Satumetsn kurkistamaan psin lapsen lailla. Lumoavaa taikavoimaa olin viel vailla. Mtthlt mtthlle askel eteni, piv paistoi kirkkahasti, sydn sykhti.

Kukkaniityn laitaan saavuin, hein heilimi, keijukaiset kaunehimmat siell ilakoi. Orvokit ja kissankellot kuiskailivat mulle: Tule, satumets antaa elmyksen sulle.

Mielin mukaan perhostanssin ihanuuksihin, karkelohon keijukaisten, suven suloihin. Pni painoin, kuinka voisin tulla tllaisna, rumana ja kmpeln menninkisen.

Satumetsn asukkaista osakseni tuli muoto epmiellyttv, sisimpni suli kyynelkarpaloihin. Lohdutonna itkin, vuolahasti kulki puro poskipit pitkin.

Miksi itket, ihmislapsi, olet onneton, satumetsn anneistako olet osaton? Pni nostin ihmetellen, kenet kohtaisin, sisimmss tunsin, tiesin, ihmett odotin.

Haltiatar hyv siin taikasauvoineen haihdutteli kyyneleeni, ihmelkkeineen. Kmpel ja ruma menninkinen katosi, prinsessainen unestansa viimein hersi.

Hymy nousi huulilleni, rinta riemuitsi, prinsessana perhostanssiin pystyn varmasti. Psen mukaan lumottuna taikavoimasta, tanssahtelen sulavasti silkasta onnesta.

Kiitos, kiitos, haltiatar hyv, kultainen, onnenhetken annoit mulle ainutlaatuisen. Taikavoiman lumoa oi jospa voisit jatkaa, satumetsn prinsessana tahtoisin tehd matkaa.

Kuvat ja runot: Helena Varis

Runot: Elmni kangaspuihin loi Luoja loimet (1993)

Musiikkisuositus: So Far Away (Michael Hopp)

Toteutus: h.varis@gmail.comHelena Variksen luvalla: www.voimapaikka.fi