Innebandy Nordic Open valokuvakilpailu Merikotkakeskustiedostot.mepa.fi/vv12013.pdf · växa och minska för att idag igen se ökning i det fi nskfl aggade tonnaget, ... Vesa Tuomala

Frivakt Vapaavahti 11 / 2013

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

VAPAAVAHTI • FRIVAKTVAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/20

131/

2013

M/s Cleopatra

Pohjoismainen valokuvakilpailu

Innebandy Nordic Open

Merikotkakeskus

2 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013

VAPAAVAHTI 1/13Pääkirjoitus: MEPA 40 vuotta …………………… 3Islantiin ensimmäinen voitto Pohjoismaisessa valokuvakilpailussa ……………………………… 4Urheilumiehellä on myös värikäs seilausura ……… 10”Kivahan näitä on muistella” …………………… 14Merikotka edistää merenkulun turvallisuutta …… 16Avomeriliikenteen matkustajahöyrylaivoja Suomessa ennen Krimin sotaa …………………… 22Kalkkikiveä Verdalista Inkooseen ………………… 26Venemessuilla kävi myös ammattimerenkulkijoita ………………………… 30Finnmaidin ”ammattiveneilijöitä” Vene 13 Båt -messuilla …………………………… 32Merimiesilta ravintola Salvessa …………………… 33Lentojobeja ……………………………………… 34Martti Karlssonin läksiäisiä vietettiin 31.1. Cafe Caruselissa ………………… 36Ensimmäinen ja viimeinen jobi samasta talosta … 38MEPAssa muistetaan Boren perinteikäs parivaljakko …………………… 4260-luvun elämää merellä ja satamissa …………… 44Pärskeitä ………………………………………… 45MEPAn kirjasto suosittelee ……………………… 46The Call of the Sagas - To Iceland in an Open Boat ……………………… 48Laivajoukkueiden salibandyturnaus Ahvenanmaalla 26.1. …………………………… 50Vuoden 2012 yleisurheilulaiva on m/s Klenoden … 52Vuoden 2012 merimiesurheilija Kai Korhonen sai palkintonsa …………………… 52Kekkosen Kannu luovutettiin Neste Shippingin miehistölle Kilpilahdessa ………………………… 53Neste Shippingin henkilökunta lahjoittajina ……… 53Pohjoismainen yleisurheilu 2012 ………………… 54Suomalaisia laivajoukkueita jalkapallon Nordic Open Football -sarjassa …………………… 55Kurssikuvia ……………………………………… 56MEPA tiedottaa ………………………………… 58Minuuttikisa 2013 ……………………………… 58Laitureilla ja lankongeilla ………………………… 59Ristikko ………………………………………… 60

FRIVAKT 1/13Ledare: SSB 40 år ………………………………… 3Island tog hem första pris i nordiska fototävlingen 6Idrottsmannen seglar i färgrikt sällskap …………… 12”Nog är det ju roligt att minnas” ………………… 15Merikotka främjar sjösäkerheten ………………… 18Passagerarångfartyg i högsjöfart i Finland före Krimkriget ………………………… 24Med kalksten från Verdal till Ingå ………………… 28Också yrkessjöfarare besökte båtmässan ………… 31Martti Karlssons avskedsfest hölls den 31.1 på Cafe Carusel ………………………… 37Första och sista jobbet från samma hus …………… 39Minnet av Bores traditionsrika parhästar lever på SSB …………………………… 43Innebandy Nordic Open 2013 …………………… 51Årets friidrottsbåt 2012 är m/s Klenoden ………… 52Årets sjömansidrottare 2012 Kai Korhonen fi ck sitt pris ……………………… 52 Kekkonens kanna överräcktes åt Neste Shippings besättning i Sköldvik …………… 53Neste Shippings personal donerade julpengar …… 53Nordiska tävlingen i friidrott 2012 ……………… 54 SSB informerar …………………………………… 58Minuttävlingen 2013 …………………………… 58Korsordet ………………………………………… 61

Försti Kari Kan-tanen ”naviskassa”

1980-luvulla; MEPA -miehet

muistelevat Nor-kingia ja Nor-queenia. s.42

Mikael Pet-tersson (Bore)

och Kenth Isaksson (Ro-

sella) kämpar i innebandyturne-ringen i Marie-

hamn. s.50

M/s Cleopatran messissä ylipe-rämies Timo

Rajaste ja muu miehistö toivat

kalkkikiveä Inkooseen.s.26

Kannen kuva - Pärmbild: Pekka KarppanenTakakansi - baksida: Juha Havutie

Frivakt Vapaavahti 3 1 / 2013

VAPAAVAHTI • FRIVAKTVAPAAVAHTI • FRIVAKT

Neljä vuosikymmentä merimiespalveluaKevätaurinko lämmittää ja voimme vihdoin hahmottaa pitkän ja runsaslumisen talven loppua. Täällä Merimiespalvelutoimistolla voidaan ehkä myös sanoa, että kuljemme kohti uutta vuodenaikaa, meillä on uusi johtaja ruorissa samalla kun voidaan katsoa taaksepäin 40-vuotista taivalta hyvinvointi-palveluiden toimittajana. Vaikka merimies-palvelulla on vanha perinne, Merimiespalve-lutoimisto sai alkunsa tässä muodossa laista Merimiesten palvelu- ja opintotoiminnasta (452/72) ja toiminta alkoi vuonna 1973. Paljon on tapahtunut vuosien varrella ja tar-kasteltaessa kuluneita vuosia voidaan todeta, että haasteita on ollut monia. Henkilöstö-määrä on tänään kolmasosa verrattuna tilan-teeseen 1980 luvun alussa, mutta kuitenkin palvelukonseptimme on vielä korkealla ta-solla. Olemme myös nähneet Suomen kaup-palaivaston kasvavan ja vähentyvän vuosien varrella ollaksemme tänään tilanteessa missä tonnisto taas kasvaa, samalla kun ulkomais-ten merimiesten osuus suomalaisissa aluk-sissa on lisääntynyt. Voimme todeta, että vaikka haasteet ovat olleet suuret, on me-

Fyra årtionden av sjömansserviceVårsolen börjar äntligen värma och vi kan skönja slutet på en lång och snörik vinter. Här på sjömansservicebyrån kan man kanske också säga att vi går mot en ny årstid då vi har en ny ledare vid rodret samtidigt som vi kan se bakåt på en 40-årig historia av väl-färdsservice i denna form. Trots att traditio-nen gällande sjömansservice har gamla anor, fi ck Sjömanservicebyrån sin start i och med lagen om service och studieverksamhet för sjömän (452/72) och verksamheten inleddes 1973. Mycket har hänt sedan starten och när man ser tillbaka på de gångna åren har ut-maningarna varit många. Personalstyrkan är idag en tredjedel jämfört med tiden i början 1980-talet men trots detta ligger vårt servi-cekoncept fortfarande på en hög nivå. Vi har också sett den fi nskfl aggade handelsfl ottan växa och minska för att idag igen se ökning i det fi nskfl aggade tonnaget, samtidigt som andelen utländska sjömän även ombord på

rimiespalvelutoimisto pystynyt seuraamaan aikaansa ja kehittymään suuntaan, joka on ollut hyväksi sekä suomalaisille merenkulki-joille meidän aluksillamme että ulkomaalai-sille merenkulkijoille satamissamme.

Eläessämme taloudellisesti haastavia ai-koja meidän on löydettävä ne keinot joilla voimme turvata Merimiespalvelutoimiston olemassaolon myös tulevaisuudessa ja mo-tivoida sekä päätöksentekijöitä että muita

fi nska fartyg har ökat. Man kan konstatera att trots stora utmaningar så har sjömans-servicebyrån lyckats följa med sin tid och ut-vecklas i en riktning som varit gynnsam för både de fi nländska och utländska sjömännen ombord på våra fartyg och i våra hamnar.

Då vi idag lever i ekonomiskt kärva tider måste vi fi nna de lösningar som kan trygga sjömanservicebyråns existens även i fram-tiden och motivera både beslutsfattare och övriga intressegrupper till att inse vikten av det arbete vi utför och framförallt se de möjligheter som bl.a. arbetshälsoprojekt kan tillföra både sjöfarare och rederier genom att förlänga arbetskarriärer och främja sjö-säkerhet ombord på fartygen. Vi bör också minnas att vår verksamhet är baserad på in-ternationella konventioner och MLC 2006 konventionen som träder ikraft nu i augusti än mer befäster vår roll.

sidosryhmiä oivaltamaan työmme tärkeyttä, varsinkin näkemään ne hyödyt ja mahdolli-suudet joita työhyvinvointihankkeet voivat tuoda mukanaan, pidemmissä työurissa ja meriturvallisuuden parantamisessa. Meidän on myös muistettava, että toimintamme perustuu kansainvälisiin yleissopimuksiin ja varsinkin elokuussa voimaanastuva MLC 2006 vahvistaa rooliamme vielä enemmän.

Jotkut asiat ovat kuitenkin olleet kauem-min muuttumattomia tai melkein muut-tumattomia. Muuttumattomana asiana tarkoitan osoitettamme täällä Linnankatu 3:ssaHelsingissä, ja melkein muuttumatto-malla edeltäjääni Martti Karlssonia, joka luotsasi organisaatiota 27 vuotta. Tänään näillä molemmilla rintamilla kuitenkin tapahtuu. Meillä on uudisrakennushanke meneillään ja allekirjoittanut on aloittanut toimitusjohtajana helmikuun alusta. Esitän tässä myös suuren kiitoksen edeltäjälleni, koko henkilökunnalle ja niille, jotka ovat jo päättäneet uransa sekä niille jonka ura vielä jatkuu meillä. Ilman teitä emme olisi siinä missä me nyt olemme emmekä myöskään voisi suunnatta katseemme eteenpäin.

KevätterveisinNiklas Rönnberg

Vissa saker har dock varit bestående eller näst intill bestående, gällande det bestående avser jag våra utrymmer här på Slottsgatan 3 i Helsingfors och det näst intill bestående har varit min företrädare Martti Karlsson som lotsat skutan i 27 år. Idag lever vi tider då det händer på båda dessa fronter, vi har ny-byggnadsprojekt på gång och undertecknad har tillträtt som verkställande direktör den 1 februari. Jag framför här också ett stort tack till min företrädare samt till hela personalen, både de som redan avslutat sin karriär här hos oss och till de som ännu är aktiva, för utan er alla skulle vi inte vara var vi är idag och ej heller kunna ställa siktet framåt.

Med vårhälsningarNiklas Rönnberg

4 Vapaavahti Frivakt 1 / 20134 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013

Aivan kalkkiviivoille asti sentään päästiin.– Lähimmäksi näyttivät yltäneen Vesa

Tuomalan ja Riho Kolpakovin kuvat, joita tuomarit pitelivät käsissään vielä aivan vii-meisessä vaiheessa, MEPAn kulttuurisihteeri Sirpa Kittilä totesi.

Loppukilpailun tuomareina toimivat nor-jalaiset valokuvausalan ammattilaiset Mag-nus Jonas Fjell ja Alfred Aase. Voiton vei islantilainen pursimies Gudmundur St. Val-dimarsson, joka osallistui kisaan kokoelmal-la laadukkaita työ- ja tilannekuvia. Tämä oli kautta aikojen Islannin ensimmäinen voitto, joten maa on Suomen kanssa nyt tasoissa. Gudmundur sai palkkioksi n. 670 euron arvoisen kameran, jonka lahjoitti Walport.

Seuraavat palkinnot menivät Ruotsiin. Kakkoseksi tuli Tor Vikig II:lla matruusina seilaava Daniel Möllerström ja kolmannek-si Jörgen Språng. M/t Bit Oklandin stuertti on valokuvakisojen kestomenestyjä, jolla on hyviä sijoituksia vaikka muille jakaa. Ruot-siin meni myös viides sija. Norja sai yhden palkintosijan (4.), kun Suomi ja Tanska jäi-vät tänä vuonna ilman.

Parhaat kuvat oli otettu hyvälaatuisilla kameroilla. Kuvien käsittelyä, ”fotoshoppa-usta”, ei juuri havaittu, tai se oli hyvin mal-tillista. Tätä pidettiin yleisesti hyvänä asiana. Toki esimerkiksi suodattimia käytettiin jo fi lmikameroissa.

Suomesta tuli toistasataa kuvaa – parhaille Rajala Pro Shopin lahjakortit

Esikarsinta järjestettiin tammikuussa Hel-singin MEPAssa. Tänä vuonna kuvia lähetti 17 merenkulkijaa. Mukana oli myös uusia kuvaajia. Valokuvaajat Heikki Nilanen ja Reino Havumäki valitsivat loppukilpailuun menevät 15 kuvaa, joiden joukosta nimettiin

ISLANTIIN ENSIMMÄINEN VOITTO POHJOISMAISESSA

VALOKUVAKILPAILUSSAFinaali järjestettiin Norjan Haugesundissa Ryvardenin majakalla. Esiraadit kaikista viidestä Pohjoismaasta olivat valinneet yhteensä 75 kuvaa arvosteltavaksi. Tänä vuonna Suomeen ei tullut palkintoja.

parhaat kotimaiset. Tänä vuonna nostettiin myös kotimaisten voittajien palkintoja.

Kotimaan voittaja oli m/s Ramonan pääl-likkö Jukka Lindell hauskalla peilikaap-pikuvallaan (200€ lahjakortti Rajala Pro Shop). Laatuun vaan ei määrään panostava Kristina Katarinan päällikkö Aku Kaikko-nen sai 150 euron lahjakortin harvinaisesta sääilmiöstä taltioidulla kuvallaan. Borella ja Birkalla förstinä seilaava Lotta Virtaala oli ottanut terävän ja taidokkaan kuvan ”sala-matkustajasta”. Tämän tuomaristo palkitsi 100 euron lahjakortilla.

Vesa Tuomala (Midas), Tomas Wikström (Laura), Jukka Lindell ja Elisa Pihkala (Viking XPRS) saavat kirjapalkinnot heille myönnettyjen kunniamainintojen johdos-ta. Muut fi naaliin selvinneet kuvaajat olivat

Pyry Ukkonen (Estraden), Juha Havutie (Kristina Katarina), Jouni Kalvi (Steel), Ri-ho Kolpakov (Ramona), Laura Pyytövaa-ra (Stena Poseidon) ja Piiu Kontinen (Silja Serenade).

Kilpailuja jo vuodesta 1989

Merenkulkijoiden pohjoismainen valoku-vauskilpailu on päässyt neljännesvuosisadan ikään. Ensimmäisinä arvosteltiin vuoden 1988 antia. Raati kokoontui tammikuussa 1989 Kööpenhaminassa. Voitto ja kolmas sija menivät tuolloin Tanskaan, kakkossija Norjaan. Suomesta olivat mukana Kelpo Gröndahl (Otso), Janne Sastamala (Nes-

Voittaja - Segern gick till Guðmundur St. Valdimarsson

Frivakt Vapaavahti 51 / 2013 Frivakt Vapaavahti 5 1 / 2013

tefox), Pauli Saastamoinen (Lunni) sekä Heikki Nilanen (Wellamo).

Nykyisin kotimaan kuvien arvostelijana toimiva Nilanen on toistaiseksi ainoa kil-pailun suomalaisvoittaja. Hänen kuvansa valittiin parhaaksi vuonna 1992 Oslossa jär-jestetyssä fi naalissa.

MEPA kiittää kaikki kilpailuun osallistu-neita merenkulkijoita ja kannustaa lähettä-mään lisää kuvia myös tämän vuoden kil-pailuun. Yritämme pitää huolen myös siitä, että kotimaiset palkinnot säilyvät vähintään nykyisellä tasolla. Kiitos myös palkintoja lahjoittaneille yrityksille; Finnlines, Meri-mieseläkekassa, Rajala Pro Shop.

teksti: Pekka Karppanen

VOITTAJAT:

1. Guðmundur St Valdimarsson, ISLANTI, Olympus-kamera (Walport) 2. Daniel Mölleström, RUOTSI, 5000 NOK valokuvaustarvikkeita (Sjöfartsdirektoratet) 3. Jörgen Språng RUOTSI, 5000 SEK valokuvaustarvikkeita (Sjö-fartstidningen) 4. Ole A. Hetland NORJA, 350€ valokuvaustarvikkeita (Samskip) 5. Tim Ruttledge RUOTSI, 300€ valokuvaustarvikkeita (Finnlines)

2. Daniel Mölleström

3. Jörgen Språng


Ända fram till kritstrecken kom vi ändå.– Närmast kom Vesa Tuomalas och Riho

Kolpakovs bilder, som domarna tummade på ända i det sista skedet, konstaterade SSB:s kultursekreterare Sirpa Kittilä.

Som domare i fi nalen verkade Magnus Jo-nas Fjell och Alfred Aase, båda proff s inom fotobranschen. Segern gick till Guðmundur St. Valdimarsson, som deltog i tävlingen med en serie arbets- och situationsbilder av hög kvalitet. Det här var Islands första seger genom tiderna, så landet ligger nu jämnt med Finland. Guðmundur fi ck som pris en kamera värd ca 670 euro, donerad av Wal-port.

Följande pris gick till Sverige. Tvåa blev matrosen Daniel Möllerström som seglar på Tor Viking II och tredje Jörgen Språng. Stuerten på M/T Bit Okland lyckas alltid i fototävlingarna. Sverige tog också femte plats. Norge fi ck nöja sig med fj ärde, medan Finland och Danmark i år blev helt utan placeringar.

De bästa bilderna var tagna med kameror av hög kvalitet. Manipulering av bilderna, så kallad ”fotoshopping” förekom just inte, eller så var den mycket lindrig. Det var en allmänt sett bra sak. Visserligen användes redan en del fi lter i fi lmkamerorna.

Från Finland deltog över etthundra bilder – de bästa belönas med Rajala Pro Shops presentkort

Den nationella uttagningen skedde på SSB i Helsingfors i januari. I år hade 17 sjöfarare skickat in bilder. Också alldeles nya fotogra-fer deltog. Fotograferna Heikki Nilanen och Reino Havumäki gallrade ut de 15 bilder som gick till fi nalen, av dem valde man ut de bästa inhemska. I år höjde man också pri-serna för de nationella vinnarna.

Finländsk vinnare var M/S Ramonas be-

ISLAND TOG HEM FÖRSTA PRIS I NORDISKA FOTOTÄVLINGEN

Finalen gick av stapeln på Ryvardens fyr i Haugesund i Norge. De nationella juryerna från de fem nordis-ka länderna hade valt ut sammanlagt 75 bilder för utvärdering. Det här året blev Finland utan pris.

fälhavare Jukka Lindell, med sin roliga spe-gelskåpsbild (Presentkort för 200 € från Ra-jala Pro Shop). Befälhavare Aku Kaikkonen från Kristina Katarina hade satsat mera på kvalitet än kvantitet och fi ck ett presentkort värt 150 euro för sin bild av ett sällsynt vä-derfenomen. Lotta Virtaala som seglar som förstestyrman på Bores och Birkas båtar hade tagit en skarp och konstnärlig bild av en ”fri-passagerare”. Den belönade domarna med ett presentkort värt 100 euro.

Vesa Tuomala (Midas), Tomas Wikström (Laura), Jukka Lindell och Elisa Pihkala (Viking XPRS) fi ck hedersomnämnanden och bokpris. Övriga deltagare i fi nalen var Pyry Ukkonen (Estraden), Juha Havutie (Kristina Katarina), Jouni Kalvi (Steel), Ri-ho Kolpakov (Ramona), Laura Pyytövaara (Stena Poseidon) och Piiu Kontinen (Silja Serenade).

Tävlingar sedan år 1989

Sjöfolkets nordiska fototävling har uppnått en ålder av ett kvarts sekel. Den första skör-den som utvärderades var från året 1988. Ju-ryn samlades i Köpenhamn i januari år 1989. Segern och tredje plats gick då till Danmark, andra plats gick till Norge. Från Finland deltog Kelpo Gröndahl (Otso), Janne Sas-tamala (Nestefox), Pauli Saastamoinen (Lunni) och Heikki Nilanen (Wellamo).

Nilanen som numera fungerar som na-tionell domare är den enda fi nländare som hittills vunnit tävlingen. Hans bild valdes till fi nalens bästa i Oslo år 1992.

SSB tackar alla sjöfarare som deltagit i tävlingen och uppmuntrar dem att skicka in bilder också till årets tävling. Vi strävar till att hålla prisen på minst nuvarande nivå. Vi tackar också Finnlines, Sjömanspensions-kassan och Rajala Pro Shop för prisdonatio-nerna.

text: Pekka Karppanen

Aku Kaikkonen: presentkort för 150 € från Rajala Pro Shop

Frivakt Vapaavahti 71 / 2013 Frivakt Vapaavahti 71 / 2013 Frivakt Vapaavahti 7

VINNARE:

1. Guðmundur St Valdimarsson, ISLAND, Olympus-kamera (Walport)2. Daniel Möllerström, SVERIGE, 5000 NOK fototillbehör (Sjöfartsdirektoratet)3. Jörgen Språng SVERIGE, 5000 SEK fototillbehör (Sjöfartstidningen)4. Ole A. Hetland NORGE, 350 € fototill-behör (Samskip)5. Tim Ruttledge SVERIGE, 300 € foto-tillbehör (Finnlines)

Fotograferna Heikki Nilanen och Reino Havumäki

Jukka Lindell: pre-sentkort för 200 € från Rajala Pro Shop

Lotta Virtaala: presentkort för

100 € från Rajala Pro Shop

8 Vapaavahti Frivakt 1 / 20138 Vapaavahti Frivakt 1 / 20138 Vapaavahti Frivakt

Riho Kolpakovin kuva kiinnosti norjalaistuomareita

Pyry Ukkonen

Norjalaiset tuomarit pitelivät käsissään vielä aivan viiä vaiheessa Vesa Tuomalan kuvaa, joka sai kunniamaininnan kotimaisessa kilpailussa

MEPA kokoaa PM-kilpailun meriaiheisista kuvista laajan valokuvanäyttelyn, joka on nähtävillä Maarianhaminassa 16.5. Alandica Kultur & Kongress –talossa Sjöfartens Dag –tapahtuman yhteydessä, sekä Kotkan Merimiespal-velutoimistossa Meripäivien aikana.

Frivakt Vapaavahti 91 / 2013 Frivakt Vapaavahti 91 / 2013 Frivakt Vapaavahti

4. Ole A. Hetland

5. Tim Ruttledge

Tomas Wikström, kunniamaininta

kotimaisessa kilpailussa

SSB sammanställer en bred utställning av bilder med ma-ritimt motiv från den nord-iska fototävlingen. Utställ-ningen kan ses i Mariehamn den 16.5 i samband med Sjöfartens Dag på Alandica Kultur & Kongress, och på Sjömansservicebyrån i Kotka under Havsdagarna.


Vajaat viisi vuotta Klenodenin päällikkönä toiminut Matikainen on tyytyväinen laivaan ja miehistöön.

– Suomalainen rahtaaja, suomalainen laiva ja suomalainen miehistö – homma toimii, kehuu Eero Matikainen.

Klenodenin porukka on jo vuosia loista-nut merimiesurheilussa hyvillä tuloksilla. Laiva on melko lyhyellä linjalla ja työtahti kova. Täällä tarvitaan hyväkuntoisia meren-kulkijoita.

Boren omistama laiva on Hacklinin rah-tauksessa linjalla Mäntyluoto – Hampuri, joskus on osunut käynti myös Helsinkiin. Lastina on pääosin kontteja ja breakbulk -lastia, kuten Wärtsilän koneistoja. Laivan ja miehistön toimintaan ollaan tyytyväisiä kummassakin päässä.

– Klenoden on ainoa suomalaislaiva, joka enää ajaa vakituista linjaa Hampuriin, Ma-tikainen toteaa.

Porukka lähtee aina mielellään urheilu-kentälle, kuljetusapua on saatu Mepan li-säksi Merimieskirkolta ja meklareilta.

Seilausta norskeissa ja svenskeissä

Matikainen otti ensimmäisen jobinsa jo 15-vuotiaana 1967, kun merenkulku kiin-nosti heinätalkoita paremmin. Laiva oli Nielsenin vanhempi Mistral-tankkeri, jolla hän lähti Naantalista Venezuelaan. Seilauk-set jatkuivat lukion kesälomilla – välillä reh-torin harmiksi lukukausi alkoi kuukauden myöhässä.

– Ensimmäinen kuukausipalkkani oli 209 markkaa, mikä tuolloin oli aivan hyvä, Ma-tikainen muistelee.

Lukion jälkeen Eero Matikainen keräsi praktiikkaa Nielsenin laivoissa. Kotkassa

hän kävi perämies- ja yliperämiesluokat. Luokkien välissä hän työskenteli Tornadossa. Parisataametrinen tankkeri liikennöi paljon Karibialla.

Kerran Matikainen matkusti kaverinsa kanssa Osloon. Hän sai jobin norjalaiseen Concordia Seahorseen, 8.300 dwt:n puomi-laivaan, joka ajeli Välimereltä Yhdysvaltojen itärannikolle.

– Norskeissa syötiin paljon turskaa. Po-rukka oli ammattitaitoista ja palkka hyvä, Matikainen sanoo.

Praktiikkaa tuli myös Salenin kuivarah-tialuksista, joissa oli hyvät palkat. Tuohon aikaan merenkulku pohjoisissa länsinaapu-reissa oli hänen mielestään aavistuksen ver-ran kehittyneempää.

Merikapteenitutkinto vuonna 1978

Mies muistelee lämmöllä Kotkan Meren-kulkuopiston kuuluisaa rehtoria, Raimo Louhesta. Hän kuului aikansa suuriin me-renkulkuvaikuttajiin. Kippariluokan jälkeen Eero Matikainen seilasi Saloran omistamassa 155.000 dwt:n Esthelissä. Nielsenin hoidos-sa ollut tankkeri liikennöi Libyan ja Karibian välillä.

– Viiden kuukauden törni vierähti siten, etten käynyt maissa lainkaan, Matikainen naurahtaa.

Seuraava laiva olikin kuivarahti, tosin perinteisen tankkivarustamon, Lundqvistin omistama. M/s Fleur teki paljon jokimatkoja Etelä-Amerikassa. Purkaminen oli hidasta. Itä-Saksassa tehty 6100 dwt:n alus kuljetti paljon propseja, joita myös ”Lundqvistin banaaneiksi” kutsuttiin.

Pientonnistoon päälliköksi

Eero Matikainen korostaa pientonnistova-rustamoiden yhteistyötä ja pioneerihenkeä. Ala alkoi nousta 1980 -luvulla ja kasvoi erit-täin elinvoimaiseksi seuraavalla vuosikym-menellä.

– Pientonniston toiminta auttoi koko me-renkulkualaa selviytymään. Osaaminen säi-lyi. Pahimpien ulosliputusten aikoina saattoi huoltovarmuuskin olla osin pientonniston harteilla, Matikainen miettii.

Hänen valintaansa vaikutti tietenkin per-heen kasvaminen. Lyhemmät linjat ja vuo-rottelujärjestelmä houkuttelivat. Husellin ja Saimaa Linesin alusten jälkeen oli vuorossa legendaarinen Bona Fe.

URHEILUMIEHELLÄ ON MYÖS VÄRIKÄS SEILAUSURA

MEPA luovutti harvinaisen palkinnon, Th e Grand Sportsman of the Seven Seas, m/s Klenodenin päällikölle Eero Matikaiselle. Hän on menestynyt merimiesurheilija, joka on edistänyt myös miehistön-sä työkykyä ja hyvinvointia. Oma esimerkki, ja liikuntamahdolli-suuksien hyödyntäminen näkyvät koko henkilökunnan työpanokses-sa.


Vuonna 1973 rakennettu 1582 brt:n alus ajoi rautaa Suomesta Gooleen. Laivassa oli hyvä henki ja porukka.

– Sanottiin, että kahta en vaihda: toinen on Bona, toinen on Fe, Matikainen naurah-taa.

Hän muistaa, kuinka konemiehet pitivät tekniikan kunnossa ja kokki teki ruokaa, vaikka rautalasti keinutti laivaa. Pieni, mutta sitkeä Bona Fe sai erivapaudella ajaa jäiden saartamaan Raaheenkin.

Matikainen toteaa, että kaikki hyvä lop-puu aikanaan – Bona Fe myytiin 1997. Hän ehti olla päällikkönä 15 vuotta.

Hän peräänkuuluttaa alan toimijoiden yhteistyötä, josta hyvänä esimerkkinä ovat 1990 -luvun alun Sietas -laivat. Leipää sekä varustajille että merimiehille tuoneet työjuh-dat ovat lujaa tekoa – kuten Klenoden.

– Bengt Björkholm pestasi minut Bona Fen jälkeen Engshipille. Varustamokaupan myötä siirryin Borelle, Matikainen kertoo.

Urheilua ja liikuntaa

Vapaavahti tapasi Eero Matikaisen tämän kotikaupungissa Kotkassa, Ruonalan ten-nishallissa. Hän kävi opiskeluaikana viiden tunnin tenniskurssin. Harrastus on säilynyt ykköslajina vuodesta 1976.

– Pelitaito pysyy kohtuullisena, vaikka työvuorojen aikana ei enää voi harrastaa, Matikainen toteaa.

Aikaisemmin saattoi pelata satamissa. Hän on lyönyt palloa myös MEPAn Juha Toiva-sen kanssa.

– Juha aktivoi paljon Bona Fen porukkaa ollessaan MEPAn hommissa Grimsbyssa ja Antwerpenisa, Matikainen muistelee.

Norjan Merimiespalvelulla oli Antwer-penissa hyvät liikuntapaikat, joita meren-kulkijat hyödynsivät. Helsingissä Bona Fen merenkulkijat urheilivat Eläintarhan kentäl-

lä. Matikainen on osallistunut myös useille MEPAn liikuntakursseille.

Kotkassa kun ollaan, tulee koripallo mu-kaan keskusteluun. Matikainen tutustui lajiin poikiensa mukana. Hän on pelannut Kotkan satamakoris -pelejä MEPA-joukku-eessa.

– Pekka Kivistön kanssa osallistuimme myös tenniksen hallisarjaan ”MEPAn lipun alla”, Matikainen kertoo.

MEPAan ja merimiesurheiluun hän tutus-tui ensimmäisen kerran jo opiskeluaikoina, kun Kotkan Merimieskeskuksen isännöitsijä Keijo Holmström järjesti toimintaa hiihto-kilpailuista lähtien.

Eero Matikainen näkee hyvin tärkeänä, että MEPA panostaa merenkulkijoiden hy-vinvointiin ja liikuntaan.

– Olen tyytyväinen, kun Merimiespalve-lutoimistossa on jälleen tästä tärkeästä sek-torista vastaava ammattilainen, Matikainen kertoo.

Hän kehuu myös varustamoa, Borea myö-tämielisestä suhtautumisesta merimiesurhei-luun ja työhyvinvointiin.

Palkinto, Th e Grand Sportsman of the Se-ven Seas, luovutettiin hänelle m/s Klenode-nin ollessa Mäntyluodossa. MEPAn ja Boren edustajat olivat mukana kakkukahveilla, joil-la juhlittiin samalla m/s Klenodenin yleisur-heilumestaruutta.

teksti: Pekka Karppanenkuvat: Pekka Karppanen, MEPAn arkisto,

Rami Wirrankoski

Bona Fe:n kuva: Rami Wirrankoski

kuva: Timo Sylvänne/Äänimer


Matikainen, som varit befälhavare på Kle-noden i nästan fem år, är nöjd med fartyg och besättning.

– Finländsk befraktare, fi nskt fartyg och fi nländskt manskap – allt fungerar, beröm-mer Eero Matikainen.

Gänget på Klenoden har redan i åratal utmärkt sig med sina framgångar inom sjö-mansidrotten. Fartyget går på en ganska kort rutt och arbetstakten är hård. Här be-hövs sjöfarare med god kondition.

Fartyget som ägs av Bore går i Hacklins be-fraktning på rutten Mäntyluoto – Hamburg, ibland gör den också ett besök i Helsingfors. Lasten utgörs huvudsakligen av containers och breakbulkgods, som Wärtsiläs maskiner. I båda hamnar är man nöjda med fartyget och besättningen.

– Klenoden är den enda fi nska båten som går på en fast rutt till Hamburg, konstaterar Matikainen.

Gänget åker alltid gärna till idrottsplanen, hjälp med transporterna brukar man få av SSB, Sjömanskyrkan och mäklarna.

På norska och svenska båtar

Matikainen tog sin första hyra redan som 15-åring år 1967, då sjöfarten intresserade mera än höbärgning. Fartyget var Nielsens äldre Mistral, med tankfartyget reste han från Nådendal till Venezuela. Han fortsatte segla under gymnasiets sommarlov – ibland började han läsåret en månad senare, till rek-torns förargelse.

– Min första månadslön var 209 mark, det var på den tiden alldeles hyggligt, minns Matikainen.

Efter gymnasiet skaff ade Eero Matikainen praktik på Nielsens fartyg. Han gick styr-mans- och överstyrmansklasserna i Kotka. Mellan klasserna jobbade han på Tornado. Tankern på tvåhundra meter trafi kerade ofta på Karibien.

En gång reste Matikainen till Oslo med sin kompis. Han fi ck jobb på norska Concordia Seahorse, ett fartyg på 8 300 dwt, som tra-

fi kerade mellan Medelhavet och östkusten i USA.

– På de norska fartygen åt man mycket torsk. Besättningen var professionell och lö-nen bra, berättar Matikainen.

På Saléns torrlastfartyg fi ck han också praktik, och lönen var bra. Han tycker att sjöfarten på den tiden var en aning mera ut-vecklad i grannländerna i väst.

Sjökaptensexamen år 1978

Han minns med värme Raimo Louhes, Kot-ka Sjöfartsskolas berömda rektor. Han var en av sin tids stora påverkare inom sjöfarten. Efter kaptensklassen seglade Eero Matikai-nen på Saloras M/T Esthel på 155 000 dwt. Nielsen stod för bemanningen av tankern som trafi kerade mellan Libyen och Karibien.

– Törnarna om fem månader inföll så att jag inte gick i land en enda gång, skrattar Matikainen.

Följande fartyg var ett torrlastfartyg, vis-serligen ägdes det av ett traditionellt tankfar-tygsrederi, Lundqvist. M/S Fleur trafi kerade ofta längs fl oder i Sydamerika. Lossningen skedde långsamt. Fartyget på 6100 dwt var byggt i Östtyskland och transporterade ofta props, som också kallades ”Lundqvists ba-naner”.

Befälhavare inom småtonnaget

Eero Matikainen betonar pionjärandan i samarbetet mellan småtonnagerederierna. Branschen började gå uppåt på 1980-talet och växte sig synnerligen livskraftig under följande årtionde.

– Småtonnagets verksamhet hjälpte hela sjöfartsbranschen att överleva. Kunnandet bevarades. Under den värsta tiden av ut-fl aggningar kunde rentav försörjningsbered-skapen delvis ligga på småtonnagets ansvar, menar Matikainen.

Familjeökning inverkade naturligtvis på hans val. Kortare rutter och avlösningssyste-met lockade. Efter Husells och Saimaa Lines fartyg stod legendariska Bona Fe i turen.

Fartyget på 1582 brt var byggt 1973 och

IDROTTSMANNEN SEGLAR I FÄRGRIKT SÄLLSKAP

SSB överräckte det sällsynta priset Th e Grand Sportsman of the Seven Seas till Eero Matikainen, befäl-havare på M/S Klenoden. Han är en framgångsrik sjömansidrottare, som har bidragit till att främja också sin besättning arbetsförmåga och välmående. Hans eget exempel och möjligheterna att utöva motion syns i hela personalens arbetsinsats.


fraktade järn från Finland till Goole. Lagan-dan ombord var god.

– Man brukade säga att två byter jag inte: den ena är Bona och den andra Fe, skrattar Matikainen.

Han minns hur maskinmännen höll tek-niken i skick och kocken lagade mat trots att järnlasten fi ck båten att gunga. Bona Fe var liten men seg och hade dispens att vintertid anlöpa Brahestad.

Matikainen konstaterar att allt gott har sin tid – Bona Fe såldes år 1997. Han hann vara befälhavare ombord 15 år.

Han efterlyser samarbete mellan bran-schens aktörer. Ett gott exempel på det var fartygen som byggdes på Sietas varv under början av 1990-talet. Fartygen som givit det dagliga brödet åt såväl redare som sjömän, är hållbara farkoster, liksom Klenoden.

– Bengt Björkholm värvade mig till Eng-ship efter Bona Fe. I samband med rederiets köp kom jag sedan till Bore, berättar Mati-kainen.

Idrott och motion

Frivakts utsände träff ade Eero Matikainen i hans hemstad Kotka i tennishallen i Ruo-nala. Under studietiden gick han en fem tim-mars kurs i tennis. Grenen har nu varit hans favorit sedan år 1976.

– Skickligheten har hållits på hygglig nivå, trots att jag inte längre kan spela under ar-betsskiften, konstaterar Matikainen.

Tidigare kunde man spela i hamnarna. Han har spelat också med SSB:s Juha Toi-vanen.

– Juha aktiverade Bona Fes besättning mycket då han jobbade för SSB i Grimsby och Antwerpen, minns Matikainen.

Norges sjömansservice hade i Antwerpen utmärkta idrottsanläggningar som utnytt-jades av sjöfararna. I Helsingfors idrottade Bona Fes sjöfarare på Djurgårdens idrotts-plan. Matikainen har också deltagit i många av SSB:s motionskurser.

Då man är i Kotka blir det lätt tal om bas-ketboll. Matikainen bekantade sig med gre-nen med sina pojkar. Han har spelat basket i Kotka hamn i SSB:s lag.

– Tillsammans med Pekka Kivistö deltog vi också i inneserien i tennis ”under SSB:s fl agga” berättar Matikainen.

Med SSB och sjömansidrotten blev han första gången bekant redan under studie-tiden, då disponenten på sjömanscentret i Kotka, Keijo Holmström, organiserade till och med skidtävlingar.

Eero Matikainen tycker att det är mycket viktigt att SSB satsar på sjöfararnas välbefi n-nande och motion.

– Jag är nöjd med att Sjömansserviceby-rån igen har en professionell ansvarig för den viktiga sektorn, berättar Matikainen.

Han berömmer också rederiet Bore för en positiv inställning till sjömansidrotten och arbetshälsan.

Priset Th e Grand Sportsman of the Seven Seas överräcktes till honom då M/S Kleno-den låg i Mäntyluoto. Representanter för SSB och Bore deltog då man med kaff e och kaka samtidigt fi rade M/S Klenodens mäs-terskap i friidrott.

text: Pekka Karppanenbild: Pekka Karppanen, SSB:s arkiv

bild: Capt. Jan Melchers


Marraskuun koleina alkupäivinä on Soile Kaskelalla kiirettä. Kannus-järven kylän martat valmistelevat talkooporukalla hirvipeijaisia kyläläi-sille. Pitopöytä katetaan 300 hengelle.

Aikaa löytyy kuitenkin sen verran, että entinen skönäri istuu hetkeksi alas ja muistelee mitä tuli tehtyä maailman merillä, ennen kuin ankkuri laskettiin pysyvästi Haminan Kannusjärvelle suvun juurille. Nyt Soile on työkyvyttömyyseläkkeellä.

-Läksin merille kaksikymppisenä. Olin ehtinyt käydä suurtalouskeit-täjälinjan maissa, mutta ulkomaat kiehtoi kovasti, miettii Soile, joka tuolloin oli vielä sukunimeltään Leskinen.

Alkuun messityttönä

Soile myöntää, että kyllä alussa oli äitiä ikävä ja koti-ikäväkin. Tasan 30 vuotta merillä kuitenkin vierähti, eikä ihan pesuvesissä tullut seilattua.

– Aloitin urani messityttönä ja lopetin laivahuoltaja, nauraa Soile ja kirota räiskäyttää tyylilleen uskollisena päälle.

– En ymmärrä miksi työlle semmoinen nimike laitettiin. Talousapu-lainen siivoaa ja tiskaa, mutta laivahuoltaja - en käsitä.

Nielsenin laivoissa Soile seilasi kymmenen vuotta ja ehti laivauransa aikana kiertää palloa eri kulmilta.

– Nielsen oli varustamoista paras. Parhaat tyypit, parhaat laivat. Kont-torissa kohdeltiin ihmisiä aina hienosti. Siellä pidettiin kaikkia meri-miehiä arvossa.

Oma laiva alle

– 80-luvulla kun laivoja alettiin ulosliputtaa, ostettiin oma laiva, Abaco Star, Norjasta. Olin siinä kokkistujuna.

Silloinkaan ei ollut tavallista, että merimiehet ostavat oman laivan. Soile tietää muutaman vastaavan tempun samoilta ajoilta.

– Meillä se onnistui kyllä tosi hyvin. Meitä oli semmoinen kuuden hengen porukka. Muut päällystöä ja meitä oli kaksi kokkistujua.

– Sillä käytiin Somaliassa Mogadishussa. Haettiin sieltä jotain roinaa ja vietiin se Persianlahdelle. Sitten seilattiin Bahrain, Kuwait ja Saudi-Arabia. Ne oli niitä maita, joissa ei saanu juoda eikä puhua rumia.

– Burmaan piti sitten viedä jotain meijerin osia. Jouduttiin olemaan siellä kolme viikkoa kun osaa ei saatu ulos laivasta ennen kuin vuokrat-tiin nosturi. Oli se näky kun 150 pientä miestä piti nosturia pystyssä roikkumalla sen toisella puolella, että saatiin se osa ulos.

Merirosvot tutuiksi

Burmassa Soile kohtasi ensimmäisen kerran myös merirosvoja.– Oltiin joella ankkurissa ja kerran aamuvarhaisella olin just tullu

duuniin kun yövahti Otto huusi mulle, että ota puukko ja tule äkkiä. Siellä oli ahteritäkillä paikallisia, stiletit hihassa. Olivat tulleet trosseja varastamaan. Mehän huudettiin ihan helvetisti niille. No ne hyppäs mereen kun huomas, että härmän jätkät oli vastassa, kertoo Soile ja täy-dentää syvään huokaisten ja nauraen, että kyllä rosvot lopulta kuitenkin ne narut kävivät noutamassa.

– Meillä ei ollut Burmassa oikein tarpeeksi ruokaa, ei oltu ehditty käydä Singaporessa suunnitelmien mukaan. Paikalliset toi kanootillisen vihanneksia ja hedelmiä, niistä maksettiin sixpack cocista. Kyselin, että olisko lihaa, niin toivat kanootissa semmoisen laihan sian ja puolikuol-leen vuohen tarjolle. Ei niissä luurangoissa olis ollu mitään syötävää. Sanoin, että viekää hittoon!

Laivoja ja varustamoja

Juttu polveilee Karibian rosvoista, Venezuelan Puerto Capellon tuttuihin kapakanpitäjiin aina merimatkoihin Kiinan ja Australian välillä.

– Kiinassahan meitä pidettiin melkein naapureina, kun niiden ja mei-dän välissä oli vaan se Neuvostoliitto.

Curacao, Trinidad, Haiti, Dominikaaninen tasavalta. Soilea kuuntelee kuin maantieteen oppikirjaa, joskin tarinat näissä kirjoissa olisi kiellet-tyjä alaikäisiltä. Pääasiahan oli, että tuohon aikaan ehti merimies vielä kierrellä satamissa.

– Cayman-saarilla tankkilaivan lastia purettiin merellä pienempiin laivoihin, mutta miehistö pääsi maihin veneellä.

Varustamoja ja laivojakin mahtuu 30 vuoteen monia. Viimeisiksi lai-voiksi Soilelle jäivät Finnlinesin Finnfellow, Oihonna ja Antares. Niillä reissulla Soile tapasi myös puolisonsa Viltsun, joka työskenteli varusta-mossa konekorjausmiehenä.

– Finnfellowissa olin ollut jo vuonna 1973, silloin se oli upouusi laiva. Nythän se oli jo ’vakavanha’. Ja vanhassa laivassa duuni on aina raskaampaa.

Kokkauksella mitaleja

Ties monesko kahvikuppi tyhjenee ja ties monesko tupakka on ehditty tumpata, kun Soile palaa muistoista tähän päivään.

– Kyllä martat on hyväksyneet mut sellaisena kuin olen. Osaan tar-vittaessa olla jopa kiroilematta, nauraa Soile käheästi.

Marttailu ja kokkailu ovat neulomisen ohella Soilen lempipuuhia nykyään. Viime syksynä Kannusjärven Alapään Martat voitti Kymen-laakson Pitopöytä- reseptikilpailun. Soilen kehittämillä resepteillä tuli martoille kolme ensimmäistä palkintoa ja muutama kunniamaininta päälle. Soile kurssittaa marttoja ennakkoluulottomaan kokkaamiseen.

– Mutta kivahan näitä on muistella, nauraa Soile juttunsa päätteeksi.

Kuvat ja teksti: Sirpa Sutinen

”KIVAHAN NÄITÄ ON MUISTELLA”

Aito ’seropi’, Naku-koira on Soile Kaskelan

arjen iloja.


Soile Kaskela har bråttom under de kyliga dagarna i början av november. Martorna i byn Kannusjärvi håller på att förbereda älg-jaktlagets fest för byborna. Festbordet skall dukas för 300 personer. En gammal sjöfarare har ändå alltid tid att sätta sig ner och minnas tiden på de sju haven, innan ankaret kastades för gott i Kannusjärvi nära Fredrikshamn, där släkten haft sina rötter. Nu är Soile pen-sionerad på grund av arbetsoförmåga.

– Jag gick till sjöss som tjugoåring. Jag hade hunnit gå linjen för kokerska på stor-kök på land, men tanken på fj ärran länder lockade, berättar Soile, som då ännu hette Leskinen.

Började som mässfl icka

Soile medger att hon nog i början hade bå-de hemlängtan och lessamt efter mamma. Jämnt 30 år stannade hon ändå på sjön, och det var inga insjöar hon seglade på.

– Jag började min karriär som mässfl icka och slutade som ekonomibiträde, skrattar Soile med en svordom, typisk för henne.

Soile seglade tio år på Nielsens båtar, och under åren till sjöss hann hon segla jorden runt från olika riktningar.

Nielsens rederi var det bästa. Bästa typer och bästa båtar. På kontoret blev man all-tid fi nt bemött. Där satte man värde på alla sjömän.

Ombord på egen båt

– På 80-talet då man började fl agga ut, köpte vi en egen båt, Abaco Star, från Norge. Jag jobbade som kockstuert.

På den tiden var det inte heller vanligt att sjömän köpte ett eget fartyg. Soile minns några andra fall från samma tid.

– Vi lyckade nog riktigt bra. Vi var ett gäng på sex personer. Vi var två kockstuertar, de andra var befäl.

– Med den seglade vi till Mogadishu i So-malia. Där lastade vi en del grejer som vi fraktade till Persiska viken. Sedan styrde vi kosan mot Bahrain, Kuwait och Saudiara-bien. I de länderna fi ck man varken dricka eller vara ful i mun.

– Sen skulle vi föra något slags mejeri-utrustning till Burma. Vi fi ck ligga där tre veckor, då vi inte kunde lossa godset innan vi hyrde en lyftkran. Det var nog en märklig syn, 150 småväxta män höll lyftkranen upp-rätt genom att hänga på den ena sidan, så att vi fi ck ut lasten.

Möte med sjörövare

I Burma mötte Soile också sjörövare första gången.

– Vi låg för ankar på fl oden och en tidig morgon då jag just kommit på jobb, ropade nattvakten Otto, ta en kniv och kom snabbt. På akterdäck såg vi några ortsbor beväpnade med stiletter, de hade kommit för att stjäla trossar. Vi ropade förstås så helvete åt dem. Nå, de hoppade i sjön då de märkte att de hade att göra med fi nska gossar, berättar Soi-le och förklarar skrattande att rövarna nog till sist ändå hade avhämtat trossarna.

– I Burma hade vi inte tillräckligt med mat, vi hade inte ens hunnit gå i hamn i Singapore som planerat. Ortsborna kom med en kanot lastad med grönsaker och frukt, för dem be-talade vi med en sixpack cocis. Jag frågade efter kött, och de kom med ett magert svin och en halvdöd get. På de skeletten skulle det inte ens ha funnits någonting att äta. Jag bad dem dra åt fanders med dem.

Fartyg och rederier

Samtalet löper från Karibiska havets pirater och bekanta krogar i Puerto Capello i Ve-nezuela till sjöresor mellan Kina och Aus-tralien.

– I Kina bemöttes vi nästan som grannar, mellan oss hade vi bara Sovjetunionen.

Curacao, Trinidad, Haiti, Dominikanska republiken. Man lyssnar på Soile som på en lärobok i geografi , också om berättelserna i de här böckerna skulle vara förbjudna för minderåriga. Huvudsaken var att sjöman-

nen på den tiden ännu hade tid att gå runt i hamnarna.

– Vid Cayman Islands pumpades tankfar-tygets last till mindre fartyg, men manskapet fi ck gå iland med båt.

Under 30 år blev rederierna och fartygen många. För Soile kom Finnlines Finnfellow, Oihonna och Antares att bli de sista båtarna. På de resorna träff ade Soile också sin make Viltsu, som arbetade som maskinreparatör på rederiet.

– På Finnfellow hade jag jobbet redan år 1973, då var den ett splitternytt fartyg. Nu var det ju redan urgammalt. Och på en äldre båt är arbetet alltid tyngre.

Medaljer för kockande

Efter många tömda kaff ekoppar och fi mpade cigarretter återvänder Soile från minnena till nutiden.

– Nog har martorna godkänt mig sådan som jag är. Vid behov kan jag till och med låta bli att svära, skrattar Soile hest.

Numera hör martorna, matlagning och stickning till Soiles favoritsysselsättningar. Senaste höst vann Kannusjärven Alapään Martat recepttävlingen Kymenlaakson Pi-topöytä. Med recept som Soile gjort vann martorna de tre första prisen utöver några hedersomnämnanden. Soile håller kurser i fördomsfri matlagning för martorna.

– Men nog är det ju roligt att minnas, skrattar Soile som avslutning.

Bild och text: Sirpa Sutinen

”NOG ÄR DET JU ROLIGT ATT MINNAS”

För Soile kom Finnlines Finnfellow, Oihonna och Antares att bli de sista båtarna. Bild: Fartygshistoriska Föreningen i Finland rf


Vireillä on useita projekteja, joista CAFE (Competitive Advantage by Safety – Meren-kulun ennakoiva turvallisuus ja kilpailuky-ky) valmistuu tänä vuonna. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu KYAMK on tiiviisti mukana hankkeessa mm. opinnäytetöiden ja oppimateriaalien toteuttamisten muodossa.

– Kartoitamme ja käytämme hyväksi Itä-meren alueen meriturvallisuuden asiantun-temusta ja tutkimuksia. Eri tietokantojen ja toimijoiden yhteistyöllä pyrimme edelleen kehittämään turvallisuutta, hankkeen pro-jektipäällikkö Jukka Seppänen KYAMK:sta kertoo.

Hankkeessa on viisi aihekokonaisuutta: poikkeamaraportointi, turvallisuusjohtami-sen mallinnus, vastuullinen liiketoiminta, työturvallisuus sekä kansainvälinen verkos-toituminen. CAFE-hanke perustuu Meri-kotkan aikaisempiin projekteihin, joissa on tutkittu muun muassa ISM-koodin vaiku-tuksia merenkulun turvallisuuteen.

– ISM -koodi on edistänyt turvallisuus-ajattelua, mutta suurempia onnettomuuksia se ei ole vähentänyt, viittaa Seppänen aihees-ta tehtyihin tutkimuksiin.

ISM -säädökset on usein koettu liian suu-ripiirteisiksi, jolloin tulkinnat ovat vaihdel-leet.

Poikkeustilanteista raportointi on tärkeää

Merenkulkijasukupolvelta toiselle on siirty-nyt sitkeä kulttuuri. Pienistä vahingoista, tai ”läheltä piti” -tilanteista ei kerrota eteenpäin. CAFE -hanke pyrkii muuttamaan asenteita.

– Poikkeamat tulisi raportoida. Ei ole tar-koitus etsiä syyllisiä vaan kehittää toimin-tamalleja vastaavien välttämiseksi, korostaa projektipäällikkö Jenni Storgård Turun yli-opiston Merenkulkualan koulutus- ja tutki-muskeskuksesta.

Ihmiset eivät mielellään tuo esille omia tai työtovereiden virheitä. Tilanteiden sel-vitys kuitenkin auttaa vähentämään on-nettomuuksien määrää. Usein viitataan H.W.Heinrichin ”Safety Pyramid” –malliin, jossa jokaista onnettomuutta kohti tapahtuu tietty määrä pienempiä havereita ja ”near miss” –tilanteita. Vaaratilanneraportointia hyödynnetään yleisesti ilmailussa ja öljyte-ollisuudessa.

Järjestelmä toimii merenkulussakin hy-vin selkeästi. Laivalla sattunut vaaratilanne kuvaillaan sovitulle yhteyshenkilölle, joka raportoi varustamon turvallisuusorganisaa-tioon. Tutkinnan jälkeen suoritetaan kehi-

tys- ja korjaustoimenpiteet ja saatetaan ne asianomaisten tietoon.

Kaikkein kehittyneimmässä mallissa vaa-ratilanneraportti välitetään myös merenkul-kualan yhteiseen raportointijärjestelmään. Näin voidaan kehittää koulutusta, perehdy-tystä ja toimintatapoja

– Vaaratilanteet on osattava tunnistaa sen sijaan, että niitä pidettäisiin normaaleina työhön kuuluvina tapahtumina. Seuraava kerta voi jo olla pahempi, Jukka Seppänen painottaa.

Koko CAFE-hankkeesta on tarkoitus teh-dä julkaisu. Työnimi on toistaiseksi ”Turval-lisuus ja sen johtaminen”.

Sarjakuvaa sanallisen kerronnan lisäksi

Tarkoitus on, että lukijoita herätellään myös kuvien keinoin.

– Haluamme, että sanoma varmasti löytäi-si tiensä messeihin ja muualle merimiesten maailmaan, Seppänen kertoo

Hän on tyytyväinen, kun löytyi pitkän lin-jan merenkulkijan ja luotsin Teemu Leppä-län käsikirjoittamaan sarjakuvia. KYAMK:n media-alan opiskelija Anni Sinersaari piir-

MERIKOTKA EDISTÄÄ MERENKULUN TURVALLISUUTTA

Kotkan kaupungin perustama meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus työskentelee yhdes-sä yliopistojen, korkeakoulujen ja alan toimijoiden kanssa. Merenkulun turvallisuus on parantunut, mutta paljon on vielä tehtävää.


tää sarjakuvat. Ne kertovat hauskalla tavalla merenkulkuun aina sisältyvistä riskeistä ja siitä, että turvallisuus ei voi perustua virtu-aalitodellisuudessa elämiseen eikä aito oppi-minen pelkkään nettiin.

– Tutustuin Jukka Seppäseen, kun val-mistelin opinnäytetyötäni Merikapteenin ylempää AMK-tutkintoa varten. Aloitimme sarjakuvan suunnittelun jo viime vuonna, Teemu Leppälä kertoo

Hän on opiskellut merenkulkua Raumalla ja Kotkassa, josta valmistui merikapteeniksi kymmenisen vuotta sitten. Työkokemusta on kertynyt rahti- ja matkustaja-aluksissa, jäänmurtajilla ja tankkereilla. Hän on äsket-täin suorittanut Master of Marine Science -tutkinnon Kymenlaakson ammattikorkea-koulussa.

Luotsi havaitsee erilaiset turvallisuuskäytännöt komentosilloilla

Leppälän mukaan sosiaalisesta mediasta on tullut niin suosittu, että välillä unohdetaan katsoa ulos venttiilistä komentosillalla Face-book -päivitysten välillä.

– Ajateltiin, että sarjakuva Seabook toi-misi tämän päivän merenkulkijoille ja jäisi taustalle muistuttamaan vaaroista, Leppälä miettii.

Hän painottaa ISM:n ja turvallisuusjoh-tamisen merkitystä meriturvallisuuteen. Va-rustamon ja johdon on sitouduttava, luotava olosuhteet ja järjestettävä resursseja ennakoi-van turvallisuuskulttuurin onnistumiseksi.

Teemu Leppälä sitoutuu mielellään pro-jektiin ja on luvannut tuottaa käsikirjoituk-sen ja tekstit seuraaviin 12 sarjakuvaan, jot-ka julkaistaan Vapaavahdissa. Hän omistaa

myös tuotantoyhtiö POB Production Oy:n joka on keskittynyt merenkulkuun ja sen ympäriltä kertoviin asioihin. Teemu valmis-ti yhteistyössä toisen tuotantoyhtiön kanssa videon meriklusterin merkityksestä Suomel-le. Väylä Auki Tulevaisuuteen -video löytyy YouTubesta.

Sarjakuvan päähenkilölle sattuu ja tapahtuu

Tarinoissa seikkailee merenkulkija N.N. jol-la voi olla mikä jobi tahansa. Työvuoro on aluksi pidempi, mutta lyhenee sarjakuvien edetessä.

– N.N. työskentelee eri tehtävissä laivalla ja joutuu aina ”läheltä piti” -tilanteisiin vas-

tuuttomuutensa takia. Jokaisella on vastuu omasta ja toisen turvallisuudesta, Leppälä kertoo sarjakuvasta.

Ensimmäisessä lehdessä painotetaan alus-ten paloturvallisuutta ja vahtimiesten palo-kierrosten tärkeyttä. Sarjakuva ja muu CAFE -hankkeen aineisto tuotetaan suomeksi, kos-ka esimerkiksi ruotsin- ja englanninkielistä materiaalia on jo paljon saatavilla.

Teemu Leppälän mukaan yhteistyö Meri-kotka -keskuksen kanssa on sujunut hyvin. Hänen mielestään on erittäin tärkeää, että ammattimerenkulkijat olisivat enemmän mukana merenkulun tutkimus- ja kehitys-hankkeissa. Maissa on helppoa jälkikäteen viisastella, kun merellä on sattunut vahinko.


yksivakava

onnettomuus_________________

pienemmätonnettomuudet

________________________________läheltä piti -tapaukset

vaaratilanteet turvallisuuspoikkeamat

Turvallisuuspyramidi-ajattelun mukaan läheltä piti -tapauksia ja vaaratilanteita sattuu huomattavasti enemmän kuin varsinaisia onnettomuuksia. Niiden syyt ovat yleensä samanlaisia, joten onnetto-muuksia voidaan ehkäistä vaaratilanteis-ta raportoimalla. (Heinrich, H.W. 1931. Industrial Acci-dent Prevention, A Scientifi c Approach.)

kuva: Mika Muhli

Jenni Storgård ja Jukka Seppänen


Forskningscentralen för sjösäkerhet och sjö-fart, som grundats av Kotka stad, verkar i samarbete med universitet, högskolor och aktörer inom branschen. Sjösäkerheten har förbättrats men mycket återstår att göras.

Många olika projekt har satts igång. Av dem slutförs CAFE (Competitive Advantage by Safety) under innevarande år. Kymmene-dalens yrkeshögskola KYAMK deltar i pro-jektet, i form av lärdomsprov och undervis-ningsmaterial.

– Vi kartlägger och utnyttjar sakkunskap och forskning som gäller sjösäkerheten inom

Östersjöns område. Vi strävar till att vida-reutveckla sjösäkerheten i samarbete mellan olika aktörer och databaser, berättar projekt-chef Jukka Seppänen från KYAMK.

Projektet omfattar fem ämnesområden: avvikelserapportering, säkerhetslednings-system, ansvarsfull aff ärsverksamhet, arbets-skydd och internationellt nätverksskapande. CAFE bygger på Merikotkas tidigare pro-jekt, i vilka man bland annat undersökt ISM-kodens konsekvenser för sjösäkerheten.

– ISM-koden har främjat säkerhetstän-kandet, men större olyckor har den inte

minskat, säger Seppänen med hänvisning till forskning kring ämnet.

ISM-reglerna har ofta uppfattats som allt för ungefärliga, och tolkningarna har varierat.

Rapporter om avvikelser är viktiga

En seg kultur har fortlevt medan sjöfarar-generationer växlat. Man berättar inte om mindre olyckstillbud, då det varit ”nära ögat”. Med projektet CAFE stävar man till att ändra attityderna.

– Man bör rapportera om avvikande hän-delser. Avsikten är inte att söka skyldiga, utan att utveckla handlingsmodeller för att undvika liknande situationer, betonar pro-jektchefen Jenni Storgård vid Sjöfartens Utbildnings- och Forskningscentral vid Åbo Universitet.

Människor vill inte gärna föra fram sina egna eller arbetskamraternas fel. Att klara upp situationer kan ändå hjälpa att minska antalet olyckor. Ofta hänvisas till H. W. Heinrichs modell ”Safety Pyramid”, där varje olycka medför ett visst antal mindre skador och situationer ”nära ögat”. Rap-porter om risksituationer utnyttjas allmänt inom luftfarten och oljeindustrin.

Systemet fungerar väl också inom sjöfar-ten. En risksituation ombord rapporteras till en bestämd kontaktperson, som i sin tur rapporterar till rederiets sjösäkerhetsorgani-sation. Efter genomförd undersökning vidtas utvecklingsåtgärder och reparationer och de berörda parterna informeras om dem.

I de mest utvecklade modellerna förmed-las rapporterna också till sjöfartsbranschens gemensamma rapporteringssystem. På så sätt kan man utveckla utbildning, handledning och arbetsmetoder.

– Man måste kunna identifi era risksitua-tionerna, istället för att godkänna dem som normala incidenter som hör till arbetet. Föl-jande gång kan det redan gå värre, betonar Jukka Seppänen.

Man planerar en publikation om projektet CAFE. Arbetsnamnet är tillsvidare ”Säkerhet och dess ledning”.

En bildserie utöver verbal beskrivning

Man avser att väcka läsarna också med hjälp av bilder

– Vi vill att budskapet säkert hittar vägen till mässen och sjömännens vardagsvärld, förklarar Seppänen.

MERIKOTKA FRÄMJAR SJÖSÄKERHETEN

bild: Mika Muhli


Han är nöjd med att ha hittat Teemu Leppälä, en sjöfarare och lots som gått den långa vägen, för att skriva manuskript till se-rier. Anni Sinersaari, studerande vid medie-linjen i KYAMK, ritar bilderna. De berättar på ett roligt sätt om riskerna som ständigt fi nns inom sjöfarten, och att säkerhet inte kan bygga på ett liv i en virtuell verklighet och verklig inlärning inte enbart på internet.

– Jag blev bekant med Jukka Seppänen då jag förberedde mitt lärdomsprov för högre sjökaptensexamen. Vi började planera serien redan senaste år, berättar Teemu Leppälä.

Han har studerat sjöfart i Raumo och Kotka, där han utexaminerades som sjökap-ten för tio år sedan. Arbetserfarenhet har han fått ombord på last- och passagerarfartyg, isbrytare och tankfartyg. Han har nyligen avlagt examen Master of Marine Science vid KYAMK.

Lotsen kan se olika säkerhetsbeteenden på kommandobryggan

Enligt Leppälä har de sociala medierna blivit så populära, att man på kommandobryggan ibland glömmer att se ut genom ventilen mellan sina uppdateringar i Facebook.

– Vi tänkte att serien Seabook kunde fung-era för dagens sjöfarare och påminna om fa-rorna, funderar Leppälä.

Han betonar betydelsen av ISM-kodens säkerhetsledning för sjösäkerheten. För att skapandet av en förutseende sjösäkerhets-kultur skall lyckas måste tillräckliga resurser och övriga förutsättningar tryggas, rederi och ledning måste engageras i projektet.

Teemu Leppälä vill gärna binda sig vid projektet och han har lovat producera ma-nuskript och text till de 12 serier som kom-mer att publiceras i Frivakt. Han äger också produktionsbolaget POB Production Oy som har fokuserat på sjöfarten och frågor i anslutning till den. Teemu gjorde i sam-arbete med ett annat produktionsbolag en videofi lm om sjöfartsklustrets betydelse för Finland. I YouTube hittar man Väylä Auki Tulevaisuuteen.

Seriens huvudperson råkar ut för allt möjligt

I berättelserna fi gurerar sjöfararen N.N. som kan ha vilket jobb som helst ombord. Arbets-skiftet är i början längre, det blir kortare då berättelsen framskrider.

– N.N. har olika arbetsuppgifter ombord och hamnar alltid i olika situationer ”nära ögat” på grund av sin brist på ansvar. Var och en har ansvaret för sin egen och för andras säkerhet, berättar Leppälä om serien.

I den första tidningen betonar man brand-säkerheten ombord och vikten av att vakt-männen gör sina brandkontroller.

Serien och projektet CAFE:s material pro-duceras enbart på fi nska då en stor mängd material på t.ex. svenska och engelska redan fi nns att tillgå.

Enligt Teemu Leppälä har samarbetet med Merikotka löpt väl. Han anser att det är synnerligen viktigt att yrkessjöfarare i högre grad involveras i sjöfartens forsknings- och utvecklingsprojekt. På land är det lätt att vara efterklok då det redan skett en olycka till sjöss.

Bilden publiceras med fotografens tillstånd

Jukka Seppänen och Jenni Storgård


Kuvitus Anni SinersaariKäsikirjoitus Teemu Leppälä

seabook1.Turvallisuusjohtamisen tarkoitus on varmistaa

turvallinen toiminta sekä ehkäistä onnettomuuksien syntyminen merellä

MS SCANDINAVIAN STAR TULIPALO 1990MS NORSEA TULIPALO 2003MS CALYPSO TULIPALO 2006 MS LISCO GLORIA TULIPALO 2010MS ??

NN IS KONEHUONEEN LÄMMÖSSÄ.

OLOSUHTEET OVAT TROOPPISET JA HIKI NOUSEE PINTAAN. KUUDEN VIIKON

TÖRNI ALUILLAAN...

LIKES

HOME DS POST

Y U I O P ÅG H J K L Ö Ä

V B N M ‘ / ! +

NO ÄLÄS NYT, ONHAN NIIDEN AVULLA TULLUT JO MUUTAMA LAIVAPALOKIN

ESTETTYÄ.

VAI ETTÄ OIKEIN TURVALLISUUSKIERROS?

**##!&*

LAIVAN FÖÖRISTÄ AHTERIIN MAHTUU PALJON RISKEJÄ. MEILLÄ ON VASTUU

TOISESTA IHMISESTÄ JA YMPÄRISTÖSTÄ.

ONNETTOMUUDET OVAT LIIAN KALLIITA. SE

TARKOITTAA TURVALLISTA TOIMINTAA MERELLÄ,

IHMISHENKIEN MENETYS-TEN EHKÄISEMISTÄ SEKÄ

YMPÄRISTÖLLE AIHEUTUVAN ONNETTOMUUDEN VÄLTTÄMIS-TÄ KAIKIN TAVOIN. TEEMMEKÖ

ME NIIN?

to becontinued...


CONFERENCE PROGRAMME DAY 1 – 11 June 2013

10:00 – 11:00 Registration and coffee

Chairman and moderator Minna Ruolanto Instructor, Safety and Service Training at Finnair Flight Academy

11:00 Opening Words Mr. Henry Lindelöf, Mayor of Kotka City

11:15 Maritime safety in European level Markku Mylly Executive Director, European Maritime Safety Agency, EMSA

11:45 – 12:15 Maritime safety is a competitive advantage! Pekka Räisänen Principal Lecturer, Naval Architecture, Turku University of Applied Sciences

12:30 – 13:30 Lunch

13.30 – 14.15 How information transforms into European policies

14:15 – 15:00 Understanding human error and safety implications of the Costa Concordia accident Dr. Jens-Uwe Schröder-Hinrichs Associate Professor, World Maritime University

15:00 – 15:45 Accident of Wasa – a modern analysis of causes Cecilia Österman, Chalmers University of Technology

18:00 Tour in the Maritime Centre Vellamo Cocktail and snack

CONFERENCE PROGRAMME DAY 2 – 12 June 2013

9:00 – 9:30 Registration and coffee

9:30 – 9:45 Opening speech

9:45 – 10:30 Safety culture and reporting in maritime sector

10:30 – 11:30 Key Note Speech Corporate social responsibility and shipping; the role of governance failure Professor Michael Roe, School of Management, Plymouth University

11:30 – 12:30 Lunch

12:30 – 15:30 Parallel special sessions

Room 1 Work safety in shipping

Short presentation: Differences between

occupational accidents

Workshop with benchmarking of maritime work safety with simple statistics

Accident cases of work safety on board

Status of some European work accident reporting

15:30 – 16:00 Conclusion and closure

Invitation The 2nd International Maritime Incident and Near Miss Reporting Conference 2013 will be organised on June 12-13th in Kotka. IMISS2013 will bring together scientists working on maritime safety and operational maritime safety, cor-porate representatives, authorities and experts from maritime sector.

Industry’s own initiative in safety matters has the potential to be the most effective way to improve maritime safety. Many human factor related poli-cies such as manning, E-navigation or seafarers’ employment and work safety are issues that have a major develop-ment potential. The presentations at the IMISS2013 will deal with a broad scale of operational maritime safety issues to enable the maritime sector to make full use of its potential. Welcome!

RegistrationRegister to the conference from

The IMISS2013 conference is free of charge.

AccommodationThe closest hotel is the Sokos Hotel Seurahuone, Kotka, about a 10 minutes walk from the Maritime Centre Vellamo.

Participants are expected to book their room (due to 1st of May) by

Price includes breakfast.

Reference code IMISS2013 seminar.

Contact detailsConference coordinator, Project Manager of the CAFE project, Juha Heijari, Meriturvallisuuden ja –liikenteen tutkimuskeskus, Kotka Maritime Research

2nd International Maritime Incident and Near Miss Reporting Conference (IMISS2013)

11-12 June 2013, Marit ime Center Vel lamo, Kotka, Finland

Room 2 Corporate social responsibility in shipping

Corporate Social Responsibility in maritime industry

Sustainability in shipping

Economic interests against social and environmental concerns in shipping

Self-regulative activities in shipping

Room 3 Safety management in maritime sector

A systemic view on maritime safety; actors and stakeholders in the system

Leading and lagging safety performance indicators

Near miss statistics and other KPIs

From data to information, knowledge and understanding

The role of management in safety of shipping


Vuonna 1816 Samuel Owen rakensi Tukholmassa Ruotsin ensimmäisen höyrylaivan nimeltä Stockholmhäxan. Vuonna 1820 hän perusti varustamon nimeltä Bolag för en Tran-

sport-Inrättning emellan Stockholm och Göteborg, jolle valmistui höyrylaiva Stockholm. Tämä 25 metriä pitkä alus kykeni ottamaan 25 hyttimatkustajaa. Seuraavan vuoden lokakuussa Stockholm teki en-simmäisen matkan Tukholmasta Turkuun. Samana syksynä laiva kävi Helsingissä saakka. Kesällä 1822 ja 1824 laivalla tehtiin lisää matkoja Tukholmasta Turkuun ja se vieraili myös Helsingissä. Tämän jäl-keen höyrylaivoja saatiin odottaa useita vuosia saapuvaksi Suomen satamiin. Toukokuussa 1833 venäjän hovin höyryjahti Ishora kävi Helsingissä. Kesällä 1836 Tukholmasta Turkuun liikennöi säännöl-lisesti ruotsalaisen H. J. Oldenburg & Co. yhtiön s/s Solide ja samana kesänä vieraili Riiasta Helsingissä s/s Alexander Nikolajewitsch.

Ulkomaanliikenne suomalaisilla merihöyrylaivoilla sai alkusy-säyksen vuonna 1835, jolloin Turussa perustettiin varustamo ni-meltään Åbo Ångfartygs Bolag. Yhtiön ensimmäisen höyrylaivan 36,7 metriä pitkä puurakenteinen runko rakennettiin Turussa Åbo Gamla Skeppsvarvilla ja sen höyrykone ja siipirataslaitteet asennet-tiin Tukholmassa Motalan telakalla. Furst Menschikoff -nimen saanut

alus saapui Turkuun 20. lokakuuta 1836. Alus aloitti liikenteen Tur-ku–Degerby–Tukholma -reitillä. Kuuden solmun vauhdilla matka Tukholmaan kesti 18 tuntia. Aluksen salongeissa oli tilat 10 naiselle ja 16 paikkaa miesten puolella. Laivalla oli myös kaksi neljän ja kaksi kahden hengen hyttiä. Laivan miehistöön kuului 20 henkeä. Mat-kustajien palvelu kuului asiaan jo alusta alkaen. Laivan ravintolassa työskenteli ravintoloitsija, viinuri, kaksi tarjoilijaa, taloudenhoitaja ja keittiöpiikoja.

Åbo Ångfartygs Bolag -yhtiön toinen höyrylaiva Storfursten valmis-tui 1837 ja se aloitti liikenteen Turku–Helsinki–Tallinna–Kronstadt (Pietari). Rautarunkoinen siipiratasalus oli rakennettu Lontoossa Fletcher & Faernellin telakalla. Alus oli suunnilleen Furst Menschi-koffi n kokoinen ja kykeni ottamaan 42 hyttimatkustajaa.

Vuodesta 1838 Furst Menschikoff ja Storfursten kulkivat Tuk-holma–Turku–Helsinki–Tallinna–Pietari -reitillä. Samana vuonna perustettiin Turussa Transport Ångfartygs Bolaget -niminen yhtiö, jolle rakennettiin siipirataslaiva Murtaja. Sen puinen runko valmis-tui Turussa Gamla Varfsbolaget -telakalla ja koneet toimitti Motala Mekaniska Verkstad Ruotsista. Heinäkuusta 1841 alkaen alus lii-kennöi Turun ja Pietarin välillä. Laivalla oli 60 hyttipaikkaa, mutta enimmillään otettiin laivalle kerralla jopa 400 matkustajaa.

Oulussa valmistui Andreas Nylanderin tilaama Uleåborg-niminen höyryalus vuonna 1838, jonka koneet valmisti Nyköpings Meka-niska Verkstad. Pituutta laivalla oli n. 30 metriä ja hyttipaikkoja 29. Alkuun laiva liikennöi Pohjanlahden rannikolla, kunnes se myytiin 1840 Turkuun ja 1844 edelleen Helsinkiin. Se sai nimen s/s Union/Unionen ja kulki Helsingin ja Pietarin välillä.

Åbo Ångfartygs Bolag -yhtiön kolmas siipiratashöyrylaiva Fin-land valmistui T. E. Snookin -telakalla Lontoossa vuonna 1842. Laivalla oli 100 hevosvoiman höyrykoneet ja se kykeni ottamaan 68 hyttimatkustajaa. Alus kulki Tukholma–Turku–Helsinki–Pietari -reitillä, kunnes se vuonna 1845 siirrettiin Pietarin ja Riian väliseen liikenteeseen.

1830-luvun lopulla tulivat liikenteeseen myös Suomen rannikon ensimmäiset paikallis- ja saaristoliikenteen höyrylaivat, esimerkiksi Helsinkiin Lentäjä vuonna 1837 ja Helsingfors vuonna 1839.

1830- ja -40 luvuilla Suomen avomerihöyrylaivojen ulkomaan-liikenne oli keskittynyt Turun, Helsingin ja Viipurin satamiin, ja säännöllistä liikennettä ylläpidettiin Tukholmaan ja Pietariin. Myös Helsingin ja Tallinnan välillä kuljettiin höyrylaivaliikenteen alusta asti. Rannikon ja saariston väylät olivat vielä puutteellisesti mer-kittyjä ja alukset kulkivat pääosin vuorokauden valoisana aikana. Liikenne lakkasi talvikuukausien ajaksi jäiden tultua.

Kirjassa Sotilaan sydän (SKS, 1996) on venäläisen Faddie Bulga-rinin kuvaus höyrylaivamatkasta Pietarista Tallinnan kautta Helsin-kiin kesällä 1840.

9. heinäkuuta

Hädin tuskin onnistuin hankkimaan lipun suomalaiseen höyrylaivaan. Kaikki salonkien paikat, minun paikkani mukaan lukien oli varattu jo kaksi viikkoa ennen lähtöpäivää. Matka Pietarista Helsinkiin mak-saa ensimmäisen luokan sanongissa 23 hopearuplaa, ja tällä rahalla saa merimatkan aikana kolme ateriaa vuorokaudessa, juomana Nevan vettä. Jos haluaa nauttia teetä, kahvia tai viiniä, siitä on maksettava

AVOMERILIIKENTEEN MATKUSTAJAHÖYRYLAIVOJA

SUOMESSA ENNEN KRIMIN SOTAA

Höyrylaiva Yngve Freyn piirustukset


erikseen. Matkustajia ei muuten kielletä varaamasta mukaansa viini-pulloa tai teetä.

Suomalainen höyrylaiva odotti meitä Kronstadtin redillä, ja lähdim-me sinne herra Berdin pienellä höyrylaivalla. Matkaan Englantilaiselta Rantakadulta Kronstadtin redille kului peräti kolme tuntia. Tosin mat-kustajia ja saattajiakin oli paljon, kannella kohosi kokonainen vuori matkalaukkuja ja hedelmälaatikoita ja lisäksi tuuli oli voimakkaasti vastainen. Aurinko peittyi pilviin, rupesi satamaan ja pohjoisesta pu-halsi kylmä tuuli.

Matkustajat työntyivät salonkeihin, jotka olivat pian tupaten täyn-nä. Oli ahdasta ja tukahduttavaa, mutta matkustajien joukossa ei näkynyt ikävystyneitä eikä kärsiviä kasvoja. Rannalla hyvästeltäessä olivat joidenkuiden naisten kasvot peittyneet kyynelistä. Välillä sade taukosi, sitten vettä taas tuli kaatamalla. Käytin taukoja hyväkseni ja menin kannelle ihastelemaan laivamme kipparia. Mutta nyt olemmekin Kronstadtin lähellä, ja tuolla on suomalainen laiva!

Laivat kytkettiin toisiinsa ja alkoi kaikkein ikävin toimitus, matka-laukkujen, säkkien, laatikkojen ja arkkujen siirto. Toimitus päättyi kello yhdeltä, ja sijoituimme numeroiduille salonkipaikoillemme, kun laiva jo halkoi aaltoja siipirattaillaan. Kronstadtin jäädessä taaksemme tuuli vain kiihtyi ja merenkäynti oli yhä voimakkaampaa. Monet naiset kär-sivät jo meritaudin kourissa, mutta miehet kestivät vielä, ja ruokasali oli kello kahdelta iltapäivällä vielä täynnä. Neljän aikaan keinunta oli jo sietämätöntä, viideltä oli tuskin kolme tai neljä matkustajaa enää terveenä. Kannella oli mahdoton kulkea, kaikkialla virui melkein tie-dottomia naisparkoja. Toisilla oli sylilapsia, äitien vieressä oli nuoria tyttöjä, joka puolelta kuului vaikerrusta ja voihketta.

Peräkansilla makasi sairaita miehiä. Aaltojen roiske esti menemästä lähellekään keulaa. Meri kuohui hurjasti, ja oli jääkylmä vastatuuli, joka tunkeutui luihin ja ytimiin. Ilman tukea ei voinut ottaa askelta-kaan, ja terveet kaatuilivat sairaiden päälle yrittäessään auttaa heitä. Lopulta minäkin tulin merisairaaksi, ja kun olin konttaamalla päässyt salonkiin, jäin lattialle makaamaan ja vaivuin sikeään uneen.

10. heinäkuuta

Tallinna tarjoaa mereltä päin lumoavan näyn. Tämä on epäilemättä Venäjän valtakunnan kaunein näkymä. Nyt näin ensi kerran Ola-vinkirkon torninhuipun sen jälkeen kun kirkon korjaustyö on saatu päätökseen. Kun saavuimme satamaan, kuljin rankkasateessa vaunuissa kirkolle. Sade ei lakannut. Seitsemältä illalla menin takaisin laivaan. Isot vesipisarat rummuttivat pitkin yötä salonkimme ikkunaluukun laseihin, ja joistakin kohdista tippui vettä lattialle.

11. heinäkuuta 1840

Aamulla höyrylaivaan kerääntyi yli 200 ihmistä, jotka olivat lähdössä Helsinkiin juhlille. Salonkeihin ei tietenkään ole pääsyä muilla kuin heillä, joilla on paikat. Koska ne olivat varatut jo Pietarista lähtien, täytyi tallinnalaisten matkustajien, naistenkin, jäädä kannelle sateen-varjojen ja viittojen suojaan. Epämiellyttävä tilanne. Joillakuilla nai-silla oli mukanaan alaikäisiä lapsia, jopa sylivauvoja Tuuli oli melko navakka, ei kuitenkaan voimakas, ja laivan keinunta oli siedettävää. Sade loppui viimein. Eräiden matkustajien kesken syntyi taiteellinen kiistely siitä, kumpi oli mereltä kauniimpi Tallinna vai Viapori ja Hel-sinki. Mielipiteet kävivät kauan ristiin, mutta satamaan saavuttaessa äänet kallistuivat Suomen eduksi.

Vuonna 1840 valmistunut Suomi -niminen höyrylaiva oli kulke-nut Turun ja Maarianhaminan välillä, mutta kun alus 1846 myytiin turkulaiselle J. D. Ginmannille sitä käytettiin sekä Turku–Tukhol-ma että Helsinki–Tallinna -reiteillä. Vuonna 1841 Turkuun hankit-tiin ruotsalaisilta jo ennestään tuttu s/s Solide, joka ehti liikennöidä muutaman kauden reillä Turku–Tukholma, kunnes se 1845 myytiin Pietariin. Viipurilaisyhtiöt Rosenius & Seseman ja Hackman & Co. asettivat vuonna 1847 Helsinki–Hamina–Viipuri–Pietari -reitille kaksi höyrylaivaa s/s Saiman ja s/s Wellamon. Molemmat laivat oli rakennettu Siikaniemen Telakalla Viipurissa. Näistä edellinen liiken-

nöi vain yhden kesäkauden ajan, mutta suurempi Wellamo jatkoi rei-tillä vuoteen 1853 saakka. 1840-luvulla Åbo Ångfartygs Bolag hank-ki vielä pienen s/s Michael -nimisen laivan Helsinki–Pietari -reitille.

Åbo Ångfartygsbolag teki konkurssin vuonna 1849, ja toimintaa jatkamaan perustettin Åbo Nya Ångfartygsbolag. Uudelle varus-tamolle valmistui Turussa Gamla Varfsbolagetin -telakalla vuonna 1850 siipirataslaiva, joka sai nimen s/s Furst Menschikoff edellisenä vuonna romutetun edeltäjänsä mukaan. Tällä 44,5 metriä pitkällä aluksella oli paikat 28 hyttimatkustajalle.

Ennen Krimin sotaa (1853–56) Suomen ulkomaan meriliikentee-seen ehti tulla vielä muutama matkustajalaiva. Näistä vuosina 1850 ja -51 liikenteen aloittivat s/s Constantin ja s/s Neptune Helsingin ja Pietarin välillä kulkien reitillä vain muutaman kesäkauden. Matkus-tajamäärät olivat vielä 1800-luvun puolivälissä vaatimattomia esim. Murtaja kuljetti koko 1851 purjehduskauden aikana yhteensä 2648 matkustajaa.

Säännöllinen höyrylaivaliikenne Helsingin ja Lyypekin välillä al-koi 1852, kun Finsk-Lybeckska Ångfartygsbolaget -yhtiön potku-rialus s/s Hengist asetettiin reitille. Hyttimatkustajia laivalle otettiin 28. Samana kesänä Helsinki-Pietari -liikenteen aloitti venäläisen Navigations-och Ångfartygsbolaget -yhtiön s/s Victoria, jonka 160 hevosvoiman koneita pidettiin erityisen voimakkaina.

Suomen suuriruhtinaskunnan säännöllinen matkustajalaivaliiken-ne taukosi Krimin sodan ajaksi, kun arvokkaita merihöyrylaivoja siirrettiin suojasatamiin, jotteivät ne joutuisi Itämerellä liikkuneiden brittiläisten sotalaivojen ulottuville.

Teksti: Peter Raudsepp Kuvat: Raud Publishing

S/s Finland liikennöi Helsinkiin 1842-1845

Helsinki nähtynä Valkosaarelta 1937


Samuel Owen byggde år 1816 i Stockholm Sveriges första ång-fartyg, Stockholmshäxan. År 1820 grundade han ett rederi med namnet Bolag för en Transport-Inrättning emellan Stockholm

och Göteborg, för vars räkning ångfartyget Stockholm byggdes. Far-tyget var 25 meter långt och kunde inrymma 25 hyttpassagerare. I oktober följande år gjorde Stockholm sin första resa från Stockholm till Åbo. Samma höst gick fartyget också ända till Helsingfors. Under sommaren 1822 och 1824 gjorde fartyget fl era resor från Stock-holm till Åbo och besökte också Helsingfors. Efter det fi ck man vänta många år på ångfartygsbesök i fi nska hamnar. I maj år 1833 besökte ryska hovets ångdrivna jakt Ishora Helsingfors. Sommaren 1836 trafi kerade svenska rederiet H. J . Oldenburg & Co:s s/s Solide regelbundet Åbo och samma sommar besökte s/s Alexander Nikola-jewitsch från Riga Helsingfors.

Utrikestrafi ken med fi nländska ångfartyg fi ck sin början år 1835, då man i Åbo grundade rederiet Åbo Ångfartygs Bolag. Bolagets första ångfartygs 36,7 meter långa skrov av trä byggdes i Åbo på Åbo Gamla Skeppsvarf, ångmaskinen och skovelhjulen installerades i Stockholm på Motala varv. Fartyget som döpts till Furst Menschikoff anlände till Åbo den 20 oktober 1836. Fartyget inledde trafi ken på linjen Åbo-Degerby- Stockholm. Med en fart på sex knop tog resan till Stockholm 18 timmar. I fartygets salong fanns det på damernas sida 10 platser och på herrarnas sida 16 platser. Ombord fanns också

PASSAGERARÅNGFARTYG I HÖGSJÖFART I FINLAND FÖRE

KRIMKRIGETtvå fyra personers hytter och två hytter för två personer. Besättningen bestod av 20 personer. Betjäningen av passagerarna hörde till ända från början. I fartygets restaurang arbetade restaurangchefen, en ky-pare, två servitörer och kökschefen och några kökspigor.

Åbo Ångfartygs Bolags andra ångfartyg Storfursten blev färdigt år 1837 och det började trafi ken på linjen Åbo – Helsingfors – Reval – Kronstadt (S:t Petersburg).

Hjulångaren med stålskrov var byggd i London på Fletcher & Faernells docka. Fartyget var ungefär av samma storlek som Furst Menschikoff och kunde ta 42 hyttpassagerare.

Från år 1838 gick Furst Menschikoff och Storfursten på linjen Stockholm – Åbo – Helsingfors – Reval – S:t Petersburg. Samma år grundade man i Åbo Transport Ångfartygs Bolaget som lät bygga hjulångaren Murtaja. Skrovet av trä byggdes i Åbo på Gamla Varfs-bolagets docka och maskinerna levererades av Motala Mekaniska Verkstad i Sverige. Från år 1841 i juli började fartyget trafi kera mel-lan Åbo och S:t Petersburg. Det fanns 60 hyttplatser ombord men som mest kunde fartyget ta rentav 400 passagerare.

I Uleåborg byggdes år 1838 ångfartyget Uleåborg på beställning av Andreas Nylander. Maskinerna tillverkades av Nyköpings Mekaniska Verkstad. Fartyget var ca 30 meter långt och hade 29 hyttplatser. I början gick fartyget längs Bottniska vikens kust tills det år 1840 såldes till Åbo och år 1844 vidare till Helsingfors. Det döptes till s/s Union/Unionen och gick mellan Helsingfors och S:t Petersburg.

Åbo Ångfartygs Bolags tredje hjulångare Finland blev färdig år 1842 på T. E. Snooks docka i London. Fartygets ångmaskiner hade en eff ekt på 100 hästkrafter och ombord fanns plats för 68 hyttpas-sagerare. Fartyget gick på rutten Stockholm – Åbo – Helsingfors – S:t Petersburg, tills det år 1845 sattes in på linjen mellan S:t Petersburg och Riga.

I slutet av 1830-talet började också de första fi nländska ångbåtarna gå längs kusten i lokal- och skärgårdstrafi k, t.ex. i Helsingfors Lentäjä år 1837 och Helsingfors år 1839.

På 1830- och 40-talen var den fi nländska ångfartygsfl ottans utri-kestrafi k koncentrerad till hamnarna i Åbo, Helsingfors och Viborg, och man upprätthöll reguljär trafi k till Stockholm och S:t Petersburg. Man trafi kerade också mellan Helsingfors och Reval ända sedan ångfartygstrafi ken började. Längs kusten och i skärgården fanns ännu brister i utmärkningen av farlederna och fartygen trafi kerade huvudsakligen under dygnets ljusa tid. Trafi ken avbröts för vinter-månaderna då isarna lagt sig.

I sin bok Sotilaan sydän (SKS, 1996) beskriver den ryske förfat-taren Faddie Bulgarin en resa med ångfartyg fån S:t Petersburg via Reval till Helsingfors sommaren 1840:

den 9 juli 1840

Lyckades nätt och jämnt skaff a en biljett till den fi nska ångbåten. Alla platser i salongen, min plats inberäknad, hade reserverats redan två veckor före avgången. Resan från S:t Petersburg till Helsingfors i första klassens salong kostar 23 silverrubel, och för det priset får man under sjöresan tre måltider i dygnet och vatten från Neva som dryck. Om man vill dricka te, kaff e eller vin får man betala extra. Resenärerna är inte förbjudna att ha med sig en vinfl aska eller te. Den fi nska ångbåten väntade på oss på redden utanför Kronstadt, och vi tog oss dit med herr

Hjulångaren Murtaja hade två ångmaskiner på 35 hästkrafter var

Ritningar till ångaren Yngve Frey


Berds lilla ångbåt. Resan från Engelska Strandgatan i Kronstadt till redden tog rentav tre timmar.

Passagerarna och följeslagare var många, på däcket stod ett berg av res-väskor och fruktlådor och det var dessutom svår motvind. Solen skymdes av moln, det började regna och en kall nordanvind blåste. Resenärerna trängde sig in i salongerna som snart var överfulla. det var trångt och kvavt, men man kunde varken se uttråkade eller lidande ansikten i mängden. Vid avskedet på stranden hade några av damernas ansikten täckts av tårar. Ibland höll regnet upp, sedan öste det igen. Jag utnyttjade pauserna och gick upp på däck för att beundra vårt fartygs kapten. Men nu är vi ju nära Kronstadt, och där är den fi nska båten! Fartygen lade till reling mot reling och det allra tråkigaste skedet började, lastandet av resväskor, säckar, lådor och koff ertar

Operationen slutfördes klockan ett och vi intog våra numrerade platser i salongen då fartyget redan plöjde vågorna med sina skovelhjul. Då Kronstadt redan låg bakom oss ökade vindstyrkan och sjön gick hög. Många av damerna plågades redan av sjösjuka, men herrarna stod ännu ut, och klockan två på eftermiddagen var matsalen ännu fullsatt. Vid fyratiden var sjögången redan olidlig, klockan fem var knappt tre eller fyra passagerare ännu friska. På däck var det omöjligt att röra sig, över-allt låg nästan medvetslösa kvinnliga stackare. Några hade spädbarn, bredvid dem unga fl ickor, överallt hördes klagan och kvidanden. På akterdäck låg sjuka män. Stänket från vågorna hindrade från att ens gå nära fören. Havet svallade vilt, motvinden var iskall, den trängde genom märg och ben. Man kunde inte ta ett steg utan att stöda sig, och de friska snubblade över de sjuka vid försök att hjälpa dem. Till slut blev jag också sjösjuk, och då jag krypande lyckats ta mig till salongen, blev jag liggande på golvet och föll i djup sömn.

den 10 juli 1840

Reval bjuder på en bedårande syn, sedd från havet. Det här är otvi-velaktigt den vackraste vyn i det ryska riket. Nu ser jag första gången St. Olavs kyrkas torn, efter att man avslutat kyrkans renovering. Då vi anlöpt hamnen ösregnade det och jag åkte i vagn till kyrkan. Regnet fortsatte. Klockan sju begav jag mig tillbaks till fartyget. Stora regndrop-par trummade hela natten på salongens ventilglas, från några läckte det också på golvet.

den 11 juli 1840

På morgonen samlades mera än 200 personer på fartyget, de var på väg till en fest i Helsingfors. Till salongerna hade naturligtvis tillträde endast de som reserverat plats, och då platserna reserverats redan från S:t Petersburg, måste resenärerna från Reval, också damerna, stanna på däck med sina paraplyer och kapuschonger. En otrevlig situation. En del av kvinnorna hade med sig minderåriga barn, t.o.m. spädbarn. Vinden var rätt frisk, men inte hård, och sjögången uthärdlig. Regnet upphörde

äntligen. Några passagerare förde en konstnärlig dispyt som gällde vilken syn som var vackrare från havet, Reval eller Sveaborg och Helsing-fors. Åsikterna gick länge i kors, men då man närmade sig hamnen lutade åsikterna till Finlands fördel.”

Ångfartyget Suomi som blivit färdigt år 1840 hade trafi kerat mellan Åbo och Ma-riehamn, men då fartyget år 1846 såldes till J. D. Ginman från Åbo, sattes de in på rutterna Åbo – Stockholm och Helsingfors – Reval. År 1841 köpte man av svenskarna till Åbo den re-dan bekanta s/s Solide, som några säsonger hann trafi kera på rutten Åbo – Stockholm, innan den år 1845 såldes till S:t Petersburg. Viborgbola-gen Rosenius & Seseman och Hackman & Co. satte år 1847 in två ångfartyg s/s Saima och s/s Wellamo på rutten Helsingfors – Fredrikshamn – Viborg – S:t Petersburg. Båda far-tygen var byggda på Siikaniemi varv i Viborg. Den förstnämnda av dem trafi kerade bara en sommar, medan den större Wellamo fortsatte trafi kera på rutten ända till år 1853. På 1840-talet skaff ade Åbo Ångfartygs Bolag ytterligare det mindre fartyget s/s Michael för rutten Helsingfors – S:t Petersburg.

Åbo Ångfartygsbolag gick i konkurs år 1849, och Åbo Nya Ång-fartygsbolag grundades för att fortsätta verksamheten. För det nya rederiets räkning byggdes på Gamla Varfsbolagets docka i Åbo år 1850 en hjulångare som fi ck namnet s/s Furst Menschikoff efter sin föregångare, som föregående år hade skrotats. Det här 44,5 meter långa fartyget hade plats för 28 hyttpassagerare.

Före Krimkriget (1853 – 56) hann ännu några fi nska passage-rarfartyg sättas i utrikestrafi k. Av dem inledde s/s Constantin och s/s Neptune trafi ken 1850 och -51 på rutten Helsingfors – St. Peters-burg och trafi kerade bara några sommarmånader. Mängden av pas-sagerare var ännu i mitten av 1800-talet anspråkslös, t.ex. Murtaja transporterade under hela säsongen 1851 endast 2648 passagerare.

Reguljär ångfartygstrafi k mellan Helsingfors och Lübeck började år 1952, då Finsk-Lybeckska Ångfartygsbolagets propellerfartyg s/s Hengist sattes in på rutten. Man tog ombord 28 hyttpassagerare. Samma sommar började ryska Navigations- och Ångfartygsbola-gets s/s Victoria trafi kera rutten Helsingfors S:t Petersburg. Fartygets maskiner med sina 160 hästkrafter ansågs vara synnerligen kraftiga.

Storfurstendömet Finlands reguljära passagerarfartygstrafi k upp-hörde för tiden för Krimkriget, då de värdefulla högsjögående ång-fartygen fl yttades till skyddshamnar, för att vara utom räckhåll för de brittiska örlogsfartyg som seglade på Östersjön.

Text: Peter Raudsepp Bild: Raud Publishing

g

Furst Menschikoff var en hjulångare

En fajanstall-rik som tillhört

STORFURSTENS bordservis


Cleopatra on yllättävän siisti, vaikka on vii-me aikoina kuljettanut pölyäviä irtolasteja. Konehuoneen valvomo ja yläturkkikin ovat melkein kuin sairaalasta.

– Sotkemme vähän ja siivoamme paljon, tokaisee harjoittelija Kevin Kulju Högsko-lan på Åland -ammattikorkeakoulusta.

Kevinillä on monipuolinen toimenkuva, tänään hän laittaa ruuat esille kun YT -kok-kistuju Erik Viisalu on mennyt suoritta-maan hygieniapassia.

Maihin lähdössä oleva kippari Christian Th iel tulee ensimmäisenä ruokailemaan ja ehtii hetkisen jutustella MEPA- miesten kanssa. Hän onkin tuttu mies haulikko-kurssilta.

– Haulikkoammunta ei varsinaisesti kuulu harrastuksiini, kunhan kävin kokeilemassa, Th iel tuumaa.

Hän harrastaa keilailua ja meripartiotoi-mintaa ollessaan lomilla. Laivalla voi vapaa-aikaa kuluttaa lukemalla, elokuvien katselul-la ja kuntoilemalla. Televisio ja DVD -soitin löytyvät kaikista hyteistä. Messissä on lisäksi Playstation 3, BluRay -soitin ja kotiteatteri-järjestelmä. Cleopatralle on vanhoihin hyt-teihin rakennettu pieni, mutta hyvin toimiva kuntosali sekä sauna.

Laivalle on pystytetty myös langaton verk-ko, jota miehistö voi käyttää vapaasti Scan-dinaavian ja Baltian maissa.

Rahteja on riittänyt

Merimiesura alkoi kiinnostaa konepuolella seilanneen isän myötä. Ensimmäinen jobi oli m/s Gardenissa.

– Seilasin kolmena kesänä Engshipilla ja talvet menivät koulussa. Sitten tuli turval-lisuuskoulutus pakolliseksi eikä kesätöihin enää päässyt ilman koulutusta, Th iel muis-telee.

Pakko oli mennä kouluun. Toisaalta, kun muut hakivat harjoittelupaikkoihin, pääsi Christian Th iel heti tienaamaan. Paperin sai ulos heti koulun jälkeen.

Kaarinassa asuva mies kävi koulut Turus-sa ja on seilasi valmistumisen jälkeen muun muassa Håkansilla, Lillagaardilla ja Power Li-nella. Prima Shippingillä hän on Cleopatran lisäksi työskennellyt Carissassa ja Celiassa.

– Töitä on aluksilla piisannut. Seuraavaksi menemme Halmstadiin ja sitten Kantvikiin, Th iel sanoo.

Laiva tuo Kantvikiin kipsiä, sitten kuljete-taan rapsijauhoa Norjaan.

Viikon satama-aika Kantvikissa?

Porvoosta kotoisin oleva Kevin Kulju valitsi merimiesuran myös konemestarina seilan-neen isänsä malliin. Tosin hän opiskelee

KALKKIKIVEÄ VERDALISTA INKOOSEEN

Prima Shippingin m/s Cleopatra kävi maaliskuun alussa purka-massa 2790 tonnia Norjasta lastattua kalkkikiveä. Laiva ehti sopivasti pois Norjasta ennen lumimyrskyä, jolle ennustettiin yli 20 metriä sekunnissa puhaltavia tuulia.

Yliperämies Timo Rajaste lukee mielel-lään auto – ja moottoripyörälehtiä


Maarianhaminassa merikapteeniksi. Ratkaisu lienee oikea, sillä toi-meen tarttuvaa tyyppiä oleva Kevin on jo pysytellyt laivalla jo lähes kaksi kuukautta.

– Yhdessä vaiheessa vähän kaipasi kavereita, mutta yhteydenpito sujuu hyvin. Vaasassa pääsimme myös kiertelemään kaupungilla. Ehkäpä seuraavalla reissulla Kantvikista käsin ehtii käydä kotona, Kevin suunnittelee.

Hänen mukaansa kaikilla kurssikavereilla on joku sukulainen me-rillä. Kevinin vuosikurssilla on vain yksi opiskelija Ahvenanmaalta, mantereelta on viisi ja Ruotsista 16 oppilasta.

Porvoolaisopiskelija päätyi porvoolaiseen varustamoon Praktiik-kamyllyn kautta. Vaikka Cleopatran messissä puhutaan suomea, on tällä kerralla miehistö ruotsin- ja vironkielistä. Syksyllä käynnistynyt Praktiikkamylly hakee vähän vielä paikkaansa.

– Pari ruotsalaista kaveria päätyi Nesteelle täysin suomenkielisiin laivoihin. Siellä heidän on kommunikoitava englanniksi, Kevin Kul-ju kertoo

Harjoittelija tekee laivalla monipuolisia töitä, mihin Kulju on vain tyytyväinen. Hän on harjoitellut ruorinpitoa, tehnyt ruumajobia, torpannut ja ollut mukana apukoneen haalauksessa. Viime kesänä J.L. Runebergissa seilannutta merimiehen alkua on myös työllistänyt ylimmässä kerroksessa meneillään oleva hyttiremontti.

Kirjoja, fi lmejä ja lehtiä

Kippari Th iel lukee pari kirjaa törnissä, kun Kevin Kulju on lukenut jo kymmenen. Laivalla ollaan tyytyväisiä Merimiespalvelutoimiston tarjoamiin palveluihin.

– Maarianhaminassa ei MEPAsta kukaan tiennyt mitään. Meri-mieskirkko mainittiin ohimennen, Kulju toteaa.

Hän katsoo myös elokuvia ja käy ahkerasti kuntosalilla vapaa-ai-koina. Harjoittelijan työaika asettuu kahdeksan ja iltakuuden välille.

Yliperämies Timo Rajaste katselee myös fi lmejä vapaalla ollessa. Hän on tyytyväinen erityisesti MEPAn lehtipalveluun.

– Täällä kiinnostavat eniten auto- ja moottoripyörälehdet, Timo sanoo.

Hän asuu Tallinnassa, jossa perheeseen kuuluvat vaimo ja poika. Hän on opiskellut Tallinnan Meriakatemiassa, tällä hetkellä taskussa on perämiehenkirja. Timo on aikaisemmin seilannut Estlinella.

– Muutamia opiskelukavereita on myös tullut suomalaisiin lai-voihin. Yksi meni Dennis Maritimelle ja toinen on täällä ciiffi nä, Timo kertoo.

Prima Shippingille hän tuli viisi vuotta sitten löydettyään paikan internetistä. Ensi alkuun hän seilasi matruusina.

Kolmen, neljän viikon törnit

Konepäällikkö Margus Kelt seilasi aikaisemmin hollantilaisissa aluk-sissa ensimmäisenä ja toisena konemestarina. Niissä oli monikansalli-set miehistöt, joukossa paljon virolaisia merenkulkijoita. Cleopatralle hän tuli, kun ystävä soitti auki olevasta ciiffi n paikasta.

– Olen viihtynyt hyvin. Palkkakin on hieman parempi, kuin hol-lantilaisissa laivoissa, joissa oli myös pidemmät työtörnit, Margus kehuu.

Hän on seilannut Viron lipun alla ainoastaan harjoittelijana. Aina on töitä riittänyt, konemestareista on vähän pulaakin. Cleopatralla hän vastaa yksin koko konehuoneesta – YT -miehet avustavat tar-vittaessa.

Margus Kelt lukee vähemmän kirjoja, mutta elokuvia hän katsoo paljon. Hän on myös tyytyväinen MEPAn tuomiin virolaisiin lehtiin. Toistaiseksi sinkkuna viihtyvä mies asuu Saarenmaalla. Hän jää yleen-sä lomalle Suomessa, ottaa ensin yhden lautan Helsingistä Tallinnaan ja sieltä toisen lautan kotiin Saaremaalle.

M/s Cleopatraa purettiin Inkoossa kahdella nosturilla, joten laiva pääsi lähtemään kohti Halmstadia jo neljän jälkeen.

Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Kevin Kulju kuuluu kuntosalin vakiokäyttäjiin. Kuten useim-missa laivoissa, on Cleoptrankin kuntosalin kattopaneeleita irrotettu kuntolaitteen takia.

Ciiffi Margus Kelt on pitänyt konehuoneen erittäin siistinä. Jos ”turkin” maalaisi valkoiseksi, voisi melkein luulla olevansa sairaalassa

Kippari Christian Thiel tarkkailee lastin purkausta brygalta


Cleopatra är förvånansvärt snygg, trots att hon de senaste tiderna fraktat dammande bulklast. Maskinrummets kontrollrum och ovandurken är nästan som på ett sjukhus.

– Vi grisar ner så litet och städar mycket, konstaterar praktikanten Kevin Kulju från Högskolan på Åland.

Kevin har en mångsidig arbetsbild, idag dukar han fram maten då AT-kockstuerten Erik Viisalu är borta för att avlägga hygien-pass.

Kaptenen Christian Th iel är på väg att gå iland och kommer först för att äta, han har också tid för en pratstund med männen från

SSB. Han är bekant också från kurserna i hagelgevärsskytte.

– Hagelgevärsskytte hör egentligen inte till mina hobbyer, jag ville bara pröva, berättar Th iel.

Under sina ledigheter sysslar han med bowling och sjöscoutverksamhet. Ombord kan fritiden ägnas åt läsning, fi lmer eller mo-tion. I alla hytter fi nns television och DVD-spelare. I mässen fi nns dessutom Playstation 3, BluRay-spelare och hemteaterutrustning. På Cleopatra har man byggt om gamla hyt-ter till ett litet men väl fungerande gym och bastu.

Man har också ombord installerat ett tråd-löst nät, som besättningen fritt kan använda i Skandinavien och de baltiska länderna.

Tillräckligt med frakter

Sjömansbanan började intressera för att fa-dern seglat på maskinsidan. Första jobbet var på M/S Garden.

– Jag seglade tre somrar hos Engship, un-der vintrarna gick jag i skola. Sedan blev sjösäkerhetsutbildningen obligatorisk och utan utbildning fi ck man inte sommarjobb, minns Th iel.

Jag måste skola mig. Å andra sidan, då an-dra sökte praktikantplatser, hade Christian Th iel genast sitt jobb som väntade. Sina pap-per fi ck han ut genast efter skolan.

Han är bosatt i S:t Karins och har gått skolan i Åbo, efter utexamineringen seglade han bland annat hos Håkans, Lillgaard och Power Line. Utöver Prima Shippings Cleo-patra har han jobbat på Carissa och Celia.

– Jobben ombord har räckt till. Härnäst går vi till Halmstad och sedan till Kantvik, berättar Th iel.

MED KALKSTEN FRÅN VERDAL TILL INGÅ

I början av mars lossade Pri-ma Shippings M/S Cleopatra 2790 ton kalksten som lastats i Norge. Båten hann just lagom från Norge före snöstormen som väntades blåsa 20 sekundmeter.

Fartyget lossar gips i Kantvik, och fraktar sedan rapsmjöl till Norge.

En veckas liggtid i Kantvik?

Kevin Kulju, som är hemma i Borgå, valde också sjömansbanan för att hans far seglat som maskinmästare. Han studerar visserli-gen i Mariehamn för att bli sjökapten. Det var säkert en bra lösning, Kevin är en typ

Kevin Kulju går regelbundet på gymmet. Liksom på de fl est båtar har man tagit loss takpanel för att installera konditions-utrustningen


som är van att ta i, och han har hållits ombord snart två månader. – I ett skede saknade jag nog kompisarna, men det är lätt att hålla

kontakt. I Vasa kunde vi också gå omkring i staden. Kanske jag i samband med nästa resa till Kantvik hinner göra ett besök hemma, planerar Kevin.

Enligt honom har alla kurskamrater någon släkting till sjöss. På Kevins årskurs är bara en hemma på Åland, fem är från fastlandet och 16 elever är från Sverige.

Borgåpraktikanten hamnade hos rederiet i Borgå genom Praktik-kvarnens förmedling. Trots att man i mässen på Cleopatra talar fi nska, är besättningen den här gången svensk- och estniskspråkig. Praktikkvarnen som startat på hösten söker ännu litet sin form.

– Två svenska kompisar började på helt fi nskspråkiga båtar hos Neste. Där måste de kommunicera på engelska, berättar Kevin Ku-lju.

Ombord har en praktikant mångsidiga jobb, och Kulju är nöjd med det. Han har övat att styra, jobbat i lastrummet, städat och fl yttat hjälpmaskinen. Den unge sjömannen, som senaste sommar seglade på J. L. Runeberg, har också sysselsatts med renoveringen som är under arbete på översta däck.

Böcker, fi lmer och tidningar

Kapten Th iel läser ett par böcker under arbetstörnen, medan Kevin Kulju redan avverkat tio. På fartyget är man nöjda med Sjömans-servicebyråns utbud och service.

– I Mariehamn visste man ingenting om SSB. Sjömanskyrkan nämnde man i förbifarten, konstaterar Kulju.

Han ser också på fi lmer och går fl itigt i gymmet på sin fritid. Prak-tikantens arbetstid infaller mellan klockan åtta och sex på kvällen.

Överstyrman Timo Rajaste ser också på fi lmer under fritiden. Han är särskilt nöjd med SSB:s tidningsservice.

– Här intresserar mest bil- och motorcykeltidningar, säger Timo.Han bor i Tallinn, till familjen hör hustru och son. Han har stu-

derat i Sjöfartsakademin i Tallinn, och har för närvarande styrmans-brevet i fi ckan. Tidigare har Timo seglat hos Estline.

– Några studiekompisar har också tagit hyra på fi nska båtar. En gick till Dennis Maritime, och en är här som maskinchef.

Till Prima Shipping kom han för fem år sedan efter att ha hittat platsen på internet. Till en början seglade han som matros.

Arbetstörnar om tre, fyra veckor

Maskinchefen Margus Kelt seglade tidigare på holländska båtar, som förste eller andre maskinmästare. De hade mångnationella be-sättningar, bland dem många estländska sjöfarare. Till Cleopatra kom han, då en vän ringt och tipsat om den lediga platsen som maskinchef.

– Jag har trivts bra. Lönen är också litet bättre än på de holländska båtarna där arbetstörnarna också var längre, berömmer Margus.

Under estnisk fl agg har han seglat bara som praktikant. Jobben har alltid räckt till, på maskinmästare är det rentav litet brist. På Cleopatra ansvarar han ensam för hela maskinrummet – AT-männen assisterar vid behov.

Margus Kelt läser mindre böcker, men ser mycket på fi lm. Han är också nöjd med de estniska tidningar som SSB har med sig. Han trivs tillsvidare bra som ungkarl och bor på Ösel. Då han börjar sin ledighet går han i allmänhet iland i Finland och tar först en färja från Helsingfors till Tallinn och sedan en färja till Ösel.

I Ingå lossades M/S Cleopatra med två lyftkranar, så fartyget kun-de redan efter klockan fyra avgå mot Halmstad.

Text och bild: Pekka Karppanen

Överstyrman Timo Rajaste läser gärna bil- och motorcykeltidningar

Maskinchefen Margus Kelt har hållit maskinrummet mycket snyggt. Om durken målades vit, kunde man nästan tro att man är på ett sjukhus

Kapten Christian Thiel


Messuvieraita innosti uusi vesiharrastami-sen elämysalue Uusi Aalto Waterexpo. Alue kuhisi väkeä koko messuviikon ajan ja siellä käytiin myös kuvaamassa Putous -viihdeoh-jelmaa. Messuilla tehdyn tutkimuksen mu-kaan neljännes kävijöistä on kiinnostunut purjeveneistä, moottoriveneet kiinnostavat 63 prosenttia kävijöistä.

Langh Shipilla päällikkönä seilaava Kai Kantanen tuli vastaan isojen veneiden hal-lissa.

– Uutta venettä olen katselemassa. Rau-malta ehtii mukavasti käydä yhden päivän aikana, Kantanen kertoi.

M/s Finnmaid oli Vuosaaren satamassa ja porukkaa tuli MEPAn pikkubussilla päi-vävapaata viettämään. Kaisa Kekäle totesi, että ei auta muu kuin pistää lottokuponki vetämään.

Finnlinesiltä vuorotteluvapaalla oleva Ju-ha Hartman poikkesi Merimieskirkon osas-tolla ja hieroi kauppaa Heikki Huttusen kanssa.

– Stressi on vähentynyt ja olo parantunut vapaalla ollessani, hoikistunut Hartman ke-hui.

Puuvenepuolella on paljon kiinnosta-via paatteja. Jorma Taivainen ja Paavo Kettunen ihastelivat hienoja kätten töitä. Miehet olivat tyytyväisiä, kun arkiviikolla messuilla oli hyvin tilaa. Tervan ja lakan-tuoksuisessa hallissa viihtyi myös Hannu Vartiainen.

Merialan viranomaiset kuten Rajavartio-laitos ja Liikennevirasto olivat kolmoshallis-sa. Naapurissa oli myös Meriturvan osasto, jossa päivysti Michael Blomqvist.

Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

VENEMESSUILLA KÄVI MYÖS VENEMESSUILLA KÄVI MYÖS AMMATTIMERENKULKIJOITAAMMATTIMERENKULKIJOITAVene Båt -messuihin tutustui 70 000 messuvierasta. Pohjois-Euroopan suurimman venealan tapahtuman teemana oli tänä vuonna purjehdus.


Langh Shipilla päällikkönä seilaava Kai Kantanen tuli kat-selemaan veneitä ostoaikeissa

Paavo Kettunen (oik) kumppaneineen viihtyi puuveneosastolla


Uusi Aalto Waterexpo – avdelningen för upplevelser väckte mässbesökarnas intresse. Under hela mässveckan kryllade området av folk och där gjordes också en inspelning för underhållningsprogrammet Putous. Enligt en undersökning som gjordes under mässan var en fj ärdedel av besökarna intresserade av segelbåtarna, 63 procent var intresserade av motorbåtar.

Kai Kantanen, som seglar som befälha-vare hos Langh Ship, kom emot i hallen för de stora båtarna.

– Jag är på jakt efter en ny båt. Från Rau-mo hinner man just lagom göra ett besök för en dag, berättar Kantanen.

M/S Finnmaid låg i Nordsjö och gänget kom med SSB:s minibuss för att tillbringa den lediga dagen. Kaisa Kekäle konstatera-de, att det enda som hjälper är nu att lämna in en lottokupong.

Juha Hartman, som är alterneringsledig från Finnlines, stack sig in på Sjömans-kyrkans avdelning för att göra aff ärer med Heikki Huttunen.

– Stressen har minskat och jag har mått bättre då jag varit ledig, berättade den be-tydligt slankare Hartman nöjd.

På avdelningen för träbåtar kunde man se många intressanta farkoster. Jorma Tai-vainen och Paavo Kettunen beundrade det fi na hantverket. De var nöjda med att det var gott om utrymme på mässan under veckans vardagar. Hannu Vartiainen trivdes också i hallen som luktade tjära och lack.

Sjöfartsmyndigheterna Gränsbevaknings-väsendet och Trafi kverket presenterades i den tredje hallen. Meriturvas avdelning, där Mi-chael Blomqvist dejourerade, låg strax intill.

Text och bild: Pekka Karppanen

OCKSÅ YRKESSJÖFARARE OCKSÅ YRKESSJÖFARARE BESÖKTE BÅTMÄSSANBESÖKTE BÅTMÄSSAN

Sammanlagt 70 000 personer bekantade sig med mässan Vene Båt. Temat för Nordeuropas största evenemang i båtbran-schen var i år segling.


Michael Blomqvist dejourerade på

Meriturvas avdelning

Juha Hartman, som är alternerings-ledig från Finnlines, stack sig in på Sjömanskyrkans avdelning för att göra affärer med Heikki Huttunen.


Jokaisella meillä oli lähtökohtana hieman eri kiinnostuksen kohteet. Itse lähinnä mökkiveneilijänä suuntasin ihmettelemään halliin, josta löytyi laitureita, saunoja, ja kaikkea mitä voi mökkielämään jotenkin yhdistää. Sami, yli kahden vuoden harkinnan jälkeen, päätti hankkia koiran! Köpi ”the SMPS:n maskotti” sai uuden isännän ja uuden elämän, laivakoirana, Pyhtään ja Kotkan saaristovesillä.

Tietysti kävimme katsomassa itse asian eli veneet, mutta hankin-tamielessä emme kukaan olleet liikenteessä. Tyydyimme vain ihaile-maan näyttelykalustoa, äkkirikastumista odotellessa…

Taina Salo, aktiivisena harrastajana meripelastustoiminnassa, bongaili tuttuja vähän jokaiselta osastolta, ja siinä samalla sai par-haimmat mainostavaratuliaiset hankittua laivakavereille, jotka eivät päässeet messuille käymään.

Arpaonni ei riittänyt

Veneilykoulu.fi -osastolla pysähdyimme kuulemaan, kun Matti Pouhakka mainosti heidän toimintaansa, messuilla järjestettävällä ”operaatio pelastuslautta” tapahtumalla. Kuivaharjoittelimme lautas-sa oloa, ja jopa ilmoittauduimme mukaan operaatioon. Jännityksellä jäimme odottamaan, osuuko arpaonni kenenkään kohdalle.

Juttua kirjoittaessa, osallistujat arvottiin, eikä arpa osunut meidän kohdalle. Jälkeenpäin mietimme, jos arvonta olisi osunut kohdalle, miten tämän vapaa-anomuksen olisi saanut selitettyä Finnlinesin merihenkilöstöosastolle???… Se jäi nyt mysteeriksi. Säästimme sillä ehkä muutaman harmaan hiuksen Petri Laitiselta!

Messutunnelma oli leppoisan rento ja kiireettömät näytteilleaset-tajat jaksoivat huomioida kävijät. Miellyttävää oli myös, ettei tar-vinnut tunkea kyynärpäätekniikalla tungoksessa, ja selkien takaa kurkkia, jos joku kanootti jostain vilahtaisi. Messupäivän valinta osui ihan nappiin.

Jokaiselle jotain ja laidasta laitaan!

Lama ei näkynyt näillä messuilla, vaan toinen toistaan upeampia jahteja ja aluksia oli saatu mahtumaan sisälle. Voisin väittää, että vika löytyy katsojasta, jos ei löytynyt mitään, joka ei miellyttäisi. Ta-vallisen messuvieraan näkökulmasta katsottuna, tarjonta oli kattava!

Onneksi unelmointi ei maksanut mitään, ja me ”renkaanpotki-jatkin” pääsimme maistamaan palan sellaista ylellisyyttä, johon ei muuten olisi mitään asiaa. Ainakaan omistajana. Kiiltävät tiikkikan-net vielä silmissä vilkkuen, mainospussit ja tuliaiset mukana, Jaska palautti meidät takaisin maanpinnalle tai merenpinnalle, jos tarkkoja ollaan… takaisin siis töihin Maidille.

Jäiden lähtöä ja kesää sekä lottovoittoa odotellessa, Kaisa Kekäle, M/S Finnmaid

FINNMAIDIN ”AMMATTIVENEILIJÖITÄ” VENE 13 BÅT -MESSUILLA

Edustusryhmä Maidilta starttasi 12.2 Vuosaares-ta kohteenaan Messukeskus ja siellä parhaillaan menossa olevat venemessut. Päiväksi osui tiistai, joten vältyimme suuremmalta ruuhkalta ja kol-me tehokasta tuntia riitti hyvin kaikenkattavaan kiertelyyn messuhalleissa.


Ravintola Salve tarjoaa kerran vuodessa mu-kavan merimiestapaamisen vanhoille ”kanta-asiakkailleen”. Suurin osa vieraista on sitä ikäpolvea, että on nähnyt hyvinkin vauhdik-kaita iltoja maineikkaassa merimieskapakas-sa. Nyt oli meno tuntuvasti rauhallisempaa.

Alakerta alkoi tulla täyteen viiden maissa, jolloin ravintolapäällikkö Mika Elo toivotti vieraat tervetulleiksi ja kehotti nauttimaan talon antimista. Merimiesilloissa on perin-teisesti tarjottu mehevää lohisoppaa ruislei-vän kera.

Juttu luisti tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa

Porukka hieman vaihtuu vuosittain – tosin moni vakiovieras ei helposti jätä tapahtumaa väliin.

– Nenosen Timo, Ahvenlahden Mikko, Uusiahon Atso ja moni muu tulevat joka vuosi, luettelee Martti Heitto, joka yhdessä Mika Elon kanssa yleensä suunnittelee ta-pahtuman.

Illan mittaan keskusteluita käytiin mo-nista laivoista, varustamoista ja merenkul-kijoista. Tänä vuonna sattui olemaan useita Lundqvistin tankkereissa seilanneita me-renkulkijoita. Pöydissä käytiin läpi varusta-moissa seilanneita kippareita ja kuultiin, että tankkeri Katja oli vastikään myyty.

Nopeimmat ruokailijat ehtivät jo santsi-kierrokselle, kun suuri, komea- ja kovaääni-nen mies tuli kehiin kitaran kanssa. Markku Jalonen on tullut tutuksi Viking Linen ja Kristina Cruises -alusten lavoilla ja hallitsee merilaulut.

Tunnelma oli loistava, vaikka juhliminen olikin hillittyä. Kaikki kiittelivät ravintola Salvea hienosta tavasta pitää merimiesperin-teitä yllä. Perinteet toki näkyvät myös Sal-ven paljon nähneillä ja tarinoita kuulleilla seinillä, jotka ovat täynnä toinen toistaan komeampia meritauluja.

Ilta kului nopeasti, mutta mikä parasta; ravintolapäällikkö Elo lupasi jatka perinteitä, jos Neptunus suo!

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

MERIMIESILTA RAVINTOLA SALVESSANelisenkymmentä nykyistä ja entistä merenkulkijaa kokoontui tiistaina 19.2. viettämään iltaa lohisopan, oluen ja musiikin merkeissä. Toki vaihdettiin myös kuulumisia ja muisteltiin men-neitä merimiesaikoja.

Salven ravintolapäällikkö Mika Elo toivotti vieraat tervetulleik-si ja kehotti nauttimaan talon antimista.

Mies, kitara ja meri - Markku Jalosen musisointi toi tilaisuu-

teen nostalgista tunnelmaa

Herkullinen lohikeitto maistui musii-kin ja merimiesmuisteluiden lomassa


Villin linjan merenkulkijalta ei vaadittu len-tolupakirjaa mutta vaadittiin, että lentää piti uskaltaa. Uusi jobi oli odottamassa milloin milläkin mantereella. Lentokoneissa saatet-tiin joutua kyhjöttämään kymmeniä tunteja. Välillä juostiin koneenvaihdossa lentoase-malta toiselle. Välillä taas norkoiltiin baareis-sa odottamassa myöhästynyttä jatkolentoa.

Jonkinlainen oma ennätykseni oli 23 tun-tia yhtäjaksoista istumista DC-8 koneessa. Poislukien muutama vessassakäynti. Lento lähti Curacaosta, poikkeili Venezuelassa ja Trinidadissa. Sitten hurautettiin veden yli Portugaliin, Espanjaan, Sveitsiin. Koneesta ei päässyt pois edes bunkrauksen aikana. Kun lopulta saavuttiin Amsterdamiin, oli jatkoyhteys jo jyristellyt tiehensä. Hotelli-yöpymisen jälkeen jatkui matka kotimaata kohti.

Siihen aikaan olivat tulleet muotiin lento-konekaappaukset. Eiköpä meidänkin edes-sämme koko matkan kälättänyt sen näköistä porukkaa, mitä oltiin nähty lehtien kaappa-rikuvissa. Onneksi kaapujen kätköistä ei pommeja poimittu.

Laivajobin ottaneita saattoi lähteä kerral-laan reissuun isokin porukka. Matkanjohta-juus oli usein uskottu suuripalkkaisimmalle. Merimiespassi oli yleinen henkilökohtainen

matkustusasiakirja, kun semmoisen sai po-liisikammarilta maksutta. Kuulema halvin ja nopein tie junkista merikapteeniksi oli kirjauttaa passin merimiestoimeksi meri-kapteeni.

Merimiespassilla ei päässyt passintarkas-tuksista ilman pestausdokumenttia. Niinpä matkanjohtaja sai norkoilla portilla rullan kanssa odotellen lähtijöitä, jotka usein oli-vat enempi vähempi tuntemattomia. Osa näistä matkusti turistipassilla, eikä halunnut liittyä seurueeseen ennenkuin kyyditykses-sä laivalle. Ehkä haluttiin laistaa postin tai Mepan kirjastojen raahaamisesta. Tosin oli joskus mukana sellaisia reissumiehiä, joihin oli aiheellistakin pitää etäisyyttä.

Olin todennut, että sanonta vaatteet te-kevät miehen pitää paikkansa. Työmatkoille sonnustauduin vanhaan ylioppilaspuvun takkiin. Paidan valkoisten kaulusten alle leveä, hillitty kravatti ja jalkaan kirveente-rälahkeiset housut. Nuortakin miestä kuun-neltiin kohteliaasti, kun piti selvitellä matka-ongelmia.

Eräänä tammikuun päivänä oli Heathro-win kentällä satanut vähän lunta. Pakkasen puolelle oli lämpötilakin tipahtanut. Kaikki odotustilat olivat täynnä kuin IKEA ava-jaispäivänä. Lennot olivat sekaisin. Lomalta

palaava päällikkö sai peruuntuneen Baha-man lentomme tilalle liput Torontoon ja sieltä Bahamalle. Ne päällystöstä, joilla oli solmio, joutuivat Boieng 747 ensimmäiseen luokkaan.

Niinpä päällikön kanssa istuimme ar-vokkaina ja ryhdikkäästi kuin anjovikset askissa tilavilla penkeillä ilmaista samppan-jaa siemaillen. Kulahtanut kitarapussini oli ahdettu pehmeitten arvoturkkien väliin vaa-tekomeroon. Päällikkö vähän jarrutteli mais-telua, ettei näin arvokasta juomaa pidä heti kumota Pohjanmaan kautta. Niinpä meillä oli vielä puoli lasillista jäljellä, kun muille kaadettiin uusi kierros.

Merenkulkijan lentolipulla sai kuljettaa 40 kg matkatavaroita. Omat matkatavarani aina vakuutin. Ehkä siksi ne tulivat joka matkalla perille oikealla lennolla. Usein uuden poru-kan tullessa laivalle lähti vanha väki kohti kotia ja laivakin jatkoi matkaansa. Kadon-neita matkatavaroita ei jääty odottelemaan.

Ei tainnut olla kovin pehmeä lasku uu-teen työpaikkaan tulla pelkissä talvivaatteis-sa kotimaan talven vilusta tropiikin hikiseen helteeseen ja saman tien tien konehuoneen kuumuuteen. Onneksi useimmat merenkul-kijat olivat konkreettisesti sisäistäneet, että samassa veneessä ollaan. Työkavereiden kaa-

LENTOJOBEJA


peista kertyi yhtä jos toista tarpeellista, jotta hommat sujuivat ennen seuraavan sataman shoppailua.

Matkatavarat kulkivat yleensä lähtöken-tältä määränpäähänsä, eikä niistä tarvinnut huolehtia koneiden vaihtojen yhteydessä. Jos kotimaahan saavuttiin itärajan yli lentäen, saattoi joutua tullaamaan laukkunsa kesken matkan. Ja 40 kilon matkatavararansuunikin oli puolittunut. Jokainen joutui mielessään käymään arvokeskustelua, mille tavaroille oli helpointa heittää hyvästit.

Eri yhtiöiden koneissa saattoi tarjoilu vaihdella. Joillakin arabeilla myynnissä oli vain alkoholittomia tuotteita. Kun koneen-vaihdon yhteydessä oli kentän taksivapaasta käyty ostamassa prosenttipitoisempaa höls-kyvää lasintaytteeksi, löytyi jatkolennon tiskiltä samoja tuotteita. Eikä lainkaan lant-rinkia.

Jos ei aina matkatavarat saapuneet ajoissa, saattoivat matkustajatkin myöhästellä. Van-couverin lennon kaartaessa meren puolelta laskuun oli joku huomannut, että ”tuollahan tuo meidän paatti on menossa länteen kohti itää”. Laivan lastaus oli valmistunut ja rah-taajan orderi oli lähteä heti matkaan.

Vancouverista Kiinaan ajoi laiva hyvällä säällä pari viikkoa. Ahteriin jäänyt vaihto-porukka joutui lentäen kiertelemään maassa jos toisessakin, ennenkuin viisumit ja kyydit saatiin semmoiseen kuntoon, että voitiin yrittää Kiinan satamaan. Mukana matkan-neen todistuksen mukaan ei paljoa puuttu-nut, ettei olisi jääty toisenkin kerran ahteriin, kun ilmaantui yllättäviä mutkia matkaan.

Kun konttorista oli käynyt käsky uudesta jobista, alkoi vastakirjalle saldo kertyä ko-toa lähdettäessä. Loman koittaessa lasket-tiin laivalla palkka siihen päivään, milloin palattiin kotimaahan. Ei ollut harvinaista, että matkasuunnitelmat muuttuivat. Jos oli paljon matkustavaisia, tiesi kipinälle kiireistä yötä laskea kaikkien ulosmaksut uudelleen. Erilaisten lisien ja lomapalkkojen pyörteissä vierähti allakkaa selaten vähintäin tunti vas-takirjaa kohden.

Myöhemmin tuli konttorista uudenlai-nen tulkinta entisestä laista: palkanmaksu loppuu siihen päivään, jolloin laivasta lähde-tään. Kipinän yövalvomiset vähenivät, mutta lomalaiset olivat kärmeissään. Kiinassa saat-toi joutua viikonkin hotellissa odottamaan matkan alkua ja sitten vielä matkustamaan muutaman päivän. Silloin ei tosin tiedetty, että nykyisin monet viettävät lomansa Kii-nassa matkailemalla.

Tramppilaivojen kontrahdit olivat 60-lu-vulla kaksivuotisia. Vuosikymmenen vaih-teessa palvelusaika lyheni vuodeksi, jolloin oli oikeutettu vapaaseen kotimatkaan ja varustamo maksoi uuden työntekijän tilalle. Sai lähteä aiemminkin, jos oli valmis mak-samaan oman ja vaihtohenkilön matkan. Varsin pian aika lyheni puoleksi vuodeksi ja sitten jo neljäksi kuukaudeksi.

Noiden aikamäärien noudattamiseen oli

poikkeus: Jos oli odotettavissa laivan tule-van satamaan, missä vaihto oli järjestettä-vissä edullisemmin, voitiin palvelusaikaa venyttää. Niinpä saattoi perheellisen lasten koulujen kesälomat tulla ja mennä, kun laiva seilasi kohti edullisempaa vaihtopaikkaa.

Jos päällikkö oli niukka tiedotuksissaan, saattoi laivaväki olla kuukausikaupalla sata-miin saavuttaessa matkalaukut pakattuina lähtövalmiina. Ja kun laivan mukana edel-leenkin jatkettiin matkaa, saatiin kotiin ilmoittaa, ettei vieläkään päästy tulemaan lomanviettoon.

Kun lopulta lomallepääsy varmistui, oli lähtö joskus raisua. Laivan ollessa vielä re-dillä haettiin vanha porukka proomukyydillä maihin ja lentokentälle. Laivakin pääsi yl-lättäen laituriin ja lentoasemalle riensi tak-sikyydeillä lähetystö jättämään jäähyväisiä. Molemminpuolisten toivotusten tuoksinassa

porukat olivat sekaisin kuin jääkiekon maail-manmestarit. Lentokoneeseen eksyi osa saat-tajista, kun taas jotkut lomalaiset viihtyivät lentoaseman baarissa.

Lentäjät hermostuivat ja alkoivat estel-lä iloisten matkalaisten tulvimista kyytiin. Lopulta oli kutsuttu sotaväki apuun. Liput-tomat oli saatu koneesta pois ja lipulliset heidän tilalleen. Lennolle oli vasta sitten annettu lähtölupa. Muutaman kuukauden kuluttua tuli laivalle iloinen postikortti, että kaikki olivat päässeet ehjinä kotimaahan.

Ehkäpä ei ollut kyseessä SAS:n lento. Noi-hin aikoihin julkaistiin yhtiön lentoemän-tien kyselystä saatu semmoinen tieto, että he pitivät kaikista merenkulkijamatkustajista parhaina suomalaisia.

Timo Sylvänne


MARTTI KARLSSONIN MARTTI KARLSSONIN LÄKSIÄISIÄ VIETETTIIN 31.1. LÄKSIÄISIÄ VIETETTIIN 31.1.

CAFE CARUSELISSACAFE CARUSELISSA

1 / 2013

Merimies-Unionin puheenjohtaja Simo Zitting tervehtii Maraa. Taustalla Kimo Kostiainen Suo-men Varustamot ry:stä, Ingmar Tollander Vidar Shippingilta ja MEPAn uusi toimitusjohtaja Niklas RönnbergSimo Zitting, ordförande för Fin-lands Sjömans-Union, hälsar på Mara. I bakgrunden Kimo Kosti-ainen från Rederierna i Finland rf, Ingmar Tollander från Vidar Shipping och SSB:s nya verkstäl-lande direktör Niklas Rönnberg.

M/s Finnmaidin päällikkö Juha Suominen ehti pikavi-siitille Outi Bycklingin kyydillä, kun laiva oli Vuosaaren satamassa. Juha Suominen, befälhavare på M/S Finnmaid, fi ck skjuts av Outi Byckling, och hann på en blixtvisit medan farty-get låg i Nordsjö hamn.

Pardian puheenjohtaja Antti Palola, hienon puheen pitänyt MEPAn hallituksen puheenjohtaja Esa Lonka, Maran puo-liso Sinikka Aarninsalo ja juhlakalu itse olivat leppoisissa tunnelmissaAntti Palola, ordförande för Pardia, SSB:s styrelseordförande Esa Lonka, som höll ett vackert tal, Maras maka Sinikka Aarninsalo, och festföremålet självt i avspänt samspråk

36 Vapaavahti Frivakt


Tuttuja merimiehiä ja yh-teistyökumppaneita vuosien varrelta; Jari Kaunisto ja Ismo NieminenBekanta sjömän och samar-betspartners från åren som gått; Jari Kaunisto och Ismo Nieminen

MARTTI KARLSSONS MARTTI KARLSSONS AVSKEDSFEST HÖLLS DEN 31.1 AVSKEDSFEST HÖLLS DEN 31.1

PÅ CAFE CARUSELPÅ CAFE CARUSELTohtori Pentti Arajärvi ja Mara tutustuivat jo 1980-luvulla, kun MEPA ja MEK järjestivät meren-kulun seminaareja. Doktor Pentti Arajärvi och Mara blev bekanta redan på 1980-ta-let, då SSB och SPK arrangerade sjöfartsseminarier

Mara ilahtui, kun valiokun-taneuvos Ritva Bäckström oli ottanut mukaansa poikansa,

oopperalaulaja Petri Bäck-strömin, joka kajautti ilmoille

komean laulunMara blev glad då utskottsrådet

Ritva Bäckström hade tagit med sonen, operasångaren Petri

Bäckström, som framförde ett mäktigt sångnummer


1960 ja -70 -luvuilla merialan työnvälitys toimi Katajanokalla samassa rakennuksessa, missä Merimiespalvelutoimisto on nykyisin.

– Olli Ruusunen tarjosi jobia m/s Finn-hansaan. Siitä alkoi Hämeenlinnan pojan merimiesura, Martti Karlsson muistelee.

Hän jatkoi Finnlinesin rahti- ja matkusta-jalaivoilla keittiöissä, kunnes vuonna 1975 aloitti opiskelut Tampereen Yliopiston ope-tusjaostossa. Valmistuttuaan sosionomiksi Karlsson kirjoittautui yhteiskuntatieteelli-seen tiedekuntaan opiskelemaan kansainvä-listä politiikkaa. Hän työskenteli kolmena kesänä myös Merimies - Unionin toimitsi-jana.

– Vuonna 1979 puheenjohtaja Reijo Ant-tila palkkasi minut opintosihteeriksi. Samal-la opiskelin aikuiskasvatusta, Mara kertoo.

Hän ehti ottaa humanististen tieteiden kandidaatin paperit ulos, ennen kuin työ imaisi miehen.

Merimiespalvelutoimisto tuli tutuksi merenkulkijoiden kautta

Merimies – Unionin opintosihteerinä Mara veti muun muassa luottamusmieskoulutuk-sia. Kurssilaisten myötä hän sai tuntumaa myös MEPAn toimintaan. Aluksi käsitys ei ollut kaksinen. Toisaalta työteliäs mies kaipa-si toimintaa varsinkin kesäisin, kun Unionis-sa oli hiljaista.

– MEPAsta otettiin yhteyttä, ja pyydettiin hakemaan paikkaa. Ajattelin, että siellä olisi ainakin kehitettävää, Mara kertoo 1980-lu-vun alun mietteistään.

Hänet valittiin Merimiespalvelutoimiston pääsihteeriksi vuoden 1983 alusta lukien. Tehtäviin kuuluivat muun muassa operatii-vinen johto, kulttuuritoiminta ja cross trade -alusten palvelut. Toiminnanjohtaja Matti Haarma keskittyi hallinnolliseen puoleen, joten kakkosmiehenä Martti Karlsson pystyi heti vaikuttamaan asioihin.

Meitä oli tuolloin 37 sivutoimistojen henkilökunta mukaan luettuna, joten orga-nisaatio oli melko raskaasti miehitetty, Mara sanoo.

Karlsson aloitti MEPAn toiminnanjoh-tajana 1986, jolloin Suomen merenkulku oli vaikeuksissa. Laman jälkeen alkaneet

ulosliputukset veivät työpaikkoja ja MEPAn lakkauttaminenkin oli tämän tästä esillä. Ka-sinotaloudesta huolimatta merenkulkijoiden etuja karsittiin. Suosittu radiopuheluiden tuki ja sähkötysuutiset poistettiin valtion budjetista. Pian myös Yleisradio lopetti te-lex-uutisten toimittamisen merenkulkijoille.

Resursseja suunnattiin merenkulkijoille

MEPAn henkilöstökuluja saatiin vähen-nettyä luopumalla Kotkan ja Helsingin merimieshotellitoiminnasta. Luonnollinen poistuma pienensi myös palkkabudjettia – säästyneitä varoja voitiin suunnata suoraan merimiesten palveluun.

Kun cross trade -laivat vähenivät, laajen-nettiin toimintaa myös matkustajalaivoille. Kaikkien laivojen kirjasto-, video- ja lehti-palvelua parannettiin. Karlsson alkoi yh-dessä opintosihteeri Päivi Venäläisen kanssa kehittää kurssitoimintaa.

– Aikaisemmin oli lähinnä vain yhdys-mieskursseja. 90- luvun taitteessa MEPAlla

oli jo melko kattava kurssikalenteri, Mara kehuu.

Hän muistuttaa, kuinka MEPAn ATK-kursseilla koulutettiin pari sukupolvea tieto-konemaailman saloihin. Golf- ja laskettelu-kurssit nousivat nopeasti merenkulkijoiden suosioon.

Ylläksen lomahuoneistot

Mara ei halua ottaa kunniaa runsaasti po-sitiivista palautetta saaneista Ylläsmajoista. Hän kertoo alkuperäisidean tulleen hallituk-sen jäseneltä Niilo Oksalta. Ensimmäiset huoneistot otettiin käyttöön 1988 ja myö-hemmin hankittiin lisää. Mara teki valmiste-lu- ja käyttöönottotyöt yhdessä Finnhansan aikaisen seilauskaverinsa, Hessu Koskisen kanssa. Kaikki 11 huoneistoa ovat täynnä sesonkiaikoina ja MEPAn Ylläskurssin ai-koina.

– Vaelluskurssin konseptiksi on muodos-tunut päiväretkiä Ylläksellä -malli, jossa ai-na palataan iltaruualle ja yöpymään MEPAn majoille, Karlsson kertoo.

Vaelluskurssien suosio on pitänyt tähän

ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN JOBI SAMASTA TALOSTA

Merenkulkualalla yli neljä vuosikymmentä toiminut Martti Karlsson on tehnyt pitkän päivätyön MEPAssa. Vuonna 1983 taloon tullut Mara sai myös ensimmäisen laivapaikkansa Linnankatu 3:ssa sijaitsevasta myllystä. Pitkiä lomia pitelevä mies muisteli Vapaavahdille MEPAn vaiheita omalta työ-uraltaan.

kuva: Thure Malmberg


päivään asti. Urheilu ja liikunta ovat tasai-sesti vähentyneet. Toisaalta, joukkuelajit ja golf ovat pitäneet pintansa ja merenkulku on alkanut ymmärtää työhyvinvoinnin tär-keyden.

– MEPA on ollut jo kauan mukana mo-nissa hyvinvointiprojekteissa. Näen tämän tärkeänä tulevaisuuden kannalta, Karlsson miettii.

Projekteja on toteutettu useiden varusta-moiden, kuten TallinkSiljan, Vikingin, Nes-teen ja muiden kanssa. Karlssonin mukaan Merimieseläkekassa on luonteva yhteistyö-kumppani tällä alalla.

Yhteistyötä kotimaassa ja ulkomailla

Ennen Maran aikaa MEPAlla oli kiinteät suhteet itänaapurin merimiespalveluorgani-saatioihin sekä paljon yhteistyötä punalipun alla seilaavien laivojen kanssa. Neuvostolii-ton romahdettua entisen itäblokin meren-kulkijat omaksuivat nopeasti läntisten vel-jiensä mallin. Kansainvälisten sopimusten mukaisesti annettiin palveluita kaikille ulko-maisille merenkulkijoille.

– Vuoden 1986 Geneven merityökonfe-renssissa valmistelimme yleissopimuksen 163 tekstejä minun hotellihuoneessani poh-

joismaisin voimin, Karlsson kertoo.Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kon-

ventio 163 koskee merenkulkijoiden viihty-vyyttä ja hyvinvointia.

Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan me-rimiespalveluorganisaatioiden yhteistyö on ollut koko MEPAn olemassaolon ajan hyvin tiivistä. Pohjoismaat toimivat moottoreina, kun kansainvälinen merimiespalvelukomitea ICSW herätettiin henkiin 1991. Yhteisiä päällikkökokouksia pidetään säännöllisesti.

– Norjassa on ollut minun aikanani viisi, ja Tanskalla sekä Ruotsilla neljä eri johtajaa, muistelee Mara hymyillen 27 vuoden aikana käymiään pohjoismaisia kokouksia.

Mara arvostaa korkealle alan kotimaisten toimijoiden kanssa tehtyä yhteistyötä. Jär-jestöissä, varustamoissa, laivoilla sekä valtio- ja satamahallinnoissa hän on tavannut pal-jon henkilöitä, joita voi muistella lämmöllä. Hän on myös tyytyväinen hyviin suhteisiin Suomen Merimieskirkon kanssa – kentällä on tilaa kummallekin.

MEPA on olemassa merimiehiä varten

Yhdessä Merimieseläkekassan kanssa järjes-tetyissä seminaareissa ja muiden tapahtumi-en yhteydessä Mara on tavannut president-

tejä, ministereitä ja kansanedustajia. Eniten hän kuitenkin on nauttinut merimiesten seurasta.

– En ole koskaan innostunut toimistossa istumisesta. Tässä työssä on päässyt meren-kulkijoiden mukana melomaan, ratsasta-maan, pelaamaan – vähän kaikkea, Mara kehuu.

Hän kertoo pitäneensä MEPAn profi ilia korkeana merenkulkijoiden suuntaan. Tämä työ on ollut voima, joka on pitänyt miestä pystyssä.

Työntekijöitään hän kiittelee siitä, että ovat kestäneet ”askeettista johtamistyyliä”. Monet mepalaiset ovat olleet talossa pitkään. Yhteistyö on toiminut eikä kovin kummoisia kehityskeskusteluja ole tarvinnut käydä.

Nyt Mara pitelee vuosien varrella kertynei-tä ja rästiin jääneitä lomiaan. Miten toimin-nan miehelle sopii jouten olo?

– Oudoltahan tämä tuntuu. Toisaalta, puhelin on edelleen soinut silloin tällöin. Rakennusprojekti kiinnostaa kysyjiä.

Näin tuumii Martti Karlsson ja kiittelee lopuksi läksiäisissä käyneitä ystäviä ja muita tervehdysten lähettäjiä.

teksti: Pekka Karppanen

Sjöarbetsförmedlingen verkade på 1960- och -70-talen på Skatudden i samma byggnad där Sjömansservicebyrån nu fi nns.

– Olli Ruusunen erbjöd ett jobb på m/s Finnhansa. Från det började Tavastehuspoj-kens sjömansbana, minns Martti Karlsson.

Han fortsatte i köken på Finnlines last- och passagerarfartyg, tills han år 1975 in-ledde studierna vid undervisningssektionen i Tammerfors Universitet. Efter avlagd so-cionomexamen skrev han in sig vid sam-hällsvetenskapliga fakulteten för att studera internationell politik. Under tre somrar arbetade han också som funktionär på Sjö-mans-Unionen.

– Ordförande Reijo Anttila anställde mig som studiesekreterare år 1979. Samti-digt studerade jag vuxenutbildning, berättar Mara.

Han hann avlägga kandidatexamen i hu-manistiska vetenskaper, innan arbetet slu-kade honom helt.

Sjömansservicebyrån blev bekant genom sjöfararna

Som studiesekreterare på Sjömans-Unionen ledde Mara bland annat utbildning för för-troendemän. Genom kursdeltagarna kom han också i beröring med SSB:s verksamhet. Bilden av den var till en början ingenting att skryta med. Den energiske mannen saknade verksamhet, speciellt under sommaren, då det var lugnt på Unionen.

– Man tog kontakt från SSB och bad mig söka jobb där. Jag tänkte, att där åtminstone skulle fi nnas någonting att utveckla, berät-

FÖRSTA OCH SISTA JOBBET FRÅN SAMMA HUS

Martti Karlsson, som verkat inom sjöfartsbranschen över fyrtio år, har gjort ett långt dagsverke på SSB. Mara som kom till huset år 1983 fi ck också sin första hyra ombord på sjöarbetsförmedlingen som låg på Slottsgatan 3. Han håller nu en lång ledighet och berättar för Frivakt minnen om olika skeden på SSB under hans tid.


tar Mara om sina funderingar i början av 1980-talet.

Han valdes till generalsekreterare på Sjö-mansservicebyrån från början av år 1983. Till uppgifterna hörde bland annat den ope-rativa ledningen, kulturverksamheten och servicen på fartygen som gick i cross trade. Verksamhetsledaren Matti Haarma koncen-trerade sig på den administrativa delen, så andremannen Martti Karlsson fi ck genast tillfälle att påverka verksamheten.

– Vi var då 37 anställda, fi lialbyråernas personal medräknade, så organisationen var ganska tungt bemannad, säger Mara.

Som verksamhetsledare på SSB började Karlsson år 1986, en svår tid i Finlands sjö-fart. Utfl aggningarna som börjat efter låg-konjunkturen minskade arbetsplatserna och nedläggning av SSB diskuterades allt emel-lan. Trots casinoekonomin skars sjöfararnas förmåner ned. Det populära stödet för radio-telefonsamtal och telegramnyheter ströks i statsbudgeten. Snart upphörde också Rund-radion sända telex-nyheter för sjöfarare.

Resurserna kanaliserades till sjöfararna

SSB:s personalkostnader kunde minskas då sjömanshotellverksamheten i Kotka och Helsingfors lades ned. Naturlig avgång

minskade också lönebudgeten – de inbe-sparade medlen kunde användas direkt för sjömännens service.

Då fartygen i cross trade minskade, utvid-gade man verksamheten till att också om-fatta passagerarfartyg. Biblioteks-, fi lm- och tidningstjänsten förbättrades för alla fartyg. Tillsammans med studiesekreterare Päivi Venäläinen började Karlsson utveckla kurs-verksamheten.

– I början ordnades närmast kurser bara för kontaktmän. Vid 90-talets början hade SSB redan en rätt mångsidig kurskalender, berättar Mara nöjd.

Han påminner om hur SSB på ADB-kur-serna skolat ett par generationer i datatekni-kens hemligheter. Kurserna i golf och slalom blev snabbt populära bland sjöfararna.

Fritidslägenheterna i Ylläs

Mara vill inte ta åt sig äran för fritidslägen-heterna i Ylläs, som fått rikligt med positiv respons. Han berättar att idén ursprungligen kläcktes av styrelsemedlemmen Niilo Oksa. De första lägenheterna togs i bruk år 1988 och senare anskaff ades fl era. Mara skötte för-beredelser och inredning tillsammans med Hessu Koskinen, som varit hans seglings-kamrat på Finnhansa. Under högsäsongen och under SSB:s Ylläskurs var alla 11 lägen-heter fulla.

– Fotvandringskursens koncept har utfor-mats som dagslånga vandringar, med kvälls-mål och övervattning i SSB:s stugor, berättar Karlsson.

Fotvandringskursernas popularitet har hållit i sig ända till i dag. Idrott och motion har minskat i jämn takt. Å andra sidan har intresset för laggrenar och golf också fortsätt-ningsvis varit stort och man har inom sjö-farten börjat förstå arbetshälsans betydelse.

– SSB har redan länge deltagit i många projekt som främjat arbetshälsan. Det här anser jag vara viktigt med tanke på framti-den, säger Karlsson.

Projekten har genomförts i samarbete med fl era rederier, såsom Tallink-Silja, Vi-king, Neste och andra. Enligt Karlsson är Sjömanspensionskassan en naturlig samar-betspartner på det här området.

Samarbete i hemlandet och utomlands

Före Maras tid hade SSB nära relationer med de östra grannländernas sjömansser-viceorganisationer och mycket samarbete med fartygen som seglade under röd fl agg. Efter Sovjetunionens sammanbrott började det forna östblocket sjöfarare snabbt lägga sig till med sina västra bröders vanor. Enligt de internationella avtalen gav man service åt alla utländska sjöfarare.

– Under ILO:s maritima konferens i Ge-nève år 1986 skrev vi på mitt rum med sam-

nordiska krafter texterna för konvention nr 163, berättar Karlsson.

Den internationella arbetsorganisationen ILO:s konvention nr 163 gäller sjöfararnas trivsel och välfärd.

Sjömansserviceorganisationerna i Finland, Sverige, Norge och Danmark har under hela SSB:s existens haft ett mycket nära samarbe-te. De nordiska länderna fungerade som mo-tor då den internationella sjömansvälfärdsor-ganisationen ICSW väcktes till liv år 1991. Nordiska chefsmöten ordnas regelbundet.

– Under min tid har man i Norge haft fem, och i Danmark och Sverige fyra olika chefer, säger Mara leende då han minns nordiska möten han deltagit i under 27 år.

Mara uppskattar högt samarbetet med aktörerna i branschen i hemlandet. I or-ganisationer, rederier, på fartyg och i stats- och hamnförvaltning har han träff at många människor som han minns med värme. Han är också nöjd med de goda relationerna till Finlands Sjömanskyrka – på fältet fi nns rum för båda.

SSB är till för sjömännen

På seminarier som arrangerats i samarbete med Sjömanspensionskassan och vid många andra evenemang har Mara träff at presiden-ter, ministrar och riksdagsmän. Bäst har han ändå trivts i sjömännens sällskap.

– Jag har aldrig varit förtjust i att sitta på en byrå. I det här arbetet har jag haft tillfälle att paddla, rida och spela – ja göra litet av allt – tillsammans med sjöfarare, säger Mara nöjd.

Han berättar att han hållit SSB:s profi l hög i riktning mot sjöfararna. Det här arbetet har gett kraft att hålla sig uppe.

Sina anställda tackar han för att de haft tålamod med hans ”asketiska ledarstil”. Många av SSB:s anställda har varit länge i huset. Samarbetet har fungerat, så märkliga utvecklingssamtal har inte behövts.

Nu håller Mara semesterdagar som han inte hunnit hålla under årens lopp. Hur känns det att vara sysslolös för en handling-ens man?

– Nog känns det konstigt. Å andra sidan ringer nog telefonen då och då. Man frågar om byggnadsprojektet.

Så tänker Martti Karlsson och tackar till sist de vänner som deltog i avskedsfesten och andra som skickat sina hälsningar.



LOMAMÖKKEJÄ AHVENANMAALLA!Iso mökki 100 m2: olohuone takalla, keitti ö, 2 makuuhuonett a, kummassakin 4 vuodepaikkaa.Kaksi 25 m2 mökkiä: vuodepaikat 4 hengelle ja keitti ö.Kaksi 10 m2 mökkiä: vuodepaikat 4 hengelle ja minikeitti ö.Alueella yhteinen sauna, hyvät kalastusmahdollisuudet, soutuveneitä ja uimaranta.Tervetuloa lomailemaan Ahvenanmaalle!Ay-väen Öran -mökitHammarland, Öravaraukset 040–5345666

PLEASE VISIT AT MEPA FINNISH SEAMEN´S SERVICE

stand at Alandica Kultur & Kongress, Mariehamn on 16th May, and explore the best shots of the seafarers´ Nordic Photo Contest.Check the whole program at Aaland Mariti me Day website: htt p://www.sjofart.ax/sv/sjofartens_dag/ Welcome!

STUGOR PÅ ÅLAND!STORSTUGAN, 100 m²: vardagsrum med öppen spis, kök,2 sovrum med vardera 4 bäddar.Två stugor 25 m²: inkl. kök, för fyra personer.Två småstugor 10 m²: fyra bäddplatser och minikök.Gemensam bastu. Bra fi skemöjligheter, roddbåtar och simstrand.

Välkommen att fi ra stugsemester på Åland!

Fackföreningarnas ÖrastugorHammarland, ÖraBokning och prisuppgift er 040–5345666

GUSTAF ERIKSON 100 YEARS

A shipping company and the people behind itAn Exhibiti on unti l 18th August 2013

at Åland Mariti me Museum in Mariehamn


Norking myytiin jo aikaisemmin, nyt al-kukeväästä oli Norqueenin vuoro siirtyä liikennöimään Välimerelle. Vuonna 1980 Raumalla Bore King ja -Queen nimisiksi rakennetut laivat edustivat valmistuessaan roro -kehityksen huippua ja olivat suuri in-vestointi varustamolta.

Laivoista tuli MEPAn palveluiden suur-kuluttajia ja mieluisia asiakkaita kolmen vuosikymmenen ajaksi. Liekö ollut ”Kingin” edesmennyt pursimies Raimo Kettu, joka ahkerana MEPA -yhdysmiehenä sai seilaus-kaverinsa tottumaan hyviin kirja- , video- ja lehtipalveluihin. ”Kingi” ajoi pitkään Hel-singistä ja Kotkasta Göteborgiin, ”Queen” liikennöi hieman pidemmillä linjoilla.

Laivat rahdattiin 1990-luvun alussa North Sea Ferries -yhtiölle, joka nimesi ne Nor-kingiksi ja Norqueeniksi. Ne liikennöivät Zeebruggesta Teesportiin. Alukset piden-nettiin myöhemmin Landskronan telakalla. Linja säilyi samana lähes näihin päiviin asti, operaattoriksi vaihtui P&O Ferries.

Antwerpenin MEPAn asiamies Juha Toi-vanen pystyi jatkamaan kummankin laivan merimiespalvelua. Vaikka liikenne oli sään-nöllistä, laivat ”ajoivat ulkona”. Miehistöt olivat innokkaita MEPAn palveluiden käyt-täjiä – ulkona seilaaminen ei ollut este, kor-keintaan hidaste. Juhan muutettua Turkuun hoidettiin palveluita vaihtomiehistöjen avul-la sekä Merimieskirkon ja ajoittain tehtyjen MEPAn vierailujen yhteydessä.

Yhteydenpito laivojen miehistöjen ja ME-PAn välillä säilyi erittäin aktiivisena. Meri-miespalvelutoimistossa muistellaan laivoja ja niiden mukavia miehistöjä lämmöllä.

Pekka Karppasen satamaseilaus Queenilla:

– Olin 1980 -luvun loppupuolella hoita-massa merimiespalvelua Hampurin meri-mieskirkolta käsin. Menin Bore Queenille ja jäin byssaan suustani kiinni kun Leinon Risto oli stujuna ja meillä piisasi juttua. Kun tein lähtöä, huomasin, että laiva oli jo irti laiturista. En ollut kuullut ahterissa olevien koneiden käynnistymistä. Juoksin brygalle ja selitin tilanteen kipparille ja luotsille. Ei auttanut muu kuin laskeutua satamaluotsin perässä leidareita pitkin kutteriin. Heidän mukanaan pääsin luotsiasemalle, josta kah-vikupin jälkeen toinen kutteri kuljetti minut kaijalle.

Vierailin kummallakin laivalla useita ker-toja sen jälkeen, kun MEPAn Antwerpe-nin toiminta loppui. Työskentelin moneen otteeseen Rotterdamin merimieskirkolla lyhyempiä jaksoja, joiden päätteeksi kävin

aina Zeebruggessa. Kumpikin laiva oli hyvin aktiivinen myös, kun sähköpostiuutisia kehi-tettiin. MEPAn Uutissähkeen lisäksi Kingil-le ja Queenille toimitettiin Turun Sanomien faksilehti, joka myöhemmin muutettiin pdf -tiedostoksi.

Risto Nikula tapaili Kingin ja Queenin väkeä Kotkassa:

Kotkan MEPAssa kävi usein haminalainen moottorimies Aarno Aaretti Mänttäri, jo-ka oli hyvin aktiivinen palveluiden suhteen. Aloitimme säännöllisen lehtipakettien lä-hetyksen Kingille ja Queenille Belgiaan ja Hollantiin jo parikymmentä vuotta sitten. Viikon Kymen Sanomat kasattiin pakettiin ja pantiin postiin perjantaina.

Palvelu jatkui tämän vuoden helmikuul-le asti, jolloin sain Bore Songin päälliköltä

MEPASSA MUISTETAAN BOREN PERINTEIKÄS PARIVALJAKKO

”King” ja ”Queen” ovat laskeneet Suomen lipun ahterista


Sami-P. Parkkiselta hienon, mutta haike-an kiitosviestin. Queenin myötä kotkalaiset olivat kaikonneet Boren Keski-Euroopan laivoilta, joten lehtipaketteja ei enää tarvita.

Kummassakin laivassa päällikkönä seilan-nut Jukka Aatola on entisiä naapureitani. Hän on monen muun King&Queen –skö-närin kanssa osallistunut MEPAn kursseille. Porukka on ollut erittäin yhteistyöhaluista ja -kykyistä. Etenkin yliperämies Leo Jor-ma muistetaan vaativana mutta asiallisena asiakkaana.

Juha Toivanen palveli laivoja Antwerpenista käsin:

Mieleeni muistuu myös ne ajat kun laiva seilasi Bore Queen nimisenä Terneuzeniin 80- luvun alussa. Laivalta lähdettiin aktiivi-sesti Leen farkkutehtaan myymälään Belgian Sint-Niklakseen ja jos kohdalle sattui urhei-luviikko Antwerpenissa niin sinnekin laiva-

jengi innokkaasti suuntasi. Kuulaa pukat-tiin, juostiin, pituutta ja korkeutta hypättiin.

Yksi futismatsikin pelattiin, mutta se sai hieman nolon lopun kun laivan försti Ol-li Heurlin loukkasi polvensa. Se turposi takaisin Terneuzeniin ajettaessa käsipallon kokoiseksi. Yritimme kantaa Ollia kaikessa hiljaisuudessa laivaan mutta tarkkasilmäinen kapteeni Kalevi ”Kallu” Grönroos bongasi meidät brykan siiveltä. Siihen päätyi Bore Queenin lupaava jalkapalloura.

Yksi mieleeni painunut kokemus oli kun laiva heitti keikan Antwerpenin satamaan ja siftasi sieltä sitten Zeebruggeen. Stuju Risto Leino kutsui kyytiin ja minä tietysti ajoin au-ton sisään. Kun matkaan päästiin, niin bys-sässä tehtiin Riston kanssa simpukkakeittoa jota parempaa en ole vielä maistanut. Sen päälle nautittiin (muutama) olut ja soitel-tiin kitaraa radisti Leksan hytissä. Oi niitä aikoja…

kuvat: Sakari Karttunen, Eero Isotalo

Norking såldes redan tidigare och under början av våren var det Norqueens tur att börja trafi kera på Medelhavet. Bore King och Bore Queen som byggdes i Raumo år 1980 representerade då utvecklingens höjdpunkt för roro-fartygsbyggandet, för rederiet var det en stor satsning.

Fartygen blev storkonsumenter av SSB:s tjänster och angenäma kunder under tre årtionden. Det var kanske nu avlidne Raimo Kettu, båtsman på ”King”, som i egenskap av fl itig kontaktperson för SSB fi ck sina seglingskamrater att vänja sig vid goda biblioteks-, fi lm- och tidningstjäns-

MINNET AV BORES TRADITIONSRIKA MINNET AV BORES TRADITIONSRIKA PARHÄSTAR LEVER PÅ SSBPARHÄSTAR LEVER PÅ SSB”KING” OCH ”QUEEN” HAR HALAT SIN BLÅVITA FLAGG

ter. ”King” gick länge mellan Helsingfors och Göteborg, ”Queen” trafi kerade på nå-got längre rutter.

I början av 1990-talet hyrdes fartygen ut till North Sea Ferries, som gav dem namnen Norking och Norqueen. De gick mellan Zeebrügge och Teesport. Fartygen förlängdes senare på varvet i Landskrona. Rutten har varit den samma nästan tills i dag, ny operatör blev P & O Ferries.

Juha Toivanen, SSB:s ombud i Antwer-pen, kunde fortsätta sjömansservicen för båda fartygen. Trots att trafi ken var regel-bunden, seglade fartygen enbart utrikes.

Fartygens besättningar var fl itiga använ-dare av SSB:s tjänster – utrikestrafi ken var inget hinder, men leveranserna tog längre tid. Efter att Juha fl yttat till Åbo sköt-tes servicen av utbytesmanskap och med hjälp av Sjömanskyrkan, ibland gjorde SSB:s ombud också besök

Kontakterna mellan fartygens besätt-ningar och SSB var fortsättningsvis syn-nerligen aktiva. På Sjömansservicebyrån minns man med värme både fartyg och manskap.



Suositun merimieskuvia.net -sivuston yllä-pitäjä Timo Haipus on julkaissut hienon kirjan nuoruusvuosiensa seilauksista eräällä Vaasan Laiva Oy:n rahtilaivalla. Hän on vii-me vuosien aikana toimittanut lukuisia omia sekä muiden kirjoittamia tarinoita nostalgi-asivustolleen. Niitä löytyy sekä yksittäin että sähköisen Ruuppari -lehden muodossa.

Nyt on vuorossa painettu kirja ”Halki jään”, joka tosin sekin löytyy sähköisenä Elisa Kirja -palvelusta. Haipus otti nuorena miehenä pestin uudenkarheaan rahtilaivaan, Vaasa Provideriin. Elettiin 1960-luvun alku-vuosia, joiden tunnelmia Haipus hienosti kuvailee vaatteita ja kampauksia myöten. Aluksi messikallena työskennellyt mies on terävän kynän lisäksi laittanut likoon koko persoonansa. Teksti on tunteella kirjoitettu: merimiehen kieltä merimiehelle. Se tempaa mukaansa ja pitää otteessaan.

Tämä laiva oli nuorelle oululaismiehelle enemmän kuin työpaikka. Haipus oli Vaasa Providerissa kolmeen otteeseen; messikalle-na, moottorioppilaana ja moottorimiehenä. Työjaksot olivat pitkiä, ja yhteydenpito ko-tiin heikkoa. Seilauskavereista tuli kuin toi-nen perhe. Työ, satamavapaat ja koko me-rimieselämän kirjo ovat syöpyneet tekijän muistoihin loppuiäksi.

Vaasa Provider opetti Timo Haipukselle elämää, työntekoa ja ammattiylpeyttä. Me-rimiehet puhuvat ”laivan stailista”, jonka kehitykseen miehistön toiminta eniten vai-kuttaa. Oliko Vaasa Providerilla myös sielu ja henki? Sitä mietti kirjan tekijä haikeana, kun sai kuulla aluksen viimeisistä vaiheista.

Vaasa Providerin kaltaiset jäävahvistetut

60-LUVUN ELÄMÄÄ MERELLÄ JA SATAMISSA

MERIMIEHEN TYÖTÄ JA VAPAA-AIKAA KUVATAAN UUDESSA MERIKIRJASSA

alukset, niiden miehistöt ja ympärivuotinen toiminta lisäsivät pohjoisten satamien elin-keinoelämän ja ihmisten hyvinvointia. Ne toimivat suunnannäyttäjinä. Suomesta ke-hittyi talvimerenkulun suurvalta.

Pekka Karppanen

Halki jään – m/s Vaasa Providerin matkassa 160 sivua, pehmytkantinen, kuvaliite

ISBN: 978-952-93-1889-6 hinta 16 EUR (+postikulu), myynti

www.merimieskuvia.net Omakustanne, mahdollinen tuotto

käytetään sivuston ylläpitoon

Sonera Stadium HelsinkiInfo: Johan Treuthardt [email protected] , 0400 709 491www.mepa.fi

MEPA FUTIS 14.8.MEPA FUTIS 14.8.


Kirja julkistettiin 12.12.12. Suomen Merimieskirkon tiloissa. Esko Vepsä ei pettänyt kuulijoita, vaan kertoi pari mehevää jut-tua.

Esko Vepsä kertoo kirjoittamisen sujuneen loppujen lopuksi var-sin sujuvasti. Hyvämuistisella miehellä ei todellakaan materiaali lopu kesken. Kuudella eri vuosikymmenellä tehty työ on vienyt Vepsän monenlaisiin tilanteisiin.

Pärskeitä on kokoelma yksittäisiä juttuja, lähinnä tarinoita ih-misten kohtaamisista. Niitä voi lukea vaikka pärskeen, pari kerral-laan, mutta mukaansatempaava kerronta saattaa kuitenkin viedä lukija saman tien lopputekstien lomaan.

Merimieskirkon vaiheiden lisäksi varsinkin merenkulun lähi-historiasta kiinnostunut lukija löytää Vepsän kirjasta paljon tie-toa. EFFOA: n pikinokat, Algotin pöntöt, Finnlinesin Amerikan puomilaivat ja ennen kaikkea niiden värikkäät miehistöt ovat piir-täneet tekijän mieliin tarkat muistot. Näistä hienoista hetkistä on mukava nauttia Esko Vepsän terävän kynän tallentamana.

Muisteluita monista satamista

Uransa aikana Vepsä on työskennellyt kaikilla vanhalla mante-reella sijainneilla Merimieskirkon asemilla. Harvoin hommat ”menivät kuin Strömsössä”. Monitoimimiehen taitoja on tarvittu moneen otteeseen. Esko ei kuitenkaan ”elvistele” omalla osuu-dellaan, vaan kertoo tarinat tasapuolisesti mutta kiinnostavasti. Vepsän projektityön kuvaukset Egyptissä ovat erityisen kiehtovaa luettavaa.

Kirjan tarinoiden pohjalta voi myös havainnoida Merimies-kirkko- ja merimiespalvelutyön kehitystä. Vepsä kuvailee fi lmiyh-teistyötä Norjan ”Mepan” kanssa sekä c-äänikasettien monistusta Merimiespalvelutoimiston laitteilla.

Esko Vepsä pääsi osallistumaan myös laivakuraattorityöhön. Haave pidemmästä seilauksesta toteutui 1990, kun hän seilasi pari kuukautta ATC -varustamon m/t Bonnylla, jolla oli koko-naan suomalainen miehistö. Laiva taapersi viiden päivän ajan kovassa myrskyssä, ja nuorimmat merimiehet halusivat jo jutella uskonasioista kokeneen kuraattorin kanssa.

Kirjaa voi suositella kaikille hyvien tarinoiden ystäville. Tämä voisi toimia äänikirjanakin, etenkin, jos lukijana olisi Esko Vepsä itse. Uskon, että moni kirjan lukenut miettii mielessään: ”to be continued”.

Pekka Karppanen

Pärskeitä -kirjan on kustantanut Suomen Merimieskirkko, joka hoitaa myös myyntiä. Kovakantinen kirja, 208 sivua,

runsaasti kuvia tarinoiden tapahtumapaikoilta, hinta 21 euroa + toimituskulut.

ISBN-10: 9519854967

PÄRSKEITÄ KOHTAAMISIA MAAILMALLA

Elämäntyönsä Suomen Merimieskirkko ry:n palveluksessa tehnyt Esko Vepsä tunnetaan hui-keana tarinankertojana. Ja, kuten edesmennyt lehtimoguli Urpo Lahtinen omista tarinoistaan totesi, ne ovat kaikki tosia. Nyt Esko on pääsih-teeri Sakari Lehmuskallion suostuttelun jälkeen rustannut osan jutuistaan kirjaksi.

Kirjan kuvitusta: Esko Vepsä on menossa Norjan ”mepamiehen” Knud Vågnstövelin kanssa Port Saidin redillä olevaan m/s Finnt-raderiin


MEPAn kirjasto suosittelee:

Milja Nitovuori

Christian Rönnbackan ensimmäinen kirja Operatio Troijalainen ilmestyi Bazar Kustan-nukselta viime keväänä, mutta Mepan hyl-lyssä kirjat eivät pölyynny. Ne ovat jatkuvas-sa kierrossa ja toivelistoilla.

Evijärvellä syntynyt Rönnbacka työsken-teli pitkään poliisina pääkaupunkiseudulla ja toimii nykyisin vakuutusetsivänä. Polii-sintausta velvoittaa säilyttämään realistisen otteen kertomuksessa vaikka juoni etenee vauhdikkaasti. Päähenkilö rikosylikomisario Antti Hautalehto poikkeaa yleisestä dekka-rigenren hahmosta, joka on eronnut ja alko-holisoitunut. Tämä komisario on itsestään huolta pitävä ja urheilullinen.

Rikosromaani kuvaa, kuinka poliisi jou-tuu turvautumaan peitetoimintaan selvit-tääkseen kansainvälistä huumekauppaa. Kirjailija halusi peitetoiminnan kehykseksi tarinaan, koska itse ihailee niitä, jotka ovat valmiit panemaan itsensä alttiiksi vaaroille. He joutuvat kovan paineen alla tekemään itse kaikki ratkaisut, koska eivät voi kertoa tehtävistä kenellekään.

Antti Hautalehdon tarina jatkuu seuraa-vassa kirjassa Julma, mikä ilmestyi maalis-kuussa. Troijalaisen jäljet näkyvät Antissa ja

vaikuttavat hänen elämäänsä. Hän saa selvi-tettäväkseen kauhua herättävän rikosvyyh-din, jossa katoaa tyttöjä. Samaan aikaan sel-viää, että palkkamurhaajat ovat hänen kin-tereillään edellisestä peitetehtävästä johtuen. Pelkäsin lukea kirjaa, sen ahdistavan aiheen vuoksi ja jouduin lopettamaan lukemisen. Parin päivän päästä halusin kuitenkin tietää miten juoni etenee ja helpotuksekseni huo-masin, että kauheuksilla ei mässäilty ja tarina eteni asiallisesti. Kohta jo keskityttiin rikol-lisen kiinni saamiseen ja Antti Hautalehdon hengissä selviämiseen.

Toivon kuitenkin, että kolmas kirja käsit-telee mitä tahansa muuta rikollista toimin-taa, kuin Julma.

Sara Blaedelia kutsutaan Tanskan dekkari-kuningattareksi ja hänet on äänestetty kol-mesti maansa suosituimmaksi kirjailijaksi. Myydyt kappaleet ovat ylittäneet miljoonan rajan ja kirjoja on käännetty kuudelletoista kielelle, joukossa Pohjoismaat ja Yhdysvallat.

Nimimerkki prinsessa on ensimmäinen suomennettu teos hänen Louise Rick- dek-karisarjassa, jossa on jo seitsemän osaa. Kir-jan luettua alkaa jo odottaa lisää suomen-noksia Karisto- kustannukselta.

Kirja on monitahoinen dekkari ajankoh-taisesta aiheesta, nettideittailusta. Kyber-maailman kasvava todellisuus ja väärennetyt deittiprofi ilit luovat pohjan tähän jännitys-näytelmään.

Vaikka kertomus on fi ktiota, se on pelot-tavan lähellä todellisuutta. Blaedel kertoi saaneensa paljon apua ja tietoa oikeustieteen laitokselta sekä Kööpenhaminan pääpoliisi-asemalta. Ilman heitä ei olisi ollut mahdol-lista kuvata maailmaa, jossa etsivä Luise Rick elää, hän totesi.

Ruotsalainen Stefan Tegenfalk on myös uusi tuttavuus suomalaisille. Vihan aika il-mestyi juuri Bazar Kustannukselta. Teos on ensimmäinen osa trilogiasta, jossa pääosissa ovat rikoskomisario Walter Gröhn ja hänen nuori kollegansa Jonna de Brugge. Ruotsin televisio on hankkinut oikeudet kirjoista tehtävään TV-sarjaan.

Tegenfalk ei ollut koskaan suunnitellut ryhtyvänsä kirjailijaksi, mutta dekkarien maailma imaisi mukaansa ja kolmessa vuo-dessa syntyi tämä trilogia.

Niin myös kertomus imaisee lukijan heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Teksti on su-juvaa ja nopea tempoista, eikä kertomusta oli pitkitetty sivumäärän takia. Ei ole epäilystä-kään, ettei Tegenfalk pääse maansa dekka-rikirjailijoiden kärkipäähän. Lukija tuntee, että kirjailija on todella hyvin perehtynyt kä-siteltäviin henkilöhahmoihin sekä asioihin.

Christian Rönnbacka © photolies.com

kuva Steen Brogaard

Kuva Eva Lindblad


Tukholmassa tapahtuu kolme käsittämä-töntä murhaa ja Grön sekä de Brugge alkavat selvittää uhrien yhteyksiä. Juuri kun he saa-vat selville odottamattoman yhteyden, hei-dät syrjäytetään tutkinnasta. Kuka tai ketkä ovat ne henkilöt, jotka eivät halua tapausten ratkeavan?

Kevään uutuudet eivät ole ainoastaan jänni-tystä, vaan kirjojen aiheet riittävät kaikkiin elämän aloihin. Taitavasti kirjoittava Lucy Dillon on jälleen tehnyt hauskan ja viihdyt-tävän kirjan Uuden onnen jäljillä. Kirjailija ei kaihda vaikeitakaan aiheita. Julietin jäädes-sä ennalta arvaamattomasti leskeksi, hänen omaisensa yrittävät kaikkensa saadakseen masentuneen nuoren naisen taas kiinni elä-mään. Ensimmäinen tehtävä on saada Juliet ulkoilemaan television saippuasarjojen pa-rista. Koiraansa hän ulkoilutti yöllä, ettei tarvinnut tavata ketään tuttua ja keskustella tapahtuneesta. Painostuksen jälkeen Julietin äiti saa tyttärensä ulkoiluttamaan myös omaa koiraansa. Lopulta hänen uskaltauduttua kohtaamaan ihmisiä ilmaantuu useampia koiria ja kissoja, jotka tarvitsevat hoitajaa. Omaan ammattiinsa pitokokiksi hän ei ole vielä valmis, mutta eläimet auttavat taas so-peutumaan jokapäiväiseen elämään.

Dillonin aiempi kirja Eksyneiden sydänten koti voitti vuonna 2010 Britannian Vuoden romanttinen kirja palkinnon. Kirjat eivät ole kuitenkaan siirappisia tarinoita, vaan vauhdikkaita elämäntarinoita kirjoitettuna kepeästi ja humoristisesti.


In the year 1994, both 48 years old, Piri had lost his career as a personnel manager, and Pulli had lost his ship, the Freighter m/s Finnpolaris, in a wreck off the west coast of Greenland. Now what they both needed was space.

Th ey set out on a 2.200-mile voyage into the un-known on May 1994. Th at time Pekka Piri was the skipper and Matti Pulli navigator. Th ey piloted a 7-meter motorboat from Helsinki over the Baltic Sea, North Sea and the North Atlantic to Iceland

A thrilling true story is a reading experience. You can experience the eff ort and the trust, the determination and the brotherhood, the over-whelming joy of limits broken and a dream ful-fi lled.

Th e voyage of Th e Call of the Sagas has become a legend and the book a classic by readers and master authors alike.

Th e book has been published in Finnish by the name Saagojen kutsu. Th e new English ver-sion has got some updating and extra material.

ISBN-10: 9526744713 370 pages, lot of photos, maps, documents

THE CALL OF THE SAGAS - TO ICELAND IN AN OPEN BOAT

Finnlines Captain Matti Pulli (r.i.p.) and Pekka Piri made nauti cal history

th

n-he a c

d. e


Meripäivien aikana voidaan tutustua näyttelyyn Kotkan MEPAn toimistolla sekä nauttia merikapteeni Carl-Gustaf Walldénin näytelmästä Sonaatti Satamakaupungille.

Välillä voi pistäytyä s/s Hyökyn merimiestapaamisessa.MEPA järjestää Kotkan toimistolla Meripäivien 25.-28.7.2013 aikana näyttelyn, jonka teemana ovat

moottorilaivat, meri ja Kotkan satama. Esillä on legendaaristen laivojen pienoismalleja; maapallonkiertäjä

White Rose, sodan jälkeen ensimmäisen kahvilastin Suomeen tuonut Herakles, Oy Henry Nielsen Ab:n Kotka

-laivat, Finnlinesin kuuluisa universal superliner -luokan puomilaiva Finnsailor. Lisäksi löytyy muita malleja

Finnalpinosta lähtien.

Seiniä koristavat merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvakilpailun parhaat kuvat, sekä Risto Honkaharjun,

Lars Näsmanin ja monen muun merimiestaiteilijan taulut. Lisäksi näytteillä on köysi- ja kätevyystöitä.

Näyttely on auki koko Meripäivien ajan, mutta lauantaina 27.7. klo 13:00 pidetään avajaisia kahvin ja

haitarimusiikin kera. Näyttelyyn tutustumisen jälkeen on hyvä haistella meripäivien meininkiä kantasatamassa

ja kiivetä klo 16:00 alkavaan merimieskuvia.net -nostalgiatapaamiseen s/s Hyökyn kannelle.

Maineikkaalla majakkalaivalla vaihdellaan kuulumiset, kostutetaan kurkut ja kerrotaan merimiesjuttuja.

Klo 19:00 alkaa naapurissa Vellamon auditoriossa Carl-Gustav Walldénin näytelmä. Esitys vie mukanaan

Kotkan kantasataman elämään 1930 luvulta tähän päivään saakka. Muistot menneestä ajasta: Myllystä,

siveyspoliiseista ja sataman arjesta löytävät musiikin ja työn kautta yhteyden. Sonaatti Satamakaupungille

antaa kasvot ihmisille, jotka ovat eläneet tässä kiihkeässä työympäristössä.

Liput esitykseen myy ennakkoon Kotkan Sävelaitta.

MEPA järjestää kuljetuksen Helsingistä asevelihintaan. Lähtö n.klo 11.00 paluu Kairon edestä n. 21.30

MERIMIESKULTTUURIA MERIMIESKULTTUURIA KESÄLLÄ KOTKASSAKESÄLLÄ KOTKASSA

Carl-Gustav Walldén onkirjoittanut näytelmän”Sonaatti Satamakaupungille”

Merikeskus Vellamossa on 2.6.2013 asti esillä näyttely:Adolf Bock – Merimaalari

50 Vapaavahti Frivakt 1 / 201350505055 VVVVVVVVVaVaVaVaVaVaaapapapapappppppppVVVVaapppppVVVaaapppVV ppppppV ppVVVapVapaapVVaaapappVappVappVapppppVVaappappVappVaapppppVapVaaapppppV pppppappppVVappVVaapVVVaapppppppappppVapppppppppppppppppppaaaaaaaaaavaaaavavavavavvaavaaaaaaaaavavaaaaaaaaavvaaaaaaaaavaaaaaavaaaaaaaaaaavaaaaaaaaaavaaaaaaaaaaaaaaavaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaavaaaaaaaa ahtaahtaahtahtahhtahtahtahttaa iiii FFFriFFFFrFriFriFriFriFriFriFriFFrFriFrFrFFrFFriFFFFrFFFFriFFF vvakvavakvakvavavakvakvakvakvakkkvakkttttttttt 1111 / / / /// ///11111 111 202022220020000000022000022200002202000222220002220202220020022222220020202202202222000222222202 1131313313131111113131111111111111111111111111111113311111

Pelaajia tuli laivoilta ja oppilaitoksilta Ruot-sista, Ahvenenmaalta ja Suomesta. Majoitus oli Hotel Adlonissa, josta lähdettiin heti aamiaisen jälkeen bussikuljetuksin kohti turnauspaikkaa. Maarianhaminan Baltic Hallissa pelattiin hyviä matseja 12 joukku-een voimin. Merenkulkijoita oli kehissä ja katsomoissa parisensataa.

Tunnelma oli leppoisa mutta urheilullinen – kaikki yrittivät tosissaan. Tasokkaita ja ta-saisia otteluita nähtiin kummallakin kentäl-lä. Neste oli mukana kahdella joukkueella ja niin vain kävi, että ne joutuivat eräässä lohkovaiheessa pelaamaan toisiaan vastaan. Neste 1 voitti, mutta putosi neljännesväli-erissä Silja Serenadelle.

– Ihan niin hyvin ei mennyt kuin edelli-sellä kerralla. Tapahtuma on kuitenkin ollut hieno, ja pääasia, että saatiin pelata, tiivisti tunnelmiaan Neste Shippingin liikunta-manageri Pasi Kinnari.

Viime vuonnakin menestyneet Meriturva ja Silja Serenade etenivät semifi naaleihin, sa-moin Dickson ja Rosella. Sere oli jo vähän tiukoilla Rosellan kanssa, mutta otti niukan 1-0 voiton.

Mitalipeleissä piisasi vauhtia

Pronssiottelussa Rosella löi Dicksonin 2-0. Finaali oli jännittävää ja taitavaa peliä Sere-naden ja Meriturvan välillä. Sere tasoitti il-man maalivahtia pelin varsinaisella peliajalla, eikä jatkoaikakaan tuonut ratkaisua. Edet-tiin rankkarikisaan, jonka Sere voitti 3-2.

Serenaden pojat olivat hyvin tyytyväisiä

LAIVAJOUKKUEIDEN SALIBANDY-TURNAUS AHVENANMAALLA 26.1.

Viime vuonna hyvin onnistunut Maarianhaminan turnaus jär-jestettiin tänä vuonna jo tammikuussa. Sopiva määrä joukkueita ilmoittautui hyvissä ajoin joten tapahtumaa saatiin valmistella huolella.

Arvokkain pelaaja: Niko Hakala/MeriturvaParas maalivahti: Maria Petterson/Silja SymphonyFairPlay joukkue: Bore

Mukana olleet joukkueet:Högskola på Åland AX/FINVaxö SWERosella SWEBirka Stockholm SWESilja Symphony SWEDickson IF SWEKalmar SBS SWEBore FINSilja Serenade FINNeste 1 FINNeste 2 FINMeriturva FIN

– kolmas perättäinen mestaruus MEPAn järjestämässä salibandyturnauksessa. Nyt oli jouduttu tekemään paljon töitä, kaikki pelit tosin voitettiin, mutta melko niukasti. Parilla Mariellan pelaajalla vahvistettu Me-riturvan joukkue oli hopeaan tyytyväinen.

– Viimevuotinen pronssi kirkastui hie-man. Haastetta jäi myös seuraavaan kertaa, Meriturvan Mika Lappi puntaroi

Turnauksen jälkeen siirryttiin saunomaan, ruokailemaan ja jälkipeleihin Adlon Sport´s Bar´iin, jossa myös erikoispalkinnot jaettiin. PAF toimi tapahtuman sponsorina. Järjeste-lyistä vastasivat Merimiespalvelutoimisto ja Sjöfartsverket Sjömansservice.

Kitokset kaikille!

Jari Raminen (Sjömansservice), Mikael Pettersson (Bore), Johan Treuthardt (MEPA)

Frivakt Vapaavahti 511 / 2013 FrFrFFFrFrFrFrFrFrFrFrFrFFrFFFrrFrFrFrFFrFrivaivaivavavavavavavavavaaivaivaivaivavaivavaivaivaivivaivavvavavavivavvaaaivavavvavaaaaavv kkkkkkktktktkttktktkttkkktkkkktkttkkkkkkkt VVVVVVVVVVVVaVaVaVaaaaaaaVVVVaVVVVVVVaaaaaVVVVVVaaaaaaaVaVVaaaaaVVaaaVVaaaaVVVaaaaaaaaaaaaVaaaaaaaaaaaVVaaaVaVVVVVaaaaVVVVaaaVaVappapaapaapaaaaaaaaaaaaaapaaaaaaaaapapaaaaaaaaaaaaaaaaaaapaaaaaaaaaaaaaaaapaaaapaaapaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaavvvvvvvvaaahahahvvvvahvvvvvvvavvvvvvvvv hvavavvvavahvavvvavvvvvavvahv tititititiiti 5151515151111111111115151111111111111111111111111 1 /1 /11 /1 /11 /11 //1 /1 /11 /1 /111 /1 /1 /1 ///1 /111 /1 /1 /11 /11 //1 /1 /11111 /////1 /111 ///1 /11 /1 //1 //////1 /////1 //////1 /111 ///111 //1 /1111 //1111 11 ////1 /1111 /1111 ///111 ////111 ///11 /1 / 20202020202020022020202020220202022200202022222202202202200000000202020220202020200000200000202020000002020020002020220202020202022202022222220202222222000222022020200022202220002020202020200002220020220001313131313113111311111131331131313113131131313133313131131331333313331333331113311113311111111111111113311111113111111311133111333

Årets Nordic Open bjöd på många fartfyllda matcher i Baltic Hallen i Mariehamn. Intresset för turneringen var stort – nära 200 sjöfarare deltog på plan och läktaren. Förra årets succélag Meriturva och Silja Serenade tog sig till semifi nal tillsammans med Dickson och Rosella.

I bronsmatchen möttes Rosella och Dickson. Rosella knep bronsmedal-jen med sin 2-0 seger. Finalen visade sig bli en riktig höjdare, där de dit-tills obesegrade lagen Serenade och Meriturva möttes. Serenade utjämnade till 2-2 utan målvakt då endast några sekunder återstod på matchklockan. Inget av lagen lyckades överlista varandra under förlängningen, vilket ledde till en straff tävling som Serenade vann.

Efter turneringen var det bastudags och sedan avslutningsmiddag på Adlon Pizzeria & Sportsbar, där även specialpriserna delades ut. PAF var turneringens huvudsponsor.

Turneringen arrangerades av Finlands Sjömansservicebyrå (MEPA) och Sjöfartsverkets Sjömansservice.

1. Silja Serenade2. Meriturva3. Rosella4. Dickson

MVP (Most valuable player): Niko Hakala, MeriturvaBästa målvakt: Maria Petterson, Silja SymphonyFair Play team: Bore

INNEBANDY NORDIC OPEN 2013

Silja Serenade

Meriturva Rosella


Palkintotilaisuus järjestettiin laivan ollessa Mäntyluodossa tammikuussa, jolloin sattui sopivasti yksi talven hienoimmista päivistä. Laivan miehistö sai myös mitaleita Pohjois-maisessa Yleisurheilumaaottelussa. Jussi Hänninen sai miesten 2. ikäryhmässä kuu-lassa hopeaa ja Marcello Kalinovski prons-sia. Tapio Kaikkonen oli 3. ikäryhmän kuulan kakkonen. Eero Matikainen voitti miesten 5. ikäluokan kuulan mestaruuden ja sai hopeaa 60 metrin juoksussa.

Yleisurheilun kiertopalkinto oli m/s Kle-nodenin messissä jo viime vuoden jäljiltä. Samassa tilaisuudessa luovutettiin päälli-kölle, Eero Matikaiselle myös Th e Grand Sportsman of the Seven Seas -palkinto. Läm-minhenkisestä tilaisuudesta ja komeasta täy-tekakusta oli laivaporukan lisäksi nauttimas-sa edustajat MEPAsta ja Boren konttorista.

Prisutdelningsceremonin arrangerades i ja-nuari då fartyget låg i Mäntyluoto. En av de fi naste vinterdagarna råkade infalla lämpligt för tillställningen. Fartygets besättning fi ck även medaljer för insatser i den Nordiska Friidrottslandskampen. Jussi Hänninen tog silver i männens åldersklass 2, och Marcello Kalinovski brons. Tapio Kaikkonen var åldersklass 3:s silvermedaljör i kulstötning. Eero Matikainen vann männens åldersklass 5:s kulstötning och tog även silver i 60 meter löpning.

Friidrottens vandringspris stod redan i m/s Klenodens mäss från förra året. Vid samma tillställning överräcktes även specialpriset Th e Grand Sportsman of the Seven Seas åt befälhavare Eero Matikainen. Klenodens be-sättning, SSB:s och Bores representanter del-tog i ceremonin vars imponerande fyllkaka fullbordade den fi na tillställningen.

VUODEN 2012 YLEISURHEILULAIVA ON M/S KLENODEN

ÅRETS FRIIDROTTSBÅT 2012 ÄR

M/S KLENODEN

Urheilulaivojen eliittiin kuuluva valkokylkinen Silja Serenade on tuottanut monta Vuoden meri-miesurheilijaa; Jouko Heiskanen 1995, Jari Kaunisto 1998, Arja Ahonen 2011 ja viime vuonna oli Kaitsun vuoro.

Laivaporukka ehti kiireisen sa-tamapäivän lomassa järjestämään mukavan kahvihetken loisteliaine täytekakkuineen. Päällikkö Ant-ti Rossi isännöi vuoden sisällä jo toista vastaavaa palkintotilai-suutta. Yleensä vilkas ja vitsikäs Kaitsu kuunteli vakavana, kun Martti Karlsson ja Johan Treut-hardt MEPAsta luettelivat kovan merimiesurheilumiehen ansioita.

Till idrottsfartygens elit hör de-fi nitivt Silja Serenade som under årens lopp har producerat fl era Årets sjömansidrottare; Jouko Heiskanen 1995, Jari Kaunisto 1998, Arja Ahonen 201 och förra årets var det Kaitsus tur.

Fartygstruppen hann under den brådskande hamndagen ar-rangera en trevlig kaff etillställning med en läcker fyllkaka. Befälha-varen Antti Rossi var värd för en prisutdelningsceremoni för andra gången inom ett år. Kaitsu som är känd för sin livlighet lyssnade all-varligt, när Martti Karlsson och Johan Treuthardt från SSB räk-nade upp den erfarne och hårde idrottsmannens meriter.

VUODEN 2012 MERIMIESURHEILIJA

KAI KORHONEN SAI PALKINTONSA

ÅRETS SJÖMANSIDROTTARE 2012 KAI KORHONEN

FICK SITT PRIS


Vuonna 2012 Nesteen merenkulkijat kunnostau-tuivat merimiesurheilun saralla oikein tosissaan. Tankkeri- ja saattohi-naajamiehet menestyivät hienosti minuuttikisassa, jossa tuli laivasarjan voitto. Nesteen miehet voittivat Pajulahdessa järjestetyn haulikkoammunnan trap -joukkuekisan. Menestystä tuli myös golfi ssa ja laiva-joukkueiden turnauksissa.

Nesteen merenkulkijat osallistuivat vuonna 2012 kaikkiin MEPAn järjes-tämiin turnauksiin; sali-bandy Kaarinassa ja Maa-rianhaminassa, jääkiekko Turussa sekä jalkapallo Helsingissä. Hienoja suori-tuksia tehtiin paljon, mutta palkintotilaisuus järjestettiin m/t Stena Po-seidonilla, josta on ollut paljon väkeä muka-na. Kilpilahdessa kun oltiin tammikuussa, saatiin edustus myös saattohinaaja Ahdilta.

År 2012 var ett succéår inom sjömansidrotten för Nestes sjöfarare. Tank- och bogserfartygsmännen del-tog med framgång i mi-nuttävlingen, där de vann fartygsserien. Nestes män vann även lagtävlingen i trapskytte. Medvinden fortsatte med fi na insatser i golf och fartygslagens tur-neringar.

Nestes sjöfarare deltog år 2012 i alla SSB:s tur-neringar; innebandy i S:t Karins och Mariehamn, ishockey i Åbo samt fot-boll i Helsingfors. Flera goda prestationer gjordes, men själva prisutdelnings-ceremonin ordnades på m/t Stena Poseidon, där deltagandet varit aktivt.

I Sköldvik i januari, fi ck man även med re-presentation från bogserbåten Ahti.

KEKKOSEN KANNU LUOVUTETTIIN NESTE SHIPPINGIN MIEHIS-

TÖLLE KILPILAHDESSA

KEKKONENS KANNA ÖVERRÄCKTES ÅT

NESTE SHIPPINGS BE-SÄTTNING I SKÖLDVIK

Varustamon merenkulkijat luo-vuttivat tuhannen euron joulu-rahan Turun Yliopistollisen kes-kussairaalan lasten osasto 416:lle. Lahjoittamassa olivat Kristian Heiskanen (SLPL) ja Harri Piis-panen (SKPL). SMU:n edustaja Olli Kauranen ei päässyt mu-kaan. Osaston edustajat totesivat kiitollisina, että lahjoitukset ovat toiminnalle äärimmäisen tärkei-tä.

Rederiets sjöfarare donerade en julpeng på ettusen euro till barn-avdelning nr 416 på Åbo Univer-sitetscentralsjukhus. Donationen överräcktes av Kristian Heiska-nen från Finlands Skeppsbefäls-förbund och Harri Piispanen från Finlands Maskinbefälsför-bund. Finlands Sjömans-Unions representant Olli Kauranen ha-de förhinder. Mottagarnas repre-sentanter konstaterade tacksamt att donationerna är synnerligen viktiga för verksamheten.

NESTE SHIPPINGIN HENKILÖKUNTA LAHJOITTAJINA

NESTE SHIPPINGS PERSONAL DONERADE

JULPENGAR


NAISET DAMER Luokka Klass 1

60 m 1. Gry Gardtman-Henriksen, Sverige …… 8,9 Laura S. Gormsen, Danmark ………… 8,9 3. Johanna Berg, Sverige ………………… 9,0 Kuula Kula 1. Josefi n Jonasson, Sverige ……………… 8,40 2. Elin Axelsson, Sverige …………………8,10 3. Louise Johansson, Sverige …………… 7,95 Pituus Längdhopp 1. Signe S. Nielsen, Danmark ……………3,85 2. Laura S. Gormsen, Danmark ………… 3,80 3. Kamilla B. Kristensen, Danmark ………3,40 Korkeus Höjdhopp 1. Jonna Larsson, Sverige ………………… 1,36 2. Iris Sundström, Danmark …………… 1,30 3. Signe S. Nielsen, Danmark ……………1,20

Luokka Klass 2

60 m1. Maria Ericson, Sverige ………………… 9,5 2. Martina Wessberg, Sverige …………… 9,8 3. Linda Lundborg, Sverige ……………… 10,3 Kuula Kula 1. Linda Lundborg, Sverige ……………… 8,60 2. Elisabeth Odelgård, Sverige …………… 8,17 3. Cathrin Essén, Sverige …………………7,58 Pituus Längdhopp 1. Martina Wessberg, Sverige …………… 2,70 Korkeus Höjdhopp 1. Martina Wessberg, Sverige …………… 1,00

Luokka Klass 3

60 m1. Agneta Leo, Sverige ……………………13,2 Kuula Kula 1. Anja Zaremba, Sverige ………………… 6,37 2. Agneta Leo, Sverige ……………………6,30 3. Anna Jansson, Sverige ………………… 6,10 Anna Markusson, Sverige …………… 6,10

Luokka Klass 4

Kuula Kula 1. Camilla Högberg, Sverige …………… 6,01 2. Yvonne Andresson, Sverige …………… 5,30 Pituus Längdhopp 1. Taina Oksanen, Finland ……………… 1,87

Luokka Klass 5

60 m1. Rauni Söderlund, Finland ……………11,7 Kuula Kula 1. Rauni Söderlund, Finland ……………6,05Pituus Längdhopp 1. Rauni Söderlund, Finland ……………2,20

MIEHET HERRAR Luokka Klass 1

60 m1. Albin Holmberg, Sverige ……………… 7,6 Jurij Ishajenko, Sverige ………………… 7,6 Johan Lagerlund, Sverige ……………… 7,6 Kuula Kula 1. Johan Breider, Sverige ……………… 13,30 2. Leo Johansson, Sverige …………… 12,60 3. Jonathan Åsula, Sverige …………… 11,50 Pituus Längdhopp 1. Jesper K. Amholdt, Danmark …………5,45 2. Otto Th omsen, Danmark ……………5,38 Korkeus Höjdhopp 1. Svend H. Kristensen, Danmark ………1,60 Frederik H. Andersen, Danmark ………1,60 Otto Th omsen, Danmark ………………1,60

Luokka Klass 2

60 m1. Håkan Olsson, Sverige ……………… 7,32. Joel Lopez, Sverige …………………… 8,0 René Calipunan, Sverige ……………… 8,0 Ingvald Johansen, Norge ……………… 8,0 Johan Abrhamson, Norge ……………… 8,0 Kuula Kula 1. Peter Fristedt, Sverige ……………… 14,00 2. Jussi Hänninen, Finland …………… 13,44 3. Marcello Kalinovski, Finland ……… 13,20 Pituus Längdhopp 1. Håkan Olsson, Sverige ………………4,23 2. Alberto Haboc, Sverige ………………2,72 Korkeus Höjdhopp 1. Håkan Olsson, Sverige ………………1,45 2. Erik Nedåkers, Sverige …………………1,35 Romulo Ontoy, Sverige ………………1,35

Luokka Klass 3

60 m1. Henrik Larsson, Sverige ……………… 7,6 2. Johnny Henriksson, Sverige …………… 7,8 3. Jamie Remo, Sverige ………………… 7,9

POHJOISMAINEN YLEISURHEILU 2012 NORDISKA TÄVLINGEN I

FRIIDROTT



Kuula Kula 1. Henrik Larsson, Sverige …………… 14,42 2. Tapio Kaikkonen, Finland ………… 11,80 3. Jesper Carlsson, Sverige …………… 11,60 Pituus Längdhopp 1. Henrik Larsson, Sverige ………………5,07 2. Jamie Remo, Sverige …………………3,35 3. Magnus Ottosson, Sverige ……………3,33 Korkeus Höjdhopp1. Henrik Larsson, Sverige ………………1,50 2. Mikael Lysell, Sverige …………………1,35 3. Leonyl Fadul, Sverige …………………1,30

Luokka Klass 4

60 m1. Jyrki Stenman, Finland ……………… 7,7 2. Staff an Holmgren, Sverige …………… 8,1 3 Nils Åke Swanberg, Sverige …………… 8,5 Kuula Kula 1. Staff an Holmgren, Sverige ………… 13,40 2. Jyrki Stenman, Finland …………… 12,44 3. Ari Laitinen, Finland ……………… 10,70

Pituus Längdhopp 1. Nils Åke Swanberg, Sverige ……………2,70 2. Roger Eklund, Sverige …………………2,28 Korkeus Höjdhopp 1. Stefan Krook, Sverige …………………1,25 Nils Åke Swanberg, Sverige ………………1,25 3. Pelle Persson, Sverige …………………1,05

Luokka Klass 5

60 m 1. Olof Ståhl-Olsson, Sverige …………… 8,2 2. Eero Matikainen, Finland …………… 9,8 3. Jante Nordberg, Sverige ………………10,1 Kuula Kula 1. Eero Matikainen, Finland ………… 10,96 2. Felimon Salabe, Sverige ………………9,03 3. Torbjörn Lennstrand, Sverige …………8,90

Pohjoismaiden avoimeen jalkapallosarjaan osallistui 108 joukkuetta, Mepan piirissä olevista 13:sta osallistuneesta laivajoukkueesta Silja Serenade ja Neste sijoittuivat TOP 10:een.

1 Victoria EE 242 Brilliance of the Seas BS 243 Dickson SE 224 Silja Serenade FI 205 Team Delta NO 196 Fjord 1 United NO 167 El Dragador SE 158 Neste FI 149 Bourbon Off shore NO 1310 Delphin BS 1211 Amorella FI 1214 Gabriella FI 1226 Birka Paradise SE 927 Langh FI 944 Mariella FI 648 Isabella FI 656 Viking XPRS SE 469 Silja Europa FI 375 Finnstar FI 384 Kristina Katarina FI 389 Rosella SE 1

SUOMALAISIA LAIVAJOUKKUEITA JALKAPALLON NORDIC OPEN

FOOTBALL -SARJASSA


KÄTTEN TÖITÄ KÄTTEN TÖITÄ MEPAN KURSSEILLAMEPAN KURSSEILLA

Rami valmiina metallitöihin

Keramiikkakurssi pidettiin Vantaalla

Satu teki astioita keramiikkakursseilla

Pajutöitä väännettiin Kaarinassa


Krista valmistelee tarjotinta

Tuula Vuorinen teki hienoja sormuksia lasikorukurssilla

Anu pääsi tulityöhön

hopeaketjukurssilla


• MEPAn yhteyshenkilö Rauman Merimieskir-kolla vaihtuu. Sanna Siivonen siirtyy seilaavaksi laivakuraat-toriksi. Uusi yhteyshenkilö on Sirpa Tolppanen, 040-5476936.

• Vapaavahti -lehden tilaushin-ta numerosta 2/2013 lähtien on 11 euroa.

• Käykää myös tutustumassa uudistettuihin kotisivuihimme: www.mepa.fi

• Muun muassa kurssitietokanta ja minuuttikisan tulosten rekisteröinti ovat uudistuneet. Myös Vapaavah-din voi lukea selaimella näköispai-noksena.

MEPA TIEDOTTAA:

• Sirpa Tolppanen, tfn 040 – 5476936, blir SSB:s nya kontaktperson på Sjö-manskyrkan i Raumo då Sanna Siivo-nen börjar som seglande skeppskurator.

• Prenumerationspriset för Frivakt är 11 euro, med början från nummer 2/2013.

• Besök också våra nya webbsidor: www.mepa.fi

• Bland annat har kursdatabasen och inregistreringen av resultaten i minuttävlingen förnyats. Man kan också bläddra i Frivakt.

• Sidorna öppnas från den fi nskspråkiga första-sidan. Uppe till höger kan du välja innehållet på svenska eller på engelska.

SSB INFORMERAR:

Tävlingen omfattar två olika tabeller, en för fartygen samt en individuell. Fartygstabellen utgörs av hela fartygets sammanlagda mo-tionsminuter delat med antalet personer ombord.

Deltagarna får poäng för utförda mo-tionsminuter. 1 timme = 1 poäng. Ifall motionsminuterna utförs på egen fritid får man halva poängen jämfört med de minuter som utförs ombord eller på fri-vakt som registreras som hela. Detta för att betona hur viktig motionering på arbetspass är, men samtidigt inte glöm-ma att även motionering på egen tid är

viktigt. Tävlingen börjar den 1.4.2013 och slutar den 31.12.2013.Läs mera och registrera dig på www.

mepa.fi . Fyll i information som blanketten kräver, välj ditt fartyg från listan och ge ett lösenord du har lätt att komma ihåg.

Kilpailussa on kaksi erilaista taulukkoa, laivoille ja henkilöille. Laivakisaan lasketaan kaikki jouk-kueen minuutit jaettuna henkilökunnan lukumäärällä.

Osallistujat saavat pisteitä suoritetuista liikuntaminuuteista. 1 tunti = 1 piste. Jos suoritus tehdään lomalla ollessa, laske-taan puoli pistettä (1 h = 0,5p). Tämän tarkoitus on painottaa liikunnan tärke-yttä työvuoron aikana. Tietenkin myös liikunta lomalla on tähdellistä. Kilpailu alkaa 1.4.2013 ja päättyy 31.12.2013.

Lue lisää ja rekisteröidy www.mepa.fi -sivuilla. Täytä lomake, valitse laivasi listalta ja luo itsellesi helposti muistettava salasana.

MINUUTTIKISAMINUTTÄVLINGEN

2013


GoExpo –messuilla emännöinyt Piukku Kopiloff toivotti kaikki merenkulkijat tervetulleiksi pelaamaan padelia Helingin Hernesaareen

LAITUREILLA JA LANKONGEILLA

Matkamessuilla Jamppe Haakana juonsi Viking Linen osastolla.

M/s Brahen päällikkö Juha Tulimaa edusti varustamon lisäksi Saimaan seutua Matkamessuilla. Keväällä on ohjelmassa pari mielenkiintoista erikoisristeilyä lintu-bongareille ja -kuvaajille.

Lauri Palmio loihti juhlavia maistiaisia TallinkSiljan vieraille Matka-messuilla.

Merikarhun Perinneyhdistyksen vuosikokoukseen osallistui parin tusinan verran jäseniä. Patu Patanen tarjosi vieraille kahvit Haminan vanhassa satamarakennuksessa. Merikarhun talkoot jatkuvat huhti-kuussa


Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:


Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn:

Adress:


RISTIKON RATKAISIJAVapaavahdin 4/2012 ristikon oikein ratkaisseista kirjapalkinto osui Lea Kukkoselle Hämeenlinnaan.

Ruukkigolf Bruksgolf

Info: Johan Treuthardt

[email protected]

0400 709 491

www.mepa.fi

MEPA GOLF 21.5.

Ruukkigolf

Info: Johan T

urheilu@

0400 70

www.me


Huhtikuu

Atk-internetin tehokäyttö, Kotka 11.04. – 12.04.Liiku rytmien tahtiin, Pajulahti 15.04. – 16.04.Atk-perusteet, Kotka 15.04. – 16.04.Atk-kotisivut ja blogit, Kotka 17.04. – 19.04.Viron jatkokurssi, Helsinki 17.04. – 19.04.Atk-hyöty ja viihde, Kotka 22.04. – 23.04.Polkupyörä ergometritesti, Helsinki 23.04.Atk-excel, Kotka 24.04. – 26.04.Tutustu vesiliikuntaan, Turku 29.04.

Toukokuu

Tutustu vesiliikuntaan, Turku 06.05.Digikuvaus ja kuvankäsittely, Helsinki 06.05. – 08.05.Golf-kurssi, Turku 13.05. – 14.05.Golf-kurssi, Kotka 16.05. – 17.05.Vesivärikurssi, Helsinki 16.05. – 17.05.Golf-kurssi, Nurmijärvi 21.05. – 22.05.Ratsastuskurssi, Valkeakoski 23.05. – 25.05.Seikkailupäivät, Solvallan urheiluopisto 27.05. – 28.05.

Kesäkuu

Ilo irti puutarhasta, Kaarina 06.06. – 07.06.Tutustu purjehdukseen, Turku 08.06.Tutustu melontaan, Turku 10.06.Tutustu melontaan, Helsinki 11.06.

Elokuu

Ratsastuskurssi, Valkeakoski 22.08. – 24.08.Tutustu purjehdukseen, Naantali 24.08.Tutustu melontaan, Turku 26.08.Tutustu melontaan, Helsinki 27.08.Seikkailupäivät, Solvallan urheiluopisto 29.08. – 30.08.

Syyskuu

Ylläs vaellus, Ylläsjärvi (100 €) 05.09. – 12.09.Atk-perusteet, Helsinki 09.09. – 10.09.Tutustu purjehdukseen, Naantali 09.09.Tutustu sieniin, Pääkaupunkiseutu 10.09.Digikuvaus ja kuvankäsittely, Helsinki 11.09. – 13.09.

Atk-internetin tehokäyttö, Helsinki 16.09. – 17.09.Polkupyörä ergometritesti, Helsinki 17.09.Atk-kotisivut ja blogit, Helsinki 18.09. – 20.09.Tutustu sieniin, Pääkaupunkiseutu 19.09.Tutustu jousiammuntaan, Helsinki 20.09.Atk-sosiaalinen media, Helsinki 23.09. – 24.09.Atk-excel, Helsinki 25.09. – 27.09.Atk-hyöty ja viihde, Helsinki 30.09. – 02.10.Köysityökurssi, Turku 30.09. – 02.10.

Lokakuu

Rentoutuminen voimavarana, Helsinki 04.10.Sykettä syksyyn, Pajulahti 07.10. – 09.10.Tutustu piloxingiin, Helsinki 11.10.Atk-perusteet, Turku 14.10. – 15.10.Venäjän alkeet, Helsinki 14.10. – 16.10.Atk-word, Turku 16.10. – 18.10.Tutustu kuntonyrkkeilyyn, Helsinki 18.10.Atk-internetin tehokäyttö, Turku 21.10. – 22.10.Atk-kuvankäsittely, Turku 23.10. – 25.10.Huovutuskurssi, Kaarina 24.10. – 25.10.Puikot heilumaan, Helsinki 28.10. – 30.10.

Marraskuu

Rentoutuminen voimavarana, Helsinki 01.11.Atk-sosiaalinen media, Kotka 04.11. – 05.11.Atk-publishing, Kotka 06.11. – 08.11.Keramiikkakurssi, Vantaa 06.11. – 08.11.Atk-hyöty ja viihde, Kotka 11.11. – 13.11.Atk-perusteet, Kotka 14.11. – 15.11.Tyylikurssi, Helsinki 14.11. – 15.11.Liikuntakurssi, Pajulahti 18.11. – 20.11.Atk-excel, Kotka 18.11. – 20.11.Tutustu syvävenyttelyyn, Helsinki 22.11.Köysityökurssi, Kotka 25.11. – 27.11.Jouluaskartelu, Helsinki 28.11. – 29.11.Tutustu syvävenyttelyyn, Helsinki 29.11.

Joulukuu

Jouluaskartelu, Turku 09.12. – 10.12.Jouluaskartelu, Turku 12.12. – 13.12.

TULEVIA KURSSEJA

Lauantaina 25.5. Tammisaaren Neste klo 0900,Jonka jälkeen lähtö Ruukin kierrokselle

Info: Pekka Karppanen 0400 879 733 [email protected]

http://www.ettmc.com/ruukinkierros.html


ToimitusjohtajaVerkställande direktörNiklas Rönnbergp/tel 09 668 [email protected]

Yleissihteeri/opintoasiatAllmänsekreterare/studieärendenSirpa Kittiläp./tel. 6689 0016GSM 040 521 [email protected] [email protected]

AV-sihteeriAV-sekreterareHeli Myllykangasp./tel. 6689 [email protected]

Tiedotus/Information Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 [email protected]

Liikunta-asiat/IdrottsärendenJohan Treuthardt p/tel 0400 709 491 [email protected]

MERIMIESPALVELUTOIMISTOSJÖMANSSERVICEBYRÅNLinnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors)00160 HELSINKI/HELSINGFORSP./Tel (09) 668 9000,telefax (09) 622 1808E-mail: [email protected] www.mepa.fi

KirjastosihteeriBibliotekssekreterareMilja Nitovuorip./tel. 6689 [email protected]

Asiamiehet/OmbudJaakko Aarninsalop./tel. 040 504 [email protected]

Niklas Peltolap./tel. 0400 419 [email protected]

Talous ja toimistoEkonomi och kontorGerd [email protected]

Paula SuhonenToimisto ja YlläsmajatKontor och Ylläs-stugorp./tel. (09) 6689 [email protected]

MERIMIESKLUBI/SJÖMANSKLUBBENLinnank. 3 HelsinkiSlottsg. 3 Helsingforsp./tel. (09) 659 233

VUOSAAREN MERIMIESKESKUS/NORDSJÖ SJÖMANSCENTRUMProvianttik. 4, HelsinkiProviantg. 4, Helsingforsp/tel (09) 5844 8200

SIVUTOIMISTOT-FILIALERKOTKAKirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud Risto Nikula p/tel 0400 605 187fax (05) 218 2860 [email protected]

TURKU/ÅBOLinnankatu 93Slottsgatan 9320100 Turku/Åbop./tel. (02) 230 4995fax (02) 234 3597MEPALA Ruissalo/Runsalap./tel. (02) 258 9150Asiamies-OmbudJuha Toivanenp./tel. 040 507 [email protected]

YHTEYSHENKILÖT/KONTAKTPERSONERRAUMA/RAUMOYhdysmies/kontaktpersonSirpa Tolppanenp/tel 040-5476936

OULU/ULEÅBORGAntti Häröp./tel. 0400 371 574Markku Laurialap./tel. 0400 875 633

KEMIYhdysmies/kontaktpersonTommi Lehtola p/tel 040 567 0938

RAAHE/BRAHESTADYhdysmies/kontaktpersonPetri Leskeläp./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖYhdysmies/kontaktpersonJarmo Nordbackp./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA:MerimiespalvelutoimistoUTGIVARE:Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/CHEFREDAKTÖRNiklas RönnbergToimitussihteeri/RedaktionssekreterarePekka Karppanenp./tel. 6689 [email protected]

Översättningar till svenskaGerd Grabber, Johan Treuthardt

Kirjapaino/TryckeriMIKTORTaitto/LayoutMarkoVuorio

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 € ISSN 0789-8231M - Itella Oyj

Aikakauslehtien Liiton Jäsen

Documents

Innebandy Nordic Open valokuvakilpailu Merikotkakeskustiedostot.mepa.fi/vv12013.pdf · växa och minska för att idag igen se ökning i det fi nskfl aggade tonnaget, ... Vesa Tuomala