1 2009HUOLTOUPSEERIHuoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti

★ Länsi-Suomen Huoltorykmentti – huollon järjestelyistä järjestelmä- vastuuseen

★ Karjalan Huolto- pataljoonan komentaja vaihtui

★ Huolto Tšetšenian ensimmäisessä sodassa

2

3

Kansikuva: Evl Saarinen on luovuttanut Karjalan Huoltopataljoonan, sen perinteet ja lipun evl Pakariselle.

ISSN 0355-2586AO-PAINO 2009

Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli, puhelin (015) 151 111

Tässä numerossa:

Sotilashallinnollisenaikakauslehden

perinteiden jatkaja

Huoltoupseeri-yhdistys r.y:nJÄSENLEHTI

1/2009

PäätoimittajaEv evp Risto Gabrielsson

Selkäsuonkatu 11 C 913100 Hämeenlinna

risto_gabrielsson@hotmail.com

ToimittajatEverstiluutnantti Raimo Raivio

ISHREPL 1080, 45101 Kouvola

(05) 181 21702Hans Gabrielsson

Lehmihaant. 7 A 2, 04300 Tuusula(09) 275 9369

Huoltoupseeriyhdistys r.y.

ValtuuskuntaPj Olli HapponenVpj Harri Juhani Koponen

HallitusPj ev Jari AnttalainenVpj kapt Caj LövegrenEvl evp Jukka EskolaMaj Jari VirolainenLtn res Pasi KohmoEvl Timo SaarinenMaj Mauri EtelämäkiMaj Mika MultanenEvl Timo VilkkoKapt Mika Pyykkö

Pääkirjoitus .................................................................................................................... 4

Huoltovarmuus kansakunnan elinehtona ....................................................................... 5

Länsi-Suomen Huoltorykmentti – huollon järjestelyistä ... järjestelmävastuuseen ........ 6–9

Huolto ensimmäisessä Tšetšenian sodassa .................................................................. 10–13

Huollon joukkotuotanto tae menestykseen .................................................................. 14–16

Kokemuksia Röhön korpitukikohdasta – Suomenhevonen joukkojen tukipilarina sodassa ....................................................................................................... 18–20

Kokemuksia SKJK/KFOR:n lääkintähuollosta Kosovossa ............................................... 22–23

Millog Oy aloitti toimintansa strategisena kumppanina ................................................ 24–25

Kumppanuuden koulutuksen hallinnan kehittäminen .................................................... 26

Laboratoriotoiminta Talvisodan kokemusten valossa ..................................................... 28–30

Huollon ja logistiikan tutkimus – tuki sodankäynnille .................................................... 32–34

MPKK ja Hanken yhdistivat osaamisensa humanitaarisen logistiikan tutkimuksessa ... 36–37

Puolustusvoimien Välskäreiksi – pakkotyöleireiltä selviäminen arpapeliä ...................... 40–43

Yhdistyksen kevätmatka ............................................................................................... 44

Etelä-Suomen huoltomiehet tutustuivat huollon järjestelyihin ...................................... 45

JR 200:n perustamisesta 65 vuotta .............................................................................. 46

Puolustusvoimien kumppaniesittely – Patria ................................................................. 47

Karjalan Huoltopataljoonan komentaja vaihtui ............................................................... 48–49

Henkilötapahtumia – Vuoden 2008 Huoltoupseerin haastattelu .................................... 50

Osoitteiden muutokset, jäsen-maksuja sekä jäsen-rekisteriä koskevat tiedustelut ja laskutusasiat pyydetään lähettämään KIRJALLISESTI osoitteellaHuoltoupseeriyhdistys r.y./co Tarja TakalaSepäntie 15 A04300 TUUSULAtai sähköpostilla tarja.takala@pp.inet.fi

Kokousasiat, jäsenhakemukset ja aluetoimintaa koskevat tukipyynnötSihteeriKapteeni Mika PyykköHämeen RykmenttiPL 515701 LAHTImika.pyykko@hotmail.com

IlmoitusmarkkinointiJuha Halminen

Kielotie 47, 01350 VANTAA(09) 873 6944

juha.halminen@kolumbus.fi

4

Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynässä 16.2. Euroopan Unionin linjauksista varustelumenoista kommenttiar-tikkelissaan ”EU haluaa varuste-lumenot kuriin”. Kirjoituksessa kritisoidaan voi-makkaasti hallituksen turvalli-suus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon sisältyvästä päätök-sestä jatkuvista ja säännöllisistä korotuksista kansallisiin varuste-lumenoihin. Suomen linjan tode-taan poikkeavan Euroopan unio-nin yleisestä kehityksestä. Euroopan unionin linjauksissa kirjoittajan mukaan ”Lissabonin sopimuksen turvallisuus- ja puo-lustuspolitiikasta tulee osa EU:n yhteistä politiikkaa. Tällöin kan-salliset resurssit koordinoidaan yhteisesti. Kustannussäästöjä saavutetaan jakamalla tehtäviä ja karsimalla päällekkäisyyttä. Lisää tehoa haetaan esimerkiksi vä-hentämällä armeijoiden päälukua, erikoistumalla ja muuttamalla jäl-jelle jääviä ammattisotilaiksi.” ”Euroopan puolustusvirasto (EDA) suunnittelee Brysselissä, miten kansallisia puolustusvoi-mia ja niiden varustelua voitaisiin sovittaa yhteen, standardoida ja keskittää. Tavoitteena on, etteivät kaikki valtiot tekisi kaikkea itse – eivät hankkisi kaikkia aselaje-ja eivätkä kouluttaisi sotilaitaan kaikkiin tehtäviin.” Linjaus vaikuttaa vähintäänkin utopistiselta ja toteutuessaan se edellyttäisi käytännössä kansalli-sesta puolustuksesta luopumista. Sellaisilla supistetuilla resursseil-la, joita kirjoituksessa esitetään, ei kyettäisi puolustamaan koko Euroopan aluetta. Mihin puo-lustuksen painopiste Euroopas-sa muodostuisi, tuskin ainakaan syrjäiseen Suomeen. Jo tämän

Turvallisuuspoliittista keskustelua Brysselin näkövinkkelistä –60-luvun hippi-ihanteiden renesanssi!

hetkinen keskustelu sotilaallises-ta yhteistyöstä pohjoismaiden kesken osoittaa, miten vaikeaa on päästä konkreettisiin tuloksiin Eurooppaa paljon pienemmälläkin alueella. Erikoistumisen tarvetta selite-tään toimintojen päällekkäisyy-dellä. ”On selvää, että esimer-kiksi suuri ja huippuunsa kehitet-ty yhteinen ilmapuolustus olisi tehokkaampi kuin joukko pieniä, päällekkäisiä tehtäviä suorittavia ilmavoimia.” On epäselvää, miten kirjoituk-sessa esitetty Puolan kiinnos-tus ilmavoimien kehittämisestä tehostaisi Suomen ilmapuolus-tusta. Toisaalta on vaikea nähdä, mitä päällekkäistä on Puolan ja Suomen ilmapuolustuksen tehtä-vissä ja mitä lisäarvoa esimerkik-si Italian erikoistuminen pioneeri- tai viestitoimintaan toisi kansalli-selle puolustuksellemme. Europarlamentaarikko Jäätteen-mäki päättää linjauksensa varsin yleviin periaatteisiin. ”Puolustus-asioissa tarvitaan vuoropuhelua, tehostamista ja luovia ratkaisuja – ei hallitusten päätöksillä luk-koon lyötyjä, sokeita korotusau-tomaatteja. Voimapolitiikan sijaan EU voisi esittää kansainväliseen oikeudenmukaisuuteen, sosiaali-seen vastuuseen ja kulttuuriseen suvaitsevuuteen nojaavan vaihto-ehdon. Siinä tulisi korostaa rau-hanomaisia keinoja kansainvälis-

ten kriisien ratkaisussa.” Kirjoitus alkaa ja päättyy kritii-killä hallituksen päätöksestä tur-vallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon jatkuvista ja säännölli-sistä korotuksista, ”korotusauto-maatista”, kansallisiin varustelu-menoihin. Ei Suomen kansallista puolustusta voida eikä sitä pidä rakentaa tämän päivän tilantee-seen, vaan tähtäimen tulee olla kauempana ensi vuosikymme-nen jälkeisessä ajassa. Muutoin ei päästä johdonmukaiseen, tarvittavan suorituskykyiseen ja mahdollisimman kustannuste-hokkaaseen puolustusratkaisuun. Mikä on turvallisuuspoliittinen kehitys ja tilanne tuona aikana tai parinkymmenen vuoden ku-luttua, sitä ei kukaan osaa var-muudella sanoa. Voidaan vain hahmotella erilaisia kehitysvaih-toehtoja. Jotta päästäisiin opti-maalisiin tuloksiin puolustusrat-kaisussamme suorituskyvyn ja kustannustehokkuuden kannal-ta, tulee kansallisten varustelu-menojen pohjautua jatkuvaan ja mahdollisimman säännölliseen kehitykseen. Poukkoileva po-litiikka tässä suhteessa on itse asiassa huomattavasti kalliimpi vaihtoehto ja se ainoastaan na-kertaa omaa kansallista suoritus-kykyä. Selonteossa esitetyt tasoko-rotukset eivät ole ”kilpavaruste-lua”, niillä saadaan todennäköi-sesti vain turvattua välttävästi edes nykyinen puolustuskykym-me, jonka ylläpitoa ei voi kutsua ”voimapolitiikaksi”. Turvallisuus valitettavasti maksaa ja sille ase-tettava hinta on arvovalinta.

5

Kun kenraalisotamarsalkka Fried-rich Paulus joukkoineen antautui Stalingradissa ilman Saksan so-danjohdon lupaa 31.1.1943, oli se toisen maailmansodan käänne-kohta. Se oli myös käännekohta jatkosodallemme. Sotamarsalk-ka Mannerheim kutsui antautu-misesta viikon sisällä Mikkeliin koolle kokouksen, jossa tarkas-teltiin Suomen mahdollisuuksia irtautua sodasta ja liittolaissuh-teesta Saksaan. Suomen viljati-lanne oli kuitenkin niin kriittinen, että emme olisi selviytyneet uu-den sadon valmistumiseen asti il-man Saksan kautta toimitettavaa ukrainalaista leipäviljaa. Ulkomi-nisteri Carl Henrik Ramsay sanoi-kin, että ”viljansaanti Saksasta on Suomen koko nykyisen politii-kan pohja”. Huoltovarmuus saneli raamit rauhan tekemiselle ja sen aikataululle.

Heinäkuun alusta 2008 Suomen huol-tovarmuusorganisaatio virtaviivaistettiin. Huoltovarmuus-keskus ja Puolustusta-loudellinen suunnittelukunta yhdistettiin Huoltovarmuuskeskukseksi. Sitä johtaa Hallitus, jossa on vahva elinkeinoelämän edustus, niin kuin olla pitääkin. Hallitus huolehtii huoltovarmuuskeskuksen va-roista sekä johtaa huoltovarmuussekto-reita ja pooleja. Poolit ovat viranomaisen ja elinkeinoelämän yhteistyötä varten perustettuja pysyviä komitean tapaan toimivia toimielimiä. Huoltovarmuuskes-

Huoltovarmuus kansa-kunnan elinehtona

kusta johtaa toimitusjohtaja hallituksen suuntaviivojen mukaisesti. Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä toimii huoltovarmuusneuvosto, joka seu-raa huoltovarmuuden yleistä tilaa ja te-kee aloitteita huoltovarmuutta koskevis-sa asioissa. Huolto-varmuuskeskus on työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan laitos. Nykymuotoinen huoltovarmuuden organisointi vastaa hyvin tulevaisuuden-kin tarpeita. Se on korkeatasoinen, sen toiminta on virtaviivaista ja mukana ole-vat henkilöt ovat asiantuntijoita. Juuri valmistunut turvallisuus- ja puo-lustuspoliittinen selonteko listaa erääksi keskeiseksi uhkakuvaksi maailmanlaa-juisen kriisin. Maailmanlaajuinen lama meillä jo on. Toivottavasti siitä ei kehity saman mittaluokan kriisiä.

Erityisen kriittisiä aloja meillä ovat energia, pitkälti ulkomaiseen omistuk-seen siirtyneet meri- ja maantiekul-jetukset, tietoverkot ja -järjestelmät, vesihuolto. Keskittynyt elintarviketeolli-suutemme ja äärimmilleen keskittynyt kauppa muodostavat todellisen huollolli-sen uhkakuvan. Huoltovarmuusjärjestelmämme on ylätasoltaan organisoitu sellaiseksi, kuin pitääkin. Tositilanteen kuitenkin ratkai-see se, miten olemassa olevat laitok-set, järjestelmät, kuljetukset ja johta-mis-järjestelmät toimivat. Pitkään mukana olleena uskallan sanoa, että koska olemme täällä Suo-messa saaneet onneksemme elää vuo-sikymmeniä jatkuneessa rauhantilassa, on suhtautuminen huoltovarmuuteen-kin monesti normaaliaikojen mukaista. Taloudelliset paineetkin priorisoivat aja-tuksia oman tuloksen varmistamiseksi. Vaikka poolit ahkerasti auditoivat tär-keysluokiteltuja laitoksia, kestäisi kriisin alettua pitkään, ennen kuin huoltovar-muus toimisi edes tyydyttävästi. Tässä mielessä Suomessa tulisi terästäytyä miettimään esimerkiksi em. laitoksi-en suojauksia uhkien varalta. Samalla kannattaisi ihan harjoitella, millä tavalla kriisinajan huolto poikkeaa rauhanajan huollosta.

Seppo Laalo

Ennakkoilmoitus huoltotapahtumastaHuoltoupseeriyhdistyksen perinteiden huoltotapahtuma järjestetään 5.9.2009 Helsin-gissä. Tapahtuma paikkana on Viaporin historiallinen miljöö. Päivän ohjelmaan kuluu huoltomieskisailun lisäksi muun muassa tutustuminen Merisotakoulun toimintaan, puhdistautuminen Suomen suurimmassa saunassa ja illanvietto perinteikkäällä upsee-rikerholla.

Hyvä huoltoveli. Varaa nyt kalenteriisi itsellesi ja perheellesi syyskuun ensimmäinen lauantai huoltotapahtumalle. Tapahtumasta tarkemmin seuraavassa Huoltoupseerissa.

Etelä-Suomen huoltoveljet

6

Länsi-Suomen Huoltorykment-ti (LSHR) aloitti toimintansa 1.1.2008 uutena hallintoyksikkönä osana maavoimien huoltojärjes-telmää. LSHR on suurin 1.1.2008 Puolustusvoimien organisaatiouu-distuksessa perustetuista neljästä huoltorykmentistä. LSHR:llä on toimipisteitä koko Länsi-Suomen Sotilasläänin (LSSL) alueella.

Toiminnan aloittamisen haasteissa sekä vakiinnuttamisessa valmistauduttiin sa-malla jo LSHR:n uudelleenorganisointiin oman toiminnan kehittämisen sekä stra-tegisten kumppanuuksien vuoksi. ”Perustamista ja lakkauttamista sekä uudelleenorganisointia muutosten vaati-musten mukaisesti alta vuoden”.

Länsi-Suomen Huolto-rykmentti – huollon järjestelyistä ….. järjestelmävastuuseenKuvat ja teksti: Länsi-Suomen Huoltorykmentti

Vuoden 2008 alussa LSHR:n komentajan johdossa olivat Esikunta ja kolme jouk-koyksikköä: Ajoneuvovarikko, Talousvarik-ko sekä Varasto-osasto. Esikunta koostui kolmesta osastosta: Hallinto-, Huolto- ja Järjestelmäosastosta. Ajoneuvovarikko muodostettiin aikaisemmin itsenäisinä va-rikkoina toimineista Kuljetusvarikosta ja Panssarivarikosta.

”Tukea taisteluun”.

Länsi-Suomen Huoltorykmentin Perinteet.

7

Vuoden 2009 toiminta aloitettiin uudella organisaatiorakenteella, joka muodostet-tiin Esikunnasta (LSHRE), Järjestelmä-keskuksesta (JÄRJK), Varasto-osastosta (LSHRVAROS) sekä Talousvarikosta (TALV). Esikunnan Järjestelmäosasto muodosti Järjestelmäkeskuksen rungon, johon liitettiin ne Elektroniikkalaitoksen osat, jotka eivät siirtyneet Millog Oy:lle. Samalla periaatteella Varasto-osastoon liitettiin ne Ajoneuvovarikon osat, jotka eivät siirtyneet Millog Oy:lle. Talousva-rikon organisaatiossa huomioitiin valta-kunnallisen järjestelmävastuun tarpeet. Kuten jo vuonna 2008, haasteeksi muodostuu uuden organisaation toimin-nan käynnistäminen ja toimintamallien vakiinnuttaminen.

LSHR:n toiminta

LSHR:n toiminta perustuu kahden ydin-prosessin hallintaan, joita ovat materiaa-lisen suorituskyvyn hallinta (elinjakson-hallinta) sekä huollon järjestelyt. Huol-lon järjestelyistä vastaa LSHRE:n huol-to-osasto. Materiaalisen suorituskyvyn hallinnasta vastaavat Järjestelmäkeskus ja Talousvarikko riippuen siitä, mistä jär-jestelmästä on kysymys. Tätä kaikkea toimintaa tuetaan hallinnollisin toimen-pitein LSHRE:n hallinto-osaston toimes-ta. LSHR:n talous- ja hankinta-asiat on keskitetty LSHRE:n hallinto-osastoon. Huollon järjestelyissä korostuu tilaus – toimitusketjun -hallinta tilaajan, järjes-täjän ja tuottajan kesken. Vastaavasti materiaalin suorituskyvyn hallinnassa korostuu toiminta ja sen aloittaminen strategisten kumppaneiden kanssa (Mil-log Oy, Comforta Oy). LSHR:n toiminnan tarkoituksena on vastata materiaalisen suorituskyvyn hal-linnasta järjestelmävastuun mukaisesti ja LSSL:n alueella huoltojärjestelmän kehittämisestä sekä ylläpidosta ylem-män tason vaatimusten mukaisesti.

Maavoimien huollon järjestelyjen osal-ta LSHR verkottuu muiden huoltoryk-menttien kanssa ottaen huomioon yh-teiskunnalliset ja kansainväliset vaateet. LSHR tukee LSSL:n alueella olevia maa-, meri- ja ilmavoimien sekä rajavartiolaitok-sen joukkoja maavoimien huollon järjes-telyjen osalta. Huoltorykmentin toiminnassa vuonna 2009 keskitytään kolmeen asiakokonai-suuteen – poikkeusolojen suunnittelu ja harjoittelu, järjestelmävastuu ja yhteistoi-minta strategisten kumppanien kanssa sekä oman organisaation kehittäminen. Poikkeusolojen suunnittelussa paino-piste on materiaalin hajauttamisessa LSSL:n vaatimusten mukaisesti sekä LSHR:n johtoon tulevien huoltokeskuk-sien perustamisessa. LSHR osallistuu

LSSL:n operatiiviseen suunnitteluun ja erikseen sovittuihin harjoituksiin. Paino-piste vuonna 2009 on pääsotaharjoituk-sen ”Maanvyöry” huollon järjestelyiden suunnittelussa ja johtamisessa. Yhtenä tavoitteena on säilyttää vuo-den 2008 aikana saavutettu asiakkaiden luottamus. Toinen merkittävä tavoite edelliseen liittyen on hankintojen teho-kas, oikea-aikainen ja normien mukainen suoritus, mikä korostuu joukko-osasto-jen tukemisessa ja varaosapalvelussa.

Huollon järjestelyt ja hallinto

Huollon järjestelyt ja hallinto on kes-kitetty LSHR:n esikuntaan Hämeenlin-naan. LSSL:n alueella huollon järjeste-lyjä ohjaa LSHR:n komentaja apunaan Esikunta. Huollon järjestelyjen suunnit-telusta, valmistelusta ja toimeenpanos-ta vastaa LSHRE:n huolto-osasto. Huolto-osasto vastaa työjärjestykses-sä ja vuosittaisissa Maavoimien toimin-tasuunnitelmassa ja Maavoimien Ma-teriaalilaitoksen toimintakäskyssä sille annetuista tehtävistä. Huolto-osaston päällikkö johtaa LSHR:ssä Maavoimien huollon järjestelyt -prosessia. Huolto-osasto tukee huollon järjestelyi-den osalta kaikkia LSSL:n alueella toimi-via maavoimien, puolustusvoimien sekä Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköitä. LSHR voi käskeä tarkennuksia tukeu-tuville hallintoyksiköille huollon järjeste-lyihin liittyviin tehtäviin. Koko rykmentin hallintoa hoitavat henkilöt on keskitetty Hallinto-osastoon käsittäen mm. rykmentin turvallisuus- (ml. työsuojelu ja työterveyshuolto), tie-tohallinto- ja postituspalvelut. Hallinto-osasto tuottaa henkilöstö-, ta-lous- ja hankintapalvelut rykmentin johdol-le, esikunnalle ja joukkoyksiköille. Osasto toteuttaa tukeutuvien joukko-osastojen hankinnat ohjeistuksen mukaisesti. Samalla osasto vastaa niiden Millog Oy:lle siirtyneiden henkilöiden henkilös-

8

tö- ja hallintoasioiden hoitamisesta, jot-ka eläköityvät vuoteen 2012 mennessä. Tämä tehtävä kasvattaa LSHR:n henki-löstövahvuutta 94 henkilöllä.

Järjestelmävastuu

LSHR:llä on valtakunnallisia järjestelmä-vastuun mukaisia tehtäviä Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunnan määrittä-mällä tavalla. Järjestelmävastuu tarkoittaa vastuu-ta materiaalisen valmiuden luomisesta ja ylläpitämisestä suorituskykyvaatimusten ja suorituskyvyn rakentamiseen sekä yl-läpitämiseen kohdennettujen resurssien puitteissa osana elinjakson hallintaa. LSHR:ssä järjestelmävastuu toteute-taan Järjestelmäkeskuksen ja Talousva-rikon toimenpitein. Järjestelmäkeskuk-

sella on järjestelmävastuun osavastuu ajoneuvo- ja elektroniikka-alan järjestel-mistä. Talousvarikolla on puolestaan vaa-tetuksen, kenttämajoituksen ja - muoni-tuskaluston valtakunnallinen järjestelmä-vastuu.

Järjestelmäkeskus

Järjestelmäkeskus muodostuu Elekt-roniikkajaostosta ja Ajoneuvojaostosta. Järjestelmäkeskus johtaa LSHR:n vas-tuulle määrättyä järjestelmävastuun hal-lintaa Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunnan valtuuttamana ja ohjeista-mana sekä valtakunnallista ja alueellista viranomaistoimintaa Pääesikunnan Tar-kastusosaston ohjaamana. Järjestelmä-keskus vastaa Puolustusvoimien ELSO-järjestelmien kunnossapidosta.

Järjestelmävastuun osavastuu tarkoit-taa järjestelmävastuullisen tahon myön-tämiä teknisen elinjakson hallinnan osa-vastuita.

LSHR:n järjestelmäkeskuksella on seu-raavien järjestelmäkokonaisuuksien jär-jestelmävastuun osavastuu:– ohjusjärjestelmät– tutka- ja valvontajärjestelmät– johtamisjärjestelmät (ml. kenttäviesti-järjestelmät)– tutkasimulaattori– ELSO-järjestelmät– sähkövoimakoneet ja varavoimajärjes-telmät– kenttäradiot– päätelaitteet– pyöräajoneuvot– panssariajoneuvot ja panssarivaunujär-jestelmät– liikkeenedistämisjärjestelmät– siltakalustot ja suluttamisajoneuvot– raivaamisjärjestelmät, -kalustot ja -ajo-neuvot– työkoneet ja -välineet– vesistökalustot

Järjestelmäkeskus vastaa LSHR:n vas-tuulle määrättyjen järjestelmien mate-riaalisen suorituskyvyn hallinnan pro-sessiin liittyvistä materiaalin elinjakson hallintaan liittyvistä tehtävistä. Nämä tehtävät on määritetty Maavoimien Ma-teriaalilaitoksen toimintajärjestelmän ohjeistuksessa, Maavoimien huoltojär-jestelmän huoltokäskyissä ja huollon ohjeissa. Järjestelmäkeskuksen Elektroniikka-jaoston ELSO-sektori vastaa puolustus-voimien ELSO-alan materiaalin 2-tason kunnossapidosta sekä ELSO- ja EMC- mittaus- ja testaustoiminnasta. LSHR:n viranomaisvastuu on keski-tetty Järjestelmäkeskukseen. Järjestel-mäkeskus vastaa Läntisen katsastus-alueen ajoneuvojen ja panssarikaluston katsastus- ja tarkastustoiminnasta sekä osallistuu valtakunnalliseen ajoneuvo- ja panssarikaluston tekniseen tarkastustoi-mintaan Pääesikunnan Tarkastusosaston ja Maavoimien Materiaalilaitoksen Esi-kunnan antamin valtuuksin. Järjestelmä-keskus vastaa myös alueellisesta kuljet-taja-tutkintotoiminnasta (ml. kansainväli-siin tehtäviin liittyvät kuljettajatutkinnot). Viranomaisvastuuseen kuuluu myös so-tilasajoneuvo- ja ajokorttirekisterit sekä puolustusvoimien sotilasajoneuvojen re-kisterikilpien hallintatoiminta. Järjestelmäkeskus vastaa LSSL:n ja ESSL:n alueen sähkön käytön johtamis- ja valvontatoiminnasta sekä suorittaa valtakunnallisesti Pääesikunnan tarkas-tusosaston ohjaamana puolustusvoimi-en erikoiskalustojen sähkötarkastustoi-mintaa.

Talousvarikko

Talousvarikko muodostuu suunnittelu-sektorista, terminaalista sekä Mikkelin ja Säkylän vaatetuskorjaamoista. Talous-varikko vastaa joukkojen toimintakyvystä vaatetuksen, kenttämajoitus- ja -muoni-tusmateriaalin osalta niin normaali- kuin Länsi-Suomen Huoltorykmentin Esikunta sijaitsee Hämeenlinnassa Suomen Kasarmilla.

9

Asejärjestelmä monimuotoisuudessaan: alus-ta, ase, sensorit ja integroitu elektroniikka.

poikkeusoloissakin. Talousvarikolla on ko. materiaalin valtakunnallinen järjes-telmävastuu. Talousvarikon tavoitteena on toteuttaa järjestelmävastuulla olevan materiaalin elinjakson hallinta siten, että varusmiehillä, reserviläisillä sekä palka-tulla henkilöstöllä on käytössään tehtä-vän ja vuodenajan vaatimusten edellyt-tämä ehjä, puhdas ja sopiva vaatetus sekä muu materiaali. Puolustusvoimien taistelijanvaatetusva-rustus-, kenttämajoitus- ja kenttämuoni-tusjärjestelmien kärkiosaajana ja vaikutta-jana Talousvarikko on aktiivinen ja vahva järjestelmävastuuvarikko, joka huolehtii tuotteidensa elinjakson hallinnasta. Varikon henkilöstön laadukkaan toi-minnan tuloksena suomalaisilla sotilail-

la on puolustusvalmiuden vaatimukset täyttävät sekä kansainvälisen arvostelun ja vertailun kestävät tuotteet käytettä-vissään. Jokainen varikon tuotteiden loppukäyttäjä lisää osaltaan puolustuk-semme uskottavuutta. Korkealaatuisilla tuotteilla on puolustusvoimien imagolle ja sotilaiden motivaatiolle suuri merki-tys. Talousvarikko kehittää tuotteita ja palveluja ottaen huomioon asiakkaiden vaatimukset ja tarpeet.

Varasto-osasto

Varasto-osasto muodostuu Heikkilän, Hämeenlinnan, Siikakankaan, Tammelan, Tuomikylän ja Uudenkylän varastoista, jotka sijoittuvat 12 eri paikkakunnal-le. Länsi-Suomen Huoltorykmentin Va-rasto-osaston toiminnan tarkoituksena on vastata LSHR:n varastointivastuulla olevan materiaalin varastoinnista, kun-nossapidosta, toimintavalmiuden ylläpi-dosta, varastointiturvallisuudesta sekä yhteistoiminnasta eri viranomaisten ja järjestöjen kesken huomioiden ylem-män esikunnan ja ympäröivän yhteis-kunnan vaatimukset. Varasto-osaston varastoissa varastoidaan keskeisin osa maavoimien materiaalista. Strateginen kumppanuus on oleellinen osa Varasto-osaston tulevaisuuden toimintaa.

Toiminnan aloittaminen Huoltorykmentin toiminnassa vuonna 2008 on painopisteisesti keskitytty kol-meen asiakokonaisuuteen - prosessit ja niihin liittyvät tehtävät, kehityshankkeet sekä poikkeusolojen suunnittelu ja harjoit-telu. Poikkeusolojen suunnittelu on saa-tu hyvin käyntiin ja samalla on aloitettu yhteistoiminta huollon järjestelyjen osal-ta LSSL:n operatiiviseen suunnitteluun ja erikseen sovittuihin harjoituksiin liittyen. Aktiivista palvelu- ja kehittämishenkeä

on kyetty yhdenmukaistamaan siitäkin huolimatta, että LSHR:n henkilöstöllä on ollut erilaiset taustat sekä toimintakult-tuurit vanhoista organisaatioista. Merkit-tävä hallinnon henkilöresursseja vienyt kokonaisuus oli toukokuulle 2008 asti kestänyt lakkautettujen organisaatioiden alasajoon liittyvät hallinnolliset tehtävät, jotka veivät niukkoja henkilöstöresurs-seja. Tämän lisäksi henkilöresurssien rekrytointia on vaikeuttanut ja vaikeut-taa merkittävästi Maavoimien täyttölu-pamenettely, joka poikkeaa normaalista joukko-osaston komentajan toimivallasta henkilöstöönsä liittyen. LSHR on osallistunut järjestelmävas-tuun mukaisesti materiaalisen suoritus-kyvyn kehittämiseen ja hallintaan sekä kunnossapidon kumppanuushankkeen edellyttämään toimintaan. Valtaosa Ajo-neuvovarikon toiminnoista siirrettiin Mil-log Oy:lle vuoden 2009 alusta alkaen. Oman toiminnan kehittäminen sekä Ajoneuvovarikon toimintojen siirtäminen Millog Oy:lle edellytti LSHR:n uudellee-norganisointia 1.1.2009 alkaen. Vaikkakin toiminnan aloittamisen haasteet olivat samansuuntaisia vuon-na 2008 ja 2009 niin siitäkin huolimatta LSHR on kyennyt aloittamaan toimintan-sa ennakoitua sujuvammin kumpanakin vuonna. Tästä kiitos kuuluu LSHR:n am-mattitaitoiselle henkilöstölle, jotka ovat kyenneet vakiinnuttamaan käytössä ole-via tai tarvittavia toimintamalleja. Erityisesti huomiota on kiinnitetty ja tullaan kiinnittämään asiakkaiden hallin-taan – asiakastarpeiden keräämiseen ja asiakaspalautteen tehokkaaseen käsitte-lyyn. Toinen merkittävä haaste on ollut ja tulee olemaan hankintojen tehokas, oikea-aikainen ja normien mukainen suo-ritus sekä rahoituksen seuranta. Rahoi-tuskehyksessä ongelmaksi voi muodos-tua riittämätön rahoitus järjestelmien va-raosien hankintaan, joka tulee näkymään muun muassa ajoneuvojen käytettävyy-dessä jo vuodesta 2009 alkaen.

LSHR:n messuosasto oli Suomen kansallinen messuosasto Tsekin Prahassa 16-18.10.2008 pidetyissä Future Soldier 2008 -messuilla.

Kuva asiallisesti varastoidusta materiaalista.

10

Venäläisten kokemukset kaupun-kitaisteluista ennen Tšetšenian so-taa (1994-1996) perustuivat Suuren isänmaallisen sodan (1941-1945) kokemuksiin, joiden perusteella kaupunkitaisteluja varten on tehty kolme perusolettamusta: taistelu-alueena oleva kaupunki on lähes tyhjä siviileistä, vastustajana on tavanomaisen armeijan joukkoja ja ennen vaativana pidettyä kau-punkiin tunkeutumista omalla ar-meijalla on jo taistelukokemusta. Mikään näistä oletuksista ei to-teutunut Tšetšenian ensimmäises-

Everstiluutnantti Petteri LaluKirjoittaja palvelee Maanpuolustuskor-keakoulun Taktiikan laitoksella ilmator-juntaopettajana. Kirjoitus liittyy Taktiikan laitoksen Taistelutila-tutkimukseen.

sä sodassa. Groznyin kaupunki-taistelujen aikana Venäjän asevoi-mat oli ainoa valtiollinen toimija, jonka oletettiin pystyvän huolehti-maan myös kaupunkiin jääneestä, pääosin venäläisestä siviiliväes-töstä. Todellisuudessa sen voima-varat riittivät hädin tuskin omiin tarpeisiin. Venäläiset sijoittivat operaati-on huollon niihin kolmeen pää-suuntaan, joista myös etenemi-nen Tšetšenian alueelle tapahtui. Huollon suurin keskittymä perus-tettiin Mozdokin varuskuntaan.

Huoltopalveluiden suunnittelijoiden lähtö-kohtana oli taistelu kylmissä talvioloissa, minkä vuoksi yksittäisen taistelijan ruoka-annos oli normaaliin verrattuna puolitois-takertainen eli 5 000 kcal/vrk. Operaatio-alueelle kuljetettiin tätä vastaava määrä elintarvikkeita, jonka teoriassa olisi pitä-nyt riittää kaikille. Ongelmaksi muodostui ruoan kuljettaminen etulinjaan ZIL-130 ja GAZ-66 -kuorma-autojen vetämissä kent-täkeittiöissä, jotka juuttuivat mutaan. Ai-noa tapa edetä oli seurata raskaampia ajoneuvoja. Vihollisuhan takia Groznyin kaupunkialueelle ei uskallettu ajaa, vaan muonatäydennys oli pakattava uudelleen lämpöastioihin ja vietävä panssaroiduil-la miehistön kuljetusajoneuvoilla. Loppu-tulos oli se, että etulinjan joukot saivat pääosin vain kuivamuonaa, jos sitäkään. Venäläiset käyttivät pesulapalveluihin ja vaatteiden vaihtoihin pesulajunaa, joka ei kuitenkaan tavoittanut etulinjan joukkoja, mikä johti nopeasti syöpäläisten leviämi-

seen. Myös sotilaiden henkilökohtaises-sa varustuksessa oli puutteita; lämpimien alusvaatteiden ja huopikkaiden puuttumi-nen johti paleltumisiin.

Kuljetukset

Kuljetusongelmat haittasivat luonnollisesti myös täydennyksiä. Käsi- ja ryhmäasei-den ampumatarvikkeiden lisäksi venäläis-joukoilla oli pulaa kaupunki sodankäynnissä tarvittavasta erikoismateriaalista: köysistä, tikkaista sekä pimeänäkövälineistä, joita lennätettiin kiireesti Venäjän muilta alu-eilta Mozdokiin. Yläkulma-ammuntaan soveltuvien ZU-23-4 ja Tunguska -ilma-torjuntapanssarivaunujen 23 mm:n ja 30 mm:n ampumatarvikkeita kului arvioitua enemmän. Venäläisillä joukoilla oli jatkuva poltto- ja voiteluaineiden puute, jonka lie-ventämiseen pystyttiin käyttämään sota-saaliiksi saatuja varastoja. Operaatioalueelle suunnattujen kulje-tusten pääosa tapahtui rautateitse. Rau-tatiejoukot korjasivat sodan aikana 260 km rataa, raivasivat 70 km miinoitettua rataa sekä korjasivat radan vaurioitunei-ta sähköistyksiä. Rautatiekuljetuksien lisäksi käytettiin lentokuljetuksiin käy-tännöllisesti katsoen koko Venäjän ilma-kuljetusjoukkojen kapasiteetti täydennet-tynä lentoyhtiöiden suorituksilla. Välttämättömien huoltopalvelujen ja täydennysten turvaamiseen käytettiin helikopterikuljetuksia. Ennen kuin jou-kot Groznyissa pystyivät turvaamaan vedensaantinsa, niiden tarvitsema vesi toimitettiin ilmateitse. Raskas kuljetus-helikopteri Mi-26 pystyi yhdellä kuljetuk-

Huolto ensimmäisessä

Tšetšenian sodassaHaavoittuneen evakuointi on alkanut. Kuva: Juri Kozyrev.

11

sella toimittamaan 15–20 tonnia vettä. Sen lisäksi helikopterit auttoivat henki-löstön kuljetuksissa, ampumatarviketäy-dennyksissä, haavoittuneiden, sairaiden ja pakolaisten evakuoinnissa kaikissa Tšetšenian sotilasoperaation vaiheissa. Taistelualueella kuljetusjärjestelmän run-kona olivat kuorma-autot. Groznyin tais-telun aikana pitkiin maantiekuljetuksiin osallistui 6 700 kuorma-autoa, mikä johti suuriin ongelmiin liikenteenohjauksessa. Venäläiset olivat unohtaneet kokemukset Afganistanin sodasta, jossa 40. Armeijal-la oli kokonainen liikenteenohjausprikaati. Tämän seurauksena venäläiset joutuivat improvisoimaan liikenteenohjauksen jär-jestelyt taisteluiden aikana. Panssaroi-mattomia kuorma-autoja ei voitu käyttää Groznyin kaupunkitaisteluissa, mikä johti kuljetusten pysähtymiseen liian kauak-si tuettavista etulinjan taistelujoukoista. Kuormat purettiin riittävän suojaisessa paikassa ja lastattiin uudelleen kuljetetta-viksi joukkojen omilla panssaroiduilla ajo-neuvoilla. Toimintatapa verotti joukkojen taistelukykyä monin tavoin: panssaroidut taisteluajoneuvot olivat poissa varsinai-sesta käyttötarkoituksestaan, niiden kuor-mauskyky oli heikompi kuin kuorma-auto-jen, mikä johti useisiin edestakaisiin ajoi-hin, puhumattakaan useiden kuormausten aiheuttamasta käsityövoiman tarpeesta. Myös taisteluajoneuvojen täydentäminen oli haasteellista: jatkuvan vihollisuhan alai-sena vaunujen tarvitsemat polttoaine- ja ampumatarviketäydennykset tuotiin usein kantamalla. Joissakin tapauksissa panssa-riajoneuvon suunnitelman mukainen lähtö tankkaukseen tulkittiin tuettavassa jalkavä-kijoukossa virheellisesti vetäytymiseksi.

Kunnossapito

Kaluston ja aseistuksen kunnossapi-don järjestämistä vaikeutti operaatios-sa käytetyn materiaalin heikko kunto jo aivan operaation alussa. Venäläiset myöntävät, että Tšetšenian operaation huollollista valmistelua ei tehty päämää-rätietoisesti. Suuri määrä sotilaskalus-toa, erityisesti panssarivaunuja otettiin suoraan pitkäaikais varastoinnista. Varas-toidun kaluston kelvottomuutta osoittaa se, että taistelualueelle toimitettiin 646 epäkunnossa olevaa ajoneuvoa (joiden joukossa 338 autoa, 217 panssaroitua ajoneuvoa ja 41 tykkiä), jotka piti korjata ennen taisteluun suuntaamista. Helikopterikaluston osalta tilanne ei venäläisten omien arvioiden mukaan ollut sen parempi: miltei 100 % maa-voimien taisteluhelikopterikalustosta oli ruokottomassa kunnossa. Erityisesti aseistus ja avioniikkavarustus olivat van-hentuneita. Varustuksen puutteiden takia helikopterit soveltuivat taisteluun vain valoisalla. Enemmistöllä Tšetšeniassa käytetyistä helikoptereista oli takanaan jo yli 15 vuoden käyttöaika, eikä niissä ollut omasuojajärjestelmiä vastustajan lämpöhakuisia ohjuksia vastaan. Ampu-matarvikepulan johdosta helikoptereissa ei ollut mukana edes puolta tuliannosta. Groznyin kiihkeimpien taisteluiden aika-na taisteluun osallistuneista 2 221 panssa-roidusta ajoneuvosta 38 % oli epäkunnos-

sa. Joissakin joukoissa vain 40 % kalus-tosta oli taistelukunnossa. Taisteluajoneu-vojen kunnossapidon ongelma ratkaistiin työntämällä taaemmista huoltotukikohdis-ta eteenpäin. Taistelualueelle kohdennet-tiin valtavat määrät raskaan kaluston va-raosia, yhteensä 1 238 tonnia, mikä lisäsi merkittävästi huollon kuljetustarpeita.

Lääkintähuolto

Venäjällä oli ennen Tšetšenian konfliktia tutkittu lääkintähuollon turvaamista liik-kuvissa joukoissa ja paikallisissa sodissa järjestämällä laajoja sotilaslääketieteellisiä harjoituksia, joissa maastoon ryhmitettiin lääkintäkomppanioita, ilmakuljetteinen

Evakuointi jatkuu helikopterilla. Kuva: Anatoli Zhdanov.

Syöksy. Kuva: Pavel Gerasimov.

12

sairaala ja sairaalatukikohta. Harjoitusko-kemukset muodostivat pohjan joukkojen lääkintähuollolle matalan intensiteetin sodissa: lääkintäyksiköiden sijoittaminen lähelle taistelualuetta, panssarikaluston maksimaalinen hyödyntäminen haavoit-tuneiden evakuoinnissa, laaja ilmakulje-tusten käyttö, vakavasti haavoittuneiden aikaisin aloitettu intensiiviterapia ja soti-laiden lääketieteellinen kuntoutus. Tšetšenian sodan alussa Venäjän ase-voimien lääkintäpäähallinnolla oli jo val-miina organisaation runko äärioloja var-ten, jonka runkona oli erikoislääkintäosas-to (MOSN). MOSN on liikkuva lääkintä-muodostelma, joka kuuluu sotilaspiirien kokoonpanoon. Tšetšeniaan perustettiin neljä tällaista osastoa eri sotilaspiireistä. Niissä työskenteli hoitolaitosten erikois-lääkärien ryhmiä. Tšetšenian sotatoimien erikoislaatuisesta luonteesta – pienten osastojen taistelu, taistelu eristetyissä suunnissa, mahdollisuus evakuoitavien tuhoamiseen tai vangitsemiseen – joh-tui, että joukkojen lääkintämuodostelmia oli vahvennettu: jokaisessa komppanias-sa oli lääkintä huoltoupseeri, pataljoonien joukkosidontapaikoilla kirurgi, nukutuslää-käri ja täydentävä määrä sairaanhoitajia.

Operaation lääkintävälineistön täyden-tämistä varten Pohjois-Kaukasuksen So-tilaspiirin lääkintävarastoista oli muodos-tettu liikkuvia lääkintätarvikkeiden huolto-joukkueita, jotka oli varustettu lääkevaras-toilla, antibiooteilla, laboratoriotarvikkeilla ja verensiirtoon tarvittavilla välineillä. Nii-den lisäksi perustettiin lääkintälentokone-ryhmiä. Jokaiselle sotilaalle jaettiin laa-jennettu ensihoitopakkaus (sidetarpeiden lisäksi mm. vedenpuhdistusvälineet ja an-tibiootteja). Lääkintähenkilöstö aloitti laa-jamittaisen koulutuksen kolme viikkoa en-nen Tšetšenian rajan ylitystä. Sotatoimien ensimmäisessä vaiheessa haavoittuneiden hoito oli kolmivaiheinen: ensiapu Groznyis-sä, erikoissairaanhoito Mozdokissa tai Vla-dikavkazissa ja jatkohoito keskussotilassai-raaloissa. Groznyin sairaala toimi kliinisen sairaalan kellarissa, jossa hoidettiin keski-määrin 25–30 potilasta päivittäin. Kuitenkin juuri Groznyin kaupunkitais-teluissa lääkintähuolto törmäsi moniin ongelmiin. Vaikeimmaksi osoittautui haa-voittuneiden etsiminen ja evakuointi tais-telukentältä. Jatkuvan tulituksen lisäksi haavoittuneiden luo oli vaikea mennä tarkka-ampujien tulen takia. Tässä tilan-teessa lääkintämuodostelmat vietiin niin

lähelle taistelukenttää kuin mahdollista. Groznyin kliinisen sairaalan kellariin sijoi-tetun kenttäsairaalan lisäksi kaupunkiin ryhmitettiin vielä lääkintäosastoja, jotka toimivat äärimmäisissä olosuhteissa. Tšetšenian konfliktissa pääasialliset vammat olivat ampuma-aseilla pehmei-siin kudoksiin aiheutettuja vammoja, lui-den murskavammoja, sisäelinvaurioita ja verenkiertoelimistön vammoja. Vammois-ta 20,4 % oli kaulan ja niskan alueella. Sairaaloihin evakuoitujen pääasialliset kuolemansyyt olivat tarkka-ampujatulen aiheuttamat kallon läpäisevät vammat ja rintakehän vauriot. Jälkimmäiset koh-distuvat enimmäkseen siviileihin ja vä-hemmän sotilaisiin, jotka käyttivät sir-paleliivejä. Kuolleisuus sairaalahoidossa oli 1 % (Suuren isänmaallisen sodan ai-kana 6 %, Afganistanissa 4 %). 80,6 % haavoittuneista palasi takaisin palveluk-seen jo kesäkuuhun 1995 mennessä. Yleensä suhde kaatuneiden ja haavoit-tuneiden välillä vaihtelee sodasta riip-pumatta 1:3–1:4, mutta tarkka-ampujien hyvin tähdätty tuli muutti tätä suhdetta Tšetšeniassa kasvattamalla kaatuneiden määrää erityisesti Groznyissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana haavoittuneet pääsivät sairaalahoitoon 10–18 tunnin kuluessa, toisen maailman-sodan aikana 6–12 tunnissa, 1970-luvulla tämä aika lyheni 1–2 tuntiin. Groznyin olo-suhteissa, joissa erilliset osastot taistelivat saarrettuina, haavoittuneiden evakuoimis-aika piteni. Venäläisten arvioiden mukaan tappiot olisivat olleet pienemmät, jos käy-tettävissä olisi ollut panssaroituja BTR-80-lääkintäajoneuvoja. Taistelutoimien aikana oli havaittavissa myös venäläisten sotilai-den ja jopa upseerien leväperäistä suh-tautumista haavoittuneiden ensihoitoon. Venäläisten kokemusten mukaan haavoit-tuneiden evakuointia ja lennonaikaista jat-kettua hoitoa varten tarvitaan lisää erikois-varusteltuja lääkintähelikoptereita. Asevaikutuksen lisäksi Tšetšenian ope-raatioon vaikuttivat myös sotien ikiaikai-set kylkiäiset – kulkutaudit. Venäläisten tartuntatautilääkärien mukaan Tšetšenian alueella oli jo ennen konfliktia 400 todet-

Haavoittuneen tietoja kirjataan. Kuva: Leonid Jakutin.

Kenttämuonitusta. Kuva: Sergei Sudorov.

13

tua koleratapausta. Epidemioita ruokkivat puutteet siviilien vedenjakelussa ja vie-märiverkostossa. Koleran lisäksi alueella levisi perinteisesti kaikkia sotia seuraava lavantauti. Tartuntatautilääkärien varoituk-set koskivat myös muita vaarallisia sai-rauksia (pernaruttoa ja ruttoa). Vuonna 1993 Tšetšeniassa pernaruttoon sairas-tuneiden määrä 100 000 asukasta kohti ylitti venäläisen keskiarvon 52-kertaises-ti. Alueella oli paljon eläinten teurasjät-teiden hautoja, joissa pernaruttomikrobit pystyvät säilymään hengissä satojen vuosien ajan. Näiden pommittaminen oli-si saattanut johtaa mittaviin infektioihin. Operaation alkuvaiheessa juomaveden riittämätön jakelu venäläisissä joukoissa ja lumesta sulatetun veden käyttö joh-ti koleraepidemian vaaraan. Kulkutautien riskit myös toteutuivat: eräässä taistelu-joukkojen prikaatissa todettiin samanai-kaisesti 240 hepatiittitartuntaa. Fyysisten vammojen ja tartuntatautien lisäksi lääkintähuoltoa kuormittivat erityi-sesti sodan alkuvaiheessa kaupunkitais-telujen aiheuttamat psykiatriset oireet. Venäläisen sotilaspsykiatrin kyselytutki-muksen mukaan 28 % taistelijoista oli terveitä ja muilla 72 %:lla oli jonkinlaisia psykologisia oireita, joista 46 %:lla ma-sennusta, apatiaa, unettomuutta, motivaa-tio-ongelmia ja lopuilla 26 %:lla psykoo-sioireita kuten ahdistusta, aggressioita, moraalista rappiota, jännittyneisyyttä tai akuuttia masennusta. Tutkituista sotilaista 40 prosentilla oli neurologisia tai psyyk-kisiä ongelmia. Taisteluihin osallistuneilla sotilailla oli Afganistanin sotaan osallistu-neisiin sotilaisiin verrattuna 40 prosenttia enemmän traumanjälkeisiä stressireakti-oita. Venäläisten arvioiden mukaan tais-teluihin osallistuneita joukkoja olisi pitänyt vetää taistelusta lepoa, peseytymistä ja taistelukoulutusta varten. Tämä tietysti vaatisi enemmän joukkoja ja luonnollisesti lisäisi myös huollon vaatimuksia.

Venäjän asevoimien huollollinen val-mistautuminen Tšetšenian konfliktiin oli kokonaisuudessaan ala-arvoista. Pääosaa ongelmista selittää kuitenkin Neuvostolii-ton hajoamista seurannut asevoimien riit-tämätön resursointi sekä Tšetšenian ope-raatiosta päättäneen poliittisen johdon asevoimille antama täysin riittämätön valmisteluaika. Ainoa edes jonkinlaisella pieteetillä hoidettu huollon osa-alue oli lääkintähuolto, jossa kuitenkin ensihoito-ketjun alkupään valmiudet taistelijaparin antaman avun ja evakuointinopeuden osalta olivat riittämättömät. Tšetšenian konfliktissa näkyvät myös sodan tuho-jen synnyttämän katastrofin muut puo-let: puhtaan veden saannin estyminen ja viemärijärjestelmän romahtaminen johta-vat tartuntatautien leviämiseen yleensä ensin alueen siviiliväestössä, josta tar-

tunnat voivat levitä taisteleviin joukkoi-hin. Joukkojen vesihuollon ongelmat ja huono hygienia voivat nopeasti johtaa samanlaisiin ongelmiin. Mikrobit ja syö-päläiset eivät katso kokardin väriä.

Lähteet:Novitškov, N. N. & Snegovskij, V. J. & So-kolov, A. G. & Švarev V. J.: Rossijskie Vooružonnyje Sily v Tšetšenskom konflikte. Holveg-Infoglob-Trivola, Pariž–Moskva 1995.Grau, Lester W. ja Thomas, Timothy L.: “Sof Log” and Concrete Canyons: Russian Urban Combat Logistics in Grozny, Marine Corps Gazette, October 1999, saatavissa internet-istä http://fmso.leavenworth.army.mil/softlog/softlog.com (viitattu 2.9.2008).http://nvo.ng.ru/notes/2008-08-29/16_kamaz.htmlh t t p : / / o f i c e r y . r u / 2 0 0 7 / 1 1 / 2 0 /print:page,1,kamaz6350_mustang_bortovo-jj_tjagach.htmlhttp://www.astais.ru/modelniy12.html

Tarkka-ampuja asemassaan. Kuva: Vladimir Velengurin.

Spetsnats varmistaa korttelia. Kuva: Vladimir Velengurin.

Kuvat Tšetšenian toisesta so-dasta vuosilta 1999–2002, ku-vitusta kirjasta ”Otetshestvo Dolg Pamjati” – o sobyti-jah na severnom Kavkaze v 1999–2002 gg. (Agentsvo ”Voeninform” MORF 2002)

14

Puolustushaaroilla on omat huolto-järjestelmänsä, joita ne kehittävät osana puolustusvoimien logistiik-kaa. Logistiikkastrategian ja puo-lustusvoimien kehittämissuunnitel-mien myötä puolustusvoimille ja sen huoltojoukoille on saatu selke-ät kehittämisohjelmat, jotka takaa-vat joukkojen varustamisen. Varus-tamisen ohella kun vielä huoleh-ditaan huollon varusmies- ja kerta-usharjoituskoulutuksesta, voidaan huoltojoukkojen kenttäkelpoisuus-vaatimuksen katsoa olevan tämän päivän taistelukentän vaatimuk-sia vastaavalla tasolla. Taistelija – komppaniassa, pataljoonassa tai yhtymässä – kaipaa onnistuneen tehtävän suorittamiseen tukea. Se on ennen kaikkea oikea-aikaista, -määräistä ja -laatuista huoltoa.

Huollon tarve on monialaista

Puolustusvoimien tehtävät ovat Suomen sotilaallinen puolustaminen ja muiden viranomaisten tukeminen sekä osallistu-minen kansainväliseen sotilaalliseen krii-sinhallintaan. Näistä kolmesta tehtäväs-tä, jotka laki määrää, seuraa vaatimukset myös huollolle. Tänä päivänä tehtävän menestyksellinen toteuttaminen edellyt-tää huollolta ennen kaikkea operatiivista toimintakykyä, nopeutta ja joustavuutta sekä kansainvälisyyttä. Toiminnan tulee lisäksi olla kustannustehokasta.

Huollon joukkotuotanto edellyttää kertausharjoituksia

Alueellisen puolustusjärjestelmän vaa-timusten mukaisesti huollon on mah-dollistettava puolustusvoimien taistelu koko valtakunnan alueella. Se edellyttää rauhan aikana suunniteltua, koulutettua ja harjoitettua huoltojärjestelmää. Huoltojärjestelmän ydin lähtee kent-tähuoltojoukoista. Kenttähuoltojoukkoja ovat kiinteästi organisaatioon kuuluvat joukot. Perusyhtymillä, prikaateilla (vast) on kiinteä kokoonpano. Näiden joukkojen tai niiden osien taktisten ja operatiivisten tehtävien menestyksellinen toteuttami-nen edellyttää harjoittelua ja sitä kautta joukkojen saumatonta yhteen hiomista. Joukkojen tuotantotehtävä on proses-si, josta vastuu on joukon komentajalla. Komppanian ja patterin kouluttaminen ja henkilöstön sijoittaminen sodan ajan ko-

Eversti (evp) Ensio MäkipeltoKuvat: KARPR

koonpanoon on helppoa. Nämä joukot ovat jokaiselle kouluttajalle konkreettisia ja ne täyttyvät henkilöstön joukkotuo-tannon osalta yhdestä–kahdesta saapu-miserästä. Lisäksi jokaisella saapumi-serällä on ns loppusotaharjoituksensa, missä hiottuja taitoja sovitetaan yhteen. Komppania- patterikokoonpanoissa on myös huoltojoukkueet ja niiden ryhmät ainakin rungoiltaan mukana. Kun komppanian tai patterin henkilös-tö on koulutettu ja sijoitettu, tulee yk-sikön päällikön varmistua myös joukon sodan ajan materiaalisesta valmiudes-ta. Mahdolliset puutteet ajoneuvosijoi-tuksissa tai varusteissa tulee päällikön korjata oman esikuntansa kanssa. Jos olet sijoitettu päällikkö, olet vastuussa joukostasi – kaikilta osin. Puhumattakaan ylempien johtoportai-den huoltojoukkojen henkilöstön koulut-tamisesta, huollon joukkotuotanto jää pataljoonan tai patteriston huoltojouk-kueiden tai -komppanioiden varusmies-koulutuksessa koulutuksen harjoitusra-kenteista johtuen väkisinkin liian vähäl-le. Sen vuoksi on välttämätöntä niiden osien tuottaminen kertausharjoituksissa. Pitäisi olla itsestään selvää, että huol-tojoukot tarvitsevat joukkotuotantoonsa tietenkin samanlaista koulutusta ja har-jaantumista kuin kaikki muutkin aselajit. Valmiusprikaatit ovat maavoimien tär-

keimmät ja liikkuvimmat joukot, joita on suunniteltu ratkaisutaisteluihin. Niiden huoltopataljoonat tulee kaikki kouluttaa rauhan aikana varusmiehistä ja täyden-tää kertausharjoituksissa reserviläisistä. Jo prikaatien operatiiviset tehtävät edel-lyttävät, että jokaisella valmiusyhtymällä tulisi jo rauhan aikana olla oma huol-topataljoonansa. Tämän päivän taiste-lukentän tilanteissa on vaikea kuvitella, miten valmiusyhtymän huoltopataljoona selviytyisi kaikista yhtymän huollollisista tehtävistä, ellei sen runkoa ole jo rau-han aikana yhtymän kokoonpanossa. Jatkuvasti käytännössä harjoitettu perusrakenne luo pohjan haastavienkin tehtävien toteuttamiselle. Voi vain kuvi-tella hämmennystä, jos ja kun meidän tärkeimmät prikaatimme lähtevät rat-kaisutaisteluihin, eikä niillä ole huolto-pataljoonaa heti käytettävissä akuuttien täydennys-, kunnossapito-, evakuointi- ja kuljetustehtäviensä hoitoon. Rauhan aikana huoltopataljoonan ko-mentaja vastaa valmiusprikaatin komenta-jalle pataljoonansa kouluttamisesta ja jouk-kotuotannosta. Vastuulliseen joukkotuo-tantoon kuuluu tietenkin huolehtia myös huoltopataljoonan kuljetusvälineistä ja ma-teriaalista. Samalla prikaatin komentaja voi käyttää huoltopataljoonan komentajaa asi-antuntijana muiden valmiusyhtymän patal-joonien huoltojoukkojen kouluttamisessa.

Huollon joukko-tuotanto tae menestykseen

15

Voisiko organisaatiota virtaviivaistaa ja yksinkertaistaa?

Maavoimien materiaalilaitoksen esikunta johtaa neljää huoltorykmenttiä, Räjähde-laitosta ja Koeampumalaitosta. Maassa olevat neljä huoltorykmenttiä kykenevät täyttämään tehtävänsä ja vastaamaan puolustusvoimien rauhan ja sodan ajan huollon tarpeesta tukien yleishuollossa muita puolustushaaroja ja rajavartiolai-tosta. Tarvittaessa kaikkien neljän huol-torykmentin resurssit ovat käytettävissä painopistesuuntaan. Huoltorykmentit toimivat kenttähuollon ja paikallishuollon välimaastossa. Puolustusvoimien vuoden 1993 orga-nisaatiouudistuksessa aluehallintoesi-kuntia vähennettiin 30:stä 15:een. Sii-nä organisaatiossa sotilasläänin huoltoa johdettiin eri johtoportaasta kuin ope-ratiivista alaa. Huolto toimi siinäkin or-ganisaatiossa ehkä hiukan kangerrellen, kuten jo kirjoitin asiasta vuoden 1995 huoltoupseerilehden numerossa. Orga-nisaatiorakenne korjaantui vuonna 1998, jolloin rakenteesta tuli joustavampi. Nyt jälleen uuden selonteon myö-tä tehty organisaatiorakenne varmasti toimii, mutta se muistuttaa liikaa huol-torykmenttien osalta samaa johtamis-rakennetta kuin 1990-luvun puolivälin huollon johtaminen. Operatiivista alaa johdetaan suoraan, mutta taas huoltoa mutkan kautta. Jos haetaan lisää sääs-töjä ja kenties lisätehokkuutta, voidaan kysyä, mitä etua maavoimien materiaa-lilaitoksen esikunta antaa komentoket-juun silloin kun johdetaan ratkaisutais-teluja? Rauhan aikana pitkässä komen-toketjussa tehdään ainakin päällekkäistä työtä. Voisiko komentoketjua lyhentää esi-merkiksi siten, että maavoimien esi-kunta johtaisi suoraan huoltorykment-tejä niin, kuin se johtaa operatiivisia sotilasläänejä? Huoltorykmentithän luovat huollolliset edellytykset kaikkial-la valtakunnassa oleville joukoille, sekä alueellisille että operatiivisille joukoille.

Ratkaisutaistelujen menestystä ainakin edesauttaisi se, että huoltorykmentit olisivat suoraan maavoimien komenta-jan johdossa, sillä hänen vastuullahan on koko maa-alueen puolustaminen. Ilman materiaalilaitoksen esikuntaa maavoimat voisivat nopeasti ja yksise-litteisesti käskeä tukemiseen riittävät huollon resurssit. Lyhentämällä ko-mentoketjua saadaan myös henkilöstö-resursseja maavoimien huolto-osastoon jo rauhan aikana. Tämä mahdollistaisi varmasti myös paremman ja luotetta-vamman materiaalitilannekuvan maavoi-mien komentajalle.

Onko koko puolustusvoimien yhteiselle materiaalilaitokselle tilausta?

Vuoden vaihteessa perustettiin myös ilmavoimille oma materiaalilaitos. Nyt

kun jokaisella puolustushaaralla on oma materiaalilaitoksensa, voisi pohtia, mitä hyötyä saavutettaisiin, jos perutettaisiin valtakuntaan vain yksi materiaalilaitos. Vastaisiko se ensisijaisesti puolustus-voimien materiaalihankinnoista, -myyn-neistä ja hävittämisestä sekä järjestelisi kansainvälisen yhteistyön niin huollon, logistiikan kuin sotatalouden osalta Pää-esikunnan ohjeistuksen mukaisesti? Puolustusvoimissa tehdyt tilahallin-nan, ruokahuollon ja lääkintähuollon perusratkaisut tuntuvat hyviltä. Tämä antaa joukko-osastolle paremmat mah-dollisuudet keskittyä perustehtäväänsä eli joukkotuotantoonsa. Joukkotuotantoa vain edistää se, etteivät joukko-osaston niukat henkilöstöresurssit sitoudu ka-sarmirakennusten, muonituskeskuksen tai terveysaseman henkilöstön ja mate-riaalin hoitoon. Näiden osien kuuluminen joukko-osaston organisaation ulkopuolelle ei suinkaan vapauta joukon komentajaa muonitus- ja lääkintähuoltojoukkojen joukkotuotannosta. Uskoisin, että jouk-kotuotanto, ja ennen kaikkea joukkotuo-tantoon liittyvä erityiskoulutus on te-hokkaampaa ja korkeatasoisempaa, kun sitä johtavat keskitetyt laitokset, joilla on suuremmat resurssit ja varmasti vii-meinen tietämys asioista.

Onnistuneista kumppanuusratkaisuista huolimatta kenttähuollon joukkotuotannosta on huolehdittava itse

Muonituskeskukset vastaavat muonitus-kertojen järjestelyistä. Nämä palvelut voi tuottaa, jos se katsotaan tehokkaam-maksi, myös puolustusvoimien ulkopuo-linen toimija. Nyt ne on pääosin Kuopi-osta johdetun puolustusvoimien ruoka-huollon palvelukeskuksen tuottamia. Sodan aikana muonitus perustuu kenttähuoltoon ja siellä muonitusryh-

16

mien toimintaan. Raaka-aineet tulevat silloinkin pääasiassa samoilta yrityksiltä kuin rauhan aikana. Raaka-aineet vain ohjataan muonitusryhmille joko suoraan siviililaitoksilta tai huoltorykmenttien kautta. Kysehän on tällöin vain tilaus- toimitusmenettelystä. Kenttämuonituksen kehittäminen kuuluu puolustusvoimille. Tällä hetkellä vastuu kehittämisestä voitaisiin antaa Puolustusvoimien ruokahuollon palve-lukeskukselle, mutta ehkä pidemmäl-le ajanjaksolle mietittynä vastuu voisi olla Länsi-Suomen huoltorykmentillä. Perustelu tälle on se, että vaikka koko puolustusvoimien ruokahuolto jossain vaiheessa päätettäisiin siirtää ulkopuoli-selle toimijalle esim jollekin strategisel-le kumppanille, ei olisi tarvetta muuttaa heti kenttämuonituksen kehittämisen järjestelyjä. Strategisen kumppanin vas-tuulle en antaisi kenttähuoltoon liittyvää kehittämistä. Lääkintähuollossa on jo käytettävis-sä koko maan kattava terveydenhuol-tojärjestelmä. Sairaanhoitopiirit tukevat

Sotilaslääketieteen keskuksen terveys-asemia jo rauhan aikana. Sodan aika-na kenttälääkinnän joukot tukeutuvat etupäässä suoraan sairaanhoitopiirien sairaaloihin. Järjestelmä on toimiva. On vain pidettävä huolta kenttähuoltojouk-kojen tuotannosta. Puolustusvoimien huollolle ja sen huoltorykmenteille suurin haaste on huoltotilannekuvan ja ennen kaikkea valtakunnallisen materiaalitilannekuvan luonti. Puolustusvoimien hallussa olevan materiaalin on oltava joka hetki maavoi-mien huoltojohdon ja sitä kautta huol-torykmenttien tiedossa. Tiedetään kulu-tusarviot ja osataan laskea tappioarviot. Tällöin tiedetään, miten paljon mitäkin aikajaksoa varten tarvitaan lisää mate-riaalia ja huoltotarvetta yhteiskunnas-ta. Tähän huoltorykmenttien tilaamaan huutoon tulee omalta osaltaan puolus-tusvoimien strategisten kumppaneiden vastata. Lääkintähuollon ja muonituksen osal-ta asia on jo hyvässä järjestyksessä. Ne ovat organisoitu puolustusvoimien

sisäiseen johtoon. Ratkaisulla on jo hel-potettu joukko-osastojen keskittymistä ydintehtäväänsä. Joukko-osasto vastaa lääkintä- ja muonitusjoukkojen jouk-kotuotannosta kriisiajan kenttähuoltoa varten. Joukko-osastot harjoittelevat jo jokapäiväisissä toiminnoissaan lääkintä-huollon tukeutumis- ja evakuointijärjes-telyjä. Perustettu Millog tuo myös kunnos-sapitoon strategisen kumppanin, jolle velvoitetaan vastuu myös sodan aikana laajentuvasta kunnossapitotarpeesta. Joukko-osaston kannalta on aivan sama, miten huoltorykmentit yhdessä mate-riaalilaitoksen esikunnan kanssa ovat järjestäneet tukeutumiseen liittyvät kun-nossapitotoimet. Pääasia on, että jouk-ko-osaston joukkotuotannolle annetaan parhaat mahdollisuudet keskeytyksettö-mään toimintaansa. Samoilla periaatteil-la yhtymän huollon pitää saada toimia sodan aikana.

Kenttähuoltojoukkojen modulirakenteella joustavuuttaja tehokkuutta

Yhtymien kenttähuoltojoukkoihin tulee sijoittaa ajoneuvot ja kuljetusvälineet kiinteästi. Sen sijaan huoltorykmentit ti-laavat ja joutuvat tilaamaan kuljetuksia myös sodan aikana, koska kaikki muut-kin yhteiskunnan toiminnot täytyy pyö-riä. Yhteiskunnan elintärkeiden toimin-tojen turvaamisstrategian mukaisesti resurssien painopistettä jaetaan kulloi-senkin kriisin luonteen ja tilanteen mu-kaisesti. Kenttähuoltojoukot on organisoitu mahdollisimman samanlaisiksi siten, että esim muonitusryhmät ovat saman-laisia niin maavoimien joukoissa kuin il-mavoimissa. Samaan rakenteeseen on pyritty muissakin kenttähuoltojoukkojen osissa. Nämä toimet ovat helpottaneet myös joukkojen suorituskyvyn arviointia ja se osaltaan mahdollistaa joukkojen nopeamman siirtelyn taistelukentän ti-lanteissa. Näin muun muassa joukkojen organisoinnilla ja varustamisella pysty-tään vastaamaan tämän päivän taistelu-kentän haasteeseen. Ne antavat toimin-taan joustavuutta ja nopeutta. Kansainvälisten tehtävien kautta voi-daan joukkojen huoltomenetelmiä ja -välineitä tutkia ja kehittää. Näissä teh-tävissä huollon suorituskykyä testataan käytännössä päivittäin. Joukkojen varus-tamisesta ja varusteiden sopivuudesta erilaisiin kriisihallintatehtäviin on palaut-teen myötä otettu ja on edelleen otet-tava opiksi. Tänä päivänä meidän kansainvälisen valmiusyhtymämme perusorganisaatio ja -varusteet soveltuvat keskimäärin eri-laisiin kriisinhallintatehtäviin. Siitä huoli-matta tiettyihin operaatioihin on välttä-mätöntä täydentää jotakin erikoismateri-aalia. Vaatimuksen lisäyksiin antaa tietyt erikoisolosuhteet ja -tilanteet, missä joukot kulloinkin toimivat. Perusvarus-tuksen kuitenkin pitäisi aina olla mah-dollisimman lähellä kotimaan puolustuk-seen soveltuvaa.

17

Consider it well done.

Strateginen kumppaniIncap on kansainvälisesti toimiva sopimusvalmistaja, jonka

palvelut kattavat elektromekaanisten tuotteiden koko elinkaaren suunnittelusta ja valmistuksesta huolto- ja ylläpitopalveluihin.

Incapin asiakkaat ovat oman alansa johtavia energiatehokkuus- ja hyvinvointiteknologian laitetoimittajia, joille yhtiö tuottaa uutta

kilpailukykyä strategisena kumppanina.

Energiaa ja hyvinvointia

vuodelle 2009!

18

Erilliset hevosottolautakunnat olivat kar-toittaneet maamme sotapalvelukseen kelpaavien hevosten määrää ja valinta-perusteita jo parinkymmenen vuoden ajan ennen Talvisotaa. Suomessa oli lähes 390 000 hevosta, joista 173000 katsottiin puolustusvoimi-en käyttöön soveltuviksi. Määräysten mukaan sotapalvelukseen otettavien hevosten tuli olla ”hyvässä kengässä sekä varustettuna vahvoil-la päitsillä marhamintoineen, loimella, loimivyöllä, juottoämpärillä ja puhdistus-välineillä”. Kunkin hevosen mukaan tuli lisäksi varata vähintään 50 kiloa kauroja ja 100 kiloa heinää. Seppo Salo muistaa äitinsä kotitalon hevosen luovutusprosessia Jatkosodan alussa: ”Isäni vei palvelukseen määrätyn hevosemme Kurusta Parkanon kautta Niinisaloon. Matkaa kertyi tälle ensim-mäiselle etapille sotareissulla jo noin 100 kilometriä. Etäisyydet luovutuspaikoille saattoivat olla jopa pidempiäkin, joten hevosten täytyi olla todella hyvässä kun-nossa. Toinen hevosistamme jäi onneksi

Kokemuksia Röhön korpitukikohdasta

Suomenhevonen joukkojen tukipilarina sodassa

kotitaloon, sillä maataloissa miltei kaikis-sa töissä tarvittiin hevosta.” Hevosottolain nojalla valtion käyttöön otettiin myös kymmeniä tuhansia rekiä ja hevoskärryjä. ”Omaisuudesta pidettiin tarkkaa kir-janpitoa, mutta sekaannuksia syntyi sotiemme kaikissa vaiheissa. Merkki-laattoihin merkittiin mm. ottoalueen tun-nusnumero ja kirjanpitoon merkittiin he-vosen siirrot, haavoittumiset ja hoidot. Jossakin vaiheessa hevoset merkittiin polttamalla numero kavioon tai ne mer-kittiin karvoitukseen leikkaamalla teh-dyillä numeromerkinnöillä” kertoo Salo.Kaikista yrityksistä huolimatta useita tu-hansia hevosia jäi kotiutettaessa ilman varmaa palautusosoitetta.

Vaativat huolto-olosuhteet korpitaipaleilla

Salo palveli Jatkosodan hyökkäysvai-heessa Linnoitusrakennuspataljoona 6:ssa sotilasvirkamiehenä vääpelin va-kanssilla asemapaikkanaan Röhön tuki-

kohta Uhtuan lohkolla. Myöhemmin hän toimi mm. saksankielen tulkkina pohjoi-sella rintamalla. Pohjois-Suomi ja Vienan Karjala eivät olleet läheskään omavaraisia rehun, vil-jan tai muiden elintarvikkeiden osalta. Saksalaisen noin 155 000 miehen sota-joukon (muonavahvuus vuonna 1942 ja vuonna 1944 yli 200 000 miestä) ja nii-den käytössä olleiden 32 000 hevosen ja muulin muonittamista pitkien etäi-syyksien päähän Salo pitää eräänlaisena huollon logistiikan ihmeenä.

Puolustusvoimien 1930-luvulla edelleen kehittämä liikekannallepa-nojärjestelmä ja sen osana hevosvarausjärjestelmä kriisitilanteiden varalle joutui todelliseen koetukseen Talvisodan syttyessä 1939. YH:n käynnistyessä puolustusvoimilla oli käytössään noin 4 700 he-vosta, mutta sodan alkaessa hevosia oli saatu armeijan käyttöön jo 65 000. Huoltojärjestelmä onnistui tehtävässään hevosten hankinnassa yli odotusten ja tällä oli varmasti merkitystä myös koko sodan lopputu-loksen kannalta. Huolimatta puolustusvoimien huomattavasti kasvaneesta mootto-rointiasteesta koko Jatkosodan aikana hevosia otettiin rintamakäyt-töön vielä yli 62 000. Helsinkiläinen veteraani Seppo Salo seurasi taistelijan ja hevosen yhteistoimintaa Vienan Karjalassa sekä pohjoisella rintamaosuudella Jatkosodan aikana. Huollon eri osa-alueet joutuivat ratkomaan kiperiä kysymyksiä erityisesti ankaran elintarvikepulan aikana talvella 1942.

Teksti: Hans Gabrielsson, kuvat: SA-kuva

90-vuotias veteraani Seppo Salo kotonaan Helsingissä Sirpa-vaimonsa kanssa. Kunni-oitettavasta iästä huolimatta Seppo Salo kirjoittaa edelleen aktiivisesti eri veteraani- ja maanpuolustuslehtiin.

19

Vähintään yhtä haastava tehtävä oli huolehtia Vienan Karjalassa taistelevien joukkojemme huollosta. Tässä tehtäväs-sä Suomenhevonen osoittautui loista-vaksi kumppaniksi. Hevosten suorituskykyyn tukeuduttiin lähes kaikessa. Ammus- ja muonatäy-dennysten kuljetukset etulinjoille, haa-voittuneiden evakuoinnit, puutavaran ve-täminen metsistä linnoitustöihin ja ras-kaan kaluston siirrot suoritettiin useim-miten hevosvetoisesti. Talvisodan ajoista joukkojen moottori-ajoneuvojen määrä oli noussut huimas-ti, mutta divisioonan määrävahvuuteen kuului edelleen yli 2 000 hevosta. Talvella 1942 kärsittiin ankaraa pulaa rehukaurasta ja puolustusvoimien varas-tot uhkasivat tyhjentyä täysin. ”Jos ajatellaan pelkästään hevosten ruokkimista, niin tarvittavan heinämää-rän saamiseksi Saksasta rintamalle tar-vittiin lukuisia eri käsittelyvaihetta. Heinä korjattiin ja kuivattiin Saksas-sa tai miehitetyillä alueilla, kuljetettiin sitten rautateitse lähtösatamaan, siel-tä edelleen laivalla Suomeen ja sitten rautateitse esimerkiksi Rovaniemelle, Sallaan tai Hyrysalmelle. Tämän jälkeen heinät kuljetettiin autoilla johonkin sisä-satamaan ennen kuin ne saatiin proo-mukuljetuksin omiin varastoihin. Niistä sitten tavaraa toimitettiin edel-leen linjoille joko auto- tai hevoskulje-tuksin. Tiestö oli olematon tai surkeas-sa kunnossa ja keliolosuhteet asettivat omat vaatimuksensa. Kaiken kaikkiaan melkoinen prosessi” toteaa Salo.

Kuljetuksia proomuilla ja pitkospuita pitkin

Salo osallistui usein huoltokuljetuksiin, eikä niiden toteuttaminen ollut aina ko-vinkaan yksinkertaista. ”Vanha koulu-kaverini Erkki Roivas toimi Jyvälahden tukikohdan huoltopäällikkönä ja hänen kanssaan tuli joskus käytyä läpi huollon eri ongelmia, joita nykyään kutsutaan kaiketi haasteiksi. Minäkin olin mukana heinien proomu-kuljetuksessa, joka lähti Ylä-Kuittijärveltä Jyvälahteen. Matkanteko oli hidasta ja kesti noin neljä tuntia. Kyllä siinä oltiin

mitä mainioimpana kohteena vihollisen hävittäjille, mutta tuurilla jatkettiin perille. Talvellahan kuljetukset onnistuivat au-toilla jääteitä pitkin. Jyvälahdelta kaikki tarvikkeet vietiin sitten pääsääntöises-ti eteenpäin hevoskuljetuksilla Uhtuan suunnan tukikohtiin ja pesäkkeisiin. He-voset ja hevosmiehet olivat tarkka-am-pujien himoitsemia kohteita, koska on-nistuneella ”kaadolla” voitiin lamauttaa tai ainakin hankaloittaa jonkun tukikoh-dan täydennysten saanti” kertoo Salo. Puolustusvoimissa vallitsi ankara polttoainepula, mutta siitä huolimatta kuorma-autoja käytettiin Salon mukaan myös hevosten muonan hakuun. ”He-voset koettiin äärettömän arvokkaiksi ja sitähän ne kieltämättä olivat. Kerran läh-dettiin Röhöstä heinän hakuun Uhtuan päätien varteen. Matkaa kertyi lähes 30 kilometriä hemmetin kapeata tilapäis-tietä pitkin ja me tulimme viimeisenä paikalle. Siellä oli pitkä rivi hevosmiehiä jonottamassa heinäpaalejaan. Minä koetin hiukan etuilla pitkään matkaamme vedoten, mutta eihän siitä mitään tullut. Kuulemma demokratias-sa viimeiseksi tulleille jaetaan tavaraa viimeiseksi, jos sitä on ylipäätänsä jäl-jellä” naurahtaa Salo ja jatkaa: ”Lopulta

päästiin paluumatkalle, mutta jossakin kohtaa kuoppaista kyytiä meillä putosi pari heinäpaalia lavalta. Niitähän oli lähdettävä etsimään, mut-ta jouduimme ajamaan vielä yli kymme-nen kilometriä eteenpäin, ennen kuin pääsimme auton kääntöpaikalle. Eihän sieltä tien varresta löytynyt enää oljenkorttakaan, niin tarkkaan kuor-mamme kelpasi joillekin hevosmiehille”.

Moottoroitua kalustoa koetellaan

Hevoset joutuivat usein korvaamaan autot kuljetuksissa varsinkin kelirikon aikana. Huoltoetäisyydet kasvoivat varsin pitkik-si, eivätkä vajaavahvuiset autokomp-paniat voineet mm. polttoainepulan vuoksi hoi-taa kaikkia niille suunniteltuja tehtäviä. Pahimpien kelirikkojen aikoina liikenne moottoriajoneuvoilla kiellettiin joillakin tieosuuksilla jopa kokonaan, joten huol-to tukeutui luotettavaksi osoittautunei-siin hevoskuljetuksiin. Salon kokemukset kuvastavat hyvin ko-ettuja vaikeuksia: ”Suomaastoon joudut-tiin rakentamaan erilaisia tilapäisteitä mm. tukkirakenteille. Niissä kulkeminen oli melkoisen hankalaa. Kerrankin neljän kilo-metrin matkalla tuhraantui kahdeksan tun-tia eräällä keskeneräisellä oikotiellä. Auton peräpää vajosi monttuihin vähän väliä ja nostohommat eivät olleet helppoja. Hevosiakaan sillä tiellä ei ollut hyvä käyttää, koska vaarana oli aina jalan kat-keaminen. Tukikohtien välistä yhteystietä joudut-tiin kuitenkin käyttämään, koska varsinai-nen päätie oli vihollisen hallussa. Tiet oli-vat muutenkin yleensä helvetin huonoja”. Vuoden 1942 poikkeuksellisen ankara talvi koetteli kalustoa ja miehistöä. Jää-tyneillä ja kuoppaisilla teillä ajoneuvoille tuli paljon vaurioita. ”Kireän pakkasyön jälkeen kuljettajat joutuivat laittamaan pienen nuotion au-ton öljypohjan alle muutamaksi tunniksi, muuten kalustoa ei olisi saatu liikkeelle lainkaan. Akut tyhjenivät usein ja autoja käynnistettiin sitten veivillä. Voi arvata, että siinä hommassa tuli melkoinen hiki. Röhössä meillä oli lämpimät tallit vain saksalaisten tankeille, sillä ne oli saata-va tarvittaessa heti liikkeelle” kuvailee Salo talven koettelemuksia. Saksalaisten autokalusto oli Salon havaintojen mukaan melko kehnoa. Var-sinkin renkaat olivat sileitä, täysin tal-violosuhteisiin soveltumattomia. Tämä aiheutti luonnollisesti lukuisia teiltä suis-tumisia ja muita onnettomuuksia. Yhtenä erikoisuutena Salo muistaa saksalaisten ja ruotsalaisen autokom-ppanian miesten riitelyt kuljetuksista: ”Ruotsalaisilla oli 18 rekkaa kuljetta-massa saksalaisten tarvikkeita Rovanie-meltä eteenpäin rintamalle. Saksalaiset pyrkivät aina lastaamaan mukaan mah-dollisimman paljon tavaraa. Ruotsalaiset purattivat tietysti ylipainon pois, koska eiväthän autot olisi kestäneet Lapin olo-suhteissa hurjia ylikuormia. Siinä kävi aina helvetinmoinen mekas-tus saksaksi, ruotsiksi ja suomeksi kun koetin sovitella ja tulkkailla osapuolten välillä”.

Korsutalli valmistuu kätevästi ammatimiesten toimesta. Hevosten olosuhteet rintamalla pyrittiin järjestämään mahdollisimman hyvin. SA-kuva

Korsutallissa oli ahdasta, mutta Suomen-hevoset suhtautuivat yleensä tilanteeseen rauhallisesti. SA-kuva

20

Jäätyneistä ruhoista lisämuonaa

Hevosia kuoli rintamalla suhteellisen paljon, eikä arvokasta lihaa haluttu jättää käyttämättä. Tilaisuuden salliessa ”saa-lista” haettiin hieman kauempaakin. Salo kertoo eräästä hankintareissusta: ”Kerran kuulimme, että Kiestingin suun-nalla oli kaatunut suuri määrä saksalais-ten hevosia tykistökeskityksessä. Me lähdimme Röhöstä kuorma-autolla hieman tutkimaan paikkoja ja siellähän niitä jäätyneitä ruhoja oli kymmenittäin. Kirveellä sitten hakkasimme niistä kinkkuja irti ja palasimme tyytyväisinä saaliin kanssa omaan tukikohtaan. Lihapaloja sitten keitettiin ja savustet-tiin, eikä lopputulosta voi moittia. Jäl-keenpäin ajatellen lihat olisi tietysti pi-tänyt antaa eläinlääkärin tarkastettavaksi tautien varalta, mutta ei meistä aina-kaan kukaan sairastunut. Hyvin hoitivat keittiömiehet hommansa”. Korpitukikohdissa jouduttiin ”sovelta-maan” määräyksiä myös muonan suh-teen. Normaalimenettelyn mukaan kaatu-neiden eläinten ruhot vietiin elintarvike-täydennyspaikalle eläinlääkärin tarkastetta-

Hevosten pitäminen toimintakykyisinä edellytti asianmukaista muonitusta. Rehun toimitta-minen korpitukikohtiin osoittautui joskus hyvin hankalaksi.

Hevosten desinfiointi syöpäläisistä oli tärkeä toimenpide, joka osaltaan piti hevoset toimin-takykyisinä. SA-kuva

Eläinlääkintälottia koulutettiin sotien aikana kaikkiaan 250. Osa heistä palveli sotatoimialueilla kenttähevossairaaloissa. Lottien työpanos oli merkittävä, koska eläinlääkäreistä oli huutava pula. Hevoset joutuivat työskentelemään usein etulinjan kuljetuksissa ja Jatkosodassa me-netettiin kaikkiaan 14573 hevosta kaatuneina.

vaksi ja sieltä edelleen muonaksi joukoil-le. Tosin ruokapulasta huolimatta omien, uskollisesti taisteluissa mukana olleiden hevosten syöminen osoittautui joskus miehille ylivoimaisen vaikeaksi. Vihollisen hevosia ei kelpuutettu ravinnoksi lainkaan.

Hevosten kunnossapitoon panostetaan

Vaikka kaatuneiden hevosten ruhoja jouduttiin käyttämään muonana olosuh-teiden pakosta, niin hevosten oloista

rintamalla huolehdittiin mahdollisimman hyvin. Kenttäarmeijaan kuuluvan hevosen päivittäiseen rehuannokseen oli määrät-ty kuuluvaksi kuusi kiloa heinää, kuusi kiloa väkirehuselluloosaseosta ja kaksi kiloa kevätviljan olkea. Haavoittuneet ja sairaat hevoset hoi-dettiin olosuhteisiin nähden tehokkaasti.Jokaisen jalkaväkirykmentin ja hevos-vetoisen patteriston vahvuuteen kuului eläinlääkärin perustama hevosten sidon-tapaikka. Divisioonatasolla eläinlääkintäkomp-paniat huolehtivat sairastalleista ja vai-keampia tapauksia varten oli perustettu viisi kenttähevossairaalaa ja neljä koti-alueen hevossairaalaa. Jatkosodan aikana yhtymien hevos-sairaaloissa hoidettiin yli 70 000 hevos-potilasta. ”Korvessa oli tietysti hankalaa ja kävi meilläkin joskus harvoin eläinlääkäri tar-kastuskierroksella. Hevosille rakennettiin mahdollisuuksi-en mukaan myös sirpalesuojia ja pieniä korsutalleja. Hevosten riittävä rehun saanti oli kui-tenkin nähdäkseni suurin ongelma ja niin kuin tiedetään, sapuska tuotiin jos-kus uskomattoman hankalien matkojen päästä. Täytyy muistaa, että 1940-luvun Suo-men tiestö oli pääsääntöisesti tosi sur-keassa kunnossa ja olematonta, joten il-man hevosten työpanosta sodassa ei oli-si kerta kaikkiaan pärjätty” toteaa Salo. Perheen puolustusvoimille luovuttamal-le hevoselle kävi Salon mukaan hyvin: ”Se palautettiin aika hyvässä kunnossa ja aikansa levättyään työsarkaa riitti vielä paljon sillekin Suomen sotia seuranneis-sa jälleenrakennustalkoissa”.

Lähteet: Ilmari Ojala: Suomenhevonen Suomen puolesta 1939-1945, KaristoHannu Pesonen, Olavi Hankimo, Venla Pystynen, Riikka Pesonen: Liinaharja Suomenhevosen taival, OtavaJari Leskinen, Antti Juutilainen: Jatko-sodan pikkujättiläinen. WSOY

Kengitysseppäaliupseereilta eivät työt pääs-seet loppumaan. Hevoset oli kengitettävä usein varsinkin hyökkäysvaiheen pitkien marssien aikana.

22

Vuosien 1991–1995 sotimisen seu-rauksena Jugoslavian tasavavalta hajosi Balkanilla useiksi itsenäisik-si valtioiksi. Daytonin rauhansopi-mus saatiin aikaan vuonna 1995. YK:n mandaatilla NATO:n johta-mat IFOR joukot ottivat vastuun rauhansopimuksen sotilaallisten kohtien valvonnasta. Kuitenkin jo 1980-luvulla alka-neet kansallisuuksien välisten suh-teiden huononeminen johti alueel-la asuvien albaanien järjestelmäl-liseen sortamiseen. ETYJ ja EU yrittivät toimia välittäjinä väkival-taisuuksien lopettamiseksi, mutta yritykset epäonnistuivat. Monien vaiheiden jälkeen NATO aloitti Ju-goslavian pommitukset 24.3.1999, jotka kestivät 78 vuorokautta. Pre-sidentti Ahtisaaren johtama de-legaatio teki selväksi presidentti Milosevicille, että hänen oli pakko myöntyä rauhanehtoihin.

Suomi lähti mukaan KFOR-operaatioon ottaen operatiivisen vastuun 30.8.1999 1. Royal Gurkha Rifles-pataljoonalta. Operaatiosta tuli PORPR:ssa perustetun suomalaisen valmiusjoukon ensimmäi-nen näytön paikka. Alkuun koko kontin-gentin vahvuus oli 800 rauhanturvaajaa. Nyt operaatio on kestänyt 10 vuotta ja

Kokemuksia SKJK/KFOR:n lääkintähuollosta Kosovossa

Kosovo on saavuttanut itsenäisyyden. Tällä hetkellä Kosovossa palvelee 450 suomalaista kriisinhallintasotilasta. Tilan-teen rauhoituttua operaatiota ilmeisesti supistetaan.

Pääosa suomalaisista palvelee Camp Villessä, missä on Keskisen taistelu-osaston monikansallinen esikunta, NSE eli Suomen kansallinen huolto, EOD eli miinanraivausyksikkö, palokunta ja sai-

Allekirjoittanut MB (Mercedez-Benz) ambulanssin takana ”mujun” eli suojavarustekassin kanssa. Kassissa on luotiliivit, kypärä ja kaasunaa-mari.

Huoltolennon matkustajia Kosovon Pristinasta Helsinkiin tammikuussa 2009.

23

raala sekä lääkintäjoukkue. Lääkintäjouk-kueesta on aina seitsemän valmiudessa päivystäen sairaalaa, PASI-ambulanssia sekä tavallista Mercedez-Benz (MB)-ambulanssia. Kaikki ovat sairaanhoidon ammattilaisia. Joukon vahvuuteen kuuluu kaksi so-tilaslääkäriä, mutta Suomeakin vaivaa-van rakenteellisen lääkäripulan vuoksi alueella on useimmiten vain yksi lääkä-ri. Jos ei ole yhtään lääkäriä, on välillä turvauduttu ruotsalaisten Camp Victori-an lääkäreihin. Allekirjoittanut on ollut vuoden 2007 kesällä kolme kertaa ja nyt tammikuussa 2009 kerran paikkaa-massa lääkäripulaa. Toinen suomalais-ten pääpaikka on Alfa-komppania Camp Cristinassa, jossa on yleensä kaksi hoi-taja-lääkintämiestä. Lääkärin ja lääkintäjoukkueen teh-tävänä on suomalaisten sotilaiden ter-veydenhoito. Eniten käyntejä aiheutuu hengitystietulehduksista, oksennus-vatsataudeista ja lievistä tapaturmista. Urheilu aiheuttaa eniten lieviä tapatur-mia, kuten venähdyksiä, nyrjähdyksiä ja lihasten sekä joskus luiden rasitusvam-moja liiallisesta kuntoilusta. Käytettävissä on poskionteloiden ult-raäänilaite ja muutamia laboratorion pi-katestejä, kuten hemoglobiini, maksa-entsyymit, kolesteroli ja tietysti veren-sokeri. Röntgenkuvia ei ole mahdollista ottaa, vaan potilaat on lähetetty amerik-kalaisten Role 3 Camp Bondsteelin sai-raalan. Potilaita on mahdollista lähettää myös konsultaatioon saksalaisten Role 2+ Prizrenin sairaalaan. Määrävahvuuteen kuuluu hammaslää-käri. Jos häntä ei ole, kiireelliset ham-maspotilaat on ohjattu saksalaisten Priz-renin tukikohdan hammaspäivystykseen. Kiireettömille on suositeltu palvelusva-pailla käyntiä omalla hammaslääkärillä. Tosin palvelusehdoissa sanotaan, että hammaskalusto olisi laitettava ennen kriisinhallintajoukkoihin astumista sellai-seen kuntoon, että vuoteen ei tarvittaisi hammaslääkäriä! Humanitaarista lääkärin, hammaslää-kärin tai hoitajien sairasvastaanottoa ei ole järjestetty, kuten aikoinaan Liba-nonissa oli. Ainoastaan leirien paikal-listyöntekijät on hoidettu, apuna ovat olleet albaniaa ja serbiaa hallitsevat tul-kit. Normaalin työterveys- ja sairasvas-taanoton ohella on 24 tuntia vuorokau-dessa välittömässä lähtövalmiudessa ykköslähtö eli PASI-ambulanssi. Sen miehitykseen kuuluu neljä ensihoidon tai sairaanhoidon ammattilaista: vaunun johtaja, kuljettaja, sairaanhoitaja ja pe-lastuspalvelun johtaja eli ”sierra”. Eniten lähtöjä koituu ykköslähdön PASI-ambulanssille EOD:n eli miinan-raivausyksikön hälytyksistä. Aina kun suomalainen EOD-yksikkö lähtee mii-nanraivaukseen tai räjähteen tuhoami-seen, ykköslähtö PASI-ambulanssi läh-tee mukaan. Jos NATO-ajoneuvo tai YK-ajoneuvo on liikenneonnettomuu-dessa toisena osapuolena suomalaisten alueella, PASI-ambulanssi ja tarvittaessa kakkoslähtö MB-ambulanssi lähtevät on-nettomuuspaikalle.

Leirissä on monenlaisia kuntoilumahdollisuuksia, mutta vähiten urheiluvammoja tulee leirin sisäpuolta kiertävältä 1350 metrin kuntopolulta.

Uhkakuva on ajoneuvon ajaminen miinaan, tässä harjoituksen alku. Loukkaantuneen evaku-ointi jatkuu turvalliselle ensihoitopisteeseen.

Omana aikanani liikenneonnettomuu-det ovat aiheuttaneet eniten kuoleman-tapauksia ja vaikeasti vammautuneita. Rotaatioiden uusiutuessa on jatkuvas-ti järjestetty omassa lääkintäjoukkuees-sa teoreettisia ja käytännön oppitunteja ja harjoituksia. Lisäksi Keskisen taiste-luosaston alueella on järjestetty moni-kansallisia CRC- eli JOUHAharjoituksia (joukkojen hallintaharjoituksia), missä ensihoidon yksiköt ovat mukana. Pa-himman varalle on aika ajoin järjestetty monikansallisia MASCAL- eli suuronnet-tomuusharjoituksia uhkakuvina: pommi-tus, terroristi-isku tai joukkotuhoyritys.

Amerikkalaiset ovat järjestäneet Camp Bondsteelin sairaalassa jatkuvasti lääkä-reille eri aiheista koulutus- ja luentoti-laisuuksia, viimeksi tammikuussa 2009 aiheena oli rintasyövän nykyhoito. Nyt varmistui, että lähden 5 viikok-si Kosovoon paikkaamaan lääkäripulaa. Camp Villen sairaalan seinällä on kun-toluokat kiitettävistä tyydyttäviin mm Cooper-testistä 60-64 vuotiaille (kiitettä-vä 2400m). Kohta seinälle täytyisi lait-taa ikäryhmälle 65-68 kuntoluokat.

Yrjö QvarnbergLMaj (R)

24

Maavoimien kunnossapidon ta-son 2 (entinen varikkotaso) teh-tävät siirrettiin vuoden vaiheessa strategiselle kumppanille Millog Oy:lle. Liikkeenluovutuksen omai-sesti toteutetussa toimintojen siirrossa Millog Oy:n palveluk-seen siirtyi 485 puolustusvoimis-sa palvelutta henkilöä vanhoina työntekijöinä. Lisäksi Millog Oy:n työnjohdon alaisuuteen siirtyi lä-hes sata henkilöä, jotka tulevat eläköitymään neljän vuoden suo-ja-ajan aikana tai siirtyvät takai-sin puolustusvoimiin vuoden ku-luttua (11 opistoupseeria).

Kunnossapitoon liittyvät selvitystyöt aloitettiin Pohjoisella Maanpuolustus-alueella KULPI-hankkeena jo vuonna 2001, vuosina 2003–2004 toteutettiin AKUUTTI-projekti, joka selvitti ajoneu-vojen kunnossapidon valtakunnallisen kumppanuuden mahdollisuutta. KULPIn ja AKUUTIn jälkeen linjattiin 22.3.2004, että puolustusvoimissa jatketaan valta-kunnallista kunnossapidon kehittämistä perustamalla kumppanuushanke ”AKKU”. Hanke oli valtakunnallinen kunnossapi-don kumppanuusselvitys, jossa selvitet-tiin nykytila ja tuotettiin ehdotus kun-nossapidon tavoitetilan toimintamalliksi. AKKU-hankkeen loppuraportissa esi-tettiin siirtymistä strategiseen kumppa-nuuteen kunnossapidon toimintamallis-sa sekä neuvottelujen aloittamista teolli-suuden kanssa. Teollisuudelta pyydettiin

Maavoimien varikkotasoinen kunnossapito siviiliyritykselle –

Millog Oy aloitti toimintansa strategisena kumppanina

ns. tietopyyntö vuoden 2005 alussa ja tämän perusteella teollisuus antoi tar-jouksen 31.1.2006. Vuonna 2006 asiaa analysointiin vielä useissa yhteisissä työryhmissä. Teollisuus antoi neuvottelujen perus-teella tarkennetun tarjouksen 7.12.2006. Keväällä 2007 siirryttiin neuvotteluissa ns varikkotasoiseen malliin, josta puo-lustusvoimat sai tarjouksen 29.6.2007. Neuvottelut päättyivät pääesikunnan 12.12.2007 antamaan esitykseen puo-lustusministeriölle siirtymisestä strategi-seen kumppanuuteen. Puolustusministeri teki 5.3.2008 pe-riaatepäätöksen, jonka mukaan Maavoi-mien materiaalin tason 2 (varikkotaso) kunnossapito siirretään strategiselle kumppanille 1.1.2009 alkaen. Periaate-päätöksen perusteella Puolustusminis-teriö ja Millog Oy allekirjoittivat asiaan liittyvän aiesopimuksen 19.3.2008. Maavoimien Materiaalilaitoksen Esi-kunta on vastannut kunnossapidon kumppanuuden toimeenpanosta saa-mansa toimeksiannon perusteella. Ke-väällä 2008 viimeisteltiin kumppanuu-den toimeenpanoon liittyvät sopimuk-set, jotka allekirjoitettiin kesäkuussa. Strateginen kumppanuussopimus Millog Oy:n kanssa astui voimaan 1.7.2008. Liikkeenluovutuksen omainen kunnos-sapitotoiminnan siirto puolustusvoimilta Millog Oy:lle toteutettiin 1.1.2009. Kunnossapitotoimintojen siirto Millog Oy:lle ei koske varuskunnissa toteutet-tavaa tason 1 kunnossapitoa.

MILLOG OY strategisena kumppanina

Puolustusvoimien uusi strateginen kumppani Millog Oy on osa Patriakon-sernia. Yrityksen omistavat Patria (55%), Insta (26%) Raskone (8%), Sisu Auto (8%) ja Oricopa (3%) sekä Suomen val-tio ns. K-osakkeen kautta.. Millog Oy:n ohjaus tapahtuu yhtiön hallituksen kautta, jossa edustettuina ovat Patria kahdella jäsenellä, Insta yh-dellä jäsenellä, Suomen valtio yhdellä jäsenellä sekä Raskone ja Sisu-Auto yh-dellä jäsenellä. Kaksi jälkimmäistä vuo-rottelevat hallituksessa vuorovuosina. Omistajat tuottavat palveluita Millog Oy:lle ja sitä kautta puolustusvoimille strategisina alihankkijoina. Millog Oy luo maahan kattavan yhteistyöverkoston, jonka avulla varmistetaan toiminta kai-kissa valmiustiloissa. Kumppanuuden yhteyteen ”istutettu” termi strateginen tarkoittaa sitä, että Mil-log Oy toimii puolustusvoimien kunnos-sapidon kumppanina kaikissa valmiusti-loissa niin normaali- kuin poikkeusolois-sakin. Millog Oy:n ja sen osakasyritysten henkilöstöä on sidottu sopimuksin puo-lustusvoimien kenttähuoltojoukkoihin, lä-hinnä teknisiin huoltokomppanioihin sekä ajoneuvokorjaamokomppanioihin.

Kiinteä hinta kahdeksi vuodeksi

Millog Oy:n kanssa sovitun kumppa-nuussopimuksen mukaan kunnossapito

Vuoden 2009 alusta Millog Oy on vastannut maavoimien materiaalin kunnossapidosta tasolla 2. Tasolla 2 tarkoitetaan lähinnä entistä varik-kotasoa.

Maj Harri Heinonen

25

kattaa päivittäis- ja määräaikaishuollot, materiaalin varastohuollot, vika- ja vau-riokorjaukset, peruskorjaukset, varuste-lun, käytöstä poistamisen, varaosapal-velun, materiaalihankkeisiin osallistumi-sen, materiaalin elinjakson hallinnan ja ajantasaisen materiaalitilannekuvan. Eduskunta hyväksyi lisätalousarviossa 2/2008 puolustusvoimille 484,8 M€ toi-mintamenon tilausvaltuuden, jolla kump-panuus rahoitetaan kahdeksan vuoden sopimuskauden aikana 2009–2016. Täl-lä rahoituksella Millog Oy:ltä hankitaan edellä esitetyn mukaisia kunnossapidon palveluita yhteensä vuosittain 720 000 tunnin edestä. Varaosakustannukset ei-vät sisälly tilausvaltuuteen vaan ne ra-hoitetaan vuosittain erikseen. Meri- ja Ilmavoimien erikoismateri-aalin kunnossapitoa sisältyy laadittuun sopimukseen noin 70 000 tuntia eli sa-man verran kuin Maavoimien Materiaa-lilaitos on aiemminkin tehnyt töitä puo-lustushaaroille. Maavoimien Materiaalilaitoksen vari-koista Tervolan varikon, Ajoneuvovarikon, Lievestuoreen varikon, Kuopion varikon ja Elektroniikkalaitoksen kunnossapito-työt siirtyivät Millog Oy:lle. Yhtiö jatkaa toimintaansa kyseisillä paikoilla kuitenkin siten, että Kuopion varikon kunnossapito-toiminnat Millog Oy tulee siirtämään pää-osin Lievestuoreelle vuoden 2009 lopulla. Toiminnan siirron yhteydessä puo-lustusvoimat myi Millog Oy:lle irtainta omaisuutta lähes 6M€:n arvosta. Pää-osin myyty omaisuus on kunnossapi-dossa käytettävää materiaalia.

Henkilöstöllä neljän vuoden suoja-aika

Siirtosopimuksen mukaisesti Millog Oy:lle siirtyneellä henkilöstöllä on neljän vuoden suoja-aika. Suoja-aikana yhtiö ei voi irtisanoa henkilöstöä tuotannollisin ja taloudellisin perustein. Lisäksi Millog Oy on ottanut siirtyväl-le henkilöstölle lisäeläkevakuutuksen, joka takaa siirtyneille henkilöille samat eläke-edut mitä heillä olisi ollut jäädes-sään eläkkeelle puolustusvoimien palve-luksesta. Lisäeläkevakuutuksella ei kui-tenkaan ole tarkoitus parantaa kenen-kään eläke-etuja siitä, mitä ne olisivat puolustusvoimissa olleet. Millog Oy:n palveluksesta henkilöstö voi eläköityä aikaisintaan 60 vuotiaina.

Kumppanuuden hallinta

Suurimpia epäilyksen aiheuttajia kunnos-sapidon strategisessa kumppanuudes-sa on ollut kustannusten hallitsematon nousu. Hintatason pitämiseksi sovitulla tasolla on kumppanuussopimuksessa sovittu selkeät menettelytavat kustan-nusten seuraamiseksi sekä myös Millog Oy:n liikevoiton minimi- ja maksimita-sot. Kaikessa toiminnassa noudatetaan puhdasta ”Open Books” periaatetta. Kumppanuuden toteutumista seura-taan kuukausittain Maavoimien Materiaa-lilaitoksen Esikunnan johdolla. Puolustus-voimien ja Millog Oy:n välisen kumppa-nuuden ylin hallintaelin on Maavoimien

Poikkeusoloissa Millog Oy:n ja sen osakasyritysten henkilöstöä sijoitetaan huoltorykmenttien kenttähuoltojoukkoihin kuten teknisiin huoltokomppanioihin, jotka toteuttavat kenttäolosuh-teissa kunnossapidon tasoa 2.

Varuskuntakorjaamot sekä varuskuntien huoltolat vastaavat edelleenkin käyttöhuollon (tason 1) toteuttamisesta. Poikkeusoloissa samaa työtä tekevät perustettujen joukkojen orgaaniset kunnossapitojoukot esimerkiksi kunnossapitokomppaniat.

komentajan johtama kumppanuusryhmä, joka kokoontuu kahdesti vuodessa. Seuranta-aineiston tuottamiseksi kumppanuusryhmälle puolustusvoimat käyttää kumppanuuden hallinnassa myös puolueetonta ulkopuolista asiantuntijaa. Kaikessa puolustusvoimiin suuntautu-vassa kunnossapidossa Millog Oy nou-dattaa puolustusvoimien toimintajärjes-telmää.

Säästöjä, säästöjä???

Nyt tehty kunnossapidon tason 2 siir-to teollisuudelle on suora jatkumo val-tioneuvoston vuoden 2004 selonteolle. Tuolloin selonteossa linjattiin puolustus-voimien kunnossapidon tehtäväksi tais-televien joukkojen suora, välitön tuki. Korjaukset, erityisesti poikkeusolojen vauriokorjaukset sekä normaaliolojen suunnitelmalliset huollot ja muutostyöt linjattiin tehtäväksi teollisuudessa.

Maavoimien materiaalin kunnossapi-don strateginen kumppanuus takaa puo-lustusvoimille poikkeusolojen toimivan kunnossapitojärjestelmän, jota käyte-tään päivittäin jo normaalioloissa. Tämän järjestelmän tuottamaa käyttövarmuutta ja sen lisääntymistä on vaikea mitata euromääräisesti. Hyöty on kuitenkin val-miuden kannalta ajateltuna kiistaton. Millog Oy:n tarkoituksena on myydä kunnossapitopalveluja myös puolustus-voimien ulkopuolelle. 2016 vuonna tavoit-teena on saada neljännes liikevaihdosta puolustusvoimien ulkopuolelta. Tavoitteen toteutuminen pienentää puolustusvoimi-en maksamia välillisiä kustannuksia niin hallinnon kuin kiinteistökulujenkin osalta. Toiminnan käynnistämiseen liittyy aina haasteita. Vuoden 2009 aikana Maa-voimien Materiaalilaitoksessa jatkuu kumppanuuden toimeenpanoprojekti (KUTO09) kumppanuuden toimintojen vakiinnuttamiseksi.

26

Olin opiskeluuni liittyen mukana tekemässä haastattelututkimusta, joka liittyi kumppanuuden hallin-nan koulutuksen kehittämiseen. Käytettävissä olevan ajan puut-teesta johtuen jouduimme rajaa-maan asiaa siten, että se rajoit-tui koskemaan kunnossapidon kumppanuushankkeita. Otimme analyysissämme huomioon myös muilta toimialoilta saatuja koke-muksia.

Työryhmämme lähestyi asiaa haastatte-lututkimuksella valikoiden henkilöt Puo-lustusvoimien ja siviiliyritysten toimin-taympäristöstä. Kohdistimme kyselym-me moneen eri ammattiryhmään kuten esimerkiksi varastoissa työskenteleviin henkilöihin, eri toimialojen asentajiin, työnjohtajiin, toimihenkilöihin ja toimitus-johtajiin. Lisäksi laajensimme tutkimusta myös muihin eri alojen johtohenkilöihin. Puolustusvoimissa ollaan materiaalin kunnossapidossa siirtymässä strategi-seen kumppanuuteen ja kaksitasoiseen kunnossapitojärjestelmään. Esitetty kumppanuusratkaisu täyttää VNS 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen se-lonteon vaatimukset. Kumppanuusmallissa teollisuus toimii jo rauhan aikana sodan ajan roolissa ja tehtävissä. Kotimaisen teollisuuden osaa-mista parannetaan organisoimalla toimin-taa osaamiskeskuksiin. Strategisessa kumppanuudessa teollisuus osallistuu myös hankkeiden toteutukseen, jolloin Puolustusvoimien mahdollisuudet elinjak-sokustannusten hallintaan paranevat. Kumppanuuteen meneminen ei ole kuitenkaan helppoa kummallekaan osa-puolelle. Tietopääoma, lisäarvo ja luot-tamus ovat kumppanuuden perusra-kennusaineita. Näillä kaikilla on välitön vuorovaikutussuhde toisiinsa. Kump-panuudella tarkoitetaan yhteyttä, jonka

Kirjoittaja Insinöörimajuri Jouko Soittila

Insinöörimajuri Jouko Soittila oli toimialapäällik-kökurssilla viime vuonna. Kurssi alkoi 2007 ja päättyi 2008. Kurssin vahvuus oli noin 60 oppilasta. Logis-tiikkalinjalla oli 14 oppilasta. Kursimme Logistiik-kaosan veti Hämeen Rykmentti. Jouko Soittilan ryhmä sai tutkielma-aiheek-seen ”KUMPPANUUDEN HALLINNAN KOULU-TUKSEN KEHITTÄMINEN”. Kaksi muuta ryhmän jäsentä olivat komenta-jakapteeni Jussi Hietaniemi (MERIVE) ja insi-nöörikapteeni Juha Vantila (ILMAVE).

Kumppanuuden koulutuksen hallinnan kehittäminen

avulla osapuolten tietopääomaa jaetaan heidän välillään. Se luo myös lisäarvoa kaikille kumppaneille mahdollisuuksien ja riskien kentässä. Osapuolten välisen kumppanuussuhteen luottamus ratkai-see yhteistyöllä aikaansaatujen saavu-tusten tason. Mitä enemmän luotta-musta edellytetään, sitä suuremmiksi kumppanuuden tuottomahdollisuudet ja riskit kohoavat. Kyky luoda onnistuneita kumppanuus-suhteita riippuu siten kyvystä hallita edellä mainittuja rakennusaineita. Haastattelututkimuksissa tuli esiin, että tiedonkulku, terminologia, tieto-pääoman jakaminen ja luottamus, ovat molempia osapuolia askarruttavia aihei-ta. Toistensa organisaatioita ei tunneta ja yhteisten tarkastelukohteiden mittarit puuttuvat. Siksi kumppanuuden hallin-nassa on huomioitava jatkuva molem-minpuolinen yhteinen kehittäminen sekä kouluttaminen kaikilla toiminnan tasoilla. Tutkimuksessa ilmeni myös, että julki-shallinnossa työskentelevillä ei ole riittä-vää kokemusta yhteistyöstä yksityisten toimijoiden kanssa. Julkisten sektoreiden päätöksenteko on monesti kankeaa, jäyk-kää ja hidasta, mikä aiheuttaa selkeän ke-hittämistyötarpeen. Asiaa tarkasteltaessa toisesta näkökulmasta tuli esiin, että yk-sityiset alat eivät vastaavasti tunne julkis-hallinnon toimintatapoja riittävästi. Kumppanuuden hallintaan tarvitaan molempia osapuolia tyydyttävän riittä-vän pitkän sopimuksen lisäksi hyvää tie-donkulkua, avoimuutta, sopimusten ym-märtämiseen vaadittavien lakisisältöisi-en tekstien ymmärtämistä, selkeitä mit-tareita mittaamaan tuloksia, tietotaidon siirtämistä puolin ja toisin, tietojärjes-telmien yhteensovittamista sekä työko-kouksia säännöllisin väliajoin. Yhteiseen päämäärään pyrkiminen ja kumppanuu-den hallinta vaatii kaikkien osa-alueiden kouluttamista kaikille osapuolille.

Koulutukselle suuret vaatimukset

Kumppanuuden hallintaan liittyvää kou-lutusta pitivät kaikki haastatellut merkit-tävänä. Palvelun tuottajalla ja palvelun tilaajalla, nähtiin selkeitä asiakokonai-suuksia, jotka ehdottomasti tulisi kou-luttaa puolustusvoimien kumppaneille sekä Puolustusvoimien henkilöstölle. Koulutustarpeita onkin useita. Lainopillisen koulutuksen merkitys tuli ylivoimaisesti esiin kaikilta haastattelui-hin osallistuneista. Molemmat osapuo-let halusivat lainopillisen koulutuksen järjestämistä sopimusten laadintaan ja tulkintaan liittyen. Toisena merkittävänä tekijänä pidettiin molemminpuolisten kulttuurien tuntemista. Tutkimuksen perusteella kävi ilmi, että Puolustusvoimien kulttuuria ja julkishal-linnon toimintatapoja tulee kouluttaa kaikille kumppaneille, mutta vastaavasti liikemaailman toimintatapoja pitää kou-luttaa Puolustusvoimien henkilöstöl-le. Yhteisiä koulutettavia asioita olivat myös taloushallinto, laskujen käsittely, työsuojelu ja yhteiset mittarit. Näitä piti-vät tärkeinä asiakokonaisuuksina puolet haastatelluista. Normaali- ja poikkeusolojen toiminta-tapamallit vaativat lisäkouluttamista so-pimuksista riippumatta kaikille tasoille. Henkilöstön koulutus on oltava jatkuvaa ja huomioitava erityisesti uudet työnte-kijät kummassakin organisaatiossa. Kumppanuuteen meneminen on siten haasteellista kaikille ja on selvää, että asiat ovat ratkottavissa yhteisten selke-ästi määriteltyjen koulutussuunnitelmien pohjalta. Kumppanuuden hallinta vaatii siis jatkuvaa kouluttautumista kaikilta osapuolilta jatkuvassa muutoksessa. Koulutuksenkin suuntaviivat ovat ratkot-tavissa yhteisesti. Tämähän on kumppa-nuutta.

27

28

Sodan aikainen laboratoriotoimin-ta on vähän tunnettu ja tutkittu sodankäynnin osa-alue. Labora-torioiden tuottama tieto oli tär-keä osa taistelukentän hallintaa niin talvi- kuin jatkosodassa. So-dan aikana kiinteät laboratoriot ja kenttälaboratoriot tuottivat tu-hansia analyyseja taistelukentän ilmiöistä, tukivat veripalvelua ja olivat merkittävässä roolissa tur-vatessaan kenttäarmeijan toimin-taedellytyksiä.

Laboratoriojärjestelyt talvisodan aikana

Talvisodan aikainen maanpuolustusta palveleva laboratoriotoiminta on jaet-tavissa kahteen osaan: lääkintäpuolen hallinnoimaan bakteriologiseen ja kaasu-suojelualan hallinnoimaan kenttälabora-toriotoimintaan. Talvisodan aikana toimi viisi bakteriologista laboratoriota: kes-kuslaboratorio Vaasassa ja laboratoriot 1–4. Bakteriologiset laboratoriot olivat puolustusministeriön lääkintäosaston alaisia ja käsky niiden perustamisista annettiin 6.11.1939. Keväällä 1940 labo-ratoriot palautettiin pääosin takaisin rau-han ajan kokoonpanoihin. Jo yleisten harjoitusten (YH) aikana Kuopiossa toimi Bakteriologinen labo-ratorio 2, joka raporttien mukaan oli ”hyvin tarpeellinen”. Siellä tutkittujen näytteiden määrä kertoo toiminnan in-tensiteetin kasvusta: ”elokuussa 240, syyskuussa 692, lokakuussa 1007, mar-raskuussa 1607 ja joulukuun kahdella ensimmäisellä viikolla 1121”. Olosuh-teista kertoo se, että laboratorio toimi ”sangen puutteellisessa huoneistossa” ja laajentaminen nähtiin ajankohtaiseksi. Marraskuussa 1939 pahin joukkoja vai-

Laboratoriotoiminta Talvi-sodan kokemusten valossa

vaava kulkutauti oli ”syyhytauti eli sca-bies”, mikä synnytti tarpeen kiertäville desinfektööreille. Juomavesikysymys ja kulkutautien ehkäisy olivat kenttähygieniatoiminnan ydinaluetta. Kenttähygienian ylläpitämi-seen kuului säännöllistä näytteiden ot-toa joukkojen käyttämästä juomavedestä ja elintarvikkeista, Orionin valmistaman vedenpuhdistusaineen käyttöä, täivaa-ran torjumista saunomalla ja desinfek-toinnilla sekä liikkuvaa pesulatoimintaa. Puhtaan ihon ja alusvaatteiden merki-tys oli haavoittuneelle ratkaiseva, sillä ”nykyisissä oloissa joutuu havaitsemaan että jo 12–24 tunnin vanhat haavat jo ovat tulehtuneet vieläpä niissä haiseva märkiminen” (ote S.A. Brofeltin raportis-ta tammikuulta 1940). Talvisodan aikana joukkojen kenttähygieniaa tuki kolme pesulajunaa, joiden avulla lyhennettiin useaksi viikoksi venynyttä puhtaan pyy-kin odotusaikaa. Lääninhallituksen asettamalle labora-toriotoimikunnalle tehty selvitys kuvaa talvisodan laboratoriotoiminnan haas-teita osuvasti. ”Sodan aikana oli välttä-mätöntä koota kaikki maan laboratorio-työhön pystyvä työvoima suorittamaan kulkutautien estämistyössä tarpeellisia laboratoriotehtäviä”. Raportin johtopää-töksenä esitetään, että ”rokotteiden val-mistus kotimaassa on ajan vaatimuksia vastaavalla tavalla saatava käyntiin ja sitä vähitellen edelleen kehitettävä”. Suomalaisten valmistautuminen so-taan ja sodankäynnin ilmiöihin osoittau-tui olosuhteisiin nähden hyväksi, sillä jo talvisodan aikana rakennettiin maahan

kattava laboratorioverkko niin kaasusuo-jelun kuin kenttähygienian tarpeisiin. Laboratorioverkkoa täydensi armeijakun-tien yhteydessä toimineet kenttälabora-toriot, jotka osoittivat tarpeellisuutensa analysoimalla niille toimitetut näytteet ja tuottamalla joukoille ja sodanjohdolle tutkittua tietoa taistelukentällä käytetyis-tä aseista.

Myrkkysodankäynnin odotus

Talvisodan alla rintaman kummallakin puolella epäiltiin vastapuolen turvautu-van taistelukaasujen käyttöön. Sodan ensi päivinä valtioneuvoston jäseniä varotettiin Helsinkiä uhkaavasta kaasu-hyökkäyksestä Tallinnan suunnasta. Talvisodan alkaessa pelko vihollisen kaasunkäytöstä oli konkreettinen ja perusteltu. Helsingin Sanomat uutisoi 4.12.1939 otsikolla ”Myrkkykaasun käy-tön valmisteluako?” näyttävästi Mos-kovan radion väitteistä, joiden mukaan suomalaiset olisivat käyttäneet kloo-ripikriiniä Karjalan kannaksen rintamal-la. Syytös oli niin vakava, että Suomen hallitus otti asiaan kantaa, kiisti kaikki syytökset perättöminä ja esitti puolueet-toman tutkimuskomission tutustumista suomalaisten sodankäyntitapoihin. Hal-lituksen tiedonannon mukaan ”Suomen armeija ei ole käyttänyt eikä aikonut-kaan käyttää myrkkykaasuja sodankäyn-tivälineenä”. Suomen armeija raportoi talvisodan aikana yhteensä 13 kaasuaseen käyt-töön liittyvää havaintoa. Raportoituja havaintoja oli tutkittu ja pidetty melko

Kapteeni FM Mikko Elo

Kuvat: SA-kuva

Saksalaisia upseereita seuraamassa suomalaista laboratoriotoimintaa todennäköisesti Jat-kosodan aikana.

29

luotettavina, sillä ilmoituksia kaasun-käytöstä saatiin joukoilta huomattavasti runsaammin, yksistään joulukuun aikana tilastoitiin 22 ilmoitusta epäillystä kaa-sunkäytöstä. Suomalaiset pyrkivät vahvistamaan havainnot venäläisten kaasuaseen käy-töstä, muun muassa käyttämällä ulko-maisia lehtimiehiä tutustumassa kaasus-airaisiin sotilaisiin sotasairaalassa. On-gelmana oli epäillyn käytön luotettava verifiointi: ”Taistelukaasujen käyttö on voitu todeta vain niiden aiheuttamien sairausoireiden perusteella, koska tär-keimmistä kaasutuksista ei saatu näy-tettä, jossa laboratoriotutkimus olisi ke-miallisesti voinut todeta kaasun laadun.”

Taisteluaine-epäilyt työllistivät

Kaasunkäyttöepäilyt olivat joulukuussa jatkuva rasite kaasusuojeluorganisaatiol-le ja laboratorioille. Ryhmä Talvelan esi-kunnan kevyt kenttälaboratorio raportoi helmikuussa 1940 analysoineensa Tolva-järveltä otettuja pikriinihappo-näytteitä. Raportin mukaan oli ilmeistä, että räjäh-dys- ja savukaasut aiheuttivat joukoissa hämmennystä ja sekaantuivat mieliku-vissa taistelukaasuihin. IV Armeijakun-nan kenttälaboratorion tutkimuksissa helmikuussa 1940 kaasuruiskuksi epäil-ty väline osoittautui vihollisen tankin välineistöön kuuluneeksi sammutuslait-teeksi. Tyypillisiä kaasunkäytön virheilmoituk-sia olivat muun muassa hävittäjäkoneen varapolttoainesäiliöiden aiheuttamat il-moitukset ja fosforiammusten jäämät. Tutkipa II AKE:n kenttälaboratorio tam-mikuussa 1940 ”vihollisen lentokoneen lennettyä ohi löydettyä ainetta. Näyt-teessä marjojen y.m. sulamisjätteitä, jo-ten näyte todennäköisesti ulostusta”. Ote tilanneraportista 21.12.1939 ker-too joukkojen ilmoitusten varmuudesta: ”Eilen Konkkalan Linnanmäelle pudote-tuissa pommeissa on todettu sinappi-kaasua”. Näitä epäiltyjä tapauksia tutkit-taessa yhä useammin asiakirjoihin oli lisätty heittomerkit kehystämään kaasu-näyte -sanaa. Havaintojen varmistami-

seksi suoritettu näytteenotto oli riskial-tista toimintaa ja tehtävät usein aivan etulinjassa. Maaliskuussa 1940 haavoit-tui IV Armeijakunnan kenttälaboratorion johtaja, reservin luutnantti Eerola, haki-essaan näytettä myrkytetyiksi epäillyistä lentolehtisistä Saarijärven Oravanojalla. Kenttälaboratorioissa kehitettiin sodan aikana myös näytteenoton menetelmiä, kovilla taisteluaineilla testaten.

Biologisen aseen käyttöepäilyt

Suomalaisten epäilyt biologisen aseen käytöstä Karjalan kannaksella eivät päässeet julkisuuteen, vaikka tutkimus-ten mukaan ”Mitä taudin maahantuloon tulee, niin taudin esiintyminen ja kul-ku osoitti alusta alkaen, ettei kysees-sä voinut olla luonnollista tietä maahan päässyt tartunta, vaan oli tautia keinote-koisesti istuttamalla levitetty”. Näytteitä tutkittiin myös Ruotsin ja Tanskan labo-ratorioissa, jotka vahvistivat kyseessä olevan O-tyyppinen suu- ja sorkkatauti. Kyseistä tautia ei Karjalan kannaksella ollut esiintynyt sitten vuoden 1916. Ra-portin liitteenä oli ruotsalaisen asiantun-tijan professori Magnussonin lausunto. Maatalousministeriö antoi julkisuu-teen tiedon ”toistaiseksi tuntemattomal-la tavalla” maahamme levinneestä suu- ja sorkkatautiepidemiasta joulukuun 19. päivä 1939. Artikkelin sisältämät minis-teriön ohjeet karjan käsittelystä ja varo-toimista olivat yksityiskohtaiset. Mitta-vat tutkimukset vaatinut saastuttamise-päily aiheutti vielä pikku-uutisen tammi-kuun 8. päivän lehteen, jossa kerrottiin Uudenmaan lääninhallituksen kieltäneen eläinmarkkinoiden järjestämisen taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Uhkaavan epidemian torjumisesta ei puuttunut dramatiikkaa. Eräs karjan eva-kuointia koordinoinut virkamies kertoi raportissa värikkäästi uhanneesta suur-katastrofista: ”Kyseessä oli 4000 leh-män jako Hämeen ja Lounaissuomen karjarikkaille seuduille… ja syntymässä suuri kansallinen onnettomuus.” Viran-omaisten nopean toiminnan ansiosta purkausasemille sähkötettiin juniin las-

tatun karjan purkauskielto ja estettiin epidemian hallitsematon leviäminen. Myös viitteitä hyökkääjän kokemasta biologisen sodankäynnin uhasta on säi-lynyt. Venäläiset epäilivät suomalaisten ”tuntemattomalla aineella myrkyttäneen Uuksunjoen oikeanpuoleisen rannan alueella olevat kaivot”, tieto on päivätty 26.12.1939. Samoin venäläiset joukot raportoivat epäilyjä myrkyllisten savura-sioiden käytöstä Petroskoin ja Karjalan suunnalla 23.12.1939. Kyseiset tiedot ovat radiotiedustelun sieppaamia ja Pää-majan eri toimistoille välitettyjä.

Johtopäätökset talvisodan myrkkysodankäynnistä

Päämajan käytössä olleiden tiedustelu-tietojen mukaan ”vihollinen oli Suomen sodassa käskenyt saattaa taistelukaasut ”taisteluvalmiiksi”, mutta kieltänyt niiden käytön siksi, kunnes annettaisiin erityi-nen määräys”. Kysymyksenalaiseksi jäi, olisivatko ve-näläiset käyttäneet taistelukaasuja, jos sota olisi jatkunut kesään asti ja ”jos puna-armeija ei muuten olisi saavutta-nut menestystä”. Päämajan analyysin mukaan se olisi ollut ”sekä mahdollis-ta että päämäärän saavuttamiseksi ehkä tarpeellistakin”. Huhtikuun lopulla 1940 Päämajan kaasusuojelukomentaja eversti Uolevi Poppius julkaisi kaasusuojelualan kehit-tämissuunnitelman, jossa oli huomioitu talvisodan kokemukset. Osa kehittämis-kohteista liittyi kaasusuojeluvälineiden teknisiin parannuksiin mutta toimintata-pojen linjauksia edustivat liikkuvan puh-distuskaluston ja kenttälaboratorioiden kehittäminen. Asiakirjan mukaan ilmai-suvälineitä oli kehitettävä, keskeisenä kaasunäytteidenottolaatikko, joka oli ”uusittava pääasiallisesti kaasumaisten näytteiden ottoa varten”. Päämajan lin-jaus poikkesi Kemiallisen Koelaitoksen suosituksesta, jonka mukaan priori-teettina tuli olla maa- ja nestemäisten näytteidenottokyky sekä vesinäytteet. Linjaristiriita hidasti näytteenottolaatikon kokoonpanon lopullista vahvistamista ja valmistuksen aloittamista. Kenttälaboratorioiden osalta kehittä-missuunnitelmassa todettiin, että ”kulle-kin armeijakunnalle kuuluu kenttälabora-torio ja rannikkolohkoille kevyt kenttäla-boratorio”. Jokaiselle kenttälaboratoriolle oli ehdottomasti varattava omat autot, joko laboratorioauto tai kuorma-auto la-vavälineistöllä sekä henkilövaunu näyt-teiden ottamista ja kiireellistä tutkimus-toimintaa varten. Näytteenottotoiminnan liikkuvuus oli kehittämisen selkeä paino-piste.

Hyökkäyssodankäynnin haasteet

Päämajan aktiivisuus kenttälaboratorioi-den valmiiksi saattamisessa ja liikkuvien laboratorioryhmien perustaminen kertoo jatkosodan alkuvaiheisiin liittyvästä kii-reestä ja välillisesti talvisodan jälkeen tehtyjen kehittämissuunnitelmien osit-taisesta toteutumattomuudesta. Hyök-käyssodankäynnin haasteet aiheuttivat

Henkilökohtaista suojavarustusta.

30

uudelleen arviointitarvetta laboratorioi-den tehtävänkuvien, välineistön, ilmai-sukyvyn ja liikkuvuuden suhteen. Päämajan uusia haasteita kenttäla-boratorioiden ilmaisukyvyn kehittämi-sessä kartoitettiin 8.7.1941 päivätyssä asiakirjassa, jossa otettiin esille aivan uudentyyppisiä uhkakuvia ”joukkojen siirtyessä viholliselta vallatulle alueelle”. Hyökkäyssodassa joukkojen edetessä ”erikoisesti on pakko varoa kaivovesien saastutusta”. Liikekannallepannun armeijan käytös-sä oli kolme kiinteisiin tiloihin sijoitettua bakteriologista laboratoriota. Näytteen-ottotoiminnan haasteena olivat etäisyy-det joukoista ja näytteiden toimittami-sen käytännön vaikeudet. Päämajan rat-kaisuksi valikoitui laboratorioajoneuvot, ja yhteistyössä lääkintäosaston kanssa luotiin ”liikkuva laboratorioryhmä”. Niitä perustettiin kolmen bakteriologisen la-boratorion yhteyteen. Liikkuvan labora-torioryhmän vahvuus oli seitsemän hen-kilöä: lääkintäkapteeni osastolääkärinä, kemisti, laboratorionhoitajatar sekä kak-si apumiestä ja kaksi autonkuljettajaa. Liikkuvien laboratorioryhmien perusta-minen merkitsi yhteistyön tiivistymistä kaasusuojeluun erikoistuneiden kent-tälaboratorioiden ja kenttähygieenisiin kysymyksiin erikoistuneiden bakteriolo-gisten laboratorioiden kesken. Tilanne vaati Päämajalta pikaista ohjeistamista ja heinäkuussa 1941 kaasusuojelumate-riaalitoimistolle osoitetussa kirjelmässä todetaan työnjaosta: ”joutuvat kss.alan tutkimuselimet toimimaan rinnan bakt.laboratorioiden kanssa jossain määrin uusissakin tutkimustehtävissä. Joka ta-pauksessa on kenttälaboratorioiden täy-delliseen kuntoon saattaminen käynyt esitetyn näkökohdan vuoksi entisestään kiireellisemmäksi. Kuntouttamista on kaikin tavoin kiirehdittävä.” Kenttälaboratorioiden kuntoon saat-tamiseksi oli kiireellisesti hankittava

lisävälineistöä, mikä tarkoitti erilais-ten myrkkyjen ja myrkytystapausten tutkimisen mahdollistavaa välineistöä. Päämajan kirjelmän mukaan aluksi oli hankittava seitsemän sarjaa kyseistä välineistöä, joka soveltuisi muun muas-sa ruuan, veden, rehun, huoneistojen sekä kasvillisuuden analysointiin. Vie-lä marraskuussa 1941 Päämaja keräsi kenttälaboratorioilta lausuntoja tarvitta-vasta välineistöstä ja liikkuvuuden ke-hittämisestä. Kiinnostuksen kohteena oli ”rynnäkköpakkauksen” (laboratorion henkilökunnan tiedustelumatkoilla mu-kanaan kuljettama tutkimusvälineistö) tarve, yhteistoiminta bakteriologisten laboratorioiden kanssa sekä mahdolli-nen tarve keskittää tehtäviä jommalle-kummalle. Bakteriologisten laboratorioiden, ar-meijakuntien kenttälaboratorioiden ja liikkuvien laboratorioryhmien lisäksi kaa-susuojelulaboratoriot perustettiin kesä-kuun lopulla ilmasuojeluorganisaation alaisten ”is.laboratorioiden” yhteyteen seuraaville paikkakunnille: Helsinki, Tur-ku, Tampere, Pori, Vaasa, Oulu ja Jyväs-kylä. Näiden kaasusuojelullinen tehtävä oli näytteiden alustava tutkiminen. Töitä laboratorioilla riitti sodan alkuvaiheessa, sillä etenevät joukot suhtautuivat epä-luuloisesti vallatulla alueella esiintynei-siin epätavanomaisuuksiin. Esimerkiksi lokakuussa 1941 Viipurin kaupungin alu-eella ”runsaasti esiintyvästä jauhomai-sesta aineesta” tehtiin analyysi Kemi-allisessa Koelaitoksessa. Analyysissa selvisi, että kyse oli raakafosfaatista, ”jota voidaan käyttää semmoisenaan lannoitteena”. Armeijakuntien kaasusuojelukomppa-niat saivat ohjeet vesitutkimuksien te-kemisestä lokakuussa 1941. Taustalla oli havainto, että neljän kaivon vesi oli myrkytetty vallatulla alueella. Kahdessa tapauksessa oli käytetty sublimaattia ja kahdessa arsenikkia.

Talvisodan kokemusten perusteella tehdyt kehittämislinjaukset eivät sel-laisenaan siirtyneet käytäntöön, eikä kaasu- tai biologisen aseen ilmaisuky-kyä kehitetty systemaattisesti. Kehit-tämistyössä keskeisessä roolissa ollut Kemiallinen Koelaitos työskenteli väli-rauhan aikana aiemmin vallinneen tut-kimussuunnan mukaisesti, tehden kaa-susuojeluteollisuutta ja räjähdysaineiden kehitystyötä palvelleita tutkimustöitä. Myöskään suoritetut tutkimusvälineistön hankinnat tai henkilökunnan rekrytointi eivät kerro painopisteen suuntautumi-sesta ilmaisukyvyn puutteiden korjaami-seen tai sen kehittämiseen. Jatkosodan alkuvaihe paljasti merkit-täviä puutteita kaasusuojeluorganisaati-on valmiudessa ja välineistössä. Etenkin ilmaisukyvyn puutteet olivat yllättäviä: kaasusuojelu-upseerin tutkimuslaatikoi-ta puuttui sadoittain, tutkimuslaatikot eivät olleet valmiita ja ilmaisuvälineistö oli merkittävältä osalta toimimatonta. Samoin kehittämiskohteena ollut kenttä-laboratoriohanke ei ollut edennyt suun-nitellusti. Vielä syksyllä 1941 keskeisiä kenttälaboratorioiden suorituskyvyn osa-alueita oli kehittämistyön kohteena ja toiminta-ajatusta sekä yhteistoimin-tasuhteita jouduttiin muuttamaan so-dan ensimmäisten kuukausien aikana. Kaasusuojelualaa tutkimalla voisi päätyä toteamukseen, ettei hyökkäyssotaan ja sen ilmiöihin oltu varauduttu. Suoria yhtymäkohtia nykyajan puolus-tusvoimiin ja niiden kehittämiseen on syytä välttää, mutta joukkotuhoaseiden ilmaisun haasteet ovat periaatteiltaan pysyneet samoina. Puolustusvoimien kenttälaboratoriohanke, jonka ympärille on rakennettu kansainväliset standardit täyttävä suojeluosasto, joutuu varautu-maan kansainvälisissä tehtävissä hyvin samankaltaisiin epäsymmetrisen sodan-käynnin tilanteisiin kuin valloitussotaa käynyt armeijamme. Liikkuvuus, näyt-teenoton ajallinen viiveettömyys, jouk-kojen tarpeita palveleva monipuolinen analysointikyky ja kansainvälinen veri-fiointikyky ovat edelleen ajankohtaisia haasteita.

Lähteet: Artikkelin pohjana on esiup-seerikurssilla tehty tutkimustyö. Tutki-muksen keskeisen lähdeaineiston muo-dostivat Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteen (entinen Sota-arkisto) Puo-lustusministeriön, Päämajan ja Puolus-tusvoimien Pääesikunnan kaasusuoje-lutoimistojen, Kemiallisen Koelaitoksen sekä eläinlääkintäosaston arkistoainek-set ja talvisodan aikaiset Helsingin Sa-nomat. Suojelualan historiaan voi tutus-tua pysyvässä näyttelyssä Miehikkälän Pioneerimuseossa.

Maatalousministeriö antoi julkisuuteen tiedon ”toistaiseksi tuntemattomalla tavalla” maa-hamme levinneestä suu- ja sorkkatautiepidemiasta joulukuun 19. päivä 1939.

32

Artikkelin kirjoittaja työskentelee Hä-meen Rykmentin Huoltokoulussa tut-kimus- ja kehittämisosaston johtajana. Tutkimus- ja kehittämisosastolla työs-kentelee 12 henkilöä. Puolet henkilös-tön työpanoksesta on suunnattu pääesi-kunnan logistiikkaosaston johtamiin tai ohjaamiin tutkimuksiin ja puolet maa-voimien huoltojärjestelmän tutkimuksiin ja kehittämiseen.

Tutkimuksen tavoitteena on kerä-tä tietoa eri lähteistä, dokumen-toida kerätty tieto ja analysoida sitä. Tavoitteen saavuttamiseksi käytettävää prosessia tulee ke-hittää siten, että on mahdollisim-man helppo hallinnoida kokonai-suutta ja asioiden kytkeytymistä toisiinsa. Dokumentaatio on luo-tava siten, että se on helposti saatavilla ja hyödynnettävissä. Tulevaisuuden toimintatapojen kehittämisellä tulee olla tavoit-teena aito tulevaisuuden tarkas-telu ja tuotetun tiedon hyödyntä-minen.

Syksyllä 2008 julkaistussa Puolustusvoi-mien logistiikkastrategiassa on kuvattu logistiikan tutkimuksen ja kehittämisen toimintaympäristö valtakunnan puolus-tuksen tarpeisiin liittyen. Strategiassa linjataan logistiikan tutkimuksen ja puo-lustusvoimien tehtävien toteuttamisen suhdetta. Tutkimus nostetaan siten erit-täin tärkeään osaan logistiikkajärjestel-män kehittämisessä. Tavoitetilassa tutki-mus rakentuu seuraavalla tavalla:– logistiikan strateginen tutkimus – logistiikan kehittämisohjelmaan ja

hankevaihtoehtoihin liittyvä tutkimus– valtioneuvoston selonteon määrittä-

mä logistiikan tutkimus

Huollon ja logistiikan tutkimus – tuki sodankäynnille

Liitynnät tutkimusten ja selvitysten hallinnointiin sekä suorituskykyjen tasonkehittymiseen

Osataan suunnitella, toteuttaa ja johtaa suorituskykyjen toteutusvaihtoehtoja tarkentavia laajoja tutkimushankkeita, osaamisen aikajänne on + 5…+ 10 vuotta - KOHDEALUELiitynnät suorituskykyjen osatekijöiden rakenteeseen, johon tietoa kerätään sisältäenseuraavien suunnittelujaksojen osaamisalueiden kartoittamisen

Liitynnät eri suorituskyky- ja osaamisalueisiin, joilta tietoa kerätään

KEHO 2009-2020

KEHO 2005-2016

jne

suunnittelujaksot2005-08 09-12 13-16 17-20 21-24 25-28

2025

2030

2035

20052006

20082009

09/10/11…

Liitynnät suorituskyvyn käyttöön

NykyhetkiHistoriaa

Liitynnät tutkimusten ja selvitysten hallinnointiin sekä suorituskykyjen tasonkehittymiseen

Osataan suunnitella, toteuttaa ja johtaa suorituskykyjen toteutusvaihtoehtoja tarkentavia laajoja tutkimushankkeita, osaamisen aikajänne on + 5…+ 10 vuotta - KOHDEALUELiitynnät suorituskykyjen osatekijöiden rakenteeseen, johon tietoa kerätään sisältäenseuraavien suunnittelujaksojen osaamisalueiden kartoittamisen

Liitynnät eri suorituskyky- ja osaamisalueisiin, joilta tietoa kerätään

KEHO 2009-2020

KEHO 2005-2016

jne

suunnittelujaksot2005-08 09-12 13-16 17-20 21-24 25-28

2025

2030

2035

20052006

20082009

09/10/11…

Liitynnät suorituskyvyn käyttöön

NykyhetkiHistoriaa

– logistiikan alakehittämisohjelmiin ja hankkeisiin liittyvä tutkimus- ja kehit-tämistoiminta sekä logistiikan toimi-alojen tutkimustoiminta

Kaikki edellä kuvatut tasot linkittyvät tai liittyvät muuhun puolustusvoimien eri alojen saman tason T&K -toimintaan. Kaiken kaikkiaan vaatimukseksi on ase-tettu tutkimusten tulosten ja johtopää-tösten käytettävyys oikea-aikaisesti pää-töksenteon tukena. Lähtökohtana ja perusteena tutki-mus- ja kehittämistoiminnassa on huo-mioitava olemassa oleva logistiikkajär-jestelmä, suorituskykyvaatimukset, puo-lustusvoimien tehtävät ja yhteiskunnan asettamat vaatimukset ja kehykset sekä puolustushaarojen huoltojärjestelmien osuus osana logistiikkajärjestelmää. Logistiikan tutkimus- ja kehittämistoi-minta perustuu puolustusvoimien poik-keusolojen suorituskykyvaatimuksiin. Jotta nämä vaatimukset kyetään täyt-tämään, on strategisissa tutkimuksissa kyettävä arvioimaan eri suorituskykyjen kehittyminen.

Suunnittelu- ja tutkimusjaksot osana huollon ja logistiikan tutkimusta

Vaikka logistiikkastrategiassa linjataan tutkimukset aikaisemmin kuvattuihin neljään eri kategoriaan, on toiminnan soveltamisessa käytäntöön huomioitava myös nykytilan kartoitus. Tutkimuskokonaisuus rakennetaan si-ten, että se tuottaa ajallisen jatkumon, joka voidaan kuvata liityntöinä eri suun-nittelujaksojen tai suunniteltujen kehittä-misohjelmien välillä seuraavasti:

Suunnittelujaksoilla ja kehittämisohjel-missa eri ajankohtina tuotettu tutkimus antaa yksityiskohtaisempia ja tarkempia tietoja, joiden avulla voidaan vertailla suorituskykyjä toteutusvaihtoehtoihin ja edelleen valitun vaihtoehdon tarkaste-luun.

Eri jaksojen tutkimus

Puolustusvoimien kehittämissuun-nitelmaa on kuvattu muun muassa 23.1.2009 julkaistussa Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa (VNS). Kehittämisen ja sen suunnittelun perusteena on puolustus-voimille määritetty tavoitetila, tavoiteti-lan määrittämiseen liittyvä strateginen tutkimus sekä tavoitetilaan perustuva puolustusvoimien strateginen suunnit-telu. Tutkimustoiminnalla arvioidaan esi-merkiksi logistiikan toimintaympäristön kehittymistä 2020-luvulle saakka. Logistiikalle on laadittu oma kehittä-misohjelmansa, jonka tärkeimmät tavoit-teet on myös kuvattu edellä mainitussa selonteossa. Strategisen tutkimuksen tavoitteena on tutkia tarvittavien suorituskykyjen saavuttamisen edellytyksiä. Aikajännet-tä voidaan pitää melkoisen laajana, 20-25 vuotta. Tarkoituksena on tarkastella kansainvälisesti havaittuja erityyppisiä signaaleja, jotka antavat ennakkotietoa trendeistä, järjestelmäkehityksestä ja so-velluksista sekä erilaisista linjauksista.

Strateginen tutkimus tuottaa kuvauksen suorituskykyjen kehittymisvaihtoehdois-ta. Tutkimuksen johtopäätöksenä on tuottaa kuvaus siitä:

Liitynnät eri suunnittelujaksojen ja kehittämisohjelmien välillä

33

– mitkä suorituskyvyt häviävät ensim-mäisenä kullakin kehityspolulla ja mihin uhkaan suunnitellut suoritus-kyvyt riittävät sekä

– millaisia ovat tunnistetut erot verrat-tuna olemassa olevaan kehittämis-suunnitelmaan.

Näillä yhteiskunnan trendeillä on mer-kittävin vaikutus logistiikkajärjestelmän kehittämiseen, koska niiden kautta on kyettävä tarkastelemaan kehittämis-mahdollisuuksia, jaksotusta ja vaikutuk-sia puolustusvoimien logistiikkaan ja logistiikkajärjestelmän kehittämiseen. Saaduilla tiedoilla tuetaan kehittämistoi-minnan jatkuvuutta ja saadaan arvioita siitä, miten logistiikkajärjestelmään si-toutuneiden tahojen välinen yhteenso-pivuus säilytetään ja miten sitä voidaan parantaa.

Kehittämisohjelmiin liittyvä tutkimus: Strategisen tutkimuksen pohjalta käyn-nistetään kehittämisohjelmatasoinen tut-kimus. Se kuvaa kehitettäväksi valittuja suorituskykyjä ja niiden vaihtoehtoja. Tulosten perusteella valitaan tarkemmin määriteltävät kehittämisohjelman ja han-kevaihtoehtojen tutkimukset. Kehittämisohjelmiin liittyvien tutkimus-ten tavoitteena on vertailla vaihtoehtoja, joilla haluttu suorituskyky voidaan saa-vuttaa. Kehittämisohjelmatasoinen tutki-mus siis tarkentaa kehittämisohjelman viimeisen suunnittelujakson. Kehittämis-ohjelman käynnistyessä on siis lyöty lukkoon kolmen suunnittelujakson koko-naiskehys, ensimmäisen jakson toden-näköinen sisältö ja keskimmäisen jakson suuntaviivat. Kehittämisohjelmatasoisten tutkimusten tiedoilla saadaan suuntavii-vat viimeiselle suunnittelujaksolle. (vrt kuva 2, jossa on kuvattu suunnittelujak-soja) Tämän tason tehtävänä on integ-roida strategisen tutkimuksen tulokset kehittämisohjelmaan.

Hankkeisiin ja alakehittämisohjelmiin kuuluva tutkimus- ja kehittämistoimin-ta tuottaa tietoa niiden esisuunnittelu-, suunnittelu- ja rakentamisvaiheissa. Painopiste on esisuunnittelu- ja suun-nitteluvaiheissa. Hanketason tutkimuk-silla selvitetään, millaisen järjestelmän avulla haluttu suorituskyky voidaan saa-vuttaa. Hankkeisiin sisältyvien logistiikan toi-mialojen ja erilaisten projektien tutki-muksella tuetaan operaatioita tai selvi-tetään erityiskysymyksiä.

Tekninen tutkimus- ja kehittäminen: Järjestelmäominaisuuksien sarjatuotan-tovalmiutta arvioidaan puolustusvoimien teknisessä tutkimuksessa, tuotekehi-tyksessä ja hankintavalmiuteen tähtää-vissä tutkimuksissa (TTKPROTO). Näillä TTKPROTO -tutkimuksilla haetaan toi-mintatapamallia tai vaihtoehtoja halu-tun suorituskyvyn saavuttamiseksi. Tällä menettelyllä voidaan testata toimintata-pamalleja tai teknisiä toteutusvaihtoeh-toja. Logistiikan TTK-PROTO-tutkimus-kokonaisuudella selvitetään parhaillaan huoltovarmuuden kehittämistä Huolto-

varmuuskeskuksen ja muutamien tutki-musosapuolten kanssa.

Nykytilan tutkimuksilla ja kartoituk-silla kerätään tietoa olemassa olevas-ta suorituskyvystä ja pyritään havaitse-maan tarpeita halutun suorituskyvyn saavuttamiseksi. Nykytilan tutkimuksia ovat hanketason selvitykset ja harjoi-tuksissa sekä oppilastöinä toteutettava suorituskykyjen osatekijöiden tasoa ar-vioiva tiedonkeruu. Tämän toimintamallin tavoitteena tulisi olla kehityspolku, jota tuetaan hankitulla ja tutkitulla tiedolla siten, että tieto on

käytettävissä eri kausien tutkimukseen ja kehittämiseen ja siten päätöksenteon tukena. Edellisten lisäksi tehdään yleistä osaamispääomaa kartuttavaa tutkimuk-seen liittyvää tiedonhankintaa.

Tutkimuksen ja koulutuksen integrointi

Logistiikkastrategiassa on asetettu vaa-timus tutkimuksen ja koulutuksen integ-roinnista ja kehittämisestä entistä enem-män toisiaan tukevaksi kokonaisuudeksi. Samassa yhteydessä on myös vaatimus verkottumisen lisäämisestä korkeakoulu-

Maavoimien johtoporrashankkeeseen liittyvä huollon johtamistilan tutkimus, jossa tutkitaan konttien käytettävyyttä huollon johtoportaiden toimitiloiksi.

Kuvassa olevilla laitteilla tutkitaan RFID –teknologiaan liittyviä erilaisia teknisiä vaihtoehto-ja.

34

jen, yliopistojen ja asiantuntijalaitosten kanssa sekä kansallisesti että kansain-välisesti. Tutkimus- ja kehittämistoiminnassa voidaan hyödyntää eri kurssien oppi-laiden tutkimus- ja selvitystöitä. Huol-tokoulussa huollon ja logistiikan tut-kimusraportteja tehdään pääasiassa opinnäytetöinä kadettikursseilla, opis-toupseerien jatkokursseilla ja toimiala-päällikkökursseilla. Kurssien opinnäy-tetyöt palvelevat yleensä ensisijaisesti opiskelijaa. Laadituista töistä ei välttä-mättä saada paljonkaan uutta tutkimus-tietoa, mutta tuloksena voi olla uusia näkökulmia logistiikan kehittämiseen. Varttuneempien opiskelijoiden kuten toimialapäällikkökurssilaisten työpa-nosta voidaan kohdentaa osaamispe-rusteisesti erilaisiin tutkimustarpeisiin ja siten osaamista voidaan hyödyn-tää tutkimuksessa ja kehittämisessä. Opinnäytetöissä yleensä kootaan ha-jallaan olevaa tietoa yhdeksi kokonai-suudeksi tai saadaan koottua erilaisia nykytilakuvauksia sekä nykytilaan johta-nutta kehityshistoriaa. Näitä raportteja voidaan hyödyntää, kun kerätään tie-toa olemassa olevasta suorituskyvystä. Hyvänä puolena voidaan myös todeta, että usein oppilaan syventyminen tut-kimaansa asiakokonaisuuteen tekee hänestä raportin laajuudesta ja syvyy-destä riippuen ainakin paikallisesti alan asiantuntijan – eli tutkimus lisää tutkijan tietotaitoa. Tutkimusten aihealueiden va-linnoilla ja muodostamalla tutkimusko-konaisuuksia voidaan saavuttaa hallitusti tarkoituksenmukaisia ja tarpeeseen tu-levia opinnäytetöitä ja oppilasraportteja. Tätä kokonaisuutta kehitetään Huolto-koulussa parhaillaan yhdessä Maanpuo-lustuskorkeakoulun, Maavoimien Esi-kunnan sekä Pääesikunnan logistiikka-osaston kanssa.

Kehityspolku ja sen luominen – katse tulevaisuuteen

Tutkimuksella ja kehittämisellä on tavoit-teena tuottaa tietoa järjestelmällisesti sovitulle ajanjaksoille. Hallitun, sovituilla menetelmillä ja tavoitelähtöisesti ohja-tun tutkimuksen tuloksilla voidaan tuot-taa tietoa eri kausille, ja sen avulla voi-daan verrata ja tarkastella mahdollisia muutostrendejä. Tällaisella tarkastelulla voitaisiin tuottaa sellainen kehityspolku, jolla tuetaan ja tiedostetaan järjestel-män kokonaiskehittämisen tarpeita. Tutkimuksella tulisi kyetä kehittämään tietoutta, jota tarvitaan eri suunnittelu-kausilla ja joka voidaan liittää eri kehit-tämisohjelmiin. Rinnakkaisuus eri tahoil-la laadittavien tutkimussuunnitelmien suunnittelussa, seurannassa ja johtami-sessa tulee saattaa läpinäkyväksi. Täl-löin vältytään tekemästä päällekkäistä tutkimusta. Kehityspolun luomisella varmistetaan tulevien töiden suunnittelua, käynnissä olevien töiden ohjausta ja valmistunei-den töiden hyödyntämistä. Samalla voi-daan luoda toimintatavat opintoja suo-rittavien henkilöiden osallistumisesta tiedonhankintaan.

tutkimustoiminnan kokonaiskehittäminen

Maanpuolustuskorkeakoulussa on ole-massa siellä tehdyistä tutkimuksista rekisteri, joka löytyy puolustusvoimi-en koulutusportaalista (www.milnet.fi). Lisäksi Maanpuolustuskorkeakoulun www-sivuilta (www.mpkk.fi/fi/kirjasto/) löytyy ohjeet erilaisten tietokantahaku-jen käytöstä. Maanpuolustuskorkeakou-lu kehittää edelleen järjestelmää. Tutkimukseen liittyvään hallinnointiin on kehitettävä toimintaa tukeva sovel-

lus, ”tutkimusaiherekisteri”. Tutkimus-aiherekisteri voitaisiin liittää osaksi tut-kimuksen tekemistä. Ohjeistuksessa aineiston taltiointiin ja jakamiseen ei ole tällä hetkellä yhtenäistä käytäntöä. Tutkimusalueiden hallinnointi koko puo-lustusvoimien osalta vaatisi tutkimusai-herekisterin, jolla kyettäisiin liittämään yhteen tekijät, tarpeet ja ohjaajat. Näi-den tietojen tuominen näkyväksi ja esil-le voisi edesauttaa tulevia tutkimuksia, niiden määritystä ja kohdentamista. Tutkimustoiminnan kehittämisen nä-kökulmasta tavoitteiden ja toiminnan teemoitus eri vuosille ja suunnittelukau-sille voisi tuottaa nykyiseen verrattuna hallitummin tietoa ja antaa näkökulmia kokonaisuuksien hallintaan. Teemoitta-minen voisi tarkoittaa myös erikseen sovitun huollon toimialan kokonaisuu-den testaamista haluttuna ajanjaksona tai erillisissä harjoituksissa. Logistiikan tutkimuksen näkökulmasta teemoittaminen koetaan erittäin tarpeel-liseksi. Logistiikan aihealueiden tuloksi-en hallinta vaatii yhteisesti määritettyjen toimintatapojen hyväksymistä ja käyt-töönottoa. Menetelmäkonseptin luomi-nen ja käyttöönotto tukisi tutkimuksen ja kehittämisen kokonaisuutta ja siten kehitettäviä suorituskykyjä. Tutkimuksen tavoitteena on kerätä tie-toa eri lähteistä, dokumentoida kerätty tieto ja analysoida sitä. Tavoitteen saa-vuttamiseksi käytettävää prosessia tu-lee kehittää siten, että on mahdollisim-man helppo hallinnoida kokonaisuutta ja asioiden kytkeytymistä toisiinsa. Doku-mentaatio on luotava siten, että se on helposti saatavilla ja hyödynnettävissä. Tulevaisuuden toimintatapojen kehittä-misellä tulee olla tavoitteena aito tule-vaisuuden tarkastelu ja tuotetun tiedon hyödyntäminen. Tutkimuksen ajallinen kesto aiheuttaa usein haasteita halutun tiedon käytöl-le. Pelkästään tutkimusta tukevien jär-jestelmien, menetelmien tai teemojen hyödyntäminen ei välttämättä riitä. Tut-kimustarpeiden ja -aihealueiden mää-rittämisessä on huomioitava myös tut-kimuksen aloitusajankohta, vaatimus tulosten ajallisesta käytettävyydestä ja kuvaus siitä millaiseen ympäristöön toi-mintaa suunnitellaan. Nykypäivänä ei ainakaan logistiikan kohdalla ole selvää toimintamallia tut-kivan työotteen käytäntöön soveltami-selle. Toimintamallin rakentamista ja toimintatapojen kehittämistä on kyllä suunniteltu, mutta se vaatii vielä työtä. Esimerkiksi harjoituksissa tapahtuvan aineiston keruuta ja dokumentaatiota tulee edelleen tehostaa ja kehittää. Lo-gistiikkajärjestelmän joukkojen toimin-nan suorituskyvyn mittaaminen on ar-vokasta, osin jopa ainutkertaista. Kaikki saatavissa oleva materiaali tulee kyetä hyödyntämään ja siten saada palvele-maan suorituskykyjen kehittämistä eri osa-alueilla.

Pistetään tarpeet, tekijät ja tehtävät kohtaamaan.

Tehdään parempi tulevaisuus – tutkitusti!

Kunnossapidon koulutustapahtuma, jossa opetuskohteena on oikeasti räjähteillä tuhottu ajoneuvo. Samassa yhteydessä opetustapahtumasta saadaan tietoa kuinka kauan kyseisen ajoneuvon ajokuntoon saattaminen kestää. Tapahtumassa voidaan opettaa myös vianmää-ritykseen liittyviä asioita. Tutkimuksellisessa mielessä asiat dokumentoidaan, jotta niitä kyetään käyttämään niin opetuksessa kuin mahdollisessa tutkimuksessa myöhemmin. (Kuva: T Hakala)

35

36

Yliluutnantti Tommi Myyryläinen palve-lee yksikön varapäällikkönä Kuljetus-patterissa Tykistöprikaatissa. Artikkeli pohjautuu Hankenin isännöimään HUM-LOG-instituutin avajaisseminaariin, joka pidettiin 12.12.2008.

Maanpuolustuskorkeakoulu ja Hanken Svenska handelshögsko-lan tekevät tiivistä yhteistyötä The Humanitarian Logistics and Supply Chain Research (HUM-LOG) -instituutissa, jonka tehtä-vänä on tutkia humanitaarista logistiikkaa. Yhteistyö tuo huol-toupseereille uusia näkokulmia logistiikasta ja auttaa kehittä-mään humanitaarista logistiikkaa katastrofin uhrien hyväksi. Erilaisten luonnon- ym. katastrofien määrä näyttää olevan maailmalla jat-kuvassa kasvussa, minkä vuoksi myös humanitaarista apua tarvitsevien ihmis-ten määrä kasvaa väistämättä. Samaan aikaan humanitaarisesta avustustoimin-nasta on tullut miljardiluokan bisnestä, jonka kokonaiskustannuksista jopa 80 % koostuu arvion mukaan logistisista toiminnoista. Humanitaarinen logistiikka on keskei-sessä asemassa, jotta hätäapu saavut-taisi katastrofien uhrit mahdollisimman tehokkaasti. Nopealla ja tehokkaalla toi-minnalla voidaan säästää lukuisten ih-misten henkiä. Hätäavun toimittaminen katastrofialueille riippuu logistikoiden kyvystä hankkia, kuljettaa ja vastaanot-taa avustustarvikkeita. Humanitaarisessa logistiikassa julki-set ja yksityiset toimijat sekä osittain asevoimat tekevät yhteistyötä toistensa kanssa. Vaikka asevoimien ensisijaisena tehtävänä ei olekaan humanitaarinen

MPKK ja Hanken yhdistivät osaamisensa humanitaarisen logistiikan tutkimuksessa

avustustoiminta, käytetään niitä usein myös tähänkin toimintaan. Näitä aiheita käsiteltiin yksityiskohtaisemmin Huol-toupseeri-lehden numerossa 3/2008. Humanitaarisesta logistiikasta on tehty suhteellisen vähän akateemista tutkimusta ottaen huomioon aiheen tärkeyden kansainvälisten katastro-fien avustusoperaatioissa. Hanken Svenska handelshögskolan (Hanken) ja Maanpuolustuskorkeakoulu (MPKK) perustivat yhdessä The Humanitarian Logistics and Supply Chain Research (HUMLOG) -instituutin tutkimaan hu-manitaarista logistiikkaa. Hankenin vahvuutena instituutissa on logistiikan opetus ja tutkimustoiminta. MPKK:lla puolestaan on tietoa ja kokemusta kriisinhallintatehtävistä ja hätäavun ja-kelun turvaamisesta. HUMLOG-instituutti perustettiin viralli-sesti syksyllä 2008. Helsingin Hankenis-sa toimivan instituutin johtajana toimii apulaisprofessori Gyöngyi Kovács ja hal-lituksen puheenjohtajana MPKK:n tutki-musjohtaja Hannu H. Kari. Instituutti on osa kansainvälistä humanitaarisen logis-tiikan HUMLOG Group -tutkimusverkos-toa, johon mm. YK:n logistiikkaosasto UNJLC kuuluu. Instituutin toiminta tu-kee tämän verkoston tehtävää, joka on humanitaarisen logistiikan tutkimus ka-tastrofien varautumis-, reagointi- ja jäl-leenrakennusvaiheissa tavoitteena luoda toimintatapoja, jotka hyödyttävät huma-nitaarisen avun tarvitsijoita.

HUMLOG-instituutin seminaari

HUMLOG-instituutin avausseminaari järjestettiin Helsingissä Hankenin tilois-sa 12.12.2008. Aiheesta kiinnostuneita osallistujia oli sekä Suomesta että ulko-mailta. Seminaarissa puhuivat instituutin johtajan ja hallituksen puheenjohtajan lisäksi Suomen UNICEFin pääsihteeri Pentti Kotoaro, Huoltovarmuuskeskuk-sen tutkimusjohtaja Hannu Sivonen sekä Árni Halldórsson Southamptonin yliopistosta Englannista. Kotoaro puhui UNICEFin logistiikas-ta ja sen haasteista, Sivonen Suomen huoltovarmuudesta ja Halldórsson lo-gistiikan toimitusketjuista ja niihin vai-kuttavista häiriöistä. Seminaarin avasi Hankenin rehtori Marianne Stenius, joka korosti johtajuuden tärkeyttä humanitaa-risessa logistiikassa. Stenius toi myös esille, että ajankohtaisia aiheita, kuten laajalle ulottuvaa finanssikriisiä ei saisi unohtaa. Tästä syystä hän painotti myös

avarakatseisuutta ja tiedon tärkeyttä, jot-ta perspektiivi humanitaarisessa logistii-kassa olisi mahdollisimman laaja. MPKK:n tutkimusjohtaja Hannu H. Kari totesi omassa puheenvuorossaan, että humanitaarisen avun perillemenon varmistaminen on haasteellista. Täs-sä logistinen ketju on keskeinen asia, jolla apu saadaan perille mahdollisim-man tehokkaasti ja nopeasti. Hän ko-rosti yhteistoiminnan Hankenin kanssa HUMLOG-instituutin kautta tuovan puo-lustusvoimille uusia näkökulmia logistii-kasta sekä palvelevan puolustusvoimia kolmen perustehtävän, maanpuolusta-misen, viranomaisyhteistyön ja kansain-välisen kriisinhallinnan suorittamisessa. Logistiikka on asevoimien toiminnan pe-ruspilareita. Viranomaisyhteistyöstä hyvä esimerk-ki on Nokian kaupungissa tapahtunut vesikriisi, jossa puolustusvoimat osal-listui vedenjakeluun. Kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä asevoimilla on usein tärkeä tehtävä taata hätäavun ja-kelun turvallisuus sekä osallistua äärita-pauksissa sen jakeluun. Kovácsin mukaan humanitaarisilta jär-jestöiltä on paljon opittavaa mm. toimi-tusketjun riskien hallinnan ja toimitus-ketjun joustavuuden osalta. Instituutilla on käynnissä projekteja muun muassa hätäavun toimitusketjun hallinnasta, humanitaarisen logistiikan turvallisuu-desta, ruokahuollon turvaamisesta ka-tastrofin hätäavussa ja humanitaarisen logistiikan haasteista. Tutkimusprojek-tien lisäksi Hanken järjestää kursseja sekä maisteri- että tohtoriopiskelijoille, joilla syvennytään humanitaariseen lo-gistiikkaan. Suomen UNICEFin pääsihteeri Pentti Kotoaro valotti YK:n alaisen UNICEFin logistiikkaa ja sen haasteita. Järjestö tekee yhteistyötä mm. muiden YK- jär-jestöjen kanssa. Esimerkkinä mainitta-koon Maailman elintarvikeohjelma WFP ja Hätäavun koordinointitoimisto OCHA. Jotta UNICEF voi aloittaa hätäavun toi-mituksen parissa vuorokaudessa, on sil-lä käytössään valmiusvarastoja ympäri maailmaa. Katastrofeista aseelliset konfliktit ovat erityisen haasteellisia, koska niissä toi-minta on kaikkein vaarallisinta. UNICE-Filla on käytössään 37 erilaista katastro-fipakkausta, joita käytetään tilanteen mukaan. Tavaroiden standardointi mah-dollistaa niiden käytön 80 %:sti missä tahansa katastrofissa. UNIFEC pyrkii mahdollisimman nopeasti tukeutumaan

37

paikalliseen tavaran ja palveluiden han-kintaan, kun akuutein hätäavun aloitus-vaihe on ohi. Tulevaisuuden haasteisiin UNIFEC vastaa tutkimustoiminnan yh-teistoiminnalla sekä verkottumisella eri toimijoiden kanssa. Hannu Sivonen Huoltovarmuuskeskuk-sesta puhui Suomen huoltovarmuuden turvaamisesta. Huoltovarmuuskeskus ei ole tieteellinen instituutti, mutta se voi tarjota HUMLOG-instituutille käytännön tutkimustietoa ja osaamista omalta alal-taan. Suomen huoltovarmuuden turvaa-miselle haasteita aiheuttavat esimerkiksi kylmä ilmasto, etäinen sijainti ja siihen liittyen riippuvuus merikuljetuksista ja tietotekniikan haavoittuvuus. Huoltovarmuutta ylläpidetään mm. suunnittelulla, varautumisella ja harjoit-telulla. Muualla tapahtuneista katastro-feista tulee ottaa oppia ja soveltaa sitä tietämystä ottamalla huomioon oman maan erityispiirteet. Suomi voi joutua turvautumaan ulkomaiseen hätäapuun äärimmäisissä tilanteissa, esimerkiksi myrskyn, tulvan, kemikaalionnettomuu-den tai pandemian seurauksena. Árni Halldórsson Southamptonin yli-opistosta Englannista toi esille mielen-kiintoisen näkökulman siihen, miten eri-laiset olosuhteet vaikuttavat toimitusket-juun. Pieni inhimillinen erehdys voi saa-da aikaan suuret taloudelliset tappiot ja pahimmillaan ihmishenkien menetykset.

Näihin negatiivisiin tapahtumiin tulee varautua suunnittelulla ja puskureilla, jotta tilanteen normalisointi tapahtui-si mahdollisimman nopeasti. Tärkeää on tunnistaa ongelman aiheuttaja. Glo-baalissa toimitusketjussa tämän tekee haasteelliseksi se, että negatiivisen ta-pahtuman aiheuttaja voi olla esimerkiksi alihankkija toiselta puolelta maapalloa.

Yhteistoiminta logistiikan tutkimuksessa hyödyttää huoltoupseereita

HUMLOG-instituutin avajaisseminaaris-sa tuli esille useita mielenkiintoisia nä-kökulmia humanitaarisesta logistiikasta. Yhteistoiminta eri toimijoiden kanssa on tärkeää, jotta kokemuksia ja tietoa yhtei-sen päämäärän saavuttamiseksi voidaan vaihtaa. HUMLOG-instituutti tuottaa tut-kittua tietoa, jonka perusteella voidaan kehittään parempia jakeluketjuja. Tätä kautta hätäapu saavuttaa katastrofin uh-rit nopeammin. Huoltoupseerien tulee olla kiinnostu-neita myös asevoimien ulkopuolisista logistisista ratkaisuista. Muualta saa-tuja logistisia oppeja ei voida kuiten-kaan kopioida sellaisenaan asevoimien toimintaympäristöön. Tärkeää on se, että näkökenttää saadaan laajennettua, jotta ymmärrys logistiikasta ja sen mo-nimuotoisuudesta kasvaa. Tästä syystä

UNICEFin katastrofipakkauksia puretaan lentokoneesta toimitettavaksi tsunamin uhreille Malediiveilla tammikuussa 2005. UNICEF/ HQ05-0041/Jeremy Horner

MPKK:n osallistuminen HUMLOG-ins-tituutin toimintaan palvelee myös tätä tarkoitusta. Avustusjärjestöjen henkilöstö on hu-manitaarisen logistiikan ammattilaisia. Heillä on kokemuksia katastrofialueen logistisista haasteista, jotka ovat osittain samat alueella toimivien asevoimien kanssa. Humanitaarista työtä tekevät ihmiset ovat ottaneet käyttöön asevoi-mien alun perin kehittämiä toimintata-poja, esimerkiksi tarvikkeiden ilmapu-dotuksen. Miksi soveltamista ei voitaisi tehdä toisinkin päin?

Kirjoittaja ottaa mielellään vastaan pa-lautetta artikkelista. Lisätietoa aiheesta saa HUMLOG-instituutin virallisilta koti-sivuilta http://www.hanken.fi/humlogin-stitute, sen johtajalta Gyöngyi Kovácsil-ta osoitteesta kovacs@hanken.fi sekä kirjoittajalta osoitteesta tommi.myyrylai-nen@mil.fi

38

Uusi Terveystarkastusohje(TTO 2008)

Uudistettu Terveystarkastusohje (TTO 2008) astui voimaan 1.12.2008 vaikka edellinen uusittu Terveystarkastusohje ehti olla voimassa vain kaksi vuotta. Ly-hyen ajan sisällä on kuitenkin tapahtu-nut merkittäviä muutoksia: uusi asevel-vollisuuslaki sekä valtioneuvoston ase-tus asevelvollisuudesta tulivat voimaan 1.1.2008. Uudessa ohjeessa on otettu huomioon uuden lain ja asetuksen mu-kanaan tuomat monet uudistukset. Edellisessä Terveystarkastusohjeessa annetut palveluskelpoisuusluokat ovat osin muuttuneet: D-luokituksesta on luo-vuttu ja uusi palveluskelpoisuusluokka T on luotu. Terveydelliset kelpoisuusehdot eri tehtäviin koulutettaville ovat pääosin ennallaan. Luokitusohjeet tautitaulukoissa on päivitetty siltä osin, kuin on nähty tar-peelliseksi, esim. palvelusturvallisuuden ja kenttäkelpoisuuden varmistamiseksi. Jo edellisessä terveystarkastusoh-jeessa korostettiin palvelusturvallisuu-den merkitystä. Uuden lain mukaisesti edellytys palveluskelpoisuudelle on, ettei asevelvollinen palveluksen aikana vaaran-na omaansa tai muiden palvelusturvalli-suutta. Terveydenhuollon ammattilaisten työnjakoa on kehitetty. Asevelvollisen terveydentilan toteamiseksi tehtävän tar-kastuksen tekee uusitun lainsäädännön ja ohjeiden mukaan lääkäri tai nykyisin myös muu terveydenhuollon ammatti-henkilö. Terveydenhuollon ammattihen-kilön tehtävä on selvittää asevelvollisen palveluskelpoisuus varusmiespalveluksen kahden ensimmäisen viikon aikana sekä ennen palveluksen päättymistä. Uuden Terveystarkastusohjeen kol-me ensimmäistä lukua on uusittu täy-sin. Ensimmäinen luku on käytännössä lyhennetty asevelvollisuuslaki, josta on karsittu muut kuin puolustusvoimien terveydenhuoltoa käsittelevät kohdat. Toinen luku käsittelee puolustusvoimien työterveyshuollon terveystarkastuksia. Uusi luku antaa työterveydenhuollon hy-vän toteutuksen toimintamallit ja tavoit-teet. Kolmannessa luvussa käsitellään terveydellisiä kelpoisuusasioita sekä ter-veystarkastuksia kansainvälisissä kriisin-hallintaoperaatioissa sekä niiden jälkeen. Ohjeen mukaan tulee esim. kriisinhallin-tatehtävien jälkeen huolehtia psykososi-aalisen tuen tarpeen ilmetessä jatkotut-kimuksiin ohjaamisesta ja hoidosta. Asevelvollisen palveluksen tavoitteena on turvallinen palveluksen suorittaminen sekä kenttäkelpoisena reserviin sijoittumi-nen. Puolustusvoimien toiminnan tavoite on hyvä suorituskyky turvallisuudesta tin-

KUTSUNNAT 2008 1990 syntyneet

Lähde: MAAVEhenk-os:n tilastot

Puolustusvoimien terveys-tarkastusten kehittäminenLääkintäeversti Matti Lehesjoki, lääkintäkommodori, LT Kai Parkkola

kimättä. Palveluskelpoisuustarkastuksissa on arvioitava henkilön oman terveystur-vallisuuden lisäksi hänen terveydentilansa merkitystä järjestelmän turvallisuudelle. On otettava huomioon erilaiset koulutus-vaatimukset sekä -olosuhteet, kuten yk-sin työskentely, räjähdysaineiden kanssa työskentely, ampumavalmiiden aseiden käsittely valvottuna radoilla mutta myös vaikeammin valvottavissa ryhmissä ja maasto-olosuhteissa. On varmistettava, etteivät henkilön terveydentilaan liittyvät seikat vaaranna kouluttajien ja esimiesten oikeusturvaa sekä monia muita järjestel-män turvallisuuteen liittyviä seikkoja puo-lustusvoimien vaativissa ja vaihtelevissa olosuhteissa, ml. vuodenaikojen ja sää-olosuhteiden vaikutus. Uusi palveluskelpoisuusluokka T on luotu asevelvolliselle, jonka kutsuntalau-takunta tai aluetoimisto toteaa aiheutta-van vaaraa omalle tai muiden palvelus-turvallisuudelle. Palveluskelpoisuusluok-kaa T käytetään vain niissä poikkeusta-pauksissa, joissa lääkäri ei terveydenti-laa tutkiessaan ole todennut palveluskel-poisuutta rajoittavaa diagnoosia, mutta kutsuntalautakunnalla tai aluetoimistolla on muita perusteita epäillä palvelustur-vallisuuden vaarantuvan, mikäli kyseinen asevelvollinen määrätään palvelukseen. Muut perusteet tulevat pääsääntöisesti asevelvollisuuslain 96 § mukaan muilta viranomaisilta saaduista tiedoista. Pal-veluskelpoisuusluokka T ei ole lääkärin esittämä, eikä siihen sisälly lääketieteel-listä diagnoosikoodia.

Puolustusvoimien sairaanhoitajat kutsuntalääkärin työparina

Yli 45.000 asukkaan paikkakuntien kut-suntatarkastuksiin on kehitetty ja kokeil-tu uusia menetelmiä ja lisätty resursseja. Näiden kutsunnoissa Puolustusvoimien sairaanhoitaja toimii kunnan terveyskes-kuksen lähettämän kutsuntalääkärin työ-parina, suorittamalla soveltuvuuskyselyn, ”Varusmiesseulan” perusteella valikoitu-neiden nuorten henkilökohtaisen haas-tattelun. Haastattelusta hoitaja antaa kut-suntalääkärille palautteen ja usein myös ehdotuksen palveluskelpoisuusluokaksi. Kutsuntalääkäreistä yli 90% katsoi, että heille on hyötyä uudistuksesta, koska se antaa painavan perustelun palvelus-kelpoisuuden määritykselle, nopeuttaa kutsuntalääkärin työskentelyä ja tuottaa tarkemman palveluskelpoisuusarvion. Toimintamalli tavoitti viime vuonna yli 40 % kutsuntoihin osallistuneesta miesten ikäluokasta. Tehostuneesta palveluskel-poisuusmäärityksestä hyötyy ennen kaik-kea nuori itse. Myös Puolustusvoimat saa tehostuneen kutsuntatarkastuksen lisäkustannukset korkojen kera takaisin säästyneinä varusmiesten palveluspäivi-en kustannuksina. Kutsunnoissa ei enää kaikkien nuorten ole tarpeen käydä lääkärin luona. Jos nuo-ri on asianmukaisesti ennakkotarkastettu kotikunnassa, dokumentaatio on kunnos-sa ja muutoksia terveydentilassa ei ole niin nuori voi mennä suoraan kutsunta-lautakunnan kuultavaksi. Tällöin kutsunta-

39

TERVEYSSYISTÄ PALVELUKSEN KESKEYTTÄNEET VARUSMIEHET vv. 1998–2008 SAAPUMISERISSÄ (%-osuudet saapuneista)

SOTILASLÄÄKETIETEEN KESKUS / TKOS / Kari Kelho

Saapumiserä heinäkuu 2008 kotiutumatta ja keskeyttämismäärät lisääntyvät vielä ao. pylvääseen !

lääkäri voi tarvittaessa käyttää enemmän aikaa ongelmanuorten selvittelyyn.

Sotilaslääketieteen Keskus kouluttaa myös siviiliterveydenhuollon ammattilaisia

Sotilaslääketieteen Keskus, SOTLK, on vuodesta 2008 alkaen johtanut kaikkia Puolustusvoimien 24 terveysasemaa. Yksi SOTLK:n tehtäviä on lääkintäalan koulutuksen toteuttaminen. Tehtäviään varten SOTLK:lla on yli 500 työntekijää, joista enemmistö on terveydenhuollon ammattilaisia. Terveydenhuollon uudis-tuksia, erityisesti uutta TTO:ta ja pal-veluskelpoisuusluokan määrittämistä, koulutetaan sekä siviiliterveydenhuollon että Puolustusvoimien terveydenhuollon ammattilaisille vuosittain useissa koulu-tustilaisuuksissa koko Suomessa.

Joukko-osastoissa työskennellään illallakin alokkaiden tullessa

Joukko-osastoissa suoritettavat alokkai-den tulotarkastukset on muutettu etu-painotteisiksi, palveluskelpoisuusluokka-muutosten käsittely joukko-osastoissa on nopeutettu ja yksinkertaistettu anta-malla vastuuta aiempaa enemmän jouk-ko-osastojen päällikkölääkäreille. Heti tulopäivänä alokkaalta kysytään onko hän omasta mielestään niin terve, että pystyy suorittamaan varusmiespalveluk-sen. Jos alokas itse ei katso pystyvänsä tähän, niin hän käy saman tien lääkärin tarkastuksessa ja tarvittaessa hänet ko-tiutetaan jopa tulopäivänä. Alokkaat saa-puvat joukko-osastoon viimeistään pal-velukseenastumispäivänä klo 16 men-nessä takavuosien klo 24 asemasta. Tämä mahdollistaa mattimyöhäistenkin osalta heidän asioidensa käsittelyn vaik-ka illalla. Jos alokkaasta tehdään palve-luksenkeskeyttämisehdotus, niin hänelle ei anneta varusteita, vaikka asian käsit-tely vaatisi muutaman päivän.

Uudistusten vaikutus täydessä tehossaan vuonna 2010

Uudet ohjeet ja menetelmät on testat-tu käytännössä kolmen edellisen vuo-den aikana, niistä saatu palaute on ollut hyvä ja ne ovat osoittautuneet aiempaa tarkemmiksi. Kokonaisuudessaan uudis-tukset tulivat käyttöön v. 2008 alusta ja niiden vaikutukset ovat havaittavissa täy-dellä tehollaan v. 2010, jolloin 2 vuoden viive ennakkotarkastuksista ja kutsun-noista varusmiespalvelukseen vaikuttaa käytännössä palvelukseen tulevien alok-kaiden kohdalla. Siihen asti pitäisi uudis-tusten vuoksi joukko-osastoissa palve-luksensa keskeyttävien osuuden nousta väliaikaisesti muutamalla prosentilla. Tällöin pitäisi kutsunnoissa vapautet-tavien osuuden olla joitakin prosentteja suurempi ja palveluksensa tulotarkas-tuksen perusteella keskeyttävien osuu-den olla muutaman prosentin pienempi kuin aiemmin, jos kaikki muut vaikutta-vat seikat pysyisivät vakiona.

Tuki- ja liikuntaelimistön vaivat lisääntyneet nuorilla

Jos nuorten miesten liikuntaharrastuksen väheneminen jatkuu ja fyysinen kunto laskee, etenkin lihaskunto, saattaa tottu-mattomuus liikuntaan aiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen kasvua myös tulevaisuudessa ja johtaa palveluksen keskeyttämiseen. Palveluksen on tervey-dellisillä syillä keskeyttänyt viime vuosina 11-14 % palvelukseen astuneista nuo-rista. Mielenterveydellisten ongelmien vuoksi keskeyttäneiden määrä on pysynyt viime vuosina ennallaan ja ne muodos-tavat nykyisin vajaat puolet kaikista pal-velusesteistä samalla kun fyysiset syyt muodostavat myös hieman yli puolet palvelusesteistä. Rohkaisevaa on se, että laadukkaalla liikuntakoulutuksella saadaan jo peruskoulutuskauden aikana merkittäviä parannuksia varusmiesten fyysisessä kun-nossa sekä lihaskunnossa. Tutkimusten

mukaan huonolla lihaskunnolla, alhaisella liikunta-aktiivisuudella sekä ylipainolla on tuki- ja liikuntaelinvammoja lisäävä vaiku-tus. Siksi nousujohteinen, monipuolinen sekä yksilön huomioon ottava liikuntakou-lutus tasoryhmissä ovat olleet hyvä keino edistää koulutettavien palvelusmotivaatio-ta ja palvelusturvallisuutta sekä vähentää samalla heidän vammautumisriskiä. En-nen palvelukseen astumista nuoret saa-vat informaatiota palvelusolosuhteista ja kunnon kohottamisesta.

Palvelusturvallisuus uuden nykyaikaistetun terveystarkastusohjeen perustana

Uudistuksilla pyritään saamaan varusmies-palvelus turvallisemmaksi, vähentämään palveluksen aikaisia tapaturmia ja määrit-tämään oikea palveluskelpoisuusluokka-päätös nuorelle jo kutsunnoissa. Tervey-dellisiä riskejä nuorella miehellä voi olla esimerkiksi kuulon alentuminen, jolloin laukausmelu voi kuulosuojainten käytöstä huolimatta pahentaa huonokuuloisuutta ja samoin merkittävä lihavuus yhdistyneenä huonoon kuntoon aiheuttaa kesähelteellä pitkän marssin aikana ongelmia. Suomi kouluttaa koko kenttäkelpoisen miesten ikäluokan varusmiespalveluk-sessa. Palveluksen edellytyksenä on, että nuori pystyy suorittamaan palveluk-sen vaarantamatta omaa, palvelustove-rinsa tai järjestelmän turvallisuutta. Tur-vallisuuden vaatimus, kenttäkelpoisuus ja sijoituskelpoisuus olivat perusteina, kun terveydellisiä vaatimuksia hieman kiristettiin uudessa ohjeistuksessa.

Suomen nuoret ovat maailman terveimpiä varusmiehiä

Nuorista suomalaisista miehistä suorittaa varusmiespalveluksen noin 75 %, mikä on aivan maailman huippua ja vertailussa ansioksi nuorillemme. Liikunta-aktiivisuu-denkin osalta nuoremme ovat vähintään eurooppalaista keskitasoa jopa kärkitasoa. Puolustusvoimat toimii Suomen suurim-pana kuntokouluna ja pyrkii näin osaltaan edistämään nuorten elinikäisen liikunta-harrastuksen syntymistä. Liikkumisen opettaminen nuorille jo koulussa, työpaik-kaliikunnan mahdollistaminen tukemaan vapaa-ajan aktiivista kuntoilua ja reservi-läisliikunnan kannustaminen auttaa säilyt-tämään koko kansamme terveempänä.

Lääkintäeversti Matti LehesjokiPELOGOS, lääkintä-huoltosektorin johtaja

Merivoimien ylilääkäri, Lääkintä-kommodori, LT Kai ParkkolaMerivoimien esi-kunta

40

Toisen maailmansodan päättymi-nen tiesi uutta kärsimystien alkua suunnattoman suurelle joukolle ihmisiä, jotka tuomittiin eri syistä pitkiin rangaistuksiin pakkotyölei-reille eri puolille Neuvostoliittoa. Hetkellisesti lainsäädännöstä poistettu kuolemantuomio taval-laan korvattiin hitaalla kuolemal-la orjatöissä alkeellisissa olosuh-teissa. Joukkoon mahtui Neuvostolii-ton miehittämien maiden asuk-kaita, sotavankeja sekä myös epä-luotettaviksi arvioituja neuvosto-kansalaisia. Leireillä menehtynei-den määrästä ei ole käytettävissä luotettavia tilastoja, mutta kuollei-suusprosentti saattoi nousta hy-vinkin korkeaksi leiristä riippuen. JR 200:n riveissä palvelleet viro-laisvänrikit Villem Ahas ja Eduard Miller kuuluvat niiden onnekkaiden joukkoon, jotka selvisivät hengissä vuosien koettelemuksista.

Ahaksen ja Millerin kokemukset alkavat hyvin samankaltaisesti miehitetyssä Vi-rossa. Ahas vangittiin 13.4.1945 hiukan ennen sodan päättymistä ja passitettiin aluksi Tarton vankilaan. Sieltä kierros jat-kui Tallinnaan Patarein vankilaan, ja hä-nelle langetettiin 15+5 vuoden tuomio. Sitä seurasi merkillinen pompottelu eri vankiloiden välillä, ennen lopullista pakkotyöleirille passittamista. ”Patareis-ta meidät vietiin Lasnamäen etappivan-kilaan. Porukka palautettiin kuitenkin Patareihin, koska jotkut meistä olivat sairastuneet syyhyyn. Kuukauden kuluttua meidät vietiin taas Lasnamäelle, mutta nyt terveystarkastuk-sessa löytyi yksi täi. No, sen seuraukse-na meidät passitettiin jälleen kuudeksi kuukaudeksi Patareihin” kuvailee Ahas vangitsemisensa alkuaikojen kiemuroita. Miller vangittiin 22.12.1944 ja aluksi

Vänrikeistä välskäreiksi

Pakkotyöleireiltä selviäminen arpapeliä

hänet vietiin kuukaudeksi kuulusteluihin Pagari-kadun surullisen kuuluisiin kuu-lusteluselleihin. ”Saatuani 10+5 vuoden tuomion minut passitettiin myös Patarein vankilaan. Siellä meitä oli 72 miestä ahdettuna 12 miehen selliin. Kuuden kuukauden kuluttua minut vietiin Lasnamäen etappivankilaan, jossa pidettiin jonkinlainen tulotarkastus. Totesin terveyteni olevan kunnossa ja ammattiani kysyttäessä sanoin poikien neuvojen mu-kaan olevani kirvesmies. Naislääkäri arveli olevansa yhtä varmasti ompelijatar kuin minä olen kirvesmies” muistelee Miller pilke silmäkulmassa tulotarkastustaan.

Kohti tuntematonta

Neuvostoliiton rautateiden kapasiteetti

ei yksinkertaisesti riittänyt kuljettamaan nopealla aikataululla kaikkia ihmismääriä pakkotyöleireille täyteen ahdetuista här-kävaunuista huolimatta. Ahaksen tie kulki Virosta Leningra-diin: ”Minut oli viety sikäläiseen etappi-vankilaan ja 23.3.46 meitä pakattiin iso porukka junaan, jonka määränpäästä ei ollut tietoa. Lopulta 12.huhtikuuta tulimme Komin autonomiseen tasavaltaan ja siellä mi-nut kiikutettiin Vorkutan hiilikaivoksille. Aluksi jouduin kahdeksi viikoksi lapio-maan soraa, mutta sitten minutkin vie-tiin töihin kaivoksille. Virallisesti siellä toimi kaivosyhtiö numero 2, johon kuu-luivat kaivokset 12, 14, ja 16. Pian mi-nut koulittiin talon tavoille”.

Ei tuottavuutta, ei sapuskaa

Vangit jaettiin ”työprikaateihin” ja Ahas joutui osastoon, joka koostui ukrainalai-sista, venäläisistä ja liettualaisista. Kieliongelma oli Ahaksen ensimmäi-nen kompastuskivi: ”Kielenä oli venäjä, enkä minä sitä osannut. Oppia annettiin yksinkertaisella tavalla, aina kun en ym-märtänyt, lapiolla pamautettiin selkään. Osaston pomona toimi ukrainalainen, joka sekoitti käskyihinsä myös ukrainan-kieltä. Meni aikansa, ennen kuin opin hakemaan oikeat työkalut prikaatimme piilopaikasta. Jokaisella työporukalla oli näet piilot omille työkaluille”. Kaivoksen raskaat työolosuhteet jät-tivät nopeasti jälkensä vankeihin. Myös Ahas tunsi kuntonsa heikkenevän: ”Kai-vokset eivät olleet vielä käytössä, vaan niitä vasta oikeastaan rakennettiin koval-la kiireellä. Neuvostologiikan mukaan teimme vain työtä, mutta emme tuottaneet vielä yh-tään hiiltä. Siispä emme myöskään an-sainneet erityisiä ruoka-annoksia. Minulla ei ollut rahaa eikä muutakaan omaisuut-ta, jota olisin voinut vaihtaa ruokaan.

JR 200:n vänrikki Eduard Miller selvisi on-nekkaasti hengissä pakkotyöleiriltä. Hieman yli sata Suomen-poikaa menehtyi kuitenkin vankileireillä.

Mustavalkokuvat: Villem AhasTeksti: Hans Gabrielsson

41

Lokakuussa olin jo niin heikossa kun-nossa, että minulla oli vaikeuksia kävellä työkohteeseen, suorittaa työnormini ja palata takaisin parakille. Tupakkamiehet olivat heikoimmassa jamassa. He vaihtoivat vähäiset leipäan-nokset tupakkaan ja myös menivät hau-taan ensimmäisinä”.

Onnettomuus kääntyy onneksi

”Kannoimme muiden vankien kanssa noin kahdeksan metrin pituista teräsle-vyä, jota tarvittiin kaivoksen hiilivaunu-jen kääntöpaikalla. Alkupäänmiehet eivät jaksaneet kannatella levyä ja päättivät levätä hiukan. Sekaannuksessa minä vielä tarrasin levyyn, mutta sormissa ei ollut enää voimia. Jalkani jäi puristuksiin painavan levyn alle ja vahingoittui. En pystynyt kulkemaan onnettomuu-desta johtuen tarpeeksi nopeasti poru-kan mukana ja vartijat usuttivat koirat kimppuuni. Onneksi toppavaatteet suo-jasivat minua. Ukrainalainen pomomme tuli vielä an-tamaan kyytiä hakkaamalla minua sel-kään, jolloin aikaisemmin selkääni tul-leet paiseet puhkesivat. Siitä seurasi myrkytys ja korkea kuume, jonka takia minut passitettiin vankisairaalaan. Ukrainalainen muuten tapettiin myö-hemmin kaivoksessa kirveellä” muiste-lee Ahas. Vaikeasti sairaan Ahaksen kunto ei

juuri kohentunut lääkkeiden puutteessa ja sairaalareissu venyi venymistään. Sitkeä mies halusi kuitenkin selvitä: ”Tein sairaalassa pieniä hommia pese-mällä likaisia siteitä. Näin tienasin pie-nen ylimääräisen annoksen laihaa keit-toa. Onnekseni sairaalaan tuli sotavankina Suomessa ollut lääkäri. Neuvostoliittoon palauttamisen jälkeen hänelle määrät-tiin isänmaan petturuudesta 20 vuotta pakkotyötä. Juttelimme hänen kanssaan saksaksi ja kerroin käymistäni ensiapu-kursseista. Erään liettualaisen vapautuessa lyhy-en tuomion jälkeen minä onnistuin saa-maan paikan sairaala-apulaisena”. Sympaattinen lääkäri antoi kuitenkin Ahakselle tehtäväksi opiskella venäjän kielen, muuten leiriltä selviämisen mah-dollisuudet olisivat kehnot. Ahas pänttäsikin öisin lääkäriltä saa-maansa kirjaa ja hiljalleen myös kielitai-to karttui.

”Jalkani parannuttua lääkäri keksi mi-nulle uusia vikoja munuaistaudista alka-en, näin vältyin passitukselta kaivostöi-hin. Umpisuolen poisto pidettiin reser-vissä ja se on minulla vieläkin tallessa” naurahtaa Ahas.

Matka Venäjän Kauko-Itään

Vänrikki Millerillä ei ollut aavistustakaan minne kohtalo tulisi hänet vielä vie-mään. Ensimmäiset kaksi vuotta pakko-työtuomiostaan Miller suoritti miehite-tyn Viron kaivoksissa. Vuonna 1947 hänet siirrettiin jälleen Lasnamäen etappivankilaan. ”Meidät pakattiin vankivaunuihin ja matka kohti itää alkoi. Ylitimme Amu-rin ja kuukauden junareissun päätteeksi häämötti pääteasema. Saatoimme näh-dä horisontissa Sahalinin saaren, joten varmasti oltiin kaukana kotoa. Odotimme laivakuljetusta määränpää-hämme. Nähdessäni minkälaista lastia laiva purki tullessaan, huolestuin todel-la. Noin kolmetuhatta heikkokuntoista vankia velloi apaattisena ulos laivasta. Heiltä oli amputoitu ilmeisesti paleltumi-en takia käsiä ja jalkoja. Heidän jatkosi-joituksesta minulla ei ole tietoa, mutta oma kohtalonikin vaikutti sinetöidyltä” kertoo Miller matkastaan Magadaniin. Sieltä matka jatkui kolmesataa kilo-metriä Kinginsnin piirin Belovin kylän kultakaivoksille.

Miehet uuvutetaan nopeasti

Vangit kapusivat joka päivä kolmen kilo-metrin matkan kaivokselle vartijoiden ja koirien saattelemana. Suuremmilla lei-päannoksilla vankeja yritettiin houkutella kovempiin työsuorituksiin: ”Annokset vaihtelivat 400 grammasta aina runsaaseen kiloon asti. Tosin osaston pomo määräsi mielival-taisesti jokaisen miehen työsuorituksen arvon. En kuulunut suosikkeihin, joten selkäsaunojen lisäksi minut pidettiin aina alimmassa leipäannoksessa. Leipä oli kylläkin jonkinlaista taikinavelliä, jon-ka ohella tarjottiin laihaa linssikeittoa. Keittoa hörpittiin amerikkalaisten lah-joittamista säilykepurkeista, joissa näkyi vielä ivallisesti teksti haudutettua sian-lihaa.” Kahden kuukauden jälkeen Millerin paino oli pudonnut alle 50:n kilon, eikä kuolema ollut enää kaukana. ”Tulimme kaivoksesta, enkä jaksanut enää askel-takaan. Latvialainen kaverini kantoi mi-nut kolmen kilometrin matkan takaisin leirille. Kaikki porttien ulkopuolelle uupuneet jätettiin hankeen paleltumaan ja ruumiit korjattiin pois seuraavana päivänä. Mi-nut vietiin sairastuvalle, jossa olin tajut-tomana 36 tuntia. Yhteen punkkaan mahdutettiin kolme vankia ja jos joku sattui kuolemaan, niin hänet yksinkertaisesti tipautettiin lattial-le” kuvailee Miller leirielämän arkea.

Ahakselle kovennettua kuria

Ahaksen kanssa ystävystynyt lääkäri va-

Olot ovat helpot-tuneet kesällä 1955 ja vangit ovat vaihteeksi heinätöissä.

Työkalut ovat jä-reydestä päätellen tehty kestämään ikuisesti. Vangit olivat pakkotyö-leireillä kulutus-tavaraa.

Ahaksen päi-vän urakka on tehty ja ilta-pala on vielä edessä. Se ei valitettavasti tuonut koskaa positiivisia yl-lätyksiä.

42

pautettiin tai siirrettiin muualle vuonna 1951. Sen seurauksena Ahaskin joutui takaisin hiilikaivokseen. ”Työskentelin kaivoksessa puolivuot-ta ja sitten minut kutsuttiin vanhojen näyttöjeni perusteella takaisin sairaalan hommiin. Sairasosaston johtajana toimi-nut venäläinen naisyliluutnantti kirjoitti minulle terveydentilani perusteella va-pautuksen kaivostöistä. Loppujen lopuksi toimin ns. mustan kirurgian osastolla välskärinä, kunnes tuli jälleen käänne huonompaan” kertoo Ahas ja jatkaa: ”Leirillä pidettiin ratsiaa ja vankien piiloista löytyi myös teräasei-ta. Kanssani huonoissa väleissä ollut valkovenäläinen hallinnollinen johtaja il-meisesti ilmiantoi myös minut ja koko 80 miehisen parakkimme porukka mää-rättiin kahdeksi kuukaudeksi kovennetun kurin rangaistukseen. Päivän muona-an-nokseksi saatiin hieman leipää, laihaa keittoa ja keitettyä vettä. Leirin komentaja sai määrätä koven-nettua rangaistusta maksimissaan kaksi kuukautta, mutta ensimmäisen rangais-tuksen täytyttyä meitä syytettiin paon valmistelusta ja siitä seurasi uusi ran-gaistus. Vaikka ruoka-annokset hieman suurenivat, niin minulta katosivat viimei-setkin lihan rippeet luiden päältä” tote-aa Ahas ankaria aikoja muistellessaan.

Kaali loppuu leiristä

Muonitustilanne muuttui yllättäen ke-väällä 1951. ”Perustarvikkeena ollut hapankaa-li loppui varastoista ja sapuska tehtiin eri jauhoista. Mahat täytettiin leivällä ja kanttipaloja jäi joskus hieman ylikin. Ne pantiin likoamaan parakeissa oleviin ve-sitynnyreihin ja näin saatiin ravintolisäk-si alkeellista kotikaljaa. Prosentteja siinä ei valitettavasti ollut” naurahtaa Ahas. Uuden kaalisadon kypsyessä ylimää-räiset leipäannokset katosivat heti. Nir-soilu ravinnon suhteen ei auttanut, jos aikoi selvitä leiriltä hengissä. Ahas kertoo leirikeittiön herkuista: ”Perusjuttuna oli juureksista tehty keitto tai oikeammin sose. Kaikki juurekset pa-leltuivat tietysti talvella ja keittiömiehillä oli helppo homma heittää tarvikkeet kie-huvaan veteen. Siellä ne hajosivat heti atomeiksi, eikä kukaan voinut tarkastaa mitä kattilaan oli oikeastaan laitettu. Joskus harvoin tuotiin Kauko-Idästä lohenpäitä ja niistä tehtiin soppaa. Haju oli jokseenkin karmaiseva, mutta jokai-nen ymmärsi pinnalla kelluvan kalaras-van ravintoarvon. Puuroa saattoi olla aa-muisin joku lusikallinen, mutta leipä py-syi tärkeimpänä perustarvikkeena. Ilman sitä leiriltä ei olisi selvinnyt kukaan”. Hämmästyttävää kyllä leireille toimi-tettiin paketteja jo vuodesta 1948 läh-tien. ”Onnekkailla oli sukulaisia, jotka vielä pystyivät lähettämään vähistään jotakin leirille. Me vangit saimme lähettää kaksi kirjettä vuodessa, mutta minulla ei ollut oikeastaan enää ketään kelle kirjoittaa. Tätini eli Tartossa, mutta hänkin oli me-nettänyt koko omaisuutensa sodan seu-rauksena.

Sain häneltä vankeusaikanani kaksi pientä pakettia. Toisesta postin tarkasta-nut pomo vei kylläkin kaipaamani purkil-lisen sianrasvaa” muistelee Ahas.

Lakkoaalto leviää

Stalinin kuolema vuonna 1953 johti yl-lättävään tilanteeseen pakkotyöleireillä. Vangit vaativat uusia oikeudenkäyntejä ja arviointeja rangaistustensa oikeelli-suudesta. Ennenkuulumattomana painostuskei-nona leireillä myös lakkoiltiin ja tuotan-non keskeydyttyä myös hallintoviran-omaiset heräsivät. Ahas kuvailee tapahtumien kehitystä: ”Naapurileirille tuli varasisäministerinä toiminut kenraaliluutnantti tarkastus-käynnille. Joku rikosvangeista heitti häntä kivel-lä. Tästä seurauksena vartijat avasivat tulen ja 40 vankia kuoli. Meidän leirillä jotkut vangit yrittivät vapauttaa kaverei-taan kovennetun kurin parakeista. Varti-jat ampuivat varoituslaukauksia, mutta pahaksi onneksi tähtäys oli huolimaton-ta. Jotkut luodit osuivat muihin parak-keihin ja kolme vankia kuoli”. Välikohtauksiin reagoitiin yllättävän nopeasti ja tilanne leireillä muuttui ra-dikaalisti. ”Meidät vangit komennettiin pihalle kuuntelemaan varasisäministerin uusia määräyksiä leirin johtajalle. Helpotuksia tuli useita. Kalterit ja lu-kot oli poistettava parakeista, samaten vankinumerot vaatteistamme. Leirille määrättiin perustettavaksi ruokakauppa. Ja mikä tärkeintä meille määrättiin sa-mat oikeudet tavallisella työleireillä ole-vien vankien kanssa. Tämän mukaan saisimme työstä pien-tä palkkaa, tosin vähennettynä ylläpito-kuluilla. Käytännössä useimmat vangit jäivät kuitenkin aina ”punaiselle” eli velkaa valtiolle. Tärkeintä oli se, että työnormit ylittämällä sai lyhennettyä rangaistusaikaa” kertoo Ahas.

Vuonna 1955 vankeja alennettiin ar-mahtamaan yleisemmin ja Ahaskin pää-si palaamaan Viroon saman vuoden lo-kakuussa. Siirto hautauskomennuskuntaan

Millerin kunto todettiin surkeaksi, eikä häntä voitu passittaa takaisin kaivostöihin. ”Lääkäri totesi minun kykenevän te-kemään kaksi tuntia ruumiillista työtä päivässä ja niinpä päädyin hautausko-mennuskuntaan. Leirillä riitti vainajia ja latvialainen sai-raala-apulainen piti meidän ryhmämme puolta. Hän hälytti meidät aina paikalle, kun kyseessä oli oikein laiha tai pieni kokoinen ruumis. Ruumiit oli näet kannettava umpihan-gessa puukirstussa 500 metrin päässä olevaan joukkohautaan. Vainajat vain kipattiin sinne ja kirstu vietiin takaisin leiriin seuraavaa ruumista varten. Lei-rin pomo kannusti meitä ahkerampaan työntekoon lupaamalla meille henkilö-kohtaiset arkut kunhan aika meistä jät-tää” kertoo Miller hautauskäytännöistä.

Yllättävä käänne parempaan

Miller joutui kuntouduttuaan takaisin kaivoksen uumeniin. Vuosien pakkotyön jälkeen vuonna 1952 Millerille ilmoitet-tiin, että hän on oikeastaan täysin vää-rässä leirissä. ”Minulle ja samassa tilanteessa ole-valle ukrainalaiselle annettiin palat saip-puaa. Sillä sai juuri hädin tuskin naaman pestyä kaivoksesta ihoon tarttuneesta pinttyneestä liasta. Meidät siirrettiin vajaan kilometrin päässä olevaan työleiriin, jossa olot muuttuivat täysin. Sinne oli majoitettu yhteen suureen telttaan autonkuljetta-jia, rakennusmiehiä ja muitakin hieman paremmassa asemassa olevia. Telttaan majoitettiin kaikkiaan 60 vankia ja nyt sai liikkuakin melko vapaasti. Aamulla ja illalla pidettiin tietysti nimenhuuto.

Suomen armeijan vänrikki Villem Ahas (kuvassa keskellä) avustamassa välskärinä pakkotyö-leirillä tehtyä leikkausta.

43

Leirin kokki värväsi minut keittiöapu-laiseksi ja se oli sen hetken unelmie-ni täyttymys. Keittoa sai syödä mahan täyteen, se ei edes kelvannut kaikille. Kyllä minua hirvitti, kun leirin päällikkö-nä toiminut kapteeni käski minun kan-taa keittoa ämpäreillä sioilleen. Ja vain muutaman sadan metrin päässä pakko-työvangit nääntyivät nälkään. Eipä sitä sapuskaa voinut sinne mitenkään toimit-taa” harmittelee Miller.

Uusi ura lääkintämiehenä

Työleirillä kaikkia saattoi muuttua käden-käänteessä ilman minkäänlaista varsi-naista logiikkaa. Asiat riippuivat suhteis-ta ja siitä kuinka luotettavaksi itse kukin arvioitiin. Eri vaiheiden jälkeen Millerille avautui yllättäen aivan uudet tehtävät: ”Leirin lähellä oli pieni 300 hengen kylä, jossa asui vapautettuja vankeja. He olivat pää-sääntöisesti oikeita rikollisia, poliittisia vankeja ei heidän joukossaan juuri ollut. Leirin lääkäri kuuli, että vankien joukos-sa on yksi virolainen ja hän etsi minut käsiinsä. Hän halusi minut sairastuvalle lääkin-tämieheksi erään venäläisen tilalle, joka kuulemma varasti kaikenlaista lääkärin tupakoista lähtien. Jostain syystä virolai-silla oli rehellinen ja kunniallinen maine lääkärin silmissä. Aloitin hommat siellä ja sain kaikenlaista oppia siellä lääkkei-den valmistamisesta lähtien”. Leirin lääkäri oli katjuushapataljoonan entinen lääkintäupseeri Vladimir Subo-tin, joka oli tuomittu maanpetturuudes-ta. Miller kertoo taustoja: ”Hän oli mu-kava kaveri ja ansioitunut rintamalla aina Stalingradin taisteluja myöten. Hänelle ja muutamalle muulle puna-armeijan upseerille kävi hieman heikosti

Berliinin valtauksen yhteydessä. Heidän autonkuljettajansa ajoi suoraan saksa-laisten asemiin ja miehet jäivät sotavan-geiksi. Seuraavana päivänä omat joukot kylläkin vapauttivat heidät, mutta neu-vostokäytännön mukaan miehet katsot-tiin pettureiksi ja tuomittiin ankarasti”.

Siirto tinakaivokselle

Työt sairastuvalla sujuivat Milleriltä mal-likkaasti, kunnes tuli uusi mutka mat-kaan. Leirin komentajan raskaana oleva vai-mo halusi tehdä abortin, mutta se oli ankarasti kiellettyä. ”Emme lääkärin kanssa halunneet missään tapauksessa ryhtyä tekemään aborttia. Jos siitä olisi paljastunut, niin rangaistuksena seura-si kahdeksan vuoden pakkotyötuomio. Niinpä toimenpiteen teki entisen ran-gaistuspaikkani pomon vaimo. Sehän meni todella pieleen ja seurauksena oli pahoja komplikaatioita. Nykyinen komentajani syytti asiasta minua, koska en ollut saanut lääkäriä ylipuhuttua abortin tekoon. Niinpä minut passitettiin välittömästi todelliseen kor-peen tinakaivokselle” kertoo Miller. Kaivos vaikutti Milleristä kuitenkin ikään kuin lottovoitolta, koska jokainen työpäivä siellä vastasi kolmea vankeus-päivää ja työstä maksettiin jopa pientä palkkaa. ”Kerrankin halusin töihin kaivokseen, koska olisin saanut kuitattua viimeisen vankeusvuoteni kolmanneksella. Minut määrättiin kuitenkin hommiin sairastu-valle. Työskentely siellä ei lyhentänyt tuomiota, eikä siitä maksettu edes palk-kaa. Leirin kirjanpitäjä naljailikin minun olevan ainoa tappiota tuottava vanki koko leirissä” harmittelee Miller heikkoa tuuriaan.

Milleristä lääkärin sijainen Miller kohosi yllättäen arvossaan: ”Lää-käri asui kolmen kilometrin päässä lei-

Villem Ahas toimii Suomen Sotaveteraanien Viron Yhdistyksen upseerienkerhon puheen-johtajana. Pakkotyöleiriltä kirjeen sai lähettää kahdesti vuodessa, nyt tahti on tiiviimpää.

Eduard Miller ja Villem Ahas puolisoineen toimituksen vieraana Tuusulassa. Muistojen veres-tämiseksi tarjolla on poikkeuksellisesti keittoruokaa...

ristä, eikä hän viitsinyt tulla joka päivä paikalle. Niinpä minä pidin aamuvas-taanotot ja annoin miehille vapautuksia työtehtävistä. Se oli kyllä melko huvittavaa. Räätäli, kokki ja muut erikoismiehet kävivät rui-naamassa minulta vapautuksia kavereil-leen kaivostöistä. Näin he saivat itsel-leen apulaisia ja minulle tyrkättiin pieniä lahjuksia maan tavan mukaan. Tehtäviini kuului myös tarkkailla leirin sapuskan laatua. Kokki väsäsi tietysti minulle oman erikoisannoksen, koska muille vangeille tehty keitto ei ollut järin hääppöistä”.

Vihdoin vapaaksi

Millerin rangaistus oli päättymässä ja onnikin hieman kääntyi parempaan. ”Vangit tiesivät tilanteeni ja pian teh-tiin uusi suunnitelma. Heillä oli nimit-täin töistä ansaittua rahaa leirin kassas-sa, mutta rahat sai vasta rangaistuksen päätyttyä. Niinpä usea vanki kirjoitti todistuksen rahojen lahjoittamisesta hyvälle kaverille eli minulle. Kassa maksoi kiltisti ja me jaoimme rahat puoliksi vankien kanssa. Näin pääsin leiristä melkoinen rup-lanippu taskussa” kuvailee Miller äkki-vaurastumistaan. Vapautuminen ei kuitenkaan tiennyt Millerille välitöntä vaikeuksien loppumis-ta: ”Eihän korvesta ollut mitään yhte-yksiä ulkomaailmaan. Niinpä tallustelin aluksi noin sata kilometriä talven tuu-lessa ja tuiskussa paikalliseen hallinto-keskukseen. Siellä minulle kirjoitettiin viralliset vapautuspaperit”. Viroon palasin 18.8.1954. Tasan kymmenen vuotta aikaisemmin lähdim-me Hangosta Paldiskiin ja sieltä rinta-malle Viron torjuntataisteluihin” päättää Miller kertomuksensa pitkäksi venähtä-neestä sotataipaleestaan.

44

Huoltoupseeriyhdistyksen kevätmatkaSITOVAT ILMOITTAUTUMISET 1.4.2009 MENNESSÄ – VIELÄ EHDIT!

Matkaohjelma

Torstai 30.04.2009Suomen aikaa:Klo 08.00– Lähtö bussilla HelsingistäKlo 09.30– Mahdolliset Kotkasta mukaan tulijatKlo 11.00–12.00 Rajahovi, lounas, omakustannusn. klo 12.15-13.45 Rajanylitys

Seuraavat kellonajat paikallista aikaa:Klo 14.45–n. klo 19.00 Ajo rajalta Puškiniinn. klo 19 majoittuminen hotelli Prince Kotchubeyhyn PuškinissaVapaavalintainen illallinen, omakustannus

Perjantai 01.05.2009Aamiainen hotellissaKlo 10.00–14.00 Katariinan palatsi mukaan lukien Meripihkahuone ja puisto, Kiinalainen KyläKlo 14.00–15.00 vapaavalintainen lounas, omakustannusKlo 15.00–17.00 Aleksanterin Palatsi klo 19.00 Illallinen Podvorie-ravintolassa, kansanperinne esitys, hinta 56 e/henkilö, ennakkoon ilmoittautu-neille ja maksaneille. Hinta sisältää illallisen juomineen. Bussikuljetus, n. 15 min. hotellilta.

Lauantai 02.05.2009Aamiainen hotellissaKlo 09.30 alkaen retki HatsinaanLounas Pavlovsk Palace Cafessa (omakustannus/lisämaksusta) Lounaan jälkeen Pavlovskin PalatsiKlo 19.00 Lähtö illalliselle Klo 20.00 Illallinen ravintola Demidovissa Pietarin keskustassa. Romaanimusiikkiesitys. Hinta 58 e/henkilö, ennakkoon ilmoittautuneille ja maksaneille. Hinta sisältää illallisen, ei juomia ja bussikuljetuksen.

Sunnuntai 03.05.2009Bussimatka Puškino – Helsinki

Kokonaishinta 345 e hintaan sisältyybussimatkat suomalaisella turistibussillakolmen yön majoitus kahden hengen huoneessaaamiaiset hotellissaryhmäviisumin hankinta Suomen kansalaiselleryhmämatkustajavakuutus (pakollinen Venäjälle)viisumin rekisteröintimaksu

Palatsikierrosten opastetut hinnat ovat 21 e / palatsiLounas Pavlovsk Palace Cafessa 25 e / henkilö (etukäteen tilattuna, sis. alkuruoka, pääruoka, kahvi, ei juomia)

Sitovat ilmoittautumiset mukaanlukien halukkuus palatsikäynteihin ja illallisiin pyydetään osoit-teeseen risto.gabrielsson@hotmail.com ja vain poikkeustapauksessa puhelinviestissä numeroon 0408282366 1.4.2009 mennessä. Tilinumero ja viisumijärjestelyt lähetetään ilmoittautuneille erikseen.

Matkalle hyväksytään jäsenet järjestyksessä: 1. alustavasti varmasti mukaan ilmoittautuneet2. alustavasti mahdollisesti mukaan ilmoittautuneet ja 3- uudet ilmoittautuvat ilmoittautumisjärjestyksessä

Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matka-Prima Oy, KUVI 7515/05/MjMvHintaperuste:Hinnat perustuvat vähintään 25 henkilön osanottajamäärään ja 28.1.2009 voimassa olleisiin valuuttakurssei-hin ja hinnastoihin, joiden mahdollisesti muuttuessa pidätämme oikeuden vastaaviin muutoksiin.

Meripihkasali.

Katariinan Palatsi.

45

Kenttämuona kruunasi tapahtuman taas ker-ran.

Etelä-Suomen huoltomiehet tutustuivat huollon järjestelyihinJoulukuun alussa toistakymmen-tä huoltoveljä saapui Etelä-Suo-men Huoltorykmentin vieraaksi tutustuakseen huollon käytännön järjestelyihin KOSKI 08 -sotahar-joituksessa. Yhdistyksen jäsenet vahvistettuna pääkaupunkiseu-dun reserviläisjärjestöjen huollon avainhenkilöillä saivat kattavan läpileikkauksen nykyisen huolto-järjestelmän toiminnasta huolto-rykmentti - sotilasläänitasalla. Tutustumiskohteina olivat muun muassa huoltorykmentin esikun-ta, huollon johtoportaan johtama huoltokeskus sekä sotilasläänin esikunta. Viimeksi mainitun toi-miessa samalla koko sotaharjoi-tuksen johtoesikuntana.

Majuri Tapio Koistinen esittelee räjähdejouk-kueen toimintaa siellä jossain.

50 metriä kalliota pään päällä, siitä huolimatta hymy herkässä.

46

JR 200:n veteraaneja ystävineen kokoontui 7.2.09 Paldiskiin viettämään rykmentin perustamisen 65-vuotisjuhlaa. Kuvassa veteraanit ja Huoltoupseeriyhdistyksen edustajat ovat kokoontuneet Suomen-poikien Viroon saapumi-sen kunniaksi pystytetyn muistokiven ympärille. Huoltoveljistä mukana olivat Martti Tuomainen, Risto Rantakari, Heikki Huhtala, Antero Jauhiainen ja Hans Gabrielsson. Huoltoupseeri-lehti tervehtii ja onnittelee Suomen-poikia juhlavuoden johdosta!

JR 200:n perustamisesta 65 vuotta

Pysy mukana puolustusvoimien huollon suuressa muutoksessa

Huoltoupseeriyhdistyksen Pirkanmaan alueen tapaaminen pidetään tiistaina 14.4. klo 17– Materiaalilaitoksen tiloissa Hatanpäänvaltatie 30 ( Nokia - Siemens networks)

Ajankohtaista maavoimien huollosta ja kokemuksia Millogin käynnistämisestä.

Kerro tapaamisesta kaverillesikin.

Pasi Alho Seppo Laalo Kari Suvanto

47

Patria on kansainvälisesti toimiva puo-lustus- ja ilmailuteollisuuskonserni, joka toimittaa omaan erityisosaamiseensa ja kumppanuuksiin perustuvia, kilpailu-kykyisiä ratkaisuja asiakkailleen. Patrian omistavat Suomen valtio ja European Aeronautic Defence and Space Compa-ny EADS N.V.

Pohjoismainen yhteistyö lisääntyy Patrian toimintaympäristö on jatkuvas-sa muutoksessa, ja puolustusvälinete-ollisuuden kenttä kehittyy vauhdilla. Ki-ristynyt kansainvälinen tilanne vaikuttaa koko alaan ja saattaa kiihdyttää muutok-sia. Patrian toimitusjohtaja, Heikki Allo-nen ennustaa, että myös pohjoismaisen yhteistyön merkitys puolustuksen alalla lisääntyy lähivuosina. – Pohjoismaisen puolustusteollisuu-den hyvä yhteistyö juontaa juurensa pit-källe viime vuosituhannelle. Tähän asti Patrian merkittävin pohjoismainen vien-tikauppa maavoimapuolella ajoittuu vuo-sille 2001–2004, jolloin Ruotsi tilasi 167 kappaletta Patrian XA-203S perusajo-neuvoja ja XA-202S järjestelmäajoneu-voja. Myös kranaatinheittimien, rynnäk-köpanssariajoneuvojen sekä tuotteiden elinkaaripalvelun kehittämisessä meillä on yhteisiä projekteja. Paraikaa markki-noimme aktiivisesti Patria AMV–ajoneu-voamme seuraavan sukupolven ratkai-suna myös pohjoismaiselle markkinalle. Uskon, että meillä on parhaan ratkaisun lisäksi näyttöä kansainvälisestä menes-tyksestä sekä monilla tavoin yhteinen kulttuuri valtteinamme.

Puolustusvoimien kumppaniesittely – Patria

– Hyvä esimerkki Patrian kannalta merkittävästä liiketoiminnasta on tasa-osuuksin Norjan valtion kanssa omista-mamme Nammo, joka kehittää ja tuot-taa ammus- ja ohjustuotteita sekä de-militarisointipalveluita. Nammon kautta olemme merkittävällä tavalla mukana pohjoismaisen puolustusvälineteollisuu-den yhteistyön ytimessä ja turvaamme samalla kotimaan huoltovarmuutta. Patria on Pohjoismaiden johtava sotilas- ja viranomaishelikoptereiden huoltoyhtiö. Vuodesta 1999 alkaen olemme toimineet Ruotsissa ostet-tuamme silloisen Ostermans Aeron – nykyisen Patria Helicopters AB:n. Yhtiön noin 100 työntekijää huoltavat niin Ruotsin puolustusvoimien kuin Ruotsin poliisinkin kopterikalustoa. Uusin pohjoismainen yhteistyökuvio liittyy Patrian valmistamiin NH90-kulje-tushelikoptereihin, joista ensimmäiset on jo luovutettu Suomen ja Ruotsin Puolustusvoimille. Patria valittiin vuon-na 2001 kokoonpanemaan Pohjoismai-seen helikopterihankkeeseen liittyen 50 NH90-helikopteria. Patria on ollut jo pitkään Suomen puolustusvoimien strateginen kumppa-ni, ja kumppanuutta halutaan jatkaa ja syventää edelleen. Patria tavoitteleekin keskeistä roolia NH90-helikoptereiden tuessa pohjoismaisella tasolla. Joulu-kuussa 2007 solmittu raamisopimus NH Industriesin kanssa teknisen tiedon siirtämisestä ja huoltopalveluiden tarjoa-misesta yhdessä tähtää nimenomaan tämän strategisen päämäärän toteutu-miseen.

Tavoitteena palveluiden kehittäminen Kuten laajemminkin metalli- ja konepaja-teollisuudessa, myös puolustusteollisuu-dessa painopiste on siirtymässä puhtaas-ta valmistuksesta myös tuotteisiin liitty-viin elinkaaripalveluihin, kuten huoltoon, kunnossapitoon ja koulutukseen. Heikki Allonen uskookin, että jatkossa Patrian lii-ketoimintoja voidaan kehittää pidemmälle erilaisiin palvelukokonaisuuksiin liittyen. – Palveluliiketoimintoja tulee jo nyt arvostaa korkealle koko Patriassa. Jat-kossa elinkaaren tukipalveluiden kehit-tämiseen ja niiden merkityksen kasvat-tamiseen paneudutaan nykyistäkin pai-nokkaammin, hän linjaa. Esimerkiksi Aviation-liiketoiminnassa Patrian kilpailukykyä voidaan parantaa suurelta osin juuri huoltoon ja kunnos-sapitoon ja kouluttamiseen liittyvän osaamisen perusteella. Uutena element-tinä on mukaan tullut vahvasti myös lentäjien koulutus. – Solmimme syyskuussa Ilmavoimien kanssa yhteistyösopimuksen kansainvä-lisen lentokoulutuskeskuksen perustami-sesta. Toinen kiinnostava ja laajuudeltaan erittäin merkittävä avaus palveluun liittyvi-en liiketoimintojen kehittämisen puolella on maavoimien kalustohuollosta ja kun-nossapidosta vastaava tytäryhtiömme Mil-log, joka aloittaa toimintansa vuoden 2009 alussa. Eikä mielestäni ole lainkaan mah-doton ajatus, että olisimme kiinnostuneita myös muun muassa kotimaan turvallisuus-palveluista käsitteen laajemmassakin mer-kityksessä, Heikki Allonen sanoo.

Kumppanin laatutuotantoa.

48

Karjalan Huoltopataljoonan ko-mentaja everstiluutnantti Timo Saarinen luovutti pataljoonan komentajan tehtävät everstiluut-nantti Eero Pakariselle 29.9.2008 Vekaranjärvellä järjestetyssä luo-vutus- ja vastaanottoparaatissa. Everstiluutnantti Saarinen siirtyi 1.9.2008 lukien Maavoimien Esi-kuntaan huolto-osaston apulais-osastopäälliköksi Mikkeliin. Evers-tiluutnantti Pakarinen siirtyi nykyi-seen tehtäväänsä Lahdessa sijait-sevan Hämeen Rykmentin Huolto-koulun johtajan tehtävästä.

Maavoimien mekanisoitu valmiusyhtymä

Karjalan Prikaati on vireä, kehittyvä ja erittäin suorituskykyinen Itäisen Suo-men mekanisoitu valmiusyhtymä. Pri-kaati sijaitsee Valkealan kunnassa Ve-karanjärvellä. Prikaatin päätehtävä on kouluttaa maavoimien kaikkien aselajien sotilaita isänmaan puolustamisen vaa-tiviin tehtäviin. Samalla prikaati ylläpi-tää kulloisenkin tilanteen edellyttämää valmiutta ja huolehtii joukkojen varus-tamisesta. Karjalan Prikaati on saanut käyttöönsä runsaasti maavoimien mo-derneinta kalustoa ja mahdollisuudet sen täysitehoiseen käyttöön Vekaranjär-vellä ovat ainutlaatuiset. Vekaranjärven varuskunnassa ovat edustettuna kaikki maavoimien aselajit organisoituna kuu-teen joukkoyksikköön. Tulivoiman kasvu, sotavarustuksen teknillistyminen, ase- ja johtamisjärjestelmien lisääntyminen sekä kuljetuskaluston monipuolistumi-nen ovat lisänneet huollon tarvetta.

Aitoa luopumisen tuskaa

Ainutlaatuisen ja hyvähenkisen joukon komentajan tehtävästä luopuminen veti

Karjalan Huoltopataljoonan komentaja vaihtui

tehtävässään hyvin menestyneen ja pidetyn hengen rakentajan everstiluut-nantti Timo Saarisen mielen apeaksi. Luovutuspuheessaan everstiluutnantti Saarinen totesi muun muassa seuraa-vaa: ” Huolto taistelee ja tukee. Huol-to mahdollistaa joukkojen toiminnan ja operaatiot. Meitä on mitattu monissa harjoituksissa ja eritoten päivittäisessä toiminnassa. Tehtävämme olemme täyt-täneet erinomaisin arvosanoin. Olemme etulinjan joukko monessa mielessä ja

voimme olla siitä ylpeitä. Karjalan Pri-kaati on upea joukko. Sen vahvuus on erilaisuudessa ja monimuotoisuudessa, jota yhdistää yhteistoiminta ja ”Kaarti Päälle” henki. Leimaa antavaa prikaatin toiminnalle on eteenpäin katsominen ja ennakkoluuloton toiminta – tekemisen meininki, niin kuin valmiusyhtymässä pitääkin olla. Prikaatin vahvuus on sen joukkoyksikössä ja niiden saumattomas-sa yhteispelissä.

Samassa veneessä ollaan

Vastaanottopuheessaan everstiluutnant-ti Eero Pakarinen lausui muun muassa seuraavaa: ”Huollon suorituskyvyn rakentaminen ja käyttö perustuvat selkeisiin johtosuh-teisiin, toimintamenetelmiin, täsmälli-sesti määritettyihin tehtäviin ja vastuu-alueisiin sekä riittävään ja tarkoituksen-mukaiseen resursointiin. Palveluiden tuotannossa strateginen kumppanuus lisääntyy ja omaa toimintaa on kehitet-ty muodostamalla palvelukeskuksia eri toimialoille. Joukko-osaston huolto on pirstaloitunut usean eri toimijan vastuul-le. Tämän johtaminen, hallinta ja synkro-nointi ovat haasteita. Tehtävien vastaanottoon liittyen toteu-tettu valvontatarkastus ja perehdyttämis-

Evl Saarinen on luovuttanut Karjalan Huoltopataljoonan, sen perinteet ja lipun evl Pakariselle

Valmiusyhtymän huoltopataljoonan ohimarssi.

49

kierros yksiköissä ja niiden toimipaikoilla, antoivat selkeän kuvan sitä, missä Kar-jalan Huoltopataljoonassa mennään: toi-mintamalli on toimiva, joukon henki on hyvä ja järjestelmä toimii. Karjalan Huol-topataljoona hyvä ja arvostettu työpaik-ka ja sen työyhteisö koostuu osaavasta henkilöstöstä. Yhteistyö huollon järjes-telyissä Puolustusvoimien Ruokahuollon Palvelukeskuksen Vekaranjärven Muoni-tuskeskuksen ja Sotilaslääketieteen Kes-kuksen Vekaranjärven Terveysaseman kanssa jatkuu kiinteänä hyvässä henges-sä johtosuhdemuutoksista huolimatta. Tahto, asenne ja me-henki ratkaisevat. Johtamistasosta riippumatta on kaikkien esimiesten rooli hengen kohottamisessa merkityksellinen, koska ympäristö ja ti-lanteet vaihtelevat jatkuvasti. Työpisteen työnjohtajan tai ryhmänjohtajan aikaan-saamaa me-henkeä tarvitaan samalla lailla kuin joukkueenjohtajan, osaston johtajan, yksikön päällikön tai pataljoo-nan komentajankin luomaa me-henkeä. Jotta vene kulkee samaan suuntaan, on meidän kaikkien osuus tärkeä. Tähän päästään, kun valmistaudumme tehtä-viimme, kunnioitamme toisen erikois-osaamista, pysymme omassa roolissam-me ja olemme luotettavia. Toimimme arvoperustamme mukaisesti. Me-hen-gen kehittäminen on tehtävä siten, että korostetaan omia positiivisia seikkoja. Negatiivinen suhtautuminen on omiaan heikentämään yhteistyöhalua ja -kykyä. Paras keino hengen parantamiseksi on onnistunut palvelussuoritus, esimiesten kannustus ja oikeudenmukaisuus.”

Mekanisoidun valmiusyhtymän huoltopataljoonasta valmius-prikaatin huoltopataljoonaksi

Karjalan Prikaati on mekanisoitu valmi-usyhtymä. Sen päätehtävä on kouluttaa maavoimien kaikkien aselajien sotilaita isänmaan puolustamisen vaativiin teh-täviin. Vekaranjärvellä on ainutkertainen mahdollisuus kaikkien aselajien yhteis-

Karjalan Huoltopataljoonan ohimarssin vastaanotto. Vasemmalla tehtävän luo-vuttanut evl Timo Saarinen, keskellä uusi komentaja evl Eero Pakarinen ja oi-kealla Autojoukkojen Kymenlaakson Kilta ry:n puheenjohtaja Erkki Tuohisaari.

toiminnan päivittäiseen harjoitteluun. Karjalan Prikaatissa ovat edustettuna kaikki maavoimien aselajit organisoitu-na kuuteen joukkoyksikköön, joita ovat Kymen Jääkäripataljoona, Karjalan Tykis-törykmentti, Salpausselän Ilmatorjunta-patteristo, Kymen Pioneeripataljoona, Itä-Suomen Viestipataljoona ja Karjalan Huoltopataljoona. Niistä jokainen vastaa osaltaan huollon joukkotuotannosta ja niissä kaikissa työskentelee ja palvelee huollon henkilöstöä ja asevelvollisia. Karjalan Huoltopataljoonan olemas-saolon oikeuttavat tehtävät voidaan tii-vistää kolmeen avainsanapariin; huollon joukkotuotanto, huollon palvelut ja huol-lon valmiustehtävät. Toisin sanoen patal-joonan tehtävänä on tuottaa operatiivis-ten vaatimusten mukaiset huoltojoukot kouluttamalla varusmiehiä, reserviläisiä ja henkilökuntaa. Karjalan Huoltopataljoona johtaa prikaatin keskitetyt huollon kurs-sit (noin 22 kurssia/saapumiserä) sekä ohjaa ja tukee Karjalan Prikaatin muiden joukkoyksiköiden huoltojoukkojen tuotta-

mista. Karjalan Huoltopataljoona tuottaa laadukkaat huollon palvelut valmiusyhty-män joukoille ja muille tukeutuville asi-akkaille. Lisäksi se ylläpitää ja kehittää valmiusyhtymän ja valmiusprikaatin jouk-kojen taistelukelpoisuutta, toimintakykyä ja valmiutta huollon osalta. Karjalan Huoltopataljoonan tehtävänä on luoda ja kehittää mekanisoidun pri-kaatin huoltokonseptia. Karjalan Huol-topataljoonan synnyn ja organisoinnin kivijalka on sodan ajan joukko Karjalan Jääkäriprikaati ja sen huoltopataljoona sekä muut huoltopataljoonan joukkotuo-tantovastuulle käsketyt huoltoyksiköt.

Karjalan Huoltopataljoona toivottaa teille kaikille Huoltoupseeri-lehden

lukijoille hyviä hiihtokelejä ja alkavaa kevättä.

Karjalan Huoltopataljoonan komentaja everstiluutnantti

Eero Pakarinen

Huoltoupseeriyhdistys ry:n SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS järjestetään maanantaina 16.3.2009 klo 17.30 alkaen Hämeen Rykmentissä Lahdessa Upseerikerholla (Hennalankatu Ral 7). Opastus järjestetään varuskunnan portilta.

Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 11 pykälän mukaiset asiat. Kokouksen isäntänä toimii Logis-tiikkapäällikkö prikaatinkenraali Juhani Kääriäinen.

Ennen kokousta on yhdistyksen valtuuskunnan kokous klo 16.00 alkaen samassa paikassa.

Kokoukseen liittyen DI Marjo Kauhaniemi Huoltokoulun tutkimus- ja kehittämisosastolta pitää alustuksen aiheesta " Logistiikan kehittyminen ja sen vaikutukset puolustusvoimiin ja huoltovarmuuteen seuraavilla vuo-sikymmenillä".

Kokouksen jälkeen iltapala viihtyisällä ja perinteisellä Lahden Upseerikerholla. Tilaisuus päättyy klo 22.00 mennessä.

Kuljetustuki on järjestetty Lahden rautatie- ja linja-autoasemalta. Tähän liittyen pyydetään ottamaan yhteyttä yhdistyksen sihteeriin kapt Mika Pyykköön (mika.pyykko@hotmail.com)

Tervetuloa!

Samalla muistutetaan jäsenistöä vielä jäsenmaksujen maksamisesta. Uudet jäsenmaksulomakkeet postite-taan kevään aikana ja vanhoja maksamattomia voi vielä maksaa.

50

Henkilötapahtumia

Miten olet aikanaan päässyt huoltoupseerin vaativiin tehtäviin?Omat alkuperäiset sotilastaustani ovat aika toiminnalliset ja pohjautuvat tiuk-koihin taistelujoukkoihin. Kova Rannikko-jääkärikoulu loi pohjan monipuoliselle ja liikkuvalle erikoisjoukolle, jonka johtami-sessa korostuivat myös keskimääräistä haasteellisemmat huollon näkökulmat. Oma roolini oli kuitenkin silloin vielä “etulinjan kovissa tehtävissä”. Muutoksen tuulet iskivät kuitenkin jo sangen ”nuorena”, kun everstiluutnantti Leo Puustinen 1990-luvun alussa lähti organisaatiouudistuksen myötä uudista-maan myös Helsingin Sotilasläänin sil-loista huoltoa. Hän tiedusteli halukkuut-tani vaihtaa sijoitusta ja tehtäviä huollon puolelle ja sillä tiellä olen edelleen

Mediassa käydään juuri nyt vilkasta keskustelua reservin tulevista supistamisista, valikoivaan asevelvollisuuteen siirtymisestä ja jopa ammatti-armeijaan siirtymisestä. Miten näet nämä skenariot järjestötoiminnan kannalta? Yleisesti ottaen se on varmasti mittava haaste maanpuolustusjärjestöille. Ongel-maksi muodostuu varmasti muun mu-assa “luontaisen ensikontaktin” vähene-minen, kun entistä harvempi käy läpi asevelvollisuuden, tällöin myös jatkoha-lukkuus vapaaehtoiseen järjestötoimin-taan menettää luontevat ensiaskeleen-sa. Ilman asevelvollisuustaustoja tuon kiinnostuksen herättäminen on vaikeaa ja oikeiden kohderyhmien tavoittaminen haastavaa. Haasteena on myös koulutuksen pai-nopisteen ja puolustushallinnon kautta kanavoituvan tuen suuntautuminen “vi-rallisempien” mutta nykyistä suppe-ampien joukkojen, vaikkapa maakunta-joukkojen, suuntaan. Samalla myös osa laajemman maanpuolustusyhteisön kan-nalta kiinnostavista aiheista ja kursseis-ta ”siirtyy” näille pienemmille kohde-ryhmille. Tällöin ilman sijoitusta olevien tai enemmän jatkokoulutusta haluavien mahdollisuudet saada lisäkoulutusta vä-henee. Toisaalta integroituminen osaksi uuden-laista maanpuolustuksen kokonaiskenttää tuo paljon uutta opittavaa ja koettavaa monelle, joka muuten saattaisi kokea jää-vänsä ”järjestelmän” ulkopuolelle. Vaikka varsinaisen sotilaskoulutuksen saaneiden määrä vähenee, tämä laajempi näkökul-ma maanpuolustukseen tasapainottaa maanpuolustusharrastuksen tilannetta.Itsekseen tämä ei toki tapahdu.

Eri osapuolten, erityisesti järjestöjen, on tarpeen syvällisesti jäsentää oma roolinsa ja palvelunsa potentiaalisille jäsenilleen. Vanhat mallit yksin jättävät monet henkilöt ja osa-alueet helposti ulkopuolelle niistä uusista mahdollisuuk-sista, joita uusi tilanne tuottaa niin yksi-löille kuin järjestökentällekin. Huoltoupseeriyhdistys on mielestäni oivallinen esimerkki järjestöstä, jossa jo pitkään on toimittu tämän kaltaises-sa ”uudessa” toimintakentässä. Integ-roituminen elinkeinoelämän toimijoiden kanssa on luonut pohjan, jossa eri taus-toilla olevat, niin siviilit, reserviläiset kuin ammattisotilaatkin ovat löytäneet yhteisen foorumin ajaen samalla voi-makkaasti maanpuolustuksen kokonais-kehittämistä.

Miten puolustusvoimien logistiikka- ja huoltojärjestelmän integroituminen siviili- ja elin-keinoelämään on mielestäsi näkynyt omalla toimialallasi? Verkottuminen, kumppanoituminen, tie-don ja tietojärjestelmien kehittyminen tuovat tehokkuutta ja joustavuutta toi-mintaan. Toisaalta uuden tyyppiset uhat tai suoranaiset hyökkäykset, jotka poik-keavat perinteisistä toimintamalleista, pohjautuvat juuri pitkälti verkostoihin, tietojärjestelmiin tai informaatioon koh-distettaviin operaatioihin. Näihin haasteisiin on kyettävä vastaa-maan jatkuvasti myös ”syvän rauhan ai-kana” ja niitä on kyettävä ennakoimaan huomattavasti tehokkaammin kuin pe-rinteisiä, usean kuukauden mittaan hil-jalleen eskaloituvia ”konkreettisempia” uhkia. Tämä taistelu on käynnissä ja se on jatkuvaa. Sitä on käytävä niin kan-sainvälisen konfliktin tasoisen uhan kuin perinteisemmän pienimuotoisen yksi-täishyökkäyksen tai esim yritysvakoilun

varalta. Avainasemaan nousee toimin-nan ja tietojärjestelmien jatkuvuuden turvaaminen ennakoidusti. Monesti on perusteltua hyödyntää luotettavaa kumppania, jonka ydinosaa-miseen näiden kriittisten elementtien varmistaminen kuulu. Tällöin yritys tai vi-ranomainen voi itse keskittyä oman var-sinaisen ydintoimintansa hoitamiseen.

Mihin suuntaan Huoltoupseeri-yhdistystä tulisi kehittää ja mitä keinoja mahdollisiin muutoksiin on?Aluetoiminnan kehittämiseen on ryhdyt-ty panostamaan paljon. Yhdistyksen hal-litus on aktiivisesti ja määrätietoisesti ryhtynyt rakentamaan aluetoiminnalle mallia, joka pohjautuisi mahdollisimman pitkälle puolustusvoimien uuteen johta-mis- ja hallintojärjestelmään. Tavoitteena on, että yhteistoiminta niin palvelukses-sa olevien kuin reserviläistenkin välillä saataisiin mahdollisimman sujuvaksi.

Millaisena näet yhdistyksen 10 vuoden kuluttua? Näillä tulevaisuuden panostuksilla en näe mitään estettä sille, etteikö Huol-toupseeriyhdistys kykenisi jatkossakin menestyksekkäästi jatkamaan tehtä-väänsä. Uskon, että kun jälleen kym-menen vuoden päästä kokoonnumme arvioimaan tilannetta, voimme todeta huollon ja sen toimintaympäristön ke-hittyneen rinta rinnan sitä tukevan elin-voimaisen, ennakoivasti toimivan Huol-toupseeriyhdistyksen kanssa.

Miten koet valintasi vuoden 2008 Huoltoupseeriksi?Valinta oli itselleni vähintäänkin täydelli-nen yllätys. Olen ollut monet kerrat itse mukana valitsemassa Vuoden Huoltoup-seeria ja mielestäni valinnat ovat men-neet aivan oikeaoppisesti itse huollon ja logistiikan substanssin ansiokkaille edistäjille. Ainakin itselleni tämä on aina ollut päällimmäinen kriteeri. Itse koen toimineeni enemmänkin yleisrakentei-den ja toiminnan edistäjänä, kuin varsi-naisena huollon kehittäjänä. Näinä viimeisinä toiminnan nopean muutoksen vuosina tämä rooli on ehkä entisestään korostunut. Tästä syystä arvostankin valintaa suuresti: rinnastus todellisiin huollon ansioituneisiin kehit-täjiin, vaikka vain hetkeksi, on huomion-osoitus, joka lämmittää mieltä pitkään.

Vuoden 2008 Huoltoupseerin haastattelu

51

Plussa on Suomen monipuolisin kanta-asiakasjärjestelmä.

Saat K-Plussa-etuja yli 3500 ostopaikasta.

Yhteystiedot: www.plussa.com

Kaikki mitä tarvitset

SUOMEN SOTAVETERAANILIITTO Syöpäjärjestöt

C

Etukumppanit (ei kerrytä K-Plussa-pisteitä)

Yhteistyössä

52

* . C 7 5 3 *

HuoltoupseeriLäntisen maanpuolustus-alueen esikuntaHuolto-osastoPL 31513131 Hämeenlinna

Patria Oyj, Kaivokatu 10, 00100 Helsinki, info@patria.fi

Patria on kansainvälisesti toimiva puolustus- ja ilmailuteollisuus-konserni, joka toimittaa omaan erityisosaamiseensa ja kumppa-nuuksiin perustuvia, kilpailukykyisiä ratkaisuja asiakkailleen.

www.patria.fi