1

N

EWSLETTER

MAAILMANVAIHTO RY:N JÄSENLEHTI 3/09

Kaisla ja Petri Nepalissa s. 10

2

Uskon, että vapaaehtoistoimin-nassa, samoin kuin palkkatyössä, motivaatioon vaikuttaa se, että

saa jotain vastinetta uurastuksilleen. Kyse ei ainakaan vapaaehtoisuuden kohdalla luonnollisesti ole rahallisesta korvaukses-ta, vaan vastine voi olla jotain aivan muuta, kuten uusia ystäviä, tietoja ja taitoja. Yksi itseäni vapaaehtoistoiminnassa paljon motivoinut tekijä on juuri siinä tarjoutuvat mahdollisuudet jatkuvasti oppia uutta. Ja tarjoamalla monia vapaaehtoistoiminnan muotoja, Maailmanvaihdon toiminta suo-rastaan kuhisee oppimismahdollisuuksia. Maailmanvaihdon tarjoamien kan-sainvälisten vapaaehtoistyöohjelmien kohdalla oppimisaspektia on korostet-tu toiminnan alusta asti, mutta Suomen päässä tapahtuvan aktiivitoiminnan koh-dalla se joskus tuppaa unohtumaan. Tu-keakseen aktiivitoiminnassa tapahtuvaa oppimista entistäkin systemaattisemmin, järjestää Maailmanvaihto ry lauantaina 10. lokakuuta historiansa ensimmäisen mo-duulikoulutuspäivän. Maailmanvaihdon omissa tiloissa järjestettävän koulutuspäi-vän tavoitteena on koota saman katon alle

vanhoja ja uusia maailmanvaihtolaisia, op-pimaan ja tutustumaan. Koulutuspäivä koostuu kuudesta eri moduulista, joista jokainen voi valitaan itseään kiinnostavimmat. Moduulit on suunniteltu tukemaan Maailmanvaihdon omia eri toimintamuotoja, mutta niistä opittavat tiedot ja taidot tulevat varmasti tarpeen myös muussa elämässä. Koulut-tamalla aktiivejaan myös luonnollisesti Maailmanvaihto hyötyy järjestönä, koska asiantuntevat aktiivit ovat toimintamme perusedellytys. Koulutuspäivä on saanut ihmiset liik-keelle ja alustavia ilmoittautumisia oli jo syyskuun puoliväliin mennessä kertynyt pitkälle toistakymmentä. Mikäli sinua alkoi kiinnostaa, saat lisätietoja moduu-likoulutuspäivästä tämän Newsletterin sivulta 30. Koulutuspäivän iltana järjeste-tään myös kansainvälinen illanvietto, jo-hon kaikki ovat tervetulleita. Lisätietoja saa Maailmanvaihdon toimistolta.

Tervetuloa mukaan!

Palkkiona oppiminen

Meri Tennilä

Puheenjohtaja

3

I believe one needs to “get something back” from his efforts in volunteering, just as one does from paid job, to stay

motivated. When volunteering, this “so-mething” is naturally something totally different than money. It’s new friends, new experiences, new skills, etc. What’s mostly been motivating myself into vo-lunteering, are all the learning possibili-ties that volunteering offers you. And by offering different kinds of areas of volun-teering, Maailmanvaihto actually offers several kinds of possibilities for learning. Among the area of International volun-teering, this fact has been highlighted from ever since the beginning. Within volunteering activities that are run insi-de Maailmanvaihto in Finland, this as-pect sometimes tends to forget. In order to support learning activities within this area more systematically, organizes Maa-ilmanvaihto it’s first module training day

on Saturday 10th of October. Training day is held in Maailmanvaihto’s office at Helsinki, and it aims to bring together old and new actives to learn and to explore. Training day consists of six different mo-dules. The modules are mainly designed to support Maailmanvaihto’s own activities, but acknowledge and skills they offer, will come in handy “outside” aswell. Module training day has received lots of interest. If you wish to join as well, you can get more information from the page 30 in this Newsletter. After the training day there will also be and International party, which you are also more than wel-come to take part. For further informati-on, contact our office.

Welcome!

Learning as a reward

Meri Tennilä

Chairperson

Vapaaehtoistyössä voi oppia myös erätaitoja:) Kuva Maailmanvaihto ry:nhallituksen kokous- ja virkistysreissulta Nuuksion kansallispuistostasyyskuussa 2009.

Ku

va

: Me

ri Te

nn

ilä

4

Sisältö

Petri Levola and Kaisla Koskelainen,

volunteering in Nepals. 10

Camilla Aspelini Bolivien

s. 14

Popo in Finlands. 18

Some memories,Anelya Isayeva,

Azerbaijans. 21

5

ICYEn toiminnan lähtökohtaICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjär-jestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaa-ehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

Sisältö

VastavuoroisuusperiaateMaailmanvaihdon ohjelma on vastavuo-roinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämi-sen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuu-rien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isän-täperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiam-me. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan so-pivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

Pääkirjoitus 2

Sisältö 4

Syksyllä tapahtunuttaTulovalmennusleiri Inkoossa 6New civil servant 7Valokuvailta 8

VolunteeringPetri and Kaisla in Nepal 10Skoputsarens vardag i Bolivia 14My life in Finland 18Some memories of my EVS 21

Kotimaa kun taakse jäi..Patricia Furrer 24– sveitsiläinen nainen Suomessa

Uutisia 28

Muuta 32

Tapahtumakalenteri 33

6

Maailmanvaihdon tulovalmennusleiri jär-jestettiin tänä vuonna 10-20.8 Inkoossa, Kavalahden leirikeskuksessa. Osanottajia leirillä oli kaiken kaikkiaan kahdestatoista eri maasta. Leiriläisten lisäksi leirillä työs-kenteli vapaaehtoisista koostuva joukko, joka huolehti muun muassa leirin ohjel-man ja ruokailun järjestämisestä. Leirin pääidea oli antaa suomen ope-tusta vapaaehtoisille ja tutustuttaa heitä suomalaiseen kulttuuriin, mutta ohjelmaan kuului myös runsaasti erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja ja saunomista. Sauna nousi-kin yhdeksi keskeiseksi leirin elementik-si monien vapaaehtoisten kokeillessa sitä ensimmäistä kertaa elämässään. Moni innostuikin saunasta ensikokeilun jälkeen niin paljon, että jaksoi käydä siellä joka päivä. Suomalaisen kulttuurin lisäksi vapaa-ehtoiset saivat tutustua muiden maiden kulttuureihin, sillä vapaaeh-toiset valmistelivat joka ilta omista maistaan erilaisia maaesityksiä. Leirin aikana kävim-me myös lähellä sijait-sevassa Tammisaaressa retkellä. Tammisaaressa leiriläisille järjestettiin kau-punkisuunnistus erilaisine tehtävineen. Viimeisenä lei-ri-iltana järjestettiin myös ”loppubileet”, joiden tee-maksi valittiin ”bling bling”

Syksyllä tapahtunutta

TULOVALMENNUSLEIRIN TUNNELMIATeksti: Sanna Raita-Aho

Kuva: Diego Ardon

henkinen pukeutuminen. Loppubileisiin sisältyi myös ”international song contest”, jonne vapaaehtoiset saivat tuoda omista maistaan musiikkia muiden arvioitavaksi. Parasta leirillä oli kuitenkin kaiken kaik-kiaan loistava leiriporukka. Yhteishenki leirillä oli hyvä, ja siellä solmittiin paljon uusia, kulttuurirajoja ylittäviä ystävyyssuh-teita. Itselleni leiri oli ensimmäinen, jossa toimin leiriohjaajana, ja voin vain sanoa koko leirin olleen positiivinen kokemus. Työtä leirillä riitti jatkuvasti niin vesso-jen pesusta leiriohjelman järjestämiseen, mutta mukana olo oli erittäin hauskaa ja opettavaista. Kiitos ja kumarrus siis kai-kille leiritiimiin kuuluville ja leiriläisille, jotka mukanaolollanne teitte leiristä niin mahtavan kokemuksen!

Inkoosta

7

Syksyllä tapahtunutta

TULOVALMENNUSLEIRIN TUNNELMIA

Like many of you already, or at least sometime soon, I felt a little bit as if I would be going into a job placement in a very new environ-

ment, or even a new country. I’m Finnish (from Espoo), but I haven’t actually lived in Finland for the past six years (short vi-sits for Christmas don’t count) – and you know lots of things change in such a time. This feeling has faded, though, as after the time I’ve spent here this summer, I already feel like being home again. These six years I have spent in Scotland and Paris studying and working. I had the chance of taking courses in many subjects, but I graduated as Master of Letters (term used for a Masters degree in old universi-ties in the UK) in International Business from St Andrews. As I finished this first stage this summer, I decided to come back to Finland to do my civil service. I heard about ICYE through a website that listed the different civil service place-ments in Finland. I thought it seemed like a very interesting option and decided to apply for the position. It’s a great opportu-nity to be able to work in an organisation such as the ICYE and to be able to learn about how NGO’s actually work. My job here is to assist Anni and Reeta in basic office work (e.g. filling out applications and responding to queries) and to help

with the different camps and stands that take place around Finland. So basically I’m sure I’ll meet you all at some point! Finally some facts: I’m 25 years old; I really enjoy languages, bicycling, travel-ling and movies; and I’m passionate about most things ‘Chinese’! I hope to be able to go to Asia (Taiwan hopefully) after this year to continue my studies of Mandarin Chinese. I really would like to become fluent in it¨- enormous task, I know. I’m not exactly sure about what I will do later on, but I hope it has something to do with Asia.

ICYE Finland’s New Civil Servant:Valtteri Mujunen

8

Syksyllä tapahtunutta

Kokoonnuimme katselemaan valoku-via Maailmanvaihdon toimistolle neljän palanneen vapaaehtoisen ja kahden pai-kallisaktiivin voimin. Kuluneen vuoden vietimme Intiassa, Ghanassa ja Mosam-bikissa. Koska osallistuimme sekä ICYE- että EVS in Africa-ohjelmiin, emme olleet aikaisemmin tavanneet kaikkien kanssa. Yhteenkuuluvuuden tunnetta loi kuitenkin jo se, että olimme käyneet läpi saman proses-sin; irtautumisen totunnai-sesta, kiintymisen uuteen ja taas paluun vanhaan, tosin jo jossain määrin muuttuneina ja uusin silmin tarkkaillen. Kauan ulkomailla olleiden alitajunnasta olivat pompahtaneet esimer-kiksi kysymykset siitä missä ovat kaikki suomalaiset liskot ja kuinka linja-auto voi lähteä, vaikka tilaa on vielä kahdellekym-menelle ihmiselle. Mitä olimme sitten rajanneet kame-ran tähtäimeen? Vaikuttaa siltä, että niin intialaiset kuin afrikkalaisetkin ovat in-nokkaita ja estottomia poseeraajia, sillä

lähes jokaisesta kuvasta meitä tervehtivät aurinkoiset silmät ja leveät hymyt. Mel-kein kaikissa kuvissa kohteena oli toinen ihminen - oman projektin lapsi, paikalli-nen perheenjäsen tai kadulla satunnaisesti kohdattu vesipussien kaupustelija. Eli juu-ri he, jotka parhaiten auttoivat meitä so-peutumisessamme ja toimivat paikallisen elämän oppaina. Kuvissa oli voimaakkasti

läsnä myös elämämme arki. Pyykkiä pestiin hartiavoimin ja ruokaa valmisteltiin lattia-tasossa. Uutta vessaa rakennettiin tiilistä ja retkelle lähdettäessä bussi pakattiin ääri-

ään myöten täyteen. Hetkittäin vilahti myös pilkahduksia Suomesta; vierailulle saapuneen sukulaisen kasvot ja kansal-lispuku itsenäisyyspäivän juhlassa. Ja in-tialaispojat lauloivat videolla kirkkaasti suomeksi:”Tuku tuku lampaitani, kili kili kiliäni...”

Palanneiden vapaaehtoisten valokuvailta 15.9.2009Helmivyöt ja nauravat kasvot – palanneiden valokuvamuistoja

Pyykkiä pestiin hartiavoimin ja ruokaa valmisteltiin lattiatasossa.

9

Syksyllä tapahtunutta

Kaiketi näissä kuvissa tiivistyi kokemuk-sistamme olennaisin; uudet tuttavuudet ja elettyä maata edustavat pienet yksityis-kohdat, kuten ghanalaisten naisten hel-mivyöt ja mosambikilaisten äärettömästi varioivat lettikampaukset, äitien selkäänsä kietaisemat vauvat ja pään päällä tasa-

painoillut kantamukset. Istuminen vieri vieressä, kävely pienellä kadulla. Oli hyvä palata taas hetkeksi uuteen kaukaiseen ko-timaahan.

Eeva Kuokkanen

Ku

va

: M

ari

ka

He

ino

ne

n

10

Dreams of adventure in cold winter nightsNow how is that possible? In last winter, we were wondering how nice it would be to get away from Finland, and go to a place full of adventure, cultural richness and a chance of personal growth. We were inspired of tales of travellers and other voluntary workers, and decided, that we should get going as soon as possible. There were, however, some complications: we had just started school, and we wanted to get the degree finished in time. We also thought that for example a month, two or even three months wouldn't be enough, so a summer travel wasn't an option, and be-sides, it turned out that we had to work and study for the whole summer. Our teachers in our school did encourage us to abroad to study, but there were little opportuni-ties to go, for example, Far-East. Most of the programs were in Europe, which was

A DREAM– combining relationship, Nepal,

COME TRUE

understandable. Also money was an issue, because we were had only some savings from last summer, and the Finnish study grant isn't much.

Pieces falling togetherWe did some research and weighed op-tions, and we came across ICYE. We de-cided to go for a year, and started to make plans. Our next big study themes would be mostly special education, and there were a lot of changes to work practice the same themes. And so the plan became to un-ravel: we would apply to a years program in an orphanage, and do our special educa-tion work practice there. We also had some other themes, and in total, we would study for 54 study points. It would be about the same amount we would have studied in Finland the next year. We decided to choose Nepal, where they are more ok with "free couples" than India, our other

Volunteering

study and voluntary work

11

Volunteering

dream destination. We haven't doubted our decicion for one bit, and what we have heard, Nepal is a much better place to start exploring the Far-East than overpopulat-ed, busy and huge India. So the plan was set, and with much help from our school and Maailmanvaihto, everything started to fit. Our work placement agreements were sent to Nepal and came back ac-cepted, vaccinations were a no problem, study books were bought and tickets ar-ranged. We applied for stipends from our school and our local organizations, and we managed to get nearly all our spent money back, mostly because we were also studying. At the end of June, everything was nearly ready: only a month left. Six

months behind of feracious studying, pa-per war, research, negotiating and painful vaccinations, and suddenly, all was ready.

Reality check: all is wellAt the time of writing, we have been in Nepal for a month. We had spare time to explore Kathmandu about a week, the ori-entation lasted for two weeks and now, we have been in Aishwarya Children's Home for a week. At first, getting used to a com-pletely different environment is exhaust-ing. Especially the time before your project can be very tiring. In Nepal, there are three major parts in the orientation: language course in Kalanki, village stay in Lamatar

12

and jungle activites in Chitwan. After this, you are filled with new experiences, and are more than happy to accomodate to the place where you will be staying the rest of your time. Out of all the wonderful experiences, thrilling activites and exciting joys, the best part was when we arrived to the orphanage, drank tee, chatted with the staff and finally laid down our luggage. I emptied my backpack and tucked it deep under my bed, laid all my stuff to the table and made myself home.

Future of us and future of com-ing volunteersWe haven't yet started our study, we are taking it easy for now. There is no hurry,

and we are getting to the daily rhythm of the whole orphanage. The kids are very clever and most of them studying hard: some kids of course prefer to a more laid back lifestyle. The orphanage is managed very well, and we are all a big family. We have our mother and father, and nearly 30 brothers and sisters. Everyday the daily life is more easier and we feel less like guests and more like family. In the past week, we have been to movies and a wed-ding, and there is more special occasions coming when the Dasain starts at the middle of September, the greatest hindu festival in Nepal. I nearly feel bad for ev-eryone in Finland, where the weather is getting colder and all the richness of na-

Volunteering

13

Volunteering

ture is starting to die out, leaving only bar-ren winter landscapes. We haven't had any major cultural shocks, but of course there are some things that are different. For ex-ample, people come much closer, and men holdings hands are very common. We also eat rice, lentils and curry every day two times, so food variety is a bit limited. And like all Asia, nepalese don't use toi-let paper (which is a good thing: imagine what would happen to forests if 2 billion asians would use toilet paper). Within this month, we have accustomed well to changes and learned new things.

For future volunteers, please come to Nepal, because there is a great need of volunteers, and Finnish education and language skills are valued. For first time travellers, Nepal is an easy country to start with, and very friendly.

Namaste, everyone!

Petri Levola and Kaisla

Koskelainen, volunteering in

Nepal

14

Volunteering

SKOPUTSARENS VARDAG IN BOLIVIA Text och fotos: Camilla Aspelin

Schack-turnering. Alla kan spela schack och vi ordnade turneringar

några gånger.

Under mitt år i Bolivia (08-09) jobbade jag största delen av tiden i ett projekt för skoputsare, Fundación Nuevo Día. De flesta var fattiga pojkar i alla åld-rar, yngsta var runt 9 år och de äldsta över 70. I projektet kunde de förvara sina kläder under arbetsdagen och sedan byta om på kvällen och lämna sina

arbetskläder och ”cajas” där övernatten. Det serverades en billig lunch, soppa och hu-vudrätt, 5 dagar i veckan. I huset fanns ett bibliotek och det fanns möjlighet att få hjälp med t.ex. läxor. Där jobbade även en psykolog, en socialarbetare och det fanns möjlighet till hjälp i rättsfrågor.

15

Volunteering

Jag fungerade under året som vaktmästare, sålde lunchbiljetter, lärde engelska, ordnade olika temadagar och turneringar, men mest av allt var jag en kompis som de kunde kom-ma och prata med när som helst. Jag har fått många underbara vänner där och saknar dem redan alldeles otroligt!

Här är några bilder för att bättre beskriva allt:

Casilleros, skåp var skoputsarna kan lämna sina arbetskläder när de går hem för dagen.

Några av killarna i projektet. Såhär ser de ut när de jobbar. De bär masker eftersom det är ett diskriminerat yrke. De flesta går i skola, studerar eller har även ett annat jobb och vill inte bli igenkända

Lunch. För 2-3 Bs kan man köpa lunch i projektet.

Camilla Aspelin, volontär i La Paz, Bolivia 08-09

16

Volunteering

Caja, lådan var de har allt som behövs för att putsa skor. Ovanpå sin caja bär de en liten pall som de sitter på när de jobbar.

På jobb, i väntan på kunder.

17

Volunteering

Danstävling på vändagen!

Julfest

Jag själv som övar att putsa före vi drog på maskerna och gick ut & putsade påriktigt!

18

Volunteering

About placesI work in a Folk School in Pieksämäki, Pieksämäki is a small town, very quiet, and easy to live. In my free time, I like to stay near the lake, or just have a walk and bike in the forest. The work in the folk school is not difficult for me so far. And the teacher here treat me very well. I have a bike, food, Finnish lesson, and swimming card for free.

MY LIFE IN FINLAND

Text and pictures:

POPO (Yen-Hui, Yu)

Po

po

’s b

log

: h

ttp

://w

ww

.wre

tch

.cc

/blo

g/p

op

op

op

o

19

Volunteering

About foodThis picture is what I bought in the supermarket at first time. I really like the carelian pie (karjalanpiirakka in finnish), because there are rices in the middle part of it. And it becomes one of my favorite Finnish foods now. Finnish people like to cook and make food by themselves. My first finnish friend is Kirsi, who is a student in the folk school. She always treated me some delicious food cooked or made by herself, like makaronilaatikko (spaghetti + meat + eggs), juustomak-kara, and sämpulä (her hand made bread).

Therefore, Finnish people have many meals in a day life: breakfast, coffee, lunch, cof-fee, dinner, meals after dinner….But they don’t eat too much in every meals. And the Finnish foods are usually very easy to made and very healthy. Compare with Finnish food, we Taiwanese food seems much oily and salty.

20

About CookingEvery second weekend, when all the students are back to their home, I have to cook for myself. This is my cooking place. It’s also the kitchen classroom. So everything is al-ready there for me. Actually I am not good at cooking at all. And maybe this is my first time cook for myself. But seems like that the food I made is not so bad.

About some finnish people’s homeLeena is the teacher in the Folk School in Pieksämäki. Her house is very big and her family has lived there for a long long time. There I saw the life of the people who live in the countryside of Finland. It’s not so easy. They have to build and fix everything by themselves. And they have lots of plants have to take care about. But they can also have fun in their secret forest like picking some berries or mushrooms for free. In contrast of the life in the city in Finland and Taiwan, they are much the same. People go to supermarket, library, park, or go for a walk and listen to some music in their free time. But even liv-ing in the city, you can see the Finnish people still try to live like in the nature. I saw many natural decorations in a friend’s apartment in our town. In ad-dition to that, there are also a big lake, beautiful forest, and warm sauna nearby the people’s living places in the city. Above all, I think that wherever we go in Finland on summer time, there

Volunteering

must be beautiful plants, brilliant sun-shine, beautiful forest, lake and warm sauna surrounding by the people.

21

Volunteering

I was sitting at the Moscow airport, tired and exhausted after my trip from Baku. I had to spend there one night. In spite of this, I was so happy and so exited because of my next trip to Helsinki. My head was full of different ideas, thoughts, dreams about my future. Everything has changed in a moment, I didn't believe that my proj-ect would be approved, it was like a big stone in front of me. I applied 3 years for different projects, 2 in Finland, 1 in Swe-den. I applied for the project where I'm now for 2 times. And all the time some-thing went wrong. I really didn't believe in my chances anymore and decided just try to forget about it. Once I opened my email box and... What?! Invitation to Finland for EVS?! That was I think the biggest shock in my life! Next 1,5 months were full of preparations, stress, trip to Moscow for visa, "goodbye" visits and lots more... Finally the plane was landing at the Vantaa airport. My first impression about Finland was that it is a big forest and I was amazed. "Nature everywhere! That's great", I thought. After one day in my

Some memoriesof my EVSText and pictures: Anelya Isayeva

project, I went to EVS on-arrival train-ing which was held in Kokkola, Villa Elba. Who doesn't know this lovely place? Wow! So many people from so many different countries! New friends, funny program, perfect food, a lot of languages, what could be better! I immediately became close to Dace and Charlotte. So, in Lahti we had a big group of volunteers, 10 people: Dace (Lat-via), Charlotte (France), Andreas (Ger-many), me (Azerbaijan), Valentina (Italy), Louisa (Germany), Svenja (Germany), Tobias (Germany), Szusza (Hungary) and Amelie (Germany). Only Dace, Charlotte and Andreas were working in a different contest (in youth houses in Lahti), all the others were in camphills working with disabled.

My first impression about Finland was that it is a big forest

22

Volunteering

Actually our real friendship started af-ter coming back to projects. It became a kind of tradition partying every wednes-day because I had evening free and the were happy hours in Lahti pubs and clubs :) We would meet at first at Dace's, Char-lotte's and Andreas's place at Rahkakatu,

then we would go to Cheri (a local bar) and then to Ilon talo club :) I wouldn't say that we went there because of a place but because of company and it was just a rea-son to spend one more evening together and enjoy our time. Every moment was so special, every evening was so unique even if we would go to the same places and see the same people. The next day me, Char-lotte and Dace would go to MultiCulti (a multicultural club). It was our best place to express ourselves, here we would never get bored. Charlotte was working there and we would also do some activities as well. Once I organized Azerbaijani cook-ing evening, we had lots of different par-

ties and events there. It is still my tradition to appear there every Thursday and volun-teering. Till the Mid-term training we wouldn't realize that the projects are soon ending.. I'm sure none of us did. Mid-term was full of depression and tears. Everyone was

lost, had the same question: "What Am I going to do af-ter EVS? How will I survive when I'm back in my home country?" This as the scari-est moment in my EVS life. Mid-term is kind of culmi-nation in EVS time. Then everyone gets in a panic with "What will happen with me?!" The second nice mo-ment of EVS is that every-one tries to travel as much as possible. I managed to travel to Latvia and Stock-

holm and also around Finland. And I would recommend it to every new volun-teer. Hey, you really MUST use this time for the best! Don't be lazy or say “another time”. EVS is the best what can happen with you in your life. As one volunteer from Macedonia said: "EVS is mentioned to make people better" and I completely agree. I personally changed so much. I wouldn't imagine that I can be so positive and so full of hopes and happiness, it never happened with me before. The hardest part of my EVS was that I had to see as all my friends had left. My project was the longest - one year. The others came for 9 to 10 months. Our last

23

Volunteering

party "Bye-bye Suomi".. a lot of fun and tears. I spent the last evening together with Dace and Charlotte at Rahkakatu. Before I would have never believed that this moment would come. I wish I could hug them and not let them go... And some time later Valentina and Louisa left. Oh, God! I felt so alone, loneliness has never been so actual for me before. It is like you had everything and it all disappeared in a moment. Everytime I go to town I stop in Rah-kakatu and look at the windows of the ap-partment where I spent my best times, I remember every moment, every feeling. But I am not sad be-cause I realize what a gift received this year was! I have my dear friends - Dace, Charlotte, Valentina and Louisa. And I am sure we will see each other so many times, remember and laugh. They became a very important part of my life. These are the last moments of my EVS. Before I didn't think about that be-cause I am staying in Finland and will continue working at my project where I found my home. When Dace left she wrote in Facebook that it is so terrible to realize that you are an ex-EVS. I can see that it is true. But I

can say for sure that everyone who knows what is EVS will keep EVS spirit in their hearts for all their life.

Anelya Isayeva, Azerbaijan

24

Kotimaa kun taakse jäi..

Vapaaehtoisena SuomessaPatricia tuli Suomeen elokuussa 1993. Ruotsinpyhtäällä ICYEn järjestämän kielikurssin jälkeen Patricia muutti suo-malaiseen isäntäperheeseen, joka asui Vantaan Nikinmäessä. Perheeseen kuului vanhemmat ja kolme poikaa, iältään 3, 8 ja 9. Patrician ensimmäinen työpaikka oli Jokivarren ala-asteella Pohjois-Vantaalla. Koulu oli pieni, jossa oli vain 6 luokkaa. Myös isäntäperheen kaksi vanhinta poikaa kävivät tätä samaa koulua. Oman paikan löytäminen vapaaeh-toistyöpaikassa ei kuitenkaan ollut help-poa, eikä vieras kieli helpottanut asiaa. ”En puhunut vielä suomea siinä vaiheessa. Vas-

Patricia Furrer

Tässä juttusarjassa haastatellaan entisiä ICYEläisiä, jotka ovat palanneet syystä tai toisesta takaisin maahan, jossa olivat vapaaehtoisina. Tällä kertaa haastateltavana on sveitsiläinen Patricia Furrer, joka nykyään asuu Sipoossa ja työskentelee kuraattorina Sipoossa viidessä koulussa. Vapaa-aikanaan Patricia harrastaa liikuntaa, piirtämistä, lukemista ja puutarhan hoitoa. Tämän lisäksi hän toimii Maailmanvaihdon valintati-imissä haastattelijana.

ta ehkä joulukuussa yritin puhua suomea. Koin, että oli ihan ylimääräinen ihminen koulussa, opettajilla ei ollut aikaa minul-le, koulussa ei ole oikeastaan ollut sopivia töitäkään. Sen lisäksi syksyllä kouluun otettiin yksi työllistetty naishenkilö ja me yhdessä vähän kuin ”tapeltiin” vähistä hommista. Saavuin Sveitsistä suoraan työ-elämästä, olin siinä vaiheessa 24-vuotias ja ollut sihteerinä töissä mielenkiintoisella työpaikalla Sveitsissä. Muutos oli suuri siihen entiseen elämään. Sen lisäksi myös koin, että kukaan ei ole ollut oikeastaan minusta kiinnostunut. Koulussa oli ehkä kaksi opettajaa, jonka kanssa oikeasti kes-kustelin.”

– sveitsiläinennainen Suomessa

25

Kotimaa kun taakse jäi..

Patricia Furrer Koska työpaikka ei vastannut Patrician odotuksia vapaaehtoistyöstä, hän ryh-tyi etsimään muita vaihtoehtoja yhdessä isäntäperheen vanhempien kanssa. Jou-luloman jälkeen uusi työpaikka löytyi vaikeavammaisten päiväkeskuksesta Koi-vukylän lähistöltä. Työpaikka oli Patrician ensimmäinen koske-tus sosiaalialaan, jota hän alkoi myöhemmin myös opiskella. Vaik-ka Patricia ei tehnyt kokonaista työpäivää, hän koki työn aika rankaksi. ”Kollegat ja kehitysvammaiset olivat todella ihania ja kannustavia”, ja Patricia viihtyi täällä vapaaehtoisjaksonsa loppuun. Suomi oli maana Patricialle ennestään jo tuttu, sillä hän oli ennen vaihtovuottaan käynyt jo Ruotsissa, Suomessa ja Norjas-sa. Hän kuitenkin muistaa, ettei pitänyt aluksi Helsingistä ollenkaan. ”Mielestä-ni se oli ruma ja synkkä kaupunki. Myös sääolosuhteista muistan kokeneeni, että Suomessa oli niin huono sää, aurinko ei koskaan paistanut…” Alun vaikeuksista huolimatta, vapaa-ehtoisjakson lopussa Patricia olisi kuiten-kin halunnut jäädä Suomeen. Suomi oli silloin synkässä lamassa, eikä töitä ollut helppo saada. Hänellä oli myös mahdol-lisuus aloittaa sosiaalityön opinnot am-mattikorkeakoulussa Sveitsissä, eikä hän halunnut heittää ”hukkaan” tätä mahdol-lisuutta, sillä tämä oli ollut mielessä jo pidempään: ”Odotin suomen vaihtovuo-delta, että päätös sosiaalialalle siirtymises-

tä vahvistuu ja näin kyllä sitten kävi.” Kotiinpaluu Sveitsiin ei ollut helppo, vaan Patricia haaveili noin puoli vuot-ta Suomesta todella paljon. ”Ajatukset Suomen suuntaan kuitenkin väheni pik-kuhiljaa ja lopultakin hyväksyin, etten enää tule palaamaan Suomeen koskaan.”

Patricia liittyi Suomi-Sveitsi ystävyysseuraan ja oli aktiivisesti mu-kana Sveitsin ICYEn toiminnassa. Tämä oli hänen tapa pitää kiinni vaihtovuoden koke-

muksista, ja tämä osoittautui myöhemmin myös tärkeäksi käännekohdaksi hänen elämässään, sillä vuoden 1996 vappuna (eli melkein kaksi vuotta Sveitsiin pa-luun jälkeen) Patricia tapasi suomalaisten vappujuhlissa nykyisen miehensä, joka oli töissä Sveitsissä. Mies oli kuitenkin muut-tamassa juuri takaisin Suomeen ja kesti melkein puoli vuotta ennen kuin Patricia päätti muuttaa hänen luokseen Suomeen. Patricia haki opiskelupaikkaa Tampereen yliopistolta ja aloitti siellä opinnot syksyllä 1997.

Käsityksiä Suomesta ennen ja nytNyt 15 vuotta myöhemmin käsitykset Suomesta ovat muuttuneet ja Patricia uskoo niiden muuttuvan vielä tulevaisuu-dessakin. ”Kun palasin Suomesta Sveitsiin kesällä 1994 olin niin innoissa Suomesta ja suomalaisista. Koin, että on naisena pa-rempi elää Suomessa kuin Sveitsissä. Koin, että Suomessa haluisin saada lapsia, sillä

lopulta hyväksyin, etten enää tule palaamaan Suomeen koskaan.

26

täällä on parempi yhteiskunnallisia ja ra-hallisia etuja äideille, isille ja työntekijöille. Koin, että Suomi on tasa-arvoisempi maa kuin Sveitsi. Mielestäni suomalaiset olivat hyvin avaranäköisiä ja avoimia.” Patricia on saanut näihin asioihin uusia näkökul-mia, eikä kaikki olekaan niin hyvin kuin miltä ne näyttävät paperilla. ”Lisäksi tasa-arvon suhteen mielestäni ei ole mennyt ollenkaan eteenpäin, päinvastoin, esim. sosiaaliala on edelleen hyvin naisvaltainen ala. Sveitsissä on paljon enemmän miehiä sosiaalityöntekijöinä ja palkkataso on huo-mattavasti parempi. Sosiaalityöntekijöitä arvostetaan mielestäni myös Sveitsissä pa-remmin kuin Suomessa. Joskus olen myös vähän surullinen, kun ajattelen, että Suo-messa moni lapsi varmasti kärsii siitä, että kummallakaan vanhemmilla ei ole aikaa, koska työelämä on niin vaativa. Toisaalta Sveitsissä on taas pitempiä työpäiviä. ”

Mikä mikä kotimaa?Puhuttaessa kotimaan merkityksestä Pat-ricialle, hän näkee Sveitsin edelleen hä-nen kotimaanaan. ”Olen syntynyt vuorten maahan, käynyt koulua siellä ja saanut hyvän perustan elämälleni, kun olen voi-nut kasvaa turvallisessa maassa, saanut hy-vän peruskoulutuksen ja sain sieltä myös moraalisen perustan. Vanhemmat ovat molemmat sveitsiläisiä. Vanhemmat ja oi-keastaan myös suku on samasta laaksosta kotoisin.” Koti-ikävän iskiessä Patricia suuntaa lomalle kotimaahansa. Kotimaas-saan Patricia voi rentoutua ja käydä tapaa-massa vanhempiaan, veljeään ja ystäviään. ”En ole kovin isänmaallinen, kotona on

esim. hyvin vähän tavaroita, jotka viittaa-vat siihen, että olen kotoisin Sveitsistä. Minulla on talo ja omistan tontin Suo-messa. Sveitsissä sen sijaan en omista mi-tään.” Ennen eläkkeelle siirtymistä Patricia voisi hyvin kuvitella muuttavansa vielä takaisin Sveitsiin tai johonkin muuhun maahan kuten Ruotsiin, Saksaan tai Tans-kaan. ”En usko, että muuttaminen olisi minulle iso ongelma eikä asuinmaalla ole suurta merkitystä. Viihtyisin muuallakin. Sosiaalityö on vain valitettavasti sellainen ammatti, ettei hirveästi voi liikkua maasta toiseen ja kielellä on suuri merkityksenä siinä töissä. Luulen myös, ettei minulla oikeastaan ole edes mahdollisuuksia saa-da enää työpaikkaa Sveitsistä, koska olen ollut niin kauan poissa. Se tuntuu aika pa-halta, sillä aikoinaan kun tulin Suomeen, en ole löytänyt töitä, koska olin ulkomaa-lainen ja nyt en luultavasti enää saisi töitä kotimaastani.”

Suomalaisuus ja SuomiSuomalaisuus merkitsee Patricialle hänen miehensä kotimaata ja uskoo sen muo-kanneen hänet sellaiseksi kuin hän nyky-

Kotimaa kun taakse jäi..

Olen jo kauan ajatellut, että vanhana haluan asua Helsingissä”

27

ään on. Itseään hän ei kuitenkaan miellä suomalaiseksi, vaikka näkee sveitsiläisissä ja suomalaisissa paljon samanlaisia piir-teitä. ”En ole suomalainen, olen edelleen sveitsiläinen. Olisin voinut hakea jo kauan sitten suomalaista kansalaisuutta, mutta en ole tehnyt vielä. Mielestäni suomen kansalaisuudella ei ole nykyään enää mer-kitystä. Nykyään Sveitsin ja Suomen välil-lä voidaan vapaasti muuttaa. Sveitsi on jo kauan hyväksynyt kaksoiskansalaisuutta, mutta Suomi vasta viisi vuotta sitten.” Parasta Suomessa on Patrician mieles-tä mm. turvallisuus ja se, että kansalaisena voi pääsääntöisesti luottaa viranomaisiin ja muihin ihmisiin. Myös luonto on Pat-ricialle tärkeä ja hän uskoo tämän olevan yksi syy siihen, miksi hän viihtyi heti alus-ta alkaen Suomessa. Vaikeita asioita suo-malaisessa yhteiskunnassa ovat vanhusten yksinäisyys sekä ihmisten kiireellisyys. ”Suomessa ei vaan tulla käymään toisten kodissa ei edes kavereiden kesken.” Lisäksi suomalainen juomakulttuuri on Patricialle vaikea, vaikka hän tietää myös sveitsiläis-ten käyttävän paljon alkoholia. Saman-laista katujuomakulttuuria Sveitsissä ei kuitenkaan ole. ”Välillä tuntuu, ettei ihmi-

sillä ole minkäänlaista häpeäntunnetta sii-tä, miten käyttäydytään julkisilla paikoilla. Minusta myös tuntuu, että suomalaiset nuoret kunnioittavat vähemmin aikuisia kuin Sveitsissä.” Tulevaisuus näyttää, mihin Patrician tie perheineen vie. Yksi unelma kuitenkin säilyy. ”Olen jo kauan ajatellut, että van-hana haluan asua Helsingissä. Helsinki on mielestäni aika ihana kaupunki. Olen ollut Helsingissä töissä ja tunnen kaupun-gin aika hyvin. Haluaisin asua Töölössä tai vaikka Lauttasaaressa.” Helsinki ei siis olekaan enää se ruma ja synkkä kaupunki.

Kotimaa kun taakse jäi..

Haastattelu ja teksti:

Marika Heinonen

28

Uutisia

Maailmanvaihto ry:n toimistolla on uusi alivuokralainenMaailmanvaihto ry:n muutettua uusiin ja väljempiin toimistotiloihin Helsingin Kru-nikkaan viime joulukuussa, tarjoutui mahdollisuus toimistotilojen jakamiseen toisen yhdistyksen kanssa. Maailmanvaihdon alivuokralaiseksi tuli Suomen kristillisen yliop-pilasliitto ry:n (SKY), joka muutti Oikokadun vapaaseen toimistohuoneeseen elokuun alussa. Mielenkiintoinen sattuma on se, että juuri SKY oli yksi Suomen ICYEn perus-tajayhdistyksistä 50 vuotta sitten.

Maailmanvaihto ry:n/Suomen ICYEn 50-vuotis juhlajulkaisuja voi tilata toimistoltammeSuomen ICYE, nykyinen Maailmanvaihto ry, täytti viime vuonna 50 vuotta. Merkkipäivän kunniaksi julkaistiin keväällä 2009 historiikki-julkaisu: Viisi vuosikymmentä maailman vaihtoa. Julkaisuun on koottu yhteensä kahdenkym-menen eri kirjoittajan kertomuksia Suomen ICYEn historian varrelta. Artikkelien kirjoittajia ovat muun muassa USA:ssa 60-luvulla vaihdossa ollut Irma Ertman, 70-luvulla Uudessa-Seelan-nissa vaihdossa ja myöhemmin myös pääsihtee-rinä toiminut Virpi West, 80-luvulla Boliviassa ja Maailmanvaihdon hallituksessa vaikuttanut Kat-riina Similä, Saksassa 90-luvulla vaihdossa ollut ja myöhemmin Suomen ICYEn puheenjohtaja-na toiminut Mika Salovaara sekä kansainvälisen ICYE-federaation pääsihteeri Salvatore Romag-na.

Mikäli haluat saada oman kappaleesi julkaisusta, voit tilata sen sähköpostitse osoitteesta:juhlajulkaisu@maailmanvaihto.fi

Kirjoita viestiin nimesi ja osoitteesi. Teos maksaa 10 euroa sisältäen postituskulut.

29

Uutisia

Maailmanvaihdon leirit ovat siirtyneet kasvislinjalleMaailmanvaihto ottaa osaa ilmastotalkoisiin siirtymällä leiriruokailussa kasvislinjalle. Maaimanvaihto ry:n puheenjohtaja Meri Tennilä perustelee hallituksen päätöstä sillä, ettei järjestön kansainvälisyyskasvatuksen muodossa ajamaa yhteiskuntavastuuta ole ny-kyään enää mahdollista erottaa ympäristökysymyksistä. ”Siirtymisellä kasvisruokailuun on vahva symbolinen merkitys, mutta sillä pyritään myös herättämään leireillä ja muussa toiminnassamme keskustelua muun muassa yksilöiden kulutustottumusten vaikutuksis-ta ympäristön kuormitukseen”. Hallitus teki asiasta päätöksen kesäkuun kokouksessaan ja ensimmäistä kertaa pelk-kää kasvisruokaa tarjoiltiin elokuun Valmennusleirillä Inkoon Kavalahdessa. Leirin keittiövastaavan Maaret Roschier-Holmbergin mukaan kasvisruoka otettiin vastaan leirillä ristiriitaisin tuntein. Maaret suhtautui varauksellisesti kasvisruokalinjaukseen, ja toivoi jatkossa pehmeämpää linjausta ja muun muassa lähiruoan suosimista kasviruuan sijaan. Leiriläisissä kasvisruoka herätti niinikään pientä ihmetystä, mutta toki keittiötii-min valmistamat kasvisherkut saivat kehujakin. Jonkun vaihtariporukassa tosin kuultiin ihmettelevän, että syödäänkö Suomessa lainkaan lihaa..

Muiden ilmoituksia:

Osaatko espanjaa/portugalia – kiinnostaako kuorolaulu? Tervetuloa latinalaisamerikkalaiseen kuoroon!Laulamme latinalaisamerikkalaista kansanmusiikkia sekä kevyttä musiikkia.Koelaulut ovat alkaneet!Tarvitsemme erityisesti bassoja, tenoreita ja sopraanoja!Harjoitukset Festival Hallissa Caisassa torstaisin 18.00-20.00Mikonkatu 17 C / Vuorikatu 14Yhteystiedot:corolatinoamericano@yahoo.com

Bienvenidos al Coro Latinoamericano!Hacemos musica popular latinoamericana.Las auduciones ya empezaron!Necesitamos bajos, tenores, y sopranos!Salon de Fiestas de Caisa jueves de 18.00 a 20.00Mikonkatu 17 C /Vuorikatu 14informacion:corolatinoamericano@yahoo.com

30

Maailmanvaihto ry:n moduulikoulutuspäivä lauantaina 10.10.2009 klo 11 alkaen

Oletko kiinnostunut Maailmanvaihto ry:n toiminnasta ja sen tarjoamista vapaaehtois-työmuodoista? Oletko järjestön vanha aktiivi ja haluat kehittyä tehtävässäsi?

Mikäli vastaus on ”kyllä”, on Maailmanvaihto ry:n oma moduulikoulutuspäivä lauan-taina 10.10.2009 juuri sinua varten. Koulutuspäivän moduulit on suunniteltu tukemaan Maailmanvaihdon omaa toimintaa, mutta niistä opittavat tiedot ja taidot tulevat var-masti tarpeen myös muussa elämässä. Päivä koostuu kuudesta eri koulutus-moduulista, joista moduulit 1 ja 2 järjestetään aamupäivällä klo 11-13.30 ja moduulit 3-4 iltapäi-vällä klo 15.00-17.00 ja moduulit 5-6 klo 17-18. Valitse moduuleista itseäsi eniten kiinnostava/t ja varaa oma paikkasi. Osassa moduuleista on rajattu osallistujamäärä, joten toimi nopeasti!

Koulutus järjestetään Maailmanvaihto ry:n tiloissa Helsingissä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevien on mahdollista hakea matkatukea. Tuen suuruus on korkeintaan puolet yli 10€ ylittävistä matkakuluista.

Päivän ohjelma: Kello 11.00

Moduuli 1: Vapaaehtoistyöpaikkojen koulutusVET-koulutus on suunnattu erityisesti vapaaehtoistyöpaikkojen yhteyshenkilöille.Lisätietoja saa Maailmanvaihdon toimistolta.

Moduuli 2: Valintatyöryhmän koulutus Koulutus on suunnattu valintatyöryhmässä jo aikaisemmin mukana olleille sekä valinta-työstä kiinnostuneille. Koulutuksessa käydään läpi valintahaastattelutilannetta ja haas-tattelutekniikoita, erilaisia haasteltavia, valintakriteerejä, hylkäämisperusteita sekä oman persoonan ja kokemusten vaikutusta valintatilanteeseen. Kouluttajat: Henkilöstöasian-tuntija Carita Kuusinen (KEPA) ja pääsihteeri Anni Koskela (Maailmanvaihto ry).

Kello 13.30

Lounastauko

Uutisia

31

Uutisia

Kello 14.30

Maailmanvaihto-infoKaikille koulutuspäivään osallistuville avoin ja suositeltava tietopaketti yhdistyksen toi-minnasta. Infon pitää Maailmanvaihto ry:n pääsihteeri Anni Koskela.

Kello 15.00

Moduuli 3: Taittokoulutus, InDesignMaailmanvaihdon tiedotustoiminta tarvitsee jatkuvasti tuekseen taitto-ohjelmia taita-via vapaaehtoisia: on Newsletteriä, mainoksia, oppaita jne. Koulutuksessa käydään läpi InDesign taitto-ohjelman peruslogiikkaa ja harjoitellaan yksinkertaisen julkaisujen te-kemistä. Koulutuksen vetää Meri Tennilä (Maailmanvaihto ry)

Moduuli 4: Pienryhmän vetäminenKoulutus on suunnattu etenkin Maailmanvaihdon leireillä ohjelmatiimisissä mukana-olleille ja toiminnasta kiinnostuneille henkilöille. Koulutuksessa käydään läpi ryhmä-dynamiikan ja pienryhmän vetämisen perustaitoja. Kouluttaja ilmoitetaan myöhemmin.

Kello 17.00

Moduuli 5: Isäntäperhetapaaminen

Moduuli 6: Tukihenkilötapaaminen

Kello 18.00

Kansainvälinen illanviettoKoulutuspäivän lopuksi on aika istua alas ja rentoutua vanhojen ja uusienmaailmanvaihtokavereiden kanssa. Luvassa on hyvää ruokaa, musiikkia ja hauskaa!

Lisätietoja ja ilmoittautumiset 2.10. mennessä:Puh: 09-774 1101 Sähköpostitse: maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi(Muista ilmoittautuessasi mainita mistä moduuleista olet kiinnostunut)

32

Uusi taittajaArttu Suomalainen

Hei letterin lukijat! Olen uusi taittajanne, ja mielenkiinnolla mukana vapaaehtoistyössä. In-nostukseni graafista suunnittelua kohtaan lähti valokuvaus- ja ku-vankäsittelyharrastuksien kautta. Elän hektistä perhe-elämää ta-sapainoitellen päivätyön, koulun, harrastuksien ja muiden projek-tien välillä. Kiva kun saa tehdä sitä, mikä kiinnostaa -hyvä, jos joku siitä vielä hyötyy.

Muuta

Liity postituslistalleLiittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslis-talle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, eri-laisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen;icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi

Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maail-manvaihdon kotisivuilla “Toimintaa Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

Join our E-mail listBy subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, internatio-nal seminars, trainings, parties. Join by..

1) sending an blank message to:icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi2) or through the link that can be found on our web page in the section of “Toimintaa Suomessa”.

Kirjoita NewsletteriinLukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi terve-tulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaa-ehtoistyöstä saat myös hyvän mielen. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimi-tuskuntaan osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.fi. Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

Write for NewsletterReaders’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also happily receive your drawings, photos, poems, anecdotes and other crea-tions! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork also gives you a pleasant mind. If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto.fi. Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.

33

Tapahtumakalenteri

Lokakuu—joulukuu 2009

1.10. Infoilta Maailmanvaihto ry:n vapaaehtoistyöohjelmista kiinnostuneille Tampere, Vanha kirjastotalo. Lisätietoja: karita.blom@maailmanvaihto.fi

7.10. Infoilta Maailmanvaihto ry:n vapaaehtoistyöohjelmista kiinnostuneille Helsingissä Annantalolla. Lisätietoja: heli.tuovinen@maailmanvaihto.fi

10.10. Moduulikoulutuspäivä Helsingissä klo 11 alkaen. Lisätietoja Maailmanvaihdon toimistolta (ja sivulta 30).

23.— 25.10. Tammikuussa ICYE-ohjelmaan osallistuvien valmennus

24.—25.10. Palanneiden tapaaminen Lärkans, Nuuksio.

21.11. Valintapäivä Helsingissä.

22. –29.11. ICYE Federaation GA Uudessa Seelannissa.

2. – 3.12. Studia messut, Helsinki, Messukeskus. Mikäli olet kiinnostunut tulemaan mukaan esittelijäksi, ota yhteyttä Maailmanvaihdon toimistoon.

Newsletteriin 3/2009 kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet:

Yen-Hui Yu (Popo) Kaisla KoskelainenMarika HeinonenSanna Raita-AhoValtteri MujunenEeva KuokkanenCamilla AspelinAnelya IsayevaPatricia FurrerDiego ArdonPetri Levola

Julkaisija: Maailmanvaihto ryToimittaja: Meri TenniläTaitto: Arttu SuomalainenPainopaikka: Itä-Helsingin Monistus

Seuraava aineistopäivä: 24.11.2009Ilmestymisaikataulu: 4 kertaa vuodessaTilaushinta: Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun

34

Yhteystiedot: Maailmanvaihto ry. - ICYE FinlandOikokatu 3, 00170 Helsinki.

tel. +358-9-774 11 01fax. +358-9-731 04 146

maailmanvaihto@maailmanvaihto.fiwww.maailmanvaihto.fi

www.icye.org