Kiitokset!

KAVI on antanut minulle mahdollisuuden esitellä taiteellista tuotantoani näyttelyn muodos-sa 12.9–21.12.2018 instituutin aulagalleriassa. AVEK on tukenut työtäni apurahalla. Näistä suuret kiitokset!

Olen tehnyt elämäntyöni lavastaja enimmäkseen elokuva- ja tv-tuotantojen parissa TV-1:n la-vastussuunnittelussa ja suomalaisten pitkien elokuvien tuotannoissa. Lavastussuunnittelutyön ohessa olen myös saanut mahdollisuuden toimia yhteensä noin 15 vuotta erilaisissa opetus-tehtävissä elokuva- ja tv-lavastuksen alueella ensin Taideteollisessa Korkeakoulussa, sittemmin Aalto yliopistossa. Lavastajantyö on rikastuttanut ja ruokkinut opetustyötä ja päinvastoin.

Esittelen näyttelyssä omaa tapaani toimia lavastajana, esillä on mm. originaaliluonnoksia ja kuvia lavastuksista ja tuotantojen kuvauksista.

Tässä käsiohjelmamateriaalissa kerron lisää näyttelyssä esillä olevista tuotannoista lavastus-työn näkökulmasta. Viimeisillä sivuilla on luettelo tärkeimmistä töistäni.

Kiitos erityisesti kaikille ohjaajille, kuvaajille ja lavasterakentajille sekä muille lavastusten to-teuttamiseen osallistuneille ammattilaisille, joiden kanssa olen saanut mahdollisuuden teh-dä töitä! Olen vilpittömän onnellinen siitä, että olen saanut toimia ja kasvaa ammatissa, joka on näin ihmeellinen ja ihana.

Espoossa 8.8.2018

Anu Maja

Lavastaja

3

Julkaisija: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Teksti: Anu Maja Toimitus: Olavi SimiläTaitto: Grano OyPaino: Grano Oy 2018

Sisällys:

:Kiitokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

Pietarin miilu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

Pohjalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

Älköön silmäteräsi levätkö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

Tohvelisankarin rouva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10

Painija . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

Kuutamoprinssi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

Dunckerin kersantti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

Siriuksen vieraat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

Kaivo. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24

Pilkkuja ja pikkuhousuja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27

Idan jengi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

Seasick – merisairas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

Anu Maja CV . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33

4

PIETARIN MIILUYlen TV-1 viihdetoimituksen tuottama kansanperinneooppera kuvattiin kesäkuussa 1979 Stu-dio 2:lla Pasilassa. Ohjaajina toimivat Seppo Seppälä ja Erkki Pohjanheimo, käsikirjoittajana oli Ilpo Tiihonen, musiikin sävelsi Toni Edelmann. Tärkeänä asiantuntijana ja yhteistyökump-panina toimi Kansanrunousarkiston johtaja Pekka Laaksonen. Visualisoinnissa keskeisinä te-kijöinä olivat kuvaaja Antero Takala ja lavastaja Anu Maja. Monikameratuotantona kuvattu ohjelma lähetettiin TV1:ssä 8.11.1979, sen kesto oli 53’06.

Oopperan perustana ovat Suomen Kansan Vanhat Runot ja SKS:n Kansanrunousarkiston kokoelmat. Niiden pohjalta ja osin omaa luovaa runoilijankykyänsä käyttäen Ilpo Tiihonen kokosi yhtenäisen tarinan, jossa Karjalan kannaksella asusteleva Matti lähtee viemään ensi kertaa hiiltä Pietariin. Pietarin hiilenkulutus oli tarinan tapahtuma-aikana, 1800-luvun lopulla valtavaa, myös salakuljetus kukoisti tuolloin. Matin matkasta kehkeytyi nuorelle, kokemat-tomalle miehelle todellinen seikkailu, jossa hän tutustui vaihtelevalla menestyksellä Pietarin houkutuksiin, löytäen lopulta myös rakkauden.

Näyttelyssä on esillä originaaliluonnoksia ja kuvia studiolavastuksista.

Lavastustyöstä:

Olin toiminut lavastajana jo vuonna 1978 Erkki Pohjanheimon ja Seppo Seppälän tuotta-massa ja ohjaamassa kansanperinneoopperassa ”Karannut hevonen”. Se kuvattiin kokonaan studio-tuotantona reippaan tyylitellyissä lavasteissa; sain suunnitella studioon mm. kalkki-kivilouhoksen, karjalaisen 2-kerroksisen hirsitalon pihoineen ja karjakerroksineen, pappilan pihan ja metsälammen. Yhteistyötä jatkettiin samalla meiningillä Pietarin miilun parissa. Pää-määränäni oli mahdollisimman rohkea ote, rämäpäinenkin, koska teksti oli niin voimakas ja tyylitelty. Innostuin myös ulkotilojen lavastamisesta studioon. Studioon rakennettu exteriööri voi parhaimmillaan tavoittaa pelkistetyn, kohotetun ja taianomaisen olemuksen ulkotilasta.

Tutkin tietysti aikakautta ja kulttuurihistoriaa, 1800-luvun rakennuksia ja elämää Suomes-sa ja Pietarissa. Käsikirjoituksen muoto, runollisuus ja tuotanto kansanoopperana antoivat kuitenkin mahdollisuuden irtautua realismista ja pitää hauskaa myös lavastuksen suhteen.

Piirsin näyttelyssä esillä olevan luonnossarjan värikynillä, ja tavoitteenani oli hahmotella tuotanto ja tarina kokonaisuudessaan esiin. Värikerronta alkoi muotoutua ajatuksesta, joka mukailee tarinan vuodenaikaa: lähdetään liikkeelle Suomen talvesta, mustavalkoisesta mii-luahosta, joka on lumen peittämä. Sen kontrastina on musta hiili, jota miiluporukka polttaa. Matin matka alkaa miiluaholta ja jatkuu hiilikuorman kuljettamisena rajan yli Pietariin, jonne saavutaan kevään koittaessa. Pietarin värit liittyivät miljöisiin, jotka muuttuivat matkan myö-tä yhä värikylläisemmiksi: tullikoppi, majatalo, Pietarin siluetti, hiilimakasiini, hiilikauppiaan talo monine tiloineen, tori, kapakka ja yömaja. Paluumatkalla koti-Suomeen studioon lavas-tettuja ulkomiljöitä olivat mm. valtakunnan raja puomeineen, metsä puroineen, suo silmäk-keineen ja kesäinen miiluaho.

Kuvausaika oli työntäyteistä. Päivät kuvattiin ja öisin vaihdettiin lavasteita. Käytössämme oli TV-1:n suurin, hiljattain remontoitu ja altaalla varustettu studio 2. Allasta hyödynnettiin mm. suolavastuksessa, joka peitti lähes koko studion pinta-alan. Matin upotus suon silmäkkeeseen lavastettiin laittamalla vaahtomuovipatjojen päälle pressuja ja niiden päälle sammalia sekä turpeita, studioaltaan kohdalle levyrakenne, jossa oli aukko veteen upotusta varten. Miilu-aho-kohtauksissa käytettiin oikeita hiiliä ja muita luonnon materiaaleja. Muistaakseni studio joutui jäljiltämme uudelleen remonttiin.

5

Näiden kahden kansanoopperatuotannon myötä pääsin suurten studiolavastusten makuun ja koukutuin siihen lavastuksen maagiseen mahdollisuuteen, että studioon astuessa nykyhetki väistyy ja pääsee astumaan jonnekin ihan muualle, toiseen aikaan ja paikkaan.

Tekijät:

Erkki Pohjanheimo ja Seppo Seppälä - tuotanto ja ohjaus; Ilpo Tiihonen – käsikirjoitus; Antero Takala – kuvaus; Toni Edelmann – musiikin sävellys; Arja Virtanen – koreografia; Satu-Marja Nygren – pukusuunnittelu; Harri Pakkala – äänitys; Reino Aaltonen – musiikin äänitys

Näyttelijät ja laulajat:

Kari Sorvali – Matti; Eija Ahvo – Virossa orjana ollut tyttö; Tapio Aarre-Ahtio – hiilikauppias; Anneli Haahdenmaa – hiilikauppiaan vaimo; Marja-Leena Kouki – Matin äiti; Matti Kuningas – vanha miilumies; Matti Pellonpää, Heikki Pursiainen, Markku Huhtamo – salakuljettajat; Ari Piispa – munansyöjä; Koiton laulu – kuoro ja sivuosat

6

POHJALLAYlen TV-1 Teatteritoimituksen draamatuotanto, joka kuvattiin 1981 Studio 2:lla ja esitettiin TV-1:ssä 1982. Ohjaus Timo Bergholm. Maksim Gorkin kirjoittamaan näytelmään pohjautu-va kuvaus ankeasta asuntolasta ja sen asukeista.

Näyttelyssä on esillä originaaliluonnoksia.

Lavastustyöstä:

Olin tehnyt Martinin rikos- studiotuotannon, ensimmäisen yhteistyöni ohjaaja Timo Berghol-min kanssa 1980. Martinin rikos tapahtui ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä suoma-laisen pikkukaupungin kotien sisätiloissa, kaikki studioon rakennettuina. Sitten sain tehdä myös seuraavan Timon ohjauksen, ”Pohjalla”.

Olin innoissani uudesta studioon tehtävästä draamatuotannosta, joka sallisi taas vahvan tyylittelyn.

Tein itselleni tärkeän ennakkotutkimuksen kuvaaja Osmo Lievosen kanssa johonkin purku-kunnossa olleeseen puutaloon. Kuvasin hylätyn ja rapistuneen talon pintoja, rakenteita, jälkiä ja asumisen jättämiä merkkejä. Toisen ennakkotutkimuksen tein silloin vielä jonkinlaisessa asumiskäytössä olleisiin Länsi-Pasilan vanhoihin puutaloihin. Pääsin kurkistamaan laitapuo-len elämää viettäneiden tilapäisasukkaiden kämppiin ja keräsin vaikutelmia.

7

Käsikirjoituksen etusivulle olen kirjannut ajatuksen: ”Kuvia murtuneista ihmisistä ja heidän haaveistaan”. Dramaturgi Marjatta Lohikosken kanssa puhuttiin paljon ekspressiivisestä il-maisusta tämän työn yhteydessä.

22.1.1981 päiväämässäni muistiinpanossa olen kirjoittanut: ”Lavasteena saneerausalueen viimeisiä puisia taloja oleva isohko asuinrakennus. Talossa toimii jonkinlainen asuntola-yö-maja-kolhoosi. Osittain hyväntekeväisyyden, suurimmaksi osaksi rahankeruun nimissä toi-miva asuntola, jota pitää lahkouskonnolliseen vivahtava vuokraisäntä rouvineen. Asukkaina erilaisia laitapuolen asukkaita, pikkurikollisia, kaiken yrittäjiä.

Rouva pitää ehkä pientä ruokala-puffettia jossain yhteisessä huoneessa.Joillakin asukkailla on oma huone, jotkut asuvat isommassa yhteisessä huoneessa. Isäntäväen hallinnassa on keittiö, oma makuuhuone, ehkä oma sisäänkäyntikin.Joku salin tyyppinen tila yhteisenä oleskelutilana, jossa toimii puffetti, jossa ehkä on TV ja ra-dio. Tästä tilasta esim. verholla tai hyllyllä erotettuna voi olla jonkun makuusoppi.

Talo on vanha puutalo. Vanhoja ja uusia pintamateriaaleja on rinnan käytössä. Ainakin osa huo-neista voi olla lämpöeristettyjä, jolloin seinät päällystetty lastulevyillä ja maalattu tai tapetoi-tu. Lämmityksenä puu-uunien lisäksi irrallisia sähkölämmittimiä. Yleisilme kalsea, tyhjä, ikävä. Viime aikoina ei paikkoja ole enää viitsitty kunnostaa ja korjata, koska kohta talo puretaan.”

Luonnostelin lavastusta hiili- ja pastellipiirroksina. Nämä työt ovat näyttelyssä esillä, ja pyrin niiden avulla tekemään eri tiloista erilaisia tarinoita. Tilojen tyylittely oli tärkeä tavoite, ilman että taiteellisuus tulisi itseisarvoksi tai uskottavuus katoaisi. Esimerkiksi ”miesten yhteishuo-ne”- luonnoksessa yritin hahmotella interiööriä, joka näyttäisi samalla vähän exteriööriltä, jossa miehet ajelehtivat merellä sumussa. Lopullisessa lavastuksessa vaaleasävyiseen tapet-tiin patinoitiin sumupilvien ja hämyisen horisontin illuusiota. ”Kylmä huone” sai lavastusaja-tuksensa siitä, että sinne on satanut sisään, katossa on ollut reikiä, ikkuna on ollut rikki ja se on korjattu aaltomuovilla. Patinoinnin ideana oli kuvata lintujen jättämää sotkua, sateen va-lumia ja muuta elämää.

Muistan olleeni itse melko tyytyväinen lavastukseen ja siihen, miten suunnitelmat saatiin to-teutetuiksi. Ylen lavastamon ja tarpeiston osaaminen on huippua! Olen monesti nähnyt, mi-ten merkittävää pintakäsittely, erityisesti patinointi on lavastuksen lopputuloksen kannalta. Lastulevy muuttuu kymmeniä tai satoja tai tuhansia vuosia vanhaksi, elähtäneeksi pinnaksi.

Tekijät:

Timo Bergholm – ohjaus; Marjatta Lohikoski – dramatisointi; Osmo Lievonen – kuvaus

Näyttelijät:

Oiva Lohtander, Eeva-Maija Haukinen, Kaija Pakarinen, Martti Tshokkinen, Hannu Kahakorpi, Harri Tirkkonen, Marjut Komulainen, Anja Pohjola, Matti Oravisto, Eira Soriola, Kauko Lauri-kainen, Vesa Mäkelä, Paavo Pentikäinen ja Matti Varjo

8

ÄLKÖÖN SILMÄTERÄSI LEVÄTKÖ TV-1 Televisioteatterin 2-osaista draamasarjaa tehtiin 1982–1983. Ohjaus Timo Bergholm, käsikirjoitus Marjatta Lohikoski ja Timo Bergholm. Televisioelokuva tv-toimittajasta, aikuis-tuvan tyttären isästä ja menevästä miehestä, joka joutuu vastatusten oman itsensä kanssa.

Näyttelyssä on esillä tuotantoon rekvisiittakäyttöön piirtämiäni luonnoksia Sulevi Peltolasta ja Vieno Saaristosta.

Lavastustyöstä:

Silmäterä oli kolmas Timo Bergholmin kanssa tekemäni TV-tuotanto. Sitä edelsivät Martinin rikos 1980 ja Pohjalla 1981. Meneillään oli siis noin neljän vuoden yhtäjaksoinen yhteistyö, ja meille oli jo ehtinyt muotoutua yhteinen työtapa, taiteellisen ajattelun pohja ja luottamus.

Lavastajan työn kannalta Silmäterä oli hyvin erilainen kuin aiemmat yhteistyömme, jotka olivat kokonaan studiolavasteissa kuvattuja epookkituotantoja. Silmäterä oli monitasoinen, tässä päivässä tapahtuva, suurimmaksi osaksi lokaatioissa kuvattava tuotanto.

Silmäterän suunnittelu omalta osaltani alkoi maalis-huhtikuussa 1982 ja varsinainen kuvaus-jakso sijoittui ajalle syyskuu 1982 – tammikuu 1983. Piirsin jonkun verran lavastusluonnoksia keskeisimmistä miljöistä, mutta koska tuotantoa tultiin kuvaamaan enimmäkseen kuvaus-paikoilla, tein ennakkosuunnittelua enemmän kirjoittamalla ajatuksia kuvauspaikoista ja et-simällä paikkoja. Keskeisiä kuvauspaikkoja olivat päähenkilön, toimittaja ”Kaitsun” koti, sekä paikat, joissa Kaitsu kuvaa dokumenttiaan: vainajan koti, tehdasmiljöö, kivilouhos, taiteilijan ateljee ja lukuisat muut kuvauspaikat.

Käsikirjoituksen kirjoittanut Teatteritoimituksen dramaturgi Marjatta Lohikoski on päivännyt ensimmäisen ”työsuunnitelmaksi” nimeämänsä käsisversion päivämäärälle 25.3.1982, ja muis-tiinpanoistani tuossa versiossa alan rämpiä niissä perimmäisissä lavastajantyön kysymyksissä, jotka liittyvät ”juuri tämän työn” maailman löytämiseen ja tekemiseen, tyylin, värimaailman, karaktäärin ja juuri tämän työn erityisyyden etsimiseen.

Silmäterän elokuvallinen rakenne oli monitasoinen; pääosassa oli Kaitsu, hänen elämäntilan-teensa, läheisensä ja työnsä. Tämän lisäksi elokuvassa oli alun perin tarkoitus tehdä kahta Kait-sun ohjaamaa elokuvaa; kulttuuriohjelmaa ruotsalaisesta kirjailijasta Sara Lidmanista ja do-kumenttia työntekijöitään lomauttavasta suomalaisesta yhtiöstä sekä näistä lomautettavista.

Koska itse Silmäterän perimmäisiä kysymyksiä on katsomisen ja näkemisen sekä nähdyn ym-märtämisen tematiikka liittyneenä taiteilijan tapaan olla olemassa ja vaikuttaa maailmaan, ajauduin Marjatan ja Timon kanssa käydyissä keskusteluissa ja kirjeenvaihdossa pohtimaan omaa kykyäni nähdä, ymmärtää ja tehdä ratkaisuja.Joitakin katkelmia kevään ajalta muistiinpanoistani:

”pitää löytää itselleni oikea näkökyky kuvauspaikkojen kaaoksessa; niiden loogisuutta on vaikea rikkoa valitsemalla kuvauspaikaksi jotenkin väärä tai omituinen tai ihmeellinen, mutta pitää osata välttää komeaa, kaunista, jännittävää, symbolista, PAITSI jos paikka toimii tarinan ja dramaturgian edellyttämällä tavalla. Lavastus ei saa olla koriste, lavas-tuksen on oltava tarina.”

Lavastusideat elokuvassa liittyvät pitkälti kuvaukseen, kuvarytmiin ja kuvakokoon. Yksityis-kohtia elokuvan lavastukseen on turha rakentaa, jos niitä ei käytetä muutoin kuin osana laajaa kokokuvaa, koska silloin kertovien yksityiskohtien merkitsevyys häviää ja niistä tulee päin-vastoin naturalismia, yleistä krääsää täyttämään tilaa.Marjatta antoi minulle pari sinänsä hienoa tunnelmakuvaa, maalauksia joissa henkii vaina-jan kodin hylätty ja ”entinen” olo; esine-stilllebeneitä. Niissä on vainajan kodin tunnelmaa,

9

mutta olen sitä mieltä että tarpeettomat yksityiskohdat, ne joita ei lähikuvissa hyödynnetä, ovat pelkästään haitaksi tyylitellyssä elokuvassa.

Lopullisessa versiossa Sara Lidman vaihtui taiteilija Aimo Kanervaksi, ja hänen kohtauksiaan kuvattiin sekä hänen Töölön ateljeeasunnossaan että kesäpaikassaan.Varsinaisen käsikirjoitusversion saatuani tein tarkan purkutyön koskien kuvauspaikkoja ja alustavia ajatuksiani niihin liittyen. Käsikirjoitus oli jaettu kolmeen osaan ja muistaakseni alun pitäen oli tarkoitus tehdä elokuva kolmessa osassa. Lopulta siitä tuli kuitenkin 2-osainen.

Merkittävä osa lavastajantyötä Silmäterässä oli kuvauspaikkojen etsiminen. Ylessä ei ollut va-kiintuneena erityistä ”location scout”- työntekijää, ja tuotannosta riippuen kuvauspaikkojen etsimistä teki milloin ohjaaja itse, järjestäjä, useimmiten kuitenkin lavastaja.

Olen aina pitänyt kuvauspaikkojen etsimisestä ja katson sen edelleenkin olevan erityisesti lavastajan rooliin hyvin istuva työvaihe; se on tuotannon maailman etsimistä pala palalta. Erityisen palkitsevaa kuvauspaikan etsiminen on silloin, kun löytää jotain muuta ja vielä pa-rempaa kuin osasi edes etsiä.

Kaitsun kodin interiööri päätettiin rakentaa studioon. Syynä oli ainakin se, että kotikohtauk-sia oli melko paljon, ja pelkistetyn tyylittelyn johdosta studiolavastus on helpommin kuvat-tavissa ja valaistavissa kuin lokaatio. Myös paljon vapaata tilaa vaativa tanssikohtaus oli stu-diossa helpommin kuvattavissa kuin oikeassa miljöössä. Lavastus rakennettiin Ylen Tähtitor-ninmäen H-studiolle.Kodin exteriööri, hieno yksinäinen ikkuna keskellä tiiliseinää, löytyi Helsingistä Kurvin läheltä, Hämeentien varrella olevan talon takapihalta.

Silmäterä oli itselleni paljon uutta opettava elokuvatyö, erityisesti opin ajattelemaan lavastus-ta maailmasta valittavien ja muokattavien sirpaleiden muodostamana palapelinä.

Tekijät: Timo Bergholm – ohjaus ja käsikirjoitus; Marjatta Lohikoski – käsikirjoitus; Veikko Mård – kuvaus; Paavo Eskelinen – leikkaus; Maija Aspi – pukusuunnittelu; Heikki Häkkinen – äänitys.

Näyttelijät: Päärooli Sulevi Peltola - TV-toimittaja Kai Virtanen; Soli Labbart – Kain äiti; Elina Hurme – Kain tytär; Aimo Kanerva – taiteilija; Vieno Saaristo – Kikka; Juhani Aaltonen – muusikko; Tarja Kei-nänen – Tuire; Marjut Komulainen – toimittaja. Muissa rooleissa: Vesa Repo, Marjaana Jäntti, Eero Keskitalo, Raimo Lunnela, Matti Tuominen, Antti Aro

10

TOHVELISANKARIN ROUVA TV-1 Teatteritoimituksen televisionäytelmä, kuvaukset Pasilan studio 2:lla 2.-19.1.1984. Ohjaus Kaija Viinikainen, Maria Jotunin tekstistä sovittanut Hannele Ruotsalo.

Ohjelmaehdotuksen perusteluissa 6.6.1983 on kirjoitettu: ”Tohvelisankarin rouva herätti ai-kanaan ensiesityksensä yhteydessä 1920 teatterisodan. Siinä kun pilkataan pyhää avioliittoa, kuolemaakin, ja ollaan kaikin tavoin epäsiveitä. Pilkan ja naurun takana Jotunilla on kuitenkin vahva naisnäkökulma: nainen, jolla ei ole ammattia, on taloudellisesti ja sosiaalisesti sidottu mieheen. Näytelmä valottaa monen ikäpolven ja eri yhteiskuntaluokkien naisen asemaa, oi-vallisesti myös nykynaista puhutellen. Eikä sankareitakaan puutu.”

Lavastuksen suhteen ohjelmaehdotuksessa on kirjattu: Tilanhoitajan kodin sisätilat v. 1924.

Näyttelyssä on esillä luonnossarja lavastuksen muuttumisesta kohtauksittain. Lavastus oli teatterinomaisesti tyylitelty, peruslavasteena korokkeella oleva lautalattia, jota muunneltiin mm. kalustuksen ja rekvisiitan avulla.

Lavastustyöstä:

Keväällä -83 aloin ohjaajan kanssa pohtia ja ideoida Tohvelisankarin tyyliin, lavastukseen ja muuhun toteutukseen liittyviä asioita. Olen kirjannut asioita, joista haluaisin olemusta lavastukseen:

- elokuvastudio pitkien kuvausten jäljiltä- Hakaniemen tori vappuna- kuolinpesän huutokauppa- sukujuhlat- Chagallin taulut

Vähitellen alkoi kiteytyä ja kiinnostaa ajatus lattiasta lavastuksen muuntuvana runkona niin, että lattia on se konkreettinen miljöö, koti, jossa asutaan, mutta samalla se on koko perheen henkinen taistelutanner ja sielunmaisema. Lattia voi välillä kiiltää seesteisenä ja puhtaana, välillä olla epätoivoisen ränsistynyt ja maalinsa menettänyt. Puhdas tai roskainen, fiinisti ka-lustettu tai rojun peitossa. Lattiaa hiotaan, maalataan, pestään, lakataan, rikotaan ja korjataan.

Juulia istuttaa lattialle pelakuita tai salviapenkin ja Aadolf raivaa sen perunamaaksi tai haluaa siihen oman kompostin ja siihen kurpitsan kasvamaan. Lattiaan voi kaivaa haudan (siellä voi olla entisiäkin luurankoja) ja havut päälle.

Syyskuussa -83 olen kirjannut muistiin:

Lavastus on kotoinen taistelutanner, jota sisäiset voima- ja valtasuhteet jatkuvasti muokkaa-vat. Myöhemmin syksyllä palaverissa ohjaajan kanssa tuli uutena ajatuksena koti yksinäisyy-dessä uivana laivana tai saarena, tai avaruudessa kelluva pikkuinen koti, oma planeettansa. Ja luonnonelementit, tuuli, sumu, linnunrata, sade ja sumu, ja vuodenajat ja niiden näkymi-nen lavastuksessa, syksyn myrsky ja haravoitavat lehdet.

Lavastus on Juulian ja Aadolfin sali, joka näytelmän aikana muuttaa jatkuvasti ilmettään. Normaalina salina tila näyttäytyy vain lyhyen aikaa alussa, ehkä vain alkutekstien ajan. Sen jälkeen tila ensin tyhjennetään huonekaluista, esineistä ja matoista siivousta varten kasoihin lattian ulkopuolelle. Ne jäävät sinne omiin muodostelmiinsa, kirnu tyylisohval-le, potta peilipöydälle jne. Neljällä suunnalla lattian laidoilla on toiminnan tueksi ja kuvien

11

ryhdistämiseksi ovet, mutta seinät siis puuttuvat. Lavastus muuttuu kohtauksissa paljolti näyttelijöiden toiminnan kautta, siivous, vaatteiden huolto, karanneiden kanojen kiinniot-to, munien keruu, lattian pesu ja maalaus ja niin edelleen. Korokkeelle rakennetussa lattias-sa on lattialuukku, josta varsinkin romanttinen ja salaisia kohtaamisia suosiva Veijo kulkee ja viinikellarina, josta Aadolf liikaa juotuaan ei enää mahdu ulos, vaan jää sopuisasti hautaansa. Näytelmässä on suuria tunteita ja mahtavia lässähdyksiä.

Paratiisikohtauksen jälkeen uusi valta, luonnon valta, on asettunut taloksi lavastukseen, huo-nekalut kasvavat ruohoa ja kukkia, hiiret ja jänikset asuttavat nurkat ja kolot. Lopussa alkaa luonnon valta ja kesäyön uni horjua, ja sali palailee arkeen.

Tekijät:

Kaija Viinikainen – ohjaus; Matti Virtanen – kuvaus; Maria Salminen – pukusuunnittelu.

Näyttelijät:

Pääosissa Eeva-Maija Haukinen - Juulia ja Harri Tirkkonen – Aadolf. Kaija Pakarinen – Piia; Juhani Kouki – Veijo; Anja Pohjola – Riikka; Irma Junnilainen – Lempi; Olli Ikonen – Eljas; Eero Pikkarainen – Justus; Eira Soriola – Karoliina; Sulevi Peltola – Mölsä.

12

PAINIJATV-1 Teatteritoimituksen elokuvatuotanto 1985. Ohjaus Matti Ijäs. Kauniinsurullinen tarina vanhoista ihmisistä ja rakkaudesta. Pääkuvauspaikat Rantasalmella ja Valtimossa, studio-la-vastukset MTV:n elokuvastudiossa.

Näyttelyssä on esillä sarja lavastusluonnoksia ja kuvia tuotantovaiheesta.

Yhteistyöni ohjaaja Matti Ijäksen kanssa oli alkanut 1981, jolloin lavastin lastenelokuvan Keh-velit. Sitä seurasi Minä, siili ja trumpetti 1982, seuraavaksi tuli Painija, jonka ennakkosuun-nittelu alkoi 1983. Se kuvattiin vuoden 1984 aikana. Tuotannot kuvattiin 16 mm filmille, joka toi omat vaatimuksensa ja ilmeensä sekä tekemiseen että lopputulokseen.

Yle TV-1:n Teatteritoimituksen ohjelmaehdotuksessa 12.12.1983 ohjelmasuunnitel-maa on kuvailtu näin: ”Painija on elokuva unohdetuista ihmisistä hylätyssä maassa, jos-sa asuu enää vanhuksia, kylähulluja ja muita elämän kolhimia. Tämä maa on unohdettu jonnekin tässä maassa. Painijan tapahtumat keskittyvät eräänlaiseen vaivaistentaloon, joka muistuttaa b-mielisairaalaa ja jossa ihmiset ovat vaipuneet horrokseen. He elävät menneisyydessä tai ovat taittaneet siipensä tulevaisuuden edessä. Painija on allegoria tästä ajasta – suomalaisuudesta. Se on kertomus elämän ääritunteiden kohtauspaikasta, kolhittu-jen ja epäonnistujien viimeisestä yrityksestä säilyttää itsekunnioituksensa. Painija on julma tragikomedia ihmisistä, jotka eivät enää pääse itseään karkuun, pieni ylistyslaulu rakkaudel-le, ystävyydelle, uteliaisuudelle ja ihanalle hulluudelle.”

Käsikirjoituksen ensimmäiselle sivulle Ijäs on löytänyt Bo Carpelanilta lainauksen: ”Viimeksi astuvat kaikki pimeästä portista lapsuuden pihaan jättämään jäähyväiset.”

13

Lavastustyöstä:

Painijan käsikirjoitus ja siihen lisätyt henkilöiden ja miljöiden luonnehdinnat antoivat vah-van pohjan visuaaliselle ajattelulle. Ijäksen kanssa käydyissä ensimmäisissä keskusteluissa vahvistui elokuvan maailman perusvire. Se tapahtuu tänä aikana kaukana kaikesta, jumalan selän takana.

Olenkin alussa muistiinpanoistani päätellen tuskitellut lähinnä sitä, mitä tekemistä minulle lavastajana jää, kun maailma on tavallaan jo ratkaistu. No, jäihän sitä tekemistä kun tartuin toimeen. Aloitin suunnittelun kirjoittamalla ideoita muistiin ja tein myös alkuvaiheessa usei-ta luonnoksia miljöistä ja kohtauksista. Luonnosten piirtäminen auttaa itseäni ottamaan kä-sikirjoitus haltuun ja tekemään jonkinlaisen ehdotuksen muulle työryhmälle elokuvan maa-ilmankuvasta.

Jumalan selän takana oleva maailma. Piirsin tiloja ja hahmottelin värimaailmaa. Yritin saada kuviin käsikirjoituksen surumielisyyttä, sydämellisyyttä ja yksinäisyyttä, haaveita ja rakkautta. Pääkuvauspaikkoja oli kaksi, ”laitos” jonne Painija muuttaa heti elokuvan alkumetreillä ja ”hy-lätty asema”, Painijan oma paikka, jonka hän löytää laitoksen läheltä ja ottaa treenipaikakseen.

Laitoksen olemusta määritteli tietysti käsikirjoitus, jonka mukaan rakennus on kolkko, järven rannalla oleva talo, jonne kulkee tie ränsistyneen, suljetun asemarakennuksen ohi. Tein laitok-sesta luonnoksen, joka näyttelyssäkin on esillä: harmaa talo järven rannalla. Kuvauspaikkaa etsittiin hartaasti, tutkimme vanhainkoteja, mielisairaaloita ja erilaisia käytöstä poistettuja rakennuksia, kunnes löysimme Rantasalmelta sopivan, tyhjillään olevan hoitolaitoskäytössä olleen sopivasti anonyymin talon. Ulkotilalle ei juurikaan tarvinnut tehdä muutoksia, pihaan rakensimme vanhusten voimisteluhetkiä varten lautaterassin, talon ympärille pystytettiin lyhtypylväitä ja kuvissa näkyviä ikkunoita verhoiltiin, pihatiehen kaivettiin kuravesikuoppia autokohtauksia varten, mutta siinä ulkotilojen muokkaus olikin. Rakennuksen sisällä muok-kasimme kuvauskäyttöön aulatilan, jossa kuvattiin Painijan tulo laitokseen, sekä pari käytä-vää ja osa ”Kuikkaniemen” huonetta, jota tarvittiin nosturikuvaa varten talon ulkoa suoraan sisään huoneeseen.

Laitoksen asukkaiden huoneet rakennettiin lavasteiksi MTV:n elokuvastudioon. Kun yhdiste-tään interiöörejä oikeasta kuvauspaikasta studiolavasteisiin, on molempia viisainta muokata toistensa henkisiksi. Joten studiolavasteisiin otin vaikutelmia Rantasalmen tiloista, pinnois-ta, tunnelmasta ja rakenteista, ja vastaavasti Rantasalmen kuvauspaikan muutoksia tehtiin silmälläpitäen studioratkaisuja. Painija majoitettiin miesten yhteishuoneeseen, jonka väri-maailma, matta- ja kiiltopintojen vaihtelu ja patinointi noudattelee Rantasalmen sisätilojen ilmettä. Muuten kalseaksi kalustettu ja säästeliäästi rekvisitoitu lavastus sai erityisen ilmeen pyörätuoliin sidotun Jalattoman harrastuksesta. Hän keräili kaukaisten maiden viirejä ja muu-ta matkarekvisiittaa sänkynsä viereen. Ikkunoiden taakse verhojen raosta pilkistämään teetin maalatun järvimaisemafondin ja sitä pehmentämään puiden yläoksia lavasteen ja fondin vä-liin, illuusioksi yläkerrassa olevasta huoneesta.

Kuikkaniemi on Painijalle läheiseksi ystäväksi kehittyvä hahmo, vanha sellonsoittaja. Kuikka-niemellä on oma huone, joka on kalustettu muistuttamaan (aina tyhjillään olevaa) katsomoa, seinillä epämääräisiä sävellyksiä. Luonnokseen suunnittelin tekeväni seinäpinnat täyteen suo-raan seinille piirrettyjä sävellystöitä, mutta koska toisen henkilön, Vanhan naisen huoneen seinille oli tulossa maalauksia, päädyin ripustamaan seinille vanhoja nuotteja. Kuikkaniemen ikkunaratkaisussa käytettiin ikkunoiden taakse projisoituja dioja, joita kuvasin Rantasalmen kuvausten aikana. Ikkunanäkymäthän ovat lavastajalle ainainen ja tärkeä ratkaistava kysy-mys. Ne antavat illuusion siitä, missä ja miten korkealla tila sijaitsee, mikä on vuodenaika, mikä on valo-olosuhde jne.

Vanha nainen on henkilö, josta tulee Painijan rakkaus. Yksinäinen vanha taiteilija, joka on maa-lannut huoneensa seiniin maailmoja. Ikkunaratkaisuna käytettiin ehkä yleisimmin lavasteissa

14

käytettyä ratkaisua, isoja valokuvasuurennoksia, fotostaatteja. Kuvasin ne Rantasalmen talon miljööstä ja niistä tehtiin noin viiden metrin korkuisia suurennoksia lavastuksen ikkunoiden taakse, riittävän etäälle jotta valoryhmällä oli mahdollisuus kuvan valaisuun.

Nikkilän sairaalassa kuvattiin Laitoksen kokonaisuuteen liittyviä tiloja, sinne muokattiin maa-laamalla ja patinoimalla eristyshuone ja sinne johtava käytävä.

Laitoksen juhlasali lavastettiin Katajanokan K-12 rakennuksen 7. kerrokseen. Tyhjillään oleva iso, rähjäinen hallitila kalustettiin ja sinne rakennettiin näyttämö ja valkokangas elokuva- ja lauluesityksiä varten.

Toinen pääkuvauspaikka, Asema, löytyi pitkien etsintöjen jälkeen Nurmeksesta, Valtimon vanhasta Haapakylän asemasta. Asemasta olin tehnyt useita lavastusluonnoksia etsiskellen sen ilmettä. Käsikirjoitus luonnehti miljöötä: ”Ränsistynyt, suljettu rautatieasema. Radat ovat kasvaneet umpeen ja niiden liepeillä maleksii lauma sikoja.” Ensimmäinen pastelliluonnokseni hahmotteli pienehkön, siniharmaan kenollaan olevan rakennuksen. Viimeisen pastelliluon-noksen tein kun Valtimon asema oli valittu kuvauspaikaksi. Ryhdikäs asemarakennus vaati melkoiset muutostyöt. Saimme vapaat kädet lavastustöille, koska rakennus oli määrätty pu-rettavaksi. Luonnostelin ja ideoin miljöön, johon rakennettiin etuterassi, sikoja ajatellen piirsin terassin eteen ja pihaan isoja lätäköitä. Lätäkköajatus kehittyi jonkinlaiseksi vallihauta-alueeksi, joka teki asemasta Painijalla vielä paremman piilopaikan. Isossa vesilätäkössä seisova talo toi mieleeni rakenteen, joka imee vettä alhaalta ja haihduttaa katosta. Niinpä patinoimme ko-ko talon tummaksi ja vettyneeksi alaosasta ja vaaleammaksi ylhäältä. Aseman sisätila muo-kattiin myös. Painija harrasti siellä voimailutreenejään ja Kuikkaniemi viihdytti musisoimalla. Yksi vaativa kohtaus, Kuolemankeinu, vaati tilaan korkeutta jotta Painija voi toteuttaa yhden temppunsa, jossa hänet kiskotaan katonrajaan köytettynä.

Päätimme purkaa osan sisäseinistä ja myös välikaton. Sain tätä työtä varten ryhmän paikal-lisia miehiä purkuryhmäksi, ja heidän jälkeensä Pasilan lavasteryhmä tuli viimeistelemään ja patinoimaan tilan tulipalon tuhoamaksi sisätilaksi. Purkutöiden jäljiltä lattia oli täynnä väli-pohjan eristysmateriaalia ja muuta roskaa, jonka jätimme hienon näköisenä osaksi lavastus-ta. Siitä aiheutui, että kuvaustyötä tehtiin välillä hengityssuojaimin.

Lukuisia muitakin kuvauspaikkoja Painijaan muokattiin. Oman tarinansa ansaitsisi vaikkapa junanvaunu, jota Painija vetää hampaillaan ympäri Suomen kesää viedessään Vanhan naisen ”honey moonille” karkuun Laitoksesta.

Tekijät: Matti Ijäs – käsikirjoitus ja ohjaus; Veikko Mård – kuvaus; Maria Salminen – pukusuunnittelu; Paavo Eskelinen – leikkaus; Antti Hytti – musiikin sävellys

Näyttelijät: Esko Hukkanen – painija; Soli Labbart – vanha nainen; Esko Pesonen – Kuikkaniemi; Kalevi Kahra – Pesonen; Allan Koskinen – jalaton, Christina Indrenius – Zalewski; – ylihoita-ja. Muissa rooleissa Markku Peltola, Timo Torikka, Eeva-Maija Haukinen, Kati Outinen, Eira Soriola, Esko Nikkari, Kari Franck, Arno Virtanen, Sulevi Peltola

15

KUUTAMOPRINSSI Yle TV-1 Teatteritoimituksen varhaisnuorille suunnattu satuelokuva 1985. Perinteinen sadun teema, hyvän ja pahan taistelu. Ilkeä kuningatar ei ole pystynyt synnyttämään poikalasta perijäksi. Niinpä hän yrittää pitää vallastaan kiinni ryöstämällä Kuu-ukon pienen poikavau-van, Kuutamoprinssin. Poikavauvan sisar, Säde, lähtee pelastamaan pikkuveljeään pahasta maailmasta. Ohjaus Timo Bergholm, käsikirjoitus Marjut Komulainen. Ulkokuvauksia mm Raaseporissa ja Suomenlinnassa, studiolavastukset Pasilan studio 2:lla, mm. ”Linna sisätilat” ja ”Kuutamon sali”.

Näyttelyssä on esillä lavastusluonnoksia, kuvia lavastuksista ja kuvauksista, Kuningattaren puku, jonka on suunnitellut pukusuunnittelija Satu-Marja Nygren sekä tuotantoon tehty rekvisiittaveistos.

Lavastustyöstä:

Yhteistyöni ohjaaja Timo Bergholmin kanssa alkoi 1980 Martinin rikos- tuotannossa. Sen jäl-keen tulivat Pohjalla 1981 ja Älköön silmäteräsi levätkö 1982. Sitten yhteistyössä oli parin vuoden tauko, jolloin tein paljon tuotantoja muiden TV-teatterin ohjaajien mm. Ijäksen, Puu-rusen, Pursiaisen ja Viinikaisen kanssa. Näiden tuotantojen ohella aloimme kuitenkin suunni-tella ja työstää Timon suunnitelmaa sadusta.

Kuutamoprinssin käsikirjoitushahmotelman ensimmäinen lukeminen nosti lavastajan selkä-karvat positiivisesti pystyyn. Linna, kuningas, kuningatar, sotaherra, kuutamon prinssi, kuun sali, noidan asumus ja mitä muuta! Kertomus hyvän ja pahan taistelusta ja hyvän voimasta.

Vuoden 1983 lopulla olin tehnyt ensimmäisiä retkiä etsimään linnan maisemaa, selvitin kaikki mahdolliset Suomessa olevat linnat ja linnavuoret. Linnan sisätilojen suhteen tuoreena vaiku-telmana ovat mielessäni olleet vierailut Prahan vanhoissa linnoissa kesällä 1983.

Kuutamoprinssin tarina kuulosti erinomaisen kiinnostavalta, ja päällimmäisenä mielessäni oli haave siitä, että voisi entistäkin enemmän irtautua realismista, käyttää lavastuksellisia eri-koiskeinoja visuaalisuuden lisäämiseksi yli normaalin lavasterakentamisen mahdollisuuksien.

Nämä haaveet saivat lisäpontta ja riemua siitä, että kuvaajaksi oli tulossa Antero Takala. Hä-nellä tiesin jo kokemuksesta olevan valmiutta erilaisiin erikoistekniikoihin ja normaalista poikkeaviin lavastus/kuvausratkaisuihin. Olimme hänen kanssaan tehneet aiemmin yhteis-työtä TV-oopperoissa Karannut hevonen ja Pietarin miilu, joihin teimme isoja tyyliteltyjä studiolavastuksia sekä Marjatta Cronwallin 1982 ohjaamassa tuotannossa 10 miestä Rata-kadulle. Siihen teimme toisiamme ideoilla ruokkien runneltuja perspektiivejä, pienoismal-liratkaisuita, projisointeja ja muita ratkaisuja, jotka vaativat kuvaajan ja lavastajan välistä yh-teisymmärrystä tavoitteena olevasta visiosta sekä myös avarakatseista, lavastajan ja kuvaa-jan ratkaisuihin luottavaa ohjaajaa. Itse olin, ja olen edelleen innostunut, erikoistekniikoiden käytöstä lavastuksessa yleisesti, koska niiden avulla voi tehdä ratkaisuja, joihin ei muutoin olisi varaa tai mahdollisuutta.

Timon päämääränä oli tehdä lastenelokuva kaikella sillä vakavuudelle ja taiteellisella panos-tuksella, mitä olisimme käyttäneet aikuisyleisönkin elokuvaan. Aikakaudeksi meille valikoitui jonkinlainen tyylitelty keskiaikaisuus tai satumme oma aika joskus kauan sitten.

Teimme jo melko varhain yhteisen ennakkotutkimusmatkan Raaseporin linnaan. Samoin Suomenlinna oli läheisen sijaintinsa johdosta mukana kuvauspaikka-ajatuksissa jo varhain.

16

Raaseporin linnan epämääräinen muoto ja uhkaavuus tekivät meihin vaikutuksen. Linnan muoto nousi hyvin taivasta vasten, koska se oli kallion päälle rakennettu. Linnan restau-roinnin yhteydessä tehty uusi, terävämuotoinen peltikatto näytti lähes ainoalta ongelmalta.

Saimme tehdyksi pääkuvauspaikkoja koskevat ennakkotutkimukset vuotta ennen kuvauksia, joten saimme tarkasteltua miljöitä oikeaan vuodenaikaan, eli talvella.Tutkiessani vanhoja kuvia Raaseporin linnan historiasta löysin vanhan piirroksen ajalta, jolloin linna oli päässyt raunioitumaan. Linnan katolla kasvoi kuvassa puita, oikeastaan metsää. Kuva jäi kummittelemaan mieleeni. Näytin sitä ohjaajalle ja kuvaajalle. Tuntui siltä, että oli löytynyt oikeansuuntainen tavoite linnan katon käsittelyyn.

Kypsyttelimme ajatusta siitä, voisiko kuvan toteuttaa etualaratkaisulla eli kameran eteen ase-tettavalla elementillä, joka kameran kautta kuvattuna antaisi illuusion puista kasvamassa lin-nan katolla. Vaihtoehtoina olivat pienoismalli tai lasilevylle tehty kuva.

Kuvasuunnittelussa päädyttiin siihen, että linnasta tarvitaan kuvat kahdesta eri kuvakulmas-ta, kahdessa eri valotilanteessa: päiväkuvana ja yökuvana.

Aloin valmistella suunnitelmaa, jossa kameran edessä olevalle lasilevylle kiinnitetään tai maa-lataan kuvat linnan katolla olevasta puustosta kahdesta eri kuvakulmasta. Timo ja Antsa oli-vat molemmat mukana. Tavoiteltava kuva tuntui kaikista hyvältä, ja se lisäisi linnan olemuk-seen sadunomaisuutta.

Päädyin tekemään puut valokuvina, jotka kiinnitetään lasille. Kamera kuvaa lasin läpi, ja näyt-telijöiden toiminta tapahtuu alueella, jolla ei ole lasiin kiinnitettyjä etualaelementtejä.

Katolla olevien puiden piti näkyä alakulmasta, koska kamera tulisi olemaan normaalikorkeu-della maasta. Silloin jouduin sen ongelman eteen, että minun piti löytää metsää, josta saisin kuvatuksi alakulmakuvan. Löysin Lohjalta sopivan hiekkakuopan, jonka yläpenkereellä kas-voi kuusimetsää. Kuvasin siellä materiaalia tulevaa trikkikuvausta varten.

Kuvaajan kanssa valmistauduimme tulevia erikoiskuvia varten huolellisesti. Kävimme linnan ympärillä päättämässä tarkat kamerapaikat kahdelle kuvaussuunnalle ja merkitsimme ne maastoon paaluilla. Teimme myös testilasilevyn avulla tarkat suunnitelmat siitä, miten etääl-lä lasi tulee olemaan kamerasta ja piirsimme testilevyille linnan katon tarkan profiilin, jotta sain valmisteltua trikkikuvat täsmälleen oikeaan mittakaavaan ja asemaan.

Lopullisissa kuvauksissa lisäsin lasilevylle myös pilvimuodostelmia taivaalle lisäämään dra-matiikkaa linnakuviin.

Raaseporin kuvauksissa talvella 1984 käytimme myös etualapienoismallitekniikkaa: sotaher-ran rattaiden valtava pyörä tehtiin etualapienoismalliksi ja se asetettiin sopivalle etäisyydelle kamerasta osaksi kuvaa. Näin saimme illuusion valtavasta pyöräelementistä käyttämällä hal-kaisijaltaan noin vajaa metrin kokoista pienoismallia. Raasepori tuli siis olemaan linnan ulkokuvan pääkuvauspaikka. Sen lisäksi siellä kuvattiin joi-takin sisäkuvia, joissa saimme kylmän talven tunnelman näkymään huurteisissa seinissä ja höyryävässä hengityksessä.

Suomenlinnan rooliksi tuli toimia linnan sisäpihana ja porttina. Siellä päädyttiin kuvaamaan myös joitakin kuvia linnan käytävistä, vaikkakin suurin osa niistä rakennettiin studioon. Suo-menlinnan maisemasta löytyi myös kylämaisema ja sepän pajan ulkotila, ja Suomenlinnan jäälle rakennettiin noidan maja, risuseinäinen toteemipaalujen ympäröimä pesä.

Linnan portti oli merkittävä kuvauspaikka. Se rakennettiin lavasteeksi Suomenlinnan muu-rien väliselle kujalle. Portti toimi muuttuvana lavasteena tarinaan liittyvässä taistelussa linnan herruudesta. Ensin oli hyvän kuninkaan aika, sitten sotaherran ja valekuninkaan valtakausi, jolloin vanha koristeltu puuportti peitettiin kalterein.

17

Studioon tehtiin mittavat lavasteet. Käytössämme oli YLEn suurin studio siihen aikaan, Studio 2.

Studioon rakennettiin linnan käytäviä ja saleja, sepän koti, linnan vankilahuone ja kuun sali, sekä erilaisia trikkilavasteita liittyen esim. putoamiseen, ”kuuttarien” ilmestymiseen jne.

Linnan käytävillä ajatuksenani oli kertoa lämpötilan muuttumisesta linnan sisätiloja kohti mentäessä. Ulkokuvissa on luminen talvi, joissakin Raaseporin kuvissa näkyy, miten huurtei-sia linnan sisäseinät pakkasella ovat. Studiolavastuksen ”kiviseinät” käsiteltiin muuttumaan huurteisista kostean sulaneiksi, ja linnan sydämessä olevaa konehuonetta kohti kuivan ja kuuman oloisiksi.

Ylen lavastamon henkilökunnan panosta ei voi kyllin kiittää, puusepät ja pintakäsittelijät ovat lavastuksen uniikkeja erikoisammattilaisia.

Loistava järjestäjämme Pekka Koponen teki myös huonekalu- ja tarpeistopuolella hienoa luovaa työtä lavastusten toteuttamiseksi rekvisiitan osalta.

Yksi kiinnostava ja erityinen lavastus oli Kuutamoprinssin synnyinkoti, kuun sali. Kuten kuvi-tella saattaa, lavastussuunnittelun suhteen kaikki oli mahdollista. Kuussahan ei oikeasti ole asutusta (kai, vielä..) joten periaatteessa mikä tahansa ratkaisu ja idea voisi toimia.

Tutkin aikani kuvia vanhojen astrologien työhuoneista. Mietin myös sitä, miltä kuusta nähty-nä maa, siis maatamo (ei kuutamo) voisi näyttää.Timon kanssa Prahan kuviani katseltaessa mielenkiintomme kohdistui vanhaan kirjastoon, jossa kaikki kirjat olivat selkämykseltään valkoisia.

Päädyimme tekemään kuun salista pohjapiirustukseltaan pyöreän kirjaston, joka oli täynnä valkoisia kirjoja ja jonka ikkunasta näkyi pimeä avaruus ja sininen tellus.Studiossa toteutimme jälleen etualatekniikoita käyttäen pari kuvaa, kuun salin katto toteu-tettiin etualapienoismallina. Olin teettänyt halkaisijaltaan noin metrin kokoisen, pyöreän

18

kupolimaisen kattopalan, joka kuvassa viritettiin roikkumaan kameran eteen, antamaan il-luusion salin katosta.

Tekniikka oli hieno, koska etualamalli samalla peitti taakseen studion valokaluston, jolla la-vaste valaistiin.

Kuvauspäivän aamuna kohtasin studiossa kaksi epäuskoista herraa, ohjaajan ja kuvaajan, jotka yhteen ääneen olivat sitä mieltä, että yöllä pystytyksessä lavasteen eteen virittämäni kattopienoismalli ei voinut toimia. Tehtiin pieni korjaava tarkennus mallin ripustuksessa ka-meran mukaan, ja sitten se toimi.

Toinen etualapienoismalli tehtiin kuvaan, jossa vartija katsoo konesalissa alaspäin konekui-luun. Kuilu tehtiin etualapienoismallina, kamera asetettiin korokkeelle kuvaamaan alaspäin, malli kameran eteen, kuilumallin läpi kuvattiin kohti lattiaa, jossa näyttelijät liikkuivat ”al-haalla kuilun pohjalla”.

Pidän Kuutamoprinssiä yhtenä rakkaimmista töistäni, koska sen tyylilaji ja ohjaaja antoivat mahdollisuuden erkaantua tästä päivästä ja tästä maailmasta sekä tehdä ainoastaan tämän sadun omaa maailmaa.

Tekijät:

Timo Bergholm – ohjaus; Marjut Komulainen – käsikirjoitus, Antero Takala – kuvaus; Satu-Marja Nygren – pukusuunnittelu; Kari Tattari – leikkaus; Otto Donner – musiikin sävellys

Näyttelijät:

Sirkku Saalasvuo – Säde; Mauno Hyvönen – Kuningas; Eeva Litmanen – Kuningatar; Marja-Leena Kouki – Noita; Harri Hyttinen – Sotaherra; Antti Virmavirta – Torvald; Raili Tiensuu – Saara; Pehr-Olof Siren – Kuu-ukko; Saara Pöllänen – Pikku-Signe

19

DUNCKERIN KERSANTTI Yle TV-1 Teatteritoimituksen 4-osainen draamasarja 1986-1987. Ohjaus Timo Bergholm. Marjut Komulaisen käsikirjoitus pohjautui Erkki Rekimiehen romaaniin Tuomas ja tykkivene. Tarina sijoittui Suomen sotaan 1808-1809. Lukuisia kuvauspaikkoja eri puolilla Suomea. Studiola-vastukset tehtiin MTV:n filmihalliin.

Näyttelyssä on esillä kuvia tuotannosta ja lavastuksista.

Lavastustyöstä:

Dunckerin kersantti oli tuotanto, jonka valmistelun aikana liikuimme ohjaajan kans-sa melko paljon kahdestaan ennakkotutkimusmatkoilla. Pitkät matkat autossa istuen antoivat meille tilaisuuden puhua paljon tekeillä olevasta tuotannosta. Tuotanto oli lavas-tuksellisesti haastava ja iso. Lisäksi epookki, Suomen sodan aika, asetti omat rajoitteensa ja vaatimuksensa kuvauspaikkojen etsimiseen ja lavastusten suunnitteluun. Tein paljon valmis-televaa työtä Helsingistä käsin ja rakensin recce-kartan, jonka avulla ajoimme kiertelemässä maisemia ja rakennuksia Länsi-, Etelä- ja Itä-Suomessa.

Piirsin myös käsikirjoituksen kuviksi, päämääränäni oli hahmottaa visuaalinen miljöökoko-naisuus. Jälkikäteen vuosia myöhemmin huomasin, että olin piirtänyt ”storytelling sketch”- tyyppisen kuvaston, jossa keskiössä on tarinan kerronta suhteessa miljööseen.

Dunckerin tuotantoon liittyi aikakauden lisäksi muitakin työtä leimaavia asioita. Käsikirjoi-tuksen keskeinen teema liittyi tykkiveneen kuljetukseen talvella hankia ja jäitä myöten kohti sotatannerta. Venettä veti härkävaljakko.

20

No niin. Miina Äkkijyrkkä osoittautui ainoaksi mahdollisuudeksi härkineen; jotakin muitakin vaihtoehtoja punnittiin, meillä oli mm. kontakti Sukevan vankilan härkiin, mutta ne osoit-tautuivat liian hurjapäisiksi, ja olivat juuri sopivasti murtautuneet aidoista läpi ja karkuteille. Niinpä Miina otti kopin tarpeestamme ja alkoi kouluttaa kahta nuorta sonnia kuvauksia var-ten. Miinan värikkyys toi oman mausteensa tuotantoon; jossakin tuotannon vaiheessa hän oli kiinnittänyt sonnit hotellin respan ulkopuolelle - ilmeisesti virkistääkseen sonnien kulje-tuskoppielämää. Kaikkea muutakin sattui.

Teetimme veneveistäjällä ison puuveneen tykkiveneeksi, samoin piirsin ja teetin härkiä var-ten ikeen, vetoaisan ja muut vetovempeleet.

Näin jälkikäteen itse asiassa hirvittää, mitä kaikkea tuli tehdyksi. Yhdessä kohtauksessa härät vie-tiin veneellä railon yli. Näin todella tehtiin. Härät tykkiveneeseen, railo oli leikattu Saimaan jää-hän ja kovalla pakkasella paikalliset isännät asensivat perämoottoreita jään reunaan pitämään veden avoimena. Sukeltajat olivat paikalla mahdollista vahinkoa varten, muistaakseni myös oli varauduttu isolla verkolla nostamaan mahdollisesti veden varaan joutuneet härät järvestä.

Kaikki sujui hyvin, härät saatiin veneeseen ja sieltä pois, vene kesti, ei kaatunut, kukaan ei joutunut veden varaan.Nuuksion ja Luukin metsissä kuvattiin talvella joitakin kohtauksia härkien ja ison hevosmää-rän kanssa. Kuvausten päätyttyä, iltapimeällä, sekä hevosia kuljettanut auto että härkäauto kaatuivat liukkaalla, kapealla metsätiellä kyljelleen tien viereen. Muistaakseni kaikki hevoset saatiin ilman vahinkoja ulos autosta, ja Miina sai pakotettua kyljellään olevassa härkäautos-sa olleet sonnit pystyyn.

Sonneilla oli vankka luottamus kouluttajaansa, Miina on voimanainen myös eläintensä kanssa.

Tein itse tuotantoon erilaisia avustajan rooleja. Koska osasin ratsastaa, toimin mm. monessa kohtauksessa yhtenä ratsastavista kasakoista.

Maisemien, pihapiirien ja teiden muokkaus oli jatkuvaa, talvikohtauksissa piti pitää huolta siitä, että autojen ja muun kuljetuskaluston jälkiä ei näy, teiden piti olla hevospeleillä käyte-tyn näköisiä, lumenluonnin käsipelillä tehdyn näköistä jne.

Olin teettänyt kahdelle kuvauksissa päivystävälle lavastusmiehelle saappaisiin sidottavat ”hevosenkenkäpohjat”, ja he olivatkin hauskan näköinen parivaljakko tepastellessaan kavi-osaappaillaan ennen kuvauksia kuvissa näkyvällä alueella.

Meillä taisi myös olla vakioaarteena lavasteautossa jätesäkillinen hevosen lantakikkareita.Ulkokuvauspaikkoja oli iso määrä ja vuodenaikoina oli talvi ja kevät sekä alkukesä.Rakensimme isot lavasteet MTV:n filmistudioon Pasilassa.

Lista kuvauspaikoista ja kuvauslokaatioista käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä:Osa 1:- Luminen jääkenttä - Nuuksio- Kirkko int. – Keuruun puukirkko- Kirkkopiha ext – Keuruu- Luminen metsä ja aukio -Nuuksio- Ristiinan pappila ext. – Haukivuori- Ristiinan pappila int. – studio- Metsä ja korpi -Sipoo- Polku pirtille – Sipoo- Pirtti int. – studio- Puustelli int. – studio- Puustellin piha – Kantala- Talli int. – Sipoo, Box - Veneranta – Nuuksio

- Jääkenttä ja saari – Mustalampi - Pyhät puut – Husö- Metsäpolku ja maantie -Husö

Osa 2:- Maantie, ruumissaatto – Husö- Majatalon piha– Kangasniemi- Talli int. – Sipoo, Box - Majatalo int. – studio- Tietäjän mökin piha ext. – Mustavuori- Tietäjän mökki int. – studio- Matka Lammassaareen – Kangasniemi ja Anttola- Railo – Anttola

21

Kuvaustalvi oli poikkeuksellisen kylmä, ja lunta oli paljon. Koko kuvausryhmällämme oli muis-taakseni yksi matkailuauto lämmittelypaikkana, maskiauton vessasta käytiin ankaraa kilpai-lua. Etenkin Saimaan avaralla jäälakeudella oli aika pitkä matka puskaan.

Pitkät kuvausreissut ja viikkokaudet hotelleissa eri puolilla Suomea toivat oman yhtenäisen keikkaelämä- yhteenkuuluvuuden. Kotimatkoilla henkilökuljetusautossa koettiin yhteinen muodonmuutos kohti tavallista elämää äiteinä ja isinä yms. nykypäivän arkihahmoina.

Tekijät: Timo Bergholm – ohjaus; Marjut Komulainen – käsikirjoitus; Veikko Mård – kuvaus; Eero Ojanen – musiikki; Heikki Häkkinen – äänisuunnittelu; Paavo Eskelinen – leikkaus

Näyttelijät: Kari Sorvali – kersantti Järn; Sulevi Peltola – Johannes; Paavo Liski – Aleksei; Niina Komsi – Liisa; Kyösti Väntänen – Sakari; Matti Oravisto, Viktor Drevitski, Paavo Pentikäinen

Osa 3:- Jäämaisema ja saari- Anttola- Mökki ext – Sipoo- Mökki int. – studio- Pappila – studio- Kartanon piha ext – Yläne- Väentupa int. – studio- Kartano int. – studio- Kartanon sauna ext. ja int. – lavastus Yläneen kartanon pihaan- Rumakuru – Mustavuori- Pelto ja lato ext. – Lenjus - Lato int. – Lenjus - Maamökki ext. ja int. – lavastus Luukkiin- Kappelin piha – Sastamala- Kappeli int. – Sastamala

Osa 4:- Kappeli ext. ja int. – Sastamala- Keväinen rantatie ja ranta – Sastamala- Talon piha – - Talo int. – studio- Saari ja kalamaja ext. – Suolikas - Kalamaja int. – studio- Maisemia – Hurissalo - Talon piha – Seurasaari - Talo int. – studio- Sotatanner – Hurissalo- Kapteeni Malmin tukikohta – Hurissalo- Ranta ja koivikko - Hurissalo

22

SIRIUKSEN VIERAAT Yle TV-1 Teatteritoimituksen elokuva 1987.

Arto Mellerin näytelmään pohjautuva balladi rappeutuneesta maalaiskylästä ja sen omalaa-tuisista ihmisistä. Kööpenhaminassa huumediilerinä toiminut Anders palaa kotiseudulleen Pohjanmaalle ja tapaa lapsuudenystävänsä, kehityksessä jälkeenjääneen Matin. Kun Siriuksen lomakylässä järjestetään paikallisen näyttelijäsuuruuden Orvo Pruunin syntymäpäiväjuhlat, alkavat menneisyyden tapahtumat purkautua.

Pääulkokuvauspaikat Pohjanmaalla. Studiolavastukset MTV:n elokuvastudiolla.

Näyttelyssä on esillä lavastusluonnoksia ja valokuvia tuotannosta.

Lavastustyöstä:

Kesällä-85 aloitimme suunnittelun. Käsikirjoitus määrittelee tapahtumapaikaksi Etelä- ja Kes-ki-Pohjanmaan rajoilla sijaitsevan tuntemattoman rämeseudun. Keskeisiä tapahtumapaikkoja ovat Siriuksen lomakylä, Kärmeshaudan rappiotila, autio tanssilava, puuhun rakennettu Sa-laseuran maja, Andersin lapsuudenkoti sekä huvila Villa Prunni. Ajatuksissamme oli kuvata ulkokuvia Pohjanmaalla tulva-aikana, ja muutenkin sitä rämeseudun tunnelmaa ajatellen tehdä veden aiheuttamia jälkiä miljöisiin ja käyttää lavastuksissa vettyneitä pintoja. Ensim-mäiset ennakkotutkimukset Pohjanmaalle tehtiin syys- ja lokakuussa -85. Loppukesällä aloi-tin myös lavastusluonnosten tekemisen, joka Siriuksen kohdalla oli poikkeuksellisen ihanaa työtä, pääsin hyvään piirtämisvauhtiin ja käsiksen tunnelma tuntui siirtyvän helposti ajatuk-sen kautta paperille. Hiili ja pastelli värilliselle ingrespaperille tuntui hyvältä yhdistelmältä.

Ensimmäisistä muistiinpanoista lähtien kuvauspaikkojen henkeen liittyi ajatus Villistä Lännes-tä Pohjanmaalla. Siriuksen lomakylän lukuisista exteriööreistä ja interiööreistä mietittiin van-hojen länkkäreiden henkisiä tiloja. Olin opintomatkalla USAssa loppuvuodesta -85 ja hankin sieltä lisäpotkua lännen meininkiin.

Tein luonnossarjaan uusia töitä ajan myötä, mm Siriuksen lomakylän ulkotilasta on kaksi eri-laista luonnosta, aikaisempi mustalle pohjalle tehty yökuva, jossa hain sitä lännenleffojen la-vastekylätyyliä. Myöhempi versio on tehty sitten, kun olimme löytäneet Kauhavalta kuvaus-paikan, pellolla olevan pohjalaisen ladon, jonka ympärille hahmottelin lomakylän exteriööriä.

Alun pitäen studioon suunniteltiin tehtäväksi päähenkilöiden Matin ja Andersin vinttihuo-neita, joitakin Kärmeshaudan ja Villa Prunnin sisätiloja sekä Salaseuran majan sisätilaa, mut-ta ennakkotutkimusten myötä löytyi käyttökelpoisia kuvauspaikkoja, ja lopulta studioon la-vastettiin Salaseuran maja, Andersin vinttitila ja Kärmeshaudan juopon isännän muuntajan yläkerrassa sijaitseva avaruustutkimushuone sekä Villa Prunnin makuuhuone.

Siriuksen lomakylä oli lavastuksellisesti suurin kokonaisuus. Ulkotilan piti esitellä lakeuden vet-tyneelle pellolle kyhätyn lomakylän. Se oli perustettu paikkaan, jossa Kärmeshaudan juoppo-lalli isäntä oli kokenut hourenäyn, jossa Siriuksesta tulleet avaruuden vieraat laskeutuivat maa-han, ottivat hänet alukseensa ja käskivät perustaa tälle paikalle lomakylän. Miljöön keskellä oli siis yksi olemassa oleva rakennus, vanha lato. Rakensimme sen ympärille lisäosia ja elementte-jä; lomakylän motellimaiset majoitustilat, kioskin, terassin ja parkkipaikat. Ladon katolle teetin ufo-teemaisen lentävä lautanen-valokyltin. Osa lomakylän rakenteista päädyttiin tekemään puutavaran säästämiseksi etualapienoismalleina, joita käytettiin kahdessa laajassa lomakylän kokokuvassa. Pienoismallien käyttö aiheutti hammastenkiristelyä kuvaustilanteessa, mutta siitä selvittiin. Arto Kaivanto on kuvannut seurantadokumentin näistä trikkikuvauksista.

Lomakylän sisällä oli käsikirjoituksen mukaan vaikka mitä; ravintola, joka lavastettiin ladon sisään ja jonka seinämaalauksiin tein kuvakertomuksen Siriuksen väen vierailusta Kärmes-haudan isännän houreissa, siellä oli Näyttämö, jossa lomakylän kuoro ja teatteriryhmä har-joittelee esitystä sekä lomakylän keittiö. Näyttämö ja keittiö lavastettiin ja kuvattiin Kellokos-ken vanhassa Juhlatalossa.

23

Toinen suuri lavastuskokonaisuus oli Kärmeshaudan rappiotila. Löysimme hienon vanhan pohjalaispihapiirin Ylistarosta joen rannalta, ja saimme kuvata siellä ulkokuvien lisäksi joita-kin sisäkuvia. Ulos joen rantaan rakensimme vanhan muuntajatornin, koska ajatuksena oli, että juoppo isäntä pyrkii uudelleen yhteyteen Siriuksen vieraiden kanssa, ja on rakentanut observatorion niin lähelle taivasta kuin Pohjanmaan lakeudella on mahdollista. Muuntajan ulkokuvia kuvattiin sekä Pohjanmaan pihapiirissä että myöhemmin Kellokoskella joen ran-nassa, sisätilat tehtiin studiolavasteissa. Pystytimme myös antennivirityksiä juoppohuuruisen avaruustutkimuksen tunnelman tehostamiseksi. Kärmeshaudan sisätiloja: Andersin vintti, siskon huone ja talon tupa kuvattiin parissa eri talossa Pohjanmaalla.

Poikien lapsuudessaan rakentama Salaseuran maja oli luku sinänsä. Käsikirjoitus kuvasi sen joentörmään pystyynkuolleeseen, yksinäiseen puuhun kyhätyksi rakennelmaksi. Majassa tapahtui useita kohtauksia, ja lopussa Matti hajotti koko kyhäelmän. Löysimme sopivan ku-vauspaikan, pystytimme sinne puun rungon, ja rakensimme majan ulkokuvia varten sellai-seksi, että lavaste kesti näyttelijöiden, valojen ja kuvaajan painon. Sisätilat, poikien lapsuuden rekvisiittoineen rakennettiin vähän isompaan kokoon MTV:n studioon.

Andersin lapsuudenkoti, jossa äitinsä Iiris Singer, kylän ompelijatar, kymmenine kissoineen asui, lavastettiin Pukkilasta löydettyyn omakotitaloon.

Autio tanssilava kuvattiin Kuivasjärven tanssilavalla, lavastustöihin kuului enimmäkseen va-laisinten ja muun rekvisiitan ripustusta, paikan sotkemista, sitten siivoamista.

Myös lukuisia muita kuvauspaikkoja Pohjanmaalta ja Helsingin ympäristöstä muokattiin ku-vauksia varten.

Se mitä ei saatu, oli kevättulvat. Pohjanmaalla oli kuivin kevät miesmuistiin.Joihinkin kohtauksiin sain toteuttaa etualalasilevylle maalattuja kuita ja pilviä.

Kuvausjaksot: Pohjanmaalla 16-26.4.1986, 7-15.5.1986 ja 5-13.6.1986. Kuvaukset MTV filmistudiolla 23-27.6.-86, kuvaukset Helsingin kuvauspaikoilla 30.6-4.7.-86 ja 11-15.8.86. Tekijät: Matti Ijäs – ohjaus; Arto Melleri ja Matti Ijäs – käsikirjoitus; Pauli Sipiläinen– kuvaus; Edward Vesala– musiikki; Paavo Eskelinen – leikkaus.

Näyttelijät: Kari Väänänen – Anders; Hannu Kivioja – Matti; Esko Salminen – Orvo Pruun, näyttelijä; Varpu Reilin – Iiris Singer; Esko Hukkanen – Aatos Kärmeshauta; Sari Mällinen – Marjuli; Riitta Havu-kainen – Angela; Sulevi Peltola – Erkki J. Untamala.

24

KAIVOKinofinlandian Oy:n tuottama pitkä elokuvatuotanto 1992.

Pekka Lehdon ohjaama ja Outi Nyytäjän sekä Marja-Leena Mikkolan käsikirjoittama Kaivo pohjautuu tositapahtumiin maatilan perheestä, jossa äiti surmaa lapsensa. Maatilan nuori emäntä Anna-Maija Laakso katoaa kahden pienen lapsensa kanssa. Hänen Ruotsista saapuva sisarensa Merja syyttää tapahtumista äitiään Taimia, joka puolestaan pitää syyllise-nä kaikkeen Anna-Maijan puolisoa Mattia.

Näyttelyssä on esillä lavastusprosessin kuvaus, lavastuksen pienoismallit, lavastusluon-noksia ja valokuvia lavastuksista ja kuvauksista. Esillä on myös kuvauksissa käytetyt lap-si-rekvisiittanuket.

Lavastustyöstä:

Elokuvatuotannon valmistelu ja suunnittelu alkoi 1988 ja tuotanto kuvattiin 1991. Alussa työs-kentelyn pohjana oli musikaalimuotoinen synopsis, jossa keskeiset tapahtumat olivat jo mu-kana, lapsensurmat, äidin katoaminen ja löytyminen, vankeus ja vapautus. Tarinan synkkää realismia oli tarkoitus käsitellä etäännyttävästi ja tyylitellysti. Etsimme ja kuvasimme runsaasti referenssikuvia, joita käsiteltiin yhteisissä tapaamisissa. Jo melko varhaisessa vaiheessa kiinnos-tuimme kokeilemaan elokuvan klassisia erikoistekniikoita. Teimme koekuvauksia ensin etuala-pienoismallin avulla, myöhemmin taustaprojisointitekniikan avulla. Tavoitteena oli irtautua naturalistisesta visuaalisesta kerronnasta ja päästä manipuloimaan realistista maisemaa kohti studionomaista pelkistystä. Katsoimme mm. F.W. Murnaun hienoa intohimoista mykkäelo-

25

kuvaa Sunrise (1927), jossa taustaprojisointien avulla on toteutettu hienoja studiolavasteen ja projisoidun kuvan yhdistelmiä. Syksyllä 1989 teimme alustavia kuvauspaikkaetsintöjä ja etualapienoismalli-tekniikan koekuvauksia. Rakennutin kotitalon pienoismalliksi ja testasim-me sitä maisemassa kameran eteen ripustettuna. 1990 toteutimme ennakkotyöskentelytuen turvin taustaprojisointi-koekuvaukset Nokian entisessä Merikaapelihallissa Helsingin Kaape-litehtaalla. 35 mm-filmin taustaprojisointilaitteisto käyttäjineen tuli Ruotsista. Koekuvausten jälkeen arvioimme tilanteen uudelleen, ja totesimme projisointitekniikan laajemman käytön tuotannossa mahdottomaksi, koska tuotanto olisi paisunut valtavaksi. Olisimme tarvinneet suuret studiotilat, huomattavan suuren budjetin ja huomattavan pitkän kuvausajan. Pari si-nänsä hienoa kuvaa ja opettavan kokemuksen kokeilut toivat.

Keväällä, kesällä ja syksyllä 1990 tehtiin paljon kuvauspaikkojen etsimistä ja muuta ennak-kosuunnittelua. Sopiva kuvauspaikka kotitilaksi löytyi alkukesästä Salon kumpuilevien joki-maisemien keskeltä Halikon Ammakosta. Suunnittelun edetessä kehittyi keskeinen ajatus siitä, että koti on koko elokuvan ajan remonttivaiheessa niin sisältä kuin ulkoakin. Tavoittee-na oli saada aikaan elämäntilanne, jossa perhe elää kovan paineen alla, uusi vauva on tullut mukaan arkeen, on tilan peltotyöt ja lehmät. Oli alusta alkaen selvää, että talon sisäkuvia ei voida eikä haluta kuvata oikealle kuvauspaikalla, vaan studiossa. Kotipihan lavastusmuutok-set alkoivat hahmottua, teimme talon ulkotilasta myös pienoismallin suunnittelun avuksi. Talo päällystettiin mustalla tuulensuojalevyllä ja ympäröitiin rakennustelineillä. Ikkunat pei-tettiin suojamuovein. Pihan muita rakennuksia maalattiin, pari huonokuntoista rakennusta purettiin, ja pihamaan ympärille sekä pihatien varteen lisättiin aitarakennelmia. Myös pari kauempana maisemassa näkyvää naapuritaloa maalattiin. Kotimiljöö elää elokuvan aikana kaikki vuodenajat, aika kuluu, ja ulkopuolen remonttia vietiin pikku hiljaa eteenpäin, kun-nes viimeisissä kohtauksissa Anna-Maijan palatessa kotiin talon seinissä on uusi laudoitus. Loppuvuonna 1990 teimme päälokaation valmistelua Ammakossa. Lavasteryhmään kuului paikallinen naapurin isäntä ja pari luottolavastemiestäni Helsingistä. Talvikuvaukset tehtiin helmikuussa 1991, jonka jälkeen valmistelimme pihan ja ympäristön kevätkuvia varten: Kai-voimme mm. kuvauksissa tarvittavan kaivon sisä- ja ulkorakenteineen pellon laitaan. Kevät-kuvat kuvattiin pääkuvauspaikalla ja muissa kuvauspaikoissa huhti-toukokuussa.

Studioon oli siis tulossa kaksi isohkoa settiä, kodin alakerta asuintiloineen ja kodin vintti-kerros, josta Anna-Maija löydetään surmien jälkeen piileskelemästä. Halikon kuvauspaikan löydyttyä aloin studiolavasteiden suunnittelun, ja samaan aikaan tuotantoyhtiö etsi sopivaa studiota, jonne lavastuksemme mahtuisivat. Koska pohjoismaista tukea oli tulossa, studioita käytiin katsomassa mm Tanskasta ja Ruotsista. Tein pohjapiirustukset Tanskan Risbyn ja Lyng-byn studioille, mutta sopimus tehtiin lopulta Svenska Filminstitutetin kanssa, jolloin sovelsin kodin pohjapiirustukset kahteen studioon Tukholmassa.

Lavastusassistenttinani oli Kati Lukka, joka piirsi työpiirustuksia ja pohjia siihen aikaan uudella työvälineellä AutoCadilla, ja kuvausten lähestyessä Kati siirtyi rekvisitöörin työhön Suomen kuvausten osalta. Kati ja lavastemaalarimme Pentti Välimaa toteuttivat kodin interiööristä pienoismallin, itse tein vinttikerroksen pienoismallin, ja myöhemmin Tukholmaan siirtyes-säni vein mallit mukanani lavasterakennuksen tueksi. Vintin malli jäi heti alkumetreillä vint-tilavasteen kattoparrun alle ja tuhoutui, mutta se oli ehtinyt jo palvella kuvaussuunnittelun apuna Suomessa.

Tukholman studioilla oli erinomainen lavastamo ja hyvät lavasterakentamisen ammattilai-set. Kävin valvomassa lavasterakennusta minkä kuvauksilta ehdin. Lavasteet rakennettiin kahteen isoon studioon, ja kolmas studio vesialtaineen oli myös käytössämme. Altaassa ku-vattiin Anna-Maijan jokiuinnin vedenalaiskuvia ja lisäksi rakennettiin kopio kaivon sisätilasta. Sitä käytettiin, kun ruotsalaisen vauvauimarin kanssa kuvattiin vauvan putoaminen kaivon sisällä. Huonekalut ja lavastustarpeisto tuotiin osittain Suomesta. Suurin osa löytyi Tukhol-man rekvisiittavuokraamoista.

26

Studiokuvausten kuluessa iltaisin ja öisin tehtiin muutoksia lavasteisiin tarinan ajan ja re-monttivaiheiden kuluessa. Studiokuvaukset olivat kesäkuussa 1991, ja sen jälkeen kuvattiin vielä hajanaisia kohtauksia Suomessa, mm. Anna-Maijan sellikohtaukset, jota varten olimme rakentaneet sellilavastuksen Halikon kevätkohtausten ajaksi autotalliin Salossa. Tavoitteena oli huonon kuvaussään sattuessa mennä kuvaamaan sinne sellikohtaukset. Ei kuitenkaan kuvattu, vaan selli purettiin ja kuljetettiin Tukholman studioille, jossa se taas pystytettiin ja kunnostettiin. Sielläkään ei ehditty kuvata kaikkea, vaan selli tuotiin takaisin Suomeen, ja muistaakseni viimeiset kuvat kuvattiin viimein MTV:n studiolla.

Tekijät:

Pekka Lehto – ohjaus; Outi Nyytäjä ja Marja-Leena Mikkola – käsikirjoitus; Esa Vuorinen – kuvaus; Marjatta Nissinen – pukusuunnittelu; Anssi Tikanmäki – musiikki; Arturas Pozdniakovas – leikkaus.

Näyttelijät:

Merja Larivaara – Anna-Maija Laakso; Auvo Vihro – Matti Laakso; Liisa-Maija Laakso-nen – Taimi; Martti Suosalo – Arvi Parikka, Katariina Kaitue – Merja; Otto Hakala – Marko Laakso; Ossi Hakala – Mika Laakso; Henriikka Salo – asianajaja; Dick Idman – rikospoliisi; Leif Lindgren – nuori laulaja; Ludowica Eklund – vanginvartija; Cris af Enehielm – huoltoaseman tyttö; ja muita näyttelijöitä.

Kotitila keväällä, luonnos

27

PILKKUJA JA PIKKUHOUSUJA Dada-filmin pitkä elokuvatuotanto 1992. Ohjaus Matti Ijäs, käsikirjoitus Ijäs ja Heikki Reivilä.

Ijäksen ”tyhjän liuskan bluesiksi” kutsuma elokuva on tarina runoilija Tanesta, jonka avioliitto on ohi, pankkitili tyhjä ja runosuoni ehtynyt. Ikääntyvä runoilija Tauno Lintunen lähtee runo-matinea-kiertueelle kohti pohjoista nuoren kollegansa Tomi Ruskon kanssa. Luomisen tuskaa ja ikäkriisiä poteva Lintunen lentää matkan aikana kukasta kukkaan, mutta ikävöi kuitenkin kustannuspäällikön luokse muuttanutta vaimoaan Kaarinaa

Lukuisia kuvauspaikkoja mm. Loviisassa, Muoniossa ja Loimaalla sekä Helsingin ympäristös-sä. Studiolavastus Fantasia-filmin studiolla Helsingissä.

Näyttelyssä on esillä kuvia luonnoksista ja lavastuksista kuvauspaikoilla.

Lavastustyöstä:

Suunnittelutyö käynnistyi 1990, jolloin tuotannon työnimenä oli ”Keinuva maa”. Elokuva ker-too kahden runoilijan vaiherikkaasta matkasta Helsingistä kohti Lapissa asuvan taiteilijan, Maestron ateljeeta. Käsikirjoituksen ja tarinan matkarakenteesta johtuen kuvauspaikkoja oli runsaasti. Lisäksi ajan kulumiseen liittyen elokuvassa on vuodenajan vaihtuminen Helsingin syksystä kohti talvea Lapissa.

28

Tein taas omaan työtapaani liittyvän luonnossarjan miljöistä, tällä kertaa ohuelle luonnospa-perille hiilellä ja pastelleilla. Käsikirjoituksen läpipiirtäminen avaa itselleni oman näkemyksen elokuvan kokonaisuudesta, kun olen silmät sirrillään ajatellut jutun visuaalisesti läpi.

Ehkä eniten työtä teetti Maestron ateljee- kokonaisuus. Maestro on monenlaista taiteellis-ta työtä tehnyt henkilö, joka pyörittää omalaatuista juopahtavaa hoviaan lappilaistalossaan. Suunnitteluvaiheessa katseltiin Palsan ja Särestöniemen elämäntapaa ja töitä, muistaakseni myös Alpo Jaakolan töitä katselin ideoita metsästäessä. Tein sarjan luonnoksia Maestron sisä- ja ulkotiloista, ja samalla etsiskeltiin kuvauspaikkoja. Löysimme Yli-Muoniosta hyvän vanhan talon ja pihamaan, jonka ulko- ja sisätiloja saimme käyttää kuvaustilana.

Talon pihaan aloin suunnitella Maestron eri vaiheissa olevia veistoksenraatoja, käsikirjoituk-sessa joissakin kohtauksissa pihamaalla työstetään hitsaamalla romuraudasta isoa lintuaihet-ta. Sen rungon teetin Muoniossa metallimiehellä, muut veistokset tehtiin Helsingissä. Sain hyvän ryhmän tekijöitä. Tarja Väätänen ja Pentti Välimaa toteuttivat isoja, romuluisia veistok-sia, jotka paloiteltiin ja rahdattiin kuvauspaikalle pohjoiseen. Yli-Muonion taloon lavastimme pari huonetta. Myöhemmin Fantasiafilmin studioon rakensimme vinttihuoneen, jossa runoi-lijat yöpyivät lapinmatkallaan.

Varsinaiset Maestron ateljeetilat eivät mahtuneet Yli-Muonion taloon, joten jouduimme yh-distämään ateljeekokonaisuuteen vielä yhden kuvauspaikan. Olimme käyneet ennakkotut-kimuksella Alpo Jaakolan veistospuistossa ja ateljeessa Loimaalla, ja saimme Jaakolalta luvan käyttää ja muokata hänen ateljeetaan kuvaustilaksi. Ryhmä lavastustaiteen opiskelijoita te-ki kanssani isoja ekspressiivisiä kuvia ja muuta rekvisiittaa, jolla muutettiin Jaakolan ateljee Maestron ateljeeksi. Ijäs sai myös houkuteltua Jaakolan Maestron rooliin, joka oli puudutta-va mutta helppo. Kun runoilijat saapuvat Maestron taloon, itse Maestro on ollut kuolleena jo jonkin aikaa ja hoviväki on nostanut ruumiin vanhaan puuveneeseen pukeille ateljeen kes-kelle. Maestroa pidetään jääkimpaleiden avulla jonkinlaisessa kunnossa. Alpo Jaakola pöt-kötteli sulavien jäiden keskellä roolityönsä läpi.

Tekijät:

Matti Ijäs– ohjaus; Ijäs ja Heikki Reivilä – käsikirjoitus; Kari Sohlberg – kuvaus Merja Väisänen – pukusuunnittelu; Raoul Björkrnheim – musiikki; Irma Taina – leikkaus.

Näyttelijät:

Paavo Pentikäinen – Tauno Lintunen, runoilija; Mikko Reitala – Tomi Rusko, runoilija; Liisa Mustonen – Virve, runotyttö; Kristiina Elstelä – Eveliina; Irma Junnilainen – Vackra-Anneli; Aake Kalliala - Eveliinan veli; Marja Packalen – Kaarina; Pirkka-Pekka Petelius – Näremäki; Mart-ti Kaukanen – Eveliinan toinen veli; Esko Hukkanen – Romponen; Risto Tuorila – kustannus-päällikkö Kuronen; Mirja Pyykkö – haastattelija; Elvi Saarnio – vanha rouva; Tauno Lehtihal-mes – vanhan rouvan aviomies; Martti Kainulainen – muiluttaja; Paavo Rehula – muiluttaja; Satu Silvo – vamppi; Alpo Jaakola – Maestro.

29

IDAN JENGIYle TV-1 Teatteritoimituksen näyttelijöiden vanhainkotiin sijoittuva surumielinen komedia-sarja 1993. Ohjaus Timo Bergholm, käsikirjoitus Marjut Komulainen. Tuotanto toimi myös la-vastaja-opiskelijoiden opetustuotantona 1992-93.

Näyttelyssä on esillä joitakin lavastusluonnoksia, kuvia studiolavastuksista, studion pohjapii-rustus sekä kuvia lavastuksen 3D-digimallista.

Tuotanto käynnistyi työnimellä ”Näyttelijöiden vanhainkoti”, joka kuvaakin tuotantoa ja sen lavastusta konkreettisemmin kuin lopullinen nimi.

Marjut Komulaisen käsikirjoitus avasi lavastuksellisesti kiinnostavan maailman, joka oli teat-terin ja TV-elokuvan välimaastossa: tarina vanhoista näyttelijäkonkareista, jotka asuvat yh-teisessä isossa kaupunkihuoneistossa. Jokaisella oma makuuhuoneensa, mutta osa tiloista on yhteiskäytössä.

Lavastuksen keskeisenä ajatuksena oli rakentaa maailmasta teatterin takatilojen ja lavasteva-rastojen henkinen. Valitsin kuvitteelliseksi sijainniksi ja arkkitehtuuriksi Helsingin Pohjoisran-nassa sijaitsevan vanhan kerrostalon yläkerroksessa olevan huoneiston. Kävimme valokuvaa-jan kanssa jossakin Pohjoisrannan talossa soittamassa ovikelloa, ja pääsimmekin kuvaamaan studioon ikkunoiden taakse tarvittavia maisemakuvia.

Toimin ennakkosuunnittelun aikoihin Taideteollisen Korkeakoulun elokuva- ja tv-lavastuk-sen apulaisprofessorina, ja kytkin tuotannon eräänlaiseksi opetusprojektiksi, osaksi opetus-ta. Noin 5-6 hengen opiskelijaryhmä oli mukana tuotantokokouksissa ja ohjaajan sekä ku-vaajan kanssa käydyissä palavereissa. Teimme opiskelijoiden kanssa lavastuksen ideointia ja ennakko-suunnittelua. Yksi opiskelijoista oli Markku Hernetkoski, loistava piirtäjä, joka piirsi käsikirjoituksesta sarjakuvanomaisen kuvakertomuksen, eräänlaisen sovelletun storyboar-

30

din. Muiden opiskelijoiden kesken jaoimme roolihenkilöt niin, että kukin opiskelija valmisteli ja ideoi kanssani kyseisen roolihenkilön huonetta. Yksi opiskelijoista, Riikka Kytönen, joka jo tuolloin oli kiinnostunut digitaalisesta mallinnuksesta, rakensi studiolavastuksen 3D-malliksi. Malli myös animoitiin, kokeilimme kameran liikkeitä ja lavasteen toimimista kuvissa digitaa-lisen mallin kanssa. Tätä digitaalista animoitua mallia kävin esittelemässä ”Digimedia”-semi-naarissa Genevessä pari vuotta myöhemmin.

Tuotantoa varten oli varattu MTV:n filmihalli, joka tulikin hyödynnettyä viimeistä nurkkaa myöten. Studiossa oli myös allas, johon rakennettiin lattiatasosta alaspäin menevä osa por-taikkoa sekä pihakuilu, joka näkyi joidenkin ikkunoiden takana.Lavastus oli jaettu kahteen erityyppiseen tila-ajatteluun: osa huoneistosta oli ”yleisiä tiloja”: porraskäytävä, eteishalli ja käytävä, ruokasali, tornihuone ja keittiö. Sitten olivat asukkaiden ”omat tilat”, joita suunnittelimme osittain yhdessä näyttelijöiden kanssa. Tämä olikin hieno kokemus sekä itselleni että opiskelijoille. Kokeneiden näyttelijöiden kanssa keskustellessa mietittiin rooleja, niiden historiaa ja sitä, miten saisimme näitä tuettua lavastuksen avulla.

Eeva-Kaarina Volasen kanssa kehittelimme ideaa, jonka mukaan roolihenkilö Iida oli sala-syöppö. Hänen huoneensa oli sijoitettuna keittiön viereen, ja teimme huoneesta kevyesti ja äänettömästi avattavan liukuoven, jonka sai auki suoraan jääkaapille Iidan sängystä. Se oli yösyöpön toiveiden täyttymys. Idan ikkunasta teimme näkökulman pihakuilun toiselle puo-lelle suoraan Kalevin ikkunaan, heillä kun oli ehkä romanssinpoikanen. Lavastuksen keskelle rakennettu pihakuilu antoi mahdollisuuden käyttää lavastusta osittain vastapäisten huonei-den ikkunanäkyminä.

Lavasteen ikkunoiden taustaratkaisuina käytettiin fotostaatteja, isoja valokuvasuurennoksia, ja joidenkin ikkunoiden takana parvekerakennelmia. Osa ikkunanäkymistä jouduttiin tilan-puutteen vuoksi toteuttamaan vaalealle valotaustalla ja ikkunaverhoiluin. Ehkä parhaiten ikkunanäkymä-illuusio saatiin toimimaan niissä näkymissä, joissa voitiin hyödyntää lavaste-rakennetta yhdistettynä fotostaattiin. Lavastuksen erinomainen viimeistely, pintakäsittely ja patinointi olivat enimmäkseen TV-1:n taitavan lavastemaalarin Pentti Välimaan toteuttamat.

Tekijät:

Timo Bergholm – ohjaus, Marjut Komulainen -käsikirjoitus, kuvaaja - Klaus Relander

Näyttelijät:

Eeva-Kaarina Volanen – Saara, Ritva Ahonen – Viivi, Pentti Siimes – Kalevi, Birgitta Ulfsson – Irma, Seela Sella – Ida, Esko Nikkari – Lauri, Paavo Pentikäinen – ujo kalastaja, Marjut Komulainen – toimittaja

31

SEASICK-MERISAIRAS Villealfa Filmproductions Oy:n tuottama, Veikko Aaltosen ohjaama ja Iiro Küttnerin käsikirjoit-tama Seasick on kansainvälisenä yhteistuotantona toteutettu ihmissuhdedraama ja toimin-taelokuva. Myrkkylastia kuljettavan rahtialus Pandoran miehistö ajautuu valtataisteluun, kun ylikonemestari Mantzin ampuma laukaus räjäyttää rahtialusta lähestyvän ympäristöaktivis-tien veneen. Eloonjäänyt aktivisti Elena Polakov suututtaa mielipiteillään myrkkylastin hävit-tämistä suunnittelevan kapteeni Belgerin, joka puolestaan saa vastaansa perämies Jensenin. Elokuvaan tarvittavat rahtilaivan sisätilat lavastettiin teollisuushalliin Itävantaalle. Ulkokuva-uspaikkoja Suomessa ja Maltalla.

Näyttelyssä on esillä lavastusluonnoksia ja studiolavastuksen työ- ja pohjapiirustuksia.

Lavastustyöstä:

Seasick-Merisairas- elokuvan ennakkosuunnittelu ja tuotanto sijoittuivat tiiviiseen työjaksoon 1994. Kevään kuluessa tein luonnossarjan päämiljööstä, rahtilaivan sisätiloista. Teimme en-nakkotutkimuksia rahtilaivoille, kuvasin laivojen tiloja runsaasti muistiin ja lavastussuunnitte-lun tueksi. Alusta alkaen tuntui selvältä, että laivan sisätilat on rakennettava studiolavasteik-si monestakin syystä: oikeat sisätilat ovat toivottoman ahtaita, vaikeasti valaistavia ja laivat ovat pääosin reissussa jatkuvasti. Vanha rahtilaiva elokuvan maailmana tuntui herkulliselta ja kiinnostavalta: laivan materiaalit, rauta, öljy, suolavesi, koneet ja varsinkin laivan muodot, kaarevat seinät ja tilojen vaihtelevat korkeudet sekä näkymät tilasta toiseen innostivat ja va-

32

pauttivat suunnittelutyössä. Piirsin kesän aikana vapaamuotoiset työpiirustukset rakennet-tavista tiloista ja sommittelin erilaisia pohjavaihtoehtoja.

Etsimme vaihtoehtoja studiotilaksi ja kävimme tutkimassa useita teollisuustiloja ja isoja va-rastoja. Sopiva halli löytyi Itä-Vantaalta Hakkilasta. Hallin koko oli n. 21 x 72 metriä. Sinne mahtui hyvin koko tarvittava laivan maailma. Lavastusassistenttini Marjaana Rantama ko-lusi romuliikkeitä ja telakoita metsästäen laivan ikkunoita, ovia ja muuta oikeaa materiaalia. Koska olin muiden töideni takia voinut sitoutua ainoastaan studiolavastuskokonaisuuden suunnitteluun, ryhmään saatiin toiseksi lavastajaksi Mark Lavis, joka tuli mukaan lavastera-kennuksen alkaessa ja joka vastasi kuvausjaksoista Suomessa ja myöhemmin Maltalla, jossa kuvattiin mm. laivan ulkokuvat.

Lavasterakennus studioon tehtiin 1.7-15.8.94. Sen jälkeen ulkokuvaukset tapahtuivat Maltal-la ahvenanmaalaiselta yhtiöltä vuokratulla rahtilaivalla. Sisäkuvauksia varten kuvausryhmä palasi Suomeen ja laivan interiöörit kuvattiin Hakkilassa. Kuvauspäiviä kertyi kaikkiaan 45.

Elokuvan lavastuksesta ja puvustuksesta vastanneet Anu Maja, Anna Aromaa ja Tiina Kaukanen kokosivat jo kesällä 1995 työstään näyttelyn helsinkiläiseen Galleria Jangvaan, mutta itse elokuvan ensi-ilta venyi aina huhtikuulle 1996 asti.

Tekijät: Veikko Aaltonen – ohjaus; Iiro Kuttner – käsikirjoitus; Olavi Tuomi– kuvaus; Tiina Kaukanen ja Anna Aromaa – pukusuunnittelu; Veikko Aaltonen ja Kimmo Taavila – leikkaus; Mauri Sumen - musiikki

Näyttelijät: Bob Peck – Belger, kapteeni; Peter Firth – Jensen, ensimmäinen perämies; Matti Onnis-maa – Pavic, toinen perämies; Giles Thomas – Melik, kolmas perämies; Katrin Cartlidge – Polakov, ympäristöaktivisti; Johan Castle - Mantz, ylikonemestari; Ilari Johansson - Perez, radisti; Richard Kill - Giles, matruusi; Frank Boyle - Etkind, matruusi; Mikael Kerimov – Barnier, laivalääkäri; Sheila Gish – Shaffer, radiotoimittaja; John Bardon – Forget, puo-su; Claire Benedict – Saba, laivakokki; Antti Reini – Silenzi, konemestari; Juuso Hirvikan-gas – Turtola, matruusi; Markku Peltola – matruusi; Timothy Pressley – matruusi; Andrew Tabone – matruusi; Clarke Peters – Pounds, radiotoimittaja; Jonathan Hutchings – Rawlings, merirosvoradion toimittaja; ja useita muita näyttelijöitä.

Belgerin hytti, luonnos

33

ANU MAJA CURRICULUM VITAEMaja, Anu Kristiina (s. Voutilainen) s. 5.6.1952 Tampereella

Koulutus

- Ylioppilastutkinto Tampereen Tyttölyseo -72 - Taideteollinen Korkeakoulu 72-76, lavastustaiteen loppututkinto- Teatterikorkeakoulu täydennyskoulutuskurssi TK-13, -81- TV-1 CAD-koulutus 88-90- Aoyama Computer Graphics School Melon, Tokyo, Tietokoneanimaatio -kurssi -90- UCLA Extension, Los Angeles täydennyskoulutuskurssit: Mastering the storytelling

sketch ja Set decoration for film and television -98- Taideteollinen Korkeakoulu Photoshop-kuvankäsittelykurssi -99- TeMe, Digitaalinen luonnostelukurssi, 2016

Taiteellinen toiminta

Yleisradio TV 1: - Lavastajana 1976-2016. Poissa v.87-88, 91-93, 94-97 ja 2008-2014. - Lavastussuunnittelun päällikkönä 1998-2003.- Eläkkeelle Ylen Designista 1.8.2016.

Tärkeimmät työt

- Epävalta (ohj. Lauri Törhönen) -75- Kalastaja ja hänen eukkonsa (ohj. Pentti Riuttu) -77- Dagarna genom kattens öga (ohj. Lars G.Thelestamm)-78- Suomeen vai kämpille (ohj. Lauri Törhönen) -78- Pietarin miilu (ohj. Seppo Seppälä ja Erkki Pohjanheimo) -79- Vuosisadan rakkaustarina (ohj. Katariina Lahti) -79- Martinin rikos (ohj. Timo Bergholm) -80- Kehvelit (ohj. Matti Ijäs) – 81- Pohjalla (ohj. Timo Bergholm) -81- Yhdeksän miestä Ratakadulle (ohj. Marjatta Cronvall)-82- Älköön silmäteräsi levätkö (ohj. Timo Bergholm) -82- Minä, siili ja trumpetti (ohj. Matti Ijäs) -82- Ivanov (ohj. Sakari Puurunen) -83- Umpikuja (ohj. Heikki Pursiainen) -83- Painija (ohj. Matti Ijäs) -84- Tohvelisankarin rouva (ohj. Kaija Viinikainen) -84- Kuutamoprinssi (ohj. Timo Bergholm) -85- Baby Love (ohj. Kari Paljakka) -85- Siriuksen vieraat (ohj. Matti Ijäs) -86- Dunckerin kersantti (ohj. Timo Bergholm) -87- Axel (ohj. Anssi Blomstedt) -89- Where is The Big North (ohj. Hannu Kahakorpi) -90- Idan jengi (ohj. Timo Bergholm) -93- Kesäyön unelma (ohj. Veli-Matti Saikkonen) -94- Maa jossa kuolemaa ei ole (ohj. Kalle Holmberg) -94 - Kallion kuningas (ohj. Sulevi Peltola) –97 - Vuoden viimeinen kesä (ohj. Veli-Matti Saikkonen)-98 - Sotamies Jokisen vihkiloma (ohj. Veli-Matti Saikkonen) -99 - Seitsemän-draamasarja (ohj. Ilkka Vanne) -2000

34

- Sano Oili vaan (ohj. Veli-Matti Saikkonen) -2000 - Aita (ohj. Matti Ijäs) -2001 - Valtapeliä (ohj. Veli-Matti Saikkonen) –2001 - Kylmä muuri (ohj. Timo Bergholm) –2002 - Tähtikeinu (ohj. Veli-Matti Saikkonen) -2002 - Enkeli tulessa (ohj. Tuija-Maija Niskanen) -2003 - Ullakkokomppania-draamasarja (ohj. Kirsti Tulonen-Seppänen 2004-2005 - Piilopaikka kahdelle (ohj. Arto Koskinen) -05 - Varpuset (ohj. Heidi Köngäs) -05 - Konepajan sielunmessu (ohj. Hannu Kamppila) -06 - Poikkeustila-draamasarja (ohj. Saara Saarela ja Kimmo Taavila) -06 - Rakkauden nälkä (ohj. Juha Lehtola) 2006-2007 - Katve (ohj. Matti Ijäs) 2007 - Orkesteri – The Everlast (Ohj. Matti Ijäs) 2014 - Rakkaus ja laki, kolme elokuvaa (ohj. Matti Ijäs ja Juha Lehtola) 2015-16

Vierailulavastuksia teatteriin

Helsingin Kaupunginteatteri- Eros ja Psykhe -76- Ei lempi leikin vuoksi -80Intimiteatteri - Nuorempi veli -85Kivijuhlat - Kullervo -2005

Elokuvalavastukset

- Palava Enkeli (ohj. Lauri Törhönen) -83- Kaivo (ohj. Pekka Lehto) -92 - Pilkkuja ja pikkuhousuja (ohj. Matti Ijäs) -92 - Seasick (ohj. Veikko Aaltonen) -94 - Väärät juuret (ohj. Saara Saarela) 2009- Me Rosvolat (ohj. Marjut Komulainen) 2014

Opetustyö

Taideteollinen korkeakoulu - tuntiopettaja – 84 alkaen - elokuva- ja TV-lavastuksen lehtori 87-88 - lavastustaiteen laitoksen johtaja v.91-94- apulaisprofessori v. 91 – 98, professori v. -98- vararehtori 94-97- tuntiopettajana 98-2006 - elokuva- ja TV-lavastuksen professori 2008-2014 - lavastustaiteen koulutusohjelmajohtaja 2009-2014Yleisradio, TV 1 ja TV 2- luentoja vuosittain TAIK koulutuskeskus- lavastajien täydennyskoulutuskurssin johtaja -88- luentoja eri kursseilla Rovaniemen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos- luennoitsija -92Tampereen taide- ja viestintäoppilaitos- luennoitsija 1993 – 2006 lähes vuosittain

35

International Conference on Special Techniques of Film and TV Design - kansainvälisen konferenssin pääkoordinaattori -94Zürich Art University (Züricher Hochschule der Künste) 2014 - Visiting Professor, “Studio set design” course

Muu taiteellinen toiminta

- Skenografianäyttely ILLUUSIO v.-86, näyttelyn pääsuunnittelija- Oma lavastusnäyttely KAKSI ELOKUVAA v.-92 Teatterimuseossa- Produktiokohtaisia näyttelyitä Yleisradiossa ja Taideteollisessa korkeakoulussa - Osallistuminen kutsuttuna JASTA (Japanin teatteri- ja TV-lavastajien liitto) vuosinäyt- telyyn Tokiossa -95 ja -97- MERISAIRAS-SEASICK, näyttely elokuvan lavastussuunnittelusta -95, Galleria Jangva- MTV-Akatemia, Studia Generalia -luento televisioon, aiheena elokuvalavastus -95- Hiljaisuus-kamerat-käy! Teatterimuseon näyttelyn pääsuunnittelija 2005

Stipendit ja palkinnot

- Pohjoismainen nuorten kulttuurimaaottelu -76, ensimmäinen sija grafiikan sarjassa- Radio- ja TV-opetuksen kehittämisrahaston kunniamaininta Siriuksen vieraat -lavastuk- sesta -88- Valtion yksivuotinen taiteilija-apuraha -91- Suomen Valkoisen Ruusun Ritarimerkki 2015

Siriuksen vieraat; lomakylän näyttämö, luonnos

KANSALLISEN AUDIOVISUAALINEN INSTITUUTTISörnäisten rantatie 25 A,

00500 Helsinki

www.kavi.fi • 02953 3800

Painija, aseman sisätila Kuutamoprinssi, linna yöllä

Pohjalla, sininen huone

Seasick – merisairas, laivan selli Kaivo, Taimin huone