Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lehti

3 / l o k a k u u 20 01

Teemana ensihoito

Halikon sairaala 75 vuotta

Potilastiedot biteiksi

Ihokirurgiaa ilman veistä

Huomio hygieniaan

Budjetti lupaa hyvää

t i d s k r i f t f ö r s a m k o m m u n e n f ö r E g e n t l i g a F i n l a n d s s j u k v å r d s d i s t r i k t

112HÄLYTYS

2

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Lokakuun alussa sosiaali- ja terveysmi-nisteriö nimitti viisi työryhmää valmis-telemaan toimenpiteitä, joille on yhtei-sesti asetettu kunnianhimoiseksi tavoit-teeksi pelastaa maamme terveydenhuol-to. Arvostamani maaherra Heikki Koski otti reippaasti kantaa tähän projektiin puheessaan Halikon sairaalan 75-vuotis-juhlassa 31.8.2001. Hän totesi, että ter-veydenhuolto ei juuri nyt kaipaa uusia projekteja, vaan lisää resursseja. Seurat-tuani varsin tiiviisti viime vuosien valta-kunnallista terveyspolitiikkaa yhdyn hä-nen arvioonsa.

Vuonna 1997 aloittivat ministeriö ja Kuntaliitto yhteisen terveydenhuollon kehittämisprojektin, jonka alkuvaiheessa neljä selvitysmiestä analysoi perusteelli-sesti koko maamme terveydenhuollon. He tekivät yli 100 konkreettista kehit-tämisehdotusta. Nämä tiivistettiin noin 40 toimenpiteeksi, joita ryhdyttiin alu-eellisesti toteuttamaan Terveydenhuolto 2000-luvulle -hankkeen nimellä. Tämä toimeenpanoprojekti jatkuu vielä kulu-van vuoden loppuun.

Mainitun hankkeen rinnalla on jul-kaistu tuore kansanterveyden edistämis-ohjelma Terveys 2015. Keväällä julkis-tettiin sosiaali- ja terveysministeriön uusi strategia seuraavaksi 10 vuodeksi. Kaksi vuotta sitten hyväksyi Valtioneuvosto vuosiksi 2000-2003 uudentyyppisen so-siaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toi-mintaohjelman. Mielenterveystyön ke-hittämistä varten on vahvistettu Miele-käs elämä -ohjelma. Työterveyshuoltola-kia uudistetaan parhaillaan.

Tässä olen maininnut vain osan erilaisista valtakunnallisista hankkeista. Mihin siis tarvitaan jälleen uutta projek-tia? Oma vastaukseni on seuraava.

Terveyspolitiikka on noussut ns. ras-kaan sarjan politiikaksi. Sillä voitetaan tai hävitään vaaleja. Ruotsin vaaleissa

kaksi vuotta sitten ja Iso-Britannian vaa-leissa viime keväänä terveydenhuolto oli tärkein vaaliteema. Suomessa on EVA tänä vuonna tutkinut kansalaisten mie-lialoja ja ylivoimaisesti tärkeimmäksi julkisten palvelujen kysymykseksi nousi terveydenhuolto.

Vastuuntuntoinen poliitikko ei voi olla välittämättä kansalaisten tunnoista. Eduskuntavaaleihin on aikaa 16 kuu-kautta. Peruspalveluministeri Soininvaa-ra vaihtuu sovitulla tavalla viiden kuu-kauden kuluttua RKP:n Eva Biaudetiksi. On kiire tehdä jotain.

On myös todellisia ongelmia, joita lukuisat edelliset projektit eivät kyenneet ratkaisemaan. Pahin niistä on lääkäriva-jaus ja sen vanavedessä kasvava hoitaja-pula. Vuonna 1993 tehtiin lääkärikou-lutukseen leikkaukset, jotka perustuivat jälkikäteen arvioiden täydellisiin virhe-laskelmiin. Niistä on turha syyttää Lää-käriliittoa, jolla oli mainitussa lasken-tatyöryhmässä yksi edustaja kymmenes-tä . Kuntaliiton oman arvion mukaan ei maassamme tultaisi koskaan tarvitse-maan enempää lääkärivirkoja kuin tuo-na vuonna Suomessa oli. Sen jälkeen kunnat ovat perustaneet yli 2000 uutta lääkärivirkaa, joihin nyt on vaikea saada tekijöitä . Yksityissektori on laajentunut ja eläkkeelle siirtymä on ollut arvioitua suurempi.

Toinen paha ongelma on kuntien eriarvoistunut asema mm. yhteisövero-tulojen heilutellessa kuntataloutta. On vaikea ylläpitää kestävää rahoituspohjaa maakunnallisessa sairaanhoitopiirissä , kun yhden kunnan verotulot kasvavat 35 prosenttia ja toisen alenevat 20 prosent-tia edellisestä vuodesta. Tarvitaan alu-eellinen tasausjärjestelmä , joka eliminoi tällaiset verotulojen vaihtelusta ja vuosit-tain satunnaisesti esiintyvistä vakavista sairauksista johtuvat heilahdukset.

Kolmas ongelma on kansalaisten terveydenhuoltotarpeisiin nähden liian niukka julkinen rahoitus. Tässä kolme tärkeintä valtakunnallisesti ratkaistavaa asiaa. Jos kansallinen terveysprojekti pystyy niihin, on se lunastanut paikkan-sa.

Luulen kuitenkin, että päävastuu on-gelmien ratkaisemiseksi jää - kuten ai-kaisemminkin - maakunnallisten ja pai-kallisten toimijoiden vastuulle. Tarvi-taan siis maakunnallinen terveydenhuol-lon pelastamisprojekti.

Sortumatta yltiöoptimismiin uskal-lan väittää , että ensimmäinen ja tärkeä askel on jo otettu. Sairaanhoitopiirimme vuoden 2002 talousarvio on laadittu vii-me vuosia realistisemmaksi, mikä mer-kitsee samalla kuntaosuuksien tuntuvaa kasvua. Puolet tästä kasvusta johtuu lää-kärilakon vaikutuksista ja kahden edel-lisen vuoden alijäämäisyydestä , mutta toinen puoli on reaalista lisäystä sisältä-en mm. yli 80 uutta virkaa, joista osa tosin vasta syksyllä 2002.

Riskejäkin talousarvioon sisältyy. Lääke- ja tarvikehankintoihin on varau-duttu hyvin pienin kasvuprosentein. Ta-lousarviota varten joudutaan nyt otta-maan lainaa, jonka korot ja lyhennykset heikentävät lähivuosien kehittämismah-dollisuuksia. Näistä riskeistä huolimatta kyseessä on melkoinen maakunnallisen erikoissairaanhoidon ponnistus uudelle tasolle. Tämä tulee näkymään palvelun parantumisena monilla erikoisaloilla. Lääkärivajausta on myös meillä Varsi-nais-Suomessa ja pulaa hoitotyön tietty-jen alojen erityisosaajista.

Olemme kuitenkin vielä - kiitos yli-opiston ja ammattikorkeakoulun - pal-jon paremmassa asemassa kuin moni muu sairaanhoitopiiri. Arkisen puurta-misen lomassa on hyvä havaita myös nä-mä positiiviset seikat.

Terveydenhuollonpelastusprojekti

3

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Räddningsprojektet för hälsovården

A k i L i n d é n

S a i r aa n h o i t o p i i r i n j o h t aja

D i r e k t ö r f ö r s j u k v å rd s d i s t r i k t e t

I början av oktober tillsatte social- och hälsovårdsministeriet fem arbetsgrupper för att förbereda åtgärder, för vilka man som ett ambitiöst gemensamt mål upp-ställt att rädda vårt lands hälsovård. Den av mig uppskattade landshövdingen Heikki Koski tog frejdigt ställning till det här projektet vid sitt tal på Halikko sjukhus 75-årsfest den 31.8.2001. Han fastslog, att hälsovården just nu inte be-höver nya projekt, utan större resurser. Efter att de senaste åren på rätt nära håll följt med den nationella hälsopolitiken håller jag med honom i hans bedömning.

År 1997 inledde ministeriet och Kommunförbundet ett gemensamt pro-jekt för att utveckla hälsovården, där i begynnelseskedet fyra utredningsmän noggrant analyserade hela vårt lands häl-sovård. De lade fram över 100 konkreta utvecklingsförslag. Dessa koncentrerades till ca 40 åtgärder, som man började för-verkliga regionalt under projektnamnet Hälsovård för 2000-talet. Det här verk-ställighetsprojektet fortsätter ända till slutet av innevarande år.

Förutom nämnda projekt har för främjandet av folkhälsan publicerats det färska projektet Hälsa 2015. På våren presenterades social- och hälsovårdsmi-nisteriets nya strategi för de kommande 10 åren. För två år sedan godkände stats-rådet ett nytt slag av mål- och verksam-hetsprogram för social- och hälsovården

åren 2000 - 2003. För att utveckla men-talvården har man fastställt programmet Mielekäs elämä (Ett meningsfullt liv). Som bäst förnyas lagen om företagshäl-sovård.

Jag har här nämnt bara en del av de olika riksomfattande projekten. Var-för behövs då ännu ett nytt projekt? Mitt svar är följande.

Hälsovårdspolitiken har blivit en för-sta rangens fråga i politiken. Med den kan man vinna eller förlora val. I de svenska valen för två år sedan och i vårens val i Storbritannien var hälsovår-den det viktigaste valtemat. I Finland har Näringslivets delegation (EVA) un-dersökt medborgarnas åsikter och av de offentliga tjänsterna var frågan om häl-sovården den överlägset viktigaste.

En ansvarskännande politiker kan inte nonchalera medborgarnas känslor. Det är 16 månader till riksdagsvalen. Enligt överenskommelse avgår omsorgs-minister Soininvaara om fem månader

och SFP:s Eva Biaudet träder till. Det är bråttom att få något gjort.

Det fi nns också verkliga problem, som de talrika föregående projekten inte förmått lösa. Det svåraste är läkarbristen och den i dess kölvatten växande skötar-bristen. År 1993 gjordes i läkarutbild-ningen nedskärningar, som i efterhand betraktat grundade sig på helt felaktiga beräkningar. Det är onödigt att beskylla Läkarförbundet för detta, eftersom för-bundet i nämnda redovisningsarbets-grupp hade en representant av tio. Enligt Kommunförbundets egen uppskattning skulle man i vårt land aldrig komma att behöva fl era tjänster för läkare än det då fanns i Finland. Efter detta har kom-munerna inrättat över 2.000 nya tjänster för läkare, som man nu har svårt att få besatta. Den privata sektorn har blivit större och fl era än beräknat har gått i pension.

Ett annat svårt problem är den större ojämlikheten mellan kommunerna, då bl.a inkomsterna från samfundsbeskatt-ningen sätter den kommunala ekonomin i gungning. Det är svårt att upprätthålla ett hållbart fi nansieringsbotten i de re-gionala sjukvårdsdistrikten, då skattein-komsterna i en kommun ökar med 35 procent och i en annan sjunker med 20 procent jämfört med föregående år. Det behövs ett regionalt utjämningssystem som eliminerar sådana här växlingar i

skatteinkomsterna och de årliga slump-mässiga variationerna som beror på all-varliga sjukdomar.

Ett tredje problem är den med hän-syn till medborgarnas hälsovårdbehov alltför njugga offentliga fi nansieringen. Här är de tre viktigaste frågorna som måste lösas på riksnivå. Om det natio-nella hälsoprojektet lyckas med detta, så har det gjort skäl för sig.

Jag tror i alla fall, att huvudansvaret för att lösa problemen - liksom tidigare - faller på de regionala och lokala aktö-rernas ansvar. Det behövs alltså ett regio-nalt projekt för att rädda hälsovården.

Utan att hemfalla till överdriven op-timism vågar jag påstå, att det första vik-tiga steget redan tagits. Vårt sjukvårds-distrikts budget för år 2002 har gjorts upp mera realistiskt än tidigare år, vilket samtidigt innebär en kännbar ökning av kommunernas andelar. Hälften av den här ökningen beror på effekterna av lä-karstrejken och underskotten från de två

föregående åren, men den andra hälften är en reell ökning och innehåller bl.a. över 80 nya tjänster, av vilka i alla fall en del först hösten 2002.

I budgeten ingår också riskfaktorer. Vid anskaffning av läkemedel och för-nödenheter har man berett sig på en mycket liten ökningsprocent. Man blir nu tvungen att ta lån för budgeten, rän-torna och amorteringarna på dessa för- svagar möjligheterna till utveckling un-der de närmaste åren. Trots de här ris-kerna är det fråga om en ansenlig regio-nal kraftansträngning att föra upp spe-cialsjukvården på en ny nivå. Det här kommer att märkas i form av en för-bättring av servicen inom många spe-cialiteter. Också hos oss i Egentliga Fin-land förekommer en brist på läkare och en efterfrågan på specialutbildad perso-nal inom vissa områden av vårdarbetet.

Vi är i alla fall ännu - tack vare universitetet och yrkeshögskolan - i en mycket bättre situation än många andra sjukvårdsdistrikt. Vid sidan av det var- dagliga knogandet kan det vara skäl att notera också de här positiva faktorerna

4

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti toimenpiteisiinsä nähden mitään sanan-

valtaa. Lääkehoito nykyisessä muodos-saan alkoi vasta 1950-luvun alussa ja psykiatrinen avohoitokin alkoi tällä alu-eella vasta vuonna 1956.

Vaikka kehitys noista alkuajoista on ollut huimaa, tarvitaan edelleen myös yhteiskunnallista kontrollia luo-maan hoidolle laatuvaatimuksia ja yh-tenäistämään hoitokäytäntöjä . Potilas-asiamies huolehtii omalta osaltaan po-tilaan oikeuksista, samoin lainlaatijat seuraavat tarkkaan psykiatrisen potilaan oikeuksien asianmukaista toteuttamista.

Sairaanhoito on muodostunut lyhy-eksi välivaiheeksi hoitoprosessissa ja jat-kohoito toteutetaan ja suunnitellaan yh-dessä potilaan ja hänen omaistensa kans-sa. Osastohoito on kuitenkin edelleenkin kolaus itsetunnolle, puhutaanpa sitten vaikka somaattisten sairauksien hoidos-ta, saatikka sitten, kun puhutaan henki-sen kestokyvyn murtumisesta.

Luottamuksellisen suhteen synty hoi-taviin henkilöihin on edelleen olennai-nen osa paranemiseen johtavaa prosessia, Paavo Risu totesi.

E s a H a l s i n a h o j a

T im o U u s i p aav a l n i e m i, k u v a t

Halikon sairaala vietti 75-vuotisjuhliaan

elokuun viimeisinä päivinä. Ensin pidettiin

potilaille ja heidän omaisilleen suunnattu

juhlapäivä. Seuraavana päivänä sairaalan

vuosijuhlaa viettivät henkilökunta ja muut

kutsuvieraat. Korkealaatuisen musiikki- ja

näytelmäohjelman lomassa kuultiin puhei-

ta ja jaettiin ansiomerkkejä talossa pit-

kään palvelleille. Varsinaisen juhlapuheen

pitäneen maaherra Heikki Kosken lisäksi

sairaalan historiaa muisteli vastaava lää-

käri Paavo Risu, jonka molempina päivinä

pitämistä puheista toimitus on koonnut

oheisen tiivistelmän.

Halikon Sairaalan juhlallisia avajaisia vietettiin tammikuun 29. päivänä 1926. Sairaala-alueella ei noista ajoista ole enää paljoa rakenteita muistuttamassa, sillä jäljellä oleva ensimmäinen sairaalara-kennuskin, nykyinen Lepola tai entinen ns. Miestalo, on saneerattu. Samoin on ehostettu vanhoista reservikomppanian ajoista muistuttavat ns. Kapteenin ja Vääpelin -talot. Mutkainen hiekkatie, joka johti Salon rautatieasemalta Märyn kylän kautta Vaskiolle, on muuttunut asfalttitieksi. Muutaman talon kyläyh-teisö on laajentunut taajama-alueeksi ja sairaala-alueella on jo tyhjentyneitä , uu-dehkoja tiloja kertomassa psykiatrian alalla tapahtuneesta valtavasta kehityk-sestä .

Suurin muutos on kuitenkin tapah-tunut henkisellä ja asenteellisella tasolla. Alussa potilaat tuotiin sairaalaan useim-miten väkipakolla, sairaalaan joutumista pelättiin ja sanalla mielisairaala oli hyvin pelottava kaiku. Kun joku joutui Mä-ryyn, tiedettiin sanonnan tarkoittavan Halikon sairaalaan viemistä eikä pois-pääsystä ollut tietoa. Nyt hoito on avo-

hoitopainotteista, yhteistyöhön pyrkivää ja sairaalahoitokin on valtaosaltaan va-paata. Edelleenkin asenteissamme psyyk-kisiä sairauksia ja häiriöitä kohtaan on ennakkoluuloja, mutta suhtautuminen on muuttumassa yhä luontevammaksi. Julkisuuden henkilöiden avoimuus omi-en mielenterveysongelmiensa suhteen on tässä asiassa auttanut suuresti.

Sairaalakeskeisyys leimasi vahvasti alkuaikojen toimintaa ja vasta vuonna 1956 Salossa avattiin Varsinais-Suomen mielisairaanhuoltopiirin ensimmäinen psykiatrinen huoltotoimisto. Tuolloin kol-men henkilön tiimi vastasi koko alueen avohoidosta. Vaatimattomasta alusta on kasvanut suhteellisen kattava palveluver-kosto. Henkilökunta on aktiivista, kou-luttautuvaa, pysyvää ja myös yhteiskun-nallisiin asioihin osallistuvaa. Psykote-rapeutti-ammattinimikkeen omaavia on runsaasti sekä psykiatrilääkärikunnassa että muissa henkilöstöryhmissä ja työn-ohjausta pidetään itsestäänselvyytenä.

Psykiatrinen hoito on kuluneiden vuosikymmenien aikana muuttunut erit-täin paljon. Alkuun ei ollut käytet-tävissä lääkkeitä , avohoitoa nykyisessä muodossaan ei tunnettu lainkaan eikä potilailla ollut sairaalassa omiin hoito-

Halikon sairaala 75 vuotta

Psykiatrinen hoito luontevaksi osaksi yhteiskuntaa

Halikon sairaala sijaitsee kauniilla puisto-

maisella alueella Märynummella.

Halikon sairaala jakoi ansiomerkin 59

työntekijälleen vuosijuhlan yhteydessä.

Kuvassa pääosa tunnustuksen saaneista

ruusujensa kera.

Halikon sairaalan

juhlapäivän iloisissa

tunnelmissa vastaava

lääkäri Paavo Risu

esitti tyytyväisyy-

tensä siitä, että ylei-

nen suhtautuminen

psyykkisiä sairauksia

kohtaan on muuttu-

massa yhä luonte-

vammaksi.

Sairaanhoitopiirin johtaja Aki Lindén lah-

joitti Halikon sairaalalle taidegrafi ikkaa,

vastaanottajana johtokunnan puheenjoh-

taja Kalle Pettilä.

Tulevaisuuden haasteita psykiatrian kannalta

Nykyaikainen yhteiskunta ei turvaa enää sellaisia turvallisia sosiaalisia kuvioita kuin viime vuosisadan alun agraariyh-teiskunta. Työvoiman siirtyminen kas-vukeskuksiin on johtanut siihen, että varsinkin nuorten perheiden siirtyessä työn perässä sukulaiset ja ystävät jäävät etäämmälle ja uuden sosiaalisen tur-vaverkon rakentaminen vaikeutuu. Siitä osaltaan seuraa, että lapsille ja nuorille ei synny niin turvallista ja tukevaa kehi-tysympäristöä kuin tarpeen olisi. Tämä taas heijastuu lasten ja nuorisopsykiatris-ten palvelujen lisääntyneenä kysyntänä ja osaltaan myös vanhusten yksinäisyy-tenä , turvattomuutena ja masennusalt-tiutena. Myöskään aikuisväestöllä ei ai-na ole kovin helppoa - huoli toimeen-tulosta ja työpaikoista stressaa, ihmis-suhteet kärjistyvät, perhekuviot sirpa-loituvat. Kaiken kaikkiaan sosiaaliset turvaverkot muuttuvat siten, että am-mattiauttajien osuus niissä korostuu.

Lasten ja nuorisopsykiatriseen li-sääntyneeseen palvelutarpeeseen on pys-tytty vastaamaan siten, että alueella on nyt sekä lapsille että nuorille omat osas-tonsa ja poliklinikkansa ja yleissairaala-psykiatria toimii tiiviissä yhteydessä aluesairaalaan entisessä lääkärien rivita-lossa. Mielenterveyskeskukset sekä Salos-sa että Kaarinassa pyrkivät antamaan päivystysluonteista kriisiapua ja turvaa-maan pitempiaikaisen hoidon. Myös päivä yksiköt ja kuntoutuskodit toimivat sekä Salossa että Kaarinassa. Toimin-takeskus Kaarinan alueelta kuitenkin puuttuu ja kotikuntoutukseen tarvitaan lisää työntekijöitä .

Nykyajan lisääntyvä ongelma ovat päihteet ja kovat huumeeet, jotka leviä-vät entistä nuorempiin ikäluokkiin. Alu-eellinen huumepolitiikka tarvitsee lisää terävöittämistä ja erikoissairaanhoitoon tarvitaan alueellista huumepoliklinik-kaa. Samoin vanhuspsykiatrian toimin-nan kehittämisessä on psykogeriatrinen poliklinikka oleellisen tärkeä .

Kaikessa psykiatrisessa työskentelys-sä on perheen huomioiminen välttä-mätöntä . Olemme kukin monella taval-la kontaktissa omaisiimme. Aikuispsy-kiatrian potilailla on lapsia ja elossa ole-via vanhempia, samoin lapsipotilailla on

omat vanhempansa ja huoltajansa ja mo-nasti myös isovanhemmat.

Erilaisten terapiasysteemien yhteen-sovittaminen ja eri sukupolvien ongelmi-en huomioiminen on välttämätöntä hoi-don laadun turvaamiseksi. On paradok-saalista, että mitä lyhyempiin hoitoihin pyritään, sitä perusteellisempaa ja vaati-vampaa koulutusta henkilökunta tarvit-see, jotta kaikissa tapauksissa saataisiin suunniteltua kullekin potilaalle ja per-heelle parhaiten ja tehokkaimmin sovel-tuva hoito. Tämä vaatii tulevaisuudessa henkilökunnalta entistä enemmän. On huolehdittava tietotaidon ylläpitämisestä ja ajan tasalla pysymisestä myös työnan-tajan järjestämän lisäkoulutuksen muo-dossa, sillä ammatillinen peruskoulutus ei anna riittäviä valmiuksia oman per-soonan käyttöön hoitovälineenä .

Psykiatrinen työ on pitkälti ammatil-lista ”kanssakulkemista” potilaan ja hä-nen perheensä rinnalla elämän mutkik-kailla poluilla. Tässä on myös se positii-vinen puoli, että ymmärtävää , kannus-tavaa ja tukea antavaa ihmistä tarvitaan aina, koska tilat ja välineet eivät ratkaise hoidon lopputulosta, eikä pelkkä lääke-hoitokaan voi parantaa ihmisen ongel-mia elämän iloissa, suruissa, ihanteiden murtumisessa ja ihmissuhteiden katkea-misessa.

Nykyaikaiset aivojen aineenvaihdun-taa ja toimintaa selvittävät kuvantamis-tutkimukset ovat osoittaneet, että tie-tyillä psykoterapiamuodoilla saadaan ai-kaan aivoissa rakenteellisia muutoksia. Samoin on pystytty osoittamaan eri-laisten psykiatristen häiriöiden hoidossa käytettävien lääkkeiden erilaiset vaiku-tusmekanismit ainakin osittain.

Käytännössä on kuitenkin niin, että meidän aivoistamme löytyy koko ajan lisää erilaisia välittäjäaineita ja erilaisia reseptorisysteemejä , joihin ainakaan ny-kytietämyksen valossa ei mitään täsmä-lääkkeitä voitane löytää . Vakavien mie-lisairauksien hoitoon kyllä koko ajan löy-tyy vähemmän sivuvaikutuksia omaavia lääkkeitä , mutta jatkossakin psykiatri-sen hoidon laatu riippuu osaavan hen-kilökunnan riittävästä resurssoinnista ja hyvästä tietotaidosta.

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

5Kannen kuvat: Tietokuva Oy ja Esa Halsinaho

P a avo R i s u , v a s ta a va l ä ä k ä r i, H a l i k o n s a i ra a laTerveydenhuollon pelastusprojekti . . . . . . . . . . . . . . 2

Räddningsprojektet för hälsovården . . . . . . . . . . . . . . 3

Halikon sairaala 75 vuotta . . . . . . . 4

Tulevaisuuden haasteita psykiatrian kannalta . . . . . . . . . . . 5

Oikea ja nopea hoito potilaan luona säästää henkiä . . . . . 6

Ensihoito on ketju . . . . . . . . . . . . 7

Ensihoidon kenttäväki toivoo yhtenäistä koulutusta ja ohjeistoa . . 8

Öar, avstånd, färjor, turistsäsong... . . . . 9

Ilmassa ihmistä varten . . . . . . . . . . . .10

Ensihoidon laadussa on yhtenäistämistä . . . . . . . . . . . . . . . . .12

Muuttuva ensihoito . . . . . . . . . . . . . . .13

Valmiuden ylläpito on jatkuva prosessi . .14

112 - ja apu tulee . . . . . . . . . . . . . . . .16

Elektroninen potilaskertomus . . . . . . . .18

Ihokirurgiaa ilman veistä . . . . . . . . . . .20

Varsinais-Suomessa taisteluun sairaalainfektioita vastaan . . . . . . . . . .22

TYKSin välinehuoltokeskuksen laatu sertifi oidusti hyvää . . . . . . . . . . .23

Kliinistä neurofysiologiaa uusituissa tiloissa . . . . . . . . . . . . . . . .24

Vartijasolmuketutkimus täydentämään rintasyövän hoitoa . . . . .25

Kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen haastattelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .26

Talousarvio 2002 . . . . . . . . . . . . . . . .28

T-sairaalan urakkasopimukset allekirjoitettiin . . . . . . . . . . . . . . . . .29

Kuukausikipuja . . . . . . . . . . . . . . . . .30

Kannustepalkkioita yli 200 henkilölle . . .30

Kiitokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .31

Turkka Tunturi esittäytyy . . . . . . . . . . .32

Uudet viran- ja toimenhaltijat . . . . . . .33

Lisa Pelttari esittäytyy . . . . . . . . . . . .35

Lääke- ja hoitotieteen väitöksiä . . . . . .38

Bengtskärin kallioilta . . . . . . . . . . . . .40

TYKSin Tehy 20 vuotta . . . . . . . . . . . . .42

Tyksiläiset kävelytestissä . . . . . . . . . . .42

Kehityskeskustelut johtamisen tukena Vakka-Suomessa . . . . . . . . . . . .43

Suunnitelmallisesti kohti parempaa viestintää . . . . . . . . . . . . . .44

Sisä

ltö

6

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä

on ryhdytty yhtenäistämään alueen

laajaa ensihoitotoimintaa, joka on

tähän asti joutunut toimimaan vailla

yhtenäisiä ohjeita, koulutusta ja

varustusta. Toimialaa kehittämään on

nimetty puolipäiväinen vastuulääkäri,

joka aloitti työnsä elokuussa 2001.

Varsinais-Suomen ensihoidossa toimii 400-500 sairaaloiden, poliisin, palo-kuntien, rajavartiolaitoksen sekä yksi-tyisten sairaankuljetus- ja pelastusyk-sikköä . Kukin yksikkö työllistää 5-10 henkilöä . Lisäksi Varsinais-Suomessa on neljä hätäkeskusta, jotka sijaitsevat Tu-russa, Paraisilla, Salossa ja Raumalla.

Tavoitteena on parantaa merkittäväs-ti ensihoidossa toimivien valmiuksia ja osaamista sekä yhtenäistää toimintakäy-täntöjä ja järjestää siihen liittyvää kou-lutusta.

Ensihoidon vastuulääkärinä juuri työnsä aloittaneen Raision aluesairaalan anestesiologian ylilääkäri Arno Vuoren mukaan tiedon tarve kentällä on valtava. - Kentällä toimivat ovat odottaneet en-sihoidon vastuulääkäriä jo kauan. Sain kymmenittäin yhteydenottoja heti, kun tieto nimityksestäni levisi, Vuori kertoo.

Kansanterveyslain mukaan vastuu ensihoidon ja sairaankuljetusten jär-

Tärkeää on myös kohottaa ensiapua ja elvytystä antavien henkilöiden lääke-tieteellistä osaamista ja teknisiä taitoja. - Esimerkiksi sydänkohtauksen saaneel-la potilaalla kymmenen ensimmäistä minuuttia ovat ratkaisevia hänen myö-hemmälle kuntoutumiselleen, hän sa-noo.

Oikea ja nopea hoito potilaan luona säästää henkiä Ensihoitoa yhtenäistetään

Varsinais-Suomen sairaan-

hoitopiirissä

jestämisestä on kunnilla. Erikoissairaanhoitopiireil-lä on hoitotason sairaan-kuljetusta koskevaa val-vontavastuuta, mikä kui-tenkin monessa sairaan-hoitopiirissä on Vuoren mukaan hoidettu puut-teellisesti. - Tästä on seu-rannut hyvin monenlaisia ensihoidon toimintatapo-ja. Kirjava hoitokäytäntö ei palvele potilaiden etuja, Vuori korostaa.

Kyse voi Vuoren mu-kaan olla niinkin yk-sinkertaisesta asiasta, että kiireistä hoitoa vaativa potilas osataan viedä no-peasti oikeaan hoitopaik-kaan ilman ylimääräisiä kierroksia esimerkiksi ter-veyskeskuksessa. - Toisin sanoen ensihoitajan pitäi-si osata tunnistaa potilaan hoitotason tarve heti ken-tällä , hän täsmentää .

Ensihoidon vastuulääkäriksi valitulla

Raision aluesairaalan anestesiologian

ylilääkäri Arno Vuorella on pitkä

kokemus ensihoidosta ja hän työsken-

telee myös MediHelin lääkärinä.

E s a H a l s i n a h o, t e k s t i j a k u v a

7

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Elvytyskoulutusta annetaan lähes kai-

kissa terveydenhuollon toimintayksi-

köissä suhteellisen usein - ja se on

ihan oikein, sillä jo ns. maallikkoel-

vytyskin parantaa potilaan ennustetta

saati sitten ammattihenkilön antama

vastaava apu.

Harvemmin sen sijaan korostetaan sitä asiaa, että pelkkä elvytys on sama kuin sotilas ilman armeijaa - se ei yksinään riitä. Koko ensihoitotapahtuman tulos on yhteistulos, johon vaikuttaa kaikkien osatekijöiden onnistuminen. Hätätilan-teessa tälle suoritusketjulle antaa oman oleellisen lisävaatimuksensa se, että asiat pitää osata tehdä oikein ja nopeasti. On paljon parempi tehdä vähän ja oikein kuin paljon turhaa ja ehkä väärin. Ensi-hoidossa korostuukin järjestelmän suun-nittelu siten, että se olisi mahdollisim-man tehokas, yksiselitteinen, mielessä pysyvä sekä toisaalta riittävän pitkälle vietyä hoitoa tarjoava, mutta järjestel-mänä riittävän yksinkertainen toimiak-seen yllättävissä ja hankalissakin tilan-teissa.

Ensihoitoketjun ensimmäinen asia on hoidon tarpeen tunnistaminen; taval-lisesti kyseessä on maallikko, joten kou-lutushaaste on suuri ja valistuksen on oltava yksiselitteistä ja yleisluontoista.

Ketjun toinen lenkki on avun hälyt-täminen, jonka luulisi olevan melko yk-sinkertainen asia, hätänumeroa 112 kun on markkinoitu iät ja ajat. Kuitenkin on todettu eri maissa, että noin 60 % esi-merkiksi sydäninfarktipotilaan omaisista soittaa ensin jonnekin muualle (omalle

lapselleen, naapurille, tuttavalle tms) ja näin kuluu kalliita minuutteja. Hätänu-merokampanjoiden aikana oikean nume-ron käyttö lisääntyy, mutta vaikutus ei kestä muutamaa kuukautta pitempään. ”Väärään numeroon” soittamisesta ai-heutuu usein myös se, että avun hälyt-tääkin tämä ”sivullinen” joka ei ole kohteessa, jolloin hätäkeskuspäivystäjän mahdollisuudet saada oikeat osoitetiedot sekä haastatella paikalla potilaan luona olijaa huononevat. Paikan päällä oma-toimisesti tai hätäkeskuspäivystäjän oh-jeistamana annettu maallikkoensiapu on ketjun seuraava lenkki.

Ketju jatkuu: hätäkeskuspäivystäjän pitää nopeasti osata haastatella hälyttä-jää , arvioida riski ja samalla hälyttää oi-kean tasoinen apu paikalle oikealla kii-reellä .

Kohteeseen löytäminen ja sinne pää-seminen ovat oikeastaan ketjun seuraavia lenkkejä , minkä jälkeen on aloitettava potilaan tutkimus- ja hoitotoimet tavoit-teena hänen tilansa vakauttaminen en-nen kuljetusta, joka on seuraava lenkki.

Sairaalan poliklinikalla ketju jatkuu ensihoidon osuuden päättyessä ja sairaa-lan oman hoitoketjun alkamisena.

Tämän ketjun saaminen kaikissa olosuhteissa toimimaan rasvatun sala-man lailla - nopeasti, tehokkaasti ja tar-kasti - on haaste, johon on panostettu ja johon kannattaa panostaa. Usein on ky-symys monimutkaisesta tapahtumaket-justa, mutta toisinaan ajoissa tehty yk-sinkertainenkin hoitotoimenpide voi pe-lastaa hengen tai sillä voidaan välttää pysyvän haitan syntyminen.

A r n o Vu o r i

Ensihoito on ketju

Tarkoitus on laatia yhtenäiset ohjeet siitä , mitä varusteita kuhunkin tilantee-seen tarvitaan ja minkä tasoista osaamis-ta ensihoidossa työskentelevillä pitää ol-la. - Muutos ei toki tapahdu hetkessä , vaan siihen varataan riittävä siirtymäai-ka, Vuori sanoo.

Ensimmäisenä toimenaan Vuori on koonnut kaikki sairaanhoitopiirin alu-eella ensihoidossa toimivat ja siihen liit-tyvät tahot yhteen tietokantaan. Seuraa-vaksi hän aikoo hankkia alan kansainvä-listä tietoutta ja tuoda sitä kentällä työs-kentelevien saataville. Tämän jälkeen on aika jalkautua ja tavata alan keskeisiä henkilöitä sekä kartoittaa kentän tilan-netta muutenkin. Kun tilanne on hah-mottunut, luodaan yhtenäisiä hoito-oh-jeita ja järjestetään henkilöstölle tarpeel-lista koulutusta.

Kammiovärinässä tavattujen elottomien

potilaiden selviämisennusteita (eli kuinka

suuri osa on kotiutunut sairaalasta).

2000

Chicago 1,7%

New York 1,3%

Toronto 3,5%

Phoenix 6,0%

Seattle, Houston, Göteborg, Helsinki >30%

Turku

Ennen defi brillaattorin hankkimista

palolaitokselle (-1.8.90).................. 7%

Defi brillaattorin hankinnan

jälkeen (1.8.90-) ......................... 11%

1994 lääkäriambulanssi-

kokeilun aikana........................... 23%

Kirjallisuuslähteistä poimittuihin tietoihin

perustuva taulukkoesimerkki kertoo, miten

potilaiden selviytyminen vaihtelee sekä

paikkakunnittain että olosuhteiden

mukaan samallakin paikkakunnalla.

Tiedot keräsi Arno Vuori.

8

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Terveydenhoitaja Sirpa Pinomäki ja sai-

raanhoitaja Teuvo Arvola varmistavat,

että Yläneen ambulanssin tärkein apu-

väline, kaikilla ”herkuilla” varustettu

Lifepak 12 -defi brillaattori, on valmiina

seuraavaan hälytykseen.

Tekniikkaa on riittävästi

Ensihoidon kenttäväki toivoo yhtenäistä koulutusta ja ohjeistoa

tehtävänsä on lyhentää hoidon alkamis-viivettä , aloittaa hätätilapotilaan hoito, tarvittaessa pyytää lisäapua, toimia ”li-säkäsinä” ja luoda turvallisuutta sairaan-kuljetusyksikköä odoteltaessa. Ensivaste-yksiköt ovat tärkeitä maaseudulla, jossa vapaaehtoisten verkosto täydentää arvok-kaalla tavalla ensihoitoketjua.

Yläneen ambulanssi vastaa ensihoi-dosta ”kotikuntansa” lisäksi kuntainlii-ton kolmessa muussakin kunnassa - Au-rassa, Karinaisissa ja Pöytyällä . Vasta vuoden ikäisen ja hyvin varustellun am-bulanssin on hankkinut SPR:n Yläneen paikallisosasto, joka edelleen myös omis-taa sen. Ambulanssia liikuttaa ensihoi-totiimi, johon kuuluu neljä vakituista ja tusinan verran päivystäjiä , kaikki koulutettuja ja testattuja työntekijöitä . Ambulanssin tukikohta on virka-aikoina Pöytyällä Riihikosken terveyskeskukses-sa. Muulloin autoa pidetään hälytysval-miudessa Yläneellä . Yläneen ambulanssi vie potilaansa pääasiassa sekä TYKSiin että Loimaan aluesairaalaan.

Etäisyyksiä voisi lyhentää hallinnollisella

joustavuudella

Maaseudulla välimatkat ovat pitkiä . Tuhatkunta vuosittaista lähtöä kerryt-tävät Yläneen ambulanssin matkamit-tariin pyöreät satatuhatta kilometriä . Kenttäväen mielestä joskus selvittäisiin vähemmilläkin kilometreillä . Päätös sii-tä , mikä ensihoitoyksikkö minkäkin po-tilaan luokse lähtee, perustuu lähes poik-keuksetta hallinnollisiin rajoihin. Ambu-lanssi saattaa ajaa kymmeniä kilometrejä oman alueensa toiselle laidalle, vaikka naapurialueen ambulanssi olisi paljon lä-hempänä .

Tilanne perustuu vallitseviin ohjei-siin. Pinomäki ja Arvola pohtivat, josko ohjeita voisi uudistaa niin, että potilaan luokse voitaisiin lähettää lähin ensihoi-toyksikkö silloin, kun se olisi järkevää . - Esimerkiksi meidän alueellamme poti-las voi enimmillään joutua odottamaan puoli tuntia, ennen kuin me ehdimme paikalle. Tilanne voisi järkeistyä jo sillä , että maaseudulla ohjeistetaan joka kun-nassa toimivaksi koulutettu ensivasteyk-sikkö.

- Kuntien vastuulääkärit voisivat myös ajatella varavalmiussopimuksia uu-della tavalla. Silloin kun ”oma” ambu-lanssi on muissa tehtävissä tai sen viive potilaan luokse on kohtuuttoman pitkä , tulisi hätäkeskuksella olla mahdollisuus lähettää kohteeseen lähin sairaankulje-tusyksikkö. Potilaan asema ja hoito tässä on kuitenkin tärkeintä , he miettivät.

Tällainen käytäntö puolestaan edel-lyttää hätäkeskukselta erittäin hyvää alue- ja yksikkötuntemusta. Kentällä vallitsevan kirjavan käytännön takia Pi-

Kaikilla lienee mielikuva ambulanssista, joka kiitää hurjaa vauhtia sireenit ulvoen

ja valot vilkkuen kohti sairaalaa. Tällaisesta takavuosien sairaankuljetuksesta

ollaan kuitenkin siirrytty tyystin toisenlaiseen toimintatapaan.

- Kyllä meidän pyrkimyksenämme on ensisijaisesti vakauttaa pahoin loukkaan-tuneen tai sairastuneen potilaan tila en-nen kuljetusta ja viedä hänet sairaalaan mahdollisimman tasaisella kyydillä ja hyvässä kunnossa. Kiire ei tässä työssä ole enää etusijalla, vahvistavat terveyden-hoitaja Sirpa Pinomäki ja sairaanhoitaja Teuvo Arvola, jotka työskentelevät ensi-hoitajina Yläneen ambulanssissa.

- Potilaan vointi on etusijalla. Saa-tamme jopa pysähtyä matkalla, jos se edistää potilaan hoitoa. Nykyään teh-dään niinkin, että lääkäriyksikkö tulee ambulanssia vastaan antamaan potilaalle tehostettua ensihoitoa, jos hänen tilan-teensa on vakava, Pinomäki ja Arvola kertovat.

- Alueellamme toimii myös kaksi ensivasteyksikköä . Ensivasteyksikön tär-kein tehtävä on antaa hätäensiapua. Yk-siköt koostuvat sekä terveydenhuoltoalan ammattihenkilöistä että vapaapalokunti-en palomiehistä , jotka ovat hankkineet alan lisäkoulutusta. Ensivasteyksiköt ei-vät koskaan kuljeta potilaita. Heidän

9

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

nomäki ja Arvola tervehtivätkin ilolla päätöstä asettaa sairaanhoitopiirille oma ensihoidon vastuulääkäri. Heidän toi-vomuslistansa kärjessä ovat koulutuksen ja kenttäväen ohjeistuksen yhtenäistä-minen.

- Vasta kun koulutus on yhtenäistä ja joka paikassa opetetaan samoja asioita samalla tavalla, saadaan kentällekin sa-manlaiset ja oikeat työtavat. Sen jälkeen uusien työntekijöidenkin rekrytointi hel-pottuu, he uskovat. Ja mikä tärkeintä , sairaanhoitopiirin vastuulääkäri tuo ko-ko alueen ensihoidolle uutta ryhtiä .

Yhteistyö ja tekniikka opettavat

Uusi tekniikka ja ensihoitajien lisäänty-nyt yhteistyö lääkäriyksiköiden kanssa on vaikuttanut myös kouluttavasti. Ensi-hoitoyksikkö lähettää nykyään sydänfi l-min telefaksina autosta matkapuhelimen kautta lääkäriyksikölle. Jos lääkäri siitä näkee, että potilaan tila vaatii tehostet-tua hoitoa, hän voi lähteä nopeasti vas-taan sairaalaan matkalla olevaa am-bulanssia ja aloittaa tehostetut ensihoi-totoimet jo kentällä, jolloin potilaan toipumismahdollisuudet paranevat oleel-lisesti. Tiedon voisi lähettää myös data-siirtona, mutta sairaaloille ei toistaiseksi ole vastaanottovalmiuksia.

- Jos sairaaloilla olisi datavastaanot-to-ohjelma, voisimme lähettää potilaan EKG-käyrät ambulanssista suoraan vas-taanottavan sairaalan tietokoneen ruu-dulle lääkärin tutkittavaksi. Se olisi vielä informatiivisempaa kuin telefaksimuo-toinen sydänkäyrä, Pinomäki ja Arvola sanovat.

- Ambulanssien uuden tekniikan an-siosta voimme keskustella lääkärin kans-sa puhelimitse ja etäisyydestä huolimatta tutkia yhtaikaa samaa sydänkäyrää, mi-kä on tavattoman opettavaista. Se lisää meidän itseluottamustamme ja osaamis-tamme. Olemme oppineet näistä kes-kusteluista tosi paljon, he kiittelevät uut-ta tekniikkaa ja lääkäriyksikköä.

Yhteistyö on lisännyt myös ensihoi-tajien lääkkeiden tuntemusta ja mata- loittanut niiden käyttämisen kynnystä. - Esimerkiksi vatsakipuisia potilaita ei tarvitse enää kuljettaa sairaalaan kivusta kärsivinä, koska meillä on nopeatehoisia ja lyhytvaikutteisia kipulääkkeitä, jotka eivät haittaa diagnoosia ja hoitoa perillä sairaalassa. Kun näistä on tietoa, niin se koituu potilaiden parhaaksi.

E s a H a l s i n a h o, t e k s t i j a k u v a

Öar, avstånd, färjor, turist-säsong...Speciella krav på förstavård i skärgården

Regina Koskinen och

Joakim Bäcklund är två

av de fyra som utgör

ambulanspersonal

i Nagu, Korpo och

Houtskär. Man arbetar

två och två, vecka jobb

och vecka ledigt.

- Beredskapen är god men avstånden

är långa. Och vi är två på jobb vad

som än händer, en storolycka här ute

är en kuslig tanke...

Regina Koskinen och Joakim Bäcklund, förstavårdare i Nagu, beskriver sitt ar-bete. Ambulanspersonalen bestr av fyra personer. Man arbetar två och två, en vecka jobb och en vecka ledigt.

Från Kyrkbacken, där hälsocentralen och ambulansen fi nns, är det 35 km till hälsovårdscentralen i Pargas med när-maste dygnet runt läkarjour. Inom Nagu är avstånden stora och därtill betjänar ambulansen Korpo och Houtskär längre ut i skärgården. De kommunerna har ingen egen ambulans utan man köper servicen av Nagu. Från Houtskär är det 70 - 80 km körväg inklusive tre färjpass innan man är i Pargas. Mellan Korpo och Pargas fi nns två färjpass.

Tre kommuner med tillsammans ca. 3200 invånare - sommartid många gång-

er mera - och långa avstånd. En enda am-bulans som utöver att sköta akuta upp-drag bistår åldringsvård, hemvård och hälsocentralen. Hur fungerar det?

- För det mesta räcker vi till. Om inte så får Pargas hjälpa till. Akuta fall ute på öarna sköts av Medi-Heli och sjö-bevakningen hjälper också till. Vi sam-arbetar med Nagu FBK som har satsat på utbildning i förstavård. Det är en viktig resurs, säger Regina Koskinen och tilläg-ger.

- Vi kan inte alltid räkna med Medi-Heli, helikoptern har mycket arbete och ibland hindrar vädret fl ygning.

De akuta ambulansutryckningarna till Houtskär har minskat efter att Medi-Heli kom till Åbo. Hur hjälpen sköts be-döms från fall till fall. Ambulanstjänsten samarbetar med hälsovården i Houtskär och i vissa fall tar man till en lösning där patient och hälsovårdare åker taxi och färja till Galtby i Korpo, där ambulansen är emot.Fortsättning på nästa sidan.

10

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Akut hjälp och vanlig vård

Olyckorna i skärgården är dock inte spe-ciellt många. Skärgårdsbon tar vara på sig och är medveten om att hjälpen säl-lan kommer på några minuter. Skär-gårdsbon är seg på gott och ont, det händer också att man kallar på hjälp i senare laget. Det är inte värt att vänta om man t.ex. känner bröstsmärtor, säger vårdarna.

- Ambulansen kostar en hel del men är å andra sidan oerhört värdefull. Dels för förstavård, dels för att mycket av verksamheten vid hälsocentralen bygger på dess existens. Ambulanspersonalen hjälper till i åldringsvården och kan t.ex. ge dropp. Man rycker ut och hjälper åld-ringarna hemma även om det inte är fråga om transport. Man kan också t.ex. göra infusion vid borrelios då läkaren inte är på plats, säger Gunvey Sundén, läkare vid Nagu hälsovårdscentral.

I Nagu fi nns en läkare, i Korpo en medan Houtskär och Iniö delar en lä-kare på deltid. Läkarna arbetar dagtid och därför är ambulanspersonal och häl-sovårdare en viktig resurs.

Sommartid, då skärgården fylls av stugägare och turister, har man i Nagu läkarjour under sex veckoslut från mid-sommar, dock inte kvällstid.

- Ambulanspersonalen har ett krä-vande arbete, omständigheterna är helt andra än i tätorterna. Vad som helst kan hända, resurserna är begränsade och av-stånden långa. Det sker få tillbud i skär-gården, vilket i sig är bra men det bety-der också färre tillfällen att upprätthålla yrkeskunskapen, säger Sundén.

Hälsovårdscentralläkarna i skärgår-den får ta hand om fl er akuta fall än kollegerna i tätorterna, där det man har speciella akutpolikliniker.

Fler uppdrag i årNagu, Korpo och Houtskär har gemen-sam ambulans sedan samkommunen för hälsovård med Pargas upplöstes i slutet av 1995. Inför upplösningen dryftade man i skärgården kommunvisa ambu-lanser men man gick till slut in för en gemensam. Ambulansen, som är statio-nerad i Nagu, ägs av Röda Korset och leasas till Nagu kommun som i sin tur säljer ambulanstjänster till Korpo och Houtskär. Personalen är anställd av Na-gu kommun. Utryckningstiden är högst 15 minuter. Om man är på plats, vill säga. De längsta körningarna tar fem, sex timmar innan man är tillbaka i gara-get.

Normalt har man ca. 300 körningar per år, brådskande och icke-brådskande, men i år har uppdragen ökat. En orsak kan vara den fi na sommaren med mycket turister i skärgården.

- Olyckorna är inte speciellt många men det sker en hel del benbrott som-martid. Och cirkulations- och hjärt-pro-blem kommer alltid i värmen.

Principen för förstavård i skärgården är densamma som i tätorter - vården på platsen blir allt viktigare. Båda i am-bulansen vårdar och om situationen blir kritisk under transporten stannar man så att båda kan delta i vården. Färjpassen ger också tid för båda i teamet att delta i vården. Två par händer gör mera än ett.

- Vid behov konsulterar vi Medi-He-lis läkare, de har ofta hjälpt oss. De är mycket skickliga på akutvård och de kan situationerna som uppstår, säger Regina Koskinen.

Naguambulansen är väl utrustad. Det fi nns övervakningsmonitor med 3-kanalig EKG, en 12-kanalig EKG med telefax, defi brilator och syresaturations-mätare. Man mäter blodtryck, tempera-tur och socker. Det fi nns sug, dropp och medicin.

- Vi vill rikta oss mot trombolytisk vård, nästa steg i den riktningen är att få en nitroinfusionspump till ambulansen. Och mera utbildning.

Plus och minus i arbetet?

- Man är fast en hel vecka, speciellt på vintern blir det tungt. Tungt blir det också med många nattuppdrag i rad. Fördelen är att man sedan är ledig en hel vecka, säger Joakim Bäcklund.

- Arbetet är mångsidigt, man gör mycket och har ett stort ansvar. En nack-del är att man är rätt ensam. Vi är ingen stor grupp som man kan dela saker och prata med, säger Regina Koskinen.

Ambulansen i Åbolands västra skär-gård nås liksom all akut hjälp via nöd-numret 112.

H e n r i k L au ré n, t e x t o ch fo t o

Kenttätyön ja sairaalatyön yhdistämi-

nen on rankka annos jokaiselle sitä

tekevälle. On osattava jakaa jaksa-

minen ja työtahti oikein. Osa sairaa-

loidemme työntekijöistä työskentelee

kahtaalla, saman ammatin sisällä.

Mitä kenttätyö tarjoaa rutinoituneelle

ammattilaiselle? Tyksin anestesiaklini-

kalla ja lääkärihelikopteri MediHelissä

työskentelevä anestesiologian erikois-

lääkäri Ari Katila pohtii kahden toimin-

taympäristön yhteisvaikutusta työhön

omien kokemustensa perusteella.

Työ on molemmilla tahoilla rankkaa ja samalla palkitsevaa. Kenttätyö tarjoaa uuden näkökulman olemassaoloon sekä omaan ammattiin ja ammattitaitoon. Sairaalan tekninen valmius, saatavilla oleva lisäapu ja potilaan asema potilaana ovat osa turvallista maailmaa, joka ei ole siirrettävissä kentälle. Kentällä työnte-kijä havaitsee myös helposti omat rajal-liset kykynsä . Samalla toimintaympäris-tön jatkuva muutos luo haasteita itsensä ja työtiimin kehittämiselle. Vaikka työ onkin aina työtä , kentällä helposti suh-tautuu kollegoihinkin eri tavalla kuin sairaalaympäristössä .

Kiittäminen kovaa työtä- Kiitoksen antaminen tuntuu olevan sangen vaikeaa sairaalamaailmassa. Ke-neltä sen lausuminen on pois? Kollegat eivät osaa kiittää toisiaan eivätkä esi-miehet tue mallillaan tällaista kehitystä . Kriittistä palautetta pitää osata myös vastaanottaa, mutta kysymys on näiden kahden tasapainosta. Aina kaikkea ei saa eikä voi ottaa henkilökohtaisesti.

Ilmassa - kokemuksia

11

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Sairaalamaailmassa

me piiloudumme

liian usein massaan

ja organisaation

taakse. Ihmisen oma

panos ja vastuu

katoaa lukuisten

tekijöiden sisälle,

Ari Katila sanoo.

I s t o J u s s a r i , t e k s t i

M a r k k u N ä ve r i

j a E s a H a l s i n a h o, k u v a t

a ihmistä varten kentältä

Teemme täällä työtä yhdessä ja työstä sekä sen välineistä on voitava keskustel-la, pohtii anestesian erikoislääkäri Ari Katila organisaatiomme ja toimintam-me heikkoja kohtia.

- Siellä työtiimissä on pystyttävä jo-ka hetki luottamaan jokaiseen työnteki-jään. Niin hyvät hetket kuin epäonnistumisetkin on purettava välittömästi. Avoimella ja molemmin puoleisella vuorovaikutuksella voimme varmistaa, että työmme on jatkuvasti laadukasta ja luotettavaa. Toiminnan te-hokkuus on osittain riippuvainen juuri tästä palautteesta. Kun jokainen ym-märtää omat vahvuutensa ja osaa katsoa toimintaansa myös kriittisin silmin, voi todeta kehittyvänsä työssään ja samalla kehittävän työtään. Kritiikki opettaa ih-mistä kasvamaan. On katsottava itseään ja toimintatapojaan joka hetki avoimesti. Työtapoja tulee olla valmis muokkaa-maan juuri palautteen pohjalta, kuvailee Katila MediHelin henkilöstön eroja sai-raalan työtiimeihin.

Rutiinista rikkaus työlle- Sairaalamaailmassa me piiloudumme liian usein massaan ja organisaation taakse. Ihmisen oma panos ja vastuu ka-toaa lukuisten tekijöiden sisälle. Teem-me toki myös täällä erinomaista työtä , mutta emme ole valmiit keskustelemaan siitä , miten sitä teemme ja voisimmeko kehittää työtämme ja toimintatapojam-me. Muutosehdotukset otetaan liian usein henkilökohtaisina loukkauksina. Kyseessä on toki vanha traditio, mutta sen muuttamiseen voisimme oppia ja se on osa kenttätyön hedelmiä , jotka ha-luaisin tuoda sairaalan seinien sisäpuo-lelle organisaatiomme jokaiselle tasolle, jatkaa Katila.

- Olemme ajautuneet osittain liian kauas potilaasta, tukiessamme järjestel-

män muodollisuuksia. Joustavalla tavalla käytettynä hoitoprotokollat olisivat jäl-leen tervetulleita erityisesti akuuttihoi-toon. Ei protokollien tarkoituksena ole hankaloittaa työtä tai sitoa hoitoa tiet-tyyn muottiin. Oikein käytettynä ne ly-hentävät hoitoviiveitä ja tehostavat poti-lashoitoa. Lisäksi ne tulisi nähdä myös

työn turvallisuutta lisäävinä ,

sillä rutiini tai hoitoprotokolla ei aina ole pahasta, kuvailee Katila elementtejä joita voisi tuoda kenttätyöstä sairaalaan.

- Kun Finn-Ohta tutki Medi-Helin kustannus-vaikuttavuutta saimme erinomai-set arvi-ot toimin-nastamme. Osittain olim-me jopa liian vaati-mattomia omissa arviois-samme. Sisäisen laadunvalvonnan ja oh-jauksen tulokset ovat erinomaisia väli-neitä oman työn ja kokonaisuuden kehit-tämisen kannalta, Katila jatkaa.

Muutokset liikkeelle ihmisistä

Sairaalan toiminnan rinnastaminen yk-sittäiseen toimialaan ei toki kokonaisuu-dessa ole mahdollista, mutta työn si-sällöllisten elementtien osalta voisimme varmasti jatkossa kehittyä huomattavas-ti. Kustannustehokkuuden, tulosvastuun ja suoritteellisten tavoiteajatusten rinnal-la voimme varmasti jokaisessa työpistees-sä etsiä niitä keinoja, joilla voimme tar-kastella itse omia toimintatapojamme ja menetelmiämme. Palautteen antaminen

on ensiarvoisen tärkeää meille jokaisella, mutta yhtä lailla meidän tulee oppia myös sen vastaanottamista.

Sairaalamaailman olemassaolo ei ole kyseenalainen, kuten yksityisten toimi-alojen. Toiminnan rakenteet ovat muo-toutuneet vuosikymmenten saatossa ja niiden tarkasteleminen on varmasti ko-van työn takana. Voimme tarkastella eri-laisia malleja ja ottaa omaan toimin-taamme ne osat, jotka voivat viedä meitä eteenpäin. Muutokset ovat oppimista ja siihen meillä kaikilla tulee olla oikeus.

12

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Ensihoidon laadussa on yhtenäistämistä

Kunnallinen sairaankuljetus ja ensihoi-

to operoivat syvällä perusterveyden-

huollon ja erikoissairaanhoidon väli-

maastossa. Turun palotoimen sairaan-

kuljetuksen päällikkö Markku Rajamäki

näkee sairaanhoitopiirin ensihoidon

yhtenäistämiselle ja ohjeistamiselle

suurta tarvetta, jotta kaikille varsinais-

suomalaisille voitaisiin taata laadukas

ja tasalaatuinen ensihoito. Ensihoidon

kymmenen ensimmäisen minuutin

aikana kentällä tehdään usein potilaan

loppuelämään vaikuttavia ratkaisuja.

Ensihoidon järjestämisestä vastuu on kunnilla. Turussa terveysvirasto ostaa ensihoidon ja sairaankuljetuksen palve-lut Turun palolaitokselta. Turun palo-laitoksessa sairaankuljetus- ja ensihoito-tehtävissä työskentelee noin 60 henkeä . Henkilökunta työskentelee joko neljässä vuorossa tai tekee kaksivuorotyötä . Vuo-rossa 24 tunnin työrupeaman jälkeen seuraa kolme päivää vapaata. Jokaisessa vuorossa sairaankuljetukseen ja ensihoi-

toon liittyvistä asioista vastaa lääkintä-esimies.

Palo- ja pelastustoimi operoi Turussa viideltä asemalta 12 ambulanssin voi-min. Ambulanssitoimintaa on Eerikin-kadun pääaseman lisäksi Jaanin, Kär-sämäen ja Artukaisten paloasemilla. Viides yhteistoiminta-asema on Liedos-sa, mutta siellä ei ole päivystävää am-bulanssia. Jo perustason ambulansseissa potilasta pystytään nykyisin hoitamaan pitkälle, kyse ei siis ole vain potilaan siirtämisestä hoitopaikkaan. Lisäksi yksi autoista, T190, on hoitoyksikkö, joka toimii muiden yksiköiden tukena vai-keammissa tilanteissa. T 190-hoitoyksi-kössä voidaan suorittaa erilaisia korkean riskin tehtäviä eli hoitaa mm. rintakipui-sia, tajuttomia, myrkytysuhreja tai lii-kenneonnettomuudessa vakavasti louk-kaantuneita henkilöitä sekä aloittaa eri-laisia lääkehoitoja. Kyse on aina va-kavista peruselintoimintojen ongelmista. Tätä yksikköä ja sen henkilökunnan tietotaitoa ei ole sidottu sairaankulje-tukseen, mutta auton henkilökunnasta toinen voi tarvittaessa lähteä huolehti-maan esimerkiksi potilaan kipulääkityk-sestä kuljettavaan ambulanssiin.

- Nykyisin kentällä pystytään hoita-maan hyvin vaikeita tilanteita, mutta se

vaatii henkilökunnalta rautaista koulu-tusta ja ensihoidon vaikeiden tilanteiden ratkaisutaitoa. Kun ennen ambulanssia käytettiin lähinnä potilaiden mahdol-lisimman nopeaan siirtämiseen sairaa-laan, voidaan kentällä nykyisin tehdä erilaisia potilaan hengen turvaamisen varmistavia toimenpiteitä joko ohjeiden mukaan ja lääkäriä konsultoimalla tai tuomalla lääkäri mukaan kentälle. Meil-lä on myös mahdollisuus lähettää autos-ta potilaan sydänfi lmi GSM-datasiirto-na konsultoivan lääkärin nähtäväksi ja pyytää toimintaohjeita.

- Tiettyjen lääkitysten aloittamiseen tarvitaan aina lääkärin varmistus. Vas-tuu kentällä suoritetuista ratkaisuista on tietysti siellä olevalla ammattilaisella, jo-ka näkee tilanteen ja pystyy tekemään toimintaehdotuksia. Terveysvirasto on ohjeistanut ensihoidon kenttätyön. Oh-jeissa, joiden sisältö täytyy olla kristal-linkirkkaana mielessä kentälle lähdettä-essä määritellään myös, milloin on kon-sultoitava lääkäriä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä . Käytännössä meidän toi-mintaohjeemme on laadittu yhteistyössä Medi-Helin kanssa ja Medi-Helin koke-neet ensihoitolääkärit kouluttavat hen-kilökuntaamme jatkuvasti ja järjestävät vuosittain tasotestit, joiden läpäisemi-

13

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

nen on edellytyksenä ensihoidossa toi-mimiseen. Testejä on perus- ja hoito-tason tehtävissä toimiville. Hoitotason testin läpäiseminen oikeuttaa suoritta-maan vaativia hoitotehtäviä kentällä . Tämän testin on meillä suorittanut 16 sairaankuljettajaa.

Sairaankuljetuksen päällikkö Mark-ku Rajamäki on toiminut alalla vuodes-ta 1987. Sosiaali- ja terveydenhuollon pe-rustutkinnon lisäksi hän on suorittanut palo- ja pelastuspuolen esimiestutkinnon Kuopiossa. Ja käynyt suurin piirtein jo-kaisen ensihoidon kurssin ja koulutuk-sen, joita maassamme on järjestetty. - Näihin tehtäviin ei ole aiemmin ollut mahdollista kouluttautua suoraan, vaan suurin osa meistä on täsmäkouluttanut itseään parhaansa mukaan. Nykyisin voi jo suorittaa ensihoitajan tutkinnon ammattikorkeakoulussa ja tutkintoa voi täydentää sairaanhoitajan tutkinnoksi. Meillä on työssä sekä sairaanhoitajan, lähihoitajan, lääkintävahtimestarin että palomies-pelastajan perustutkinnon suo-rittaneita henkilöitä . Se, kumpaa kautta on alalle tullut ei yleensä ole ratkaisevaa, kyllä näissä tehtävissä ihmisen luonteen-laadulla ja halulla kehittää itseään on erittäin ratkaiseva merkitys.

Sairaankuljetuksen esimiehellä on hallittavanaan melkoinen palapeli Turun kokoisen kaupungin sairaankuljetuksen ja ensihoidon järjestämisessä . Tärkeim-mäksi yhteistyökumppaniksi on viimeis-ten vuosien aikana muodostunut Medi-Heli 02, jonka lääkäreihin he tukeutu-vat konsultaatiota vaativissa tilanteissa. - Tähän saakka yhteistoiminta sairaan-hoitopiirin ja TYKSin kanssa on riippu-nut lähinnä omasta aktiivisuudestamme. TYKSillä ei ole juuri ollut mahdollista antaa aktiivista tukea kentälle. Kun Me-di-Helin lääkärit ovat kouluttaneet mei-dät, he pystyvät ohjaamaan toimintaam-me toisin kuin ensiavussa työskentelevät vaihtuvat lääkärit, joilla ei välttämättä ole kenttäkokemusta. Ensihoidon vas-tuulääkärin saamista sairaanhoitopiiriin on odotettu piirin kunnissa hartaasti. Kaikki koulutusapu ja toimintatapojen yhtenäistäminen on kullanarvoinen asia. Tähän saakka olemme joutuneet raken-tamaan kaikki toimintamallimme itse, koska apua ei ole ollut muualta saatavis-sa, tiivistää Rajamäki.

Tu u l a Va i n i k a i n e n , t e k s t i

E s ko Ke s k i - o ja , k u v a

Lääkintäesimies Harri Kosonen ja sairaan-

kuljetuksen päällikkö Markku Rajamäki

Muuttuva ensihoito

raalin ”natsat” ensihoidossa käytännön ”kisälliopin” perusteella). Yksiköt ovat potilaan luona yleensä tavoitteeksi asete-tun 6 minuutin sisällä . Mukana on pie-nen teho-osaston laitteisto. Potilas hoi-detaan kuljetuskuntoon, ja tarvittaessa lääkäri saattaa hänet suoraan lopulliseen hoitopaikkaan tehden matkalta ennak-koilmoituksen kännykällä , jotta vas-taanottava sairaala on valmiina odotta-massa kyseistä potilasta.

Näin on ensihoito muuttunut muu-tamassa vuosikymmenessä aivan valta-vasti, ja kehitys jatkuu kiihtyvällä vauh-dilla. Uusia hoitomenetelmiä tulee koko ajan käyttöön, samoin uusia lääkkeitä . Teknologia tuottaa entistä pienempiä , kevyempiä ja monipuolisempia hoito- ja seurantalaitteita. Tietoliikenneyhtey-det kehittyvät mahdollistaen puheen li-säksi jo nyt erilaisia datasiirtoja, esi-merkiksi 13-kanavaisen EKG:n lähet-tämisen asiaan perehtyneen lääkärin nähtäväksi. Lähiaikoina on mahdollista lähettää niin muita potilaan tilaa kos-kevia tietoja on-line, kuin myös mm. ambulanssin sijainti - ja ns. statustietoja (mitä miehistö tekee juuri nyt: onko hälytysajossa, potilashoidossa, kuljettaa-ko potilasta vai vapaana). Sähköisesti ja automaattisesti.

Kaiken tämän kehityksen myötä kohdistuu myös ensihoitojärjestelmään kehityspaineita. Ensihoito on ketju, joka on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Täten toimintatapojen, koulutuksen ja laatuseurannan on myös uudistuttava jatkuvasti akselilla maallikkoapu - hä-täkeskus - varsinainen ensihoito - poti-laan hoito sairaalassa. Uudistumisen on lisäksi oltava räätälöityä - toimintamal-lit, jotka toimivat Turussa, eivät toimi Houtskärissä ja päinvastoin.

A r n o Vu o r i

Isoisäni toimi 1910-1920 -luvuilla kunnanlääkärinä Lammilla Etelä-Hämeessä.

Muistan elävästi hänen ja kauempaan eläneen isoäitini kertomukset lääkärin

työstä noihin aikoihin.

Vastaanotto sijaitsi talon toisessa päässä ja sinne oli ovi ulkoa auki koko ajan. Odotushuoneeseen kertyi sitten potilaita omia aikojaan, enimmäkseen hevoskyy-dillä . Lääkäri aloitti työpäivänsä joskus aamulla tarkistamalla odotushuoneen ti-lanteen; harvinaista ei ollut, että siellä makasi puukotukseen kuollut potilas tai että joku potilaista oli hyvin huonossa kunnossa. Lääkäriä ei ollut tapana he-rättää kuin harvoin, potilaat odottivat aamun vastaanottoa. Joskus lääkäri teki kotikäynninkin häntä hakemaan lähete-tyllä hevoskyydillä - kotikäynti saattoi kestää kuusikin tuntia.

Turussa terveyslautakunta päätti 3.12.1906, että sairaankuljetuksen kaupungissa hoitaa siitä lähtien palolai-tos; kaupunginvaltuusto käsitteli asiaa 13.12.1906 ja 14.3.1907 antaen päätök-selle siunauksensa. Niinpä vuonna 1907 hankittiin hevosvetoinen ambulanssivau-nu ja vuonna 1912 ”Pulmoottori”, joka oli jonkinlainen tekohengityslaite. Voi vain kuvitella, minkälaisia olivat viiveet tuolloin!

Ensimmäinen auton rungolle raken-nettu ambulanssi kaupungissa oli Fiat-merkkinen kulkuneuvo vuodelta 1928, ja Chevrolet hankittiin 1939. Vuosittain hälytyksiä oli noin viisisataa.

Nykyään Turun hätäkeskuksella on suunnilleen sama määrä pelkästään A-luokan kiireellisyyshälytyksiä kokonais-hälytysmäärän kivutessa kymmeniin tu-hansiin. Turun kaupungin alueelle tule-vaan A-tehtävään lähtee heti hoitotason ensihoitoyksikkö sekä yhden tai kahden vielä pitemmälle koulutetun ensihoitajan miehittämä hoitoyksikkö (190, ”nollat”). Lisäksi paikalle hälytetään Mediheli, jo-ka tuo mukanaan autolla tai helikopteril-la ensihoitoon koulutetun lääkärin, kou-lutetun ensihoitajan (lentoavustaja) sekä lentäjän (jolla alkaa olla ainakin korp-

14

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

14

Suuronnettomuuskaan ei tule kello kaulassa

Valmiuden ylläpito on jatkuva prosessi

omat suunnitelmansa ja ohjeensa.Seppo Nieminen kiteyttää häiriöti-

loihin ja poikkeusoloihin varautumisen sen mahdollisimman kattavaksi varmis-tamiseksi, että sairaalan toiminnot voi-vat jatkua häiriöittä kaikissa oloissa ja että tilanteista kyetään selviytymään riittävän hyvin. Usein ajatellaan, että kyse on vain ensiapupoliklinikasta tai korkeintaan kirurgian klinikasta, mutta näinhän asia ei ole, vaan varautumisen on katettava koko sairaala, sen kaikki toiminnot ja ammattiryhmät, jotta to-sipaikan tullen kaikki sujuisi mahdolli-simman kitkattomasti.

- Tämä vaatii paljon: yhteiskunta, menetelmät ja ihmiset muuttuvat ja vaihtuvat. Tarvitaan jatkuvaa ajan her-molla pysymistä , kouluttautumista, har-joittelua sekä tietojen päivitystä . Esimer-kiksi keväällä muuttuneet TYKSin pu-helinnumerot pitää korjata myös suuron-nettomuusohjeisiin, Nieminen toteaa.

Alueellisesti ongelmiaYhteistyö on avainasemassa myös alu-eellisesti, mutta aivan ongelmatonta se ei ole. Lääkinnällisessä pelastustoimin-nassa TYKS on velvollinen osallistu-maan ensihoitoon ja lähettämään on-nettomuuspaikalle lääkintäryhmän. Vi-ranomaiset ovat sopineet, että Varsi-nais-Suomessa kaikki erikoissairaanhoi-toa koskevat, poikkeaviin tilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyvät yhteyden-otot, hälytykset ja toiminnot keskite-tään ensisijaisesti TYKSin ea-poliklini-kalle. Muuten tilanteiden hoidosta vastaa perusterveydenhuolto.

- Turussahan tämä onnistuu, mutta

kuinka suuronnettomuuden hoito luon-nistuu pienten kuntien pieniltä terveys-keskuksilta, Seppo Nieminen kysyy ja huomauttaa, että tällä hetkellä vielä puuttuu virkatie ja väylä näiden asioiden sujuvaksi hoitamiseksi eri viranomaisten ja terveydenhuollon yksikköjen kesken. Ongelmat ovat valtakunnalliset, hän kertoo. Opettelemista on ollut niin Jy-väskylässä tositilanteissa kuin Helsingin seudulla harjoituksissa.

Entä jos...Poikkeustiloja, joihin pitäisi varautua, ovat esimerkiksi sota, sodan uhka, ta-louskriisi ja suuronnettomuus. Jälkim-mäiseksi määritellään laissa onnetto-muus, jota kuolleiden tai loukkaan-tuneiden tai ympäristöön tai omaisuu-teen kohdistuneiden vahinkojen määrän taikka onnettomuuden laadun perusteel-la on pidettävä erityisen vakavana. Nie-misen synkimmissä painajaisissa väik-kyy TYKSin naapurissa tapahtuva ju-naturma, jossa törmäävät räjähteitä ja myrkyllisiä kaasuja kuljettavat junat.

- Normaaliajan häiriötilanteiden ja poikkeusolojen erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa, Seppo Nieminen sanoo. Siksi ohjeissa pidetäänkin tär-keänä , että normaaliaikaisen perusorga-nisaation voimin kyetään estämään ja hallitsemaan kaikenlaiset kriisitilanteet. TYKSin yksiköiden käytännön valmius-suunnitelmissa onkin pyritty erottamaan ilman erityistoimivaltuuksia hoidettava suuronnettomuus ja toisaalta ns. yh-dyskuntaonnettomuus, jossa tilanne on määriteltävä poikkeusoloksi tai jossa yh-teiskunnan toiminta on häiriintynyt.

Ei vara venettä kaada. Tämä vanha vii-saus pätee edelleen. Huolellinen ja tark-ka suunnittelu, ohjeistus ja ennakointi ovat varmasti hyväksi myös sairaalan va-rautumisessa erilaisiin poikkeustilantei-siin kuten suuronnettomuuksiin. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa näky-vimpänä merkkinä tästä lienee jokaises-sa yksikössä oleva punainen suuronnet-tomuuskansio, jonka tiedot ovat nähtä-villä myös intranetissä . Kansioon tulisi kaikkien tyksiläisten perehtyä .

Suuronnettomuusohjeet ovat osa sai-raalan valmiussuunnitelmaa, jonka laati-misesta ja ajan tasalla pitämisestä huo-lehtii valmiustyöryhmä , jossa on muka-na klinikoiden, hallinnon, huollon, lää-kehuollon ja teknisen huollon edustajia. Puheenjohtajana on operatiivisen hoidon tulosryhmän johtaja Timo Ali-Melkki-lä . Valmiustyöryhmä kokoontuu nor-maalisti 1-2 kertaa vuodessa. Useammin, 6-8 kertaa vuodessa, kokoontuu työjaos-to, jossa on 4-5 jäsentä ja jonka puheen-johtajana toimii koko Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin suuronnettomuusval-miudesta käytännössä vastaava lääkäri, TYKSin ensiapupoliklinikan osastonyli-lääkäri Seppo Nieminen. Työjaosto val-mistelee ja vie asiat valmiustyöryhmän käsiteltäviksi.

Valmiussuunnitelmaan niveltyy myös laitossuojelusuunnitelma, jossa määritellään toimenpiteet sairaalan ja sen henkilökunnan suojelemiseksi, sa-moin mukana ovat suunnitelmat kul-loinkin tarvittavista henkilöstö- ja mate-riaaliresursseista. Myös palo- ja pelastus-ohjeet ovat osa valmiussuunnitelmaa. Jo-kaisella sairaanhoitopiirin sairaalalla on

15

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Seppo Niemisen kontolla on

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin

suuronnettomuusvalmius.

Kovimmille TYKSissä lienee joudut-tu Estonia-onnettomuuden aikana vuon-na 1994. Tosin silloinkin hoitotoimet su-juivat juohevasti, mutta ongelmia aihe-utti kansainvälisten tiedotusvälineiden edustajien ryntäys, johon ei ollut osattu varautua. Nykyisin ohjeet ovat ajan ta-salla niiltäkin osin.

Pohdittavaakin on- Väestönsuojelu on sairaalassa edelleen hiukan pulmallista. Työntekijöiden ja vierailijoiden suhteen asia on kunnossa, mutta kuinka on potilaiden laita, Niemi-nen pohtii.

Laissa ei puhuta potilaista eikä sai-raaloista suoranaisesti mitään. Sairaalaa ei voi evakuoida, ja toisaalta väestön-suojaksi tarkoitettu viistolattiainen yh-dystunneli ei ole sellaiseksi mitenkään sovelias. Nieminen kehottaa myös miet-timään tilannetta, jossa sairaalan hen-kilöstö suuronnettomuuden sattuessa lähteekin pelastamaan omaisiaan. Täl-laisesta on kokemuksia esimerkiksi hir-mumyrskyn runtelemalta Kanadan itä-rannikolta, Nieminen kertoo ja sanoo pi-tävänsä henkilöstön menettelyä täysin

ymmärrettävänä . Tarpeeksi ei ole myöskään mietitty,

miten säteilyonnettomuuden sattuessa henkilökunta pääsee sairaalaan tai sieltä pois. Tällöinhän on voimassa ulkona-liikkumiskielto. Edellä mainitut ovat asi-oita, joita ei ole harjoituksissakaan tar-peeksi huomioitu, mutta realiteetteina ne kuitenkin olisi huomioon otettava, Nie-minen painottaa ja kehottaa tarkastele-maan tilanteita nykyistä kokonaisvaltai-semmin harjoituksia suunniteltaessa.

Suuronnettomuusvalmiuteen TYKSissä perehdytään koulutustilaisuu-dessa 30. lokakuuta. Valtakunnallinen tilaisuus järjestetään ensi toukokuun 21. päivänä . Silloin teemana on maassam-me meneillään olevan hätäkeskusuudis-tuksen nykyvaihe.

M ar k k u N ä ve r i , t e k s t i j a k u v a

Kuva:

Tie

tokuva o

y

16

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Maamme hätäkeskukset ottavat vas-

taan hätä- ja onnettomuusilmoituksia

kaikkina vuorokaudenaikoina ja hälyt-

tävät tarvittavan avun. Lisäksi ne

toimivat alueidensa pelastustoiminnan

viestikeskuksina ja tukevat pelastustoi-

minnan johtamista.

hätäkeskuksessa lisämiehityksin. Kan-nattaa myös muistaa, että hätänumero 112 on yleiseurooppalainen, eli samasta numerosta saa avun lähes koko Euroo-passa.

Kaikenlaisia soittajiaViime vuonna Turun hätäkeskus välitti sairaankuljetusyksiköille runsaat 34 000 tehtävää . Näistä puolet siirtokuljetuksia ja vajaat 800 sellaisia erittäin kiireellisiä sairaankuljetuksia, joissa potilaan henki oli välittömässä vaarassa. Muiden hä-lytystehtävien kuten tulipalojen, auto-maattihälytysten ja avunantojen määrä oli 4 000:n luokkaa. Tänä vuonna varsi-naisen ruuhkahuipun aiheuttivat kesän ukkosmyrskyt.

Yllättävän paljon hätäkeskukseen tulee myös ilkivaltaisia pilasoittoja sekä soittoja väärään numeroon, kertoo häly-tysmestari Mujunen. Jälkimmäisissä on hänen mukaansa usein kyse ”kävelevä kännykkä” -efektistä . Pilasoittojen suh-teen päivystäjien vaisto on vuosien mit-taan kouliintunut, ja ne kyetään yleensä erottamaan tositilanteista. Lisäksi soitot useimmiten jäljitetään. Kaikkiaan häly-tysten määrä on kymmenessä vuodessa miltei kaksinkertaistunut. - Jos ihmiset eivät muuta tiedä , he soittavat 112:een, summaa Mujunen. Numero on opittu hyvin.

Maltti on valttia

Kun ihminen soittaa hätäkeskukseen, hän on yleensä vähintäänkin hermostu-nut, useimmiten myös peloissaan ja neu-

112 -ja apu tulee

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alu-eella on neljä hätäkeskusta: Turun, Uu-denkaupungin ja Rauman seudun, Salon seudun sekä Turunmaan hätäkeskukset. Suurin näistä on Turun, joka toimii 31 kunnan muodostaman hälytysalueen aluehälytyskeskuksena sekä Länsi-Suo-men läänin hälytyskeskuksena. Asuk-kaita alueella on noin 340 000.

Hätäkeskukset ovat nykyään kun-nallisia, mutta vuoteen 2006 mennessä ne siirtyvät valtion ylläpitämiksi. Turus-sa tämän on määrä tapahtua vuonna 2004, kertoo aluehälytyskeskuksen esi-mies, johtava hälytysmestari Juha Mu-junen. Luvassa on myös muutto uuteen rakennukseen, kun hätäkeskus nyt toi-mii Turun palolaitoksen tiloissa Eerikin-kadulla. Tuolloin kaikki palo-, pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoimen hälytykset tulevat samaan paikkaan.

Hädän ollessa suurin on apukin lä-hellä , kun muistaa soittaa numeroon 112. Yleensähän numeroon soitetaan, kun tarvitaan sairaankuljetusta tai tuli-palon sammuttajaa. Päivystäjä Hanna Ritvanen muistuttaa, että myös muun-laisia pelastustoimia tarvitsevat saavat avun, samoin poliisille yhdistetään tarvittaessa.

Ilman apua ja neuvoja ei jää kukaan todellisessa hädässä oleva. Turun hätä-keskuksessa on päivisin puhelimen ää-ressä kolme ja iltaisin sekä öisin kaksi päivystäjää . Perinteiset suomalaiset ry-myjuhlat vappu, uusi vuosi ja juhannus aiheuttavat yleensä säpinää pelastusyksi-köillekin, ja tähän on varauduttu myös

17

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

792

6319

10579

17012

Sairaankuljetusten lukumäärä eri hätäkeskuksissa v.2000

Turun hätäkeskuksen ytimessä: johtava

hälytysmestari Juha Mujunen (vas.) sekä

päivystäjät Hanna Ritvanen ja Mikko

Virtanen.

voton, joskus myös loukkaantunut tai sairauskohtauksen kourissa. Kysyy päi-vystäjältä malttia ja taitoa osata rauhoit-taa soittaja ja saada selville, mistä on kyse. Hanna Ritvanen sanookin, että tärkeintä olisi kertoa rauhallisesti, mitä ja missä on tapahtunut ja onko ihmisiä vaarassa. Jos on mahdollista, pitäisi saa-da potilas puhelimeen, koska tällöin on helpompi välittää ohjeita.

Päivystäjillä on paitsi ammattitai-tonsa myös ”sapluuna”, ohjeet mitä kysy-tään, jotta he voivat määritellä riskin suuruuden ja avun tarpeen. Lisäksi heil-lä on kattava ohjekirja erilaisia tapauk-sia, esimerkiksi sairauskohtauksia varten. Hälytyspäivystäjiä koulutetaan Kuopion pelastusopistossa, ja koulutus on puolen-toista vuoden mittainen.

Soiton tultua ja avun lähdettyä hä-täkeskuksen tehtävä päättyy kuitenkin vasta kun yksikkö, paloauto tai ambu-lanssi, palaa talliin. Tilanteita puidaan tarvittaessa jälkeenpäin. Vaikka vuosit-tain tulee tuhansittain soittoja hädässä olevilta, ei niihin koskaan turru, todista-vat Juha Mujunen ja Hanna Ritvanen. Heidän työtään kuitenkin helpottaa se, etteivät he näe varsinaista tilannetta. Hätäkeskuksen työn kannalta ikävim-mäksi Mujunen arvioi lentokoneonnet-tomuuden tai kahden täyden linja-auton törmäämisen. Myös vaarallisten ainei-den leviäminen aiheuttaisi päänvaivaa, sillä ns. suuren yleisön varoittaminen on työlästä puuhaa.

M ar k k u N ä ve r i

Toiminta onnettomuus-tilanteessa- Soita hätänumeroon 112

- Kerro mitä on tapahtunut

ja missä

- Onko ihmisiä vaarassa

- Pelasta hengenvaarassa olevat

- Estä lisäonnettomuudet

- Älä vaaranna omaa henkeäsi

- Kerro kuka olet ja mistä soitat

- Kuuntele ohjeita

- Älä katkaise puhelua,

ennen kuin saat luvan

Luvuissa on huomioitu Varsinais-Suomen sai-

raanhoitopiirin kuntien alueilta tulleet häly-

tykset (Turunmaan hätäkeskuksen tiedot

puuttuvat, koska sillä ei ollut käytettävis-

sään vuoden 2000 tilastoja).

Selitykset:

potilas on korkeariskinen, peruselin- toiminnot ovat välittömästi uhattuina

keskisuuri tai tuntematon riski, kiireel- linen mutta ei henkeä uhkaava

pieni riski, kiireinen mutta ei hälytysajona

riskitön siirtokuljetus

Turun hätäkeskus

Rauman ja Uudenkaupungin

seudun hätäkeskus

Salon seudun hätäkeskus

178

1367

3395

1549

136

907

1718

599

18

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

tai erikoisalalehdelle. Tietoja kertomuk-seen tuotetaan kirjoittamalla tai sanele-malla. Sanelu voidaan kuunnella ääne-nä , kunnes se on purettu kirjoitukseksi.

Hoitosuunnitelmalehden kanssa voi-daan samanaikaisesti tarkastella jotakin toista potilaan lehteä kuten kuumekur-vaa tai lääkityslistaa. Laboratorio- tai kuvaohjelmaan päästään klikkaamalla jotain ko. alan tulosta tai siirtymällä ohjelmavalikosta siihen ohjelmaan. To-distukset tai erikoiskaavakkeet löytyvät samanlaisesta ylävalikosta kuin Wordin työkalut yms. asiat. Todistuslehdelle tu-levat potilaan perustiedot ilman eri toi-menpidettä , kun uusi todistussivu ava-taan.

Ohjelman käyttöidea muistuttaa Wordin käyttötapaa. Erojakin toki on, koska kyseessä on potilaskertomus, joka on hyvin kunnianarvoisa ja monin lain säädelty virallinen asiakirja.

Se asettaa haasteita

Erikoissairaanhoidon tulee pystyä tar-joamaan parasta nykytiedon mukaista hoitoa. Tieto-taitoahan yksilötasolla on, mutta miten yhden ihmisen erikoistieto saadaan muuttumaan työyhteisön tie-doksi? EPK-projekti haastaa suunnittele-maan, mikä tieto sisällytetään potilas-asiakirjojen rakenteeseen.

Erikoissairaanhoidon tulee tarjota hoitoa sitä tarvitsevalle oikeaan aikaan.

sairaalan kaikilla potilashoidon osa-alu-eilla. Projektin laajentamisen aikatau-lusta aluesairaaloihin päätetään vuonna 2003.

EPK-projektin ytimen muodostavat potilaskertomusohjelma (MIRANDA) ja potilashallinto-ohjelma (OBERON), joi-hin muodostetaan liittymiä laborato-riopalvelujen, kuvantamiskeskuksen, muiden kuva-, käyrä- ja äänitallen-teiden, potilaskertomusarkiston, verikes-kuksen, tehohoidon, leikkaussalien sekä synnytysten ja kuntoutuksen ohjelmista.

Miltä se näyttää?

Potilaskertomus toimii mikrolla, joka avataan syöttämällä oma tunnistekortti koneeseen. Tunnistekortti kertoo ko. käyttäjän oikeudet nähdä ja käsitellä potilaskertomusta. Osa mikroista on kiinteästi pöydillä kuten nykyäänkin. Joitakin koneita voidaan liikutella ym-päri osastoa. Jokaisessa potilashuoneessa tulee olla kone, joka toimii sekä siinä huoneessa tapahtuvien hoitotoimenpitei-den kirjaamisvälineenä että potilaan informaatiolähteenä .

Vuodeosastolla ruudun perustila voi olla osaston vuodekartta, jossa on poti-laiden nimet ja poliklinikalla päivän po-tilaslista. Potilaan asiakirjat avataan klik-kaamalla potilaan nimeä tunnistekortin syötön jälkeen. Ne voidaan sopia avautu-vaksi suoraan esim. hoitosuunnitelmaan

Tämä on alaotsikko ensimmäiselle

”EPK projekti” -palstalle, jossa käsitel-

lään potilasasiakirjojen atk-käsittelyyn

tai tietokoneelle siirtämiseen liittyviä

asioita. Ensimmäisessä osassa kerro-

taan, miltä oma ”digitaalihirviömme”

näyttää, miksi sitä lähdetään kesyttä-

mään ja mihin se meitä haastaa.

Tosiasiassahan mitään digitaalihirviötä ei ole. Kahvikin on kahvia, vaikka se keitetään ”elektronisella” kahvinkeit-timellä . Meidän tehtävämme on edel-leen tuottaa ihmisläheistä korkeatasoista erikoissairaanhoitoa. Uuden elektronisen välineen avulla teemme työmme hel-pommin ja paremmin, kunhan opette-lemme ensin lataamaan keittimemme.

EPK-projekti on sen nimi

EPK (elektroninen potilaskertomus) -projekti on nimitys tapahtumasarjalle, jossa eri atk-ohjelmistoista - jo käytössä olevista, nyt käyttöönotossa olevista ja käyttöön tulevaksi suunnitelluista - muodostettava kokonaisuus johtaa TYKSissä vuoden 2005 loppuun men-nessä virallisessa asemassa olevaan elektroniseen potilaskertomukseen, joka mahdollistaa paperittoman työskentelyn

Elektroninen potilaskertomus

Miten digitaalihirviö kesytetään?

19

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Miten löydetään tarvitsevat eikä vain aktiivisimmat tarvitsijat oikeaan aikaan? EPK-projekti haastaa suunnittelemaan tiedon kulun kynnyksen alentamista perusterveydenhuollon ja erikoissairaan-hoidon välillä .

Ammattilaisuus on kyky tuottaa ha-lutessaan sama tapahtuma täsmälleen samanlaisena olosuhteista riippumatta. Meillä nämä olosuhteet ovat enää har-voin ”normaalit”, mikä johtaa paitsi vaikeuteen säilyttää ammattimaista otet-ta, myös tarpeeseen keskustella, mikä

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ja Medici Data Oy allekirjoittivat MD-MIRANDA-potilaskertomusohjelmistoa koskevan hankintasopimuksen 16. loka-kuuta. Sopimus perustuu piirin hallituk-sen 30.5.2001 tekemään päätökseen siir-tyä ensimmäisenä maamme sairaanhoi-topiirinä koko potilastyön osalta elektro-nisen potilaskertomuksen käyttöön.

Sopimus kattaa ohjelmistolisenssien lisäksi ohjelmiston toiminnallista kehit-tämistä , integroinnin useisiin rinnak-kaisjärjestelmiin sekä käyttöönottoon ja ylläpitoon liittyviä asiantuntijapalveluja

Sopimus suurprojektista allekirjoitettiin lokakuussa

Varsinais-Suomessa kohti täydellistä elektronista potilaskertomusta

Medici Data Oy:n toimitusjohtaja Seppo Ahokkaan mukaan sopimus on merkittävä sekä Medici Datalle että mo-nelle muulle sairaalalle. - Se vahvistaa tuntuvasti MD-MIRANDAn asemaa potilaskertomusohjelmistomarkkinoilla. Tulemme lisäämään myös omia inves-tointeja potilaskertomusohjelmistojen ja Turun toimipisteen kehittämiseen, hän toteaa.

Medici Data Oy on terveydenhuol-lon tietotekniikkaan erikoistunut oh-jelmisto- ja palvelutalo. Yrityksellä on tuotantoyksikkö Oulussa sekä toimipis-teet Helsingissä , Tampereella ja Turussa. Medici Datan pääomistajia ovat yliopis-tosairaanhoitopiirit ja Novo Group Oyj.

on laadukkaan hoidon mini-misisältö. EPK-projekti haastaa määrittelemään, mitä on hyvä hoito ja siirtämään toimintaoh-jeet potilaskertomukseen.

Potilaskeskeinen ja inhimillinen hoito ovat aina olleet sairaanhoidon suorittaja-portaan ohjenuorana. Kun ai-kaa näiden ideaalien toteutta-miseen ei enää tunnu olevan, on näidenkin käsitteiden sisäl-tö mietittävä uudestaan. Onko parempaa hoitoa lukea ulkoa perusohjeita potilaalle vai antaa siihen kykenevän potilaan tai omaisen hankkia perustieto esim. koneelta luettuna tai

tulokset näkyvät uuden välineen kautta työssämme, välineessämme.

Se kertoo itsestään

EPK-projektista saa tietoa lähiaikoina avattavilta TYKSin kotisivun yhteydessä olevilta EPK -sivuilta. Sivut tulevat si-sältämään talon eri atk-ohjelmien infor-maatiota, keskustelupalstan, sanakirjan ja muuta kiinnostavaa. Ja tietoa saa tie-tysti myös tämän palstan kokoajalta, jo-ka toimii palveluksessanne projektin joh-dossa.

P i r k ko Ko r t e k a n ga s

pirkko.kortekangas@tyks.fi

Puh. (02) 3132 238

kuunneltuna ja katseltuna ja käyttää po-tilaskontakti juuri erityisesti tätä potilas-ta kiinnostaviin kysymyksiin?

Se on laatutyön koti

Sairaalassamme on lukuisia erinomaisia laatuprojekteja, jotka ovat käsitelleet mm. edellä mainittuja asioita. Niin kau-an kuin nämä projektien tulokset pyöri-vät osallistujien omaisuutena, niihin käy-tetty aika ja vaiva on ollut tavallaan turhaa. EPK-projekti haluaa saada ole-massa olevan erityisosaamisen hyödyttä-mään yhteistä hyvää . Eli projektiaikai-nen kysymys on niiden tapojen luomises-ta, jolla nyt ja jatkossa laatuprojektien

TYKSissä . Kehittämiseen osallistuvat myös muut yliopistolliset sairaanhoito-piirit. Toimitukset ja käyttöönotot ajoit-tuvat vuosille 2001-2005.

Hankkeen keskeisin järjestelmä on varsinainen potilaskertomusohjelmisto, joksi tarjouskilpailun tuloksena valittiin Medici Datan toimittama MD-MI-RANDA.

- Nyt allekirjoitettu sopimus koko lääketieteellisen ja hoitotyön dokumen-toinnin käsittävän ja niihin palvelu- ja kuvantamistoiminnan yhdistävän elekt-ronisen potilaskertomuksen käyttöön-otosta on maassamme laajuudeltaan ja tavoitetasoltaan tällä hetkellä merkittä-vin alan projekti, erikoislääkäri Pirkko Kortekangas toteaa.

20

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Sairaanhoitaja Hanna Aaltonen oh-jaa lähes päivittäin jäädytyshoitoon tu-levia potilaita. - Selvitän potilaalle ennen toimenpidettä , että ihon jäätyessä voi tuntua hetken ajan pistävää kipua. Pai-kallispuudutusta ei yleensä kuitenkaan tarvita. Hoidettu ihoalue saattaa jomo-tella jälkeenpäin, ja jäädytyskohtaan voi nousta palovamman kaltainen rakkula. Potilaat saavat jälkihoitoon antibioottia sisältävän voiteen. Jäädytetty kohta pa-ranee viikon kuluessa.

Laser leikkaa tarkastiJäädyttämisen ohella myös lasersäteily tuhoaa ihokudosta. Laserointi soveltuu erityisesti verekkäiden kasvaimien pois-toon ja veren hyytymistä vähentävää lääkitystä saavien potilaiden hoitokei-noksi, sillä laser polttaa myös vuotavien verisuonien päät kiinni.

- Hankalat sormien tai jalkapohjien syylät, perinnölliset ihosairaudet, joihin liittyy ihon pintakerroksen liikakasvua, hyvänlaatuiset hikirauhasen kasvaimet, kirsikkaluomet, listaa Kortekangas-Sa-volainen laserin käyttöaiheita. - Myös tatuointeja voidaan poistaa laseroimalla, mutta se ei kuulu kunnalliseen tervey-denhoitoon. Pikemminkin tehtävämme olisi jakaa valistusta, jotta ihmiset eivät hankkisi tatuointeja!

Kortekangas-Savolaisen mielestä la-serilla ei pitäisi poistaa pigmenttiluomia. Laserointi saa jäljelle jääneiden solujen

vojen aluetta hoidettaessa otettava huo-mioon myös kosmeettinen lopputulos.

Pelkästään kosmeettisista syistä iho-tautien klinikkaan ei saa lähetettä , vaan yksityissektori hoitaa ”kauneusleikkauk-set”. Keskussairaalatasoista ihomuutok-sen poistamista vaativat immunosupres-siossa olevat tai vakavaa tautia sairastavat potilaat sekä potilaat, joiden ihomuu-tokset ovat pään alueella tai muutoin hankalasti poistettavissa. Kortekangas-Savolaisen mielestä myös lasten hankalat syylät kuuluvat usein ihotautiklinikan hoidettaviksi.

Jäädyttäminen korjaa syövän esiasteet

Jäädytyskirurgia tarkoittaa sairaan ku-doksen tuhoamista jäädyttämällä . Iho-tautiklinikassa jäädytykseen käytetään nestemäisessä muodossa olevaa typpeä , jota ruiskutetaan iholle kryo-laitteen avulla. Jäädyttäminen on käyttökelpoi-nen hoito etenkin syylille ja valon ai-heuttamille ihovaurioille, ns. aktiinisille keratooseille, joista saattaisi ilman hoitoa kehittyä ihosyöpiä . Myös ihon hyvän-laatuisia kasvaimia ja tyvisolusyöpää eli basalioomaa voidaan hoitaa jäädyttä-mällä .

Jäätymisaika vaihtelee paristakym-menestä sekunnista noin minuuttiin riippuen ihomuutoksen laadusta ja sy-vyydestä . Jäätyneen ihon annetaan su-laa, ja monasti käsittely vielä toistetaan. Suurin osa ihomuutoksista häviää yh-den-kolmen hoitokerran jälkeen.

Ihotautiklinikassa toki tartutaan veit-seenkin aina tarpeen tullen, mutta iho-muutoksia myös jäädytetään, laseroi-daan, kauhotaan ja kauterisoidaan. Näi-den perinteisten dermatologisten mene-telmien rinnalle on nousemassa foto-dynaamisen terapian nimellä kulkeva hoitomuoto, kasvaimen poistaminen voi-teen ja valon yhteisvaikutuksella. Veit-settömään kirurgiaan voi lukea kuulu-vaksi myös liikahikoilun hoitamisen bo-tulinumtoksiinilla, sillä hoito korvaa hi-kirauhasten kirurgisen poiston.

Iho- ja sukupuolitautien erikoislää-kärin Outi Kortekangas-Savolaisen mielestä on tärkeää , että ihomuutosten hoitamiseksi on käytettävissä useita hoitovaihtoehtoja.

- Potilailla saattaa olla sairauksia, jot-ka estävät leikkaamisen. Edessä on sil-loin tällöin myös tilanne, jossa potilaalla on kasvaimia niin runsaasti, että leik-kaaminen ei tule kysymykseen. Hoito-menetelmää valittaessa on varsinkin kas-

Iholla esiintyvien luomien ja kasvaimien laadun selvittäminen ja hoitaminen

ovat osa iho- ja sukupuolitautien klinikan toimintaa. Aina ihomuutoksen poista-

minen ei vaadi veistä eikä viiltoa, vaan käytössä on joukko muitakin keinoja.

Ihokirurgiaa ilman veistä

Erikoislääkärin Outi Kortekangas-Savolai-

sen mielestä on tärkeää, että ihomuutos-

ten hoitamiseksi on käytettävissä useita

hoitovaihtoehtoja.

Sairaanhoitaja Hanna Aaltonen kalibroi-

massa laseria seuraavaa potilasta varten.

V i r p i S aa r i n e n , t e k s t i j a k u v a t

21

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

TYKSin iho- ja sukupuolitautien kli-nikka juhlisti kunnioitettavaa 120 vuo-den olemassaoloaan elokuun puolivälis-sä . Kun sääkin oli suosiollinen, muodos-tui klinikkarakennuksen viereen pysty-tetyssä teltassa pidetyistä hauskoista juh-lista mieleenpainuva tapahtuma.

Juhlat alkoivat professori emeritus Väinö K. Havun esityksellä turkulaisesta ihotautihistoriasta. Havu toimi professo-rina 1973-1998 ja klinikan ylilääkärinä 1973-1996. Auditoriosta juhlaväki siirtyi teltalle, jossa professorina ja klinikan yli-lääkärinä 1955-1972 toiminut Carl Erik Sonck jatkoi muisteluksia. Selvisi sekin, mistä tulee käsite ”Sonckin sirkus” ! To-sin nyt olisi pitänyt puhua Jansénin sir-kuksesta, sillä klinikan nykyinen yli-lääkäri ja professori Christer Jansén yl-lätti kaikki esiintymällä viimeistä piir-toa myöten täydellisessä sirkuspellen puvussa - temputkin olivat hyvin am-mattimaisia! Myöhemmin sirkusnume-roita esittivät oikeatkin ammattilaiset. Lisäannos historiaa saatiin taitavasti näytellyn kuvaelman muodossa eikä mu-siikkiakaan ohjelmasta puuttunut.

E s a H a l s i n a h o, t e k s t i j a k u v a

120 vuotta iho- ja sukupuoli

tautien hoitoa

mikroskooppisen kuvan muuttumaan le-vottomaksi. Laseroinnin yhteydessä ei voi myöskään ottaa koepalaa, sillä pois-tettava kudos tuhoutuu hiiltyessään.

Laserointi vaatii paikallispuudutuk-sen. Yksi käsittelykerta ei aina tuota riit-tävän hyvää hoitotulosta, vaan käsittely voidaan joutua uusimaan. Laseroinnin etu muihin menetelmiin verrattuna on se, että toimenpiteen syvyyden voi sää-dellä hyvinkin tarkasti.

Laseroitaessa kudoksen hiiltyminen nostaa ilmaan palaneen käryä ja savua. Savuimuri ja kasvomaski ovat tarpeen. Myös potilaan ja henkilökunnan silmät on syytä suojata suojalaseilla laserheijas-tumien varalta.

- Laseroitu alue voi erittää ja olla ki-peä jälkikäteen. Kipuun ja kävelyvaike-uksiin saa varautua varsinkin jalkapohjien syylien laseroinnin jälkeen, Hanna Aalto-nen tietää käytännön kokemuksesta.

Korvaako voide veitsen?Ihotautiklinikan uusin menetelmä ihon tyvisolusyövän ja auringonvalon aiheut-tamien vaurioiden hoitamiseksi tunne-taan nimellä photodynaaminen terapia, lyhennettynä PDT. Menetelmä perustuu porfyriineja sisältävän voiteen ja valon yhteisvaikutukseen, joka tuhoaa sairaan kudoksen.

Ihomuutos marginaaleineen rajataan ja peitetään voiteella. Voide vaikuttaa iholla kolmesta viiteen tuntiin, jonka jäl-keen alue valotetaan.

- PDT on toimenpiteenä yksinkertai-nen, ja sillä saadaan kosmeettisesti erit-täin hyvää jälkeä , sanoo Kortekangas- Savolainen.

- Valotusvaihe aiheuttaa potilaalle muutaman minuutin pistelevää kipua iholla, mihin valitettavasti puudutus ei oikein auta. Hoidettu alue voi jälkikä-teen punoitella ja olla turvoksissa, Han-na Aaltonen valistaa.

Tulevaisuudessa ihokasvaimien pois-taminen voiteiden avulla voi yleistyäkin. Kortekangas-Savolainen kertoo, että maailmalla tehdään tutkimusta ihokas-vaimien hoitamisesta immunomodulaat-toreita sisältävillä voiteilla. - Kasvaimia on saatu häviämään syyliin käytettäväl-lä imikimodivoiteella. Kuka sitä olisi us-konut vielä jokin aika sitten! Maailma menee eteenpäin uskomatonta vauhtia ja tieto lisääntyy koko ajan.

Myrkkyä hikoiluunKortekangas-Savolainen hoitaa myös lii-kahikoilusta kärsiviä potilaita, joiden elämä voi märkien kainaloiden tai käm-

menien vuoksi ajautua todelliseen umpi-kujaan.

- Hikoilu on vaiettu vaiva. Se on suu-ri sosiaalinen haitta ja voi johtaa vai-keuksiin ihmissuhteissa. Kainalohikoili-jat pystyvät käyttämään vain ylisuuria vaatteita. Käsien hikoaminen haittaa työssä selviytymistä , varsinkin elek- troniikka-alalla, jossa komponentteja voi käsitellä vain kuivin puuvillakäsinein.

Deodorantit ja antiperspirantit eivät auta, kun kainaloista erittyy hikeä juo-malasillisen verran työpäivän aikana. Osa hikoilijoista saa avun iholle sivel-tävästä alumiinikloridivalmisteesta, joka tukkii hikirauhaset muutaman tunnin ajaksi. Kämmenien ja jalkapohjien hikoi-lua vähentää ihotautiklinikalla sarjahoi-tona annettava iontoforeesi-hoito, jossa veden ioneja johdetaan heikon sähkövir-ran avulla hikirauhasiin.

Ainut hikoilun kokonaan lopettava hoito on aikaisemmin ollut kirurginen hikirauhasten poisto tai hikoiluun vai-kuttavan sympatikus-hermon katkaisu. Näin rajuja toimenpiteitä ei enää usein-kaan tarvita, sillä uusi apu asiaan on saa-tu botulimuntoksiinista.

Botulinumtoksiini on voimakas her-momyrkky, jota neurologit käyttävät lihasspasmien hoitoon. Yksityisvastaan-otoilla samalla aineella voidaan siloitella kasvojen ryppyjäkin. Sattumalta botuli-numtoksiinin havaittiin myös vähentä-vän hikoilua, ja tutkimustulokset vahvis-tivat huomion. Myrkky salpaa asetyyli-koliini-nimisen välittäjäaineen erittymi-sen hikirauhasista.

Aine ruiskutetaan hikoilevalle alueel-le ihon sisään tai ihon alle. Kainaloita hoidettaessa puudutusta ei tarvita, mutta kämmenien ja jalkapohjien hoitaminen vaatii kivunlievitystä .

- Meillä on hoidettu useita kym-meniä potilaita botulinumtoksiinilla, ja potilaat ovat useimmiten olleet tyytyväi-siä hoidon tulokseen, kertoo Outi Kor-tekangas-Savolainen. - Hoidon vaikutus kestää keskimäärin kahdeksasta kym-meneen kuukauteen. Hoito voidaan tar-vittaessa uusiakin, mutta käytännössä uusintahoitoihin tarvitsee mennä har-voin. Usein hikoilu liittyy nuoruusikään, ja kun potilas pääsee tietyn hankalan jakson ohi, vaiva hoituu sen jälkeen muilla konstein.

- Lääkärillekin Botox-hoidon anta-minen on palkitsevaa, koska silloin pys-tyy konkreettisen toimenpiteen avulla parantamaan selvästi potilaan elämän laatua.

Juhlapuheen pitänyt Väinö K. Havu

kuunteli tarkasti edeltäjänsä ja opetta-

jansa Carl Erik Sonckin mietteitä. Nuorem-

paa polvea edustava erikoislääkäri Leena

Koulu toimi juhlien taitavana ”tirehtöö-

rinä”.

22

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Varsinais-Suomessa taisteluun sairaala-infektioitavastaan

M ar i a n n e R o u t a m aa

Hygieniahoitaja, TYKS

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä käynnistettiin syyskuussa 2,5 vuotta kes-tävä sairaalahygieniaprojekti, jonka avul-la sairaalainfektioita pyritään vähen-tämään merkittävästi. TYKSistä liik-keelle lähtevä kampanja laajenee myö-hemmin aluesairaaloihin ja terveyskes-kuksiin. Projektissa toimii yksi lääkäri ja kolme hygieniahoitajaa. Sairaalainfek-tioiden vähentäminen tehostaa sairaan-hoitoa, parantaa palvelujen laatua ja vä-hentää inhimillisiä kärsimyksiä . Kan-sainvälisten tutkimusten pohjalta laskien TYKSissä voidaan pelastaa keskimäärin yksi ihmishenki kuukaudessa sairaalahy-gieniaa tehostamalla.

Aiempien selvitysten perusteella voi-daan arvioida, että pelkästään TYKSis-sä sattuu noin 2500 sairaalainfektiota vuodessa, eli noin viidelle prosentille si-säänotetuista potilaista. Tämä aiheuttaa noin 50 miljoonan markan kustannuk-set, kun yhden sairaalainfektion keski-määräiseksi kustannukseksi on laskettu noin 21 000 markkaa.

Sairaalainfektion saaneen potilaan sairaalassaoloaika pitenee keskimäärin kaksinkertaiseksi, mikä lisää potilaskoh-taisen hoidon kustannuksia ja vie samal-la paikkoja muilta hoitoonpääsyä odot-tavilta potilailta.

Tavanomaisin sairaalainfektioiden tartuntatapa on kosketustartunta, eli henkilökunta siirtää taudinaiheuttajia potilaasta toiseen hoidon yhteydessä . Te-hokkain keino ehkäistä infektio on de-sinfi oida kädet alkoholipitoisella käsi-huuhteella. Tämä kuulostaa hyvin yk-sinkertaiselta, mutta selvitysten mukaan toteutuu valitettavasti vain 20-40 pro-sentissa hoitokontakteista. Näin ollen sairaalahygienian kohentaminen tarkoit-taa suurelta osin käsihygienian tehos-tamista ja aseptisten työskentelytapojen tarkentamista.

Projektin kokonaiskustannukset, noin kolme miljoonaa markkaa, on las-kettu saatavan takaisin, jos sairaalainfek-tioiden esiintyvyys laskee viidellä pro-sentilla.

Hygieniaprojektissa työskentelevät vastuulääkäri Reijo Peltonen, vastuul-linen hygieniahoitaja Marianne Routa-maa sekä hygieniahoitajat Kirsi Terho ja Tiina Salomäki.

Projektin aluksi sairaalainfektioiden esiintyminen selvitetään tarkasti Turun yliopistollisessa keskussairaalassa kolmen kuukauden tehoseurannalla. Sen jälkeen keskitytään systemaattiseen käsihygie-nian ja muiden hygieniakäytäntöjen tehostamiseen TYKSin osastoilla. Vä-hän myöhemmin käynnistetään vastaa-vat toimet aluesairaaloissa. Kolmannessa vaiheessa projekti ulotetaan sairaanhoi-topiirin terveyskeskuksiin ja vanhainko-teihin.

Käsihygienian lisäksi projektissa puututaan laajasti mm. käsineiden käyt-töön, verisuonikanyylien ja katetrien hoi-toon, haavasiteiden ja vaippojen käsit-telyyn, huuhteluhuonetyöskentelyyn, vä-linehuoltoon (desinfektio, sterilointi), sii-voukseen, jäte- ja pyykkihuoltoon sekä tartuntavaaroihin ja työtapaturmiin.

E s a H a l s i n a h o, t e k s t i j a k u v a

Näin Kiinassa!Vähän toisenlaiseen sairaalahygieniaan sain tutustua TYKSin osastonhoitaja Seija Lahtosen kanssa, kun vierailimme muutamissa kiinalaisissa sairaaloissa opintomatkalla Pekingiin syyskuussa. Lisäksemme matkaan osallistui hygie-niahoitajia, välinehuollon osastonhoitajia ja käytännön järjestelyistä vastaavan yri-tyksen henkilökuntaa, yhteensä 35 hen-kilöä eri puolelta Suomea.

Peking Union Medical College Hos-pitalissa, joka on 1200 sairaansijan yli-opistosairaala ja länsimaisen lääketie-teen lippulaiva, käsihygieniasta kyllä puhuttiin, mutta vain nestesaippuaa oli tarjolla metallisissa, monikäyttöisissä annostelijoissa. Käsihuuhteita ei ole käy-tössä .

Lääkkeiden ja infuusioiden valmiste-luhuoneessa näimme leikkaussalista tu-tun vatitelineen, jossa on punainen kan-nellinen muovivati. Vadissa oli klora-miiniliuosta, johon hoitajat upottavat

23

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Välinehuolto-

keskuksen

väkeä ja todis-

tukset hyvästä

työstä: kannus-

tepalkinto sekä

laatusertifi -

kaatti.

TYKSin välinehuolto-keskuksen laatu sertifi oidusti hyvää

tiin ja kirjattiin huolellisesti vaiheittain. Työntekijät, joita osastonhoitajan lisäksi on 12, muistuttavatkin, että prosessien kirjaamiseen ja lukemiseen kului run-saasti aikaa ja joidenkin asioiden ylöskir-joittaminen oli erityisen työlästä . Lisäk-si joskus heräsi epäilys, miksi kirjata tut-tuja, itsestään selviä asioita: onhan työt osattu ja laadukasta jälkeä muutenkin syntynyt. Projekti onkin tuottanut laatu-käsikirjan lisäksi usean mapillisen erilai-sia raportteja, muistioita ja ohjeita, joista kaikista on varmasti hyötyä opastuksessa ja koulutuksessa, etenkin uusille työnte-kijöille.

Laatuajattelu kuitenkin sisäistettiin, ja henkilökunta on sitoutunut laatukä-sikirjan noudattamiseen, sen kehittämi-seen ja työnsä jatkuvaan arviointiin. Osastoilta kysytään säännöllisesti palau-tetta välinehuoltokeskuksen palveluista, ja käyttäjien toiveiden ja tarpeiden poh-jalta suunnitellaan uusia, kouluttautumi-nen on aktiivista, laitteisto pyritään pi-tämään ajanmukaisena ja työympäristö tarkoituksenmukaisena. Myös henkilö-kunnan hyvinvointi huomioidaan. Näin välinehuoltokeskus varmasti pystyy vas-taamaan myös tulevaisuuden haasteisiin ja tuottamaan tehtävänsä mukaisesti käyttövarmaa ja turvallista välineistöä potilaiden hoitoon ja tutkimukseen - vii-veettä ja taloudellisesti.

M ar k k u N ä ve r i , t e k s t i j a k u v a

”Välinehuoltokeskuksessa noudatetaan TYKSin yleistä laatupolitiikkaa, keskei-senä ajatuksena palvelujen jatkuva kehit-täminen asiakaskeskeisessä hengessä .”

Noin lupaa TYKSin välinehuoltokes-kus laatujulistuksessaan. Ja kelpaa sen luvatakin, sillä SFS-sertifi ointi Oy on arvioinut välinehuoltokeskuksen toimin-nan laadun ja myöntänyt sille 7.8.2001 ISO 9000 -laatusertifi kaatin.

Tie sertifi oiduksi yksiköksi ei kuiten-kaan ollut lyhyt ja mutkaton. Työtä on tehty ja paljon, sillä prosessi - laatuun panostaminen ja toiminnan kehittämi-nen - käynnistyi jo vuonna 1991, kertoo osastonhoitaja Seija Lahtonen. Laatu-käsikirjaa alettiin työstää 1995. Kolme vuotta myöhemmin laatuprojektia alkoi vetää Noora Torkkomäki. Laadittiin välinehuoltokeskuksen esite yhteistyö-kumppaneille jaettavaksi ja laatukäsikir-ja valmistui viime vuonna. Lämpimät kiitokset tuesta ja neuvoista matkan varrella Seija Lahtonen haluaa osoittaa erityisesti ylikemisti Kari Mattilalle, hankkeen ”henkiselle isälle”.

Paitsi sertifi kaatin, joka muuten on ainoa välinehuollolle maassamme myön-netty, välinehuoltokeskus on saanut myös Varsinais-Suomen sairaanhoito-piirin kannustepalkkion tunnustukseksi laadukkaasta työstään viime vuodelta.

Maineen ja kunnian niittäminen vaati koko henkilökunnalta paljon. Jo-kaisen tehtävät ja toimintatavat tutkit-

kätensä hoidettuaan eristyspotilaita. Upotuksen jälkeen seurasi normaali pe-su nestesaippualla. Kysyttäessä ilmeni, etteivät hoitajien kädet oikein tahtoneet kestää kloramiiniliuokseen upottamista.

Ortopedian osastolla potilashuoneet olivat kolmen hengen huoneita, joissa huoneen perällä oli pieni WC. Huonees-sa ei ollut käsienpesuallasta. Sairaalassa (ja Kiinassa yleensäkin) siivous suoritet-tiin mitä mielikuvituksellisimmilla lan-kamopeilla. Sairaalahygienia kuuluu hal-linnollisesti lääketieteelliselle osastolle, ei hoito-osastolle.

Henkilökunnan ruokalassa tarjottiin ainoana ruokana keittoa valtavassa alu-miinivadissa. Vadin vieressä keiton naut-timista varten oli pienet soppakupit. Kii-nassa aterian kanssa ei tarjota leipää . Tässä jotakin ajateltavaksi asioidessam-me oman sairaalamme ruokalassa.

Sairaalan välinehuolto oli mielestäni kuitenkin sangen moderni. Ilmanvaihto tapahtuu 6-10 kertaa tunnissa, lämpötila on 18,5-22,50°C ja suhteellinen kosteus 35-50 %. Osasto on jaettu I-III puhtaus-alueeseen. Käsineiden pesusta ja talkka-uksesta on luovuttu. Välineet liotetaan osastoilla klooriliuoksessa ja pestään vä-linehuoltokeskuksessa Gettingen koneis-sa. Lämpödesinfektio toteutui 93 Celsi-us-asteessa 10 minuutin ajan. Kuivaus-kaappi ja läpianto-autoklaavit sekä yksi formaliiniautoklaavi ovat niinikään Get-tingeltä . Välinehuoltajan koulutus kes-tää 2 vuotta. Välinehuollossa on yhteen-sä 18 työntekijää , joista hoitajia on 8, välinehuoltajia 3 ja muita työntekijöitä ilman koulutuslisenssiä 7.

Lisätietoja retkestä

marianne.routamaa@tyks.fi

tai Suomen sairaalahygienialehden

tulevasta numerosta 6/2001.

24

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Huumeet ja tervey-denhuolto

Huumeet ovat mitä todennäköisemmin

tulleet jäädäkseen ja meidän on

terveydenhuollossa opittava elämään

niiden kanssa. Paluuta entiseen ja

aikaan ennen huumeita ei ole.

Luin hiljattain eräästä sanomalehdestä artikkelia eläkkeelle siirtyvästä poliisis-ta, joka 36 työvuoden kokemuksella ker-toi poliisien työn muutoksesta. ”Poliisin perusasiakas ei enää ole juoppo, vaan ti-lalle on ilmestynyt lääkkeitä , viinaa ja huumeita sekaisin nappaileva sekakäyt-täjä . Kenttämiehenä työskentely poliisin työssä on nykyään selvästi vaarallisem-paa kuin aikaisemmin, sillä huumeiden vaikutuksen alaisena oleva ihminen saat-taa käyttäytyä arvaamattomasti”

Huumeet näkyvät ja kuuluvat myös terveydenhuollossa. Milloin tahansa saattaa joutua vastakkain asiakkaan kanssa, joka on huumeiden vaikutuksen alainen tai ainakin satunnaiskäyttäjä .

Miten terveydenhuolto on varautu-nut tähän uuteen asiakasryhmään? On-ko meillä tehty kaikki mahdollinen,

Kliinistä neuro-fysiologiaa uusituissa tiloissa

Turun yliopistollisen keskussairaalan kliinisen neurofysiologian yksikkö juhli remontoituja tilojaan avoimin ovin 5. syyskuuta. - Lääketieteen erikoisalana kliininen neurofysiologia on suhteellisen pieni ja sen osuus lääketieteen perus-opetuksessa melko vähäistä . Osin näis-täkin syistä erikoisalan professuuri on vielä täyttämättä Heikki Langin jää-tyä eläkkeelle, eikä sitä varmaan vähään aikaan täytetäkään, uumoilee yksikön nykyinen ylilääkäri, dosentti Björn Falck. Lääketieteen erikoisala kliininen neurofysiologia on ollut vuodesta 1968 ja nykyisin se on myös EU-spesialiteetti.

Kliinisen neurofysiologian yksikkö on toiminut TYKSissä vuodesta 1960. Aluksi yksikössä tehtiin enimmäkseen EEG- (elektroenkefalografi a) eli aivo-sähkötutkimuksia. Nykyäänkin ne sekä ENMG-tutkimukset (elektroneuromyo-grafi a) muodostavat tutkimustoiminnan keskeisen rungon. Jälkimmäistä käyte-tään mm. ääreishermojen ja lihastautien tutkimuksessa. Varsinkin ääreishermo-vaurioiden aiheuttamien kiputilojen tut-kimus on tärkeä osa yksikön työtä .

EEG:tä hyödynnetään etenkin epi-lepsiadiagnostiikassa, johon yksikössä on erityisesti panostettu uusien rekisteröin-tilaitteiden myötä , samoin erilaisten de-generatiivisten sairauksien diagnostiikas-sa. Myös eräät, varsinkin tajunnan häiri-öistä kärsivät tehohoitopotilaat hyötyvät EEG-tutkimuksesta.

Turvallisuutta leikkauksiin

Yhä enemmän kliinisen neurofysiolo-gian palveluja käytetään leikkauksissa, joissa monitoroinnilla voidaan vähentää hermovaurioita. Kuulohermon kasvai-missa (akustikusneurinoomissa) ja ala-leuan split osteotomioissa monitorointi on nykyisin jo rutiinia. Lisäksi neurofy-

sista ja päiväväsymyksestä , kannattaa-kin hakeutua tutkimuksiin. Uniapnean varhainen diagnosointi ja hoito säästää myös kustannuksia huomattavasti, tote-aa Erkinjuntti.

Kliinisen neurofysiologian yksikkö toimii A-sairaalan C-siivessä , jossa sillä on käytössään yksi kerros. - Säh-kötöineen runsaat 3,6 miljoonaa mark-kaa nielaisseen remontin jälkeen tilat eivät lisääntyneet, mutta ovat nyt 19 työntekijää käsittävän henkilökun-nan työskentelyn kannalta paljon pa-remmin suunnitellut ja toimivammat mahdollistaen näin tutkimuskapasitee-tin täyden hyödyntämisen, kiittelee yli-lääkäri Björn Falck.

Erikoistuva lääkäri Satu Laaksonen mittaa Juho Hakalalta hermonjohtonopeutta.

siologit tutkivat herätevasteilla eli eri ais-tijärjestelmien sähköisillä vasteilla mm. näköä , kuuloa ja kosketustuntoa välittä-viä hermoratoja.

Tuore tutkimusalue ovat herätevas-teet, jotka liittyvät kognitiivisiin proses-seihin, erilaisten aistihavaintojen sisäl-töön ja päätöksentekoon sekä liikkeen valmisteluun. Toistaiseksi nämä mene-telmät soveltuvat pikemmin tieteelliseen kuin potilastutkimukseen, ja niihin on-kin enemmän paneuduttu Turun yli-opiston ja Åbo Akademin psykologian laitosten suojissa toimivassa kognitiivisen neurotieteen yksikössä .

Huomiota unihäiriöihinEittämättömiä pääkohteita kliinisen neurofysiologin työsaralla on nykyään unihäiriöiden diagnostiikka, erityisesti uniapnean, joka on erikoislääkäri Matti Erkinjuntin mukaan muodostunut kan-santaudiksi ja joka hoitamattomana lisää huomattavasti sydän- ja verisuonikuol-leisuuden vaaraa sekä toisaalta tapatur-mariskiä . Jos huomaa kuorsaavansa, kär-sivänsä unenaikaisista hengityskatkok-

M ar k k u N ä ve r i , t e k s t i j a k u v a

25

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

jotta kohtaamiset huumeiden käyttäjän kanssa olisivat mahdollisimman riskittö-miä? Asiaa ei pidä paisutella, mutta va-kavasti se on kuitenkin otettava ja poh-dittava, miten tähän uuteen haasteeseen pitäisi vastata.

Terveydenhuolto ei pysty huumeon-gelmaa ratkaisemaan. Meidän on vain vastattava siitä , että ne asiakkaat, jotka palveluitamme tarvitsevat, niitä myös saavat ja me pystymme heidänkin tarpei-siinsa vastaamaan.

Terveydenhuollon työnantajien on luotava työ ja olosuhteet sellaisiksi, että asiakas - olkoonkin vaikka huumeiden-käyttäjä - voisi tuntea olonsa turvallisek-si ja tulla hyväksytyksi myöskin tervey-denhuollon asiakkaana ilman, että lei-mataan, pelätään ja vältellään.

Huumeidenkäyttäjäkin on ihminen ja ansaitsee saman kohtelun kuin kuka tahansa muukin.

Koulutus ja sen kautta tieto on paras tapa poistaa pelkoa ja ennakkoluuloja. Työskentelyolosuhteet on tehtävä sellai-siksi, että huumeidenkäyttäjäkin voi-daan hoitaa kuten muutkin. Ennakointi ja asioihin paneutuminen sekä erilaisten tilanteiden ennalta käsittely ja suunnitte-lu on kaikkein tärkein ja paras keino eh-käistä häiriötekijöitä terveydenhuollon työpaikoilla.

Riskien kartoitus on päivän sana ja kun se hoidetaan oikein, voidaan monet vaaratilanteet ehkäistä jo ennakolta. Tie-tenkin aina on varauduttava yllättäviin tilanteisiin ja hyväksyttävä se tosiasia, että kaikkeen ei aina pysty varautumaan vaikka siihen pyrittäisiinkin.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiris-sä on monta erillistä yksikköä , joissa varmasti mietitään tapoja ja keinoja eh-käistä huumeiden tulon aiheuttama on-gelma. Eri osavastuualueet kehittelevät omia tapoja ja ohjeistuksia sekä kartoit-tavat riskejään.

Olisiko mahdollista että yhdistettäi-siin tieto ja taidot ja yritettäisiin yhdessä miettiä keinoja sekä jaettaisiin tietoa ja taitoja, jotka on mahdollisesti havaittu hyviksi ja toimiviksi kaikkien kesken.

Meillä on yhteinen työnantaja ja yh-teinen ongelma. Voisiko ajatella, että meillä olisi yhteinen ratkaisumalli ongel-maan?

Tieto ja taito pitäisi panna kiertoon! Yhdessä olemme vahvempia ja viisaam-pia kuin yksin.

Pe k k a Ve p s ä l ä i n e n

työsuojeluvaltuutettu

TYKSiin on hankittu noin 150 000

markan arvoinen gammailmaisin,

jonka avulla voidaan tehdä

ns. vartijasolmuketutkimus

rintasyövästä kärsiville potilaille.

Menetelmän avulla saadaan tarkemmin selville, onko syöpä levinnyt rinnasta kainalon imusolmukkeisiin asti. Imusol-mukkeet poistetaan rintasyöpäpotilailta joskus varmuuden vuoksi syövän leviä-misen estämiseksi. Vartijasolmuketutki-musta käytettäessä poistotarve vähenee tilastollisesti yli kolmanneksella. Samalla myös leikkausten jälkeiset komplikaatiot vähenevät ja toipumisaika lyhenee.

Va. ylilääkäri Timo Savusen mu-kaan laite saatiin TYKSiin syyskuussa osin Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen rahoittamana. - Syöpäyhdistyksen osuus investoinnista oli noin kolmannes. Laite on otettu nyt käyttöön ja se täydentää rintasyöpähoitoa säästävänä menetel-mänä , Savunen kertoo.

Gammailmaisimen hankkimisen ja vartijasolmuketutkimuksen puolestapu-hujana esiintynyt ja itsekin rintasyöpää sairastanut erikoissairaanhoitaja Helena Katajamäki jätti sairaanhoitopiirille 20. syyskuuta rintasyöpäpotilaiden puolesta adressin, jossa vedotaan juuri vartija-solmuketutkimuksen tarjoamiseksi rin-tasyöpää sairastaville potilaille. Piirin johtaja Aki Lindénille adressin luovut-tanut Katajamäki on kerännyt menetel-män käyttöönoton tueksi nimilistaa, jossa hänen mukaansa oli lokakuun puo-livälissä jo yli 2000 nimeä . Adressia luo-vuttamassa olivat myös Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Ka-ri Ojala ja paikallisosaston sihteeri Tert-tu Ylitolppa-Kerrola.

Helena Katajamäki huolestui rintasyöpää

sairastavien naisten hoitomenetelmistä ja

päätti tehdä asialle jotain. Aktiivisuus

kannatti, sillä nyt TYKSissäkin on laite,

joka mahdollistaa säästävämmän hoidon

rintasyövässä.

Vartijasolmuke-tutkimus täydentämään rintasyövän hoitoa

Lindén kiitti yhdistystä rintasyöpä-hoidon kehittämistä edistävästä tuesta ja lupasi, että adressin näkemykset otetaan huomioon toimintoja edelleen kehitettä-essä .

E s a H a l s i n a h o, t e k s t i j a k u v a

26

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

hyötyä - erikoissairaanhoidossa opittai-siin perusterveydenhuollon työn raa-meista ja terveyskeskuksissa spesialistin erikoisosaamisesta. Toisen osaamisen tunteminen ja yhteen pelaaminen vaatii yhteistä aikaa ja rinnakkain työsken-telyä . TYKS on opetussairaala, mutta myös kunnissa pitää varautua turvaa-maan lääketieteen opetuksen edut. Se tarkoittaa riittävien harjoittelu- ja ope-tusmahdollisuuksien järjestämistä myös perusterveydenhuollossa. Muuten ei osaavaa väkeä riitä terveyskeskuksiin tu-levaisuudessa, pohtii Kari Karjalainen.

Aluesairaala on kuuma peruna

Raision aluesairaalan kohtalo puhuttaa niin raisiolaisia kuin muitakin asianosai-sia. - Aluesairaala ei kuitenkaan ole mi-kään itseisarvo Raision seudun asuk-kaille, vaan sen on sovittava erikoissai-raanhoidon isoon palapeliin. Meillä ei ole varaa siihen, että vuodepaikat ovat aluesairaalassa nykyisellään vajaakäytös-sä samaan aikaan kun piirin muissa sai-raaloissa on tiukkaa. Tänne suunniteltu päivä- tai lyhytkirurgia on mahdolli-suus, joka pitäisi hyödyntää . Se turvaisi sekä terveydenhuollon osaamisen säily-misen omassa kunnassa, työntekijöiden työllisyyden että sairaanhoitopiirin kaik-kien osapuolten taloudelliset edut. Sääs-tettäisiin paitsi turhia kuluja myös poti-laiden vaivoja. Raisiossa saataisiin mah-dollisuus erikoistumiseen ja huippuam-

Raision kaupunginjohtaja Kari Karjalainen:

Hoidon oikeassa porrastuksessa on vieläkin parannettava

Terveys- ja hyvinvointipalveluissa kaik-

kia niveliä on rasvattava ja raja-aitoja

kaadettava asiakkaan ja potilaan pal-

velun parantamiseksi. Yhteisiä verova-

roja ei ole varaa käyttää tehottomasti,

siksi kaikilla sosiaali- ja terveydenhuol-

lon palvelutasoilla on pyrittävä parem-

paan yhteistyöhön ja tarpeen vaatiessa

uusiin pelinavauksiin.

- Jokaista ihmistä pitäisi pystyä autta-maan ja hoitamaan ikänsä ja elämänti-lanteensa mukaisesti oikeassa paikassa. Se on paitsi inhimillinen, myös terveen kunnallistalouden mukainen näkökul-ma. Raision kaupunki on jo sen kokoi-nen yksikkö, että jokainen liian kalliisti ostettu palvelu tai hoitopaikka kertautuu kalliisti. Meillä on esimerkiksi vanhus-ten hoidossa oltava riittävästi mahdolli-suuksia hoitaa vanhuksia kotona, oman kunnan vanhainkodeissa tai palveluta-loissa, terveyskeskuksen vuodeosastolla ja tarpeen vaatiessa erikoissairaanhoidos-sa - joko aluesairaalassa tai TYKSissä . Ihmisten hoitaminen väärässä hoitopai-kassa ei ole sen paremmin potilaiden ja veronmaksajien, omistajakuntien, alue-sairaaloiden kuin sairaanhoitopiirinkään etu.

- Perusterveydenhuollon ja erikoissai-raanhoidon vuoropuhelussa on vielä pal-jon kehitettävää . Eri tasojen palvelut pi-täisi nähdä enemmän toisiaan täyden-tävinä , ei kilpailijoina, niin kuin vielä joskus tuntuu. Olemassa olevia päällek-käisyyksiä ja teennäisiä rajoja pitäisi purkaa. Potilaan tiedot eivät vielä kulje lainkaan esteettömästi, mikä aiheuttaa turhaa työtä ja rahanmenoa. Uusille aja tuksillekin pitäisi löytyä sijaa. Esi-merkiksi erikoislääkäreiden konsultaati-oita terveyskeskuksissa voitaisiin kokeilla meilläkin. Jos erikoislääkärit ottaisivat säännöllisesti vastaan potilaita terveys-keskuksissa saataisiin molemminpuolista

27

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

mattitaidon kehittymiseen. Tilanteeseen sisältyy paljon muutosvastarintaa ja pel-koja. Raisiolaisten joutumista turkulais-ten sekaan jonottamaan pelätään tur-haan. Emme suostu huonontamaan omi-en kuntalaistemme palveluja. Kaikkiin kysymyksiin ei kuitenkaan edelleenkään ole vastauksia, joten selvitystyö jatkuu.

- Olisi tärkeää myös muistaa, että aluesairaala on vain pieni osa niistä eri-koissairaanhoidon palveluista, joita Rai-sio ostaa sairaanhoitopiiriltä . Puhumalla vain aluesairaalasta unohtuu helposti se tosiasia, että rahan haaskaus vajaakäy-tössä olevaan aluesairaalaan kostautuu esimerkiksi raskasta syöpähoitoa vaativi-en raisiolaisten potilaiden kohdalla. Mei-dän on uskallettava tehdä päätöksiä ja kantaa vastuuta uusista linjauksista, sillä rahavaje ei tulevaisuudessa ainakaan vä-hene. On priorisoitava ja löydettävä uu-sia ja vaikuttavia tekemisen tapoja. Jos perusterveydenhuolto ja erikoissairaan-hoito eivät nykyrakenteissaan pysty pa-rempaan yhteistyöhön, on vaihtoehtona Sailaksen malli, jossa sairaanhoidossa on vain yksi isäntä , kiteyttää Karjalainen.

Vanhukset tulevaisuuden haaste

Raisiossa on oltu aktiivisia sosiaali- ja terveydenhuollon puolella myös erilai-sissa valtakunnallisissa projekteissa ja hankkeissa. Mieli maasta -, Palmuke-, Paketti- ja Nuoriso-projekteissa on kai-kissa pyritty tarkastelemaan asioita

vaa

hyvinvointipalvelujärjestelmän kokonai-suuden kannalta. Panostus lapsiin ja nuoriin, syrjäytymisen ehkäisy ja ennal-taehkäisyn painottaminen ovat olleet sisäänrakennettuna tavoitteena kaikissa projekteissa. - Ennaltaehkäisyyn on tar-vittaessa siirrettävä rahaa korjaavista toi-menpiteistä , sillä lisää varoja sosiaali- ja terveydenhuoltoon on tuskin löydettä-vissä . Myös toimintojen vaikuttavuutta on opittava tarkastelemaan entistä tar-kemmin. Raisiossa tavoittelemme amee-bamaisia projektiorganisaatioita, jotka joustavat nykyistä paremmin. Tulevai-suuden palveluita ei toki kehitetä vain projektityöskentelyllä vaan kaikissa pal-veluissa on pyrittävä kaatamaan raja-ai-toja. Siihen pyrimme myös omaa organi-saatiotamme kehittämällä ja asiakasnä-kökulman vahvistamisella. Tähän meil-lä tarjoutuu mahdollisuus myös siksi, et-tä suuri joukko vakinaisia virkamiehiä on siirtymässä eläkkeelle lähivuosina ja rakenteita voidaan siksi tarkastella uu-sista lähtökohdista. Toisaalta kokeneen henkilökunnan myötä katoava kokemus on meille suuri menetys, pohtii Karjalai-nen.

Uusi pelaaja Raision terveydenhuol-lon rakentamisessa tulee lähiaikoina ole-maan mm. terveydenhoidon ylilääkäri. Sosiaali- ja terveysjohtaja Marjatta Sa-tokarin jäätyä eläkkeelle virka jaettiin kahtia ja sosiaalijohtajana on aloittanut Markus Hemmilä . Ylilääkärin virka tu-lee lähiaikoina uuteen hakuun.

Vanhusten hoito on seuraavan kah-denkymmenen vuoden suurin haaste niin Raisiossa kuin muuallakin ja sen ratkaisuvaihtoehtoja tullaan etsimään myös projektityöskentelyn keinoin. Kuinka taata vanhukselle hyvä ja turval-linen elämä omassa kodissa ja mahdol-lisesti soveltuvassa laitoksessa on tärkeä tavoite. Mitä lyhempi laitoshoito on ja mitä turvallisemmin se pystytään jär-jestämään, sitä paremmin se tyydyttää sekä vanhuksia, hänen läheisiään että yhteiskuntaa.

Tu u l a Va i n i k a i n e n , t e k s t i

E s ko Ke s k i - o ja , k u v a

28

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin

valtuusto hyväksyi 15.10. kokoukses-

saan vuosien 2002-2005 talousarvion

ja toimintasuunnitelman, jossa vuoden

2002 budjetin loppusumma on 1796,4

miljoonaa markkaa. Se on 86,2 mmk

(5 %) suurempi kuin kuluvan vuoden

talousennuste ja 118,9 mmk (7 %) suu-

rempi kuin kuluvalle vuodelle laadittu

talousarvio.

Erikoissairaanhoidon resursseja lisätään 29 miljoonalla. Pääosa lisäyksistä , 23 mmk, käytetään uusien työntekijöiden palkkaamiseen. Tehokkaampien lääk-keiden käyttöönottoon varataan kaksi miljoonaa. Palkkojen jälkeenjääneisyy-den korjaamiseksi varataan kaksi miljoo-naa ensi vuonna ja lisäksi yhteensä kol-me miljoonaa kahtena seuraavana vuon-na.

Sairaanhoitopiirin johtaja Aki Lin-dénin mukaan jäsenkunnat saavat ra-halleen vastinetta mm. kiireellisten saira-ustapausten hoidon tehostumisen muo-dossa, kun ensiapupäivystyksen ja teho-hoidon henkilömäärää voidaan lisätä . - Budjetti tuo parannusta myös muun muassa dialyysi- ja reumahoitoon sekä psykiatriseen hoitoon ja sillä on myös jonoja lyhentävää vaikutusta, Lindén to-teaa.

Monien alijäämäisten budjettien jäl-keen pyritään pääsemään tasapainotet-tuihin budjetteihin. Koska kuntien mak-sukyky ei nyt kestä kertaheitolla tapah-tuvaa tasapainotusta, alijäämäisille bud-

jeteille jätetään jäähyväisiä loivemmalla kurssilla kahden seuraavan vuoden aika-na turvautumalla myös lainarahaan.

Budjetin ylityksien estämiseksi ote-taan käyttöön ns. sitovuustaso, joka jat-kossa velvoittaa piirin sairaalat sitoutu-maan budjettiin tulosyksikkötasolla, mi-kä tarkoittaa esimerkiksi TYKSissä kli-nikoita. Sen mukaan muun muassa yli kahden miljoonan markan investoin nit saa käynnistää vain hallituksen eril lis-pää töksillä . Mahdolliset poikkeamiset budjetista on vietävä hallituksen hyväk-syttäväksi.

Mittava virkapaketti tuo lisää hoitohenkilökuntaa

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin perustetaan ensi vuoden aikana 89 uutta virkaa, vaikutukseltaan noin 70 henkilö-työvuotta.

Salon seudun sairaalaan ensi syksynä perustettava nuorisopsykiatrian yksikkö saa kaksi lääkäriä , kahdeksan sairaan-hoitajaa, psykologin, sosiaalityöntekijän ja osastosihteerin. Sairaala saa lisäresurs-seja myös dialyysiyksikön perustamiseen ja hengityshalvauspotilaiden hoitoon.

Loimaan aluesairaala saa psykiatrian vuodeosastolle erikoislääkärin ja kuusi sairaanhoitajaa ensi syksynä sekä lisäre-

sursseja terveyskeskuspäivystyksen kehit-tämiseen, tietokonetomografi aan ja dia-lyysitoimintaan. Turunmaan sairaalassa perustetaan lastenpsykiatrian ylilääkärin virka ensi syksynä .

TYKS saa lisää henkilökuntaa mm. anestesiologiaan, tehohoitoon, ensiapu-päivystykseen, kuulonhuollon kehittä -miseen, kipupoliklinikalle, syöpä- ja reu matautien hoitoon, sisätautien vuo-deosastolle, sairaalahygieniaprojektiin, silmäleikkauksiin, huumeriippuvaisten potilaiden hoitoon sekä neurologian, en-dokrinologian ja gastroenterologian ke-hittämiseen. Budjetti mahdollistaa myös puheterapeutin viran perustamisen ensi huhtikuussa.

Jäsenkuntien maksu-rasitetta kevennetään

lainarahallakinJäsenkuntatuotot vuonna 2002 arvioi-daan yhteensä 1381 miljoonaksi. Jäsen-kuntien maksut kasvavat 109 mmk (8,6 %) kuluvan vuoden talousennusteeseen ja 118 mmk (9,4 %) talousarvioon ver-rattuna. Toimintakuluja suurempi kasvu johtuu kuluvan vuoden talousarvion ali-jäämäisyydestä; kuntien maksut eivät kata erikoissairaanhoitotoiminnan kulu-ja. Alijäämän syntyyn on vaikuttanut

Talousarvio mahdollistaa erikoissairaanhoidon tason noston

Hallituksen puhenjohtaja

Mikko Sedig (vas.), valtuuston

puheenjohtaja Jarmo Rasi

ja sairaanhoitopiirin johtaja

Aki Lindén kädessään valtuuston

juuri hyväksymät budjettikirjat.

29

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

TYKSin T-sairaalan urakkasopimukset allekirjoitettiinTYKSin T-sairaalan pää- ja elementtiurakan sopimukset allekirjoitettiin 5.9.2001.

Putki-, ilmastointi- ja sähköurakkasopimukset allekirjoittiin 15. lokakuuta.

nettua käytävää pitkin. T-sairaalaan si-joitetaan onkologian (syöpätautien) kli-nikka, ihotautien klinikka, kirurgian poliklinikka sekä eräitä muita yksiköitä kuten uusi allergiayksikkö.

Rakennuksen peruskivi muurataan 2. marraskuuta ja runko on valmis vuo-den 2002 alkukesään mennessä . Lopul-lisesti tilat valmistuvat elokuussa 2003.

T-sairaalan rakentaminen on ollut esillä jo 1960-luvulta saakka, mutta kon-kreettisesti suunnittelu käynnistyi syk-syllä 1999, jolloin sairaanhoitopiirin val-tuusto hyväksyi lopullisesti hankkeen sisällön. Hankesuunnitelma ja toimin-nallinen suunnitelma hyväksyttiin sai-raanhoitopiirin hallituksessa huhtikuus-sa 2000.

Hankkeen yleistietoja• hyötypinta-ala 9 950 huoneistoneliömetriä

• kerrosala 21 606 huoneistoneliömetriä

• tilavuus 126 796 kuutiometriä

• rakennuskustannukset yht. 205 mmk.

• samanaikaiset hankinnat 35 mmk.

• isojen tutkimus- ja hoitolaitteiden

hankinnat 35,6 mmk.

• arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehti-

toimisto Paatela-Paatela & Co Oy

E s a H a l s i n a h o, t e k s t i j a k u v a

Yhteiseltä arvoltaan noin 129 miljoonan markan pää- ja elementtiurakan sopimukset

allekirjoitti sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja Mikko Sedig (2. oik.) ja piirin

johtaja Aki Lindén (kesk.). Pääurakkasopimuksen allekirjoitti Hartela Oy:n johtaja Timo

Lundstedt (oik.) ja elementtiurakkasopimuksen puolestaan Parma Betonila Oy:n yksikön-

johtaja Harri Heinonen (2. vas.). Rakennusjaoston puheenjohtaja Martti Sipponen (vas.)

seurasi tilannetta.

Hallituksen puheenjohtaja Mikko Sedi-gin mukaan T-sairaalan rakentaminen merkitsee suurta edistysaskelta sekä po-tilaiden hoidon että henkilökunnan työ-olojen kehittämiselle. - Vaikka sairaan-hoitopiiri kamppaileekin monien vaike-uksien keskellä , on potilailla ja henkilö-kunnalla silti oikeus asiallisiin toimitiloi-hin. T-sairaalan rakentamisella saamme koko Turun seudun erikoissairaanhoi-don oikealla pohjalle, hän totesi.

Sedig muistutti myös, että T-sairaala on viimeinen suuri rakennushanke, jon-ka rahoittamiseen valtio osallistuu. Val-tion osuus kustannuksista on 61 miljoo-naa markkaa.

T-sairaalan suunnittelussa pyritään huomioimaan nykyajan erikoissairaan-hoidon vaatimukset mahdollisimman pitkälle, ja siitä uskotaan tulevan jopa kansainvälisesti kiinnostava kohde. Aki Lindén otti esimerkiksi paperittomaan potilasarkistoon siirtymisen, joka laajas-sa mitassa tulee piirin alueella käyttöön ensimmäisenä juuri T-sairaalassa.

T-sairaala rakennetaan ns. Kupit -taan saven tontille, joka sijaitsee aivan TYKSin nykyisen sairaala-alueen vieres-sä , Helsingintien ja rautatien toisella puolella. Kulku uuden ja vanhan sai-raa la-alueen välillä tapahtuu teiden yli kulkevan pysäköintitason kautta raken-

sekä kustannusten yleinen kasvu että lääkärilakon aiheuttamat noin 20 mmk:n tulonmenetykset. Myös erityis-valtionosuuden kahdeksan miljoonan markan leikkaus kuluvana vuonna ja muiden myyntituottojen pysyminen lä-hes ennallaan lisäävät ensi vuoden kun-tamenoja.

Jäsenkuntien maksuosuuksien kas-vua on lievennetty laatimalla ensi vuo-den budjetti 24,5 mmk alijäämäiseksi ja rahoittamalla alijäämää 20 mmk:n pankkilainalla. Vuonna 2003 varaudu-taan vielä 10 miljoonan markan alijää-mään.

T-sairaala suurin investointi

TYKSin vanhentuneita tiloja korvaavan T-sairaalan rakentaminen on lähiajan mittavin investointi ja nielee ensi vuonna 90 mmk. Käyttöönottovuonna 2003 ra-haa tarvitaan vielä 68,5 mmk. U-sai-raalan peruskorjauksiin varaudutaan 18 mmk:lla vuosina 2002-2005.

TYKSin U-sairaalan peruskorjaus etenee hyvässä järjestyksessä T-sairaalan rakentamisen kanssa. Varsinaisesti mis-tään lykkäyksestä ei ole kyse, koska pää-töstäkään peruskorjauksen aloittamisek-si ei ole vielä tehty. Ensin pitää saada jostain tilaa, jonne peruskorjattavien U-sairaalan osien potilaita voidaan siirtää , muuten koko työ ei ole mahdollista. Pe-ruskorjausta täytyy tahdistaa myös in-vestointien oikean ajoittamisen takia.

Lääketieteellisten tutkimus- ja hoito-laitteiden uusimiseen varataan ensi vuo-deksi 51 mmk. Erilaisiin uusiin atk-järjestelmiin käytetään noin 8 mmk, suurimpana elektroninen potilaskerto-musjärjestelmä , johon varataan ensi vuodeksi liki viisi miljoonaa ja kolmena seuraava vuonna vielä 21 mmk.

Investoinnit rahoitetaan lainaamalla 95 mmk vuonna 2002, 161 mmk 2003 ja 26 mmk 2004.

E s a H a l s i n a h o, t e k s t i j a k u v a

Kannustepalkkioita yli 200 henkilölle

Sairaanhoitopiirin hallitus päätti kesäkuussa myöntää vuoden 2000 kannustepalkkioita yhdelletoista hankkeelle, joissa työskentelee 229 henkilöä . Tuloksellisuuteen perustuvalla kannustepalkkiolla halu-taan tukea yksikköä sovittujen tavoitteiden saavuttamisessa. Kan-nustepalkkion tavoittelu riippuu yksikön omasta tahdosta.

Alun alkaen vuoden 2000 kannustepalkkiota ryhtyi tavoittele-maan 35 hanketta, joissa oli yhteensä 850 työntekijää . Näistä hy-väksyttiin jatkoon 15, joista loppuraportin antoi 14. Seuraavat yksi-toista hanketta palkittiin:

1 Silmäpoliklinikan toimintamallin kehittäminen/TYKS2. Silmäklinikan näönkuntoutuspotilaiden moniammatillisen hoitoketjun sujuvuutta ja hoitokertomusmerkintöjä selvittävä projekti/TYKS3. Pienten monivammaisten lasten kuntouttamisen kehittäminen/TYKS4. Onkologisen potilaan hoitoprosessin yksinkertaistaminen/TYKS5. Akuutin aivoverenkiertohäiriöpotilaan hoitoprosessin kehittäminen/TYKS6. Välinehuoltokeskuksen palvelutoiminnan kehittäminen/TYKS7. Fyysisen suorituskyvyn/toimintakyvyn mittausmenetelmien kehittäminen/TYKS8. Erikoissairaanhoidon päivystystoiminnan kehittäminen/ Loimaan aluesairaala9. Paksusuolitähystyksen kehittäminen/Turunmaan sairaala10. Endoskopiatoiminnan kehittäminen/Raision seudun sairaala11. Erikoislääkkeiden käytön hallinta/Raision seudun sairaala

Palkituissa projekteissa oli yhteensä 229 henkilöä , joille jaettiin noin 490.000 markkaa. Palkkioiden suuruus oli yleisimmin 15 tai 30 prosenttia palkitun kuukausipalkasta.

Kokemukset kannustepalkkiojärjestelmästä olivat niin positiivisia, että järjestelmää jatketaan vuonna 2001. Toivottavasti silläkin kertaa mukana olevat hankkeet olisivat saaneet urakkansa loppuun siinä vaiheessa, kun hankkeiden arviointiaika koittaa.

S e i j a P aa te r o, hallintoylihoitaja

Kuva: Markku Näveri

Viestinnän vaikea taito

Miten viestit ja mitä? Et aina tarkoita, mitä

sanot ja joskus saatat sanoa sellaista,

mitä yrität olla sanomatta. Ilmeilläsi

kerrot aivan muuta kuin sanoillasi.

Sanat saattavat hukkua, takertua kurk-

kuun ja mennä solmuun. Sanat merkit-

sevät eri ihmisille eri asioita. Olemme

elämämme aikana lukeneet, kuulleet ja

kirjanneet ylös monenlaista asiaa. Turhaa

ja tärkeää, joskus jopa turhantärkeää.

Ei siis ihme, ettei sairaanhoitopiirimme tiedottami-

nenkaan ole ongelmatonta. Tiedotetaanko oikeista asioista.

Miten kerrotaan, kenelle ja milloin ja minkä takia. Monen-

lainen A4-saaste kulkee edestakaisin sairaalan käytävillä ja

täyttää osastojen ilmoitustaulut. Tavoittaako tieto oikean

vastaanottajan, lukeeko vastaanottaja viestin ja ymmär-

tääkö hän sen sanoman lähettäjän tarkoittamalla tavalla.

Yleensä viestinnällä on jokin päämäärä, tarve tiedottaa,

opettaa, varoittaa tai aikaansaada toiminnan muutos.

Niinpä viestintään kannattaa satsata oli sitten kyse alaisen

ja esimiehen välisestä keskustelusta tai sairaalan ulkopuo-

lelle menevästä tiedotteesta. Väärin ymmärretty viesti

tulee kalliiksi, ja viestin puuttuminen kertoo vastaanotta-

jalle enemmän kuin ne tuhat sanaa.

Tyksistä onnistuttiin vuoden vaihteessa hävittämään toi-

miva, kerran kuukaudessa ilmestyvä henkilökuntalehti Tie-

tyks ja tilalle tuli kolmatta kertaa tänä vuonna luettavissa

oleva koko piirin yhteinen Lasaretti. Tämä ei ole lisännyt

tyksiläisten luottamusta sairaanhoitopiirin tiedottamiskult-

tuuriin. Enää emme saa iloita eläkkeelle lähteneiden

kiitoksista, emmekä sairaalan vuosijuhlien valokuvista. Säh-

köpostin välityksellä olemme sentään saaneet tiedonantoja

sairaanhoitopiirin hallinnosta. Tulevaisuudessa ovatkin sai-

raalan kaikki tiedotteet ja uutiset yhä useammin luetta-

vissa ainoastaan tietokoneen ruudulta. Suunnitelmissa on

sähköinen henkilökunnalle suunnattu nettilehti.

Ongelma on siinä, miten sairaalan verkossa liikkuva tieto

saadaan houkuttelevaksi. Ketä kiinnostaa surffailla Var-

sinais-Suomen Sairaanhoitopiirin intranetti-sivuilla. Suurin

pulma on kuitenkin aika. Kuinka moni ehtii työaikana tieto-

koneen ääreen, muuta kuin pakollisissa työasioissa. Ja voi

olla, että työpaikoilla ei jakseta innostua työntekijästä,

joka tuntikausiksi sulkeutuu virtuaalimaailmaan tutkaile-

maan sairaalajohtajan tiedotteita. Eikä kaikilla ole edes

työyksikössään käytettävissä tietokonetta.

Radio tai digitaalitelevisio, monistenippu tai intranetti -

tärkeintä viestinnässä on sen oikea-aikaisuus, sen luotetta-

vuus ja ymmärrettävyys. On myös muistettava, että vies-

tintä ei kulje vain johdolta alaisille, vaan sen tulee olla

vastavuoroista, keskustelevaa ja kuuntelevaa ja toivotta-

vasti myös hauskaa.

Mir

ja H

ov

irin

ta

K I I T O K S E T

Kiitän koko lastenklinikan henkilökuntaa ja etenkin osaston nr. 413 työkavereita jäätyäni eläkkeelle 1.8.2001. Kiitän myös ihanista läksiäisjuhlista, lahjoista ja kukista.

Lastenhoitaja Leena Wilkman

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •Lämpimät kiitokset teille kaikille, jotka muistitte minua siirtyessäni vapaalle 31.8.2001.

Anja Merinen.

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Kirje työtovereille ja muillekin lehden lukijoille

Chaon maalaiskylässä toimivan terveysaseman synnytyshuone sai TYKSistä lahjoitettuja

vaatteita jaettavaksi pienokaisille. Kuvassa oikealta sairaanhoitaja Margot Calvanapón

Mostacero, Heli Jussila, Katri Kuusisto ja aseman kaksi terveydenhoitajaa.

Lämmin kiitos tyksiläisille!

Viime toukokuussa LSV (Lääkärin So-siaalinen Vastuu) lähetti lastentautien erikoislääkärin Kaarina Swanljungin ja kaksi lääketieteen opiskelijaa - toinen Turusta ja toinen Helsingistä- lasten ali-ravitsemustutkimukseen La Libertadin maakunnassa Pohjois-Perussa. Suomen Ulkoministeriö tuki projektia. Matkaa varten saimme TYKS:stä lahjoituksena mm. ompelimosta käytöstä poistettuja lasten potkupyjamia ja lastenklinikan osastoilta erilaista tavaraa kumikäsineis-tä nenämahaletkuihin.

Niinpä tämän artikkelin välityksellä haluamme vielä kiittää kaikkia lahjoit-taneita tahoja; lastenklinikan ylihoitajaa Terttu Hallaa, kaikkia osastonhoitajia ja sairaanhoitajia, ompelimosta erityisesti Arja Louhipuroa sekä kirurgian opetus-hoitajaa Maija Jansenia hyvistä neuvois-ta ja vinkeistä . Kaikki tavarat pääsivät perille ja otettiin suurella kiitollisuudella vastaan.

Osa lastenklinikoiden tavaroista pää-tyi Trujillon aluesairaalaan, osa yhteis-työssä kanssamme toimineisiin terveys-keskuksiin. Erityisesti Chaon maaseu-tuterveysasemalla oltiin kovasti ilahtu-neita lastenvaatteista, koska he nyt voivat lahjoittaa ”porkkanana” vaatekappaleen niille äideille, jotka tulevat sinne synnyt-

tämään; suuri osa naisista yhä synnyttää kotonaan huonoissa oloissa.

Yksi osa vaatteista meni Chicaman kylän terveydenedistäjille, joiden koulu-tus oli käynnissä vierailumme aikana. Terveydenedistäjät ovat vapaaehtoisia pienten eristettyjen kylien asukkaita, jot-ka palkatta ottavat vastuuta kylänsä sai-rauksien ehkäisystä ja asukkaiden va-listamisesta sekä toimivat yhteistyössä alueensa terveyskeskuksen kanssa, joka usein voi sijaita tuntien matkan päässä vaikeakulkuisten teiden takana. Suuret kiitokset tuestanne!

Lisäksi veimme suuren määrän ast-malääkkeitä sekä lähetimme mikro-skoopin, joka pääsi vielä vanhoilla päi-villään arvokkaaseen työhön malarian ja parasiittien diagnosoimisessa maaseu-dulla. Aliravitsemustutkimuksen tulok-set julkistetaan ensi keväänä .

Ensi vuoden huhtikuussa tarkoituk-sena on järjestää uusi projekti Perussa Cajabamban vuoristoalueella, jossa myös alkaa kolmivuotinen terveydenedistäjien koulutus. Tähänkin projektiin ovat lah-joitukset tervetulleita - kaikelle on käyt-töä .

H e l i J u s s i l a ,

lääket. kand. C7, Turun yliopisto

Ensimmäinen ”eläkekuu-kausi” on menossa uuden elämän innostuksessa. Samalla aika on auttamat-tomasti erottanut enti-sestä. Mistä voimia teille, jotka uurastatte päivän työssä? Yksinkertaisesti vain, tee työsi niin hyvin kuin osaat. Ole avoin ja läsnä asiakkaan ja työto-verin kohtaamisessa. Näin voit häviävän pienessä hetkessä saada suuren määrän positiivista ener-giaa, joka tarttuu toisiin-kin. Jos pihtaa työnteossa ja avoimuudessa, menet-tää positiivisen energian ja saa negatiivista ener-giaa tilalle. Siitä ei ole iloa itselle eikä työympä-ristölle. Hoida ja helli itseäsi. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi. Työtäsi voi aina uusi ihminen tulla jatkamaan. Mutta paikkaasi elämässä ainutlaatuisena ihmi-senä ei kukaan toinen voi täyttää. Arvosta siis itseäsi ja luota elämän käsikirjoitukseen!

Sydämellinen kiitos jokaiselle! Goodbye!Paula Allén,

TYKSin anestesiologian ja tehohoidon yksiköstä. Saanut siivet alleen ja lähtenyt lentoon 1.9.-01.

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •Kaikkia kovasti kiittelen. Mirja Lähdemäki

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •Kiitän lämpimästi kaikkia minua muistaneita siir-tyessäni eläkkeelle. Urho Santala

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •Uusi lehti on elämässäni kääntynyt,työkalenterini muistojen joukkoon vilautettuja mielessäni kultaus päälle silautettu.Lämpimästi kiittäen Kaija Viinamäki

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka muistitte minua lahjoin, lauluin, kukkasin ja kaunein sanoin jäädessäni työelämästä vapaalle 31.5.2001. Kauniit muistot lämmittävät sydäntä.

Leena Elmeranta osastolta 312

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •Sydämellinen kiitos Teille kaikille, jotka muistitte minua 31.8.2001. Aika kuluu - muistot jäävät.

Raili Sario osasto 511/516

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •L A B R A L A I S E T!Lämpöiset kiitokset ratkiriemukkaasta, ikimuistoisesta eläkkeellelähtöjuhlasta syyskuisena iltana!

terveisin verenneidot Marja + Ritva x 2

32

Va

rs

in

ais-S

uo

me

n s

aira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Olen toiminut Varsinais-Suomen sai-raanhoitopiirin uutena johtajaylilääkäri-nä 1.9.2001 alkaen. Esittäydyn tässä kir-joituksessa sairaanhoitopiirin henkilös-tölle, omistajille ja yhteistyökumppaneil-le sekä muille sidosryhmilleni. Arvioin tämän esittäytymisartikkelin tarpeelli-seksi siksi, että aikaisempi työurani on sijoittunut Pirkanmaalle ja olen siis uusi tuttavuus suurelle osalle lukijoista. Lasa-retin seuraavassa numerossa valotan joi-takin ajatuksiani erikoissairaanhoidon kehittämistarpeista erityisesti yliopisto-sairaaloiden näkökulmasta ja tarkastelen muutamia kysymyksiä , jotka liittyvät nimenomaan Varsinais-Suomen sairaan-hoitopiirin nykytilanteeseen ja kehittä-miseen. Mutta nyt näihin arkisempiin asioihin...

Tampere - Turku - Tampere - Turku

Olen syntyjäni tamperelainen, suurta ikäluokkaa 1948, tosin vasta ensimmäi-sen polven kaupunkilainen, sillä isäni oli kotoisin Varsinais-Suomesta Muur-lasta ja äitini Lempäälästä . Lapsuuteni vietin Tampereella nelilapsisen liikemies-perheen toiseksi nuorimpana ja kirjoitin ylioppilaaksi Tampereen Rellusta. Sitten tieni veikin ensimmäistä kertaa Tur-kuun, kun lähdin opiskelemaan lääke-tiedettä .

Opiskeluaikana toimin muutamia vuosia kandiseuran hallituksessa ja ehkä merkittävin aikaansaannos varsinaisten opintojen ulkopuolella oli Tivolin silloi-sen remontin suunnittelu ja organisointi viihtyisäksi klubihuoneistoksi biljardi-pöytineen. Esikoisemme syntyi kyllä opiskeluajan loppupuolella, mutta hänet lasken enimmäkseen puolisoni Leenan

aikaansaannoksiin. 70-luvun alussa mi-nut kutsuttiin VVMSS-ritarikuntaan. Valmistuin lääkäriksi 1973, jonka jäl-keen lähdin takaisin kotikaupunkiini Tampereelle erikoistumaan kirurgiksi.

Laatua - sopimuksia - potilastietoja

Taysin ja Pirkanmaan sairaanhoitopii-rin hallintoylilääkärinä toimin monissa kehittämistehtävissä , joista keskeisim-mät liittyivät erikoissairaanhoidon ko-konaisvaltaiseen laadunhallintaan sopi-musohjausmenettelyyn ja elektronisiin potilastietojärjestelmiin:

- Laadunhallinnan aktiivisuusaluei-ta olivat strategioiden jalkauttaminen, johtajuuden arviointi ja kehittäminen, joh don tietojärjestelmien kehittäminen, prosessien kehittäminen järjestelmälli-sen projektityöskentelyn avulla, asiakas-tyytyväisyyden arviointi, työyhteisöjen hyvinvoinnin arviointi ja lopulta tasapai-notetun mittariston kehittäminen sai-raanhoitopiirin tarpeisiin. Tuon työsken-telyn tuloksena onnistuimme paranta-maan sairaanhoitopiirin hallittavuutta ja lisäämään johdon ohjausvoimaa enem-män kuin uskalsin odottaakaan.

- Sopimusohjausmenettelyssä toimin alusta lähtien kehittämisprojektin joh-toryhmässä, johdin käytännön toteu-tuksesta vastaavaa työryhmää ja toimin puheenjohtajana lähes kaikissa sopimus- ja seurantaneuvotteluissa vv. 1997-2001. Sopimusohjauksen avulla pääsimme pal-velujen tuotannosta vastaavien klinikoi-

den ja maksavien asiakkaiden eli omista-jakuntien välisessä neuvottelukulttuuris-sa ja luottamuksessa aivan uudelle tasolle.

- Elektronisten potilastietojärjestel-mien kehittämistyössä olen toiminut yli-opistosairaaloiden yhteisen potilashallin-non Oberon-järjestelmän johtoryhmän puheenjohtajana vuodesta -93 alkaen. Sama ryhmä johtaa nyt myös elektroni-sen potilaskertomuksen Miranda-järjes-telmän kehittämistyötä yliopistosairaa-loiden tarpeisiin. Jo 80-luvun puolella olin mukana silloisen Sairaalaliiton pienessä työryhmässä , jonka työn tulok-set johtivat sittemmin NordDRG:n ja Ecomed-ohjelmiston kehittämiseen.

Lapsia - merta - pallopelejä - musiikkia

Olen kolmen lapsen isä ja kahden lap-senlapsen isoisä . Vaimoni Leena opettaa Tampereen ammattikorkeakoulussa ma-tematiikkaa ja tietokoneen käyttöä tu-leville insinööreille. Purjehdus ja meri ovat minulle eräänlainen intohimo. Ve-nepaikka on Paraisilla ja reviirinä Itä-meri. Fyysistäkin kuntoa on pidettävä yllä . Siitä olen huolehtinut hiihdon, lenkkeilyn ja pallopelien avulla. Run-saan kahdenkymmenen vuoden sään-nöllinen squash-harrastus on vaihtunut viime vuosina golfi in, kun liikkuvaan palloon osuminen alkoi hiljalleen käydä vaikeammaksi. Olen aina ollut musiikin suurkuluttaja, mutta vuodet ovat siinä-kin tehneet tehtävänsä: Abba on vaihtu-nut Sibbeen.

Sairaanhoitopiirimme uusi johtajaylilääkäri Turkka Tunturi esittäytyy

33

Va

rs

in

ais-S

uo

me

n s

aira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Mitä sitten tehdään?Olen tähän mennessä kokenut uuden työni kiinnostavaksi ja haasteelliseksi. Kiirettä on pitänyt alusta lähtien niin, että tutustumiskierros Tyksiin, piirin muihin sairaaloihin ja moniin muihin kohteisiin ja ihmisiin on vasta alkuteki-jöissään. Tulen tutustumaan loppusyk-syn aikana laajasti koko toimintaympä-ristöön, jotta voisin osaltani muodostaa näkemystä kehittämis- ja muutostarpeis-ta. Nähdään ja jutellaan, pohditaan uu-sia ratkaisumalleja, yhdessä !

Tu r k k a Tu n tu r i

Johtajaylilääkäri

Tieteellinen ja ammatillinen ura pähkinänkuoressa:

• lääketieteen lisensiaatti,

Turun yliopisto 1973

• kirurgian erikoislääkäri,

Tampereen yliopisto 1979

• lääketieteen ja kirurgian tohtori

(aihepiiri selkäleikkaukset),

TaY 1979

• ortopedian ja traumatologian

erikoislääkäri, TaY 1983

• kirurgian dosentti, TaY 1987

• kirurgian apulaisopettaja, TaY

ja sivutoiminen erikoislääkäri,

Tays 1979-87

• Master of Quality, Teknillinen

korkeakoulu 1994

• hallintoylilääkäri, Tays 1988-92,

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri 1993-2001

• johtajaylilääkäri, Varsinais-Suomen

sairaanhoitopiiri 2001-

Sairaanhoitopiiriin tulleet uudet viran- ja

toimenhaltijat 29.1. jälkeen.

vh=varahenkilö

Sairaanhoitopiirin hallintokeskus

Halsinaho Esa Viestintäpäällikkö .............. 1.8.

Jalo Henrik Suojelupäällikkö .................. 14.5.

Kairinen Anita Sisäinen tarkastaja............. 1.3.

Tunturi Turkka Johtajaylilääkäri ...............1.9.

Turun yliopistollinen keskussairaala

Hagelberg Nora Erikoislääkäri ................. 1.6.

Helander Kristiina Sairaanhoitaja ............. 1.6.

Kaila-Keinänen Tessa Erikoislääkäri .......... 1.6.

Kaisti Kaike Erikoistuva lääkäri ............... 1.10.

Koli Eeva Osastonhoitaja......................... 1.5.

Laitio Timo Erikoislääkäri....................... 1.6.

Lehtonen Kristiina Sairaanhoitaja............. 1.5.

Mäenpää Mika Erikoistuva lääkäri............. 3.9.

Nieminen Tuija Erikoistuva lääkäri............ 1.3.

Nurmi Elisa Erikoislääkäri ....................... 1.4.

Penttilä Hannu Erikoislääkäri ................. 16.7.

Pälve Heikki Erikoislääkäri ..................... 1.4.

Sabbah Emad Erikoistuva lääkäri ............. 19.2.

Tuuli Jorma Erikoistuva lääkäri ...............24.3.

Ensiapupoliklinikka

Jääskeläinen Hanna Sairaanhoitaja............1.7.

Lappalainen Johanna Sairaanhoit., vh....... 1.10.

Mettälä Tarja Sairaanhoitaja ....................1.7.

Toivonen Ulla Apulaisosastonhoitaja .......... 1.4.

Vähätalo Merja Sairaanhoit., vh. ............. 1.10.

Fysiatrian yksikkö

Jokinen Johanna Toimintaterapeutti ......... 4.5.

Soimetsä Maarit Fysioterapeutti, vh. ........ 1.10.

Hallintopalvelut

Ali-Melkkilä Timo Tulosryhmän joht. ......... 1.3.

Kemiläinen Jaana Toimistosihteeri............ 1.6.

Kosonen Tuula Toimistosihteeri ................ 1.4.

Kunnia Teija Toimistosihteeri....................1.9.

Launosalo Tapio Toimistosihteeri .............. 1.8.

Lehti Tuija Tulosryhmän ylihoitaja .............1.7.

Nurminen Salme Toimistosihteeri.............. 1.4.

Pasanen Leila Ylihoitaja ......................... 1.4.

Pulkkinen Marja-Leena Tulosryhmän ylihoit. 1.7.

Päärni Teija Sairaanhoitaja ..................... 1.8.

Huollon palvelut

Aydin Mahmut Huoltomies .......................1.9.

Hämäläinen Kristiina Lähetti ................. 1.10.

Laine Kristiina Huoltomies ...................... 1.4.

Ruohonen Markku Huoltomies ..................1.9.

Suojanen Markku Lääkintävahtimestari ..... 11.6.

Tuominen Elisa Ravitsemistyönjohtaja.........1.9.

Vesa Timo Huoltomies.............................1.9.

Iho- Ja sukupuolitautien klinikka

Suominen Jaana Sairaanhoitaja, vh .......... 1.10.

Thorström Jaana-Maija Sairaanhoitaja ....... 3.9.

Vainio Eeva Erikoislääkäri........................1.9.

Keuhkosairauksien klinikka

Forsten Tarja Sairaanhoitaja.....................1.9.

Laapotti-Salo Anne Sairaanhoitaja ............ 1.5.

Laisila Maarit Sairaanhoitaja, vh .............. 28.9.

Lundahl Mari Sairaanhoitaja.................... 1.5.

Ounaslehto Anna Erikoistuva lääkäri ..........1.7.

Saariaho Taneli Erikoistuva lääkäri ............1.9.

Tamminen Piia Sairaanhoitaja, vh ............ 1.10.

Tervashonka Ulpu Erikoistuva lääkäri ....... 1.10.

Tähkävuori Maria Perushoitaja .................1.7.

Tähti Hannele Sairaanhoitaja .................. 1.6.

Kirurgian klinikka

Aaltonen Riitta Erikoistuva lääkäri........... 29.1.

Gröndahl Niina Sairaanhoitaja, vh..............1.9.

Grönroos Juha Erikoislääkäri................... 1.5.

Halava Katriina Osastonsihteeri .................1.9.

Isolauri Jouko Ylilääkäri .........................1.7.

Karhuvaara Jyrki Apulaisosastonhoitaja ..... 1.5.

Karhuvaara Raija Apulaisosastonhoitaja...... 1.4.

Keränen Anne Sairaanhoitaja .................. 1.4.

Kosonen Hannele Välinehuoltaja, vh......... 1.10.

Laaksonen Outi Sairaanhoitaja, vh ........... 1.10.

Laitala Pia Lääkintävahtimestari............... 1.6.

Laitio Rami Erikoistuva lääkäri................ 1.11.

Laukkanen Jenni Sairaanhoitaja............... 1.6.

Lehtinen Ritva Sairaanhoitaja.................. 1.4.

Leppäniemi Petra Sairaanhoitaja.............. 1.5.

Lindblom Annika Apulaisosastonhoitaja ...... 1.5.

Lyytinen Minna Sairaanhoitaja ................. 1.4.

Mäkelä Harri Erikoistuva lääkäri.............. 1.10.

Nylamo Erkki Erikoislääkäri .................... 1.6.

Sinokki Nina Sairaanhoitaja ..................... 1.4.

Sirkiä Maarit Sairaanhoitaja .................... 1.5.

Storberg Seppo Sairaanhoitaja ................. 1.4.

Tenhunen Raija Osastonsihteeri ............... 1.8.

Teräs Sanna Sairaanhoitaja ..................... 1.6.

Vuorenmaa Riikka Osastonhoitaja ............ 1.10.

Vähätalo Mervi Sairaanhoitaja ................. 1.6.

Fysiologia ja isotooppiyksikkö

Ali-Raatikainen Päivi Apulaisosastonhoitaja..1.7.

Seppänen Marko Erikoistuva lääkäri...........1.7.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka

Airaksinen Kirsi Sairaanhoitaja, vh ........... 1.10.

Hokkanen Mari Sairaanhoitaja ..................1.7.

Laine Jenni Sairaanhoitaja, vh ................ 1.10.

Lundström Sari Sairaanhoitaja ................. 1.8.

Piiroinen Kerttu Perushoitaja ...................2.7.

Reinvall Eija Sairaanhoitaja, vh ............... 1.10.

Silvoniemi Pekka Erikoislääkäri................ 1.4.

Tamminen Seija Perushoitaja....................1.7.

Vilen Liisa Sairaanhoitaja.........................1.7.

Kuntoutusklinikka

Ruoholahti Sanna Sairaanhoitaja, vh......... 1.10.

Schultz Sini Sosiaalityöntekijä...................1.9.

Siimes Anne Sosiaalityöntekijä ................. 1.4.

Tyks-Laboratoriot

Alm Ulla Laboratoriohoitaja.................... 1.10.

Eloranta Armi Laboratoriohoitaja.............. 1.6.

Eskola Ajnja Laboratoriohoitaja.................1.7.

Föhr Tuula Laboratoriohoitaja.................. 1.4.

Grönqvist Satu Apulaisosastonhoitaja......... 6.8.

Kailajärvi Marita Erikoistuva lääkäri.......... 1.8.

Kairisto Veli Erikoislääkäri ..................... 1.10.

Katto Päivi Laboratoriohoitaja, vh............ 1.10.

Kontsas Marjatta Laboratoriohoitaja.......... 1.5.

Kärpijoki Eeva Laboratoriohoitaja............ 1.10.

Laine Sirpa Laboratoriohoitaja ................. 1.6.

Laitinen Maarit Laboratoriohoitaja........... 1.10.

Lehdonkivi Marja Laboratoriohoitaja, vh ... 1.10.

Messo Marja Laboratoriohoitaja................ 1.5.

Mikola Hannu Erikoislääkäri .....................1.9.

Oiva Susanna Laboratoriohoitaja ...............1.7.

Ollila Taru Laboratoriohoitaja .................. 1.6.

Pesonen Seija Laboratoriohoitaja ............. 1.4.

Reinikainen Marjo Laboratoriohoitaja ....... 1.10.

Riuttala Tiia Laboratoriohoitaja............... 1.10.

Saarela Arja Laboratoriohoitaja.................1.7.

Salmi Pia Laboratoriohoitaja, vh .............. 1.10.

Salonen Kirsi-Marja Laboratoriohoitaja ..... 1.10.

Seppä Tarja Laboratoriohoitaja ................ 1.4.

Shokriehzadeh Shahla Laboratoriohoitaja....1.7.

Suominen Pauli Erikoistuva lääkäri ........... 1.6.

Suominen Päivi Laboratoriohoitaja .......... 2.11.

Sällylä Leila Laboratoriohoitaja................ 1.6.

Tuominen Raini Osastonhoitaja ................ 1.6.

Turkki Marja Laboratoriohoitaja ............... 1.6.

Tång Petri Huoltomies ............................1.7.

Virtanen Kirsi Laboratoriohoitaja, vh ........ 1.10.

Äikää-Sintonen Seija Laboratoriohoitaja..... 1.4.

Lastentautien klinikka

Grönlund Minna-Maija Erikoistuva lääkäri ... 4.6.

Hujanen Jari Sairaanhoitaja, vh .............. 1.10.

Juvakka Taru Ylihoitaja.......................... 1.8.

Kainulainen Leena Erikoistuva lääkäri ....... 4.6.

Knaapi Kirsti Apulaisosastonhoitaja ........... 1.4.

U U D E T V I R A N J A T O I M E N H A LT I J AT

34

Va

rs

in

ais-S

uo

me

n s

aira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Kauppila Marjut Erikoislääkäri ..................1.9.

Kinnunen Mervi Sairaanhoitaja .................1.9.

Kivinen Jaana Konekirjoittaja, vh ............ 1.10.

Kojo Tiina Erikoistuva lääkäri .................. 1.3.

Kuoppakangas Suvi Sairaanhoitaja ........... 16.9.

Lahtonen Kristiina Sairaanhoitaja............ 16.7.

Laurila Eija Sairaanhoitaja ..................... 15.9.

Lenkkeri Minna Sairaanhoitaja, vh. .......... 1.10.

Mikkonen Johanna Osastonsihteeri .......... 1.10.

Mäki Nina Sairaanhoit., vh. .................... 1.10.

Pietilä Mikko Erikoistuva lääkäri..............25.6.

Rautio Sari Sairaanhoitaja...................... 1.10.

Salo Tiina Erikoistuva lääkäri..................30.4.

Vuorinen Outi Erikoistuva lääkäri ............. 1.2.

Paimion sisätautien osastot

Hiltunen Sanna Sairaanhoitaja ..................1.9.

Puhakka Aila Sairaanhoitaja, vh............... 1.11.

Suusairauksien klinikka

Kontra Ulpu Hallintovirkailija................... 1.8.

Peltonen Riitta Sairaanhoit., vh............... 1.10.

Turunen Tia Erikoistuva hammaslääkäri ..... 2.4.

Synnytys- ja naistentautien klinikka

Ahonen Pia Ylihoitaja ............................ 1.8.

Allen Hanni Kätilö, vh........................... 1.10.

Haarala Mervi Erikoislääkäri ................... 1.6.

Jokimaa Varpu Erikoislääkäri .................. 1.6.

Koskela Leena-Kaisa Sairaanhoitaja............1.9.

Laine Marja Osastonhoitaja ......................1.9.

Linden Elina Kätilö, vh.......................... 1.10.

Malmberg Ann-Christine Kätilö, vh .......... 1.10.

Pallasmaa Nanneli Erikoistuva lääkäri ....... 5.3.

Pietari Päivi Kätilö ...............................1.7.

Rinne-Kanto Jutta Sairaanhoit., vh. ......... 1.10.

Ruohonen Eeva-Liisa Kätilö, vh............... 1.10.

Suvitie Pia Erikoistuva lääkäri ................. 5.3.

Uusitupa Sirkka Lastenhoitaja...................1.7.

Valma Taina Sairaanhoitaja ......................1.7.

Varakas Leila Kätilö, vh......................... 1.10.

Salon aluesairaala

Virtanen Mirja Osastonsihteeri, vh ........... 1.10.

Kirurgian yksikkö

Alarakkola Päivi Apulaisosastonhoitaja....... 1.2.

Anttonen Heino Osastonlääkäri ............... 6.8.

Sirkiä Tuula Sairaanhoitaja, vh ................ 1.10.

Virkki Raimo Osastonlääkäri ................... 1.6.

Virtanen Kaisa Erikoistuva Lääkäri ............ 1.6.

Laboratorio

Harju Tarja Osastonsihteeri ..................... 1.2.

Nummila Sari Laboratoriohoitaja .............. 1.3.

Lasten- ja nuorten yksikkö

Myrskyranta Hanna Sairaanhoitaja ............ 1.5.

Tielinen Anne Sairaanhoitaja, vh ............. 1.10.

Ravintohuolto

Salminen Raija Ravintotyöntekijä...............1.7.

Siivoustoimi

Stålsax Titta Laitoshuoltaja, vh ............... 1.10.

Sisätautien yksikkö

Nikkanen Jaana Sairaanhoitaja, vh........... 1.10.

Ruuth-Setälä Aila Osastonhoitaja.............. 1.8.

Synnytys- ja naistentautien yksikkö

Kovala Kaisa Kätilö ............................... 1.3.

Tekninen huolto

Aaltonen Jari Ammattimies..................... 2.4.

Virtanen Mirja Osastonsihteeri, vh ........... 1.10.

Halikon sairaala

Psykiatrian yksikkö

Avellan Esa Sairaanhoitaja .......................1.9.

Halme Sari Sairaanhoitaja ........................1.9.

Helskyaho Riitta Sairaanhoitaja.................1.9.

Holmström Pirkko Sairaanhoitaja.............. 1.3.

Hukari Anne Sairaanhoitaja..................... 1.3.

Ikonen Marita Mielenterveyshoitaja, vh ..... 1.10.

Karjalainen Virpi Sairaanhoitaja ................1.9.

Laaksonen Jouni Sairaanhoitaja ............... 5.7.

Laaksonen Katja Sairaanhoitaja ................1.9.

Lambacka Soile Sairaanhoitaja ................. 1.3.

Laukkarinen Sari Sosiaalityöntekijä............1.9.

Makkonen Pekka Sairaanhoitaja, vh.......... 1.10.

Mattila Hannele Laitoshuoltaja..................2.7.

Nieminen Marja-Leena Sairaanhoitaja ........1.9.

Nissinen Minna Osastonsihteeri .................1.9.

Oranta Olli Sairaanhoitaja....................... 1.4.

Peltola Päivi Psykologi ............................1.9.

Pihlakoski Leena Ylilääkäri..................... 1.5.

Stenström Tuula Sairaanhoitaja.................1.9.

Virtanen Anu Johtava psykologi............... 1.10.

Turunmaan sairaala

Kirurginen osasto

Rantasalo Ilkka Osastonlääkäri ................ 2.4.

Yleishallinto

Hämäläinen Camilla Toimistosihteeri..........1.9.

Loimaan aluesairaala

Kirurgian ja sisätautien poliklinikat

Mäenpää Johanna Osastonsihteeri ............ 1.2.

Kirurgian osastoryhmä

Kuussaari Marja Osastonlääkäri ............... 1.5.

Lääkekeskus

Mahlamäki Raili Johtava farmaseutti ......... 1.4.

Moberg Pilvi Farmaseutti....................... 24.9.

Psykiatrian poliklinikka

Simola Matti Erikoislääkäri ......................1.9.

Ravintohuolto

Leikasto Jenni Ravintotyöntekijä ............... 1.7

Leppäkoski Marja Ravintotyöntekijä ...........1.7.

Leikkaus/anestesiaosasto

Elomaa Teemu Ylilääkäri........................ 1.5.

Mattila-Vuori Armi Osastonlääkäri ............ 1.5.

Vakka-Suomen sairaala

Kirurgian osasto

Koskinen Esa Erikoistuva lääkäri ............. 30.7.

Keskusvarasto

Aaltonen Tino Varastotyöntekijä................1.7.

Raision aluesairaala

Lindström Ulpu Sosiaalityöntekijä ............. 1.8.

Kirurgian vuodeosasto

Kylä-Lassila Kirsi Osastonsihteeri.............. 1.8.

Miettinen Riitta Sairaanhoitaja ................ 1.8.

Sisätautien vuodeosasto

Kujanpää Jaana Sairaanhoitaja, v ............ 1.10.

Tähti Maija-Riitta Sairaanhoitaja, vh ........ 1.10.

Taloushallinto

Hämäläinen Kimmo Lähetti ................... 1.10.

Välinehuolto

Lindroos Marianne Välinehuoltaja............. 1.8.

Mäkitalo Tarja Välinehuoltaja ...................1.9.

Koskinen Anneli Sairaanhoitaja, vh .......... 1.10.

Kujari Anna-Maija Erikoistuva lääkäri ........ 4.6.

Lapinleimu Helena Erikoislääkäri ............. 1.4.

Mertsola Jussi Apulaisylilääkäri .............. 1.4.

Ruohola Aino Erikoistuva lääkäri ............. 4.6.

Rusi Ritva Osastonhoitaja ....................... 1.8.

Ruuskanen Olli Apulaisylilääkäri ..............1.9.

Simola Asta Sairaanhoitaja, vh ................ 1.10.

Vilen Riitta Sairaanhoitaja ..................... 1.10.

Lastenkirurgian yksikkö

Kaarlas Regina Lastenhoitaja .................. 1.8.

Laitinen Sari Sairaanhoitaja ................... 1.6.

Oivo Helen Lastenhoitaja ....................... 1.8.

Soimetsä Anne-Riikka Sairaanhoitaja ........ 1.6.

Lastenneurologian yksikkö

Koillinen Hannele Erikoistuva lääkäri ........ 2.4.

Lääkehuollon yksikkö

Bergström Jessica Farmaseutti ................ 1.6.

Hartikainen Outi Proviisori ..................... 1.6.

Lehtonen Mirja Proviisori ....................... 1.5.

Luominen Kirsi-Marja Farmaseutti ............ 1.5.

Neurologian klinikka

Eerola Annukka Erikoistuva lääkäri ........... 1.4.

Himanen Leena Psykologi ........................1.7.

Keränen Tapani Erikoislääkäri ................ 13.9.

Lahti Pasi Sairaanhoitaja .........................1.9.

Lappalainen Leila Sairaanhoitaja, vh ........ 1.10.

Tuominen Susanna Erikoistuva lääkäri ........1.7.

Onkologian klinikka

Lepistö Päivi Röntgenhoitaja, vh.............. 17.9.

Mokka Miia Erikoistuva lääkäri ................. 1.3.

Uuttu Tiina Sairaanhoitaja .......................9.7.

Patologian yksikkö

Laine Jukka Erikoistuva lääkäri............... 1.10.

Pietilä Kaij Laboratoriohoitaja ................. 1.5.

Talve Lauri Erikoislääkäri ....................... 1.4.

Psykiatrian klinikka

Nietosvaara Outi Erikoistuva lääkäri...........1.9.

Voutilainen Jukka Erikoislääkäri .............. 1.3.

Nuorisopsykiatrian yksikkö

Nieminen Timo Mielenterveyshoitaja ........ 1.10.

Lastenpsykiatrian yksikkö

Hietikko Tommi Mielenterveyshoitaja........ 1.10.

Radiologian yksikkö

Ahola Jaana Röntgenhoitaja .....................1.9.

Asell Marjut Röntgenhoitaja .....................1.7.

Kajander Sami Erikoislääkäri ................... 1.4.

Kallio Timo Erikoislääkäri ....................... 1.3.

Kumpulainen Sari Perushoitaja ................ 1.6.

Litjo Mirja Röntgenhoitaja, vh. ..................1.9.

Puusa Minna Röntgenhoitaja, vh. ............. 1.10.

Rahko-Laitila Pieta Erikoistuva lääkäri....... 1.5.

Räisänen Sari Osastonsihteeri.................. 1.5.

Salo Sakari Erikoislääkäri ....................... 1.4.

Tuokkola Terhi Erikoistuva lääkäri .............1.7.

Vahtera Tuija Röntgenhoitaja....................1.7.

Vierinen-Vuorenpää Marika Erikoistuva lääk.1.7.

Silmätautien klinikka

Aho Ritva Perushoitaja........................... 1.8.

Al-Juhaish Mohammad Erikoislääkäri......... 1.5.

Hola Pauliina Sairaanhoitaja, varahenk. ..... 1.10.

Kaukovalta Katja Konekirjoittaja .............. 2.5.

Mäkilaine Kirsi Sairaanhoit., varahenk....... 1.10.

Nelimarkka Laura Erikoistuva lääkäri .........1.7.

Pöllönen Matti Erikoislääkäri................... 1.6.

Rantanen Jari Erikoistuva Lääkäri............. 1.6.

Seikkula Tarja Osastonsihteeri ..................1.7.

Sisätautien klinikka

Grönroos Susanna Sairaanhoitaja, vh ........ 1.10.

Huhtaniemi Sirpa Osastonsihteeri ............ 1.10.

Huukkala Katja Sairaanhoitaja ................ 15.9.

Karlsson Mia Sairaanhoitaja.................... 1.10.

Kaunismaa Tom Erikoistuva lääkäri ........... 1.2. T i e d o t ko ko s i : H e ly L e h t o k a r i

U U D E T V I R A N J A T O I M E N H A LT I J AT

35

Va

rs

in

ais-S

uo

me

n s

aira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Lisa Pelttari Vakka-Suomen sairaalan johtavaksi lääkäriksi

Elokuun kuudentena Vakka-Suomen

sairaalan johtavana lääkärinä työnsä

aloittanut kardiologian erikoislääkäri

Lisa Pelttari tunnustautuu auliisti hal-

lintoihmiseksi, jonka sydäntä lähellä

ovat johtamis- ja esimiestaidot sekä

laatuasiat.

Uudessa työssään Pelttari aikoo suunna-ta katseensa tulevaisuuteen ja kehittää sairaalaa suunnitelmallisesti, niin että palvelut vastaavat kysyntää ja myös kus-tannukset pysyvät kurissa.

Vakka-Suomen sairaalaa luonnehti-vat sijainti kaukana TYKSistä sekä var-sin pieni, 36 000 asukkaan väestöpohja (psykiatriassa kuitenkin 98 000 asuk-kaan), joka muuttuu yhä vanhusvoittoi-semmaksi. Toimintaa leimaa rannikon läheisyys ja kesäasukkaiden suuri mää-rä .

- Nämä ovat meidän reunaehtojam-me, joihin pohjautuen sairaalamme pal-veluja on kehitettävä , Pelttari linjaa. Käytännössä se hänen mukaansa tar-koittaa painopisteen siirtämistä etenkin sisätauteihin ja kirurgiaan.

- Jos väestön rakenne muuttuu, on meidän kyettävä kehittymään niin, että palvelumme vastaavat muuttuneita tar-peita. Pitää olla rohkeutta keskustella erilaisista vaihtoehdoista tuottaa palve-luja käyttäen apuna vaihtoehtoiskustan-nuksia. Esimerkiksi tällä hetkellä mie-timme miten tuotamme väestön tarvit-semat ortopediset leikkaukset jatkossa, hän sanoo vakavana.

Konserniajattelu esiinPelttari haluaisi nähdä sairaanhoitopii-rin, joka toimisi nykyistä enemmän kon-sernin tapaan.

- Kaipaan enemmän sellaista näke-

mystä , että me olemme kaikki saman piirin palveluksessa ja että aluesairaalat ovat osia piirissämme. Konserninäkö-kulmasta sairaanhoitopiirillä pitäisi olla mahdollisuus suunnitella sairaaloidensa palvelut mahdollisimman järkeviksi ko-ko piirin kannalta katsoen, muutoksen ja kehityksen kannattajaksi tunnustautuva Pelttari sanoo.

Toki Pelttari hyväksyy senkin, että kunnat pohtivat erilaisia vaihtoehtoja eri koissairaanhoidon järjestämiseksi. Kuitenkin hän näkee piiristä irtautu-misessa enemmän ongelmia kuin etuja. - Esimerkiksi kalliin hoidon tasaus on tärkeä etu, jonka piiriin kuuluminen tar-joaa. Osaavan henkilöstön saatavuus on toinen esimerkki kaikille kuuluvasta on-gelmasta, jota on helpompi hoitaa ison piirin tasolla kuin pienemmissä erikois-sairaanhoidon yksiköissä . Piirin ulko-puolella erikoislääkäreiden ja sairaanhoi-tajien saaminen voisi olla vaikeampaa, Pelttari uumoilee.

Puhuessaan Pelttari korostaa moneen otteeseen, kuinka tärkeää hyvin toimiva hallinto sairaalalle on. Hän näkee hal-linnon työkaluna, jonka avulla voidaan hillitä kasvavia kustannuksia. - Hallin-nolla on erittäin tärkeä tehtävä myös johtamis- ja esimiestaitojen kehittämi-sessä , hän lisää .

Laatu vaatii keskittymistäHenkilöstöpolitiikka ja laatu ovat kul-makiviä , joiden varaan Pelttari haluaa hyvää hallintoa rakentaa. - Kun tieto-taito pidetään korkealla ja laatu kun-nossa, pysyvät kustannuksetkin kurissa, hän uskoo.

- Kehitetään niitä aloja, joissa toi-menpiteitä on riittävästi ja luovutaan toisista, joissa palveluista on liian vähän kysyntää . Esimerkiksi gastroskopiassa me olemme vahvoja, koska teemme pal-jon näitä toimenpiteitä . Synnytyspalve-lujen kysyntä on sen sijaan hiipumassa.

- Magneettikuvauksetkin kannattaisi nykyään siirtää tänne sen sijaan, että kuljetamme päivittäin potilaita kuvatta-vaksi Turkuun. Tätä puoltaa digitaalisen kuvansiirron ja arkistoinnin kehittämi-nenkin, Pelttari pohtii.

Laatutyö on ollut Pelttarille ”sydän-asia” jo pitkään ja hän on edelleen ylpeä siitä , että Vakka-Suomen sisätautiosasto sai piirin laatupalkinnon vuonna 1997. - Laatutyön onnistumisen lähtökohta on

Lisa Pelttarin johtamassa Vakka-Suomen

sairaalassa on noin 330 työntekijää, 140

sairaansijaa ja sadan miljoonan markan

vuosibudjetti.

36

Va

rs

in

ais-S

uo

me

n s

aira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

tuotantovastuussa olevien henkilöiden si-toutuminen asiaan. Lisäksi laadun kehit-täminen täytyy ulottaa joka tasolle, hän korostaa.

Laadun lisäksi Pelttari näkee paljon työsarkaa henkilöstöpolitiikassakin. - Meillä on parantamisen varaa esimies-taidoissa ja johtamisessa, hän myöntää ja sanoo panostavansa kovasti tämän osa-alueen kehittämiseen, jota pitää vaikea-na mutta mielenkiintoisena haasteena.

Tuntee alueensaLisa Pelttari tuntee alueensa hyvin, sillä hän muutti perheineen Uuteenkaupun-kiin jo vuonna 1982. Nyt perheen kolme lasta ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa; kolmas lapsenlapsikin syntyi jo vain viikkoa ennen tätä haastattelua.

Hän aloitti Vakka-Suomen sairaalas-sa sisätautien ylilääkärinä vuonna 1997. Sitä ennen hän väitteli 1995 kuorsauk-sesta ja uniapneasta, erikoistui kardiolo-giksi, hankki hallinnollista pätevyyttä , työskenteli välillä neljä vuotta TYKSissä ja palasi sitten takaisin Vakka-Suomen sairaalaan. Vaikka hallinto viekin nyt yli puolet Pelttarin ajasta, hän edelleen tekee myös kliinistä kardiologiaa sekä opettaa paljon.

Harrastuksiin jäävä aika kuluu ur-heiluun, liikuntaan, lukemiseen (am-mattikirjallisuutta!) ja gourmet-kokka-ukseen. Viimeksi Pelttari kertoi valmis-taneensa vierailleen lampaan sisäfi lettä minttukastikkeella.

E s a H a l s i n a h o, t e k s t i j a k u v a

Pirkko Hasunen

eläkkeelleTyötoverit Raision aluesairaalan

leikkausosastolta toivottavat

mukavia eläkepäiviä sairaan-

hoitaja Pirkko Hasuselle, joka jäi

vapaalle yli 28 vuoden työrupea-

man päätteeksi 28.8.2001.

TYKSin lastenneurologian yksikön ylilääkärin professori Matti Sillanpään muotokuvanpal-

jastustilaisuus pidettiin 31. elokuuta. Eläkkeelle jääneen ylilääkäri Sillanpää uraa ja saa-

vutuksia muistelivat mm. lastenklinikan ylilääkäri Pentti Kero ja sairaanhoitopiirin johtaja

Aki Lindén. Muotokuvan otti Turun yliopiston puolesta vastaan apulaisrehtori Aimo Salmi.

Juhlan musiikista vastasivat Lotte Lybeck ja Pasi Helin sekä Sohon Torwet. Kuvassa Matti

Sillanpää ja muotokuvan maalannut taiteilija Hannu Knuutila.

TYKSin korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan ylilääkäriä professori Erkki Virolaista juh-

littiin eläkkeelle 27. syyskuuta. Henkilökunnan ruokasaliin saapui runsas joukko ystäviä,

työtovereita ja yhteistyökumppaneita kiittämään jo vuonna 1968 taloon tullutta Virolaista

tämän pitkäaikaisesta työstä klinikan, sairaalan ja lääketieteellisen tiedekunnan hyväksi.

Sairaalan tervehdyksen ylilääkäri Virolaiselle ja rouva Vuokko Virolaiselle toivat sairaan-

hoitopiirin johtaja Aki Lindén, talousjohtaja Risto Laalo ja hallintoylihoitaja Seija Paatero.

jatkoa edelliseltä sivulta

M ar k k u N ä ve r i , t e k s t i j a k u v a t

Lapsesta aikuiseksi - ”minä olin nuori ja kiihkeä, säihkysilmäinen”Aika: perjantai 9.11.2001

klo 12.00-16.00

Paikka: TYKS, SH-auditorio

Kohderyhmä: nuorten parissa

työskentelevä sosiaali-

ja terveydenhuollon

henkilöstö

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Elämä syöpädiagnoosin jälkeen - syöpä psykososiaalisena sairautenaAika: tiistai 13.11.2001

klo 13.00-16.15

Paikka: TYKS, SH-auditorio

Kohderyhmä: lääkärit, hoitohenkilöstö,

terapiahenkilöstö,

sosiaalityöntekijät

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Miksi kipu kroonistuu?Aika: tiistai 27.11.2001

klo 12.30-15.45

Paikka: TYKS, SH-auditorio

Kohderyhmä: lääkärit, psykologit,

hoitohenkilöstö

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

SairaalahygieniaAika: keskiviikko 28.11.

klo 9.00-15.40

Paikka: TYKS, SH-auditorio

Kohderyhmä: lääkärit ja

hoitohenkilöstö

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Lastensairauksien koulutuspäiväAika: maanantai 10.12.

klo 9.00-15.00

Paikka: TYKS, SH-auditorio

Kohderyhmä: lääkärit ja

hoitohenkilöstö

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Tilaisuuksiin ilmoittaudutaan viimeistään viikkoa ennen kurssipäivää

Markku Näverille, puh. 313 3119 tai

sähköpostitse markku.naveri@tyks.fi .

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

K O U L U T U S TA

37

Va

rs

in

ais-S

uo

me

n s

aira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

TYKSin Senioreiden toimintaa

Marraskuun 21 p:nä (keskiviikko) klo 10.30

tutustuminen Turun Katoliseen kirkkoon ja

Birgittalaisluostariin os. Ursininkatu 15 A.

Kahvitarjoilua varten ilmoittautuminen

19.11 mennessä, Marja-Liisa Salminen

puh. 2581621 tai 050-3634231

Raija Määttä aloitti kehittäjän työt vuonna 1962 Hennalan keskussotilassai-raalassa. Hän on syntynyt ja elänyt en-simmäiset 16 vuottansa Hennalan varus-kunta-alueella Lahdessa.

Siihen aikaan Hennalassa kehitettiin röntgenkuvat vielä käsin kehitysaltaissa. Kehitykseen tarvittavat kemikaalit sekoi-tettiin jauheista ja vedestä . Potilaan nimi kirjoitettiin kuvaan lyijykynällä pimiön vähäisessä valaistuksessa. Kuvat kuiva-tettiin kuivauskaapissa ja niiden kulmat pyöristettiin fi lmileikkurilla. Sen jälkeen kuviin kirjoitettiin tarvittavat tiedot täy-tettävällä tussikynällä . Se oli Raijan mukaan melkoista tuhraamista.

Raija avioitui Lahdessa ja muutti miehensä kanssa Raisioon, jossa ehti asua seitsemän vuotta ennen kuin huo-masi lehdessä TYKSin kehittäjän viran. TYKSiin Raija tuli aprillipäivänä vuon-na 1973.

Kehittäjän työ on ollut viime vuo-siin asti kokopäiväistä pimiötyötä , ruo-kataukoa ja kehityskemikaalien valmis-tamista lukuun ottamatta. Vuonna 1973 olivat käytössä Kodakin 45 - 90 sekun-nin kehityskoneet. Filmikasetit kulkivat tuolloin pimiön ja kuvaushuoneiden vä-lillä liukuhihnaa pitkin. Pimiössä ke-hittäjä otti kuvaushuoneessa valotetun fi lmin kasetista, nimikoi sen, laittoi kehityskoneeseen ja täytti kasetin uudel-la fi lmillä . Määräajoin kehittäjät teki-vät kehitysprosessin laadunvalvontates-tit, puhdistivat kehityskoneiden telat, pe-sivät kehityskoneiden altaat ja valmisti-vat uudet liuokset. Voimakastuoksuisten kemikaalien käsittelystä aiheutuvat hai-tat olivat melkoinen työsuojeluongelma. Vuosien varrella työolosuhteet kuitenkin paranivat ja digitaalisen kuvantamisen myötä pimiöt poistuivat kokonaan käy-töstä .

Pimiötyön tilalle on tullut tietojen-käsittely ja nykyään kehittäjän työhön kuuluu muun muassa potilastietojen kir-jaamista ATK:lle sekä potilaiden autta-mista yhdessä röntgenhoitajien kanssa. Kukin vuorollaan kehittäjät ovat myös kuljettaneet potilaita ja röntgenkuvia ki-rurgian poliklinikalle.

Raijalle on kertynyt työvuosia TYKSissä hieman yli 28 vuotta. Vuodet ovat olleet Raijan mielestä työntäyteisiä , mutta monipuolisia ja mielenkiintoisia. Työn ohessa hän on osallistunut kehittäjille tarkoitettuun kemiaa, fysiikkaa, mate-matiikkaa ja valokuvausoppia sisältä-vään koulutukseen Ruskeasuon ammat-tioppilaitoksessa. Tältä vaikeana pidetyl-tä kurssilta hän selviytyi kiitettävin ar-vosanoin. Vuosina 1992 - 94 hän toimi röntgenkuva-arkiston hoitajan viransijai-sena A-röntgenissä . Kehittäjän työn li-säksi Raijalle on kertynyt työkokemusta konditoria-apulaisena, linja-auton rahas-tajana ja myymälänhoitajana.

Tyttären ja kaksospoikien lisäksi Raijalla on kaksi lastenlasta. Hän on taitava kokki, harrastaa käsitöitä ja maa-laa posliinia. Hän on korukivien hiontaa harrastavan kerhon perustajajäseniä . Yk-kösharrastuksekseen Raija mainitsee ve-neilyn ja kalastuksen. Meille röntgen-läisille on vuosien varrella ollut paljon iloa Raijan kauniisti taiteilemista onnit-telukorteista. Erityistä huomiota on saa-nut Raijan hieno tekstauskäsiala. Puu-haa riittänee näiden lukuisien harrastus-ten parissa varmasti eläkepäivinäkin.

Lämpimät kiitokset Raijalle näistä vuosista ja onnellisia eläkepäiviä !

M ar ja t t a Ko s o n e n, t e k s t i j a k u v a

A-röntgenistä 1.8.2001 eläkkeelle

siirtyneen kehittäjä Raija Määtän

läksiäisiä vietettiin 22.5.2001.

Kehittäjä Raija Määttä

eläkkeelle

Lähde HOPE-vaihto-ohjelmaan tutustumaan eurooppa-

laisiin terveydenhuolto-

järjestelmiin

Vuoden 2002 HOPE-vaihto-ohjelman ajan-

kohta on 6.5.-8.6.2002. Vaihto-ohjelma

päättyy arviointiseminaariin, joka järjes-

tetään 6.-8.6.2002 Upsalassa. Vaihto-ohjel-

man aiheena on ”Continuous improvement

of health care”.

Vaihto-ohjelma on tarkoitettu tervey-

denhuollossa toimiville ammattihenkilöille,

jotka ovat toimineet vähintään kolme

vuotta johtamistehtävissä omalla vastuu-

aluellaan tai ovat olleet mukana kehittä-

misprojekteissa. Lisäksi on hallittava hyvin

kohdemaan kieli.

Hakemuslomakkeet on lähetetty johtoryh-

mille ja hakemus palautetaan kaikkien

piirin sairaaloiden ja yksiköiden osalta hal-

lintoylihoitaja Seija Paaterolle 10.11.2001

mennessä.

Lähempiä t ietoja saat ohjelmaan v iime vuosina osallistuneilta:

Arkistopäällikkö Marjatta Förbom (Saksa), puh. 313 2889

Kätilö Helena Haapanen (Luxemburg), puh. 313 1310

Toimistopäällikkö Alpo Rajaniemi (UK/Skotlanti), puh. 313 1130

Hallintoylihoitaja Seija Paatero (Irlanti), puh. 313 3609

38

Va

rs

in

ais-S

uo

me

n s

aira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

hoito näyttää vähentävän keuhkoputki-en supistumisherkkyyttä .

Tutkimuksen tarkoituksena oli ruo-katorven pH:n pitkäaikaisrekisteröinnin avulla selvittää ruokatorven refl uksitau-din yleisyyttä astmaatikoilla ja tehok-kaan mahahapon eritystä estävän lääki-tyksen (omepratsoli) vaikutusta astman tasapainoon niillä astmaatikoilla, joilla todettiin refl uksitauti. Lisäksi tutkimuk-sessa selvitettiin refl uksitaudin vaikeus-asteen ja keuhkoputkien supistumisaltti-uden välistä yhteyttä sekä refl uksitaudin leikkaushoidon vaikutusta keuhkoputki-en supistumistaipumukseen. Lisäksi tut-kittiin haponestolääkityksen vaikutusta refl uksitautiin liittyvään pitkittyneeseen yskään.

Mitkä tekijät vaikuttavat bakteerin soluseinän

kykyyn aiheuttaa niveltulehdusta?

LL Xiang Zhangin lääketie- teellisen mikrobiologian alaan kuuluva väitös ”What Determines Arthritogenicity of a Bacterial Cell Wall? An Experimental Study on the Etiopat-hogenesis of Rheumatoid Arthritis Using Bacteria from Normal Human Intestinal Flora.” (Mitkä tekijät vaikuttavat bak-teerin soluseinän kykyyn aiheuttaa ni-veltulehdusta? Kokeellinen tutkimus ni-velreuman aiheuttajista ja mekanismeista käyttäen normaalin suoliston bakteere-ja.) tarkastettiin 24.9.

Zhangin tulokset tukevat olettamus-ta, että suoliston normaali bakteeristo saattaa olla osatekijänä nivelreuman syn-nyssä . Nivelreuman taustatekijöiden sel-vittäminen auttaa osaltaan kehittämään entistä parempia hoitomuotoja tähän krooniseen sairauteen.

Zhangin tutkimusten mukaan bak-teerin soluseinän kyky aiheuttaa nivel-tulehdusta riippuu ensisijaisesti solusei-nän peptidoglykaani-osan rakenteesta. Tulosten mukaan lysiini-aminohappo-peptidoglykaanissa saattaa olla oleellisen tärkeä bakteerin soluseinän niveltuleh-dusta aiheuttavien ominaisuuksien kan-nalta. Lisäksi niveltulehdusta aiheuttavat bakteerin soluseinät ovat hitaasti ha-joavia ja niiden hajoamistuotteet säily-vät elimistössä pitkään. Maksa ja perna toimivat hajoamistuotteiden varastopaik-koina, joista soluseinän tulehdusta aihe-uttavat osat leviävät elimistöön, muun muassa niveliin, ja ylläpitävät niveltu-lehdusta.

kohdennettuja lääkkeitä sydän- ja veri-suonten sekä nivelreuman hoitoon.

Hoitotyön päätök-senteon opetukseen

kiinnitettävä enemmän huomiota

THM Soile Juvosen hoitotie- teen alaan kuuluva väitös ”Hoi-totyön päätöksenteko: Päätöksenteon opetus ja sairaanhoitaja- ja terveydenhoi-tajaopiskelijoiden päätöksenteko” tarkas-tettiin 5.10.

Hoitotyön päätöksentekoa oli ope-tettu valmistumassa olevien sairaan-hoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden mielestä suhteellisen harvoin. Suurim-malla osalla opiskelijoita oli esimerkiksi vaikeuksia tunnistaa potilaan ongelmia, asettaa ne tärkeysjärjestykseen, asettaa hoidolle tavoitteita, perustella toiminto-jaan ja suorittaa hoidon arviointia.

Juvosen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitotyön päätöksenteon opetusta ja työelämään siirtymässä ole-vien sairaanhoitaja- ja terveydenhoita-jaopiskelijoiden oppimistuloksia päätök-senteosta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa opettajille ja hoitohenkilökunnalle pää-töksenteon opetuksen kehittämiseksi se-kä teorian että käytännön opetuksessa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi opettajankoulutuksessa ja opetussuunnitelmia laadittaessa.

Ruokatorven refl uksi-tauti jopa puolella

astmaatikoista

LL Toni Kiljanderin keuhko- sairausopin ja kliinisen fysiolo-gian aloihin kuuluva väitös ”The Asso-ciation of Gastroesophageal Refl ux with Asthma, Bronchial Responsiveness and Chronic Cough” (Ruokatorven refl uksi-taudin yhteys astmaan, keuhkoputkien reaktiivisuuteen ja pitkittyneeseen ys-kään) tarkastettiin 5.10.

Ruokatorvirefl uksilla tarkoitetaan mahan sisällön työntymistä takaisin ruokatorveen. Kun refl uksia tapahtuu runsaasti tai siitä aiheutuu oireita, voi-daan puhua ruokatorven refl uksitaudis-ta, joka voidaan Kiljanderin väitöskirja-tutkimuksen mukaan todeta jopa noin 50 %:lla astmaatikoista. Kiljanderin mukaan refl uksitaudin tehokas lää-kehoito vähentää astmaoireita osalla näistä potilaista. Lisäksi refl uksitaudin

Lääke- ja hoitotieteen väitöstutkimuksia Turun yliopistostaTutkimuksista kerrotaan enemmän

Turun yliopiston tiedotuksen Internet-sivulla

http://tiedotus.utu.fi /tiedote/tiedotteet.cgi

Uusi tapa ehkäistä nivelreuman ja sydän-infarktin aiheuttamaa

kudosvauriota

FM Sami Tohkan lääketieteel- lisen mikrobiologian alaan kuu-luva väitöskirja ”Leukocyte adhesion to endothelium in vitro and in vivo: Role of vascular adhesion protein-1 (VAP-1)” (Vascular adhesion protein-1:n (VAP-1) merkitys valkosolujen sitoutumisessa ve-risuoniin) tarkastettiin 13.10.

Valkosolujen liiallinen kulkeutumi-nen kudokseen ja sitä seuraava ku-dosvaurio pystytään mahdollisesti es-tämään uusilla lääkeaineilla, jotka vaikuttavat verisuonen seinämän tart-tumismolekyyleihin. Vasta-aineet ja pie-nimolekyyliset lääkeaineet, jotka sal-paavat verisuonien sisäpinnalla olevan VAP-1-molekyylin (Vascular adhesion protein-1) toiminnan, ovat pystyneet ehkäisemään tulehduksen kehittymisen prekliinisissä kokeissa.

Tohka on väitöskirjatyössään toden-nut, että näiden aineiden vaikutuksesta kudokseen hakeutuneiden valkosolujen määrä väheni jopa 70 prosenttia. Tämä antaa viitteitä siitä , että tulevaisuudessa VAP 1:n kautta vaikuttavien lääkkeiden avulla voidaan ehkäistä valkosolujen ai-heuttamaa kudosvauriota esimerkiksi ni-velreumassa ja sydäninfarktissa. Sami Tohkan väitöskirjatutkimuksen tulosten perusteella tulevaisuudessa on odotetta-vissa entistä tehokkaampia ja paremmin

39

Va

rs

in

ais-S

uo

me

n s

aira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Sepelvaltimoiden toimintaa voidaan tutkia turvallisesti magneetti- ja ultraäänikuvauksilla

LL Juha Koskenvuon kliini- sen fysiologian, isotooppilääke-tieteen ja radiologian aloihin kuuluva ”Myocardial Blood Flow and Flow Re-serve Assessed by Magnetic Resonance Imaging, Echocardiography and Posit-ron Emission Tomography” (Sydänli-haksen verenkierron ja virtausreservin mittaaminen magneetti-, ultraääni- ja PET-kuvauksella) tarkastettiin 8.9.

Koskenvuon tarkoituksena oli selvit-tää magneetti- ja ultraäänikuvauksen soveltuvuutta sepelvaltimoiden virtausre-servin tutkimisessa. Toisin kuin varjo-ainekuvaus, magneettikuvaus ja ultraää-nitutkimus eivät vaadi valtimopunktiota eikä niihin liity säteilyä kuten positro-niemissiotomografi aan eli PET-kuvauk-seen.

Koskenvuon tuloksia verrattiin PET-kuvauksessa saatuihin vastaaviin tulok-siin. Ultraäänikuvaus osoittautui yllät-tävän tarkaksi menetelmäksi. Magneet-tikuvaus soveltuu myös virtausreservin mittaamiseen, tosin menetelmän tark-kuuden parantaminen vaatii lisätutki-muksia. Menetelmät eivät sovellu tois-taiseksi kaikkien sepelvaltimoiden tutki-miseen. Virtausreservi -suuretta voidaan käyttää sepelvaltimotaudin lääkehoidon kehittämisessä ja potilasvalinnan pa-rantamisessa leikkaushoidon ja pallolaa-jennushoidon välillä. Sen määrittämi-sellä saattaa olla käyttöä myös oireetto-mien ihmisten seulonnassa, mikäli testil-lä kyetään löytämään riittävän tarkasti henkilöitä, jotka erityisesti hyötyisivät sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisystä.

Neuvolapalvelut kehittyneet lapsiperheen

tarpeiden mukaan

THM Päivi Kailan hoitotie- teen alaan kuuluva väitös ”Leik-ki-ikäisen lapsen hoito- ja kasvatus- neu-vonnan kehittäminen perhekeskeisessä neuvolatyössä” tarkastettiin 31.8.

Suurin osa suomalaisperheistä on tyytyväisiä neuvolasta saamaansa pal-veluun ja kokee saaneensa lapsen fyysi-sen terveyden seurantaan ja perushoitoon liittyvää neuvontaa siinä määrin kuin on tarvinnut, selviää Kailan väitöstut-kimuksesta. Esimerkiksi perheiden tar-

peista lähtevää lapsen nukkumiseen ja ravitsemukseen liittyvää ohjausta koki saaneensa neuvolasta vuonna 1999 kes-kimäärin 80 prosenttia perheistä . Pro-senttiluku on kuitenkin hieman pienem-pi kuin vuosina 1992 ja 1995.

Kailan tutkimus liittyi projektiin, jonka tavoitteena oli kehittää leik-ki-ikäisten lasten perheille suunnattua neuvolan toimintaa asiakaslähtöisem-mäksi ja perheiden tarpeita vastaavaksi. Tutkimus toteutettiin Salon seudun terveyskeskuksessa.

Keskimäärin noin joka viides tutki-mukseen osallistuneista perheistä koki kasvatuksellisia asioita käsitellyn liian vähän. Toisaalta perheistä keskimäärin 10 prosenttia ei kokenut lainkaan tar-vetta käsitellä lapsen kasvatukseen liit-tyviä aiheita neuvolassa. Perheen kes-kinäiseen vuorovaikutukseen liittyvässä neuvonnassa näytti olevan yhteyttä van-hempien iällä ja neuvonnan tarpeella. Mitä nuorempaan ikäluokkaan vanhem-mat kuuluivat, sitä enemmän he kokivat tarvitsevansa neuvontaa.

Salon seudun terveyskeskuksen työn-tekijöiden arvioiden mukaan lapsen kas-vatukseen liittyvien kysymysten käsittely neuvolavastaanotoilla syventyi kehittä-misprojektista saatujen kokemusten jäl-keen. Projektissa käytettyjä työmenetel-miä on kehitetty edelleen ja useat työnte-kijät käyttävät niitä yhä päivittäin.

Kortikosteroidihoito ja lisämunuaisen toiminta

keskosilla

LL Riikka Puhakan lasten- tautiopin alaan kuuluva väitös ”Effects of perinatal corticosteroid tre-atment on sympatho-adrenal activity and on the hypothalamo-pituitary-ad-renal axis” (Perinataalisen kortikosteroi-dihoidon vaikutus sympaattisen hermos-ton toimintaan ja hypotalamus-aivolisä-ke-lisämunuaisakseliin) tarkastettiin 1.9.

Puhakan tutkimuksessa selvisi, että äidille ennen uhkaavaa ennenaikaista synnytystä annettu kortikosteroidihoito alentaa vastasyntyneen lapsen adrenalii-ni- ja noradrenaliinipitoisuuksia, muttei vaikuta plasman syklisen AMP:n pitoi-suuksiin. Heti syntymän jälkeen annet-tu kortikosteroidihoito ei toisaalta vaiku-ta plasman adrenaliini- ja noradrena-liinitasoihin, mutta se alentaa veren lymfosyyttien ß2-adrenergisten resepto-reiden määrää . Nämä tulokset viittaavat siihen, että ennen syntymää ja synty-

män jälkeen annetuilla kortikosteroidi-hoidoilla saattaa olla erilainen vaikutus keskosen sympaattisen hermoston toi-mintaan.

Puhakka tutki myös vaihtelevanpi-tuisia kortisonihoitoja saaneiden keskos-ten kortisolieritystä sekä matala-annok-sisella ACTH-testillä että CRH-testillä . ACTH-testi vaatii vähemmän verinäyt-teitä kuin CRH-testi ja se on myös huo-mattavasti halvempi, mutta tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä , että matala-annoksinen ACTH-testi ei paljasta korti-solierityksen lamaa kaikilla siitä kärsivis-tä keskosista verrattuna CRH-testiin.

Lisämunuainen on tärkeä elin stres-sihormoneiden kuten kortisolin ja ad-renaliinin tuotannossa, jota säätelee mm. sympaattinen hermosto. Sympaatti-sella hermostolla on puolestaan tärkeä osa syntymän jälkeisessä sopeutumisessa kohdun ulkopuoliseen elämään. Ennen syntymää annettua kortikosteroidihoi-toa on käytetty jo vuosikymmeniä menestyksekkäästi kypsyttämään kes-kosen hengityselimistöä . Syntymän jäl-keen annetun kortikosteroidihoidon te-ho on huomattavasti huonompi. Oman kortisolituotannon lamaantuminen on kortikosteroidihoidon vaarallinen sivu-vaikutus.

Vartalon lihasvoiman mittaamisesta ei ole diagnostista hyötyä

LL Pekka Rantasen fysiatrian alaan kuuluva väitös ”The Dy-namometric Trunk Muscle Strength Test in Low Back Trouble” (Vartalon lihas-voiman mittaaminen alaselkäpotilailla) tarkastettiin 31.8.

Vartalon lihasvoiman mittaamista on käytetty paljon selkäpotilaiden diagnos-tiikassa ja kuntoutumisen seurannassa. Tutkimuksessa mitattiin 271 selkäoirei-sen, muista tuki- ja liikuntaelinoireista kärsivien sekä oireettomien työssäkäy-vien henkilöiden vatsa- ja selkälihasvoi-mia.

Lihasvoiman mittaaminen ei luo-tettavasti erotellut selkäpotilaita muista potilaista tai oireettomista. Alhaisten vartalolihasten voiman yhteys koettuun vajaakuntoisuuteen oli vähäinen. Dy-naaminen vartalon lihasvoiman mittaa-minen voi kuormittaa voimakkaasti sy-däntä ja verenkiertoelimistöä . Siksi ru-tiininomaista vartalon lihasvoiman mit-taamista selkäpotilaiden diagnostiikassa on vaikea perustella.

40

Va

rs

in

ais-S

uo

me

n s

aira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

tulehduksen. El Tahirin väitöskirja-työssä tutkittiin YadA-adhesiinia, joka on Yersinia enterocolitica -bakteerin ulkokalvoproteiini.

Työssä osoitettiin, että YadA:n avul-la Yersinia sitoutuu spesifi sti ihmisen suolen seinämän submucosa-kerrokseen. YadA-molekyylin aminohapposekvens-sistä tunnistettiin 12 antigeenista ra-kennetta. Proteiinin aminoterminaalises-ta osasta tunnistettiin kahdeksan kertaa toistuva aminohappojakso (NSVAIG-S). Kohdennetun mutageneesin avulla osoi-tettiin, että tämän jakson keskiosan hydrofobiset aminohapot mahdollistavat YadA:n sitoutumisen kollageeniin.

Väitöskirja on antanut uutta perus-tavaa laatua olevaa tietoa, jota voidaan hyödyntää jatkossa tutkittaessa YadA-välitteisen kollageenisitomisen merkitys-tä Yersinia-infektion aikana. YadA-tut-kimusta voitaneen pitkällä aikavälillä käyttää hyväksi kehitettäessä anti-ad-heesioterapiaa, jossa lääkkeen avulla es-tettäisiin YadA-välitteinen kollageenisi-tominen.

P a l s t a n t o im i t u s : E s a H a l s i n a h o

Lihasvoiman mittaustulos saattaa terveilläkin vaihdella runsaasti perät-täisissä mittauksissa. Kun vartalon li-hasvoiman mittaamista käytetään kun-toutumisen seurannassa, tämän normaa-lin perättäisten mittausten vaihteluvälin tunteminen on välttämätöntä . Siten voi-daan arvioida, mikä on mittaustuloksen satunnaisvaihtelua ja mikä kuvaa todel-lista muutosta selkäpotilaan suoritusky-vyssä .

Väitöskirjatutkimuksen ja muun kir-jallisuuden perusteella voidaan päätellä , että vartalon maksimaalisen lihasvoiman harjoittamisesta selkävaivojen ehkäisyssä ja hoidossa ei ole hyötyä . Harjoittelun tavoitteena tulisikin olla selkärangan ra-kenteiden kuten välilevyjen ja nivelsitei-den vahvistaminen ja aineenvaihdunnan paraneminen sekä vartalon joustavuuden ja hallinnan kehittäminen. Tutkimus to-teutettiin Turussa Paavo Nurmi -kes-kuksen urheilututkimusasemalla, TYK-Sin fysiatrian osastolla ja kuntoutusklini-kassa sekä Ikaalisten kylpylässä .

Uutta perustietoa Yersinia-bakteerista

B.V.Sc. Yasmin El Hag El Tahirin lääketieteellisen mik-robiologian alaan kuuluva väitös ”Struc-ture-function relationship of YadA, the Yersinia enterocolitica adhesion” tarkas-tettiin 24.8.

Bakteerien kiinnittyminen tapahtuu usein erityisillä tarttumisrakenteilla, ad-hesiineilla, jotka estävät bakteeria irto-amasta. Tietyn adhesiinin ilmentyminen toimii bakteerin osoitelappuna. Yersinia enterocolitica -bakteeri aiheuttaa ihmi-sissä yersinioosin, joka on yleensä lievä ripulitauti. Bakteeri aiheuttaa osalle po-tilaista jälkitautina reaktiivisen nivel-

Purjehtiminen on ollut välttämätöntä

läpi vuosisatojen aina yksipuisten haa-

pioiden kovertamisesta nykyisiin valta-

meriä ylittäviin kolosseihin. Purjehtija

on tarvinnut paitsi aluksen, myös

merkityt, turvallisiksi havaitut opas-

teet. Suomi oli täysin eristettynä

talvisaikaan jäätilanteen takia. Pur-

jehdusaikaa oli vain valoisa, jäätön

kesä. Höyrylaivojen tultua liikentee-

seen kasvoi myös haaksirikkoutumisen

riski karikkoisilla vesillä. Alkoi majak-

kalaitoksen historia.

BengtsNavigare necesse est,vivere non est necesse.

Leppoisana, aurinkoisena, elokui-sena loppukesän aamuna kokoontui TYKSin Seniorien ryhmä Aurajoen länsirannalle, josta M/S Anna miehis- töi neen kuljettaisi meidät läpi kauniin Airiston saariston Bengtskärin maja-kalle.

41

Va

rs

in

ais-S

uo

me

n s

aira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

kärissä ei ole käärmeitä , mitä joku yksit-täinen on uinut joskus lähisaarilta. Sen sijaan pysyviä asukkaita ovat lepakot ja peltomyyrät. Tuntuu oudolta, että vil-javien, multaisten peltojen asukas viih-tyy kallioisella saarella. Hylkeitä näh-dään lähivesillä . Onpa harmaahylje saa-tu kuvattua haukottelemassa majakan rantakallioilla.

Lintujen muuttoaikoihin on kallioil-la nähty levähtämässä 183 eri lintulajia. Yleisin pesimälintu on haahka, suuri ja raskasrakenteinen lintu, erinomainen su-keltaja, ulkosaariston asukas. Räystäs-pääskyjä pesii myös runsaasti. Pallon-muotoisia pesiä näkee tornissa ja ulkora-kennusten räystäiden alla.

Majakka sijaitsee sileäksi hioutuneel-la kalliolla, keskellä aavaa merta. Upea näköala on kauneudessaan henkeäsal-paava ja mieleenpainuva. Saarella on oma ilmapiirinsä ja tunnelmansa, joka on melkein käsin kosketeltavissa. Sen aistii heti astuessaan sisään majakkara-kennukseen. Saari symbolisoi yksinäi-syyttä , eristäytyneisyyttä ja kuolemaa.

Aavan ulapan, kahden hehtaarin ko-koisella kallioisella luodolla kohoaa Poh-joismaiden korkein majakkarakennus. Torni kohoaa 52 metriä merenpinnasta ja sen kierreportaiden askelmien luku-määrä on 252. Se rakennettiin vuosina 1906 - 1907. Lujilla, vahvoilla seinillään se on suojannut kuudenkymmenen vuo-

den ajan majakan työntekijöitä ja heidän perheitään. Elämä saarella oli työn-täyteistä ja vaativaa, myöskin kamppai-lua äärimmäisissä oloissa.

Retkemme erittäin asiantuntevana oppaana toimi Seppo ”Lintumies” Sälly-lä . Hän kertoi meille tarkasti ja elävästi saaren luonnosta, historiasta ja taisteluis-ta. Matkamme aikana tutustuimme saa-riston lintuihin, ensin kiikareiden ja pa-luumatkalla diakuvien avulla; näimme myös kuvia luonnosta, kasvillisuudesta ja eläimistöstä .

Kasvillisuus on niukkaa. Merisauni-oita on paljon, samoin upeaa punaisena kukkivaa rantakukkaa, jota kasvaa ma-jakkatornin seinässäkin. Lisäksi esiintyy ruohosipulia, rantavehnää , jänönapilaa ja nokkosta. Juolavehnää , jonka juura-kot sitovat maa-ainesta, on myöskin run-saasti. Ihmeellisyytenä oli kierreportai-den ikkunasyvennyksessä kasvava kal-lioimarre.

Kalliolammikoissa viihtyvät samma-kot. Toisin kuin yleensä saarilla, Bengts-

Sääolosuhteet ovat saarella usein ar-mottomat. Joulukuussa 1999 riehui ken-ties vuosisadan pahin myrsky. Aallot olivat tuoneet suuria kiviä pihalle ja vie-neet suuren osan maa-ainesta mereen. Ulkorakennusten seiniä oli rikkoutunut ja pienempiä rakennuksia siirtynyt pois paikaltaan. Aallot olivat olleet jopa 13 metrin korkuisia.

Talvet ovat olleet joskus hyvinkin lu-misia. Talvi 1994 oli niin kova, että au-tolla pääsi Bengtskärin rantaan saakka, mikä muuten on erittäin harvinaista.

Majakkaa on koeteltu aikaisemmin-kin. Ensimmäisen maailmansodan aika-na vuonna 1914 saksalaiset sotalaivat tu-littivat sitä . Torni sai osumia ja näin syntyneisiin koloihin ovat rantakukatkin juurtuneet. Rauhanaikaa elettiin ensim-mäisen maailmansodan päättymisestä vuoteen 1939. Päivät kuluivat normaa-leissa askareissa. Miehet hoitivat majak-kaa, lapsia syntyi lisää ja naisten aika kului perheen- ja taloudenhoidossa. Lap-sia oli enimmillään parisenkymmentä ,

niinpä heille hankittiin myös opettaja, jotta koulua voisi käydä kotona.

Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suo-meen ja talvisota alkoi marraskuun 30. päivänä 1939, majakka tyhjennettiin. Perheet muuttivat pois. Talvisodan rauhassa venäläisille pakkoluovutettiin Hanko tukikohdaksi. Majakka toimi myös erinomaisena tykistön tulenjohto- ja tähystyspaikkana ja sen vaikutusalue ulottui aina Viron rantaan saakka. Vaarallisena kohteena venäläiset katsoi-vat välttämättömäksi sen eliminoimi-sen. Venäläiset halusivat tuhota majakan räjäyttämällä . Heinäkuun 26. päivänä 1941 maihinnousu suoritettiin saaren eteläkärjestä ja näin alkoi Bengtskärin taistelu. Suomalaisia kaatui 32 ja venä-läisiä arviolta sata. Kierreportaiden as-kelmalla on nähtävänä jälki, jonka ole-tetaan syntyneen suomalaisten heittä-mästä viimeisestä käsikranaatista venä-läisiä kohti, heidän yrittäessään nousta ylös majakkaan. Suomalaisten saatua apua lähellä olevasta Rosalan tukikoh-dasta, venäläiset nujerrettiin lopullisesti.

Sota repii, rauha rakentaa. Syksyllä 1944 tehty rauhansopimus palautti Han-gon vuokra-alueen takaisin Suomelle. Myöskin Bengtskärin majakka palasi työntekijöineen takaisin rauhanomaisiin tehtäviinsä , joka jatkui aina vuoteen 1968, jolloin majakka automatisoitiin ja samalla se jäi asumattomaksi. Täysin käyttämättömänä majakkarakennukset rappeutuivat, kunnes 1990 luvun alussa alettiin kiinnittää huomiota kulttuuri-sesti arvokkaan majakan säilyttämiseen. Rakennukset korjattiin asiantuntemuk-sella ja ammattitaidolla entiselleen. Se toimii nykyisin mielenkiintoisena venei-lykohteena, museona ja hotellina. Kahvi-la ja Suomen eteläisin posti ovat matkai-lijoiden käytössä .

Jäljellä ovat kranaattien ja muiden ammusten iskemät graniittisessa julki-sivussa ja kallioilla, jotka muistuttavat menneiden aikojen taisteluista. Tutustut-tuaan Bengtskärin majakan lähes vuosi-sadan mittaiseen historiaan, sen raken-tajien, työntekijöiden ja puolustajien his-toriaan, voi täysin ymmärtää , mitä tar-koitetaan lauseella: purjehtiminen on välttämätöntä , eläminen ei.

O i l i P e l t o l a

tskärin kallioilta

42

Va

rs

in

ais-S

uo

me

n s

aira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Tyksiläiset kävelytestissä

viidettä kertaa

Tehyn TYKSin ammattiosasto vietti elokuussa juhlavasti 20-vuotissyntymä-päiviään Läänin virastotalolla. Lähes kaksi ja puolisataa tehyläistä kutsuvie-raineen oli nostamassa onnittelumaljaa juhlivalle ammattiosastolle puheenjohta-ja Taina Leppäsen juhlapuheen jälkeen. Jo ennen maljan nostoa oli kätelty jokai-nen juhlija ja kuultu mieskuorokvartetin tervetuliaislaulut.

Tehyn TYKS:n ammattiosasto pe-rustettiin toukokuun neljäntenä päivänä

1981. Silloin ammattiosastossa oli 139 jäsentä , kun nykyinen jäsenmäärän on jo lähes kaksituhatta. Vuosien varrella tehyläiset ovat aktiivisesti toimineet jä-sentensä edunvalvojina. Suurinta huolta ammattiosasto kantaa nykypäivänä hoi-tohenkilökunnan riittävästä mitoituk-sesta ja työssä jaksamisesta. Motivoitu-nut riittävän suuruinen ja palkkapussissa arvostuksensa tunteva henkilökunta ta-kaa parhaan työn tuloksen sairaalassa.

Parituntinen cocktailtilaisuus jatkui

TYKSin tehyläisillä 20-vuotisjuhlahumua

Taina Leppäsen johdolla nostel-

tiin maljoja 20-vuotiaalle Tehyn

ammattiosastolle.

herkullisesti katetun pitopöydän antimia nautittaessa. Ystävät kohtasivat. Vanhat opiskelutoverit muistelivat. Naurettiin yhdessä työssä sattuneille kommelluksil-le. Iloinen puheensorina sekoittui mai-nion musiikin säestyksellä yleiseksi juh-lahumuksi. Illan päätyttyä parhaimpiin-sa pukeutunut juhlaväki kiirehti Turun elokuiseen yöhön, ja monien juhlinta jat-kui aamutunneille.

M i r ja H ov i r i n t a , t e k s t i j a k u v a

Viime toukokuun puolivälissä järjestet-

tiin jo viides kaikille tyksiläisille tarkoi-

tettu kävelytestitapahtuma.

Aikaisemmat pidettiin toukokuussa vuo-sina 1997 (124 osallistujaa ),-98 (304),-99 (239), ja 2000 (224). TYKSin kantasai-raalasta kävelytestiin osallistui tänä vuon-na 235 henkilöä. Paimion sairaalassa jär-jestettiin paikallisin voimin oma käve-lytesti ja siihen osallistui 45 henkilöä. Yhteensä osallistujia oli siis 280. Kä-velytesteissä oli palkintoina 5 kpl 200 mk:n lahjakortteja urheiluvälineliikkee-seen. Lahjakortit arvottiin kaikkien tes-tiin osallistuneiden kesken. Lisäksi TYKS lahjoitti jokaiselle kävelytestiin osallistu-jalle palkinnoksi urheilusukat.

Paimion sairaalassa järjestettyyn kä-velytestiin osallistuneet saivat nauttia aurinkoisesta säästä . Leppoisaa tunnel-maa siivitti mukaansa tempaava musiik-ki, jonka tahdissa non-stoppina lämmi-teltiin lihakset kävelykuntoon ja loppu-venyteltiin kiristävät lihakset pehmeiksi.

Kantasairaalassakin sää suosi käve-lytestiä ensimmäisenä päivänä . Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmintä . Tunnel-ma oli iloinen ja humoristinen. Toisena päivänä satoi vettä koko päivän mutta siitä huolimatta testipaikalle ilmestyi 79 urhoollista kävelijää - kiitettävää aktiivi-suutta!

Myös tänä vuonna olivat mukana urheiluvälineiden esittelypiste ja sauva-kävely-infopiste, jotka molemmat herät-

43

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Kehityskeskustelut johtamisen tukena Vakka-Suomessa

Olli-Pekka Lehtonen selvittää sairaanhoitopiirin ja Turun yliopiston yhteistyötä

Sairaalaliiton vuonna 1986 julkaisema suunnittelukeskustelua koskeva kirjanen ei ehtinyt paljon vanhentua, kun Uu-dessakaupungissa jo silloin valveutunut sairaalaväki alkoi uteliaana kysellä jul-kaisun sisällön perään. 1980-luvun lop-pupuolella voitiin todeta suunnittelukes-kustelujen, kehittämiskeskustelujen, pa-lautekeskustelujen tai mitä nimeä nyt kukakin haluaa käyttää, lähteneen mu-kavasti käyntiin. Käynnistäjien eturin-tamassa oli hoitohenkilökunta psykiatri-an tulosyksikössä. Vuosien saatossa mu-kaan ovat tulleet muutkin ammattiryh-mät joskin suunnitelmallisesti toteutet-tuja keskustelut eivät vielä kaikilta osin ole. Olemme kuitenkin ylpeitä siitä, että vuosittain käytävien keskustelujen piiris-sä on yli 70 % sairaalan työntekijöistä.

Keskustelujen käynnin harjoittelua on jatkunut pian 15 vuotta. Mielestäni emme vielä osaa läheskään kaikkea sitä, mikä liittyy kehityskeskustelujen pal-velemiseen johtamisotteen ja tiedon ku-lun parantajana, henkilökunnan odotus-ten viestimenä ja yksilön ja työyhteisön kehittämiskanavana.

Yleisesti voisin todeta keskustelujen oikein toteutettuna olevan myös erin-omainen tapa välittää työntekijöistä yk-silöinä ja edesauttaa siten hyvinvoinnin lisääntymistä.

Keskustelut tulee mielestäni mark-kinoida ja mieltää osaksi organisaation normaalia toimintaa, jolla pyritään mak-simoimaan osaamisen hyödyntäminen, työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksi-en esille tuominen omassa työssä ja työyhteisössä sekä vuorovaikutuksen ja luottamuksellisuuden merkitys. Myös johtamisen oikeudenmukaisuuden, tasa-puolisen kohtelun tunteen ja muun sub-jektiivisen palautteen läpikäynti antaa arvokasta pääomaa esimiehen työskente-lyn kehittämiselle. Tärkeää olisi, että ke-hityskeskustelujen niin määrällistä kuin sisällöllistäkin puolta arvioitaisiin jatku-vasti. Se on yksi tapa saada keskustelut vastaamaan eri tahojen odotuksia. Luki-tun oven ja punaisen varoitusvalon taka-na tulee käsitellä viime kädessä perus-tehtävää ja sitä palvelevia asioita.

Keskustelut onnistuvat, jos opit kuuntelemaan. Palautteen, vaikka epä-miellyttävänkin voi antaa rakentavasti. Arvosteleva asenne tulee muuttaa kritiik-kiin, joka kohdistuu vain työn tekemi-seen ja työsuorituksiin. Yritä puhua ym-märrettävästi käyttämällä konkreettisia ilmaisuja ja muista että keskustelutilan-teessa vallitsee tasa-arvon tunneilmasto.

R au n o M a r ja m ä k i

Johtava ylihoitaja, Vakka-Suomen sairaala

Sairaanhoitopiirin johtaja on määrännyt dosentti Olli-Pekka Lehtosen selvitys-mieheksi, jonka tehtävänä on analysoida sairaanhoitopiirin ja Turun yliopiston yhteistyötä . Va. johtajaylilääkärinä elo-kuun loppuun asti toiminut Olli-Pekka Lehtonen on tehtävän takia omasta klii-nisen mikrobiologian ylilääkärin viras-taan virkavapaana vuoden 2001 loppuun saakka.

Selvityksessä käydään läpi mm. osa-virkajärjestelyt, EVO-rahoitus, voimava-

rojen yhteiskäyttö sekä sairaanhoitopii-rin ja yliopiston väliset sopimukset. Sel-vitys perustuu sekä tietokantoihin että yksiköiden haastatteluihin.

Tavoitteena on sairaanhoitopiirin ja yliopiston välisen keskinäisen riippu-vuuden kartoittaminen kaikilla tasoilla. Vuoden 2001 loppuun mennessä valmis-tuvaan loppuraporttiin kirjataan nykyti-lanteen kuvaus, selvityksessä tehty ana-lyysi sekä siitä johdetut toimenpide-eh-dotukset.

tivät suurta kiinnostusta. Muistathan, että työterveysasemalla on lainattavissa 10 paria kävelysauvoja sekä videokasetit sauvakävelystä ja keppijumpasta. Työter-veysasemalta saat myös lisätietoja sauva-kävelystä ja ohjauksesta.

Kiitos kaikille osallistujille hauskasta tapahtumasta ja kiitettävästä osallistu-misaktiivisuudesta! Kävelytestejä järjes-tetään jatkossakin kerran vuodessa, aina toukokuussa.

Oikein hyvää ja liikunnallista syksyä ja talvea kaikille tyksiläisille ja nähdään taas toukokuun 2002 kävelytestitapah-tumassa. Tässä on nyt syksy, talvi ja ke-vät aikaa treenata itsensä entistä ehom-paan kuntoon. Ota Sinäkin se tapa, jon-ka jo monet tyksiläiset ovat ottaneet: kuntoa on kiva ja hyödyllistä testata aina kerran vuodessa kävelytestillä .

Tule mukaan!Työterveysaseman, tyky-työryhmän

ja työsuojelun puolesta

P ä i v i L ä h d e

työfysioterapeutti

työterveysasema

200 mk:n lahjakorttin voittivat:

Filppula Arja, apulaisosastonhoitaja, os.525

Halonen Paula, sairaanhoitaja, os.810

Mäkelä Kristina, osastonsihteeri, os.112, Paimion sairaala

Sjöman Hilkka, puhelunvälittäjä, puhelinkeskus 602

Vauranto Sari, lääketyöntekijä, apteekki 970

Onnea vielä kerran voittajille!

Erityiskunniamaininnan saavat seuraavat

osastot / yksiköt kiitettävästä osallistuja-

määrästä:

Osasto / Osallistumis-

yksikkö prosentti

Os. 215, ortopedian osasto ..........67 %

Os. 211, rintakirurgian osasto...... 50 %

Os. 121, Paimion sairaala,

poliklinikka............................ 44 %

Os. 816, onkologian klinikan

vuodeosasto .......................... 42 %

Os. 132, Käsityöläiskadun

laboratorio............................ 39 %

Os. 525, korvapoliklinikka ......... 37 %

Os. 221, kirurgian poliklinikka ..... 32 %

Paimion sairaalan keittiö ........... 26 %

Os. 945, U-röntgen .................. 25 %

Os. 131, TKS:n laboratorio ..........17 %

44

Va

rs

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

Kaksi ja puoli kii-reistä kuukautta uu-dessa työpaikassa on tätä kirjoittaessani takana ja ensimmäi-nen isompi “työnäy-te” Lasaretti-lehden muodossa juuri me-nossa painoon. Siir-tyminen sairaanhoi-topiiriin pitkän yk-sityissektorilla vie-tetyn työrupeaman jälkeen oli jännittä-vää , mutta ei lopuksi sittenkään niin suuri

Olen saanut alusta saakka roolin hal-lituksen ja valtuuston kokouspäätösten tiedottajana. Tavoitteeni on jatkossakin toimittaa tiedotteet heti kokousten jäl-keen sekä joukkoviestimille että piirin henkilökunnalle, tässä järjestyksessä .

Joukkoviestimiin kohdistettua tiedo-tusta on muutenkin lisätty ja tarjoan apuani lehdistötiedotuksessa kaikille sitä piirissä tarvitseville. Toimin myös toi-sinpäin, joukkoviestimien apuna ja yhteyshenkilönä .

Elokuussa aloitimme yhteistyössä TYKSin suunnittelu- ja rakennuttamis-yksikön kanssa projektin sairaanhoitopii-rin ja sen sairaalayksiköiden tiedotuksessa käytettävän visuaalisen ilmeen kehittä-miseksi ja yhdenmukaistamiseksi sekä sii-nä tarvittavien ohjeiden luomiseksi. Työn tuloksia on nähtävissä ensimmäi sen ker-ran T-sairaalan peruskiven muuraustilai-suuden yhteydessä käytettävien tiedotus-tuotteiden muodossa. Kirjalliseen asuun ohjeita saadaan vielä ennen joulua, jolloin niistä on hyötyä koko piirille.

Tärkeimpiä ja kiireisimmin toteu-tettavia viestinnän kehityskohteita ovat TYKSin sisäisen tiedotteen käyttöönot-taminen, piirin Internet-sivujen uudista-minen, OTO-tiedottajaverkoston perus-taminen piirin sairaaloihin, sairaanhoito-piirin viestinnän periaatteiden luominen sekä suurimpana ja pitkäaikaisimpana projektina Intranetin uudistaminen.

Täällä tuntuu olevan vahva halu vies-tinnän kehittämiseen. Yhteistyössä pys-tymme varmasti uudistamaan piirimme tiedotustoimintaa parempaan suuntaan.

Esa Halsinaho, viestintäpäällikkö esa.halsinaho@tyks.fi puh. (02) 3131 083 faksi (02) 3133 613 matkapuh. 040 5643 867

Suunnitelmallisesti kohden parempaa viestintää

muutos kuin odotin. Kotiutumistani on helpottanut suuresti kohtaamani innos-tunut, auttavainen ja positiivinen ilma-piiri, mistä haluan kiittää kaikkia tähän asti tapaamiani kymmeniä henkilöitä .

Viestintäasioita on sairaanhoitopiiris-sä pohdittu ja suunniteltu aktiivisesti jo yli vuoden ajan ja sen työn pohjalta syn-tyneiden suunnitelmien varaan tiedotusta on hyvä kehittää . Innostus ja halu pa-remman viestinnän puolesta on selvästi suuri!

Nyt on aika siirtää suunnitelmat käytäntöön ja saada näkyviä tuloksia aikaan. Tehtävää on paljon, eikä siitä yhden ihmisen voimin selvitä . Siksi on hyvä , että piirissä on paljon viestinnän kehittämiseen sitoutuneita ihmisiä . Eri-tyisen tärkeässä roolissa ovat viestintä-ryhmän ja sähköisen viestinnän kehittä-misryhmän jäsenet. Äskettäin pidetyssä yhteiskokouksessa ryhmät päätettiin yh-distää , joten jatkossa meillä on vain yksi viestintäryhmä , joka toimii viestinnän kehittämisen tukijoukkona ja ideariihe-nä . Ryhmä pitää ovet auki myös uusille jäsenille - tuoreille näkemyksille on aina käyttöä !

Palauteposti@ esa.hal s inaho @ t yk s .f i

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin

lehti Lasaretti tidskrift för

samkommunen för Egentliga

Finlands sjukvårdsdistrikt

Julkaisija:

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

Toimitus:

Päätoimittaja Aki Lindén,

sairaanhoitopiirin johtaja

puh. (02) 313 3601

Toimitussihteeri Esa Halsinaho

viestintäpäällikkö

puh. (02) 313 1083

Toimittaja Markku Näveri

tiedotus- ja koulutussihteeri

puh. (02) 313 3119

Toimitusneuvosto:

Sairaanhoitopiirin viestintäryhmä

(sähköisen viestinnän kehittämisryhmä

liitettiin viestintäryhmään 5.10.2001)

Aki Lindén (pj)

Esa Halsinaho (siht.)

Marja Heuru, Vakka-Suomi

Mirja Hovirinta, TYKS/luottamusmiehet

Jouni Issakainen, TYKS

Isto Jussari, Salo

Ville Komula, TYKS/atk

Heikki Korvenranta, TYKS

Riitta Merilahti-Palo, Turunmaa

Markku Näveri, TYKS

Seija Paatero, sh-piiri

Soile Saarento, Raisio

Janne Sjölund, Vakka-Suomi/yt-toimikunta

Turkka Tunturi, sh-piiri

Esko Tähtinen, Loimaa

Pekka Vepsäläinen, TYKS/työsuojelu

Timo Vesala, sh-piiri/atk

Arno Vuori, Raisio

Sähköpostiosoitteet:

etunimi.sukunimi@tyks.fi

ISSN 1457-9057

Taitto: Dimmi

Paino: Painoprisma Oy, 2001

Osoitteenmuutokset / jakelu:

Markku Näveri, puh. 313 3119

Seuraava numero ilmestyy 20.12.2001, aineistot v iimeistään 20.11. toimitussihteer ille.