Imatran kaupunki Imatran seudun ympäristötoimi 2015 · Metsä Fibre Oy, Joutsenon tehdas 13 453 129 888 . 4. Stora Enso Wood Products Oy Ltd Honkalahti sawmill - - 22 32 . 5. Metsä

IImmaattrraann kkaauuppuunnkkii IImmaattrraann sseeuudduunn yymmppäärriissttööttooiimmii 22001155

TIIVISTELMÄ Etelä-Karjalan ilmanlaadun mittausverkko muodostuu Imatran, Lappeenrannan ja Svetogorskin kaupunkien alueille sijoitetuista 15 mittauspisteestä. Teollisuusrakenteesta johtuen ilmanlaadun tarkkailussa on keskitytty seuraamaan haisevien rikkiyhdisteiden, rikkidioksidin, typenoksidien, hiukkasten ja laskeuman pitoisuuksia kunkin paikkakunnan ulkoilmassa. Vielä 1990-luvun alussa aluetta kuormittivat suuressa määrin selluteollisuuden hajurikkiyhdistepäästöt sekä Imatralla paikallisen terästehtaan ja Lappeenrannassa mineraalien louhinnan tuottamat hiukkaspäästöt. 1990-luvun puolenvälin jälkeen suurten teollisuuslaitosten investoinnit ovat merkittävästi parantaneet alueen ilmanlaatua, joka näkyy ohjearvoylitysten vähenemisenä sekä yleisenä viihtyvyyden paranemisena. Nykyisin katujen hiekoitushiekka heikentää ilmanlaatua erityisesti keväisin keskusta-alueilla. Vuonna 2014 ilmanlaatua heikensi vähäluminen talvi, minkä takia katupölyjakso muodostui normaalia pidemmäksi. Imatralla myös uuden Prisman rakennustyömaan liikenteen seurauksena mitattiin keväällä ja alkukesästä korkeita hiukkaspitoisuuksia. Kesällä alueen teollisuuslaitoksissa oli prosessihäiriöitä, joiden seurauksena etenkin Lappeenrannassa kärsittiin ajoittain poikkeuksellisen paljon hajuongelmista. Itämatkailun väheneminen näkyi myös etenkin Imatralla Pelkolan mittauspisteen liikenneperäisten päästöjen pienenemisenä. Hajurikkiyhdisteiden (TRS) vuorokausiohjearvo ylittyi vuoden 2014 aikana Lappeenrannassa Pulpin mittauspisteellä ja Venäjän puolella Svetogorskin mittauspisteellä. Eniten korkeita TRS-pitoisuuksia mitattiin Svetogorskin mittauspisteellä. Myös muualla mittausverkon alueella mitattiin hetkittäin korkeita TRS-pitoisuuksia, jotka heikensivät viihtyvyyttä teollisuuslaitosten lähialueilla. Vuonna 2014 rikkidioksidipitoisuudet (SO2) olivat alle ohjearvojen. Vuoden aikana suurimmat pitoisuudet mitattiin Imatralla Rautionkylän mittauspisteellä, jossa mitattiin myös kaksi raja-arvon numeerisarvon ylitystä. Rikkidioksidin pitoisuudet kohosivat selluteollisuuden toimintahäiriöiden aikana sekä kaukokulkeuman vaikutuksesta etelätuulten aikana. Typenoksidien (NO ja NO2) pitoisuudet olivat suurimmillaan Lappeenrannassa Lappeenrannan keskustan ja Ihalaisen mittauspisteillä sekä Imatralla Pelkolan mittauspisteellä. Mittauspisteiden pitoisuustasoa nosti yleisesti vilkas liikenne. Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuudet ovat suurimpia kaupunkien keskusta-alueilla ja Lappeenrannassa Ihalaisen teollisuusalueen lähistöllä. Koko mittausverkon alueella suurimmat PM10-pitoisuudet mitattiin Lappeenrannassa Lappeenrannan keskustassa, Ihalaisessa sekä Imatralla Mansikkalassa. Valtioneuvoston vuorokausiohjearvo (70 µg/m³) ylittyi Lappeenrannassa Lauritsalan, Ihalaisen ja Lappeenrannan keskustan mittauspisteillä sekä Imatralla Mansikkalan mittauspisteellä. Kaikilla mittauspisteillä hengitettävien hiukkasten (PM10) suurimmat pitoisuudet mitattiin keväällä tiepölyaikana. Yleisesti hiukkaspitoisuuksien pienenemiseen pitkällä aikavälillä on vaikuttanut hiekoitushiekan laadun kehittäminen, keväinen katujen puhdistuksen tehostaminen ja mm. Lappeenrannan keskusta-alueella kalsiumkloridin käyttö tiepölyn sidonnassa. Pienhiukkasten (PM2,5) mittauksia tehtiin Imatralla Teppanalassa sekä Lappeenrannassa Lappeenrannan keskustan, Tirilän ja Pulpin mittauspisteillä. Kaikilla mittauspisteillä ylittyi WHO:n vuorokausiohjearvo 25 µg/m3. Suomen valtioneuvoston asetuksessaan (38/2011) antama vuosiraja-arvo (25µg/m3) ei ylittynyt millään mittauspisteellä. Etelä-Karjalan alueen sadeveden keskimääräinen rikkilaskeuma on pienentynyt viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Valtioneuvoston antama tavoitetaso 300 mg/m²/a ylittyi vuonna 2014 neljällä mittauspisteellä kuudesta. Myös laskeuman pH-, kalsium- ja fosforitasot olivat yleisesti korkeita.

ESIPUHE Vuonna 2014 Imatran, Lappeenrannan ja Svetogorskin ilmanlaadun tarkkailusta, mittausten laadun varmennuksesta ja raportoinnista ovat vastanneet ympäristönsuojelusuunnittelijat Minna Ahlqvist ja Riikka Litmanen sekä ympäristötarkastaja Arto Ahonen. Raportin ovat koonneet ympäristönsuojelusuunnittelijat Minna Ahlqvist ja Riikka Litmanen. Imatralla 14.4.2015

Imatran seudun ympäristötoimi Tainionkoskentie 14 55100 IMATRA p. 020 617 4319, 020 617 4301

Kuva kannessa: Ympäristötoimen oma kuva-arkisto

ILMANLAATU 2014: Imatra, Lappeenranta ja Svetogorsk ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

SISÄLLYSLUETTELO

1. JOHDANTO 1

2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2

2.1 Ilman epäpuhtauksien kuvaus 2

2.2 Teollisuuden ja liikenteen päästötiedot 3

2.2.1 Imatra 4

2.2.2 Svetogorsk 6

2.2.3 Lappeenranta 6

2.3 Mittauspisteet ja mittauskomponentit 8

2.3.1 Imatra ja Svetogorsk 8

2.3.2 Lappeenranta 11

2.4 Mittausmenetelmät 13

2.5 Yhdyskuntailmanlaadun ohje- ja raja-arvot 15

2.6 Ilmanlaatuindeksi 18

3. TULOKSET 20

3.1 Säätiedot 20

3.2 Imatran ilmanlaatutulokset vuonna 2014 22

3.2.1 Imatran ilmanlaatu ilmanlaatuindeksillä kuvattuna

vuonna 2014 22

3.2.2 Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) 23

3.2.3 Rikkidioksidi (SO2) 29

3.2.4 Typenoksidit (NO2 ja NO) 34

3.2.5 Hiukkaset ( PM10 ja PM2,5) 39

3.2.6 Laskeuma 45

3.3 Lappeenrannan ilmanlaatutulokset vuonna 2014 50

3.3.1 Ilmanlaatu ilmanlaatuindeksin mukaan Lappeenrannassa

vuonna 2014 50




3.3.5 Hiukkaset (PM10 ja PM2,5) 65

3.3.6 Laskeuma 72

3.4 Svetogorskin ilmanlaatutulokset vuonna 2014 76





3.4.4 Hiukkaset (PM10) 84

4. IMATRAN, LAPPEENRANNAN JA SVETOGORSKIN ILMANLAATUTULOSTEN

VERTAILU 85

4.1 Indeksi 85

4.2 Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) 86

4.3 Rikkidioksidi (SO2) 87

4.4 Hiukkaset (PM10 ja PM2,5) 88

4.5 Typenoksidit (NO2 ja NO) 90

4.6 Laskeuma 91

5. TULOSTEN TARKASTELU 94

5.1 Imatran ilman laatu 94

5.2 Lappeenrannan ilman laatu 95

5.3 Svetogorskin ilman laatu 97

6. KIRJALLISUUSLUETTELO 99

LIITE 1: Valtioneuvoston asetus 38/2011

LIITE 2: Ilmanlaatujulkaisuja

ILMANLAATU 2014: Imatra, Lappeenranta ja Svetogorsk .........................................................................................................................................................

1

1. JOHDANTO Tähän raporttiin on koottu ympäristösuojelulain 86/2000 25 §:n mukaiset yhdyskuntailmanlaadun mittaustulokset ja teollisuuden päästötiedot Imatran, Lappeenrannan ja Svetogorskin kaupunkien osalta vuodelta 2014. Mittauspaikkakunnat muodostavat yhtenäisen yhdyskuntailmanlaaduntarkkailun mittausverkon, joka käsitti vuonna 2014 15 mittauspistettä. Näistä 12:lla suoritetaan jatkuvatoimista mittausta, mikä mahdollistaa lähes reaaliaikaisen tiedon ilmanlaatutilanteesta koko mittausverkon alueella. Mittausverkkoon kuuluvien laitteistojen hoidosta ja tulosten raportoinnista vastasi keskitetysti Imatran seudun ympäristötoimen henkilökunta. Ilmanlaadun suhteen yhteisenä tekijänä kaikissa mittauskunnissa on selluteollisuuden haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) päästöt. Imatralla sijaitsee sellu- ja paperiteollisuuden lisäksi romurautaa hyödyntävä terästehdas ja Lappeenrannassa mineraalien louhinta- ja jatkojalostustoimintaa. Koko mittausverkon alueella energiantuotannosta aiheutuva rikkipäästö on vähäinen maakaasun käytöstä johtuen. Etelä-Karjalan alueelle on ominaista myös kaukokulkeuma, joka näkyy mm. SO2- , PM10- ja PM2,5- pitoisuustasojen kohoamisena etelätuulten aikana. Liikenteen vaikutus ilmanlaatuun on merkittävintä Lappeenrannassa, jossa on muita mittauskuntia tiiviimpi keskustarakenne. Alueen teollisuudesta johtuen ulkoilmanlaadunmittaukset ovat keskittyneet haisevien rikkiyhdisteiden (TRS), rikkidioksidin (SO2), typenoksidien (NO ja NO2), laskeuman ja hiukkasten (PM10 ja PM2,5) mittauksiin. Vuonna 2014 suoritettujen ilmanlaadunmittausten mukaan Imatran, Lappeenrannan ja Svetogorskin ulkoilmanlaatu oli suurimman osan aikaa hyvää. Imatralla ja Lappeenrannassa ovat merkittävimmät teollisuuden ilmanlaatua parantavat toimenpiteet tehty yli 20 vuotta sitten, eikä vuoden 2014 mittaustuloksissa ollut juurikaan muutosta aikaisempien vuosien tuloksiin verrattuna. Ilmanlaatuun vaikuttivat merkittävästi liikenneperäiset päästöt, kevätpöly, kaukokulkeuma sekä normaalista toiminnasta poikkeavat tilanteet teollisuuslaitoksissa. Ilmanlaadunmittaustuloksista on tämän raportin lisäksi raportoitu myös Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämään ilmanlaaturekisteriin sekä EU-komissiolle ja EEA:n (Euroopan ympäristökeskus) ilman ja ilmastonmuutoksen aihekeskukselle (ETC/ACC, ent.ETC/AQ). Raportointi liittyy Neuvoston EOI-tietojen vaihtopäätökseen (97/101/EY). Samalla mittaustiedot ovat menneet myös EEA:n ilmanlaadun seuranta- ja arviointiverkkoon, EUROAIRNETiin.


2

2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Ilman epäpuhtauksien kuvaus Rikkidioksidi (SO2) Rikkidioksidipäästöjä syntyy Etelä-Karjalan alueella lähinnä energiantuotannossa ja teollisuudessa. Valtaosa päästöistä on peräisin ns. pistelähteistä kuten selluteollisuudesta. Rikkidioksidi kulkeutuu tuulen mukana sitoutuen kasvillisuuteen ja vaurioittaen sitä. Veteen liuetessaan rikkidioksidi muodostaa rikkihappoa, mikä märkälaskeumana aiheuttaa happamoitumista. Korkeat rikkidioksidipitoisuudet ärsyttävät ylähengitysteitä ja voivat aiheuttaa hengitystieinfektioita ja astmakohtauksia. Erityisesti yhteisvaikutus pienten hiukkasten kanssa on terveydelle haitallista. Valtioneuvoston lyhytaikaiset ohjearvot, kuten tunti- ja vuorokausiohjearvot, ovat annettu mm. terveyshaittojen perusteella (taulukko 7, s. 17). Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) Haisevia rikkiyhdistei tä nimitetään TRS-yhdisteiksi (TRS = total reduced sulphur compounds). TRS-yhdisteitä eli rikkivetyä H2S, metyylimerkaptaania CH3SH, dimetyylisulfidia (CH3)2S ja dimetyylidisulfidia (CH3)2S2 syntyy selluteollisuuden tuotantoprosessien yhteydessä. Haisevat rikkiyhdisteet ovat jo pieninä pitoisuuksina yhdyskuntailmassa viihtyvyyshaitta epämiellyttävän hajunsa takia. Yhdisteillä on tutkimuksissa todettu olevan myös terveydellisiä haittavaikutuksia kuten päänsärkyä ja pahoinvointia (Partti-Pellinen ym. 1993). Juuri näiden viihtyvyys- ja terveyshaittojen takia valtioneuvosto päätyi vuonna 1996 antamaan TRS-yhdisteille vuorokausiohjearvon (taulukko 7, s.17). Typenoksidit (NOx) Typpidioksidi (NO2) ja typpimonoksidi (NO) ovat tärkeimmät typenoksidit. Niitä esiintyy polttoprosessien yhteydessä syntyneissä liikenteen ja lämmityksen päästöissä. Päästöissä typenoksidit esiintyvät yleisimmin typpimonoksidina, joka taas hapettuu ilmakehässä nopeasti typpidioksidiksi. Typpidioksidi on terveyden kannalta haitallisempi, se voi aiheuttaa hengitystieärsytystä, astmakohtauksia sekä alttiutta hengitystietulehduksille. Typpidioksidille on Suomessa valtioneuvosto antanut ohjearvot (taulukko 7,s.17).

Hengitettävät hiukkaset (PM10) ja pienhiukkaset (PM2,5) Hiukkasia esiintyy yhdyskuntailmassa luonnon omien päästöjen seurauksena, mutta niitä kulkeutuu ilmaan myöskin teollisuudesta, liikenteestä ja energiantuotannosta. Ilmassa on eniten hiukkasia keväällä johtuen kasvien siitepölystä ja teiden hiekoitushiekan pölyämisestä lumien sulettua. Yhdyskuntailman hiukkaspitoisuuksia voidaan mitata hengitettävinä hiukkasina eli PM10:nä tai pienhiukkasina eli PM2,5:na. Hengitettävät hiukkaset (PM10) ovat kooltaan alle 10 µm ja niiden lähde on lähinnä katupöly. PM10- hiukkasilla on terveydellisiä vaikutuksia, kuten nuha, yskä, kurkun ja silmien kutina sekä hengitysoireita. Pienhiukkaset ovat kooltaan alle 2,5 µm ja ne pääsevät kulkeutumaan ylähengitysteihin ja keuhkoihin asti, ja voivat näin ollen aiheuttaa mm. astmaatikoille ärsytystä hengitysteissä. Myös terveet voivat kokea silmien, nenän ja kurkun ärsytystä tai lievää hengenahdistusta. PM2,5-kokoluokan pienhiukkaset ovat lähinnä lähtöisin savuista ja kaukokulkeutuneista saasteista. PM10:lle on valtioneuvosto antanut ohje- ja raja-arvot ja PM2,5:lle vuosiraja-arvon (taulukko 7,s.17).


3

2.2 Teollisuuden ja liikenteen päästötiedot Koko Etelä-Karjalan alue on esitetty kuvassa 1. Mittausverkkoon kuuluvien kuntien ympäristölupavelvollisten laitosten päästöt on koottu taulukkoon 1 ja tieliikennepäästöt taulukkoon 2. Kuva 1: Etelä-Karjalan alue. Taulukko 1: Imatran (1-2), Lappeenrannan (3-11) ja Svetogorskin (12) teollisuuslaitosten päästöt ilmaan vuonna 2014. TRS

(t(S)/a) SO2 (t/a)

Hiukkaset (t/a)

NOx (t(NO2)

/a) 1. Stora Enso Oyj Imatran tehtaat 21 188 152 2122

2. Ovako Imatra Oy Ab - 18 38 128

3. Metsä Fibre Oy, Joutsenon tehdas 13 453 129 888

4. Stora Enso Wood Products Oy Ltd Honkalahti sawmill

- - 22 32

5. Metsä Board Oyj, Joutseno - - 13 11

6. UPM Kymmene Oyj Kaukas 87 215 86 926

7. Paroc Oy Ab Lappeenrannan tehdas 1 135 14 26

8. Nordkalk Oy Ab, Rikastamot ja kalkkitehdas

- 3 5 130

9. Finnsementti Oy, Lappeenrannan sementtitehdas

- 17 10 318

10. Lappeenrannan Lämpövoima Oy - 0,3 0,7 17

11. Kaukaan Voima Oy - 151 8 362

12. ZAO International Paper

32 85 308 1320


4

Taulukko 2: Tieliikenteen päästöt LIISA-laskentajärjestelmän mukaan (VTT) vuosina 1997-2012 yksikössä t/a. Vuodesta 2008 lähtien liikennepäästöt on Lappeenrannan ja Joutsenon osalta laskettu yhteen. *Vuoden 2013 ja 2014 tietoja ei ollut käytettävissä raporttia laadittaessa valtakunnallisen laskentaohjelman päivityksen takia.

Vuosi NOx t/a

Hiukkaset t/a

SO2 t/a

Imatra Joutseno Lappeen-ranta

Imatra Joutseno Lappeen-ranta

Imatra Joutseno Lappeen- ranta

1997 311 284 877 20 16 52 1 1 3,4

1998 292 266 822 18 16 47 1 0,8 2,6

1999 276 252 780 16 14 44 1 0,8 2,6

2000 257 234 725 15 12 39 0,8 0,6 2,1

2001 244 224 649 14 12 34 0,9 0,7 2,1

2002 228 210 635 13 11 33 0,9 0,6 2,1

2003 216 197 609 12 10 32 0,5 0,4 1,3

2004 201 183 572 11 9 29 0,3 0,3 0,8

2005 184 163 505 10 8 27 0,2 0,2 0,7

2006 171 151 512 9 7 25 0,2 0,2 0,7

2007 164 156 509 9 8 25 0,3 0,2 0,7

2008 159 - 634 8 - 32 0,3 - 0,9

2009 148 - 580 9 - 30 0,2 - 0,9

2010 146 - 551 8 - 28 0,3 - 0,9

2011 140 - 536 8 - 28 0,3 - 0,9

2012 133 - 515 8 - 27 0,3 - 0,9

2013*

2014*

Tiiviimmästä kaupunkirakenteesta johtuen Lappeenrannassa liikenteen aiheuttamat päästöt ovat suuremmat kuin muissa kunnissa mittausverkon alueella. Liikenteen aiheuttamat rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöt ovat pieniä verrattuna teollisuuslaitosten päästöihin, mutta typenyhdisteet ja muut liikenneperäiset päästöt ovat merkittäviä kaupunkien keskustoissa ja suurten vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilla.

2.2.1 Imatra Imatralla ympäristölupavelvollisia ilmapäästöjä aiheuttavia laitoksia ovat Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaat, Ovako Imatra Oy Ab:n terästehdas, Gasum Oy Imatran maakaasun vastaanottoasema, Imatran Energia Oy sekä kaupungin lämpölaitokset. Teollisuuslaitosten merkittävimmät ilmapäästöt ovat TRS-yhdisteet, rikkidioksidi, hiukkaset ja typenoksidit.


5

Suurimmat liikenneperäiset päästöt esiintyvät Mansikkalassa ja Pelkolassa. NOx-episoditilanteiden muodostuminen on harvinaista tiiviisti rakennettujen keskusta-alueiden puuttumisen vuoksi. Liikenteen kasvattamat hiukkaspitoisuudet heikentävät keväisin ilmanlaatua koko Imatran alueella. Imatran ilmanlaatuun vaikuttaa myös venäläisen naapurikaupungin Svetogorskin päästöt sekä kaukokulkeuma myös kauempaa Venäjältä ja Keski-Euroopasta. Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaiden kokonaisrikkipäästö (rikkidioksidi ja TRS-yhdisteet) aleni huomattavasti vuoden 1992 prosessimuutosten jälkeen ja pysynyt samalla tasolla vuoden 2001 uudistusten jälkeen (kuva 2). Ovako Imatra Oy Ab:n hiukkaspäästö pienentyi vuoden 1996 prosessimuutosten seurauksena jopa kymmenenteen osaan edellisiin vuosiin verrattuna, ja on pysynyt sen jälkeen saavutetulla tasolla (kuva 3).

Kuva 2: Stora Enso Oyj Imatran tehtaiden TRS-päästöt (t(S)/a) ja SO

2- päästöt (t(SO2)/a) vuosina 1987 - 2014.


6

Kuva 3: Ovako Imatra Oy Ab:n hiukkaspäästöt (t/a) vuosina 1989 - 2014. 2.2.2 Svetogorsk Svetogorskissa sijaitseva ZAO International Paper Svetogorskin sellu- ja paperitehdas tuottaa sulfiitti- ja sulfaattiselluloosan lisäksi myös mm. hieno- ja saniteettipaperia sekä nestepakkauskartonkia. Svetogorskin rikkidioksidipäästöt ovat aikoinaan olleet lähes kymmenen kertaa suuremmat kuin mittausverkon muiden päästölähteiden yhteenlaskettu SO2-päästö (Rantakrans 1995 ym.). Tehtailla vuonna 1996 aloitetut prosessiuudistukset ovat pienentäneet ilmaan kohdistuvia päästöjä huomattavasti. 2.2.3 Lappeenranta Lappeenrannan kaupungin alueella ilman epäpuhtauksia syntyy puunjalostusteollisuuden lisäksi myös liikenteestä sekä mineraalien louhinnasta ja jatkojalostuksesta. Merkittävimmät ilmanlaatua kuormittavat laitokset ovat UPM- Kymmene Oyj Kaukaan tehtaat, Paroc Oy Ab Lappeenrannan tehtaat, Nordkalk Oy Ab Lappeenranta, Finnsementti Oy Lappeenrannan sementtitehdas, Lappeenrannan Lämpövoima Oy ja Lappeenrannan Energia Oy. Liikenne vaikuttaa ilman laatuun merkittävästi keskusta-alueella. Lappeenrannassa entisen Joutsenon alueella merkittävimmät ympäristölupavelvolliset ilmapäästöjä tuottavat laitokset ovat Metsä Fibre Oy (ent. Oy Metsä-Botnia Ab) Joutsenon tehdas, Finnish Chemicals Oy kloori- ja kloraattitehdas ja Stora Enso Wood Products Oy Ltd Honkalahden saha. Typenoksidien päästölähteenä vaikuttaa myös Joutsenon alueen läpi kulkevan valtatie 6:n liikenne. TRS-yhdisteiden päästöt ovat pienentyneet Joutsenon alueella selvästi 1990-luvun alun tilanteeseen verrattuna.


7

UPM Kaukaan tehtaan ja Metsä Fibre Oy Joutsenon tehtaan rikkipäästöt on esitetty kuvassa 4. Lappeenrannassa UPM Kaukaan tehtailla aloitettiin loppuvuodesta 1996 uusittujen selluprosessien käyttöönotto. Uudistusten myötä laimeiden hajukaasujen keräilyä ja hajukaasujen polttoa tehostettiin. Toimenpiteet ovat selvästi pienentäneet UPM Kaukaan tehtaiden TRS-päästöjä. Vuonna 2005 päästölaskennassa on siirrytty taselaskennasta on line -mittaukseen. Kuvassa 5 on esitettynä Ihalaisen teollisuusalueen (Paroc, Nordkalk ja Finnsementti) yhteenlasketut pölypäästöt sekä UPM Kaukaan tehtaan ja Metsä Fibre Oy Joutsenon tehtaan pölypäästöt.

Kuva 4: Lappeenrannan UPM Kymmene Oyj Kaukaan ja Joutsenon Metsä Fibre Oy Joutsenon tehtaiden TRS-päästöt (t(S)/a) ja SO2-päästöt( t(SO2)/a) vuosina 1990 - 2014.


8

Kuva 5: Ihalaisen teollisuusalueen kokonaispölypäästöt sekä UPM Kymmene Oyj Kaukaan tehtaan ja Metsä Fibre Oy Joutsenon tehtaan pölypäästöt (t/a) vuosilta 1996-2014. 2.3 Mittauspisteet ja mittauskomponentit 2.3.1 Imatra ja Svetogorsk Imatralla ilmanlaatua seurattiin vuonna 2014 kuudessa mittauspisteessä, joista yksi vertailupiste sijaitsi Ruokolahdella (kuva 6). Mittauskomponentit on esitetty taulukossa 3. Laskeumista tehdyt määritykset on esitetty sivulla 14 taulukossa 5. Svetogorskissa ilmanlaatua seurattiin vuonna 2014 yhdessä mittauspisteessä aivan Svetogorskin kaupungin keskustassa (kuva 6). Mittauskomponentit on esitetty taulukossa 3 yhdessä Imatran mittauskomponenttien kanssa.


9

Taulukko 3: Imatran mittauspisteiden ja Svetogorskin mittauspisteen mittauskomponentit.

Mittauspiste Mittauskomponentit Lähimmät päästölähteet Rautionkylä (Niskapietiläntie 2A)

- TRS - SO2 - NO/NO2 - laskeuma - säätiedot tuulensuunta tuulennopeus lämpötila ilman suht. kosteus - PM10

- Stora Enso Oyj Imatran tehtaat - Rautionkylän liikenne - kaukokulkeuma

Mansikkala (Linnalankuja 5)

- TRS - SO2 - NO/NO2 - PM10

- Keskuskadun liikenne - Imatran Energia Oy - kaukokulkeuma

Teppanala (Ensontie 71)

- PM10 - PM2,5

- Ovako Imatra Oy Ab - ZAO International paper Svetogorsk - kaukokulkeuma

Pelkola (Ensontien päässä) ----------------------------------------- Pelkola (Vartiotie)

- TRS - SO2 - NO/NO2 ----------------------------------------- - laskeuma

- ZAO International paper Svetogorsk - Ovako Imatra Oy Ab - kaukokulkeuma

Äitsaari (Teräväläntie)

- laskeuma - laskeuman taustavertailupiste

Svetogorsk (Hotellin parkkipaikka)

- TRS - NO/NO2

- ZAO International paper Svetogorsk - lähiliikenne - kaukokulkeuma


10

Kuva 6: Imatran mittauspisteet vuonna 2014.


11

2.3.2 Lappeenranta Lappeenrannassa ilmanlaatua mitattiin vuonna 2014 kahdeksassa mittauspisteessä. Mittauspisteet on esitetty taulukossa 4 sekä kuvassa 7 . Laskeumista tehdyt määritykset on esitetty sivulla 14 taulukossa 5. Laskeuman vertailupisteenä on käytetty Äitsaaren laskeumapisteen tuloksia Ruokolahdelta. Taulukko 4: Lappeenrannan mittauspisteiden mittauskomponentit.

Mittauspiste Mittauskomponentit Lähimmät päästölähteet Lauritsala (Huoltokatu 1)

- TRS - PM10

- UPM Kymmene Oyj Kaukas - liikenne - kaukokulkeuma

Tirilä (Pekkasenkatu 25)

- TRS - SO2 - NO/NO2 - PM2,5 - laskeuma

- UPM Kymmene Oyj Kaukas - kaukokulkeuma

Armila (Armilankatu 35)

- säätiedot tuulensuunta tuulennopeus lämpötila ilman kosteus

Lappeenrannan keskusta

- TRS - NO/NO2 - PM10 - PM2,5

- liikenne - Ihalaisten teollisuusalue - kaukokulkeuma

Ihalainen (Poikkitie 2)

- TRS - NO/NO2 - PM10 - laskeuma

- Ihalaisen teollisuusalue - liikenne - kaukokulkeuma

Pulp (ala-aste) (Ahvenlammentie 3) -------------------------------------- Pulp (kauppa) (Kangastie 2)

- TRS - SO2 - NO/NO2 (20.2.14 alkaen) - PM2,5 (3.2.14 alkaen) ------------------------------------------ - laskeuma

-Metsä Fibre Oy Joutsenon tehdas -kaukokulkeuma

Joutsenon keskusta (Keskuskatu 10)

- PM10 - TRS - SO2

-keskustan liikenne -kaukokulkeuma -Metsä Fibre Oy Joutsenon tehdas


12

Kuva 7: Lappeenrannan mittauspisteet vuonna 2014.


13

2.4 Mittausmenetelmät

Rikkidioksidi (SO2) ja haisevat rikkiyhdisteet (TRS) Rikkidioksidia mitattiin UV-fluoresenssiin perustuvilla jatkuvatoimisilla rikkidioksidianalysaattoreilla. Rikkidioksidipitoisuudet ilmoitetaan µg(SO2)/m³. Analysaattorit: - Thermo Electron Instruments, model 43A, USA - Thermo Environmental Instruments, model 43B, USA - Thermo Environmental Instruments, model 43 C, USA

- Thermo Environmental Instruments, model 43 i, USA - Monitor Europe, ML 9850B, Iso-Britania - Environnement S.A, AF 22 M, Ranska

TRS-yhdisteitä mitattaessa yhdisteet hapetettiin konverttereissa (850°C tai 730°C lämpötilassa) rikkidioksidiksi, joka mitattiin edellä mainitulla UV-fluoresenssiin perustuvalla rikkidioksidianalysaattorilla. Ennen konvertterin uunia oleva suodatinmateriaali poisti näyteilman sisältämät rikkidioksidimolekyylit. TRS-pitoisuudet ilmoitetaan µg(S)/m³. Konvertterit: - Thermal Oxidizer, model CDN-101, C.D: Nova Ltd, USA - PPM-systems, Suomi Typenoksidit (NO ja NO2) Typenoksideita mitattiin kemiluminesenssiin perustuvilla jatkuvatoimisilla analysaattoreilla. Analysaattorit:

- Thermo Environmental Instruments Inc., model 42, USA - Thermo Environmental Instruments Inc., model 42C, USA - Horiba, APNA 360, Japani - Horiba, APNA 370, Japani - Environnement S.A, AC32M, Ranska


14

Hengitettävät hiukkaset (PM10) ja pienhiukkaset (PM2,5) Hiukkasia mitattiin jatkuvatoimisilla β-säteilyn absorptioon sekä värinään perustuvilla hiukkasmassamonitoreilla. Tulokset laskettiin operatiivisessa lämpötilassa eli kulloinkin vallitsevassa ulkoilman lämpötilassa. Analysaattorit: - ThermoESMAndersen FH 62 I-R hiukkasmassamonitori, Saksa

- Teom 1400, USA - Teom 1400a, USA - Teom 1405, USA

Laskeuma Laskeumaa kerättiin standardin SFS 3865 mukaisesti. Keräysaika oli yksi kalenterikuukausi. Mikäli sademäärä oli vähäinen, yhdistettiin yhteen kahden kuukauden näytteet ennen analysointia. Imatran ja Lappeenrannan näytteet analysoi Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy. Laskeumasta määritetyt komponentit ja määritysmenetelmät on esitetty taulukossa 5. Laskeumakeräinten keräyspinta-ala oli 380 cm². Taulukko 5: Laskeumista määritetyt suureet ja määritysmenetelmät.

Suure Määritysmenetelmä

näytemäärä -

pH SFS 3021

sähkönjohtokyky SFS-EN 27888

kokonaisfosfori sisäinen menetelmä SVSY-6

kokonaistyppi sisäinen menetelmä SVSY-3

kokonaisrikki SFS 5738

kokonaislaskeuma SFS 3865

kokonaisrikki SFS 5738

kalsium SFS-EN ISO 14911

haihdutusjäännös SFS 3008

hehkutusjäännös SFS 3865

suodatusjäännös SFS 3865

Sääasemat Mittausverkoston alueella oli käytössä kaksi sääasemaa, Imatralla ja Lappeenrannasssa. Imatralla sääasema sijaitsi Rautionkylän mittauspisteellä, josta saatiin tiedot tuulensuunnasta, tuulennopeudesta, lämpötilasta ja ilman kosteudesta. Lappeenrannassa Armilan mittauspisteellä sijaitsevan sääaseman säätiedot sisälsivät tiedot tuulensuunnasta, -nopeudesta, lämpötilasta ja paineesta.


15

Mittausjärjestelmä ja laadunvarmennus

Mittauspisteillä mittaustiedot tallennettiin tietokoneelle kahden minuutin keskiarvoina. Mittauspisteiltä tieto

siirrettiin modeemeilla tietokoneelle Imatralle. Pitoisuustarkkailua sekä tulosten editointia ja raportointia

hallittiin Enview 2000- ohjelmakokonaisuudella.

Mittausten laadunvarmennus perustuu vuonna 1996 käyttöönotettuun laatujärjestelmään. Laatukäsikirjan ja

menetelmäohjeiden avulla varmistetaan mittauksilta vaadittava luotettavuus ja jäljitettävyys. Kuvaus

mittausjärjestelmän laadunvarmennuksesta löytyy myös Imatran seudun ympäristötoimen kotisivuilta

osoitteesta www.imatranseudunymparistotoimi.fi/palvelut/ilmanlaadun-valvonta

Kalibroinnit ja huollot Yhdyskuntailmanlaadun jatkuvatoimisia mittauslaitteistoja kalibroitiin kuukausittain, ja huollettiin laatujärjestelmän ohjeitten mukaisesti. SO2- ja NOx -analysaattoreiden kalibrointiin käytettiin ranskalaisvalmisteista Environnement VE3M-permeaatiokalibraattoria. J.P.Pulkkisen kalibrointi Ky Mikkelistä interkalibroi analysaattorit 1-4 kertaa vuodessa riippuen laitteesta. NOx-analysaattorit interkalibroitiin kuitenkin aina J.P. Pulkkisen käyntien yhteydessä. β-säteilyyn perustuvat hiukkasmassamonitorit kalibroitiin kaksi kertaa vuodessa laitetoimittajalta hankituilla testifolioilla. Värisevään sauvaan perustuvien hiukkasmonitorien virtausten tarkistukset ja vaakojen vakioinnit teetätettiin J.P.Pulkkisen kalibrointi Ky:llä.

Vertailumittaukset Ilmatieteenlaitoksen kansallinen ilmanlaadun vertailulaboratorio teki ensimmäisen laajan kaasumaisten yhdisteiden vertailumittauskierroksen useille eri mittauspaikkakunnille ympäri Suomea loppuvuoden 2002 ja alkuvuoden 2003 välisenä aikana. Imatran Rautionkylän ja Joutsenon Pulpin mittauspisteet kuuluivat tällöin vertailumittausten piiriin. Toukokuussa 2004 Ilmatieteenlaitos teki hengitettävien hiukkasten vertailumittauskokeilun Imatralla Teppanalan mittauspisteellä. Vuonna 2006 kesällä uudessa laajassa vertailumittauskierroksessa tehtiin vertailumittaukset Rautionkylän mittauspisteellä Imatralla ja Keskustan mittauspisteellä Lappeenrannassa sekä rikki- että typpiyhdisteille. Vuonna 2011 vertailumittauskierros uusittiin ja Imatralla vertailumittaus tehtiin Ilmatieteenlaitoksen toimesta Pelkolan mittauspisteellä. 2.5 Yhdyskuntailmanlaadun ohje- ja raja-arvot Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta (480/1996) tuli voimaan syyskuun alussa 1996. Mittausverkon alueella mitattavista ilman epäpuhtauksista ohjearvo on annettu rikkidioksidille (SO2), typpidioksidille (NO2), haiseville rikkiyhdisteille (TRS) ja hengitettäville hiukkasille (PM10). Ohjearvoja on annettu tunti-, vuorokausi- sekä vuosikeskiarvoille (taulukko 6). Ohjearvojen lisäksi epäpuhtauskomponenteille on annettu raja-arvot Valtioneuvoston asetuksessa ilmanlaadusta (38/2011) (Liite 1).

http://www.imatranseudunymparistotoimi.fi/palvelut/ilmanlaadun-valvonta


16

Taulukko 6: Valtioneuvoston päätöksen (Vnp 480/1996) mukaiset ohjearvot.

Komponentti Tilastollinen määrittely Ohjearvo µg/m3

Typpidioksidi (NO2) (µg/m³) NO+NO2 (µg/m³)

- kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo - kuukauden tuntiarvojen 99.prosenttipiste - kasvillisuusvaikutusten perusteella annettu vuosiohjearvo (NO+NO2 yksikössä µg(NO2)/m3 )

70 150 30

Rikkidioksidi (SO2) (µg/m³)

- kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo - kuukauden tuntiarvojen 99.prosenttipiste -kasvillisuusvaikutusten perusteella annettu vuosiohjearvo

80 250 20

Kokonaisleijuma (TSP) (µg/m³)

- vuosikeskiarvo - vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste

50 120

Hengitettävät hiukkaset (PM10) (µg/m³)

- kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo

70

Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) (µg(S)/m³)

- kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo

10

Hyväksyttäväksi mittausarvoksi vaaditaan hetkellisarvoja (Ympäristöministeriö 1986): - tuntikeskiarvo 45 min ajalta - vuorokausikeskiarvo 18 h " - vuosikeskiarvo 9 kk " - vuorokausiohjearvo/30d 22 d " - tuntiohjearvo/30d 75 % tuntikeskiarvoista

Hajurikkiyhdisteille käytetään tässäkin kuten aiemmissakin raporteissa lisäksi viitteellisenä vertailuarvona EKI-tutkimusprojektin ehdottamaa tuntikeskiarvoa 10 µg(S)/m³ (Ympäristöministeriö 1991) sekä hajukynnyksen ylittymiseen viittaavaa tuntiarvoa yli 3 µg(S)/m³.


17

Taulukko 7: Valtioneuvoston asetuksen (38/2011) mukaiset raja-arvot (liite 1).

Epäpuhtaus Keskiarvon laskenta-aika

Raja-arvo µg/m3 Sallittujen ylitysten määrä vuodessa

Typpidioksidi (µg/m³)

- 1 tunti - vuosi

200 40

18 -

Rikkidioksidi (µg/m³)

- 1 tunti - 24 tuntia

350 125

24 3

Hengitettävät hiukkaset (µg/m³)

- 24 tuntia - kalenterivuosi

50 40

35 -

Pienhiukkaset (µg/m³)

- kalenterivuosi 25 -

Laskeumatulosten käsittelyssä on tuloksia verrattu Etelä-Karjalan taustatasoon ja valtioneuvoston tavoitetasoon. Laskeuman eri yhdisteiden Etelä-Karjalan taustatasoina on käytetty Suomen ympäristökeskuksen Kotaniemen havaintoaseman tuloksia vuosilta 2001-2003 ja 2009-2013 (Taulukko 8). Valtioneuvosto on antanut vain rikkilaskeumalle tavoitetasoarvon, joka on 300 mg/m2/a (valtioneuvosto 480/1996). Taulukko 8: Laskeuman Etelä-Karjalan taustatasoarvot Ruokolahdella Kotanieman havaintoasemalla mitattuna 2009-2013 (SYKE). Ionien määritys tausta-asemalla on lopetettu vuonna 2004, joten niistä on käytettävissä aikaisempien vuosien keskiarvot.

Laskeuma Kotaniemi v. 2009

Kotaniemi v. 2010

Kotaniemi v. 2011

Kotaniemi v. 2012

Kotaniemi v. 2013

Keskiarvo

Sulfaattirikki mg S/m2/a

- - - - 362

(v. 2001-2003) Laskeuman pH 5,4 5,1 5,5 5,5 5,4 5,4

Fosfori mg/m2/a 11,3 11,3 13,4 7,7 18,2 12,4

Kalsium mg/m2/a - - - - 254

(v. 2001-2003) Kokonaistyppi mg/m2/a 412 517 568 627 686 562

Laskeuman johtokyky mS/m

1,18 1,43 1,03 1,12 1,21 1,19

Kloridi mg/m2/a - - - - 250

(v. 2001-2003) Natrium mg/m2/a - - - - 187

(v. 2001-2003)


18

2.6 Ilmanlaatuindeksi

Imatran ympäristötoimessa otettiin vuoden 1998 alusta käyttöön ilmanlaatuindeksilaskenta. Indeksin

tarkoituksena on, että ilmanlaatutuloksista voidaan selkokielellä tiedottaa kuntalaisille ja medialle. Indeksi

on yleisesti käytössä kaupunkien ilmanlaatutiedotuksessa.

Mittausverkon alueella ilmanlaatuindeksi laskettiin kaikilta mittauspisteiltä. Indeksilaskennassa olivat mukana TRS-yhdisteet, rikkidioksidi, typpidioksidi, PM10 ja PM2,5 sen mukaan miten niitä eri mittausasemilla mitattiin. Indeksin laskennassa kullekin epäpuhtauskomponentille määritetään oma ali-indeksi tunneittain vertaamalla mitattua pitoisuutta annettuun ohjearvoon. Lopullinen mitatun tunnin indeksi on korkein ali-indekseistä. Epäpuhtauspitoisuuden ollessa sama kuin ohjearvo saa indeksi arvon 100. Tunneittain lasketuista indeksiarvoista laskettiin jokaiselle mittauspisteelle myös indeksin vuorokausikeskiarvo. Indeksin sanallisessa luonnehdinnassa on otettu huomioon terveydellisten vaikutusten lisäksi myös materiaali- ja luontovaikutukset. Indeksin määrittely on esitetty taulukoissa 9 ja 10. Taulukko 9: Indeksin määrittely.

Ilmanlaatuindeksi-arvo

Ilmanlaadun kuvaus

Terveysvaikutukset Muut vaikutukset

0-50 hyvä ei todettuja

lieviä luontovai- kutuksia pitkäl-

lä aikavälillä

51-75 tyydyttävä hyvin epätodennäköisiä

76-100 välttävä epätodennäköisiä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia

pitkällä aikavälillä 101-150 huono mahdollisia herkillä yksilöillä

151- erittäin huono mahdollisia herkillä väestöryhmillä

Taulukko 10: Indeksin laskennan raja-arvot (µg/m3).

Indeksiarvo PM10 1h

PM2,5 1h

TRS 1h

SO2 1h

NO2 1h

50 20 10 5 20 40

75 50 25 10 80 70

100 100 50 20 250 150

150 200 75 50 350 200


19

Ilmanlaatuindeksitiedote julkaistiin Uutisvuoksi -lehdessä kaksi kertaa viikossa ja Etelä-Saimaa -lehdessä satunnaisesti ilmanlaatutilanteen mukaan. Ilmanlaatuindeksi ja mittaustulokset on luettavissa lähes reaaliajassa Ilmatieteen laitoksen ylläpitämältä valtakunnalliselta nettisivustolta osoitteesta www.ilmanlaatu.fi. Sivustolta löytyy ilmanlaatutiedotuksen lisäksi myös paljon muuta tietoa ilmanlaadusta.

http://www.ilmanlaatu.fi/


20

3. TULOKSET

3.1 Säätiedot Tuloksien käsittelyssä on käytetty vuonna 2014 vain Imatran Rautionkylän sääaseman tietoja johtuen Lappeenrannan Armilan sääaseman luotettavuusongelmista. Vallitseva tuulensuunta vuonna 2014 oli sääaseman mukaan etelän ja lounaan suunnalta (kuva 9). Rautionkylässä lämpimin tuntiarvo mitattiin heinäkuussa + 31 astetta ja kylmin tuntiarvo tammikuussa – 22 astetta. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuosi 2014 oli Suomen mittaushistorian toiseksi lämpimin. Keskimäärin vuosi 2014 oli noin 1,6 astetta pitkän ajan keskiarvoa eli jaksoa 1981–2010 lämpimämpi. Yksittäisistä kuukausista vain tammikuu ja kesäkuu olivat koko maan mittakaavassa tavanomaista kylmempiä. Merkittävimmät lämpöjaksot olivat puolestaan helmi- ja maaliskuussa, heinäkuun ja elokuun alun helteiden aikaan sekä joulukuun alkupuolella. Hellepäiviä mitattiin vuonna 2014 tavanomaista enemmän. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan joulukuun keskilämpötila oli tavanomaista korkeampi koko maassa lukuun ottamatta aivan pohjoisinta Lappia. Joulun aikaan sattui myös hyvin kylmä sääjakso, jolloin lämpötila laski maan eteläosassa -20 asteen vaiheille. (Ilmatieteenlaitos 2.1.2014) Sademäärät eivät poikenneet merkittävästi pitkän ajan keskiarvosta suurimmassa osassa maata. Mittausverkon alueella suurimmat sademäärät mitattiin touko- ja kesäkuussa.


21

Kuva 9: Imatran Rautionkylän sääaseman tuulensuuntajakauma vuonna 2014. Taulukko 11: Imatran ja Lappeenrannan kuukausikeskilämpötilat, ja -sadannat vuonna 2014. Sadannan kuukausittaiset arvot taulukossa ovat Imatralla Rautionkylän mittauspisteeltä ja Lappeenrannasssa Pulpin ja Tirilän mittauspisteeltä.

Lappeenranta Ilmatieteen laitos1)

keskiarvot v. 1981 - 2010

Imatra Rautionkylä

v. 2014

Lappeenranta Tirilä

v. 2014

Lappeenranta Pulp

v. 2014

lämpötila (°C)

sadanta (mm)

lämpötila (°C)

sadanta (mm)

sadanta (mm)

sadanta (mm)

tammi -8 51 -9 22 12 9 helmi -8 38 -1 27 16 24 maalis -3 41 1 13 19 21 huhti 3 28 5 6 12 9 touko 10 38 11 141 145 140 kesä 15 59 14 98 96 66 heinä 18 70 20 35 48 3 elo 15 76 17 93 75 79 syys 10 62 12 79 63 1 loka 5 67 4 1 30 30 marras -1 64 0 46 53 19 joulu -5 59 -3 41 46 35 k.a. 4 653 6 601 615 436

1) Tilastoja Suomen ilmastosta 2012:1 Tilastoja Suomen ilmastosta 1981-2010, Ilmatieteen laitos

IMATRAN ILMANLAATU 2014: Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) ..............................................................................................................................................................................

22

3.2 IMATRAN ILMANLAATUTULOKSET VUONNA 2014 3.2.1 Imatran ilmanlaatu ilmanlaatuindeksillä kuvattuna vuonna 2014 Ilmanlaadun indeksiarvot laskettiin Imatralla vuonna 2014 kaikilta mittausasemilta, mutta paikallisissa lehdissä indeksiarvoista tiedotettiin vain Rautionkylän ja Mansikkalan mittausasemilta. Indeksin laskennassa käytettävät epäpuhtauskomponentit olivat molemmilla asemilla TRS-yhdisteet, rikkidioksidi, typpidioksidi ja PM10. Ilmanlaatuindeksi Imatran mittauspisteillä on esitetty kuvassa 10. Rautionkylässä ilmanlaatu oli ilmanlaatuindeksillä arvioituna 92 % mittausajasta hyvää, 7 % tyydyttävää ja

1 % välttävää. Huonoa tai erittäin huonoa ilmanlaatu ei ollut vuorokausi-indeksillä arvioituna ollenkaan.

Rautionkylän ilmanlaatua heikensi eniten kohonneet hiukkaspitoisuudet kevätpölyn ja kaukokulkeuman

aikana sekä Stora Enso Oyj:n Imatran tehtailta kulkeutuneet hajurikki- ja rikkidioksidipitoisuudet.

Mansikkalan ilmanlaatu oli ilmanlaatuindeksillä arvioituna 74 % mittausajasta hyvää, 24 % tyydyttävää ja 2 % välttävää. Huonoa tai erittäin huonoa ilmanlaatu ei ollut vuorokausi-indeksillä arvioituna ollenkaan. Mansikkalassa eniten ilmanlaatuun vaikuttivat kevätkaudella liikenteestä peräisin olevat hiukkaspitoisuudet, läheisen Prisman työmaan toiminnasta aiheutuneet hiukkaset sekä kaukokulkeutuneet hiukkaset.

Kuva 10: Imatran ilmanlaatu vuorokausi-indeksillä kuvattuna Rautionkylässä ja Mansikkalassa vuonna 2014.


23

3.2.2 Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) Yleistä TRS-yhdisteitä mitattiin Imatralla vuonna 2014 kolmella mittauspisteellä: Rautionkylässä, Mansikkalassa ja Pelkolassa. Mittaukset on aloitettu Rautionkylässä vuonna 1987, Mansikkalassa vuonna 1998 ja Pelkolassa vuonna 1991. Vuoksenniskalla TRS-yhdisteitä on mitattu vuosina 1991-1996 ja Imatrankoskella vuonna 1997.

Tulokset Vuonna 2014 suurimmat TRS-pitoisuudet Imatralla mitattiin Rautionkylän ja Pelkolan mittauspisteillä (taulukko 12 ja kuvat 11 ja 13). Rautionkylän ja Pelkolan mittauspisteissä TRS-pitoisuudet olivat peräisin läheisiltä sellutehtailta: Rautionkylässä Stora Enso Oyj:n Imatran tehtailta (luoteistuulilla) ja Pelkolassa ZAO International Paper Svetogorskin tehtailta (etelätuulilla). Mansikkalan mittauspisteellä mitataan harvemmin kohonneita pitoisuuksia. Suurimmat pitoisuudet Mansikkalassa mitattiin kaakkoistuulilla (kuva 12). Taulukko 12: Imatran mittauspisteiden TRS-tunnusluvut vuonna 2014. Yli 3 µg(S)/m³ tuntikeskiarvoja pidetään hajutunteina. Valid-% = ajallinen edustavuus

Rautionkylä Mansikkala Pelkola Ohjearvo vuosikeskiarvo (µg(S)/m³)

1 1 1 -

suurin kuukausikeskiarvo (µg(S)/m³)

1 1 2 -

suurin vuorokausikeskiarvo (µg(S)/m³)

12 3 6 -

suurin vuorokausiohjearvoon verrattava tunnusluku 1)

(µg(S)/m³)

4 3 4 10

yli 10 µg(S)/m³ vuorokausikeskiarvojen määrä prosentteina, % (ja lukumäärä, kpl)

0,2 (1)

0,0 (0)

0,0 (0)

-

suurin tuntikeskiarvo (µg(S)/m³)

90 24 39 -

yli 10 µg(S)/m³ tuntikeskiarvojen määrä prosentteina ,% (ja lukumäärä, kpl)

0,4 (39)

0,1 (10)

0,6 (53)

-

yli 3 µg(S)/m³ tuntikeskiarvojen määrä prosentteina, % (ja lukumäärä, kpl)

3,0 (262)

0,8 (73)

5,5 (483)

-

valid-% 98 99 99 - 1) kuukausien toiseksi suurimmista vuorokausikeskiarvoista suurin


24

Kuva 11: Rautionkylän, Pelkolan ja Mansikkalan TRS-yhdisteiden vuorokausikeskiarvot (µg(S)/m³) vuonna 2014.


25

Kuva 12: Imatran Rautionkylän, Pelkolan ja Mansikkalan mittauspisteiden TRS-pitoisuuksien (µg(S)/m³) tuulensuuntajakauma vuonna 2014. Rautionkylän sääaseman tuulensuunta, tuulennopeus ≥ 0,3 m/s, pitoisuusasteikko 0-6 µg(S)/m³.


26

Hajurikkiyhdisteiden vuorokausiohjearvo 10 µg(S)/m³ ei ylittynyt millään mittauspisteellä vuoden 2014 aikana (kuva 13). Vuorokausiohjearvoon verrattavat toiseksi suurimmat vuorokausikeskiarvot olivat Rautionkylässä 4 µg(S)/m³, Mansikkalassa 3 µg(S)/m³ ja Pelkolassa 4 µg(S)/m³. Suurimmat yksittäiset pitoisuudet mitattiin Rautionkylässä. Rautionkylässä tuntipitoisuus 10 µg(S)/m³ ylittyi 0,5 % eli 39 tuntia, Pelkolassa 0,6 % eli 53 tuntia ja Mansikkalassa 0,1 % eli 10 tuntia mittausajasta (taulukko 12). Vuonna 2014 mittauspisteiden TRS-pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuonna.

Kuva 13: Imatran mittauspisteiden TRS-yhdisteiden suurimmat tuntiarvot (µg(S)/m³) ja TRS-yhdisteiden kuukausien toiseksi suurimmat vuorokausikeskiarvot (µg(S)/m³) vuonna 2014.


27

Hajurikkiyhdisteiden pitoisuuksien lasku alkoi vuonna 1992 Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaiden merkittävien prosessimuutosten seurauksena. Vuonna 2001 rakennetun Stora Enso Oyj:n Imatran sellutehtaiden uuden kuitulinjan ja hajukaasujen polttokattilan sekä vanhan kuitulinjan lopettamisen seurauksena TRS-pitoisuudet alenivat entisestään Rautionkylässä. Pelkolan mittauspisteellä TRS:n keskimääräiset tuntipitoisuudet ovat olleet koko 2000-luvun hieman suurempia kuin muilla Imatran mittauspisteillä (kuva 14).

Kuva 14: Rautionkylän ja Pelkolan TRS-yhdisteiden vuosikeskiarvot ja tuntikeskiarvon 10 µg(S)/m³ ylittäneiden tuntikeskiarvojen osuudet vuosina 1988 – 2014.


28

Taulukko 13: Rautionkylän TRS-yhdisteiden pitoisuustiedot vuodesta 1991 ja rajalla Pelkolan pitoisuustiedot vuodesta 1994 alkaen. Rautionkylän TRS:n tuntikeskiarvot on laskettu vuosina 1991 - 1993 tuulensuunnilla 310 - 330° , vuosina 1994 - 2001 tuulensuunnilla 320 - 340° ja vuodesta 2002 alkaen 315 – 345 o(Stora Enso Oyj:n tuulensuunta). Pelkolan pitoisuudet on laskettu tuulensuunnilla 160 – 180o (ZAO Svetogorskin tuulensuunta). Tuulennopeus ≥ 0,3 m/s, Rautionkylän sääaseman tuulensuuntatiedoilla.

Vuosi Rautionkylän TRS keskiarvo Stora Enson tehtaan tuulensuunta-

sektorilla

(µg(S)/m³)

Rautionkylän TRS tuntikeskiarvot yli

10 µg(S)/m³ prosentteina Stora

Enson tehtaan tuulensuunta-

sektorilla

(µg(S)/m³)

Pelkolan TRS keskiarvo ZAO Svetogorskin

tehtaan tuulensuunta-

sektorilla

(µg(S)/m³)

Pelkolan TRS tuntikeskiarvot yli

10 µg(S)/m³ prosentteina ZAO

Svetogorskin tehtaan

tuulensuunta- sektorilla (µg(S)/m³)

1991 32 69,7 - - 1992 20 44,7 - - 1993 13 36,4 - - 1994 29 57,7 1 0,3 1995 13 37,3 1 0,3 1996 8 15,2 1 0,9 1997 7 18,9 1 2,0 1998 5 14,2 3 5,5 1999 4 13,7 3 7,8 2000 10 36,7 5 12,6 2001 5 9,2 5 18,3 2002 3 6,3 7 22,6 2003 3 5,7 1 10,8 2004 2 2,7 5 15.9 2005 3 4,4 6 22,0 2006 4 9,1 3 9,3 2007 3 4,1 2 2,4 2008 1 3,9 1 4,3 2009 2 0,6 2 3,5 2010 1 2,8 1 7,3 2011 1 0,4 2 4,5 2012 1 1,9 2 1,8 2013 2 2,9 1 2,6 2014 3 4,4 2 2,6

IMATRAN ILMANLAATU 2014: Rikkidioksidi (SO2) ………………………………………………………………………………………………………………….

29

3.2.3 Rikkidioksidi (SO2)

Yleistä Rikkidioksidia mitattiin Imatralla vuonna 2014 kolmella mittauspisteellä: Rautionkylässä, Mansikkalassa ja Pelkolassa. Jatkuvatoimiset mittaukset on aloitettu Rautionkylässä vuonna 1987, Mansikkalassa vuonna 1998 ja Pelkolassa 1991. Vuoksenniskalla mittauksia suoritettiin vuosina 1991-1996 ja Imatrankoskella vuonna 1997. Imatralla rikkidioksidin merkittävimmät päästölähteet ovat Imatran ja Svetogorskin selluteollisuus sekä kaukokulkeuma.

Tulokset Rikkidioksidipitoisuudet eivät ylittäneet valtioneuvoston antamia ohjearvoja eikä raja-arvoja. Rautionkylän pitoisuudet olivat suurempia kuin Pelkolan ja Mansikkalan mittauspisteellä (taulukko 14, kuva 15). Rikkidioksidin vuorokausipitoisuudet Rautionkylässä olivat 6 % vuorokausiohjearvosta ja tuntipitoisuudet 6 % tuntiohjearvosta (taulukko 15 ). Rautionkylässä mitattiin tammikuussa kaksi yksittäistä tuntiraja-arvon (350 µg/m³) numeerisarvon ylitystä (436 µg/m³ ja 432 µg/m³). Ylityksiä saa vuodessa olla 24 kertaa. Taulukko 14: Imatran mittauspisteiden rikkidioksidin tunnusluvut vuonna 2014. Validiteetti-% = ajallinen edustavuus.

Rautionkylä Mansikkala Pelkola Ohjearvo/ Raja-arvo (sallittu ylitysten lukumäärä)

vuosikeskiarvo (µg/m³) 1 1 1 20 3)/-

suurin vuorokausiohjearvoon verrattava tunnusluku 1) (µg/m³)

5 6 9 80/-

suurin vuorokausikeskiarvo (µg/m³)

54 6 11 -

suurin tuntiohjearvoon verrattava tunnusluku 2) (µg/m³)

14 15 16 250/-

suurin tuntiarvo (µg/m³) 436 29 26 -

tuntiraja-arvoon verrattava tunnusluku (µg/m³) 25. suurin arvo4) ja ylitysten lukumäärä (kpl)

11 (2)

12 (0)

15 (0)

-/350 (24)

vuorokausiraja-arvoon verrattava tunnusluku (µg/m3 ) 4. suurin arvo5) ja ylitysten lukumäärä (kpl)

4 (0)

6 (0)

7 (0)

-/125 (3)

Validiteetti-% 98 99 97 - 1) suurin kuukausien toiseksi suurimmista vuorokausikeskiarvoista, 2) suurin kuukausien tuntikeskiarvojen 99 % arvoista, 3) vuosiraja-arvo

kasvillisuusvaikutusten perusteella, 4) 25.s suurin tuntikeskiarvo, sallittuja raja-arvon numeerisarvon ylityksiä 24 kpl, 5) 4.s suurin

vuorokausikeskiarvo, sallittuja raja-arvon numeerisarvon ylityksiä 3 kpl


30

Kuva 15: Imatran mittauspisteiden rikkidioksidin kuukausikeskiarvot (µg/m³) ja tuntiohjearvoon (250 µg/m³) verrattavat pitoisuudet (µg/m³) vuonna 2014.

Kuva 16: Imatran Rautionkylän mittauspisteen rikkidioksidin vuorokausikeskiarvot (µg/m³) vuonna 2014.


31

Taulukko 15: Imatran vuoden 1996-2014 rikkidioksidin pitoisuuksien osuus ohje- ja raja-arvoista (%). Vertailussa on käytetty suurimpia ohjearvojen vertailulukuja. (Mansikkalasta tuloksia on vain 65% mittausajasta v. 2004, joten ohje- ja raja-arvovertailua ei ole voitu silloin tehdä.)

Vuosi Tuntiohje- arvosta, %

Vuorokausiohje-arvosta, %

Tuntiraja- arvosta, % 1)

Vrk-raja- arvosta, % 2)

Raution-

kylä

Mansik-

kala

Pelkola Raution-

kylä

Mansik-

kala

Pelkola Raution-

kylä

Mansik-

kala

Pelkola Raution-

kylä

Mansik-

kala

Pelkola

1996 48 156 43 153

1997 18 13 68 20

1998 17 8 29 30 16 21

1999 30 12 13 38 19 19

2000 26 10 11 28 20 15

2001 12 10 10 16 20 16 6 6 7 12 10 13

2002 50 8 9 64 13 11 21 5 7 18 6 6

2003 90 8 10 91 18 5 35 5 7 46 10 10

2004 120 - 14 90 - 15 29 - 9 14 - 10

2005 17 6 11 15 13 20 10 4 8 10 6 11

2006 12 11 12 18 19 28 7 7 8 13 10 14

2007 5 6 10 9 10 15 3 4 8 6 6 9

2008 8 3 6 10 8 10 5 3 5 6 5 6

2009 60 3 5 65 6 8 13 2 3 9 4 5

2010 14 5 14 11 9 14 5 3 6 7 6 6

2011 7 6 7 13 14 15 4 4 5 6 7 7

2012 30 7 8 28 15 14 6 4 5 10 8 10

2013 14 5 5 8 5 9 3 3 3 5 3 4

2014 6 6 6 6 8 11 3 3 4 3 5 6 1) raja-arvoa verrattu vuoden 25.suurimpaan tuntiarvoon, koska ylityksiä sallitaan 24 kpl, 2) raja-arvoa verrattu vuoden 4.suurimpaan

vuorokausiarvoon, koska ylityksiä sallitaan 3 kpl

Rikkidioksidipitoisuuksien tuulensuuntajakaumista on havaittavissa, että Pelkolassa ulkoilman laatuun vaikuttavat Svetogorskin sellutehtaan päästöt (etelätuulilla). Mansikkalassa SO2-pitoisuustasoon vaikuttaa lähinna kaukokulkeuma (kaakkoistuulet) ja läheiset kaupungin lämpölaitokset. Rautionkylän lähin päästölähde on Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaat (pohjoistuulet), joskin etelästä tuleva kaukokulkeuma on myös nähtävissä (kuva 17).


32

Kuva 17: Imatran Rautionkylän, Pelkolan ja Mansikkalan mittauspisteiden rikkidioksidipitoisuuksien

(µg/m³) tuulensuuntajakauma vuonna 2014. Rautionkylän tuulensuunta, tuulennopeus ≥ 0,3 m/s,

pitoisuusasteikko 0-4 µg/m³


33

Rautionkylässä vuositason rikkidioksidipitoisuudet ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana

keskimäärin samalla tasolla. Vuosina 2003 - 2004 Rautionkylässä mitattiin hetkittäin korkeita

rikkidioksidipitoisuuksia, mutta vuosikeskiarvoina kuitenkin aikaisempien vuosien tasoa. Vuonna 2014

Rautionkylän rikkidioksidipitoisuudet olivat hieman pienempiä kuin edellisenä vuonna. Svetogorskin

tehtaiden uudistukset näkyvät Pelkolan mittauspisteen SO2-pitoisuuksien vähenemisenä vuodesta 1997

alkaen. Viimeisen reilun 10 vuoden aikana Pelkolan rikkidioksidipitoisuudet ovat pysyneet lähes

muuttumattomina (kuvat 18-19).

Kuva 18: Imatran Rautionkylän ja Pelkolan rikkidioksidin vuosikeskiarvot ja suurimmat 99 % tuntiarvot vuosina 1988 - 2014.

Kuva 19: Imatran Rautionkylän, Mansikkalan ja Pelkolan mittauspisteiden rikkidioksidin tuntiraja-arvoon verrannolliset tunnusluvut (25. suurimmat arvot) vuosina 2001 – 2014.

IMATRAN ILMANLAATU 2014: Typenoksidit (NO2 ja NO) ................................................................................................................................................................

34

3.2.4 Typenoksidit (NO2 ja NO) Yleistä Typenoksideja eli NO2- ja NO-pitoisuuksia mitattiin Imatralla vuonna 2014 kolmessa mittauspisteessä: Rautionkylässä, Mansikkalassa ja Pelkolassa. Rautionkylässä mittaukset ovat alkaneet vuonna 1992, Pelkolassa ja Mansikkalassa vuonna 1998. Imatrankoskella typenoksideja on mitattu vuosina 1996-1997.

Tulokset Typenoksidien pitoisuudet eivät ylittäneet valtioneuvoston ohje- tai raja-arvoja (taulukko 16, kuvat 20-21). Typpidioksidin vuosikeskiarvo oli Rautionkylässä 10 µg/m3, Mansikkalassa 12 µg/m3 ja Pelkolassa 10 µg/m3. Kasvillisuusvaikutusten perusteella valtioneuvosto on päätöksessään (480/96) antanut typenoksideille yhteisen vuosiohjearvon 30 µg(NO2)/m³ (NO2+NO), joka ei ylittynyt vuonna 2014 millään mittauspisteellä. Liikenteestä aiheutuvaa typpimonoksidia oli kokonaistyppitasosta Rautionkylässä 23 %, Mansikkalassa 20 % ja Pelkolassa 38 %. Taulukko 16: Imatran mittauspisteiden typenoksidien (NO ja NO2) tunnusluvut vuonna 2014. Rautionkylä

Mansikkala Pelkola

Ohjearvo/ Raja-arvoNO2:lle (sallittu ylitysten lukumäärä)

NO NO2 NO NO2 NO NO2 vuosikeskiarvo (µg/m³)

3 10 3 12 6 10 NO2 + NO =30

/-

suurin kuukausikeskiarvo (µg/m³)

4 15 11 24 10 17 -


17 33 56 37 41 32 -


(µg/m³)

- 33 - 35 - 31 70/-

suurin tuntikeskiarvo (µg/m³)

82 68 365 84 260 81 -

suurin tuntiohjearvoon verrattava tunnusluku 2)

(µg/m³)

- 50 - 74 - 48 150/-

tuntiraja-arvoon verrattava tunnusluku (µg/m³), ylitysten lukumäärä (kpl) 3)

- 20 (0)

- 23 (0)

- 23 (0)

-/200 (18)3)

vuosiraja-arvo (µg/m³) - 10 - 12 - 10 -/40

valid % 99 86 99 1) suurin kuukausien toisiksi suurimmista vuorokausikeskiarvoista, 2) suurin kuukausien 99 % arvoista, 3)vuoden 19. korkein arvo, sallittujen ylitysten lkm 18 kpl


35

Kuva 20: Imatran mittauspisteiden NO2 – vuorokausikeskiarvot (µg/m3) vuonna 2014.

Kuvat 21: Imatran mittauspisteiden typpidioksidin kuukausikeskiarvot ja typpidioksidin kuukausien 99 % tuntikeskiarvot (µg/m3 ) vuonna 2014.


37

Typpidioksidin pitoisuudet olivat Mansikkalassa 49 - 50 % ohjearvoista ja 12 - 30 % raja-arvoista,

Pelkolassa 32 - 44 % ohjearvoista ja 12 - 25 % raja-arvoista ja Rautionkylässä 33 - 47 % ohjearvoista ja 10

- 25 % raja-arvoista (taulukko 17). Mansikkalassa pitoisuuksiin vaikuttaa isoihin marketteihin suntautuva

liikenne sekä erityisesti vuoden 2014 aikana uuden Prisman työmaan liikenne. Pelkolassa eniten

pitoisuuksien suuruuteen on aikaisemmin vaikuttanut suuresti Venäjälle suuntautuva auto- ja rekkaliikenne.

Vuoden 2014 aikana itämatkailun vähennyttyä myös pitoisuudet pienenivät. Typenoksidien pitoisuuksille on

tyypillistä ajallinen vaihtelevuus liikennemäärien mukaan varsinkin kaupunkien keskustoissa ja vilkkaasti

liikennöityjen teiden varsilla sekä myös vuodenajan mukaan. Teollisuuden NOx-päästöt eivät näy

mittauksissa niin selvästi kuin liikenteen päästöt.

Taulukko 17: Imatran mittauspisteiden NO2-pitoisuudet verrattuna ohjearvoihin ja raja-arvoihin vuosina 1996-2014. (Vuonna 2004 Rautionkylästä tuloksia on vain 69% mittausajasta, joten ohje- ja raja- arvovertailua ei ole voitu silloin tehdä.)

Vuosi tuntiohjearvosta

%

vuorokausi-

ohjearvosta %

tuntiraja-arvosta % 1) vuosiraja-

arvosta %

Raution-

kylä

Mansik-

kala

Pelkola Raution-

kylä

Mansik-

kala

Pelkola Raution-

kylä

Mansik-

kala

Pelkola Rautio-

nkylä

Mansik-

kala

Pelkola

1996 53 - - 66 - - - - - - - -

1997 35 - - 41 - - - - - - - -

1998 51 72 35 57 96 37 - - - - - -

1999 42 44 42 51 41 50 - - - - - -

2000 38 61 35 34 59 37 - - - - - -

2001 43 62 47 73 79 59 31 43 36 28 35 20

2002 48 70 29 50 76 33 38 48 23 28 38 64

2003 49 67 43 53 89 40 38 47 31 25 38 20

2004 - 63 42 - 57 54 - 14 12 - 30 23

2005 37 71 58 40 86 56 28 50 39 23 30 25

2006 42 55 71 50 53 70 29 39 39 20 30 30

2007 43 51 85 61 66 80 31 36 50 23 28 35

2008 29 142 65 39 89 64 23 46 43 18 23 33

2009 31 47 41 30 54 57 24 33 31 18 23 18

2010 39 55 63 57 59 64 29 38 40 23 33 30

2011 36 53 74 40 60 93 27 39 51 20 30 33

2012 52 52 88 80 67 66 37 36 53 28 28 35

2013 47 53 77 51 49 56 32 37 41 25 23 30

2014 33 49 32 47 50 44 10 12 12 25 30 25 1) sallittuja ylityksiä 18 kpl, verrattu 19. suurimpaan tuntiarvoon


37

Imatran NO2-pitoisuuksissa ei ole vuositasolla tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosien 1992 - 2014 aikana

(kuva 23). Imatran liikekeskusalueella Mansikkalassa sekä Suomen ja Venäjän rajalla Pelkolassa

pitoisuudet ovat olleet korkeampia kuin Rautionkylässä. Mansikkalan mittauspiste on aikaisemmin ollut

liikenneperäisin mittauspisteistä, mutta myös Pelkolassa liikenteen vaikutus näkyy mittaustuloksissa

(taulukko 17, kuva 23). Kuvassa 22 on esitettynä Rautionkylän, Pelkolan ja Mansikkalan mittauspisteiden

typpidioksidipitoisuuksien tuulensuuntajakaumat. Rautionkylässä suurimmat pitoisuudet mitataan lounais-

ja luoteistuulilla, Pelkolassa eteläisillä tuulilla ja Mansikkalassa tasaisemmin kaikilla tuulensuunnilla.

Kuva 22: Imatran Pelkolan, Mansikkalan ja Rautionkylän mittauspisteiden typpidioksidipitoisuuksien (µg/m³) tuulensuuntajakauma vuonna 2014. Rautionkylän tuulensuunta, tuulennopeus ≥ 0,3 m/s ,pitoisuusasteikko 0-24 µg/m³.


37

Kuva 23: Imatran Rautionkylän, Mansikkalan ja Pelkolan typpidioksidin vuosikeskiarvot vuosina 1992 - 2014.

IMATRAN ILMANLAATU 2014: Hiukkaset .........................................................................................................................................................

39

3.2.5 Hiukkaset (PM10 ja PM2,5) Yleistä Imatran yhdyskuntailman hiukkaspitoisuuksia määritettiin hengitettävinä hiukkasina (PM10) Rautionkylässä ja Teppanalassa jatkuvatoimisilla β-säteilyn absorptioon perustuvilla mittalaitteilla sekä Mansikkalassa värähtelytaajuuden muutokseen perustuvalla mittalaitteella. Pienhiukkasia (PM 2,5) mitattiin Teppanalassa värähtelytaajuuden muutokseen perustuvalla mittalaitteella. Rautionkylässä mitattiin pienhiukkasia eli PM2,5:a jatkuvatoimisesti vuosina 2007 – 2009. Teppanalassa pienhiukkasten mittaukset aloitettiin vuoden 2010 alusta. Myös Imatrankoskella on mitattu pienhiukkasia vuosina 1998 - 1999 impaktorimenetelmään perustuvalla fraktiokeräimellä, joka jaotteli hiukkaset alle ja yli 10 µm. Kokonaisleijumaa eli TSP:tä on mitattu Imatralla Rautionkylässä ja Imatrankoskella. Rautionkylän mittaukset on tehty vuosina 1987-2009 ja Imatrankosken vuosina 1996-2009. Hengitettävät hiukkaset (PM10) ja pienhiukkaset (PM2,5) Hengitettäviä hiukkasia eli halkaisijaltaan alle 10 µm hiukkasia mitattiin vuonna 2014 jatkuvatoimisilla hiukkasmassamonitoreilla Rautionkylässä, Teppanalassa ja Mansikkalassa. Mittaukset ovat alkaneet Teppanalassa vuonna 1994 ja Mansikkalassa vuonna 1998. Rautionkylässä PM10:tä on mitattu vuosina 1995-2006 ja 2009 sekä vuoden 2010 alusta alkaen. Vuonna 2014 mitattiin selvästi korkeimpia PM10- pitoisuuksia Mansikkalan mittauspisteellä. Ohjearvo ylittyi Mansikkalassa helmi- ja maaliskuussa. Suurin vuorokausiohjearvoon (70 µg/m³) verrattava toiseksi suurin vuorokausiarvo oli Rautionkylässä 50 µg/m³, Mansikkalassa 93 µg/m³ ja Teppanalassa 43 µg/m³. Vuorokausiraja-arvon numeerisarvo (50 µg/m³) ylittyi Mansikkalan mittauspisteellä 14 kertaa ja Rautionkylässä kerran. Raja-arvon numeerisarvon ylityksiä saa vuoden aikana olla 35 kertaa (taulukko 18). Teppanalan PM2,5-mittauksen osalta WHO:n antama vuorokausiohjearvo 25 µg/m³ ylittyi kerran helmikuussa. Suomen valtioneuvoston asetuksessaan (38/2011) antama vuosiraja-arvo 25 µg/m³ ei ylittynyt vuonna 2014 vuosikeskiarvon ollessa 6 µg/m³.


40

Taulukko 18: Imatran mittauspisteiden PM10:n ja PM2,5:n tunnusluvut vuonna 2014. Raution-

kylä

PM10

Mansik-

kala

PM10

Teppana-

la

PM10

Teppana-

la

PM2,5

Ohjearvo/Raja-

arvo (sallittu ylitysten

lukumäärä)

vuosikeskiarvo ja vuosiraja-arvoon verrattava arvo (µg/m³)

11 17 12 6 40 (PM10)

25 (PM2,5)

suurin kuukausikeskiarvo (µg/m³)

16 33 16 9 -


54 111 46 33 -

suurin vuorokausiohjearvoon verrattava tunnusluku (µg/m³) 1)

50 93 43 33 70 (PM10) 1) 25 (PM2,5) 3)


156 407 273 55 -

vuorokausiraja-arvoon verrattava arvo eli 36. suurin vuorokausiarvo2) (numeerisarvon 50 µg/m³ ylitysten lkm)

19

(1)

40

(14)

22

(0)

-

50

(35)2)

valid-% 95 99 98 99 -

1) kuukausien 2. suurimmista vuorokausikeskiarvoista suurin, 2) sallittujen ylitysten määrä kalenterivuodessa 35 kpl 3) WHO:n vuorokausiohjearvo PM2,5:lle

Kuva 24: Imatran Rautionkylän, Mansikkalan ja Teppanalan mittauspisteiden PM10:n vuorokausikeskiarvot (µg/m3) hiukkasmassamonitorilla mitattuna vuonna 2014.


41

Kuva 25: Imatran mittauspisteiden PM10:n kuukausien 2. suurimmat vuorokausikeskiarvot (µg/m3) vuonna 2014.

Kuva 26: Imatran Teppanalan PM2,5:n vuorokausikeskiarvot (µg/m3) vuonna 2014. Mansikkalan mittauspisteen hiukkaspitoisuuksia kohottaa eniten liikenteen päästöt sekä etelästä tuleva kaukokulkeuma (kuva 27). Alueella sijaitsee kaksi suurta automarkettia, kauppakeskus ja kerrostaloasutusta.


42

Vuoden 2014 kevättalvella Mansikkalan mittauspisteen välittömässä läheisyydessä alkoi uuden Prisma-tavaratalon rakentaminen. Rakennustyömaan liikenne ja maansiirtotyöt vaikuttivat suuresti alueen hiukkaspitoisuuksiin, minkä johdosta myös ohjearvopitoisuudet ylittyivät mittauspisteellä. Teppanalan mittauspisteellä hiukkaspitoisuuksiin vaikuttaa läheinen Ovako Imatra Oy Ab:n terästehdas, joka sijaitsee mittauspisteestä lounaaseen (210 - 230°) (kuva 28). Toinen pölypäästölähde, ZAO International Paper Svetogorskin tehtaat, sijaitsee kaakossa (noin 160°). Rautionkylässä suurimmat hiukkaspitoisuudet esiintyivät kaakkoisilla tuulensuunnilla (kuva 27). Vuonna 2014 kaikilla mittauspisteillä mitattiin suurimmat hiukkaspitoisuudet keväällä katupölyn vaikutuksesta.

Kuva 27: Imatran Mansikkalan ja Rautionkylän mittauspisteen PM10:n pitoisuuksien tuulensuuntajakaumat vuonna 2014. Pitoisuusasteikko 0-28 µg/m3, Rautionkylän sääaseman tuulensuunta, tuulennopeus ≥ 0,3 m/s.


43

Kuva 28: Imatran Teppanalan mittauspisteen PM10:n ja PM2,5:n pitoisuuksien tuulensuuntajakaumat vuonna 2014. Pitoisuusasteikko 0-28 µg/m3 (PM10) ja 0-12 µg/m3 (PM2,5) , Rautionkylän sääaseman tuulensuunta, tuulennopeus ≥ 0,3 m/s.

PM10:n osalta ohjearvon ylityksiä ei mitattu Teppanalassa vuonna 2014. Teppanalan hiukkaspitoisuudet

laskivat selvästi vuoden 1996 jälkeen, jolloin Ovako Imatran terästehtaalla otettiin käyttöön poistoilman

hiukkassuodatus. Pölypäästöjen pienentyminen on näkynyt selvästi Teppanalan PM10- mittaustuloksissa

(kuva 29). Vuositasolla tulokset ovat olleet Ovakon tehtaiden prosessimuutosten jälkeen jo pitkään samaa

suuruusluokkaa.

Vuonna 2014 Teppanalassa ylittyi WHO:n antama PM2,5:n vuorokausiohjearvo helmikuussa

kaukokulkeuman johdosta kaakkoistuulten vallitessa.


44

Kuva 29: Imatran Teppanalan ja Mansikkalan mittauspisteiden PM10 vuosikeskiarvot ja suurimmat vuorokausiohjearvoon verrattavat arvot vuosina 1995 - 2014.

IMATRAN ILMANLAATU 2014: Laskeuma ..............................................................................................................................................................................

45

3.2.6 Laskeuma

Yleistä Laskeumaa kerättiin Imatralla vuonna 2014 kahdessa mittauspisteessä: Rautionkylässä ja Pelkolassa sekä yhdessä vertailupisteessä Ruokolahdella Äitsaaressa. Mittaukset on aloitettu vuonna 1989. Tuulikalliossa ja Vuoksenniskalla laskeumaa on mitattu vuosina 1989-2003.

Tulokset Vuoden 2014 laskeumatulokset on koottu taulukkoon 19 ja kuvaan 30. Taulukko 19: Imatran mittauspisteiden vuosilaskeumat vuonna 2014. Tavoitetaso on valtioneuvoston antama taso rikkilaskeumalle ja taustataso on Suomen ympäristökeskuksen Kotaniemessä mittaama yhdisteen keskiarvo vuosilta 2001-2003 tai 2009-2013 (ks. s. 17)

Raution-kylä

Pelkola Äitsaari Tavoite-/ Taustataso

sadanta (mm) 601 457 355 -

pH 6,3 6,4 6,1 -/5,4

johtokyky (µS/m) 2,0 3,1 1,9 -/1,2 kokonaisrikki (mg/m²/a)

439 591 230 300/362

Kalsium (mg/m²/a)

1402 501 398 -/254

kokonaisfosfori (mg/m²/a)

48 41 46 -/12,4

kokonaistyppi (mg/m²/a)

500 417 462 -/562

kokonaislaskeuma (mg/m²/a)

21785 10366 8736 -


46

Kuva 30: Imatran mittauspisteiden vuoden 2014 vuosilaskeuma-arvot. Valtioneuvoston rikkilaskeuman tavoitetaso 300 mg/m2 ylittyi vuonna 2014 Rautionkylän ja Pelkolan mittauspisteillä. Vertailupisteessä Äitsaaressa mitattiin tavoitetasoa pienempi tulos. Arvot olivat Rautionkylässä ja Pelkolassa suurempia kuin Etelä-Karjalan rikkilaskeuman taustatason 362 mg/m3

(vuodelta 2001 – 2003). Äitsaaressa, laskeumien vertailupisteessä, mitattiin Kotaniemen taustatason alle olevia laskeuma-arvoja paitsi fosforin ja kalsiumin osalta, mitkä olivat kaikilla mittauspisteillä selvästi korkeampia kuin taustataso.


47

Kuvissa 31-33 on graafisesti esitetty Imatran alueen Rautionkylän ja Pelkolan sekä vertailupisteen Äitsaaren laskeumapisteiden tuloksia vuosilta 1990-2014. Imatran mittauspisteiden laskeumakuormitus on pienentynyt vuoden 1990 jälkeen. Laskeuman taustatasona on tässä raportissa käytetty Suomen ympäristökeskuksen itäisen Suomen Kotaniemen sadeveden tausta-aseman laskeumatuloksia vuosilta 2001 – 2013. Rikkilaskeumatrendi on ollut 1990-luvun alun ajan laskeva ja on vuoden 1997 jälkeen tasaantunut vaihdellen vuosittain tavoitetason molemmin puolin. Fosforilaskeuma on ollut kaikilla mittauspisteillä yli taustatason (12,4 mg/m²/a) koko verkon mittaushistorian ajan. Vuosittainen vaihtelu on myös ollut suurta. Kokonaistyppilaskeuma on ollut vuoden 1993 jälkeen Etelä-Karjalan taustatason (562 mg/m²/a) tuntumassa. Myös typpilaskeuman osalta on vuosittain ollut suuriakin vaihteluita kaikilla mittauspisteillä. Vuonna 2014 typpilaskeumataso oli metsämaiden kriittisen kuormitustason vaihteluvälissä (300 - 600 mg/m²/a) kaikilla kolmella mittauspisteellä. Fosfori- ja typpilaskeuman osalta vuosittaista suurta vaihtelua ovat aiheuttaneet mm. kaukokulkeuman, metsäpalojen ja voimakkaiden siitepölykausien vaikutus. Laajoja metsäpaloja esiintyi mm. vuosina 2006 ja 2010 ja mm. viimeisimmät koivun voimakkaat siitepölyvuodet sattuivat vuosille 2012 ja 2014. Vuonna 2014 mitattiin Rautionkylässä korkeita kalsiumlaskeuman arvoja etenkin touko-kesäkuun aikana, mikä vaikutti koko vuositasolla laskeuman normaalia korkeampaan pitoisuuteen.

Kuva 31: Imatran mittauspisteiden rikkilaskeuma vuosina 1990-2014.


48

Kuva 32: Imatran mittauspisteiden kalsiumlaskeuma ja laskeuman johtokyky sekä pH vuosina 1990-2014.


49

Kuva 33: Imatran mittauspisteiden fosfori- ja typpilaskeumat vuosina 1990-2014.

LAPPEENRANNAN ILMANLAATU 2014: Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) ..............................................................................................................................................................................

50

3.3 LAPPEENRANNAN ILMANLAATUTULOKSET VUONNA 2014 3.3.1 Ilmanlaatu ilmanlaatuindeksin mukaan Lappeenrannassa vuonna 2014 Ilmanlaatuindeksiä määritettiin sen mukaan, mitä komponentteja mittauspisteillä mitattiin. Indeksin määrityksessä mukana olevat komponentit olivat hengitettävät hiukkaset eli PM10, pienhiukkaset eli PM2.5, haisevat rikkiyhdisteet eli TRS, rikkidioksidi eli SO2 ja typpidioksidi eli NO2. Lappeenrannan keskustassa indeksiä määritettiin TRS:n, NO2:n, PM10:n ja PM2,5:n pitoisuuksien mukaan. Lauritsalan mittauspisteellä indeksiä määritettiin TRS:n ja PM10:n pitoisuuksien mukaan. Joutsenon keskustan indeksiä määritettiin TRS:n, SO2:n ja PM10:n mukaan. Lappeenrannan keskustassa ilmanlaatu oli vuonna 2014 vuorokausi-indeksillä arvioituna 66 % hyvää, 33 % tyydyttävää ja 1 % välttävää. Lauritsalassa ilmanlaatuindeksiä määritettiin vain 79 % mittausajasta, koska hiukkaslaite ei toiminut huhti – toukokuun aikana. Lauritsalan ilmanlaatu oli vuoden 2014 aikana 86 % hyvää, 14 % tyydyttävää ja vajaat 1 % välttävää. Joutsenon keskustassa ilmanlaatu oli 83 % hyvää ja 17 % tyydyttävää. Vuorokausi-indeksillä määritettynä huonoa tai erittäin huonoa ilmanlaatu ei ollut kertaakaan Lappeenrannan mittauspisteillä. Eniten ilmanlaatua Lappeenrannassa heikensi jo helmikuussa alkaneen kevätpölykauden hiukkaspitoisuudet. Lisäksi Lappeenrannassa esiintyi useita kertoja vuoden 2014 aikana voimakasta ns. kissanpissin hajua (4-merkapto-4-metyylipenta-2-oni, metyylioksidin ja rikkivedyn reaktiotuote), joka ei näkynyt ilmanlaadun mittauspisteiden mittausdatassa. Selluteollisuuden kollikissan pissin kaltainen päästö haisee erittäin voimakkaalle jo hyvin pienissä pitoisuuksissa, joita nykyisellä mittauskalustolla ei pystytä mittaamaan.

Kuva 34: Ilmanlaatu ilmanlaatuindeksin mukaan Lappeenrannan keskustassa, Lauritsalassa ja Joutsenon keskustassa vuonna 2014


51

3.3.2 Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) Yleistä Haisevia rikkiyhdisteitä eli TRS - yhdisteitä mitattiin Lappeenrannassa vuonna 2014 kuudessa mittauspisteessä: Lappeenrannan keskustassa, Tirilässä, Lauritsalassa, Ihalaisessa, Pulpilla ja Joutsenon keskustassa. Tirilän mittaukset on aloitettu vuonna 1989, Lauritsalassa 1994, Ihalaisessa 2006, Pulpilla 1990 ja Joutsenon keskustassa 2011. Lappeenrannan keskustassa TRS-mittaus aloitettiin uudelleen 1.4.2013. Lappeenrannan keskustassa on mitattu TRS:ää myös vuosina 1995 - 2008 ja Joutsenon palolaitoksella vuosina 1991 - 2011.

Tulokset Vuonna 2014 Lappeenrannan suurimmat TRS – pitoisuudet mitattiin Pulpilla (taulukko 20, kuvat 36 ja 38). Taulukko 20: Lappeenrannan mittauspisteiden TRS - yhdisteiden tunnusluvut vuonna 2014. Yli 3 µg(S)/m³ tuntikeskiarvoja pidetään hajutunteina. Valid-% = ajallinen edustavuus.

Lpr:n keskusta

Tirilä Laurit

sala Ihalainen

Pulp Joutsenon

keskusta

Ohje-

arvo vuosikeskiarvo (µg(S)/m³) 0 0 0 0 1 1

suurin kuukausikeskiarvo (µg(S)/m³)

1 1 1 1 2 1

suurin vuorokausikeskiarvo (µg(S)/m³)

4 13 4 2 18 3

suurin vuorokausiohjearvoon verrattava tunnusluku 1) (µg(S)/m³) 2 4 3 2 11 2 10 % vuorokausikeskiarvoista > 10 µg(S)/m³ (yli 10 µg(S)/m³ vuorokausiarvojen lukumäärä), (vrk)

0,0 (0)

0,3 (1)

0,0 (0)

0,0 (0)

1,1 (4)

0,0 (0)

suurin tuntikeskiarvo (µg(S)/m³) 27 76 28 14 206 24

% tuntikeskiarvoista > 10 µg(S)/m³ (yli 10 µg/m³ tuntiarvojen lukumäärä), (kpl)

0,02 (2)

0,5 (43)

0,5 (43)

0,01 (1)

0,8 (74)

0,1 (9)

% tuntikeskiarvoista yli 3 µg(S)/m³, % (yli 10 µg/m³ tuntikeskiarvojen lkm), (kpl)

0,5 (43)

2,0 (174)

2,6 (229)

0,2 (18)

3,2 (282)

0,7 (59)

valid-% 100 99 100 100 97 99

1) kuukausien toiseksi suurimmista vuorokausikeskiarvoista suurin


52

Kuva 35: Tirilän Ja Lauritsalan mittauspisteiden TRS - yhdisteiden vuorokausiarvot vuonna 2014. Pitoisuus µg(S)/m³

Kuva 36: Pulpin ja Joutsenon keskustan mittauspisteiden TRS - yhdisteiden vuorokausiarvot vuonna 2014. Pitoisuus µg(S)/m³


53

Kuva 37: Tirilän, Lauritsalan, Pulpin ja Joutsenon keskustan mittauspisteiden TRS - yhdisteiden pitoisuuskeskiarvojen tuulensuuntajakauma sektoreittain vuonna 2014. Rautionkylän tuulensuunta, tuulennopeus ≥ 0,3 m/s. Pitoisuusasteikko 0 - 6 µg(S)/m³


54

Kuva 38: Lappeenrannan mittauspisteiden TRS-yhdisteiden toiseksi suurimmat vuorokausikeskiarvot ja 99 % - tuntiarvot vuonna 2014 Vuonna 2014 Pulpin mittauspisteellä ylittyi haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvo 10 µg(S)/m3 (kuukauden toiseksi suurin vuorokausikeskiarvo) huhtikuussa. Ohjearvo ei ylittynyt Lappeenrannan muilla

mittauspisteillä (kuva 38). Suurin ohjearvoon verrattava arvo oli Pulpilla 11 µg(S)/m³, Tirilässä 4 µg(S)/m³, Lauritsalassa 3 µg(S)/m³, Ihalaisessa 2 µg(S)/m³, Lappeenrannan keskustassa 2 µg(S)/m³ ja Joutsenon keskustassa 2 µg(S)/m³. Pulpilla mitattiin yli 10 µg(S)/m³ tuntikeskiarvoja 0,8 % ajasta eli 74 tuntia, Tirilässä 0,5 % ajasta eli 43 tuntia, Lauritsalassa 0,5 % ajasta eli 43 tuntia, Ihalaisessa 0,01 % ajasta eli 1 tuntia, Lappeenrannan keskustassa 0,02 % ajasta eli 2 tuntia ja Joutsenon keskustassa 0,1 % ajasta eli 9 tuntia (taulukko 20). Pulpilla vuonna 2014 TRS:n pitoisuustaso oli alhaisempi kuin edellisenä vuotena. Tirilän ja Lauritsalan pitoisuustasot olivat samaa luokkaa kuin edellisenä vuotena, kun taas Joutsenon keskustan pitoisuustaso olivat hiukan korkeampi kuin edellisenä vuotena. TRS - pitoisuudet Lappeenrannassa ovat pienentyneet huomattavasti 20 vuoden takaisista tasoista paitsi Pulpilla, jossa edellinen vuosi 2013 oli erittäin huono johtuen hakesiilon syöttöongelmista (kuvat 39 - 40).


55

Kuva 39: Tirilän ja Lauritsalan mittauspisteiden TRS - yhdisteiden vuosikeskiarvot ja tuntikeskiarvon 10 µg(S)/m³ ylitysosuudet (%) vuosina 1989 – 2014

Kuva 40: Pulpin ja Joutsenon keskustan mittauspisteiden TRS - yhdisteiden vuosikeskiarvot ja tuntikeskiarvon 10 µg(S)/m³ ylitysosuudet (%) vuosina 1990 – 2014

LAPPEENRANNAN ILMANLAATU 2014: Rikkidioksidi (SO2) ..............................................................................................................................................................................

56


Yleistä Rikkidioksidia mitattiin Lappeenrannassa vuonna 2014 kolmessa mittauspisteessä: Tirilässä, Pulpilla ja Joutsenon keskustassa. Tirilässä rikkidioksidin mittaus aloitettiin vuonna 1989, Pulpilla 1990 ja Joutsenon keskustassa marraskuussa 2012. Lappeenrannan keskustassa on mitattu rikkidioksidia 1995 – 31.3.2013, Lauritsalassa 1994 – 2007 ja Joutsenon palolaitoksella 1991 - 2011. SO2 - päästölähteet Lappeenrannassa ovat paikallinen teollisuus ja kaukokulkeuma.

Tulokset Rikkidioksidipitoisuudet olivat Lappeenrannan mittauspisteissä alle valtioneuvoston ohje- ja raja-arvojen vuonna 2014. Pulpilla mitattiin vuoden 2014 suurimmat pitoisuudet, ja suurimmat Pulpilla mitatut pitoisuudet olivat 9 - 10 % ohjearvoista (taulukot 21 ja 22, kuva 41).

Taulukko 21: Lappeenrannan mittauspisteiden rikkidioksidin tunnusluvut vuonna 2014. Valid- % = ajallinen edustavuus.

1) suurin kuukausien toiseksi suurimmista vuorokausikeskiarvoista, 2) suurin kuukausien tuntikeskiarvojen 99 % - arvoista, 3) vuosiohjearvo kasvillisuusvaikutusten perusteella, 4) 25. suurin tuntikeskiarvo, 5) 4. suurin vuorokausiarvo

Tirilä Joutsenon keskusta Pulp

Ohjearvo/ Raja-arvo

(sallittujen ylitysten

lukumäärä) vuosikeskiarvo (µg/m³) 1 1 1 20 3) /-

suurin vuorokausiohjearvoon verrattava

tunnusluku 1) (µg/m³) 5 6 7 80/-

suurin vuorokausikeskiarvo (µg/m³) 9 9 23 -

suurin tuntiohjearvoon verrattava tunnusluku 2) (µg/m³) 14 12 24 250/-

suurin tuntiarvo (µg/m³) 57 56 245 -

tuntiraja-arvoon verrattava tunnusluku (µg/m³)4),

numeerisarvon ylitysten lukumäärä (kpl)

11 (0)

12 (0)

23 (0)

-/350 (24)

vuorokausiraja-arvoon verrattava tunnusluku (µg/m³)5) ,

numeerisarvon ylitysten lukumäärä (kpl)

5 (0)

8 (0)

7 (0)

-/125

(3)

valid - % 93 99 100 -


57

Kuva 41: Lappeenrannan mittauspisteiden rikkidioksidin kuukausikeskiarvot ja 99 % - tuntikeskiarvot vuonna 2014 (µg/m3)


58

Kuva 42: Joutsenon keskustan, Tirilän ja Pulpin mittauspisteiden rikkidioksidin vuorokausikeskiarvot vuonna 2014 (µg/m3)

Kuva 43: Joutsenon keskustan, Tirilän ja Pulpin rikkidioksidin pitoisuuskeskiarvojen tuulensuuntajakauma sektoreittain vuonna 2014 (µg/m3). Rautionkylän sääaseman tuulensuunta, tuulennopeus ≥ 0,3 m/s. Pitoisuusasteikko 0 - 4 µg/m³


59

Lappeenrannan mittauspisteiden rikkidioksidipitoisuudet ovat olleet alle valtioneuvoston ohje- ja raja-arvojen yli 20 vuoden ajan. Pulpin ja Tirilän pitoisuudet olivat vuonna 2014 samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuotena (kuva 44, taulukko 22).

Kuva 44: Tirilän ja Pulpin mittauspisteiden rikkidioksidin vuosikeskiarvot ja suurimmat 99 % -tuntikeskiarvot vuosina 1989 – 2014. Lappeenrannan keskustan rikkidioksidin vuosikeskiarvot ja suurimmat 99 % -tuntikeskiarvot vuosina 1996 – 2012. Lappeenrannan keskustan rikkidioksidin mittaukset loppuivat 31.3.2013.

LAPPEENRANNAN ILMANLAATU 2014: Rikkidioksidi (SO2) .............................................................................................................................................................................

60

Taulukko 22: Lappeenrannan mittauspisteiden rikkidioksidipitoisuudet suhteessa ohje- ja raja-arvoihin (%) vuosina 1996 - 2014 Vuosi tuntiohjearvosta % vuorokausi-ohjearvosta % tuntiraja-arvosta % 1) vrk-raja-arvosta % 2)

Lpr:n keskust Tirilä Lauritsa

la Pulp Joutsenon keskusta

Lpr:n keskust Tirilä Laurit

sala Pulp Joutsenon keskusta





1996 14 14 15 20 19 28 29 30 1997 7 9 19 30 13 13 15 23 1998 7 12 65 18 11 19 100 25 1999 10 8 8 26 18 14 15 24 2000 4 8 8 14 9 10 11 16 2001 6 8 8 36 13 19 19 38 18 18 2002 13 15 10 20 21 15 11 19 7 9 2003 10 7 8 16 13 16 19 24 6 5 6 10 10 7 10 14 2004 7 7 6 11 10 10 10 19 5 5 5 5 6 7 6 6 2005 9 6 6 6 10 9 10 13 6 5 5 5 7 6 6 8 2006 8 10 9 15 18 19 16 24 5 6 6 10 10 10 10 15 2007 4 7 7 14 6 13 9 15 3 6 4 10 4 8 6 8 2008 6 5 12 44 10 9 8 34 4 4 4 20 5 5 5 22 2009 4 4 24 6 8 19 2 3 17 4 3 12 2010 7 5 11 9 11 13 4 4 8 6 6 10 2011 6 6 27 10 11 45 4 4 12 6 6 6 2012 7 7 15 14 11 13 5 4 9 8 7 10 2013 4 12 5 5 13 6 3 6 3 3 8 6 2014 6 10 5 6 9 8 3 7 3 4 6 6 1) 25. suurin tuntikeskiarvo, voimaan 15.8.2001, 2) 4. suurin vrk-keskiarvo, voimaan 15.8.2001

LAPPEENRANNAN ILMANLAATU 2014: Typenoksidit (NO2 ja NO) ..............................................................................................................................................................................

61

3.3.4 Typenoksidit (NO2 ja NO) Yleistä Typenoksideja mitattiin Lappeenrannassa vuonna 2014 neljässä mittauspisteessä: Lappeenrannan keskustassa, Ihalaisessa, Tirilässä ja Pulpilla. Lauritsalassa on mitattu typenoksideja 1994 – 2013. Lappeenrannan keskustassa typenoksidimittaukset aloitettiin vuonna 1995, Ihalaisessa 2009, Tirilässä 2011 ja Pulpilla 2014. Keskeinen typenoksidien päästölähde Lappeenrannassa on liikenne.

Tulokset Lappeenrannan mittauspisteiden typenoksidien vuoden 2014 tunnusluvut on koottu taulukkoon 23. Taulukko 23: Lappeenrannan mittauspisteiden typenoksidien (NO ja NO2) vuositunnusluvut vuonna 2014 (µg/m³ )

Lpr:n

keskusta Pulp

Ihalainen

Tirilä

Ohjearvo/ Raja-arvo

NO NO2 NO NO2 NO NO2 NO NO2 vuosikeskiarvo (µg/m³) 5 11 3 8 8 14 2 8 NO2+NO=30/-

suurin kuukausikeskiarvo (µg/m³) 9 14 4 13 15 20 5 14 -

suurin vuorokausikeskiarvo (µg/m³) 45 37 17 24 125 57 64 39 -

suurin vuorokausiohjearvoon

verrattava tunnusluku 1) µg/m³)

30 18 50 34 70/-


482 90 37 58 332 104 310 95 -


(µg/m³) 58 41 84 62 150/-

tuntiraja-arvoon verrattava tunnusluku (µg/m³)3),

numeeris-arvon ylitysten lkm (kpl)

60 (0) 34

(0) 81 (0) 56

(0) -/200 (18)

vuosiraja-arvoon verrattava tunnusluku (µg/m³)4) 11 8 14 8 -/40

valid-% 100 56 98 98 1) suurin kuukausien toiseksi suurimmista vuorokausikeskiarvoista, 2 ) suurin kuukausien 99 % - tuntikeskiarvoista, 3) 19. suurin tuntiarvo, 4) vuosikeskiarvo


62

NOx - vuosikeskiarvo (NO2+NO) oli Lappeenrannan keskustassa 16 µg/m³, Ihalaisessa 22 µg/m³, Tirilässä 10 µg/m³ ja Pulpilla 11 µg/m³. Valtioneuvosto on päätöksessään (480/96) antanut kasvillisuusvaikutusten perusteella typenoksideille yhteisen vuosiohjearvon 30 µg/m³ (NO2 + NO = 30 µg/m³). Kasvillisuusvaikutteinen ohjearvo ei ylittynyt millään Lappeenrannan mittauspisteellä. Kokonaistyppitasosta typpimonoksidia oli Lappeenrannan keskustassa 31 %, Ihalaisessa 36 % , Tirilässä 20 % ja Pulpilla 27 %. Taulukko 24: Lappeenrannan mittauspisteiden NO2-pitoisuudet verrattuina ohjearvoihin ja raja - arvoihin vuosina 1996 - 2014 Vuosi tuntiohjearvosta

% vuorokausiohjearvosta % tuntiraja-arvosta % 1) vuosiraja-arvosta %1)

Lpr kesk

Laurit sala

Ihalainen

Tiri lä

Pulp

Lpr kesk

Laurit sala

Ihalainen

Tiri lä

Pulp

Lpr kesk

Laurit sala

Ihalainen

Tiri- lä

Pulp

Lpr kesk

Laurit sala

Ihalai nen

Tiri- lä

Pulp

1996 47 - 81 - 1997 49 57 50 43 1998 75 75 80 100 1999 50 57 70 46 2000 43 42 59 46 2001 44 61 47 74 33 38 2002 68 52 61 67 45 35 2003 67 107 73 93 43 56 43 38 2004a) 55 49 60 51 42 39 43 35 2005 45 53 54 63 36 36 40 30 2006b) 44 50 46 50 33 33 38 33 2007 47 51 50 59 39 41 38 33 2008c) 53 66 64 73 39 42 35 30 2009d) 39 37 47 53 46 70 31 31 33 30 28 40 2010 47 51 65 71 69 70 37 35 48 35 33 45 2011e) 50 33 63 36 56 47 77 33 34 24 46 27 33 28 38 20 2012 56 52 63 51 60 60 89 57 39 37 47 35 35 33 40 28 2013 50 52 61 51 39 51 61 44 36 34 45 36 30 25 38 23 2014 39 56 41 27 43 71 49 26 30 41 28 17 28 35 20 20 1) voimaan 15.8.2001, a) tuloksia Lauritsalasta vain 67 %, b)tuloksia Lauritsalasta vain 59 % c) tuloksia Lauritsalasta vain 77 % d) tuloksia Ihalaisesta vain 30 %, e) tuloksia Lauritsalasta vain 54 %, Tirilästä vain 73 %

Lappeenrannan mittauspisteiden typpidioksidin pitoisuudet eivät ylittäneet ohje- eikä raja-arvoja vuonna 2014. Vuoden 2014 ohjearvoon verrattavat pitoisuudet olivat vuosikeskiarvollisesti hiukan pienempiä kuin edellisenä vuotena. Ihalaisen mittauspisteellä mitattiin Lappeenrannan suurimmat typpidioksidin pitoisuudet.


63

Kuva 45: Lappeenrannan keskustan ja Ihalaisen mittauspisteiden NO2 - vuorokausikeskiarvot vuonna 2014 (µg/m³)

Kuva 46: Lappeenrannan keskustan, Pulpin, Ihalaisen ja Tirilän mittauspisteiden NO2 -pitoisuuskeskiarvojen tuulensuuntajakauma sektoreittain vuonna 2014. Rautionkylän tuulensuunta, tuulennopeus ≥ 0,3 m/s. Pitoisuusasteikko 0 - 24 µg/m3


64

Kuva 47: Lappeenrannan mittauspisteiden NO2 - kuukausikeskiarvot ja NO2 - tuntiohjearvoon (99 % -tuntiarvot) verrattavat tunnusluvut vuonna 2014 (µg/m³)

Kuva 48: Lappeenrannan mittauspisteiden NO2 - vuosikeskiarvot ja 99 %:n suurimmat tuntiarvot vuosina 1994 - 2014 (µg/m3)

LAPPEENRANNAN ILMANLAATU 2014: Hiukkaset ..............................................................................................................................................................................

65

3.3.5 Hiukkaset (PM10 ja PM2,5)

Yleistä Lappeenrannassa yhdyskuntailman hiukkaspitoisuuksia mitattiin vuonna 2014 hengitettävinä hiukkasina (PM10) ja pienhiukkasina (PM2,5). PM10:ä mitattiin jatkuvatoimisilla hiukkasmonitoreilla Lappeenrannan keskustassa, Lauritsalassa, Ihalaisessa ja Joutsenon keskustassa. Lappeenrannan keskustan PM10-mittaukset aloitettiin vuonna 1996 ja Joutsenon keskustassa vuonna 1997. Lauritsalan ja Ihalaisen PM10-mittaukset aloitettiin vuonna 2006. PM2,5-mittaukset alkoivat Lappeenrannan keskustassa ja Tirilässä vuonna 2008. Pulpilla PM2,5 mittaukset alkoivat vuonna 2014. PM2,5:tä mitataan Lappeenrannan mittauspisteillä jatkuvatoimisilla hiukkasmonitoreilla. Kokonaisleijumaa eli TSP:tä on mitattu tehokeräysmenetelmällä Lappeenrannan keskustassa 1995 – 2008, Lauritsalassa 1994 - 2007, Ihalaisessa 1991 - 2006, Mäntylässä 1986 – 2007, Pulpilla 1990 - 2010 ja Joutsenon Energia Oy:n pihassa 1990 - 1997. Hengitettävät hiukkaset (PM10) Lähes lumettoman talven seurauksena kevätpölyajanjakso alkoi jo helmikuussa ja jatkui aina huhtikuuhun

asti. Suurimmat PM10-pitoisuudet mitattiin Lappeenrannassa kevätpölyajanjaksolla. Vuorokausiohjearvo 70

µg/m³ ylittyi maaliskuussa Lappeenrannan keskustan, Lauritsalan ja Ihalaisen mittauspisteellä ja lisäksi

huhtikuussa Ihalaisen mittauspisteillä (kuva 49). Vuoden 2014 aikana vuorokausiraja-arvon numeerisarvo 50

µg/m³ ylittyi Lappeenrannan keskustassa 14 kertaa, Lauritsalassa viisi kertaa, Ihalaisessa 10 kertaa ja

Joutsenon keskustassa kerran. Vuonna 2014 Lappeenrannan keskustan, Lauritsalan ja Ihalaisen raja-arvon

numeerisarvon ylitysten lukumäärä oli hiukan suurempi kuin edellisenä vuotena, ja Joutsenon keskustan

ylitysten määrä hiukan pienempi kuin edellisenä vuotena. Varsinainen PM10:n raja-arvo ei ylittynyt vuonna

2014, koska raja-arvon numeerisarvo saa ylittyä 35 kertaa vuodessa. Raja-arvon numeerisarvon ylitysten

lukumäärät vaihtelevat suuresti eri vuosina riippuen sääolosuhteista, levitetyn hiekan määrästä ja

hiekoitushiekan poiston onnistumisesta (kuva 51). Raja-arvoon 50 µg/m³ verrattava arvo oli Lappeenrannan

keskustassa 39 µg/m³, Lauritsalassa 21 µg/m³ , Ihalaisessa 30 µg/m³ ja Joutsenon keskustassa 26 µg/m³ (36.

suurin vrk-keskiarvo). Kevätpölykauden aikana Lappeenrannan teiden kunnossapito-osasto keskittyi

hallittuun ja tehokkaaseen katujenpuhdistukseen, sekä levitti kalsiumkloridia pölyn sidontaan

Lappeenrannan ja Joutsenon keskustan pääkaduilla.


66

Taulukko 25: Lappeenrannan mittauspisteillä hiukkasmassamonitorilla mitatut PM10 - tunnusluvut 2014

Lappeenrannan keskusta Lauritsala Ihalainen Joutsenon

keskusta

Ohjearvo/ raja-arvo (sallittuja ylityksiä)

vuosikeskiarvo (µg/m³) 20 14 18 14 - suurin kuukausikeskiarvo (µg/m³) 36 25 36 22 -


125 82 236 60 -

suurin vuorokausiohjearvoon verrattava tunnusluku 1) (µg/m³)

105 80 210 46 70/-

98 % - vuorokausikeskiarvo (µg/m³)

68 48 60 39 -

suurin tuntikeskiarvo (µg/m³) 408 454 2139 341 -

vrk-raja-arvoon verrattava tunnusluku 2), numeerisarvon ylitysten lkm (kpl)

39 (14)

21 (5)

30 (10)

26 (1)

-/50 (35)

vuosiraja-arvoon 3) verrattava tunnusluku 20 14 18 14 -/40

valid-% 98 93 100 98 - 1) kuukausien 2. suurimmista vuorokausikeskiarvoista suurin, 2) 36. suurin vrk-arvo ulkoilman lämpötilassa, 3)vuosikeskiarvo

Kuva 49: Lappeenrannan keskustan, Lauritsalan, Ihalaisen ja Joutsenon keskustan PM10 - kuukausikeskiarvot ja kuukausien 2. suurimmat vuorokausikeskiarvot vuonna 2014 (µg/m³)


67

Vuoden 2014 PM10-pitoisuudet olivat Lappeenrannan mittauspisteillä vuosikeskiarvollisesti hiukan

suurempia kuin edellisenä vuotena (kuva 53). Vuonna 2014 lunta oli erittäin vähän ja PM10-pitoisuudet

kohosivat pitkään jatkuneen katupölyajanjakson vaikutuksesta helmikuusta huhtikuulle. Vuorokausiohjearvo

70 µg/m³ on ylittynyt Lappeenrannan keskustassa joka vuosi kevätpölyjen aikana paitsi 1996, jolloin

mittaukset alkoivat vasta kesäkuussa (kuva 53). Raja-arvo ei ole ylittynyt millään Lappeenrannan

mittauspisteistä.

Kuva 50: Lappeenrannan keskustan, Ihalaisen ja Joutsenon keskustan mittauspisteiden PM10 - vuorokausikeskiarvot vuonna 2014, µg/m³

Kuva 51: Lappeenrannan hiukkasmittauspisteiden PM10 - raja-arvon numeerisarvon 50 µg/m³ ylitysten lukumäärät 1997 – 2014, µg/m³


68

Kuva 52: Lappeenrannan hiukkasmittauspisteiden PM10 - pitoisuuskeskiarvojen tuulensuuntajakauma sektoreittain vuonna 2014. Rautionkylän tuulensuunta, tuulennopeus ≥ 0,3 m/s. Pitoisuusasteikko 0 - 28 µg/m³.

Kuva 53: Lappeenrannan hiukkasmittauspisteiden PM10 - vuosikeskiarvot ja suurimmat kuukausien toisiksi suurimmista vuorokausikeskiarvoista vuosina 1996 - 2014. *) Lpr:n keskustasta tuloksia vuodelta 1996 ja 2002 vain 7 kk:lta


69

Kalsiumkloridin käyttö Lappeenrannan keskustassa katupölyjaksolla

Kuva 54: Lappeenrannan keskustan suurimmat PM10 - vuorokausikeskiarvot ja tuntikeskiarvot 2008 – 2014, µg/m³ Lappeenrannan keskustan alueella on levitetty kalsiumkloridia katupölykauden hiukkaspitoisuuksien vähentämiseksi vuodesta 2011 alkaen. Vuoden 2014 katupölyajanjakso kesti Lpr:ssa pidempään kuin aikaisempina vuosina johtuen lähes lumettomasta talvesta. Yli 50 µg/m³ PM10:n ylityksiä mitattiin Lpr:n mittauspisteillä enemmän kuin edellisenä vuotena. Lappeenrannan keskustassa vuorokausiraja-arvo 50 µg/m³ ylittyi 9. eniten verrattuna Suomen muihin PM10 - mittauspisteisiin.

Kuva 55: Lappeenrannan PM10 - mittauspisteiden yli 50 µg/m³ vuorokausikeskiarvojen määrä verrattuna Suomen muihin PM10- mittauspisteiden yli 50 µg/m³ ylitysvuorokausien määrään vuonna 2014. Lähteenä Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuportaalin tarkistamattomat mittaustulokset.


70

Pienhiukkaset (PM2,5) Lappeenrannassa mitattiin pienhiukkasia (PM2,5) Lappeenrannan keskustassa, Tirilässä ja Pulpilla.

Pienhiukkasten mittaus alkoi Lappeenrannan keskustassa ja Tirilässä vuonna 2008, Pulpilla vuonna 2014.

Vuonna 2014 suurimmat pienhiukkasten pitoisuudet mitattiin helmikuussa etelätuulten aikana, jolloin

WHO:n vuorokausiohjearvo ylittyi kaikilla kolmella PM2.5 - mittauspisteellä. Korkein vuorokausiarvo oli

Lappeenrannan keskustassa 128 % ohjearvosta, Tirilässä 116 % ohjearvosta ja Pulpilla 120 % ohjearvosta.

Vuosiraja-arvo 25 µg/m³ ei ylittynyt Lappeenrannan PM2.5 mittauspisteillä vuonna 2014.

Taulukko 26: Lappeenrannan keskustan mittauspisteen hiukkasmassamonitorilla mitatut PM2,5 – tunnusluvut 2014

1) kuukauden suurin vrk-arvo

Kuva 56: Lappeenrannan keskustan, Tirilän ja Pulpin PM2,5 - vuorokausikeskiarvot vuonna 2014, µg/m³

Lappeenrannan keskusta Tirilä Pulp

WHO:n

ohjearvo/ raja-arvo

vuosikeskiarvo (µg/m³) 8 8 8 -/25 suurin kuukausikeskiarvo (µg/m³) 11 10 10 -

suurin vuorokausikeskiarvo (µg/m³) 32 29 30 -

suurin WHO:n vuorokausiohjearvoon verrattava tunnusluku 1) (µg/m³)

32 29 30 25/-

suurin tuntikeskiarvo (µg/m³) 64 81 51 - valid-%

98 98 97 -


71

Kuva 57: Tirilän, Lappeenrannan keskustan ja Pulpin PM2,5 - pitoisuuskeskiarvojen tuulensuuntajakauma sektoreittain vuonna 2014. Rautionkylän tuulensuunta, tuulennopeus ≥ 0,3 m/s. Pitoisuusasteikko 0 - 12 µg/m³.

LAPPENRANNAN ILMANLAATU 2014: Laskeuma ..............................................................................................................................................................................

72

3.3.6 Laskeuma

Yleistä Laskeumaa tutkittiin Lappeenrannassa vuonna 2014 kolmelta mittauspisteeltä: Ihalaisesta, Tirilästä ja Pulpilta. Laskeumaa on määritetty Ihalaisessa ja Tirilässä vuodesta 1993 alkaen, Pulpilla vuodesta 1990 alkaen. Laskeumaa on määritetty myös Vehkataipaleelta 1993 - 2003, Lappeenrannan keskustasta 1998 - 2003, Joutsenon koulukeskuksesta 1990 - 2003, Joutsenon neuvolalta 2003 - 2006, Joutsenon varikolta 2006 - 2010, Korvenkylästä 1990 - 2010 ja Kangassaaresta 1990 - 2010. Taustalaskeumapisteenä käytettiin vuonna 2014 Ruokolahden Äitsaaren laskeumapistettä. Sadeveden laskeumaan vaikuttavat paikalliset päästölähteet kuten mineraalien louhinta ja jalostus, puunjalostusteollisuus sekä liikenne. Myös kaukokulkeumalla on vaikutusta sadeveden laatuun.

Tulokset Vuoden 2014 vuosilaskeumat on esitetty taulukossa 27 ja kuvassa 58. Rikkilaskeuman tavoitetaso ylittyi Ihalaisen ja Tirilän laskeumapisteillä. Laskeumista määritetyt komponentit olivat pääsääntöisesti suurempia kuin Etelä-Karjalan taustataso. Taulukko 27: Lappeenrannan mittauspisteiden vuosilaskeumat vuonna 2014. Etelä-Karjalan taustatasona on käytetty Suomen Ympäristökeskuksen Kotaniemen sadeveden mittauspisteen keskiarvoja vuosilta 2001 - 2013

Äitsaari Ihalainen Tirilä Pulp

Tavoite/ Taustataso

sadanta (mm) 355 619 614 437 -/-

pH 6.1 7 6.3 6.2 -/5.4

johtokyky (mS/m) 2.0 3.9 1.8 2.3 -/1.2 kokonaisrikki (mg/m²/a) 230 537 411 237 300/362

kalsium (mg/m²/a) 398 2 850 910 820 -/254

kokonaisfosfori (mg/m²/a) 51 105 61 47 -/12,4

kokonaistyppi (mg/m²/a) 462 1 047 637 518 -/562

kiintoaine (mg/m²/a) 8 545 4 212 2 400 2 459 -/-

kokonaislaskeuma (mg/m²/a) 22 530 12 546 14 661 8 736 -/-


73

Kuva 58: Lappeenrannan mittauspisteiden vuosilaskeumat vuonna 2014


74

Kuva 59: Lappeenrannan mittauspisteiden rikin, kalsiumin ja pH:n vuosilaskeumat 1993 - 2014


75

Kuva 60: Lappeenrannan mittauspisteiden laskeuman kokonaisfosforin, kokonaistypen ja johtokyvyn vuosilaskeumat 1993 - 2014

SVETOGORSKIN ILMANLAATU 2014: Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) ..............................................................................................................................................................................

76

3.4 SVETOGORSKIN ILMANLAATUTULOKSET VUONNA 2014

3.4.1 Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) Yleistä Haisevia rikkiyhdisteitä mitattiin Svetogorskissa vuonna 2014 yhdessä mittauspisteessä. Mittauspiste sijaitsi

Svetogorskin Complex hotellin parkkipaikalla (22.2.2007 alkaen). Mittaukset ovat alkaneet Svetogorskissa

vuonna 1990. Vuosina 1994 - 1995 mittauksia ei voitu suorittaa laite- ja tulliongelmien vuoksi. Myös

vuosina 1996 ja 1997 tuloksia on vain osalta vuodelta. Vuodesta 1998 lähtien mittaukset ovat jatkuneet

lähes yhtäjaksoisesti.

Tulokset Vuoden 2014 TRS - tunnusluvut on koottu taulukkoon 28. Suomen valtioneuvoston vuorokausiohjearvo 10

µg(S)/m³ ylittyi yhden kerran vuonna 2014. Yli 10 µg(S)/m³ tuntikeskiarvoja mitattiin 345 tunnin aikana eli

3,9 % mittausajasta.

Taulukko 28: Svetogorskin TRS - tunnusluvut vuonna 2014. Yli 3 µg(S)/m³ tuntikeskiarvoja pidetään hajutunteina.

Svetogorsk Ohjearvo

vuosikeskiarvo (µg(S)/m³) 2 -

suurin kuukausikeskiarvo (µg(S)/m³) 3 -

suurin vuorokausikeskiarvo (µg(S)/m³) 19 -

suurin vuorokausiohjearvoon verrattava tunnusluku 1) (µg(S)/m³) 12 10

% vuorokausikeskiarvoista yli 10 µg(S)/m³, (yli 10 µg/m³ vrk-keskiarvojen lkm) (kpl)

0,3 (1)

-

suurin tuntikeskiarvo (µg(S)/m³) 69 -

% tuntikeskiarvoista yli 10 µg(S)/m³, (yli 10 µg(S)/m³ tuntikeskiarvojen lkm) (kpl)

3,9 (345)

-

% tuntikeskiarvoista yli 3 µg(S)/m³,

(yli 3 µg(S)/m³ tuntikeskiarvojen lkm) (kpl) 12,8

(1120)

valid-% 98 - 1) kuukausien toiseksi suurimmista vuorokausikeskiarvoista suurin


77

Kuva 61: Svetogorskin TRS - yhdisteiden vuorokausikeskiarvot 2014, µg(S)/m³

Kuva 62: Svetogorskin TRS - yhdisteiden 99 % - tuntiarvot ja kuukausien toiseksi suurimmat vuorokausikeskiarvot vuonna 2014 (µg(S)/m3) Kuva 63: Svetogorskin mittauspisteen TRS - yhdisteiden pitoisuuskeskiarvojen tuulensuuntajakauma sektoreittain vuonna 2014. Rautionkylän tuulensuunta, tuulennopeus ≥ 0,3 m/s. Pitoisuusasteikko 0 - 6 µg(S)/m³.


78

Kuva 64: Svetogorskin TRS - yhdisteiden vuosikeskiarvot yksikössä µg(S)/m3 ja tuntipitoisuuden 10 µg(S)/m3 ylitykset prosentteina vuosina 1990 – 2014 Vuoden 2014 pitoisuudet olivat saman tasoisia kuin edellisenä vuotena, mutta selvästi pienempiä kuin 2000

- luvun vaihteessa. Pitoisuudet alenivat Svetogorskissa vuoden 2005 jälkeen, kun Svetogorskin tehtaalla

otettiin käyttöön vuonna 2007 valmistunut hajukaasujen käsittelyprosessi. Myös mittauspisteen

sijaintipaikan siirtyminen päiväkodin pihasta hiukan kauemmaksi tehtaasta hotellin parkkipaikalle 22.2.2007

on vaikuttanut pitoisuuksien pienenemiseen. Vuorokausiohjearvo ylittyi vuonna 2014. Ohjearvo on ylittynyt

useina vuosina, mutta vuosina 2012, 2010 ja vuosina 2008 - 2009 se jäi ylittymättä. TRS-pitoisuudet olivat

poikkeuksellisen korkeita vuonna 1993. Vuosina 1994 ja 1995 ei Svetogorskissa suoritettu ilmanlaadun

seurantaa laitteiden tulliongelmien vuoksi. Myöskään vuosien 1990-1993 ja 1996-1997 ajalta ei

mittaustuloksia ole koko vuodelta vaan vuosikeskiarvot on laskettu noin puolen vuoden mittausjaksoilta.

SVETOGORSKIN ILMANLAATU 2014: Rikkidioksidi (SO2) ..............................................................................................................................................................................

79


Yleistä Vuonna 2014 rikkidioksidia ei mitattu Svetogorskissa, koska vuonna 2008 rikkoutunutta rikkidioksidilaittetta ei ole korvattu uudella toimivalla laitteella. Rikkidioksidia mitattiin Svetogorskissa 1990 - 2008 yhdellä mittauspisteellä. Vuonna 1994 - 1995 laite- ja tulliongelmien vuoksi mittauksia ei voitu suorittaa, ja vuosilta 1996 - 1997 tuloksia on vain osalta vuodelta. Vuodesta 1998 alkaen mittauksia tehtiin yhtäjaksoisesti aina vuoden 2008 toukokuun puoleen väliin. Taulukko 29: Svetogorskin mittauspisteen rikkidioksidin pitoisuusarvot verrattuina ohje- ja raja-arvoihin vuosina 1998 - 2008

Vuosi tuntiohjearvosta %

vuorokausiohje-arvosta %

tuntiraja-arvosta % 1)

vrk-raja-arvosta % 2)

1998 13 16

1999 13 19

2000 29 36

2001 20 18 11 11

2002 65 68 34 37

2003 8 16 6 10

2004*) 13 15 8 10

2005 10 14 7 9

2006 14 16 7 10

2007 18 20 13 14

2008**) 13 9 5 5

1) 25. suurin tuntikeskiarvo, voimaan 15.8.2001, 2) 4. suurin vrk-keskiarvo, voimaan 15.8.2001, *) mittaustuloksia vain 51 %, **)

mittaustuloksia vain 34 %

SVETOGORSKIN ILMANLAATU 2014: Rikkidioksidi (SO2) ..............................................................................................................................................................................

80

Kuva 65: Svetogorskin rikkidioksidin vuosikeskiarvot ja suurimmat 99 % - tuntiarvot (µg/m3) vuosina 1990 - 2008 Rikkidioksidin pitoisuudet Svetogorskissa ovat laskeneet 17 vuoden takaisista arvoista Svetogorskin sellu- ja

paperitehtaan prosessimuutosten jälkeen. Vuonna 1993 mitattiin poikkeuksellinen korkeita pitoisuuksia, ja

vuosina 1994 ja 1995 ei mittauksia päästy suorittamaan laitteiden kuljettamisen tulliongelmien vuoksi.

Vuosina 1997 - 2008 Svetogorskin rikkidioksidin pitoisuudet olivat selvästi alle ohje- ja raja-arvojen (kuva

65, taulukko 29).

Rikkidioksidi Svetogorskissa 1990 - 2008

0

510

15

2025

30

35

4045

50

1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

µg/m³

0

50100

150

200250

300

350

400450

500

µg/m³

vuosikeskiarvo suurin 99 % tuntiarvo

SVETOGORSKIN ILMANLAATU 2014: Typenoksidit (NO2 ja NO) …………………………………………………………………………………………………………………..

81

3.4.3 Typenoksidit (NO2 ja NO) Yleistä Typenoksideja mitattiin Svetogorskissa vuonna 2014 yhdessä mittauspisteessä. 22.2.2007 alkaen mittauspiste on sijainnut Svetogorskin hotellin parkkipaikalle. Mittaukset alkoivat Svetogorskissa vuonna 1999, vuonna 2011 ja vuonna 2013 typenoksideja ei Svetogorskissa mitattu mittalaitteen rikkoutumisen vuoksi.

Tulokset Suomen valtioneuvoston typpidioksidin ohje- tai raja-arvot eivät ylittäneet Svetogorskissa vuonna 2014 (kuvat 66 - 67). Kasvillisuusvaikutusten perusteella valtioneuvosto on päätöksessään (480/96) antanut typenoksideille yhteisen vuosiohjearvon 30 µg/m³ (NO2+NO), johon verrattava arvo Svetogorskissa vuonna 2014 oli 12 µg/m³ eli ohjearvo ei ylittynyt. Typpimonoksidia oli kokonaistyppitasosta 25 %. Taulukko 30: Typenoksidien (NO ja NO2) tunnusluvut vuonna 2014

Svetogorsk Ohjearvo/

Raja-arvo NO2:lle (sallitut ylitykset)

NO NO2 vuosikeskiarvo (µg/m³) 3 9 NO2 + NO = 30/-

suurin kuukausikeskiarvo (µg/m³) 5 15 -

suurin vuorokausikeskiarvo (µg/m³) 35 36 -


(µg/m³) 31 70/-

suurin tuntikeskiarvo (µg/m³) 184 58 -


(µg/m³) 52 150/-

tuntiraja-arvoon verrattava tunnusluku (µg/m³), numeerisarvon ylitysten lkm (kpl) 4)

46 -/200

(18)

vuosiraja-arvoon verrattava tunnusluku (µg/m³) 5) 9 -/40

valid % 98 1) tuntikeskiarvojen 98 % arvo, 2) suurin kuukausien toisiksi suurimmista vuorokausikeskiarvoista, 3) suurin kuukausien 99 % tuntiarvoista, 4) 19.suurin tuntiarvo, 5) vuosikeskiarvo,


82

Taulukko 31: Typenoksidien pitoisuudet verrattuna ohje- ja raja-arvoihin Svetogorskissa vuosina 1999 - 2014 Vuosi tuntiohjearvosta

% vuorokausiohjear-

vosta % tuntiraja-arvosta

% 1) vuosiraja-arvosta % 2)

1999 49 51 2000 41 41 2001 2) 41 43 30 30 2002 38 41 33 30 2003 45 49 34 30 2004 43 53 35 33 2005 59 63 46 33 2006 77 84 52 38 2007 46 56 31 25 2008 31 43 23 23 2009 34 41 26 23 2010 41 51 28 23 2011 2012 41 54 28 23 2013 2014 35 44 23 23

1) voimaan 15.8.2001, 19. suurin tuntiarvo, 2) tuloksia vain tammi-heinäkuulta

Kuva 66: Svetogorskin mittauspisteen NO2 - vuorokausikeskiarvot vuonna 2014, (µg/m3)

Kuva 67: Svetogorskin mittauspisteen typpidioksidin kuukausikeskiarvot ja kuukausien 99 % - tuntikeskiarvot vuonna 2014, (µg/m3)


83

Helmikuussa mitattiin Svetogorskissa suurimmat typpidioksidin pitoisuudet, ja kesäkuussa pienimmät.

Rajaliikenteen vähenemisen myötä Svetogorskin typenoksidien pitoisuustasot ovat laskeneet. Teollisuuden

NOx-päästöillä ei ole niin selvää vaikutusta pitoisuuksiin kuin liikenteellä. Vuoden 2014 pitoisuudet olivat

hiukan pienempiä kuin vuonna 2012 (kuva 68). Vuonna 2013 ei Svetogorskissa typenoksideja mitattu.

Kuva 68: Svetogorskin mittauspisteen typpidioksidipitoisuuksien vuosikeskiarvot ja 98% - vuorokausiarvo 1999 - 2014 (µg/m³). Vuosina 2011 ja 2013 ei ollut typpidioksidipitoisuuksien mittausta.

SVETOGORSKIN ILMANLAATU 2014: Hiukkaset .........................................................................................................................................................

84

3.4.4 Hiukkaset (PM10) Yleistä Svetogorskin mittauspisteellä on mitattu hiukkasia β-säteilyyn perustuvalla menetelmällä vuodesta 1999 vuoden 2008 toukokuuhun asti. Vuonna 2014 Svetogorskissa ei mitattu hiukkaspitoisuuksia. Svetogorskissa suurimpia hiukkaspitoisuuksien aiheuttajia ovat hotellin parkkipaikan ja kaupungin liikenne, kasvillisuus, Svetogorskin tehdas sekä mittauspisteen lähistöllä poltetut avotulet. Myös kaukokulkeuma kasvatti Svetogorskin pitoisuuksia aika-ajoin. Vuosien 1999 – 2004 ja vuoden 2007 aikana PM10 -pitoisuudet ylittivät vuorokausiohjearvon 70 µg/m³.

Kuva 69: Svetogorskin mttauspisteen PM10 - vuosikeskiarvot ja korkein kuukausien toiseksi suurimmista vuorokausikeskiarvoista 1999 - 2008. Vuonna 2008 tuloksia on vain tammi – toukokuulta. Vuosina 2009 - 2014 Svetogorskissa ei ollut PM10 – mittausta.

Imatran, Joutsenon, Lappeenrannan ja Svetogorskin ilmanlaatutulosten vertailu 2014 ..............................................................................................................................................................................

85

4. IMATRAN, LAPPEENRANNAN JA SVETOGORSKIN ILMANLAATUTULOSTEN VERTAILU 4.1 Indeksi Ilmanlaatuindeksillä arvioituna ilmanlaatu oli vuonna 2014 koko mittausverkon alueella suurimman osan

aikaa hyvää. Venäjällä Svetogorskin mittausasemalla ilmanlaatu oli indeksin mukaan huonointa. Imatralla

Mansikkalan mittauspisteellä mitattiin eniten ilmanlaadultaan välttäviä ja huonoja tunti-indeksiarvoja (kuva

70, taulukko 32). Lappeenrannan keskustan ja Ihalaisen mittauspisteillä mitattiin vuoden 2014 aikana eniten

indeksiarvoltaan erittäin huonoja tunteja, 15 kpl molemmissa.

Kuva 70: Etelä-Karjalan ilmanlaatu eri mittauspisteillä tunti-indekseillä kuvattuna vuonna 2014. Taulukko 32: Etelä-karjalan ilmanlaadun mittauspisteiden tunti-indeksien jakautuminen vuonna 2014.

Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono

Erittäin huono

Rautionkylä 7636 1040 69 7 5 8757 kpl

Mansikkala 6588 1837 252 42 14 8733 kpl Teppanala 7296 1434 25 1 2 8758 kpl Pelkola 8374 275 52 3 0 8704 kpl Svetogorsk 7821 448 257 83 6 8615 kpl Joutseno keskusta 7169 1515 64 4 4 8756 kpl Pulp 8383 285 48 23 11 8750 kpl Tirilä 8375 335 36 7 5 8758 kpl Lauritsala 7613 1028 100 7 7 8755 kpl LPR keskusta 5903 2603 201 37 15 8759 kpl Ihalainen 6649 1894 181 20 15 8759 kpl


86

4.2 Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) Mittausverkon alueella TRS-pitoisuudet olivat vuonna 2014 melko samantasoisia kaikilla mittauspisteillä. Vuorokausiohjearvon 10 µg(S)/m³ ylitykset mitattin sekä Pulpin että Svetogorskin mittauspisteillä. Svetogorskissa mitattiin eniten yli 10 µg(S)/m³ tuntikeskiarvoja 3,9 % mittausajasta (eli 345 tuntiarvoa). Toiseksi eniten yli 10 µg(S)/m³ tuntikeskiarvoja mitattiin Lappeenrannassa Pulpin mittauspisteellä 0,8 % mittausajasta (eli 74 tuntiarvoa). Vuorokausipitoisuuksista eniten yli 10 µg(S)/m³ vuorokausipitoisuuksia mitattiin Svetogorskissa (kuva 71). Kuten kuvassa 72 on havaittavissa Rautionkylässä ja Tirilässä TRS:n yli 10 µg(S)/m³ tuntikeskiarvopitoisuudet ovat vähentyneet vuoden 1996 tasosta, ja pysyneet lähes samalla tasolla viimeisten 10 vuoden aikana. Pulpin mitauspisteellä mitataan korkeampi pitoisuuksia kuin muilla Suomen puolen asemilla. Svetogorskin mittauspisteellä pitoisuustaso on korkein ja pitoisuuksien vaihtelu on ollut suurinta.

Kuva 71: Imatran, Lappeenrannan ja Svetogorskin mittauspisteiden vuoden 2014 TRS-yhdisteiden vuosikeskiarvot ja vuorokausipitoisuuden 10 µg(S)/m³ ylitysten %-osuudet.


87

Kuva 72: TRS:n yli 10 µg(S)/m³ -tuntikeskiarvopitoisuuksien prosenttiosuudet vuosina 1994 - 2014 Rautionkylässä, Pulpilla, Tirilässä ja Svetogorskissa. 4.3 Rikkidioksidi (SO2) Rikkidioksidipitoisuudet olivat koko mittausverkon alueella suurimmat Lappeenrannassa Pulpin mittauspisteellä. Pienimmät rikkidioksidin pitoisuudet mitattiin Imatralla Mansikkalan ja Lappeenrannassa Tirilän mittauspisteillä (kuva 73).

Kuva 73: Imatran ja Lappeenrannan mittauspisteiden vuoden 2014 rikkidioksidin vuosikeskiarvot ja tuntiohjearvoon verrattavat pitoisuudet (suurimmat kuukausien 99 % -tuntiarvoista).


88

Imatran ja Lappeenrannan mittauspisteiden rikkidioksidipitoisuudet ovat yleensä olleet alle valtioneuvoston ohjearvojen lukuunottamatta muutamaa poikkeusta (kuva 74). Svetogorskissa vuonna 1996 pitoisuudet olivat hyvin suuria ylittäen tuntiohjearvon (250 µg/m3) ja maaliskuussa 2004 Imatralla Rautionkylässä ylittyi rikkidioksidin tuntiohjearvo Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaiden huoltoseisakin aiheuttaman häiriöpäästön takia. Vuonna 2014 pitoisuudet olivat samalla tasolla kaikilla mittauspisteillä, Pulpin mittauspisteellä hivenen suurempia kuin muilla pisteillä.

Kuva 74: Rikkidioksidin suurimmat 99% tuntiarvot vuosina 1994 – 2014 Lauritsalassa ja Svetogorskissa on

rikkidioksidin mittaukset lopetettu vuoden 2009 alussa.

4.4 Hiukkaset (PM10 ja PM2,5) Hengitettävien hiukkasten eli PM10:n pitoisuudet ovat suurimpia kaupunkien keskusta-alueilla. Koko mittausverkon alueella suurimmat PM10-pitoisuudet mitattiin Lappeenrannan keskustan ja Ihalaisen mittauspisteellä. Valtioneuvoston vuorokausiohjearvo (70 µg/m³) ylittyi neljällä mittauspisteellä: Lappeenrannan keskustassa, Lauritsalassa, Ihalaisessa sekä Imatralla Mansikkalassa (kuva 75). Raja-arvon numeerisarvon ylityksiä (sallittu 35 kappaletta) mitattiin Lappeenrannan keskustassa 13 kertaa, Lauritsalassa 5 kertaa, Ihalaisessa 10 kertaa, Joutsenon keskustassa kerran sekä Imatralla Mansikkalassa 14 kertaa ja Rautionkylässä kerran. Raja-arvon numeerisarvon ylitykset mitattiin pääsääntöisesti kevätpölyn aikana muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Teppanalassa raja-arvon numeerisarvon ylityksiä ei mitattu kertaakaan vuoden 2014 aikana. Mansikkalan poikkeuksellisen korkeisiin hiukaspitoisuuksiin vaikutti uuden Prisman rakenustyömaan toiminta ja liikenne kevään ja kesän 2014 aikana.


89

Kuva 75: PM10:n vuosikeskiarvot ja vuorokausiohjearvoon verrannolliset arvot vuonna 2014 Imatralla ja

Lappeenrannassa.

Kuva 76: PM10:n suurimmat kuukauden toiseksi suurimmista vuorokausikeskiarvoista vuosina 1995 - 2014

Teppanalassa, Mansikkalassa, Joutsenon keskustassa, Lappeenrannan keskustassa, Ihalaisessa ja

Lauritsalassa. Svetogorskissa mittaukset loppuivat vuoden 2008 aikana.

Pienhiukkasten eli PM2,5:n pitoisuuksia mitattiin koko mittausverkon alueella neljällä mittauspisteellä Imatralla Teppanalassa ja Lappeenrannassa keskustassa, Tirilässä ja uutena paikkana Pulpilla. Kuvassa 77 tuloksia on verrattu WHO:n vuorokausiohjearvoon 25 µg/m3. WHO:n vuorokausiohjearvo ylittyi vuonna 2014 kaikilla mittauspisteillä helmikuussa. Suomen valtioneuvoston antama vuosiraja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt.


90

Kuva 77: PM2,5:n suurimmat vuorokausikeskiarvot vuonna 2014 Imatralla ja Lappeenrannassa. 4.5 Typenoksidit (NO2 ja NO) Suurimmat typenoksidien pitoisuudet mitattiin liikenneympäristöissä Imatralla Mansikkalan sekä Lappeenrannassa keskustan, Ihalaisen ja Tirilän mittauspisteillä (kuvat 78). Vuonna 2014 ei millään mittauspisteellä ylitetty tunti- ja vuorokausiohjearvoja eikä raja-arvoja. Lappeenrannan Lauritsalassa on tuntiohjearvo (150 µg/m³) ylittynyt vuonna 2003 ja Imatran Mansikkalassa vuonna 2008 (kuva 79).

Kuva 78: Imatran ja Lappeenrannan mittauspisteiden vuoden 2014 typpidioksidin vuosikeskiarvot ja vuorokausiohjearvoon (70 µg/m3, kuukausien vuorokausiarvojen toiseksi suurimmista vuorokausiarvoista suurin) verrattavat NO2-pitoisuudet (Pulpin mittauspisteellä vain 7kk:n ajalta tuloksia).


91

Kuva 79: Imatran, Lappeenrannan ja Svetogorskin mittauspisteiden typpidioksidin tuntiohjearvoon (150 µg/m³) verrattavat 99%-arvot vuosina 1996 - 2014 ( µg/m³). Svetogorskissa ei ole typenoksideja mitattu vuosina 2011 ja 2013. 4.6 Laskeuma Kokonaisrikki Kokonaisrikkilaskeuma oli vuonna 2014 neljällä laskeuman määrityspisteellä yli valtioneuvoston antaman rikkilaskeuman tavoitetason 300 mg/m²/a. Pulpin mitauspisteellä sekä vertailupisteessä Äitsaaressa mitattiin pienimmät rikkilaskeuman arvot ja pitoisuustaso jäi alle tavoitetason ja taustatason (Etelä-Karjalan taustataso 362 mg/m2/a, Kotaniemen havaintoasema, SYKE) (kuva 80).

Kuva 80: Imatran ja Lappeenrannan kokonaisrikkilaskeumat vuonna 2014.


92

pH ja kalsium Sadeveden pH oli kaikilla mittauspisteillä korkeampi kuin Etelä-Karjalan taustataso (pH 5,4) (kuva 81). Ihalaisen muita selvästi korkeampi pH-taso johtuu suuresta kalsiumlaskeumasta, joka neutraloi laskeumien pH-tasoa teollisuuslaitosten läheisyydessä. Kalsiumlaskeuma oli vuonna 2014 kaikilla mittauspisteillä sekä vertailupisteellä Äitsaaressa suurempi kuin Etelä-Karjalan taustataso (254 mg/m²/a Kotanieman havaintoasema) (kuva 82). Poikkeuksellisen korkeita kalsiumarvoja mitattiin edellisiin vuosiin verrattuna Rautionkylässä (touko-kesäkuussa). Muillakin mittauspisteillä arvot olivat selvästi suurempia kuin aikaisempina vuosina.

Kuva 81: Imatran ja Lappeenrannan vuosilaskeumien pH:t vuonna 2014.

Kuva 82: Imatran ja Lappeenrannan kalsiumlaskeumat vuonna 2014.


93

Ravinteet: kokonaisfosfori ja kokonaistyppi Typpilaskeuma-arvot olivat neljällä Imatran ja Lappeenrannan laskeumapisteellä alle Etelä-Karjalan taustatason 562 mg/m2/a. Suurin typpilaskeuma vuonna 2014 oli Ihalaisen mittauspisteellä niin kuin aikaisempina vuosinakin. Alhaisimmat typpilaskeumat mitattiin Imatralla Pelkolan mittauspisteellä (kuva 83). Selvästi korkein fosforilaskeuma mitattiin Lappeenrannassa Ihalaisen mittauspisteellä ja alhaisin Pelkolan mittauspisteellä. Mittausverkon laskeumapisteiden fosforilaskeumat ylittivät Etelä-Karjalan taustatason 12,4 mg/m2/a kaikilla mittauspisteillä (kuva 84).

Kuva 83: Imatran ja Lappeenrannan kokonaistyppilaskeumat vuonna 2014.

Kuva 84: Imatran ja Lappeenrannan kokonaisfosforilaskeumat vuonna 2014.


94

5. TULOSTEN TARKASTELU

5.1 Imatran ilmanlaatu

Imatralla ilmanlaatu oli vuonna 2014 enimmäkseen hyvää. Ilmanlaatuindeksin mukaan Rautionkylässä

ilmanlaatu oli ajallisesti 92 % hyvää, 7 % tyydyttävää ja 1 % välttävää. Mansikkalassa ilmanlaatu oli

ajallisesti 74 % hyvää, 24 % tyydyttävää ja 2 % välttävää. Ilmanlaadultaan huonoja tai erittäin huonoja

päiviä ei ollut lainkaan kummallakaan asemalla vuorokausi-indeksillä arvioituna.

Imatra ja sen lähiympäristö on voimakkaasti teollisuudella kuormitettu alue. 1990-luvun lopulla ja 2000-

luvun alussa tehtyjen tehdasuudistusten ja prosessimuutosten vaikutukset näkyvät suoraan ulkoilman

epäpuhtauspitoisuuksien pienenemisenä ja viihtyvyyden paranemisena teollisuuslaitosten lähialueilla.

Vuonna 2014 suurimmat TRS-pitoisuudet mitattiin Pelkolan mittauspisteellä. Pelkolassa oli määrällisesti

eniten yli 10 µg(S)/m³ tuntipitoisuuksia. Vuorokausiohjearvo ei ylittynyt millään mittauspisteellä.

Pitoisuudet Pelkolassa kohosivat etelätuulten aikana ja Rautionkylässä luoteis- ja pohjoistuulten aikana.

TRS-yhdisteiden pitoisuudet Rautionkylän ulkoilmassa ovat vähentyneet selvästi viimeisen 20 vuoden

aikana. Kuitenkin Stora Enso Oyj:n tehtaiden häiriötilanteiden aikana pitoisuudet kohoavat Rautionkylässä

luoteen ja pohjoisen välisillä tuulilla ja heikentävät alueen viihtyvyyttä. Selluteollisuuden toiminnan

luonteesta ja häiriötilanteiden mahdollisuudesta johtuen hajuongelmaa esiintyy alueella ajoittain.

Rikkidioksidin pitoisuudet olivat Imatran alueella alle ohje- ja raja-arvojen. Vuositasolla Rautionkylän

pitoisuudet olivat vuonna 2014 samaa suuruusluokkaa kuin edellisinä vuosina. Rautionkylässä mitattiin

tammikuussa 2014 korkeita raja-arvon numeerisarvon ylittäviä tuntipitoisuuksia kahden tunnin ajan johtuen

Stora Enson Imatran tehtaiden häiriötilanteesta. Ohje- ja raja-arvon ylityksiä ei kuitenkaan kyseisenä aikana

mitattu. Pelkolan mittauspisteellä mitattiin vielä noin 20 vuotta sitten korkeita rikkidioksidin pitoisuuksia,

jolloin myös ohjearvot ylittyivät. Svetogorskin tehtaiden prosessiuudistukset ovat pienentäneet

rikkidioksidipitoisuuksia huomattavasti. Pelkolan rikkidioksidin pitoisuudet eivät juurikaan ole muuttuneet

viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Imatralla typpidioksidin pitoisuudet olivat alle raja- ja ohjearvojen vuonna 2014. Imatralla korkeimmat

typenoksidipitoisuudet mitattiin vuonna 2014 Mansikkalan mittauspisteellä, jonka läheisyydessä alkoi

kevättalvella uuden Prisman rakennustyömaan toiminta. Suurimmat typpidioksidin pitoisuudet olivat 50 %

ohjearvoista ja 12 - 30 % raja-arvoista. Pelkolan mittauspisteellä typenoksidipitoisuudet olivat vuonna 2014

pienempiä kuin edellisinä vuosina.

Ulkoilman hiukkaspitoisuudet kohosivat Imatralla keväällä liikenteen nostattaman tiepölyn vaikutuksesta ja

etelätuulilla kaukokulkeuman vaikutuksesta. Hengitettävien hiukkasten (PM10) ja pienhiukkasten (PM2,5)


95

pitoisuudet olivat vuonna 2014 samansuuruisia kuin edellisinä vuosina paitsi Mansikkalassa, jossa mitattiin

poikkeuksellisen suuria pitoisuuksia uuden Prisman rakennustyömaan toiminnan ja liikenteen vaikutuksesta.

Hengitettävien hiukkasten eli PM10:n vuorokausiohjearvo ylittyi Mansikkalan mittauspisteellä helmi- ja

maaliskuussa. Raja-arvon numeerisarvo ylittyi Mansikkalan mittauspisteellä 14 kertaa ja Rautionkylässä

kerran. Pienhiukkasten eli PM2,5:n pitoisuuksia mitattiin Imatralla ainoastaan Teppanalan mittauspisteellä.

Pienhiukkasille on Suomessa annettu vuosiraja-arvo 25 µg/m3. Tämä arvo ei ylittynyt vuoden 2014

mittauksissa. WHO:n vuorokausiohjearvo 25 µg/m3 ylittyi kerran helmikuussa kaukokulkeutuneiden

hiukkasten vaikutuksesta kaakkoistuulten vallitessa.

Sadeveden laskeumaa mitattiin Imatralla vuonna 2014 kahdessa varsinaisessa laskeumapisteessä ja

Ruokolahdella Äitsaaressa sijaitsevassa taustalaskeumapisteessä. Valtioneuvoston antama rikkilaskeuman

tavoitetaso (300 mg/m2/a) ylittyi vuonna 2014 Rautionkylän ja Pelkolan laskeumapisteillä. Vertailupisteellä

Äitsaaressa laskeuma-arvo oli alle tavoitetason. Kokonaisuudessaan tehtaiden uudistusinvestoinnit näkyvät

myös laskeumatasojen pienenemisenä viimeisen 20 vuoden aikana, vaikkakin esim. fosforin laskeumatasot

ovat edelleenkin selvästi Etelä-Karjalan taustatasoa suurempia (Suomen ympäristökeskus, Kotaniemi 2009 -

2013).

5.2 Lappeenrannan ilmanlaatu

Vuonna 2014 Lappeenrannan mittauspisteillä ilmanlaatu oli ilmanlaatuindeksillä arvioituna enimmäkseen

hyvää. Lappeenrannan keskustassa ilmanlaatu oli 66 % hyvää, 33 % tyydyttävää ja 1 % välttävää.

Lauritsalassa ilmanlaatu oli 86 % hyvää, 14 % tyydyttävää ja vajaa 1 % välttävää. Joutsenon keskustassa

ilmanlaatu oli 83 % hyvää ja 17 % tyydyttävää. Ilmanlaadultaan huonoja ja erittäin huonoja päiviä ei mitattu

Lappeenrannassa. Ilmanlaatu heikkeni eniten kevätkatupölykautena helmi-, maalis- ja huhtikuussa. Myös

pahaa hajua ns. kollikissan pissan kaltaista hajua esiintyi useasti vuoden 2014 aikana ympäri Lappeenrantaa.

Kuuma kesä, pitkät hellejaksot aiheuttivat poikkeukselliset olosuhteet, jolloin ilmamassojen sekoittuminen

oli vähäistä ja paha haju jäi pitkiksikin ajoiksi paikoilleen kaupungin ylle. Kesän 2015 aikana Lappeenrannan

seudun ympäristötoimelle tuli useita kuntalaisvalituksia huonosta ilmanlaadusta.

UPM-Kymmene Oyj Kaukaan ja Metsä Fibre Oy Joutsenon tehtaalla oli usein hajukaasuongelmia vuoden

2014 aikana. Keväällä UPM-Kymmene Kaukaalta levisi väkeviä hajukaasuja hajukaasukattilan pää- ja

varapolttimen toiminnan epävarmuuden vuoksi. Vuoden 2014 aikana soodakattilaan asennettiin uusi

hajukaasupoltin väkeville hajukaasuille. Aiemmin väkeviä hajukaasuja ei ole Kaukaan soodakattilassa

poltettu. Uudessa polttimessa oli rakenneongelma, joka korjattiin kesäkuussa. Kuuman kesän seurauksena

UPM-Kymmenen Kaukaan jätevesien käsittelystä levisi pahaa hajuja ympäristöönsä. Lisäksi kesällä UPM-

Kymmenen meesauuni oli huollossa. Meesauunin korjauksen ajan laimeita hajukaasuja ajettiin

käsittelemättömänä ilmaan kahden viikon ajan. Syksyllä mäntyöljylaitoksen rikkivetypesurissa oli ongelmia

ja marraskuussa myös likaislauhdesäiliön hajukaasujen keräilyssä oli ongelmia.


96

Metsä Fibre Joutsenon tehtaan alimittainen ja elinkaarensa lopussa ollut hakesiilo aiheutti vuoden 2014

kesään asti hajuhaittoja tehtaan lähiympäristössä. Kesäkuun 2014 lopulla Metsä Fibrellä otettiin käyttöön

uusi hakesiilo, jonka höngät saadaan tehokkaasti keräiltyä hajukaasujen käsittelyyn.

Vuoden 2014 laajoista hajuongelmista huolimatta hajurikkipäästöt ovat pienentyneet merkittävästi 1990-

luvulla tehtyjen uudistusten myötä. Vuonna 2014 UPM-Kymmene Kaukaan hajurikkipäästöt olivat kuitenkin

248 % suuremmat kuin edellisenä vuotena. (Aikaisempina vuosina hajapäästöjä ja häiriötilanteiden päästöjä

ei ole raportoitu). Metsä Fibre Joutsenon tehtaan hajurikkipäästöt olivat 32 % pienemmät kuin edellisenä

vuotena. Vuonna 2014 UPM-Kymmenen Kaukaan rikkidioksidipäästöt olivat 49 % pienemmät kuin

edellisenä vuotena, ja Metsä Fibre Joutsenon tehtaan rikkidioksidi päästöt olivat 176 % suuremmat kuin

edellisenä vuotena. Ihalaisten teollisuusalueen useamman yrityksen muodostaman tehdas- ja kaivosalueen

merkittävimmät ilmapäästöt ovat hiukkas- ja rikkipäästöt. Alueen hiukkaspäästöt olivat vuonna 2014 42 %

pienemmät kuin edellisenä vuotena.

Lappeenrannan kohonneet TRS pitoisuudet johtuivat UPM Kymmene Kaukaan ja Metsä Fibre Joutsenon

tehtaan prosessiongelmista. Vuonna 2014 TRS:n ohjearvo ylittyi kuitenkin vain Pulpin mittauspisteellä

huhtikuussa. TRS:n ohjearvo ei ylittynyt muilla Lappeenrannan mittauspisteillä. Suurin

vuorokausiohjearvoon verrattava pitoisuus oli Pulpilla 110 %, Tirilässä 40 %, Lauritsalassa 30 %, Ihalaisessa

20 %, Joutsenon keskustassa 20 % ja Lappeenrannan keskustassa 20 % ohjearvosta. Vuonna 2014 Pulpin

TRS:n pitoisuudet olivat pienempiä kuin edellisenä vuotena kahtena. Tirilän ja Lauritsalan TRS:n mitatut

pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuotena. Joutsenon keskustassa vuoden 2014

pitoisuudet olivat hiukan suurempia kuin edellisenä vuotena. Kaikkien Lappeenrannan TRS:n

mittauspisteiden pitoisuudet ovat pienentyneet 20 vuoden takaisista pitoisuuksista.

Vuonna 2014 rikkidioksidin ohje- ja raja-arvot eivät ylittyneet Lappeenrannassa. Pulpilla mitattiin

Lappeenrannan suurimmat rikkidioksidin pitoisuudet, jotka olivat 9 - 10 % ohjearvoista. Pulpin pitoisuudet

kasvoivat pohjoistuulten aikana eli tuulensuunnan ollessa Metsä Fibre Joutsenon tehtaalta mittauspisteelle

päin. Joutsenon keskustassa ja Tirilässä pitoisuudet kohosivat enimmäkseen kaukokulkeumien vaikutuksesta.

Vuonna 2014 Pulpin ja Tirilän pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuonna. Nykyinen

pitoisuustaso on selvästi pienempi kuin 20 vuotta sitten.

Lappeenrannan mittauspisteistä Ihalaisessa mitattiin suurimmat typpidioksidin pitoisuudet. Pitoisuudet eivät

ylittäneet ohje- eivätkä raja-arvoja. Lappeenrannan mittauspisteillä ohjearvoihin verrattava pitoisuudet olivat

39 – 71 % ohjearvosta, ja raja-arvoihin verrattava pitoisuudet olivat 20 – 41 % raja-arvoista. Vuoden 2014

pitoisuudet olivat pienempiä kuin edellisinä vuosina.


97

Vuoden 2014 kevätpölykausi alkoi jo helmikuussa ja jatkui aina huhtikuulle asti. PM10:n

vuorokausiohjearvo ylittyi Lappeenrannan keskustan, Lauritsalan ja Ihalaisen mittauspisteillä maaliskuussa

sekä Ihalaisen mittauspisteellä vielä huhtikuussa. Joutsenon keskustassa ohjearvo ei ylittynyt. Liikenteen

lisäksi Ihalaisen pitoisuuksiin vaikutti Ihalaisen teollisuusalueen hiukkaspäästöt. Kalsiumkloridia levitettiin

Lappeenrannan ja Joutsenon pääkaduille kevään 2014 aikana alentamaan kevätpölykauden

hiukkaspitoisuuksia. Katujen kevätpuhdistuksessa keskityttiin tehokkaisiin ja hallittuihin menetelmiin kuten

keskikorokkeiden ja reunajäiden puhdistukseen. PM10 raja-arvon numeerisarvon ylityksiä mitattiin

Lappeenrannan keskustassa 14 kappaletta, Ihalaisessa 10 kappaletta, Lauritsalassa viisi kappaletta ja

Joutsenon keskustassa yksi kappale. Raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, koska raja-arvon numeerisarvon on

sallittu ylittyvän 35 kertaa kalenterivuoden aikana. Vuoden 2014 hiukkaspitoisuudet olivat Lappeenrannan

mittauspisteillä hiukan suurempia kuin edellisenä vuotena.

Lappeenrannan keskustan, Tirilän ja Pulpin pienhiukkasten eli PM2,5:n pitoisuudet ylittivät WHO:n

vuorokausiohjearvon 25 µg/m3 helmikuussa 2014 etelätuulten aikana. Suurin WHO:n ohjearvoon verrattava

pitoisuus oli Lappeenrannan keskustassa 128 % ohjearvosta, Tirilässä 116 % ja Pulpilla 120 %. Vuosiraja-

arvo 25 µg/m³ ei ylittynyt Lappeenrannassa vuonna 2014.

Sadeveden laskeumaa kerättiin Lappeenrannassa vuonna 2014 Ihalaisessa, Tirilässä ja Pulpilla.

Vertailupisteenä käytettiin Ruokolahden Äitsaaren laskeumapistettä. Ihalaisen ja Tirilän laskeumapisteiden

rikkilaskeumat ylittivät valtioneuvoston tavoitetason ja Etelä-Karjalan taustatason. Pulpin rikkilaskeumataso

oli pienempi kuin valtioneuvoston tavoitetaso ja Etelä-Karjalan taustataso. Lisäksi kaikkien

laskeumapisteiden pH oli emäksisempi kuin Etelä-Karjalan taustataso. Fosfori- ja kalsiumtasot olivat

Lappeenrannan laskeumapisteillä suurempia kuin Etelä-Karjalan taustaso, kun taas Pulpin typpilaskeumataso

oli Etelä-Karjalan taustatasoa pienempiä.

5.3 Svetogorskin ilmanlaatu

Vuonna 2014 Svetogorskin ilmanlaatu oli enimmäkseen hyvää. Ilmanlaadun vuorokausi-indeksillä

arvioituna ilmanlaatu Svetogorskissa oli 93 % hyvää, 6 % tyydyttävää ja 1 % välttävää. Svetogorskin

ilmanlaadun indeksi määritettiin TRS- ja NO2- yhdisteiden mukaan.

Vuonna 1999 Svetogorskin ilmanlaadun mittauksia laajennettiin EU:n myöntämän tuen avulla ja paikallisen

teollisuuden OAO Svetogorskin osallistuttua kustannuksiin. Amerikkalaisen International Paperin

omistuksessa olevan OAO Svetogorskin nimi muuttui vuonna 2008 ZAO International Paperiksi.

Omistajavaihdosten aikana tehdasta on uusittu, ja päästöt ilmaan ovat pienentyneet. Tehtaan päästöt

aiheuttavat kuitenkin edelleenkin viihtyvyyshaittaa lähialueen ilmanlaadussa sekä Venäjän että Suomen

puolella. Svetogorskissa ilmanlaatua mitattiin yhdessä mittauspisteessä, joka on sijainnut 22.2.2007 alkaen

Svetogorskin hotellin parkkipaikalla. Vuonna 2008 mittauksia jouduttiin supistamaan laiterikkojen takia.


98

Vuonna 2009 allekirjoitettiin yhteistyösopimus Imatran kaupungin ympäristötoimen ja ZAO International

paperin välille vuosille 2010 – 2015.

Vuoden 2014 aikana Svetogorskissa mitattiin kohonneita hajurikkiyhdisteitä eli TRS:ää. Suomen

valtioneuvoston TRS:n vuorokausiohjearvo ylittyi marraskuussa. Vuoden 2014 pitoisuudet olivat samaa

luokkaa kuin edellisenä vuotena, ja selvästi pienempiä kuin noin viisitoista vuotta sitten mitatut pitoisuudet.

Pitoisuuksien alenemiseen on vaikuttanut Svetogorskin tehtaan prosessimuutokset, kuten jätekaasujen

polttojärjestelmän käyttöönotto vuosina 2006 - 2007. Pitoisuudet kohoavat Svetogorskin mittauspisteellä

tuulensuunnan ollessa Svetogorskin tehtaalta mittauspisteelle päin.

Vuonna 2014 Svetogorskin typenoksidi pitoisuudet olivat suurimmillaan helmikuussa ja pienimmillään

kesäkuussa. Vuoden 2014 pitoisuudet olivat pienempiä kuin vuonna 2012. Pitoisuuksien alenemiseen

vaikuttaa osaltaan rajaliikenteen väheneminen. Vuonna 2013 typenoksideja ei mitattu Svetogorskissa

laiteongelman vuoksi.

Vuonna 2014 Svetogorskissa ei mitattu rikkidioksidia eikä hiukkasia, koska vuonna 2008 rikkoutuneita

laitteita ei ole voitu uusia.


99

6. KIRJALLISUUSLUETTELO

Järvinen O. ja Vänni T., 1991: Sadeveden pitoisuus- ja laskeuma-arvot Suomessa vuonna 1991. Vesi- ja

ympäristöhallituksen monistesarja Nro 400. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki, 74 s.

Järvinen O. ja Vänni T.,1994: Sadeveden pitoisuus- ja laskeuma-arvot Suomessa vuonna 1992. Vesi-ja

Ympäristöhallituksen monistesarja Nro 510.Vesi- ja Ympäristöhallitus, Helsinki, 68 s.

Järvinen O. ja Vänni T.,1994: Sadeveden pitoisuus- ja laskeuma-arvot Suomessa vuonna 1993. Vesi-ja

Ympäristöhallituksen monistesarja Nro 579.Vesi- ja Ympäristöhallitus, Helsinki, 68 s.

Järvinen O. ja Vänni T.,1997: Sadeveden pitoisuus- ja laskeuma-arvot Suomessa vuonna 1995. Suomen

Ympäristökeskuksen moniste Nro 78. Suomen Ympäristökeskus, Helsinki, 68 s.

Järvinen O. ja Vänni T.,1998: Sadeveden pitoisuus- ja laskeuma-arvot Suomessa vuonna 1996. Suomen

Ympäristökeskuksen moniste Nro 120. Suomen Ympäristökeskus, Helsinki, 67 s.

Partti-Pellinen ym. 1993: Hajurikkiyhdisteet Svetogorskin alueen ilmassa: vaikutukset väestön terveyteen.

Imatran, Enson ja Varkauden ilman rikkiyhdisteet ja väestön terveys (IEVA). Etelä-Karjalan Allergia- ja

ympäristöinstituutti, 24 s.

Ympäristöministeriö 1991: Etelä-Karjalan ilman hajurikkiyhdisteet ja terveys. Selvitys 94. Ympäris-

töministeriö, ympäristönsuojelunosasto, 64 s.

Valtioneuvoston päätös nro 480/1996 ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvoista.

Valtioneuvoston päätös nro 481/1996 ilmanlaadun raja-arvoista ja kynnysarvoista.

Valtioneuvoston asetus nro 38/2011 ilmanlaadusta

Ilmatieteenlaitos 2002. Tilastoja suomen ilmastosta 1971-2000. Ilmastotilastoja Suomesta

No.2002:1.Helsinki, 99s.

VTT rakennus- ja yhdyskuntatekniikka 2004. Suomen tieliikenteen pakokaasupäästöt, LIISA 2003

laskentajärjestelmä. Tutkimusraportti RTE 2814/04. Espoo, 50s.

Ilmatieteenlaitos 2004. Ilmanlaadun mittausohje, versio 1.0. Helsinki, 68s.

Documents

Imatran kaupunki Imatran seudun ympäristötoimi 2015 · Metsä Fibre Oy, Joutsenon tehdas 13 453 129 888 . 4. Stora Enso Wood Products Oy Ltd Honkalahti sawmill - - 22 32 . 5. Metsä