Upload
ollie
View
39
Download
0
Embed Size (px)
DESCRIPTION
Tiedusteluaineistot kylmän sodan aikana – luotaus Stasin arkistoihin. Historia-aineiden yhteinen opetus 29.4.2013 Lähteet 2013 – suullisesta perimätiedosta digitaalisiin lähteisiin Professori Seppo Hentilä http://blogs.helsinki.fi/shentila/. Tiedustelupalvelut – mitä ne? - PowerPoint PPT Presentation
Citation preview
Historia-aineiden yhteinen opetus 29.4.2013Lähteet 2013 – suullisesta perimätiedosta digitaalisiin lähteisiin
Professori Seppo Hentilähttp://blogs.helsinki.fi/shentila/
Tiedusteluaineistot kylmän sodan aikana – luotaus Stasin arkistoihin
Tiedustelupalvelut – mitä ne?
Valtiollinen tai poliittinen poliisi, turvallisuuspoliisi, suojelupoliisi, ”Intelligence”
Ulkomaantiedustelu, vakoilu, vastavakoilu
KGB, CIA, BND, MI 5, Mossad, Säpo, Supo, Stasi
Aineistot julistettu pääsääntöisesti ja kaikkialla salassa pidettäviksi, usein jopa määräämättömäksi ajaksi
Salassapidon osalta luokitus samaa luokkaa kuin tärkeimmillä sotilasasiakirjoilla – esim. liikekannallepanosuunnitelmat
Kylmän sodan aikana idän ja lännen välinen konflikti loi ennennäkemättömän kysynnän tiedustelutoiminnalle
Se oli olennainen osa kilpavarustelua
Tiedustelupalvelut keräsivät toisesta osapuolesta valtavat määrät tietoa, joka oli suureksi osaksi hyödytöntä
Tiedustelupalvelujen lonkerot kietoutuivat monin tavoin yhteen – ei ollut vain agentteja vaan oli myös kaksoisagentteja
Siitä elämästä oli useimmiten romantiikka kaukana, vaikka agenttitarinat olivat niin elokuvien kuin dekkareidenkin aiheina ehtymätön lähde
Keskityn tässä esityksessä ulkomaantiedusteluun ja arvioin sen kautta kerätyn aineiston luonnetta ja merkitystä historiantutkimuksen lähteenä
Rajaan tarkasteluni tiedustelun kohteena olevasta (ulko)maasta kerättyyn aineistoon, jota hankkivat ulkomaantiedustelun ammattilaiset, apunaan informanteiksi värvätyt siviilit (kohdemaassa asuneet maanmiehet, muut ulkomaalaiset ja kohdemaan kansalaiset, jne.)
Kerätty aineisto päätyi raportteina ulkomaantiedustelulle, jossa siitä koostettiin tiivistelmiä korkeimman poliittisen johdon käyttöön
Arvasitte oikein – käytän esimerkkitapauksena DDR:n valtion turvallisuusministeriön, ns. Stasintiedustelutoimintaa, jonka kohteena oli Suomi
Seppo Hentilä:Harppi-Saksan haarukassa.DDR:n poliittinen vaikutusSuomessaSKS Helsinki 2004.
Ministerium für Staatssicherheit (per. 1951), tuttavallisemmin Stasi”Schild und Schwert der Partei”
Stasin ”pääkonttori” Berliinin Normannen-strassella
Erich Mielke – Stasin pomo1957-1989
Muutamia numerotietoja
Stasin päätoimisten työntekijöiden määrä oli 1980-luvun lopussa noin 80 000
Ns. epävirallisia työntekijöitä – Inoffizielle Mitarbeiter (IM) oli värvätty noin 200 000 – Saksan liittotasavallastakin noin 30 000
DDR:n hajotessa Stasin arkistojen kokonaisvolyymi oli noin 180 hyllykilometriä (vrt. Suomen kansallisarkisto)
Miten DDR:n valtion ja SED-puolueen arkistot on järjestetty vuoden 1990 jälkeen?
Ne on sijoitettu kolmeen eri yksikköön:
Saksan valtionarkistoon Bundesarchiviin Berliiniin perustettiin 1992 puolivaltiollinen säätiö Stiftung Archiv der Parteien und Massenorganisationen der ehemaligen Deutschen Demokratischen Republik im Bundesarchiv (SAPMO)
Sinne on talletettu SED-puolueen ja sen alaisten ns. kansalaisjärjestöjen arkistot ja ministeriöiden arkistot (paitsi ulkoministeriön ja valtion turvallisuusministeriön)
DDR:n ulkoministeriön arkistot luovutettiin Auswärtiges Amtille
Stasin arkistojen hoidosta vastaavaksi virastoksi perustettiin 2.10.1990
Der Bundesbeauftragte für die Unterlagen des Staatssicherheitsdienstes der ehemaligen Deutschen Demokratischen Republik (BStU)
Sen ensimmäinen johtaja oli Joachim Gauck – entinen kansalaisoikeusaktivisti, pastori ja nykyinen Saksan liittopresidentti; vuodesta 2000 Marianne Birthler ja vuodesta 2010 Roland Jahn
Arkistoon palkattiin noin 3000 työntekijää, jotka eivät kuitenkaan riittäneet alkuunkaan; aineistopyynnön käsittely saattoi 1990-luvulla kestää useita vuosia
Ulkomaantiedustelu: Hauptverwaltung Aufklärung (HVA), Stasin IX pääosasto
Huomattakoon, että DDR:n viimeisinä viikkoina ulkomaantiedustelun aineistoja tuhottiin niin paljon kuin suinkin ehditiin
Toisin sanoen: vaikka Stasin jäämistö on valtava, ulkomaantiedustelun alkuperäisaineisto on pääosin tuhottu
HVA:n kuuluisin päällikköMarkus Wolf
Siistiä sisätyötä sitä kaipaaville nuorille historioitsijoille
.
Jotakin sentään säästyi, tosin vahingossa …
Ulkomaantiedustelun raporteista tehdyt yhteenvedot, ns. SIRA-nauhat (System zur Informationsrecherche der HVA) löytyivät 1998 DDR:n entisen armeijan varastosta, johon yksi kopioista oli unohtunut
Kyseessä on DDR:n tietokoneylpeydellä ”Robotronilla” koottu eräänlainen tietopankki, jonka konvertoiminen nykyohjelmilla luettavaan muotoon onnistui sitkeiden ponnistelujen tuloksena. SIRA-nauhat ovat varmuuskopioita ulkomaantiedustelun arkistokorteista. Niihin on kirjattu hankitun tiedon otsikko, pääsisältö, tallennuspäivä ja Stasin avustajien peitenimet koodeina
Huom! Koodinimet… Suomesta tietoja toimittaneita oli SIRA-nauhojen perusteella vajaat 200 henkilöä
Suomen kansalaisia heistä oli Supon arvion mukaan 18, eli valtaosa oli joko DDR:n Suomessa toimineita ammattivakoojia tai kolmansien maiden kansalaisia; ylivoimaisesti suurin Suomessa DDR:n laskuun tiedustelua harjoittanut joukko oli maassa asuneita Saksan liittotasavallan kansalaisia
XV/11/69 – Jukka Rusin koodinimi … ”Pekka”
Koodinimien avaaminenkin on mahdollista ns. Rosenholz-tiedostojen avulla
Niidenkin säilyminen oli täydellinen sattuma; Stasin ulkomaantiedustelu siirsi muurin murruttua kortistonsa ”turvaan” Moskovaan KGB:lle – ja siitä seurasi tapahtumasarja, joka on kuin parhaasta agenttitarinasta
Aineistot vastaanottanut KGB-kenraali Prinzipalov oli kaksoisagentti, joka myi kortistot CIA:lle
Pari vuotta myöhemmin Prinzipalov ja hänen avustajansa kuolivat hämärissä oloissa
Operaatio Rosenholz – nimi tuli BND:n operaatiosta, jonka tavoitteena oli hankkia mainitut ulkomaantiedustelun koodiavaimet
Rosenholz- aineiston ns. F16-kortit sisältävät lähes 300 000 selväkielistä henkilönimeä, joilla koodinimet voidaan avata
Supo sai Suomea koskevat kortistot vuonna 2000; toisin kuin useimmissa muissa maissa ei Rosenholz-aineistoja ole vieläkään luovutettu tutkijoiden käyttöön
Mitä Suomea koskevaa Stasin arkistojen kätköistä löytyy?
BStU-virastolle on esitettävä tutkimussuunnitelma, jolla aineisto voidaan kohdentaa
Oma pyyntöni: DDR:n ja Suomen poliittiset, taloudelliset ja kulttuurisuhteet 1960- ja 1970-luvulla
Lisäksi tiedustelin itseäni koskevia asiakirjoja jo 1992, olinhan ollut Leipzigissa jatko-opiskelijana kokonaisen vuoden 1970-71 ja myöhemmin tutkijavaihdossa useaan otteeseen
Ensi kerran pääsin arkistoon vasta 1997; lopullisen vastauksen itseäni koskeviin asiakirjoihin sain vasta 2000
BStU 013699/97 Z Fr. Haase, Berlin 18.10.2000.
Entisen Saksan Demokraattisen Tasavallan entisen valtion turvallisuuspalvelun henkilöä koskevien aineistojen käyttö – uudistettu hakemuksenne 4.7.2000.
Arvoisa herra professori
Asiakirjoja koskevan uuden selvityspyyntönne johdosta teimme sekä Berliinin keskusarkistossa että Leipzigin paikallisosastossa uusia tutkimuksia. Nämäkään tutkimukset eivät tuottaneet minkäänlaisia viittauksia Teitä koskeviin asiakirjoihin. Koska arkistojen selvittelytyö on edennyt jo varsin pitkälle, lähden siitä, ettei Teitä koskevia asiakirjoja myöskään tulevaisuudessa löydy.
Toimeksi saaneena
Haase
Tottakai olin pettynyt, kun Stasi oli pitänyt minua niin vähäpätöisenä, ettei se ollut seurannut minua eikä edes yrittänyt värvätä sivutoimiseksi agentikseen
Korkeakouluministeriön arkistosta kuitenkin löysin kaksi itseäni koskevaa raporttia, jotka oli laatinut Leipzigin yliopiston prorektoraatin Stasi-virkailija, toveri Lachs
Ja olihan minulla kontaktikin, peitenimi Oxfordiin …
En katso tässä aiheelliseksi käsitellä muutama vuosi sitten Suomessakin vellonutta Stasi-kohua, tapaus Rusi, Tiusanen, Jokisalo, Juntunen, jne
Suomettumiskeskustelun loiskiehuntaa
Sen sijaan mennään Stasin arkistoon …
Stasin arkistosta ei luovuteta tutkijalle käytännöllisesti katsoen mitään alkuperäisaineistoa, mutta kaikki kopioidaan ja kopiot saa maksutta haltuunsa
Niinpä uuttera arkistovirkailija työskenteli minunkin hakemukseni kimpussa päätoimisesti noin kolme kuukautta
Sain haltuuni kopioina noin 2000 sivua Suomen koskevaa materiaalia, josta suurin osa oli täältä kerättyä tiedusteluaineistoa ja niistä laadittuja SIRA-nauhoilta purettuja yhteenvetoja; kaikesta päätellen valtaosa Suomeakin koskevasta HVA:n alkuperäisaineistosta on hävitetty
Stasin arkistoista löytämäni aineisto oli lähdearvoltaan huomattavasti vähäisempi kuin puoluearkiston (SAPMO) tai ulkoministeriön arkiston (PAAA)
Yksi esimerkki siitä, miten banaalia ja epäoleellista tietoa Stasi Suomesta keräsi, ovat esim. Interflug-lentoyhtiön mukana liikkuneiden Stasi-upseereiden raportit Helsingistä
”Suomessa on alkoholi säännösteltyä, pitää olla ostokortti, ja kaupasta saa kerralla vain neljä pulloa snapsia.”
”Suomi on poliisivaltio, jossa hiukan alkoholia nauttineita ihmisiä voidaan pidättää kadulta keskellä kirkasta päivää.”
Stasin raportteihin kohdistuvan lähdekritiikin haasteellisuus
Erityisen vaikea ongelma on DDR:n tapauksessa asiakirjoissa käytetty kieli - Worthülsen
Terminologia, klisheet, puolueen viralliset totuudet
Raportoijalla oli tarve liioitella saavutuksiaan esimiehilleen, kirjoittaa niin kuin oletti esimiehen odottavan
Raportoinnissa oli noudatettava ”oikeaoppista” kaavaa; tapaus Manfred Menger Helsingistä 1973
Kun arvioidaan Stasin harjoittaman tiedustelun merkitystä Suomessa, olisi tärkeää osata suhteellistaa asiat eli nähdä ne oikeissa mittasuhteissaan
On syytä muistaa, että Stasi on ainoa kylmän sodan tiedustelupalvelu, jonka arkistot ovat auki
Suomen kannalta toki kaikkein arvokkainta tiedustelumateriaalia on KGB:n arkistossa, johon tutkijoilla ei ole ollut pääsyä
Siksi KGB-loikkareiden kertomukset ovat saaneet elämää suuremman merkityksen
Olen puolitosissani arvioinut, että jos Suomeen kylmän sodan aikana kohdistunutta tiedustelua/vakoilua arvioitaisiin luvulla 100, olisi KGB:n osuus siitä ehkä 70, CIA:n 15, Säpon 10, ja lopuista viidestä prosenttiyksiköstä riitelisivät tasapäin BND, Stasi ja muut
Tiedustelutoimintaan kohdistuva kiinnostus on ymmärrettävää, agenttitarinat kiehtovat
Ei pidä myöskään unohtaa historiapoliittisia motiiveja, ts. meillä on joillakin tahoilla intressiä saada poliittisia vastustajia kiinni 1970-luvun poliittisen kulttuurin rämettymisestä, ellei nyt ihan maanpetoksesta, niin joka tapauksessa moraalisesti tuomittavasta nöyristelystä itänaapurin edessä
Mutta niin kauan kuin meillä ei ole pääsyä Moskovan arkistoihin, kunnollista tutkimusta suomettumisilmiöstä ei voida tehdä
Kun sitten kellot joskus alkavat soida itsestään niin kuin pääsiäisyönä ikään, alkaa meillä ennennäkemätön kansallinen itseruoskinta
Keijo Korhonen on kuvannut tätä tilannetta nasevasti:”Jos KGB:n arkistot voitaisiin järjestelmällisesti ja vertaillen läpi käydä, sieltä löytyisi mahtava määrä 1950–1980-lukujen suomalaisia poliitikkoja ja virkamiehiä agentin arvoon ylennettyinä”.
Itse olen jatkanut Korhosen ajatuksenjuoksua näin: ”Keskuudessamme elää useita entisiä KGB:n agentteja, jotka ovat itse siitä vielä onnellisen tietämättömiä.”