”Vanhemmille ei olisi tullut mieleenkään, että en olisi mennyt lukioon”

Keskiluokkaisten perheiden lasten vaihtoehtoiset koulutuspolut

Itä-Suomen yliopisto

Yhteiskuntatieteiden laitos

Ohjaaja;Laura Assmuth

Pro gradu 2019

Rami Hasu 175513

Sisällysluettelo

1 Johdanto ................................................................................................................................ 3

1.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset ................................................................ 4

1.2 Tutkimusmenetelmät .................................................................................................... 5

1.3 Tutkimuksen etiikka ....................................................................................................... 7

1.4 Tutkimuksen rajoitteet ja luotettavuus ......................................................................... 9

1.5 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys .......................................................................... 11

1.6 Riskiyhteiskunta ja individualismi ................................................................................ 14

1.7 Postmodernismi ja koulutus ........................................................................................ 16

2 Keskiluokka ja yhteiskunta .................................................................................................. 18

2.1 Yhteiskuntaluokka käsitteenä ...................................................................................... 18

2.2 Keskiluokan kehitys 1900-luvulla................................................................................. 19

2.3 Keskiluokka ja Suomi ................................................................................................... 20

2.4 Luokka ja maku ............................................................................................................ 21

2.5 Luokka ,sukupuoli ja naisen roolit ............................................................................... 22

3 Keskiluokka ja koulutus ....................................................................................................... 24

3.1 Koulutus keskiluokan uudelleentuottajana ................................................................. 24

3.2 Ammattikoulu ja lukio ................................................................................................. 26

3.3 Yliopisto ja keskiluokka ................................................................................................ 27

3.4 Identiteetti ja koulu ..................................................................................................... 29

3.5 Haastateltavien valinta ja aineiston keruu .................................................................. 30

4 Tutkimuksen tulokset ja pohdintaa ..................................................................................... 34

4.1 Keskiluokka itsensä kertomana ................................................................................... 34

4.2 Koulumaailma, pääomat ja habitus ............................................................................. 38

4.3 Individualismi ja yhteiskuntaluokka............................................................................ 42

4.4 Lukio ja ammattikoulu koulutuslaitoksina ................................................................... 45

4.5 Koulun valinta ja vanhempien rooli ............................................................................. 47

4.6 Läheisen piirin vaikutus koulupäätökseen................................................................... 50

4.7 Koulun valinta yksilön omana päätöksenä .................................................................. 53

4.8 Lopuksi ......................................................................................................................... 55

4.9 Pohdintaa..................................................................................................................... 57

1

Tiivistelmä

Suomalainen yhteiskunta on 1940-luvun sotien jälkeen aloittanut nopean muutoksen

kohti kilpailukykyistä teollista valtiota. Suomen kehitys on ollut hitaampaa vertailtaessa

sitä esimerkiksi Ruotsin kanssa. 1960-luvulla tapahtunut suuri muutto maalta

kaupunkiin johti yhteiskunnalliseen muutokseen. Se johti Suomessa yhtäaikaiseen

teollisuus- ja palvelualojen kasvuun. Ruotsissa kyseinen teollinen murros tapahtui jo

ennen toista maailmansotaa. Myös suomalaisen hyvinvointivaltion kehityksen huippu

saavutettiin 1980-luvulla.

Taloudellisen kehityksen mukana alkoi myös suomalaisen yhteiskunnan

keskiluokkaistuminen. Tämä johtui myös osittain hyvinvointivaltion vaatiman

hallinnollisen virkakoneiston syntymisestä. Se vaati akateemisesti koulutettuja

henkilöitä, jotka pystyivät hallinnoimaan kyseistä prosessia. Tämä johti myös

suomalaisen yhteiskunnan nopeaan keskiluokkaistumiseen.

Teollistuneet valtiot ovat nyt siirtyneet jälkiteolliseen yhteiskuntaan, jossa työpaikkojen

varmuus ja kiinteiden ohjaavien instituutioiden kiinnekohdat puuttuvat. Myös

keskiluokka on joutunut osaksi kyseistä muutosprosessia. Kiinnekohdat omaan

luokkataustaan ovat heikentyneet ja niiden tilalle on muodostunut individualistinen

elämyskulttuuri.

Erityisesti voitaisiin olettaa, että keskiluokkaisuus näyttäytyy ammatillisen identiteetin

kautta. Ammatti ei näyttäydy pelkästään ansiotyönä, vaan se määrittää myös yksilön

mahdollisuuden osallistua kulutuksen kautta niille yhteiskunnan kentille, jotka henkilö

tuntee omakseen. Lisäksi ammatillisen identiteetin ja oman perhetaustan välillä voidaan

olettaa esiintyvän eräänlaista konfliktia.

Toisaalta tieteellisellä yhteiskuntatieteilijöiden areenalla esitetty väitteitä luokan

kuolemasta. Länsimainen yhteiskunta on kehittynyt jälkimoderniin vaiheeseen, jossa

tieteellinen keskustelu, ja tutkimus luokasta ovat menettäneet arvostuksensa

tutkimuskohteena. Onko luokkatietoisuus sitten kadottanut täysin arvonsa ja

merkityksensä myös Suomessa? Tämän opinnäytteen tarkoituksena on tutkia

keskiluokkaisista perheistä lähtöisin olevien henkilöiden hakeutumista työväenluokan

ammatillisiin koululaitoksiin sen sijaan että olisivat jatkaneet opintojaan akateemisissa

korkeakouluissa.

Ulrich Beckin teorian mukaan ihmiset ovat alkaneet postmodernissa riskiyhteiskunnassa

loitontua omasta yhteiskuntaluokastaan ja vanhempiensa arvomaailmasta. Tilalle on

muodostunut yksilöllisiä elämäntarinoita. Henkilöt muovaat oman identiteettinsä

yhteiskuntaluokastaan riippumatta. Individualismi ja elämän pirstaleisuus ovat tulleet

osaksi yhteiskuntaamme. Erityisesti individualismi voisi näyttäytyä henkilöiden

koulupoluilla ja halulla erottautua vanhempiensa arvomaailmasta.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan keskiluokkaisista perheistä kotoisin olevia

henkilöitä ja heidän päätöksiään kouluttautua ammattioppilaitoksissa. Tarkoituksena on

tutkia näyttäytyykö heidän luokka-asemansa oppilaitokseen valikoitumisessa ja millä

tavoin. Lisäksi opinnäytteessä selvitetään liittyykö tutkittavien vanhempien mielipiteet

jollakin tavoin koulutusväylän valintaan. Onko individualistinen maailmankuva

siirtynyt myös suomalaiseen yhteiskuntaan? Se, miten yksilöllisyyttä ja luokkataustaa

2

voidaan tutkia toteutuu käyttämällä teoreettisena työvälineenä Pierre Bourdieun ajatusta

yhteiskunnasta erilaisina kenttinä, joissa eri pääoman lajeja voidaan vaihtaa vapaasti

kentällä selviämiseksi.

Oma tutkimusalueeni keskittyy juuri koulumaailmaan, ja siihen miten keskiluokkaisista

perheistä olevat henkilöt rakentavat identiteettiään ammattioppilaitoksissa. Kysymys on

siitä, onko haastateltavilla tiettyjä yhteisiä pääoman lajeja joita he vaihtavat

koulumaailmassa. Lisäksi voidaan selventää löytyykö Suomessa vielä yhtenäistä

luokkataustaa, vai olemmeko siirtyneet myös Suomessa postmoderniin maailman

muodostumiseen riippumatta luokkataustasta.

Synopsis

Finnish society has developed rapidly after second world war to an state with

significant service and industrial sector. Along side with this development finnish

society also had an strong increase of members beloging to middle class especially seen

as ”the new middle class”. This happened due to welfare states need for administrative

workforce to manage this change.

Former association to social class have become weaker. New middle class has also been

affected by this. Individualization is the new way how people go by their

business.Social scientists have determined that this new post-industrial society marks

the end of social class. Death of class has become focus of social scientists.

This pro gradu examins people of middle class backround that have not followed their

parents example to study at colleges. People who are interviewed in this pro gradu have

decided to study in vocational schools and have given up the possibility to earn a degree

in higher education. Research question are concerning about reasons why these people

have chosen alternative educational route.

Also one question concerns about how these interviewed people with middle class

backround have adapted to vocational school enviroment. This pro gradu study results

showed that there were very thin line between working class and middle class mentality

at schools. Both social groups enjoyed same products of mass culture and there could

not be seen strong factors that made people with middle class backround differ from

people with working class backround in vocational schools.

To study the role of middle class and it´s role at the educational market, two different

social scientists theories were used to put this pro gradu in to a theoretical context. One

is Pierre Bourdieu´s theory of middle class owning certain amount of different capitals

to succeed in different social fields. Other is Ulrich Beck´s theories about

individualization that ignores former class values and makes people become more

responsible of them selves.

keywords: Middle class, capital, education, individualism

3

1 Johdanto

Tässä opinnäytteessä koetetaan määritellä keskiluokkaisuutta ja sen suhdetta

kouluttautumiseen. Keskiluokan tapa uudistaa oma luokka-asemansa tapahtuu useimmiten

kouluttautumisen kautta. Yhteiskunnan hyväosaisten keskuudesta tulee edelleen suurin osa

korkeakoulutuksen hankkivista henkilöistä. Työväenluokkaisen taustan omaavat henkilöt

joutuvat edelleenkin tyytymään työväenammatteihin. Kuitenkin yhteiskunnan muutos on

mahdollistanut postmodernissa yhteiskunnassa luokkarajojen hämärtymisen.

Opinnäytteessä tuodaan esille erityisesti sen näyttäytyminen suomalaisessa kontekstissa.

Lisäksi pyritään tuomaan esille myös ajatus ”luokan kuolemasta”. Tämä käsitys jatkuu

opinnäytteen kantavana voimana, sillä luokka-asemasta on tullut hyvinkin häilyvä käsite.

Opinnäytteen aiheena on keskiluokkaisen perhetaustan omaavien henkilöiden

hakeutuminen ammattikouluihin.

Koska keskiluokkaisuus esiintyy erityisesti korkeakouluihin hakeutuneiden henkilöiden

keskuudessa, omistetaan yksi luku täysin sille, miten keskiluokkaisuus näyttäytyy

korkeakouluissa. Luokkasidonnaisuus vaikuttaa edelleen siihen, miten koulutukseen

suhtaudutaan. On tilastollisesti todistettavissa, että lapset joiden vanhemmat ovat

akateemisesti kouluttautuneita, hakeutuvat akateemiseen koulutukseen enemmässä määrin

kuin työväenluokkaisen taustan omaavat lapset (Fuller 2009, 8). Vaikkakin keskiluokkaan

kuuluvaksi voidaan lukea henkilöt jotka omaavat tietyn tulotason yhteiskunnassa,

keskitytään tässä opinnäytteessä uuteen keskiluokkaan, jonka yhteisenä nimikkeenä

voidaan pitää palkkatyöläisyyttä tai asemaa virkamiehenä ( Lederer &Marschak 1995,57).

Juuri tämä uusi keskiluokka esiintyy samanaikaisesti vanhemman keskiluokan rinnalla.

Uusi keskiluokka sijoittuu samalle tasolle vanhemman keskiluokan kanssa osittain

kilpailevana ja osin yhtenäisenä yhteiskuntaluokkana (Sulkunen, 1992, 23). Tämä uusi

keskiluokka siis hyväksytään vanhan keskiluokan silmissä samanarvoiseksi nyky-

yhteiskunnassa, vaikka tämä uusi keskiluokka ei tuota pääomatuloja vanhan keskiluokan

tapaan. Tämän uuden keskiluokan keskustan muodostaa tieteellis-teknisen autonomian

tyyppi (Kivinen 1987,110). Tällä tarkoitetaan uuden keskiluokan omaavan proletaaria

4

suuremman tietotaidon mikä tekee heistä arvokkaampia työstä maksettavan palkan

suhteen.

Tämän uuden keskiluokkaisessa ammattiasemassa olevan henkilöllä on kyky soveltaa

tietojaan työssään ja oppia uutta ( Kivinen 1987,105). Lisäksi uuden keskiluokan

ominaisuuksiin työelämässä kuuluu merkittävä autonomisuus (Kivinen 1987,109). Tähän

uuteen keskiluokkaan ei siis kohdistettava työelämässä suoraa valvontaa. Vaikka he

ovatkin palkkatyöläisiä heidän autonomisuuteensa liittyy juuri kyky omaksua uutta ja

kehittää omaamaansa tietotaitoaan työpaikassaan. Tätä uutta keskiluokkaa ei voida

kuvailla yhtenäisenä ryhmänä, vaan erittäin sirpaloituneena joukkona, joita yhdistää

erilaiset vaihtoehtoiset polut sosiaaliseen mobilisaatioon ja omaten näin ollen eri tavoilla

ilmenevän habituksen (Wynne 1998 ,56).

1.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset

Tämän opinnäytteen tarkoituksena on tutkia keskiluokkaisista perheistä lähtöisin olevien

henkilöiden koulutuspolkuja, jotka ovat poikenneet heidän vanhempiensa

koulutusvalinnoista. Opinnäytteen tarkoituksena on määritellä suomalaisen keskiluokan

olemusta ja siihen liittyvää erilaisten Bourdieun määrittämien pääomien käyttöä

koulumaailmassa. Koska keskiluokan uudelleen tuottamiseen liittyy kyseisten perheiden

jälkikasvun kouluttautumisena korkeakouluissa, tämä tarkoittaa haastateltavien

henkilöiden poikkeavan heille oletetuista koulutuspoluista. Samalla tässä opinnäytteessä

voidaan tarkastella miten haastateltavat ovat pystyneet toteuttamaan keskiluokkaista

perhetaustaansa kouluissa.

Suihkonen (2006) on pro gradu- työssään tutkinut kolmen eri suomalaisen sukupolven

vanhempien roolia lapsiensa koulutusvalintojen ohjaajina. Hän huomasi, etteivät

vanhemmat ole painostaneet lapsiaan tietyille koulutusaloille, vaan päätökset

opintokohteista ovat perheiden lapset tehneet itsenäisesti (Suihkonen 2006, 44). Nuorten

tyytyväisyys kodin ilmapiiriin ja vireä sosiaalinen kanssakäyminen muiden

5

perheenjäsenten kanssa ovat yhteydessä harkitsevaan ja luottavaiseen tulevaisuuden

suunnitteluun ( Matero 1999, 28).

Tutkimuskysymykseni tässä opinnäytteessä on;

Miten keskiluokkainen perhetausta on vaikuttanut haastateltavien haluun hakeutua

ammattikouluihin?

1.2 Tutkimusmenetelmät

Tutkimuskäytäntönä tähän opinnäytteeseen on valittu kvalitatiivinen tutkimusote. Se

antaa haastateltaville enemmän aikaa pohjustaa vastauksiaan. Haastattelun etuna on sen

joustavuus. ”Haastattelijalla on tällöin mahdollisuus toistaa kysymys, oikaista

väärinkäsityksiä ja käydä keskustelua tiedonantajan kanssa”. (Tuomi& Sarajärvi 2004, 75).

Tutkimuksessa tullaan käyttämään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.

Sisällönanalyysiä voitaisiin kuvailla metodiksi, jolla materiaalista pyritään tuottamaan

symbolisia määritelmiä (Krippendorff 1986, 22). Sisällönanalyysissä pyritään kuvaamaan

dokumenttien sisältöä sanallisesti. Tutkimuksen aineisto kuvaa tutkittavaa ilmiötä ja

sisällönanalyysillä pyritään saattamaan tutkittava aihe tiiviiseen ja selkeään muotoon

(Tuomi& Sarajärvi 2004, 110).

Opinnäytteen aiheena on tutkia juuri keskiluokkaista kokemusmaailmaa Bourdieun

pääomien ja Beckin teoriaa nykymaailman individuaalisesta luonteesta. Molemmat

teoreettiset työvälineet on otettu käyttöön kyseisessä opinnäytteessä siksi, että

keskiluokkaista maailmankuvaa pystytään tarkastelemaan nykyaikaisessa postmodernissa

kontekstissa. Bourdieun pääomien lajit ja henkilön opittu habitus vaikuttavat siihen, miten

henkilö oman luokkataustansa kautta jäsentää omaa ympäristöään eri kentillä, kuten

esimerkiksi koulussa.

6

Beckin teoriat luokkayhteiskunnan muuttumisesta individuaaliseksi oman elämänsä

kirjoittajiksi ilman pysyvää luokkaidentiteettiä, on myös erittäin tärkeä näkökulma tässä

opinnäytteessä. Molemmat teoriat vastaavat kysymykseen onko keskiluokkaista

identiteettiä olemassa enää nykyisessä muodossa? Koulumaailmaa voitaisiin sinällään

nähdä sopivana kenttänä missä luokkaidentiteetti aktualisoituu. Opinnäytteen alussa on

käsitelty keskiluokan ja yliopiston välillä olevan voimakas yhteys. Keskiluokkaisen taustan

omaavat henkilöt hakeutuvat enemmän akateemiseen korkeakouluihin kuin

työväenluokkaisen perhetaustansa omaavat henkilöt.

Teoriaohjaavan ja aineistolähtöisen tutkimuskäytännön ero piilee siinä, että abstrakti

empiirinen aineisto liitetään teoreettisiin käsitteisiin (Tuomo& Sarajärvi 2004, 116). Tällä

tarkoitetaan, että teoriaohjaavassa tutkimuksessa jo valmiiksi tiedetty teoria liitetään jo

hankittuun materiaaliin. Tutkijan tehtävänä on painottaa tutkimustyössään todellisuuden

sosiaalisesti rakentuvaa luonnetta. Tutkimustyö käsittelee tutkijan ja tutkittavan ilmiön

läheistä suhdetta. Se etsii vastauksia siihen, miten sosiaalinen kokemus syntyy ja saa

merkityksen (Naukkarinen 1996, 115).

Teemahaastattelussa haastattelun aihepiirit on etukäteen määritelty. Teemahaastattelussa

menetelmänä puuttuu kysymysten tarkka muoto ja järjestys. Teemahaastattelussa on

haastattelijan velvollisuus varmistaa, että kaikki teemaa käsittelevät asiat käsitellään

(Eskola& Vastamäki 2001, 26-27).Keskustelu on interaktiivinen prosessi, jossa jokainen

vuoro on kaikkien aikaisempien vuorojen tulkintaa ja samalla se ohjaa keskustelun kulkua

(Mäkelä 1997, 166). Haastattelijalla on tutkimusta tehdessään tiedonintressi. ”Jonka

vuoksi hän tekee kysymyksiä, aloitteita, kannustaa haastateltavaan vastaamaan, ohjaa

keskustelua ja fokusoi sitä tiettyihin teemoihin”. (Ruusuvuori &Tiittula 2009, 27).

Teemahaastattelun suunnitelmatoiminta voidaan karkeasti jakaa ajallisesti kolmeen

jaksoon;

1) Tutkimuksen yleisluonteinen ongelmien hahmottaminen ja ratkaisuun

tarvittavan tiedonhankinnan suunnittelu.

7

2) Varsinaisen haastattelun toteutuksen ja kulun suunnittelu.

3) Haastattelun jälkeisen toiminnan suunnittelu ( Hirsjärvi& Hurme 1980,53)

Ennen haastatteluja, on opinnäytteen tekijä tutustunut juuri Bourdieun ajatuksiin

habituksesta sekä eri pääomien lajeista ja yhteiskuntaluokista. Lisäksi postmodernistisen

identiteetin muodostumisen voidaan katsoa osaksi tehtyjä teemahaastatteluja.

Haastatteluissa ei tulla kysymään suoraan Bourdieun pääoman lajeista haastateltavilta,

koska kyseiset termit vaativat selittämistä ja eivät välttämättä avaudu tutkittaville.

1.3 Tutkimuksen etiikka

Tutkimuksen tekemiseen liittyy vahvasti tutkijan velvollisuus noudattaa kaikkia tieteen

tekemisessä etukäteen ilmoitettuja eettisiä ohjeita. Erityisesti sosiaalitieteissä ja

kvalitatiivisessa teemahaastattelussa on erityisen tärkeää säilyttää haastateltavien

henkilöiden anonyymius. Haastateltavien anonyymiuden säilyttäminen vaatii tutkijalta

hyvää kykyä tunnistaa hetket, jolloin haastateltavat tuntevat olonsa epämukavaksi heidän

yksityisyyttään käsiteltäessä (Farrimond 2013, 126).

Tutkija kantaa vastuun tutkittavien yksityisyyden suojasta ja hänen tehtävänsä on

arvioida, mitä tekstiä tuottaa työssään estääkseen haastateltavien tunnistamisen (Kuula

2006, 204; Alasuutari 2005,20). Tällainen tilanne saattaa rajoittaa myöskin tutkimustyön

rajoja erityisesti pienillä paikkakunnilla, jossa henkilöiden tunnistettavuus voi vaarantua

liian kuvailevalla ja yksityiskohtiin menevillä selostuksillaan henkilöistä ja heidän

elämistään. Tutkimukseen osallistuvien henkilöiden anonyymina säilyttämisen kannalta

tärkeää on se, että tutkimuksessa keskitytään ainoastaan siihen, mikä on teoreettista ja

kysymyksenasettelun kannalta olennaista (Alasuutari 2011, 40).Opinnäytteen

kirjoittamisessa otettiin erityisesti huomioon poistaa tekstistä haastateltavien oikeat

nimet, paikkakunnat jossa he ovat kasvaneet ja koulut missä he ovat opiskelleet.

8

Koska kyseessä on haastateltavien kouluttautumista käsittelevä tutkimus, täytyy

tutkittavien olla mahdollista vaikuttaa halukkuuteensa kertoa tarkemmin, missä he ovat

käyneet koulunsa tai asuneet tunnistamisen välttämiseksi. Lisäksi tutkimuksen teon

eettiseen toimintaan liittyy molemminpuolinen luottamus. Luottamuksellisuus tarkoittaa,

että kerättyä dataa ei jaeta muuta kuin sovituissa rajoissa (Farrimond 2013, 133).

Kouluttautuminen sinällään ei näyttäydy kovinkaan henkilökohtaiselta aiheelta, toisin

kuin jos tutkimuskohteena olisi esimerkiksi henkilön seksuaalinen suuntautuneisuus,

alkoholin väärinkäyttö tai rikollinen tausta. Kuitenkin on muistettava, että tutkittavilta

saatava tieto on luottamuksellista ja parhaan haastattelutuloksen takaamiseksi on

noudatettava tieteellisessä tutkimuksessa käytettyä tutkimusetiikkaa.

Myös tieteen etiikkaan yhteiskuntatieteissä liittyy kyseisen aiheen arvovapaus.

Tieteentekijän tulee olla sosiaalitieteissä objektiivinen. Tutkijan täytyy olla riippumaton

tieteen lopputuloksiin vaikuttavista tekijöistä (Raatikainen 2006, 94). Teemahaastattelua

tehtäessä on tutkijan viisainta antaa tutkittavan kertoa vapaamuotoisesti tutkittavasta

aiheesta, kuten kouluttautumisesta. Tutkija tekee vain tarkentavia kysymyksiä, kun jokin

tutkimuksen kannalta tärkeä aihe tulee esille. Tämän opinnäytteen kannalta juuri

tutkimukseen haastateltuja on suostuteltu kertomaan vapaamuotoisesti omista

motiiveistaan koulutusvaihtoehtoja valitessaan.

Informaation tuottamisen tieteelliseen etiikkaan kuuluu tulosten julkaiseminen. Lisäksi

informaation hankkimisen menetelmille joudutaan asettamaan rajoituksia, jotta se ei

vahingoittaisi tutkimuksen kohteita ja tutkijoita (Pietarinen 2002, 59). Näin meneteltäessä

haastateltavat ja haastattelijat asettuvat molemmat tasavertaisiksi henkilöiksi.

Keskustelut käydään molemminpuolisen luottamuksen ilmapiirissä. Monet tutkimuksessa

käytetyt eettiset koodit ja päälinjat varoittavat painostamasta henkilöitä haastateltaviksi

(Iphofen 2001, 60). Haastatteluun osallistuva asettaa itsensä alttiiksi osallistuessaan

tutkimukseen. Yhteiskuntatieteellisillä tutkimuskohteilla pitää olla oikeus oman

harkintansa perusteella päättää osallistumisestaan tutkimukseen.

9

Lisäksi henkilön tulee olla tietoinen tutkimuksen aiheesta (Wiberg 1991,

211).Teemahaastattelun aiheena on ainoastaan tiettyyn kyseiseen aiheeseen liittyvä

organisoimaton haastatteluhetki. Organisoimattoman haastattelun haittana on se, että

haastateltavat eivät välttämättä osaa valmistautua kysymyksiin ja antavat vastauksia

kysymyksiin joihin he eivät olisi halunneet vastata.

1.4 Tutkimuksen rajoitteet ja luotettavuus

Kyseiseen opinnäytteeseen liittyy tekijöitä, jotka vaikuttivat tutkimustulosten

luotettavuuteen. Teorialähtöisen sisällönanalyysi analyysimenetelmänä ei ole

kaikenkattava. Haastattelutilanteessa välittyy aina vain tietty määrä informaatiota. Osa

informaatiosta jäi tässäkin opinnäytteessä haastattelujen ulkopuolelle. Vasta

nauhoitettujen haastattelujen jälkeen tehdyt keskustelut paljastivat opinnäytteen kannalta

tärkeää tietoa. Tämänlaista tietoa olivat esimerkiksi harrastukset, konserteissa käymiset

tai ystävyyssuhteita jotka saattoivat määrittää henkilön kuulumisen tiettyyn

yhteiskuntaluokkaan. Lisäksi yhden haastateltavan kohdalla muistikuvat

ammattikoulusta olivat hämäriä, koska hänen opiskeluajoistaan oli kulunut pitkä aika.

Keskiluokkaisuuden kategoriaan kuuluu niin ylempi keskiluokka, keskiluokka kuin

alempi keskiluokka. Tässä opinnäytteessä on keskiluokkaisuus niputettu yhteen

vanhempien koulutustaustojen avulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kodissa opittu

habitus ja pääomat esiintyvät samanlaatuisina joka haastateltavan kohdalla. Osalle

haastateltavista oli vaikea määrittää mikä tekee heistä keskiluokkaisen perhetaustan

omaavan henkilön. Opinnäytteen kannalta myös aikaisemman tutkimustiedon

puuttuminen on ollut kirjoittamista haitannut tekijä. Tutkimustietoa keskiluokkaisten

perheiden lasten osallistumisesta työväenammatteihin löytyi hyvin vähän informaatiota.

Enemmänkin sosiaalinen mobilisaatio työväenluokasta keskiluokkaan oli enemmän

tutkittu aihe. Tutkimuksen luotettavuus tarkoittaa aiheesta tehdyn tutkimustyön suhdetta

tieteellisten arviointiperusteiden yhdenmukaisuuteen

. Erityisesti sosiaalitieteissä kyseisen tieteellisen objektiivisen tiedon tuottaminen on

erittäin tärkeää. Laadullisen tutkimuksen lähtökohtana on se, että tutkija on tutkimuksen

keskeinen tutkimusväline (Eskola& Suoranta 1998, 221).Teemahaastatteluja tehtäessä

opinnäytteen tekijän rooli oli keskittyä juuri haastateltavien motiiveihin hakeutua

10

haluamalleen koulutusalalle. Koska osa haastateltavista oli ennestään haastattelijalle

tuttuja, tapahtuivat haastattelut luottamuksellisessa hengessä.

On nähtävissä, että keskiluokan makutottumukset ovat nyky-yhteiskunnassa muuttuneet

kaikkiruokaisiksi. Keskiluokka ei enää erottaudu täysin korkeakulttuurista kiinnostuneena

luokkana, vaan ottaa myös omakseen työväenluokan makutottumuksia. Siksi tutkimuksen

luotettavuuden kannalta tutkimukseen otettiin mukaan Beckin (1992) teoria yhteiskunnan

individualisoitumisesta. Se vastaa ajatusta luokkaidentiteetin hämärtymisestä ja

henkilöiden kyvystä muodostaa omat kiinnostuksensa kohteensa erossa omasta luokka-

asemastaan.

Jos makutottumukset alkavat muistuttaa samanlaisilta yhteiskuntaluokkien välillä, ei

koulumaailmassa ole minkäänlaista prosessia erontekoon. Kyseisessä opinnäytteessä

haastateltiin henkilöitä ja heidän asennoitumistaan ammattikoulutukseen. Tutkimukseen

otettiin mukaan sosiaalisen kanssakäymisen kenttä jossa eri pääomien lajien vaihtuminen

tapahtuu. Tutkijan tehtävänä on toimia suodattimena tutkimustyön mukana tulevan

materiaalin ja teoreettisen viitekehyksen rajoissa.

Sosiaalitieteiden tarkoituksena on kuvata yhteiskunnan ongelmakohtia ja esittää kyseisiin

ongelmiin liittyviä ratkaisuja. Opinnäytteen tarkoituksena on tutkia juuri keskiluokan

olemassaoloa Suomessa. Opinnäytteessä pyritään keskittymään juuri henkilöiden

koulutusvalintoihin sekä sen heille antamiin merkityksiin. Tutkimustulosten

luotettavuuteen liittyy tutkimuksen uskottavuus (Eskola&Suoranta 1998, 212-213).

Tutkimustuloksiin liittyy käsitteenä juuri validiteetti.

Validiteettia esiintyy kahdessa muodossa. Sisäinen validiteetti tarkoittaa

tutkimusmetodien oikeaa ja asianmukaista käyttöä. Ulkoinen validiteetti vuorostaan

tarkoittaa tutkimustyössä tehtyjä johtopäätöksiä, sekä aineiston välisen suhteen pätevyyttä

(Eskola &Suoranta 1998, 214).Koulumaailma on sosiaalinen kenttä, missä erilaisten

Bourdieun määrittelemien pääomien omaaminen tuottaa menestystä koulun sosiaalisessa

ympäristössä.

Teemahaastattelujen tarkoituksena on tuottaa informaatiota, joka vastaa tieteelliseen

teoreettiseen kehitykseen tarvittavaa tietoa. Henkilöiden persoonalliset piirteet voivat

vaikuttaa opinnäytetyön lopputuloksiin. Haastateltavat omaavat aina tietyn määrän

pääoman lajeja joita he voivat hyödyntää sosiaalisilla kentillä. Opinnäytteen

11

luotettavuuteen kannalta on tärkeää tunnistaa koulumaailman näyttäytyvän sosiaalisena

ympäristönä. Paikasta, josta voidaan tuottaa tieteellisesti rajattua objektiivista tietoa. Sitä

voitaisiin tulkita juuri kenttänä, missä tapahtuu Bourdieun ehdottamaa pääomien vaihtoa.

Keskiluokkaisten perheiden lasten vaihtoehtoisia koulutusreittejä ei ole tutkittu riittävästi.

Myös tämä on vaikuttanut kyseisen opinnäytteen haastateltavien määrään. Opinnäytteessä

on yritetty hyödyntää Bourdieun teoriaa distinktiosta ja yhteiskuntaluokista erilaisina

pääomien omistajina. Bourdieun teoriat liittyvät enemmänkin ranskalaiseen

keskiluokkaiseen korkeakulttuuriin kulutukseen, kuten Kahma (2011) ja Purhonen &

Työryhmä ( 2014) selittävät.

1.5 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys

Tämän opinnäytteen teoreettiseksi työvälineeksi olen valinnut Pierre Bourdieun (1979)

teoriat habituksesta, pääoman lajeista ja kentistä joissa kyseisiä pääoman lajeja voidaan

hyödyntää. Bourdieun teoriat luokkayhteiskunnasta ja koulutuksesta sitovat hänet

erityisesti Ranskan akateemisten korkeakoulujen oppilasmäärien kasvuun 1960-luvulla.

Bourdieun mukaan yhteiskunnassa on olemassa kolme tiettyä kulttuurista ja taloudellista

pääomaa omaavaa yhteiskuntaluokkaa. Nämä luokat ovat keskiluokka, työväenluokka ja

yläluokka (Kuusela 2016, 157 mukaan).

Habitus näyttäytyy henkilössä kolmella eri tavalla. Ensimmäisenä habitus esiintyy

ainoastaan toimijan ”pään sisällä”, heissä itsessään. Toiseksi, habitus esiintyy ainoastaan

toimijoiden käytännön toimissa, esimerkiksi sosiaalisessa tilanteissa muiden toimijoiden

kanssa. Tämä vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten henkilö puhuu tai käyttäytyy tietyissä

tilanteissa. Kolmanneksi, habitus on osa ihmistä, hänen käytännön luokitteluissaan

esimerkiksi määriteltäessä onko henkilö mies/nainen tai musta/valkoinen. ( Jenkins 1992,

74-75).

12

hHabitus on siis osa meitä ja se mukautuu aina uudessa sosiaalisessa tilassa ennestään

opittujen käyttäytymismallien mukaan. Nämä mallit voivat tulla osaksi ihmistä hänen

luokkataustansa mukaisina arvostuksen kohteina. Jenkins (1992) lainaa Bourdieun ajatusta

elämän näyttäytyvän metaforan mukaisesti pelinä, jossa pelin säännöt määrittävät mitä

saa, ja mitä ei saa tehdä ( Jenkins 1992, 71 mukaan). Bourdieun mukaan elämä näyttäytyy

sosiaalisina kenttinä. Kenttä on sosiaalinen areena, jossa kamppaillaan eri resursseista tai

pääsystä niiden luokse (Jenkins 1992, 84 mukaan). Bourdieulla on myös käsitys ihmisestä

pääomien omaajana, joita hän käyttää oikeuttaakseen asemaansa kyseisillä kentillä.

Pääomia puolestaan ovat;

1) Taloudellinen pääoma; Pääoman laji, jossa tärkeimpänä pidetään

ansiotuloja ja omistukseen liittyviä tekijöitä.

2) Kulttuurinen pääoma; Pääoman laji, jolla viitataan esimerkiksi

henkilön vakiintuneisiin ajattelumalleihin ja taipumuksiin.

(esimerkiksi arvostukseen korkeakulttuuria kohtaan). Myös

koulutustausta on osa kulttuurista pääomaa.

3) Sosiaalinen pääoma; Pääoman laji, jossa sosiaaliset suhteet ja

kontaktit ovat tärkeitä. Tarkoittaa myöskin sitä, kuinka henkilö tuntee

vaaditut käytöstavat tietyissä tilanteissa.

4) Symbolinen pääoma; Muiden pääomalajien yläkäsite. Muut

pääoman lajit voidaan muuttaa symboliseksi pääomaksi. Bourdieu

näkee symbolisen pääoman kykynä muuttua symboliseksi

arvostukseksi (Kahma 2011, 23-24 mukaan).

Koulutuksen kentällä tapahtuvassa luokituskamppailussa joudutaan aina käyttämään

monenlaisia resursseja. Taloudellinen pääomaa on tärkeä, mutta eniten tarvitaan

kulttuurista ja koulutuksellista pääoma. Sosiaalinen pääoma ja niiden läpi leikkaava

symbolinen pääomaa ovat avain koulumenestykseen (Antikainen et.al. 2000, 126).

13

Bourdieun teoreettisen työvälineen käyttö koulumaailmaa tutkittaessa on välttämätöntä,

koska myös koulumaailma on kenttä, missä eri pääomien vaihtoja tapahtuu. Bourdieun

mukaan kaksi kilpailevaa sosiaalisen hierarkian periaatetta muotoilevat taistelua

modernissa teollistuneessa yhteiskunnassa; taloudellisen pääoman jakautuminen ( tulot ja

omaisuus), jota Bourdieu kutsuu ”hierarkian dominoivaksi periaatteeksi”. Toinen on

kulttuurisen pääoman jakautuminen (tieto, kulttuuritieto ja koulutukselliset tittelit), jota

Bourdieu kutsuu ” toiseksi hierarkian periaatteeksi”. Näiden molempien hallinta johtaa

luokkien väliseen erontekoon (Swartz 1997, 192 mukaan).

Länsimaisten yhteiskuntien muuttuminen modernista teollistuneesta hyvinvointivaltiosta

jälkimoderniksi pirstoutuneeksi kokonaisuudeksi on myös vaikuttanut yhteiskunnallisen

tutkimuksen retoriikkaan. Yksi luokan kuolemaa puoltava argumentti on luokkiin

samaistumisen väheneminen. Ihmiset eivät enää ajattele kuuluvansa mihinkään luokkaan

(Silvennoinen et.al. 2015,344). Beck ja Beck-Gernsheim esittävät individuaalisen

maailmankuvan ja arvojen olevan nykyaikaisen keskiluokan normaali piirre (Beck

&Beck- Gernsheim 2001, 53). Individualismi näyttäytyy sekä eräänlaisena uhkakuvana,

että myös mahdollisuutena itsensä toteuttamiseen.

Vapautuminen luokkataustan luomasta maailmankuvasta mahdollistaa ihmisille vastuun

ottamisen omasta elämästään ja käytöksestään (emt. 54). Erityisesti luokan kuolemasta

ovat kirjoittaneet Pakulski ja Waters (1996). Heidän mukaansa yhteiskuntaluokka on

historiallisesti tarkasteltuna tärkeä tutkimuksen kohde. Mutta luokkatutkimuksen aika on

heidän mukaansa ohi ja luokkatutkimusta ei tarvita nykyaikana.

Sosiaalinen identiteetti syntyy ja muovautuu erontekona toiseen luokkaan (Kivinen 1989,

61).Ihmiset pystyvät kysyttäessä paikantamaan itsensä tiettyyn luokkaan subjektiivisten

kokemustensa kautta. Yhteiskunnallisen kehityksen kautta tarkasteltuna käsite uudesta

keskiluokasta määrittyy siis samanaikaisesti yksilöllisen individualististen arvojen kautta ja

samalla keskiluokka yrittää tehdä erontekoa toisiin yhteiskuntaluokkiin.

Luokkatutkimuksen hiipuminen 1970-luvun jälkeen ilmentää myöskin omalta osaltaan

luokan loppua länsimaissa. Luokkatutkimus on kadonnut tutkijoiden huomiokentästä.

Tutkimuksen aiheet keskittyvät nykyään enemmän sosiaalisiin jakolinjoihin kuten

sukupuoli, seksuaalisuus, etnisyys ja ekologinen kulutus (Cloke et.al. 1995, 220).Tähän

14

liittyy myös keskiluokan työväenluokkaan kohtaan tuntemien vallankumouspelkojen

väheneminen (Skeggs 2014, 102). Pohjoismaissa ammattiliitot ovat vaikuttaneet tuloerojen

tasaamiseen. Nykyään on kuitenkin havaittavissa , että ammattiliitojen kasvu ja kehitys on

johtanut niiden etääntymiseen rivitason jäsenistä (Melin 1988, 125).

Onko luokka täysin kuollut yksilöllisyyden lisääntyessä? Parkin (1982) esittää, että

nykyisessä kapitalisessa yhteiskunnassa keskiluokka rakentaa ja pitää itseään luokkana

ensinnäkin omistuksen ja toisaalta akateemisten tittelien kautta. Parkinin tutkimuksen

ajankohta yhteiskunnan keskiluokkaisuudesta kuitenkin rajoittaa hänen näkemystään.

Hänen tutkimuksensa sijoittuu 1980-luvun alkuun. Aikaan, jolloin yhteiskunnallinen

murrosvaihe globaalin työjaon, hyvinvointivaltioiden taloudellisen stagflaation ja itäblokin

hajoamisen kannalta tekee hänen ajatuksensa keskiluokasta lievästi irrelevantin. Kuten

aiheen tarkastelu tässä luvussa osoittaa, keskiluokkaisuus määrittyy länsimaisessa

kontekstissa enemmän yksilöllisyytenä .Yhteiskunnallinen murrosvaihe näyttäytyy siis

luokkataistelun loppuna.

1.6 Riskiyhteiskunta ja individualismi

On määriteltävä, näyttäytyykö luokka-asema enää samalla tavalla kuin Bourdieu asian

näkee. ”Vaikka epätasainen tulonjako säilyy jälkimodernissa yhteiskunnassa,

kollektiivisten kokemusten puuttuessa nykytilannetta voidaan pikemminkin kuvata

kapitalismina ilman luokkia kuin luokkayhteiskuntana”. (Beck 1992, 88). Suomessa

kansallinen identiteetti ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat säilyneet vahvana, mutta arvot ja

asenteet ovat modernisoituneet, tulleet yksilökeskeisemmiksi ja käytännöllisemmiksi

(Sihvola 2000, 28). Beck (1992) on esittänyt, että 1900-luvun loppupuoli toi myös

mukanaan riskiyhteiskunnan. Hänen mukaansa 1960-luvulta alkaen länsimaissa on

käynnistynyt yksilöllistymisen prosessi (Beck 1992, 92).

Individualistiseksi kehittynyt yhteiskunta tarkoittaa henkilökohtaista elämäntapaa.

Toiseksi, se tuottaa toisenlaisen elämäntavan, missä yksilö tuottaa, järjestää ja rakentaa

kokoon elämänkerrallisen itsensä (Beck 1997, 95). Nykyinen yhteiskunta on ajautunut

riskien yhteiskunnaksi. Tämä riski näyttäytyy kahdella tavoin. Ensinnäkin henkilöt

15

joutuvat neuvottelemaan oman elämänpolkunsa individualismin hengessä, mikä rakentuu

henkilökohtaiselle vastuulle. Toiseksi tarkastelussa on se, miten riskit jakautuvat

yhteiskunnassa uudelleen (Mythen 2004, 118). Niemi-Väkeväinen (1998) lainaa Beckin

teoriaa nykyajan kuvaamisesta reflektiiviseksi modernisaatioksi. Beck kutsuu reflektiivistä

modernisaatiota tilanteeksi, jossa yhdenlainen modernisaatio murentaa toista. ”Moderni

yhteiskunta on sisäisen dynamiikkansa ansiosta murentamassa omaa luokka-, kerrostuma-,

ammatti-, sukupuolirooli-, ydinperhe-, tuotanto-, yritys- ja sektorimuodostelmaansa”.

(Niemi-Väkeväinen 1998, 140 mukaan).

Beckin (1992) mukaan luokan eri elementit ovat hajautuneet. Luokan elementit, kuten

materiaalinen omaisuus, traditioiden häviäminen, yhteisöllisten sidosten höltyminen ja

myös sosiaalisten verkostojen heikentyminen selittävät osaltaan individualismin kasvua

jälkiteollistuneessa maailmassa (Beck 1992,96). Beck kuvaa teollistuneen maailman

muuttuvan tarpeettomaksi ja kehittyvän riskiyhteiskunnaksi, jossa turvallisuuden tunteet

(sosiaalinen, taloudellinen , poliittinen ja yksilöllinen) katoavat niitä ennen suojelleiden

instituutioiden hallusta (Beck 1994, 5). Modernissa lähestymistavassa yksilö nähdään

itsestään selvänä ilmiönä. ”Yksilöllä on tietty itsenäinen, yhtenäinen ja kiinteä sisin.

Postmodernissa lähestymistavassa yksilö nähdään suhteellisena henkilönä. Dynaamisena

ilmiönä, joka rakentuu jatkuvasti uudelleen erilaisissa instituutioissa, sosiaalisissa

suhteissa, diskursseissa ja käytännöissä”. (Houtsonen et.al. 2000, 17).

Yksilöllistymiseen vaikuttaa oleellisesti kokemus oman elämän ja instituutioiden

paineiden hallinnasta, strategioiden kehittelystä, päätösten ja toiminnan jatkuvasta

arvioinnista. Yksilöt elävät nykyhetkeä ja pyrkivät muovaamaan elämänkokonaisuuttaan

tilanteiden mukaan (Niemi- Väkeväinen 1998, 140). Kuitenkin on muistettava, että

yksilöllisyys ei tarkoita eristäytymistä muista, vaan tilannetta jossa henkilö ottaa itse

vastuuta omasta elämästään (Beck 1994,13). Kasvavan taloudellisen hyvinvoinnin

lisääntyminen sekä yhteiskunnallinen turvallisuuden tunne ovat mahdollistaneet entistä

yksilöllisiksi tuntevien henkilöiden määrän kasvunj yhteiskunnassa(Saukkonen 2003, 21).

Toisaalta ihmisten muuttuminen yksilökeskeisimmiksi mahdollistaa omien voimavarojen

hyödyntämisen yhteiskunnassa. Mutta samalla koulumaailmassa yksilöllisyys kohtaa

vaikeuksia. Koulun toiminnan resurssit ja joukkomainen organisointi eivät mahdollista

yksilöllistä toimintavapautta (Saukkonen 2003, 24).

16

Yksilöllistyminen luo siis samalla uusia itsevarmoja ja omiin kykyihinsä luottavia

yksilöitä, jotka joutuessaan koulutuslaitoksiin alkavat työstää omaa identiteettiään

kyseisessä koululaitoksessa. Koulujärjestelmä on symbolinen järjestys, jonka

luokittelevien, erottelevien, vastakkaisten ja hierarkkisten luonnehdintojen avulla koulu

arvioi oppilaiden erilaisia ominaisuuksia ja tuottaa heille koulutusidentiteettejä

(Houtsonen et.al. 2000, 44). Koulu näyttäytyy siis henkilölle paikkana, jossa on

mahdollista toteuttaa omaa identiteettiään. Bourdieun mukaan koulut eivät ole neutraaleja

tai heijasta suoraan ainoastaan laajempia yhteiskunnan valtasuhteita. Koulut näyttäytyvät

monimutkaisina ja epäsuorina tuottaessaan valtasuhteita (Swartz 1997, 191 mukaan).

Esimerkiksi työväenluokkaiseen perheeseen syntynyt henkilö, joka kokee sosiaalisen

mobilisaation kouluttautumalla yliopistoissa, omaa tietoa ja taitoa jotka tulevat

keskiluokasta sekä työväenluokasta (Hall 2012,191). Henkilö ei siis ole täysin immuuni

luokkataustansa antamille kulttuurisille pääomille, mutta kyseistä pääoman lajia voi siis

hyödyntää niin työväenluokkaisen kuin keskiluokkaisen taustan omaava henkilö. Yksi

suurin eronteko proletaarisen ja keskiluokkaisen kulttuurin välillä on se, että

luokkakategoriat eivät enää määritä henkilöä. Pikemminkin kulttuuriset ja poliittiset

dynamiikat oman elämänsä eläjinä on se, mikä merkitsee nykyaikaisessa yhteiskunnassa

(Beck & Beck-Gernsheim 2001, 42).

Persoonallisuuden kehityksen nähdään tapahtuvan yksilön ja ympäristön

vuorovaikutuksessa. Jokainen yksilö soveltaa sekä kehittää kykyjään vastaanottaa, hallita

ja muuttaa sosiaalista sekä aineellista todellisuuttaan (Antikainen 1998, 108).

Henkilökohtainen ei siis rakennu pelkästään perheen piirissä, vaan henkilön ympäröivä

maailma vaikuttaa myös siihen miten hän kokee ja tulkitsee ympäristöään. ”Vaikka

ammatti, koulutus ja tuloerot sisältyvät yhteiskuntaluokkien välisiin jakoihin, nämä tekijät

eivät täysin määrää sitä mihin henkilöt samaistuvat”. (Kahma 2011, 65).

1.7 Postmodernismi ja koulutus

17

Yhteiskunnan muuttuminen jälkiteollistuneeksi yhteiskunnaksi on vaikuttanut myös

tieteellisen keskusteluun. Tiede on siirtynyt kuvailemaan nykyaikaista yhteiskuntaamme

postmodernina yhteiskuntana. Postmodernismi on epäluottamusta metakertomuksia ja

suuria kertomuksia, kuten tiedettä kohtaan ( Antikainen et.al. 2000, 373). Tämä vaikuttaa

myös siihen, miten idea luokasta ja luokkakuuluvuudesta muotoutuu. Luokkaan

samaistuminen ja luokkataustan muuttuminen eronteosta individuaaliseksi oman elämänsä

elämänkirjoittajaksi on toteutunut yhteiskunnassamme.

Postmodernismia tutkivat teoreetikot väittävät, että muutos esimodernista moderniin tai

postmoderniin yhteiskuntaan on luonut sirpaloituneen, ajassa kelluvan identiteetin ilman

suojaavia instituutioita (Powell, 2007, 5).Postmodernin ajattelun mukaan nykyaikaisessa

yhteiskunnassa ei ole enää kiinteitä identiteettejä kuten luokka, etnisyys, sukupuoli tai

seksuaalisuus. Kaikki nykyisyydessä on liukuvaa ja muutokselle altista (McGuigan 2006,

88). Nykyajan ihminen joutuu siis turvautumaan omiin kykyihinsä pärjätäkseen

postmodernissa yhteiskunnassa.

Koulumaailman tarkoituksena on tuottaa itseensä luottavia ammatti-ihmisiä.

Postmodernistisen ajattelun mukaan koulutus on historiallisesti paikannettu kulttuurinen

konstruktio, jonka tarkoituksena muokata on henkilöitä, jotka osallistuvat kyseiselle

kentälle (Usher &Edwards 1994, 125).

Tämä tarkoittaa myös sitä, että myös koululaitos itsessään tuottaa eri aikakausina erilaisia

identiteettejä ja odotuksia sen suhteen mikä on käytännöllistä ja hyväksyttyä.

”Postmodernissa lähestymistavassa yksilö nähdään suhteellisena ja dynaamisena ilmiönä,

joka rakentuu jatkuvasti uudelleen erilaisissa instituutioissa, sosiaalisissa suhteissa,

diskursseissa ja käytännöissä”. ( Houtsonen, et.al. 2000, 17).

Henkilölle ei siis löydy kiinnekohtaa, mihin hän voisi perustaa oman arvomaailmansa.

Sanalla sanoen yksilöstä on tullut oman onnensa seppä. Postmodernissa maailmassa

henkilö ei ole koskaan valmis, vaan joutuu jatkuvasti määrittämään itsensä suhteessa

toisiin. Tämä postmodernin identiteetin kehittyminen luo myös odotuksia koulumaailman

kehittymiselle edellä mainitun identiteetin mukaisesti. Kuitenkin nykyiset rakenteet ja

käytännöt koulutusmaailmassa ovat säilyneet samanlaisina muutoksesta huolimatta

(Knight 1995, 25).” Ihminen tekee koulutusvalintoja tosiasiallisen ja ihanne minän varassa,

arvioimalla millaisia identiteettejä koulutusjärjestelmän symbolinen järjestys hänelle

tarjoaa ja häneltä vaatii”. (Houtsonen et.al. 2000, 22).

18

2 Keskiluokka ja yhteiskunta

2.1 Yhteiskuntaluokka käsitteenä

Luokasta sosiaalitieteellisessä mielessä alettiin puhua teollistumisen ja palkkatyöhön

perustuvan yhteiskuntaluokan synnyn myötä. Termiä käytettiin esimerkiksi 1790-

luvulla, jolloin sitä käyttivät tehtailijat erotuksena aatelistosta ja rahvaasta (Melin 2010,

211). Perinteisesti yhteiskuntaluokkien määritelmää voidaan pitää yksilön ja

markkinoiden välisenä suhteena. Luokka-asema määräytyy sen mukaan, minkä

asteisesta ja laatuisista tavaroiden ja palveluiden käytöstä on kysymys ( Blom 1987, 130

mukaan).

Luokkien väliset suhteet siis rakentuvat luokkien tuoman varallisuuden mukaan, sekä

luokkien antamien kulutustottumuksien mukaan. Luokkien sisäiset jaot juontuvat

Weberin mukaan juuri tavaroiden tuotannon ja hankinnan suhteista. Tällä hän tarkoittaa,

että taloudellinen toiminta ja markkinoiden käsitteet luovat edellytykset luokan

käsitteelle (Blom 1987, 132 mukaan). Yhteiskuntaluokka muodostuu ihmisistä, joilla on

sama luokkatausta. Luokka-asema vuorostaan liittyy siihen, miten ihmisillä on kykyjä

tyydyttää tarpeitaan markkinoita hyväksikäyttäen (Melin 2010, 215).

Max Weberin teoria luokasta nähdään siis hyvinkin läheisenä Pierre Bourdieun (1979)

teorialle distinktion olemassaolosta. Keskiluokka yrittää kulutustottumuksillaan

erottautua työväenluokasta makutottumuksillaan ja kulutustottumuksillaan. Weberin

ajatukset liittyvät keskiluokkaisten kulutustottumusten ja keskiluokkaisen varallisuuden

yhdenmukaiseen ilmenemiseen.

Myös Marxin ajatukset liittyvät erontekoon keskiluokan ja työväenluokan välillä. Marxin

teoria keskiluokasta ei kuitenkaan ole sidonnainen ajatukseen luokasta erontekijänä

luokan kulutustottumusten suhteen, vaan omistussuhteiden kautta. Marxin teorian

mukaan yhteiskunnassa on kaksi pääluokkaa. Porvaristo omistaa tuotantovälineet ja

työväenluokka on pakotettu myymään työvoimaansa porvareille (Melin 2010, 216

mukaan). Koska Suomessa keskiluokkaisuuden määrittäjänä toimii palkkatyöläisyys, on

Marxin käsite luokkajaosta lievästi abstrakti. Nykyinen keskiluokka ei omista

työvälineitä, vaan he ovat osa työvoimaa.

19

Sekä Marxin ja Weberin teoriat yhteiskuntaluokista perustuivat yhteiskunnan nopeaan

teollistumiseen 1800-luvulla. Heidän teorioidensa suhteuttaminen nykyiseen post-

industriaaliseen yhteiskuntaan vaikuttaa haasteelliselta. Keskiluokasta on tullut abstrakti

ja hyvin vaikeasti määriteltävä käsite. Esimerkiksi post-industriaaliset teoriat

yhteiskuntaluokista esittävät yhteiskunnan siirtyneen post-industriaaliseen aikakauteen.

Uusi tekninen ja professionaalinen eliitti korvaa omistavan kapitalistisen luokan ja

samalla nostaa väestön suurimman osan keskiluokkaan (Bradley 1996, 64). Bradleyn

(1996) mukaan post-industriaaliset teoriat yhteiskuntaluokista nousivat kritiikkinä

marxilaiselle ajatukselle luokan olemuksesta.

2.2 Keskiluokan kehitys 1900-luvulla

Toisen maailmansodan jälkeinen aika näyttäytyi maailmassa uuden keskiluokan

syntyprosessina. Kehittyneissä teollisuusmaissa valkokaulustyöläiset muodostivat

sodanjälkeisen uuden keskiluokan (Kivinen 1989, 30). Tämän uuden luokan tehtävänä ei

ollut tuottaa uutta rahallista arvoa yhteiskunnassa, vaan heidän tehtävänsä oli valvoa

yhteiskunnan toimijoita; henkilöitä, jotka pystyivät tuottamaan rahallista arvoa työnsä

kautta (Kivinen 1989, 30), Kyseinen uusi keskiluokka koostui palkatuista työntekijöistä ja

virkamiehistä (Lederer& Marschak 1995, 57). Keskiluokan kehitys on johtunut

kouluttautumisen kautta saavutetusta asemasta nyky-yhteiskunnassa (Kivinen 1989).

Keskiluokkaa on nykyisin vaikea paikantaa, koska se esiintyy kaikkialla ja koskettaa

jokaista yhteiskunnan jäsentä (Sulkunen 1992, 3). Sulkunen (1992) esittää, että

keskiluokkaa ei voi siirtää yhteiskunnan laidoille, koska keskiluokkaisuus näyttäytyy

hegemonisena koko yhteiskunnassa. Uuden keskiluokan nousuun on vaikuttanut

hyvinvointivaltion tarve hallinnolliseen organisaatioon. Hyvinvointivaltion syntyä voisi

pitää vastauksena sosiaalisiin ongelmiin mitä teollistuminen, urbanisaatio ja työväen

järjestäytyminen toivat tullessaan (Kosonen 1994, 95).

20

Nykyaikaa on luonnehdittu ennen kaikkea yksilöllisyyden aikakaudeksi. Ajaksi, jossa

yhteiskuntaluokat ovat kadonneet ja ihmisiä yhdistäviä kollektiivisia koodeja ja käsityksiä

on vähemmän (Kiianmaa 1996, 29). ”Postmodernissa yhteiskunnassa yhteiskuntaluokat

eivät ole enää merkittäviä tekijöitä, koska sosiaalinen rakenne on kompleksinen ja

pysyvästi fragmentaarinen” (Kainulainen 1998, 63). Yhteiskunta on siis alkanut liikkua

individuaaliseen aikaan, jossa myös luokkatausta on alkanut näyttäytyä yhä vähemmän

merkittävänä tekijänä ihmisten keskuudessa. Postmodernin yhteiskunnan mukanaan tuoma

yksilöllisyyden aika on siirtänyt yhteiskunnan epävarmuuden aikaan.

2.3 Keskiluokka ja Suomi

Suomi on monella tavalla keskiluokkainen maa, missä luokkarakenteen mukaan

keskiluokka on suurin luokka yhteiskunnassamme (Blom&Melin 2014, 23).Suomen

kehitys teollistuneeksi maaksi toteutui vasta 1960-1970-luvuilla (Allardt 1985, 58).

Yhteiskunnan rakennemuutos Suomessa toi palvelusektorille työpaikkoja virkamiehille ja

alemman tason toimihenkilöille. Allardtin mukaan Suomesta ei muodostunut perinteistä

luokkayhteiskuntaa, koska raja työväenluokan ja keskiluokan välillä säilyi häilyvänä

(Allardt 1985, 64). Toisen maailmansodan jälkeinen koulutusekspansio näyttäytyi

kehittyvän talouskasvun ja toimihenkilöistymisen syntyprosessina (Naumanen&

Silvennoinen 2010, 68).Tyypillisesti suomalaisessa yhteiskunnassa keskiluokkaan

siirtyminen tapahtui kouluttautumalla ( Rahkonen 1999,109).

Myöskään Suomessa luokkatausta ei ole yhteneväinen, vaan sen voitaisiin katsoa olevan

ajassa kelluva. Se mukautuu eri tilanteisiin, mutta ei heijasta tiettyä sosiaalista asemaa

(Rahkonen 1999, 127). Tästä voitaisiin päätellä, että suomalaiseen yhteiskuntaamme ei

historiallisesta perspektiivistä tarkastellen ole päässyt muodostumaan luokkatietoisuutta.

Suomen osaksi on tullut työväenluokan pieneneminen ja postmodernien arvojen luoma

pirstoutunut maailma, jossa yhteisiä nimittäjiä henkilöiden välillä ei voida varmuudella

määritellä (Ervasti 2010, 157).

21

Voidaan nähdä, että Suomen lähtökohtana oli kehittyä agraarivaltiosta jälkimoderniksi

palveluyhteiskunnaksi. Asiaan liittyy myös kaksi huomionarvoista yksityiskohtaa.

Ensimmäisenä voitaisiin katsoa, että Suomesta ei ole sotienjälkeisen ajan jälkeen löytynyt

sitä perinteistä luokkajakoa mikä esiintyi aiemmin yhteiskuntamuutoksen kokeneissa

valtioissa. Toiseksi, elintason nousun ja kulutustottumusten voidaan katsoa vaikuttaneen

siihen, että monet poliittiset asenteet ja luokkataisteluretoriikka ovat pehmenneet (Allardt

1985, 67).

Suomalaista keskiluokkaa tarkasteltaessa ei kyseistä luokkaa voida paikantaa ainoastaan

akateemisten titteleiden kautta. Myös tulotaso voi määritellä henkilön kuulumisen

keskiluokkaan. Ilkka Haaviston (2018) Elinkeinoelämän valtuuskunnalle tekemän

tutkimuksen mukaan yli 68% suomalaisista kuuluu keskiluokkaan. Tämä tukee sitä

tosiasiaa , että suomalainen yhteiskunta on keskiluokkaistunut. Palkkatuloilla määriteltynä

myös henkilöt, jotka eivät ole suorittaneet akateemista loppututkintoa voidaan määritellä

tulotasoltaan keskiluokkaan.

2.4 Luokka ja maku

Keskiluokka odottaa taiteelta, kirjallisuudelta ja filosofialta oman itseisarvonsa ja luokka-

asemansa vahvistamista (Bourdieu 1979, 293). Yhteiskunnallisten luokkarajojen etsiminen

pohjautuu erontekoon. Nina Kahma (2011) on tutkinut väitöskirjassaan suomalaisen maun

ja yhteiskuntaluokan välistä yhteyttä. Kahma määrittää sosiaalisen kerrostuman ja

kulttuuristen jakojen perustuvan käsitteille ”highbrow” ja ”lowbrow”. Hän tarkoittaa

”highbrowiin” kuuluvien henkilöiden olevan osa älymystöä ja eliittiä. He arvostavat

korkeakulttuuria kaikessa sen esiintymismuodoissa .”Lowbrowiin” kuuluvien katsotaan

olevan osa massoja (emt. ,22).

Kahma käyttää työssään bourdieulaista käsitteistöä yhteiskuntaluokan ja kulttuurisen

maun välisestä yhteydestä. Hänen mukaansa keskiluokan asema ei ilmene yksipuolisena

oopperan, klassisen musiikin tai kirjallisuuden kuluttamisena. Korkeassa sosio-

ekonomisessa asemassa olevat henkilöt osallistuvat niin korkea- kuin massakulttuurin

kentille (emt. , 64).

22

Maku ja luokka-asema saavat erilaista arvostusta yhteiskunnassa. Työväenluokan

arvomaailma ja maku on historiallisesti nähty sivistymättömänä ja vaaraksi yhteiskunnan

kehitykselle (Skeggs 2014, 184-223). Mutta myöskään keskiluokka ei ole immuuni

yhteiskunnan sille asettamille sosiaalisille pakoille. Keskiluokka määrittää itseään

samanaikaisesti erona työväenluokkaan ja toisaalta sitä ylempään luokkaan.

Keskiluokka, tai ainakin sen kulttuurisesti valveutunut osa yrittää kopioida yläluokan

tyyliä sitä koskaan saavuttamatta (Purhonen et.al. 2014,289). Kahma (2011) on

väitöskirjassaan käyttänyt Bourdieun makuteoriaa tutkiessaan suomalaisen keskiluokan

makuarvoja. Myös hän esittää keskiluokan makutottumusten eroavan hyvin vähän

massojen kulutustottumuksista

Kahma on päätynyt myös omassa väitöskirjassaan siihen tulkintaan, että 2000-luvulla

tutkimus yhteiskuntaluokan ja kulttuurin välisestä yhteydestä vahvistaa käsitystä kapeista

luokkaeroista (Kahma 2011, 36). Myös Purhonen on työryhmänsä tutkimustyönsä

tuloksissa tullut siihen johtopäätökseen, että suomalainen yhteiskuntaluokka on

kulttuurinkulutukseltaan kaikkiruokainen (Purhonen et.al. 2014, 289). Eri

yhteiskuntaluokat eivät ole erillään maailmasta missä ne sijaitsevat. Materiaaliset ja

taloudelliset voimat määrittävät jaetun tietoisuuden niin hallitsijoiden kuin hallittavien

keskuudessa (Naremare& Brantlinger 1991, 4;Jenkins 1992, 91).Yhteiskunnan sosio-

ekonomiset rakenteet ovat jatkuvassa muutoksessa. Tämä tukee Kahman ajatusta kapeista

luokkaeroista ja siihen liittyvistä makutottumuksista. Kahma (2011) osoittaa

väitöskirjassaan Yhteiskuntaluokka ja maku, että henkilöltä kysyttäessä hänen

luokkataustaansa, pystyy haastateltava paikoittamaan itsensä subjektiivisten kokemustensa

kautta tiettyyn yhteiskuntaluokkaan.

2.5 Luokka ,sukupuoli ja naisen roolit

Yhteiskunnan ja sukupuolen välinen yhteys on myös tärkeä ja tarkemmin määriteltävissä

oleva aihe. Sukupuoleen liittyy myös käyttäytymissääntöjä. Sukupuoli määrittää sen,

minkälaisia odotuksia sukupuoleen yhteiskunnassa ladataan ja millaisiksi toiminnallisiksi

velvoitteiksi nämä muuttuvat eri instituutioissa (Ojala, et. al. 2009, 27). Esimerkiksi

23

keskiluokkaisen naisen käyttäytymiseen usein liitetään velvollisuus häveliäisyyteen

(Skeggs 2014, 191).

Naisiin kohdistuva sorto vaihtelee yhteiskunnan instituutioiden mukaan. Siihen liittyy

myös esimerkiksi luokan tai seksuaalisuuden luomat syrjivät mekanismit (Thompson 2000,

63). Nämä keskiluokkaisen arvomaailman omaksumat naiset joutuvat kasvatuksensa

perusteella säätelemään omaa käyttäytymistään. Ne muodostuvat vanhempiensa arvoista ja

keskiluokkaisuuteen liittyvistä käyttäytymismalleista. Siirtyminen postindustriaaliseen

yhteiskuntaan on avannut naisille ennennäkemättömän mahdollisuuden osallistua kaikille

työelämän sektoreille.

Naisten osuus työmarkkinoilla on alkanut jälkiteollisessa yhteiskunnassa kasvaa

mahdollistaen heidän osallistumisensa myös hallintoalan tehtäväsektoreille (Clement&

Myles 1994, 139). Keskiluokkaisuus ja naiseus näyttäytyvät kahdenlaisina pakkoina.

Keskiluokkaisten naisten mahdollinen haavoittuvuus näyttäytyy siinä että: ”Heitä

arvioidaan naisena, eikä oman alansa tai luokkansa edustajana. Tällöin saavutettu

kulttuurinen pääoma ja mahdollinen luokka-asema arvioidaan työmarkkinoilla ja

kulttuurisesti myös sukupuolen läpi” (Tolonen 2008, 247). Naiseus ja yhteiskunta ovat siis

jatkuvassa määrittelysuhteessa riippuen sen historiallisesta kontekstista ja luokkasuhteista.

Erityisesti tämä naiseuden määrittely tapahtuu luokkataustan kautta. Keskiluokkaisuuden

kentillä tämä ilmenee naiseen kohdistuvina sääntöinä ja odotuksina. Mari Käyhkö (2008)

on omassa tutkimuksessaan tehnyt johtopäätöksen, että työväenluokkaisista perheistä

peräisin olevat naiset haluavat hoitaa opiskelut nopeasti pois alta. Keskiluokkaisten naisten

odotetaan jatkavan kouluttautumista pitemmälle. Käyhkön mukaan kilvoittelu ja

yksilölliset saavutukset eivät työväenluokkaisista perheistä olevilla naisilla näyttäydy

elämänsisältönä, toisin kuin keskiluokkaisista perheistä peräisin olevilla naisilla (Käyhkö

2008, 258). Keskiluokkaisissa perheissä kasvaneisiin naisiin kohdistuu enemmän kontrollia

kuin työväenluokkaisen taustan omaaviin naisiin (Skeggs 1997, 91-92).

Luokalle luodaan arvoa sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Kun luokkaa

tutkitaan siihen liittyvien assosiaatioiden kautta, on nähtävissä, että keskiluokka näkee

työväenluokan moraalittomana, vaarallisena ja likaisena (Skeggs 1997, 74-84).

24

Skeggs on tutkimuksessaan huomannut, että monet työväenluokkaiset naiset eivät halua

kertoa omasta luokkataustastaan yliopistossa, vaan yrittävät etääntyä siitä (Skeggs 1997,

74-84). Skeggs väittää, että työväenluokka ei koskaan ole vapaa kriittisestä näkökulmasta,

mikä asettaa sen alempiarvoiseen asemaan (Skeggs, 1997, 90).

Luokka-ajattelu siis näyttäytyy edelleenkin tapana jota henkilöt tuottavat joko tietoisesti

tai tiedostamattaan. Luokan ja sukupuolen välisen yhteyden määritteleminen

suomalaisessa kontekstissa näyttäytyy vaikealta suomalaisen yhteiskunnan suhteellisen

tasa-arvoisuuden vuoksi. Suomalaisessa kontekstissa valtio ei näyttäydy uhkana naisille.

Esimerkiksi Thompson (2000) esittää englantilaisen yhteiskunnan koululaitoksen

edelleenkin perustuvan luokkajakoihin huolimatta kouluinstituutiossa tapahtuneista

uudistuksista.

3 Keskiluokka ja koulutus

3.1 Koulutus keskiluokan uudelleentuottajana

Koulutus on muodostunut keskiluokalle luontevaksi välineeksi luomaan kulttuurista

pääomaa, jonka varassa sekä oma, että jälkipolvien yhteiskunnallinen asema voidaan

varmistaa ( Rinne, et.al. 2015, 400). Kouluttautuminen näyttäytyy areenana, johon sisältyy

tietynlaista arvosidonnaisuutta tai ennakko-odotuksia. Käyhkö (2008) näkee

yhteiskuntaluokan ja koulutusasteen välillä olevan voimakkaan yhdenmukaisuuden.

Keskiluokkaisista perheistä olevien henkilöiden odotetaan jatkavan kouluttautumistaan

pitemmälle kuin työväenluokasta peräisin olevien henkilöiden.

Lisäksi vanhempien koulutusta koskevien päätöksien taustalla vaikuttavat muun muassa

perheiden arviot koulutusinvestointien kustannuksista ja tuotoista, sekä vanhempien

kyvyistä tukea lapsiaan koulutusurilla (Silvennoinen 2015, 331). On esitetty, että

kehittyneissä yhteiskunnissa koulutuspolitiikka on suunnattu tyydyttämään keskiluokan

huolia ja kiinnostuksen kohteita. Se asettaa käytäntöjä ja sääntöjä, jotka hyödyttävät juuri

kyseistä yhteiskuntaluokkaa ( Ball 2002, 25). Luokka-asema asettaa tietynlaisia ennakko-

25

oletuksia koulutuspoluista. Neoliberalismin mukana tuoma valinnanvapaus yhdistettynä

sosiaalipolitiikan tasa-arvoistavaan toimintaan näyttäytyy uhkana niille

yhteiskuntaluokille, jotka näkivät oman luokka-asemansa uudelleentuotannon täysin

riskittömänä ja ilman epävarmuustekijöitä (Ball 2006, 265). Lisäksi Ball (2006)

huomauttaa koulutusinflaation ja opintojen demokratisoitumisen näkyvän tutkintojen

arvostuksen vähenemisenä

Tero Järvinen (1999) on tutkinut nuorten peruskoulua päättävien henkilöiden

kouluvalintoja. Hän ei tutkimuksessaan kuitenkaan päätynyt lopputulokseen jonka mukaan

yhteiskuntaluokka ja koulutuspolut olisivat täysin yhdenmukaiset. Kaikille eri luokka-

asemista oleville vanhemmille oli tärkeää lastensa saavuttavan hyvän ja turvatun aseman

työmarkkinoilla. Mutta lapset näkivät hänen tutkimuksessaan erilaisia polkuja tämän

aseman saavuttamiseksi (Järvinen 1999, 50).

Korkeakouluttautuminen näyttäytyy eri tavoin eri yhteiskuntaluokista lähtöisin oleville

henkilöille. Työväenluokkataustaustaiset ensimmäisen sukupolven korkeakouluopiskelijat

joutuvat kohtaamaan yliopistomaailman heille uutena vaikeuksia tuottavana asiana.

Keskiluokkaista perheistä peräisin olevat näkevät opiskelun näyttäytyvän ikään kuin

harrastuksena (Käyhkö & Tuupanen 1996, 13).

Korkeakoululaitos ei sinällään näyttäydy tietoisesti diskriminoivana areenana. Se kuitenkin

suosii keskiluokkaisen taustan omaavia henkilöitä, jotka voivat käyttää syntymäkodissaan

omaksuttuja arvoja ja pääomia opintomaailmassa. Työväenluokkaisen taustan ja

korkeakoulutuksen omaksumista voi jopa johtaa omasta luokkataustasta vaikenemiseen

hylkimisen pelosta tai toisten opiskelukavereiden epäuskosta asiaa kohtaan ( Morley 1997,

119).Työväenluokkaisista perheistä lähtöisin olevat henkilöt voivat myös haastaa heidän

luokkataustastaan johtuvaa tarpeetonta tarvetta häpeään. Jotkut opiskelijat pitävät

voimakkaita yhteyksiä ja velvollisuuksia omia työväenjuuria kohtaan. Lisäksi he pitävät

välimatkaa keskiluokkaiseen individualismiin (Lang 2016, 105).

Kouluttautuminen ja siihen liittyvä arvosidonnaisuus näyttäytyy edelleenkin edellyttävän

keskiluokkaista perhetaustaa, jota korkeakouluissa muodostettu identiteetti tarjoaa.

Kuitenkaan eivät kaikki tekijät johdu keskiluokan halusta sulkea työväenluokkaisen

taustan omaavia henkilöitä koulutuksen ulkopuolelle taatakseen oman luokka-asemansa

säilymisen. Köyhemmistä oloista lähtöisin olevien henkilöiden huono koulumenestys

26

johtuu osittain vanhempien kiinnostuksen puutteesta lastensa kouluttautumista kohtaan

(Brantlinger 2003).

3.2 Ammattikoulu ja lukio

”Lukio on Suomessa valinnainen ja maksuton koulutusmuoto, joka on tarkoitettu kaikille

pakollisen peruskoulun suorittaneille oppilaille” (Rautiainen 2013, 76).Suomalaisessa

yhteydessä koulutus näyttäytyy tärkeänä väylänä omien tulojen hankintaan ja oman

identiteetin muodostumiseen ammatin kautta. Ammattikoulun tehtävä on valmistaa

opiskelijansa suoraan ammattielämään. Lukio vuorostaan nähdään yleissivistävänä

laitoksena joka valmistaa opiskelijan akateemiseen maailmaan.

Lukioon lähdetään hakemaan myös yleissivistystä. Samoin lukion valintaa

jatkokoulutuspaikaksi perustellaan tulevaisuuden koulutuksellisilla ja ammatillisilla

tavoitteilla (Tamminen 2008, 63). Lisäksi osalle nuoria lukioon hakeutumisen syy on

epävarmuus oman ammatillisen koulutuspolun valitsemisessa. Lukio antaa kolme vuotta

lisää aikaa miettiä mille ammattiuralle opiskelijat haluavat lähteä (Virtala 2005, 81). Ura –

ja ammattivalintoja koskevissa teorioissa yksilön valinnat nähdään yleensä liian helposti

joko yksilön sisältä nouseviksi tai suoraan ympäristön determinoimiksi (emt. , 54).

Useissa tutkimuksissa on havaittu vanhempien koulutustason ja ammattiaseman

heijastuvan lukiolaisten ammatinvalintaan ( Järvinen 2003, 71).

Peruskoulun päättäneistä nuorista joita tutkittiin Anna-Loviisa Saaren (2016)

tutkimuksessa, ainoastaan 13 prosentille hakeutuminen lukioon oli itsestäänselvyys.

Toisille asia selvisi yläasteen aikana. Tutkittavien nuorten päätöksiin valita lukio vaikutti

koulumenestys ja työstä maksettava palkka (Saari 2016 ,58).

Ammattikoulujen suosimisen voitaisiin katsoa johtuvan osittain koulutusinflaatiosta.

Työmarkkinoiden muutos nähdään osasyyksi ammattikoulujen suosimiselle.

Ammattikoulujen suosimisella näyttää myös olevan vaikutusta keskiluokkaisen taustan

omaavien vanhempien uudelleen asennoitumisessa lukioon ja ammattikouluun.

Myöhäismodernin suomalaisen koulutusyhteiskunnan kehyksessä voidaan todeta, että

27

nuorten koulutukseen sitoutumisen sisältää yhä useammin eri koulutusvaihtoehdon

etsimistä, kokeilemista ja hylkäämistä (Antikainen et.al. 2000, 310).

Vaikka koulutus vaikuttaa suuresti henkilöiden elämänkulkuun, on nuorten puheissa

huomattavissa näkemystä eri koulutuslaitosten tasa-arvoistumisesta. Ristiriita aiheutuu

kun henkilö aloittaa koululaitoksessa omat opiskelunsa. Ihmiset voivat olla yhtä aikaa

osana eri ryhmissä esimerkiksi koulussa ,työssä, vapaa-aikana tai harrastusten parissa

(Niemi 2007, 10). Aloittaessaan opiskelun henkilö siis on jo kokonaisuus omine

asenteineen ja edellytyksineen koulumaailmassa pärjätäkseen. Opettajien ja vanhempien

positiiviset odotukset auttavat kasvattamaan positiivista minäkuvaa jota tarvitaan

oppimisessa. Toisaalta liialliset odotukset saattavat oppilaan tilaan, jossa tavoitteet vaativat

ylivoimaisia ponnisteluja (Niemi 2007, 117).

Lukio ja ammattikoulu näyttäytyvät areenoina, joissa henkilöt pystyvät tuomaan esille

heitä kiinnostavia asioita. Ammattikoulujen katsotaan tarkoitetun opiskelijoille, jotka

mieluummin haluavat tehdä käsillään töitä ja haluavat suorittaa nopeasti opiskelunsa pois

alta päästäkseen nopeammin työelämään. Ammattikoulun valinneista nuorista kyseinen

koulutus näytti nopeammalta tieltä taloudelliseen itsenäisyyteen ja kiinnostus juuri kyseistä

koulutusalaa kohti oli nuoren kohdalla ratkaiseva päätös lähteä ammattikouluun (Virtala

2005, 89-90).

Lukio vuorostaan näyttäytyy oppilaitoksena henkilöille, jotka omaavat halun jatkaa

opiskelujaan korkea-asteen koulutuksessa. Vanhempien rooli lasten opintopolkuja

päätöksessä on toissijainen parhaimmillaankin. Päätös opintopaikasta on ensi sijassa

nuoren itse päätettävissä. Suurin osa vanhemmista pyrkivät kuitenkin sosiaalistamaan

lapsiaan standardoituun elämään (Virtala 2005, 63).

3.3 Yliopisto ja keskiluokka

Oppilaiden sosioekonominen tausta määrittää oppilaiden halukkuuden osallistua tai olla

osallistumatta toisen asteen koulutukseen (Lappalainen 2001, 145). Tämä näyttäytyy myös

erityisesti keskiluokkaisen taustan omaavien vanhempien odotuksissa lastensa

28

kouluttautumisen suhteen. Lisäksi määritellään minkä tason koulupolut nähdään heille

oikeutettuina. Uudet yliopiston opiskelijat tulevat yhteiskunnan hyväosaisten keskuudesta

(Nori 2011, 132).

Yliopistoihin pääsevät ne opiskelijat, joiden kulttuurinen pääoma on parempi kuin matalan

pääoman perheistä tulevilta henkilöiltä (Nori 2011, 132). Bourdieu hahmottaa ”Kasvatus-

ja koulutusjärjestelmän sellaisena instituutioiden ja käytäntöjen kokonaisuutena, joka

toimii viime kädessä hallitsevien yhteiskunnallisten valtasuhteiden uusintamiseksi [sic] ja

oikeuttamiseksi legitimoimalla ja uusintamalla [sic] hallitsevaa kulttuuria” (Antikainen

et.al. 2000, 73 mukaan). Näitä sosiaalisia sääntöjä pidetään ennalta määrättyinä. Niihin voi

yksilö vain hyvin vähän vaikuttaa. Yhteiskuntaluokka määrittää ylisukupolvisesti

henkilöiden pääomien määrän (emt. , 81).

Kuitenkaan luokkataustaa ja koulutustason yhdenmukaisuutta ei voi suoraan verrata

otettaessa huomioon henkilöiden omat individuaaliset kiinnostuksen kohteet. Yliopistoa ei

toisaalta voida pitää ainoastaan oman luokka-aseman uudentamiseen tarkoitettuna

laitoksena. Korkeakoulu toimii myös sosiaalisen mobilisaation lähteenä. Opiskelu

yliopistossa voidaan katsoa keskiluokkaisen taustan omaavien vanhempien haluna

uudentaa luokka-asemansa lapsiensa koulumenestyksen kautta (Power 2003, 102).

Luokka-asema ei yksistään määritä henkilön kyvykkyyttä hakeutua juuri korkeakouluihin.

Myös henkilökohtaiset ominaisuudet ja kiinnostuksen kohteet voivat vaikuttaa henkilön

kiinnostukseen valittaessa koulutusalaa. Bourdieu (1979) määrittää erilaisia pääoman

kenttiä, jotka mahdollistavat henkilön kyvykkyyden liikkua eri areenoilla, kuten

koulumaailmassa. Henkilöt hyödyntävät näin itse omaksumiaan pääomia.

Keskiluokkaisista perheistä lähtöisin olevien henkilöiden puhetyyli tuottaa etuasemaa

akateemisessa maailmassa verrattaessa sitä työväenluokkaisen taustan omaaviin

henkilöihin. Keskiluokan puhetapaa arvostetaan ja palkitaan koulutuksessa. Tätä

puhetyyliä kuvaillaan rentona, tavanomaisena, käytöksellisen eleganttina, itsevarmana ja

autoritaarisena (Bourdieu& Passerson 1979, 15, 20).On myös osoitettavissa, että

opetussuunnitelma, ”piilotettu opintosuunnitelma”, koulun sosiaalinen järjestys ja

oppilaiden sekä opettajien välinen autoritäärinen suhde ovat keinoja, joiden avulla

keskiluokan arvoja uudelleen tuotetaan kouluissa (Larean 1987).

29

3.4 Identiteetti ja koulu

Kouluttautuminen ei näyttäydy pelkästään yhteiskuntaluokan luokka-aseman

tuottamisena, vaan siihen liittyy myös ammatti-identiteetin omaksumista.

Ammatinvalintatilanteessa monet päätökset perustuvat intuitioon. Tämä intuitio päätöstä

tehtäessä perustuu aikaisempaan kokemukseen (Mulari 2013, 39). Kokemus muodostuu

siitä, miten henkilöt kokevat kouluttautumisen roolin kehittyvän heidän elämässään.

Myös koulu vaikuttaa henkilön kehitykseen. Arvioidessaan oppilaiden ominaisuuksia

koulu alkaa tuottaa samanaikaisesti myös symboliseen järjestykseen perustuvia oppilaiden

identiteettejä ( Houtsonen et.al. 2000, 28). Kouluttautuminen ei siis näyttäydy arvovapaana

luokkaintressien ulkopuolella toteutuvana tapahtumana. Siihen vaikuttaa koululaitos

yhdessä henkilö omien kykyjen kanssa. Tarkastelun keskipisteessä ei ole vain

historiallisesti kerrostunut identiteetti tai koulun symbolinen järjestys, vaan näiden välinen

suhde. Vuorovaikutusprosessi joka tuottaa identiteettejä, ohjaa elämänkulkua avaten ja

sulkien koulutuksen ja oppimisen mahdollisuuksia (Houtsonen et.al. 2000, 28).

Koulut eivät kuitenkaan ole täysin yhteiskunnasta riippumattomia. Yhteiskunta sisältää

laajemman symbolisen ympäristön kuten valtion, lait, ammattijärjestöt, yleisen mielipiteen

ja kansallisen kulttuurin. Kyseiset asiat vaikuttavat koulun toimintaan (Antikainen

et.al.2003, 261).Identiteetti on siis jatkuvassa vaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa.

Arvoja ei voi yleensä opettaa, vaan ne välittyvät päätöksinä siitä, mitä ympärillä olevat

ihmiset tekevät (Mulari 2013, 54). Arvot voidaan löytää sosiaalisista suhteista,

perhetaustasta ja koululaitoksesta. Identiteettejä rakennetaan enemmän yksilöllisten

valintojen kautta.

Niihin vaikuttaa media, kuluttaminen, globaali työnjako ja työorganisaatioiden lisääntyvä

epävarmuus (Eteläpelto 2007, 95). Ihmisen koulutusidentiteetti muodostuu niin

koulumaailman ja koulun ulkopuolisista ihmissuhteista. Koulutusidentiteetin välityksellä

ihminen ikään kuin sosiaalistuu tiettyyn koulutustasoon, sen tarjoamaan tyypilliseen

identiteettiin ja elämänuraan ( Houtsonen et.al. 2000, 40). Ammatti-identiteetti henkilölle

syntyy kun yksilö kokee, että hänelle on kehittynyt ammatin vaatimia taitoja ja yksilö on

tietoinen osaamisistaan ja rajoitteistaan (Mulari 2013, 120).

Henkilön identiteettiin siis vaikuttavat hänen omaksumansa ammatti-identiteetti, hänen

kotona oppimansa kyvyt ja arvot, sekä koulun huomaamaton henkilöiden ammattiurille

30

ohjaaminen. Luokkaidentiteetillä näyttää nyky-yhteiskunnassa olevan yhä vähemmän

vaikutusta henkilöiden päätöksentekoon siitä, mitä he lähtevät opiskelemaan. Enemmänkin

päätöksentekoon vaikuttaa opintoalasta pohjautuvan yksilön kyvykkyydelle ja

halukkuudelle kouluttautua haluamalleen alalle.

Nyky-yhteiskunnassa identiteetistä on tullut jotakin, jota henkilö omaa ja se artikuloidaan

henkilön henkilökohtaiseksi omaisuudeksi (Skeggs 2004, 59). Yksilön kyvykkyys

kouluttautumiseen näyttäytyy siis siinä, miten hänen identiteettinsä on tuettu perheessä,

koulussa ja ystäväpiirissä. Koulu ei esiinny ainoastaan paikkana, missä keskustellaan

kouluasioista, vaan sitä voidaan pitää myös mahdollisena paikkana luoda sosiaalisia

verkostoja (Fitzclarence et.al. 1995, 143). Koulumaailmaan on muodostunut ikään kuin

peiteltyinä erilaisia vahvoja opiskelija-alakulttuureja, jotka ilmenevät monenlaisina

selviytymisstrategioina. Niillä pyritään mukautumaan koulutuksen vaatimuksiin ja

olosuhteisiin (Antikainen et.al. 2003, 224).

Identiteetti muodostuu myöskin henkilökohtaisten ominaisuuksien kautta. Tässä

tapauksessa Bourdieun (1979) käsite habituksesta näyttäytyy tärkeänä tekijänä. Henkilön

henkilökohtainen ominaisuus suhtautumisena ja käyttäytymissääntöinä eri tilanteissa

voidaan määritellä habituksen muodoksi. Habitus liittyy luokka-aseman muodostamiin

käyttäytymissääntöihin. ”Merkitysrakenteina ja käytäntöinä koulun symbolinen järjestys

tuottaa oppilaille identiteettejä, eli käsityksiä siitä keitä he ovat, ja millaisia he ovat

oppilaina”(Antikainen, et.al. 2003, 260). Identiteetin muodostukseen vaikuttaa siis

oppilaan kyvykkyys olla koulussa hyvä oppilas ja omaksua koulun arvostama identiteetti.

Esimerkiksi huono-osaisen perheen ja keskiluokkaisen koulun kulttuurin yhteentörmäys

johtaa eräänlaiseen kirjaväsymykseen ja koulutusimmuniteettiin (Silvennoinen et.al. 2015,

447).

3.5 Haastateltavien valinta ja aineiston keruu

Kyseiseen teemahaastatteluun valittiin neljä keskiluokkaisen perhetaustan omaavaa

henkilöä. Kyseisten haastateltavien vanhemmat ovat suorittaneet akateemisen

loppututkinnon yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa. Haastattelussa

31

keskiluokkaisuutta tarkastellaan juuri haastateltavien vanhempien koulutustaustan kautta.

Keskiluokkaisuuden määritteleminen varsinkin suomalaisessa kontekstissa on haastavaa,

koska keskiluokkaisuus ei näyttäydy ainoastaan vanhempien koulutustaustan mukaan.

Myös perheen tulotaso voi paikantaa henkilön tiettyyn yhteiskuntaluokkaan riippumatta

vanhempien koulutustaustasta kuten aiemmissa luvuissa on esitetty.

Yhteiskuntaluokkia ei voi pelkästään jakaa työväenluokkaan, keskiluokkaan ja

yläluokkaan. Erityisesti keskiluokka voitaisiin määritellä alempaan keskiluokkaan,

keskiluokkaan ja ylempään keskiluokkaan. Yleisenä määritelmänä keskiluokalle

voitaisiin pitää niitä perheitä, jotka eivät ole rikkaita, mutta eivät myöskään köyhiä.

Haastateltavien perheet ovat kaikki kotoisin Pohjois- Karjalan alueelta. Osa on kotoisin

Joensuusta ja osa sitä lähellä sijaitsevista lähikunnissa. Kaikista haastateltavista kaksi

olivat hakeutuneet heti peruskoulun päätyttyä lukioon ja toiset kaksi ammattikouluun.

Lisäksi lukion suorittaneet henkilöt ovat päässeet opiskelemaan yliopistoon ja

ammattikorkeakouluun. He ovat kuitenkin jättäneet kyseiset koulut kesken hakeutuakseen

ammattikouluun.

Mielestäni lukion suorittaneiden haastattelut ovat tärkeitä siinä suhteessa, että heidän

kautta voidaan peilata yliopistomaailman, lukion ja ammattikoulun välistä

arvomaailmaa. Haastateltavien vanhemmat työskentelevät pankkialalla, virkamiehinä,

yrittäjinä ja terveydenalan ammattilaisina. Sanalla sanoen, pitemmän koulutusjakson

omaavina henkilöinä kuin ammattikoulussa opiskelleet henkilöt. Tässä opinnäytteessä

keskiluokkaisuus määritellään juuri vanhempien koulutustaustan mukaan.

Suurin osa haastateltavien siskoista ja veljistä ovat käyneet lukion ja sen jälkeen

hakeutuneet ammattikorkeakouluihin tai yliopistoon. Tämä mielestäni tukee tämän

opinnäytteessä määriteltyjä päätelmiä keskiluokan halukkuudesta ja kyvystä tuottaa

omaa luokka-asemaansa yhteiskunnassa. Haastateltavien iät vaihtelivat

haastatteluhetkellä 23 ikävuodesta 34 ikävuoteen. Tämä saattaa asettaa varsinkin

vanhemmille haastateltaville hankaluuksia muistella kouluaikojaan ammattikoulussa tai

lukiossa.

Haastattelujen sukupuolijakautuman mukaan yksi haastateltavista on nainen ja loput

miespuolisia. Kaksi haastateltavista oli opinnäytteen tekijälle ennestään tuttuja

kandidaatin työn ajoilta. Kaksi muuta haastateltavaa löytyivät näiden haastateltavien

tuttavapiiristä. Tärkeimpänä määrittäjänä haastatteluun valikoitumiselle oli vanhempien

32

koulutustausta. Tutkittavia yhdisti hakeutuminen ammattikouluihin ja vanhempien

omaavat korkeakoulututkinnot.

Kyseiseen tutkimukseen tehdyt haastattelupyynnöt tehtiin marraskuun puolivälin tienoilla

ja kyseisiä haastatteluja aloitettiin tekemään joulukuun puolivälin jälkeen. Haastatteluista

loput tehtiin tammikuun puolivälin tienoilla. Lisäksi osalle haastateltavista tehtiin vielä

tarkentavia haastatteluja tammikuun loppupuolella. Haastatteluja aloitettiin tekemään

vasta sen jälkeen kun opinnäytteen haastattelija oli tutustunut Bourdieun ja Beck

teorioihin pääomista ja individualismin lisääntymisestä jälkimodernissa yhteiskunnassa.

Tällä tavoin haastattelutilanteissa tutkimustyön tekijä voi ohjata haastattelun kulkua

teeman mukaisesti ja keskittyä olennaiseen tietoon, mikä koskettaa tutkimuskysymystä.

Haastattelujen kestot vaihtelivat 40 minuutista 50 minuuttiin. Haastattelujen litterointi

aloitettiin heti nauhurille suoritettujen haastattelujen teon jälkeen. Aiheen teemat

käsittelivät juuri pääoman lajeja, joita koulussa tarvitaan.

Opinnäytteen tarkoitusta varten ei haastateltavilta kysytty suoraan pääoman lajeista, vaan

aihetta lähestyttiin kysymällä pääomiin liittyviä kysymyksiä, kuten esimerkiksi

sosiaalisen verkoston merkityksestä koulussa. Kysymyksenasettelussa pyrittiin

määrittämään mitä pääoman lajeja haastateltavat hyödynsivät koulumaailmassa.

Kysymysten asettelu suoritettiin siten, ettei haastateltaville pyritty avaamaan tieteellisiä

käsitteitä.

Kyseinen tapa tehdä haastatteluja säästää niin haastattelijan kuin haastateltavan aikaa,

jolloin tieteellisiä käsitteitä tarvitse avata kesken haastattelun haastateltavien tulkinnalle

.Kaikki haastatteluun osallistuneet henkilöt antoivat suostumuksen haastatteluun heti

kysyttäessä. Tutkimuksen periaatteita selvitettiin heille sen verran, että kyseessä on

keskiluokkaisen perhetaustan omaavien lasten koulutuspolkujen valintoja kuvaava

opinnäyte.

Haastateltavat eivät kysyneet haastattelun tekijältä enempää kysymyksiä koskien

haastattelua. Juuri yllättävänä piirteenä oli haastateltavien vähäinen kiinnostus olla

esittämättä lisäkysymyksiä tutkimusaiheesta. Edes anonyymiuden säilyttämisestä ei tullut

puhetta, vaikka tutkijan rooli olisi tulla selvittää asia tutkimuksen kohteille.

Anonyymiuden säilyttäminen jäi siten opinnäytteen tekijän vastuulle ja velvollisuudeksi.

Tarkasteltaessa haastatteluja eettisestä näkökulmasta, haastatteluja ei tutkijan

33

näkökulmasta katsottuna avattu riittävästi haastateltaville. Lupa haastatteluihin saatiin

ehkä liiankin helposti ja tutkimuksen anonyymiutta ei korostettu.

Osittain haastatteluja tehdessä huomattiin, että käsiteltäessä vanhempien koulutustaustaa,

jotkut haastateltavat tunsivat hiukan epämukavuutta kertoa asiasta. Osa ongelmista

haastatteluja tehtäessä oli kahden haastateltavan lyhyet vastaukset kysyttyihin

kysymyksiin. Siksi haastelussa pyrittiin esittämään lisäkysymyksiä kyseisissä tapauksessa

mahdollisimman suuren informaation tuottamiseksi.

Tämä otettiin huomioon haastatteluja analysoidessa. Haastateltaville ilmoitettiin heti

ennen haastattelun alkua, että heidän henkilöllisyytensä turvataan. Varsin selväksi asia

tuli ilmi yliopistossa opiskelleelle henkilölle. Anonyymiuden säilyttäminen näyttäytyi

myös tutkimuksen tekijälle olennaisena. Haastattelut toteutettiin jokaisen haastateltavan

kotona, jotta saavutettaisiin täydellisen rauhallinen ilmapiiri, missä kysymyksiin voitiin

vastata. Yksi haastateltaviksi tarkoitetuista henkilöistä kieltäytyi haastattelusta

henkilökohtaisista syistä.

Koska haastateltavien anonyymius on säilytettävä, ei opinnäytteessä tarkemmin mainita

haastateltavien tarkempia kotikuntia. Kaksi haastateltavista on kotoisin Pohjois-Karjalan

pikkukunnista, yksi haastateltavista on vanhempiensa töiden takia elänyt nuoruuttaan

kahden kaupungin välillä. Neljäs haastateltava on elänyt koko elämänsä Joensuussa.

Naispuolisen haastateltavan molemmat vanhemmat toimivat terveydenhoitoalalla. Yhden

miespuolisen vanhempi toimii Pohjois-Karjalassa pankkialalla ja kahden muun

miespuolisen haastateltavan vanhemmat toimivat Pohjois-Karjalassa virkamiehinä.

Tutkimusaineistossa pyrittiin saavuttamaan saturaatio informaation määrässä.

Haastateltavien vähäisen määrän takia pyrittiin haastatteluissa kattamaan

mahdollisimman paljon tietoa opinnäytteeseen liittyen heidän perhetaustaustastaan ja

koulumaailmaan osallistumisestaan

Aineiston keruu toteutettiin kännykässä olevalla nauhurilla. Nauhuri aseteltiin pöydälle

haastateltavien väliin ja teemahaastattelu suoritettiin nauhurin pyöriessä. Ennen

haastattelujen alkua tehtiin nauhurille etukäteen ääniharjoituksia. Niillä pyrittiin

selvittämään nauhan kuuluvuutta. Käytettäessä kännykän nauhuria haastatteluja tehtäessä,

oli huomattavissa, että kännykkä vaikutti käytännölliseltä välineeltä tehdä haastatteluja

vertailtaessa sitä esimerkiksi tavan nauhuriin.

34

Erityisesti kännykän kanssa tekstien uudelleen kuunteleminen helpottui, koska

älypuhelimella haastatteluja voitiin kelata helposti takaisin kohtaan mistä haluttiin saada

enemmän tietoa litteroinnissa. Haastattelujen jälkeen tarkistettiin joka kerta, että äänen

kuuluvuus oli samanlainen niin haastatellulla kuin myös haastattelijalla. Haastateltavien

annettiin vapaasti vastata heille esitettäviin kysymyksiin. Jos joku kysymys tarvitsi

tarkentamista, haastattelija ohjasi keskustelun kyseiseen suuntaan.

Haastattelujen aikana tapahtui hiljaisia hetkiä, jolloin ei tiedetty mihin suuntaan

haastattelun tulisi edistyä. Myös jotkut kysymykset alkoivat osittain toistaa toisiaan.

Haastatteluja tehtiin yhteensä viisi eri kappaletta, joista yksi henkilö tuli haastateltua

kaksi eri kertaa. Kyseinen haastateltava oli päättänyt kouluttautua ammattikoulussa

kiinteistöalalle. Tämä haastateltava ihmetteli kuitenkin, että häntä haastateltiin

uudemman kerran, ja kysyi kestääkö haastattelu yhtä kauan kuin ensimmäinen

haastattelu. Lisäksi haastateltava katsoi, ettei hän voi lisätä mitään uutta tietoa

aikaisempaan haastattelumateriaaliin. Haastattelujen litterointi aloitettiin mahdollisimman

pian haastattelujen teon jälkeen. Tutkimuksessa tuotetusta materiaalista jätettiin pois

haastattelun kannalta tarpeettomat osiot.

4 Tutkimuksen tulokset ja pohdintaa

4.1 Keskiluokka itsensä kertomana

Keskiluokan määritteleminen on vaikeaa erityisesti suomalaisessa kontekstissa, koska

keskiluokka on suurin yhteiskuntaluokka Suomessa. Erontekoa toiseen ei voi tehdä kovin

kärjistäen. Keskiluokan tärkeimpänä tekijänä on eronteko alempaan luokkaan ja samalla

omata Bourdieun pääomia pärjätäkseen esimerkiksi koulumaailmassa. Koska keskiluokka

on tullut suuremmaksi osin osaksi yhteiskuntaamme, täytyy haastateltavilta itseltään

kysyä, miten he suhtautuvat keskiluokkaisuuteen. Kun asiaa kysyttiin Anjalta, jonka

molemmat vanhemmat toimivat terveydenhoidonalalla, hän vastasi seuraavasti;

No varmaan se, varmaan se arvomaailma joka liittyy jollain tavalla liittyy siihen

koulutukseen ja sen arvostamiseen ja kulttuurijuttuihin. Se mitä mä aikasemmin

35

sanoin siitä et siihen teatteriin liittyvä esimerkiksi. Mut ei sillä tavoin, että pitäis

niin kaikki tietyt teatterinäytelmät ja tolleen kattomassa.... se on ehkä enemmän

työväenluokkanen, että käy elokuvissa. Ja mulla on se, että käy taide-

elokuvissa.Anja

Anjan vastauksesta on huomattavissa, että hän määrittää itsensä keskiluokkaan juuri

Bourdieun eroteon kautta. Anja kuvailee makutottumuksiaan, mikä hyvin kuvastaa

normaalia keskiluokkaisen naisen kokemaa halua erottautua massasta. Elokuvissa

käymistä pidetään työväenluokan, toisin sanoen massakulttuurin kulutuksena.

Työväenluokka on aina määritelty erilaisena suhteessa keskiluokkaan ( Skeggs 2004, 97).

Keskiluokkaisuuden määritelmänä on juuri hakeutuminen korkeakulttuurin pariin ja se on

nähtävissä juuri haluna erottautua massasta. Bourdieun määrittelemä eronteko toiseen

luokkaan näyttäytyy myös suomalaisessa kontekstissa jossakin määrin huomattavalta

tekijältä.

Massakulttuuri on tullut osaksi koko yhteiskuntaa. Beckin teorioiden mukaan

individualismi muodostuu juuri yksilöllisistä kulutustottumuksista. Massakulttuuri

mahdollistaa omien yksilöllisten taipumusten ja kiinnostusten kohteiden muodostumisen

erossa luokkataustasta. Anjan tapauksessa keskiluokkaisuus ilmenee juuri siinä, miten

Bourdieu asian omassa teoriassaan esittää. Kiinnostus korkeakulttuuriin ei kuitenkaan ole

täysin yhdenmukainen. Anjakin esittää omassa haastattelussaan, ettei kaikkiin

korkeakulttuuriin tapahtumiin ole tarve osallistua. Tämä osoittaa juuri keskiluokan

kaikkiruokaisuutta kulttuurituotteiden kulutuksen suhteen.

Koska keskiluokka on tullut kulutustottumuksillaan lähelle massakulttuurin

kulutustottumuksia, tämä tarkoittaa yhteisten puheenaiheidenkin liikkuvan niin

massakulttuurin kuin korkeakulttuuriin alueilla

Keskiluokkaisuuden suhteellinen määritelmä on vaikeasti tavoiteltavissa. Tämä oli myös

huomattavissa haastatteluja tehtäessä. Monet haastateltavat eivät ainakaan tietoisesti

osanneet määritellä itseään mihinkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, huolimatta

akateemisen taustan omaavista vanhemmista. Esimerkiksi Tomi, jonka vanhemmat

toimivat pankki- ja kauppa-alalla, ei oikein pystynyt erottelemaan tekijöitä mitkä tekevät

henkilöstä keskiluokkaisen.

36

No ehkä sen verran( tekee keskiluokkaisen) kun ajettiin autoilla kerran koko

Suomessa ja käytiin huvipuistoissa ja isä makso sen kaikki meille. Se oli ihan

mukava lapsuus ja silleen. Ympäri Suomen kierrettiin ja niin poispäin. Ja kun

lukioon menin niin isä makso kaikki kirjat mitä tarvi ja sit ylioppilaskokeen

pääsymaksun. Tomi

Tomin vastauksena kuulumisesta keskiluokkaan ilmenee isän halukkuutena tuottaa omaa

luokka-asemaansa vaikuttamalla Tomin opintoihin ostamalla lukioon tarvittavat kirjat.

Taloudellinen pääoma, eli perheen taloudelliset resurssit mahdollistavat vanhempien

osallistumisen lastensa koulukustannuksiin (Tamminen 2008, 34). Tämä ei sinällään eroa

työväenluokkaisten henkilöiden kyvykkyydestä tukea lastensa kouluttautumista.

Haastatteluja tehtäessä kaikki haastateltavat kuitenkin tunsivat kuuluvansa

keskiluokkaan.

Keskiluokkaisuuden määritteleminen tuntui vaikealta tehtävältä erotellessa sitä

työväenluokasta. Keskiluokkaisuudesta on tullut suurin luokka suomalaisessa

yhteiskunnassa . Ainakin haastatteluja tehtäessä oli huomattavissa, että keskiluokkaa ei

voitu määritellä hyvinkään seikkaperäisesti erottuvana työväenluokan maailmasta.

Haastatteluissa oli huomattavissa eräänlaista ”luokkasokeutta”. Haastateltavien perheiden

tausta ei luonut minkäänlaista käsityksiä siitä millä tavoin työväenluokan maailma eroaa

keskiluokkaisesta maailmankuvasta.

Haastattelija; Mites sun perheesi ystävätausta. Millasia he on?

Varmaan ihan keskiluokan. En mä näe niissä mitään erityistä. En haluu lähtee

silleen erottelemaan. Juha

Haastateltaville oli vaikeata tunnistaa, mitkä tekijät sijoittavat heidät kyseiseen

yhteiskuntaluokkaan muuten kuin tutkittaessa heidän vanhempiensa koulutustaustaa.

Luokkasidonnaisuus siis tuntuu olevan hämärtynyt Beckin osoittamalla tavalla.

37

Haastatteluita tehtäessä oli nähtävissä, että erottautuminen työväenluokasta ei

näyttäytynyt kovinkaan suurena tekijänä. Työväenluokkaisten arvojen ja

keskiluokkaisten arvojen välillä ei ainakaan haastatteluja tehtäessä löytynyt selvää

erontekoa .Edes taloudellinen pääoma ei erottautunut merkittäväksi tekijäksi

vertailtaessa sitä esimerkiksi alempiin yhteiskuntaluokkiin. Taloudellinen pääoma ei

esiintynyt yhdenkään haastateltavan kohdalla erontekona muihin luokkiin.

Suurin osa haastateltavien veljistä ja sisarista olivat hakeutuneet korkeakouluihin ja

saaneet akateemisen koulutuksen toimien esimerkiksi tradenomeina, historian

maistereina tai biologian tohtoreina. Parhaiten aihetta voidaan lähestyä tuntemuksilla,

mitä toisten sisarusten lähteminen korkeakouluihin haastateltavissa herätti.

Haastatteluissa oli huomattavissa, että veljien ja sisarten kouluttautuminen ei ainakaan

haastateltavien mielestä luonut mielikuvaa perheessä preferenssiä ja parempaa

kunnioitusta akateemisesti kouluttautuneita sisaria tai veljiä kohtaan. Enemmänkin

tärkeimpänä nähtiin, että haastateltavat ovat hakeutuneet jollekin koulutusalalle;

Sisko oli sitä mieltä, että kyllä sä menet [ paikkakunta] lukioon. Et sie mihinkään

ammattikouluun mene. Ei siinä mittään. Veljet sano, et voithan sie mennä jos halluut

(ammattikouluun). Isälle ja äidille se oli yks ja sama. Jani

Janin taustasta oli tulkittavissa, että hän on kotoisin suuresta sisarsarjasta. Hänen kaikki

sisarensa olivat käyneet lukion ja perheen pojat olivat hakeutuneet ammattikouluihin.

Hänen valitsemalleen koulutusväylälle on löytynyt jo vastinetta hänen veljiltään,

sukupuolelta jotka olivat jo hakeutuneet kyseiselle opintopolulle. Keskiluokkaisuuden

määritelmä ei siis sido itseään tiettyyn ammattinimikkeeseen.

Koska keskiluokkaisen taustan omaamiseen liittyy myös tietyn tulotason omaaminen,

tämä tarkoittaa, että keskiluokkaisen tulotason voi saavuttaa myös ammattikoulussa

hankitun tutkinnon kautta. Enemmänkin yksilölliset mieltymykset, sekä henkilön halu

ottaa vastuuta omasta kouluttautumisestaan olivat päällimmäisenä tekijöinä valittaessa

opintoalaa. Erityisesti Janin ja Tonin tapauksessa on nähtävissä, että vaikka vanhemmat

38

odottivat lapsiltaan jonkinlaista kouluttautumista, he eivät pakottaneet lapsilleen tiettyä

koulutuspolkua. Keskiluokkaisuuden määritelmä näyttäytyi miespuolisille

haastateltaville hyvinkin vaikeana tavoittaa. Tämä todistaa Beckin ehdottamaa teoriaa

luokkarajojen hämärtymisestä;

Haastattelija: Miten se sun arvomaailmas? Jos sanotaan että sä olet

keskiluokkaisesta perheestä, niin miten se näyttäytyy arjessa esimerkiksi erona

esimerkiksi työväenluokkaiseen?

J:No en silleen tiedä… Onko niissä silleen. Tai et olis silleen erilainen. Juha

Juhan haastattelun perusteella ei ole löydettävästi selvää rajaa, mikä erottaisi

keskiluokkaisen taustan ja työväenluokkaisesta. Tämä todentaa sen tosiasian, että

keskiluokasta on tullut suurin yhteiskuntaluokka Suomessa luokkarajat tuntuvat olevan

häilyviä erityisesti määriteltäessä eroa työväenluokan ja keskiluokan välillä.

4.2 Koulumaailma, pääomat ja habitus

Koulumaailma näyttäytyy sosiaalisena kenttänä siinä missä muutkin yhteisöt. Sinällään

kyky liikkua kyseisessä ympäristössä liittyy myös käsitykseen henkilön habituksesta.

Habitus, kuten aikaisemmin määriteltiin, on henkilön kyvykkyyttä toimia tietyillä

tavoilla eri sosiaalisilla areenoilla. Habitus näyttäytyy henkilön opittuina kyvykkyytenä

ja toimintatapoina. Habitus on siis yksilön sosiaalisesti tuotettu olemus. Kuitenkin on

havaittavissa, miten eri pääomat vaikuttavat henkilön kyvykkyyteen toimia eri

ympäristöissä. Nyky-yhteiskunnassa taloudellinen pääoma on tullut toissijaiseksi, ja sen

tilalle tärkeimpänä pääoman muotoina nähdään kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma

(Grenfell 2014, 156).

Haastatteluissa selvisi , että taloudellinen pääoma ei näyttäytynyt yhdelläkään

henkilöllä hyvinkään tärkeältä koulumaailmassa. Taloudellista pääomaa, jota

39

henkilöiden perheet omaavat, ei tuotu esille koulussa yhdenkään haastateltavan

toimesta. Pikemminkin voitaisiin todeta, että taloudellista pääomaa ei tuotu koulussa

ollenkaan esille. Enimmäkseen keskustelut koulussa tunneilla ja väliajoilla liittyivät

kulttuurituotteisiin ja oppituntien sisältöön. Erityisesti musiikki ja tietyt pop-yhtyeet

hallitsivat keskustelua. Ainoastaan massakulttuuriin liittyvät puheenaiheet olivat yleinen

käytäntö. Korkeakulttuuri ei tullut esille haastateltavien koulumaailmassa. Pikemminkin

korkeakulttuuriset tuotteet ja niistä keskusteleminen näyttäytyivät ammattikouluissa

aiheena josta ei keskusteltu.

Ammatillisessa koulutuksessa sosiaalista ja kulttuurista pääomaa karttui oppilaille hyvin

suoritetuista työnäytteistä oppitunneilla. Opinnäytteeseen haastateltavien henkilöiden

ominaisuus liikkua kyseisellä areenalla ei ole lähtöisin ainoastaan heidän vanhempiensa

koulutustaustasta ja omaamistaan pääomista. Koulussa toimimiseen vaikutti myöskin

henkilöiden sosiaaliset kyvyt. Joissain tapauksissa yritykset liittyä koulun sosiaaliseen

ympäristöön eivät onnistuneet. Esimerkiksi koneasentajalinjalla opiskellut Tomi kertoi

omasta kokemuksestaan kysyttäessä sosiaaliseen verkostoon kuulumisestaan;

Ei oikein… ei oikein porukoihin otettu vaikka yritin kyllä mennä juttelemaan ihmisten

kanssa mutta silti jäi vähän niinku ulkopuolelle. Tomi

Kysyttäessä Tomilta, tiesivätkö toiset oppilaat hänen perhetaustastaan, Tomi vastasi

ettei hän koskaan tuonut asiaa esille. Tomin mahdollisuus siis muuttaa keskiluokan

tuoman taloudellisen pääoman hyötyä symboliseksi pääomaksi ei siis toteutunut

ammattikoulussa. Taloudellisesta pääomasta puhuttaessa oli kuitenkin huomattavissa,

että kevytmoottoripyörät, mopoautot ja autot olivat yleinen puheenaihe kouluissa;

Kyllähän sen huomas, että ne jotka autolinjoille meni, niin oli heti autot kaikilla pojilla,

että kyllä sen verran perheillä oli rahaa sellaiset hommata. Tomi

40

Tässä suhteessa oli havaittavissa, että taloudellista pääomaa pystyttiin muuttamaan

sosiaaliseksi pääomaksi ammattikouluissa. Haastateltavista Anja, jonka molemmat

vanhemmat olivat työelämässä terveydenhoitoalalla hyötyi eniten omasta

kotitaustastaan ja sen tuomista kulttuurisesta pääomista. Anja oli aloittanut opiskelunsa

yliopistossa, mutta jättänyt sen kesken hakeutuen opiskelemaan Ayurvedaa, intialaista

terveydenhoitojärjestelmää. Sinällään voisi katsoa, että Anjan perhetausta on

vaikuttanut siihen miten hän on valinnut oman koulualansa.

Haastattelija: Jossä vertaisit omaa perhetaustaasi niin tuntuko tää koulutusala

(Ayurveda) sulle sopivammalta?

Se tuntu sillä tavalla. Se oli sellanen niinku mikä intohimoisesti kiinnosti. Niin tota,

mutta perheessä oli sellaista vastakkainasettelua vaikka se liitty siihen terveyteen, niin

tota terveydenhuoltoon. Se oli kuitenkin eri puolelta tarkasteltuna( vanhempien

ammattiin verrattaessa) Anja

Sosiaalisen pääoman omaaminen mahdollistaa yksilön saavuttaa suurempia asioita

monilla elämänalueilla ( Fine 2001, 26). Tämä on myös mahdollista koulumaailmassa.

Sosiaalisen pääoman omaaminen voi lisätä henkilön kykyä liikkua myös

koulumaailmassa yhtä hyvin tuomalla koulussa esille aikaisempia sosiaalisia suhteita.

No, koulussa puhuttiin perusaskareista mitä elämään kuuluu. Seurustelusuhteista

ja harrastuksista. Juha

Seurustelusuhteet voitaisiin katsoa kuuluvan sosiaalisen pääoman lajiin. Kertomalla

omista koulun ulkopuolisista seurustelusuhteista, asia näyttäytyy yhteisenä

puheenaiheena, jolla keskusteluita voitiin käydä ammattikoulun välitunneilla ja vapaa-

aikana. Myös harrastukset voitaisiin katsoa liittyvän osaksi sosiaalisen pääoman lajia.

Erityisesti jos harrastukseen kuuluu sosiaalista kanssakäymistä toisten henkilöiden

kautta, voi sosiaalinen pääoma karttua oppilaitoksessa. Juhan tapauksessa hänen

41

kiinnostuksensa salibändiin ja musiikin soittamiseen bändissä mahdollistivat yhteisen

keskusteluaiheen löytymisen ja kaveripiirin kuulumisen.

Haastateltavista ainoastaan Anjan tapauksissa pystyttiin koulussa muodostamaan

kaveripiiri käyttämällä sosiaalista pääomaansa. Kahdelle muulle haastateltavalle

Tomille ja Janille sosiaalisen pääoman puuttuminen on vaikuttanut esimerkiksi siihen,

että heidät osallistumisensa koulumaailman kentille sosiaalisesti oli hyvin vähäistä.

Esimerkiksi haastateltavista Jania kiusattiin ammattikoulussa hänen perheensä

uskonnollisuuden takia. Uskonnollisen taustan mukaan kiusaaminen näyttää ominaiselta

liittyvän juuri ammattikoulun työväenluokkaiseen kulttuuriin. Lukio näyttäytyy

enemmänkin vapaamuotoisempana ja suvaitsevampana oppimisympäristönä. Myös

Janikin myönsi haastattelussa lukiossa olevan hänen mielestään ”sivistyneempää

porukkaa”.

Henkilön hakeutuessa kouluun, hänessä herää kodissa opitun habituksen lisäksi

kultivoitu habitus. Tämä tarkoittaa kulttuurisen pääoman lajia ( maailmannäkemyksiä ja

tietynlaisen tietomäärän omaamista) joka liittyy hallitsevan luokan arvostuksiin (Reed-

Danahay 2005 ,47).Ammattikoulutukseen ei liity minkäänlaista hallitsevan eliitin

omaksumien kulttuurituotteiden omaksumista. Pikemminkin kyky tunnistaa oman

luokkataustansa omaavia henkilöitä, näyttäytyy tärkeämmältä juuri korkeakouluun

hakeutuneiden henkilöiden toimesta. Ammattikouluun liittyy enemmän massakulttuurin

arvostaminen.

No musiikissa mä oon ihan kaikkimakuinen. Mut en oikein tykkää metallimusiikista.

Erityisesti musiikin puolesta pidän dancesta, teknosta ja popista, rokista. Monesta

jutusta. Ja elokuvista mistä tykkään, nii toiminta ja kauhu on aika jees. En silleen

tykkää draamasta tai trillereistä.Jani

Isä tykkää klassisesta ja sitten Anna Eriksonia, Reijo Taipaletta, Jari Sillanpäätä ja

Led Zeppelinia Juho

42

Sinällään Janin tapauksessa, hänen kulttuurillisen pääoman lajinsa mahdollistaa

osallistumisen ammattikoulun maailmaan. Samalla hänen ja Juhon vastaukset

kysymykseen makutottumuksistaan vastaa juuri (Purhonen & työryhmä 2014)

näkemystä, että suomalainen keskiluokka ei ole makutottumuksiltaan enää

eksklusiivista, vaan kulttuurinkulutuksellaan kaikkiruokaista. Keskiluokka on

kiinnostunut niin korkeakulttuurista, kuin myös niin sanotusta massakulttuurista.

Liikkanen (2009) esittää, että korkeakulttuuriin piiriin kuuluvan musiikin kuuntelu

katsottiin kaikissa yhteiskuntaluokissa yhdentekeviksi (paitsi pientä eroa klassisen

musiikin ja oopperan kuuntelemisen suhteen). Keskiluokka ei siis enää näyttäydy

pelkästään korkeakulttuurista kiinnostuneina henkilöinä, vaan heidän

makutottumuksensa ovat muuttuneet nyky-yhteiskunnan mukaisesti koskettamaan

henkilöiden henkilökohtaisia makutottumuksia.

Kulttuurisosiologiassa on syntynyt ajatus kulttuurin kaikkiruokaisuudesta. ”Sen mukaan

kulttuurin kulutus on irtautunut kaikkein yksinkertaisimpien sosiaalisten hierarkioiden

rajoitteista”. (Kahma 2011, 28). Tämä heijastuu myöskin keskiluokkaisen perheiden

makutottumuksiin. Haastatelluista henkilöistä kolme esitti makutottumuksikseen juuri

massakulttuuriin liittyvät musiikkiyhtyeet. Haastattelun ainoa naispuolinen henkilö

osoitti suuremman kiinnostuksensa korkeakulttuurisiin kulutustuotteisiin. Kuitenkin

myös hänkin kertoi lukiossa opiskellessaan keskustelun aiheena olleen suomalaiset

massakulttuuriin kuuluvat yhtyeet.

4.3 Individualismi ja yhteiskuntaluokka

Henkilön kehittyminen omaksi yksilölliseksi itsekseen ei johdu ainoastaan henkilön

kasvatuksesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Asiaan vaikuttaa myös henkilöiden

kehittyminen yksilöinä erossa vanhempiensa arvoista ja odotuksista. Traditionaaliset

siteet (sosiaalinen luokka, ydinperhe) hajoavat ja korvautuvat sekundaarisilla

instituutioilla, mitkä korostavat ihmisen elämänkerrallisuutta. Ne tekevät henkilöt

riippuvaisiksi muodeista, sosiaalipolitiikasta, talouden kausittaisista muutoksista ja

43

markkinoista (Beck 1992, 13) Luokan rooli voitaisiin nähdä siis edelleen hämärtyvänä

käsitteenä. Ihmisen henkilökohtainen kokemusmaailma muodostaa hänen arvonsa ja

määritelmänsä itsestään.

No, se hengellisyys mikä on mulle tullu. Sitä ei oo vanhemmilla. Ja elämän näkeminen

jotenkin kokonaisvaltaisemmin. Mut ei silleen vanhurskaasti et minä nyt näen tällä

tavoin. Et ottaa niinku raamatullisesti ottaa se toinen silmä pois ennen kun voi toisia

kritisoida. Esimerkiksi mun vanhemmilla on sellainen näkemys miten sen elämän pitäis

mennä. Hyvä elämä pitäis mennä tietyillä tavoin. Ite oon huomannu et sen ei ite

tarvii.Anja

Postmodernissa yhteiskunnassa arvot ja mallit otetaan ympäröivästä maailmasta ja ne

eivät liity enää samalla tavoin henkilön kotona opittuihin malleihin. Uskonnollinen

herääminen voitaisiin luokitella paluuksi menneisiin arvoihin, joita myös eräällä tavoin

keskiluokkaisissa perheissä aikaisemmin arvostettiin. Mutta sen lähtökohtana voitaisiin

nähdä maallistuneessa yhteiskunnassa oman yksilöllisen arvomaailman kehittymisenä.

Anja korosti haastattelussa vanhempiensa maallistunutta kasvatusotetta. Individualismi

ei kuitenkaan ole täysin riippumaton yhteiskuntaluokasta. Traditionaalisten

elämäntyylien hajoaminen ei tuo mukanaan luokan loppua, mutta vapauttaa luokan

alueellisista ja erillisistä rajoituksistaan (Beck& Beck-Gernsheim 2001, 36).

Kouluttautuminen voidaan nähdä myös eräänlaisena individualismin

esiintymismuotona. Henkilökohtainen elämänsuunnittelu pitää sisällään myös

koulutusuran valitsemisen.

Vanhempien rooli on parhaimmillaan ohjaavaa lasten valitessa oman ammattinsa. Kuten

opinnäytteessä on esitetty, Beckin teoriat luokkaerojen hämärtymisestä on tullut osaksi

suomalaista yhteiskuntaa. Kaikilla haastatelluilla ei ollut minkäänlaista pettymyksen

tunnetta valitsemallaan koulutusalalla. Pikemminkin alan valinta tuntui henkilöistä

luontevalta ja normaalilta. Henkilökohtainen päätöksen teko omasta kouluttautumisesta

oli kaikilla haastateltaville luonteenomainen ja itsenäinen päätös.

Tämä tarkoittaa, että vaikka henkilön perhetausta olisikin työväenluokkainen, hänen

tulotasonsa voi määrittää hänet keskiluokkaan. Erityisesti tulotason säilyttäminen voisi

44

katsoa näyttäytyvän tärkeämpänä tekijänä ammattia valittaessa kuin sen, millä

koulutustasolla kyseinen tulotaso saavutetaan. Henkilön subjektiivinen näkemys omasta

luokkataustasta voi siis määräytyä omasta näkökulmasta tarkasteltuna täysin erilaiseksi

siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan objektiiviset mittarit henkilön paikantavat.

Suomalaisen yhteiskunnan keskiluokkaistuminen ja ihannointi kyseistä luokkaa kohden

johti haastatteluissa siihen, että kaikki haastateltavat paikansivat itsensä juuri kyseiseen

yhteiskuntaluokkaa.

Yksilöllistyminen ei kosketa ainoastaan henkilöä itseään, vaan kyseinen tekijä vaikuttaa

myös kouluun instituutiona. Erilaiset yksilöllisyyden diskurssit läpäisevät koululaitosta

niin, että yksilöllisyys voidaan nähdä hyödyllisenä voimavarana tai tavallisen koulutyön

haittatekijänä (Saukkonen 2003, 21). Erityisesti yksilöllisten taipumusten kehittäminen

näyttäytyy nykyisin tärkeältä koulumaailmassa. Henkilön omat kyvyt ja taipumukset

tulevat parhaiten esille luokattoman lukion tapauksessa. Nykyinen luokaton lukio

tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden kehittää itseään siten, miten henkilö itse haluaa

itseään kehittää (Järvinen 2003).

Individualismi ei irrota henkilöä täysin luokkataustastaan. Mutta se asettaa sille

mahdollisuuden kehittää itseään henkilön itselleen miellyttävään suuntaan.

Individualismin katsotaan olevan nykyaikaisen porvariston tyypillinen piirre (Beck-

Gernsheim 2001,54). Individualismia ei voida katsoa uhaksi henkilölle. Mutta se asettaa

rajoituksia yhteiskunnan rakenteille ja siirtää sen jäsenet epävarmuuden aikaan.

Toisaalta vanhat rakenteet ja siihen liittyvät arvot voivat tarjota lähtökohdan haluna

palata entiseen. Esimerkiksi Janille uskonnollinen perhetausta näyttäytyi tärkeänä

tekijänä hänen rakentaessaan omaa identiteettiään.

Haastateltavilta kysyttäessä, kaikki tekivät jonkinlaista erontekoa vanhempiinsa. Oli

kyseessä sitten suvaitsevaisuus tai uskonnollisuus. Janille uskonnollisuus näyttäytyi

haastattelussa vanhempia ja häntä yhdistävänä asiana. Haastatteluja tehtäessä tuli

huomatuksi, että koulumaailmassa osallistuneet haastateltavat eivät tuoneet omaa

perhetaustaansa esille koulussa. Lisäksi kukaan ei koulussa edes kysynyt toistensa

perhetaustoista. Ilmeisesti oletuksena oli, että ammattikouluun menijät kuuluvat

automaattisesti työväen perheisiin. Henkilöiden yhteiskunnallinen tausta ei näyttäytynyt

mitenkään tärkeänä. Myöskään puhetta lukioista ei mainittu ammattikoulussa

keskustelunaiheena.

45

4.4 Lukio ja ammattikoulu koulutuslaitoksina

Haastateltavista kaksi olivat käyneet lukion ja hakeutuneet korkeakouluihin lukiosta

valmistumisensa jälkeen, Molemmilla henkilöillä lukion päättötodistukset olivat olleet

niin hyvät, että jatkaminen korkeakouluissa olisi ollut looginen askel. Kuitenkin he

valitsivat opiskelupaikakseen ammattikoulun. Tämä mahdollistaa myös vertailun

lukiomaailman ja ammattikoulujen välillä. Ammattikouluun ja lukioon liitetyt

positiiviset kuin negatiiviset tekijät muovaavat kyseisille areenoille osallistuvia

henkilöitä ja myös rakentavat heidän identiteettejään;

Mut se mikä minnuu vähän ihmetyttää on se, et se koulumaailma (ammattikoulu) on

aika rankka. Saattaa olla sellasta väkivaltaista käyttäytymistä ja silleen, et voi hirveesti

kirosanoja olla esillä. Ja sitten haukutaan toinen toisiamme. On minnuuki silleen

haukuttu. Et sekin vaikuttaa siihen mieliallaa. Mut ei sitä pidä silleen tosissaan ottaa.

Mut se miten on seurannu nii kyllä siellä opiskelijat tykkää opiskella.Jani

H:Mitä sä odotit ammattikoululta?

J: No sen että saa ammatin ja pääsee, tota pääsis töihin. Et pystyis elättämään

ittensä. Ja että olis mukava työ. Et duuniin pääsis.Juho

Modernin ajan joukkomainen koulu ei toimintaympäristönä ole enää ajan tasalla

yksilökeskeisen yhteiskunnan kanssa. Murtuneet kasvatuksen traditiot tekevät

sosialisaatioympäristöstä entistä epävarmemman ja aikuisten auktoriteetti tuottaa

hämmennystä niin kasvattajille kuin kasvatettaville (Saukkonen 2003, 16).

46

Haastateltavat kuvailivat ammattikoulua paikkana, mikä on tarkoitettu ihmisille, joita ei

kiinnosta lukeminen, vaan he ovat kiinnostuneet enemmänkin käytännön tekemisestä.

Lukio ei kuitenkaan näyttäydy ainoastaan paikkana joka on tarkoitettu keskiluokkaisen

perhetaustan omaaville henkilöille. Anjan kaveripiiriin kuului lukiossa niin

keskiluokkaisen kuin työväenluokkaisen taustan omaavia tyttöjä.

Haastatteluja tehtäessä huomattiin, että niin ammattikoulussa kuin lukiossa pidettiin

oman aikakauden massakulttuurituotteista kuten Nylon Beatista ja Eppu Normaalista.

Massakulttuuri siis läpäisee molemmat opinahjot. Korkeakulttuurin luoman pääoman

käyttö oli ainakin haastattelujen perusteella täysin olematonta ammattikouluissa.

Enemmänkin massakulttuurin kulutustuotteet näyttävät olleen ammattikouluissa yleinen

puheenaihe.

Lukio ja ammattikoulu näyttäytyvät siis kahdella eri tavalla. Ammattikoulu valmistaa

henkilön suoraan ammattielämään mutta haastateltavien kokemukset niin lukiossa kuin

ammattikoulussa kulttuurin tarjonnan osalta ovat samanlaiset. Tämä tarkoittaa, että

vaikka lukio näyttäytyy porttina akateemiseen koulutukseen ja sitä kautta korkeampaan

yhteiskuntaluokkaan, massakulttuurin luomat kulutusmarkkinat ovat yhteiset niin

ammattikoululaisille kuin lukiolaisille.

Tämä antaa viitteitä siitä, että massakulttuurin tuotteet muodostavat yhteisen

diskursiivisen puheenaiheen nykyaikaisessa nuorisokulttuurissa. Korkeakulttuurin

esiintyminen, tai siitä keskusteleminen niin lukiossa kuin ammattikoulussa ei

näyttäytynyt ainakaan tässä opinnäytteessä tehdyissä haastatteluissa tärkeältä.

Pikemminkin oli haastatteluja litteroidessa huomattavissa, että korkeakulttuuri ei

tuntunut kovinkaan dominantilta aiheelta esimerkiksi lukioissa.

Erityisen huomionarvoisa asiahaara haastatteluja tehtäessä oli lukion ja

ammattikoulujen kyky sulkea toinen toisensa pois kouluissa käydyissä keskusteluissa.

Ammattikouluissa ei haastateltavien mukaan koskaan puhuttu lukiosta ja lukio-

opiskelijat eivät vuorostaan puhuneet ammattikouluista.

Voitaisiin olettaa, että ammattikoulun työväenammatteihin valmistava koulutuskulttuuri

ei näe tarpeelliseksi keskustella koulupolusta, joista he eivät ole kiinnostuneet. Kuten

tässä opinnäytteessä on aikaisemmin kuvailtu, lukiota pidetään sivistävänä laitoksena ja

myös kolmen vuoden miettimisaikana opiskelijoille, jotka eivät olleet löytäneen heitä

47

itseään kiinnostavaa koulutusalaa. Lukio siis toimii samalla miettimisaikana ja samalla

se ei sulje pois muita mahdollisuuksia tulevaisuuden kiinnostusten kohteiden suhteen.

Mulla oli se yhteiskuntamaantiede ja kävin sellaisen luonnonmaantieteen kenttäkurssin

ja puhuttiin jotta oli sellaisia maakemian harjoituksia ja muistelin, että ne

työväenluokkaiset jotka oli siellä (yliopistolla) ja ne jotka meni lukion jälkeen

ammattikouluun pyöritteli silmiään. Anja

Myöskin Anjan tapauksessa eri yhteiskuntaluokan omaavat henkilöt hakeutuivat oman

taustansa omaaville koulutusaloille. Kuitenkin havaittiin, että osa työväentaustaisista

ystävistä hakeutui myöskin yliopistolliseen korkeakoulutukseen.

4.5 Koulun valinta ja vanhempien rooli

Oikeus valita oma opiskelupaikkansa on jokaisen peruskoulun päättävän henkilön

oman päätösvallan alaisuudessa. Tätä päätöstä ei kuitenkaan toteuteta tyhjiössä.

Ystävyyssuhteet, vanhempien rooli, koulumenestys ja henkilöiden omat kiinnostuksen

kohteet vaikuttavat asiaan. Se, miten vanhemmat suhtautuvat lastensa

kouluttautumiseen riippuu yhteiskuntaluokasta. Työväenluokkaisissa perheistä kotoisin

olevalla lapsilla on ”Pedagogisoimaton[sic] , vapaa toiminta-alueensa jota vanhemmat

ei säätele yhtä vahvasti kuin keskiluokan perheissä”. ( Silvennoinen et.al. 2015, 442).

Järvinen (1999) on esittänyt väitöskirjassaan, että toimihenkilöperheissä koulutusta ja

sen avulla etenemistä pidettiin erittäin tärkeänä. Ilmeisesti tämä toimihenkilöperheiden

suurempi puuttuminen lastensa koulutusuran valintaan heijastuu juuri uuden

keskiluokan syntyprosessiin ja haluun säilyttää luokka-asemansa tulevaisuudessakin.

Keskiluokan kiinnostus lastensa kouluvalintoihin heijastaa vanhempien halua tuottaa

uudelleen omaa luokka-asemaansa. Korkeamassa yhteiskunta-asemassa olevat

vanhemmat siis käyttävät enemmän aikaa huolehtiakseen lastensa koulunkäynnistä.

Keskiluokan lasten etumatka koulutuskilpailussa juontuu paitsi runsaammasta

taloudellisesta ja kulttuurillisesta pääomasta sekä näiden pääomien resurssien varaan

48

rakentuvasta kasvatustyylistä (Rinne et.al. 2015, 414). Keskiluokkaisista perheistä

kotoisin olevat vanhemmat eivät suoraan sano mitä lasten tulisi opiskella. He

keskustelevat ja neuvottelevat lastensa kanssa eri toimintavaihtoehdoista, jotta lapset

oppisivat järkeilemään eri vaihtoehtojen välillä (emt. 2015, 415). Kuitenkaan eivät

myöskään keskiluokkaisten perheiden lapset automaattisesti halua etsiytyä

korkeakouluihin.

Yläasteikäisenä kiinnosti se nuoriso-ohjaajan koulutus esimerkiksi, ja kun ala-

asteikäisenä olin tanssijana ja harrastin tanssia. [Kaupunki] oli esimerkiksi tanssilukio,

mut vanhemmille ei käyny alkuunkaan et alaikäisenä muuttasin omilleen asumaan tai

olisin lähteny ammattikouluun sitä nuoriso-ohjaajan juttua. Heille ei välttämättä

(vanhemmat) tullut mieleenkään että en olis ollu menemättä lukioon.Anja

Vanhemmat olivat tyytyväisiä että kävin lukion loppuun, mutta ei mulle siitä sanottu sen

enempää siitä asiasta minne päin haluun mennä opiskelemaan eli … omat valinnat

Tomi

Koulutusvalinta on ilmiönä sosiaalisesti ja kulttuurisesti jännitteinen, ja siihen liittyy

usein normatiivisia paineita ja mahdollisesti myös tavanomaisuuden haastamista ja

kyseenalaistamista (Herranen& Souto 2016, 203). Henkilön hakeutuminen

valitsemaansa oppilaitokseen tapahtuu juuri henkilön oman päätöksen kautta.

Vanhempien odotukset eivät suoraan vaikuta henkilöiden päätöksiin. Voisi kuitenkin

katsoa, että ne antavat keskiluokkaisen perhetaustan omaaville enemmän velvoitteita

kuin työväenluokasta opiskelemaan lähteville henkilöille.

Koulutukselle annettu painoarvo perheissä välittyy korkeana tavoitteenasetteluna. Se

toteutuu vanhempien antaman ammatillisen ja koulutuksellisen mallin välityksellä

(Järvinen 1999, 51). Vanhempien malli siis näyttäytyy eräänlaisina odotuksina joita he

49

koettavat tuoda esille omille lapsilleen. Vanhemmat eivät kuitenkaan pakottaneet omia

näkemyksiään lapsilleen. Vuorovaikutus perheen sisällä, vanhempien ja lasten suhde

toisiinsa on yhteys siihen, miten vanhempien käsitys koulutuksesta oli välittynyt

jälkipolville ( Järvinen 1999, 49). Opinnäytteeseen haastatelluista henkilöistä ei kukaan

kokenut vanhempiensa pakottaneen heitä valitsemaan tiettyä koulutusalaa. Enemmänkin

vanhempiensa vaikutus on ollut parhaimmillaankin heikosti ohjailevaa.

Tämä on tapahtunut esimerkiksi ostamalla lapsille koulukirjoja tai rahoittamalla heidän

kouluttautumistaan lukiossa. Haastateltavien päätökset kouluttautua ammattikouluissa

eivät näyttäytyneet tulleen kuitenkaan yllätyksenä vanhemmille. Osalle haastateltavista

hakeutuminen ammattikouluun sai tukea toisten perheen lasten aikaisemmalla

päätöksellä hakeutua ammattikouluun. Anjan tapaus kuitenkin herätti enemmän

vastustusta vanhemmilta. Tämä johtui vanhempien korkeasta koulutustasosta ja lisäksi

Anjan hyvästä menestyksestä yliopistossa. Beckin teoria ihmisistä nykyaikana oman

onnensa seppinä näyttäytyy hyvin Anjan tapauksessa. Luokka-asemansa tiedustavalla

henkilöllä on mahdollisuus haastaa oma luokkataustansa ja toteuttaa itseään riippumatta

vanhempiensa odotuksista.

Enemmänkin perheiden vanhemmat näyttivät tyytyväisiltä, että lapset ovat hakeutuneet

jollekin ammatillista koulutusta vastaavalle alalle. Anjan tapauksessa vanhemmat

esittivät pettymyksensä siitä, ettei korkeakouluun hyväksytty henkilö jatkanut

opintojaan kyseisessä oppilaitoksessa. Kouluvalinta näyttää silti edelleen olevan jossain

määrin olevan sidoksissa yhteiskuntaluokkaan. Erityisesti sitä harjoittavat perheet, jossa

on korkea tulotaso ja/tai vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja. Lisäksi näiden

perheiden lapset menestyvät koulussa (Kalalahti et.al. 2015, 382).Anjan tapauksessa

hänen lukionsa päättötodistus mahdollisti hänen hakeutumisensa korkeakouluun ja

menestyä siellä. Vanhempien odotukset varsinkin akateemisen korkeakoulutuksen

saaneina voivat katsoa lastensa akateemisesta urasta kieltäytymisen olevan eräänlainen

epäonnistuminen. Esimerkiksi Anjan haastattelussa tuli asia esille kysyttäessä miten

vanhemmat suhtautuivat hänen luopumisestaan kouluttautumisesta yliopistossa;

No, kyllä sekin vähän harmitteli (äiti). Kun heillä(vanhemmat) oli sellainen

näkemys, että jos käy tiettyä koulutusta niin ,että se pitää käydä loppuun ja tehdä

sen koulutuksen mukaista työtä sinne eläkeikään asti niin että se oli se tietty putki

50

tavallaan ja he ei nähneet mitään muuta mahdollisuutta. Kun he katto sen

hukkaan heitetyksi jos jättää kesken. Kun mullakin oli se homma melkein gradua

vaille tavallaan. Kun mulla oli tuolloin se proseminaari ja se jäi kesken. Anja

Odotukset kouluttautumisesta ja elämänuran muodostavasta ammatissa toimimisesta

näyttäytyi tärkeältä enemmän haastateltavan vanhemmille kuin haastateltavalle

itselleen. Henkilö hakeutuu aktiivisesti joihinkin tilanteisiin ja hylkää jotkut toiset

omien sosiaalisten ja yksilöllisten rajojen sisällä (Virtala 2005, 55). Henkilökohtainen

asennoituminen eri koulutusväyliin ei välttämättä ole lähtöisin vanhempien odotuksista,

vaan henkilöiden omista lähtökohdista.

Opiskelua koskevia valintoja tehdessään nuori joutuu pohtimaan itselleen mahdollisten

vaihtoehtojen joukosta sitä oikeaa koulutusväylää. Ympäristön asettamat reunaehdot

vaikuttavat kyseisiin valintoihin (Virtala 2005, 128). Tämä oli huomattavissa myös

haastatteluja tehtäessä. Yksikään henkilö ei tehnyt päätöstä kouluttautumisestaan ilman

ettei hänen ympäristöllään olisi ollut jotain vaikutusta. Koska korkeakoulujen

opiskelijoista suurin osa tulee edelleen yhteiskunnan parempiosaisten keskuudesta, on

yhteiskuntaluokalla edelleen merkitystä opintopoluista päätettäessä.

4.6 Läheisen piirin vaikutus koulupäätökseen

Myöskin henkilöiden ystäväpiirillä on vaikutusta henkilöiden hakeutumisesta eri

koulutusaloille. Kuten opinnäytteessä on osoitettu, haastateltavien veljet ja sisaret

näyttivät esimerkkiä hakeutumalla lukioon ja siitä eteenpäin ammattikorkeakouluihin tai

yliopistoihin. Janin tapauksessa hänen lopullisen päätöksensä tapahtui veljien esimerkin

kautta. Kysyttäessä Janilta miten hänen peruskoulussa hankkimansa ystävät sijoittuivat

peruskoulun jälkeen, hän vastasi;

51

On joo, ne on mun kavereita vieläkin. Esimerkiksi[ nimi] on yks kaveri joka opiskelee

venäjää yliopistossa ja moni on lähteny niinku omille teilleen, lähteny opiskeleen

ammattikorkeaan tai yliopistoon tai muuta vastaavaa. Jani

Peruskoulun päättäneiden henkilöiden hakeutuminen eri koulutuspoluille ei ollut

vaikutusta ystäväpiirin koostumukseen. Tämä antaa viitteitä siitä, että hakeutuminen

omalle koulutusalalle pysyy individuaalisena päätöksenä.

Sosiaalisen ympäristön antamat virikkeet ja huomaamattomat viittaukset määrittelevät

henkilön päätöksiin hakeutua tietylle koulutusalalle. Ne heijastavat henkilön omia

kykyä ja halua hakea tietynlaista koulutusta. Joidenkin kohdalla päätökset

kouluttautumiseen liittyen perustuivat henkilökohtaiseen omien kykyjen arvioimiseen.

Esimerkiksi Juhan haastattelussa huomattiin niin sanotun lukupään puuttumisen olevan

suurin este hänen hakeutumiselleen lukioon. Huolimatta siitä, että Juhan molemmat

siskot hakeutuivat lukioon ja sitä kautta korkeakouluihin, hänen päätöksensä hakeutua

ammattikouluun vuorostaan näyttäytyi enemmän hänen omana individuaalisena

päätöksenään.

Opiskelua koskevia valintoja tehdessään nuori joutuu pohtimaan ja vertailemaan

vaihtoehtoja ja niiden seuraamuksia. Kypsyneeseen päätökseen sisältyy vastuun

ottaminen omista valinnoistaan. Tärkeää on tunnistaa päätösten arviointi ja

virhevalintojen tunnistaminen (Vuorinen & Välijärvi 55, 1994). Se, miten henkilö

päätyy valitsemaan tietyn koulutuspolun omien kykyjensä ja omien määritelmien

mukaan näyttäytyy henkilön omana päätöksenä. Oletettavaa on, että vaikka

keskiluokkaisen yhteiskuntataustan omaavat henkilöt hakeutuvat useimmiten lukioon ja

sitä kautta myös korkeakouluun, lukio ei näyttäydy ainoastaan keskiluokalle

tarkoitettuna laitoksena.

Läheisen piirin vaikutus koulun valintaa on kuitenkin huomioon otettava tekijä. Paul

Willis (1984) on kirjassaan ”Koulun penkiltä palkkatyöhön” tutkinut miksi

työväenluokasta kotoisin olevat henkilöt hakeutuvat työväen ammatteihin ja

keskiluokkaisen perhetaustan omaavat vuorostaan päätyvät keskiluokkaisiin

ammatteihin.

52

Willisin mukaan työväentaustaisen omaavat lapset luovat koulussa oman

alakulttuurinsa, joka asettuu koulussa vallitsevaa opetussuunnitelmaa vastaan.

Opetuksen aktiivinen vastustus koululuokassa palkitaan kaveriporukassa. Willis

määrittelee kaksi tekijää jotka paikantavat henkilön luokkataustan ja koulumaailman

välisen suhteen; erilaistuminen ja yhdentyminen. Erilaistuminen on prosessi, jossa

vallitsevan instituution vaihdon muodot tulkitaan uudestaan ja niistä erottaudutaan

työväenluokan harrastusten, tunteiden ja merkitysten näkökulmasta. Se toimii

oppositiona instituutiolle (koululle).Yhdentyminen vuorostaan on prosessi, jossa luokan

oppositioasemat ja pyrkimykset määritellään uudelleen, typistetään ja sijoitetaan

institutionaaliseen vaihdon prosesseihin koulussa ja koulumaailma hyväksytään (Willis

1984, 78).

Haastateltavien kaveripiirien koostumus peruskoulussa tai lukiossa ei näyttäytynyt

ainakaan päällepäin rakentuvan koulutukseen kielteisesti suhtautuvina ystävyyssuhteina.

Peruskoulun aikaisista ystävyyssuhteista ja kaveripiirin yhteiskunnallisista taustoista ei

haastatteluissa tullut paljoakaan käsiteltyä. Kaikki haastateltavat korostivat

ystäväpiiriensä normaaliutta. Minkäänlaista kielteisyyttä opiskelemista kohtaan ei

ainakaan haastatteluja tehtäessä havaittu haastateltavien lähipiirissä. Ainoastaan Juhoa

haastateltaessa huomattiin, että hänessä itsessään esiintyi koulukielteisyyttä, mutta hän

ei aktiivisesti haastanut omaa asemaansa peruskoulussa tai ammattikoulussa

hakeutumalla kouluttautumista aktiivisesti vastustavaan kaveriporukkaan.

Ja se on ainakin hyvä puoli mun osalta et mie saan paljon appuu. Jos joku tekee jotain

harjoitustyötä nii mä saatan toisilta oppilailta kysyy et voitko auttaa tässä tehtävässä.

Se on hyvä ilmapiiri meillä siellä meidän luokalla, et autetaan toinen toisiamme. Jani.

Myös koulun ilmapiirillä oli vaikutusta siihen miten henkilöt viihtyvät kyseisessä

instituutiossa. Koulu on opettajan auktoriteetin tyyssija, ja koulun sopivien sääntöjen

juurruttaminen alempiin yhteiskuntaluokkiin on juuri kyseisten yhteiskuntaluokkien

kurissapitoa (Saukkonen 2003, 46). Koulussa opettajilta saatu palaute voidaan nähdä

eräänlaisena hallinnan menetelmänä, joka liittää opiskelijan koulun käytäntöihin. Se

mahdollistaa opiskelijan sisäistävän opintosuunnitelman rationaalisena vaihtoehtona.

53

Haastateltavista Jani ja Juho kertoivat haastattelussa juuri koulussa arvostuksen

saamiseksi opettajilta ja toisilta oppilailta juontuvan hyvin tehdyistä harjoitustöistä.

4.7 Koulun valinta yksilön omana päätöksenä

Kyseisessä opinnäytteen osassa tutkitaan lähemmin syitä, mitä henkilöt tuntevat

lähtiessään haluamalleen koulutusalalle. Kuten aikaisemmin tässä opinnäytteessä on

osoitettu, henkilö ei tee päätöstä kouluttautumisestaan ilman vaikutteita tai jonkinlaista

ohjausta. Esimerkiksi vanhempien rooli lastensa koulupäätöksiin osallistumisella ei ole

ollut pakottavaa, vaan pikemminkin ohjaavaa. Koulutuksen tarkoitus on tähdentää

yhteiskunnassa vallitsevien dominoivien arvojen hyväksymistä.

Koska keskiluokkaiset arvot ovat dominoivia yhteiskunnassa, koulutukselliset

instituutiot kallistuvat suosimaan tätä yhteiskuntaluokkaa (Nesbit 2005, 10; Metso

2004, 149).Koska opinnäytteeseen haastatellut ovat hakeutuneet heidän vanhempiensa

odotusten vastaisesti ammattikouluihin, on heidän päätöksensä kyseiselle koulupolulle

päätymisen tutkiminen tärkeää. Jos Nesbitin (2005) oletuksen mukaan oppilaitokset

ovat keskiluokkaisten arvojen kyllästämiä, voidaan samanlaista arvojen kyllästymää

löytyä myös ammattikouluissa.

Ammattikoulun voidaan katsoa kouluttavan ammattitaitoisia kansalaisia jotka

samaistuvat omaan luokka-asemaansa ja omaan identiteettiinsä yhteiskunnassa

hyväksyen oman asemansa. Nuorten koulutusvalinnat määrittyvät menneisyydestä,

nykyhetkestä ja tulevaisuudesta käsin (Järvinen 1999, 138).

Kahdella haastatettavalle, Juhalle ja Janille peruskoulun aikainen menestys

kouluaineissa ei näyttäytynyt kovinkaan vahvana. Heidän menestymisensä ei-

akateemisissa aineissa kuten liikunnassa, atk-tiedoissa tai yhteiskuntaopissa näyttää

antaneen heille viitteitä siitä, minkälaisen jatkokoulutuksen mahdollisuudet heillä ovat.

Koska koulumaailma arvostaa keskiluokkaista opiskelukulttuuria ja perustaa

opetussuunnitelmansa juuri näihin arvoihin, tämä tarkoittaa, että epäonnistuminen

koulussa mahdollisesti johtaa keskiluokkaisten arvojen hylkäämiseen. Haastatteluja

tehtäessä huomattiin, ettei yksikään haastateltava esittäneet sosiaalisen ympäristön tai

54

ystävyyssuhteiden vaikuttaneet omaan päätöksiinsä hakeutua tietylle koulutusalalle.

Enemmän on huomattavissa, että yksilölliset mielenkiinnon kohteet vaikuttivat eniten

koulutusalan päätökseen;

Haastattelija:Kerrohan vähän miten sä päädyit siihen Ajurveda koulutukseen.

Mistä se lähti?

No se kiinnostus lähti luontaisterveyteen. Kävin silloin vielä yliopistoa. Tuolloin

[vuosi]löyty kirjakaupan alennusmyynnistä sellainen ”Elävä ravinto” kirja jolloin

kiinnostuin aika paljon siitä, ja olin mukana myös yliopistonluontopiirissä. Rupes

siellä ravinnon laatu kiinnostamaan. Koska Ajurvedassa ruoka on pitkälti lääke.

Ja olin törmänny siihen yhdessä blogissa.Anja

Anjan muodostama kiinnostus terveydellistä koulutusalaa kohtaan tuntuu liittyvän

hänen vanhempiensa toimimisen terveydenhoito-alalla. Vaikka päätös hakeutua

koulutusalalle on henkilön oma, on otettava huomioon perheen tausta keskiluokkaisena

terveydenhoitoalan ammattilaisina. Sitoutuminen terveyteen on heijastunut myös Anjan

päätökseen hakeutumisella terveyttä käsittelevälle alalle. Tästä voitaisiin olettaa perheen

taustan omaavan myös tietynlaista vaikutusta henkilön päätöksiin valitessa omaa

koulutustaan. Opinnäytteeseen haastatelluista henkilöistä ei kukaan myöntänyt

avoimesti vanhempiensa vaikuttaneen pakottavasti päätökseensä opintopolun

valitsemisessa.

Kuitenkin on huomattavissa esimerkiksi Anjan tapauksessa perhetaustalla olevan jotain

merkitystä koulutusuraa valittaessa. Vanhemmat eivät pakottaneet lapsiaan tietylle

koulutusuralle. Ei voida kuitenkaan olettaa, että haastatteluun osallistuneet ovat tyhjiä

tauluja Beckin osoittamalla tavalla. Anjan haastattelun perusteella hänkään ei ole ollut

tyhjä taulu, vaan perheen tausta on ilmeisesti vaikuttanut tietyillä tavoin

päätöksentekoon omasta kouluttautumisestaan.

55

4.8 Lopuksi .

Tämän opinnäytteen keskeisenä teemana on ollut yhteiskuntaluokan ja kouluttautumisen

välisen suhteen tarkasteleminen. Keskiluokasta on tullut 1900-luvulta lähtien suurin

yhteiskuntaluokka Suomessa. Keskiluokka on löydettävissä kaikkialta yhteiskunnan

sektoreilta. Myös keskiluokan määritelmä tätä opinnäytettä tehtäessä on vaikuttanut

haasteelliselta tehtävältä. Henkilöiden kuuluminen tiettyyn yhteiskuntaluokkaan ei

määräydy selvästi Bourdieun 1960-luvulla kehittämän makuteorian mukaan.

Hänen teoriansa yhteiskunnasta erontekona muihin luokkiin korkeakulttuurin kuluttajina

ei heijastu enää yhtä tärkeänä tekijänä postmodernissa yhteiskunnassa jossa televisio,

massakulttuuri ja erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet määrittävät yksilön aseman

yhteiskunnassa.

Kyseiseen opinnäytteeseen oli valittu henkilöitä, jotka sijoittuvat keskiluokkaan

vanhempiensa koulutustaustan perusteella. Haastatteluissa tuli esille Semi Purosen

työryhmän ja Kahman ajatus suomalaisen keskiluokan olevan kulttuuriselta

makutottumuksillaan ja harrastuksiltaan hyvin samankaltainen muiden suomalaisten

yhteiskuntaluokkien kanssa. Beckin teoriat yhteiskunnan muuttumisesta

yksilökeskeisemmiksi perustuu ajatukseen jälkimodernin yhteiskunnan kiinnekohtien

puuttumisesta. Luokka-asema ei anna enää suuntaviittoja siitä, miten henkilöiden tulisi

riskien yhteiskunnassa toimia.

Myös tässä opinnäytteessä henkilöt ovat alkaneet esittää eroa omien vanhempiensa

arvoihin esimerkiksi uskoon tulemisen kautta. Haastateltaville oli vaikeaa kertoa, mitkä

tekijät tekivät heidän perheestään keskiluokkaisen. Beckin teoriat esittävät, että

yhteiskunta on myös Suomessa siirtynyt jälkimoderniin riskien yhteiskuntaan, jossa

elämän epävarmuudet tekevät yksilöstä riippuvaisen häneen liitetyistä henkilökohtaisista

ominaisuuksista eikä luokkataustastaan.

Keskiluokkaisuuden määritteleminen tuntui vaikealta määrittää siksi, että keskiluokasta

on tullut suurin luokka yhteiskunnassamme. Suomalaisessa kontekstissa luokkien väliset

erot ovat häilyviä ja tulotasoja tarkasteltaessa suurin osa suomalaista kuuluu

keskiluokkaan ansiotulojensa perusteella. Bourdieun teoria eronteosta muihin luokkiin

56

maun kautta oli havaittavissa selvästi ainoastaan yhden haastateltavan kohdalla. Muille

massakulttuuri tuntui omimmalta puheenaiheelta.

Tähän on saattanut vaikuttaa ammattikoulussa korkeakulttuurista keskustelemisen olevan

outo aihe. Tosin oli nähtävissä, että myös lukiomaailmassa keskustelunaiheet liikkuivat

massakulttuurin alueilla. Yhteinen nuorisokulttuuri näyttäytyi siis samanlaiselta

molemmissa opinahjoissa. Beckin teorian mukaan nykyinen massakulttuuri luo

yksilöllisiä elämäntarinoita ja erkaantumista omasta luokkataustastaan. Tähän

opinnäytteeseen haastatelluilla henkilöillä massakulttuuri oli suurin yhteinen nimittäjä.

Korkeakulttuuri tuntui osalle haastateltavista vieraalta ja omat yksilölliset kiinnostuksen

kohteet tuntuivat näyttäytyvän tärkeämmältä kuin eronteon tekeminen esimerkiksi

työväenluokkaan.

Henkilön päättäessä hakeutua tietylle koulutusalalle, siihen ei liity ainoastaan pelkkä

päätös itsessään. Keskiluokan tarve tuottaa omaa luokka-asemaansa toteutuu parhaiten

juuri kouluttautumalla. Opinnäytteeseen haastatellut ovat kaikki haastaneet oman luokka-

asemansa jatkuvuuden hakeutumalla ei-akateemisille koulupoluille. Heidän

osallistumisensa koulumaailmaan on näyttäytynyt enimmäkseen onnistuneina valintoina.

Vanhempien vaikutus lastensa koulutuspäätöksiin on ollut enimmillään hyvinkin

vähäistä. Tärkeämpänä asiana näyttäytyi, että haastateltavat olivat hakeutuneet jollekin

koulutusalalle lukion jälkeen kuten esimerkiksi suoraan ammattikouluun.

Haastateltavien veljistä ja sisarista suurin osa olivat hakeutuneet peruskoulun jälkeen

lukioon, ja sitä kautta yliopistoihin tai ammattikorkeakouluihin. Mielenkiintoinen

havainto oli juuri se, miten haastateltavat perustelivat hakeutumistaan omalle

koulutuspolulle. Oli havaittavissa, että päätökset koulutusaloille hakeutumisesta oli

ainakin päällisin puolin ollut henkilöiden itsensä päätettävissä. Kuten tässä

opinnäytteessä on huomattu, vanhemmat eivät pakota lapsiaan tietylle koulutusalalle,

vaan tutustuttavat lapsensa eri koulutusvaihtoehtoihin jättäen lapselleen lopullisen

päätöksen valitsemastaan koulutuspolusta.

Vaikka keskiluokkainen perheen vanhemmat huolehtivat enemmän lastensa

koulunkäynnistä, ei haastateltavista kukaan kohdannut suurempaa vastustusta

kouluvalinnoistaan vanhempiensa puolelta. Ainoastaan yhden haastateltavan kohdalla

vanhemmat olivat lievästi pettyneitä siihen, että heidän lapsensa, joka menestyi lukiossa

jätti opiskelunsa yliopistossa kesken.

57

Bourdieun pääomien hyödyntäminen koululaitoksissa näyttäytyi hyvin erilaisilta. Jotkut

hyötyivät perhetaustan tuomasta kulttuuripääomasta ja sosiaalisesta pääomasta. Kuitenkin

joidenkin henkilöiden habitus onnistui hyvinkin mukautumaan ammattikoulun

maailmaan. Sosiaalisuus tuntui vaikuttanut henkilöiden pärjäämiseen koulussa

enemmänkin kuin kotona opittu habitus.

Henkilöiden osallistuminen koulumaailmaan käyttämällä hyväksi oppimiaan pääoman

lajeja hyödytti haastateltavia vaihtelevasti. Koulussa käytetyistä pääoman lajeista

sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma näyttäytyivät kaikkein tärkeimmiltä. Taloudellinen

pääoma ei ilmennyt tärkeänä yhdessäkään haastattelussa. Tosin oli huomattavissa, että

ammattikouluissa autojen ja kevytmoottoripyörien omaaminen oli keino muuttaa

taloudellista pääomaa sosiaaliseksi pääomaksi.

Auton omistaminen loi yhteisen keskustelunaiheen ja arvostuksen lähteen

ammattikouluissa. Yksikään haastateltavista ei kuitenkaan omannut autoja tai

kevytmoottoripyöriä joista olisi mahdollista keskustella toisten oppilaiden kanssa.

Kulttuurinen pääoma kuitenkin oli yksi lähde jolla oli mahdollista saada arvostusta

koulussa. Hyvin tehdyt koulutyöt saivat arvostusta toisten oppilaiden toimesta ja sillä

saatiin koulussa arvostusta toisilta ammattikoulun oppilailta.

4.9 Pohdintaa

Tämän opinnäytteen tärkeimpänä teemana on ollut keskiluokkaisuus ja sen ilmeneminen

suomalaisessa kontekstissa. Keskiluokka näyttäytyy läpäisevän koko suomalaisen

yhteiskunnan. Tähän on mitä ilmeisemmin vaikuttanut sama kehitys kuin muissa

länsimaissa. Beckin näkemys luokkarajojen hämärtymisestä pohjautuu osittain

hyvinvointivaltion tuloeroja tasaavaan rooliin. Beckin näkemys liittyy osittain

jälkimodernin yhteiskunnan yksilöllistymiseen, mutta myöskin tähän kehitykseen

vaikuttaa juuri kymmenien vuosien hyvinvoinnin jakautuminen kaikille yhteiskunnan

jäsenille luokka-asemasta huolimatta.

Mihin Beckin riskiyhteiskunta sitten johtaa? Henkilöiden epävarmuus työmarkkinoilla,

ympäristöuhat ja henkilöiden tekeminen vastuulliseksi omasta elämästään luo yksilöitä,

joilla ei ole kiinnekohtaa yhteiskunnassa. Keskiluokkaisten perheiden lasten

58

hakeutuminen muille koulutusaloille kuin heidän vanhempansa, on osoitus tämän

muutoksen vauhdista myös suomalaisessa kontekstissa. Luokka-aseman hajoaminen

johtaa yhteiskuntaan, jossa ihmisistä tulee ajelehtijoita maailmassa. Jollekin tämä muutos

yksilöllistymiseen tulee tervetulleena muutoksena.

Bourdieun ajattelu luokista pääomien omaajina näyttäytyy siis uudessa yhteiskunnassa

kahdella tavoin. Pääomien omaajat menestyvät uudessa riskiyhteiskunnassa, mutta

samalla Bourdieun ajattelu eri yhteiskuntaluokista erontekijöinä ajautuu umpikujaan.

Kuten on osoitettu, luokat (mitä niistä on jäljellä länsimaissa) ovat tulleet

kulutustottumuksissaan lähelle massakulttuuria.

Luokka sinällään ei kuitenkaan ole täysin katoamassa maailmasta. Tässä opinnäytteessä

haastatellut henkilöt pystyivät paikantamaan itsensä keskiluokkaan. Joidenkin

haastateltavien kohdalla oli vielä perhetaustan käyttämissä kulttuurituotteissa

havaittavissa Bourdieun määrittelemää mieltymystä korkeakulttuurin. Luokan kuolemasta

kuitenkin on esitettävissä selviä viitteitä jo siinä miten luokkatutkimus on alkanut hiipua

tieteellisenä käytäntönä.

Yhteiskuntaluokan tutkimisen lopettamista perustellaan sillä, että henkilöt eivät enää

rakenna identiteettiään luokkataustansa mukaan, vaan henkilö määritellään enemmän

sukupuolensa, seksuaalisen orientaationsa, kiinnostuksesta ympäristöasioihin tai jonkin

muun kiinnostuksen pohjalta.

Kuitenkaan individuaalisessa yhteiskunnassa jossa luokkia ei enää ole, henkilöt altistuvat

enemmän massakulttuurin määrittelemille kulutusalueille. Massakulttuuri luo eri

kulutustuotteita eriytyneille ihmisryhmille hämärtäen menneisyyden luokkarajat.

Kuitenkin keskiluokan katoamisella voi olla myöskin kauas kantautuvia seurauksia.

Keskiluokka on aina nähty yhteiskunnan tasapainottavana tekijänä.

Se, miten henkilön identiteetti muotoutuu postmodernissa maailmassa näyttäytyy hyvin

haasteellisilta. Sinällään kiinnekohtien puuttuminen mahdollistaa henkilöiden

vapautumisen yhteiskuntaluokan kahleista. Vaikka yhteiskunnan hyväosaisten

keskuudesta edelleenkin hakeudutaan korkeakouluihin, on havaittavissa että myös

yksilöllinen päätöksenteko omista koulutuspoluista on alkanut saada jalansijaa myös

Suomessa.

59

Tähän opinnäytteeseen haastatelluista henkilöistä ainoastaan yhden tapauksessa

vanhemmat antoivat selviä viitteitä, että lukio ja sen jälkeinen hakeutuminen

korkeakouluihin oli ainoa looginen vaihtoehto. Muiden haastateltavien tapauksessa

vanhemmat eivät ohjanneet määrätietoisesti lastensa päätöstä mille koulutusalalle lähteä.

Opintopolkujen muutos voitaisiin liittää myöskin suomalaisen taloudelliseen muutokseen.

Koulutusinflaatio ja työmarkkinoiden muutos voi myöskin vaikuttaa siihen miten

henkilöt hakeutuvat ei-akateemiselle koulutuspoluille. Kuten opinnäytteen alussa

huomattiin, lukio ei enää näyttäydy suorana porttina korkeakouluihin.

Lähteet

Alasuutari, Pertti 2011. Laadullinen tutkimus 2.0.Inprint Riika

Alasuuri, Pertti 2005. Yhteiskuntatutkimuksen etiikasta .Kirjassa Tutkimus menetelmien

pyörteissä: sosiaalitutkimuksen lähtökohdat ja valinnat. Toim. Räsänen, Pekka,Anttila,

Anu- Hannu & Melin, Harri s.15-28

Allardt, Erik 1985. FinnishSociety: relationship between geopolitical situation and

development of society.Researchgroup for comparative sociology University ofHelsinki

no.32

Antikainen, Ari 1998. Kasvatus, elämänkulku ja yhteiskunta. WSOY Porvoo

Antikainen,Ari; Rinne, Risto &Koski, Leena 2000.Kasvatussosiologia. WS Bookwell

Oy Juva

Ball J. Stephen 2006.Education policy and social class. Routledge New York

60

Ball J. Stephen 2002. Class strategies and the education market: the middleclasses and

social advantage. Routledge Falmer New York

Beck Ulrich & Beck- Gernsheim, Elisabeth 2001,Individualization : Institutionalized

Individualism and it´s social and political Consequences .SAGE Publications.

https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-

ebooks/reader.action?docID=254692 Luettu 6.12.2017

Beck, Ulrich 1997. The Reinvention of politics; rethinking modernity in the global

social order.Polity press Cambridge

Beck,Ulrich 1994. The Reinvention of politics; Towards a theory of reflexive

modernisation. KirjassaReflexive Modernisation.Toim. Beck, Ulrich, Giddens, Anthony

&Lash, Scott. Polity press Cambridge

Beck, Ulrich 1992.RiskSociety; Towards a new modernity.Bath Press Bath

Blom,Raimo& Melin, Harri 2014.Keskiluokkaistuuko Suomi? Teoksessa

Eriarvoisuuden rakenteet; haurastuvat työmarkkinat Suomessa.Toim.Lempiäinen, Kirsi

&Silvasti, Tiina.Vastapaino s.20-51

Blom,Raimo 1987. Weber,luokat ja tomintateoria.KirjassaAiheita Weberistä.Toim.

Hietaniemi, Tapani Gummerus Oy Jyväskylä s.127-146

Bourdieu, Pierre 1979.Distinction; a social critique of the judgement of taste.Routledge

&Kegan Paul London

Bourdieu, Pierre &Passerson, Jean- Claude 1979. The Inheritors; french students and

their relation to culture. Kääntäjänä Nice, Richard. Chicago press Chicago

Bradley, Harriet 1996. Fractured identities;Changing patterns of inequality.Polity press

Cambridge

Brantlinger, Ellen 2003.Dividing Classes :How the Middle Class Negotiates and

Rationalizes School

Advantagehttp://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/b

mxlYmtfXzU2NDEwNV9fQU41?sid=59a77a44-d609-4713-ae37-

9b2fcb86576e@sessionmgr103&vid=0&format=EK&lpid=navPoint-8&rid=0Luettu

12.12. 2017

Cloke, Paul; Phillips, Martin &Thrift, Nigel 1995. The New middle classes and the

social constructsof rural living. KirjassaSocial change and the middle classses. Toim.

Butler,Tim&Savage, Mike Page.Bros Ltd. Norwich s.220-238

Ervasti, Heikki 2010.Yhteiskuntaluokat ja hyvinvointivaltio. Teoksessa Luokaton Suomi,

Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa.Toim.Erola, Jani.Hakapaino Helsinki s.147-

165

61

Eskola, Jari & Vastamäki, Jaana 2001. Teemahaastattelu: opit ja opetukset. Kirjassa

Ikkunoita tutkimusmetodeihin I: metodin valinta ja aineistonkeruu.Toim.Aaltola,

Juhani&Rinne, Valli. Gummerus kirjapaino Jyväskylä s.24-44

Eskola, Jari &Suoranta, Juha 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino

Tampere

Eteläpelto, Anneli 2007. Työidentiteetti ja subjektius rakenteiden ja toimijuuden

ristiaallokossa. Kirjassa Työ, identiteetti ja oppiminen. Toim. Eteläpelto, Anneli,

Collin, Kaija & Saarinen, Janne. WSOY oppimateriaalit Oy Helsinki

Farrimond, Hannah 2013.Doing ethical research.PalgraveMacmillan Hampshire

Fine, Ben 2001.Social capital versus social

theory.http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlY

mtfXzQ4NDY0OF9fQU41?sid=cb6f6514-3223-40f1-8dd3-

354e47ce4711@sessionmgr120&vid=0&format=EB&rid=1Luettu 27.3.2018

Fitzclarence, Lindsay; Green, Bill &Bigum, Chris 1995. Stories in and out of class:

Knowledge, identity and schooling. TeoksessaAfter postmodernism: education,politics

and identity.Toim. Smith, Richard, Wexler, Philip. Falmer Press Lontoo s.131-155

Fuller, Carol 2009.Sociology, Gender and EducationalAspirations : Girls and

TheirAmbitions.https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-

ebooks/reader.action?docID=692810&ppg=1Luettu. 10.12.2017

Grenfell, Michael 2014. Pierre Bourdieu: key

concepts.http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxl

YmtfXzg1MDE2N19fQU41?sid=77206db3-5994-460e-bbc2-

0cdae74615a6@sessionmgr120&vid=0&format=EB&rid=1 Luettu 22.3.2018

Haavisto, Ilkka 2018.Vankistuva keskiluokka. EVA analyysi nr.63

Hall C. Crystal 2012.Behavioral decision research,socialclass and implications for

public policy.KirjassaFacing social class: how societal rank influences

interaction.https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-

ebooks/reader.action?docID=4417100&ppg=68Luettu 14.4.2018

Herranen, Jatta &Souto, Anne-Mari 2016.Vapaus valita toisin? Ammatillinen koulutus

koulutusmyönteisen nuorten kunnianhimoisena valintana. Kirjassa Koulutuksen tasa-

arvon muuttuvat merkitykset.Toim.Silvennoinen, Heikki; Kalalahti, Mika &Varjo,

Janne. Jyväskylän yliopistopaino Jyväskylä s.195-226

Hirsjärvi, Sirkka, Hurme, Helena 1980. Teemahaastattelu.Tammer-paino Oy. Tampere

Iphofen, Ron 2001.Ethical decision-making in social research.Palgrave Macmillan

Hampshire

62

Jenkins, Richard 1992.Pierre Bourdieu.https://www-taylorfrancis-

com.ezproxy.uef.fi:2443/books/9781134932306Luettu 9.12.2017

Järvinen, Tero 2003. Urheilijoita, taitelijoita ja IB-nuoria; lukioiden erikoistuminen ja

koulukasvatuksen murros.Nuorisotutkimusseura julkaisuja 37 .Hakapaino Helsinki

Järvinen, Tero 1999. Peruskoulusta toisen asteen koulutukseen; Siirtymävaiheen

kokemukset ja koulutusvalintojen taustatekijät oppilaiden kertomina.Turun yliopiston

julkaisuja. Painosalama Oy Turku

Kainulainen, Sakari 1998. Elämäntapahtumat ja elämään tyytyväisyys eri

sosiaaliluokissa. Kuopion yliopiston painatuskeskus Kuopio

Kalalahti, Mira;Silvennoinen, Heikki & Varjo, Janne 2015. Luokittunut kouluvalinta ja

mahdollisuuksien tasa-arvo. Kirjassa Lohkoutuva peruskoulu. Perheiden kouluvalinnat,

yhteiskuntaluokat ja koulutuspolitiikka. Toim. Seppänen, Piia; Kalalahti, Mira; Rinne,

Risto & Simola, Hannu Jyväskylä yliopistopaino Jyväskylä. s.371-399

Kalavainen, Jari & Pulkkinen, Lea 1988. Keskiasteen koulutukseen hakeutuminen:

Ammattikoululaisten ja lukiolaisten kotitaustojen erot. Jyväskylän yliopiston

psykologian laitoksen julkaisuja 1988/295

Kahma, Nina 2011. Yhteiskuntaluokka ja maku.Unigfrafia Helsinki

Kiianmaa, Antero 1996. Moderni totemismi tutkimus; työelämästä, solidaarisuudesta ja

sosiaalisista verkostoista keskiluokkaistuvassa Suomessa Keuruuprint Keuruu

Kivinen, Markku 1989. The new middle classes and the labour process: Class criteria

revisited.Yliopistopaino Helsinki

Kivinen, Markku 1987.Parempien piirien ihmisiä.Gummerus Jyväskylä 1987

Kosonen, Pekka 1994. Transformation of Europe: Social conditions and

consequences.IFis Publishers Warsaw

Knight, John 1995.Fading poststructuralism: post-ford, posthuman, posteducation.

KirjassaAfter postmodernism; education, politics and identity.Toim. Smith, Richard

&Wexler, Philip. Falmer press Lontoo s. 23-35

Krippendorff, Klaus 1986.Contentanalysis; an introduction to it´s

methodology.Sagepublications Lontoo

Kuula, Arja 2006. Tutkimusetiikka: aineiston hankinta, käyttö ja säilytys. Gummerus

Jyväskylä

Kuusela, Sini 2016, Työläisperheistä yliopistoon. Kirjassa Koulutuksen tasa-arvon

muuttuvat merkitykset. Toim.Silvennoinen, Heikki; Kalalahti, Mika & Varjo, Janne

Jyväskylän yliopistopaino Jyväskylä s. 155-193

63

Käyhkö, Mari 2008. Kädenjälki näkyviin; Koulunpenkkiä väistelevät nuoret

työläisnaiset.Teoksessa Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli. Toim. Tolonen, Tarja.

Vastapaino Tampere s.255-273

Käyhkö, Mari & Tuupanen, Päivi 1996.Työläisperheestä opintielle; elämänkerrallinen

tutkimus työläistaustaisten nuorten elämänkulusta.Pro gradu Joensuun yliopisto

Lang, Dwight 2016. Witnessing social class in the academy. KirjassaWorking in class;

recognizing how social class shape sour academic work.Toim. Hurst L. Allison;Nenga,

Sandi&Kawecka. Rowman&Littlefield USA

Lappalainen, Kristiina 2001. Yläasteelta eteenpäin- oppilaiden erityisen tuen tarve

peruskoulun päättövaiheessa ja toisen asteen koulutuksessa”. Joensuun yliopiston

kasvatustieteellisiä julkaisuja n:o 71. Joensuun yliopistopaino Joensuu

Larean, Annette 1987. Social class differences in family. School relationships: the

importance of cultura lcapital.Sociology of education 60/2. s.73-85

Lederer,Emil&Marschak, Jacob 1995. The New middle class. TeoksessaThe New middle

class life-styles, Status claims and political orientation. Toim. Vidich, Arthur J. Antony

Rowe Ltd. Chippenhams.55-86

Liikkanen, Mirja 2009.Suomalaisen makukulttuurin erityispiirteitä. Teoksessa

Suomalainen vapaa-aika: Arjen ilot ja valinnat. Toim. Liikkanen, Mirja. Gaudeamus

Helsinki s.161-200

Matero, Tuuli Marjukka 1999. Vanhemmat ja nuoren ammatinvalinta: käsityksiä,

intentioita ja osallistumisia. Joensuun yliopiston kasvatustieteiden syventävien

opintojen tutkielma

McGuigan, Jim 1999. Modernity and postmodern culture. Bell & Bain Ltd. Glasgow

Melin,Harri 2010. Tarvitaanko vielä luokkatutkimusta.Kirjassa Luokaton

Suomi;yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa.Toim.Erola,JaniHakapainoHelsinki

s.211-226

Melin, Harri 1988. Class and Trade Union Organisation. Kirjassa Class and social

organisation in Finland, Sweden and Norway.Toim. Ahrne, Göran;Blom, Raimo;

Melin, Harri & Nikula, Jouni Acta UniversitatisUpsaliensia 28 Uppsala’

Metso, Tuija 2004. Koti, koulu ja kasvatus; kohtaamisia ja rajankäyntejä. Paino Salama

Oy Turku

Morley, Louise 1997.A Class of one´sown; women, socialclass and the

academy.TeoksessaClass matters; Working-classwomens´s perspectives on social class.

Toim. Mahony, Pat &Zmroczek. SRP Ltd Exeter. s.109-122

Mulari,Marjatta 2013. Tietoisen ammatinvalinnan opas.Otavan kirjapaino Oy Keuruu

64

Mythen, Gabe 2004.Ulrich Beck : A Critical Introduction to the Risk

Society.http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxl

YmtfXzE2NzkxNV9fQU41?sid=e217f8a5-4f4f-4827-8bc6-

eb25d2766881@sessionmgr102&vid=0&format=EB&rid=1 Luettu 18.1.2018

Mäkelä, Klaus 1997. Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteet.Kirjassa Tieteellisten

menetelmien perusteita ihmistieteissä; opiskelijan opas. Toim. Niskanen A. Vesa.

Yliopistopaino Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus-ja koulutuskeskus s.154-169

Naremore, James &Brantlinger, Patrick 1991.Modernity and Mass

Culture.http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlY

mtfXzYxM19fQU41?sid=791a32c3-50d4-4938-8fc6-

f6377071147d@sessionmgr4009&vid=0&format=EB&rid=1Luettu 9.12.2017

Naukkarinen, Aino 1996. Paradigmaerojen vähättelyyn liittyviä eettisiä ongelmia

laadullisen tutkimuksen arvioinnista sosiaalitieteissä Kirjassa Alttiiksi asettumisen

etiikka: laadullisen tutkimuksen eettisiä kysymyksiä. Toim. Palmroth, Aino & Nurmi,

Ismo. Kopi- Jyvä Oy Jyväskylä s.110-128

Naumanen, Päivi & Silvennoinen, Heikki 2010. Koulutus, yhteiskuntaluokat ja

eriarvoisuus. Teoksessa Luokaton Suomi, Yhteiskuntaluokat 2000-luvun

Suomessa.Toim.Erola, Jani.Hakapaino Helsinkis.67-81

Nesbit, Tom 2005. Social class and adult education. Teoksessa Class concerns; Adult

education and social classToim.Nesbit, Tom. s.5-14

Niemi, Hannele 2007a.Monien identiteettien maailma. Kirjassa; Erilaisuuden valot ja

varjot: eettinen kasvatus koulussa. toim. Niemi , Hannele &Sarras, Riitta. Otavan

kirjapaino Keuruu s.9-19

Niemi, Hannele 2007b. Kenet koulu tekee vahvaksi ja kenet heikoksi? Näkymättömän

käsikirjoituksen voima.Kirjassa; Erilaisuuden valot ja varjot: eettinen kasvatus

koulussa. Toim. Niemi , Hannele &Sarras, Riitta. Otavan kirjapaino .Keuruu s.111-119

Niemi-Väkeväinen, Leena 1998. Koulutusjaksot ja elämänpolitiikka; Kouluttautumisen

yksilöllistymisen ja yhteisöllisyyden risteysasemassa. Jyväskylä.Universityprinting

house Jyväskylä

Nori, Hanna 2011. Kelle yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin

yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa. Painosalama Oy.

Turku

Oikari, Tiina 2005. Ei mihinkään sähkölinjalle amikseen: tutkimus peruskoulun

yhdeksäsluokkalaisten käsityksistä kouluttautumisesta ja ammatillisesta koulutuksesta.

Pro gradu. Joensuun yliopisto

65

Ojala, Hannu; Palmu, Tarja & Saarinen, Jaana 2009.Paikalla pysyvää ja liikkeessä

olevaa. Kirjassa Sukupuoli ja toimijuus koulutuksessa. Toim. Ojala, Hannu; Palmu,

Tarja &Saarinen, Jaana .Tallinna raamatutrykikoda Tallinna s.13-38

Pakulskin, Jan & Waters, Michael 1996. The death of class. SageLontoo

Parkin, Fran 1982. Social closure and class formation.KirjassaClasses,power and

conflict: Classical and contemporary debates. Toim.Giddens, Anthony &Held, David.

RerdwoodBurnLimited TownbridgeWiltshire s.175-184

Pietarinen, Juhani 2002. Eettiset perusvaatimukset tutkimustyössä. Kirjassa Tutkijan

eettiset valinnat. Toim. Karjalainen, Sakari; Laumi, Veikko; Pelkonen, Risto &

Pietarinen, Juhani. Tammer-paino Tampere

Powell,JasonL.&Owen, Tim 2007Reconstructing postmodernism;Critical

debates.https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-

ebooks/reader.action?docID=3021117&ppg=17 Luettu 27.1.2018

Power,Sally.2003.Education and the middle

classhttp://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtf

XzIzNDA3N19fQU41?sid=87331b50-e3f3-4d07-b8f7-

692f9ab193a9@sessionmgr4008&vid=0&format=EB&rid=1 Luettu 16.1.2018

Purhonen, Semi& Työryhmä. 2014. Suomalainen maku; kulttuuripääoma, kulutus ja

elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Tallinna raamatutrykikoda. Tallinna

Raatikainen, Panu. 2006. Voiko ihmistiede olla arvovapaata. Teoksessa Etiikka

ihmistieteille.Toim. Hallamaa, Jaana; Launis, Veikko;Lötjönen, Salla &Sorvali, Irma.

Hakapaino Oy. Helsinki

Rahkonen, Keijo 1999. Not class but struggle;critical ouvertures to Pierre Bourdieu´s

sociology.Department of socialpolicyresearchreports nr.1

Rautiainen, Marjatta 2013. ” Onko teillä ammattia? Meilläpä on!”: Rovaniemen

ammattilukion kehitys vuosina 1996-2008.Lapin yliopistopaino. Kasvatustieteiden

tiedekunta

Reed-Danahay, Deborah 2005. Locating

Bourdieu.http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmx

lYmtfXzE1NTY2Ml9fQU41?sid=5c28cebe-b16f-495c-91c1-d0eb43b6e18d@pdc-v-

sessmgr01&vid=0&format=EB&rid=1Luettu 15.4.2018

Rinne, Risto;Silvennoinen, Heikki; Karalahti, Mira &Varjo,Janne 2015.

Koulutusvalinta keskiluokan hankkeena-keskiluokan fraktioiden eriytyvät valinnat ja

asenteet.Kirjassa Lohkoutuva peruskoulu, perheiden kouluvalinnat, yhteiskuntaluokat

ja koulutuspolitiikka. Toim. Seppänen, Piia;Karalahti, Mira; Rinne, Risto & Simola,

Hannu. Jyväskylän yliopistopaino.Jyväskylä s.400-436

66

Ruusuvuori, Johanna &Tiittula, Liisa 2009. Tutkimushaastattelu ja vuorovaikutus.

Kirjassa Haastattelu, tutkimus,tilanteet ja vuorovaikutus.Toim.Ruusuvuori, Johanna

&Tiittula, Liisa. Gummerus kirjapaino Jyväskylä. s.22-56.

Saari Anna-Loviisa 2016. Vanhempien osallistuminen peruskoulun päättävän nuoren

koulutusreittivalintaan. Kirjassa Ammatilliseen vai lukioon: Nuoren suunnanottoja

perheen kehystämänä.http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2081-

2/urn_isbn_978-952-61-2081-2.pdf Luettu 9.1. 2018

Saukkonen, Sakari 2003. Koulu ja yksilöllisyys; jännitteitä, haasteita ja

mahdollisuuksia. Jyväskylä Universityprinting house. Jyväskylä

Sihvola, Juha 2000. Yksilönä yhteisössä, näkökulmia paikallisuuteen ja hyvään

elämään. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala

Silvennoinen, Heikki;Rinne,Risto;Kalalahti, Mira & Varjo, Janne 2015.Työväenluokan

koulutusasenteet ja kouluvalinta.KirjassaLohkoutuva peruskoulu: perheiden

kouluvalinnat, yhteiskuntaluokat ja koulutuspolitiikka.Toim. Seppänen, Piia;Kalalahti,

Mira; Rinne, Risto & Simola, Hannu. Jyväskylän yliopistopaino. Jyväskylä. s.437-467

Silvennoinen, Heikki; Rinne, Risto;Kosunen, Sonja;Kalalahti, Mira & Seppänen, Piia

2015. Yhteiskuntaluokat ja kouluvalinta. Kirjassa Lohkoutuva peruskoulu, perheiden

kouluvalinnat, yhteiskuntaluokat ja koulutuspolitiikka. Toim. Seppänen, Piia;Karalahti,

Mira; Rinne, Risto & Simola, Hannu. Jyväskylän yliopistopaino Jyväskylä s.325-370

Skeggs, Beverley 2014. Elävä luokka. Tallinna Raamatutrykikoda.Tallinna

Skeggs, Beverley 2004. Class, self, culture. Routledge Lontoo

Skeggs, Beverley 1997. Formations of class& gender-becoming respectable. Sage

publications. London

Suihkonen, Sini 2006. Vanhempien mukana olo ja osallistuminen nuoren

ammatinvalinnassa kolmessa sukupolvessa. Pro gradu. Joensuun yliopisto

Sulkunen, Pekka 1992.The European new middle class.Athenaeum press Ltd.

Newcastle UponTyme

Swartz, David 1997. Culture & Power; The sociology of Pierre Bourdieu. Chicago

press Chicago

Tamminen, Merja 2008. ” Lukiotyypit” ja ”ammattikoulutyypit” koulutusvalintaa

perustelemassa. Liperin peruskoulun päättöluokkalaisten näkemyksiä toisen asteen

koulutusvalinnoista ja sen taustalla olevista tekijöistä.Pro gradu Joensuun yliopisto

Thompson, Jane 2000.Women, class and education. Routledge London

https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-

ebooks/reader.action?docID=168562&ppg=1 Luettu 11.12. 2017

67

Tolonen, Tarja 2008.Menestys, pärjääminen ja syrjäytyminen;nuorten elämäntyylit ja

luokkaerot. Teoksessa; Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli.Toim.Tolonen, Tarja.

Vastapaino Tampere. s.227-254

Tuomi, Jouni& Sarajärvi, Anneli 2004. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.

Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä

Usher, Robin& Edwards, Richard 1994. Postmodern and education Routledge.Lontoo

Virtala, Matti 2005. Lukion vai ammattikoulun kautta: Peruskoulun päättävien nuorten

koulutusväylävalintojen perusteluja ja valintoihin liittyviä tulevaisuudenorientaatioita´.

Kuhankosken erityisammattikoulun julkaisuja 2/2005 Kopijyvä. Jyväskylä

Vuorinen, Raimo &Välijärvi, Jouni 1994. Itsenäisiin valintoihin ohjaaminen. Nuorten

avoimet koulutusmahdollisuudet ja opettajan roolin muuttuminen. Painatuskeskus Oy.

Helsinki

Välijärvi, Jouni 1984. Lukio keskiasteen koulutusvalinta. Kasvatustieteellisen

tutkimuslaitoksen julkaisuja/349. Jyväskylän yliopiston monistuskeskuksessa

Wallace, Clement &Myles, John 1994.Relations of Ruling : Class and Gender in

Postindustrial

Societies.http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxl

YmtfXzQwNDgzNV9fQU41?sid=18caa339-8bd8-4474-bc7c-

c8dc78c6e01a@sessionmgr4009&vid=0&format=EB&rid=1Luettu 10.12.2017

Wiberg, Matti 1991. Mitä etiikka yhteiskuntatieteilijöille kuuluu ?Kirjassa Tiede ja

etiikka.Toim. Löppönen, Paavo; Mäkelä H. Pirjo &Paunia, Keijo. WSOY Juva. s.202-

226

Willis, Paul 1984.Koulun penkiltä palkkatyöhön. Gummerus Jyväskylä

Wynne, Derek 1998. Leisure, lifestyle and the new middle class: Case study. Routledge

Lontoo

68

69