KIVA Kitaransoiton Interaktiivinen Verkkokäyttöinen Aineisto

http://netti.nic.fi/~georgij/Helsinki

vili.pesonen@helsinki.fi georgij.putilin@nic.fi Ilta-Kanerva Kankaanrinnan seminaarissa 18.04.2001 Helsingin yliopisto Kasvatustieteen laitos Mediakasvatuskeskus 15ov/2001

http://netti.nic.fi/~georgij/Helsinkimailto:Vili.pesonen@helsinki.fimailto:georgij.putilin@nic.fi

1

1. Johdanto ......................................................................................................................2

2. Tavoitteita.....................................................................................................................3

3. Taustaa ........................................................................................................................4

Kiva-projektin pedagoginen teoriatausta ..........................................................................4

Oppimisympäristö .........................................................................................................7

Kitaraopas............................................................................................................................8

Didaktiset lähestymistavat................................................................................................8

Rakenne...........................................................................................................................8

Teksti ............................................................................................................................8

Ääni ..............................................................................................................................8

Still-kuva .......................................................................................................................8

Grafiikka .......................................................................................................................9

Animaatio......................................................................................................................9

Video ............................................................................................................................9

Tietokanta.....................................................................................................................9

Tieto- ja viestintätekniikka ................................................................................................9

Kitaraoppaan toimintaympäristö.......................................................................................9

1. Kitaransoiton oppijakso...........................................................................................10

2. Kitarasäveltäjiä .......................................................................................................17

3. Soittajia..................................................................................................................17

4. Etydihakemisto .......................................................................................................17

Prosessi .........................................................................................................................21

Pohdinta .........................................................................................................................21

Lähteet ...........................................................................................................................22

2

1. Johdanto

Soitonopetus on perinteisesti ollut henkilökohtaista opetusta ja ohjausta, lähiopetusta.

Apuvälineiden käyttö on ollut vähäistä, sillä on katsottu, että soitonopetuksen luonteeseen

kuuluu lähinnä vain instrumentin ja painetun oppimateriaalin käyttö.

Soitonopettajakoulutuksessakin on korostettu henkilökohtaisen vuorovaikutuksen

merkitystä, eikä apuvälineiden käyttöä ja käytön opettamista ole nähty tärkeänä.

Teknologia soitonopetuksen apuvälineenä tuntuu kuitenkin perustellulta, sillä se lisää

mahdollisuuksia opiskeltavan aineen objektiiviseen käsittelyyn, ja tukee tätä kautta

konstruktiivista oppimiskokemusta.

Verkkopedagogiikan pääsuuntauksena tuntuu tällä hetkellä olevan konstruktivistisessa

hengessä toteutettava ryhmätyöohjelmistojen käyttö ja kehittely. Koulu- ja

yliopistomaailmassa toimivat järjestelmät ovat useimmiten tekstipohjaisia ja vaikuttaa siltä,

että teoreettisissa pohdinnoissa nähdään vain tekstin tuottaminen ja lukeminen oppimista

edistävänä elementtinä. KIVA:n tekijöille on kuitenkin selvää, että yksilön oppimiskokemus

on erilainen käytettäessä myös kuvaa ja ääntä kuin pelkästään tekstiin painottuvassa

verkkopedagogiikassa.

KIVA on tietämämme mukaan ensimmäinen soitonopetuksen projekti ja myös harvoja

yksilöllisen taidon kehittämiseen tähtääviä projekteja, jossa käytetään verkkopohjaisen

multimedian mahdollisuuksia perustason soitonopetuksessa. Kuvan ja äänen ottaminen

mukaan verkon käyttöön perustuvassa pedagogisessa sovelluksessa vaatii ammattimaista

internet-julkaisuteknistä osaamista. Siksi tähän asti suurin osa verkkopedagogisista

soitinopetuksen sovelluksista on innokkaiden internet-harrastajien viritelmiä, joiden

tuottamat sivut ovat yleensä tekstiin perustuvia. Tekstiin perustuvan kotisivun tekeminen

on näennäisen helppoa. Seuraavissa osoitteissa on esimerkkiä tekstipohjaisista yrityksistä

luoda www-pohjainen kitaransoiton perusoppijakso: http://webusers.siba.fi/~vpolkki/ tai

http://seicorde.org/begin/index.htm. Nämä esimerkit kertovat tekstin käyttämisen

vaikeudesta pyrittäessä saamaan aikaan toimintaa. Soittamista ja muita taitoon perustuvia

aineita oppii todennäköisesti parhaiten Learning by doing -periaatteella. Silloin kuvallinen

ilmaisu on tekstiä huomattavasti nopeampi tapa välittää tarkoituksen mukainen

toimintaohjeisto malliksi. Osoitteessa http://www.officeww.com/mime/english/

nukkeanimaation keinoin tehdään muutamassa sekunnissa selväksi joitakin pantomiimi-

http://webusers.siba.fi/~vpolkki/http://seicorde.org/begin/index.htmhttp://www.officeww.com/mime/english/

3

ilmaisussa tarvittavia perustekniikoita. Sivusto on hyvä esimerkki opetustarkoitukseen

luodun kuvallisen ilmaisun voimasta.

Taidon kehittämiseen tähtäävän menetelmän tutkimus voi tuoda uusia näkökulmia

aikaisempaan teoreettiseen ajatteluun, ovathan esimerkiksi oppimistulokset aivan toisella

tavalla evaluoitavissa taito- kuin tietoaineissa. Taitoaineet ovat myös yleensä suhteellisen

rajattuja kokonaisuuksia. Niihin pitäisi sen vuoksi päästä ”konkreettisesti” sisälle.

Laajempaa yhteiskunnallista merkitystä KIVA:lla voi olla muuttamalla soitonopetuksen

sisältöjä, muotoja ja tapoja yleissivistävämpään suuntaan. Se saattaa laajentaa

musiikinopetuksesta nauttivaa oppilaspohjaa sekä määrällisesti että iän suhteen. Nykyisin

musiikkiopistoissa saavat opetusta ainoastaan lapset tai nuoret, vanhempi oppilas on

poikkeus.

KIVA -projektissa on valmistunut opetusdemo, Kitaraopas, jonka tarkoituksena on kokeilla

nykyisen tekniikan mahdollisuuksia äänen ja kuvan liikuttamisessa verkon kautta.

Tarkoituksena on ollut myös selvittää suunnittelu- ja tuotantotason vaikeuksia ja

pullonkauloja tulevaa, pedagogisesti ja laadullisesti korkeatasoisempaa sovellusta varten.

2. Tavoitteita

KIVA:n tavoitteena on luoda opiskeluympäristö(laajennus), jossa oppija voi toimia joko itse

tai vaihtelevantaajuisessa vuorovaikutuksessa ohjaajaan. KIVA:aan voi kuulua myös

lähiopetusta. Opiskeluympäristöä voi käyttää joko ohjatusti tai vapaasti. Lisäksi KIVA on

myös soitonopiskeluresurssi, josta perinteisiä metodeja käyttävät soitinpedagogit voivat

hakea tarvitsemaansa opetusaineistoa.

Perinteiseen soitonopetukseen kuuluu säännölliset, tavallisimmin kerran viikossa toistuvat

soittotunnit. Perinteisen opetusmuodon lisäksi KIVA antaa uudenlaisia mahdollisuuksia

henkilökohtaisen ja telemaattisen vuorovaikutuksen vaihtelun määrän ja laadun suhteen.

Kun verkkopohjaisella opiskeluympäristösovellukset perustuvat tällä hetkellä pitkälti tekstin

tuottamiseen ja analysoimiseen ja tätä kautta ajattelun kehittymiseen, on KIVA:ssa

päinvastainen idea. Päämääränä on ensisijaisesti taidon, tässä tapauksessa kitaran

soittotaidon, kehittäminen. Siihen pyritään äänen ja kuvan erilaisilla yhdistelmillä ja

4

tekstiosuus on mieluummin musiikkiin liittyvää eli nuottikirjoitusta. Kirjoitetun tekstin määrä

pyritään pitämään mahdollisimman pienenä itse pedagogisessa osuudessa. Näin

saavutetaan monia etuja. Esimerkiksi KIVA:n soittotaidon kehittämiseen liittyvä osuus on

kieliympäristöstä riippumaton, musiikkiahan pidetään kansainvälisenä kielenä.

3. Taustaa

Intermediaalisuus tarkoittaa Tellan (2001, 11) mukaan verkko-opetuksen materiaalien,

välineiden ja keinojen lisäksi niitä kykyjä ja mahdollisuuksia, joita verkko-opetusta nauttiva

oppija käyttää. KIVA -projektin suurena kysymysmerkkinä on ollut, missä määrin voi

luottaa yksilön medialukutaitoon ja kuinka paljon itse välineen käytön ts. KIVA-resurssien

opettamiseen tulisi käyttää aikaa. Osittain tämä on ratkaistu käyttämällä valmiita

"rakennuspalikoita", esimerkiksi navigoimiseen selaimen nuolinäppäimiä, siellä, missä se

on ollut mahdollista. Oletuksena tällöin on, että käyttäjä tuntee www-pohjaista navigointia

niin paljon, että tällainen ratkaisu on mahdollinen. Tekijät katsovat myös, että liian monien

samankaltaisten toimintojen tarjoaminen vaihtoehtoina vain sekoittaa käyttäjää.

Yksinkertaisuus tarkoittaa tässä tapauksessa oppimisen nopeutta pääasian, eli

soitonopiskelun aloittamisen suhteen ja pyrkimystä vähentää teknisten oheisopintojen

määrää.

Mediakasvatus pohtii asioita teoreettisesti. Verkkokäyttöisten käytännön sovellutusten

tekeminen ja analyysi antaa vielä odottaa itseään. Mitään suoranaista KIVA:n kaltaisen

sovelluksen teoreettista tutkimusta emme ole löytäneet. Koska KIVA lähestyy

periaatteiltaan opetusohjelmia, voisi teoreettista pohjaa hakea sieltä.

Kiva-projektin pedagoginen teoriatausta

Opiskelijan oma aktiivisuus (Matikainen & Manninen 2000, 9) nähdään edellytyksenä

myös soitonoppimisessa. Traditionaalisen soitonopetuksen puitteissa itseopiskelu ainakin

korkealla taiteellisella tasolla nähdään mahdottomana. KIVA lähtee kuitenkin

itseohjautuvuuden oletuksesta. Katsomme, että soittotaidon perusasioiden omaksuminen

on mahdollista ilman lähiopetuksen metodeja, ts. henkilökohtaista vuorovaikutusta ja

ohjausta. Itseohjautuvasti toimivat oppijat kaipaavat tarvitsevat resursseja ja palveluja,

joiden avulla heidän on mahdollista saada selvää kulloinkin askarruttavasta ongelmasta.

Henkilökohtaisen ohjauksen hinta vaikuttaa myös osaltaan ohjauksen tarpeeseen.

5

Didaktisten ratkaisujen pitäisi näkyä hypermediarakenteessa (Pesonen 2000, 87). Useita

erilaisia elementtejä sisältävän hypermedian tuskin voidaan olettaa perustuvan vain

yhdelle oppimiskäsitykselle. KIVA:nkin voidaan tulkita olevan sekoitus monesta erilaisesta

lähestymistavasta:

Opetusteknologinen malli: pyritään mahdollisimman täsmällisen ennakkosuunnittelun avulla kontrolloimaan oppimistilanteessa tapahtuvan ulkoisen käyttäytymisen etenemistä

(Manninen & Pesonen 2000, 68). Ennakkosuunnitteluun kuuluvat esimerkiksi graafiset

ratkaisut, esimerkkinä vaikkapa sorminumeron suhde nuotinpäähän. Monet tällaisista

ratkaisuista ovat tekijöiden kokemuksen sanelemia. Sen sijaan itse opetusteknologisen

mallin soveltaminen on perusteltu tietoisesti:

1. Tekijöiden pitkä kokemus ohjaa automaattisesti monia valintoja. Hyväksi todettuja

tapoja ei kannata hylätä, toisaalta vaarana on totunnaisten toimintatapojen siirtäminen

uuteen ympäristöön, jolloin ymmärtääksemme ei ole luotu uusia mahdollisuuksiakaan.

2. Soitonopiskelualan vakiintunut pedagoginen käytäntö. Soitonopetuksessa on monia

behavioristiseen viitekehykseen sopivia tunnusmerkkejä. Se on esimerkiksi

opettajajohtoista, prosessi on ohjattua, opetussuunnitelma on oppiainekeskeinen ja

usein ops:ta ja oppikirjoista johdettu ja arviointi on kontrolloitua ja arvosteluun

perustuvaa.

3. Konstruktivistinen oppimiskäsitys liitetään yleensä automaattisesti verkkopohjaisiin

oppimisympäristöihin. Tämä hukkaa suuren osan oppimisympäristöjen

mahdollisuuksista (Manninen 2000, 67). Varsinkin toistoon perustuvan taitojen

oppimisen voi nähdä jopa vaativan vaikkapa täysin behavioristisen ärsyke-reaktio-

vahvistaminen -kaavan mukaisesti laadittua peliä tai leikkiä. Tarkoituksena on ylläpitää

riittävän kauan jotakin fyysistä tai psyykkistä mekanismia, jotta se ehtii vaikuttaa yksilön

kykyihin. Kuten edellä todettiin, taitoaineiden evaluointi on usein helppoa pelkkien

ulkoisten käyttäytymismuutosten perusteella.

Galperinin teoria v. 1969 oppimisesta ja tietoisuudesta ulkoisten toimintojen sisäistymisestä asteittaisena prosessina tuntuu sopivan soitonopiskeluun hyvin.

1. Orientoitumisvaihe. Orientoitumisvaiheessa toiminta ja sen tarkoitus perustellaan.

Soitonoppimisessa se tarkoittaa yleensä jostakin ulkoisesta lähteestä alkunsa saavaa

omakohtaista halua ja kiinnostusta soittimellisesti tapahtuvaan musiikilliseen

itseilmaisuun.

6

2. Materiaalinen vaihe tarkoittaa itse toimintaa eli soittamista kuullun perusteella tai

nuottikirjoituksen avulla. Tämän vaiheen voidaan katsoa sekoittuvan seuraavaan, eli

3. Puhuttuun vaiheeseen. Soitonoppimisessa toimintaa ei varsinaisesti kuvailla. Puhuttu

vaihe voisi tarkoittaa soittamisen kannalta ajateltuna alun ja toiminnan sisäistämisen

välivaihetta, jossa osaaminen näyttäytyy jo varsin sujuvana taitona.

4. Sisäisessä puheen vaiheessa toiminta irrottautuu konkreettisesta, nuotinlukuun tai

virheiden havaitsemiseen keskittyvästä osaamisen vaiheesta kohti musiikillista

ilmaisua. Tässä vaiheessa äänet ja musiikillinen ilmaisu alkavat saada muitakin kuin

itse soittajaa koskevia merkityksiä.

5. Sisäisessä vaiheessa fyysinen suorittaminen on täysin automatisoitunut, sisäinen

puhe on saavuttanut kielitaidon aseman ja soittaminen muuttunut informaation

välineeksi. Ollaan taiteen tekemisen parissa.

(Kämäräinen & Haapasalo 1998, 36).

Konstruktivismia KIVA:ssa edustaa esimerkiksi oppimisen päämäärä: opetussuunnitelmaan kirjataan vain keskeiset tavoitteet ja ideat. Opiskelun lopputulos on

oppijan itsensä näköinen tai tässä tapauksessa kuuloinen. Konstruktivismi voidaan nähdä

kaikessa oppimisessa taustaideana, niin myös KIVA:ssa. Konstruktivistinen,

kokonaisvaltainen oppimiskäsitys ei itsessään sulje pois osakokonaisuuden toteuttamista

muunlaisen oppimiskäsitykseen tukeutumalla.

Jos ajatellaan oppimisen olevan riippuvaista Piaget’n käsityksen mukaan ihmisen omasta

henkisestä ja biologisesta struktuurista (Kämäräinen & al. 1998, 48) voidaan olettaa

KIVA:n kaltaisen pedagogisen sovelluksen pariin hakeutuvan sellaisia ihmisiä, joille sen

sisällöllä on jotain subjektiivista merkitystä.

Konstruktiivisen oppimiskäsityksen kautta voidaan nähdä opiskelijakeskeinen

opetussuunnitelma: suunnitelman lähtökohtana on opiskelijan tarpeet ja toiveet. Jos

soittaminen nähdään ihmisen elämää rikastava mahdollisuutena kaikissa ikäkausissa,

voidaan myös puhua elinikäisestä oppimisesta.

Suljettu – avoin oppimisympäristö. Oppimisympäristö ei ole koskaan puhtaasti avoin tai suljettu. Avoimuuden asteet vaihtelevat useiden osatekijöiden ja niiden voimakkuuksien

suhteen (Manninen 2000, 36). Verkkopohjaisen opiskeluympäristön pitäisi soveltua

7

soitonopetukseen hyvin, koska opiskeluaine on myös ei-lineaarista. Lineaarisuus on

opettajan tai ohjelman ominaisuus ja liittyy aineiston didaktiseen järjestämiseen.

Taidon oppimisessa ulkoisen käyttäytymisen muutokset ovat huomattavia, ja näin

helpommin mitattavia kuin oppijan psyykkinen kehittyminen. Instrumentaalinen oppiminen:

tavoitteena lisätä asioiden hallintaan liittyvää ennustavaa tietoa,

Oppimisympäristö

KIVA:n oppimisympäristössä soittamisen tietopohjainen materiaali on integroitu

simuloituun soittotilanteeseen. Soittotilanteen malli tuodaan esille useilla eri tavoilla:

kuvalla, äänellä, animaatiolla ja videolla. Näitä voidaan yhdistellä keskenään ja

henkilökohtaisen vuorovaikutuksen kanssa.

8

Kitaraopas

Didaktiset lähestymistavat

Kitaraoppaaseen sisältyy kaksi osin vastakkaista didaktista lähestymistapaa,

opetusteknologinen ja konstruktivistinen (Pesonen 2000, 88). Molemmat lähestymistavat

tukevat oppijan mahdollisuuksia käyttää resursseja. Alkuvaiheen johdetusta tai ohjatusta

opiskelusta voi oppija myöhemmin siirtyä aineiston vapaaseen käyttöön, jossa navigointia

ei ole ohjattu tai rajoitettu.

Rakenne

Jussi Luukkonen (1994) esittelee multimediatuotannon rakennemallin, jota on tässä

käytetty kuvaamaan Kitaraoppaan materiaaleja ja rakennetta.

Teksti

Pedagogiset päämäärät ovat olleet käsikirjoituksen ydin. Osakokonaisuuksista on laadittu

joitakin käsitekarttoja. Ennakkosuunnittelusta on tuotantovaiheessa poikettu tarvittaessa.

Suunnittelu on edennyt pääasiassa tekijöiden kokemukseen perustuen ja pedagoginen

suunnittelu pohjaa Vili Pesosen ideaan tietotekniikan mahdollistamista pedagogisista

tasoista, joissa aineiston runsaus mahdollistaa oppilaskohtaisen opetussuunnitelman

painettua materiaalilähdettä paremmin.

Ääni

Luukkosen mukaan multimediatuotannon äänet koostuvat 1. tehosteista, 2. musiikista ja

3. spiikistä (puheesta). Olemme jatkaneet tätä jakoa vielä yksityiskohtaisemmaksi äänen

laadun mukaan. Sillä on suuri merkitys oppaan käytettävyydelle verkon kautta. Laatuja on

kaksi: midiääni ja äänite.

Still-kuva

Still-kuvia ovat taustakuvat ja kuvituskuvat. Still-kuvista koottu kuvasarja-animaatio olisi

mahdollista ja helppoa toteuttaa, mutta video korvaa sen täysin.

9

Grafiikka

Kitaraoppaasta löytyy lähinnä kuvitusgrafiikkaa. Päivitettävän grafiikan (ns.

bisnesgrafiikka, esimerkiksi kaaviot) käyttökelpoisuus ei ole Kitaraoppaan kannalta

itsestään selvää.

Animaatio

Animaatio voi olla kertovaa, korostavaa tai kuvittavaa (Luukkonen 1994). Kitaraoppaan

animaatiot edustavat lähinnä kertovaa ja korostavaa. Niiden tarkoitus on selventää korvin

kuultavia tapahtumia ja korostaa visuaalisen materiaalin hahmottamista.

Video

Videoleikkeitä ei toistaiseksi ole mukana. Niiden käyttöä on kuitenkin suunniteltu (vrt. still-

kuva).

Tietokanta

Tietokannat jaotellaan tosiaikaisiin ja muuttumattomiin. Kitaraoppaan

oppimateriaalitietokannan on tarkoitus olla lähinnä jälkimmäistä.

Tieto- ja viestintätekniikka

Tuotantotasolla toimiminen vaatii useiden erilaisten sovellusten käyttämistä ja

lopputulosten nitomista yhteen. Kitaraoppaan tekemiseen on tarvittu pariakymmentä

erilaista sovellusta

Kitaraoppaan toimintaympäristö Käyttöliittymästä käsin tarkasteltuna KIVA jakautuu neljään osaan:

1. Kitaransoiton oppijakso 2. Kitarasäveltäjiä 3. Kitaristeja 4. Etydihakemisto

10

1. Kitaransoiton oppijakso

Kuva 1: Kitaransoiton oppijakson aloitussivu

Oppijakson aloitussivulla voi nähdä kaikki jaksoon sisältyvät osa-alueet: nuotit,

perusrytmit, soittoasento, oikea käsi/vasen käsi, yksiääniset harjoitukset, kappaleet, laulut

ja virityssivut.

Tältä sivulta on mahdollisuus päästä kaikkiin alueisiin hyperlinkin kautta. Toinen

mahdollisuus on valita johdatettu reitti, joka käy osa-alueet oppimisen kannalta

johdonmukaisella tavalla. Tällöin täysin aloittelijakin voi tutustua materiaaliin siten, että

eteenpäin mennessä tieto pohjautuu jo opittuun.

1.1 Nuotit

Nuotit linkin kautta avautuu sivu, jossa esitellään opiskelun alussa tarvittavat nuotit:,

neljäsosa-, kahdeksasosa- ja puolinuotti sekä myös neljäsosatauko. Nuotteja kutsutaan

solmisaationimin, mikä helpottaa käytettävyyttä, sillä jo musiikkileikkikouluvaiheessa nämä

nuottien nimet ovat tuttuja ja rytmi saa tutun hahmonsa. Vielä tässä vaiheessa ei

sävelkorkeutta ole mukana notaatiossa.

11

Kuva 2: Nuottien esittelyn alkusivu Hyperlinkkiä seuraten saa auki sivun, jossa nuotista on kuva ja nuotin rytminen pulssi on

aistittavissa äänen avulla.

Kuva 3: Ti-ti –nuotit ja ääni

12

1.2 Perusrytmit

Perusrytmien esittely on toteutettu samalla Shockwave -tekniikalla kuin nuotit. Erona

edelliseen on se, että nyt opittuja nuotteja yhdistellään rytmeiksi. Rytmin voi kuulla ja

kuulohavaintoa tehostaa rytmiä seuraavat nuottien yläpuolella taputtavat kädet, joiden

tehtävänä on luonnollisesti saada oppilas taputtamaan rytmiä samanaikaisesti.

Kuva 4: Perusrytmi

13

1.3 Soittoasento

Kuva 5: Soittoasento Soittoasento esitellään kuvin, jossa voi verrata kahden soittajan toisistaan jossain määrin

poikkeavia asentoja (Soittoasento I ja II). Lisänä on tiivis tekstikommentti ja ohjeistus

oikean soittoasennon löytymiseksi (Soittoasento III). Samalta sivulta pääsee myös

opiskelemaan oikean käden ja vasemman käden sormien kitaransoitossa käytettävät

merkintätavat sekä kitaran kielten merkintätavan.

Kuva 6: Vasen käsi

14

1.4 Yksiääniset harjoitukset

Kuva 7: Yksiääniset harjoitukset

Yksiäänisissä harjoituksissa on tarkoituksena, että oppilas toistaa rytmin soittaen itse

kitaran ensimmäisellä kielellä vuoronäppäilyä käyttäen. Harjoitus on toteutettu käyttämällä

äänen tuottamiseen MIDI-formaattia. Rytmi soitetaan ja oppilaalle jätetään tila toistaa

sama rytmi.

15

1.5 Kappaleet

Kuva 8: Kappaleet Kappaleet ovat kukin kuultavissa soitettuna säestyksen kera. Aluksi kappaleissa käytetään

vain vapaita kieliä. Tällä tavoin oppilas voi keskittyä pelkästään oikean käden käyttöön.

Harjoiteltuaan oman yksiäänisen osansa oppilas pääsee soittamaan säestyksen mukana

ja näin itse osallistumaan musisointiin.

1.6 Laulut

Laulut on toteutettu Shockwave -tekniikkaa käyttäen. Lisänä on vasemman käden

mukaantulo harjoitteluun.

Kuva 9: Lauluissa käytettävät uudet sävelet nuottiviivastolla ja otelaudalla diagrammin avulla esitettynä. Numerot vasemman käden sormituksia. Ympyröidyt numerot kieliä.

16

1.7. Viritys

Kuva 10: Ensimmäisen kielen virityssivu Kitaran viritys tapahtuu aluksi vertailemalla oman kitaran vapaan kielen ääntä

tietokoneesta tulevaan ääneen. Kuvat opastavat virityksen teknistä toteuttamista.

17

2. Kitarasäveltäjiä

Kuva 11: Kitarasäveltäjiä ”Kitarasäveltäjiä” -osaan on koottu kitaransoiton historian keskeisten säveltäjien

elämänkerrat lyhyesti läpikäyden sekä heidän tuotantonsa. ”Lisää säveltäjiä” –linkistä

pääsee linkkien kautta muualta linkitettyjen säveltäjäesittelyjen pariin.

3. Soittajia

”Soittajia” –osa on toteutettu rakenteellisesti samalla tavalla kuin ”Kitarasäveltäjiä” –osio.

Sekä ”Kitarasäveltäjiä” että ”Soittajia” –osat toteuttavat puhtaimmillaan KIVA:n ideaa

tietokannasta, joka tässä tapauksessa on toteutettu hypertekstitietokantana.

4. Etydihakemisto

Klassisen kitaran etydihakemistoon talletetaan tietoja yksittäisistä kitaraetydeistä. (Etydi on

tietylle tekniikan osa-alueelle tehty soittoharjoitus.) Kullakin etydillä on tunnistetiedot ja

lyhyt selitys etydin sisällöstä ja sen edustamasta soittotekniikan osa-alueesta. Tietoihin voi

liittyy myös nuottidokumentti kyseisestä etydistä. Nuottidokumentti voi olla dokumentoituna

monessa formaatissa, joka ilmenee hakemistoa selaillessa. Nuottidokumentit voidaan

tallentaa kuvana, MIDI -tiedostona sekä eri nuotinnusohjelmien omilla tallennus

18

formaateilla. Nuottidokumentit voivat sijaita hajautetusti internetissä. Kunkin

nuottidokumentin URL-osoite ja mikäli mahdollista myös kokotiedot tallennetaan arkistoon.

Etydiin liitetään myös tekijätietoja. Etydit luokitellaan soittoteknisen sisältönsä ja

vaikeusasteensa perusteella. Etydi voi kuulua useaan soittotekniseen luokkaan, joskin

jokin tekniikkalaji on ensisijainen. Tämäkin tieto selviää etydiä selailtaessa.

Etydihakemistoa voidaan käyttää eri tavoin. Käyttäjä voi selata hakemistoa etydin

säveltäjän nimen mukaan, tekniikkalajin mukaan ja sekä säveltäjänimen että tekniikkalajin

mukaan.

Etydihakemiston tavoitteena on helpottaa kitaransoitonopettajaa työssään. Opettaja voi

saada nuotin halutessaan heti tulostetuksi ja oppilaalle käyttöön. Usein nuottien nopea

saatavuus on esteenä niiden käytölle. Hakemistolla on myös pedagogista merkitystä:

Opettaja saa nopeasti kuvan eri etydien vaikeustasosta ja toisaalta myös

etydivalikoimasta, jota hän voi opetuksessaan hyödyntää. Luonnollisesti etydihakemisto on

hyvä palvelu kaikille kitaristeille, niin ammattilaisille kuin harrastajille.

Toteutetussa etydihakemistossa on käyttäjän toiminnaksi rajattu hakemiston selailu edellä

kuvatuin tavoin. Vain ylläpitäjällä on mahdollisuus vaikuttaa palvelun sisältöön. Ylläpitäjällä

on käytössään kaikki tarvittavat ylläpito-operaatiot.

Aloitussivu

Hakusivu

Kuva 12: Kaavio etydihakemiston käyt

19

töliittymästä

Musiikinopettaja Ylläpitäjä Soitonopettaja

Muusikko Opiskelija Harrastelija Kuva 13: Sidosryhmäkaavio

Hakemistopalvelu

20

Musiikki - oppilaitokset Koulut Kirjastot

21

Prosessi

KIVA:n suunnittelu alkoi ajatuksesta välittää graafisia nuottitiedostoja verkon kautta. Äänen

eri muotojen ottaminen mukaan oli luonteva laajennus. Nykyinen tekniikka ei enää juuri

aseta esteitä äänen eri muotojen käytölle verkon kautta. Sen sijaan liikkuvan kuvan

käyttökelpoisuutta jouduttaneen odottelemaan vielä muutama vuosi.

Hyvin pian KIVA:n alkuidean aloittamisesta tekijöille kävi selväksi, ettei vanhoja

toimintatapoja kannata siirtää sellaisenaan uuteen ympäristöön. Käyttökelpoisen

sovelluksen tekemiseksi oli kaksi toisiaan tukevaa mahdollisuutta: 1) uutta teknologiaa

voidaan integroida perinteisiin opetusmuotoihin ja 2) voidaan pyrkiä etsimään uuden

teknologian mahdollistamia, aivan uudenlaisia tapoja toteuttaa soitinopetusta. Tekijöille oli

selvää, että verkkopedagogisia sovelluksia on jo tehty ja tutkittu, joten

Mediakasvatuskeskukseen hakeutuminen oli tässä vaiheessa luonnollista.

Jo projektin alussa oli selvää, ettei yhden ihmisen ole mahdollista hallita kaikkea

tarvittavaa tietoa ja osaamista. It-alalla näyttää tiimityöskentely olevan arkipäivää ja

KIVA:nkin luonteeseen sopivasti tekijät päättivät jo alusta pitäen keskittyä omiin

erikoisalueisiinsa, kuitenkin niin, että molemmat pysyvät jatkuvasti ajan tasalla toisen

tekemisistä.

Pohdinta

Tuntuu siltä, että mediakasvatuksen problematiikka on tällä hetkellä käyttäjätason

problematiikkaa. Hypermediatuotanto vaatii niin paljon valmiuksia eri aloilta, että yhden

ihmisen on vaikea ellei mahdoton hallita niitä kaikkia. Valmiissa ryhmätyöohjelmistoissa on

käyttäjien helppo havaita toiminnallisia ongelmia, mutta toimintojen muuttaminen tai

korjaaminen vaatii tämänkaltaiseen tuottamiseen erikoistunutta yritystä tai muuta tahoa.

Tuotantotason vaatimukset ovat usein käytännönläheisiä ja vaativat useiden ihmisten

panosta. Tuotantotasolla voi olla teknisiä esteitä, jotka estävät ideoiden toteuttamista.

Erikoistuminen tuotantovaiheessa on näin välttämättömyys. Erilaiset suunnittelumallit

antavat kyllä valmiuksia ohjata tuotannon kulkua ja lopputulosta, mutta viime kädessä

tekniikka asettaa rajat lopputulokselle. Suunnittelumallien ongelmana on oletus teknisten

22

ongelmien ratkaisuista. Saattaa olla että vuosien mittaan ongelmat ratkaistaankin, mutta

siihen asti myös suunnittelussa ratkaisut tulisi tehdä teknisten valmiuksien pohjalta.

Teoreettisen kirjoittamisen ja käytännön toteuttamisen välillä tuntuu vallitsevan epäsuhta:

sovellukset ovat heikommin toimivia kuin mikä olisi mahdollista, koska osa

mediakasvatuksen alan voimavaroista pohtii, ehkä hyödyttömästikin, teknisten

mahdollisuuksien ulkopuolella liikkuvia aiheita. Esimerkiksi musiikin ja soitonopetuksen

alalla sanotaan verkossa liikkuvan äänen heikon laadun olevan usein syy siihen, miksi

kehitystyötä ei vielä nähdä tarpeelliseksi. Laatua verrataan esimerkiksi CD-soittimen

ääneen. Pitäisi kaiketi kuitenkin tehdä olemassa olevilla valmiuksilla mahdollisimman

monipuolisia kokeiluja, koska näin saatua kokemusta on vaikea korvata puhtailla

suunnittelumalleilla.

Pienetkin tuotannot vaativat taloudellista panostusta. Tietoyhteiskunnassa ei olla ainakaan

kehityksen tässä vaiheessa valmiita sijoittamaan sisällöntuotantoon, vaikka sen

tärkeydestä käydään jatkuvaa keskustelua joukkoviestimissä.

Lähteet

Kämäräinen, J. & Haapasalo, L. 1998. Hyperteksti. Joensuu: Medusa-Software.

Luukkonen, J. 1994. Multimedian tuotantorakenne. Videolla Hypermediaa tekemään 1/2,

Päiväopiston ohjelmistoa. Helsinki: TV1 Opetusohjelmat.

Manninen, J. & Pesonen, S. 2000. Aikuisdidaktiset lähestymistavat – Verkkopohjaisten

oppimisympäristöjen suunnittelun taustaa. Teoksessa Matikainen, J. & Manninen,

J. (toim.) Aikuiskoulutus verkossa: Verkostopohjaisten oppimisympäristöjen

teoriaa ja käytäntöä. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 63-

76.

Manninen, J. 2000. Kurssikoulutuksesta oppimisympäristöihin – Aikuiskoulutuksen

kehityslinjoja. Teoksessa Matikainen, J. & Manninen, J. (toim.) Aikuiskoulutus

verkossa: Verkostopohjaisten oppimisympäristöjen teoriaa ja käytäntöä. Helsingin

yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 29-39.

Matikainen, J. & Manninen, J. 2000. Johdanto. Teoksessa Matikainen, J. & Manninen, J.

(toim.) Aikuiskoulutus verkossa: Verkostopohjaisten oppimisympäristöjen teoriaa

ja käytäntöä. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.

23

Pesonen, S. 2000. WWW-ympäristön erityispiirteet ja didaktiikka. Teoksessa Matikainen,

J. & Manninen, J. (toim.) Aikuiskoulutus verkossa: Verkostopohjaisten

oppimisympäristöjen teoriaa ja käytäntöä. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja

koulutuskeskus, 81-90.

Tella, S. & Mononen-Aaltonen, M. 2001. Towards Network-Based Education: A

Multidimensional Model for Principles of Planning and Evaluation. Teoksessa

Tella, s. (toim.) Media, Mediation, Time and Communication. Media Education

Centre. Department of Teacher Education. University of Helsinki. Media Education

Publications 9, 1-58.