Asi

aa n

äkö

vam

mai

sist

a la

psi

sta

ja n

uo

rist

a

Vuorovaikutuksessa vauvan kanssa

Mitä on diakoniatyö?

Lintuja harrastamaan

2 | 2008

Esteettömyys on myös leikin asia

tässä numerossa

3 PääkirjoitusRakastetut lapset

4 Tiskijukka ja toimitusjohtajaNiko Visavuori on näkövammainen show-alan yrittäjä.

7 Estettömyys on myös leikin asiaRatsaspuistossa vammainen lapsi leikkii turvallisesti.

8 Yhdistys

10 Äänestä kiinniLintuharrastus sopii sokealle.

12 Oo mun kaa!Oo mun kaa! -kerholaiset kävivät kirjastossa, lentokentällä ja leirillä.

16 Diakoniatyö lähtee ihmisen tarpeista

18 Alueilta

23 Vuorovaikutuksessa vauvan kanssaLapsen kasvu ilman katsekontaktia.

24 Joskus sanat ovat liian hitaitaRiitta Lahtinen väitteli kosketuksen kielestä.

26 Meidän AnneAnne Latva-Nikkola järjestää leirejä kerhoja ja tapahtumia.

28 NuoretPikkuparlamentti kokoontui ja otti kantaa.

32 LiikuntaSuosituksista tukea liikunnan lisäämiseksi.

34 Syysviikonloppu Onnelassa

35 Näkemisen ongelmat esilleValtion erityiskouluissa tutkittiin monivammaisten lasten näönkäyttöä.

36 Mortti ja Hertta askartelevatNyt tehdään paperista vateja.

40 Lastenkuntoutus

42 Matkalla ylioppilaaksiTuiken kirjoitukset jatkuivat keväällä.

7 10

16 36

JulkaisijaNäkövammaiset lapset ry

OsoiteHietakummuntie 18, 00700 Helsinki

puhelin (09) 752 2540www.silmatera.fi

PäätoimittajaLeena Honkanen

sähköposti leena.honkanen@silmatera.fipuhelin (09) 752 2540

GSM 050 538 7296

UlkoasuOlli Turunen / Tovia Design Oy

TaittoLeena Honkanen

Yhdistyksen hallitusMarkku Alahäivälä, pj. Vaasa

Päivi Frick, HelsinkiNina Halme, Akaa

Anne Kangas, OuluMatti Laamanen, VantaaMinna Survonen, PiikkiöJorma Väisänen, Vantaa

LahjoituksetNäkövammaiset lapset ry

Lahjoitustili Nordea 101630-76475

PainopaikkaKopio Niini Finland Oy / Cityoffset

Varastokatu 3 , 33100 Tamperepuhelin (03) 3138 1100

faksi (03) 3138 1150

Ilmestyy 4 kertaa vuodessaISSN 0787-8907

KansiKuva Leena Honkanen

Seuraava Silmäterä ilmestyy elokuussa. Siihen tulevien juttujen tulee olla

toimituksessa 15. heinäkuuta mennessä.

2 | 2008

AN

Ne

ViR

TA

nN äkövammaiset lapset ry:n Pääsiäisleirillä Ant-tolassa oli yli kolmekymmentä perhettä. Iloisia lasten kasvoja näkyi joka puolella. Oli muka-va katsella myös vanhempia, kun he seurasi-

vat omien lastensa riemua pulkkamäessä tai napakelkan kyydissä. Van-hempien ilo ja rakkaus näkyi ja tuntui.

Jokin aika sitten televisiosta tuli koskettava dokumentti bulgarialaises-ta hylättyjen lasten hoitolaitoksesta, jonka pikkuasukkaat olivat vammai-sia lapsia; moni heistä kehitysvammainen tai näkövammainen. Laitoksen lapset olivat aliravittuja ja saivat vain välttämättömimmän perushoidon, eivät kuntoutusta, koulutusta, eivätkä nimenomaan rakkautta.

Monissa maissa järjestelmä tai kulttuuri asettavat vammaisen lapsen vanhemman vaikeaan tilanteeseen. Voi olla taloudellisesti täysin mah-dotonta pitää lapsi luonaan tai ympäristön asenteet saattavat tehdä asi-asta ylitsekäymättömän. Vanhemmille ei anneta tilaisuutta rakastaa las-taan. On helppo kauhistella Bulgarian ratkaisuja. Mutta kun tarkemmin ajattelee, meillä ei taida meno olla sen kummempaa. Meillä pidetään it-sestäänselvyytenä sitä, että vanhempi rakastaa lastaan, mutta yhä use-ampi lapsi tulee kotonaan pahoinpidellyksi tai jää huolenpidotta. Huos-taan otettujen lasten määrä kasvaa ja lasten mielenterveyden ongelmat lisääntyvät. Viimekesäiset järkyttävät uutiset vammaisten ihmisten hoi-tolaitoksista, näyttivät sen, että hoidon taso ja ihmisyyden kunnioitus ei-vät meilläkään ole aina kohdallaan.

Meidän yhdistyksemme jäsenkunta edustaa läpileikkausta koko suo-malaisesta yhteiskunnasta. Perheiden elämäntilanteet ovat yksilöllisiä; joillakin on taloudellisia vaikeuksia, joku eroaa, jossakin perustetaan uusperhe. Meidän tehtävämme yhdistyk-senä on tuoda perheiden elämään mahdollisuuksia olla yhdessä ja näin helpottaa arjen joskus varmasti kohtuuttoman kovaltakin tuntuvaa rutiinia ja pyöri-tystä. Tärkeää on, että niin moni perhe ja lapsi kuin mahdollista, pääsisi mukaan leireille ja tapaamisiin ja saisi tilaisuuden jakaa vertaisuutta. Vertaisryh-mässä näkövammainen lapsi ei ole aina se erilainen lapsi, vaan osa yhteistä jouk-koa. Kun vanhemmat näkevät lapsen-sa iloitsemassa kavereidensa kanssa, ilo tarttuu heihinkin. Hyvällä mie-lellä on helppo rakastaa.

Leena Honkanentoiminnanjohtaja

Rakastetut lapset

4

laan. Joskus taas suunnitellaan ja toteu-tetaan koko tapahtuma esiintyjineen ja teknikoineen.

Keikkapaikkoina Nikolle ovat tul-leet tutuiksi niin ravintolat, nuorisota-lot kuin erityiskoulut ja toiminta-aluee-na on periaatteessa koko maa.

- Viime vappuna oltiin keikalla Ou-lussa monivammaisten koulussa, johon vietiin valot ja äänentoisto. Musiikki-linja toteutettiin oppilaiden ennakko-toiveiden mukaan.

- Monet yritykset ja yksityiset ihmi-setkin haluavat yhä enemmän järjestää sellaisia juhlia, joissa on jotain ohjelmaa-kin. Syntymäpäivillä ja firmojen pikku-jouluissa on kiva jos alkuun saadaan jo-takin sellaista, joka vapauttaa tunnelmaa: taikatemppuja tai tanssiesitys.

Näkövamma on otettava huomioonNikoVisavuoren näkövamman haitta-aste on sata prosenttia ja sen taustalla on silmänpainetauti. Näön asettamat rajoitukset on ollut otettava huomioon uran valinnassakin.

- Kun vuonna 2003 aloin suunnitella oman yrityksen perustamista, sain hyvää

Niko Visavuori (27) on näkövammainen show-alan yrittäjä. Yläas-teella alkanut tiskijukka-harrastus kasvoi työksi ja liiketoiminnaksi.

Tiskijukka ja toimitusjohtaja

iI hmisten viihdyttäminen ja kaikenlaisen hauskan-pidon järjestäminen on Niko Visavuoren arkea.

Oma yritys, Showrent, tarjoaa ohjelma-palveluja sekä myy ja vuokraa show-alan laitteita. Taikurit, savukoneet, bändit ja PR-emännät kuuluvat valikoimiin.

- Olen yrityksen ainoa työntekijä ja DJ-keikat, jotka ovat firman ykköstuote, teen pääsääntöisesti itse. Keikkaluontei-sesti minulla on töissä neljä-viisi kave-ria, osa näkeviä ja osa näkövammaisia, joiden kanssa yhdessä tehdään isommat projektit. Lisäksi meillä on alihankkijoi-ta ja yhteistyökumppaneita, joiden avul-la palvelutarjonta on laajentunut ohjel-mapalveluihin. Näin saadaan rakennet-tua asiakkaan toivomusten mukainen kokonaispaketti, Niko kertoo.

- Osa hommasta on laitevuokraus-ta; voidaan vuokrata vaikka vinyylile-vysoitin tai savukone. Jossain tapauk-sissa käydään rakentamassa ja purka-massa äänentoistolaitteet johonkin juh-

Leena Honkanen

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

apua Näkövammaisten Keskusliiton elin-keinoneuvojalta. Näkövammaisena mi-nulla on osa-aikainen työkyvyttömyys-eläke, joten piti suunnitella yritystoiminta sen mukaan. Vaikka työtunteja yrittäjäl-lä tuleekin paljon, eläke säätelee tulora-jat. Jos on liikeidea, kannattaa siitä käy-dä juttelemassa neuvojan kanssa.

- Itselleen on rehellisesti myönnettävä omat rajoituksensa. Heikon näköni takia, en voi työntää nenääni ihan jokaiseen bisnekseen, vaikka mieli tekisi.

- Kun tekee työtä monissa eri ympä-ristöissä, tulee väistämättä joskus eteen asioita, joihin ei pysty näön tähden. Ra-vintolamaailmassa työtahti on kova, ja joskus joku on kiukutellut minulle, kun olen pyytänyt näkevämpää apua. Totta kai siitä tulee huono fiilis.

Nikon mielestä heikkonäköisenkin on syytä pitää huolta näkövammaistek-niikoiden osaamisesta.

- Kaikki, mikä helpottaa normaalia elämää ja työntekoa kannattaa käyttää hyödykseen. Aloin opiskella Arlainsti-tuutissa merkonomin tutkintoa. Siellä otetaan huomioon myös liikkumistaito ja apuvälineet, joista on paljon hyötyä jokapäiväisen elämän sujumisessa.

Vastapainona vapaaehtoistyöRavintolaympäristöt ovat vuosien varrel-la tulleet tutuksi Niko Visavuorelle.

- Viimeiset seitsemän vuotta olen ol-lut melkein joka viikonlopun ravintola-keikalla. Se on aika kuluttavaa ja nor-maalit sosiaaliset suhteet kärsivät, kun työajat ovat aivan erilaisia kuin muilla ihmisillä. Ravintoloissa kyllä tapaa kai-kenlaisia ihmisiä, mutta ehkä ei todel-lisia ystäviä.

- Olen mukana vapaaehtoisena SPR:n kontaktitoiminnassa, jossa esteitä vam-maisten ja vammattomien nuorten vä-liltä pyritään poistamaan. Toiminta on tällä hetkellä lähinnä leirimuotoista. Lei-reille tulee 15-29-vuotiaita nuoria myös ulkomailta ja ohjelma rakennetaan va-paaehtoisten voimin siten, että jokainen vammastaan tai äidinkielestään riippu-matta pääsee osallistumaan. Tapaamis-mahdollisuuksia pitäisi kyllä olla enem-män kuin vain kerran kesässä.

- Tällainen leireily tuli minulle tu-tuksi jo lapsena, kun osallistuin perheen kanssa Näkövammaiset lapset ry:n lei-reille ja pääsiäisviikonloppuihin. Siellä oli aina mahtava tunnelma ja aina sai uusia kavereita. Olisi kiva, jos meille senioreillekin olisi joskus vastaavia ta-pahtumia. n

Niko Visavuori työllistää itsensä ja keikkaluonteisesti neljä-viisi nuorta näkevää ja näkövammaista.

Tietoa Nikon yrityksestä osoitteessa www.movingshow.comTietoa SPR:n kontaktitoiminnasta osoitteessa www.redcross.fi hakusa-nalla kontaktitoiminta

Yksityisyrittäjän täytyy olla aina tavoi-tettavissa, jotta bisnes pyörisi.

LeeN

A h

ON

KA

NeN

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 5

6

hH uhtikuisena ilta-päivänä Ratsas-puistossa ei ole vielä leikkijöitä,

kun Joona äiteineen saapuu. Puiset he-voset kiinnostavat Joonaa. Hevoset ovat ihan tavallisen leikkipuiston kalustusta, mutta puisto on rakennettu niin, että se soveltuu hyvin myös vammaisen lapsen leikkipaikaksi.

Hanna-Leena Rissanen katselee puis-toa esteettömyysnäkökulmasta. Pehmeä turva-alusta on hyvä ratkaisu.

- Ei tarvitse pelätä, että lapsi satuttaa itsensä, vaikka kaatuisikin, Hanna-Lee-

na Rissanen sanoo. - Näitä alustoja ei vielä ole kovin pal-

jon käytössä; useimmat leikkipuistot ovat hiekkapäällysteisiä. Tämä on kuitenkin turvallisinta kaikille lapsille. Ja äitinä ei tarvitse olla huolissaan kun näinkin pie-ni lapsi juoksee puistossa.

- Hyvä turvaelementti ovat myös ai-dat. Niiden avulla vältytään kolhuilta, kun lapsi ei pääse liian lähelle esimer-kiksi keinuja, joissa keinutaan.

- Ratsaspuisto on lähellä liikuntavam-maisten koulua, joten siellä on otettu huomioon erityisesti liikuntavammais-ten tarpeet, hiekkalaatikkoleikkejä voi

leikkiä hiekkapöydässä, johon pääsee pyörätuolissa. Keinuissa on sivuilta tue-tut istuimet ja turvavyöt, joten lapsi py-syy siinä paikoillaan, vaikkei itse pystyi-sikään hallitsemaan kehoaan. Valitetta-vasti täälläkin osa vöistä on rikki. Ilki-valtaa tehdään ja puistoja pitäisi huol-taa koko ajan, Rissanen sanoo.

Äänet ja kaiteet opastavat leikkijääNäkövammaista käyttäjää ajatellen Rat-saspuisto on vielä hiukan keskeneräi-nen.

- Puiston aidan sisäpuolelle on tulos-

esteettömyys on myös leikin asiaPuolitoistavuotias Joona Jokiniemi lähti Ratsaspuistoon äitinsä es-teettömyysasiamies Hanna-Leena Rissasen kanssa. Ratsaspuisto on Helsingin kaupungin erityistason esteetön leikkipuisto.

Ratsaspuiston esteetön leikkipuisto näyttää kartalla tältä.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

Mitä esteettömyysasiamies tekee?l Antaa neuvoja / lausuntoja ra-

kennetun ympäristön osalta tar-vittaessa näkövammaisille sovel-tuvista ratkaisuista.

l Tekee yhteistyötä muiden vam-maisjärjestöjen ym. kanssa es-teettömyyden edistämiseksi yh-teiskunnassa.

l Pyrkii edistämään esteettömyyt-tä mm. joukkoliikenteen uusissa hankkeissa, että jo alkuvaihees-sa huomioidaan näkövammaiset käyttäjät.

Joona Jokiniemi testasi äitinsä Hanna-Leena Rissasen kanssa miten leikki sujuu Ratsaspuistossa. Hanna-Leena Rissanen toi-mii Näkövammaisten Keskusliitto ry:n esteettömyysasiamiehenä.

sa kosketeltava kartta, johon leikkiväli-neet on merkitty symboleilla. Kun kart-ta on paikoillaan, näkövammainen lap-si saa sen avulla kuvan leikkivälineiden sijainnista puistossa.

- Näkövammaisen kannalta olisi hy-vä, jos puistossa voisi liikkua itsenäises-ti. Pitäisi olla maahan merkittyjä reitte-jä, kaiteita, aitoja tai ääniopasteita, jotka johdattavat leikkipaikalta toiselle. Ide-aalitilanne olisi, jos puistossa ja sen lä-heisyydessä olisi myös luonnonääniä ja maaston muotoja, esimerkiksi pie-niä kumpuja, joilta talvella voisi laskea liukurilla. Värien käyttö on sekin tär-

keää, kun suunnitellaan puistoa näkö-vammaista käyttäjää ajatellen.

- Iiris-keskuksen lähellä on Leikki-mäen leikkipuisto, josta on suunnitteilla myös esteetön leikkipuisto, jossa lähtö-kohdaksi otetaan näkövammaisen lapsen erityistarpeet, Rissanen kertoo.

- Puiston valmistuttua Iiriksessä asi-oivat ja lasten kursseille osallistuvat per-heet pääsevät ainakin siellä kokeilemaan näkövammaiselle lapselle soveltuvia rat-kaisuja. n

LeeN

A h

ON

KA

NeN

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 7

yh

dis

tys

8

Me lasten vanhemmat ja erityisesti näkövammaisten lasten vanhemmat olemme saaneet huomata sen to-

siseikan, että suunnitelmiin tapaa tulla muutoksia ja muutok-seen voi tulla vielä uusia muutoksia.

ensimmäisen lapsemme valvottaessa vanhempiaan, milloin korvakivun, milloin päässä ammottavan reiän vuoksi ja milloin muuten vaan yön hetkinä, ajattelin jossain vaiheessa, että ”ei-kö näkövamman tuomissa haasteissa olisi kylliksi ja muut asiat voisivat mennä kuin tassi vaan!” No, näinhän asia ei ole.

Kohtasin tämän tosiseikan pääsiäisviikonlopun aikana: Meil-le piti tulla rauhaisa, pitkään odotettu viikonloppu Näkövam-maiset lapset ry:n leirillä Anttolassa Anttolanhovissa. Suunni-telmiin tuli toden totta monta muutosta ja miettimistä riitti sii-tä, mitä tehdä ja kuinka toimia. Viikonloppuumme liittyi surua, ajatuksia `ei voi olla totta´, odottamattomia käänteitä, autta-vaisia käsiä, enkelimäisiä ihmisiä, itkua ja iloista yhdessä oloa. espanjalaisessa sananlaskussa sanotaan: ”Kaikissa elämämme vaiheissa on aineksia iloon, niistä on vain otettava vaarin.”

Pääsiäislauantaina illan suussa saavuin mutkaiselta matkal-tani viimein yhdistyksemme pääsiäisen viettoon Anttolanho-viin; tuntui hyvältä tulla tuttuun sakkiin – olipa hyvä olla mei-dän kaikkien kanssa – hetkeksi huoahtaa ja istahtaa seuraan mahtavaan!

…koettua Näkövammaisten Keskusliiton järjestöpäiviltäUutena puheenjohtajana saa kohdata kosolti uusia tilanteita. Yksi sellainen osui kohdalleni maaliskuun seitsemäntenä päi-vänä Tuusulan Onnelassa: olin ensimmäistä kertaa Keskuslii-ton järjestöpäivillä. Paljon uusia tuttavuuksia, joihin toimin-nanjohtajamme, Leena, minut ystävällisesti tutustutti. Totesin, että on hyvä mennä uuteen, kun on kokenut kävijä vierellä. Oli ilo edustaa näkövammaisia lapsia Keskusliiton vaikuttajien pa-rissa. Meidät otettiin järjestöpäivillä hyvin vastaan; olemme-han saman suuren veneen soutajia. Tässä lyhyesti meidän puheenvuoromme.

Mitkä ovat näkövammaisen ihmisen hyvän elämän eväät ja mitä asioita meidän yhdistyksemme on ajamassa:

l Tietoyhteiskunnan haasteet. Tietokoneet, apuvälineet ja käytön opetus ovat kaikille tärkeitä. Niiden täytyy olla myös

oikea-aikaisia, niin ettei näkövammainen lapsi putoa ikätove-reidensa kelkasta.

l hyvään elämään kuuluu myös työ. Koulutus ja työllisty-misvaiheen tuki tärkeitä. Työnantajia tuettava siinä vaiheessa, kun he palkkaavat vammaisen työntekijän.

l hyvä kuntoutus antaa valmiuksia olla monessa mukana. Se lisää itsenäistä toimintakykyä ja itsetuntoa. NKL:n lasten-kuntoutuksella on ollut tärkeä rooli meidän jäsenperheidem-me elämässä. Ja kuntoutus jatkuu vielä aikuisenakin.

l Vahva identiteetti. Näkövammaisyhteisössä lapsi ja nuori voi rakentaa omaa identiteettiään. Nuoruushan on aina itsensä etsimistä. Näkövammaisella nuorella täytyy olla kokemus kuu-lua joukkoon. Yhteistyö alueyhdistysten kanssa on mahdollis-tanut, että monilla paikkakunnilla on voitu järjestää Oo mun kaa! -kerhoja ja muuta yhteistä toimintaa.

l harrastukset, ystävät. Vertaisryh-mä ja vertaisystävät ovat yhdistys-toiminnan ydintä. hyvissä har-rastuksissa lapsi ja nuori kehit-tää taitojaan ja saa hyvän elä-män eväitä.

Työtä riittää! Kevät on kä-sillä, ja leirikesä tuloillaan – toivottavasti ilman suuria mutkia.

Markku AlahäiväläNäkövammaiset lapset ry

puheenjohtaja

Mutkia matkassa

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

yh

disty

s

Näkövammaiset lapset ry:n vuosikokous ja Pääsiäislei-ri pidettiin 20.4. Anttolassa. Mukana oli 32 perhettä.

Viikonlopun aikana vanhempainryhmissä keskusteltiin muun muassa päiväkoti- ja kouluasioista. Yhdistyksen kouluikäiset lapset ja nuoret kokoontuivat Pikku-parlamenttiin pohtimaan ATK -ja leiriasioita. Pikkuparlamentti valitsi keskuudestaan puheenjohtajakseen Elias Ståhlbergin, varapuheenjohtajaksi Miki Heikkilän ja sihteeriksi Susanna Halmeen. Kokouspöytäkirja löytyy Nuoret-palstalta sivulta 29.

Hallitukseen uusia jäseniäUusina jäseninä Näkövammaiset lapset ry:n hallitukseen valit-tiin Nina Halme ja Anne Kangas erovuoroisten Ilkka Kaapron ja Jarmo Turusen tilalle. erovuoroisista jatkoi Minna Survonen. Uuden hallituksen kokoonpano vuosikokousten 2008-2009 välisenä aikana on seuraava:

Varsinaiset jäsenetMarkku Alahäivälä, puheenjohtajaPäivi FrickNina halmeAnne KangasMatti LaamanenMinna SurvonenJorma Väisänen

Varajäsenet:Johanna ikävalkoJaana hallikainen-Tuomainenilkka KaaproMinna-Maija GrönlundMarjo LuomalaJuho Kyntäjä

Yhdistyksellä uusi esite

Näkövammaiset lapset ry:n uusi esite ilmestyi maalis-kuusssa. Kuntoutusohjaajat, lasten aluesihteerit, muut

yhteistyötahot sekä yhdistyksen omat vertaistukijat voivat tila-ta esitettä tarvitsemansa määrän yhdistyksen toimistosta: puh. 09-752 2540 tai sähköpostitse nlt@silmatera.fi.

Pulkkamäki, napakelkka ja lumikenkäkävely vetivät väkeä lumipyryyn Anttolanhovissa.

Vuosikokousuutiset

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 9

10

tT oukokuinen luonto tarjoilee nyt herk-kujaan. Ilmassa on satoja erilaisia lin-

nunääniä. Harjaantumaton korva ei ero-ta lajeja toisistaan, mutta opastuksella ja kuulostelemalla erilaiset sirkutukset ja kujerrukset alkavat tulla tutuiksi. Kiehto-va matka lintumaailmaan voi alkaa.

- Lintuharrastus on viisainta aloittaa ottamalla yhteys oman paikkaku nan lin-tuharrastajiin. He ovat yleensä sellaista porukkaa, että ottavat hyvin mielellään mukaansa linturetkelle muita harrasta-uksesta kiinnostuneita. Heidän avullaan lintujen äänten tunnistamisesta pääsee kiinni, sanoo porilainen Hannes Tiira, jonka oma lintuharrastus on kestänyt jo yli 20 vuotta.

- Paras ajankohta aloittaa lintujen äänten tunnistaminen on varhaiskevät, kun ääniä on harvemmassa ja niitä on siten helpompi erottaa. Nyt toukokuus-

sa, kun kaikki lajit ovat äänessä, pääsee kyllä perille siitä, kuinka haasteellinen tämä harrastus tulee olemaan. Siitä voi kyllä syntyä himo oppia. Hannes Tiiran mielestä lintuharrastus sopii mainiosti näkövammaiselle lapselle ja myös per-heen yhteiseksi harrastukseksi.

- Lintujen tunnistamisessa keskeistä on ääni. Useinhan lintu itse on piilossa jossain pensaikossa tai puun latvuksissa, niin että sitä ei voi nähdä. Näkevä lin-turetkikaveri on tietenkin mukava olla ja hänen mahdollinen näköhavainton-sa varmistaa lajin tunnistuksen.

- Nykyisin puhutaan myös paljon lin-tubongareista, mutta se ei ole sama juttu kuin perinteinen lintuharrastus. Bonga-rit metsästävät harvinaisuuksia, ja saat-tavat ajaa jonkun havainnon tähden tu-hansia kilometrejä.

Sininen vihko ja lintukirja - Parasta aloittaa helposti tunnistetta-vista linnuista, Hannes Tiira sanoo. - Kaikkein parhaiten suomalaiset tunte-vat varmaan käen laulun, jota valitetta-vasti ei enää usein kuule. Syksyllä kur-kien muuton aikaan niiden ääntely on

Äänestä kiinniLintuharrastus sopii sokealleViitakerttunen, kuovi ja moni muu tulevat tutuiksi, jos lähdet luon-toon avoimin korvin. Aluksi mukana on hyvä olla kokeneempi lintu-harrastaja, joka opastaa lintujen äänimaailmaan.

Leena Honkanen

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

äänekästä ja helppo havaita. Muita al-kupään helppoja lajeja ovat esimerkiksi varis, harakka ja ruisrääkkä. Metsäisil-lä alueilla kuulee teeren ja metson hel-posti tunnistettavat soidinäänet. Tali-tiainen osaa sen sijaan laulaa kolmel-la-neljälläkymmenellä eri tavalla ”titi-tyyn” lisäksi, joten se ei ole ensimmäi-senä haltuun otettavissa olevia lajeja. It-sekin olen seurannut joskus harvinaista lintua, joka sitten on osoittautunut ta-valliseksi talitiaiseksi.

Lintuharrastus ei tarvitse mitään eri-tyisiä varustehankintoja, lintuopas ja si-ninen vihko tai muu muistiinpanoväli-ne riittävät.

- Hyvä lintukirja on ehkä se asia, jo-ta kannattaa painottaa. Sen avulla teh-dään lajinmääritys. Esimerkiksi Lasse J. Laineen Lintuharrastajan opas löytyy Daisy-kirjanakin. Suositeltava on myös Lars Jonssonin Euroopan linnut. Jonkun lintu-CD:nkin voi hankkia, vaikka pa-ras ja oikea paikka kuunnella lintuja on ulkona luonnossa.

- Lintuharrastaja pitää havainnois-taan kirjaa. Siihen merkitään havaittu laji, havaintopäivämäärä ja kellonaika

sekä paikka: esimerkiksi ”Viitakerttu-nen 26.5.1997 Pori/T...” Tämä vähintään ja sitten, jos haluaa, voi vielä lisätä mui-ta huomioita. Jo parin vuoden harras-tuksen jälkeen voi alkaa vertailla vaik-ka havaintojaan muuttolintujen saapu-mispäivämääristä.

Pöllöretkeltä rengastajan matkaan- Lintuharrastajalla riittää tekemistä kaikkina vuodenaikoina. Kevättalvella käydään pöllöretkellä, keväällä seura-taan lintujen kevätmuuttoa ja pesintää. Kesällä, juhannuksen jälkeen, äänimaa-ilmaa alkaa hiljetä, mutta kun tietää oi-keat paikat, tarjoaa loppukesäkin paljon mielenkiintoisia havaintoja; hyviä koh-teita silloin ovat esimerkiksi lokit, sorsat ja kahlaajat, Hannes Tiira kuvailee.

- Syksyllä alkaa syysmuutto ja talven tullessa kotipihan linnuille järjestetään ruokinta niin, että talvehtivista lajeista on iloa ihan oman ikkunan takana. Kun talvisena aamuna menee pihalle ja kuu-lee satapäisen vihervarpusparven sirku-tuksen lähipuissa, on sekin juhlaa. Nä-kövammaisena pystyy hyvin määrittele-

mään parven koon siitä, mistä suunnista ja miltä laajuudelta ääniä tulee.

- Linnunäänten äänittäminen on joil-lekin osa lintuharrastusta. Olen itsekin tehnyt yhden CD:n ja toinen sokea lintu-harrastaja, Lauri Hallikainen, on harras-tanut äänitystä vieläkin enemmän.

- Huippuhienoa on, jos pääsee jos-kus rengastajan matkaan. On verraton kokemus saada hetken pitää käsissään elävää lintua. Lintu kuuluu kuitenkin aina vapauteen, luonnonvaraista lintua ei saa ottaa lemmikiksi. n

Luettavaa ja kuunneltavaa lintuharrastajalle:Hallikainen, Lauri; Luonto soi (CD)Jonsson, Lars; euroopan linnutLaine, Lasse J.; Lintuharrastajan opas Linna, Ari; Rakkaudesta lintuihinTiira, Hannes; Lintuvisa (CD)Tiira, Hannes; Yön pienet laulajat

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 11

12

vV peltäjät-kerho vie-railulla Iiriksessä Celia-kirjastossa 4.3.2008. Kerho-

laiset tuli takseilla. Ilma oli pilvinen, lunta maassa ja muutama aste pakkas-ta. Kun tultiin kirjastoon, osa meni he-ti lainaamaan kirjoja itselleen.

Jaakko Marttila 13 vIrmeli Holstein kertoi Celian pitkäs-tä historiasta. Kirjasto on perustettu jo vuonna 1890 – aprillipäivänä! Senaat-torintytär Cecilia ”Cely” Mechelin ha-lusi ”avata kirjallisuuden aarreaitan so-keille”. Tätä aarreaittaa raotettiin myös meidän käynnillämme.

Oli paljon kivaa! Lainattiin daisy-le-vyjä: Ella-kirja, Risto Räppääjä ja Nau-rava kummitus. Oli aika jännää kuulla kirjaston historiasta.

Natasha Chowdhory 12 v ja Tiina Borgman 11 v.Ensimmäiset näkövammaisten kirjat olivat pistekirjoja. Irmeli esitteli lapsil-

le siannahkataulun, jolla muinoin on valmistettu pistetekstejä naskalin avul-la. Ensimmäiset pistekirjat olivat ajan hengen mukaisesti hengellisiä teoksia. Erikoista kirjaston toiminnassa oli 1900-luvun vaihteessa lainaajien erottelu: ty-töille ja pojille oli omat lainausajat. Lai-naajia kirjastossa kävi vuonna 1901 vain 42 henkeä – vuonna 2001 lainaajia oli jo yli 10 000! Ihan kaikki jäi mieleen Ir-melin puheista.

Ossi Serpola 14 v.Koska kirjastossa oltiin, kuului iltaam-me myös tarinan kuuntelua. Irmeli luki elävästi kertomuksen Makesta ja hänen veljestään Valtsusta, jotka kävivät kir-jastossa (Legenda Pottu Mäkisestä) se-kä pimeän illan kunniaksi yhden kum-mitustarinan. Lukuhimoa vain herätel-tiin, sillä kirjat jätettiin kesken. Kukin selvittäköön itse, mitä jännää sitten ta-pahtuikaan…

Käyntimme osui lähelle uusimman Harry Potter -kirjan julkaisua. Ensim-

”Toivon, että tulemme joskus toistekin”Oo mun kaa! -kerho kävi vierailulla Näkövammaisten kirjasto Celiassa

mäistä kertaa Potter-historiassa näkö-vammaiset lainaajat saavat kirjan kuun-neltavaksi samana päivänä, kun se ilmes-tyy kirjakauppoihin! Klaus, Anssi ja Ossi tekivätkin heti varauksen Harry Potter -kirjasta. He sanoivat pitävänsä kirjois-ta, koska siinä on paljon jänniä kohtia ja kirjat on tehty erittäin selväksi.

Osaan nauttia kirjasta kokonaisuu-dessaan. Koko kirja on erittäin mielen-kiintoinen. Harry on paras henkilö, kun se on hiljanen ja ehkä ujo. Sille aina tah-too sattua kaikkea. Sellaista, mitä ei ha-luis. Sille sattuu aina kommelluksia, no-lojakin ja niitä on hauska kuunnella. En haluaisi niitä itelle tapahtuvan, mutta ne on hauskoja kumminkin. Niille voi nauraa, vaikka en oo paljoa naureskel-lut muuta kuin sisäisesti. Hyvin har-voin, kun äänikirjaa kuuntelen, nauran. Ei oo kovin usein tapahtunut ainakaan tähän mennessä.

Klaus Frick 13 v.

SATU

JO

KiN

eN

anu autio Helsingin Oo mun kaa! -kerho on nimeltään Vipeltäjät. Kerhoon kuuluu vaihtelevalla kokoonpanolla 13 lasta. Kokoonnumme ker-ran kuukaudessa yhteen. Maaliskuussa oli vuorossa kauan odotettu käynti Celia-kirjastoon.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

lyh

ye

sti

Vipeltäjien haastattelussa Irmeli Holstein:Millaisia kirjoja Celiassa on?I: Kaikenlaisia. Tavallisia kuvakirjo-ja pistekirjaliitteellä, koskettelukirjo-ja, Daisy-levyjä, pistekirjoja ja elektro-nisia kirjoja.Miksi Neiti Etsivä -kirjaa lukee vanha mies? Se ei sovi kirjan tyyliin! Voisiko sitä mieluummin lukea nainen?I: Olen järkyttynyt! Kirjoitan asian heti ylös. Studiossa on mennyt asiat sekaisin. Jos päähenkilö on tyttö, myös lukijan tu-lisi olla nainen. Jos päähenkilö on poika, myös lukijan tulisi olla poika.Miten menee?I: Ihan tällä hetkellä hyvin, kun tiedän, miksi olen täällä - lasten takia. Pidän työstäni enemmän kun olen lasten puo-lella. Onko Daisy väliaikainen?I: Lähivuosina tulee toinen verkossa lu-ettava palvelu käyttöön. Mutta Daisy ei poistu, koska joillekin lukijoille se sopii paremmin. Jään eläkkeelle ennen kuin Daisyt poistuu!

Aune Rintalan valmistama kos-kettelukirja hiiri kissalle räätä-

linä voitti v. 2006 Tactus & Typhlo-kil-pailun kulttuuriperintösarjan ensim-mäisen palkinnon. Nyt olemme saa-neet siitä Ranskassa valmistetut pah-

Kauan odotettu harry Potter -sarjan viimeinen kirja, harry

Potter ja kuoleman varjelukset ilmes-tyi suomeksi 7.3.2008. Celian asiakkaat pääsivät mukaan harryn seikkailui-hin yhtä aikaa kaikkien muiden kans-sa: kirja ilmestyi samana päivänä myös Daisy-kirjana sekä pistekirjoituksella ja elektronisena kirjana. Äänikirjan luki il-po Mikkonen, joka on lukenut myös sarjan aikaisemmat osat.

Kirjaa lainattiin paljon vajaan viikon aikana: 147 äänikirjaa, 4 pistekirjaa ja yli 100 elektronista kirjaa.

Saavutettavan harryn ilmestyminen yhtä aikaa painetun kanssa on merkki-paalu lukemisesteisten tiedonsaannin tasa-arvon tiellä. Uutuuskirja ilmestyi nyt Suomessa ensimmäistä kertaa yh-tä aikaa sekä painettuna että saavu-tettavana versiona, ja muissakin mais-sa näin on tehty vasta muutamia ker-toja. harry Potter and the Deathly hal-lows -alkuteos julkaistiin iso-Britanni-

Helmikuun kerhokerralla olimme val-mistelleet Irmelille muutamia kysymyk-siä. Aika meinasi loppua kesken haastat-telua tehdessä, mutta saimme kuitenkin vastaukset mieltämme askarruttaneisiin kysymyksiin. Kiva käynti! Kaikki oli kivaa!

Anssi Serpola 14 v. Käynti oli erittäin kiva. Lainasin paljon kivoja kirjoja ja minäkin pidin kuul-la kirjaston historiasta. Toivon, että tu-lemme joskus toistekin.

Klaus Frick 13 v.

assa 21.7.2007 samaan aikaan painettu-na kirjana sekä piste-, ääni- ja isoteksti-senä kirjana.

- Olen hyvin iloinen siitä, että sokeat ja heikkonäköiset lapset ja aikuiset saa-vat mahdollisuuden tietää, mitä kirjas-sa tapahtuu, samaan aikaan kuin kaik-ki muutkin, kirjailija J. K. Rowling kiitteli kirjan englanninkielisen version julkista-misen yhteydessä.

visivuiset koskettelukirjakopiot kokoel-miimme. Kirjasta on kaksitoista laina-kopiota uniikkikirjan lisäksi. Pahvisivui-sen koskettelukirjan tilausnumero on 222030 ja uniikkikirjan tilausnumero on 222011.

hiiri kissalle räätälinä

harry Potter pisteilläK

AN

NeN

KU

VA: M

iKA

LA

UN

iS

SATU

JO

KiN

eN

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 13

14

aA luksi tutustuimme leiriläisten kans-sa majoituspaik-kaamme sekä laa-

dimme porukalla yhteiset pelisäännöt:l ketään ei saa kiusatal pitää toimia porukassal yksin ei saa kulkea jyrkkiä rappu-

sia*l toisten tavaroihin ei saa koskea il-

man lupaal ruokailusta tullaan aina yhdessä

pois, eikä kukaan lähde yksin liik-kumaan *

l toisille täytyy antaa nukkumarauha hiljaisuuden jälkeen

l jonkun aikuisen on tiedettävä ko-ko ajan missä kaikki ovat, eli ei saa lähteä mihinkään jos kukaan aikui-nen ei tiedä*.

l kaveria ei jätetä, eli toimitaan po-rukassa eikä ketään jätetä ulkopuo-lelle

l jos jotain menee vahingossa rikki, niin siitä pitää ilmoittaa reilusti ai-kuiselle

l ohjelmiin olisi hyvä osallistua ja jos ei pidä jostain niin sen voi jättää te-kemättä*

* merkityt ovat aikuisten pakollisia sään-töjä

Suurin osa säännöistä tuli lasten suus-ta. He keksivät todella hyviä sääntöjä ja olivat mielissään kun saivat niitä laatia.

Tämän jälkeen olikin vuorossa en-simmäinen ruokailu ja ulkoilu. Pääsim-me tutustumaan vanhaan riihikirkkoon, ja sen sakastiin. Saimme kokeilla myös kirkon urkuja.

Ulkona puuhaillessa alkoi jo vilu yl-lättää ja olikin kahvin vuoro ja sen jäl-keen järjestimme leirin maalipalloturna-uksen, joka oli lasten ja ohjaajien mieles-tä yksi leirin kohokohdista. Tämän jäl-keen askartelimme leirikorut sekä val-mistelimme illan ohjelmaa.

Lapset alkoivat Arin kanssa sytyttää takkaan tulta ja samalla keskusteltiin näkövammaan liittyvistä asioista. Täs-sä keskustelussa juttelimme miltä tun-tuu olla näkövammainen, mitä haittaa tai hyötyä siitä on? Puhuttiin myös onko mukavampi tehdä asioita näkevien vai näkövammaisten lasten kanssa?

Oo mun kaa! -kerholaiset leirilläJärjestimme helmikuussa leirin Jyväskylän Oo mun kaa! -kerhon lapsille. Leirille saapui suurin osa kerhomme lapsista ja meillä oli to-si kiva viikonloppu!

Lapset käsittelevät asioita yllättävän avoimesti! Suurin osa hyväksyy näkö-vammansa, ja näkevät kaverit ovat hy-vin tietoisia siitä. Ongelmia integroi-duissa ryhmissä ei ole ollut, tai ei ku-kaan ainakaan niistä maininnut. Kai-ken kaikkiaan lapset suhtautuvat todella hyvin omaan näkökykyynsä ja tiedosta-vat rajoitteensa. Lasten mukaan toisten näkövammaisten lasten kanssa on kui-tenkin mukavampaa ja helpompaa ol-la kun näkevien lasten kanssa, koska - heidän sanojensa mukaan - jos ei näe, niin ei tarvitsekaan, ja uskaltaa pyytää apua. Kukaan ei kiusaa tai naura vaik-

ari dufva

Koko leiripoppoo: takana Sini, Niko T., Nico K., Sonja, Roope, Katriedessä: Santeri, Ari

Mii

NA

KO

RP

i

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

Odottelemme Porin lentokentällä innoissamme, että kierros voi al-

kaa ja näemme sopivasti yhden koneen nousevan korkeuksiin. Kun oppaamme saapui, suuntasimme saman tien tähys-tys torniin, jonne ei yleensä pääse kuin henkilökunta. Siellä lasten kiinnostuk-sen kohteena olivat erilaiset mittarit ja tutkat, joista koneet näkyivät.

Katselimme turvallisesti tähystystor-nista, kun yksi kone ohjattiin kiitotielle. Pojat, jotka olivat kiinnostuneita tornin eri vempeleistä kuuntelivat innoissaan, miten laitteet toimivat. Pääsimme tutus-tumaan myös lentokentän omaan palo-yksikköön, jossa oli jättimäisiä paloauto-ja, joissa oli tykit katolla. Jokainen, joka halusi pääsi paloauton kyytiin. Lopuksi otettiin yhteiskuva todistukseksi. Vielä viimeiset polttavat kysymykset palomes-tarille ja sitten suu makeaksi. Oo mun kaa! -toimintaa tukee joukko LVi-alan yrityksiä. Kiitos tuesta!

Oo mun kaa! lentokentällä

ka tekisi jotain hölmöä, joka johtuu nä-kövammasta.

Makkaraa paistettiin ja iltapalaa pop-sittiin ja sitten oli saunan vuoro, minkä jälkeen kello olikin jo sen verran että oli hiljaisuuden aika. Iltalaulu sekä iltasatu ja hyvää yötä. :)

Seuraavana aamuna oli vuorossa toi-mintatuokio mediakasvatuksesta. Sen tuli pitämään Miina Korpi, joka valmis-tuu keväällä lasten ja nuorten koulu-tusohjelmasta lähihoitajaksi. Hän tekee opinnäytetyötään lasten mediakasvatuk-sesta. Miina näytti lapsille mainoksia, ja kertoi mainonnasta, jonka jälkeen lapset saivat ryhmissä tehdä oman mainoksen. Me muut ohjaajat olimme sitten katso-massa näitä lasten mainoksia. Mainok-set lapset tekivät näyttelemällä.

Tämän jälkeen lähdettiinkin taas syö-mään. Ruokailun jälkeen ulkoiltiin taas pieni hetki ja sitten palattiin sisälle viet-tämään omaa aikaa sekä paikkailemaan

tavaroita. Vielä oli jäljellä päiväkahvi, se-kä leirin lopetus tilaisuus, jossa kaikille luovutettiin leiridiplomi. Vanhemmat olivat hakemassa ja kotimatka alkoi.

Leiriläisten kertoman mukaan kai-kille jäi hyvä mieli leiristä. Niin meille ohjaajillekin. n

Leiri järjestetttiin Vesalan leirikeskuk-sessa Vesangasssa, Ohjaajina leirillä toi-mi kerhomme ohjaajat: Ari Dufva, Son-ja Lappalainen, Katri Poutiainen sekä Si-ni Survonen.

hA

NN

A h

AK

ALA

noora kinnunen

AR

i DU

FVA

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 15

16

eE spoossa näkövam-maistyöntekijäl-le riittää tehtävää; suuren seurakun-

tayhtymän alueella on paljon väkeä. Nä-kövammaisten joulujuhliinkin kokoon-tuu usein toista sataa henkeä. Suurin osa on ikä-ihmisiä, mutta näkövammai-sille lapsille ja nuorille on ihan omia-kin juttuja.

Vain suurimmilla seurakuntayhtymil-lä on erikseen näkövammaistyöhön pe-rehtynyt työntekijä, pienemmillä paik-kakunnilla koko vammaistyön alue on niputettu yhteen.

- Ilman vapaaehtoisia homma ei pyö-risi. Minulla on tällä hetkellä noin 30 va-paaehtoista, jotka ovat apuna erilaisissa

tilaisuuksissa ja niiden järjestelemises-sä. Osa heistä toimii myös opasystävi-nä, Tarja Huttunen sanoo.

Keskustelu auttaaLapsi tai nuori voi kääntyä diakonissan puoleen silloin, kun elämän langat tun-tuvat olevan solmussa ja haluaa keskus-tella asioista jonkun vähän ulkopuoli-semman kanssa.

– Näkövammaista nuorta saattaa ah-distaa se, mistä saa opiskelupaikan tai mihin pääsee töihin. Syrjäytyminen pe-lottaa. Diakoniatyöntekijälle voi soit-taa pienissäkin asioissa. Moni tarvitsee

ehkä vain henkireikää; joka tapaukses-sa on parempi ottaa yhteyttä jo ennen kuin ongelmat ovat kasvaneet liian suu-riksi, Tarja Huttunen sanoo.

Espoossa näkövammaistyöntekijän työnkuvaan kuuluu myös parisuhde-työ ja perheneuvonta.

- Myös näkövammaisten lasten van-hemmat voivat ottaa yhteyttä näkövam-maistyöntekijään. Voidaan keskustel-la lapsen asioista tai perheen tilantees-ta laajemminkin. Jokaisessa perheessä ja ihmisen elämässä on aikoja, jolloin kaikki ei suju toivotusti. Vammaisuus tuo elämään aina elementtejä, joiden

Diakoniatyö lähtee ihmisen tarpeista

Diakonissat olivat entisaikana kodeissa kiertäviä sairaanhoitajia. Tänään he ovat ar-kisen elämän kanssakulkijoita. Espoon seu-rakuntayhtymän näkövammaistyöntekijä, diakonissa Tarja Huttunen, järjestää kerho-ja ja tapahtumia, kouluttaa vapaaehtoisia ja kuuntelee ihmisten iloja ja murheita.

Leena Honkanen

Tarja Huttunen on diakoniatyöntekijä. Diakonia on kristillistä palvelua, jonka läh-tökohtana on Jeesuksen opetus: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

käsitteleminen tarvitsee aikaa ja mah-dollisesti ulkopuolista apua.

Älä anna tilanteen kriisiytyä- Diakoniatyössä lähdetään aina ihmi-sen tarpeista, joku haluaa että hengel-lisyys on mukana, joku ei. Aina kun-nioitetaan ihmisen omaa tahtoa. Kirk-koon ei tarvitse kuulua, ottaessaan yh-teyttä diakoniatyöntekijään, kertoo Tar-ja Huttunen.

- Kriisi tai tilanteiden kärjistyminen usein nostaa esiin myös menneisyyden ratkomattomia asioita aina lapsuudes-ta ja nuoruudesta asti: historia velkoo, kun nykytilanne kärjistyy. Moni ottaa yhteyttä vasta kun tilanne on kriisiy-tynyt pahasti. Helpommalla päästäi-siin, jos kynnys avun hakemiseen vä-hän madaltuisi.

- Useimmat ihmiset haluavat jaksaa ja pärjätä. Joku pelkää, että puhumalla asiat pahenevat. Joku tuntee häpeää sii-

tä, että ei selviä ongelmistaan omin voi-min. Avun hakeminen ja saaminen on tärkeää elämänoppia. Kun on keskustel-lut ja selvittänyt ongelmaa, saa työkaluja tulevienkin mahdollisten vaikeiden ti-lainteiden selvittämiseen.

Nuorten vertaisryhmä kasvaa yhdessä Puuhapäivä on seitsemän espoolaisen näkövammaisen nuoren ryhmä, joka kokoontuu lauantaisin kerran kuussa Leppävaarassa seurakunnan nuoriso-työn tilassa. Mukana on Tarja Huttu-sen lisäksi kaksi seurakunnan vapaa-ehtoistyöntekijää.

- Ryhmä on ollut koossa jo vuosia. Jotkut lapsista ovat aloittaneet Puuha-päivissä käynnin jo nelivuotiaana. Nyt kaikki ryhmän nuoret ovat 13-19-vuo-tiaita, Tarja Huttunen kertoo.

- Joka Puuhapäivänä käydään ensin läpi kunkin kuulumiset. Sitten on kai-

Espoon seurakuntien näkövammaistyö palvelee espoolaisia näkövammaisia ja heidän perheitään. Näkövammaiset nuoret kokoontuvat kerran kuussa Leppä-

vaaran nuorisotyön tilaan viettämään päivää vertaisryhmässä.

Vei

KKO

hii

Ri,

hA

RR

i OLL

AN

KeT

O

kenlaista ohjelmaa; musiikkia, käsil-lä tekemistä, leivontaa ja ulkoilua. Ai-na syödään myös yhteinen lounas. Ti-lassa on huone, keittiö ja kappeli, jossa päivän päätteeksi pidetään pieni har-taushetki.

- Joskus käymme metsäretkillä tai pulkkamäessä. Vertaisryhmään tulemi-nen on todella tärkeää näille nuorille.

- Puuhapäivän nuorten tapaamiset ovat muuttuneet paljon keskustelevam-miksi kun ikää on kertynyt. Ennen teke-minen ja toimiminen oli tärkeintä, nyt tuntuu, että keskustelu vertaisryhmäs-sä on päivän paras anti.

- Jokaisen Puuhapäivän päätteeksi laulamme Eva Nordberg-Hagbergin te-kemän laulun ja mainitsemme vuorol-laan jokaisen lapsen nimen. Laulamme laulun siis noin kymmenen kertaa pe-räkkäin kunnes jokaisen nimi on sanot-tu. Laulun sanat kuuluvat näin: “Kun Ju-mala sanallaan Saarankin loi, hän tarkoit-ti samalla näin: Sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua.” n

tarja.huttunen@espoonseurakunnat.fi

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 17

alu

eil

ta

18

Kevättalven helmaan elämyksiä metsästämään olivat saapuneet

Matteus, Taavetti, Sanna, Jani, Niilo, Pin-ja, Tuomo ja Markus oppaineen. Ohjaa-jat mukaan lukien leiriläisten lukumää-rä kapusi reiluun kahteenkymmeneen.

”Nokipannukahvi maistuu mustalle…”

Alueyhdistysten välinen yhteistyö ja voimavarojen yhdistäminen on tarkoituksenmukaista etenkin silloin, kun puhutaan pienempi-en kohderyhmien huomioimisesta toiminnan järjestämisessä. La-pin Näkövammaiset ry ja Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaiset ry järjestivät yhteistyössä toimialueidensa näkövammaisille lapsille ja nuorille suunnatun viikonloppuleirin. Leiri toteutettiin 4.-6.4. Ylitor-nion Loma-Vietosella.

JuHa romakkaniemi

Perjantai-iltana leiriläiset tutustuivat Lo-ma-Vietosen majoitusmökkeihin, toi-mintaympäristöön ja tietysti myös toi-siinsa. Kevyt lumisade ennakoi viikonlo-pun aikana vallitsevaa säätilaa. Perjan-taina ehdimme myös todentamaan Lo-

ma-Vietosen mainetta hyvän ruuan ja perheyrityksille tyypillisen lämminhen-kisen asiakaspalvelun tyyssijana. Loma-Vietosen päärakennuksessa vietettyjä maittavia ruokailuhetkiämme täyden-si usein Matteuksen (2,5 v.) pianolla soit-tama taustamusiikki. Rantasauna koko-si naiset ja miehet vuoronperään lau-teilleen nauttimaan löylynhengistä ja yhdessäolosta. iltapalaa oli mahdollis-

Leiriläisiä oppaineen yhteispotretissa. Taustalla Napapiirillä sijaitsevan Lo-

ma-Vietosen päärakennus, joka on ai-to 100-vuotias peräpohjalainen maa-

laistalo.

KU

VAT:

JU

hA

RO

MA

KK

AN

ieM

i

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

alu

eilta

ta nauttia rantasaunan takkahuoneen li-säksi myös kodalla. Nokipannukahvit ja makkara sisältyivätkin useampaan ot-teeseen leiriläisten hiukopalaksi. ”Tämä kahvi maistuu mustalle”, tuumasi Sanna nokipannukahvia maistettuaan, ja pais-toi itselleen kahvin kyytipojaksi vielä toi-senkin makkaran.

hyvin nukuttu yö pyyhki viimeiset-kin edellisen päivän bussimatkasta jää-neet väsymyksen tunteet pois leiriläis-ten mielistä ja jäsenistä. Asteen pakka-nen piti taivaalta alas satelevan lumen koostumuksen mielekkäänä. Päivän mit-taan yltynyt tuuli käänsi lumisateen vie-lä vaakatasoon, mutta sekään ei leiriläis-ten mieltä alentanut. Vietosen jääkan-nen alla talvehtivat körmyniska-ahve-net saivat tosin jäädä rauhaan leiriläis-ten pilkeiltä.

Lauantaina aamupäivän ohjelmaan si-sältyi vaihtoehtoisesti sisä- tai ulkoakti-viteettejä. ennen hauskanpitoa leiriläis-ten piti kuitenkin osallistua talon töihin. Porojen ruokinta oli sen verran mielekäs-tä puuhaa, että pian jäkäläsäkki ammot-tikin jo tyhjyyttään. Johtajaporo eeron vatsa sen sijaan pullisteli herkkuhetken seurauksena. Kyllä eeron sitten kelpasi-kin vatsa täynnä vastaanottaa leiriläisten silityksiä ja taputuksia, sekä poseerata valokuvaajille. eeron paistatellessa suo-siossa, uskaltautuivat myös aitauksen muut porot vuorostaan aterioimaan.

Sisätiloissa pelailtiin sitten monenlai-sia lautapelejä, sekä tutustuttiin erilai-siin näkövammaisten tietoteknisiin apu-välineisiin. Braille-bingon pelaaminen oli niin suosittua, että illalla piti järjestää yleisön pyynnöstä vielä erillinen bingo-ilta. Bingon suosio saattoi johtua myös Tuomosta, joka saunamajurin tehtävi-en lisäksi hoiti ansiokkaasti myös bingo-isännän vaativan roolin. Tuomo on her-rasmies isolla ”hoolla”, ja sitä h-kirjainta-han täälläpäin tykäthään ujuttaa vähän joka välhiin. Ulkosalla keskityttiin aamu-päivän aikana mäenlaskuun ja potku-

kelkkailuun. Janille ei pulkkamäessä pi-detyssä pituuslaskukisassa löytynyt voit-tajaa. Lounaan jälkeen oli ohjelmaan va-rattu aikaa päivälepoon ja omatoimi-seen ulkoiluun. Vietosen jäälle piirtyi-vätkin pitkäksi aikaa suksenjäljet Pinjan hiihtoretken seurauksena.

iltapäivällä olikin sitten jo vuoros-sa odotettu maastoretki. Leiriläiset pak-kautuivat kolmeen rekeen, joiden eteen oli valjastettu moottorikelkat. Seikkai-lu metsän syövereihin oli valmis alka-maan. ”ei saa ajaa lujaa, eikä ojaan” tuu-masi Taavetti toimenkuvaansa laajenta-neelle kelkan kuljettajalle sen jälkeen, kun hänet oli viimeisenä saatu suostu-teltua reen kyytiin. Vajaan kolmen tun-nin retkemme lumisen luonnon keskel-le oli onnistunut. Puolivälissä nautimme kotanuotiolla retkieväitä, sekä laskimme mäkeä. ”Tällä kyydillä voisi mennä vaik-ka takaisin Ouluun” tuumasi Taavetti in-noissaan kuljettajalle sen jälkeen, kun olimme palanneet turvallisesti takaisin Loma-Vietoselle.

Lauantai-iltaa vietimme jälleen bin-goa pelaillen ja saunoen, sekä kodalla makkaraa paistellen ja mustalta maistu-vaa kahvia maistellen. Monenlaista tari-naa ehdittiin myös vaihtamaan. ”ei ka-

duta pätkääkään, että lähdin mukaan” tuumasi Markus, astellessamme kahdes-taan pimenevässä illassa rantasaunal-ta takaisin mökkiä kohden. Sanat nuo-ren miehen suusta kuultuna lämmitti-vät kovasti.

Sunnuntaina osallistujille oli luvas-sa yllätysohjelmaa. eero kaverinsa kans-sa oli valjastettu reen eteen ja poroajo-korttien suorittaminen voitiin aloittaa. Kodalla paistetut ja maistetut lätyt kruu-nasivat aamupäivämme. Säätila oli vaih-tunut vähän suojan puolelle, ja yllättäen huomasimmekin myös leiriläisten mää-rän kasvaneen yhdellä. Lumiukollamme oli leirin teeman mukaisesti hymy her-kässä, ja valkoinen keppi kädessä.

Valitettavan usein kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin kävi nytkin. Linja-au-tomme kaarsi puolen päivän jälkeen Lo-ma-Vietosen pihaan, ja olimme valmiita lähtemään kotimatkalle. Lämmin kiitos kaikille osallistujille, oppaille ja ohjaajil-le, sekä Loma-Vietosen henkilökunnalle ikimuistoisesta viikonlopusta. Suuri kii-tos myös Sokeain Lasten Tukisäätiöllel-le ja Näkövammaiset lapset ry:lle viikon-lopun toteuttamiseen osoittamastanne tuesta. Yhteistyössä on voimaa. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. n

Pinja Koistinen osallistui leirille Mu-hokselta, jossa ei pääse joka päivä po-

roja ruokkimaan

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 19

20

Laskettelulauantai oli koko per-heen tapahtuma, johon osallis-

tui perheitä, joissa on näkövammainen alle 18-vuotias lapsi tai nuori. Tapahtu-man järjesti Näkövammaisten Keskuslii-ton liikuntatoimi yhdessä Sokeain lasten Tuki ry:n kanssa ja Sokeain Lasten Tuki-säätiön taloudellisella tuella. Laskettelu-lauantai-tapahtuma järjestettiin kolmes-sa eri hiihtokeskuksessa samana päivä-nä 2.2.2008.

Ohjelmassa oli lapsille ja nuorille las-kettelun opetusta hiihdonopettajien johdolla ja lasten vanhemmille oli las-kettelun opastuksen vinkkejä. Aikuisille ja sisaruksille oli myös hiihtokoulua. Päi-vän aikana kokeiltiin mm. Monoskin eri-kokoisia laskettelukelkkoja, aisoja sekä kärkipidikkeitä ja liinoja.

Messilän hiihtokeskuksessa hollolas-sa osallistui kymmenen perhettä ete-lä-Suomen alueelta ja mukana laskette-lemassa oli Näkövammaisten Keskuslii-tosta liikunnansuunnittelija Tuomas Tör-rönen. Muuramessa Riihivuoren hiih-tokeskuksessa kokoontui neljä perhet-tä Keski-Suomen alueelta ja he laskette-livat Nina Peltosen johdolla. Länsi-Suo-men alueelta kokoontui kymmenen per-hettä laskettelemaan ellivuoren hiihto-keskukseen Vammalaan. Teemu Koivis-to ja harri Laakso toimivat hiihdonopet-tajinamme. Mukava olivat myös Soke-ain lasten Tuki ry:n toiminnanjohtaja Ril-la Aura-Korpi ja lasten aluesihteeri Su-sanne Rounikko. Suurin osa porukasta laskettelivat perinteiseen tapaan mut-ta oli myös mahdollisuus kokeilla lumi-lautailua tai bladeja. Päivän aikana ko-keiltiin monta erilaista laskutapaa ja pik-kumäessä pujoteltiin taitavasti esteiden ympäri ja portin läpi. Pikkumäen jälkeen osa uskaltautui suurempiin rinteisiin. il-tapäivällä ellivuoren hotellissa oli tarjol-la herkullista ruokaa ja ruokailun jälkeen perheillä oli vielä mahdollisuus palata rinteisiin. Päivä oli tosi onnistunut ja toi mukanaan paljon uusia kokemuksia.

Susanne Rounikko

Laskettelulauantai

alu

eil

ta

Sirpa ja Edla nauttivat laskettelusta.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

alu

eilta

Lasten ATK-kurssiPohjois-Pohjanmaan Näkövammaiset ry järjestää lapsille ATK-kurssin la 30.8. – su 31.8. Kurssipaikkana on alueyhdistyksen toimisto (Linnankatu 32, 90100 Oulu). Majoittuminen tapahtuu Lomakoti Pih-lajarannassa (Kehäkuja, 90940 Jääli). Mukaan mahtuu neljä 1.-4.-luokka-laista näkövammaista lasta, jotka vali-taan ilmoittautumisjärjestyksessä. Lap-set voivat osallistua viikonloppuun yk-sin. Ohjelmassa on ATK-opetuksen li-säksi pelejä, leikkejä, saunomista ja uin-tia. Pihlajarantaan on järjestetty kuljetus alueyhdistyksestä. Kurssi alkaa ja päät-tyy alueyhdistyksen tiloissa.Viikonlopun kurssimaksu lapselta on 10 euroa (sis. majoituksen, ruokailut ja ohjelman). Matkakulut korvataan edulli-simman matkustustavan mukaan (oma-vastuu 16 % tai vähintään 8 euroa).Kurssille kannattaa ottaa mukaan oma tietokone. Alueyhdistyksessä on myös tarvittaessa koneita. ATK-opetta-jana toimii Leena Vallo. häneen voi ol-la yhteydessä opetukseen liittyen: puh. 044 0400 694, sähköposti leena.vallo@ppnry.net. Lisäksi viikonloppuna on mu-kana Oo mun kaa! -kerho-ohjaajia.Ilmoittautumiset Näkövammaiset lap-set ry:n toimistolle viim. 11.8. mennes-sä, (09) 7522 540, anne.latva-nikkola@silmatera.fi. ilmoittautumisen yhteydes-sä kerrothan mahdolliset allergiat, eri-tyisruokavaliot, lääkitykset, jotka ohjaa-jilla on hyvä olla tiedossa.

Ratsastuspäivä LaukaassaKutsumme perheenne Laukaan Kaipion tilalle lauantaina 7.6.2008 klo 12.00 al-kaen, ratsastamaan ja viettämään lep-poisaa lauantaipäivää mehu-, kahvi- ja evästarjoilujen kera.

Ratsastuksen ja tarjoilun lomassa on mahdollisuus tutustua toisten näkö-vammaisten lasten perheisiin. Lisäksi tarjolla on tietoa mm. harrastus- ja leiri-mahdollisuuksista, sopeutumisvalmen-nuskursseista sekä Näkövammaiset lap-set ry:n ja Keski-Suomen Näkövammai-set ry:n toiminnasta.

Päivän järjestävät Näkövammaiset lapset ry, Keski-Suomen Näkövammai-set ry ja Näkövammaisten Keskusliitto ry. Tapahtumassa mukana mahdollises-ti myös muita alueemme näkövammais-toimijoita. Lämpimästi tervetuloa koko perheen voimin!Tuula Joenpolvi-Kaapro / Näkövammai-set lapset ry Pekka Kuukkanen / Keski-Suomen Nä-kövammaiset ryeija Kivi/ Keski-Suomen keskussairaalaAnnika Tyynysniemi / Näkövammaisten Keskusliitto ry Ilmoittautumiset ja mahd. ruoka-aine-allergiat pe 30.5.2008 mennessä:Tuula Joenpolvi-Kaapro puh: 040-7566712Annika Tyynysniemi puh: 050-5965026

Alueleiri MikkelissäTervetuloa Mikkelin alueen perheiden syysleirille 30. -31.8.2008 Anttolanhovin hienoihin järvimaisemiin!

Leirillä vietetään yhdessä aikaa lasten ja aikuisten kesken, nautitaan lämpimis-tä kesän viimeisistä hetkistä ulkoillen ja retkeillen. Ohjelmassa on ulkopelejä ja -leikkejä, saunomista, uimista ja vertais-tuesta voimaantumista.Majoitumme Anttolanhovin erillisiin ri-vitalohuoneistoihin, joihin olemme va-ranneet jokaiselle perheelle oman 4-6 hengen huoneiston.Perheille koituvat kustannukset ovat 50€/ perhe, riippumatta perheen koos-ta.Hintaan sisältyy majoitus, täysihoito ruokailuineen, allasosaston käyttö sekä pyyhkeet ja lakanat.Mukaan mahtuu 4 perhettä, joten va-raathan paikkasi ajoissa.Lisätietoja, sitovat ilmoittautumiset ja mahdolliset ruoka-aineallergiat:Annika Tyynysniemilasten aluesihteeri/ kuntoutusohjaajaP: 050- 5965026annika.tyynysniemi@nkl.fiLeirin järjestelyistä ja kustannuksis-ta vastaavat:Näkövammaisten KeskusliitoNäkövammaiset lapset rySokeain Lasten Tukisäätiö

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 21

22

Lunta silmille– Radiokuunnelmatyöpaja näkövam-maisille Kainuussaetsimme Kainuun seudulta näkövam-maisia tekemään radiokuunnelmaa. etu-sijalla ovat nuoret. Kuunnelma äänite-tään yhdessä ilmoittautuneiden kans-sa työpajoissa, joita järjestetään kevään ja syksyn aikana. Näkövammaiset kerto-vat ja tuottavat ääniä itse, muita näytte-lijöitä ei ole.

Työpajoja järjestetään ajalla touko–marraskuu 2008. Kuunnelmatyöpajojen

Kesän aloitus LapissaTervetuloa kaikki viettämään yhteistä ulkoilupäivää kesän alun merkeissä sun-nuntaina 1.6.2008. Lähdemme patikoi-maan ja tulistelemaan Vaattunkikön-käälle. Paikka sijaitsee noin 25 km Ro-vaniemeltä Sodankylän suuntaan. Tien varressa on opasteet. Kokoonnumme parkkipaikalla klo 11.

Paikalla on erimittaisia reittejä, jo-ten jokainen voi liikkua omien toivei-densa mukaisesti. ensimmäiselle laavul-le pääsee hyvin myös pyörätuolin kans-sa. Vaattunkikönkäästä löydät tietoa in-ternetistä, jos haluat tutustua reittivaih-toehtoihin. Retkieväät jokainen varaa it-se mukaansa, mutta päivän päätteeksi menemme ruokailemaan yhdessä. Alus-tavasti suunnitelmissa ruokailu Lordi´s Rocktaurantissa. Sokeain Lasten Tuki-säätiö tarjoaa meille ruoan. Ilmoittautuminen 23.5.08 mennessä Tuija Skinnarille joko sähköpostilla tui-jamaarit1@luukku.com tai puhelimitse 040–7053856. Laita ilmoittautumisen yhteyteen osal-listujien lukumäärä niin tiedän alusta-vasti varata paikat ravintolasta. Tapaamista odotellen

Tuija SkinnariNäkövammaiset lapset ry:n vertaistukija

alu

eil

ta

tarkat ajankohdat sovitaan yhdessä il-moittautuneiden ja tekijöiden kesken.

elämme samassa maailmassa mutta kuitenkin niin eri näkökulmissa.

Tavoitteena on kertoa kuunnelman keinoin näkeville, miltä maailma näyttää ja kuulostaa. Näkövammaiset toimivat oppaana näkeville ja johdattavat meidät omaan maailmaansa. Millaisten äänien keskellä näkövammainen elää ja haluaisi elää? Minkälaiset äänet ja ääniympäris-töt ovat miellyttäviä, pelottavia, rauhoit-tavia tai inspiroivia?

Kuunnelman toteutuksesta vastaa näytelmäkirjailija - dramaturgi Sami Kes-ki-Vähälä ja Äänisuunnittelija Kalle Pa-kalén. Ilmoittautuminen 31. toukokuuta mennessä.Kalle Pakalén044 329 8000kalle@speeqr.comKuunnelmatyöpajat ovat osa kulttuuri-rahaston tukemaa YDiN- hanketta.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

kK imppakyyti-pro-jektin seminaari Lapsen kasvu il-man katsekontak-

tia - vuorovaikutuksen haasteet ja tuke-minen järjestettiin 29.2. Iiriksessä. Se-minaaripäivä koostui eri asiantuntijoi-den luennoista, jotka liittyivät varhai-sen vuorovaikutuksen haasteisiin ja tu-kemiseen.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä puhui kosketuksen merkityksestä lapsen var-haiskehityksessä. Mäkelän mukaan kos-ketus rakentaa yhteyden ja välittää tun-netiloja. Hänen mielestään läpi kehityk-sen ulottuva kosketuksen puute voi ol-la osasyynä länsimaisen ihmisen hen-kiselle pahoinvoinnille.

Kosketuksen vaikutus voidaan jakaa tyynnyttävään sekä stimuloivaan vaiku-tukseen. Tyynnyttävä kosketus on rau-hallista, voimakasta ja rytmistä sive-lyä, syvää kosketusta. Tällainen koske-tus vähentää stressin kokemusta ja li-sää mielihyvän tunnetta sekä oksitosii-nin eritystä.

Stimuloiva kosketus on nopeaa, hen-toa, kutittavaa kosketusta, jolloin stres-sitila saattaa nousta. Mäkelän mukaan lapset, joiden vanhemmat koskettavat lastaan pääosin tyynnyttävällä tavalla, kehittyvät tasapainoisesti.

Pienellä vauvalla on kaksi sisäistä ti-laa. Toisen tilan laukaisee usein äkillinen muutos aistihavainnoissa. Vauvan olo on tällöin jännittynyt ja valpas. Vauva, joka on paljon edellä mainitussa stressitilassa, ei kasva ja hänen muistinsa perusraken-teet kärsivät. Vanhemman tuleekin pyrkiä tyynnyttävän kosketuksen, lämmön, pe-rustarpeiden tyydyttämisen ja hyvän hoi-don kautta rauhoittamaan ja saattamaan vauva nk. rauhoitu ja liity tunnetilaan. Jäl-kimmäinen tunnetila on varhaisen vuo-rovaikutuksen saralla suuren mielenkiin-non ja tutkimuksen kohteena.

Kosketus liittyy monella tapaa arki-seen touhuiluun. Kosketus liittyy usein myös leikkiin: Mäkelän mukaan isien riehumisleikki on alikäytetty asia, sillä leikki usein suunnataan esineisiin. Tut-kimuksissa on nimittäin todettu, että isät ovat leikkisämpiä, mutta rauhoit-tamiseen ja rauhoittumiseen tarvitaan useammin äiti.

Lapsen kanssa leikkiminen ja kasva-minen kehittää aikuisessa sellaisia aivo-alueita, joiden on luultu kehittyneen lap-sena. Koskettamisen merkityksen ym-märtää viimeistään tutkimustulokses-ta, jonka mukaan sellaiset aikuiset, joi-ta on vauvana kosketeltu paljon, kos-kettavat itse lapsiaan paljon. Jos vähän, kosketus omaa lastaan kohtaan on no-peaa ja poistyöntävää.

Seminaari herätti paljon ajatuksia ja palasin ajassa taaksepäin käyden läpi oman lapseni alkuvaiheita. Silloin am-matillinen tuki varhaiseen vuorovaiku-tukseen oli vähäistä, joten toimin in-tuitiivisesti äidinvaiston kannattelema-na. Onkin erinomaisen hyvä asia, että sokean lapsen alkuvaiheisiin kiinnite-tään huomiota ja perhe saa asiantun-tevaa apua ja tukea. Sillä onhan vauva-vaihe kehityksessä merkittävä aika, jol-loin luodaan pohja koko ihmisen elä-mälle. n

Vuorovaikutuksessa vauvan kanssa

Kimppakyyti on Näkövammaisten Kes-kusliiton Lasten kuntoutuksessa vuon-na 2006 käynnistynyt varhaiskuntou-tuksen kehittämisprojekti. Projektissa on Sokeain Lasten Tukisäätiön rahoi-tuksella lähdetty etsimään uutta tietoa ja uusia työtapoja syntymäsokeiden lasten ja heidän perheidensä välisen vuorovaikutuksen tukemiseen.

Pilottiprojekti on edetessään muok-kautunut Kimppakyyti-työmalliksi, jos-sa työmuotona on vauvaperhetyö si-sältäen projektin työparin kotikäyn-nit sekä perheiden ja projektityönte-kijöiden vuorovaikutteisen nettikes-kustelun. Työssä keskeistä on ollut tu-kea vanhempia löytämää keinoja so-kean lapsensa arjessa siten, että lap-si voi kasvaa tuntien tulevansa ”näh-dyksi” vanhemman rakastavassa kos-ketuksessa, äänessä ja puheessa, vaik-kei voi näkevien ikätoveriensa tavoin kasvaa peilaten itseään vanhemman ”rakkauden katseessa”. Tärkeälle sijalle ovat nousseet myös syömisvaikeudet, joiden olemme nähneet liittyvän hyvin erityisellä tavalla näkövammaisuuteen.

Pilottiprojektissa on ollut mukana seitsemän perhettä eri puolilta Suo-mea.

anna-maria Haatanen

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 23

Riitta Lahtinen.

24

kK un äiti luki aika-naan 6-vuotiaal-le Riitta Lahtisel-le Helen Kellerin

elämänkertaa, hän ei tiennyt, millaisia seurauksia siitä vuosien saatossa seura-si. Jo kymmenvuotiaana Riitta Lahtinen tiesi haluavansa kuurosokeiden opetta-jaksi ja muutamia vuosia myöhemmin hakeutui kansanopistoon viittomakie-len kurssille. Asia johti toiseen; kuuro-jen lasten kesäleiritytöstä tuli viittoma-kielen tulkki ja opettaja.

Matkan varrelta löytyi myös avopuo-liso, Russ Palmer. Pariskunnan yhteinen matka on ollut tutkimusmatka kommu-nikaation monimuotoisuuteen: Russin kuulonäkövamma haastoi ja innosti ko-keilemaan erilaisia tapoja viestiä. Suu-relta osin tästä tuloksena syntyi Riitan väitöskirja Haptiisit ja hapteemit – ta-paustutkimus kuurosokean henkilön kosketukseen perustuvasta kommuni-kaation kehityksestä.

Riitan ja Russin kieli - Ennen kuin tapasin Russin, olin tehnyt jo työtä kuurosokeiden ihmisten paris-sa, mutta vasta meidän suhteemme myö-tä huomasin, mitä kaikkea minulta oli jäänyt tietämättä. Parisuhteessa toinen ei voi olla toiselle tulkki eikä opas, vaan kokemusten tulee olla yhteisiä. Tästä oi-valluksesta kosketuskielemme alkoi ke-hittyä, Riitta Lahtinen kertoo.

- Olimme kerran näyttelyssä, joka esitteli japanilaista taidetta. Patsaisiin ei voinut koskea, eikä Russ nähnyt, jo-ten kerroin hänelle millaisissa asennois-sa niiden esittämät hahmot olivat. Oli hirveän monimutkaista ja aikaa vievää kuvata toisiinsa kietoutuneita ihmis-hahmoja ja sitä miten heidän kätensä ja jalkansa olivat. Russ keksi, että ”teh-dään ne”. Muodostetaan itsestämme sa-manlainen patsas. Se toimi hyvin ja sii-tä lähtien olemme taidenäyttelyissä ai-na käyttäneet tätä tapaa katsoa teok-sia yhdessä.

- Valkoinen keppi on aina mukana tällaisissa tilanteissa, koska se selittää muille, mistä on kysymys. Yleensä ih-miset suhtautuvat hyvin myönteisesti, kun huomaavat meidän käyttävän tak-tiiliviittomia tai kehon viestintää. Suu-ri osa kehon kommunikaatiosta on tie-tysti paljon huomaamattomampaa: kun jalka koskettaa jalkaa, se kertoo läsnä-olosta ”minä olen tässä”.

Lapsi oppii kosketuksen kautta- Lapsen ja vanhemman välillä koske-tuskommunikaatio on luontevaa. Satua lukiessa tarinan voi samalla kertoa ke-holle. Kantoliina on hyvä väline. Kan-toliinassa oleva vauva tietää, että äiti tai isä on läsnä ja oppii vanhempien liik-keistä, Riitta Lahtinen sanoo.

- Näkövammaiselle lapselle voi an-taa monessa asiassa kehon kautta paljon elävämpiä ja mieleenpainuvampia koke-muksia visuaalisuudesta kuin sanoilla kuvaillen. Olin kerran Kööpenhaminan Tivolissa kummitusjunassa erään kuulo-

Joskus sanat ovat liian hitaitaKieli voi olla sanoja ja lauseita, mutta myös katseita tai kosketuk-sia. Riitta Lahtinen väitteli helmikuussa kosketukseen perustuvasta kommunikaatiosta.

Leena Honkanen

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

näkövammaisen nuoren kanssa. Junassa viitoin hänelle käteen, mitä kaikkia hir-veyksiä matkan varrella tapahtui. Kun tultiin ulos, hän oli vähän pettynyt; hän kun olisi halunnut pelätä ja nauraa niin kuin muutkin. Päätettiin siis kokeilla uu-delleen vähän eri tavalla. Tällä kertaa kä-teni ryömi hämähäkkinä pojan niskaan ja kuollut retkahti syliin. Nopeissa tilan-teissa sanallinen kuvaus vie liikaa aikaa, eikä anna vahvaa elämystä.

- Kuvailtaessa keholla taideteosta tai kummitusjunan tapahtumia voi käyt-tää luovuutta, mutta muuten merkki-en on hyvä olla selkeitä ja yksinkertai-sia. Vanhemmilla, lapsen hoitajilla ja työntekijöillä pitää olla samat koske-tusmerkit. Esimerkiksi kevyt kosketus olalle tarkoittaa ”odota”. Turun Nalle-kerhossa on kokeiltu merkkejä ja olen saanut sieltä palautetta, miten eri mer-kit toimivat.

Kehittyvä kieliRiitta Lahtisen tutkimusmatka kosketus-viesteihin on kestänyt 16 vuotta. Tänä aikana hän on kerännyt tietoa mones-ta lähteestä. Pääasiallinen opas ja infor-mantti on ollut Russ Palmer, mutta tut-

kimustyön aikana myös moni muu kuu-lonäkövammainen aikuinen on kerto-nut omista kokemuksistaan kosketus-viesteistä. Näin kielen keinojen ymmär-täminen on selkiytynyt ja mahdollista-nut myös kielen kehittämisen ja kehit-tymisen.

- Perusviestejä ovat esimerkiksi läs-näoloa ja suuntaa ilmaisevat viestit. Is-tuttaessa jalka voi koskettaa jalkaa läsnä-olon merkkinä. Opastettaessa, voi suun-taa osoittaa yksinkertaisesti käden suun-taan ohjaavalla liikkeellä, Riitta Lahti-nen kuvailee.

- Sormiopastuksessa käsi houkutte-lee kättä tukimaan. Jos käden laittaa toi-sen käden päälle ja vie sen koskemaan tutkittavaa objektia, se voi olla epämiel-lyttävä ja pelottavakin kokemus. Lapsen on saatava itse tehdä valinta.

- Kosketuksen rajat pitää myös tie-dostaa. Neutraaleita alueita ovat esimer-kiksi käsi tai selkä. Jos halutaan kuvail-la kasvoilla ilmeitä, pitää siihen saada lupa. Lapsi voi ensin tunnustella ilmet-tä vanhemman kasvolta ja sitten toi-sin päin. Lapselle on tärkeää, että kos-ketuskommunikaatio on aina molem-minpuolista. n

Mitä ovat haptiisit ja hapteemit?haptiiseihin liittyy kokemus jaetus-ta henkilökohtaisesta kehoaluees-ta, kosketuskontaktin tarkoitukses-ta, kontekstista ja eri kommunikaa-tiokanavien käytöstä. Viestejä tuo-tetaan yhdellä tai kahdella kädellä, niihin liittyy eri käsimuotoja ja kä-den orientaatioita.

haptiisit koostuvat hapteemeis-ta, kosketuksen osatekijöistä. hap-teemit ovat liikkeen ja liikeradan suunnat ja suunnan vaihtumiset keholla, liikkeen suunnat henkilöi-den välillä, painovoima, nopeus, toistumistiheys, koko ja laajuus, pi-tuus, kesto, liikkeen pysähdys, ryt-min muutos, muoto, piilo- ja näh-tävissä oleva liike.

Riitta Lahtisen tutkimus kuvaa haptiiseja eri tilanteissa aistitietoa täydentävänä ja itsenäisenä kom-munikaationa. haptiisit ilmentä-vät sosiaalishaptista palautejärjes-telmää, sosiaalisia pikaviestejä, ke-holle piirtämistä, kontakteja henki-löihin ja ympäristöön sekä liikkeil-lä opastamista. haptiisien avulla voidaan järjestelmä ulottaa tunne-profiilien tuottamiseen, eri taitei-den kokemiseen sekä harrastusten ja kilpailujen välittämiseen.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 25

26

ja sitten kerho-ohjaajaksi. Keväällä 2005 Anne valmistui sosionomi AMK:ksi ja saman vuoden elokuussa aloitti työt yh-distyksessämme Oo mun kaa! -projektin vetäjänä. Projekti päättyi viime vuoden keväällä, mutta työ yhdistyksessä jatkui aluekoordinaattori-nimikkeellä.

Sirkusta ja SibeliustaVaikka kaiken edellä kuvatun perusteel-la voisi ajatella, että Annen ammatinva-linta oli hänelle ainoa mahdollinen, oli hänellä toki muitakin valinnan vaihto-ehtoja. Sibeliuslukion käyneenä, musii-kin alakin oli harkinnan alla. Anne soit-taa pianoa, huilua ja klarinettia, mutta halusi loppujen lopuksi pitää musiikin rakkaana harrastuksena, ei työnä.

Kun opiskelut ammattikorkeakou-

Meidän Anne

Näkövammaiset lapset ry järjestää leirejä, kerhoja ja tapahtumia. Joskus paikalla on toista sataa henkeä, joskus ehkä vain neljä lasta. Oli väkeä enemmän tai vähemmän, kuka huolehtii siitä, että kaikil-la on mahdollisimman mukavaa ohjelmaa, paikalla hyviä ohjaajia ja olo turvallinen?

kK eväällä 2005 yh-distyksemme toi-mistolle tuli käy-mään lettipäinen

tyttö, Anne Virta. Nyt, kolmen vuoden kuluttua sama tyttö on monelle jäsenper-heelle jo tutuksi tullut, meidän Anne.

Anne on 24-vuotias, mutta ehtinyt tehdä työtä lasten parissa jo kymmenen vuotta. Parasta Lapsille ry:n vapaaehtoi-seksi leiriohjaajaksi hän lähti 14-vuoti-aana. Siitä työt ja tehtävät johtivat ai-na kuin itsestään toiseen: tarmokasta ja iloista nuorta tarvittiin mukaan ker-hoihin ja leireille.

Lukiolaisena Anne toimi sokean ty-tön iltapäiväavustajana ja kaverina ja si-tä kautta bongattiin myös Näkövammai-set lapset ry:n lasten leirille ohjaajaksi

Leena Honkanen

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

lussa alkoivat, työt pitivät talouden ta-sapainossa. Lastenkodin ja päiväkodin arki tulivat tutuiksi. Yksi opiskeluajan työpaikoista oli Pukinmäen taidetalon sirkuskoulussa. Siellä Anne toimi apu-opettajana. Ala oli akrobatia: pyramide-ja, kuperkeikkoja ja jonglöörausta.

Kotona työpäivän jälkeen Annea odottaa myös kaksi ihanaa nappisil-

mää: Kalle ja Leo.

Huhtikuussa tanssittiin Annen ja Ju-han häitä.

Nuorisotalolla, jolla sirkuskoulua pi-dettiin, työskenteli salskea nuoriso-oh-jaaja Juha Latva-Nikkola. Tutustumi-sesta alkoi tarina, joka johti siihen, et-tä huhtikuussa tanssittiin Annen ja Ju-han häitä, ja Annesta tuli rouva Latva-Nikkola.

Virta on tarpeenTyö yhdistyksen toimistolla on välil-lä aika hektistä. Oo mun kaa! –kerhot

jatkavat kahdeksalla paikkakunnalla ja joka vuosi rekrytoidaan ja koulutetaan uusia kerho-ohjaajia. Yhdistyksellä on myös paljon omia leirejä ja yhteistyölei-rejä muiden järjestöjen kanssa. Varataan tiloja, ohjelmia, ohjaajia ja sovitaan mo-nen moisista yksityiskohdista aina kun-kin leirin ja leiripäivän osalta erikseen. Kaikki tämä ja paljon muutakin on An-nen työsarkaa toimistolla.

Anne Latva-Nikkolan elämässä vas-tapainon työkiireille, mapeille, rekiste-reille ja sähköposteille tuo Juhan kanssa vuosi sitten Järvenpäästä hankittu oma rivitalokoti, jonka remontoimiseen ja puutarhaan voi vuodattaa sitä virtaa, jota Annella tuntuu riittävän enemmän kuin monilla muilla.

Kotona työpäivän jälkeen Annea odottaa myös kaksi ihanaa nappisil-mää: Kalle ja Leo. Kalle ja Leo ovat eh-kä vähän lamppuharjan näköisiä, mut-ta luonteikkaita ja persoonallisia Bichon Frisé -koiria. Niiden kanssa lenkkeilles-sä ja leikkiessä energiavarat uusiutuvat ja jaksaa taas lähteä hyväntuulisena uu-teen työpäivään. n

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 27

nu

ore

t

28

hei! Olen elias Ståhlberg ja asun Lah-dessa. Olen Pikkuparlamentin uusi pu-heenjohtaja.Perheeseeni kuuluu äiti Anna-Maria, Jo-sefiina minun pikkusiskoni ja Julius mi-nun pikkuveljeni sekä minun tositosito-si hieno ja kiltti koirani Oliver. Me teem-me sen kanssa lenkkejä metsässä. Klaus-isäni asuu Belgiassa.Mihin aion vaikuttaa kun olen pu-heenjohtaja?Aion vaikuttaa näihin asioihin: 1. näkövammaisten lasten ja nuorten atk- asioihin 2. leiriasioihin

Pikkuparlamentti

Pikkuparlamentin puheenjohtajalta3. leiriohjaajien valintaanVielä vähän minusta itsestäni ja harras-tuksistani:harrastan judoa ja ratsastusta. Kotihar-rastukseni ovat äänipelien pelaaminen tietokoneella, Skypessä puhuminen ja äänikirjojen kuuntelu.Koska olen näkövammainen tietoko-neessani on Jaws- ruudunlukuohjel-ma ja pistenäyttö. Kännykässäni, joka on Nokia N 73, on Talks- ruudunlukuoh-jelma.Ja vielä: osallistukaa kaikki halukkaat ehdottomasti Pikkuparlamenttiin.terveisin puheenjohtaja Elias

Pikkuparlamentin johtoryhmä: varapuheenjohtaja Miki Heikkilä, puheenjohtaja Elia Ståhlberg ja sihteeri Susanna Halme.

Pikkuparlamentti on näkövammaisten lasten ja nuorten kokous, jossa pääte-tään näkövammaisia nuoria koskevis-ta asioista. Parlamentti kokoontuu vuo-sikokousviikonloppuina ja leireillä. Siel-lä mietitään erimerkiksi näkövammais-ten tietokoneasioita, leirien ohjelmia tai ohjelmatoiveita tai muita kiinnosta-via asioita, jotka koskevat näkövammai-sia nuoria. Pikkuparlamenttiin voi osal-listua 8-16-vuotiaat. Pikkuparlamentis-sa on puheenjohtaja, varapuheenjohta-ja ja sihteeri. Puheenjohtaja on kokouk-sen johtaja. Varapuheenjohtaja on vara-johtaja eli vetää kokouksen jos puheen-johtaja ei ole paikalla. Sihteeri kirjoit-taa tietsikalla muistiin asioita, joista pik-kuparlamentissa on keskusteltu. Pikku-parlamentissa saattaa olla myös aikui-sia kuuntelemassa ja valvomassa par-lamentin kulkua. Parlamentissa pyy-detään puheenvuoroa sanomalla ”pu-heenjohtaja, Miki” ja se tarkoittaa, että Miki pyytää puheenjohtajalta puheen-vuoroa. Puheenjohtaja antaa puheen-vuorot pyytämisjärjestyksessä. Kaikki asiat mitkä parlamentissa päätetään, tu-levat myös NLT:n yhtiökokoukseen.

Pääsiäisleirillä Anttolassa pikkupar-lamentin puheenjohtajaksi valittiin eli-as Ståhlberg, varapuheenjohtajaksi Miki heikkilä ja sihteeriksi Susanna halme.

Keskustelimme parlamentissa mm. tietokoneen hankinnasta, koska yhdel-lä nuorella on ongelmia tietokoneasiois-sa sekä viime vuoden ”Oo mun kaa” -lei-rin ohjaajista.

Mielestäni pikkuparlamentti on oiva paikka esittää toiveita, purnata ja tuo-da kaikenkaikkiaan mielipiteitään julki, koskien näkövammaisten nuorten asi-oita. Miki Heikkilä

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

nu

ore

t

Paikka: hovi 1, Anttolan hovi, MikkeliAika: la 22.3.2008 klo 18.00–19.30Läsnä: Antti(varapj), elias, Ossi, Anssi, Vi-li, Leevi, Lassi, Anniina, henna, Minja, Ju-ho, Ville, Kiril, Roope, Johanna, Susanna (siht.), Miki, Kaisamaria, SenniOhjaajat: Anne Virta, Antti Rusi, han-ne Laine

Varapuheenjohtaja Antti Latikka avasi kokouksen. Kerrattiin Pikkuparlamentin säännöt: puheenvuoron pyytäminen, kännyköiden pitäminen kiinni ja yleiset käyttäytymistavat. Laadittiin kokouksel-le esityslista.1. Pikkuparlamentin järjestäytyminen ja uudet valinnatPikkuparlamentin uudeksi puheenjoh-tajaksi valittiin äänestämällä elias Ståhl-berg, varapuheenjohtajaksi Miki heikki-lä ja sihteeriksi Susanna halme.2. TietokoneasiatViime syyskokouksessa otettiin kantaa kouluun myönnetyn tietokoneen käy-tön sallimiseen myös vapaa-aikana. Pik-kuparlamentti on laatinut aiheesta kir-jelmän, joka julkaistaan Silmäterässä. Kirjelmästä vastaa Lassi Alahäivälä.3. KännykätKeskusteltiin kännyköiden poistosta lei-reillä yöksi. Mielipiteitä esitettiin puo-lesta ja vastaan. Päätöstä asiaan ei syn-tynyt.4. Ohjaaja-asiaKeskusteltiin ohjaajien käytöksestä Oo mun kaa! -leirillä 2007. Asiasta keskus-tellaan asianomaisten kanssa.

5. Kesän leiritl Oo mun kaa! -leiri Onnelassa kesällä 2008Ohjelmassa mm. vierailu Radio Novassa, ammunta-opetusta, sokea lintuopettaja hannes Tiira, uintia, sauna ja leirinuotio. Toiveina leirille esitettiin mm. mahdol-lisuutta tutkia paloautoa ja ambulans-sia, mikroautoilua, retkeä ilmailumuse-oon, vapaa-aikaa, kalastamista sekä me-lomista/ soutamista.l Nuorisotoimen leirit kesällä 2008Tarjolla on kaksi leiriä Pieksämäel-lä ja Tampereella. Leirit ovat tarkoitet-tu 12–30-vuotiaille. Pieksämäen leirin majoitus tapahtuu 5 hengen kämpissä. Leirillä on erilaisia pajoja, kuten liikun-ta, luonto, käsityö yms. Tampereen leirin majoitus on urheiluopistolla. Ohjelmas-sa on mm. kaupunkisuunnistusta, shop-pailua, Tammerfestit, kesäteatteri sekä kuvailutulkattu jalkapallomatsi ja mu-seokäyntejä.l Partioleiriviikonloppu järjestetään toukokuussa 2008Ylöjärven Otavan lippukunnan 10–13-vuotiaat vartiolaiset toimivat kummeina ja järjestävät osallistujille oh-jelmaa. Mukaan pääsee 10 näkövam-maista. Majoitus tapahtuu teltoissa lei-rikeskuksen pihassa, joten sisätilat ovat lähellä. Leirillä tehdään ruoka itse.6. Kokouksen päättäminenPuheenjohtaja elias Ståhlberg päätti ko-kouksen.

Pikkuparlamentin kokous 22.3.2008 Pöytäkirja

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 29

nu

ore

t

30

Näkövammaisten tietokoneasioissa on jonkin verran epäkohtia, joita pitäisi pa-rannella. Jyväskylän koulussa on sanottu, että niitä koneita, jotka meille on annettu sieltä lainaan tai myönnetty, saisi käyttää vain koulukäyttöön, mutta kyllä niitä ko-neita kuitenkin pitää saada käyttää myös vapaa-ajalla, koska ne kerta on myönnet-ty ja jos pitäisi ruveta ostelemaan vapaa-ajan käyttöön uusi kone, niin sehän mak-saa tosi paljon, koska ei varmaankaan kahta konetta ruveta kenellekään myön-tämään. Jotkut kuitenkin ostavat toisen koneen vapaa-ajan käyttöön.

Monet ohjelmatkin maksavat niin pal-jon, että sitä rahaa kuluu vain enemmän ja jos ei osaa asentaa niitä ohjelmia, pi-tää anoa koulutustunteja ja siinäkin voi kestää kauan että niitä myönnetään ja kouluttajillakin on joskus niin paljon hommia, ettei välttämättä ehdi asennel-la kaikkia ohjelmia. Asetuksetkin ovat varmaan ihan väärät, jos koneen ostaa jostain tavallisesta tietokoneita myy-västä kaupasta. Paljon järkevämpää oli-si, että kun se yksi kone kerran on myön-netty, se olisi semmoinen hyvä kone, et-tä sitä voisi käyttää koulussa ja vapaa-ajalla, eikä se hidastuisi liikaa, jos sinne laittaa itse jotain ohjelmia.

Nettiä tai sähköpostia ei saisi Jyväsky-län opettajien mukaan käyttää eikä ko-neisiin saisi asentaa omia ohjelmia, kos-ka ne voisivat kuormittaa koneita liikaa. Vanhempia koneita netti ja muut hom-mat kuormittavatkin, mutta uusissa ko-neissa on jo enemmän muistia ja tehoa, että ne jaksavat pyörittää vähän enem-män ohjelmia. Kyllä tässä minun ko-neessa on ainakin itse asennettuja oh-jelmia, joista suurin osa ei mitenkään lii-

ty koulutyöskentelyyn ja nettiäkin täl-lä käytän. Kyllä tämä jaksaa kuitenkin pyörittää kaikkia koulujuttuja ja muita-kin juttuja, vaikka tässä ei olekaan niin paljon muistia kuin joissain uudemmis-sa koneissa. Joskus tämä saattaa vähän hidastella, mutta ei tämä ainakaan liian huonosti toimi.

Jyväskylän lainakoneisiinkaan ei sai-si asentaa ilman lupaa mitään ohjel-mia, mutta kyllä niitä pitäisi saada asen-taa, jos ne eivät kuormita sitä konetta lii-kaa. Siihenkin pitäisi pystyä itse vaikutta-maan, minkälainen kone annetaan. Kyl-lähän näkevätkin voivat kaupasta katsel-la erilaisia koneita ja ostaa sen minkä itse haluavat jos se ei ole liian kallis, niin kyllä näkövammaistenkin pitäisi saada vaikut-taa siihen, minkälaisen koneen he saa-vat ja mitä sillä voi tehdä. Minä ainakin olisin halunnut hiukan hienomman ko-neen kuin tämä.

Joskus näkövammaisille laitetaan myös semmoisia koneita ja ohjelmia, joita ei voi käyttää. On olemassa sellai-siakin koneita, joita sokean on vaikea käyttää. Nyt joillekin annetaan semmoi-sia koneita joissa on äänenvoimakkuu-densäätönäppäimet ja jotkut muutkin näppäimet hipaisunäppäimiä, eli kone reagoi heti kun siihen näppäimen koh-taan koskee. Ja kun niissä on vain näke-ville jonkinlainen merkki, ei sokea voi si-tä käyttää hyvin, koska ei tiedä, missä kohdassa se näppäin on. Ainakin jois-sain hp:n koneissa on usein ne äänen-voimakkuudensäätönäppäimet hipaisu-näppäimiä.

Kaikki pistenäytötkään eivät toimi niin kuin pitäisi. Liitännät voivat olla vai-keissa paikoissa ja kaapeleita voi olla

paljon ja joskus ne toimivat vain yhdes-sä tietyssä usb-portissa. Ainakin brail-le star-pistenäytössä on liitännät vähän vaikeat ja joskus se ei toimi sittenkään vaikka kaikki liitännät olisivat oikein ja se olisi päällä. Kun koulussakin pitää käyttää elektronisia oppikirjoja, siellä ei voi tunnilla käyttää konetta puheella ja silloin pitää pistenäytön toimia, jotta si-tä konetta pystyisi hyvin käyttämään.

Jotkut uudet ohjelmat eivät myös-kään sovi hyvin näkövammaisille, esim. Office 2007. Siinä on valikkorivit muut-tuneet aivan erilaisiksi kuin 2003:ssa, eikä sitä 2003:a enää myydä. Se uu-sin Office ei toimi vanhempien ruudun-lukuohjelmien kanssa, että pitää aina hankkia uudempi ohjelma jos haluaa päivittää ohjelmia uusiksi. Nykyään kun niitä koneita myönnetään, ne myöntäjät päättävät, minkälaisen koneen ja piste-näytön he ottavat, mutta sen jolle se ko-ne annetaan, pitäisi saada vähän enem-män vaikuttaa siihen, minkälainen kone ja pistenäyttö heille annetaan.

Lassi Alahäivälä

Aika siirtyä tietokoneissa nykyaikaan

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

leire

jäNyöriMikä se on? Jotain narua vai?Nyöri on äänilehti näkövammaisille nuorille. Se ilmestyy audio-cd:nä 11 ker-taa vuodessa, siis kerran kuussa pait-si heinäkuussa, jolloin Nyörikin on kesä-lomalla.Mitä se sisältää?haastatteluja, artikkeleja, äänikuvia maailmalta, runoja, jatkiksia, kuunnel-mia. Aiheet vaihtelevat koulutuksesta kokkaukseen, meikkauksesta musajut-tuihin, vuokrasopimuksen teosta vessa-raportteihin.Mistä jutut tulevat?Suurin osa jutuista on nuorten tekemiä. Yksi napsauttaa sanelimen käyntiin ja kertoo harrastuksistaan tai muusta kiin-nostavasta tai vaikka lukee runojaan. Toinen kiertää mikki kourassa haastat-telemassa kiinnostavia tyyppejä tai ke-räämässä äänikuvia tapahtumista. Kol-mas värkkää kotistudiossaan kuunnel-mia. Juttuja luetaan myös nuortenleh-distä ja netistä. Mistä Nyöriä voi tilata?Nyöriä voi tilata nuorisosihteeriltä tai täyttämällä sähköisen tilauslomakkeen.Mitä se maksaa?Nyörin vuosikerta maksaa 10 e.Voiko kuka tahansa tehdä juttuja Nyö-riin?Voi ja kannattaa! Uusia juttuja kaivataan aina! Jutun voi lähettää kasetilla, mini-discillä, cd:llä, mp3:na tai vaikka pelkkä-nä tekstinä, jolloin joku muu lukee sen. Julkaistuista jutuista maksetaan pieni palkkio. Jutut voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen nyorijutut@gmail.com tai postissa osoitteeseenNyöri, Näkövammaisten KeskusliittoPL 30, 00030 iirisJos olet ensikertalainen, lähetä vero-korttisi ja tilitietosi kirjeessä Nyörin osoitteeseen.Lisätietoja juttujen tekemisestä voit ky-sellä Nyörin sisällöntuottajalta Riikka hänniseltäriikka.hanninen@welho.comNuorisotoimen tapahtumista saa par-haiten tietoa www.nkl.fi/nuoret .

Pohjois-Suomen lasten Oo mun kaa! -leiri järjestetään hotelli Levitunturis-sa, Levillä to 31.7. – su 3.8. Mukaan mah-tuu 8 näkövammaista lasta, iältään n. 8-14-vuotiaita. Leirin aikana pelaillaan ja liikutaan mm. Toimintakeitaan Lasten Maailmassa. Myös kylpyläosasto on käy-tettävissä. Leirille tulee 4 ohjaajaa, jo-ten lapset eivät tarvitse omia avustajia mukaan.Hinnat:Leirin omavastuu on 135 euroa. hintaan sisältyy majoitus 2-4 hengen huoneis-sa, ruokailut (aamupala, lounas, päivälli-

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry ja Näkövammaiset lapset ry järjestävät yh-teistyössä lasten musiikkikurssin Loma- ja kurssikeskus Onnelassa 5.-7.9. Mukaan mahtuu 10 näkövammaista lasta, iältään 10–15-vuotiaita. Viikonlopun aikana työskennellään kah-dessa workshopissa, joista toisen tee-mana on maailman perkussiot ja toisen popmusiikki. Omat soittimet kannattaa ottaa mukaan. Opetuksesta vastaavat kaksi musiikinopettajaa ja mukana on myös kolme leiriohjaajaa. Viikonlopun ohjelma huipentuu lasten esitykseen.

Pohjois-Suomen Oo mun kaa! -leiri

Lasten musiikkikurssi

nen, iltapala) sekä leiriohjelma. Leirimat-koja ei korvata. Kunnan sosiaalitoimel-ta voi tarvittaessa anoa henkilökohtaista avustajaa lapselle sekä avustusta lapsen leirimaksuun. Leirille haetaan erillisellä hakulomak-keella, joka löytyy www.silmatera.fi -si-vustoilta. Kaavakkeen voi pyytää myös yhdistyksen toimistolta. Hakemuk-set on oltava yhdistyksen toimistolla viim. 29.5. mennessä. Lisätiedustelut: Anne Latva-Nikkola, 09–7522 540 tai anne.latva-nikkola@silmatera.fi.

Viikonlopun omavastuu on 60 euroa. hintaan sisältyy majoitus kahden hen-gen huoneissa, ruokailut (aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala) sekä ohjel-ma. Leirimatkoja ei korvata. Sokeain Las-ten Tukisäätiö on avustanut kurssia.Ilmoittautumiset Näkövammaiset lapset ry:n toimistolle 4.8. mennes-sä, (09) 7522 540, anne.latva-nikkola@silmatera.fi. ilmoittautumisen yhteydes-sä kerrothan, mitä soitinta lapsi soittaa ja kuinka kauan hän on soittanut. ilmoi-ta myös mahdolliset allergiat, erityisruo-kavaliot ja lääkitykset.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 31

32

Kahden tunnin vähimmäistavoi-te pienimmille koululaisille, tun-

nin tavoite aikuisikää lähestyville nuo-rille. Siinä alkuvuodesta julkistetut fyy-sisen aktiivisuuden perussuositukset tii-vistetysti.

Kaikkien 7–18-vuotiaiden tulee siis liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Suositukset laati yli 20-jäseninen asian-tuntijaryhmä, puheenjohtajanaan pro-fessori Lauri Laakso Jyväskylän yliopis-tosta.

- Tämä on todellakin suositus, Laak-so korostaa.

- eikä se tarkoita, että lasten pitäisi harrastaa liikuntaa kaksi tuntia päivässä, vaan että lasten tulisi olla liikkeellä kaksi tuntia päivässä, hän täsmentää.

- Olemme asettaneet suositukset myös liikkumattomuusajalle: yli kahden tunnin istumisjaksoja, esimerkiksi niin sanottua viihderuutuaikaa, tulisi vält-tää. emme toki halua olla tietokoneen vastaisia. Jos konetta käytetään järke-viin tarkoituksiin, niin siitä vaan, Laakso sanoo ja painottaa, että avainasemassa ovat tavat, joilla näitä suosituksia lähde-tään viemään käytäntöön.

- Tärkeässä asemassa ovat päätöksen-tekijät. Nyt täytyy vain toivoa konkreet-tisia ratkaisuja, jotta kouluissa tai päi-väkodeissa ynnä muissa lasten toimin-taympäristöissä mahdollistettaisiin fyy-sinen aktiivisuus.

Mitä pienemmistä lapsista on kysy-mys, sitä enemmän kodit ovat avainase-massa.

- Koiraakin pitää ulkoiluttaa neljä ker-taa päivässä. Ne ovat siis tässä suhtees-sa paremmassa hoidossa kuin ihmiset, Laakso heittää.

- Lasten pakkoulkoiluttaminen ei to-ki ole tarkoitus, vaan liikuntatapojen su-lauttaminen perheen arkeen.

Monenlaista liikkujaahelposti ajatellaan, että seuran järjestä-mät urheiluharjoitukset riittävät katta-maan kaiken liikuntatarpeen. Se ei vält-tämättä pidä paikkaansa.

- Suurin osa urheiluseuroissa olevis-ta nuorista on aktiivisia, eikä heidän kohdallaan ole laajasti huolta liikunnan määrästä, asiantuntijaryhmän jäsen, Nuori Suomi ry:n kehitysjohtaja Pasi Mä-enpää toteaa.

- Mutta kun urheiluseuroissa on tuo-reimman liikuntagallupin mukaan tänä päivänä 46 prosenttia 7–18-vuotiaista, mahtuu joukkoon monenlaista liikkujaa. Niinpä urheilevista nuorista löytyy pal-jon esimerkkejä, joilla minimimäärät ei-vät toteudu tai joiden harjoittelussa on puutteita laatupuolella.

Arkiliikuntaa ja perusfyysistä aktiivi-suutta pitäisi sijoittaa ainakin sellaisiin päiviin, jolloin ohjattuja treenejä ei ole.

- Suosituksen mukaan 12-vuotiaan tu-lisi liikkua puolitoista tuntia päivässä. Se tekee viikossa 10,5 tuntia. Jos 12-vuo-tias jääkiekkoilijapoika käy neljä kertaa viikossa seuran 60 minuutin harjoituk-sissa, liikuntakalenterista puuttuu vielä kuusi tuntia, Mäenpää laskee.

- Koululiikunta voi kattaa puuttuvasta pari tuntia, mutta silti jää vielä neljä tun-tia omaehtoiseen liikuntaan.

Puolet muualtaUrheiluseuroissa olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota viikon kokonaislii-kuntamäärään.

- harjoituspäiväkirjasta, jos sellainen on, olisi hyvä katsoa, mitä viikkoon oh-jattujen harjoitusten lisäksi kuuluu, Mä-enpää opastaa.

- Niin yksilön kuin valmentajan ja lap-sen vanhempienkin on hyvä miettiä lii-kunnan kokonaismäärää. esimerkik-si jääkiekossa keskustellaan kiivaasti sii-tä, pelaako oma lapsi pelissä muutaman

minuutin enemmän tai vähemmän kuin joku toinen. Jos viikkokalenterista puut-tuu kuusi tuntia liikuntaa, kumpikohan näistä on suurempi asia lapsen liikun-nallisessa kehittymisessä?

Lapsi ei kehity pelkästään seuran har-joituksissa. Puolet tarvittavista liikunta-tunneista tulee muualta.

- Tietyissä lajeissa ohjattua harjoitte-lua voi olla kohtuullisen paljon, Mäen-pää sanoo.

- Muun muassa telinevoimistelussa, rytmisessä voimistelussa ja uinnissa on viikossa 15-18 ohjattua tuntia, eli liikun-tamääräsuositus täyttyy. Niin kovan rasi-tuksen jälkeen ei ehkä ole enää paukku-ja eikä varmaan järkeäkään lisätä oma-toimista harjoittelua. Silloin huoli kään-tyy laatuasioihin: jos uimari on altaassa 15 tuntia viikossa, saavatko luut ja jän-teet riittävän monipuolisesti rasitus- ja kehitysärsykkeitä? Olisiko uintiharjoit-telun oheen hyvä lisätä mausteeksi vä-hän hyppelyä tai pallopelejä? Mäenpää kysyy.

Erilaisia lajejaFyysisen aktiivisuuden kannalta lajeilla-kin on suuria eroja.

- esimerkiksi moottoriurheilussa, rat-sastuksessa, ammunnoissa ja keilailus-sa tunteja voi kulua lajiharjoittelun pa-rissa, mutta fyysis-motoristen ärsykkei-den määrä on pienempi. Silloin on sitä-kin enemmän syytä pohtia, miten oheis- tai omaehtoisena toimintana varmiste-taan riittävä määrä fyysismotorista toi-mintaa, Mäenpää korostaa.

Professori Laakso puolestaan painot-taa, ettei ole missään nimessä tarkoi-tus syyllistää ketään tai tehdä tästä pak-kopullaa.

- Nämä ovat suosituksia, joita pyritään saamaan käytäntöön mahdollisimman positiivisella tavalla.

Suosituksista tukea liikunnan lisäämiseksi Kaikkien 7 –18-vuotiaiden tulee liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä.

liik

un

ta matti HannuLa, nuori Suomi ry

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

Edellä on juttu Nuori Suomi ry:n julkistamasta liikuntasuositukses-

ta. Näiden suositusten tulisi siis olla kai-kille suomalaisille lapsille. Miten sitten esimerkiksi lapsi, jolla on näkövamma, liikkuu suositusten mukaan?

Alakoululaisen kahden päivätunnin suositus vaatii perheeltä todellakin pal-jon paneutumista lapsen liikkumiseen. Lapseni liikkuminen koostuu esim. seu-raavista elementeistä: koulumatka, väli-tunti, liikuntatunti, iltapäiväkerho, har-rastukset, perheliikunta. Näihin kaikkiin osa-alueisiin tulisi kiinnittää huomiota, jotta lapseni fyysisen aktiivisuuden suo-situs täyttyisi. Ääripäät fyysisen aktiivi-suuden suhteen lienevät jotain seuraa-vanlaista:

Esimerkki 1”Kuljen kouluun autolla, välitunnil-la olen yleensä yksin tai kaverini kanssa ja juttelemme. Liikuntatunteja on vain kaksi tuntia viikossa ja yleensä kävelen koulunkäyntiavustajani kanssa, usein pysähdymme kyllä juttelemaan johon-kin mukavaan paikkaan. Koulunjälkeen menen autolla kotiin, jossa yleensä teen läksyt tietsikalla ja “mesetän” kavereiden kanssa. Pikkuveljeni käy joskus kiusaa-massa, joten painin vähän hänen kans-saan. Usein toivon ettei pikkuveli häi-ritsisi, koska hengästyn niin helposti ja luulen, että kohta en hänelle pärjää pai-nissa.”

Kommenttipuheenvuoro

tuomaS törrönen, Liikunnan SuunnitteLiJa, näkövammaiSten keSkuSLiitto

liiku

nta

Esimerkki 2”Kuljen koulumatkani jalkaisin, noin 3km päivässä. Välitunneilla pyristelen kavereiden kanssa jotain mukavaa hip-paleikkiä, onneksi kavereiden kanssa on kehitetty omat säännöt peleihin, kun en oikein näe kunnolla heitä. Jumppamaik-kani on mukava ja keksii aina mukavia pelejä, joita yleensä leikimme myös vä-litunneilla. harmi, että liikkaa on vain 2t viikossa. Käyn myös koulun liikuntaker-hossa. Koulun jälkeen iltapäiväkerhossa tehdään usein läksyt, lepäillään ja lopuk-si ulkoillaan läheisessä metsässä. On-neksi pääsemme sinne leikkimään, kos-ka siellä on niin hauskaa ja yksi ohjaajis-ta lähtee aina mukaan metsään. Koto-na yleensä käyn lenkillä äidin ja koiran kanssa ja harrastan myös balettia 3 tun-tia viikossa. illalla ennen nukkumaan-menoa yleensä venyttelen iskän kaa. On mukava näyttää iskälle mallia, kun se ei oikein osaa, mut on se nyt vähän alka-nut jo taipuu paremmin.”

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 33

34

Syysviikonloppu näkövammaisten las-ten perheille järjestetään 27.–28.9.2008 Loma- ja kurssikeskus Onnelassa, Tuu-sulassa. Viikonloppuna pääsee nautti-maan Onnelan luonnosta ja liikunnalli-sesta ohjelmasta sekä uinnista ja sauno-misesta.Hinnat:Yhdistys kustantaa näkövammaisen lapsen ja hänen saattajansa. Saattajan omavastuu on 17 euroa.

Muilta perheenjäseniltä:aikuiset 62 euroalapsi, 5-12-v. 35,50 euroaalle 5-v. maksuttahinta sisältää majoituksen 2-4 hengen huoneissa, ruokailut (tervetulokahvi, päivällinen, iltapala, aamiainen, lounas) sekä liikunnallisen ohjelman. hakemukset 18.8. mennessä. hakemuk-sen voi täyttää www.silmatera.fi -sivuilla tai täyttää oheisen kaavakkeen.

Syysviikonloppu Onnelassa

L E I R I H A K E M U S S y y s v i i k o n l o p p u O n n e l a s s a

Näkövammaisen lapsen nimi

Syntymäaika

Tietoa lapsen vammasta ja selviytymisestä ryhmässä

Saattajana toimivan vanhemman nimi

Mukaan tulevien perheen jäsenten nimet ja iät

Kotiosoite

Puhelin josta tavoittaa päivisin

Sähköposti

Muuta huomioitavaa (erityisruokavalio yms)

Perheen toiveita leirille

Saako perhettänne valokuvata leirillä? (kuvia käytetään mahdollisesti Silmäterässä ja silmatera-sivustolla)

Kyllä ei

Saako perheen nimen mainita leirikirjeessä olevassa osallistujalistassa?

Kyllä ei

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

Lohipadon, Mäntykankaan ja Ruskea-suon kouluissa aloitettiin syksyllä 2004 tutkimusprojekti, jonka tavoitteena oli liikuntavammaisten lasten näön tutki-musmenetelmien kehittäminen. Tutki-muksessa saatua tietoa sovelletaan ope-tukseen ja kuntoutukseen sekä opetus-menetelmien ja oppimateriaalin kehit-tämiseen erityisopetusta ja kuntoutus-ta vastaavaksi.

Liikuntavammaisten lasten näköon-gelmat ovat pääasiassa näköratojen ja aivokuoren vaurioista johtuvia. Kaikil-la tutkimukseen osallistuneilla oli kes-kushermostoperäinen liikuntavamma: CP, selkäydinkohju sekä joitakin yksit-täisiä harvinaisempia oireyhtymiä, joi-hin liittyi keskushermostoperäinen mo-toriikan vaikeus.

Vaikeus ymmärtää nähtyä- Monilla lapsilla näkötiedon käsittely on hidasta, työlästä ja raskasta. Tämä tarkoittaa käytännön oppimistilantees-sa, että osa oppimiskapasiteetista menee näkötiedon käsittelyyn. Tämä luonnol-lisesti hidastaa ja vaikeuttaa oppimista, kertoo erityisopettaja Kristiina Jokinen Mäntykankaan koulusta.

- Yli puolella lapsista oli vaikeuksia katsekontaktin ottamisessa ja ylläpitä-misessä ja melkein puolella oli vaikeuk-sia tunnistaa tuttuja henkilöitä näönva-raisesti. Neuropsykologisissa arvioin-neissa kävi selvästi ilmi, että sekä visu-aaliset kognitiiviset että matemaattiset

tehtävät sujuivat lapsilta usein heikos-ti, vaikka verbaaliset taidot olisivat su-juneet normaalisti.

- Koska monilla lapsilla on ongel-mia eri alueilla, esimerkiksi motoriikas-sa, visuaalisessa hahmottamisessa, nä-öntarkkuudessa ja muissa aistitoimin-noissa, on vaikeaa määrittää, mikä joh-tuu mistäkin.

Tarvitaan yksilöllisiä oppimateriaalejaKristiina Jokisen mukaan näkemisen vaikeudet näkyvät lähityöskentelyn li-säksi kommunikaatiossa, suunnistau-tumisessa ja liikkumisessa sekä päivit-täisissä toiminnoissa.

- Useilla lapsilla on vaikeuksia kuvan-lukemisen taidoissa. Tämä onkin erit-täin tärkeää ottaa huomioon oppikirjo-ja ja kuvamateriaalia valittaessa. Eivätkä lapset sano, etteivät he näe. Heiltä vain yksinkertaisesti jää osa visuaalisesta ma-teriaalista havaitsematta.

- Olemmekin hankkineet kouluille suurentavia apuvälineitä ja yrittäneet selkiyttää oppimateriaalia aina kun se on mahdollista. Ongelmana on, että oppi-materiaalia ei ole läheskään aina mietit-ty visuaalisen hahmottamisen näkökul-masta. Jokaiselle lapselle oikeastaan tar-vitaan omaa yksilöllisesti tehtyä oppima-teriaalia. Huomiota on kiinnitetty myös valaistukseen ja häikäistymiseen.

- Vaihtoehtoisia kommunikointime-netelmiä käyttävien lasten kommunikaa-

tiokansiot uusittiin: kuvia suurennettiin ja värikontrasteja selkiytettiin. Ongel-mana on, että puhtaasti näkövammai-sille sopivat apuvälineet eivät sovi välttä-mättä lapsille, joilla on motorisia vaike-uksia ja aivoperäinen näkövamma. Tär-keää on, että apuvälineitä kokeillaan ja sovitetaan yksilöllisesti tarpeeksi pitkä ajanjakso, jotta nähdään niiden hyöty.

Laaja tutkimusNäköprojektissa tutkittiin 53 lasta, joi-den ikäjakauma oli projektin alussa 5-12 vuotta. Tavoitteena oli saada mahdolli-simman monipuolinen ja kattava nä-kemys lasten toiminnallisen näönkäy-tön ongelmista. Havaintoja ja tietoa ke-rättiin koulujen opetus-, hoito- ja kun-toutushenkilöstöltä sekä vanhemmil-ta. Lapsille tehtiin myös laajat perus-tutkimukset ja arvioinnit: silmälääkä-rin tutkimus, lastenneurologiset ja neu-ropsykologiset tutkimukset, perusteelli-set toiminnallisen näönkäytön arvioin-nit sekä lukemisen ja matematiikan tai-tojen arvioinnit.

Tutkimusaikana kehitettiin arvioin-tilomake toiminnallisen näönkäytön vaikeuksien arviointiin. Lomakkeesta on tarkoitus kehittää työkalu ammatti-laisille, jotka ovat tekemisissä näkemi-sen ja hahmottamisen vaikeuksista kär-sivien lasten kanssa. n

Näkemisen ongelmat esilleKolme valtion erityiskoulua tutki koululaisten toiminnallisen näönkäytön ongelmia.

Leena Honkanen

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 35

36

natkin pestä, että kaunis auringonpais-te pääsee sisälle.

Kun Hertta siivosi Mortin kanssa re-monttikaappia, löytyi sieltä pala vanhaa ruusutapettia, liisteriä ja maaleja, joilla ei enää tainnut olla käyttöä, niin vähän niitä oli jäljellä.

” Kuules Mortti, istutaan illalla as-kartelemaan näistä jotakin”, Hertta sa-noi. Ja niin illan koittaessa Hertta levit-ti pöydälle muovin ja otti kaksi kulhoa

Mortti ja Hertta askartelevat

H ertta oli tullut pitkästä ai-kaa käymään Mortin luo-na. Mortti kaipaa aina vä-

lillä naisellista sysäystä huushollin hoi-dossa. Ei niin, etteikö Mortti nyt osai-si toimittaa kotia kuntoon, mutta voisi siinä jotain viehkeyttäkin olla – ainakin Hertan mielestä.

Surullisen näköinen sanomalehtipi-no eteisen nurkassa täytyy toimittaa heti huomenna paperinkeräykseen ja ikku-

kaapista. Kulhojen pohjalle hän laittoi muovikelmua ja kävi hakemassa sano-malehtipinon eteisestä.

”Revitään näistä sellaisia pitkulaisia liuskoja ja liimataan liisterillä tähän kul-hon pohjalle, niin tulee hieno paperiva-ti. Voit sitten siinä pitää vaikka karamel-lejä”, Hertta sanoi Mortille.

Ilta kului mukavasti papereita liimail-lessa ja jutellessa ja yöksi vadit jätettiin kuivumaan pöydälle. Seuraavana päivä-

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

lyh

ye

sti

nä koko talous alkoi jo näyttää parem-malta, vaihdettiin keväisemmät verhot-kin ikkunoihin. Illan suussa Hertta ko-keili olivatko paperit kulhojen pohjassa kuivuneet ja kun olivat, irroitti ne kul-hosta ja muovista. No sanomalehtivati ei tietysti ole sellaisenaan kovin kaunis, mutta nyt otettiin esiin tapetti ja maalit. Hertta leikkasi ruusut irti tapetista ja lii-masi ne vadin sisään ja päälle ja Mort-ti kokeili taiteilijan lahjojaan toisen va-

din pintaan. Hertan vadista tuli tietysti vähän siis-

timpi ja naisellisempi, mutta Mortti oli aika tyytyväinen omaansakin.

Millainen vati tai lautanen sinusta oli-si kiva? Vadin pintaan voi liimata nap-peja tai pieniä tarrakuvioita. Luonnos-takin löytyy kaikenlaista jännittävää, jo-ta voi käyttää koristeluun. Jos lautasen taakse kiinnittää pienen narulenkin, voi sen ripustaa seinäkoristeeksi. n

NäköstelläänSokealle kuvan tekeminen ja tulkitsemi-nen on haasteellista, muttei mahdoton-ta. Kolmekymmentä vuotta Jyväskylän näkövammaisten koulussa, työskennel-lyt Marjatta Lehtinen julkaisi kirjan, Nä-köistellään, näkövammaisten kuvailmai-sun opetuksesta ja kuvanlukemisestaNäköstellään sopii käsikirjaksi sekä nä-kövammaisia että erilaisista hahmotus-häiriöistä kärsiviä opettaville ja ohjaavil-le sekä vanhemmille. Monet ideat ovat käyttökelpoisia paitsi kuvailmaisussa, myös perusopetuksessa.

Kirja sisältää taustatietoa näkövam-maisuudesta, käytännön ohjeita apu-välineiden, tekniikkojen ja materiaalien käyttöön sekä runsaasti vinkkejä harjoi-tuksiksi kuvallisten töiden tekemiseen ja tutkimiseen. Tekstiä havainnollistaa noin 200 kuvaa oppilastöistä ja opetus-tekniikoista.

Marjatta Lehtinen: Näköstellään – nä-kövammaisten kuvailmaisu, helsin-ki 2008Tilaukset: NKL ry/Lasten Kuntoutus Riikka Mäyränen p. 09-3960 4531, riikka.mayranen@nkl.fi Hinta: 35 euroa .

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 37

lyh

ye

sti

38

Pääkaupunkiseudun vauvaperheitä ko-koontui vapun aatonaattona kevään juhlintaan Celia-kirjaston lasten nurkka-ukseen. Juhlinnassa mukana olivat Luu-kas Kyntäjä, Rafael Heikola ja Lotta Tirkkonen vanhempineen. Tilaisuuden järjesti Näkövammaiset lapset ry, jon-ka toimistosta Leena Honkanen ja An-ne Latva-Nikkola olivat paikalla juttele-massa ja karkeloimassa. erikoiskirjaston-hoitaja Irmeli Holstein piti huolen nap-pulavapun musiikista ja loruista. Yhdes-säoloa jatketaan pääkaupunkiseudul-la taas syksyllä. Kirje seuraavasta tapaa-misesta postitetaan 0-3-vuotiaiden per-heille.

Arabianrannassa rakennetaan kortteli Sesam. Tähän kortteliin tulee muun mu-assa Svenska skolan för synskadade. Sa-maan taloon tulee myös koulun asunto-la ja tukiasuntoja, harjoituskoteja.Tavallisten asuntojen lisäksi kortteliin tulee päiväkoti, korttelikoulu, Förbundet Finlands Svenska Synskadade ja SPeReS. Ympäristöstä suunnitellaan vammaisys-tävällinen ottamaan huomioon näkö-vammaisten erityistarpeita.Ylipormestari Jussi Pajunen ja oppilas Anssi Serpola muurasivat korttelin pe-ruskiven 15.4.2008. Syksyllä 2009 raken-nukseen voi muuttaa.internetosoitteesta http://tuki.haahtela.fi/webkamera/Sesam.jpg voi seurata ra-kentamista web- kameran kautta.Koulun internetsivut uudistettu, katso: http://www.blindskolan.fiAnssi Serpola 14 v.Sussi Huldin

Nappulavappu Celiassa

Svenska skolan för synskadade muuttaa ja kehittyy

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

lyh

ye

sti

Palvelut ja tuet tutuiksi Näkövammaisen palveluoppaasta on il-mestynyt vuoden 2008 painos. Opas si-sältää päivitetyt tiedot näkövammaisten sosiaaliturvasta sekä muista palveluista ja tuista.

Palveluoppaassa selvitetään päätök-sentekomenettelyä eri palveluja ja tu-kitoimia haettaessa sekä mahdollisuuk-sia hakea muutosta tehtyihin päätöksiin. Oppaassa selostetaan näkövammaisille ihmisille keskeisten kuntoutus- ja vam-maispalvelujen sekä eläkejärjestelmi-en sisältö samoin kuin itsenäisen asumi-sen ja suoriutumisen sekä liikkumisen ja työllistymisen tukimuodot.

Kehitysvammainen ei ole asennevikainenUutuuskirja ilonsäteitä ja Surenkorento kertoo kehitysvammaisen ilona Pasasen elämästä aidosti ja tunteikkaasti. ilonan äiti Marjatta Pasanen on koonnut kir-jaan ilonan lausahduksia, joista välittyy ilonan innostavan myönteinen suhtau-tuminen elämään ja kanssaihmisiin.”ilona oli avustajansa kanssa lähdössä kaupungille asioille ja shoppailemaan. Oven suussa hän huikkasi minulle: ”Äi-ti, nauti nyt sillä aikaa elämästä. Paista ne lanttukukkosi, korjaa ne oppilaittesi käännökset, pese pyykit!”

Näkövammaisen palveluopas tuote-taan isokirjoituksella, pistekirjoituksel-la, äänitteenä ja elektronisena. Lisäksi opas löytyy Näkövammaisten Keskuslii-ton kotisivulta osoitteesta: www.nkl.fi/julkaisu/palvopas/index.htm

Maksuttomia oppaita voi tilata Näkö-vammaisten Keskusliitosta puhelimitse (09) 3960 4545 tai sähköpostiosoittees-ta aineistotilaukset@nkl.fi.LisätietoaNäkövammaisen palveluopas 2008, toim. Virpi Peltomaa, Näkövammaisten Keskusliitto ry.

”Minä olen hirmu tärkeä itselleni ja yh-teiskunnalle. Kannattaako minun ma-sentua?”Kirjan edetessä lukija alkaa kyseenalais-taa ihmisten luokitteluja ja yhteiskun-nan asenteita. Onko kehitysvammainen sittenkään kehitysvikaisempi kuin asen-nevammainen: kumpi kylvää enemmän kurjuutta, kumpi iloa ympärilleen?ilona Pasanen - Marjatta Pasanen:ilonsäteitä ja SudenkorentoPS-kustannus 2008, 86 s.hinta 22. euroa

RAY:n pelejä 70 vuottahuhtikuun ensimmäisenä päivänä tuli kuluneeksi tasan 70 vuotta siitä, kun val-tio ja kahdeksan hyväntekeväisyysjär-jestöä perustivat Suomeen Raha-auto-maattiyhdistyksen.

RAY:n tarjoamat pelit ovat vuosien saatossa kehittyneet ja avustamisen pai-nopisteet vaihdelleet. Toiminnan ydin on kuitenkin ollut kaikki vuodet sama: RAY tarjoaa suomalaisille vastuullista peli-iloa ja mahdollisuuden auttaa kaik-kein heikoimmassa asemassa olevia ih-misiä.

Tänä vuonna RAY jakaa rahaa yhteis-kunnallisiin tarkoituksiin 421 miljoonaa euroa. Jokainen euro on peräisin suo-malaisilta, jotka ovat pelanneet RAY:n pelejä. Tällä rahalla järjestöt tekevät kor-vaamatonta työtä esimerkiksi syrjäyty-neiden ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten hyväksi.

Tänä vuonna RAY tukee Näkövammai-set lapset ry:n toimintaa 160 000 eu-rolla.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 39

last

en

ku

nto

utu

s

40

Näkövammaisten Keskusliitto on julkais-sut LA-KU-ohjelmasta toisen, uusitun painoksen. LA-KU ilmestyy nyt kahte-na erillisenä kirjana. ensimmäinen sisäl-tää taitojen arviointilomakkeet ja toinen opetusvihjeet ja muun materiaalin. Toi-sen painoksen liitteeksi on tuotettu CD-levy, johon on taltioitu Opetus- ja toi-mintavihjeet sekä lomakkeet pdf-muo-dossa. Digitaalisessa muodossa opetus- ja toimintavihjeosio on helppokäyttöi-nen ja opetusohjelma on muokattavis-sa vastaamaan lapsen yksilöllisiä tarpei-ta. esimerkkilomakkeita voi tarvittaes-sa täyttää tietokoneella kuntoutussuun-nitelmaneuvottelun aikana yhdessä lap-sen vanhempien ja ammattihenkilöstön kanssa. Ohjelmaan ei ole tehty raken-teellisia muutoksia, vaan tekstiä on täs-mennetty ja ajanmukaistettu.

Lasten aluesihteerit julkaisevat kuukausitiedotteenTiedote on suunnattu näkövammaisten lasten perheille ja kuntoutuksen työn-tekijöille. Tiedotteen tarkoituksena on säännöllisesti tiedottaa näkövammais-ten lasten ja nuorten elämään liittyvistä asioista. Tiedotteeseen tulee tietoiskuja mm. sosiaaliturvasta, apuvälineistä sekä tietoa eri yhdistyksistä ja palveluista. Li-säksi siinä kerrotaan tulevista alueellisis-ta tapahtumista, leireistä ja sopeutumis-valmennuskursseista.

Tiedote ilmestyi ensimmäistä kertaa maaliskuussa 2008 ja sen liitteenä lähe-tettiin perheille tiedustelu perheiden halukkuudesta saada tiedote joko säh-köpostina tai kirjeenä.

Toivomme myös ideoita ja aloitteita tiedotteen sisällöstä. Voit varmistaa tie-dotteen saamisen lähettämällä sähkö-postissa yhteystietosi lastenaluesihtee-rille etunimi.sukunimi@nkl.fi. Riitta Laakso hUS-piiri, Susanne Rounikko Tays- ja Tyks-piirit, Annika Tyynysniemi KYS-piiri, Eija Selmgren OYS-piiri

LA-KU uudistui

Kuntoutus-, ja koululait ovat uudistu-neet ja päivähoidon uusia varhaiskasva-tussuunnitelmia on otettu käyttöön, jo-ten neljäs luku on kirjoitettu kokonai-suudessaan uudestaan vastamaan nyky-käytäntöä esimerkkilomakkeineen.Ammattihenkilöstölle tarkoitettu koulutus LA-KU -ohjelman käytöstä:1. jakso 18.-19.11.2008 2. jakso (kaksi päivää) vuoden 2009 al-kupuolella Ohjelman tilaukset: Lasten kuntoutus, Riikka Mäyränen p. 09-39604531Hintatiedot: Arviointiosa 26 eOpetus- ja toimintavihjeet 110 e (sisäl-täen CD:n)CD-rom Opetus-ja toimintavihjeistä erillisenä 10 e

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

laste

n k

un

tou

tus

Heinäkuul Näkövammaiset 4-8 v lapset ja lasten isät (21689) 28.7. -1.8. iiris

Elokuul Luukut auki ja menoksi (21697) 4.-8.8. iirisSokeat ja vaikeasti heikkonäköiset 10-14 -vuotiaat lapsetl Luukut auki ja menoksi (21695) 4.-8.8. Lehtimäen Opisto, Lehtimäkil Perhekurssi heikkonäköisille 7-13-vuotiaille koululaisille, joilla voi olla myös

muita lieviä liitännäisvammojal Vauvakurssi (21673) 18.-22.8. iirisAlle 2-vuotiaat näkövammaiset lapset perheineen

Syyskuul heikkonäköiset leikki-ikäiset lapset (21687) 1.-5.9. iiris2-5 -vuotiaat heikkonäköiset lapset perheineenl Vauvakurssi (21676) 15.-19.9. iirisAlle 2-vuotiaat monivammaiset näkövammaiset lapset perheineenl Minä ryhmässä (21698) 29.9.-3.10. iiris4-5-vuotiaat vaikeasti heikkonäköiset ja sokeat lapset perheineen

Lokakuul eskarikurssi (21680) 13.-17.10. iiris5-6-vuotiaat heikkonäköiset lapset perheineenl eskarikurssi (21678) 27.-31.10. iiris5-6-vuotiaat monivammaiset lapset perheineenl Mitä perusopetuksen jälkeen? (22158) 29.-31.10. JNKSokeiden ja eriasteisesti heikkonäköisten perusopetuksen 9.-luokkalaisten omai-

set.

Marraskuul Näkö- ja kehitysvammaisten kouluikäisten perhekurssi (21675) 10.-14.11.KVTL:n ja NKL:n yhteiskurssi. Perheet hakeutuvat kuntoutukseen KVTL:n kautta l Mitä perusopetuksen jälkeen? (22160) 19.-21.11. JNKheikkonäköisten 9.luokkalaisten omaisetl Monivammaiset leikki-ikäiset lapset (21683) 24.-28.11. iiris2-5 -vuotiaat monivammaiset lapset perheineen

hakeutuminen kursseille viimeistään kuukautta ennen kurssin alkua. Kurssin kustantaa Kela (kurssinumero suluissa), terveydenhuolto tai sosiaalitoimi. huo-maa että kursseissa 21695, 21687 ja 21680 on myös Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen paikkoja. KurssipaikkalyhenteetJNK Jyväskylän näkövammaisten koulu, Jyväskyläiiris Kuntoutus-iiris, helsinki

Tiedustelut Riikka Mäyränen (09) 3960 4531

Uusi toimistosihteeri hei! Olen aloittanut lasten kuntoutuk-sen toimistosihteerinä helmikuussa Ol-ga Komkovin jäätyä eläkkeelle. Minut tavoittaa numerosta 09 3960 4531, riik-ka.mayranen@nkl.fi miksei myös iirik-sestä huoneesta numero 5126.Olen työskennellyt Näkövammaisten Keskusliitossa reilut viisi vuotta, joista enimmän ajan palvelusihteerinä iiriksen asiakaspalvelussa. Olen iloinen ja inno-kas saadessani tarttua uusiin haasteisiin lasten kuntoutuksen parissa. Virkistävää ja aurinkoista kesää kaikille,tapaamisiin ja kuulemisiin!Riikka Mäyränen

Sopeutumisvalmennuskurssit heinä–marraskuu 2008

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 41

42

hH elmikuun alus-sa kirjoitin äi-dinkielen teksti-taidon osion. Jär-

jestelyt sujuivat sen kohdalla hyvin. Mi-nulla oli käytössäni avustaja, joka mer-kitsi pisteillä olevaan tehtävävihkoon tehtävien numerot ja aineistot näkevi-en kirjoituksella, jotta hänen oli helppo etsiä minulle tarvittavat aineistot ja teh-tävät. Kirjoitin tekstitaidon vastaukset tietokoneella. Kysymykset olivat pisteil-lä, jotta niitä oli helpompi käsitellä, tie-tokoneella olisi pitänyt pitää monta tie-dostoa yhtä aikaa auki. Minun oli help-po lukea kysymykset pisteillä ja kirjoit-taa vastaukset tietokoneella vastaustie-dostoon.

Äidinkielen esseevaihtoehdot olivat myös pistevihossa, josta niitä oli käte-vää lukea. Kirjoitin tietokoneella essee-vastaukseni. Vihkosta etsimme avus-tajan kanssa haluamani tehtävät, jotka hän merkitsi pyynnöstäni näkevien kir-joituksella pistevihkoon.

Ruotsin kuuntelun järjestelyt eivät sujuneet odotetulla tavalla. Kuuntelun oli tarkoitus alkaa klo 8.30, mutta ovet avattiin minulle ja avustajalle vasta klo 9. Tämän lisäksi kaikki kuunteluun tar-vittavat välineet, c-kasetti, pitkäkestoi-nen kuuntelulevy ja käyttöohjeet, oli-vat kateissa. Näitä etsittiin seuraavasti: rehtori soitti koulusihteerille ja pyysi tätä tuomaan joitakin tavaroita, koulu-sihteeri joutui hakemaan kasetin audi-toriosta, jossa muut tekivät kuuntelua. Kuvaamataidon opettaja toi kasetin toi-

sessa rakennuksessa sijaitsevasta kuvaa-mataidon luokasta, eikä kasettinauhurin käyttöohjeita koskaan löytynyt.

Ohjeita siihen, miten kuuntelu ääni-tetään, ei ollut. Lautakuntaa varten täy-tyy äänittää kuuntelu, sillä käytin avus-tajaa vaihtoehtojen merkitsijänä ja vilp-pisyistä on kuuntelu äänitettävä. Kuun-telu ei kuitenkaan äänittynyt. Sain tä-män kaiken jälkeen aloitettua vasta klo 9.25. Olin joutunut jännittämään, mil-loin voin aloittaa, joten en ollut enää yhtä valppaana, kuin tuntia aikaisem-min. Sain kuuntelusta läpipääsyyn riit-tävät pisteet. Kuuntelua ei lautakunnan mukaan hylätä koulun tekemien virhei-den vuoksi.

Ruotsin kirjoitukset taas sujuivat jär-jestelyjen kannalta mutkattomasti. Teks-teihin liittyvät kysymykset olivat eri pis-tevihossa, kuin tekstinymmärtämiseen liittyvät tekstit. Näin oli helppoa pitää molempia vihkoja auki samaan aikaan. Kielioppiosuuden kannalta pistevihkossa olisi hieman parannettavaa, sillä vaihto-ehto ja vaihtoehtoon liittyvä teksti olivat välillä pidemmän matkan päässä toisis-taan, mutta niitä voi silti käsitellä ym-märrettävässä muodossa. Kirjoitin ai-neen ja yhteen tekstiin liittyvien avoin-ten kysymysten vastaukset tietokoneelle. Muutoin käytin avustajaa kirjurina niin, että sanoin hänelle, mikä vaihtoehto so-pi mielestäni kuhunkin kohtaan. Avus-taja merkitsi vaihtoehdot.

Tuiken matka ylioppilaaksi jatkuu ensi syksyn kirjoituksissa.

Viime numerossa kerroimme syntymäsokean pikkukeskosen, Tuike Merisaaren valmistautu-misesta kevään ylioppilaskirjoi-tuksiin. Syksyllä Tuike oli jo kir-joittanut filosofian ja elämän-katsomustiedon. Nyt Tuike ker-too, miten kevään kirjoitukset ovat sujuneet.

Matkalla ylioppilaaksi

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8

Palvelulomake

Oheisella palvelulomakkeella voit liittyä yhdistyksen jäseneksi, kannatusjäseneksi tai tehdä Silmäterälehden tilauksen. Täytä lomake huolellisesti ja lähetä osoitteella Näkövammaiset lapset ry, hietakummuntie 18, 00700 helsinki. Liittymiset ja tilaukset otamme vastaan myös puhelimitse (09) 752 2540 tai sähköpostilla nlt@silmatera.fi.

T I L A A N Silmäterä-lehden vuosikerran (26 euroa)

Nimi

Osoite

Puhelin

Sähköposti

L I I T Y N J Ä S E N E K S I 17 euroa/henkilö/vuosi (Silmäterä sisältyy jäsenmaksuun)

Näkövammaisen lapsen nimi ja syntymäaika

Jäseneksi liittyvän/vien vanhemman/pien nimet

Osoite

Puhelin josta tavoittaa päivisin

Sähköposti

L I I T Y N K A N N A T U S J Ä S E N E K S I 34 euroa/henkilö/vuosi (Silmäterä sisältyy kannatusjäsenmaksuun)

Nimi

Osoite

Puhelin josta tavoittaa päivisin

Sähköposti

Pii

RR

OS:

JO

hA

NN

A M

AA

TiA

LA

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 0 8 43

LeeN

A h

ON

KA

NeN