1

Kapitaali 3/09

2

SisältöSivu

3Pääkirjoitus4Puheenjohtaja5Opintosihteeri6Oikeissa töissä9Keimon kaista10Miks ne tulee tänne12Ajankohtaista16Välipoika18Lasillisella21Katsastus24Pankkiiri26Provo28Vieraskynä29Edarivaalit

Kapitaali 3/09 verkossa: KTTO.fi

Päätoimittaja: Olli Hyytiäinen

Sisältö: Paul Stenbäck, Heidi Kaila, Samu-li Harala,Marika Pasanen, Jaakko Nelimarkka, Erkka Saarinen, Juha Itkonen,Joni Salminen, Jani Valtonen, Provo

Taitto ja välipojan kuva: Otto LaosmaaKannen logo: Anssi Heinonen

3

Sekoitan sementtisäkin sisällön myllyyn, jossa vesi jo virtaa. Seppo sanoo, että hiekkaa tulee annostella viisi kertaa sementin verran. Näin val-miista betonista tulee sopivan karkeaa, mutta edel-leen riittävän lujaa. Faija tulee paikalle sinisissä haalareissaan ja kertoo innostuneena kuinka nyt tehdään oikeita töitä. Sähköpostien pallottelu ja paperien pyörittely on vaihtunut syysloman ajaksi raksahommiin. Taustalla Jaska kärrää jo betonia sen loppusijoituspaikkaan. Töppöstä toisen eteen, ja valmista tulee.Eletään kauan puhuttua valupäivää, jolloin ranta-saunan pohja syntyy. Neljän tunnin mylläämisen ja kärräämisen jälkeen lattian styrox-eriste ja lämmi-tysvastukset ovat jo siistiksi valetun betonipinnan alla, ja lopputulokseen voidaan olla tyytyväisiä. Homma ei ollut mahdottoman vaikea, mutta voi sen tehdä monella tapaa väärin. Tässä vaiheessa haen kupin kahvia ja alan miettiä kuinka pitkälle työnjako on nyky-Suomessa viety, ja miten oppia erikoistumisesta on vähitellen alettu kääntää pää-laelleen.Entisaikojen suomalaismiehen elämäntehtävä oli rakentaa oma talo, eikä perheen pää saanut mielenrauhaa ennen kuin torppa oli tukevasti pystyssä. Sitten tuli Frederick Taylorin työnjako, Fordismi liukuhihnoineen ja lopulta japanilaiset JIT/JOT-, CIM- ja Lean-opit. Miehen ei enää tar-vinnut huolehtia katosta pään päällä, koska joku muu oli jo tehnyt sen. 1900-luku oli erinomaista aikaa työn tehokkuuden kasvulle, ja tämän päivän suomalaiset ahmivatkin itsensä lihaviksi Taylorin istuttaman, loputtomasti hyödykkeitä tuottavan puutarhan hedelmillä. Näkymätön käsi huutaa Laissez-faire. Kaikki kyllä järjestäytyy, kunhan hoidat oman osuutesi.Jotakin oppien vastaista on kuitenkin tekeillä. Uudet suuntaukset näkyvät yhtäältä ammatin-vaihtona ja työeämän vapaaehtoisena jättämisenä, toisaalta peruskoulun jälkeen ammatilliseen kou-lutukseen suuntautuvien kasvavana lukuna. Tämä sotii suhteellisen edun periaatetta vastaan. Mallin mukaan suomalaisten kuuluisi kehittää ydin-osaamistaan eli teoreettisia insinööritaitoja, eikä lähteä sooloilemaan kehittyvien markkinoiden vahvuusalueelle, suorittavaan työhön. Perinteiset

sepän ja venerakentajan ammatit elävät kuitenkin renessanssin aikaa. Palkka ei ole selitys, vaan halu tehdä konkreettista miehen työtä omaan tahtiin, kunhan siitä tai muualta saatava korvaus riittää elämiseen. Ekonomistien kannalta suuntaus on erittäin mielenkiintoinen. Se luo skenaarion, jossa työ ja vapaa-aika eivät ole enää toistensa vaihto-ehtoiskustannuksia.Sveitsiläis-Ranskalaisen valistusfilosofin, Jean Jacques Rousseaun ajatus takaisin luontoon kuvasi omalla tavallaan ilmiötä jo 1700-luvulla. Rousse-au käsitti, että ihmiset ovat luonnostaan hyviä, ”jaloja villejä”, ollessaan luonnontilassa, jossa myös ihmiskunta oli ollut ennen sivistyksen ja yhteiskunnan luomista. Kehityksen tuomat mah-dollisuudet laiskotteluun ja ylellisyyteen sen sijaan edesauttoivat ihmiskunnan turmeltuneisuutta, väitti Rousseau. Onko moni, jopa tietämättään, asettumassa Rousseaun leiriin ja laskettelemassa alas ylijäämästä kasatun hyödykevuoren huipulta? Teollistumisen alkuvaiheissa tähän ei vielä ollut varaa, mutta nyt on. Tarvehierarkiassa itsensä toteuttaminen on syrjäyttämässä materiaalisen hyvinvoinnin.Jos moderni versio Rousseaun aatteesta, takaisin työmaalle tai takaisin sorvin ääreen kehittyy, ol-laan uudenlaisen kehityksen edessä. Potentiaalisen tuotannon käyrän annetaan mennä menojaan, koska sen tavoittelu muuttuu epärelevantiksi. Ai-kansa eläneiden talousteorioiden hautausmaalle on raivattava lisätilaa, ja toisaalta ekonomistit joutuvat yhteiskuntatieteiden eliittijoukkona allokoimaan tehtäviään uudelleen.Rousseau oli kuitenkin väärässä. Teoria kehityksen pysäyttämisestä sotii raskaalla kalustolla operoivaa ihmisluontoa vastaan. Kilpailuvietti on meihin niin perusteellisesti integroitu, ettei sitä voi si-vuuttaa pelkästään itsensä toteuttamiseen vedoten. Rahan valta menestyksen mittarina on edelleen mahtava eikä sille ole helppoa kehittää korvaavaa vaihtoehtoa. Teoriaa irtautumisesta voidaankin so-veltaa kunnolla vasta siihen väestönosaan, joka on jo luonut omasta mielestään riittävästi ylijäämää. Tuotannon tehostuminen edelleen ja hyödykkeiden siirtyminen niukkuudesta runsauteen edistävät kuitenkin prosessia.

PääkirjoitusOlli Hyytiäinenpäätoimittaja

4

Puheenjohtajan palsta Paul Stenbäck

puheenjohtajaKTTO ry.

Haalarikansa on jälleen valloittanut kaupungin. Se on varma syksyn merkki. Kadut ja puistot täyt-tyvät eri mielentiloissa olleista opiskelijoista, ja aamuluennoilla ihmetellään edellisillan muistoja ja muistinmenetyksiä. Unicafen jonot ovat taas järkyttävän pitkät, ja Aleksandriasta on miltei mahdotonta löytää vapaata konetta puolenpäivän aikoihin. Mutta fuksitkin pian ymmärtävät, ettei kahdeltatoista kannata mennä syömään, ja että Applen opiskelijaedut oikeasti ovat hyvät. Tämä kaikki kuuluu syksyyn, niin tänäkin vuonna.

Myös KTTO:n fuksisyksy on lähtenyt käyntiin, ja uusi sukupolvi kansantaloustieteilijöitä painii parhaillaan analyysin laskareiden kanssa. Onneksi he ovat vastapainoksi saaneet nauttia akateemisen elämän vapaamuotoisemmista puolista. Selvä tiis-tai, suunnistukset, mökkireissu ja fuksisitsit ovat jo takanapäin. Ja lainatakseni nimeltä mainitsematto-man tuutorin aamuyön facebook-statuspäivitystä, ”fukseibsamme on potnetiaalia”.

Vuosi 2009 on varsinainen opiskelijan vaalivuosi, kun eteen tulevat hallintovaalit, HYY:n edustajis-tovaalit sekä SVAL:n liittovaltuustovaalit. Hallinto-vaaleissa valitaan niin kutsutut hallopedit, eli opis-kelijaedustajat, yliopiston eri päätöselimiin. Tänä syksynä valitaan valtiotieteellisen tiedekuntaneu-voston jäsenet sekä uusien suurlaitosten laitosneu-vostojen jäsenet. Vaalit suoritetaan verkkovaaleina 16.-17.11. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY valitsee uuden edustajistonsa marraskuus-sa. Edustajisto käyttää ylioppilaskunnan ylintä valtaa, ja näin ollen päättää monista opiskelijoille

tärkeistä kysymyksistä. Varsinaiset vaalipäivät ovat 3.-4.11, ennakkoon voi äänestää 28.-29.10. Näiden lisäksi Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL pitää liittovaltuustovaalejaan samoina aikoina. Liittovaltuusto ohjaa liiton toimintaa, ja liiton jä-senet voivat äänestää marraskuun aikana postitse.

Syksyn riennot huipentuvat marraskuun lopussa järjestettävään KTTO:n 50-vuotisviikkoon. Tiistai-na 17.11. järjestö julkaisee 50-vuotishistoriikkinsa, jonka kirjoittajina toimivat omat opiskelijat. Saman viikon torstaina pidetään paneelikeskustelua ai-heesta Kööpenhaminan sopimus, ilmastonmuu-tos ja Suomi. Panelistina toimii mm. hallituksen ilmastoasiantuntija Oras Tynkkynen. Lopuksi lauantaina räjähtää pankki, kun itse vuosijuhlia juhlitaan kunniakkaissa merkeissä ravintola Pörs-sissä. Juhlapuhujana toimii ETLA:n ja EVA:n toimi-tusjohtaja, valtiotieteiden tohtori Sixten Korkman. Toivotamme nykyisiä ja entisiä jäseniä, kaverijär-jestöjen edustajia sekä yliopiston henkilökuntaa tervetulleeksi juhlistamaan puolen vuosisadan KTTO:ta!

Mainitsemieni kohokohtien väliin mahtuu monta tuntia hikeä, verta ja kyyneliä, mutta myös naurua, oivalluksia ja elämyksiä opiskelun ja opiskelijaelä-män parissa. Oli se sitten opiskellessa, töissä tai siltä väliltä: Älkää antako pimeyden masentaa, vaan eläkää ja olkaa täysillä. Toivotan teille tuot-toisaa ja inspiroivaa syksyä!

5

Opintosihteerin palsta Heidi Kaila

opintosihteeriKTTO ry.

Kuten kaikki jo varmaan tietävät, valtsika on pääs-syt hallinnollisessa remontissaan niin pitkälle, että vuoden vaihteen jälkeen laitoksia tiedekun-nassamme on enää kaksi. Toisessa niistä on sosi-aalitieteet ja viestintä, toisessa ns. kaatoluokassa loput, mukaanluettuna kansis. Laitoksille ei ole vielä keksitty nimiä, joten niitä kutsutaan tois-taiseksi neukkutyylisillä työnimillä Laitos 1 ja Laitos 2. Nykyaikaisemmat nimet ovat kehitteillä: Laitoksemme (Laitos 2) nimeksi on suunnitteilla suomeksi ”Politiikantutkimuksen ja taloustieteen laitos” ja englanniksi ”Department of economic and political studies”.

Nimiehdotus on siitä huono, ettei siinä esiinny sanaa ”economics”, joten ulkopuolisille saattaa olla epäselvää, mitä termi ”economic studies” tar-koittaa. Yliopistolta löytyy kuitenkin toinen laitos, joka jo nyt kantaa nimessään sanaa economics, nimittäin ”Department of Economics and Manage-ment”. Tämä laitos on suomenkieliseltä nimeltään ”Taloustieteen laitos” ja se sijaitsee Maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa Viikissä. Laitos mitä todennäköisemmin pitää nimensä entisellään uudistuksessa, koska heidän laitoksensa ei muutu. Millaisen tilanteen tämä aiheuttaa ulkomaalaisel-le Helsingin yliopistoon hakeutuvalle kansiksen opiskelijalle? Hän eksyy helposti Viikkiin. Koti-maahansa palattuaan hän voi kertoa, että Suomi elää vielä agraariyhteiskunnassa, kun kansiksen laitoksella opetus keskittyy maatalousyrittäjyy-teen. KTTO otti kantaa nimikeskusteluun ja esitti nimeksi ”Department of Economics and Political Sciences”. Lienee turha kertoa miksi.Uuden laitoksen nimessä sana ”studies” saattaa olla myös harhaanjohtava, sillä se antaa mielikuvan, että tiedekunnassamme panostettaisiin erityisesti opetukseen. Nimi ei siis olisi yhdenmukainen laitoksen uuden strategian kanssa, jossa todetaan ” Tiedekunta on kansainvälisesti arvostettu tut-

kimukseen ja tutkijankoulutukseen profiloituva tiedekunta”. Ekonomistikielellä strategian voi pukea muotoon max{tutkimus} rajoitteella y=”ei helvetti, kai meidän jotain kurssejakin on järjes-tettävä”. Sana studies saattaisi lisäksi houkutella tänne kansainvälisiä opiskelijoita tekemään kah-den vuoden maisteriopintoja. Ainakin kansiksen kv-opiskelijalle voisi olla ikävää huomata, että pakolliset maisterikurssit, mikro ja makro, kestävät kuitenkin vain 2,5kk+2,5kk=5kk yhteensä. Tämä siis siinä tapauksessa, että opiskelijat osaavat ha-keutua meille, eivätkä mene Viikkiin.

Perustutkinto-opiskelijaa sorsivan strategian li-säksi on valtsikassa tehty myös hyviä uudistuksia. Valtsikan alumni-toiminta on saanut uutta pontta mm. näkyvien nettisivujen ja opiskelijoille järjes-tetyn ammattikuvakurssin myötä, jossa opiskelijat tapaavat tiedekunnan alumneja. Lisäksi valtsika on alkanut koordinoida yhteisiä tapaamisia ainejär-jestöjen alumnivastaaville ja alumneille. KTTO:lle tämä tuli kuin tilauksesta, sillä 50-juhlavuoden tiimoilta alumnikontaktit tosiaan ovat tarpeellisia, jos halutaan nostalgisoida menneitä vuosia. Laitoksemme alumneilla on yhdistys, mutta KTTO ei ole ainakaan lähivuosina tehnyt yhteistyötä alumniyhdistyksen kanssa. Alumnitoiminnan vähäisyyttä kompensoivat tietysti nimekkäät vuo-sijuhlapuhujat, mutta joskus olisi myös muka-vaa tietää, mitä tavis-alumit elämässään tekevät. KTTO lämmittelee viisikymppistensä kunniaksi alumni-kontakteja kutsumalla alumneja juhlavuo-den tapahtumiin sekä järjestämällä alumni-illan. Kontaktointityössä valtsikan aktivoitunut alumni-toiminta on varmasti suureksi avuksi. Toivotaan, että syksyn aikana opiskelijat pääsevät jututtamaan valmistuneita kansislaisia. Ekonomistin identitee-tin etsiminen ei varmaan ole turhaa tilanteessa, jossa Department of Economics häviää hallinnol-liseen sekamelskaan.

6

OI K E I S SA T ÖI S SÄ

Millainen urakehitys voi johtaa pankin pääekonomistin toimeen? Onko työ samanlaista kuin perin-teisillä tutkijaekonomisteilla? Miksi tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa? Haimme vastauksia Handelsbankenin pääekonomistilta, Tiina Heleniukselta.

Aamu valkenee kirkkaana. Olemme Helsingin Kluuvissa, Svenska Handelsbankenin Suomen pää-konttorissa. Soitan Tiina Heleniukselle ja varmis-tan ajan sovitun haastattelun tekoon päivän aikana. Sovimme, että juttu tehdään samantien. Astelen toisen kerroksen Capital Markets -osastolle edel-lisenä päivänä laatimani kysymyspaperin kanssa. Pörssi on avannut tä-nään rauhallisesti, kos-ka diilerit istuvat vielä tukevasti tuoleillaan. Kevyt kahvin tuoksu leijailee ilmassa, ja omassa työhuonees-saan Helenius puhdis-taa jo melko siistiltä näyttävää pöytäänsä. Sitten hän laittaa markkinagrafiikkaa koneensa ruudulle - jutun kuvasta tulisi näin ollen parempi. Otan kuvan ja vaihdamme kuulumisia. Helenius vaikuttaa puheliaalta, ja tutkii jo innoissaan Ka-pitaalin kevään numeroa 2/2009, jonka annan hä-nelle tutustumista varten. Kerron lehden teosta ja

KTTO:sta, jonka jälkeen pääsemme haastatteluun.

Kansantaloustiede tekee valinnan

Heleniuksen ensikosketus kansantaloustieteeseen tapahtui Vaasan Kauppakorkeakoulussa pienen sattuman kautta. Fuksivuotenaan hän halusi mui-

den tavoin lukemaan kan-saivälistä yritystaloutta. ”Se oli siihen aikaan kova juttu”, täsmentää Heleni-us. Mutta kuten monilla yliopiston aloittavilla, saattaa ensimmäinen vuo-si osoittautua ennalta ar-vaamattomaksi. Juhlimi-sesta ja opiskelijaelämän

sosiaalisista puolista innostuneen Heleniuksen kurssisuoritukset jäivät vähemmälle, ja kansain-väisen yritystalouden sijaan Helenius ohjattiin kansantaloustieteen pariin. ”Kansantaloustiede valitsi minut”, kuvaa hän ovelasti hymyillen aikaa, jolloin päätyi opiskelemaan pääainettaan. ”Olen

”Pankkiekonomistin työ ei ole teoreettista tutkimusta vaan talouden analyysia tilastojen ja muun informaation kautta, ja tä-män kaiken sulatusta asiakkaita varten...”

Olli Hyytiäinen

7

kuitenkin aina ollut kiinnostunut yhteiskunnal-lisista asioista”.

Jatkokoulutuksesta työelämään

Vuonna 1991 Helenius valmistui ja oli valmis työelämään. Ajankohta oli tosin pahin mahdol-linen. Suomi eli keskellä talouden romahdusta, ja työmarkkinoilla näytti synkältä. Opiskelujen jatkaminen oli lopulta houkuttelevampi vaihto-ehto, joten Helenius pakkasi laukkunsa ja lähti Amerikkaan. University of Iowan tohtoriohjelmaa kesti pari vuotta. Tänä aikana Helenius tajusi, ettei hänestä tulisi perinteistä teoreettista tutkijaa. Yri-tysmaailma veti ympäristönä enemmän puoleensa.

Paluu Yhdysvalloista oli kuin olisi palannut aivan toisenlaiseen Suomeen. Laman tragediasta oli No-kian vetämänä alettu nousta kuin ihmeen kaupalla. Helenius aloitti työt kilpailuvirastossa. ”Työssä määriteltiin julkisten laitosten kilpailua”, tarken-taa hän toimenku-vaansa. Vuonna 1997 Helenius ha-keutui Handels-bankeniin, kun pankki haki ns. kakkosekonomis-tia silloisen pää-ekonomistin rinnalle. Sittemmin hän on noussut nykyiseen toimeensa pankin pääekonomistiksi.

Pankkiekonomisti vai teoreettinen tutkija?

Pankkiekonomisti saattaa erota ajatuksiltaan, mut-ta myös käytökseltään paljonkin perinteisestä tutkijasta. Helenius huomauttaa, että myös pankin ekonomistit ovat tutkijoita, mutta eroja perinteiseen tutkimustyöhön on työssä paljon. Ryhdymme kes-kustelemaan näistä eroista, ja Heleniuksella riittää asiaa. ”Pankkiekonomistin työ ei ole teoreettista tutkimusta vaan talouden analyysia tilastojen ja muun informaation kautta, ja tämän kaiken sula-tusta asiakkaita varten. Haastavinta onkin saattaa tutkimus ja data selkokielelle, joka olisi asiakkaille informatiivista, mutta samalla selkeää. Intuitiivi-sesti monien asioiden käsittely on helppoa, mutta sanoiksi pukeminen on joskus vaikeaa”. Yritän kirjoittaa pääkohtia muistiin Heleniuksen puheen laukatessa, mutta paperi on jo täynnä. Käännän

puolta ja jatkamme aiheesta.

Asioiden selkeyttäminen ekonomistien koodikie-lestä ymmärrettävälle tasolle tekee Heleniuksen mukaan työstä mukavaa ja pitää käsiteltävät asiat reaalimaailman puolella. Mutta muitakin vaa-timuksia on. ”Pitää olla ekstrovertti ja nauttia esiintymisestä. Sitä on tässä työssä paljon. Onhan tämä vähän sellaista tarinankertomisbisnestä”, virnistää hän viitaten siihen, että kyse on hyvästä asiakaspalvelusta. Liikepankit eivät eroa tässä mielessä muista yrityksistä.

Monikasvoisen tiimin etuja

Yhtenä tärkeimmistä foorumeistaan ajatuksille Helenius mainitsee pankin yhteispohjoismaisen ekonomistitiimin. Kvartaalitapaamiset ja puhelin-kokoukset antavat paljon eri näkökulmia ennus-teisiin, sillä kahta samanlaista näkemystä harvoin kuulee. Tiimissä on niin ikään perinteisiä tutkijae-

konomisteja, kuin myös asiakkaiden tarpeita ajattelevia pankkiekonomis-teja. Markkinoin-tiosaamista löytyy siis tasapainotta-maan tutkimusda-

taa - ja toisinpäin. Usein käydään jopa tiukkaa vääntöä siitä mihin suuntaan talous on menossa, ja miten siitä tulee kertoa. Perustelut ovat erilai-sia, mutta rikastuttavat keskustelua. ”On hirveän tärkeää, että kaikki näkökulmat käydään läpi”, painottaa Helenius.

Työn matemaattisuus

Monia ekonomistiopiskelijoita arveluttaa kansan-taloustieteen matemaattisuus. Kysyn Heleniukselta voiko matemaattisesti lahjatonta ekonomistia olla olemassa. Aihe on haastava, mutta hetken mietin-nän jälkeen Helenius aloittaa opiskeluaikojaan muistellen: ”Itse olin matematiikassa keskitasoa”. En saa selvää onko kyse vain vaatimattomuudesta, mutta hän jatkaa painottaen intuitiivisen päät-telyn ja sosiaalisten taitojen tärkeyttä: ”Erittäin oleellista on numeroiden ja kaavojen lisäksi yhteis-työ muiden tekijöiden kanssa. Onhan Behavioral Economics saamassa yhä enemmän jalansijaa”.

”Vahva teoria on tärkeä. Ekonometri-an ja tilastotieteen opinnoista on hyö-tyä. Niiden avulla on helpompi erottaa huuhaa relevantista tiedosta”.

Olli Hyytiäinen

8

Päädymme pohtimaan kuinka termi taipuikaan suomen kielelle. Behavioralistinen kansantalous-tiede – aika huonosti. Lopulta Helenius myöntää kuitenkin suorittaneensa itsekin kaikki matemaat-tiset opintonsa mallikkaasti. ”Vahva teoria on tär-keä. Ekonometrian ja tilastotieteen opinnoista on hyötyä. Niiden avulla on helpompi erottaa huuhaa relevantista tiedosta”.

Ennustamisen vaikeudesta

Sen jälkeen kun Helenius aloitti pankissa, on käytännön työ muuttunut informaation saata-vuuden helpottuessa. ”Tilastoja on saatavilla yhä nopeammin ja enemmän”, hän kertoo. ”Työn ydin on kuitenkin pysynyt samana”. Laajasta datasta huolimatta ekonomistien ennustukset menevät usein metsään. Alamme puhua aiheesta, ja Hele-nius kertoo myös kuningatar Elizabethin kysyneen Iso-Britannian taloustietäjiltä nykyisen kriisin iskiessä: ”How did you not see that coming?”. ”Miksemme pysty ennustamaan säätä tai mitä ta-hansa muutakaan asiaa? Ihmisen käyttäytymisen määritteleminen ennalta on erityisen haastavaa” vastaa Helenius minulle …ja kuningattarelle.Tässä vaiheessa havahdun siihen kuinka tärkeää on erottaa markkinamyllerryksen aika tavallisesta suhdannekehityksestä. Eihän meteorologiltakaan voi vaatia tietoa siitä mitkä talot tulevat kaatumaan hirmumyrskyn seurauksena, vaikka tavalliset kor-kea- ja matalapaine-ennusteet menevätkin yleensä oikein.

Päätän tiedustella Heleniuksen mielipidettä eko-nomistien laumakäyttäytymisestä viitaten kriisin ajan ja uuden nousun ennustusten keskinäiseen identtisyyteen. Pieniä eroja on aina, mutta pää-asiassa suuret instituutiot ovat samoilla linjoilla. Onko lopulta parempi mennä virran mukana ja olla ennusteineen väärässä muiden kanssa kuin yksin? ”Ekonomistikunta seuraa samoja tilastoja, joten ne asiat jotka antavat leadia tutkitaan usein samalla tavalla. Kenties siinä on vähän sitä lauma-ajatteluakin mukana.”, selkeyttää Helenius.

Ennustuksia

Kehitys kriisin jälkeen askarruttaa monia. On puhuttu joko Länsimaiden tai Kiinan vetämäs-tä noususta. Elinkeinoelämän valtuuskunnalta

tuli omat skenaariot, enkä malta olla kysymättä pankkiekonomistin kantaa nousujohtajuuteen. ”Uskon että Kiina tulee samaa latua länsimaiden perässä. Harppaukset eteenpäin voivat olla vielä huomattavia, koska ei olla sillä potentiaalisen tuotannon käyrällä, jota länsimaat lähentelevät”, kertoo Helenius. Tiedustelen vielä tarkennusta siihen ottaako historian pitkäaikainen maailman-valtias Kiina paikkansa takaisin rynnistämällä nykyisten länsimaiden ohi? ”Saattaa hyvinkin olla, mutten ole valmis uskomaan siihen vielä kymmenen vuoden sisällä. Kiina ei ota johtoase-maa kun tästä kriisistä noustaan”.

Kun olemme käyneet lyhyesti läpi vielä Arabian talousalueen nykytilan ja muita aiheita, on aika lopetella. Keskustelu voisi jatkua kauemminkin, sillä Helenius ei vain tyydy vastaamaan kysymyk-siin vaan pohtii aiheita laajemmin. Tästä voimme päätellä, että hän on päätynyt juuri Oikeisiin Töihin. Kansantaloustiede oli tehnyt Vaasassa aikoinaan onnistuneen valinnan.

9

KEIMONKAISTA

Tutkimusyliopiston nurja puoliOpinahjomme mainostaa olevansa eurooppalainen tutkimusyliopisto. Tottapa hyvinkin. Nykyisin jopa muiden kuin suomalaisten mielestä Neito on Euroopan eliittiä. Lisäksi laitoksilla olet ilmaa, jos et tutki - valitettavasti. Tutkimuksessa ei ole mitään pahaa. Sehän on työtä ja ajanvietettä siinä missä huushollaaminenkin. Helsingin yliopisto - joka ei muuten omien sanojensa mukaan juuri välitä erilaisista listauksista - kertoo kotisivuillaan nousseensa sekä shanghailaisessa että englantilai-sessa yliopistorankingissa pääasiassa korkeatasoi-sen tutkimuksensa ansiosta. Tutkinto-opiskelijan näkökulmasta tutkimushypetyksen karamellin makuiset sivuhuomautukset voisi kuitenkin tait-taa ja pureskella. Kovan luokan tiedemiehet kun eivät ole a-luokan opettajia. Pari hassua poikkeusta vahvistaa tämänkin säännön.

Kun yliopisto panostaa ensikädessä tutkimukseen, se palkkaa tuntiopettajia, lehtoreita ja professoreita ensisijaisesti julkaisujen ja muiden tieteellisten ansioiden perusteella. Näissä pienehkön suoma-laiskunnan kepulaisillekin kalpenevissa myyjäi-sissä eivät opetukselliset seikat paljoa paina. Kun-han osaat puhua, niin rasti seinään ja vesileima sopimukseen. Tervetuloa taloon. Mikäli löytyy kaksi tieteellisesti täysin tasavahvaa ehdokasta, opetusvektorin suuruus ja suunta saatetaan ottaa esille, mutta pienen maan pienissä tiedepiireissä todennäköisyys on arvatenkin - pieni. Opiskelija näkee, kuulee ja tuntee tämän linjavedon seura-ukset luentosalissa. Opetus on parhaassa tapauk-sessa kohtalaista. Normaalisti professoria ei voisi vähempää kiinnostaa.

Hyvä tutkija on asiantuntevampi opettaja ainoas-taan silloin, kun hänen ulosantinsa on yhtä selkeää kuin opettamiseen keskittyvän lehtorin. Toisinaan kuulee väitettävän, että korkeatasoinen tutkimus ja opetus kulkisivat jotenkin perätysten. Tämä ei ainakaan Helsingin yliopistossa pidä paikkansa. Tutkimukseen keskittyvän professorin tieteelliset avut otetaan piirongin laatikosta tavallisesti siinä vaiheessa, kun hän ohjaa jatko-opiskelijan väitös-

kirjaa proffan erikoisalaa sivuavasta aiheesta. Sitä ennen tieto lojuu aivonystyröissä opiskelijan kan-nalta enemmän tai vähemmän hyödyntämättömä-nä. Mikäli tiedemiehen ura ei kiinnosta, tutkimus-orientoituneesta professorista on todennäköisine vaihtoehtoiskustannuksineen ainoastaan haittaa. Myös oletus, jonka mukaan opetukseen keskittyvä tohtori on auttamatta ulkona tieteenalansa uusista tuulista, ampuu ohi. Musta silinteri kaiketi kertoo oivasta sisälukutaidosta. Mistä syystä hyvä opettaja ei voisi/haluaisi päivittää tietoaan aikakauskir-joista ja julkaisuista jo valmiiksi pureskellussa muodossa?

Tieteellä on itseisarvo, jota en kiellä. Sitä vartenhan yliopistot olivat alkujaan olemassa. Myös Helsin-gin yliopiston painokkaassa visiossa opetuksen perustana on korkeatasoinen tieteellinen tutkimus. Mutta miksei toisinpäin? Nykyisten piirustusten perusteella yliopistomme seisoo vuosien päästä kädet lanteilla neliökilometrien suuruisen papy-ruksesta ja nettijulkaisuista valetun pohjan päällä, mutta sisälle sataa. Yliopistomaailman kvartaali-ajattelukaan ei katso kovin pitkälle: tutkimushanat täysille niin Helsingin hyvä plussasta kehittyy listahitti ja huippumagneetti mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen katsotaan opetuksellisia seikkoja. Helsingin yliopisto tosin yliarvioi oman monopolivoimansa. Korkeakoulumaailmassa kvar-taali on 25 vuotta, eikä yli 35 tuhannen opiskelijan yskivä feeniks nouse uudistustuhkasta hetkessä. Maine hyvästä tutkimuksesta ei peitä kehnon opetuksen kaivamaa kuoppaa. Miksi kielitaitoi-sen opiskelijan kannattaisi hakea juuri Helsin-kiin? Koska täällä tehdään tiedettä – enpä usko. Hyvää opetusta on toistaiseksi vaikea perustella numeroin. Siksi inspiroivan professorin synnyt-tämää opiskeluinnostusta aliarvioidaan varmasti vastedeskin, vaikka juuri hyvä ilmapiiri ruokkii opiskelijasta tutkijahalukkaan. Tällä hetkellä oman yliopiston kasvatit suuntaavat aidan taakse, aka-teemisen maailman ulkopuolelle. Ne jotka jäävät, juhlivat vielä top40 kauniimmalle puolelle pääsyä illallisella rehtorin piikkiin.

10

Kansantaloustiede on saavuttanut suosiota myös teekkarien keskuudessa ja osa on jopa uskaltautunut jättämään Otaniemen ja liittymään valtsikan riveihin. Mikä saa jo opinnoissaan pitkälle edenneen teekkarin hake-maan yliopistolle? Ja miten siinä sitten kävi? Kolme kansisteekkaria pal-jastaa avoimesti, miten he tänne päätyivät.

Miks ne tulee tänne?

Kaisa 21v - 1. vuosikurssi

Kansantaloustieteen opintojen alkaessa tänä syksynä Kaisa opiskelee myös sa-maan aikaan TKK:lla kolmatta vuotta tek-nillistä fysiikkaa ja matematiikkaa. Mie-luinen sivuaine löytyi tuotantotalouden osastolta vastapainoksi systeemianalyysin pääaineen matemaattisuudelle. Opinto-jen liiallinen teoreettisuus onkin ajanut Kaisan etsimään käytännönläheisyyttä kaavojen pyörittelyn ohelle. Tällä hetkel-lä tavoitteena on maisteritason tutkinto molemmista oppilaitoksista. Opiskelu kansiksessa on Kaisan mielestä ”helpom-paa tietyllä tavalla” ja erityisesti se, että on muitakin aineita kuin matematiikkaa, saa kiitosta. TKK:lla on puolestaan etuna toimiva kurssijärjestelmä ja se, että tietoa kursseihin liittyen saa kootusti ja helposti. Yliopistolla kanavia on monta ja tiedonet-sintä joskus ”kaivelua”. Tulevaisuudessa Kaisa haluaisi työskennellä kansantalo-ustieteen parissa, mieluisia työnantajia olisivat valtio, vakuutusyhtiöt ja pankit. ”Siihen ammattiin, mihin TKK:lta olisin valmistunut, en halua”, hän kiteyttää. Rakkaimpia muistoja Kaisalle TKK:lla on oma fuksivuosi, joka kokemuksena oli vailla vertaa. Kansiksen fuksivuosi on vasta alussa, mutta tähän mennessä parasta on ollut positiivinen ilmapiiri. ”Peruskansislainen on kiva tyyppi, jolle on helppo mennä juttelemaan”, Kaisa kehuu.

Marika Pasanen

11

Meri 25v. - 2. vuosikurssi

Meri on jo lähellä valmistumista TKK:lta pääainee-naan puutekniikka ja sivuaineenaan tuotantotalous. Vaihto-opiskelun aikana Belgiassa Meri huomasi kansantaloustieteen kiinnostavan ja varasi samalta istumalta lennot kansiksen pääsykokeisiin. ”Tää on se mun juttu”, hän tuumasi. Tällä hetkellä ura kansiksen parissa kiinnostaa teknistä alaa enem-män. ”Mutta toisaalta, ei tiedä mitä tapahtuu”, Meri pohtii. Tuotekehitys kiinnostaa pankkialan lisäksi. TKK:lta Meri aikoo valmistua diplomi-insinööriksi, ja yliopistolta ainakin kandiksi jos ei maisteriksi. Kansantaloustieteen kurssit eivät hänen mielestään ole helpompia, mutta niistä saa huomattavasti enem-män opintopisteitä kuin vastaavalla työmäärällä TKK:lta. Meri kokee myös, ettei yliopistolla ole yhtä paljoa pakollisia läsnäoloja. Ryhmätyöskentelyäkin on vähemmän. Selkeimpiä eroja on kuitenkin miesopis-kelijoiden määrä, sillä Otaniemessä opiskelleet naiset tottuvat alusta asti olemaan vähemmistönä. Komeita miehiä on molemmissa kouluissa, mutta teekkarien ”reippaus” ja tekniikan tuntemus viehät-tää. Kansiksen opiskelijat ovat Meristä vaikuttaneet todella mukavilta ja yhteishenki on hyvä. ”Parhainta antia ovat olleet fuksiaiset ja mökkireissu, TKK:lla puolestaan erityisesti waput ja eräs tietty viskinmaisteluilta” Meri luettelee.

Johannes 21v. - 1. vuosikurssi

Kolmannen vuoden informaatioverkostojen ja tuotantota-louden opiskelijana Johanneksen ei juuri tarvitse selitellä loogista yhteyttä opintojen välillä, koska pääaineesta on TKK:llakin tekniikka kaukana. Jo lukion jälkeen hän harkitsi kansikseen hakemista, ja TKK:n ’Kansantalo-ustieteen perusteet’ – kurssin jälkeen suunta oli selvä. ”Kaverin kanssa löimme bissestä vetoa, pääsisinkö si-sään”, Johannes virnistää. Eroa opiskeluun TKK:lla on ollut jo avajaisista lähtien. Dekaanin avajaispuheesta kansiksen luentojen ilmapiiriin on yliopistolla voinut olla havaittavissa ”akateemisempi fiilis”. TKK:lla ensim-mäisen vuoden massaluennoilla näkee myös vanhempia opiskelijoita kaikilta eri vuosikursseilta. Opintopisteet ja kurssin työmäärä eivät vastaa toisiaan eri yliopistojen vä-lillä. Pisteitä saa TKK:lla samalla työmäärällä vähemmän. Sisällöltään opiskelu on kuitenkin Johanneksen mielestä ollut yllättävän samanlaista. ”Kansiksen matemaattisuus yllätti. Teekkarin tiedoilla pärjää, mutta lukiosta suoraan tulleena olisi saattanut olla vaikeuksia”, Johannes arve-lee. Tavoitteena olisi maisterintutkinto molemmista kouluista, mutta tulevaisuuden suunnitelmat ovat työuran suhteen vielä auki. Johannes myöntää, että valtsikan naiset ovat kauniimpia kuin TKK:n, mutta oma sijansa on infon naisilla, jotka ovat ehdottomasti kaikista upeimpia. ”Paras teekkarimuisto oli koko fuksivuosi”, hän huikkaa.

12

Ajankohtaisia asioita lähellä kansantaloustieteilijöitä

Samalla kuin Paul Krugman taistelee kolumneil-laan (ks. New York Times) ja blogissaan pahoja keskilännen ekonomisteja vastaan, kuohuu myös Suomen tiedemaailmassa. Kansantaloustieteen laitoksen professori Vesa Kanniaisen Tieteessä tapahtuu –lehteen (8/2008) kirjoittama artikkeli ”Miksi taloustieteilijöitä vihataan?” on kirvoit-tanut kuuman keskustelun, joka jatkuu lehden Keskustelua-osassa edelleen. Tähän mennessä polemiikkiin on ottanut osansa professori Kan-niaisen lisäksi diplomi-insinööri, jatko-opiskelija, tutkimusavustaja, perustutkinto-opiskelija sekä kansantaloustieteen lehtori. Professorimme kirjoit-taa, kuinka erityisesti ”maailmanparantajien yh-teiskuntaluokka”, johon kuuluvat myös humanistit ei tunnu ymmärtävän taloustieteen päälle mitään. Kuitenkin sen sijaan, että tähän kirjoitukseen olisi lähettänyt ensimmäisenä vastineen joku kyseisestä yhteiskuntaluokasta, diplomi-insinööri Heikki Mäntylä käsittelee seuraavassa numeros-sa (Tieteessä tapahtuu, 1/2009) aihetta sovittele-vasti, eikä näe niinkään vihaa, vaan kritiikkiä, erityisesti suhdanne-ennusteita kohtaan. Kes-kustelu ei kuitenkin jää tähän. Vuoden toisessa numerossa (Tieteessä tapahtuu, 2/2009) maail-manparantajien yhteiskuntaluokan oletettavat edustajat, tutkimusavustaja Lauri Holappa Hel-singin yliopiston yleisen valtio-opin laitokselta ja kansantaloustieteen jatko-opiskelija Jussi Ahokas Jyväskylän yliopistosta hyökkäävät Kanniaista vastaan kirjoituksessaan ”Vain huonoa taloustie-dettä vihataan”. Kirjoittajat toivovat maailmaan parempaa taloustiedettä, rivien välistä luettuna post-keynesiläistä näkemystä, ja kritisoivat uus-klassista taloustiedettä tyrmäten siinä sivussa kan-santaloustieteen yleisimmät teoriat. Kanniaisen alkuperäiset argumentit kumotaan virheellisinä, väärinä ja näköalattomina. Tässä vaiheessa lukijakin ymmärtää, että viimeistä

KANSANTALOUSTIEDE KUOHUTTAA TUNTEITA

sanaa ei ole vielä lausuttu. Professori Kanniainen vastaakin seuraavassa lehdessä (Tieteessä tapah-tuu, 3/2009) molempaan vastineeseen. Tiivistäen, professorin mukaan Mäntylällä on virheellinen käsitys taloustieteestä pelkkänä suhdanne-en-nusteita antavana tieteenä, Holapan ja Ahokkaan, valitettavasti nimet sekoittaen, Kanniainen haastaa tieteellisillä ansioilla: kuka saa puhua, milloin ja mistä. Kaiken lisäksi uskottava tieteellinen argu-mentointi vaatii tiettyjen opintojen käymistä, mitä vaatimusta kirjoittajat eivät täytä. Kansantaloustie-teen professori on lukenut mies, jonka kanssa on turha väitellä metodeista, tai oikeastaan mistään. Ironia on jo luettavissa Mäntylän vastauksessaan (Tieteessä Tapahtuu, 4-5/2009) Kanniaiselle, mut-ta diplomi-insinööri kiinnittää huomiota myös seikkaan, että taloustieteellistä keskustelua ei kannattaisi tehdä tutkijoiden kammioissa vain taloustieteilijöiden kesken. Nyt osaa keskuste-luun ottaa myös kansantaloustieteen ja valtio-opin perustutkinto-opiskelija Pertti Kallioniemi tietäen tai tietämättään oikeudestaan taloustieteelliseen keskusteluun. Samassa lehdessä Vesa Kanniai-nen iskee vastauksessaan edellisille taas uusia panoksia pöytään: tieteelliset konferenssit eivät ole salaseuroja, ja luonnollisesti, Kallioniemen perustutkinto-opiskelijana kannattaisi malttaa vielä olla puuttumasta keskusteluun. Viimeisimpänä keskusteluun on ottanut osaa Matti Estola Joensuun yliopistosta (Tieteessä tapahtuu, 6/2009). Keskustelu ohjautuu taas muutaman pii-run kansantaloustieteen todellisten kysymysten pariin. Dosentti ja kansantaloustieteen lehtori Estola oikoo väitteitä ja esittää dynaamista mik-roteoriaa. Jää nähtäväksi, kuka tekee seuraavan siirron. Kuinka kauan tämä korkealaatuinen talo-ustieteellinen keskustelu vielä jatkuu? Humanistin siirto on vielä tekemättä.

Koonnut:Jaakko Nelimarkka

13

Kansantaloustieteen opetuksessa on viime aikoina lähennytty reaalimaailmaan tapahtumia. Kapi-taaliin saamien tietojen mukaan vt. professorin Ulla Lehmijoen pitämällä Kansantaloustieteen matemaattisten menetelmien kurssilla optimoin-tiongelmaa on käsitelty kuluttajan jokapäiväisten valintojen näkökulmasta. Sen sijaan, että valinnan vaikeutta toisivat hyödykkeet x1 ja x2, on päät-tämätön kuluttaja kohdannut ongelman virvoi-tusjuoman ja lihapiirakan valitsemisen väliltä: ”Jos ihminen haluaa enemmän kokaa, hän joutuu luopumaan osasta lihiksiä”, Lehmijoki havainnoi. Reaalimaailma on viime vuosina muutenkin tullut mikrotalousteoriassa esiin. Yliopistonlehtori Essi Eerolan taannoisilla KA4:n luennoilla kuluttaja preferoi välillä ykköstä, välillä kakkosta.

Politiikan uskottavuusongelma koskettaa jo yliop-

LYHYESTI

Yliopistouudistus etenee ja tiedekuntaamme on tulossa kaksi laitosta. Oppiaineemme on pääsemässä aivan uusiin ulottuvuuksiin läheisimpien ystäviensä, valtio-opin, polittisen historian sekä talous- ja sosiaalihistorian, kehitysmaatutkimuksen ja käytännöllisen filosofian kanssa. Nämä toisiaan täydentävät tieteen pääsevät saman katon alle uuteen Politiikan ja talouden tutkimuksen laitokseen, englanniksi Department of Economic and Political Studies. Koska varsinkin englanninkielinen käännös ei suoraan sanottuna tarkoita yhtään mitään ja Taloustieteen laitoskin jatkaa toimintaa Viikissä maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa, Kapitaali julistaa äänestyksen uudesta laitoksemme englanninkie-lisestä nimestä. Tunnetusti hienolla englanninkielisellä nimellä saa kaiken kuulostamaan hienolta. Yliopistouudistuksen päätöksenteon avoimuutta ja keskustelevaa ilmapiiriä korostaen voittajan nimi julkaistaan ehkä seuraavassa numerossa. Valitettavasti vaihtoehtoja ei voi äänestää, sillä uudistuksella on kiire.

Ehdotukset laitoksen nimeksi:

1) Department of Economics and Other Applied Sciencies2) Department of Stuff Related to Money3) DOPE – Department of Political Economics4) Department of State Sciencies and Practical Philosophy5) Huge Department Including Many Majors6) Department of Clashing Professors

VAIKUTA JA ÄÄNESTÄ

pilaspolitiikka. Economicumille saakka on kirinyt huhu siitä, että Suomen Keskusta palauttaa vel-karahalla KTTO:lta saamansa pesukoneet. Velan Suomen Keskusta maksaa takaisin ensi vuon-na myönnettävästä ylimääräisestä puoluetuesta. KTTO:n hallitus kiistää yrittäneensä vauhdittaa tämän koko Suomen etua ajavan puolueen edus-kuntavaalikampanjaa, vaan vakuuttaa tukeneensa pelkästään avointa ja demokraattista suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. KTTO tyrmää kaikki pu-heet politiikkojen likapyykin pesusta vastuutto-mina, typerinä ja sosialismina. Lisäksi KTTO:sta kiistetään, että yhdistys lyhenteensä mukaisesti olisi kansantaloustieteilijöitä edustava opiskelija-järjestö, vaan Marja Tiuran (kok.) ajatuksenjuok-sun innoittamina yhdistyksen lyhenne kumpuaa sanoista Kehittyvien Taajamien Tukiorganisaatio. Kapitaali on osa suurta KTTO-konsernia.

14

VÄITÖKSIÄ

Keittiömestari Gordon Ramstedt Jaskan grillin oppisopimuslinjalta väittelee aiheesta Mikroteoria suomalaisessa pikaruokakulttuurissa.

Laitilan Panimotieteellisen tiedekunnan tohtorikokelas Udo Franziskaner väittelee otsikolla Omava-raisen alkoholintuotannon vaikutus opiskelijabudjettiin.

Vapaa-ajattelija Antti Isotalo väittää poliisille, että hänet on ryöstetty väkivalloin lauantain vastaisena yönä. Uhrin hyvään yleiskuntoon vedoten poliisi hylkää väitöksen ja käskee Jussia ottamaan turpaan ensi kerralla astetta miehekkäämmin.

Yrittäjä Sari Sauber väittää pesulansa joutuneen keskelle keskustapuolueen vaalirahanpesuvyyhtiä. Pääministeri Vanhanen ei muista kuulusteluissa rahoja, mutta myöntää tilanneensa Sauberin miehen liikkeestä pienen erän tuppeen sahattua puutavaraa.

KTTO on nähty väittelemässä Punavuoren Ahvenen kabinetissa omistajan mukaan ”toisinaan mutta nyttemmin harvoin”. Joukossa on tyhmyys tiivistynyt niin pahasti, että väittelyt on lopetettu usean lahjakkaan opiskelijan älykkyysosamäärän romahduksen seurauksena.

Termofysiikan tohtori Jouko ”JJ” Kumpula rientää kiistämään väitteen hölynpölyksi väittäen tyhmyyden olevan immateriaalia, eikä kaasusta nestemäiseksi muuttumisen prosessille jää siten mahdollisuutta.

Megatronin on väitetty eronneen konsistorista hyväntahtoisesti. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

15

16

TA

LVI T

UL

EE

- LA

ITT

AK

AA

HO

US

UT

JAL

KA

AN

17

18

LasillisellaJuha Itkonen & Erkka Saarinen

Talous huonossa hapessa – kohti uutta ilmastosopimusta

Tämän artikkelin tekoon on vaikuttanut moni kansislainen mielenkiintoisilla kysymyksillä. Valitettavasti kaikkiin kysymyksiin vastaaminen ei ollut mahdollista. Kiitokset kaikille osallistujille!

Mistä Kööpenhaminassa päätetään?

Kioton pöytäkirjassa kansainvälisesti sovitut toi-menpiteet kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemi-seksi päättyvät vuonna 2012. Kööpenhaminassa järjestettävässä YK:n ilmastokokouksessa on tar-koitus sopia toimenpiteistä pidemmälle tulevai-suuteen. Uuden ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen celsius-asteeseen, mikä käytännössä tarkoittaa merkittäviä päästövähennyksiä nykyiseen verrattuna. Neuvot-telujen keskeisiä kysymyksiä ovat, ketkä päästöjä vähentävät, miten paljon kukin vähentää ja miten päästövähennykset rahoitetaan.

Mitä sopimus merkitsee päästökaupan kannalta?

YK:n ilmastosopimuksessa sovitaan maakohtaisista päästökiintiöistä, jotka ovat vapaasti kaupattavis-sa jäsenmaiden kesken. Sopimus muodostaa siis itsessään päästökauppajärjestelmän, jossa päästö-kauppa on valtioiden välistä. Tämä on syytä erottaa Euroopan Unionin päästökauppajärjestelmästä (EU-ETS), jossa päästökauppa on yritysten välistä. EU-ETS on talouspoliittinen ohjauskeino, jonka avulla pyritään saavuttamaan Kioton pöytäkirjan päästötavoite. On oletettavaa, että Unionin pääs-tökauppajärjestelmä tulee jatkamaan riippumatta kokouksen lopputuloksesta. Jos uudessa ilmasto-sopimuksessa päätetään uusista päästötavoitteis-ta, niin EU-ETS:iä käytetään uusien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Miten Suomi on toteuttanut Kioto-velvoitettaan?

Kioton pöytäkirjan mukaan Euroopan yhteisön maiden pitäisi vähentää päästöjään 8 % verrattuna vuoden 1990 tasoon. Euroopan Unioni kuitenkin sopi sisäisessä taakanjaossaan, että Suomen tulisi pitää päästönsä vuoden 1990 tasolla. Tilastokes-kuksen laskelmien mukaan Suomi on reilut 10 % jäljessä tavoitteestaan. Kioton sopimuksen mukai-sesti Suomen on katettava ylimenevä osuus joko ostamalla lisää päästöoikeuksia tai toteuttamalla Kioton pöytäkirjan hankemekanismeja. Nykyinen taantuma saattaa laskea päästöjä lähemmäs Kioto-tavoitetta.

Miten ilmaston lämpenemisen trendi on määri-telty?

YK:n ilmastonmuutospaneelin IPCC:n arvion mu-kaan globaali keskilämpötila on noussut noin 0,74 celsius-astetta sadan vuoden aikana. Luku on saatu estimoimalla lineaarinen trendi globaalista lämpö-tila-aineistosta vuosilta 1906–2005 ja laskemalla tästä lämpötilan muutos sadan vuoden aikana.

Havaittu keskilämpötilan nousu on aiheutunut pääosin ihmisten toiminnan seurauksena, mutta keskilämpötilaa on nostanut myös luonnolliset tekijät ja siihen vaikuttaa satunnaisvaihtelu. Ih-misen vaikutuksen osuutta on arvioitu erilaisilla ilmastomalleilla, jotka kuvaavat globaalin ilmaston toimintaa. Useat mallit on rakennettu puhtaasti fysikaalisten teorioiden pohjalta ilman, että niitä

19

on sovitettu havaintoaineistoon. Mallien avulla voidaan ensin arvioida, miten ilmasto kehittyisi ilman ihmisen aiheuttamia vaikutuksia, ja sitten verrata tätä havaittuun kehitykseen. Karkeasti ottaen näiden ero selittyy ihmisen vaikutuksella.

Ovatko hiilitullit protektionismia?

Toistaiseksi yksikään maa ei ole asettanut hiili-tulleja, mutta niistä on keskusteltu useilla fooru-meilla. Hiilitulleja on esitetty suojaamaan koti-maista tuotantoa päästövähennysten kilpailukykyä heikentävältä vaikutukselta. Toisaalta hiilitullit lienevät neuvottelutaktiikka, jolla yritetään pa-tistaa Kiinaa ja Intiaa sitoutumaan tiukemmin päästövähennyksiin.

Yleisesti taloustieteilijöiden piirissä tulleja pi-detään tehokkuuden heikentäjinä ja oman teol-lisuuden suojeluna. Hiilitullien asettamista on kuitenkin puolustettu sillä, että ne oikaisevat ilmastopolitiikan aiheuttamia vääristymiä kilpai-lukyvyssä. Monien yllätykseksi myös vapaakaup-pajärjestö WTO on linjannut, että hiilitullit eivät ole vapaakauppasopimusten vastaisia.

Olisiko hiilivero tehokkaampi kuin päästökaup-pa?

Hiilivero ja päästökauppa ovat talouspoliittisia instrumentteja, joiden avulla päästövähennykset on mahdollista panna täytäntöön. YK:n ilmasto-sopimuksessa sitoumusten perustaksi on asetettu

päästökauppamekanismi, sillä sen toteuttaminen kansainvälisesti on suoraviivaisempaa. Käytän-nössä kansainvälisestä hiiliverojärjestelmästä sopiminen olisi erittäin hankalaa. Myös EU:n yhteisessä ilmastopolitiikassa päästövähennysten toimeenpanossa on painotettu päästökauppaa. Päästökauppasektorin ulkopuolella hiiliverojen käyttö on jätetty kansallisen ilmastopolitiikan päätettäväksi.

Hiiliverojen ja päästökaupan tehokkuuseroa on tutkittu sekä analyyttisesti että empiirisesti. Ana-lyyttisesti on osoitettu, että tehokkaamman inst-rumentin valinta riippuu muun muassa päästöjen vähentämisen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten kustannuksiin liittyvistä epävarmuuksista. Nämä huomioiden on päädytty suosimaan päästökaup-paa. Käytännönkokemuksia tehokkuudesta on tarjonnut esimerkiksi USA:n happosadeohjelma, jossa päästökauppamekanismi madalsi päästöjen vähentämisen kustannuksia merkittävästi.

Miten ilmastosopimus vaikuttaa Suomen kilpai-lukykyyn?

Ilmastosopimuksen kilpailukykyvaikutus riippuu ensisijaisesti sopimuksen kattavuudesta. Neuvot-telujen keskeisenä tavoitteena on ollut saada mah-dollisimman moni maa mukaan ilmastotalkoisiin. Koska Suomi on sitoutunut EU:n yhteisen ilmasto-politiikan kautta verrattain tiukkoihin päästövä-hennyksiin, kotimaisen kilpailukyvyn kannalta olisi edullista, että uusi sopimus olisi kattava ja

20

asettaisi myös muille maille kunnianhimoisia päästötavoitteita. Tällainen sopimus saattaisi jopa parantaa Suomen kilpailukykyä nykyisestä.

Miten ilmastosopimuksen kustannukset ja hyödyt vaihtelevat maittain ja miten tämä huomioidaan sopimuksessa?

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin eri maissa, joten sopimuksen osapuolilla on erilaisia kannus-timia vähentää päästöjään. Toisaalta kyky vähentää päästöjä vaihtelee maittain. Kolmanneksi on esitet-ty, että teollisuusmailla on erityinen historiallinen vastuu ilmastonmuutoksesta. Onneksi maiden-väliset erot on mahdollista ottaa sopimuksessa huomioon heikentämättä kustannustehokkuutta.

Neuvotteluissa keskeisenä kysymyksenä on teolli-suusmaiden tarjoama suora julkinen rahoitus, jolla autetaan kehitysmaita sopeutumaan ilmastomuu-tokseen ja vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöjen vähentäminen kehitysmaissa on merkit-tävästi halvempaa ja toisaalta taloudellinen apu siirtää ilmastotalkoiden taakkaa teollisuusmaille.

Myös päästöoikeuksien jako voidaan nähdä erään-laisena rahoituksena kehitysmaille, eli köyhien maiden asemaa voidaan kohentaa jakamalla niille enemmän päästöoikeuksia. Jos päästöoikeuksien markkinat toimivat tehokkaasti, päästöoikeuk-sien pitäisi kuitenkin päätyä sinne, missä niitä arvostetaan eniten. Talouden tasapaino on siis riippumaton päästöoikeuksien alkujaosta, mut-ta lisäpäästöoikeudet parantavat kehitysmaiden kannustimia liittyä sopimukseen.

Miksi teollisuusmaat haluavat rahoittaa kehitys-maiden päästövähennyksiä?

Ensinnäkin ilmastotukea on verrattu kehitys-apuun, sillä se palvelee pitkälti samoja päämääriä. Maantieteellisistä ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikutukset ovat kehitysmaissa voimakkaampia ja maiden omat valmiudet sopeutua muutokseen ovat usein heikot.

Toisaalta kansainvälisen ilmastopolitiikan kus-tannustehokkuus paranee, kun päästövähennyksiä toteutetaan kehitysmaissa huomattavasti pienem-min kustannuksin. Esimerkkinä voidaan ottaa Kio-ton sopimuksen joustomekanismit, joiden avulla teollisuusmaat pystyvät toteuttamaan osan pääs-tövähennysvelvoitteistaan kehitysmaissa. Toteut-tamalla osa päästövähennyksistä kehitysmaissa, on vaikutus ilmaston kannalta sama, mutta lopputulos saavutetaan edullisemmin.

Kolmanneksi kehitysmaiden osallistuminen sopi-mukseen ehkäisee hiilivuotoa ja teollisuusmaiden rahoitus muodostaa merkittävän kannustimen. Kun päästöjen tuottamisella on kustannus myös kehitysmaissa, niin tuotannon siirtäminen sinne ei ole enää yhtä houkuttelevaa.

Milloin saan tietää lisää tästä aiheesta?

KTTO:n vuosijuhlapaneelissa torstaina 19.11.2009 aiheesta keskustelemassa ovat arvoisat panelis-timme:• OrasTynkkynen,hallituksenilmastoasi-antuntija • MarkkuOllikainen,HY:nympäristötalo-ustieteen professori• MikaelOhlström,EK:njohtavailmasto-jaenergia-asiantuntija• LeoStranius,SLL:nilmastovastaavaTervetuloa mukaan keskusteluun

21

Joni Salminen

Tuleeko talouskasvusta V, W,U vai L-muotoinen?

New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel Roubini pelkää maailmantalouden kääntyvän pian uudelleen laskuun. Näin voi käydä, jos korko- ja finanssielvytys lopetetaan liian aikaisin. Osakemarkkinat kuitenkin ennustavat toisin.

Historian valossa osakemarkkinat ovat ennus-taneet talouden käänteen noin puoli vuotta ai-kaisemmin. Tällä hetkellä näyttää vahvasti, että osakemarkkinoiden pohja saavutettiin Euroopassa maaliskuussa. Tähän päivään mennessä kurs-sit ovat Helsingissä nousseet noin 60 %. Olisiko mahdollista, että osakesijoittajat ovat aivan ha-koteillä ja talouden väliaikainen noste on tulosta jättimäisistä elvytyspaketeista? Talouden nousu ei perustu pelkästään psykologiaan vaan taustalla ovat ns. fundamentti-tekijöitä: Ranskan ja Saksan beekooteet kääntyivät plussalle vuoden toisella kvartaalilla, Yhdysvalloissa bensan kulutus on ollut noin 5 % nousussa ja Kiina on palannut vah-vasti talouden nousutrendille. Valitettavan usein nämä uutiset ovat tyyliltään ”numerot eivät olleet niin huonoja kuin odotettiin”, eli -15 prosentin sijaan saatiin -10 prosenttia. Maaliskuun kurssitaso ennusti maailmantalouden ajautuvan pahempaa lamaan kuin 30-luvulla, jolloin Yhdysvaltojen hallitus vastasi tähän kiristämällä budjettia. Nyt ei näin käynyt ja konkurssiasteiden pysyttyä oletet-tua matalampana, voidaan kurssinousun ainakin osaltaan olevan oikeutettua.

Tohtori Tuho -lisänimen saanut Roubini kertoo näkemyksistään Financial Timesissa. Vakavasti velkaantuneet valtiot saattavat katkaista kasvulta siivet, jos ne ryhtyvät talouden tasapainottamiseksi

korottamaan veroja ja leikkaamaan menoja. Silloin suuret taloudet voivat joutua ”stagdeflaatioon”, millä Roubini tarkoittaa taloutta, jossa on samaan aikaan taantuma ja deflaatio. Roubini ei usko ta-louden v-muotoiseen voimakkaaseen elpymiseen. Hän epäilee toipumisen olevan u-muotoinen. El-vytyksen ja varastojen täyttämisen aiheuttama muutaman vuosineljänneksen kasvupyrähdys hyytyy pian ja talouskasvu pysyy usean vuoden ajan pitkän aikavälin trendikasvua hitaampa-na. Valtiot ovat kuitenkin tässä suhteessa paljolti markkinoiden armoilla. Korkosijoittajat saattavat tehdä suuria alijäämiä ylläpitävien valtioiden olon tukalaksi. Jos korkosijoittajat katsovat inflaatio-odotusten kasvavan, nousevat pitkät korot, jolloin valtioiden rahoituskulut nousevat jyrkästi. Viime aikoina ovat korot laskeneet ja osakkeet nousseet, eli toisen sijoittaja-ryhmän tulee olla väärässä kos-ka samanaikaisesti ei voida turvautua sijoittamalla Yhdysvaltojen valtion lainoihin ja sekä ottamalla riskiä osakesijoituksissa. Tilanne on perverssi ja osaltaan indikoi mahdollisesta osakemarkkinoiden sekä riskilisien rekyylistä. Tähän rekyyliin myös kirjoittaja varautuu pitämällä riittävää likviditeet-tiä valmiina.

Suomen talouden asiantuntijat ennakoivat nouse-van myöhemmin kuin muiden euromaiden. Tähän vaikuttavat Suomen talouden vientiriippuvuus

22

konepaja- ja teknologiasektorista, jotka ovat jäl-kisyklisiä ja euron vahvuus verrattuna melkeinpä kaikkiin valuuttoihin. Tilastokeskuksen julkaise-ma konkurssitilasto antaa osaltaan suuntaa siitä, missä mennään: tammi-heinäkuussa konkurssit nousivat 37 % verrattuna vuoden takaiseen. Ta-louden makrolukujen valossa yritysten tilanne näyttää vielä pitkään synkältä. Suomen Pankin mukaan beekootee tippuu tänä vuonna 7,2 % ja val-tionvarainministeriön mukaan työttömyys nousee 11 %. Tilanne on melko avuton koska emme päätä omasta korkopolitiikasta tai valuuttakurssista. Markka-ajassa olisimme jo devalvoineet niin kuin Ruotsin keskuspankki teki laskemalla ohjauskoron lähelle nollaan. Tämä on ollut Ruotsin vientiteol-lisuudelle suuri etu.

Mahdolliset skenaariot:

1) Elvytys menee yli, josta on jo saatu merk-kejä Kiinassa. Hallitus on joutunut puuttumaan talouden kuumenemiseen asettamalla pankeille korkeammat reservivaatimukset, eli imemään rahaa pois markkinoilla. Elvytyspaketit ympäri maailman ovat olleet jättimäisiä ja rahan tarjon-nan lisäys johtaa keskipitkällä aikavälillä hintojen nousuun – tässä tapauksessa mahdolliseen hype-rinflaatioon. Tästä saatiin jo esimakua pari vuotta sitten eripuolilla maailmaa olleista mielenosoituk-sista, ruuan hinnan noustua moninkertaiseksi. Ylöspäin karkaavat inflaatio-odotukset näkyvät sa-man tien pitkissä koroissa ja sitä kautta velallisten valtioiden korkomenoissa, jotka räjähtävät käsiin. Tämä skenaario tosin ajaisi varallisuushyödykkeet pilviin ja loisivat markkinoille uuden kuplan.

2) Elvytys ei riitä. Yhdysvalloissa yksityisen kulutuksen osuus koko taloudesta on kivunnut 70 prosenttiin ja yksityisten investointien 13 pro-senttiin. Jos talouden tämän hetkiset tukipaketit eivät vaikuta riittävän nopeasti yksityiseen kulu-tukseen Yhdysvalloissa, on markkinoilla luvassa kylmä suihku. Tämä puolestaan tarkoittaa rahan lisäluomista ja markkinoiden uskon menettämistä.

3) Tukipaketit riittävät ja talous lähtee vähi-tellen nousemaan ja työllisyys paranemaan. Tämä on myös todennäköisin kaavio.

23

Näki unta tuo tutkija luova, näin aprikoi, oli syntynyt

neutraali vero.

Kulutuksen veropohjaksi kun valikoi, oli lainlaatija

taitava, melekinpä nero.

Nyt kulkevi konkaavi kulku, huipulle Hamiltonin,

teille maan murheisille, tuo tiedon uuden, on se

juurilta jumaluuden.

Ilo kansalle kaikelle kuuluen kaikaa, vero arvoon

vain kapitalisoituvi,

Siksi neutraaliksi se hoituvi.

Te elätte keskellä viisauden merta, tuhatkertaista

tiedon raitaa.

Vaan tietäkää: silti, verot neutraalit unimaailmaan

ne jäädä taitaa.

Jo nouseva aamu unelmat murskata voi,

Tuloveron tahdissa aurinko nousee, kun koittavi

päivän uusi koi.

Vesa Kanniainen

Prof. Jouko Ylä-Liedenpohjan 60-vuotisjuhlakirja, 2005

24

Pankkiiri yliarvostelee

Golfkeskukset, nuo nousukausien ja porvariston pelikentät, ovat nyt menettäneet suosiotaan ”la-man” iskiessä niihinkin. Lasku ei kuitenkaan ole ollut kovin dramaattista. Oikeastaan taantuma, pienentämällä ihmisten budjettirajoitteita, on teh-nyt pelaamisesta mukavan väljää.

Golf on lajina ulkoilua sekä sosiaalista kanssakäyn-tiä, vaikka sitä vastaan ehkä sotiikin mielikuva yk-sinäisestä pelaajasta etsimässä palloa joko pellolta tai metsästä. Se on ajanvietettä, jonka parissa arjen huolet jäävät sivuun niin Martti Ahtisaarella kuin Perus-Penallakin. Hyvässä seurassa pallot katoavat ja tunnit vierivät yllättävän kevyesti.

Kenttävertailussa nostan nyt esiin muutamia poi-mintoja, mm. ”parhaimman”, kalleimman, koti-kenttämäisimmän sekä jokamiehisen.

Ensimmäinen paikka, jonne aloittelevan golfaajan kannattaa suunnata, on Löfkullan ”golfkeskus”. Siellä pääsee tutustumaan lajiin ilman, että on greencardia, tietoa säännöistä saati hajua etiketis-tä. Periaatteessa riittää, että yhdellä ryhmästä on. Kenttä, 9 reikäinen par 3, sopii aloittelijoiden en-simmäisiin peleihin tai harrastajille lämmittelyksi kauden alkuun keväisin. Enemmän pelanneelle kenttä on kunnon pelaamiseen liian ahdas, joka-miespelaajien koetellessa kärsivällisyyttä. Itse olen

parina viimeisenä kertana kiskaissut herneenpalon nenääni, kun siellä töhöiltiin oikein urakalla.

Toinen golfkeskus, jossa kuluvalla kaudella olen pelannut, on Pickala Golf. Suomen ”yhtenä kal-leimmista” pidetty keskus sisältää kolme 18-rei-käistä golfkenttää ja sijaitsee kantatie 51:n (josta ei varmaan ikinä saada nelikaistaista) varrella heti Siuntion rajan tuntumassa. Kentällä vallitsee aivan erilainen tunnelma kuin jokamieskentillä. Pelaajat tuntevat golfin tavat ja palvelun laatu on todella hyvää.

Toisaalta näin sietääkin olla, ovathan Pickalan hinnatkin 200% kalliimmat kuin Löfkullan. Ken-tät Park, Seaside ja Forest ovat kaikki erilaisia ja nimiensä veroisia. Kenttien kunto on aina ollut loistava, mitä nyt sää joskus olisi voinut olla pa-rempi. Suosikkini näistä kolmesta kentästä on Forest, sillä se sisältää monipuolisesti korkeuseroja ja vaihtelevuutta. Ensimmäisen kerran Forestia pelatessani, huomasin kahdeksannella väylällä pelaavani kunnon kentällä, sillä väylän reunoilla olevien puiden välissä on nurmikko leikattu siistin tasaiseksi. Muilla kentillä vastaavissa on joko hei-nää, kiviä, risuja, mutaa tai jotain käsittämätöntä pöheikköä. Miljöö on siis mitä mukavin.

Suomen parhaaksi (ja kolmanneksi parhaaksi) kentäksi vuonna 2007 Golf Digest -lehdessä valittu South East (ja North West) sijaitsee Kytäjä Golfissa.

25

Saapuessani ensimmäistä kertaa Hyvinkään lähel-lä sijaitsevalle, selkeästi maamme parhaimmistoon kuuluvulla keskukselle, häkellyin. Todella näyttä-vät kentät ympäröivät minua ja tunnelma oli kuin maailmanluokan kentällä. Pikku yksityiskohtana olivat klubitalon edustalle parkkeeratut, juuri käsinvahatut golf-autot millintarkoissa riveissä hohtamassa aamupäivän auringossa.

Kahdesta kentästä olen itse pelannut näyttäväm-män ja haastavamman South Eastin. Kentän profiili on henkeä salpaava. Ikinä ennen kierrosta, sen aikana tai sen jälkeen ole irronnut nätimpiä pivot-teja lyöntien yhteydessä. Pelaajalle kenttä toisaalta tarjoaa tuskaa ja tukalia tilanteita jos päänuppia ei saa pysymään kasassa. Tiiauspaikat olivat ne-liön mallisia, mikä on kenttäpuutarhuriystäväni mukaan typerän epäkäytännöllisiä. Aikana, jona kävin Kytäjällä pelaamassa, olivat kaikki muut kentät kuivuudesta ruskeina ja nurmettomina. South East kuitenkin loisti kuin loppusyksyn vih-reydessä, mitä nyt kolmannen ja viidennentoista väylän tiiauspaikat olivat lievästi kuivahtaneita. Kentän upea kunto johtunee siitä, että kentällä on noin kolminkertaisesti enemmän väkeä töissä kuin vaikkapa Peuramaa golfissa.

Neljäs pääkaupunkiseudun lähistöllä sijaitseva keskus on Kurk Golf Kirkkonummelta. Kenttä on omia suosikkejani. Yleislaatu on hyvä, muttei mi-kään paras. Esimerkiksi klubitalo on aika ankea, mutta kentät ovat pääsääntöisesti olleet hyvässä kunnossa. Ihmiset kentällä ovat mukavia ja pelin kustannukset ovat kohtuulliset, sillä se kuuluu Su-pergolfin* piiriin. Yliopiston golfseuran, HYGS:in, kautta kierroksen hinnaksi tulee 23€, ja sillä saa kiertää kerran kaikki kolme 9-reikäistä kenttää. Kokonaisuus muodostuu “vanhasta kentästä”, Val-leysta ja Lakesta, sekä uudesta Hill-kentästä. Hill

tuo mukavan lisän kenttävalikoimaan, vaikka se ei laadultaan pääse vanhan kentän tasolle väylillä käytetyn nurmilajikkeensa takia. Kaikki nämä yhdessä rennon pelitunnelman kanssa tekevät siitä mitä oivimman kotikentän, jonne on helppo luulla kuuluvansa.

Golfarin arki on rankkaa. Siksi on hienoa, että pääkaupunkiseudun läheisyydestä löytyy edellä mainitun kaltaisia kenttäkeskittymiä. Vinkkinä opiskelijagolfaajalle täytyy sanoa, ettei tässä lajissa mielikuvien vastaisesti kuitenkaan ole tarvetta ostaa tuhansien eurojen mailoja, jotta voisit heittää ne vesiesteen tai myydä heti pilkkahinnalla pois, kun kierros on mennyt päin instrumenttia, sillä halvemmallakin selviää. Kurkissa pelaaminen on miellyttävintä, mutta silti Pickkala vie arvostelussa pidemmän korren. Sillä on kaikkein paras hinta/laatu –suhde, nolla**. En ole kuluneena kesänä maksanut kierroksistani siellä mitään pelatessani suhteilla, joten kenttä voittaa suoraan tällä argu-mentilla. Itsehän olen omasta mielestäni oikeassa, niin kuin tässäkin asiassa.

* www.supergolf.fi osoitteesta löytyy lisäinfor-maatiota yrityksestä, mutta sitä ennen suosittelen tutustumista www.hygs.fi sivuihin

** hinta/laatu –suhteesta puhuttaessa selkeää on se, että hinta/laatu suhde on hyvä tai huono. Numeerisesti on matala hinta/laatu suhde hyvä ja korkea puolestaan huono, sillä, jos laadun ta-so on vakio, niin mitä korkeampi hinta on, niin sitä korkeammaksi tulee hinta/laatu –suhde, ja päinvastoin. Hinnan pysyessä vakiona ja laadun lähestyessä ääretöntä, lähestyy hinta/laatu –suhde nollaa. Tämän takia pahoittelenkin aikaisemmissa teksteissä olleita virheitä hinta/laatu –suhteen käytössä.

Löfkulla ** **** * Pickala ***** - **** Kytäjä **** ** *****

Kurk *** ** ***

Hyöty Hinta/Laatu Tyyli

26

Kun väkivalta lapsia kohtaan ei enää ollut hyväk-syttävää, vanhempani, niin kuin kaikki muutkin vanhemmat, joutuivat keksimään ruudin uudes-taan. Vitsan tilalle tulivat valheet, huhut ja kiristys. Moraalin opettaminen ulkoistettiin kirkolle. Eivät vanhempani uskoneet Jumalaan, he vain ajattelivat että olisi kätevää kun moraalifilosofian selittämisen sijaan lapsella tarjotaan kehäpäätelmiä, jotka oh-jaisivat minut tarpeeksi lähelle heidän mielestä hyväksyttäviä arvoja. Valitettavasti he eivät itse osanneet soveltaa arjen käytännön pulmiin ja Jeesus-kortin sijaan he kiristivät minua Joulupu-killa. Se toimi aikan-sa ihan hyvin, kunnes valhe paljastui. Siitä lähtien minut saatiin tekemään läksyt lah-jomalla tai pakotta-malla istumaan kirjojen edessä kunnes läksyt valmistuivat. Opin nopeasti näyttelemään läksyjen vastenmielisyyttä kunnes sain lahjuksen, mutten koskaan sen yli.

Varhaisteinivuosina lahjusten arvo alkoi kuiten-kin kasvaa eksponentiaalisesti ja vanhemmat siirtyivät pelotteluun: ”Jos et opiskele kunnolla sinusta tulee talonmies”. En ymmärrä vieläkään minkä takia talonmiehen ammatti tiivisti heidän mielestä itseensä elämässä epäonnistumisen. Ei kiinnostanut ottaa selvää. Vanhemmilla oli kädet täynnä teiniangstista kärsivän siskoni kanssa, joten pidin yllä matalaa profiilia ja yli ysin kes-kiarvoa. Yhdeksän oli se maaginen raja, jonka

yläpuolella vanhempiani ei enää kiinnostanut kenen seurassa liikuin, mitä tein iltaisin tai mitä päihteitä käytin. Tällä kaavalla sain elää rauhassa aina parikymppiseksi, siihen asti kun muutin pois kotoa. Sillä välin angstaava siskoni oli muuttunut kahden lapsen yksinhuoltajaäidiksi, ja vanhempani käyttivät suuren osan ajastaan näiden lasten kasva-tukseen. Pari kertaa viikossa sain perheillallisilla todistaa kun lapsille kerrottiin samoja valheita ja tein kaikkeni ampuakseni ne välittömästi alas, hyvällä menestyksellä. Yllätykseni vanhempani tai siskoni eivät suuttuneet tästä. Ilmeisesti heidänkin

mielestä joulu oli parhaimmillaan kun lapset ovat vilpittömän in-nostuneita lah-joistaan, jotka

vievät heidän huomion, sillä aikaa kun aikuiset juovat monta litraa terästettyä glögiä ja katsovat Die hard – trilogian.

Yhdestä valheesta vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet luopumaan. Kuukausi sitten todistin kun he väittivät yksitoistavuotiaalle lapsenlapsel-leen: ”Jos teet lujasti töitä ja uskot itseesi, sinusta voi tulla ihan mitä tahansa”. Tunnistin vanhan kliseen jo puolilauseesta ja osa punaviinistä palasi lasiini sieraimieni kautta. Mutta vanhempani olivat ihan tosissaan. He eivät välittäneet fysiikan laista, aikarajoitteesta, lapsen isän geeneistä, jotka olivat sulkeneet suurimman osan ovista jo ennen lapsen syntymää, tai siitä, että neliöjuuren sisällä oli ne-

PROVOKAATTORIPROVOKAATTORIPROVOKAATTORI

Yhdeksän oli se maaginen raja, jonka ylä-puolella vanhempiani ei enää kiinnostanut kenen seurassa liikuin, mitä tein iltaisin tai mitä päihteitä käytin.

27

gatiivinen luku. He kertoivat TV:stä näkemistään inspiroivista tarinoista joissa nainen pääsee Audin myynninjohtajaksi, pigmenttihäiriöinen valitaan Yhdysvaltain presidentiksi ja juutalaiseksi synty-nyt saa elantonsa urheilijana. He sulkivat korvansa väitteiltäni joiden mukaan, se että jotkut epätoden-näköiset lopputulokset on saavutettu kovalla työllä ja tahdolla, tarkoita että kaikki olisi mahdollista. Lisäsin, että epätodennäköiset menestystarinat ovat hyvää viihdettä. Ne eivät kerro sitä kuinka moni samoista lähtökohdista lähtenyt, kovaa työtä ja tahtoa koittanut, on epäonnistunut surkeasti tavoitteissaan ja elänyt loppuelämänsä katkerana ja vihaisena, kun toisin kuin vanhemmat väittivät, kaikki ei ollutkaan mahdollista.

Lopuksi kyseenalaistin koko naurettavaan väitteen esimerkillä: Kyllä Johanna Tukiaineinenkin on kovalla työllä ja tahdolla saavuttanut äärettömän paljon enemmän julkisuutta kuin hänen älykkyy-tensä tai ulkonäkönsä antaisivat aihetta, mutta oliko tämä lopputulos hänen ja ennen kaikkea muiden kannalta hyvä? Ehdotin 11-vuotiaalle sis-

PROVOKAATTORIPROVOKAATTORI

PROVOKAATTORI

kontyttärelle että jos hän uskoo itseensä, hän voisi viettää huoletonta elämää sossun tuilla tekemättä päiväkään enää työtä tai läksyjä. Lapsi innostui. Äitini löi minua ensimmäistä kertaa elämässäni. Kevyt läpsäisy takaraivolle vain, mutta silti. Häm-mennyin. Kuvittelin kuinka helppoa elämäni olisi ollut, mikäli minut olisi kasvatettu perinteisiä lyönti- ja potkutekniikoita käyttäen. Uskoisin vaan kaiken minkä vanhemmat tai opettajat minulle sanoisivat. En pohdiskelisi turhia. Kun lapselle sanottaisiin: ”Kaikki on mahdollista jos uskot itseesi ja teet lujasti töitä”, olisi se vain yksi lause muiden joukossa - eikä sadistinen, joskin usein viihdyttävä, käytännön vitsi.

PROVOKAATTORIPROVOKAATTORIPROVOKAATTORI

28

VIERASKYNÄKolme vuotta sitten olin valinnan edessä: lähteäkö opiskelemaan kauppatieteitä Lapin yliopistoon Rovaniemelle vai jäädäkö etelään valmistautu-maan kevään 2008 pääsykokeisiin liiketalouden opiskelun ohella sittemmin kuopatussa EVTEK-ammattikorkeakoulussa.

Surkea epäonnistuminen kauppatieteellisen alan yhteisvalinnan pääsykokeissa oli taannut minul-le opiskelupaikan kaukaisessa ja eksoottisessa Lapissa, Turun ja Helsingin kauppakorkeakoulu-jen jäädessä joidenkin pisteiden päähän. En ollut tyytyväinen tulokseen, sillä en halunnut jättää si-vistyksen kehtona pitämääni pääkaupunkiseutua. Toisaalta olin iloinen siitä, ettei minun tarvinnut lähteä Turkuun.

Lopulta lähtöpäätöksen teko osoittautui helpoksi, sillä en koskaan pitänyt ammattikorkeakouluni toimintaa erityisen ammattimaisena tahi kiinnos-tavana. Lisäksi olin asiaa pohdittuani havainnut omaavani ennakkoluuloja Helsingin kauppakor-keakoulun sliipattua ja kuvottavan oikeistolaista opiskelijakuntaa kohtaan. Niinpä karistin kroo-nisesti masentavan kotikuntani Vantaan pölyt jaloistani ja suuntasin kohti pohjoista.

Aluksi Rovaniemi vaikutti sangen mukavalta pai-kalta asua ja oleskella. Solukämppäni sijaitsi kes-keisellä paikalla yliopisto-opiskelijain suosiman baarin yläkerrassa, ja vuokra oli niin halpa, ettei rahan riittämisestä ruokaan tarvinnut huolehtia. Kämppäkaverit vaikuttivat mukavilta ja vilkas alkoholintäytteinen yöelämä pehmensi kulttuu-rillisten erojen terävimpiä kulmia.

Verrattaessa Rollon meininkiä stadilaisen opiske-lijan elämäntyyliin esiin nousee kaksi merkittävää eroa. Siinä missä helsinkiläinen opiskelija maksaa kohtuuttomasti vuokraa ja joutuu väistämättä otta-maan opintolainaa tahi käymään töissä saadakseen rahaa ruokaan, voi Rovaniemeltä vuokrata asun-non sangen edullisesti, jos on valmis joustamaan sijainnin suhteen. Tämä jättää opiskelijan kukka-roon ylimääräistä tuohta, jolla kattaa sosiaalisen elämän aiheuttamat kustannukset. Käytännössä monet opiskelijat dokaavat budjettiylijäämänsä, mikä kannustaa viattoman vantaalaisenkin alko-holismiin. Väittäisinkin, että pohjoisessa ollaan

useammin ja kovemmassa humalassa kuin etelässä. Toinen ero on se, että noin joka toinen opiskelija näyttää ulkoisen habituksen perusteella olevan lumilautailija tai jonkin toisen vaihtoehtokulttuu-rin edustaja - mikä ei sinänsä ole kovin yllättävää, onhan yliopistossa taiteiden tiedekunta.

En tiedä onko asialla mitään tekemistä maantie-teen kanssa, mutta Lapin yliopiston opiskelijat vaikuttavat vähemmän snobeilta ja omahyväisiltä kuin isompien kaupunkien asukit. Tämä on sekä hyvä, että huono asia. Toisaalta on helpompi tulla toimeen ihmisten kanssa, jotka eivät kuvittele itses-tään liikoja, toisaalta moni kultturellein harraste (kuten etelätirolilaisen gulassin maistelu Carusoa kuunnellen) ei ole kovin suuressa suosiossa.

Tämä heijastuu myös elintarvikekauppojen valikoi-massa: en ole havainnut esimerkiksi merianturaa myytävän. Eipä sitä tosin Helsingissäkään taideta Stockmannin kala-altaan ulkopuolella olla tava-tun. Onneksi sentään Alkon juomakokoelma on jokseenkin vakio.

Opiskelu itsessään on uskoakseni hieman huonom-pitasoista kuin esimerkiksi Helsingin yliopistossa. Kurssivalikoima on huomattavasti suppeampi, erityisesti kielissä. Toisaalta vaatimustaso lienee matalampi, ainakin kansantaloustieteen kursseissa. Käsitykseeni näistä asioista vaikuttanee tosin se, että kauppatieteiden tiedekunta on päätetty lopettaa ja siirtää Ouluun, mikä tietenkin heijastuu kurssien järjestämistiheydessä.

Monet ulkopaikkakuntalaiset ovat kokeneet Rova-niemen hyväksi paikaksi opiskella. Kylmä ilmas-to saattaa kasvattaa kirjastossa vapaaehtoisesti vietettyjen lukutuntien määrää. Kun ulkosalla on -30 celsiusastetta, kukapa ei haluaisi viettää aikaa sisällä lämpimässä hyvän kirjan parissa?

Millaisen johtopäätöksen tästä kaikesta voi sitten tehdä? Olen reilun kahden vuoden aikana oppinut ymmärtämään, että elämää on myös Kehä III:n ulkopuolella. En lähde arvioimaan onko opiskelija-elämä sen mukavampaa täällä kuin siellä. Elämme kuitenkin loppujen lopuksi pääosin aivojemme sisäisessä harhojen maailmassa, johon ulkoiset tekijät eivät suuremmin vaikuta.

Poroporvareita ja väkiviinaa – kauppatieteitä Lapissa

Pellervo Angerkoski

29

Edustajistovaalit tulevat, oletko valmis?Haluatko vaikuttaa siihen, kuka päättää opiskelijoiden asioista ja käyttää yliopiston opiskelijoiden yhteistä ääntä? Ja siihen, mihin ylioppilaskun-nan jäsenmaksusi oikeasti käytetään? Entä onko KTTO:n toiminta sinulle tukemisen arvoinen? Jos vastaat kyllä johonkin näistä kysymyksistä, sinun kannattaa äänestää Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan järjestämissä edustajistovaaleissa marraskuussa.

Ylioppilaskunnan organisaation suunnittelussa on otettu mallia Suomen valtiolta. Ylintä valtaa käyttää edustajisto, jonka tehtäviin kuuluu päättää muun muassa budjetista, tilinpäätöksestä ja sään-nöistä. Edustajiston toimikausi on kaksi vuotta. Elin valitsee myös ylioppilaskunnan hallituksen vuodeksi kerrallaan. Hallitus on HYY:n toimeen-paneva taho, ja se on parlamentaarisessa vastuussa edustajistolle. Lisätietoa ylioppilaskunnan raken-teesta ja toiminnasta voi lukea osoitteessa www.hyy.fi.

HYY:tä on kritisoitu siitä, että ylioppilaskunta on liian iso ja kasvoton yksittäiselle riviopiskelijalle. Tämä pitää paikkansa. Pitää kuitenkin muistaa, että yliopiston valtavan koon takia jokaisen 28000:n opiskelijan henkilökohtaisten toiveiden huomioon ottaminen on käytännössä mahdottomuus. Tätä varten ylioppilaskunnan alaisuudessa toimii noin 250 ainejärjestöä, osakuntaa, poliittista järjestöä ja harrastejärjestöä. Tämä on HYY:n ylivoimaisesti tärkein resurssi ja paras ja tehokkain tapa saavuttaa riviopiskelijansa, ja tästä syystä ylioppilaskunnan ensisijainen tehtävä on tukea järjestökenttäänsä. Tärkeimmät kanavat järjestöjen tukemiseen ovat vuosittaiset järjestötuet sekä erilaisten tilojen käyt-tömahdollisuudet.

HYY:n edustajisto on poliittinen elin, ja edustajis-ton isoimmat ryhmät ovat ainejärjestöjen ryhmä, osakunnat sekä suurimmat poliittiset puolueet. Vaikka kaikki päätökset tehdään jonkun tietyn arvomaailman pohjalta, uskallan väittää, ettei edustajistossa tarvita politiikkaa eikä puoluekirjaa. Tärkeämpää on mielestäni se, että edustajiston jäsenillä on intoa ja näkemystä, sekä kokemusta opiskelijoiden ja järjestöjen ruohonjuuritasolta. Yli-oppilaskunnan tulisi keskittyä asiaan, eli edunval-vontaan, ja jättää liiallisen maailman parantamisen ja politiikan teon muille tahoille. Edunvalvonnan saralla onkin olemassa monta ajankohtaista ongel-maa johon ylioppilaskunta voi suorasti tai epäsuo-rasti vaikuttaa. Näitä ovat esimerkiksi opetuksen laatu, opintojen rahoitus sekä opiskelija-asuminen.

Viime vuosien maisterisuma on aiheuttanut ison loven ylioppilaskunnan kukkaroon, ja HYY:n bud-jettia kohtaan kohdistuu suuria säästöpaineita. Vaihtoehtoina ovat jäsenmaksujen korottaminen ja palveluiden leikkaaminen. Mielestäni mak-suvastuuta ei missään tapauksessa saa kokonai-suudessaan siirtää ylioppilaskunnan jäsenien maksettavaksi. Budjetin on tavoiteltava kompro-missiratkaisua, jossa leikataan ylioppilaskunnan oheispalveluita rokottamatta järjestöjen toimintaa liikaa.

Pellervo Angerkoski

30

Edustajistossa tarvitaan valtiotieteilijöitä ajamaan myös kansantaloustieteilijöiden ja KTTO:n kal-taisten järjestöjen etua. Edellisen edustajistokau-den aikana Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset HYAL:n ollessa hallitusvastuussa, neuvottelimme Kannunvalajille kerhotilat Uuden Ylioppilastalon kolmannesta kerroksesta. Muutto on valitetta-vasti viivästynyt Varsinais-Suomen osakunnan tekemän valituksen takia. Toinen konkreettinen ainejärjestöjen ja valtiotieteilijöiden saavuttama etu on jatkuvasti uhattuna olleen järjestölehtituen säilyminen. Tuki mahdollistaa kädessäsi olevan teoksen tuotannon.

Edustajistovaalien äänestysvilkkaus on perintei-sesti ollut heikko. Saadaksemme mahdollisimman edustavan edustajiston, on meidän kaikkien käy-tävä uurnilla. Joten kuule huutoni, täytä velvolli-suutesi ja käy äänestämässä! Jos ei muuten, niin ainakin Unicafen tarjoamien pullakahvien takia.

Paul Stenbäckkirjoittaja on ehdolla HYY:n edustajistovaaleissa ainejärjestöjen listoiltaHYY:n edustajistovaalit 3.-4.11. Ennakkoäänestys 28.-29.10.

31

32

picaset.fipaperinpintaan

kauniita kuviaja viisaita

sanoja