Uutiset4 SUNNUNTAINA 5. KESÄKUUTA 2016 ILKKA

SAMULI NIINIVUO

A-klinikkasäätiö on käynnis-tänyt projektin, jonka tavoite on huumehaittoja vähentävän päihdetyön tekeminen pääa-siassa Tor-verkkoa hyödyntäen.

Muunto-hankkeeksi nimetyn projektin tarkoitus on myös sel-vittää mahdollisuutta perustaa anonyymi laboratoriotestaus-palvelu Suomeen.

RAY myönsi hankkeelle ra-hoituksen viime vuoden joulu-kuussa. Projektia valmistellaan parhaillaan, jotta se voitaisiin valjastaa käytäntöön ensi vuo-den puolella.

– Muunto-hanke erottui mui-den rahoitusta hakeneiden päihdetyöprojektien joukosta innovatiivisuudellaan, RAY:n avustusvalmistelija Anne Väi-sänen kertoo.

A-klinikkasäätiö virittelee hankkeen osalta yhteistyötä viranomaistahojen, kuten Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitok-sen, Fimean ja Tullin kanssa.

Muunto-hanketta edistä-mään odotetaan myös usei-ta kansalaisjärjestöjä. Muiden muassa Suomen Punainen Ris-ti, Youth Against Drugs ry, Hu-maania päihdepolitiikkaa ry ja käyttäjäyhdistys Suomen Lum-me ry ovat lupautuneet yhteis-työhön.

Lisäksi neuvotteluja käy-dään siitä ryhtyisikö salattua Tor-verkkoa ylläpitävä The Tor Project -organisaatio hankkeen kanssa yhteistyöhön.

Muunto-hankkeen sisältö on poikkeuksellinen kahdesta syystä.

Päihdetyön ulottamista Tor-verkkoon ei aiemmin ole kokeil-tu Suomessa eikä liioin muissa-kaan maissa. Huumeita käyttä-ville tarkoitettuja laboratorio-testauspalveluita puolestaan on perustettu muutamiin Eu-roopan maihin, mutta testaus-palvelun tuominen Suomeen on toistaiseksi ollut haasteel-lista lainsäädännön kannalta.

Projektissa oleellista on myös se, että sillä tavoitellaan pääa-siassa päihdehuoltojärjestel-mästä etäällä olevia huumei-den käyttäjiä.

Projektikoordinaattori Miina Kajoksen mukaan hankkeella halutaan ensisijaisesti luoda yh-teys niihin, jotka ostavat huu-mausaineita verkossa päivystä-vältä huumekauppiaalta eivät-kä välttämättä muuten ole kos-ketuksessa huumeyhteisöihin.

Tällaisen joukon muodos-tavat pääasiassa viihdekäyt-täjät, kokeilunhaluiset satun-naiskäyttäjät ja itselääkinnäl-liseen tarkoitukseen huumeita käyttävät.

– Heille päihdehuollon palve-lut ovat joko vieraita tai he eivät tunne tarvetta tukeutua niihin, Kajos sanoo.

Muunto-hankkeeseen on si-sällytetty ajatus siitä, että jal-kautumalla Tor-verkkoon oli-si mahdollista niin kerätä ajan-tasaista tietoa käytettävistä

aineista kuin lisätä tietoutta käyttäjien keskuudessa.

Näin päihdetyölle luotaisiin edellytykset toimia ajan her-molla.

– Tor-verkossa tapahtuvas-ta huumekaupan laajuudesta ei päihdetyön piirissä ole tark-kaa käsitystä. Huumeita netis-tä tilaavien määrää on yhtä-lailla ollut vaikea arvioida, Ka-jos sanoo.

Nimensä mukaisesti Muun-to-hankkeella tahdotaan myös luodata tietoa liikkeellä olevis-ta muuntohuumeista.

Muuntohuume on kapula-kielinen yleisnimi psykoaktii-viselle aineelle, jonka kemial-linen rakenne on markkinoille ilmestyessään ollut sellainen, ettei lain määritelmä huumaus-aineesta ole siihen pätenyt.

Muuntohuumeita kehitellään jatkuvasti. Uusien psykoaktii-visten aineiden toimintameka-nismeja tunnetaan hatarasti ei-kä aineyhdistelmien vaikutuk-sista etenkään pidemmällä ai-

kavälillä liioin tiedetä.– Ensiapuun saatetaan tuo-

da henkilö, joka on kokeillut muuntohuumetta. Hoitohenki-lökunnan on vaikea ryhtyä toi-menpiteisiin, ellei heillä ole tie-toa käytetystä aineesta. Muun-to-hankkeen myötä voitaisiin koota perusteellinen tietokan-ta, jota niin käyttäjät kuin vi-ranomaiset pystyisivät hyödyn-tämään, Kajos sanoo.

Toteutuessaan Muunto-hanke aloittaisi uuden luvun suoma-laisen päihdetyön historiassa. Se myös veisi suomalaista päih-dehuoltojärjestelmää länsieu-rooppalaiseen suuntaan.

Espanja, Portugali, Hollan-ti ja Tanska ovat maita, joissa huumeita käyttävien on mah-dollista testata hankkimansa ai-neet laboratoriossa ennen kuin ryhtyvät niitä kokeilemaan.

– Mahdollisuus selvittää, mil-laisen aineen kanssa on teke-misissä ja mitä sen käytöstä ai-heutuu, saisi kokeilijan harkit-

semaan useamman kuin yhden kerran, Kajos sanoo.

Muunto-hankkeen ajama la-boratoriotestauspalvelu oli-si lähtökohtaisesti tarkoitettu vain uusien ja tuntemattomien psykoaktiivisten aineiden tes-taamiselle. Palvelu kyetään kuitenkin käynnistämään vas-ta, kun sen perustamisen lail-lisuus on todettu.

Lakiteknisten asioiden lisäk-si Muunto-hankkeessa työsken-televät valmistautuvat selvittä-mään mahdollisia ansakuoppia, joihin projekti voisi langeta.

Kajoksen kollegana hankkees-sa työskentelevän ja Humaania päihdepolitiikka ry:n aktiivi-jäsenen Janne Nahkurin mu-kaan olennaista on huolehtia siitä, ettei aineiden testausmah-dollisuus madaltaisi kenenkään kynnystä kokeilla ja käyttää.

– Testituloksista tulee tiedot-taa niin, ettei tiettyä aine-erää voi epäilyksettä yhdistää testi-tuloksiin. Siten huumekauppi-aat eivät hyötyisi testituloksista.

Muunto-hanke muuttaa päihdetyön menetelmiäA-klinikkasäätiön aloittama projekti lisäisi päihdetyön edellytyksiä toimia ajan hermolla.Muunto-hanke on tarkoitus valjastaa käytäntöön ensi vuoden puolella.

Tor-verkossa internetiä voi selata anonyymisti. Muunto-hanke hyödyntäisi Tor-verkkoa luodakseen yhteyden niihin huumeita käyttäviin henkilöihin, jotka haluavat pysyä tunnistamattomina. Samalla projekti keräisi tietoa salatun verkon puolella välitettävistä huumausaineista.

Muunto-hanke

Muuntohuumeet

?Anonyymitkäyttäjät?

GRAFIIKKA: HANNELE NORJA

$

SAMULI NIINIVUO

Läntisessä Euroopassa ja Isos-sa-Britanniassa huumausainei-den käyttö yleistyi oleellisesti 1980-luvulla. Suomessa kanna-bis, erilaiset piristeet ja keskus-hermostoa lamaavat aineet ni-veltyivät osaksi päihtymiskult-tuuria seuraavan vuosikymme-nen kuluessa.

Ilmiötä kutsuttiin tuolloin Suomen toiseksi huumeaallok-si viitaten siihen, että edellisen kerran vastaavanlainen ryntäys oli koettu 1960-luvun jälkipuo-lella.

Toinen huumeaalto ei kos-kaan varsinaisesti laantunut.

Aallonharjalta on tultu tilantee-seen, jota dosentti Mikko Sala-suo ja tutkija Pauliina Seppä-lä ovat luonnehtineet vedenpin-nan pysyväksi nousuksi.

Kannabiksen käyttö on yleis-tynyt entisestään. Ekstaasi ei ole ehtynyt yöelämästä. Sub-utex lienee tullut jäädäkseen.

Huumetilanteen laatua ja va-kavuutta arvioitaessa on kuiten-kin mentävä pintaa syvemmäl-le. A-klinikkasäätiön vastikään julkaisema tutkimus tähdentää, että huumeiden käyttäjistä pu-huttaessa tukeudutaan helposti yksinkertaistaviin mielikuviin, vaikka käyttäjiä ja käyttökult-tuureita on useita erilaisia.

A-klinikkasäätiön keväällä jul-kaisema tutkimus osoittaa, että erotettavissa on ainakin kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa käyttökulttuuria.

Tutkimus nimeää nämä seu-raavasti; yhteiskuntaan integ-roituneet käyttäjät ja margina-lisoituneet käyttäjät.

Yhteiskuntaan integroitu-neet käyttäjät ovat niin kutsut-tuja pilvenpolttajia, jotka käyt-tävät kannabiksen ohella alko-holia. Toisinaan he saattavat myös suosia amfetamiinia, eks-taasia ja kokaiinia.

Marginalisoituneiden käyt-täjien keskuudessa puolestaan

kuluvat enimmäkseen opioi-dit, amfetamiinit ja bentsodiat-sepiinit.

Integroituneiden käyttäjien arvioidaan olevan huumeiden käytössään marginalisoitunei-ta käyttäjiä kokeilunhaluisem-pia. Suonensisäinen huumei-denkäyttö taas on luonteeno-maista marginalisoituneelle ryhmälle.

Ryhmien todettiin olevan myös sosioekonomisesti erilai-sia.

Yhteiskuntaan integroituneet käyttäjät saivat tulonsa palkka-töistä, heillä oli vähintään toi-sen asteen koulutus ja he elivät parisuhteessa. Marginalisoitu-

neet käyttäjät puolestaan olivat yhteiskunnan huono-osaisia.

Olennaista oli, etteivät yhteis-kuntaan integroituneet käyttä-jät mieltäneet käyttöään ongel-maksi. Marginalisoituneen ryh-män kohdalla sen sijaan saattoi puhua jo vakavista päihdeon-gelmista.

Terveyden- ja hyvinvoinninlai-toksen ja Lapin yliopiston yh-teistuumin tekemässä ja viime vuoden lopulla julkaistussa tut-kimuksessa taas avattiin termiä sekakäyttö.

Tutkimus kumosi jossain määrin käsityksen siitä, että sekakäyttö olisi merkki syvälle

syöpyneestä huumeongelmas-ta. Sekakäytön todettiin tutki-muksessa olevan yhä tyypilli-sempää niille, jotka käyttävät huumeita satunnaisesti.

Pyydettäessä satunnaiskäyt-täjiä kertomaan sekakäytöstään tarkemmin selvisi, että myös tä-män ryhmän sisällä vallitsi kak-si hyvin erilaista käyttökulttuu-ria.

Ryhmistä toisessa sekakäyt-tö tapahtui enimmäkseen juhli-misympäristöissä. Sekakäyttöä ryhmässä perusteltiin lähinnä vedoten siihen, että kemikaali-koktailin voimalla saattoi mak-simoida hyvän olon tunteen.

Toiselle satunnaiskäyttä-

jien ryhmälle sekakäyttö puo-lestaan merkitsi itsensä tutkis-kelua. Sekoittamalla erilaisia substansseja he eivät niinkään tavoitelleet päihtymystä, vaan tahtoivat enemmin syventää ko-kemustaan minuudesta.

– Itsensätutkiskelijat erosi-vat käyttökulttuuriltaan eniten muista ryhmistä. Heidän elä-mänsä oli sikäli järjestyksessä ja he tuntuivat olevan hyvin peril-lä siitä, mitä huumeilla tekivät, tutkimusta johtanut THL:n tut-kimusprofessori Pekka Hakka-rainen kertoo.

A-klinikkasäätiön tutkimus otaksuu valtaosan huumausai-

neita käyttävistä ihmisistä ole-van yhteiskuntaelämään osallis-tuvia nuoria ja nuoria aikuisia.

Sekä A-klinikkasäätiön tut-kimuksen että Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ja La-pin yliopiston yhteistutkimuk-sen keskeinen johtopäätös sil-ti kuuluu, että päihdehuolto-järjestelmän kehittämisessä on otettava entistä enemmän huo-mioon myös yhteiskuntaan in-tegroituneet satunnaiskäyttä-jät. Huumeongelmaiset ovat täs-sä valossa esimerkki siitä, miten päihteiden käyttöön on haettu apua vasta siinä vaiheessa, kun käyttö on ollut hallitsematonta jo pidemmän aikaa.

Tutkimus: Erilaisia käyttökulttuureita ja monenlaisia käyttäjiä

Päihdetyö on terminä tuore. Miltei 1990-luvun alkuun as-ti Suomessa tehtiin raittius-työtä.

Raittiustyön tavoitteena oli valistuksen ja sääntelyn keinoin edistää päihteetön-tä elämäntapaa. Sen tarkoi-tus lain mukaan oli suositella kansalaisia pitäytymään al-koholista ja tupakasta.

Raittiustyötä arvosteltiin jo 1960-luvulla. Liberaalin arvoilmapiirin alati voimis-tuessa sitä moitittiin moraa-lisesta mustavalkoisuudes-ta ja yksilön holhoamisesta.

Raittiustyö vaali kenties liiaksi ihannetta selväpäi-sestä ihmisestä eikä se siten vaikuttanut enää relevantil-ta lähestymistavalta päihde-ongelmiin.

1990-luvun kuluessa rait-tiustyöjärjestelmää ryhdyt-tiin rakentamaan uudelle arvopohjalle ja luotiin käsi-te ehkäisevästä päihdetyös-tä. Sen myötä päihdetyön periaatteita määriteltiin uu-delleen.

Jos yksilöä ei voinut vaa-tia luopumaan päihteiden käytöstä, hänen valintojaan saattoi kuitenkin ymmärtää. Huumeiden käytön yleistyes-sä Suomessa riippuvaista ei käynyt enää puhutteleminen raittiudesta livenneenä.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen päihdetyötä on ke-

hitetty entisestään. Samalla se on myös jossain määrin polarisoitunut. Päihdetyö-tä tehdään nykyisin useam-man kuin yhden periaatteen pohjalta.

Ehkäisevä päihdetyö ja haittoja vähentävä päihde-työ eivät ole toisiaan poissul-kevia päihdetyön suuntauk-sia, mutta lähestyvät päih-teiden käyttöä eri näkökul-mista.

Ehkäisevässä päihdetyös-sä hyödynnetään edelleen valistuksen äänenpainoja ja pyritään siten ennaltaehkäi-semään päihteiden käyttöä.

Haittoja vähentävällä päihdetyöllä, jota Muunto-hanke paljolti edustaa, yri-tetään puolestaan parantaa päihteiden käyttäjän elä-mänlaatua. Tämä tapahtuu ensisijaisesti ehkäisemällä tai vähentämällä kaikkein haitallisimpia käytön seu-rauksia.

A-klinikkasäätiön johtama Muunto-hanke heijastelee myöntymistä tosiseikalle, ettei yksilön valintaa käyt-tää esimerkiksi huumausai-neita kyetä täysin estämään. Tällöin sensitiivisen päihde-työn tarpeen tulisi korostua entisestään.

Siinä olennaista on tarkas-tella päihteiden käytön yksi-löllisiä merkityksiä ja kohda-ta päihdeongelmaisen ase-mesta ihminen, joka syystä tai toisesta on alkanut käyt-tämään päihteitä.

Huoli päihteiden käytön seurauksista hämärtää usein sen, että myös päihteiden käyttö on seuraus jostakin.

Jos ei ole vaatiminen, on silti ymmärtäminen

SAMULI NIINIVUO

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofesso-ri Pekka Hakkarainen luon-nehtii Muunto-hanketta pio-neerityöksi.

– Projekti on oivallinen tapa päivittää päihdetyö 2010-luvulle. Sähköistynyt huumekauppa ja käyttäjä-kunnan pirstoutuminen on asettanut päihdetyölle haas-teita, joihin tällainen projekti on oikea vastaamaan.

Hakkarainen toivoo myös laboratoriotestauspalvelui-den mahdollistuvan Suo-messa.

– Olisi tavattoman hyvä, jos kyettäisiin keräämään ajan-tasaista tietoa siitä, millaisia aineita markkinoilla välite-tään ja mitä kaikkea ihmiset todella käyttävät.

Nuorisotutkimusseuran vas-taava tutkija Mikko Salasuo on uransa ajan tutkinut suo-malaista huume- ja käyttö-kulttuuria. Hänen mukaan-sa Muunto-hanke vie päih-detyön pintaa syvemmälle.

– Lähestymällä huume-maailmaa Tor-verkosta kä-sin on mahdollista ymmärtää huumekaupan mekanismeja perusteellisemmin. Samalla

kyetään tavoittamaan se puo-li huumekulttuurista parem-min, joka on läsnä vain välil-lisesti. Tarkoitan satunnai-sempia ja tutkimukselta pii-loon jääneitä käyttäjiä, jotka eivät myöskään pyöri huume-porukoissa tai käytä päihde-huollon palveluita.

Salasuon mukaan huume-politiikassa ja päihdetyös-sä tulisi tunnustaa huumeita käyttävälle kuuluva oikeus turvalliseen ja riskittömäm-pään käyttöön.

–Suorastaan odotan, että laboratoriotestauspalvelut ovat toiminnassa Suomessa vuonna 2020.

Päihdetyön merkittävin haaste Salasuon mielestä on siihen kohdistetut leikkauk-set.

– Huumeongelmaisille ei tarjota samanarvoisia palve-luita kuin muille tukea tarvit-seville. Heidät sysätään avo-hoitopalveluiden piiriin, jois-sa käyttäjä vieroitetaan huu-meista kahdessa viikossa ja jätetään pian sen jälkeen tyh-jän päälle.

– Päästäkseen irti huumeis-ta pitäisi päästä irti myös pii-reistä, jotka ruokkivat käyt-töä. Päihdehuoltojärjestelmä ei nykyisellään tue uuden elä-män aloittamista riittävästi.

”Päivittäisi päihdetyön 2010-luvulle”

KOMMENTTI

SAMULI NIINIVUO@i-mediat.fi