Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä56. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 ENro 24–25 • Perjantaina 17. kesäkuuta 2005

Tervetuloa haastamaanja tapaamaan tuttuja!

Kurkijokelaisten59. pitäjäjuhlat

30.–31.7. Loimaan Hirvikoskella.Sunnuntain juhlapuhuja on

prof. Matti Saarnisto.

Hieno yhdistelmä, Loi-maan Karjalakuoro ja Han-nu Syrjälahti kanteleineen,kokosi kesäisestä ilmastahuolimatta mukavasti ylei-söä Loimaan Heimolinnaantiistaina 14.6. Sali oli koris-teltu koivuin ja lupiinein.Tuolit oli asetettu vinostikulmassa laulavaa kuoroakohti. Tunnelma oli käsinkosketeltavan tiivis, muttasamalla hauras.

Aluksi Karjalakuoro lau-loi kansansävelmiä alkaenitäkarjalaisesta Karjalanirahvas -laulusta. Muitakuultuja sävelmiä olivatKun minä kotoani läksin,Soutelin, soutelin, Lauantai-ilta, Sinisiä, punasia ruusun-kukkia sekä Tule, tule.

Alastaron kirkkoherraHannu Syrjälahti soitti muu-taman kauniin sävelmäsar-jan kanteleellaan. Lopuksikuultiin Hanna Knuutilansäveltämä laulu, joka olijuuri saanut ensi-iltansa Sa-vioopperassa, mikä taas onLoimaan Haaran ja Onkijo-en kylien tämän kesäinenprojekti, voimien näytös.

Ennen väliaikaa kuoroherkisteli Esko Poutasensäveltämällä ja TeuvoAhokkaan säveltämälläKaipuu Karjalaan –laululla,jota kuunneltiin kyynel sil-mäkulmassa. Me Karjalanlapsia laulavia oli vähänreippaampi ja iloisempilaulu. Mutta sitä vastoinSiellä missä kuljen solui

kauniisti Karjalan maise-missa. Laulu päättyy sanoi-hin: ”Siellä missä kuljen,saavuttaa en saata kotimaa-ta ihanampaa milloinkaan.”

Reppurin lauluVäliajan jälkeen Loi-

maan Karjalakuoron Kan-nel soi Karjalassa –konsert-tiin saapunut noin 60-päi-nen yleisö sai kuulla AnttiHaatasen ja Hannu Syrjä-lahden yhteisesityksen.Antti lauloi Hannun kante-leella säestämänä OskarMerikannon iki-ihananReppurin laulun.

Hannu Syrjälahti soittioman teossarjansa, jossakantele pääsi oikeuksiinsataitavissa käsissä. Kannel

Alastaron kirkkoherra Hannu Syrjälahti toi hienon lisänLoimaan Karjalakuoron konserttiin, joka eteni kaihoisissakanteletunnelmissa muutenkin.

Loimaan Karjalakuoro tosi toimissa johtajanaan Armi Haatanen.

Yleisö keskittyneenä konsertin antiin. Kuvat: Onni Poskiparta.

Loimaan Karjalakuoron konsertti veti yleisöä

Kaipuu Karjalaansanat: Teuvo Ahokassävel: Esko PoutanenLoimaan Karjalakuorolle sovittanut: Antti Haatanen

1. Paljon on vierinyt aikaa, Karjalan kun jättää sain.Mennyt kuin entistä taikaa, jälleen kun kunnahat nään.Karjala mielessä mulla, käen kukuntaa kuulla viel’saan. Juurillein kutsu on tulla lapsuuden syntymämaan.

2. Käynyt oon taattoni mailla, palannut ain’ uudestaan.Kotini paljon on vailla, polkuja etsiä saan.Karjala mielessä…

3. Askeleet vie kotirantaan, lintujen laulu siel’ soi.Ongella ahvenet narraan, kaislat vain kertoa voi.Karjala mielessä…

helkkyi ja humajoi.Karjalaisissa tunnelmis-

sa jatkui Karjalakuoronosuus. Laulut Karjalanmaat, Karjalaisen laulu jaKotiseudulle kaikuivatkuuntelemaan keskittyneel-le yleisölle. Karjalan kun-nailla ja Laps´ olen Karja-lan oli niitä ikivihreitä, joi-ta kuoron johtaja Armi Haa-tanen lupasi kuulijoille.

Konsertin päätti AnttiHaatasen sävellys, jonkahän oli Hellä Rantalanpyynnöstä tehnyt AuneTuomelan runokokoelmaanIn memoriam. Vuonna1993 sävelletyn teoksennimi on Kannel soi Karja-lassa. Teoksen esitteli sä-veltäjä itse.

Aune Tuomela on kir-joittanut In memoriaminsaElisenvaaran pommituksenuhrien muistoksi. Teosta onkuultu muutaman kerrankotimaassa ja Karjalassa.Tällä kertaa esityksessä oli-vat mukana vain kuoro-osat. Sen lisäksi koko teok-seen sisältyy runo-osuuk-sia, joita on kuoron rinnallaesittänyt Hellä Rantala.

LoimaanKarjalakuoro

Antti Haatanen pani Kar-jalakuoron alulle toista-kymmentä vuotta sitten.Kuoron johto on sittemminsiirtynyt isältä tyttärelle eliArmi Haataselle, joka toi-mii myös kuoron puheen-johtajana. Kuoro on myösLoimaan työväenopistonopintoryhmä.

Viime tiistain konsertissasopraanoääntä lauloivat IrjaJokinen, Heli Kulmanen,Ritvä Kätkä, Elvi Miikkulai-nen, Maila Poskiparta, EevaSilvennoinen, Paula Tujulaja Raija Hjelm. Alttoa lauloi-vat Anja Miikkulainen, Tel-lervo Niemensuo ja RitvaPaukku. Tuula Vehviläinenei päässyt tällä kertaa mu-kaan. Karjalakuoron tenoritovat Veikko Lukka ja ArviSilvennoinen. Bassoja onperäti viisi eli Teuvo Aho-kas, Antti Haatanen, VilleKulmanen, Mikko Paukkuja Erkki Sahla.

Seuraavan kerran Loi-maan Karjalakuoroa kuul-laan Kurkijoen Pitäjäjuhli-en pääjuhlassa sunnuntaina31.7.

Kannel soi KarjalassaKannel soi Karjalassa

Ylioppilaita 50vuoden takaa ................ 3

Kurkijoen kirkolla tapahtuu .......... 4Suomen maatalousmuseo Sarka ..... 6Kurkijoki-museolla uutta................ 7Elisenvaaran pommituskäry........... 8Karjalan varhaiskehitys, osa 2 ....... 9

Perjantaina 17. kesäkuuta2 – 2005 – Nro 24–25

17.6.2005

Elämä on joskus yhtä juhlaaOnnistumisenilo

Sanan Voimaa

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)Etusivu ............ 60 centtiä/mm + alv 22 %Muut sivut ....... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joitakin kak-soisnumeroita juhlapyhien aikoihin. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Olimme pari viikkoa sitten sijaishoitajina Jyväskylän lapsen-lapsillemme. Sunnuntaina menimme koko perheen kanssa jal-kapallokentälle katsomaan poikien ottelua. Lasten otteluissaohjaajat vaihtavat pelaajia hyvin lyhyin väliajoin. Kesken peliäkävi sitten niin onnekkaasti, että lapsenlapsemme Lauri potkaisiheti kentälle tultuaan maalin. Tämä oli joukkueen ainoa maalija myös pelin voittomaali, koska muita maaleja ei kumpikaanjoukkue tehnyt. Voi sitä riemua ja iloa, minkä tuo maali toi tul-lessaan.

Samat pojat, Lauri ja Mikko, saivat sitten erinomaiset arvo-sanat koulun päätöspäivänä. Saimme siitä tietenkin heti viestinkotiimme Espooseen. Meillä oli Espoossa myös läheisen suku-laistytön ylioppilasjuhla, jossa iloittiin tytön saavutuksista. Tyt-töä haastateltiin jopa TV:n uutisissa. Kuinka riemullista oli-kaan olla mukana tuollaisessa juhlassa. Kun olen kuunnellutkertomuksia ylioppilasjuhlista, olen saanut kuulla pelkästäänhienoista suorituksista, hyvistä saavutuksista. Kyllähän me niis-tä mielellämme puhumme.

Mitenkä sitten, kun saavutukset eivät olekaan mieltä ylentä-viä? Monen koulutodistus, ammattiin valmistumisen todistus onodotettua heikompi. Moni on yrittänyt löytää itselleen työpai-kan, mutta on epäonnistunut yrityksissään. Kesälomasuunnitel-mat ovat luhistuneet - mitä kaikkea huonoa voikaan elämässätapahtua. Onko elämä sitten aivan pilalla, onko kaikki toivomennyt?

Monissa Jeesuksen vertauksissa puhutaan joko elämän ih-meistä, hienoista tapahtumista tai sitten jopa hädästä pelastu-misesta. Aarteen löytyminenkin voi merkitä aineellisen hyvänomistamista tai sitten vain läheisen ihmisen pelastumista kaikes-ta pahasta. Näin koetaan myös ”Tuhlaajapoika”-vertauksessa.Isän kaksi poikaa ovat hyvin erilaisia. Toinen puurtaa kotona,on oikein mallilapsi, mutta hänen heikkoutensa tulee esille, kunnuorempi poika saapuu kotiin. Veli on ollut tottelematon, tuh-lannut perintöosansa maailmalla ja tullut nyt kotiin. Isä järjes-tää tälle epäonnistuneelle pojalle suuret juhlat. Se saa vanhem-man veljen raivoihinsa. Hänessä ei riittänyt rakkautta epäonnis-tuneelle veljelle.

Jeesus osoittaa, kuinka kallis on Jumalan antama elämä. Sitäei mitata vain ajallisin arvoin, vaan se on Jumalan lahjaa sil-loinkin, kun se ihmisten mielestä on epäonnistunut. Elämän on-nistumisen hetket ovat niitä keitaita, joista saamme voimaa vai-keuksiamme varten. Me emme saisi antaa onnistumisten turrut-taa itseämme niin, että unohdamme omat tai läheistemme vas-toinkäymiset ja vaikeudet. Jumalan läsnäolo kantaa meitä juh-lissamme, mutta se kantaa meitä myös vaikeuksissamme. Se nä-kyy myös Jeesuksen vertauksissa.

Kesän lämpöä ja luonnon kauneutta kaikkien lukijoitten elä-mään toivottaen

Eino Orpana

17.6. Urho18.6. Tapio19.6. Siiri20.6. Into21.6. Ahti, Ahto, Kesäpäi-

vän seisaus22.6. Paula, Pauliina, Liina23.6. Aatu, Aatto,

Aadolf24.6. Johannes, Juhana,

Juhani, Juho, Jukka,Jussi, Jani, Janne

25.6. Uuno,Juhannuspäivä

26.6. Jorma, Jarmo,Jarkko, Jarno,Jere, Jeremias

27.6. Elviira, Elvi28.6. Leo29.6. Pekka, Pekko,

Petri, Petteri,Pietari, Petra

30.6. Päiviö, Päivö

1. Kuka johti liittoutuneit-ten maihinnousua Rans-kaan 6.6.1944?

2. Mikä on kansanperin-teessä voiteista vanhin?

3. Millä nimellä Ryssän-mäki Turussa tunnetaantänään?

4. Minkä hiippakunnanpiispana Elis Gulinaikoinaan toimi?

5. Mikä on asukasluvul-taan Kainuun suurinmaalaiskunta?

6. Minkä pääkaupunginlentokenttä on Kastrup?

7. Mikä oli viimeinen hyö-dyke, joka vapautui Suo-messa viime sotien jäl-keen säännöstelystä?

8. Missä sijaitsee Suomensuurin tuulivoimala?

9. Kuka suomalainen onhaudattu Kremlin muu-riin?

10. Kenen sävellys on Ta-pio Rautavaaran esittä-mä ”Isoisän olkihattu”?

17.6. Minä tunnustin sinullesyntini, en salannut paho-ja tekojani. Minä sanoin:“Tunnustan syntini Her-ralle.” Sinä annoit an-teeksi pahat tekoni, otitpois syntieni taakan. Ps.32:5

18.6. Riemuhuudot kajahta-vat ympärilläni, kun sinäautat ja pelastat. “Minäopetan sinua”, sanoo Her-ra, “minä osoitan sinulleoikean tien. Minä neuvonsinua, katseeni seuraa as-keleitasi.” Ps. 32:7-8

19.6. Sen tähden et voi mi-tenkään puolustautua, ih-misparka, sinä joka tuo-mitset muita, kuka sittenoletkin. Tuomitessasi toi-sen julistat tuomion myösitsellesi, koska sinä, toisentuomitsija, teet itse samojatekoja. Room. 2:1

20.6. Minä luotan sinun ar-moosi, saan iloita sinunavustasi. Ps. 13:6

21.6. Herra, kuinka kauan?Oletko unohtanut minutiäksi? Kuinka kauan pei-tät minulta kasvosi? Ps.13:2

22.6. Niille, jotka uupumattahyvää tehden etsivät kirk-kautta, kunniaa ja katoa-mattomuutta, hän antaaikuisen elämän, mutta nii-tä, jotka ovat itsekkäitä jatottelevat totuuden sijastavääryyttä, kohtaa ankaraviha. Room. 2:7-8

23.6. Jokainen polvi on not-kistuva Herran edessä jajokainen kieli on ylistäväJumalaa. Room. 14:11

24.6. Jeesus sanoo: “Mene,äläkä enää tee syntiä.”Joh. 8:11

25.6. Jumala on tehnyt teillehyvää, hän on antanut vet-tä taivaalta ja sadon ajal-laan, hän on ravinnut tei-dät ja täyttänyt teidät ilolla.Ap. t. 14:17

26.6. Jeesus sanoi Pietarille:“Sinä olet Pietari, ja tällekalliolle minä rakennankirkkoni. Sitä eivät tuone-lan portit voita. Minä olenantava sinulle taivastenvaltakunnan avaimet. Min-kä sinä sidot maan päällä,se on sidottu taivaissa, jaminkä sinä vapautat maanpäällä, se on myös taivaissavapautettu.” Matt. 16:18-19

27.6. Kuinka ihanat ovat vuo-rilla ilosanoman tuojan as-kelet! Hän ilmoittaa rau-han tulon, tuo suuren ilo-sanoman. Jes. 52:7

28.6. Herra puhui Hesekielil-le: “Minä lähetän sinut ih-misten luo, joilla on kovatkasvot ja taipumaton sydän.Sinun tulee sanoa heille:‘Näin sanoo Herra Juma-la.’ Kuulkoot tai olkootkuulematta - he ovat uppi-niskaista kansaa - he tule-vat kuitenkin tietämään,että heidän keskellään onollut profeetta.” Hes. 2:4-5

29.6. Te olette kiviä siinä ra-kennuksessa, jonka perus-tuksena ovat apostolit japrofeetat ja jonka kulmaki-venä on itse Kristus Jeesus.Hän liittää koko rakennuk-sen yhteen niin että se kas-vaa Herran pyhäksi temp-peliksi, ja hän liittää teidät-kin Hengellään rakennus-kivinä Jumalan asumuk-seen. Ef. 2:20-22

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

Saamme tänä viikonloppuna kokoontua Lahteenkaikkien karjalaisten yhteisille kesäjuhlille. Minullaon ainoastaan mukavia muistoja aiemmilta kesäjuhlil-ta, joihin olen osallistunut. Sellaista mukavaa rentoatunnelmaa ei monesta paikasta löydy. Kun on kesä jakarjalaiset kokoontuneina yhteen, voi vain hymyillätai nauraa – ja tietenkin hoastella.

Loimaallakin on juhlittu. Suomen maatalousmuseoSarka avasi ovensa yleisölle kesä-kuun alussa ja vietti virallisia ava-jaisiaan tällä viikolla. Aurinkopaistoi, ja juhlavieraat viihtyivät.Tarjolla oli ja on mielenkiintoinenkatsaus maatalouden ja etenkinperheviljelmän historiaan, nykyi-syyteen ja tulevaisuuteen.

Aikaisemmista maatalouteenpainottuvista museoista poiketenSarkan toiminta-alue on koko maa. Vielä enemmänkuin maatalousväestölle, museolla taitaa olla annetta-vaa kaupunkilaistuneille kansalaisille. Nyt voi helpostitehdä elämysmatkan ”maalle”.

Kurkijoki-museollakin on taas tapahtunut. Museoon astunut askeleen kohti nykyaikaa. Sille on valmis-tunut multimediaesitys Kurkijoen historiasta, kuvista

ja murrenäytteistä. Siis Loimaan Kojonperään kan-nattaa taas suunnata kulkunsa, vaikka siellä olisi vii-me kesänäkin vieraillut.

Eittämättä kesän suurin juhla on kuitenkin Suomenlipun, valon, suven ja yöttömän yön juhla Juhannus.Sitä vietämme viikon päästä. Mittumaarina yöt alka-vat jälleen pidentyä, mutta vielä juhannusjuhlaa viet-täessämme ei aurinko tahdo millään käydä levolle.

Jos säät sallivat, kokot syttyvät”joka niemeen, notkoon ja saarel-maan”. Suvinen, lempeä maisemaon täynnä juhlan odotusta. Juhlanvoi toki viettää toisinkin. Moni onkohdannut matkansa pään juurijuhannuksena. Juhliminen on joil-lekin sama asia kuin kaatokänni.Vaikka nykyään yllin kyllin valis-tetaan veneessä olemisen ja laitu-

rilta sukeltamisen vaaroista, joka vuosi saamme siltikuulla suruviestejä. Toivottavasti tämä vuosi tekeepoikkeuksen.

Oikein heleätä Juhannusta ja iloisia kesäjuhlia kai-kille lukijoille!

Raija Hjelm

”Arkityönsä väki lopettaa,kaikki iltaa jo odottaa.Kalliolle kokko kohoaa,kunhan yöhyt ennättää.

Sielläpä silloin ne laulut soivat,suuret, pienet kun karkeloivat.

Räiskyellen kokko palavi,kesäyöhön sammuvi.”

Perjantaina 17. kesäkuuta 2005 – Nro 24–25 – 3

Ken tietää?

Kuva 19-05 viikko 24 (17.6.05)Kuva Kurkijokimuseon kokoelma

Tunnistaisiko joku näitä metsän laidalla kuvattuja nuoria?Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojonperäntie 446, 32260 Kojonperätai puhelimitse 050-4036050 Maria Kauppinen tai sähköpostilla kurkijokimuseo@auria.net

N:o 24. Lauantaina kesäkuun 24. p:nä 1955

Jos lieneekin kurkijoke-laisilla ollut parhaat - jopaEuroopan sellaiset - hiekka-ja uimarannat siellä Vätikäs-sä, niin oltiinpa siellä toisil-la kulmilla oloissa toisenlai-sissakin. Ihan naurattaa, kunajattelee niitä uintipaikkojasiellä salopuolella, joissa metätä jaloa harrastusta ylläpi-dimme.

Lähimmälle lammellekun oli matkaa kymmenisenkilometriä, niin tämän saijättää laskuista pois, ja sitä-nähden olisi hikisenä nah-kansa saanut pitää hamaantähän päivään asti. Mutta olisiellä savimonttuja. Niissä-pä oli pelastus - mutta savi-nen.

Huh, huh, kun ajatteleeminkä näköisiä sitä oltiin,kun siltä reissulta tultiin.Olihan niitäkin syvempiä jakirkasvetisempiä toisia,mutta se juuri missä me kä-vimme oli sellainen, jossaylettivät jalat pohjaan, niinja kädetkin ja siitäpä sitä sa-vea mukavasti irtaantuikin.

Niin me oltiin kuin rupis-ammakoita, mutta mukavaaoli! O-oli! Ei enää niin suur-ta nautintoa saakaan uinnis-ta kuin silloin, vaikka tämänsuorittaa puhtaammassakinvedessä. Mutta, jospa se sii-nä onkin?

Siinäpä se! Kun katseleetuota meidän kotoista jälki-kasvuakin, niiden ilonpitoa,niin saa helposti tukea silleolettamukselle, että vastasilloin ihminen onkin onnel-linen, kun sen iho on peitet-ty aineilla, joiden alkuperäs-tä on vaikea saada selvää,

mutta jotka epäilyttävästimuistuttavat juuri savea taimuita vastaavia aineita, jot-ka maapallon pintakerrok-sissa ovat hallitsevina. Ja josyrität joskus esittää ajatuk-sia siitä, kuinka tärkeätä jasiistiä ja muuta sellaista oli-si saada joskus ihonväri nä-kymään ulospäin, niin hel-posti huomaa tällaisen aja-tuksen aivan kerettiläiseksi.

Vaikka luulisi meidänpolvemme olevan lähempä-nä alkuihmistä, mitä ihonpuhtaana pitämiseen tulee,niin melkeinpä saa sen käsi-tyksen, että eipä sen toisenpolven ihonhoito, ainakaanalkutaipaleella, vapaaehtoi-suuteen perustuen isosti ete-ne.

Luultavasti me itse kukinolemmekin saaneet tämänluonnonvaraisuuden kutsuntai lahjan, miksi sitä nimit-täisimme, jo perintöosana jasitä sitten yritetään meiltäriistää kaikenlaisella mukasivistyksen varjolla ja muil-la sellaisilla verukkeilla.Tyhjiä verukkeita ne ovat!

Lasten ja imeväistensuusta totuudenkin saa kuul-la, miks’ ei myös malliamuuhunkin. Hävitettäköönsaippuatehtaat ja särjettä-köön pesuvadit. Kaivakaaitsellemme oma savimont-tumme jossa saamme rypeäja olla onnellisia.

Tämä on tämän hetkenvaatimus, ja tämän taaksesaamme vahvan kannattaja-joukon. Alas uimahallit jamaauimalat! Monttuunvain!

Vasara

Vähänuinnistakin

Elisenvaaran yhteiskou-lun riemuylioppilaat eli ne,jotka saivat valkolakkinsaKyrössä toukokuun lopussa1955, kokoontuivat ensim-mäiseen luokkakokouk-seensa 1. kesäkuuta Helsin-gissä. Vietettyään hiljaisenhetken neljän edesmenneenluokkatoverinsa muistollepienestä luokasta 11 (sekäyksi puoliso) mukaan tul-lutta virkeätä ja aktiivistaeläkeläistä vietti useidentuntien ajan yhteisen lou-naspöydän ääressä käydenläpi sekä kouluaikansa rie-mukkaita ja vähemmän rie-

Tee oma elämä, muttamuista mitä muilta sait.”

Elisenvaaran yhteiskoulun ylioppilaan 50 vuoden takaa

mukkaita muistoja että kun-kin elämäntaivalta.

Saatuaan valkolakin 50vuotta sitten nuo nuoret oli-vat etuoikeutettuja ikäluo-kassaan. Erinomaisen maa-seutukoulun ansiokkaidenopettajien antamalta pohjal-ta oli hyvä lähteä eteenpäin.Koulun antia tämäryhmä maksoi ta-kaisin yhteiskunnal-le toimimalla valta-osa opettajina eri kouluissajopa ympäri maata.

Muiden suomalaisten ta-paan tietenkin suuri osa ikä-luokasta on valunut etelään.

Kauimmaiset ovat eläneettyöelämänsä Jämsänkos-kella ja Kihniössä. Kyrööntai edes aivan lähelle ei ku-kaan ole jäänyt tai ajautunutkuin ainoastaan tilapäisestitai vapaa-ajan asukkina.Terveydellisistä tai vastaa-vista syistä viisi luokkato-

veria ei päässyt mukaan,mutta heitäkään ei unohdet-tu.

Koulua muistettiin ja ar-vostettiin sen panosta itse

kullekin. Opettajat saivatoman lämpimän kiitoksen-sa. Mutta suurin kiitos koh-distui siihen omaan luok-kaan ja sen antoisaan ilma-piiriin. “Silloin ennen” olioma luokkahuone, omatluokkatoverit kokonaistaseitsemän vuotta, oma vah-timestari, omat opettajat.Eikä erityisluokista tai taso-ryhmistä tai edes valinnai-sista aineista tiedetty.

Elettiin ja koettiin yh-dessä.

Yksi “meistä”

Siitä on 50 vuotta

Karjalan Liiton Kesäjuhlat Lah-dessa pe 17. - su 18.6. Lauantainavajaisten puhujana on pääministe-ri Matti Vanhanen. Presidentti TarjaHalonen osallistuu pääjuhlaan sun-nuntaina.

Kalakurkien onkikilpailut Juupa-joen Hulipasjärvellä la 18.6. klo 10.

Muistettavaa

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

PuuseppäKariVirtanen

Puuseppä Kari Virtanenon saanut vastaanottaa vuo-den 2005 muotoilun val-tionpalkinnon arvoltaan15 000 euroa tunnustukse-na hänen pitkäaikaisestatyöstään suomalaisten puunja puusepäntaidon hyväksi.Palkintolautakunnan perus-teluissa todetaan, että KariVirtanen on nostanut laa-dukkaan muotoilun ja val-mistustaidon yhdistelmälläsuomalaisen puuosaamisenkokonaan uudelle tasolle.

Kari Virtanen on äitinsäAnna-Liisan puolelta kur-kijokelaisjuurinen ja synty-nyt Pohjanmaalla. NykyäänFiskarsissa Pohjan kunnas-sa Uudellamaalla asuva jasiellä toimiva Virtanen on

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

yrittäjä, joka Rudi Merzinkanssa perustamassaan Ni-kari Oy:ssä työllistää pari-kymmentä henkilöä. Yritysvalmistaa puisia huoneka-lumallistoja arkipäivänkäyttöön.

Palkinto ei ollut KariVirtaselle ensimmäinen.Hänen toteuttamiaan koh-teita ovat presidentin virka-asunto Mäntyniemi sekäuseat kirkot. Myös ulko-mailla on saatu nauttia Vir-tasen puusepäntaidoista.Onnittelemme.

Kauneimmat laulutKauneimmat laulut ilmoille oilaulaja herkimmät tuoda voisoinnut heläjää tiukujen laillasiinä on sointuja tiukujen laillasisimpään tuulahdus uusi on ainahetkessä mukaansa tempaa näinsävel sisimpään tunteeseen jäimielen nostattaa kauneudessaan

on kuin seitsemäs taivas ois maaselämä hehkua tulvillaantunteiden herkkää tunnelmaasiivittäis eespäin laulut nääkaihoten tunteiden valtaan jäätsyvintä tunnetta ollakko voilaulu kun kaihoten ilmoille soiherkkä on silloin ihminenmukana siihen kun aatokset jää.

Teuvo Petäjoki

Perjantaina 17. kesäkuuta4 – 2005 – Nro 24–25

Ystävällinen kylän ihmi-nen tuli käymään. Haaste-limme useita tunteja, ja häntuhisi kaiken aikaa alkavannuhansa kanssa. Olin mel-kein varma, että se tarttuisiminuun, kun tällaisen van-han vastustuskyky ei oleniitä parhaita. Niinhän setekikin. Parin päivän peräs-tä tuhisin samalla tavalla.

Kun ei ollut yön lepoaeikä päivän rauhaa, tulimieleeni, että olisipa niitämummon rohtoja saatavil-la, niin kyllä nukuttaisi.Aloin muistella mummoa-ni. Mummon nimi oli Ma-ria. Lienee ollut siihen ai-kaan muotinimi, niin kuinon nytkin.

Mummo oli syntynytBertil Veikkolaisen ja vai-monsa Agnetan (o.s. Lauk-kanen) nuorimmaiseksi.Heillä oli ollut kaksi poi-kaakin, vaan olivat kuolleetnuorina. Jäljelle jäi vainkolme tytärtä: Mat-tät,Ann-tät ja Mari. Kylään olitullut sopiva kotivävyehdo-kas, joka keksi mummon.Niin mummo eli koko elä-mänsä ajan kotitilallaan.Niin myös Matilda ja Anna,nämä kuitenkin ikäneitoina.

Mummo keitteli ja kui-vaili kaikenlaisia kasvejaihmisten ja eläintenkinlääkkeeksi. Oli kylän syn-nyttäjille puopona ja sun-nuntaisin suntakkoulunopettajana. Kaikenlaisialoitsuja ja kansanrunoja häntaisi ulkomuistista.

Muistan, kun Viipurilai-sen Osakunnan kansanpe-rinteen kerääjät kävivätmummoa haastattamassa.Sattui olemaan suursiivous-päivä. Senaikainen suursii-vous oli sellainen, että kaik-ki irrallinen kannettiin ulos.Sitten pestiin laipiot, seinät

ja lattiat. Irtohuonekalutpuhdistettiin ulkona ja kan-nettiin sitten sisälle.

Mummo kuori perunoitasiellä pihalla, ja minä olintietysti mummon kaverina.Silloin tulivat ne kaksi yli-oppilasta, ja haastattelu teh-tiin siellä ulkona.

Lääkkeitä yrteistäMummo otti minut jo

hyvin pienenä mukaansakasvien keruuseen. Noistakasveista tiedän kyllä, mitäkeräsimme, vaan en sitä,mikä mihinkin vaivaankävi. Toisia keitettiin ja toi-sia kuivattiin uunissa.

Keitetyistä kasveistasaatu uute sekoitettiin ap-teekin spriihin (pirtuun) jakuivatut jauhettiin huhma-rissa hyvin pieneksi ja se-koitettiin apteekista saata-vaan puhdistettuun vaselii-niin. Sellainen lienee ollutulkonaisesti voideltavaaihottumaan ja myös lehmännorj-lääkettä. Nestemäistälääkettä muistan lapsenasaaneeni pari kertaa lusi-kasta ja nukkuneeni sen jäl-keen myös päivällä. ”Olisi-pa sitä nyt!” ajattelin siinätuhistessani.

Yhden kerran polkaisinTommo-kummin aitovar-

Vanha perhekuva vuodelta 1931. Alarivissä vasemmalta Pentti ja Maija Matilainen, rusettipäinen Aune mummonsa kaina-lossa, Aini, Leo ja Mikko Parikka. Ylärivissa vasemmalta Anna-sisko, äiti, jonka takaa kurkistaa Lyyli, isä ja Hilja.

Miun mummoinressa puutarhasta poistet-tuun ruusun oksaan ja sainjalkapohjani täyteen piikke-jä. Siihen vaivaan mummolaittoi salvaa jalkapohjaanja antoi vielä lusikkalääket-tä. Ja ihme ja kumma, kunheräsin päiväunesta, olivatkaikki piikit näkyvissä jahelposti poistettavissa.

Toisen kerran minun pitipäästä äidin ja isän kanssayökuntiin Pohjiinkylään.Oli pantu puhdas mekko jase keltaristinen röyhelöesi-liina, josta erikoisesti pidin.Se välttämätön rusettikinkeikkui jo päälaella.

Silloin toi joku sanaa,

että lehmät olivat särkeneeaitaa ja olivat Hovinnur-messa kaurapellossa. Li-säksi yksi lehmä oli poiki-nut sinne laitumelle. Enem-piä miettimättä pinkaisinsinne lähteneen siskoni jatyömiehen perään. Tokihanvakituisen lehmien ajajanoli sinne mentävä. Siellämeni paljon aikaa, ja van-hemmat aikansa odoteltu-aan olivat lähteneet aja-maan.

Pettymys ja lohdutusJuoksin ihan läkähdyk-

sissäni Tommo-kummin jakodin välisiä kujosia, kun

siskoni kuulutti, ettei ollutkiirettä: ”Ne männiit jo.”Siitä alkoikin iso huuto jaitku. Rusettikin oli irronnutja kenkä likaantunut leh-män kasaan. Välittämättäniistä yritin lähteä juokse-maan Tevalaan päin ajatel-len yhyttäväni menijät.

Kotiväki sai minut kiin-ni ja vei mummon hoitoon.Hän tyynnytteli kovimmanitkun, riisui likaiset kengätja antoi lusikallisen lääket-tä ja pani omaan sänkyynsänukkumaan. Kun joskus il-lemmalla heräsin, keksimummo jotakin kivaa teke-mistä, ja niin koko välikoh-taus oli painettu villaisella.Murheiden sattuessa mum-mo koppasi kainaloonsa jasanoi: ”Mummon piika.”

Kyllä minä vieläkin kai-paan sitä mummon hyväähoitoa ja nyt erittäinkin sitälääkettä. Ymmärrän kyllä,että nyt olisi minun vuoroniolla sellainen mummo, ettälastenlapset vielä isonakinmuistaisivat. Hyvin paljonhyviin lapsuusmuistoihiniovat vaikuttaneet vanhem-pani ja mummo. Isoisää eienää muistiaikanani ollut-kaan, ei myöskään äitinivanhempia.

Ympäristö eli se miljöö,jossa vietämme lapsuutem-me jää sielumme maise-maksi. Se tulee vastaammemuistumina ja ailahduksinayhä uudelleen. Se on osaperusvirettämme, aurinkotai pilvi. Omalta kohdaltanitunnen, että en ehkä olisisortumatta jaksanut myö-hemmässä elämässäni koh-taamiani vaikeuksia, ellenolisi saanut viettää onnellis-ta lapsuutta Karjalassa.

A. K.

ElämäntielläEnnen Karjalassa oli uusi talo,ikkunoista loisti lämmin valo.Lapset lumen kanssa leikki turvaisella miellä,Jospa aina saisi olla kotitiellä.

Ken kohtaloa voisi kieltää sekä lyödä,näin iso itä alkoi maatamme nyt syödä.Nyt sinne turvallinen kotipiha jäi,alkoi pienen pojan pako länteen päi.

Sinne oma Pörri-koira kotimetsään eksyy.Vuosikymmenien takaa muistot mieleen kypsyy.

Oli kaukana koti, eessä vieraat pihat,jos siellä leikit, tuli moitteet ja vihat.Vieras pirtti ja turvaton olo,sinne jäätävä oli moni isätön polo.

Kouluja vaihtui – luokka ja vuosi,ei paikalla ollut vieraita suosi.Kun kodista ajoi tuo katala aave,on ”lyyrat ja ällät” vain kaukainen haave.Töitä on tehtävä lapsesta asti,ei työmaalta tule herroja kasti._ _ _Vuosia menee elämäntiellä,monet kohtalot eteen tulevat siellä.Kirkkomaahan on viety ukot ja mummut,siellä heitä peittää sinivuokkoiset kummut.

Veteraanin arvon vois heille myös antaa,he myös sai surun ja ikävän kantaa,nämä kotoa häädetyt Karjalan lapset,vuos’kymmenten jälkeen jo harmajat hapset.

Evakkomiehensä reessä 53 vuottapysytellyt mummo

Kurkijoella rakennetaanViime viikolla Kurkijoelta palanneet kotiseutumatkaajat ovat kertoneet ihmeissään, että Kurkijoen palaneen kirkon kivija-lan sisäpuolelle on alettu rakentaa. Tietojemme mukaan sinne rakennetaan ortodoksikirkkoa (tai tsasounaa).. Rakentami-seen käytetään muun muassa vanhan kivijalan kiviä. Tuore kuva on Elvi Miikkulaisen ottama.

Perjantaina 17. kesäkuuta 2005 – Nro 24–25 – 5

Ennen kuin Kurkijoke-laisen Koulukujannykyinen toimitussaatiin valmiiksi tehtiinmonia talkootunteja.Haluankin tässä kiittääLeenaa ja Jukkaa,Sainia, Pekkaa jaPirkkoa, Eeroa, Einoaja Rauhaa, Tapiota jaKaarinaa sekä Irjaasuuresta avusta. Heeivät itseään säästelleet.

Kurkijokelaisen toimi-tukseen saapui viime per-jantaina 10.6. kymmenit-täin lukijoita kahville, ta-paamaan toimittajaa ja toi-

siaan. Yllätysvieraaksisaimme sukututkija VeikkoRevon Lahden kupeestaNastolasta. Hän pystytti su-kututkimustyöpisteensä toi-mituksen pöydälle, ja monivierailija sai tutustua su-kuunsa aivan uudelta kant-ilta.

Ensin juotiin kahvit. Sit-ten vähän haasteltiin keske-nämme. Kun vähän houku-teltiin, lähes jokainen in-nostui saamaan uutta tietoasuvustaan. Tietoja myösmielellään Veikolle annet-tiin, ja virheitä saatiin kor-

jattua. Kiitos Veikolle mu-kavasta visiitistä.

Veikko Repo on tulossamyös Kurkijoen pitäjäjuh-lille sukututkimustietojensakanssa. Olisi hyvä, jos ha-luat tietoja, ottaisit jo ole-massa olevat tietosi mukaa-si, mielellään kopiona, jon-ka voisit Veikolle luovuttaa(tai edes lainata). Silloinhän saisi kaikessa rauhassamyöhemmin naputella tie-tosi sinne yhteiseen tieto-kantaan.

Muuten mekin olemmeVeikon kanssa keskenäm-

me sukua, sieltä 1600-lu-vulta tosin. Siten löytyimyös se uutinen, että olenKilpiönkin sukua, mistä envielä tiennyt muutama viik-ko sitten Kilpiön Sukuseu-ran tapaamisuutista lehteenlaittaessani. ToivottavastiKesäjuhlilta jää aikaa poi-keta sielläkin tapaamisessa.

Toimitus on kiinni tä-nään perjantaina 17.6. OlenKarjalaisilla KesäjuhlillaLahdessa. Tapaamisiin siel-lä!

Raija Hjelm

Se ol sillo enne aikoa, kopijettii niit kunna kokkouk-sii jossakii suuremma talotuvas kirkokyläs. Peräky-läst Pöntiäise Juokko oltunnettu mahtavan ja ponte-van asjoihi toimittajan.Häähä ol olt oikei valtijo-päivilkii. Hää ko sai suunsaauk ja sielt tul kuuluval ää-nel, lauloks hää, tai haas-toks jottai.

Pappi, mikä ol kokkouk-se puhheejohtajan, antoJuokol puhhievuoron. Nythää ko pit kovast tärkijästasijast puhhien, minkä sei-saallie nouste alotti tälviisiisanomal: ”Sanonks mieteän asijan kovemma sanamukkaa, vai riittääks teil komie sanon niiko se asijaon?”

Järjestyksest varte paikalolt valtesmanni kohotaikseparemmi nähhäksie, mitähäsiel nyt lienyö tekkeil, vaikhää tunski Juokon kaikipuoli iha rehiks mieheks.Olha siel lukkarki, hää olsihtier, nii hää kahtoo tirkis-tel silmälassiese ylihe suuauk, niiko et mitä sielt nyttulluo.

Pappi puhheejohtajankoputtel pöyvän kantta jakiels Juokkoo mittää ru-mempii ilmitieraamast.Juokko rykäs alkajaisiks japit jyrisevän puhhien, vaikpapi pakana kui koputtelpöytää ja usjammat miehet-ki nauroi nii jot mahat senku hytkyit. Mut kyl se olJuokkoki punane noamai-taa, ko viimesellopetti. Lä-

heoja Kalle ol mielissää:kerraki sai pappiki kuullakorvat punasen, mite meijätPeräkyllöiset lienyö jätettyiha tahallaa unohuksii muu-te, muttei niihe aprakoihimaksulois.

Olha siel paljo muitakiiasijoita, mut tää jäi meijäkaikkii muistii pitkiksajoiks. Vaik olkii suur talo,nii ei siel kohvii tarjottu, kose ei kuulunt sihe aikoa tap-poihi, niiko nykyvää. Sitmyö lähettii jokkaine koti-heimma. Juokim män he-vospuomi luoks irrottam-maa ruunaa, ja Kalle mänottamoa suksijaa siint sau-na seinustalt. Nii Juokkovirkko siin ohjaksii oikois-saa Kallel: ”Tuleha tähärekkie siekii, kyl tän soppiija poa sukseis tuoho vällypeäl, ettei heinät tartu ter-vattui sukse pohjii.”

Kalle sanokii ens hättääpoikkievans tuol sauna nur-kal, eik hää kauvaa viipyn-kää, ko tul tuohkonttiisekans ja istu rekkie Juokorinnal. Hyö ko olliit ensittäihaastelliet siit Juoko kovastpuhhiest, nii Kalle kyssyy:”Millasii viel kovempiisannoi sie olit varant silpapi korvil?” Juokko nauroja virkko sit: ”Ei siin oltmuuta, ko ne muka kovatsanat olliit kirjotettu isolkirjaimel alkaviks. Ja kokopuhhien ol meijä Laur kir-jottant miu neuvoin muk-kaa. Tiijethä sie, et

Laur on siel Viipurismaister koulus?”

Kovemmin sanottuSit hyö nauroit molem-

mat - kaks Peräkylän kun-nallismiestä. Ruuna ol läm-pimiksie juost kirkolt joviehkatiel järve seläl ast, niiKalle kaivo kontistaa nelis-kulmase putelin ja tarjosJuokol, mikä ottiki pitkä-moisen kulauksen putelistja ähkäs sen pääl. ”Mie ar-vasin siul olevan lämmike-putel matkas. Sie se ossaattehhä hyvvää ainetta, olis-pas se valtesmanni tient siultätä ollien mukan, nii oishääki tult ottamoa par nap-sui. On se nii reilu mies semeijä valtesmanni.”

”Mites ois olt sen papinkans?” kysy Kalle, hääkiähkäs ryypy jälkie. ”Kyl sepappi peijakas juop siin mismuutki, muttei se meikäläi-sii putelis ottas. Eikä omas-toase antas, on se nii natkumieheksie. Kirkos haukkuupöntösteä miehet ja pannuunaiset itkemeä.”

Nii ei aikaaka ku oltiikotkyläl ja putel tyhjilleä.Juokko sannuo Kallel, jothää aijaaki nousviikol heijäkautta myllyy ja jättääpyhen säkin heijä saunalmännessää.

”Tästhä sie vissii määtkisuksil jo”, sano JuokkoRantalaise saunaves avan-no kohal. Ja nii siin Ranta-laise saunan nurkal hyö sa-man kyllöiset kunnallis-miehet erosiit, molemmatomal tahollie.

Tää lienyö sielt Suista-molt - murtiest peätelle.

Aarre Heinonen

Tupaantuliaiset

Entinen päätoimittaja Teuvo Ahokas (oik.), Eero Häkli ja Jouko Mäki poikkesivat kahvillahalausten kera, kuinkas muuten.

Rippikoulukaverit Veikko Nenonen (vas.) ja Eino Uimonentapasivat Kurkijokelaisen tupaantuliaiskahvilla Loimaalla.

Kalakurjet pyrähtivät kahville ja Veikko Revon ympärille aamupäivällä. Kysyttävää riitti.Vasemmalta Airi Heinonen, Aili Ahokas, entinen päätoimittaja Arvi Heinonen, Veikko Repo,Martti Meskanen, Martti Repo, Jouko Mäki ja Teuvo Ahokas.

Juhannus on aikaanuorten haaveiden,valkoruusujen, koivujenja kesäkukkienöiden valoisien –sumuisten.

Kuin pieni keijukeskiyöllä,

hiipi punaposki tyttönenhiljaa, varovasti varpaillaanyli tien ja ojanpellonreunaan.Siellä kumartuentaittaa kukan, toisen.Sydän takoo, poskethehkuu,huulet laskee, silmät etsii- kesäkukkaa yhdeksää!

Tyynyn allakukat odottaa,kera tytön, unta saapumaanja juhannusyöntaikasanomaakertomaan: Hänkö se on?Onko se Hän!

Sirkka-Liisa Erlund

Juhannusyö

Taannoin Ketolan Terttumuisteli lapsuutensa varik-sensaappaita. Täällä Länsi-Suomessa sanottiin noitakeväällä märästä ja kurasa-vesta jalkoihin tullutta ihot-tumaa sammakonsaappaik-si.

Keväällä samoihin aikoi-hin särjen kudun kanssatehtiin päreitä. Isäni niitäteki monille talollisille, Vii-kon pari pärehöylä pyöri jaonkapannu pihisi. Valkeitapäreitä tuli nopeaan tahtiin.Minunkin piti kantaa pärei-tä pinoon, eikä ongellepäässyt ennen kuin myö-hään illalla.

Pärepölkkyjä toi myös

Mykrän Toivo, parin kilo-metrin päässä asuva siirto-lainen, kuten ennen sanot-tiin. Mukana oli poikia, mi-nunkin kokoinen Niilo. Sa-noin, että olin maaliskuus-sa täyttänyt seitsemän vuot-ta. Niilo totesi: ”Mie olenyli kuuen, marraskuinen.”

Toivon isommat pojathoitelivat pölkyt ja päreet.Niilon kanssa veistelimmekaarnaveneitä ja kokeilim-me, kuinka ison kaarnanpa-lan Pihkanikki nostaa. On-gellakin kävimme moninavuosina. Myönnettäköön,että Niilolla oli parempi ka-laonni kuin minulla.

Usein kävin Niilon koto-

Sammakonsaappaatnakin. Hänellä oli kiva pik-ku sisko, Marja Leena. Hä-nenkin kanssaan puuhailin,jos Niilo ei ollut kotosalla.

Myöhemminkin olenpuuhaillut Marja Leenankanssa, neljä lastakin. Niin,niistä sammakonsaappais-ta. Olimme saunomassa, isäotti ison palan mäntysuopaaja juuriharjan. Parkuahansiitä tuli, kun sammakon-saappaat pois pestiin. Ras-voillahan nykylapsilta sam-makonsaappaat riisutaan.

Hyvää kesää, toivottelee

Risto PerttulaPomarkusta

Perjantaina 17. kesäkuuta6 – 2005 – Nro 24–25

Museon toiminta-ajatuson seuraava: ”Suomenmaatalousmuseo Sarka ke-rää, tallentaa ja tuottaa tie-toa 1) maatalouden histori-asta, 2) maatalouden ole-muksesta ja 3) maatalou-desta osana yhteiskunnankehitystä sekä 4) maatalou-den tulevaisuuden vaihto-ehdoista. Museo on kohdis-tin (focus), jonka kautta yk-silö ja yhteiskunta tunnista-vat omaa kehityskertomus-taan.”

Toiminta-ajatuksen jäl-kimmäinen lause sisältäämonta asiaa. Sen, että mu-seossa on perimmältäänkyse kertomuksista. Sen,että museo tarjoaa jotakin,joka koskettaa kävijää tun-netasolla ohi tiedon. Sen,että sillä, mitä museo tarjo-aa, on oltava yksilön elä-mänhistoriaan liittyvä pin-ta.

Museorakennuksen onsuunnitellut arkkitehti Sar-lotta Narjus. Se on ulkopin-noiltaan kokonaan punarus-keaa tiiltä, mikä sopii erit-täin hyvin juuri saviseudul-le. Rakennukselle antaaoman leimansa näyttäväkatto. Laajojen ikkunoidenläpi voi katsella ”pysyvää”

lisen rakennuksen lämminsisäpiha on viehättävä yksi-tyiskohta.

Sarka-museon kokoel-maan on tässä vaiheessa lu-etteloitu nimikkeitä noin 6000. Museon on jo käynnis-tänyt sekä valtakunnallisetkeruukuulutukset että omanjulkaisutoimintansa. Muse-on ylläpitämän Suomenmaatalousmuseosäätiönhallituksen puheenjohtaja-na toimii maanviljelijäHeikki Eskola. Säätiön val-tuuskuntaa johtaa kansleriRisto Ihamuotila.

Museonjohtajana toimiiJuha Kuisma, joka kiteyt-tää, että Sarka on valinnutmuseon painopistealueeksiperheviljelmän esittelyn.Koska museossa ei voinäyttää kaikkea, on tehtävävalintoja.

Ei Iisakin kirkkoaMaa- ja metsätalousmi-

nisteri Juha Korkeaoja sa-noi Sarka-museon avajais-puheessa: ”Nyt on tultu pit-kän tien yhteen välietap-piin, kun maatalousmuseontoiminta kuun alussa avat-tiin suurelle yleisölle ja nyttilat virallisesti avataan. Onväärin puhua Iisakin kirkonrakentamisesta siinä mie-lessä, että museon rakenta-minen on edennyt ripeästija aikataulut ovat pitäneetkiitettävästi. Rakentamistaedeltäneet vaiheet olivat

kuitenkin kohtuullisen pit-kät ja vaiherikkaat.

Suunnitteluvaiheen aika-na maatalouden historiaa/tulevaisuutta tehtiin paljon.Menemättä sen pidemmäl-le historiaan voidaan tode-

ta, että museon hallinto-vaihtoehtoja oli monia.Aluksi oli ns. kuntamalli,jolloin Loimaan kunta saipariinkin otteeseen avustus-ta opetusministeriöltä maa-talouskonemuseon perusta-mista varten. Sittemmin pe-rustettiin museosäätiö, jollemyös saatu avustus siirret-tiin.

Toteutunut hallintomallion onnistunut. Rakennutta-misen ja kunnossapidonosaaja Senaatti-kiinteistötomistaa kiinteistön, ja sää-tiö voi tällöin keskittyäomaan osaamiseensa elimuseotoiminnan kehittämi-seen. Tässä mallissa myösmaa- ja metsätalousminis-teriö voi keskittyä sille kuu-luvaan rooliin toiminnan ta-loudellisena tukijana.

Mutta suunnataanpa kat-se tulevaisuuteen. Mikävoisi olla maatalousmuseoSarkan rooli globalisoitu-vassa tietoyhteiskunnassa?Uskoisin, että mielenkiintoomiin juuriin ja vanhempi-en sekä isovanhempien työ-hön on jo virinnyt myösnuorten keskuudessa. Li-säksi median valtavirta suh-

Vanhin Suomessa valmis-tettu traktori Kullervo onlainattu Sarkaan Tampe-

reen museolta.

Pellikkiä saa silittää, syöttää ja lypsää, eSarka-museossa on näytteillä käsitöitäkin, käspaikkojakin.

Museossa saa myös kutoa kangaspuilla.

SuomenmaatalousmuseoSarka

ylittää odotukset

Maatalousmuseota on Suomeen haviteltu jo yli 100vuoden ajan. 1940-luvulla esitettiin ensimmäisetajatukset maatalousmuseon perustamisesta Loimaanseudulle. Loimaa-Seura teki aloitteensa asiasta vuonna1973. Opetusministeriön tavoiteohjelmaan valtakun-nallinen maatalousmuseo tuli vuonna 1985. Vuonna1996 maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti,että perustettaisiin museo, jonka valtio rakentaisi jaomistaisi ja jota maatalousmuseosäätiö hallinnoisi.

Eduskunta päätti valtakunnallisen maatalousmuseonperustamisesta vuoden 2000 budjetissaan. Vuonna 2003valtion omistama Senaatti-kiinteistöt teki museostainvestointipäätöksen. Museon paikaksi sovittiin maata-loudestaan tunnettu Saviseutu ja Loimaa.

Siis yli 100 vuotta ensimmäisiä ajatuksia myöhem-min Suomen maatalousmuseo Sarka on nyt kesäkuussa2005 avattu yleisölle, ja maa- ja metsätalousministeriJuha Korkeaoja on käynyt sen virallisesti avaamassa.Uuden museon toimialana ovat maatalous, maatalous-historia, mutta myös maatalouden tulevaisuus.

mutta samalla vuodenaiko-jen mukaan ”vaihtuvaa”näyttelyä eli suomalaistaviljelymaisemaa.

Museossa on 1 000 ne-liömetrin näyttelyhalli, 100hengen kahvilaravintola,100 hengen seminaaritila,kokoustila, kirjasto ja mu-seomyymälä. Tiloja saavuokrata kokous-, juhla-ym. käyttöön.

Museon päänäyttely onrakennettu kutkuttelemaankaikkia aisteja. Se yhdistääuutta tekniikkaa ja vanhaadokumenttiaineistoa. Näyt-telyn käsikirjoitus, jonka onkirjoittanut Kirsti Manni-nen, seuraa maatilan töitävuoden kierron mukaan.Kävijälle selviää kierroksenaikana, miten asiat maati-loilla tehtiin ennen vanhaanja miten ne tehdään par-haalla nykytekniikalla.

Päänäyttelyn rakenta-miskustannukset ovat noinseitsemän miljoonaa euroa.Siellä on paljon moderninAV-tekniikan mahdollista-mia eläviä kuvia ja ääniä,unohtamatta tietenkään ai-toja vanhoja esineitä, jotkavain ovat esillä. Tutustujasaa itse painella ”nappeja”,jolloin kohteessa näkee eri-

laisia asioita. Terva tuoksuujne. Näyttely on monipuo-linen ja onnistunut.

Keskeinen näyttelyn ta-rinan elementti on elämys –siksi Sarka kutsuu kävijän-sä maitolaiturille ja puhde-työpistin hämärään, heinä-latoon, riiheen ja myllyyn.Kaskitulen rätinä ja savu-saunan pimeys ovat elä-myksiä nekin. Unohtumat-tomia kokemuksia on tar-jolla myös laskiaismäenhuipulla ja hevosvoimaakiskomassa. Pienoismallienäärellä voi pistää lamputpalamaan, myllyt pyöri-mään, aurat uurtamaanvako. Tai sitten voi syöttääPellikin, tai vaikkapa lyp-sää sen.

Maamiehen tietolaarissavastataan nimimerkilleHuutavan ääni korvessa.Ladossa nostaa Tauno PaloMalviinansa heinäkuormanpäälle. Joulupöydän äärelläsoi Kreetta Haapasalon jou-luvirsi ja Juuret-osaston ku-varuudulla palataan yhä uu-delleen ja uudelleen kesä-mökille tekemään sitä mitäaina on maalla tehty: kylvä-mään, raivaamaan, rakenta-maan, nostamaan vinttikai-volla vettä ja lämmittämäänsavusaunaa.

6 000 nimikettäMuseolla on käytössään

viiden hehtaarin tontti jakaksi varastohallia. U-mal-

Suomen maatalousmuseo Sarka sijaitsee Turku-Tampere (9-tie) –tien varrella,noin viisi kilometriä Loimaalta Turun suuntaan.

Sarka

Perjantaina 17. kesäkuuta 2005 – Nro 24–25 – 7

eikä se hermostu, korkeintaan ammuu.

tautuu maatalouteen tällähetkellä yllättävän myön-teisesti.

Tähän saumaan maatalo-usmuseolla on erinomainenmahdollisuus ottaa oma,johtavakin rooli muun mu-assa keskustelun avaajana.Museolla myös oma “sar-kansa” kynnettävänä, jottase voisi ottaa roolinsa nii-den asioiden esille tuomi-sessa, joista keskustelua täl-lä hetkellä ei käydä kovinaktiivisesti. Lisäksi on tär-keää luoda ja aktiivisesti yl-läpitää toimivaa verkostoamuiden, ehkä lukuistenkinalalla toimivien museoidenkanssa. Tietotekniikka an-taa tähän runsaat mahdolli-suudet, mutta tuo myöshaasteita siinä, että sisältösaadaan kiinnostamaansuurta yleisöä.. Jos kaikkiinem. haasteisiin onnistutaanvastaamaan, niin museonluoma verkosto on jo aikaaukoton ja tunnettavuushyvä.

Mutta museolla voi ollamyös muutakin roolia! Yksiasia, mikä tulee mieleen, ontoimiminen mahdollisestijonkinlaisena tulevaisuus-

foorumina. Ei voida nimit-täin olettaa, että eräänlainentällä hetkellä vallitsevamaatalous- ja maaseutuasi-oiden yleinen konsensusti-la on pysyvä. Museo voisitällöin tarjota tilat ja puit-teet ja lanseerata eräänlai-sen “maatalouden Korpi-lammen”. Museon tilat oli-sivat varmasti intressita-hoista puolueetonta maape-rää tällaisten kokoontumis-ten järjestämiseen (vrt.Osuuspankkijärjestön elo-istunto). Myös tämä lisäisimuseon tunnettuutta.” Näinsiis ministeri Korkeaojatiistaina Loimaalla.

Kutsuvieraita Suomenmaatalousmuseo Sarkanavajaisiin oli kutsuttu pal-jon, ja noin 400 oli ottanutkutsun vastaan. Juhlavie-raat viihtyivät museossapitkälle iltaan. Ja olihan iltamitä kaunein.

Kurkijokelainen onnitte-lee Sarka-museota hienostaavauksesta ja suositteleesiihen tutustumista kaikillelukijoilleen.

Raija Hjelm

Loimaan Kojonperälläsijaitseva Kurkijoki-museoon jälleen avannut ovensayleisölle talvikauden jäl-keen. Museo on avoinnakesäkuusta elokuuhun lau-antaisin ja sunnuntaisin klo12-16 - juhannusviikonlop-pua lukuun ottamatta.

Myös viikolla museoonon mahdollisuus tutustua,mutta silloin kannattaa ot-taa yhteyttä museotyönteki-jään etukäteen, jotta ovenavaus ja esittely voidaanjärjestää. Etukäteen tilatta-essa museolle järjestyymyös aito karjalainen opas-tus. Museon pääsymaksuon aikuisilta kaksi euroa jaalle 12-vuotiailta euron.Isommat ryhmät saavatalennusta.

Kurkijoeltanykypäivään

Kurkijoki-museolla onollut kesästä 2003 lähtienkäynnissä EU:n Leader + -rahoitusta saava hanke“Kurkijoelta nykypäivään”.Hankkeen tarkoituksena onollut herättää uutta kiinnos-tusta Kurkijoen historiaa japerinnettä kohtaan. Muse-oon on tehty Kurkijoen pi-täjää ja kurkijokelaisuudeneri puolia esittelevä näytte-ly, joka avautui kesällä2004. Täksi kesäksi on val-mistunut multimediaesitys,joka yhdistää kuvaa, tekstiäja ääntä – aitoa Kurkijoenmurretta. Multimedianavulla pyritään kertomaanKurkijoen historiasta erityi-sesti nuoremmille sukupol-ville.

Näyttelyssä on mahdolli-suus tutustua kurkijokelais-ten arkeen ja juhlaan, kur-kistaa 1900-luvun alkupuo-len malliin sisustettuun ka-mariin vai vaikkapa ihailla

Fil.yo Maria Kauppinen on vetänyt noin vuoden Kurkijoeltanykypäivään –hanketta. Pian on aika hypätä uusiin haastei-siin.

YleiskuvayhdestäKurkijoki-museonnäyttely-huoneesta.

Kurkijoki-museotarjoaa tietoa ja elämyksiä

Kurkijoki-museo avoinna kesällä 2005Kurkijoen maisemia sotiaedeltävältä ajalta ja nyky-päivästä.. Muistojen huo-neessa kävijä voi tutustuamultimediaesityksen lisäksiKurkijokea ja Karjalaa esit-televään kirjallisuuteen jataiteilla museokäynninmuistoksi itselleen tuohi-sormuksen. Vaihtuvassateemanäyttelyssä Kurkijo-en Marttayhdistys esitteleetänä kesänä satavuotistahistoriaansa.

Museon kokoelmatHankkeen myötä muse-

olla on tapahtunut paljon.Näyttelyn kokoaminen onantanut hyvän tilaisuudenkäydä läpi museon laajojakokoelmia. Kokoelmat kä-sittelevät aikaa 1800-luvunlopulta toiseen maailman-sotaan sekä evakkoon läh-dön jälkeistä elämää muu-alla Suomessa. Museon esi-neitä on luetteloitu sekäviety tietokantaan ja valo-kuvattu. Mittavaa ja arvo-kasta valokuvakokoelmaasekä erilaisia dokumenttejaon luetteloitu aihepiireittäinja arkistoitu asianmukaises-ti.

Arkistointi on tapahtunutpääosin talkootyönä kurki-jokelaisten ja muiden mu-seotyöstä kiinnostuneidenkanssa. Valokuvien arkis-toinnin yhteydessä monettalkoolaiset ovatkin löytä-neet kuvista tuttuja henki-löitä ja paikkoja. Suuri osanäistä tiedoista olisi ollutmuuten vaarassa kadota,sillä kaikista vanhoista ku-vista ei ole säilynyt tietojanykypäivään asti.

Hankkeen ja näyttelyi-den uusimisen myötä muse-olla oleva valtava tiedon jatarinoiden varasto pääseeentistä paremmin esille ja

käyttäjäkuntansa saataville.Esineillä, valokuvilla ja nii-den välittämillä kertomuk-silla on paljon annettavaayhtä hyvin niille, joidenjuuret ovat Kurkijoella,kuin muillekin seudun his-toriasta ja nykypäivästäkinkiinnostuneille. Kurkijoki-museo on mitä mainioinvierailukohde Loimaanseudulla liikuttaessa, jotenlämpimästi tervetuloa tu-tustumaan!

YhteystiedotMuseokyselyihin vastaa

museotyöntekijä MariaKauppinen p. 050-

403 6050 ja kurkijokimu-seo @auria.net. Opastuksiavoi tiedustella Antti Ek-lundilta p. (02) 767 6108 jaEino Vepsältä p. 0500-875211. Museon osoite: Kojon-peräntie 446, 32260 Kojon-perä. Opasteet Pori-Helsin-ki –tieltä (vt 2) ja Loimaa-Alastaro –tieltä (213). Lisä-tietoja www.kurkijoki.fi.

Maria Kauppinen

Kirjoittaja on työskennellytvuoden verran ”Kurkijoeltanykypäivään” –hankkeenvetäjänä ja museotyönteki-jänä.

Perjantaina 17. kesäkuuta8 – 2005 – Nro 24–25

Hilda Karhinen olineljän tyttärenpoikansakanssa mukana Elisen-vaaran pommituksessakohtalokkain seurauk-sin. Hän itse haavoittuivakavasti. Pojistavanhin kuoli. Erkkihaavoittui ja tuli tajui-hinsa pommitustenlopussa. Kauko kertoopommituskäryn hajunpalautuvan vieläkinmieleen määrätyissätilanteissa.

Adam ja Hilda Karhinenasuivat Härkkorvessa. Hei-dän kolme lastaan olivatHilma, Sulo ja Lempi. Hil-ma avioitui Armas Nikinkanssa. Näille syntyi neljäpoikaa, Pentti (1932), Kau-ko (1934), Erkki (1937) jaReijo, joka pommituksenaikaan oli 2-vuotias.

Kauko Nikki kertoo, ettähe olivat lähteneet kotoaanHärkkorvesta kuorma-auto-kuljetuksella kesäkuun 19.päivänä mummonsa Hildanja isoisänsä sisaren VappuKarhisen kanssa.

– Äiti lähti kuljettamaanlehmiä, ja me menimmekuorma-autolla Myllypel-lon asemalle ja siellä illallajunaan. Se lähti liikkeelle,mutta veturi putosi kiskoil-ta. Olimme yhden talon lat-tialla yötä.. Matka jatkui aa-mulla kohti Elisenvaaranasemaa, mihin saavuimmekahdeksan aikoihin, toteaaKauko.

- Puolipäivän aikaan he-räsin härkävaunun ylälave-rilta ja kurkistin luukustaulos. Sieltä näkyi koneita,

jotka pudottivat pommisar-jansa. Ensimmäiset pommitmenivät ohi, mutta sittenalkoi rytinä. Olen saanutjälkeenpäin selville, että en-simmäinen viesti 10 ko-neesta tuli radiolla klo12.30. Yhteensä koneita tuliyli 50 kolmea eri reittiä.Toinen pommitus alkoi klo12.38 ja kolmas klo 12.47.Suurin osa pommitusta kä-sittelevistä papereista onkuitenkin salaisia 100 vuo-den ajan, joten niitä ei pää-se tutkimaan, Kauko jatkaa.

Samassa vaunussa olimuitakin härkkorpelaisia.Kauko kertoo ensimmäisenrysäyksen jälkeen nähneen-sä vieressään olleen naapu-ripojan, Aulis Teperin kuol-leen. Mummo oli pidellyt

päätään ja todennut, ettäjoku oli raapaissut.

– Katsoin hänen kätensäalle ja totesin sirpaleen tul-leen päähän ja silmälle käy-neen pahasti. Hain hänellevettä ja rätin. Mummo jäipuhdistamaan päätään. Hänsanoi pärjäävänsä ja käskiminun lähteä suojaan.

Vaunujen välissä jokusotilas oli tarttunut Kaukoajalasta kiinni, käskenyt ollapyörän vieressä, kunnes oli-si turvallista juosta met-sään.

- Turvallista hetkeä niis-sä oloissa ei toisin ollut,koska näin, miten hävittäjätampuivat pellon yli pakene-via, muistelee Kauko.

Pentti kuoli, Erkkihaavoittui

Vanhin veljeksistä Penttioli 12-vuotias sotilaspoika.Alun perin oli tarkoitus,että hän jäisi kahden muunikätoverinsa kanssa vieläavustamaan evakkoon läh-teviä. Joku heistä oli kui-tenkin päättänyt lähteä, jo-ten koko kolmikko oli lo-pulta junassa. Asemaraken-nuksen takana päättyi Pen-tin elämä samoihin aikoi-hin, kun asema sai osuman.Vaikka alun perin jokaisenkaulaan oli laitettu riippu-maan pahvinen osoitelappuhenkilötietoineen, oli epä-selvyyksiä siitä, kuka Nikinlapsista oli kyseessä.

– Äiti tunnisti myöhem-min Pentin lippalakissa ol-leesta rahapussista ja huuli-harpusta, mikä hänellä oliaina mukana, muistaa Kau-ko.

Heti pommituksen alka-essa oli Erkki työntänytpäänsä ulos samasta luu-kusta, mistä Kaukokin olinähnyt koneet ja pommienlähdön. Samassa sirpale oliosunut häntä takaraivoon.

Seuraava Erkin muistikuvaon hetkestä, jolloin hän oliherännyt ylälaverilta.

– Vaunu oli tyhjä. Aino-astaan mummo hoiti sil-määnsä. Sitten tuli kaksisotilasta, sitoivat päämmeja veivät pellon ojaan.Mummo jäi ojaan, muttaminä kuitenkin karkasin jamenin metsään etsimääntoisia.

Sieltä puun nojalta istu-masta Kauko nuoremmanveljensä sitten löysikin.

Mummokin kuoliTilanteen rauhoituttua

alettiin elossa selvinneitäkoota metsästä radan var-teen ja sieltä Savonlinnaanvievään junaan. Kaukomuistaa, että ratapihan seit-semästä raiteesta yksi jäikäyttökuntoon.

– Olen jälkeenpäin kuul-lut, että paikalla ollut am-musjuna oli ajettu pois en-

nen pommitusta. Kuljettajaoli kysellyt, että mitä heodottivat. Kun sanottiin,että oli tulossa vielä juna,hän totesi, ettei täyteen ra-tapihaan voinut tulla junaa.Kuulemani mukaan hän oliajanut junan kallioleikka-ukseen, missä se oli seuraa-vaan päivään saakka.

Pommituksessa saaman-sa vakavan vamman seu-rauksena Hilda-mummosairastui aivokalvon tuleh-dukseen ja menehtyi heinä-kuun 8. päivänä. Pentin,Aulis Teperin ja mummonlisäksi härkkorpelaisia kuo-li kolme Ravantin tyttöätäysosuman saaneessa vau-nussa. Näin pienen Härk-korven kylän asukkaistamenehtyi Elisenvaaranpommituksen uhreina kuu-si henkeä.

Erkki jäi Savonlinnaansotasairaalaan hoidettavak-si ja oli siellä parisen viik-

Pommituksen käry jäänyt mieleenkoa. Kauko matkasi KaukoRakkolaisen perheen mu-kana Peräseinäjoelle. Vap-pu Karhinen oli huolehtinut2-vuotiaasta Reijosta jakuljettanut häntä muka-naan.

– Aikanaan myös isä jaäiti saapuivat karjan kanssasamalle paikkakunnalle.Niin alettiin pitää jälleenyhteistä huushollia. Myö-hemmin muutimme Köyli-öön Puolimatkaan. Omatvaikeutensa olivat sielläkin.Opettaja ei suvainnut mie-ja sie-sanojen käyttöä. Op-pilaittenkin kanssa oli otte-luita ja ryssittelyä, kertovatErkki ja Kauko.

Haju palautuu mieleenKauko oli talvisodan ai-

kana jo siinä iässä, että senkohtaloissa saadut muisti-kuvat olivat elävänä mie-lessä.. Nuoren pojan koke-mukset olivat jo koulineetasennoitumaan sodan tuo-miin tilanteisiin. Elisenvaa-ran kauhun hetketkin olivatenää jatkoa muille mielettö-myyksille.

– Eivät ne tapahtumatenää mieltä paina eivätkäpalaa uniinkaan. Ainoas-taan määrätynlainen pom-mituksen aikana ollut käryon jäänyt muistilokeroihin.Se haju palautuu joissain ti-lanteissa mieleen.

Menetetty kotiseutukiinnostaa edelleen, kutenniin monia kotinsa jättä-mään joutuneita. Kaukokertoo käyneensä kolmekertaa Karjalassa.

– Kotikylästä on talotpurettu ja siirretty. Kukaanei osaa kertoa minne, toteaaKauko.

Kullervo Huppunen

Kirjoittaja on Räisäläinen-lehden päätoimittaja.

Adam ja Hilda Karhinen Härkkorvesta sekä lapset Hilma,Sulo ja Lempi. Hilda menehtyi pommituksen seurauksena.

Myllypellon asemalta lähtivät monet räisäläiset evakkomatkalle, joka joidenkuiden kohdallaloppui äkisti.

Kotiseuturetkeläisiä Elisenvaaran uuden asemarakennuksen luona olevalla muistomerkillä,jonka takana olevat Heimo Poskiparta sekä Erkki ja Kauko Nikki olivat mukana pommituksessa.

Kauko ja Erkki Nikki Elisenvaarassa

Perjantaina 17. kesäkuuta 2005 – Nro 24–25 – 9

KivikausiKoko kivikauden aikana

asutus kehittyi pääasialli-sesti Vuoksen alajuoksunalueelle ja Laatokan luo-teisrannikolle, missä olipaljon kalarikkaita järviä,salmia ja lahtia sekä asuin-paikoiksi kelpaavia saariaja rantoja (Muolaan, Räisä-län, Kaukolan, Hiitolan jaKurkijoen pitäjät). Kauko-lassa, muinaisen Laatokanja Suomenlahden välisensalmen rannalla, asutus jat-kui samoilla paikoilla muu-ta Kannasta muuttaneistaluonnonmullistuksista huo-limatta.

Paitsi kampakeramiik-kaa, joka on vallitseva löy-töaines, asuinpaikoilta onlöytynyt asbesti-, tekstiili-ja rautakautista keramiik-kaa. Kiviaineistona onkvartsi-, pii- ja liuske-esi-neitä. Nuolenkärjet, ongen-koukut ja siimanpainot ker-tovat metsästyksen ja kalas-tuksen roolista muinaisessataloudessa. Koruista mai-nittakoon liuskerenkaat.Lukuisat tutkitut liedet ker-tovat asuinpaikkojen tar-koituksesta.

Kivikaudella asuttu aluejatkui Laatokan luoteisran-nikolla Kurkijoelle asti.Muutamia asuinpaikkojaon Sortavalasta.

Kivikauden ajanjaksojaolivat:

- Paleoliittinen kivi-kausi: hiomattoman kivenajanjakso, vanhimman kivi-kauden nimitys

- Mesoliittinen kivi-kausi: keskimmäinen kivi-kausi, paleoliittisen ja neo-liittisen kivikauden välissä,

n. 8300-4000 eKr. eli noin10000-6000 vuotta sitten,aika maanviljelyelinkeino-jen käytäntöön tuloon. Mm.Suomusjärven kulttuuritkuuluvat tähän kauteen.

- Neoliittinen kivi-kausi: hiotun kiven aika,joka alkaa Pohjoismaissamaatalouden kehittymises-tä n. 4000 eKr. eli noin6000 vuotta sitten.

- Pronssikausi vallitsineoliittikauden jälkeen n.1500-500 eKr. eli noin3500-2500 vuotta sitten.

Kurkijoen Kuuppalanasukkaat olivat Laatokanvaiheiden silminnäkijöitä.Varhainen asutus LaatokanKarjalassa näkyy hyvinKurkijoen Kuuppalanasuinpaikka-aineistossa.Noin 200 metrin päässä ny-kyisestä Laatokan rannastasijaitsevalta Kalmistomäenetelärinteeltä on löydettyerilaisia asuinpaikkoja,joista vanhin kuuluu kam-pakeraamiseen aikaan.

Kampakeramiikkaa javarhaista asbestikeramiik-kaa on löytynyt noin 21metriä meren pinnan ylä-puoliselta tasolta. Alempa-na noin 18,5 metrin korkeu-della on puolestaan asbesti-ja tekstiilikeramiikkaa(Saarnisto & Siiriäinen1970, Kuujo 1958). Vuon-na 1985 löytyi yksi asuin-paikka rinteen alaosassa16,8 metrin korkeudella.

Kulttuurikerroksessa onjonkin verran myöhäistäkampakeramiikkaa, kvart-si-iskoksia ja runsaasti as-bestikeramiikkaa, joka onvarhaismetallikautista. Tä-män asuinpaikkakerroksenradiohiiliajoitus on 2910 ±

380 (Saksa 1989, Saksa &Timofeev 1996).

Päättyvä kivikausi olinopean kulttuurikehityksenaikaa. Varhaisen tyypillisenkampakeramiikan levinnei-syyden ydinalueena oli juu-ri Kannas ja Laatokan Kar-jala. Oletetaankin, että selevisi Suomeen ja itäiseenBaltiaan Kannakselta jaLaatokan Karjalasta muut-taneen väestön tai sieltä kä-sin tapahtuneen kulttuuri-vaikutuksen kautta. Toi-saalta osa tutkijoista on sitämieltä, että kampakeramii-kan kantajien lähtöalueenaoli Volgan yläjuoksu, mistäse levisi Suomeen ja Balti-aan. (Kampakeraaminenkulttuuri noin 6000-4000vuotta sitten.)

MetallikausiKampakeraaminen kult-

tuuri oli Suomessa, Baltias-sa ja Venäjällä vallinnutvarhaiskivikautinen met-sästys- ja kalastuskulttuurin. 4000-2000 eKr. eli noin6000-4000 vuotta sitten.

Nuorakeraaminen kult-tuuri oli noin 6500 vuottasitten alkanut maanviljeli-jöiden kivikautinen kulttuu-ri, jossa astiat koristeltiinnuorapainanteilla. Se vallit-si lähinnä Keski- ja Poh-jois-Euroopassa. Sen kes-kus oli nykyisen Saksanalueella. Se tunnettiin Suo-messa nimellä vasarakir-veskulttuuri.

Siirryttäessä metallikau-teen ihmetyttää, miksei ke-hityksessä näy nousua.Pronssikautisen aineistonniukkuus verrattuna kivi-kautiseen runsaslöytöiseenvaiheeseen yllättää ja vaatii

selitystä. On tunnettua, ettäensimmäisen esikristillisenvuosituhannen lopussa il-masto muuttui huonom-maksi.

Vaikuttavana tekijänä olimyös se, että Nevan syntypronssikauden alussa noin3100 vuotta sitten aiheuttiLaatokan pinnan alenemi-sen yli 10 metrillä. Siitänäet seurasi, että monetasuinpaikat jäivät kauasrannasta ja totunnaiset kala-paikat kuivuivat. Vanhatasuinpaikat oli jätettävä jamuutettava uusille. Vanhatkaupalliset suhteet näyttä-vät katkenneen, mistä seu-rasi, että oli turvauduttavaedelleen kiviainekseen –kvartsiin.

Karjalassa, samoin kuinItä- ja Sisä-Suomessa mel-kein 2000 vuoden aikana einäytä tapahtuneen min-käänlaista arkeologisessaaineistossa ilmenevää kult-tuurin kehitystä, joka olisiverrattavissa kivikautiseenkukoistusaikaan. Tämänajan muinaisjäännöksiäovat epämääräiset kivi-röykkiöt ja keramiikkaa si-sältävät kulttuurikerroksetKannaksen ja LaatokanKarjalan asuinpaikoilla;viimemainittuja on yleises-ti pidetty kivikautisina.

KalmistolöydöksetVarhaisen rautakauden

asuinpaikkojen löytyminenon yhtä vaikeaa kuin prons-sikautisten, juuri sen takia,että jopa keramiikkatyypitjatkavat kivi- ja pronssikau-tista perintöä, ja esineistövoi olla kvartsi-iskoksia.Tuon ajan keramiikkaa onlöytynyt runsaasti Kurkijo-en Kuuppalan Kalmistomä-eltä.

Viikinkiaikana (800-1050) kalmistot lisääntyivätja polttokenttäkalmistot elitasaisen maan kalmistotyleistyivät uutena hautaus-tapana. 800-luvun ja 900-luvun alkupuolen kalmistotolivat yksinomaan soturi-hautoja. Tunnetuin oli Kur-kijoen Lopotin kalmisto.Sen aineistoon kuuluivatmiekka, kolme keihäänkär-keä, kirves.

Aseistetun soturin esi-neistöön kuuluvia olivat li-säksi ruoskan varsi, vyöhe-lat ja vyösolki, kaksi tulus-rautaa ja viikate. Naisillekuuluneet esineet olivat ku-parisoljet, kaarisolki, pyö-reät kupurasoljet, kaularen-gas, spiraalinmuotoiset jamassiiviset rannerenkaat,sormukset, helmet ja prons-sikierukat.

Viikinkiajan loppupuo-liskon kalmistoja tunnetaanSakkolan Lapinlahdesta,Kurkijoen Kuuppalasta,Sortavalan Helylästä sekäSalmin Miinalasta. Samaltaalueelta löytyneet myö-hemmät ruumishaudatosoittavat, että asutus jatkuikatkeamatta myös ristiret-ki- ja myöhemmin keski-ajalla.

Myös muinaislinnoistaon löytynyt viikinkiaikaisialöytöjä: Käkisalmesta, Tiu-rin linnasaaresta sekä Kur-kijoen Hämeenlahden jaKorpisaaren linnavuorilta(Aleksander Saksa 1994-).

700-luvun puolimaissaalkoi toimia Skandinaviaaja itäisiä maita yhdistänytkauppareitti Nevan, Olha-vanjoen ja Volgan sekämyöhemmin Dneprin kaut-ta. Slaavit saavuttivat Olha-vanjoen. Muinais-Venäjänvaltio, jonka kehityksen al-

Karttapiirros Kuuppalasta teoksestaKurkijoki Kylästä Kylään (Rainar Ha-kulinen), johon tehty merkinnät kalmis-tomäistä, muinaisasutetuistapaikoista sekä muinaisesineidenlöytöpaikoista.

Pakkoluovutettu Karjala. Oikealla alhaalla Novaja Ladoga,Staraja Ladoga sekä Olhavanjoki.

= kalmistomäki

= muinaisasutettu paikka

= muinaisesineiden löytöpaikka

Esko Miikkulainen:

Karjalan varhaiskehitys, osa 2

kuvaiheeseen viikinkienidäntie ”ratkaisevasti vai-kutti”, oli syntymässä. Sa-maan aikaan perustettiinStaraja Ladogan kansainvä-linen kauppa- ja käsityö-keskus, joka kohta tuli vai-kuttamaan laajalla pohjoi-sella alueella. Viimeistään900-luvun alkupuolellasyntyi Novgorod.

Yleissuomalainenkulttuurialue

Suomenlahden pohjoi-sella rannalla oli syntymäs-sä viikinkiajan länsisuoma-lainen kulttuurialue. Karja-la nivoutui tähän vaikutus-piiriin, minkä seurauksenavoidaan 900-1000-luvuillapuhua yleissuomalaisestakulttuurialueesta.

1000-luvulla kansainvä-lisen kauppareitin merkityslakkasi, ja määrääväksi tulipaikallinen kehitys. Tyypil-lisimmin viikinkikulttuurinaika oli ohi. Karjalan 1000-luvulla syntyneet kalmistotkuuluvat paikalliselle väes-tölle. Taloudellisesta toi-minnasta omalla asuinalu-eella tuli kehityksen päälin-ja.

Maan hyvä laatu tuli tär-keämmäksi kuin turkistenhankinnan mahdollisuudetja edulliset vesireitit. Muu-toksen suuruutta kuvastaaturkiskauppaan perustu-neen Laatokan kaakkois-rannikon muinaisvepsäläi-sen kulttuurin häviäminen1100-luvun jälkeen. Uusitilanne synnytti asutusjär-jestelmän, jonka tärkeänäelementtinä oli asutuskes-kus omine kylineen ja mui-naislinnoineen.

Perjantaina 17. kesäkuuta10 – 2005 – Nro 24–25

Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 12Oi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.

Eino Heikinmaa

Siihen aikaan kun minäolin vielä nuori, oli sanon-ta, että isännällä oli kolmekovaa päivää vuodessa. Neolivat ohra-ahos, siantappoja kyläluku. Niistä kun sel-visi, niin sitten oli kaikkihyvin. Minun ei kuitenkaantarvinnut niitä jännittää, sil-lä en koskaan ollut ohra-ahoksella ja siantappo oliminusta kiinnostava tapah-tuma. Kylälukujakaan enjännittänyt, sillä olin vieläniin nuori, ettei voinut vielärippikouluunkaan pyrkiä,mikä olisi lisännyt tapahtu-man jännitystä.

Sen kyllä huomasi, ettävanhemmilla oli sellainenvähän jännittynyt olo. Mi-nulla on sellainen muistiku-va, että heille oli edellisenävuotena annettu muutamavirsi, jotka piti opetella lau-lamaan. Se oli kai vähännoloa, jos niitä ei sittenosannut. Muistan, kuinkaäitini niitä kotona opetteli,ettei olisi saanut laiskanläk-syä.

Toinen sellainen asia,joka on jäänyt mieleeni, olikun pappi kyseli kylän van-himmalta, olisiko mitäänmuistuttamisia kylän asi-oissa. Ne asiat eivät minuaniinkään kiinnostaneet kuinse, oliko henkilö sitten ky-län vanhin, kun minun mie-lestäni meidän kylässä olivanhempiakin ihmisiä. Se-kin asia selvisi sitten myö-hemmin.

Kerran minäkin olin siel-lä nuorten joukossa vähänniin kuin kuunteluoppilaa-na. Silloinen Vähäkatekis-mus piti tuntea aika tark-kaan ja käskyt piti osata ul-koa sekä uskontunnustus.Selvisi sekin, että ne pyhä-koululäksyt täytyi lukea to-sissaan.

Meilläkin pidettiin yh-den kerran kyläluku, jostaon minulle jäänyt aika heik-ko muistikuva. Itse kylälu-vusta en muista oikeastaanmitään, vain sen, kun pap-pi, lukkari ja suntio tulivat.Pappi piti käydä hakemassaedellisestä paikasta, ja silläoli mukanaan kolme suurtasalkkua.

Muistan kysyneeni isäl-tä, mitä ne salkut oikein si-sälsivät. Isä sanoi niiden si-sältävän kirkonkirjat, joissaoli meidän jokaisen nimetja muutkin henkilötiedot jamerkintä kyläluvuissakäynneistä kuin myös las-ten nimet. Kotonamme pi-detyistä kylälukusista mi-nulle ei ole jäänyt mitäänmuuta muistikuvaa.

PyhäkoulussaPyhäkoulussa käyminen

oli hyvin yleistä meidän ky-lässä. Kaikki lapset rippi-kouluun asti kävivät pyhä-koulussa. Se muodostui oi-keastaan sellaiseksi pienek-si kilpailuksi, kuka oli vä-hiten poissa koulusta, silläjoka kerta pantiin merkkipyhäkoululistaan. Vuodenvaihtuessa laskettiin kenel-lä oli vähiten poissaoloja.Ei siitä mitään palkintoaannettu, maininta vain.Mutta sekin tuntui muka-

valta, kunhan vain mainit-tiin nimi.

Pyhäkoulut alkoivat ainasunnuntaina kello kymme-neltä ja päätyivät kello yk-sitoista, jolloin lapset pääsi-vät lähtemään koteihinsa,mutta joskus jäätiin vieläleikkimään talon lastenkanssa. Pyhäkoulu nimit-täin kiersi talosta toiseen. Eisillä ollut mitään etukäteensovittua järjestystä, vaanviimeisellä tunnilla jokuaina pyysi tulemaan seuraa-valla kerralla heille.

Joskus käytiin sellaisis-sakin taloissa, joista ei ollutlapsia pyhäkoulussa, muttahe halusivat antaa kotinsapyhäkoulun pitoon. Opetta-jina meidän kylässä toimi-vat äitini Anna Heikinmaa,Ida Lipiäinen ja Ida Vehvi-läinen. He vuorottelivat, et-tei sekään käynyt yhdelleliian raskaaksi.

Retki saareenPyhäkoulu järjesti myös

retkiä. Yksi retki on jäänyterikoisesti mieleeni. Se teh-tiin Tyrjälle Vehviläiseen.Se oli meidän kylän Vehvi-läisten toinen tila, jonne ko-koonnuttiin ja siitä jatket-tiin veneellä edelleen Tyr-jän järven Ilja-saareen.Meitä oli kaksi ve-nekuntaa, ja minä olin toi-sessa veneessä soutajana.Äitini taisi olla perämiehe-nä, sitä en tarkkaan muista,mutta joka tapauksessa sa-massa veneessä hän oli.

Ei ollut mikään aivantyyni sää, mutta talonväenmukaan aivan soutukelpoi-nen ilma. Niinpä pakkasim-me eväskassimme venhei-siin ja läksimme soutele-maan kohti Ilja-saarta, jon-ne oli noin parinkymmenenminuutin soutumatka. Kunolimme jo lähes puolimat-kassa, alkoi tuuli voimistuaniin, että se rupesi vähänvenettä keikuttelemaan.

Kun suurin osa matkaanlähtijöistä oli sellaisia, jot-ka olivat olleet vain vähänveneessä, rupesi hiukan jopelottamaan. Siinä toisessaveneessä oli Vehviläisenomaa sakkia, ja he rauhoit-telivat, ettei ollut mitäänhätää, jos vain jaksaisinsoutaa. Ja jaksoinhan minä.

Äitini, joka oli retkeä ve-tämässä, alkoi laulaa ”Tuol-la keinuu pieni pursi, vastentuulta ponnistaa, merimie-hen mielen mursi myrsky,joka raivoaa”. Siinä laula-essamme saari alkoi lähes-tyä ja tuulen voima heiketäniin, että pääsimme onnel-lisesti rantaan ja pidimmesiellä pyhäkoulun. Sen jäl-keen teimme nuotion ran-taan ja keitimme saijut janautimme mukana tuo-mamme eväät.

Kaiken kaikkiaan vie-timme saaressa hienon ke-säpäivän. Sen verran olituulista ja vilpoista, etteikukaan halunnut mennä ui-maan eikä rantakaan oikeinsiihen innostanut. Kun

olimme tutustuneet ympä-ristöön, ei kuitenkaan kokosaareen, sillä se oli niin isosaari, ettei siihen ollut aikaaja kotiinlähtö oli edessä,niin pakkasimme tavarattaas veneisiin.

Soutumatka takaisin su-jui aivan hyvin, sillä tuuli-kin oli tyyntynyt huomatta-vasti ja se oli vieläpä myö-täinen. Rantaan saavuttu-amme pakkasimme tavaratpyöriemme tavaratelineilleja poljimme noin viiden ki-lometrin matkan koteihim-me.

PuusuksetOli kevättalvi. Vehviläi-

sen pojat kertoivat, ettämaaukossa eli Maalaislii-ton talolla olisi seuraavanasunnuntaina hiihtokilpailut.He pyysivät minuakin mu-kaan. He olivat menossa,koska kilpailut olivat siinäheidän toisen tilansa lähelläja niihin voi osallistua mui-denkin kuin oman kylänpoikia.

Kilpailuun ehti ilmoit-tautua lähtöpaikalla. Niinpäminäkin innostuin asiasta.Ajattelin, että voisihan siel-lä käydäkin, kun matkakaanei ollut sen pitempi.

Rupesin valmistautu-maan seuraavaa sunnuntai-ta ja hiihtokilpailua varten.Mutta sitten tuli mutkiamatkaan: minä katkaisinsukseni ja silloin tuli mie-leen, että taisivat kilpailutjäädä kilpailematta. Aikanisitä katkennutta sukseanikatseltuani ja käänneltyänituli mieleeni ajatus lyhen-tää suksia sen verran, ettäsaisin taivutettua niihin uu-det kärjet. Kyllähän niistävähän lyhyet tulisi, muttamitäs siitä.

KorjausurakkaSiis tuumasta toimeen.

Otin höylän käteeni, ja lau-antaihin mennessä olivatsukset siinä kunnossa, ettäpaahtaminen ja kärkien tai-vuttaminen vain puuttui. Seoli normaalia lauantaipäi-vän hommaa, sillä siihenaikaan oli suksien paahta-minen suoritettava aikausein, koska puusukset ku-luivat aika nopeasti etenkinkevättalvella, jolloin lumioli karkeata ja kulutti suk-senpohjia nopeasti.

Laitoin pienen nuotionsopivaan paikkaan ja terva-astian tumppuineen siihenviereen. Kun suksi oli hie-man lämmennyt, niin sittensiihen siveltiin ohut kerrossopivan lämmintä tervaa,joka sitten nuotiossa kuu-mennettiin niin, että se kie-hui ja imeytyi suksen poh-jaan. Samalla se jollainvanhalla säkin- tai kan-kaanpalalla hangattiin sile-äksi niin, että siitä saatiinsopivannäköinen ja -tuntui-nen pinta. Jos tulos näyttiliian vaalealta, niin tervausuusittiin samoin menetel-min. Jos taas kysymykses-sä olivat uudet sukset, ter-vaus tapahtui sekä pohja-että päällyspuolelta.

Kärkiosan lämmittämi-sessä kärjen painamista var-

ten piti olla tarkkana, etteisitä polttanut. Kun kärki olisopivan lämmin, se pantiinsitä varten tehtyyn paini-meen tai hätätilanteessa hir-sisalvamen rakoon. Niinminäkin menettelin ja us-koin niillä suksilla jotenkinseuraavana päivänä pärjää-väni.

HiihtokilpailutTyrjällä

Kun sunnuntaiaamu val-keni, oli kaunis kevättalvenpäivä, pakkasta muutamaaste. Se enteili kaunista päi-vää. Meidän poikajoukkolähti hiihtelemään Tyrjälle,sinne oli Vehviläisestä mat-kaa noin nelisen kilometriä.Perille päästyämme kävim-me ilmoittautumassa kil-pailuun, johon osanottaja-määrä oli melkoinen. Mi-nunkin numeroni oli muis-taakseni vähän alle 20, jaminä olin siinä puolen vä-lin paikkeilla.

Kun lähtöön oli vielä ai-kaa noin tunnin verran, olimahdollisuus vielä suksienvoiteluun, sillä keli olimuuttunut aivan vesikelik-si. Voiteita ei paljon ollut.

Jotain itse keksittyä tököt-tiä taisi olla, mutta suurellaosalla taisi olla sama tilan-ne.

Minulle ilmaantui vielätoinenkin ongelma, silläsukseni kärjet rupesivat oi-kenemaan. Ne eivät olleetkerenneetkään tarpeeksikuivua yön aikana. Kunvielä sattui vesikeli, niin neoikenivat aika suoriksi. Si-joitukseni oli myös sen mu-kainen, sillä jos ei ole oi-kein kunnon intoa hiihtää,ei siitä tule mitään.

Kotimatkakin oli aikahankala hiihtää suksilla,joiden kärjet olivat aivansuorat. Siihen taisivat sentalven hiihdot jäädä, silläuusia suksia ei ollut mah-dollisuutta saada, ja lumet-kin rupesivat vähenemään,joten hiihtokelitkin olivat jovähissä.

Nuoruus ja hulluusOlen kuullut monen sa-

novan, että nykyään nuoretovat niin villejä ja tekevätjos jonkinlaista pahaa. Tun-nustettakoon se nyt tässä,että kyllä sitä ennenkin jo-tain osattiin, en tässä tarkoi-ta muita, puhun vain omas-ta puolestani.

Keväänä muutamanapystytettiin meille päinmaantien laitaan pylväitä,

joissa oli posliiniset eristi-met yläpäissä ja näihin kiin-nitetyt langat puhelinyhte-yksiä varten. En tiedä, mis-tä lienee tullut villitys ko-keilla kivillä käden tark-kuutta. Piti kokeilla, osuisi-ko kivellä niihin eristimiin,ja kiviä oli kyllä riittävästi.

Olen nyt jälkeenpäin ih-metellyt, mikä oli se voima,mikä pani niitä eristimiä ki-vittelemään. Minäkin kivi-tin niitä aina lehmiä ajaes-sani. Kun sain laskettualehmät hakaan ja läksin ko-tia kohti, piti minun muuta-malla kivellä kokeilla, mi-ten osuisin.

Ja osuinhan minä niin,että siinä portin kummalla-kin puolella oli useita rik-konaisia eristeitä, ja ne me-nivät kyllä minun piikkiini.Oli niitä rikkinäisiä eristi-miä muuallakin, mutta har-vakseen.

Ei kulunut kovin pitkääaikaa, kun eräänä aamunaisäni pyysi minut luokseen.Näin jo kasvojen ilmeestä,että hänellä olisi jotain va-kavampaa asiaa. Hän kysyihyvin vakavalla äänellä:”Oletko sinä kivittänyt nuo

eristimet rikki tuoltasaarenhaan portinkohdalta?” Ei siinä se-littelyt olisi auttaneet,joten oli parempi tun-nustaa suoraan. Isänpuhuttelu oli niin va-

kavaa tekstiä, että jo siinävaiheessa olin tehnyt pää-töksen, etten enää koskaaneristimiä rikkoisi.

Lopuksi hän sanoi, ettäsiitä asiasta oli jo keskustel-tu toistenkin isien kanssa jaettä eristimien rikkomisenoli loputtava siihen paik-kaan. Isä jatkoi vielä: ”Josse ei lopu sinun kohdaltasitähän, niin olen pakotettukohdallasi ajattelemaankasvatuslaitosta, mitä mi-nun ei toivottavasti tarvitsetehdä.” Kyllä se ainakinminun kohdallani tehosi, jalupasin, etten koskaan enäärikkoisi yhtään eristäjää.

Se oli niin kova varoitus,että muistan sen vielä tänä-kin päivänä. Ja kyllä se niinvaikutti, ettei tullut mie-leenkään heitellä kiveä vä-hänkään sinne päin, ja jossattui heittämään, niin säi-kähti, ettei vain satu mene-mään eristäjään.

Eristeitten kivittäminenloppui kaikkien osalta sa-maan aikaan. Kunkin koto-naan käymistä keskuste-luista ei kukaan kertonutmitään. Puheetkin eristimi-en rikkomisista loppuivatsiihen paikkaan. Isäni teks-ti oli niin kovaa, että muis-tan, että toisen omaisuuttaei saa rikkoa, ei pienintä-kään.

Kyläluvut

En tiedä, mistälienee tullut villityskokeilla kivillä kädentarkkuutta.”

Heikinmaan lapset puutarhassa kotona Karjalassa vuonna1937 sireenien kukkiessa ja tuoksuessa. Vasemmalta Aune,Anja-Liisa, Ella ja Eino.

Perjantaina 17. kesäkuuta 2005 – Nro 24–25 – 11

Esk

on p

uum

erk

ki

Poukkulauta oli sellai-nen lapsuuden ajan kapis-tus, jonka parissa vietettiinmonet monituiset kerratmukavia hetkiä. Puuhaantarvittiin vain leveä pitkälankku ja sopivan kokoinenaluspuun pökäle, jonkapäälle lankku asetettiin.

Tarkkaa puuhaa olikinsitten se, kun hyppijöidenpiti löytää tasapaino. Lau-dan kumpaankin päähänasettuivat hyppääjät ja sit-ten yritettiin saada lauta py-symään tasapainossa lau-dan päissä olevien painonmukaan.

Sitten vain hyppäämään.Vuoron perään lennähdet-tiin ilmaan ja koitettiin oi-kein kovasti latskahtaa lan-kulle ja saada toinen pomp-paamaan oikein korkealleilmaan. Mitä paksumpi olilaudan alle laitettu puupök-kelö, sen korkeammallevastapeluri saatiin ”lentä-

mään”. Joskus jopa niin,että alkoi oikein pelottaa japiti alkaa vastapuoleltaanella armoa. Hauskaaajankulua kuitenkin ainakeksittiin ja ihan omin ”ko-tikonstein”.

Joskus samainen lankkusai toimia myös keinulauta-na, kun laitettiin se vaikka-pa jonkun pihassa olevanpukin päälle ja istuttiin ha-jareisin laudan molempiinpäihin. Vuoron perään ol-tiin ilmassa ja jaloilla pou-katettiin vauhtia. Hyvääkyytiä saatiin näinkin.

Joskus alettiin myös”konelehtia”, istuttiin vainalhaalla ja annettiin toisenjäädä sinne korkealle istu-maan, eikä meinattukaanpäästää alas.

Oltii sitä sillokii melko-sii ilatekijöitä.

Terttu Ketola

Poukkulauta

Muistat sie viel…

Meillä sota-ajan nuorillaon varmasti jokaisella jon-kinlaisia kokemuksia lainrikkomisesta tanssimalla,tanssiminen kun oli oikeinlakisääteisesti kielletty so-dan aikana. Mutta nuoruuson ihmisellä vain kerran jaläheisyyttä toisiin nuoriinkaipaa, aivan kuin nyky-nuoretkin. Salaisia tanssejakuitenkin pidettiin sotatoi-mialueellakin joskus, kunsotilaita sattui useampia lo-mailemaan samanaikaises-ti.

Meillä Hiitolan Pukin-niemessä oli tapana käydäjunilla ja siellä tavata muitaihmisiä. Se tarkoitti sitä,että kokoonnuimme py-säkille, varsinkin iltajunille.Juna toi postin niin Viipu-rin suunnasta kuin Elisen-vaarastakin. Välirauhan jäl-keen ei oikeita aikatauluja

honkin vaikka pyörittä-mään piiriä, mikä myös olitapanamme. Siinä tuumail-tuamme huomasin InkisenErkin tulleen grammarinkanssa, ja hänellä oli muka-naan muutama levy.

Eipä siinä paljon päh-käilty, kun suuntasimmekoko plutuna OjajärvenSeuratalolle ja pistettiintanssiksi. Ei myöskään eh-ditty kauan tanssia. Emma-valssi oli tanssittu ja vähänmatkaa humpattu Pientäpolkua, kun ovella seisoikaksi aseistettua miestähuutamasa: ”Tanssit seis!”

Olin jo sinne mennessä-ni varmistanut, että ikku-nasta pääsisi nopeasti ulos,

jos tarvetta ilmaantuisi janiinhän sitä ilmaantuikin.Pääsin onnellisesti Pienenpolun säestyksellä ulos japistelin monoa toisen eteenminkä ehdin.

Sotilas, jonka seurassaolin, oli tietysti sotilaspu-vussa, kuten silloin oli ar-meijan vaatteita tapanakäyttää lomillakin ollessa.Hän tuli samasta ikkunasta,mutta totteli ”Seis”-huutoaja jäi tietysti kiinni. Hän saimyöhemmän tietoni mu-kaan sakot, mutta nekinmaksoi hänen isänsä. Nois-ta karkeloista puhuttiin vain”puolella suulla” ja tutussaseurassa. Vasta nyt myö-hemmin ovat jotkut uskal-

Kielletyt leikit

Varpu Siira s. Hirvonensyntyi Kurkijoen Otsanlah-della talossa, joka myöhem-min kuului Heikki Tirrille.Hän sai miehensä Juhonkanssa yhdeksän lasta, viisitytärtä ja neljä poikaa. Miesoli pelimanni. Jo silloin tai-si olla muodissa sanonta:”Soittajalle soppaa enem-män.” Sillä mies tarttuiusein pulloon, ja perhe me-netti maatilansa.

Juho Hirvonen kuolivuonna 1938, joten hän eionnekseen ehtinyt nähdä

sotaa ja evakkomatkoja.Varpu-äiti asui Savojallapoikansa Johanneksenkanssa huoneen ja keittiönkäsittävässä asunnossa.Häntä vaivasi paha reuma-tismi. Naapurit pitivät huol-ta Hirvosen emännästä, sil-lä hän oli oikein pidetty ky-läläisten keskuudessa. Hänoli iloinen, ja vaikka hän olikivun ja taudin runtelema,hän ei koskaan valittanut.

Varpu Hirvonen viettiviimeiset vuotensa toisellaevakkomatkallaan Ilmajoenvanhainkodissa. Siellä hänkuoli vuonna 1947.

Tyttäristä neljä, Ida, Mii-na, Kaisa ja Aino, muuttiAmerikkaan. Ainoastaan

Varpu Siira keskellä. Hänon kirjoittanut kuvan taakse,että toinen on hoitaja Rauha(ilmeisesti oik.) ja toinenhoitajan apulainen Eeva.

Varpu Siira, Miss Suomen isomummoAino, joka ei ollut koskaannaimisissa, kävi vierailullaSuomessa, mutta pakettejahe sieltä kilvan lähettivätsodan vuoksi puutteestakärsivälle perheelle. Pojis-takin yksi, Jalmari muuttiKanadaan, mutta tuli sielläpian tapetuksi.

Anna Siira meni Uimo-sen kanssa naimisiin ja jäisiis Suomeen. Pojista Einokuoli Harjavallassa 92-vuo-tiaana 1990-luvun lopulla.Einolla oli yksi tytär Sirk-ka, joka on naimisissa Nak-kilassa Jarmo Rekolankanssa. Heillä taasen on ty-tär Nina Rekola, joka onMiss Suomi 1983. Ninalla-kin on jo kaksi tytärtä. Var-pu on siis Ninan isomum-mo. Äidinäidistään kertoili

Eino Uimonen

ollut, kun ne kuljettivat rin-tamalle tarvikkeita ja soti-laita, mutta sodan pitkitty-essä junankulku muodostuisäännölliseksi.

Postin pysäkinhoitajaHulda Jack jakoi nimen-huudolla junien mentyä. Josei ollut vastaanottajaa itsepaikalla, otti kauppiaatKojo ja Varjus asiakkaiden-sa postit, joiden haku hoituisitten kauppareissuilla.

Eräänä syysiltana vuon-na 1943 olin itsekin saanutlomaa kenttäsairaalasta,joka toimi Karjalan Työlai-toksella. Olimme päivällämielenkiintoisella komen-nuksella, jahtaamassa de-santteja Ilmeenjoen ja Työ-

laitoksen väliltä, johonnäimme heitä laskuvarjoil-la pudotetun. Saimme niitäkiinni ja siitä syystä lomaa.

En malta olla mainitse-matta siitä, kuinka nuo upe-at silkkiset laskuvarjot jaet-tiin. Minäkin sain palasetpunaista ja sinistä silkkiä,niitä yhdistämällä tein hie-non puvun. Oliko kangasluvallista vai kuuluiko se-kin kiellettyjen sarjaan? Sepuku oli kuitenkin minunsotasaaliini, jota ei pitämäl-läkään saanut rikki. Nautinlomasta ja junilla olostani.

Pikainen silmäys ja ha-vainto, että sotilaita ja tyt-töjä oli junilla sen verran,jotta voitaisiin mennä jo-

taneet ääneen muistella tuo-ta tanssireissuaan.

Niinpä minäkin sain vii-me kesänä terveiset yli 60vuoden takaa tuolta tanssi-kaveriltani. Hänkin muistaavielä, kuinka nopeasti pää-sin ikkunasta ulos. Häneltäolivat jääneet manttelin hel-mat johonkin kiinni, ja hyp-päys oli vähän epäonnistu-nut. Olin todellakin iloises-ti yllättynyt noista terveisis-tä. Eikä tuntunut yhtään sil-tä, että niiden lähettäjä onnyt vanha ukko ja itsekinolen jo polkuni päässä.

Sota-ajan nuorisolla olivähäisiä huveja, mutta neovat kauniita helmiä elä-mämme helminauhassa.Onkohan vielä elossa mui-takin ikkunan kautta kulke-neita, miettii

Aino KoppiNoormarkku

Toive –JuhannusJuhannus on valkoruusu.Juhannus on taika- lupausten aika.Suuret toiveet unelmatkesäyönä kukkivat- kuin kaikki totta oisi,eikä yötä missään,

ei pettymystä tuskaaei työttömyyttä – lamaa.- Vain ruusu valkoinenhiuksissa nuoruuden!- Ei missään tulta –juomaan,ei katumuksen tuomaahiusta harmajaa!- Vain ruusu valkoinenhiuksissa nuoruuden!

Sirkka-Liisa Erlund

Ehkä en ole vieläkovin vanhamutta olen elänytliian kauan.

Olisin tahtonut syntyäyökasteestavesihelmeksi poimulehdelle.

Aamun sarastaessa saajokainen pisaraennen kuin se haihtuuheijastaa hetkentaivaan kirkkautta.

Täydellinen elämä.

Eero Toiviainen

Kesäaamu

Perjantaina 17. kesäkuuta12 – 2005 – Nro 24–25

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

Kansainvälinen rakkau-den symboli, ruusu, on vuo-si vuoden jälkeen hääkuk-kien ykkönen. Eikä ihme,sillä klassisen kauniin ruu-sun valikoimat ovat kesäi-sin laajimmillaan. Muidenmorsiuskimpun suosikki-kukkien lista on pitkä: free-sia, tuoksuherne, päivän-kakkara, ruiskaunokki, or-kideat, liljat... melkeinpäkaikki kukkiva, mitä kesä-aikaan on tarjolla.

Morsian on yleensä käy-nyt keskustelemassa kuk-kakaupassa morsiuskimp-punsa mallista ja kukista jo

viikkoja ennen häitä. Apu-na kannattaa käyttää kaup-piaan asiantuntemusta jasopivia mallikuvia. Kukka-kauppias osaa kertoa myöserilaisista morsiuskimpunkuivatusvaihtoehdoista, joskimppu halutaan pysyväksimuistoksi.

Kirkon ja juhlapaikankoristelujen kukkavalin-noissa yhdistyvät värikkäätviljellyt kukat ja iloisenrunsaat luonnonkukat.Näyttävimmät koristelutsyntyvätkin muhkeiksisommitelluista ruusuista,gerberoista tai muista kook-

Ruusuja jaluovuuttakesähäihin

kaista kukista, joita höyste-tään hennommilla viljel-lyillä kukilla ja luonnonku-killa.

Kirkon koristelun tuleeolla helposti kuljetetta-vissa, sillä kesähäissä seu-raava hääpari on usein jomelkeinpä oven takanaodottamassa vuoroaan. Kir-kon alttari- ja penkinpääko-ristelut voi hyödyntää sel-laisinaan juhlapaikalla,mutta pöytiin voi vielä si-joittaa pirteitä kukkakoris-teita.

Yksinkertaisimmat pöy-täasetelmat syntyvät hel-posti itsekin - kukkasienenja astioiden lisäksi tarvitaanvain esimerkiksi gerberoitatai ruusuja, vaahteranlehtiätai muita isohkoja lehtiä jatäytekukiksi ruiskaunokkiatai muuta kesäistä ja kevyt-tä kukkaa. Lisäkoristeenavoi käyttää luonnonkukkiatai heiniä.

Astiaan laitetun, vettätäyteen imeytetyn kukka-

sienen yläreunoja pyöriste-tään hieman ja astian reunatpeitetään vihreistä lehdistätehdyllä mansetilla. Kukki-en varsiin leikataan teräväl-lä veitsellä hyvä imupinta,ja ne pistellään sieneen.Sieneen jäävät välit onhelppo täyttää luonnonku-killa tai ilmavalla harsoku-kalla. Asetelmia pitää kas-tella joka toinen päivä, jottane pysyvät pirteinä. Pöytienkeskiviivalle voi myös siro-tella ruusun terälehtiä koris-teeksi.

Hääauton näyttävä koris-telu on kukkakauppiaantyötä parhaimmillaan. Kuk-ka-asetelmat kiinnitetäänauton konepellille jokoimukupilla tai erityiselläkiinnitystarralla. Autonvuokraavalta liikkeeltä kan-nattaa tiedustella hyvissäajoin etukäteen, voiko kiin-nitystarraa käyttää autonmaalipinnalla.

Kauppapuutarha-liitto ry

Lehden saaja:

Lahjatilauksen maksaja:

Nimi:

Lähiosoite:

Postinro ja -toimip.:

Nimi:

Lähiosoite:

Postinro ja -toimip.:

Palauta allaoleva kuponki kirjekuoressa osoitteella:

Tilaan Kurkijokelaisen

Itselleni Lahjaksi

Kurkijokelainen Koulukuja 7, 32200 Loimaa

Kesä-juhlatarjous!

Päiväys jaallekirjoitus:

Loppuvuoden numerothintaan 1616 euroa

Loppuvuoden numerot hintaan 16 euroa

Kesä-juhlatarjous!

Tervetuloa tutustumaankarjalaiseen perinteeseen!

Avoinnakesäviikonloppuisin

klo 12-16,muulloin sopimuksen

mukaan.

Yhteydenotot:Antti Eklund,

puh. (02) 767 6108tai Eino Vepsä,

puh. 0500-875 211

Kojonperäntie 446,32260 KOJONPERÄwww.kurkijoki.fi

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja,varatuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri NieminenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Vain meiltäSakun silli 1290

kg

Karhu III0,33 tölkki8-pack (2,56 l)

089

Atria Marinoitubroilerin rintaleike

3,99kg

Juhla Mokka kahvi500 g (4,98 kg)

249pkt

ValiojäätelöPingviini tuutit

6 kpl 420 g (7,12 kg)

299pkt

Atria Kalkkuna- taipossuvarras

500 g (7,18 kg)

359rasia

UUTUUS!

Atria Wilhelm Kypsätgrillipihvit

400 g (6,48 kg)

259rasia

UUTUUS!

EMÄNNÄN PAREMPI PIHVI

990kg

Suomalaisen porsaan ulkofileenkeskiosasta. Mureutettu pihvi-koneella. • Hunajapippuri• Chili • Olutmarinadi

SUOMALAINEN ISÄNNÄNPIHVI 690

kg

Porsaan kasleristaMureutettu pihvikoneella.• Hunajapippuri • Chili• Olutmarinadi

SuomalaisetVARHAISPERUNAT kg

795kg

Tarjoukset voimassa: perjantai – lauantai 17.-18.6.2005

Valio Ruoka 5 % tairuokakerma 15 %

2 dl (2,95 l)

059prk

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Dwight D. Eisenhower,

myöh. USA:n presi-dentti

2. vesi

3. Yliopistonmäki4. Tampereen hiippakun-

nan5. Sotkamo6. Kööpenhaminan7. kahvi8. Oulun edustalla9. Otto Ville Kuusinen10. Tapio Rautavaaran