H e l e n a I k o n e n

AJATUKSIA AIHEESTAAiheenani on kuvien valta ja vä-kivalta. Kiinnostuin aiheesta, kun näin Facebookissa jaetun ku-van, jonka tarkoitus oli vastus-taa väkivaltaa mutta joka myös itsessään oli hyvin väkivaltainen. Minulla on tarkka kuvamuisti, ja kuva jäi kummittelemaan mie-leeni pitkäksi aikaa. Lähdinkin miettimään, onko oikein ja-kaa shokeeraavia kuvia paikois-sa, joissa nii tä on lähes mah-doton ennakoida ja välttää. Mietin myös, miksi väki valtaa

koetetaan vastustaa väkivallalla.Kuvien, ja ylipäätään taiteen, tar-koitus nykymaailmassa on hy-vin usein kritisointi tai kannan-otto. Kaikella pitää olla merkitys ja sanoma, ja pieni negatiivinen ironian ja kritisoinnin ääni taka-raivossa on aina plussaa. Miksi? Tieto lisää tuskaa. Eikö olisi hel-pompaa, jos ihmisen harteille an-nettaisiin vain lähimmäisten huolet eikä koko maailman tuskaa? “Älä mieti sitä, mitä et voi muuttaa”, sanotaan, mutta entä jos unohta-

minen ei onnistu? Ajattelin, että ha-luaisin tarjota jotain muuta kuin li-sää mietittävää. Pienen lepohetken. Ajattelin kuvata pelkästään estetii-kan pohjalta kauniita asioita: suur ta ympäröivää luontoa, talvisia maise-mia ja auringonlaskuja. Huurteisia kasveja ja hangen kimallusta.Ajattelin kritisoida kritisoimista ku-vaamalla epäkriittisen sarjan. Tai sit-ten en ajatellut mitään, kuvasin vain. Kuvaamisen ilosta ja siitä ilosta, että maailma ympärillämme on kaunis.

“Maailma ympärillämme on kaunis.”

KUVAUSPROSESSIKuvaamisprosessin aloitin heti joululoman alussa. Lähdimme jou-luksi sukulaisten luo Ilomantsiin, ja ajattelin siellä olevan paljon mahdollisuuksia kuvata esimer-kiksi luontokuvia ja maisemia. Olosuhteet tuntuivat hyvältä etenkin siksi, että siihen vuodenai-kaan kotona pääkaupunkiseudul-la oli kuraista ja lumetonta mutta Ilomantsissa kauniit metrihanget. No, todellisuus oli hieman toista. Päivän pituus Itä-Suomessa oli noin 3 tuntia ja koko sielläoloai-kanamme vain yhtenä päivänä

oli pilvetöntä ja aurinko pääsi pil-kahtamaan. Muuten oli tasahar-maa taivas ja lunta satoi lakkaa-matta: oli pimeää kuin säkissä. Kun tuli aika lähteä takaisin vesi-sateista Vantaata kohden, oli ker-tynyt kuvamateriaali lähinnä per-healbumimateriaalia. Ei mene aina niin kuin Strömsössä. Yllättävästi matka takaisin kotiin olikin hyvin tuottoisa. Yksi vaikuttava tekijä tietysti on seitsemän tunnin ajo-matka. Siinä kerkeää kyllästymään kymmeniä kertoja, joten jon-joten jon-kinlainen aktiviteetti piti keksiä.

Päädyinkin leikkimään kameran kanssa ja tulokset olivat yllättävän hyviä. Toinen tekijä oli myös onni. Alkumatkan taivas oli samaa har-maata pilvimassaa, mutta sitä mu-kaa kuin maa harmaantui lumen puutteesta, taivas kirkastui ja sel-keni. Monet kuvat ovat siis mat-kalta: osa suoraan auton ikkunas-ta ja osa huoltoasemien pihoilta. Kuvaamisen kannalta mieleen-painuvin hetki oli pysähtyminen Heinolassa. Puolelta Suomelta sähköt vienyttä myrskyä enteilevä puolipilvinen taivas, jonka läpi siivi-

löityi jo laskemassa oleva Heinolan aurinko, poiki muun muassa kuva-sarjan aloituskuvan. Lopun lomaa kuvailin kotinurkilla, kun viimei-sellä lomaviikolla taivas antoi lun-ta myös Etelä-Suomeen. Näistä kuvista sitten syntyi tämä julkaisu.

VALMIS TUOTOSEnsinnäkin lopputulokseen tie-tysti vaikuttaa kuvien valinta. Valitseminen ei tuottanut kauhe-aa päänvaivaa. Tosin itse tykästyin vaakakuviini hieman enemmän, mutta taittoon paremmin sovel-tuvia olivat pystykuvat, joten jou-duin tekemään muutaman komp-romissivalinnan. Lopputulokseen olen kuitenkin hyvin tyytyväinen. Kuvasarja on suhteellisen ehyt ja vastaa mielikuviani. Tosin lähdinkin tähän tehtävään avoimin mielin. Ainoa, mihin en ole täysin tyyty-väinen, on kuvasarjan yleistun-nelma. Ajatus oli saada oikein kevyen kepeä ja ilmava kuvasar-ja, mutta kuvat ovat tunnelmal-taan hieman synkeämpiä. Pitää tietysti ottaa huomioon kuvaus-aika, joka sattui olemaan koko vuoden pimein ja vielä kamalan pilvinen. Silti en voi olla piiskaa-matta itseäni, että olisi pitänyt sitkeämmin yrittää ja tehdä nii-nä harvana aurinkoisena päivänä. Kun nyt katselee lopputulosta ja miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin, huomaan, että olen kuvan-nut sekä valikoinut aika monta auringonlaskukuvaa. Tietysti tä-mäkin johtuu osaltaan vuoden-ajasta, ja totta on myös se, että aamu- ja iltahämärä ovat yksiä parhaimpia aikoja kuvata, mut-

ta lopputuloksen kannalta näin moni iltaruskokuva luo vältte-lemääni raskasta tunnelmaa. Ehkäpä jotkin kuvista olisivat myös säväyttävämpiä isompiko-koisina, mutta jostain pitää aina tinkiä. En valita. Aina löytyy omas-ta työstä jotain, mitä kritisoida, ja jotain, mitä olisi voinut tehdä paremmin ja toisin, mutta olen silti tyytyväinen lopputulokseen. Itse asiassa lopputulos ja aihe yh-dessä saivat aikaan, että haluan kuvata samasta aiheesta kuvasar-jan uudelleen. Ehkä käsittelen ai-hetta eri kannalta tai menen sen sisään syvemmin, tai sitten kuvaan samasta lähtökohdasta, mut-ta hieman otollisempana aikana. Kaikesta huolimatta mielestäni kiinnostava aihe ja toivottavas-ti ajatuksia herättävä lopputulos.

“Our task must be to free ourselves by widening our circle of compassion to embrace the whole of nature and its beauty” -Albert Einstein