1

ESPOON SOTAVETERAANI

2/2009

Kuntoutusmatkalle:

Päiväkumpuun tai

Viroon Fra M

areen.

Ohjeet sivulla 21

Sopeutumishäiriöt ovat suurin syy asepalveluksen keskeytymiseen en-simmäisten palvelusviikkojen aika-na, kertoi lippueamiraali Antero Ka-rumaa esitelmässään maaliskuun 9. päivänä. Jaakko Valtanen muistut-ti, että puolustusvoimat turvaa de-mokratian säilymisen. – Kuva Erk-ki Sipilä. – Sivu 24

2

ESPOONSOTAVETERAANIT ry

Perustettu 1959Jäseniä 1373,naisjaostossa 229 jäsentä

Toimisto ja postiosoite:Kaskenkaatajantie 1602100 Espoo

Toimistonhoitaja Liisa NyforsToimistosihteeri Kirsti IlveskeroToimisto avoinnaarkisin klo 9.00–12.00Puh./faksi 452 5721Sähköposti: espoon.sotaveteraanit@luukku.com

Korsu, TapiolaMenninkäisentie 202110 Espoo

TOIMIHENKILÖT 2009

Eero-Juhani Juhola, toiminnanjohtaja 802 6501Merivirta 13 C, 02320 Espoo

Marja Nurmisalo. taloudenhoitaja 52 2551Kruununkuja 5 A, 02180 Espoo

Leo Tonttila, jäsensihteeri 461 584Kontiontie 3 A 8, 02110 Espoo

Eero Mansén, lippu-upseeri 385 5140, 0400 462770

Väinö Rantio, Korsun isäntä 412 2535

TILINTARKASTAJATEero Koskivaara 452 4247Mannerheimintie 43 b 28,00250 Helsinki

Arnold Stubin 803 9544Koukkuniementie 17 M, 02230 Espoo

TUKINEUVOSTO pj Hannu Särkiö 813 7331si Harri Ala-Kulju 884 5004

TIEDOTTAJA Pertti Sassi 050 369 4925Sepetlahdentie 7 A 21, 02230 Espoo

VALIOKUNNAT JA JAOSTOT

Puheenjohtaja (pj), sihteeri (si) jarahastonhoitajat (rh), tiedottaja (ti))

Vaalivaliokunta: pj Pekka Tuomisto 884 3224si Olli Ollila 040 500 2287, 296 2093Työvaliokunta: pj Eino Luostarinen 455 4535si Eero-Juhani Juhola 802 6501Leo Tonttila 461 584, 041 461 5584Paavo Salo 050 555 9071Huomionosoitussihteerit (HS): Hannu Pohjanpalo 0500 475 370si Laila Särkkä 520 137Perinteensiirron kouluryhmä (PK): pj Jarmo Nyström 462 920si Eero-Juhani Juhola 802 6501Eteläinen toimintajaosto (ET):pj Auvo Räsänen 462 063si Mauri Anttila 46 7314rh Sylvi Virtanen 801 1262Espoon yhteinen toimikunta (EHT):pj Martti Toivanen 460 342Kalakerho (KA): Toivo Grönlund 863 2972si Martti Ojala 52 2326rh Anja Pettersson 804 2836Kirkkonummen jaosto (KI):pj, si Raimo Elonsalo 296 3725ti Jorma Hakala 298 8302rh Jussi Luutonen 298 8506Kulttuurijaosto (KJ):pj Raimo Riikonen 809 2603si Aija Toivonen 412 7045rh Sirkka Lumme 541 4854Kuntoliikuntajaosto (KU):pj Aulis Lintunen 803 1210si Raimo Tavi 050 591 1881rh Pertti Sirén 412 5529

Lehtijaosto (LE): pj Niilo Ihamäki 040 518 2193toimitussi Marjatta Konttinen 420 8018si Hilkka Tamminen 46 1448Naisjaosto (NA): pj Sylvi Virtanen 801 1262si Anja Hakanen 881 1982rh Maj-Lis Mustonen 46 3521Pohjoinen toimintajaosto (PT): pj Toivo Nikander 541 4294si, rh Pirkko Heikkinen 596 862Seppelejaosto (SE): pj Jouni Rainto 81 0148Soitinyhtye (SY): pj Eino Luostarinen455 4535, 050 590 4135si, rh Aulis Javela 541 8170Sosiaalijaosto (SO): pj Paavo Salo 050 555 9071si Irma Ruuskanen-Sere 884 0075kuntoutusasiat Pertti Sirén 044 030 3142vpj Irma Ruuskanen-Sere 884 0075rh Helena Luukkonen 884 5943Oikeusneuvonta si Pentti Lehtola 684 8320Sotaveteraanikuoro (KR): pj Kalevi Kauranne 803 2740kuoronj Kai Vahtola 524 787kuoron varaj Pekka Kontu 455 6768,050 379 1061si Ilpo Nousiainen 888 1870si Erkki Äärynen 548 5230rh Irja Kosonen 884 9334Kuoron naistoimikunta: pj Kaija Nieminen 529 571Valistusjaosto (VJ): pj Hannu Särkiö 813 7331si, ti ja rh Erkki Sipilä 724 7253, 040 764 0212

Osoitteenmuutokset tehdään toimistoonUkonvaaja 4, 02130 Espoo, puh. 452 5721

Aineisto lehteen os.(Päätoimittaja) Mäntyviita 10 F 02110 Espootai (toimitussihteeri) Kotitontuntie 1302200 Espoo

ESPOONSOTAVETERAANI

ESPOON SOTAVETERAANIT ry:nJÄSENLEHTI ISSN 0786−1540

JulkaisijaEspoon Sotaveteraanit ry

ToimitusPäätoimittaja Niilo Ihamäki 040 518 2193Toimitussi Marjatta Konttinen 420 8018Kotitontuntie 13, 02200 Espoo 040 743 2163piakonttinen@kolumbus.fiTaitto Raimo Forstén 412 6281

ToimitusneuvostoNiilo Ihamäki, lehtijaoston pjHilkka Tamminen, siRaimo Forstén Paavo FrimanMarjatta KonttinenAnna LaasolaPertti SassiIlmoitushankintaMarja-Terttu Kuittinen 040 546 2201marjaterttu.kuittinen@saunalahti.fi

KirjapainoPunaMusta Oy, Kajaani 2009

HALLITUS 2009

Eino Luostarinen, puheenjohtaja455 4535, 050 590 4135Kaskenkaatajant. 9 C 17, 02100 Espoo

Leo Tonttila, 1. varapuheenjohtaja 461 584, 041 461 5584Kontiontie 3 A 8, 02110 Espoo

Paavo Salo, 2. varapuheenjohtaja 050 555 9071Harjutie 13 A, 02730 Espoo

Pirkko Arminen 46 3707Iltaruskontie 3 C 16, 02120 Espoo

Raimo Elonsalo 2963 725Eerikinkallio 3 B 6, 02400 Kirkkonummi

Toivo Nikander 541 4294Harakantie 4 D 44, 02650 Espoo

Olli Ollila 2962 093Bronrinne 3 as 18, 02480 Kirkkonummi

Irma Ruuskanen-Sere 884 0075Iltatie 10 C, 02210 Espoo

Hannu Särkiö 813 7331Alakartanontie 15 D 21, 02360 Espoo

Eero-Juhani Juhola, hallituksen sihteeri 802 6501Merivirta 13 C, 02320 Espoo

3

2/2009

vk 38 2004

3 Kuri ja järjestys monille nuo-rille miehille liikaa

4 Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja5 Talvisota jätti pysyvän jäljen6 Vain uhrin ansiosta lippu liehuu Talvisodan päättyminen pysyy

mielessä8 Veteraanit merituulta haistele-

massa9 Oolannin sota10 Pieniä poikkeuksellisia tapah-

tumia11 Kiinnostus sotiin säilyy12 Espoon hienot taksit14 Kronstadtin patorakennelma

valmistumassa15 Suomi säilyttää yleisen asevel-

vollisuuden Ydinaseet ovat järjettömiä

aseita18 Ylioppilaskokelas lukuvuonna

1939-4019 Joukostamme poistuneita21 Diabeteksen hoidosta Hiihtokilpailujen tulokset Kylpylälomat Päiväkummussa

ja Viron Fra Mare –kylpylässä22 Kansaneläkkeen uskomatonta

historiaa23 Hyvä elämä syntyy pienistä

asioista24 Armeija on Suomen suurin

kuntokoulu25 Kenttäpostia26 Veteraanit kuntoliikuntaan rahankeräysvaroin27 Tutkimus Espoon sotaveteraa-

neista28 Sosiaalijaosto29 Toimintakalenteri30 Retki Hämeenlinnaan

Tämän numeron piirroksetNora Luoma

Lehti 3/2009postitetaan viikolla 37.Aineisto toimitukselle27.7.2009.

Varusmiesten fyysisestä ja hen-kisestä kunnosta on keskusteltu vilkkaasti. Monet parikymppi-set, parhaassa iässä olevat mie-het tulevat palvelukseen yli-painoisina ja rapakuntoisina. Tiedolliset valmiudet ovat hy-vät, mutta kunto heikko. Lap-suuden ja nuoruuden vähäinen liikunta on jättänyt jälkensä. Fyysisen ja psyykkisen va-jaakuntoisuuden vuoksi sitten jopa kymmenesosa ikäluokasta keskeyttää palveluksensa. Jot-kut alokkaat vaihtavat armeijan palveluspuvun siviilifarkkuihin jo ensimmäisen viikonlopun jälkeen.

Puolustusvoimain tuleva ko-mentaja Ari Puheloinen väittää, että nykyarmeijan pahin vihol-linen on läski. Maanpuolus-tuskorkeakoulun tutkimusup-seerin, kapteeni Mikael Salon väitöskirjan mukaan keskeyttä-misen merkittävä syy on henki-nen sopeuttamattomuus armei-jan arkeen ja väärä asenne.

Siviilissä kavereitten tapaa-minenkin on ollut verkkoyh-teyden varassa. Välipaloiksi on mutusteltu sipsejä ja juotu ma-keita limuja. Läskiähän sillä menolla kertyy. Viidessätoista vuodessa varusmiesten keski-paino on noussut seitsemän ki-loa. Vuonna 1994 se oli 70,8 ki-loa, nyt 76,8 kiloa.

Kasarmeilla on nähty, että vapaasti eläneiden nuorten on vaikea sopeutua kuriin ja yk-

sityisyyden puutteeseen. Ero omaisista ja kavereista satuttaa. Entistä vapaammassa siviilielä-mässä kasvaneet ovat kokeneet, että armeijassa ylläpidetään yhä kuria ja järjestystä. Yksityi-syys on niukkaa.

Veteraanit kyselevät, mikä näitä nykymiehiä riivaa. Ase-palvelus kestää lyhimmillään puoli vuotta. Viikonvaihteet ovat useimmiten vapaita. Ma-joitus, ruokailu ja harrastus-mahdollisuudet ovat kaukana veteraanien vastaavista rauhan-aikaisista oloista, sotavuosista puhumattakaan. Armeijan jäl-keen myönnettiin, että intin kuri loi perustan sodassa selviyty-miselle. Korsujen ahtaudessa ei ollut rahtuakaan yksityisyyttä. Oli hyvä, että siihenkin oli rau-han aikana harjaannuttu.

Oloja purnattiin, mutta har-mia purettiin huumorin aseilla. Kun oikein keljutti, sanottiin, että kyllä tämä aina kotiolot voittaa.

Nykynuorille voisi muistut-taa, että varusmiespalvelus an-taa valmiuksia myös siviilissä selviytymiselle.

Niilo Ihamäki

Kuri ja järjestys monille nuorille miehille liikaa

Aineisto lehteen os. Päätoimittaja Niilo Ihamäki,Mäntyviita 10 F, 02110 Espoo tai toimitussihteeri Marjatta Konttinen Kotitontuntie 13, 02200 Espoopiakonttinen@kolumbus.fi

4

Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja

Espoon Sotaveteraanien 50-vuotisjuhlat

ILTAJUHLA

Tapiola Garden hotellissatorstaina 24. syyskuuta klo 19.00

Tervetuliaismalja Limemarinoitua lohtaKaritsan paahtopaistiMetsämarjabavaroise

Kahvi

Espoon Puhallinorkesterin Big Band soittaa40, 50 ja 60-luvun musiikkia.Solisteina Petteri Salomaa,

Paula Koivuniemi, Kari Tapio

Jukka Puotila esittää Lasse Lehtisen sketsejä

Illalliskortti 45 euroa

Vuosi on vaihtunut. Elämme uutta vuotta – yhdistyksemme 50v-juh-lavuotta. Onnea jäsenistöllemme alkaneelle vuodelle.

Elämme myös talvisodan 60v muistovuotta. 105 kunniakasta päi-vää kestimme uljaasti ja teimme sen, josta nykyisin puhutaan suu-rella kunnioituksella koko maail-massa. Talvisodan ihme on nyt tut-tu rajojemme ulkopuolellakin.

Tämän joulun lahjat on jo avat-tu ja tutkittu, mutta vielä on tulos-sa lahjat valtiolta.

Valtio on siirtänyt meidät eläke-läiset samaan kastiin palkansaaji-en kanssa. Verotus tapahtuu tänä vuonna tulojen mukaan eikä ikä-kertymän perusteella.

Lisäksi tuloveroasteikkoon teh-dään 4 % inflaatiotarkistus ja elin-tarvikkeiden arvonlisävero alenne-taan 17 prosentista 12 prosenttiin. Alennus astuu voimaan 1.10.2009. Hallitus on vakuuttunut siitä, että ruoka halpenee. Sitä toivom-me mekin eläkkeensaajat. Useis-sa EU-maissa vero on jo nyt alhai-sempi kuin Suomessa.

Verotuksessa tehtävä kotitalous-vähennys nousee 3000 euroon vuo-dessa. Kyllä meidän nyt kelpaa!

Kaksisataa vuotta sitten val-tiopäivät Porvoossa päätti perus-taa oman keskushallinnon. Syntyi autonominen Suomi. Vietämme valtiohallinnon kaksisataavuotis-juhlavuotta samalla tietäen, että aluehallinnon toiminta nykyisessä muodossa päättyy.

375-vuotinen lääninhallinnon toiminta jää historiaan tänä vuon-na. Organisaatio uudistuu ja muut-tuu merkittävästi. “Veteraaniasi-ain neuvottelukunnan“ kohtalosta ei vielä tiedetä tarkalleen juuri mi-tään. Uskon kuitenkin, että asi-at järjestyvät meille suotuisiksi ja saamme jatkossakin mahdollisuu-den vaikuttaa omiin asioihimme neuvottelukunnan välityksellä.

Eino Luostarinen

Vielä kertyy asiaa sääntömuutok-sesta. Kuten syyskokouksessa mar-raskuussa 2008 kerrottiin, sotave-teraanien puolisot ja lesket voivat halutessaan olla yhdistyksen var-sinaisia jäseniä. Jäsenyyttä var-ten täytyy kunkin täyttää jäsenha-kemuskaavake, jonka yhdistyksen hallitus sitten hyväksyy ja jäsenyys alkaa. Jos puolisolla tai leskellä on jo yhdistyksen kannattajajäsenyys, asianomaisen on ilmoitettava toi-mistoon mieluimmin kirjallises-ti, että haluaa siirtyä varsinaiseksi jäseneksi, jotta asia saadaan kirja-tuksi jäsenrekisteriin. Puoliso- ja leskijäsenen jäsenmaksu on tänä vuonna 20 euroa, eli sama kuin muillakin varsinaisilla jäsenillä.

Jäsenyys tuottaa ne edut, jotka on kaikilla varsinaisilla jäsenillä, eli osallistumisoikeuden kaikkiin yhdistyksen järjestämiin toimin-toihin ja saamaan yhdistyksen, pii-rin ja liiton lehdet.

Tammenlehväveteraanien laki-sääteisiä erityisetuja ei tämä jäse-nyys kuitenkaan voi antaa, koska ne ovat vain sotien veteraanien eri-tyisetuja.

Tänä vuonna yhdistys on voi-nut ryhtyä antamaan jäsenilleen siivousapuun oikeuttavia maksu-sitoumuksia. Niiden saamiseen vaaditaan yhdistyksen jäsenyys ja rintamasotilas- tai rintamapalve-lustunnus. Myös miinanraivauk-seen osallistuneet ovat mukana. (RS, MP, MR).

Alkuvuoden aikana niitä voi saada kolme ja loppuvuoden ai-kana samoin kolme. Perhettä koh-den annetaan kuitenkin vain yhdet maksusitoumukset, vaikka molem-milla puolisoilla on ko. tunnukset.

Eero-Juhani Juhola

5

k u v a t : e r k k i s i p i l ä

Pian seitsemän vuosikymmenen takaiset talvisodan muistot ja tun-nelmat ovat tänään kaukaisia, mutta kukaan ei niitä unohda, vaikka lapsenkin silmin ja tunnoin ne kokenut. Talvisota jätti pysyvän jäl-jen kansamme sieluun, sanoi kenraalimajuri Hannu Särkiö puhees-saan talvisodan päättymisen muistojuhlassa Tapiolan kirkossa maa-liskuun 13. päivänä.

Talvisota jätti pysyvän jäljen kansamme sieluun

Muistopäivän tilaisuudet alkoi-vat aamulla lipunnostolla Espoon Kulttuurikeskuksen aukiolla ja kunniakäynnillä Espoon sankari-haudoilla.

Myös Kirkkonummen sankari-haudoille laskettiin seppele. Kirkos-sa oli kaksikielinen hartaushetki.

Tapiolan kirkossa pidetyn muis-tojuhlan tervehdyssanoissa pu-heenjohtaja Eino Luostarinen to-tesi, että hyökkääjää vastassa oli talvisodan henki, jolla Suomi sel-viytyi ylivoimaisesta tehtävästään.

Mahtava valtio ei saanut pientä maata murskatuksi.

Musiikkia juhlassa esittivät Kaartin soittokunta, Espoon sota-veteraanikuoro, Kanttiinin Lotat ja Trio Iris, Mika ja Valtteri.

Kenraalimajuri Hannu Särkiö muistutti, että talvisodassa panok-sena oli valtiollisen olemassaolon ohella koko pohjoismainen elä-mänmuotomme, kulttuurimme ja kansalaisvapautemme. Talvisodan taistelun keskeiseksi tunnukseksi muodostuikin "Kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta". Nämä arvot olivat esillä paitsi rintamalla, myös virsilaulu- ja ompeluilloissa, joita lotat kautta maan järjestivät pimen-nysverhojen takana seurataloilla ja kouluilla. Tutuista virsistä haettiin turvaa ja lohtua samalla kun ahke-rat kädet kutoivat kypäränsuojuk-sia ja liipaisinsormella varustettu-ja villakäsineitä.

Katseemme ei voi tunkeutua kansakuntamme tulevaisuuteen edes muutaman vuoden, puhumat-takaan vuosikymmenten syvyy-delle. Kansamme kokemukset it-

HANNU SäRKIÖ:

senäisyytemme aamunkoitosta ja erityisesti sotien ajasta antavat kui-tenkin lujaa luottamusta mahdolli-suuksiimme selviytyä mahdolli-sista tulevistakin ahdingon ajoista. Talvisota oli ankara

koulu nuorelle itsenäiselle maal-le. Mutta heille, jotka selvisivät sodista hengissä, se antoi vahvan luottamuksen läpäistä pahatkin on-gelmat ja koettelemukset.

Loppuhartauden piti lääninro-vasti Antti Rusama. - NI

Puheenjohtaja Eino Luostarinen to-tesi, että hyökkääjän voitonhymni jäi esittämättä.

Kenraalimajuri Hannu Särkiö muis-tutti, että talvisota oli ankara koulu itsenäiselle maallemme.

Lääninrovasti Antti Rusama va-kuutti, että sodanjälkeinen suku-polvi kunnioittaa veteraaneja.

6

Vain uhrin ansiosta lippu liehuu

Juuremme ovat sinivalkealla Poh-janmaalla.Veljessarjan syntymä-vuodet: Vilho 1917, Martti 1920, Eino 1922 ja Yrjö, allekirjoittanut 1924. Lapsina meille kerrottiin pe-rinnetietoa sodasta, jota oli käyty kotitilani ja naapurikantatilan pel-loilla kauan aikaa sitten. Kysy-mys oli viimeisestä voittoon päät-tyneestä Suomen sodan taistelusta, joka käytiin Alavudella 17.8 1808. Luonnollisesti leikimme myös so-taleikkejä. Isäni löysi 1930-luvulla peltoa muokatessaan tykinkuulan. Tuon ajan tykinkuulat olivat pyö-reitä, mitkä eivät räjähtäneet. Kuu-la oli poikakuulan kokoinen, joten sillä oli käyttöä kuulantyöntöhar-joituksissa.

Vartuttuamme suojeluskunnan ja sen poikaosaston toiminta vei mukaansa. Kesällä 1939 alkoi uh-kapilviä muodostua myöskin Suo-men ylle. Vilho oli suorittanut ase-velvollisuuden ja hänet kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Martti kutsuttiin asevelvollisuut-ta suorittamaan. Syttyi 105 päi-vää kestänyt talvisota. Vain Vilho-veljeni oli tuossa sodassa mukana. Hän kertoi sieltä palatessaan, että hänellä oli koko ajan sellainen var-ma tunne, että hänelle ei tapahdu mitään, meni hän kuinka pahaan paikkaan tahansa.

Jatkosodan alkaessa meidät nuorimmatkin sitten kutsuttiin ar-meijaan. Vaikeaa nivelreumaa

sairastava leskiäitini lähetti tä-ten neljä kasvattamaansa poikaa isänmaata puolustamaan. Eino-veljeni kertoi pikakirjoituksella pitämässään päiväkirjassa: Ase-masotavaiheen aikana kokeneit-ten sotakarhujen tilalle vaihdet-tiin pääasiassa eteläpohjalaisista nuorukaisista koostuva komppa-nia, johon hänkin kuului. Marssit-tuaan valtakunnan rajan yli, he ot-tivat lakin päästään kun saapuivat pyhälle Inkerinmaalle. Vartiopai-koillaan he ase kädessä tähyilivät ei-kenenkään maan yli vainolaisen liikkeitä. Koska joukossa oli mo-nia uskovien kotien poikia, he ko-koontuivat säännöllisesti ”korsu-seuroihin.” He tahtoivat pukeutua Jumalan koko sota-asuun, kun kä-vivät omaa sisällissotaansa sydän-ten taistelutantereella. Näille kah-den rintaman sotilaille muodostui

Talvisodan viimeinen päivä ja tie-to rauhasta on lähtemättätömästi jäänyt Er.P 21:ssä taistelleen Yrjö Granlundin mieleen. Er.P 21:n rippeet olivat Viipurinlahden ja Tervajoen maastossa, kun maalis-kuun 13. päivänä 1940 aseet vaike-nivat. ”Meillä ei ollut mitään tietoa rauhanneuvotteluista. Maaliskuun 13. päivän aamuna olin kuoleman väsynyt, ja pääni oli täynnä tykki-en jyskettä. Olin syvissä mietteis-sä. Kuvittelin, millaista on taivaas-sa. Sitten kuulin nuoren sotilaan huutavan minulle: ´Nyt on rauha!´ Minä kysyin: `Mitä sinä puhut? Ei ammuta!´Heräsin siihen todelli-suuteen, että kaikkialla oli hiljais-ta. Silloin käsitin, että minä elän. Kyyneleet tulivat silmiin, sitä ih-mettä ja iloa ei osaa kertoa.”

Yrjö Granlund muistaa, että maaliskuun 13. päivän aamu oli aurinkoinen, kirkas ja kaunis. Pakkasta oli 20 astetta. Tykis-tö- ja kranaattituli oli kovaa koko yön, aamua kohti se vielä vilkas-tui muuttuen kello 10-11 rumpu-tuleksi, jolloin joka sekuntti rä-jähti jossakin kranaatti. Vihollisen tulenjohtokone oli yötä päivää yl-

Talvisodan päättyminen pysyy mielessä

lämme. Viipurinlahdella oli vas-tassa neljä venälälaistä divisioonaa eli kymmenkertainen miesylivoi-ma aseineen. Er.P 21 tappiot oli-vat suuret: koko miesvahvuus oli 845 miestä. Näistä kaatui 99 mies-tä, haavoittui ja sairastui 320 eli yhteensä 419 miestä. Hevosia kaa-tui 30 ja haavoittui 5. Kaikki tämä tapahtui 26 vuorokauden aikana 17.2-13.3 1940.

Taistelujen jälki oli kaameaa katseltavaa

Tervajoen kaunis kylämaise-ma oli murskattu vuorokaudes-sa maan tasalle. Metsä oli päreinä, ja luminen maanpinta oli muuttu-

nut mustaksi mullaksi. Siellä tääl-lä oli kaatuneita ja haavoittuneita. Ilmanpaine oli tappanut sotilaan, joka makasi hangella silmät pääs-tä pullistuneena. Ilmanpaine oli iskenyt myös hevosen korvat jä-niskoiran korvien muotoisiksi. He-vonen tuli raivoon ja laukkasi päin mäntyä. Kauempana hyppeli kol-mijalkainen hevonen metsään päin suojaa etsien.

Rauhan tultua kello 11 rumpu-tuli katkesi yhtäkkiä. Kolme hävit-täjälentokonetta lensi alhaalla lin-jojen välissä. Jokaisella hulmusi koneen perässä sirppi- ja vasara-lippu. Vanjat nousivat kuopistaan, olivat iloisia, hurrasivat ja paikoin tulivat suomalaisten luo ja antoivat suomalaista rahaa.

Rauhanehdot kuultuaanSuomen kansa itki. Äidit itkivät

kaatuneita poikiaan, vaimot miehi-ään. Kirkot täyttyivät rukoilevista ihmisistä ja liputkin kyynelehtivät puolitangoissaan.

Yrjö Granlundin osalta jatko-sota päättyi syyskuun 24. päivänä 1941, jollloin räjähtävä luoti vei häneltä oikean käden.

Niilo Ihamäki nii

lo

ih

am

äk

i

ß

7

täten peräänantamaton yhteishen-ki. Hän koki voimakkaan hengel-lisen herätyksen murrosikäisenä. Pappiskutsumus kangastelikin hä-nen tulevana elämäntehtävänään.

Vilho-veljeni oli toiminut jouk-kueenjohtajana Uhtuan suunnal-la. Vuoden 1944 kevättalvella hänet siirrettiin Karjalan kannak-selle EP 20:een, minkä komentaja-na oli eversti Haanperä. Eino-vel-jeni joutui upseerikoulun jälkeen myös Kannakselle aivan tunte-mattomaan joukko-osastoon. Hän kuului JR 58:aan, minkä komenta-jana oli eversti Juva. Veljekset oli-vat nyt varsin lähellä toisiaan. EP 20 oli aivan Suomenlahden rannal-la ja JR 58 aivan tien vieressä kau-empana rannasta.

Kun hirvittävä teräsmyrsky al-koi 9.6 1944, lukee sota-arkis-ton päiväkirjassa EP 20 kohdalla seuraava teksti: ”Vihollinen aloit-ti hirvittävän tykistökeskityksen varhain aamulla. Tällöin komen-tokorsu sai täysosuman. Sen joh-dosta tuhoutui mm. koko salainen arkisto. Tätä sotapäiväkirjaa on alettu pitämään 9.6. klo 7.00 aa-mulla”. Se on edelleenkin sota-ar-kistossa ruudulliselle paperille kir-joitettuna. Onneksi upseerit olivat kaikki ulkona, joten henkilövauri-oita ei tullut.

Viimeisessä 15.6 päivätyssä kir-jeessä Eino-veljeni kirjoitti viisi päivää ennen kadoksiin joutumis-taan: ”Täällä kuoleman kentillä liikkuu itse elämän herra Jeesus

Kristus. Sain näitten kovien päivi-en alkaessa armon katkaista kaikki viimeisetkin siteeni tähän maail-maan. Nyt tunnen olevani onnel-linen yksin Jeesuksen seurassa. Hän on seissyt vierelläni, tukenut ja vahvistanut minua kun olen uu-punut.” Tuossa taistelussa komp-panian vanhemmat upseerit olivat kaatuneet tai haavoittuneet. Niin-pä veljeni, nuori vänrikki, joutui toimimaan pieneksi kutistuneen komppanian päällikkönä. Se vä-häinen tieto, minkä olemme saa-neet hänen viimeisistä vaiheistaan, on koostunut pienistä tiedon sirpa-leista.

Eino katosiJuhannuksen paikkeilla kotiseu-rakunnan pappi toi äidilleni mur-heellisen viestin: Teidän Eino- poi-kanne on joutunut kadoksiin 20.6. Kun murheellisen viestin tuoja oli lähtenyt, äitini lähti etsimään loh-dutusta neljän poikansa rintamal-ta lähettämistä kirjeistä, joita hän tallensi lipaston laatikossa. Hän kertoi: ”Kun avasin lipaston laati-kon, sieltä ikäänkuin hypähti yksi kirje käteen.” Kirje oli kirjoitet-tu asemasotavaiheen aikana 23.1 1943. Sisältö oli seuraava: ”RA-KAS ÄITI! Monet lämpimät ter-veiset täältä lauantai-illan hiljai-sesta korsusta. Syy tämän kirjeen kirjoittamiseen on aivan ainutlaa-tuinen. Minulla on ollut tänä päi-vänä sellainen aavistus, että täällä tulee tapahtumaan jotakin erikois-ta minun kohdallani. Ehkä haa-voitun tai kaadun lähiaikoina. Jos haavoitun, tahdon sanoa Teille: kärsimysten kautta Jumala kutsuu meitä siihen elämään, joka ei kuih-du kuolemassakaan. Jos kaadun, sanon Teille, ettei minun tarvitse pelätä kuolemaa. Tosin olen teh-nyt syntiä Jumalaa ja ihmisiä vas-taan. Pyydän anteeksi pahat teko-ni Teiltä ja veljiltäni. Joka päivä käyn myöskin Golgatan ristin juu-relle, jossa Jeesuksen veri pyyhkii pois kaikki minun syntini. On iha-naa elää ja kuolla Jumalan lapse-na. Ajallisen elämän tarkoitus on siinä, että oppisimme tuntemaan Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, jolloin meillä on iankaikkinen elä-mä. Minäkin saan tuntea Jeesuk-sen omana vapahtajanani. Kuole-

massa siirryn autuaitten vainajien joukkoon. Sinne odotan Teitäkin sekä Vilhoa, Marttia ja Yrjöä. Läh-tekää Jeesusta seuraamaan, niin ta-paamme kerran. Nyt lähden tykö-änne. ´Te rakkaat jääkää tänne nyt haltuun Jeesuksen, Ja valvoval-la miellä Te käykää taivaan tiellä, vie Herra meidät yhtehen´ (1938/Virsi 592:6). Älkää itkekö minua, sillä kun maiset taistoni ovat laan-tuneet, saan nauttia täydellistä Ju-malan rauhaa. Kiitos hyvyydestän-ne! Näkemiin taivaassa Eino.”

Vilho kaatui aselevon jälkeise-nä päivänäVilho-veljeni haavoittui lieväs-ti 12.6. Vammelsuussa. Vain li-hashaava käsivarteen ja reiteen. Pian hän pääsi takaisin rintamal-le. Hän toimi komppanian päällik-könä rannikkopuolustuksessa Vii-purilahden rannalla. Aselepo astui voimaan 4.9 klo 7.00. Suomalais-ten aseet vaikenivat sopimuksen mukaan, mutta venäläisten aseet vuorokautta myöhemmin. Veljeni kuten kymmenien muittenkin suo-malaisten kohtaloksi tuli kaatua tuon vuorokauden aikana. Sato-ja haavoittui. Eversti Matti Lukka-ri kertoo kirjassaan Asekätkentä: ”Punaupseeri tuli valkoista lippua heiluttaen sotilaitten saattelemana keskustelemaan suomalaisten up-seerien kanssa. Hän ihaili, että teil-lä on hyvä tulikuri. Se oli merkki siitä, että tieto aselevon ajankoh-dasta oli mennyt perille. Kun suo-malainen upseeri yritti sotilaitten saattelemana tehdä samoin, häntä ammuttiin piiskatykillä.”

Molemmat veljeni kuuluivat 10. divisioonaan, jonka komentajana oli eversti Kai Savonjousi. Tämä persoonallinen kristitty lähetti kaikkien divisioonansa kaatuneit-ten upseerien omaisille lämpimän ja sydämellisen osanottonsa sitee-raten Jeesuksen sanaa opetuslap-silleen: ”Sen suurempaaa rakkaut-ta ei ole kenelläkään kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä puoles-ta.” Veljieni lisäksi minun ja edes-menneen puolisoni serkkuja kaa-tui yhteensä kymmenen aseveljeä. Eräs heistä joutui kaukopartioret-kellä vangiksi ja kuoli sotavanki-leirillä.

Yrjö Kahra

nii

lo

ih

am

äk

i

8

Espoon Sotaveteraanit ry:n kan-natusjäsen Erkki Ikonen on pari-na kesänä järjestänyt veteraaneil-le merihenkisen retken. Veteraanit ovat päässet nauttimaan purjeve-neen kyydistä ja uusi retkikin on luvassa ensi kesänä.

Erkki Ikonen kertoo, että hänen vanhempansa Pirkko ja Sakari Ikonen ovat kuuluneet Espoon ve-teraaneihin.

– Isäni kuoltua ja äitini kärsies-sä muistin heikkenemisestä mie-tin, mitä voisin tehdä veteraanien hyväksi. Työssäni Nuottaniemessä sijaitsevan Villa Pentryn ravinto-lapäällikkönä tutustuin ravintolan erääseen asiakkaaseen, Merimet-sojen partion puuhamieheen Kari Kemppiin. Sain idean veteraa-nien purjehdusretkestä ja ehdo-tin sitä Kempille. Ajatukseni sai heti myötätuulta ja ensimmäinen purjehdus tehtiin elokuussa 2007. Kari Kemppi toimi päällikkönä ja reipas partiolaistyttö perämiehenä. Yhdeksänkymppinen veteraanikin sai ensipurjehduksellaan ihastel-la hänen riuskaa purjeiden reivaa-mistaan.

Purjehduksen jälkeen nautittiin Villa Pentryn tarjoama iltapala.

Onnistuneesta retkestä innostu-neena sovittiin, että meriretkestä tehdään jokavuotinen perinne. Par-tiolaisetkin lupasivat sille tukensa.

Purjeveneeseen mahtui vain vii-si veteraania, mutta Erkki Ikonen halusi, että useammatkin veteraa-nit pääsisivät nauttimaan meriret-kestä.

– Tiesin, että Sedu Koskisel-la on hulppea jahti ja yhteys hä-neen tuotti tuloksia. Elokuussa 2008 tusina espoolaisia veteraane-ja oli yhdistyksen toiminnanjohta-jan johdolla Katajanokan kasinon edustalla odottamassa jahtiin pää-syä. Sen päällikkö Patrick Neu-

Veteraanit merituulta haistelemassa

haus auttoi meidät alukseen ja odottelimme merelle lähtöä. Vali-tettavasti kesän kovimmat tuulet ja kova merenkäynti esti lähtömme. Veteraaneja tilanne ei haitannut. Cocktailpaloja ja virvokkeita naut-tien kuuntelimme aluksen päälli-kön asiantuntevaa jahdin esittelyä.

Kun varsinainen meriretki jäi tekemättä, pääsivät veteraanit kuu-kauden kuluttua kuitenkin merelle Merimetsojen upouudella veneellä laita vettä viistäen.

– Sittemmin tapasin Sedu Kos-kisen ja tiedustelin optiota meriret-kelle ensi kesänä. Sedu vastasi, että "veteraaneille aina". Sanoin ´kii-tos!´ ja lyötiin kättä päälle. Uusi meriretki siis odottaa veteraaneja.

Niilo Ihamäki

Hyvin sulla on homma hanskassa, kiittelee Toivo Nikander Kari Kem-pin kyydissä.

Cassandra Windell hallitsee me-

renkulun niksit.

Erkki Ikosen mukana veteraanit pääsevät ensi kesänäkin meriret-kelle.

9

Kolera tappoi Oolannin sotaan osallistuneita liittoutuneiden soti-laita enemmän kuin itse sotatoi-met, kirjoittaa Ossi Granlund.

”Ja se Oolannin sota oli kauhia - - ,” hoilataan tunnetussa laulelmas-sa. Kestettyään vain lyhyen ajan se ei ollut niin kauhea kuin sotilai-den kärsimykset ns. itämaisen so-dan päänäyttämöllä Krimin niemi-maalla brittiläisten ja ranskalaisten joukkojen piirittäessä Sevastopo-lin linnoituskaupunkia 1850-lu-vun puolivälissä. Vallinnut kylmä talvi, kulkutaudit ja haavoittunei-den kehno hoito verottivat suures-ti liittoutuneiden sotaväkeä. Sodan sankarihahmoksi nousi englanti-lainen sairaanhoitajatar Floren-ce Nightingale, joka Skutarissa Turkin rannikolla sai aikaan kään-teen tekevän parannuksen sodassa vammautuneiden hoidossa. Asias-ta saatiin julkisuuteen tietoja, kun sotakirjeenvaihtajat ensimmäisen kerran sotahistoriassa lähettivät ra-porttejaan työnantajalehtiensä toi-mituksille.

Kun Ahvenanmaan itsehallin-toyhdyskunnalla on ollut sanotta-vaa EU:n perustuslakia korvaavan sopimuksen hyväksytyksi tulemi-sessa ja koska suomalaisia sotilai-ta osallistui saariryhmän suojaksi rakennetun Bomarsundin linnoi-tuksen puolustamiseen, voitaneen yli puolentoista sadan vuoden ta-kaisia tapahtumia palauttaa vähän mieleen.

Ison-Britannian merimahdin jatkuvasti voimistuessa tsaari Ni-kolai I piti tärkeänä, että Ahve-nanmaalle rakennetaan vahva lin-noitus lännestä päin koettua uhkaa vastaan. Rakentamispaikaksi va-littiin Sundin Skarpansin kylä si-jaintinsa perusteella. Amiraliteetin ja insinööriyksiköiden johtama ra-kentamistyö aloitettiin 1830-luvun alussa. Työvoimana oli enimmäk-seen rangaistusvankeja. Suunni-telmat olivat mittavia ja Pietarissa toimineiden kuuluisien arkkiteh-

Oolannin sota

tien kädenjälkien piti näkyä ra-kennelmissa. Päälinnakkeen lisäk-si linnoituksessa piti olla peräti 12 puolustustornia. Niistä vain kolme oli valmiina piirityksen alkaessa. Pitkään jatkuneen rakentamisvai-heen aikana paikkakunnalle muut-ti Venäjältä joukko eri ammattialo-jen edustajia perheineen, ja kylästä muodostui pikkukaupunginomai-nen yhdyskunta, jossa seuraelämä kukoisti Viaporin tapaan.

Venäjän aggressiivinen ulkopo-litiikka, joka tähtäsi Balkanin nie-mimaan yliherruuteen, ja Turkkia vastaan aloitettu sota saivat Ison-Britannian ja Ranskan ryhtymään vastatoimiin sekä Mustanmeren että Pohjan- ja Suomenlahden ran-nikoilla. Venäjän laivasto, toisin kuin Englannin, koostui vain pur-jealuksista. Kun ne alakynnessä olevina pysyttelivät Kronstadtin suojassa, keskittyi liittoutuneit-ten voimankäyttö Suomen ranni-kolla Bomarsundin linnoituksen kukistamiseen ja Viaporin sekä pienempien linnakkeiden pommit-tamisen lisäksi rannikkokaupun-kien kauppasaartoon ja komman-do-tyyppisten maihinnousuiskujen tekemiseen vihollisen sotataloutta palvelevien satamien ja telakoiden sekä varastojen tuhoamiseen ja merellä kohdattujen alusten upot-tamiseen tai kaappaamiseen siitä välittämättä, olivatko ne mahdolli-sesti suomalaisia.

Piiritystaistelun vaiheetBomarsundin linnoitus oli raken-nettu mereltä päin ja arvattavasti vain yhdeltä suunnalta tapahtuvan ja merivoimiin tukeutuvan hyök-käyksen torjumiseksi. Puolikaaren muotoisen päälinnakkeen edustal-

la olevalle merenselälle johtavan toisen salmen syvyys oli merikort-teihin ehkä harhauttamistarkoituk-sessa merkitty todellista vähäisem-mäksi. Tämän engelsmannit, jotka olivat valmistelleet hyökkäystä hy-vin huolellisesti, äkkäsivät suori-tettuaan veden syvyyden luotauk-sia linnoituksen lähivesillä. Tässä työssä he saivat apua saarelaisilta, jotka olivat vuoden 1809 jälkeen joutuneet yli kolmen vuosikym-menen ajan pakkomajoittamaan venäläistä sotaväkeä.

Näin ollen hyökkäykselle avau-tui toinenkin yllättävä lähestymis-suunta. Kun päälinnakkeen ”pihan” puoleinen seinämä oli rakennettu Pietarin monumentaalisten julkis-ten rakennusten julkisivun kaltai-seksi monine ikkunoineen, pystyt-tiin maihinnousun suorittaneiden ranskalaisten joukkojen mukaan-sa raahaamilla tykeillä tekemään pahaa jälkeä päälinnakkeen sisä-tiloihin. Pyöreissä puolustustor-neissa olevien kevyiden tykkien ampuma-aukot muodostuivat vuo-rostaan tykkimiesten surmanlou-kuiksi ranskalaisten kivääritulituk-sessa. Yhdyshautojen puuttuminen hankaloitti osaltaan linnoituksen puolustamista.

Tunnusteluluontoisen ja torju-tuksi tulleen alkuhyökkäyksen jäl-keen alkoi suurimittainen pom-mitus laivatykeillä. Operaatioon osallistuneita aluksia on laskettu olleen liki kuusikymmentä. Neljä – viisi vuorokautta kestäneen am-munnan seurauksena Skarpansin kylä raunioitui tulipalossa. Kun linnoituksen puolustajien luku-määrä oli vain n. 2 000 miestä ja ranskalaista jalkaväkeä ja tykki-miehiä oli lähes 12 000 sotilasta, on ymmärrettävää, ettei piiritystä kestetty pitempään. – Mikäli venä-läisillä olisi ollut käytettävissään Ahvenanmaan vesillä Nobelin keksijäsuvun tuohon aikaan kehit-tämiä merimiinoja, joita käytettiin Sevastopolin sotasataman suoja-uksessa, olisi hyökkääjäosapuolel-le voitu aiheuttaa paljon suurem-pia tappioita.

Ruotsin yritys vaikuttaa suurvaltojen voimapolitiikkaan Joidenkin naapurimaamme pii-rien haikaillessa Suomen menet-

10

tämistä ryhtyi Ruotsin silloinen kuningas Oskar I Sevastopolin kukistumisen jälkeen aktiiviseen toimintaan Suomen takaisin saa-miseksi. Artikkeleillaan Ison-Bri-tannian ja Ranskan sanomalehdis-tössä hän yritti muokata otollista maaperää tavoitteelleen saada liit-toutuneet siirtämään sotavoiman-sa Mustanmeren rannikolta uusiin hyökkäysasemiin – nyt Venäjän pääkaupungin suuntaan. Konk-reettisena ehdotuksenaan kuningas esitti Ranskan Tukholman-lähet-tiläälle, että venäläiset sotajou-kot olisi tungettava Suomessa niin kauas itään, että Ruotsin itära-jan alkuosa kulkisi Nevajokea ja Karjalan kannasta pitkin. Lisäk-si Pietarista piti tehtämän länsi-maiden valvonnassa oleva vapaa-kauppakaupunki. Haihattelu johti vain siihen, että Iso-Britannia oli-si sallinut sen, että Ahvenanmaa palautuu entisen emämaansa yh-teyteen. Tällaista ratkaisua ei Os-

kar I kuitenkaan hyväksynyt pelä-ten ilmeisesti, ettei Ruotsi-Norjan unioni olisi kyennyt suojelemaan saarimaakuntaa idän suurvaltaa vastaan. Kun asia raukesi, ranska-laiset saivat tehtäväkseen linnoi-tuksen jäljellä olevien rakennelmi-en räjäyttämisen.

Tilanne taistelujen tauottuaSotatilan päättänyt rauha solmit-tiin pari vuotta myöhemmin Parii-sissa. Rauhansopimuksessa Venä-jä sitoutui olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata. Tästä lupaukses-taan se kuitenkin lipesi uuden vuo-sisadan alussa ryhtymällä uudes-taan linnoittamaan Ahvenanmaata nyt Saksan taholta koetun uhan ta-kia. Maakunnan demilitarisoinnin ei kuitenkaan voida katsoa alka-neen sanotusta rauhansopimukses-ta, sillä vain linnoittaminen ja lai-vastoasemat olivat kiellettyjä, ei sotaväen pitäminen alueella.

Miten sitten kävi yhteenotosta

hengissä selvinneiden linnoituk-sen puolustajien? Suuri osa heistä – mukana suomalaisia tarkka-am-pujia – vietiin lyhyeksi muodos-tuneeseen sotavankeuteen voitta-jamaihin. Tämä oli ehkä heidän onnensa, sillä samoihin aikoihin Ahvenanmaalla levisi koleraepi-demia, mikä pakotti suuren joukon liittoutuneita sotilaita jäämään pai-koilleen karanteeniin ja hoidetta-viksi. Tauti tappoi heitä kuitenkin enemmän kuin itse sotatoimet.

Ossi Granlund

Lähteet:J. R. von Salis: Uudemman ajan maailmanhistoriaOhto Manninen: Suomalaisten taistelut Herman Lindqvist: Ruotsin histo-riaArvid Bernce: Efter 1809Pertti Hakala, Christer Kuvaja ja Martin Hårdstedt: Det åländska folkets historia 1808-1920

Helsinkiläinen koululuokkamme pääsi ylioppilaaksi vuonna 1938. Uskoimme silloin, että maailma on meille avoin, kun sai vapaas-ti valita itselleen tiedekuntansa-kin yliopistolta. Mutta sitten vuon-na 1939 tulikin sota, josta kaikki luokkatoverimme eivät palanneet-kaan. Osa meistä muutti Espoo-seen ja noin 15-20 vuotta sitten aloimme kokoontua kerran kuussa Tapiolan kulttuurikeskuksessa päi-väkahvilla. Päivä oli aina tiistai, sillä moni kävi maanantaisin vete-raanien esitelmiä kuuntelemassa. Joukkoa oli aluksi runsas kymme-nen, mutta se supistui aikojen ku-luessa. Poikiakin oli aluksi muka-na, kuka tuli keppeihin nojautuen, kuka autollaan. Nyt meitä oli par-haimmillaan kuusi, me kaikki en-tisiä lottia ja leskiä. Maija-Liisa Pirhonen, jonka mies oli merivoi-mien pää aikoinaan, asuu palve-

Pieniä poikkeuksellisia tapahtumia

lutalossa ja tulee urheasti rollaat-toreineen taksilla. Leena Tuuteri oli sota-aikana sairaanhoitajana Kannaksella apuna tuberkuloosi-kuvauksissa, mutta valmistui sit-temmin lääkäriksi ja päätti työn-sä professorina lasten sydäntautien leikkauksissa. Laura Enckell oli sota-aikana pitkät ajat Itä-Karja-lassa, myöhemmin Ralph Enckel-lin puolisona monessa maailman-kolkassa. Elinor Vennola toimi

talvisodan aikana lääkintälottana Helsingissä, mutta jatkossa hoite-likin omia lapsiaan, joista yksi poi-ka on kuuluisa muotoilija. Marja Suomela ranskankielen taitoise-na oli tarpeen vaatiessa erilaisis-sa esikunnissa kanslialottana, Eila Tiuri toimi lääkintälottana ja mi-nun suurin sotakokemukseni sota-aikana oli kanttiinilottana JR 6:ssa Aleksandrowskassa.

Helmiriitta Honkanen

Juttelutuokio Espoon kulttuurikeskuksen kahviossa. Helmiriitta Honka-nen (vas.), Leena Tuuteri, Laura Enckell, Eila Tiuri ja Marja Suomela.

11

Tänä vuonna on vietetty Suomen sodan päättymisen 200-vuotisjuh-laa. Pääjuhla pidettiin Tukholmas-sa Ruotsin kuningashuoneen ja arvovaltaisten suomalaisten edus-tajien läsnäollessa.

Kouluajalta, runsaasti seitse-mänkymmentä vuotta sitten, on mieleeni jäänyt kertomus Suo-men sodasta. Päällimmäisenä siinä on opettajan toteamus, että vaikka Ruotsi hävisi sodan menettäessään Suomen, oli tapahtuma kuitenkin ensimmäinen askel kohti Suomen itsenäisyyttä. Suomen sodasta oli silloin kulunut runsaasti 120 vuot-ta ja Suomi puolestaan ollut itse-näisenä valtakuntana kansakuntien joukossa vajaat kaksikymmentä vuotta.

Suomen sota tuntui kaukaiselta, aivan kuin jossakin muinaisuudes-sa tapahtuneelta. Oliko silloin Suo-men sodan aikana jo joitakin, jotka uneksivat Suomen itsenäisyydestä? Anjalan liitto oli jo olemassa ja sii-nä joitakin, joita kutsuttiin suoma-laisiksi itsenäisyysmiehiksi, mutta varsinaisesti kai Anjalan liitto oli suunnattu kuningas Kustaa III:ta vastaan. Mutta jostakin ilmestyi mies, jolle isänmaa oli rakas ja kal-lis asia: Johan Ludvig Runeberg. Hän oli sodan päättyessä vasta 5-vuotias, joten hänellä tuskin oli omakohtaisia kokemuksia sodas-ta. Mutta hänestä tuli kuitenkin se. Joka dokumentoi Suomen sodan teoksessaan Vänrikki Stoolin tari-nat. Ollessaan kotiopettajana Ruo-vedellä hän kuuli isäntäväeltään ja silloisilta sodan veteraaneilta tari-noita sodasta, kuten hän itse ker-too teoksessaan. Näin syntyi tuo mainittu runokokoelma. Siitä me kouluaikana puolestamme saimme tietomme Suomen sodasta. Opim-me tuntemaan sotapäälliköitä ku-

Kiinnostus sotiin säilyy

ten Sandels ja Döbeln sekä san-kareita kuten Sven Dufva. Kävi myös ilmi, kuinka monet veteraa-nit elivät köyhyydessä ja puuttees-sa mutta mielellään kertoivat ko-kemuksistaan.

Viime sodissamme, joista vii-meinenkin päättyi 64 vuotta sitten, olemme me nykyiset sotaveteraa-nit olleet mukana. Onhan tuo 64 vuottakin pitkä aika, mutta sen me kuitenkin olemme itse kokeneet ja muistamme. Eikö silloin 200 vuot-takin, joka on pituudeltaan kol-minkertainen, ole historian kulues-sa lyhyt aika? Oli kuinka tahansa, tuntuu siltä, että Suomen sota vielä kiinnostaa. Siitä lehdet kirjoittavat ja esimerkiksi Kanavassa oli artik-keli. Miten nyt olisi suhtauduttava vuoteen 1809. Siinä tosin paljon käsitellään asiaa Ruotsin kannal-ta, jota sota myös koski ja kukaties juuri Ruotsia. Mutta nyt on helppo nähdä, että se todella oli Suomen ensimmäinen askel kohti itsenäistä valtakuntaa. Ja oma vapaussotam-me käytiin myös otollisena ajan-kohtana. Se jos mikä oli erillisso-ta – olkoonkin, että Napoleon oli luvannut Suomen Venäjän keisa-rille.

Sodan jälkeen emme muistel-leet sotatapahtumia emmekä koko sotaa. En muista, että opiskeluai-kanani olisin koskaan keskustel-lut sodasta. Sota-aika oli liian lä-hellä, rauhanehdot liian ankarat ja epäoikeudenmukaiset. Olimme kuitenkin käytännöllisesti katsoen lähes yksin onnistuneet vastusta-maan puna-armeijaa, pysäyttäneet sen ja estäneet maan miehityk-sen ja vihollisen valmiiksi suun-nitellut voitonparaatit lippuineen ja muine rekvisiittoineen. Suomi oli sotaa käyneistä Manner-Euroo-pan maista ainoa, jota ei miehitet-

ty. Tunsimme, ettemme turhaan olleet uhranneet parhaita vuosiam-me. Eiköhän kaikilla ollut kiire ja suuri into päästä rauhan ajan teh-tävien pariin, opiskelemaan ja työ-elämään.

Kieltämättä oma talvisotam-me ja siihen liittyvä jatkosotam-me kuitenkin kiinnostavat meitä. Sodan jälkeen tuli runsaasti sota-kirjallisuutta, josta Väinö Linnan Tuntematon sotilas on yhä suuren yleisön kannalta ykkönen. Siinä kerronta on toden tuntuista ja aitoa murteita myöten. Se on eräs help-potajuinen dokumentti viimeisistä sodistamme. Vielä tänäänkin esi-tetään Linnan kirjaan perustuvaa Tuntematonta sotilasta teatteriver-siona näyttämöllä. Televisio esit-ti teatterisovituksen helmikuussa. Katselin sitä ehkä yhtä kiinnostu-neena kuin aikoinaan saman kir-jan filmatisointia. Mutta puuttui-ko siitä jotakin? Oliko se vain sitä, että olisin odottanut enemmän so-dan kuvausta kuin vapaa-ajan puu-hailua. Mutta todellistahan oli so-dassakin vapaa-ajan musisointi ja muu vapaa-ajan viihteen organi-soiminen. Ja missä suomalainen tulisi toimeen ilman viinaa! Ehkä teatteri asetti oman rajoituksensa esitykselle, varsinkin vertailussa filmiin. Tosin näyttämöllä oli iso-kokoinen valkokangas, joka sekin antoi oman osuutensa ja lisänsä ta-pahtumien kululle. Nuorisovoittoi-nen teatteriyleisö, jota näkyi usein-kin näyttelijöiden kulkiessa heidän keskuudessaan, tuntui kiinnostu-neena seuraavan esitystä. Aplode-ja annettiin. Yhä ilmestyy sotaan liittyvää kirjallisuutta. Tuskin sitä ilmestyisi, ellemme olisi siitä kiin-nostuneita.

Olavi Kantele

nii

lo

ih

am

äk

i

12

Espoon kaupungin Kuljetuspalve-lun asiakas saattaa saada kuljet-tajakseen lentoemäntä Kerstinin joka tuuraa isäänsä, amerikkalaista filminäyttelijää muistuttavan ren-non Janin, akateemisen lopputut-kinnon suorittaneen leppoisan Ja-rin, sydämellisen Ankin tai sitten jonkun vanhemman polven espoo-laissyntyisen taitavan ja mukavan perusammattilaisen, joka on ajanut taksia vuosikymmenet. Ja kaikki he ovat hyviä.

Monilla meistä espoolaisista so-taveteraaneista on oikeus Kuljetta-japalvelun takseihin. Niitä myön-netään vammaislain mukaan, siis erilaisten keskivaikeiden ja vaikei-den vammojen, astman ym. saira-uksien takia sellaisille henkilöille, joilla liikkuminen alkaa olla rajoit-tunutta ja vaikeaa. Meitä sotave-teraaneja on asiakkaina projekti-päällikkö Johanna Mätäsahon mukaan kuljetusten yli 4 000 saa-jasta noin 20 prosenttia. Itse olen saanut liikkua näillä takseilla rei-lun vuoden, ja kyllä ne helpottavat asiointia. Sitä paitsi niiden kuljet-tajat ovat todellisia palveluamma-tin herrasmiehiä ja taitavia ajajia.

Espoon hienot taksitAkateeminen ajuriJari Salo, 50 v. suoritti 80-luvun alussa ekonomin tutkinnon Helsin-gin kauppakorkeakoulussa ja an-saitsi opiskelurahoja ajamalla tak-sia. Hän työskenteli ensin omalla alallaan laskentaekonomina yri-tysmaailmassa parisenkymmentä vuotta, mutta päätti vuonna 2004 vaihtaa alaa. Maailmaa oli tullut jo nähdyksi ja työkään ei enää oi-kein miellyttänyt. Niinpä hän päät-ti ryhtyä opiskeluaikojen sivuam-mattiin päätoimisesti etenkin, kun hän oli pitänyt ammattiajokortin voimassa, ja aloitti taksiajajana.

Tämä työ on miellyttävää siinä, missä joku muukin työ, Jari Salo kertoi.

– Tapaan paljon erilaisia ihmi-siä, ja suurin osa asiakkaista on mukavia. Päivät ovat tosin pitkiä, ja yöllä kun ravintolat sulkeutu-vat, saattaa olla hankaliakin kyy-dittäviä.

Jari sanoo kuitenkin olevansa tyytyväinen paljon vaihtelua tar-joavaan ammattiinsa. Nyt kun hän on ajanut jo useamman vuoden, hän tuskin vaihtaa enää ammattia. Salo asuu Nöykkiössä, toinen po-jista asuu vielä kotona. Puoliso on myös työelämässä. Salo kuljettaa provisiopalkalla toisen omistamaa autoa, ja tulot ovat hänen mieles-

tään varsin kohtuulliset. Vapaa-ai-koina hän lenkkeilee, ja liikunnasta käy myös koiran ulkoiluttaminen.

Yritän sopia kuvausajasta, mut-ta Jari Salo kieltäytyy kohteliaas-ti kuvauksesta, hän ei pidä sitä tärkeänä. Ajaminen on tärkeäm-pää. Tyydyn hänen toivomukseen-sa, kaikki eivät halua ”pramille”, vaikka olisi ollut mukava julkais-ta leppoisan ja kohteliaan miehen kuvakin tämän jutun yhteydessä. Useimmat Jarin asiakkaista tunte-nevat hänet selostuksenkin perus-teella.

Olen ajanut Jarin kyydissä Sou-kasta Tapiolaan ja tehnyt tätä haas-tattelua matkan aikana. Kun hän pysäköi ystäväperheen pihaan, hän nousee autosta ja kiiruhtaa avaa-maan minulle kohteliaasti oven. Kiitän hyvästä kyydistä ja toivo-tamme toisillemme hyvät päivän jatkot.

Neljän lapsen isäJani Mäkisen yhdennäköisyys näyttelijä Nicolas Cagen kans-sa on niin ilmiselvä, että Jani sa-noo hieman hämillään naurahtaen: ”Muutkin ovat siitä vähän huo-mautelleet.”

Janilla on neljä lasta, ja 33-vuo-tias isä paahtaa taksiajoissa miltei yötä päivää. Ainakin sellaisen kä-sityksen sain, kun yritin tavoitella häntä puhelimitse. Jani oli töissä puoleen yöhön, ja aloitti seuraa-vana aamuna jo puoli kuudelta.

Ann-Christine Falkstedtin kyytiin voi lähteä turvallisin mielin.

pe

rt

ti

sa

ss

i

13

Hän tekee siis pitkiä päiviä, kuten useimmat puhuttamani taksit.

Työni on vaihtelevaa ja miele-kästä, ei tässä juuri mitään epäkoh-tia ole. Päivän mittaan kilometre-jä saattaa kertyä kolme - neljäkin sataa, ja päivät venyvät todellakin usein yöhön saakka.

Ja töitä on; Jani ihmetteli hie-man kun kerroin, että HS:n uutisen mukaan taksit olivat ainakin len-toasemalla valittaneet kyytien vä-hentyneen uhkaavan laman takia. (Haastattelu tehtiin joulun alla.)

Kyllä täällä Espoossa ainakin kyytejä riittää, ja minähän esimer-kiksi ajan vain näitä Kuljetuspal-velun keikkoja ja koulukuljetuk-sia, Jani huomautti.

Hyvin useilla tapaamillani tak-sinkuljettajilla on jonkin muun alan koulutus, niin myös Janilla. Hänellä on tuotantotekniikan am-mattikoulutus, mutta valmistumi-sen jälkeen ”tämä homma tuntui paremmalta”, ja niin hän on ajanut taksia jo useamman vuoden. Lap-sista vanhin on 15-vuotias ja nuo-rin vasta puolitoista vuotta.

Vapaa-aika täytyy omistaa lap-sille, Jani sanoo, mutta istumis-työn vastapainona pitää tietysti harrastaa myös liikuntaa. Sen hoi-telen käymällä kuntosalissa ja pe-laamassa sulkapalloa.

Jani Mäkinen on kohtelias ja huomaavainen, mikä näyttää ole-van myös hänen virkatoveriensa ominaisuus. He ovat myös avuli-aita, tulevat ulos autosta, avaavat ovet, siirtävät tarvittaessa istuimen asentoa sekä huolehtivat kassit ja rollaattorit tavaratilaan. Tosi mu-kava heidän kyydissään on matka-ta.

Italiasta Espoon invataksiksiViehättävän poikkeuksen espoo-laistaksien miesvaltaisessa joukos-sa tekee herttainen Ann-Christine Falkstedt, joka muutti vuosi sit-ten 20 Italian-vuoden jälkeen Mi-lanosta Matinkylään ja ryhtyi kul-jettamaan invataksia. Kun pihaan ajaa puhdas valkoinen pienoisbus-si, näen heti, että Ankihan siellä ratin takana on, hoikkana ja tyy-likkäänä mustassa housupuvussa, jonka vyötäröä kiertää Dolce-Gab-banan vyö. Mikä ilo silmälle!

Anki aloittaa päivänsä hakemal-

la Soukasta aamulla kello 7 kehi-tysvammaisia lapsia ja viemällä heidät Olarin toimintakeskukseen. Illansuussa sama tapahtuu toisin päin. Muun osan päivästä hän ajaa Kuljetuspalvelun ostokyytejä.

Istuimmekin aamutuimaan Sou-kan palvelutalon kahviossa, mis-sä Anki käy usein aamukahvilla. Siellä hän kertoi työstään, joka hä-nen kuten muidenkin puhuttele-mieni taksien mielestä on valai-sevaa. Asiakkaat ovat mukavia, ja heidän joukossaan on myös usei-ta sotaveteraaneja. Minkäänlaisia ongelmia hänen kohdalleen ei ole osunut. Kaikki on sujunut miellyt-tävästi.

– Aluksi minun oli aika vaikea tottua sinuttelemaan iäkkäämpiä asiakkaita, sillä Italiassa se ei olisi ollut mahdollista. Vaikka italialai-set ovat vilkkaita, siellä tavat ovat muodollisempia kuin Suomes-sa. Esimerkiksi minun esimiehe-ni, jonka olin tuntenut kaksi vuosi-kymmentä, teititteli yhä minua, ja minä tietysti häntä!

Muitakin eroja esiintyy. Siel-lä on enemmän sosiaalista kanssa-käymistä, istutaan iltaa, puhutaan paljon ja tunteet näytetään. Usein saatetaan porista puoleen yöhön. Täällä vietän illat kotona. Mut-ta syön yhä illallisen kello 22.00. Pidän lukemisesta, joten luen pal-jon. Lomilla lennän miltei aina Milanoon. Olin siellä elokuussa ja myös uudenvuoden vietin Italias-sa. Joulun alla kävin Lontoossa ta-paamassa italialaisia ystäviäni.

–Sain Italiasta palattuani heti työpaikan. Kuljetuspalveluahan hoitavat useat eri liikennöitsijät. Tämän firman, jossa palvelen, Es-poon Taksikuljetus Oy:n omistaja on isäni vanha ystävä Per Sund-ström, ja isänikin oli ammatiltaan autoilija. Tämä homma kulkee siis suvussa.

Anki kertoi, että hän joutui heti noin vuosi sitten Suomeen palat-tuaan viiden viikon koulutukseen, joka oli monipuolista ja sisälsi pal-jon liikennöimiseen liittyvää tietoa lakipykäliä myöten. Opetus sisäl-si myös intensiivistä katukoulutus-ta, sillä hyvän taksin on tunnetta-va pääkaupunkiseudun kadut. Niin ikään hän suoritti taksin D1 liite-ajokortin.

Keskustelin Ankin kanssa myös vuoden vaihteessa voimaan tul-leesta kuljetuspalveluiden uudis-tuksesta, jossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Monet tuntuvat ih-mettelevän sitä, että taksin käyt-töoikeuden maksukatto on 21 eu-roa. Ajaa saa pitempäänkin, eikä aluerajoitusta enää ole, mutta sii-tä on maksettava taksamittarin mu-kainen maksu. 21 eurolla ei taida päästä edes Soukasta Tapiolaan!

Monelle on jäänyt myös epäsel-väksi, pitääkö taksamittarin mukai-sen maksun lisäksi maksaa myös se entinen 2 euroa. Allekirjoittanut on saanut kotiin tulleista ohjeista käsityksen, ettei sitä tarvitse mak-saa. Kun tuetut taksit on tarkoitettu vain virkistyskäyttöön ja kun val-taosa sen lajin tilaisuuksista: kon-sertit, teatterit, esitelmät ja lukuisat muut tapahtumat ovat Helsingissä, niin tilanne mietityttää monia. Mo-nille jää ainoaksi huviksi ostoskes-kuksissa käynti, eivätkä kaikki ole shoppailufaneja.

Eräs naispuolinen sotaveteraa-ni, joka on dementoituneen avio-puolisonsa omaishoitaja, ihmet-teli myös, etteikö hän voi käydä katsomassa miestään hoitolaitok-sessa tuetulla taksilla, vaan mat-ka on maksettava omasta pussista. Ainakin jokapäiväiset vierailut voi unohtaa!

*Tällaisin taksikuulumisin toivotan kaikille lukijoille hyvää alkanutta juhlavuotta ja tyytyväistä mieltä.

Kiitän myös Anki Falkstedtiä, Jari Saloa ja Jani Mäkistä jutte-lutuokiosta sekä heidän välityk-sellään kaikkia kuljetustuen ystä-vällisiä takseja ja toivotan hyvää ajovuotta. Heidän ystävällisyyten-sä, avuliaisuutensa ja kohteliaisuu-tensa tuntien yhteiset ajot sujuvat epäilemättä vastaisuudessakin hie-nosti.

Anja Katavisto

14

Espoon Veteraanien perinteinen sotahistoriamatka tehtiin 31.7. – 8.8. 2008 Suomenlahden ympäri reittiä Tallinna – Narva – Pietari – Koivisto – Viipuri. Asiantuntijaop-paana toimi eversti Sampo Ahto ja matkan järjestäjänä oli Vihdin Lii-kenne. Veteraanien ryhmään kuu-lui seuralaisineen noin 20 matka-laista.

Laivamatkan jälkeen lähdimme bussilla Tallinnasta itään ja ensim-mäinen sotahistoriakohteemme oli Pohjantähti-muistomerkki Muuk-sin linnamäellä. Tämän kolmi-osaisen muistomerkin on v. 1994 pystyttänyt Suomen Sotaveteraa-nien Viron yhdistys Suomen ja Vi-ron vapaaehtoisen maanpuolustus-työn muistoksi. Martin Ekströmin I suomalainen vapaajoukko Viron vapaussodassa, virolaisten vapaa-ehtoisten Suomen Pojat ja Erna-ryhmä ovat kukin saaneet oman ki-vipaatensa.

Tällä arvokkaalla paikalla Eino Luostarinen ja Leo Tonttila luo-vuttivat Veljestukimitalin Sam-po Ahtolle hänen merkkipäivänsä johdosta.

Matkalla ohitimme Sillamäen kaupungin, joka neuvostoaikana ydinteknologiaan liittyvine laitok-sineen oli suljettu ja tarkoin varti-oitu alue.

Seuraava kohteemme oli kuu-lu Sillamäkien taistelualue, jossa heinäkuussa 1944 neuvostoarmei-ja työnsi saksalaisia voimalla län-teen. Sampo Ahto kertoi tunnetulla taidollaan taisteluista, joista suo-men kielellä on kirjoitettu kovin vähän. Venäläiset toimivat samal-la taktiikalla ja ylivoimalla kuin muutamaa viikkoa aikaisemmin olivat tehneet Kannaksella. Hyök-käyksen suorittaja oli sama Govo-rovin armeija, joka vyörytti suo-malaiset Valkeasaaresta Viipuriin. Saksalaisten kova vastarinta Sini-mäkien taistelussa sitoi runsaas-ti neuvostojoukkoja ja paine Suo-men rintamilla väheni.

Emme maksaneet ”voitelu-maksua”

Narvassa nukutun yön jälkeen jouduimme viettämään Venäjän rajalla ilman mitään ruuhkaa noin kaksi tuntia, kun emme suostuneet maksamaan virkailijoiden vaati-maa yhden euron ”voitelumaksua” kultakin matkustajalta. Matkal-la Sampo Ahto kertoi Pietarin pii-ritykseen liittyvistä tapahtumista. Pietarhovin puistoon ehdimme so-pivasti ennen lukuisten suihkuläh-teitten sulkemista. Suuruudessaan ja loistossaan puisto on kokeneel-lekin matkaajalle elämys.

Kronstadtin patorakennelma valmistumassa

Yövyimme Pietarissa ja kolman-nen matkapäivän aamuna teimme kiertoajelun kaupungissa, jossa todella riittää Suomen historiaan liittyvää ja muutakin näkemis-tä. Jalkauduimme Smolnan luo-na ja ihailimme komeaa palatsia, jossa Suomen itsenäisyys sinetöi-tiin. Jatkoimme Kronstadtiin ja to-tesimme, että noin 10 vuoden tau-on jälkeen patorakennelma ja sen vieressä oleva saarelle johtava tie olivat valmistumassa. Muutoinkin kaupunki oli edelleen siistiytynyt. Sotalaivat olivat kauniissa rivissä, eikä satama-altaassa enää lojunut yhtään sikseen jätettyä hylkyä. Öl-jyrikkaudet mahdollistavat vauras-tumisen ja varustautumisen.

Kannaksen läpi ajoimme Koi-viston kautta. Kirkon katto oli re-montissa. Mahdetaanko kunnostaa kirkoksi tai joksikin muuksi? Nau-timme yhteisen lounaan Viipuris-sa ja näimme myös siellä vähäistä rakennuskannan kohenemista. Osa arvokkaimmasta rakennuskannas-ta näyttää kuitenkin edelleen ole-van menossa kohden lopullista tu-hoaan.

Kotimatkalla kiiteltiin eversti Sampo Ahtoa ja matkailijat vaikut-tivat tyytyväisiltä matkan antiin. Puheenjohtaja Eino Luostarinen totesi, että kuitenkin aina parasta Venäjän-matkoissa on kun pääsee terveenä ja elävänä kotiin. On ol-lut aikoja, jolloin ei ole päässyt.

Teksti ja kuvat Toivo Palo

Sampo Ahto sai veljestukimitalin.

Retkeläiset ihastelivat Pietarhovin loistoa.

15

Prikaatikenraali Juha-Pekka Lii-kola selvitti maanantaiesitel-mässään helmikuun 16. päivänä Suomen puolustus- ja turvallisuus-politiikkaa ja Puolustusvoimain tehtäviä valtioneuvoston eduskun-nalle jättämän selonteon pohjalta.Puolustusvoimain on selonteon mukaan vastattava Suomen soti-laallisesta puolustuksesta, tuettava viranomaisia ja osallistuttava krii-sinhallintaan.

Puolustusvoimien on kyettä-vä toimimaan koko maan alueella. Sen on muodostettava sotilaallisen toiminnan painopiste kulloisenkin tilanteen vaatimusten mukaisesti.

Suomella on oltava oman kan-san ja ulkomaiden uskottavaksi ar-vioima kyky ennalta ehkäistä ja torjua meihin kohdistuvat sotilaal-liset uhkat. Kriisi on pyrittävä hal-litsemaan ennen sen laajenemista. Koska Suomi ei kuulu sotilasliit-toon, on sen turha odottaa ulko-puolista apua.

Puolustuksemme perustuu edel-leen reserviarmeijaan, yleiseen asevelvollisuuteen. Sitä jatketaan, vaikka muualla, viimeksi Ruot-sissa, yleisestä asevelvollisuudes-ta ollaan luopumassa. Armeijan

Suomi säilyttää yleisen asevelvollisuuden

Ydinaseet ovat järjettömiä aseitaDosentti Stefan Forss piti maa-nantaiesitelmän 23.2. ydinaseiden roolista kansainvälisessä politii-kassa.

Yhdysvallat pudotti vuonna 1945 Japaniin kaksi atomipom-mia, ensimmäisen Hiroshimaan ja toisen Nagasakiin. Tuho oli valta-va. Sen jälkeen ydinasetta ei ole käytetty. Ydinaseet ovatkin järjet-tömiä aseita. Niitä ei voi käyttää sodassa, jossa pyritään joihinkin järjellisiin sotilaallisiin tai poliit-tisiin päämääriin. Maailmassa on viisi ydinasevaltiota; Yhdysvallat, Venäjä, Englanti, Ranska ja Kiina. Muutamat muutkin valtiot ovat ke-

hitelleet omia ydinaseitaan. Ydinaseita ylläpidetään pelot-

teluaseina. Ydinaseiden valtava tuhoamiskyky ja leviämisen vaa-ra ovat johtaneet niiden valvontaa ja käyttöä koskeviin sopimuksiin. Dosentti Forss arvioi, että Yhdys-vallat poistaa ydinaseensa Euroo-pasta.

Kun ydinaseita hävitetään, nii-den uraani otetaan talteen ja siir-retään ydinvoimaloiden polttoai-neeksi.

Valistusjaoston puheenjohta-ja Hannu Särkiö toivoi päätössa-noissaan, että ydinaseiden hallus-sapidossa järki voittaa. - NI

toimintakyky riippuu myös rahas-ta. Sotakaluston teknisen kallistu-misen johdosta puolustusbudjettia korotetaan selonteon mukaan täy-simääräisten inflaatiokorjausten li-säksi vuosittain kahdella prosentil-la alkaen vuodesta 2011.

EU:n laajeneminen on lisän-nyt Euroopan turvallisuutta. EU ja Nato ovat löytäneet toisensa.

Viimesyksyinen Georgian sota osoitti, että Venäjä käyttää asevoi-maansa maansa rajojen ulkopuo-lella, kun se katsoo sen tarpeelli-seksi. -NI

er

kk

i s

ipil

ä

Juhla Palstarinteellä

”Veljeä ei jätetä”- juhla tiistaina 11.8.2009 klo 10.00Ilmoita tulostasi viimeis-tään 6.8.09Puh. 541 4294 tai 596 862Bussi Tapiolasta klo 9.15Leppävaara 9.25Karakallio 9.30.Palstarinteeltä lähdetään klo16.00.

JuhlaohjelmaSoitinryhmän esitysTervetuloa palstarinteellePalstarinteen hoitokunnan pj. Eino SaloLaulu- ja soitinryhmien yhteisesi-tyksetJuhlapuhe. Puheenjohtaja Eino LuostarinenEspoon kaupungin tervehdysKansantanssiesitysRuno isänmaallePienoisnäytelmä ”Veljeä ei jätetä”VapaasanaJuhlapäivän lounas – Veteraaninai-setVapaa-ajan ohjelmaa: Seurustelua,Tikanheittoa ym. Saunakin on läm-min.Laulu- ja soitinryhmien yhteisesi-tyksetLähtökahvit – VeteraaninaisetVeteraanien iltahuuto

e r k k i s i p i l ä

16

JALKOJEN HOITOA

Jalkahoitola kaisa Järveläinen taavinkoti, nauhakuja 2, espoo

puh: (09) 4521005 Jalkahoitola rebecca ortju

merikartano, tyrskyvuori 6, espoopuh: 050 328 45 66

KOTIKÄYNNITJalkaterapeutti mervi klementti

puh: 040 8612543

Tapiola, Kaupinkalliontie 10, 02100 Espoopuh. (09) 816 5051, lipunmyynti (09) 816 57234.

www.espoo.fi/kulttuurikeskus

Itsepalvelu – PalvelupesulaPesutupa Viherpeippo

Peset matot ja muut kodin suuret tekstiilit

-rumpukoneissa tai laakapesuna-Kavallinpelto 13 , 02710 Espoo ViherlaaksoPuh 09-849 3100 Avoinna ark 9-20 la 9-15

TAPIOLAN OTSO APTEEKKIPalveleva apteekki

Laaja ja monipuolinen palveluvalinta Tapiolan ydinkeskustassa

Nyt täysin uudistettu sisäänkäynti sähköovillaTervetuloa!

Länsituulentie 6

17

RAVINTOLA ALBERGA

lounas-, tilaus- ja teatteriravintolaleipurinkuja 2

puh. 09-5123600

Leppävaaran Uusi Apteekkiliikekeskus sello, 02600 espoo

puh. (09) 8492 550

avoinna: ma-pe 9.00 - 21.00 la 9.00 - 18.00 su 12.00 - 18.00

E.M. Pekkinen Oypl 36, 02921 espoopuh. (09) 849 4070www.empekkinen.fi

Tapiolan Apteekkikauppamiehenkatu 6

02100 espoopuh. (09) 452 0130

Revontulen Fysioterapiaveteraanikuntoutusta

revontulentie 802100 espoo

puh. (09) 455 3595

SISUSTO OY LEHTOKARIollaksentie 902940 espoo

puh. 0400-353957

FYSIOTERAPIA ANN-BRITT RAJALA

espoonlahdenkuja 4espoonlahden uimahalli

02320 espoopuh. (09) 802 2083

FINNZYMES OYwww.finnzymes.fi

LAKIASIOIDEN HOITOA• Testamentit,perunkirjoitukset• Kaikkiperheenlakiasiat

Lakiasiaintoimisto Tuula Rainto Oypuhelin: 045-1115577 ruusulankatu 19,

00250 helsinki

Suomen Kongressitekniikka Oy

18

Olin helsinkiläinen ylioppilaskoke-las, tyttönormaalilyseon IX-luok-kalainen. Kotonani seurattiin huo-lestuneina Euroopan tilannetta, ja itsekin luin sanomalehtiä, mutta sodan uhka tuntui silti kaukaisel-ta. Kun koulu alkoi syyskuun alus-sa tavalliseen tapaan, opiskelimme ja suunnittelimme penkinpainajai-sia ja kirjoittelimme lauluja toisis-tamme ja opettajista. Kun Neuvos-toliitto alkoi esittää vaatimuksia Suomelle, alkoivat yhä näkyväm-mät toimet sodan varalta. Oli pi-mennysharjoituksia ja koehälytyk-siä. Iltaisin olin usein lottatöissä tai SPR:n talkoissa sidetarpeita te-kemässä.

Kerrostaloihin perustettiin ta-lonsuojeluryhmiä, ja minäkin kuu-luin asuntalomme ryhmään. Löy-sin pienen sinikantisen vihon, johon olin kirjoittanut oppimaa-ni. Minulla ei ollut mitään mieli-kuvaa siitä, missä meitä opetettiin, mutta vihosta näin, että meille oli mm. opetettu ilmatorjunnan peri-aatteita, taistelukaasuilta suojautu-mista ja erilaisten pommien omi-naisuuksia. Ensiapua opeteltiin erään talossamme asuneen nuoren lääkärin kotona. Kullekin annet-tiin kaasunaamari ja opetettiin sen käyttöä. Ryhmän tehtävät määri-teltiin seuraavalla tavalla: taiste-lu tulta vastaan – suojautuminen – pelastus ja ensiapu.

Koska armeija oli huonosti va-rustettu, naiset neuloivat innok-kaasti lapasia, sukkia, kypärän suojuksia ja ”äidin kultia”. Moni tyttö ja nainen opetteli uudelleen kantapään tekemisen. Minunkin piti kantapäätä neuloessani turvau-tua keskikoulun aikaiseen käsityö-vihkoon, joka onneksi oli tallella.

Koulutyö koko maassa lopetet-tiin 11.10. ja kehotettiin viemään lapset ja vanhukset pois Helsingis-tä.

Monet lapsiperheet noudattivat kehotusta. Sisareni oli jo 15-vuo-tias, joten pysyimme kotona. Op-pikoulujen ylimpien luokkien kou-

Ylioppilaskokelas lukuvuonna 1939-40

lutyö alkoi jälleen 9.11. Minulla ei ole mitään mielikuvaa siitä, mitä tein tuona kuukauden ”loma-aika-na”, mutta ilmeisesti jatkoin edel-lä esitettyjä puuhiani. Meille oli myös muistaakseni annettu koti-tehtäviä täksi ajaksi. Me ylioppi-laskokelaat olimme koulutyömme alettua ainoina oppilaina koulus-sa ja saimme olla välitunnit si-sällä. Kaikki me neuloimme väli-tunneilla, ja saimme luvan neuloa myös joillakin tunneilla. Monella oli tavoitteena saada valmiiksi yksi miesten sukka päivässä.

Koulut alkoivat uudelleen 23.11. ja rehtorimme totesi aamuhartau-dessa, että nyt olimme taas kaikki koossa. Kaikki oli noin 700 tyttöä ja melkein kaikki opettajat. Nais-valtaisesta opettajakunnasta oli vain kaksi miesopettajaa kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin.

Talvisodan alkuhetketMarraskuun 30. p:nä meillä oli kunnioitetun rehtorimme Taimi Vuorisen historian tunti heti aa-mulla. Koulu alkoi silloin yleen-sä kello 9. Rehtori sanoi, että tilan-ne on nyt niin vakava, että sota voi alkaa millä hetkellä hyvänsä. Hän jätti historian läksyn kuulustelun ja rupesi kyselemään, mitä kukin perhe tekisi, jos sota syttyisi. Yht-

äkkiä alkoi hälytyssireeni soida, ja kaukaa kuului vaimeita jysähdyk-siä. Kaikki jäykistyimme kuunte-lemaan, koska ei ollut ilmoitettu mistään koehälytyksestä. Rehto-ri kehotti meitä kuuntelemaan, oli-ko ääni vaara-merkki vai vaara ohi -merkki. Tunnistimme hälytyksen vaara-merkiksi ja selitimme – ehkä hiukan näsäviisaasti – ettei vaara ohi -merkki voi tulla ennen vaara-merkkiä. Kun noin 60 vuotta myö-hemmin muistelimme kerran luok-katovereitteni kanssa tuon aamun tapahtumia, muistimme hiukan eri lailla, mutta tämä on minun muis-tikuvani.

Koko koulu kokoontui rauhal-lisesti alakerran suureen aulaan. Luokista poistumista oli harjoi-teltu tulipalon varalta. Siellä sei-soimme tunnista tuntiin hiljaisi-na odottamassa. Kun myöhemmin työskentelin koulussa, ajattelin toisinaan, mikä huoli rehtorilla ja opettajilla mahtoi olla, kun he tun-sivat olevansa vastuussa tytöistä, mutta eivät tienneet, mitä tehdä. Koulumme sijaitsi Runeberginka-dulla, ja sen alueen pommisuojak-si oli määrätty Hietaniemen hauta-usmaa. Jokin oppilasryhmä sinne

Vuonna 1940 ylioppilaiksi tulleet kävivät laskemassa ruusuja sanka-rihaudalle. Tavasta muodostui yhä jatkuva perinne.– Kirjoittaja keski-rivissä äärimmäisenä oikealla.

19

Muualla sattuneista vahingoista emme tienneet.

Kaupunginosassamme vallitsi kaaos. Kukaan ei tiennyt, mitä pi-täisi tehdä, ja sydän kylmänä pel-käsimme mahdollista uutta pom-mitusta. Muita talonsuojeluryhmän jäseniä ei näkynyt. Alueen pommi-suojaksi oli määrätty Hietaniemen hautausmaa. Taloomme rakennet-tiin jonkinlainen pommisuoja vas-ta jatkosodan aikana. Isä ja minä saatoimme hautausmaalle äitini ja sisareni. Kun palasimme Lönnro-tinkadulle, tapasin samassa rapus-sa asuneen koulumme opettajan. Hän kysyi, minne aiomme men-nä yöksi. Meillä ei ollut sukulai-sia Helsingissä, joten kerroin, ettei meillä ollut vielä tietoa yösijasta. Opettajani kertoi, että hän oli soit-tanut kouluun, ja siellä oli kaik-ki kunnossa ja hän menisi sinne yöksi miehensä kanssa, joka myös oli opettajani. Hän kehotti meitä-kin tulemaan sinne, avasi saman tien käsilaukkunsa ja ojensi minul-

le koulun avaimen, jollainen heillä oli kummallakin. Koska katon alle oli päästävä, isä ja minä päätimme, että menemme yöksi koululle.

Lähdin hämärissä hakemaan äi-tiäni ja sisartani hautausmaalta. Muistan vieläkin siellä vallinneen aavemaisen tunnelman. Siellä istui hiljaisia ihmisiä hautakiviin noja-ten huopa niskassaan. Siellä täällä välähti tulitikun tai himmennetyn taskulampun valo. Kävelimme pi-meässä kodin kautta Runebergin-kadulle, jossa opettajamme odot-ti meitä ala-aulassa. Siellä ei ollut pimennysverhoja, joten pimeäs-sä majoituimme isompaan opet-tajainhuoneeseen ja opettajapa-riskunta viereiseen pienempään opettajainhuoneeseen. Silloin kä-vin ensi kertaa koulumme opet-tajainhuoneessa. Se oli oppilail-ta rauhoitettu paikka. Jos oli asiaa jollekin opettajalle, mentiin seiso-maan opettajainhuoneen ovelle – usein toveri turvana – ja pyydettiin jotakuta ohikulkevaa opettajaa sa-

lähetettiinkin koulun suojeluval-vojan viemänä. Jotkut lähellä asu-vat vanhemmat tulivat hakemaan lapsiaan. Vihdoin puolenpäivän aikaan rehtori ilmoitti, että vaik-ka vaara ohi-merkkiä ei ollut tul-lut, mutta mitään ei kuulunut, tyt-töjä ruvetaan lähettämään kotiin niin että samassa kaupunginosas-sa asuvat tytöt koottiin ryhmäksi. Niin meitä lähti pieni ryhmä käve-lemään kohti Hietalahtea, jossa sil-loin asuimme. Meitä oli 4-5 tyttöä. Muita en muista, mutta seuraavas-sa kadunkulmassa asuneesta luok-katoveristani erosin kotiovellamme Lönnrotinkadun ja Hietalahdenka-dun kulmassa. Emme silloin aavis-taneet, että muutaman tunnin ku-luttua luokkatoverini vanhempi sisar oli kuollut ja hänen kotinsa tuhoutunut pommituksessa.

Kotona oli koko perhe koossa, isäkin oli saapunut kotiin. Sisare-ni oli ollut poissa koulusta jonkin pienen sairauden takia. Vanhem-pani eivät tienneet tilanteesta sen enempää kuin mitä olivat radiosta kuulleet. Vaelsimme levottomasti huoneesta toiseen tietämättä, mitä tehdä.

Koko talo huojahtiVihdoin puoli kolmen maissa kuu-lui vapauttava vaara ohi –merk-ki, mutta pian sen jälkeen rysähti. Asuimme talon ylimmässä kerrok-sessa, ja tuntui siltä, että koko talo huojahti. Kaikki ikkunat sekä pi-han että kadun puolelta menivät sirpaleiksi. Onneksi kukaan meistä ei loukkaantunut. Kun tilanne rau-hoittui, isä ja minä uskaltauduim-me kadulle. Myös isä kuului muis-taakseni talonsuojeluryhmään.

Näky oli tyrmistyttävä. Vasta-päinen pieni huoltoasema oli ka-donnut kokonaan. Kadulla oli niin paljon lasinsirpaleita, että siellä joutui kahlaamaan. Paikoin näkyi verta. Järkyttävin näky oli seuraa-van kadunkulman talo, josta pom-mi oli repäissyt pois ulkoseinän. Talo oli kuin nukketalo, jossa nä-kyi huoneitten kalustus. Se syttyi vähitellen palamaan alhaalta ylös-päin. Hietalahden torin laidassa si-jainnut Teknillinen korkeakoulu, nykyinen ammattikorkeakoulu, oli saanut Bulevardin päähän osu-mia, ja se syttyi hitaasti palamaan.

Broas Vilho KalervoHolmlund Eila MariaJohanson Inkeri MarjattaKallio Harry KaarloKärkkäinen Eino AnteroLuukkonen Arvo ArmasMarttinen Aune VappuMeriläinen Kauko IlmariMikkola SakariMikonmäki Tuomo TapioMäiseli KaleviMättö Anja AmandaMöttölä Tatu MatiasNyholm Nils HjalmarPankka Niilo Ilmari

Joukostamme poistuneita

Rakkaat lähtevät, jää tyhjä tila muistojen asua. Helena Anhava

Porkka Alpo HenrikRovila KaiSaarinen Osmo OlaviSalo Usko Uljas UntamoSalonen Johan EskoSeppä Kaija Taimi AnnikkiSotisaari Pekka LeoTeräväinen Eino EnsioTikka Pentti OlaviValkonen Teuvo AleksanteriVihmanen Olavi JohannesVikman Vilho OlaviVillanen Auvo Voitto K.

20

nomaan asianomaiselle että häntä kaivataan.

Rehtorimme asui kouluraken-nuksessa, ja hän pyysi meitä kaik-kia asuntoonsa iltateelle. Rehto-rin veli työskenteli Teknillisessä korkeakoulussa, eikä hän tiennyt veljensä kohtaloa. Myöhemmin ilmeni, että veli oli kuollut pom-mituksessa. Meidän siellä istues-samme soi puhelin, ja erään so-taan kutsutun opettajamme puoliso soitti Mehiläisen sairaalasta, jossa hän oli saanut vauvan. Hän pyysi miehensä joulukuun palkkaa pois-tuakseen sitten Helsingistä. Palkat maksettiin siihen aikaan käteisenä. Rehtori haki kanslian kassakaa-pista palkkakuoren ja pyysi minua viemään kuoren Mehiläiseen Hes-periankadulle. Isä tuli turvakseni. Lyhyt matka sujui vaikeuksitta.

Yö meni jotenkuten kovalla pen-killä maaten ja kadun ääniä kuu-lostellen. Runeberginkatua alas meni jatkuvasti autoja, jotka veivät ihmisiä pois Helsingistä. Vanhem-pani päättivät, että lähdemme täti-ni luokse Hattulaan. Junamatka tä-pötäydessä junassa Parolaan, heti Hämeenlinnan pohjoispuoleiselle asemalle kesti 6-7 tuntia, kun juna tyhjennettiin metsään hälytysten takia useita kertoja mutta ei tullut pommitusta.

Talvisodan aika

Majoituimme tätini perheen olo-huoneeseen. Me tytöt pääsimme muonitustyöhön samalle kyläl-le. Isä lähti Helsinkiin hoitamaan työasioitaan. Hän majoittui erään tuttavamme luokse, jonka vaimo oli evakuoitu työpaikkansa mu-kana Pohjanmaalle ja pojat oli-vat armeijassa. Kotiin saatiin jos-kus talven kuluessa ikkunat, mutta siellä oli päässyt lämpöjohtoput-ki jäätymään talven kovissa pak-kasissa, ja sinne päästiin asumaan vasta joskus maaliskuussa. Muo-nitustyö Hattulassa päättyi joulun jälkeen, ja sain oman lottaosas-toni kautta komennuksen muoni-tustyöhön Helsinkiin. Työpaikka-ni oli Käpylän paloasema, jossa myös asuin. Maaliskuun 13. päivä kokoonnuimme koko paloaseman väki kuuntelemaan radiota. Rau-hantulo oli helpotus, mutta kaikki-

en päät painuivat kuultuamme rau-han ehdot.

Ylioppilaaksi tulo

Jo talvella oli ilmoitettu, ettei ke-väällä panna toimeen ylioppilas-kirjoituksia, vaan ylioppilaak-si tulo ratkaistiin edellisen kevään todistusten ja opettajakunnan lau-sunnon perusteella. Koulustamme hyväksyttiin kaikki 46 ylioppilas-kokelasta. Ylioppilasjuhlat olivat tavalliseen tapaan toukokuun lo-pussa. Useita luokkatovereitani en ollut tavannut puoleen vuoteen. Monessa koulussa muistettiin kaa-tuneita ja pommituksissa kuollei-ta luokkatovereita ja opettajia. Me tyttölyseolaiset olimme kaikki pai-kalla, mutta jotkut olivat menettä-neet omaisiaan tai kotinsa.

Tietomme jäivät tietenkin hiu-kan hatariksi, kun tenttiaika ja ke-vätlukukauden ankara pänttäämi-nen jäivät pois. Jäivät pitämättä myös ne penkinpainajaiset, joita olimme jo syksyllä valmistelleet. Saimme koulun päästötodistuksen lisäksi ylioppilastodistuksen, jos-sa ei ollut ainoatakaan arvosanaa, vain ylioppilaaksi julistaminen. Siihen aikaan pääsi korkeakoului-hin opiskelemaan ilman numerus claususta, mutta jos johonkin tar-vittiin arvosanoja, päästötodistuk-sen numerot muutettiin laudatu-reiksi tai cum laudeiksi.

Onnitteluja tuli entiseen tapaan, vaikka emme olleet joutuneet pon-nistelemaan ylioppilaiksi pääse-miseksi. Ennen talvisotaa onni-teltiin ylioppilaita vain ruusuilla. Rahalahjoitusten antaminen yli-oppilaille tuli tavaksi vasta paljon myöhemmin. Ruusujen asemes-ta monen rintaan ilmestyi nyt pie-niä sinivalkoisia ruusukkeita, joi-ta myytiin sotainvalidien hyväksi. Tuli niitä ruusujakin. Sinä keväänä käytiin ensi kertaa viemässä ruu-suja sankarihaudoille. Kukin kou-lu kävi siellä omia aikojaan. Tämä kaunis tapa säilyi joissakin kou-luissa lähinnä maaseudulla mai-nakin 80-luvulle asti. Meidän vuo-sikertamme otti käyttöön myös toisen uuden tavan. Ennen talviso-taa tyttöjen lakkiaisasuna olivat ai-nakin Helsingissä pitkät valkoiset leningit. Me pukeuduimme kaik-

ki kävelypukuun ja valkoiseen pu-seroon. Ylioppilaslakkia käytettiin siihen aikaan kesähattuna vapusta syyskuun loppuun asti.Ylioppilaskirjoitukset olivat jää-neet vapaussodan takia pitämät-tä vuonna 1918, meidän kirjoituk-semme jäivät pitämättä vuonna 1940 ja ne jäivät pitämättä jatko-sodan aikana vuonna 1942. En-simmäinen maailmansota ja va-paussota sekoittivat aikanaan vanhempieni ja heidän sukupol-vensa opinnot ja talvisota ja jatko-sota minun sukupolveni opinnot. Mm. Helsingin yliopisto oli viime sotien aikana suljettuna noin kaksi vuotta. Omat lapseni ovat saaneet opiskella rauhan oloissa vapaassa isänmaassa ja valmistua ammat-tiinsa, ja niin myös lapsenlapseni.

Pirkko Heikkinen

P.S. Luin Sotkamo-lehdestä, että entisen työpaikkani Sotkamon Lu-kion uudet ylioppilaat käyvät edel-leen sankarihaudoilla sekä kevään että syksyn lakkiaispäivinä, vielä-pä niin juhlallisesti, että paikalla on myös veteraanijärjestöjen edus-tajia.

Naisjaoston simamatinea

maanantaina 4.5.2009klo 14

Tapiolan palvelukeskuksessaT e r v e t u l o a !

Ihmiset tarvitsevateläessään kaksi sydäntä:Pienen, joka on täynnä syvää hellyyttä,ja toisen, joka on terästä. Kahlil Gibran

nii

lo

ih

am

äk

i

21

Diabeteksen hoitoon käytettä-vät insuliinivalmisteet ovat uudis-tuneet, kertoi dosentti Timo Sane maanantaiesitelmässään 2.3. Tablettihoitoon on tullut kaksi uut-ta lääkeryhmää. Diabeteksen jälki-seurannassa jatkuvatoiminen ku-dosnesteen sokeripitoisuuden seuranta on tullut käyttöön. Saa-rekesolusiirrot eivät sittenkään ole vastanneet odotuksia.

Espoolaiset menestyivät hyvin lii-ton hiihtomestaruuskilpailuissa Ka-jaanissa 7.3. Hilkka Rantio sai kultaa, Väinö Rantio hopeaa ja Paula Laitila pronssia. Aulis Lintunen pitelee jouk-kueen kiertopalkintoa, joka nyt tuli Helsingin piirin joukkueelle ensim-mäisen kerran. Piirin joukkueessa hiihtivät Paavo Poukka, Viljo Ryynä-nen, Aulis Lintunen ja Paula Laitila.

Helsingin Seudun Sotaveteraanipii-rin mestaruushiihdot pidettiin Oittaal-la 12.2. Tuloksia: sarja yli 85-v.: 1. Väinö Ran-tio, 2. Aimo Virkki, 3. Helge Haavisto 4. Olli Blomqvist.Sarja alle 85 v: 1. Aulis Lintunen, 2. Viljo Ryynänen, 3. Eino Pirinen.Joukkuekilpailu Helsingin Sotavete-raanipiiri – Kanta-Hämeen sotavete-raanipiiri hiihdettiin Oittaalla 3.3. Tu-lokset: 1. Hgin piiri (Paavo Poukka, Aulis Lintunen, Viljo Ryynänen, Väi-nö Rantio ja Paula Laitila).

Sosiaalijaosto järjestääKylpyläloman Päiväkum-mussa10. – 15.8.2009 (5 vrk).Majoitus 2hh puolihoidolla.(mahdollisuus 1hh/28 euron lisä/vrk).Majoitukseen kuuluu kylpylä- ja allasosaston sekä kuntosalin käyt-tö aukioloaikoina sekä monipuo-linen lomaohjelma. Lisäksi puoli-hieronta ja yrttikylpy.Kampista linja-auto vie perille. Pyritään järjestämään Kimppakyy-ti, jos on tarpeen.

Toivomme, että ensikertalaiset ja harvemmin käyneet, jotka ovat todella kuntoutusloman tarpees-

Kuntoutukseen Fra Mare -kylpylään Viroon

Yhdistyksen sosiaalijaosto tukee kuntoutuslomaaViron Haapsalussa, Fra Mare -kylpylässä 25.10 – 1.11.2009.

Kuntoutusta voivat hakea jäsenet, joilla on veteraanitunnus,kunnan sosiaaliviranomaisten hyväksymät omaishoitajat

ja ilman hintatukea myös muut veteraanien perheenjäsenet ym.Etusijalla ovat hakijat, jotka eivät kuluvan vuoden aikana oleolleet vastaavalla sosiaalijaoston tukemalla kuntoutuslomalla.

Ilmoittautumiset Helena Luukkoselle puh. 09-8845943aamupäivisin touko- ja elokuun aikana.

TERVETULOA MUKAAN !

sa, ilmoittautuisivat mukaan. He ovat etusijalla valittaessa ryhmää.Loma on maksuton RS, MP ja MR –tunnuksen omaaville.

Sosiaalijaosto kustantaa muiden veteraanien loman osittain.Ilmoittautuminen ja tiedustelutPertti Sirén puh. 044 0303 142

er

kk

i s

ipil

äe

rk

ki

sip

ilä

22

1. Kansaneläke 1939 – 1961Kansaneläkelaki hyväksyttiin eduskunnassa 16.12.1937 ja sitä alettiin maksaa talvisodan aattona 1.1.1939 lukien.

Kansaneläke maksettiin 65 vuotta täyttäneille. Ajalla 1.1.1939 – 31.12.1955 kansaeläke oli ansi-osidonnainen. Toisin sanoen, mitä enemmän maksoit, sitä suurem-man kansaneläkkeen olit saava.

Merkittävä muutos tapahtui, kun kaikille tuli samansuuruinen kansaneläke.

Tämä oli Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan V.J. Sukselaisen aloit-teesta säädetty laki. Tapahtuma sai nimekseen ”Suuri kaappaus” ( lähde: Professori Teivo Pentikäi-nen, erillispainos ”Eläkepolitiikka 2000-luvulle”- kirjan artikkelista ”Muisteloa ja kommentteja työelä-kejärjestelmästä”).

Laki samansuuruisesta kansan-eläkkeestä oli voimassa 1.1.1957 – 30.6.1962. 2. Työeläkelain (TEL) tultua voimaan kansaneläke makset-tiin työeläkkeen lisäksi ajalla 1.7.1962 – 31.12.1995Suuri kaappaus aiheutti sen, että työntekijä- ja työnantajajärjes-töt raivostuivat. He vaativat to-teutettavaksi yleistä vakuutuspe-riaatetta: Mitä enemmän maksat, sitä paremman korvauksen saat. Ne katsoivat, ettei valtiovalta kel-paa työntekijöiden eläkelakien ke-hittäjäksi. Tämä johti siihen, että 1956 asetettiin työeläkekomitea. Sen puheenjohtajaksi tuli Sosiaali-ministeriön vakuutusosaston pääl-likkö Teivo Pentikäinen. Hän oli jo 24-vuotiaana aloittanut työnsä aktuaarina sosiaaliministeriössä vuonna 1942. Vuosia kestäneiden kiistelyiden jälkeen, joissa vastakkain olivat sosiaaliministeriön vastuuntuntoi-set virkamiehet ja vastapuolena Suomen Työnantajain yleinen ryh-

Kansaneläkkeen uskomatonta historiaa

mä, työeläkelaki (TEL) ja sen ly-hytaikaisten työsuhteiden sisarla-ki LEL hyväksyttiin eduskunnassa 8.7.1961. Nämä lait astuivat voi-maan 1.7.1962.

Kansaneläkkeen perusosa mak-settiin tästä ajankohdasta lukien työeläkkeen lisäksi. 3. Työeläkkeen ja kansaneläk-keen pohjaosan yhteensovitus 1.7.1977- 31.12.1995Kansaneläkkeen kaikille makset-tavaa perusosaa ei enää makset-tu 1.7.1977 lukien työeläkkeen li-säksi, vaan se sovitettiin yhteen työeläkkeen kanssa kokonais-eläkkeeksi. Perusosa sai uudeksi nimekseen pohjaosa.

Yhteen sovitetun kansaneläk-keen pohjaosan ja työeläkkeen suuruus ei kuitenkaan saanut ylit-tää lakimääräistä kokonaiseläk-keen kokonaismäärää eli duunarit 50 % sekä virka- ja toimihenkilöt 60 %.

On sanottu, että tämä toimen-pide oli kansaneläkkeen pohja-osan ensimmäinen leikkaus. Näin ei asia ollut, vaan kansaneläkkeen pohjaosa säilyi leikkaamattoma-na yhteen sovituksessa. Leikka-us kohdistui sen sijaan työeläk-keeseen. Jos kokonaiseläke, toisin sanoen kansaneläke plus työeläke, ylitti edellä mainitun prosentuaa-lisen enimmäismäärään, niin ko-konaiseläkettä leikattiin työeläk-keestä. Oikeampaa on siis sanoa, että työeläkettä leikattiin yhteen-sovituksen vuoksi ensimmäisen kerran. Sanottiin, että kansaneläk-keestä tuli työeläkevähenteinen. 4. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus 1.1.1996 lukien Lipposen - Niinistön ykköshalli-tuksen (15.4.1995 – 17.4.1999) esityksestä 1.1.1996 lukien viiden vuoden aikana tietyin vuosittai-sin markkamäärin kansaneläkkeen pohjaosa poistettiin kokonaan ja lopullisesti työeläkkeen ja kansa-

eläkkeen pohjaosan yhteen sovi-tuksesta. Tosiasiassa työeläkkeitä leikattiin jälleen. Leikkausaal-to kohdistui 418 237 eläkeläiseen. Laki sai lisänimen Lex Soininvaa-ra lakialoitteen tehneen kansan-edustajan nimen mukaisesti.

Kaksinkertaisen leikkauksen kohteiksi joutuneille kompensaa-tiota alettiin maksaa kuitenkin vasta 1.10.2003 lukien, toisin sa-noen seitsemän vuotta yhdeksän kuukautta leikkausajankohdasta 1.1.1996 laskettuna. Leikkauksia ei kompensoitu takautuvasti.

Kompensaatiota sai vähintään 5€ eli 30 mk ja enintään 50€ eli noin 300 mk. Kompensaatiota sai vain 122 728 eläkeläistä. Pieniin eläkkeisiin pohjaosan hyvitystä ei myönnetty lainkaan. Kansaneläk-keen pohjaosan suuruus oli ol-lut vuonna 1995 eli sen viimeise-nä maksuvuotena 455 markkaa eli euroina 75,8 euroa.

Pohjaosan leikkaukset 1.1.1966 lukien toivat kansaneläkelaitoksel-le pysyvät, vuosittaiset 2,8 mrd. markan säästöt laskettuna vuoden 2001 hintatasolla (lähde: Kela).

Kansaneläkelaitoksen esitys Lipponen-Niinistön hallitukselle oli, että voimassa olleet, lakimää-räiset pohjaosat olisivat jääneet voimaan niillä eläkeläisillä, joita se koski, heidän elämänsä loppuun saakka. Toisin sanoen työeläkkei-siin olisi lisätty se, mitä niistä oli niin sanotun pohjaosan leikkauk-sissa tehty.

Leikkaukset eivät ole koskeneet enää 31.12.1995 jälkeen eläkkeel-le siirtyneitä. He ovat saaneet naut-tia kokonaiseläkkeensä pelkkänä, leikkaamattomana työeläkkeenä. Kansaneläkkeen pohjaosan leik-kaukset ovat olleet taitavasti naa-

ESKO POSTI

23

mioitu työeläkkeiden leikkauspro-sessi.

Kansaneläkkeen pohjaosan leik-kausten vaikutus kohdistuu edel-leenkin vähentävästi leikkausten kohteeksi joutuneiden eläkeläis-ten maksussa oleviin työeläkkei-siin. Totuus, jota monikaan ei tie-dä on, että ”Heillä kansaneläkkeen pohjaosa on otettu huomioon työ-eläkettä vähentävänä tekijänä kah-teen kertaan” (lähde: Kela).Professori Teivo Pentikäinen totesi minulle kerran:” Minua harmittaa, etten aikoinaan riitauttanut pohja-osani leikkausta.”

5. Eräitä laskelmia pohjaosan menetyksistä- Vuositasolla 2000 eläkeläisten menetykset olisivat olleet 527,4 miljoonaa markkaa. (lähde: asian-tuntijamatemaatikko, joka ei halua nimeään julkisuuteen potkujen pe-lossa).

- Ote Sosiaali- ja terveysminis-teri Maija Perhon kirjeestä allekir-joittaneelle Esko Postille, Suomen Eläkeläisten Edunvalvontayhdis-tys SEDU ry:n puheenjohtajalle 31.8.2001:

”Esitin toukokuussa hallituk-sen neuvottelussa ratkaisuksi poh-jaosan kompensoimista tekemäl-lä uusi yhteensovitus eläkkeisiin, joissa pohjaosa oli leikattu kahteen kertaan. Pidin tätä ainoana oikeu-denmukaisena ja hyväksyttävissä olevana vaihtoehtona. Ratkaisun kustannukset eläkejärjestelmäl-le olisivat olleet noin 550 miljoo-naa markkaa, josta valtion budje-tin kautta rahoitettava osuus olisi ollut noin 200 miljoonaa markkaa. Budjettiriihessä hallitus päätyi sii-hen, että kaksinkertaista leikkausta ei kompensoida ja asia on näin hal-lituksessa loppuun käsitelty”

- Suomen Keskusta kirjasi edus-kuntavaalien 2003 yhteydessä tule-van vaalikauden ohjelmaehdotuk-seensa kansaneläkkeen pohjaosan toiseen kertaan tehdyn leikka-uksen palauttamisen leikkausten kohteeksi joutuneille ”oikeuden-mukaisella tavalla” (lähde: Edus-kunta). Vuoden 2003 tasolla tämä palautus olisi maksanut 345 mil-joonaa euroa. Tämä ”oikeuden-mukainen ” toimenpide on edel-leen toteuttamatta!

6. Henkilökohtainen yhteenve-tokommenttini pohjaosan leik-kauksistaKansaneläkkeen pohjaosan leik-kaukset ovat olleet niin vaikeasel-koiset, etteivät eläkeläiset eivät-kä useimmat kansanedustajatkaan ole aina ymmärtäneet, mistä todel-la on ollut kysymys.

Pohjaosan leikkaukset eläkeläi-siltä ovat olleet ja ovat edelleen-kin valtion tulopuolelle mahtava miljardien markkojen ja eurojen sampo. Kärsijöinä ovat olleet pää-osin sodanaikaiset ikäluokat, jotka lunastivat Suomelle itsenäisyyden, maksoivat sotavelat Neuvostolii-

tolle ja rakensivat Suomesta hy-vinvointivaltion.

Ennen pitkään tuo kansaneläk-keen pohjaosa-sampo lakkaa kui-tenkin lopullisesti jauhamasta ra-haa Suomen valtion pohjattomaan kukkaroon, kun leikkausten koh-teiksi joutuneet ikäluokat viimeis-tä naista ja miestä myöten ovat nurmen alla. 7. Kansaeläkelain vastaisesti pe-rittiin ylimääräinen kansanelä-kemaksu yli 63- vuotiaisilta 1992–95Aho-Viinasen hallituksen esityk-sestä 63 vuotta täyttäneet pantiin

Hyvä elämä syntyy pienistä asioista

Varteenotettavia elämäntapaohjei-ta jakoivat psykologi Pirkko Lah-ti ja tanssitaiteilija Aira Samulin valistusjaoston maanantaiesitel-mänä helmikuun 2. päivänä.

Pirkko Lahden mukaan hyvä elämä syntyy arjen pienistä asiois-ta. Mielenterveyteen kuuluu posi-tiivinen elämänasenne. Fyysisen hyvinvoinnin perusta on selkeä päivärytmi, 6-8 tunnin uni, sään-nöllinen kävely, terveellinen ruoka ja ystävien tapaaminen. Musiikin kuuntelu pitää aivot toimintakun-

toisina. Illalla on aihetta miettiä, mikä päivässä on ollut hyvää.

Hyvän elämäntavan voisi Pirk-ko Lahden mukaan tiivistää sa-noihin intoa ja imua elämään. Se auttaa myös silloin, kun on pak-ko tottua luopumiseen. Ikääntyvä ihminenhän joutuu opettelemaan luopumista. On erottava työpaikas-ta, tutuista ihmisistä, terveydestä ja lopulta elämästäkin.

Aira Samulin hurmasi kuulijat iloisuudellaan ja viestillään elä-mänilon säilyttämisestä. Jorma Uotinen vei kuulijat lauluillaan matkalle Euroopan valtakeskiöi-hin, Berliiniin ja Pariisiin. Laulut säesti Jari Hakkarainen. - NI

er

kk

i s

ipil

ä

24

poikkeussäädöksin maksamaan vuosina 1992–95 kansaneläke-maksua, josta yli 63-vuotiaat oli-vat kansaneläkelain mukaan va-pautetut (lähde: Kela, Vakuutetun vakuutusmaksuperusteet v.1990-2002). Ylimääräisen kansaneläkemaksun osuus 63 vuotta täyttäneiltä eläke-läisiltä oli vuoden 2005 hintatasol-la yhteensä 1,248 miljardia euroa. Lisäksi tämä ylimääräinen kansan-eläkemaksu oli eläkeläisillä vuo-sina 1993–1995 korkeampi kuin palkansaajilla (lähde: pyytämäni laskelma Kelasta).

8. Alkoholivero vaikuttaa kulut-tajaindeksiin ja sitä kautta leik-kaa työeläkeindeksiä ja myös kansaneläkeindeksiäLaki alkoholiveron alennukses-ta astui voimaan 1.3.2004. Jo vuonna 2005 eli ensimmäise-nä kokonaisvuotena alkoholive-ron seurauksena eläkkeitä leikat-tiin yhteensä 1,01 miljardia euroa. ”Tilastokeskuksen mukaan alko-holiveron alennuksen vaikutus ku-luttajaindeksiin oli sen pienenemi-nen 0,84 %. Tästä johtuen myös eläkkeiden indeksikorotukset pie-nenivät. Kansaneläkeindeksiä tar-kistetaan kuluttajaindeksin muu-toksella (edellisen ja sitä edellisen 3:nnen vuosineljänneksen vuosi-muutos), joten siinä veroalennus vaikuttaa täysimääräisesti ja pie-nennys on siis tuo 0,84 %. Työ-eläkkeitä tarkistetaan eläkeläisten indeksillä, jolloin veroalennuksen vaikutus on pienempi, koska sii-nä kuluttajaindeksin osuus on 80 % ja ansiotasoindeksinmuutos 20 %. Tällöin veroalennuksen vaiku-tus on n. 0,67 % ” (lähde: Eläke-turvakeskuksesta pyytämäni lau-sunto / 11.3.2005).Alkoholiveron alennuslaki vaikut-taa vähentävästi myös niin sanot-tuihin kansaneläkkeen lisäosiin, jollainen on muun muassa ylimää-räinen rintamalisä. Alkoholiveron alennuksen aiheut-tamat terveydelliset haittavaiku-tukset ovat järkyttävät. Nykyään syntyy vuosittain alkoholisoitu-neiden äideille henkisesti ja/tai fyysisesti vammaisia lapsia noin kuusisataa lasta (Lähde Stakes)

Tasavallan presidentti Tarja Halo-sen ja Valtiovarainministeri Ant-ti Kalliomäen allekirjoittama laki alkoholiveron alentamiseksi on pöyristyttävä. Alkoholiveron alennuksen vuoksi ensi kertaa koko kansaneläkehisto-riamme aikana kansaneläkeindeksi on vuodesta 2005 alkaen ollut pie-nempi kuin kuluttajaindeksi.

Ja lopuksi lukijalle: Kansaneläke-lakiin tehtävistä muutoksista päät-tä eduskunta. Kela on eduskunnan alainen julkisoikeudellinen laitos, jonka tehtävänä on toteuttaa edus-kunnan säätämiä lakeja. Toisin sa-noen kansalaisten ei pidä moittia kelaa kansaneläketurvaa leikkaa-vista päätöksistä, vaan lakiehdo-tuksen laatinutta hallitusta ja la-kiehdotuksen laiksi hyväksynyttä eduskuntaa.

Euroopassa vain Suomessa, Krei-kassa ja Maltalla on voimassa miesten yleinen asevelvollisuus. Valtioneuvoston puolustuspoliit-tisen selonteon mukaan Suomi säilyttää sen edelleen. Sen sijaan naisten asepalvelus perustuu va-

Armeija on Suomen suurin kuntokoulu

paaehtoisuuteen. Tänä vuonna 522 naista haki asepalvelukseen. Näin totesi lippuamiraali Antero Ka-rumaa maanantaiesitelmässään maaliskuun 9.päivänä.

1990-91 syntyneitä asevelvolli-sia on noin 33 000. Määrä laskee lähivuosina alle 30 000:n. Sivii-lipalvelukseen hakeutuu noin vii-si prosenttia.

Palveluksensa kahden ensim-mäisen viikon aikana keskeyttä-neistä 60 prosentilla on sopeu-tumishäiriöitä. Monille siviilissä omassa huoneessa asuneelle 10-14 miehen tupa on ylivoimainen ko-kemus. Helpompaa on niillä, jotka ovat esimerkiksi partiossa jo tottu-neet ryhmässä olemiseen.

Koulutus perustuu pehmeään aloitukseen. Fyysisen kunnon mu-kaan alokkaat jaetaan erilaisiin kuntoryhmiin. Armeija on Suo-men suurin kuntokoulu. Painon pudotuksesta järjestetään kilpai-luja. Myös upseereilla on lainmu-kainen velvoite huolehtia kunnos-taan.

Vapaan sanan aikana Jaakko Valtanen muistutti puolustusvoi-mien merkityksestä. Puolustusvoi-mat turvaa demokratian varmista-essaan, ettei aseita käytetä kansan tahdon vastaisesti. - NI

er

kk

i s

ipil

ä

25

Mitalit hukassa

Veteraani kadotti sodanaikaiset kunniamerkkinsä. Kun kodissa kaikki mahdollinen ja mahdoton-kin piilo on tutkittu, veteraani ar-velee, että merkit ovat pudonneet jätepaperikassiin. Nyt hän miettii, onko mitaleille jätettävä jäähyväi-set vai onko mahdollista, että pa-perinkeräyksen ketjun loppupäässä vieraat esineet päätyvät jonkin-laisen seulan päälle ja ne voidaan poimia talteen.Paperinkeräys Oy:n laitospääl-likkö Vesa Myrsky, saako vete-raani vielä mitalinsa takaisin? – Se olisi pieni ihme. Tänne pää-tyvän paperin määrä on valtava, sillä jo yhden auton mukana tu-lee viisituhatta kiloa. Täällä pape-reita siirrellään kauhakuormaajal-la, paperit paalataan ja lähetetään siistauslaitokseen. Seuraava paik-ka on paperitehdas. Siistauslaitok-sella kyllä erottuu paperinvalmis-tukseen sopimaton aines, mutta se on murskautunutta ja päätyy kaa-topaikalle.

Korvaamattomat mitalit ovat siis lopullisesti kadonneet? Valitettavasti siinä niin on käynyt.

Miksi kissa nuolee?Viime numerossa kerrottiin joiden-kin eläinten erikoisista nukkuma-tavoista. Meidän kaveriporukassa mietittiin, mikä saa kissan nuole-maan turkkiaan, vaikka se näyt-tää ihan puhtaalta, moneen kertaan nuollulta. Onko kissa ylihuolehti-vainen puhtaudestaan, vai mikä sen pakottaa jatkuvaan nuolemiseen.

Eino

Hernekeitosta kysytäänArmeijassa ja monilla työpaikoil-lakin syödään hernekeittoa torstai-sin.

Onpa useissa kodeissakin sama tapa. Minua kiinnostaisi tietää, mistä tällainen tapa on peräisin.

Kalevi

Paratiisin puistaMuistelen lapsena koulun uskon-totunnilla puhutun, että paratiisis-sa oli kaksi puuta, joista toinen oli hyvän ja pahan tiedon puu. Mutta mikä se toinen olikaan?

Lahja

Paratiisin toinen puu oli elämän puu.

Kissa saa turkistaan D-vitamiinia.

Tästä on tainnut olla ennenkin pu-hetta, mutta toistettakoon selitys. Pohjoismaisen tarurunouden mu-kaan torstai oli Tor-jumalan päi-vä, ja herneet oli pyhitetty hänelle. Muitakin selityksiä tavalle on, jo-ten tämä on vain yksi niistä.

Niilo Ihamäki

Sodan ajan kunniamerkkien ja mi-talien uudelleen saantia voi kysyä Sotainvalidien Veljesliiton toimis-tosta, ritarikuntien kunniamerkeis-tä Ritarihuoneelta ja muista mita-leista ao. myöntäjän toimistosta.

Jokin lapsuudessa sattunut tai kuultu tapahtuma saattaa pysyä mielessä, vaikka aika huuhtookin muistista pois monia kokemuk-sia. Kauko Koskinen kertoi erään mielessään pysyneen erikoisen ta-pauksen veteraanien voimistelu-ryhmän tauolla Tapiolan palvelu-keskuksessa.

- Tapaus sattui lapsuuteni ai-kana Leivonmäen hautausmaal-la. Haudattavana oli eräs pitäjän mies. Kun kantajat laskivat arkun hautaan, he havaitsivat, että arkku ei sopinutkaan sinne suorana. Hau-dankaivaja oli näet jättänyt haudan toiseen päähän ison kiven ja arkku jäi sen päälle vinoon. Kirkkoherra sanoi, että arkku voidaan siirtää ti-lapäisesti ruumishuoneelle ja tuo-da hautaan, kun kivi on poistettu.

- Vainajan leski näki kuiten-kin hautajaisten jälkeen painajais-maisia unia. Miesvainaja ilmestyi uniin ja valitti, että hänen on paha olla. Eräänä päivänä leski tuli isä-ni hoitamaan myymälään ja sanoi, että hän aikoo vielä tutkia hautaa. Hän pyysi rautakiskoa, jolla voisi kokeilla, onko kivi poistettu hau-dasta. Rautakeppi kilahtikin kiveen ja paljasti, että kivi on yhä haudas-sa ja arkku siellä vinossa. Haudan-kaivaja, "Hauta-Janne", erotettiin tehtävästään.

Kauko Koskinen muisteli, että jälkeenpäin leikkipuheena kerrot-tiin, että Leivonmäki on niin pieni pitäjä, että vainajatkin pitää hauda-ta pystyyn.

Niilo Ihamäki

Vainaja ei saanut rauhaa

26

Lehtemme viime numerossa oli kaksi ansiokasta kirjoitusta yksin-jäämisen vaaroista ja sosiaalisen kanssakäymisen suuresta merki-tyksestä iäkkäille. Niilo Ihamä-ki käsitteli aihetta pääkirjoi-tuksessaan, ja Anja Katavisto kirjoituksessaan kehotuksella liit-tyä sidosryhmiin. Maailmankuulu sveitsiläinen psykiatri Paul Tour-nier kirjassaan "Kaikkihan me van-henemme", jota pidetään eläkkeel-le siirtymisen oppikirjana, pitää suorastaan vaarallisena jättäyty-mistä sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle.Anja Katavisto tote-aa kirjoituksensa loppukappalees-sa myös kuntoliikunnan tärkeyden veteraanien hyvinvoinnille.

Kuntoliikunnan puolestapuhuja-na ja liikuntaryhmän vetäjänä pidän kuntoliikunnan harrastusta kaik-kein tärkeimpänä juuri nyt, kun me veteraanit saavutamme tänä vuon-na 87 vuoden keski-iän. Liikunta-kyvyn menetys johtaa syrjäytymi-

Veteraanit kuntoliikuntaan rahankeräysvaroin

seen. Jatkuvasti kuulee surullisia viestejä siitä, että " siltä meni ja-lat". Sairaustapauksia lukuun otta-matta syy liikuntakyvyn menetyk-seen johtuu useimmiten siitä, että olemme laiminlyöneet jalkojen kunnossapidon sopivalla liikunnal-la. Kun ei enää pysty hissittömäs-sä talossa liikkumaan portaissa, on edessä jättäytyminen huoneistonsa vangiksi ja syrjäytyminen,taikka sitten asunnon vaihto, joka tässä iässä on suuri ongelma. Käsitykse-ni mukaan jopa kolmannes meis-tä on jo pysyvästi syrjäytynyt toi-minnasta. Rollaattorin käyttäjien joukko kasvaa koko ajan. Sosi-aaliviranomaisten tavoitteena on edistää iäkkäiden kotona asumista mahdollisimman pitkään. Sama ta-voite on ilmaistu Uudenmaan lää-ninhallituksen veteraankeräyksen lupaehdoissa: "sotaveteraanipiirit ja yhdistykset käyttävät saaman-sa varat sotaveteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä elin-

olojen parantamiseen, kuten kun-toutuksen, kuntoliikunnan ja vir-kistystilaisuuksien järjestämiseen, asumisolojen parantamiseen, eri-laisten apuvälineiden hankintaan ja muuhun kotona selviytymistä tukevaan toimintaan". Lääninhal-litus valvoo lupaehtojen noudatta-mista.

Sotiemme veteraanit 2008 Es-poo-Kauniainen keräystoimikun-nan puheenjohtajana tiedän, että Espoon Sotaveteraanit ovat saaneet ja tulevat vielä saamaan rahanke-räystuottona noin 50.000 euroa eli noin 300.000 mummon markkaa. Se on hieman enemmän kuin edel-lisen vuoden tuotto. Miten nämä rahat käytetään, en tarkemmin tie-dä, koska yhdistys ei ole siitä ker-tonut. Tietojeni mukaan valtaosa tuotosta on annettu sosiaalijaoston käyttöön, joka on näillä rahoilla järjestänyt useita ilmaisia kuntou-tusmatkoja eri laitoksiin kotimaas-sa ja ulkomailla. Se on kallein ja hyödyttömin tapa keräysvarojen käyttöön. Maksu on noin 350 eu-roa hengeltä eli noin 10.000 eu-roa kultakin matkalta. Neljä mat-

VäINÖ RANTIO

nii

lo

ih

am

äk

i

Lasse Taiminen ja Väinö Rantio ko-hentavat kuntoaan Esport Areenan juoksuradalla.

27

kaa maksaa yhdistykselle siis noin 40.000 euroa. Matkan kuntoutus-hyöty on viikon mittainen, ellei henkilö itse huolehdi jatkuvasti kuntoutuksestaan. Minulla on riit-tävä näyttö siitä, että näille mat-koille osallistuu jatkuvasti sama aktiivinen hyväkuntoisten joukko eli noin 10 prosenttia veteraaneis-ta. Matkoille joudutaan jatkuvasti värväämään osallistujia, mikä to-distaa, että vanhat veteraanit eivät enää ole halukkaita matkoille osal-listumaan. Jääkö 80-90 prosent-tia rahankeräysvarojen käyttöön oikeutetuista siis vaille yhteisestä hyvästä? Yhdistyslain 33 pykälän mukainen yhdenvertaisuusperiaate vaatii, että kaikilla jäsenillä pitää olla yhdenvertainen mahdollisuus yhteisen hyvän saantiin, muuten päätös on mitätön.

Mielestäni Espoon Sotaveteraa-nit ry:n hallitus on tulkinnut väärin rahankeräysluvan ehtoja. Sosiaali-jaoston pitäisi keskittyä syrjäyty-neiden ja huonokuntoisten avusta-miseen. Tutkimuksen mukaan yli 10 prosenttia kansasta, siis myös sotaveteraaneista, elää köyhyys-rajan alapuolella. Huomattava osa veteraaneistamme sinnittelee pel-kän kansaneläkkeen varassa. Moni veteraanin leski on joutunut ta-loudellisiin vaikeuksiin puolison kuoltua.

Pystyäksemme liikkumaan ja osallistumaan me tarvitsemme jat-kuvaa päivittäistä ja viikoittaista kuntoutusta, jonka pitää olla aina-kin hieman enemmän kuin päivit-täiseen liikkumiseen kulutamme. Vain toistuvuus lisää kuntoa. Ko-kemuksesta tiedän, miten vaikeaa on ikäisiäni enää innostaa kunto-liikuntaan. Siihen tarvitaan " pork-kanaa". Se porkkana on liikunta-tapahtuman päätteeksi tarjottava ilmainen lounas. Yhden ainoan laitoskuntoutusmatkan osallistu-mismaksulla (350 euroa) voidaan kustantaa 40 hengen kuntoliikun-taryhmälle ilmainen 8 euron lou-nas. Koko yhden laitoskuntoutus-matkan kustannuksella (10.000 euroa) tämä kuntoutusryhmä sai-si kahdeksan kuukauden ajan ker-ran viikossa kuntoutustapahtuman lounaineen . Neljän laitoskuntou-tustapahtuman hinnalla voitaisiin kustantaa neljälle 40 hengen ryh-

mälle kuntoutustapahtuma lou-naineen 8 kuukauden ajan. Se edellyttäisi kuntoliikuntajaoston uudelleen organisointia siten, että eri kaupunginosissa olisi tapahtu-malle vakituinen vetäjä. Vain täl-laisella kuntoutustoiminnalla olisi vaikutusta veteraanien liikuntaky-vyn ylläpitämiseen. Kerran vuo-dessa annettavalla laitoskuntou-tuksella ei sitä saavuteta. Mikään ei tietenkään estä sosiaalijaostoa edelleenkin toimimasta matkai-lujaostona, ne matkat vaan pitää maksaa itse, ei niihin pidä käyt-tää meille kaikille tarkoitettuja ve-teraanikeräysvaroja. Huomatta-va on myös se, että sotaveteraanit puolisoineen ja veteraanien lesket pääsevät vuosittain valtiokonttorin kustantamalle 10 päivän veteraani-kuntoutukselle.

Esittämäni kuntoutustapahtu-mat olisivat pääasiassa kuntokäve-lyjä, osallistujien ikä huomioiden. Heikkokuntoisille ja rollaattorikä-velijöille voisi olla oma ryhmän-sä. Kävelyn yhteydessä pientä ve-nyttelyä. Tällainen tapahtuma olisi samalla erinomaista Anja Katavis-ton tarkoittamaa sosiaalista kans-sakäymistä. Siinä toteutuisi par-haiten myös veteraanikeräysluvan ehdot. Espoossa on lukuisia erin-omaisia liikuntapaikkoja, yksi parhaista Oittaan liikuntakeskus. Luontokävelyn päätteeksi yhtei-nen 8 euron erinomainen lounas noutopöydästä.

Ehdotan, että yhdistyksemme hallitus tarkistaisi yhteisten rahan-keräysvarojemme käyttötapaa.

Toimisto suljettuna kesälomien

vuoksi6. – 19.7.

välisen ajan.

Tutkimus Espoon sotaveteraaneistaLaurea-ammattikorkeakoulu suo-rittaa tutkimuksen Espoon sotave-teraanien elämäntilanteesta. Tutki-muksessa kartoitetaan veteraanien terveydentilaa, selviytymistä, har-rastuksia, kuntoutusta ja osallistu-mista sotaveteraanien tilaisuuksiin. Luottamuksellisesti kysytään myös veteraanien mielipiteitä eräistä yh-teiskunnallisista kysymyksistä.Tutkimusta varten veteraanit ovat täyttäneet 16-sivuisen kyselylo-makkeen.

Tutkimuksen suorittavat Lau-rea-ammattikorkeakoulun opetta-jat Soile Juujärvi, Kaija Pesso ja Ossi Salin sekä ylemmän ammat-tikorkeakoulututkinnon opiskeli-jat.

Tutkimuksen tulokset julkais-taan 24.9.2009 Espoon Sotavete-raanit ry:n 50-vuotisjuhlassa.

Keräysvaroja jaetaan sääntöjen mukaanYhdistyksemme on jälleen saanut veteraaneille kerätyistä varoista oman osuutensa. Varojen jakami-selle on annettu Sotaveteraanilii-tolta omat sääntönsä, joita olemme velvolliset noudattamaan. Tarkoi-tuksena on auttaa mahdollisim-man monta veteraania, heillehän keräys on ensisijaisesti tarkoitet-tu. Auttamisen ulkopuolelle ei-vät kuitenkaan täysin jää puolisot, lesket ja viralliset omaishoitajat, mutta heidän osuutensa keräysva-roista jää kuitenkin toissijaisek-si. On luonnollista, että kun varo-ja on rajallisesti - tulevaisuudessa todennäköisesti yhä vähemmän - yhden henkilön kohdalla auttami-selle on “katto”. Asiaa voi tarkem-min tiedustella Sosiaalijaostomme jäseniltä, joiden tehtävä on hoi-taa keräysvaroista myönnettävien avustusten sääntöjen mukainen ja-kaminen.

28

Sosiaalijaosto

Kuntoutusohjaajat: Merja Tavi-Räisänen puh. 816 42376Jaana Väisänen puh. 816 42380Postiosoite:Espoon sosiaali- ja terveystoimiVeteraanipalvelut PL 2311 02070 Espoon kaupunki

PALVELUT:• Jorvin ja Puolarmetsän päivys-

tyskäynti poliklinikalla on mak-suton

• avo-jalaitoskuntoutustavuosit-tain

• jalkahoitoavustusta kolme ker-taa vuodessa 35 € kerta

• avustusta silmälasihankintaanjoka toinen vuosi 100 €

• maksutonhammashoito• maksuvapaus terveyskeskus-

maksuista• maksutonjoukkoliikennekaupungin uimahallien ja kuntosa-

lien maksuton käyttö• ilmaisetparkkipaikatmäärätyil-

lä alueilla

Kaunialan avustajatoimintaYhteyden otto: Ritva Vestenius, projektipäällikköKaunialan vaihde 09-505 921, 09-50592240, 050-587 1463Avustajia kotiinJos tarvitsette avustajaa jossakin alla mainitussa toiminnassa, voitte ottaa yhteyttä.Avustajan työtehtäviin kuuluu:- päivittäisessä kodinhoidossa

avustaminen- piha- ja ulkotyöt avustajan taito-

jen ja työturvallisuuden mukai-sesti

- asiointiapu- saattajapalvelu- kotimiesapu- keskustelu, lehdenluku ym. - henkinen tuki.Avustajatoiminnan asiakasmaksu on 18 euroa 2½ tuntia. Kauniala laskuttaa avustajatoimin-nan asiakasmaksut joko kuukausittain tai kahden kuu-kauden välein.

Yhdistyksen antamat veteraanipalvelutKuntoutusasioiden hoitajaPertti Sirénpuh arkisin 044 03 03 142Osoite Suvikuja 3 B 1102120 Espoo.

Fysikaalinen avokuntoutusAvokuntoutus lääkärin antamal-la lähetteellä (hieronta, fysiotera-pia yms.) kuuluu jokaiselle sota-veteraanijäsenelle mukaan lukien omaishoitajat ja yhdistyksen toi-minnassa aktiivisesti olevat. Koko-naiskorvaus on 400 euroa kalente-rivuodessa alkaen v. 2008 alusta.

Ilman lääkärin lähetettä kor-vataan toistaiseksi kulut 400 eu-roon asti per kalenterivuosi. Hoidot voi ottaa useampaankin kertaan, kunhan summa ei ylitä 400 eu-roa. Yhdistykselle lähetettävään hakemukseen on liitettävä nimel-lä varustettu kuitti itse maksetusta laskusta. MERKITKÄÄ TILINU-MERONNE!

Oulunkylän kuntoutus laskuttaa yhdistystä suoraan saatuaan mak-susitoumuksen. Ensin yhteys kun-

toutusasioiden hoitajaan, jonka jäl-keen ajantilaus Oulunkylästä puh. 728 2475 klo 8 –12.

Lääkärin lähetteellä itse mak-setusta laskusta tulee ensin hakea Kelasta Kelan taksojen mukaista korvausta. Sen jälkeen erotuksen voi hakea yhdistykseltä erillisellä hakemuksella enintään 400 euroon saakka.

JalkahoidotEspoon kaupunki korvaa kolme jal-kahoitoa á 35 euroa espoolaisille.

Lähettäkää hakemus maksettui-ne kuitteineen ja tilinumeroineen suoraan kaupungin veteraanipal-veluihin (tai kaupungin toimipis-teen kautta). Muualla kuin Es-poossa asuvien tulee lähettää se kuntoasioiden hoitajalle. Perustel-lusta syystä sosiaalijaosto voi kor-vata lisäkertoja. Tällöin otettava yhteys kuntoasioiden hoitajaan.

SilmälasitEspoon kaupunki korvaa espoolai-sille silmälaseista 100 euroa. Kau-pungin veteraanipalveluihin (tai

kaupungin toimipisteeseen) lähe-tetään hakemus alkuperäisine kuit-teineen, tili- ja henkilötietoineen.

Sosiaalijaostolta voi saada li-säkorvausta. Se on tällä hetkellä korkeintaan 250 euroa. Hakemus, liitteinä laskun kopio, tili- ja hen-kilötiedot, lähetetään kuntoasioi-den hoitajalle.

Jos omalta kunnalta on hake-nut avustusta, on se mainittava.

Muualla kuin Espoossa asu-va lähettää hakemuksen, makse-tun laskun ja tilitiedot kuntoasioi-den hoitajalle.

Lääkärimaksuja ei korvata

Kylpylämatkat ja muut retketSosiaalijaosto järjestää ja tukee.Niistä tiedotetaan erikseen.

Asuntojen maksuton korjausneuvontaEkholm Henning, rakennusmes-tari UusimaaPuh. 0500 604 782, 09-8754454

VeljestukiPienituloinen veteraani voi hakea säätiöltä tukea esim. sairaus- ja korjauskuluihin. Lähempiä tietoja kuntoasiain hoitajalta.

Espoon kaupungin veteraanipalvelut

Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri ry:n sosiaalineuvojaAnita Koskinen neuvoo ja opas-taa sosiaali- ja terveydenhoidon kysymyksissäSähköposti: anita.koskinen@luukku.com0400 410 659

OIKEUSNEUVONTA

Piirin lakimies varatuomari Pentti Lehtola neuvoo lakiasioissa puh. 684 8320.

Puhelinneuvonta on maksutonta.

29

TOIMINTAKALENTERI

Kevät-kesä 2009

ToimintaryhmätSoitinyhtyeen harjoitukset torstaisin klo 18 (tarvit-taessa) Aarnivalkean koululla. Kuoron harjoitukset perjantaisin klo 15.45-18.30. Tapiolan palvelukes-kuksessa (TPK). Kuntovoimistelua: Tapiolan kunto-sali (Kauppamiehentie) tiistaisin klo 11-12 ja per-jantaisin klo13 -14 (Väinö Rantio). Leppävaaran uimahallin kuntosalissa (Veräjäpellonkatu 15) tiistai-sin ja torstaisin klo 10-11 (Aimo Virkki). Tapiolan palvelukeskus (TPK) tiistaisin ja torstaisin klo 9.30-11. Lentopalloa Tapiolan urheiluhalli maanantaisin ja perjantaisin kl 10.30-12.00 (Pertti Sirén). Ilma-aseammunta Tuulimäen liikuntatilat maanantaisin klo 13-14 ja torstaisin klo 12-13 (Väinö Rantio). Pe-tanque Tuulimäen liikuntatilat torstaisin klo 10.30-12 (Martti Pulkkinen). Hiihtotapahtumat (Teuvo Na-rinen). Kuntoliikuntajaoston erikoistapahtumista Länsiväylässä. Toimintaryhmät kokoontuvat koko vuoden kesäkuukausia lukuun ottamatta.

Toimintakalenterissa käytetyt lyhenteetELES Espoonlahden Eläkkeensaajat, EHT Espoon hengellinen toimikunta, ET Eteläinen toimintajaos-to, HA Hallitus, HS, JS Huomionosoitus-jäsensih-teerit, KA Kalakerho, KI Kirkkonummenjaosto, KJ Kulttuurijaosto, KR Kuoro, KU Kuntoliikuntajaosto, LE Lehtijaosto, NA Naisjaosto, PKT Perinteensiirron kouluryhmä, PT Pohjoinen jaosto, SO Sosiaalijaosto, SY Soitinyhtye, TU Tukineuvosto, VJ Valistusjaos-to, EKK Espoon kulttuurikeskus, HHT Haukilahden Haukitalo, SPT Soukan palvelutalo, TPK Tapiolan palvelukeskus, TUU Tuulimäen väestönsuoja, KKT Kaskenkaajantie 16 toimisto.

HUHTIKUUViikko 16 Espoon Sotaveteraanilehti 2/2009 ilmestyy. LETi 14.4.13.00 Veteraanitapaaminen

seurakuntatalolla. KIKe 15.4.14.00 Tanssit Soukan palvelutalolla. ETTo 16.4.19.00 Sinfonia Lahti Hämeenlinnan

verkatehtaalla. Musikaalien parhaita. Lähtö Gardenin edestä klo 16.30. Hinta 46 € sisältäen bussimatkan ja kahvitarjoilun. Tied. ja ilm. Lotta Riisalo, puh. 412 8948. KJ

La 18.4.13.00 Esitys Piaf-pikkuvarpunen Lahden

teatterissa. PTSu 19.4.15.00 Koti-ilta Johanneksen

seurakuntasalissa. EHTSu-su19.-26.4. Kylpylä-kuntoutusmatka Viron

Haapsaluun Fra-Mare-kylpylään yhdessä sosiaalijaoston kanssa (täynnä). KJ, SO

Viikko 17 Perinneviesti-lehti 1/2009 ilmestyy. PKT

Ma 20.4.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus

TPK:ssa. Katso erillinen ilmoitus. VJ16.00 Piirin vuosikokous Tapiolan

palvelukeskuksessa.Ma 27.4. Kansallisen veteraanipäivän juhlat Espoo9.30 Lipunnosto Espoon

kulttuurikeskuksella.12.00 Pääjuhla Tapiolasalissa.EHT, KR Kirkkonummi11.45 Seppelten lasku.11.30 Kaksikielinen jumalanpalvelus

Kirkkonummen kirkossa.12.30 Juhla seurakuntatalossa. KI Espoon Sotaveteraanit ry:n

50-vuotisjuhlatapahtuma. Ke 29.4.14.00 Tanssit EKK:ssa. Soitinyhtye. ET, SY

TOUKOKUU

Retki kotimaassa tai lounasretki. KIOnkikilpailut touko-kesäkuussa tiistaisin 12.5.-16.6. välisenä aikana. Lähtö Nuottaniemestä klo 9.00. KAMa 4.5.14.00 Naisjaoston simamatinea TPK:ssa.

NATi 5.5.9.00 Veneen vesillelasku Nuottaniemessä.

KA Siivoustalkoot Palstarinteellä. Hoitokunta.

30

Ke 6.5.9.00 Kevätretki Hyrsylänmutkaan,

oppaana Aira Samulin. NATo 7.5.13.00 Tutustuminen Luonnontieteelliseen

museoon. Tied. ja ilm. Anna-Liisa Laurila, puh. 050-563 7799. KJ

Viikko 20/21 Perinteinen ulkoilupäivä

Palstarinteellä. Kokoontuminen klo 10.00. KU

Ti 12.5.13.00 Veteraanitapaaminen

seurakuntatalolla. KISu 17.5. Kaatuneiden muistopäivä Espoo10.00 Kaksikielinen jumalanpalvelus

Espoon kirkossa. Sen jälkeen seppeleen lasku

sankarihaudoille ja päiväjuhla seurakuntatalossa. Juhlapuheen pitää tuomiorovasti Antti Kujanpää. Musiikkiesityksiä. EHT, KR

Kirkkonummi10.45 Seppeleen lasku sankariristille,

jumalanpalvelus kirkossa ja kahvitilaisuus seurakuntatalolla. KI

Espoon Sotaveteraanit ry:n 50-vuotisjuhlatapahtuma.

Pe 22.5.15.45 Kuoron kevään viimeinen harjoitus.Ti 26.5.8.45 Retki Hämeenlinnaan, kohteena

vankilamuseo, panssarimuseo ja H:linnan taidemuseo. ET

KESä-HEINäKUU

Kesäretki mahdollisesti Mäntän taidemuseon ”Veteraani”-näyttelyyn. KJ Palstarinteen kesätapahtumia: Kolmet virkistyspäivät :ti-ke 26.-27.5.to-pe 16.-17.7.to-pe 11.-12.6. Kuljetus ja ruoka ilmaisia.

Lähtö Gardenin edestä klo 9.00 - Leppävaara noin klo 9.05-9.10 – Karakallio noin klo 9.15-9.20. Tyllilän Linja Oy. PT, SO.

Juhannusjuhla pe-su 19.-21.6. Lipunnosto perjantaina klo. 18.00. Hoitokunta.

Kalakerhon kesäjuhla ti 28.7. KA Kirkkonummen veteraanitapaamiset

ja kotimaan retket ja matka Viroon (kartanokierros tai kylpylä), ajat avoimia. KI

Ma 27.7. Espoon Sotaveteraani-lehden 3/2009 aineiston viimeinen jättöpäivä. Huom! aikaisempi aika kuin ennen! LE

ELOKUUOnkikilpailut elo-syyskuussa tiistaisin 4.8.-8.9.(25.8.poikkeuksellisesti syyskokous) . KA

Palstarinteen syystapahtumia:La-pe 1.-7.8. Avoimet ovet. Hoitokunta.Ti 11.8. klo 10.00 Espoon Sotaveteraanit ry:n

50-vuotisjuhlan ja pohjoisen toimintajaoston 25-vuotisjuhlan kesätilaisuus.

Kuljetus ja ruoka ilmaisia. Lähtö Gardenin edestä klo 9.00 - Leppävaara noin klo 9.05-9.10 – Karakallio noin klo 9.15-9.20. Tyllilän Linja Oy. PT

Virkistyspäivät to-pe 27.-28.8. ja to 10.9. PT

Syystalkoot pe 25.9. Hoitokunta.Ke 19.8.16.00 Kulttuurikeskuksen Amfilla

kansantanhuohjelmaa, kuoro laulaa ja laulattaa.

Espoon Sotaveteraanit ry:n 50-vuotisjuhlan tapahtuma. NA, KR

Pe 29.8.15.45 Kuoron ensimmäinen harjoitus. KR

SYYSKUUViikko 37-38 Syysretki. KUViikko 37 Espoon Sotaveteraanilehti 3/2009

ilmestyy. LEMa 7.9.14.15 Esitelmätilaisuus TPK:ssa. VJTi 8.9. 13.00 Veteraanitapaaminen

seurakuntatalolla. KI18.00 Soitinyhtyeen harjoitukset. SY

sMa 14.9.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus

TPK:ssa. VJ16.00 Naisjaoston sisarilta, syyskauden

avaus. NA

Ti 15.-17.8.00 Kalastusretki Tammisaaren

Gullö´hön. KASu 20.9.10.00 50-vuotisjuhlajumalanpalvelus

Tapiolan kirkossa. Seppelepartion lähettäminen. HA,

KR15.00 Koti-ilta Johanneksen

seurakuntasalissa. EHT

31

Ma 21.9.14.15 Jäsenkyselyn palaute TPK:ssa. HA,

Laurea-ammattikorkeakoulu. 50-vuotisjuhlatapahtuma.Ti 22.9.18.00 Taidenäyttelyn avajaiset.

Koordinaattoreina Aatos Raitto, Raimo Lunila ja avustajana Kaija Ingberg, puh. 050-365 2300.

Aulassa valokuvanäyttely ”Kuvat kertovat sodista” (Raimo Riikonen) ja näyttely yhdistyksen toiminnasta.

Espoon Sotaveteraanit ry:n juhlavuoden ohjelmaa. KJ

9.00 Veneen telakointi Nuottaniemessä. KA

Ke 23.9.14.00 50-vuotisjuhlatanssit Espoon

kulttuurikeskuksessa. Soitinyhtye. ET, SY

To 24.9.12.00 Onnittelujen vastaanotto

kulttuurikeskuksessa. HA14.00 Espoon Sotaveteraanit ry:n

50-vuotisjuhla Tapiolasalissa. KJ, KR

19.00 Iltajuhla Garden-hotellissa. HA, ET

Ma 28.9.14.15 Valistusjaoston esitelmätilaisuus

TPK:ssa. VJ16.00 Naisjaoston sisarilta.

Tasapainojumppaa. NA

Hengellinen työ

Kevään 2009 tilaisuudet

Su 17.5.klo 10 Kaatuneiden muistopäi-vä. Messu Espoon tuomiokirkos-sa, minkä jälkeen seppeleen lasku sankarihaudoil-la ja päiväjuhla seurakuntakeskuk-sessa. Juhlapuheen pitää tuomiorovasti Antti Kujanpää. Musiikkiesityk-siä. (HE)

To 28.5.Klo 9.00 Lähtö Ankkurin pysäkiltä Kivenlahdesta kevätretkelle Hvit-torpiin: Ajo Olarin, Tapiolan ja Espoon keskustan kautta. Paluulähtö 14.30 samaa reittiä. Retki on maksuton. Ilm. Kerttu Rajalalle puh.466 050. (HE)

Retki Hämeenlinnaantiistaina 26.5.2009

Eteläinen toimintajaosto järjestää retken, jossa tutustumme Vankilamuseoon sekä

jakaantuneena kahteen ryhmäänPanssarimuseoon tai H:linnan Taidemuseoon.

Lounas Parolan Rosollissa. Mahdollisuus ostoksiin Iittalan Lasimäellä.

Lähtö Gardenin edestä klo 8.45, paluu n. klo 17Ilmoittautumiset 9.5.2009 mennessä

Stig Roudasmaalle puh 462 682Kustannus 55 €, joka maksetaan menomatkalla,

mieluimmin tasarahana.

Oikaisu

Lehtemme viime numerossa jul-kaistu kansanedustaja Eero Akaan-Penttilän puheesta oli osa peitty-

nyt kuvan alle. Poisjäänyt kohta oli seuraava:

Maamme-kirja ilmestyi Tope-liuksen kuoleman jälkeen 1899, vaikka Topelius kirjoitti näistä asi-oista jo 1840-luvulla.

32

Suomalainen Bellavita sisältää iholle tärkeää A-vitamiinia. Säilytä ihosi nuorekkuus ja hemmottele itseäsi päivittäin Bellavitan

päivä- sekä yövoiteella. Voit valita miedosti hajustetut tai hajusteettomat voiteet.

Nyt kätevissä 75 gramman pakkauksissa! Osta omasi apteekista.

Uudet pakkaukset ja koot

NYT apteekistasi!

Lisätietoja suomalaisen naisen ihonhoidosta:www.bellavita.fi tai puh. 010 426 2928 ark. klo 8–16.

BELLAVITAN KÄYTTÖ NÄKYY

Veikö sota kuulosi?

Kuulokojeen avulla elämänlaatu voi parantua

huomattavasti. Meidän kuulontutkijoillamme

on monivuotinen kokemus kuulon kuntoutuksesta

ja kuulokojesovituksesta. Soita meille numeroon

4777 9700

niin selvitetään, miten voimme auttaa

sinua kuulemaan paremmin -

nopeasti ja jonottamatta.

Yhteystiedot

Oy Danalink AbPohjoinen Rautatiekatu 15

00100 HelsinkiPuh. (09) 4777 9790

Koronakatu 1 B02210 Espoo

Puh. (09) 4777 9700www.danalink.fi

www.kuulo.fi