Juhapekka Tolvanen

KOTILEIKKEJÄ JA LASTENKASVATUSPUUHIA.Kevään 1996 homoliittokeskustelu Suomen sanomalehdistössä.

Pääaine: SosiologiaSosiologian Pro Gradu -tutkielma

SOS L702006–2007 kl.

Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitosJyväskylän yliopisto

µ¶·¸ ù6

NAVIGAATIOPALKIN KÄYTTÖOHJE

Kuvake Selitys

µ Mene ensimmäiselle sivulle¶ Mene edelliselle sivulle· Mene seuraavalle sivulle¸ Mene viimeiselle sivulle

ù Hyppää takaisin sinne mistä tulit

6 Poistu katseluohjelmasta

Taulukko 1: Navigaatiopalkin toiminta hyvinvarustetussa PDF-katseluohjelmassa

µ¶·¸ ù6 i

0. Navigaatiopalkin käyttöohje

Tiivistelmä:Tolvanen, Juhapekka: Kotileikkejä ja lastenkasvatuspuuhia. Kevään 1996 homoliittokeskustelu Suomen sanomalehdistössä.Sosiologian pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Jyväskylän yliopisto, 2006–2007 kl. Ohjaaja: Jukka Laari. 102 sivua.

Liitteitä 3 kpl.Tutkielman lähtökohtana oli analysoida, miten Suomessa keväällä 1996 esiintynyt homoliittokeskustelu ilmeni suomalaisessa sanomalehdis-

tössä. Tutkimuksen kohteeksi otettiin vuoden 1996 helmi–huhtikuun ajalta viisi suurilevikkisintä 7:nä päivänä viikossa ilmestyvää sanomalehteä(Helsingin Sanomat, Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Keskisuomalainen) sekä suurilevikkisin uskonnollinen sanomalehti, joka oli luokiteltu 1:näpäivänä viikossa ilmestyväksi sanomalehdeksi (Kotimaa). Tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä ja erityisesti tarkasteltiin retoristenkeinojen kirjoa. Teoriataustana oli sosiaalinen konstruktionismi. Laajempaa teoriapohjaa haettiin varsinkin Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmanninkirjasta nimeltä ”Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen”.

Ylemmän tason tutkimusongelma oli tämä: Mitä oli kevään 1996 homoliittokeskustelu? Mitä se piti sisällään? Mitä siinä tapahtui? Mitä senaikana tapahtui? Miten se kaikki ilmeni tutkimusaikavälin sanomalehdissä? Alemman tason tutkimusongelmat olivat: 1) Miten tutkimusaikavälinsanomalehdissä kuvailtiin, vertailtiin, puolustettiin tai vastustettiin heteroavioliittoa ja homoliittoja? 2) Miten tutkimusaikavälin sanomalehdissäkuvailtiin, vertailtiin, puolustettiin tai vastustettiin homoutta yleensä?

Tärkein tutkimusongelma oli: Mikä niissä homoliitoissa tai homojen avioliitoissa on niin kamalaa eräitten mielestä? Luulen löytäneeni tuohonkysymykseen ainakin jonkinlaisen vastauksen:

Joku tai jotkut määrittelivät avioliiton. Tarkemmin sanottuna se muotoutui vuosien saatossa sosiaalisesti. Monissa yhteiskunnissa siinäprosessissa pääsi käymään niin, että homo- ja lesboparit jäivät tuon määritelmän ulkopuolelle. Eräät pitävät sitä niin kiveen hakattuna ja lopullisenatotuutena, ettei siihen voida missään tapauksessa kajota.

Tässä tutkimassani keskustelussa esiinnousseet inhimilliset toiminnot tai diskurssit, joilla tätä ”totuutta” ylläpidetään, ovat ainakin nämä:Raamattuun tai muuhun uskonnon oppikirjaan vetoaminen, työttömyydenhoidon tärkeyden (yli)korostus, homorakkauden trivialisointi, nimittely jalainausmerkkeihin laittaminen, rinnastukset muihin ei-toivottuihin ilmiöihin ja yhteiskunnan peruspilari ja perusyksikkö -ajattelu.

Toisaalta ainakin maallikot ovat joutuneet jopa reifikaation uhreiksi: He eivät enää kovin hyvin näe, miten tähän tilanteeseen on päädytty jamiksi tässä tilanteessa ollaan. Se ilmenee esim. tokaisuina tyyliin: ”Avioliitto on heterojuttu”.

Akateemisilla piireillä on sentään jotain yritystä legitimoida tiukasti heteroseksuaalisuuteen perustuva avioliittoinsituutio. Valitettavastiakateemisetkin piirit takertuvat käsitteellisyyteen ja antavat liikaa painoarvoa maallikoiden eräänlaisille ”primitiivireaktioille” tai oikeamminvälittömille tunnepohjaisille reaktioille, joten heidän legitimaatioyrityksensä jää vajavaiseksi. Vaikka he kykenevätkin edes jotenkuten näkemään,miten tähän tilanteeseen on päädytty ja miksi tässä tilanteessa ollaan, he eivät edes yritä dereifikaatiota vaan he jättävät maallikotkin pyöriskelemään”primitiivireaktioissaan”.

Avainsanat: avioliitto, diskurssianalyysi, retoriikka, sanomalehdet, homoseksuaalisuus, parisuhde, lesbolaisuus

µ¶·¸ ù6 ii

SISÄLTÖ

Navigaatiopalkin käyttöohje i

Tiivistelmä ii

Sisältö iii

Taulukot vii

Tekijänoikeudet ja lisenssi viii

Esipuhe x

1 Johdanto 1

1.1 Mitä oli kevään 1996 homoliittokeskustelu? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

1.2 Aihetta koskeva tutkimus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

1.3 Aikaväli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

1.4 Keskustelufoorumit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

1.5 Otanta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

1.6 Tutkimusongelma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

µ¶·¸ ù6 iii

SISÄLTÖ

2 Tutkimusmetodi 8

3 Teoriatausta 12

3.1 Sosiaalinen konstruktionismi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

3.2 Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen ja tiedonsosiologia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

3.2.1 Edeltäjät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

3.2.2 Bergerin ja Luckmannin ajatukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

3.2.3 Bergerin ja Luckmannin merkitys tälle tutkimukselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

3.3 Moderni säädyllisyys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

4 Keskustelun ja tapahtumien tärkeimmät vaiheet 18

4.1 Vuoden 1995 loppu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

4.1.1 Kaksi kaapissaolijaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

4.1.2 Vuoden 1995 lopun tilanne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

4.2 Vuoden 1996 alku . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

4.3 Tutkimusaikaväli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

4.3.1 Helmikuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

4.3.2 Maaliskuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21

4.3.3 Huhtikuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

4.4 Tutkimusaikavälin jälkeen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24

5 Homoliittokeskustelu 26

5.1 Rakkaus, avioliitto ja lastenkasvatus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

5.1.1 Lapset ja niiden kasvatus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

5.1.2 Perhe ja avioliitto: Yhteiskunnan perusyksikkö ja -pilari. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

5.1.3 Trivialisointia ja nimittelyä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32

SISÄLTÖ µ¶·¸ ù6 iv

SISÄLTÖ

5.1.4 Syväänjuurtuneen käsitteen voima . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 355.2 Juridiikka, politiikka ja ihmisoikeudet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38

5.2.1 Jos tämä laillistetaan, laillistetaan pian myös tuo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 385.2.2 Homoparien juridisia ongelmia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 405.2.3 Tapaus Kari Häkämies . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 415.2.4 Työttömyyden hoito on tärkeämpää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 435.2.5 Tapaus Rainer Hiltunen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 445.2.6 Vähemmistön ongelma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 445.2.7 Ruotsin malli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 455.2.8 Muiden yhdessäasujien tasa-arvo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45

6 Homouskeskustelu 476.1 Kristillinen diskurssi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 476.2 Ajan henki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 516.3 Eheytysliikkeet ja niiden kritiikki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 526.4 Homous on sellaista, mille ei voi mitään. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 546.5 Luonto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 556.6 Poikkeavuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 566.7 AIDS-diskurssi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57

7 Loppupäätelmiä 587.1 Tärkeimmät diskurssit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58

7.1.1 Homoliittokeskustelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 587.1.2 Homouskeskustelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60

7.2 Implikaatiot homo- ja lesboidentiteetille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 617.3 Lopuksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62

SISÄLTÖ µ¶·¸ ù6 v

SISÄLTÖ

Lähdeluettelot 63

Kirjallisuus 64

Historialliset lehtikirjoitukset 66

Keskustelevat lehtikirjoitukset 71

Internet-dokumentit 78

Liitteet 79

DESIGN SCIENCE LICENSE 80

DSL:n epävirallinen suomennos 84

Epilogi 89

SISÄLTÖ µ¶·¸ ù6 vi

TAULUKOT

1 Navigaatiopalkin toiminta hyvinvarustetussa PDF-katseluohjelmassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . i

µ¶·¸ ù6 vii

TEKIJÄNOIKEUDET JA LISENSSIviisautta ja muistoja on ilmassa

minä kirjoitan sen bitteihin

Juhapekka ”naula” Tolvanen

Copyright © 2004–2007 Juhapekka Tolvanen. Tämä gradu on va-paa: Sitä saa käyttää, (edelleen)levittää, kopioida, myydä ja muokata De-sign Science License:n (DSL) ehtojen mukaisesti. Tätä gradua tehdessäniolen toki parhaan kykyni mukaanpyrkinyt siihen, että se olisi mahdolli-simman virheetön ja hyödyllinen, mutta silti en anna tälle gradulle min-käänlaista takuuta, vaan sitä levitetään sellaisena kuin se on, enkä otakertakaikkiaan mitään vastuuta yhtään mistään seurauksista.

DSL:n koko lisenssiteksti on sivulla 80 ja siitä tekemäni epäviral-linen suomennos taas sivulla 84. Turvatakseni lähdedatan saatavuudenpidän sitä tarjolla World Wide Webissä tässä paikassa yhdessä PDF-, Post-Script-formaattisten yms. lukukelpoisempien tiedostojen kanssa:

http://iki.fi/juhtolv/gradu/

Aion laittaa graduni tarjolle myös verkkolehden nimeltä FinnQu-eer PDF-kirjastoon. FinnQueer on tässä osoitteessa:

http://www.finnqueer.net/

Ns. lähdedataksi (engl. ”source data”) katsotaan mm. LATEX-kieli-nen lähdekoodi ja tekemäni BibTEX-viitetietokanta. Lähdedatan mukana

olevissa Bourne Shell -kielisissä skripteissä, BibTEX-tyylitiedostossa, Make-file-tiedostossa yms. LATEX-kielisen lähdekoodin kääntämisessä tarvittavis-sa aputiedostoissa on saatettu käyttää muitakin lisenssejä ja yleensä vieläentistäkin vapaampia lisenssejä kuin DSL. Kussakin tuollaisessa tiedostos-sa itsessään on mainittu ko. tiedoston lisenssi. Lisäksi kaikkien tiedostojenlisenssit on lueteltu lähdekoodin mukana tulevassa tekstitiedostossa ni-meltä 000LUEMUT.txt kuin myös siitä konvertoimalla tehdyissä muissatiedostoissa (000LUEMUT.html, 000LUEMUT.pdf ja 000LUEMUT.tex). Niissäon myös tarkemmin kerrottu, mitkä tiedostot ovat ”lähdedataa” ja mitkä”kohdemuoto”.

Tämän gradun ensimmäisellä sivulla olevaa Jyväskylän yliopistonsoihtulogoa1 on käytetty Jyväskylän yliopiston viestintäosaston2 luvalla.

Jyväskylän yliopistolla on nykyään myös sellainen käytäntö, ettäopinnäytteet voidaan laittaa tarjolle myös sen kirjaston WWW-sivuillePDF-muodossa, eli tämä gradu tullee julkaistuksi myös sitä kautta. Josniin käy, niin tätä gradua voi sitten etsiskellä tämän WWW-osoitteenkautta:

http://kirjasto.jyu.fi/

1http://www.jyu.fi/visualguide/graafisetohjeet/logot/2http://www.jyu.fi/hallinto/viestinta/

µ¶·¸ ù6 viii

http://iki.fi/juhtolvhttp://iki.fi/juhtolv/gradu/http://www.finnqueer.net/http://kirjasto.jyu.fi/http://www.jyu.fi/visualguide/graafisetohjeet/logot/http://www.jyu.fi/hallinto/viestinta/

0. Tekijänoikeudet ja lisenssi

Siellä saattaa tulla vastaan jotain tällaista tekstiä: ”Teokset ovat va-paasti luettavissa ja tulostettavissa henkilökohtaista käyttöä varten. Aineis-ton käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.” Tämän gradun kohdallatuo ei aivan tarkalleen pidä paikkaansa; kuten lisenssistäkin käy ilmi, tällegradulle saa tehdä paljon enemmänkin kuin mitä tuossa sanotaan. Tällähetkellä em. paikassa ainoa tapa levittää jonkin PDF-tiedoston ”lähdeda-taa” on laittaa ne liitetiedostoina sen PDF-tiedoston sisään. Jos siis latasittämän gradun em. paikasta PDF-tiedostona, niin tarkistapa liitetiedostot,jos käyttämäsi PDF-katseluohjelma siihen kykenee.

Tiedoksi tätä gradua siteeraaville ja siihen viittaaville sanon, ettätämä gradu ei ole ”julkaisematon” mutta ”painamaton” se kyllä voi olla.Tämä gradu on ”julkaistu” siinä määrin kuin WWW:ssä tarjolla olevateos voi olla ”julkaistu” teos. Älkää siis kirjoittako lähdeluetteloon tästägradusta, että ”julkaisematon gradu”, vaan mieluummin vaikka näin:”painamaton gradu”.

µ¶·¸ ù6 ix

ESIPUHENyt on politiikassakin ihmisoikeudet vain valuuttaa

kyllä näinä päivinä täytyy herra ministerinkin

olla huolissaan duunipaikastaan

Mutta miten herra Häkämies selitätte lapsillenne sen

että väärin on jos Eva laulaa kaipuusta rakkauden

vai pannaanko roviot palamaan kuin Beatleseille aikoinaan?

Sir Elwoodin hiljaiset värit

(Sanat: J. Lehti)

Kuulemma joku on sanonut, että politiikkaan, uskontoon ja seksiinei kannata sekaantua, paitsi jos on ihan pakko, niin viimeksimainittuun.Tässäpä teille gradu, jossa sekaannutaan ainakin kahteen ensinmainittuunja ainakin vähän viimeksimainittuun.

Seurasin keväällä 1996 käytyä keskustelua homoliitoista jonkinlai-selta ”aitiopaikalta”: Olin paikallisen Setan hallituksessa, ja vieläpä ainoa-na ns. heterona. Tehtäväni hallituksessa oli pääasiassa tiedotusvastaava.Tehtäviini kuului mm. julkaista sen jäsentiedotetta nimeltä PeeCee. Homo-liittokeskustelun alettua tein tuohon lehteen artikkelin em. keskustelusta.Painotuin lähinnä maakunnan paikallislehden nimeltä Keskisuomalainenuutisointiin ja mielipidekirjoitteluun aiheesta (Tolvanen, 1996a). Touko-kesäkuun vaihteessa tein vielä jatkoa tuolle artikkelille (Tolvanen, 1996b).

Se oli rankkaa aikaa se:

Keskisuomalaisen julkaisemia homovastaisia mielipidekirjoituk-sia lukiessa ei aina tiedä, itkisikö vai nauraisiko. Kerran lukies-sani niitä sydämeni jopa tykytti ylikierroksilla. Niin rankkaatuollaisen tuomitsevan moralisoinnin lukeminen on minulle ol-lut. Monta kertaa olen miettinyt, että miten ”teikäläiset” kestävätlukea moista soopaa, kun kerran minullekin se on niin kovin ras-kasta. Homomyönteisiäkin artikkeleita on ollut paljonkin, muttajotenkin aina tuntuu siltä, että homovastaiset artikkelit ”huu-tavat kovempaa” ja peittävät ne alleen. Ainakin sanakäänteetovat niissä jotensakin voimakkaampia ja niitten lukumääräkinnäyttää olevan suurempi, mutta sillähän ei ole mitään tekemistäargumentoinnin loogisuuden kanssa. (Tolvanen, 1996b)

Mutta nyt monta vuotta myöhemmin pystyn lukemaan noitalehtikirjoituksia melko kylmän rauhallisesti, vaikka hetkittäin se tuntuukinhieman raskaalta. Muilla lukijoilla – ja varsinkin ”heikäläisillä” – voi ollasuurempia vaikeuksia lukiessaan siteeraamiani lehtiartikkeleitten kohtia;älä ainakaan väitä ettei sinua ole varoitettu.

Lisäksi tilasin jo tuolloin Seta ry.:n sähköpostilistoja, joissa oli pal-jon keskustelua aiheesta sekä kommentteja eri tiedotusvälineissä olleista

µ¶·¸ ù6 x

0. Esipuhe

puheenvuoroista aiheesta. Setan jäsenetuihin kuului myös Z-lehden3 ti-laus. Jo syksyllä 1996 sain idean, että siitä käydystä keskustelusta voisitehdä sosiologian lopputyön eli pro gradun.

Merkintätavoista mainittakoon, että siteeraamissani teksteissä tällätavalla tehdyt korostukset ovat aina minun tekemiäni, ellen toisin mainitse.Kannattaa myös muistaa, että lehtikirjoituksista ottamissani sitaateissaolevat kielioppi- ja kirjoitusvirheet ovat todennäköisesti peräisin alkuperäi-sistä kirjoituksista eivätkä omaa syytäni.4 Tämän gradun aiempia versioitalukeneille ja kommentoineille jouduin muutaman kerran selittämään, ettäjokin lainauksessa ollut kohta oli jo alkuperäisessä yhteydessään kirjoitettujuuri sillä samalla tavalla pieleen kuin millä tavalla se on tässä gradussakinkirjoitettu.

Allekirjoittanut on tietokone- ja Internet-nörtti ja ehkä juuri siksitässä gradussa on hyödynnetty myös Internet-dokumentteja. Niihin vii-tatessa on noudatettu oppaan nimeltä ”Elektronisen viittaamisen opas”(Ekholm ja Heinisuo, 1997) ohjeita. Tuo opas perustuu ISO 690-2 -standar-diin, jonka oppaan tekijät ovat kirjoittaneet ”auki” ja vastaamaan paikalli-sia olosuhteita. Jos jonkin WWW-sivun URL ei toimi, kannattaa käyttääInternet Archivessa olevaa Wayback Machinea5.

Jyväskylän yliopistolla on graafiset ohjeensa mm. fonttien valin-taan (Jyväskylän yliopisto, 2005), mutta ne taitavat koskea ensisijassa

3Z-lehden nimi on eräänlainen sanaleikki: Suomen kielen auktoriteetin Terho Itkosenmukaan ”Z” lausutaan ”seta”.4Kenties vastenmielisin esimerkki kehnosta kieliopista oli Tapani Mäen artikkelissa

(Mäki, 1996), jota on siteerattu ainakin sivulla 57.5http://www.archive.org/

Jyväskylän yliopiston omaa julkaisutuotantoa. Noiden ohjeiden mukaantäytyy ensisijassa käyttää alunperin Hermann Zapfin suunnittelemaa pää-teviivallista fonttia nimeltä Palatino. Noiden ohjeiden vuoksi ja koskaPalatino on muutenkin Jyväskylän yliopiston virallinen fontti (Saarinen jaLaitinen, 1994, 16), käytän sitä ensisijaisena fonttina. Em. ohjeissa vaadi-taan pääteviivattomana fonttina käytettävän kavennettuna fonttia nimeltäHelvetica, jonka on alunperin suunnitellut Max Miedinger, joten käytän si-tä pääteviivattomana fonttina. Tasavälisen fontin valintaan ei missäänohjeissa oteta kantaa, joten valitsin sellaiseksi fontin nimeltä ”txtt”6. Ensi-sijassa noudatan kuitenkin laitokseni graduohjeita (Jyväskylän yliopisto,Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, 2007).

Haluan kiittää ainakin parasta ystävääni Antti-Juhani Kaijanahoa7: Pal-jolti hänen vaikutuksestaan päädyin opettelemaan ohjelmistoa nimel-tä LATEX8, jonka on alunperin kehittänyt Leslie Lamport9 ja joka on DonaldE. Knuthin10 kehittämän ladontaohjelman nimeltä TEX11 eräs makrolaa-jennus. Kaijanahon vaikutuksesta päädyin myös käyttämään Debian12

GNU13/Linux14 -käyttöjärjestelmää. Juuri mm. em. vapaaohjelmilla15 eli

6CTAN:/fonts/txfonts7http://iki.fi/gaia8http://www.latex-project.org/9http://lamport.org/10http://www-cs-faculty.stanford.edu/~knuth/11http://www.tug.org/12http://www.debian.org/13http://www.gnu.org/14http://www.linux.org/15Engl. ”Free Software”

µ¶·¸ ù6 xi

http://www.archive.org/ftp://ftp.funet.fi/pub/mirrors/ftp.tex.ac.uk/tex-archive/fonts/txfontshttp://iki.fi/gaiahttp://www.latex-project.org/http://lamport.org/http://www-cs-faculty.stanford.edu/~knuth/http://www.tug.org/http://www.debian.org/http://www.gnu.org/http://www.linux.org/

0. Esipuhe

lähdekoodiltaan avoimilla ohjelmilla16 tämä gradu on tehty. KaijanahonLATEX-opas (Kaijanaho, 2003) ja hänen muilla tavoin antamansa neuvotLATEXin ja muidenkin em. ohjelmistojen käytössä ovat olleet minulle suu-reksi avuksi.

Myöskin em. ja vähän muidenkin ohjelmistojen kuten GNU Ma-ke:n17 kehittäjille, dokumentoijille ja käyttäjille haluan lausua kiitokseni,mutta heitä on niin paljon, että heidän kaikkien mainitseminen nimel-tä olisi käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Joka tapauksessa he ovatluoneet kerrassaan laadukkaita ohjelmia sekä laatineet niille kunnollisiamanuaaleja, FAQ:uita18, tutoriaaleja ja muuta dokumentaatiota. Silloinkun sellaiset metodit kuin RTFM19, RTFFAQ20, STFW21 tai UTFG22 eivätole riittäneet, heidän joukostaan on lähes aina löytynyt edes joku, joka onosannut vastailla kysymyksiini sähköpostitse, postituslistoilla23, UsenetNews Groupeissa24 ja jopa IRC:issä25.

Haluan kiittää filosofian maisteri Aki Alankoa: Koska tässä gradussa

16Engl. ”Open-Source Software”. ks. http://www.opensource.org/17http://www.gnu.org/software/make/18Engl. ”Frequently Asked Questions”. Yleensä suomen kielessä käytetään nimitys-tä ”VUKK” eli ”Vastauksia useinesitettyihin kysymyksiin”. TEXin ja siihen liittyvienohjelmistojen FAQ:uista tärkein lienee ”UK TUG FAQ” (http://faq.tug.org/)19Engl. ”Read The F***ing Manual” eli suomeksi jotakuinkin ”Lue se v**un käyttöohje”.20Engl. ”Read The F***ing FAQ”.21Engl. ”Search The F***ing Web”22Engl. ”Use The F***ing Google”23Lähinnä tutkielma-tex (http://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/tutkielma-tex)24Lähinnä comp.text.tex ja sfnet.atk.tex25Engl. ”Internet Relay Chat”. Ei missään tapauksessa ole sama asia kuin IRC-Galleria

(http://irc-galleria.net/).

on tuota historiallistakin osuutta jonkin verran, halusin luetuttaa gradunimyös hänellä. Hän nimittäin suoritti akateemisen loppututkintonsa pääai-neenaan Suomen historia. Loppujen lopuksi hän ei löytänyt historiallisestaosuudesta huomautettavaa, mutta kirjoitusvirheitä hänkin löysi ja lisäksihän löysi kohtia, jotka hänen mielestään kannatti sanoa toisin.

Haluan kiittää lesbo- ja homotutkimuksen saralla kunnostautunut-ta yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Stålströmiä: Hänkin luki tämän gradunläpi ja keksi parannusehdotuksia.

Haluan kiittää psykologian maisteri Aapo ”Avain” Puskalaa: Häneltäsain neuvoja psykologian puolelta tutun käsitteen nimeltä primitiivireaktioja sen lähellä olevien käsitteiden käytössä.

Haluan kiittää myös isääni Pertti Tolvasta: Hän oikoluki tämängradun muutaman kerran ja löysi kohtalaisen kokoisen joukon joukonkielioppi-, kirjoitus- ja pilkkuvirheitä sekä muutamia turhan konstikkaitalauseita.

Tämän gradun ohjaajana toimi Jukka Laari26, mutta ohjaajan kiittä-minen osoittaa huonoa makua, koska hänen velvollisuutenahan on auttaaopiskelijoitaan (Eco, 1989).

Olette varmaan huomanneet, että aika monissa tutkimuksissa ko.tutkija kiittää myös puolisoaan tms. elämänkumppaniaan, mutta kuntyhjästä on paha nyhjästä . . .

Juhapekka ”naula” Tolvanenhttp://iki.fi/juhtolv

juhtolv (at) iki (dot) fi

26http://www.cc.jyu.fi/~jlaari/ tai http://users.jyu.fi/~jlaari/

µ¶·¸ ù6 xii

http://www.opensource.org/http://www.gnu.org/software/make/http://faq.tug.org/http://www.google.com/http://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/tutkielma-texhttp://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/tutkielma-texnews:comp.text.texnews:sfnet.atk.texhttp://www.irc-galleria.net/http://iki.fi/juhtolvhttp://www.cc.jyu.fi/~jlaari/http://users.jyu.fi/~jlaari/

LUKU 1

JOHDANTOsiis onko muita aiheita kuin rakkaus tai kuolema?

CMX

(Sanat: A.W. Yrjänä)

1.1 Mitä oli kevään 1996homoliittokeskustelu?

Alkuvuodesta 1996 alkoi vilkas keskustelu siitä, pitäisikö Suomes-sa säätää laki, joka mahdollistaisi samaa sukupuolta oleville henkilöillemahdollisuuden virallistaa parisuhteensa niin, että heillä olisi edes osittainsamat oikeudet ja velvollisuudet kuin tähänastisilla heteroaviopareilla. Nii-hin aikoihin vireillä olleella kansanedustaja Outi Ojalan lakialoitteella tätäyritettiin mahdollistaa niin, että kyseessä olisi ollut avioliitosta erillinen

instituutio nimeltä ”samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinti”ja joka ei olisi mahdollistanut adoptiota ko. lain mukaaan rekisteröityneillepareille.

Näille liitoille vakiintui myös nimitys ”homoliitot”, jota käytän täs-sä gradussa lyhyytensä vuoksi. Keskustelu sai lähtölaukauksensa 25.1.1996,kun Ruotsissa laulaja Eva Dahlgren rekisteröi parisuhteensa Efva Attlinginkanssa (Ilta-Sanomat, 1996). Niihin aikoihin Seksuaalinen Tasavertaisuusry. eli Seta julkisesti kysyi vastikään virkaansa astuneelta oikeusministeriKari Häkämieheltä, aikooko hän lainsäädännöllä sallia samaa sukupuoltaolevien parisuhteen virallistamisen (Ainola, 1996).

1.2 Aihetta koskeva tutkimusSari Charpentier teki Turun yliopistossa uskontotieteen gradunsa

jotakuinkin samasta aiheesta kuin minäkin. Hän tosin tarkasteli koko vuo-

µ¶·¸ ù6 1

http://www.cmx.fi/

1. Johdanto

den 1996 ajalta mielipidekirjoituksia eikä ainoastaan kevään 1996 ajalta.Myöhemmin hän vähän muutti sitä tehden siitä lisensiaattityönsä (Char-pentier, 2001). Charpentier tutki erilaisia mielipiteenilmauksia seuraavistalehdistä:

• Aamulehti

• Helsingin Sanomat

• Ilkka

• Iltalehti

• Kirkko ja kaupunki

• Kotimaa

Lisäksi hän tutki joulukuussa 2000 valmistunutta hallituksen esi-tystä laiksi virallistetusta parisuhteesta yms. aiheeseen liittyneitä lakialoit-teita ja lainsäädäntöprosessissa syntyneitä mietintöjä. (Charpentier, 2001,107–113)

Charpentierilla oli uskontonäkökulma huomattavasti voimak-kaampana kuin minulla: Hän lähestyi kysymyksiään uskonnon tutki-muksen avulla, mutta ei samastanut uskonnollisuutta kristinuskoon. Char-pentierin tutkimuksessa ja varsinkin sen lähdeluettelossa mainitaan muu-tamia muitakin tutkimuksia, joista jo otsikosta käy ilmi, että ne ainakinsivuavat tätä aihetta:

• Kaskisaari, Marja (1997) Homoparikeskustelu — diskurssi ja perfor-matiivi. Teoksessa Eeva Jokinen (toim.), Ruumiin siteet. Kirjoituksiaeroista, järjestyksistä ja sukupuolesta, s. 233–253. Tampere: Vastapaino.

• Strömsholm, Gustav (1997) De homosexuella som kyrklig spelbricka:en analys av aktörernä, aktionerna och debatten i Finland år 1993.Åbo: Åbo Akademis förslag.

• Suominen, Heli (1999) Homoseksuaalisuus poliittisena kysymyksenä Suo-messa. Kansanedustajien argumentaatio vuoden 1970 dekriminalisointikes-kustelussa ja vuoden 1996 homoparisuhdedebatissa. Yleisen valtio-opinpro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.

Ei myöskään pidä unohtaa tuonnempana mainittua Rainer Hil-tusen oikeustieteellistä tutkimusta nimeltä ”Virallisesti ventovieraat”(Hiltunen,1996). Riitta Jallinojan tutkimus nimeltä ”Moderni säädyllisyys”(Jallinoja,1997) meneekin sitten jo kauemmaksi tutkimusaiheesta; se käsittelee avio-liittoon, rakkaussuhteisiin, seksiin yms. liittyviä säädyllisyyskäsityksiäjulkkisten haastatteluitten valossa, mutta valitettavasti em. tutkimusmate-riaalissa homous ja lesbous loistavat poissaolollaan. Ajallisesti nuo haas-tattelut on kuitenkin kerätty hyvin läheltä tutkimusaikaväliäni, joten niistävoi ainakin lukea avioliittoon, rakkaussuhteisiin, seksiin yms. liittyviäkäsityksiä nimenomaan tutkimusaikaväliltä ja sen läheltä.

Joku muu varmaan minun jälkeeni tekee tai kenties teki jo graduntai lisensiaattityön tai jopa tohtorinväitöskirjan keskusteluista, joita onkäyty homo- ja lesboparien adoptio- ja vanhemmuusoikeuksista sekälesboparien keinohedelmöityksestä.

1.2. Aihetta koskeva tutkimus µ¶·¸ ù6 2

1. Johdanto

1.3 AikaväliJonkun mielestä ”Kevään 1996” pitäisi ehkä korvata esim. sanoilla

”Vuoden 1996” tai ”Vuosien 1996-1997”, sillä ”taistelu” homoavioliittojenpuolesta ei vielä niin pian päättynyt: Kansanedustaja Outi Ojalan (vas.) asi-asta tekemä homoliittolakialoite oli lakivaliokunnan käsittelyssä syksyllä1996, jolloin lakivaliokunta pyysi oikeusministeriöltä lausunnon homolii-toista (Helsingin Sanomat, 1996f). Oikeusministeriön mielestä laki tarjosihyvän pohjan laiksi samaa suokupuolta olevien parisuhteen virallistami-sesta (Reinboth, 1996b). Lakivaliokunta kuuli kevään 1997 aikana kirkon,SETAn ja ihmisoikeusjuridiikan asiantuntijoita. Sitten Lakivaliokunta eh-dotti Ojalan lakialoitteen hylkäämistä ja uuden lakialoitteen valmistelunsiirtämistä hallitukselle (Z, 1997). Nämäkin tapahtumat varmasti herättivätlisää keskustelua ja jo pelkästään sitä kautta tuli taas lisää tutkittavaa. Sel-laisen aineiston poisrajaaminen tekisi tutkimuksen keskeneräisen oloiseksi.Ainakin lukija jäisi pian kaipaamaan ns. ”tarinalle” jatkoa.

Kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että minun tulee rajatatutkimusaikaväli sopivan pieneksi, jotta tutkimus ei laajenisi liian suuritöi-seksi. Jätän muut aikavälit suosiolla muitten harteille, mukaan luettunasyksyn 1997 keskustelu ja kansanedustaja Lindqvistin syksyllä 1996 heittä-mä ns. sikakommentti1, joka ”legendaarisuudessaan” jo lähentelee KariHäkämiehen kommenttia ”Se vain on näin” (Jauhiainen, 1996c). Siispäkeskityn ajallisesti vain kevääseen 1996. Aika pian aineistoa tarkastellessa

1Siinä kommentissa hän sanoi jotain sellaista, että jos homoliitot sallitaan, niin pianvarmaan sallitaan myös naimisiinmeno sian kanssa.

alkaa näyttää siltä, että helmi-, maalis- ja huhtikuu olivat kiihkeimmänkeskustelun kuukaudet. Siispä se on varsinainen tutkimusaikaväli.

1.4 KeskustelufoorumitSana ”keskustelu” vaatii seuraavanlaista määrittelemistä: Missä

keskustelua käytiin? Mitkä keskustelufoorumit ovat tutkimuksen tavoi-tettavissa? Mitkä keskustelufoorumit ovat tutkimuksen kannalta olennai-simpia? Millä perusteella aineistoa valikoidaan? Mielestäni tutkimuksenkannalta olennaista keskustelua on eniten käyty ainakin seuraavilla fooru-meilla:

• Sanoma- ja aikakauslehdet ja varsinkin niiden

– mielipidepalstat

– pääkirjoituspalstat

– puheenvuoropalstat

– kolumnipalstat

– pakinapalstat

• Uskontokuntien, seurakuntien yms. uskonnollisten yhteisöjen omatlehdet yms. julkaisut

• Eduskunnan lähetekeskustelussa Outi Ojalan lakiesityksestä pidetyis-sä puheissa kesällä 1996.

1.3. Aikaväli µ¶·¸ ù6 3

1. Johdanto

• TV 2:n Ajankohtaisen Kakkosen ns. Homoliittoilta.

• Muut TV:n keskusteluohjelmat, joissa aihetta on käsitelty.

Välttääkseni sen, että tästä gradusta tulee liian suuritöinen, keski-tyn vain sellaisiin keskustelufoorumeihin, jotka sopivat käsitteen ”sano-malehdistö” alle. Juuri siksi tämän gradun otsikossakin tuo rajaus näkyy.Sitäpaitsi nimenomaan sanomalehdissä keskustelua käytiin todella paljon,vaikkei muitakaan em. keskustelufoorumeista sovi vähätellä. Jopa toh-torinväitöskirjoja tehdessä voi tehdä sellaisen virheen, että määritellääntutkimuskohde liian laajaksi tai kerätään sitä varten suurempi aineisto,kuin mitä olisi tarpeen (Gothóni, 1991), mutta myös gradua tehdessä onhyvä pitää sekä tutkimuksen itsensä että siihen otetun aineiston laajuusjärkevän kokoisena (Hakala, 1999).

1.5 OtantaAinakaan en ole kiinnostunut tekemään mitään tilastollisia yleis-

tyksiä tutkimuskohteestani. Ennemminkin haluan hahmottaa ilmiön vaih-telun rajoja ja ilmiön saamia erilaisia muotoja. Tutkimukseen kerättäviälehtikirjoituksia on periaatteessa kahta lajia, joskin ne voivat mennä välilläosittain päällekkäin:

• Historiallisia

• Keskustelevia

Historiallisiksi artikkeleiksi lasken keskusteluun liittyvistä tapah-tumista kertovat uutiset. Keskusteleviksi artikkeleiksi lasken varsinaisetkeskusteluun kuuluvat kirjoitukset. Ensinmainittuja käytän tutkiessanikeskustelun tärkeimpiä käänteitä sekä niihin liittyviä, niihin johtaneita janiistä seuranneita tapahtumia. Toiseksimainitut ovat se varsinainen tutki-musaineisto. Niissä käydään tutkimuksen kohteena olevaa keskustelua.Niissä otetaan kantaa. Jos jokin artikkeli sisälsi sekä historiallista, ettäkeskustelevaa aineistoa, sijoitin sen keskusteleviin artikkeleihin.

Toisin sanoen: historiallisia artikkeleita tarvitaan lähinnä todistus-taineistona historiallisille tapahtumille, jotka toimivat kontekstina keskus-teluille. Ne taas ilmenevät keskustelevissa kirjoituksissa. Keskusteleviksiartikkeleiksi lasken myös haastattelut, koska niissähän haastateltava hen-kilö yleensä ottaa kantaa eri asioihin.

Jo keskustelun aikana keväällä 1996 keräsin aineistoa lähinnä Kes-kisuomalaisesta, Helsingin Sanomista ja Suomen Kuvalehdestä. Lisäksijoitain hajanaisia artikkeleita keräsin muutamista ilmaisjakelulehdistä jaJyväskylän Ylioppilaslehdestä. Lisäksi Setan jäsenenä ollessani jäsenetuihi-ni kuului jäsenlehden nimeltä ”Z” tilaus. Koska lopputyöstä saa erittäinhelposti ylivoimaisen suuritöisen ottamalla mukaan liian monia lehtiäliian pitkältä aikaväliltä, suoritin varsinaisen aineiston keruun näin:

Hankin ensin Levikintarkastus Oy:n kotisivulta2 heidän tilaston-sa (Levikintarkastus Oy, 2003), josta katsoin vuoden 1996 levikkiluku-ja. Valitsin sieltä viisi suurilevikkisintä 7:nä päivänä viikossa ilmestyvääsanomalehteä (Helsingin Sanomat, Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva

2http://www.levikintarkastus.fi

1.5. Otanta µ¶·¸ ù6 4

http://www.levikintarkastus.fi

1. Johdanto

ja Keskisuomalainen). Lisäksi otin tutkimukseen mukaan suurilevikki-simmän uskonnollisen sanomalehden, joka oli luokiteltu 1:nä päivänäviikossa ilmestyväksi sanomalehdeksi (Kotimaa) (Levikintarkastus Oy,2003). Sitten kävin läpi valitsemaltani tutkimusaikaväliltä kunkin lehdenkaikki numerot: Selasin ne läpi ja katselin otsikoita. Joskus jo otsikostakävi ilmi, että kyseessä on artikkeli, joka kelpaa graduuni keskustele-vaksi aineistoksi (esim. ”Homoliittoinstituutio muuttaisi perhekäsitystä”(Räsänen, 1996)) tai historialliseksi aineistoksi (esim. ”Häkämies joutuirajuun ryöpytykseen homopareista” (Hautamäki, 1996b)). Joskus otsikkohoukutteli tutkimaan itse artikkelin tekstiä siinä toivossa, että kyseessäolisi tutkimusaineistoksi kelpaava artikkeli: Esim. artikkeli, jonka otsikkooli ”Suvaitsevaisuus puntarissa” (Massinen, 1996) kelpasi kuin kelpasikinkeskustelevaksi aineistoksi.

Kävin lehdet läpi tällä tavalla Jyväskylän yliopiston pääkirjastossaja ns. Aallon kirjastossa: Helsingin Sanomien ja Keskisuomalaisen nu-merot kävin läpi mikrofilmien katselulaitteella. Sillä tavalla löytyi vielämuutamia tutkimusaineistoksi kelpaavia artikkeleita, joita siis en ollut sil-loin keskustelun aikana keväällä 1996 noiden lehtien alkuperäiskappaleitalukiessani huomannut. Muut lehdet sain haltuuni alkuperäiskappaleina.

Kun sitten olin läpikäynyt kaikki em. lehdet, laskin löytämieni kes-kustelevien artikkeleitten lukumäärän. Se oli n. 160. Katsoin sen riittäväksiminulle, koskapa Sari Charpentierin vastaavassa samaa tutkimuskohdettatutkivassa gradussa, josta myöhemmin kehittyi lisensiaattityö oli tutkit-tu yhteensä 174 mielipidekirjoitusta (Charpentier, 2001). Pidin sitä siisvertailukohtanani. Historiallisten artikkeleitten määrällä ei mielestäni ole

niin suurta väliä, koska suunnilleen jokaisesta isommasta tapahtumastaoli kerrottu aika monessa tutkimukseen mukaan otetussa sanomalehdessä.Historiallisia artikkeleita kertyi siksi aika paljon.

1.6 TutkimusongelmaLähestyn tutkimusongelmaani toisaalta hierarkkisesti ja toisaal-

ta niin, että ensin tarkastelen tutkimaani ilmiötä kauempaa ja sitten lä-hemmäksi tullessani ja hienojakoisempien piirteiden tullessa esiin esitänyksityiskohtaisempia kysymyksiä ja tästä etenenen kohti tärkeintä tutki-musongelmaa.

Aivan ensimmäinen tutkimusongelma, jota haluan pohtia, ontämä:

Mitä oli kevään 1996 homoliittokeskustelu? Mitä se piti sisällään?Mitä siinä tapahtui? Mitä sen aikana tapahtui? Ja ennenkaikkea:Miten se kaikki ilmeni tutkimusaikavälin sanomalehdissä?

Jo keskustelun pintapuolinen tarkastelu johdattaa minut väistä-mättä tutkimaan näitä kahta alemman tason tutkimusongelmaa:

• Miten tutkimusaikavälin sanomalehdissä kuvailtiin, vertailtiin, puo-lustettiin ja vastustettiin heteroavioliittoa ja homoliittoja?

• Miten tutkimusaikavälin sanomalehdissä kuvailtiin, vertailtiin, puo-lustettiin ja vastustettiin homoutta yleensä?

1.6. Tutkimusongelma µ¶·¸ ù6 5

1. Johdanto

Minua ei siis varsinaisesti kiinnosta se, miten näissä keskusteluissakeskustellaan homoudesta yleensä. Sitäpaitsi tuollaista yleistä keskusteluahomoudesta ja sen oikeutuksesta voisi tutkia melkein miltä tahansa muultaaikaväliltä, ainakin jossain määrin. Mutta käytännössä näyttää olevanpakko tarkastella myös tutkimusaikavälillä esiintynyttä yleistä keskusteluahomoudesta ja sen oikeutuksesta, koska sellaistakin keskustelua esiintyitutkimusaikavälillä erittäin paljon. Sitäpaitsi argumentaatio näyttää olevanaikalailla sellaista, että homoliittojen hyväksyttävyys on riippuvaista myössiitä, voidaanko homoutta yleensäkään hyväksyä.

Mutta en kertakaikkiaan voi liikaa painottaa sitä, että haluan pitääetusijalla avioliittonäkökulman: Noista alemman tason tutkimusongelmistaensinmainittu on siis se tärkeämpi tutkimusongelma ja jopa tärkeämpikuin ylemmän tason tutkimusongelma. Siispä tärkein tutkimusongelmaon tämä: Mikä niissä homoliitoissa tai homojen avioliitoissa on niin kamalaaeräitten mielestä?

Ensin täytyy ainakin hieman hahmotella keskustelua historiallis-ten tapahtumien sarjana. Eli keskustelun tärkeimmät käänteet ja niihinjohtaneet ja niistä seuranneet tapahtumat täytyy kertoa. Mutta se ei vi-elä ole sosiologiaa. Se on korkeintaan historiantutkimusta. Päästäksenitutkimaan varsinaista tutkimusongelmaa haluan ensi alkuun luokitella jakategorisoida keskustelun teemoja ja argumentteja. Mutta sekään ei vieläole sosiologiaa vaan korkeintaan lehdistökatsauksen tekoa. Itse tutkimus-ta tehdessä en halua enää osallistua keskusteluun enkä yrittää punnitaargumenttien oikeutta, mutta tuskin voin siltä täysin välttyä.

Kerättyä aineistoa haluan analysoida tällä tavalla: Haluan ottaa

selvää, miten homoista käydyssä keskustelussa ylläpidetään vallitsevaatodellisuutta tai pikemminkin itsekunkin omaa mielikuvaa vallitsevasta to-dellisuudesta erilaisilla diskursseilla ja representaatioilla. Samalla voidaanmyös analysoida, miten ns. vastapuolen kuvaa todellisuudesta koetetaankieltää. Haluan kaivaa esiin kaikenlaisia pyhinä pidettyjä asioita, tabuja,retoriikkaa, hahmoja, kehyksiä, assosiaatioita, käsitteiden välisiä rajoja, tee-moja, puhetapoja, argumentaatiokeinoja, viitekehyksiä, rinnastuksia yms.Tahdon selvittää, miten kaikenlaiset yhteiskuntaa koossapitäviksi voimiksiajatellut asiat tulevat näkyviksi näissä keskusteluissa, kun näitä asioita nytikäänkuin yritetään ”töniä” ja josta seuraa jopa puolustusreaktioita.

Pastori Teemu Laajasalo toteaa Ylioppilaslehden kolumnissa ”Ho-mot ja muut nekrofiilit”3 (Laajasalo, 1997) näin:

. . .Mutta kun korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevavaikuttaja esittää painavasti väitteen x ja vielä lisää, että väite xon ”eettinen ongelma”, on kohtuullista toivoa argumentteja.Käsitteestä ”eettinen ongelma” on tullut täydellinen muotikä-

site useille vaikuttajille. Sanomalla jotain valintatilannetta eetti-seksi ongelmaksi voi siirtyä ongelmasta eteenpäin ja vaikuttaasamanaikaisesti fiksulta. Argumentteja ja ratkaisuyrityksiä ei tar-vita, riittää kun asia havaitaan ja nimetään eettiseksi ongelmaksi.Moraalifilosofisessa keskustelussa eettisen ongelman ekspli-

kointi pitäisi olla keskustelun alkupiste — ei loppupiste. Kunkeskustelussa huomataan etiikan kannalta mielenkiintoisia ky-symyksiä, eksplikoidaan ja spesifioidaan nämä kysymykset ja

3Lainausmerkit kuuluvat alkuperäiseen otsikkoon eivätkä ole oma lisäykseni

1.6. Tutkimusongelma µ¶·¸ ù6 6

1. Johdanto

niiden jatkokysymykset. Tämän jälkeen pyritään kartoittamaanargumentit ja vasta-argumentit ja löytämään niille aatehistorial-linen ja teoreettinen viitekehys. Yksinkertaisimmillaan tämä tar-koittaa ”miksi” kysymyssanan esittämistä.

Jotenkin minusta tuntuu, että juuri tuo argumenttien ja vasta-argumenttien kartoittaminen ja niitten aatehistoriallinen ja teoreettinenviitekehys ovat tärkeässä asemassa tässäkin tutkimuksessa. Tosin tällöinjoudutaan väkisinkin kauemmas sosiologiasta ja kohti (moraali)filosofiaa jaaatehistoriaa. Niin kauas sosiologiasta en kuitenkaan halua mennä.

1.6. Tutkimusongelma µ¶·¸ ù6 7

LUKU 2

TUTKIMUSMETODISama se mistä ne nuijat tykkää.

Mitä se liikuttaa sua yhtään?

Teet niinkuin sun täytyy tehdä

ja tuhoat kaiken voiton tieltä.

Mitä sä tahdot voisit kertoo.

On helpompaa kun myöntää jos tahtoo.

Mitä sun täytyy oikein peittää?

Kuka sua hallitsee?

Apulanta

(Sanat: Toni Wirtanen)

Tutkimusmetodinani on diskurssianalyysi. Sitä varten luin tätägradua varten kirjan nimeltä ”Diskurssianalysi liikkeessä” (Jokinen et al.,1999) joka on uudistettu versio samojen tekijöiden aikaisemmasta kirjastanimeltä ”Diskurssianalyysin aakkoset” (Jokinen et al., 1993), jonka myösluin.

”Kirjoittakaa nyt jo se uusi kirja, minä en enää jaksa lukea niitä

Aakkosten sovelluksia graduista”, tokaisi kollega sosiaalipolitii-kan laitoksen käytävällä. Siispä yleisön pyynnöstä ja osin siitähuolimattakin: käsissänne on uusi diskurssianalyysia käsitteleväkirja. (Jokinen et al., 1999, 9)

Tuossa kirjassa nimeltä ”Diskurssianalyysi liikkeessä” (Jokinenet al., 1999) otetaan esiin myös diskurssianalyysin suhde eräisiin muihintutkimustraditioihin ja niistä kaikista retoriikka (Jokinen, 1993a, 46–47) onse, mitä lähimpänä tässä gradussa ollaan.

Toisinsanoen kiinnitän erityishuomioni keskustelussa esiintynee-seen retoristen keinojen kirjoon. Kirjan nimeltä ”Diskurssianalyysi liik-keessä” mukaan retoristen keinojen kirjoon sisältyvät nämä esitystavat(Jokinen et al., 1999, 132–155):

Etäännyttäminen omista intresseistä: Vakuuttavuuden lisäämi-seksi argumentin esittäjä saattaa etäännyttää omat intressinsä varsinai-sesta väitteestä: ”Olen koko ikäni äänestänyt kokoomusta enkä ole Ahti-saari-fani, mutta olen realisti. Yritän tarkastella asioita objektiivisesti ja

µ¶·¸ ù6 8

2. Tutkimusmetodi

vääryydelle olen ’vihainen kuin rakkikoira’ ” (Jokinen, 1993b, 133–135)

Puhujakategorioilla oikeuttaminen: Joihinkin kategorioihin sijoi-tetaan oikeus tietynlaiseen tietoon ja tietämykseen. Voidaan tarkastellamyös sitä, mikä kategoria milloinkin herätetään henkiin ja miten sitä käy-tetään kussakin tilanteessa. Puhuja voi valita puhujakategoriansa myössen mukaan, millaiselle yleisölle hän puhuu. (Jokinen, 1993b, 135–136)

Liittoutumisasteen säätely: Puhuja voi säädellä sitä, mikä on hä-nen liittoutumisensa aste esittämäänsä väitteeseen. Puhuja saattaa esim.ainoastaan ikäänkuin toimia vain argumentin välittäjänä ja tällä luodaneutraalisuuden vaikutelmaa. (Jokinen, 1993b, 136–138) Esim. seuraavissaesimerkeissä on jotakuinkin sama asia esitetty niin, että liittoutumisen asteon hieman erilainen:

1. Karin ei voi tulla tänään juhliin, koska hän on sairas.

2. Karin sanoi, että hän ei voi tulla tänään juhliin, koska hän on sairas.

1. Päihteiden käyttö on tutkittavan mukaan tällä hetkellä hallinnassa.

2. Tutkittavan päihteiden käyttö on tällä hetkellä hallinnassa.

Konsensuksella ja asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen: Vo-idaan rakentaa konsensusta eri osapuolien sanomisten välille. Suorallasitaatilla sanoja voi pyrkiä osoittamaan, ettei hän ole mielipiteineen yksin.Vielä tehokkaampana pidetään sitä, jos tahoa, jonka mielipiteeseen vedo-taan, pidetään syystä tai toisesta arvovaltaisena. (Jokinen, 1993b, 138–139)

Tosiasiat puhuvat puolestaan: Joskus ”tosiasiat puhuvat puoles-taan”, eli asiat saadaan näyttämään puhujista riippumattomalta ja tulkin-noista riippumattomilta tosiasioilta. (Jokinen, 1993b, 140–141) Voidaanesim. ”kadottaa” toimijuus:

1. Finnair nostaa lentolippujensa hintoja.

2. Finnairin lentolippujen hinnat nousevat.

Jälkimmäisessä esimerkissä teolla ei ole tekijäänsä vaan sanomarakentuu pikemminkin toiminnan lopputuloksesta.

Kategorioitten käyttö vakuuttamisen keinona: Esimerkiksi ”ter-roristeja” kohti ampuminen voi saada helpommin yleisön hyväksynnänkuin ”eläinten suojelijoiden” ampuminen. Mielisairaalan paikkaluvunvähentäminen ei kuulosta järin pahalta, jos se uutisoidaan ”avohoidonlisäämisenä” eikä ”heitteillejättönä”. (Jokinen, 1993b, 141–144)

Yksityiskohdilla ja narratiiveilla vakuuttaminen: Yksityiskoh-taisilla kuvauksilla ja niiden sijoittamisella osaksi jotain tapahtumakulkuja(narratiiveja) voidaan tapahtumista tuottaa autenttinen, totuudenmukai-nen vaikutelma. (Jokinen, 1993b, 144–145) Esim. epäilyä puolisonsa uskot-tomuudesta voidaan rakentaa tällaisella narratiivilla:

Olimme juuri istuneet tanssipaikan pöytään, kun mieheni exälähestyi sitä. Hän ei ensin edes vilkaissut minuun, vaan istuu-tui mieheni viereen ja melkein hänen syliinsä. Sitten hän alkoisilittää hänen partaansa ja lirkutella jostain unohtumattomastakokemuksesta. Mieheni oli erittäin vaivautunut ja vaikka hänkäski tuon naisen lopettaa, se nainen vain yltyi siitä.

µ¶·¸ ù6 9

2. Tutkimusmetodi

Tässä puhuja vain kuvailee asioita niin kuin ne tapahtuvat jakuulija täydentää puuttuvan palan eli tekee tulkintansa narratiivissa ra-kentuneen tulkintakehyksen puitteissa.

Numeerinen ja ei-numeerinen määrällistäminen: Määrällistä-mistä eli kvantifiointia tarkastellessa voidaan pohtia seuraavia kysymyk-siä:

1. Mitä kvantifioidaan?

2. Kuinka kvantifiointia käytetään argumentoinnissa?

3. Mitkä ovat kvantifioinnin funktiot?

Voidaan esimerkiksi kertoa asunnottomien määrän laskeneen kol-manneksella viidessä vuodessa, mutta voidaan jättää mainitsematta, mitenasunnoton määritellään ja onko määritelmä tarkasteltavalla aikavälilläpysynyt samana. Määrällistäminen voi olla numeerista tai ei-numeerista.Tieteellisemmässä argumentaatiossa saatetaan suosia numeerista määräl-listämistä. (Jokinen, 1993b, 146–148)

Metaforien käyttö: Metaforat mobilisoivat lingvistisiä resurssejaaktivoidakseen tietynlaisia merkityspotentiaaleja. Metafora on vertausilman kuin-sanaa. (Jokinen, 1993b, 148–150) Esimerkkejä metaforasta ovat:

• Talousnäkymät ovat ruusuiset.

• Velkaantumisessa tikittää aikapommi.

• Elämme yliopistomaailmassa korkeasuhdanteen aikaa.

• Elämän ilta.

Ääri-ilmaisujen käyttö: Ääri-ilmaukset joko maksimoivat tai mi-nimoivat kuvauksen kohteen joitakin piirteitä. (Jokinen, 1993b, 150–152)Ääri-ilmaisuja ovat esimerkiksi:

• ei yhtään

• ei yksikään

• kaikki

• jokainen

Ääri-ilmauksilla rakennetaan seuraavassa keksityssä esimerkissäerään ihmisen alkoholismista vastaansanomaton kuva:

Hän saa raivarin joka kerta juotuaan viinaa, eikä hän koskaanlopeta yhteen paukkuun. Humaltuessaan hän menettää hermonsatäysin. Hän on ikuisesti viinan orja ja pilaa elämänsä täydellisesti.Korkattuaan hän ryyppää koko viikon eikä sinä aikana tee mitäänmuuta.

Kolmen lista: Kolmen listalla luodaan vaikutelma jostain ylei-semmästä piirteestä tai toiminnasta. Saatetaan myös lisätä sen alkuun”esimerkiksi” tai loppuun ”ja niin edelleen”, jolloin voidaan luoda vaiku-telma, että lista on pitempi, mutta ajan- tai tilanpuutteen vuoksi sitä eivoitu esittää kokonaan. (Jokinen, 1993b, 152–153)

Esim. kun vaimolta kysytään, miksi hän epäilee miehensä olevanuskoton, vastauksena voi tulla vaikkapa tällainen lista esimerkkejä:

µ¶·¸ ù6 10

2. Tutkimusmetodi

1. Mies oli puhelimessa naisen kanssa yhtenä yönä.

2. Eräs ystäväni näki mieheni istumassa pubissa jonkin naisen kanssa.

3. Eräs toinen ystäväni näki mieheni yökerhossa eräänä toisena yönä.

Sitten ko. vaimo voi vaikka todeta, että tuollaisia merkkejä uskotto-muudesta on muitakin ja että tuossa oli nyt muutama valaiseva esimerkkinäin ensialkuun.

Kontrastipari: Kontrastipari voi olla esim. tällainen: Suomen liitty-misestä EU:hun keskusteltaessa EU:n vastustajat saattoivat luoda kontras-tin: ”EU:n ulkopuolelle jättäytyvä vapaa ja itsenäinen Suomi” vs. ”itsenäi-syytensä menettävä Suomi”. EU:n puoltajat puolestaan loivat kontrastin:”EU:hun liittyvä, aikaansa seuraava ja tapahtumien keskiössä oleva Suomi”vs. ”selkänsä muulle maailmalle kääntävä, vanhoista arvoista kiinni pitäväSuomi”. (Jokinen, 1993b, 153)

Esimerkit ja erilaiset rinnastukset: Esimerkkejä ja rinnastuksiavoidaan käyttää näin: Aamulehdessä Eero Silvasti kirjoitti 8.7.1998 ar-tikkelin otsikolla ”Suomalainen viinapää periytyy”. Siinä hän otti esiinyhteiskunnassamme esiintyvän haluttomuuden myöntää, että suomalaisenhuono viinapää johtuu geeneistä. Sitten hän otti esiin historiasta tällaisentapauksen: Ennen ei haluttu myöntää, että maa ei ole maailmankaikkeu-den keskus, mutta ennenpitkää tutkijoitten oli pakko myöntää, että maaei olekaan maailmankaikkeuden keskus. Näin hän siis vertasi erästä ny-kyään valitsevaa haluttomuutta myöntää jokin asia johonkin aiemminesiintyneeseen mutta nykyään naurettavana pidettävään haluttomuuteenmyöntää jokin asia. (Jokinen, 1993b, 153–154)

Toisto ja tautologia: Toisto ja tautologia esiintyy usein niin, ettäsama asia esitetään eri puhujien sanomana uudelleen ja uudelleen, muttahieman eri konteksteissa. Voidaan ottaa jokin jo aikaisemmin muotoiltuargumentti ja sitten esittää se tueksi omalle argumentaatiolle. (Jokinen,1993b, 154)

Oletettuun vasta-argumenttiin varautuminen: Joskus oma argu-mentti pyritään jo etukäteen suojaamaan (odotetulta) vastaväitteeltä. Täl-löin viedään toiselta osapuolelta mahdollisuus käyttää tuota argumenttia.Se voi käydä vaikka näin: ”En missään tapauksessa vastusta tasa-arvoa,mutta . . . ”. (Jokinen, 1993b, 154–155)

µ¶·¸ ù6 11

LUKU 3

TEORIATAUSTAmoving beyond — with goals set high

moving beyond — new ways to apply

Die Krupps

(Sanat: Jürgen Engler)

3.1 Sosiaalinenkonstruktionismi

Kuten diskurssianalysissa yleensäkin, teoriapohjanani on sosiaali-nen konstruktionismi. Siitä kerrotaan jo hieman em. kirjassa nimeltä ”Dis-kurssianalyysi liikkeessä” (Jokinen et al., 1999, 39–41), mutta sehän on”vain” metodioppaanani. Mutta diskurssianalyysin teoreettinen koti siison nimenomaan sosiaalisen konstruktionismin traditiossa (Jokinen, 1993a,39).

Sosiaalinen konstruktionismi on sitä, että tutkitaan sitä ns. sosi-aalista todellisuutta tai sosiaalisesti konstruoitua todellisuutta, jota tuotetaan,luodaan ja ylläpidetään sosiaalisesti, sosiaalisten prosessien kautta. Sosi-aalisia prosesseja voivat olla vaikkapa erilaiset rituaalit, kuten avioliittoonvihkismiseremoniat, mutta myös diskurssit. Tässä gradussa tarkastellaannimenomaan diskursseja. Tässä tutkimuksen kohteena olevassa keskuste-lussa siis nimenomaan konstruoitiin erilaisilla diskursseilla mm. sellaisiasosiaalisen todellisuuden osia kuin (hetero)avioliitto, sukupuoli, sukupuo-liroolit ja seksuaalisuus sekä hyväksyttävä ja ei-hyväksyttävä seksuaali-suus.

Jotain sellaista kuin meistä riippumaton ulkoinen todellisuus ei täs-sä gradussa juurikaan tarkastella eikä myöskään sen suhdetta sosiaali-seen todellisuuteen. Toisinsanoen, nojaudun enemmänkin episteemiseenkonstruktionismiin enkä ontologiseen konstruktionismiin. Ontologisessa kon-struktionismissa tarkastellaan paitsi sitä, miten kielellisillä käytännöillärakennetaan diskursiivisia maailmoja, myös sitä, miten ne vastaavat niiden

µ¶·¸ ù6 12

3. Teoriatausta

”takana” olevia ei-diskursiivisia maailmoja. Episteeminen konstruktionis-mi kieltäytyy ottamasta kantaa siihen, onko kielen ulkopuolella olemassatodellisuutta vai ei; kiinnostavaa on vain se, miten puheet ja tekstit itses-sään rakentavat kielen tuolla puolen olevaa maailmaa. Tällöin diskurs-sianalyysin tehtävänä on analysoida sitä, miten maailmasta tehdään tosikielellisissä käytännöissä. (Juhila, 1993, 162–163).

3.2 Todellisuuden sosiaalinenrakentuminen jatiedonsosiologia

Tarkemmin perehdyin sosiaaliseen kontruktionismiin käyttäenkirjaa nimeltä ”Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen”(Berger ja Luck-mann, 1995), jonka ovat kirjoittaneet Peter L. Berger ja Thomas Luckmann.Kirjasta ”Diskurssianalyysi liikkeessä” hain siis lähinnä tutkimusmeto-dini ja vaikka siinä hieman käsiteltiinkin sosiaalista konstruktionismia,niin hain kirjasta ”Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen” laajempaateoriataustaa.

Tärkeä käsite kirjassa ”Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen”on ns. tiedonsosiologia, joka on sosiologian eräs tutkimuskohde. Tiedonso-siologia tutkii kaikkea, mikä käy ”tiedosta” yhteiskunnassa, riippumattasen paikkansapitävyydestä. (Aittola ja Raiskila, 1995, 216) Yhteiskunnissa

on eroja siinä, millaista tietoa niissä pidetään itsestäänselvänä. Tiedonso-siologia pyrkii ymmärtämään mekanismeja, joiden kautta itsestäänselvä”todellisuus” jähmettyy maallikon tajuntaan.

Merkillepantavaa on myös se, että Berger ja Luckman käyttävätnimenomaan termiä sosiaalinen konstruktionismi eikä sosiaalinen konstrukti-vismi. Itse siis pitäydyn Bergerin ja Luckmannin käyttämässä käsitteessänoista kahdesta.

3.2.1 EdeltäjätJo Karl Marxilla oli hieman sanottavaa tiedonsosiologiasta: Berger

ja Luckman tarjoavat tällaisen tulkinnan Marxin perusta-päällysrakenne-ajattelusta: ”Perusta” tarkoittaa inhimillistä toimintaa ja ”Päällysrakenne”on tämän toiminnan tuottama maailma. (Berger ja Luckmann, 1995, 16–17)

Max Scheler puolestaan loi termin nimeltä tiedonsosiologia. Hänerotteli ns. ”reaalitekijät” ja ”ideaalitekijät”: Reaalitekijät määräävät, missähistoriallisissa olosuhteissa ideaalitekijät voivat ilmaantua, mutta eivät vai-kuta niiden sisältöön. Yhteiskunta siis säätelee aatteiden olemista mutta eiolemusta. Schelerin mukaan tiedonsosiologiassa tutkitaan aatteiden yhteis-kunnallis-historiallista valikoitumista sillä varauksella, että itse aatteidensisältö jää sosiologisen tarkastelun ulottumattomiin. Yhteisön inhimil-linen tietous on a priori suhteessa yksilökokemukseen, edeltää sitä jaalistaa sen omalle kollektiiviselle merkistysjärjestelmälleen. Historiallisenyhteiskunnan ylläpitämä merkitysjärjestelmä ilmenee yksilölle luonnol-lisena tapana katsoa maailmaa ja siitä siis tulee yhteisön ”luonnollinen

3.2. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen ja tiedonsosiologia µ¶·¸ ù6 13

3. Teoriatausta

maailmankatsomus”. (Berger ja Luckmann, 1995, 18)

Karl Mannheimin tiedonsosiologisesta ajattelusta Berger ja Luck-mann kertovat tällaista: Yhteiskunta ei määrää ainoastaan inhimillisenajattelun esiintymisehtoja, vaan myös sen sisällön. Ideologia voi olla osittai-nen, totaalinen tai yleinen: Osittaisen ideologian mukaan osa vastapuolenajattelusta on ideologisesti vääristynyttä. Totaalisen ideologian mukaankoko vastapuolen ajattelu on väärän ideologian vallassa (vrt. Marxin ”vää-rä tietoisuus”). Yleinen ideologia tarkoittaa sitä, että sekä vastapuolen ettäoma ajattelu ovat ideologisesti värittyneitä. Yleisen ideologian käsitteenmyötä saavutetaan tiedonsosiologinen tarkastelutaso, jolla kaikkea inhimil-listä ajattelua (pl. matematiikka ja ainakin osa luonnontieteistä) pidetäänalttiina yhteiskunnan ideologiaa tuottaville rakenteille. ”Ideologismin”vaaroilta välttymiseksi Mannheim kehitti termin ”relationismi” (vasta-kohtana relativismille). Siinä hyväksytään se tosiasia, että tieto on ainasidoksissa näkökulmaan. Kuvaa ajattelun kohteesta voidaan siis selkeyt-tää keräämällä ja vertailemalla erilaisia näkökulmia. Yhteiskuntaryhmäteroavat suuresti kyvyssään ylittää omat rajalliset näkökulmansa. Parhai-ten siihen kykenee ns. ”vapaasti leijuva sivistyneistö”. Tärkeää on myösutopistinen ajattelu: Se kykenee muuntamaan todellisuuden utopiassaesitetyn kuvan mukaiseksi. (Berger ja Luckmann, 1995, 19–21)

Robert Mertonilta Berger ja Luckmann nostavat esiin tällaisenerittelyn: Aatteiden tarkoitetut funktiot (”ilmifunktiot”) vs. aatteiden tahat-tomat, tiedostamattomat funktiot (”piilofunktiot”). (Berger ja Luckmann,1995, 21)

Theodor Geigerin merkitys tiedonsosiologialle on Bergerin ja

Luckmannin mukaan se, että hän yhdistää tiedonsosiologiaa ja uuspo-sitivistista sosiologiaa. Hän palasi suppeaan ideologiakäsitykseen, jossaideologialla tarkoitetaan sosiaalisesti vääristynytta ajattelua; siitä voidaanvapautua tieteellisten menettelysääntöjen tarkan noudattamisen avulla.(Berger ja Luckmann, 1995, 22)

Werner Stark kuitenkin hylkää ideologian tarkastelun. Hänenmukaansa tiedonsosiologian tehtävänä ei ole sosiaalisesti tuotettujen vää-ristymien paljastaminen vaan tiedon yhteiskunnallisten ehtojen järjestel-mällinen tutkimus. Tavoitteena on siis totuuden, ei erheen, sosiologinenmäärittäminen. Tiedonsosiologia tutkii lähes yksinomaan aatteita, siis teo-reettista ajattelua. Tiedonsosiologian mielenkiinto on siis teorian tasollakohdistunut tietoteoreettisiin ja empirian tasolla aatehistoriaa koskeviinkysymyksiin. (Berger ja Luckmann, 1995, 22)

3.2.2 Bergerin ja Luckmannin ajatuksetPalataanpa sitten Bergerin ja Luckmannin ajatteluun tai tarkem-

min sanottuna siihen, miten he kehittelevät tiedonsosiologista ja muutakinajatteluaan eteenpäin em. lähtökohdista ja edeltäjiensa pohjalta (Berger jaLuckmann, 1995). Teoreettinen ajattelu, aatteet ja maailmankatsomukset ei-vät ole niin tärkeitä yhteiskunnissa: Vain pieni osa minkään yhteiskunnanjäsenistä osallistuu teoriointiin, aatteiden tarkasteluun tai maailmankatso-musten kehittelyyn, mutta jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on hallussaanjonkinlaista tietoa. Tiedonsosiologian tulee siis ensisijaisesti tutkia sitä,minkä ihmiset ”tietävät” olevan ”todellista” jokapäiväisessä, ei-teoreetti-

3.2. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen ja tiedonsosiologia µ¶·¸ ù6 14

3. Teoriatausta

sessa tai esiteoreettisessa elämässään. Arkitiedon, ei aatteiden, pitää ollatiedonsosiologian keskeinen tutkimuskohde. (Berger ja Luckmann, 1995,25)

Yhteiskuntaa luonnehtii objektiivinen esineellisyys, ja yhteiskuntatodellakin rakentuu subjektiivisia merkityksiä ilmaisevalle toiminnalle. Onsiis olemassa vastakkainasettelu ”objektiivinen esineellisyys” vs. ”subjek-tiivinen mieli”. Olennainen kysymys on siis se, miten on mahdollista, ettäsubjektiiviset merkitykset muuttuvat objektiivisiksi tosiasioiksi. (Berger jaLuckmann, 1995, 28)

Subjektiivisesti merkityksellisessä toiminnassaan tavalliset ihmi-set eivät ainoastaan pidä jokapäiväistä elämismaailmaa itsestäänselvänätodellisuutena. He myös tuottavat sitä ajattelullaan ja toiminnallaan ja sentodellisuus säilyy vain heidän ajattelunsa ja toimintansa kautta. (Berger jaLuckmann, 1995, 30)

Bergerin ja Luckmannin mukaan yksilön ja yhteiskunnan dialek-tiikka ilmenee kolmena ”momenttina” (Aittola ja Raiskila, 1995, 221):

• Ulkoistaminen: yksilö siirtää merkityksiään luontoon ja sosiaaliseentodellisuuteen.

• Sisäistäminen: objektiivisen, esineistyneen muodon saaneet inhimilli-set merkitykset vaikuttavat takaisinkytkennän tavoin yksilön tietoi-suuteen.

• Objektivoituminen: Ihmisen toiminnan ulkoistetut tuotokset saavutta-vat objektiivisuuden luonteen.

Berger ja Luckmann tiivistävät tämän näin: ”Yhteiskunta on ih-misen tuotos. Yhteiskunnasta tulee objektiivinen todellisuus. Ihminen onyhteiskunnan tuotos.” (Berger ja Luckmann, 1995, 74)

Instituutioiden maailma on siten ihmisten itsensä rakentama maa-ilma, jossa inhimillisen elämän ja kokemuksen ulkoistetut tuotokset ob-jektivoituvat. On siis olemassa reifikaation mahdollisuus. Reifikoitunutmaailma on dehumanisoitunut maailma, jossa ihmisen ja hänen luoman-sa yhteiskunnan välinen dialektiikka näyttää katkenneen. Reifikaatio onobjektivoitumisen ja instituutioitumien äärimuoto. Inhimillisen toimin-nan muodot ja tulokset, kuten byrokraattiset instituutiot, näyttäytyvätluonnonlain kaltaisina ihmisiä kahlitsevina tekijöinä, joiden inhmillistäja sosiaalista alkuperää ei enää kyetä havaitsemaan. Reifikaation käsitevoidaan kytkeä sartrelaisen itsepetoksen käsitteeseen (Ransk. ”mauvaisefoi”1) : Esimerkiksi roolien reifioituessa rooleja kantavat yksilöt voivat”pestä kätensä” ja sanoutua irti vastuusta. (Aittola ja Raiskila, 1995, 221)Tässä on siis eräänlainen paradoksi: Ihminen kykenee tuottamaan maail-man, jonka hän voi kokea joksikin muuksi kuin inhimillisen toiminnantuotteeksi. (Berger ja Luckmann, 1995, 73)

Eräs tärkeä metodi on dekonstruktio: Siinä osoitetaan, minkälai-siin aiemmin hyväksyttyihin ja itsestäänselvinä pidettyihin esioletuksiin jaennakkomääritelmiin inhimilliset käytännöt ja sosiaaliset rakenteet kulloin-kin perustuvat. Voidaan siis osoittaa näiden käytäntöjen sopimuksenvarai-suus ja inhimillisesti tuotettu luonne. Dekonstruktionistiset ponnistukset

1 Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen -kirjassa tuo käsite oli kirjoitettu väärin eli”mauvais foi”

3.2. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen ja tiedonsosiologia µ¶·¸ ù6 15

3. Teoriatausta

ovat pääsääntöisesti kohdistuneet kielellisten rakenteiden ja konventioidendiskursiiviseen analysoimiseen. (Aittola ja Raiskila, 1995, 227–228)

Dekonstruktionismin ja konstruktionismin ero on tämä: Dekon-struktionismi pyrkii ”aidon subjektin” kumoamiseen: subjekti onkin vainerilaisten diskurssien leikkauspiste, alituisessa muutoksessa oleva heijas-tepinta. Konstruktionismissa mistä tahansa oliosta voi tulla sosiaalisestirakentunut sikäli kuin sillä on inhimillistä relevanssia. (Aittola ja Raiskila,1995, 228)

3.2.3 Bergerin ja Luckmannin merkityställe tutkimukselle

Olennaista tässä gradussa ovat siis mekanismit, joiden kautta itsestään-selvä ”todellisuus” jähmettyy maallikon tajuntaan. Lisäksi tarkastellaaninhimillisen ajattelun suhdetta yhteiskunnalliseen taustaan. Ei kuitenkaanole kyse historiallisesta tarkstelusta, eli siitä, millaisten vaiheiden kaut-ta tähän tultiin. Pikemminkin tarkastelen tietyn ajankohdan ja paikansenhetkistä sosiaalista todellisuutta.

Manheimilta löysin sen ajatuksen, että yhteiskuntaryhmillä onerilaiset kyvyt ylittää omat rajalliset näkökulmansa. Tässä tutkimuksessase tulee esiin lähinnä siinä, miten maallikot ja akateemikot kykeneväthahmottamaan, miksi sosiaalinen todellisuus juuri nyt on sellainen kuinmitä se on.

Tiedonsosiologian mukaisesti tutkin ensisijassa sitä, minkä ihmiset

”tietävät” olevan ”todellista” jokapäiväisessä, ei-teoreettisessa tai esiteor-reetisessa elämässään. Arkitieto, eikä niinkään aatteet on se olennainentutkimuskohde.

Subjektiivisesti merkityksellisessä toiminnassaan ihmiset toisaaltatuottavat jokapäiväistä elämismaailmaansa ja toisaalta tuon toiminnan jaajattelun ansiosta tuo elämismaailma säilyy. Metodinani on myös dekon-struktio, jonka avulla pyrin osoittamaan, minkälaisiin aiemmin hyväksyt-tyihin ja itsestäänselvinä pidettyihin esioletuksiin ja ennakkomääritelmiininhimilliset käytännöt ja sosiaaliset rakenteet kulloinkin perustuvat.

3.3 Moderni säädyllisyysRiitta Jallinojan tutkimus nimeltä ”Moderni säädyllisyys” (Jallinoja, 1997)puolestaan oli tällainen: Hänen tutkimuksensa strateginen metafora onnelisivuinen pyramidi, jonka sivuina ovat: Julkisuus, aviosuhde, vapau-den ja sidoksen ristiriitainen näyttämö ja moderni säädyllisyys. Hänentutkimuksessaan läsnä ovat modernin ja ei-modernin samanaikaisuus jamuut samanaikaiset, mutta toisilleen vastakkaiset ilmiöt. Tutkimuksessaesiin nousevat yksityisen ja julkisen jännitteinen suhde sekä perinteisenmoraalin ja vapaamielisyyden yhteensovittamisesta syntyvä moderni sää-dyllisyys.

Varsinaisen aineiston muodostavat vuosina 1991–95 kolmessa nais-tenlehdessä (Anna, Eeva ja Me Naiset) julkaistut haastattelut, joissa haas-tatellut (tapauksia 350) kertovat omasta aviosuhteestaan, olkoon se missä

3.3. Moderni säädyllisyys µ¶·¸ ù6 16

3. Teoriatausta

vaiheessa tahansa tai oltakoon sitä vailla. Mutta tuon tutkimuksen mer-kitystä tälle gradulle ei pidä liioitella: Lähinnä sitä tarvitaan, kun sivuanhieman poliitikkojen ja muidenkin julkkisten ns. ”hömppäjulkisuutta” si-vulla 32. Ja kuten jo sanoin, sen tutkimusmateriaalissa homous ja lesbousloistavat poissaolollaan.

3.3. Moderni säädyllisyys µ¶·¸ ù6 17

LUKU 4

KESKUSTELUN JA TAPAHTUMIEN TÄRKEIMMÄTVAIHEETjos meillä ei ole tarinaa

näemme vain tämän huoneen

jos meillä ei ole tarinaa

kaikki virtaa tiehensä

CMX

(Sanat. A.W. Yrjänä)

4.1 Vuoden 1995 loppu

4.1.1 Kaksi kaapissaolijaaRuotsalaisen laulajan Eva Dahlgrenin lesbous oli pitkään ns. julkinen salai-suus. Hän ei itse pitkiin aikoihin avoimesti kertonut lesboudestaan. (Ilta-Sanomat, 1996; Anna, 1996) Hänestä liikkui jopa huhu, että hänellä olisisuhde naisen kanssa. Kuitenkin hän tunnusti lesboyleisönsä olemassaolon.(Huotari, 1995)

Lesbopiireissä Dahlgrenin musiikki kuitenkin on suosittua.

”Luulen, että lesbojen on varsin helppoa tunnistaa itsensäteksteistäni. Olen siitä valtavan iloinen, koska ei ehkä ole olemas-

µ¶·¸ ù6 18

http://www.cmx.fi/

4. Keskustelun ja tapahtumien tärkeimmät vaiheet

sa kovinkaan paljon sellaista kirjallisuutta, musiikkia tai elokuvia,joka puhuttelisi erityisesti homoseksuaaleja”, Dahlgren pohtiija ryhtyy kiireesti vaihtamaan paitaansa tv-esiintymistä varten.(Huotari, 1995)

Suomessa taas meteorologi Juha Föhr oli vielä vuoden 1995 lopulla”kaapissa” hänkin. Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli hänen haastatte-lunsa, jonka otsikko oli: ”Juha Föhr: ’Seksuaalisuuteni ei vieläkään kuulumuille!’ ” Samaisessa artikkelissa kerrottiin, että hän oli jättänyt poliisil-le tutkintapyynnön sekä Jope Ruonansuun huumorilaulusta että HeikkiKinnusen TV-sketsistä, joissa annettiin ymmärtää, että Juha Föhr on homo.(Sillantaus, 1995) Myös Z-lehti uutisoi ainakin em. Jope Ruonansuuhunliittyvästä tapauksesta. (Z, 1996a)

4.1.2 Vuoden 1995 lopun tilanneVuoden 1995 lopulla homoliittolain tilanne oli Z-lehden mukaan tiiviste-tysti tämä: SETA vetosi syyskuussa hallitukseen lakiesityksen tuomiseksieduskuntaan ja kuukautta myöhemmin niin teki myös PohjoismainenHomoneuvosto. SETA:n silloinen puheenjohtaja Hannele Lehtikuusi kävijatkuvasti neuvotteluita ja tunnusteluita puolueiden, kansanedustajien jaoikeusministeri Sauli Niinistön kanssa. (Z, 1995)

Puolueista SDP, Vihreät ja RKP olivat virallisesti tehneet itsekukinomat kannanottonsa, joissa kannattivat homoliittoja. Kokoomus ei saanutselvää kantaa muodostettua, mutta Keskusta oli yhä homoliittoja vastaan.

(Z, 1995) Kokoomus olikin hallituspuolueista ainoa, joka ei vielä ollutsaanut muodostetuksi selkeää kantaa homoliittoihin (Jauhiainen, 1996c).

4.2 Vuoden 1996 alku

Rainer Hiltunen valmistui vuodenvaihteen 1995–1996 tienoilla Lapin yli-opistosta oikeustieteen kandidaatiksi (Melleri, 1996). Hänen lopputyönsäjulkaistiin kirjana nimeltä ”Virallisesti ventovieraat” (Hiltunen, 1996).

Ruotsissa laulaja Eva Dahlgren tuli kaapista ulos rekisteröimälläparisuhteensa Efva Attlingin kanssa 25.1.1996. Hääjuhliin osallistuivatmm. Roxette-yhtyeen laulaja Marie Fredrikson ja rokkari Tomas Ledin.(Ilta-Sanomat, 1996)

Hallituksen silloinen oikeusministeri Sauli Niinistö (kok) siirtyioikeusministerin tehtävistä valtiovarainministeriksi ja silloinen eduskun-nan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kari Häkämies (kok) siirtyihänen tilalleen (Kaleva, 1996b; Manninen, 1996). Päätös tehtiin 26.1.1996(Manninen, 1996)

4.2. Vuoden 1996 alku µ¶·¸ ù6 19

4. Keskustelun ja tapahtumien tärkeimmät vaiheet

4.3 Tutkimusaikaväli

4.3.1 HelmikuuHäkämiehellä oli 2.2.1996 presidentin esittely (Isomursu, 1996). Niihinaikoihin hän sanoi tällaista:

”Se on sellainen asia, jota minun on vaikea juridisesti lähestyä.Se on tunnepohjainen ratkaisu ja kuuluu politiikan omantunnonkysymyksien sarjaan.” (Isomursu, 1996)

Varsinaisesti pääministerin tehtävien vaihdos tapahtui 12.2.1996,jolloin Pohjolan pääjohtajaksi siirtyvä valtiovarainministeri Iiro Viinanensai eron (Manninen, 1996).

Helsingin Sanomissa oli 7.2.1996 artikkeli, jossa kerrottiin siitä,kun löydettyjen historiallisten todisteiden mukaan sekä katolinen ettäortodoksinen kirkko aikoinaan siunasivat samaa sukupuolta olevien avio-liittoja (Miettinen, 1996): Historioitsija John Boswell oli saanut käsiinsämm. tuota tarkoitusta varten tehtyjä kirkkojen vihkikaavoja.

Oikeusministeri Kari Häkämies (kok) ilmoitti, ettei aio ryhtyävalmistelemaan lakia, joka mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien pari-suhteitten virallistamisen (Jauhiainen, 1996c).

”Tämä on arvokysymys. En halua tarkemmin sanoa, mikä on mi-nun mielestäni tämän arvokysymyksen sisältö, eli miksi minä itse

olen tässä asiassa varauksellinen. Se vain on näin.” (Jauhiainen,1996c)

Suomen Kuvalehti teetti Taloustutkimuksella kyselyn suomalais-ten suhtautumisesta homoliittoihin. 45 prosenttia oli sitä mieltä, että homo-jen ja lesbojen tulisi voida virallistaa parisuhteensa. 35 prosenttia vastustihomoliittojen virallistamista ja 19 prosenttia ei osannut sanoa. (HelsinginSanomat, 1996b)

Kaikki hallituksen ministeriryhmät Kokoomuksen ministereitälukuunottamatta olivat homoliittojen virallistamisen kannalla. Kokoomuk-sen ministeriryhmä ei löytänyt yhteistä kantaa. Kari Häkämiehen mielestälakiesityksen hoitamiseksi paras tapa olisi ollut tehdä eduskunta-aloite:Jos se olisi saanut kannatusta eduskunnan enemmistöltä, niin hallituksenolisi silloin pitänyt noudattaa eduskunnan tahtoa (Sjöblom, 1996). Minis-teriryhmien kannan otti selville Seta (Keskisuomalainen, 1996g; TurunSanomat, 1996a). Yleisradion OBS-ohjelman 13. helmikuuta tekemän mie-lipidekartoituksen mukaan lakia puolsi 95 kansanedustajaa, vastusti 66 ja36 ei ottanut asiaan kantaa (Sjöblom, 1996).

Eduskunnan kyselytunti oli 29.2.1996 ja siellä Nuorsuomalaistenkansanedustaja Jukka Tarkka kysyi oikeusministeri Kari Häkämieheltäpoliittista kantaa homoliittoihin. Kari Häkämies vastauksessaan ilmoittiyhä vastustavansa homoliittoja (Järventie, 1996; Hautamäki, 1996b; Kuk-ko-Liedes, 1996; Keskisuomalainen, 1996j). Asiasta käytiin kyselytunnillalaajahko keskustelu. Häkämies luki myös virkamiestensä laatiman vastau-ksen, jonka mukaan hallituksen perusoikeussäännöksistä ja kansainväli-sistä ihmisoikeussopimuksista ei voida johtaa velvoitetta säätää laki, joka

4.3. Tutkimusaikaväli µ¶·¸ ù6 20

4. Keskustelun ja tapahtumien tärkeimmät vaiheet

mahdollistaisi homoliitot (Hautamäki, 1996b; Kukko-Liedes, 1996). Kysely-tunnilla Tarkan lisäksi homoliittolain säätämistä kannattivat ainakin UllaAnttila (vihr), Sinikka Mönkäre (sd) ja Liisa Jaakonsaari (sd) ja vastustivatainakin Marja-Liisa Tykkyläinen (sd), Päivi Räsänen (krist) (Hautamäki,1996b) ja Sulo Aittoniemi (kesk) (Kukko-Liedes, 1996).

Kokoomuksen pää-äänenkannattaja Nykypäivä-lehti teetti kyselynhomoliitoista. Sen mukaan 26% kannatti homoliittoja, 28% vastusti ja 40%piti asiaa samantekevänä (Keskisuomalainen, 1996i; Kaleva, 1996a).

Suomen Kuvalehden ja Nykypäivä-lehden tutkimuksia verrattaes-sa pantiin merkille tällainen seikka:

Suuri osa suomalaisista on valmis hyväksymään samaa suku-puolta olevien ihmisten liitot ja niiden virallisen rekisteröinnin.Mutta kun mukaan tulevat lapset ja niiden adoptio myös toisenpuolison nimiin, suhtautuminen muuttuu kielteiseksi.Suomen Kuvalehden kysymyksessä adoptio-oikeus oli rajattu

pois, Nykypäivän kysymys sisälsi ”koko paketin”. (Forssell, 1996)

4.3.2 MaaliskuuKotimaa-lehdessä 1.3.1996 olleessa artikkelissa kerrottiin, mitä mieltä piis-pat niihin aikoihin olivat homoliitoista. Kommentoinnista kieltäytyivätsiinä vaiheessa Helsingin Eero Huovinen ja Kuopion Matti Sihvonen.Arkkipiispa John Vikström viittasi vain vuodelta 1992 peräisiin olevaankirkkohallituksen lausuntoon perhetoimikunnan mietinnöstä. Sen mu-kaan ehdotus samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnistä ei

vastaa yhteiskunnassa yleisesti vallitsevia käsityksiä. Tampereen PaavoKortekangas ja Lapuan Jorma Laulaja eivät kannattaneet homoliittojenvirallistamista (Ryynänen, 1996b). Tosin Paavo Kortekangas totesi myösnäin:

”Jos valtio haluaa järjestää tällaisen suhteen viralliseksi, niintehköön sen, mutta sitä ei voi tietenkään nimittää avioliitoksi.Pitäisi selvästi erottaa, mikä on varsinainen avioliitto ja mikäsamaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnin muoto.”(Ryynänen, 1996b)

Muita piispoja ei mm. lomien takia tavoitettu. Myös herätysliikke-itten mielipiteitä kyseltiin. Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja JoukoKuusinen täsmensi ilmaisevansa vain oman mielipiteensä:

”Homosuhteita on ollut epävirallisesti maailman sivu. Pyrkimyk-sessä laillistaa suhde on myös eettinen ja vastuullinen näkökulma:halutaan sitoutua toiseen ihmiseen ja kantaa vastuuta hänestä.”(Ryynänen, 1996b).

Kuusinen ei kuitenkaan kannattanut homojen oikeutta lapsienadoptointiin. Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen toiminnanjoh-taja Seppo Suokunnas ja Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksenpääsihteeri Voitto Savela kertoivat kumpikin vastustavansa homoliittoja.(Ryynänen, 1996b).

Lauri Jakkilan johtama yhdistys nimeltä Via Dolorosa alkoi kerätähomoliittojen vastaista adressia helmi-maaliskuun vaihteessa (Keskisuo-malainen, 1996e; Aamulehti, 1996c; Tiinanen, 1996). Adressiin kerättiin

4.3. Tutkimusaikaväli µ¶·¸ ù6 21

4. Keskustelun ja tapahtumien tärkeimmät vaiheet

nimiä yli 59000 kpl (Jauhiainen, 1996a; Keskisuomalainen, 1996c; Aamu-lehti, 1996b) ja se annettiin oikeusministeri Kari Häkämiehelle 12.3.1996(Jauhiainen, 1996a; Tikkala, 1996; Keskisuomalainen, 1996c; Aamulehti,1996b). Puolue nimeltä Kristillinen Liitto lähti vauhdittamaan keräystä(Jauhiainen, 1996). Heidän eräs kansanedustajansa nimeltä Toimi Kan-kaanniemi sanoi mm. tällaista:

”Mielestäni pitäisi perustaa komitea, joka tutkii missä on Suo-men lainsäädännössä poikettu Raamatun sanasta. Sitten pitäisiaina muuttaa lakia niin, että päästäisiin lähemmäs Raamattua jaJumalan sanaa.” (Jauhiainen, 1996)

Samoihin aikoihin alettiin kerätä homoliittoja puolustavaa add-ressia, johon kerättiin nimiä julkisuuden henkilöiltä. (Jauhiainen, 1996;Keskisuomalainen, 1996f; Ryynänen, 1996a). Allekirjoituksensa antoivatmm. Raija Sollamo (Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dekaa-ni, apulaisprofessori), näyttelijä Sara Paavolainen, dosentti Juha Sihvola,ihmisoikeuskysymyksiin erikoistunut apulaisprofessori Martin Scheinin,ohjaaja Vivica Bandler, kirjailija Pirkko Saisio sekä professori ja lääkäri Jor-ma Palo (Jauhiainen, 1996; Keskisuomalainen, 1996f). Vetoomus annettiinpääministeri Paavo Lipposelle (Aamulehti, 1996e).

Helmi-maaliskuun vaihteessa arkkipiispa John Vikström ilmoitti,ettei kannata homoliittoja. Hänen mielestään homo- ja lesboparit tulisirinnastaa yhteistalouksiin (Keskisuomalainen, 1996s; Koivisto, 1996). Tuonkannanottonsa Vikström esitti tarkalleen 1.3.1996 (Koivisto, 1996).

Homoliitot olivat maaliskuussa 1996 laissa mukana Ruotsissa,Norjassa, Tanskassa ja Grönlannissa. Lakialoitteet asiasta oli jätetty Belgian,

Ranskan, Italian, Espanjan, Saksan ja Hollannin eduskunnille. Osassanoista maista joukko kaupunkeja salli suhteiden virallistamisen. Liitoistakeskusteltiin myös Itävallassa, Tshekissä, Unkarissa, Latviassa, Kanadassaja Brasiliassa (Helsingin Sanomat, 1996a; Keskisuomalainen, 1996a; Kaleva,196). Myös Venäjällä käytiin keskustelua homoliittojen laillistamisesta(Tuomi-Nikula, 1996).

Maaliskuun alussa Setan puheenjohtaja Hannele Lehtikuusi kertoiSuomen Tietotoimiston välittämässä haastattelussa, että odottaa ensim-mäisiä homo- ja lesbohäitä lähimmän vuoden aikana (Keskisuomalainen,1996o; Kaleva, 1996e).

Maaliskuussa Suomen Kristillisen Liiton nuoret pitivät liittoko-kouksensa Virroilla (Väisänen, 1996; Keskisuomalainen, 1996n; Kaleva,1996f). Kansanedustaja Päivi Räsänen ilmoitti olevansa sitä mieltä, että ho-moparien tasavertaistaminen onnistuu muillakin keinoilla kuin kuin rekis-teröinnillä tai avioliittolakien muuttamisella. Hän ehdotti perintöverotustamuutettavaksi niin, että testamentinsaaja muutettaisiin toiseen perintöve-roluokkaan niin, että hänet luettaisiin lähiomaiseksi (Keskisuomalainen,1996n). Homoseksuaalisuus puhutti muutenkin paljon. Kokouksen julki-lausumassa asetuttiin homoliittojen vastaiselle kannalle ja ehdotettiin, ettäyhteiskunnan tulisi tarjota tukeaan homoseksuaaleille, jotta he voisivatkasvaa terveeseen seksuaalisuuteen (Väisänen, 1996; Kaleva, 1996f).

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Raamatun alkukiel-ten apulaisprofessori Raija Sollamo oli jonkin verran julkisuudessa ottaes-saan kantaa homomyönteisemmän raamatuntulkinnan puolesta. Hänenmukaansa Raamattu ei anna selkeää ohjetta suhtautumisessa homoihin

4.3. Tutkimusaikaväli µ¶·¸ ù6 22

4. Keskustelun ja tapahtumien tärkeimmät vaiheet

(Keskisuomalainen, 1996m). Hän vetosi lähinnä Martti Nissisen tutkimuk-seen ja kirjaan nimeltä ”Homoerotiikka Raamatun maailmassa” (Nissinen,1994), jossa tutkittiin huolella kaikkia mahdollisia Raamatun kohtia, joissahomoutta tai homoerotiikkaa edes jollain lailla sivuttiin.

Hiippakuntakokouksissa, jotka pidettiin 16.3.1996, oli myös pal-jon puhetta homoliitoista (Niinivaara, 1996; Keskisuomalainen, 1996d;Aamulehti, 1996d; Kaleva, 1996c; Turun Sanomat, 1996b). Homoliittojenvastaisen kantansa ilmaisivat hiippakuntakokouksissa selkeästi ainakinLapuan hiippakunnan piispa Jorma Laulaja (Niinivaara, 1996; Aamuleh-ti, 1996d; Turun Sanomat, 1996b), Mikkelin hiippakunnan piispa VoittoHuotari (Niinivaara, 1996; Aamulehti, 1996d; Kaleva, 1996c) Oulun hiippa-kunnan piispa Olavi Rimpiläinen (Kaleva, 1996c,d; Turun Sanomat, 1996b)ja arkkipiispa John Vikström (Aamulehti, 1996d; Kaleva, 1996c). 29.3.1996Pielavedellä piispantarkastuksessa Kuopion hiippakunnan arkkipiispaMatti Sihvonen ilmaisi vastustavansa homoliittoja (Keskisuomalainen,1996l).

4.3.3 HuhtikuuOikeusministeri Kari Häkämies oli ilmoittanut, että häntä velvoittaa edus-kunnan tahto, eli yli 100 allekirjoitusta, vaikkei hän halunnutkaan laadi-tuttaa virkamiehillään homoparien rekisteröimisen mahdollistavaa lakia.Niinpä sitten Vasemmistoliiton kansanedustaja Outi Ojala alkoi ajaa lakia-loitetta ja kerätä siihen kansanedustajien allekirjoituksia. Lakialoitteestaoli yksiselitteisesti suljettu pois adoptiomahdollisuus (Jauhiainen, 1996b;

Aamulehti, 1996a). Lakialoitteen tekstin laati Vihreän liiton eduskuntaryh-män lainsäädäntösihteeri Kaisa Kausto (Aamulehti, 1996a).

Kristillinen ylioppilasliitto kannatti liittokokouslausumassaan ho-moliittojen rekisteröinnin sallimista. Aikaisemmin mm. ammattiin opiske-levien järjestö SAKKI (Helsingin Sanomat, 1996c) ja Helsingin, Joensuun,Tampereen ja Turun yliopistojen sekä Åbo Akademin psykologian opiske-lijoiden ainejärjestöt olivat ottaneet kantaa homo- ja lesbosuhteiden viral-listamisen puolesta (Helsingin Sanomat, 1996c; Keskisuomalainen, 1996k).Suomen Raamattuopiston säätiön hallitus puolestaan antoi julkilausuman,jossa se torjui homoliitot (Kotimaa, 1996).

Via Dolorosa alkoi kerätä uutta adressia homoliittoja vastaanhuhtikuun puolivälissä. Tällä kertaa oli tarkoitus kerätä ainakin 200000nimeä ja adressi oli tarkoitus luovuttaa presidentti Martti Ahtisaarelle(Helsingin Sanomat, 1996h; Keskisuomalainen, 1996r). Tutkimusaineistonihistoriallisissa lehtiartikkeleissa ei tuosta adressista mainittu sen koomminyhtään mitään.

Meteorologi Juha Föhr tuli kaapista ulos ensin Jari SarasvuonTV-ohjelmassa (Suomen Kuvalehti, 1996) ja sitten vielä Hymy-lehdelleantamassaan haastattelussa. (Kupiainen, 1996)

TV2:ssa oli 9.4.1996 Ajankohtainen Kakkonen -ohjelmassa suoranalähetyksenä keskusteluohjelma nimeltä ”Homoliittoilta” (Kajava, 1996).

4.3. Tutkimusaikaväli µ¶·¸ ù6 23

4. Keskustelun ja tapahtumien tärkeimmät vaiheet

4.4 Tutkimusaikavälin jälkeenOuti Ojalan lakialoite sai alle 50 allekirjoitusta kansanedustajilta kesä-heinäkuun vaihteeseen mennessä (Helsingin Sanomat, 1996e; Keskisuo-malainen, 1996b), mutta Ojala ilmoitti jättävänsä lakialoitteen siitä huoli-matta (Helsingin Sanomat, 1996e). Toukokuun lopulla hallituksen eräätministerit tekivät jotain, mikä eduskunnan sihteeristön muistin mukaanoli ainutlaatuinen tapaus: Sosialidemokraattien kaikki ministerit (PaavoLipponen, Arja Alho, Jouni Backman, Tarja Halonen, Liisa Jaakonsaari,Antti Kalliomäki ja Sinikka Mönkäre) sekä Vasemmistoliiton ministeritClaes Andersson ja Terttu Huttu-Juntunen allekirjoittivat em. lakialoitteen(Hiltunen, 1996).

5.6.1996 eduskunta keskusteli Ojalan lakialoitteesta, (Hautamäki,1996a; Keskisuomalainen, 1996q) johon loppujenlopuksi saatiin 58 kansan-edustajan allekirjoitusta. Suomen Kristillisen Liiton Toimi Kankaanniemenmielestä lakialoite puhui käytännössä homojen avioliitoista ja KeskustanSulo Aittoniemen mukaan se ajoi ”viittä vaille avioliittoa” (Hautamäki,1996a).

Juha Föhr oli maaliskuussa jättänyt rikosilmoituksen Via Doloro-san addressista. Hän pyysi tutkimaan, että liittyykö tapaukseen rikostaja samalla viittasi rikoslain pykälään, jossa kielletään kiihotus kansan-ryhmää vastaan. Helsingin poliisilaitos ei ryhtynyt tutkimaan tapausta,koska mitään rikosta ei sen mielestä ollut tapahtunut. Föhr kanteli asiastalääninhallituksen poliisiosastolle. Poliisitarkastaja Ari-Pekka Koivistonpäätöksen mukaan Helsingin poliisi ei ollut menetellyt virheellisesti, mut-

ta toisin kuin Helsingin poliisi, Koivisto oli sitä mieltä, että homot voidaanrinnastaa kansanryhmään, joita rikoslain säädöksellä pyritään suojaamaan.Koivisto kuitenkin totesi, että adressi ei sisällä uhkauksia, panettelua taisolvausta, joten kyseessä oli vain sananvapauden ilmentymä (Reinboth,1996a).

Ruotsalainen kansanpuolue piti 8.-9.6.1996 (Hautamäki, 1996d)Kokkolassa puoluekokouksen. Siellä äänestettiin aloitteesta, jossa vaadit-tiin kumottavaksi aiemmin tehty päätös, jossa hyväksyttiin homoliitot(Hautamäki, 1996d; Keskisuomalainen, 1996h).

Suku- tai perhejuhlatunnelma särkyi, kun kokous pääsi puhu-maan homoparien rekisteröinneistäUskovaiset kokousedustajat löivät surutta homopareja raama-

tunlauseilla. (Hautamäki, 1996d).

Rkp kuitenkin hyväksyi homoliitot selvin numeroin. Edeltävienkuukausien aikana oli Rkp:stä siirtynyt paljon uskovaisia jäseniä Kristilli-seen liittoon, jonka puheenjohtaja Bjarne Kallis arveli noita siirtyjiä olleenkymmeniä (Hautamäki, 1996c).

Vapaa-ajattelijat pitivät 8.-9.6.1996 (Helsingin Sanomat, 1996g)Forssassa liittokokouksen, jossa he totesivat olevansa homoliittojen puolel-la (Helsingin Sanomat, 1996g; Keskisuomalainen, 1996p).

Eduskunnan lakivaliokunta päätti 11.6.1996 pyytää oikeusministe-riöltä lausunnon homoliitoista, jotta se olisi voinut seuraavana syksynäpäättää, että otetaanko Outi Ojalan lakialoite käsiteltäväksi (HelsinginSanomat, 1996f).

4.4. Tutkimusaikavälin jälkeen µ¶·¸ ù6 24

4. Keskustelun ja tapahtumien tärkeimmät vaiheet

Keskusta piti kesäkuun puolivälissä puoluekokouksen, jossa taaskerran päädyttiin homoliittoja puoltavalle kannalle. Keskusta ei kuiten-kaan kannattanut adoptiota eikä homoliiton kutsumista avioli