KOLKUN KANSAKOULU

PERUSTAMISESTA LAKKAUTTAMISEEN

Ja muutakin kylän elämää 1900-luvulla

2

Kolkun kylän sijainti 1960-

luvulta. Nykyisin

Viitasaari on kaupunki

Alkuperäisversio (v. 1996) Teksti: Tuula Suontamo Kuvankäsittely: Harri Aalto Taitto: Samuli Suontamo Uusi versio (v. 2004) Jälkikäsittely: Antti Paananen

3

Kolkun kylä

Kolkku on pinta-alaltaan noin 60 km2:n suuruinen alue Viitasaaren koilliskulmassa. Se rajoittuu pohjoisessa Pihtiputaaseen, idässä Keiteleeseen, etelässä Heinäsuohon ja lännessä Karjalankankaaseen. Kylän keskustasta on matkaa Viitasaaren keskustaan 35 km, Pihtiputaan kirkonkylään 35 km ja Keiteleen kirkonkylään 20 km. Kolkun historian tärkeimpiä saavutuksia lienevät oman kylätien rakentaminen ja kunnossapitäminen sekä oman kansakoulun saaminen. Kummassakin hankkeessa tarvittiin kyläläisten yritteliäisyyttä, sitkeyttä ja kovaa työtä. Tieasioiden kehitys ei loppunut valmiiseen kylätiehen, vaan sitten ponnisteltiin läpikulkuliikenteen saamiseksi Viitasaarelta Kolkun kautta Pihtiputaalle. Ponnistelut eivät olleet turhia. Kolkku sai Eemelintiensä ja lisäksi vielä Pyöreänsuontien, jonka kautta yhteys Keiteleelle lyheni. Kylälle oli nyt helppo tulla mistä ilmansuunasta tahansa, mutta menoliikenne taisi kuitenkin olla vilkkaampaa. Yhteiskunnassa tapahtui muutoksia, joiden seurauksena yhä useampi tila jäi autioksi sen asukkaiden lähdettyä työnhakuun milloin Ruotsiin, milloin Suomen suurkaupunkeihin. Tämä johti väistämättä tilanteeseen, jota kukaan ei olisi voinut uskoa muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin: yli neljäkymmentä vuotta kylän sivistyksen ja harrastusten keskipisteenä ollut Kolkun kansakoulu lakkautettiin.

Koulun sulkemisesta on nyt (vuonna 1996) kulunut yli kaksikymmentä vuotta, mutta kylällä

on yhä elämää. Siellä on tällä hetkellä toki ainakin talvisin melko hiljaista. Monet kylmillään olevat pihapiirit odottavat kevättä, jolloin keskikaupungissa talvehtivat kesäasukkaat tulevat haravoimaan entisiä kotinurkkiaan. Silloin kylän asukasmäärä miltei kaksinkertaistuu. Mitähän kaikkea tällä 50-60 -luvuilla kukoistuskautensa eläneellä kylällä on vielä meneillään olevan vuosisadan aikana mahtanut sattua ja tapahtua?

Kulkuyhteyksien syntyminen - Kolkun kylätie

Kolkun kylän ensimmäiset asukkaat lienevät kulkeneet riistapolkuja pitkin Kolkunjärven itä- ja pohjoisrantoja nykyisen Liitonjoen asutusalueen seuduille. Riistamiesten levähdyspaikasta syntyi Kolkunjärven rantaan Peltoniemen torppa. Järven toisella puolelle syntyneiden Suurensuonmäen ja Kolkon (Oriaho ja Hiekkapuro) tilojen kulkuyhteydet suuntautuivat Kolimanjärven rantaan useita kapulasiltoja pitkin monien nevojen ja korpien läpi. Viitasaarelta Keiteleelle menevän maantien valmistuttua tuli tarve saada kulkuyhteys Kumpumäelle. Silläkin suunnalla oli vastassa ylipääsemätön rimpineva, Heinäsuo, jonka ylitykseen veistettiin tukeista ja hirsistä pitkospuut. Kun vuosisadan vaihteessa kylän savujen lukumäärä lisääntyi, oli helppokulkuisemman yhteyden puuhaaminen kyläläisille luonnollinen yhteinen asia. Kolkkulaiset olivat kuitenkin jo saaneet unohtumattoman nimen “murakintut“, koska harvoin soiden ylitys onnistui ilman yhtäkään lipsahdusta kapulasillalta upottavaan hetteikköön.

Kolkun nykyisen kylätien rakentaminen lienee aloitettu jo 1800-luvun lopussa. Tien

syntymiseen ja sen kulkusuuntaan vaikutti varmaankin se onnekas sattuma, että pitäjän toimelias vallesmanni Durchman osti Hiekkapuron osuuden Kolkon tilasta. Innokkaimpina vallesmannin avustajina tienrakennustöissä mainitaan olleen Ville Rahm Heinäahosta, Siekkisen veljekset Alatalosta, Nestor Jääskeläinen Sammalismäestä ja Ville Paananen Suurensuonmäestä. Liekö viimeksi mainitun tientekoinnostus johtunut siitä, että hänen häihinsä tiedetään kuljetun ensimmäisen kerran Heinäsuon yli hevoskyydillä. Ville istui nuorikkonsa kanssa komeasti kärryillä, mutta matkanteko oli silti melko vaivalloista. Molemmin puolin kärryjä kulki joukko miehiä, jotka koettivat parhaansa mukaan pitää pyörät pitkospuilla.

Vuonna 1911 tietä tiedetään olleen valmiina lähes 11 km. Näihin aikoihin kylässä oli vain 3 -

4 taloa ja 16 - 18 torppaa, joten tien syntyminen on vaatinut melkoisia ruumiillisia ponnistuksia. Pientä riitaa tien paikasta syntyi Kumpumäellä – kolkkulaiset joutuivat antamaan periksi Alatalon isännälle, joka ei hyväksynyt tien suuntaa Kumpumäen koulun nykyisestä tienhaarasta suoraan mäkeä alas, koska se olisi silloin jäänyt liian kauas hänen omasta talostaan. Näin tie tehtiin läheltä Alataloa, jolloin siihen tulivat vieläkin liikennettä vaikeuttavat jyrkkä mäki ja mutka. Kun tie oli valmis, vallesmanni jakoi sen 20 - 22 osakkaan kesken paloihin kunnossapidettäväksi. Aluksi tien kunnostus sujui vaikeuksitta, koska sen käyttö oli melko vähäistä. Myöhemmin, kun tien tarvitsijoiden määrä kasvoi, tuli kunnossapitovelvollisuuksista epäselvyyksiä ja tien kunto alkoi

4

rappeutua. Kylän elämää 1920-luvulla

Tieyhteys Kumpumäelle helpotti kolkkulaisten elämää monella tavalla. Nyt ei Kärnässä myllyssäkävijöiden enää tarvinnut kantaa jyväsäkkejä selässään Heinäsuon yli, ja myllyreissulla saattoi tuoda Kolimanpään kaupasta useamman kuukauden tarpeet samalla hevoskyydillä. Kylällä kerrotaan olleen 20-luvulla oman kaupankin, jonka entinen kulkukauppias Kaarlo Backman oli perustanut Hiekkapuron ja Mikkolan välille. Työnteon ohessa ehdittiin vielä koetella voimia erilaisissa kilpailuissa. Kyläkuntien väliset köydenvetokisat olivat suuri tapahtuma, jossa eri joukkueiden kannattajat saattoivat innostua jopa hyppäämään köyden päälle auttaakseen omiaan. Liekö tilannetta kuumentanut se, että pienikokoiset ja hintelät kolkkulaiset kuten Jauhiaisen Iivari, Hukkanan Matti ja Suurensuonmäen Jussi hallitsivat köydenvedon tekniikan ja yhteispelin merkityksen voittaen usein huomattavasti rotevammat kilpailijansa, esimerkiksi Junusmäen Heikin, Korkolan Matin ja Matalanmäen Eemin.

Kolkunjoen padon rakennustyöt Kolkunjärvellä 14.8.1926 Uittotoiminta Kolkunjoella

Kesät olivat Kolkkujoella kiireistä aikaa, kun talvella kaadettu puutavara kuljetettiin jokea pitkin Kolimajärveen. Kolkunjoki oli entisajan puunkuljetuksen valtasuoni. Aivan sellaisenaan noin 10 km pituinen joki ei ollut kelvollinen uitolle, vaan se tarvitsi perkausta ja erilaisia rakennelmia. 1920-luvun lopulla, jolloin Suomessa elettiin uiton huippukautta, kunnostettiin Ihkajankoski uittokuntoon ja rakennettiin Kolkunjärven tammi eli uittopato, jolla säännösteltiin vedenkorkeutta uittoaikana. Kolimaan tukit lipuivat noin kilometrin pituista uittoränniä pitkin. Uittotoiminta oli aina 60-luvulle saakka kyläläisille tärkeä elinkeino, joka työllisti myös naisväen: pitihän rankkaa työtä tekevät tukkimiehet muonittaa kunnolla.

5

Kolkunjoen pato Kolkunjärvellä 3.9.1926 Kolkun kansakoulun perustaminen 1924

Kansakouluasetus annettiin Suomessa vuonna 1866, ja vuosisadan vaihteessa, vuonna 1898 tuli voimaan kansakoulutoiminnan piirijakoasetus, jonka mukaan maalaiskunnat olivat velvollisia jakamaan alueensa kansakoulupiireihin. Vuonna 1921 saatiin oppivelvollisuuslaki, jonka mukaan täydellisessä kansakoulussa oli kuusi vuosiluokkaa, joista luokat I - II muodostivat alakansakoulun ja luokat III – VI yläkansakoulun. Myös supistettuja kansakouluja, joissa sama opettaja opetti vuoronperään ala- ja yläluokkalaisia, oli toiminnassa. Kolkku luettiin kuuluvaksi Kumpumäen koulupiiriin, jossa oppivelvollisuus käytiin suorittamassa. Olihan Kumpumäelle nyt omin käsin tehty ja kunnossapidetty tiekin.

Kylästä tulee oikea kylä vasta sitten, kun se on saanut oman koulun. Näin varmaankin

ajattelivat kolkkulaiset 1920-luvun alkupuolella, kun he – Adolf Paananen ja Matti Puranen etumiehinä – puuhasivat kylälle omaa kansakoulua. Uusi piirijako tehtiinkin ja syyskuun 4. päivänä vuonna 1924 astui Viitasaaren kunnan Kolkun piirissä oppivelvollisuus täyteen voimaan. Koska omaa koulurakennusta ei vielä ollut, päätettiin opetus aloittaa Mäkiahon tuvassa. Kouluksi muuttumisen merkiksi teki August Reinikainen Mäkiahon taloon tukevamman ulko-oven. Isomman käymälän rakennusmiehinä olivat mm. Taavetti Huikari ja Otto Heiskanen. Tilapäiskouluna Mäkiahon katsottiin voivan toimia vuoteen 1932 saakka.

Lukuvuosi 1924 - 1925

Kolkun kylä sai syksyllä 1924 ensimmäisen oman opettajansa, Valma Saarisen. Nuori opettajatar otti vastaan ensimmäiset 29 oppilastaan kyynelsilmin, koska kouluun pyrkijät olivat hänen mielestään jo aikamiehiä. Vanhin ensimmäisistä oppilaista oli 14 vuotias Kalle Huikari ja nuorimmat olivat 8-vuotiaat Aate Paananen ja Emil Kananen. Oppilaista yhdeksän oli aloittanut koulunkäyntinsä Kumpumäellä, loput olivat vasta-alkajia. Ensimmäisen kouluvuoden toimintakertomus on kovin puutteellinen. Siinä on merkintänä vain tieto koulun toimimisesta pientenlastenkouluna 4.9. - 10.10 ja kevätlukukauden alkamisesta toukokuussa. Ensimmäiset päästötodistuksensa koulu antoi keväällä Kalle Huikarille, Onni Jääskeläiselle ja Alma Paanaselle.

6

Lukuvuosi 1925 - 1926

Toisen kouluvuoden toimintakertomuksen mukaan koulu toimi supistettuna kansakouluna, jota alakoululaiset kävivät syys-lokakuussa sekä touko-kesäkuussa ja yläkoululaiset ahersivat lokakuusta joulukuuhun sekä tammikuusta toukokuuhun. Alakoululaisia opetettiin yhteensä 8 viikkoa 26 tuntia viikossa ja yläkoululaisia 28 viikkoa 31 tuntia viikossa. Alakoulussa oli tuolloin yhtä paljon tyttöjä ja poikia, yhteensä 14. Yläkoulu oli tyttövaltainen: opintiellä oli 25 tyttöä ja 9 poikaa. Oppilaiden määrä oli noussut ensimmäisestä vuodesta kymmenellä ja suurin osa koululaisista oli iältään 9-13 -vuotiaita. Kaikkien terveydentila oli hyvä ja käytös moitteetonta, kuten aina muulloinkin läpi koulun historian. Tältä vuodelta mainitaan kolme oppivelvollisuuden laiminlyöntitapausta, joihin yleensä syynä oli se, että lapset eivät ennättäneet kouluun. Heidän piti osallistua perheen toimeentulon hankkimiseen auttamalla vanhempiaan pelto- ja metsätöissä tai perheen pienimpien ja kotieläinten hoidossa.

Opettajaksi toiseksi lukuvuodeksi tuli Kerttu Orjatsalo ja veistonohjaajaksi T.E. Jääskeläinen,

joka kävi opettamassa pojille puutöitä Suurensuonmäessä Junnun pirtissä. Edellisvuoden veistonopetuksen tiedetään tapahtuneen Suurensuonmäen Hermannin puoleisessa pirtissä. Vuosikertomuksessa mainitaan koululla olleen myös oma lämmittäjä ja siivooja. Opettajalle oli varattu Mäkiaholta asunnoksi yksi kamari, ja oppilaat saivat välitunnilla virkistäytyä 150 m2:n kokoisella pihamaalla. Keittoruokaa he eivät koulupäivän aikana saaneet, mutta viidelletoista annettiin vaate- ja kenkäavustusta ja kolmelle oppilaalle jaettiin rouva Ina Sorsan lahjoittamat 127 mk. Ensimmäisen johtokunnan puheenjohtaja oli Otto Jääskeläinen, taloudenhoitaja Emil Kyröläinen ja sihteeri Kerttu Orjatsalo. Muut jäsenet olivat Ville Paananen, Matti Pasanen, August Reinikainen ja Emil Niskanen. Johtokunnan kokoonpano säilyi muuttumattomana neljä ensimmäistä vuotta, puheenjohtaja pysyi samana jopa vuoteen 1945 saakka. Koululääkärinä toimi kunnanlääkäri pari ensimmäistä vuotta, jonka jälkeen koululaisten terveystarkastuksia suoritti koululääkäri.

Alakoululaisilla opetus painottui äidinkieleen ja käsiaskarteluun eli luku- ja kirjoitustaito sekä

kädentaitojen kehittäminen veivät opiskeluajasta puolet. Uskontoon, kotiseutuoppiin, laskentoon, lauluun ja voimisteluun käytettiin toinen puoli kouluajasta. Yläkoululaisilla käsiaskartelua oli vähemmän, mutta laskentoa ja kotiseutuoppia enemmän kuin alaluokilla. Oppikirjoina olivat mm. Katekismus, Valistuksen Lukukirja, Valistuksen Isänmaallinen Lukukirja, Valistuksen Laulukirja ja Virsikirja. Monet muistanevat vielä E.V. Malmbergin Kansa-koulun Laskennon Oppikirjan, K.E. Kivirikon - E. Fiandtin Luonnontiedon, J.E. Aron Kansakoulun Maantiedon ja L K. Inhan Kansakoulun Karttakirjan, joita tuolloin käytettiin opetuksen apuna. Keväällä koulun päästötodistuksen sai neljä oppilasta: Impi Puranen, Siiri Paananen (kuoli seuraavana vuonna), Elsa Pietiläinen ja Helmi Reinikainen. Kirkonkylän yhteiskouluun opintoja jatkamaan heistä siirtyi Impi Puranen, joka on muuten saanut Kolkun kansakoulusta parhaimman keskiarvon (9,7) todistukseensa. Keväällä 1926 tapahtui tilapäiskoulun suojissa varmaankin vuoden merkittävin asia: tuolloin perustettiin Kolkun opintokerho.

Opintokerho

Kolkun koulun ja nimenomaan sen opettajien työhön liittyi yli kolmenkymmenen vuoden ajan hyvin kiinteästi opintokerhotoiminta, mikä oli tuona aikana vapaan kansansivistystyön merkittävintä toimintaa. Opintokerhon tarkoituksena oli jäsentensä tietojen ja sivistyksen kartuttaminen lukemisen, opiskelun ja valistavan seurustelun avulla, kuten sääntöjen ensimmäinen pykälä kuului. Opintokerhojen toimintaa valvoi Kotikasvatusyhdistys, joka taas oli Valistusjärjestöjen opintotoimikunnan, myöhemmin Suomalaisen Luentotoimikunnan alainen. Valvovat järjestöt lähettivät kerhoille vuosittain niin toimintaa kannustavat kokouksissa ääneen luettavat kirjeet kuin yleiset toimintaohjeet ja yhteiset opiskeluaiheetkin.

Opiskeltavaksi valittu kirjallinen materiaali tilattiin Kotikasvatusyhdistykseltä, joka tarkisti

kerholaisten suoritukset. Käsitellystä kirjasta keväällä läpäisty kirjallinen tutkinto kruunasi kerhovuoden. Mutta kirjallisen tutkinnon suorittaminen ei ollut kerhon ainoa tavoite, vaan myös suullista esitystaitoa pyrittiin kehittämään monin tavoin. Kuorolaulu, kerholehden tekeminen ja urheilu eri muodoissaan kuuluivat kiinteästi kerhotyöhön aivan alusta saakka. Äitienpäiväjuhlien, pikkujoulujen ja muiden ohjelmallisten iltamien järjestäminen oli myös kerholaisten mieluinen

7

velvollisuus. Valtakunnallisille opintokerhopäiville, joita järjestettiin ympäri Suomea, osallistuttiin aina, kun se vain oli taloudellisesti mahdollista.

Kolkun opintokerhon perustaminen 1925

Kun Kolkulle saatiin oma kouluhuone – Mäkiahon tupa – pidettiin siellä heti keväällä 1925

kylän ensimmäinen äitienpäiväjuhla. Seuraavana keväänä huhtikuussa kokoontui illan hämärtyessä parikymmentä kyläläistä keskustelemaan kyseisen kevään äitienpäiväjuhlan järjestämisestä. Mukana oli myös nuori T.E. Jääskeläinen, joka sovittuaan asiasta etukäteen opettaja Orjatsalon kanssa, otti tuona iltana puheeksi opintokerhon perustamisen. Koska asia oli monelle kovin outo ja uusi, oli T.E. valmistellut asiasta Kotikasvatusyhdistyksen kirjeiden pohjalta lyhyen alustuksen. Pienen harkinnan jälkeen opettaja Orjatsalo oli pukenut kuulijoiden epävarmat tunnot sanoiksi lausahtaen: ”Koetetaan, jospa siitä jotain tulisi.”

Näin syntyi kylälle vanhin Kotikasvatusyhdistyksen alainen maakunnassa oleva opintokerho,

jonka perustajajäseneksi kirjattiin Hilda Huikari, Sylvi Heiskanen, Sylvi Jääskeläinen, Hilda Jääskeläinen, Lyyli Jääskeläinen, Ilmi Kyröläinen, Aili Kyröläinen, Eeva Paananen, Hilda Saastamoinen, Onni Jääskeläinen, T.E. Jääskeläinen ja Ilmari Kyroläinen. Kerhosäännöt vahvistettiin Kotikasvatusyhdistyksessä jo parin viikon päästä huhtikuun lopulla. Kerhon ensimmäiseksi johtajaksi valittiin luonnollisesti opettaja Kerttu Orjatsalo ja varajohtajaksi sekä sihteeriksi T.E. Jääskeläinen. Koulun lukuvuosi 1926-1927

Kolmannen kouluvuoden myötä kylälle tuli taas uusi opettaja, Aili Lehtimäki (myöhemmin

Timonen), joka opetustyönsä lisäksi sai johdettavakseen vastaperustetun opintokerhon. Tehtävä ei liene ollut hänelle mitenkään väkinäinen, sillä opettaja Lehtimäki vakiinnutti nopeasti opintokerhon toiminnan ja loi näin kylän kaikille harrastuksille tukevan pohjan. Veistoa käytiin opettelemassa T.E.:n johdolla nyt naapurissa Tikkasella. Koulunkäynti sujui edelleen hyvässä järjestyksessä, eikä mitään tautiepidemioita esiintynyt. Opettaja sai Mäkiaholta pienen kasvitarhamaan, jota hän saattoi käyttää myös opetukseen. Koululle nimettiin oma lämmittäjä, mutta oppilaat joutuivat nyt itse huolehtimaan päivittäisestä luokkahuoneen siivoamisesta.

Tähän virkaan joutui kukin vuorollaan järjestäjänä, jolla oli muitakin velvollisuuksia. Läksyn ja

poissaolijoiden ilmoittamisen lisäksi hän raportoi opettajalle välitunnin tapahtumisista. Jos välitunnilla leikit kävivät liian rajuiksi, saattoi taululla lukea vaikkapa, että Leo löi Veikkoa puukolla sormeen. Perinteisten vaate- ja kenkäavustusten lisäksi yhdelle oppilaalle tarjottiin päivittäin keittoruokaa naapuritalossa Tikkasella ja rouva Ina Sorsan 127 mk:n lahjaraha jaettiin tällä kertaa neljän oppilaan kesken. Koululla kävi joulukuun 7. päivänä tarkastaja H. Toivonen, joka huomautti koulun olon epätäydellisyydestä. Vaikka luvassa oli uusi koulurakennus seuraavana syksynä, johtokunta ryhtyi oitis luokkahuoneen ja pihan kunnostukseen. Vuosi oli merkittävä lukemista harrastaville, koska tuolloin koululle saatiin oppilaskirjasto, jossa oli aluksi lainattavana vajaa kolmekymmentä nidettä. Koululaisten lukuinto oli kova, silla vuoden aikana lainauskertoja tuli noin 500. Keväällä 1927 saivat Kolkun kansakoulun päästötodistuksen Lempi Paananen ja Vilho Paananen.

Opintokerhon alkuvaiheet

Ensimmäisenä kevätkautena heti perustamisen jälkeen kerhoinnostus oli valtava; opiskeltavaa kirjaa Nuorison käytös tutki joskus jopa 40 - 50 henkeä. Tytöt olivat aluksi aktiivisempia kuin pojat. Syrjästäkatsojina pysyttelevät, mutta kuitenkin runsaslukuiset pojat suhtautuivat aluksi kerhon työhön kriittisesti etsien siitä poliittisia vaikutteita. Jo seuraavana syksynä, silloin Aili Lehtimäen johdolla, pojatkin uskaltautuivat runsaammin mukaan. Vanhemmat kyläläiset suhtau-tuivat uuteen kerhoon varauksettomasti - tekihän se toimintaansa tunnetuksi mm. järjestämällä äitienpäiväjuhlia ja pikkujouluja. Kerho rupesi saamaan heti myös pientä valtion avustusta. Vain lukuvuonna 1929-30 toiminta oli sen verran heikkoa, että avustusta ei tullut. Jäsenmaksuksi sovittiin aluksi 2 mk, mutta sitä maksettiin kuitenkin 3 mk.

8

Kolkun kansakoululaisia Mäkiahon tuvassa vuonna 1927. Alarivi vasemmalta: Veikko Saastamoinen, Eelis Pietiläinen, Arvi Paananen, Tenho Niskanen, Eino Jääskeläinen, Elli Reinikainen, Kaarina Tikkanen, Taimi Savolainen Ylärivi vasemmalta: Eino Pietiläinen, Alfred Järveläinen, Matti Heiskanen Hilkka Tikkanen, llmi Järveläinen, Katri Heinäaho, Saima Huikari, Rakel Mikkonen, Kerttu Kyröläinen, Hanna Paananen, Helvi Tikkanen, Toini Reinikainen, Hiski Pasanen, opettaja Aili Lehtimäki, Aate Paananen

Kerho pyrki kehittämään paitsi jäseniään myös koko kylän elämämenoa. Eräässä kokouksessa päätettiin, että joka kotiin on saatava keittiökasvitarha, johon siemenet hankittaisiin yhteisostona. Pöytäkirjoista ei käynyt selville, kuinka päätöksen toteuttaminen onnistui. Koti-lehden levikin lisäämisen mainittiin sitä vastoin onnistuneen hyvin. Vuonna 1927 lehteä tilattiin kahdeksantoista vuosikertaa eli melkein jokaiseen kotiin kerhon alueella. Samana keväänä toimitettiin kerhon ensimmäinen käsin kirjoitettu lehti, nelikymmensivuinen T.E. Jääskeläisen puhtaaksikirjoittama ja kuvittama, runoja, mietelmiä ja pakinoita sisältävä Kerhokuiske-niminen vihkonen. Tuolloin perustettiin vielä ns. kirjarengas, johon koottiin kyläläisten kodeista 30 kirjaa kerholaisille lainattavaksi.

Varsinainen kerho-opiskelu tapahtui Kotikasvatusyhdistyksen antamien ohjeiden mukaan.

Läksyksi valmisteltiin kulloinkin käsiteltävästä kirjasta sopivanmittainen kappale, johon kukin kerholainen vielä tutustui Koti-lehdessä olleiden kysymysten avulla. Seuraavan kokouksen alussa läksykappale kuulusteltiin ja usein siitä vielä keskusteltiin. Kerhokokousten ohjelmaan kuului varsinaisen läksynkuulustelun ja uuden läksyn valmistelun lisäksi yhteislaulua ja kuoron harjoituksia. Kerhon jäsenet saivat myös esiintymistaitoa lisääviä tehtäviä: kukin vuorollaan lausui runoja, piti esitelmiä tai esitti yksinlaulua. Kokousten lopussa leikittiin usein seuraleikkejä. Ensimmäistä kerhopikkujoulua vietettiin Suurensuonmäen tuvassa ja laskiaistiistain hiihtoretki tehtiin Korkolaan. Helmikuussa pidettiin Kodinpäiväjuhla, jossa vieraili Kotikasvatusseurasta neiti Lempi Peltonen. Juhlassa esittivät myös kerholaiset ohjelmaa. Opintokerho oli saanut jalansijan kyläläisten henkisen vireyden ylläpitäjänä.

9

Ensimmäisen Kerhokuiske lehden etu- ja sisäkannet. Lukuvuosi 1927 -1928

Neljäs eli viimeinen lukuvuosi tilapäiskoulussa Mäkiaholla käynnistyi vahan eri tavalla kuin edelliset: koululla oli syksyllä odottamassa tuttu opettaja, koska Aili Lehtimäki viihtyi kylällä yhteensä viisi vuotta. Koulunkäynti sujui uuden koulurakennuksen valmistumista odotellessa jo tutuksi käyneeseen tapaan muuten, mutta veistoa opetettiin nyt Peipon tuvassa. Oppilasmäärä kasvoi hiukan edellisvuosiin verrattuna, nyt oli opintiellä yli neljäkymmentä koululaista, joista alakoululaisia oli kymmenen. Poikia oli vuosikertomuksen mukaan tällä kertaa enemmän kuin tyttöjä, ja kaksi oppilasta sairasti lukuvuoden aikana keuhkokuumeen. Tarkastaja kehotti käydessään hankkimaan opetukseen muutamia kuvasarjoja. Suurin osa koulun oppilaista liittyi koululle perustettuun Toivonliittoon, jonka valtakunnalliseen kilpakirjoitukseen osallistui ensimmäisenä vuonna 30 oppilasta ja palkintoja koululle tuli kahdeksan. Oppilaskirjastoon hankittiin lisäkirjoja lainattavaksi, niteitä oli nyt yli viisikymmentä. Lukuinto säilyi kovana, koska lainauskertoja tuli taas lähes 500. Päästötodistuksen sai keväällä yksitoista oppilasta. Lukuvuosi 1928 -1929, uusi koulurakennus

Koulu päätettiin rakentaa keskelle kylää ja sitä varten lohkaistiin Peipon maista kahden hehtaarin suuruinen tontti. Rakennuspuut kaadettiin Kolkkujärven takaa Peltokankaan metsistä. Urakoitsijana työmaalla oli Vertti Kumpulainen ja muina rakennusmiehinä mm. Jussi Lindelöf ja Juljus Jussila Kymönkoskelta. Sahamiehenä toiminut Juljus toi rakennustöihin tullessaan kylälle oudon kummajaisen, nimittäin radion. Eniten uudesta tulokkaasta innostuivat Väntäs-Nestori ja Kekkos-Tauno, jotka hankkivat oman akku-radion 20-luvun lopulla. Vesterisen miehet Kärnästä tekivät koulurakennukseen tarvittavat tiilet käyttäen massan sekoituksessa hevoskiertoa. Hirsisen päärakennuksen lisäksi koululle rakennettiin talousrakennus, jossa oli myös sauna ja navetta.

10

Kolkun koulu 1930-luvun asussaan.

Ensimmänen koulukuva uudessa koulurakennuksessa. Vasemmalta: Heino Heiskanen, Taimi Savolainen, Eino Jääskeläinen, Kaino Heinäaho, Jaakko Järveläinen, Elli Reinikainen, ?, Matti Kahelin, Kauko Tikkanen, Kaarina Tikkanen, Helvi Tikkanen, Urho Järveläinen, Arvi Paananen, Hilkka Tikkanen, Hiski Pasanen, Tenho Niskanen, ?, Eemil Pasanen, ?, Matti Reinikainen, Raakel Mikkonen. Opettaja Aili Lehtimäki

Koulun vihkiäisjuhla marraskuussa 1928 oli arvokas tilaisuus, jossa pastori Heikki Halmesmäki piti juhlapuheen kehuen kovasti koulun puuhamiehiä Adolf Paanasta ja Matti Purasta. Kerhon naiskuoron lisäksi paasi oppilaskuorokin esiintymään. Opintokerhon varajohtaja ja sihteeri T.E. Jääskeläinen toivoi puheessaan koulun pysy van aikakausien vaihtelusta huolimatta seudun harrastusten keskipisteenä. Väliajalla tapahtui koulun pihalla muutakin mielenkiintoista: rakennusmies Otto Huikari opetteli ajamaan autoa, mikä kiinnosti nuorta juhlayleisöä niin paljon, ettei väliajan jälkeen meinattu ehtiä takaisin juhlaan lainkaan.

11

Koulunpito jatkui uudessa rakennuksessa supistettuna kansakouluna. Suurimmat muutokset edellisvuosiin olivat uuden käsityö- ja voimistelusalin käyttöönotto sekajatko-opetuksen aloittaminen. Jatkokoulua käytiin loka-joulukuussa ja tammi-huhtikuussa kahden lukukauden ajan ja opiskelijat saivat lisätietoa yhteiskuntaopissa, kirjallisuudessa, käsityössä, kirjoituksessa, laskennossa ja uskonnossa. Joskus opetettiin myös maataloutta, kotitaloutta, kirjanpitoa ja laulua.

Ensimmäiset Kolkun koulusta jatkokoulutodistuksen saaneet oppilaat olivat Ilmi Järveläinen,

Kerttu Kyröläinen, Alfred Järveläinen, Saima Huikari, Toini Reinikainen, Aate Paananen ja Viljo Jääskeläinen.

Koulu sai viljelymaata, josta kunnostettiin aluksi noin viiden aarin suuruinen palsta

kasvitarhaksi. Kasvimaata käytettiin opetusvälineenä, jonka satoa voitiin hyödyntää kouluruokalassa. Lukuvuonna 1929 - 1930 oli IV luokan oppilailla kullakin 7 m2:n suuruinen palsta hoidettavana. Opettajalla oli lisäksi muutama aari palkkaetuihin luettavaa viljeltyä maata, olihan hänellä ruokittavana lehmä ja joskus possu tai muutamia kanoja. Ensimmäisenä vuonna uudessa koulurakennuksessa tarjottiin opettajan keittiössä valmistettua keittoruokaa kahdelle oppilaalle. Koulukeittiö valmistui seuraavaksi vuodeksi, jolloin koulun ensimmäinen keittäjä, Hilda Jääskeläinen, valmisti keittoruokaa kaikille oppilaille. Tinkimaito haettiin aina Peiposta. Oppilaiden, joita oli näinä vuosina lähes viisikymmentä, terveys oli hyvä, ainoastaan yksi oppilas sairasti tarttuvan silmätulehduksen (trakooma). Tarkastaja H. Toivosella ei ollut uudessa koulurakennuksessa vieraillessaan mitään huomautettavaa koulunpidosta. Toivonliiton kilpakirjoitukseen osallistumisesta tuli perinne ja palkintoja tuli yleensä melko runsaasti.

Kylällä oli nyt oma koulu, jonka suojissa huolehdittiin kylän nuorison henkisestä sivistyksestä,

ja jonka pihapiirissä urheiltiin, juostiin leskistä ja pelattiin erilaisia pallopelejä. Koululla oli nyt hyvä järjestää myös perinteiset äitienpäiväjuhlat, pikkujoulut ja muut kylän yhteiset juhlatapahtumat. Opintokerhon aktiiviset puuhamiehet opettajat Aili Lehtimäki ja T.E. Jääskeläinen näkivät myös vanhemman väen tarvitsevan yhteistoimintaa. Koska kyläläiset saivat toimeentulonsa suurimmaksi osaksi maanviljelyksestä, oli luonnollista aloittaa maataloutta tukeva harrastus. Kolkun pienviljelijäin yhdistyksen perustaminen

Joulukuun kahdeksantena päivänä 1928 perustettiin Kolkun kylälle pienviljelijäin yhdistys

r.y., jonka tarkoitus perustavan kokouksen pöytäkirjan mukaan oli yhteistoiminnan avulla kohottaa pienviljelijäin henkistä, aineellista ja siveellistä tasoa. Perustajakokouksessa oli 19 kyläläistä: T.E. Jääskeläinen, Aili Lehtimäki, Hilda Kajan, Sylvi Puranen, Hilda Jääskeläinen, Miina Jääskeläinen, Sylvi Jääskeläinen, Eeva Paananen, Onni Jääskeläinen, Eemil Kahilainen, Eemil Järveläinen, Nestor Jääskeläinen, Hilda Paananen, Ville Paananen, Matti Paatelainen, Aatami Paananen, Eemil Niskanen, Toivo Puranen ja Taavetti Huikari. Joukossa oli myös samoja nuoria, jotka pari vuotta aikaisemmin olivat perustamassa opintokerhoa. Puheenjohtajaksi valittiin veistonopettaja T.E. Jääskeläinen ja sihteeriksi opettaja Aili Lehtimäki. Näin sai alkunsa kyläläisiä yhdistävä toimintamuoto, joka on jatkanut toimintaansa yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista huolimatta. Vielä tänäänkin Kolkun pienviljelijäyhdistys on yksi Viitasaaren aktiivisimmista kyläyhdistyksistä.

Pienviljelijäyhdistyksen tehtävänä oli hankkia jäsenilleen neuvoja ja ohjausta

ammattiasioissa sekä vaikuttaa pienviljelijäin taloutta edistävien osuuskuntien aikaansaamiseen. Tavoitteisiin pyrittiin järjestämällä kursseja, keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia, koetoimintaa, erilaisia viljelynäytekenttiä, näyttelyjä, kilpailuja, juhlia ja retkeilyä. Yhdistys toimi alusta lahtien sota-aikaa lukuun ottamatta erittäin innokkaasti. Ensimmäisen vuoden aikana pidettiin neljä yleistä kokousta, yksi esitelmätilaisuus, kolmet iltamat ja kaksi jäsenillanviettoa. Näihin tilaisuuksiin, joissa pidettiin 14 puhetta, osallistui yhteensä 495 ihmistä. Peipossa järjestettiin kasvitarhakurssit ja rehujuurikasvikurssit, Sammalismäessä laidunkurssit ja koululla kotitalouskurssit. Yhteistyö-lehteä, joka jakoi alan uusinta tietoa, tilattiin 10 vuosikertaa, ja lisäksi suunniteltiin sonniosuuskuntaa, mikä toteutui tosin vasta 1940-luvulla. Suolle tehtiin vihantarehun ja heinänurmen pintalannoituskoekentät, joita käytiin innokkaasti katsomassa. Pienviljelijäyhdistys aloitti myös kylän yhteisten koneiden ja laitteiden hankkimisen; ensimmäiseksi ostettiin viljanlajittelija ja hara. Seuraavina vuosina toimintaa laajennettiin järjestämällä lukuisia kilpailuja ja retkiä.

12

Kylän elämää 1930-luvulla Kolkun kylätie, joka ei tosin vielä ollut virallinen kylätie, alkoi rappeutua. Väki oli kylällä

lisääntynyt ja tienkäyttäjät sen mukana, mutta tieosuuksien hoitovelvollisuuksia ei ollut virallisesti muutettu. Varsinkin autojen ilmestyttyä Kolkun tielle, se joutui koville. Vuonna 1931 esitti kylälaisten yleinen kokous nimismies J. Karhilalle uuden laillisen jaon toimittamista, mutta asia ei johtanut päätöksiin. Nyt viimeisetkin tieosakkaat alkoivat laiminlyödä tien korjuuvelvollisuuttaan. Lokakuussa 1934 pidettiin kylällä uusi tientarvitsijain kokous, joka päätti hakea tien viralliseksi kylätieksi. Toimikuntaan, joka ryhtyi asiaa hoitamaan, valittiin Nestori Vänttinen, Taavetti Heimonen, Matti Puranen ja T.E. Jääskeläinen. Tästä aikoi viimeksi mainitun miltei viisikymmenvuotinen urakka Kolkun tieasioiden hoitajana. Neljän vuoden ja monien riitaisuuksien jälkeen, koska Metsähallitus saattoi asian korkeimman hallinto-oikeuden päätettäväksi, Kolkun tiestä tuli virallinen kylätie vuonna 1938. Kunnossapidettävää tietä oli tällöin 11 km 540 m ja tieosakkaita 45.

Kyläläisten kaupassakäynti helpottui, kun Peipon peräkamarista tehtiin SOK:n myymälän

jakelupiste vuonna 1933. Sieltä saattoi nyt käydä ostamassa valmiiksi pussitettua kuivatavaraa tai varsinkin pikkupoikien suussa maistuvia vanilja-rinkeleitä. Muutamaa vuotta myöhemmin perusti OTK Tikkaselle myymälän, jonka hoitajana oli Toivo Pulkkinen. Kolimanpään ja Keiteleen kauppareissut vähenivät, koska myös Kumpumäelle tuli SOK:n myymälä Rajakorpeen.

Puintia Suurensuonmäen

puimakoneella vuonna 1938.

Moottoria voitelemassa

Juho Paananen

Koulu 1930- luvulla Syksyllä 1931 koulu sai uuden opettajan, Tyyne Minkkisen, joka jatkoi Aili Timosen luomalla

pohjalla niin opetuksen kuin harrastustoiminnankin parissa. Keittäjinä 30-luvulla olivat Kerttu Kyröläinen ja Anna Minkkinen. Oppilaiden määrä oli hiukan laskenut edellisvuosista, vaikka jatkokouluakin pidettiin. Koska valaistusolosuhteet olivat kovin puutteelliset, pidettiin jatkokoulua monta kertaa enemmän kevätlukukaudella kuin syyslukukaudella ja sen kesto vaihteli miltei vuosittain parista viikosta muutamaan kuukauteen. Luokkahuoneen siivouksesta rupesi huolehtimaan vahtimestari, tähän saakkahan se oli kuulunut oppilaiden velvollisuuksiin

13

Koululaiset vuonna 1930. Istumassa vasemmalta: Kirsti Järveläinen, Ester Kyröläinen, Elsa Kyröläinen, Kerttu Kekkonen, Anne Paananen, Kerttu Reinikainen, Kauko Tikkanen, Veikko Niskanen, Pauli Jääskeläinen, Reino Pursiainen. Seisomassa vasemmalta: Kerttu Paananen, Kaarina Tikkanen, Irja Puranen, Kaino Heinäaho, Matti Kahelin, Eino Jääskeläinen, Urho Järveläinen, Paavo Pasanen, Jaakko Järveläinen, Emmi Järveläinen, Heino Heiskanen, Siiri Pasanen, Toini Puranen, Elli Reinikainen, Katri Pasanen, Olavi Pasanen, Veikko Paananen, Kalevi Pasanen, opettaja Aili Lehtimäki

Äitienpäivän viettäjiä Kolkun koululla 1930-luvun alkupuolella

Kevätlukukaudella 1933 eivät oppilaat saaneet koululla keittoruokaa, vaan heille annettiin

ainoastaan maitoa. Samana vuonna oppilailla mainitaan olleen runsaasti poissaoloja flunssan ja tuhkarokon takia, vaikka koululaisten terveydentila oli 1930-luvulla yleensä melko hyvä, joinakin vuosina jopa erittäin hyvä. Koulua kohtasi onnettomuus syksyllä 1933, kun käymälän alle kaadetut kuumat tuhkat sytyttivät ulkorakennuksen palamaan. Navetassa olleet eläimet - lehmä ja muutama kana – sekä öljytynnyri saatiin pelastettua. Lehmä löysi uuden kodin Peiposta ja kanat siirrettiin Lehtolaan. Muilta vahingoilta vältyttiin ja tilalle rakennettiin pian uusi ulkorakennus, jossa ei enää ollut navettaa, ja erillinen saunarakennus.

Kolkun kansakoulun oppilaita vuonna 1935. Alarivi vasemmalta: Hilkka Kumpulainen, ?, Hilma Järveläinen, Irja Minkkinen, Lyyli Reinikainen, Martta Heinäaho, ?, Anna-Liisa Minkkinen. Ylärivi vasemmalta: Reino Pursiainen, Pauli Jääskeläinen, Kirsti Järveläinen, Kalevi Pasanen, Anne Paananen, Antti Tikkanen, Nelma Kumpulainen, Toivo Kekkonen, Jorma Janhunen, Toivo Pasanen

Johtokunta valvoi koulun toimintaa ja teki mm. vaate- ja kenkäavustuksia koskevat päätökset

kuten ennenkin. Ensimmäinen puheenjohtaja Otto Jääskeläinen ja taloudenhoitajaksi syksyllä 1927 tullut Ville Paananen olivat johtokunnan ruorissa koko 30-luvun. Säästäväisyyskasvatus oli tärkeällä sijalla opetuksessa. Lukuvuodesta 1935 - 1936 lähtien otettiin koululla käyttöön säätölipas, jonka sisältö tyhjennettiin ja laskettiin keväisin. Ensimmäisen vuoden aikana 25 oppilasta keräsi rahaa lippaaseen yhteensä 317 mk 85 p. Joinakin vuosina lipas jätettiin tyhjentämättä, mutta yleensä lipasta käytettiin vuosittain aina 1950-luvulle saakka. Vuosikertomuksissa ei kerrottu, mihin säästöt käytettiin. Opintokerhon ensimmäinen 10-vuotiskausi

Kolkun opintokerho vietti 10-vuotisjuhliaan 16.6.1935. Kerhon historiikissa, jonka juhlassa esitti T.E. Jääskeläinen, todettiin, miten tärkeä opintokerho oli koko kylän väelle. Kokouksia oli miltei viikoittain, niihin osallistui runsaasti kerholaisia ja tutkintoja suoritettiin keväisin. Säännöllisesti toiminnassa mukana olleita kerholaisia oli tässä vaiheessa kuusi: Sylvi Jääskeläinen, Hilda Jääskeläinen, T.E. Jääskeläinen, Aili Kyröläinen, Eeva Paananen ja Onni Jääskeläinen. Kaksi kerholaista, Siiri Paananen ja Hilja Saastamoinen, oli kuollut. Opintokerhon johtajina olivat tänä kymmenvuotiskautena toimineet opettajat Kerttu Orjasalo, Aili Lehtimäki (myöhemmin Timonen), Aino Lahtinen (opettaja Aili Lehtimäen sijaisena 1930-1931) ja Tyyne Minkkinen (myöhemmin Jääskeläinen).

Uuden koulurakennuksen valmistuminen oli kerholaisille tärkeä tapahtumassa saivathan he

näin uuden toimitilan. Vuodesta 1929 lähtien alkoi kerho valmistaa miltei joka vuosi näytelmiä - ensimmäisiä esitettäviä näytelmiä olivat Prinsessa Ruusunen, Suojelusenkeli ja Myllymatti. Murtovarkautta esitettiin niin monta kertaa, että pääroolissa ollut Kerttu Pulkkinen (Lehtolan Kerttu) muistaa niin omat kuin vastanäyttelijöiden vuorosanat ulkoa vielä nytkin. 30 - 40 -lukujen

15

näytelmiä olivat myös mm. Hyrrä, Seitsemän veljestä, Tukkijoella, Peräkylän profeetta, Roinilan talossa, Kihlaus ja Opri.

Viitasaaren kylien "Kansantanhuajat" 3.6.1938. Kolkkulaiset keskirivissä.

Käsin kirjoitettuja kerholehtiä, Talvikukkia ja Kevätkukkia, tehtiin vuonna 1932 useita.

Äitienpäivä- ja pikkujoulujuhlien lisäksi järjestettiin iltamia, tehtiin retkiä, esimerkiksi hiihtoretki Toulauden Rissaan ja vierailtiin Jyväskylän opintokerhopäivillä heinäkuussa 1933. Pienviljelijäyhdistyksen lahjoittamilla rahoilla pääsi yksitoista kerholaista nelipäiväiselle retkelle käyden samalla tutustumassa myös Tarvaalan opistoon.

Pesäpallonpelaajia 1930-luvun lopulta. "Ukot": Aatami Paananen, T. Eemil Jääskeläinen, Onni Jääskeläinen, Kalle Huikari, Matti Reinikainen, Vilho Paananen, Otto Huikari, Eemil Kananen, Vilho Jääskeläinen. "Pojat": Eino Jääskeläinen, Rauni Järveläinen, Arvi Paananen, Jaakko Järveläinen, Matti Kahelin, Kauko Tikkanen, Veikko Paananen, Vilho Saastamoinen

16

Monipuolinen urheilu oli jo tuolloin kylän vahvuusalue, perustettiinhan Kolkulle maaottelutason urheilijan Matti Heiskasen ja Arvi Paanasen toimesta Viitasaaren Viestin alaosasto. Elokuun 31.p:na 1939 päivätyn lehtileikkeen mukaan Kolkun opintokerho järjesti kansakoulun kentällä urheilukilpailut, joihin osallistui 10 kilpailijaa. Voittajia olivat 5-ottelussa (kuula, pituus, 100 m, korkeus, kiekko) Onni Jääskeläinen, 1500 m:n juoksussa Vilho Paananen ja pikkupoikien pussijuoksussa Mikko Paananen. Kansankilpailuna käydyn ilmakivääriammunnan voitti Artturi Pulkkinen. Palkinnot jakoi itseoikeutetusti opintokerhon johtaja Tyyne Minkkinen. Pesäpalloa pelattiin kesäisin monena iltana viikossa. Kylien välisissä pesäpallo-otteluissa voitettiin mm. Kulvemäen, Keiteleen Nujun ja Toulauden joukkueet, mutta Pasalan joukkueelle kolkkulaiset hävisivät. Tiukkoja pelejä, kuten valokuvan totisista ilmeistä voi päätellä, olivat myös ukkomiesten ottelut poikamiehiä vastaan. Kolkun opintokerhon toiminta oli mallikelpoista ja se sai kehuja myös Kotikasvatusyhdistykseltä.

Pienviljelijäyhdistyksen toiminta 1930-luvulla

Pienviljelijäyhdistys toimi 30-luvulIa T.E. Jääskeläisen ja Tyyne Minkkisen vetämänä hyvin

vilkkaasti. Kokousten, iltamien, esitelmätilaisuuksien ja kurssien lisäksi järjestettiin yhdistysten välisiä kilpailuja mm. lannanhoidossa, karjanruokinnassa, rehujuurikasvien ja puutarhanhoidossa sekä tietysti urheilussa. Kaikista kilpailuista tuli paikallisyhdistykselle useita palkintosijoja. Käsityö- ja ruoanlaittokurssien lopettajaisiksi pidettiin yleensä näyttelyitä ja ompeluseuran valmistamien töiden myyjäisissä kävi runsaasti kylän väkeä. Myös miehille järjestettiin käsityökursseja, joilla tehtiin huonekaluja ja kodin tarve-esineitä. Lisaksi osallistuttiin keskusliiton tai paikallisliiton järjestämiin retkiin, kuten esimerkiksi emäntäpäiville, tai käytiin tervehtimässä naapurikylien yhdistys väkeä.

Kyläläisten lukuharrastus on ollut kautta aikojen vilkasta. Vuonna 1933 paikkakunta sai

pienviljelijäyhdistyksen aloitteesta oman piirikirjaston, jolle myös opintokerhon kirjat lahjoitettiin. Kirjaston niteitä oli vuonna 1934 yhteensä 330 kappaletta ja lainauskertoja 1323, mikä kertoo kirjojen olleen ahkerassa käytössä. Lisaksi jäsenille tilattiin keskusliiton julkaisemia ammattikirjoja, kuten Pienviljelijän emännän kotitalousopas ja Rehujuurikasvien viljelyopas. Viitasaaren maatalousnäyttely vuonna 1936 työllisti kyläläiset melkein koko vuodeksi. Yhdistys osallistui sekä näyttelyn valmisteluihin että itse näyttelyyn. Kylältä oli näyttelyssä 17 näytteillepanijaa ja 50 tuotetta, joista palkittiin kymmenen. Yhdistyksen omistamat koneet, lajittelija, hara, kylvökeppi, pölytin ja vuosikymmenen lopulla hankittu ruisku, olivat kovassa käytössä.

Yhdistyksen toiminta, jossa oli mukana runsaasti nuoria, niveltyi saumattomasti

opintokerhotoimintaan. Pöytäkirjojen mukaan opintokerho ja sekakuoro katsottiin kuuluvaksi jopa pienviljelijäyhdistyksen sisäisiin kerhoihin. Tästä oli se hyöty, että opintokerho sai taloudellista tukea vauraammalta pienviljelijäyhdistykseltä, mm. opintopäiville osallistumiseen ja kirjojen hankintaan. Samalla se mahdollisti eri ikäpolvien välisen yhteydenpidon, mikä vahvisti kylän yhteishenkeä niin työssä kuin harrastuksissakin. Kylän elämää 1940-luvulla

Alkanut vuosikymmen oli vaikeaa aikaa kyläläisille sotien takia. Syksyllä 1939 syttynyt talvisota

lamaannutti niin opintokerhon kuin pienviljelijäyhdistyksenkin toiminnan. Kouluhallituksen kehotuksesta myös koulu keskeytettiin sodan takia 4.12.1939 - 4.4.1940 väliseksi ajaksi. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että oppivelvollisuutta olisi laiminlyöty. Kevätlukukaudella ei nimittäin opetettu Iainkaan laulua ja voimistelua, joten muissa aineissa ehdittiin suorittaa opetussuunnitelman mukainen kurssi täydellisesti. Lieköhän Paanasen Mikon laiskanläksymuisto juuri tältä kovatahtiselta keväältä, kun hän kertomansa mukaan istui kerran koululla pitkään opettelemassa ulkoa Vänrikki Stoolin tarinoita. Mielestään hän oli saanut vaikeamman ja pidemmän ulkolukutehtävän kuin muut ja protestoi sitä opettelemalla hyvin vain läksyn alkuosan. Mutta Tyyne-opettajaa ei huiputettukaan, ja niin Mikko pänttäsi säkeitä laiskanläksynä.

17

Kolkun koululaiset keväällä 1942. Takana vasemmalta: Pentti Rossi, Oiva Kekkonen, Mikko Paananen, Teuvo Vuorikoski, Otto Pursiainen, Hugo Kahelin, Heikki Puranen, ?, opettaja Aili Lehtimäki. Edessä vasemmalta: Sirkka Leppänen, Kaisa Puranen, Salli Pasanen, Helka Järveläinen, Sanni Kinnunen, Ilmi Heinäaho ja Elvi Kinnunen.

Koulun taas alettua käynnistyi myös opintokerho, jonka merkitys kyläläisten henkisen

vireyden ylläpitäjänä korostui juuri vaikeina sota-aikoina. Opettajana koululla oli koko 1940-luvun Tyyne Minkkinen ja veistonopettajana vuosikymmenen lopulle saakka T.E. Jääskeläinen. Nämä kaksi hengenheimolaista avioituivat vuonna 1942 ja jatkoivat niin yhdessä kuin erikseenkin omistautumistaan sydänjuuriaan myöten kylän elämän kehittämiseen. Vaikka T.E muistetaan enemmän tieasioista, ei pidä kuitenkaan unohtaa, että juuri hänen aloitteestaan perustettiin Kolkun opintokerho, jonka toimintaan hän osallistui aktiivisesti.

Koulun ovet sulkeutuivat jälleen vuonna 1943 kahdeksi viikoksi kovien pakkasten ja vähien

polttopuiden takia sekä 1949 kolmeksi viikoksi tulirokon takia. Edellisenä vuonna oli vaikea influenssaepidemia, jonka takia urheiluloma muuttui tavalliseksi lomaksi. Jatko-opetus oli 1940-luvulla epäsäännöllisempää, tarvittiinhan isommat lapset kotitöihin, kun kylän miehet olivat sotarintamalla.

Koulun keittolaa hoitivat 40-luvulla Anna Minkkinen, Hilda Puranen, Elvi Kinnunen ja Kaisa

Puranen. Vuoden 1946 -1947 vuosikertomuksessa oli ensimmäisen kerran laskettu koulukeittolassa käytettyjen polttopuiden rahallinen arvo. Kouluhallituksen kiertokirjeessä olevan taulukon mukaisesti laskettuna se oli oppilasta kohti 5,216 m2 (a 275 mk). Oppilaiden velvollisuus oli tuoda koululle ruokaa tullessaan, eli jokaisen piti osallistua perunoiden, marjojen ja sienten keräämiseen. Koulukeittolaan oli tuotu tuona lukuvuonna mm. perunaa 390 kg, porkkanoita 40 kg, muita juuri- ja vihanneskasveja 26 kg, puolukoita 126 l ja sieniä 35 kg. Vuoden 1946 muistiinpanoista löytyy myös työ- ja harrastustoimintatilasto, jonka mukaan koululaiset olivat melko ahkeraa väkeä. Vapaaehtoistyönä tehtiin saunavastoja 831 kpl, varpuluutia 172 kpl, vispilöitä 90 kpl ja heinäseipäitä 18 kpl. Luita kerättiin 36,5 kg, pulloja 181 kpl, käpyjä 10 hl, lumppuja 21 kg, parkkia 60 kg, koripajua 13 kg, apurehuja 14199 kg, marjoja 39211, sieniä 363 kg ja sekalaista (tähkiä + perunoita, ym.) 619 kg. Jätepuitakin kerättiin tuolloin 128 m3.

18

Kotitalousopetusta annettiin jatkoluokille ensimmäisen kerran lukuvuonna 1946-1947. Sen jälkeen koululla kävivät kotitalousopettajat Eine Temisevä, Helka Tarvola, Kerttu Kumpulainen ja Kaija Kiiveri pitämässä vuosittain erilaisia kestoltaan noin 10-päiväisiä kursseja niin ruoanlaitosta, leivonnasta kuin säilönnästäkin. Johtokunnan pitkäaikaisen puheenjohtajan Otto Jääskeläisen tilalle tuli vuosikymmenen puolivälissä Kalle Huikari ja taloudenhoitajan Ville Paanasen tilalle Juho Paananen.

Lukuvuoden 1946 - 47 toimintakertomuksessa mainitaan ensimmäisen kerran

koulurakennuksen puutteista. Koululla kerrotaan tehdyn pieniä korjauksia - mm. luokkien lattioiden täytteet tarkistettiin ja lattiat maalattiin. Isompiakin töitä oli suunnitteilla: koulurakennuksen ulkoseiniin oli laitettava vuorilaudat ja leikkikenttä kaipasi sorastusta. Koska oppilasmäärä oli kasvanut 55:een, käsityökalustoa oli liian vähän ja se tarvitsi korjausta. Koulukiinteistön kunto oli alkanut rapistua ja sekin kaipasi toimenpiteitä. Myös ulkorakennus oli korjauksen tarpeessa. Pienin korjauksin jatkettiin eteenpäin.

Lukuvuoden 1948 alussa Kolkun kansakoulu muuttui supistetusta koulusta täydelliseksi

kansakouluksi. Koululle tuli toinen opettaja alakoululaisia varten, ensimmäinen heistä oli Laura Sipilä. Veiston opettajana oli tähän saakka toiminut T.E. Jääskeläinen, nyt hänen tilalleen tuli Artturi Pulkkinen. Koulu oli tästä eteenpäin kaksiopettajainen, jolloin sekä ala- että yläkoululaiset saattoivat opiskella yhtäaikaa. Käsityöluokasta kunnostettiin alaluokka jota käytettiin kuitenkin myös käsityöluokkana.

40-luvulla kylätietä huristeli ensimmäinen kyläläisten oma auto, kun Väinö Kekkonen osti

Arisalon vanhan taksin. Keiteleen Osuuskauppa rakensi sota-aikana tien varteen keskelle kylää myymälän, jonka ensimmäinen hoitaja oli Hilkka Partanen. Vuosikymmenen loppupuolella myymälänhoitajaksi tuli nuori Laila Tikkanen (myöhemmin Jääskeläinen), joka sai kokea monia kylän nuorten miesten tekemiä kolttosia. Mutta osasi Laila järjestää niitä takaisinkin päin. Varsinkin Paanasen Mikon kanssa oli jatkuvaa kisailua. Kerran Mikko järjesti Lailalle kylmän kylvyn varaston oven päälle viritetyn vesisangon kanssa, mutta Laila kosti tapauksen tuota pikaa. Kun Mikko oli livistänyt heinäniityltä kaupalle keskellä kiireisintä heinäpoutaa, tuli isä-Jussi omakätisesti hakemaan poikaa takaisin työmaalle. Laila järjesti komeroon piiloutuneelle Mikolle hikiset oltavat pitkäksi aikaa jututtamalla ja kahvitsemalla hakumiestä tuntitolkulla.

Osuuskaupalle vedettiin Kumpumäeltä kylän ensimmäinen puhelinjohto, ja näin kylä sai

ensimmäisen puhelimensa. Sitä tarvittiinkin varsinkin silloin, kun lähdettiin asioimaan synnytyslaitoksella. Veikko Pasasen (Sipukan Veikon) kerrotaan joskus tulleen iltahämärissä kaupalle, jossa oli tuolloin nuorisoa kortinpeluussa. Veikko istui porukkaan mukaan ja pelasi aivan rauhassa pari kierrosta. Sitten hän muisti kertoa asiansakin: Aunelle piti soittaa auto, kun perheenlisäys oli ilmoittanut tulostaan. Opintokerho 1940-luvulla

Opintokerhon 20-vuotisjuhlaa vietettiin 16.6.1946. Kerhohistoriikissa jonka laati ja esitti Arvi Paananen, todettiin jälleen kerhotoiminnan olleen kylän nuorison harrastusten kulmakivi, jolle kaikki muut harrastukset olivat rakentuneet. Jäsenluettelossa oli tuolloin 150 nimeä, joista sota oli verottanut omansa: Otto Huikarin, Jussi Huikarin, Emil Kinnusen, Aate Paanasen, Reino Pursiaisen, Kauko Tikkasen, Kalle Kemppaisen, Reino Järveläisen, Aarne Paanasen ja Toivo Purasen. Opintokerhon johtajana oli koko toisen kymmenvuotiskauden Tyyne Jääskeläinen, jonka merkitys niin kerhon kuin koulun ja koko kylän toiminnassa oli erittäin suuri. Hän korosti henkisen sivistyksen merkitystä vaikeinakin aikoina ja jaksoi valaa kyläläisiin uskoa parempaan tulevaisuuteen sodista huolimatta.

Kerhotoiminta jatkui yhtä monipuolisena kuin ennenkin. Tutkintoa varten opiskeltiin ahkerasti,

mutta sen lisäksi järjestettiin, joko omalla kylällä tai mm. Viitasaaren kirkolla Viestintalolla juhlia, joissa esitettiin kuoro- ja yksinlaulua, runoja sekä näytelmiä. Tyyne Jääskeläisen sisar Aino Minkkinen ohjasi tanhuja, joita käytiin esittämässä monissa erilaisissa tilaisuuksissa, mm. SVUL:n suurjuhlissa Saarijärvellä vuonna 1948. Voimistelu, urheilu ja retkeily olivat nekin osa kyläläisten elämänmenoa.

19

Kolkun opintokerho sai uuden kerhojohtajan Arvi Paanasen, ja Tyyne Jääskeläinen nimitettiin opinto-ohjaajaksi. Toiminta jatkui erittäin innokkaana ja vilkkaana painottuen ehkä vieläkin enemmän liikuntaan ja urheiluun kuin aikaisemmin. Vuodelta 1946 on säilynyt lappunen, johon Arvi Paananen on kirjoittanut senhetkiset Kolkun urheiluennätykset: 100m Onni Jääskeläinen 12,0s 400m Kaino Heinäaho 59,6s 1500m Vilho Paananen 4min 42s Pituushyppy Eino Jääskeläinen 5m 53cm Korkeushyppy Eino Jääskeläinen 1m 49cm Seiväshyppy Eino Jääskeläinen 2m 32cm Kolmiloikka Arvi Paananen 10m 8cm Kuulantyöntö Onni Jääskeläinen 10m 43cm Kiekonheitto Arvi Paananen 32m 8cm Keihäänheitto Arvi Paananen 39m 6cm

Alhaalla vasemmalta: Veikko Paananen, Eino Jääskeläinen, Erkki Lahti, Arvi

Paananen, Tikapuilla Mikko Paananen ja Heikki Puranen.

Jo 30-luvulla alkanut pesäpalloharrastus jatkui, ja perinteiset ottelut ukkomiehet vastaan

poikamiehet olivat edelleenkin tiukkoja pelejä. Kolkun kyläläiset osallistuivat myös Viitasaaren kirkonkylän läpijuoksuun ja voittivat sen kolme kertaa peräkkäin, löytyiväthän kylältä pitäjän parhaat juoksijat.

40-luvun loppupuolella kunnostautui urheilussa myös Mikko Paananen, joka Jääskeläisen

Viljolta ensimmäiset oikeat piikkarinsa saaneena ja Långin Jussin "valmentamana" saavutti hyviä tuloksia mm. korkeushypyssä. Kun Mikko hyppäsi kyläkuntien välisissä kilpailuissa nuorten sarjassa parempia tuloksia kuin aikamiehet, hänen ikänsä käytiin tarkistamassa jopa

20

kirkonkirjoista. Nykyisin Paanasen Mikko tunnetaan sekä kylällä että koko Suomessa keihäänheittäjänä, joka on antanut omien hyvien tulostensa ja maaotteluedustustensa lisäksi urheilupanoksensa myös Pauli Nevalan ja Jorma Kinnusen valmentajana. Vaikka Mikko muutti jo 50-luvun alkupuolella Pohjanmaalle, mainittiin Viitasaari usein hänen kotipaikakseen. Kerrankin Pekka Tiilikainen esitteli maaottelua selostaessaan Mikon olevan kotoisin Viitasaarelta, jossa kuului olleen Paanasia enemmän kuin oikeita ihmisiä.

Kolkun retkeläisiä eduskunnan rappusilla 1948. Vasemmalta: Viljo Jääskeläinen, ?, Arvi Paananen, Aarne Paananen, T.E. Jääskeläinen, ?, Kirsti Järveläinen, ?, Heikki Pasanen, ?, Kaisa Puranen, Anna Siekkinen, Aili Pasanen, Kaarina Jääskeläinen, ?, Kananen, Laila Tikkanen Pienviljelijäyhdistys 1940-luvulla

Sota-aikana pienviljelijäyhdistys toimi epäsäännöllisesti, mutta se yritti kuitenkin kokoontua muutaman kerran vuodessa. Kun rauha vuonna 1944 solmittiin, toiminta alkoi vilkastua. Yhdistys järjesti taas iltamia, jäsenillanviettoja ja kotiuttamisjuhlan sodasta palanneille asemiehille. Kun pellavankasvatus yleistyi, yhdistys hankki kylälle yhteisen Lotta-pellavaloukun. Vuoden 1945 tärkein hankinta lienee ollut siitospässi Teppo, joka asusteli Mäkiahon navetassa. Samana vuonna joulukuussa päätettiin rakentaa kylälle yhteinen kuivaaja ja tehtävä annettiin urakaksi Veikko Paanaselle ja Kusti Vuorikoskelle. Seuraavana syksynä voitiinkin jo pitää yhdistyksen kokous uudella kuivaamolla Suurensuonmäen mäkirinteessä. Kuivaajaan hankittiin kaksi kahdeksan hehtolitran kuivauskaappia. Vuosikymmenen lopulla Kolkun pienviljelijäyhdistys juhli yhdessä Kumpumäen pienviljelijäyhdistyksen kanssa 20-vuotistaivaltaan Kumpumäen Korpisuojassa.

21

Herrat ja neidit jatkokurssilaiset Kolkun kansakoululla syksyllä 1953. Vasemmalta neuvoja Kaija Kiiveri, Esteri Utriainen, Pentti Pulkkinen, Pentti Kekkonen, Sanni Huikari, Eemeli Kopsa, Kalevi Paananen, Ritva Paananen Kylän elämää 1950-luvulla

1950-Iuku oli kolkkulaisille tärkeä vuosikymmen monestakin syystä. Kyläläiset olivat taas osoittaneet aktiivisuutensa ja pienviljelijäyhdistyksen aloitteesta kylä sai sekä sähkön että puhelinkeskuksen vuonna 1953. Asukkaita oli niin paljon, että tarvittiin toinen kauppakin: Lehtolan maalle rakennettiin Leisimon kauppa, jota isännöivät ensimmäisenä Milla ja Kaarlo Paananen. Liikenne tiellä lisääntyi ja kylätien kunnossapito oli kova urakka osakkaille. Sateiden aikana raskas puutavaraliikenne teki tiestä kynnöspeltoa, jonka kuntoon saaminen tuntui sekä osakkaiden rahapussissa että hartioissa. Vaikka tientarvitsijoiden määrän kasvaessa 61:een oli vuonna 1951 tehty uusi yksikköjako, joutuvat osakkaat hevosineen hiekanajoon ja muihin korjaustöihin keväisin ja syksyisin useiksi päiviksi. Ei siis ole ihme, että tietä yritettiin saada ns. paikallistieksi, jolloin hoidosta olisi vastannut kunta. T.E. Jääskeläisellä oli 1950-luvulla toinenkin visio: jos Kolkun kylätie saataisiin yhdistetyksi Pihtiputaan tieverkostoon, se muuttuisi maantieksi ja joutuisi kokonaan valtion hoitoon. Vuonna 1959 päästiinkin kylätien jatkoa Kolkkujoen sillalle rakentamaan. Työ annettiin yksinomaan tiehankkeen osakkaille, jotka mm. luovuttivat noin 2000 runkoa näreitä, asetettavaksi oksineen tierungon alle suon ylityskohtaan. Päälle ajettiin 2000 m3 hiekkaa ja 1300 m3 täytemaata. Parhaimmillaan työssä oli kauhakuormaaja, 7 - 8 kuorma-autoa, 2 traktoria ja 15 miestä. Näreiden ajoaikana oli työmaalla lisäksi 5 - 6 hevosmiestä.

Kolkun koulu koki 1950-luvulla suuria muutoksia. Tyypillistä tälle vuosikymmenelle oli

opettajien suuri vaihtuvuus. Alakoululaisia ehti 50-luvulla opettaa kahdeksan eri opettajaa: Martta Ruuska, Raili Sorri, Anja Rissanen, Kirsti Virola, Ulla Lahti, Saara Huikari, Hanna Rauhala ja Eila Lintula. Koska koulurakennuksessa oli yksi perheasunto, joutui alakoulun opettaja, ellei ollut naimisissa yläkoulun opettajan kanssa, vuokraamaan huoneen naapurista Peiposta. Nuoret naisopettajat kiinnostivat kovasti sekä oman kylän että naapurikylien nuoria miehiä. Peipon tupa olikin suosittu kokoontumispaikka, jossa tarinoitiin tai pelattiin korttia yömyöhään. Jos seurustelija tuli autolla kovien pakkasten aikaan, saattoi Peipon tamma joutua vetämään auton käyntiin aamuyöstä. Näin Peipon Viljo muistaa pelastaneensa ainakin Rissasen Anjan sulhaskandidaatin (myöhemmin aviomies), riijuureissun.

22

Koululaiset lukuvuonna 1953-54. Istumassa vasemmalta: Liisa Huikari, Sanni Kananen, Eeva-Liisa Kekkonen, Hilja Pasanen, Maija-Liisa Nuutinen, Marita Hyvönen, Sinikka Pasanen, Kaija Heinäaho, Marja-Sisko Jääskeläinen, Maire Hyvönen, liris Jääskeläinen, Marja-Liisa Paananen Takana vasemmalta: Martti Kananen, Mauri Tikkanen, Urho Saastamoinen, Olavi Hulkkonen, Raimo Saarinen, Paavo Leivo, Simo Vesterinen, Matti Jääskeläinen, Toivo Kopsa, Seppo Pasanen, Kaisa Saastamoinen, Tuula Paananen ja Anja Jauhiainen.

Merkittävin koulun tapahtuma 50-luvulla lienee ollut se, että reilut kaksikymmentä vuotta

kylällä ollut opettaja Tyyne Jääskeläinen siirtyi Saarijärvelle Hännilan kouluun vuonna 1954. Kylä menetti äidillisen opettajan ja uupumattoman harrastusten vetäjän. Ne reilut kaksikymmentä vuotta, jotka Tyyne opetti Kolkun kansakoululla, olivat kylän nuorison ja vähän vanhemmankin väen kulta-aikaa. Väsymättä opettaja jaksoi pitkän koulupäivän jälkeen ankeina sota-aikoinakin ohjata heitä erilaisten harrastusten pariin lukemaan, laulamaan, lausumaan runoja ja näyttelemään. Koska urheilukin oli opettajan sydäntä lähellä, hän innosti oppilaitaan pyrkimään parempiin urheilusaavutuksiin jopa välitunneilla. Niinpä kaikki ryntäsivät talvisin heti tunnin loputtua Peipon mäkeen ja kilpailivat siitä, kuinka monta mäkeä he ehtivät laskea välitunnin aikana. Seuraavalla tunnilla opettajalla oli edessään hengästynyt mutta samalla myös virkistynyt lapsijoukko. Nuoriso sai opettajaltaan hyvät eväät elämälleen

Yläkoulun opettajaksi syksyllä 1954 tullut Esko Raatikainen peri Tyyne Jääskeläiseltä

aikamoisen työsaran. Yläkoulun opettajina viisikymmenluvulla olivat myös Pertti Lahti, Seppo Immonen, Tapani Lindlöf ja Vilho Koivisto. Poikien veistoa opetti Eero Ruuska lukuvuoden 1950 -1951 ja Viljo Jääskeläinen luku-vuodet 1951 - 1955. Vuosikymmenen alussa tytöt opettelivat käsitöiden tekemistä Lyyli Reinikaisen opastuksessa ja poikien liikuntaa luotsasi Arvi Paananen. Molemmat osallistuivat aktiivisesti myös opintokerhotoimintaan, Arvi kerhon johtajana sekä poikien voimisteluiltojen vetäjänä ja Lyyli ompelukerhon pitäjänä. Lieko lempi leimahtanut käsityönopettajan ja liikunnanohjaajan välille koulu- vai kerhotyössä, mutta seuraavana vuonna käsityön opettajan nimi oli vaihtunut Paanaseksi. Johtokunnan puheenjohtajana jatkoi koko 50-luvun Kalle Huikari, ja taloudenhoitajana 1950-luvulla olivat Onni Jääskeläinen, Alfred Järveläinen ja Artturi Pulkkinen.

Koulurakennus ja koulun piha jatkoivat rappeutumistaan. Opettajien jatkuva vaihtumisen

takia myös viljelys- ja puutarhamaat jäivät hoitamatta. Vuosikertomuksiin tuli mainintoja koulukeittolan ja alaluokan ahtaudesta ja veistopaikkojen sekä urheilu- ja voimisteluvälineiden

23

puutteesta. Luokkien lattiat olivat niin kylmiä, että se esti voimistelutuntien pitämisen. Terveystarkastuksissa moitittiin koulun ruokatilojen puutteellisia pesumahdollisuuksia. Vuosikymmenen lopulla tehtiin ulko-ovi eri kohtaan, koska entinen ovenseutu oli käynyt kovin lahoksi ja huonokuntoiseksi. Koululle hankittiin 1950-luvulla lääkekaappi varustuksineen, hammaslääkäri kävi tarkastamassa oppilaiden hampaat ja rokotukset aloitettiin.

Noin kuudenkymmenen oppilaan koulunkäynti sujui nuorten opettajien ohjauksessa

perinteiseen tyyliin: opittiin lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Välitunneilla, jotka venähtivät joskus melko pitkiksikin, liikuttiin paljon. Peipon mäki oli talvisin ahkerassa käytössä, sieltä sai mojovat vauhdit niin suksilla kuin potkurillakin. Lauantaisin luokan yhteisellä tunnilla esitettiin runoja, lauluja ja pienoisnäytelmiä sekä pidettiin tietokilpailuja. Oppilailla oli tietokilpailuvihko, johon merkittiin jokaisesta kisasta saadut pisteet. Kilpailu ratkesi lukukauden lopussa, kun pisteet laskettiin yhteen. Tietokilpailupisteiden saalistus kannusti opettelemaan monia oudompiakin asioita, mm. harvinaisten lintujen tuntemista. Allekirjoittanut oppi tuolloin tunnistamaan kuvasta kuningaskalastajan, mikä olisi muuten saattanut jäädä oppimatta.

Koulu säilyi kylän keskipisteenä ja sinne kokoonnuttiin milloin perinteisten äitienpäiväjuhlien

ja pikkujoulujen merkeissä, milloin muiden juhlien viettoon.

Opintokerholaisia vuonna 1954. Vasemmalta: Kirsti Virola, Anja Paananen, Toini Kinnunen, Eila Paananen, Sanni Huikari, Esko Raatikainen, Esko Paananen, Vilho Paananen, Alpo Kahilainen, Väinö Käivärä.

Viisikymmenluvulla alkoi Keiteleen osuuskauppa järjestää koululla osuuskauppajuhlia, jotka pidettiin perinteisesti syksyisin. Juhlat olivat tärkeä tapahtuma kylällä aina vuoteen 1961 saakka. Vuonna 1953 koululla pidettiin itsenäisyyspäivänä suuret juhlat. Aihetta juhliin oli moninkertaisesti, tulihan tuona vuonna sekä koulurakennus että pienviljelijäyhdistys 25 vuoden ikään ja lisäksi piti juhlia kylälle saatua sähkövaloa. Juhlat olivat niin merkittävät, että niistä kerrottiin seikkaperäisesti parin päivän päästä Keskisuomalaisessa. Juhlassa piti tervehdyspuheen Kaino Heinäaho. T.E. Jääskeläinen esitti omassa puheessaan erittäin valaisevan katsauksen Kolkun kyläkunnan kehityksestä ja juhlapuheen piti rovasti Heikki Halmesmäki. Pellervoseuran konsulentti Otto Poutiainen tarkasteli puheenvuorossaan pienviljelijäyhdistystoiminnan merkitystä ja päättäjäispuheen piti Artturi Pulkkinen. Lisäksi eri seurat ja liitot esittivät tervehdyksensä. Kulttuuripuolesta vastasivat Kolkun sekakuoro Tyyne Jääskeläisen johdolla, Milla Paananen

24

lausunnallaan, Aili Timonen Kalevala-runollaan sekä sisarukset Inkeri, Maire ja Laura Kinnunen Finlandia-laulullaan. Lisäksi ohjelmassa oli Saara Huikarin pallovoimisteluesitys ja Kolkun liikuntakasvatuskerhon tyttöjen Tyyne Jääskeläisen johdolla suorittama vannevoimisteluesitys. Opintokerho 1950-luvulla

Opintokerho toimi vuosikymmenen alussa aktiivisesti. Johtajana oli Arvi Paananen ja opinto-

ohjaajana Tyyne Jääskeläinen. Kerholaisten opiskeluintoa toimintavuonna 1951 - 52 lisättiin julistamalla tyttöjen ja poikien välinen kilpailu suorituspisteistä. Tytöt voittivat - tosin niukasti puolella pisteellä. Tyyne Jääskeläisen lähdettyä oli seuraavan uuden yläkoulunopettajan Esko Raatikaisen helppoa jatkaa tutuksi käynyttä toimintaa. Kerho jatkoi Vilho Paanasen toimiessa johtajana samalla tavalla kuin ennenkin: kokoonnuttiin miltei viikottain, vuoden teemaa opiskeltiin tiiviisti ja tutkintoja suoritettiin. Perinteiset äitienpäiväjuhlat, pikkujoulut ja ohjelmalliset iltamat järjestettiin kuten ennenkin. 50-luvun kerhonäytelmiä olivat mm. Viides kerros, Miina räjähtää meinaa, Kuinka vieraista päästään ja Kaksoisvoitto.

Vuodesta 1956 eteenpäin kerhotoiminta alkoi laimentua ja väki vähetä kokouksista. Syynä

lienee ollut mm. se, että opettajat koululla vaihtuivat miltei vuosittain. Kylälle tulleet puhelinkeskus ja sähkövalo sekä putkiradion yleistyminen vähensivät omalta osaltaan yhteisen harrastuksen tarvetta. Nythän näki lukea paremmin, kuulumiset saattoi kysellä puhelimella ja radio tarjosi virikkeitä niin nuorille kuin vanhoillekin. Autot yleistyivät, joten ihmisten oli helpompi lähteä kauemmaksikin. Kylän elämänmeno alkoi muuttua ajan hengen mukaisesti. Kolkun pienviljelijäyhdistys toimi kuitenkin aktiivisesti kyläläisiä kokoavana tekijänä ja opintokerho antoi sille tilaa. Pienviljelijäinyhdistyksen kokouspöytäkirjat kirjoitettiin muutaman kerran jopa yhteisiin kansiin opintokerhon pöytäkirjojen kanssa. Kolkun opintokerho ei viettänyt 30-vuotisjuhliaan, vaikka kerhoillassa 13.11.1957 oli tehty paatos niiden järjestämisestä Pienviljelijäyhdistys 1950-luvulla

Kolkun pienviljelijäyhdistys toimi 1950-luvun alkupuolen hyvin innokkaasti järjestäen kilpailuja niin emännän työn helpottamisesta kuin lannanhoidostakin. Kursseilla opeteltiin villan vanutusta, kudontaa, kotivoin ja juuston valmistusta sekä viljelykasvien lannoitusta. Urheilutoiminta vilkastui entisestään, mistä osoituksena on mm. oman sekuntikellon hankkiminen yhdistykselle. Myös hevosurheilu tuli toimintaan mukaan ja raveja järjestettiin muiden kilpailujen ja iltamien lisäksi. Tyyne ja T.E. Jääskeläisen muutettua Saarijärvelle tuli yhdistyksen puheenjohtajaksi Kaino Heinäaho ja sihteeriksi Arvi Paananen. Vuoden 1955 syyskokouksen pöytäkirjassa kerrotaan yhdistyksen järjestäneen Suurensuonmäen talossa perunanmaistiaiskilpailun, jonka voitti Vieno Paananen, kesällä 1996 täydet 90 vuotta täyttänyt pirteä kylänvanhin. Naistoimikunta aloitti vuonna 1956 kokoonkutsujanaan Aili Heinäaho ja jäseninä Anna-Liisa Kekkonen, Kirsti Järveläinen, Aune Pasanen, Kerttu Pulkkinen, Lyyli Paananen, Sylvi Paananen, Kaija Paananen, Eeva Huikari, Hilda Puranen, Laila Jääskeläinen, Kerttu Jääskeläinen ja Pirkko Järveläinen.

1952 perustettiin Kolkun Kone oy, jonka osakkaina olivat kaikki viljelijät. Yhtiön tarkoituksena

oli hankkia koneita ja tehdä niillä töitä kyläläisille. Yhtiö osti mm. kaksi traktoria, Zetorin ja Fergusonin, joiden kuskina olivat mm. Huikarin Seppo ja Mauno, Paanasen Esko ja Purasen Vilho. Yhteensä Kolkun Kone Oy:lla oli 14 eri kuskia, joista ensimmäinen ja pitkäaikaisin oli Purasen Vilho. Koneita varten rakennettiin talli Pyöreänsuon risteykseen

25

Kolkun ensimmäinen traktori Lehtolan pihassa. Kuvassa vasemmalta: Artturi Pulkkinen, Tapio Jääskeläinen, Pentti Pulkkinen, Jorma Vesterinen, Mauno Huikari (ratissa). Eemil Heinonen, Esko Paananen, Eemil Kananen (piipun takana), Viljo Jääskeläinen, Vilho Puranen, Tenho Niskanen, Arvi Paananen, Kaino Heinäaho.

Kylän elämää 1960-luvulla 1960-luku tarjosi kolkkulaisille sekä iloja että suruja: tieasiat tulivat kuntoon, mutta

kouluasiat eivät. Pitkän ponnistelun jälkeen Kolkun kylätien jatko, joka ristittiin Eemelintieksi, valmistui elokuussa 1960. Asiaa juhlittiin runsaslukuisen yleisön läsnä ollessa sekä uudella Kolkkujoen ylittävällä sillalla että kansakoululla asianmukaisine seremonioineen ja juhlapuheineen. Sillan vihkiäispuheen piti itseoikeutetusti T.E. Jääskeläinen samoin kuin juhlan avauspuheen, jossa hän kiinnitti huomiota tieasioiden ohella myös uuden koulutalon saamisen tarpeellisuuteen. Juhlapuheen piti talousneuvos Vilho Leivonen ja päätössanat lausui Artturi Pulkkinen. Puheiden välillä lauloivat Eila Lintula ja Vilho Koivisto duettoja, Veli Hallamäki soitti hanuria ja kylän nuoret esittivät kansantanhuja. Välillä laulettiin yhteisesti. Juhla oli arvokas ja kolkkulaiset saivat tunnustusta Viitasaaren ja Pihtiputaan kunnallismiehiltä omatoimisuudestaan ja esimerkillisestä yhteistoiminnastaan.

26

T.E. Jääskeläinen ja

Heikki Puranen kättelevät Eemelintien valmistumisen kunniaksi elokuussa 1960

Unelma kylätierasitteesta pääsemisestä oli nyt tuuman verran lähempänä, oli vain toivottava,

että Pihtiputaan puoleinen osuus tiestä tehtaisiin mahdollisimman nopeasti. Kesti kuitenkin vielä viisi vuotta ennen kuin toive vuonna 1965 toteutui. Kylän läpi pääsi nyt ajelemaan Kumpumäeltä Korppisille ja Kolkun kylätiestä tuli valtion maantie. Seuraavana vuonna 1966 aloitettiin Kolkun tiellä linja-autoliikenne. Kolkku sai myöhemmin toisenkin läpikulkutien: Pyöreänsuon kylätien, joka yhdisti Kolkun tien Pirttikylän tien kautta Pahkamäen luona Viitasaaren - Keiteleen maantiehen. Nyt kylä kuului ns. suureen maailmaan, liikkuihan tiellä muitakin kulkijoita kuin oman kylän väkeä.

Koulun oppilaat välitunnilla talvella 1962-63

27

60-luvulla oli Kolkulla kaksi suurta tulipaloa: Paanasen Elman ja Veikon (entisen Leisimon) kauppa paloi vuosikymmenen alussa ja Osuuskauppa vuosikymmenen puolivälissä. Kauppa-asiat piti hoitaa nyt joko myymäläautoista, joita aluksi kävi kylällä kolme kertaa viikossa, tai Kumpumäen kaupoista. Vuonna 1963 pystytettiin Suurensuonmäen pellonreunaan palovartiotorni, josta metsäpalojen tähyämisen lisäksi saattoi käydä ihailemassa maisemia. Torni kiinnosti aluksi muitakin kuin oman kylän väkeä, ja ensimmäisinä kesinä ylös kiipesi kymmenittäin enemmän tai vähemmän huimapäistä ohikulkijaa. Koulu 1960-luvulla

Kylällä oli meneillään vilkas muuttoliike Ruotsiin ja tilat autioituivat, mikä ei suinkaan lujittanut koulun asemaa. Huonokuntoinen koulurakennus kaipasi kovasti peruskorjausta, vaikka pientä remonttia aina silloin tällöin tehtiinkin. T.E. Jääskeläisen tiejuhlassa esittämä toive koulutalon uusimisesta ei ottanut toteutuakseen, vaikka koululaisia vielä tuolloin oli runsaat 60. Koulu oli kuitenkin vielä nuorison vapaa-ajan kokoontumispaikka iltaisin. Pesäpallo oli vaihtunut lentopalloon jossa järjestettiin haasteotteluita naapurikylien joukkueita vastaan. Kylällä oli vielä runsaasti nuoria, koska pelaajia riitti kolmeenkin joukkueeseen.

Viimeinen koulukuva Kolkun koulusta v. 1966-67. Alarivi vasemmalta: Maija Pasanen, Riitta Paananen, Tarja Pasanen, Marja-Liisa Kekkonen, Asia Pasanen, Tuomo Pasanen, Reijo Pasanen, Atso Kankainen. Keskirivi vasemmalta: opettaja Vilho Koivisto, Hannele Koivisto, Kan Nerg, Jari Jääskeläinen, Ahti Puttonen, Erkki Nappar, Esko Pasanen, Ilpo Paananen, Veli-Juhani Paananen, opettaja Vieno Koivisto. Ylärivi vasemmalta: Antero Nappar, Tarja Paananen, Riitta Pasanen, Ansa Jääskeläinen, Arto Puttonen, Merja Nerg, Ritva Kekkonen, Jorma Kekkonen, Kalle Vesterinen, Heikki Vesterinen, Olavi Pasanen ja Sylvi Paananen.

Yläkoulun opettajana oli koko 60-luvun Vilho Koivisto ja alaluokkia opettivat Eila Lintula, Vieno Tikka (myöhemmin Koivisto) ja Maija-Liisa Jääskeläinen (Vieno Koiviston sijainen 1962 - 1963). Johtokunnan puheenjohtajana jatkoi Kalle Huikari, taloudenhoitajana olivat Niilo Nuutinen ja Pauli Jääskeläinen. Koulun keittolaa hoiti Sylvi Paananen. Koulunkäyntiä jatkettiin aina vaan puutteellisemmiksi käyvissä oloissa ja Koivisto raportoi vuosittain rakennuksen ja kaluston huonosta kunnosta. Oppilasmäärältään koulu eli tuolloin suuruusaikaansa: vuosina 1961 - 1963 oppilaita oli lähes seitsemänkymmentä. Kun oppilasmäärä putosi parin vuoden päästä järven takaa koulussa

28

käyvien siirtyessä toiseen koulupiiriin vajaaseen kolmeenkymmeneen, oli koulun kohtalo sinetöity. Lakkautuspäätös tuli silti kyläläisille yllätyksenä, olihan vielä kesällä 1966 koululle rakennettu uusi piharakennus.

Keväällä 1967 kyläläiset hyvästelivät haikein mielin rakkaan 43 vuotta toimineen opinahjonsa.

Koululla järjestetyssä hartaustilaisuudessa paljasti johtokunnan varapuheenjohtaja Arvi Paananen yhdeksän sankarivainajan muistolaatan ja paljastuspuheen piti kirkkoherra Veikko Simola. Hartaushetken jälkeen siirryttiin koulun kentälle, jossa pidettiin kotiseutujuhla. Opettaja Vilho Koivisto nähnyt puheessaan lakkauttamista niin synkkänä asiana kuin kyläläiset. Huonokuntoisessa rakennuksessa puutteellisten välineiden kanssa opettaminen ei ollut helppoa, joten opetus siirtyi pätevämpiin yksikköihin, alaluokka Kumpumäelle ja yläkoululaiset Viitasaaren kirkolle.

Koulun lopettajaisjuhlassa oli puhumassa myös T.E. Jääskeläinen. Hän oli ollut

neljäkymmentä vuotta aikaisemmin saman talon vihkiäisjuhlassa puhumassa nuoruuden innolla siitä, miten tämä koulu tulee seisomaan seudun harrastusten keskipisteenä aikakausien vaihteluista huolimatta. Nyt hän joutui surullisten kyläläisten kanssa toteamaan, että toiveesta ei tullut totta. Kolkku ei kyennyt teollistuvassa yhteiskunnassa tarjoamaan kaikille asukkailleen taattua toimeentuloa ja niin moni lähti etsimään onneaan suuresta maailmasta - olihan Kolkulta helppo lähteä hyvää autotietä pitkin.

Kolkun koulu jäähyväistilaisuus keväällä 1967. Kuvassa vasemmalta: Arvi Paananen, Vilho Koivisto, Vieno Koivisto, Tauno Kankainen ja Kalle Huikari. Opintokerho 1960-Iuvulla

Vuosikymmenen alussa koululle tulleet opettajat. Eila Lintula ja Vilho Koivisto saivat

opintokerhotoiminnan taas piristymään. Kerho kokoontui usein ja kerholaisia oli runsaasti. Kerhoilloissa harjoiteltiin kaksiäänistä laulua, opiskeltiin mm. Käytöksen kultaista kirjaa läksyineen ja kuulusteluineen päivineen ja tuolloin kerhossa myös askarreltiin, opiskeltiin englantia, pidettiin esitelmiä, järjestettiin tietokilpailuja, harjoiteltiin ohjelmia eri juhlia varten (mm. näytelmä Missi), harrastettiin liikuntaa eri muodoissa ja leikittiin. Kuorikosken kerholaisten vieraisiin mentiin romanttisella rekikyydityksellä, joskin se taisi olla olosuhteiden sanelema kulkupeli sinä iltana.

29

Kesällä pelattiin lentopallo-ottelu Kärnän joukkuetta vastaan - huonolla menestyksellä. Tosin kerhon tytöt haastoivat voittoisat vierailijat jälkiotteluun ja voittivat. Taisivat vieraat olla kohteliaita emännille - tiedä häntä. Lehden tekeminenkin tuli taas ohjelmaan ja tuotoksena syntyi ainakin yksi kasin kirjoitettu ja kuvitettu Kerhotarjotin. Sisällöltään se oli 30-luvun kaunokirjallisiin Talvi- ja Kevätkukkiin verrattuna paljon rempseämpi ja huumorivoittoisempi ja se sisälsi mm. horoskooppeja, haastatteluja ja pakinoita.

Kerhon toiminta olikin muuttunut enemmän viihteelliseksi kuin kasvattavaksi. Kokoukset

eivät olleet enää niin järjestäytyneitä ja kurinalaisia kuin opintokerhon luonteeseen lienee kuulunut. Opettaja Eila Lintula oli tästä huolissaan ja ehdotti 18.1.1961 olleessa kokouksessa varsinaisen opintokerhon lopettamista ja käsityökerhon aloittamista sen tilalle. Kokous hylkäsi ehdotuksen ja päätti jatkaa opintokerhona. Kokouksia pidettiin säännöllisesti kevääseen saakka. Viimeisessä Kolkun opintokerhon opiskelukokouksessa 19.4.1961 olivat mukana opettaja Eila Lintula, Eila Paananen, Raili Paananen, Liisa Nuutinen, Eeva Kekkonen, Terttu Puranen, Sanni Huikari, Simo Vesterinen, Tapio Jääskeläinen Mauno Huikari ja Mauri Tikkanen. Mitään lopettamispäätöstä tuolloin ei tehty, vaan suunniteltiin kerholehteä varten lisää kirjoituksia ja päätettiin järjestää sisäkauden lopettajaiset ja vappujuhla toukokuussa.

Syksyllä kerho ei kuitenkaan enää kokoontunut. Liekö yhtenä syynä ollut Mäkiaholle hankittu televisio, joka veti kylän nuorisoa jos vanhempaakin väkeä illasta toiseen kuin magneetti. Mäkiahon tuvassa, joka oli 20-luvulla ollut koululuokkana, oli jälleen kuhinaa. Opettaja vain oli kovin erityylinen ja oppilasjoukko kovin passiivinen verrattuna aikaisempaan. Kaikki imivät itseensä televisioruudun välittämää mielikuvaa suuresta maailmasta, jolloin oma kylä rupesi tuntumaan kovin takapajuiselta ja kerhotoiminta näytelmineen kovin vähäpätöiseltä. Näin päättyi 35 vuotta kylällä jatkunut opintokerhotoiminta noin kuusi vuotta ennen kuin koko koulun toiminta lakkautettiin. Kylälle jäi sentään aktiivisesti toimiva Pienviljelijäyhdistys, jonka kokouksissa voitiin tavata niin nuoria kuin vanhojakin kyläläisiä. Pienviljelijäyhdistyksen puheenjohtajana toimi Kaino Heinäaho koko 60-luvun.

Vasemmalla opintokerhon kerholehden kansi, yllä opintokerholaisia tutustumassa moottoripyöriin.

Kylän elämää koulun lakkauttamisen jälkeen

Vuonna 1973 sattui kylällä taas tulipalo, joka tuhosi viljankuivaamon aivan maan tasalle.

Pienviljelijäyhdistys, jonka puheenjohtajaksi tuli vuonna 1971 Arvi Paananen, tarvitsi nyt uutta kuivaajaa. Samoihin aikoihin kunta oli myymassa koulukiinteistöä, joten pienviljelijäyhdistys osti koulun ja teki ulkorakennukseen kuivaajan. Näin koulu saatiin taas kylän yhteiseen käyttöön.

30

Yhdistys kunnosti rakennuksia ja vuonna 1975 ruvettiin koululla pitämään tansseja yhdessä Puralansalmen pienviljelijäyhdistyksen kanssa. Tanssit olivat hyvin suosittuja ja niiden taloudellinen merkitys oli yhdistykselle hyvin suuri. Tuotto käytettiin yhteisten koneiden hankintaan. Näin kylälle saatiin traktorikylvökone, jyrä, perunanistutus- ja nostokone, klapikone, jne. Emännille hankittiin kangaspuut ja rahaa riitti vielä ulkomaan matkoihinkin. Yhdistys teki matkat mm. Norjaan, Pietariin, Tallinnaan ja Ahvenanmaalle.

1980-Iuvun alkupuolella tanssien suosio alkoi laskea, olihan Kumpumäellä (Korpisuoja),

Keiteleellä (Nuju) ym. lähistöllä vastaavia huvipaikkoja. Kyläläisetkin kävivät yhä harvalukuisemmaksi, kun vanhempi väki muutti kirkonkylään. Tanssien järjestäminen lopetettiin vuonna 1982, mutta senkin jälkeen koululla on ollut toimintaa: ainakin syksyisin sinne on menty hirvipeijaisiin ja talvella hiihtokilpailuihin. Mikä onkaan parempi paikka myös kyläjuhlien järjestämiseen.

Nyt elämme vuotta 1996. Viitasaaresta tuli vuoden vaihteessa kaupunki, joten Kolkun kylää

ei oikeastaan enää ole olemassa, vaan nyt pitäisi varmaankin puhua Kolkun esikaupungista, jossa on tällä hetkellä 48 asukasta. Väestökato 1960-luvun alkupuolelta, jolloin asukasluku oli suurimmillaan, on 80 %. Vakinaisten asukkaiden lisäksi kylälle (sallittakoon tämä sanonta vielä muutaman kerran) tulee kesäisin 40 kesäasukasta, joista suurin osa on entisiä kolkkulaisia tai heidän jälkeläisiään. Lapsia ja nuoria tapaa Kolkun maisemissa 18, joista 12 käy peruskoulua tai lukiota. Lisaksi kylällä elelee 9 eläkeläistä ja 4 vapaata poikamiestä. Kaupungin keskustassa eli kirkolla asuu 13 eläkkeellä olevaa entistä kolkkulaista. Kylälle aikoinaan rakennetuista 52:sta tilasta on tällä hetkellä vakinaisesti asuttuja 16 loppujen ollessa joko autioita tai vain kesäasutuksessa.

Aktiiviväestön määrä on kylällä nykyään 21, joista yksitoista saa toimeentulonsa

maanviljelystä, viisi puutarhataloudesta ja yksi metsätöistä. Lisäksi Kolkulla asuu kaksi muuta palkansaajaa, yksi urakoitsija sekä yksi perheenemäntä.

Kylän maatalous on perinteisesti ollut pienviljelijävaltaista, joskin väestökadon myötä tilojen

koko on kasvanut, koska autiotiloja on joko ostettu tai vuokrattu. Hyvän kuvan kylän maatalouden rakenteen muutoksesta antanee se, että parhaimmillaan kylällä on ollut lähes 30 maidonlähettäjää, mutta nykyään meijerin tankkiauto käy vain neljällä tilalla. Lypsylehmien määrä on vähentynyt 1960-luvun 170:sta maidon antajasta tämän päivän 50:een Iypsävään ja kaksi kylän tilaa on erikoistunut tällä hetkellä naudanlihantuotantoon. Lisaksi Kolkulla on mittava Huikarin kauppapuutarha, johon kuuluu myös Viitasaaren keskustassa oleva kukkakauppa. Puutarha tuottaa kukat sekä oman kunnan että lähikuntien tarpeisiin.

Väestökadon myötä on Kolkku menettänyt myös peruspalvelut: 1960-luvulla kaksi

kyläkauppaa omistaneen kylän kauppapalvelut ovat tällä hetkellä Kumpumäen lähikaupan varassa 8 km:n päässä, ja aikaisemmin kerran viikossa käynyt kirjastoauto pistäytyy kylällä nyt vain joka toinen viikko. Joukkoliikenneyhteys Kumpumäkeen hoidetaan taksikuljetuksena kaksi kertaa viikossa (maanantaisin ja perjantaisin). Nuorimmat oppivelvollisuusikäiset käyvät Kumpumäen ala-astetta, jonne matka taittuu mukavasti koulutaksilla. Kolkun tiellä ajelee nykyään lukuisten pikkuautojen lisäksi myös VAPO:n turverekkoja; toimiihan kylällä Valtion Polttoainekeskus, joka nostaa jyrsinturvetta usean sadan hehtaarin alueelta. Pääurakoitsijana Vapon Kolkunsuolla on tällä hetkellä oman kylän mies Veli Paananen.

Kyläyhteisöhenki on säilynyt hyvänä, ja vilkas yhteistoiminta keskittyy voimakkaasti toimivan

Kolkun pienviljelijäyhdistyksen ympärille. Kolkku kuuluu osana Itä-Koliman metsäyhteistyöalueeseen ja Koliman Erämiehiin, joiden puitteissa on yhteistoimintaa muiden lähialueen kyläkuntien kanssa. Pohjoisen Viitasaaren alueella toimii myös yhteinen kylätoimikunta, joka on viime vuodet ajanut Kuorikosken, Kärnän, Kumpumäen ja Kolkun kyläkuntien asioita.

Meillä Kolkun murakinttujen jälkeläisillä, niin kylän vakituisilla kuin kesä-asukkaillakin,

pyörinee mielessä melkoinen joukko vaikeasti vastattavia kysymyksiä: Mitä tästä eteenpäin, onko tilojen autioituminen ja väestökato jo saavuttanut aallonpohjansa, kuinka monelle Euroopan laidalla sijaitseva Kolkku pystyy tarjoamaan toimeentulon vielä kymmenen vuoden päästä, jne. Tulevaisuutta on niin kovin vaikea ennustaa, mutta kylän historian pohjalta voi tehdä kuitenkin tiettyjä johtopäätöksiä. On täällä ennenkin tehty mahdottoman tuntuisesta mahdollista, joten uskon

31

vakaasti, että tämä vihkonen on vasta Kolkun historiikin ensimmäinen osa. Jatko-osia varten voimme kaikki - tavalla tai toisella kylän tapahtumia seuranneet vanhat tai nuoret - ruveta tallentamaan omia kokemuksiamme ja muistikuviamme paperille, ääninauhalle tai tietokoneelle. Niistä voimme muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä yhdessä koota täydellisemmän ja monipuolisemman tarinan jälkipolvien iloksi ja ihmetykseksi. Olisihan se todella surullista, jos tämä jäisi näin aktiivisen, yhteistyökykyisen ja vahvan kulttuuritaustan omaavan kyläyhteisön viimeiseksi historiikiksi.

32

Liite 1 KOLKUN KANSAKOULUN OPPILAAT VUOSINA 1924-1967 Oppilaan nimi Synt. Vanhempien nimet Al. Lop. Huikari Kalle 1910 Huikari David ja Hilma 1924 1925 Jääskeläinen Onni 1912 Jääskeläinen Otto ja Miina 1924 1925 Paananen Alma Maria 1912 Paananen Adolf ja Hilda 1924 1925 Puranen Impi Lyyli 1911 Puranen Matti ja Edla 1924 1926 Reinikainen Helmi Sofia 1911 Reinikainen August ja Ida 1924 1926 Paananen Siiri Salme 1912 Paananen Albert ja Miina 1924 1926 Pietiläinen Elsa 1913 Pietiläinen Heikki ja Ida 1924 1926 Paananen Lempi Martta 1913 Paananen Hilma 1924 1927 Paananen Vilho Armas 1914 Paananen Adolf ja Hilda 1924 1927 Jääskeläinen Viljo Matias 1914 Jääskeläinen Otto ja Miina 1924 1928 Paananen Hanna Katri 1915 Paananen Albert ja Miina 1924 1928 Paananen Aate Edvard 1916 Paananen Adolf ja Hilda 1924 1928 Reinikainen Toini 1915 Reinikainen August ja Maria 1924 1928 Heiskanen Martta 1911 Heiskanen Pekka ja Emma 1924 1927 Heiskanen Matti 1913 Heiskanen Pekka ja Emma 1924 1928 Vauhkonen Leo Toivo 1915 Vauhkonen Onni ja Hilma 1924 1926 Huikari Saima Lyyli 1913 Huikari Ida 1924 1927 Kananen Emil 1916 Kananen Juho ja Edla 1924 1925 Valli Erkki 1912 Valli Pekka ja Anna 1924 1925 Järveläinen Alfred 1913 Järveläinen Kalle ja Lyydia 1924 1928 Järveläinen Jenny Irene 1915 Järveläinen Kalle ja Lyydia 1924 1928 Kyröläinen Kerttu 1914 Kyröläinen Emil ja Miina 1924 1928 Järveläinen Ilmi 1914 Järveläinen Ville ja Selma 1924 1928 Pasanen Tauno 1911 Pasanen Matti ja Sofia 1924 1925 Pasanen Emil 1914 Pasanen Matti ja Sofia 1924 1928 Saastamoinen Veikko H. 1912 Saastam. Heikki ja Lyydia 1924 1928 Järveläinen Reino 1911 Järveläinen Ville ja Selma 1924 1925 Nuutinen Aune 1912 Nuutinen Heikki ja Ida 1924 1925 Nuutinen Niilo 1913 Nuutinen Heikki ja Ida 1924 1925 Mikkonen Raakel 1916 Mikkonen Sofia 1925 1931 Pasanen Yrjö Hiskias 1916 Pasanen Matti ja Sofia 1925 1931 Heinäaho (Rahm) Katri 1916 Rahm Juho ja Ida 1925 1931 Reinikainen Matti 1916 Reinikainen August ja Maria 1925 1931 Tikkanen Hilkka Tellervo 1916 Tikkanen Emil ja Olga 1925 1929 Vauhkonen Mirjam Siviä 1917 Vauhkonen Onni ja Hilma 1925 1930 Pietiläinen Eino 1914 Pietiläinen Kalle ja Edla 1927 1928 Järveläinen Rauni Allan 1917 Järveläinen Kalle ja Lyydia 1925 1932 Niskanen Tenho 1917 Niskanen Emil ja Aino 1925 1932 Paananen Arvi Alvar 1918 Paananen Adolf ja Hilda 1925 1932 Pietiläinen Eelis 1917 Pietiläinen Kalle ja Edla 1925 1930 Tikkanen Helvi Henrika 1917 Tikkanen Emil ja Olga 1925 1931 Savolainen Taimi 1917 Savolainen Matti ja Hilma 1925 1930 Jääskeläinen Eino Vilho 1918 Jääskeläinen Nestor ja Ida 1925 1932 Järveläinen Urho Eelis 1918 Järveläinen Ville ja Selma 1925 1932 Kahilainen Matti 1917 Kahilainen Emil ja Ida 1925 1932 Reinikainen Elli 1918 Reinikainen August ja Maria 1925 1931 Tikkanen Kaarin Aleks. 1918 Tikkanen Emil ja Olga 1925 1932 Järveläinen Emma Maria 1917 Järveläinen Albert 1930 1932 Heiskanen Heino Kaleva 1919 Heiskanen Anna 1926 1932 Järveläinen Jaakko 1919 Järveläinen Kalle ja Lyydia 1926 1932 Paananen Kerttu 1919 Paananen Albert ja Miina 1926 1935 Pasanen Olavi Arvo 1919 Pasanen Matti ja Sofia 1926 1935 Heinäaho (Rahm) Kaino 1919 Rahm Juho ja Ida 1926 1932

33

Oppilaan nimi Synt. Vanhempien nimet Al. Lop. Kekkonen Kerttu Irene 1920 Kekkonen Tauno ja Veera 1927 1935 Paananen Veikko Ernesti 1920 Paananen Adolf ja Hilda 1927 1935 Reinikainen Kerttu 1920 Reinikainen August ja Maria 1927 1935 Saastamoinen Vilho Pent. 1920 Saastam. Heikki ja Lyydia 1927 1935 Tikkanen Kauko August 1920 Tikkanen Emil ja Olga 1927 1933 Paananen Aune Vappu 1922 Paananen Adolf ja Hilda 1928 1936 Pursiainen Reino 1921 Pursiainen August ja Hilma 1928 1936 Jääskeläinen Pauli Armas 1921 Jääskeläinen Otto ja Miina 1928 1936 Järveläinen Kirsti 1922 Järveläinen Ville ja Selma 1929 1936 Niskanen Veikko Fredrik 1921 Niskanen Emil ja Aini 1928 1933 Pasanen Toivo Jaakko 1920 Pasanen Matti ja Sofia 1929 1937 Paananen Aino 1922 Paananen Ville ja Hilma 1929 1931 Tikkanen Antti Alpo 1922 Tikkanen Emil ja Olga 1929 1936 Järveläinen Milma 1922 Järveläinen Kalle ja Lyydia 1929 1938 Puranen Kerttu 1917 Puranen Toivo ja Elina 1929 1930 Pasanen Katri 1918 Pasanen Kalle ja Sofia 1929 1931 Pasanen Siiri 1916 Pasanen Kalle ja Sofia 1929 1931 Puranen Toini 1916 Puranen Evert ja Lyydia 1929 1931 Pasanen Paavo 1916 1929 1931 Paananen Aili Elisabet 1920 Paananen Ville ja Hilma 1929 1931 Kyröläinen Elsa 1919 Kyröläinen Anselmi ja Anna 1929 1931 Puranen Elma 1920 Puranen Evert ja Lyydia 1929 1931 Puranen Irja 1919 Puranen Toivo ja Elina 1929 1931 Puranen Katri 1914 Puranen Evert ja Lyydia 1929 1930 Pasanen Matti Kalevi 1922 Pasanen Matti ja Sofia 1930 1938 Janhunen Jorma Johann. 1923 Janhunen Vilhard ja Hanna 1930 1938 Kekkonen Toivo August 1923 Kekkonen Tauno ja Veera 1930 1938 Pursiainen Elsa Annikki 1923 Pursiainen August ja Hilma 1930 1938 Reinikainen Lyyli Marja 1923 Reinikainen August ja Maria 1930 1938 Kyröläinen Ester 1921 Kyröläinen Anselmi ja Anna 1930 1931 Järveläinen Venla 1924 Järveläinen Kalle ja Lyydia 1931 1939 Kumpulainen Hilkka 1924 Kumpulainen Evert ja Hilda 1931 1938 Heinäaho (Rahm) Lempi 1924 Rahm Juho ja Ida 1931 1939 Niskanen Matti 1923 Niskanen Emil ja Aini 1931 1932 Kumpulainen Nelma 1922 Kumpulainen Evert ja Hilma 1930 1937 Tikkanen Toini 1924 Tikkanen Matti ja Hilda 1931 Minkkinen Irja Susanna 1924 Minkkinen Aleksi ja Anna 1931 1937 Kahelin Elma 1924 Kahelin Emil ja Ida 1932 1940 Pasanen Heikki Fabian 1925 Pasanen Matti ja Sofia 1932 1941 Puranen Voitto Mikael 1925 Puranen Toivo ja Selma 1932 1938 Reinikainen Reino 1925 Reinikainen August ja Maria 1932 1940 Järveläinen Joel 1926 Järveläinen Kalle ja Lyydia 1933 1941 Pursiainen Helvi 1926 Pursiainen Aukusti ja Hilma 1933 Kekkonen Vilho Akseli 1926 Kekkonen Tauno ja Veera 1933 1942 Järveläinen Toivo 1926 Järveläinen Ville ja Selma 1933 Ahrenberg Vilho 1926 Ahrenberg Kalle ja Ida 1933 1941 Minkkinen Anna-Liisa 1927 Minkkinen Aleksi ja Anna 1934 1938 Kahelin Aili Maria 1927 Kahelin Emil ja Ida 1934 1942 Heinäaho (Rahm) Martta 1927 Rahm Juho ja Ida 1934 1942 Puranen Vilho Matias 1926 Puranen Matti ja Hilda 1934 1941 Puranen Helli 1925 Puranen Matti ja Hilda 1934 1939 Simonen Olavi Antero 1927 Simonen Kalle ja Helmi 1935 1938 Kinnunen Väinö 1926 Kinnunen Juho ja Hilda 1935 1941 Puranen Saara Maria 1927 Puranen Toivo ja Selma 1935 1937 Reinikainen Voitto Tapio 1928 Reinikainen August ja Maria 1935 1943 Kinnunen Eva 1927 Kinnunen Juho ja Hilda 1935 1943 Pasanen Salli 1929 Pasanen Matti ja Hilda 1936 1944

34

Oppilaan nimi Synt. Vanhempien nimet Al. Lop. Simonen Orvo Kaarlo 1929 Simonen Kalle ja Helmi 1936 1938 Kinnunen Sanni 1929 Kinnunen Juho ja Hilda 1936 1944 Järveläinen Helga 1929 Järveläinen Kalle ja Lyydia 1936 1944 Heinäaho Ilmi Ilona 1930 Heinäaho Juho ja Ida 1937 1945 Kahelin Huugo Armas 1930 Kahelin Emil ja Ida 1937 1945 Kekkonen Oiva Oskari 1930 Kekkonen Väinö ja Aune 1937 1945 Paananen Mikko Ensio 1930 Paananen Juho ja Vieno 1937 1945 Puranen Heikki Olavi 1930 Puranen Matti ja Hilda 1937 1945 Pursiainen Otto Vilho 1929 Puranen Otto ja Vieno 1937 1945 Vuorikoski Teuvo Aadolf 1930 Vuorikoski Kusti ja Anna 1937 1945 Reinikainen Helena M. 1930 Reinikainen Juho ja Aili 1937 1940 Puranen Aapo Vento 1931 Puranen Toivo ja Selma 1938 1945 Puranen Kaisa Mirjam 1931 Puranen Matti ja Hilda 1938 1944 Kinnunen Elvi 1931 Kinnunen Juho ja Hilda 1938 1946 Utriainen Vilho Olavi 1931 Utriainen Yrjö ja Anna 1938 1948 Pulkkinen Aake Ensio 1928 Pulkkinen Toivo ja Hilda 1938 1942 Pulkkinen Aino Kyllikki 1925 Pulkkinen Toivo ja Hilda 1938 1940 Kekkonen Kirsti Kaarina 1932 Kekkonen Väinö ja Aune 1939 1945 Kinnunen Oskari 1931 Kinnunen Yrjö ja Rauha 1939 1940 Kinnunen Vieno 1932 Kinnunen Yrjö ja Rauha 1939 1948 Leppänen Sirkka Kaarina 1932 Leppänen Uuno ja Olga 1939 1942 Rossi Pentti Kalervo 1932 Rossi Rauha 1939 1947 Vuorikoski Taisto Aatos 1932 Vuorikoski Kusti ja Anna 1939 1947 Puranen Helka Vilhelmiina 1928 Puranen Matti ja Hilda 1939 1942 Hulkkonen Eemil Eerik 1930 Hulkkonen August 1939 Matinlassi Veikko Armas 1925 Matinlassi Vilho ja Siiri 1940 Matinlassi Aune Kyllikki 1928 Matinlassi Vilho ja Siiri 1940 Matinlassi Esko Kalevi 1930 Matinlassi Vilho ja Siiri 1940 Heinäaho Elvi Kyllikki 1933 Heinäaho Juho ja Ida 1940 1948 Utriainen Terho Matias 1933 Utriainen Yrjö ja Anna 1940 1949 Leppänen Anna-Liisa 1933 Leppänen Uuno ja Olga 1940 1944 Reinikainen Aili Hilda 1933 Reinikainen Juho ja Aili 1940 Potkolsin Lyyli 1929 Potkolsin Aleks. ja Katri 1940 1941 Potkolsin Martta 1932 Potkolsin Aleks. ja Katri 1941 Lahti Erkki Nikolai 1927 Lahti Aino 1941 1943 Kahelin Väinö Elias 1934 Kahelin Emil ja Ida 1941 1950 Puranen Liisa Annikki 1934 Puranen Matti ja Hilda 1941 1947 Käivärä Väinö Kalevi 1934 Nuutinen Martta 1941 1949 Paananen Kaija Sinikka 1934 Paananen Juho ja Vieno 1941 1949 Jauhiainen Pirkko Saini 1934 Jauhiainen Heikki ja Hanna 1941 1949 Utriainen Aino Annikki 1934 Utriainen Yrjö ja Anna 1941 1949 Kinnunen Kalevi 1934 Kinnunen Juho ja Hilda 1941 1949 Kekkonen Kyllikki Helena 1934 Kekkonen Väinö ja Aune 1941 1949 Pasanen Salli Sinikka 1934 Pasanen Väinö ja Aino 1941 1949 Huikari Seija Onerva 1935 Huikari Kalle ja Eeva 1942 1950 Kemppainen Pentti Johan. 1935 Kemppainen Kalle ja Saima 1942 1950 Leppänen Elsa Onerva 1935 Leppänen Uuno ja Olga 1942 1944 Vuorikoski Tarmo Antero 1935 Vuorikoski Kusti ja Anna 1942 1950 Paananen Ilma Tuulikki 1936 Paananen Juho ja Vieno 1943 1951 Paananen Esko Kalevi 1936 Paananen Aatami ja Sylvi 1943 1951 Pasanen Aila Orvokki 1936 Pasanen Arvo ja Martta 1943 1951 Kinnunen Lahja Inkeri 1936 Kinnunen Hannes ja Aili 1943 1951 Huikari Seppo Ilmari 1936 Huikari Kalle ja Eeva 1943 1951 Puranen Maija Helena 1936 Puranen Matti ja Hilda 1943 1951 Kinnunen Terttu Helena 1935 Kinnunen Yrjö ja Rauha 1943 1950 Kekkonen Ossi Olavi 1936 Kekkonen Väinö ja Aune 1943 1952 Ruuska Lauri 1932 1944 1945

35

Oppilaan nimi Synt. Vanhempien nimet Al. Lop. Järveläinen Jarl Allan 1931 Järveläinen Rauha 1944 Varis Anna 1930 Varis Toivo ja Silja 1944 Ruuska Nelly Elisa 1936 1944 1945 Nuutinen Lilli Inkeri 1937 Nuutinen Martta 1944 1952 Huikari Saara Marjatta 1938 Huikari Kalle ja Eeva 1944 1949 Hulkkonen Alpo Johannes 1937 Hulkkonen Reino ja Anna 1944 1953 Iijalainen Rauha Kaarina 1937 Iijalainen Matti ja Lempi 1944 1953 Kahelin Alpo Eemil 1937 Kahelin Eemil ja Ida 1944 1953 Kemppainen Annikki 1937 Kemppainen Kalle ja Saima 1944 1952 Kopsa Aino Mirjam 1937 Iijal. Kalle ja Kopsa Helmi 1944 1952 Pasanen Elli Tellervo 1937 Pasanen Arvo ja Martta 1944 1953 Pasanen Signe Sanelma 1937 Pasanen Väinö ja Aino 1944 1952 Vesterinen Matti Johannes 1937 Vesterinen Matti ja Elli 1944 1951 Varis Maria 1931 Varis Toivo ja Silja 1944 1947 Pasanen Voitto 1933 Pasanen Ville ja Anna 1944 1948 Pasanen Taisto Pentti 1930 Pasanen Ville ja Anna 1944 1946 Kinnunen Helvi Elina 1937 Kinnunen Yrjö ja Rauha 1945 1952 Paananen Raili Inkeri 1938 Paananen Juho ja Vieno 1945 1953 Paananen Eila Marjatta 1938 Paananen Aatami ja Sylvi 1945 1953 Kinnunen Laura Talvikki 1938 Kinnunen Hannes ja Aili 1945 1952 Vesterinen Anja Helena 1938 Vesterinen Matti ja Elli 1945 1953 Kajan Liisa 1938 Kajan Jalmari ja Irma 1945 1946 Kekkonen Pentti Ilmari 1938 Kekkonen Väinö ja Aune 1945 1954 Puttonen Anna 1938 Puttonen Rauha 1945 1952 Puranen Pekka Tapio 1937 Puranen Matti ja Hilda 1946 1952 Puranen Pirkko Kyllikki 1938 Puranen Matti ja Hilda 1946 1953 Kulju Alvi 1938 Kulju Mikko 1946 1948 Vainikainen Heino 1935 Vainikainen Pekka ja Selma 1947 1948 Hyvärinen Jouko Johannes 1939 Hyvärinen Arvo ja Saimi 1946 1950 Kinnunen Maire Helena 1939 Kinnunen Hannes ja Aili 1946 1954 Kopsa Emil Matti 1939 Iijalainen Kalle ja Kopsa H. 1946 1954 Paananen Kalevi Antero 1939 Paananen Aarne ja Sylvi 1946 1954 Paananen Ritva Selma 1940 Paananen Juho ja Vieno 1946 1954 Pasanen Jorma Antero 1939 Pasanen Arvo ja Martta 1946 1955 Pulkkinen Pentti Olavi 1939 Pulkkinen Artturi ja Kerttu 1946 1954 Puranen Veikko Johannes 1939 Puranen Matti ja Hilda 1946 1855 Utriainen Sylvi Ester 1939 Utriainen Yrjö ja Taimi 1946 1954 Huikari Sanni Sofia 1940 Huikari Kalle ja Eeva 1947 1954 Kahelin Kauko Ilmari 1940 Kahelin Eemil ja Ida 1947 1955 Kinnunen Toini Helena 1940 Kinnunen Juho ja Hilda 1947 1955 Leskinen Reijo Veli 1940 Leskinen Reino ja Kerttu 1947 1955 Pasanen Saini Soilikki 1940 Pasanen Väinö ja Aili 1947 1955 Paananen Terttu Ilona O. 1941 Paananen Aarne ja Sylvi 1947 1955 Paananen Erkki Matias 1941 Paananen Aarne ja Sylvi 1947 1952 Nuutinen Elli Annikki 1938 Nuutinen Niilo ja Martta 1948 1953 Hedman Vappu Anita 1938 Hedman Vihtori ja Helmi 1948 Hyvönen Eino Ensio 1941 Hyvönen Toivo ja Saima 1948 1956 Järveläinen Meeri Vieno 1941 Järveläinen Alfred ja Siiri 1948 1956 Jääskeläinen Tapio Antero 1941 Jääskeläinen Onni ja Kerttu 1948 1956 Kananen Alpo Emil 1941 Kananen Emil ja Nelma 1948 1956 Leskinen Raili Anna 1941 Leskinen Reino ja Kerttu 1948 1956 Nuutinen Eila Kaarina 1941 Nuutinen Niilo ja Martta 1948 1957 Huikari Mauno Johannes 1943 Huikari Kalle ja Eeva 1949 1957 Jauhiainen Oiva Kullervo 1942 Jauhiainen Heikki ja Hanna 1949 1957 Kekkonen Vesa Tapio 1942 Kekkonen Väinö ja Aune 1949 1957 Kinnunen Hannu Erkki J. 1942 Kinnunen Hannes ja Aili 1949 1955 Paananen Anja Kaarina 1942 Paananen Aatami ja Sylvi 1949 1957

36

Oppilaan nimi Synt. Vanhempien nimet Al. Lop. Pasanen Aulis Albert 1942 Pasanen Arvo ja Martta 1949 1957 Pulkkinen Paula Tellervo 1942 Pulkkinen Artturi ja Kerttu 1949 1956 Puranen Terttu Tellervo 1943 Puranen Matti ja Hilda 1949 1957 Vesterinen Jorma Antero 1943 Vesterinen Matti ja Elli 1949 1957 Vuorikoski Tenho Alvar 1943 Vuorikoski Kusti ja Anna 1949 1957 Heinäaho Erkki Johannes 1943 Heinäaho Kaino ja Aili 1950 1957 Kopsa Toivo Albin 1944 Iijalainen Kalle ja Kopsa H. 1950 1954 Pasanen Seppo Kalervo 1944 Pasanen Väinö ja Aino 1950 1958 Jääskeläinen Maija-Liisa 1943 Jääskeläinen T.E. ja Tyyne 1950 1954 Hyvärinen Raimo 1943 Hyvärinen Saimi 1950 1951 Lehtoranta Eila Kaarina 1944 Lehtoranta Sulo ja Paula 1950 1956 Hyvönen Maire Salme 1944 Hyvönen Toivo ja Saima 1951 1958 Jääskeläinen V. Helena 1944 Jääskeläinen Onni ja Kerttu 1951 1958 Nuutinen Maija-Liisa 1944 Nuutinen Niilo ja Martta 1951 1958 Paananen Marja-Liisa 1944 Paananen Aatami ja Sylvi 1951 1954 Saastamoinen Kaisa M. 1944 Saastam. Kalle ja Kerttu 1951 1958 Heinäaho Kaija Liisa 1945 Heinäaho Kaino ja Aili 1952 1959 Hulkkonen Olavi Antero 1945 Hulkkonen Reino ja Anna 1952 1960 Jääskeläinen Matti Juhani 1945 Jääskeläinen T.E ja Tyyne 1952 1954 Kananen Sanni Tuulikki 1945 Kananen Eemil ja Nelma 1952 1959 Kekkonen Eeva-Liisa M. 1945 Kekkonen Väinö ja Aune 1952 1959 Leivo Paavo Eelis 1945 Leivo Adiel 1952 1959 Paananen Tuula Leila 1945 Paananen Juho ja Vieno 1952 1956 Saarinen Raimo Arvo 1945 Saarinen Arvo ja Lyyli 1953 1956 Tikkanen Mauri Kalevi 1945 Tikkanen Eemil ja Lempi 1952 1960 Vesterinen Simo Ilmari 1945 Vesterinen Matti ja Elli 1952 1959 Huikari Liisa Helena 1946 Huikari Kalle ja Eeva 1953 1960 Hyvönen Marita Hellin 1946 Hyvönen Toivo ja Saima 1953 1960 Jauhainen Anja Kyllikki 1945 Jauhiainen Heikki ja Hanna 1953 1954 Jääskeläinen Marja Sisko 1946 Jääskeläinen T.E. ja Tyyne 1953 1954 Kananen Martti Kalervo 1946 Kananen Emil ja Nelma 1953 1960 Pasanen Hilja Marjatta 1945 Pasanen Arvo ja Martta 1953 1960 Pasanen Sinikka Anneli 1946 Pasanen Veikko ja Aune 1953 1960 Saastamoinen Urho H. 1946 Saastam. Kalle ja Kerttu 1953 1960 Heinäaho Leena Annikki 1947 Heinäaho Kaino ja Aili 1954 1961 Hulkkonen Tapani Kalervo 1947 Hulkkonen Reino ja Anna 1954 1962 Jauhiainen Toivo Untamo 1947 Jauhiainen Heikki ja Hanna 1954 1961 Järveläinen Eila Tellervo 1947 Järveläinen Alfred ja Siiri 1954 1961 Kekkonen Pirjo Anneli 1947 Kekkonen Väinö ja Aune 1954 1961 Pasanen Sulo Antero 1946 Pasanen Väinö ja Aino 1954 1961 Pasanen Timo Tapio 1947 Pasanen Veikko ja Aune 1954 1961 Saarinen Reijo Juhani 1947 Saarinen Arvo ja Lyyli 1954 1956 Vesterinen Sirkka Anneli 1947 Vesterinen Matti ja Elli 1954 1961 Paananen Raija Helena 1947 Paananen Aatami ja Sylvi 1954 1961 Huikari Asta Elina 1948 Huikari Kalle ja Eeva 1955 1959 Hyvönen Aulis Antero 1948 Hyvönen Toivo ja Saima 1955 1962 Hulkkonen Terho Sakari 1948 Hulkkonen Reino ja Anna 1955 1963 Jääskeläinen Iris Anita 1948 Jääskeläinen Onni ja Kerttu 1955 1963 Kekkonen Matti Juhani 1948 Kekkonen Väinö ja Aune 1955 1962 Paananen Seppo Johann. 1948 Paananen Veikko ja Elma 1955 1959 Paananen Risto Matias 1948 Paananen Aatami ja Sylvi 1955 1963 Pasanen Seppo Kalevi 1948 Pasanen Kalevi ja Laura 1955 1962 Pasanen Mirja Inkeri 1948 Pasanen Veikko ja Aune 1955 1962 Pulkkinen Eero Tapani 1948 Pulkkinen Artturi ja Kerttu 1955 1962 Saastamoinen Anna-Liisa 1948 Saastam. Kalle ja Kerttu 1955 1962 Tikkanen Toini Marjatta 1948 Tikkanen Eemil ja Lempi 1955 1963 Nappar Airi Annikki 1946 Nappar Ilmari ja Lyyli 1956 1961

37

Oppilaan nimi Synt. Vanhempien nimet Al. Lop. Nappar Liisa Annikki 1948 Nappar Ilmari ja Lyyli 1956 1962 Kananen Tarja Marjatta 1949 Kananen Eemil ja Nelma 1956 1963 Kekkonen Veli Väinö 1949 Kekkonen Väinö ja Aune 1956 1963 Nuutinen Matti Heikki 1949 Nuutinen Niilo ja Martta 1956 1962 Paananen Lauri Kalervo 1949 Paananen Aatami ja Sylvi 1956 1963 Pasanen Arja Anneli 1949 Pasanen Kalevi ja Laura 1956 1963 Pasanen Raimo Arvo 1949 Pasanen Arvo ja Martta 1956 1962 Pasanen Seija Annikki 1949 Pasanen Väinö ja Aino 1956 1963 Pasanen Sirkka-Liisa 1949 Pasanen Veikko ja Aune 1956 1963 Vesterinen Aune Marjatta 1949 Vesterinen Matti ja Elli 1956 1963 Jauhiainen Timo Tapio 1944 Jauhiainen Katri 1957 1958 Mykkänen Anneli 1947 Mykkänen Jouko ja Katri 1957 1962 Huikari Riitta Marjatta 1950 Huikari Kalle ja Eeva 1957 1964 Heinäaho Lauri Antero 1950 Heinäaho Kaino ja Aili 1957 1964 Hulkkonen Hannu 1950 Hulkkonen Reino ja Anna 1957 1963 Jauhiainen Elvi Kaarina 1950 Jauhiainen Heikki ja Hanna 1957 1963 Kananen Markku Aarne 1950 Kananen Eemil ja Nelma 1957 1964 Paananen Veijo Tapani 1950 Paananen Veikko ja Helvi 1957 1964 Pasanen Irja Annikki 1950 Pasanen Veikko ja Aune 1957 1962 Tikkanen Sanni Helena 1950 Tikkanen Eemil ja Lempi 1957 1964 Kekkonen Rauno Mikael 1951 Kekkonen Väinö ja Aune 1958 1964 Kankainen Taito Kalevi 1951 Kankainen Tauno ja Hilda 1958 1965 Paananen Sinikka 1952 Paananen Veikko ja Elma 1958 1959 Pasanen Eila Annikki 1951 Pasanen Arvo ja Martta 1958 1962 Pulkkinen Eeva-Liisa 1951 Pulkkinen Artturi ja Kerttu 1958 1962 Saastamoinen Markku J. 1951 Saastam. Kalle ja Kerttu 1958 1963 Vesterinen Kari Tapani 1951 Vesterinen Matti ja Elli 1958 1965 Hämäläinen Reijo Matias 1951 Hämäläinen Voitto ja Meeri 1959 1962 Heinäaho Anja Irene 1952 Heinäaho Kaino ja Aili 1959 1966 Jääskeläinen Mailis M. 1952 Jääskeläinen Onni ja Kerttu 1959 1964 Kankainen Mauno Matias 1952 Kankainen Tauno ja Hilda 1959 1966 Kekkonen Merja Anita 1952 Kekkonen Väinö ja Aune 1959 1964 Paananen Arho Olavi 1952 Paananen Veikko ja Helvi 1959 1964 Paananen Hannu Antero 1952 Paananen Aatami ja Sylvi 1959 1966 Paananen Jukka Pekka 1952 Paananen Arvi ja Lyyli 1959 1963 Pasanen Jouko Ilmari 1952 Pasanen Veikko ja Aune 1959 1966 Pasanen Matti Sakari 1952 Pasanen Kalevi ja Laura 1959 1963 Pasanen Simo Sakari 1952 Pasanen Väinö ja Aino 1959 1963 Hämäläinen Erkki Johann. 1953 Hämäläinen Voitto ja Meeri 1960 1962 Kananen Raili Inkeri 1953 Kananen Eemil ja Nelma 1960 1965 Kekkonen Ritva Maritta 1953 Kekkonen Vilho ja Anna-L. 1960 1967 Nappar Risto Antero 1953 Nappar Ilmari ja Katri 1960 1967 Paananen Marja-Leena 1953 Paananen Arvi ja Lyyli 1960 1964 Paananen Veli Juhani 1953 Paananen Veikko ja Helvi 1960 1967 Pasanen Kari Juhani 1953 Pasanen Kalevi ja Laura 1960 1963 Pasanen Riitta-Liisa 1953 Pasanen Viljo ja Laina 1960 1967 Pasanen Touko Olavi 1953 Pasanen Veikko ja Aune 1960 1967 Vesterinen Kalle Juhani 1953 Vesterinen Matti ja Elli 1960 1967 Nerg Marja-Leena 1949 Nerg Armas ja Toini 1961 1963 Nerg Martti Olavi 1952 Nerg Armas ja Toini 1961 1966 Nerg Kari 1954 Nerg Armas ja Toini 1961 1967 Pasanen Esko Kalevi 1954 Pasanen Viljo ja Laina 1961 1967 Paananen Tuija Sisko H. 1954 Paananen Arvi ja Lyyli 1961 1965 Hämäläinen Liisa Anneli 1954 Hämäläinen Voitto ja Meeri 1961 1962 Järveläinen Anni Anneli A. 1954 Järveläinen Alfred ja Siiri 1961 1963 Kananen Sirkka Liisa 1954 Kananen Eemil ja Nelma 1961 1965 Pasanen Mikko 1954 Pasanen Väinö ja Aino 1961 1963

38

Oppilaan nimi Synt. Vanhempien nimet Al. Lop. Heinäaho Paavo Aukusti 1954 Heinäaho Kaino ja Aili 1961 1965 Jääskeläinen Jari Matti A. 1954 Jääskeläinen Pauli ja Laila 1961 1967 Jääskeläinen Ansa Maarit 1955 Jääskeläinen Onni ja Kerttu 1962 1967 Kananen Riitta Hillevi 1955 Kananen Eemil ja Nelma 1962 1965 Kekkonen Jorma Juhani 1955 Kekkonen Vilho ja Anna-L. 1962 1967 Nappar Erkki Olavi 1955 Nappar Ilmari ja Katri 1962 1967 Paananen Tarja Sisko 1955 Paananen Aatami ja Sylvi 1962 1967 Paananen Ilpo Antero 1955 Paananen Veikko ja Helvi 1962 1967 Pasanen Anitta Marketta 1955 Pasanen Kalevi ja Laura 1962 1963 Pasanen Terttu Orvokki 1955 Pasanen Veikko ja Aune 1962 1966 Vesterinen Heikki Kalervo 1955 Vesterinen Matti ja Elli 1962 1967 Hulkkonen Arvo Aarno 1955 Hulkkonen Reino ja Anna 1962 1963 Kokkinen Pirkko Helena 1953 Kokkinen Aarne ja Ilmi 1963 1967 Kokkinen Tuula Anneli 1952 Kokkinen Aarne ja Ilmi 1963 1966 Kokkinen Pentti Johannes 1951 Kokkinen Aarne ja Ilmi 1963 1965 Kokkinen Enssi Matias 1950 Kokkinen Aarne ja Ilmi 1963 1964 Kananen Tuula Helena 1956 Kananen Eemil ja Nelma 1963 1965 Nerg Merja Kaarina 1956 Nerg Armas ja Toini 1963 1967 Vouti Jari Armas 1956 Vouti Armas ja Irma 1964 1965 Pasanen Tarja Kaarina 1957 Pasanen Veikko ja Aune 1964 1967 Kankainen Atso Olavi 1957 Kankainen Tauno ja Hilda 1964 1967 Kananen Kari Tapani 1957 Kananen Eemil ja Nelma 1964 1965 Pasanen Tuomo Tapani 1957 Pasanen Viljo ja Laina 1964 1967 Puttonen Ahti Edvin 1953 Puttonen Uljas ja Helena 1964 1967 Puttonen Arto 1952 Puttonen Uljas ja Helena 1964 1967 Kekkonen Marja-Liisa 1958 Kekkonen Vilho ja Anna-L. 1965 1967 Vouti Ansa Maarit 1959 Vouti Armas ja Irma 1965 Pasanen Reijo Ensio 1958 Pasanen Viljo ja Laina 1965 1967 Paananen Riitta Liisa 1959 Paananen Veikko ja Helvi 1966 1967 Pasanen Asta Helena 1959 Pasanen Veikko ja Aune 1966 1967 Pasanen Maija Helena 1959 Pasanen Viljo ja Laina 1966 1967 Nappar Eero Ilmari 1957 Nappar Ilmari ja Katri 1966 1967 Yhteensä 370 oppilasta

39

Liite 2 KOLKUN KANSAKOULUN OPETTAJAT JA HENKILÖSTÖ VUOSINA 1924-1967 LUKU- VARSINAISET VEISTON / KÄSIT/ KOULUN KEITTÄJÄT OP. LKM JOHTOKUN. PUH. JOHT. VUOSI OPETTAJAT YM. OHJAAJAT & SIIVOJAT KOULUN TAL. HOITAJA 1924 – 25 Valma Saarinen - - 29 - 1925 - 26 Kerttu Orjatsalo T.E. Jääskeläinen - 39 pj. Otto Jääskeläinen th. Emil Kyröläinen 1926 - 27 Aili Lehtimäki T.E. Jääskeläinen - 38 pj. Otto Jääskeläinen th. Emil Kyröläinen 1927 - 28 Aili Lehtimäki T.E. Jääskeläinen - 41 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1928 - 29 Aili Lehtimäki T.E. Jääskeläinen Hilda Jääskeläinen 42 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1929 - 30 Aili Lehtimäki T.E. Jääskeläinen Hilda Jääskeläinen 47 pj. Otto Jääskeläinen sij. Aino Lahtinen th. Ville Paananen 1930 - 31 Aili Timonen T.E. Jääskeläinen Kerttu Kyröläinen 47 pj. Otto Jääskeläinen sij. Aino Lahtinen th. Ville Paananen 1931 - 32 Tyyne Minkkinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 38 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1932 - 33 Tyyne Minkkinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 30 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1933 - 34 Tyyne Minkkinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 35 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1934 - 35 Tyyne Minkkinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 34 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1935 - 36 Tyyne Minkkinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 33 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1936 - 37 Tyyne Minkkinen T.E. Jääskeläinen Anna minkkinen 33 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1937 - 38 Tyyne Minkkinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 36 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1938 - 39 Tyyne Minkkinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 31 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1939 - 40 Tyyne Minkkinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 39 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1940 - 41 Tyyne Minkkinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 34 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1941 - 42 Tyyne Minkkinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 38 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1942 - 43 Tyyne Jääskeläinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 35 pj.Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1943 - 44 Tyyne Jääskeläinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 40 pj. Otto Jääskeläinen th. Ville Paananen 1944 - 45 Tyyne Jääskeläinen T.E. Jääskeläinen Anna Minkkinen 50 pj. Otto Jääskeläinen th. Kalle Huikari 1945 - 46 Tyyne Jääskeläinen T.E. Jääskeläinen Hilda Puranen 47 pj. Kalle Huikari sij. Aili Timonen th. Juho Paananen 1946 - 47 Tyyne Jääskeläinen T.E. Jääskeläinen Hilda Puranen 55 pj. Kalle Huikari th. Juho Paananen 1947 - 48 Tyyne Jääskeläinen T.E. Jääskeläinen Hilda Puranen 59 pj. Kalle Huikari th. Juho Paananen

40

LUKU- VARSINAISET VEISTON / KÄSIT/ KOULUN KEITTÄJÄT OP. LKM JOHTOKUN. PUH. JOHT. VUOSI OPETTAJAT YM. OHJAAJAT & SIIVOJAT KOULUN TAL. HOITAJA 1948 - 49 Tyyne Jääskeläinen Artturi Pulkkinen Elvi Kinnunen 60 pj. Kalle Huikari Laura Sipilä Kaisa Puranen th. Juho Paananen 1949 - 50 Tyyne Jääskeläinen Eero Ruuska Kaisa Puranen 61 pj. Kalle Huikari Martta Ruuska Arvi Paananen th. Onni Jääskeläinen 1950 - 51 Tyyne Jääskeläinen Eero Ruuska Kaisa Puranen 63 pj. Kalle Huikari Martta Ruuska Lyyli Reinikainen th. Onni Jääskeläinen Arvi Paananen 1951 - 52 Tyyne Jääskeläinen Viljo Jääskeläinen Kaisa Puranen 59 pj. Kalle Huikari Raili Sorri Lyyli Paananen th. Onni Jääskeläinen 1952 - 53 Tyyne Jääskeläinen Viljo Jääskeläinen Kaisa Puranen 60 pj. Kalle Huikari Raili Sorri th. Alfred Järveläinen 1953 - 54 Tyyne Jääskeläinen Viljo Jääskeläinen Kaisa Puranen 57 pj. Kalle Huikari Anja Rissanen th. Alfred Järveläinen 1954 - 55 Esko Raatikainen Viljo Jääskeläinen Sylvi Paananen 56 pj. Kalle Huikari Kirsti Virola Aili Kinnunen th. Artturi Pulkkinen 1955 - 56 Pertti Lahti - Sylvi Paananen 53 pj. Kalle Huikari Ulla Lahti th. Artturi Pulkkinen 1956 - 57 Pertti Lahti - Sylvi Paananen 62 pj. Kalle Huikari Ulla Lahti th. Artturi Pulkkinen 1957 - 58 Seppo Immonen - Sylvi Paananen 60 pj. Kalle Huikari Saara Huikari th. Artturi Pulkkinen 1958 - 59 Tapani Lindlöf - Sylvi Paananen 61 pj. Kalle Huikari Hanna Rauhala th. Artturi Pulkkinen 1959 - 60 Vilho Koivisto - Sylvi Paananen 64 pj. Kalle Huikari Eila Lintula th. Niilo Nuutinen 1960 - 61 Vilho Koivisto - Sylvi Paananen 66 pj. Kalle Huikari Eila Lintula th. Niilo Nuutinen 1961 - 62 Vilho Koivisto - Sylvi Paananen 68 pj. Kalle Huikari Vieno Tikka th. Niilo Nuutinen 1962 - 63 Vilho Koivisto - Sylvi Paananen 68 pj. Kalle Huikari Vieno Koivisto th. Pauli Jääskeläinen sij. M-L Jääskeläinen 1963 - 64 Vilho Koivisto - Sylvi Paananen 45 pj. Kalle Huikari Vieno Koivisto th. Pauli Jääskeläinen 1964 - 65 Vilho Koivisto - Sylvi Paananen 38 pj. Kalle Huikari Vieno Koivisto th. Pauli Jääskeläinen 1965 - 66 Vilho Koivisto - Sylvi Paananen 27 pj. Kalle Huikari Vieno Koivisto th. Pauli Jääskeläinen 1966 - 67 Vilho Koivisto - Sylvi Paananen 29 pj. Kalle Huikari Vieno Koivisto th. Pauli Jääskeläinen

41

Pyhäkoululaisia vuonna 1960.

Lukuvuoden 1959-60 oppilaat.

42

Tyyne Minkkinen ja koululaiset vuonna 1936.

Sisällys

Kolkun kylä 3 Kulkuyhteyksien syntyminen - Kolkun kylätie 3 Kylän elämää 1920-luvulla 4 Uittotoiminta Kolkunjoella 4 Kolkun kansakoulun perustaminen 1924 5 Lukuvuosi 1924-1925 5 Lukuvuosi 1925-1926 6 Opintokerho 6 Kolkun opintokerhon perustaminen 1925 7 Koulun lukuvuosi 1926 - 1927 7 Opintokerhon alkuvaiheet 7 Lukuvuosi 1927 - 1928 9 Lukuvuosi 1928 - 1929, uusi koulurakennus 9 Kolkun pienviljelijäin yhdistyksen perustaminen 11 Kylän elämää 1930-luvulla 12 Koulu 1930-luvulla 12 Opintokerhon ensimmäinen 10-vuotiskausi 14 Pienviljelijäyhdistyksen toiminta 1930-luvulla 16 Kylän elämää 1940-luvulla 16 Opintokerho 1940-luvulla 18 Pienviljelijäyhdistys 1940-luvulla 20 Kylän elämää 1950-luvulla 21 Opintokerho 1950-luvulla 24 Pienviljelijäyhdistys 1950-luvulla 24 Kylän elämää 1960-luvuIla 25 Koulu 1960-luvulla 27 Opintokerho 1960-luvulla 28 Kylän elämää koulun Iakkauttamisen jälkeen 29 Liite 1, Kolkun koulun oppilaat 32 Liite 2, Koulun opettajat ja henkilökunta 39