1

ESPOON SOTAVETERAANI

1/2010

Mannerheim sai sodan voittajavaltioilta samanlaisen koskemattomuussuojan kuin Japanin keisari, totesi valt.tri Jukka Tarkka valistusjaoston maanantaiesitelmässä tammikuun 11. päivänä. Kahvipöydässä tri Tarkka seu-ranaan valistusjaoston puheenjohtaja Hannu Särkiö sekä Juhani Yli-Rantala, Pekka Jauho ja Pekka Korven-heimo. –Kuva Erkki Sipilä.

2

si Hilkka Tamminen 46 1448Naisjaosto (NA): pj Sylvi Virtanen 801 1262si Anja Hakanen 881 1982rh Maj-Lis Mustonen 46 3521Pohjoinen toimintajaosto (PT):pj Toivo Nikander 541 4294si, rh Pirkko Heikkinen 596 862Seppelejaosto (SE): pj Jouni Rainto040 847 9511Soitinyhtye (SY): pj Eino Luostarinen455 4535, 050 590 4135si, rh Aulis Javela 541 8170Sosiaalijaosto (SO):pj Paavo Salo 050 555 9071vpj. Irma Ruuskanen-Sere 884 0075kuntoutusasiat Pertti Sirén044 030 3142rh Helena Luukkonen 884 5943Sotaveteraanikuoro (KR):pj Kalevi Kauranne 803 2740kuoronj. Kai Vahtola 52 4787kuoron vzraj. Pekka Kontu 455 6768,050 379 1061toimintasihteeri Pertti Kosonen040 716 3693isäntä, lipunkantaja,vpj. Matti Mäkeläinen040 549 0562rh Irja Kosonen 884 9334Kuoron naistoimikunta: pj Kaija Nieminen 529 571 Valistusjaosto (VJ): pj Hannu Särkiö813 7331si ja rh Erkki Sipilä 724 7253,040 764 0212Oikeusneuvonta: Pentti Lehtola 684 8320

Osoitteenmuutokset tehdään toimistoonKaskenkaatajantie 16 B puh. 452 5721

ESPOONSOTAVETERAANI

ESPOON SOTAVETERAANIT ry:nJÄSENLEHTI ISSN 0786−1540

JulkaisijaEspoon Sotaveteraanit ry

ToimitusPäätoimittaja Niilo Ihamäki 040 518 2193Toimitussi Marjatta Konttinen 420 8018Kotitontuntie 13, 02200 Espoo 040 743 2163piakonttinen@kolumbus.fiRaimo Forstén 412 6281

ToimitusneuvostoNiilo Ihamäki, lehtijaoston pjHilkka Tamminen, siRaimo Forstén Paavo FrimanMarjatta KonttinenAnna LaasolaPertti Sassi

IlmoitushankintaMarja-Terttu Kuittinen 040 546 2201marjaterttu.kuittinen@saunalahti.fi

KirjapainoPunaMusta Oy, Kajaani 2010

HALLITUS 2010

Eino Luostarinen, puheenjohtaja 455 4535,050 590 4135Kaskenkaatajant. 9 C 17, 02100 Espoo

Leo Tonttila, 1. Varapuheenjohtaja46 1584, 02 738 5720, 041 461 5584Kontiontie 3 A 8, 02110 Espoo

Paavo Salo, 2. Varapuheenjohtaja 050 555 9071Harjutie 13 A, 02730 Espoo

Pirkko Arminen 46 3707Iltaruskontie 3 C 16, 02120 Espoo

Raimo Elonsalo 2963 725Eerikinkallio 3 B 6, 02400 Kirkkonummi

Toivo Nikander 5414294Harakantie 4 D 44, 02650 Espoo

Olli Ollila 2962 093Bronrinne 3 as. 18, 02480 Kirkkonummi

Irma Ruuskanen-Sere 884 0075Iltatie 10 C, 02210 Espoo

Hannu Särkiö 813 7331Alakartanontie 15 D 21, 02360 Espoo

Eero-Juhani Juhola, hallituksen sihteeri 802 6501Merivirta 13 C, 02320 Espoo

ESPOONSOTAVETERAANIT ry

Perustettu 1959Jäseniä 1303,naisjaostossa 216 jäsentä

Toimisto ja postiosoite:Kaskenkaatajantie 16 B02100 Espoo

Toimistonhoitaja Liisa NyforsToimistosihteeri Kirsti IlveskeroToimisto avoinnaarkisin klo 9.00–12.00Puh./faksi 452 5721Sähköposti: espoon.sotaveteraanit@luukku.comKotisivut: www.espoonsotaveteraanit.fi

Korsu, TapiolaMenninkäisentie 202110 Espoo

TOIMIHENKILÖT 2010

Eero-Juhani Juhola, toiminnanjohtaja 802 6501Merivirta 13 C, 02320 Espoo

Marja Nurmisalo. taloudenhoitaja 52 2551Kruununkuja 5 A, 02180 Espoo

Leo Tonttila, jäsensihteeri 461 584Kontiontie 3 A 8, 02110 Espoo

Eero Mansén, lippu-upseeri 0400 462770

Väinö Rantio, Korsun isäntä 412 2535

TILINTARKASTAJATEero Koskivaara 452 4247Mannerheimintie 43 b 28, 00250 Helsinki

Arnold Stubin 803 9544Koukkuniementie 17 M, 02230 Espoo

TUKINEUVOSTO pj Juha Kurkinen 0400 469 484si Harri Ala-Kulju 884 5004

TIEDOTTAJA Pertti Sassi 050 369 4925Sepetlahdentie 7 A 21 02230 Espoo

VALIOKUNNAT JA JAOSTOT

Puheenjohtaja (pj), sihteeri (si) jarahastonhoitajat (rh), tiedottaja (ti))

Vaalivaliokunta: pj Pekka Tuomisto 884 3224Si Olli Ollilsa 040 500 2287, 296 2093Työvaliokunta: pj Eino Luostarinen 455 4535Si Eero-Juhani Juhola 802 6501Leo Tonttila 461 584, 041 461 5584Paavo Salo 050 555 9071Huomionosoitussihteeri (HS):Hannu Pohjanpalo 0500 475 37046 7314 tai 050 556 9301si Laila Särkkä 520 137Perinteensiirron kouluryhmä (PK):pj Jarmo Nyström 462 920si Eero-Juhani Juhola 802 6501Espoon yhteinen hengellinen toimikunta(EHT):pj Martti Toivanen 460 342Kalakerho (KA)Toivo Grönlund 863 2972Si, rh Martti Ojala 52 2326Kirkkonummen jaosto (KI):pj si Raimo Elonsalo 296 3725ti Jorma Hakala 298 8302rh Jussi Luutonen 298 8506Kulttuurijaosto (KJ):pj Raimo Riikonen 809 2603si Eeva Kalin 040 756 8219rh Sirkka Lumme 541 4854Kuntoliikuntajaosto (KU):pj Aulis Lintunen 803 1210si Raimo Tavi 050 591 1881rh Pertti Sirén 040 030 3142Lehtijaosto (LE): pj Niilo Ihamäki040 518 2193toimitussi Marjatta Konttinen 420 8018

3

1/2010

vk 38 2004

Aineisto lehteen os. Päätoimittaja Niilo Ihamäki,Mäntyviita 10 F, 02110 Espoo tai toimitussihteeri Marjatta Konttinen Kotitontuntie 13, 02200 Espoopiakonttinen@kolumbus.fi

Olisiko toinen maailmansota voitu välttää, jos Wienin taide-akatemian pääsykokeiden tar-kastajat eivät olisi hylänneet Adolf Hitler –nimisen nuo-rukaisen koetehtäviä vuonna 1907?

Miksi sivistynyt ja talou-dellisesti edistynyt kansa an-toi vallan oppimattomalle, nar-sistiselle ja suuruudenhullulle miehelle?

Miksi Hitler vihasi juutalai-sia?

Näihin kysymyksiin odot-taa vastauksia, kun tarttuu Ian Kershaw’n järkälemäiseen teokseen Hitler (Ian Kershaw: Hitler. Suom. Ilkka Rekiaro. Otava. 954 s. 42 e.)

Osaksi brittihistorioitsija Ian Kershaw pystyy neljäntoista vuoden tutkimustyön jälkeen vastaamaan kysymyksiin. Mut-ta esimerkiksi Hitlerin juuta-laisvihan syistä ja synnystä hän erään lehtihaastattelun mukaan vielä itsekin haluaisi kysyä.

Syyllisiä toisen maailmanso-dan syttymiseen on Hitlerin li-säksi toki löydetty muitakin. Olihan Moskovassa toinen hir-muhallitsija, Stalin, jonka val-loitushaluista pieni Suomikin karvaasti sai kärsiä. Syytetty-jen penkille on istutettu myös ensimmäisen maailmansodan

Ongelmallinen Hitler

voittajat, joiden sanelemilla rauhanehdoilla Saksa nöyryy-tettiin maahan.

Mutta Hitler oli päätekijä so-dassa, jossa yli 50 miljoonaa ih-mistä kuoli ja miljoonat muut jäivät suremaan omaisiaan. Saksa oli raunioina, bolsevikit Berliinissä, Hitler ja eräät muut natsijohtajat olivat tehneet itse-murhan.

Hitler oli Kershaw’n mukaan ominaisuuksia vailla oleva hah-moton epähenkilö. 1930-luku oli otollinen Hitlerin tapaiselle diktaattorille. Hän otti sen val-lan, jota ei kukaan muu voinut ottaa.

Vanha Saksa katosi Hitle-rin mukana. Nykyinen Saksa on kokonaan toinen valtio kuin se Saksa, jossa sokeasti seurat-tiin suuruudenhullua kansallista ”pelastajaa”.

Mutta kuka pystyy vastaa-maan kysymykseen, millai-nen lähihistoria olisi ollut, jos Wienin taideakatemian pääsy-kokeiden tarkastajat eivät olisi lyöneet Adolf Hitlerin koepa-pereihin Hylätty-leimaa.

Niilo Ihamäki

3 Ongelmallinen Hitler4 Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja5 Eino Luostarinen jatkaa pu-

heenjohtajana Ritamaveteraanien ulkomaan-

kuntoutus vuonna 2010 6 Veljeä ei jätetty8 Naisten valonheitinpatteri toi-

mi Leppävaaran aluella9 Kenellä riski sairastua Alzhei-

merin tautiin?10 Mannerheimin linjoilla11 Marskin merkki tukee ja kun-

nioittaa veteraanejamme12 ”Tuntui siltä kuin veli olisi

mennyt”13 ”Kunniallinen nainen”14 Kalastuksesta kiinnostuneille18 Lotta-sisaremme19 Mannerheimilla oli Stalinin

takuusuoja Talvisotanäyttely – 70 vuotta

kunniamme päivistä19 Pikapuhelu Kaunialassa on aikaa muistoille20 Sosiaalijaosto21 Veteraanin tunnistaa yhtesölli-

sestä huolenpidosta22 Koiviston luottomies kertoo Hietamies on hauska kertoja23 Talvisodan päättymisen 70-vuotismuistotilaisuudet Haettavana ”kultaisen iän”

kylpyläloma Päiväkummussa Karjalohjalla

24 Ansioituneita muistettiin syyskokouksessa

Sotaveteraanien kymmenes lau-lujuhla Hesingissä 14.3.2010

25 Kenttäpostia Uudet jäsenet26 Uurna27 Joukostamme poistuneet 200928 Rintamamiehen tuskien taival

omiin häihin29 Väärää tietoa veteraanijärjes-

töjen varallisuudesta30 Toimintakalenteri

Tämän numeron piirroksetNora LuomaLehti 2/2010postitetaan vk 16.Aineisto toimitukselle25.02.2010 mennessä.

4

Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja

Kohtaaminen”Kun ensimmäisen kerran teidät tapasin,heti ymmärsin.Nyt suuren asian äärellä ollaan,johonkin uuteen on ovi raollaan,teidän maailmaan.Luultiin, että vastassa olisi kivi-muuri,mutta yllätys olikin suuri.Teistä löytyikin etsimämme ydin ja juuri,saatiin vahva tiedon lääkekuuri,meillä kävi siis hyvä tuuri.Kaikkein aidointa kertomaa,Espoon Sotaveteraanien koke-maa.”

Juhlavuosi on vietetty. Arki on al-kanut. Kaikki ei kuitenkaan ole vielä onneksi kokonaan ohi. Vuo-si poiki kaksi merkittävää asiaa. Syntyi yhteistyössä ammattikor-keakoulu Laurean kanssa merkit-tävä tutkimus veteraanien identi-teetistä ja arvostuksesta ja se taas synnytti veteraanien haastattelujen myötä runokirjan, jonka sen teki-jä Anu Martiskainen lahjoitti yh-distyksellemme kaikkine oikeuk-sineen. Tämä runokirja: ILLAN VIIMEINEN VALSSI, josta yllä on näyte, on suunnattu lähinnä nuo-rille, jotka sen avulla voivat tutus-tua veteraanien ja heitä jututtaneen haastattelijan tuntoihin ja ajatuk-siin, joita nämä juttutuokiot syn-nyttivät.

Kirjaa on saatavissa yhdistyk-semme toimistosta.

Eero-Juhani Juhola

“ Vuosi vanha vaipui hautaan rie-muineen ja murheineen - - Oi jos vuosi alkava oisi Luojan siunaa-ma.” ( Immi Hellen ).

Meille espoolaisille vuoden vii-meinen päivä oli todellakin mur-heellinen. Sellon tapahtumat jäävät mieleemme järkyttävinä muistoina kuluneelta vuodelta.

Kaupungin päättäjät tekivät tyy-likkään päätöksen luopuessaan uu-den vuoden vastaanottojuhlinnas-ta.

Eläkeikäisten edunvalvonta on pitkäjänteistä puuhaa. Monis-ta etuisuuksista on puhuttu vuo-sitolkulla. Etuisuuksista, jotka eläkeläisten mielestä ovat aivan oi-keutettuja ja luonnollisia. Taitet-tu indeksi on meille eläkeläisil-le tärkeä asia ja sen poistaminen palauttaisi meidät samanarvoi-siksi kansalaisiksi muiden palkan-saajien kanssa. Kun puhuu jon-kun yksityisen vaikutusvaltaisen päättäjän kanssa asiasta, niin yh-teisymmärrys on aivan ilmeinen, taitettu indeksi on epäoikeuden-mukainen eläkeläisille, mutta mi-tään ei sitten kuitenkaan tapahdu päättäjäportaassa.

Tiedossa on kaikilla se, että tai-tetun indeksin seuraukset ovat alentaneet palkkatasoa eläkeläis-ten kohdalla huomattavasti.

Saatavissa on laskelma, joka osoittaa, että mm. vuonna 1995 eläkkeelle jääneiden eläke on enää noin 47 % vastaavasta palkkata-sosta.

Jotain hyvääkin on sittenkin lu-vassa.

Ministeri on luvannut, että tul-laan säätämään vanhuuspalveluista laki, jossa määritellään vanhusten oikeudet palveluihin, palveluiden laatukriteerit, järjestämisvastuu,

ohjaus ja lisäksi riittävät taloudel-liset resurssit.

Jo vuosi sitten kirjoitin, että eläkkeet eivät saisi laskea missään tilanteessa ja että korotuksien pi-täisi tapahtua kahdesti vuodessa.

Mitään näin hyvää ei ole pienis-tä lupauksista huolimatta tapahtu-nut. Ehkä tässä odotetaan, että elä-keläisiä poistuu mahdollisimman monta muonavahvuudesta. Tähän suuntaan viittaa myös se, että si-kainfluenssan vastainen rokotus annetaan iäkkäille, jos sitä riittää ja ehdottomasti viimeisessä aallos-sa.

Kulumassa oleva kylmä ja lumi-nen talvi siivittää herkästi ajatuk-set 70 vuotta sitten käytyyn talvi-sotaan. Silloinkin oli tosi kylmää ja lumista. Kun muistaa nämä sää-olosuhteet ja siihen lisää viholli-sen moninkertaiset miehistö- ja kalustoylivoimat ja jatkuvat hyök-käykset, ei voi muuta kuin tode-ta, että talvisodan henki ja mystee-ri oli olemassa. Eikä sitä tarvinnut Cooperin testillä mitata, niin kuin erään pääkaupunkiseudun sano-malehden toimittaja artikkelissaan teki. (Säälittävää tietämättömyyt-tä.)

Suomi kesti! Kiitos mukana ol-leille naisille ja miehille. Suomen talvisota on tunnustettu sankari-tositarina nykyisin jo ulkomailla, jopa entisen vastustajankin taholta.

Toivotan jäsenkunnalle onnea alkaneelle vuodelle 2010 ja kiitos kuluneesta toimintavuodesta.

Eino Luostarinen

5

Espoon Sotaveteraanit ry:n syys-kokous valitsi puheenjohtajakseen edelleen Eino Luostarisen. Halli-tuskin jatkaa entisin jäsenin.

Avauspuheessaan Eino Luosta-rinen muistutti, että lähitulevaisuu-dessa tulee mietittäväksi, milloin yhdistys muuttuu perinneyhdis-tykseksi.

Syyskokouksen puheenjohta-jana toimi Pekka Kontu, sihtee-reinä Eero-Juhani Juhola ja Leo Tonttila. Kokoukseen oli saapunut 84 jäsentä.

Hallitukseen valittiin erovuoroi-set Pirkko Arminen, Irma Ruus-kanen-Sere, Hannu Särkiö ja Leo Tonttila uudelleen. Hallituk-sessa jatkavat edellisen vaalin pe-rusteella Raino Elonsalo, Toivo Nikander, Olli Ollila ja Paavo Salo.

Tilintarkastajiksi valittiin Eero Koskivaara ja Arnold Stubin, varalle Martti Hakomaa ja Mai-ja Kaukoranta. Piirin kokouksiin valittiin edustajiksi Irma Ruuska-nen-Sere, Reijo Järvi, Auvo Rä-sänen, Erkki Sipilä ja Henrik Westerstråhle, varalle Paavo Fri-man, Aulis Javela, Anna-Kree-ta Loukola, Toivo Nikander ja Kerttu Ruohonen.

Kokous hyväksyi vuodelle 2010 laaditun toimintasuunnitelman. Ta-

vanomaisen toiminnan ohella nuo-rempia polvia pyritään saamaan voimakkaammin mukaan aktii-viseen toimintaan. Sotiemme pe-rinteen siirtämistä ja tallentamista jatketaan. Yhteistoimintaa Espoon maanpuolustusjärjestöjen kanssa kehitetään edelleen. Espoon kau-pungin järjestämää kansallisen veteraanipäivän juhlaa vietetään 27.4.2010. Tukineuvosto järjestää perinteisen konsertin Espoon kult-tuurikeskuksessa 27.1. Talvisodan päättymisen 70-vuotismuistotilai-suus on 13.3. Jäsenhankinnassa pääpaino asetetaan kannattajajä-senien hankintaan. Sosiaalijaosto pyrkii huomioimaan erityisesti omaishoitajat.

Jäsenmaksu on edelleen 20 eu-roa, kannattajajäsenmaksu 35 eu-roa, tukijäsenmaksu 500 euroa ja ainaisjäsenmaksu 150 euroa.

Talousarviossa toimintamenot ovat yhteensä 139 000 euroa.

Kokous kunnioitti edesmen-neitä jäseniä hetken hiljaisuudella Pekka Konnun soittamaa Narvan marssia kuunnellen.

Yhdistyksen kunniajäseniksi kutsuttiin Pirkko Heikkinen, Syl-vi Virtanen, Arnold Stubin ja Jou-ni Rainto.

Naisjaosto kahvitti kokousedus-tajat. - NI

Eino Luostarinen jatkaa puheenjohtajana

Espoon kaupunki järjestää espoo-laisille rintamaveteraaneille lai-toskuntoutusta ulkomailla vuon-na 2010 elokuussa ja syyskuussa. Kohteet ovat Tallinna (Viimsi) ja Unkari (Sarvar).Hakuaika on 12.4. - 14.5.2010.Rintamaveteraanin ja hänen avio-puolisonsa tai seuralaisensa tu-lee hakea kuntoutusjaksoa Espoon kaupungin rintamaveteraanien kuntoutushakemuksella.Hakemukseen on liitettävä 1.3.2010 jälkeen kirjoitettu lääkä-rinlausunto ja esitettävä kuntou-tuspaikkatoive.Ulkomaankuntoutukseen valitta-van tulee olla toimintakykyluokal-taan omatoiminen (TKL 3).Espoon kaupunki maksaa rinta-maveteraanin ulkomaankuntou-tusmatkan kustannukset kokonai-suudessaan. Aviopuolison matkan hinnasta Espoon kaupunki mak-saa 300 euroa. Seuralainen mak-saa kuntoutusmatkansa kokonai-suudessaan itse.Hakemukset tulee postittaa osoit-teeseen:Espoon sosiaali- ja terveystoimiVeteraanipalvelut PL 231102070 Espoon kaupunki

Tiedustelut ja kuntoutushakemus-lomakkeet:Espoon kaupungin veteraanipalve-lut p. (09)816 42380maanantai - perjantai klo 12-15

Rintamaveteraanien ulkomaankuntoutus vuonna 2010

Pekka Kontu toimi syyskokouksessa puheenjohtajana, Leo Tonttila ja Ee-ro-Juhani Juhola sihteereinä.

Talvela Leningradissa

Kenraali Paavo Talvela toimi so-dan jälkeen Oy Alkoholiliike Ab:ntoimitusjohtajana. Eräällä työmat-kallaan Leningradissa hän istui neuvottelupöydässä vastapäätä so-dassa taistellutta venäläistä rinta-makomentajaa.

- Kenraalihan yritti Leningra-diin jo muutama vuosi sitten, neu-vostokenraali totesi.

- Olisin tullutkin, mutta Man-nerheim kielsi, Talvela vastasi.

6

Talvisota, Taipaleenjoki ja Yrjö Jylhä kuuluvat yhteen ja ovat ol-leet viime kuukausina esillä mo-nissa eri yhteyksissä. Vesa Karo-sen ja Panu Rajalan kirjoittama kirja, Yrjö Jylhä, talvisodan runoi-lija, ilmestyi vuoden lopulla ja sii-tä Raili Malmberg kirjoitti Sota-veteraani-lehdessä 6/09. Samassa lehdessä on Tapio Skogin kirjoi-tus: Yrjö Jylhä – Runoilija ja so-tilas. Kirja ja kumpikin kirjoitus ovat mielenkiintoista luettavaa.

Yrjö Jylhä syntyi Tampereel-la 1903 ja kuoli veljensä perheen luona Turussa 52-vuotiaana 1956. Hän opiskeli Turun ja Helsingin yliopistossa, meni vapaaehtoisena suorittamaan asepalvelustaan Po-rin rykmenttiin ja kävi reserviup-seerikoulun Haminassa. Ennen kir-jailijauraansa hän kiinnostui myös urheilusta harrastaen useita lajeja, mm. nyrkkeilyä ja keihäänheittoa. Hän osallistui myös ns. Tulenkan-tajien toimintaan. Yrjö Jylhä julkai-si useita runoteoksia ja teki merkit-tävän työn myös suomentajana.

Taipaleenjoen ankarissa tais-teluissa Jylhä toimi komppanian-päällikkönä ja niistä tapahtumista ja tunnelmista syntyi hänen pää-teoksenaan pidetty runokirja Kii-rastuli. Kirja ilmestyi keväällä 1941 ja siitä on otettu useita pai-

noksia. Tunnetuimmat ja esite-tyimmät kirjan runot lienevät Hy-västi Kirvesmäki ja Kaivo.

Noin 15 kilometriä Virtain kes-kustasta Killinkosken-Ähtärin suuntaan Ohtolanlahdessa on eri-koinen viime sotien muistomerkki, jonka Virtain sotaveteraanit ovat valmistaneet 1995 ja joka perus-tuu Jylhän Kaivo-runoon. Muis-tomerkki on sijoitettu tien varteen korkean kallioseinämän ja tien toi-sella puolella on levähdyspaikka, josta siihen on hyvä näkymä. Mut-ta mikä on tämän Kaivo-runon si-sältö, historia ja sanoma?

”Talvipäivä puolessa on vasta,hyökkäystä ei, vain tykkitulta:viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.Alla maan on tyyntä, kodikasta;Haavoissaan vain joku hiljaa huo-kaa:Veljet, vesitilkka tuokaa -.

Korsun yllä tykkien soi jyry,kaivotietä pyyhkii luotipyrypäivin sekä öin, ja polun päässäkaivon partaalla on verta jäässä –kaivon luona luoti tapas montaliian janoista ja maltitontaJanoos älä täällä vettä pyydä,astiaas vain mustaa lunta syydä,sitäkään jos löydät enää maasta –niin sen peittää pirstat, savu, saasta.

Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saa-vatkurkut kuivat, vihlovaiset haavat.

Haavoissaan vain joku hiljaa huo-kaa:Veljet, vesitilkka tuokaa -.

Lähtee mies, kun vettä pyytää veikko,tuskissansa huokuva ja heikko,lähtee, koska veljellä on jano,enempää ei mieti eikä sano.Käteensä hän sieppaa vesikannun,juoksee yli myllerretyn mannun,häipyy sekaan viuhinan ja tuiskeenkuullen korvissaan vain avunkuis-keen.Tykit jyskyttävät korsunsuuta. viipyy vesimies – ei mitään muuta.Haavoissaan vain joku hiljaa huo-kaa:veljet, vesitilkka tuokaa –.

Päivä hämärtyy, ja vihdoin kuul-laan,kaivon partaall´ että mies on suul-laan,verta valunut on kaivoon, jostayksikään ei enää vettä nosta.Verta pulpahtavat suonet lähteenverta valuvaiseen iltatähteen.

Haavoissaan vain joku hiljaa huo-kaa:veljet, vesitilkka tuokaa -.”

Veljeä ei jätetty

Viime sotien muistomerkki Virtain Ohtolan kallioseinässä

Ju

ha

ni

Yl

i-R

an

ta

la

7

Kuka oli tämäveden hakija?Hän oli virtolainen sotamies Erik (Erkki) Kujala. 26-vuotias Killin-koskella asunut työmies. Seppo Heiskarin tapausta selvittävässä lehtikirjoittelussa todetaan, ”että siviilissä Kujala oli vähän reppana viinan perään. Kun tämä tuli Kil-linkosken raitilla rouvia vastaan, lapsia hyysättiin äkkiä sivummal-le”. Rintamalla hän osoittautui vel-vollisuudentuntoiseksi sotilaaksi, joka ei vaaran uhatessakaan jättä-nyt veljeä auttamatta.

Koitti maaliskuun 10:s, kolme päivää ennen rauhan tuloa. Päivä oli paha ja kohtalokas Erkki Kujalalle, mutta myös monille muille. . Kos-ka haavoittuneella veljellä oli jano, hän lähti ”luotipyrystä” huolimatta noutamaan veljelle vettä. Saavuttu-aan kaivolle, joka oli aivan rintama-linjan läheisyydessä, alkoi viholli-sen tykistökeskitys ja viereen iski kranaatti ja Kujala tuupertui han-gelle. Tulituksen vähän tauottua hä-net löydettiin kaivon luota. Sirpa-leet olivat repineet Kujalan kaulan ja ohimon ja verta oli valunut kai-von partaalle ja kaivoon. Mitään ei ollut enää tehtävissä.

Kun 60 vuotta sitten esitin Lai-hian nuorisoseuran juhlassa maini-tun Kaivo-runon, oli siellä yleises-ti tietona, että runon sankari ja uhri oli laihialainen kersantti Vilho Saa-rinen. Siitä oli kirjoittanut myös

sanomalehti Ilkka. Kuten runossa kerrotaan, että ”kaivon luona luoti tapas monta liian janoista ja malti-tonta”, oli Vilho Saarinen yksi sa-man päivän uhreista. – Ohtolan eri-koinen ja vaikuttava muistomerkki on myös Erkki Kujalan, Yrjö Jyl-hän ja kaikkien Taipaleenjoen san-karien muistolle pystytetty.

Taipaleenjoella rintama pitiRintama piti niin talvisodan kuin jatkosodankin ankarissa taisteluis-sa kesällä 1944. Menetyksemme olivat suuret, mutta vihollisen puo-lella moninkertaiset. Venäläisten tunteita kuvastaa kaatuneen upsee-rin hallusta löytynyt venäläisen ru-noilija Jevgeni Dolmatovskin kir-joittama runo, jonka lyhyempi käännös kuuluu seuraavasti:

”Olen nähnyt ma jokia paljon, ja kaikkia muista ma en. Mutta yksi on – Taipaleenjoki vain puro-sen levyinen. On vaikeemp’ yli sen mennä kuin ylittää elämä - - .

Mutta miehet verkallensa yhä eteenpäin vaeltaa, eivät muista he Volgaansa, enkä minä muista nyt Moskovaa; yksi ainoa ajatus meitä – ”elän vielä” – kannustaa.

On idässä jokia paljon, mutta raskaimmin aaltoaa vuo ikuisen Taipaleenjoen, joka puroa muis-tuttaa”.

Mutta palatkaamme lopuksi vielä Yrjö Jylhään. Talvisodassa

hän johti soinilaiskomppaniaansa pelottomasti, tarmokkaasti ja tai-tavasti saaden alaistensa kunnioi-tuksen. Välirauhan aikana hänelle esitettiin Mannerheim-ristiä hyvin perusteluin, mutta sitä hän ei kui-tenkaan saanut. Jatkosodan alet-tua kesäkuussa 1941 Jylhä ei ol-lut enää entisensä. Kapteenina hän johti kahtakin tiedotuskomppaniaa ja osallistui Aunuksen radion toi-mintaan ja mm. kirjoitti juhlaru-non Aunuksen radion avajaisiin. Talvisodan Kirvesmäen ja Terent-tilän ikävät muistot masensivat herkkää miestä ja henkisesti hän oli jäänyt Taipaleenjoelle. Talvi-sodan rajut kokemukset eivät anta-neet koskaan rauhaa.

Vuoden 1956 joulua hän läh-ti viettämään veljensä Väinön ja tämän vaimon luokse Turkuun. Jylhän oma avioliitto oli kestä-nyt vuoteen 1943, jolloin puoliso kuoli. Saavuttuaan Turkuun hän jo eteisessä totesi veren maun olevan suussa. Yöllä 30.12. kuului vieras-huoneesta pistoolin laukaus hänen omasta aseestaan, ja siihen Jylhä menehtyi.

Pöydälle oli jäänyt Kiirastuli-runoteos avattuna ja päällimmäise-nä oli kokoelman viimeisenä ole-van Näky-runon kohta:”En tiedä, mitä vastaisin, mun on niin raskas olla, kuin pätsissä mä seisoisin tai vii-me tuomiolla.Havahduin tuskin elämään, kun kalman viima henkääjo sydämeeni sykkivään – pois, haudan lepoon menkää!Mut kaatuneitten kasvoill’ on niin lohduton nyt hätä,niin järkyttävä totisuus, ett’ei se rauhaan jätä.”

Juhani Yli-Rantala

Lähteet:Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraa-nin Joulu 2007 (Lasse Autio); Sep-po Heiskarin lehtikirjoitus maa-liskuussa 1995; professori Pertti Vakkilaisen esitelmä Taipaleenjo-en 180-vuotisjuhlassa Terenttiläs-sä 1998 sekä sisareni pojanpojan, 17-vuotiaan Jaakko Talvitien kou-luesitelmä Lapualla.

Ma

tt

i K

al

to

Ka

Ri

8

Sotiemme aikana kymmenettu-hannet lotat toimivat eri tehtävis-sä rintamalla ja kotiseudulla Lot-ta Svärd-järjestön johdon alaisina. Ainoa poikkeus oli vuonna 1944 perustettu Suomen puolustusvoi-miin kuulunut naisten valonheitin-patteri, joka toimi lähinnä Espoos-sa Leppävaaran alueella.

Valonheitinpattereilla oli ollut tärkeä osuus Helsingin ilmapuo-lustuksessa vuonna 1944 talven ankarien ilmahyökkäysten torju-misessa. Torjuntavoiton jälkeen järjestettiin valonheitinpatteristoa uudelleen. Helsingin ympäristöön oli sijoitettava yli sata valonheitin-tä ja kuuntelulaitetta, ja niiden ym-pärivuorokautinen miehitys vaati paljon väkeä. Ilmavoimien esikun-ta ehdotti 600 naisen värväämistä valonheitin- ja kuuntelutehtäviin, jolloin miehiä vapautuisi rintamal-le. Lopuksi päädyttiin 300 nuoren naisen kutsumiseen. He olivat kor-keakoulu- ja seminaariopiskelijoi-ta, jotka olisivat lukukauden pää-tyttyä joutuneet työpalvelukseen. Kaikki 18-65 -vuotiaat henkilöt olivat siihen aikaan työvelvollisia sekä lisäksi 15-18-vuotiaat nuor-ten työvelvollisia. Näistä armei-jaan kutsutuista 218 nuorta naista astui palvelukseen 6.6.1944.

Alusta alkaen yhteistoiminta Lotta Svärd –järjestön keskusjoh-don kanssa oli tiivistä. Koulutuk-sen aikana oli mukana kaksi lotta-järjestön edustajaa: tohtori Inkeri Simola, myöhemmin Helsingin II Normaalikoulun rehtori sekä joku melko iäkäs kansakoulunopettaja. Kaikki kurssilaiset eivät olleet lot-tia, mutta he liittyivät Lotta Svärd –järjestöön ja antoivat aikoinaan vuoden palvelusitoumuksen.

Heitä koulutettiin enimmäk-seen Degerössä, nykyisessä Laa-jasalossa. Se oli tavallista jalka-väkikoulutusta marsseineen ja harjoituksineen, mutta pääpaino oli valonheitin- ja kuuntelukaluston käytön opettelussa. Naisille annet-tiin myös ampumakoulutusta.

Lottien perehdyttäminen asei-

den käyttöön oli vastoin Lotta Svärd –järjestön periaatteita. Lot-tien keskusjohtokunta antoi kuiten-kin luvan asekoulutukseen, kun sen tarvetta perusteltiin sillä, että valon-heitinpatterit sijaitsivat yksinäisillä paikoilla metsissä, joissa desantti-vaara oli mahdollista. Kalusto oli kallista, joten sitä piti pystyä suo-jelemaan. Valonheitinlottien am-pumakoulutus oli melko vähäistä, ja heille jaetut kiväärit sota-aseik-si vanhentuneita, mutta niillä oli kai moraalista vaikutusta, ja ainakin ne pamahtivat. Lottien varusteina oli väljät haalarit. Lottapuku olisi ollut epäkäytännöllinen maastos-sa. Muualla Suomessa ei lotille an-nettu virallista asekoulutusta, mut-ta yksittäisille lotille saatettiin antaa vaarallisissa paikoissa ase.

Valonheitinlottien komentaja, silloinen luutnantti Kaarle Pent-ti kertoo, että tytöt olivat teräviä, motivoituneita opiskelijoita, joille oppiminen ei tuottanut vaikeuksia. Hehän olivat kaikki vapaaehtoi-sia. Lotat pitivät myös varusteen-sa ja asuntonsa ensiluokkaisessa kunnossa. Myös sisäpalvelus sujui moitteettomasti. Raskaan kaluston käsittely oli heille hankalampaa, ja jotkut tytöt eivät olleet tottuneet metsässä liikkumiseen.

Koulutus päättyi 26.7. Kurssi-todistuksen olivat allekirjoittaneet Fanni Luukkonen ja Inkeri Simola ja kaksi heitä kouluttanutta kaptee-nia. Kaikkien lottien oli kuuluttava johonkin jaostoon. Valonheitinlo-tat kuuluivat toimisto- ja viestija-ostoon.

Lotista muodostettiin 14. Va-lonheitinpatteri, peitenimeltä ”Tyt-tö”, ja se sijoitettiin asemiin Lep-pävaaran-Kilon-Munkkiniemen alueelle, siis suunnalle, josta ilma-hyökkäyksen vaara ei ollut kovin todennäköinen. Seutu oli siihen ai-kaan harvaan asuttua metsämaas-toa. Tositoimiin nämä nuoret nai-set eivät joutuneet kertaakaan eivätkä tiettävästi joutuneet käyt-tämään asetta. ”Tyttöpatterin” vah-vuus oli 5 upseeria, kaikki miehiä,

6 miesaliupseeria, jotka hoitivat mm. laitteiden asennustehtäviä, 22 ”naisaliupseeria” erilaisissa tehtä-vissä ja 150 lottaa. Osa koulutuk-sen aloittaneista 218 nuoresta nai-sesta oli keskeyttänyt koulutuksen. Lottien asuntona oli mm. Kilos-sa majoitusparakki metsän suojas-sa. Aseistettu lotta vartioi parakkia yötä päivää desanttien pelossa.

Sodan päätyttyä valonheitinlo-tat kotiutettiin. 30.9. osa heistä on myöhemmin ollut mukana Helsin-gin Ilmatorjuntarykmentin killan toiminnassa.

Pirkko Heikkinen

Lähteet: Teos Naiset sodassa, Valitut Palat, 1995.Naisten valonheitinpatteri. Heikki Tiilikaisen suorittama Hel-singin Valonheitinpatteriston ko-mentajan K.H.Pentin haastattelu.Sama teos. Martti Sinerma, Nainen ja ase.Suomen Lottaperinneliiton internetsivut.

Naisten valonheitinpatteri toimi Leppävaaran alueella

9

Maanantaina 23.11. piti profes-sori Hilkka Soininen esitelmän Alzheimerin taudista. Sitä kuun-telemaan Tapiolan palvelukes-kukseen oli tullut 190 veteraania, mikä on syksyn ennätys. Moni meistä ikääntyneistä kärsii muis-tinsa heikkenemisestä ja pelkää tä-hän vakavaan tautiin sairastumis-ta. Kuultiin, että Suomessa on 120 000 muistisairauksista kär-sivää henkilöä, niistä 2/3 johtuu Alzheimerin taudista ja sen esiin-tyvyys kasvaa; meillä todetaan yli 13 000 uutta tapausta vuodessa. Mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä suurempi vaara hänellä on sai-rastua tähän tautiin. Suomalaisis-ta 65-67 -vuotiaista Alzheimerin tautia sairastaa kaksi prosenttia ja yli 85-vuotiaista jo 35 prosenttia. Tauti ei ole vain vanhusten saira-us, jopa alle 50-vuotiailla sitä on todettu. Se periytyy riskigeenin ApoE:n vaikutuksesta.

Muita muistisairauksia on kym-meniä; mm. verenkiertohäiriöistä johtuva dementia, Levyn kappale-dementia ja erilaisia sekamuotoja.

Alzheimerin tauti on saanut ni-mensä sen ensimmäisestä tunnetusta tutkijasta, saksalaisesta neuropatolo-gista, psykiatri Alois Alzheimerista (1864 –1915). Jo vuonna 1907 hän kuvasi ja esitteli taudin ja eristi sen muista sekavuustiloista. 1970-luvul-la se todettiin luultua yleisemmäksi, mutta vasta 1996 ensimmäiset lääk-keet tulivat myyntiin. Rokotustakin, jolla estetään synapsien ja hermo-solujen kato, on kokeiltu. Selven-tävää tietoa saimme professori Soi-nisen seinälle heijastamista taudin tutkimusta ja etenemistä esittävistä kaavakuvista. Lohduttavaa on, että paraillaan on käynnissä useita klii-nisiä tutkimuksia hoitojen vaikutuk-sesta tautiprosessiin.

On vaikea tunnistaa, milloin muistisairaus alkaa. Jokainenhan eksyy joskus ja unohtaa jotakin, mutta Alzheimerin taudissa unoh-telu lisääntyy asteittain. Varhainen ja merkittävä kriteeri on tapahtu-mamuistin heikkous. Kognitiivi-

sen heikentymisen taustalla oleva sairaus on kuitenkin tärkeää tun-nistaa varhain asianmukaisen hoi-don suunnittelun kannalta.

Magneettikuvauksella saadaan selville aivoissa tapahtuvan synap-sien ja hermosolujen kadon määrä.

Taudin etenemisen vauhti on yksilöllistä. Se luokitellaan nel-jään vaiheeseen: Varhainen AD, jolloin omalääkäri tai neurologi on diagnosoinut taudin ja ohjannut potilaan paikalliseen muistikes-kukseen eli erikoissairaanhoidon muistipoliklinikkaan. Potilas on avohoidossa muistikoordinaattorin valvonnassa. Lievä AD oireilee jo selvemmin. Symptomaattisen (= oireenmukaisen) hoidon avulla hi-dastetaan taudin etenemistä. Koh-talaisen AD:n ja Vaikean AD:n vaiheeseen joutuminen voi kestää useita vuosia. Potilas ei enää tule toimeen kotihoidossa, vaan hänel-le on löydettävä paikka hoitokotiin ja lopuksi sairaalaan.

Taudin joka vaiheessa syntyy ongelmatilanteita.

Mutta entä tulevaisuudessa esim. vuonna 2030? Suuret ikä-luokat elävät vanhoiksi ja Alzhei-merin tautia sairastaa heistä yli 35 prosenttia, saattaapa prosenttimää-rä vielä lisääntyäkin. Dementoi-tuneista huolehtiminen tulee ole-maan yhteiskunnalle kova haaste.

Mitkä ovat riskitekijöitä tautiin sairastumiselle?- Korkea ikä- Dementia lähisuvussa- Apolipoproteiini E-alleellin

4-muoto (ApoE E4)- Tietyt geenivirheet- Todennäköisesti myös joskus

saadut aivovammat, matala kou-lutustaso.

- Aiemmin sairastettu masennus.

Suojaavia tekijöitä: koulutus, fyysinen aktiviteetti, ak-tiivinen elämäntyyli, parisuhde, kalaöljy, antioksidantit, kahvi, al-koholi?, verenpainelääkkeet?, sta-tiinit?, NSAID?, estrogeeni?.

Hoidettavat vaaratekijät- Korkea kolesteroli ja verenpaine

keski-iässä- Sokeriaineenvaihdunnan häiriö- Aivoverenkiertohäiriöt - Tupakointi- Lihavuus- Liika alkoholiEdellä mainittu luettelo on haas-te itse kullekin. Tiedämme aina-kin, miten voimme yrittää välttää tai viivyttää tautiin sairastumista ja miten voimme siihen sairastunutta hoitaa ja hidastaa sen etenemistä. Salintäysi veteraaniyleisö kiitti professori Soinista esityksestä voi-makkain kättentaputuksin. Monen ystävä ja läheinen ikäluokassam-me on menettämässä muistinsa. Mielessä kytee toivo taudin voit-tamisesta. Siinä taistelussa toivo-tamme voimia professori Soinisel-le ja hänen kollegoilleen.

Marjatta Konttinen

Kenellä on riski sairastua Alzheimerin tautiin?

Professori Hilkka Soininen

eR

KK

i s

ipil

ä

HAITI – KONSERTTI Espoonlahden kirkossa (Kippa-rinkatu 8)Tiistaina 9.3.2010 klo 19.00Lauluyhtye Kanttiinin lotat esit-tääMuistojen lauluja vuosilta 1939-1944.Konsertin tuotto menee koko-naan Haitin maanjäristyksen uhrien auttamiseen.Ohjelma 15 €, alle12 v 5 € .Ennakko 0400-699 519 tai 044-3224 201ja ennen konserttia ovelta.TERVETULOA

10

Suomi itsenäistyi 1917 ja jou-tui lunastamaan vapautensa de-mokraattiseen yhteiskuntaan tais-telujen kautta. Tuonkin aikaisissa uhkakuvissa Neuvosto-Venäjä ko-ettiin merkittävimmäksi sotilaal-liseksi uhaksi. Tällöin nähtiin tär-keäksi linnoittaa Karjalan kannas. Mannerheim tilasi ensimmäisen suunnitelman ruotsalaisupseereil-ta. Toisen suunnitelman teki sak-salainen eversti. Yleisesikunnan päällikkö Oscar Enckell rekry-toi entisen keisarikunnan armeijan linnoitusupseeri Johan Fabritiuk-sen suunnittelutyöhön. Myöhem-min kaksi ranskalaisupseeria tuli mukaan suunnitelmien tekoon, jo-ten suunnittelutyö oli hyvin laa-jaan kansainväliseen kokemukseen pohjautuvaa. Tässä lienee ollut sit-temmin riittävät perusteet Neuvos-toliitolle väittää puolustuslinjojen rakentamisen olleen itseään vastaan suunnattu kansainvälinen salaliitto. Eipä ole kirjoitukset tämän päivän Venäjällä paljoa muuttuneet.

Karjalan kannasLinnoitteiden rakentaminen alkoi 1920 keskeytyäkseen 1924. Niitä jatkettiin 1931 alkaen Talvisotaan asti. Suuri osa kenttävarustuksista rakennettiin kesällä 1939 ja YH:n aikana. Kannaksen puolustusraken-ne perustui kolmeen linjaan; pää-asema, väliasema ja lähinnä Viipu-ria oleva taka-asema. Rakenteellista lujuutta oli ainoastaan pääasemalla.

Pääasema sai Mannerheim-lin-ja nimensä, kun Jorma Gallen-Kal-lela oli ulkomaisten lehtimiesten oppaana tutustumiskäynnillä Kan-naksen linnoitustöihin. Pääase-ma ei lehtimiesten mielestä kerto-nut lukijoille mitään, vaan muiden tunnettujen puolustuslinjojen mu-kaisesti sillä olisi tullut olla nimi. Näin Gallen-Kallela totesi sen ole-van Mannerheim-linja. Tämä nimi tuli tunnetuksi niin koti- kuin ul-komailla Talvisodan aikana. Jorma Gallen-Kallela kaatui 1.12.1939 Talvisodan ensimmäisenä upseeri-na. Kaatuessaan hän pelasti Adolf Ehrnroothin hengen.

Puolustuksellisesti linja oli vain materiaa. Toimivaksi sen tekivät Suomea sitkeästi puolustaneet mie-het ja naiset, sen armeija ylipääl-likkönsä johdolla. Linja kesti hel-mikuun puoliväliin 1940, jolloin puna-armeija pystyi murtoon Sum-massa Lähteen lohkolla. Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto tuhosi hal-tuunsa saamat linnoituslaitteet.

Materiaa ja alueita menetettiin, mutta ”ihmisten mielissä Man-nerheim-linja kestää”, totesi Putte Ohls istuessaan joulukuun puolivä-lissä nykyisellä ”Mannerheim-lin-jalla”.

Putte Ohls oli Espooseen muu-tettuaan saanut vanhalta ystäväl-tään vihjeen linjan olemassaolosta ja totesi tyytyväisenä löytäneensä tästä joka aamupäiväisestä vapaa-muotoisesta kokoontumisesta erin-omaista sisältöä päiväänsä.

Espoon Sotaveteraanien nykyi-sestä jäsenkunnasta Talvisotaan osallistui lähes 300 naista ja miestä.

TapiolaAsuntosäätiö perustettiin 1951.Yksi kuudesta perustajajärjestös-tä oli Mannerheimin Lastensuo-jelulíitto. Sodan jälkeen haluttiin Heikki von Hertzenin johdolla ra-kentaa nykyaikainen yhdyskunta, jossa yhdistyisivät kaupunkiraken-teen edut ja luonnonläheisyys.

Alueen ensimmäisen asemakaa-van oli laatinut Otto-Iivari Meur-man. Tämä kaava tehtiin kuitenkin lähes uusiksi Aarne Ervin johdolla. Tapiolan rakentaminen alkoi 1953. Vuosien myötä on aluetta uudistet-tu ja toimisto- ja liikekiinteistöjen määrä on kasvanut huomattavasti. Tapiolan perinteisen keskustan alu-eella onkin tänä päivänä toistasataa yritystä.

Heikintori avattiin 1968. Se oli Suomen ensimmäinen kauppias-tavaratalo, jossa palveli myös Pri-mulan kahvila. Kun veteraanien mainetta painettiin lokaan, alkoi 1970-luvun puolivälissä Primulas-sa kokoontua 4-5 eläkkeelle siirty-nyttä sotainvalidia, muistelee Yrjö Suomijoki. Heillä oli tarve saada vaihtaa ajatuksia omassa ryhmäs-sään ajankohtaisista asioista. Ryh-mä laajeni myöhemmin ja parhaim-millaan siinä kävi 15 veteraania. Kuten pääasema tarvitsi nimen, niin myös tämä veteraanien kokoontu-minen. Vakiopaikoista on käytetty ’Mannerheim-linjan’ nimeä jo Pri-mulan ajoista lähtien.

Stockmann avasi kolmannen ta-varatalonsa Tapiolaan 1981. Ta-varataloa on kolmesti laajennettu tämän jälkeen ja vuonna 2000 ta-piolalaiset sotaveteraanit siirtyi-vät kolmannen kerroksen ravintola Tempoon, kun Heikintorin Primula

Mannerheimin linjoilla

Yrjö Suomijoki, Per-Erik Ohls ja Leo Tonttila tarkastelevat maailman me-noa nykyisellä Mannerheimin linjalla.

Ma

tt

i K

al

to

Ka

Ri

11

Talvisodan alkamisen 70-vuotis-päivänä 30.11. alkoi sotaveteraani-en hyväksi myytävän aidon Mars-kin merkin kampanja. Myytävät merkit ovat alkuperäisiä Suomen Marsalkan ratsastajapatsaan hy-väksi vuonna 1952 valmistettu-ja rintamerkkejä. Merkin hinta on 20 euroa, josta 16 euroa käytetään sotiemme veteraanien sosiaaliseen tukemiseen.

Merkin on suunnitellut kulta-seppä, taiteilija Oskar Phil. M-kir-jaimen esikuvana oli taiteilija Erik Ehrströmin 1920-luvun alkupuo-lella Mannerheimin ex librikseen suunnittelema monogrammi. Os-kar Phil viimeisteli myös Manner-heim-ristin, jonka majuri, taiteilija Aarno Karimo oli suunnitellut.

Marskin merkkiä myydään 105

Marskin merkki tukee ja kunnioittaa veteraanejamme

päivää eli talvisodan 105 kun-nian päivän ajan. Merkkiä myy-dään muun muassa R-kioskeissa. Myyntikampanjan avaustilaisuu-dessa Katajanokan Kasinolla esi-teltiin ensimmäiset Marskin mer-kin saajat. Kaksi espoolaista oli ensimmäisten Marskin merkin saajien joukossa. Kenraali Jaakko Valtanen sai merkin numero 7 ja tietokirjailija Paavo Friman mer-kin numero 16.

Marskin merkkiä myydään Suo-men Marsalkka Mannerheimin omien sotureiden puolesta. Juuri niiden hyväksi, joista hän oli niin ylpeä. Mutta hänen sotilaansakin voivat olla ylpeitä ylipäällikös-tään. Marskin merkki onkin kun-nianosoitus sotiemme veteraaneil-le ja heidän ylipäällikölleen.

suljettiin. Ravintolan läntinen soh-valinja on veteraanien nykyinen ’Mannerheim-linja’. Myös Tem-possa tila ja sisutus ovat vain ma-teriaa, asiakkaat ja palvelutarjonta tuovat sisällön ja liiketoiminnan.

Vuoropäällikkö Tuija Haukijär-vi ravintolaa operoivasta Fazerista toteaa veteraanien olevan mieluisia vakioasiakkaita. Ravintola tarjoaa veteraaneille vuosittain itsenäisyys-päivän aattona kiitoskahvit. Ravin-tolalla on myös 5.12.2000 annettu yhdistyksen pöytästandardi ja Suo-men pienoislippu, joita käytetään, kun kunnioitetaan joukosta poistu-neen veteraanin muistoa.

Leo Tonttila ja Yrjö Suomijoki totesivat kuin yhdestä suusta päi-vittäisen tapaamismahdollisuu-den lisänneen yhteenkuuluvuuden tunnetta eikä tapaamisiin liity mi-tään rituaaleja, rajoituksia tai mää-rämuotoja. Kavereiden kanssa voi puhua omista tunteista, sotakoke-muksista eikä voimakkaita kom-mentteja ja mielipiteitä tarvitse väl-tellä. Kahvilusikkakin saa seistä kupissa eikä se haittaa ketään.

Raimo Ilveskero

K U T S UEspoon Sotaveteraanit ry:n

kevätkokoukseen

Espoon Sotaveteraanit ry:n kevätkokous maanan-taina 29.3.2010 klo 14.30

Tapiolan palvelukeskuksessa, Itätuulenkuja 4.Kokouksessa käsitellään sääntöjen 10 §:ssä kevät-kokouksen käsiteltäväksi määrätyt asiat sekä vaali-valiokunnan valinta ja mahdollisten kunniajäsenten

kutsuminen.Henkilöllisyyden osoittava kortti mukaan.

Hallitus

Naisjaoston kahvitarjoilu on ennen kokouksen alkua.

12

Sillä kohtaa ampumahauta oli ai-van matalana, kyyristyin Koti-laisen kanssa korkeimman val-lin kohdalla etuliuskassa olevaan ’kengurunpussiin’ tuumiaksem-me, miten pääsemme tuon kymme-nisen metriä leveän aukon yli ettei piiska olisi nahassamme. Aukiolla oli nimittäin ruumiita ja aseita pit-kin ja poikin, mm. venäläinen ko-nekivääri vääntynein sakaroin. Oli vaara juuttua tuohon ryteikköön kiinni. Tällä samalla paikalla muu-ten vyörytyksen aikana satuin kat-somaan taakseni ja huomasin mel-kein kaksimetrisen, hyvin ruman ja rokonarpisen ”ruumiin” nouse-van ylös. Ukkomauserillani var-mistin elämäni.

Välimaasto on vihollisia täynnä kuin kusiaisia, ja vanjan oma krh. ryhtyi ampumaan sulkua pakene-vien eteen. Myös hirveää mölinää sieltä kuului. Kengurunpussissa kysyn Kotilaiselta: ”Mitäs arvelet, pääseekö tuosta aukeasta yli ryö-mien vai syöksyllä? On vähän liian pitkä matka, piiska voi olla nahas-samme.” Kotilainenkaan ei osannut sanoa. Joka tapauksessa piiska tie-si sentilleen paikkamme ja tikkasi päämme yläpuolelle kuin ompelu-kone. Soraa valui jatkuvasti pääl-lemme. Hetki sitten oli valli pääm-me yläpuolella 60 senttiä, nyt se alkoi olla enää 20 senttiä. Sanon Kotilaiselle: Nyt kuolema lähestyy, tästä on lähdettävä. Tulta johdetaan niskaamme valopistoolilla. Minä yritän syöksyllä, ja jos en onnistu ja sinulle käy paremmin, niin painu kiireesti Virstahoville ja pyydä mie-hitystä, sillä muuten tämä hauta on kohta ryssiä täynnä.”

Onnistuin; piiskasta tuli vain henkäys; kuin joku olisi sylkenyt silmille. Jäin jännittyneenä odot-telemaan miten Kotilaiselle käy. Mutta hän tulee rauhallisesti, pys-tyssä kävellen, piiska takoo sen kun kerkiää, mutta ei osu. Huopa-tossu Kotilaiselta kuitenkin jäi tuo-hon ryteikköön. Ja se pentele sanoi hakevansa sen pois.

Sanoin: ”Ja sitä sinä et hae, han-kin sinulle vaikka varastamalla uu-det huopatossut.”

Kuitenkin hän meni, ja piiska tikkasi jälleen useita laukauksia. Mutta Kotilainen palasi tuoden huopatossun ja yhden konepistoo-linkin mukanaan.

”Ja nyt lähdetään. Kahdella miehellä emme täällä voi tehdä enempää.”

Mutta jonkin askeleen mentyäm-me Kotilainen kääntyi taas ja sanoi sanatarkasti: ”Siellä on niin paljon hyviä konepistooleja, ei niitä voi sinne jättää.” Nappasin häntä käsi-varresta kiinni: ”Nyt et kyllä enää mene”. Mutta hän riuhtaisi itsensä irti ja meni. Melkein sydän oli la-kata lyömästä. Pari konepistoolia hänellä oli jo olalla, ja sitten piis-ka teki tehtävänsä. Niin kaatui toi-vo Kotilainen, urhea poika, kaksi konepistoolia olallaan. Kaikki ta-pahtui niin äkkiä. Kun kuolema on näin tullakseen niin se tulee, em-mekä ymmärrä miksi. Miksi sinä, miksi minä? Kotilainen oli työmies Kyyjärveltä, Karstulan naapuripitä-jästä. Vielä vastaiskun jälkeenkin häntä painoi ankara velvollisuu-

dentunto. Oli pelastettava aseita-kin niin paljon kuin voi. Tällaisia sankareita poikani olivat. Kotilais-ta ei ikinä voi sanoa sotaintoilijak-si, tuskin hän alkuun edes uskoi so-dan syttyvän. Hänenlaisensa eivät kaatuneet harhaanjohdettuina, vaan sydämensä ääntä kuullen. Heidän sielussaan hehkui into suojata ko-tia, isänmaata, omaisia, rakkaimpi-aan ja vapautta myrskyn mylviessä niin rintamalla kuin kotialueillakin. Tuntui siltä kuin veli olisi mennyt. Olo tuntui niin sanomattoman ras-kaalle, lyijynraskain askelin palasin lähtökohtaani – yksin.

Viel äsken vieretyksinpäin syöstiin, tulta päin;nyt yksin olen, yksin – te menneet, minä jäin

Nyt seison keskellännekuin tuonen niittomies,mun jäätävä on tänne –vain huomiseen kenties.(Yrjö Jylhä)

Paavo Linnanterä

”Tuntui siltä kuin veli olisi mennyt”

13

Maaliskuussa Hopeaniemeen Vihtiin

Sosiaalijaosto järjestää Hopeaniemessä 7.-12.3.2010 virkistys- ja kuntoutusviikon (5 vrk).Majoitus 2hh (eri maksusta 1hh lisä) sisältäen aamiaisen ja puolihoidon.Pakettiin kuuluu kaksi 30 minuutin hierontaa ja yrttikylpy tai parafiini käsille tai jalka-hoito. Lisäksi talon viikko-ohjelma: (mm. ohjattu liikunta- ja vapaa-ajan ohjelma), rantasau-na (savusauna) tiistaina, kuntosali, sisäsauna sekä harrastevälineet, kylpytakki ja lahjak-si kylpytossut.Majoitus ja kaikki toiminnot – ulkoilua ja rantasaunaa lukuun ottamatta – sijaitsevat sa-massa talossa.Tilaamme yhteiskuljetuksen. Matkustaa voi myös omin neuvoin.Omakustannushinta veteraaneilta ja omaishoitajilta on 100 euroa, pulisoilta ja leskiltä 150 euroa.Lähemmin Pertti Sirén puh. 044 0303 142

Harvoin olen niin yllättynyt kuin lukiessani toimiston lähettämästä kirjeestä, että minut kutsutaan Es-poon Sotaveteraanien kunniajäse-neksi. Minulla ei ole edes rintama-tunnusta, koska se vähä, mitä olin lottatyössä talvisodan aikana, ta-pahtui Helsingissä. Jatkosodan ai-kana olin muissa tehtävissä.

Veteraanityöhön tutustuin mie-heni siivellä. Olen syntynyt ja kas-vanut Helsingissä, mutta jouduin vuonna 1943 työkomennukselle Kainuuseen, viihdyin siellä erin-omaisesti ja kuvittelin asuvani siellä loppuikäni. Kun sotaveteraa-nimieheni terveys alkoi vaikeuttaa omakotitalossa asumista, päätim-me pitkän harkinnan jälkeen muut-taa vuonna 1990 Espooseen lasten perässä. Sukulaisia oli täällä pal-jon, mutta muut ystävyys- ja tutta-vuussiteet olivat katkenneet lähes 50 vuoden poissaolon aikana.

Mieheni siirsi jäsenyytensä Sot-kamosta Espoon Sotaveteraanei-hin, ja menimme lehti-ilmoitusten perusteella mukaan pohjoisen toi-mintajaoston matkoille ja retkille ja vähitellen muuhunkin toimin-taan, minä mieheni siivellä niin kuin Sotkamossakin. Kun minua syksyllä 1993 pyydettiin pohjoisen

jaoston sihteeriksi, vastasin myön-tävästi. Pyytäminen tapahtui Pals-tarinteen saunassa. Siitä se verra-ten pieni tehtävä on jatkunut tähän asti, kun nuorempaa ei ole tilalle-ni löytynyt.

Sotaveteraanityö on tuonut pal-jon sisältöä elämääni: matkoja, ret-kiä, erilaisia tilaisuuksia, kaunii-ta kesäpäiviä Palstarinteellä, mutta ennen kaikkea mukavia ihmissuh-teita. Mieheni kuoltua on tuntu-nut hyvältä, että on muutakin teh-

”Kunniallinen nainen”

tävää ja ajateltavaa kuin vain oman itsensä hoitaminen ja omiin pik-ku asioihin keskittyminen, eten-kin kun aikuiset lapsenlapset eivät ole enää pitkään aikaan tarvinneet mummua. Ehkäpä henkinen virke-yskin on säilynyt parempana, kun joutuu aina välillä miettimään so-taveteraanien asioita, tuntee mel-kein ”tekevänsä työtä”. Tärkeim-pänä koen kuitenkin veteraaniväen väliset hyvät ihmissuhteet.

Pirkko Heikkinen

nii

lo

ih

aM

äK

i

14

En ole ehkä paras henkilö kirjoit-tamaan televisio-ohjelmista, kos-ka oma teeveen katselemiseni on tosi rajoitettua. Katson yleensä uu-tiset, dokumentit, hyvät elokuvat ja luonto-ohjelmat sekä yhden ai-noan saippuan, saksalaisen Sturm der Lieben, jonka katsomisen aloi-tin ihan sen tähden, että teevees-sä on hyvin harvoja saksankielisiä ohjelmia ikivanhoja dekkareita lu-kuun ottamatta – ja jäin koukkuun. Ohjelma tulee joka päivä, mutta on kyllä sekin ajan oloon alkanut pit-kästyttää.

Mutta on yksi ohjelmalaji, johon en ole vielä kyllästynyt, nimittäin kalastamiseen liittyvät ohjelmat. Niitä on mm. Kireitä siimoja, Vaa-rallisilla vesillä, Koukussa kalas-tukseen ja – paras kaikista – Kalas-tajan paratiisit JIMillä, kanava 14. Suosittelen.

Siis: katson kaikki kalastusohjel-mat, jotka television eri kanavilta tulevat, ja monen vuoden katsomis-kokemuksen perusteella sanon, että ne ovat todella jännittäviä, opetta-via ja mielenkiintoisia. Olen ”ka-lastanut” kylmällä Beringin sal-mella Alaskassa, kuumilla Perun ja Chilen pienillä järvillä, Afrikas-sa ja Aasiassa. Sallinette että kuvai-len seuraavassa muutamia.

Olen liikkunut kalastajien muka-na ympäri maailmaa merellä, järvil-lä, suurilla ja pienillä joilla, erilaisil-la kanaaleilla ja rämeillä, jopa soilla ja nähnyt tosi hienoja maisemia ja upeaa luontoa ja erilaisia kalastus-tapoja. Olen kalastanut auringonki-lossa ja öisen kuutamon loisteessa, kymmenmetristen aaltojen keskel-lä riehuvassa myrskyssä ja peilityve-nessä, 30 miinusasteen pakkasessa ja kaatosateessa. Mikään sää ei estä kunnon kalastajaa etsimästä kunnon kaloja. Olen oppinut, että kalastuk-sessa voi mato-ongen ohella käyt-tää perhoa, viehettä, täkyä, verkkoa, mertaa, maissipalloja, jousipyssyä ja jopa kivääriä. Jousipyssyllä pyyde-tään mm. Pohjois-Amerikan joilla, se on ikivanha intiaanien käyttämä pyydystystapa. Ja kuvitelkaa, että olen todella nähnyt kaloja ammutta-van myös kiväärillä, saaliit olivat to-

sin barrakudia ja haita.Ernst Hemingwayn kirjassa Van-

hus ja meri, joka on myös filmattu, kalastajavanhus pyytää marliinia – kalastajien Graalin maljaa – Flori-dan vesillä 84 kertaa ja saa sen 85. kerralla. Tosi sitkeä kalastaja.

Olen oppinut tuntemaan kalo-ja kaikkialta maailmasta. Luette-len muutamia: Kapin rumpukala (Etelä-Afrikan rannikolla), meri-bassi, vasara- tai valkoevähai, me-rien varsinainen peto barrakuda, napsija, purjekala, jokaisen kalasta-jan unelma valko- tai purjemarliini (joka voi painaa puolesta kilosta 60 kiloon), dorado, dolfini, lukemat-tomat kampelalajit ja tietysti tutut lohi, taimen ja rautu eli nieriä, joka on oma mielikalani hienon makun-sa takia. Mieliruokiani ovat kaikki kalaruoat.

Metrin korkuinen purje, nimit-täin kalan selässäMielestäni paras kaikista kalastus-ohjelmien selostajista on brittiläi-nen näyttelijä Robson Green, joka ei kaiken aikaa työnnä omaa naa-maansa kameran eteen, kuten joi-denkin ohjelmien selostajat, vaan hän antaa kameran kiertää itse pää-asiassa eli kalastuksessa. Samalla hän antaa aivan loistavaa oheistie-toutta kalamaailmasta ja jopa yleis-sivistävää historiatietoutta.

Greenin mukana olen kokenut hienoja kalamaailmoja. Kerran hän vei katsojat Meksikonlahdelle, jos-sa on maailman nykyaikaisin uuden polven kalastuslaitos: öljynporaus-lautat, joiden meren pohjaan ulot-tuvat metalliset, jättimäiset tukija-lat keräävät ympärilleen lietettä ja ne puolestaan miljoonia pikkukalo-ja, joita sitten isommat kalat, jopa barrakudat tulevat syömään. Noi-den öljynporauslauttojen ympäril-lä on nykymaailman parhaat kala-apajat. Saalis on aina varma. Monet kalastajat ajavat jopa Louisianan Venicestä, 150 km päästä noille ka-la-apajille.

Toisen kerran Green vei katso-jat Peruun pienelle joelle, jossa he-delmäpuu pudotti jokeen kypsiä he-delmiään, joita hedelmänsyöjäkalat

kerääntyivät napsimaan taaten ka-lastajille varman saaliin. Siellä on-kin kala nimeltä Napsija!

Perun Tyynenmeren rannikolla Green metsästi mustaa purjekalaa, jollainen jokaisen kunnon kalastajan on saatava kerran elämässään. Ja in-nokkaan jahdin seurauksena Green sai kun saikin kalan, jonka purje oli metrin korkuinen. Ja tietysti Green metsästi myös marliinia valtavas-sa myrskyssä kolme päivää Atlantin rannikolla – ja sai myös sen.

Alussa ihmettelin, miksi melkein jokainen pyydetty kala laskettiin ta-kaisin mereen paitsi jokunen pikku-kala, joka paistettiin nuotiolla ja syö-tiin. En koskaan saanut sitä selville itse tv-ohjelmista, mutta eräs Veik-kolasta kotoisin oleva espoolainen taksinkuljettaja, itsekin kova kalas-taja ja noiden teeveen kalastusoh-jelmien vannoutunut katsoja kertoi, että ellei kalan suusta tule verta, se lasketaan takaisin veteen, mutta jos koukku tms. on osunut kiduksiin ja kalan suusta vuotaa verta, se is-ketään kuoliaaksi ja otetaan moot-toriveneen vesisäiliöön. Kalaa ei päästetä kivusta kärsivänä uimaan. Kalatkin kuulemma tuntevat kipua.

Kalastajien mukana joudun käy-mään paikoissa, joissa en ole kos-kaan itse käynyt, kuten esim. Irlan-nin tuulisella rannikolla ja pikku järvillä, missä kalastajat tekevät mm. maissista ja jostakin mössöstä palloja, jotka sitten heittelevät ve-teen ilman koukkua. Kalat tulevat mielissään syömään niitä, ja seu-raavana aamuna kalastajat tekevät saman tempun mutta pistävät pal-lon sisään koukun siiman peräs-sä, ja niin kalaparat erehtyvät syö-mään niitäkin. Minusta se on selvää petosta enkä ihaile noita kalastajia niinkään paljon.

800 metrin mertaAivan oma lukunsa on kalastami-nen Beringin salmessa, usein 30 asteen pakkasessa. Sielläkin olen ollut Robson Greerin mukana mo-neen kertaan. Suuret kalastusaluk-set lähtevät merelle Alaskan Hol-lannin satamasta ja niillä pitää olla lupa määräaikaiseen kalastami-

Kalastuksesta kiinnostuneille

15

seen. Laivat ovat merellä uivia teh-taita, joissa kaloja ja ennen kaikkea suuria katkarapuja sekä hummerei-ta pyydetään, perataan ja taidetaan keittääkin ja sen jälkeen pakaste-taan 42 asteessa valtaviin pakastus-säiliöihin. Laivan perästä mereen liukuva merta on 800 metriä pitkä!

Nyt kun Suomenlahden ka-lat imevät saasteita, niin perheen-emäntiä kehotetaan ostamaan Suo-men järvien tai sitten kaukaisten maiden kaloja. Monet sanovat, ett-eivät he uskalla ostaa noita tuhansi-en kilometrien takaa tuotuja kaloja epäillen niiden kylmäkuljetusket-jun jossakin välissä katkenneen. Alaskan kalastuslaivat purkavat heti satamaan saavuttuaan pakkas-säilöt odottaviin rekkoihin, jotka kiidättävät ne lentokentille, missä pakastesäiliöillä varustetut lentoko-neet odottavat niitä ja lennättävät ne Suomen kauppoihin. Uskon että ne tulevat tänne pilaantumatta.

Itse olen jo parin vuoden ajan ostanut valintamyymälän pakas-tealtaasta valkoista hietakampe-laa ja merianturaa, joiden hinta on kolmannes omien kalojemme hinnoista. Valitettavasti. Näinä la-ma-aikoina on kuitenkin katsotta-va myös hintaa vaikka kuinka te-kisi mieli muikkua tai kuhaa. No. Muikkua on sentään ostettava. To-sin turistihotellien reunustamien Kuusamon järvien muikkuja ke-hotetaan varomaan. Sanoisin, että uunikampela sipulin ja vihannes-ten kehystämänä on gastronomi-nen elämys merianturasta, kalojen kuninkaasta puhumattakaan.

Kalastusohjelmista olisi kerrot-tavaa palstatolkulla, mutta riittä-köön tämä nyt tällä kertaa. Mutta katsokaa niitä. Ne ovat television parasta antia.

Anja Katavisto

Heti sodan alkupäivinä Helmi-lot-ta liittyi matkaamme. Tutustuminen kävi nopeasti ja pian hän oli kuin yksi meistä. Suuri perheemme oli saanut kuin äidin keskelleen.

Hänen ruskea kangastelttansa oli niin pieni, että vain hyvällä sovul-la siihen mahtui rintamayksikön kenttäkauppa. Siellä Helmi-lottam-me jostain ihmeellisestä paikasta loihtimiaan herkkuja: virvoitusjuo-mia, pullaa, makeisia ja pikku kir-joitustarvikkeita meille jakoi.

Lottasisaremme oli hämäläis-syntyisyydestään huolimatta vilkas ja pirteä. Hänen ruskeissa silmis-sään asui aina veitikka ja hänen tuk-kansa hulmusi tuulessa vallattoma-na, kun hän teltan ja toimistomme väliä useita kertoja päivässä juok-si. Kun kranaatit ulvoivat ilmassa, hän kyyristyi johonkin kuoppaan tai kannon suojaan, mutta kun pa-hin oli ohi, nähtiin hänet taas teltas-saan pakkausten ja pahvilaatikoi-den parissa häärimässä.

Miten onnellinen ja ylpeä hän olikaan silloin, kun kenttäkauppa sai ”liikerakennuksekseen” vanhan ladon. Senkin tilasta veivät suurim-man osan käytöstä syrjäytetyt au-rat ja äkeet, ladon pyöreät lattiapuut olivat arveluttavasti harvenneet ja sen ovet oli kannettu jonnekin sil-tapalkeiksi. Mutta joka tapauksessa oli sentään talo, ja se oli paljon nii-hin oloihin verrattuna. Silloin kel-pasi katsella Helmi-lottamme vil-pitöntä iloa. Jännittäviä elämyksiä hän sai monta kertaa kokea. Vihol-lisen partiot hiiviskelivät joskus ai-van telttojemme läheisyydessä ja usein hän joutui heräämään kiivaa-seen ammuntaan. Mutta lottasisa-

rellamme oli hämäläistä tyyneyttä suhtautua sellaisiin tapauksiin rau-hallisesti.

Kun rintamalinjat vakiintuivat, sai hän toimipaikakseen oikein kor-sun ”Lotta-Motin”. Se sijaitsi tuli-linjan välittömässä läheisyydessä, ja sen yli ujelsivat usein sekä omat että vihollisen kranaatit. Mutta si-sällä korsussa oli lämmintä ja kodi-kasta. Moni vartiosta palannut mies kiiruhti sinne juomaan kupin kuu-maa, siellä tapasi tuttuja tovereita ja radion ja sanomalehtien avulla pääsi kosketuksiin muuhun maail-maan. – Naisellinen käsi oli korsus-ta tehnyt viihtyisän olohuoneen.

Eräänä häikäisevän kirkkaa-na alkutalven päivänä valmistautui Helmi -lottamme jokaviikkoisel-le täydennysmatkalleen, – pojil-le piti saada kaikkea mahdollista, mitä saatavissa oli. – Siitä matkasta muodostui hänen viimeisensä.

Täydennyspaikka sijaitsi kym-menisen kilometriä taaempana. Tuon matkan varrella oli aukea, jo-hon vihollinen oli usein keskittä-nyt kranaattitulensa. Sillä aukealla tapasi terävä sirpale Helmi-lottam-me.

”Lotta-Motissa” tuntui autiolta ja tyhjältä sen jälkeen. Enää ei ol-lut Helmi-lotta siellä tulilinjojen miehiä palvelemassa. Turhaan kut-suivat pienet, värikkäitten verhojen reunaamat ikkunat; ”Lotta-Motin” haltija ei enää palannut.

Niilo Ihamäen kuvaus jatkosodan aikana JR 6:ssa palvelleesta kant-tiinilotasta on julkaistu Lotta Svärd -lehdessä 13-14/1943.

Lotta-sisaremme

Tunnelmaa lot-takanttiinissa , kuva Syväran-nan Lottamu-seo, Tuusula

nii

lo

ih

aM

äK

i

16

JALKOJEN HOITOA

Jalkahoitola Kaisa Järveläinentaavinkoti, nauhakuja 2, espoo

puh: (09) 4521005

Jalkahoitola Rebecca OrtjuMerikartano, tyrskyvuori 6, espoo

puh: 050 328 45 66

FYSIOTERAPIA ANN-BRITT RAJALA

espoonlahdenkuja 4espoonlahden uimahalli

02320 espoopuh. (09) 802 2083

VARATTU

Tapiola, Kaupinkalliontie 10, 02100 Espoopuh. (09) 816 5051, lipunmyynti (09) 816 57234.

www.espoo.fi/kulttuurikeskus

Fysikaalinen HoitolaitosFysio-Masa 20 v

Fysioterapeutti Matti Turtiainensateenkaari 1 a, tapiola, 02100 espoo

puh. (09) 455 3138

ESPOON SÄHKÖASENNUS KY

laaksolahdentie 2902730 espoo

puh. (09) 595 756

NIKLASHIPPING OY LTDitätuulentie 102100 espoo

puh. (09) 478 29300

FINNZYMES OYwww.finnzymes.fi

17

Fysikaalinen hoitolaitos MATIN KUNTO

Fysioterapia, veteraanikuntoutus,akupunktio

satukuja 1, Matinkyläpuh. 0500-452165

Leppävaaran Uusi Apteekkiliikekeskus sello, 02600 espoo

puh. (09) 8492 550

avoinna: ma-pe 9.00 - 21.00 la 9.00 - 18.00 su 12.00 - 18.00

E.M. Pekkinen Oypl 36, 02921 espoopuh. (09) 849 4070www.empekkinen.fi

Revontulen FysioterapiaVeteRaaniKuntoutusta

Revontulentie 802100 espoo

puh. (09) 455 3595

LAKIASIOIDEN HOITOA• Testamentit, perunkirjoitukset• Kaikki perheen lakiasiat

Lakiasiaintoimisto Tuula Rainto Oypuhelin: 045-1115577 Ruusulankatu 19,

00250 helsinki

Westendin Linja Oy

Matinpurontie 702230 espoo

puh. (09) 867 6220

Oy Forbo Adhesives Finland Ab

Mänkimiehentie 10 02780 espoo

puh. 6156 700

Espoon Fysikaalinen Hoitolaitos

tapiolan keskustorni 5.krs02100 espoo

puh. (09) 466 019

18

Mannerheim välttyi sotasyylli-syysoikeudenkäynniltä, sillä Neu-vostoliitto piti häntä patrioottina. Mannerheim sai Stalinilta sa-manlaisen koskemattomuussuo-jan, jonka Yhdysvallat antoi Japa-nin keisarille, totesi valt.tri Jukka Tarkka maanantaiesitelmässään Tapiolan palvelukeskuksessa tam-mikuun 11. päivänä.

Neuvostoliiton johdossa ymmär-rettiin jo sodan aikana Mannerhei-min keskeinen asema Suomessa. Ei kannattanut pelata pois mahdol-lisuutta, käyttää marsalkan arvo-valtaa Suomen tilanteen hoidossa. Mannerheim säästettiin rauhan ta-kuumieheksi. Häntä tarvittiin kar-

kottamaan saksalaiset Suomesta ja turvaamaan sodan jälkeiset olot va-kaina, jotta rauhanehdot sotakor-vauksineen voitiin täyttää.

Sotasyyllisyysoikeuteen joutu-neet pitivät selvänä Mannerhei-min kuulumista heidän joukkoon-sa. Myös marsalkka itse oli eräässä yhteydessä todennut olevansa en-simmäisiä sotasyyllisiä. Hänellä oli kaiken varalta mukana myrk-kyampullikin.

Sotasyyllisyyslaki oli Manner-heimille vaikea asia. Hän ilmoit-tautui sairaaksi ja jäi pois esittelys-tä, jossa eduskunnan hyväksymä laki vahvistettiin ja toimi samoin, kun istunnossa esiteltiin päätös

Mannerheimilla oli Stalinin takuusuoja

syytteiden nostamisesta. Paasikivi joutui pääministerinä presidentin sijasta hoitamaan nämä hänellekin vaikeat ja vastenmieliset tehtävät. NI

Talvisodan alkamisen 70-vuotis-päivänä 30.11.2009 avattiin Sota-museossa uusi ja mielenkiintoinen talvisodasta kertova näyttely. Näh-tävillä on sekä suomalaisten että venäläisten käytössä ollutta perus-aseistusta. Esillä on mieskohtai-sia aseita ja myös raskaampaa ka-lustoa. Aineistoa on lainattu myös yksityisiltä keräilijöiltä ja muil-ta museoilta. Näyttelyssä nähdään runsaasti suomalaisten ja venäläis-ten käyttämiä univormuja ja muu-ta varustusta.

Talvisotatietoutta on täyden-netty runsaalla valokuva-. kart-ta-, piirustus- ja arkistomateriaalil-la. Erittäin mielenkiintoinen kohde on Raatteen tietä esittävä huoneen kokoinen dioraama. Kotirintaman tärkeitä tehtäviä ja lottiemme san-karillista työtä ei näyttelyssä ole unohdettu.

Kunniamme päivien näyttelyyn voi tutustua syyskuun viimeiseen päivään asti. Sotamuseon osoite on Liisankatu 1 ja se on avoinna tiistai - torstai kello 11-16. Maa-nantaisin museo on suljettu. Sota-veteraaneille museoon on ilmainen sisäänpääsy.

Paavo Friman

Talvisotanäyttely – 70 vuotta kunniamme päivistä

Talvisota-näyttelyssä on myös kansainvälistä lehdistöä, joissa talvisotam-me on näyttävästi esillä. Myös talvisodan aikaisia postikortteja on yhdessä vitriinissä nähtävillä. Esillä on muun muassa venäläisiä postikortteja, jotka kertovat rajakahakasta, ”Taistelusta Neuvostoliiton luoteisrajan turvaami-seksi 1939-1940”. Postikortin kuvassa on venäläistä tykistöä kortin teks-tin mukaan ”tuliasemissa 1939-1940”. Postikortti on Paavo Frimanin koko-elmista

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka

eR

KK

i s

ipil

ä

19

Kaunialan sotavammasairaala - vi-rallisesti Kaunialan Sairaala Oy -on 150 sotainvalidin koti.

Toivo Lepistön (s. 1921) huo-ne on vanhan rakennuksen toises-sa kerroksessa. Ikkunasta on nä-kymä sisäpihalle. Vuoteen lisäksi huoneeseen mahtuu pieni pöytä ja tuoli. Taulutelevisio on kiinnitet-ty vuoteen laitaan niin, että sitä on helppo levätessäkin katsella.

Lepistö menetti toisen jalkansa jatkosodassa Krivin syystaistelus-sa vuonna 1942.

- Tynkään sovitettu proteesi oli niin hyvä, että pystyin jopa tanssi-maan.

Sitten sairastuin diabetekseen ja toinenkin jalka piti katkaista. Olin jäänyt yksin vaimon kuoltua ja lasten muutettua omiin oloihin enkä enää voinut asua kotona, Toi-vo Lepistö kertoo rauhalliseen ta-paansa.

Liikkumaan hän pystyy pyö-rätuolilla. Ruokailutilan pöydäs-sä hänellä on oma nimikkopaik-ka. Lehdet tulee luettua tarkasti ja televisio avaa ikkunan ulko-puoliseen maailmaan. Toverikun-ta järjestää erilaisia tapahtumia ja vallankin joulun aikaan kävi Kau-nialassa musiikkia esittäviä vierai-lijoita.

Kaunialassa on aikaa muistoille

Toivo kiittelee Kaunialan hyvää hoitoa.

-. Mutta yksinäisyys pyrkii vai-vaamaan. Silloin ajatukset siirty-vät usein lapsuuden aikaan ja työ-vuosiin. Muistelen ensimmäisiä ansioitani, kun olin juuri rippikou-lusta päästyäni kuvanveistäjä Ce-dercreutzin taiteilijakodissa Köy-liössä raaputtamassa puretuista uuneista poistettuja tiiliä. Siitä jäi ihan hyvä muisto, kun päiväpalk-

kaakin sai kaksikymmentä mark-kaa. Viikon ansioilla voin ostaa uuden polkupyörän. Tosin työpäi-väkin oli kymmentuntinen. Ei sil-loin tunnettu mitään työaikalakia, joka olisi säädellyt nuoren henki-lön työpäivän pituutta. Tästä en-simmäisestä työpaikasta oli sekin hyöty, että kouluttauduin tiilimes-tariksi ja hankin oman tiilitehtaan. Siitä tuli elämäntehtävä.

Niilo Ihamäki

Useissa eri kuntoutuslaitoksis-sa käynyt veteraani oli huoman-nut, että niiden tasossa on suu-ria eroja. Jossakin oli hyvä hoito mutta ruoka heikonlaista, toi-sessa laitoksessa taas ruoka oli maittavaa, mutta hoidoissa oli toivomista. Suomen Sotavete-raaniliiton sosiaalisihteeri Anni Grundström, tuleeko liittoon näistä asioista palautetta?

Pikapuhelu

- Kyllä. Valituksia tulee sekä hoi-doista että ruuasta. Hoidot ovat kuitenkin hyvin henkilökohtaisia eikä veteraanille aina kerrota, mik-si hänen toivomaansa hoitoa ei an-neta. Syy voi olla terveyteenkin liittyvä. Tiedossamme on sekin, että joissakin laitoksissa veteraa-nit on siirretty pois paikan yleises-tä ruokasalista ja veteraanit tunte-vat jääneensä toisen luokan arvoisiksi.

Millä tavalla laitoksia valvo-taan?- Valtiokonttorihan kilpailuttaa lai-toksia ja myös valvoo niitä. Kyllä sieltä tehdään pistokokeita ja vaa-ditaan selvityksiä.

Paljonko laitos saa valtiokont-torilta rahaa yhden veteraanin hoidosta?

- Kymmenen vuorokauden hoidos-ta keskimäärin 1500 euroa.

Onko liittoon tuleva palautus pelkästään epäkohdista kerto-vaa?

- Ei sentään. Kyllä kiitoksiakin tu-lee ja minua pyydetään suosittele-maan jokin hyvä kuntoutuslaitos. Mutta eihän sellaista täältä voi ni-metä.

Niilo Ihamäki

nii

lo

ih

aM

äK

i

20 20

Sosiaalijaosto

Kuntoutussuunnittelijat tavoitettavissa arkisin klo 12-15puh. 816 42380

Postiosoite:Espoon sosiaali- ja terveystoimiVeteraanipalvelut PL 2311 02070 Espoon kaupunki

PALVELUT:• Jorvin ja Puolarmetsän päivys-

tyskäynti poliklinikalla on mak-suton

• avo- ja laitoskuntoutusta vuosit-tain

• jalkahoitoavustusta kolme ker-taa vuodessa 35 € kerta

• avustusta silmälasihankintaan joka toinen vuosi 100 €

• maksuton hammashoito• maksuvapaus terveyskeskus-

maksuista• maksuton joukkoliikenne• kaupungin uimahallien ja kunto-

salien maksuton käyttö• ilmaiset parkkipaikat määrätyil-

lä alueilla

Kaunialan avustajatoimintaYhteyden otto: Ritva Vestenius, projektipäällikköKaunialan vaihde 09-505 921, 09-50592240, 050-587 1463Avustajia kotiinJos tarvitsette avustajaa jossakin alla mainitussa toiminnassa, voitte ottaa yhteyttä.Avustajan työtehtäviin kuuluu:- päivittäisessä kodinhoidossa

avustaminen- piha- ja ulkotyöt avustajan taito-

jen ja työturvallisuuden mukai-sesti

- asiointiapu- saattajapalvelu- kotimiesapu- keskustelu, lehdenluku ym. - henkinen tuki.Avustajatoiminnan asiakasmak-su on 32 € 2½ tuntia alk. 01. 02. 2010.Kauniala laskuttaa avustajatoimin-nan asiakasmaksut joko kuukausit-tain tai kahden kuukauden välein.

Yhdistyksen antamat veteraanipalvelutKuntoutusasioiden hoitajaPertti Sirénpuh arkisin 044 03 03 142Osoite Suvikuja 3 B 1102120 Es-poo.

Fysikaalinen avokuntoutusLääkärin lähetteellä sotaveteraa-nin avokuntoutus korvataan toistai-seksi 400 euroon, omaishoitajalle ja toiminnassa aktiivisesti olevalle 200 euroon asti kalenterivuodessa. Ilman lääkärin lähetettä sa-moin. Hoidot voi ottaa useampaan-kin kertaan, kunhan summa ei ylitä 400/200 euroa. Yhdistykselle lähe-tettävään hakemukseen on liitettävä nimellä varustettu kuitti itse makse-tusta laskusta. MERKITKÄÄ TILI-NUMERONNE!Oulunkylän kuntoutus laskuttaa yh-distystä suoraan saatuaan maksusi-toumuksen. Ensin yhteys kuntou-tusasioiden hoitajaan, jonka jälkeen ajantilaus Oulunkylästä puh. 728 2475 klo 8 –12.Lääkärin lähetteellä itse maksetus-ta laskusta tulee ensin hakea Kelasta Kelan taksojen mukaista korvausta. Sen jälkeen erotuksen voi hakea yh-distykseltä erillisellä hakemuksella.

JalkahoidotEspoon kaupunki korvaa kolme jal-kahoitoa á 35 euroa espoolaisille.

Lähettäkää hakemus maksettuine kuitteineen ja tilinumeroineen suo-raan kaupungin veteraanipalveluihin (tai kaupungin toimipisteen kautta). Muualla kuin Espoossa asuvien tu-lee lähettää se kuntoasioiden hoitajal-le. Perustellusta syystä sosiaalijaosto voi korvata lisäkertoja. Tällöin otet-tava yhteys kuntoasioiden hoitajaan.

SilmälasitEspoon kaupunki korvaa espoolai-sille silmälaseista 100 euroa. Kau-pungin veteraanipalveluihin (tai kaupungin toimipisteeseen) lähete-tään hakemus alkuperäisine kuittei-neen, tili- ja henkilötietoineen. Sosi-aalijaostolta voi saada lisäkorvausta. Se on tällä hetkellä korkeintaan 250 euroa. Hakemus, liitteinä laskun ko-pio, tili- ja henkilötiedot, lähetetään kuntoasioiden hoitajalle.

Jos omalta kunnalta on hake-nut avustusta, on se mainittava.

Muualla kuin Espoossa asuva lähettää hakemuksen, maksetun las-kun ja tilitiedot kuntoasioiden hoita-jalle. Lääkärimaksuja ei korvata.

Siivous- ym. avustajatoi-minta ja kylpyläkuntou-tukset RS, RP ja MR –tunnuksen omaavat voivat saada vuodessa enintään 6 kpl 25 €:n arvoisia maksusitoumuksia, jotka oikeuttavat siivousapuun Lä-himmäisapu ry:stä tai siivous- ym. avustajatoimintaan Kaunialan sai-raala Oy:stä. Maksusitoumukset ti-lataan yhdistyksen toimistosta puh. 452 5721. Tuettavista kylpyläkun-toutuksista tiedotetaan erikseen.

Asuntojen maksuton korjausneuvontaEkholm Henning, rakennusmesta-ri UusimaaPuh. 0500 604 782, 09-8754454

VeljestukiPienituloinen veteraani voi hakea säätiöltä tukea esim. sairaus- ja kor-jauskuluihin. Lähempiä tietoja kun-toasiain hoitajalta

Rauhanturvaajaliiton päi-vystyspuhelinSen kautta apua tarjotaan kodin pie-nissä askareissa ja korjauksissa tal-koohengessä. Valtakunnallinen päi-vystyspuhelimen numero on 020 769 8111. Sieltä välitetään avun tar-ve alueellisille järjestöille, joista otetaan yhteys kotiin.

Espoon kaupungin veteraanipalvelut

Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri ry:n sosiaalineuvojaAnita Koskinen neuvoo ja opas-taa sosiaali- ja terveydenhoidon kysymyksissäSähköposti: anita.koskinen@luukku.com0400 410 659

OIKEUSNEUVONTA

Piirin lakimies varatuomari Pentti Lehtola neuvoo lakiasioissa puh. 684 8320.

Puhelinneuvonta on maksutonta.

21

Veteraanit haluavat siirtää yhtei-söllisen huolenpidon nuoremmille sukupolville.

Tämä käy ilmi Espoon sotave-teraaneille suunnatusta tutkimuk-sesta, johon osallistui noin 600 yhdistyksen jäsentä. Laurea-am-mattikorkeakoulussa tehdyn tut-kimuksen mukaan veteraanit ar-vostavat vahvasti itseään, eivätkä suomalaisen yhteiskunnan muut-tuvat tilanteet ole sitä suuremmin heilautelleet.

Identiteetti tarkoittaa ihmisen käsitystä itsestään ja se vastaa ky-symyksiin: kuka minä olen, mitä arvostan ja mikä minun arvoni on itseni ja toisten silmissä. Veteraani-en arvomaailma on kiteytynyt so-tavuosien ankarissa olosuhteissa ja sille on ominaista vahva yhteisöl-linen itsetunto. Tutkimuksen mu-kaan Espoon sotaveteraanit arvos-tavat erityisesti isänmaallisuutta, suomalaisuutta, itsenäistä selviy-tymistä, määrätietoisuutta ja yh-teisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ilme-nee erityisesti huolenpitona toisista veteraaneista. – Veljeä eikä sisar-ta ei jätetä -periaate on muotoutu-nut Kaveria ei jätetä periaatteeksi. – Huolenpito näkyy konkreettisena toimintana, kuten vierailuina van-hustenhoitolaitoksissa ja erilaisina tukitoimintoina. Tämä yhteisölli-nen huolenpito tekee veteraaneista suomalaisessa väestössä ainutlaa-tuisia. Tutkimusten mukaan nuo-remmat sukupolvet jakavat vete-raanisukupolven muut arvot, mutta yhteisöllinen vastuu ei ole heille yhtä tärkeä arvo. Myös tutkimuk-sessa haastatellut veteraanit ovat kiinnittäneet tähän huomiota ja he toivovat, että yhteisöllinen vastuu ja huolenpito siirtyisivät nuoremmille sukupolville.

Tutkimukseen osallistuneet ve-teraanit erottivat julkisen ja hen-kilökohtaisesti koetun arvostuk-sen toisistaan. Julkinen arvostus on vaihdellut poliittisten suhdan-teiden mukaan. Sodan jälkeen on

koettu vaikenemista, kyseenalaista-mista, julkista tunnistamista ja vii-me vuosikymmenen aikana sanka-ruuden korostamista. Suhdanteista huolimatta veteraanien itsearvostus on ollut vahvaa kaiken aikaa. Esil-le tuli se, että arvostus on otettava itse: ensin on arvostettava itseä en-nen kuin voi odottaa sitä muilta. Ve-teraanit kokevat, että tällä hetkellä heitä arvostetaan erityisesti nuorten keskuudessa. Syntyy vaikutelma, että veteraanien arvostus on hypän-nyt yhden sukupolven yli. Espoon kaupungin ja Kirkkonummen kun-nan sotaveteraaneille antamaa tukea arvostettiin, mutta yhteiskunnalta saatuihin etuuksiin oltiin tyytymät-tömiä ja niihin suhtauduttiin huu-morin sävyttämällä ironialla.

Tutkimuksen mukaan jäsenyys Espoon Sotaveteraaniyhdistykses-sä ja sen toiminnassa mukanaolo on veteraanien identiteetin tärkein tu-kipilari. Monipuolinen toiminta tar-joaa mahdollisuuden kanssakäymi-seen ja yhteishengen ylläpitämiseen. Yhdistys on tuonut uusia ystäviä vanhemmallakin iällä. Tällaisella sosiaalisella yhdessä olemisella on myönteinen vaikutus ikääntyvän ih-misen hyvinvointiin. Tutkimukseen osallistuneet jäsenet olivatkin hy-

vinvoivia verrattuna muuhun ikään-tyvään väestöön erityisesti henkisen hyvinvoinnin alueella. He kokevat elämänsä tarkoituksellisena ja mie-lekkäänä. Veteraaniyhdistyksen toi-minnassa pidettiin tärkeänä erityi-sesti esitelmä- ja juhlatilaisuuksia. Myös yhdistyksen hengellinen toi-minta tukee merkittävästi veteraani-identiteettiä.

Veteraani-identiteetti ja siihen kytkeytyvä arvomaailma on moni-tahoinen ilmiö, jota voidaan par-haiten ymmärtää historiallisten olosuhteiden kautta. Siinä on näh-tävissä erilaisia ulottuvuuksia, ku-ten velvollisuudentunne ja uhrau-tuminen, yksilöllinen yrittäminen ja yhteisöllinen kurinalaisuus, yk-silön kunnioitus ja isänmaan arvos-tus. Veteraanitoiminta pyrkii välit-tämään tätä arvokasta ja samalla haastavaa veteraanien perintöä ny-kyisille sukupolville.

Soile Juujärvi, Kaija Pesso & Ossi Salin, 2009. Sotiemme veteraani-en identiteetti ja arvostus. Tutkimus Espoon Sotaveteraanit ry:n jäsenis-tä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja A 69. Vantaa. Tutki-mus luettavissa: http://markkinoin-ti.laurea.fi/julkaisut/a/a69.pdf

Veteraanin tunnistaa yhteisöllisestä huolenpidosta

Puheenjohtaja Luostarinen kiitti Laurea ammattikorkeakoulun tutkijoita. Kuvassa Soile Juujärvi, Kaija Pesso ja Ossi Salin.

22

Kirjallisuus

Seppo Lindblom: Manun matkassa. 397 s. Otava.

Kannen valokuvassa pitkä mies kulkee vetävin askelin. Katuki-velle piirtyvän varjon vierellä on toinen varjo. Pari askelta jäljessä kulkevasta muuta ei näy, mutta jo varjo kertoo paljon kahden miehen ainutlaatuisesta työtoveruudesta ja ystävyydestä; Mauno Koivistosta ja hänen luottomiehestään Seppo Lindblomista.

”Pikku-Limppu” - espoolainen valtiotieteen tohtori Seppo Lind-blom - on ollut vuosikymmeniä Koiviston matkassa, pääminis-terin poliittisena sihteerinä, mi-nisterinä Koiviston hallituksissa ja virkamiehenä Koiviston johta-massa Suomen Pankissa. Kekko-sen jälkeisissä presidentinvaa-li- tapahtumissa Lindblom toimi ”kuninkaantekijänä” ja Koiviston presidenttikautena taustalla näky-mättömänä avustajana. Kun lisäk-si Koivisto ja Lindblom ovat olleet perheystäviä, voi sanoa, että Seppo Lindblom on päässyt Mauno Koi-

viston matalan profiilin sielunmai-semaan syvemmin kuin kenties kukaan muu ulkopuolinen.

Lindblomin mukaan Koivis-to ei ollut päättämätön jahkailija. Hän joutui kovaan testiin Berliinin muurin murruttua ja Neuvostolii-ton romahdettua. Koivisto oivalsi nopeasti uuden ulko- ja kauppapo-litiikan orientoimisen tarpeen; pu-rettiin YYA-sopimus ja irtauduttiin Pariisin rauhansopimuksesta.

Lindblom selittää myös Koivis-ton kritiikkiä saanutta Baltian po-litiikkaa. Lindblomin mukaan Koi-visto oli tiukasti sitoutunut Suomen kansalaisten turvallisuuden vaali-

Heikki Hietamies: Iltaa, hyvät ihmiset. 305 s. Otava.

Sotalapsi, rautakaupan juoksupoi-ka, kansanviihdyttäjä ja kirjailija, siinä Heikki Hietamiehen elämän muutamia viittamerkkejä. Parhai-ten Hietamies tunnetaan humppa-festivaalien ja tangomarkkinoitten juontajana, mutta hän on kirjoitta-nut myös useita hauskoja ja vaka-via kirjoja, mm. Äideistä parhain, Sotatuomari ja Naisten talvi. Uu-

Koiviston luottomies kertoo

miseen ja tunsi syvää myötätuntoa Viron kohtaloihin. Jälkiviisas kri-tiikki ei jäänyt hänen mieltään pai-namaan.

Koiviston turvallisuuspolitiikka rakentuu Lindblomin mukaan sil-le periaatteelle, että pienellä Suo-mella on tarkoituksenmukaisempi ja tärkeämpi globaali rooli itseen-sä luottavana ja liittoutumattomana kansainvälisten ristiriitojen sovit-telijana kuin pelokkaana liittolai-sena.

Niilo Ihamäki

Hietamies on hauska kertoja

simmassa kirjassaan Hietamies kertoo värikkäästä elämästään. Leppeästi ja lennokkaasti Hie-tamies kuvailee, mitä lavailto-jen taustalla tapahtui ja kertoo tapaamistaan viihdemaailman täh-tiesiintyjistä, mm. Niilo Tarvajär-vestä, Lenita Airistosta ja Tapio Rautavaarasta. Estradien takahuo-neessa, yleisöltä piilossa, sattui

kaikenlaista, hauskaa ja traagista-kin. Heikki Hietamiehellä on taito kuvata kokemaansa pilke silmä-kulmassa.

Niilo Ihamäki

23

MUISTOJUHLAN OHJELMA, 13.3.2010 klo 18.00, Tapiolan kirkossaAndante Festivo, säv. Jean Sibelius Kaartin Soittokunta johtaa musiikkimajuri Raine Ampuja TERVETULOA Puheenjohtaja Eino Luostarinen

MUSIIKKIESITYS Tapiolan nuorten sellistien sellokvartettiOi, kallis suomenmaa, säv. Heikki KlemettiSuomalainen rukous, säv. Taneli Kuusisto

PUHE Vara-amiraali Esko Illi

Das Vater Unser, säv. Carl August Krebs Kaartin Soittokunta

KUOROLAULUA Espoon Sotaveteraanikuoro ja Perinnekuoro ESMILA johtaa Kai VahtolaSydämeni laulu, säv. Jean Sibeliu, san. Aleksis KiviSuomen laulu, säv. Fredrik Pacius, san. Emil v. QvanteVeteraanin iltahuutosäv. ja san. Kalervo Hämäläinen Säestää Kaartin Soittokunta

LOPPUHARTAUS Lääninrovasti Antti Rusama

Virsi 600 Yleisö

Urkukoraali Kanttori Liisa MalkamäkiJumala ompi linnamme, säv. J.S.Bach

Tumma puku, Tammenlehvä ja isot kunniamerkit

Haettavana tuettu ”kultaisen iän” kylpyläloma Päiväkummussa Karjalohjalla

Meille on varattu 10 huonetta (2 h) ja täysihoito Päiväkummussa.Kuljetus mennen tullen.

Lomalle hakijan on täytettävä hakemuskaavake, jonka perusteel-la virkistys- ja kylpylälomat ry suo-rittaa valinnan sääntöjen mukaan. Etusija on heillä, jotka eivät aikai-semmin ole saaneet lomatukea ja joiden lomasta on jo useampi vuo-si. Hyvässä taloudellisessa asemas-sa olevalle ei lomatukea myönnetä.

Jos hyväksyttyjä veteraaneja on alle 20, on mahdollista, että hyväk-sytty yhdistykseen kuulumatonkin voi omavastuuosuuden maksamal-la päästä mukaan.

Jos hakijoita on kesäkuun al-kuun mennessä yli 20, lähetän hakemukset hyväksyttäviksi. Il-moitus hyväksytyille lähetetään henkilökohtaisesti.

Kesäkuussa voi vielä kysyä pe-ruutuspaikkoja.Osanottajien omavastuun maksaa puolestaan yhdistys.Ilmoittautumiset ja tiedustelut Pertti Sirén puh. 044 03 03 142

Espoon Sotaveteraanit ry

TALVISODAN PÄÄTTYMISEN70-VUOTISMUISTOTILAISUUDET

lauantainamaaliskuun 13. päivänä 2010

-----------------------------------------------------

klo 09.00

LIPUNNOSTOEspoon Kulttuurikeskus

klo 11.00

KUNNIAKÄYNTISankarihaudoilla Espoon Tuomiokirkolla

---------------------------------------------------

klo 18.00

MUISTOJUHLATapiolan kirkossa

PuheVara-amiraali Esko Illi

Talvisodan veteraanit kunniavieraina

TUMMA PUKUTAMMENLEHVÄ, ISOT KUNNIAMERKIT

24

Helsingin ja Espoon sotavete-raanikuorot ja niiden perinne-kuorot Viipurin Lauluveikot ja Espoon Mieslaulajat järjestävät Sotaveteraanien X laulujuhlata-pahtuman Helsingin Jäähallissa 14.3.2010 klo 15.00.

Juhlan pääpuhujaksi ja suo-jelijaksi on lupautunut tasaval-lan presidentti Tarja Halonen.

Laulujuhlien ohjelma kä-sittää perinteistä suomalaista mieskuoromusiikkia ja sotave-teraanikuorojen vakiintunutta isänmaallista ohjelmistoa. So-taveteraanikuorojen lisäksi juh-lassa esiintyvät perinnekuorot, jotka aikanaan ovat sitoutuneet jatkamaan ja ylläpitämään so-taveteraanikuorojen lauluperin-nettä. Sotaveteraanilaulajia tu-lee juhlaan osallistumaan noin 400, perinnekuorojen laulajia lähes 300. Ohjelmassa on sekä kuorojen yhteisiä että kumman-kin kuororyhmän omia esityk-siä. Solistina on oopperalaulaja Jorma Elorinne. Ohjelmassa on myös Matti Raninin lausunta-esitys. Tilaisuuden juontaa Ee-va-Riitta Siitonen.

Järjestäjät toivovat maanpuo-lustuksen ystävien olevan mu-kana Helsingin Jäähallin kat-somossa todistamassa, kuinka sodan kokeneiden veteraanien laulu vielä kajahtaa muistutta-en meitä Talvisodan raskaista, mutta kunniakkaista päivistä.

Lippuja on saatavissa Lip-pupisteen toimipaikoissa kaut-ta maan.

Lisätietoja:Toiminnanjohtaja Markku Seppämarkku.seppa@sotaveteraa-niliitto.fipuhelin (09) 6126 2012 0400 921 332

Sotaveteraanien kymmenes laulujuhla Helsingissä 14.3.2010

Hopeisen ansiomerkin saivat Harri Ala-Kulju ja Pentti Stark. Kuvasta puut-tuvat Teppo Lyytinen, Hely Poukka ja Lasse Tamminen.

Puheenjohtaja Eino Luostarinen ojensi kultaisen ansiomerkin Arnold Stu-binille ja Hannu Särkiölle. Sylvia Virkin puolesta merkin vastaanotti Aimo Virkki.

Liiton ansiomitalin sai Veikko Vanhamäki, ansioristin Jouni Rainto ja Kert-tu Ruohonen

Ansioituneita muistettiin syyskokouksessaK u V a t M a t t i K a l t o K a R i

25

Sikainfluenssasta

Viime vuonna tautiluetteloom-me tuli uusi nimike, sikainfluens-sa. Minua kiinnostaisi tietää, miksi sairautta nimitetään juuri sikain-fluenssaksi.

Martti

Nimi johtuu siitä, että viruksen ra-kenteessa on samanlaisia piirteitä kuin sikojen viruksessa.

Silloin, kun kansa oli oma lää-kärinsä, kehiteltiin kotitekoisia parantamiskeinoja. Kun päätä tai hammasta särki tai hartioita kolot-ti, kiedottiin kipeän paikan päälle villainen huivi. Sen lämmössä vai-va unohtui, hankala asia siis pai-nettiin unohduksiin villaisella.

Muillekin selityksille tällä pals-talla on tilaa.

Talvisodan veteraaneista kysytään

Talvisodan tapahtumien kertaa-mista kuunnellessa on minua kiin-nostanut tietää, paljonko meillä on vielä talvisodan veteraaneja.

Vilho

Talvisodan veteraaneja on elossa noin 5 000.

Villaisella painamisesta

Kun jokin hankala asia halutaan haudata hiljaisesti, sanotaan, että se painetaan villaisella. Mistähän tuollainen sanonta on lähtöisin?

Topi

Nyt vedetään vastaus hatusta, tai olisiko parempi sanoa, villamys-systä.

Ala-Outinen Veijo Olavi Ansa Toini Esteri ”Essi”Hanhike Helvi MariaHyyppä Ilta Mirjam Javela Elli AnnikkiJärvi Raija IrmeliKallio Eeva-Liisa AnnikkiKaltokari Matti KaleviKarvonen ElsaKaukonen Airi MarjattaKoivumäki Keijo OlaviKokko-Peltonen RailiKomulainen Antti Sakari Komulainen MeeriKovalainen Kaarlo A.Kuusamo Anja KaarinaKärkkäinen Vuokko Tuulikki

Uudet jäsenet 2009

Lehtinen Maj Daggi Lehtonen BirgittaLehtonen Lauri PekkaLepistö Lieselotte KatrinLind Esko AnteroLindblad Siiri JosefiinaLuukkonen Railas HelenaMattila Sylvi MarjattaMattlar Ingrid ElisabethMäkinen Eeva VuokkoMäntylä Kaarlo GunnariNiemi Leena-Maija GertrudNieminen Kaija AnnikkiPeltola Pia KyllikkiPerta Yrjö KullervoPietarinen Irja MatildaPulkkinen Irma Elli Ester

Pulkkinen Toini ViiviPulkkinen Toivo OlaviRauvala LeeaSaarinen Pentti KaukoSalin Britta AnnikkiSeppälä Kari Martti YrjöSihtola Liisa Eeva HelenaStark AveStubin Gitta Seija-TerttuTurunen Mauno SakariValkama Riitta Leena AnneliVehanen Markku Toivo AnteroVeijalainen Katri AnneliVesala Elvi GertrudVuola RitvaYli-Rantala Liisa Kaarina

Taksvärkistä varoja veteraaneille

Matinkylän koulun ja Etelä-Ta-piolan lukion oppilaat ovat luo-vuttaneet taksvärkkipäivän tuo-ton Espoon sotaveteraaneille.

26

Uurna

Eräänä sateisena lokakuun il-tana puhelin kilahti kerran ja toisenkin, ennen kuin ehdin saada kuulokkkeen ylös ja kor-valleni. Martti, vanha ystäväni jo nuoruudenajoilta,soitti. Oli kuu-lemma asiaa,tärkeätäkin,joten so-vimme tapaamisen huomiselle.Mitähän miehellä mielessä, mie-tiskelin ,mitähän hän nyt on kek-sinyt? Olin tuntenut Martin koko ikäni.Olemme syntyneet samassa kylässä,käyneet samaa koulua ja samoilleet samoissa metsissä, on-kineet saman metsälammen ran-noilla ja rakentaneet vesimyllyjä keväisin lammesta lähtevään pu-roon.

Yhdessä lähdimme ajan koitta-essa sotaan. Poistuimme ensi ker-taa tutuista metsistämme. Läh-dimme kokemaan kaiken sen, mitä sodassa koetaan, hyvät ja pahat. Kun palasimme, hieman siipirik-koina kumpikin, emme enää löy-täneet samaa metsää kuin ennen. Kevät ei ollut enää täynnä linnun-laulua, aurinko ei lämmittänyt ke-väisin samoja pälvipaikkoja eikä vuokot eivätkä rentukat loistaneet niin kuin ennen. Lähdimme pois, jätimme kaiken. Kukaan ei kysel-lyt peräämme, emmekä me olisi osanneet selitellä.

Lähdimme eri teille, Mart-ti meni Ranskaan. liittyi Muuka-laislegioonaan ja taisteli sen ri-veissä kaksi kautta. Minä menin Ameriikkaan ja kauppalaivoille. Siellä kumpikin tahollamme, kului seuraavat kymmenen vuotta ja sit-ten oli aika palata kotiin. Sattuma vaiko kohtalo johti meidät samaan kaupunkiin ja siitä lähtien olemme olleet naapuruksia.

Menneitä muistellen kävelin seuraavana aamuna Martin asun-nolle. Hän asui yksinään, vaimo kuoli muutama vuosi sitten ja lap-sia ei hänellä ollutkaan.

Pyytäisin sinulta pari pientä pal-velusta, Martti aloitti. Olen tässä viime päivinä järjestellyt asioitani kuolemani varalle ja siinä tarvitsen apuasi. Taloudellisen puolen jär-jestää asianajajani, jonka kanssa

olen jo kaiken sopinut, joka penni mikä jää menee Kirkon

Ulkomaanavulle. Seurakun-nan kanssa olen sopinut niin, että he hoitavat kaiken tarpeellisen ja polttavat ruumiini. Olen valinnut hienon uurnan sinne jo valmiiksi.

Sitten onkin se tärkein, pyytäi-sin sinua viemään uurnan sinne kotipuoleen, sinne lapsuutemme onkipaikkaan, Paikka, joka var-maan on pysynyt sinunkin muis-toissasi, ainakin silloin kun koti-asiat tulivat mieleen. Vie se vasta keväällä, sillloin kun rentukat kuk-kivat rehevimmillään ja lumpeet ovat vasta nupullaan . Heitä se sin-ne , silloin tiedän olevani kotona-ni ,ja oma elämänkaareni on pol-kunsa päässä. En ole tästä sinulle ennen puhunut koska tiedän että sinä sen hoidat. Sinä tiedät ja ym-märrät.

Siinä jutellessaan Martti oli keittänyt kahvit. Oli ostanut parit leivoksetkin kahvin kanssa nau-tittavaksi. Juodaanpa nämä kah-vit, hautajaiskahvit. Siitä erikoi-set, että haudattava juo itse kahvia omissa hautajaisissaan. Emme pal-jon jutelleet, en kysynyt mitään . Ei meidän tarvinnut , olimme sel-

villä toistemme ajatuksista ja hy-väksyimme ne. Mies tekee, mitä miehen tehdä pitää, ajattelin.

Kahden viikon kuluttua Mart-ti kuoli . Marraskuun lopulla mi-nulle ilmoitettiin, että Martin uur-na oli noudettavissa. Hain uurnan ja asetin sen olohuoneen nurkkaan pienelle jakkaralle odottamaan ke-vättä, ja matkaa kotiin.

Pitkä talvi on edessä, Martti uurnassaan toisella puolella huo-netta, minä tuolissani toisessa nur-kassa. Ikään kuin juttelisimme keskenämme, muistelisimme men-neitä. Muistatko kun oltiin siellä, ja sen jälkeen mentiin sinne. Toi-sinaan oli oikein mukavaa, toisi-naan ehkä turhankin hurjaa. Mutta se oli elämää, joka oli elettävä. Älä sure, tuntui Martti sanovan, kyllä se kannatti.

Joskus mietin, tähänkö se lop-puu, kourallinen tuhkaa uurnassa, joka vuosien varrella katoaa, vai onko jatkoa olemassa, jatkoa jos-ta on kirjoitettu :Maailma, jossa ei ole itkua eikä parkua, ei kuolemaa eikä sotia. Jos näin on, niin silloin se kannatti.

Eero Sillanpää

27

Me emme tiedä, mit’ on elää, kuolla.Niin vähän tidämme me, lapset maan!Niin korkealla päämme yläpuolellakaikk’ kohtalomme langat solmitaan.Ja sentään, tomun lapset, unelmoimmeme että tuollepuolen haudankinsen koskemattomana viedä voimmesen mit’ ei tomu saanut kahleihin.

V.A. Koskenniemi

Aaltonen Otto AllanAlavahtola Erkki VilhelmiBlomqvist Rolf BirgerBroas Vlho KalervoEllilä Aarne SeveriForssell Sirkka AuroraHanhirova Hannes V.Hietaniemi Lilja Taimi InkeriHirvonen AarneHokka Antti EdvardHolm Nils GustavHolmlund Eila Maria H.Horngorg Bengt JHumaloja Taimi SiskoJaakkola Mauno Jansson Helga AnnikkiJohanson Inkeri MarjattaKaajavuo Oskar ludvigKakko Niilo KalervoKallio Harry KaarloKantola Kaarle MikaelKarjalainen Toivo J.Kaukonen Erkki ArvidKaurila Arvi KustaaKempe Gustav AdolfKenttä Sakari TopiasKohonen TaunoKokko Lyyli ElinaKoverskoi JohannesKärkkäinen Eino AnteroKärkkäinen Pekka HLaajarinne Veikko VihtoriLaaksonen Kauko ValtteriLaamanen Uuno IlmariLampi Aarno JuhaniLanu Iris Edith

Joukostamme poistuneet

2009

Lavola Lempi AlinaLehtinen Vilho AleksiLehtonen Kalervo EnsioLeikola Kaarlo UoleviLeppänen Aune MarjattaLikki KerttuLindroth Jarl-EricLuopajärvi Allan SLuukkonen Arvo ArmasMarttinen Aune VappuMeriläinen Kauko IlmariMikkola SakariMikonmäki Tuomo TapioMäiseli KaleviMäki Katri Meeri MarjattaMättö Anja AmandaMöttölä Tatu MatiasNarinen Teuvo AlfredNiemi Paavo HeikkiNissinen Esko ErikNousiainen IlpoNyholm John AugustNyholm Nils HjalmarNyrkiö Paavo Juhani UntamoPankka Niilo IlmariPanula Raine OsmoPartanen Asta AnneliPelkonen Arvo EelisPietilä Jaakko Urho OPietinen Matti Aarne

Porkka Alpo HenrikPunkka Pauli UljasPutkonen Aarno ErlandRaesade Unto RubenRami Helena ElisabetReinikainen Aaro GunnarRikkonen Matti ToivoRosenlöf Aulis KalervoRouste Jorma ReinoRovila KaiRuusu Kaarlo AleksanderSaarinen Osmo OlaviSalli Aares EinoSalo Usko Uljas UntamoSalonen Johan EskoSeppä Kaija Taimi AnnikkiSotisaari Pekka LeoSundberg Erkki JuhaniTammivuori Esko PäiviöTaskula Esko EliasTeräväinen Eino EnsioTikka Pentti OlaviTuomi Siivo LennartTurunen Vilho ValdemarValkeus Kerttu Sanelma Valkonen Teuvo AleksanteriVarhimo Onni Antti ErikVenho Sulo Nestori Vianta Lasse MagnusVihmanen Olavi JohannesWiik Harry ErikVikman Vilho OlaviVillanen Auvo Voitto K.Virtanen Aarne Lennart

Elettiin sodan loppuvaihetta, jolloin monet asiat olivat poik-keustilassa. Näihin aikoihin sat-tui minunkin pyrkimykseni avioliittoon.

Evakossa ollut äitini oli vähän ai-kaa sitten kuollut ja aloin tuntea oloni yksinäiseksi. Mielessä kä-väisi ajatus, että nyt on samanteke-vää kaadunko vai jäänkö henkiin. Voimakkaampana tuli kuitenkin mieleen tarve ja toive luoda kiin-teämpi yhteys lomilla tutustumaa-ni neitokaiseen. Rohkaisin mieleni ja päätin matkustaa naapurikau-punkiin tapaamaan häntä kosimis-tarkoituksessa. Sen hetken olois-sa hänelle jäi aikaa päättää noin kymmenen minuutti, että suostuu-ko hän menemään kihloihin kans-sani. Suureksi ilokseni hän suostui ja ostimme saman tien kihlasor-mukset.

Palatessani rintamalle Stalinin-kanavalle olin elämänhaluinen ja onnellisen oloinen mies.

Aloimme kohta suunnitella häi-tä. Siviilimaailmassa asioiden hoi-to jäi morsiamen huoleksi ja rin-tamalla olivat omat sääntönsä. Vihkiloman sai kuulutustodistuk-sella. Hääpäiväksi sovittiin 17. Syyskuuta 1944 ja sen mukaan alettiin toimia. Kuulutustodistus-ta aloin jo hermostuneena odotella loman saantia varten, mutta sitä ei tullut aikanaan ja syyksi katsottiin postinkiulun epävarmuus. Esimie-heni vakuutti lomanantajalle, että hän tietää minun menevän vihil-le 17. syyskuuta 1944, ja niin sain lomapaperin haltuuni reilu viikko ennen sovittua hääpäivää.

Vihkilomapaperi taskussani olin kävellyt rintaman taakse paikalle, josta kuorma-auto vei onnelliset kotilomalle Karhumäkeen. Sama auto toi myös tulevan postin. Ryk-mentin ”postimikko” oli tulevaa postia vastassa ja suostui katso-maan, onko minulle kirjettä. Oli-

han kirje morsiamelta ja uskoin sen sisältävän myös tärkeän kuu-lutustodistuksen. Avattuani kirjeen totesin ensin, ettei tuota tärkeää paperia ole. Kirjeessä morsiameni kertoi, ettei minun kirkonkirjojani ole löytynyt, joten kuulutustakaan ei ole voitu tehdä ja sen vuoksi hän on joutunut peruuttamaan häät.

Tuskien taival alkaaSiitä alkoi karjalaispojan tuskien taival. Seisoin Karhumäkeen läh-tevän auton vieressä reilun viikon kotimaanlomapaperi taskussa ja kädessä kirje, jossa kerrottiin, ettei minulla ole aihetta tuohon lomaan. Aikaa oli vain muutamia minuut-teja päättää, palaanko rintamalle vai lähdenkö vähäisin toivein joka tapauksessa lomalle. Yritin myös arvioida rangaistukset, jos palaan ilman vihkitodistusta. Lomatodis-tus oli niin houkutteleva, että pää-tin nousta auton lavalle ja kohti ko-ti-Suomea.

Matkalla Karhimäestä Joensuu-hun oli kyllin aikaa pohtia kaikkia mahdollisuuksia aina häistä van-kilaan. Aikataulullisesti oli vähäi-nen mahdollisuus, että peruute-tut häätkin voitaisiin pitää, jos on onnea matkassa. Kirkonkirjoilla oli mahdollisuus olla Kuopiossa, Sortavalan kaupunki- tai maaseu-rakunnassa ja pieni mahdollisuus Petsamossa, jossa asuin viimeksi sotien välillä.

Junassa vielä kuvittelin, että Jo-ensuuhun päästyäni voi puheli-mitse soitella ko. paikkoihin. Sit-ten puhelua tilatessani Sortavalaan sain kuulla, etteivät yksityishenki-löt saa puheluja mihinkään.

Muonatupakat arvossaSe oli ensimmäinen kova isku, jon-ka jälkeen päätin kokeilla rautatien kautta. Menin Joensuun aseman junanlähettäjien toimistoon, jossa kaksi punalakkista nuorta naista sauhutteli parhaillaan. (Kun en itse

Rintamamiehen tuskien taival omiin häihin

polttanut, säästin tupakka-annok-seni vaihtotarkoituksiin.) Tarjosin heille askin kumpaisellekin ja sit-ten kerroin ongelmani saada puhe-linyhteys Sortavalaan. Muutaman minuutin päästä puhuin Sortava-lan asemalle ja sain selville, että Sortavalan kirkkoherran virasto on jo muuttanut Vähäkyröön. Pää-tin lähteä siihen suuntaan mene-vään junaan. Virkanaiset sanoivat, että juna lähtee näillä minuuteilla. Minun olisi pitänyt käydä leimaut-tamassa lippuni SP:n toimistos-sa puolen kilometrin päässä. Ystä-välliset naiset sanoivat, etteivät he voi seisottaa junan lähtöä niin kau-an, mutta he eivät olleet huomaavi-naan, että minun papereista puuttui SP:n leima ja leimasivat matka-liput. Toivomuksenaan he esitti-vät, että paluumatkalla tulen kerto-maan, olenko päässyt avioliittoon.

Junaan päästyäni päätin mat-kustaa ensin Jyväskylään asti., jos-ta käsin yrittäisin saada yhteyksiä kirkkoherran virastoihin. Valtion puhelinkeskus vastasi, että he vä-littävät vain sotilasvirkapuheluita ja rajatapauksista päättää paikal-liskomendantti. Soitin komendan-tille ja kerroin millaisissa ongel-missa olin ja että haluaisin puhua Vähäkyröön. Hän sanoi, ettei asia ole sotilasvirka-asia, joten kärsi-kää seuraukset.

Pohdittuani tuokion tilannettani päätin vielä kokeilla onnea. Soitin valtion puhelinkeskukseen ja ky-syin virkailijalta, olisiko hänellä aikaa kuunnella minua muutamia minuutteja. Hän sanoi, ettei tässä, mutta hän yhdistää tämän puhelun toiseen puhelimeen ja menee sin-ne keskustelemaan kanssani. Ker-

LEO HÄMÄLÄINEN

29

roin hänelle ongelmani ja huoleni seurauksista, jos en tule vihityk-si. Seurauksena oli, että ohi kaik-kien sotilasvirkapuhelujen puhuin viiden minuutin päästä Vähäkyrön kirkkoherran virastoon.

Pelastus tuli Sortavalan kirkko-herraltaOnnekseni paikalla oli myös Sor-tavalan kirkkoherra ja kuunteli on-gelmani kaikessa rauhassa. Hän muisti perheemme kai äitini py-häkoulunopettajan ajoilta ja sanoi, että olemme hänen seurakuntansa jäseniä. Suurin pulma oli näin rat-kennut. Sitten rovasti jatkoi, että hankaluutena on kuitenkin se, kun kirkonkirjat ovat junassa matkalla tänne ja tulevat arvion mukaan vii-kon päästä. Tämän kuultuani ky-syin, voiko hän luottaa Liinu-äiti-ni poikaan niin paljon, että uskoo mitä nyt kerron. Olen varmasti es-teetön menemään avioliittoon ja kuulutatte meidät antamieni tie-tojen perusteella ensi sunnuntai-na siellä Vähäkyrön kirkossa ja il-moitatte asian sähkeellä Kajaanin kirkkoherran virastoon.

Morsian kuulutetaan siellä Ka-jaanissa ja niin meidät voidaan vihkiä iltapäivällä 17. syyskuuta 1944. Hetken mietittyään Sorta-valan rovasti sanoi, ettei hän luota oikein vahvasti niihin sähkeisiin, mutta hänellä olisi toinen ehdotus. Hän sanoi luottavansa Liinun po-jan antamiin tietoihin ja sillä pe-rusteella hän sinä päivänä lähet-tää tiedon minun muuttamisestani Sortavalan seurakunnasta Kajaa-nin seurakuntaan. Silloin Kajaanin kirkossa ensi sunnuntaina tapahtuu kuulutus, jossa sanotaan ’molem-mat Kajaanin seurakunnasta’.

Ehdotus tuntui hyvältä ja niin päätettiin tehdä. Jyväskylän ystä-vällinen puhelinvirkailija ja Sor-tavalan kirkkoherra sekä Joensuun virkailijat tekivät mahdolliseksi sen, että minusta tuli 15. syyskuu-ta Kajaanin seurakunnan jäsen ja rintamamies avioitui 17. syyskuu-ta 1944 alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Nyt 64 avioliittovuoden jälkeen tuntuu siltä, että se tuskainen taival kannatti kokea myöhempien elä-män ilojen ja onnen tähden, joita Luoja on meille suonut.

Kuntoutuslomalle Viimsin SPA-kylpylään

Yhdistyksemme sosiaalijaoston tukema kuntoutusloma järjestetään Viimsissä, n. 10 km Tallinnasta itään sijaitsevassa Viimsi Spa-kylpylässä 18 - 25.4.2010 (su-su). Kuntoutusta voivat hakea keräysvaroista maksettavaan tukeen oikeutetut henkilöt. Ensisija on kuitenkin varsinaisella jäse-nellä, jolle kuntoutusloma on alkavan vuoden ensimmäinen. Ilmoittautuminen helmikuun 2010 loppuun mennessä Hele-na Luukkoselle, puh. 884 5943. Ilmoittautumisen jälkeen ha-kijalle postitetaan matkaohjelma tuki- ym. hintatietoineen.

Tervetuloa mukaan!

Keski-Suomessa ilmestyvä Sun-nuntaisuomalainen uutisoi 22. marraskuuta virheellisesti veteraa-nijärjestöjen ja -säätiöiden varalli-suudeksi 87 miljoonaa euroa.Uutisessa liittojen varallisuuteen oli laskettu mukaan sellaisia sääti-öitä ja yhdistyksiä, jotka eivät kuu-lu veteraanijärjestöjen ryhmään eikä niiden tarkoituskaan ole ve-teraanien huolto. Veteraanijärjes-töjen varallisuudesta ei myöskään ollut vähennetty niiden velkoja ja vastuita. Näin kokonaisluku oli virheellisesti saatu näyttämään to-dellisuutta suuremmalta.

Sunnuntaisuomalaisen laskenta-perustan virheet oikaisemalla vete-raanijärjestöjen yhteenlaskettu va-rallisuus on 34,5 miljoonaa euroa. Valtio käyttää vuosittain veteraani-en ja sotainvalidien huoltoon 350 miljoonaa euroa. Veteraanijärjes-töjen varallisuus on vähäinen sota-veteraanien huollon ja hoivan tar-peeseen verrattuna.

Sotaveteraaneja elää joukos-samme edelleen runsaat 60 000 ja heistä noin 10 000 on sotainvalide-ja. Veteraanien keski-ikä on jo yli 87 vuotta.

Väärää tietoa veteraanijärjestöjen varallisuudesta

Veteraanijärjestöjen hallintoeli-met ovat laatineet toimenpide- ja varojenkäyttösuunnitelmat tule-viksi vuosiksi. Suunnitelmien mu-kaisesti veteraanijärjestöjen varat käytetään kokonaisuudessaan so-taveteraanien sekä heidän puoli-soidensa ja leskien hyväksi.

Veteraanijärjestöjen varainhan-kinnan tarve olisi pienempi tai puuttuisi kokonaan, jos valtio oli-si turvannut kaikkien veteraanien elämänehtoon kunnolla.

Veteraanien ikääntymisen myö-tä heidän tukitarpeensa kasvaa, vaikka määrä vähenee. Vielä suu-rempi tuentarve on puolisoilla ja leskillä, joiden tulotaso on vete-raaneja alempi. Veteraanijärjestöt ovat jo vuosia esittäneet parannuk-sia veteraanien etuuksiin. Niissä ei kuitenkaan ole riittävästi edistytty.

Veteraanivastuu ry:ssä ovat mu-kana Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rinta-manaisten Liitto sekä Kaatuneitten Omaisten Liitto.

Aarno StrömmerPuheenjohtaja

Veteraanivastuu ry

30

TOIMINTAKALENTERI

Kevät 2010

ToimintaryhmätSoitinyhtyeen harjoitukset torstaisin klo 18 (tar-vittaessa) Aarnivalkean koululla. Kuoron harjoituk-set perjantaisin klo 15.45-18.30. Tapiolan palvelu-keskuksessa (TPK). Kuntovoimistelua: Tapiolan kuntosali (Kauppamiehentie) tiistaisin klo 11-12 ja perjantaisin klo13 -14 (Väinö Rantio). Leppävaaran uimahallin kuntosalissa (Veräjäpellonkatu 15) tiistai-sin ja torstaisin klo 10-11 (Aimo Virkki). Tapiolan palvelukeskus (TPK) tiistaisin ja torstaisin klo 9.30-11. Lentopalloa Tapiolan urheiluhalli maanantaisin ja perjantaisin kl 10.30-12.00 (Eero Rasanen). Il-ma-aseammunta Tuulimäen liikuntahalli maanan-taisin klo 13-14 ja torstaisin klo 12-13 (Väinö Ran-tio). Petankki Tuulimäen liikuntahalli torstaisin klo 10.30-12 (Martti Pulkkinen). Hiihtotapahtumat. Kuntoliikuntajaoston erikoistapahtumista Länsi-väylässä. Toimintaryhmät kokoontuvat koko vuoden kesäkuukausia lukuun ottamatta.

Toimintakalenterissa käytetyt lyhenteetHA Hallitus, HS, KA Kalakerho, KI Kirkkonummen-jaosto, KJ Kulttuurijaosto, KR Kuoro, KU Kuntolii-kuntajaosto, LE Lehtijaosto, NA Naisjaosto, PT Poh-joinen jaosto, SO Sosiaalijaosto, SY Soitinyhtye, TU Tukineuvosto, VJ Valistusjaosto, EKK Espoon kult-tuurikeskus, HHT Haukilahden Haukitalo, SPT Sou-kan palvelutalo, TPK Tapiolan palvelukeskus, TUU Tuulimäen väestönsuoja, KKT Kaskenkaatajantie 16 toimisto.

HELMIKUU

Kalakerho pitää pilkkikilpailuja, jos jäätilanne sallii. Pakkasraja - 10 astetta. KAJoukkue-viestihiihtokilpailut Helsingissä helmi-maa-liskuussa (Helsingin piiri vastaan Kanta-Hämeen pii-ri). Aika ja paikka selviää myöhemmin. KUValatilaisuus Upinniemessä. Aika avoin. KI

Viikko 8Espoon Sotaveteraani-lehti 1/2010 ilmestyy. LE

Ma 22.2.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa.

Aiheet katso erillinen ilmoitus lehdestä. VJ15.30 Naisjaoston kevätkokous. NA

Ke 24.2.14.00 Tanssit EKK:ssa. NA, SY

Pe 25.2.Espoon Sotaveteraanilehden 2/2010 aineiston viimei-nen jättöpäivä. LE

MAALISKUU

Ma 1.3.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJSu-pe 7.-12.3. Virkistys-ja kuntoutusviikko Hopeaniemessä. tied. ja ilm. Pertti Sirén, puh. 044 0303 142. SO

Ma 8.3.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa.

VJ15.30 Naisjaoston sisarilta. Matka Irlannissa. Seija Tschokkinen. NATi 9.3.13.00 Veteraanien kevätkokous Kirkkonummen seurakuntatalolla. KI9-16.00 Laululeiri Hvittorpissa KI

Ke 10.3.12.00 Retki Heurekaan. KI14.00 Tanssit EKK:ssa. NA, SY

La 13.3.Talvisodan päättymisen juhlallisuudetEspoo9.00 Lipunnosto kulttuurikeskuksen edessä. KR11.00 Seppeleenlasku Tuomiokirkon sankarihau-

doilla. KJ18.00 Muistojuhla Tapiolan kirkossa. Juhlapuhe

vara-amiraali Esko Illi. Talvisodan veteraa-nit kunniavieraina. KJ, KR

Kirkkonummi10.45 Seppeleenlasku sankariristille11.00 Kaksikielinen hartaus Kirkkonummen kir-

kossa11.45 Kirkkokahvit seurakuntatalolla. Teatteriesi-

tys, virolainen taiteilija esiintyy. KISu 14.3.Sotaveteraanikuorojen ja perinnekuorojen 10. lau-lujuhlatapahtuma Helsingin jäähallissa. Liput 15 € Lippupisteestä. KR

31

Espoon Sotaveteraanit ryValistusjaosto

Esitelmät keväällä 2010Tapiolan palvelukeskuksessaItätuulenkuja 4 maanantaisin klo 14.15

22.02. Emeritusprofessori Tauno Tiusanen Elämä rautaesiripun varjossa01.03 Akatemiaprofessori Martti Koskenniemi Afganistan –sotaa vai kriisinhallintaa08.03. Perusturvajohtaja Juha Metso Ikäihmisen terveydenhuolto Espoossa15.03. Professori Heikki Peltola Influenssako kohtalomme?22.03. Valtiotieteen tohtori Teija Tiilikainen Muuttuva eurooppalainen turvallisuuspo-

litiikka12.04. Pääjohtaja Osmo Kalpala Suuryritysten eettiset asenteet19.04. Näyttelijä Seela Sella Taiteilijaelämää26.04. Professori Osmo Apunen Taistelu Suomen puolustuspolitiikasta

1938-1948

15.00 Aleksanterin Teatteri: Mielipuolen päivä-kirja. Tiedustelut Eeva Kalin puh. 040-7568219. KJ

Ma 15.3.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa.VJTo 18.3.14.00 Iloinen iltapäivä Leppävaaran palvelutalos-

sa. PTMa 22.3.14.00 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ15.30 Naisjaoston sisarilta. Lotat talvisodassa, tut-

kija fil.tri Maritta Pohls. NAMa 29.3.14.30 Espoon Sotaveteraanien kevätkokous

TPK:ssa. HA

HUHTIKUU

Teatterimatka, aika avoin. KIKe 7.4.19.00 Guiseppe Verdin ”Naamiohuvit” Suomen

Kansallisoopperassa. Liput Lotta Riisalo. puh 412 8948. Tammenlehväveteraanit 14 €.

Su-su 11.-18.4. Sosiaalijaoston tukema matka Saarenmaan

Rüütli-kylpylään Kuressaaren kaupunkiin. Varaukset Anna-Liisa Laurila, puh. 050 563 7799.

Ma 12.4.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa.

VJ15.30 Naisjaoston sisarilta. Ulla Lahi muistelee:

Lapsuuteni Karjalassa ja Svinhufvudien Kotkaniemessä. Sotavuodet rintamalla. NA

Ti 13.4.13.00 Veteraanitapaaminen seurakuntatalolla. KI

Ke 14.4.14.00 Tanssit EKK:ssa. NA, SYSu-su 18.-25.4. Sosiaalijaoston tukema kuntoutusloma

Viimsi Spa- kylpylässä. Ilmoittautuminen helmikuun 2010 loppuun mennessä Helena Luukkoselle, puh. 884 5943. SO

Ma 19.4.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa.

VJMa 26.4.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJ

Ti 27.4.Kansallinen veteraanipäivä.EspooLipunnosto EKK:n edessä ja juhla Tapiolasalissa. Oh-jelma tarkemmin seuraavassa lehdessä.

Kirkkonummi9.30 Seppelten lasku11.30 Kaksikielinen sanajumalanpalvelus kirkossa12.30 Lounas ja juhla srk-talossa. KI

MediSet-tuotteet

Jälleenmyyjiä ympäri Suomeawww.divisa.fi

• Varmuusalusasut• Vuodesuojat• Uimahousut• Irtosuojat

• Ympäristöystävälliset• Kestävät yli 200 pesukertaa• Mukavat• Huomaamattomat

APU VIRTSAN-KARKAILUUN

32