Jylkkäri 2-2013

Jyväskylän ylioppilaslehti 18. helmikuuta – 10. maaliskuuta 2013 53. vuosikerta

2

sattumalta suomeen

KuKa päättää millainen taide on hyvää?

näin Korjaat unirytmin yhdessä yössä

sitsien sielu on sama ympäri maan

Pääkirjoitus2

Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013

Kuten muitakin merkittäviä yhteisöjä, hen-kilöstövaihdokset ravistelevat Jylkkärin toimitusta näinä kuukausina. Vanha pää-toimittaja siirtyi tammikuussa vihreäm-mille laitumille, ja valkoinen savu kie-murteli Ilokiven ikkunanpuitteista 31.1. Helmikuun alussa uusi päätoimittaja

humpsahti suuriin saappaisiin korviaan myöten.Päätoimittajan ydintehtävien haltuunotto on lähte-

nyt käyntiin tehokkaasti, vaikka kymmenien salasano-jen sisäistäminen ja poikkeuksellisen hankalan työpu-helimen käyttö ovatkin syöneet ennakoimattoman pal-jon aivokapasiteettia.

Koska Jylkkärin päätoimittajan paikka on ehkä ai-noa tehtävä, jossa n yliopistovuotta, y pääainetta ja x sivuainetta ihan oikeasti saattavat lisätä työssä tarvitta-vaa taustatietoa, uskon löytäneeni henkisen kodin hy-väksi aikaa.

Jylkkärin lukiJoille on tarjoiltu laatujournalismia jo pitkään, ja kovasta tasosta pyritään pitämään kiin-ni jatkossakin. Myös alkuhälinöiden vilskeessä uusi toimitus keskittyy olennaiseen, ja Jylkkä-ri takaakin korkeatasoisen journalismin palaa-van lehteen heti, kun työergonomia on saa-

Viime Viikkoina on kuulunut hirveäs-ti metakeskustelua – keskustelua siitä, miten keskustelua kuuluisi käydä. Alku-peräisiä keskustelunaiheita on ollut kak-si: väkivaltaiset uusnatsit ja housuun-paskominen. Klikkauksista päätellen on tärkeämpää käydä verkkokeskustelua housuun paskantamisesta, mutta aloite-taan silti natseista.

Olin pari viikkoa sitten kuuntelemassa Jyväskylän kirjaston luentosalissa, kun mies puukotti seinän takana toista mies-tä selkään. Se heitti omankin mielen yli-kierroksille, mutta en olisi uskonut, että jo päivän kuluttua tapahtuneesta vään-netään siitä kuka järjesti Mainilan lauka-ukset ja miksi Stalinin hirmuteoista vai-etaan.

Tämä on esimerkki siitä, miten vaike-aa on ajatella järkevästi, kun tunteemme sotkevat ajatuksiamme. Poliittisten lins-sien läpi maisema on mustavalkoinen ja vihollisia näkyy siellä missä niitä ei ole. Minua ei kiinnosta, kutsuvatko puukot-tajat itseään kansallissosialisteiksi, ää-rioikeistoksi vai patriooteksi. Väkivaltai-nen runkkari on väkivaltainen runkka-ri. Runkkareita tulee niin kauan kuin yh-teiskunnassa on valuvikoja ja niitä tuskin

korjataan toisia syyllistämällä ja Supon kriisioperaatiolla. Minä en väitä tietävä-ni mikä ratkaisu on, mutta veikkaan sen alkavan pyrkimyksestä ymmärtää kans-samme eri mieltä olevia ja heidän on-gelmiaan.

Sitten on se housuunpaskominen.Minä luin lapsena paljon huumorileh-

ti Pahkasikaa. Muistan noin 10-vuotiaa-na hämmästelleeni lehdessä julkaistua sarjakuvaa, jossa huumorinlähteenä on syvästi kristinuskoinen ja lastansa rais-kaava mies. Jos mikä tahansa suoma-lainen lehti julkaisisi sarjakuvan nyt, niin älytön huuto siitä helposti saataisiin ai-kaan. Ja kun yritän palata sen 10-vuo-tiaan pään sisälle, niin en usko, että se lapsi ainakaan viisastuisi siitä keskuste-lusta yhtään.

Oman mielipiteen ilmaisu ei ole kos-kaan ollut niin helppoa ja suodattama-tonta kuin nyt. Siinä tulee se harhaluu-lo, että mielipide on sanottava ääneen. Lopputuloksena sekä media että ylei-sö kiirehtii kilvan kommentoimaan, mitä paskantamisesta kertovasta jutusta tulisi ajatella. Onhan se viihdettä, mutta pitää-kö kiihtyä? 10 000 vuotta korkeakulttuu-ria ja tässä tulos?

En ole yhtään parempi. Olen riippuvai-nen verkkokeskustelun seuraamisesta ja siihen osallistumisesta. Haluan kuiville. Heittää läppärin järveen ja erakoitua. Liit-tykää minuun! Ollaan hiljaa ja annetaan muiden mölistä. Ja sitten, kun tehdään päätös puhua, niin puhutaan aidasta eikä aidanseipäistä.

Eero Mäntymaa

Valta vaihtuu Jylkkärissä

Paskaa puhetta

tettu kohdilleen ja lähin toimiva kahvinkeitin on pai-kallistettu.

Uuden energian siivittämänä lehteen on tarkoi-tus kehitellä entistä monipuolisempia juttutyyppejä. Jos kielelläsi polttelee yhteiskunnalliseksi analyysik-si taipuva näkemys, älä tarjoa sitä nihkeillä avustajaso-pimuksilla kyykyttäville mediataloille! Ota sen sijaan juttupalkkioiden muodossa omasi pois Jylkkäriä avus-tamalla - jos olet opiskelija, olethan joka tapauksessa lehden rahoittaja.

PäätoimittaJan liSäkSi Jylkkärissä vaihtuu pian toimit-taja. Toimituksessa uudelle työntekijälle taataan lep-poisat työolot, paitsi silloin kun on kiire, ja bonukse-na päätoimittaja lupaa siivota työpöydän vanhoista ba-naaninkuorista viimeistään työsuhteen toisella viikol-la. Työ sujuu taatusti rennossa ilmapiirissä. Opiske-lijamediassa myös valtavirtauutisoinnista poikkeavat ajatukset otetaan uteliaisuudella vastaan, vaikka läh-tökohtaisesti arvostammekin sisäsiistiä linja-autokäyt-

täytymistä.Toimitus odottaa innolla hakemuksia, jotta Jylk-

kärin sivut saataisiin täytettyä vastaisuudessakin.

Minna Tiainen [email protected]

Valkoinen saVu

kiemurteli ilokiVen

ikkunanpuitteista

31.1.

10 000 Vuotta korkeakulttuuria

ja tässä tulos?

Lähde opiskelemaan viestintää alan johtavassa yliopistossa Suomessa! Viestinnän, median ja teatterin yksikön (CMT) kaksivuotiseen maisterin tutkintoon valitaan opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet (alemman) korkea-koulututkinnon sopivalta alalta.

Vaihtoehtoina ovat

Maisteriopintoihin haetaan erillisvalinnassa, jonka hakuaika päättyy 28.2.2013. Lisätietoja maisteriopinnoista: http://www.uta.fi/opiskelijaksi/valintaperusteet/cmt/erillisvalinta/index.html

HALUATKO MAISTERIKSI?

Tampereen yliopisto tarjoaa monipuolisen, laaja-alaisen ja innostavan opis-keluympäristön. Yksin CMT:ssä on noin 900 opiskelijaa. Professoreita on 12 , opettajia ja tutkijoita useita kymmeniä. Lisäksi opetuksessa käytetään lukui-sia ulkopuolisia asiantuntijoita. CMT:ssä koulutetaan muun muassa toimittajia sekä monipuolisia viestinnän ja kulttuurin asiantuntijoita.

maisteriopinnot

• visuaalisen journalismin• mediakasvatuksen • teatterin ja draaman tutkimuksen

• journalistiikan • mediakulttuurin• puheviestinnän

kanSan ääniPuHu SuuSi PuHTAAKSi. AnnA PALAuTETTA JA HERäTTELE KESKuSTELuA. www.JyLKKARi.fi/PALAuTE

3


Jylkkärin toimitus:Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä[email protected]

Päätoimittaja: Minna [email protected]. 045 137 1957

Toimittaja: Ilpo [email protected]. 050 353 3362

Siviilipalvelusmies Jere Kyrö[email protected]. 050 353 2676

Kannen kuva: Jere KyröPainos: 7000 kplPainopaikka: I-Print Oy, Seinäjokip. 06 4186750

ISSN 0356-7362

Kartalla3-4 uutiset: Kun tohtorista tulee perustutkinto 5–6 kampus: Kuka päättää, mitä on hyvä taide? 6 kolumni: Gradu synnytyskanavassa8 kampus: Uusi päätoimittaja esittäytyy 10–12 keskiaukeama: Sitseilyä ympäri Suomen.

Grilli21: seminaarinkatu 34

ma-ti: 11-24ke-to: 11-02pe: 11-05la: 12-05su: 12-24

Ks. Puistokadun Grilli21.

Grilli21: puistokatu 21

ke-to: 18-01pe-la 20.30-05su 17.30-24

Perinteistä grillimättöä. Plussaa siitä, et-tä kaikki pihvit valmistetaan itse ja kas-vissyöjätkin on huomioitu.

Jylkkäri listasi Jyväskylästä ruokapaikkoja, jotka pysyvät avoinna kello 23 jälkeen.

Gastropub Jalo asemakatu 2

ma-la 15-02 (keittiö kiin-ni klo 01).

Astetta fiinimpää ja kalliimpaa yömättöä. Paikkaan ei kanna-ta yrittää pahimmassa tuis-keessa, vaan nauttia aterioin-nista ja sitten jatkaa juhlintaa Jyväskylän yöelämässä.

sakura Gawa: Väinonkatu 26

yö-takeawaype-la: 23-05la-su: 23-05

Taattu yöaasialainen, jos-ta saa alle kympillä suhteel-lisen täyttävän annoksen ko-tiin vietäväksi tai kadulla ah-mittavaksi.

Grilli21: yliopistonkatu 15

pe: 20.30-05la: 20.30-05su: 22-05

Ks. Puistokadun Grilli21.shell Veturi hannikaisenkatu 24

auki 24 h

ABC Burgerin perinteistä gril-liruokaa. Kallista, mutta elä-mä on.

rentukka: taitoniekantie 9

ke-la 18-02, tapahtumailtoina 18-03.

Keittiö suljetaan klo 22, jonka jälkeen tarjolla on muun mu-assa panineja ja dippikoreja.

Tule avustajapalaveriin!

19.2. 12.3.3.4.

Jylkkäri järjestää avustajapalaverin aina lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Opinkiven saunalla klo 14.00 - 16.00.

Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin sellaisen lehden, mitä opiskelijat haluavat tehdä ja lukea.

”YlIOPPIlaSlehden KaKKa-arTIKKelI OSOITTaa MInulle vaIn Yhden aSIan, YhTeISKunnaSTaMMe

On TulluT lIIan SallIva Ja hYväKSYvä.”Viestinnän asiantuntija Jussi Lähde Iltalehdessä

Uutiset4


Philipp Lehmann on ollut bio- ja ympä-ristötieteillä jatko-opiskelijana nelisen vuotta.

55 maisteria, 22 toh-toria. Vuonna 2012 Jyväskylän yliopis-ton bio- ja ympä-ristötieteiden lai-

tos laski työmarkkinoille huikean kor-keasti koulutettuja ammattilaisia.

Jyväskylän yliopistolta löytyy useita aloja, joilla tohtoreita valmistui viime vuonna kolmasosa tai jopa lähes puo-let maistereiden määrästä. Biotieteiden lisäksi muun muassa fysiikan ja tieto-tekniikan laitoksilla jaettiin suhteelli-sesti suuret määrät tohtorinhattuja.

Erityisesti biotieteillä tilanne näkyy, kun valmistuneet hakevat töitä. Evolu-tiivisen ekofysiologian jatko-opiskelija Philipp Lehmann kertoo kuulleensa, että jotkut työnantajat odottavat työn-hakijalta jopa useampaa maisterin tai tohtorin tutkintoa.

“Koska näitä tyyppejä on, niin työn-antajat pyrkivät hankkimaan tosi ko-vasti koulutettuja”, hän arvelee.

Lehmann uskoo, että työnantajat suosivat tohtoreita sellaisissakin töissä, joihin maisterin tutkinto riittäisi. Tilan-ne on tuttu myös bio- ja ympäristötie-teiden laitoksen johtajalle Jari Ylän-teelle.

“Onhan sellaista ollut, että on työ-paikka, jossa on vaatimuksena maiste-rin tutkinto, mutta tohtori on mennyt ohi”, hän sanoo.

Esimerkiksi tutkimus- ja kehitysteh-tävissä tohtorin tutkinnon hyödyt on helppo ymmärtää. Koulutusinflaati-osta kertoo kuitenkin se, että tohtori-en lisäksi myös muita alalta valmistu-neita on päätynyt hakemaan koulutus-taan vastaamatonta työtä. Ylänteen tie-tojen mukaan ainakin Keski-Suomessa osa maistereista on hakenut ammatti-korkeakoulusta valmistuneille kaavail-

JYYn edustaJisto on päättänyt, et-tä ylioppilaskunnan kulttuuritila siir-tyy Ilokiven alakerrasta Opinkiven kel-lariin. Muutto tapahtuu todennäköises-ti vuoden 2015 alkupuolella.

Kulttuuritilan siirtyminen liittyy Ilo-kiven tulevaan remonttiin, jonka on tarkoitus alkaa keväällä 2015. Remon-tin jälkeen Ilokiven alakerrasta tulee todennäköisesti lounasravintolan keit-tiö, ja lounasravintolan nykyinen ker-ros tulee kokonaisuudessaan ruokaili-joiden käyttöön. Rakennuksen yläkerta puolestaan päätyy ainakin osittain JYYn

sihteerien tiloiksi. Ilokiven remontti tu-lee maksamaan arviolta 8 - 9 miljoonaa euroa, minkä lisäksi Opinkiven kella-rin remontoiminen kulttuuritoimin-nan käyttöön maksaa todennäköisesti noin 900 000 euroa.

“Tästä jää oikeastaan vain tämä ul-kokuori”, JYYn pääsihteeri Sami Tuo-ri viittaa Ilokiveen.

Remontti nostanee myös ylioppilas-kunnan jäsenmaksua. Tällä hetkellä ar-vioidaan, että vuonna 2017 maksu nou-see 10 - 20 eurolla.

Minna Tiainen

päristötieteissä ulkopuolista rahoitusta on ollut saatavilla runsaasti, ja laitos on tutkimusorientoitunut.

Ja toisin kuin esimerkiksi tietotek-nikoille, bio- ja ympäristötieteilijöil-le ei ole riittänyt tarpeeksi työpaikko-ja varsinkaan Jyväskylän alueelta. Ylän-ne kannustaisikin valmistuneita lähte-mään muille paikkakunnille tai jopa ulkomaille.

“Eihän me kouluteta Keski-Suomea varten ihmisiä”, hän toteaa.

tohtori perustutkintonaYlikoulutus. Tietyillä aloilla koulutetaan valtavia määriä tohtoreita. Kun suuri osa valmistuneista hakee töitä miekan ja hatun kanssa, olot voivat olla tukalat maistereille.

JYYn kulttuuritila opinkivelle

teksti Minna Tiainen kuvat Jere Kyrö

Jere Kyrö

Ilokiven alakerta siirtyy lounasravintolan keittiön käyttöön.

tuja työpaikkoja. Työllistymisvaikeudet siis valuvat alaspäin koulutusasteikolla.

Vaikka biotieteissä koulutetaan run-saasti tohtoreita kautta Suomen, tilan-ne voisi olla vaikeampikin. Ylänteen mukaan ulkomailla on vielä Suomea-kin yleisempää, että yritykset edellyt-tävät asiantuntijoiltaan tohtorin tut-kintoa.

tohtoreita on koulutettu paljon, koska siihen on ollut varaa. Bio- ja ym-

EhdottomastI tämä on vaLtIon

kannaLta omaan jaLkaan

amPumIsta.

5


Maan ystävät joutui pulittamaan kol-mituntisen lumiukkotempauksen jär-jestämisestä Jyväskylän Kirkkopuistos-sa lähes 300 euroa. Kaupunginpuutar-huri Vesa Lehtinen antoi tapahtumalu-paa kysyttäessä tilaisuuden hinnaksi 222 euroa ja 70 euron käsittelymaksun.

“Jyväskylän kaupunki perii tapahtu-maluvista maksun. Hinnat on kaupun-kirakennelautakunta vahvistanut tänä vuonna.”

“Meistä tämä on aivan pöyristyttä-vää. Miten voi lumiukkojen tekemises-tä joutua näin paljon maksamaan? Ti-

laisuutta on järjestetty vapaaehtoisvoi-min nollabudjetilla”, kertoo Maan ys-tävien jyväskyläläisaktivisti Vilhelmii-na Alaoja.

Maksu maksettiin lopulta Polttava kysymys -ilmastokampanjan valtakun-nallisesta budjetista. Kampanjan koor-dinaattorin Meri Pukarisen mukaan millään muulla 12 paikkakunnasta ei ole tullut tietoon, että vastaavia mak-suja olisi jouduttu maksamaan.

”Esimerkiksi Helsingissä eduskun-tatalon edustalla järjestetystä pääta-pahtumasta ei tullut lainkaan paikka-

kustannuksia. Meistä tämä Jyväskylän maksu oli todella omituinen, mutta kä-sitimme, että se olisi pakollinen,” Pu-karinen sanoo.

Jos tapahtuma olisi järjestetty mie-lenosoituksena yleisötilaisuuden si-jaan, mitään maksuja tuskin olisi tullut.

“Minulta on haettu tapahtumalupaa Kirkkopuistoon. Mielenosoitukset kä-sittelee poliisi”, Lehtinen kertoo.

Lumiukkotempaus on osa Polttava kysymys -kampanjaa, jolla ajetaan il-mastolakia Suomeen.

Ilpo Puhakka

suuria eroja laitoksittain

Lumiukkotempaus Jyväskylässä tuli kalliiksi

Tohtoreiden määrät vaihtelevat Jyväs-kylän yliopistolla merkittävästi tiedekun-nasta ja laitoksesta toiseen.

Kaikista tiedekunnista suhteellisesti vä-hiten tohtoreita tuotti viime vuonna kas-vatustieteiden tiedekunta, josta valmistui 12 tohtoria ja 255 maisteria.

Suhteellisesti paljon tohtoreita valmis-tui viime vuonna sen sijaan bio- ja ympä-ristötieteiden laitoksen lisäksi muun mu-assa fysiikan, kemian ja tietotekniikan lai-toksilta.

Fysiikalta valmistui viime vuonna 37 maisteri ja 11 tohtoria, tietotekniikalta 44 maisteria ja 11 tohtoria. Kemialta valmistui 13 tohtoria 33 maisteria kohden.

Runsas ulkopuolinen tutkimusrahoitus on suurten tohtorimäärien taustalla myös fysiikan ja tietotekniikan laitoksilla. Näil-lä aloilla työllisyystilanne näyttää kuitenkin erilaiselta kuin biotieteissä.

Fysiikan laitoksen johtaja Jukka Maa-lampi sanoo, että valmistuneet löytävät

mukavasti työpaikkoja, vaikkei laitos pys-tykään ottamaan kovin monia tohtoreis-taan myöhemmin post doceiksi.

Myös tietotekniikan laitoksen johtajan Tuomo Rossin mukaan työpaikkoja löy-tyy niin hyvin, ettei tohtorien suuri mää-rä ole ongelma. Tietotekniikalta valmistu-vat maisterit päätyvät useimmiten työelä-mään, ja suurin osa laitoksen tohtorikou-lutettavista tulee muualta. Väitöskirjatutki-joita haalitaan kansainvälisten verkostojen avulla, minkä lisäksi jatko-opiskelijoita siir-tyy oppiaineeseen myös muista tiede-kunnista.

Rossi on tyytyväinen tilanteeseen.“Yritetään pitää samaa tahtia yllä jat-

kossakin”, hän toteaa.Kemian laitoksella viime vuoden suu-

ri tohtorimäärä on laitoksen johtajan Jan Lundellin mukaan poikkeuksellinen tilas-topiikki. Se johtuu siitä, että aiemmin aloit-taneita jatko-opiskelijoita viime aikoina on usutettu valmistumaan.

Lehmann on samoilla linjoilla. Hän epäilee, että tohtorin tutkintoon jatka-minen on monille yksinkertainen ta-pa pysyä Jyväskylässä ja välttää työttö-myys.

“Luulen, että monelle tohtorin tut-kinto kotiyliopistossa on helppo tie ulos. Sillä pelaa pari vuotta aikaa”, hän toteaa.

LehMann huoMauttaa, että nykyti-lanne haaskaa valtion resursseja. Opis-

kelijat puurtavat yliopistolla vuosia pi-dempään kuin olisi monien myöhem-pien työtehtävien kannalta välttämä-töntä. Näin työurat lyhenevät.

“Ehdottomasti tämä on valtion kan-nalta uskomattoman paljon omaan jal-kaan ampumista”, hän toteaa.

Jatkossa tilanteeseen saattaa olla tu-lossa muutos. Ainakin Suomen Akate-mia suuntaa tutkimusrahoitusta entis-tä enemmän jo väitelleille tutkijoille. Ylänteen mukaan muutos alkaa hiljal-

leen näkyä yliopiston käytävillä.LehMann ei valinnut jatko-opintoja os-taakseen itselleen miettimisaikaa.

Tutkimus on vienyt hänet mennes-sään, ja kovasta kilpailusta huolimatta hän tahtoo jäädä tutkijaksi yliopistolle. Oppilaitoksen vaihdos on silti edessä: Lehmann aikoo suunnata väitöksensä jälkeen ulkomaille.

Sinne, mistä muidenkin tohtoreiden kannattaisi ehkä alkaa katsella työpaik-koja.

Kuviskuvisku-viskuvis ksjd-jrie rh re wh-tiu45t u5hug

ret4y ger yewrt erwtuyeferg

tohtori perustutkintonateksti Minna Tiainen kuvat Jere Kyrö

Tohtoreita suhteessa maistereihin 2012

Matemaattis-luonnontieteellinen ala

Bio- ja ympäristötieteet

12 %

34%

40 %

JyväskyLän yLiopistosta val-mistui viime vuonna moninkertai-

sesti enemmän maistereita kuin tohtoreita.

tiedekunnista suhteellises-ti eniten tohtoreita tuotti matemaat-tis-luonnontieteellinen tiedekunta.

Laitoksista suhteellisesti eniten tohtoreita tuotti viime vuonna bio- ja ympäristötieteiden laitos.

Jan Lundell Tuomo Rossi

ANTTi-JuSSi LAKANeN

Kampus6


Museologian professori Janne Vilkuna ei halua heti vastata kysymykseeni sii-tä, miksi jostain tulee kulttuuriperin-töämme. Ennen kuin hankalaa aihetta voi alkaa pohtia, pitää yrittää hahmot-

taa jotain vähintään yhtä monimutkaista: mitä kult-tuuriperintö tarkoittaa?

Jo melkein kaksikymmentä vuotta Jyväskylän yli-opiston museon johtajana toiminut Vilkuna näyttää tietokoneeltaan kuvaa, jossa nainen seisoo tunnistet-tavan vanhan nähtävyyden edustalla matkaopaskirja kädessään. Ruutuun ilmestyy teksti: ”Missä on kult-tuuriperintö?”

Pian ruudulla on myös nuoli, jonka kärki osoittaa naisen päähän. Siellä on kulttuuriperintö.

”Hyvinkin moni asia voi olla kulttuuriperintöä, mutta vasta kun yhteisö virallisesti tai epävirallises-ti hyväksyy sen sellaiseksi, niin se on kulttuuriperin-töä. Se liittyy yhteisön arvoihin”, Vilkuna täsmentää.

Vaikka kulttuuriperintö on yhteisön merkittäväksi hyväksymää kulttuuria, valta nostaa esimerkiksi tiet-tyjä taideteoksia suuren yleisön arvioitavaksi on har-vojen käsissä.

”Museoissa he, jotka päättävät kokoelmista ja nii-den kartunnasta, ovat melkoisia vallan haltijoita. He päättävät, millainen menneisyys tulevaisuudessa on.”

Vilkuna viittaa kommentillaan siihen, että tietyt ihmiset subjektiivisine mielipiteineen valitsevat tai-degallerioihin pystytettävät näyttelyt ja nostavat näin tietyt taiteilijat parrasvaloihin. Jotain arvokasta ja toi-senlaisten käsitysten mukaan hyvää taidetta jää var-masti piiloon.

Saattaa siis olla sattuman kauppaa, kenen taiteesta

tulee arvostettua – osa kulttuuriperintöämme.”Kun taiteilijasta on tehty näyttely, niin välittömästi

näkee, että hinnat ja arvostus pomppaavat. Kun viral-lisesti viisas ihminen toteaa, että tämä on hyvä, niin sitten se on hyvä. Vaikka se ei aina välttämättä olisi.”

Arkkitehtuurin suurten nimien, kuten Alvar Aallon, suosion ja maineen rakentuminen on hämä-rämpää kuin se, miten taiteilijoista tulee arvostettuja. Aikaisemmin suunnittelukilpailun voitto saattoi tuo-da arkkitehdin suuren yleisön tietoon ja arvostuk-seen. Myös arkkitehtuurissa valta määritellä hyvä on harvojen käsissä.

”Myöhemmin on havaittu Arkkitehti-lehden olevan sellainen, että siellä he, jotka valitsevat esiteltävät ra-kennukset, käyttävät sitä valtaa, Vilkuna kertoo.

”Suomessa on tällainen tilanne. Arkkitehti-lehti on ihan ylitse muiden. Jos joku ei saa taloaan sinne, niin on katkera.”

Vilkuna antaa esimerkin siitä, kuinka jonkin tietyn aikakauden taidekäsitys voi olla yhden ihmisen sub-jektiivisen mielipiteen tulosta.

”Meillä oli aikoinaan Ateneumissa tunnettu hen-kilö, professori Leena Peltola, joka hankki nimen-omaan nykytaidetta. Kaikki muut kulkivat katsomas-sa, mitä hän hankki. Jos joku tutkii suomalaisten tai-demuseoiden kokoelmista suomalaista taidetta 1960- ja 1970-luvuilla, siellä näkyy Peltolan käsitys. Se vie ihan metsään. Kaikki menivät hänen perässään”, Vil-kuna kertoo.

”Yhdellä ihmisellä on valtava vaikutus. En keksi ke-tään muuta niin vaikuttavaa kuin Leena Peltola oli. Hänellä oli hyvä taidemaku monen mielestä.”

Janne Vilkuna toimii professorina Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella.

teksti Kaisa Murtoniemi kuvat Jere Kyrö

Marleena Mustola

Virallisesti viisaat määrittävät hyvän taiteenkulttuuri. Taidemuseoiden kokoelmiin hankitaan vain hyvää taidetta. Museoissa piileekin valta vaikuttaa siihen, millaista taidetta aikakaudellamme yleisesti arvostetaan ja mistä tulee kulttuuriperintöämme.

Jälkikirjoitus 7


Gradun teossa tärkeintä on asettaa itselleen selkeitä tavoitteita ja aikataulu, jossa työ etenee. Tee sen eteen edes jotain päivittäin. Sinnikkäällä työllä ja hyvällä suunnittelulla gradu valmistuu kyllä, rivi kerrallaan.”

Gradun teon kultaisia ohjeita niiltä, jotka ovat omasta tuskastaan jo suoriutuneet.

”Ei se nyt niin kamalaa ollut”, voi sanoa jälkeenpäin lä-hes mistä tahansa. Vaikka synnytyksestä. Olen kyllä lapse-ton, mutta pakkohan sen on olla ihan hirveää.

En ole maisterikaan. Gradu on jäänyt synnytyskana-vaan. Hapenpuute on jo alkanut tehdä tuhojaan.

Päätän kirjoittaa tavoitteeni paperille, jotta ne olisivat selkeämmät.

1.Herää aamulla! kirjoitan.Luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta ei useinkaan ole.

Päädyn rajaamaan aamun mihin tahansa kellonaikaan en-nen puolta päivää.

2. Pukeudu joka päivä.Pukeutumiseksi ei lasketa sitä, että laittaa toppavaatteet

pyjaman päälle piipahtaakseen lähikaupassa.

avaan gradutiedoston kahdeksan kuukauden tauon jäl-keen ja ihmettelen, kuka sen on kirjoittanut. ”Tässä työs-sä selvitän, millaisia aiheita aineistoon on valikoitunut”, kirjoittaja vakuuttaa. Tekstiä on yhtä hämmentävä lukea kuin sitä tunteellista tekstiviestiä, jonka lähetin sunnun-tain vastaisena yönä viiden maissa aivan liian monen sho-tin jälkeen. Paitsi että tekstiviestille voi nauraa.

Kirjastossa innostun. Olo on kuin Neiti Marplella jäljit-täessäni teoksia hyllyväleistä. Yksikään kirja ei jää löyty-mättä. Lukuun ottamatta sitä, josta aineistohaku tylysti il-moittaa sen olevan Kanavuoren varastossa. Mikä on Ka-navuoren varasto ja miksi ihmeessä koko kirjaston ainut kappale usein siteeratusta kir-jasta on viety sinne?

Kotona pöydän kulmalle kasattu kirjapino näyttää vai-kuttavalta. Selailen kirjoja. Lii-maan post-it-lapun kaikille niille sivuille, joihin kannat-taisi ehkä myöhemmin palata.

seuraavana Päivänä lähetän professorille melko epätoivoi-sen sähköpostiviestin, jossa anelen vinkkejä työn edistä-miseksi. Proffa jaksaa tsempa-ta. Merkkaan kalenteriini hy-mynaaman merkiksi siitä, et-tä tämäkin päivä oli gradupäi-vä. Sain nimittäin sähköpostis-ta selkeän suunnitelman jatkoa varten. Tai oikeastaan ymmär-sin, että joudun tekemään aika paljon uudestaan. Tekemisen meininki kuitenkin!

Emmi Tuomisto

Hyvää gradupäivää!

vilkunan mukaan upeaa kulttuuriperintöä voi mennä helposti hukkaan, kun joku ei ymmärrä mis-tä on kyse. Tällä hetkellä häntä huolettaa esimerkiksi Jyväskylän lyseon kohtalo.

”Raha konsultoi liikaa. Ei ymmärretä, että se on vain väline. Siitä on tullut koiran häntä, joka heilut-taa koko koiraa.”

Taidemaailman valtaapitäviltä professori toivoisi vähemmän elitististä lähestymistapaa. Hän haluaisi, että esillä olisi myös huonoja töitä hyviltäkin taitei-lijoilta.

”Epärehellistä tehdä ihmisestä näyttely, kun näyte-tään vain hyvät työt, eikä lainkaan aallonpohjia. Oli-si sankarillisempaa näyttää, että ihmisellä on vastoin-käymisiä ja hän joutuu ottamaan uusia suuntia”, Vil-kuna sanoo.

”Olisi hienoa, jos joku taidemuseo uskaltaisi näyt-tää heidän mielestään huonoimmat työt, ne aallon-pohjat. Mutta siitähän nousisi tietysti kauhea mete-li”, hän toteaa.

Janne Vilkunan mielestä Jyväsky-

län lyseon lukio-rakennus on arvo-kasta kulttuuripe-

rintöä.

teksti Kaisa Murtoniemi kuvat Jere Kyrö

kulttuuri- Perintö

zz Kulttuuriperinnölläztar-koitetaanzaineellistazjazai-neetontazhistoriaam-me:zesineitä,zrakennuksia,zympäristöjä,zpuhuttuazpe-rinnettäzjaztapoja.

zz Kulttuuriperintöm-mezavullazhahmotammezkulttuuriamme,zihmistenzelämääzerizaikoinazsekäzomaazitseämme.

zz Suomenzperustusla-kizsanoo,zettäzvastuuzkult-tuuriperinnöstäzkuuluuzkaikille.z

zz Vuonnaz1986zperustet-tuzSuomenzKulttuuripe-rinnönzSäätiözpyrkiizvaali-maanzkulttuuriperintöäzjazlisäämäänzsuomalaistenztietouttazsiitä.z

Lähde: www.museoLiitto.fi & www.kuLttuuriperinne.com

Kun Virallisesti Viisas ihminen toteaa, että tämä on hyVä, niin sitten se on

hyVä. VaiKKa se ei aina Välttämättä olisi.

olo on Kuin neiti

marplella JälJittäessäni

teoKsia hylly-

Väleistä.

harva taulu saa kulttuuriperinnön asemaa. Kuva taide- ja kehyskeskuksesta.

historia huokuu seminnarinmäen vanhoista rakennuksista.

Kampus8


Elina lappalainEn, Sofi Oksanen, Johannes Linnankoski ja moni muu aloitti torstaina 31.1 vaiherikkaan kier-tomatkan yliopiston kirjastolta. Yli-opisto järjesti 150-vuotisen taipaleensa kunniaksi Bookcrossing-tapahtuman, jossa 70 kirjaa annettiin halukkaille lu-ettavaksi ja edelleen eteenpäin annetta-vaksi.

Kirjat liittyivät tavalla tai toisella Jy-väskylän yliopistoon tai Jyväskylään. Etenkin moni uudemmista kirjoista oli Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden tai tutkijoiden kirjoittamia.

Leila Avikaisen käteen tarttui Johan-nes Linnankosken Laulu tulipunaises-ta kukasta.

“Koska en ole koskaan lukenut sitä, ja se on kuitenkin ensimmäinen kirjal-lisuutemme bestseller”, hän perustelee valintaa.

Avikaisen mielestä tapahtuma oli ter-vetullut. Hänellä on jo ajatus siitä, mi-hin Linnankoski seuraavaksi päätyy. Jos tukkilaisromanssit kiinnostavat, kan-nattaa suunnata lähiviikkoina Helsin-gin lentoasemalle.

Minna Tiainen

“Kirjoittakaa meille”teksti Ilpo Puhakka kuva Jere Kyrö

päätoimittaja. Jylkkäriin valittu filosofian maisteri Minna Tiainen hiihtää ja nauttii suunnittelutyöstä.

Yliopisto vapautti kirjat

Jylkkärin uusi päätoimittaja toivoo Jylkkäriin aktiivista avustajakuntaa.

Kirjapöytä keräsi alkuunsa parisen kym-mentä kiinnostunutta.

Kun JYYn edustajisto oli toi-mittanut hikisen valinta-prosessin, uusi päätoimit-taja Minna Tiainen aloitti perusteellisen sukelluksen

Jylkkärin käytäntöihin. Ylä-Ruthilla ja Vakiopaineessa käynnistynyt harjoitte-lu jatkuu nyt Opinkiven toimituksella.

“Entinen toimitus on saanut tämän pyörimään niin hyvin, että pitää vaan yrittää päästä pyörään itse mukaan. En ole ennen toimittajan pestiä Jylkkärissä käyttänyt edes mäkkejä, joten nyt en-simmäinen tavoite on saada lehti pai-noon ajoissa.”

Lehtityötä Tiainen on tehnyt jo pi-dempään parissa sanomalehdessä. Opiskelijalehteen hän halusi, koska ai-heet koskevat ja kiinnostavat enemmän myös itseä.

“Olen aina tykännyt koordinointi- ja suunnittelutyöstä, ja ajattelin että se so-pisi minulle,” Tiainen kertoo syyksi ha-kea päätoimittajaksi.

UUsi päätoimittaja haluaa kehittää lehden sisältöjä ja verkkojulkaisutoi-mintaa.

“Uutistoiminta on jo ollut sen verran korkeatasoista, että sen parantamises-ta en ala hehkuttamaan, mutta muun tyyppisten juttujen kehittämiseen voi-si panostaa. Voisi myös katsoa, olisiko mahdollista saada päivitettyä verkkoa vähän nopeammin. Siten, että jos jo-tain kampuksella tapahtuu, niin Jylk-kärin sivuilta voisi saada lisätietoa.”

Nopeasti edessä on myös uuden toi-mittajan valinta.

“Joku uutissuuntautunut tyyppi, jol-la on omat verkostot ja joka tuntee yli-opistoyhteisöä, olisi hyvä. Sellainen jo-ka itsekin tuottaa ja miettii, ettei tarvit-se sanella tehtäviä.”

Tiaisen mukaan olisi toisaalta hyvä, jos tulevan toimittajan työrytmi olisi lä-hellä omaa.

“En ole pidemmän päälle viimeisen hetken puurtaja. Hermostun sellaisesta liikaa. Olen enemmän aamupäiväaktii-vinen ihminen.”

tiaisEn voi bongata matkalla Korte-

pohjan ja kampuksen väliltä tai esimer-kiksi Laajavuoren hiihtoladuilta.

“Muut vapaa-ajan mahdollisuudet pitää vielä löytää, kun on päässyt pa-remmin asettumaan.”

Tiainen on reissannut viime ajat, koska edellinen työ oli Lahdessa, opin-not Jyväskylässä ja osa kaveripiiristä Saksassa.

Hän toivoo, että Jylkkärin lukijat al-kaisivat myös kirjoittaa entistä enem-män lehteen.

“Olisi kivaa saada mahdollisimman monenlaisia opiskelijoita mukaan jo-ka puolelta kampusta. Ei kannata aja-tella, että journalismi olisi liian vaikeaa. Jos joku on vierasta, niin voidaan aut-taa täällä toimituksella.”

Jyrockin esiintyjät selvillätämän KEvään Jyrockin ohjelmis-to on vihdoin tiedossa. Lavalle nousee tänäkin vuonna niin ulkomaalaisia kuin suomalaisia bändejä. Edellisiä edusta-vat muun muassa Moonface with Sii-nai ja The Colors of Bubbles, jälkim-mäisiä muun muassa Hidria Space-folk, Kemmuru, Plutonium 74, The Fla-ming Sideburns, Black Lizard, PK Ke-ränen, Mopo, Tuuttimörkö ja Betrayal at Bespin.

Jyrockin päiväklubilla Vakiopainees-sa esiintyvät Virta-bändi sekä 23:23. Päiväklubi järjestetään 20.4. Jyrock Preheat’13 ennakkoklubilla 15.3. Free-timessä esiintyvät Zebra and Snake, Merries ja ∞. Festivaalia vietetään 19. - 20.4. Lipunmyynti alkoi 4.2.

Minna Tiainen

24/7-atk-luokalle etsitään paikkaasEminaarinmäEn A-rakennukses-sa vuorokauden ympäri opiskelijoiden käytössä ollut mikroluokka muutettiin viime kesänä vahtimestareiden väis-tötilaksi. Sen jälkeen vastaavaa tilaa ei yliopistolla ole ollut käytössä.

“Tilalle oli jo sovittu uusi tila Agoras-ta, joka olisi ollut mahdollinen. Ago-ran piste ei kuitenkaan vielä ole toteu-tunut - taustalla on monta tilajärjeste-lyä ja muutosta”, tilapalvelujohtaja Su-vi Jokio kertoo.

Kyselyjä luokasta on tullut sen ver-ran, että heti kun sopiva tila löytyy, sel-lainen aiotaan ottaa käyttöön, tila- ja it-palveluista luvataan. Jyyn kopo-sihteerin Susanna Koistisen mukaan opiskelijoiden vuorokauden ympäri käytössä olevia tiloja on jo suunnitte-luvaiheessa kaavailtu yliopiston uudis-rakennuksiin Ruusupuistoon ja Matti-lanniemeen.

Ilpo Puhakka

Nimienkeruu perustulon puolesta pärähti käyntiinjYYnKin kannattaman perustulokan-salaisaloitteen nimienkeruu on alka-nut. Aloitteessa esitetään, että Suo-messa otettaisiin käyttöön vähin-tään nykyisen perusturvan vähim-mäisetuuksien suuruinen kaikille täy-si-ikäisille maassa pysyvästi asuville maksettava perustulo.

Aloitteen kannattajaksi voi käydä re-kisteröitymässä osoitteessa www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/44.

Jylkkärin mennessä painoon kan-nattajia oli kertynyt noin 6700. Aloit-teen on saatava 50 000 kannattajaa heinäkuun loppuun mennessä, jotta se päätyisi eduskuntakäsittelyyn.

Kansalaisaloite.fissä paljon kan-nattajia ovat keränneet myös aloitteet kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumisesta, teki-jänoikeuslain järkeistämisestä ja kan-sanäänestyksen järjestämisestä EU-jäsenyydestä eroamiseksi.

Ilpo Puhakka

Yleisöä viime vuoden Jyrockissa.

minna tiainEnzz 25-vuotiaszzMaisterinztutkintozenglanninzkieles-

täzviimezkesänäzjazkandidaatinztutkintozjournalistiikasta

zz Jatko-opinto-oikeuszsoveltavaanzkie-litieteeseen

zz TyökokemustaztoimittajanazEtelä-Suo-menzSanomistazjazItä-Hämez-lehdestä

zz Suomen,zenglannin,zsaksanzjazruotsinzkieletzsujuvat

zz AsunutzJyväskylässäzreilutzkuusizvuot-ta

MARiKA nURMELA

JERE KyRö

In english 9


“Kirjoittakaa meille”

teksti Tiina Saari kuva Mika-Matti Taskinen

”Dangers of far-right extremism underrestimated”fascism. Extreme right groups appear to be getting more and more active in Finland.

Li Andersson and Mikael Brunila were in Jyväskylä in order to present their book about the extreme right wing.

“The atmosphere in Finland is now receptive to the radicalism of the extreme right. Groups of Neo-na-

zis have earlier been small and silent, but now they have become active”, the chairman of the Left Youth of Finland Li Andersson and the student and free journalist Mikael Brunila claim.

Together with the ex-Chairman of the Left Youth Dan Koivulaakso, they investigated the history and movements of the neo-Nazi scene in Finland and published the book in November last year.

The Extreme Right in Finland descri-bes the environment where current ex-treme right-wing movements have ari-sen.

Andersson and Brunila criticize both the media and the police.

The authors take as an example the tragedy at the Utøya island. The Norwe-gian mass murderer Anders Behring Breivik has said the attacks on the 22th of August in 2011 were justified becau-se his victims were traitors embracing multiculturalism.

Andersson emphasizes that the poli-ce should have paid more attention to Breivik’s contacts.

“He is not the only one who thinks li-ke this.”

Andersson and Brunila say it looks like the Finnish Security Intelligence Service (Supo) is underestimating the danger of extreme right groups.

“They should take this more serious-ly. They are surprisingly unaware of the

extreme right groups. Because those are not a national security risk, they are not paid so much attention.”

Andersson and Brunila say that the life of national socialists should be ma-de difficult by researching their backg-rounds and connections.

“Who are they? What is fascism? The concepts which are used at the moment are insufficient.”

The authors think that hate speech in our society should be studied more ca-refully.

“We should research, observe and re-veal. Our book is still superficial.”

The righT-wing party True Finns is today one of Finland’s biggest political parties.

“Some of the members have a back-ground in the right wing Finnish Sisu organization”, Brunila points out.

Andersson and Brunila also critici-ze the way politicians speak nowadays.

“They can say surprisingly racist things. Then the media speaks about it for a while, but afterwards it fades away and nobody remembers it any more.”

anDersson anD Brunila were discus-sing their book in the Jyväskylä city lib-rary on 30.1.

The session was interrupted by pro-bably three activists from a far-right ex-tremist group. Brunila and Andersson were already aware of the possible ag-gression towards themselves: Anders-son has been threatened before.

Our fair university is celebrating a sesqui-centennial of sorts this year. If you count back to the days when it was a newly founded Teacher College, you will find out that this school has been around for 150 years, which is almost venerable, at least by North American standards.

Established just southwest from the center of what was essentially an Imperial trading post of minor importan-ce, the institution had the distinction of not only being the first Finnish Teacher College in the Russian Empire, but also the first in the whole wide world.

Located in the Jyväskylä sub-region of the province of Central Finland, the university has grown a bit since those early years when the entire staff numbered 16 and an en-rollment of 49 students.

Jyväskylä has also grown a bit since then, partially due to the presence of the university. After a quick bit of fi-guring, I reckon that the livelihoods of approximately 20 percent of the cities bartenders rely upon the presence of the university students and staff.

The university has also fulfilled its aesthetical respon-sibilities by allowing architects to project their creati-ve mediocrity on the campus itself. One must also be su-re to mention the hundreds of thousands of work hours that have been provided to companies specializing in the remodeling of structures suffering from Sick Building Syndrome.

The institution is a magnet of sorts, attracting intellec-tuals and eggheads to what would otherwise be just anot-her semi-rural Scandinavi-an mill town. Its very presen-ce has made Jyväskylä a city where people actually kind of want to live.

The university has also been doing its part in the fostering of a multicultural Finland. The shining halls of our temp-le of knowledge have been at-tracting foreigners to Central Finland for generations now, and some have gone so far to leave their genetic markers in the native population.

So take a moment to think about the significance of 150 years of education on Semina-ry Hill, and next time you see a group of young people ree-ling down the streets in patch-covered coveralls, spilling their beers on themselves and their friends, remember – they rep-resent the past, present and future of this fine educational facility.

Willie LahtiThe author feels that the university

should buy us all a drink to commemorate such a momentous

occasion.

150 years

The insTiTuTion is A MAgneT

of sorTs, ATTrAcTing

inTeLLecTuALs And eggheAds

To whAT wouLd

oTherwise Be JusT AnoTher

seMi-rurAL scAndinAviAn

MiLL Town.

10


Sjung hopp faderallan

lej!SitSit. Ylioppilaat ovat syöneet, juoneet ja laulaneet niin kauan kuin yliopistoja on ollut olemassa. Kiersimme sitseillä ympäri

Suomen ja huomasimme, että erilaisista tavoista huolimatta sitsien sielu on joka puolella yhä sama.

teksti ja kuvat Aino Elomäki ja Emmakaisa Jokiniemi

SSitsien historia Suomessa osoittautui melkoisen sot-kuiseksi vyyhdiksi. Jotkut väittävät sitsien pohjaavan ruotsalaisiin rapujuhliin, toi-

set taas saksalaisten ylioppilaiden ilon-pitoon. Teekkaripiireissä liikkuu vaih-televia urbaanilegendoja sitsien alkupe-rästä. Jokainen uskoo tuoneensa perin-teen Suomeen, mutta faktatietoa on hy-vin vaikeaa löytää.

Jyväskylän yliopiston historoitsija Kustaa Vilkuna toteaa, että yliopisto-

jen sitsikulttuuri lienee jalostunut niin sanotusta olutpenkkiperinteestä. Olut-penkki eli ölbänk tarkoittaa juomista, syömistä, leikkimistä ja laulamista pit-killä penkeillä istuen.

Tärkeä vuosi ylioppilaselämän histo-riassa oli 1901, jolloin naiset saivat va-paan opiskeluoikeuden yliopistoihin. Tällöin syntyi yhteisöllisyyttä lisäävien juomalaulujen perinne, kun ylioppilaat siirtyivät yleisistä ravintoloista omiin oloihinsa juhlimaan.

Tämän niin sanotun sosiaalisen yh-

teislaulun kulttuurin syntyyn vaikutti-vat nuorisoseurakulttuurin ja kansan-lauluharrastuksen lisäksi iskelmämu-siikki ja juomalaulut. Näillä sitsilaulu-jen esiasteilla ei ollut minkäänlaisia tai-teellisia tarkoitusperiä. Sen sijaan kak-simielisyys, itseironisuus ja poliittinen pilkka ovat säilyneet sitsilaulujen tyy-pillisinä piirteinä näistä ajoista saakka.

oli niin tai näin, nykyään sitsaaminen on yleisesti Suomen yliopistojen kam-puksilla tunnustettu laatuajanviete. Yh-

teenkuuluvuuden tarve ei ole vähenty-nyt, eikä järjestelyjä vaativan sitsaami-sen suosio kollektiivisen humalakoke-muksen juhlina ole tallaantunut haala-ribiletyksen jalkoihin.

Laululla höystetty humala luo yh-teenkuuluvuutta, jota eksistentiaalisen kriisin kourissa painiskeleva opiskelija yhä kaipaa jokapäiväistä näkkileipää-kin enemmän. Oli hauskaa huomata, että sitsien näennäisesti sekasortoinen tapahtumakulku on aina lähes sama ja johtaa samaan lopputulokseen.

Idea Turun oikeustieteen opis-kelijoiden Harry Potter –sitseihin syntyi laiturilla 9 ¾. KuvassaNarcissa Malfoy tekemässä tähti-sädetaikoja.

11


Sjung hopp faderallan

lej!SitSit. Ylioppilaat ovat syöneet, juoneet ja laulaneet niin kauan kuin yliopistoja on ollut olemassa. Kiersimme sitseillä ympäri

Suomen ja huomasimme, että erilaisista tavoista huolimatta sitsien sielu on joka puolella yhä sama.

turku, lexin harry potter -SitSit:

Laskutaidottomia kotitonttuja ja kermakaljaa

Sitsit olivat pienen piirin oma juttu, joita oli suunniteltu jo yli vuo-si. Idean Harry Potter-sitseihin nämä oikistytöt saivat kuulemma Lon-toon excullaan laiturilla 9 ja ¾. Paikalla oli nelisenkymmentä opiske-lijaa, joista miespuoliset pystyi laskemaan yhdellä kädellä, josta puut-tuu pari sormea.

Löysimme Turun oikeustieteilijöiden ainejärjestön Lexin kerhoti-lat vaatimattoman Siwan takaa. Turun Viistokuja! Kerhotilan alakerta muistutti erehdyttävästi Tylypahkan suurta salia kynttilöineen ja ker-makaljoineen.

Järjestäytyneet ja kurinalaiset oikeustietelijät olivat käyneet tiuhaa keskustelua asuvalinnoista jo joulukuun alusta saakka. Ilmeisesti pel-kona oli, että sitseille ilmestyisi 39 Harry Potteriä ja yksi Ron. Ronia ei näkynyt lainkaan ja Harryjakin paikalle oli päätynyt vain yksi.

Turussa on tapana tarjota sitseillä kolmen ruokalajin illallinen. Ruo-kailutaukoja ei pidetty, vaan tykypahkalaiset söivät aina tilaisuuden tul-lessa tai lauloivat ruoka suussa.

Sitsien rentous yllätti. Varsinaisia toastmastereita ei ollut, vaan kaksi laulunjohtajaneitosta huolehti runsaiden Harry Potter -teemaisten sit-silaulujen sujuvuudesta. Vessaan sai mennä aina halutessaan heti pää-ruuan tarjoilemisen jälkeen. Myös käsiä sai taputtaa yhteen ja rangais-tuksia sai vain, jos vastasi väärin kolmiverhoturnajaisten tietovisassa. Ei tietoakaan Jyväskylälän sitseiltä tutusta rakon kramppaamisesta tai pöytään taputtamisen voimasta kaatuvista shottilaseista!

Kotitonttujen puutteellisten matematiikan taitojen vuoksi runsaat viinitarjoilut takasivat promillien tasaisen nousun illan kuluessa. Shot-teja kaadettiin enemmän kuin on sormia terveessä kädessä. Aamun taianomainen olo oli taattu.

Ehkä juuri runsaasta juomatarjoilusta johtuen sitsien loppu jäi hie-man hämäräksi. Yritimme laulaa ”The mysterious ticking noise” –bii-siä. Englanninkielinen kaanon-laulu ei aivan toiminut enää puoli kah-deltatoista, eikä edes lopuksi kaadettu lämmin tee saanut kieliä virkoa-maan. Toimittajaneidot hiippailivat kotiin muiden tylypahkalaisten vie-lä jatkaessa pitojaan.

joenSuu, VarnitSan SatuSitSit:

Selleriä, vauvanruokaa ja ainakin yksi hetero

Asuvinkki satuaiheisiin juhliin: Mikäli et halua olla yltiöpersoonaton, älä ainakaan pukeudu punahilkaksi.

Susirajan sitseistä punaisia nuttuja löytyi nopealla laskutoimituksella kahdeksan kappaletta, eikä tähän joukkoon mahtunut yhtäkään joulu-pukkia. Hilkkavallan joukosta löytyi myös helmiä, kuten keittiön mat-toon sonnustautunut lentävä matto ja kiistämätön satulegenda, hete-rostuertti.

Opiskelu-uransa neljänsiä sitsejä juhliva lentävä matto tuumaa lem-pisitsilaulukseen Helan gårin.”Näiden sitsien Helan gårille antaisin kui-tenkin arvosanan seitsemän, sillä laulu lähti vähän tahmeasti käyntiin.”

Kehno Helan går ei ollut ainakaan riippuvainen sitsaajien lauluinnos-ta: porkkanapihvejä ja juustoista muusia ei ehtinyt saattamaan suuhun asti, kun lauluehdotuksia sateli jonoksi asti. Ilman ruokaa ei kuiten-kaan jäänyt – jos erehtyi taputtamaan tai muuten rikkomaan sääntöjä. Rangaistuksena sai suun täyteen varsiselleriä ja vauvanruokaa, rangais-tuksien kovennuttua loppua kohden sääntöjen rikkoja sai satsin mo-lempia – ja yhtä aikaa.

Oodi sitoutumatomuudelle sai uusia tuulia, kun sitseillä harvoin kannatettu Kristilliset sai myös edustuksen Jeesukselta.

Polittiinen kaapistatulo sujui ilman nyrkinheristelyjä, mutta paikka-kuntia kartoittavassa veisussa eteläsavolaisten ja pohjoissavolaisten vä-lille syntyi selkkaus.

Identiteettikysymys oli niin henkilökohtainen, että kahakan välttääk-seen savolaiset päätyivät laulamaan kahdessa erässä.

Lauluntäyteisten sitsien huipennukseksi Varnitsan poikakuoro saat-teli eeppisellä sitsilaulullaan satukansan lauluakin eeppisimmille jat-koille.

teksti ja kuvat Aino Elomäki ja Emmakaisa Jokiniemi

OOdi sitOutumatOmuudelle sai uusia tuulia, kun

sitseillä harvOin kannatettu kristilliset

sai myös edustuksen Jeesukselta.

Tyypillisesti sitsit alkavat pienen hämmennyksen ja ujouden vallassa. Ensimmäinen laulu Helan går saa kie-len rullalle ja kevyen punan poskille. Ensimmäisen shotin jälkeen alkaa hy-myilyttää, ja alkukankeus menee pian ohi pöytätovereiden kanssa keskustel-lessa. Ruuan aikana keskustelu on jo vapautuneempaa, ja shottien kaatuessa kurkkuun syntyy ehkä vain näiden sit-sien omia insidejuttuja.

Lopussa kukaan ei muista, mitä lau-luja ollaan laulettu, kenen juomat ovat

kaatuneet pöydälle tai mikä vastapäi-sen kauniinkomean henkilön nimi on-kaan. Eihän sillä ole väliä. Sekasorto on taattua, mutta myös kaivattua ja ilois-ta. Baarissa puoli kahden aikaan alkaa ehkä kaduttaa, mutta sitsien loppu on vielä henkisen ja fyysisen nousuhuma-lan juhlaa.

Tätä on olla nuori! Kun mä kuolen vanhan anoppini saat!

huomenna facebookiSSa on aina-kin neljä uutta kaveripyyntöä.

12


Helsinki, kannunvalajajien pikkutuHmat pik-kujoulusitsit:

Sylitanssi ja ysärifuksejaPikkutuhmat pikkujoulusitsit aloitettiin tyylikkäästi coctail-tilaisuudella.

Heti pöytiin istuutuessa oli ekstralaulun paikka: ”Henkilökuntaa, henkilökuntaa, paarlevuu” hoilat-tiin jo ennen pöytiin istumista, sillä sitsien olennaisin osa – alkutiukka – oli unohtunut kaataa. Alkuryyppyäkannatti laululla anella ja odottaa, kurkuun kulahti taskulämpimän sijaan optimaalijäähdytettyä viinaa.

Kannunvalajat ry:n puheenjohtajaa ja 2012 sitsien emäntätiimissäkin toimivaa Rosa Salmivuorta alun sählääminen huvitti: “Alun kömmähdys oli koomi-nen, tunnelmaa keventävä”.

Konkarijuhlijoiden mukaan sitsien alku sujui taval-lista rauhallisemmin, vaikka tavallisesti kurista ja jär-jestyksestä vastaavia toastmasterita ei ollut ollenkaan. Sen sijaan sitsikansa hiljennettiin laulun johtajien ko-väänisellä huudolla: ”ollaan hiljaa *nyrkki pöytään*”.

Sitsaajien ei tarvinnut tyytyä vain juomiseen ja lau-lamiseen. Teeman mukaisesti pöytiin oli jaettu pik-kutuhma tehtävälista, jonka parhaiten suorittanut-ta odotti Kannunvalajien palkinto. Tehtävälistalla oli muun muassa kondomien soveltaminen joulukoris-teluun, sylitanssi vastakkaisen sukupuolen edustajal-le ja tuhman jouluaiheisen iskurepliikin keksiminen.

Sääntöjä – tai rangaistuksia – ei ollut nimeksikään. Yhtäkkiä naapuripöydässä alkoi viuhua ilmassa kul-taisia servettejä. Tauon paikka.

Toisella puoliajalla rauhallisen alun vahinko otettiin kerralla takaisin: Nähtiin ensimmäinen, ja viimeinen, sylitanssi, melutaso alkoi nousta eksponentiaalisesti ja lensipä yksi kenkäkin keskelle koskematonta pää-ruokalautasta.

Helsingin valtsikka jaksoi yllättää perinteisesti vii-meisenä laulettavaan fuksilauluun asti. Sitsaamassa oli fukseja vuodelta -95. Enkä yhtään ihmettele, mik-si näille sitseille oli tultu 18 vuotta opiskelujen aloit-tamisen jälkeen. Mikäli sitseillä olisi aina näin taat-tu tunnelma, niin sitsata jaksaisi vielä eläkkeelläkin.

tampere, Boomin räppisitsit:

Vasen ja oikea2000-luvun alku, yläaste ja Pikku G hiipivät mieleeni, kun astuin Sorin klubille valmiina räppisitsaamaan.Toppeja, huppareita, räppilippoja, bling bling- koru-ja ja… Siniset kauppishaalarit? Täällä opiskelijahaalarikuuluu sitsipukeutumiseen. Haalarin tuomista rajoit-teista huolimatta sitseillä vilahteli jos jonkinnäköistä räpäyttelijää. Eve tassutatuoinnit rinnassaan, Valkoi-seen t-paitaan pukeutunut MC Iso Fyrkka sekä toast-master-räppärikaksikko Rumat Miehet.

Jo Facebook-eventissä lupailtiin liveräppiä. Sitsit alkoivat räväkästi toastmastereiden juuri näitä sitse-jä varten tekemällä biisillä ”Sisäisesti kaunis”. Lyyri-kat keskittyivät lähinnä ihmiskehon sisäpuolisten osi-en kauneuteen, mutta saivat sitsiyleisön villiksi.

Kokeneen kauppatieteilijäsitsaajan vieressä sitsi-tunnelmaan laskeutuminen kävi vaivattomasti. Vas-tapäinen sitseilijä epäili pöytäaveccini käyneen sit-seille ainakin sata kertaa. Tämän herra kielsi, mutta myönsi sitsien tulleen tutuksi nyt jo x-vuotisen opis-kelu-uransa aikana.

Sitsipakettiin kuului normaali määrä juomia, muu-tama pitkä ja kolme shottia. Kun ranskalaiset ja kana-nugetit tuotiin pöytään, pöytätoverini totesi:

”Normimeno, ruoka kylmää ja juomat lämpimiä.”Eikä nugetit ollut mitään taviksia, vaan tähden-,

kuun- ja kalanmuotoisia!Pöytäaveccini ja muut vierustoverit pitivät toimit-

tajaneidon nesteytyksestä hieman liian hyvää huolta.Ruttuisessa muistiinpanovihkossani lukee ”pojat tar-joo”. Poikia näillä sitseille tosiaan riitti, heitä oli ai-nakin puolet. Skoolaillussa sekoilleelle avualiaat pojat opettivat myös oikean ja vasemman eron. Se on Volvo.

”Katos. Tässä on VOLVO. Ensimmäinen vee on va-semmalla, viimeinen oo oikealla. Tajusitko?”

Lopussa kaikki nousivat tanssimaan pöydille yhtä aikaa. Kestävät pöydät näillä kauppatieteilijöillä.

Lähteenä on käytetty Suomen yLioppiLaS –teoSta, kuStaa ViLkunan haaStatteLua Sekä SitSiLauLujen oheSSa käytyjä pöytäkeSkuSteLuja.

Joensuun sitseillä sopimattomasta käytöksestä sai rangaistukseksi satsin pilttiä tai varsiselleriä.

Kannunvalajien emäntätiimin järjestämisvastuu ei sitsaamista haitannut..

Kauppatieteilijät opettivat skoolailujärjestyksessä sekoillellee toimittajalle oikean ja vasemman eron. Sen on Volvo. Vee vasemmalla, oo oikealla.

13


8.3. VAKIOPAINE

14 RAVINtO Testasimme Sonaatin uuden raaka-aineen 15 hElPOtus: Unirytmi kuntoon paastoamalla 16 KulttuuRI: Arvio teoksesta Kapinaa Kam-puksella, 19. sIVuN KAsVO: Musiikki toi Mónika Benedekin Jyväskylään.

MenotRentukka-Rock palaa - Funkfest lämmittelee

YlIOPPIlAsKYläN oma baari Rentuk-ka tuntuu elävän uusien yrittäjien an-siosta uuden tulemisen kautta. Folkiin ja muuhun rauhalliseen musiikkiin noin kerran kuussa keskittyvä Laulujen ilta sekä tuliset burgerit tunnetaan jo Korte-pohjan ulkopuolellakin.

Eräs riemastuttava seuraus uudesta aktivoitumisesta on, että Rentukka rock-festivaali tekee paluun kahden vuoden tauon jälkeen. Tapahtuman konsepti on yksinkertainen: paikallisia bändejä se-kä ainakin yksi valtakunnan stara. Tä-nä vuonna tuo stara on Risto Ylihärsilä. Muut esiintyjät ovat Annie Mall, Alexan-der in Paris, Oriental Jam, Hävitys, Flash Gordon and the Masters of the Univer-se sekä Tuomiopäivän Sävärit. Keikko-

jen välissä Hear ry:n ja Rentukan tiskiju-kat soittavat levyiltä outoja säveliä.

Rentukan ravintolapäällikön ja pro-moottorin, Emppu Paanasen, mukaan Rentukka-Rockia on kaipailtu.

“On kyselty. Ja menin sitten loppuvuo-desta Freetimessä valomerkin aikaan lupaamaan jollekin hipille, että järjeste-tään. Pakkohan lupaus oli lunastaa.”

Lauantain 23.2. Rentukka-Rockiin voi valmistautua samassa ravintolassa per-jantaina 22.3.. Funkfest tuo lavalle jyväs-kyläläisen räppisensaation Gettoma-san sekä Rekamin. Rytmimusiikki-iltaan kuuluu myös open mic -osio, eli loppuil-lasta on luvassa tiukkoja battleja.

Rentukka-Rockin pääesiintyjänä on tänä vuonna soolona esiintyvä Risto Ylihärsilä

10.3. POPPARI suKlAAtA jA punaviiniä on tunnel-mallinen lauluilta, jossa neljä musiikin ja teatterin sekatyöläistä kertoo tarinoita naiseudesta. Illan aikana kuullaan mu-siikkia laidasta laitaan, teatterisävelmistä tämän päivän hitteihin. Luvassa on myös suoraa puhetta pilke silmäkulmassa.

Lavalla nähdään Paula Honkimäki, Tii-na Iisala, Elsa Kalervo ja Sanni Reilin.

22.02.2013 FREEtIMEOulustA kotoisin oleva Satellite Stories on nyt niitä bändejä, joiden ympärillä kiehuu ja kihisee, sekä Suomessa että ulkomailla. Iloista indierockia soittava bändi julkaisi debyyttialbuminsa vii-me vuonna.

Illan starttaa elokuvallista instru-mentaali-elektroa veivaava jy-väskyläläinen CC33, jonka esi-merkiksi nettimedia Nuor-gam nosti esille lupaavim-pien bändien sarjassaan.

22.-23.2. RENtuKKA

25.2.-3.3. RADIO hEARIN 10-VuOtIsjuhlAVIIKKORADIO hEARIN 10-vuotisjuhlien alustava ohjelma on: ma: OHARIT, ti: Haikeat tanssit Vakiopaineessa klo 16.30-21.00 (Tiedotustilaisuus 16.20), ke: Radio Hear 10v-klubi Ruman Pahassa klo 21-04, to: Vapaaehtoi-nen kylpemispäivä, pe: Linnunlaulupubi, Kylpytakkiklubi, lauantai: Hear Radio Päivä 8, su: Saunaekskursio Korte-pohjaan ja Hannan äidin syntymäpäivät.

KAMPusKINOPETTERI KALLIOMäKI ARVOSTELEE ILOKIVEN TULEVAT NäYTöKSET

Kummisetäni thaimorsianVIllE hYVöNEN, 2012MA 18.2. KlO 19.00Dokumentaristi tarkastelee kuu-kauden päivät kummisetänsä eksoottista parisuhdetta, mut-ta ei saa aiheesta irti mitään, mi-kä ei maistuisi ennakkoon suun-nitellulta suvaitsevaisuussuitsu-tukselta.

Arvosana: 2/5

The Raid: RedemptionGAREth EVANs, 2011tI 19.2. KlO 19.00Indonesialais-amerikkalainen toimintapaukku tekee vaikutuk-sen rujoudellaan ja suoraviivai-sella “no bullshit” -asenteellaan.

Arvosana: 3/5

3SimoatEEMu NIKKI, 2012MA 25.2. KlO 19.00Yhteen iltapäivään ja pariin ker-rostalohuoneistoon rajoittuva veijarikomedia on konstailemat-toman pienimuotoinen kokonai-suus, mutta kärsii juonensa ta-solla mielikuvituksen puutteesta.

Arvosana: 2/5

Kultaisen tähden ritarijulI RAIzMAN, 1950MA 25.2. KlO 21.00Aidon stalinistinen kolhoosikuva-us tarjoilee operettimaisten hei-näpeltokohtausten kylkiäisenä tarinan kotiseudulleen palaavasta insinööristä (Sergei Bondartšuk), joka ryhtyy taisteluun voimalan rakentamisen puolesta.

Arvosana: 5/5

Moonrise KingdomWEs ANDERsON, 2012tI 26.2. KlO 19.00Tyylittelyltään teennäinen ja ta-kakireää huumoria viljelevä, 60-lukulaiseen saaristolaisidyl-liin sijoittuva esimurrosikäisten rakkaustarina. Sopii katsojalle, jo-ka haluaa nähdä South Parkin ja Harry Potterin ristisiitoksen.

Arvosana: 2/5

22.2. jYVäsjäRVI-PäIjäNNE

15. KERtAA järjestettävä kuutamohiihto si-vakoidaan ulkotulien valaisemalla latureitil-lä Alba-Savutuvan Apaja-Noukanniemi. Läh-tö tapahtuu kello 18-20 välillä jostain näistä. Pisimmillään koko taipale on 7,5 kilometriä, mutta valittavana on myös lyhyempiä reittejä.

äijälänsalmen ja Pitkäruohon lähettyvillä on laavupaikka, jossa voi vaikka paistaa mak-karaa.

2.3. lutAKKOlONtOOlAINEN Stray saapuu ensimmäisellä Suo-men esiintymisellään Ilokiveen maaliskuun alussa. Drum’n’bass musiikkia soit-tava nuori DJ on noussut vii-me vuosina suureen suo-sioon konemusiikillaan, ja menestys on johdattanut hänet alan suurimpien le-vymerkkien suojiin. Stray on perustanut Ivy Lab -kokoonpanon yhdes-sä Sabren ja Halogeni-xin kanssa. Illan isäntinä toimivat Chris Robin, Joe Loud ja Ben Kama.

2.3. lutAKKO

ARtO tuuNElAN luotsaama Pariisin kevät on antanut äänen tä-män sukupolven nuorten kaupunkilaisten unille ja unelmille. Herkkää ja kaunismelodista poppia soittavan yhtyeen ensimmäi-nen virallinen keikka Ilosaarirockissa 2010 oli legendaarinen de-byytti ja musiikille elävälle kansanosalle sukupolvikokemus, jota muistellaan sitten keski-iässä. Vielä ehtii mukaan kyytiin!

INKA HANNULA

konsepti on YksinkeRtainen:

paikallisia bändejä sekä ainakin Yksi

valtakunnan staRa.

tekstit Petri Kaikosuo

TERO TAKALO-ESKOLA

RIKU SUONIO

XYZ MUSIC / MIA KARLSSON

JAAKKO KOIVULA

AD Astra-teatterin ”Liha totte-lee kuria” on ensi-illassa Vakka-rissa naistenpäivänä 8.3. Miina Supisen esikoisromaani on dra-matisoinut ja ohjannut näytelmäk-si Mirka Seppänen.

SARAH GINN

“Menin loppuvuodesta FReetiMessä valoMeRkin aikaan lupaaMaan jollekin hipille, että ”joojoo, kYllä

jäRjestetään!”. pakkohan lupaus oli lunastaa.”Rentukka-Rockin promoottori Emppu Paananen.

Ravinto14


Mikä ihMeen Quorn?SUPERSIENI. Sonaatin listoille on ilmestynyt uusi mystinen ruoka-aine.

Kasviproteiinivalmiste quorn sopii vaih-toehdoksi lihalle. Se sisältää runsaas-ti proteiinia ja kuitua, mutta vain vä-hän rasvaa.

Quorn koostuu Fusarium venera-tum -sienestä, josta valmistetaan käymismenetel-mällä mykoproteiinia. Mistään lähimetsän kanta-rellista ei ole kysymys, vaan kyseessä on punaho-meen alalaji. Vegaaneille quorn ei sovi, sillä sen sideaineena on käytetty kananmunaa.

Sonaatin ruokaloiden lisäksi quornia voi mu-tustella myös kotosalla. Suomeen quorn rantau-tui viime syyskuussa, kun K-kaupat ottivat sen pa-kastelokeroihinsa. Proteiinivalmisteen maailman-valloitus on edennyt rauhallisesti, sillä sen myyn-ti alkoi Isossa-Britanniassa jo 1980-luvulla. Quor-nia myydään valmiiksi eri muodoissa, kuten rou-heena ja kuutioina.

Sienisörsselin voi heivata suoraan pakkasesta pannulle ilman keittämistä tai liottamista, joten sen kokkailu on nopeampaa kuin soijaruuan val-mistus. Myös koostumus muistuttaa enemmän li-haa. Quorn maistuu varsin miedolta, joten ateri-aan kannattaa hankkia makua muista aineksista. Oheisessa reseptissä aromeja irtoaa kasviksista se-kä vahvoista mausteista.

Hinnaltaan quorn on hieman kalliimpaa kuin soija tai liha. Tuotemerkin suurimpana miinukse-na voi kuitenkin pitää sen nimeä, joka ei sovi suu-hun tai jää päähän sitten millään.

teksti ja kuva Arimo Kerkelä

zz 300gzquorn-kuutioitazz öljyäzpaistamiseenzz 1zpussiz(450g)zwokvihanneksiazz 1zpaprikazz 1zpunasipulizz soijakastikettazz cayennepippuriazz currya

SUIKaloI PaPRIKa ja silppua pu-nasipuli valmiiksi. Ota quorn-kuu-

tiot pakkasesta ja paista niitä run-saassa öljyssä kuumalla (wok)pan-nulla. Kääntele, kunnes kuutiot su-lavat ja ruskistuvat hieman pinnas-ta. Heitä sitten wokvihannekset, paprika ja punasipuli pannulle. Se-koittele pikkuhiljaa.

Kun wokvihannekset ovat sula-neet ja kypsyneet, kaada soijakas-tiketta reippaasti pannulle. Nakkaa sekaan myös reilusti cayennepip-

puria ja ripaus currya. Myös mui-ta mausteita, kuten mustapippu-ria ja chilirouhetta voi halutessaan käyttää.

Muutenkin quornille sopivat sa-mat mausteet kuin lihallekin. An-na mausteiden vielä imeytyä hetki, niin ateria on valmis.

Tarjoile wokki esimerkiksi nuu-deleiden, makean chilikastikkeen ja salaatin kera. Nauti.

Tulista quorn-wokkia (neljälle):

Quornin rakenne ja maku jäljitte-

levät lihaa.

“Jääkaapistazlöytyyzyleensäzaamu-zjaziltapalatarvikkeitazku-tenzvoitazjazjuustoa,zmaitoazjazhirveäzmääräzhilloja.zJazpakas-telokerozonzihanztäyteenzahdettuzmarjojazjazsieniäzjazturhanzuseinzjäätelöä.z

Söinzaikaisemminzenemmänzpääruokiazko-tona,zmuttazIlokivenzlöy-tämisenzjälkeenzsezonzjäänytzvähemmälle.zSik-sizkaapistazlöytyyztäl-läzhetkelläzjotainzkum-mallisia,zyksittäisiäzjut-tujazkutenzsilliä,zmikäzeizolezmikäänzperusruokazsinänsä.z

Ylipäätänsäzpääosazperusruoastazonzsel-laistazmikäzsäilyyzjää-kaapinzulkopuolella,zkutenzhedelmät,zlei-vätzjazpasta.zJazso-keri.”

Jere Kyrö

JylKKäRIN UUSI PäätoImIttaJa mINNa tIaINEN:

JääKaaPPIRatSIaJYlkkärIzkurkIStaazJääkaappIISI.

Helpotus 15


Unirytmi UUsiksiNUKKUMINEN. Jos sisäinen kello sotii lukujärjestystä vastaan, voi tilanteen korjata pikapaastolla.

teksti Arimo Kerkelä kuvat Shutterstock

Harvardin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan uni-rytminsä voi korjata yhdes-sä yössä. Tämä vaatii vain 12-16 tunnin paastoa illan vii-

meisen aterian ja uuden aikataulun mu-kaisen aamupalan välissä. Jos esimerkik-si haluaa herätä aamukuudelta, syöminen tulee lopettaa edellisenä päivänä kello 14-18 välillä.

PaastoPäIväN aamuna myöhästyin lu-ennolta, koska se alkoi jo kahdeltatois-ta enkä jaksanut herätä ajoissa. Uniryt-min korjaamiseen oli siis tarvetta. Söin tukevasti pitkin päivää, viimeisenä ateri-ana kokkasin viereisen sivun Quorn-ate-rian iltaseitsemältä. Ruokailun lopettami-sen jälkeenkin join vielä vettä, mikä on paastossa ilmeisesti sallittua.

Yöllä sain vanhan rytmin mu-kaisesti unta vasta kahden jäl-keen, mutta aamulla heräsin jo kahdeksalta. Tuhti aamupala al-le ja yliopistolle. Illalla nukahta-minen onnistuu jo kymmenen jälkeen, mikä ei muutoin ole

onnistunut pitkään aikaan. Vajaan viikon perusteella menetelmä oikeasti toimii – aikataulut hieman venyvät ensimmäisis-tä päivistä, mutta aiempaan yökukkumi-seen ei vielä ole ollut paluuta.

Virallisen selityksen mukaan biologi-nen ruokakello on kehittynyt evoluution myötä, kun päivärytmin on pitänyt mu-kautua ruuan saatavuuteen. Vaikka val-veillaolo ensisijaisesti määräytyy valon määrän mukaan, voi paaston jälkeen ak-tivoituva ruokakello ohittaa valojärjestel-män. Kätevää esimerkiksi aikavyöhyk-keestä toiseen siirryttäessä.

PaastoN oHEssa ei kanna-ta unohtaa muita keinoja,

joilla nukahtamisvaikeuksia ja voi hel-pottaa. Säännöllinen liikunta auttaa nuk-kumaan. Tietokoneen tai telkkarin käyt-täminen yömyöhällä ei sen sijaan ole hy-västä. Ruudun tapahtumat ja kirkas näyt-tö kun nostavat vireystilaa.

Ja vaikka kuinka väsyttäisi, ei kannata nukkua liian pitkiä päiväunia – parikym-mentä minuuttia riittää. Yöuniakaan ei pidä liikaa venyttää. Jos ei illalla saa un-ta, on parempi silti herätä aamulla aikai-sin kuin että nukkuisi pitkään ja venyttäi-si päivärytmiä entisestään.

Oma ongelmansa on, kuinka arkiryt-min onnistuu palauttamaan pilkkuun as-ti juhlittujen opiskelijabileiden jälkeen.

sIsäINEN rUoKaKEllo

zz Kehonzvuorokausirytmizriip-puuzensisijaisestizvalonzmää-rästä.z

zzMyösztoinen,znälkäänzjazsyö-miseenzreagoivazjärjestelmäzvoizmuuttaazihmisenzunirytmin.

zz Unirytminsäzvoizmuuttaazpaastoamallazensinz12-16ztun-tiazjazsyömälläzsittenztukevanzjazravitsevanzaamupalan.

zz Esimerkiksizjoszhaluaazjat-kossazherätäzaikaisinzjazsyödäzaamupalaazkahdeksalta,zpitääzpaastoaminenzaloittaazedel-lisenäziltanazneljänzjazkahdek-sanzvälillä.

zz Unirytminzmuuttamiseenzriittääzyksizpaastottuzyö.

Lähde: wisebread.com/how-to-naturaLLy-reset-your-sLeep-cycLe-overnight

PasKa KotIsEUtU

PäEvEE. mie oon mikkelist. viime aikoina myö ollaan oltu otsikoissa. pitävät meitä vissii jotennii huumorintajuttomina. höp-sistä töppöseen, myöhän ollaan vaan pe-rinteisen savolaisii eli vahingonilosii, ku suatiin kuulla että Jyväskylä ois iliman yli-opistoa ihan samallaine tuppukylä ku tää meiä mikkeli. et iha turhaa työ siel Jyväs-kyläs luulette olevanne niinku isol kirkol!

Ku mikkelishän on vaik mitä. meil o aa-ämkoo (ja sen kautta ainaki kaks ulu-komaanelävää, vaihto-opiskelijoita vaik mikskä ne sannoo) ja yks suomen isoim-

mist lukioist.sit meil o iha oikeit julkkiksii, nimittäi

Aake Kalliala! se o mikkelist. niinku Raa-kel Liekkiki.

Ja oha tuo stella, eli itä-suomen suurin kauppakeskus. siihe suuruu-tee riittää, et o kaks rätei ja lumpui myyvää kauppoo vierekkäi. tule-vat iha venäjält saakka sitä ihhai-lemmaa. soppailemaa piäsöö ku hurauttaa uuteen toriparkkiin, jo-ta viäräleuat kuttuu ”reiäks toris-sa” yhe sattumuksen tähe. se-

Vastuu jääp lukijalle

ki ois kyl semmone tarina mistä vois huas-taa piemmältikii.

lIsäKs MIKKElI o iha oikee taide- ja kulttuurikaupunki. Kaupunkilaiset on ty-kännä enite tuosta ruskiasta reiästä, eli semmosesta ruostetaieteoksest joka prykättii muutama vuos takaperi mik-kelin ensimmäisee liikenneympy-rään. vai oisko ollu toisee. suap ta-kuuvarmasti väristyksiä aikaseks.

Laura Piiroinen sosiologian opiskelija

Kulttuuri16


1960- ja 70-luku olivat yliopistojen kampuksilla poliittises-ti värikästä aikaa. Vaikka joukkoliikkeet tuntuvat toistaisek-si jääneen historiaan, elävät opiskelijapolitiikka ja -aktivismi edelleen, kasvaen joskus liikehdinnäksi kuten yliopistolaki-uudistuksen vuonna 2009. Myöskään menneet vuosikym-menet eivät lakkaa jakamasta mielipiteitä. Odotukset ovat-kin korkealla, kun lukija saa eteensä Kustaa H. J. Vilkunan

teoksen Kapina kampuksella (2013). Takakannen mukaan kysees-sä on “ensimmäinen kattava esitys 1960–1970-luvun opiskelijaradi-kalismista Suomessa”. Aihetta pyritään käsittelemään myös paikal-lisesta, jyväskyläläisestä näkökulmasta.

Vilkuna seuraa vasemmistolaista opiskelijaliikettä 60-luvun alun kulttuuriradikalismista vuosikymmenten vaihteen proletaarisen käänteen kautta 70-luvun lopun sivistysyliopistokäänteeseen saak-ka.

60-luvun uusvasemmistolainen kulttuuriradikalismi oli vapaa-muotoista eikä kytkeytynyt puoluejärjestöihin. Se oli sukupolvitie-toista vapautumista auktoriteeteista, konservatiivisuudesta ja van-hasta eliitin kulttuurista. Kulttuuriradikalismi teki myös yhteiskun-nallisen käänteen hakiessaan kritiikilleen selkänojaa yhteiskunta-tieteistä. Yhtäältä ajettiin yliopistodemokratiaa ja opintososiaali-sia parannuksia, toisaalta perehdyttiin mm. kolmannen maailman

riiston, seksuaalisuuden ja ideologian kysymyksiin.Proletaarinen käänne vei Jyväskylän opiskelevat sosialistit (JOS)

tiukalle marxilais-leniniläiselle, kommunistien ja kansandemo-kraattien vähemmistön taistolaiselle linjalle. Kulttuuriradikalis-min suora toiminta ja joukkokokoukset vaihtuivat keskusjohtoi-seen järjestäytymiseen. Opiskelijaliike puoluepolitisoitui noudatta-en 70-luvun jakolinjoja: JOS, enemmistöläisten JOKA sekä sosialide-mokraattien JSO muodostivat keskustalaisten ja liberaalien kanssa yleisdemokraattisen rintaman, joka piti valtaa ylioppilaskunnassa koko liikkeen huippukauden ajan. Oikeistolaiset pidettiin ulkopuo-lella, mutta ajan aatteet vaikuttivat heihinkin. Yleisdemokraattisen rintaman sisällä kamppailtiin jatkuvasti myös keskenään.

80-luvulle tultaessa joukkotoiminta kuihtui ja ylioppilaskunta-vaalien äänestysprosentit romahtivat. Puoluekuntaisuutta kritisoi-neet “sivistyssissit” veivät vanhoilta vasemmistojärjestöiltä radika-lismin ohjakset. Tähän Vilkuna katsoo opiskelijaliikkeen päätty-neen.

Entä Jyväskylän paikalliset erityispiirteet? Jylkkärin asema status quon ravistelijana on huomioitu aiemminkin. Lehdestä, sen linjasta ja siinä näkymisestä kamppailtiin. Korkeakoululla ei ollut omaa tie-depoliittista lehteä, jolloin radikalismi ja kritiikki kanavoituivat yk-

anonyymien fanaatikkojen

kapinaopiskEliJaradikaalit. Tuore tutkimus sepittää opiskelijaliikkeen

myyttiä ja taivastelee radikalismin ylilyöntejä.

teksti Joonatan Virtanen & Laura Piippo kuvat SKP:n Jyväskylän piiritoimisto

Pika-arviot 17


Kepeän raskasta poppia

Kaisa Vala: international shaman (mana rec)Kaisa Vala selvisi kevään 2012 Uuden musiikin kilpailussa finaaliin asti. Voittoa ei lopulta tullut, mutta kilpailu nos-ti helsinkiläisen lauluntekijän monien tie-toisuuteen.

Esikoispitkäsoitollaan International Sha-man esittäytyy lahjakas ja valmiin kuuloi-nen lauluntekijä. Kokonaisuus on moni-puolinen, mutta luonteva ja linjakas. Sä-vellykset ja sovitukset ovat tasapainoisia, eikä biisimateriaaliin ole päässyt varsinai-sia huteja. Vertailukohtana tulee mieleen Tori Amos.

Suurimmat hitin ainekset on Shayan-kappaleessa. Father-biisi edustaa ran-kempaa laitaa särökitaroineen. Minimalis-tista puolta esittelee Hysss-kappale. Hyp-noottinen Die, Die, Die on toimiva lope-tuskappale. Sen jälkeen levy tekee mie-li kuunnella uudestaan.

Joni NIkkola

Jykeviä osumiahaloo helsinKi!: maailma on tehty meitä Varten (ratas music)Vaikkeivät Haloo Helsingin! ensirenkutuk-set välttämättä vielä vakuuttaneet, voi yh-tyeelle antaa jo uuden mahdollisuuden. Neljäs albumi Maailma on tehty meitä varten jatkaa tasokkaasti III-levyn viitoit-tamalla tiellä. Kitaravalli on osin entistä-kin järeämpi ja myös syntikat ovat vahvas-ti esillä, mutta tuhdit sovitukset eivät kuu-losta liian tunkkaisilta.

Uutuus on menevä ja pirteä paket-ti alusta loppuun. Lähes jokaisen kappa-leen voisi kuvitella radion hittilistoille, mi-kä ei tällaisessa pop rockissa ole olleen-kaan huono asia.

Arimo Kerkelä

Eläimet pääosassametsän tarinaHannu Siitonen ja Mikko Pöllänen värjöttelivät kameroineen korves-sa yli neljän vuoden ajan keräten materiaalia, josta leikkaaja parsi kokoon suomalaisesta metsästä ja sen monimuo-toisesta elämästä kertovan elokuvan.

Nykyluontodokumenteille tyypillisten ”juonellisen tarinan” ja eläinten inhimillis-tämisen sijaan se on kollaasimainen koko-

elma luontokuvia, joihin kronologisuuden tuntua tuo vuodenaikojen vaihtuminen.

Käsikirjoitus ei keskity biologisiin faktoi-hin vaan pakanallisiin uskomuksiin, joissa eläinten lisäksi esiintyvät metsän juma-lat ja maahiset. Taikauskon sijaan korostuu kuitenkin entisaikojen ihmisten läheinen ja kunnioittava suhde luontoon.

Johannes Silvennoinen

Arjesta revittyä draamaahitchcocK Hitchcock on elokuva Alfred Hitchcockin (roolissa Antho-ny Hopkins) haasteista Psykon kuvauksis-sa. Toiseksi keskeiseksi hahmoksi nousee ohjaajamestarin vaimo, Helen Mirrenin herkästi näyttelemä Alma Reville.

Todellinen elämä olisi valkokankaal-le liian tasaista, joten Hitchcockiin haetaan jännitteitä tunne-elämän kuohuista. Kes-kustelut ovat täynnä syvempiä merkityk-siä ja alleviivaavia painotuksia. Myös draa-man rakentamisessa otetaan kaikki eloku-valliset tehokeinot käyttöön.

Lopputulos on miellyttävä ja mielenkiin-toinen, vaikka panostaakin enemmän ko-meisiin kuviin kuin aitoon tunnelmaan.

Arimo Kerkelä

Klassisismin klassikkoJyVäsKylän Kaupunginteatteri: saituriRanskan klassisismin taita-vimman komedioiden kynäili-jän, Molièren, Saituri on oma-peräinen näytelmä aikakautensa norma-tiivisesta sääntöestetiikasta huolimatta. Sukupolvien välinen konflikti kulkee juo-nittelun ja sattumien kautta deus ex ma-chinaan, joka todistaa nuoren vitaaliuden suvereenia voittoa itaruudesta ja patriar-kaalisesta arvomaailmasta.

Tapakomedian oman aikansa yläluok-kaa pilkkaava puoli haipuu helposti nyky-katsojan silmissä kevyemmäksi viihteeksi. Saiturin kuvaamat inhimilliset heikkoudet ovat kuitenkin ajattomia, ja luonnekome-diana se on säilyttänyt tehonsa. Pääroolis-sa loistaa Jouni Salo, jonka kokonaisvaltai-nen ilmaisu on nauruun pakottavaa.

Klassisismin tiivis rakenne, ajan ja pai-kan ykseys, tuo näytelmään intensiteettiä, jota dialogin nopea tempo korostaa. Koo-minen jännite muodostuu verbaalisen lei-kittelyn kautta kunnioittavaan kielenkäyt-töön kätkeytyvästä ironiasta.

Joni NIkkola

sinomaan Jylkkäriin. Ylioppilaskunta oli vahva ja keskusvaltainen ja veti radikalismin nopeasti puoleensa. Silti pienempiäkin järjes-töjä vallattiin ja mobilisoitiin poliittiseen toimintaan. JOS vei järjes-täytymisen laajimmilleen kaikkialle yliopistoon ulottuneella orga-nisaatiollaan. JOS oli kattojärjestössään Sosialistisessa opiskelijalii-tossa (SOL) miltei Helsingin ASS:ia vahvempi, mutta proletaarinen käänne ja keskusjohtoisuus siirsivät painopisteen pääkaupunkiin. Kun JOS omaksui jyrkän marxismi-leninismin, sosialidemokraatti-selle JSO:lle jäi vapaamuotoisempi “marxismi”.

Hämmentävää on kuitenkin 80-luvun sivistysyliopistoliikkeen ohittaminen. Se syntyi juuri Jyväskylän yliopistossa ja tunnettiin valtakunnallisestikin “jyväskyläläisyytenä”. Liikkeen käsitykset kriittisestä sivistyksestä vaikuttavat edelleen, toisaalta sen perintö on pitkälti arvioimatta. Nyt kuitenkin sekä “paikallista näkökulmaa” että yleisesitystä tavoitteleva tutkimus sivuuttaa sen ylimalkaises-ti. Sivistysliikkeen ja sen edeltäjien välistä katkosta ei pidä liioitella: sille oli keskeistä 70-luvun puoluekuntaisuuden kritiikki, mikä am-mensi runsaasti 60-luvun uusvasemmistolaisuudesta.

VilKuna on tutKinut opiskelijaliikettä sen tuottamien tekstien kautta. Tämä on sillään kiinnostava lähestymistapa, mutta lukija ei voi olla pohtimatta, kuka oikein rakentaa liikkeen “suurta kerto-musta” – tutkimusaineisto vai tutkija? Vilkunan mukaan opiskelija-liikkeen ja -radikalismin ydin on läpeensä narratiivinen ja myytti-nen, “ja jonkun joskus on myös tätä puolta valotettava”.

Narratiiveja tutkittaessa niiden löytyminen ei kuitenkaan liene suuri yllätys. Nykymuotoisessa narratiivisessa tutkimuksessa tari-nallistaminen käsitetään inhimillisenä tapana jäsentää koettua, ei pyrkimyksenä peittää tai hallita yksilöiden kokemuksia. Vilkunan narratiivien metsästys ja sillä mässäily saakin jopa koomisia piirtei-tä: “Kertomuksessa tarinan kertojan ja kuuntelijoiden asemaa vä-heksyttiin: oli vain ryhmä tai liike, joka puhui ja kuunteli. Narra-tiivi oli kollektiivinen, siinä poliittinen kulttuuri tavallaan rajoitti opiskelijan puhevaltaa”. Vaikuttamaan pyrkivien tekstien tuottami-nen kuuluu kuitenkin kaikkien yh-teisöjen toimintaan. Opiskelijaliik-keen tekstit olivat varmasti rankko-ja, mutta valinta tutkia koko ilmiö-tä pelkästään niistä käsin esittää sen automaattisesti yksioikoisena, eh-dottomana ja pakottavana.

Kun tutkimus keskittyy referoi-maan poliittisia tekstejä puudutta-vaan toistoon asti, ei ihmekään, et-tä opiskelijaradikalismi näyttäytyy lähinnä kehämäisesti itseään ruok-kineena myyttinä. Osallistuneet ih-miset jäävät erilaisine motiiveineen ja taustoineen hämärään. Siitä maa-ilmasta ja yhteiskunnasta, johon he reagoivat kulttuurisella ja poliittisel-la kapinalla, emme saa tietää juuri mitään. Vilkunalle he näyttäytyvät eräänlaisina varoittavan moraa-likertomuksen nimettöminä ja yksiulotteisina hahmoina, massana, joka vain lankesi fanaattisuuden pauloihin. Yksittäisiin henkilöihin-kin viitataan usein muutetuilla nimillä, minkä perustelut jäävät ha-tariksi, sillä he ovat edelleen täysin tunnistettavissa.

Valitettavasti myös itse tekstien avaaminen jää ohueksi. Toisto ja kauhistelu vievät voiton kriittiseltä arvioinnilta, vaikka Vilkuna huomioikin, että radikaalit laittoivat valtavasti energiaa opiskeluun ja teoriaan. Tuskin kaikki oli vain latteaa propagandaa ja opinkap-paleiden toistelua, ja aiheen tutkimukselta edellyttäisi vähintäänkin perusteellista arviointia siitä, oliko näin. Lisäksi Vilkuna ei itsekään onnistu välttämään värikkään asenteellista kielenkäyttöä. Arvoste-lu tuskin on synti jo valmiiksi poliittisessa aiheessa, mutta saman-aikainen puolueettomuudella hurskastelu ja läpinäkyvä tarkoitus-hakuisuus sen sijaan ovat.

saammeKo KattaVan esityksen ja opimmeko jotain uutta? Tut-kimus tähdentää toistuvasti, kuinka radikaalien näkemykset olivat jyrkkiä ja heidän poliittinen toimintansa häikäilemätöntä. 1990- ja 2000-luvuilla tehtyjen tutkimusten jälkeen, joihin Vilkunakin tu-keutuu, nämä eivät ole kovin omaperäisiä huomioita.

Opiskelijaliikkeen yhteiskunnallisen arvioinnin avaimet ovat jat-kuvasti tutkijan ulottuvilla, mutta niihin ei tartuta. Esimerkiksi ra-dikalismin sukupolviluonne huomioidaan, mutta sitä ei pyritä selit-tämään. Millainen oli se yhteiskunta, jota vasten nuoret radikalisoi-tuivat? Miksi jotkut tekivät proletaarisen tai kriittissivistyksellisen käänteen? Lukija ei pääse itse arvioimaan liikkeen kehitystä Vilku-nan rakentaman myytin takaa. Vaikka kyse on historiantutkimuk-sesta, esitys tuntuu irtoavan historiasta.

Parhaimmillaan saamme kuitenkin jonkinlaisen johdatuksen ra-dikalismin värikkäisiin vuosikymmeniin ja niiden jyväskyläläisiin erityispiirteisiin. Kapina kampuksella todistaa itsessään aiheen jat-kuvasta – ja edelleen poliittisesta – merkityksestä. 2010-luvun radi-kalismikeskustelu tuskin päättyy tähän.

Siitä maailmaSta,

johon reagoitiin kapinalla, emme Saa

tietää juuri mitään.


Ylioppilaskunta18

JYY

Jyväs

kylän

yliopiston ylioppilaskunta

Ma 4.3.Kikherne-kasviscurryBroilerjuustokebakotJauhelihakastike

Ti 5.3.KasviskiusausCurrykalaRiistapyörykät

Ke 6.3.KesäkurpitsaherkkuMausteinen broilerpataPorsaanleike

To 7.3.KasvissosekeittoRapeat kalapihvitMeksikolainen lihapata

Pe 8.3.FalafelpyörykätVärikäs uunikalaJauhemaksapuhvit

Ma 25.2.PintopapupataBroilerkiusausKinkkukastike, spaghettiJauhelihakeitto

Ti 26.2.Perunaohukaiset, porkkanamu-hennosYrttiporkkanaseiHavaijilainen porsaspata

Ke 27.2.KasvispizzaBarbequekalkkunakastikeOopperakellarin silakat

To 28.2.Punajuurikroketit, jugurttikastikeMantelikalaJauhelihapihvi, kerma-pippuri-kastike

Pe 1.3.KasviskaalilaatikkoLohipihvitKaalilaatikko

Ma 18.2.KasvistortillatSitruunaseiYrttikalkkunakastike

Ti 19.2.RatatouilleMerellinen lasagnePestobroileri

Ke 20.2.PinaattikeittoUunimakkaraKiinalainen lihapata

To 21.2.PorkkanaohukaisetChilikalaTäytetyt jauhelihaohukaiset

Pe 22.2.KasvispyörykätKirjolohimurekepihvitPippurinen härkäpata

iloKiven ruoKalisTa 18.2.–8.3.

vKo 10

vKo 9

vKo 8

OPiSKeLiJan LOUnaS 2,60 €, 10 LOUnaan LiPPUViHKO 25 € /27€ (KeHY)JaTKO-OPiSKeLiJaT 5 €, MUUT 5,60 €

Ostakaa lippuvihkOja,Niillä saa lOuNaaN

halvemmalla ja NOpeammiN!

JYY haKee siviiliPalvelusMiesTä

Lisätietoja antaa arkisin päätoimittaja Minna Tiainen, puh. 045 137 1957 tai [email protected]

Hakijan kannattaa tutustua lehteen esimerkiksi netissä: http://www.jylkkari.fi. Siviilipalvelusmies toimii pääosin Jyväskylän Ylioppilaslehdessä valokuvaajana sekä graa-fikkona. Tarvittaessa hän tekee myös muita toimituksen

töitä: kirjoittaa juttuja ja taittaa lehteä.

Kuvankäsittelyssä lehden ohjelmana on Photoshop ja grafiikan tekemisessä Illustrator, joten niiden tuntemus on edellytys tehtävän hyvässä hoidossa. Taittamiseen

käytetään Indesignia.

Vapaamuotoisen hakemuksen tulee olla perillä Ylioppi-lastalolla JYYn keskustoimistossa tai

sähköpostissa [email protected] klo 14.30 mennessä.

Postiosoite: JYY, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Kuoreen tai sähköpostin otsikkoon merkintä

”Ylioppilaslehden siviilipalvelusmies”.

Hakijalla tulee olla koulutusjakso suoritettuna niin, että hän voi aloittaa palveluksen 1.7.2013.

Tule ToiMiTTaJaKsi JYlKKäriin!

Jylkkäri hakee toimittajaa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, alkaen 25.2.2013 tai sopimuksen mu-kaan. Toimittajan pääasiallista työtä on juttujen ideointi ja kirjoittaminen sekä lehden taittaminen InDesignilla.

Hakijalta toivotaan taittotaitoa ja kokemusta uutistyös-tä. Yliopistoyhteisön tuntemus lasketaan hakijan eduksi. Toimittajan laskennallinen työaika on 35 tuntia viikossa.

Tehtävästä maksettava palkka on 1734,36 euroa/kk + mahdolliset kokemus- ja koulutuslisät.

Lehti ei ilmesty kesällä, joten lehden työntekijät lomau-tetaan kesä- ja heinäkuuksi.

Tarvittaessa elokuun töitä voidaan sovitella.

Vapaamuotoisen hakemuksen tulee olla perillä 20.2.2013 kello 10.00 mennessä. Liitä hakemukseesi

juttuja taittonäytteitä. Hakemuksen voi toimittaa myös sähköisesti osoittee-seen [email protected]. Tällöin hakemuksen liit-

teineen tulee olla pdf-muodossa.

Postiosoite: JYY, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä.

Kuoreen tai sähköpostin aihekenttään tulee lisätä mer-kintä ”Ylioppilaslehden toimittaja”.

Haastattelut ja valinta suoritetaan 21. – 22.2.2013.

Lisätietoja:

Päätoimittaja Minna Tiainen045 137 1957 | paatoimittaja (at) jylkkari.fi

Pääsihteeri Sami Tuori045 138 6816 | paasihteeri (at) jyy.fi

JYYn YleisavusTushaKu auKi viiKoilla 8-13!

JYYn piirissä toimivien järjestöjen yleisavustushaku starttaa maanantaina 18.2. klo 09:00 ja päättyy torstai-

na 28.3. klo 15:00.

Hakuohjeet löytyvät hakuaikana JYYn nettisivuilta:http://jyy.fi/jarjestolle/avustukset/

Projekti- ja liikunta-avustuksiin on jatkuva haku.

19. sivun kasvo 19


Jazzin viemämuusikko. Mónika Benedek rakastui musiikkiin jo alle kouluikäisenä. Silloin hän tuskin aavisti, kuinka kauas musiikki voi hänet viedä – tuntemattomaan Jyväskylään asti.

kun olin pieni, Unkari oli edelleen kommunis-tinen. Silloin oli normaalia, etteivät perheen-äidit käyneet töissä. Ja kun äiti oli kotona, oli-si ollut lainvastaista mennä päiväkotiin. Pää-sin kuitenkin käymään balettikurssilla. Kurs-

silla rakastuin musiikkiin ja tanssimiseen välittömästi. Ba-letin jälkeen tanssin koko ajan kotonakin.

Kun äiti huomasi, että olin aivan hulluna musiikkiin, hän onnistui hankkimaan meille pianon. Se oli todella iso jut-tu siihen aikaan. Olin viisivuotias, rakastin pianonsoittoa ja oli selvää, että tarvitsin jonkinlaista musiikinopetusta. Sik-si menin musiikkipainotteiseen kouluun.

Kävin tavallisen yläasteen ja lukion. Lukiosta valmis-tumisen jälkeen halusin jatkaa musiikin opiskelua ja hain Lisztin musiikkiakatemiaan. Akatemiaan oli vaikea pääs-tä. Siihen aikaan naureskelimme muiden opiskelijoiden kanssa, että eihän meillä ole enää mitään opittavaa aka-temiassa, kun olimme joutuneet opiskelemaan ja harjoit-telemaan valtavasti päästäksemme sisään. Onneksi käy-täntö on nykyään muuttunut.

opiskeluaikoinani tajusin, että en halunnut olla pia-nisti. Akatemiassa taidosta oli kuitenkin hyötyä. Siellä sain myös upean mahdollisuuden soittaa selloa neljän vuoden ajan. Halusin myös laulaa ja soittaa kitaraa. Kun minulla oli mahdollisuus, käytin sen hyväkseni. Erilaisten in-strumenttien soiton opettelu oli nautinnollista.

Valmistuin kandidaatiksi vuonna 1997 ja mais-teriksi 2005. Myöhemmin aloin opettaa erääs-sä jazzkoulussa ja tunsin, että minun oli kokeilta-va jotain sellaista soitinta, joka ymmärtäisi jaz-zia paremmin. En halunnut erikoistua pianonsoi-tossa jazziin, vaan saada käyttöön jonkun toisen instrumentin. Aloin soittaa saksofonia. Lii-tyin heti big bandeihin ja opiskelijaryhmiin, kos-ka miksi olla soittamatta kun siihen on mahdol-lisuus?

ihastuin jazziin perin pohjin siihen aikaan, kun olin valmistunut kandidaatiksi. Musiikkiaka-temialla oli jazzlaitos ja siellä oli todella usein keikkoja. Pidin senkaltaisesta musiikista, sy-vennyin siihen ja jäin koukkuun. Ja nyt kun olen täällä Suomessa kuoronjohtajana, voin yhdis-tää kaksi minulle tärkeää asiaa: jazzin ja opet-tamisen.

Päätökseni tulla Suomeen syntyi hieman sattumalta. Olin ajatellut, että minun pitäi-si löytää jokin paikka ulkomailta jossa voisin tehdä tohtoriopintojani. Maisteriksi valmistu-miseni jälkeen kävin Yhdysvalloissa musiik-kialan konferenssissa ja tapasin siellä erään herrasmiehen, joka sattui olemaan Jyväs-kylän yliopiston emeritusprofessori. Hän to-tesi, että voisin hyvin tulla Jyväskylään. Vaik-ka täällä ei olekaan erillistä jazzlaitosta, täällä on JAMK. Luulen, että hän tiesi mitä tarvitsin: ei enää musiikin, vaan metodien opetusta. Ja se on erin-omaista täällä. Toivon, että tohtoriksi valmistumiseni jälkeen löydän Suomesta musiikin teorian ja sävelta-pailun opettamiseen tai kuoronjohtoon liittyviä töitä.

kun nyt katson taaksepäin, en kadu mitään. Yritän nauttia siitä, mitä tapahtuu. Olisin kuitenkin voinut aloittaa täällä tekemäni tutkimuksen jo aiemmin, mutta jäin jumiin opettamiseen. En silti syytä itseäni, koska nautin opetta-misesta. Se on tärkeintä.

teksti Laura Piiroinen kuva Jere Kyrö

mónika Benedek

zz opiskellutzUnkarinzFranzzLisztz-musiikkiakatemias-saz

zz valmistunutzvuonnaz1997zmusiikinzkandidaatiksizmusii-kinzteoriasta,zz säveltapai-lustazjazkuoronjohdostaz

zz valmistunutzvuonnaz2005zmusiikinzmaisteriksizmusiik-kikasvatuksestazjazz kuo-ronjohtamisestaz

zz opettaazjaztekeeztohtorin-tutkintoaanzmusiikkikasva-tuksestazJyväskylänzyliopis-tossaz

zz kuoronjohtajazJyväsky-länzkansalaisopistonzjazz-kuorossa

(uusi osoite) TORIKESKUS, Yliopistonkatu 34, p. 040 7447 260, ark. 10–19, la 10–17

ihanat

TORI

KÄNNYKKÄKOTELOT 4 954 95

(8 €)

Hyvät valiokoimat opiskeluun

KYSY OPISKELIJA-ALENNUSTA

TÄLLÄ KUPONGILLAtai opiskelija kortilla

ostajalle NEULEPIPOILMAISEKSI!

UUTUUS

100 erilaista

NEULE-SORMIK-KAAT

3 953 95(7 €)

thinsulatevuorilla

lämpövuorella

7 957 95(12 €)

NAHKA-SORMIKKAAT

5 955 95(12 €)

KORVA-LÄPÄT

ALK.

Koko perheelle

säästä -50%

Naisten, miesten ja nuorten

1 951 95(4 €)

NEULESORMIKKAATmusta, rus, t.sin

REPPUJA jaOLKALAUKKUJA

REPPUJA jaOLKALAUKKUJA

50 ensimmäiselleNAHKASORMIKKAIDENtai -RUKKASTEN

✁

säästä -50%

Naisten jamiesten

säästä -30%

säästä -40%

Documents

Jylkkäri 2-2013