Keskustelupaperi Kestavaa Hyvinvointia Luonnosta 2013-6-12

Keskustelupaperi 1

Kestävää hyvinvointia luonnosta

Tämän keskustelupaperin tavoite on taustoittaa luontolähtöisen hyvinvointitoiminnan nykytilaa

ja tehdä ehdotuksia siitä, miten aineettomia luonnonvaroja voisi nykyistä paremmin hyödyntää

ja tuotteistaa kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Keskustelupaperi on tuotettu tiiviissä

yhteistyössä Sitran ja MTT:n kokoaman poikkisektorisen asiantuntijaryhmän kanssa keväällä

2013. Koska luontolähtöiset hyvinvointipalvelut sijoittuvat useille toimialoille, tarvittiin työhön

eri hallinnonaloja edustava laajapohjainen asiantuntijaryhmä (Liite 1).

Luonto tarjoaa hyvinvointia

Luonnon ympäristöillä ja elementeillä on suuret vaikutukset hyvinvointiin. Luonnon merkityk-

sestä ihmisen hyvinvoinnille on sekä kokemusperäistä että tieteellistä näyttöä (ks. laatikko 1).

Luonto rauhoittaa ja elvyttää: jo muutaman minuutin oleskelu tai liikunta viherympäristössä

parantaa elintoimintoja. Luontoon liittyvät toiminnallisuudet, kuten luonnossa liikkuminen,

eläinten hoitaminen ja puutarhanhoito, syventävät luontokokemusta ja edistävät oppimista,

ympäristöherkkyyttä ja luovuutta. Toiminnallisuus vahvistaa puolestaan osallisuuden tunnetta

ja yhteisöllisyyttä. Kaiken kaikkiaan luonnolla on samankaltaisia kokonaisvaltaisia vaikutuksia

hyvinvointiin kuin taiteella ja kulttuurilla.

Suomalainen luonto on monimuotoinen. Aineettomiin luonnonvaroihin liittyy paljon käyttämä-

töntä potentiaalia, jolla voi olla suuri merkitys sekä terveyden edistämiselle että monien ter-

veydellisten ja sosiaalisten ongelmien sekä ikääntyvän väestön hoivan ratkaisemiselle. Luonto-

ympäristön ja luontoon liittyvien aktiviteettien merkitys suomalaisten arjen hyvinvoinnissa on

jo nykyisellään suuri (ks. laatikko 2), ja niiden merkitys kasvaa entisestään. Ihmiset hakeutu-

vat luontoon ja maaseutuympäristöön virkistäytymään, rentoutumaan ja voimaantumaan.

Suomessa on noin puoli miljoonaa vapaa-ajan asuntoa, puutarhaharrastuksen suosio kasvaa ja

kansallispuistoja käytetään yhä aktiivisemmin.

Ihminen hoitaa luontoa ja luonto ihmistä

Luonnon arvostus, luonnon hoito ja ylläpito lisäävät sekä ekosysteemien että kansalaisten hy-

vinvointia. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisellä on havaittu olevan vaikutuksia allergioi-

den lisääntymiselle. Luontoarvot huomioivalla rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelulla on erityi-

nen merkitys kaupunkiympäristöissä.

Hyvä luontosuhde muodostaa perustan ekologisesti kestävälle elämäntavalle. Kulttuurista

muutosta kohti ekologisesti kestävämpää elämäntapaa tarvitaan, sillä markkinat ja politiikka-

ohjaus eivät yksin pysty riittävän nopeasti reagoimaan lisääntyviin ympäristöhaasteisiin. Luon-

tosuhteen rakentaminen on aloitettava jo lapsuusiässä, jolloin lasten kyky oppia luonnosta on

herkimmillään. Luontosuhteen rakentumista on tuettava elämänkaaren eri vaiheissa eri tavoin.

Keskustelupaperi: Kestävää hyvinvointia luonnosta Sivu 2 / 18

Laatikko 1. Esimerkkejä luonnon myönteisistä vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin.

• Brittitutkimuksessa ulkona liikkuvilla ihmisillä oli 50 % muita ihmisiä vähemmän lieviä

mielenterveysongelmia. Mitchell 2013.

• Kaupungissa asuvilla, erityisesti alemman tuloluokan ihmisillä, viheralueen läheisyys

näkyi pidempänä elinikänä. Mitchell & Popham 2008.

• Kehittämällä päiväkodin piha-aluetta monimuotoisemmaksi saatiin lasten liikunta li-

sääntymään 20 prosentilla. Tasapainossa, lihasvoimissa ja keskittymiskyvyssä tapahtui

myönteistä kehitystä. Lasten altistus suoralle auringonvalolle väheni 40 prosentilla.

Boldemann ym. 2006.

• ADHD-lasten levottomuus ja häiriökäyttäytyminen oli kolme kertaa yleisempää, kun

luontoliikkuminen korvattiin sisätiloissa tapahtuvalla liikkumisella. Kuo & Faber 2004.

• Maatilalla tapahtuvassa päivätoiminnassa aktiviteetit olivat monipuolisempia ja asiak-

kaiden yksilöllinen tilanne otettiin paremmin huomioon kuin päiväkeskuksen palveluis-

sa. Ulkotöissä heräsi myös ruokahalu ja potilaiden ravitsemuksellinen tilanne parani.

Bruin ym. 2009.

• Eläimen avulla oli mahdollista saada kontakti ja jättää muistijälkiä jopa vaikeasti de-

mentiaa sairastaviin potilaisiin. Lunden 2010.

A. Yli-Viikari, MTT VoiMaa!-hanke, Mikkelin aluetapaaminen 18.4.2013

Luonto oikeutena arjessa

Luonto ja siihen liittyvä toiminta voidaan monin keinoin saada osaksi kansalaisten arkea sekä

asuin- ja työympäristöjä. Puhdas ja terveellinen ympäristö on kansalaisten perusoikeus. Suo-

men perustuslain 20 §:n mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus

terveelliseen ympäristöön. Terveellisyyteen sisältyy viihtyisyyden ulottuvuus, mikä usein tar-

koittaa luonnonelementtien läsnäoloa. Varsinaisia kansainvälisiä sopimuksia ihmisten oikeuk-

sista ympäristöön ei ole vielä olemassa. Kuitenkin esimerkiksi Eurooppalainen maisemayleisso-

pimus, jonka Suomikin on hyväksynyt, korostaa jokaisen oikeutta maisemaan ja siihen liitty-

vään päätöksentekoon.

Käyttäjälähtöiset täsmäpalvelut

Käyttäjälähtöinen palvelumuotoilu ja palvelujen tuotteistus tarjoavat merkittäviä liiketoiminta-

mahdollisuuksia. Luontolähtöisen hyvinvointitoiminnan käyttäjäkunta on laaja. Erilaisia arvoja

ja elämäntapoja edustavia ryhmiä on yhä enemmän, samoin erilaisia kuluttaja- ja harrasta-

jaidentiteettejä. Väestön keskimääräinen tulotaso kohoaa, ja ikääntyvä maksukykyinen asia-

kaskunta kysyy yhä enemmän juuri heille räätälöityjä hyvinvointipalveluja. Käyttäjät kiinnittä-

vät huomiota palveluympäristön laatuun, toiminnallisuuteen ja ympäristöarvoihin. He haluavat

entistä enemmän osallistua myös itse palvelujen tuottamiseen. Pitkälle standardoidut massa-

palvelut eivät enää vastaa käyttäjän tarpeisiin.

Aineettoman arvonnousu

Luonnonvarojen arvoketjua voidaan pidentää ja vahvistaa tuomalla aineellisten resurssien rin-

nalle ja tilalle aineettomien palveluiden tuotanto ja käyttö. Aineettomat luonnonvarat ovat sa-

malla sekä hyvinvoinnin resurssi että osa vihreää taloutta. Ne ovat perusta luonnonvaroja mo-

nipuolisesti ja kestävästi hyödyntäville elinkeinoille sekä teknologisille ja sosiaalisille innovaati-

oille, joilla on arvoa myös vientituotteena. Taloudellisesta näkökulmasta kysymys on siitä, mi-


ten luontoon liittyvät hyvinvointihyödyt kanavoidaan erilaisiksi palveluiksi nykyistä monipuoli-

semmin ja tehokkaammin ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset näkökulmat huo-

mioiden.

Laatikko 2. Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointitutkimus, 2008–2011 (Sievä-

nen & Neuvonen 2010).

Ulkoilua harrastaa 96 % suomalaisesta aikuisväestöstä, keskimäärin 2–3 kertaa viikossa ja

ulkoilukertoja kertyy keskimäärin 170 kertaa vuodessa. Lähiulkoilukerroista 63 % kohdistuu

kuntien alueille, 31 % yksityismaille tai omalle vapaa-ajan asunnolle ja 6 % valtion alueille.

Suomalaisista noin 43 % tekee yhden tai useamman luontomatkan vuoden aikana. Heille ker-

tyy keskimäärin 8 luontomatkaa ja 26 luontomatkapäivää. Luontomatkoista 33 % kohdistuu

vapaa-ajan asunnolle, 20 % valtion alueille, 28 % yksityismaille ja loput 19 % kuntien alueil-

le.

Luontolähtöiset hyvinvointi-innovaatiot

Luontoon liittyvät hyvinvointi-innovaatiot voivat olla sosiaalisia, teknisiä tai palveluinnovaatioi-

ta. Ne voivat liittyä muun muassa palvelun muotoiluun, yritystoiminnan muotoon, kump-

panuuksien järjestämiseen, asiakkaiden osallistumistapoihin, viestintään ja teknisiin ratkaisui-

hin. Myös terveyttä edistävien ympäristöjen suunnittelu on innovatiivista toimintaa. Luonnon

elementtien lisäksi tämä tarkoittaa vaikkapa uusia ekologisia rakennusmateriaaleja tai vanho-

jen kulttuuriympäristöjen hyödyntämistä uudella tavalla. Muun muassa rakentamisen ratkai-

suissa joudutaan ottamaan kantaa kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien väliseen tasapai-

noon, esimerkiksi siihen miten lisätä asumisen ekotehokkuutta huomioiden asumisen luonnon-

läheisyyden hyvinvointivaikutukset huomioiden.

Teknisten ratkaisujen avulla luontoelementtejä voidaan tuoda erilaisiin ympäristöihin ja esi-

merkiksi sellaisille käyttäjille, joiden pääsy luontoon on rajoittunut. Erilaiset mobiilisovellukset

mahdollistavat puolestaan hyvinvointitietojen seurannan. Ne voivat tarkoittaa avoimen datan

hyödyntämistä ja omaa hyvinvointia koskevan terveystiedon yhdistämistä. Laaja-alaisia mah-

dollisuuksia tarjoavat myös karttasovellukset, virtuaaliympäristöt ja pelit. Tekniset ratkaisut

voivat parantaa kohteiden löydettävyyttä, esteettömyyttä ja saavutettavuutta, mutta myös

motivaatiota hakeutua luontoyhteyteen. Teknologia voi mahdollistaa myös uudenlaiset ekologi-

set, sähköiset, ketterät ja liikkuvat palvelut.

Julkisten palvelujen luontoistaminen

Julkisen terveydenhuollon menot ovat jatkuvasti kasvaneet. Vuonna 2011 ne olivat 9 % Suo-

men bruttokansantuotteesta ja sosiaalipalveluiden kustannukset peräti 30 %. Sosiaali- ja ter-

veyspalveluiden uudistuksen lähtökohtana on laadukkaiden ja kilpailukykyisten palveluiden

takaaminen kansalaisille. Luontoon liittyvät mahdollisuudet tulisi huomioida palvelujen uudis-

tamisessa. Luontolähtöisyys sopii niin terveyden ylläpitoon ja edistämiseen kuin hoivapalvelui-

den, sosiaalisen kuntoutuksen ja työllistämisen yhteyteen. Luonto voidaan integroida erilaisiin

palveluihin monin eri tavoin yhteistyössä yrittäjien tai järjestöjen kanssa. Tällaisista toiminta-

tavoista on jo olemassa hyviä esimerkkejä.


Rajat ylittävää yhteistyötä

Luontolähtöisten palvelujen innovatiivinen ja käyttäjälähtöinen kehittäminen, tuotteistaminen

sekä tekniset ratkaisut edellyttävät uudenlaista osaamista ja toimintamalleja. Siksi luontoläh-

töisen toiminnan ja palvelujen kehittäminen edellyttää yhteistyötä niin päätöksenteossa, kou-

lutuksessa, tutkimuksessa kuin viestinnässä. Sektorit ylittävää yhteistyötä tarvitaan niin kan-

sallisella, alueellisella kuin paikallisella tasolla. Kansainvälisyys tarjoaa luontolähtöisille hyvin-

vointipalveluille sekä oppimisympäristön että merkittävän markkina-alueen.

Luontolähtöinen hyvinvointi ja Green Wellbeing

Green Wellbeing tarkoittaa toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua

luontolähtöisesti. Hyvinvointi (wellbeing) on käsitteenä moniselitteinen. Tässä raportissa hy-

vinvoinnilla tarkoitetaan niin fyysistä, henkistä kuin sosiaalista tilaa. Ihmisen ja luonnon

(=green) suhde ymmärretään vuorovaikutteiseksi: luontoympäristö vaikuttaa ihmisen hyvin-

vointiin, ja ihminen vaikuttaa omalla toiminnallaan luonnon hyvinvointiin. Luonto ymmärretään

laajasti. Se tarkoittaa luonnontilaista ja rakennettua viherympäristöä, luontoon perustuvaa

tuotanto- ja kulttuurimaisemaa sekä eläimiä. Elävän luonnon hyödyntäminen hyvinvoinnin

tuottamisessa on ensisijaista, mutta tarvittaessa apuna voidaan käyttää luontoaiheista taidetta

tai luonnonmateriaaleja.

Yhtäältä luonto voidaan liittää nykyisiin arjen ympäristöihin ja palveluihin. Toisaalta voidaan

kehittää uusia luonnon aineettomia arvoja hyödyntäviä toiminta- ja palvelukonsepteja, jotka

tukevat ihmisten hyvinvointia. Näin muodostuu jatkumo erilaisista arjen hyvinvointiin ja virkis-

tykseen liittyvistä palveluista terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia ennaltaehkäiseviin ja kor-

jaaviin palveluihin. Luontolähtöisiä palveluja voidaan tuottaa erilaisissa ympäristöissä erilaisia

teknologioita hyödyntäen (Kuva 1.)

Kuva 1. Luontoon liittyvät hyvinvointitoiminnot ja -palvelut potentiaalisten käyttäjien ja luon-

non hyödyntämisen intensiteetin mukaan kuvattuina. (Sitra 2013).


Suurimmat markkinat ovat Green Health -tyyppisillä, terveyttä ylläpitävillä tai edistävillä palve-

luilla, jotka tukevat ihmisten hyvinvointia elämän eri vaiheissa. Ne voivat olla muun muassa

seikkailu-, elämys- tai matkailupalveluja, joihin asiakkaat hakeutuvat omaehtoisesti ja oma-

kustanteisesti.

Green Care -palveluilla tarkoitetaan palveluita, jotka usein ovat julkisen sektorin järjestämis-

vastuulla. Näitä ovat mm. kuntoutus- ja sosiaalipalvelut, joiden toimintaympäristöjä tai -tapoja

on luontoistettu. Green care -palvelut käsittävät myös yksityisillä palvelumarkkinoilla tuotetta-

via hyvinvointi- ja virkistyspalveluja, joissa luontoa hyödynnetään tietoisesti ja tavoitteellisesti

palvelun käyttäjien tarpeiden mukaan.

Ympäristö- ja luontokasvatuksen (Green/Environmental/Nature Education) tavoitteena on tu-

kea lasten ja nuorten ympäristötietoisuutta, -herkkyyttä ja -toimintaa. Tätä voidaan toteuttaa

paitsi opetussuunnitelmien kautta, myös osana harrastus- ja järjestötoimintaa.

Luontolähtöistä hyvinvointitoimintaa ja palveluja tuottavat yritykset, yhteisöt ja julkiset toimi-

jat. Luontolähtöisyys sopii hyvin myös yhteiskunnallisille yrityksille, jotka pyrkivät liiketoimin-

nallaan tuottamaan yhteistä hyvää ja vastaamaan yhteiskunnallisiin ja ympäristöllisiin haastei-

siin. Green Wellbeing -toiminnassa otetaan huomioon kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet:

luonnonvarojen kestävä käyttö; taloudellinen elinvoimaisuus; sosiaalinen oikeudenmukaisuus

sekä ihmisten henkisen kasvun ja kehityksen mahdollistava ja uudistava kehitys.

Toimenpiteitä vihreän hyvinvoinnin talouden vauhdittamiseksi

Sitra ja MTT kokosivat poikkisektorisen asiantuntijaryhmän (Liite 1.), jonka työn pohjaksi sel-

vitettiin aineettomiin luonnonvaroihin liittyviä mahdollisuuksia ja pullonkauloja hyvinvoinnin

edistämisessä ja hyvinvointipalvelujen tuotteistamisessa. Työryhmä tarkasteli näitä palvelujen,

liiketoiminnan ja yrittäjyyden kehittämisen, osaamisen ja koulutuksen, innovaatiotoiminnan,

hallinnollisten rakenteiden ja politiikkaohjauksen sekä viestinnän näkökulmista.

Asiantuntijaryhmä päätyi tiivistämään luontolähtöisen hyvinvoinnin edistämisen haasteet, ta-

voitteet ja toimenpiteet kymmeneen toisiaan tukevaan teemaan, jotka jäljempänä esitellään

yksityiskohtaisemmin:

1. Käyttäjälähtöisyys ytimeen

2. Aineettomista luonnonvaroista laatua ja lisäarvoa

3. Arjen ympäristöt tukemaan hyvinvointia

4. Luontolähtöisyys kasvatuksen keskiöön

5. Luonto julkisten palvelujen voimavaraksi

6. Hyvinvointi-innovaatioita luonnosta

7. Moniammatilliseen osaamiseen

8. Vaikuttavuustietoa päätösten pohjaksi

9. Yhteistyötä yli sektorirajojen

10. Yhteinen suunta – yhteinen viesti.

Kunkin teeman osalta tunnistettiin toimijoita, jotka voivat osallistua toimenpiteen toteuttami-

seen. Toimijalista on alustava ja suuntaa-antava.


1. Käyttäjälähtöisyys ytimeen

Luontoon liittyvien hyvinvointipalvelujen kysyntä kasvaa ja käyttäjäryhmät ovat tarpeineen

yhä moninaisempia. Tarvitaan yksilöllisiä palveluja, jotka vastaavat käyttäjien tarpeisiin ja ta-

voitteisiin, ja jotka ovat hyvin saavutettavissa. Tällä hetkellä monet alan yritykset ovat pieniä,

sijoittuvat hajalleen ja ovat myös palvelutarjonnaltaan moninaisia. Pienten yritysten markki-

nointiresurssit ovat usein myös vähäiset. Asiakkaan voi olla vaikea itse koota tarvitsemaansa

palvelukokonaisuutta tarjolla olevista yksittäisistä palveluista.

Väestö- ja kulutustrendien tunnistaminen ja ennakointi tuottavat pohjatietoa palvelujen kon-

septoinnille. Kysyntä- ja käyttäjälähtöinen palvelumuotoilu toimivat tulkkina sekä käyttäjille

että palvelun tuottajille. Käyttäjälähtöisten palvelujen kehittäminen perustuu erilaisten käyttä-

järyhmien tarpeiden tunnistamiseen ja jäsentämiseen sekä palvelumuotoilukokeiluihin, joissa

käyttäjät osallistuvat suunnitteluun ja tuottamiseen. Käyttäjien osallistumiseen voidaan kokei-

lujen lisäksi soveltaa monia menetelmiä, kuten joukkoistamista.

Palvelujen saavutettavuutta voidaan parantaa esimerkiksi integraattoritoiminnalla, joka toimit-

taa käyttäjän tarpeisiin sopivan palvelukokonaisuuden ratkaisulähtöisesti ja räätälöiden. Eri

palveluntuottajien (yritykset, yhteisöt, julkinen sektori), palvelumuotojen tai -osien linkittämi-

nen keskenään ja ostajan tarpeiden kanssa parantaa pienten yritysten mahdollisuuksia onnis-

tua kilpailutuksessa sijainnista riippumatta.

Käyttäjälähtöisyys ytimeen

Palvelumuotoilukokeilujen avulla erilaisia luontolähtöisiä hyvinvointipalvelu-

konsepteja testataan hyödyntäen moniammatillista osaamista.

Käyttäjälähtöisten palveluinnovaatioiden syntyä mahdollistetaan.

Lisäarvo, jonka asiakas saa luontolähtöisestä palvelusta, tuodaan esille.

Palvelut, palveluntuottajat ja asiakkaat linkitetään siten, että käyttäjälle

toimitetaan hänen tarpeisiinsa sopiva palvelukokonaisuus ratkaisulähtöisesti

ja räätälöiden.

Käyttäjiä ja erilaisia palveluja integroivia toimintatapoja (esim. case mana-

geri tai palveluintegraattoritoiminta) testataan.

Luontolähtöisen hyvinvointialan joustavaa verkostoitumista edistetään edel-

läkävijäyritysten avulla verkostomaisten palvelukokonaisuuksien muodos-

tumiseksi.

Alan palveluinnovaatioiden kansainvälistyminen mahdollistetaan.

Asiakkaat

Yritykset

Järjestöt

Kunnat

Tutkimuslaitok-

set

Oppilaitokset

MEK

Sitra, Tekes

TEM

ELY

ProAgria

Maa- ja kotitalo-

usnaiset

Muut neuvonta-

järjestöt

Tapio

MH

Green Care Fin-

land ry

Maakunnalliset

kehittämisyhtiöt

Green Building

Council Finland

ry


2. Aineettomista resursseista laatua ja lisäarvoa

Toistaiseksi luonnon aineettomia arvoja on hyödynnetty liiketoiminnassa vähäisesti: Luonto-

matkailua lukuun ottamatta luonnonvaroja käytetään ensisijaisesti raaka-aineina. Palvelu- ja

tuotantoprosesseja kehittämällä luonnonvaroista kuitenkin saadaan samanaikaisesti useita

hyötyjä. Alalle tarvitaan yhtäältä isoja veturiyrityksiä, jotka tuovat näkyvyyttä ja vaikuttavuut-

ta ja toisaalta pienten yritysten verkostoitumista. Yksi toimija voi tuottaa monia erityyppisiä

palveluja, ja erilaisia palveluja voidaan yhdistää (esim. luonto- ja kulttuuripalvelut). Julkishal-

linnon tulee toimia alan liiketoiminnan mahdollistajana, esteiden poistajana, toiminnan kehittä-

jänä sekä rahoittajana.

Palveluja voidaan tuottaa verkostoituen siten, että yksi toimija tarjoaa toimintaympäristön ja

toinen palvelun sisällön, jolloin yhteistyön hyödyt konkretisoituvat. Laatutyö palvelee sekä asi-

akkaita että palvelun tarjoajaa: laatu määrittelee palvelulupauksen. Palvelujen ekologisuus

tulee ymmärtää yhdeksi laatutekijäksi. Omavalvonta riittää laatutyön perustaksi, mikäli palve-

lun sisältö ja prosessi on laadittu asiantuntevasti. Mitä tavoitteellisemmasta palvelusta (esim.

Green Care -tyyppinen palvelu) on kyse, sitä tarkemmin palveluprosessi tulee määritellä.

Jokamiehen oikeudet tulee ottaa huomioon erityisesti, kun kyse on suurista asiakasryhmistä

tai luonnon kaupallisesta hyödyntämisestä. Tarvittaessa luonnon käytöstä palvelutoiminnassa

tulee tehdä erillissopimus maanomistajien kanssa.

Aineettomista resursseista laatua ja lisäarvoa

Liiketoimintalähtöisiä kokeiluja edistetään.

Rahoitukseen ja alan elinkeinotoiminnan kehittämiseen liittyvät pullonkaulat

tunnistetaan.

Toimijoiden verkottumista yli sektori- ja liiketoimintayksikkörajojen tue-

taan. Uusia palveluntuottajien yhteistyömahdollisuuksia, kuten yritysver-

kostoja ja kumppanuusverkostomalleja, kehitetään. Tiedollisia ja asenteelli-

sia esteitä yhteistyölle puretaan.

Verkostomaisia ja innovatiivisia liiketoimintamalleja pilotoidaan kokeilu-

hankkeilla. Edelläkävijäyritysten hyviä toimintatapoja benchmarkataan. Hy-

viä toimintatapoja juurrutetaan organisaatioihin ja verkostoihin kestävän

vaikuttavuuden edistämiseksi. Hyviä toimintamalleja levitetään (mm. työ-

hön kuntouttava Green Care).

Luonnon merkitys osana palvelun laatua tunnistetaan, myös riskitekijät

huomioidaan. Laatu-ajattelu saatetaan kiinteäksi osaksi yrityksen tai palve-

luntuottajan liiketoiminnan hallintaa. Laatutyön tueksi tarvittavaa tutkimus-

ta edistetään.

Alan yritysten suuntautumista kansainvälisille markkinoille edistetään.

Yritykset

Järjestöt

Kunnat

TEM

MMM

STM

OKM: liikunta- ja

kulttuuripalvelut

MH

Sitra ja Tekes

Tapio

Pro Agria

Suomen yrittäjät

ELY-keskuksen

yrityspalvelut

Tutkimus

MEK: matkailun

laatu

THL: Green Care

palvelujen laatu


3. Arjen ympäristöt tukemaan hyvinvointia

Luontolähtöinen hyvinvointitoiminta perustuu terveyttä edistäviin ympäristöihin. Arjen ympä-

ristöjen suunnittelu kattaa luonto- ja ympäristönäkökohdat huomioivan arkkitehtuurin (raken-

nusmateriaalien ekologisuus ja suunnittelun luontolähtöisyys), maankäyttö- ja maisemasuun-

nittelun (viherympäristöt ja reitit) sekä yksityiset ja julkiset tilat. Terveyttä ja hyvinvointia

edistävässä ympäristössä on huomioitu kaikki aistit: näkö- (esteettisyys, valo, värit, ilman-

suunnat), kuulo-, haju-, tunto- ja liikeaistit. Suunnittelun perustana on esteettömyys, esteetti-

syys, kestävyys ja käytettävyys, eli ympäristöt, jotka lisäävät ihmisten liikkumista ja oleskelua

luonnossa. Vuodenkierto erilaisine säätiloineen ja toimintoineen, sekä ikä- ja erityisryhmien

tarpeet tulee ottaa huomioon. Samalla vähennetään fyysiseen ympäristöön liittyviä riskejä.

Jokamiehen oikeudet sallivat hyvät mahdollisuudet arkiseen liikkumiseen lähiluonnossa.

Lähiluonnon tärkeys tulee nostaa esiin arjen ympäristön osana. Kaavoituksessa tulee huomioi-

da lähiluonto (metsät, niityt, joet, järvet ja merenrannat) ja asukkaiden mahdollisuus luonnon

monipuoliseen käyttöön. Erityisesti on tuettava lasten ja nuorten liikkumista ja harrastustoi-

mintaa lähiluonnossa. Terveyttä ja hyvinvointia edistävien ympäristöjen suunnittelu voi perus-

tua myös sisustuksellisiin innovaatioihin, kuten viherseiniin ja kattoihin, tai toiminnallisuuteen,

yhteisöllisyyttä ja elämyksellisyyttä lisääviin ratkaisuihin, kuten kattopuutarhoihin. Lemmikki-

ja terapiaeläinten pito on yleistynyt. Niille tulee järjestää tarkoituksenmukaiset tilat.

Käyttäjien toiveet, tarpeet ja ideat huomioidaan alueiden suunnittelussa. Käyttäjien osallistu-

miseen voidaan kokeilujen lisäksi soveltaa monia menetelmiä, kuten joukkoistamista, paikka-

tietojärjestelmiä (nk. pehmo GIS) ja ympäristökävelyä. Ennakkoarvioinnit, kuten ihmisiin koh-

distuvien ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnit, ovat tärkeitä menetelmiä käyttäjälähtöisessä

maankäytön suunnittelussa.

Arjen ympäristöt tukemaan hyvinvointia

Viherympäristön, rakennetun ympäristön ja sisustuksen luontoelementtien

vaikutuksia ihmisen hyvinvoinnille tuodaan entistä enemmän esille koulu-

tuksen, tutkimuksen ja viestinnän avulla yli sektori- ja ammattikuntarajo-

jen.

Ympäristösuunnittelussa huomioidaan eri aistit, vuodenajat ja luontoon liit-

tyvät toiminnot.

Rakennusten ja ympäristöjen suunnittelussa hyödynnetään moniammatilli-

sista osaamista: esimerkiksi luonnon, kulttuurin, taiteen ja liikunnan aloilta.

Käyttäjät osallistuvat arjen ympäristöjen suunnitteluun.

Terveyttä ja hyvinvointia edistävien ympäristöjen suunnittelun vientiä edis-

tetään.

YM (rakennettu

ympäristö ja

virkistyskäytön

ympäristöt)

STM (hoivan

ympäristöt), TEM

(työympäristöt)

Kunnat ja kau-

pungit

Yritykset

Rakentaminen

Hoiva-

rakennuttajat

(Green building

council Finland

ry)

MMM

MH

Tapio


4. Luontolähtöisyys kasvatuksen sisältöihin

Hyvän luontosuhteen ja ympäristövastuun omaksuminen tapahtuu varhaislapsuudessa ja nuo-

ruudessa. Siksi on tärkeää sisällyttää luontoteema eri kouluasteiden opetussuunnitelmiin sekä

lasten ja nuorten järjestöjen toimintaan. Kestävä kehitys on yksi teemakokonaisuus nykyisissä

yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelmien perusteissa. Ympäristökasvatusta, kestävän

kehityksen kasvatusta ja luontokouluja on tarjolla, ja monet harrastusjärjestöt tukevat oppilai-

tosten ympäristökasvatustyötä järjestämällä tapahtumia, kerhoja ja vaikutusmahdollisuuksia.

Luonnon hyödyntäminen kasvatuksen ja opetuksen sisällöissä vaihtelee kuitenkin alueittain,

oppilaitoksittain ja järjestöittäin.

On tärkeää varmistaa, että luontoteema on läpäisyperiaatteella mukana päivähoidossa ja oppi-

laitoksissa yli oppiaine- ja harrastuspiirirajojen, ja että luontoympäristöä käytetään kokemuk-

sellisena oppimisympäristönä. Tämä on erityisen keskeistä varhaiskasvatuksessa, mutta luon-

tosuhteen ylläpidosta tulisi huolehtia myös myöhemmissä elämänvaiheissa.

Luontolähtöisyys kasvatuksen sisältöihin

Luontokasvatuksen osuutta varhaiskasvatussuunnitelmissa vahvistetaan

läpäisyperiaatteella.

Vanhempien osallisuutta ympäristökasvatuksessa tuetaan.

Koulujen yhteistyötä luonto- ja maatilayritysten, luonto- ja kulttuurijärjes-

töjen sekä ympäristö-, kulttuuri ja liikuntatoimien kanssa edistetään.

Ympäristösuhdetta kouluikäisten ja nuorten kasvamisessa vahvistetaan.

Kestävä kehitys sisällytetään läpäisevästi uudistettaviin koulujen opetus-

suunnitelmien perusteisiin.

Päiväkotien ja oppilaitosten piha-alueita kehitetään aktivoiviksi oppimisym-

päristöiksi sekä liikkumista ja hyvinvointia edistäviksi yhdessä lasten ja

nuorten kanssa.

Läpäisyperiaatteella toimiva ympäristökasvatus tarvitsee selkeän vastuu-

tuksen, jotta taataan ympäristökasvatuksen laatu ja ammatillisuus. Esimer-

kiksi päiväkodeissa ja oppilaitoksissa tulisi olla ympäristökasvatuksesta vas-

taava nimetty henkilö.

Kunnat

(päivähoito, kou-

lutoimi, kulttuu-

ritoimi)

OPH

LYKE-verkosto

Valtakunnalliset

nuorisokeskuk-

set

Kansalaisjärjes-

töt

Nuorisojärjestöt

Liikuntajärjestöt

4H, Partio

Maa- ja kotitalo-

usnaiset

MH, Tapio

MTK

(Suomen ympä-

ristökasvatuksen

seura;

Suomen kulttuu-

riperintökasva-

tuksen seura;

Luontoliitto)


5. Luonto julkisten palvelujen voimavaraksi

Luonnon tarjoamia mahdollisuuksia julkisissa palveluissa on viime vuosina pyritty tuomaan

esiin Green Care -konseptin avulla. Luontolähtöisiä menetelmiä, kuten eläinavusteisuutta ja

terapeuttista puutarhatoimintaa, hyödynnetään ammatillisesti ja tavoitteellisesti hoiva-, sosi-

aali- ja kuntoutuspalveluissa, päivä- ja työtoiminnan menetelminä tai osana sosiaalisen työllis-

tämisen sisältöä. Erityisen hyviä kokemuksia luontolähtöisten menetelmien käytöstä on saatu

ennaltaehkäisevässä ja varhaisen puuttumisen sosiaalityössä avopalvelujen tukena ja tavoit-

teellisessa työhyvinvointitoiminnassa. Luonnon käyttö on kuitenkin vähäistä mahdollisuuksiin

nähden. Tietoisuus luontolähtöisten menetelmien käytöstä on vähäistä, toimintaa harjoittavat

yksiköt ovat vielä heikosti verkostoituneet, ja alan koulutusta sekä tietoa luonnon tuottamista

lisäarvoista yksilön hyvinvoinnille tarvitaan lisää.

Luontolähtöisyyttä sosiaali- ja terveyspalveluissa voidaan toteuttaa monin eri järjestelyin.

Luontoon liittyvää toimintaa voidaan tuoda laitoksiin (esim. eläinten vierailut, puutarhatoimin-

ta), yhteistyössä esimerkiksi maatilojen tai sosiaalipedagogista toimintaa harjoittavien tallien

kanssa. Yksityiset yritykset voivat tarjota näitä palveluita ostopalveluina julkiselle sektorille.

Sosiaalityöhön ja hoivapalveluihin liittyy ammatillisia pätevyysvaatimuksia, mutta niitä voidaan

luovasti toteuttaa yhteistyössä yksityisten toiminnanharjoittajien ja yritysten kanssa. Tällöin

palveluntuotantoa ohjaa esimerkiksi sosiaalityöntekijä, mutta yrittäjä voi tarjota toteutuksen

puitteet, kuten koulutetun eläimen tai maatilan erilaisine töineen ja toimintoineen.

Luonto julkisten palvelujen voimavaraksi

Tietoa luontolähtöisistä menetelmistä ja niiden vaikutuksista yksilön hyvin-

vointiin tarjotaan julkisten palvelujen tuottajille, julkisista palveluista päät-

täville tahoille sekä palvelun käyttäjille.

Julkispalvelujen käyttäjälähtöisyyttä ja vaikuttavuutta parannetaan luonto-

lähtöisyyden avulla.

Luontolähtöisen sosiaalityön työkäytäntöjen ja -menetelmien tutkimusta ja

kehittämistä edistetään. Edistetään luontolähtöisten menetelmien käyttöön-

ottoa sosiaalityön osana.

Tutkimusta luontolähtöisiä toimintatapoja soveltavien palvelujen vaikutta-

vuudesta ja kustannustehokkuudesta lisätään, jotta luontolähtöiset toimin-

tatavat olisivat kilpailukykyisiä julkisia osto- ja maksusitoumuspalvelupää-

töksiä tehtäessä.

Pyritään vaikuttamaan säädöksiin, jotta ne tukevat luonnon hyödyntämistä

erilaisten palvelujen järjestämisessä.

Kuntaliitot

Palvelujen osta-

jat

Tutkimuslaitok-

set

Kehittäjätahot

STM

THL

KELA


6. Hyvinvointi-innovaatioita luonnosta

Terveyttä ylläpitävien ja edistävien ympäristöjen suunnittelu ja käyttö edellyttävät teknologisia

ja sosiaalisia innovaatioita. Innovaatiot voivat liittyä esimerkiksi palvelun teknisiin ratkaisuihin,

muotoiluun, yritystoiminnan muotoon, kumppanuuksien järjestämiseen, asiakkaiden osallistu-

mistapoihin, mutta myös viestintään ja markkinointiin. Innovaatiot voivat tarkoittaa myös uu-

sia ekologisia rakennusmateriaaleja, vanhojen kulttuuriympäristöjen uusiokäyttöä tai ekologi-

sen yhteisöasumisen muotoja.

Teknisten innovaatioiden avulla luontoelementtejä voidaan tuoda erilaisiin ympäristöihin ja

sellaisille käyttäjätahoille, joiden luontoon pääsy on rajoittunut. Erilaiset äly- ja kännykkäso-

vellukset mahdollistavat sekä omaehtoisen että asiakaspalveluna tehtävän hyvinvointitietojen

seurannan. Laaja-alaisia mahdollisuuksia tarjoavat myös karttasovellukset, virtuaaliympäristöt

ja pelit, jotka yhdistävät ympäristöä koskevaa tietoa (esim. ilman laatutieto) omaa terveyttä

koskevaan tietoon (syke-, kalori- ja kehonkoostumusmittarit). Teknologia voi olla parhaimmil-

laan silloin, kun se parantaa palvelun löydettävyyttä, mahdollistaa esteettömän pääsyn tai mo-

tivoi ihmistä luontokokemuksen lähteelle. Tekniset ratkaisut voivat olla myös cleantech-

tyyppisiä, joissa teknologian ydinidea on sen ekologisessa kestävyydessä.

Palveluinnovaatiot, teknologian ja tietovarantojen hyödyntäminen laajentavat sekä matkailu-,

kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelujen että sosiaali- ja terveydenhuollon toimintatapoja. So-

siaaliset ja tekniset innovaatiot luovat uusia mahdollisuuksia sähköisille, ketterille ja liikkuville

palveluille. Alalle sopivat innovaatiot voivat olla helppoja ja edullisia toteuttaa ja ottaa käyt-

töön, ja niistä voi syntyä merkittäviä vientituotteita.

Hyvinvointi-innovaatioita luonnosta

Alan käyttäjälähtöisiä innovaatioita edistetään ja mahdollistetaan kokeilu-

hankkeiden sekä tutkimus- ja kehittämishankkeiden avulla.

Luovan talouden ja luovien alojen osaajien sekä oppilaitosten laaja-alainen

osaaminen hyödynnetään innovaatiotoiminnan edistämisessä.

Innovaatioiden syntyä oppilaitoksissa edistetään saattamalla yhteen käyttä-

jätarpeet ja oppilaitoksissa toteutettavat monialaiset projektit.

Innovaatioiden kehittämisessä huomioidaan ekologiset näkökohdat (esim.

aineettomuus, kierrätys ja uusiutuvien luonnonvarojen käyttö).

Kansainvälisiä malleja ja esimerkkejä hyödynnetään innovaatioiden edistä-

misessä.

Alan innovaatioiden kehittymistä vientituotteiksi edistetään.

Yritykset

Käyttäjät

Tekes

Yrityskeskukset

Innovaatiokes-

kukset

Oppilaitokset

MMM

MH

Tapio

muut järjestöt


7. Moniammatilliseen osaamiseen

Luontolähtöinen hyvinvointiala on laaja. Se sijoittuu useiden nykyisten ammattialanimikkeiden

alle sosiaali-, terveys- sekä luonnonvara- ja matkailualoilla. Lisäksi alan kehittämiseen tarvi-

taan terveyttä tukevien ympäristöjen, (kuten rakennettujen ja virkistyskäyttöympäristöjen)

suunnittelun ja teknologian mahdollisuuksia hyödyntävät ammattikunnat. Tällä hetkellä alaan

liittyvää koulutusta annetaan monen eri alan koulutusorganisaatioissa eri tasoilla.

Alan kehittämiseksi tarvitaan uudenlaista koulutusta sekä täydennyskoulutusta. Myös alan

toimijoiden liiketoimintaosaamista tulee kehittää. Tähän osaamiseen liittyvät monialaisen ja

moniammatillisen liiketoiminnan suunnittelu, palvelukonseptien rakentaminen ja tuotteistami-

nen, hinnoittelu, markkinointiosaaminen ja viestintä. Uusissa ammatillisen koulutuksen perus-

tutkinnoissa on valinnainen yrittäjyyden osio, mitä hyödynnetään edelleen alan monialaisen

koulutuksen kehittämisessä. Myös avoin yliopisto voi vahvistaa alan koulutustarjontaa. Syner-

giaetuja yksityisten ja julkisten koulutuksen tarjoajien välillä hyödynnetään. Kaikkia ei tarvitse

kouluttaa kaiken osaajiksi, vaan vahvistetaan osaamis- ja yritysverkostoajattelua sekä vuoro-

vaikutusta eri ammattikuntien ja toimintatapojen välillä.

Luonnonvara- ja hyvinvointialan koulutusta yhdistävien ja luontolähtöisyyttä kehittävien taho-

jen verkottamista ja yhteistyötä edistetään. Koulutusorganisaatioiden yhteistyö esim. oppima-

teriaalien tuottamisen osalta edesauttaa alan laadukkaan koulutuksen kehittymistä koko

maassa.

Moniammatilliseen osaamiseen

Edistetään luontolähtöisen hyvinvointialan ammatillisen koulutuksen tarjon-

taa mm. täydennyskoulutuspakettien avulla.

Luonnonvara-alan ja hyvinvointialan koulutuksen tarjoajien koulutusmodu-

leita hyödynnetään yksilökohtaisen koulutuksen suunnittelussa. Esimerkiksi,

erilaisten tutkintojen rakentamiseen erikoistuneet ammattikorkeakoulut

voivat toimia yhteistyössä muiden koulutusorganisaatioiden kanssa niin,

että opiskelija voi hakea tarvitsemiaan opintokokonaisuuksia muista oppilai-

toksista.

Koulutuksessa hyödynnetään järjestöjen, säätiöiden ja muiden pitkään alal-

la olleiden osaamista. Varmistetaan, että kouluttajat ovat tehtäviensä tasal-

la.

Alan opinto-ohjausta vahvistetaan. Koulutusta koordinoidaan ja valvotaan.

Avointen opetusmateriaalien kehittämistä ja koulutusorganisaatioiden välis-

tä verkottumista tuetaan (esim. Green Care -koulutus- ja opetusmateriaalin

kehittämishankkeet).

Alan toimijoiden liiketoiminta-osaamista kehitetään.

OKM, OPH ja

alan koulutusta

tuottavat organi-

saatiot

ESR

Tapio

THL

Sininauhaliitto


8. Vaikuttavuustietoa päätösten pohjaksi

Yksittäiset, eri tieteenaloja edustavat tutkimukset osoittavat, että luonnolla on monia myöntei-

siä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Luonnon hyvinvointia tuottavien vaikutus-

ten taustalla vaikuttavista mekanismeista tarvitaan lisää moni- ja poikkitieteistä tutkimusta,

joka yhdistää esimerkiksi lääketieteellistä, psykologista ja luonnontieteellistä tutkimusta ja

jonka avulla voidaan kehittää palvelujen laatua sekä hoito- ja toimintakäytäntöjä. Tutkimusta

taloudellisista ja yhteiskunnallisista hyödyistä tarvitaan puolestaan yhteiskunnallisen päätök-

senteon tueksi alueellisella ja kansallisella tasolla.

Tutkimusta tulee tehdä eri käyttäjäryhmissä vertaamalla luontolähtöisten interventioiden vai-

kuttavuutta muunlaisin menetelmin toteutettuihin vaikutuksiin. Asiakkaiden kokemukset ja

palaute tulee liittää osaksi vaikuttavuustutkimusta. Riittävän näytön takaamiseksi tarvitaan

myös pitkittäistutkimuksia. Taloudellista ja yhteiskunnallista seurantaa varten ala tulee sisäl-

lyttää olemassa oleviin tilastoihin. Tällä hetkellä huomattava osa esimerkiksi kolmannen sekto-

rin luontoon ja hyvinvointialaan liittyvästä toiminnasta jää tilastointien ulkopuolelle.

Vaikuttavuustietoa päätösten pohjaksi

Kartoitetaan alan hyvinvointivaikuttavuustiedon lisätarpeet ja suunnitellaan

tarvittavan vaikuttavuustutkimuksen sisältö.

Varmistetaan riittävän suuret ja laadukkaat tutkimusasetelmat, laadukas

referee-tasoinen julkaiseminen sekä monitieteellinen suunnittelu ja toteu-

tus.

Selvitetään mahdollisuuksia perustaa yhteisprofessuuri, jonka avulla alaa

voitaisiin lähteä kehittämään pitkäjänteisesti.

Kartoitetaan olemassa oleva laadukas tutkimustieto, ja selvitetään alan

kansainvälisen tietopankin perustamisen mahdollisuudet.

Tarjotaan tietoa olemassa olevasta vaikuttavuustiedosta.

Edistetään kokeiluja matalan kynnyksen ratkaisuissa, kuten sosiaalisessa

työllistämisessä.

Alan yhteiskunnallisen merkittävyyden selvittämisen perustaksi arvioidaan

alan volyymi, sekä vaikuttavuus erilaisten indikaattorien näkökulmista, mu-

kaan lukien kansantaloudelliset vaikutukset.

Kartoitetaan alan win-win-win -ratkaisut ja vaikuttavuusketjut.

Tutkimuslaitok-

set:

THL, Metla, MTT,

Syke, Työterve-

yslaitos, KELA:n

tutkimusosasto

Rahoitus:

RAY,

ESR-hankkeet,

Tekes.

Lisäksi:

Kuntaliitto

Yksittäiset kun-

takokeilut

Tilastokeskus

THL:n työllisyys-

ja osallisuusyk-

sikkö

Aallon pienyri-

tyskeskus

Suomalaisen

Työn Liitto


9. Yhteistyötä yli sektorirajojen

Luonto kuuluu yhtenä osa-alueena monien eri sektoreiden, kuten opetus- ja kulttuuri-, työ- ja

elinkeino, luonnonvara- ja ympäristöalan toimintaan. Eri sektoreilla on toisiaan tukevia kehit-

tämistavoitteita ja -resursseja luontolähtöiselle hyvinvointialalle. Luontolähtöisyys on sisällytet-

ty moniin uusiin ja käynnissä oleviin ministeriötason ohjelmiin ja strategioihin, ja siten alan

edelleen kehittäminen näiden ohjelmien puitteissa luontevaa. Toistaiseksi toiminnan yhteinen

koordinaatio kuitenkin puuttuu.

Luonnon tarjoamat mahdollisuudet ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä tulee huomioida pa-

remmin eri toimialojen strategioissa ja kehittämisohjelmissa sekä yleisemmin yhteiskuntapoli-

tiikassa ja yhdyskuntasuunnittelussa. Lisäksi tarvitaan yhteisesti hyväksyttyjä käytäntöjä siitä,

miten palveluja tuotetaan vastuullisesti ja eettisesti kestävällä tavalla. Alan kehittäminen edel-

lyttää eri sektoreiden välistä yhteistyötä niin hallinnossa kuin tutkimus- ja kehittämistoimin-

nassa. Erityisesti hyvinvointia edistävien elinympäristöjen ja rakennettujen ympäristöjen suun-

nittelu vaatii hyvää sektorien välistä yhteistyötä.

Voimavarat ja tieto kootaan poikkisektorisen yhteistyön avulla alan kehittämisen hyväksi win-

win-win -periaatteella.

Yhteistyötä yli sektorirajojen

Luontolähtöiselle hyvinvointialalle nimetään alaa koordinoiva ministeriö.

Vastuuministeriö edistää alan kehittämis- ja tutkimustoiminnan koordinoin-

tia yli ministeriö- ja sektorirajojen, esimerkiksi nimittämällä alalle neuvotte-

lukunnan tai koordinaatioryhmän.

Lainsäädännöllisten esteiden selvittäminen alan kehittämiselle aloitetaan.

Luontolähtöisen hyvinvointialan kehittäminen sisällytetään hallitusohjel-

maan.

Alan poikkihallinnollista yhteistyötä edistetään alue- ja paikallistasolla.

Myös maakunta- ja kuntatasoilla alaa edistetään monialaisella yhteistyöllä

niin viranomaisten, rahoittajien kuin yrittäjien ja asiakkaiden kesken.

Uusia paikallistason ratkaisuja kokeillaan, kun kunnat hakevat yhä useam-

min uusia kumppanuuksia (kuten yrityksiä ja järjestöjä) velvoitteidensa

toteuttamiseen.

Eri sidosryhmien tavoitteet ja tarpeet alan kehittymisen suhteen selvite-

tään.

Edistetään alan kehittämiskeskuksen perustamista. Keskuksen tehtäviä oli-

sivat muun muassa tiedotus, edunvalvonta, toimijoiden verkottaminen,

toiminnan koordinointi, laadunvarmistus sekä opetuksen ja koulutuksen

koordinointi.

Sitra

ministeriöt

Green Care Fin-

land ry

valtakunnalliset

kehittämis-

organisaatiot

YTR

Tapio

Olemassa olevat

politiikkaohjel-

mat:

Biotalous-

ohjelma,

HYVÄ-ohjelma,

maaseutu-

ohjelma, metsä-

ohjelma jne.

Kuntien eri sek-

torit

ELY, AVI

Maakuntien liitot

Luontoyrittäjä-

verkosto


10. Yhteinen suunta – yhteinen viesti

Luontolähtöisten hyvinvointitoimintojen ja -palveluiden kenttä on erittäin laaja. Se sisältää

monia eri käsitteitä, eri alojen toimijoita, säädöksiä ja toimintakulttuureja. Alan kehittäminen

ja alalla toimiminen edellyttävät paitsi moniammatillista ja monisektorista yhteistyötä myös

yhteistä käsitteistöä ja viestintää.

Alalle luodaan kansallinen viestintäsuunnitelma. Ulostulo toteutetaan yhteishankkeella, jossa

muotoillaan yhteinen viestiä ja suunnitellaan viestinnän rahoitus ja toteutustapa. Viestintä-

suunnitelman pohjaksi selvitetään teemoittaista tai toimialakohtaista viestintätarvetta ja alan

termistön yhtenäistämistä. Viestintäsuunnitelmaa räätälöidään sopivaksi eri sidosryhmille: asi-

akkaille, yrittäjille, yritysneuvojille, päättäjille ja rahoittajille. Hankkeessa selvitetään myös,

mitä teknologiaa, viestintäkanavia ja keinoja viestinnässä käytetään (sosiaalista mediaa, mo-

biilisovelluksia, applikaatioita, pelejä, joukkoistamista, messuja).

Yhteinen suunta – yhteinen viesti

Viestintä liitetään keskeisenä osana kaikkiin yllämainittuihin toimenpiteisiin.

Jokaisella toimenpidekokonaisuudella on tavoitteensa, joiden sisälle viestin-

tä viedään.

Tietoisuuden lisäämisessä tulee toimia yhteistyössä eri sektorien avainhen-

kilöilden, edelläkävijäyrittäjien ja palvelujen käyttäjien kanssa.

Päätöksentekijöitä tulee lähestyä aktiivisesti (esim. valiokunnat, kuntapäät-

täjät).

Uusien luontolähtöisten palvelukonseptien tunnettavuutta lisätään.

Hyödynnetään uusinta teknologiaa ja menetelmiä viestinnän kehittämises-

sä.

Kaikki toimijat

Tapio

Green Care Fin-

land ry

Esim. järjestöjen

olemassa olevat

verkostot

Messut:

TerveSOS,

Kauneus ja ter-

veysmessut,

Metsämessut


Lähteitä

Green care sosiaalisena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä.

Soini Katriina, Ilmarinen Katja, Kirveennummi Anna ja Yli-Viikari Anja.

Yhteiskuntapolitiikka 76(3): 320-330. 2011.

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/hankkeet/greencare/mita/Soini_Yhteiskuntapolitiik

ka.pdf

Hyvinvointialan työ- ja elinkeinopoliittinen kehittäminen – HYVÄ 2011–2015.

Tavoitteet ja toimenpiteet.

Työ- ja elinkeinoministeriö 2011. 40 s.

http://www.tem.fi/files/31430/Hyvinvointialan_tyo-

_ja_elinkeinopoliittinen_kehittaminen_HYVA_2011_-_2015.pdf

Kansallinen luonnonvarastrategia. Älykkäästi luonnonvoimin.

Sitra 2009. 12 s.

http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Kansallinen%20luonnonvarastrategia.pdf

Kansallinen metsäohjelma – Metsät parantavat elämänlaatua.

Työryhmän loppuraportti 29.11.2012 Metsäneuvostolle. 19 s.

http://suomenlatu-fi-

bin.directo.fi/@Bin/2716ce2b3ea8ee7a271811577022b3e2/1369735963/application/pdf/33257

01/Mets%C3%A4t%20parantavat%20el%C3%A4m%C3%A4nlaatua_final.pdf

Käytäntöjä terveyden edistämiseksi. Katsaus terveyden edistämisen rakenteiden kehittämis-

työhön.

Aalto-Kallio Mervi ja Mäkipää Erica. Terveyden edistämiskeskuksen julkaisuja 2/2010. 137 s.

http://www.soste.fi/media/pdf/julkaisut/kaytantoja_terveyen_edistamiseksi_2010.pdf

Luonnosta hyvinvointia lapsille ja nuorille – Kuvauksia luonnon hyvinvointivaikutuksista, palve-

luista ja malleista palveluiden kehittämiseen.

Polvinen Kirsi, Pihlajamaa Jussi, Berg Pekka. Sitra ja Kansallinen hyvinvointiverkosto 2012. 65 s.

http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Luonnosta_hyvinvointia_lapsille_ja_nuorille.pdf

Luonnonvirkistyskäyttö 2010.

Sievänen Tuija ja Neuvonen Marjo. Metlan työraportteja 212. Metla 2011.190 s.

http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.pdf

Luovuudesta kasvua ja uudistumista. Luovaa taloutta edistävät julkiset toimet ja kehittämis-

linjaukset.

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 40/2012. 60 s.

http://www.tem.fi/files/34626/TEMjul_40_2012_web.pdf

Maaseutu tulevaisuuden merkitysyhteiskunnassa. Trendianalyysi.

Hienonen Kati. Sitran selvityksiä 52. Helsinki 2011. 85 s.

http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksi%C3%A4%2052.pdf

Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen.

Virtanen Petri, Suoheimo Maria, Lamminmäki Sara, Ahonen Päivi ja Suokas Markku.

Tekesin katsaus 281/2011. 72 s.

www.tekes.fi/fi/document/49804/matkaopas_pdf

Monipaikkaisuus – ilmiö ja tulevaisuus.

Haukkala Teresa (toim.). Sitran selvityksiä 54. Helsinki 2011. 56 s.

http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksi%C3%A454.pdf

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/hankkeet/greencare/mita/Soini_Yhteiskuntapolitiikka.pdf

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/hankkeet/greencare/mita/Soini_Yhteiskuntapolitiikka.pdf

http://www.tem.fi/files/31430/Hyvinvointialan_tyo-_ja_elinkeinopoliittinen_kehittaminen_HYVA_2011_-_2015.pdf

http://www.tem.fi/files/31430/Hyvinvointialan_tyo-_ja_elinkeinopoliittinen_kehittaminen_HYVA_2011_-_2015.pdf

http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Kansallinen%20luonnonvarastrategia.pdf

http://suomenlatu-fi-bin.directo.fi/@Bin/2716ce2b3ea8ee7a271811577022b3e2/1369735963/application/pdf/3325701/Mets%C3%A4t%20parantavat%20el%C3%A4m%C3%A4nlaatua_final.pdf



http://www.soste.fi/media/pdf/julkaisut/kaytantoja_terveyen_edistamiseksi_2010.pdf

http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Luonnosta_hyvinvointia_lapsille_ja_nuorille.pdf

http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.pdf

http://www.tem.fi/files/34626/TEMjul_40_2012_web.pdf

http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksi%C3%A4%2052.pdf

http://www.tekes.fi/fi/document/49804/matkaopas_pdf

http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksi%C3%A454.pdf


Palveluintegraattoritoiminta ja sen vauhdittaminen Suomessa. Keskustelupaperi.

Sitra 2013. 21 s.

http://www.sitra.fi/sites/default/files/u753/palveluintegraattori_toiminta_ja_sen_vauhdittamin

en_suomessa_keskustelupaperi_2013_1_30_final_verkkoon.pdf

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–2014.

Liikanen Hanna-Liisa. Opetusministeriön julkaisuja 1/2010.

http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Taiteesta_ja_kulttuurista_hyvinvointia.html

Towards a Sustainable Wellbeing Society. Building blocks for a new socio-economic model.

Hämäläinen Timo. Sitra 2013. 44 s.

http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Towards_a_Sustainable_Wellbeing_Society.pdf

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020, Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. STM. 2010.

http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name=DLFE-14357.pdf

Terveyden edistäminen, tutkimuksen ja päätöksenteon haasteita.

Ståhl Timo ja Rimpelä Arja (toim.). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja. 2010. 152 s.

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/5d1a9fc1-a8f0-4f82-a958-0e93ed98a42f

http://www.sitra.fi/sites/default/files/u753/palveluintegraattori_toiminta_ja_sen_vauhdittaminen_suomessa_keskustelupaperi_2013_1_30_final_verkkoon.pdf



http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Taiteesta_ja_kulttuurista_hyvinvointia.html

http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Towards_a_Sustainable_Wellbeing_Society.pdf

http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name=DLFE-14357.pdf

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/5d1a9fc1-a8f0-4f82-a958-0e93ed98a42f


LIITE 1. Poikkisektorinen asiantuntijaryhmä

Keskustelupaperi on tuotettu tiiviissä yhteistyössä Sitran ja MTT:n kokoaman poikkisektorisen

asiantuntijaryhmän kanssa keväällä 2013. Palvelut sijoittuvat useille toimialoille ja siksi katsot-

tiin tärkeäksi koota eri hallinnonaloja edustava laajapohjainen asiantuntijaryhmä (Liite 1).

Poikkisektorinen asiantuntijaryhmä kokoontui työstämään kehittämistoimenpiteitä kolme ker-

taa (8.2., 15.3. ja 3.4. vuonna 2013). Lisäksi kuultiin muita asiantuntijoita. Työtä on johtanut

johtava asiantuntija Lea Konttinen, Sitrasta, ja sen toteutuksesta ovat vastanneet erikoistut-

kija Katriina Soini ja tutkija Elina Vehmasto, MTT Taloustutkimuksesta.

Eveliina Pöyhönen STM

Markku Laatu KELA

Kristiina Niikkonen YM

Liisa Tyrväinen / Ann Ojala Metla

Ville Grönberg / Leini Sinervo THL

Sanna Hartman TEM

Marjo Rönkä TESO

Kirsi Kaunisharju / Riina Vuorento OKM

Jukka Haapakoski SOSTE

Saila Tykkyläinen Suomalaisen Työn Liitto

Lea Konttinen Sitra

Christell Åström Kuntaliitto

Pentti Meriläinen ProAgria Keskusten Liitto

Katja Ilmarinen THL/ TEM

Tuomo Salovuori Sininauhaliitto / Green Care Finland ry

Katja Matveinen-Huju MMM

Juuso Kalliokoski MMM

Soila Nordström Tehy

Juha Rutanen Ruralia Instituutti / Green Care Finland ry

Liisa Niilola Maa- ja kotitalousnaisten keskus ry

Katri Kranni Vilmankämmen

Kimmo Aalto MTK / Green Care Finland ry

Antti Hautamäki Jyväskylän yliopisto

Outi Myllymaa

Kansall. hyvinvointiverkosto, Kehittämiskeskus Oy

Häme

Katariina Heikkilä / Anna Kirveennummi Tulevaisuuden tutkimuskeskus

Katriina Soini ja Elina Vehmasto MTT

Muut työtä kommentoineet asiantuntijat:

Jouko Kostamo / Lauri Saaristo Tapio

Matti Tapaninen

Metsätalouden kehittämiskeskus

Metsähallitus

Documents

Keskustelupaperi Kestavaa Hyvinvointia Luonnosta 2013-6-12