KEVYEN MUSIIKIN TYYLEJÄ

Kevyellä musiikilla tarkoitetaan musiikkityylejä, jotka

syntyivät eurooppalaisen taide- ja kansanmusiikin

sekä afrikkalaisten heimomusiikkien sulautumana

Amerikassa. Mukaan on sekoittunut myös vaikutteita

Latinalais-Amerikkalaisesta musiikista.

Kevyen musiikin eri tyylien piirteet selittyvät sen

mukaan, mitä kansallisuuksia mihinkin päin Amerikkaa

päätyi. Orjakauppa ja siirtolaisuus olivat tässä

merkittävässä roolissa. Seuraavalla sivulla olevasta

kuvasta näet, mitä kulttuurivaikutteita kulkeutui

mihinkin päin Amerikkaa.

JOHDANTO

Siirtolaisia Britteinsaarilta (Irlanti, Englanti): kansanmusiikki.

Siirtolaisia eri puolilta Eurooppaa (esim. Italia): taidemusiikki.

Orjia Afrikasta: kansanmusiikki.

Orjia Afrikasta: kansanmusiikki.

Siirtolaisia Länsi-Euroopasta (Espanja ja Portugali): latinokulttuuri.Pohjois-

Amerikka

Väli- ja Etelä-

Amerikka

Siirtolaisia Latinalisesta-Amerikasta: latinokulttuuri.

Afrikkalaiset vaikutteet kuuluvat kevyessä musiikissa vahvasti. Näitä vaikutteita ovat muun muassa:

o Rytmin korostunut rooli ja lyömäsoittimien käyttö.

o Ihmisäänen monipuolinen käyttö.

o Ihmisäänen matkiminen soittimin.

o Kysymys-vastaus –muoto = yksi laulaa / soittaa ”kysymyksen” johon muu ryhmä ”vastaa”

samalla melodialla tai sitä hieman muunnellen.

o Lyhyet musiikilliset aiheet ja niiden muuntelu (esim. riffit).

o Musiikin yhteisöllinen merkitys.

BLUES JAZZCOUNTRY

& WESTERN

ROCK

POP

FOLK

SOUL

DISCO

HEAVYRAP

1800-luvun loppu 1900-luvun alku 1920 1950 1960 1970 1980

Aikajanassa olevat vuosiluvut kertovat, milloin kukin musiikin tyyli on suurin piirtein syntynyt.

Kyseistä musiikkia ei siis tehty vain mainittuna aikana, vaan kaikki tyylit ovat edelleen hyvin

elinvoimaisia. Janalla mainittujen lisäksi on olemassa myös monia muita kevyen musiikin tyylejä,

mutta aihetta on rajattu vain keskeisimpiin tyyleihin.

Blues on kevyen musiikin kannalta merkittävin tyyli, koska kaikki

myöhemmät tyylit ovat saaneet siitä vaikutteita. Sen juuret ulottuvat

grioteihin eli afrikkalaisiin kiertäviin trubaduureihin ja tarinankertojiin.

Orjakaupan myötä griotien perinne kulkeutui Pohjois-Amerikkaan ja

jatkui orjien työlauluissa.

Orjilta kiellettiin perinteiset afrikkalaiset soittimet ja uskonto ja he

omaksuivat nopeasti uuden kulttuurin ja kristinuskon, joka kuuluu

tummaihoisten kristillisissä lauluissa eli negrospirituaaleissa. Kirkot olivat

tärkeitä orjille, koska he tapasivat siellä toisiaan. Messun jälkeen jäätiin

usein tanssimaan johonkin taloon. Näissä taloissa kehittyi työlauluista ja

negrospirituaaleista tummaihoisten rytmikäs viihdemusiikki, blues.

Afrikkalainen griot

BLUES1800-LUVUN LOPPU

Bluesissa korostuu musiikin yhteisöllinen merkitys ja

se on kerännyt ihmisiä yhteen niin iloisissa kuin

surullisissakin tilaisuuksissa.

Varhainen blues oli usein pelkästään laulettua

mutta sitä saatettiin säestää myös itse tehdyin

lyömäsoittimin ja kielisoittimilla, kuten banjolla tai

kitaralla. Myöhemmin blues alkoi hyödyntää

bändisoittimia (sähkökitara, basso ja rumpusetti).

Bluesille tyypillisiä musiikillisia piirteitä ovat:

o Tanssittava kolmimuunteinen rytmi (”ränttätänttä”).

o Säkeistömuoto ja tarinalliset sanoitukset.

o Vahva eläytyminen lauluun ja soittoon.

o Improvisointi = musiikin luominen esittämishetkellä.

o Kysymys-vastaus –muoto.

Bessie Smith

B.B. King

Stevie Ray Vaughan

Varhaisessa bluesissa niin esiintyjät kuin yleisökin oli tummaihoista.

Tunnettuja artisteja tuolta ajalta olivat esim. Bessie Smith ja Robert

Johnson. Sähköisen bluesin myötä tunnetuksi tulivat Muddy Waters ja

B.B. King. Myöhemmin tuli myös valkoihoisia bluesartisteja, kuten

Stevie Ray Vaughan. Aikojen saatossa bluesista on kehittynyt useita eri

tyylisuuntia, kuten country blues, boogie woogie ja Chicago blues.

Jazz syntyi 1800- ja 1900-luvun taitteessa Yhdysvaltain

etelävaltioiden mustan väestön keskuudessa. Jazzin

syntypaikkana pidetään erityisesti New Orleansin

kaupunkia, joka toimi 1800- ja 1900-luvulla tehokkaana

kansojen ja kulttuurien sulatusuunina. Kaupungin

monikulttuurinen ilmapiiri ja asema kauppa- ja

viihdesatamana oli omiaan tarjoamaan kasvualustan

jazzin kehittymiselle.

Jazz kehittyi tummaihoisten bluesista ja

negrospirituaaleista mutta siihen yhdistyi vaikutteita

myös eurooppalaisesta taidemusiikista.

JAZZ1900-LUVUN ALKU

New Orleans

Jazzin esittäjinä voivat olla niin suuret big bandit kuin yksi ainoa henkilö. Jazz on usein instrumentaalia

(siinä ei lauleta), vaikka monet jazzlevytykset sisältävätkin myös laulua. Jazzille on tyypillistä runsas

improvisointi ja jazzmuusikot kerääntyvätkin usein yhteen jammailemaan. Jazzlaulajien improvisointia

kutsutaan scatiksi, jossa lauletaan monimutkaisia melodioita merkityksettömillä tavuilla.

Jazz on innovatiivista musiikkia ja scatin lisäksi sen parissa on

kehitetty muun muassa monia soittimia, kuten rumpusetti ja

sähkökitara. Muita jazzille tyypillisiä soittimia ovat

taidemusiikistakin tutut erilaiset puhaltimet ja kontrabasso.

Jazzorkesterin peruskokoonpano onkin trio, joka muodostuu

rumpusetistä, kontrabassosta ja pianosta.

Jazzorkesterit nimetään usein johtajansa mukaan.

Kuvassa pianisti Duke Ellingtonin big band.

Rumpali Elvin Jonesin trio.

Legendaarinen puhaltaja, Miles Davis

Jazziin on kehittynyt useita toisistaan poikkeavia tyylisuuntia, kuten esimerkiksi swing, bebop ja fuusiojazz.

Tunnettuja jazz-artisteja ovat muun muassa Duke Ellington, Louis Armstrong, Dizzy Gillespie, Miles Davis,

Herbie Hancock ja Chick Corea..

Kosketinsoittajansa johtama Chick Corea Elektric Band.

Perinteisen jazzin musiikillisia tunnusmerkkejä ovat:

o Bluesia nopeampi kolmimuunteinen rytmi.

o Instrumentaalikappaleet.

o Improvisointi ja runsaat soolo-osuudet.

o Taidemusiikista omaksutut sointukulut ja

kolmisointuja monimutkaisempi harmonia.

Kantri on Pohjois-Amerikan valkoihoisen väestön parissa syntynyt musiikkiperinne. Sen juuret ovat

eurooppalaisten siirtolaisten kansanmusiikissa (englantilaisessa ja irlantilaisessa) mutta se on saanut

vaikutteita myös tummaihoisten bluesista ja negrospirituaaleista. Kantrissa käytetään akustisia soittimia:

kitaraa, huuliharppua, banjoa ja viulua. Myöhemmin kantrissakin on alettu käyttämään bändisoittimia ja

onpa se omaksunut myös naukuvasoundisen steel-kitarankin käytön.

Kantrille ominaista on:

o Akustiset soittimet ja steel-kitara.

o Nopeat kappaleet tanssillisia, balladit kertovat tarinan.

o Sanoitukset kuvastavat perinteisiä arvoja: perhe, koti,

isänmaa ja uskonto.

COUNTRY & WESTERN1920-LUKU

Steel-kitara

Kuten muihinkin musiikkityyleihin, myös kantriin on kehittynyt erilaisia tyylisuuntia. Ehkä tunnetuin näistä

on western, joka esitteli 1930-luvulla maailmalle laulavan lehmipojan –imagon. Tätä markkinoitiin lännen

elokuvissa ja tietenkin myös lehdistössä. Muita kantrin tyylejä ovat bluegrass, outlaw, kanrtirock ja

kantripop.

Vaikka kantri on Suomessa vähemmän tunnettu

musiikkityyli, on se Yhdysvalloissa valtavan

suosittua. Alkuaikoinaan sitä kuuntelivat niin

nuoriso kuin aikuisetkin ja edelleen se tavoittaa

kymmenet miljoonat amerikkalaiset. Se on täysin

oma viihdeteollisuuden muotonsa.

Klassikkoartisteja ovat Hank Williams, Johnny

Cash ja Dolly Parton. Tämän päivän artisteja

ovat puolestaan Garth Brooks ja Faith Hill.Hank Williams

Johnny Cash

1950-luvulla syntyi Yhdysvalloissa nuorisokulttuuri. Tämän mahdollisti 2. maailmansodan

jälkeinen taloudellinen nousukausi, jonka vuoksi myös nuorilla oli ensimmäistä kertaa

omaa rahaa käytössään. Markkinavoimat havaitsivat tämän ja pian nuorille alkoi

ilmestyä omia vaatteita, lehtiä, elokuvia sekä radio- ja TV-ohjelmia, joiden avulla

nuorisokulttuuri levisi nopeasti koko maailmaan.

Nuorisokulttuurin sanansaattaja oli rock, joka perustui bluesin räväköiden piirteiden

korostamiseen. Laulajien äänenkäyttö oli rajumpaa, soitto aggressiivisempaa ja

kitaristit omaksuivat uuden soittotavan. Se oli myös ensimmäinen musiikin tyyli, joka

nojasi vahvasti bändisoittimiin. Rockin musiikillisia piirteitä:

o Sähkökitara keskeisin soitin: särösoundin käyttö.

o Kappaleissa kitaralla soitettuja riffrejä.

o Bändisoittimien käyttö.

ROCK1950-LUKU

Rock saavutti pian suuren suosion niin tummaihoisten, kuin

valkoihoisten nuorten parissa. 1950-luvun rockin edustajia

olivat esim. Chuck Berry, Elvis Presley ja Buddy Holly.

Elviksen lavaliikehdintä sai varsinkin nuoret

tytöt ja naiset pauloihinsa. Kuva on Elviksen

tähdittämästä elokuvasta ”Jailhouse rock”.

Elvis oli ensimmäinen valkoihoinen artisti, joka osasi uskottavasti

esittämään tummaihoisten musiikkina pidettyä rockia. Hänen eloisa

esiintymisensä oli nuorten mieleen mutta vanhemmat pitivät rockia

turmiollisena nuorisolle, osittain myös rasistisista syistä: tummat artistit

tai edes Elvis eivät olleet valkoihoiselle nuorisolle sopivia esikuvia. Se

ei estänyt Elvistä kuitenkaan aiheuttamasta maailmanlaajuista

hysteriaa nuorten parissa.

Chuck Berry

The Beatles sai aikaan elvismäistä

hysteriaa maailmanlaajuisesti.

1960-luvulta eteenpäin rock jatkoi suosiotaan ja siihen alkoi

muodostua erilaisia tyylejä ja alalajeja suosittujen brittibändien

johdolla. Uusista tyyleistä keskeisimpiä olivat hippi-ideologiaa

kannattava psykedeelinen rock, yhteiskunnallisesti kantaaottava

punk, näyttäviin esiintymisiin panostava glamrock (teatraalinen

rock) sekä soittotaitoa korostava proge (progressiivinen rock).

Syntyi myös uusia supertähtiä, kuten The Beatles, Rolling Stones ja

Bruce Springsteen.

Sex Pistols on

ehkä tunnetuin

punkbändi.

Queen yhtye oli musiikkinsa lisäksi tunnettu näyttävistä

lavaesiintymisistä.

Bruce

Springsteen,

The Boss

Suositulle mutta vanhempien paheksumalle rockille kehitettiin 1950-60-lukujen

vaihteessa kilpaileva musiikkityyli, populaarimusiikki eli pop. Se on suurten levy-

yhtiöiden tuottamaa, suurten yleisöjen käyttöön tarkoitettua kulutusmusiikkia.

Vaikka rock oli myös alun perin kaupallisista lähtökohdista tuotettua musiikkia,

halusivat levy-yhtiöt miellyttää yhä suurempia ihmismääriä saadakseen

enemmän levymyyntituloja. Rockia ”pehmennettiin” vähentämällä

sähkökitaran hallitsevaa asemaa musiikissa ja ottamalla tilalle jousisoittimia ja

koskettimia. Rajua laulutyyliä hillittiin ja kappaleista tehtiin melodisempia.

Tummaihoiset esittäjät vaihdettiin valkoisiin. Näin syntyneiden uusien tähtien

suosio saattoikin perustua enemmän ulkonäköön tai muotitanssiin, kuin

musiikillisiin kykyihin. Ensimmäisten poptähtien joukkoon lukeutuvat mm. Paul

Anka ja Fabian.

Paul Ankan kappale ”Diana” oli

aikoinaan suurhitti ja se soi

edelleen radioissa.

POP1950 ja 1960-LUKUJEN VAIHDE

Popin musiikillisia tuntomerkkejä ovat:

o Lyhyet ja melodiset kappaleet.

o Sanoitukset käsittelivät usein rakkautta tai

ihmissuhteita.

o Tarttuvat ja helposti muistettavat kertosäkeet.

o Bändisoittimien lisäksi käytettiin koskettimia ja

jousisoittimia.

Rockin ja popin suosion myötä nuorisokulttuuri ja sen sivutuotteena

syntynyt populaarikulttuuri levisivät räjähdysmäisesti ympäri maailman.

Ensin elokuvien avulla, sitten radion, lehtien ja tv-ohjelmien. Nuorisoa

kaikkialla yhdisti heidän oma kulttuurinsa.

Nuortenlehtiä eri vuosikymmeniltä.

Myös nykyään pop on erittäin suosittua ja

alun perin vain valkoihoisten artistien

musiikkityylissä suosiota ovat saavuttaneet

myös tummaihoiset esiintyjät. Poptähtien

konsertit ovat valtavia spektaakkeleja ja

kiertueet ulottuvat ympäri maapalloa.

Muiden musiikkityylien artistit ovat ottaneet

popista vaikutteita suuremman suosion

toivossa. Näin ovat syntyneet sellaiset tyylit,

kuten kantripop, poprock, iskelmäpop jne.1980-luvulla huippusuosioon nousseet Madonna ja Michael Jackson ovat

monien myöhempien poptähtien esikuvia. Niin myös Britney Spearsin.

60-luvulla tummaihoisille kehittyi oma popmusiikin tyylinsä, soul. Se syntyi, kun

tummaihoiset popartistit ottivat musiikkiinsa vaikutteita hengellisestä musiikistaan.

Tyylin nimitys soul (engl. sielu) viittaa tähän hengellisyyteen. Tärkein hahmo tässä

kehityksessä oli Ray Charles. Hänellä oli taito siirtää hengellisetvaikutteet

maalliseen musiikkiin ilman kuuntelijoiden vastalauseita. Muita tunnettuja soul-

artisteja oli muun muassa Aretha Franklin, Stevie Wonder ja Otis Redding.

Soulin keskeisiä musiikillisia piirteitä ovat:

o Virtuoosimaisen taitava laulaja ja vahvasti eläytyvä laulutyyli.

o Kirkosta tutun kuoron käyttö.

o Nopeat kappaleet tanssittavia, hitaat balladit erittäin tunnelmallisia.

o Bändisoittimet ja puhaltimien korostunut rooli.

SOUL1960-LUKU

Ray Charles

Stevie Wonder

Monien soul-artistien musiikki keskittyi hitaampiin balladeihin, mutta nopeissa soul-kappaleissa painotettiin

rytmin osuutta. Rytmikkäämpään souliin keskittynyt James Brown alkoi kehittää musiikkia uuteen suuntaa,

jota pian alettiin kutsumaan funkiksi.

Funk on 1960-luvun lopussa soulista kehittynyt

tanssimusiikin tyyli, jossa musiikin rytmikkyyttä

korostettiin äärimmilleen. Kappaleissa saattoi

olla vain yksi sointu ja riffi, jota toistettiin

loputtomasti. Funk-bändien keikat olivat

karnevalistisia ja saattoivat kestää monta

tuntia, jonka aikana musiikki ei tauonnut

kertaakaan. Funk vaikutti voimakkaasti diskon ja

rapin syntyyn. Tunnettuja artisteja ovat muuan

muassa tyylin kehittäjänä pidetty James Brown,

sekä Parliament ja Commodores yhtyeet.

Aretha Franklin ”The Godfather or Soul”, James Brown.

Parliament oli yksi

värikkäimmistä

funk-bändeistä.

1960-luvulla syntyi myös folk, joka perustuu eurooppalaisten siirtolaisten, etenkin Britteinsaarilta tulleiden,

kansanmusiikkiin. Folk (suom. kansa) nimitys viittaakin tähän alkuperään. Kansanmusiikista folk eroaa mm. siinä,

että folk-kappaleiden säveltäjät ja sanoittajat ovat nimeltä tunnettuja muusikoita, kansanmusiikissa

säveltäjää ja sanoittajaa ei tiedetä. Folkin sanoituksissa on vaikutteita taiderunoudesta ja muusikot ottavat

usein kantaa teksteillään yhteiskunnallisiin aiheisiin. Tämä teki siitä suosittua rauhaa rakastavan

hippiliikkeen parissa. Tekstien roolia korostettiin yksinkertaisilla sovituksilla: usein kappaleen esitti vain solisti,

joka säesti itseään kitaralla. Nykyaikaisen, vakavasti otettavan rocklyriikan isänä pidetään folkartistina

aloittanutta Bob Dylania.

FOLK1960-LUKU

Folkille tyypillisiä musiikillisia piirteitä ovat:

o Akustiset soittimet (kitara, huuliharppu).

o Kantaaottavien sanoitusten keskeinen rooli.

o Yksinkertaiset mutta melodiset kappaleet. Bob Dylan

Disco on 1970-luvulla soulista ja funkista Yhdysvalloissa kehittynyt tanssimusiikin tyylisuunta. Disko alkoi

kehittymään, kun yökerhojen DJ:t (engl. disc jockey) soittivat painokasta rytmiä korostavia funk- ja soul-

kappaleita. Pian yökerhoissa suositut kappaleet alkoivat menestyä myös radioissa ja levykaupoissa. Tämä

puolestaan johti siihen, että alettiin tehdä varta vasten yökerhoihin sopivaa rytmikästä musiikkia. Tätä

alettiin kutsumaan discoksi.

DISCO1970-LUKU

Diskolle tyypillisiä musiikillisia piirteitä ovat:

o Tasainen ja painokas rytmi, jota korostetaan jatkuvalla

bassorummun sykkeellä.

o Poptyyliin melodiset ja tarttuvat kappaleet.

o Kosketinsoittimien ja syntetisaattoreiden korostunut

rooli. Bändi saatettiin korvata kokonaan

syntetisaatoreilla, vaikka alkuaikojen discossa käytettiin

jousia ja puhaltimiakin.

Discolla on merkittävä asema koneilla

tehdyn tanssimusiikin kehityksessä.

Ensimmäiset kokonaan koneilla tehdyt

tanssimusiikki kappaleet olivat

nimenomaan discoa. Discon pohjalta

kehittyi myöhemmin house ja siitä edelleen

techno. Tunnettuja 1970-luvun diskoartisteja

olivat mm. ABBA, Bee Gees ja Village

People.

Bee Gees

ABBA

Aluksi disko oli vain pienten piirien musiikkia mutta Saturday Night Fever –

elokuvan myötä siitä tuli maailmanlaajuinen muoti-ilmiö. Discokuume valtasi

maailman ja pian jokainen opetteli diskotanssiliikkeitä.

Heavyn juuret löytyvät 1960-luvun englantilaisista rockbändeistä. Erityisesti Led Zeppelin yhtyeen

katsotaan antaneen esikuvan koko musiikkityylille. Myös Deep Purplen ja Black Sabbathin soundi toimi

esikuvana monelle myöhemmälle heavy-yhtyeelle. Yhdysvalloissa ensimmäisiä heavy rock bändejä olivat

Kiss ja Alice Cooper, jotka saivat runsaasti vaikutteita myös teatraalisesta rockista. Osana showta oli

tulennielentä, tekoveri, räjähteet ja näyttävät lavarakennelmat giljotiineineen ja sähkötuoleineen.

HEAVY1970-LUKU

Heavylle tyypillisiä musiikillisia piirteitä olivat:

o Sähkökitaran keskeinen rooli ja

runsas särösoundin käyttö.

o Selkeät ja tarttuvat riffit, jotka

toistetaan myös bassolla.

o Raaka ja voimakas laulutyyli.

o Rumpaleiden voimakas soittotyyli.Kiss-yhtyeen jäsenet esiintyvät naamioissa.

1970-luvulla heavy rock nautti punkin tapaan verrattain pientä suosiota mutta 1980-luvulle tultaessa osa

heavybändeistä onnistui murtautumaan ulos pienistä klubeista ja siirtyi soittamaan stadioneille

kymmenille tuhansille ihmisille. Musiikista alettiin käyttämään nimitystä heavy metal. Suosion kasvaessa

vanhemmat huolestuivat musiikkityylin mahdollisista yhteyksistä esim. satanismiin mutta useimmiten

bändien viittaukset sellaiseen olivat vain markkinointikikkoja.

Suosittuja metallibändejä olivat mm. Iron Maiden,

Judas Priest ja myöhemmin Metallica. Myös metalliin

on aikojen saatossa kehittynyt runsaasti erilaisia

pienempiä tyylisuuntia, kuten thrash-, death- ja nu-

metal.

Iron Maiden on kuuluisa valtavista konsertin

aikana muuttuvista lavarakennelmista.

1970- ja 1980-lukujen taitteessa

ilmaantui uusi tummaihoisten

musiikkityyli, rap. Rap kehittyi, kun DJ:t

soittivat funk-levyjä katutanssin,

breakdancen pohjaksi. Kappaleiden

ja artistien nimiä kuuluttaessaan he

puhuivat rytmikkäästi musiikin tahtiin ja

näin syntyi rapille tyypillinen puhelaulu

eli räppääminen. Tämä tyyli oli

kuitenkin keksitty jo aiemmin

jamaikalla reggae-DJ:den ja dub-

musiikin parissa.

Pian DJ:n pariksi ilmestyivät MC:t

(Master of Ceremony = seremoniamestari), jotka

ottivat varsinaisen räppäämisen

hoitaakseen jolloin biittien

soittaminen jäi DJ:n tehtäväksi.

RAP1980-LUKU

Rapille on tyypillistä myös sämplääminen (engl. sample = ottaa näyte, kerätä) ja

luuppaaminen (engl. loop = silmukka), jossa DJ ottaa aiemmin levytetystä

musiikista lyhyen pätkän ja tekee siitä toistuvan silmukan varsinaisen

räpin taustalle. Rumpubiitit voidaan tehdä myös rumpukoneella. Rapille

tyypillinen DJ:den käyttämä tehokeino on myös scratch (engl. raapia), jossa

vinyylilevyä pyöritetään levylautasella rytmikkäästi edestakaisin. Tällöin

levystä lähtee raapimista muistuttava ääni.

Rapin musiikilliset piirteet voidaan koota seuraavasti:

o Kappaleen säestyksenä voi olla pelkkä rumpuluuppi.

o Rytmikäs puhelaulua = rap.

o Levyjen scratch:aaminen.

o Sanoituksella keskeinen rooli kappaleessa.

Legendaarinen varhainen rapryhmä Run DMC

Ensimmäinen kuuluisa rap-single oli The Sugarhill Gangin ”Rapper´s Delight”. Myöhemmin kuuluisuutta

saaneita räppäreitä tai rapryhmiä ovat muun muassa Run DMC, Public Enemy ja Snoop Dogg.

Alun perin tummaihoisten musiikkina alkanut rap sai nopeasti suosiota myös valkoihoisen nuorison

parissa ja ei aikaakaan, kun muidenkin musiikkityylien artistit alkoivat ottaa siitä vaikutteita. Monet

nykyiset popartistit yhdistävät musiikkinsa rappia ja onpa sitä yhdistetty myös heavyynkin.

Public EnemySnoop Dogg Jay Z räppää pop/soul-laulaja Beyoncen konsertissa.

- big band = jazzille tyypillinen suuri kokoonpano, jossa on puhaltimia, piano, rumpusetti, basso ja joskus kitara

- DJ = Disc Jockey, diskoissa levyjä soittava henkilö.

- griot = afrikkalainen kylästä kylään kiertävä tarinankertoja ja trubaduuri

- gospel = ”holy blues”, tummaihoisten bluesvaikutteista hengellistä musiikkia

- MC = Master of Ceremony, räppääjä

- negrospirituaali = tummaihoisten kristillishengellinen laulu

- kolmimuunteisuus = bluesille ja jazzille tyypillinen kolmijakoinen, keinuva ”ränttätänttä” tai ”diibadaaba”-rytmi

- instrumentaalimusiikki = musiikkia, jossa ei ole laulua vaan pelkkiä soittimia eli instrumentteja

- improvisointi = musiikin luominen esittämishetkellä, voidaan kutsua myös jammailuksi.

- riffi = lyhyt ja toistuva rytmi- tai melodiakuvio.

- räppääminen = rap-musiikille tyypillinen puhelaulu.

- scat = jazzlaulajien improvisointia. Laulutapa, jossa ei käytetä sanoja vaan merkityksettömiä tavuja.

- sämplääminen ja luuppaaminen = DJ ottaa aiemmin levytetystä musiikista pätkän ja tekee siitä toistuvan silmukan

kappaleen taustaksi.

KESKEISTÄ SANASTOA