Embed Size (px)
Citation preview
Kolkka Ju i
2 / 2005NRO 10 - 15.5.2005
4 Johtajaesittelyssä : Helena Siivonen
5 Yrjön päivänä
6 Mikä ihmeen PJ-kurssi
10 Kolkankävijät HuovinTaigalla
14 Sudenpennut Kapteeni Mustaparran jäljillä
16 Sudenpennut pulkkamäessä
18 Velkuan Ketut - lauma
20 Sudenpennut majalla
21 www.kolkankavijat.fi
23 Uppotukki 05
25 Kolkka Jussin puuhissivut
26 Kämppi 04
28 Kokän yhteystietoja
Partio on muuttunut. Kuten kaikki muukin ajan kuluessa. Muistan, kuinka isäni on monesti kertonut omasta partiotaipaleestaan ja leireistään. Viikonlopun metsäretkelle lähdettiin erittäin epäergonomiset rinkat selässä, eikä mukana tietenkään ollut minkäänlaista majoitetta. Kyllähän metsästä puunrankoja ja havuja löytyi, joista sai rakennettua ajan mittapuun mukaan kelvollisen yösuojan. Ruoka laitettiin yleensä nuotiolla, eikä sitä suinkaan valmistettu kaatamalla kattilaan kuivamuonapussia ja vettä vaan alusta asti oikeista raaka-aineista.
Oikeastaan minua harmittaa, ettei toiminta enää ole samanlaista kuin yli kolme vuosikymmentä sitten. Meillä on kaikenmaailman GoreTex-asuja, säädettäviä vaellussauvoja, pehmustettuja ja kullekin selälle sopivaksi säädettäviä rinkkoja, vakuumipakattuja höyhenenkevyitä valmisruokia, superlämpimiä makuupusseja… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Onko moisen varusteläjän kanssa retkeileminen enää oikeaa arjesta irrottautumista ja omien rajojen löytämistä? Ei minun mielestäni. Joskus olisi mielenkiintoista kokeilla, kuinka vähällä ja yksinkertaisella varustuksella luonnossa voi selvitä.
En kuitenkaan tästä lähin ala viettämään kovin askeettista
leirielämää.
ToimitusRautanen Katja päätoimittajaSuominen Joonas taitto
TekstitNiittymäki JukkaOikarinen AnnaRautanen KatjaSiivonen HelenaSuominen AnjaSuominen Joonas
KuvatKorsimo SariNiittymäki JukkaOikarinen AnnaSuominen Anja
Sisäkannen tausta Porkkalasta (Joonas Suominen)
Palaute & MateriaaliKolkankävijät ryAskaistentie 139 D21230 Lemu
Seuraava lehti viikolla 39Viimeinen deadline 18.9.2004
JulkaisijaKolkankävijät ry
PainopaikkaKopio Niini Finland Oy, Turku
Sitä olisi hauskaa kokeilla vähän aikaa, mutta onhan se toki mukavaa, kun ei tarvitse palella koko yötä tai vaeltaa sateen sattuessa kumisaappaat jalassa. En silti ymmärrä ihmisiä, jotka väittävät tavallisen nykyvarusteiden mukaisen retkeilyn olevan äärimmäisen vaativaa, oman itsensä ylittämistä tai puhdasta tuskaa. Pah, eihän puolijoukkueteltasta puutu kuin televisio ja suihku, muuten se vastaa lähes normaalia kesämökkiä (meidän mökiltämme ei muuten löydy kumpaakaan). Ja sitä paitsi: elämässä pitää olla vähän haasteita ja seikkailua, kaikkea ei kuulu saada hopeisella tarjottimella nenän eteen kannettuna.
Jottei pääkystä tule pelkkää nostalgiamatkailua, on minun lopuksi pakko kertoa eräs mahtava uutinen. Lippukuntamme Kamut2-lauma on voittanut sudenpentukisat! Ja koska jopa paikallislehdistö(lue:Vakkis) on kiinnittänyt huomioita kisamenestykseen, on meidän lehtemme pantava paremmaksi. Tästä lehdestä voikin lukea artikkelin Kamujen loistokkaasta matkasta maineeseen ja kunniaan (on muuten takuuvarmasti paikallislehden artikkelia parempi).
Aurinkoista partiokevättä toivottelee,Katja
4
Helena Siivosen partioura alkoi heti, kun hän pääsi kouluun. Partio tuntui luonnolliselta har-rastusvaihtoehdolta, koska myös suurin osa kavereista aloitti sen, eikä muita vaihtoehtoja liiemmin ollut.
Kolmen sudarivuoden jälkeen Helena siirtyi vartiolaiseksi ja I-luokan riihityksen 7. luokalla suoritettuaan vaeltajaksi. Nykyään Helena kuu-luu enemmän ja vähemmän aktiiviseen vael-tajaryhmään nimeltä Tigrut. Samana vuonna Helena alkoi johtaa ensimmäistä laumaansa eli nyt keväällä tulee täyteen jo 5. vuosi lauman-johtajana!
Myös erilaiset kurssit ovat rikastuttaneet Hele-nan partiouraa. Hän on käynyt laumanjohtaja -kurssin lisäksi muonittaja-kurssin sekä tänä tal-vena HuovinTaigalla PJ-kurssin, jonka välitehtä-vänä hän vastaa tämän kevään sudarileiristä.
Kaikki nämä vuodet Helenan ovat pitäneet par-tiossa tietenkin kivat kaverit sekä kaikki se kiva yhdessä tekeminen, jota partiossa harrastetaan. Hän on houkutellut mukaansa myös omat sisa-ruksensa, joten Helenan esimerkkiä seuraten ovat kaikki neljä muuta Siivosta aloittaneet tä-män mieluisan harrastuksen.
Toki Helenan elämään mahtuu partion lisäksi muutakin. Aikaa riittää niin SPR:lle, kirjallisuus-piirille kuin lenkkeilyllekin.
Tulevaisuudestaan partiossa ei hän uskalla kovin tarkkoja lupailla, mutta ainakin piirin asi-
at häntä kiinnostavat. Aikaa menee kuitenkin ensi keväällä kirjoituksiin, joten uuden lauman ottamista ei hän uskalla luvata. Nykyiset lauma-laisethan ovat jo kolmannella, joten he siirtyvät ensi vuonna vartiolaisiksi.
Hienoimmaksi partiomuistoksi Helena mainitsee Taruksen (vaikka siellä vähän vettä satoikin), jossa hän toimi leiriläisten keskuudessa johta-jana.
Kun Helenaa haastattelin, kysyin häneltä ”niitä kuuluisia viimeisiä sanoja” tähän haastattelun loppuun, mutta jotenkin kummasti ne jäivät kui-tenkin sanomatta :D
J o h t a j a e s i t t e l y s s ä
Laumanjohtaja : Helena Siivonen
Teksti : Anna Oikarinen
5
…lauantaina 23.4.2005 kokoonnuimme Askaisten kirkkoon Yrjön päivän juhlaan.
Pyhä Yrjö on partiolaisten suojeluspyhi-mys ympäri maailmaa. Yrjö oli keskiajalla vaikuttanut ritari, joka legendan mukaan surmasi miekallaan pahan lohikäärmeen, joka uhkasi kyläläisiä. Tästä lähtien Yrjöä on pidetty rohkeuden ja urhoollisuuden symbolina. Tänä vuonna partiolaiset päät-tivät Yrjön päivään myös partioviikon.
Kirkossa osa sudenpennuista ja vartio-laisista antoivat partiolupauksensa. Suu-rin osa lupauksenantajista oli Askaisista, mutta muutama oli myös Velkualta ja Le-musta.
Jumalanpalvelus oli hieman erilainen kuin ennen, sillä käytössä oli partiomessu. Partiomessu on partiolaisten oma juma-lanpalvelus, joka pitää sisällään enem-män lauluja ja vähemmän raamatun lukua kuin tavallinen jumalanpalvelus.
Kirkon jälkeen saimme siemailla kahvia ja syödä pullaa Askaisten seurakunta-salissa. Kahvitilaisuudessa jaettiin myös sudenpentujen vaihemerkit. Pikkuhukka-merkkejä oli vastaanottamassa ennätys-määrä ekaluokkalaisia. Hukkamerkin saa-jia eli tokaluokkalaisia ei paikalla ollut yh-tään. Lieneekö syynä ollut päivällä koettu sudenpentukisa!?!! Susi-vaihemerkin kävi hakemassa kaksi kolmannen vuoden su-denpentua.
Kiitoksia kaikille, jotka olivat mukana.
Teksti : Helena Siivonen
Y r j ö n p ä i v ä n ä
Pyhä Yrjänä syntyi Kappadokiassa Herran vuonna 303. Seitsentoistavuotiaana hän pestautui ratsuväen sotilaaksi ja pian hänet tunnettiin urheudestaan.
Kerran hän tuli Selem-nimiseen kaupunkiin, jonka lähettyvillä eli lohikäärme. Sille oli joka päivä syötet-tävä yksi kaupungin asukkaista, joiden kohtalon arpa ratkaisi. Sinä päivänä, jolloin Pyhä Yrjänä tuli kaupunkiin, oli arpa langennut kuninkaan tyttären, Cleolindan, osalle. Pyhä Yrjänä päätti, ettei prinsessa saisi kuolla, ja niin hän hyökkäsi läheisessä suossa makaavan lohikäärmeen kimppuun ja tappoi sen.
Pyhä Yrjänä oli juuri sellainen kuin partiolaisen tu-lisi olla: Kun häntä kohtasi vaikeus tai vaara, miten suuri tahansa, vaikkapa lohikäärmeenkin muodossa, hän ei koettanut paeta sitä peläten, vaan hyökkäsi sen kimppuun omin ja hevosensa voimin. Vaikka hän oli huonosti aseistettu tämän kaltaista ottelua varten, hänellähän oli vain keihäs, hän kuitenkin kävi siihen, teki parhaansa ja lopulta onnistui voittamaan taist-elun, mihin kukaan ei ollut uskaltanut ryhtyä.
Juuri tällä tavalla partiolaisen olisi suhtauduttava vaikeuksiin tai vaaraan, olkoot ne miten suuria tai pelottavia tahansa tai olkoon hän miten huonosti va-rustettu tahansa. Hänen on käytävä niiden kimppuun rohkeasti ja luottavaisesti käyttäen kaikki voimansa voittaakseen ne. On olemassa mahdollisuus, että hän onnistuu. Pyhän Yrjänän päivä on huhtikuun 23. Sinä päivänä kaikki kunnon partiolaiset ajattelevat erityisesti parti-olupaustaan ja partiolakiaan. Muista tämä seuraavana huhtikuun 23:ntena ja lähetä tervehdyksiä maailman partiolaisille.
Lordi Baden-Powell of Gilwell: Partiopojan kirja
6
Pääsyvaatimukset
Partiojohtajakurssi on vaativa aikuisten kurssi, jolle etusija on 18 vuotta täyttäneille – monet tu-levat mukaan paljon vanhempinakin. Kurssilai-sella tulee olla 1 luokka suoritettu (tai vastaavat tiedot) sekä kokemusta vartion- tai laumanjoh-tajana tai muussa vastuullisessa johtamistehtä-vässä lippukunnassa. Aikuisena partioon tulevil-ta edellytetään ainakin Partio tutuksi –kurssi ja noin vuoden kokemus lippukuntatoiminnasta.
Kurssin tavoite
Kurssin käytyään partiolainen pystyy toimimaan partiojohtajana lippukunnassa. Hän ymmärtää vastuunsa partiojohtajana lippukunnassaan ja koko partioliikkeessä.
Täydentämällä partionjohtajan peruskurssia päi-vän mittaisella lisäkoulutuksella kurssilainen voi pätevöityä myös Nuorten Akatemian tutoriksi.
Asiasisältö
Kurssin tavoitteena on, että kurssilainen ym-märtää, että partiojohtaminen on kasvattamis-ta. Kurssilainen saa tietoa partiojohtamisesta ja harjoittelee sitä käytännössä tekemällä väli-
tehtävän, jossa hyödyntää kurssilla oppimiaan asioita.
Partiomenetelmä
Kurssilla tutustutaan partiojohtamisen alakäsit-teisiin partiomenetelmä; ihmisten johtaminen, projektin johtaminen sekä nousujohteisuus. Ta-voitteena on, että kurssilainen tietää, mikä on partiomenetelmä ja harjoittelee sen käyttämistä Hän myös oppii taitoja, joita tarvitaan ryhmässä toimimiseen, ryhmän ja yksilön ohjaamisessa sekä johtamisessa. Nousujohteisuuden tavoite on, että kurssilainen tuntee koulutusjärjestel-män ja osaa järjestää itselleen sekä muille oi-keanlaista koulutusta.
Tärkeintä on kuitenkin projektin johtaminen. Ta-voitteena on, että kurssilainen osaa suunnitella ja johtaa partiotapahtuman. Projektin johtami-sen sisältöön kuuluu välitehtävän ohjeistamisen eli tehtävän suoritusohjeet, välitehtävän tekemi-nen, suunnittelun apuvälineet, projektin vaiheet sekä projektin tekijöiden pestaus.
Partioaate
Toinen partiojohtamisen alakäsite on partioaate. Partioaatteeseen liittyvät perinteet ja historia,
MIKÄ IHMEEN
P A R T I O J O H T A J A -
KURSSI?Mikä on pj-kurssi? Kuka sinne pääsee? Miksi sinne mennään? Mitä siellä tehdään? Kuuluuko siihen muutakin kuin pelkkä kurssiosa leirikeskuksessa? Mikä on kum-mikouluttaja?
7
henkinen kasvu sekä loppukeskustelu. Näiden asioiden parissa tulevat viimeistään tutuksi par-tioliike, oman partioharrastuksen merkitys itsel-le, partiotoiminnan tausta, oman esimerkin mer-kitys, käytännön palvelutoiminta lippukunnassa. Kurssilainen ymmärtää myös, että uskonto on osa partiota. Hän osaa suhtautua avoimesti muihin ihmisiin ja kulttuureihin. Loppukeskuste-lussa kurssilainen pohtii omaa käsitystään par-tioaatteesta ja keskustelee siitä yhdessä kum-mikouluttajansa kanssa.
Lippukunta, piiri ja järjestö
Kolmas partiojohtamisen alakäsite on lippukun-ta, piiri ja järjestö. Tavoitteena on, että kurssilai-selle muodostuu kokonaiskuva lippukunnastaan ja hän tuntee yleiset lippukunnan tavoitteet ja menetelmät sekä partiojohtajan tärkeän roolin lippukunnassa. Kurssilainen tulee tutuksi hallin-non ja tukiverkostojen kanssa, hän tuntee oman lippukuntansa tavat pyörittää toimintaa ja tietää, että on muitakin tapoja. Myös toimintaan ja toi-mintamenetelmiin kiinnitetään huomiota partio-johtajakurssilla. Kurssilainen tuntee Suoman Partiolaisten partio-ohjelman ja oman lippukun-tansa toiminnan, kykenee tarkastelemaan niitä kokonaisuutena ja saa muilta mukaansa ideoita erilaisista toimintamalleista. Kurssin tavoitteena on saada kurssilainen omaksumaan ymmärrys toimivan ja lämpimän, rakentavan ilmapiirin merkityksen lippukunnassa. Hän omaa valmiuk-sia soveltaa taitojaan ja kokemustaan johdon-mukaisesti käytännön eri tilanteissa.
Välitehtäväni – sudenpentulei-ri toukokuussa
Kaikkea edellä mainittua ja paljon muutakin sain kokea ja tehdä omalla partiojohtaja- eli pj-kurs-silla. Kurssin järjestää kunkin alueen partiopiiri, ja sen kesto on suunnilleen kaksi opintoviikkoa. Useimmiten kurssi on jaettu kahteen viikonlop-
puosaan sekä välitehtävään. Itse olin kurssilla, joka oli piirin talvileirin, Huovintaigan yhteydes-sä 23.-27.2.2005 Mellilässä.
Kurssin suorittamiseen kuuluu myös välitehtävä, josta jo aiemminkin mainitsin. Minun välitehtävä-ni on toukokuun puolessa välissä oleva suden-pentuleiri Inkkari’05. Monen on taatusti vaikea ymmärtää sitä, ettei se leiri kahdessa viikossa tule valmiiksi paperillakaan. Leirin käytännön suunnittelu on aloitettu jo 1.3., kun meillä oli en-simmäinen leirikokous (vrt. leiri on 13.-15.5.). Ja kyseessä on sentään perinteinen, jokakeväinen partiotapahtuma lippukunnassamme.
Kaikissa niissä kolmessa sudenpentuleiriko-kouksessa olemme yhdessä muiden partiojoh-tajien sekä lauman- ja vartiojohtajien kanssa päättäneet erilaisista leiriä koskevista asioista, vastuualueista ja siitä, kuka tekee mitäkin.
Jotta leiri ei olisi ainoastaan minun vastuullani, on minulla oma välitehtäväohjaajani, joka on kokenut partiojohtaja. Hän neuvoo minua ki-perissä kysymyksissä sekä muissa hankalissa asioissa. Välitehtäväohjaajani ei ole päästänyt minua helpolla mistään. Vakiovastaus kysymyk-seen kuin kysymykseen on: ”Mietipä ensin itse. Kuinka itse tämän tekisit?”
Mitä välitehtävän jälkeen?
Välitehtävän, minun tapauksessani suden-pentuleirin, jälkeen tulee kurssilaisen kirjoittaa tehtävästään välitehtäväraportti, jossa hän itse pohtii sitä, mikä meni tapahtumassa hyvin, mikä huonosti, mikä kannattaa tehdä toisin. Vähän vastaavanlaisen raportin tekee myös välitehtä-väohjaaja. Hän kirjoittaa raportin siitä näkökul-masta, miten kurssilainen on suoriutunut väli-tehtävästään, millainen tapahtumajohtaja hän on ollut jne..
Kun raportti ja välitehtäväohjaajan kommentit on
8
palautettu oman pj-kurssin kummikouluttajalle tai kurssinjohtajalle ja tämä on sen hyväksynyt,
saa kurssilainen pj-tunnuk-set. Tämä tarkoittaa sitä
nahkaista osmonsolmua huivissa sekä kurssito-distusta. Kurssilainen
voi itse ostaa kurssin jälkeen itselleen valkoi-
s e n pillinarun sekä pj-soljen partiopaidan toiseen taskuun kiinnitet-täväksi. Kurssilainen voi myös hakea partiojohtajan valtakirjaa halutessaan. Sitä näyttämällä saa muun muassa ää-nestää piirin syyskokouksessa.
Valmistautuminen kurssille
Kurssin ensimmäinen osa oli partiotoimistolla pari viikkoa ennen leiriä. Siellä saimme ensi-kosketuksen muihin kurssilaisiin ja kouluttajiin. Nähtiinpä me myös videonpätkä entisajan par-tioinnista.
Toimistolla tutustuimme toisiimme ja valmistau-duimme itse kurssiosaan. Meidät jaettiin neljään vartioon, joissa toimimme kurssilla. Jokaiselle vartiolle tuli myös oma kummikoulut-taja, jonka johdolla teimme joitakin pienempiä juttuja kurssilla.
Koulutus talviolosuh-teissa
Kurssimme poikkesi taatusti monin tavoin tavallisesta leirikeskuskurs-sista. Meillä ei (yllättäen) ollut lain-kaan kalvosulkeisia pitkäveteisistä luennoista nyt puhumattakaan.
Oman säväyksensä tunnelmaan teki koulutusteltta kaminoineen. Siellä
vietimme suuren osan ajastamme oppien uutta ja syventäen vanhaa tietouttamme. Avainsana oppimisessa oli keskustelu. Joko keskustelu pienryhmissä tai koko porukalla. Oli hyvä vaih-taa ajatuksia erilaisissa ryhmissä, niin kuuli eri-laisia näkemyksiä samasta asiasta.
Ryhmätyöskentely oli suuressa roolissa kurssin opetustoiminnassa. Olipa kyse sitten lippu-
kunnan perustamisesta tai pestikilpai-lusta, toimimme muutaman ihmisen ryhmissä.
Partiotoimintaa
Talviset extremeolosuhteet toivat kurssillemme lisää haasteita. Se toi myös pariimme enemmän
partiomaisia tapoja kuin tavallinen kurssi. Tai näin ainakin voisin kuvitella. Esimerkiksi pysty-timme talviteltat, valvoimme kipinävahteina, tis-kasimme itse astiamme (paitsi, että lautaset ja niiden tiskaus tulivat leirin puolesta), hoidimme lipunnoston päivittäin. Kaminan lämmitykseen kuuluvat mitä varmimmin kiehisten veistelyä ja kaminan tyhjennystä, jotka me teimme.
Ainakin minusta on hienoa, että leiritoiminta ja partiokoulutus on pystytty yhdistämään näin
9
mielekkäällä tavalla leikkihetkiä unoh-tamatta.
Pääsimme myös kokeilemaan käsityö-taitojamme ja sorminäppäryyttämme, sillä askartelimme kurssivartiollemme oman viirin. Sekä teimme osmonsolmun itse. Osmonsolmun lisäksi kurssista jäi käteen iso nivaska paperia.
Kuten aina, kaikki kiva loppuu aika-naan. Niin meidänkin kurssimme. Juu-ri kun ehdimme tutustua ja tiesimme toisistamme hieman enemmän, niin jo oli aika sanoa näkemiin. Ikävähän sitä tulee loistavia kurssikavereita ja kerras-saan mahtavia kouluttajia.
Nyt voimme jäädä jännityksellä odotta-maan, millainen on tämänvuotinen su-denpentuleirimme!!?
Teksti : Helena Siivonen
10
Keskiviikkoaamuna kello 7 kokoontui joukko Kolkankävijöitä, jotka olivat läh-dössä talvileirille Mellilään. Pakattuamme tavarat linja-autoon, lähdimme kohti Nousiaista, josta noukimme mukaamme Nousiaisten Henrikin lippukunnan leiri-porukan. Tästä matka jatkui kohti Ruskoa, josta kyytiimme nousi vielä muutama innokas leireilijä.
Kolkankävijät HuovinTaigalla
11
Saavuttuamme leirille alkoi perinteinen teltan-pystytys. Tämä homma sujui yllättävän sukke-lasti ja pian meillä olikin teltta komeasti pys-tyssä. Lopun illan rakentelimme leiriämme ja vielä ennen nukkumaan menoa oli vuorossa leirin avajaiset, jossa katsoimme upean ilotu-lituksen.
Seuraava aamu valkeni jääkylmänä. Pakkasta oli lähes 20 astetta ja osalla meistä oli vähän käynnistysvaikeuksia. Lipunnoston ja aamu-palan jälkeen oli aika lähteä leirin pt-kisoihin. Vaikka kisailimme leikkimielellä, sijoituimme hienosti kahdenneksitoista. Mainittakoon, että teimme kisojen parhaan tuloksen rastilla, jolla ammuttiin ritsoilla ilmapalloja (hyvä meidän joukkue!!).
Päivän aikana saimme myös tehtäväksemme rakentaa katapultin (oman savun kesken), jonka tuli olla valmis lauantai-iltapäivään men-nessä. Katapultin suunnittelu ja toteutus alkoi-kin heti. Ennen päivällistä kävimme myös kat-sastamassa aarnitulet, jossa opimme erilaisia tulentekotapoja ja harrastimme lumikenkäilyä. Teimme pisteellä myös lyhdyt peltitölkeistä, jotka paloivat kauniisti ”pihamännyssämme” illalla. Iltaohjelmana oli alaleirin oma iltaoh-jelma, jossa jokainen savu esitti muille oman ohjelmanumeronsa. Me Kolkankävijät opetim-me Hennan ja Annan johdolla muille ”mopo-leikin”, joka soikin loppuleirin ajan monen ala-leiriläisen päässä.
Perjantaina lähdimme aamupalan jälkeen suunnistamaan. Pikaisen opetustuokion jäl-keen valittavana oli kaksi suunnistusreittiä, joista pitemmälle lähtivät leiriläisistä vanhim-mat.Tässä kohtaa selvennettäköön, että ohjelma-pisteillä kuljimme aina savuittain (eli oman lip-pukunnan kanssa), jos ei paikan päällä erik-seen jaettu ryhmiin.
Kolkankävijät HuovinTaigalla
12
Takaisin leiriin saavuttuamme rakentelimme jälleen katapulttiamme ja pian lähdimme syö-mään. Toisena ohjelmapisteenä oli Jäiset vaa-rat ja huovinaatteet. Pelastimme mm. Maikki nimistä nukkea avannosta ja tutustuimme parti-oihanteisiin. Illalla Suuressa iltanuotiossa meitä hauskutti hiisi ja leirilaulun sanat alkoivat soida useammankin päässä. Perjantaina savumme vahvuuteen liittyi myös Jussi, joka oli lopun lei-
rin palvelutehtävässä muonituksessa(!). Myös Sari saapui leirille, mutta ei asunut teltassam-me, vaan majoittui leirisairaalan yhteyteen. Va-paa-aikoinaan Sari kuitenkin osallistui savum-me elämään.
Toiseksi viimeinen päivä valkeni (yllätys, yllä-tys!) kylmänä. Hotkittuamme puurot naamaam-me, lähdimme kokeilemaan jäiden paksuutta ja napakelkkojen vauhtia. Aikamme pyörittyämme pelasimme myös jääjalkapalloa ja testasimme näppäryyttämme, muistiamme ja yhteistyötäm-me eri koitoksin.
Lounaan jälkeen oli aika testata katapulttien lentomatkoja. Olimme jo aiemmin käyneet va-koilemassa muiden alaleirien katapultteja ja huomasimme, etteivät muut olleet ottaneet koko-suosituksia niin kirjaimellisesti kuin me, joten oma katapulttimme näytti muiden rinnalla pienoismallilta. Katapultit rakennettiin turnajaisia varten, jotka miteltiin lounaan jälkeen. Turnajai-siin sisältyi kolme lajia: katapultti, köydenveto ja luminen yhteenotto. Alaleirimme voitti hienosti katapulttikoitoksen, vaikka kilpailikin huomat-tavasti pienemmällä pultilla (onneksi kyse oli tarkkuusammunnasta). Loput lajit nimiinsä vei Hevonlinna. Alaleirejä leireillä oli neljä, joista VarKKaansaar ja Parravaha ottelivat myös hie-nosti.Illalla oli kirkon vuoro, jossa rauhoituttiin laulu-jen äärellä ja lopuksi käveltiin koko leirin läpi hiljaisuuden vallitessa ja ihasteltiin komeita lu-milinnoja.
Viimeisenä päivänä ryhmämme jakaantui eri haikeille. Lippukunnastamme edustuksen sai-vat maastocurling, heporalli, lumimiehen loikka (lumikenkäilyä) ja taideaarteiden metsästys.Maastocurlingiin olimme yhdessä alaleirimme muun ”curlaus-porukan” kanssa valmistaneet hienon curling-kiven, joka ei kyllä tuonut voittoa kotiin.
Haikeilta saavuttuamme laitoimme leirin nope-
13
asti kasaan ja lähdimme peijaisiin. Peijaisissa söimme maittavaa ka-nawokkia ja leirin staabi ja alaleirin johtajat palkitsivat alaleirien par-haat savut ja koko leirin edustus-savun viimeisessä lipunlaskussa. Tämän jälkeen pakkasimme tavarat bussiin ja lähdimme kohti kotia leiri-laulun soidessa kaikkien päässä… Bussissa väsynyt, likainen, mutta onnellinen porukka jutteli jo siitä mitä tapahtuu ensimmäisenä kun pääsee kotiin. Ensimmäiseksi kaik-ki halusivat suihkuun, sillä leirillä ei ollut peseytymismahdollisuutta ja aika likaiseksi siinä itsensä tunsi yksi jos toinenkin.
Kun olimme jättäneet ruskolaiset ja nousiaislaiset matkan varrella pois kyydistä, saavuimme Lemun paloasemalle, mistä reissumme oli alkanutkin ja lähdimme kotiin.
Kiitos kaikille, jotka olivat järjestämässä tätä hienoa leiriko-kemusta meille ja leirillä mukana olleille.
Teksti & Kuvat : Anna Oikarinen
14
Kyse on siis Varsinais-Suomen Partiopiirin su-denpentukisoista. Haunisten tekojärvellä, Raisi-ossa kahdeksan jälkeen aamulla kokoontui yli 80 sudenpennuista koostuvaa kisapentuetta(kisapentueen koko on 4-6 sudenpentua, iältään 7-10 vuotta). Kisapaikalle ilmoittautumisen jälkeen saimme nähdä merirosvotarinan alkua. Suoraan siitä pääsi huima kisa alkamaan.
Rastitehtäviä aarteenetsinnästä merirosvorappiin
Lähtörastitehtävänä oli tehdä annetuista tarvikkeista(musta+valkoinen kangas, liima, puutikku) merirosvolippu. Kun pentueen oma lippu tuli valmiiksi, sai siitä lähteä omaa vauhtia lähteä kiertämään muita rasteja.
Päivän aikana sudenpennut kävivät lä-vitse 9 rastia, joilla testattiin lasten erilai-sia taitoja. Pisteitä voi kerätä ensiavussa, muistitehtävässä(Kimin koe), merirosvoesityksessä(lauman piti keksiä oma merirosvorap tai –huuto), ruokarastilla(naurava leipä), eläinten
tunnistuksessa, silmälapun teossa, aarteenet-sinnässä sekä painojen ja pituuksien arvioin-nissa. Pentueen mukana kulki koko kisan ajan saattaja, jonka tehtävänä oli katsoa, että pentue pysyy kasassa ja oikealla reitillä.
Meidän lippukunnastamme kisaan osallistui nel-jä pentuetta. Mukana oli kaksi pentuetta Meri-leijonat-laumasta ja kaksi pentuetta Kamut-lau-masta. Aikaisempaa kisakokemusta oli hieman lähes jokaisella lapsella, sillä viime vuonnahan sudarikisat olivat Tammileirillä(kesäkuu04).
Sudenpennut Kapteeni Mustaparran JäljilläRepaleiset pääkalloliput liehuvat tuulessa. Purjeet on nostettu mastoihin. Ruuti tuoksuu ilmassa. Seikkailu voi alkaa . . .
Karibianmeren syvillä vesillä, lempeissä tuulissa seilaa hirmuinen merirosvo, Kapteeni Mustaparta, miehineen ja papukaijoineen. Kapteenin mielestä arvokkainta maailmassa ovat laivakorput. Hän onkin saanut vihiä suunnattomasta laivakorppuaarteesta, joka on kätkettynä autiolle Pääkallosaarelle.
Onko sinulla tarpeeksi rohkeutta lähteä seuraamaan Mustaparran jälkiä? Uskallatko uhmata hirmuista merirosvoa? Kuka ehtii ensimmäisenä aarteen luo?
15
OHO! Voitto!
Kisaan lähdettiin hakemaan lisää kokemusta ja rennolla fi iliksellä. Joten tuli täyte-nä yllätyksenä, niin lapsille kuin johtajillekin, että Ka-mut2 –lauma voitti koko kisan!! Hyvä me! Myös muut pentueet pärjäsivät kisassa mahtavasti; 11. sija Kamut1, 52. sija ja 56. sija Merileijonat! Loistavaa!
Mukana voittajapentueessa olivat Katri Yrjölä, Suvi Ojanen, Sanni Lassy, Anniina Kiuru, Anna Ilta ja Henrik Norvasuo. Palkinnoksi voittajat sai-vat omakseen jättisuuren aarrearkku-karkkipus-sin sekä taskulampun. Ja tietysti kiiltävät mitalit kaulaansa.
Kaikki mukaan kisaamaan!
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Kolkankävijät menestyy näin hyvin partiotaitokisoissa. Toivon, että tästä lähin kisatoimintaa lisättäisiin lippu-kunnassamme, sillä se on ollut hyvin vähäistä.
Nyt jokainen sudenpentu/vartiolainen/vaeltaja tartutte sitä johtajaanne hihasta ja sanotte, että tahdotte mukaan kisoihin! Taatusti mahtava ko-kemus, vaikkei sitä voittoa tulisikaan. Ainakaan ensimmäisillä kerroilla. Mutta mistäpä sitä kos-kaan tietää?
Kiitokset vielä sudenpentujen vanhemmille, jot-ka aktiivisesti huolehtivat sudarien kulkemisesta Raisioon ja takaisin! Kiitos!
Kuvassa kisan voittajatiimi : Kamut-2
Kuvassa Kolkankävijöiden kisaedustus
Teksti : Helena SiivonenKuvat : Helena Siivonen & Sari Korsimo
16
Mukaan oli ilmoittautunut yhteensä 83 suden-pentua, johtajaa ja vanhempaa Lemusta ja Askaisista. Wau, mikä määrä!! Ja hienoa, että vanhempia löytyi kyytiavuksi.
Hirvensalossa pulkkailimme puolisentoista tun-tia sekä paistoimme makkaraa. Tai emme oike-astaan itse paistaneet, vaan Sara, Kari ja Ari sekä muutama vanhempi puuhailivat nuotion parissa ja laittoivat makkarat paistumaan. Kai-kille taatusti maistui.
Mäki oli loistavassa – hyvin liukkaassa – kun-nossa. Näin ollen vauhti oli päätä huimaava (välillä jopa niin päätä huimaava, että valokuviin tuli vain luminen mäki..), ja lunta lensi kasvoihin ja silmiin jokaisella laskulla. Joitain pomppujakin mäestä löytyi, ja peppu oli kipeä vielä päivienkin päästä, jos sellaisesta erehtyi liukurilla laske-maan.
Sudenpennut pulkkamäessä
Sudenpentuosaston pulkkailupäivä suuntautui Hirvensaloon, Turkuun keski-viikkona 9.3. Yhteislähtö oli Lemun Paloaseman pihalta. Siellä pakkasimme it-semme ja pulkkamme tai liukurimme autoihin viiden jälkeen.
17
Kaikki haluavat alas – toiset lujaa, toiset tyy-lillä
Hassua, miten eri tavoin ihmiset voivat mäkeä laskea. Hurjapäisimmät tulevat jyrkimmästä kohtaa niin lujaa kuin mahdollista ehkä jopa kierien loppumatkan. Yleisimmin pojat, mutta myös muutamat tytöt.
Toiset taas laskevat kaverin kanssa yhdessä monesti kirkuen. Tähän kategoriaan sijoit-tuvat useimmat tytöt. Mutta yhdessähän on hauskempaa. Eikö?!
Ne, jotka ovat hieman kärsivällisempiä, ja joille tärkeämpää on laskun laatu kuin vauh-din määrä, pääsevät rauhallisella laskullaan tosi pitkälle ja pysyvätpä vielä pulkassa alas saakka.
Sen oman alastulotyylin löytää vain kokeile-malla. Et tarvitse kuin laskemiseen sopivan mäen sekä pulkan tai liukurin maun mukaan ja ei kun kokeilemaan!!
Milloin taas mennään?
Jokainen halukas pääsi laskemaan keski-viikkona niin monta kertaa kuin ehti ja jaksoi kävellä mäen ylös, mikä sekin otti voimille. Mutta ei niin paljoa, että pulkkailu olisi siihen jäänyt. Ei todellakaan.
Kiitokset kaikille mukana olleille sudareille, kyytiapuna toimineille vanhemmille ja ennen kaikkea idean keksijälle! Tekee jo mieli lähteä uudelleen. Kuka lähtee mukaan!?
Teksti : Helena SiivonenKuvat : Helena Siivonen & Sari Korsimo
18
”Kettujen kolo” sijaitsee palvelukeskus Kumme-lin päädyssä, aivan rannan tuntumassa ja ym-päröivä maasto metsineen ja merenrantoineen houkuttelee ulos leikkimään! Niinpä sudareilta kysyttäessä: ”Ulkona vai sisällä?”, taattu vas-taus kuuluu:”Ulkona!”. Kuten partiolainen tie-tysti vastaa. Ketut-lauman toiminta tapahtuukin pääasiassa ulkona, aivan syksyn pimeimpänä ja sateisimpana kautena on mukava askarrella ja puuhastella sisällä. Tosin viime vuoden jou-lunyyttäritkin vietettiin urheasti ulkona, myrskyil-malla ulkotulien loisteessa, taisipa vähän sataa ropistakin…
Tänä kautena kettuja on ollut peräti kahdeksan
kappaletta, johtajia kaksi. Kettujen mieleen on aina ollut metsän eläimiin tutustuminen ja tänä vuonna meillä kävikin tuuri, kun pääsimme vie-raisille oikean mäyrän kotiin!
Monia partiotaitoja ehdimme oppimaan syksyn aikana. Tutustuimme Velkuan maastoon ja kart-taan ja harjoittelimme jo suunnistamisen alkeita. Luulenpa, että kaikkein mukavinta oli kuitenkin, kun jokainen Kettu sai sytyttää ihka oman nuo-tionsa iltahämärissä rannalle!
Kevättalvella Ketut vetivät luistimet jalkaansa ja suunnistivat kantavalle merijäälle. Näin pää-simme tutustumaan lähisaariin ja opimme ihan
”Viisas, nokkela, nopea, ovela” Ketut-lauma kokoontuu Velkualla jo neljättä vuotta. Joka keskiviikko-ilta innokas sudarilauma valtaa Teersalon rannan iloisella metelillä.
VelkuanKetut -lauma
19
uuden pikkusaaren nimen: Ruohokari. Samalla Ketut pääsivät kalastelemaankin, eivät toki hän-nillänsä vaan mukana oli pilkit.
Partioviikon Ketut aloittivat oikein reippaasti ja kunnostimme partioasusteemme. Yhdessä so-vimme, että jokainen laittaa partiovaatteet pääl-leen seuraavana koulupäivänä ja kertoo kou-lussa harrastuksestaan. Jokainen teki, kuten oli sovittu, emmehän me turhaan ole reippaita ja rehellisiä sudenpentuja! Hyvä Ketut!
Nyt, kun on jo melkein kesä, Ketut odottavat su-denpentujen kevätleiriä. Leirit ovat aina odotet-tuja ja jännittäviä tapahtumia. Leirillä pääsee tu-tustumaan toisiinkin partiolaisiin ja kokeilemaan partiotaitojaan. Onhan se jännittävää olla kaksi yötä poissa kotoa ja nukkua vielä teltassakin!
Ketut ovat osallistuneet kauden kokoontumisiin erittäin ahkerasti, laumanjohtajat Anja ja Päivi kiittävät sudenpentuja. Ehkäpä kesällä pää-semme kokeilemaan purjehdus- ja melontatai-tojamme…
Hyvää kesää kaikille!
Toivottavat: Aleksandra, Anette, Eero, Elsa, Essi, Inka , Roosa, Sanne sekä Anja ja Päivi
askarteluviikonloppu Mannerlahdessa , missä mm. tehtiin hieno lauman oma viiri
Meren jäällä talvella luisteluretkellä posket punaisina
20
19.3 2005 aamulla klo 9.45 tuprusi savu nuotiosta Suden Majan etupihalta.Puukiipijöiden ja Hippiäisten laumanjohtajat Kari, Kata ja Jugga suorittivat viimehetken järjestelyjä ja pälyilivät vähän väliä kellojaan, kunnes ensimmäinen auto jo lähestyikin Suden Majaa, hetken päästä toinen…sitten kolmas…ja pian olikin pihalla jo oikein autosuma. Ja jokaisesta saapuneesta autosta nousi ainakin yksi utelias ja innokas sudenpentu.
Aloitimme tämän ensimmäisen yöretkemme passittamalla pentujen vanhemmat takaisin koteihinsa. Leikimme aluksi tutustumisleikkiä, koska olimme kahden lauman yhteisretkellä. Ainakaan johtajat eivät tunteneet kaikkia sisarlaumansa pentuja. Lauantain aikana leikimme paljon muitakin leikkejä, pulkkailimme saunanmäessä, opettelimme partiotaitoja ja pidimmepä pienimuotoiset partiokisatkin. Jokainen pentu sai myös vuorollaan Katan opastuksella auttaa ruokailuaterian valmistuksessa ja pöydänkattauksessa. Paistoimme makkaraa nuotiolla kevätillan pimetessä (ja kylmetessä), kunnes menimme saunomaan aitoon puulämmitteiseen saunaan. Tyttöjen siellä saunoessa Kari piti meille pojille muun muassa mielenkiintoisen
”uninalleanalyysin”. Myöhemmin illalla, kun pennut ryömivät makuupusseihinsa ja valot sammutettiin kuului Suden Majasta enää pelkkää tasaista puhinaa ja pihinää, kunnes aamuaurinko viimein herätti meidät.
Sunnuntaina jatkoimme vielä partiotaitojen opettelua ja lopuksi siivosimme yhdessä majan ja sen ympäristön ja kokosimme sekä pakkasimme ”hyvin levitetyt” tavaramme. Kaikki pennut olivat tosi reippaita koko retken ajan. Kenelläkään ei tullut edes koti-ikävää ja yhteishenki retkellä oli hyvä. Kyllä tällaisella retkellä kelpasi olla johtajana mukana.
P.S. Tiedättekö muuten mikä on syvätön lautanen ? – No ei hätää, en tiennyt minäkään ennen tätä
retkeä mutta nytpä tiedän, että se onmatala lautanen.
Jugga ”juuri”
Sudenpennut majalla– siis tietysti
Suden Majalla
21
Partiossa kunnioitamme perinteitä ja arvos-tamme hyviksi todettuja ja toimivia menetel-miä. Tämä ei kuitenkaan rajoita partiolaisten oivalluskykyä käyttää uutta tekniikkaa hy-väkseen muun toimintansa ohessa.
Jotkut ovat vaihtaneet perinteikkään neulakom-passin GPS-paikantimeen, taivasallauinumisen sijasta kömmitään ultrakevyeen vaellustelttaan hyttysiä piiloon ja polun varrelta poimittu karah-kan sijasta vaelluksien kulkua helpottamaan va-litaan hiilikuituiset vaellussauvat.
Nykyään useat lippukunnat hyödyntävät perin-teisten paperikirjeiden ja ilmoitustaulutiedotta-misen rinnalla Internetin lukemattomia mahdolli-suuksia. Onneksi myös Kolkankävijät lukeutuvat nykyään näihin lippukuntiin.
Kolkankävijöistä on löytynyt jo useiden vuosien ajan tietoa Internetin syövereistä. Noin vuosi sit-ten tähän vastaavaan aikaan johtajiston koko-uksessa, JoFussa, päätettiin uudistaa vanhat ja hieman historiapainoitteiset sivut sekä samalla päätettiin ottaa käyttöön http://www.kolkankavi-jat.fi osoite. Tavoitteena uusia sivuja laatiessa oli tarjota johtajille mahdollisuus tuottaa sivuille ajankohtaista materiaalia, helpottaa tiedotta-mista ja lisätä sivustojen kiinnostavuutta. Mitä sivuilta sitten nykyään löytyy ja saavutettiinko uudistuksilla asetetut tavoitteet?
Enemmän ajankohtaisuutta ja tiedonkulun parantamista
Ajankohtaista tietoa pyritään tuomaan uutisten ja tiedotteiden muodossa, joita lippukunnan joh-tajat voivat lisätä sivustolle. Myös tapahtumat noudattaa samaa kavaa. Etusivulla on heti näh-täville tulevat tapahtumat. Tiedonkulku on pyritty
turvaamaan tarjoamalla johtajille mahdollisuus syöttää uusia tiedotteita ja lisätä uusia tiedos-toja. Tiedostot voidaan liittää näytettäväksi suo-raan tapahtumien yhteyteen. Tavoitteenamme onkin julkaista retki- ja leirikirjeet nettisivuilla jo ennen kuin ne edes kerkeävät kopiokoneen lampun valaisimiksi ja sitä kautta lasten kätösiin. Tällä myös pyritään turvaamaan, että kadote-tulle lappuselle on saatavissa korvike helposti ja nopeasti Perusajatus ajankohtaisuuden ta-kaamiselle on, että uuden tiedon lisääminen on mahdollistettu usealle henkilölle, eikä tiedon jul-kaisuaikatalu ole enää sidoksissa sivujen ylläpi-täjän laiskuuteen.
Kuvia ja Kuvauksia sekä ryhmi-en kuulumisia
Tuoreiden tapahtumien ja tiedotteiden ohella kiinnostavuutta on lisätty tarjoamalla ryhmien johtajille mahdollisuus kirjoittaa kuvauksia, ryh-mäkohtaisia tapahtumia ja tiedotteita ryhmän sivulle. Osa johtajista on jo hyödyntänyt te-hokkaasti tätä mahdollisuutta. Ehkäpä malliesi-merkki voisi olla Kamut-lauman sivuista, joilta löytyy kosolti materiaalia ryhmän puuhasteluista partiokauden edetessä ja Helena on aktiivisesti tiedottanut ryhmän sivuilla tulevia tapahtumia ja ryhmää koskevia asioita. Tämän tyypinen tieto on suunnattu ryhmässä toimiville partiolaisille ja heidän vanhemmille.
Digikameroiden halvennettua ja yleistyttyä Kol-kankävijöiden tapahtumista on saatu kuvamate-riaalia runsaasti suoraan digitaaliseen muotoon. Johtajien kameroihin tallentuneet kuvat ovat ovat aina pyritty siirtämään myös Kolkankävijöi-den nettisivuilla olevaan kuvagalleriaan. Aktiivi-sesti johtajat niitä kuvia ovatkin räpsytelleet, sillä 27.4 kuvagalleriassa rikkoontui jo 1000 valoku-
www.kolkankavijat.fiwww.kolkankavijat.fiwww.kolkankavijat.fi
22
van raja. Varmasti ainakin osaa vanhempia kiin-ostaa lapsosistaan tapahtumissa otetut kuvat.
Ajatusten ja tavaroidenvaihtoa näpyttelemällä
Alkujaan sivustolle tuli melko yksinkertainen keskustelupalsta, joka oli rajoitettu ainoastaan johtajien käyttöön. Innokkaat johtajat vaativat myös vanhemmille ja muille Kolkankävijöiden toiminnasta kiinnostuneille oman rupattelualu-een. Toistaiseksi yleinen keskustelupalsta on ollut hyvin hyvin hiljainen, mutta toivottavasti ei pitkään. Keskustelualue on tarkoitettu lähinnä Kolkankävijöiden jäsenille ja näiden vanhempi-en käyttöön. Esimerkiksi siellä voisi pähkäillä tu-levalle leirille tarvittavia varusteita mm. kannat-taako aloittelevalle vartiolaiselle hankkia rinkka ja minkä tyyppinen.
Keskustelualue tarjoaa myös melko simppelin tavan kierrättää partiotavaroita. Onko partsapai-dan hihoista hävinnyt hassusti senttejä ja sen voisi vaihtaa, myydä tai luovuttaa sitä tarvitse-valle vai olisiko itsellä tarvetta väiskille edellisel-lä retkellä kadonneen tilalle? Keskutelualueiden Kolkantori on oikea paikka tämän kaltaisille viesteille. Rohkeasti vain pulisemaan.
Sähköistä tietoutta koteihin
Paperilappuja partiossa on jaeltu jo iät ja ajat. Vähemmän kriittiset infot yleensä lätkäistään ilmoitustaululle. Kuitenkin noilla lappusilla tun-tuu olevan oma tahto ja ne ovat hirmu ujoja. Joko ne pysyttelevät repun tai taskun kätköis-sä piiloissa, tahi livahtavat lähimpään varmaan piilopaikkaan. Jotta tieto kulkisi varmemmin ko-teihin, Kolkankävijäissä on otettu käyttöön tie-dotuslista ([email protected] ) paperisten lappusten rinnalle. Listalle liittyneet saavat noin kerran kuukaudessa tiedotussähköpostin, jossa kerrotaan tulevat tapahtumat ja uusimmat tie-dotteet. Virustarkistusten ja roskapostin karsin-
nan jälkeenkin, listalle lähetetyt postit esiluetaan ihmisvoimin. Listalle päättyvät ainoastaan joko lippukunnanjohtajan, sihteerin tai listan ylläpitä-jän hyväksymät viestit. Tällä pyritään varmista-maan, ettei listasta aiheudu kenellekään ylimää-räistä postitulvaa.
Tulevaisuuden näkymätja uudet tavoitteet.
Nykyisin sivuilla vierailee keskimäärin 250 vie-railijaa erilaisista osoitteista ja tietoa ladataan noin 300 megatavua kuukaudessa. Luvut saat-tavat tuntua ensisilmäykseltä suurilta, mutta jä-senmäärään nähden luvut kertovat melko vähäi-sestä sivujen käytöstä. Osittain syynä saattaa olla sivujen tietoisuus. Siksi seuraava tavoite on lisätä sivujen markinointia Kolkankävijöiden toiminnasta kiinostuneiden keskuudesta ja pyr-kimyksenä on saada 50% kasvu käyttäjämääriin tulevien kuukauksien aikana.
www.kolkankavijat.fi sivusto on edelleen kehi-tyksen alaisena ja näin luultavasti tulee olemaan vielä pitkään. Kehityksen kannalta oleellista on negatiivinen palaute. Puutteisiin ja epäselvyyk-siin on helppoa kiinnittää huomiota ja näistä on syytäkin antaa palautetta sivujen kehitystä sil-mällä pitäen. Toisaalta myös positiivinen palaute on tärkeää. Jatkokehittelyjen kannalta ajatellen on tärkeätä hahmottaa, mitkä asiat sivuistoilla toimivat ja joihin ei näin ollen ole tarpeellista ka-jota.
Kehittävää palautetta ja suurempia kävijämääriä odotollen hyvää kesää toivottaapi Kolkankävijöi-den Internet-sivustojen hoitaja
Joonas Suominen ([email protected] )
www.kolkankavijat.fiwww.kolkankavijat.fi
23
Nyt kun ilmat alkavat lämpenemään ja kesä lähestymään, alkaa myös Kolkankävijöiden perinteinen kesäleiri lähes-tyä.
Lippukunnan kesäleiri, joka pidetään hienon merimai-seman ympäröimällä saarella, on tarkoitettu pääasiassa vanhemmille partiolaisille eli vartiolaisille ja johtajille. Leiri on monen partiota harrastavan vuoden kohokohta, koska siellä vietetään paljon aikaa yhdessä touhuten ja uusia asioita omaksuen jopa viikko keskenään.
Kun johtajat ja vartiolaiset viihtyvät Kolkansaarella jopa viikon, on myös sudenpennuilla mahdollisuus kokea mitä on viettää pari päivää saarella ja nähdä sekä kokea mitä leirielämä on oikeasti, kun vettä ei tulekaan hanasta ja kun käytössä on vain puucee.
Uusien mahdollisuuksien ansiosta kesäleirillä tullaan paljon toimimaan vähän kosteammissa olosuhteissa. Saamme tilaisuuden koittaa miltä tuntuu oikeasti purjeh-tia pienellä jollalla tai miten onnistuu melominen kanoo-tin kanssa merellä. Ehkä pääsemme jopa tutustumaan oi-kein isoon purjeveneeseen. Meriaiheisen teeman lisäksi luvassa on myös monen moista toimintaa maalla sekä vähän korkeammalle seikkailun merkeissä.
U P P O T U K K I 0 5
24
Vartiolaiset
U P P O T U K K I 0 5 , 2 4 - 2 9 . 7K o l k a n s a a r i , A s k a i n e n
Kesto leiri alkaa la 24.07.05 ja loppuu pe 29.07.05Hinta 50 Euroa
SudenpennutKesto leiri alkaa ke 27.07.05 ja loppuu pe 29.07.05Hinta 20 Euroa
Kolkkatalkoot la 11.6Talkoissa on tarkoitus valmistella saarta leiriä varten ja tehdä yleistä siistimistä ja raivausta saaressa sekä rakentaa uusi vessa.
Kolkkatalkoisiin ovat tervetulleet johtajat, vaeltajat ja erityisesti vanhemmat. Nyt on siis myös vanhemmilla ainutlaatuinen tilaisuus tutustua suosimaamme kauniiseen ja luononläheiseen saareen.
Kolkkaan koitetaan järjesteää mahdollisuus ruokailuun ja tietysti kaffetteluun sekä mehusteluun.Leirin johtaja Tero Korsimo 050 5773 740 [email protected]
Kolkkatalkoiden vastuuhenkilö Sari Korsimo 044 5629 299 [email protected]
Ilmoittautumislappu palautetaan omalle johtajalle tai Lemun Kolon postilaatikkoon (neu-volan pääty) viimeistään 2.6.2005
Annan lapselleni luvan osallistua Uppotukki 2005:lle
Allergiat :
Uimataito :
Vanhemman allekirjoitus, nimenselvennys ja puhelinnumero, josta tavoittaa leirin aikana
Lisäksi meiltä lähtee kolkkatalkoisiin ____________________ vanhempaa
Varusteluettelo ja tarkemmat kellonajat toimitetaan ilmoittautuneille hyvissä ajoin ennen leiriä
Vartiolaisena (24-29.7) Sudenpentuna (27-29.7)
25
Mikä ei kuulu joukkoon?
haarukka leiri vartiolainenkuksa matka presidenttimetsä retki sudenpentulautanen vaellus vaeltaja
etelä kevätjuhla iso karhuitä riihitys lohikäärmelounas yrjönpäivä aurinkopohjoinen paraati herkules
tikkupulla WAGGGS Lemusuklaa B-P Velkuamakkara SPR Helsinkivaahtokarkki WOSM Askainen
Lisää puuttuvat kirjaimet:
P __ R T __ __ L __ __ N __ NL __ __ M __K __ L K K __M __ K __ __ P __ S S __T __ S K __ L __ M P P __P __ P __T __ S K __ __ SP __ __ K K __P __ R T __ __ H __ __ V __V __ R T __ __ N J __ H T __ J __
Mikä on?
Sudenpennun tunnus: ____________________________________________
Partiotunnus:___________________________________________________
Vaeltajan tunnus:________________________________________________
Laatinut: Katariina Siivonen
Kolkka Juin puuhiivut
26
”Voitko sä nyt hilata sen leveen takapuoles jonnekin siitä pöydältä, mun ruokahalu on muuten kohta mennyt”, mutisi Maiju itsekseen ja vilkaisi erästä pöydällä istuvaa ystävyyslippukunnan johtajaa. Onnekseen tuo johtaja ei kuullut mitään, vaan jatkoi vilkasta keskustelua vartiolaistensa kanssa. Maiju pyöräytti silmiään tuskastuneesti, kauhoi kaurapuuron suuhunsa ennätysvauhtia ja poistui pöydästä. Peräpohjolan perinnepartiolaisten ja Siltasaaren citysissien yhteinen kesäleiri Kämppi –04 ei alkanut kovin lupaavasti. Maiju ei nimittäin suinkaan ollut ainoa perinnepartiolainen, jonka hermot olivat koetuksella. Kummankin lippukunnan vartiolaiset mulkoilivat toisiaan murhaavasti aina, kun sattuivat joutumaan toistensa läheisyyteen ja voitte uskoa, ettei yhteinen telttojen pystytys sujunut aivan suunnitelmien mukaisesti. ”Hei sä punapaitanen sissi, ota siitä köydestä kunnolla kiinni! Sun kuuluu pitää se nurkka paikallaan”, huusi Janni kärsimättömästi. Puhuteltu sissi vilkaisi huutajaa kulmiensa alta ja vastasi kyllästyneesti: ”Mun rakennekynnet ei kestä tällasta rehkimistä, ehkä on parempi jos te vaan hoidatte nää telttajutskat. Ootte muutenkin tollasia metsäläisiä, et pitäis kyllä sujua.” Hän pudotti telttanarun maahan ja sipsutti istumaan läheiselle kivelle. Janni tuhahti ja pyysi tilannetta vierestä seurannutta Maijua pitämään narusta kiinni. Perinnepartiolaiset saivat pystyttää teltat loppuun keskenään ja hakata nuotiopuut sekä rakentaa nuotiopaikan ilman sissien apua. Illan hämärtyessä vartiolaiset kömpivät telttoihinsa ja sujahtivat mukisematta makuupusseihinsa, sillä seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä yön yli kestävälle haikille. Perinnepartiolaiset olivat valittaneet citysissien käytöksestä johtajilleen mutta nämä vain kehottivat olemaan välittämättä moisesta käytöksestä. Sissit kuulemma muuttuisivat leirin kuluessa, tämä oli pelkkää sopeutumisen alkukankeutta. Onneksi kaikki olivat illalla niin väsyneitä, etteivät jaksaneet alkaa tapella keskenään, vaikka joutuivatkin nukkumaan samoissa teltoissa. Herättyään ja aamiaisen syötyään vartiolaiset kokivat suuren järkytyksen. Haikista vastuussa oleva johtaja tuli telttojen luo jakamaan kartat ja kertomaan käytännön asioista ja totesi lopuksi: ”Päätimme illalla johtajakokouksessa, että teidät jaetaan neljän hengen vartioihin, joissa jokaisessa on kaksi citysissiä ja kaksi perinnepartiolaista. Suoritatte haikkinne näissä vartioissa.” Tämä ilmoitus herätti rinkkojensa päällä istuvissa leiriläisissä suunnatonta vastustusta ja epämääräistä mutinaa. Johtaja nosti kätensä ylös hiljaisuuden merkiksi ja jatkoi: ”Olemme myös muodostaneet kyseiset vartiot valmiiksi, jotta pääsette lähtemään mahdollisimman pian. Luen nyt ryhmien kokoonpanon, järjestäytykää oman vartionne kanssa selvästi muista ryhmistä erilleen.” Vastahakoisen ryhmittäytymisen jälkeen riitaisat vartiot lähtivät suunnistamaan karttaan merkityllä reitillä kohti ensimmäistä rastipaikkaa. Jokaisen vartion reitti oli erilainen, joten naapuriryhmiltä oli mahdotonta pyytää apua. Säännöissä myös todettiin, että vartion on pysyttävä koko ajan yhdessä, ketään ei saa jättää ja päätökset on tehtävä yhteisesti. Vartiot saivat mukaansa radiopuhelimet, joiden kautta tuli ottaa yhteys johtajistoon jokaisen rastin kohdalla. Näin johtajat pysyivät selvillä kunkin vartion sijainnista ja kokonaistilanteesta. Maiju ja Janni perinnepartiolaisista sekä Sini ja Nanna citysisseistä muodostivat keskenään vartion. Ryhmään muodostui pian lähdön jälkeen selkeä työnjako. Maiju suunnisti, Janni etsi katseellaan rasteja, Sini ja Nanna kävelivät muutaman metrin kahden edellisen jäljessä ja supisivat keskenään. Vartion sisäinen tiedonkulku ei toiminut ihanteiden mukaisesti, eikä päätöksenteko suinkaan aina tapahtunut yhteisesti. Citysissit eivät kuitenkaan tuntuneet edes haluavan osallistua suunnistukseen tai rastien suorittamiseen, he seurasivat kaikkea tapahtuvaa turvallisen välimatkan päässä. Vartiolaisten askeleet lyhenivät sitä mukaa, kun varjot illan saapuessa pitenivät.
K ä m p p i - 0 4
27
Saavuttuaan karttaan merkitylle yöpaikalle Maiju ja Janni pystyttivät laavun, sytyttivät nuotion ja hakivat vettä läheisestä purosta Sinin ja Nannan keskittyessä hiustensa hoitamiseen. Jaloina partiolaisina Maiju ja Janni sallivat citysissien nukkua kanssaan samassa laavussa, vaikka nämä eivät olleetkaan osallistuneet haikin suorittamiseen millään tavalla. Seuraava päivä alkoi totutulla tavalla. Maiju alkoi tutkia edessä olevaa reittiä ja Janni keitti kaikille puuroa. Sini ja Nanna heräsivät juuri sopivasti syömään aamiaista, jonka jälkeen olikin aika jatkaa matkaa. Kaksi ensimmäistä rastia löytyivät helposti, mutta kolmannen kanssa tuli ongelmia. Perinnepartiolaiset eivät yrityksistä huolimatta löytäneet karttaan merkittyä pientä niittyä ja lopulta heidän oli pakko myöntää olevansa eksyksissä. Sini ja Nanna huokailivat raskaasti ja loivat merkitseviä katseita suunnistajakaksikkoon. Kaikki neljä tyttöä laskivat rinkkansa maahan ja istahtivat niiden päälle pohtimaan, mitä pitäisi tehdä. Yhteisestä päätöksenteosta ei arvatenkaan tullut mitään ja viimein Sini tiuskaisi kyllästyneesti: ”Jos te olisitte antanu meijän suunnistaa, me ei istuttais nyt tässä.” Maiju ei ollut uskoa korviaan, ponnahti seisomaan ja alkoi huutaa pää punaisena: ”Te ette oo osoittanu minkäännäköstä kiinnostusta mihinkään koko haikin aikana ja nyt sä vielä kehtaat väittää, et olisitte muka osannu suunnistaa paremmin ku me! Haista kuule…” Maiju suorastaan kiehui ja lähti harppomaan lähimpään kuusikkoon hillitäkseen itsensä. Muut jäivät hämmentyneinä vilkuilemaan toisiaan mutta säpsähtivät äkkiä kuusikosta kuuluvaan kirkaisuun. Janni, Sini ja Nanna juoksivat huudon suuntaan ja löysivät jalkaansa pitelevän Maijun istumassa maassa. Tämä nyyhkytti hiljaa ja pian Janni huomasi miksi. Maijun oikea nilkka oli vääntynyt täysin luonnottomaan asentoon tämän astuttua oksien peitossa olleeseen kuoppaan. Sini ja Nanna vaikuttivat myös aidosti huolestuneilta ja ehdottivat, että olisi ehkä parasta ottaa johtajiin yhteys radiopuhelimella. ”Joo, ootte oikeessa”, Janni sanoi ja koetti ottaa yhteyttä, mutta mitään ei tapahtunut. Puhelimesta kuului vain tasaista kohinaa. Kännykät oli pitänyt jättää leiripaikalle, joten radiopuhelin oli tyttöjen ainoa keino saada apua ja nyt sekin oli rikki. Janni laski puhelimen kädestään ja loi Siniin epätoivoisen katseen. Yllätyksekseen hän näki Sinin silmissä mietteliään katseen ja yhtäkkiä tämä pyysi saada katsoa radiopuhelinta. Sini ja Nanna ryhtyivät määrätietoisesti purkamaan puhelinta ja osoittelivat sen eri osia neuvotellen samalla hiljaa keskenään. Lastoitettuaan Maijun jalan Janni alkoi tarkkailla sissien toimintaa. Vielä kertaakaan leirin aikana hän ei ollut nähnyt heitä yhtä innostuneina mistään. Viimein he ojensivat uudelleen kootun radiopuhelimen Jannille ja hämmästyksekseen tämä sai heti yhteyden johtajistoon. Selvitettyään tilanteen johtajille ja saatuaan tarkat toimintaohjeet Janni ja Maiju kääntyivät Sinin ja Nannan puoleen ja Janni sanoi: ”En tiiä miten te tän teitte, mut kiitos. Ehkä te ette ookaan ihan niin pahoja, ku me luultiin. Kavereita?” Sini hymyili ystävällisesti ja Nanna vastasi: ”Tietty. Me ollaan oltu aika raivostuttavia, mä tajuun sen nyt.” Sulassa sovussa tytöt kantoivat Maijun lähimmälle tielle, jonne leirinjohtaja oli jo tullut autollaan. Hän lähti viemään Maijua sairaalaan ja kysyi halusivatko muut tytöt keskeyttää haikin ja palata leiriin. Nämä kuitenkin vakuuttivat olevansa kunnossa ja päättivät suorittaa haikkinsa loppuun - yhdessä. Kirjoittanut: Katja Rautanen
P.S. Loppuleiri sujui kaikkien osalta ystävällisissä merkeissä, kun nämä kuulivat kuinka Sini, Nanna ja Janni olivat yhteisvoimin saaneet Maijun pois metsästä. Mainittakoon myös, että leirin loppuessa citysissit purkivat yhteiset teltat.
