1

ESPOON SOTAVETERAANI

1/2012

Tapiolassa eletään suurten mullistusten aikaa. Metron ja keskuspysäköinnin ajotunneleiden sekä maan-alaisen pysäköintilan rakentaminen näkyy pitkään keskustan kuvassa ja vaikeuttaa liikkumista. Re-vontulentietä parannetaan, Itätuulentietä kohennetaan ja Merituulentien päälle suunnitellaan tornita-loja. Uudisrakentamisen perustelujen mukaan ilman näitä toimenpiteitä Tapiola jää nukkumalähiöksi. Monien tapiolalaisten mielestä massiivinen rakentaminen tuhoaa arkkitehti Aarne Ervin suunnittele-man arvokkaan kulttuuriuympäristön. Museovirastokin vastustaa korkeiden tornitalojen rakentamis-ta. - Kuva Matti Kaltokari.

2

Pohjoinen toimintajaosto (PT):pj Kari Närhi 040 419 1983si, rh Pirkko Heikkinen 596 862

Seppelejaosto (SE): pj Stig Roudasmaa462 682, 040 543 5567

Soitinyhtye (SY): pj Eino Luostarinen455 4535, 050 590 4135si, rh Aulis Javela 541 8170

Sosiaalijaosto (SO):pj Paavo Salo 050 555 9071si Irma Ruuskanen-Sere 884 0075kuntoutussihteeri Pertti Sirén 044 030 3142kuntolomasihteeri Sinikka Lallukka 050 514 6010rh Helena Luukkonen 884 5943

Sotaveteraanikuoro (KR):pj Lauri Lehtonen 0400 542 527kuoronj. Kai Vahtola 52 4787kuoron varaj Pekka Kontu 050 379 1061toimintasihteeri Pertti Kosonen 040 716 3693isäntä, lipunkantaja,vpj Matti Mäkeläinen040 549 0562rh Irja Kosonen 884 9334

Kuoron naistoimikunta: pj Kaija Nieminen 529 571

Valistusjaosto (VJ): pj Yrjö Viitasaari 452 4662, 0400-706770 vpj Jaakko Seiro 412 8398 tai 040 518 8914si , Raimo Ilveskero 541 9722 tai 0500 206527Oikeusneuvonta: Pentti Lehtola 684 8320

ESPOONSOTAVETERAANI

ESPOON SOTAVETERAANIT ry:nJÄSENLEHTI ISSN 0786−1540

JulkaisijaEspoon Sotaveteraanit ry

ToimitusPäätoimittaja Niilo Ihamäki 040 518 2193Toimitussiht Kirsti Ilveskero 050 331 4774Kuvasihteeri Matti Kaltokari 040 522 2872

ToimitusneuvostoPaavo FrimanRaimo ForstenMarjatta KonttinenAnna LaasolaPertti SassiHilkka TamminenMartti Toivanen

IlmoitushankintaMarja-Terttu Kuittinen 040 546 2201marjaterttu.kuittinen@saunalahti.fi

KirjapainoPunaMusta Oy, Joensuu 2011

HALLITUS 2012

Eino Luostarinen, puheenjohtaja 455 4535,050 590 4135Kaskenkaatajant. 9 C 17, 02100 Espoo

Leo Tonttila, 1. varapuheenjohtaja461 584, 041 461 5584Kontiontie 3 A 8, 02110 Espoo

Paavo Salo, 2. varapuheenjohtaja 050 555 9071Harjutie 13 A, 02730 Espoo

Pirkko Arminen 46 3707Iltaruskontie 3 C 16, 02120 Espoo

Raimo Elonsalo 2963 725Eerikinkallio 3 B 6, 02400 Kirkkonummi

Hannu Pohjanpalo 0500 475 370Sepontie 3 E 25, 02130 Espoo

Olli Ollila 2962 093Bronrinne 3 as. 18, 02480 Kirkkonummi

Irma Ruuskanen-Sere 884 0075Iltatie 10 C, 02210 Espoo

Hannu Särkiö 813 7331Alakartanontie 15 D 21, 02360 Espoo

Eero-Juhani Juhola, 802 6501hallituksen sihteeriMerivirta 13 C, 02320 Espoo

ESPOONSOTAVETERAANIT ry

Perustettu 1959Jäseniä 1207,naisjaostossa 190 jäsentä

Toimisto ja postiosoite:Ukonvaaja 402130 Espoo

Toimistonhoitaja Liisa NyforsToimistosihteeri Kirsti Ilveskero

Osoitteenmuutokset tehdään toimistoon

Toimisto avoinnaMa-To klo 9.00–12.00Pe klo 9-15.00Puh./faksi 452 5721Sähköposti: espoon.sotaveteraanit@luukku.comKotisivut: www.espoonsotaveteraanit.fi

Korsu, TapiolaMenninkäisentie 202110 Espoo

TOIMIHENKILÖT 2012

Eero-Juhani Juhola, toiminnanjohtaja 802 6501Merivirta 13 C, 02320 Espoo

Marja Nurmisalo. taloudenhoitaja 52 2551Kruununkuja 5 A, 02180 Espoo

Leo Tonttila, jäsensihteeri 461 584Kontiontie 3 A 8, 02110 Espoo

Juhani Manner, lippuvastaava) 050 531 8945

Väinö Rantio, Korsun isäntä 412 2535

TILINTARKASTAJAT

Maija Kaukoranta 412 8388Toppelundintie 3 A 10, 02170 Espoo

Arnold Stubin 803 9544Koukkuniementie 17 M, 02230 Espoo

TUKINEUVOSTO pj Juha Kurkinen 0400 469 484si Harri Ala-Kulju 884 5004

TIEDOTTAJA Pertti Sassi 050 369 4925Sepetlahdentie 7 A 21 02230 Espoo

VALIOKUNNAT JA JAOSTOT

Puheenjohtaja (pj), sihteeri (si) jarahastonhoitajat (rh), tiedottaja (ti))

Vaalivaliokunta: pj Pekka Tuomisto 884 3224si Eero-Juhani Juhola 802 6501

Työvaliokunta: pj Eino Luostarinen 455 4535si Eero-Juhani Juhola 802 6501Leo Tonttila 461 584, 041 461 5584Paavo Salo 050 555 9071

Huomionosoitusjaosto (HJ):Hannu Pohjanpalo 0500 475 370

Perinteensiirron kouluryhmä (PK):pj Pekka Kontu 050 379 1061 si Eero-Juhani Juhola 802 6501

Espoon yhteinen hengellinen toimikunta(EHT):pj Martti Toivanen 460 342

Kirkkonummen jaosto (KI):pj si Raimo Elonsalo 296 3725ti Jorma Hakala 298 8302rh Jussi Luutonen 298 8506

Kulttuurijaosto (KJ):pj Raimo Riikonen 809 2603si Eeva Kalin 040 756 8219rh Sirkka Lumme 541 4854

Kuntoliikuntajaosto (KU):pj Aulis Lintunen 803 1210si Irja Kosonen 884 9334rh Pertti Sirén o44 030 3142

Lehtijaosto (LE): pj Niilo Ihamäki040 518 2193toim.siht. Kirsti Ilveskero 050 331 4774si Hilkka Tamminen 46 1448Naisjaosto (NA): pj Sylvi Virtanen 801 1262si Rauni Salo 0500 447 739rh Maj-Lis Mustonen 46 3521

3

1/2012

vk 38 2004

Ruoan tuhlaus ihmetyttää

4 Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja Kevätkokousilmoitus 5 Viihdekonsertti 6 Syyskokous7 Vaiettu salaisuus8 Kulttuurijaoston sihteeri 9 Ruotsin osuus karjalaisten evakuoinneissa 10 Taitettu indeksi Sosiaalijaosto muisteli 11 Itsenäisyytemme vuosikymmenet Veteraanit kiittävät 12 Kivennavan kirkko 13 Oikaisu Pikapuhelu Kuntoloma Lamminniemessä ja Viimsissä 14 Konsta Jylhän tarina15 Tiivistelmä syövän täsmähoidosta17 Kansallinen veteraanipäivä 18 Pekka Jauho 19 Tempaukset 20 Sosiaalijaosto 21 Ikävä kuljetus 22 Talvisodan Taipaleen muistomerkit 24 Jääkärien jalanjäljillä Kulttuurijaoston kevät 25 Kenttäpostia26 Alpo Rusi Mannerheim ja autot 27 Martti Ahtisaari 28 Joukostamme poistuneet 29 Uudet jäsenet 2011 30 Toimintakalenteri Maanataiesitelmät

Lehden piirrokset Nora Luoma

Lehti 2/2012postitetaan vk 16Aineisto toimituksellela 27.2.2012 mennessä

Seniori-ikäiset ja vähän nuorem-matkin ovat hämmästellen luke-neet sanomalehdistä, miten paljon ruokaa heitetään hukkaan.

Syömäkelpoista ruokaa hävi-tetään vuosittain kodeissa 120 - 130 miljoonaa kiloa. Kaupan va-rastoissa ja kuljetuksissa kertyy hävikkiä 65 - 75 miljoonaa kiloa. Jokaisena päivänä myymälöiden hyllyistä poistetaan lukuisia ruo-kapakkauksia, joiden viimeinen myyntipäivä on mennyt ohi. Ta-kapihojen roskikset täyttyvät sin-ne kannetusta ruoasta. Yltäkylläi-sessä nykyajassa on varaa surutta heittää hukkaan ruokaa.

Kouluruokaakin joutuu isoja määriä hukkaan, sillä lehtitieto-jen mukaan joka neljäs yläluok-kalainen ei syö päivittäistä kou-luruokaa. Koulupäivän jälkeen he kipittävät lähimpään pikaruoka-laan ahmimaan hodareita ja juo-maan cokista.

Senioreissa on paljon niitä, joi-den kansakouluaikana ei nähty untakaan lämpimästä, ilmaisesta kouluruoasta, vaan oppilaat naut-tivat ruokatunnilla hätäisesti rep-punsa eväitä: voipaperiin käärit-tyä leipää ja palan painikkeeksi maitoa lasipullosta. Jatko-opintoi-hin päässeilläkään ei ollut nykyi-sen kaltaisia lähes ilmaisia lounai-ta.

Sodan ajan armeijan ruokahuol-to oli oma lukunsa. Hyökkäys- ja perääntymisvaiheen aikana oli

päiviä, jolloin ainoa ruoka saatiin vasta illansuussa, jos silloinkaan. Veteraanit ovat huvittuneina luke-neet silloisesta muonahuollosta an-nettuja virallisia selvityksiä, joiden mukaan päivittäiseen ruokaan tuli kuulua mm. desilitra maitoa. Rin-tamamiesten kokemuksen mukaan maitoa ei saatu kolmen sotavuoden aikana kertaakaan.

Kotirintamallakin elettiin niuk-kojen korttiannosten varassa.

Ruoalle annettiin sille kuuluva arvo. Leipää kunnioitettiin juma-lanviljana.

Muistiini jäi 50-luvulta erään oppilaitoksen ruokalan seinäl-le suurin kirjaimin tekstattu lau-se: Leipää leivän murusetkin [voi-ta voin kirppisetkin].

Vanha kansa on aina antanut ruoalle sille kuuluvan arvon. Kun emännät saivat leipätaikinan val-miiksi, he siunasivat sen painamal-la kämmensyrjällä taikinaan ristin merkin. Leipäkoriin leipä piti aset-taa ”oikein päin” niin että leipä-kammalla painellut kuviot olivat päällimmäisinä. Lattialle leipä ei saanut pudota.

Lakki päässä leivän syöminen ei tullut kuuloonkaan.

Näitä nähneet ja kokeneet eivät ymmärrä ruoan haaskaamista.

Niilo Ihamäki

4

Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja

Hyvää uutta vuotta hyvät ystävät ja kiitos luottamuksesta! Aika kuluu ja veteraanit vanhene-vat. Meidän keski-ikämme on nyt sitten 89 vuotta. Ikääntyminen tuo tullessaan monenlaista remppaa itse kullekin: sain kuluneena syk-synä kokea tämän itse henkilökoh-taisesti.

Leikkaus suoritettiin Husin Lohjan sairaalassa; Jorvin orto-pedia on nykyisin siellä. Kaik-ki meni hyvin, mutta alkukuntou-tumismahdollisuutta ei siellä ole. Puolarmetsän sairaala olisi yksi mahdollinen alkuhoidossa, mut-ta sinne joutuu jonottamaan, ker-rottiin: jopa kaksi viikkoa. Missä viettää kivuliaan alkuajan?

Minä onnistuin pääsemään Kau-nialaan n. kolmeksi viikoksi, mut-ta omalla kustannuksellani. Siinä meni monen viikon ruokarahat.

Kauniala on muuten hyvä paik-ka sairaalle veteraanille. Henki-lökunnan suhtautuminen hoidok-keihin on upeata ja asiantuntevaa. Kiitos heille ja voimia vaativaan työhön!

En voinut osallistua yhdistyk-

semme syyskokoukseen sairaute-ni johdosta. Olen saanut kuitenkin tietooni, että kokouksessa keskus-teltiin yhdistyksemme toimintaan kuuluvasta asiasta. Keskustelu oli tietenkin epävirallinen, koska sitä ei ollut mainittu kokouskutsussa, jossa se pitää yhdistyslain mukaan olla mainittuna. Koska kukaan ei ole määräajan kuluessa valittanut tästä, voimme pitää käytyä, kuu-lemma rakentavaa keskustelua hyödyllisenä ja varteenotettavana.

Hallitus ottaa kaikki hyvät eh-dotukset huomioon vaikka osa niistä olisikin jo työstetty.

Järjestötoiminnasta on mainit-tava eräänä merkittävänä tapah-tumana sotaveteraanien vierailu eduskunnassa. Se tuotti hyvän tu-loksen. Liiton toimintaa hallitsee itse asiassa kaksi päätavoitetta.

Ensiksi huolehtiminen sotavete-raanien kuntoutumisrahojen riittä-vyydestä ja toiseksi kotiin vietävi-en palveluihin tarvittavien varojen lisääminen.

Tänä vuonna kotiin vietävi-en määräraha oli 2,3 milj. euroa. Summa on suhteellisen pieni. Se tekee avustukseen oikeutettua ve-teraania kohti 57 euroa vuodes-sa. Ei ole mielestäni kovin runsas apuraha. Mutta ensi vuodeksi on kuulemma tulossa huomattava li-säys määrärahaan eli vuonna 2012 avustussumma on 4,3 milj. euroa. Toivotaan ja katsotaan kuinka täs-sä käy!Onnea ja terveyttä jäsenillemme!

Eino Luostarinen

Viime marraskuussa pidetyssä vuosikokouksessa eli syyskoko-uksessa lipsahti esille asia, joka ei ole ollut näkyvissä pitkään aikaan. Kokouksessa vuoden 2012 talous-arviota käsiteltäessä tehtiin ylei-sön joukosta ehdotuksia, joita ei olisi kokouksessa pitänyt lainkaan käsitellä, koska ne eivät liittyneet käsiteltävään talousarvioon ja kos-ka niitä ei sääntöjen mukaisesti ol-lut annettu yhdistyksen hallituk-selle käsiteltäväksi ja kokouksen asialistaan liitettäväksi.

Esitykset saivat yleisön joukos-ta kannatusta ja niin ne hyväksyt-tiin toivomusponneksi hallituk-selle ja sen käsiteltäväksi. Näin hallitus siis tietysti ottaa niihin kantaa kokouksessaan.

On ehdottomasti hyvä, että vuo-sikokouksissa ollaan asioiden kä-sittelyssä mukana ja aloitteellisia, mutta se tulee tietysti tehdä sään-töjemme edellyttämällä tavalla. Ehdotukset, jotka eivät liity asia-listassa oleviin asioihin, tulee siis toimittaa yhdistyksen hallituk-selle vähintään neljä viikkoa en-nen vuosikokousta, jolloin hallitus voi niihin tutustua ja valmistautua vastaamaan niihin.

Eero-Juhani Juhola

Aineisto lehteen os. PäätoimittajaNiilo Ihamäki,Mäntyviita 10 F, 02110 Espoo, niilo.ihamaki@hotmail.com tai ToimitussihteeriKirsti Ilveskero, Jääskentie 3 A02140 Espookirsti.ilveskero@gmail.com

K U T S UEspoon Sotaveteraanit ry:n

kevätkokoukseenEspoon Sotaveteraanit ry:n kevätkokous

maanantaina 26.3.2012 klo 14.30Tapiolan palvelukeskuksessa, Itätuulenkuja 4.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 10 §:ssä kevätkokouksen käsiteltäväksi määrätyt asiat sekä vaalivaliokunnan valinta ja

mahdollisten kunniajäsenten kutsuminen.Henkilöllisyyden osoittava kortti mukaan.

Naisjaoston kahvitarjoilu on ennen kokouksen alkua.

Hallitus

5

MA

TT

I K

AL

TO

KA

RI

Espoon Sotaveteraanien perin-teinen viihdekonsertti pidettiin tammikuussa kuten ennenkin Espoon Kulttuurikeskuksen Ta-piola-salissa keskiviikkona 25. tammikuuta illalla klo 19.00.Sali oli täynnä hyvissä ajoin saa-puneita veteraaneja ystävineen.

Lunta oli satanut pitkän pimeän syksyn jälkeen vasta tammikuus-sa. Lämpömittari oli pysytellyt plussan puolella koko joulukuun - eletäänhän ilmaston lämpene-misen aikaa. Mutta nyt: vesisade oli vaihtunut lumeksi ja pakkanen loi sopivan tunnelman konserttiin, jossa saimme muistella Talviso-dan aikaa ja sen iki-ihania laulu-ja, Musiikkia ”Muistojen poluil-ta”. Muistot tulivat todella lähelle ”päätä ja sydäntä” juontajan Ge-org Dolivon esittelyssä. Kaartin soittokuntaa johtivat musiikkie-verstiluutnantti Elias Seppälä ja musiikkikapteeni Ville Paakku-nainen. Näyttämöä reunusti rivi pieniä erivärisiä ruukkukukkia, joista olemme kiitollisia jälleen Jorintorille, joka vuodesta toiseen ilahduttaa meitä veteraaneja lah-joittamillaan kauniilla kukka-ase-telmilla.

Kaunista ”Silmänruokaa ja muistojen kultaa” satoi yllemme myös esiintymislavalta, kun Arja Koriseva ja Hannu Lehtonen tul-kitsivat tuttuja sota-aikamme lau-luja. Arjan punainen iltapuku mo-nimutkaisine vekkeineen ja korkea hiusnuttura sekä kiiltäen heiluvat korvarenkaat muistuttivat 30-lu-vun alun juhlapukutyyliä. Väliajan jälkeen Arja yllätti meidät vielä toisenlaisella juhlapuvulla, mus-tavalkoisella, jonka helmasta mel-kein vyötäröön asti ovat samasta pukukankaasta sommitellut ruusu-kerrokset. Ihailin myös Arjan va-paata ja välitöntä ja samalla hallit-tua liikehdintää laulaessa.

Hannu Lehtonen on diplomi-saksofonisti ja laulaja, ääneltään baritoni, tullut musiikin maiste-riksi 1989, esiintynyt laulajana

Espoon Sotaveteraanit ry:n perinteinenKonsertti ”Muistojen poluilta”

useissa sinfoniaorkestereissa, mm. Oopperassa, saanut Valtion 1 vuo-den taiteilija-apurahan 1998. Ar-jan ja Hannun duetot ja tanssit olivat suloista katsottavaa ja kuul-tavaa. Allekirjoittajan korvaan jäi vielä lopuksi soimaan reipas melo-dia ”Mikä olisi mukavampaa”.

Kiitos Kaartin soittokunta, Tu-kineuvosto, Arja Koriseva, Han-nu Lehtonen, Georg Dolivo, Eli-as Seppälä, Ville Paakkunainen, Lönnberg Print & Promo ja Jori Liemola!

Valitan vain sitä, että seuraa-vaan Viihdekonserttiin on melkein kokonainen pitkä vuosi.

Odotellaan. Mitähän se Tuki-neuvosto silloin meille tarjoaa?

Marjatta Konttinen

Liisa Nyfors, Ossi Virolainen ja Juha Kurkinen kukittivat esiintyjät

Arja Koriseva ja Hannu Lehtonen

6

Espoon Sotaveteraanit ry:n syys-kokous pidettiin 28.11.2011 Tapi-olan palvelukeskuksessa. Kokouk-seen oli saapunut 70 jäsentä.Naisjaoston kahvitarjoilun jälkeen hiljennyttiin kunnioittamaan pois-nukkuneitten jäsenten muistoa. Pekka Kontu soitti Narvan mars-sin ja Liisa Nyfors sytytti muisto-kynttilät valkoisella liinalla peite-tylle pöydälle.

Kunniajäseniksi kutsuttiin Lai-la Särkkä, Jaakko Seiro ja Rai-mo Riikonen. Laila Särkkä on toiminut mm. naisjaoston puheen-johtajana. Jaakko Seiro on kuulu-nut valistusjaostoon ja on nykyään jaoston varapuheenjohtaja. Raimo Riikonen on pitkään toiminut kult-tuurijaoston puheenjohtajana.

Piirin toiminnanjohtaja Rauno Loukkola jakoi ansioituneille jä-senille kunniamerkkejä Paavo Sa-lon ja Leo Tonttilan avustamana.

Hopeisen ansiomerkin saivat Raili Sundholm, Lauri Lehto-nen, Eeva Kalin ja Kaisa Hors-majärvi, kultaisen Kirsti Il-veskero, Lea Lindholm ja Stig Roudasmaa.

Eero-Juhani Juhola, Martti Levänen, Rauno Riisalo, Matti Santamala ja Sylvi Virtanen sai-vat ansioristin.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Pekka Kontu. Sihteerei-nä toimivat Liisa Nyfors ja Eero-Juhani Juhola.

Yhdistyksen puheenjohtaja-na jatkaa edelleen Eino Luosta-rinen. Hallitukseen valittiin ero-vuoroiset Pirkko Arminen, Irma Ruuskanen-Sere, Hannu Särkiö ja Leo Tonttila uudelleen. Hal-lituksessa jatkavat aikaisemman vaalin perusteella Raimo Elonsa-lo, Olli Ollila, Hannu Pohjanpa-lo ja Paavo Salo.

Tilintarkastajiksi valittiin Mai-ja Kaukoranta ja Arnold Stubin, varalle Pekka Haanmäki ja Eero Koskivaara.

Edustajiksi piirin kokouksiin valittiin Reijo Järvi, Hannu Poh-

Laila Särkkä, Jaakko Seiro ja Raimo Riikonen kunniajäseniksi

janpalo, Irma Ruuskanen-Sere, Auvo Räsänen ja Henrik Wes-terståhle, varalle Paavo Friman, Aulis Javela, Anna-Kreetta Lou-kola, Kerttu Ruohonen ja Paavo Salo.

Kokous hyväksyi hallituksen laatiman toimintasuunnitelman vuodelle 2012.

Sen mukaan toiminta jatkuu entiseen tapaan. Taloudenhoita-

Syyskokoukseen oli saapunut 72 jäsentä

Liiton ansioristin saivat Sylvi Virtanen, Matti Santamala,Martti Levänen, Eero-Juhani Juhola ja Rauno Riisalo

ja Marja Nurmisalon esittelemän talousarvion mukaan toiminnan varsinaiset menot vuonna 2012 ovat 114 000 euroa.

Jäsenmaksuksi hyväksyttiin 20 euroa. 90 vuotta täyttäneiltä sekä tänä vuonna 90 vuotta täyttäviltä ei peritä jäsenmaksua. Kannattaja-jäsenet maksavat 20 euroa. Ainais-jäsenmaksu on 150 euroa.- NI

MA

TT

I K

AL

TO

KA

RI

MA

TT

I K

AL

TO

KA

RI

7

Lea Lindholmin ja Kirsti Ilveskeron lisäksi kultaisen ansiomerkin sai Stig Roudasmaa

Hopeisen ansiomerkin saivat Kaisa Horsmajärvi, Eeva Kalin, Lauri Lehtonen, ja Raili Sundholm

Kunniajäseniksi kutsuttiin Laila Särkkä, Jaakko Seiro ja Raimo Riikonen.Raimo Riikonen piti kiitospuheen

Asuimme Kemin kaupungin keskus-tassa Nahkurinkatu 8:ssa, yhdessä monista Postin perikunnan asunnois-ta.

Sotiemme päätyttyä setäni, maju-ri Niilo Posti, joka oli palvellut nuo-resta miehestä pitäen Helsingissä Valkoisen kaartin upseerina, muutti perheemme seinäntakaisen asuntoon. Sodan aikana hän oli mm. legendaari-sen Nikke Pärmin erillinen pataljoona 21:ssä, joka oli kokoonpantu rangais-tus-vangeista.

Setäni saattoi ikkunastaan helposti seurata, keitä tuli ja meni asuntoom-me. Näin hän oli eräänä päivänä var-mistanut sen, että minä, lukiolainen olin yksin kotona. Hän tuli luokse-ni hirvittävästi itkien. Hänen puhees-taan en pystynyt saamaan mitään sel-vää. Hän ei ollut humalassa. Mitään kaksinpuhelua setäni kanssa ei voi-nut syntyä. Hän oli täydellisen hyste-rian vallassa.

Hän näytti minulle 6 x 9 cm:n ko-koista valokuvaa ja soperteli jotakin, josta en saanut selvää. Valokuvassa oli hyvin siististi kaivetussa suorakai-teen muotoisessa, suuressa avoimes-sa haudassa satoja puhtaita, alastomi-en miesten ruumiita. Heidät oli ladottu pitkin ja poikin. Kaikki olivat kasvoil-laan, selkäpuoli ylöspäin. Tutkin valo-kuvaa tarkasti. Siitä on tähän päivään saakka säilynyt minulle selkeä näkö-muistikuva. Mitään väkivallan merk-kejä ei ollut yhdessäkään ruumiissa.

Silloin oletin, että vainajat olivat neuvostosotilaita. Näin ei kuitenkaan voinut olla, koska sodassa venäläiset kaatuneet pääsääntöisesti haudattiin taistelu-paikalle vaatteet päällä. Kes-kustelin paljon myöhemmin valoku-vasta professori Heikki Ylikankaan kanssa. Hän vahvisti, että sotilaat oli-vat suomalaisia, koska kaatuneilta ve-näläissotilailta saatettiin ottaa ainoas-taan nahka- ja huopasaappaat talteen.

Setäni eli hirvittävissä omantun-non tuskissa. Eräs enoistani asui ma-jurisetäni perheen yläpuoleisessa huoneessa. Hän kertoi minulle myö-hemmin, että setäni ei nukkunut öitän-sä, vaan valvoi ja valitteli äänekkääs-ti. Setäni vaimo puolestaan kävi lähes päivittäin sotaleskiäitini luona ja ker-toi piinaavista öistään. Lopulta vaimo menehtyi varsin nuorena äkisti aivo-verenvuotoon.

Setäni oli innokas valokuvaaja. Olin nähnyt hänen valokuviensa suu-ren määrän. Hänen pojanpoikansa ke-misti-insinööri kertoi minulle paljon myöhemmin, että hänen äitinsä hävitti kaikki isoisänsä valokuvat.

Keräsin sota-arkistosta majuri Pos-tia koskevia tietoja. Viimeinen pal-velumaininta kantakortin liitteessä on, että hänet nimitettiin joulukuussa 1943 kaasusuojelukurssin johtajaksi.

Esko Posti

Vaiettu salaisuusM

AT

TI

KA

LT

OK

AR

IM

AT

TI

KA

LT

OK

AR

IM

AT

TI

KA

LT

OK

AR

I

8

Eeva Aino Helena Kalin liittyi Espoon sotaveteraaneihin viitisen vuotta sitten ja jo parin vuoden ku-luttua hänet kutsuttiin Kulttuurija-ostomme uudeksi sihteeriksi. Elä-keikäinen hänkin jo on, syntynyt 1945, mutta moni meistä 50-luvul-ta lähtien sotaveteraanitöissä ol-leista on ainakin 20 vuotta häntä vanhempi Niin että toimintamme valuu jo nuorempien käsiin. Toi-mitus- ja toimistosihteerikin ovat jo uutta polvea. Hyvä niin, että meitä veteraaneja autetaan lop-puun asti!

Eeva Kalin on Ruokolahdel-ta, syntynyt ”Lappeenrannan val-leilla”, kuten paikallinen sanonta kuuluu. Isä on Kirvusta evakko-perheen vanhin, joka koulutettiin Mustialan agrologiksi, äiti oli ko-titalousopettaja, Eeva perheen esi-koinen ja veli puolitoista vuotta nuorempi. Eevan mielestä ”opet-tajan lapsena ei ollut kiva”. Koulu oli Suomen suurin koulu, Imatran yhteislyseo. Käsityötunnilta hän sanoo muistavansa joitakin vuosia vanhemman Riitta Uosukaisen, hoikan ja kauniin koulutoverin ompelemassa vaatteita itselleen.

Vuonna 1965 Eevasta tuli yliop-pilas. Maailma oli avoin. Ja Eeva lähti. Silloin ei ollut käytettävis-sä yksityisautoja eikä lentomatko-ja, mutta junat kulkivat ja nuoriso oppi muitakin kieliä kuin saksaa. Junathan kulkivat silloin hitaam-min kuin nykyisin ja matkustajilla oli tapana jutella aikansa kuluksi tuntemattomienkin kanssa. Kysyin Eevalta, eikö äiti kieltänyt tyttären yksin ulkomaille menemistä. Eeva vastasi, että äiti oli hyvillään siitä, että tytär pystyi tekemään itsenäi-siä päätöksiä. Mutta kerran opinto-ohjaajan vastaanotolla Eevaa oli alkanut itkettää ja ”ulkona satoi”. Hän kertoi, ettei itse aluksi arvan-nutkaan itkun johtuvan koti-ikä-västä.

Junamatkallaan jonnekin Eeva oli ”tavannut pojan”. Matkasuun-nitelma muuttui. Seurasi meno Jenkkeihin ja kahden vuoden opis-kelu Indianan yliopistossa. Lop-

Eeva Kalinin pitkä matka Ruokolahdelta Espooseen

pututkintoon oli matkaa, muuten kaikki oli mennyt hyvin. Eeva pää-si Pan Am - lentoemäntäkouluun ja samalla hän pyrki kotimaassa olevaan Turun kieli-instituuttiin, johon hänet myös hyväksyttiin. Eeva suoritti diplomi-kielenkään-täjän tutkinnon pääkielenä englan-ti ja kaupan ala.

Elämä muuttui vuonna 1968. Eeva solmi avioliiton ja perhe li-sääntyi pienellä pojalla. Hänen miehensä sai Amerikasta työpai-kan. Perhe asui useassa kaupun-gissa pitkin itärannikkoa. Vuosi-en kuluttua avioliitosta tuli ero ja Eeva palasi Suomeen. Täällä hä-nellä on ollut monia mielenkiintoi-sia työpaikkoja: Sihteerinä Ström-bergillä (Pitäjänmäellä), Valittujen Palojen lehti- ja kirjatoimitukses-sa, Kotivinkki-aikakauslehdessä markkinointipäällikkönä. Viimek-si hän vastasi kirjojen kustantami-

sesta rakennusalan insinööreille ja ammattikoululaisille ym.

Harrastuksistaan hän ensimmäi-senä mainitsi murtomaahiihdon, jota hän kertoi ennen usein käy-neensä Lapissa harjoittamassa, sit-ten avanto-uinnin. Luku- ja kirjoi-tuspiiriä Kaija Valkosen johdolla on myös aikomus jatkaa samoin kuin kuntosalissa treenausta sekä taidenautintoa Savonlinnan oop-perajuhlissa ja ennen kaikkea last but not least auttaa sotaveteraaneja lehden toimituksessa.

Eevalla on kesämökki Ruoko-lahdella: ”Siellä on paljon ystäviä ja karhuja”.

Eeva on kummityttönsä vara-äi-ti ja 1,5-vuotiaan tytön mummi.

Koetetaan olla kilttejä, ettei Eeva karkaisi pois. Nuo karjalaiset ovat niin liikkuvaa sorttia.

Marjatta Konttinen

9

Ruotsalainen Bataljon Sederholm -niminen sotilasretkikunta osallis-tui karjalaisten evakuointiin tal-visodan loputtua keväällä 1940. Siihen kuului 25 upseeria, 20 ali-upseeria ja noin 1200 miestä. Ajoneuvokalusto käsitti 50 hen-kilöautoa, 380 kuorma-autoa, 8 linja-autoa ja 32 moottoripyörää. Lisäksi Sallassa taistelleet ruotsa-laiset vapaaehtoiset lähettivät au-tokalustoaan evakuointitehtäviin. Myös Ruotsin kuorma-autoliitto värväsi kiireellä siviilikuljettajia apuun. Heidän reittinsä Suomeen kulki Uumajan kautta Vaasaan jäätietä myöten.

Kun toinen maailmansota alku-syksystä 1939 alkoi, vähensi Ruot-si puolustusvalmiuttaan pohjoises-sa. Luulajan seudulle oli kuitenkin jätetty joukko-osasto, jonka käs-kettiin rauhantekoa seuraavana päivänä 14.3. lähettää Suomeen neljä autokomppaniaa esikunti-neen. Nopeasta toiminnasta kuu-luu ainakin osaksi kunnia Suomen asiainhoitajalle Tukholmassa, en-tiselle ulkoministeri Eljas Erkol-le. Hän hankki Ruotsin ulkominis-teriön hyväksynnän sotilasyksikön lähettämisestä maan rajojen ulko-puolelle. Sotilaskäskyn mukaan kunkin komppanian tuli kuljettaa mukanaan 400 tynnyriä bensiiniä ja muonaa 14 päivän ajaksi. Ret-kikunta saatiin hämmästyttävän nopeasti liikkeelle. Oli toimittava kiireesti, koska rauhansopimuk-sessa oli evakuoinnille asetettu ly-hyt määräaika. Sotilasyksiköiden tuli vetäytyä uutta rajaa kohti 7 ki-lometriä vuorokaudessa.

Retkikunta kohtasi monia han-kaluuksia. Kun Tornionjoki yli-tettiin, oli käytettävissä vain yksi Suomen maantiekartta. Onnek-si Oulusta saatiin mukaan ruotsin kieltä osaavia henkilöitä tulkeik-si matkan varrelle. Kovat pakka-set ja huonot tiet aiheuttivat ongel-mia. Vaikka osa kuorma-autoista luultavasti oli katettuja, osa mie-histöstä joutui kyyhöttämään avo-lavoilla. Lyhyt turkispomppa jät-ti alaraajat kylmän armoille. Pisin siirtymäväli Oulusta Jyväskylään yhden yön aikana on varmaan ol-lut kuorma-auton lavalla olleille rankka kokemus.

Ruotsin osuus karjalaisten evakuoinneissa maaliskuussa 1940

Evakuoinnin organisointi ja toimeenpanoOrganisointia johti Siirtoväen Huollon Keskus. Joulukuun alus-sa 1939 perustettiin Viipurin suo-jeluskuntapiirin esikuntaan evaku-ointitoimisto, jota johti vänrikki Johannes Virolainen. Myöhem-min toimisto siirrettiin Imatralle. Lisäksi Mikkelissä toimi evaku-oinnin johtotoimisto. Avustuspa-taljoonan toimintaa vaikeutti kieli-vaikeuksien lisäksi teiden liukkaus ja huono auraus, minkä takia uu-den rajan läheisyydessä olevia asukkaita velvoitettiin avustamaan rekikalustollaan kuljetuksia. Lo-tat vuorostaan hoitivat ruokahuol-lon, kun omat muonavarastot lop-puivat.

Kun retkikunnan jäsenet saa-puivat varsinaiselle toiminta-alu-eelle, heitä kohtasi lohduton näky. Vastaan tuli loputon jono rekiä ja hevosten ohjaksissa usein nuoria poikia. Täyteen ahdettujen reki-en tavarakasojen päällä saattoi is-tua vanha nainen pieni lapsi sy-lissään. Nuoret naiset taivalsivat teillä hoputtamassa lehmäkatrasta. Järkytyksen aiheita olivat pakka-seen menehtyneet naudat. Kauhis-tusta herättivät lentopommitusten rakennuksille aiheuttamat tuhot ja savuavat rauniot. Väestön siir-ron lisäksi jouduttiin pelastamaan viljaa, heinää, maatalous- ja teol-lisuuskoneita jne. Silminnäkijöinä auttajat joutuivat olemaan karjan teurastuksissa. Paljon irtaimistoa jäi kuitenkin ehjiin rakennuksiin. Siitä hyötyivät Stalinin mahtikäs-kyllä Karjalaan pakkosiirroilla siirretyt neuvostoliittolaiset.

Ruotsalaisten panos Hangon evakuoinnissa ansaitsee erityis-maininnan. He olivat naapuri-maamme kuorma-autoilijoiden lii-ton nopeasti kokoon värväämiä miehiä. Avuksi lähdettiin omilla ja työnantajien kuorma-autoilla. Hu-vittavana yksityiskohtana heidän varustautumisessaan oli se, että osalla heistä oli mukanaan tasku-ase - ei desanttien - vaan susien va-ralta.

Hangon evakuointiin liittyen haluan vielä kertoa uskomatto-masta sisunnäytteestä. Russarön rannikkotykistölinnakkeen tykki-miehet irrottivat järeiden tykkien 30 tonnia painavat putket ja pys-tyivät vielä raahaamaan ne linnak-keen laiturille mantereelle kuljet-tamista varten. Tulikasteensa he olivat saaneet heti talvisodan alus-sa, kun he torjuivat Neuvostoliiton Baltian laivaston risteilijä Kirovin ja sitä saattaneiden kahden hävit-täjäaluksen tykistökeskityksen pa-kottaen hyökkäävät alukset vetäy-tymään.

Lopuksi totean, että Vaasassa on muistettu Merenkurkun jäätietä sen kautta saadun runsaan hyödy-ke- ja varusteavun johdosta muis-tomerkillä Tiklas-puistossa.

Ossi Granlund

Lähteet: Eric Björklund: Bataljon SederholmLars Stenström: KrigsvägarKalevi Keskinen ja Jorma Mäntykoski: Suomen laivasto sodassa 1939-1945

SA

-K

uv

A

10

Sosiaalijaosto kutsui marraskui-seen kokoukseensa perustajajä-senensä Paula Vuorensolan. Ja-osto perustettiin 32 vuotta sitten huoltojaosto-nimisenä.

Paula Vuorensola (kuvassa toi-nen vas.) oli jaoston ensimmäinen

Vuosittainen eläkkeiden tarkistus tehdään ns. eläkeindeksiä käyttä-en. Se on tietty laskennallinen-prosenttiluku. Se ilmaisee, kuinka monta prosenttia eläkkeet nouse-vat aina vuoden alusta lukien.

Työeläkelaki astui voimaan 1.7.1962. Tämän lain 9. pykälässä työeläketurva määriteltiin seuraa-vasti: ”Eläketurva sidotaan maan yleiseen palkkatasoon.” Palkkojen ja eläkkeiden tarkistus tapahtui sa-malla prosenttikertoimella.

Kuitenkin vuodesta 1977 läh-tien eläkkeiden tarkistus sidottiin ns. puoliväli-indeksiin. Siinä oli palkka ja kuluttajaindeksiä saman verran eli 50 % kumpaakin. Mer-kittävä heikennys eläkkeisiin, sillä kuluttajaindeksin korotusvaikutus eläkeindeksiin on pääsääntöisesti heikompi kuin palkkaindeksin.

Seuraava merkittävä heikennys eläkeindeksiin tuli, kun Lippo-nen-Niinistön ykköshallituksen (13.4.1995-15.4.1999) esitykses-tä eduskunta sääti lain ns. taitetus-ta indeksistä yli 65-vuotiaille. Se astui voimaan 1.1.1996. Lisäksi laki antoi heille varsin epäonnistu-neen nimen ”eläkeikäiset”. Taitet-tuun indeksiin tuli palkkaindek-siä 20 % ja kuluttajaindeksiä 80 %. Alle 65-vuotiailla eläkeläisil-lä säilyi puoliväli- indeksi. Jo ajal-la 1996-2004 eläkeikäisten taitettu indeksi jäi jälkeen palkkaindeksis-tä 18.8 % (lähde: Kela, Eräiden in-deksien arvoja).

1.1.2005 voimaan astuneen uu-den eläkelain (Tyel) mukaan taitet-tu indeksi koskee kaikkia eläkeläi-siä. Professori Teivo Pentikäinen käytti uudesta laista nimikettä ”te-kopyhä laki” osoituksena siitä, että Lipponen-Niinistön hallitus halusi hyvitellä sillä eläkeikäisten eli yli 65 vuotta täyttäneiden eläkeläis-ten aiemmin saamaa kohtelua. Sa-malla nimike eläkeikäiset - nimike poistettiin lakitekstistä. Kuitenkin taitetun indeksin mukainen eläke-indeksin laskentaperuste säilytet-tiin laissa.

Tämän vuoksi kansan keskuu-dessaan edelleenkin käytetään ni-mikettä taitettu indeksi, ja vaadi-taan taitetun indeksin kumoamista ja paluuta vähintään puoliväli- in-

Lipponen - Niinistön ykköshallituksen runnaamans.taitettu työeläkeindeksi eläketurvan kaatajana

deksiin.Veronmaksajain Keskusliit-

to ry:n laskelmien mukaan pal-kansaajien ja eläkeläisten ostovoi-man eli reaaliansion juopa syvenee voimakkaasti. Esimerkiksi ajalla 1992-2005 palkansaajien reaalian-sio kasvoi 28-29 % ja eläkeläisten vain 1,5-4,9 % ( ekonomisti Jenni Oksanen).

Toukokuussa 1997 Lipponen-Niinistön hallituksen aikana kan-sanedustaja Seppo Kanerva teki lakialoitteen taitetun indeksin ku-moamiseksi (LAE 54/ 1997). Aloitteen allekirjoittajina oli 155 kansanedustajaa. Sosiaalivalio-kunnan puheenjohtaja Virpa Puis-to ja varapuheenjohtaja Maija Perho panttasivat kuitenkin lakia-loitetta yli puolitoista vuotta. Il-meisesti tehtäväkseen saaneina. Sitä ei tuotu eduskuntakäsittelyyn. Lakialoite raukesi, koska eduskun-nan vaalikausi päättyi.

Jo vuonna 1991 edesmennyt jul-kisoikeuden professori Jaakko Uo-tila mainitsi Helsingin Sanomissa olleessa kirjoituksessaan ”Vaara joutua ilveilyn tielle seuraavaa”: ”On muistettava, että ansioeläke ei ole rinnastettavissa lainsäätäjän sosiaalisilla perusteilla myöntä-

miin etuuksiin, vaan se on tehtyjen vuosien mukaan karttuva varalli-suus. Sama koskee eläkkeiden in-deksikorotuksia.”

Professori Teivo Pentikäinen totesi Iltasanomissa 10.7.1998 ol-leessa kirjoituksessaan: ” Minusta on maallikkojärkeäkin soveltaen selvää, että indeksien huononnus-ten säätämisjärjestyksessä on kar-keasti rikottu perustuslakia. Jo muutaman vuoden eläkkeellä olon jälkeen indeksilisä alkaa muodos-taa aivan olennaisen osan koko-naiseläkkeestä.” Eläketurvakes-kuksen entinen toimitusjohtaja Matti Uimonen kirjoitti Eläketur-vakeskuksen vuoden

1998 toimintakertomuksessa:” Eläkeindeksi on kiistatta yksi elä-keturvan suurista kysymyksistä.

Indeksiturvan puuttuminen tai jopa sen harkinnanvaraisuus saat-taa johtaa eläkeläiset täysin sietä-mättömään tilanteeseen.”

Ajalla 1996- 2011 eli 15 vuoden ajanjaksolla palkkaindeksin kasvu oli 68,9% ja taitetun indeksin kas-vu 33,7% (lähde: pyytämäni las-kelma / KELA).

Esko Posti

Sosiaalijaostossa muisteltiin menneitäpuheenjohtaja.

Varoja hankittiin alkuvuosi-na jopa jäsenten henkilökohtaisil-la lahjoituksilla. Espoon kaupunki myönsi ensimmäisen kuntoutus-määrärahansa vuonna 1976.

11

Kenraalimajuri Hannu Särkiö piti juhlapuheen Espoon kirkon seura-kuntatalossa viime itsenäisyyspäi-vänä pidetyssä itsenäisyysjuhlas-sa.

Särkiö totesi mm, että itsenäi-syysjulistuksesta on kulunut 94 vuotta, pitkä ihmisikä. Näiden vuosikymmenten aika on koko-naisuutena uskomaton sankarita-ru: köyhästä ja syrjäisestä suuri-ruhtinaan maasta eurooppalaisten valtioiden ehdottomaan kärkiryh-mään, vauraaksi ja valistuneek-si hyvinvointivaltioksi, jonka saa-vutuksia monilla elämänaloilla arvostetaan, jopa ihaillaan. Sosi-aalisia olojamme yleensä: sosiaa-liturvaa, kansanterveysjärjestel-määmme, sairaalalaitosta, lasten terveydenhuoltoa laajoine roko-tusohjelmineen, päiväkotitoimin-taa, vammaishuoltoa jne. arvoste-taan kansainvälisesti.

Vanhusten huoltoon kiinnite-tään lisääntyvästi huomiota, ko-hoava keski-ikä lisää palveluiden tarvetta.

Puutteitakin ilmenee. Veteraa-nien kuntoutuskerrat, jotka tuke-vat kotona selviytymistä, ovat liian harvat. Osa vanhuksista kärsii yk-sinäisyydestä, jopa ruokahuollon puutteista. Elämme valitettavas-ti epätäydellisyyden maailmassa; täysin moitteettomaan järjestel-mään tuskin on pääsyä.

Sotiemme veteraanijärjestöjen toi-meenpanema kansalaiskeräys on kuluneen vuoden osalta päätty-mässä ja keräystoimikunta kiittää kaikkia niitä yhteisöjä ja yksityisiä kansalaisia, jotka ovat jälleen osal-listuneet tähän tukitoimintaan.

Veteraanien rivit ovat harven-neet. Vielä kuitenkin monet ilta-huutoaan odottavat veteraanit tar-vitsevat kansalaistemme tukea mm. apuvälineitten hankintaan, kotipalvelun ja omaishoidon jär-jestelyyn sekä virkistys- ja kuntou-

”Itsenäisyytemme vuosikymmenet – uskomaton sankaritaru”

VETERAANIT KIITTÄVÄTtustoimintaan. Veteraanien oma tunnus: Veljeä ei jätetä on saanut kansalaiskeräyksissä kauniin laa-jennuksen, josta veteraanit esittä-vät lämpimän kiitoksensa.

Itsenäisyyspäivän aattona vuonna 2011

Espoo-Kauniainen -piirin keräystoimikuntaKalevi Heinilä Tuija Koivupuheenjohtaja piiripäällikkö

Talviretki Velskolaantorstaina 22.3.2012

Lähtö Ankkurin pysäkiltä klo 9.00, Tapiolan Etola klo 9.15, Leppävaara klo 9.20,Viherlaakso klo 9.25, Espoon keskus klo 9.35. Paluu klo 14.30 samaa reittiä.

Kaikki eri järjestöihin kuuluvat veteraanit tervetuloa. Ilm. Kerttu Rajalalle 466 050.

MA

TT

I K

AL

TO

KA

RI

12

Kivennavan kirkko ja pappi-la tuhoutuivat talvisodan toise-na päivänä suomalaisten toimesta. Oliko kirkon polttaminen tarpeel-lista? Tästä on runsaasti mielipitei-tä puolesta ja vastaan. Kun sitten vuonna 1942 tapahtui suurimit-tainen takaisinpaluu pitäjään, tuli ajankohtaiseksi mahdollisen jon-kinlaisen uuden kirkon saaminen entiseen kirkonkylään.

Kenraalimajuri Aaro Pajarin komentama 18. Divisioona oli näy-tellyt pääosaa kirkonkylän alueen takaisinvaltaamisessa. Kun alue jäi sitten kuulumaan divisioonan ta-kamaastoon, heräsi komentajas-sa ajatus uuden kirkon rakentamises-ta. Sitä varten pidettiin vanhan kir-kon raunioilla 12. päivänä touko-kuuta 1942 neuvottelu, jossa olivat läsnä sotilasjohto ja Kivennavan seurakunnan edustajat. Yksimieli-sesti päätettiin pystyttää n. 500 is-tumapaikkaa käsittävä puukirkko. Sijaintipaikaksi valit-tiin entisen tuhoutuneen pappilan paikka, his-toriallinen Linnamäki. Vanha kir-kon paikka jätettiin myöhemmin rakennettavalle suuremmalle kir-kolle.

Rakennustyöt käynnistyivät käskyllä jonka kenraalimajuri Pa-jari antoi divisioonan huolto-osas-tolle. Piirustukset laati Pajarin en-tinen adjutantti arkkitehti Matti Lampén. Inkerinmaalta tuotiin jy-kevät hirret seiniksi jotka sahattiin kenttäsirkkelillä rakennuspaikalla. Penkit veistettiin Raivolan lehti-kuusimetsästä tuoduista puista. Ne pintakäsiteltiin sota-aikana ylei-sesti käytössä olevalla pula-ajan menetelmällä eli puhalluslampulla polttaen. Katto, joka tehtiin asbes-tisementtilaatoista, oli hyvin jyrk-kä. Lämmitystä varten rakennet-tiin teräspellistä kolme uunia.

Suuren suuri ei kirkko ollut, vain 13 x 24 metriä ulkomitoil-taan. Rakennustöitä johtivat ra-kennusmestari sotilasvirkailija G. Anero ja kersantti M. Karjanlah-ti. Piirustukset lujuuslaskelmineen laati insinööri K. Huovilainen, ja alttarille tulevan taideteoksen val-

Kivennavan kirkko ”sota-ajan suurin puhdetyö”

misti lehtikuusesta ja hongasta taiteilija kersantti V. Savikurki. Moni muukin tehtiin divisioonan toimesta sotatoimi-alueella. Kat-tokruunut, seinälampetit ja altta-rin seitsenhaaraisen kynttilänjalan takoivat siellä olleet taitavat sepät.

Varoja kuitenkin tarvittiin, ja monet olivat mukana tukemas-sa lahjoituksin kirkonrakentajia. Esim. ”Kirkkoja Karjalaan” yh-distyksen Tampereen toimikun-ta luovutti käytettäväksi 300 000 mk josta puolet koottiin 18. divisioonan keskuudesta. Lahjoi-tuksena oli saatu myös ovet ja ikkunat, kirk-koon tarvittavat teks-tiilit, Roomasta tuodut kynttilänjalat sekä suu-ri urkuharmoni.

Kirkon yhteyteen tehtiin erillinen pappi-larakennus, joka yhdis-tettiin päärakennukseen matalalla kellokatoksel-la. Tähän oli ripustettu kaksi kelloa, joista toi-nen saatiin lahjoitukse-na ja toinen oli entinen kello, joka oli joutunut hälytyskel-loksi eteentyönnettyyn Sormen-kärjen tukikohtaan ja joutui näin alkuperäiseen tehtäväänsä.

Suureksi maamerkiksi tehtiin yhdestä puusta peräti 36 metriä korkea risti. Ainoa mistä sellai-nen voitiin koko Suomessa saada, oli Raivolan lehtikuusimetsä. Ul-kopuolelle sisäänkäyntiaulaan tuli marmoritaulu jossa luki:

”Tälle esi-isien verin ja rukouk-sin pyhittämälle Linnamäelle pys-tyttivät Kivennavan v. 1941 ta-kaisin vallanneet 18. D:n joukot tämän Herran huoneen kesällä 1943.

On isät täällä taistelleetJa uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon,Ja samat vaiheet meidän on.”

Kirkon vihkiäistilaisuus pidet-

tiin 26.9.1943 suuren joukon läs-

nä ollessa. Kirkon vihki Viipurin piispa Ilmari Salomies ja saarnan piti kenttäpiispa Johannes Björk-lund. Tilaisuuteen osallistui sivii-liväeston lisäksi mm. kenraalit Ös-terman, Öhqvist ja Pajari sekä divisioonan papisto kokonaisuu-dessaan. Kenraalimajuri Pajari pu-hui ja luovutti kirkon Kivennavan seurakunnalle.

Mielenkiintoisena yksityiskoh-tana mainittakoon, että ensimmäi-

senä kirkossa vihittynä parina oli-vat sen rakennustöitä johtanut Gea Anero ja Eeva Ahlström

Kauan ei kirkko saanut pystys-sä olla, vain 231 päivää. Myöhään illalla 11. pnä kesäkuuta 1944 käytiin Linnamäen omistukses-ta taistelu, jonka seurauksena Pu-na-armeija sai kukkulan haltuun-sa vähän ennen puoltayötä. Puinen kirkko ja pappila eivät taistelua kestäneet, vaan syttyivät todennä-köisesti tykistötulesta ja paloivat poroksi.

Kirkosta saatiin pelastetuksi ai-nakin pienempi kello ja marmori-nen muistolaatta, joka joutui myö-hemmin Gea Aneron haltuun. Tämä lahjoitti sen Kangasalan seurakunnalle ja on nykyisin sijoi-tettu Kangasalan kirkon kirkkosa-liin.

Kirkon vihkimistilaisuudessa vt khra O.V. Appelgren luovutti kiitos-adressin kenraalimajuri Pajarille.

SA

-K

uv

A

13

Pikapuhelu

Oikaisu

Kirjapainossa sattuneen inhimilli-sen erehdyksen johdosta jäi edel-lisessä numerossa olleesta kir-joituksesta ”Pelastiko Sinimäki Suomen” viimeinen kappale pois. Kappale oli seuraava:

Puna-armeija hyökkäsi vas-ta syyskuun 19. päivänä tulival-mistelun turvin Sinimäkeen. Puo-

Veteraani näki päiväkävelyllään tutun näyn: koiraa taluttava mies ja vastaantuleva kissaa ulkoilutta-va tyttö kohtasivat, jolloin koira aloitti hurjan haukunnan ja kissa puolestaan sähisi ja huitoi ilmaa tassuillaan. Veteraania kiinnosti, mistä johtuu tämä koiran ja kissan eripura – siitähän juontuu sanon-takin riitelevistä ihmisistä, että he elävät kuin kissa ja koira.

Korkeasaaren eläintarhan joh-taja Jukka Salo: mikä selitys on koiran ja kissan riitelylle?

- Se on petojen taistelua reviiris-tään. Koira ja kissa ovat kesytet-tyjä petoja. Koira on suden sukua, kissa tiikerin: niistä suvuista koira ja kissa on kesytetty. Petoeläimet tappelevat luonnossa, mutta sitä ei nähdä, kuten kotieläinten riitelyä. Siinä sodassa on perimmältään kyse ravinnon ja muusta reviiriin kuuluvan puolustamisesta.Mutta kotonahan koira ja kis-sa voivat olla hyviä ystäviä, jopa syödä samasta kupista.- Kyllä. Jos kissa ja koira ovat tot-tuneet toisiinsa jo pieninä, tulevat ne ikään kuin kasvinkumppaneik-si ja hyväksyvät toisensa, vaikka ovatkin petoja.

Niilo Ihamäki

Yhdistyksen sosiaalijaoston tuella järjestetään kuntoutusloma 20. - 27.5.2012 Viimsi-kylpylässä, joka sijaitsee noin 10 km Tallinnasta itään. Kuntoutusta voivat hakea keräysvaroista maksettavaan tukeen oikeute-tut RS, RP ja MR -tunnuksen saaneet jäsenet, yhdistyksen varsinaisik-si jäseniksi hyväksytyt puolisojäsenet, veteraanien lesket sekä veteraanin tarvitsema henkilökohtainen avustaja. Yhdistyksen ulkopuolinen henki-lö voi osallistua lomalle täysin maksavana, mikäli varatut paikat sen sal-livat.

Ilmoittautumiset viimeistään 5.4.2012 mennessä Sinikka Lallukalle, puh. 050 514 6010 tai sähköpostilla sinikka.lallukka@kolumbus.fi. Ilmoittautumisen jälkeen hakijalle postitetaan matkaohjelma tuki- ym. hintatietoineen ja 16.4.2012 erääntyvä lasku.

Tervetuloa! Sosiaalijaosto (Pane ilmoitus talteen!)

***********

Muista myös kuntoloma Lamminniemen Hyvinvointikeskuksessa 16. - 19.4.2012!Tarkemmat tiedot Pertti Siréniltä, puh. 0440 303 142, samoin ilmoittau-tumiset 19.3.2012 mennessä.

Kuntoutus- ja virkistysloma Viimsi-kylpylässä Virossa 20. – 27.5.2012

lustajat olivat kuitenkin lähteneet sieltä huomaamatta jo edellise-nä päivänä. Samana päivänä alle-kirjoitettiin Moskovassa Suomen ja Neuvostoliiton välinen välirau-hansopimus. Tilanne oli muuttu-nut. Suomi oli jo 2.9.44 solminut aselevon, joka tosin astui voimaan Neuvostoliiton puolelta vasta 5.9. Suursaaren taistelukin oli jo käyty 15.9. Sinimäen taistelun merkitys oli siirtynyt historiaan.

Muistolaatassa olevalla Isän-maan virren kolmannella säkeis-töllä on oma Kivennapaan liittyvä historiansa. YH:n aikana ilmestyi postikortteja, joissa oli kuva raja-seudun kirkosta ja jokin virren sä-keistö. Näitä kortteja rintamamie-het sitten lähettelivät talvisodan aikana kotiseudulleen. Kivenna-van kirkkoa esittävässä kortissa oli tuo, silloisen virsikirjan virren 541 kolmas säkeistö. Tämä lienee ol-lut ajatuksena muistolaatan teks-tille. Kun sitten virsikirjakomitea 1980-luvun alkupuolella askarte-li muutosten parissa, kävi silloinen Kivennavan kunniakansalaiseksi nimitetty jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth henkilökohtaisesti ko-mitean luona pyytämässä, että vir-si 541 säilytettäisiin alkuperäise-nä. Virsikirjakomitea säilyttikin, mutta juuri tuota säkeistöä pidet-tiin ajan henkeen sopimattoma-na ja taidetaan jossain määrin pi-tää vieläkin. Säkeistö olikin välillä poistettuna jostain painoksesta.

On paljon arvosteltu, oliko kir-konrakennus lainkaan järkevä toimenpide. Eikö olisi ollut pa-rempi käyttää sekin työvoima etu-linjan ja taaempien asemien pa-rantamiseen. Kirkkoa rakensi n. 25 miestä joka oli n. 0,2 % koko divisioonan työvoimasta. Mate-riaalina käytettiin etupäässä puu-ta, joka ei ollut paras mahdollinen taisteluasemien rakennusaine. Oli-si pitänyt olla terästä ja betonia. Ei pidä unohtaa myöskään sitä, mitä merkitsi tämä sotaväen tekemä rakennustyö uskolle Karjalan ja koko Suomen tulevaisuuteen sekä maanpuolustustahdon ylläpitämi-seen ja lujittamiseen.

Veijo Pimiä

Kirkko vihkiäispäivänä 26.9.1943

14

Kaustisen toisilla kansanmusiikki-juhlilla 1969 minulle avautui har-vinainen tilaisuus tutustua Kons-taan hänen omassa kotipiirissään – juhlan järjestäjät olivat majoit-taneet minut hänen kotitaloonsa. Sain tutustua hänen perheeseen-sä, hänen vaimoonsa Rebekkaan sekä viiteen lapseen. Seurasin hä-nen normaalia elämäänsä, jonka katkaisivat Kaustisen Purppuripe-limannien harjoitukset – yhtyeel-lä oli juhlien aikana useita esiinty-misiä, ja varsinkin Konstan uusia sävellyksiä oli harjoiteltava varsin ahkerasti.

Oli jännittävää seurata Purppu-reita sitten varsinaisissa esityksis-sä. Konstalla oli vaikeuksia kulkea tiiviin yleisömeren läpi soittopai-kalle: aina löytyi tuttavia, joita piti tervehtiä. Soittopaikalla näytti sil-tä, että heitä vähän jännitti - peli-mannit eivät ennen saaneet soittaa näin suurelle yleisölle. Radio ja tv olivat paikalla: Konsta oli Suomen ensimmäinen tv-pelimanni.

Mutta aina ne esiintymiset on-nistuivat. Uudet sävelmät oli jo tal-lennettu pääkoppaan ja hyppysiin – eräänä kesänä niitä oli seitsemän kappaletta. Ne valloittivat kuuli-jat jo ensi kuulemalta. Konstalla oli uskomaton taito löytää aina uu-sia melodioita, ja hänellä oli myös taito rakentaa niistä luontevia ko-konaisuuksia. Tällaisen esiintymi-sen jälkeen lavalta poistuminen oli entistä vaikeampaa: onnittelijoita riitti kymmenpäisin joukoin, mat-ka lavalta kotiin saattoi kestää tun-nin, kaksi. Ei ihme, että tällaisen konsertin jälkeen Konsta oli väsy-nyt, eikä uni tuntunut tulevan ai-van heti niin kuin tavallisesti.

Työtapaturma

Kun Konsta oli käynyt sotaväen Viipurissa, hänen oli lopulta pää-tettävä, mikä olisi hänen varsi-nainen ammattinsa – 1930-luvun Kaustisella mahdollisuudet olivat aika vähissä. Konstahan ei ollut minkään suuren talon poika, jolle olisi luontevaa jatkaa maanviljeli-

Konsta Jylhän tarina

jän työtä. Onneksi hänellä oli to-veri nimeltä Otto Virkkala, jolla oli täsmälleen sama ongelma. Ys-tävykset keksivät ratkaisun: he os-tivat yhdessä kuorma-auton Fordin mallia 1932 ja ryhtyivät ajamaan sitä. Ensimmäiset kuljetettavat oli-vat maito ja puutavara. Vuosien varrella autot paranivat; Otto löysi oman alansa ja ryhtyi ajamaan tak-sia Konstan jatkaessa kuorma-au-tojen parissa. Vuonna 1961 hänen työnsä autoilijana päättyi pahaan onnettomuuteen puutavarakuor-man kaatuessa hänen päälleen. Konstaa odotti vuosia kestävä toi-puminen.

Tässä elämän vaiheessa viulus-

ta tuli oikeastaan hänen leipäpuun-sa. Kaustisen Purppuripeliman-nit –yhtye uusiutui vuonna 1963; Konsta kokosi sen erästä tv-kil-pailua varten, ja jäseniksi tulivat hänen lisäkseen Hannu Rauma, Toimi Uusitalo ja Veikko Järve-lä. Kaustisen kansanmusiikkijuhli-en perustamisen jälkeen yhtyeestä tuli erittäin suosittu. Sen levytyk-set saivat osakseen suurta suosio-ta, ja varsinkin 1970-luvun alus-sa Kaustisen Purppuripelimannit oli maan tunnetuin kansanmusiik-kiyhtye. Juhannuksina sitä lennä-tettiin maan eri puolille jopa len-tokoneella, ja oli kuukausia jolloin sillä oli 30 esiintymistä. Veikko

MA

TT

I K

AL

TO

KA

RI

15

Tiivistelmä prof. Kimmo Por-kan esitelmästä 24.10.2011

Syöpä on yleinen sairaus, jonka esiintyvyys lisääntyy johtuen pää-osin väestön ikääntymisestä, mutta myös parantuneista hoitotuloksis-ta. Tänä päivänä valtaosa (>90%) potilaista hoidetaan leikkauksella, solunsalpaajilla ja sädehoidolla, niin kuin on tehty jo yli kahden-kymmenen vuoden ajan.

Tehokkain syövänhoito on leik-kaus, mikäli kasvaimen poisto ko-konaisuudessaan onnistuu. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollis-ta ja siksi tarvitaan myös lääke-hoitoja. Vaikka syövän lääkehoito kehittyy, on se kuitenkin usein riit-tämättömän tehokasta ja runsaasti haittoja aiheuttavaa ja siksi uusien hoitojen tarve suuri.

Veritaudit ovat oiva mallitauti syövän syiden tutkimisessa. Veren ja luuytimen terveitä ja syöpäsolu-ja voidaan melko helposti kerätä suuria määriä koeputkeen tutkitta-vaksi. Moni uusi syövän lääkehoi-to onkin saanut alkunsa veritaute-ja tutkimalla ja testaamalla ja tämä kehitys jatkuu varmasti myös tule-vaisuudessa.

Syövän lääkehoidon ensiaske-leet otettiin 2. Maailmansodan ai-kana, kun sattumalta todettiin, että sinappikaasulle altistuneiden ih-misten luuytimen solut olivat pa-hasti vaurioituneita ja monet me-nehtyivät muutaman viikon sisällä vähäverisyyteen. Tämän tiedon va-lossa yhdysvaltalaiset lääkäritutki-jat L.S. Goodman ja A. Gilman kokeilivat vuonna 1946 mustiini-nimisen lääkkeen (sinappikaasu-johdos) tehoa imusolmukesyövän hoidossa hyvällä menestyksellä. Samaa lääkettä voidaan tänäkin päivänä käyttää, vaikka uudemmat ja tehokkaammat solunsalpaajat eli sytostaatit ovat vallanneet alaa.

Solunsalpaajahoidon keskei-sin haaste on se, että lääkitys koh-distuu yhtä lailla terveisiin kuin pahanlaatuisiin soluihin, mis-tä aiheutuu niiden tunnetut hait-tavaikutukset, kuten hiustenläh-tö, limakalvovauriot ja luuytimen terveiden solujen palautuva vauri-

Syövän täsmähoito

oituminen. Kohteena ovat kaikki nopeasti jakautuvat solut, niin syö-päsolut kuin normaalit solut.

Syövänhoidon esitys perustuu taudin syntymekanismin ymmär-tämiseen, jonka avulla on ollut mahdollista kehittää hyvin tehok-kaita kohdennettuja hoitoja eli täsmähoitoja muutamaan syöpä-tautiin. Täsmähoidot aiheuttavat vähän sivuvaikutuksia ja tuhoavat pahanlaatuisia soluja tehokkaam-min kuin perinteiset sytostaatit. Tavoitteena on, että myös yleisem-piin syöpiin – kuten eturauhas- ja rintasyöpiin – kehitetään tehokkai-ta täsmähoitoja ja on hyvin toden-näköistä että tässä seuraavan 10 vuoden aikana onnistutaan.

Kehitteillä on myös lääkkeitä, jotka pyrkivät auttamaan elimistön puolustusjärjestelmää torjumaan syövänkasvun esimerkiksi syöpä-rokotteiden tai muiden nukkuvaa immuunijärjestelmää herättävien lääkkeiden avulla.

Syövänhoidon tulevaisuus näyt-tää siis valoisalta; lähivuosina mo-net tähän mennessä kuolemaan johtavat syövät muuttuvat kroo-nisiksi sairauksiksi kuten sokeri-tauti ja verenpainetauti, jotka ei-vät myöskään ole parannettavissa, mutta joiden kanssa voi elää hy-vän lääkityksen ansiosta. Suomen osuus syöpätutkimuksen alalla on kansainvälisestikin ottaen näky-vä ja olemme hyvin kehityksen aallonharjalla ja siksi potilaam-me saavat aina parasta mahdollis-ta hoitoa.

Järvelän Fiat 850 totuttiin näke-mään maan eri puolilla bassoviulu katollaan. Konstan tv-soiton Vai-enneesta viulusta ja ’pelimannin, joka itki’ oli nähnyt lähes jokainen suomalainen.

Konsta säveltäjänä

Ehkä Konstasta ei olisi tullut sä-veltäjää ilman Aaro Kentalan, kaustislaisen kirkkomuusikon yl-lytystä. Aaro Kentala oli tehnyt useita sävellyksiä johtamalleen Hääkuorolle, ja hän tuli sanoneek-si vuonna 1964 Konstalle, että tä-mänkin pitäisi ryhtyä säveltämään – ei se niin ihmeellistä olisi. Parin viikon kuluttua miehet tapasivat uudelleen, ja nyt Konstalla oli kak-si valssia, joista varsinkin toinen tuntui erityisen hyvältä. Se nimet-tiin Konstan Paremmaksi valssik-si, toista kutsuttiin Huonommak-si valssiksi, vaikka sekin oli aivan kunnollinen kappale. Konstan sä-vellysura oli alkanut.

Olen laskenut, että Konstan pe-limannisävelmiä syntyi yhteen-sä 73 kappaletta. Näiden rinnalla syntyi myös hengellisiä sävelmiä, yhteensä 60. Hänen pelimannisä-velmänsä ovat edelleen kansan-musiikkiyhtyeiden jatkuvassa ja ahkerassa käytössä.

Konstan elämä päättyi syksyllä 1984. Hänen hautajaisensa olivat suuri tapahtuma, joka myös radi-oitiin. Kaustislaisen tavan mukaan kirkkoväki lapioi hänen hautansa umpeen – silmissäni on aina sävel-täjä Pehr Henrik Nordgrenin lai-ha, hieman kumara hahmo lapioi-massa hautaa, tekemässä viimeistä palvelusta toiselle säveltäjälle.

Espoon Sotaveteraanien syksyn 2011 esitelmätilaisuudet päät-ti Paavo Helistön puheenvuoro Konsta Jylhä ja suomalainen kan-sanmusiikki.

16

Tapiola, Kaupinkalliontie 10, 02100 Espoopuh. (09) 816 5051, lipunmyynti (09) 816 57234.

www.espoo.fi/kulttuurikeskus

PALVELUKOTI MÄNTYRANTA

Jääskentie 2202140 Espoo

Puh. (09) 5404 860www.mantyranta.fi

toiminnanjohtaja@mantyranta.fi

E.M. Pekkinen OyPL 36, 02921 EspooPuh. (09) 849 4070www.empekkinen.fi

JALKOJEN HOITOA

Jalkahoitola Kaisa JärveläinenTaavinkoti, Nauhakuja 2, Espoo

Puh: (09) 4521005

Jalkahoitola Rebecca OrtjuMerikartano, Tyrskyvuori 6, Espoo

Puh: 050 328 45 66

FYSIOTERAPIA ANN-BRITT RAJALA

Espoonlahdenkuja 4Espoonlahden uimahalli

02320 EspooPuh. (09) 802 2083

17

Revontulen FysioterapiavETERAANIKuNTOuTuSTA

Revontulentie 802100 Espoo

Puh. (09) 455 3595

Espoon Fysikaalinen Hoitolaitos

Tapiolan keskustorni 5.krs02100 Espoo

Puh. (09) 466 019

ESPOON SÄHKÖASENNUS KY

Laaksolahdentie 2902730 Espoo

Puh. (09) 595 756

VARATTU

JÄLLEENRAKENTAMISEN SANKARIT:KANSALLISEN VETERAANIPÄIVÄN VALTAKUNNALLINEN PÄÄJUHLA ESPOOSSA Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuh-la järjestetään tänä vuonna Espoossa. Juhlan teemana on Jälleenrakentamisen sankarit – Återuppbyggna-dens hjältar ja juhlapaikkana toimii Barona Areena (Urheilupuistontie 3).

Aseveli-ilta ja pääjuhlaTorstaina 26.4. klo 18–20 vietämme musiikkipitoi-sen aseveli-illan. Mukana ovat kaikkien tuntema kol-mikko Pirkko Mannola, Vieno Kekkonen ja Marjatta Leppänen, Kanttiinin Lotat sekä Panssarisoittokun-ta. Musiikin lomassa katselemme filmejä Tapiolan ra-kentamisesta sekä katkelman Åke Lindmanin ohjaa-masta elokuvasta Tali-Ihantala.

Perjantaina 27.4. klo 10 on lipunnosto ja hartaus. Klo 11 tarjoamme lohikeittolounaan Honkahallissa, aivan Barona Areenan vieressä. Ruokailun lomassa juhla-vieraita viihdyttää Kaartin soittokunta.

Valtakunnallinen pääjuhla alkaa klo 13. Suoran te-levisioinnin vuoksi pyydämme yleisöä olemaan pai-kalla viimeistään klo 12.45. Juhlapuheen pitää Kone Oyj:n toimitusjohtaja ja Aalto-yliopiston hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta, ja Veteraanin päätös-sanat esittää kenraali Jaakko Valtanen. Pääjuhlan mu-siikkiesityksistä vastaavat Espoon sotaveteraanikuoro ja perinnekuoro, Tapiolan kuoro, Tapiola Sinfonietta sekä sopraano Mari Palo. Tilaisuuden juontaa Espoon kulttuurijohtaja Georg Dolivo.

NäyttelytPuolustusvoimien kalustonäyttely järjestetään Baro-

na Areenan edustalla 26.–27.4.

Valokuvanäyttely Suomenmaan sitkeä kansa on esil-lä näyttelykeskus WeeGeessä (Ahertajantie 5) tors-taina 26.4. klo 15.30 alkaen; kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä avaa näyttelyn klo 16. Näyttelystä on bussi-kuljetus Barona Areenalle aseveli-iltaan. Näyttely on avoinna myös veteraanipäivänä 27.4. klo 11–18 sekä viikonloppuna 28.–29.4. klo 11–17.

Espoo toivottaa kaikki veteraanit ja veteraaniasioista kiinnostuneet lämpimästä tervetulleiksi!Pääjuhlassa tumma puku ja kunniamerkit

LisätietoaOhjelma ja Espoon sisäiset bussikuljetukset: www.kansallinenveteraanipaiva.fi.Viestintäpäällikkö Outi Huida, puh. (09) 816 23302, järjestelytoimikunnan sihteeriViestintäjohtaja Satu Tyry-Salo, puh. (09) 816 22112, juhlatoimikunnan sihteeri

MA

TT

I K

AL

TO

KA

RI

18

Tavatessamme itsenäisyyspäivän aattona Pekka Jauho totesi mo-nen muun suomalaisen tapaan, että Suomi on hyvä maa. Hänellä jos kenellä on laaja kotimainen ja kansainvälinen kokemus arvioida tätä asiaa.

Pekka Jauhon juuret ovat Kemi-joen varressa Taivalkoskesta muu-tama kilometri etelään. Siellä si-jaitsee 1700-luvulta peräisin oleva sukutila. Hänen isoisänsä oli paik-kakunnallaan tunnettu henkilö, joka maanviljelyn ohessa piti kes-tikievaria. Toiminta antoi talou-dellisen mahdollisuuden jo Pekka Jauhon isälle suorittaa ylioppilas-tutkinto ja opiskella yliopistossa matematiikkaa ja fysiikkaa. Isä toimi sittemmin Oulun Lyseon rehtorina ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Hän oli myös po-liittisesti aktiivinen Edistyspuolu-eessa. Tästä periytyy myös Pekka Jauhon poliittinen aatesuunta. Hän sanoo olevansa puoluepoliittisesti sitoutumaton liberaalin kapitalis-min kannattaja.

Isänsä Pekka Jauho menetti jo 13-vuotiaana 1936. Äiti kuoli mu-nuaistautiin 1944, joten Pekka Jau-hosta tuli oman elämänsä kippari jo varsin nuorena. Perheen ainoana lapsena sukutila siirtyi myös osit-tain hänen omistukseensa. Tämän-hetkisenä tilan isäntänä on poika- Antti-Pekka Jauho, professori hänkin. Poika asuu ja työskentelee perheineen Tanskassa ja lapset pu-huvat tanskaa äidinkielenään.

LentäminenLentämisen kipinän Pekka Jauho kertoo saaneensa enoltaan Risto Pajarilta, joka toimi ilmavoimissa aktiiviupseerina ja oli sodan aika-na ilmavoimien esikuntapäällikkö-nä. Oulussa Pekka Jauho osallistui liitokoneiden rakentamiseen. Kir-joitettuaan ylioppilaaksi 1941 hän pyrki ja pääsi Ilmasotakouluun oh-jaajakurssille, mistä valmistui pa-rin vuoden kuluttua sotilaslentä-jäksi. Normaalien lentotehtäviensä lisäksi hän osallistui viisi kertaa Messerschmitt-koneiden hakemi-seen Saksasta Suomeen.

”Taitolento on kuin balettia”, toteaa Jauho muistellessaan kai-holla lentämisen vaiheitaan. Har-

Pekka Jauho – Suomen ytimessäjoittelu innosti erään kerran Jau-hoa näyttämään taitojaan alle 600 metrissä, mikä oli kiellettyä. Las-keuduttuaan onnistuneen suorituk-sen jälkeen laivueen komentaja to-tesi Jauhon olevan kahden viikon poistumiskiellossa.

Kaikkiaan Jauho laskee len-täneensä 17:llä eri konetyypillä. Viimeisen lentonsa hän teki Mal-milla 1994 Cessnalla. Tosin hän kertoo testanneensa Ilmailumuse-oon hankittua Messerschmitt Bf 109-simulaattoria ja todenneensa elektronisesti ohjelmoidun laitteen erilaisuuden aitoon verrattuna. Sil-mukka ja vaakakierre sujuivat kyl-lä pienen harjoittelun jälkeen.

UraKiinnostus opiskeluun vei Pekka Jauhon sodan jälkeen lukemaan matematiikkaa, fysiikkaa ja täh-titiedettä Helsingin yliopistoon. Valmistuttuaan jo 1950 filosofian lisensiaatiksi hän aloitti teoreetti-sen fysiikan jatko-opinnot Lundis-sa ja väitteli Helsingin yliopistossa tohtoriksi 1951.

Seuraavien kolmen vuoden ai-kana hän toimi henkivakuutusyh-tiö Kansan päämatemaatikkona. Tänä aikana hän perehtyi riskiteo-riaan, mikä yhdistytettynä ydin-energian käytön problematiikkaan teki hänestä johtavan asiantuntijan ydinenergia-alalla myös kansain-välisesti.

Teknillisessä korkeakoulus-sa hän hoiti eri professuureja aina vuoteen 1970. Tuona ajanjaksona teoreettisen fysiikan alalta valmis-tui lähes 200 diplomi-insinööriä, 34 tohtoria, jotka sittemmin toi-mivat alan professoreina ja ydin-energia-alan johtavissa tehtävissä niin suunnittelun kuin ydinturval-lisuusvalvonnan alueilla.

Pekka Jauho toteaakin tinkimät-tömän, pienimpiinkin yksityiskoh-tiin ulottuvan turvallisuusajattelun olevan suomalaisten ydinvoima-loiden korkeiden käyttöasteiden, häiriöttömyyden ja turvallisen toi-minnan takana.

Valtion teknillisen tutkimuskes-kuksen pääjohtajana Pekka Jau-ho toimi 1970-1987. Tuona aika-na entinen tutkimuslaitos muuttui tutkimuskeskukseksi ja yhteis-

työ elinkeinoelämän kanssa läh-ti voimakkaaseen käyntiin. Se toi VTT:lle kasvavaa ulkoista rahoi-tusta ja selkeää tavoitteellisuutta tutkimusprojekteihin.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminenPekka Jauhon ansioluettelo panee miettimään yhden ihmisen kapa-siteetin rajoja ja monipuolisuut-ta. Kansallisesti hän on vaikutta-nut niin tieteen, energia-alan kuin maanpuolustuksen johtotehtävis-sä. Hän oli jo 1950-luvulla muka-na toimimassa Oulun yliopiston perustamiseksi 1958. Siteet Ou-luun ovat jatkuneet kolmessa pol-vessa isältä pojalle sanomalehti Kalevan hallituksessa.

Kansainvälinen yhteistyö on ol-lut tärkeässä asemassa jo Lundin ajoista lähtien. Toimintaa on edes-auttanut hyvä kielitaito, jonka sie-men kylvettiin ruotsia puhuneen isoäidin avulla jo lapsena.

Pekka Jauho kertoo saaneensa elinikäisiä ystävyyksiä näiden yh-teyksien kautta, jopa eräästä Suo-men ja Neuvostoliiton välisen tieteellis-teknisen yhteistoiminta-komitean jäsenestä. Tuo toimikun-ta oli Pekka Jauhon mukaan hänel-le presidentti Kekkosen syöttämää ’pakkopullaa’, mikä kuitenkin jon-kun oli hoidettava. Hän muistelee oppineensa tuntemaan neuvosto-liittolaista järjestelmää hyvin noi-na vuosina eri puolille Neuvosto-liittoa suuntautuneilla komitean

MA

TT

I K

AL

TO

KA

RI

19

matkoilla. Komitean työ loppui, kun Neu-

vostoliitto loppui, mikä ei Pekka Jauhoa ole jäänyt surettamaan.

Erityisen arvon Pekka Jauho kertoo antavansa pohjoismaiselle yhteistyölle. Sen avulla hän tote-aa tieteellisen osaamisensa kasva-neen, kun ydinenergian tutkimuk-sessa edellä olleet ruotsalaiset eivät salanneet tietojaan, vaan yh-teistyö oli täysin avointa. Nykyi-sestä heikosta yleisestä pohjois-maisesta yhteistyöstä hän sanoo olevansa pahoillaan.

Suurella lämmöllä Pekka Jauho muistelee aikaa perustamassaan suomalais-ranskalaisessa teknis-tieteellisessä seurassa.

Pekka Jauhon tietotaidoista ovat myös saaneet osansa liike-elämä ja kulttuuri. Hän on työskennellyt

hallituksessa tai hallintoneuvos-tossa mm. Suomen Kulttuurira-hastossa, Huhtamäellä, Otavassa, Wärtsilässä, Nesteellä ja Hypo-teekkipankissa.

Pekka Jauho on ansioistaan ni-mitetty tieteen akateemikoksi, promovoitu kaksi kertaa kunnia-tohtoriksi Suomessa sekä saanut lukuisia korkeita kunniamerkkejä ja palkintoja.

NykyisyyttäKeskustelumme aikana Pekka Jau-ho toteaa elämän olleen täynnä va-lintoja. Varhaiset vuodet kotitilalla aamukasteisine heinätöineen vaih-tuivat opiskelun jälkeiseen yhteis-kunnalliseen vaikuttamiseen.

Kemijoesta nousi vielä sodan ai-kanakin lohta omasta rannasta ka-lastaen. Siten tuli sodanjälkeinen

Espoon Sotaveteraani -lehti jär-jestää lukijoilleen muistitieto-kilpailun. Tarkoituksena on kai-vaa esille sellaisia tempauksia, joita rintamaolosuhteissa teh-tiin muun muassa ajan tappa-miseksi ja yleisen viihtyvyyden lisäämiseksi. Näihin toimiin kuu-luvat myös nuorten miesten hur-jat ja uhkarohkeatkin esitykset. Sotakirjallisuudessa tämän tapai-sia tapahtumia esitellään vähän. Nyt on korkea aika laventaa ku-vaa rintamaolosuhteista ja saada päivänvaloon tämäkin puoli so-ta-ajan elämästä. Onhan päivän-selvää, että kun nuoria pannaan pitkiksi ajoiksi olosuhteisiin, jois-sa ei aikoihin ollut välttämättä ta-pahtunut juuri mitään, mieliku-vitus saa siivet. Keksitään jotain sellaista, josta toisetkin puhuvat. Viime sotien historiaan moni-puolisesti perehtynyt everstiluut-nantti Ilmari Hakala kertoo, että käsikranaatin avulla oli yk-sinkertaista esittää rohkeuttaan. - Järjestettiin kilpailuja siitä, kuka heittää viimeiseksi, kertoo Hakala. Mutta paljon pidemmällekin men-tiin. Hakala kertoo tapauksesta, jos-sa tekijän takalisto joutui koville. - Rintamajermut hevostelivat hu-malapäissään niin, että vetivät kä-sikranaatista sokan, pudottivat kra-naatin vierelleen kanervikkoon ja panivat päälle teräskypärän, jolle

Millaisia tempauksia ja kepposia rintamalla harrastettiin?

teollinen kehitys energian tarpei-neen ja kahlitsi Kemijoen kosket. Hän toteaa kehityksen edellytyk-senä olleen ja olevan energian saannin turvaaminen.

Oman tieteellisen tutkimuksen-sa hän toteaa hiljentyneen oppikir-jan ja lukuisten tieteellisten artik-kelien jälkeen siirryttyään VTT:n pääjohtajaksi.

Nykyisen kuntonsa ja ruumiilli-sen kykynsä hän sanoo rakentuvan aiempiin raskaisiin maatilatöihin ja edelleen jatkuvaan viikoittai-seen kahden tunnin tennisrupea-maan.

Haastattelun päätteeksi Pekka Jauho korostaa vielä isänmaalli-suuden ja oman kielen merkitystä omalle identiteetillemme.

Raimo Ilveskero

kävivät salamannopeasti istumaan. Kranaatin räjähdyksen tunsi tie-tysti ahterissaan selvääkin selvem-min, mutta kypärä kesti paukun, eikä kukaan tällaisessakaan leikis-sä vahingoittunut, kuvailee Hakala. Hakala kertoo myös kuinka ur-heilua hengellä harrastettiin ai-kanaan Maaselän kannaksella. - Vihollisen tarkka-ampujalla oli esteetön näkyvyys eräälle tie-osuudelle, jonka yli suomalais-ten oli aika ajoin pakko kulkea. Tästä syystä tien yli rakennettiin näkösuojaksi eräänlainen kuu-siaita. Mutta eikös vain uhkaroh-keimpien miesten pitänyt men-nä näyttelemään naamaansa kuusiaidan rakosista tarkka-ampu-jalle kuin kuolemaansa uhmaten. Hakala muistuttaa, että suhtautu-minen kuolemaan oli toki tuol-loin aivan toisen-laista kuin nyt. - Kuolema, vai-najat ja elämän päättyminen oli läsnä koko ajan. Nyt lehtemme toimitus kään-tyy siis teidän, ar-voisien lukijoi-densa puoleen ja pyytää tieto-ja sellaisistakin rintamaelämään

liittyvistä tapahtumista ja il-miöistä, joista asianosaiset ei-vät välttämättä saata varsinai-sesti olla erityisen ylpeitäkään. Kyseeseen tulevat kaikki inhi-millisen elämän ilmentymät. Toimitukseen voi ottaa yhteyt-tä postitse, sähköpostitse tai vaik-kapa puhelimitse. Muistitie-toprojektimme puuhaväki voi tarpeen tullen vaikka kuuntelun jälkeen kirjata tapahtumia jul-kaistavaksi lehtemme seuraavis-sa numeroissa. Muistelukset ovat arvokkaita, vaikka niistä kerrot-taisiin nimimerkinkin suojissa. Parhaista ja rohkeimmista tarinois-ta arvomme kirja- ja äänilevypal-kintoja. Vastaukset toimitukselle 15.3. mennessä

Rintamaoloissa vapaa-aikoina harrastettiin kortinpeluun lisäksi myös hurjia tempauksia

20

Sosiaalijaosto

Yhdistyksen tukimuodot v. 2012(Tuen saamisen ehdoton edellytys on yhdistyksen jäsenyys)

Yhteyshenkilö:Kuntoutussihteeri Pertti SirénPuh. arkisin 044 03 03 142Osoite: Suvikuja 3 B 11, 02120 Espoo

Fysikaalinen avokuntoutusLääkärin lähetteellä saadusta avokuntou-tuksesta maksetaan tunnuksen omaavalle sotaveteraanille toistaiseksi enintään 500 eu-roa per vuosi. Itse maksetusta laskusta tulee selvitä Kelan taksojen mukaan saatu korva-us. Jäännössummasta voi tehdä korvausano-muksen kuntoutussihteerille.Viralliselle omaishoitajalle ja yhdistyksessä aktiivisesti toimivalle pienituloiselle jäsenel-le korvaus on 250 euroa.Poikkeustapauksessa korvattavasta, ilman lääkärin lähetettä saadusta avokuntoutuslas-kun summasta vähennetään Kela-korva-usosuutta vastaava yksi kuudes-osa, mikä ei kuulu yhdistyksen annettavaan tukeen. Vuoden korvausmäärät ovat tällöin enintään 420/210 euroa.Merkitkää pankkitilinne numero hake-mukseenne!

Oulunkylän veteraanikuntoutukseenhakeudutaan Pertti Sirénin kautta. Hän antaa hakijalle tarkemmat ohjeet ja maksusitou-muksen, jonka perusteella Oulunkylän kun-toutus laskuttaa suoraan yhdistyksen sosiaal-jaostoa. Oulunkylän ajanvarauksen numero on 728 2475 arkisin klo 8-12.

JalkahoidotEspoon kaupunki korvaa espoolaiselle ve-teraanille kolme jalkahoitoa vuodessa á 40 euroa. Korvaushakemus henkilö- ja tilitie-toineen sekä alkuperäisine kuitteineen tulee lähettää suoraan kaupungin veteraanipalve-luihin (osoite alempana).Sosiaalijaosto korvaa perustellusta syystä li-sähoitokertoja sen jälkeen, kun kaupungin korvattavat hoitokerrat on saatu.Näissä tapauksissa tulee ottaa yhteys kun-toutussihteeriin.

LääkekorvauksetLääkärin veteraanille määräämien lääkkei-den hinnasta korvataan enintään 200 euroa per vuosi. Korvaushakemukseen liitetään jäljennös lääkemääräyksestä ja apteekin al-kuperäinen/alkuperäiset ostoseriä vastaavat kuitit. Hakemus lähetetään kuntoutussihtee-rille.

SilmälasitEspoon kaupunki korvaa espoolaisen vete-raanin silmälasilaskusta 100 euroa.Hakemus alkuperäisine kuitteineen tulee lähettää kau-pungin veteraanipalveluihin (osoite alempa-na) tai kaupungin toimipisteeseen. Muista antaa henkilö- ja pankkitilitiedot!

Yhdistyksen sosiaalijaostolta voi saada lisä-avustusta silmälasihankinnoista 250 euroa joka toinen vuosi.Jäljennös kaupungille lähetetystä laskusta henkilö- ja pankkitilitietoineen toimitetaan kuntoutussihteerille.Espoon ulkopuolella asuva veteraanijä-sen: Jos olet saanut osakorvausta omal-ta asuinkunnaltasi, mainitse siitä yhdis-tyksen kuntoutussihteerille lähetettävässä anomuksessa.Laskussa mahdollisesti olevaa lääkärinpalk-kiota ei korvata.

KylpyläkuntoutuksetKylpyläkuntoutuksista ilmoitetaan Espoon Sotavereraani-lehdessä ja Länsiväylässä. Sosiaalijaoston tuki ko. kuntoutuk-sesta on 80/40 %.

Siivous- ym. avustajatoimintaEspoossa ja Kauniaisissa asuvat RS, RP ja MR tunnuksen omaavat veteraanit voi-vat saada vuodessa enintään 10 kpl 30 eu-ron arvoisia maksusitoumuksia, jotka oike-uttavat siivousapuun Lähimmäisapu ry:stä tai siivous- ym. avustajapalveluihin Uu-denmaan avustajatoimintahankkeen kanssa. Yhdistyksemme veteraanijäsenten les-ket ovat jäsenkirjeessä esitetyin ehdoin oikeutetut saamaan 6 maksusitoumusta/vuosi. Maksusitoumukset käyttöohjeineen tilataan yhdistyksen toimistosta puh. 452 5721 arki-sin klo 9-12 välisenä aikana.Palvelut tilataan puhelimitse numeroistaLähimmäisapu, 4128 188 arkisin klo 8.30-12 tai klo 15-17Uudenmaan avustajapalveluhanke 050 566 5066 arkisin klo 9 - 12.

Huomioi lisäksi, että vuotuisten avustusten yhteismäärä on rajoitettu, joten kaikki va-likoiman edut eivät mahdu enimmäismää-rään.Kulloinkin maksettava tuki lasketaan mak-sun tapahtumavuoden tueksi, ei siis takautu-vasti edellisvuodelle.Uusille jäsenille yhdistys voi myöntää tukia vasta vuoden kestäneen jäsenyyden jälkeen.

Helsingin Seudun Sotaveteraanipii-rin avustuksetLue Helsingin piirin Sotaveteraani-lehdes-tä piirin tarjoamista sosiaalieduista. Piirille tarkoitettu avustusanomus lähetetään myös oman yhdistyksen kuntoutussihteerille, joka toimii yhteyshenkilönä yhdistyksen ja piirin välillä.

Asuntojen maksuton korjausneuvontaEkholm Henning, rakennusmestari UusimaaPuh. 0500 604 782, 09-8754454

VeljestukiPienituloinen veteraani voi hakea sää-tiöltä tukea esim. sairaus- ja korjaus-kuluihin.Lähempiä tietoja kuntoasiain hoitajalta

Rauhanturvaajaliiton päivys-tyspuhelinSen kautta apua tarjotaan kodin pie-nissä askareissa ja korjauksissa talkoo-hengessä.Valtakunnallinen päivystyspuhelimen numero on 020 769 8111. Sieltä välite-tään avun tarve alueellisille järjestöille, joista otetaan yhteys kotiin.

Espoon kaupungin veteraanipalvelutKuntoutussuunnittelijattavoitettavissa arkisin klo 12-15puh. 816 42380Postiosoite:Espoon sosiaali- ja terveystoimiVeteraanipalvelutPL 231102070 Espoon kaupunki

Palvelut:• JorvinjaPuolarmetsänpäivys-tyskäynti poliklinikalla on maksuton• avo-jalaitoskuntoutustavuosittain• jalkahoitoavustakolmekertaavuo-

dessa 40 € kerta• avustustasilmälasienhankintaan

joka toinen vuosi 100 €• maksutonhammashoito• maksuvapausterveyskeskusmak-

suista• maksutonjoukkoliikenne• kaupunginuimahallienjakuntosali-

en maksuton käyttö• ilmaisetparkkipaikatmäärätyillä

alueilla

Helsingin Seudun Sotaveteraani-piiri ry:n sosiaalineuvoja Anita Koskinen neuvoo ja opas-taa soaiaali- ja terveydenhoidonkysymyksissä.Puh. 0400 410 659Sähköposti:anita.koskinen@luukku.com

OikeusneuvontaPiirin lakimiehet, varatuomarit Pentti Lehtola,puh. 0400 401594 ja Martti Mikkonen, puh.050 5848736

21

Olimme nuoria ja kokemattomia ja ikäisiksemme nähneet liian paljon sekä eläneet 18-vuotiaina sellaisen kesän jota ei toivoisi vanhemmil-lekaan. Siksi luulimme tietäväm-me enemmän kuin itse asiassa tie-simme, mutta emme kuitenkaan hallinneet kaikenlaisia tilanteita, joita elämä silloin heitti eteemme.

Kauniina kesäkuun aamuna vuonna 1945 saimme ajomäärä-yksen viedä eräästä välivarastos-ta kaikki varastossa olevat ruumis-arkut erääseen pohjoiskarjalaiseen pitäjään ja luovuttaa ne siellä ole-vaan vanhainkotiin. Lähdimme ajoon kuten oli käsketty, teimme kuorman ja enempää ajattelematta lähdimme ajamaan kohti määrän-päätä. Oli kaunis alkukesän päivä, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Nautimme kauniista vaaramaise-masta ja järvinäkymistä, joita vi-lahteli auton ikkunassa. Ei huolen häivää. Pidimme parikin taukoa koska kiirettä ei ollut. Kolmisen tuntia ajaa köröttelimme, päämää-rä lähestyi ja huolet alkoivat.

Talo, jonka pihaan ajoimme, si-jaitsi suuressa puistossa. Suuria lehtipuita oli istutettu eri kokoisiin ryhmiin, tie jota pitkin ajoimme oli koivukuja, suuret koivut tasa-välein kummallakin puolella tie-tä. Päärakennus, kaksikerroksinen kivitalo pihan perällä ja sivuraken-nuksia siten, että ne muodostivat ikään kuin kehän pihan ympäril-le. Lipputanko sijaitsi keskellä pi-haa ja ajotie kiersi pihan ympäri. Tilaa riitti, näkymä oli aika mahta-va. Olimme ajaneet automme pää-rakennuksen eteen, pysäköineet ne sääntöjen mukaan ja lähdimme il-moittautumaan ja hakemaan hen-kilöä, joka näyttäisi meille mihin voisimme purkaa kuormamme. Esiinnyimme rennosti, olimme-han tulleet kaukaa ja olimme niin kaupunkilaisia ja paljon maail-maa nähneitä että... Ensimmäisek-si näimme nuoren naisen, jolta ky-syimme tietääkö hän mahdollisen purkauspaikan. En mie tiiä, hän vastasi, mie haen johtajattaren ja poistui juoksujalkaa näkyvistä. Odottelimme kaikessa rauhassa, joku taisi alkaa tupakoidakin.

Hetken kuluttua lähestyi ryh-määmme pitkä, melko kookas nai-

Ikävä kuljetus

nen. Ensin hän tarkasti automme, kaksi armeijan autoa pysäköitynä peräkkäin, kummassakin kuutisen-kymmentä ruumisarkkua pinos-sa, lujasti köytettynä, kuljetukses-sahan ei saa kadota mitään. Sitten hän alkoi tarkastella meitä, neljää nuorta miestä armeijan työpuvuis-sa, omasta mielestämme aika siis-teissä. Kuka teistä on esimies, hän kysyi mielestämme hyvin kireäl-lä äänellä. Ei meillä ole varsinais-ta esimiestä, selitimme. Autonkul-jettaja toimii autonsa vanhimpana ja vastaa ajosta ja kuormasta. Hän oli vähitellen käynyt punaiseksi, koonnut energiaa ja alkoi purkau-tua: Eikö teillä ole minkäänlaisia käytöstapoja, eikö siellä armeijas-sa opeteta minkäänlaista kuria ja vanhempien ihmisten kunnioitta-mista? Tässä vaiheessa alkoi ren-tous ja” kaupunkilaisuus” kadota ja seisoimme kuin tikut asennos-sa rouvan edessä. Mielessämme tosin ihmettelimme missä ne van-hat ihmiset olivat, tähän mennessä emme olleet nähneet ainoatakaan. Nyt niitä alkoi näkyä. Rouvan huudon houkuttelemina talonväki alkoi kurkkia ovista ja ikkunoista ja kuulostella huudon syytä. Vähi-tellen meidän ympärillämme alkoi olla suuri joukko talon asukkeja, kaikki hyvin vanhoja ja sairaannä-köisiä. Kaikille heille rouva selit-ti kuinka nämä huonosti käyttäy-tyvät soltut tuovat teille arkkuja valmiiksi, varmaan he toivovat tei-dän pian kuolevan. Nyt vasta meil-le alkoi selvitä, että meidän oli-si pitänyt jättää automme portin ulkopuolelle ja tulla sieltä kysy-mään purkauspaikkaa. Meidän sät-timistämme ja kuoleman tulemista korostettiin niin paljon, että van-husjoukko alkoi itkeä. Monet van-hukset tulivat kysymään meiltä olivatko arkut jo nimikoituja. Mis-sä minun arkkuni on, kysyttiin. Meteli oli melkoinen.

Aikansa meitä moitittuaan nai-nen sanoi: ”Veisatkaamme lopuk-si virsi ja siunatkaamme itsemme.”

Ja soltut veisaavat myös ja pitä-vät suunsa kiinni. Virsi veisattiin, vanhukset hajaantuivat huonei-siinsa ja pihamaa hiljeni. Seisoim-me ja odotimme mitä tuleman pi-tää.

Hetken aikaa rouva käveli edes-takaisin edessämme, seisahtui kat-soen meihin kuin halpaan mak-karaan ja sanoi: ”Piika näyttää teille mihin arkut pannaan, mut-

ta tämä juttu ei pääty tähän, kirjoi-tan ylipäälliköllenne tästä ja jou-dutte linnaan joka ikinen.” Piika, joka päästyään emäntänsä katseen alta, osoittautui oikein mukavaksi karjalaistytöksi, näytti meille pur-kauspaikan, kuorma purettiin en-nätysajassa ja sitten lähdimme ta-kaisin varikolle, tässä tapauksessa teki mieli sanoa, takaisin kotiin. Ensimmäisessä sopivassa paikas-sa pysähdyimme syömään eväi-tämme ja purkamaan pahaa miel-tämme. Olipas reissu, olimme itse kukin olleet jo jos jonkinlais-ta ”pappia kyydissä”, mutta näin turhaa moiteryöppyä emme oli-si mielestämme ansainneet. Sen kyllä myönsimme, että olisi ol-lut fiksumpaa jättää autot kauem-maksi ja mennä hakemaan lupaa purkaa kuormamme. Mutta olim-me kyllä kaikki samaa mieltä sii-tä, että Rouva Johtaja itse oli sen surun aiheuttanut alkaessaan suu-rella äänellä moittia meitä. Mikä-li hän olisi ollut ”fiksu ihminen”, olisi hän heti ensimmäiseksi käs-kenyt ajaa kuormat pois näkyvil-tä. Ymmärsimme kyllä hyvin sen, että vanhukset alkavat surra jos heille sanotaan että joku toivoo heidän kuolemaansa. Olimme kui-tenkin tyytyväisiä siihen että ku-kaan ei moiteryöpyn aikana ollut sanonut sanakaan. Olimme sisäis-täneet senaikaisen armeijan sään-nön; vastataan silloin kun kysy-tään, muutoin pidetään suu kiinni. Mikäli olisimme alkaneet selitel-lä, olisivat emännän hermot saat-taneet revetä. Montakohan virttä olisimme silloin joutuneet veisaa-maan?

Lähdimme ajamaan, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Emme suurestikaan jaksaneet surra rou-van uhkausta kirjoittaa meistä yli-päälliköllemme. Emme olleet mie-lestämme tehneet mitään pahaa tai käyttäytyneet ajattelemattomas-ti. Kenties, mutta se oli kuiten-kin tahatonta. Kesä kului, eikä yli-päällikkö kirjoitellut meille eikä kukaan muukaan. Huolto toimi, kuljetuksia suoritettiin, useimmi-ten ilman ongelmia. Joskus, kun tämä reissu tuli mieleen, naures-keltiin. ”Soltut veisaavat myös ja pitävät suunsa kiinni” kuului jos-kus kun vanhoja muisteltiin. Se kesä oli kuitenkin yksi osa elä-määmme.

Eero Sillanpää

22

Talvisodan taistelut Taipaleen rin-tamalohkoilla Kirvesmäessä ja Te-renttilässä muodostuivat sodan eräiksi ankarimmiksi taisteluiksi siksi, että rintamalinjat näillä loh-koilla kestivät lähes murtumatta koko sodan keston, 105 päivää.

Taipaleen lohkoa puolustivat pääasiassa 10.(7.) ja 8. Divisioo-naan kuuluvat joukot sekä Laato-kan rannikkopuolustuksen patterit Järisevässä ja Kaarnajoella. Sodan loppuvaiheessa saatiin täydennyk-senä 21. Divisioona, joka koos-tui vanhemmista ikäluokista ja oli varsinkin tykistön osalta puutteel-lisesti varustettu.

Joukot oli muodostettu Keski- Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja itäi-sen Kannaksen miehistä.

Talvisodan Taipaleen taistelui-den ankaruutta kuvaa se, että kym-menen eniten tappioita kärsineen rykmentin joukossa oli neljä Tai-paleessa taistellutta.

Talvisodan Taipaleen taistelu-paikat ovat tulleet Neuvostoliiton 1990-luvun alussa luhistuttua ja olojen vapauduttua kiinnostaviksi tutustumispaikoiksi.

Taistelukohteisiin ovat sotave-teraanijärjestöt, historiatutkijat ja valtiovalta pystyttäneet muisto-merkkejä kaatuneiden ja taistelu-paikkojen muistoksi.

Terenttilän rintamalohkolle pystytettiin heinä-elokuun vaih-teessa vuonna 1991 ristin muo-toinen muistomerkki neljännen tukikohdan läheisyyteen. Muisto-merkki oli tarkoitettu paikalle, jo-hon talvisodan loppuvaiheessa oli haudattu 126 tuntemattomaksi jää-nyttä suomalaista sankarivainajaa ja johon silloin oli pystytetty pui-nen risti.

Myöhemmin todettiin, että 126 tuntemattomaksi jääneen sanka-rivainajan hautapaikka sijaitsee Sakkola-Terenttilä tien länsipuo-lella noin kilometrin verran ole-tetusta hautapaikasta Sakkolaan päin.

Tälle paikalle on perustettu ope-tusministeriön toimesta Taipaleen-joen kenttähautausmaa. 12.8.1996

Talvisodan Taipaleen muistomerkit

paljastetun muistomerkin on suun-nitellut kuvanveistäjä Heikki Häi-väoja.

Neljännen tukikohdan läheisyy-teen pystytetty muistomerkki tun-netaan nimellä ”Taipaleen Risti”. Se on edelleen suosittu tutustumis-kohde.

Kaakonkulman Lottaperinneyh-distyksen ja sen puheenjohtajan Terttu Ravin sekä hankkeen yhte-ysryhmän Tuomo Kukon, Jouko Halmekosken ja Aulis Ukkosen toimesta uudistettiin ja ajankoh-taistettiin muistomerkkiä ja sen

laattaa tekstin osalta kesällä 2009. Laatan otsikko on: TAIPALEEN RISTI ja teksti:TALVISODASSA 1939-1940 TAIPALEEN RIN-TAMALLA KAATUNEIDEN SUOMALAISTEN SANKARI-VAINAJIEN MUISTOLLE. Alla: ASEVELJET.

Terenttilän entistä koulua vasta-päätä tien toisella puolella on ve-näläisten pystyttämä sankarihauta-muistomerkki. Pietarilainen ”Karjala ryhmä” on ilmeisesti vuosituhannen alkuvuo-

23

sina pystyttänyt luonnonkivistä muuratun kivipaaden. Kivilaatan tekstinä on suomeksi ja venäjäksi: TAIPALE 1939-1940 KUNNIA SANKAREILLE (venäjäksi) Muistokivi sijaitsee Sakkolan tien länsipuolella pellon ja metsän raja-mailla noin 200 metriä panssariki-viesteestä Sakkolaan päin.

Sakkola Säätiö on pystyttänyt Keljaan Keljan taistelun muisto-merkin 2008.

Kaakonkulman Lottaperinneyh-distys ja sen puheenjohtaja Tert-tu Ravi ovat jo vuosia aktiivises-ti vaalineet Talvisodan Taipaleen taistelijoiden ja sen Kiirastuli-runoilijan Yrjö Jylhän muistoa eri muodoin. Myös Kirvesmä-ki Kerho ry on perustamisestaan 1980-luvun lopulta lähtien kiin-teästi vaalinut entisen kotiseutun-sa Taipaleenjoen tienoiden ja tal-visodan kunniakkaiden taistelujen muistoa.

Unto Poutala haavoittui Taipa-leen taisteluissa Eräät talvisodassa Taipaleen rin-tamalla taistelleet sotaveteraanit ovat usein esittäneet toivomuksen muistomerkin aikaansaamiseksi talvisodassa, etenkin Terenttilän lohkolla, merkittäväksi tukikoh-daksi ja haavoittuneiden kokoa-mispaikaksi muodostuneen ”Hiek-kakuopan” muistoksi, Varsinkin espoolainen Taipaleen veteraani Unto Poutala on muistuttanut Lot-taperinneyhdistyksen puheenjoh-tajaa ja Kirvesmäki Kerho ry:n en-tistä puheenjohtajaa asiasta. Unto Poutala sai itse ensiavun hiekka-kuopalla haavoituttuaan etulinjas-sa helmikuussa 1940.

Viime vuonna teetti puheenjoh-taja Terttu Ravi muistomerkin ja pystytti sen avustajineen ”Hiek-kakuopan” ja Terenttilästä Sak-kolaan johtavan tien välialueelle Hiekkakuopan läheisyyteen.

Kauniisti muotoillun muisto-merkin laatassa on teksti suomeksi ja venäjäksi: TALVISOTA TAIPALE ( venäjäksi) 1939-1940 Joukkosidontapaikka ( venäjäksi)

Muistomerkki paljastettiin 18.09.2011. Paljastuspuheen piti Terttu Ravi. Taipaleen taisteluita etenkin Te-renttilän ja Hiekkakuopan maas-tossa valotti Aulis Ukkonen. Mikkelin lääninrovasti Salo piti siunauspuheen ja lausui Yrjö Jyl-hän runon Kiirastulikokoelmasta.

Tilaisuus päättyi yhteisesti lau-lettuun virteen.

Hiekkakuopalta siirryttiin nk. Haaviston korsulle, joka sijaitsee kenttähautausmaan tienhaarasta noin 100 metriä Vilakkalaan päin tien itäpuolella.

Haaviston korsu toimi komp-panian komentopaikkana Terent-tilän tukikohtien 4 ja 5 osalta. Ni-mensä se oli saanut joulukuun lopulla kaatuneen komppanian-päällikkö luutnantti Haaviston mu-kaan.

Helmikuun 1940 lopulla Yrjö Jylhän komppania oli siirretty ti-lapäisesti Kirvesmäestä Terentti-län lohkolle, jolloin Jylhä oli ma-joittunut komppanianpäällikkönä Haaviston korsuun. Helmikuun 29 p:nä Jylhä oli siirtymässä takaisin Kirvesmäkeen ja luovuttamassa korsua luutnantti Jorma Rannalle. Ranta oli vaihdossa kysynyt Jyl-hältä korsun kestävyydestä, jolloin Jylhä oli vastannut: ”On siihen sat-tunut, mutta kestänyt se on tähän asti”

Maaliskuun 1. päivänä oli alu-eella voimakas tykistökeskitys, jolloin korsu sai useita osumakes-kityksiä ja sortumia. Korsun tu-houtuessa komppanianpäällikkö J.

Ranta ja vänrikki O. Kalliala sekä 11 aliupseeria ja miestä kuolivat.

Lottaperinneyhdistys oli teet-tänyt Haaviston korsun muistoksi laatan, joka kiinnitettiin sementti-laastilla kivimuuriin korsun reu-nalle.

Terttu Ravi lausui paljastussa-nat ja rovasti Salo piti siunauspu-heen ja lausui runon Kiirastuliko-koelmasta.

Näiden muistomerkkien pys-tytyksien jälkeen voidaan tode-ta, että kunniakkaiden Talvisodan Taipaleen taisteluiden muistoa on kunnioitettu arvokkailla muisto-merkeillä.

Taistelupaikoilla kävijöiden ja historiantutkijoiden velvollisuus on nyt ylläpitää näitä memoriaale-ja sekä kertoa Taipaleen tapahtu-mista nuorisolle.

Aulis Ukkonen

Yrjö Jylhä

Niin vaikea Niin vaikea teitä on lähettää tuonne; tutut kasvonne on, joka piirre ja juonne - ken teistäkin vielä hengissä palaa ? On katseeni hellä, mut käskyni kovat, mitä mielessä mietin, sen suuni salaa, sanat jäävättömät ovat. Vaan vaikeampi on katsoa teitä, takaisin tulleita, nääntyneitä: vain puolet on jäljellä, puolet poissa, te vedätte heitä nyt ahkioissa. Ja jälkeen kaiken, minkä te koitte, yhä vielä te hymyillä voitte

24

Jääkärit liittyvät olennaisesti Suo-men itsenäistymisen historiaan. Kaikkiaan 1 900 nuorta miestä lähti vuosina 1916-1918 vapaaeh-toisina jääkärikoulutukseen Sak-saan. Pääosa, 700 jääkäriä saapui Vaasaan 25.2.1918 ja osallistui si-sällissodan taisteluihin.

Jääkärit ovat aina kiinnostaneet ja koskettaneet veteraanien miel-tä, ja heidän jalanjäljillään liikku-essaan avautuu heidän historian-sa elävästi, kertoo sotainvalidien Saksan - matkalla mukana ollut tapiolalainen sotainvalidi Yrjö Granlund. Matkan erinomaisena oppaana toimi sotahistorioitsija, eversti Sampo Ahto.

Historia tulee eläväksi jääkärien jalanjäljilläMatkan päätavoite oli Libau/

Liebaja, entinen jääkärikaupun-ki. Meille Libau, A-joki ja Mitau olivat nimenä tuttuja, mutta nyt näimme ne omin silmin. Kävim-me jääkärien kasarmeissa ja tyy-likkäässä esikuntarakennuksessa ja Pyhän Kolminaisuuden Trini-tatisin kirkossa, jossa jääkäripa-taljoona 13.2. 1918 vannoi valan Suomen armeijalle ja erosi Saksan armeijasta. Samassa tilaisuudes-sa vihittiin jääkärilippu. Seuraava-na päivänä pääjoukko, 950 miestä, lähti Libausta kohti Suomea Arc-turus- ja Castori-laivoilla.

Liebajasta matka jatkui Jalga-vaan, jonka hautausmaalla on kuu-den suomalaisen kaatuneen kivi-set pienoisristit. Jääkäri Heinosen haudalla oli kuihtunut kukkakimp-pu sinivalkoisine nauhoineen. Joku läheinen oli häntä muistanut. Misse-joella nähtiin, että taistelu-asemat oli kaivettu suoperäiseen maastoon. Hiekkavallit oli raken-nettu raidetta myöten tuodusta hie-kasta. Jokin korsu tukihirsineen oli vielä selvänä muistona niiltä ajoilta, samoin piikkilangan pät-kät, juoksuhaudat jne. Suon toisel-

la reunalla olivat olleet vihollisen asemat noin 200 metrin päässä. Nyt suo oli niittynä ja juoksuhau-dat metsän peitossa. Tämä ase-masota kesti toista vuotta ja suo-malaisia jääkäreitä kaatui 6 miestä.

Misse-joki oli nyt puromainen, mutta jääkärien aikana sen sy-vyys oli sotapäiväkirjojen mukaan 6 metriä. Misse-joelta tiemme lui-kerteli kauniin Sigulda luonnon-puiston (Latvian Sveitsi) läpi Vi-ron Valga-nimiseen kaupunkiin. Olimme nyt kaupungissa, jonka valtaukseen 1918 osallistui Pohjan Poikain rykmentti everstiluutnant-ti Hans Kalmin johdolla. Tämä suomalaisista vapaaehtoisista mie-histä koottu maineikas rykment-ti saapui Viron etelärintamalle tammikuun lopulla vuonna 1918. Hans Kalmin johdolla tämä ryk-mentti löi bolševikit Pajun taiste-luissa lopullisesti. Muistoksi tästä virolaiset ovat pystyttäneet Pohjan Pojille muistopatsaan, jossa teksti-nä on lyhyt sankariruno eestiksi ja suomeksi. Viron vapaustaistelui-hin osallistui yhteensä 3800 suo-malaista miestä.

KULTTUURIJAOSTO TIEDOTTAA

Suomen Kansallisteatteri to 22.3.2012 klo 19.00

Samuel BeckettGODOTA ODOTTAESSA

Runollinen ja haastavan humoristinen teatteriklassikko. Rooleissa Eero Aho, Esko Salminen, Hannu-Pekka Björkman, Janne Reinikainen.Kesto 2 t 45 min, väliaika. Bussikuljetus.Liput 14,-/tunnuksen saaneet veteraanit ja 30,-/eläkeläiset.Tiedustelut Eeva Kalin 040-756 8219

Suomen Kansallisooppera to 12.4.2012 klo 19.00

Baletti BAJADEERINatalia Makarova

Tarujen Intiaan sijoittuva venäläisen baletin mestariteos.Kesto 2 t 50 min, 2 väliaikaa. Bussikuljetus.Liput 14,-/ tunnuksen saaneet veteraanit ja 55,-/eläkeläiset.Tiedustelut Lotta Riisalo 09-4128 948

SOSIAALIJAOSTON TUKEMA

KYLPYLÄMATKA VIRON HAAPSA-

LUUN FRA MAREN KYLPYLÄÄN29.4.-5.5.2012

Etuoikeus tunnuksen saaneilla

veteraaneilla.

Ilmoittautuminen 15.3.2012 mennessä Anna-Liisa Laurila

050-563 7799

25

Coca Colasta kysytäänOltiin kaverin kanssa päiväkahvil-la ja viereisessä pöydässä muuta-ma nuori lipitti Coca Colaa. Kave-ri väitti, että juoma tuli Suomeen 1952, kun amerikkalaiset urheilijat eivät muuten olisi tulleet olympia-kisoihin. Minä vähän kummaste-lin kaverin selitystä ja epäilin, että ei kai se niin voinut olla. Selvyyt-tä asiaan ei tullut ja siksi kysynkin sieltä kenttäpostimestarilta, mikä mahtaa olla totuus.

Tauno

Lienee puhdas kaupunkilegenda, etteivätkö amerikkalaiset urheili-jat olisi tulleet Suomeen, jos tääl-lä ei olisi ollut myynnissä Coca Colaa. Olisivathan he voineet tuo-da kolajuomat mukanaan. Kuljetti-vathan venäläisetkin urheilijat ruo-kansa Otaniemeen, jossa asuivat. On totta, että Coca Cola nousi kirjaimellisesti maihin olympia-vuonna 1952. Se olikin jättiyhti-ön mahtava mainostemppu, jolla hankittiin musertava julkisuus ja valtava goodwill-arvo. Amerikka-lainen Coca Cola Company rahta-si laivalla 30 000 laatikollista juo-maa ja lahjoitti koko lastin kisojen järjestelytoimikunnalle ja Suomen sotainvalideille. Ja kyllä se juoma maistuikin; niin apulaiskaupun-ginjohtaja Erik von Frenckellille kuin Postimestarillekin siitä huo-limatta, että juomaa oli myyty jo 1930-luvulla Stockalla. Tikusta asiaaJoulukynttilöitä sytyttäessäni har-mittelin jälleen kerran nykyisiä kehnoja tulitikkuja. Ne valmis-tetaan kai jossain halpamaassa

ja ovat huonoja. Tikut katkeavat ja raapaisupinta ei sytytä tikkua. Toista oli ennen, kun askin pääl-lä luki Porin tulitikkutehdas. Eikö Suomessa enää tikkuja tehdä?

Arvi

Viimeiset tulitikut tehtiin Suo-messa vuonna 1995. Sil-loin lopetettiin Vaajakoskel-la sijainnut Finn-Match Oy:n tehdas. Arvin mainitsema Po-rin tulitikkutehdas lopetettiin jo 1987 toimittuaan 137 vuotta. Tulitikkujen teko oli aikanaan merkittävä teollisuuden haara. Pel-kästään Mäntsälässä oli 1900-lu-vun alussa noin tuhat henkeä töissä tulitikkutehtaassa. Elin-tärkeiden tulitikkujen ympäril-le luotiin satakunta vuotta sit-ten raudanluja ruotsalaiskartelli, joka osti pikkuhiljaa Suomen-kin tehtaat. Käyttökelpoiset ko-neet vietiin Kauko-Itään, tehtaat lopetettiin ja työntekijät pantiin kilometritehtaalle. Ruotsalaisilla on vahva ote maailman tulitikku-teollisuudessa edelleen. Suomeen tuotavat tikut on tehty Swedish Matchin tehtailla joko Ruotsis-sa, Puolassa tai Intiassa. Wiki-pedia arvioi, että Arvin moittima tikkujen puuraaka-aine on joko venäläistä haapaa tai poppelia.

Vanhan ajan korttipelistäEnnen aikaa pelasimme työmail-la rahasta korttia paljonkin. Nyt on kyllä näitä pokeriammattilaisia, mutta se vanhan ajan peli oli joten-kin kodikkaampaa, vaikka moni nyljettiin aivan ”siniseksi”. Miksi-köhän tällainen peli on liki koko-naan kadonnut?

Topi

Eiköhän siihen ole syynä se, että ihmisillä ei ole enää käteistä. Van-haan aikaan rakennustyömailla mentiin tilipäivän päätteeksi pu-kuhuoneeseen ”katsomaan, että kenelle se tili oikeasti kuuluu”. Tiedetään, että junienkin on pa-himpina aikoina ollut vaikeuksia päästä liikkeelle ajoissa asemil-ta, kun konduktöörit ovat iskeneet niin kiivaasti korttia. Perinteinen kortinpeluu työpaikoilla loppui, kun palkat alettiin maksaa tilil-le. Samalla helpottui ratkaisevasti myös monen perheen arki.

Virolaisesta liharuoastaOlen Viroon suuntautuneilla vete-raanimatkoilla saanut joskus syö-däkseni erikoisen mureita gril-livartaita. Olen ihmetellyt, että miten se on mahdollista, kun liha voi olla sianniskaa ja muuta sel-västi ruhon sitkeämpää osaa. Ky-kenisikö Postimestari selvittämään virolaisten konstit.

Mikko

Mikko on saanut virolaista Sas-lökkiä, johon rasvaiset kaslerpalat käyvätkin parhaiten. Kohtalaisen isot, noin tulitikkuaskin kokoiset kimpaleet pannaan astiaan, johon lisätään vahvaa etikkaa pari - kol-me ruokalusikallista. Sitten liho-jen päälle kaadetaan kiehuvaa vet-tä niin, että ne peittyvät. Lopuksi liemeen lisätään isohkot sipulinpa-lat ja kourallinen maustepippuria. Lihat jätetään vetäytymään maus-teliemeen vuorokaudeksi. Lo-puksi lihat paistetaan hiilloksella vartaissa. Tässä siis tarvitaan ni-menomaan avointa hiillosta. Jos paisto onnistuu, ovat lihat sisältä mehukkaita ja pinta rapea.

26

Cingiz Safiullan: Mannerheim ja kulkuneuvot. 208 s. 39 e. Kustan-taja Laaksonen.

Espoolaisen Cingiz Safiullan ko-koama vaikuttava tietopaketti tuo esille runsaasti uutta tietoa Man-nerheimin käytössä olleista kul-kuvälineistä, kuten autoista, junis-ta ja lentokoneista. Vaikka häneen liittyviä kirjoja on julkaistu pitkäl-ti kolmatta sataa, ei tätä aihepiiriä ole aikaisemmin käsitelty näin laa-jasti ja yksityiskohtaisesti.

Mannerheimille autojen laatu ja näyttävyys olivat tärkeitä, sa-moin luotettavuus ja aikatauluista kiinni pitäminen. Useimmat hänen 1920-luvun aikaiset autonsa olivat isoja avoautoja, myöhemmin ne muuttuivat pääasiassa seitsemän hengen umpikorisiksi Sedaneiksi. Laatua kuvaavat mm. ainoa Suo-men rekisterissä ollut ranskalainen Avions Voisin M1 1920, amerik-kalaiset Flint, Packard ja Cadillac sekä saksalaiset Benz ja Merce-des-Benz.

Yleisessä tiedossa on Marsalk-ka Mannerheimin aika ajoin hei-kot rahavarat. Lukijaa saattaa sik-si hämmästyttää, miten hänellä oli varaa ylläpitää esimerkiksi ai-kanaan huippukallista Avion Voi-

Mannerheim ja autot

sin-vaunua, joka lähetettiin tarvit-taessa huoltoon-kin Pariisin lä-hellä sijaitseville tehtaille.

Mannerhe im joutui pahaan au-to-onnettomuu-teen Algerias-sa talvella 1923. On epäilty, että Mannerheim ajoi autoa itse. Sa-fiullan löytämästä kirjeestä selvi-ää kuitenkin, että autoa ohjasi hä-nen kuljettajansa. Mannerheimista ei ole löydetty yhtään kuvaa, jos-ta voitaisiin päätellä hänen ajaneen itse autoa. Mannerheimin kuiten-kin tiedetään kertoneen viime so-tien aikaiselle autonkuljettajalleen, että hänelläkin on ollut ajokort-ti ”kauan sitten”. Täyttä varmuut-ta hänestä auton ohjaajana ei kui-tenkaan ole löydetty.

Kirja kuvaa myös Mannerhei-min suhtautumista kuljettajiin-sa. Mannerheim oli vaativa, mutta suhtautui kuljettajiinsa isällisesti-kin eikä sallinut kenraaliensakaan puuttumista ajoon. Safiullan mu-

kaan varsinkin jatkosodan aikana Marski oli liikkeellä autolla todel-la paljon. Usein käytettiin aikatau-lusyistä huonoilla teillä kovia no-peuksia.

Safiullan kokoamassa teoksessa on mukana mielenkiintoisen ku-va-aineiston ohella myös runsaasti Mannerheimin kirjeenvaihtoa, jos-sa hän käsittelee autoja ja autoil-la liikkumista yllättävän runsaasti. Sivuilta on löydettävissä myös vai-kuttava suosituskirje, jossa Man-nerheim ylistää talvisodanaikais-ta kuljettajaansa Erkki Lehtistä. Luulisi Lehtisen moisen suosituk-sen esittämisen jälkeen saaneen liki minkä toimen tahansa!

Niilo Ihamäki

Alpo Rusi Suojelupo-liisin hampaissa

Alpo Rusi: Tiitisen lista. 411 s. Gummerus.

Alpo Rusin perättömäksi todet-tu vakoilu entisen Itä-Saksan hy-väksi herätti kymmenkunta vuotta sitten laajaa huomiota. Suojelupo-liisi yhdisti Alpo Rusin vanhem-man veljen Jukka Rusin toimet Alpo Rusiin; Jukka Rusihan tun-nusti luovuttaneensa metsäteolli-suuden tiedottajana haltuunsa saa-mia ei-salaisia ulkoministeriön ja Evan muistioita ja asiakirjoja

Kirjallisuus

DDR:n edustajalle. Alpo Rusi jou-tui moniin kuulusteluihin ja vakoi-luepäily haittasi hänen virkauraan-sa monin tavoin ja asetti henkisen kestokyvyn kovalle koetukselle. Alpo Rusin ystävä Olli Rehn toi-mi tehokkaasti Alpo Rusin puolus-tajana ja eri oikeusasteissa Alpo Rusi todettiin syyttömäksi. Kirjassaan Alpo Rusi toteaa, että entisen DDR:n turvallisuusminis-teriön salaisen poliisin Stasin toi-minta Suomessa 1960-1989 oli hyvin laajaa. DDR:ää kiinnosti Suomessa erityisesti Nato ja Yh-dysvallat. Stasi teki tiivistä yh-teistyötä Neuvostoliiton turval-

lisuuspalvelun KGB:n kanssa. Kontakteja solmittiin virkamies-ten, sotilaiden, järjestöaktiivien, toimittajien ja opiskelijoiden kes-ken.Alpo Rusi kertoo tiedemiehen vii-leydellä ja laajoihin lähdeaineis-toihin perustuenStasin toiminnasta ja omista koke-muksistaan Supon hampaissa. Mutta Tiitisen listaa ei kirjassa ni-mestään huolimatta ole. Sehän py-syy Korkeimman hallinto-oikeu-den päätöksellä yhä salaisena.

Niilo Ihamäki

27

Martti Ahtisaari syntyi juhannuk-sen aattona 1937 Viipurissa tuuliseen maailmaan. Kahden vuoden kulut-tua alkoi toinen maailmansota, johon Suomikin Neuvostoliiton naapurina joutui. Evakkovuosien jälkeen per-heen pysyväksi kotipaikaksi muo-dostui isän työpaikan vuoksi Oulu, missä Ahtisaari valmistui kansakou-lunopettajaksi. Mutta jo vuoden työs-kentelyn kuluttua hän halusi päästä elämässä eteenpäin ja lähti Pakista-nin Karachiin oppilaskodin johtajaksi opettajien kouluttajaksi. Kolmen vuo-den aikana saadut hyvät kokemukset loivat vahvan pohjan hänen myöhem-mälle kehityspoliittiselle ajattelulle ja auttoivat pääsemään Ulkoministe-riön kehitysaputoimiston päälliköksi. Vuonna 1973 hänet nimitettiin osittain SDP:n jäsenkirjan ansiosta jo 36-vuo-tiaana suurlähettilääksi Dar es Sala-miin Tansaniaan.

Tuohon aikaan Afrikassa oli toistu-via sotilasvallankaappauksia. Kylmän sodan ilmapiirissä Neuvostoliitto tuki sissijärjestöjä, Etelä-Afrikassa vallitsi apartheid. Tällaiseen maanosaan Ahti-saaren tehtäväksi tuli tuoda demokra-tiaa ja kehitysapua, mihin Suomessa suhtauduttiin vielä epäluuloisesti.

Vuonna 1976 Ahtisaari sai kut-sun Namibian YK-valtuutetuksi New Yorkiin, mistä käsin hänen oli luot-

Martti Ahtisaari - rauhanvälittäjä

sattava Namibia rauhanomaisesti Ete-lä-Afrikan alaisuudesta itsenäiseksi demokraattiseksi valtioksi. Monivai-heisten ja loputtomien neuvottelujen tuloksena syntyi YK:n turvallisuus-neuvostossa yksityiskohtainen tiekart-ta itsenäiselle Namibialle. Tuskallis-ten vaiheiden jälkeen maa itsenäistyi maaliskuussa 1990. Namibia kasvatti Ahtisaaresta neuvottelijan, jonka tai-toja tarvittiin myöhemmin eri puolilla maailmaa puhjenneissa kriiseissä.

Kerimäen kirkkoherra Pent-ti Liukkonen esitti jo joulukuus-sa 1989 Helsingin Sanomissa vuon-na 1994 pidettäviin vaaleihin Martti Ahtisaarta useiden puolueiden yhtei-seksi presidenttiehdokkaaksi. Edus-kunnan puhemiehenä istunut Kale-vi Sorsa piti itseään itseoikeutettuna SDP:n ehdokkaana, mutta toivotti Ah-tisaaren tervetulleeksi esivaalikilpaan ”jänikseksi”, joka sittemmin heittäy-tyisi syrjään. Mutta Ahtisaari ottikin kisan tosissaan.

Näin SDP teki kaksi virhettä: pyy-si Ahtisaaren ehdokkaaksi ja avasi esi-vaalit kaikelle kansalle. Ahtisaari sai äänistä 61 prosenttia, Sorsa 34. Pre-sidenttivaalien ensimmäisellä kier-roksella hän sai äänistä 26 prosenttia. Kaikkien yllätykseksi toiseksi kipusi RKP:n Elisabeth Rehn, joka sai äänis-tä 22 prosenttia. Vaalien tulos osoitti, että kansa antoi selvän tuomion perin-teiselle politiikalle.

Toisella kierroksella vaalien äänes-tysprosentti oli korkea, 82. Ahtisaari sai äänistä 54, Rehn 46 prosenttia.

Ahtisaari ajoi Suomea EU:n yti-meen. Siihen liittyminen toi muka-naan lautaskiistan heti ensimmäisenä kesänä. Hän ilmoitti saaneensa val-tansa kansalta eikä puolueilta. Siksi häntä ei voida sivuuttaa ulko- ja tur-vallisuuspolitiikan ykkösjohtajan ase-masta. Niinpä hän ilmoitti tulevansa Suomen ensimmäisen EU:n huippu-kokouksen illalliselle. Näin myös kävi ja Esko Aho joutui jäämään illaksi hotelliin.

Korkean työttömyyden torjuntaan oli käytettävä kaikki keinot. Siksi Ah-tisaarella oli kaupallinen valtuuskun-ta sekä koti- että ulkomaan matkoil-la, joita hän teki runsaasti yli sata 50 maahan. Vienti alkoi kasvaa, ja Suo-mi nousi laman suosta. Vuonna 1998 Suomi olikin Euroopan toiseksi ja maailman viidenneksi kilpailukykyi-sin maa. Elinkeinoelämä olikin hä-neen tyytyväinen ja olisi suonut hänen jatkavan toisen kauden.

Ahtisaari oli ensimmäinen länsi-mielinen presidentti, joka amerik-kalaiseen tyyliin toimi sisä- ja ulko-politiikan moottorina. Hän rohkeni uudenvuodenpuheessaan toivottaa Ju-malan siunausta. Media kaipasi ma-jesteetillista presidenttiä, eikä siksi ar-vostanut hänen tyyliään.

Ensimmäisen kauden lähestyessä loppua Ahtisaari ilmoitti, ettei hän is-tuvana presidenttinä voi lähteä min-kään puolueen esivaaliin. Kun SDP päätti esivaalien järjestämisestä, se ajoi samalla Ahtisaaren ulos kisasta. Tästä hän oli vain kiitollinen, toiset tehtävät odottivat häntä.

Ahtisaaren rauhantyö alkoi jo vuo-si ennen presidenttikauden päätty-mistä. Kahdeksan tuhannen musli-mimiehen ja -pojan joukkomurha 1995 Srebrenican kaupungissa järkyt-ti koko Eurooppaa. Muutamaa vuotta myöhemmin serbit poistivat Kosovol-ta itsehallinnon, 850 000 kosovolais-ta työnnettiin kivääreillä uhaten bus-seihin ja ajettiin eteläiselle rajalle. Serbien presidentin Milosevicin tai-vuttamiseksi Naton joukot alkoivat pommittaa Belgradia. Tilanteen rau-hoittamiseksi käytiin Ahtisaaren joh-dolla USA:n, Venäjän ja Serbien kes-ken sitkeät neuvottelut, joiden välillä oltiin kolmannen maailmansodan par-taalla. Raskaiden yli kuukauden kestä-neiden neuvottelujen tuloksena serbit lopulta vetäytyivät Kosovosta.

Albaanien ja Serbien välit kiristyi-vät aseellisiksi yhteenotoiksi kevättal-vella 2005. Määrätietoisella toimin-nallaan Ahtisaari sai aikaan Kosovolle itsenäisyyden.

Uudet tehtävät vaativat oman toi-miston perustamista. Amerikkalai-sen filantrooppi Georg Soroksen ta-loudellinen tuki mahdollisti CMI:n, Crisis Management Iniative:n perus-tamisen. Sen tehtävä oli edistää maail-manrauhaa, ennalta ehkäistä, sovitella ja hallita kriisejä.

Ahtisaaren seuraava suuri tehtävä, Indonesian ja Vapaa Aceh –sissiliike GAMin välisen sopimuksen aikaan-saaminen alkoi tsunamin jälkimai-ningeissa vuonna 2005 Königstedtin kartanossa Vantaalla. GAM oli käy-nyt vuosikausia sissisotaa hallituk-sen joukkoja ja poliisia vastaan. Osa-puolet eivät luottaneet toisiinsa, koska monet sopimukset olivat rauenneet. Ahtisaaren neuvokkuuden ja sitkeiden neuvottelujen tuloksena saatiin aikaan rauhansopimus, joka takasi Acehille laajan itsehallinnon ja puolueiden pe-rustamisen.

Tämän suurtyön jälkeen odotettiin Nobelin rauhanpalkinnon myöntämis-tä Ahtisaarelle. Palkinto sai kuitenkin odottaa vielä pari vuotta.

Ahtisaari ei saanut presidenttinä ollessaan ansaitsemaansa arvostusta. Kirjan tekijät tuovat esille monipuo-lisesti hänen rikkaan elämänsä vai-heet sekä hänen ansionsa maamme talouden nostattajana ja arvostettuna rauhanvälittäjänä. Tarina tempaisee mukaansa pitkälle ja vauhdikkaalle matkalle.

Martti Toivanen

Katri Merikallio – Tapani Ruokanen: Matkalla. Martti Ahtisaaren tarina. 655 s. Otava

28

Aaltonen Jorma Paavali

Alaja Martta

Alanen Toivo Ossian

Alatalo Pentti Akseli

Asp Kimmo Olavi

Boman Lauri Veikko

Eerikäinen Jouko V.T.

Elomaa Helge Valdemar

Eriksson Olavi Harald

Eskola Eeva Elisa

Fagerholm Salme Iiri

Haarala Toimi Kaarlo

Hautanen Elsi Minera Mielikki

Heiska Reino

Helaste Armas Toivo V.

Honkasalo Alpo Mikko

Hotakainen Olavi A

Hyvönen Tarmo Mikael

Ignatius Pentti Olavi

Immonen Sulo Adolf

Jalo Heikki

Johansson Aini

Joutsenniemi Oiva Veli

Kalske Lauri-Veikko

Kanon Laila Elisa

Karkkolainen Olavi

Karvinen Heikki Veikko

Kassila Vappu Esteri

Kauppi Matti Ensio

Kauranne Leevi Kalevi

Joukostamme poistuneet

Tosin loppuvat kerran askelet vaeltajilta,kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan,

vaan katso, kaikki he kuitenkin mukana ovat,nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.

(Uuno Kailas)

Ketonen Annikki Edit

Koivisto Vilho Jalmari

Korhonen Aino Kaarina

Koskinen Kauko

Koskinen Veikko J.

Kukkonen Karin Ilona Annikki

Kuparinen Johannes

Kylämä Toivo Tapio

Lahi Ants Vaino

Laitinen Hugo Armas

Laitinen Pentti Hjalmar

Lindström Kaisu Maria

Lintera Mauri Berndt O

Lipponen Rauha

Luotonen Aila Inkeri

Lääniläinen Jalo Tapio

Malmi Paula Aune

Marttinen Uljas

Matilainen Toivo Johannes

Mikkola Toimi Aukusti

Murto Leo Fabian

Nasib Lofti

Niemi Arvo Arnold

Nieminen Esko Antti

Nordström Lea Hellin

Oinas Jaakko Antero

Paula Kalle

Pekkinen Maire Mirjami

Perta Katri Susanna

Pölönen Suoma

Rautala Marita

Rosenlöf Anna-Liisa

Rousi Torsti Ilmari

Ruhkanen Elvi Kyllikki

Ruti Maija Liisa

Rämö Sylvia Anita

Saarnio Jouko Juhani

Salovaara Maire Mirjam

Salovirta Armas Emil

Savolainen Juhani P.

Savolainen Vilho

Siljander Valfrid Harry

Sipilä Erkki Juhani

Sivonen Eino Eelis

Suominen Toivo Willehurd

Taiminen Lasse Vilho A.

Talasjoki Jukka

Tertti Aarno Martti

Toivonen Aija

Toivonen Edvard Aimo Juhani

Toppari Sven Veikko

Tossavainen Viljo Olavi

Utunen Pekka

Velhonoja Martti Matias

Virkkunen Sirkka Marjatta

Virtanen Annaliisa

Virtanen Yrjö Jalmari

Yli-Rantala Juhani Kustaa

29

Ahvenniemi Elvi InkeriAlm Kirsti EsterArkima Vilho ArtturiBäckström Ann-Lis MargaretaCarling Sargit MariaForsman Hilkka SinikkaGilberg Ritva SynnöveHakala Sanna SinikkaHarju-Jeanty Tim WilliamHenriksson Satu Irmeli Hyvärinen Eero JuhaniJanér Dagmar MargaretaJokinen Otto Antero Kari Jorma Kalevi Katramo Henny AliceKaukelin Eila AnneliKlemetti Pirkko AnnikkiKnuuti Veikko JohannesKohijoki Raili OrvokkiKontkanen Salme InkeriKosonen Pertti TapaniKosonen PirkkoKylmänen SeppoKöresaar AulikkiLahtinen Paula KatarinaLaukkanen Anna ElisabetLehikoinen Ensio KaleviLindsted Esko TapaniLinnainmaa Tuula Maj-lisLuukkonen Aili Irja AmaliaMatilainen Ulla KaisaMikkola Antti AnteroMyllymäki Pertti MatiasMäkela Taina MarjattaMäkeläinen Eva ChristinaMäkinen Birger OsvaldNelke Vieno SylviaNisula Sirkka –LiisaNumminen Terttu AnnikkiNylund Maire HeleenaNärhi Leena Sinikka

Uudet jäsenet 2011

Punkkinen Lahja KyllikkiPöntys Arja MarkettaPöntys Heikki AnteroRantahakala Esa JuhaniRosenlöf Anna-LiisaRuuska Helga Laina MarjattaRämö Markku JuhaniSaarikoski Juho Erkki (Juhani) Siikasaari Ranja SylviaSimola Väinö VeikkoSiukosaari AnssiSöderström Pirjo HelleviTaiminen KaarinaTarkiainen Jaakko

Tarkiainen Rauha KyllikkiTasa Markku JuhaniTaskila Kaisu KyllikkiTeihi Keijo KalervoTerho Matti SakariTikkanen Tenho Tuokko OsmoTuppurainen MarkkuTyyskä Kerttu HelenaUotila Taimi KaarinaValajas Maiju Evi TuulikkiVanhamäki Veikko KaleviViitasaari Yrjö JohannesVirolainen Ossi Yrjö Olavi

TALVISODAN PÄÄTTYMISENMUISTOTILAISUUDET ESPOOSSA

Tiistaina 13.3.2012

LIPUNNOSTOKlo 09.00

Kulttuurikeskuksen edessä

PuheKirkkoherra Antti Rusama

SEPPELTENLASKUKlo 10.00

Tuomiokirkon sankarihaudoilla

MUISTOJUHLAKlo 18.00

Tapiolan kirkossa

TUMMA ASU, KUNNIAMERKIT JA TAMMENLEHVÄ

TERVETULOA

30

TOIMINTAKALENTERI

Kevät 2012

ToimintaryhmätSoitinyhtyeen harjoitukset torstaisin klo 18 (tar-vittaessa) Aarnivalkean koululla. Kuoron harjoituk-set perjantaisin klo 15.45-18.30. Tapiolan palve-lukeskuksessa (TPK). Kuntovoimistelua: Tapiolan kuntosali (Kauppamiehentie) tiistaisin klo 11-12 ja perjantaisin klo13-14 (Väinö Rantio). Leppävaaran uimahallin kuntosalissa (Veräjäpellonkatu 15) tiis-taisin ja torstaisin klo 10-11 (Aimo Virkki). Tapi-olan palvelukeskus (TPK) tiistaisin ja torstaisin klo 9.30-11. Lentopalloa Tapiolan urheiluhal-li maanantaisin ja perjantaisin kl 10.00-11.30 (Eero Rasanen). Ilma-aseammunta Tuulimä-en liikuntatilat maanantaisin klo 13-14 ja tors-taisin klo 12-13 (Väinö Rantio). Petankki Tuu-limäen liikuntatilat torstaisin klo 10.30-12 (Martti Pulkkinen). Hiihtotapahtumat. Kuntolii-kuntajaoston erikoistapahtumista Länsiväylässä. Toimintaryhmät kokoontuvat koko vuoden kesäkuu-kausia lukuun ottamatta.

Toimintakalenterissa käytetyt lyhenteetEHT Espoon hengellinen toimikunta, HA Hallitus, JS Jäsensihteeri, KI Kirkkonummenjaosto, KJ Kulttuuri-jaosto, KR Kuoro, KU Kuntoliikuntajaosto, LE Leh-tijaosto, NA Naisjaosto, PKT Perinteensiirron kou-luryhmä, PT Pohjoinen jaosto, SE seppelejaosto, SO Sosiaalijaosto, SY Soitinyhtye, TU Tukineuvosto, VJ Valistusjaosto, EKK Espoon kulttuurikeskus, TPK Tapiolan palvelukeskus, TUU Tuulimäen väestön-suoja, UKV Ukonvaajan toimisto.

HELMIKUU

Viikko 8 Espoon Sotaveteraanilehti 1/2012 ilmestyy. LEMa 20.2. Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa.14.15 Esitelmien aiheet erillisessä ilmoituksessa. VJ

Ke 22.2.14.00 Keskiviikkotanssit EKK:ssa. NA, SY

Pe 24.2. Kuoron kevätkokous. KR

Ma 27.2. Espoon Sotaveteraanilehden 2/2012 aineiston viimeinen jättöpäivä. LE

14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ15.30 Naisjaoston kevätkokous TPK:ssa. NA

MAALISKUU

Ma 5.3. 14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ

La 10.3. 15.00 Yhteiskonsertti Järvenpään Mieslaulajien seniorikuoron Konkarien kanssa. Järvenpään seurakuntasali. KR

Ma 12.3.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ15.30 Naisjaoston sisarilta. Agronomi István Biró kertoo ”Unkarilais-suomalaisesta rakkaustarinasta.” NA

Ti 13.3. Talvisodan päättymisen juhlatilaisuudetEspoo9.00 Lipunnosto kulttuurikeskuksessa. KJ, KR10.00 Seppeleenlasku Espoon tuomiokirkon sankarihaudoilla. SE18.00 Muistojuhla Tapiolan kirkossa. KJ, KR

Kirkkonummi10.45 Seppeleen lasku sankariristille.11.00 Kaksikielinen hartaus Kirkkonummen kirkossa. Kirkkokahvit seurakuntatalolla. KI

Ti 13.3. 14.00 Veteraanien kevätkokous seurakuntatalolla. KIEspooKe 14.3.14.00 Tanssit EKK:ssa, soitinyhtye. NA, SY

Pe 16.3.14.00 Iloinen iltapäivä Leppävaaran palvelukeskuksessa. PT

31

Ma 19.3. 14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ

Ti 20.3.9-15 Laululeiri Hvittorpissa. KR

To 22.3.19.00 Samuel Becketin näytelmä ”Godota odottaessa” Suomen Kansallisteatterissa. Hinta: tunnuksen saaneet sotaveteraanit 14 €, eläkeläisille 30 €. Tiedustelut: Eeva Kalin puh.040-756 8219. Kesto 2 t 45 min. Bussikuljetus. KJ

Ma 26.3.14.30 Espoon Sotaveteraanien kevätkokous TPK:ssa. HA15.30 Kokouksen jälkeen naisjaoston sisarilta. Farmaseutti Sirpa Kälviäinen: ”Lääkkeiden yhteisvaikutuksista”.

HUHTIKUU

Teatterimatka, aika avoin. KILiiton ilma-aseammunnan Suomen mestaruuskilpai-lut Maunulassa, aika avoin. KJ

Ma 2.4.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ

Ti 10.4.13.00 Veteraanitapaaminen seurakuntatalolla. KI

Ke 11.4.14.00 Tanssit EKK:ssa. NA, SY

To 12.4.19.00 Baletti ”Bajadeeri” Suomen Kansallisoopperassa. Hinta: tunnuksen saaneet sotaveteraanit 14 €, eläkeläiset 55 €. Tiedustelut: Lotta Riisalo puh.412 8948. Bussikuljetus. Kesto 2 t 50 min. 2 väliaikaa. KJ Viikko 16 Espoon Sotaveteraanilehti 2/2012 ilmestyy. LEMa 16.4.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ

Ma 16.4.-to 19.4. Kuntoloma Lamminniemen hyvinvointikeskuksessa Somerolla. Bussikuljetus. Ilm. viimeistään 19.3. Pertti Siren: puh. 044 030 3142. Katso tarkemmat tiedot lehdestä.

Ma 23.4.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ15.30 Naisjaoston sisarilta TPK:ssa. Aihe avoin. NA

Pe 27.4. Valtakunnallisen veteraanipäivän juhlatEspoo 13.00 Pääjuhla Barona Areenalla

Kirkkonummi11.15 Seppelten lasku sankariristille Kaksikielinen jumalanpalvelus kirkossa. Lounas ja juhla. KI

Su-la 29.4.-5.5. Sosiaalijaoston tukema kuntoutusmatka Fra Maren kylpylään Viron Haapsaluun. Etuoikeus tunnuksen saaneilla sotaveteraaneilla. Ilmoittautuminen 15.3. mennessä: Anna-Liisa Laurila puh. 050-563 7799. KJ, SO

Valistusjaoston esitelmätilaisuudet keväällä 2012Tapiolan Palvelukeskuksessa maanantaisin klo 14.15

20.2 Osastonhoitaja Kirsti Virta Veteraanikuntoutusta sydämellä ja ammattitaidolla

27.2. Suurlähettiläs Erkki Huittinen Kreikan kriisin taustat

5.3. Dosentti Olli Saksela Miten luomiin ja ihomuutoksiin tulee suhtautua

12.3. Suurlähettiläs Jaakko Blomberg Vakauden kaipuu. Kylmän sodan loppu ja Suomi

19.3. Pääjohtaja Elias Ekdahl Suomen maaperän rikkaudet ja niiden hyödyntäminen

2.4. Kenraali Jaakko Valtanen Maanpuolustuksella ehkäistään ongelmia

16.4. Dosentti Hannu Rautkallio Uutta tietoa jatkosodan loppuvuosista

23.4. Johtaja Antti Mäkinen Suunnitelmat Tapiolan kehittämiseksi ja niiden toteutuminen

J.L. Runeberg Hymyllä ja vielä enemmän naurulla ihminen jatkaa elämänsä lyhyttä lankaa.

32

Lähde: Tampereen Sotaveteraani -lehti

Näillä pärjääMeillä on vaimon kanssa aika samanlainen maku monien asioiden ja paikkojen suh-teen. Jos lähdemme mökille, pistäydymme tankkaamassa ABC:llä ja täytämme samalla ruokakassin. Välillä piipahdamme vaikkapa Fransmannissa herkuttelemassa tai lomaile-massa Sokos Hotelleissa.

S-Etukortilla maksaessamme kerrytämme Bonusta yli 2000 bonustoimipaikasta Suo-messa. Ja kaiken päälle vielä maksutapaetua kaikista maksutapaedun piiriin kuuluvista ostoista S-ryhmän Suomen toimipaikoista. Asiakasomistajamatkoistakin kertyy Bo-nusta, joten nautinnot ovat moninkertaisia!