TAJUNNAN RÄJÄYTTÄVÄÄ

TIETOA PINNEISTÄ

LOPPUVUODEN HOROSKOOPPI

REPORTAASEJA NÄYTTELYISTÄ

YHTEYSTIEDOT JA PAINOPAIKKAKymenlaakson Opisto Marintie 946900 INKEROINEN Puh. 020 7118 530Fax. (05) 363 4580

Kannet Ville-Matti TenovirtaApukannet Ville-Matti Tenovirta ja Kaisa Leppäkoski

SISÄLLYS

Kymenlaakson OpistoAdult Education Centre and Folk High School

5 Pääkirjoitus

6 Toimitus

8 Ensivaikutelmia

10 Horoskooppi

12 Muuttuva kuva

14 Näyttelyretki Kotkaan

18 Valmistaudu tajunnan räjäytykseen!

20 Vuoden 2011 - 2012 opiskelijoiden haastatteluita

24 Kultturelli päivä Helsingissä

25 Jälkisanat

4

Syksy on mielestäni vuodenajoista paras. Elokuusta läh-tien luonto on kauneimmillaan. Aurinko paistaa ja ku-kat vielä kukkivat. Illat alkavat olla niin pimeitä, että

voi jo sytytellä kynttilöitä. Syyskuussa sää on mitä par-hain. Ei liian kuuma eikä liian kylmä. Sadepäivät eivät tie-tenkään ole aina niin ihania, mutta ainakin ne ovat tunnel-mallisia. Ja aamuisin ilma on ihanan kirpeä! Pikku hiljaa luonnossa alkaa näkyä ruskan merkkejä ja pian syksyn väri-loisto on mitä kaunein! Pian maan on jo peittänyt ensilumi.

Syksy on myös uuden aloittamisen aikaa. Tänä syksynä on moni aloittanut jotain aivan erityistä; opiskelun Kymenlaak-son opistossa. On ollut mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja huomata kuinka valtavan taitavaa porukkaa täältä löytyy.

Kädessäsi on uunituore opiston oma Katse-lehti, ensimmäi-nen yhteinen suurempi projekti ryhmässä. Se on täynnä kiin-nostavia juttuja, upeita valokuvia, taitavia piirroksia sekä sar-jakuvia. Etu- ja takakannen upeat kuvitukset ovat Ville-Matti Tenovirran käsialaa. Seuraavalta aukeamalta löydät lehden te-koon osallistuneet opiskelijat. Lukaise Anni Pötrösen hauska sarjakuva opiskelijoiden ensivaikutelmista, kun he saapuivat ensimmäisenä koulupäivänä Inkeroisiin. Katso mitä Miranda Koskisen horoskooppi lupaa loppuvuodelle! Saara Hakala vie-raili Kotkassa valokuvanäyttelyssä ja Kaisa Leppäkoski Helsin-gissä Kiasmassa sekä Suomen kansallisteatterissa. Löydät leh-destä myös heidän matkatunnelmiaan. Haastattelimme tietysti myös viime vuoden opiskelijoita. Leh-den loppupuolelta voit lukea, mitä heille tällä hetkellä kuuluu. Niin, ja sitten lehdestä tietysti löytyy se ta-junnan räjäyttävä, Annin kertoma, Kaisan kirjoittama Pinni-reportaasi!

Tajunnan räjäyttäviä lukuhetkiä!

Essi Aalto

PÄÄKIRJOITUS

Kuva Saara Hakala5

TO IM ITUS

Kuvat Saara Hakala

6

TO IM ITUS

7

Sarjakuvat Anni Pötrönen

8

9

Jupiterin aseman takia kuulet vahingossa skandaalimaisen salaisu-uden, jonka vuoksi joudut ehkä ikävään välikäteen. Jos et ole hyvä pitämään salaisuuksia, osta korvatulpat ja pidä niitä lounaalla jos tarjolla on kalaa.

Älä syö herkkusieniä tämän kuun aikana! Saturnuksen kulman takia olet vaarassa tukehtua niihin. Tee myös ruokaostokset kes-kiviikkoisin, sillä silloin juuri tarvitsemillasi tuotteilla on hyviä alennuksia. Jos ei, pahajuttu.

Merkuriuksen aseman takia sinua väsyttää tavallista enemmän. Älä siis huoli, jos oppimisesta tai tehtävien tekemisestä ei tule mitään – se ei ole sinun syysi. Harkitse vakavasti kannattaako edes yrittää.

Älä matkusta busseilla juuri nyt, sillä saatat törmätä vanhoihin tuttuihin joilla menee sinua paremmin. Nyt on oivallisempi aika alkaa pitämään unipäiväkirjaa – jos et yleensä kirjoita uniasi ylös, kokeile sitä ainakin viikon ajan.

Repäise kunnolla ja leikkauta hiuksesi dramaattisesti! Jos olet kalju, osta dramaattinen peruukki. Itseään ei voi koskaan hem-motella liikaa.

Marsin kulman vuoksi sinun kannattaisi mennä kirpputoreille juuri nyt, voit tehdä hienoja löytöjä! Jos et löydä mitään mielu-isaa, menen kauppaanja osta jotain syntisen sokerista ja herkkullista.

Flunssa vaanii sinua erityisesti tämän kuun aikana! Älä mis-sään nimessä kaiva nenää, ja jos joku aivastaa eikä laita kättä suun eteen, katso häntä tuimasti ja syö omena illalla.

Kuuntele suosikkikappaleitasi 80-luvulta ja tanssi mukana. Jos luulet olevasi huono tanssija, älä anna sen häiritä – mutta laita verhot varmuuden vuoksi kiinni. Muista: mitä kovemmat desibelit, sitä hauskempaa!

Hymyile jollekin tuntemattomalle kadulla. Jos hän hymyilee takaisin, mene kauppaan ja osta Sachér-leivos. Jos ei, osta kaksi Sachér-leivosta ja nauti kahvi kera.

Lue jokin kirja, josta pidit eniten kymmenen vuotta sitten. Jos suosikkikirjasi on ollut sama 10 vuotta, mene kirjastoon ja lainaa kirja jonka kansi vaikuttaa kiinnostavalta.

21.3. - 20.4.

23.7. - 23.8.

21.5. - 21.6.

23.11. - 21.12.

19.2. - 20.3.

21.4. - 20.5.

22.6. - 22.7.

24.8. - 22.9.

24.10. - 22.11.

23.9. - 23.10.

Teksti ja kuvitus Miranda Koskinen

10

Syö porkkana parillisina iltoina ennen kuin menet nukku-maan! Muuten tunnet käsittämätöntä mielihalua kirjoittaa fanikirjeen Justin Bieberille. Vaara on ohi kuun lopussa.

Olet vaarassa joutua riitoihin tämän kuun aikana, joten jos joku käy hermoillesi, hyräile mielessäsi Henri Salvadorin vanhaa renkutusta: “Hei baby, ei se ole niin vakavaa”! Jos et tiedä kappaletta, muistele vaihtoehtoisesti Beatlesin “Let it be”-kappaletta.

22.12. - 20.1. 21.1. - 19.2.

11

MUUTTUVA KUVA Kuvat ottanut Saara Hakala koulun asuntolan ikkunasta 1. kerroksesta pihan puolelta.

13.9.2012

20.9.2012

27.9.2012

4.10.201212

12.10.2012

18.10.2012

1.11.2012

MUUTTUVA KUVA Kuvat ottanut Saara Hakala koulun asuntolan ikkunasta 1. kerroksesta pihan puolelta.

7.11.201213

NÄYTTELYRETKI KOTKAAN 5.9.2012

Kotka-seura esittelee yleisölle valokuvin, miten 120 vuoden aika-na venäläisen varuskunnan raunioille kehittyi Suomen suurin ja kansainvälisestikin tunnetuin vientisatamamme.

Syksyn valokuvaryhmäläiset tekivät retken Kotkaan, Kotkan Valokuva-keskukseen. Siellä avautui 30.8 näyttely ”Mustavalkoinen Kotka – 120 vuotta kuvina”.

Kotka-seura oli päättänyt koota seuran omistamista vanhoista valokuvista näyttelyn. Näyttely oli rajattu alueellisesti Kotkansaareen, Hovinsaareen ja aivan lähisaariin. Aiheiksi oli valittu teollisuus ja sahat, kauppa, satamat ja laivat, katunäkymät, kadonneet rakennukset, sodat 1939-44, vapaa-aika ja tapahtumat. Kuvia on valittu näyttelyyn yli 3000 kuvan kokoelmasta n. 220. Suurimpaan osaan kuvia kuvaajaksi oli merkitty Tuntematon.

Kotka-seura toteuttaa kansallisestikin merkittävän hankkeen: Se esit-telee yleisölle valokuvin, miten 120 vuoden aikana venäläisen varus-kunnan raunioille kehittyi Suomen suurin ja kansainvälisestikin tunne-tuin vientisatamamme. Mutta sitä ennen Kotkansaarelle oli saapunut mm. norjalainen Hans Gutzeit, jonka perustama saha oli Suomen suurin.

Valokuvista näkee nimenomaan sen, kuinka tärkeä satama- ja teollisuuskau-punki Kotka on ollut vuosikymmenten ajan. Se on myös heijastunut kaupun-gin vapaa-aikaan ja kulttuuriin. Näyttelyn jälkeen kuljeskelimme Sapokassa ja tietysti kuvasimme.

Teksti ja kuvat: Saara Hakala

14

Kotkan valokuvakeskus Kotkan historiaa mustavalkoisin kuvin

15

SAPOKAN VESIPUISTO

Sapokan Vesipuisto on Kotkan keskustassa, Kotkansaarella sijaitseva puisto. Puistoalue käsit-tää noin kolme hehtaaria Sapokanlahden pohjukan ympäristöä. Nykyisen vesipuiston rakentaminen aloitettiin vuonna 1990.

Puistossa on noin 20 metriä korkea vesipu-tous, jonka vesi pumpataan merestä puolen kilometrin päästä. Putouskallion huipulla on nähtävillä yli 20 kivipaatta, ”Kiviset Kotkat”, jotka esittelevät suomalaisia kivilaatuja. Myös puiston rakenteissa on käytetty työstettyä tai työstämätöntä kiveä monipuolisesti. Puistossa on myös pieniä eläinhahmoja, jotka on valmistettu kivestä ja metallista,

Puiston merenpuoleisessa osassa on säi-lytetty alkuperäistä luonnonmukaista kas-villisuutta, johon kuuluu vanhoja mäntyjä ja tervaleppiä. Näiden seuraksi on istutettu alppiruusuja ja monia luonnonkasveja. Puiston kaupunginpuoleinen osa on raken-nettu voimakkaammin, siellä sijaitsevat ruusuterassi ja kivikkopuutarha.

Teksti ja kuvat: Saara Hakala

16

17

Tätä ei opetettu peruskoulussa, eikä edes lukiossa. Koimme ryhmässä järisyttävän tajunnan räjäytyksen; innokas tumblr:n käyttäjämme ryhmässä oli huomannut mielenkiintoisen postauksen ja kertoi sen

meille muille. Tiesitkö siis, että oikeaoppinen tapa käyttää PINNIÄ päässä on aaltoileva puoli alaspäin?

Tajunta todellakin räjähti samantein. Voiko tämä olla totta? Olenko todel-lakin käyttänyt koko elämäni ajan pinniä päässäni väärin päin, eli siis suora puoli päätä vasten? Mutta todellakin, ilmeisesti aaltoileva muoto on suun-niteltu pitämään hiukset paikoillaan kun litteä puoli työntää hiuksia uriin.

Tästä yllättävästi informaatiosta lähtien olen pitänyt pinniä nyt ”oikein” päin, eli aaltoileva puoli alaspäin. Minä, kuka omistan liukkaimmat hiukset ikinä, voin kertoa, että pinni oikeasti pysyy nyt paremmin päässä!

Olemme pikku hiljaa lähteneet tekemään mieltä mullistavaa tiedon jakoa muille kanssaeläjille, joille totuus on ollut hyvinkin hämmentävä ja yllät-tävä asia. Monia näyttää kummastuttavan, että pinniä oikeasti pidetään ”nurinpäin”.

VALMISTAUDU TAJUNNAN RÄJÄYTYKSEEN!

Teksti ja kuvitus Kaisa LeppäkoskiKuvat Saara Hakala

18

19

VUODEN 2011-2012 OPISKELIJOIDEN HAASTATTELUITA

1. Miksi lähdit opiskelemaan Kymenlaakson opistoon?

2. Kuinka päädyit valitsemallesi linjalle?

3. Mitkä olivat ensivaikutelmasi opistosta?

4. Entä miltä tuntui vuoden jälkeen, kun opiskelu oli ohi?

5. Jatkoitko taidealan opiskeluja? Jos jatkoit, niin missä?

6. Oletko päässyt soveltamaan oppimaasi “oikeassa elämässä”, esim. työelämässä?

7. Tiedätkö, miten päin hiuspinniä käytetään? Suora vai aaltoileva puoli ylöspäin?

8. Jos olisit jokin eläin tai esine, mikä olisit?

Haastattelimme vuoden 2011-2012 Kymenlaakson Opiston en-tisiä opiskelijoita. Lähetimme kysymykset kuudelle opiskelijalle sähköpostitse. Kolme heistä vastasi kysymyksiimme. Ohessa kysymykset ja opiskelijoiden vastaukset.

Kuvitus Kaisa Leppäkoski

20

1. Lähdin opistolle siksi, että siellä tosiaan oli mahdol-lista opiskella graafista suunnittelua. Olin hakenut kyseiselle alalle moneenkin kouluun, mutta Kymestä viimein sain paikan, elikkä taisi olla kyseessä last chance momentti johon tartuin. Ja olen todella iloinen siitä, että siihen tartuin!

2. Graafinen suunnittelu on suoraan sanottuna ainoa ala, joka minua oikeasti koskaan on kiinnostanut. Olen halunnut esimerkiksi suunnitella julisteita sekä lehden ulkoasuja, ja sitähän siellä koulussa sitten pääsikin tekemään. Olin toki kahden vaiheilla, että haenko graafisen suunnittelun linjalle vai ehkäpä SaKun lin-jalle. Päädyin kuitenkin graafiselle linjalle, sillä tahdoin siitä itselleni ammatin.

3. Ensimmäisen kerran, kun koulurakennukseen sisään astuin, olin ihan pihalla (vaikka sisällä olinkin) ja luulin tulleeni väärään paikkaan, sillä aulassa oli vain maa-hanmuuttajia. Tutustumistilaisuudessa opettajat ja rehtori vaikuttivat kuitenkin ihan inhimillisiltä, joten kotiuduin paikkaan melko nopeasti. Kaikki opettajat olivat avuliaita, pirteitä ja suoraan sanottuna aivan mahtavia persoonia. Koulurakennus oli mukavan pieni ja sievä. Ihastuin saman tien graafiseen luokkaan, sillä tietokoneita! Monena koulupäivänä jäin koulun jälkeen säätämään koneella töitä ja siinä sivussa vähän muutakin. 12 tunnin työpäivät eivät olleet mitenkään ihmeellisiä. Kulttis taas oli ihanan käytetyn ja eläväisen näköinen, ja sielläkin sitten vietin monta iltaa väk-ertäen ties mitä.

4. Vuoden jälkeen harmitti niin helvetisti, että piti lähteä pois. Meinattiin jäädä asumaan asuntolaan hie-man omin luvin. Vuosi oli uskomaton ja ainutlaatuinen kokemus, jonka aikana sain oppien lisäksi mahtavia uu-sia ystäviä! Vuosi Inksassa muutti elämäni totaalisesti.

5. Tahdoin jatkaa graafisen suunnittelun opiskelua, mutta opiskelupaikat olivat asiasta eri mieltä, eivätkä ottaneet minua kouluihinsa. Those bastards... Anyway, aion hakea uudelleen ensi vuoden puolella. Nyt työs-kentelen ahkerasti!

6. Tällä hetkellä olen siis töissä Keravan lukiossa ja saan täällä jopa graafisia taitojani käyttää. Olen muka-

na suunnittelemassa koululle esitettä ja hieman saan olla häsäämässä myös nettisivujen kanssa. Olen myös saanut opettaa eräälle opettajalle Photoshopin käyttöä (Like a Boss), joten taito ei pääse ruostumaan!

7. Mielestäni hiuspinniä pitäisi käyttää aaltoileva puoli ylöspäin. Muutenhan se on melkoisen epämukavan tuntuinen päässä, eikö? En hirveästi pinnejä käytä, sillä hiukseni eivät ole ne kaikkein pisimmät, ja jos käytän, niin ne ovat niitä naksautettavia härpäkkeitä :D

8. Jos olisin eläin... joku lintu voisi olla mukava? Tai sitten olisin kameleontti! Kameleontit ja sammakot ovat lähellä sydäntäni. Ne ovat pieniä, suloisia ja vaihtavat väriä! Kameleontit siis, eivät sammakot. Kai? Ainakaan en ole törmännyt väriä vaihtavaan sammakkoon.. Muutaman vektorigrafiikka sykermän molemmista otuksista tein, Jaana Kokkala varmaan nämä muistaa? :D Elikkä vastaukseni pitkän jaaritte-lun jälkeen on: kameleontti, koska niihin liittyy hyviä asioita ^_^

SONJA VUORENMAA, GRAAFINEN SUUNNITTELU

Haastatteli Essi Aalto

21

1. Audiovisuaalisen julkaisugrafiikan osaamisala kiinnosti.

3. Hyvin kodikas ja maaseutu(mainen) ympäristö. Kaunista!

4. Eivät ole ohi, jatkan etä-aaveena... Huhuu! (Kysy Honkakosken Heikiltä mitä tarkoittaa).

5. Kts. ed.

6. No olen, mutta toivottavasti jatkossa vielä enemmän.

7. Käytän yleensä hiuslenkkiä, jolla vetäisen vauhtitupsun haiveniini, mutta kun on pinni, niin ihan sama miten päin, kunhan kyydissä pysyy. Myöskään värillä ei niin väliä.

8. Jaa’a. No nythän tulikin haastetta... miten olisi vaikka savusaunan kiuas? Kestää pitkään ennen kuin lämpenee, mutta niillä lämmöillä pärjääkin sitten pitkään.. Heh!

RIITTA JUNTUNEN, GRAAFINEN SUUNNITTELU

Haastatteli Saara Hakala

22

1. Tuttu tarina... Kevään haut menivät puihin ja pelastus tuli Kymen jakaman lehtisen kautta. Rehellisesti sanottuna olin kyllä heti kiinnostunut menemään sarjakuvalinjalle, mutta päätin odottaa hakutuloksia. Kun en saanutkaan paikkaa, päätin koettaa onneani ja hakea opistoon. Loppu on historiaa.

2. Olen aina ollut kiinnostunut sarjakuvista ja niiden tekemisestä, joten ei ole mikään ihme, että halusin opiskella sitä. Halusin oppia lisää aiheesta ja syventää jo ennestään oppimaani, ja mahdollisesti tehdä ihan aidon sarjakuvankin. Ja niinhän siinä loppujen lopuksi myös kävi.

3. Henkilökunta oli hirveän ystävällistä ja paikka mukava. Opetuskin oli laadukasta. Ei mi-nulla oikeastaan ole mitään negatiivisia muistoja. Ainoa vain, että oli vaikea tottua siihen, että pienet kaupat menivät kiinni viideltä.

4. Olo oli aika haikea. Olisi ollut kiva olla vielä yksi vuosi opistolla. Toisaalta olin ylpeä siitä, että olin saanut lopputyöni valmiiksi ja saanut kokemuksia.

5. Jatkoin toki. Pääsin opiskelemaan animaatiota Worcesterin yliopistoon Iso-Britanniaan.

6. Kyllä. Nykyään korjailen kaikkia valokuviani Photoshopin avulla ja muutenkin sen ohjel-man käyttö on auttanut minua “oikeassa elämässä”.

7. Liekö tuolla väliä lukkoja tiirkoidessa... :)

8. Kissa

NELLI SIPILÄ, SARJAKUVALINJA

Haastatteli Ville-Matti Tenovirta

23

Lähdettiin kaverin kanssa Helsinkiin 24.10.2012 viettämään mukavata lomapäivää kulttu-rellisissa merkeissä. Tavoitteena oli explorea pääkaupunkiamme eksymättä kertaakaan, sekä olla vaikuttamatta turistilta –miltä se kulkeminen yleensä voisi näyttää.

Ensinnäkin valitsimme aivan parhaan päivän käydä Kiasmassa, sillä ¾ kerroksesta oli suljettu. Voi sitä riemun tunnetta, kun sisäänpääsymaksu oli silti sen normin verran (onneksi oli veik-kauskortti niin pääsimme edes vain 4e sisään…) Osmo Rauhalan näyttely Elämän Kirja oli kui-tenkin yksi niistä kahdesta näyttelystä mikä oli esillä. Välineenä Osmo oli käyttänyt öljyväriä kankaalle ja näyttelyn täyttikin eläinaiheiset maalaukset pirteillä yhteen sointuvilla taustoilla. Kiasman sivuilla kuvaillaan näyttelyä juuri osuvin sanoin:

”Onko kaikki sattumaa, vai ohjaako elämän kulkua jokin rakenne tai muisti? Ihmisen pyrki-mys ymmärtää ympäröivää todellisuutta on Osmo Rauhalan taiteen pysyvä innoittaja. Näytte-ly esittelee kolme uutta maalaussarjaa: Peliteoria, Elämän kirja ja Muisti. Niiden yhdistävänä teemana on kielen, kuvan ja luonnon suhde. Teokset muistuttavat, että elämän muisti on meil-le edelleen arvoitus.”

Paremmin en olisi voinut asiaa ilmaista. Itse pidin eniten maalauksesta, jossa oli oranssi norsu. Toki linnut ja rotatkin olivat oikein suloisia.

Eniveis, illalla suuntasimme tutustumaan Helsingin Kansallisteatteriin katsomalla Pirkko Saision anarkistinen musiikkifarssi HOMO! Näyttelijöinä toimi mm. Anna Paavilainen, Antti Luusuaniemi ja Riku Nieminen. Parhaiten jäivät mieleen alun seitsemän kääpiön laulu/tanssi boksereissa ja jääkiekkovarusteissa sekä lopun farssi, kun lavalle saapuvat Isä Mitrosta lähti-en ihmisiä esim. Adolf Hitler vaalenpunaisessa univormussa, Stalin ja Mussolin. Ajoittaisista hämmennyksistä ja ymmärtämättömyyksistä aina naurunpurskahduksiin asti ja kaikki siltä väliltä arvioituna, oli näytelmä mielestäni aivan mahtava.

Kultturellia, kyllä, ja päivä oli hieno ja takaisin tultiin taas vähän rikkaampana! Ei kyllä rahal-lisesti, mutta ainakin enemmän nähneenä. Kaikessa kokonaisuudessaan ja laatikkoon laitetta-essa sinetillä suljettuna kaikella on hienoutensa ja onnistumisen voi kuulla kielellään ilmasta haukkaillen.

KULTTURELLI PÄIVÄ HELSINGISSÄ

Teksti ja kuvat Kaisa Leppäkoski

24

Lehden tekoon osallistuivat kaksi graafisen suunnittelun (Essi Aalto ja Miranda Koskinen), yksi valokuvauksen (Saara Hakala), yksi kuvataiteen (Kaisa Leppäkoski) ja kaksi sarjakuvalinjan (Ville-Matti Tenovirta ja Anni

Pötrönen) opiskelijaa. Jaoimme tehtävät luonnollisesti ensisijaisesti osaamis-alueemme mukaan. Graafisen suunnittelun opiskelijat vastasivat taitosta ja lehden ulkoasusta, valokuvaaja valokuvauksesta ja kuvataide- ja sarjakuvalinja-laiset kuvittamisesta. Tämän lisäksi kaikki saivat tehdä mitä ikinä halusivatkin.

Pohdimme ryhmässä viime viikolla, minkälaisia tunnelmia lehtiprojek-ti on opiskelijoissa herättänyt. Meidän ryhmämme pysyi hyvin aika-taulussa ja tehtävien jako oli helppoa, koska kaikki olivat valmiita teke-mään ”vähän kaikkea” ja ”mitä vaan”. Ideointi oli helppoa ja ideoita oli paljon. Kokoonnuimme tasaisesti joka viikko torstaisin, joten kiirettä ei päässyt syntymään. Kukaan ei kokenut mitään erityisiä tähtihetkiä vaan tasaisia onnistumisia. Eli koko projekti oli ryhmällemme yhtä tähtisumua!

Mukavaa joulun odotusta kaikille,

Essi Aalto

JÄLKISANAT

Kuvat Saara Hakala

25