Werner Weidenfeld Wolfgang WesselsInstitut für

Europäische Politik

Käsikirja Euroopan unionista

EUROOPANKOMISSIO

Sisällysluettelo

EsipuheEurooppa murroksessaEurooppa-tietoa

Alueellinen rakennepolitiikka Alueiden komiteaEnergiaEuroEuropolEuroopan investointipankkiEuroopan komissioEuroopan parlamenttiEuroopan rahapoliittinen instituuttiEuroopan tilintarkast-ustuomioistuinEuroopan unioniEuroopan unionin neuvostoEuroopan valuuttajärjestelmäEuroopan yhteisöjen tuomioistuinEurooppa-neuvostoHallitusten välinen konferenssiKalastuspolitiikkaKansalaisten EurooppaKehitysyhteistyöKilpailupolitiikkaKoulutus- ja nuorisopolitiikka KulttuuripolitiikkaKuluttajapolitiikkaLaajentuminenLiikennepolitiikkaMaatalouspolitiikkaNaisten EurooppaOikeus- ja sisäasiatPerustamissopimuksetPäätöksentekomenettelySisämarkkinatSosiaalipolitiikkaTalousarvioTalouspolitiikkaTalous- ja sosiaalikomitea

2

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Talous- ja rahaliittoTeollisuusTerveysTietoyhteiskuntaTutkimus ja teknologiaUlkosuhteetViestintäpolitiikkaVälimeren- ja Lähi-idän-politiikkaYhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaYmpäristö

Eurooppa-avainsanojaEuroopan integraation kehitysKirjoittajatLyhenneluettelo

3

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Esipuhe

Tämän vuosituhannen viimeiset vuodet ovat täynnä haasteita Euroopan unionille.Ensimmäinen niistä on vuonna 1997 toteutettava toimielinten uudistus, jonkajälkeen ohjelmassa on talous- ja rahaliiton loppuunsaattaminen. Unionin on myösmäärä valmistella Keski- ja Itä-Euroopan uusien demokratioiden sekä Maltan jaKyproksen jäsenyyttä. Samaan aikaan monien Euroopan unionin kansalaistenelämää vaikeuttavat korkea työttömyys sekä muut elinoloihin liittyvät riskit.Talouden muuttuminen maailmanlaajuiseksi näyttää kyseenalaistavaneurooppalaisen yhteiskuntamallin, minkä vuoksi monet katsovat tulevaisuuteentoiveettomasti ja epäillen.

Näiden haasteiden pohjalta useissa maissa käydään keskustelua Euroopanyhdentymisen mielekkyydestä ja tavoitteista. Vuosituhannen vaihtuminen voidaanymmärtää merkiksi uudesta alusta. Eurooppa on siirtymässä historiansa luultavastiverisimmästä ja synkimmästä vuosisadasta uuteen aikakauteen. Vuoden 1989historiallisten muutosten jälkeen Euroopalle on luvassa yhteenkuuluvuuttajakaantumisen ja rauhaa sodan sijaan. Rauhaa ja hyvinvointia ei saavutetakuitenkaan pelkästään vertauskuvallisen päivämäärän muuttumisen myötä, vaanne edellyttävät yhteiskunnan aktiivista muuttamista ja ihmisten yhteiseloa. Tätätarkoitusta varten Euroopan unioni luotiin askel askeleelta näiden toisenmaailmansodan jälkeisten 50 vuoden aikana. Uudet edistysaskeleet tai jopa uusialku edellyttävät sitä, että kansalaiset muokkaavat yhteisöä omien tarpeidensamukaiseksi. Se taas tapahtuu mielipiteenmuodostuksen ja keskustelun avulla.

Tässä kirjassa Euroopan yhteisöjen komissio selvittää yhdessä puolueettomienEurooppa- asiantuntijoiden kanssa EU:n tehtäviä, organisaatiota ja politiikkaa erinäkökulmista. Teoksen kirjoittajille annettiin tehtäväksi kirjoittaa mahdollisimmanlyhyesti, havainnollisesti ja täsmällisesti omista erikoisaloistaan. Lukijalle haluttiintarjota hakuteos, joka antaa tiiviin mutta perusteellisen katsauksen EU:sta.Eurooppaa käsittelevien lukujen lisäksi tiedonhaussa auttaa Eurooppa-avainsanoja-osa, joka sisältää Eurooppaa koskevaa sanastoa lyhyine selitteineen.Omien toiveidensa mukaisesti jokainen lukija voi siten saada Käsikirja Euroopanunionista -teoksesta tiiviin tietopaketin tai perusteellisen yleiskatsauksen.Esimerkiksi lyhenteelle SOKRATES löytyy selitys lyhenneluettelosta, ja Eurooppa-avainsanoja-osassa tätä Euroopan unionin korkeakoulujen vaihto-ohjelmaakuvaillaan lyhyesti. Tarkempaa tietoa löytyy luvusta koulutus- ja nuorisopolitiikka,jossa kerrotaan esimerkiksi se, miksi EU:lla ylipäätään on tällainen ohjelma jamitkä ovat politiikanalan muut painopisteet. Tekstissä olevia poikittaisnuoliaseuraamalla saa lisätietoa eri aiheista. Kirja sisältää myös lyhyen selvityksenEuroopan yhdentymisen keskeisistä päivämääristä vuosina 1946-1996.

4

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Monipuolinen tieto on edellytys mielipiteen muodostamiselle kirjassa esitetyistäeurooppalaisen politiikan peruskysymyksistä. Lukijaa kannustetaan hankkimaantietoa ja osallistumaan Euroopasta käytävään keskusteluun tämän kirjan avulla.Teoksen lopussa on viitteitä kirjallisuudesta, jota komissio julkaisee esittääkseennäkemyksensä kansalaisille avoimesti. Komission julkaisut myös täydentävät käsilläolevaa teosta. Ajankohtaista tietoa löytyy myös Internetistä osoitteestahttp://europa.eu.int. Euroopan komissiolla ja Euroopan parlamentilla on jokaisessajäsenvaltiossa lisäksi edustustot, joiden osoitteet löytyvät tämän kirjan lopusta.

Tämä Käsikirja Euroopan unionista -teoksen laitos perustuu kirjaan, jota Institutfür Europäische Politik -instituutti Bonnissa ryhtyi julkaisemaan muutama vuosisitten ja joka on saanut erittäin innostuneen vastaanoton. Kiitämme yhteistyöstätämän laitoksen tekemisessä alkuperäisen kirjan tekijöitä: Münchenin Center forApplied Policy Research -laitoksen johtajaa professori Werner Weidenfeldia,professori Wolfgang Wesselsia, Institut für Europäische Politik -instituutin johtajaaMathias Joppia, Europa Union Verlag -kustantamon toimitusjohtajaa GerhardEickhornia sekä Münchenin yliopiston Josef Janningin johtaman Eurooppa-tutkimusryhmän toimittajaa Nicole Schleyta.

5

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Eurooppa murroksessa

Muutamien viimeksi kuluneiden vuosien aikana Euroopassa on tapahtunut paljonasioita lyhyessä ajassa. Nyt maanosassamme on meneillään välivaihe, joka ontäynnä selkkauksia ja josta puuttuu hallitseva yhteinen nimittäjä. Elämme siiseräänlaista nimetöntä aikakautta. Yhdentyminen ja hajaantuminen sekäkansainvälistyminen ja alueellistuminen vuorottelevat. Toisaalta pyritääntasapainoon ja toisaalta esiin nousee uusia valtapyrkimyksiä. Kaikki nämä yhdessäpiirtävät ainutlaatuisen kuvan tämänhetkisestä uusien uhkakuvien ja vaihtuvienvalta-asetelmien Euroopasta. Koska itäistä vastapeluria ei enää ole olemassa,Euroopan on luotava itse itsensä myönteiseltä pohjalta asettaen itselleenseuraavat kysymykset: mikä tarkoitus on sillä, että Euroopan kansat ja kansalaisetmuodostavat yhteisen poliittisen järjestelmän, ja millainen tämän järjestelmänpitäisi olla, jotta se pystyisi suoriutumaan kansalaisten sille antamista tehtävistä?

Yhdentymisen nykyinen status quo on seurausta kuuden jäsenvaltion 1950-luvullatoteuttamista toimista yhteisön perustamiseksi sekä siinä noudatetusta logiikasta.Aiemmin 12:n ja nykyisin 15:n jäsenvaltion yhteisössä tästä vanhasta logiikastamaksetaan korkea hinta, sillä sen seurauksena yhteisö on menettänyttoimintakykyään huomattavasti. Vuosien 1996 ja 1997 Maastrichtin sopimustatarkistavan hallitusten välisen konferenssin on laadittava perusta 20:n jamyöhemmin 30:n jäsenvaltion Euroopalle.

Lähtökohta toisen maailmansodan jälkeenEuroopan synkimpänä hetkenä toisen maailmansodan raunioilla muotoiltiin luovinratkaisu Euroopan olemassaolon ongelmaan. Sen nimi on yhdentyminen.

Jo Winston Churchillin 19. syyskuuta 1946 Zürichissä pitämä puhe kuvasti sodanjälkeistä sitoutumista ajatukseen Euroopan yhdysvalloista. Sen ensimmäisenaskeleen oli määrä olla Euroopan neuvoston perustaminen. Churchill puhuinimenomaan unionista, johon kaikki Euroopan valtiot voisivat liittyä ja jonkajohdossa olisivat Ranska ja Saksa. Vuonna 1948 järjestäytynyt Eurooppa-liike sailisävauhtia idän ja lännen välisten ristiriitojen voimistumisesta. Euroopantaloudellisen yhteistyön järjestön (OEEC) perustaminen sekä Marshallinsuunnitelman toteuttaminen osoittivat lisäksi selvästi, että kansainvälinen valta-asetelma sisälsi jännitteitä, joiden olemassaolo tuki Euroopanyhdentymiskehitystä. Erityisesti Euroopan kannalta tärkeitä kehityssuuntia olivatkommunismin uhan kasvaminen itäblokin vahvistumisen myötä, Yhdysvaltojen tukiEuroopan yhdentymiselle maailmanpoliittisen vastuun jakamisen toivossa sekäuusien suurten markkinoiden avautuminen. Lisäksi länsieurooppalaiset valtiot

6

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

toivoivat voivansa liittyä yhteen ja estää siten uudet ja vaaralliset yksittäistenkansallisvaltioiden valtaannousut.

Tämä yhteinen perusnäkemys ei estänyt kuitenkaan sitä, että 5. toukokuuta 1949tapahtuneen Euroopan neuvoston perustamisen jälkeen esitettiin erilaisiayhdentymisnäkemyksiä. Niiden perustana oli kaksi erilaistajärjestäytymisperiaatetta: valtioliitto ja liittovaltio.

Ajatus Euroopan yhdentymisestä oli siis heti toisen maailmansodan jälkeenoikeastaan joukko erilaisia poliittisia suunnitelmia ja yhdentymismalleja. Koskayhdentymiskehitystä ei sidottu missään vaiheessa yhteen tiettyyn Eurooppa-malliin, poliittista lähtökohtaa voitiin tarvittaessa muuttaa tilanteen mukaanmahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Euroopan yhdentymisenlähtökohta siten vuosikymmenien ajan ollut selkeästi pragmaattinen.Euroopanneuvosto

Haagin Eurooppa-kongressi eli nsHaagin kongressi vaati toukokuussa 1948 Euroopan neuvoston perustamista, mikäoli samalla Eurooppa-liikkeen syntyhetki. Liikettä leimasi liittovaltion ja unioninkannattajien välinen vastakkainasettelu, joiden keskeinen kiistakysymys koskikansallisvaltioiden luopumista suvereniteetistaan Euroopan hyväksi. Kongressinpoliittisessa julistuksessa vaadittiin eurooppalaisten valtioiden poliittista jataloudellista yhteenliittymää, jossa kansallisesta suvereniteetista luovutaanosittain. Julistuksessa ei kuitenkaan mainittu eurooppalaisen liittovaltion eikäeurooppalaisen valtiosäännön tavoitetta. Siitä huolimatta useat Haaginpäätöslauselman kohdat, jotka toteutettiin myöhemmin Euroopan neuvostossa,nousivat varsin merkittäviksi.

Euroopan hiili- ja teräsyhteisöRanskan ulkoministerin Robert Schumanin aloitteesta (Schumanin suunnitelma 9.toukokuuta 1950) sopimus Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä (EHTY)allekirjoitettiin 18. huhtikuuta 1951. Sen perusajatuksen isä oli ranskalainenulkoministeriön korkea virkamies Jean Monnet. EHTY:n oli määrä luoda yhteisethiili- ja teräsmarkkinat ja mahdollistaa siten näiden raaka-aineiden ja niistävalmistettavien tuotteiden yhteinen valvonta, suunnittelu ja hyödyntäminen.Ehdotuksen tärkeimpänä motiivina oli Saksan ja Ranskan välisten vihollisuuksienpäättäminen. Sen taustalla oli myös toive eurooppalaisen liittovaltion perustanluomisesta. EHTY:n perustamissopimus tuli voimaan 23. heinäkuuta 1952. Samallaluotiin ensimmäistä kertaa ylikansallinen järjestö siihen asti kansallisvaltioidentoimivaltaan kuuluneella keskeisellä politiikanalalla. Hiili- ja teräsalan laajantaloudellisen yhdentymisen oli määrä olla alku myöhemmälle poliittiselleyhdentymiselle.

Euroopan puolustusyhteisö ja Euroopan poliittinen yhteistyöEHTY:n jäsenvaltioiden edustajat allekirjoittivat 27. toukokuuta 1952 sopimuksenEuroopan puolustusyhteisön perustamisesta. Tämän hankkeen takana oli alun

7

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

perin Ranskan silloinen pääministeri René Pléven, jonka tavoitteena olieurooppalaisen puolustusministerin johtama yhteinen eurooppalainen armeija.Tämä ehdotus puuttui merkittävästi kansallisiin oikeuksiin, sillä sotavoimatkuuluvat perinteisen kansallisvaltion suvereniteetin piiriin.

EHTY:n osittaisen yhdentymisen onnistuttua ja puolustusyhteisön tavoitteenjulkistamisen jälkeen pyrittiin laajentamaan poliittista yhteistyötä. Senlähtökohdaksi otettiin perustuslaillinen malli. EHTY:n kuusi ulkoministeriäpäättivät 10. syyskuuta 1952 pidetyssä ensimmäisessä neuvoston kokouksessaEuroopan poliittisen yhteisön valtiosäännön laatimisesta. Sitä varten kokoontuisilaajempi ad hoc -kokous. Tämä uusi yhteisö vastaisi hiili- ja teräsyhteisöntoimialoista, puolustuskysymyksistä sekä jäsenvaltioiden ulkopolitiikanyhteensovittamisesta. Sen tavoitteita olisivat lisäksi jäsenvaltioidenyhteismarkkinoiden kehittäminen, elintason nostaminen ja työllisyyden lisääminen.Kahden vuoden kuluessa poliittiseen yhteisöön oli määrä integroida EHTY jasuunnitteilla oleva puolustusyhteisö.

Seuranneissa ulkoministerien neuvotteluissa ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteensiitä, missä määrin kansallisesta suvereniteetista olisi luovuttava. Elokuussa 1954Euroopan puolustusyhteisön suunnitelma hylättiin Ranskan kansalliskokouksessa.Samalla putosi pohja eurooppalaiselta valtiosääntöehdotukselta ja poliittisenyhteisön hankkeesta luovuttiin.

Rooman sopimuksetEHTY:n ulkoministerien konferenssissa Messinassa 1. ja 2. kesäkuuta 1955päätettiin aloittaa yhdentymisneuvottelut kahdella uudella politiikanalalla. Päätösperustui Spaakin kertomukseen, joka sai nimensä belgialaisen poliitikon Paul-HenriSpaakin mukaan. Sen pohjalta syntyivät 25. maaliskuuta 1957 allekirjoitetutRooman sopimukset, joilla perustettiin Euroopan talousyhteisö (ETY) ja Euroopanatomienergiayhteisö (Euratom). EHTY:n kuuden perustajavaltion tavoitteena

1957

8

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

25.3.1957Rooman sopimuksilla perustetaan Euroopantalousyhteisö ETY Saksan, Ranskan, Benelux-maiden ja Italian kesken.

ETY:ssä oli tulliliitto. Lisäksi asetettiin tavoite yhteisten markkinoiden luomisesta,joilla henkilöt, palvelut ja pääoma voisivat liikkua vapaasti. Euratomintarkoituksena oli tukea ydinvoimateollisuuden rakentamista ja kehitystä kuudessajäsenvaltiossa. Se velvoitti jäsenvaltiot käyttämään ydinvoimaa vainrauhanomaisiin tarkoituksiin ja takasi myös tarvittavien raaka-aineidentoimittamisen. EHTY:n, ETY:n ja Euratomin toimielimet yhdistettiin 8. huhtikuuta1965 allekirjoitetussa ja 1. heinäkuuta 1967 voimaantulleessasulautumissopimuksessa.

Saksan ja Ranskan välinen ystävyyssopimusNs. Fouchet'n suunnitelmassa esitettiin vuonna 1961 ETY:n jäsenvaltioidenpolitiikkojen yhdenmukaistamista löyhässä muodossa. Suunnitelma kuitenkinkariutui, minkä jälkeen seuraava suuri yhdentymisaskel oli vuoden 1963 Saksan jaRanskan välinen ystävyyssopimus. Adenauer ja de Gaulle pyrkivät sopimuksessaanluomaan maiden välille kiinteän poliittisen yhteistyön, johon muut ETY:njäsenvaltiot myöhemmin liittyisivät. Saksan ja Ranskan tiiviin yhteistyön oli määrätoimia Euroopan poliittisen unionin vauhdittajana.

Vaikeudet Rooman sopimusten toteuttamisessa ilmenivät selvästi 1960-luvulla.Koska sopimukset eivät kattaneet kaikkia talouspolitiikan osa-alueita, alettiinvaatia talous- ja rahaliiton perustamista. Sen avulla oli määrä välttää kansallistenpolitiikkojen aiheuttamat kärjistyneet tilanteet.

Luxemburgin kompromissiYksi Euroopan yhdentymisen tärkeä läpimurto oli vuoden 1966 Luxemburginkompromissi. Rooman sopimuksessa sovitun siirtymäkauden aikana neuvostossaoli 1. tammikuuta 1966 alkaen mahdollista tehdä päätöksiä määräenemmistölläyhteisön tärkeillä toimialoilla. Ranska pyrki estämään sen tyhjän tuolin -politiikallaan; se ei osallistunut ETY:n toimielinten kokouksiin 1. heinäkuuta 1965alkaen. Luxemburgin kompromississa 27. tammikuuta 1966 sovittiin, ettäkiistanalaisissa asioissa pyrittäisiin edelleen yksimielisyyteen. Jos siinä eikuitenkaan onnistuttaisi, Ranskan mukaan yksittäinen jäsenvaltio saisi veto-oikeuden silloin, kun kyseessä olisivat sen elintärkeät edut. Näin neuvostosta tuliuseiden yhdentymispolitiikkaa edistävien toimien toteuttamista jarruttava tekijä.

9

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Laajentuminen pohjoiseenHaagissa 1. ja 2. joulukuuta 1969 pidetty huippukokous antoi yhdentymiselleuutta vauhtia. EY:n pohjoiseen suuntautuvan laajentumisen lisäksi päätettiintalous- ja rahaliiton toteuttamisesta vuoteen 1980 mennessä. Päätökset tehtiinmyös erilaisista institutionaalisista uudistuksista, Euroopan parlamentintoimivallan kehittämisestä sekä sen valinnasta suorilla vaaleilla.Liittymisneuvottelut Ison-Britannian, Tanskan, Norjan ja Irlannin kanssa aloitettiin30. kesäkuuta 1970, ja ne päättyivät 22. tammikuuta 1972 liittymissopimustenallekirjoittamiseen. Ison-Britannian parlamentin alahuoneen enemmistö antoitukensa EY:n jäsenyydelle jo 20. lokakuuta 1971. Liittymistä kannattivat myösIrlannin ja Tanskan kansanäänestykset. Norjan kansanäänestyksessä EY:n jäsenyyssen sijaan hylättiin. Haagin huippukokouksen päätöksissä korostettiin lisäksi EY:ntärkeiden toimialojen uudistamisen sekä yhdentymisen tehostamisentarpeellisuutta.

UudistamiskertomuksetEY:n kohtaamat vaikeudet ja yhdentymisen pysähtyminen 1960-luvulla johtivathallitusten välisen lähtökohdan tarkistamiseen. Luotiin ns. Euroopan poliittinenyhteistyö (EPC), joka oli EY:n jäsenvaltioiden ulkopolitiikkojen yhteensovittamisenkeskeinen väline. Ulkoministerit sopivat 27. lokakuuta 1970 tiiviimmän poliittisenyhteistyön periaatteista ja menettelytavoista Davignonin kertomuksen pohjalta.Epävarmuus tavoitteista johti siihen, että yhteisö muotoili Euroopan unionia kohtipyrkiessään yleissuunnitelman, jonka sisältö otettiin Tindemansin kertomuksesta.Kertomuksessa ehdotettiin Eurooppa-neuvostolle päätöksentekoelimen tehtävää jakorostettiin tarvetta jatkaa Euroopan yhdentymistä tarvittaessa kahdella erinopeudella.

1973 10

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

1.1.1973 Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskuntaliittyvät ETY:yn. Niiden liittymissopimukset oliallekirjoitettu Brysselissä 22.1.1972.

Ensimmäinen askel kohti talous- ja rahaliittoaYhteismarkkinoiden täydentäminen yhteisellä talous- ja valuuttapolitiikalla oliHaagin huippukokouksen sekä kahden, maaliskuussa 1971 ja maaliskuussa 1972tehdyn neuvoston päätöksen tavoitteena. Samoin sovittiin talous- ja rahaliiton(EMU) toteuttamisesta vuoteen 1980 mennessä. Tarkoituksena oli toteuttaaRooman sopimuksissa mainittu vapaan liikkuvuuden periaate sekä kiinteävaihtokurssirakenne ja vapaa valuutanvaihto. Myös keskeiset talous- javaluuttapoliittiset toimet oli määrä siirtää EY:n jäsenvaltioilta yhteisön elimille.Suunnitelma oli määrä toteuttaa vaiheittain, ja kyseiset vaiheet täsmennettiinlokakuussa 1970 esitellyssä Wernerin suunnitelmassa. Se sai nimensä silloisenLuxemburgin pääministerin ja valtiovarainministerin mukaan. Jäsenvaltioilla oli1970-luvun alussa kuitenkin periaatteellisesti erilaiset talous- jayhdentymispoliittiset näkemykset samalla kun niiden taloudelliset vaikeudetkasvoivat. Siksi talous- ja valuuttapolitiikan yhteensovittaminen sekä tavoitteenaollut yhteinen kiinteiden kurssien järjestelmä eivät toteutuneet.

EY:n jäsenvaltioissa 1970-luvun puolivälistä alkaen inflaation torjumiseksitoteutetut toimet yhtenäistivät myöhemmin niiden talous- ja valuuttapolitiikkaa.Se helpotti Helmut Schmidtin ja Giscard d'Estaingin tekemää saksalais-ranskalaista aloitetta, jonka tavoitteena oli eurooppalaisen valuuttajärjestelmän(EMS) luominen. Sen ytimenä oli suunnitelma yhteisestävaluuttakurssimekanismista. EMS tuli voimaan 13. maaliskuuta 1979 takautuvastivuoden 1979 alusta lähtien. Vaihtokurssit oli määrä vakauttaa EY:n jäsenvaltioidentaloudellisen kehityksen tukemiseksi. Tavoitteena oli myös inflaatiolukujenalentaminen.

Tilanne 1970-luvun lopussaEuroopan yhdentymiskehityksen realistinen arviointi 1970-luvun lopussa paljastisekä menestystä ja voittoja että laiminlyöntejä ja puutteita:

• EY oli kiistatta laajalti toteuttanut Rooman sopimuksissa mainitutperusvapaudet. Oleelliset vapaan tavaraliikenteen esteet oli poistettu, jayhteinen tullitariffi oli otettu käyttöön. Yhteismarkkinajärjestelyihin kuului myösjäsenvaltioiden lainsäädännön yhtenäistäminen kaupan ja ammatillistenesteiden poistamiseksi. Tästä myönteisestä kehityksestä huolimatta jotkuttavoitteet olivat jääneet kokonaan tai osittain toteutumatta.Yhteismarkkinoiden toimintaa haittasivatkin edelleen tietyt tullimuodollisuudet,rajoitettu liikkuvuus sekä erilaiset välilliset verot. Nämä puutteet edellyttivätyhteismarkkinoiden kehittämisen jatkamista.

• Kaikesta arvostelusta huolimatta todettiin, että keskeiset politiikanalat oli saatuyhteisön toimivallan piiriin. Yhdentyminen oli samalla edistänyt merkittävästiLänsi-Euroopan taloudellista hyvinvointia ja demokraattista vakautta.

11

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

• Yhteismarkkinoita oli myös täydennetty yhteisellä ulkomaankauppapolitiikalla.

• Yhteisön luoma kansainvälisten suosituimmuus- ja assosiaatiosopimustenverkko vahvisti sen kansainvälistä asemaa ja mahdollisti aktiivisemmankehityspolitiikan harjoittamisen.

Kaiken menestyksen keskellä oli kuitenkin todettava, että talous- ja rahaliitto eiollut toteutunut suunnitellusti. Yhteisö osoitti kuitenkin pystyvänsä toimimaanmyös sopimuksissa määrättyjen politiikanalojen ulkopuolella, jos se oli kyseisessätilanteessa järkevää. Tämä koski erityisesti sellaisten uusien välineidenvakiinnuttamista, jotka oli luotu osittain EY:n ulkopuolella, mutta tiiviissäpoliittisessa yhteistyössä (esim. EPC, Eurooppa-neuvosto ja EMS). Toisaalta se koskimyös yhteisön rahoituksen tarkistamista ja yhteisön toimivallan lisäämistä, jokatapahtui siirtämällä budjettivaltaa Euroopan parlamentille tai tekemälläeurovaaleja koskevan sopimuksen. Rooman sopimusten keskeisten politiikanalojenylittämisestä seurasi kuitenkin uusia yhdentymisongelmia. Alun perin kansalliseentoimivaltaan kuuluneiden asioiden siirtäminen EY:n vastuulle edellyttijäsenvaltioiden politiikan yhteensovittamista. Sen toteuttamisesta kilpaili kaksipoliittista strategiaa: ylikansallinen päätöksenteko vastaan kansainvälinenyhteensovittaminen. Tämän vastakkainasettelun seurauksena kansainväliseenyhteensovittamiseen perustuva strategia uhkasi jäädä ylikansallisenpäätöksentekoperiaatteen jalkoihin.

1980-luvun alussa ilmenneitä ongelmia1970-luvun puolivälissä alkaneen talouskriisin seurauksena EY:n jäsenvaltiotottivat käyttöön omia suojatoimenpiteitä sekä tekivät omavaltaisia kansallisiapäätöksiä. Maailmantalouden epäsuotuisa kehitys ja EY:n sisäiset talousongelmatjohtivat yhteisön ja jäsenvaltioiden välisten eturistiriitojen kärjistymiseen.Solidaarisuus alkoi murentua väistämättä. EY:n toimintakykyä rajoittivat lisäksisen institutionaalisen rakenteen ongelmat. Jokaisella toimielimellä oli edessäänvaikeuksia, joita ei voitu enää välttää. Komissio oli vuosien mittaan menettänytpoliittista painoarvoaan huomattavasti. Kun neuvostossa sovellettiinyksimielisyysperiaatetta, menetti komission aloiteoikeus poliittisen merkityksensä.Keskeisen EY:n päätöksentekoelimen eli neuvoston työtä leimasi tehokkuudenpuute. Sen toimintaa vaikeutti lisäksi salainen päätöksentekomenettely. Euroopanparlamentin rajallisella toimivallalla oli suurin merkitys budjettimenettelyssä.Euroopan yhteisön parlamentaarisuus pysyi siis yhä lapsenkengissään.

1980-luvun ongelmiin kuuluivat myös etelään laajentumisesta käydyt vaikeatneuvottelut. Kasvava vastustus jäsenvaltioissa ja erityisesti Ranskassa vaikeuttiuusien jäsenten ottamista yhteisöön. Yhteismarkkinoiden laajentuminen jayhteisön maailmanpoliittisen aseman vahvistuminen tietenkin houkuttelivat,mutta laajentumisella oli myös kouriintuntuvia seurauksia. Laajentuminenmerkitsisi maatalouden ja rakennerahaston menojen kasvua sekä kalastuspolitiikan

12

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tarkistamista. Myös kysymys yhteisön päätöksentekomenettelyjen tehokkuudestanousi uudelleen esiin.

Laajentuminen eteläänKreikka liittyi Euroopan yhteisöön 1. tammikuuta 1981 siirryttyäänsotilasdiktatuurista demokratiaan. Kreikan jäsenyys aloitti samalla yhteisönlaajentumisen etelään. Euroopan yhteisö oli luvannut myös Espanjan ja Portugalindiktatuureille, että EY:n jäsenyys on mahdollista heti demokratian palauttamisenjälkeen. Ja lupaus oli pidettävä. Kummankin Pyreneiden niemimaan valtiondemokratisoitumiskehitys alkoi juuri tältä pohjalta.

Espanjan ja Portugalin jäsenyyssopimukset allekirjoitettiin 29. maaliskuuta 1985.Ne tulivat voimaan 1. tammikuuta 1986, jolloin Euroopassa vallitsi huolesta japeloista huolimatta juhlatunnelma. Uusien jäsenvaltioiden liittyminen koettiinharvinaiseksi käyneeksi Eurooppaa koskevan politiikan menestyshetkeksi. EY:npoliittinen rakenne muuttui kummankin laajentumistoimen myötä. Euroopanpoliittisen yhdentymisen tavoite sai tehdä tilaa taloutta enemmän painottavallelähestymistavalle. Samalla myös yhdentymiskehityksen luonne muuttui.Laajentuminen etelään siirsi yhteisön poliittisen painopisteen Välimerelle.

1981

13

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

1.1.1981Kreikka liittyy yhteisöön. Sen liittymissopimusoli allekirjoitettu Ateenassa 28.5.1979.

Euroopan sisämarkkinoiden loppuunsaattaminenYksi yhdentymisen jatkamisen peruspilareista oli valtion- ja hallitusten päämiestenvuonna 1985 pidetyssä Luxemburgin huippukokouksessa hyväksymä Euroopanyhtenäisasiakirja, joka tuli voimaan samanaikaisesti Espanjan ja Portugalinjäsenyyden kanssa. Yhtenäisasiakirjan päätavoitteena oli joperustamissopimuksissa mainittu yhteisten sisämarkkinoiden toteuttaminen.Tämän tavoitteen mainitseminen uudelleen ja kiinteän määräpäivän (31.joulukuuta 1992) vahvistaminen sen täyttämistä varten oli tärkeää mm.seuraavista syistä:

• EY:n asema maailmanmarkkinoilla heikkeni tuntuvasti. Muut maailmantalousmahdit olivat ohittaneet yhteisön talouden kasvuluvuissa mitattuna jokauan sitten.

• Tutkimusresurssien ja tutkimustulosten käyttö oli tehotonta. • Voimakkaasta talouskasvusta huolimatta 10 vuotta jatkunut korkea työttömyys

pakotti miettimään Euroopan talouden tehostamiskeinoja.• Vähitellen ymmärrettiin myös, miten valtavasti kustannuksia oli aiheutunut

pelkästään markkinoiden lokeroitumisesta.

Päätös vapaiden markkinoiden luomisesta oli vastaus näihin ongelmiin, vaikka setulikin hieman liian myöhään. Sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen onlaajentanut eurooppalaisen päätöksenteon vastuualueita valtavasti. Markkinoidenpoliittisten puitteiden luominen siirtyy vähitellen yhä enemmän jäsenvaltioiltaEY:n poliittiselle järjestelmälle. Yhteisön toimintakyvystä on siten tullut 1990-luvun avainkysymys Euroopassa.

1986 14

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

1.1.1986Espanja ja Portugali liittyvät yhteisöön. Niidenliittymissopimukset oli allekirjoitettu 12.6.1985Madridissa ja Lissabonissa.

EY:n kehittyminen Euroopan unioniksiSisämarkkinoiden sisä- ja ulkopoliittiset seuraukset lisäävät päätöksenteontarvetta huomattavasti. Euroopan yhteisön on muututtava näiden tarpeidenmukaisesti siten, että se kattaa valuuttaunionin, ympäristöä koskevan toimivallan,ulkopolitiikan sekä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden. Myös yhteisön toimielintenon muututtava. Niiden perustana on oltava tehokas poliittinen johto, avoin javalvova parlamentarismi sekä valtaa jakava federalismi.

Yhteisö on kiistatta onnistunut valuuttapolitiikan kehittämisessä. Valuuttaunionija sen myötä Euroopan keskuspankki ovat jälleen Eurooppaa koskevan politiikanarkipäivää, minkä mahdollistivat seuraavat poliittiset toimet. Ensinnäkin Saksanulkoministerin Hans-Dietrich Genscherin muistio eurooppalaisen valuutta-alueenja Euroopan keskuspankin luomisesta (helmikuu 1988) sekä Hannoverissakokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätös silloisen EY:n komissionpuheenjohtajan Jacques Delorsin johtaman komitean perustamisesta (kesäkuu1988). Edelleen valuuttaunionihanketta tukivat ns. Delorsin komiteanloppukertomus, Espanjan liittyminen EMS:iin 19. kesäkuuta 1989 sekä Madridinhuippukokous (kesäkuu 1989). Madridissa päätettiin aloittaa kolmivaiheinenDelorsin suunnitelma 1. heinäkuuta 1990 sekä tarvittavat valmistelutperustamissopimusten muuttamiseksi.

Delorsin komitean 17. huhtikuuta 1989 esittämä kertomus on yksi valuuttaunioniakäsittelevän poliittisen keskustelun perusteista. Delorsin suunnitelman ydin onehdotus talous- ja rahaliiton toteuttamisesta kolmessa vaiheessa. Talous- jarahaliiton institutionaaliseksi perustaksi tulee suunnitelman mukaisesti Euroopankeskuspankkijärjestelmä (EKPJ).

1990 15

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

3.10.1990Saksa yhdistyy ja entisen DDR:n alue tuleeosaksi yhteisöä.

Maastrichtissa hyväksytty ja 7. helmikuuta 1992 allekirjoitettu sopimus Euroopanunionista on laajin Rooman sopimusten uudistus. Se sisältää mm. tarkan talous- jarahaliittoon siirtymisen aikataulun:

• 1. tammikuuta 1994 alkoi sen toinen vaihe, jonka tavoitteena on ensinnäkinauttaa mahdollisimman monta EU:n jäsenvaltiota täyttämään lopullisetjäsenyysvaatimukset. Toisessa vaiheessa on tarkoitus hoitaa myös Euroopankeskuspankin valmistelutyöt.

• Viimeiseen vaiheeseen pääsyn vaatimuksiksi sovittiin hintojen vakaus,budjettikuri, korkotason alhaisuus sekä osallistuminen Euroopanvaluuttajärjestelmään.

• Viimeistään vuoden 1996 lopussa valtion- ja hallitusten päämiehet päättävät,täyttääkö jäsenvaltioiden enemmistö nämä edellytykset. Sitten ne voivat sopiatalous- ja rahaliiton loppuunsaattamisen määräajasta.

• Ellei sopuun päästä, alkaa talous-ja rahaliiton viimeinen vaihe ilman eritoimenpiteitä 1. tammikuuta 1999.

Maastrichtin huippukokous loi edellytykset myös eurooppalaisen ulko- jaturvallisuuspolitiikan uudistamiselle:

• Jäsenvaltiot ovat velvollisia kehittämään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaakaikilla aloilla.

• Yksimielisten neuvoston päätösten perusteella voidaan jäsenvaltioiden yhteisistätoimista päättää nyt määräenemmistöllä. Siten Euroopan yhteisö luopuuensimmäistä kertaa yksimielisyyden periaatteesta ulko- jaturvallisuuspolitiikassa.

• Turvallisuuspolitiikassa Länsi-Euroopan unionille (WEU) annetaan uusi rooli.Siitä tulee samalla osa sekä Euroopan unionia että Atlantin liittoa.

Maastrichtin huippukokous päätti tähän liittyen myös unionin kansalaisuudenperustamisesta, tehostetusta yhteistyöstä sisä- ja ulkopolitiikassa sekä ennenkaikkea Euroopan parlamentin toimivallan laajentamisesta:

• Parlamentti vahvistaa komission kokoonpanon. Parlamentin ja komissiontoimiaikojen pituudeksi sovittiin 5 vuotta.

• Parlamentti sai tutkinta- ja vetoomusoikeudet.• Yhteisön lainsäädännössä parlamentti sai yhteispäätöstoimivallan seuraavilla

aloilla: sisämarkkinat, kuluttajansuoja, ympäristö ja Euroopan laajuisetliikenneverkot.

Maastrichtin sopimuksen ratifiointi EY:n jäsenvaltioissa osoittautui odotettuavaivalloisemmaksi ja pidemmäksi tehtäväksi. Kansanäänestykset sopimuksestajärjestettiin Tanskassa, Irlannissa ja Ranskassa. Irlanti ja Ranska hyväksyivätsopimuksen, mutta Tanskassa äänestys sen sijaan johti tilanteen kärjistymiseen.Noin 50,7 prosenttia tanskalaisista nimittäin äänesti Maastrichtin päätöksiä

16

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

vastaan ja uhkasi siten estää niiden sisältämät tärkeät uudistukset. Vuodesta1992, joka oli samalla sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen vuosi, tuli tunteidenmyllerryskenttä. Tanskalaisten kieltävä vastaus voitiin kuitenkin myönnytystenjälkeen muuttaa myönteiseksi. Maastrichtin sopimuksen lähes myyttinenvaikeaselkoisuus leimasi myös sen solmimisen jälkeen käytyjä kiihkeitäkeskusteluja erityisesti Isossa-Britanniassa ja Saksassa. Kun Ison-Britannianparlamentti antoi sopimukselle viimein hyväksyntänsä ja Saksassa hylättiin siitätehdyt perustuslakivalitukset, oli viimeinenkin este voitettu. Kaikki valtiot olivatratifioineet sopimuksen ja tallettaneet ratifiointikirjansa Roomaan. Sopimus tulivoimaan lähes vuoden viivytyksen jälkeen marraskuussa 1993.

Maastrichtin jälkeen: syveneminen ja laajentuminenKaikesta edistyksestä huolimatta sopimus Euroopan unionista ei vielä kokonaantäytä Eurooppaa koskevan politiikan uudistustarvetta. Esimerkiksiliittovaltiomuotoon järjestetyn unionin tavoitetta ei voitu sisällyttää Maastrichtinsopimukseen. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin välttämätöntä kehittää yhteisöätiukan liittovaltiomuodon pohjalta sekä jakaa toimivaltaa uudestaantoissijaisuusperiaatteen pohjalta. Maastrichtin jälkeisenä aikana Euroopanyhdentymisellä on kaksi tärkeää tehtävää. Toisaalta on tehostettava yhteisöntoimintakykyä syventämällä yhdentymistä sekä kehittämällä nykyisiäpolitiikanaloja. Toisena tehtävänä on suoriutua jo toteutetuista ja vielä edessäolevista laajentumisista.

Sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen määräpäivän ylittyminen 1. tammikuuta1993 jäi Maastrichtin sopimuksen aiheuttaman kärjistyneen tilanteen varjoon.Suunnitelluista toimenpiteistä on toteutettu 95 prosenttia, mikä on vaikuttavamenestys. Juhlatunnelmaa latistivat kuitenkin edelleen ratkaisemattomatongelmat kuten verotusjärjestelmän yhdenmukaistaminen ja sisäinen turvallisuus.Aiemman EY:n komission jäsenen Peter Sutherlandin johtaman asiantuntijaryhmänkertomuksessa todettiin, että sisämarkkinoiden menestyksellinen toimintaedellyttää edelleenkin poliittista muotoilua ja tiivistä yhteistyötä. Maastricht jasisämarkkinat kuvastavat kyseisen kehityskulun samankaltaisuutta. Neymmärretään yrityksiksi nostaa yhteisön toimintakykyä, jotta se voisi suoriutualukuisista Eurooppaa koskevan politiikan tehtävistä tehokkaammilla välineillä.

17

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Kolme EFTA-valtiota Suomi, Itävalta ja Ruotsi liittyivät Euroopan unioniin 1.tammikuuta 1995 toteutuneen laajentumisen myötä. Nyt 15 jäsenvaltion unionillaon jälleen edessään entistä polttavampi syvenemisongelma. Keskustelu yhteisöntoimintakyvystä tulee kärjistymään entisestään unionin laajentuessa edelleen.Euroopan yhteisö on laajentunut alkuperäisistä kuudesta nykyiseen 15:eenjäsenvaltioon, ja lähivuosina se laajenee todennäköisesti edelleen 21, 25 ja 28jäsenvaltion yhteisöksi, jossa asuu noin 500 miljoonaa ihmistä. Herääkin kysymys,miten tällainen valtioyhteisö voidaan ylipäätään organisoida, kun sitä leimaa niinselvä poliittinen, kulttuurinen ja taloudellinen epäyhtenäisyys.

Jos Euroopan yhdentymisen historiaa tutkii huolellisesti, löytyy menestyksen avaineriytymisestä. Organisaatiomuodot, jäsenyyskehitys ja etenemisvauhti ovat alustaalkaen olleet toisistaan poikkeavia. Poliittisen unionin, yhteisen ulko- jaturvallisuuspolitiikan, talous- ja rahaliiton sekä sisämarkkinoiden toimialatmuuttuvat tulevaisuudessa. Näin monimutkainen ja eriytynyt järjestelmä pysyytoimintakykyisenä vain, jos se noudattaa tarkkaa ennakkosuunnitelmaa.Eriytyminen voidaan saavuttaa porrastamalla yhdentymistä, mikä on mahdollistatoteuttaa kolmella eri tavalla:

• ydin-Euroopan nopea yhdentyminen Maastrichtissa tehtyjen talous- jarahaliittoa koskevien päätösten pohjalta

• poliittisen unionin muodostaminen valuuttaunionin jäsenyydestä riippumatta• poliittisen unionin muodostaminen WEU:n jäsenvaltioista: tässä vaihtoehdossa

poliittisen syvenemisen ytimenä on turvallisuusunioni.

Saksalais-ranskalaisen aloitteen mukaan Länsi-Eurooppaan voisi siten syntyäuseampia valtakeskuksia, joiden vaatimustaso olisi tarpeeksi korkea estämään ns.Eurooppa á la carten kehittymisen. Ne olisivat osittain päällekkäisiä ja ehkäisisivätsiksi unionin toiminnan tehokkuuden menettämistä.

1995 18

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

1.1.1995 Itävalta, Suomi ja Ruotsi liittyvät unioniin.Niiden liittymissopimukset allekirjoitettiinKorfussa 24.25.6.1995.

Eriytymistä tapahtuu jo nykyisessä status quo -tilanteessa. Esimerkkejä siitä ovatEuroopan valuuttajärjestelmä, jokaiseen laajentumiseen sovellettavatsiirtymäsäännökset, sosiaalipolitiikka, opting-out-lauseke, lisäsopimukset kutenSchengenin sopimus sekä poikkeussäännökset ympäristöpolitiikassa, työsuojelussaja sisämarkkinoilla. Seuraava laajentuminen merkitsee väistämättä myösinstitutionaalista uudistusta:

• 20-30 jäsenvaltion Euroopassa jokaisella maalla ei voi olla jäsentä komissiossa.• Myöskään nykyistä puheenjohtajien kiertoperiaatetta ei voida enää soveltaa.• Äänten painotuksen ja äänestysmenettelyn säilyttäminen ennallaan johtaisi

pienten jäsenvaltioiden ylivaltaan äänestyksissä.Euroopan unioni tarvitsee siis suunnitelman, jossa yhdentyminen voidaanorganisoida korkealla tasolla eriytymisen pohjalta. Vain sitä kautta unioniavoidaan hallita tulevaisuudessakin. Kaikki nämä uudistukset yhdessä loisivatuudenlaisen Euroopan, joka jatkaisi yhdentyneen Euroopan menestystarinaa.

Yhteiseurooppalaisen yhteisön luominenIdän ja lännen välisen ideologisen selkkauksen päättymisen jälkeen Eurooppaseisoo yhtenäisyyden kynnyksellä. Lukuisilla yhteistyösopimuksilla Itä- ja Keski-Euroopan valtioiden kanssa, sopimuksella Euroopan talousalueesta,liittymisneuvotteluilla, mutta myös ETYKin, Euroopan neuvoston ja muidenyhteistyöelinten tehostuneilla yhteistyörakenteilla on kaikilla sama vaikutin.Sopimussuhteiden verkon on määrä taata vakaus koko Euroopassa sekä nopeuttaanuorten uudistuvien valtioiden taloudellista kehitystä. Siellä missä yhdentyminenon epätäydellistä ja yhteisön toimintakyky ei kehity riittävästi, edessä onmurhenäytelmä. Entisen Jugoslavian sodan aiheuttama trauma vaikuttaaeurooppalaiseen politiikkaan vielä pitkään.

Euroopan unionilla on mantereen kyvykkäimpänä toimijana erityinen vastuu.Siihen kohdistuvat kaikki rauhan, vakauden, demokratian ja taloudellisenhyvinvoinnin odotukset, joten sen on myös otettava vastuunsa vakavasti. Sen onkehitettävä päätöksentekorakenteitaan ja tavoitteitaan tullakseen otetuksivakavasti ja voidakseen toimia sekä eurooppalaisella että maailmanpoliittisellaareenalla. Tähänastinen Länsi-Eurooppaan rajoittunut yhdentyminen on alustaalkaen ollut vain näky tulevaisuuden Euroopasta. Tavoitteena on rajaton Eurooppa,jossa mielipiteiden, pääoman ja palveluiden vaihtaminen on vapaata, sekäEurooppa, jossa selkkaukset ratkaistaan rauhanomaisesti väkivallan käytön sijaan.

Euroopan unionin on totuteltava perustelemaan päätöksiään sekä kansalaisilleenettä maailmalle niin toimivallan siirtämisessä kuin toimielinten kehittämisessäkin.Vuosikymmenien ajan Euroopan yhdentymisen perusta ja päätökset hyväksyttiinlaajalti. Nyt jokainen pienikin askel joudutaan perustelemaan epäilijöille julkisesti.

Euroopan on tehtävä se, mitä sen jäsenvaltiot yhdessä haluavat. Se tarkoittaaennen kaikkea tulevaisuuden turvaamista: taloudellista hyvinvointia,kansainvälistä kilpailukykyä, rauhan turvaamista, uusien selkkausten vaaran

19

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

poistamista sekä sellaisen yhteiseurooppalaisen unionin rakentamista, jossaEuroopan kansalaiset voivat toteuttaa kehitystavoitteensa.

Werner Weidenfeld

Artikkeli on kirjoittajan henkilökohtainen mielipide.

20

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Eurooppa-tietoa 21

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

22

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

AlueellinenrakennepolitiikkaPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen johdanto-osa, 2ja 3 artikla, 39 artikla, 123-125 artikla sekä 130 a-130 e artikla

Tavoitteet: unionin taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittaminenerityisesti alue-, rakenne-, sosiaali-, maatalous- ja työllisyyspoliittistentoimenpiteiden avulla.

Välineet: kolme rakennerahastoa: Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), Euroopansosiaalirahasto (ESR) sekä Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR)ohjausosasto; kalatalouden ohjauksen rahoitusväline (KOR); koheesiorahasto, jostatuetaan ympäristöalaan ja Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyviä hankkeitajäsenvaltioissa, joiden BKT asukasta kohti on alle 90 prosenttia yhteisönkeskiarvosta; Euroopan investointipankki (EIP), Euroopan hiili- ja teräsyhteisö(EHTY).

Talousarvio: menot vuonna 1994 (maksusitoumukset): rakennerahastot 21,3miljardia ecua (29 % EU:n talousarviosta), josta EAKR:n osuus 9,0 miljardia ecua,ESR:n osuus 6,5 miljardia ecua, EMOTR:n ohjausosaston osuus 3,3 miljardia ecua,KOR:n osuus 0,4 miljardia ecua, yhteisöaloitteiden osuus 1,7 miljardia ecua,toimenpiteiden osuus 0,4 miljardia ecua; koheesiorahasto 1,9 miljardia ecua (2,5%); EIP (EY:n talousarvion ulkopuolelta): yhteisön lainat vuonna 1993 17,7miljardia ecua.

Taloudelliset ja sosiaaliset erot -> Euroopan unionissa ovat huomattavan suuret.Rakenteelliset ongelmat ilmenevät etenkin alueiden välisen tasapainon vaihteluinaja johtavat vakaviin työllisyysongelmiin ja suuriin tuloeroihin Euroopan unionin erialueiden välillä. Tietyissä jäsenvaltioissa esiintyvien alueellisten erojen lisäksitilannetta kärjistävät toisinaan suunnattomat erot eri jäsenvaltioidenkansantalouksien suorituskyvyssä. Yhteisön laajentuminen eteläiseen Eurooppaanmerkitsi hyvinvointierojen huomattavaa kasvua, koska uusien jäsenvaltioidenliittymisen jälkeen yhteisö käsitti myös osittain taloudellisesti kehityksestähuomattavasti jälkeen jääneitä alueita. Sittemmin Itä-Saksan mukaantulo merkitsiEU:lle uutta aluetta, jolla esiintyy tuntuvia taloudellisia ja rakenteellisia ongelmia.Vuonna 1995 unioniin liittyneet Itävalta, Ruotsi ja Suomi sitä vastoin ovatperinteisiä hyvinvointivaltioita, mutta myös niillä on omat rakenteellisetongelmansa. Kehityksessä jälkeen jääneisiin alueisiin kuuluvat Kreikka, Portugali,laajat osat Espanjaa, Etelä-Italia ja Sardinia, Irlanti, Pohjois-Irlanti, Korsika ja

Ranskan merentakaiset departementit sekä Saksan uudet osavaltiot. Jälkeenjääneiden alueiden lisäksi unionissa on myös perinteisesti vauraita alueita, joillaon vaikeuksia sopeutua väistämättömään teollisuuden rakennemuutokseen.Perinteiset teollisuudenalat —kivihiilikaivostoiminta, terästeollisuus,laivanrakennusteollisuus ja tekstiiliteollisuus– ovat taantumassa, ja teollisuuden japalveluelinkeinojen olisi suuntauduttava tulevaisuuden aloille. Kolmessa uudessajäsenvaltiossa alueellista jälkeenjääneisyyttä esiintyy ainoastaan yksittäisissätapauksissa.

Bruttokansantuote asukasta kohti vuonna 1993 ostovoimastandardeina ilmaistuna

Yhteisön toimenpiteiden käyttöön ottaminenYhteisössä tiedostettiin jo varhain, että on välttämätöntä helpottaa taloudellisenyhteenkuuluvuuden toteuttamisesta työntekijöille ja erityisen herkilletalouselämän aloille aiheutuvia sopeutumispaineita ja saada aikaan taloudellinentasapaino vauraiden ja kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden välillä. Jo Roomansopimuksessa todettiin, että on ponnisteltava yhdentymisen kielteisten seuraustentorjumiseksi sosiaalialalla ja maataloudessa. Tarve kehittää erityinenaluepoliittinen väline kasvoi Irlannin, Ison-Britannian ja Tanskan liityttyäyhteisöön vuonna 1973, ja se johti lopulta vuonna 1975 yhteisön aluepoliittiseensitoutumiseen.

42

45

46

49

100

161

164

166

182

190

42

12080400 160 200

EUR 15

23

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Hampuri

Bryssel

Ile de France

Darmstadt

Wien

Alueet, joidenBKT on allepuolet EU:nkeskiarvosta

Voreio Aigaio (Kreikka)

Ipeiros (Kreikka)

Madeira (Portugali)

Azorit (Portugali)

Alentejo (Portugali)

Alueet, joidenBKT on yli 50 % EU:nkeskiarvoakorkeampi

Rakennepolitiikan linjatYhteisön rakennepolitiikan kulmakiviä ovat taloudelliset kannusteet jajäsenvaltioiden politiikkojen yhteensovittaminen. Aluepolitiikan alallajäsenvaltioiden myöntämiä kansallisia tukia valvomalla varmistetaan myös,etteivät tuet johda kilpailun vääristymiseen. Rakennerahastot ovat Euroopanunionin rakennepolitiikan perusta. Euroopan sosiaalirahasto (-> sosiaalipolitiikka)perustettiin jo vuonna 1960. Ajan myötä siitä on yhä selvemmin tullut yhteisöntyömarkkinapolitiikan väline. Vuonna 1962 perustettiin Euroopan maataloudenohjaus- ja tukirahasto (-> maatalouspolitiikka), jonka ohjausosasto tukeerakenteellista mukauttamista. Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) perustettiinvuonna 1975 muun muassa sen varmistamiseksi, ettei uusi jäsenvaltio Iso-Britannia, jota maataloustuotteiden tuojana muita jäsenvaltioita vaivanneetmaatalouden rakenneongelmat eivät koskeneet, olisi joutunut nettomaksajanasemaan epäonnistuneen maatalouspolitiikan vuoksi. Siitä lähtien yhteisö onmyöntänyt taloudellista tukea avun tarpeessa oleville alueille.

Rakennerahastoja täydentää koko joukko muita rakennepoliittisia yhteisönrahoitusvälineitä: taloudellisissa vaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden tukemiseksiperustettu koheesiorahasto (vuodesta 1993), vuonna 1993 perustettu kalataloudenohjauksen rahoitusväline (KOR) sekä -> Euroopan investointipankin (EIP) jaEuroopan hiili- ja teräsyhteisön lainaustoiminta. Aluksi rakennepoliittiset välineetolivat erillisiä toisistaan, jolloin toimien päällekkäisyyksiä ei voitu aina välttää.Sittemmin yhteisö on pyrkinyt nivomaan kaikki rakennepoliittiset toimenpiteettiiviimmäksi kokonaisuudeksi siten, että rakennepolitiikkaa hoidetaan keskitetysti.Aluepoliittisilla tavoitteilla on tärkeä sija yhteisön rakennepolitiikassa.

Vuoden 1986 yhtenäisasiakirjassa -> Euroopan komissio sai tehtäväkseen laatiaehdotuksen rakennepolitiikan uudistamiseksi. Neuvosto (-> Euroopan unioninneuvosto) hyväksyi tämän rakennerahastouudistuksen -> Euroopan parlamenttia(EP) ja -> talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan. Hyväksyminen edellyttiyksimielistä päätöstä. Myöhemmin saadun kokemuksen perusteella sääntelyäuudistettiin edelleen kesällä 1993, ja samalla perustettiin -> kalastuspolitiikkaavarten oma rahoitusväline (KOR). Neuvosto vahvistaa määräenemmistölläyhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa komission ehdotuksestarakennerahastojen varojen käyttöä koskevat päätökset.

Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa jäsenvaltiot päättivät helmikuussa1992, että vuoden 1993 loppuun mennessä perustetaan koheesiorahasto, jokaosallistuu ympäristöalan ja liikenteen infrastruktuurien alan hankkeidenrahoitukseen Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa ja Irlannissa. Se rahoittaaerityisesti Euroopan laajuisia verkkoja näiden syrjäisten alueiden liittämiseksiyhteisön keskusalueisiin. Rahasto otettiin käyttöön väliaikaisen asetuksen nojallakeväällä 1993. Sopimuksessa määrätään yksiselitteisesti, että perustettavalla ->alueiden komitealla on oikeus tulla kuulluksi myös rakennepolitiikan alankysymyksissä.

24

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EU:n työttömyysprosentti aluettain (1994)

Rakennepolitiikan periaatteetNeuvosto päätti heinäkuussa 1993 vuoden 1988 rakennerahastouudistuksentäydentämisestä. Uudistus on voimassa vuodesta 1994 vuoteen 1999, ja senmukaisesti yhteisön rakennepolitiikassa keskitytään vastedes viiteen ensisijaiseen,vuoteen 1988 verrattuna osittain uudelleen määriteltyyn tavoitteeseen:

< 6 %

F

F

F

F

E

P

P

>14

10-14 %

6-10 %

25

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Lähde: Eurostat

Työttömyydessä on suuria alueellisia eroja

Tiedot eivät ole käytettävissä

1. Kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden tukeminen. Kohdealueiksi hyväksytäänalueet, joilla bruttokansantuote asukasta kohden on enintään 75 prosenttiayhteisön keskitasosta.

2. Teollisuuden taantumisesta vakavasti kärsivien alueiden, rajaseutualueiden jaalueiden osien taloudellinen ja sosiaalinen uudistaminen. Tavoitteenkohdealueiksi hyväksytään alueet, joiden perinteisesti määräävät teollisuudenalat ovat selkeästi taantuneet ja joiden työttömyysaste on korkeampi kuin EU:nkeskiarvo.

3. Pitkäaikaistyöttömyyden torjuminen sekä nuorten ja työmarkkinoiltasyrjäytyneiden työelämään siirtymisen helpottaminen.

4. Työntekijöiden sopeuttaminen teollisiin muutoksiin ja tuotantojärjestelmienkehitykseen.

5. Maaseudun kehittäminen nopeuttamalla maatalouden rakenteidenmukauttamista ja erityisesti kalatalouden rakenteiden mukauttamisenhelpottaminen. Edellytyksenä on, että kohdealue on harvaan asuttu,maataloudessa työskentelevien osuus työllistettyjen kokonaismäärästä on suuri,maataloustulon taso matala ja alueen talouselämän suorituskyky keskimääräistäalhaisempi. Neljän EFTA-maan kanssa käydyissä jäsenyysneuvotteluissa lisättiinkuudes tavoite: erittäin harvaan asuttujen alueiden kehittäminen. Kohdealueiksihyväksytään alueet, joiden väestöntiheys on alle 8 asukasta neliökilometriäkohti. Kyseisiä Pohjois-Euroopan alueita tuetaan samalla tavoin kuin tavoitteen1 kohdealueita. Tavoite tarkistetaan vuonna 1999 rakennerahastoasetustenuudelleentarkastelun yhteydessä.

Yhteisön toiminnassa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta. Sen mukaisestitoimenpiteiden on aina oltava ainoastaan kansallisia, paikallisia ja aikaisempiatoimia täydentäviä, ja ne on suunnattava sinne, missä alueen omat voimavaratovat riittämättömät.

Tukitoimenpiteiden toteuttaminenEY:n rakennepoliittisten tukitoimenpiteiden on aina vastattava voimassa olevaayhteisön tukikehystä. Komissio vahvistaa nämä tukikehykset kansallistenviranomaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa. Tavoitteiden 1, 2 ja 5 b osaltaperusteena ovat kansallisten viranomaisten yhdessä alueellisten ja paikallistenviranomaisten kanssa laatimat alueelliset kehittämissuunnitelmat. Niihin onsisällytettävä kyseistä aluetta tai alueen osaa koskeva taloudellinen ja sosiaalinenkustannus-hyötyarvio, hankkeiden arvioidut vaikutukset ympäristöön jatyöllisyyteen, noudatettavat toimintastrategiat, tuen pääkohdat sekä selvitysyhteisön myöntämien varojen käytöstä eri rahoitusvälineiden mukaan eriteltynä.Tavoitteen 1 kohdealueiden osalta on esitettävä myös selvitys kansallistenrahoitusvälineiden käytöstä. Tavoitteiden 3 ja 4 yhteydessä yhteisön tukikehyksetperustuvat jäsenvaltioiden esittämiin kansallisiin toimintasuunnitelmiin. Nämäsuunnitelmat sisältävät myös kuvauksen tilanteesta sekä selvityksen tarvittavistatyömarkkinapoliittisista strategioista, suunniteltujen rahoitusvälineiden käytöstä jahankkeiden odotetuista vaikutuksista. Tukikehys käsittää yhteisön toiminnan

26

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tavoitteet, pääkohdat, luonteen ja kestoajan sekä rahoitussuunnitelman, jostailmenee yhteisön rahoitusosuuden suuruus ja alkuperä. Se muutetaan yleensä niinsanotuksi toimenpideohjelmaksi, joka on toisiaan täydentävien yksittäistenhankkeiden muodostama kokonaisuus. Nämä ohjelmat voivat olla joko kansallistenviranomaisten esittämiä tai komission aloitteesta kehiteltyjä (yhteisöaloitteet).

Yhteisön tukikehykset voivat käsittää myös yksittäisiä suurhankkeita, tai niissävoidaan myöntää globaalitukia. Viimeksi mainitussa tapauksessa tiettyjentoimenpiteiden toteuttaminen voidaan antaa nimetyn elimen tehtäväksi.

ToimenpiteetEAKR osallistuu erityisesti tuotantoinvestointeihin ja talouselämään liittyviininfrastruktuuri-investointeihin, mukaan lukien investoinnit terveydenhoidon jakoulutuksen alalla sekä investoinnit Euroopan laajuisiin verkkoihin liikenteen,televiestinnän ja energian alalla. Alueen oman kehityspotentiaalinhyödyntämiseksi, innovaation ja matkailun edistämiseksi sekä palveluelinkeinojenkehittämiseksi EAKR voi tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä myöntämällä niilleinvestointi- tai yritystukea ja osallistumalla myös tutkimus- jakehittämistoimintaan. ESR tukee erityisesti toimia työttömyyden torjumiseksi.Näihin kuuluvat muun muassa toimenpiteet työmarkkinoille pääsynhelpottamiseksi, tasavertaisten mahdollisuuksien edistämiseksi, ammatillisenpätevyyden kehittämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi. Tavoitteen 1kohdealueilla voidaan myös myöntää taloudellista tukea yleisen ja ammatillisenkoulutuksen kehittämiseksi, erityisesti tehostamalla opetushenkilöstön koulutusta.EMOTR:n ohjausosasto myöntää tukea maatalouden rakenteellisiin toimenpiteisiin,tuotantosuunnan muuttamiseen ja viljelijäväestön uusien toimintamuotojenlöytämiseen.

Komission ehdotuksesta rakennerahastoista tuetaan erityisinä rakennepoliittisinavälineinä kolmentoista vahvistetun yhteisöaloitteen osana toimia seitsemällä eriongelma-alalla: alueiden välinen yhteistyö ja kansalliset rajat ylittävät verkot,maaseudun kehittäminen, erityisen syrjäiset alueet, työllisyys ja ammatillinenkoulutus, teolliset muutokset, kaupunkien ongelma-alueet ja kalastuksenrakennemuutos. Koheesiorahaston kautta yhteisö tukee investointeja ympäristönparantamiseksi ja Euroopan laajuisten verkkojen ulottamiseksi Irlantiin, Kreikkaan,Espanjaan ja Portugaliin. KOR rahoittaa erityisiä rakennetoimenpiteitä kalastuksenalalla, mutta myös vesiviljelyn ja kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostuksen jakaupan alalla. Rakennerahastojen ja KOR:in rahoitusosuus tavoitteen 1kohdealueilla on tavallisesti enintään 75 prosenttia (perustelluissapoikkeustapauksissa jopa 85 prosenttia) kokonaiskustannuksista ja vähintään 50prosenttia julkisista menoista. Muilla alueilla unionin rahoitusosuus on enintään50 prosenttia kokonaiskustannuksista ja vähintään 25 prosenttia tuen julkisistamenoista. Alueellinen eriyttäminen tapahtuu ensisijaisesti alueiden ongelmienpainoarvon ja asianomaisen jäsenvaltion taloudellisen tilanteen mukaan. EIPtarjoaa lainoja infrastruktuuri-investointeihin yleensä tavanomaisia markkinoita

27

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

vastaavin ehdoin. Komission toimeksiannosta EIP antaa lainoja myös yhteisönuuden rahoitusvälineen (-> talousarvio) kautta, ja komissio voi myöntää tällaisillelainoille korkotukea. Edinburghin tukivälineeksi kutsutun väliaikaisenrahoitusjärjestelyn avulla oli tarkoitus tukea vuosina 1993 ja 1994 Euroopantaloudellista kasvua varaamalla infrastruktuurihankkeille lisämäärärahojaerityisesti liikenteen, televiestinnän, energian, Euroopan laajuisten verkkojen sekäympäristönsuojelun ja kaupunkisaneerauksen alalla.

RahoitusnäkymätRakenteellisiin toimiin varatut yhteisön maksusitoumusmäärärahatkaksinkertaistuivat vuosien 1987 ja 1993 välillä -> Eurooppa-neuvostonhelmikuussa 1988 tekemän päätöksen mukaisesti. Edinburghin huippukokouksessajoulukuussa 1992 päätettiin määrärahojen tuntuvasta korottamisesta edelleenvuosina 1993-1999. Vuoden 1992 hintatason mukaan rakennerahastoja (KORmukaan luettuna) varten varataan vuonna 1997 24 miljardia ecua (vuonna 199927,4 miljardia Saksan markkaa), josta noin 70 prosenttia on tarkoitettukäytettäväksi tavoitteen 1 kohdealueilla. Tämän lisäksi koheesiorahaston käyttöönvarattiin 1,5 miljardia ecua vuonna 1993 ja 2,5 miljardia ecua vuonna 1997 (2,6miljardia ecua vuonna 1999). Rakenteellisiin toimiin varatut määrärahat onohjeellisesti jaettu tavoitteittain jäsenvaltioiden kesken. Jako osoittaa, ettäalueellisen jälkeenjääneisyyden ongelman poistaminen on edelleen ensisijainentavoite.

YhteenvetoYhteisön rakennepolitiikka on epäilemättä muuttunut tehokkaammaksi senjälkeen, kun tukitoimet on hoidettu huomattavasti keskitetymmin ja kaikkitoimenpiteet on sovitettu paremmin yhteen. Jakomenettelyjä on myös hiemanyksinkertaistettu, ja komissio kannustaa jäsenvaltioita käyttämään entistäenemmän hyväkseen mahdollisuutta menettelyjen yksinkertaistamiseenyhdistämällä strategiat ja ohjelmat yhdeksi ainoaksi asiakirjaksi. Rahastojenmäärärahojen voimakas lisääminen osoittaa, että ongelman merkitys otetaanparemmin huomioon. Tosin yhä useammin epäillään, riittääkö tukialueidensuorituskyky enää kaikilta osin tai lamauttaako tuen määrä kiinnostuksen oma-aloitteiseen toimintaan. Myös komissiota on arvosteltu siitä, että se vaikuttaayhteisöaloitteiden kautta yhä enemmän alueellisen rakennepolitiikansuunnittelemiseen ja laiminlyö näin toissijaisuusperiaatteen noudattamisen, vaikkaosa aloitteista voitaisiin sisällyttää myös yhteisön tukikehyksiin. Lisäksi on esitetty,että yhä uusien rahastojen ja rahoitusvälineiden perustaminen haittaisirakennepoliittisten toimien avoimuutta. EU:n koko rakennepolitiikan perusongelmasäilyy joka tapauksessa ennallaan. Rakennepolitiikasta on tullut tehokkaastijärjestetyn yleisen alueellisen rahoitustasapainon korvike. Tällaisen järjestelmänaikaansaaminen edellyttää kuitenkin laajaa yhteisymmärrystä ja poliittistayhdentymistä, mikä puolestaan ei toteutune aivan lähitulevaisuudessa.

Bernhard Seidel

28

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Alueiden komitea

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 4 artiklan 2kohta ja 198 a-198 c artikla.

Toimivalta: lausuntojen antaminen komissiolle ja neuvostolle; lausuntojenantaminen omasta aloitteesta.

Kokoonpano: 222 EU:n alueellisten ja paikallisten yhteisöjen edustajaa. Paikatjakautuvat jäsenvaltioiden kesken seuraavasti: Iso-Britannia, Italia, Ranska jaSaksa kukin 24 paikkaa, Espanja 21 paikkaa, Alankomaat, Belgia, Itävalta, Kreikka,Portugali ja Ruotsi kukin 12 paikkaa, Irlanti, Suomi ja Tanska kukin 9 paikkaa,Luxemburg 6 paikkaa.

Talousarvio: 27 miljoonaa ecua vuonna 1995.

Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella perustetun alueiden komitean tehtävänäon turvata -> Euroopan unionin alueellisten ja paikallisten yhteisöjen etujenhuomioiminen ja näiden yhteisöjen osallistuminen yhdentymiskehitykseen.

Alueiden komitea muodostuu 222 täysin riippumattomasta jäsenestä, jotkaedustavat alueellisia ja paikallisia yhteisöjä, ja yhtä monesta varajäsenestä, jotkakaikki Euroopan unionin ->Euroopan unionin neuvosto nimeää yksimielisestijäsenvaltioiden ehdotuksesta neljäksi vuodeksi kerrallaan. Sopimuksessa eimäärätä paikkojen jakamista jäsenvaltioiden sisällä tai komitean työjärjestyksestä.Lähes kaikissa jäsenvaltioissa on käyty eri tasoilla välillä kiivastakin kiistelyäpaikkojen jakamisesta alueellisten ja paikallisten yhteisöjen kesken.Järjestäytymisvaikeuksista huolimatta alueiden komiteassa ovat sen ensimmäisellätoimikaudella (1994-1998) edustettuina lähes tasapuolisesti niin alueelliset kuinpaikallisetkin yhteisöt.

EU:n organisaatiossa alueiden komitean tehtävänä on antaa lausuntojaneuvostolle ja -> Euroopan komissiolle. Se edustaa alueellisia ja paikallisia etuja javalvoo niiden huomioon ottamista -> päätöksentekomenettelyissä ja erityisestiEuroopan unionin sääntelyn vastaavuutta alueellisten ja paikallisten ongelmien jahallintomenettelyjen kanssa. Näin alueiden komitea lähentää unioninpäätöksentekoa kansalaisiin ja heidän ongelmiinsa. Sitä onkin ehdottomastikuultava useilla nimenomaan alueiden etuja koskevilla politiikan aloilla (EY:nperustamissopimuksen 126, 128, 129, 129 d, 130 b, 130 d ja 130 e artikla), minkälisäksi siltä voidaan pyytää lausuntoja mistä tahansa muista kysymyksistä. Se voimyös antaa lausuntoja omasta aloitteestaan. Alueiden komitean lausunnot eivät

29

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

kuitenkaan sido päättäviä toimielimiä. Sillä ei ole muodollista mahdollisuuttavaatia käsittelemiensä asioiden vahvistamista, eikä se voi ryhtyä oikeudellisiintoimiin tapauksissa, joissa sen oikeutta tulla kuulluksi ei ole noudatettu.

TyöjärjestysKomitean lausuntoja käsitellään kahdeksassa työvaliokunnassa ja ne hyväksytäänkomitean täysistunnossa. Vuoden 1996 hallitusten välisen konferenssinvalmistelemiseksi työvaliokuntien rinnalle perustettiin myös toimielimiin liittyviäkysymyksiä käsittelevä tilapäinen Doogen komitea. Tästä johtuen alueellisen japaikallisen tason poliitikot ovat nykyisin erityisen vahvasti edustettuina alueidenkomiteassa.

Alueiden komitean jäsenten välinen yhteistyö tapahtuu virallisesti poliittistenryhmittymien sisällä, joita on tällä hetkellä neljä: Euroopan kansanpuolue,Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue, liberaalien puolueryhmä ja Euroopanradikaaliallianssi. Toisin kuin -> Euroopan parlamentissa, alueiden komiteassa

30

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

222

Alueiden komitea

Euroopan unionin neuvoa-antava elin

osavaltioiden, alueiden jakuntien edustajaa

Politiikan alueet, joita koskevissa asioissa komission jeneuvoston on kuultava komiteaa

•kulttuurin tukeminen

•terveydenhuolto

•Euroopan laajuiset verkot

•Rakenne- ja aluepolitiikka

TÄYDENTÄVIÄ LAUSUNTOJA, JOS TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEAAKUULTAESSA ASIAAN LIITTYY ALUEELLISIA ETUJA.

yleisen ja ammatillisen koulutuksen edistäminen

ryhmäsidonnaisuus ei perustu yhtä vahvasti vastaavan kansallisen puolueenjäsenyyteen vaan ensisijaisesti henkilökohtaiseen ryhmittymään sitoutumiseen.

Alueiden komitean johdossa toimii puheenjohtaja (vuoteen 1999 asti DietrichPause).

Yhteenveto ja tulevaisuudennäkymätAlueiden komitean työskentelyedellytykset olivat epäilemättä aluksi erittäinvaikeat. Siitä huolimatta se on onnistunut nopeasti tulemaan toimintakykyiseksi jaantamaan lausuntoja aluepoliittisesti usein erittäin tärkeistä kysymyksistä (esim.rakennerahastoihin liittyvät yhteisöaloitteet, EU:n kansalaisten äänioikeuskunnallisvaaleissa, vihreä kirja EU:n audiovisuaalisesta politiikasta).Tulevaisuudessa alueiden komitea pyrkii ennen kaikkea vahvistamaanmahdollisimman pian sisäiset toimintarakenteensa ja keskittymään työssään alue-ja paikallispoliittisesti tärkeimpiin EU:n politiikan kysymyksiin. Näillä edellytyksilläalueiden komitea voi kehittää itselleen oman toimielimellisen profiilinsa jamuodostaa yhteisymmärrystä edistävän ja kansalaisia lähellä olevaneurooppalaisen politiikan foorumin.

Christian Engel

31

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Energia

Perustamissopimuksen määräykset: EHTY:n perustamissopimuksen hiiltä koskevaterityismääräykset; Euratomin perustamissopimuksen ydinenergiaa koskevaterityismääräykset; EY:n perustamissopimuksen yleiset määräykset kaupan esteidenpoistamisesta (12-37 artikla) ja kilpailusäännöistä (85-94 artikla) sekä 3 artiklan talakohta.

Tavoitteet: turvallisen, edullisen, terveellisen ja ympäristöystävällisenenergiahuollon takaaminen; uusien energiajärjestelmien kehittäminen; EU:nenergia-alan sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen.

Välineet: erityisesti hiili- ja ydinenergia-alan interventiovälineet; ydinteknologiaaja fuusiotutkimusta edistävät ohjelmat; energiateknologian alan esittelyhankkeitaedistävät ohjelmat ja rakennetuet; verkossa välitettävien energiamuotojenmarkkinoiden yhdentämistä koskeva sääntely; energiantuotantoa ja -kulutustakoskevien ympäristöstandardien asettaminen.

Euroopan kansantalouksien tärkein energianlähde on 60-luvun puolivälistä lähtienollut kivennäisöljy. EY-maiden riippuvuus öljystä oli suurimmillaan vuonna 1973,jolloin öljyn osuus energian kokonaiskulutuksesta oli 67%. Öljyn osuus on 80-luvun lopulla vakiintunut 45%:iin. EU:ssa käytettävästä kivennäisöljystä yli neljäviidesosaa on tuotava EU:n ulkopuolelta. Pohjanmeren öljykenttien ehdyttyätuonnin osuus kasvaa edelleen lähitulevaisuudessa. Vuonna 1994 kaksi kolmasosaatuontiöljystä tuli OPEC-maista. Maakaasusta tuodaan yli kolmasosa, ja 80-luvultalähtien Venäjä on ollut tärkein maakaasun toimittaja. Hiiltä on Euroopan unionissamelko runsaasti saatavilla, mutta korkeiden louhimiskustannusten vuoksieurooppalainen hiili ei pysty kilpailemaan halvan tuontihiilen kanssa. Ainoastaanydinenergialla ja vesivoimalla tuotetun sähkön osalta -> Euroopan unioni (EU) onomavarainen. Vuonna 1994 tällaisen sähkön osuus oli 16 %energiankulutuksesta.

Energiapolitiikan tärkeimpänä tehtävänä on ratkaista, miten riittävä, luotettava jaedullinen energiahuolto taataan näissä olosuhteissa. Erityisesti riippuvuuspoliittisesti kriisialttiilta Persianlahden alueelta tuotavasta öljystä on Euroopanenergiajärjestelmälle huomattava turvallisuusriski. EU:n energiapolitiikan tehtäväonkin pienentää nopeasti tätä energiahuoltoon liittyvää riskiä ja ottaa käyttöönmuita energiahuollon vaihtoehtoja. Viime vuosina on perinteistenenergiahuoltoon liittyvien ongelmien lisäksi tullut esiin asioita, joiden vuoksienergiankäyttöä koskevat prioriteetit on määriteltävä uudelleen mahdollisimman

32

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

pian. Tällaisia asioita ovat ydinenergiaan liittyvät erityisongelmat(toimintahäiriöihin liittyvät riskit, kansalaisten hyväksyntä, ydinjätteen varastointi)ja fossiilisten polttoaineiden (hiili, öljy, kaasu) käytön yhteydessä ympäristöönkohdistuva monentyyppinen kuormitus, jonka vakavuutta lisää se, että vaaranaovat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntymisestä (kasvihuoneilmiö) johtuvatilmaston muutokset. Koska ongelmat ovat kaikille Euroopan maille yhteisiä, niidenratkaiseminen EU:n tasolla on entistä keskeisempää.

(*) Tonni öljyekvivalenttia (toe) on standardisoitu energian määrän yksikkö. Se vastaa yhden alemmaltateholliselta lämpöarvoltaan 41 868 kilojoulea/kg raakaöljytonnin energiasisältöä.

Euroopan energiapolitiikan kehitysEuroopan yhteisöjä perustettaessa ei suunniteltu yhteistä energiapolitiikkaa.Institutionaaliset puitteet luotiin kivihiilen osalta vuonna 1951, kun Euroopanhiili- ja teräsyhteisö (EHTY) perustettiin, ja ydinenergian osalta vuonna 1957, kunEuroopan atomienergiayhteisö (Euratom) perustettiin. Muut energiamuodotkuuluivat samaten vuonna 1957 perustetulle Euroopan talousyhteisölle (ETY), jollaei kuitenkaan ollut suoranaisesti tekemistä energiapolitiikan kanssa. Hiili- jateräsyhteisöön ja Euratomiin kohdistuneet odotukset tuottivat kuitenkin jomuutaman vuoden kuluttua pettymyksen. Samaan aikaan ETY osoittautuienergiatalouden ja yhdentymispolitiikan alalla onnistuneeksi.

Euroopan ulkopuolelta tuotu halpa ja runsaasti saatavilla ollut energia vaikutti60-luvulla merkittävästi Euroopan talouskasvuun. Vuoden 1973 öljykriisi

33

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

PRIMAARIENERGIA EU:n 15 jäsenvaltiota 1995 (%)

Tuotanto Kulutus

Ydinenergia29%

Raakaöljy44%

Raakaöljy23%

Ruskohiili12% Kivihiili

8%

Kivihiili4%

Primaarisähkö4%

Primaarisähkö2%

Maakaasu24% Maakaasu

21%

Ruskohiili13%

Ydinenergia16%

Yhteensä: 690,6 miljoonaa toe* Yhteensä: 1 308,4 miljoonaa toe*

(raakaöljyn hinnan nelinkertaistuminen, Lähi-idän öljynviejävaltioidenboikottiuhkaukset) opetti eurooppalaisille, miten riskialtista riippuvuusulkomaisista energiantoimittajista on. Vuoden 1973 jälkeen hallitukset pyrkivätjoko pääsemään eroon öljyriippuvuudesta kansallisin energiaohjelmin(määrätietoisimmin Ranskassa, jossa rakennettiin runsaasti ydinvoimalaitoksia) tailuomaan yhdessä muiden teollisuusmaiden kanssa strategisen vastavoiman OPECinöljykartellille. OECD-maiden vuonna 1974 perustamassa Kansainvälisessäenergiajärjestössä (IEA), johon kaikki läntiset teollisuusmaat liittyivät, sovittiinyhteisestä varastoinnista raakaöljyn tuonnin keskeytymisen varalta. EY jäi näinollen energiapolitiikassa sivuosaan. Vuoden 1983 marraskuussaenergiaministereiden neuvosto myönsi ensi kerran yhteisölle toimivallan itsenäisenenergiapolitiikan harjoittamiseen. Energian sisämarkkinoita koskevassakertomuksessaan (toukokuu 1988) Euroopan komissio yhdisti osittain jo aiemminkäynnistettyjä hankkeita ohjelmaksi. Erityisesti kaasu- ja sähköalanenergiamarkkinoiden laajamittaisella vapauttamisella Euroopassa komissio haluaalisätä kasvua ja Euroopan energiajärjestelmän joustavuutta sekä poistaayhdentymisen esteet kansalliselta tasolta. Samalla halutaan ottaaympäristönsuojeluasiat energiapolitiikassa paremmin huomioon. SopimuksessaEuroopan unionista on vahvistettu nämä tavoitteet, mutta Euroopanenergiapolitiikalle ei ole luotu uutta sopimusperustaa.

Välineet, päätöksentekomenettelyt, yksittäiset ohjelmatPerustamissopimuksissa EU:lle on annettu lukuisia välineitä puuttuajäsenvaltioiden energia-asioihin: kilpailusäännöt ja kaupan standardit,hintarajoitukset ja määrälliset kiintiöt, tekniset standardit ja raja-arvosäännökset,valvontaoikeudet ja tietojärjestelmät, taloudellinen tuki ja investointiluotot.Erityisesti hiili- ja ydinenergia-alalla on mahdollista puuttua asioihin suoraan.Jäsenvaltioiden myötävaikutus päätöksenteossa tosin kaventaa EU:n autonomiaakaikilla näillä aloilla.

EU:n energiapolitiikassa noudatettavat -> päätöksentekomenettelyt ovat yhtämoninaisia kuin energia-alakin. Yleisesti ottaen -> Euroopan komission asema onEHTY:n ja Euratomin perustamissopimuksissa säännellyillä aloilla (hiili,ydinenergia) vahva. Näillä aloilla se voi toimia ylikansallisena elimenä tai yhteisönedustajana suoraan ja itsenäisesti EU:n ulkopuolisiin maihin nähden. Niillä aloilla,joita koskee ainoastaan ETY:n perustamissopimus (öljy, kaasu, sähkö), komissio voiantaa vain puitelainsäädäntöä yhdessä -> Euroopan unionin neuvoston kanssa.Muodollisista toimivaltasuhteista riippumatta on usein niin, että voimakkaanpolitisoimisen vuoksi energiakysymykset vaativat usein pitkällistä etujenyhteensovittamista EU:n toimielimissä. -> Eurooppa-neuvosto on 70-luvun alustalähtien ottanut useasti kantaa energiapoliittisiin ongelmiin. Myös -> Euroopanparlamentti on 80-luvulta lähtien osoittanut lisääntyvää kiinnostustaenergiapoliittisiin kysymyksiin pääasiassa ympäristönsuojelun ja kuluttajansuoja-asioiden yhteydessä.

34

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EU:n toiminnan painopiste uusien energialähteiden käytön edistämiseksi onperinteisesti ollut ydinenergiassa (fissio, fuusio). Sen lisäksi on tullut yhätärkeämmäksi edistää energian säästöä sekä järkevää ja ympäristöystävällistäenergiateknologiaa sekä ottaa käyttöön uusiutuvia energianlähteitä (aurinko, tuuli,maalämpö). Tutkimuksen ja kehityksen neljännessä puiteohjelmassa (1994-1998)tähän tarkoitukseen on suunniteltu käytettävän 2,256 miljardia ecua. Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa 1994 erityisohjelmasta, jolla rahoitetaan Euroopanlaajuisia energiaverkkoja ja johon sisältyy esim. kaasu- ja sähköverkonrakentaminen jäsenvaltioiden ja tärkeiden tuojamaiden välille.

Lukuisat toimenpiteet, ohjelmat ja välineet eivät riitä peittämään sitä, ettäenergialla on EU:n kokonaistalousarviossa yhtä vähäinen osa kuinenergiapolitiikalla EU:ssa jäsenvaltioiden harjoittamaan energiapolitiikkaanverrattuna.

TulevaisuudennäkymätPitemmällä tähtäyksellä Euroopan energiapolitiikan tilanne näyttää valoisalta.EU:n jäsenvaltioiden turvallisen, edullisen, terveellisen ja ympäristöystävällisenenergiahuollon tavoite on viime vuosikymmeninä pitkälti saavutettu. Ei olekuitenkaan varmaa, että suotuisa kehitys jatkuu. Energiapolitiikkaa koskevatristiriitaiset näkemykset on sisämarkkinoiden toteutumisen jälkeen määriteltävä japerusteltava uudelleen. Tämä koskee ennen kaikkea ydinenergian asemaa jaympäristönsuojelun prioriteettejä. Suunnitelma kasvihuonekaasupäästöjenvähentämisestä EU:n energiaveron avulla on toistaiseksi kariutunut jäsenvaltioidenvälisiin eturistiriitoihin. EU:n läheisemmät suhteet Keski- ja Itä-Eurooppaan, Lähi-idästä tulevien öljytoimitusten takaaminen pitkällä aikavälillä sekä toistensakanssa kilpailevien teollisuus- ja kehitysmaiden etujen yhteensovittaminenenergia-alalla merkitsevät tulevaisuudessa haasteita ja mahdollisia ristiriitoja,mikä edellyttää Euroopan energiapolitiikan näkökulman laajentamista. Euroopanenergiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa, jonka 45 valtiota allekirjoittijoulukuussa 1994, on määritelty idän ja lännen väliselle energiayhteistyölleyhteiset tavoitteet ja toimintaohjeet, jotka on vielä osoitettava käytännössätoimiviksi.

Erwin Häckel

35

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euro

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 102 a -109 martikla

Tavoitteet: Euron käyttöönotto vakaana valuuttana Euroopan unionissa

Sopimuksessa Euroopan unionista määrätään talous- ja rahaliiton lopulliseksitoimeenpanopäiväksi tammikuun 1. päivä vuonna 1999. Tähän liittyen niissämaissa, jotka täyttävät talous- ja rahaliiton jäsenyysperusteet, otetaan vaiheittainkäyttöön yhteinen raha euro.

Alun perin aiottiin perustamissopimuksessa uuden rahan nimeksi ecu (EuropeanCurrency Unit). Euroopan valuuttajärjestelmän käyttöönoton jälkeen ecu toimiijäsenvaltioiden välisenä laskentayksikkönä. Niin sanottuna korivaluuttana sekoostuu yhteisön kansallisten valuuttojen painotetuista arvoista. ecu onmenettänyt viime vuosina arvoaan muiden maiden vakaisiin valuuttoihin nähden.Koska uudesta rahasta ei tule korivaluuttaa ja siitä pyritään tekemään yksivakaimmista valuutoista, joka on myös eurooppalaisen identiteetin vertauskuva,sopivat valtioiden ja hallitusten päämiehet joulukuussa 1995, että rahan nimeksitulee euro. Tämä nimi on lyhyt ja se voidaan kirjoittaa samoin kaikilla yhteisönvirallisilla kielillä. Euron sadasosan nimeksi tullee ”sentti”.

Euroopan valuuttojen vaihtaminen euroiksi on vaativa tehtävä. Jottasiirtymävaiheen tekniset ongelmat –esimerkiksi kaikkien kolikoilla toimivienautomaattien vaatimat muutokset– rajoitettaisiin mahdollisimman vähiin,käynnistyy talous- ja rahaliitto valuuttakurssien lopullisella kiinnittämisellä.Jokainen kansallinen valuutta on silloin yhteisen rahan yksi ilmenemismuoto.Rahapolitiikkaa hoitaa talous- ja rahaliiton käynnistymisen jälkeenperustamissopimuksen mukaan Euroopan keskuspankki. Pankki on riippumatonpoliittisesta ohjailusta, ja sen ensisijainen tavoite on pitää rahan arvo vakaana.

Kun vuonna 1998 on päätetty, mitkä maat ottavat käyttöön yhteisen rahan,aloitetaan suunnitelmien mukaan euron seteleiden ja kolikoiden tuotanto.Osallistuvien maiden valuuttakurssit kiinnitetään talous- ja valtiovarainministerienneuvoston (ECOFIN-neuvoston) yksimielisellä päätöksellä. Julkisen taloudenottolainaus muunnetaan samaan aikaan osittain sitovasti euroksi. Euroa voidaanjo käyttää maksuliikenteessä ilman käteisrahaa. Tammikuun 1. päivänä 2002 alkaaeuron käteisrahan käyttö. Euroa ja kansallisia rahoja voidaan käyttää enintäänkuuden kuukauden ajan rinnakkain. Heinäkuun 1. päivästä 2002 alkaen on eurositten ainoa laillinen maksuväline talous- ja rahaliiton jäsenvaltioissa.

36

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euron käyttöönotto ei monista peloista huolimatta ole rahauudistus, vaanrahanvaihtotoimenpide. Kaikki rahasummat lasketaan euroiksi, eikä niidentodellinen arvo siinä muutu. Kaikki vanhat sopimukset –vuokrasopimuksistapankkiluottoihin– jatkuvat entisin ehdoin. Vuonna 1998 luotava Euroopankeskuspankki ottaa kuitenkin vastuun yhteisen rahan arvon vakaudesta. Senrakenne on suunniteltu Saksan valtionpankin onnistuneen mallin mukaan.Kansallisista setelipankeista poiketen voi Euroopan keskuspankki kuitenkinsuunnitella valuuttapoliittisen kurssinsa koko valuutta-alueen tilanteen mukaan.Euroopan keskuspankin tulevat rahapoliittiset välineet valmistelee sen edeltäjä,Euroopan rahainstituutti. Näitä välineitä ei vielä ole vahvistettuyksityiskohtaisesti, mutta rahainstituutin neuvostossa kokoontuvien kansallistenkeskuspankkien pääjohtajien luonnokset ovat melko lähellä toisiaan. Euroopankeskuspankin avaamisen jälkeen päätökset rahapolitiikasta, rahapolitiikanvälineistä sekä setelien ulkomuodosta tekee Euroopan keskuspankin neuvosto.

Talous- ja rahaliiton käynnistymiseen mennessä on tehtävä vielä monia teknisiäratkaisuja, esimerkiksi tarkka menettely valuuttakurssien kiinnittämiseksi rahanvaihdon määräpäivänä tai sitovan oikeusperustan käyttöönotto euroonsiirtymisestä, jotta kaikki talouden toimijat voisivat tuntea varmuuttasuunnitellessaan toimenpiteitään. Jotta eurooppalaiset saataisiin vakuuttuneiksiyhteisen rahansa hyödyistä, on toisaalta välttämätöntä tiedottaa siitä laajasti jatoisaalta tehdä asiaan liittyvät poliittiset päätökset mahdollisimman avoimesti.Se, että kansalaiset hyväksyvät uuden rahansa, on kuitenkin vain yksi rahaliitonmenestymisen edellytys. Sen lisäksi on tärkeää, että euro lunastaa pysyvästikaikkien osapuolten antamat lupaukset.

Olaf Hillenbrand

37

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

38

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

1. tammikuuta 1993Yhtenäis-

markkinoidensyntyminen.

1. heinäkuuta 1990Euroopan talous- ja rahaliitonensimmäinen vaihe käynnistyy.Pääomanliikkeet vapautetaan

täysin kaikissa unioninjäsenvaltioissa

(väliaikaista poikkeutta lukuunottamatta)

15-16. joulukuuta 1995Eurooppa-neuvoston

huippukokous Madridissa•Yhteisen rahan nimeksi euro

•Päätökset euronkäyttöönoton teknisestä

suunnitelmasta ja aikataulustayhteiseen rahaan siirtymiseksi

vuonna 1999 (siirtymisen viimeinen vaihe

vuonna 2002).

1. marraskuuta 1993• Ecun kokoonpano

jäädytetään.• Maastrichtissa allekirjoitettusopimus Euroopan unionista

astuu voimaan.• Talous- ja rahaliiton toinen

vaihe alkaa.

31. joulukuuta 1996(viimeinen määräaika)• Rahapoliittinen instituutti

päättää Euroopan keskuspankin jaEuroopan keskuspankkijärjestelmän

edellyttämistä sääntelyyn,hallintoon ja logistiikkaan liittyvistä

järjestelyistä.• Komissio, neuvosto ja

rahapoliittinen instituuttivalmistelevat EKP:hen, EKPJ:hen ja

yhteiseen rahaan siirtymiseenliittyvää lainsäädäntöä.

1. tammikuuta 1999Talous- ja rahaliiton kolmas vaihe

alkaa.• Neuvosto kiinnittää

peruuttamattomasti muuntokurssitosallistujamaiden valuuttojenvälillä ja suhteessa euroon.

• Eurosta tulee täysimittainenvaluutta ja virallinen ecu-kori

lakkautetaan.• Neuvoston asetus euron

käyttöönoton oikeudellisistakehyksistä astuu voimaan.

1. tammikuuta 1999lähtien

• EKPJ muotoilee yhteisen, euroonperustuvan rahapolitiikan ja

toteuttaa sitä sekä tekeeeuromääräisiä valuuttaoperaatioita.

• Jäsenvaltioiden uudet valtionvelkakirjat lasketaan liikkeeseen

euromääräisinä.

Euroon Siirtymisen Vaiheet

39

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

1. tammikuuta 1994• Euroopan rahapoliittisen instituutin

perustaminen Frankfurtiin.• Talouspolitiikan

koordinaatiomenettelyjen lujittaminenEuroopan tasolla.

• Jäsenvaltiot kamppailevat "liiallistenalijäämien" pienentämiseksi ja pyrkivät

taloudelliseen lähentymiseen.

31. toukokuuta 1995 Komissio julkaisee yhteistä rahaakoskevan vihreän kirjan (yhteiseenrahaan siirtymisen viiteskenaario).

1998 (mahdollisimmanpian)

Valtion- ja hallitusten päämiehetpäättävät, mitkä jäsenvaltiot

osallistuvat ensimmäisinä yhteisenrahan käyttöönottoon

lähentymisperusteiden ja vuoden1997 talouskehityksen perusteella.

Heti kun tämänpäätöksen jälkeen on

mahdollista • Jäsenvaltiot nimittävät EKP:n

johtokunnan. • EKP ja neuvosto päättäväteurosetelien ja -kolikoiden

liikkeeseenlaskupäivän. • EKPJ aloittaa eurosetelien

liikkeeseenlaskun.• Neuvosto ja jäsenvaltiot alkavat

valmistaa eurokolikoita.

Ennen 1. tammikuuta 1999EKP:n ja EKPJ:n valmistelun loppuun

saattaminen. • Neuvosto antaa säädökset, jotkakoskevat pääoman merkitsemisen

jakoperustetta, tilastotietojen keräämistä,vähimmäisvarantoja, EKP:n kuulemista

sekä sakkoja ja uhkasakkoja, joitavoidaan määrätä luottolaitoksille.

• EKP ja EKPJ valmistautuvattoimintansa käynnistymiseen: EKP:n

perustaminen, sääntelynaikaansaaminen, rahapolitiikan

viimeistely jne.

Viimeistään 1.heinäkuuta 2002

Yhteiseen rahaan siirtymisenpäättyminen osallistuja-

maissa.

1. tammikuuta 1999 -korkeintaan 1. tammikuuta

2002 • EKPJ vaihtaa valuuttoja pariarvoonsa

käyttäen peruuttamattomastikiinnitettyjä kursseja.

• EKPJ ja jäsenvaltioiden viranomaisetseuraavat yhteiseen rahaan siirtymisenedistymistä pankki- ja rahoitussektorilla

sekä avustavat kaikkia talouselämänlohkoja yhteiseen rahaan siirtymisen

valmisteluissa.

Viimeistään 1. tammikuuta2002

• EKPJ laskee eurosetelit asteittainliikkeeseen ja poistaa kansalliset

rahat liikkeestä.• Jäsenvaltiot laskevat asteittain

eurokolikot liikkeeseen ja poistavatkansalliset kolikot liikkeestä.

...Siirtymisen loppuun saattaminen ...

Europol

Perustamissopimuksen määräykset: EU-sopimuksen K.1 artiklan 9 kohta jaEuropol-yleissopimus.

Jäsenet, toimipaikka: kaikki EU:n jäsenvaltiot, Haag (Alankomaat).

Elimet: hallintoneuvosto, johtaja, yhteinen valvontaviranomainen, varainhoidonvalvoja, varainhoitokomitea.

Europol on 7. helmikuuta 1992 tehtyyn sopimukseen Euroopan unionista sisältyväEuroopan poliisivirasto, hallitusten välisellä yhteistyöllä perustettu ylikansallinenlaitos.

Europolia ja kansainvälistä oikeutta koskevan sopimuksen ratifiointiin saakkaEuropolin tehtäviä hoiti sen edeltäjänä Europolin huumeyksikkö (EDU) Haagissa.EDU koostuu EU:n jäsenvaltioiden yhteysviranomaisista, joilla on suora pääsykulloisenkin lähettäjämaan rikos- ja työtiedostoihin ja jotka vaihtavat valvotustihuumerikollisuuteen liittyvää henkilöitä koskevaa tietoa. EDU auttoikansainvälisen huumerikollisuuden piirissä tapahtuneiden rikosten selvittämistäerityisesti koordinoimalla ns. valvottuja lähetyksiä. Niissä poliisi tarkkailee jaseuraa laittomia huumekuljetuksia ja puuttuu niihin parhaimmaksi katsomanaanajankohtana. Vuonna 1995 kansallisten viranomaisten tiedonsaantipyyntöjävaihdettiin ja niihin vastattiin noin 2 000 kertaa, ja määrä on koko ajan nousussa.EDU:n analysointitoiminta keskittyy tilastotietojen keräämiseen, huumeidenkatuhintojen tutkimiseen jäsenvaltioissa sekä tiedon hankkimiseen uusistasalakuljetusreiteistä.

EDU:n toiminta-alaa laajennettiin 10. maaliskuuta 1995 yhteisellä toimellakoskemaan radioaktiivisten ja ydinaineiden laitonta kauppaa, laittomienmaahanmuuttajien salakuljetusta sekä moottoriajoneuvojen varkauksia. Vuonna1996 EDU:n toimialaan oli määrä lisätä myös ihmiskauppa.

Jäsenvaltiot allekirjoittivat Europol-yleissopimuksen 26. heinäkuuta 1995. Samallaallekirjoitettu tulkintapöytäkirja antaa -> Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelleoikeuden tehdä ennakkopäätöksiä yleissopimuksen tulkinnasta. Yleissopimuksenolennainen sisältö on seuraava: Europolin tavoitteena on parantaa yhteistyötäkansainvälisen rikollisuuden vakavien muotojen vastaisessa taistelussa jaehkäisemisessä jäsenvaltioiden välisellä yhteistyöllä EU-sopimuksen K.1 artiklan 9kohdan mukaisesti. Ensimmäisessä vaiheessa Europolin toimialaan kuuluvat laitonhuumausaine- ja ihmiskauppa, ydin- ja radioaktiivisten aineiden laiton kauppa,

40

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

laittomien maahanmuuttajien salakuljetus, moottoriajoneuvoihin kohdistuvarikollisuus sekä viimeistään kahden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulostamyös terrorismi ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvä rahanpesu.

Neuvosto voi laajentaa Europolin toimialaa yksimielisellä päätöksellä koskemaanmyös muita rikollisuuden ilmiöitä, jotka on mainittu yleissopimuksen liitteenäolevassa luettelossa. Näitä tavoitteita toteuttaessaan Europolin tehtävänä onhelpottaa jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa sekä kerätä, koota ja analysoidatietoa. Lisäksi se kertoo jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille heitäkoskevasta tiedosta jäsenvaltioihin perustettujen kansallisten toimipisteidenkautta. Siten Europol tukee poliisin tutkimuksia jäsenvaltioissa ja ylläpitääautomatisoitua tiedonhankintaa. Europolilla on määrä olla käytössään seuraavattietojärjestelmät: a) Tietojärjestelmä, joka sisältää tietoja henkilöistä, jotka ontuomittu tai joita epäillään Europolin toimialaan kuuluvasta rikoksesta tai joidenvoidaan epäillä syyllistyvän tällaiseen rikokseen. Pääsy tähän järjestelmään onEuropolin lisäksi keskeisillä kansallisilla poliisiviranomaisilla ja niiden Europoliinlähettämillä yhteysviranomaisilla. b) Työ- ja tiedonhankintatietojärjestelmät, joitaEuropol käyttää analyysitoiminnassaan. Nämä osittain suojaamattomat tiedostotkattavat myös henkilöt, jotka tulevat kyseeseen todistajina tai uhreina tai jotkaovat jo joutuneet rikoksen uhreiksi.

Yleissopimusta täydentäviä oikeustoimia, joita Europolin toiminnan aloittaminenedellyttää, ovat varainhoitosääntö sekä yhteysviranomaisten oikeuksia javelvollisuuksia koskeva perussääntö. Oikeudellisesti ja poliittisesti merkittäviä ovatennen kaikkea analyysitietoja koskevat toimeenpanomääräykset sekähenkilöstösäännöt.

Europol on oikeudelliselta asemaltaan oikeushenkilö. Sen elimiä ovat seuraavat (1)Hallintoneuvosto, joka on mukana päättämässä kaikista tärkeistä Europolinvarsinaisiin tehtäviin kuulumattomista asioista. Siinä on jokaisesta jäsenvaltiostayksi edustaja. Sen päätökset tehdään kahden kolmasosan enemmistöllä ellei toisinole määrätty; (2) Johtaja, jonka Euroopan unionin neuvosto nimittää yksimieliselläpäätöksellä hallintoneuvoston lausunnon jälkeen neljäksi vuodeksi kerrallaan.Johtaja voidaan valita uudelleen vain kerran. Johtaja vastaa mm. Europolintehtävien täyttämisestä sekä hallinnosta. Hänet sekä kakji varajohtajaa voidaanvapauttaa tehtävistään neuvoston kahden kolmasosan enemmistöllä. Muita elimiäovat yhteinen valvontaviranomainen, varainhoidon valvoja sekävarainhoitokomitea.

Europolia ei pidä sekoittaa Interpoliin, joka on 177 kansallisen poliisiviranomaisenyhteenliittymä. Sen toimipaikka on Lyonissa. Toisin kuin Europol ei kansainvälinenrikospoliisijärjestö (I.C.P.O. – Interpol) ole osa poliittista valtioyhteisöä, vaan toimiimaailmanlaajuisesti.

Reinhard Rupprecht

41

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EuroopaninvestointipankkiPerustamispäivä ja sijainti: 1.1.1958, Luxemburg.

Jäsenet: kaikki EU:n jäsenvaltiot.

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 198 d ja e artikla.

Elimet: 15 talousministerin valtuusto (vahvistaa luottopolitiikan yleisetsuuntaviivat), hallintoneuvosto (huolehtii sopimusperusteiden noudattamisesta,päättää lainojen ja takauksien myöntämisestä), hallitus, tarkastuskomitea.

Euroopan investointipankki (EIP) on sekä -> Euroopan unionin rahoituslaitos ettäitsenäinen toimielin. Se myöntää lainoja ja takauksia sellaisteninvestointihankkeiden rahoittamiseen, jotka edistävät yhteisön tasapuolistakehittämistä. Pankkina se noudattaa luotonannossa tavanomaisia pankkientaloudellisia perusteita ja toimii tiiviissä yhteistyössä muiden rahoituslaitostenkanssa. Se on voittoa tavoittelematon rahoituslaitos, ja siksi sen myöntämienlainojen korot vastaavat sen hankkimien varojen kuluja, joihin lisätään 0,15prosenttia. Pankin tehtävänä on rahoittaa sellaisten hankkeiden lainoja jatakauksia, jotka ovat yhteisön talouspoliittisten tavoitteiden mukaisia (yleensäjopa 50 prosenttia hankkeen kuluista). Pankki valitsee tukemansa hankkeet senperusteella, kuinka rahoitettavat investoinnit edistävät kestävää kehitystä. Lainojavoidaan myöntää hallinnon ja yksityisen sektorin investointihankkeisiininfrastruktuurin, energiahuollon, teollisuuden, palveluiden ja maatalouden alalla.EIP rahoittaa toimintansa suurimmaksi osaksi yhteisön pääomamarkkinoilta jamaailmanmarkkinoilta hankkimillaan varoilla. EIP:n pääoman ovat merkinneetjäsenvaltiot. 1. tammikuuta 1995 lähtien pääoma on ollut 62 miljardia ecua. EY:nperustamissopimuksen mukaan myönnettyjen lainojen ja takuiden kokonaismääräsaa olla enintään 250 prosenttia merkitystä pääomasta.

Vuonna 1994 EIP myönsi lainoja yhteensä 19,9 miljardin ecun edestä. Siitä 17,7miljardia ecua käytettiin yhteisön sisäisten investointien rahoittamiseen. EIP:ntärkeimpään tehtävään eli köyhimpien alueiden kehittämiseen käytettiin vuoden1994 kokonaissummasta suurin osa eli 72 prosenttia. Pankki tukeerakennerahastojen tavoitteita (-> alueellinen rakennepolitiikka) ja yhteisönmuiden rahoitusvälineiden tavoitteita. Alueellisten infrastruktuuritoimenpiteidenlisäksi rahoituskohteita ovat liikenne- ja tietoliikenneverkostojen laajentaminen,ympäristönsuojelu ja elinolosuhteiden turvaaminen, kaupunkialueiden rakenteidenkehittäminen, unionin laajuisen energiahuollon turvaaminen sekä teollisuuden

42

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

kansainvälisen kilpailukyvyn lisääminen ja sen yhdentyminen Euroopan tasollasekä erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen.

Unionin ulkopuolella investointipankki tukee voimakkaastikehitysyhteistyöpolitiikkaa. Tähän mennessä rahoituspöytäkirjoja on tehtykahdentoista Välimeren valtion kanssa. Euroopan investointipankki on laatinutympäristöohjelman Välimeren alueelle ja tukenut ohjelmaa Maailmanpankin jamuiden instituutioiden kanssa. Kaikkiaan EIP:n rahoitusta on myönnetty noin 130maahan, jonka kanssa EU:lla on molemminpuolisia taloudellisia intressejä.

Vuonna 1990 EIP:n valtuusto sai ensi kertaa mahdollisuuden myöntää lainojaPuolalle, Unkarille ja entiselle DDR:lle ensisijaisesti talouden kehittämiseenliittyvien hankkeiden rahoittamiseen. Tämän jälkeen tätä mahdollisuutta onlaajennettu yhteensä kymmeneen Keski- ja Itä-Euroopan maahan. Vuoteen 1997mennessä lainoja voidaan myöntää kolmen miljardin ecun arvosta. Unioninulkopuolisen rahoituksen määrä on kasvanut jälleen vuonna 1994 2,246 miljardillaeculla. Investointipankki on osakkaana vuonna 1990 Lontooseen perustetussaEuroopan jälleenrakennus- ja kehityspankissa, EIP:n vastineessa Itä-Euroopassa,merkitsemällään 3 prosentin osuudella pääomasta.

Euroopan investointipankin painoarvo on jatkuvasti lisääntynyt ja siitä on tullutyksi merkittävimmistä kansainvälisistä pankeista. Sen toiminta pienentää EU:njäsenvaltioiden välisiä taloudellisia eroja. Eräs pankin vahvuuksista on, että sepystyy ottamaan joustavasti huomioon yhteisön tavoitteet. -> Eurooppa-neuvoston vuonna 1992 hyväksymät kasvualoitteet sekä kilpailukykyä käsittelevävalkoinen kirja ovat tuoneet mukanaan uusia tehtäviä EIP:n noin 860toimihenkilölle. Tilapäisen 7 miljardin ecun lainojen helpotusten sekä vuonna 1994Euroopan laajuisten verkkojen rahoittamista varten perustetun Euroopaninvestointirahaston lisäksi EIP on tukenut halpakorkoisilla lainoilla työpaikkojaluovia pienten ja keskisuurten yritysten investointeja yli miljardilla eculla.

Olaf Hillenbrand

43

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan komissio

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 155-163 artikla;YUTP: EU-sopimuksen J.5 artiklan 3 kohta, J.6 ja J.7 artikla, J.8 artiklan 3 kohta jaJ.9 artikla; sisä- ja oikeusasiat: EU-sopimuksen K.3 artiklan 2 kohta, K.4 artiklan 2kohta, K.6 ja K.9 artikla.

Tavoitteet: yhteisömarkkinoiden toiminnan ja kehittämisen turvaaminen; EU:nyhteisten etujen edustaminen EU:n sisällä ja ulospäin.

Välineet: aloiteoikeus EU:n lainsäädäntötyössä, osallistuminen yhteisöoikeudenvalmisteluun, toimeenpanoon ja valvomiseen sekä EU:n edustaminenkansainvälisissä yhteyksissä.

Talousarvio: 2,7 miljardia ecua hallintoon, 77,8 miljardia ecua toimintavaroja(1996).

Euroopan yhteisöjen komissio-kuten laillisesti pätevä nimitys kuuluu, vaikkakyseistä toimielintä onkin marraskuusta 1993 alkaen kutsuttu yksinkertaisestiEuroopan komissioksi-koostuu 20 jäsenen kollegiosta ja heidän alaisenaantoimivasta laajasta hallintokoneistosta, joka toimii Brysselissä. Hallinto koostuu 26pääosastosta sekä muista horisontaalisista toimipaikoista (mm. pääsihteeristö,oikeudellinen yksikkö, Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto,tilastotoimisto, käännösosasto, tulkkaus- ja konferenssipalvelu), ja sillä onpalveluksessaan n. 15 500 vakituista ja määräaikaista toimihenkilöä, joista noin11 prosenttia toimii kielipalvelussa.

Historiallinen kehitys ja toimintaKomission edeltäjä on Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) korkeaviranomainen, jolle EHTY:n perustamissopimuksessa myönnettiin selkeästiylikansallinen luonne. Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli Jean Monnet (1952-1955), joka perusti pienehkön, joustavan ja asiakysymyksien ratkaisuunsuuntautuneen hallintokoneiston. Rooman sopimusten solmimisen jälkeen vuonna1958 perustettiin Euroopan talousyhteisön komissio, jonka ensimmäinenpuheenjohtaja oli Walter Hallstein (1958-1967). Kun ministerineuvoston (->Euroopan unionin neuvosto) tehtäväksi tuli edustaa jäsenvaltioiden etuja,suunniteltiin komissio puolestaan elimeksi, joka valvoo yhteisön etuja.Sopimuksissa sille myönnettiin toimeenpanotehtävä sellaisissa konkreettisissaasioissa, jotka on yleisesti vahvistettu sopimuksen Euroopan talousyhteisöstä 155artiklassa ja jotka voidaan luokitella seuraaviin kolmeen pääryhmään: 1)aloiteoikeus EY:n päätöksenteossa, niin että neuvosto saa tehdä päätöksiä vain

44

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

komission ehdotuksesta; 2) komission lainsäädäntövalta, jonka mukaan komissiotekee tietyin valtuuksin sitovia päätöksiä ja kansainvälisiä sopimuksia; 3) hallinto-ja valvontatehtävä, jonka mukaan komissio on EY:n lainsäädännön toimeenpanevaelin ja valvoo sopimusoikeuden noudattamista jäsenvaltioissa.

Sulautumissopimus (voimassa 1. heinäkuuta 1967 alkaen) sulautti yhteen korkeanviranomaisen sekä ETY:n ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) kaksikomissiota yhdeksi Euroopan yhteisöjen komissioksi. Jacques Delorsinnimittäminen uudeksi komission puheenjohtajaksi vuonna 1985 ja Euroopanyhtenäisasiakirjan hyväksyminen vuonna 1986 tavoitteenaan yhteisömarkkinoiden(-> sisämarkkinat) perustaminen vuoden 1992 loppuun mennessä aloittivatkomission uuden selvän dynaamisen vaiheen. Sisämarkkinoiden toteuttamistakoskevan valkoisen kirjan lukuisat oikeustoimet sekä uudet yhteisöpolitiikan alat (-> tutkimus- ja teknologia, -> alueellinen rakennepolitiikka, -> ympäristö) tekivätkomissiosta tärkeän keskustelukumppanin järjestöille, yrityksille, alueille jakunnille. Berliinin muurin murtuminen ja idän ja lännen välisen ristiriidanpäättyminen merkitsivät komissiolle uusia toimintamahdollisuuksia yhteisön ->ulkosuhteiden alalla. Tämä kehitys ja komission puheenjohtajan Jacques Delorsin(1985-1995) dynaamisen johtamistavan vaikutuksesta komission asema vahvistuikahdessakin mielessä: sen asema kansallisten hallitusten välikätenä sai erityistämerkitystä, koska neuvostossa alettiin tehdä enemmän enemmistöpäätöksiä ja senkansainvälinen asema vahvistui talous- ja kauppasuhteiden laajentuessa. Kuntammikuussa 1995 valittiin uudeksi komission puheenjohtajaksi luxemburgilainenJacques Santer, alkoi komissiossa uusi kausi, jolle on ominaista lähinnä maltillisuusja vakauttaminen.

PäätöksentekoelinEuroopan komissio on keskeinen toimija -> Euroopan unionin (EU) sitovienpäätösten valmistelussa, laatimisessa, toteuttamisessa ja valvomisessa. Euroopanunionin ensimmäisen pilarin alalla komissio osallistuu päätöksentekoon neljällätavalla:

1 Päätösten valmistelu: Useimmilla aloilla (poikkeuksia ovat kolmansien maidenassosioituminen, laajentuminen) neuvosto voi hyväksyä säädöksen vainkomission ehdotuksen pohjalta. Säädösluonnokset laaditaan erityisissätutkimus- ja työryhmissä (noin 700-1000), joihin kuuluu paitsi komissionvirkamiehiä, myös jäsenvaltioiden virkamiehiä, järjestöjen edustajia jariippumattomia asiantuntijoita. Kun lainsäädäntöluonnos on toimitettumuodollisesti neuvostolle, komissio voi muuttaa sitä missä tahansapäätöksenteon vaiheessa tai vetää sen kokonaan pois. Komission suosituksissa,lausunnoissa ja muissa tiedonannoissa (kuten esim. valkoisissa ja vihreissäkirjoissa tietyiltä politiikan aloilta) ei ole kyse muodollisistalainsäädäntöehdotuksista neuvostolle, vaan sitomattomista kannanilmaisuista,joista kuitenkin usein tulee tärkeitä aloitteita myöhemmille konkreettisillelainsäädännöllisille päätöksille. Ulkosuhteiden alalla neuvosto voi valtuuttaa

45

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

komission tietyin valtuuksin käymään neuvotteluja kolmansien maiden taikansainvälisten järjestöjen kanssa (esim. Itä- ja Keski-Euroopan maat tai GATT).

2 Päätösten laatiminen: Komissio osallistuu päätösten laatimiseen siten, ettäkomission virkamiehet osallistuvat neuvoston työryhmiin (noin 250), jaCoreperissa komissiota edustavat korkeat virkamiehet ja apulaispääsihteeri.Komission virkamiehet voivat vaikuttaa kansallisten hallitusten edustajiin, muttaheillä ei kuitenkaan ole omaa äänioikeutta. Ministerineuvoston kokouksiinosallistuu kulloinkin asiasta vastaava EU:n komission jäsen, mutta hän voivaikuttaa ministerien välisiin neuvotteluihin vain rajallisesti. Komissiolla onomat neuvostosta riippumattomat päätöksentekovaltuutensa, jotka sillä onennen kaikkea sen hallinnon sekä talousarvio-oikeuden ja kilpailu- jakartellioikeuden aloilla (esim. päätökset tuista ja yritysten yhteensulautumista).

3 Päätöksen toimeenpano: Komissio toteuttaa EU:n talousarviota(talousarviopolitiikkaa) omalla vastuullaan (EY:n perustamissopimuksen 205artikla). Se voi neuvoston sille antamien valtuuksien rajoissa antaa itsenäisestidirektiivejä tai asetuksia ja tehdä päätöksiä (erityisesti sisämarkkinoiden ja ->maatalouspolitiikan alalla). Nämä sitovat jäsenvaltioita samalla tavoin kuinneuvoston päätökset. Vuonna 1994 komissio julkaisi yhteensä 7 034 tällaistasäädöstä. Koska säädösten toimeenpano on erittäin tärkeää, jäsenvaltiotseuraavat komission toimeenpanovaltuuksia monimutkaisen komiteoidenjärjestelmän, nk. komitologian, mukaisesti. Komitologiaan kuuluu noin 380erilaista komiteaa eli neuvoa-antavia komiteoita, hallintokomiteoita jasääntelykomiteoita, joissa kansalliset viranomaiset komission edustajan johdollaneuvovat komissiota toimeenpanotoimien suhteen ja päättävät niistä.Kansallisten viranomaisten vaikutusmahdollisuudet komissiontoimeenpanovaltaan vaihtelevat komitean ominaisuudesta riippuen. Kunneuvoa-antavassa komiteassa heitä vain kuullaan, voivat he hallintokomiteassamyös hylätä komission toimia. Sääntelykomiteassa kansallisetvaikutusmahdollisuudet ovat suurimmillaan. Komitean kielteisenäänestystuloksen jälkeen voidaan neuvosto vetää asiaan mukaan erään ->päätöksentekomenettelyn muodon (ns. suojaverkkomenettely) mukaan japäättää yksinkertaisella enemmistöllä, että mitään toimeenpanotoimia eihyväksytä. Vaikka komitologian valvontaluonne on kiistaton, on se käytännössäosoittautunut hyvin toimivaksi neuvontavälineeksi ja yhdistäväksi tekijäksikansallisten hallitusten ja komission hallinnon välillä, jonka työhön neuvostopuuttuu vain poikkeustapauksissa.

4 Päätösten valvonta: Rikkomisesta johtuvan menettelyn puitteissa (EY:nperustamissopimuksen 169 artikla) komissio voi -> Euroopan yhteisöjentuomioistuimessa nostaa syytteen jäsenvaltiota vastaan, joka on toiminutvastoin sopimusta tai olemassa olevia EY:n/EU:n säädöksiä. Siksi komissiotakutsutaan myös sopimusten vartijaksi. Vuonna 1995 komissio aloitti noin 1000tällaista menettelyä ja vei asian 72 tapauksessa tuomioistuimen eteen; 39

46

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

47

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tapauksessa tuomioistuin ratkaisi asian ja 36 tapauksessa komission hyväksi.Mikäli jokin jäsenvaltio ei ryhdy tuomioistuimen tuomion mukaisiintoimenpiteisiin, on komissio voinut sopimuksen Euroopan unionista tekemisestälähtien vaatia uhkasakon määräämistä (EY:n perustamissopimuksen 171 artikla).Lisäksi komissio voi saattaa myös EU:n toimielimiä muiden syytemenettelyidenkeinoin tuomioistuimen eteen.

EU-sopimuksessa mainitaan komissio päätöksentekomenettelyn yhteydessä ->yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP, EU:n toinen pilari) ja -> oikeus- jasisäasiain yhteistyön alalla (EU:n kolmas pilari). Sen konkreettisetvaikutusmahdollisuudet ovat näillä aloilla kuitenkin paljon pienemmät kuinensimmäisessä pilarissa, koska nämä ovat luonteeltaan lähinnä hallitusten välisiä.YUTP:n alalla komissio voi valmistella neuvostolle ehdotuksia (EU-sopimuksen J.8artiklan 3 kohta). Muuten se ”osallistuu täysimääräisesti” (EU-sopimuksen J.9artikla) YUTP:aan liittyviin tehtäviin eli ennen kaikkea edustaa EU:ta ulkosuhteissatai toteuttaa ”yhteisiä toimia” (EU-sopimuksen J.5 artikla 3 kohta). Tämä koskeemyös komission valtuuksia oikeus- ja sisäasiain yhteistyön alalla (EU-sopimuksenK.4 artikla). Komissio voi tehdä neuvostolle ehdotuksia tietyistä kolmannenpylvään näkökohdista, mutta sillä ei ole aloitteenteon yksinoikeutta (EU-sopimuksen K.3 artikla).

Hallinnollinen rakenne ja sisäiset menettelytKomissio jakaantuu pääasiassa kolmeen tasoon: 1) Kollegio, joka koostuu 20komission jäsenestä (mukaan lukien komission puheenjohtaja primus inter pareseli ensimmäisenä samanarvoisista komission jäsenistä). Jäsenvaltiot nimittävät ja -> Euroopan parlamentti hyväksyy komission jäsenet viideksi vuodeksi kerrallaan jahe toimivat riippumattomina; Euroopan parlamentti voi vapauttaa kollegiontehtävistään (EY:n perustamissopimuksen 144 artikla) epäluottamusäänestyksenjälkeen; 2) Kabinetit, jotka ovat suoraan komission jäsenten alaisia ja koostuvatmuutamista poliittisista luottohenkilöistä. 3) 26 pääosastoa ja muut yksiköt, jotkaovat rakenteeltaan kansallisiin ministeriöihin verrattavissa alakohtaisestihierarkisia ja jotka koostuvat osastoista ja yksiköistä. Lisäksi komissiolla on omiaedustustoja kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja 126 edustustoa ja toimistoakolmansissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä. Niiden virkamiehillä oneurooppalaisen virkamiehen asema, ja heidän palkkansa maksetaan Euroopanunionin talousarviosta. Lisäksi komissiolla on palveluksessaan määräaikaisiaasiantuntijoita ja kansallisia virkamiehiä, jotka on ”lainattu” komissiolle tietyksiajaksi.

Komission, mutta myös neuvoston ja -> Eurooppa-neuvoston aloitteestatoimivaltaisen hallintoyksikön virkamiehet valmistelevat säädösluonnoksia.Pääosasto, joka on toimivaltainen luonnoksen valmistelussa, toimii yhteistyössämuiden asiasta kiinnostuneiden pääosastojen kanssa joko erityisissä yksiköidenvälisissä ryhmissä tai ad hoc -tapaamisten pohjalta. Politiikan alasta riippuensaattaa esiintyä kilpailevia pääosastoja tai ”vahvat” pääosastot (ulkomaankauppa,maatalous, sisämarkkinat) yrittävät hallita ”heikkoja” pääosastoja. Oikeudellista

yksikköä on aina kuultava, ja sen hyväksyntä lisää mahdollisuuksia saadatekstiluonnos läpi myös hallintopuolella. Kabinettipäälliköt määräävätviikoittaisissa kokouksissaan, mistä esityksistä vallitsee yksimielisyys yksiköidenkesken (ns. A-kohdat) ja mistä esityksistä on vielä keskusteltava ja mitkätarvitsevat komission jäsenten hyväksynnän (ns. B-kohdat). Kabinetit vaikuttavatsiten paljon esitysten valmisteluun ja niiden hyväksymiseen. Aiemmin tätävaltatilannetta käytti erityisesti hyväkseen Delorsin kabinetti saadakseen tärkeättavoitteet läpi. Kollegio kokoontuu komission puheenjohtajan johdolla ja tekeepäätökset yksinkertaisella enemmistöllä; käytännössä menetellään kuitenkinpaljolti sopimusperiaatteen mukaisesti. Kollegion työmäärän helpottamiseksiotettiin käyttöön ns. valtuutusmenettely ja kiertomenettely. Ensimmäisessä jokukomission jäsenistä valtuutetaan päättämään jostakin teknisestä seikasta yksin(erityisesti maatalousalalla) vähentämättä kuitenkaan kollegion yhteistä vastuuta.Toisessa pääsihteeristö tiedottaa kirjallisessa kiertomenettelyssä yksiköille jakabineteille asioista, joista pääosin vallitsee yksimielisyys. Pääsihteeristöllä ontäten tärkeä yhteensovitustehtävä. Mikäli vahvistetun määräajan aikana ei esitetäehtoja tai ei tehdä tarkistuksia, teksti on hyväksytty.

Ajatustehdas vai Euroopan hallitus?Käsitys komissiosta teknokraattisesti toimivana ”eurokratiana” on laajalti levinnyt.Vähemmän tunnettua on sitä vastoin sen tiivis yhteistyö päätöksenteossajärjestöjen, alueiden ja kansallisten hallitusten kanssa. Välittäjänä toimiminen eritoimijoiden kanssa, kyky niputtaa asiantuntijatietoja ja nopea laajojenongelmanratkaisuehdotusten laatiminen antavat komissiolle dynaamisen”ajatustehtaan” luonteen. Selvää on, että komissio on erityisesti Jacques Delorsinaikana saanut poliittista merkitystä ja tullut esiin aloilla, jotka ovat perinteisestikuuluneet hallituksille (mm. työttömyyden vähentäminen, ulkopolitiikka).Euroopan parlamentin roolin vahvistaminen komission nimitysmenettelyssä onlähentänyt sitä parlamentin jäseniin ja kansaan vähentämättä komissionperusluonteista legitimaatiovajetta. Vuoden 1996 -> hallitusten välisessäkonferenssissa keskusteltiin komission jäsenten määrän vähentämisestä jakomission rakenteiden uudistamisesta. Kehitystä Euroopan hallituksen suuntaan eiole odotettavissa. Komission asema tulee vastaisuudessa riippumaan keskeisestisiitä, kuinka se onnistuu ratkaisemaan unionin konkreettisia taloudellisia,poliittisia ja yhteiskunnallisia vaatimuksia.

Dietrich Rometsch

48

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan parlamentti

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 137-144 sekä158 ja 189 b artikla.

Kokoonpano: 626 edustajaa 15 EU:n jäsenvaltiosta. Poliittisestimerkityksellisempää on sen ryhmien mukainen kokoonpano (ks. alla).

Toimivalta: Neuvoa-antava elin ja valvontavaltuudet (EY:n perustamissopimuksen137 artikla). Komissiolle annettava epäluottamuslause EY:n perustamissopimuksen144 artiklan mukaan. Lisäksi sopimusten muutosten ja sopimusten kauttapäätöksenteko-oikeuksia (EY:n perustamissopimuksen 203 artiklan mukaisten EY:nvarainhoidon muiden kuin pakollisten menojen, EY:n perustamissopimuksen 238artiklan ja EU-sopimuksen N ja O artiklojen mukaiset liittymis- jaassosiaatiosopimusten osalta). Vaikutusmahdollisuus (mm. EY:nperustamissopimuksen 43, 100 ja 130 s artiklan mukainen kuuleminenlainsäädännöllisellä alueella, EY:n perustamissopimuksen 189 c artiklan mukainenyhteistoimintamenettely, EY:n perustamissopimuksen 140 artiklan mukainenkysymisoikeus komissioon nähden). Sopimuksiin kuulumattomatosallistumisoikeudet (luottamuksellinen tieto kauppa- ja assosiaatiosopimustenneuvotteluista, kysymisoikeus YUTP-puheenjohtajuuteen nähden, muodollinenkuuleminen lainsäädäntöasioissa). Hyväksymisoikeus uuden Euroopan komissionnimittämisessä (EY:n perustamissopimuksen 158 artikla) sekä (yhteispäätös-)oikeus tietyissä lainsäädäntötoimissa (EY:n perustamissopimuksen 189 b artikla)ja oikeus valita oikeusasiamies.

Päätöksentekoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt: Yleensä yksinkertainenenemmistö; tärkeissä päätöksissä (esim. epäluottamuslause komissiolle,talousarviota koskevat päätökset) EY:n perustamissopimuksessa vahvistettujenmääräysten mukaan.

Euroopan parlamentti (EP) on EU:n kansanedustuslaitos, joka on vuodesta 1979valittu suoralla vaalilla. Sen edeltäjä oli Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinenedustajakokous.

EP:n toimivalta oli rajoitettu perustamissopimuksissa aluksi lähinnä -> Euroopanunionin neuvoston neuvontaan ja -> Euroopan komission valvontaan. Useissa erivaiheissa on toimivaltaa laajennettu, ilman että parlamentti olisi kuitenkaansaavuttanut samanlaista toimivaltaa kuin kansallisilla parlamenteilla on.

49

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

50

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Pääsyynä vaaditulle EP:n institutionaaliselle voimistamiselle oli toistuvasti ->Euroopan unionin (EU) välttämättömänä pidetty voimakkaampi demokraattinen -> päätöksentekomenettelyn legitimaatio. Saksan liittovaltionperustuslakituomioistuin on 12. lokakuuta 1993 Euroopan unionista tehtyäsopimusta (EU-sopimus) koskevassa päätöksessä todennut, että demokraattinenoikeutus seuraa nykyisessä yhdentymisen vaiheessa Euroopan yhteisöjentoimielinten toiminnasta kansallisille parlamenteille tulleesta palautteesta. Tämänlisäksi tulee sen mukaan kuitenkin jäsenvaltioiden kansalaisten valitsemanEuroopan parlamentin antama demokraattinen oikeutus.

EY:n perustamissopimuksen 138 artiklan mukaan on 15 jäsenvaltion edustajienmäärä vahvistettu 626:ksi. Jäsenten määrä on suhteutettu osittainjäsenvaltioiden asukaslukuun; esimerkiksi saksalainen parlamentin jäsen edustaanoin 800 000 kansalaista, kun taas hänen luxemburgilainen kollegansa edustaavain noin 60 000 kansalaista.

EP:n kokoonpano poliittisten ryhmien mukaan on poliittisesti merkittävämpääkuin jakautuminen kansalaisuuden mukaan. Ryhmien mukainen jako onverrattavissa Euroopan puoluejakoon. Vuoden 1995 europarlamenttivaalienjälkeen kokoonpano on seuraavanlainen:

Ryhmät:PSE - Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmä, PPE/DC - Euroopan kansanpuolueen ryhmä(Kristillisdemokraattinen ryhmä), UPE - Unioni Euroopan puolesta, ELDR - Euroopan demokraattistenja uudistusmielisten liberaalien puolueryhmä, GUE/NGL - Euroopan yhtyneen vasemmistonkonfederaatioryhmä - Pohjoismaiden vihreä vasemmisto, V - Euroopan parlamentin vihreä ryhmä,ARE - Euroopan radikaaliallianssin ryhmä, KE - Kansakuntien Eurooppa-ryhmä ,NI -Sitoutumattomat

Lähde: Euroopan parlamentin tiedotuksen ja PR:n pääosasto.

3

DK

40

D

10

EL

21

E

16

F

1

IRL

18

I

2

L

7

NL

8

A

10

P

4

FIN

7

S

63

UK

2166

B

3 47 9 30 12 4 14 2 10 6 1 4 5 19 1737

- - 2 - 16 7 27 - 1 - 3 - - - 56-

5 - - 2 1 1 6 1 10 1 8 6 3 2 5261 - 4 9 7 - 5 - - - 3 1 3 - 33-

- 12 - - - 2 4 - 1 1 - 1 4 - 272

- - - 2 12 - 2 1 - - - - - 2 201

4 - - - 12 - - - 2 - - - - - 18-

- - - - 11 - 11 - - 5 - - - 1 313

16 99 25 64 87 15 87 6 31 21 25 16 22 87 62625

YHTEENSÄ

YHTEENSÄ

Taulukko 1: Euroopan parlamentin kokoonpano ryhmien ja kansallisuuksien mukaan (tilanne lokakuussa 1996)

PSEPPE/DC

UPEELDRGUE/NGL

AREKE

V

NI

EY:n perustamissopimuksen 140 artiklan mukaan EP valitsee keskuudestaanpuhemiehen ja kvestorit. Puhemies edustaa EP:a kansainvälisissä yhteyksissä jasuhteissa muihin elimiin; hän voi myös siirtää tämän valtuuden jollekulle toiselle.Parlamentin päätökset tehdään täysistunnoissa, joihin työt valmistellaanseuraavissa 20 valiokunnassa:• ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunta,• maataloutta ja maatalouden kehittämistä käsittelevä valiokunta,• budjettivaliokunta,• talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta,• tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevä valiokunta,• taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta,• oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevä valiokunta,• sosiaali- ja työllisyysasiain valiokunta,• aluepoliittinen valiokunta,• liikenne- ja matkailuvaliokunta,• ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta,• kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä

valiokunta,• kehitys- ja yhteistyövaliokunta,• kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta,• talousarvion valvontavaliokunta,• institutionaalinen valiokunta,• kalatalousvaliokunta,• työjärjestystä, valtakirjojen tarkastusta ja loukkaamattomuutta käsittelevä

valiokunta,• naisten oikeuksien valiokunta ja• vetoomusvaliokunta.

EP tekee päätöksensä pääsääntöisesti yksinkertaisella enemmistöllä. Tärkeissäpäätöksissä on kuitenkin EY:n perustamissopimuksessa vahvistettu tiettyäänimäärä: komissiolle esitettävään epäluottamuslauseeseen tarvitaan kaksikolmasosaa äänistä ja samalla jäsenten enemmistö (EY:n perustamissopimuksen144 artikla); neuvoston yhteisen kannan muutoksiin tai hylkäämiseenyhteistoimintamenettelyssä tarvitaan ehdoton enemmistö (EY:nperustamissopimuksen 189 b ja 189 c artikla); talousarvion muutokset tarvitsevatjäsenten enemmistön; pakollisten menojen muuttaminen ensimmäisessäkäsittelyssä tarvitsee annettujen äänten ehdottoman enemmistön; muutostoisessa käsittelyssä vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa tarvitsee ääntenenemmistön ja samalla kolme viidesosaa annetuista äänistä; talousarvionhylkääminen tarvitsee jäsenten enemmistön ja kaksi kolmasosaa annetuistaäänistä (EY:n perustamissopimuksen 203 artikla).

51

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

TehtävätEuroopan parlamentin tehtävät eivät juurikaan ole verrattavissa jäsenvaltioidenkansallisten kansanedustuslaitosten tehtäviin, koska EU:ssa ei ole Euroopanhallitusta, joka voisi asettaa parlamentin virkaan ja valvoa sitä; lisäksi sillä on vainrajallista päätäntävaltaa lainsäädännössä. Seuraavat kolme tehtäväaluetta voidaanmääritellä EP:n tehtäviksi:

(i) Politiikan järjestystehtävä käsittää kaikki EP:n toimet, joiden tavoitteena onvaikuttaminen olemassa oleviin EU:n politiikkoihin. Politiikan järjestämiseenkuuluu kolme aluetta: aloitteet, vaikuttaminen lainsäädäntöön ja valvonta.

(ii) Järjestelmän muotoilutehtävä liittyy EU:n järjestelmän kehittämiseen. Tämäliittyy niin päätöksentekomenettelyn muuttamiseen kuin myös toimivallanjaon uudelleenjärjestelyyn EU:n ja jäsenvaltioiden välillä.

(iii) Vuorovaikutustehtävä liittyy parlamentin jäsenten ja valitsijoiden väliseensuhteeseen. Tässä on kyse äänestäjien etujen julkituomisesta, erilaistenkantojen kohtauspaikasta ja kansalaisten saamisesta liikeelle tärkeissäkysymyksissä.

Euroopan parlamentti on pystynyt huolehtimaan ensimmäisestäparlamenttivaalista vuodesta 1979 alkaen politiikan järjestämistehtävästään,erityisesti aloitteiden ja valvonnan suhteen, sekä järjestelmän muotoilutehtävästäerittäin hyvin. Vajetta on ollut lähinnä sen toimenpanokyvyssävuorovaikutustehtävän osalta.

52

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Politiikan järjestäminenEnsimmäisten vuonna 1979 pidettyjen europarlamenttivaalien jälkeen EP:llemuotoutui moninaisia uusia tehtäviä. Lukuisat aloitepäätökset käsittelivätihmisoikeusloukkauksia kaikkialla maailmassa, kolmannen maailman asioita jaEU:n ajankohtaisia tapahtumia. Heikkojen valtuuksien vuoksi senvaikutusmahdollisuus tärkeisiin EU:n päätöksiin oli epätyydyttävä EU:nperinteisillä toimivalta-alueilla. Parlamentin jäsenet koettelivat voimiaanneuvoston kanssa erityisesti talousarvion ja lainsäädäntömenettelyn suhteeneivätkä he epäröineet myöskään -> Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edessätällaisissa kiista-asioissa. Vuosina 1980 ja 1985 EY:n talousarvio hylättiin silläseurauksella, että uuden esitykseen laatimiseen saakka oli käytettävä”väliaikaisten kahdestoistaosien” järjestelmää: kussakin kuussa käytettävissä olikahdestoistaosa edellisvuoden talousarviosta. Vuodesta 1979 alkaen parlamentti

53

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

muilla Eurooppa-oikeuden aloilla

Euroopan parlamentin toimivalta

Hyväksyntämenettely

Hyväksyntämenettely

Talousarviomenettely

Kuulemismenettely

Yhteispäätösmenettely

unionin kansalaisuuteen liittyvätoikeudet

•kansainväliset sopimukset

•Euroopan parlamentin vaalien

järjestelyt•

Euroopan keskuspankin tehtävät•

rakenne- ja koheesiorahastojentehtävät

•Euroopan komission kokoonpanon

vahvistaminen

sisämarkkinoiden toteuttaminen•

tutkintotodistusten tunnustaminen

•terveys

•kulttuuri ja tutkimus

•koulutusalan yhteistyö

•Euroopan laajuiset verkot

•kuluttajansuoja

•ympäristönsuojelualan

toimintaohjelmat

Yhteistoimintamenettely•

liikennepolitiikka•

ympäristöpolitiikka •

työsuojelu•

yhteistyö kehitysmaiden kanssa•

ammatillisen koulutuksen tukeminen•

sosiaali- ja aluerahastojen toteuttaminen

talousarvio

on laajentanut tehtäviään parlamentaarisen valvonnan suhteen hyödyntämällätehokkaasti oikeuttaan esittää kysymyksiä, valvomalla tiiviimmin poliittisesti EU:nmenoja talousarvion valvontavaliokunnan avulla sekä asettamallatutkintavaliokuntia.

Osittain vain vähän yhdenmukaistettujen toimien moninaisuus johti siihen, ettäsanottiin, ettei parlamentti keskity työssään riittävästi keskeisiin EU:n asioihin.Tämä tilanne on muuttunut sitten Euroopan yhtenäisasiakirjan voimaantulonheinäkuussa 1987 sekä EU-sopimuksen voimaantulon marraskuussa 1993 siten,että nykyään vaikuttaminen sisämarkkinasäädösten laatimiseen on saanutmerkittävämmän aseman parlamentin työssä. Tätä varten käyttöönotetut uudetEY:n perustamissopimuksen 189 c artiklassa tarkoitettu yhteistoimintamenettely jaEY:n perustamissopimuksen 189 b artiklassa tarkoitettu yhteispäätösmenettelyovat käytännössä osoittautuneet varsin toimiviksi, vaikkakaan ne eivät pystykorvaamaan lainsäädännön pitkälle meneviä päätöksenteko-oikeuksia. Komissio janeuvosto myöntyvät useammin kuin ennen parlamentin jäsenten toiveisiin javaatimuksiin. Euroopan parlamentti arvosti suuresti sosiaalisen ja ekologisenulottuvuuden huomioon ottamista -> sisämarkkinoita toteutettaessa.

Järjestelmän muotoiluEuroopan parlamentilla on tärkeä tehtävä EU:n uudistamista koskevissapohdinnoissa kahdestakin syystä: ensinnäkin sillä on yhteisön demokraattisessamallissa kansalaisten valitsemana edustuslaitoksena keskeinen osapäätöksenteossa, ja toiseksi se on myös muutosten alkuunpaneva voima. Tämä tuliselväksi jo ennen ensimmäisiä europarlamenttivaaleja 1979, kun EP esitti yhäuudelleen suunnitelmia demokraattisemmasta ja toimintakykyisemmästäyhteisöstä, mm. EHTY:n tilapäisen kokouksen sopimusluonnoksen 1953, Pleveninkertomuksen sopimusluonnoksesta kansojen Euroopan unionin perustamiseksi1961 sekä Bertrandin kertomuksen Euroopan unionista 1975.

Ensimmäisten eurovaalien jälkeen kesäkuussa 1979 järjestelmän muotoilutoimetlisääntyivät selvästi, ja ne saavuttivat ensimmäisen huippunsa 14. helmikuuta1984, kun sopimusluonnos Euroopan unionin perustamisesta hyväksyttiin. Tämäsopimusluonnos muodosti pohjan Euroopan unionin perustuslaille. Parlamentin janeuvoston on osallistuttava tasa-arvoisina Euroopan unionin säädöstenlaatimiseen. Jäsenvaltioiden ja unionin välillä toimivalta jaetaan selvästi, jolloinkeskeisenä ajatuksena on toissijaisuusperiaate. Sopimusluonnosta ei pystyttyvuoden 1984 jälkeen toteuttamaan, mutta se antoi tärkeän sysäyksen ETY:nperustamiselle.

Marraskuussa 1993 voimaan tulleella Maastrichtin sopimuksella Euroopanunionista Euroopan parlamentti pystyi vahvistamaan rooliaan merkittävästi. Se saihyväksyntävallan nimitettäessä uutta komissiota, jolla on vastaisuudessa yhtäpitkä virkakausi kuin parlamentilla, sekä suuremmat vaikutusmahdollisuudetlainsäädännössä hyvin monimutkaisella EY:n perustamissopimuksen 189 b artiklanmukaisella uudella (yhteispäätös)menettelyllä. Uusien määräysten mukaan

54

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan parlamentti voi asettaa tutkintavaliokuntia selvittämään tärkeitä asioita(EY:n perustamissopimuksen 138 c artikla). Oikeusasiamies huolehtii kansalaistentekemistä kanteluista (EY:n perustamissopimuksen 138 e artikla). Vähemmäntyydyttävä on sen sijaan valta -> yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä -> oikeus- ja sisäasioissa.

Maastrichtin sopimuksen tarkistamista varten kokoontuva -> hallitusten välinenkonferenssi vaikuttaa sikäli Euroopan parlamentin asemaan, että sille on annettutehtäväksi muun ohella tarkastaa myös Euroopan parlamentinyhteispäätösmenettelyn soveltamisalaa. Tässä lainsäädäntömenettelyssä onkeskeisinä tekijöinä neuvoston enemmistöpäätökset sekä kolme käsittelyäparlamentissa. Näin parlamentilla on lähes tasa-arvoinen asema neuvostonrinnalla. Soveltamisala on kuitenkin rajattu muutamiin tapauksiin, erityisestisisämarkkina-asioihin.

Parlamentin mukaan tästä menettelystä on tulevaisuudessa tarkoitus tulla sääntölainsäädännössä. Kuitenkin erityisen arat alueet, joita EY:n perustamissopimuksen235 artiklan mukaan ovat sopimusmuutokset, laajentuminen, omat varat,yhtenäinen vaalijärjestelmä, toimivallan laajentaminen, tarvitsevat edelleenkinneuvoston tai jäsenvaltioiden hallitusten yksimielisyyden.

Euroopan parlamentti käsitteli 17. toukokuuta 1995 päätöslauselmassaan vuoden1996 hallitusten välisestä konferenssista perusteellisesti myös toimivallanjakamista EU:n ja jäsenvaltioiden välillä. Tähän asti hallitusten väliseenyhteistyöhön kuuluneet ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä oikeusasioiden jasisäisen turvallisuuden (toinen ja kolmas pilari) alueiden on määrä siirtyäasteittain yhteisön toimivaltaan. Komissio ja parlamentti vaikuttavat näissäasioissa siten enemmän kuin aikaisemmin. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin saisisiten toimivallan valvoa juridisesti myös näitä aloja.

Yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle ehdotetaan menettelyä, jossa EU:njäsenvaltioiden määräenemmistö antaa oikeuden humanitaarisiin, diplomaattisiinja sotilaallisiin toimenpiteisiin, jotka luokitellaan ”yhteisiksi toimiksi”. Mitäänmaata ei pakotettaisi vastoin tahtoaan osallistumaan tällaisiin toimiin, muttamikään maa ei myöskään voisi tulevaisuudessa estää enemmistöä ryhtymästätällaisiin toimiin.

Parlamentin mukaan komission vahva asema ja riippumattomuus säilyvät myöstulevaisuudessa. Komission yksinomaista aloiteoikeutta ei siksi asetetakyseenalaiseksi myöskään siksi, että voidaan estää Eurooppaa koskevan politiikanuudelleenkansallistaminen, koska pelätään antaa aloiteoikeus neuvostolle. Tämäkannan vahvistaminen on selitettävissä siten, että parlamentin poliittinen merkitysriippuu olennaisesti komission, jonka nimittämiseen parlamentti ratkaisevastiosallistuu, institutionaalisesta vahvuudesta.

55

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Vuorovaikutus äänestäjien ja parlamentin välillä sekäpoliittinen rooliMonista ponnisteluista huolimatta on EP:lla edelleenkin suuria ongelmia kertoaEU:n kansalaisille tehtävistään ja toiminnastaan. EU:n komission teettämänkattavan kyselyn mukaan keväällä 1994 vain 52 prosenttia EU:n kansalaisista oliviime aikoina kuullut tai lukenut jotakin EP:sta. Vain 44 prosenttia haastatelluistatoivoi tämän elimen institutionaalista vahvistamista, kun vastaava luku neljävuotta aiemmin oli vielä 52 prosenttia. Haastatelluista 55 prosenttia oli sitämieltä, että kansalliset syyt ovat europarlamenttivaaleissa äänestettäessä tärkeitä.Kaikki tämä viittaa siihen, että Euroopan parlamentti ei ole pystynyt selventämäänriittävästi institutionaalista rooliaan valitsijoilleen. Eräs syy tähän saattaa ollamyös se, että kukin parlamentin jäsen edustaa tilastollisesti noin 600 000 EU:nkansalaista.

EP:n rooli EU:ssa ja sen julkisuuskuva ovat pääosin riippuvaisia kahdesta tekijästä:EU:n järjestelmän erikoispiirteistä ja parlamentin institutionaalisesta asemastasiinä sekä parlamentin tehtävien huomioonottamisesta ja tärkeysjärjestyksestä sentyössä. Kun etsitään realistista kuvausta Euroopan parlamentille, roolikuvaukseksisopisi ”institutionaalisen muotoilijan” strategia. Tässä suhteessa parlamenttiosallistuu EU:n päätöksentekoon eri muodoissa. Ilman, että se voisi aina päättäämenettelyistä, sillä on yhteensä niin paljon vallankäyttökeinoja ja valtuuksia, ettämuut päätöksentekoon osallistujat joutuvat ottamaan sen tavoitteet ja asiathuomioon, vaikka parlamentilla ei kaikissa yksittäisissä tapauksissa olisikaanpäätöksenteko-oikeutta.

”Muotoilijan” rooli kuvaa osuvimmin EP:n nykyistä institutionaalista asemaa EU:njärjestelmässä. Kuitenkin tämä esikuva tuskin vastaa kokemuksia, joita valitsijoillaja euroedustajilla on omista kansallisista parlamenteistaan. EP:sta ei oletoistaiseksi tullut Euroopan lainsäädäntöelintä, vaikka sen asema vastaakinenemmän perinteistä vallanjakoa kuin muutamien kansallisten parlamenttienasema, koska se valvoo toimeenpanovaltaa kokonaisuutena eikä vain pienenoppositiovähemmistön voimin.

NykytilanneNeljännellä vaalikaudella voidaan todeta, että EP on hankkinut itselleen yhteisöninstitutionaalisessa rakenteessa aseman, joka yltää paljon pidemmälle kuinperustamissopimuksissa mainitut tehtävät: nykyään se vaikuttaa näkyvästisisämarkkinoita koskevaan lainsäädäntöön, se voi vaikuttaa yhteisön keskeisiintoimiin talousarviovallallaan ja sillä on mahdollisuus tehdä yhteisönmenettelystavoista konkreettisempia kansalaisille parlamentaarisillakysymyksillään, tutkintavaliokunnillaan ja tilapäisillä valiokunnillaan sekäkiireellisyyskäsittelyillä. Lisäksi se vaikuttaa monin tavoin yhteisön ja senviidentoista jäsenvaltion ulkopoliittiseen keskusteluun.

56

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Kaikki edellä mainittu ei kuitenkaan voi vähentää uudistamistarvetta: EP:lla eivieläkään ole keskeistä päätöksentekovaltaa, tiedotusvälineiden kiinnostus sentyötä kohtaan on edelleenkin vähäinen eikä se ole vieläkään kovin tunnettu suurenyleisön keskuudessa. Edistyminen tässä asiassa voisi erityisesti vahvistaa Euroopanparlamentin institutionaalista asemaa Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessasovittuja uudistuksia pidemmällekin. Tilaisuuden tähän tarjoaa vuonna 1996alkanut hallitusten välinen konferenssi, joka tarkistaa Maastrichtin sopimuksen erimääräyksiä. Tavoitteena olevien uudistusten on tarkoitus lähentää unioniakansalaisiin, yksinkertaistaa oikeusjärjestelmää ja lisätä demokratiaa parlamentinarvovaltaa kasvattamalla.

Otto Schmuck

57

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EuroopanrahapoliittineninstituuttiPerustettu: 1. tammikuuta 1994.

Jäsenet: puheenjohtaja, jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajat (Euroopanrahapoliittisen instituutin neuvosto).

Perustamissopimuksen määräykset: EU-sopimuksen 109 f artikla ja sopimukseenliitetty pöytäkirja Euroopan rahapoliittisen instituutin perussäännöstä.

Rakenne: puheenjohtaja, sihteeristö, neljä osastoa.

-> Talous- ja rahaliiton toisen vaiheen käynnistyttyä Euroopan rahapoliittineninstituutti (ERI; European Monetary Institute, EMI) perustettiin virallisesti vuoden1994 tammikuun alussa, vaikka se oli itse asiassa aloittanut toimintansamarraskuun alussa 1993. Sen sijaintipaikka on Frankfurt. EU:n jäsenvaltiotnimittivät belgialaisen Alexandre Lamfalussyn ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.

Euroopan rahapoliittinen instituutti otti hoitaakseen jäsenvaltioidenkeskuspankkien pääjohtajien komitealle aiemmin kuuluneet tehtävät. Se edeltääEuroopan keskuspankkijärjestelmää (EKPJ) ja Euroopan keskuspankkia (EKP), jotkaperustetaan ennen talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alkamista aikaisintaanvuonna 1997.

Instituutin tärkein tehtävä on valmistella kolmatta vaihetta. Pääasiassa tämätarkoittaa sitä, että se kehittää yhteisen rahapolitiikan harjoittamisessa tarvittavatvälineet ja rakenteet. Lisäksi sen tehtävänä on lujittaa EU:n jäsenvaltioidenkeskuspankkien välistä yhteistyötä ja jäsenvaltioiden rahapolitiikanyhteensovittamista hintavakaustavoitteen saavuttamiseksi. Sen edellytetäänseuraavan -> Euroopan valuuttajärjestelmää (EMS) ja helpottavan -> euronkäyttöönottoa. Instituutin tehtävänä on edistää tehokasta maksuliikennettämaiden välillä ja valvoa eurosetelien teknistä valmistelua.

Päätöksentekoelimenä on Euroopan rahapoliittisen instituutin neuvosto, johonkuuluvat jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajat. Jokaisella jäsenellä on yksiääni. Neuvosto ei pyydä eikä ota ohjeita yhteisön muilta toimielimiltä eikäjäsenvaltioiden hallituksilta. Yleensä se tekee päätökset yksinkertaisellaenemmistöllä. Kahden kolmasosan enemmistö vaaditaan lausunnoista ja

58

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

suosituksista päättämiseen, ja niiden julkistamisesta on päätettävä yksimielisesti.Valmistelevan, neuvoa-antavan ja koordinoivan toiminnan ulkopuolella sillä ei olevarsinaista rahapoliittista toimivaltaa. Se ei tee interventioita valuuttamarkkinoillaeikä sillä siten ole valtapoliittista painoarvoa. Rahapoliittinen instituutti onperustettu vain siirtymävaihetta varten.

Eckard Gaddum

59

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan tilintarkast-ustuomioistuinPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 4, 188 a-188 c ja206 artikla.

Tehtävät: kirjanpidon sekä kaiken EU:n ja sen elinten maksuliikenteen laillisuudenja säännöstenmukaisuuden valvominen; EU:n varainhoidon moitteettomuudenvalvominen.

Välineet: Jokaisen varainhoitovuoden päätyttyä tilintarkastustuomioistuin laatiivuosikertomuksen, jonka EP tarkastaa, ennen kuin Euroopan komissiollemyönnetään vastuuvapaus. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin voi laatiatapauskohtaisesti erityiskertomuksia.

Kokoonpano: EU:n jäsenvaltioiden määrän mukaisesti 15 jäsentä, jotka neuvostonimittää yksimielisesti kuudeksi vuodeksi kuultuaan ensin EP:a. Presidenttivalitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Toimipaikka on Luxemburgissa.

Päätöksentekoa koskevat yksityiskohtaiset määräykset:Tilintarkastustuomioistuin on kollegiaalinen elin ja se tekee pääasiassaenemmistöpäätöksiä. Yksittäisillä jäsenillä on omat erityiset valvonta-alueet.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin on yksi -> Euroopan unionin kehityksenmyötä syntyneistä toimielimistä. Sopimuksessa Euroopan unionista 7. helmikuuta1992 tilintarkastustuomioistuimesta tehdään yksi pääelimistä. Alun perintilintarkastustuomioistuin perustettiin jäsenvaltioiden hallitusten 22. heinäkuuta1975 tekemällä tiettyjen taloudellisten määräysten muuttamista koskevallasopimuksella, joka tuli voimaan 1. kesäkuuta 1977. Samalla, kun Euroopanyhteisön varainhoitoa koskevaa perustuslakia vahvistettiin ja omia tuloja siirrettiinEY:lle, joka voitiin suunnata -> Eurooppa-neuvoston päätösten perusteellajoulukuussa 1992 vielä voimakkaammin EU:n toteuttamiseen (-> talousarvio), olimyös yhteisön varainhoidon valvontaa muokattava ja paranettava asianmukaisesti.Tilintarkastustuomioistuimen toiminta kulki vuodesta 1975 käsi kädessävarainhoidon valtuuksien uudelleenjaon ja talousarviomenettelynuudelleensääntelyn kanssa, jotka antoivat ennen kaikkea -> Euroopanparlamentille (EP) lisää oikeuksia yhteisön talousarvion valmistelussa javalvomisessa. EP sai 22. heinäkuuta 1975 tehdyllä sopimuksella mm. myösyksinomaisen valtuuden myöntää vastuuvapaus -> Euroopan komissiolle, jokatoteuttaa talousarviota omalla vastuullaan. Tässä asiassa EP:n on toimittavayhdessä tilintarkastustuomioistuimen kanssa, joka laatii tätä tarkoitusta vartenjokaisen varainhoitovuoden lopuksi vuosittaisen kertomuksen.

60

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Tilintarkastustuomioistuin valvoo kaikkia yhteisön sekä Euroopan unionin tuloja jamenoja. Tilintarkastustuomioistuin valvoo EY:n/EU:n koko varainhoitoa –tehtävä,joka sille on kuulunut vuosien 1984-1986 talousarvioiden tarkastamisesta alkaenja joka koskee nyt koko EU:n talousarviota ja sen kanssa yhteistyössä toimivienkolmen yhteisön talousarviota. Tilintarkastustuomioistuimen valvontavalta yltääperiaatteessa myös elinten muodostamiin toissijaisiin laitoksiin.Tilintarkastustuomioistuimen tärkein tehtävä on laatia vuosittaisia kertomuksiaEY:n varainhoidosta, EHTY:n ja –tapauskohtaisesti– EU:n yksittäisten toissijaistenelinten taloudellisesta toiminnasta. Tilintarkastustuomioistuin saa tehdäpääasiassa vain jälkikäteisiä varainhoidon tarkastuksia. Varainhoidon julkisuutta jaavoimuutta palvelee ennen kaikkea säännös, jonka mukaantilintarkastustuomioistuin saa milloin tahansa ottaa kantaa erityiskysymyksiin javalvoa seurannan keinoin vielä päättymättömiä kirjanpitoja laatimallaerityiskertomuksia. Aloitteen tällaisiin kertomuksiin voi tehdä jokotilintarkastustuomioistuin itse tai jokin muu Euroopan yhteisöjen elin.

Vuodesta 1977 tilintarkastustuomioistuimesta on kehittynyt itsenäinen tarkastus-ja valvontaelin, jonka asiallinen arvovalta ja toimeenpanovalta on tunnustettu.Silti tilintarkastustuomioistuin on institutionaalisesti vaikeassa tilanteessa, silläsen valvontakumppanin, EP:n talousarvioelimenä, jolle se pääsääntöisestityöskentelee, ja komission välillä, jonka varainhoidolle EP myöntäävastuuvapauden tilintarkastustuomioistuimen vuosittaisten kertomustenperusteella, vallitsee tällä alueella pakostakin luonnollinen jännite. Erityisenperusteellisesti tilintarkastustuomioistuin on selvitellyt välejään EU:n ->maatalouspolitiikan kanssa, jota se on syyttänyt mm. vaillinaisestamarkkinatasapainosta ja toimivien kirjanpidon ja ylituotantotuotteiden varastojenarvioinnin sääntöjen puuttumisesta sekä vientitukien valvonnan puutteista.Kohdistettuun petosten vastaiseen kamppailuun, joka on myös Euroopan suurenyleisön kiinnostuksen kohteena, EP on jo pitkän aikaa vaatinut sellaisenriippumattoman yhteisön valvontayksikön perustamista, joka pystyy ryhtymääntoimenpiteisiin myös pikaisesti.

Thomas Läufer

61

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan unioni

Euroopan unionista (EU) on tullut keskeinen käsite suuren yleisön käymässäkeskustelussa Euroopan muotoutumisesta. Se on tyypillinen esimerkki, ehkäpärakenteellisesta, monimerkityksisyydestä, joka on kulkenut (Länsi-)Euroopanyhdentymiskehityksen mukana ja luonnehtinut sitä aivan alusta asti. Euroopanyhdentymisen suunnitelmia ovat aina leimanneet moninaiset esikuvat Euroopanyhdentymispolitiikan tavoitteista ja muodoista (-> Euroopan yhdentymisenmalleja).

Käsitteen taustasta: rakenteellinen monimerkityksisyysPariisin huippukokouksessa vuonna 1972 valtioiden- ja hallitusten päämiehetmuotoilivat tavoitteeksi termin ”Euroopan unioni”. He asettivat silloin ensisijaiseksitavoitteeksi ”jatkaa Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten perusteella tehtyätyötä ja muuttaa yhteisöjen valtioiden suhteiden kokonaisuuden Euroopanunioniksi”. Tämä määritelmä toistettiin Euroopan yhtenäisasiakirjan johdanto-osassa, kun se taas jätettiin pois sopimuksesta Euroopan unionista.

Tätä sopimusta pidetään enemmän ”uutena vaiheena kehityksessä sellaisen yhäläheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi, jossa päätökset tehdäänmahdollisimman lähellä kansalaisia” (EU-sopimuksen A artikla). Siten unionintehtävänä on järjestää sen kansojen väliset suhteet johdonmukaisesti jasolidaarisesti.

Niin poliittiset kuin akateemisetkin yritykset määritellä tämä käsite tarkemminovat onnistuneet vain osittain. Tieteelliset yritykset saada tarkennettua käsitettä”unioni” tai yhteisiä tehtäviä ja tavoitteita eivät ole johtaneet poliittisestikestävään yksimielisyyteen. Stuttgartin vuoden 1983 julistuksessa lueteltiinsamoin kuin vuoden 1987 Euroopan yhtenäisasiakirjassa Euroopan unioninyhteiset tavoitteet, kuten esim. demokratian periaatteet ja oikeuden jaihmisoikeuksien turvaaminen. Molemmat asiakirjat muotoilivat kehittämisenEuroopan unioniksi tarkemmin vielä nykyäänkin tunnettuna kaksoisstrategiana:”Euroopan unioni toteutetaan yhtäältä omien” sääntöjensä mukaisesti toimivienyhteisöjen pohjalta ja toisaalta allekirjoittajavaltioiden välisen Euroopanulkopolitiikan alan yhteistyön pohjalta ja antaen tälle unionille tarpeellisettoimintakeinot. Tällä tavalla muotoiltuna strategiassa toteutuu käsitys, joka onperäisin EY:n järjestelmän konkreettisista kehityssuunnista ja määritteleeyhdentymisen ja yhteistyön nykyiset muodot Euroopan unionin keskeisiksitekijöiksi. Myös Maastrichtin sopimuksessa asia muotoillaan seuraavasti: ”Unioninperustana ovat Euroopan yhteisöt täydennettyinä sillä politiikalla ja niillä

62

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

63

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

yhteistyön muodoilla, jotka otetaan käyttöön tällä (unioni)sopimuksella” (EU-sopimuksen A artikla).

Muiden Euroopan unionia koskevien poliittisten suunnitelmien lähtökohtana ovatliittovaltioon perustuvat ajatukset. -> Euroopan parlamentti laatisopimusluonnoksessaan (Spinellin luonnos) Euroopan unionista vuonna 1984federalistisuuteen perustuvan Euroopan unionin periaatteet, tavoitteet jainstitutionaaliset määräykset. Tästä konkreettisesta ehdotuksesta ei kuitenkaan oletoistaiseksi tullut sitovaa johtoajatusta.

Maastrichtin sopimuksen voimaanastumisesta ja siihen liittyvistä ratifiointiakoskevista erimielisyyksistä lähtien on liittovaltiollista yhdentymiskäsitystäarvosteltu voimakkaammin. Myös Saksan perustuslakituomioistuimenluonnehdinta Euroopan unionista valtioliittona (Maastrichtin päätös lokakuussa1993) sai osakseen erilaisia reaktioita, mutta toi keskusteluun kuitenkin siihenmennessä käyttämättömän käsitteen, jonka tarkoitetta ja laajuutta on vielätutkittava. Odotettavaksi jää, rikastaako uuden nimen käyttö keskustelua jakiihtyykö se vai leimahtavatko vanhat yhdentymiskehityksen suuntaa koskevatristiriidat uudessa muodossa.

Maastrichtin sopimus Euroopan unionistaMaastrichtin huippukokouksessa 1991 konkretisoitiin käsitykset Euroopanunionista uudessa sopimuksessa, joka astui voimaan 1. marraskuuta 1993.Euroopan sotien jälkeiseen historiaan tuli yksi merkkipäivä lisää. Maastricht jääyhdentymiskehityksen virstanpylvääksi, jonka välittömästä ja pitkälle ulottuvastamerkityksestä käydään kiihkeää keskustelua.

-> Eurooppa-neuvoston hyväksymä teksti on lähinnä useista erilaisistaoikeudellisista osista muodostuva vaikeasti hahmotettava kokonaisuus, jokavoidaan kuvata paremmin temppelin muodossa.

Maastrichtin sopimuksen temppelirakenne

Maastrichtin sopimuksen keskeiset tekijät ja sisältö ovat seuraavat:

1. Yhteiset määräykset2. Muutokset ETY:n perustamissopimukseen Euroopan yhteisön sekä -> talous- ja

rahaliiton ja unionin kansalaisuuden muodostamisessa3. -> Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)4. Yhteistyö -> oikeus- ja sisäasioissa5. Loppumääräykset6. Pöytäkirjat, joista tärkeimmät ovat ne, jotka liittyvät taloudelliseen ja

sosiaaliseen yhteistyöhön sekä -> sosiaalipolitiikkaan ja YUTP:n tulkintoihinsekä Länsi-Euroopan unionin jäsenvaltioiden (WEU) teksteihin Länsi-Euroopanunionin roolista.

Unionin tavoitteet ja toissijaisuusperiaateUnionin globaaliset tavoitteet ilmentävät niiden aiheiden laajuutta, joitakäsitellään kuvatuissa yhtenäisissä institutionaalisissa puitteissa. EU:n tavoitteenaon siis ”edistää tasapainoista ja kestävää taloudellista ja sosiaalista edistystäetenkin luomalla alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja, lujittamalla taloudellista jasosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä perustamalla talous- ja rahaliiton, johontämän sopimuksen määräysten mukaisesti lopulta sisältyy yhtenäisvaluutta” (EU-sopimuksen B artikla). Toinen unionin keskeinen tavoite on sen ominaislaadunkorostaminen kansainvälisessä ympäristössä, erityisesti toteuttamalla yhteistäulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (EU-sopimuksen B ja J artikla), johon kuuluupitkällä aikavälillä myös puolustuspolitiikan lujittaminen. Kolmanneksi sovittiin

64

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Maastrichtinsopimuksen

mukaiset kolmepilaria

Euroopan unioni

Euroopan yhteisötulliliitto,

sisämarkkinat, yhteinen

maatalouspolitiikka,rakennepolitiikka,

talous- ja rahaliitto

Yhteinen ulko- jaturvallisuuspolitiikka Yhteistyö sisä- ja

oikeusasioissa

sen jäsenvaltioiden kansalaisten oikeuksien ja etujen suojan vahvistamisestaottamalla käyttöön unionin kansalaisuus (EU-sopimuksen B artikla). Lisäksijäsenvaltiot pyrkivät kehittämään tiivistä yhteistyötä sisä- ja oikeusasioissa (EU-sopimuksen B ja K artikla).

Vaikka unioni voi käsitellä lähes kaikkia julkisen politiikan aiheita, sillä eikuitenkaan ole varsinaista toimivaltaa kaikissa asioissa. Toimivaltaisuuden aste onpäinvastoin säännelty hyvin eri tavoin: Joillakin toiminta-aloilla puhutaan”yhteisestä politiikasta”, esimerkiksi -> liikennepolitiikka (EY:nperustamissopimuksen 74 artikla ja sitä seuraavat artiklat), toisilla aloilla vain”politiikasta”, kuten -> ympäristö- (EY:n perustamissopimuksen 130 r artikla jasitä seuraavat artiklat) ja sosiaalipolitiikka (EY:n perustamissopimuksen 117 artiklaja sitä seuraavat artiklat); muilla aloilla, kuten -> koulutus- ja ->kulttuuripolitiikassa (EY:n perustamissopimuksen 126 artikla ja sitä seuraavatartiklat), on kyse tukemisesta tai ”toimenpiteistä” (energia, suuronnettomuuksienehkäisy, matkailu) mutta niillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden oikeus- jahallintomääräyksiin. ”Yhteinen” ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole oikeudellisenja institutionaalisen luonteensa puolesta verrattavissa ”yhteiseen” ->maatalouspolitiikkaan.

EY:n mahdollista liiallista vaikutusta tasataan toissijaisuusperiaatteella, jonkamukaan yhteisö toimii aloilla, jotka eivät kuulu yhteisön yksinomaiseentoimivaltaan,_ vain siinä tapauksessa ja siinä laajuudessa kuin jäsenvaltiot eivätvoi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, jotkasuunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia voidaan tämän vuoksitoteuttaa paremmin yhteisön tasolla. (EY:n perustamissopimuksen 3 b artikla).

Uudistustarve: Euroopan unioni kehittyy jatkuvasti Sopimuksen keskeisistä tekijöistä muodostui jo ratifiointikeskustelun aikanakiivaiden erimielisyyksien aiheita: keskeinen kiistan aihe on Maastrichtinsopimuksen mukaisen Euroopan unionin suhde kansallisiin (perustuslaillisiin)valtioihin. Ilmi tulivat selvästi pelko ja vastustus sitä kohtaan, että toimivaltaasiirretään pitkälti kansalliselta tasolta eurooppalaiselle tasolle, mikä nähtiin usein(kansallis)valtion vaarantumisena ja riskinä laajalle takuulle perusoikeuksista.Euroopan unioni muuttui tämän vuoksi monien kansalaisten silmissä tavoitteestapelon aiheeksi. Näin tuli pian Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeenselväksi se, että tarvetta parantamiseen on. Valtion- ja hallitusten päämiehethyväksyivät jo syksyllä 1992 suuntaviivat ja toimenpiteet avoimuuden lisäämiseksiEuroopan unionin rakenteissa ja menettelytavoissa.

Vuosi 1996 oli vahvistettu jo Maastrichtin sopimuksessa edistymisen tarkistamisenajankohdaksi hallitusten välisessä konferenssissa (EU-sopimuksen N artiklan 2kohta). Uudistustarvetta lisäävät vielä uusien jäsenten liittymisen aiheuttamatvaatimukset. Keskustelussa on havaittavissa joukko erilaisia mahdollisuuksiasaattaa EU:n uudistaminen tai syveneminen sopusointuun odotetun ->

65

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

laajentumisen kanssa ja laatia siten samalla perusluonteisia suuntamerkkejäyhdentymiskehitykselle.

Ensimmäinen strategia pyrkii EU:n laajentamiseen ilman syvenemistä elijäsenmäärän lisäämiseen määrittämällä poliittinen ja institutionaalinen statusquo. Syveneminen ennen laajentamista kaavailee syvenemistä ennen uusienjäsenten ottamista, niin että nämä liittyisivät vasta uudistettuun EU:iin.Laajentamisen ja syvenemisen strategia näkee kummankin kehityksensamanaikaisina ja toinen toistaan vahvistavina. Jos yhdentymisstrategiana olisilaajentuminen yhdentymisen kustannuksella, tämä merkitsisi jäsenmääränlisääntyessä acquis communautaire et politiquen murtumista, jonka johdosta EUolisi yhä vähemmän dynaaminen yhdentymisessään. Joustavan yhdentymisenstrategia on rajallisen ja vaiheittain toteutuvan yhdentymiskehityksen strategia,joka säilyttää yhteiset, kaikkia sitovat tavoitteet, jotka aluksi vain osajäsenvaltioista toteuttaisi, mutta joiden tavoitteena olisi kuitenkin mahdollistaamyös uusien jäsenten liittyminen vaiheittain. Eurooppa à la carte kannattaaalakohtaisia, tilapäisiä ratkaisuja ongelmiin kulloinkin kiinnostuneiden Euroopanmaiden kesken, niin että kaikkien jäsenvaltioiden yhtenäinen kehityssuuntahäviäisi. Kovan ytimen Euroopan strategia hahmottaa suhteellisen pienen ryhmänvaltioita, jotka toteuttavat suhteellisen laajaa yhdentymistä, mikä kuitenkin lisäisiselvästi välimatkaa muihin jäseniin.

Suunta näyttäisi olevan kohti yhdentymiskehityksen voimakkaampaa eriytymistä.Siten jännite osanottajien epäyhtenäisyyden ja yhtenäisen institutionaalisenyhteyden säilyttämisen sekä kestävän ja sitovan esikuvan välillä kiristyisitulevaisuudessa.

Wolfgang Wessels ja Udo Diedrichs

66

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan unioninneuvostoPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 145-148 ja 150-154 artikla.

Toimivalta: päätöksenteko-oikeus, kansallisten politiikkojen yhdenmukaistaminen,toimeenpanovalta.

Kokoonpano: ministeritason edustaja jokaisesta jäsenvaltiosta.

Päätöksentekoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt: päätökset yksinkertaisella taimääräenemmistöllä tai yksimielisesti.

Euroopan unionin neuvosto on jäsenvaltioiden elin. Neuvostolle kuuluvat kuitenkinlainsäädäntötehtävät, ja sillä on lisäksi toimeenpanovaltaa. Se suunniteltiinhoitamaan tehtäviään toimielimenä, jolla ei ole omaa hallintoa. Euroopan yhteisöntoimien lisääntyminen nopeasti sekä laadullisesti että määrällisesti kuormittineuvostoa liikaa ja lisäsi sen alakohtaista kokoonpanoa, ja nykyään se kokoontuu20 erilaisessa kokoonpanossa. Jo vuonna 1958 neuvoston tehtäviä siirrettiinpysyvien edustajien komitealle (Coreper). Coreperin alaisuuteen perustettiinkansallisten virkamiesten työryhmiä, joiden määrä nousee nykyään jopakahteensataan. Yhdessä neuvoston pääsihteeristön kanssa pysyvien edustajienkomitea ja työryhmät muodostavat neuvoston voimakkaasti kasvavanvalmistelevan koneiston.

Ministerineuvoston historiaa, sellaisena kuin se muodostui Euroopan unionistatehdyn sopimuksen voimaantuloon 1. marraskuuta 1993 mennessä, leimasivuosina 1970-1985 voimakkaasti riittämätön päätöksentekokyky. Se, että ETY-sopimuksessa annettua mahdollisuutta tehdä päätöksiä monilla aloillamääräenemmistöllä ei käytetty, sekä EY:n laajentuminen vuonna 1973 ja myösjäsenvaltioiden kykenemättömyys sopia yhteisten markkinoiden (->sisämarkkinat) tavoitteiden mukaisesta pitkälle menevien yhteisten tavoitteidenasettelusta, johtivat neuvoston ikään kuin päätöksentekoloukkuun. Valtion- jahallitusten päämiesten -> Eurooppa-neuvoston perustaminen (1974)institutionalisoi aiemmin epäsäännöllisesti järjestetyt huippukokoukset, mikä oliyritys luoda poliittista arvovaltaa, joka helpottaisi selkein prioriteettiasetteluin jasuunnan osoituksin neuvoston ja muiden yhteisön elinten työtä. Todellisuudessaneuvosto menetti Eurooppa-neuvoston perustamisen jälkeenpäätöksentekomahdollisuuksiaan ja -valtaansa, koska käytännössä tärkeätpäätökset jätettiin valtion- ja hallitusten päämiehille.

67

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Neuvoston päätöksentekoa tehostivat Euroopan yhtenäisasiakirja vuonna 1986 jaerityisesti kaikkien jäsenvaltioiden tavoittelema sisämarkkinoiden toteuttaminen.Sen sijaan, että yhtenäisasiakirjassa olisi annettu periksi sille ongelmalle, ettäjäsenvaltiot kieltäytyivät soveltamasta enemmistöpäätösperiaatetta, siinä luotiintaitavasti yhteys enemmistöpäätöksen ja sisämarkkinoiden toteuttamiselletärkeiden päätösten välille. Käytäntö on osoittanut, että vuodesta 1986 alkaenneuvoston päätöksenteko on nopeutunut ja enemmistöpäätöksistä on tullut osanormaalia käytäntöä.

Sopimuksella Euroopan unionista kumottiin vielä yhtenäisasiakirjassa mainittu eroEY:n neuvoston ja -> ulkosuhteiden puitteissa järjestettyjen ministeritapaamistenvälillä. -> Yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa (YUTP) ja -> oikeus- jasisäasiain yhteistyössä neuvosto on nyt toimivaltaine, ja YUTP:sta on jopa annettumahdollisuus tehdä tietyin edellytyksin määräenemmistöpäätöksiä. -> Euroopanunionin (EU) kolmen pilarin yhteenkuuluvuus heijastuu nykyään myös virallisessanimityksessä Euroopan unionin neuvosto.

Tehtävät ja institutionaalinen asemaNeuvoston päätehtävä on edustaa jäsenvaltioiden etuja EU:n tasolla. Se tosiasia,että neuvostolla on samanaikaisesti yleistä päätöksentekovaltaa, kertoo siitä, ettäjäsenvaltioiden edut määräävät olennaisesti EU:n politiikkaa yli yhteisön edun,jota muotoilevat -> Euroopan komissio ja -> Euroopan parlamentti.

Alun alkaen neuvostolla oli yksinomainen päätöksentekovalta kaikilla EY:npolitiikan aloilla. Myös toimeenpanovalta kuului pääasiassa neuvostolle. Ilman ettäneuvoston asemaan on toimielinjärjestelmässä perusteellisesti puututtu, on sennyt delegoitava toimenpanovaltaa komissiolle ja jaettava päätöksentekovalta ->talousarvio- ja assosiointipolitiikassa sekä EU:n laajentumissopimuksissa Euroopanparlamentin kanssa. Ottamalla käyttöön neuvoston ja parlamentin ns.yhteistoimintamenettely (EY:n perustamissopimuksen 189 c artikla)yhtenäisasiakirjassa ja ns. yhteispäätösmenettely (EY:n perustamissopimuksen 189b artikla) sopimuksessa Euroopan unionista on sen parlamentaarinen vaikutusEY:n/EU:n lainsäädäntöön lisääntynyt asteittain merkittävästi. -> Talous- jarahaliiton alalla on neuvosto, komission suosituksen perusteella, toimivaltainenkansallisten talouspolitiikkojen yhdenmukaistamisessa ja monenvälisessävalvonnassa.

Neuvoston edelleen hallitsevaa asemaa toimielinjärjestelmässä rajoittaa ennenkaikkea se, että se voi muutamia merkityksettömiä poikkeuksia lukuun ottamattatoimia yhteisöaloilla vain komission ehdotuksen pohjalta. Neuvoston ja senalaisten elinten kaikkiin kokouksiin osallistuu myös komission edustajia, joilla onaina oikeus muuttaa komission ehdotusta tai peruuttaa se. Koska neuvosto voimuuttaa komission ehdotusta vain yksimielisesti, vaikka se voikin monestihyväksyä komission tekstit määräenemmistöllä, tehdään neuvostossa harvoinpäätöksiä ilman komission hyväksyntää. YUTP:ssa komissio ja jäsenvaltiot jakavattulevaisuudessa aloiteoikeuden (EU-sopimuksen J.8 artiklan 3 kohta), kun taas

68

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

oikeus- ja sisäasioissa aloiteoikeus on pääasiassa jäsenvaltioilla (EU-sopimuksenK.3 artiklan 2 kohta).

Päätöksentekoa koskevat yksityiskohtaiset määräyksetNeuvoston päätöksentekoa ei ole säännelty yleisellä tasolla, vaan yksittäin. KaikkiEY:n perustamissopimuksen osat sisältävät määräyksiä siitä, missä muodossa jamitä päätöksentekomuotoa soveltaen yksittäiset elimet osallistuvat ->päätöksentekomenettelyyn. Neuvoston päätökset tehdään aina yksinkertaisellaäänten enemmistöllä sopimuksen mukaan silloin, kun mistään muustamenettelystä ei ole säädetty. Päätöksenteko erityisellä enemmistöllä(määräenemmistöllä) tai jopa yksimielisyysvaatimus ovat kuitenkin pääsääntö.Tietyissä perustuslakiin liittyvissä päätöksissä tarvitaan neuvoston yksimielisenpäätöksen lisäksi jäsenvaltioiden ratifiointi niiden valtiosäännön asettamienvaatimusten mukaisesti (esim. EY:n omat varat EY:n perustamissopimuksen 201artiklan mukaan).

Kun neuvoston ratkaisun edellytyksenä on määräenemmistö, jäsenvaltioiden äänetpainotetaan EY:n perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdan mukaanseuraavasti: Saksalla, Ranskalla, Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Italialla onkullakin 10 ääntä, Espanjalla 8, Belgialla, Kreikalla, Alankomailla ja Portugalillakullakin 5, Itävallalla ja Ruotsilla kummallakin 4, Tanskalla, Suomella ja Irlannillakullakin 3 ja Luxemburgilla 2 ääntä. Määräenemmistö on kyseessä silloin, kunvähintään 62 ääntä kaikkiaan 87:sta kannattaa päätöstä, niin että 26 ääntä (29prosenttia) on ”määrävähemmistö”.

ETY-sopimuksen mukaan siirtymäkauden jälkeen voitiin tiettyjä päätöksiä tehdämääräenemmistöllä. Kun tämä siirtymäkausi oli kulunut vuonna 1965, Ranskavastusti tätä vaihetta ja veti edustajansa neuvoston kokouksista (ns. tyhjän tuolinpolitiikka). Tämän seurauksena neuvosto oli yhdeksän kuukauttapäätöksentekokyvytön, kunnes 18. tammikuuta 1966 saatiin aikaan ns.Luxemburgin kompromissi. Vastedes kysymyksissä, joissa jollakin jäsenvaltiolla on”ensisijainen kansallinen intressi”, etsitään kompromissia niin kauan, ettäasianomainen jäsenvaltio voi hyväksyä yhteisen päätöksen. Käytännössä tämänkompromissin johdosta vuosien 1966 ja 1985 välillä tehtiin enää vaintalousarvioasioissa enemmistöpäätöksiä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.Jäsenvaltioiden hiljaisesti hyväksymä Luxemburgin kompromissin tulkitseminenveto-oikeudeksi kaikissa epämieluisissa päätöksissä johti siihen, että periaatteessaaina pyrittiin yksimielisyyteen ja yksi ainoa jäsenvaltio pystyi viivästyttämään taiestämään neuvoston päätöksentekoa vuosiksi.

Yhtenäisasiakirjalla ei ole lopetettu Luxemburgin kompromissia, mutta se onkeskeyttänyt kompromissin soveltamisen. Neuvotteluissa EU:n laajentamisestaSuomella, Itävallalla ja Ruotsilla Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja vastustivatpitkän aikaa määräenemmistöön ja -vähemmistöön tarvittavan äänimääränmatemaattista sopeuttamista 62:een ja 26:een ääneen. Molemmat maat halusivatsäilyttääkseen suurten valtioiden vallan ja Espanjan tapauksessa eteläblokin vallan

69

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

säilyttää vanhan 23 äänen vähemmistömäärän. Huhtikuussa 1994 saavutetturatkaisu muistuttaa osittain Luxemburgin kompromissia: periaatteessa vasta 26ääntä on vähemmistö, ja jos päätöstä on vastustanut 23-25 ääntä, on vielä -kuinka kauan, on epäselvää - neuvotteluja jatkettava. Tämä merkitsee monellatapaa näkyvää eurooppalaisen politiikan uudelleenkansallistamista.

Toimintatapa: konsensuskoneistoRiippumatta kulloinkin sovellettavasta päätöksentekomuodosta neuvostontoimintatapa muistuttaa jäsenvaltioiden välistä konsensuskoneistoa. Tässäkoneistossa päätökset tehdään kolmella eri tasolla. Lukuisat kansallistenvirkamiesten muodostamat työryhmät keskustelevat komission laatimienehdotusten erityisesti teknisistä näkökohdista. Työryhmät toimittavat jokaisenkäsittelemänsä tekstin pysyvien edustajien komitealle, joka on toinen nk.selvityspiste. Tämä elin yrittää jo poliittisella tasolla ratkaista vielä avoimiajäsenvaltioiden välisiä etujen eroavaisuuksia ja laatia päätöksen, joka voitaisiintietyissä tapauksissa hyväksyä myös määräenemmistöllä. Kummallakin tasollapuheenjohtajana toimii sen jäsenvaltion edustaja, jolla on neuvostonpuheenjohtajuus. Jäsenvaltioiden hallitusten ja EU:n tiivis yhteys näkyy myös siinä,että työryhmissä toimivat pääasiassa ne samat kansalliset virkamiehet, jotkaedustavat myös komission valmisteluvaiheessa kuulemia elimiä. EU:n pysyvätedustustot ovat tärkeimpiä yhteyspaikkoja jäsenvaltioiden ja unionin välillä; neovat pysyvästi tiiviissä yhteydessä komission ja muiden jäsenvaltioiden pysyvienedustustojen kanssa.

Neuvoston kokoukset ovat suuria tapahtumia, joissa ministereitä avustavatasiantuntijavirkamiehet ja joissa kokoontuu jopa yli 100 henkeä. Yhä useamminneuvosto kokoontuu eri kokoonpanoissa epämuodollisissa kokouksissa, joissaministerit tapaavat toisiaan. Erityisen tärkeiden ongelmien ratkaisemiseksikokoontuvat ns. jättineuvostot, joihin osallistuu kaksi tai useampi ns. salkullistaministeriä kustakin jäsenvaltiosta. Maastrichtin jälkeen alkaneenavoimuuskeskustelun seurauksena neuvoston kokoukset ovat olleet julkisiavuodesta 1993 alkaen.

Yhä useammin käytetystä määräenemmistöpäätösmahdollisuudesta huolimattakäytännön työssä pääpaino on kaikilla neuvoston tasoilla konsensuspäätöksillä.Myös ne jäsenvaltiot, jotka edustavat enemmistön mielipidettä, tietävät, ettätoisissa kysymyksissä ne itse ovat vähemmistöasemassa, jolloin niiden on otettavakumppanit huomioon. Lisäksi neuvoston keskusteluja leimaavat useinjäsenvaltioiden väliset yhteenliittymät, jotka voivat vaihtua nopeastikin. Jos jotkinjäsenvaltiot jätetään ajattelemattomasti yksin, on mahdollista, että myöhemmin eisaada määräenemmistöä. Käytännössä tehdään siksi enemmistöpäätöksiä vainsilloin, kun yksi tai useampi jäsenvaltio on haluton tai kykenemätön myöntymäänkompromissiin.

Yksi neuvoston keskeisistä toimintakyvyn välineistä on puolivuosittainjäsenvaltioiden välillä vaihtuva puheenjohtajuus. Neuvoston pääsihteeristön,

70

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tämän toimielimen ”muistin”, tukemana puheenjohtaja valmistelee neuvostontyöt, johtaa keskusteluja ja johdattelee jäsenvaltioiden välisiin kompromisseihin.Viimeksi mainitussa tehtävässä puheenjohtaja tekee tiivistä yhteistyötä komissionkanssa, koska kompromissi on usein saavutettavissa vain tämän avustuksella.

Tulevaisuuden näkymätNeuvoston tulevaisuuden kannalta tärkeä kysymys on, kehittyykö neuvostoEuroopan liittoneuvoston vai senaatin suuntaan. Realistista on kuitenkin odottaa,että neuvosto tulee jakamaan toimivaltansa kuten tähänkin asti vain asteittainmuiden EU:n elinten ja erityisesti Euroopan parlamentin kanssa. Voimakkaamminkuin perinteisissä liittovaltioissa Euroopan unionia tulee myös vastaisuudessaleimaamaan jäsenvaltioiden neuvoston ja Euroopan parlamentin valittujenkansanedustajien kaksoislegitimiteetti. On korostettava , että neuvostolla on laajatoimivalta tähänastisten perustamissopimusten ja YUTP:n yhteisön ulkopuolisillaalueilla sekä oikeus- ja sisäasiain yhteistyössä ja että sen on siten huolehdittavaunionin eri pilareiden toimien yhdenmukaisuudesta.

Christian Engel

71

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EuroopanvaluuttajärjestelmäPerustettu: 13. maaliskuuta 1979, taannehtivasti 1. tammikuuta 1979 alkaen.

Jäsenet: Euroopan valuuttayksikön kokoonpanossa kaikki EU:n jäsenvaltiot, paitsiItävalta, Ruotsi ja Suomi; valuuttakurssimekanismiin ei kuulu Kreikka; Iso-Britannia ja Italia ovat eronneet siitä toistaiseksi.

Perustamissopimuksen määräykset: neuvoston asetukset Euroopanvaluuttajärjestelmästä ja Euroopan raha-asiain yhteistyörahaston käyttämästälaskentayksiköstä (18.12.1978); neuvoston päätös keskipitkän ajan rahoitustuesta(21.2.1978); EY:n jäsenvaltioiden keskuspankkien sopimus valuuttajärjestelmäntoimintamenettelyistä (13.3.1979); EY:n jäsenvaltioiden keskuspankkien päätöslyhyen aikavälin valuuttatukijärjestelyistä (13.3.1979); Euroopan raha-asiainyhteistyörahaston hallintoneuvoston päätös (13.3.1979).

Toimielimet: Valtiovarainministerien neuvosto; rahapoliittinen komitea (kaksiedustajaa jokaisesta jäsenvaltiosta ja komissiosta).

Euroopan valuuttajärjestelmä (European Monetary System, EMS) perustettiinvuonna 1979. Pääarkkitehteinä olivat Ranskan presidentti Valéry Giscard d'Estaingja Saksan liittokansleri Helmut Schmidt.

TaustaRahapoliittisella yhteistyöllä oli alkuperäisessä perustamissopimuksessa vainvähäinen merkitys. Yhteisöllä oli vain muutamia valuuttayhteistyötä koskeviayleisiä sääntöjä sekä institutionaalisina rakenteina rahapoliittinen komitea javuonna 1964 perustettu keskuspankkien pääjohtajien komitea.

Komission aloitteesta ja valtion- tai hallitusten päämiesten julkilausuman (Haag1969) johdosta laadittiin 60-luvun lopussa ns. Werner-suunnitelma (jokahyväksyttiin 8.10.1970). Siinä esitettiin kolmevaiheinen, yli kymmenen vuodenkattava suunnitelma -> talous- ja rahaliiton luomiseksi. Suunnitelma kariutuitalouden perustekijöiden heikentyessä (kiinteisiin kursseihin perustuneen BrettonWoods -järjestelmän romahtaminen, öljykriisit, taantuma). Näiden taustalla vallitsikuitenkin perustavanlaatuinen käsitteellinen ristiriita kahden vastakkaisen teoriankannattajien välillä. Toisen mukaan talouksien on ensin lähennyttävä toisiaan,jotta yhteinen raha voisi syntyä (pääasiassa Saksa ja Alankomaat), ja toisenmukaan olisi luotava yhteinen raha, jotta voidaan saada aikaan lähentymistä(pääasiassa Ranska, Belgia ja komissio).

72

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Myös keskuspankkien kesken vuonna 1972 perustettu ns. valuuttakäärme kariutuitämän näkemyseron vuoksi. Heikkojen valuuttojen maat vetäytyivät tiiviistäyhteistyöstä aina silloin, kun niiden olisi pitänyt sopeuttaa talouspolitiikkansasuhteellisen vakaasta Saksan markasta aiheutuneen paineen mukaisesti.

PerustaminenVuonna 1979 perustettiin kuitenkin Euroopan valuuttajärjestelmä EMS. Giscardd'Estaingin johdolla Ranska valitsi vakauteen voimakkaammin tähtäävän talous- jarahapolitiikan ( -> talouspolitiikka). EMS-suunnitelmalla Saksa tarjosilänsinaapurilleen mahdollisuuden palata rahapoliittiseen yhteistyöhön ja säilyttääsamalla kasvonsa. EMS ei ratkaisevasti puuttunut jäsenvaltioiden rahapoliittiseenitsemääräämisoikeuteen. Perustamisasiakirjassa ei juuri viitattu yhdentymiseentulevaisuudessa. Alkuperäinen tavoite siirtymisestä lopulliseen EY:n järjestelmäänkahden vuoden kuluttua pysyi entisellään. EMS ei ollut tavanomainen osa yhteisönoikeusjärjestelmää, vaan yhteisön ja jäsenvaltioiden oikeusperustojen yhdistelmä.Ensimmäisen kerran EMSiin viitattiin yhteisön perustamissopimuksessa vasta, kunyhtenäisasiakirja tuli voimaan vuonna 1987, jolloin ETY:n perustamissopimukseenlisättiin viittaus EMSiin.

Rakenne ja toimintaEMS muodostuu kolmesta osasta: ecusta (European Currency Unit/Euroopanvaluuttayksikkö), valuuttakurssi- ja interventiomekanismista ja erilaisistaluottojärjestelyistä.

(a) Ecu (jota edelsi EUA - European Unit of Account/Euroopan tiliyksikkö)perustuu EU-maiden valuuttoihin ja on itse asiassa keinotekoinen valuutta.Sen arvo lasketaan siihen kuuluvien valuuttojen keskiarvona, jossa painoinakäytetään kunkin maan suhteellista taloudellista kokoa. Saksan markka, jonkaosuus on 30,4 %, on selvästi suurin koriin kuuluvista 12 valuutasta, Ranskanfrangin osuus on 19,3 % ja Englannin punnan osuus 12,6 %. Ecun tärkeintehtävä on toimia maksu- ja laskentayksikkönä valuuttakurssi- jainterventiomekanismissa ja luottojärjestelyjen kehittämisessä. Sitä käytetäänrajoitetusti myös varantovaluuttana. Kulta- ja dollarivarantojen 20 prosentinosuutta vastaan jäsenvaltioiden keskuspankit saavat vastaavan määrän ecujasisäistä maksuliikennettä (interventioihin liittyvien saldojen tasauksia) varten(ns. virallinen ecu). Ecua voidaan käyttää myös kansainvälisissä maksuissasekä arvopapereiden liikkeeseenlaskuissa ja sijoituksissa kansainvälisilläpääomamarkkinoilla (ns. yksityinen ecu).

(b) Valuuttakurssi- ja interventiomekanismi on EMSin tärkein osa. Jokaisellemekanismiin kuuluvalle valuutalle määrätään keskuskurssi suhteessa ecuun.Tämän avulla lasketaan kaikkien mukana olevien valuuttojen kahdenvälisetkurssit, joista muodostuu kahdenvälisten kurssien verkko. Kahdenvälisetkurssit voivat vaihdella sovitun vaihteluvälin ylä- ja alarajojen välillä.Alunperin ± 2,25 % ja poikkeuksellisesti 6 % Englannin punnan, Italian liiranja Espanjan pesetan näiden liityttyä mekanismiin. Vuoden 1993 elokuun

73

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

alussa vaihteluväli laajennettiin ± 15 prosenttiin. Jos kurssi liikkuuvaihteluvälin rajalle, kyseisten keskuspankkien on välittömästi pyrittäväpalauttamaan kurssi vaihteluvälin sisäpuolelle ostamalla tai myymällävaluuttaa valuuttamarkkinoilla (interventio). Syyskuussa 1987 EMSinuudistamiseksi tehdyn Basel-Nyborgin sopimuksen mukaan keskuspankeilla onmyös oikeus käyttää järjestelmän luottojärjestelyjä jo ennen kuin kurssitliikkuvat vaihteluvälien rajoille (interventio vaihteluvälien sisällä).

Poliittisesti tämä rakenne merkitsee, että mitä kapeampi vaihteluväli on, sitäsuurempi on EMSiin kuuluvien maiden samansuuntaisen raha-, finanssi- jatalouspolitiikan tarve ja sitä vähemmän liikkumatilaa on jäsenvaltioidenkeskuspankeilla. Vaihteluväli osoittaa siten keskeisen politiikanyhdentymisasteen eri osallistujamaissa ja niiden tahdon saavuttaa vakausyhteisesti. Se selittää, miksi tietyt maat eivät olleet valmiita osallistumaaninterventiomekanismiin alusta lähtien (vuoden 1994 lopussa mukana eivätolleet Iso-Britannia, Italia ja Kreikka).

Jos keskuskurssit eivät pysy vaihteluvälin ylä- ja alarajoissa, keskuskursseja onmuutettava. Muutoksen valmistelee rahapoliittinen komitea, ja se edellyttäävaltionvarainministerien yksimielistä päätöstä. Jonkin maan valuutankeskuskurssin muutos on osoitus siitä, että maan talouden perustekijät eivätenää vastaa vallitsevaa kurssia. Devalvaatio heikentää näin ollen hallituksenpoliittista arvovaltaa. Erityisesti vuosien 1981 ja 1983 välisenä aikana tehtyjenuseiden keskuskurssien muutosten jälkeen järjestelmä vakautui 80-luvulla niinhyvin, ettei muutoksia tehty vuoden 1987 alun ja vuoden 1992 syyskuunvälisenä aikana. Sen jälkeen seurasi kuitenkin uusi muutosten sarja.

(c) EMSin kolme luottojärjestelyä luotiin vuosien 1970 ja 1972 välisenä aikana, janiitä laajennettiin vuonna 1979. Niiden perusteella oli mahdollista saadaluottoa erilaisin ehdoin. Jos esimerkiksi keskuspankki joutuu tekemäänintervention, mutta sillä ei ole riittävää valuuttavarantoa, se voi saada tukeaerittäin lyhyen ajan rahoitusjärjestelmästä. Keskuspankkien välillä on myöslyhyen ajan valuuttatukijärjestelmä sekä keskipitkän ajanrahoitustukijärjestelmä, johon EU:n jäsenvaltiot voivat turvautua. Luottojenehdot vaihtelevat mm. laina-aikojen osalta.

Kehitys ja arviointiRahapoliittisen yhteistyön kannalta EMS on tällä hetkellä keskeisessä asemassa.80-luvulla oli säännöllisiä yrityksiä edetä EMSistä yhteiseen rahaan.Maailmanlaajuinen taantuma 90-luvun alussa yhdessä Saksanyhdistymiskustannusten kanssa (Julkisen velan kasvu heikensi Saksan markka)vaikeuttivat talous-, finanssi- ja korkopolitiikan yhteensovittamista erityisestiSaksan ja Ranskan välillä. Kun markkinoiden luottamus ecuun heikentyi, kohdistuispekulatiivisia paineita devalvaatiolle alttiiksi katsottuja valuuttoja kohtaan (liira,punta, Ranskan frangi). EMS joutui olemassaolonsa vakavimpaan kriisiin. Pitkänvakaan jakson jälkeen valtiovarainministerit ja keskuspankkien pääjohtajat

74

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

laajensivat elokuussa 1993 vaihteluväliä ±15 prosenttiin. Siitä lähtien valuutatovat saaneet liikkua laajemmin. EMSin koordinaatiomekanismeja ei ole käytetty.Paluu kapeampaan vaihteluväliin ei edellyttäisi uusia poliittisia periaatepäätöksiä,mutta sitä ei pidetä toistaiseksi todennäköisenä. Valuuttapolitiikanyhteensovittaminen on sittemmin sujunut suuremmitta vaikeuksitta.

Eckart Gaddum

75

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan yhdentymisenmallejaKun Euroopan yhdentymispolitiikassa kehityksen lopputulos on tietoisesti jätettyavoimeksi, yhdentymismallit vaikuttavat yhdentymiskehitykseen neljällä tavalla:mallit ensinnäkin yhdistävät toimijoiden odotukset yhdentymisen kehitykseenavoimessa muodossa, joka on helppo sopeuttaa uusiin vaatimuksiin. Toiseksimalleilla perustellaan yhteisön toimielinten tehtävät yhteisönmuodostamisprosessissa. (Tämä pitää paikkansa erityisesti -> Euroopanparlamentin osalta.) Kolmanneksi malleilla on vaikutusta yleiseen mielipiteeseenEuroopassa, sillä niiden välityksellä kansalaiset voivat nähdä Euroopan yhteisönkulloinkin saavutetun kehitysasteen suhteessa omiin poliittisiin arvoihinsa jaodotuksiinsa. Lopuksi mallit ovat poliittinen tunnustus yhdentymiskehitykselle, nekorostavat sen merkitystä ja näin niillä on vakauttava vaikutus Eurooppaakoskevissa kiistoissa.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ratifiointia koskeneessa julkisessakeskustelussa mallien vaikutus tuli selvästi esiin, samoin kuin niiden rajoitukset.Kaikissa jäsenvaltioissa eurooppalaisen liittovaltion tavoite tulkittiin kauhuvisioksisupervaltiosta. Samalla sellaiset perinteiset käsitteet kuin kansakuntien Eurooppatulivat uudelleen suosituiksi, ennen kaikkea Isossa-Britanniassa, mutta myösmuualla. Vanhojen mallien suuntaa-antava vaikutus heikentyi, kun epävarmuus jaepäilyt Euroopan tulevasta muotoutumisesta, yhdentymisen ulottuvuuksista sekäyhdentymisen ja kansakunnan välisistä suhteista kasvoivat. Kun ulkoisetolosuhteet olivat vakaat, Euroopan unionin tapaisilla väljillä käsitteillä oliyhteisymmärrystä vahvistava vaikutus. Maastrichtin sopimuksella saavutetunyhdentymisen tason myötä sekä ulkoisen paineen hellitettyä itä-länsi -konfliktinpäättymisen vuoksi vaikutus näyttää kuitenkin muuttuneen päinvastaiseksi:keskusteltaessa yhdentymisen syventämisestä Euroopan unioni onkin mielipiteitäjakava käsite.

Yhdentymismallien perustelutavoissa näkyy kolme suuntausta. Ensimmäiseenniistä liittyy asteittainen luopuminen Euroopan yhdysvaltojen tavoitteesta kohtisellaista yleisesti arvostettua valtioliiton muotoa, joka painottaa kansallisenitsenäisyyden ja ylikansallisen yhdentymisen jatkuvaa lomittamista yhteen omaksipoliittiseksi järjestelmäksi. Toinen suuntaus saa käyttövoimansa Euroopankansalaisten muuttuneesta asenteesta yhdentymisen etenemiseen, josta kertovatmielipidemittauksetkin. EU-sopimuksen jäsenvaltioissa yleisöltä saamavastaanotto kertoo yhdentymistarpeen tyydyttymisestä. Liittovaltioajatuksennäkökulmasta se näytti ainoastaan välivaiheelta, mutta monille kansalaisille semerkitseekin kehityksen päätepistettä.

76

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Kolmas suuntaus, joka on eräänlainen vastakohta muille, korostaayhdentymismallin kokonaiseurooppalaista merkitystä. Odotettavissa oleva EU:n ->laajentuminen itään ulottaisi Länsi-Euroopan yhdentymisen periaatteen jajärjestelmän muodot koskemaan suurta osaa koko Euroopasta. Siihen liittyvätkustannukset, odotettu poliittisen tasapainon ja yksimielisyyden siirtyminen sekäodotettavissa olevat seuraukset toimielinjärjestelmälle saattavat asettaayhdentymiskehityksen tähänastisen suunnan kyseenalaiseksi. Siksi on ryhdyttyjälleen pohtimaan EU:n joustavuuden ja eriyttämisen lisäämistä, vaihtelevaamuotoa tai useiden nopeuksien Eurooppaa, jopa Euroopan kovaa ydintä koskeviasuunnitelmia. Niinpä monet vanhat Euroopan yhdentymismalleja koskevat kiistatnousevat esiin uudessa muodossa. Mikään näistä keskeisistä malleista ei olekaanvielä vanhentunut, vaan kukin tulee uusissa yhteyksissä vastaan yhä uudestaan.

Liittovaltio-valtioliittoAina 50-luvulta yhteisön muodostamisen alkuvaiheista lähtien Euroopanliittovaltio ja Euroopan valtioliitto ovat muodostaneet perustavan käsiteparinloppuunsaatetun yhdentymisen kuvaamiseksi. Tavoite ylikansalliseenpäätöksentekoon nojaavasta järjestöstä, tiivistettynä liittovaltioajatus, oli ennenkaikkea italialaisten, saksalaisten ja Benelux-maiden Eurooppa-politiikanperusajatus. Sen vastakohtana ranskalaiset puolsivat de Gaullen erityisestihahmottelemaa käsitystä kansakuntien Euroopasta, jossa itsenäisten valtioidenhallitusten välinen yhteistyö olisi yhdentymiskehityksen perustana.

Euroopan yhteisö on kehittynyt siten, ettei näitä kahta tavoitemallia voida enääselkeästi pitää toisistaan erillään. Yhteisön rakenne sisältää piirteitä molemmista.Ison-Britannian 80-luvun lopun Eurooppa-politiikassa tosin palattiin rahaliiton,ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteisöllistämisen tai yhteisen -> sosiaalipolitiikanvastustamisen perustelemiseksi tietoisesti de Gaullen aikaisempiin ajatuksiin. SekäMargaret Thatcherin että hänen seuraajansa John Majorin osalta kyse oli kuitenkinennemminkin ylikansallisten alojen kasvun rajoittamisesta kuin niidenkaventamisesta. Tämänhetkinen keskustelu yhteisön rakentamisen päämäärästä onselkeästi keskustelua valtion luonteesta. Yhdentymiskehityksenliittovaltiosuuntaus, jota on hahmoteltu jo Rooman sopimuksissakin, ilmeneemonissa tarkemmissa nimityksissä: yhä uudelleen kuluneiden vuosikymmentenaikana luonnosteltiin Euroopan yhdysvaltoja tai toisessa samantapaisessayhteydessä Euroopan liittotasavaltaa. Liittovaltiomalliin ja sen tarkennuksiinsisältyy luonnostaan länsimaisten demokraattisten perustuslakinormiensoveltaminen yhdentymiskehitykseen. Liittovaltioajatukseen kuuluvat kiinteästiliittovaltion ja jäsenvaltioiden välinen tehtävien jako, päätösten demokraattinenluonne sekä kansalaisoikeuksien ja perusvapauksien takaaminen.

Yhteisön tiedonantojen ja päätösten kielessä esiintyy 70-luvulta lähtien näidenmallien nimikkeenä Euroopan unioni. Yritykset luoda käsitteelle sisältö, esimerkiksiTindemansin kertomus tai Euroopan parlamentin laatima luonnos sopimukseksiEuroopan unionin perustamisesta vuonna 1984, epäonnistuivat poliittisesti.

77

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Maastrichtin sopimus näyttää toteuttavan Euroopan unionin perustamisen myötäEurooppa-politiikan vanhan tavoitteen; kuitenkaan sen luominen ei hälvennäkäsitteeseen sisältyvää ristiriitaa. Perustamissopimuksen muutoksen myötäEuroopan unionin mallin tulkinta yhtäältä täsmentyy voimakkaammin liittovaltionsuuntaan, ennen kaikkea uuden -> päätöksentekomenettelyn(yhteispäätösmenettely) tai paremminkin toissijaisuusperiaatteen toteuttamisenkautta, mutta toisaalta johdanto-osassa EU:ta luonnehditaan myös Euroopankansojen väliseksi liitoksi. Lisäksi EU:lta puuttuu Euroopan yhteisön tasoinenkansainvälisen oikeuden luonne. Euroopan talousyhteisöstä tulee laajempiEuroopan yhteisö, mutta toisaalta EU-sopimukseen sisältyvä kolmen pilarinluominen korostaa ylikansallisten ja hallitusten välisten rakenteidenrinnakkaisuutta. -> Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) perustuupohjimmiltaan yksimielisyyteen jäsenvaltioiden kesken; sopimukseen sisältyväämahdollisuutta yhteisiä toimia koskevien päätösten tekemisestäenemmistöpäätöksellä ei ole toistaiseksi käytetty. Lukuun ottamattahuumekauppaan liittyvistä asioista vastaavaa yksikköä (Europolin huumeyksikkö -> Europolin esivaiheena) ei sopimuksen kolmannen pilarin alalla vuoteen 1995mennessä ollut myöskään kehitetty pysyviä osasia. Sitä vastoin unioninkansalaisuuden käyttöönottaminen, jolla taataan äänioikeus ja vaalikelpoisuuskunnallisissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa asuinvaltiossa, vahvistaa EU:nvaltiollista luonnetta. Tämä kaksijakoisuus ilmenee myös kielikuvien tasolla, kunEU:n toimielimissä harmitellaan yhteisvastuullisuutta ilmentävän käsitteen yhteisökorvautumista epämääräisemmällä unionin käsitteellä. Maastrichtin sopimuksen jasen kiistellyn ratifioinnin tuloksena ei siis ole syntynyt selkeää mallia.Ylikansallisen ja valtioiden välisen yhteisön kehittämisen välinen jännite jatkuuedelleen ja näyttää olevan tulevaisuudessa yhä vahvempi rakennusperiaate:vuosituhannen vaihtuessakaan Euroopan unionin valtioiden liitto ei hajoa, muttase ei todennäköisesti myöskään kehity aiemmin suunnitelluksi eurooppalaiseksiliittovaltioksi.

VaikuttimetKun yhteisön päämääriä on julistettu, niihin on aina 50-luvulta lähtien kuulunutneljä aluetta: turvallisuus, rauha, vapaus ja hyvinvointi. Niihin on lisätty vielätalouskasvun käsite, toivomus taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen tasapainoisestalähentymisestä sekä halu kantaa yhdentymisen välityksellä järjestäytyneenEuroopan osuus sivilisaation edistämisestä. Yhteisön etelään päin laajentumistenmyötä hallitukset lisäsivät 80-luvulla joukkoon käsitteet demokratia ja poliittinenvakaus. Nämä perustamissopimusten tavoitteet, jotka ovat perinteisiä valtiontoiminnan ydinalueita, viittaavat erääseen yhdentymisen perusmotiiviin.Jäsenvaltioiden hallitukset mieltävät itsenäisyyden säilyttämisen vapaaksitoimintakyvyksi. Se on yritys kohdata kansainvälisiin asioihin kietoutuneetongelmat uudella toimintatasolla tilanteessa, jossa Euroopan politiikan valta onromahtanut ja menettänyt muotoaan maailmansotien jälkeen. Tämän vaikuttimenulottuvuuksia on tiedotusvälineissä pidetty haluna pitää puolensa tai Euroopaneurooppalaistamisena. Suuntaa näyttämään ehdotettiin ilmaisuja kuten kolmas

78

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

valta suurvaltojen välissä tai kuvaa Euroopasta siviilivaltana. Tätä vastasi myöstoive löytää ”Euroopan olemus”, jonka piti syntyä yhteisön toiminnasta ja sentoimielimistä. Joissakin selitysyrityksissä taas Euroopan yhtenäisyys esitettiinvastauksena kansallisvaltioiden hajaannukseen ja ristiriitoihin. Vuoden 1989jälkeen nämä yhdentymiskehitykselle asetetut odotukset osoittautuivat monienKeski- ja Itä-Euroopan uudistusta läpikäyvien maiden ulkopoliittisensuuntautumisen kannustimeksi, mikä oli tavallaan lännen yhdentymisentaloudellisen ja poliittisen menestyksen aiheuttaman vetovoiman kääntöpuoli.Euroopan unionin jäsenyys muodostui perustavanlaatuiseksi vaiheeksi näidenmaiden ”paluussa Eurooppaan”.

Euroopan hallitusten reaktioissa Euroopassa tapahtuneeseen mullistukseen,Saksojen yhdistymiseen ja EU:n mahdolliseen itään laajentumiseen onhavaittavissa kaksi erilaista suuntausta. Yhtäältä mullistusten seuraukset ovatvahvistaneet EU-sopimuksen johdanto-osassa mainittua tahtoa edistää Euroopanyhdentymistä ja siten tahtoa voimistaa kaikkien jäsenvaltioiden sitomistayhdentymiskehitykseen ja vastustaa syrjiviä suuntauksia blokkien hajoamisenjälkeisessä tilanteessa. Toisaalta EU:n syventäminen edelleen nähdään senlaajentumisen edellytyksenä.

Euroopan yhdentyminen prosessinaVaikka mallit koostuvat tavoitteista ja vaikuttimista, merkitystä on myös niilläprosessin käsitteillä, joilla muotoillaan toimintasuuntauksia pidemmällä aikavälilläkuin pelkästään käsillä olevaa tilannetta varten. Joissakin jäljempänä mainituissastrategioissa yhdentymiskehityksen keinojen ja tavoitteiden raja on hävinnyt. Tämäkoskee erityisesti itse yhdentymisen käsitettä.

Eurooppa-liikkeet kuvaavat itseään usein normatiivisella ymmärtämistavalla, jossayhdentymistä pidetään ainoana ajanmukaisena vastauksena äärinationalismintuhoisiin voimiin. Sen analyyttinen muunnos on funktionalismi, joka pitääyhdentymistä ratkaisuna monimutkaiseen kansainväliseen rakenteeseen.Funktionaalisen yhdentymisen suuntaa-antava merkitys perustuu kuitenkin senkannattajien Eurooppaa koskevaan ennusteeseen: alakohtaisen yhdistymisentulosten ja kokemusten odotetaan antavan sysäyksiä poliittiselle yhteisölle(leviämisvaikutus). Muilla prosessikäsitteillä on tukitehtävä. Ne parantavattavoitejulistusten uskottavuutta, ja sen vuoksi niiden vetovoima kasvaa ainasilloin, kun yhdentymiskehitys tulee taantumavaiheeseen. Tässä yhteydessämerkitystä on ennen kaikkea kahdella prosessia koskevalla strategialla, joita voipitää itsenäisinä käsitteinä.

Pragmaattis-eksperimentaalinen näkemys on pikemminkin poliittis-hallinnollinenkuin teoreettinen suunnitelma, ja siinä kannatetaan joustavaayhdentymispolitiikan etenemistä, tarvittaessa myös perustamissopimuksenulkopuolella, päätöksenteon umpikujien välttämiseksi. Euroopan poliittinenyhteistyö sekä -> Euroopan valuuttajärjestelmä ovat esimerkkejä pragmaattis-eksperimentaalisen toimintatavan menestyksestä, ja niiden mallin mukaisesti

79

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

ollaan toteuttamassa sellaisia Maastrichtin sopimukseen nojautuvia hankkeitakuten YUTP:aa sekä yhteistyötä -> oikeus-ja sisäasiain alalla.

Epäyhtenäisempi, mm. käsitteistöltään, näyttää olevan toinen suuntaus, jokakannattaa yhdentymiskehityksen järjestämistä vaiheittaiseksi tai koskemaanainoastaan osaa yhteisöstä taantumien estämiseksi. Joustavalla yhdentymisellähalutaan tietoisesti välttää yhteisön suhteellistaminen ulkopuolisten voimienvälityksellä, mutta mahdollistaa samanaikaisesti yhdentymisen syventäminen niin,että osa yhteisöstä etenee nopeammin. Tähän liittyy myös jo yhteisönperustajajäsenten mainitsema ajatus Euroopan kovasta ytimestä, jossa on kysepitkälle yhdentyneestä keskustasta ja löyhemmin yhdentymisessä mukana olevistajäsenistä sen ympärillä. Joidenkin näkemysten mukaan taas olisi luotava jokomoniportainen järjestelmä, jossa sitoutumisen määrä heikkenisi vaiheittain(renkaat yhteisen keskustan ympärillä, samankeskinen kehä), tai valtioliittoratkaisuEU:n ympärille tai muotoiltava Euroopan talousalue (ETA) uudelleentäysjäsenyyden esiasteeksi. Yhteistä näille malleille on yritys toteuttaa Euroopanunionin laajentumista ja sen syventämistä rinnakkain sekä säilyttää näinyhdentymiskehityksen toimintakyky huolimatta suurista eroista mahdollisesti 25-tai jopa 30-jäseniseksi kasvavassa EU:ssa.

Josef Janning

80

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan yhteisöjentuomioistuinPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 165-188 artikla;EU-sopimuksen L artikla.

Tavoitteet: tuomioistuin takaa oikeuden puolustamisen EY:nperustamissopimuksen ja EU-sopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa.

Kokoonpano: 15 tuomaria ja kahdeksan julkisasiamiestä (EY:nperustamissopimuksen 165 ja 166 artikla), jotka nimitetään jäsenvaltioidenhallitusten yhteisellä sopimuksella kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Tuomaritvalitsevat keskuudestaan tuomioistuimen presidentin kolmeksi vuodeksi. Jokakolmas vuosi tuomarit ja julkisasiamiehet vaihtuvat osittain (EY:nperustamissopimuksen 167 artikla). Toimipaikka Luxemburgissa.

Yksityiskohtaiset määräykset päätöksenteosta: Jäsenvaltioiden tai jonkinEuroopan toimielimen nostamissa kanteissa tuomioistuin tekee päätöksentäysistunnossa, muissa asioissa muodostetaan kolmen, viiden tai seitsemäntuomarin jaostoja (EY:n perustamissopimuksen 165 artikla). Käsittelyt eivät olejulkisia. Tuomioistuin tekee päätöksensä tuomareiden enemmistöpäätöksellä.Menettelyissä käytettävät kielet ovat EU:n viralliset kielet. Tuomioistuimen työkielion ranska.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on yksi yhteisön viidestä pääelimestä (EY:nperustamissopimuksen 4 artiklan 1 kohta). Se perustettiin alun perin sopimuksellaEuroopan yhteisöjen yhteisistä elimistä 25. maaliskuuta 1957 EY:n yhtenäiseksituomioistuimeksi. Julkisasiamiehet valmistelevat rinnan esittelijöiden(tuomareiden) kanssa tuomioistuimessa käsiteltäviä riita-asioita, antavatsuullisessa käsittelyssä riippumattoman lausunnon ja antavat ennen kaikkea myösloppuesityksiä oikeuden hankkimina lausuntoina konkreettisinepäätösehdotuksineen. Julkisasiamiehet ovat jäseniä tuomioistuimessainstituutiona, mutta he eivät osallistu tuomioista neuvotteluun eivätkääänestyksiin. Tuomioistuimen asema yhteisöjärjestelmässä ja sen valtayhteisöoikeuden tulkinta- ja sovellusasioissa perustuvat ennen kaikkea siihen, ettätuomioistuin tekee enemmistöpäätöksiä ja noudattaa siinä vain omaaoikeuskäsitystään ja käsitystään oikeudenmukaisuudesta. Tuomioistuin on siis aitoylikansallinen elin, joka on riippumaton jäsenvaltioiden intresseistä.

81

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Tehtävät ja toimivaltaEU:n ainoana oikeudellisena valvontaelimenä on tuomioistuimelle annettu joukkotehtäviä, jotka ovat laajempia kuin tuomareiden päätökset riita-asioissa. Asiastariippuen tuomioistuimella voi olla jokin seuraavista rooleista:

• perustuslakituomioistuin: selvittää Euroopan elinten keskinäisiä oikeuksia javelvollisuuksia sekä jäsenvaltioiden ja EU:n välisiä oikeudellisia suhteita

• sääntöjen valvoja: tutkii sekundaarilainsäädännön yhteensopivuutta (->Euroopan unionin neuvoston ja -> Euroopan komission säädökset)sopimusoikeuden ja yleisten oikeudellisten periaatteiden kanssa

• hallinnollinen tuomioistuin: käsittelee luonnollisten henkilöiden jaoikeushenkilöiden EU:n toimia vastaan nostamia kanteita sekä EU:ntoimihenkilöiden työsuhteeseen liittyviä kanteita

• siviilioikeus: sopimusten ulkopuolisen vastuun toteaminen javahingonkorvausvaatimusten tutkiminen, erityisesti viranomaisen vastuu

• välimiesoikeus: osapuolten sopimuksen perusteella tuomioistuin voi ollatoimivaltainen yksittäistapauksissa erityisesti välimiestahona.

Lisäksi sekä neuvosto ja komissio että jokin jäsenvaltio voivat pyytäätuomioistuimelta lausuntoa sopimuksen mukaisesta yhteensopivuudesta(perustamissopimus), kun EU on solmimassa sopimusta kolmannen valtion taikansainvälisten järjestöjen kanssa (EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 6kohta). Tässä suhteessa tuomioistuimella on ainakin osittain kansainoikeudellisiatarkastustehtäviä. Nämä tehtävät ja toimivallat ovat säilyneet muuttumattominakansallisten parlamenttien ratifioitua sopimuksen Euroopan unionista (EU-sopimus). EU-sopimuksessa on tuomioistuimen toimivalta rajoitettu selvästiyhteisöä koskeviin määräyksiin (erityisesti sopimusten muutokset jaliittymissopimukset, EU-sopimuksen L artikla).

Kanteet ja menettelytavatTuomioistuimessa voidaan tällä hetkellä käyttää seuraavia menettelytapoja:

• EU:n elinten ja laitosten, sen jäsenvaltioiden ja-tietyissä tapauksissa-myösyksityishenkilöiden (EY:n perustamissopimuksen 173 artikla) hylkäämiskanteetyhteisön elinten sitovia säädöksiä vastaan

• komission tai jonkin jäsenvaltion alkuunpanema rikkomisesta johtuvamenettely toista jäsenvaltiota vastaan sellaisten velvoitteiden täyttämättäjättämisestä, jotka ovat peräisin perustamissopimuksista ja toissijaisista,Euroopan elinten asettamista yhteisöoikeudellisista säädöksistä (EY:nperustamissopimuksen 169 ja 170 artikla) tai EU:n solmimista sopimuksista(esim. EY:n perustamissopimuksen 228 artikla)

82

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

• EU:n elinten ja jäsenvaltioiden laiminlyöntikanteet neuvostoa tai komissiotavastaan, kun nämä ovat jättäneet tekemättä yhteisöoikeuden mukaisiapäätöksiä (EY:n perustamissopimuksen 175 artikla)

• palvelussuhdekanteet eli kiista-asiat EU:n ja sen toimihenkilöiden välillä (EY:nperustamissopimuksen 179 artikla).

Sopimusoikeutta ja EU:n yksittäisten säädösten voimassaoloa koskevien päätöstenlisäksi tuomioistuin tekee yhä useammin ennakkoratkaisuja (EY:nperustamissopimuksen 177 artikla) eli se päättää kansallisten tuomioistuintenpyynnöstä yhteisöoikeuden tulkitsemisesta ja pätevyydestä yksittäistapauksessa,jota jossakin jäsenvaltiossa käsitellään. Tuomioistuimen päätös sitoo kansallisiaoikeusistuimia. Tästä ennakkoratkaisuvälineestä on tullut tärkeä yhdistävä tekijäEuroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuimien välillä. Semahdollistaa yhteisöoikeuden yhdenmukaisen soveltamisen kaikkialla EU:ssa jaturvaa siten yhtenäisen eurooppalaisen päätöksenteon.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinNeuvoston päätöksellä 24. lokakuuta 1988 perustettiin EY:n tuomioistuimenrinnalle EY:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, joka toimii tietyissä asioissa(mm. henkilökunta-asiat, kilpailuasiat) tosiasioiden käsittelijänä ja se ontuomioistuimen tarkastusvalvonnan alainen. Perusta ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen perustamiselle luotiin Euroopan yhtenäisasiakirjassa (168 a artiklatäydensi aiempaa ETY:n perustamissopimusta). Uudessa tuomioistuimessa on 15jäsentä, jotka hoitavat tuomarin tehtäviä ja voivat toimia myös julkisasiamiehenä,ja heidän virkakautensa kestää kuusi vuotta. Ensimmäisen oikeusasteentuomioistuin aloitti toimintansa 31. lokakuuta 1989, ja sen tarkoituksena onhelpottaa tuomioistuimen työmäärää. Perustamisen jälkeen (1993-1994)ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaa laajennettiin kaikkiinluonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden Euroopan elinten oikeustoimiavastaan nostamiin kanteisiin. Tämän on tarkoitus vastata yksittäisten kansalaistenlisääntyvään kiinnostukseen Euroopan lainkäyttövaltuuksia kohtaan ja jakaatasaisemmin tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen välistätyötaakkaa.

Ennakkopäätöksiin perustuva oikeusjärjestelmäEuroopan yhteisöjen tuomioistuimella on alusta alkaen ollut keskeinen osa EY:nkehittämisessä oikeusyhteisöksi. Se teki ja tekee edelleen tärkeitä aloitteitayhteisöoikeuden kehittämiseksi ja siten myös Euroopan yhdentymisensyventämiseksi. Erityisen merkittävä tämä tehtävä on neuvoston säädöstenvalvomisessa (EY:n perustamissopimuksen 189 artikla) ja yhteisöoikeudentulkinnassa, joka kehittää samalla oikeusjärjestelmää ja leimaa siten myöstuomioistuimen poliittista roolia. Päätöksillään EY:n tuomioistuin on jatkuvastitukkinut yhteisöoikeuden aukkoja. Se on päätöksenteossaan nähnytyhteisöoikeuden aina itsenäisenä, jäsenvaltioista riippumattomana

83

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

oikeusjärjestyksenä ja tulkinnut sitä epäselvissä tapauksissa yhteisön, senyhdentymistavoitteiden ja sen kansalaisten hyväksi.

Erityisen tehokkaasti tuomioistuin on tarttunut tehtävään puolustaa yhteisönkansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia EY:n vallankäyttöä vastaan. Vuonna 1977 ->Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio hyväksyivät yhteisen julkilausuman,jolla ne tunnustivat ihmisoikeuksien turvaamisen yhteisössä. Tuomioistuin oli tokijo aiemmin tehnyt useita päätöksiä oikeusturvaa koskevissa peruskysymyksissä.Useimmat sen päätökset koskevat lähinnä talousoikeutta, erityisestikilpailuoikeutta, ja EY:n/EU:n yhteisten politiikkojen toteuttamista. Näissä on kyseerityisesti EY:n perustamissopimuksen 169 ja 170 artiklan mukaisista rikkomisestajohtuvista menettelyistä. Valitettavasti näiden menettelyjen määrä on ollut viimevuosina tasaisesti korkea. Vuonna 1993 komissio käynnisti 1206 menettelyä, joista44 tapauksessa nostettiin asianmukainen kanne yhteisöjen tuomioistuimessa jayhteensä 35 päätöksessä todettiin rikotun yhteisöoikeuden mukaisia velvoitteita.

Päätösten vaikutusTuomioistuimen päätökset sitovat heti menettelyn osapuolia. Ne julkaistaantuomioistuimen virallisessa oikeustapauskokoelmassa ja niiden sisältö julkaistaanlisäksi Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Mikäli tuomioistuin toteaaEY:n/EU:n oikeustoimien olevan mitättömiä ja pätemättömiä, päätökset koskevatjokaista, olivat ne sitten myönteisiä tai kielteisiä. Toimeenpanovaltaisia ovatkuitenkin vain päätökset, jotka tuomitsevat maksuvelvoitteisiin ja jotkajäsenvaltiot voivat toimeenpanna. Maastrichtin sopimuksen voimaanastumiseensaakka tuomioistuin saattoi vain odottaa jäsenvaltioiden valmiutta totella senpäätöksiä vapaaehtoisesti. Vuodesta 1993 lähtien tuomioistuin on voinut määrätäuhkasakkoja, mikäli yksittäiset jäsenvaltiot eivät täytä tuomioistuimen tuomionmukaisia velvollisuuksiaan (EY:n perustamissopimuksen 171 artikla).

Thomas Läufer

84

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Eurooppa-neuvostoPerustamispäivä: 10.12.1974

Perustamissopimuksen määräykset: EU-sopimuksen D artikla (yhteisetmääräykset).

Kokoontuminen: ainakin kaksi kertaa, yleensä kuitenkin kolme kertaa vuodessa.

Kokoonpano: jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehet sekä Euroopankomission puheenjohtaja, joita avustavat jäsenvaltioiden ulkoasiainministerit jayksi Euroopan komission jäsenistä.

Päätöksentekomuoto: konsensus.

Mikään muu instituutio ei ole leimannut länsieurooppalaista yhdentymiskehitystä70-, 80- ja 90-luvuilla kuten valtion- ja hallitusten päämiesten Eurooppa-neuvosto. Erityisen merkittäviä ovat Eurooppa-neuvoston päätökset Euroopanyhtenäisasiakirjasta ja sopimuksesta Euroopan unionista (EU-sopimus) ja ennenkaikkea useista laajenemiskierroksista mukaan lukien Saksan viiden uudenosavaltion liittäminen EY:öön.

Eurooppa-neuvosto ei ole juridisesti EY:n elin: Pariisin huippukokouksessa vuonna1974 tehtyyn hallitusten väliseen sopimukseen perustuen mainittiin Eurooppa-neuvosto ensimmäisen kerran Euroopan yhtenäisasiakirjan 2 artiklassaoikeudellisesti sitovassa tekstissä, mutta edelleenkin ETY:n perustamissopimuksenulkopuolella. Myös Maastrichtin sopimuksessa tämä toimielin sijoitetaan osastossa”Yhteiset määräykset” (EU-sopimuksen D artikla) Euroopan yhteisön ”yläpuolelle”ja siten sen perustuslaillisen vallanjakojärjestelmän ulkopuolelle.

Sopimuksen mukaiset tehtävätEU-sopimuksen D artiklan mukaan ”Eurooppa-neuvosto antaa unionille senkehittämiseksi tarvittavat virikkeet ja määrittelee kehittämisen yleiset poliittisetsuuntaviivat.” Eurooppa-neuvosto keskustelee lisäksi ”jäsenvaltioiden ja yhteisöntalouspolitiikan laajoista suuntaviivoista tehtävästä päätelmästä” (EY:nperustamissopimuksen 103 artiklan 2 kohta) ja ”määrittelee yhteisen ulko- jaturvallisuuspolitiikan periaatteet ja yleiset suuntaviivat” (EU-sopimuksen J.8artiklan 1 kohta; -> yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka).

Tosiasialliset tehtävätTosiasiallinen toimien ja tehtävien määrä on –tämän luettelon lisäksi–huomattavasti laajempi ja eriytyneempi.

85

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Ensiksi on mainittava tehtävä ”perustuslaillisena arkkitehtina”. Tähän Eurooppa-neuvoston tehtävään antaa eurooppalaiselle rakennuskoneistolle yleisiä poliittisiavirikkeitä ja neuvoa -> Euroopan unionia näissä asioissa suhtauduttiin aluksi eli70-luvulla hyvin pidättyväisesti. Vasta 80-luvulla Eurooppa-neuvosto onhyväksynyt lukuisia kestäviä aloitteita, kuten esim. hallitusten välisen konferenssinkoolle kutsuminen käsittelemään Euroopan yhtenäisasiakirjaa, -> talous- jarahaliittoa (Strasbourg, 1989) ja poliittista unionia (Dublin, 1990), joista se itsepäätti hyväksymällä Maastrichtin sopimuksen Euroopan unionista vuonna 1991.

Näillä päätöksillä valtion- ja hallitusten päämiehet ovat laajentaneet yhteistätoiminta-aluetta olennaisesti. He ovat määrittäneet toistuvasti Länsi-Euroopanongelmat EY:n ja sen yhteistyön muiden muotojen yhteisiksi tehtäviksi javahvistaneet niiden käsittelytavat. Näin on ollut lähtien Haagin vuoden 1969huippukokouksesta, joka johti Euroopan poliittisen yhteistyön aloittamiseen, ainauusia politiikan aloja perustamissopimuksiin liittäneiden tai unionin pilareitalisänneiden Euroopan yhtenäisasiakirjan ja Maastrichtin sopimuksen keskeistenosien hyväksymiseen asti.

Toinen sen tehtävä on yleisten suuntaviivojen hyväksyminen talous- jasosiaalipoliittisissa asioissa sekä ulkopolitiikassa erityisen tärkeinä pidettävienjulkilausumien (suuntaviivojen määrittäjä) hyväksyminen. Eurooppa-neuvostonulkopoliittinen luonne on kasvanut viime vuosina. Eurooppa-neuvosto on antanutjulkilausumia kaikista 70-, 80- ja 90-luvun kansainvälisistä kriisialueista,esimerkiksi Etelä-Afrikasta, Lähi-idästä ja Neuvostoliiton hajoamisesta.

EY:n kehitykselle hyvin tärkeää oli tehtävä, jota Eurooppa-neuvoston omanmääritelmän mukaan ei käsitellä tai käsitellään vain toissijaisesti, eli tehdäEuroopan yhteisölle keskeiset päätökset tosiasiallisesti itse (päätösten tekijä).Eurooppa-neuvostosta on siten tullut erityisesti riitaisissa taloudellisissa jainstitutionaalisissa asioissa keskeinen päätöksentekoelin, vaikka se ei missääntapauksessa ole tehnyt EY:tä/EU:ta sitovia oikeudellisia päätöksiä. Hallitustenpäämiesten poliittiset suuntaviivat on muotoiltu EY:n/EU:n lainsäädännöksitavanomaisten perustamissopimuksen mukaisten menettelyjen mukaan.

Päätöksentekoa koskevat yksityiskohtaiset säännötEurooppa-neuvoston päätöksentekoa leimaa useampi sille ominainen piirre.Päätöksenteon keskeinen tekijä on sopimuspakettien tekeminen. Vain valtion- jahallitusten päämiehet voivat ottaa kaikin puolin huomioon jäsenvaltioidenvaatimukset ja myönnytykset useammilta politiikan aloilta. Kuten Euroopanyhtenäisasiakirjassa muutamien jäsenvaltioiden intressit -> sisämarkkinoidenaikaansaamisessa yhdistetään taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuudenparantamisvaatimusten kanssa, on Eurooppa-neuvoston onnistunut useita kertojaEY:n historiassa kehittää yhteisöä tämäntapaisten jäsenvaltioiden välisten”lehmänkauppojen” avulla. Hallitusten päämiehet käyttävät aina valtavasti aikaaja näkevät vaivaa näissä neuvotteluissa, mutta yhteisön ja Euroopan unioninkehittäminen riippuu nimenomaan tämäntapaisista huipputason neuvotteluista,

86

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

mikä näkyy myös Euroopan unionista tehdyn Maastrichtin sopimuksen keskeistenkappaleiden synnystä. Silloin hallitusten päämiesten täytyi –vastoin heidän omaakäsitystään– käsitellä intensiivisesti konkreettisia tekstin muotoiluja. Valtion- jahallitusten päämiesten yritykset päättää vain yleisistä poliittisista suuntaviivoistaeivät osoittautuneet kestäviksi. Vasta teknisissä yksityiskohdissa poliittiseterimielisyydet tulevat selvästi esiin ja vasta sitten voidaan tehdä kovat päätökset.

Voimakkaammin kuin -> Euroopan unionin neuvostoa leimaavat Eurooppa-neuvoston keskusteluja suurten valtioiden hallitusten päämiehet. Aiheestariippuen myös -> Euroopan komission puheenjohtajalla tai pienempien valtioidenyksittäisillä hallitusten päämiehillä on merkittävä rooli. Neuvottelujen tyyli onsuorempi ja henkilökohtaisempi kuin EU:n neuvostossa. Eurooppa-neuvostonkulloinenkin puheenjohtaja osallistuu laajemmin päätösten valmistelun sekälaatimisen johtamiseen kuin neuvostossa.

Vaikutus muihin EU:n elimiinEurooppa-neuvostoa perustettaessa kannettiin perustellusti huolta siitä, että tämäelin muuttaisi yhteisön alkuperäistä institutionaalista tasapainoa merkittävästi.Paljolti odotettiin, että hallitusten päämiehet romuttaisivat Euroopan komissionyksinomaisen aloiteoikeuden, alentaisivat unionin neuvoston alempaan luokkaanja vähentäisivät -> Euroopan parlamentin (EP) vähiä tosiasiallisia oikeuksia.Eurooppa-neuvoston kehitys on ollut tulokseltaan sekalainen. EY:n aloilla, joillavaltion- ja hallitusten päämiehet itse toimivat, on Eurooppa-neuvosto –komissionja neuvoston valmistelujen jälkeen– tehnyt itse asiassa varsinaiset päätökset jaalentanut siten sopimuksen säännöt muodollisiksi ratifiointimenettelyiksi. Monillamuilla aloilla Eurooppa-neuvosto ei ole vaikuttanut tavanomaiseen toimielintenyhteistoimintaan joko lainkaan tai sillä on ollut vaikutusta vain harvoin. Eurooppa-neuvosto on lisännyt komission ja erityisesti sen puheenjohtajan asemaa jamerkitystä, koska ne ovat edustettuina tässä huipputason elimessä ja ne voivathyödyntää Eurooppa-neuvoston julkilausumia korkean tahon valtuutuksenamonille niiden EU-toimille. Eurooppa-neuvoston päätöksillä on laajennettu myöskomission oikeuksia erityisesti hallitusten välisissä toimissa yhteisen ulko- jaturvallisuuspolitiikan sekä oikeus- ja sisäasiain ministerien yhteistyön alalla.

Vaikutus Euroopan parlamenttiin on sitä vastoin kielteisempää: vaikka EP:npuhemies on jo jonkin aikaa voinut esittää jokaisen Eurooppa-neuvostonkokouksen alussa parlamentin jäsenten kannan, ovat parlamentin varsinaisetsopimuspohjaiset oikeudet neuvostoon nähden pysyneet enimmäkseenmuodollisina, kuten on Eurooppa-neuvoston päätöksellä vahvistettu, japarlamentilla on näin vain niukka neuvotteluvalmius varsinaisessa EY-menettelyssä.

Valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisempi on Eurooppa-neuvoston asemaperustuslaillisen vallanjakojärjestelmän ulkopuolella, jonka Maastrichtin sopimusvahvisti selkeästi uudelleen: Eurooppa-neuvoston toimet pysyvät Euroopan

87

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

yhteisöjen tuomioistuimen mahdollisen valvonnan ulkopuolella (-> Euroopanyhteisöjen tuomioistuin; EU-sopimuksen L artikla).

Integraatiopoliittinen vaikutusEurooppa-neuvostolla on osoittautunut olevan voimakas integraatiopoliittinenvaikutus. Suoralla osallistumisellaan valtioiden ja hallitusten päämiehet ottivat jaottavat välitöntä vastuuta myös EY:n ja Euroopan unionin vakaudesta,toimintakyvystä ja kehityssuunnasta. Tämä elin ei siis ole vain muutamienhallitusten päämiesten poliittisen oikun satunnainen tuotos, vaan Länsi-Euroopanperusluonteisen kehityksen merkki aina valtiollisten välineiden yhteiseen käyttöönja siten samanaikaiseen toimielimelliseen yhteensulautumiseen asti.

Wolfgang Wessels

88

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Hallitusten välinenkonferenssiPerustamissopimuksen määräykset: EU-sopimuksen N artiklan 2 kohta jatarkistuksiin liittyvät EU-sopimuksen B artiklan 5 kohta, EY:nperustamissopimuksen 189 b artikla, EU-sopimuksen J.10 ja J.4 artikla, sekä EU-sopimuksen julistukset N:o 1 ja 16.

Tavoitteet: toimielinten ja päätöksentekomenettelyjen tehokkuuden lisääminen,kansalaisten Eurooppa, unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintakyvynvahvistaminen, oikeus- ja sisäasioiden kehittäminen.

Kirjallisuutta: Euroopan parlamentin tutkimuksen pääosaston valkoinen kirjavuoden 1996 hallitusten välisestä konferenssista, 3. laitos, Luxemburg 1996.

Eurooppa-neuvosto avasi EU-sopimuksen toteutumista arvioimaan kokoontuneenhallitusten välisen konferenssin (HVK) 29. maaliskuuta 1996 Torinossa ja se tuleekestämään oletettavasti pitkälle vuoteen 1997. Neuvotteluja käyvät viikoittainulkoministereiden henkilökohtaisesti valtuuttamat henkilöt ja kerran kuussa itseulkoministerit. -> Eurooppa-neuvosto valvoo HVK:n edistymistä tarvittaessa myöserityiskokouksissa. -> Euroopan parlamenttia pidetään säännöllisestineuvottelujen tasalla; ja se voi esittää omia kantojaan.

KehitysHVK perustuu EU-sopimuksessa vahvistettuun tehtävään arvioida uusia käyttöönotettuja menettelyjä ja politiikkoja vuonna 1996. Lisäksi käsitellään yksittäistenjäsenvaltioiden ehdotuksia ja Eurooppa-neuvoston Brysselissä, Korfussa,Madridissa ja Torinossa valmistelema uudistusasialuettelo. HVK liittyy myös ->Euroopan unionin tuleviin laajentumiskierroksiin, joita ennen on määrä syventääyhdentymiskehitystä. Valmistelut hoiti valtion- ja hallitusten päämiesten asettamamietintäryhmä (heinäkuu-joulukuu 1995), jonka kertomuksessa esiteltiin EU-sopimuksen tarkistusehdotuksia. Sitä edelsivät ->Euroopan unionin neuvoston ja-> Euroopan komission kertomukset EU-sopimuksen toiminnasta sekä kaksiEuroopan parlamentin päätöslauselmaa. Komissio kertoi selkeästi omistaodotuksistaan HVK:n aattona.

PainopisteetHallitusten välisissä neuvotteluissa käsitellään kolmea aihealuetta. Ensimmäinenaihealue on kansalaiset ja Euroopan unioni. Siinä on kyse kansalaisoikeuksienliittämisestä voimakkaammin sopimukseen Euroopan unionista, avoimuudenlisäämisestä EU:n toiminnassa sekä unionin sisäisen turvallisuudenparantamisesta. Toinen ala keskittyy menettelyjen tehokkuuden lisäämiseen

89

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

mahdollisella enemmistöpäätösten lisäämisellä, neuvoston äänten painotuksentarkistukseen (suurempien ja pienempien jäsenvaltioiden välisen tasapainonparantamiseksi) ja menettelytapojen yksinkertaistamiseen ottaen erityisestihuomioon Euroopan parlamentin yhteispäätösoikeuden (->päätöksentekomenettely). Kolmas aihealue liittyy EU:n parempaan toimivaltaanulko- ja turvallisuuspolitiikassa perustamalla suunnittelu- ja analysointiyksikkö,mahdolliseen päätöksentekojärjestelmän muokkaamiseen, unionin ulkopoliittisenedustuksen parantamiseen ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. Viime aikoina onEuroopan työllisyyspolitiikka tullut etualalle unionin suuren työttömyyden vuoksi .Erään saksalais-ranskalaisen ehdotuksen perusteella ajankohtaista on yleisestikysymys menettelyjen tekemisestä joustavammiksi, jotta mahdollistetaantarvittaessa jonkin jäsenvaltioryhmän eteneminen yhdentymiskehityksessä.

Nykyinen tilanneToistaiseksi hallitusten välinen konferenssi on edennyt hitaasti. Erityisiä ongelmiaaiheuttaa erityisesti nykyisen brittihallituksen jarruttava suhtautuminen. Myösmuut jäsenvaltiot kiistelevät sopimusmuutosten tai -lisäysten konkreettisestaulottuvuudesta, vaikka suurimmalla osalla on selvästi samanlaisetuudistusintressit. Neuvottelutulosten välttämätön ratifiointi huomioon ottaen onensisijaisesti odotettavissa nykyisten menettelyjen ja toimivaltasäännöstenvakauttaminen ja varovainen kehittely.

Mathias Jopp

90

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

KalastuspolitiikkaPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 38 artikla.

Tavoitteet: kalastuksen parissa työskentelevien kohtuullisen elintasonvarmistaminen, hintavaihteluiden estäminen, kuluttajien tarpeiden täyttäminenkohtuullisin hinnoin, kalakantojen säilyttäminen ja suojeleminen.

Välineet: markkinajärjestelyn luominen ja tuottajajärjestöjen toiminnantukeminen, suurimpien saaliiden vahvistaminen EU:n aluevesillä ja niidenjakaminen jäsenvaltioiden kesken, pyyntivälineitä ja vähimmäiskokoja koskevasääntely, lainsäädännön noudattamisen valvonta, kalastussopimukset kolmansienmaiden kanssa, kalastusalan rakennetoimenpiteiden kehittäminen.

Talousarvio: 27,8 miljoonaa ecua (markkinajärjestelyn mukaiset kustannukset)vuonna 1996.

Euroopan yhteinen kalastuspolitiikka –Sininen Eurooppa– on oikeudellisestikatsoen nuori politiikan alue yhdentyvässä Euroopassa. Erityisesti rannikkoalueilleelintärkeän kalastuselinkeinon edistämiseksi on vuodesta 1970 säädetty kahdellaEY-asetuksella kaikkien EY:n kalastajien vapaasta ja yhtäläisestä pääsystäosallisiksi yhteisön kalakannoista tietyin poikkeuksin.

Vuonna 1973 tapahtunut yhteisön laajentuminen pohjoiseen laajensi merkittävästikalastusalueita, ja kalastuskysymykset olivat tärkeä neuvottelujen aihe. Iso-Britannia, Irlanti ja Tanska saivat rannikkokalastajilleen erityisiä myönnytyksiä,kuten kuuden tai 12 meripeninkulman kalastusvyöhykkeet, jotka olivat voimassavuoteen 1983. Pyyntioikeuksien jakamiseen liittyviä ongelmia käsiteltiin 1970-luvun puolivälistä alkaen EY:n lisäksi myös kansainvälisellä tasolla. YhdistyneidenKansakuntien kolmannessa merioikeuskonferenssissa ei kuitenkaan päästyyksimielisyyteen kalastusoikeuksista: useat valtiot vaativat 200 meripeninkulmankalastusvyöhykkeitä, ja EY teki saman päätöksen vuonna 1977.

Samalla vapaiden kansainvälisten pyyntialueiden koko pieneni edelleen. Tällöinmaat, joilla oli vierekkäisiä pyyntialueita, joutuivat myöntämään toisilleenvastavuoroisia pyyntioikeuksia. Myös EY teki kalastussopimuksia lukuisienkolmansien maiden kanssa. Kalakantojen säilyminen varmistetaan vahvistamallavuotuiset suurimmat sallitut kokonaissaaliit ja määrälliset kalastuskiintiöt.

Laajentuminen etelään vuonna 1986 merkitsi paitsi EY:n kalastusvesien pinta-alanlisääntymistä myös kalastajien määrän kaksinkertaistumista. Espanjalle jaPortugalille myönnettiin siirtymäaikaa vuoteen 1996 asti vastavuoroisen vesillepääsyn järjestämiseksi ja pyyntioikeuksien rajoittamiseksi.

91

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

MarkkinajärjestelyETY:n/EY:n perustamissopimuksen 38 artiklan mukaan maataloutta jamaataloustuotteiden kauppaa koskevia määräyksiä sovelletaan myös kalastukseen.Kehittäessään maatalouden markkinajärjestelyjä ministerineuvosto (-> Euroopanunionin neuvosto) antoi vuonna 1970 kalastustuotteiden yhteistämarkkinajärjestelyä koskevan asetuksen, jota on muutettu vuosina 1976, 1981 ja1992. Parhaillaan ollaan vahvistamassa yhteisiä kaupan pitämistä koskeviavaatimuksia, jotka koskevat lajittelemista laatu-, koko- ja painoluokkiin sekätuotteiden pakkaamista, kauppakunnostusta ja merkintöjä. Tällä tavoin voidaanvarmistaa markkinoiden avoimuus ja estää huonolaatuisten tuotteiden pääsymarkkinoille. Kaupan pitämiseen liittyvien toimien toteuttaminen kuuluutuottajajärjestöille. Yksittäisille kalalajeille vahvistetaan vuosittain ohjehinnat.Tuottajajärjestöt voivat vahvistaa vetäytymishinnat, joita alhaisempaan hintaan neeivät myy jäsentensä toimittamia tuotteita. Sen sijaan jäsenille maksetaantaloudellinen korvaus, joka rahoitetaan osittain maatalouden ohjaus- jatukirahastosta (-> alueellinen rakennepolitiikka).

Myös tuottajajärjestöihin kuulumattomat voidaan velvoittaa noudattamaanvetäytymishintoja (ilmoitus tuottajajärjestön antamien sääntöjen soveltamisenlaajentamisesta koskemaan järjestöön kuulumattomia tuottajia). Tärkeimpienkalalajien vetäytymishinnat ovat 70-90 prosenttia ohjehinnoista. Kalan tuonnissaEU:hun kannetaan tulleja. Lisäksi eri kalalajeille ja niistä valmistetuille jalostetuilletuotteille on kolmen viime vuoden aikana vahvistettu tuottajahintojen perusteellaviitehinnat. Tuonnin edellytykseksi voidaan asettaa, että se ei tapahdu viitehintojaalhaisempaan hintaan. Tiettyjen tuotteiden osalta viitehinnan ja tullilla korotetunvapaasti rajalla -hinnan välisestä erotuksesta voidaan kantaa tasoitusmaksua.Viennille voidaan myöntää tukea, joka kattaa yhteisön hintatason ja tiettyjenvientimarkkinoiden hintatason välisen erotuksen.

RakennepolitiikkaSamanaikaisesti yhteisen markkinajärjestelyn perustamisen kanssa annettiin 20.päivänä lokakuuta 1970 asetus kalatalouden yhteisen rakennepolitiikan käyttöönottamisesta (muutettu vuonna 1976). Sen tarkoituksena oli edistää kalataloudentasapainoista ja yhdenmukaista kehittämistä ja merien ja sisävesien biologistenvoimavarojen järkiperäistä hyödyntämistä. Rakennepolitiikan yhteensovittamiseksijäsenvaltiot velvoitettiin antamaan tiedoksi -> Euroopan komissiolle vuosittainkalatalouden tilanne, kuluvalle vuodelle suunniteltujen toimenpiteiden luonne jalaajuus sekä monivuotiset ohjelmat. Komissio puolestaan velvoitettiin antamaanvuosittain -> Euroopan parlamentille ja ministerineuvostolle kertomuskalatalouden rakenteesta, rakennepolitiikan yhteensovittamisesta yhteisön tasolla,tätä varten toteutetuista toimenpiteistä ja yhteisön rahoituksesta.

Pitkien neuvottelujen jälkeen vuonna päätettiin 1993 kalastuslaivastojenmonivuotisista kehittämissuunnitelmista vuoteen 1996 ulottuvalle jaksolle.Aikaisemmin vuodeksi 1991 vahvistettujen kapasiteettitavoitteiden pohjalta niissä

92

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

määrätään kaikkia jäsenvaltioita koskevista pyyntiponnistusten rajoituksistakalalajeittain ja pyyntimenetelmittäin. Erityisen uhanalaisten pohjakalalajiennuottakalastusta on vähennettävä 20 prosentilla ja kampeloiden pyyntiä 15prosentilla. Pelagisten lajien, joiden kalakantojen tilanne on suhteellisen hyvä, sekäselektiivisen, kalakantoja säästäväksi katsotun verkko- ja rysäkalastuksen osaltapyynti rajoitetaan viitevuoden 1991 tasolle. Aikaisemmista yhteisöohjelmistapoiketen laivastokoon ylärajat kalastusponnistuksia varten vahvistetaanpyyntikapasiteetin ja ajallisen kalastustoiminnan tuotoksena, jolloin tavoitteetvoidaan saavuttaa 45-prosenttisesti vähentämällä ajallisesti kalastustoimintaa.Koska vähentämisprosentit viittaavat aikaisempiin tavoitteisiin, on laivastonpienentäminen suhteessa ohjelman alkaessa vuonna 1993 vallinneeseentilanteeseen hyvin erilaista eri jäsenvaltioissa.

Rakennerahastouudistuksen osana otettiin käyttöön kalatalouden ohjauksenrahoitusväline (KOR). Samalla lopetettiin siihenastiset yhteisön tukikäytännöt 31.päivästä joulukuuta 1993. Vastaisuudessa päätökset uusista tukitoimista tehdäänpääosin jäsenvaltioissa niille osoitettujen määrärahojen rajoissa yksinkertaistettuaohjelmasuunnittelua noudattaen.

Kalakantojen säilyttäminen ja hyödyntäminen yhteisössäYhteisen talousalueen (-> sisämarkkinat) käsitteeseen sisältyy periaate kyseiseentalousalueeseen kuuluvien kalastusvesien käytöstä ilman kansallisuuteenperustuvaa syrjintää. Tämä periaate ei kuitenkaan toteutunut heti, koskajäsenvaltioiden kalastusalan suorituskyky vaihteli suuresti ja koskarannikkokalastusta oli suojattava tehokkaampia kalastusmuotoja vastaan. Senvuoksi otettiin käyttöön aluksi viiden vuoden ajaksi kolmen meripeninkulmanyksinomainen suojavyöhyke. Kun kalastusalueiden laajentaminen 12:sta 200meripeninkulmaan tuli voimaan 1. tammikuuta 1970, yhteisön oli löydettäväsellainen ratkaisu, jonka avulla voitiin varmistaa kalakantojen säilyttäminen jahyödyntäminen yhteisössä.

Suurimpien sallittujen saaliiden vahvistaminen, niiden jakaminen jäsenvaltioidenkesken ja rannikkovesille pääsyn säännöstely aiheuttivat ministerineuvostollerunsaasti pohdittavaa vuosien 1976 ja 1982 välisenä aikana. Ratkaisukalastuskiistaan syntyi 25. tammikuuta 1983, kun jäsenvaltioille myönnettiin lupaulottaa 20 vuoden ajaksi kansalliset suojavyöhykkeensä 12 meripeninkulmanetäisyydelle sillä edellytyksellä, että ne sallisivat muiden jäsenvaltioidenharjoittaman perinteisen kalastustoiminnan jatkumisen. Tärkeimpien kalalajiensaalisosuudet siirrettiin seuraavien 20 vuoden jaksolle, mutta kalakantojenkehityksen vuoksi niihin on ollut tänä aikana pakko tehdä mukautuksia.

Kilpailu yhä niukemmista kalakannoista edellytti, että sallittujen saaliiden jayhteisesti päätettyjen pyyntirajoitusten noudattamista valvottiin entistäenemmän. Neuvosto päättikin vuonna 1993 useista periaatteellisista muutoksista.Jäsenvaltioiden viranomaiset velvoitettiin vastedes toteuttamaan asianmukaisettoimenpiteet, mukaan lukien rangaistusmenettelyn aloittaminen, jos voimassa

93

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

olevia säännöksiä rikottiin. Tarkastuksista vastaavat jäsenvaltiot. Komissio valvooniiden toimintaa ennen muuta ennalta ilmoittamattomilla tarkastuksilla, joidentukena käytetään uusinta jatkuvan paikantamisen mahdollistavaa tekniikkaa.Kaikilla kalastusaluksilla on pidettävä kalastuspäiväkirjaa, jonka perusteellavoidaan todeta, vastaavatko aluksella pidetyt saaliit aluksella käytetylle verkollevahvistettua kalalajien luetteloa.

Winfried von Urff

94

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Kansalaisten Eurooppa

Perustamissopimuksen määräykset: ei omaa sopimusperustaa, koska kansalaistenEurooppa on yläkäsite eri politiikan alojen toimille, jotka vaikuttavat suoraankansalaisiin; unionin kansalaisuus (EY:n perustamissopimuksen 8 artikla) sekä EY:nperustamissopimuksen 8 a-d artikla, toissijaisuusperiaate (EY:nperustamissopimuksen 3 b artikla).

Tavoitteet: vapaa sijoittautumis- ja oleskeluoikeus, yhdentymiskehityksenkielteisten vaikutusten poistaminen, myönteisen kuvan rakentaminen, tunnekuulumisesta Euroopan unioniin, liikkuvuuden edistäminen.

Välineet: yksittäisten politiikan alojen välineet, PR-työ, tukiohjelmat.

Kansalaisten suhde -> Euroopan unioniin (EU) ei ole aivan yksinkertainen.Toisaalta kansalaiset tuntevat vastenmielisyyttä kaukana toimivaa ns.superbyrokratiaa vastaan, jonka toiminnan valvominen tai ohjaileminen omienmieltymysten mukaan tuntuu vaikealta. Toisaalta EU:n toimintakyvylle asetetaansuuria odotuksia, joita ei nykyisessä yhdentymistilanteessa aina voida täyttää,mistä on esimerkkinä entisen Jugoslavian sota. EU:n etäisyyttä kansalaisiinlisäävät hämmentävät käsitteet, henkilökohtaisuuden puuttuminen ja Eurooppaakoskevan politiikan kattamien alojen monimuotoisuus. Tien löytämineneuroviidakon läpi tuntuu unionin kansalaisesta toivottomalta.

Vallitseva ilmapiiriEU:n jäsenvaltioissa on havaittavissa Euroopan yhdentymiskehityksen kannatuksenvähenemistä. Sen taustalla on Maastrichtin sopimusta koskeva keskustelu sekäsuuntautumisvaikeudet uudessa moninapaisessa maailmassa. 1980-luvunpuolivälin jälkeen yhdentymisen kannatus kasvoi voimakkaasti, mikä selittyy mm.eurooppalaisten -> sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyneillä suunnattomillatiedotus- ja mainostustoimilla sekä kukoistavalla taloudellisella tilanteella. 1990-luvun alussa kannatusluvut kuitenkin laskivat selvästi. Se voidaan tulkita merkiksiyhdentymisinnon laantumisesta ja siten uhkaksi Euroopan yhdentymispyrkimyksilletulevaisuudessa. Toisaalta se voi johtua mielipiteiden normaalista vaihtelusta.Varmuus asiasta saadaan vasta parin vuoden kuluttua mielipidesuuntauksiatutkimalla. Euroopan yhdentymispyrkimyksiä kannattaa edelleen keskimäärin ylipuolet unionin kansalaisista (Lähde: Eurobarometri).

Alussa yhdentymisen takana oli valtaeliitin yksimielinen tuki ja kansalaistenmyönteinen perusasenne. Euroopan yhdentymisen edetessä tehtiin yhä enemmänpäätöksiä määrärahojen uudelleenjakamisesta. Samalla eurooppalaiset säännökset

95

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

koskivat yhä useampia ihmisiä. Säännösten määrän kasvu vahvisti kansalaistentarvetta saada tarkempaa tietoa Eurooppaa koskevista poliittisista päätöksistä japäästä myös vaikuttamaan niihin. Yhteisön tehtävä politiikan tekijänätunnustettiin yleisesti. Poliittisessa keskustelussa esitetyt erilaiset lähtökohdat jamielipiteet johtivat siihen, että kansalaisten käsitykset Euroopan yhdentymisestäalkoivat eriytyä voimakkaasti. Se on osa tavanomaista demokraattista kehitystä jakeskustelukulttuuria, jota mielipiteenmuodostus edellyttää ja joka tapahtuu yhäuseammin Euroopan tasolla.

Euroopan yhdentyminen - alusta alkaen kansalaisia vartenEurooppalaisen yhdentymisen historiaa leimaa tehokkaiden mekanismien javälineiden etsintä valtioiden ja niissä elävien ihmisten rauhanomaistarinnakkaiseloa varten. Niitä tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa erilaiset eduttörmäävät. Ajatus kansalaisten Euroopasta oli yksi Euroopan yhteisönperusideoista. Vastoin yleistä käsitystä ETY:ä ei luotu ensi sijassa taloutta varten,vaan pohjimmiltaan oli kyse halusta parantaa kansalaisten elinoloja jaammatinharjoittamisen edellytyksiä. Ensimmäisten yhdentymisaskeleiden jälkeen

.

96

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

UNIONIN KANSALAISUUS

Mitä etua Maastrichtin sopimuksesta on kansalaisille? Ennenkaikkea se tuo mukanaan uusia oikeuksia ja vapauksia. Nekuuluvat unionin kansalaisuuteen, joka on kaikilla jonkinjäsenvaltion kansalaisilla.

Oikeutta valita asuinpaikkansa vapaasti EU:n alueellaparannetaan huomattavasti.

Vuodesta 1994 lähtien jokaisella unionin kansalaisella on ollutoikeus äänestää ja asettua ehdolle Euroopan parlamentinvaaleissa maassa, jossa hän asuu. Myös EU-kansalaistenkunnallinen äänioikeus toteutuu vähitellen.

Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa unionin kansalainen saasuojelua minkä tahansa muun EU:n jäsenvaltion diplomaatti- jakonsuliviranomaisilta, jos hänen omalla maallaan ei oleedustusta kyseisessä maassa.

Oikeus vedota Euroopan parlamenttiin ja oikeus kääntyäoikeusasiamiehen puoleen on nyt sisällytettyperustamissopimukseen.

Euroopan unionin on noudatettava perus- ja ihmisoikeuksia,sellaisina kuin ne taataan Euroopanihmisoikeusyleissopimuksessa sekä jäsenvaltioidenperustuslaeissa.

kansalaisten Eurooppa-hankkeet pyrittiin sisällyttämään myös lainsäädäntöön. Senvälivaiheita olivat Tindemansin kertomus (1974), -> Euroopan parlamentinsuorien vaalien toteuttaminen (1979), Euroopan yhtenäisasiakirjaa valmistelevaAdonninon komitea, lukuisat liikkuvuuden ja vaihdon tukiohjelmat, Maastrichtinsopimuksessa mainittu unionin kansalaisuus sekä joukko säännöksiä, joiden ontarkoitus taata kansalaiselle erityinen suojelutaso (esim. terveydenhuolto,kuluttajansuoja jne.).

Unionin kansalaisuutta koskevia konkreettisia säännöksiäKansalaiset ja Euroopan unioni ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.Unionin suhdetta kansalaisiin koskevia määräyksiä on useita. Henkilöiden vapaaliikkuvuus sekä sijoittautumis- ja oleskeluoikeudet tulivat voimaansisämarkkinoiden myötä, joita ei tosin ole vielä saatettu kokonaan loppuun.Maastrichtin sopimuksessa säännönmukaistettiin kansalaisten Eurooppaa koskeviasäännöksiä ja tuotiin esiin myös uusia näkökohtia. Lisäksi se sisältää unioninkansalaisen oikeudet. Niitä ovat oikeus vapaaseen oleskeluun (EY:nperustamissopimuksen 8 a artikla), äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopanparlamentin (EP) valinnassa sekä myös kunnallisvaaleissa asuinvaltiostariippumatta (EY:n perustamissopimuksen 8 b artikla). Kansalaisen oikeuksia ovatedelleen toisen EU:n jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaisen takaamasuoja kolmannessa maassa, jossa kansalaisen omalla valtiolla ei ole edustusta(EY:n perustamissopimuksen 8 c artikla), oikeus vedota Euroopan parlamenttiinasioissa, jotka kuuluvat yhteisön toiminnan alaan (EY:n perustamissopimuksen 8 dartikla) sekä mahdollisuus tehdä kantelu EP:n asettamalle oikeusasiamiehelleyhteisön toimielinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista (EY:nperustamissopimuksen 138 e artikla). Myös poliittiset puolueet otettiinensimmäistä kertaa mukaan EU-sopimukseen. Niiden tehtävänä on mm.”myötävaikuttaa eurooppalaisen tietoisuuden muodostumiseen” (EY:nperustamissopimuksen 138 a artikla).

Unionin kansalaisuuden sisällyttäminen sopimukseen Euroopan unionista on yritysluoda suora yhteys kansalaisten ja usein abstraktiksi jäävän unionin välille.Unionin kansalaisoikeuksien saaminen edellyttää jonkin EU:n jäsenvaltionkansalaisuutta. Huomiota herättävää on kuitenkin se, että sopimuksessa onmääritelty selkeästi unionin kansalaisten oikeudet, muttei heidänvelvollisuuksiaan.

Maastrichtin sopimuksessa (EY:n perustamissopimus 3 b artikla) mainituntoissijaisuusperiaatteen avulla on määrä lisätä Euroopan unionin”kansanläheisyyttä. ”

Yhteenveto: demokraattisen legitimaation ongelmaPolitiikalla, joka ei aja kansalaisten asioita, ei ole legitimaatioperustetta. Politiikanavulla voi olla kuitenkin vaikea kehittää yhteiskunnallisia rakenteita, joihinkansalaiset voivat luoda suorat suhteet. Näin on varsinkin järjestelmässä, jotaleimaavat siihen kuuluvien kansalaisten suuri lukumäärä sekä maantieteellinen ja

97

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

kulttuurinen monimuotoisuus. Euroopan unionin poliittisessa järjestelmässäpäätökset tehtiin aluksi jäsenvaltioissa. Yhdentymisen syvetessä ja yhteisöntoimialojen lisääntyessä lähinnä 1980- ja 90-luvuilla päätösvalta siirtyi yhäenemmän Euroopan parlamentille. Maastrichtin sopimuksesta käydyssäkeskustelussa valitettiinkin ennen kaikkea demokraattisen legitimaation puutettayhteisön toiminnassa.

Eurooppaa koskevat poliittiset päätökset ovat toistaiseksi perustuneetkaksinkertaisen legitimaation periaatteelle, jossa toimijoina ovat Euroopanparlamentti ja kansalliset parlamentit. EU:n kansalaiset ovat valinneet Euroopanparlamentin suorilla vaaleilla vuodesta 1979 lähtien. Toistaiseksi sillä on kuitenkinvain rajoitettuja yhteispäätösoikeuksia eurooppalaisessa lainsäädännössä. Lisäksieurooppalaiset parlamentaarikot valitaan kansallisten vaalijärjestelmienmukaisesti ja kansalaisten valinnoilla on etupäässä kansallisia motiiveja.Europarlamentaarikkojen on myös vaikea luoda suhteita vaalipiireihinsä jaeurooppalaisten puoluetoimijoiden osallistumista kansalliseen päätöksentekoon onvaikea järjestää jo istuntoviikkojen ja työryhmäistuntojen aikataulujenkin vuoksi.

Euroopan unionin poliittista toimintaa hallitsee edelleen useissa tapauksissa ->Euroopan unionin neuvosto, joka muodostaa demokraattisen legitimaation toisenperuspilarin.

Eurooppaa koskevan poliittisen toiminnan (-> päätöksentekomenettely)demokraattisen legitimaation ongelmaa pahensi ensinnäkin Euroopan parlamentinyhteispäätösoikeuksien vahvistaminen. Tilannetta vaikeutti lisäksi niiden toiminta-alojen lisääminen, joilla ministerineuvosto tekee enemmistöpäätöksiä ja joistajäsenvaltioiden edustajat siten päättävät. Euroopan parlamentin roolinvahvistamisen ohella vuoden 1996 hallitusten välisestä konferenssista käytävässäkeskustelussa on noussut esille kysymys, miten kansallisten parlamentaarikkojenvaikutusvaltaa eurooppalaisessa lainsäädännössä voitaisiin lisätä. Eurooppalaisenpoliittisen vallan valvonnan on ainakin toistaiseksi oltava näiden molempienlegitimaation peruspilareiden vastuulla. Vuoden 1996 -> hallitusten välisessäkonferenssissa on mm. tarkoitus parantaa legitimaatiosta vastaavien toimielintenvälistä tasapainoa.

Euroopan unionilla on meneillään eräänlainen välivaihe. Euroopan parlamentilla eiole vielä tarpeeksi oikeuksia lainsäädännön eri vaiheissa, jotta se voisi taatatodellisen eurooppalaisten kansalaisten suoran legitimaation. Kansallisetparlamentit voivat nimittäin tehdä sen vain välillisesti. Lisäksidemokratiaperiaatteen loukkaamattomaan sisältöön kuuluu, että valtiollistentehtävien hoitamisen ja valtiollisen toimivallan harjoittamisen perusta on valtionväestö (Saksan perustuslakituomioistuimen päätös koskien sopimusta Euroopanunionista). Väite, ettei eurooppalaista kansaa ole vielä olemassakaan, tukeeosittain pyrkimyksiä vahvistaa Euroopan parlamentin oikeuksia.

98

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Katsaus tulevaisuuteen: kansalainen edelleenkinyhdentymisen keskipisteenäMaastrichtin sopimus kiihdytti keskustelua Euroopan unionin ja sen kansalaistenvälisestä suhteesta. Nykyistä keskustelua käydään lähinnä kolmen aiheenympärillä:

1. Harkitaan Euroopan unionin päätöksentekojärjestelmän muokkaamistaselkeämmäksi, helpommin ymmärrettäväksi ja siten kansalaiselleavoimemmaksi. Eurooppaa koskevasta politiikasta on tarkoitus tehdä myöshenkilökohtaisempaa. Kansallisen ja eurooppalaisen tason vastuualueet onjaettava järjestelmällisemmin.

2. Käydään keskustelua siitä, pitäisikö perustuslakiin tai sitä vastaavaanasiakirjaan ottaa luettelo perusoikeuksista, jossa taattaisiin kansalaiselletiettyjä oikeuksia.

3. Yhteisön toimielinten tiedotustyötä on parannettava. Yhä syveneväyhdentyminen, eurooppalaisen politiikan merkityksen kasvaminen kansalaistenelämässä sekä yhdentymiskehityksen eriytyminen vaativat lisäksi tiedonvalikointia.

Melanie Piepenschneider

99

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Kehitysyhteistyö

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 131-136 artikla(merentakaisten maiden ja alueiden assosiointi), 238 artikla (Lomén sopimukset),113 artikla (kauppapolitiikka), 43 artikla (elintarvikeapu). Euroopan unionistatehdyssä sopimuksessa mainittu EY:n laaja vastuu kehitysyhteistyöstä (130 u-yartikla).

Välineet: assosiaatiosopimukset valtioryhmittymien kanssa sekä kauppa- jayhteistyösopimukset, yleinen tullietuusjärjestelmä, talousapu, elintarvike- jakatastrofiapu, kansallisten kehitysyhteistyöpoliitikkojen yhteensovittaminen jayhdenmukaistaminen.

Talousarvio: Vuonna 1995: 2,651 miljardia ecua, noin 3,4 prosenttia EY:ntalousarviosta, noin 2,5 miljardia ecua vuosittain Lomé-yhteistyöhön.

1970-luvun puolivälistä lähtien -> Euroopan unioni (EU) on tehostanuttoimintaansa kehitysyhteistyössä. Ilman selkeästi määriteltyä toimivaltaa se kehittiasteittain oman kehitysyhteistyöpoliittisen välineistön ja taloudelliset puitteet,jotka vastasivat lopulta täysin jäsenvaltioiden toimintamahdollisuuksia.Jäsenvaltioiden toimintoja täydentävää, mutta omaa selkeästi määriteltyätoimivaltaa kehitysyhteistyössä EU sai vasta, kun sopimus Euroopan unionista tulivoimaan marraskuussa 1993. Kehitysyhteistyöpolitiikan eurooppalaistamisenjatkaminen ei ole ainakaan toistaiseksi suunnitteilla. Tavoitteena on sen sijaantehostaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimintojen yhteensovittamista jayhdenmukaistamista.

Vaikka EU:lla ei ollutkaan 1990-luvun alkuun saakka omaakehitysyhteistyöpoliittista toimivaltaa, se kehitti monipuolisia toimintoja pohjoisenja etelän välisen yhteistyön alalla. Pääasiassa maatalouspoliittisista syistä se onollut vuodesta 1969 alkaen osapuolena kansainvälisissä elintarvikesopimuksissa.Vuodesta 1971 alkaen se on myöntänyt kehitysmaille yksipuolisia kauppaetuuksiayleisen suosituimmuusjärjestelmänsä pohjalta. EY on 1970-luvun puolivälistäalkaen myöntänyt myös talousapua ja katastrofiapua, mikä perustuu neuvostonETY:n perustamissopimuksen 235 artiklan perusteella tekemiin päätöksiin. Talous-ja katastrofiavun myöntämisessä se työskentelee osittain hyvin tiiviisti yksityistenkansainvälisten avustusjärjestöjen kanssa.

Sopimus Euroopan unionista (EU-sopimus) vahvisti EY:n kehitysyhteistyöpolitiikanoikeusperustaa selvästi. EY:n perustamissopimuksen 130 u-y artiklaan sisällytettiinuutena alueena kehitysyhteistyö, jolla on kolme tavoitetta. Ne ovat kehitysmaiden

100

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen tukeminen, niiden integroiminenmaailmantalouteen sekä köyhyyden torjunta. Sen mukaan yhteinenkehitysyhteistyö nimenomaan täydentää jäsenvaltioidenkehitysyhteistyöpolitiikkaa.

Apu kolmannelle maailmallePääsiallisten avunantajavaltioiden julkinen apu (miljoona dollaria, 1992)

0

5 000

10 000

15 000

20 000

25 000

30 000

35 000

11 7

09

11 1

51

1 05

4

451 1

273 2 51

5

973

97

33 7

76

101

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

(a) EU ja jäsenvaltiot(b) mm. Saudi Arabia, Arabiemiirikuntien liitto(c) mm. Kiina, Intia, Korea, Taiwan, Venezuela

(a) E

UR

15

USA JA

P

(b) A

rabi

maa

t

(c)M

uut

kehi

tysm

aat

Nor

ja

Kana

da

Aust

ralia

Uus

i-Se

elan

ti

Tavoitteet ja välineetEU:n kehitysyhteistyöpolitiikan toimia ja tavoitteita tarkistettiin 1980-luvunalussa. -> Euroopan komissio muutti kehitysyhteistyöpolitiikantavoitteenasettelua ensimmäisen kerran lokakuussa 1982 ns. Pisanin muistiolla. Setapahtui vuonna 1979 ensimmäistä kertaa suorilla vaaleilla valitun -> Euroopanparlamentin vaatimuksesta. Kehitysyhteistyöpolitiikassa on yleisten päämäärienkuten maailmanlaajuisen rauhanturvaamisen lisäksi kuusi keskeistä konkreettistatavoitetta. Niitä ovat ensinnäkin kehitysmaiden omien pyrkimysten tukeminen,elintarvikeomavaraisuuden tukeminen maaseutua kehittämällä sekä inhimillistenvoimavarojen kehittäminen ja kulttuurisen ulottuvuuden huomioonottaminen.Muut tavoitteet ovat kehitysmaiden tieteellisen ja soveltavan tutkimuksenkehittäminen, luonnonvarojen järjestelmällinen hyödyntäminen sekä ekologisentasapainon palauttaminen ja säilyttäminen. Tätä tärkeysjärjestystä noudatetaanmyös varojen myöntämisessä. Syyskuussa 1992 komissio esittikehitysyhteistyöpolitiikkaa ennen vuotta 2000 koskevan tiedonannon, jossatarkastellaan Maastrichtin sopimuksen seurauksia kehitysyhteistyölle. Erityisentärkeää kehitysyhteistyössä on nykyisin myös ihmisoikeuksien sekä toimivienhallinto- ja hallitusrakenteiden (ns. good governance) kunnioittaminen.

EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan välineitä ovat kauppa-, assosiaatio- jayhteistyösopimukset valittujen valtioryhmien ja yksittäisten valtioiden kanssa sekälukuisat maailmanlaajuisesti sovellettavat kehitysyhteistyöpolitiikan välineet.Viimeksi mainittuihin kuuluu ensinnäkin suosituimmuusjärjestelmä, joka helpottaaerityiskohtelun saaneiden valtioiden pääsyä EU:n markkinoille. Muitamaailmanlaajuisia kehitysyhteistyöpolitiikan välineitä ovat elintarvikeapu,katastrofiapu sekä talousapu Aasian ja Latinalaisen Amerikan valtioille.

Lomén sopimuksetTärkein osa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa on Lomé-yhteistyö. EnsimmäisenLomén sopimuksen allekirjoittivat vuonna 1975 silloiset yhdeksän EY:njäsenvaltiota sekä 46 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueiden (AKT) valtiota. Senedeltäjä oli Euroopan talousyhteisön ja 18 Afrikan maan välinen Yaoundénsopimus. Joulukuussa 1989 EY:n 12 jäsenvaltion sekä 69 kehitysmaan edustajatallekirjoittivat neljännen Lomén sopimuksen (johon Namibia liittyi 1990). Senvoimassaoloaika on 10 vuotta maaliskuusta 1990 helmikuuhun 2000.Sopimukseen kuuluvaa taloudellista apua tarkistettiin kuitenkin jo vuonna 1995.Sopimuksen kauppapoliittisessa luvussa sovittiin, että 99 prosenttia kaikista AKT-maiden tuotteista voidaan tuoda EU:n markkinoille tullitta. EU:n maataloudenmarkkinajärjestelyn piiriin kuuluvia tuotteita ei kuitenkaan edelleenkään saa tuodavapaasti yhteisön markkinoille. AKT-maat voivat sen sijaan määrätä tulleja EU:ntuontitavaroille, mikäli ne eivät syrji muita teollisuusmaita.

Yksi EU:n ja AKT-maiden välisen sopimuksen tärkeimmistä välineistä on Lomé-yhteistyössä kehitetty vientitulojen vakauttamisjärjestelmä (Stabex). Sitä pidetääntoiminta-alueeltaan suppeana, mutta käytännössä luotettavasti toimivana mallina.

102

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Stabex-järjestelmä koskee yli 40 maatalouden raaka-ainetta. Se takaakehitysmaille vientitulojen vähentyessä korvausta Brysselin talousarviostasovittuun enimmäismäärään asti ja tiettyjen ehtojen täyttyessä. Vuodesta 1987alkaen vastaavanlainen järjestelmä on ollut käytössä myös Aasian ja LatinalaisenAmerikan köyhimmille valtioille.

Muut neljännen Lomén sopimuksen luvut käsittelevät velkaantumisongelmaa,ympäristösuojelua sekä ihmisoikeuksia. Sopimuksen määrärahoja lisättiin vuosiksi1990-1995 kolmanteen Lomén sopimukseen verrattuna 52,5 miljardista 73,8miljardiin markkaan. EU:n jäsenvaltioiden pitkien ja vaikeiden neuvottelujenjälkeen Eurooppa-neuvosto päätti Cannesissa 1995 myöntää kehitysrahastostaavustusta kehitysmaille 13,3 miljardia ecua vuosiksi 1996-2000.

Toistaiseksi Lomé-yhteistyön tulokset ovat jääneet heikoiksi, sillä AKT-maidenosuus EU:n kaupasta on ollut laskussa jo vuosia. Ennen vuotta 1975 se oli vielä yli7 prosenttia, mutta 1990-luvun alussa enää vain 4-5 prosenttia. Lisäksi raaka-aineiden hinnat ovat laskeneet, mikä kiihdytti Lomén sopimuspuolienvelkaantumisvauhtia. ->Euroopan tilintarkastustuomioistuimen heinäkuussa 1995esittelemän erityiskertomuksen mukaan Stabexin vuosittaiset määrärahat eivätriittäneet yhtenäkään neljännen Lomén sopimuksen kolmesta ensimmäisestäsoveltamisvuodesta. Vuosina 1990-1992 tukeen oikeutetuista hakemuksista voitiinrahoittaa vain 40,7 prosenttia. Kehitysmaiden elintarviketilanne on edelleenhuolestuttava. Huolimatta osittain huonoista tuloksista AKT-maat ovat valmiitajatkamaan Lomé-yhteistyötä, mihin voi olla syynä myös muiden realististenvaihtoehtojen puuttuminen.

YhteenvetoEU:n kehitysyhteistyöpolitiikalla on 1990-luvun puolivälissä oma selkeä linjansa.Yhteisö esimerkiksi rahoittaa ensisijaisesti sellaisia hankkeita, jotka tukevatalueellista yhdentymistä. Niitä ovat muiden muassa rajat ylittävätinfrastruktuuriprojektit.

Vuodesta 1990 alkaen EU on lisännyt humanitaariseen apuun myönnettävienvarojen määrää. Humanitaariseen apuun kuuluvat osittain EU:n elintarvikeapu,pakolaisapu, kriisien jälkeiset kunnostamistoimet sekä kriisien ennaltaehkäisy.Vuosina 1990-1994 näihin toimiin tarkoitettujen varojen määrää lisättiin 114miljoonasta ecusta 764 miljoonaan ecuun. Avun teknistä toteutusta vartenperustettiin Euroopan yhteisön humanitaarinen toimisto (ECHO). Lomé-yhteistyössä tehtyjä pieniä myönnytyksiä lukuun ottamatta EU ei ole toistaiseksipystynyt mainittavasti myötävaikuttamaan velkaantumisongelman ratkaisuun.Niinpä yhteisö ilmoittikin, ettei ongelman ratkaiseminen ole sen vastuulla.

Otto Schmuck

103

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Kilpailupolitiikka

Perustamissopimuksen määräykset: EHTY:n perustamissopimuksen 4, 5, 65, 66artikla, EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan g kohta, 5, 85-94 artikla.

Tavoitteet: Sellaisen talousjärjestelmän luominen, joka takaa vääristymättömänkilpailun ja yhtäläiset oikeudet markkinoilla toimijoille.

Välineet: Kartellien ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltäminen,keskittymien ja valtiontukien valvonta.

Kilpailupolitiikalla pyritään luomaan ja varmistamaan järjestelmä, jokamahdollistaa täydellisen kilpailun tietyllä talousalueella. Liberalismiin perustuvassatalousteoriassa kilpailupolitiikan tavoitteena ovat markkinat, joilla vallitseetäydellinen kilpailu, ja kilpailupolitiikalla pyritään ehkäisemään hintoja määräävienja kuluttajaa haittaavien monopolien ja oligopolien muodostuminen. Monopolitvoidaan sallia vain poikkeustapauksissa turvaamaan huomattavaa yleistä etuapalvelevien tuotteiden tai palveluiden saanti. Euroopassa on ollut valtiollisiamonopoleja esimerkiksi liikenteen, postipalveluiden ja televiestinnän alalla.Perustamissopimusten nojalla Euroopan unionilla on käytettävissään monialainenkilpailupoliittinen väline, jolla se voi kieltää kartellit ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön, varmistaa julkisten ja yksityisten yritysten samanarvoisenkohtelun, valvoa keskittymiä ja kansallisia tukia Euroopan sisämarkkinoilla.Taloudellisen toiminnan globaalistuminen on kuitenkin vaikeuttanut entisestäänEuroopan unionin tehtävää varmistaa kilpailu sisämarkkinoilla ja samalla säilyttääeurooppalaisten yritysten kilpailukyky maailmanmarkkinoilla.

PeriaatteetEuroopan komissio katsoo, että sopimusten valvojana sen on valvottava kilpailuasekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella. Sen mahdollisuudet puuttuaasioihin ovat kuitenkin hyvin erilaiset unionin sisä- ja ulkopuolella. Euroopanyhteisön perustamissopimuksen V osaston 3 luvussa, 85-94 artiklassa määrätäänkilpailupolitiikan sisältö ja menettelyt. Näiden määräysten mukaisesti komissioryhtyy toimenpiteisiin sopimuksen soveltamisalalla pääasiassa silloin, jos valtiontuki, yritysten väliset sopimukset ja keskittymät tai muut yhteistyömuodotuhkaavat kilpailua.

Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklassa kielletään sellaiset yritysten välisetsopimukset, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan,sekä määräävän aseman väärinkäyttö. Yritysten tekemän ilmoituksen taivalituksen perusteella taikka ”viran puolesta” komissio voi niiden nojalla aloittaa

104

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

menettelyn asian tutkimiseksi ja tarvittaessa määrätä kilpailunvastaisistakäytännöistä oikeudellisesti sitovan rangaistuksen. Nämä artiklat ovateurooppalaisen kilpailupolitiikan kannalta keskeisiä, koska niillä puututaansuoraan yritysten käyttäytymiseen. Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan nojallatutkittujen tapausten määrä on lisääntynyt viimeisen 15 vuoden aikanahuomattavasti. Kun vuonna 1980 aloitettiin 299 asian tutkiminen, vuonna 1993asioita oli jo 404. Molemmat artiklat mahdollistavat kuitenkin myös poikkeustenmyöntämisen. Jos esimerkiksi eurooppalaisten oligopolien perustaminen ontarpeen, jotta selviydyttäisiin kansainvälisessä kilpailussa, komissio voiyksittäistapauksissa hyväksyä tällaiset rakenteet. Myös yritysten välisetvertikaaliset sopimukset voidaan hyväksyä, jos ne mahdollistavat pääsyn uusillemarkkinoille ja sitä kautta lisäävät tehokkuutta. Tällaisiin sopimuksiin eikuitenkaan saa liittyä hinnoista sopimista eikä markkina-alueiden jakamista.Vuodesta 1990 perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan määräyksiä ontäydennetty sulautuma-asetuksella. Tällä asetuksella voidaan puuttua etukäteensellaisiin yrityskeskittymiin, joilla on yhteisön laajuista merkitystä. Sulautuma-asetuksen avulla yrityskeskittymät voidaan hyväksyä tai kieltää kilpailupoliittisinperustein jo niiden suunnitteluvaiheessa.

Kilpailupolitiikan kannalta erittäin merkityksellisiä ovat myös valtion tuet jaavustukset, jotka voivat johtaa kilpailun vääristymiseen. Perustamissopimuksen92-94 artiklassa määrätään komission toiminnasta tukien valvonnan suhteen,mikä onkin lisääntynyt huomattavasti sen jälkeen, kun tukien määrä alkoi kasvaavoimakkaasti 80-luvun lopulla. Komissio ei periaatteessa kuitenkaan kiellä sellaisiakansallisia tukiohjelmia, joilla selvästi pyritään korjaamaan tietyillä tuotantoaloillavallitsevaa rakenteellista epätasapainoa. Komissio on siten hyväksynyt useitaohjelmia, joilla pyritään terästeollisuuden rakenteelliseen uudistamiseen, muttavaatinut vastapainoksi huomattavia kapasiteetin leikkauksia alantervehdyttämiseksi. Tukien valvontaa koskevien periaatteiden mukaan valtiontukien on oltava rakenteellisesti tehokkaita, kertaluonteisia, ja niistä on koiduttavahyötyä koko alalle.

Kilpailupolitiikan valvomisen ohella Euroopan komissio pyrkii myöskilpailupolitiikan aktiiviseen ohjailuun. Tämän mukaisesti komissio ehdotti vuonna1993 kilpailun aloittamista useilla aloilla, joita siihen saakka oli hallinnutmuutama monopoliasemassa oleva yritys. Komissio pyrkii eurooppalaistenyritysten kilpailukyvyn kannalta tärkeiden alojen kuten liikenteen, energiataloudenja televiestinnän vapauttamiseen, jotta kyseiset alat avattaisiin kuluttajien eduksikoituvalle kilpailulle. Huhtikuussa 1993 komissio antoikin telepalveluita koskevantiedonannon, jossa tavoitteeksi asetetaan alan täydellinen vapauttaminen vuoteen1998 mennessä. Kyseiseen ajankohtaan mennessä olisi tarkoitus luoda edellytyksetyleispalvelun toteuttamiselle. Määräaika jättää telealalla toimiville yrityksille,jotka toistaiseksi ovat nauttineet yksinoikeuksista, riittävästi aikaa sopeutua uusiinolosuhteisiin.

105

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

YhteenvetoEurooppa pyrkii kilpailuun, mutta samalla pelkää sitä. Tämä ristiriitaisuus kuvaahyvin tilannetta Euroopan unionissa, jossa painitaan eurooppalaisenkilpailupolitiikan erilaisista toimintaympäristöistä johtuvien ongelmien kanssa.EU:n kilpailupolitiikassa keskitytään ensisijaisesti unionin yritysten jajäsenvaltioiden valvontaan eikä oteta riittävästi huomioon taloudellisen toiminnanglobaalistumista. Sisämarkkinoilla Euroopan unionilla on käytössään oikeudellinenjärjestelmä, jolla kilpailunvastaisia käytäntöjä voidaan tehokkaasti torjua.Yleismaailmallista vaikutusta näillä toimenpiteillä ei kuitenkaan ole. Tästä johtuenkilpailupoliittiset toimenpiteet tosin voivat lisätä kilpailua sisämarkkinoilla, muttatoisaalta heikentää eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia selvitäkansainvälisessä kilpailussa. Kansainvälinen järjestelmä kilpailun säätelemiseksipuuttuu. Oligopolien ja monopolien syntyminen voi johtaa yleismaailmallisellatasolla epätäydellisiin markkinoihin, mikä rajoittaisi yritysten vapaata kilpailua.Estääkseen tällaisen kehityksen ja suojatakseen kansalliset markkinansaaggressiiviselta kansainväliseltä kilpailulta valtiot turvautuvat teollisuus- jakauppapolitiikassaan protektionistisiin keinoihin. Kilpailupolitiikan ja teollisuus- jakauppapolitiikan välillä vallitsee sääntelypoliittinen jännite. Kauppa- jateollisuuspolitiikalla tähdätään mahdollisimman hyviin tuloksiin markkinoilla,kilpailupolitiikalla taas pyritään luomaan markkinoille mahdollisimman hyvättoimintatavat. Tämä sekä jäsenvaltioiden eriävät käsitykset johtavatsääntelypoliittiseen umpikujaan, joka vaikeuttaa johdonmukaisen, samalla laillasekä sisä- että maailmanmarkkinat huomioon ottavan kauppapolitiikan luomistaEuroopassa. Kansainvälisen talouden kehityssuuntauksen vuoksi Eurooppakuitenkin tarvitsee vahvempaa kilpailupolitiikkaa, jolla varmistetaan sekä kilpailuEuroopan sisämarkkinoilla että eurooppalaisten yritysten kilpailukykymaailmanmarkkinoilla. Tämä edellyttää erityisiä monenvälisiä ponnisteluita, jottaOECD:n, G7:n, GATTin, WTO:n, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttajärjestönkaltaisissa kansainvälisissä taloudellisissa järjestöissä saataisiin aikaanoikeudellisesti sitovat säännöt sellaiselle kansainväliselle kilpailulle, jokamahdollistaisi vapaan kilpailun markkinatoimijoiden välille.

Jürgen Turek

106

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Koulutus- januorisopolitiikka Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan palakohta, 126 artikla, 127 artikla, yksittäisten toimintojen osalta myös 235 artikla.

Tavoitteet: myötävaikuttaa korkealaatuisen koulutuksen kehittämiseen yhteisössä;kehittää eurooppalaista ulottuvuutta koulutuksessa; edistää opiskelijoiden jaopettajien liikkuvuutta, korkeakoulujen tutkintotodistusten ja opintojaksojenvastavuoroista tunnustamista, koulutuslaitosten välistä yhteistyötä sekänuorisovaihtoa ja etäopetusta; parantaa valmentavaa ammatillista koulutustasekä jatkokoulutusta ja uudelleenkoulutusta; kehittää jäsenvaltioidenkoulutuslaitosten yhteistyötä.

Välineet: päätökset toimintaohjelmien hyväksymisestä (EY:nperustamissopimuksen 189 b artiklan tai 189 c artiklan mukaisesti), neuvostondirektiivit, Euroopan parlamentin tai neuvoston päätökset, tiedonannot, Euroopankomission vihreät ja valkoiset kirjat.

Talousarvio: budjettikohta B 3-1 EY:n vuoden 1996 talousarviossa: 418 miljoonaaecua (noin 0,9% kokonaistalousarviosta); mahdollisesti myös muita budjettivaroja(esim. Euroopan sosiaalirahastosta).

Kirjallisuutta: Euroopan komission valkoinen kirja koulutuksesta ”Opettaminen jaoppiminen; kohti kognitiivista yhteiskuntaa”, KOM(95) 590 lopullinen, 29.11.1995.

Ammatillista koulutusta sekä yleissivistävää koulutusta ja nuorisokoulutustakoskevat ohjelmat ja toimet, joita EY:ssä on toteutettu Euroopan hiili- jateräsyhteisön perustamisesta lähtien, järjestettiin uudelleen Euroopan unionistatehdyllä sopimuksella. Euroopan yhtenäisasiakirjalla sisällytettiin ETY:nperustamissopimuksen 128 artiklaan neuvostolle osoitettu tehtävä, jonka mukaanse laatii yleiset periaatteet ammatillista koulutusta ja sen tavoitteita koskevanyhteisen politiikan aikaansaamiseksi. Tämä sai sopimuksen uudessa 127 artiklassakonkreettiset muodot. Ammatillista koulutusta koskevan politiikantäsmentämiseksi Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sisällytettiin myös uusi126 artikla, joka muodostaa oikeudellisen perustan yhteisön toimille yleisen,kouluissa ja yliopistoissa tapahtuvan koulutuksen ja oppilaitosten ulkopuolellatapahtuvan muun kuin ammatillisen koulutuksen sekä nuorisopolitiikan alalla.

Muuhun kuin ammatilliseen koulutukseen liittyvien yhteisön toimien tavoitteenaon korkealaatuisen koulutuksen edistäminen, eurooppalaisen ulottuvuudenkehittäminen koulutuksessa erityisesti jäsenvaltioiden kielten opetuksella ja

107

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

levittämisellä, oppilaiden ja opettajien liikkuvuuden parantaminen sopivien vaihto-ohjelmien ja todistusten ja tutkintojen keskinäisen tunnustamisen kautta,yhteistyö eri koulutuslaitosten välillä, nuorisovaihto ja etäopetus.

Ammatillista koulutusta koskevien yhteisön pyrkimysten tavoitteena onsopeutuminen teolliseen muutokseen. Tällöin etusijalla ovat ammattiin pääsynhelpottaminen edistämällä valmentavaa ammatillista koulutusta, jatkokoulutustaja uudelleenkoulutusta, ammattiin kouluttavien ja ammattia opiskelevienliikkuvuuden lisääminen sekä oppilaitosten ja yritysten välinen yhteistyö. EY:nperustamissopimuksen 126 ja 127 artiklan mukaisten toimien vaikutusaluettarajoitetaan jättämällä jäsenvaltioille yksinomainen vastuu opetuksen sisällöstä jakoulutusjärjestelmän kehittämisestä. Tämä EY:n koulutuspolitiikan sisältöä koskevarajoitus pienentää oleellisesti yhteisön toimielinten toimivaltaa. EY:nperustamissopimuksen 126 ja 127 artikla eivät anna Euroopan yhteisöllevaltuuksia yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden koulutuspolitiikkoja. Koulutus- januorisopolitiikkaa koskevissa toimissa neuvosto tekee ratkaisunsamääräenemmistöllä. Menettelyä koskevat määräykset sisältyvät EY:nperustamissopimuksen 189 b artiklaan yleisen koulutus- ja nuorisopolitiikan osaltaja 189 c artiklaan ammatillisen koulutuksen osalta.

Koulutus- ja nuorisopolitiikan toteuttaminen Euroopan yhteisön koulutus- ja nuorisopolitiikkaa koskevat toimintaohjelmatuudistettiin perusteellisesti vuosina 1994 ja 1995. SOKRATES-ohjelmaan(talousarvio 850 miljoonaa ecua vuoteen 1999 mennessä) yhdistettiin korkea-asteen koulutuksen ohjelmat ERASMUS, LINGUA, EURYDICE, NARIC ja ARION.Lisäksi SOKRATES-ohjelmaan kuuluvat uusi koulujen välistä yhteistyötä koskevaCOMENIUS-ohjelma sekä toiminnat etäopiskelun kehittämiseksi jaaikuiskoulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden edistämiseksi.Nuorisovaihto-ohjelma NUORTEN EUROOPPA III (talousarvio 126 miljoonaa ecua vuoteen 1999mennessä) on jatkoa aikaisemmille toiminnoille. Euroopan yhteisönperustamissopimuksen 127 artiklan nojalla hyväksytyssä LEONARDO DA VINCI -ohjelmassa (talousarvio 620 miljoonaa ecua vuoteen 1999 mennessä) yhdistetäänammatillisen koulutuksen ohjelmat COMETT, FORCE, PETRA, EUROTECNET ja IRIS.Mainitut kolme ohjelmaa ovat oleellinen osa yhteisön toimielinten strategiaa, jollapyritään yhdistämään seuraavat tavoitteet: tasa-arvoinen ja laaja pääsyyleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja pyrkimys kehittääkorkealaatuista ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyistä koulutusta sekä ehkäistäsosiaalista syrjäytymistä yhdistämällä EY:n työllisyys- ja koulutuspolitiikkaanliittyvät toiminnat. Tässä yhteydessä -> Euroopan unionin neuvosto tekiCannesissa kesäkuussa 1995 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmienperusteella päätöksen koulutuslaitoksen osallistumisesta rotusyrjinnän jamuukalaisvihan torjumiseen. -> Euroopan komissio julkaisi -> Euroopanparlamentin ja neuvoston julistamaa ”Euroopan elinikäisen oppimisen vuotta1996” varten valkoisen kirjan koulutuksesta ”Opettaminen ja oppiminen; kohtikognitiivista” yhteiskuntaa, jossa esitettyjä tavoitteita ovat nuorisotyöttömyyden

108

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

torjuminen sekä nuorten ja aikuisten jatkuva jatkokoulutus ja integroiminentyöelämään ja jossa tehdään ehdotuksia toimenpiteistä näiden tavoitteidensaavuttamiseksi. Euroopan komission koulutuspoliittisena strategiana onenenevässä määrin pyrkimys saada Euroopan unionin kansalaiset jakoulutuslaitokset ymmärtämään, mikä merkitys on kielitaidon ja uusien tietojenhankkimisella, yksilöllisen tietomäärän ja pätevyyksien tai kelpoisuuksienlaajentamisella sekä kelpoisuuksien tunnustamiseen liittyvien uusien menetelmienluomisella. Komissaarien Cresson, Bangemann ja Flynn esittämätoimintasuunnitelma ÓOppiminen tietoyhteiskunnassaÓ (-> tietoyhteiskunta)nimeää lisäksi painopisteeksi perus- ja lukioasteen koulujen liittämisen sähköiseenverkkoon Euroopan yhteisössä. Päämääränä on levittää entistä voimakkaamminmultimedian käyttöön liittyviä opetusmuotoja ja oppimisvälineitä.

Arviointi ja tulevaisuudennäkymätKaiken kaikkiaan arviot EY:n uudesta koulutusta ja nuorisoa koskevasta ohjelma-ja toimintastrategiasta ovat myönteisiä. Ei pidä kuitenkaan aliarvioida yksittäisissäkoulutuslaitoksissa esiintyvää pelkoa, että Euroopan komissiolla on välitön ja liianvoimakas vaikutus koulutuksen sisältöön ja järjestelmään. Oman, vastakäynnistettyjä koulutusohjelmia koskevan arviointinsa ja analyysinsä yhteydessäEuroopan komissio viittaa vihreässä kirjassa ÓKoulutus, ammatillinen koulutus,tutkimusÓ erilaisiin, osittain merkittäviinkin esteisiin opiskelijoiden ja opettajienvaltioiden rajat ylittävän liikkuvuuden toteuttamisessa. Näitä ovat harjoittelijoidenoikeudelliseen asemaan liittyvät ongelmat, tutkimusstipendien verotuksenaiheuttamat esteet, koulutustukien sitominen tukea myöntävässä valtiossasuoritettuun koulutukseen sekä yhä edelleen puutteellinen ulkomailla hankittujentutkintotodistusten tunnustaminen. Näiden esteiden poistaminen onnistuu vainvähitellen, koska painopisteet vaihtelevat ja toimivalta koulutuspolitiikkaakoskevissa kysymyksissä jakautuu eri tavalla EU:n eri jäsenvaltioissa.

Andreas Maurer

109

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Kulttuuripolitiikka

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 128 artikla; 92artiklan 3 kohdan d alakohta

Tavoitteet: kulttuurin ja historian tuntemuksen ja sitä koskevan tiedon leviämisenparantaminen, kulttuuriperinnön säilyttäminen, muu kuin kaupallinenkulttuurivaihto, taiteellisen ja kirjallisen luovan toiminnan tukeminen, Euroopankulttuurialan teollisuuden kehittäminen

Välineet: kulttuuripoliittiset toimet ja ohjelmat, työllistämis- ja sosiaalipolitiikka

Talousarvio: EU 1995: 15,2 miljoonaa ecua, noin 0,02 % EU:n talousarviosta

EU:n kulttuuripolitiikkaEU:n yhteydessä toteuttavalle kulttuuripolitiikalle ei ennen Euroopan unionistatehdyn sopimuksen voimaantuloa ollut varsinaista sopimusperustaa. Joillakinjäsenvaltioilla oli osittain perustuslaillisia, osittain poliittisia varauksia yleisenkulttuuripolitiikan yhteisön politiikkaan sisällyttämistä vastaan. EU:nkulttuuripoliittiset toimet perustuivat sen vuoksi -> Euroopan unionin neuvostonyksittäisiin päätöksiin. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen myötä kulttuurintoiminta-alue pohjautuu nyt perustamissopimukseen, ja EY:nperustamissopimuksen 128 artiklassa määrätään päätösten tekemisestäyksimielisesti sekä -> alueiden komitean kuulemisesta.

EU:ssa kaikki toimielimet ja muut elimet osallistuvat kulttuurialan ja -politiikantoteuttamiseen: -> Eurooppa-neuvosto antaa ratkaisevat sysäykset myöskulttuurin alan kehittämiselle. Kulttuuriministerien neuvosto käsittelee yleiseenkulttuuripolitiikkaan liittyviä asioita. -> Euroopan komissio vastaa neuvostonpäätösten valmistelusta ja täytäntöönpanosta. Nykyisin kulttuuriasiat ja -politiikkakuuluvat pääosasto X:n (Tiedotus, viestintä, kulttuuri ja audiovisuaalinen ala)vastuualueeseen. -> Euroopan parlamentti voi talousarviota koskevantoimivaltansa kautta vaikuttaa kulttuurialan toimien rahoituksen suuruuteen. Seosallistuu päätöksentekoon EY:n perustamissopimuksen 189 b artiklan mukaisesti.

EU:lla on periaatteessa myös kulttuurin alalla käytössään tavanomaisetyhteisöpolitiikan oikeudelliset välineet, kuitenkin kansallisen lakien, asetusten jahallinnollisten määräysten yhdenmukaistamisen mahdollisuus on nimenomaisestipoissuljettu. Useimmiten neuvosto antaa pelkästään päätöslauselmia ja päätelmiä,jotka eivät sido jäsenvaltioita oikeudellisesti, vaan pelkästään poliittisesti. Niiden

110

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

merkitys komissiolle on kuitenkin tärkeä apuvälineinä, joiden pohjalta toimintojavoidaan toteuttaa.

-> Talous- ja -> sosiaalipolitiikan näkökulmasta EU:n kulttuuripoliittisissatoiminnoissa on kyse kulttuurialan toimijoiden taloudellisen ja sosiaalisentilanteen parantamisesta sekä Euroopan kulttuurin alan teollisuudenkehittämisestä, myös -> sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen kannalta. Tärkeitäkysymyksiä tällä alalla ovat ennen kaikkea kulttuuritapahtumien ja -esineidenkansalliset tuet ja verotus, tekijänoikeudet ja lähioikeudet sekä kulttuurialantoimijoiden sosiaaliturva, audiovisuaalisen teollisuuden tukeminen (->viestintäpolitiikka) sekä kulttuurialan koulutus ja täydennyskoulutus.

EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan mukaan yleinen kulttuuripolitiikka tähtääjäsenvaltioiden toiminnan edistämiseen sekä tarvittaessa tukemiseen jatäydentämiseen seuraavilla aloilla: Euroopan kansojen kulttuurin ja historiantuntemuksen ja sitä koskevan tiedon levityksen parantaminen; Euroopan kannaltamerkittävän kulttuuriperinnön säilyttäminen ja suojaaminen; muu kuinkaupallinen kulttuurivaihto; taiteellinen ja kirjallinen luova toiminta,audiovisuaalisen alan toiminta mukaan luettuna; yhteistyö kolmansien maidensekä kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Euroopan neuvoston kanssa.

EU:n toiminta kulttuurin ja kulttuuripolitiikan alalla on aihepiiriltään useinkinsamantapaista kuin Euroopan neuvoston, mutta menetelmät eroavat, ennenkaikkea käytännön toiminnan tukemisen ja rahoituksen osalta. Esimerkkejä EU-hankkeista ovat ns. Euroopan orkestereiden konsertit (nuoriso-, barokki-,jazzorkesteri), runofestivaalit, pääasiassa työttömien taiteilijoiden järjestämätkulttuuritapahtumat (Kaleidoskooppi 2000 -ohjelman yhteydessä), nuortenkulttuurinluojien ammatillinen jatkokoulutus, kulttuuriperinnön säilyttäminen(Raphael-ohjelma), konservointitekniikkojen kehittäminen ja niihin liittyväkoulutus, kaunokirjallisuuden kääntämisen tukeminen (Ariane-ohjelma) jaosallistuminen Euroopan kulttuuripääkaupunkitoimintaan.

YhteenvetoLukuun ottamatta taloudellisesti välittömästi merkittäviä kulttuuritoiminnanalueita, jotka kuuluvat EU:ssa kovan politiikan teon piiriin, kulttuuripoliittisettoiminnat on suunnattu pikemminkin yksityisten kulttuurialan toimijoidenmahdollisimman monipuolisten aloitteiden tukemiseen. Maastrichtissajäsenvaltioiden kesken laadittujen perustamissopimuksen määräysten mukainenei-kaupallinen kulttuuripolitiikka odottaa käytännön toteutumista EU:n komissionohjelmien ja toimintojen välityksellä jäsenvaltioiden varmistaessatoissijaisuusperiaatteen tarkan noudattamisen. Euroopan kulttuurin alallatoteutettavien toimintojen kirjo jää kuitenkin edelleen yksityisten aloitteidenvaraan ja niiden vaikutus kehittyy omalla tavallaan.

Bernd Janssen

111

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Kuluttajapolitiikka

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan salakohta, 129 a artikla.

Tavoitteet: Kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suoja, vahingonkorvaukset,taloudellisten etujen turvaaminen, kuluttajien edustus, tiedotus ja koulutus.

Välineet: Toimintaohjelmat ja säädökset.

Talousarvio: 1996: Kuluttajavalistus 8 miljoonaa ecua, kuluttajien edustus 6,15miljoonaa ecua, laadunvarmistus ja tuotannon tarkkailu 5,9 miljoonaa ecua,yhteensä 20,05 miljoonaa ecua.

-> Euroopan unionin -> sisämarkkinat tarjoavat kuluttajille valtavan määräntavaroita ja palveluja. Kulutusmarkkinoiden kasvaessa niiden avoimuus vähenee.Kuluttajien on usein vaikea saada yleisnäkemys asioista Euroopan laajuisesti. EU:tavaaditaan luomaan toimintaohjelmien ja säädösten avulla ylikansallisia yhtenäisiätuotevaatimuksia ja kauppaehtoja, jotka voivat muodostaa luotettavankaupankäynnin perustan sekä myyjille että ostajille. Marraskuussa 1993 voimaantullut EU-sopimus pyrkii takaamaan unionin kansalaisille korkeatasoisenkuluttajansuojan, ja se liittää EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan s alakohdan ja129 a artiklan avulla eurooppalaisen kuluttajapolitiikan ensimmäisen kerranitsenäiseksi osaksi unionin politiikkaa.

Kuluttajansuojan kehitysJo ETY:n perustamissopimuksen johdanto-osassa määritellään yhteisön tehtäväksielinolojen jatkuva parantaminen kuluttajien hyväksi eri jäsenvaltioissa. Myös ETY:nperustamissopimuksen 2 artikla luo perustaa elintason nopean nousunedistämiselle. -> Maatalouspolitiikan (ETY:n perustamissopimuksen 39 artikla)tehtävänä on lisäksi varmistaa tarvikkeiden saatavuus ja kohtuullisetkuluttajahinnat. Lisäksi yhteisön kilpailusäännöt (ETY:n perustamissopimuksen 86artikla) kieltävät periaatteessa toimimisen kuluttajien vahingoksi.

Euroopan integraation edistyessä tuntui yhteisen kuluttajapolitiikanaikaansaaminen yhä välttämättömämmältä. Niinpä ministerineuvosto hyväksyivuonna 1975 (-> Euroopan unionin neuvosto) Euroopan talousyhteisönensimmäisen toimintaohjelman kuluttajansuojaa ja kuluttajavalistusta koskevaksipolitiikaksi. Sen keskipisteenä on viiden perusoikeuden turvaaminen: 1. terveydenja turvallisuuden suojaaminen, 2. kuluttajien taloudellisten etujen suojaaminen, 3.

112

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

oikeus saada luotettavia tietoja, 4. oikeudellinen suoja, 5. kuluttajien edustuskunnallisella ja kansallisella tasolla.

Kuluttajia koskevia uusia toimintaohjelmia seurasi vuosiksi 1981-1986, 1990-1993 ja 1993-1995. Pääpiirteissään ne vahvistivat ensimmäisen toimintaohjelmannäkökulmia ja tavoitteita. Tästä jatkuvasta kehityksestä huolimattakuluttajansuoja eteni Euroopassa aluksi vain vaivalloisesti. Kunnianhimoisiasuunnitelmia vastassa olivat usein vahvat taloudelliset intressit.

Euroopan yhtenäisasiakirjan hyväksyminen vuonna 1987 merkitsi uuttadynaamista vaihetta kuluttajansuojan alalla. ETY:n perustamissopimuksen 100 aartiklan 3 kohdassa määrättiin, että sisämarkkinoita kehitettäessä terveyttä,turvallisuutta, ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa koskevat ehdotuksetperustetaan suojelun korkeaan tasoon. Euroopan yhtenäisasiakirjassa siisvahvistettiin eurooppalaisen kuluttajansuojan konkreettinen oikeudellinen perusta.Sopimuksessa Euroopan unionista tätä määräystä täydennettiinerityistoimenpiteillä, joiden tarkoituksena on edistää kuluttajien terveyttä jaturvallisuutta, taloudellisia etuja ja kuluttajille tiedottamista.

Kuluttajansuojan toteuttaminenSamoin kuin sisämarkkinoiden toteuttaminen myös kuluttajansuojantoteuttaminen oli monivaiheinen yritys. Yhdenmukaistamalla standardejaEuroopan komissio pyrki takaamaan yhtenäisen suojan tason yhteisössä ja samallapurkamaan kaupan esteitä. Silloisen kuluttajapolitiikan rajat tulivat pian vastaan:talouselämän taholta tuleva painostus oli liian voimakasta, kuluttajansuojanoikeudellinen perusta oli liian heikko ja yksittäisten tuotteidenyhdenmukaistaminen eteni liian hitaasti. Keskustelut eurooppalaisistadirektiiveistä ja asetuksista kestivät joissain tapauksissa vuosikausia, ja päätöksientekemistä vaikeutti ennen kaikkea se, että ministerineuvoston oli tehtäväpäätöksensä yksimielisesti.

Sisämarkkinoita koskevassa valkoisessa kirjassa vuonna 1985 komissio vahvistiuuden suunnan kuluttajapolitiikalle. Siitä alkaen neuvosto on antanut terveyden jaturvallisuuden suojelemista koskevat direktiivit yhtenä kokonaisuutena laajojentuoteryhmien osalta. Näin ollen yksittäisiä tuotteita koskevia kansallisia säädöksiäei tarvitse enää yhtäläistää yksityiskohtia myöten, mikä veisi huomattavasti aikaa.Tuotteiden turvallisuusvaatimuksia koskevien teknisten standardien laatiminenannettiin yksityisten eurooppalaisten standardointijärjestöjen CENin ja CENELECinasiantuntijoiden tehtäväksi. CENin myöntämä merkki toimii nyt laatumerkkinä jatakaa yhtenäisen vähimmäissuojan tason.

Vuodesta 1987 lähtien on kaiken kaikkiaan ollut voimassa vastavuoroisentunnustamisen periaate: yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti valmistettua jamarkkinoitua tuotetta saa myydä kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Tästä onolemassa -> Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös ns. ÓCassis de DijonÓ-tapauksessa. Vaikka tunnustamisen periaate tuo kuluttajan saataville suuremman

113

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tuotevalikoiman, siihen kätkeytyy myös vaaroja, sillä sen ansiosta tavaroitavoidaan tuoda Euroopan laajuisesti markkinoille silloinkin, kuntuotantomenetelmää pidetään yksittäisissä maissa epäluotettavana. Kuluttajiensuojelemiseksi asetettiin sen vuoksi rajoja myös tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle.Yksittäiset valtiot voivat arvioida ankarammat suojaa koskevat säännöksettarpeellisiksi ja poikkeustapauksissa kieltää tiettyjen tuotteiden maahantuonnin.Tähän täytyy olla painavia syitä, esimerkiksi terveyden suojaaminen tai kuluttajienetujen puolustaminen. Vuonna 1996 brittiläiselle naudanlihalle määrättiintäydellinen vientikielto BSE-taudin takia. Samalla EU päätti toimintaohjelmastatämän taudin torjumiseksi.

Mitä on saatu aikaan?Eurooppalaisella direktiivillä on säädetty velvollisuudesta liittää kaikkiinelintarvikkeisiin tiedot tuotteen koostumuksesta ja säilyvyydestä.Puhtausvaatimusten perusteella ja sitovia luetteloita laatimalla määritellääntarkemmin sekä sallitut että kielletyt lisäaineet. Luonnosteltavana on asetus,jonka mukaan geenimuokatut tuotteet on tulevaisuudessa pakko merkitä, jos niitäon kemiallisesti todistettavasti muutettu. Elintarvikkeiden säilömistäsäteilyttämällä säädellään kansallisilla säännöksillä. Unioninlaajuisia sääntöjä eitoistaiseksi ole.

EU:n laajuiset valtioiden rajat ylittävät vakuutusmarkkinat toteutettiinheinäkuussa 1994. Jokainen yritys, joka on rekisteröity yhdessä jäsenvaltiossa, saatarjota vakuutuksia kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Koska oikeusjärjestelmissä onhuomattavia eroja, EU ei ole pyrkinyt täysin yhtenäistämään eri määräyksiä.Kuluttajan kannalta tilanne on mutkikas ja usein kaikkea muuta kuin selkeä. Siksikuluttajayhdistykset vaativat perustavan vakuutussopimusoikeudenyhdenmukaistamista.

Eurooppalaiset kuluttajien yhdistykset ovat jatkuvasti antaneet virikkeitäkansalaisia suojelevan politiikan kehittämiseksi. Yksi perusvaatimus toteutuivuonna 1985, jolloin annettiin tuotevastuuta koskeva direktiivi.Vahinkotapauksissa kuluttajan ei tarvitse enää osoittaa tuottajan mahdollisiatuotantovirheitä, vaan tuottajan on todistettava, että tuote oli virheetön. Jostuottaja ei tähän pysty, hän on velvollinen korvaamaan aiheutuneet vahingot.Toinen esimerkki kuluttajansuojan toteuttamisesta on kotimyyntiä koskevadirektiivi, jonka mukaan ostajalla on tällaisissa kaupoissa viikko harkinta-aikaa,ennen kuin solmittu sopimus tulee voimaan. Myyjän velvollisuus on Euroopanlaajuisesti tiedottaa asiakkaalle kirjallisesti tästä oikeudesta kaupanperuuttamiseen. Tämän lisäksi yhteisö on antanut kuluttajien suojaksi useita muitadirektiivejä, jotka koskevat esimerkiksi lelujen turvallisuutta, kosmeettisia aineita,tekstiilejä, rakennusmateriaalia ja postimyyntiä sekä suojaa harhaanjohtavaltamainonnalta ja kohtuuttomilta sopimusehdoilta. On myös luotu yhtenäisetsäännöt pakettimatkoja koskevista tarjouksista, kuluttajaluotoista tailentomatkailijoiden oikeuksista. Auttaakseen Euroopassa ostoksia tekeviä

114

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

kuluttajia selviytymään päätösten, asetusten ja direktiivien viidakossa unioni onperustanut sisämarkkinoilla toimivia eurooppalaisia kuluttajaneuvonta-asemia.Tiedotuskeskukset kokevat olevansa kuluttajien asianajajia ja tarjoavat keinojavälttyä huijaukselta Euroopassa. Ne kertovat, mitä, missä ja miten Euroopassa voiostaa edullisimmin. Tietokoneverkko COLINE antaa kuluttajakeskuksillemahdollisuuden käyttää uudenaikaisimpia viestintävälineitä, jotta ne voivatyksittäistapauksissa selvittää nopeasti ja tarkasti naapurimaiden voimassa olevatsäännökset.

Yhteenveto Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa kuluttajapolitiikka tuli entistämerkittävämmäksi. Kuitenkin on tehtävä vielä paljon, ennen kuin kuluttajat saavatsisämarkkinoista suurimmat mahdolliset edut. Ennen kaikkea tietoisuuskuluttajapoliittisten kysymysten tärkeydestä vaihtelee unionissa suuresti. Tähänpäivään asti kuluttajansuojaa on eri jäsenvaltioissa painotettu eri tavoin sekäoikeudellisessa mielessä että organisatorisesti. Saksan liittotasavallassa ja Isossa-Britanniassa on tiheimmät paikallisten tiedotuskeskusten verkot; esimerkiksiKreikassa neuvontapisteitä on harvassa. Kuluttajansuojan taso laskee selvästisiirryttäessä pohjoisesta etelään. Toiset puolustavat vapaamielistä politiikkaateollisuuden eduksi, toiset kannattavat tiukkaa sääntelyä, ja mielipiteiden kirjo onyhtä moninainen kuin koko Euroopan unioni.

Ralf Schmitt

115

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

LaajentuminenPerustamissopimuksen määräykset: EU-sopimuksen johdanto-osa, O artikla, EY:nperustamissopimuksen F artiklan 1 kohta, 3 a artiklan 1 kohta.

Jäsenyyshakemukset: kymmenen KIE-maata: Unkari (31.3.1994), Puola (5.4.1994),Romania (22.6.1995), Slovakia (27.6.1995), Latvia (27.10.1995), Viro (28.11.1995),Liettua (8.12.1995), Bulgaria (14.12.1995), Tsekin tasavalta (17.1.1996), Slovenia(10.6.1996) sekä neljä muuta maata: Turkki (14.4.1987), Kypros (3.7.1990), Malta(16.7.1990), Sveitsi (20.5.1992).

-> Eurooppa-neuvosto ilmoitti Madridissa joulukuussa 1995, että Euroopanunionin laajentuminen on sekä poliittinen välttämättömyys että historiallinenmahdollisuus. Tähän mennessä ->Euroopan unionin neuvostolle on jättänytjäsenyyshakemuksensa 14 maata, joiden joukossa on 10 assosioitunutta Keski- jaItä-Euroopan valtiota. -> Euroopan komissio esitti alustavan kielteisen kantansaTurkin hakemukseen jo 20. joulukuuta 1989, mutta puolsi sen sijaan Kyproksen jaMaltan hakemuksia 30. kesäkuuta 1993. Jäissä on Sveitsin jäsenyyshakemus, jonkakäsittely keskeytyi, kun sveitsiläisten enemmistö vastusti joulukuussa 1992pidetyssä kansanäänestyksessä maansa liittymistä ETA:an. Komissio valmisteleeparhaillaan alustavia kannanottojaan Eurooppa-sopimuksen tehneiden valtioidenjäsenyyshakemuksiin, jotka ovat tärkeimpiä nykyisen laajentumispolitiikanhankkeita. Keski- ja Itä-Euroopan maiden kanssa käytävien jäsenyysneuvottelujenensimmäisen vaiheen on määrä alkaa samaan aikaan Kyproksen ja Maltan kanssaeli kuusi kuukautta hallitusten välisen konferenssin päättymisen jälkeen. NäinEurooppa-neuvosto päätti heinäkuussa 1996 Firenzessä pitämässään kokouksessa.Hallitusten välisen konferenssin on määrä valmistella -> Euroopan unionia niitäinstitutionaalisia muutoksia varten, joita sen jäsenvaltioiden lisääntyminen ylikahteenkymmeneen jäsenvaltioon aiheuttaa. Samalla EU:n toimielinten ->päätöksentekomenettelyä ja kokoonpanoa uudistetaan tehokkuuden,toimintakyvyn ja legitimiteetin vaatimusten nimissä.

EU:n jäsenyys on Keski- ja Itä-Euroopan maille tae turvallisuudesta janykyaikaistamiskehityksen jatkumisesta. Se myös tukee ja edistää niidensiirtymistä demokratiaan ja markkinatalouteen. EU:n intressinä laajentumisessa onvakiinnuttaa lännen poliittisen ja taloudellisen järjestelmän periaatteet unioninlähialueilla. Poliittinen etu ajaa siis -> sisämarkkinoiden laajentamisenkin edelle.

Idän ja lännen välisen vastakkainasettelun päättymisen myötä EU:lle lankeaa yhäenemmän yhteiseurooppalaista vastuuta olla mukana rakentamassa hyvinvoinnin,yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden ja demokratian periaatteisiin perustuvaaturvallisuusyhteisöä. Itään laajentumisen seurauksia on pohdittava erityisesti

116

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Venäjän asema huomioon ottaen. Laajentuminen itään edellyttää kuitenkinyksimielisyyttä yhdentymispolitiikassa samalla kun se koettelee 15 jäsenvaltionyhteisön uudistumiskykyä. Tähän haasteeseen ei voida vastata noudattamallaedellisten neljän liittymiskierroksen mallia. EU ei myöskään voi edellyttää, ettäoptimaalinen syveneminen toteutetaan ennen laajentumista itään, ja vältellä näinlaajentumisen sille luomia haasteita. EU onkin siksi päätynyt rinnakkaiseenmenettelyyn, jossa pyritään sovittamaan ajallisesti ja suunnitelmallisesti yhteenns. lähentämisstrategia, uusien demokratioiden jäsenyysneuvottelut ja Agenda2000 -asiakirjan pääkohdat. Niitä ovat hallitusten välisen konferenssinpäättäminen 1996-1997, EU:n omien varojen järjestelmän tarkistaminen,koheesio-, rakenne- ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen, -> talous- jarahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen sekä WEU:n tulevaisuus.Laajentuminen itään tulee varmasti kärjistämään rahoitusta koskevia piileviäristiriitoja koheesiomaiden ja EU:n nettomaksajien välillä. Se myös pakottaatäsmentämään yhdentymispoliittisia tavoitteita strategisia päätöksiä tekemällä.Edelleen se kiihdyttää keskustelua EU:n yhdentymisen joustavuuden lisäämisestäja sen eriytymisestä sekä unionin poliittisen ja taloudellisen vaikutusalanmuuttumisesta.

Parhaillaan Keski- ja Itä-Euroopan valtiot lähestyvät EU:n jäsenyyden tavoitettaanneljää toisiinsa liittyvää reittiä pitkin: 1) Kahdenvälisissä Eurooppa-sopimuksissasovittujen määräysten toteuttaminen sekä yhteistyö- javuoropuhelumahdollisuuksien hyödyntäminen. 2) Valkoiseen kirjaan Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden integroimisesta sisämarkkinoihin sisältyvien kansallistensopeuttamisohjelmien toteuttaminen. 3) KIE-maiden ja unionin toimielintenvälisten rakenteellisten suhteiden luominen, jotka voivat kattaa kaikki EU:npolitiikat ja toiminnot. Tähän monenväliseen vuoropuheluun osallistuvat 10assosioitunutta KIE-maata sekä satunnaisesti Malta ja Kypros. 4)Jäsenyyshakemuksen mahdollistama ja julkisuuden valokeilassa olevakonkreettinen liittyminen.

Oikeusperusta ja yleinen liittymismenettelyAlusta alkaen Euroopan yhteisöjen perusajatuksena on ollut avoimenorganisaation periaate. Niinpä jo EHTY:n perustamissopimuksen 87 artiklassamäärättiin, että jokainen Euroopan valtio voi jättää jäsenyyshakemuksensa. ETY:nperustamissopimuksen 237 artikla ja Euratomin perustamissopimuksen 205 artiklasisälsivät saman ajatuksen. Maastrichtin sopimuksen voimaantulon myötä ETY:nperustamissopimuksen 237 artikla korvattiin EU-sopimuksen lähes vastaavalla Oartiklalla. Sen ydinvirke kuuluu: ÓJokainen Euroopan valtio voi hakea unioninjäsenyyttäÓ. Pelkkä maantieteellinen asema eurooppalaisena valtiona ei vielä riitäjäsenyyteen. Maastrichtin sopimuksen myötä uudelleen käyttöönotetussa Fartiklassa edellytetään, että jäseneksi pyrkivässä valtiossa on oltavademokraattisiin periaatteisiin perustuva hallitusjärjestelmä. Nämäjäsenyysedellytykset Eurooppa-neuvosto vahvisti jo vuonna 1978 antamassaandemokratiajulistuksessa. Lisäksi EY:n perustamissopimuksen 3 a artiklan 1

117

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

kohdassa määrätään, että jäsenvaltioiden ja yhteisön on harjoitettava ->talouspolitiikkaa, joka perustuu avoimen markkinatalouden ja vapaan kilpailunperiaatteille. Kaikki nämä edellytykset täyttävä valtio ei kuitenkaan voi vaatiajäsenyyttä laillisin perustein, koska neuvoston ja jäsenvaltioiden tekemäjäsenyyspäätös perustuu aina poliittiseen harkintaan. Jäsenvaltioilla onMaastrichtin sopimuksen N artiklan mukaisesti myös rajaton oikeussopimusmuutoksiin, jotka voivat koskea myös jäsenyysehtoja. Yleinen uusienjäsenten liittymismenettely on kehittynyt vuosien mittaan käytännössä ja on sitenpaljon monimuotoisempi kuin Maastrichtin sopimuksen O artiklasta käy ilmi.

Aluksi jäsenyyttä hakeva eurooppalainen valtio jättää hakemuksensa neuvostolle.Hakijamaa voi vetää tämän yksipuolisen tahdonilmaisun takaisin ratifiointikirjantallettamiseen asti, kuten Norja teki vuonna 1994. Neuvostolle annettavassaalustavassa kannanotossaan komissio tarkastelee liittymisen yleisiämahdollisuuksia ja ongelmia. Sen jälkeen neuvosto päättää yksinkertaisellaenemmistöllä Maastrichtin sopimuksen O artiklan mukaisten neuvottelujenaloittamisesta. EU:n puheenjohtajavaltio käy neuvotteluja jäsenvaltioiden puolestaja komission tuella. Maastrichtin sopimuksen O artiklassa mainittua menettelyäsovelletaan vasta neuvottelujen loppuvaiheessa. Ensin neuvosto pyytää komissionlopullista kantaa liittymiseen, joka ei kuitenkaan sido sitä päätöksenteossa. Sittenneuvosto päättää yksimielisesti jäsenyyshakemuksen hyväksymisestä. Jäsenvaltiottaas päättävät O artiklan mukaisesti liittymissopimuksessa (johon lukuisatliittymisasiakirjat sisältyvät) yhdessä jäsenyyttä hakevan valtion kanssa liittymistäkoskevista muodollisuuksista eli siitä, miten se toteutetaan käytännössä.Jäsenyyden hyväksymisehdot koskevat siirtymäsäännöksiä, jotka takaavat jäseneksiliittyneelle valtiolle luvan poiketa EY:n perustamissopimuksen määräyksistä tietynajanjakson aikana. Tarvittavia sopeutuksia ovat lähinnä jäsenyydestä seuraavatEY:n perustamissopimuksen muutokset esim. toimielimiä koskevien määräystenosalta. Euroopan parlamentille tiedotetaan neuvottelujen kulusta. Sen onhyväksyttävä uusien valtioiden jäsenyys jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä.Vasta sen jälkeen neuvosto päättää jäsenyydestä liittymissopimuksen pohjalta.Liittymissopimus on kansainvälisen oikeuden alaan kuuluva sopimus, joka onratifioitava kaikissa sopimusvaltioissa niiden valtiosäännön asettamienvaatimusten mukaisesti. Koko liittymismenettely päättyy ratifiointikirjantallettamiseen. Sopimuksen astuessa voimaan liittyvästä valtiosta tuleekansainvälisen oikeuden mukaan kaikkien Euroopan yhteisöjen tekemiensopimusten osapuoli, jolloin se saa unionin jäsenvaltion oikeudet ja velvollisuudet.Laajentumisesta huolimatta EY säilyttää identiteettinsä oikeushenkilönä.Liittymishetkestä alkaen koko primaari- ja sekundaarilainsäädäntö (yhteisönsäännöstö) koskee uutta jäsenvaltiota.

Itään laajentumisen edellytykset, edistyminen ja vaihtoehdotAssosioituneiden Keski- ja Itä-Euroopan maiden EU:n jäsenyyttä silmällä pitäenEurooppa-neuvosto julkisti jo kesäkuussa 1993 Kööpenhaminassajäsenyysvaatimukset, jotka komissio ottaa huomioon alustavaa kannanottoa

118

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

laatiessaan. Kööpenhaminassa julkistetut vaatimukset heijastavat jäsenyydentaloudellisia ja poliittisia edellytyksiä, vaikka eivät sisälläkään yksityiskohtaistaluetteloa vaatimuksista tai puolueettomia arviointiperusteita. Jäsenyyden ehtonaon seuraavien viiden vaatimukset täyttyminen: 1) demokratian ja seninstituutioiden vakaus (oikeusvaltio, monipuoluejärjestelmä, ihmisoikeudet,vähemmistöjen suoja, moniarvoisuus jne.), 2) toimiva markkinatalous, joka kestää-> sisämarkkinoiden kilpailupaineen, 3) kyky ottaa hoitaakseen EU:n jäsenyydestäseuraavat oikeudet ja velvollisuudet, 4) poliittisen unionin sekä -> talous- jarahaliiton (EMU) tavoitteisiin sitoutuminen ja 5) EU:n mahdollisuudet ottaa uusiajäseniä ilman että yhdentymiskehitys heikkenee. Viimeinen vaatimus kuvastaaselkeästi unionin enemmistön halua vaalia yhteisöllistä asemaansa ja säilyttääyhdentymisen syveneminen realistisena tulevaisuuden vaihtoehtona. EU:nperiaatteellinen myönteinen vastaus itään laajentumiselle sisältää siis useitaehtoja.

Eurooppa-neuvosto totesi Madridin kokouksessaan, että yhteisön on luotavaedellytykset assosioituneiden valtioiden asteittaiselle ja yhdenmukaiselleyhdentymiselle. Se tapahtuisi erityisesti kehittämällä niiden markkinataloutta,sopeuttamalla hallintorakenteita sekä luomalla vakaat taloudelliset javaluuttapoliittiset olot. EU hyväksyi joulukuussa 1994 lähentymisstrategian, jollavalmistellaan assosioituneiden maiden jäsenyyttä. Se sisältää esim. PHARE-ohjelman tai ns. valkoisen kirjan laadinnan yhteydessä sovellettavia toimia, joillatuetaan jäseneksi hakeneiden maiden jäsenyysvaatimusten saavuttamista ja niidensopeutumista tulevaan jäsenyyteen.

Jokaisessa yksittäistapauksessa komissio arvioi ensinnäkin jäseneksi hakevanvaltion kyvyn saattaa voimaan yhteisön sekundaarilainsäädäntö kaikilla unionintoiminnan aloilla lainsäädäntöään yhdenmukaistamalla. Lisäksi se punnitseehakijan kyvyn panna sekundaarilainsäädäntö täytäntöön kaikilla tasoilla.Komission kannanotto päättyy suositukseen neuvottelujen aloittamisesta.Kannanotossa ei arvioida niinkään hakijan senhetkistä tilannetta vaan sitä, onkose edistynyt odotetulla tavalla ennen liittymistään yhteisöön. Arviointi tapahtuusekä unionin muuttuvan sekundaarilainsäädännön että myös kyseisen maanpoliittisen ja taloudellisen tilanteen perusteella. Kannanotot julkaistaanaikaisintaan vuoden 1997 jälkipuoliskolla -> hallitusten välisen konferenssinpäättymisen jälkeen. Liittymisneuvottelujen aloittamista voidaan odottaa vuoden1998 kuluessa.

119

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

*Jäsenhakemus on tällä hetkellä jätetty lepäämään.

** Paitsi Malta, Kypros, Sveitsi ja Turkki (Maltalla on ollut vuodesta 1971 ja Kyproksellavuodesta 1973 assosiaatiosopomus EU:n kanssa. Turkin kanssa on muodostettu tulliunioni31,12,1995 lähtien).

Laatiessaan kannanottoa komissio tukeutuu suurelta osin hakijamaiden antamiintietoihin. Tärkein tietolähde ovat vuoden 1996 heinäkuun loppuun mennessä

120

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EU- Euroopan voimakeskus

Euroopan unioni (EU)

Jäsenhakemuksen esittäneet maatBulgaria, Viro, Latvia, Liettua, Malta(1), Puola, Romania, Slovakian tasavalta,Sveitsi(1), Tsekin tasavalta, Turkki, Unkari, Kypros

Eurooppa-sopimuksen EU:n kanssa tehneet maatSlovenia (sekä maat, jotka ovat hakeneet jäsenyyttä(2)).

jätetyt ja jatkuvasti lisäkysymyksillä täydennettävät hakijamaiden kirjallisetvastaukset komission kyselylomakkeeseen Tarpeellista tietoa kannanotonvalmistelemiseksi hakemukseen Euroopan unioniin liittymisestä. Kyselylomakkeetsekä komission hakijamaan kanssa käymät neuvottelut antavat yksityiskohtaistatietoa kunkin maan tilanteesta. Eurooppa-neuvoston Madridissa antamantehtävän mukaisesti komissio laatii lisäksi useita laajentumista käsitteleviäkertomuksia. Muuhun komission laatimaan aineistoon kuuluvat laajat vaikutustenarviointia koskevat tutkimukset, jotka arvioivat laajentumisen vaikutuksiayhteisöpolitiikkaan sekä erityisesti yhteiseen -> maatalouspolitiikkaan (YMP) jarakennepolitiikkoihin (-> alueellinen rakennepolitiikka). Perustietoihin kuuluuensinnäkin maatalouden huomattava työmarkkinapoliittinen ja taloudellinenmerkitys 10 KIE-maalle (7,8 prosenttia BKT:sta ja 26,7 prosenttia työvoimasta, kunEU:n vastaavat luvut ovat 2,5 prosenttia ja 5,7 prosenttia). Samoin huomioonotetaan arvioitu 12 miljardin ecun lisärahoituksen tarve silloin, jos yhteisenmaatalouspolitiikan säännöksiä ei laajentumisen myötä tarkisteta. Huomiotakiinnitetään myös mahdollisiin ylimääräisiin menoihin, joita nykyisen rakenne- jakoheesiopolitiikan soveltaminen uusiin jäseniin aiheuttaisi. Hakijamaiden BKT ontällä hetkellä keskimäärin vain noin 30 prosenttia yhteisön keskiarvosta.

Komissio laatii lisäksi laajentumisesta kokonaisasiakirjan, jossa tarkastellaan laaja-alaisia kysymyksiä kuten siirtymäsäännösten laatua ja kestoa sekälähentymisstrategian jatkamista strategisen kokonaissuunnitelman puitteissa. Hetihallitusten välisen konferenssin päättymisen jälkeen komission on lisäksi määräesittää tiedonanto unionin tulevaisuuden rahoituksesta, jossa otetaan huomioonyhteisön mahdollinen laajentuminen. Vuonna 1999 raukeavien säännöstentarkistaminen on yksi EU:n vaikeimmista hankkeista sen sopeutuessalaajentumiseen, kun otetaan huomioon nykyisten jäsenvaltioiden huoli asemansasäilymisestä ja kansallisten budjettiensa vajauksista. Itään laajentumisennopeuden määräävät poliittiset ja taloudelliset korvausmahdollisuudet osanakokonaisratkaisua sekä yhteisön sisäinen valta-asetelma.

Neuvosto tekee noin kuusi kuukautta hallitusten välisen konferenssin päättymisenjälkeen tarvittavat päätökset liittymisneuvottelujen aloittamisesta komissiontiedonantopaketin sekä hallitusten välisen konferenssin tulosten pohjalta. Samallapäätetään myös siitä, mitkä Keski- ja Itä-Euroopan maat otetaan mukaanneuvottelujen ensimmäiseen vaiheeseen. Neuvottelut voidaan aloittaaperiaatteessa kahdella tavalla. Ensimmäinen vaihtoehto on aloittaa neuvottelutyhtä aikaa kaikkien 10 KIE-maan kanssa, mutta päättää ne eri aikaan. Toinenvaihtoehto on poliittisesti arkaluontoinen mutta teknisesti yksinkertaisempiryhmän muodostus, jossa neuvottelut aloitetaan ja viedään loppuun vainmuutaman KIE-maan kanssa kerrallaan. Ensimmäiseltä kierrokselta pois jääneetmaat tulevat mukaan neuvotteluihin yhden tai useamman seuraavanlaajentumiskierroksen aikana. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa korostuvat selvimminhakijoiden erilaiset edellytykset liittyä unioniin sekä EU:n rajalliset mahdollisuudetottaa uusia jäseniä. Tätä neuvotteluvaihtoehtoa harkitessa on kuitenkin otettava

121

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

huomioon, että se on myös riski KIE-maiden uudistus- ja vakautuskehityksenjatkumiselle ja voi siten aiheuttaa EU:lle poliittisia ja taloudellisia kustannuksia.Molemmat vaihtoehdot ja niiden mahdolliset muunnelmat perustuvat samaanajatukseen eli yksittäisiä hakijamaita syrjimättömään eriyttämiseen.Liittymisneuvotteluissa on noudatettava tasa-arvoisuuden periaatetta sovittujenyhtenäisten vaatimusten pohjalta. Koska neuvottelut saattavat venyä pitkiksikin,koska eteneminen on lomitettava yhteen Agenda 2000 -asialistan kanssa ja koskasopimusten ratifiointiin menee aikaa, seuraavaa laajentumista voidaan odottaavasta 2010-luvun keskivaiheilla.

Barbara Lippert

122

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

LiikennepolitiikkaPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f ja nalakohta, 74-84 artikla, 129 b artikla, 129 c artikla ja 129 d artikla; yhteinenliikennepolitiikka, Euroopan laajuisten tieverkkojen perustaminen ja kehittäminen

Tavoitteet: Kokonaisratkaisumalli, joka koskee henkilöiden ja tavaroidenliikkuvuutta Euroopan sisämarkkinoilla, kolmansista maista Eurooppaan jaEuroopasta kolmansiin maihin; mahdollisimman tehokkaat tekniset jaorganisatoriset liikennejärjestelyt, joilla helpotetaan ihmisten matkustamista jatavaroiden kuljetusta rajojen yli kaikkien alueiden välillä; ympäristöystävällisetliikennemuodot. Tämä edellyttää toimenpiteitä, joilla parannetaanliikenneturvallisuutta, vähennetään melu- ja saastepäästöjä sekä suojellaanmaisemia, eläinlajeja ja kasvilajeja rakennettaessa liikenneyhteyksiä.

Välineet: Eurooppalainen lainsäädäntö, taloudellinen tuki, kansallistenpolitiikkojen ja toimenpiteiden yhteensovittaminen, liikennettä koskevantutkimuksen ja teknisen kehittämisen tukeminen, kolmansien maitten kanssatehtävät sopimukset.

Talousarvio: Vuosittain talousarviosta varataan noin 7 miljoonaa ecualiikenneturvallisuuteen ja noin 4 miljoonaa ecua yhdistettyjen kuljetustentukemiseen. Keskipitkän aikavälin rahoitukseen (1995-1999) sisältyy noin 1,8miljardin ecun taloudellinen tuki yhteisen edun mukaisiintieinfrastruktuurihankkeisiin ja 240 miljoonan ecun suuruinen tuki tutkimukseen jatekniseen kehittämiseen.

Yhteinen liikennepolitiikka on kehittynyt tavoitteihinsa nähden huomattavasti 80-luvun lopulta sen jälkeen, kun -> sisämarkkinat perustettiin. Vuonna 1993perustettiin yhteiset liikennemarkkinat, joilla -> Euroopan unionin (EU)liikenteenharjoittajat voivat tarjota palvelujaan vapaasti rajoista riippumatta.Euroopan liikenteen integraatio hyödyttää siten ensinnäkin nimenomaankuljetusalaa, jonka palveluksessa on nykyisin noin 7 miljoonaa työntekijää ja jonkaosuus bruttokansantuotteesta on noin 6 %. Integraatio edistää myössisämarkkinoiden toimivuutta: henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaaliikkuvuus alueella, jonka sisällä ei ole rajoja, voidaan taata vain, jos henkilö- jatavaraliikenne maitse, vesitse ja ilmassa toimii moitteettomasti. Yhteisiäliikennemarkkinoita on nyt kehitettävä edelleen, jotta kasvava liikenne –sikäli kuinkasvua ei voida välttää– toimisi hyvin ja jotta kansalaisten elämänlaatu jaympäristö eivät kärsisi liikenteen vaikutuksista. On siis edettävä taloudellistenrajoitteiden poistamisesta koko unionia koskevien yhteensovitettujenliikennejärjestelmien kehittämiseen.

123

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Yhteiset liikennemarkkinatToimenpiteet, jotka EU on tähän mennessä toteuttanut yhteistenliikennemarkkinoiden perustamiseksi ja niiden toiminnan turvaamiseksi, liittyvätlähinnä liikenteenharjoittajien yritystoimintaan. Maantie-, rautatie-, sisävesi-,lento- ja meriliikenteen harjoittajien tarjoamiin kaupallisiin liikennepalveluihinkohdistuva syrjintä kansalaisuuden perusteella on –palvelujen vapaan tarjoamisenperiaatteen mukaisesti– kiellettyä, ja nämä liikennepalvelut ovat nyt liikennettäkoskevan sääntelypolitiikan yhteisten markkinataloudellisten perusedellytystenalaisia.

Ennen Euroopan integraatiokehityksen alkua monien jäsenvaltioiden hallituksetmuodostivat sääntelypolitiikkansa omien kansallisten kriteeriensä perusteella.Kansallisen sääntelypolitiikan tavoitteena oli esimerkiksi valtion rautateidensuojeleminen kasvavalta tieliikenteeltä, kotimaisten sisävesiliikenteen harjoittajientyöllistäminen, oman valtamerikauppalaivaston tukeminen, kansallisen lentoyhtiönaseman säilyminen kansainvälisessä lentoliikenteessä, kansallisenperusteollisuuden tukeminen jne. Näillä kansallisilla sääntelyjärjestelmilläsuojattiin kansallisia markkinoita ja edellytettiin kansainväliseltä liikenteeltälukuisia kahden- ja monenvälisiä sopimuksia, joihin liittyy laaja rajavalvonta.Tähän liittyvä syrjintä kansalaisuuden perusteella oli jo sinänsä kiellettyä ja johtikustannusten nousemiseen, toisin sanoen yhtenäismarkkinoiden esteisiin, jotka olipoistettava. Tämän vuoksi EY/EU on alkuepäröinnin jälkeen pyrkinyt vähentämäänvaltion puuttumista liikenteenharjoittajien palvelujen hintoihin ja tarjonnanlaajuuteen, toisin sanoen se on pyrkinyt liikenteen harjoittamisen liberalisointiin.Lisäksi EY/EU on valinnut vapaan yrittäjyyden kokonaistalouden kannaltaparhaaksi ratkaisuksi, muuttanut vastaavasti hallinnollisia perusedellytyksiä jarajoittanut ne varsinaisiin julkisen edun mukaisiin asioihin: reaalikustannukset,kansainvälinen merenkulun vapaus, turvallisuus, tekniset standardit, työntekijöidensosiaalinen suojelu, riittävät liikennepalvelut takaava kaavoitus, melu ja muutympäristötekijät. Yhtenäisten kilpailuedellytysten vuoksi asiaa koskevia kansallisiasäädöksiä on yhdenmukaistettu (harmonisointi) ja sisämarkkinoiden perustamisenmyötä rajavalvonta on poistettu. Liikennemarkkinoita koskevat myös EY:nperustamissopimuksen yleiset määräykset, jotka koskevat kaikkia talouselämänosa-alueita: sijoittautumisoikeus, työvoiman vapaa liikkuvuus, kartellisopimuksiakoskeva kielto, valtion tuki jne.

Uusi haaste: kestävä liikkuvuusLiikennealan integraatiokehityksen aikana on kuitenkin käynyt selväksi, ettäpelkästään liberalisoinnin ja harmonisoinnin avulla ei saada aikaan Euroopanlaajuisen tavara- ja henkilöliikenteen tehokasta kokonaisjärjestelmää. Perinteisetyritystoiminnan rakenteet erityisesti rautatie- ja sisävesiliikenteessä ovat useinkilpailun esteitä. Sitä paitsi kuljetusjärjestelmän optimaalinen logistiikkaedellyttää kilpailun lisäksi liikenteenharjoittajien tiivistä yhteistyötä kuljetusalanketjujen muodostamiseksi.

124

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Yhteinen liikennepolitiikka käsittää erilaisia rakenteiden korjaamiseksitoteutettavia toimenpiteitä esimerkiksi sisävesiliikenteessä (alusten romuttamistakoskevat järjestelyt ylikapasiteetin poistamiseksi) tai rautateillä (rataverkon jaliikennöinnin erottaminen toisistaan, jotta voidaan perustaa yksityisiä jaylikansallisia yhtiöitä). Lisäksi EY tukee eri kuljetusmuotojen yhdistämistä,erityisesti rautatie- ja maantieliikenteen yhdistämistä, jolloin kunkinkuljetusmuodon suhteelliset edut tavarankuljetuksen kannalta voidaan hyödyntääparemmin (rautatiet pitkän matkan kuljetuksiin, maantiet tietyllä alueellatapahtuvaan jakeluun). Päämääränä on, että keskenään eivät kilpaile niinkäänkuljetusmuodot vaan liikenteenharjoittajat, jotka tarjoavat monenlaisia oveltaovelle

-kuljetuspalveluita käyttäen erilaisia kuljetustekniikkoja.Euroopan keskeisillä kauttakulkualueilla sekä asutus- ja teollisuuskeskittymissänousevat yhä selkeämmin esiin ongelmat, jotka johtuvat siitä, että liikenteenmäärä ylittää liikenneväylien kapasiteetin. Tämä koskee erityisestimaantieliikennettä, mutta myös lentoliikennettä. Luvut puhuvat puolestaan: EU:n15 jäsenvaltion alueella maanteitse hoidetaan noin 70 prosenttiatavaraliikenteestä (laskettuna tonneina kilometriä kohti) ja lähes 80 prosenttiahenkilöliikenteestä (henkilöinä kilometriä kohti). Kuorma- ja henkilöautojensuosiminen nykyisessä liikennejärjestelmässä aiheuttaa päivittäin ruuhkia jakuormittaa asukkaiden elämää ja ympäristöä.

EU ei voi jättää näitä ongelmia huomiotta. Sen toimenpiteet täydentävätjäsenvaltioiden toimenpiteitä silloin, kun ongelmat ylittävät valtioiden rajat. Tämäei koske ainoastaan kaupallista liikennöintiä vaan myös yksityistähenkilöautoliikennettä. -> Euroopan komissio on esittänyt kokonaisratkaisumallinsisämarkkinoita täydentäväksi yhteisön strategiaksi, joka parantaa myösyksityishenkilöiden liikkumismahdollisuuksia. Strategiaan kuuluvat lähinnä teidenylläpitoon ja ympäristönsuojeluun liittyvät verotukselliset toimenpiteet jaajoneuvojen teknisten ympäristövaatimusten tiukentaminen. Lisäksikokonaisratkaisumalliin sisältyy toimenpiteitä, joilla kehitetään Euroopan laajuisiayhteensovitettuja liikennejärjestelmiä.

Kehittääkseen Euroopan laajuisia liikenneverkkoja yhteisö tukee kansallistenverkkojen yhdistämistä ylitse rajojen poistamalla ongelmakohtia, parantamallayhteyksiä sekä mukauttamalla teknisiä standardeja (yhteentoimivuus). EU myöntääyhteisen edun mukaisiin infrastruktuurihankkeisiin investointitukea, johontarvittavat varat saadaan EU:n budjetista ja -> Euroopan investointipankinlainoina. Tämänkin toiminnan tavoitteena on kaikkien kuljetusmuotojenyhteensovittaminen. Keski-Euroopassa EU käyttää varojaan keskitetysti siten, ettärautatie- ja vesiliikenne voisivat kuroa umpeen maantieliikenteen etumatkaa.

Tutkimusta edistävän ohjelmansa (neljäs puiteohjelma 1994-1998) avulla EU tukeetutkimus- ja kehittämishankkeita. Ohjelman tavoitteena on saada kehittämistukeailmenneitten ongelmien ratkaisemiseen tai edistää uuden teknologian avulla –siltä

125

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

osin kuin liikkuvuus on toivottavaa ja tarpeellista– liikkumistaympäristöystävällisiä kuljetusmuotoja käyttäen ja entistä sujuvammin. Esimerkiksirautateiden kapasiteettia voidaan nostaa paremmilla merkinantolaitteilla janopeammilla junilla. Toisaalta telemaattisilla järjestelmillä (tietojenkäsittelyn jateleviestinnän yhdistelmät) voidaan vähentää moottoriteiden jakaupunkiliikenteen ruuhkaisuutta ja suunnitella paremmin matkat jatavarakuljetukset.

Sisämarkkinoiden loppuun saattaminen ei siis merkitse sitä, että eurooppalainenliikennepolitiikka olisi valmis. Eurooppalaisen liikennepolitiikan on osaltaanratkaistava nyky-yhteiskunnan liikenneongelmia –ei ainoastaan EU:n alueella vaanmyös naapurimaiden osalta, joihin EU sekä sen jäsenvaltiot solmivat enenevässämäärin sopimussuhteita.

Jürgen Erdmenger

126

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Maatalouspolitiikka

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 38-47 artikla

Tavoitteet: maatalouden tuottavuuden parantaminen ja maatalouden parissatyöskentelevien kohtuullisen elintason turvaaminen, hintavaihteluidenvälttäminen, kohtuuhintaisten tuotteiden toimittaminen kuluttajille.

Välineet: yhteiset markkinajärjestelyt, joiden osana hintoja tuetaan voimakkaastisisämarkkinoilla ja tuonnista peritään maksuja, tuotantomääriä rajoitetaan (maito,sokeri), tuotantoedellytyksiä parannetaan tukemalla maatalousyrityksiä jatoteuttamalla alakohtaisia toimenpiteitä, markkinointijärjestelmiä tehostetaan;tuet luonnonhaittojen korvaamiseksi; epäsuotuisia alueita ja Välimeren aluettakoskevat erityisohjelmat

Talousarvio: vuonna 1996 maatalousalan (pois lukien kalastus) rahoitukseenkäytettiin 41,476 miljoonaa ecua (noin 48 % EY:n kokonaistalousarviosta).

ETY:n perustamissopimuksen (vuodesta 1993 EY:n perustamissopimus) 38 artiklanmukaan yhteismarkkinat käsittävät myös maatalouden ja maataloustuotteidenkaupan. EY:n perustamissopimuksen 39 artiklassa täsmennetään yhteisenmaatalouspolitiikan tavoitteet (ks. edellä), ja sen 40 artiklassa kuvaillaan yhteisenmaatalouspolitiikan asteittainen toteuttaminen ja esitetään useampiamaatalousmarkkinoiden järjestämiseen liittyviä vaihtoehtoja, joista ainoastaanyhteisten markkinajärjestelyjen käyttöön ottaminen on osoittautunuttoteuttamiskelpoiseksi. Näin maatalouspolitiikka ja maatalousmarkkinat saivatyhteisössä erityisaseman, joka on säilytetty myös Euroopan unionista tehdyssäsopimuksessa. Tämän alan voimakkaan sääntelytarpeen vuoksi suurin osa yhteisönlainsäädännöstä muodostuu maatalousmarkkinoita koskevista säädöksistä jamääräyksistä. Korkeat kustannukset ja toisistaan poikkeavat kansalliset edut ovatjatkuvasti tehneet yhteisestä maatalouspolitiikasta yhteisön kriisipesäkkeen.Pyrkimys varmistaa viljelijöiden kohtuullinen elintaso ensisijaisesti tukemallayhteisön hintoja siten, että ne ylittivät maailmanmarkkinahinnat, kohdistiulkopolitiikassa yhteisöön protektionismisyytöksiä ja johti lisääntyviinylijäämiin.Julkisten menojen kasvusta huolimatta viljelijöiden tulotasonturvaamisessa epäonnistuttiin.

127

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Markkina- ja hintapolitiikkaMarkkina- ja hintapolitiikan keskipisteenä olevat maatalouden markkinajärjestelyterottavat yhteisön sisämarkkinat maailmanmarkkinoista. Tämä tapahtuu erityisestituontimaksujen avulla, toisin sanoen soveltamalla tuontiin maksuja, jotkavastaavat alhaisempien maailmanmarkkinahintojen ja kynnyshinnan välistäerotusta. Viimeksi mainittu vahvistetaan siten, että tuontitavaraa ei voida tarjotayhteisön sisällä vahvistettua tavoite- tai ohjehintaa alhaisempaan hintaan.Viennille myönnetään tukea, joka lasketaan vastaavalla tavalla. -> Euroopanunionin neuvosto vahvistaa vuosittain kaikki yhteisessä maatalouspolitiikassasovellettavat hinnat. Hintatukeen liittyvistä kustannuksista vastaa Euroopanmaatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosasto.

Maataloudessa työskentelevien osuus työväestöstäMiehet ja naiset

B

2,7

DK

4,4

D

3,2

20,4

9,3

F

4,9

IRL

12,0

I

7,5

L

3,9

NL

3,8

A

7,3

P

11,5

FIN

7,8

S

3,3

UK

2,1

EU

R 1

5

5,3

12

9

6

3

0

EL E

15

18

21

128

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Kaikkiaan 21 markkinajärjestelyä voidaan ryhmitellä kolmenrakenteellisen periaatteen mukaan seuraavasti:1. Hintatuen sisältävät markkinajärjestelyt: Markkinajärjestelyissä varmistetaan

noin 70 prosentille maataloustuotteista ulkoisen suojan ohella myös menekki-ja hintatakeet. Tämä koskee tärkeimpiä viljalajeja, sokeria, maitotuotteita,lihaa, tiettyjä hedelmä- ja vihanneslajeja sekä pöytäviiniä. Jäsenvaltioideninterventioelimet voivat ostaa sellaiset tuotteet, joita ei voida myydä tietyllähinnalla (interventiohinta). Monissa markkinajärjestelyissäinterventiojärjestelmää on myöhemmin kevennetty turvautumallainterventioon vain silloin, kun markkinahinta jää tietyn käynnistävänkynnyksen alapuolelle, ja maksamalla interventiossa ainoastaan osainterventiohinnasta. maidon ja sokerin markkinajärjestelyihin sisältyy lisäksikiintiöjärjestelmä, jonka mukaisesti hintatukea myönnetään ainoastaantilakohtaisesti vahvistetuille tuotantomäärille.

2. Yhteisen rajasuojan sisältävät markkinajärjestelyt: Noin neljäsosallemaataloustuotteista varmistetaan pelkästään yhteinen suoja kolmansienmaiden kilpailua vastaan ilman hintatakeita -> sisämarkkinoilla. Tällaisiatuotteita ovat munat, siipikarjanliha, tietyt hedelmä- ja vihanneslajit (jotkaeivät kuulu ensimmäiseen ryhmään), koristekasvit ja muut viinilaadut kuinpöytäviini. Rajasuoja toteutetaan tavallisesti tullien avulla. Jos tarjoushinnatjäävät tietyn kynnyksen alapuolelle, kannetaan lisäksi tuontimaksu.

3. Suoran tuen sisältävät markkinajärjestelyt: Ennen yhteisenmaatalouspolitiikan uudistusta olivat olemassa erikseen kiinteä tuki ja lisätuki.Ensiksi mainitun tarkoituksena oli varmistaa tuottajille riittävät myyntitulotilman kuluttajahintojen korottamista. Öljysiementen ja palkokasvien tuontitapahtuu tullitta. Uudistukseen asti jalostajille maksettiin tukea yhteisönsisäisiltä tuotantomarkkinoilta ostetuista määristä; nykyisin tämä tukimaksetaan tuottajille. Oliivien, tupakan ja durumvehnän tuottajille maksetaantukea rajasuojan ja interventiotoimenpiteiden avulla tuettujenmarkkinahintojen lisäksi. Kiinteää tukea myönnetään sellaisille tuotteille,joiden tuotanto yhteisössä on vähäistä. Tällaisia tuotteita ovat pellava jahamppu, puuvilla, silkkiäistoukat, humala, siemenet ja kuivarehu.

Valuuttojen erilainen kehitys muodostaa periaatteellisen ongelman. Koskamarkkinajärjestelyjen mukaiset hinnat vahvistetaan Euroopan laskentayksiköissä(ecu), niitä olisi laskettava korottamalla ja nostettava alentamalla kansallisenvaluutan arvoa. Tällaisista epävakaisista muutoksista aiheutuvien haittojenvälttämiseksi maataloustuotteiden markkinajärjestelyissä käytetäänperuskursseista poikkeavia laskentakursseja (vihreät pariteettikurssit). Valtioissa,joiden valuutan arvo vahvistuu, nämä kurssit ovat peruskursseja korkeammat javaltioissa, joiden valuutta devalvoituu, peruskursseja alhaisemmat. Tämänseurauksena ensiksi mainituissa valtioissa kannettiin tuontimaksuja ja maksettiinvientitukea. Muissa valtioissa kannettiin vientimaksuja ja myönnettiin tukeatuonnille. Siirryttäessä sisämarkkinoihin vuonna 1993 rajoilla tapahtuva maksujen

129

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

kantaminen ja tukien maksaminen ei enää ollut mahdollista. Myöhemmin syntyvätvaluuttapoikkeamat (maatalouden muuntokurssien ja edustavien kurssien väliseterot) olisi poistettava tietyn kaavan mukaan, jolloin muutokset molempiin suuntiinolisivat mahdollisia kelluvien valuuttojen osalta ja ainoastaan hintojen korotuksetkiinteän vaihteluvälin valuuttojen osalta heikon valuutan maissa. Sen jälkeen kun2. päivänä elokuuta 1993 päätettiin vaihteluvälin laajentamisesta 15 prosenttiin,otettiin käyttöön sääntö, jonka mukaan kahden valtion väliset valuuttaerot saavatkasvaa enintään 5 prosenttiyksikköön.

Maatalouden rakennepolitiikkaVuoden 1972 rakennedirektiiveillä otettiin ensi kertaa käyttöön maataloudenrakennepolitiikkaa koskeva yhteisöohjelma, jonka pääperiaatteena oli rajoittaainvestointien edistäminen kehityskelpoisiin yrityksiin. Sitä täydennettiin vuonna1975 vuoristoalueiden ja tiettyjen epäsuotuisten alueiden maataloudestaannetulla direktiivillä maatalouden harjoittamisen ylläpitämiseksi myösepäsuotuisissa olosuhteissa. Vuonna 1985 kaikki nämä toimenpiteet sisällytettiinmaatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta annettuun asetukseen(tehokkuusasetus). Yhteisö osallistuu rahoitukseen, ja rahoitusosuus on suurempiköyhemmissä maissa. Rahoituksesta vastaa EMOTR:n ohjausosasto.

Vuonna 1988 päätetyn rakennerahastouudistuksen mukaan EMOTR:nohjausosaston varojen käyttö sovitetaan yhteen Euroopan aluekehitysrahaston jaEuroopan sosiaalirahaston varojen käytön kanssa tavoitteen 1 (kehityksessäjälkeen jääneiden alueiden kehittäminen ja rakenteellinen sopeuttaminen) jatavoitteen 5b (maaseudun kehittäminen). Tavoite 5a (maa- ja metsätaloudentuotanto- ja jalostusrakenteiden mukauttaminen) vastaa koko lailla maataloudenrakennepolitiikan toteuttamista tehokkuusasetuksen mukaisesti; sen rahoituksestavastaa yksinomaan EMOTR:n ohjausosasto, eikä se ole sidottu aluekohtaisesti.Tavoitteelle 5b vahvistettiin omat alueelliset puitteet, jotka käsittävät laajojaalueita Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Saksan liittotasavallassa. Rakenteelliseenkehittämiseen varatuista määrärahoista, jotka kaksinkertaistuivat vuosien 1989 ja1993 välisenä aikana ja ovat yhteensä 60 miljardia ecua, tavoitteen 5a osuus oli3,4 miljardia ecua ja tavoitteen 5b osuus 2,8 miljardia ecua. Ennen ohjelmakaudenalkamista ministerineuvosto päätti vuosia 1994-1999 koskevasta lisäjärjestelystä,jolla edelleen kaksinkertaistetaan rakennepoliittisiin toimenpiteisiin tarkoitetutmäärärahat. Tavoitteeseen 5b varattuja määrärahoja korotettiin 40 prosenttia jakohdealueita laajennettiin huomattavasti.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistusTeknisestä kehityksestä ja rajoittamattomista myyntitakeista aiheutuneettaloudelliset rasitteet edellyttivät kurssitarkistuksia. Ensimmäinen askel oli maidontaattuja määriä koskevan sääntelyn käyttöön ottaminen vuonna 1984. Muidentuotteiden osalta markkinajärjestelyjen mukaisia hintoja ei enää korotettu tainiiden korotukset olivat erittäin vähäisiä, ja interventiojärjestelmää kevennettiin.

130

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Helmikuussa 1988 Brysselin huippukokoukseen kokoontuneen -> Eurooppa-neuvoston päätöksen perusteella otettiin käyttöön viljan, öljysiementen javalkuaiskasvien vakauttajat, jotka käynnistivät automaattisesti interventiohintojenalenemisen, kun vahvistetut taatut määrät ylittyivät. Kaikkien jäsenvaltioiden oliesitettävä pellonpoisto-ohjelma, joka kuitenkin onnistui vain osittain. Samoin onkäynyt myös varhaiseläkeohjelman kohdalla, jollaisen jäsenvaltiot ovat voineetesittää vuodesta 1988 alkaen. Sen mukaan ohjelmaan osallistuvat yli 55-vuotiaatviljelijät saavat täyden eläkkeen, jos he luopuvat markkinoille tarkoitetustatuotannosta vähintään viiden vuoden ajan tai luovuttavat viljelyalansa muidentilojen käyttöön.

Maatalouden menojen kohtuuttoman kasvun ehkäisemiseksi niin sanotussaÓmaatalouden päälinjauksessaÓ vuonna 1988 otettiin käyttöön yläraja EMOTR:ntukiosaston pakollisille menoille. Sitä korotetaan alkuperäisestä 27,5 miljardistaecusta 74 prosenttia yhteisön bruttokansantuotteen kasvusta.

Vuonna 1992 päätetyn uudistuksen keskeisiä kohtia on hintatuen peruuttaminen.Sen vaikutus maataloustuloihin on vastaisuudessa tarkoitus korvata suorillamaksuilla. Viljan interventiohintaa alennettiin asteittain markkinointivuosien1993/94 ja 1995/96 välisenä aikana 33 prosentilla. Sen vuoksi tuottajillemaksetaan vastaavasti tukea, jonka suuruus on 207 ecua hehtaarilta (EU:nkeskiarvo). Pientuottajille voidaan poikkeuksellisesti maksaa palkkiota, jonkasuuruus on 262 ecua hehtaarilta, sillä edellytyksellä, että he kesannoivat osanaikaisemmin siemenviljan ja öljysiementen viljelyyn käyttämästään viljelyalasta.Öljysiemenistä maksetaan tuottajille enää ainoastaan maailmanmarkkinahintakorotettuna pinta-alatuella, jonka suuruus on keskimäärin 384 ecua hehtaarilta.Naudanlihan interventiohintaa alennettiin kolmen vuoden aikana 15 prosentilla.Ensimmäisistä 90 teurasnaudasta maksetaan tilakohtaisesti 180 ecun suuruinenpalkkio.

Suojatoimenpiteiden osana edistetään entistä enemmän laajaperäistämistä sekäympäristöä ja luonnollisia elinolosuhteita säästävien työmenetelmien käyttöä.

Ympäristön suojelemiseksi tapahtuvaa pellonpoistoa voidaan tukea 20 vuodenajan. Metsityshankkeiden houkuttelevuutta lisättiin korottamalla yhteisönrahoitusosuutta.

GATTin Uruguayn kierroksen päättyminenTullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) Uruguayn kierrossaatettiin päätökseen 15. päivänä joulukuuta 1993 seitsemän vuotta kestäneidenneuvottelujen jälkeen. Sen tulokset tulivat voimaan 1. päivänä heinäkuuta 1995.Ennen muuta EU:n ja Yhdysvaltojen välisten eturistiriitojen vuoksi maatalousalaosoittautui neuvotteluissa erityisen vaikeaksi kysymykseksi. Vasta marraskuussa1992 onnistuttiin niin sanotussa Blair-House-sopimuksessa pääsemäänyksimielisyyteen, ja sopimuksen sisältö otettiin vähäisin muutoksin mukaanloppuasiakirjaan. Se käsittää seuraavaa:

131

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

a) Sisäistä markkinatukea on vähennettävä 20 prosentilla verrattuna viitejaksoon1986-88, jonka lisäksi on otettava huomioon vuoden 1986 jälkeen toteutetutvähennykset. Tämä ei kuitenkaan koske EU:n yhteisen maatalouspolitiikanuudistuksen mukaisesti myönnettäviä tasausmaksuja.

b) Kaikki rajasuojaan liittyvät toimenpiteet muutetaan tulleiksi, joita alennetaanvuoteen 2000 mennessä tuotekohtaisesti keskimäärin 36 prosentilla javähintään 15 prosentilla.

c) Vientitukeen liittyviä menoja on vuoteen 2000 mennessä supistettava 36prosentilla verrattuna viitejaksoon 1986-1990 ja tuella vietyihin määriinliittyviä menoja 21 prosentilla. Vuosien 1995-2000 välisen siirtymäkaudenaikana viitejaksoksi voidaan vaihtoehtoisesti valita jakso 1991-1992.

d) Vuodesta 1995 markkinoille pääsyn vähimmäisedellytykseksi on vahvistettavakolme prosenttia kotimaisesta kulutuksesta jakson 1986-1988 perusteella, jase on nostettava viiteen prosenttiin kotimaisesta kulutuksesta vuoteen 2000mennessä. Markkinoille pääsyn vähimmäisedellytyksen täyttyessä onmyönnettävä riittäviä tullinalennuksia.

e) EU sitoutuu ottamaan käyttöön öljysiemenille 5,128 miljoonan hehtaarinperusalan (jakson 1989-1991 viljelyala), josta on kesannoitava samaprosenttiosuus kuin viljan kohdalla ja joka tapauksessa vähintään 10prosenttia.

f) Jos EU:n korvaavien viljojen tuonti nousee suuremmaksi kuin 19,2 miljoonaatonnia ja rehujen tuonti suuremmaksi kuin 40,5 miljoonaa tonnia (tuontivuosina 1990-1992), EU:n ja Yhdysvaltojen on aloitettava keskinäisetneuvottelut.

Uruguayn kierroksen tulokset johtavat tiettyjen tuotteiden (sokeri, naudanliha,juusto) markkinoilla yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen vaikutuksiasuurempiin rajoituksiin.

Yhteisön laajentuminenItävallan, Norjan, Suomen ja Ruotsin kanssa käydyissä 1. päivänä huhtikuuta 1993päättyneissä liittymisneuvotteluissa maatalous osoittautui erityisen vaikeaksikysymykseksi, koska jäsenyyttä hakeneet maat suojasivat ennen kaikkeaaluepoliittisista syistä suhteellisen voimakkaasti omaa maatalouttaan.

Suurin ongelma oli maatalouden ylläpitäminen Pohjoismaiden arktisilla jasubarktisilla alueilla ja Itävallan vuoristoalueilla sen jälkeen, kun mukautuminenyhteisön suojan tasoon olisi toteutunut. Jäsenyyttä hakeneiden maidensiirtymäsäännöksiä koskeneeseen toivomukseen ei suostuttu, koskaliittymistasausmaksut ja täydentävät kauppajärjestelyt merkitsivät rajoillatapahtuvia tarkastuksia, jotka olivat ristiriidassa sisämarkkinoiden periaatteidenkanssa. Aluepoliittisiin kysymyksiin yhteisö vastasi myöntymällä tuntuviintasausmaksuihin. Pohjoismaita varten otettiin käyttöön uusi tavoite 6, jonka

132

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

kohdealueet määräytyvät yksinomaan asukastiheyden mukaan (alle 8 asukastaneliökilometriä kohti). Maatalouden sopeuttamiseksi yhteisen maatalouspolitiikanedellytyksiin yhteisö tarjosi uusille jäsenvaltioille tasausmaksuina myönnettäväätukea yhteensä 2,97 miljardia ecua jaksolle 1995-1998. Rakenteellisia menojavarten varattiin talousarvioon yhteensä 8,89 miljardia ecua vuoteen 1999 asti.

YleiskatsausEU:n on mukautettava tiettyjä maatalouspolitiikkansa osa-alueita GATT-sopimuksen tuomiin uusiin haasteisiin. Pitkällä aikavälillä on pohdittava sitä, onkoyhteisen maatalouspolitiikan avulla jo saavutettu lopullisesti tasapainoinentilanne. Koska voidaan varmasti odottaa teknisen kehityksen jatkuvan myöstulevaisuudessa, tulee tuotantokin kasvamaan edelleen. Tällöin GATT-päätöstenrajoittavat vaikutukset tulevat ilmenemään myös aloilla, joilla näin ei oletoistaiseksi tapahtunut. Siinä tilanteessa yhteisö joutuu jälleen kerran pohtimaan,onko sen toteutettava entistä tiukempia tuotantoa rajoittavia toimenpiteitä vaisallittava hintojen alentaminen. Myös kysymys uudistuksessa käyttöön otettujentasausmaksujen hyväksymisestä nousee ajan myötä esiin yhä useammin.Ulkopolitiikan alalla yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteeksi on asetettava Keski-ja Itä-Euroopan maiden lähentäminen Euroopan unioniin (-> laajentuminen).

Winfried von Urff

133

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Naisten Eurooppa

Oikeusperusta: EY:n perustamissopimuksen 119 artikla, 2 artikla, 6 artikla(sosiaalipolitiikka), Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökset.

Tavoitteet: naisten ja miesten tasa-arvoisuuden lisääminen yhteiskunnallisessa,ammatillisessa ja poliittisessa elämässä, huono-osaisten naisten tukeminen,tietoisuutta lisäävät toimet.

Välineet: Euroopan parlamentin naisten oikeuksien valiokunta, Euroopankomission pääosastoon V kuuluva Naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet -yksikkö, miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevä neuvoa-antavakomitea, Euroopan komission naistiedotus

Naispolitiikka ei sanan varsinaisessa merkityksessä sisälly -> Euroopan unionia(EU) koskeviin sopimuksiin. Euroopan talousyhteisö on kuitenkin vuonna 1957tapahtuneesta perustamisestaan alkaen kehittänyt useita toimintoja, joihinnaispolitiikka sisältyy tavalla tai toisella. Euroopan unionin toiminnassa voidaanerottaa kaksi suuntausta, jotka ovat sosiaalipoliittisten tukitoimien liittäminentalouspoliittisiin säännöksiin naisten syrjinnän estämiseksi yhteismarkkinoilla sekätoisaalta toimien toteuttaminen unionissa työmarkkinoiden rakennekriisistäaiheutuvien naisiin kohdistuvien seurausten lieventämiseksi. Lisäksi naisten asemaon otettava huomioon yhteiskunnan muuttuessa. Sillä kiistatta naistenvaikutusalueet sekä heihin kohdistuvat vaatimukset ovat lisääntyneet vuosienmittaan. Samalla myös naisten henkilökohtaiset tarpeet ovat muuttuneet. Naistentyössäkäynnin historiaa ei voida verrata miehiin, sillä naisten elämää leimaaedelleen tasapainoilu perheen ja ammatin välillä.

Alku: ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklaNaisten Eurooppa sisältyi epäsuorasti jo Rooman sopimuksiin. ETY:nperustamissopimuksen (nykyisen EY:n perustamissopimuksen) 119 artiklassajäsenvaltiot velvoitetaan suoraan maksamaan miehille ja naisille sama palkkasamasta työstä. Euroopan yhdentymisen edetessä periaatetta, jonka mukaansamasta työstä on maksettava sama palkka, on käytetty perustana tulevaisuudentasa-arvokeskustelulle sekä naisten välillisen syrjinnän poistamiseksi.

Komissio reagoi 1970-luvulla jäsenvaltioiden piittaamattomuuteen ETY:nperustamissopimuksen 119 artiklan määräyksistä antamalla joukondirektiiviehdotuksia. -> Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on toiminut tasa-arvonedistäjänä tulkitsemalla tätä artiklaa väljästi ja soveltamalla EY:n direktiivejäjohdonmukaisesti. -> Eurooppa-neuvoston Maastrichtin kokouksessa vuonna

134

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

1991 allekirjoitettiin lisäksi sopimus -> sosiaalipolitiikasta. Siinä määrätty naistenja miesten välinen tasa-arvo ja tasapuolinen kohtelu työpaikalla (EY:nperustamissopimuksen 2 artikla) tuli voimaan Maastrichtin sopimuksen myötä.EY:n perustamissopimuksen 6 artikla takaa saman palkan sukupuoleen katsomatta.Jäsenvaltiot voivat kuitenkin oman harkintansa mukaan joko säilyttää erityisetnaisten etuudet tai lakkauttaa ne (positiivinen syrjintä).

Valkoisessa kirjassa eurooppalaisesta sosiaalipolitiikasta (1994) -> Euroopankomissio teki työmarkkinoiden rakenneongelmien johdosta useita ehdotuksia,joiden on määrä parantaa naisten mahdollisuuksia toimia ammatissa ja perheessäsamanaikaisesti. Valkoisessa kirjassa mm. ehdotettiin, että vuodesta 1996 alkaenjulkaistaisiin vuosittain tasa-arvoa koskeva kertomus, joka on tarkoitettueräänlaiseksi politiikan toteuttamisen valvontavälineeksi.

EU:n toimielinten työTeema Ónaisten tosiasiallinen asema EuroopassaÓ johti -> Euroopan parlamentinhistorian ensimmäisen tutkintavaliokunnan asettamiseen. Vuodesta 1984 alkaensen nimenä on ollut Naisten oikeuksien valiokunta. Sen jäsenet laativat mietintöjä,pitävät kuulemistilaisuuksia, ajavat naisten etuja EU:n budjettineuvotteluissa sekäottavat kantaa erilaisiin aiheisiin, jotka koskevat naisia suoraan tai välillisesti.

Euroopan komissiossa on naisten työllisyyden ja tasa-arvoisuuden alaosasto. Sekuuluu työllisyyden, työsuhteiden ja sosiaalisten asioiden pääosasto V:nalaisuuteen ja valvoo jäsenvaltioiden EU:n direktiivien soveltamista. Sentoimialaan kuuluvat naisten tukitoiminta sekä EU:n naispoliittiset toimet, joitaovat esim. ammattikoulutus, uusiin teknologioihin sopeuttaminen, naisjohtoistenyritysten perustaminen sekä nuorten naisten kasvatus. Tämän työn tukemiseksi onperustettu useita riippumattomien asiantuntijoiden verkostoja. Jäsenvaltioidentoimenpiteiden yhteensovittamista ja komission politiikan tukemista vartenperustettiin vuonna 1982 säännöllisesti kokoontuva neuvoa-antava tasa-arvokomitea. Vuodesta 1988 alkaen on kokoontunut lisäksi epävirallinen naistenministerineuvosto, joka vaatii tehostettuja toimia perheen ja ammatinyhdistämisen mahdollisuuksien parantamiseksi.

Tulevaisuuden haasteetEuroopan työmarkkinoiden rakenteelliset ongelmat koskettavat erityisesti naisia.Uusien työaikamallien ja lyhennetyn työajan käyttöönoton harkitseminen yleisentyön uudelleenjakamisen yhteydessä voi tukea kahta vastakkaista kehitystä.Toisaalta työajan lyheneminen ja sitä kautta reaalipalkkojen lasku voi merkitänaisten työllisyyden lisääntymistä perheen lisätulojen hankkijana. Toisaaltahuonoina työllisyysaikoina naiset syrjäytetään työmarkkinoilta miehiä helpommintai velvoitetaan tekemään yhä enemmän osa-aikatyötä ja toimimaanepätavanomaisissa työsuhteissa esimerkiksi apulaisina. Yhden henkilön talouksienja yksinhuoltajien määrän lisääntyessä tarvitaan määräyksiä näiden henkilöidensuojelemiseksi ja erityisesti vanhuudenturvaa koskevia säännöksiä, jotka koskevatmyös osa-aikatyötä tekeviä henkilöitä. Monet tätä koskevat Euroopan parlamentin

135

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

esitykset ja komission direktiiviehdotukset ovat toistaiseksi epäonnistuneet sekärakenteellisista että sisällöllisistä syistä. Euroopan unionin uusilta jäsenvaltioilta jaennen kaikkea Ruotsilta odotetaan, että ne tuovat keskusteluun uusia näkökohtiaja impulsseja.

Läntisen ja myös itäisen Euroopan nykyaikaistuminen merkitsee uusia haasteita,sillä teknologisen kehityksen vauhti kiihtyy ja ammatilliset taidot ja tiedotvanhentuvat yhä nopeammin. Sillä on pysyviä seurauksia erityisesti naisille.Ensisijaista koulutusta on siksi täydennettävä jatkuvalla lisäpätevyydenhankkimisella. Se on ongelma, kun otetaan huomioon yhä perinteinen naisen jamiehen välinen roolijako perheessä ja ammatissa.

YhteenvetoEU:n naispoliittisten toimintojen kehittyminen on tapahtunut toistaiseksi neljässäeri vaiheessa. Ensinnäkin EU:n jäsenvaltioita vaadittiin kohtelemaan naisia jamiehiä tasa-arvoisesti palkkakysymyksissä. Toinen vaihe oli tasa-arvoperiaatteenlaajentaminen koskemaan myös muita politiikan aloja kuten työllisyys- sekäkoulutus- ja perhepolitiikkaa. Samalla tehtiin sitoviksi myös joukko työsuojeluakoskevia määräyksiä. Kolmannessa vaiheessa naisista tuli poliittisen päätöksenteonobjekteista sen subjekteja. Eli sen sijaan, että tehdään naisia koskevia päätöksiä,naisista itsestään tulee poliittisia toimijoita. Naispuolisten parlamentaarikkojenmäärän kasvu on merkki tästä uudesta kehityssuunnasta, mutta naisia voisi ollaparlamenteissa enemmänkin. Neljänneksi työmarkkinoiden rakenneongelmienvuoksi työnjakamista ja työaikamalleja ei käsitellä enää pelkästäänsosiaalipolitiikan, vaan myös työllisyyspolitiikan yhteydessä. Tätä uuttalähtökohtaa ilmentävät kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä käsittelevän Euroopankomission valkoisen kirjan asianomaiset kohdat, vaikkakin naispoliittisianäkökohtia on käsitelty siinä varsin lyhyesti.

Avoimia kysymyksiä on edelleen. Ensinnäkin naisten yleisiä mahdollisuuksia jaoikeuksia sekä erityisesti mahdollisuuksia työmarkkinoilla ei ole selvitetty vieläriittävästi. Samoin tulevaisuudessa tarvittavaa pätevyyttä jajatkokoulutusmahdollisuuksia ei tunneta vielä tarpeeksi. Tähänastinen tutkimus jatiedonhankinta on keskittynyt lähinnä työssäkäyviin naisiin. Naisten erikoisasemanhelpottamiseen tähtäävien nykyisten säännösten laatu riippuu siitä, missä määrinkansalaiset ymmärtävät sellaisen politiikan tarpeellisuuden. Ratkaisevaa on se,että naispolitiikkaa ei käsitellä sosiaali- ja työllisyyspoliittisten määräystensivutuotteena, vaan sille annetaan omaa painoarvoa. Tasa-arvoisuuden periaatteenliittämistä Euroopan unionin perusoikeuksien luetteloon voitaisiin harkita. Kaikestahuolimatta vahvistuu käsitys siitä, että Euroopan unionin naispoliittisilla toimillaon ollut toistaiseksi vain vähän vaikutusta naisten työllisyystilanteen jaammatillisten mahdollisuuksien kehittymiseen. Siksi on tarpeen arvioida EU:ntoimia, niiden toteuttamista jäsenvaltioissa sekä naispolitiikan toteuttamisenrakenteita.

Melanie Piepenschneider

136

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Oikeus- ja sisäasiat

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 7 a artikla, 8-8 cartikla, 100 c artikla; Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.1-K.9 artikla

Tavoitteet: unionin kansalaisuuden kehittäminen, unionin sisärajojen ylitapahtuvan liikenteen vapauttaminen valvonnasta, Schengenin sopimuksenallekirjoittaneiden maiden ja muiden EU-maiden välisen yhteistyön parantaminenoikeus- ja sisäasioissa, mm. yhteisten palvelujen perustaminen

Schengenin kylässä, Saksan, Ranskan ja Luxemburgin rajojen kohtaamispisteessänämä kolme maata sekä Belgia ja Alankomaat tekivät vuonna 1985 sopimuksentarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla. Myöhemmin,14.6.1990 tehdyssä Schengenin sopimuksen soveltamista koskevassayleissopimuksessa sovittiin turvallisuutta koskevista toimista, joiden tarkoituksenaoli korvata epäsuorasti rajatarkastusten lakkauttamisen aiheuttama turvallisuudenheikkeneminen seuraavilla tavoilla:

• Yhteinen automatisoitu jäljitysjärjestelmä; tämän Schengenintietojärjestelmän (SIS) avulla jäsenvaltiot voivat sovittujen periaatteidenmukaisesti tiedottaa henkilöistä ja rajoitetussa määrin myös tavaroista(tuliaseet, blankoasiakirjat, henkilöllisyystodistukset, rekisteröidyt setelit,moottoriajoneuvot). Muiden jäsenvaltioiden poliisivoimat voivat sitten käyttääjärjestelmää tietojen hakuun omien kansallisten tiedostojensa lisäksi.Strasbourgissa sijaitseva teknisen tuen yksikkö varmistaa tiedoston ajantasalla pysymisen.

• Tehokas, mahdollisimman yhdenmukainen valvonta Schengeninsopimusalueen ulkorajojen ylityspaikoilla (ja mikäli mahdollista, myös ->Euroopan unionin ulkorajoilla).

• Poliisiyhteistyön tehostaminen sopimusmaiden alueella luomallaviestintäjärjestelmä, järjestämällä yhteisiä harjoituksia sekä sallimalla ylirajojen tapahtuva tarkkailu ja takaa-ajo.

• Velvoite välittää kaikkia sellaisia tietoja, jotka saattavat olla sopimusvaltiolletärkeitä vaarojen torjumiseksi.

• Huumeriippuvuuden ja huumeisiin liittyvän rikollisuuden tehokkaampitorjunta.

• Aseita koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen sopimusvaltioissa.

137

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Oikeus- ja sisäasioita koskeva politiikka EU:ssaSchengen-hanketta pidetään Euroopan unionin oikeus- ja sisäasiain politiikanyhdentämisen pilottihankkeena. Aina vuoteen 1992 saakka EY-maidenturvallisuusviranomaisten yhteistyö ei perustunut mihinkään monenväliseensopimukseen, vaan sitä toteutettiin sisäisestä turvallisuudesta vastaavienministereiden epämuodollisen TREVI-ryhmän yhteydessä. Ministerienpuolivuosittaisten kokousten ja asioita valmistelleiden työryhmien työn tuloksenaon ollut ennen kaikkea tietojen vaihdon ja yhteistyön tehostaminen seuraavillaaloilla: terrorismi ja vakava rikollisuus, siviili-ilmailun turvallisuus jaydinturvallisuus, tulipalo- ja luonnonkatastrofit, poliisitekniikka ja -varustelu.Maastrichtissa 7.2.1992 tehty sopimus Euroopan unionista (EU-sopimus) merkitsihuomattavaa edistysaskelta oikeus- ja sisäasiain eurooppalaisessa yhdentymisessä.Niin kutsuttuun EU:n ensimmäiseen pilariin liittyen asteittain toteutettavaksitarkoitetut -> sisämarkkinat määritellään EY:n perustamissopimuksen 7 aartiklassa alueeksi, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden,henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus.

EY:n perustamissopimuksen toisessa osassa (8 artikla ja sitä seuraavat artiklat)otetaan käyttöön unionin kansalaisuus. Jokainen unionin kansalainen saa oikeudenvapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella (perustamissopimuksen 8 aartiklan 1 kohta) sekä kunnallisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuudenjäsenvaltiossa, jossa hän asuu (perustamissopimuksen 8 b artiklan 1 kohta).

EY:n perustamissopimuksen 100 c artiklassa määrätään yhtenäisestäviisumipolitiikasta, jonka mukaan -> Euroopan unionin neuvosto vahvistaayksimielisesti -> Euroopan komission ehdotuksesta ja -> Euroopan parlamenttiakuultuaan ne kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ylittäessäänjäsenvaltioiden ulkorajat.

Muut EU:n oikeus- ja sisäpolitiikkaan liittyvät kysymykset on koottu EU-sopimuksen K artiklaan. Yhteistä etua koskevina asioina pidetäänturvapaikkapolitiikkaa; henkilöiden liikkumista yli jäsenvaltioiden ulkorajojen;maahanmuuttopolitiikkaa ja kolmansien maiden kansalaisia koskevaa politiikkaamukaan lukien luvattoman maahanmuuton, oleskelun ja työnteon torjuminen;huumausaineiden väärinkäytön torjumista; petostentorjuntaa kansainvälisellätasolla ja oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeuden alalla; oikeudellista yhteistyötärikosoikeuden alalla; tulliasiain yhteistyötä sekä poliisiasiain yhteistyötä vakavienkansainvälisen rikollisuuden muotojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi mukaanluettuna Euroopan poliisiviraston -> Europolin perustaminen.

Näillä toiminta-aloilla jäsenvaltioiden oikeus- ja sisäministerien neuvosto voihyväksyä yhteisiä kantoja, toissijaisuusperiaatetta noudattaen hyväksyä myösyhteisen toiminnan sekä tehdä yleissopimuksia. Periaatteessa neuvosto tekeepäätökset yksimielisesti. Sen istuntojen valmisteluun osallistuu työryhmiä,ohjausryhmiä sekä koordinointikomitea (EU-sopimuksen K.4 artikla). Niin kutsutunK4-komitean tehtävänä on myös antaa neuvostolle lausuntoja sekä osallistua

138

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

neuvoston oikeus- ja sisäpolitiikan valmisteluun ensimmäisen pilarin yhteydessä(EY:n perustamissopimuksen 100 c artikla).

Komissio osallistuu täysimääräisesti työhön kolmannen pilarin yhteydessä.Neuvoston puheenjohtajiston ja komission on annettava Euroopan parlamentillesäännöllisesti tietoja työskentelystä näillä aloilla ja puheenjohtajiston on kuultavasitä keskeisistä näkökohdista.

Neuvosto antoi 8.2.1993 asetuksen Euroopan huumausaineiden ja niidenväärinkäytön seurantakeskuksen perustamisesta. Lissabonissa sijaitseva keskusaloitti toimintansa vuonna 1994. Neuvosto kehittää parhaillaan EU:n komissionesittämän toimintasuunnitelman pohjalta uutta eurooppalaista huumeidentorjuntasuunnitelmaa, joka sisältää sekä ehkäiseviä että huumeiden käytönestämiseen pyrkiviä menetelmiä.

Ajoneuvovarkauksien määrän jyrkän kasvun vuoksi Eurooppa-neuvosto kannattivuoden 1994 Essenin kokouksessaan elektronisen ajonestolaitteen käyttöönottamisen tutkimista kaikissa uusissa ajoneuvoissa. Vuoden 1997 alusta se onkinuuden ajoneuvomallin hyväksymisen edellytys ja vuoden 1998 alusta se vaaditaankaikkiin uusiin ajoneuvoihin.

Ulkomaalais- ja viisumipolitiikkaKoska maahanmuuttopaineet ovat useimmissa EU-maissa selvästi lisääntyneet,maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan yhdenmukaistamista koskevassaMaastricht-kertomuksessa vahvistetaan periaatteellinen rajoitus: lukuunottamatta humanitaarisista syistä myönnettyä oleskeluoikeutta maahanmuuttorajoitetaan pääasiassa perheiden yhdistämiseen. Maahanmuutto evätään yleensäkolmansien maiden kansalaisilta, jotka haluavat muuttaa maahantyöskennelläkseen siellä, poikkeuksena tilapäinen työskentely tietyissä tapauksissa.Itsenäiset ammatinharjoittajat voivat muuttaa maahan vain, jos heistä on hyötyävastaanottavan maan taloudelle investointien, innovaatioiden, teknologian siirrontai työpaikkojen luomisen kautta. Eräässä neuvoston päätöslauselmassahelpotetaan kuitenkin opiskelijoiden oleskelua jäsenvaltioissa. Kolmansien maidenkoululaiset, jotka asuvat yhdessä jäsenvaltiossa, voivat matkustaa viisumittatoiseen jäsenvaltioon luokkaretkelle.

Tähän saakka ainoastaan työryhmänä toiminut rajanylitys- jamaahanmuuttoasiain tiedotus-, pohdinta- ja tietojenvaihtokeskus (CIREFI) onlaajennettu toimivaksi laittoman maahanmuuton ja ihmisten salakuljetuksentorjunnan välineeksi.

Viisumipolitiikan yhteisöllistäminen on edistynyt. Asetuksella (EY) N:o 2317/95määriteltiin kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi heidänylittäessään EU-valtioiden ulkorajat. Asetuksella (EY) N:o 1683/95 säädetäänyhtenäisen, hyvin vaikeasti väärennettävissä olevan viisumin kaavan laadinnasta.Edelleen neuvosto antoi 23.11.1995 päätöslauselman, joka koski konsulaattien

139

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

yhteistyötä viisumien myöntämisessä sekä yhteisen luettelon laadintaakauttakulkuviisumivelvollisista kolmansista maista. Kaikissa jäsenvaltiossavoimassa olevaa viisumia koskevista vaatimuksista on tarkoitus määrätäulkorajojen ylittämistä koskevassa sopimuksessa, josta neuvoston elimetneuvottelevat edelleen.

Neuvosto antoi pitkään jäsenvaltiossa oleskelleiden kolmansien maidenkansalaisten oikeudellista asemaa koskevan päätöslauselman 23.11.1995.

Pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaTurvapaikanhakijoiden, sisällissotien vuoksi pakolaisiksi joutuneiden ja siirtolaistensuuren määrän vuoksi pakolais- ja turvapaikkapolitiikan kysymykset ovat viimevuosina olleet EU-maiden sisäministerien kokousten keskeisiä aiheita. Useitavuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen neuvosto 23.11.1995 hyväksyi 28.7.1951tehdyn pakolaisten oikeudellista asemaa koskevan Geneven yleissopimuksen 1artiklassa esiintyvää pakolaisen käsitettä koskevan yhteisen kannan.

Neuvosto on 20.6.1996 antamassaan päätöslauselmassa kannattanut pakolaistenavustamista ensisijaisesti paikalla sekä heidän kotiseudullaan ennen kaikkeasuojavyöhykkeitä luomalla. EU-maat ovat yhtä mieltä sellaisten sääntöjenvälttämättömyydestä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat ottaa hätätilanteissapakolaisia vastaan nopeasti ja tasapuolisesti. Sen sijaan sopimukseen ei ole vieläpäästy siitä, millaisilla arviointiperusteilla päästäisiin oikeudenmukaiseenvastuunjakoon. Olisiko otettava huomioon myös maassa jo olevien ulkomaalaistenosuus kokonaisväestöstä ja kunkin jäsenvaltion työttömyysprosentti? Turvapaikka-asioiden tiedotus-, pohdinta- ja tietojenvaihtokeskus (CIREA) on laatinutsuuntaviivoja yhteisiä tilannetta koskevia kertomuksia ja yhteistä tilastollistajärjestelmää varten.

Rasismin ja muukalaisvihan torjuntaRasismin ja muukalaisvihan torjunta on Euroopan yhdentyessä erityisen tärkeässäasemassa viime vuosien lukuisten muukalaisvihamielisten, osittain myösjuutalaisvastaisten väkivallantekojen ja muiden rikkomusten vuoksi. Neuvostonterrorismia käsittelevän työryhmän tutkimuksen mukaan vuonna 1995 EU-maissatehtiin rasistisia ja muukalaisvihamielisiä väkivallantekoja seuraavasti: 25henkirikosta (joista 15 yritystä), 100 pahoinpitelyä ja 468 ruumiinvammantuottamusta.

Eurooppa-neuvoston kokoontuessa Cannesissa kesäkuussa 1995 sen perustamaneuvoa-antava komitea esitti kertomuksen, joka sisälsi yhteensä 107 suositusta javaatimusta koulutuksen ja opetuksen, tiedottamisen ja tiedotusvälineiden sekäpoliisi- ja oikeusasiain aloilla. Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa tutkimaanrasististen ja muukalaisvihamielisten ilmiöiden eurooppalaisen seurantakeskuksenperustamisen oikeudellisia ja taloudellisia edellytyksiä sekä keskuksen suhdettaEuroopan neuvostoon.

140

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Neuvosto ja EU:n jäsenvaltiot ovat päättäneet kiinnittää vuonna 1997 Euroopanrotusyrjinnän vastaisen vuoden välityksellä huomiota rasismin, muukalaisvihan jajuutalaisvihan edustamaan uhkaan perusoikeuksien kunnioittamiselle jayhteishengelle yhteisössä. Samalla on tarkoitus pohtia tarvittaviatorjuntatoimenpiteitä kokemusten vaihdon kautta ja tiedottaa integroivientoimenpiteiden eduista eri valtioissa. Euroopan rotusyrjinnän vastaisen vuodenhankkeisiin on suunniteltu kuuluvaksi konferensseja ja seminaareja,tiedotuskampanjoita sekä urheilu- ja kulttuuritilaisuuksia. Tunnuskuvio,tunnusteksti ja julisteet kertovat siitä, että kaikki yksittäisten maiden hankkeetkuuluvat EU:n yhteisen toimen piiriin. Euroopan komission laatiman strategiaakäsittelevän selonteon mukaan eurooppalainen vuosi on toteutettava niin, että sejää mieliin suuntaa-antavana; ennen kaikkea olisi saavutettava käytännön tuloksiaja levitettävä tietoa niistä, ja näin edistettävä pysyvästi tehokkaiden menetelmienkehittämistä rasismin torjumiseksi. Yhteisön tasolla toimenpiteet toteuttaakomissio jäsenvaltioiden edustajista koostuvan tilapäisen työryhmän tukemana,kun taas kansallisella tasolla valtion ja kuntien yksiköiden sekä kansalaisjärjestöjenhankkeiden tueksi on kaavailtu kansallista koordinointikomiteaa.

OikeuspolitiikkaJo ennen Maastrichtin sopimusta oli ollut yrityksiä parantaa Euroopan valtioidenyhteistyötä oikeusasioissa. Erityisesti voidaan mainita Schengenin sopimuksensoveltamista koskevan yleissopimuksen laatiminen. EU-sopimuksessa oikeudellinenyhteistyö rikosoikeuden alalla määritellään yhteistä etua koskevaksi asiaksi. EU-maiden välisissä neuvotteluissa on saavutettu edistystä rikoksen johdostatapahtuvan luovuttamisen alalla (yksinkertaistettu luovuttaminen luovutettavanhenkilön suostumuksella) sekä EU:hun kohdistuvien petosten torjunnan alalla.Yleissopimus yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta allekirjoitettiin vuonna1993.

Kaiken kaikkiaan Euroopan yhdentyminen oikeus- ja sisäpolitiikan aloilla eteneevarsin hitaasti. Perustavanlaatuisia erimielisyyksiä syntyy jo käsitteen hallitustenvälinen yhteistyö tulkinnasta. Joidenkin EU:n jäsenvaltioiden mielestä EU-sopimuksen K.1 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin ei sisälly velvoitetta yhteisenturvallisuusrungon sisällön määrittelemiseen, vaan pelkästään mahdollisuuskäyttää EU:ta järjestelyapuna oikeus- ja sisäpoliittisten ongelmien ratkaisemisessa.EU-sopimuksen K.8 artiklan 2 kohdassa määritellyn välineen (toimintamenojenottaminen EY:n talousarvioon yksimielisellä päätöksellä) jotkut jäsenvaltiottorjuvat kaiken kaikkiaan.

Edistysaskeleita on odotettavissa, jos vuoden 1996 hallitusten välisessäkonferenssissa oikeus- ja sisäpolitiikka onnistutaan sisällyttämään vahvemminyhteisön menettelyihin ja kehittämään EU:n ylikansallista vastuualuetta näilläaloilla.

Reinhard Rupprecht

141

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Perustamissopimukset

Sopimusperusta:

• EHTY:n perustamissopimus (tuli voimaan 23. heinäkuuta 1952)• ETY:n perustamissopimus (1. tammikuuta 1958)• Euratomin perustamissopimus (1. tammikuuta 1958)• Sulautumissopimus (1. heinäkuuta 1967)• Euroopan yhtenäisasiakirja (1. heinäkuuta 1987)• Sopimus Euroopan unionista (1. marraskuuta 1993)

Euroopan yhdentyminen alkoi varsinaisesti Saksan, Ranskan, Italian ja Benelux-maiden välisistä sopimuksista: Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY), Euroopantalousyhteisön (ETY) ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom)perustamissopimuksesta. Näissä sopimuksissa ei tosin annettu kolmelle yhteisöllekovinkaan suurta toimivaltaa. Ne muodostivat kuitenkin perustan, josta vähitellenkehittyi riippumaton ylikansallinen viranomainen, erityisesti Euroopan yhteisöjenkeskeisten tuomioiden kautta. Siten yhteisön oikeusjärjestyksessä mentiin hetialusta alkaen kansainvälistä oikeutta pidemmälle. Lisäksi perustamissopimustentarjoamat yhdentymismahdollisuudet ovat valtavat. Jo Euroopan talousyhteisönperustamissopimuksen johdanto-osassa ilmaistiin sopimuspuolten halu luoda yhäläheisempi Euroopan kansojen välinen liitto. Tavoite laajasta poliittisestayhdentymisestä oli olennainen osa Euroopan yhdentymistä ja määräsi senluonteen alusta alkaen. Yhteisön valtion- ja hallitusten päämiehet ilmaisivatvuonna 1972 selvästi tavoitteensa luoda -> Euroopan unioni. Pääasiallinenyhdentyminen tapahtui Euroopan talousyhteisön puitteissa. Alkuperäisiintavoitteisiin yhteismarkkinoista ja yhteisestä (->) maatalous-, liikenne-, kilpailu-ja talouspolitiikasta lisättiin vähitellen uusia tavoitteita esimerkiksi ympäristö-,koulutus-, sosiaali- ja alue- (rakenne-) politiikan samoin kuin koulutus-, tutkimus-ja teknologiapolitiikan alalla. Perustamissopimuksiin tehtiin vuonna 1986yhtenäisasiakirjalla ja vuonna 1992 sopimuksella Euroopan unionistaperustavanlaatuisia muutoksia, joilla luotiin oikeusperusta jo toteutuneelleaineelliselle ja institutionaaliselle kehitykselle ja tehtiin uusia aloitteitayhdentymisen edistämiseksi. Nykyään perustamissopimuksia usein pidetään ja jopakutsutaan unionin perustuslaiksi. Huolimatta yhtäläisyyksistä soveltamis- javaikutusalan, sitovuuden ja tehokkuuden suhteen ylikansallisen unionin johdettuoikeus eroaa kuitenkin perusolemukseltaan kansallisesta perustuslaista.

142

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Jean Monnet'n ja Robert Schumanin aloitteesta Pariisissa vuonna 1951perustetulla hiili- ja teräsyhteisöllä (EHTY) pyrittiin ensisijaisesti varmistamaanrauhan säilyminen Euroopassa luomalla yhteiset hiili- ja teräsmarkkinat jaÓperusta kansojen väliselle laajalle ja syvälle yhteistyölleÓ (johdanto-osa). EHTY:nperustamissopimus, joka tuli voimaan 23. heinäkuuta 1952, on ainoa kolmestaperustamissopimuksesta, jonka voimassaolo on rajattu 50 vuoteen eli vuoteen2002, jonka jälkeen se sulautetaan EY:n perustamissopimukseen. Poliittisestikunnianhimoiset suunnitelmat yhdentymisestä Euroopan puolustusyhteisön jaEuroopan poliittisen yhteisön kautta kariutuivat vuonna 1954, mutta maaliskuussa1957 EHTY:n jäsenvaltiot sopivat Roomassa Euroopan talousyhteisön ja Euroopanatomienergiayhteisön perustamisesta. Rooman sopimukset tulivat voimaan 1.tammikuuta 1958. Näillä sopimuksilla perustettiin kolmen yhteisön yhteinenparlamentaarinen edustajakokous ja yhteinen tuomioistuin. Huhtikuussa 1965allekirjoitetulla ja 1. heinäkuuta 1967 voimaan tulleella sulautumissopimuksellakolmen yhteisön ministerineuvostot ja EHTY:n korkea viranomainen sulautettiinETY:n ja Euratomin komissioihin.

Tästä alkoi kaksi vuosikymmentä kestänyt ajanjakso, jota leimasivat kriisit javäittelyt uudistumisesta. Valtion- ja hallitusten päämiesten julistukset Euroopanunionin luomisesta, esimerkiksi Pariisin huippukokouksessa vuonna 1972 taivuoden 1983 juhlallisessa julistuksessa Euroopan unionista, vuorottelivatenemmän tai vähemmän konkreettisten uudistumisehdotusten kanssa:Tindemansin suunnitelma Euroopan unionin luomisesta (1975), -> Euroopanparlamentin sopimusluonnos Euroopan unionin perustamisesta (1984) ja Doogensuunnitelma EY:n instituutioiden uudistamisesta (1985). Kesäkuussa 1985hallitusten välinen konferenssi alkoi lopulta laatia Euroopan yhtenäisasiakirjaa,jonka silloiset 12 jäsenvaltiota allekirjoittivat helmikuussa 1986 ja joka tulivoimaan 1. heinäkuuta 1987. Vaikka yhtenäisasiakirjalla muutettiin jatäydennettiin jokaista kolmea perustamissopimusta, se koski ennen kaikkeaEuroopan talousyhteisön poliittista ja institutionaalista laajenemista.Yhtenäisasiakirjassa päätettiin -> sisämarkkinoiden toteuttamisesta vuoden 1992loppuun mennessä ja luotiin nimenomaan tätä varten yhteistyömenettely (->päätöksentekomenettelyt), jonka ansiosta Euroopan parlamentti osallistuu entistäenemmän lainsäädäntötyöhön. Lisäksi Eurooppa-neuvosto sai oikeudellisenperustan ja Euroopan talousyhteisön toimivaltaa laajennettiin tai vahvistettiinvirallisesti joillain alueilla, kuten sosiaali-, ympäristö-, tutkimus- jateknologiapolitiikassa. Talous- ja rahapolitiittiselle yhteistyölle luotiin oikeudellisetpuitteet, samoin kuin ulkopoliittiselle yhteistyölle, joka oli kehittynyt sopimustenulkopuolella Euroopan poliittisen yhteistyön kautta. Yhtenäisasiakirjan nimijuontuu siitä, että asiakirjalla Euroopan yhteisöt ja siihen asti niiden ulkopuolellaharjoitettu Euroopan poliittinen yhteistyö saatettiin yhtenäisen oikeudellisenrakenteen alle.

Seuraava ja ylivoimaisesti suurin muutos perustamissopimuksiin tehtiinsopimuksella Euroopan unionista, joka hyväksyttiin Maastrichtissa joulukuussa

143

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

1991, allekirjoitettiin helmikuussa 1992 ja tuli voimaan 1. marraskuuta 1993.Sopimus oli laadittu kahdessa hallitusten välisessä konferenssissa, joista toisessakäsiteltiin poliittista unionia ja toisessa -> talous- ja rahaliittoa. Sopimuksenratifiointi viivästyi Tanskassa, jossa kansanäänestyksen tulos oli ensiksi kielteinen,ja Saksassa, jossa sopimuksen perustuslainvastaisuudesta tehtiin useita valituksia,jotka Saksan perustuslakituomioistuin hylkäsi lokakuussa 1993. Maastrichtinsopimuksen tullessa voimaan ETY:n perustamissopimus muuttui virallisesti EY:nperustamissopimukseksi. Uudessa EY:n perustamissopimuksessa asetetaantavoitteeksi talous- ja rahaliiton toteutuminen vuonna 1999, ja lisäksi se sisältäämääräyksiä Euroopan poliittisen yhteistyön laajentamisesta -> yhteiseksi ulko- jaturvallisuuspolitiikaksi sekä määräyksiä -> yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa.Nämä kolme aluetta muodostavat Euroopan unionin Ókolme pilariaÓ. Maastrichtinsopimus sisältää myös institutionaalisia uudistuksia, kuten yhteispäätösmenettelyn(EY:n perustamissopimuksen 189 b artikla), joka lisää Euroopan parlamentinvaikutusmahdollisuuksia. Lisäksi Euroopan yhteisön toimivaltuuksia eräillä alueillatarkennetaan ja laajennetaan. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden toimivaltuuksienerottamiseksi toisistaan otettiin käyttöön toissijaisuusperiaate (3 b artikla).Sopimuksella otetaan lisäksi käyttöön unionin kansalaisuus. Maastrichtinsopimuksella tehdään myös tarkennuksia EHTY:n ja Euratominperustamissopimuksiin. Kaiken kaikkiaan on luotu äärimmäisen monimutkaineneurooppalainen oikeudellinen rakennelma, joka sisältää samanaikaisesti erilaisiamenetelmiä sekä ylikansallista yhdentymistä että hallitusten välistä yhteistyötävarten. Maastrichtin sopimuksella myönnetään lisäksi joitain tärkeitä poikkeuksia,kuten sopimuksen liitteenä olevassa sosiaalipolitiikkaa koskevassa pöytäkirjassaIsolle-Britannialle myönnetty poikkeus.

Tulevaisuudessakin yhteisön oikeudella tulee olemaan keskeinen asema Euroopanyhdentymisessä. Se toimii yhdentymisen perustana, välineenä ja toteuttajana.Perustamissopimuksen seuraavat muutokset on tarkoitus hyväksyä kesäkuussa1997, jolloin on luotava oikeusperusta tällä hetkellä 15 jäsenvaltiostamuodostuvan unionin syventymiselle ja -> laajentumiselle. Muutetullaperustamissopimuksella on turvattava Euroopan unionin monimuotoisuus jaluotava unioni, jonka kansalaiset ymmärtävät ja jonka he hyväksyvät.

Anita Wolf-Niedermaier

144

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Päätöksentekomenettely

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 137 artikla, 138 bartikla, 141 ja 142 artikla (EP); 145 ja 148 artikla, 150-152 artikla, 189 a artikla(neuvosto); 155 artikla, 189 a artikla (komissio); 189-191 artikla. YUTP:n sekäoikeus- ja sisäasiain yhteistyön erityiset päätöksentekomenettelyt, vrt. EU-sopimuksen K ja J artikla.

Osallistuvat toimielimet: Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja Euroopanunionin neuvosto. Näiden toimielinten toimintaa tukevat neuvoa-antavat talous-ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea (4 artiklan 2 kohta).

Päätökset: EY:n perustamissopimuksen 189 artiklan mukaiset EY:n oikeustoimet.Budjettimenettelyssä (203 artikla) sekä YUTP:ssa ja oikeus- ja sisäasiainyhteistyössä (EU-sopimuksen K ja J artikla) tehdyt päätökset ovat erityistapauksia.

-> Euroopan unionin (EU) päätöksentekomenettelyn muodostavat erilaisten, laissasäädettyjen menettelyjen mukaisesti tehtävät EY:n ja EU:n päätökset. Tärkein osapäätöksentekomenettelyä on EY:n lakien säätäminen, jonka kolme vaihetta ovataloite, käsittely ja päätös (lainsäätämisen perusmalli). Kuitenkin juuri laitsäädetään EY:ssä eri menettelyillä, joiden muoto riippuu kyseessä olevasta asiasta(yhteisöpolitiikka). Yleisessä lainsäätämisen perusmallissa -> Euroopan komissio,-> Euroopan parlamentti (EP) ja -> Euroopan unionin neuvosto ovat tiiviissävuorovaikutuksessa keskenään. Komissiolla on aloiteoikeus, joten sille kuuluu myöslakien valmistelutyö. Parlamentti käsittelee lakiehdotuksen julkisesti, tuo esilleparlamentissa edustettuina olevien poliittisten ryhmien mielipiteet ja laatiikannanottoja päätöslauselmien muodossa. Sekä neuvosto että parlamentti voivatpyytää komissiolta lakiehdotuksia ja pyrkiä edistämään ehdotusten syntyätekemällä omia aloitteita. Neuvostolla on vielä viime käden päätösvalta unionintärkeimpänä lakiasäätävänä elimenä, vaikka parlamentti saikin Maastrichtinsopimuksen myötä lainsäädäntövaltaa EU:ssa (yhteispäätösmenettely, EY:nperustamissopimuksen 189 b artikla).

Lainsäädännön eri vaiheissa yhteisön toimielinten toimintaa säätelee tiukkatoimivaltuuksien järjestelmä, joka perustuu Órajoitetun yksittäisen vallanÓperiaatteelle. Yhteisön sopimusoikeudesta sekä ennen kaikkea EY:nperustamissopimuksen ja Maastrichtin sopimuksen konkreettisista määräyksistäselviää, voivatko elimet ylipäätään toimia ja millaisiin toimiin ne saavat ryhtyä.Edelleen on olemassa selkeät määräykset siitä, mitä oikeusmuotoa toimien onnoudatettava ja mitä menettelymääräyksiä on siinä yhteydessä otettava

145

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

huomioon. Erityisiä päätöksentekomenettelyjä sovelletaan -> yhteiseen ulko- jaturvallisuuspolitiikkaan (YUTP) sekä -> oikeus- ja sisäasioiden yhteistyöhönliittyviin päätöksiin (EU-sopimuksen J ja K artikla).

LainsäädäntömenettelyEY:n perustamissopimuksessa määrätään toimivallan jakamisesta kolmen elimenkesken. Perustamissopimuksen mukaan neuvosto päättää viime kädessä kaikistatärkeistä oikeusnormeista. Näin on siksi, että jäsenvaltioiden poliittinen johto onedustettuna neuvostossa. Ilman jäsenvaltioiden tukea EY:n/EU:n kehittäminen eiolisi mahdollista.

Lainsäätämisen piiriin kuuluvat EY:n perustamissopimuksen 189 artiklan mukaanlähinnä asetukset ja direktiivit (yhteisön sekundaarilainsäädäntö). Asetustasovelletaan sellaisenaan, se on kaikilta osiltaan velvoittava ja tulee voimaanvälittömästi kaikissa jäsenvaltioissa. Direktiivi taas velvoittaa siinä tarkoitetuntavoitteen osalta niitä jäsenvaltioita, joille se on osoitettu. Kansallistenviranomaisten tehtäväksi jää siis päättää sovitussa määräajassa, miten ja milläkeinoin direktiivi pannaan täytäntöön. EY:n säädökset tulevat EY:nperustamissopimuksen 191 artiklan mukaisesti voimaan vasta sen jälkeen, kun neon julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (asetukset) tai kun niistä onilmoitettu asianomaisille jäsenvaltioille (direktiivit).

KuulemismenettelyYleisen kuulemismenettelyn mukaisesti komissio laatii aloiteoikeutensa nojallaehdotuksia säädöksiksi (EY:n perustamissopimuksen 155 ja 190 artikla), joistaneuvosto sen jälkeen kuulee parlamenttia (EY:n perustamissopimuksen 137 ja 190artikla) ennen lopullisen päätöksen tekoa (EY:n perustamissopimuksen 145 artikla).EY:n perustamissopimuksen 152 ja 138 b artiklan mukaisesti neuvosto japarlamentti voivat myös pyytää komissiota esittämään tiettyjä ehdotuksia.Parlamentin kuulemisessa erotetaan perustamissopimuksessa määrätty pakollinenja vapaaehtoinen kuuleminen. Tämä jako on tärkeää myös niiden oikeudellistenseuraamusten vuoksi, joita parlamentin kuulemisen laiminlyönnistä seuraa.Kuulemisen kulun on oltava perustamissopimuksen määräysten mukainen.Parlamenttia kuullaan sopimuksessa määrätyissä välttämättömissä tapauksissa, jakuulemista koskevat myös tietyt muotomääräykset. Jos neuvosto ei noudata niitä,ei säädös ole -> Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vuonna 1980 antamantuomion mukaan lainvoimainen.

Tärkeä kuulemismenettelyn tunnusmerkki on se, että parlamentissa pidetään vainyksi käsittely. Käytännössä kuuleminen etenee seuraavasti: Neuvosto luovuttaamuodollisesti komission esityksen parlamentille kannanottoa varten. Parlamentinpuhemies välittää ehdotuksen edelleen toimivaltaiselle valiokunnalle jamahdollisesti lausuntoa varten muille valiokunnille. Valiokunnan käsittelyntulokset esitellään täysistunnolle mietinnössä, jonka täysistunto hyväksyy jokosellaisenaan tai tarkistusten jälkeen. Parlamentin kanta ilmoitetaan sekäneuvostolle että komissiolle, jotta viimeksi mainittu voi tarvittaessa muuttaa

146

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

alkuperäistä ehdotustaan parlamentin kannanottojen pohjalta. Komissio janeuvosto käsittelevät parlamentin tarkistusehdotukset ja ottavat niihin kantaayleensä epävirallisesti. Ne ilmoittavat parlamentille sen tekemien tarkistustenhyväksymisestä tai hylkäämisestä. Neuvosto hyväksyy säädöksen määrätylläenemmistömuodolla ja äänten painotuksella (EY:n perustamissopimuksen 148artiklan 2 kohta) ja päättää samalla kuulemismenettelyn.

Mitä tarkoittaa ”määräenemmistö” ?EU:n 15 jäsenvaltion hallituksella on neuvostossa yhteensä 87 ääntä, jotka jaetaanmaiden koon mukaan. Määräenemmistöön tarvitaan vähintään 62 ääntä (EY:nperustamissopimuksen 148 artikla). EY:n perustamissopimuksessa on erikseenmäärätty, milloin päätöksenteko edellyttää määräenemmistöä. Jos päätös voidaantehdä yksinkertaisella enemmistöllä, 15 jäsenestä kahdeksan on äänestettävä senpuolesta.

Äänet painotetaan nykyisin seuraavasti:

Belgia 5 Ranska 10 Itävalta 4Tanska 3 Irlanti 3 Portugali 5Saksa 10 Italia 10 Suomi 3Kreikka 5 Luxemburg 2 Ruotsi 4Espanja 8 Alankomaat 5 Iso-Britannia 10

Neuvoston ja parlamentin välinen yhteistoimintamenettely Edellä kuvattu menettely oli vuosina 1958-1987 EY:n säännöllisesti käyttämälainsäädäntömenettely. Tiettyjä aloja ja joitakin sellaisia säädöksiä varten, jotkakoskevat lähinnä -> sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa (vrt. EY:nperustamissopimuksen 100 a artikla), luotiin erityinen neuvoston ja parlamentinvälinen yhteistoimintamenettely. Siihen osallistuu myös komissio ja se tulivoimaan 1. heinäkuuta 1987. Sen tarkoituksena oli varmistaa sekä neuvostonmääräenemmistöön perustuva päätöksenteko että parlamentin vaikutusvallanlisääminen sisämarkkinoita koskevissa päätöksissä. Uuden menettelynkäyttöönotto edellytti aikaisemman sopimusoikeuden laajamittaista muuttamista.Uudet säännökset sisälsivät seuraavat menettelyvaiheet sisämarkkinoita koskevissapäätöksissä, jotka vuodesta 1987 alkaen ovat edellyttäneet kahta käsittelyäneuvostossa ja parlamentissa. Komissio tekee edelleen esityksen, johonparlamentti ottaa kantaa. Neuvosto käsittelee esitystä ensimmäisessäkäsittelyssään ja laatii asiasta yhteisen kannan, joka esitetään parlamentilleperusteluineen. Parlamentti joko hyväksyy neuvoston ehdotuksen kolmenkuukauden sisällä, hylkää sen tai ehdottaa tarkistuksia. Ehdotuksen hylkääminen jatarkistusehdotusten tekeminen edellyttää parlamentin jäsenten ehdotontaenemmistöä. Komission tehtävänä on parlamentin tarkistusehdotusten kohdallavarmistaa menettelyn eteneminen (jonka määräaika on yksi kuukausi). Siinä onkaksi vaihtoehtoa. Jos komissio hyväksyy parlamentin tarkistukset, neuvostotarvitsee toisessa käsittelyssä vain määräenemmistön hyväksyäkseen parlamentin

147

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

148

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tarkistusehdotukset. Jos neuvosto taas haluaa poiketa tarkistetusta ehdotuksesta,tarvitaan siihen yksimielinen päätös. Jos näin ei tapahdu, neuvoston onhyväksyttävä parlamentin kanta tai muutoin sitä vastaan voidaan ryhtyätoimenpiteisiin laiminlyönnin johdosta (päätöksen määräaika on kolme kuukautta).Jos komissio hylkää parlamentin tarkistukset, noudatetaan myös tämänmenettelyn ulkopuolella sovellettavia säännöksiä. Neuvosto voi siis hyväksyäkomission ehdotuksen määräenemmistöllä tai hylätä sen yksimielisesti. Komissionhylkäämät parlamentin ehdotukset neuvosto voi hyväksyä vain yksimielisesti. Myösparlamentin hylkäämän esityksen neuvosto voi hyväksyä vain yksimielisesti.

Yhteistoimintamenettelyssä parlamentin vaikutusvalta lainsäätämisessä riippuusiitä, että neuvosto todella tekee enemmistöpäätöksiä perustamissopimuksenmukaisesti. Siihen kuuluu erityisesti luopuminen 29. tammikuuta 1966 tehdystäns. Luxemburgin kompromissista. Sen nojalla jäsenvaltiot saattoivat erittäintärkeisiin etuihin vedoten estää neuvoston määräenemmistöpäätökset vetolla,minkä seurauksena päätöksenteolta alettiin vaatia yksimielisyyttä.

YhteispäätösmenettelyMaastrichtin sopimus toi parlamentille uuden tavan vaikuttaa EY:nlainsäädäntöön. Se on EY:n perustamissopimuksen 189 b artiklan mukainenparlamentin yhteispäätösmenettely, jota sovelletaan tiettyjen EY:n säädöstenkohdalla. Yhteispäätösmenettely mahdollistaa mm. parlamentin kolmannenkäsittelyn, ja se on ollut käytössä 1. marraskuuta 1993 alkaen.Yhteispäätösmenettely perustuu yhteistoimintamenettelyyn, mutta eroaa siitäkahdessa tärkeässä kohdassa. Ensinnäkin neuvoston ja parlamentin välisissämielipide-eroissa sovelletaan sovittelumenettelyä, josta vastaa erityinensovittelukomitea. Toiseksi parlamentilla on oikeus hylätä ehdotettu säädös, josyhteisymmärrykseen ei sovittelusta huolimatta päästä. Hylkääminen edellyttääkuitenkin parlamentin ehdotonta enemmistöä. Säädöksiä ei siis voida tehdävastoin parlamentin tahtoa. Yhteispäätösmenettelyn merkitystä korostaa lisäksisen soveltamisala. Sitä käytetään säädettäessä lakeja kulttuurin, koulutuksen,terveydenhuollon, kuluttajasuojan, Euroopan laajuisten verkkojen, tutkimuksen jateknologian sekä ympäristönsuojelun aloilla.

149

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Perustamissopimuksen 189 b artiklan mukainen yhteispäätösmenettely

Komission esitys

Parlamentin kanta (1. käsittely)

Neuvoston ilmaisee kantansa määräenemmistöperiaatteella (1. käsittely).

Parlamentti perehtyy neuvoston kantaan EP (2. käsittely).

Hyväksyntä Parlamentti ei ota kantaa. Parlamentti ilmoittaavastustavansa esitystä

ehdottomalla enemmistöllä.Säädös hyväksytään 3

kk:n kuluessa. Neuvosto kääntyy sovittelu-komitean puoleen

Parlamentti tekeetarkistusehdotuksia

ehdottomalla enemmistöllä.

Parlamentti hylkää esityksenehdottomalla enemmistöllä.

Säädöstä ei hyväksytä.

Neuvosto ei hyväksy esitystä.Neuvosto hyväksyy esityksen (3 kk:n kuluessa)

määräenemmistöllä (jos komissio tukee

tarkistuksia).

yksimielisesti (jos komissio ei tue

tarkistuksia).

Neuvoston puheenjohtaja japarlamenti puhemies kääntyvät

sovittelukomitean puoleen.

Säädös annetaan. Säädös annetaan. Sovittelukomitea hyväksyyesityksen parlamentin

enemmistö- ja neuvostonmääräenemmistöpäätöksellä.Sovittelukomitea ei

saavuta yksimielisyyttä.

Neuvosto vahvistaa 6 viikonsisällä yhteisen kantansa

määräenemmistöllä.

EP hyväksyy(määräenemmistöllä)

EP hyväksyy (ehdottomallaenemmistöllä).

EP hylkää ehdotuksen 6 viikon sisällä

(ehdotto-malla enemmistöllä).

EP hyväksyy.

Molempien on hyväksyttävä 6 viikon sisällä.

.Säädös annetaan.Säädöstä ei anneta. Säädöstä ei anneta.

HyväksyntämenettelyTätä menettelytapaa sovelletaan lähinnä ns. perustuslaillisissa säädöksissä, jotkavaikuttavat EY:n/EU:n ulkoiseen kuvaan ja rakenteeseen. Hyväksyntämenettelynpiiriin ovat vuodesta 1987 alkaen kuuluneet jäsenyys- ja assosiaatiosopimukset.Parlamentin hyväksyntää edellyttää myös mm. tärkeiden EY:n kansainvälistensopimusten tekeminen sekä parlamentin yhtenäisen vaalimenettelynmäärääminen. Ilman parlamentin hyväksyntää neuvoston päätös ei olelainvoimainen.

Erityiset menettelytYleisen lainsäätämisen sekä mainittujen yhteistoiminta-, yhteispäätös- jahyväksyntämenettelyjen lisäksi EY:n perustamissopimuksessa määrätään vieläerityisistä lainsäätämisen menettelyistä. Talousarvion laatimisen lisäksi niidenpiiriin kuuluvat lähinnä EY:n kansainvälisten sopimusten tekeminen,Eurovaalioikeudesta päättäminen, EY:n omia varoja koskevat rahoitusmääräyksetsekä sopimusmuutoksia koskeva menettely. Erityisia säädöksiä ovat myös unioninelinten työjärjestykset, joista toimielimet päättävät itsejärjestäytymisoikeutensanojalla. Lainsäädännön piiriin eivät EY:n perustamissopimuksen mukaisesti kuuluYUTP:aa koskevat päätökset eivätkä EU-sopimuksen J ja K artikloissa määrättyjenerityisten menettelyjen pohjalta tehdyt päätökset.

Tulevaisuuden uudistuksetEY:n päätöksentekomenettelyjä moititaan toisaalta liiasta raskaudesta ja toisaaltasiitä, että parlamentilla on liian vähän vaikutusvaltaa eurooppalaisessalainsäädännössä. Neuvoston säädösten legitimiteettiä pidetään siksiriittämättömänä. Maastrichtin sopimuksen tarkistamiseksi järjestettävän vuoden1996 -> hallitusten välisen konferenssin toivotaan siksi lisäävän EU:nlainsäädännön demokraattisuutta, lisäävän parlamentin vaikutusvaltaa sekäyksinkertaistavan ja tiukentavan unionin päätöksentekomenettelyä. Tähän liittyenon mm. suunniteltu, että ns. kehittämislausekkeen (EY:n perustamissopimuksen189 b artiklan 8 kohta) perusteella vuodesta 1993 alkaen sovelletunyhteispäätösmenettelyn soveltamisalaa voidaan laajentaa.Päätöksentekomenettelyn perusteellinen uudistaminen on eräs tärkeimpiä jakiirellisimpiä tehtäviä kehitettäessä Euroopan unionin uutta perussopimusta.Unionin uusi perussopimus on tulevaisuuden yhdentymisen syvenemisen ja EU:n -> laajentumisen kannalta yhä tarpeellisempi.

Thomas Läufer

150

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

SisämarkkinatPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 2 artikla(yhteismarkkinoiden toteuttaminen), 3 artiklan a kohta (tavaroiden tuontiin javientiin kohdistuvien tullien ja määrällisten rajoitusten sekä muidenvaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden poistaminen), 3 artiklan b kohta(tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta rajoittavienesteiden poistaminen), 7 a-c artikla (sisämarkkinoiden toteuttaminen vuoden 1992loppuun mennessä, sopimusmääräykset ja poikkeussäännökset), 3 artiklan d kohtaja 100 c artikla (henkilöiden tulo sisämarkkinoille ja liikkuminen siellä, yhteisetviisumimääräykset), 8 a artikla (unionin kansalaisten oikeus vapaasti liikkua jaoleskella jäsenvaltioiden alueella).

Vaikka Óvirallinen määräaikaÓ sisämarkkinaohjelman toteuttamiselle umpeutuikinjo 31. joulukuuta 1992, Euroopan yhdentyminen ei kuitenkaan ole päättynyt, vaankyseessä on ennemminkin jatkuva prosessi neljän vapauden (henkilöiden,tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaan liikkuvuuden) toteuttamiseksi yhteisilläsisämarkkinoilla.

Euroopan talousyhteisön (ETY) perustamisen jälkeen saavutettiin heti alussahuomattavaa edistystä erilaisten kieltojen, kuten tullien ja määrällisten rajoitustenpoistamisen suhteen. Sen sijaan vapauksien lisääminen, kuten tavaroiden vapaaliikkuvuus yhteismarkkinoilla, ja mainitun neljän vapauden toteutuminen eteniväthitaasti. Kansalliset määräykset haittasivat usein tavaroiden vapaata liikkuvuuttaniin kuluttajansuojan, terveyden kuin ympäristönsuojelunkin kaltaisilla aloilla,joilla oikeudellisten määräysten aluksi yksimielisyyttä edellyttäväyhdenmukaistaminen ei juurikaan edennyt (EY:n perustamissopimuksen 100artikla). Erilaiset ammatillista pätevyyttä koskevat vaatimukset rajoittivathenkilöiden vapaata liikkuvuutta, toisistaan poikkeavat valvonta- ja muutmääräykset haittasivat rajat ylittävien palveluiden tarjoamista ja pääomien vapaanliikkuvuuden rajoittaminen vaikuttivat yritysten investointi- jasijoittautumispäätöksiin.

Komission valkoinen kirjaKoska yhdentymiskehitys ei näyttänyt etenevän ja Euroopan kilpailuasemaJapaniin ja Yhdysvaltoihin verrattuna heikkeni, Euroopan komissio julkaisikesäkuussa 1985 valkoisen kirjan sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Kirjamuodostaa yksityiskohtaisen ja perusteellisen ohjelman, jonka avulla oli tarkoitustoteuttaa 270 sisämarkkinoiden kannalta välttämätöntä toimenpidettä tarkastimääritellyn aikataulun mukaisesti. Valkoinen kirja on jaettu kolmeen päälukuun:fyysisten, teknisten ja (välillisen) verotuksen esteiden purkamiseen. Pääosaehdotetuista toimenpiteistä koskee teknisten esteiden poistamista. Valkoisessa

151

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

kirjassa ei kuitenkaan käsitellä sellaisia Maastrichtissa myöhemmin esille tuotuja,sisämarkkinoihin kiinteästi liittyviä seikkoja, kuten Euroopan sosiaalinen alue,talous- ja rahapolitiikan lähentyminen ja välittömän verotuksenyhdenmukaistaminen.

EnemmistöpäätöksetJotta sisämarkkinat toteutuisivat myös käytännössä, lainsäädännöntäytäntöönpanoa oli ilman muuta nopeutettava. Perustamissopimuksen 100 aartiklassa määrätäänkin, että Euroopan neuvosto antaa suurimman osansisämarkkinasäädöksistä määräenemmistöllä. Usein jo pelkkä ajatus vähemmistöönjäämisestä riittää lisäämään yksittäisten jäsenvaltioiden sovitteluhalukkuutta.Eräillä sisämarkkinoiden toteutumisen kannalta keskeisillä aloilla, kuten joillakinhenkilöiden vapaan liikkuvuuden osa-alueilla ja ennen kaikkea verotuksenyhdenmukaistamisen alueella, edellytetään kuitenkin edelleen yksimielisyyttä.

Uusilla yhteistoiminta- (EY:n perustamissopimuksen 189 c artikla) jayhteispäätösmenettelyillä (EY:n perustamissopimuksen 189 b artikla) (->päätöksentekomenettely) lisättiin huomattavasti Euroopan parlamentinmahdollisuuksia osallistua Euroopan unionin päätöksentekoon. Parlamentti voi nythylätä jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä neuvoston määräenemmistöllävahvistaman yhteisen kannan. Tällaisessa tapauksessa neuvosto voi tehdäratkaisunsa vain yksimielisesti (189 c artikla) tai ei ollenkaan (189 b artikla).Niinpä esimerkiksi maaliskuussa 1995 parlamentti hylkäsi bioteknologistenkeksintöjen patenttisuojaa koskevan direktiivin, joka jo oli hyväksyttysovittelukomiteassa, eikä neuvosto voinut asialle mitään.

Sisämarkkinoiden hyöty ja kustannuksetSisämarkkinaohjelmalla pyritään synnyttämään monipuolista vuorovaikutusta.Rajatarkistusten ja -muodollisuuksien poistamisesta seuraa yrityksille välittömiäkustannussäästöjä. Suurista sisämarkkinoista koituu mittakaavaetuja. Kilpailunkiristyminen Euroopan unionin yritysten välillä johtaa toiminnan järkeistämiseensekä pitkälle eriytyneeseen työnjakoon ja sitä kautta parantaa unioninkilpailukykyä kolmansiin maihin nähden.

Komission on tarkoitus tehdä kattava arviointi sisämarkkinaohjelman vaikutuksistaja laatia uusi ÓpäiväjärjestysÓ sisämarkkinoille. Tätä varten komissio teetti vuonna1996 alakohtaiset tutkimukset 39 alasta. Vuonna 1993 laaditussa kasvua,kilpailukykyä ja työllisyyttä käsittelevässä valkoisessa kirjassa oli jo esiteltyvälituloksia: vuosina 1986-1990 sisämarkkinaohjelman ansiosta muun muassaluotiin 9 miljoonaa uutta työpaikkaa, bruttokansantuote kasvoi puoliprosenttiyksikköä odotettua enemmän ja kauppa aiemmin suojatuilla aloillakaksinkertaistui. Näiden laskelmien ongelma on se, että edellä mainittuja lukuja onhankala osoittaa pelkästään sisämarkkinoiden toteutumisesta johtuviksi.Sisämarkkinaohjelman yleisten seurausten lisäksi on otettava huomioon myös senalueelliset vaikutukset sekä ekologiset ja sosiaaliset seuraukset. Sisämarkkinoidenkielteisten vaikutusten poistamiseksi tai ainakin lievittämiseksi tarvitaan poliittisia

152

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tukitoimia. Lisäksi rakennerahastoille ja koheesiorahastolle on myönnettäväriittävästi varoja. Sisämarkkinoiden taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuudenvahvistamiseksi ei kuitenkaan riitä pelkkä rahoitus, vaan direktiivit on lisäksisaatettava asteittain voimaan ja poikkeussäännöksiä otettava käyttöön.

StrategiaSisämarkkinaohjelmassa esitetään laajojen yhtenäismarkkinoiden toteuttamiseksikahta toistaan täydentävää strategiaa. Toisaalta on tarkoitus luopuainstitutionaalisesta yhdenmukaistamisesta ja korvata se muutamalla perustavaalaatua olevalla määräyksellä terveyden, ympäristön ja kuluttajien suojaamiseksi.Juuri kyseiset alat ovat toistaiseksi yleensä kuuluneet jäsenvaltioidensääntelyvallan piiriin. Toisaalta pyritään toiminnalliseen yhdenmukaistamiseenEuroopan yhteisöjen tuomioistuimen useaan otteeseen vahvistamanvastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti.

Siirtymäajan päätyttyä yhteisön sääntelyn ulkopuolella olevalla aloilla onesiintynyt jännitteitä jäsenvaltioiden jäljellä olevien sääntelyvaltuuksien jatavaroiden vapaan liikkuvuuden välillä. Perustamissopimuksen 30 artiklassa tosinkielletään jäsenvaltioiden kaikki kaupallinen sääntely, joka tosiasiallisesti taimahdollisesti, välillisesti tai välittömästi haittaa yhteisön sisäkauppaa(tuomioistuimen Dassonvillen tapausta koskeva tuomio vuonna 1974), muttatällaiset toimenpiteet voidaan kuitenkin sallia muun muassa terveyden- taikuluttajansuojan, yleisen moraalin, järjestyksen tai turvallisuuden tai ympäristönsuojelemiseksi. Perustamissopimuksen 36 artiklaan eli sellaisen kansallisensäännöksen säilyttämiseen, joka mahdollisesti rajoittaa kauppaa, voidaan kuitenkinturvautua vain sillä edellytyksellä, että toimenpidettä ei käytetä syrjivästi, se ontarpeellinen, tavoitteeseensa suhteutettu ja vaikutukseltaan vähäisin.

Vastavuoroinen tunnustaminenSuojatoimiksi naamioidut esteet haittaavat usein jäsenvaltioiden välistätavarakauppaa. Ranskalaisen Cassis de Dijon -liköörin maahantuontia koskevassariidassa yhteisöjen tuomioistuin esimerkiksi piti tuontikieltoa tavoitteeseensa(kuluttajansuojaan) nähden liioiteltuna toimenpiteenä ja katsoi selvien tietojen -tässä tapauksessa alkoholipitoisuuden merkitsemisen- tuotteen etikettiinriittävänä. Tästä oikeuskäytännöstä seuraa vastavuoroisen tunnustamisen periaate,joka on sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta keskeinen periaate tavarakaupanlisäksi muillakin aloilla. Vastavuoroinen tunnustaminen koskee myös kolmansistamaista tuotavia tuotteita, jos ne ovat yhdessä jäsenvaltiossa vapaassavaihdannassa. Myöhemmissä tuomioissaan yhteisöjen tuomioistuin on useinvahvistanut Cassis de Dijon -tuomionsa. Näin on tapahtunut esimerkiksi olutta(puhtausvaatimus), maitotuotteita, makkaraa ja pastaa (italialaiset durum-vehnämakaronit) koskevissa tapauksissa. Tuomioistuin ei suinkaan aina oleasettanut tavaroiden vapaata vaihdettavuutta etusijalle, vaan on joissaintapauksissa painottanut Ópakottavia vaatimuksiaÓ (esimerkiksi palautuspullojakoskevassa tuomiossaan).

153

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Tapauksissa, joihin ei voida soveltaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta,käytetään komission vuodesta 1985 noudattamaa teknistä yhdenmukaistamista jastandardointia koskevaa uutta lähestymistapaa. Sen mukaan neuvosto voi asettaadirektiiveissä vain keskeisiä, suhteellisen yleisesti muotoiltuja vaatimuksiaterveyden, ympäristön ja kuluttajien suojelemiseksi; sen sijaan teknisetyksityiskohdat määrätään eurooppalaisilla standardeilla ( -> kuluttajapolitiikka).

Eurooppalaiset standarditMolemmat eurooppalaiset standardointijärjestöt, yleisestä standardoinnistavastaava Euroopan standardointikomitea CEN ja sähköstandardeista vastaavaEuroopan sähkötekniikan standardointikomitea Cenelec, tekevät päätöksensäneuvoston tavoin määräenemmistöllä ja ovat jäsenvaltioiden tavoin sitoutuneetluopumaan sellaisista kansallisista standardeista, jotka eivät ole eurooppalaistenstandardien mukaisia. Uudessa lähestymistavassa lähdetään siitä, ettäeurooppalaisten standardien mukaisesti valmistettu tuote vastaa direktiivissäsitovasti säädettyjä keskeisiä turvallisuusmääräyksiä. Valmistajien ei kuitenkaanole pakko valmistaa tuotteitaan eurooppalaisten standardien mukaisesti. Tällöinvalmistajan on kuitenkin itse osoitettava tuotteensa turvallisuus. CEN:n jaCenelecin laatimat eurooppalaiset standardit ovat kuten kansalliset standarditkinluonteeltaan vapaaehtoisia eivätkä oikeudellisesti sitovia.

Jotta estettäisiin uusien kaupan esteiden syntyminen ja vahvistettaisiinvastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, jäsenvaltioiden on ilmoitettavakomissiolle etukäteen kaikki teknisiä määräyksiä ja standardeja koskevatsuunnitelmansa tällaisten tietojen toimittamisesta annetun direktiivin 83/189/ETYmukaisesti. Kyseistä direktiiviä on laajennettu jo useampaan otteeseen.

Sisämarkkinaohjelman täytäntöönpanoKomission valkoisessa kirjassa esitetyt lainsäädäntöehdotukset on yhtätoistaehdotusta lukuun ottamatta hyväksytty. Tämä tarkoittaa, että 259 toimenpidettäon toteutettu 275 säädöksen avulla. Teknisten esteiden poistaminen sujuionnistuneesti ja verotuksen suhteen päästiin vähintäänkin tyydyttäväänväliaikaisratkaisuun, mutta fyysisten esteiden täydellinen purkaminen tuottaaedelleen vaikeuksia.

Sisämarkkinaohjelman ydinalueen onnistumisiin kuuluvat edellä jo mainittujenuuden lähestymistavan direktiivien lisäksi pääomaliikkeiden vapauttaminen,julkisten hankintojen avaaminen (rakennusurakoiden ja palveluhankintojen osalta,osuus unionin BKT:sta 8 prosenttia), yhteisön sääntelyn ulottaminen tähän astisuljetuille aloille (energia, juomavesi, liikenne ja televiestintä), rahoituspalveluiden(pankit ja vakuutusala) ja liikennepalveluiden vapauttaminen (ennen kaikkeamaanteiden kabotaasiliikenne ja lentoliikenne), korkeakoulututkintojen jaammatillisen pätevyyden vastavuoroinen tunnustaminen. Lisäksimoottoriajoneuvoille on saatu kauan odotettu eurooppalainen tyyppihyväksyntä,Lontooseen on perustettu lääkkeiden hyväksynnästä vastaava eurooppalainen

154

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

lääkearviointivirasto ja Alicanteen tavaramerkkien ja mallienyhdenmukaistamisvirasto.

Verotusta koskevat järjestelytSisämarkkinoiden verotuksellisten esteiden poistamiseksi valkoisessa kirjassaehdotettiin verottamisen siirtämistä määrämaasta alkuperämaahan javalmisteveron alentamista kansainvälisissä liiketoimissa, kansallisten verokantojenennalta määräämistä ja clearing-menettelyn käyttöönottamista verotulojenjakamiseksi määrämaan perusteella. Nämä ehdotukset eivät kuitenkaan olleetkeskipitkällä aikavälillä poliittisesti toteutettavissa. Jotta rajatarkastuksistavoitaisiin kuitenkin luopua asetetussa määräajassa, vuoden 1996 loppuun astinoudatettiin suhteellisen hyvin toiminutta väliaikaisjärjestelyä, jonka mukaanalkuperämaan periaatetta sovelletaan yksityishenkilöiden rajat ylittäviin ostoksiin(paitsi moottoriajoneuvoihin), mutta yritysten liiketoimia verotetaan edelleenmäärämaan mukaan tuojan ja viejän esittämien asiakirjojen perusteella. Myösvalmisteveroissa sovelletaan edelleen pääasiassa määrämaan periaatetta. Lisäksisovittiin erilaisten valmisteverojen ja arvonlisäveron verokannoista: tavanomainenverokanta on 15 prosenttia ja alennettu 5 prosenttia.

Viimeisten fyysisten esteiden poistaminenTavaroiden vapaan liikkuvuuden edistämisessä on saavutettu huomattavaaedistystä ja monia fyysisiä esteitä on poistettu. Rajanylitysilmoituksista jayhtenäisestä hallinnollisesta asiakirjasta on luovuttu, yhteisön sisäkauppaakoskevien tilastojen laatimisessa on otettu käyttöön uusi menetelmä,eläinlääkinnälliset ja ajoneuvojen tarkastukset on siirretty rajoilta muun muassatuotantolaitoksissa tapahtuviksi ja välillisessä verotuksessa on päästy väliaikaiseenratkaisuun. Henkilöiden rajatarkastusten poistamisen kannalta keskeiset erittäinpoliittiset ongelmat, kuten terrorismin, huumekaupan ja rikollisuuden torjuntasekä siirtolais- ja pakolaispolitiikka on kuitenkin ratkaistu vain osittain. Myönteistäkehitystä edustavat kuitenkin Dublinin yleissopimus ja Europol-yleissopimus (->Europol) sekä maaliskuussa 1995 Schengen-alueella alkanut henkilöiden vapaaliikkuvuus, josta on kansalaisille käytännön hyötyä, vaikka se ei varsinaisestiolekaan osa yhteisön oikeudellista rakennetta. Henkilöiden vapaan liikkuvuudentäydelliseksi toteuttamiseksi komissio antoi heinäkuussa 1995 kolmedirektiiviehdotusta viimeistenkin esteiden poistamiseksi.

Kansalaisten Euroopan toteutumisen kannalta on kuitenkin tärkeämpää, ettäopiskelijoilla, eläkeläisillä ja ylipäänsä kaikilla unionin kansalaisilla on oikeusvapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella (EY:n perustamissopimuksen 8a artikla).

Täytäntöönpano-ongelmatKun sisämarkkinoiden toteuttamiselle asetettu määräaika ylitettiin, huomiokiinnittyi lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviin ongelmiin jasisämarkkinoiden hallintaan. Yhteisön säännökset, jotka yleensä annetaandirektiiveinä, on saatettava osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja

155

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

niitä on sovellettava asianmukaisesti ja tietyn ajan kuluessa. Keskimäärinjäsenvaltiot ovat saattaneet 92,9 prosenttia säädöksistä osaksi kansallistalainsäädäntöään. Parhaiten tässä ovat onnistuneet Tanska ja Alankomaat(täytäntöönpanoaste 99,1 prosenttia). Seuraavina tulevat Iso-Britannia, Ruotsi jaLuxemburg. Viimeisinä löytyvät Itävalta, Suomi, Italia ja Saksa. Pelkkä määrällinenarviointi on kuitenkin harhaanjohtava, koska siinä ei oteta huomioon kansallisenlainsäädännön puutteita, joiden tarkastamisessa komissio etenee hitaasti.

SeurauksetSisämarkkinaohjelman alkuvaiheessa kolmannet maat ilmaisivat usein pelkonsaÓEuroopan linnoituksenÓ syntymisestä, mutta tämä pelko on osoittautunutperusteettomaksi. Sisämarkkinoiden toteuttaminen on ennemminkin auttanuttäyttämään yhteisen kauppapolitiikan aukkoja, koska rajatarkastusten poistamisenjälkeen jäsenvaltiot eivät enää voi vedota perustamissopimuksen 115 artiklansuojalausekkeeseen. Viimeinen tällainen aukko täyttyi, kun banaaneja koskevayhteinen markkinajärjestely otettiin käyttöön.

Maastrichtin sopimuksen aiheuttama keskustelu osoitti jälleen kerran, ettäsisämarkkinoissa ei ole kyse vain päämäärästä vaan myös keinoista, joilla tuopäämäärä saavutetaan. Vasta sisämarkkinaohjelman osoittautuminen uskottavaksiavasi tien laajemmille yhdentymispyrkimyksille sekä ajatukselle talous- jarahaliiton perustamisesta.

Kristin Schreiber

NL

217

DK

215

UK

210

S

208

L

207

E

204

IRL

204

P

200

F

202

EL

194

B

198

D

196

I

196

FI

191

A

181

99,1 99,1 95,9 95,5 95,4 95 94,1 94,1 92,2 91,3 90,4 90,4 90,4 87,7 83,1

0 2 0 2 4 0 2 3 0 3 0 2 2 1 1

0 0 0 0 0 0 0 3 0 3 0 0 0 0 0

0 0 3 8 5 5 6 6 8 16 10 14 14 21 31

1 0 2 1 0 5 2 0 4 1 2 2 0 6 6

1 2 4 0 3 5 5 7 5 2 3 5 7 0 0

156

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Sisämarkkinasääntöjen saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä(tilanne 16,9,1996)

Ilmoitetuttoimenpiteet

%

Puuttuu

Poikkeuksia

Ilmoittamatta

Osittain toteutettu

Puutteelli-nen täytäntöön- pano rikkoosopimusta

Sosiaalipolitiikka

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen johdanto-osa, 2artikla, 3 artiklan i, j, ja p alakohta, 48-51, 117-125, 130 b ja 130 d artikla.Pöytäkirja sosiaalipolitiikasta.

Tavoitteet: elin- ja työolojen kohentaminen, työllisyyden ja tasaveroistenmahdollisuuksien edistäminen, sosiaaliturvaa koskevat vähimmäisvaatimukset.

Välineet: Euroopan sosiaalirahasto, toimintaohjelmat, oikeudelliset toimenpiteetkansallisten lakien ja asetusten lähentämiseksi ja täydentämiseksi.

Talousarvio: 6 233 miljoonaa ecua (1994), josta 5 819 miljoonaa ecua Euroopansosiaalirahastolle (yhteensä 9 % EU:n talousarviosta vuodeksi 1994).

Jo Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus (1951) sisälsisosiaalipolitiikkaa koskevia määräyksiä. Myös Euroopan talousyhteisönperustamissopimukseen otettiin integraatiotavoitteeksi elin- ja työolojenkohentaminen. Erityisesti Euroopan sosiaalirahaston toiminnan sekäjäsenvaltioiden yhteistyön oli tarkoitus myötävaikuttaa tämän tavoitteentoteutumiseen. -> Sisämarkkinoiden yhtenä keskeisenä tavoitteena olityöntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteutuminen, ja sen yhteydessä perustettiinjo ennen vuotta 1970 järjestelmä muissa jäsenvaltioissa työskentelevientyöntekijöiden sosiaalietuuksien turvaamiseksi.

Kehitys EY:n sosiaalipolitiikan alku oli varsinaisesti ensimmäinen sosiaalialantoimintaohjelma (1974), jonka hyväksymiseen asti sosiaalipolitiikka rajoittuiEuroopan sosiaalirahaston toimintaan. Sosiaalipolitiikan painopisteitä olivat 70-luvun puolivälistä lähtien erityiset toimintaohjelmat, jotka koskivat esimerkiksityöntekijöiden turvallisuutta ja suojelua työpaikalla (-> terveys), naisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien edistämistä (-> Naisten Eurooppa) ja kaikkeinhuonoimmassa asemassa olevien ryhmien liittämistä työelämään. Vain harvoillasosiaalipoliittisilla toimilla oli erityinen oikeudellinen perusta. Sosiaalipoliittisetohjelmat perustuivat yleisiin toimivaltamääräyksiin (EY:n perustamissopimuksen100 ja 235 artikla) ja edellyttivät aina -> Euroopan unionin neuvostonyksimielistä päätöstä. Joka tapauksessa vuodesta 1974 lähtien on periaatteessahyväksytty EY:n toimivalta antaa sosiaalipolitiikkaan liittyviä säännöksiä.

Euroopan yhtenäisasiakirja ei juurikaan laajentanut EY:n toimivaltaasosiaalipolitiikan alalla. ETY:n perustamissopimuksen uudessa 118 a artiklassa

157

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

annettiin vain sellaisia määräyksiä työntekijöiden turvallisuuden ja terveydensuojelemiseksi, joita neuvosto voi antaa määräenemmistöllä yhteistyössä ->Euroopan parlamentin kanssa (-> päätöksentekomenettely). Muutamatjäsenvaltiot kieltäytyivät edelleen antamasta Euroopan yhteisölle suurempiamahdollisuuksia puuttua sosiaalilainsäädäntöön ja kehittää eurooppalaistasosiaalipolitiikkaa. Tältä kannalta oli merkittävää, että myöskään Euroopanyhtenäisasiakirjalla ETY:n perustamissopimukseen lisätyssä 100 a artiklassa, jonkatarkoituksena on helpottaa jäsenvaltioiden lakien lähentämistä sisämarkkinoidennopeaksi toteuttamiseksi, ei esitetä työntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksiakoskevia määräyksiä.

Kun neuvoteltiin Euroopan unionista tehdystä sopimuksesta, sosiaalipolitiikastauhkasi tulla este sopimukseen pääsemiselle, koska Britannian hallitus kieltäytyisuostumasta EY:n toimivallan laajentamiseen. Maastrichtissa joulukuussa 1991kokoontunut -> Eurooppa-neuvosto teki lopulta kompromissin ja jätti EY:nperustamissopimuksen sosiaalipolitiikkaa koskevat määräykset ennalleen muttaliitti unionisopimukseen sitovan pöytäkirjan sosiaalipolitiikasta. Siinä valtuutetaanmuut jäsenvaltiot käyttämään eri elimiä, menettelytapoja ja sopimusmekanismejalaajemman yhteisen sosiaalipolitiikan aikaansaamiseksi ilman Yhdistynyttäkuningaskuntaa.Pöytäkirjaan liitetyssä sopimuksessa vahvistetaansosiaalipolitiikan tavoitteet kaikissa jäsenvaltioissa lukuun ottamatta Isoa-Britanniaa. Nämä tavoitteet ovat vain työntekijöiden oikeuksien suhteenlaajemmat kuin EY:n perustamissopimuksessa. Laajat työoikeuden alueet(yhdistymisoikeus, lakko-oikeus ja oikeus käyttää työsulkua) sekä palkkaus jäävätperiaatteessa ulkopuolelle; työntekijöiden oikeuksia ja sosiaaliturvaa koskeviapäätöksiä voidaan sitäpaitsi edelleenkin tehdä vain yksimielisesti. Sovellettaessapöytäkirjaa sosiaalipolitiikasta syntyy ensimmäistä kertaa yhteisön historiassaEY:n sekundaarioikeutta, joka koskee vain osaa jäsenvaltioista ja joka merkitseelisäksi mahdollista kilpailuetua Isolle-Britannialle. Jo ensimmäinen esimerkkisosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan soveltamisesta, nimittäin 22 päivänäsyyskuuta 1994 annettu eurooppalaisia yritysneuvostoja koskeva direktiivi, jostaon käyty kiivasta keskustelua jo noin 20 vuotta, osoittaa kuitenkin, että muutjäsenvaltiot ovat halukkaita käyttämään tätä mahdollisuutta ja luomaansosiaalipolitiikan keskeisillä aloilla eurooppalaisten vähimmäismääräystenmuodostaman perustan.

Euroopan sosiaalirahasto Euroopan sosiaalirahaston tehtävä on sopimuksen mukaan osaltaan parantaatyöntekijöiden työllistymismahdollisuuksia. Euroopan sosiaalirahaston vaiheet ovathyvin vaihtelevat. Se perustettiin vuonna 1960 ja sen kautta rahoitettiin aluksietupäässä asuinpaikan vaihtoon ja uudelleenkoulutukseen liittyviä toimia. Siitähyötyivät pääasiassa ÓrikkaammatÓ jäsenvaltiot, jotka olivat taitavampia laatimaananomuksia. Vuoteen 1972 asti puolet varoista virtasi Saksan liittotasavallankassoihin. Myöhemmin, 1980-luvulla, varoja käytettiin ensisijaisesti työttömiennuorten saattamiseen työelämään. Tiukat kansalliset kiintiöt huolehtivat vuodesta

158

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

1972 lähtien siitä, että suuri osa rahaston varoista virtasi ÓköyhempiinÓjäsenvaltioihin.

Sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä sosiaalirahastossa tapahtui laajauudistus. Euroopan yhtenäisasiakirjan säädösten mukaan, joita ei unioniakoskevassa sopimuksessa juurikaan muutettu, Euroopan sosiaalirahaston tehtäväon yhdessä Euroopan aluekehitysrahaston (-> alueellinen rakennepolitiikka) jaEuroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosaston (->maatalouspolitiikka) kanssa lujittaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuuttaunionissa (EY:n perustamissopimuksen 130 b artikla). Delors I -suunnitelmasta(1988) ja Delors II -suunnitelmasta (1992) tehtyjen päätösten mukaisesti (->talousarvio) rakennerahastojen varoja lisätään vuoteen 1999 asti vuosittain(vuoden 1992 hintatason mukaisesti) noin 27 miljardiin ecuun (1994-1999: 141,5miljardia ecua, joista 40 miljardia ecua Euroopan sosiaalirahastolle). Euroopansosiaalirahaston on määrä rakennerahastoja koskevan kesäkuussa 1993 säädetynpuitelain mukaisesti ensisijaisesti toteuttaa toimia rakennerahastojen tavoitteen 3(pitkäaikaistyöttömyyden torjuminen ja nuorten työelämään siirtymisenhelpottaminen) ja tavoitteen 4 (työntekijöiden teollisiin muutoksiin jatuotantojärjestelmien kehitykseen sopeutumisen helpottaminen) saavuttamiseksi.Se rahoittaa myös tavoitteeseen 2 (teollisuuden taantumisesta kärsivien alueidenuudistaminen) liittyviä toimia. Lisäksi toteutetaan useita niin sanottujayhteisöaloitteita, jotka kohdistuvat tiettyihin toimiin tai henkilöryhmiin.

Sisämarkkinoiden ”sosiaalinen ulottuvuus” jatyömarkkinaosapuolten välinen vuoropuheluPuhuminen sisämarkkinoiden sosiaalisesta ulottuvuudesta osoittaa pyrkimystäantaa sisämarkkinoille ja -> Euroopan unionille kokonaisuudessaaninhimillisemmät ja sosiaalisemmat kasvot ja vastustaa ammattiyhdistystenpelkäämää sosiaaliturvan polkumyyntiä. Käsitteeseen sisältyy siis sekäperiaatteellinen valinta yhdentymisen puolesta että myös konkreettisialainsäädännöllisiä toimenpiteitä.

Sosiaalisen ulottuvuuden olennainen osa on työmarkkinaosapuolten välinenvuoropuhelu. Jo 1970-luvulla yritettiin saada työmarkkinaosapuolet Euroopantasolla saman neuvottelupöydän ääreen ja luoda konsensus ÓPysyväntyöllisyyskomiteanÓ ja niin sanotun ÓKolmen osapuolen konferenssinÓ avulla. Tämäyritys saada aikaan keskitettyä toimintaa kariutui, koska sekä yhteisöltä ettäkattojärjestöiltä puuttui kyky tehdä kompromisseja eikä niillä myöskään ollutriittäviä valtuuksia.

Työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun käsite tuotiin esiin Euroopanyhtenäisasiakirjassa (ETY:n perustamissopimuksen 118 b artikla), ja se määriteltiintarkemmin Maastrichtin sosiaalipöytäkirjan 3 artiklassa. Se tarkoittaatyömarkkinaosapuolten osallistumista sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja niidensosiaaliseen ulottuvuuteen. Eurooppalaisten kattojärjestöjen (ETUC, UNICE, CEEP)edustajien ja -> Euroopan komission huipputapaamisissa tai yksittäisiä politiikan

159

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tai talouselämän aloja koskevissa kokouksissa on tarkoitus pohtia EU-politiikanyleisiä suuntaviivoja ja määritellä yhteisiä ensisijaisen toiminnan kohteita.

Kaiken kaikkiaan työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua voidaan pitääyrityksenä saada aikaan Euroopan tasolla eräänlainen työmarkkinoiden osapuoltenyhteistyö, joka on monissa jäsenvaltioissa tuntematon kansallisellakin tasolla jajoka edellyttää paljon yhtenäistyneempää eurooppalaista järjestökenttää.

Sosiaaliturva: suuria eroja jäsenvaltioiden välilläSosiaaliturvamenot % bruttokansantuotteesta (1993)*

* Väliaikaiset luvut paitsi Tanskan osalta. Itävallan, Suomen ja Ruotsin tiedot eivät olekäytettävissä.

Lähde : Eurostat

Sosiaalinen peruskirja Eurooppa-neuvoston joulukuussa 1989 Ison-Britannian vastustuksesta huolimattahyväksymän ÓTyöntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisönperuskirjanÓ on erityisesti tarkoitus myötävaikuttaa sosiaalisen ulottuvuudentoteutumiseen. Kunnianhimoisena tavoitteena oli saada aikaan sitovia, laillisia

0 5 10 15 20 25 30 35

B

DK

D

EL

E

F

IRL

I

L

NL

P

UK

EUR 15

26,34

32,31

29,70

15,48

23,20

29,18

20,44

24,53

24,00

32,12

17,33

26,75

27,52

160

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

perusoikeuksia sisältävä peruskirja, mutta neuvoston käsitellessä -> talous- jasosiaalikomitean huhtikuussa 1989 esittämää luonnosta siitä tuli –ennen kaikkeaBritannian vastustavan asenteen vuoksi– vain poliittinen tahdonilmaisu, joka ei olesitova ja joka koskee useita sosiaalisia perusoikeuksia. Näitä ovat esimerkiksiammattikoulutus ja yhdistymisvapaus sekä työntekijöille tiedottaminen jatyöntekijöiden kuuleminen ja päätöksiin vaikuttaminen.

Päästäkseen sosiaalipolitiikan alalla kuitenkin eteenpäin komissio esitti vieläjoulukuussa 1989 peruskirjan toteuttamiseksi 47-kohtaisen toimenpideohjelman.Siihen sisältyvät aloitteet, joista neuvoston on päätettävä, on suurelta osintoteutettu. Aloitteisiin kuuluvat esimerkiksi joukkoirtisanomisia, työolosuhteidenselvitystä, äitiyttä, nuorten työntekijöiden suojelua ja työaikaa koskevat direktiivit.Jäljellä olevien toimenpiteiden toteuttaminen tapahtuu sosiaalipöytäkirjanmukaisesti, luultavasti osittain ilman Isoa-Britanniaa.

Kohti sosiaaliunionia?Vaikka viime vuosina –erityisesti sisämarkkinoiden vaikutuksesta– on selvästiedistytty eurooppalaisen sosiaalipolitiikkan kehittämisessä, ja kansallistensäännöstöjen tiettyjä osia täydennetään enenevässä määrin eurooppalaisillavähimmäismääräyksillä, ollaan vielä kaukana sosiaaliunionista. Eräät tärkeät työ-ja sosiaalioikeuden alat kuuluvat toistaiseksi edelleen puhtaasti kansalliseenlainsäädäntöön. Markkinoiden lisääntyvä yhdentyminen yhdessä työvoimankasvavan liikkuvuuden ja elinolosuhteiden suuremman yhtäläistymisen kanssajohtaa enintään pitkän ajan kuluessa koulutus- ja sosiaalivakutusjärjestelmienyhtäläistymiseen tai peräti eurooppalaisiin kokonaisratkaisuihin. Toistaiseksilähtökohtana on edelleen erilaisten järjestelmien välinen kilpailu.

Keskustelu eurooppalaisen sosiaalipolitiikan tulevaisuudesta on tosin täydessäkäynnissä. Komission tähän liittyvä kuulemisasiakirja marraskuulta 1993 ja tämänvihreän kirjan ja siihen sisältyvien yli 500 kannanoton pohjalta laadittuheinäkuussa 1994 julkaistu ÓEurooppalaisen sosiaalipolitiikan valkoinen kirjaÓavaavat kerrassaan jännittäviä näköaloja samoin kuin ÓValkoinen kirja kasvusta,kilpailukyvystä ja työllisyydestäÓ. Suuntaa näyttävää ei ole ainoastaan globaalinennäkökulma kysymyksenasettelussa –aiheet ulottuvat työttömyyden torjunnasta,joka on ensisijainen tavoite, sosiaalivaltion tulevaisuuteen–, vaan se tosiseikka,että Euroopan tasolla keskustellaan ensimmäistä kertaa avoimestiÓeurooppalaisen yhteiskuntamallinÓ olemassaolosta ja tulevaisuudesta.Keskustelun aloittaminen tämän mallin jatkumisesta Euroopan tasolla on tärkeäaskel kohti mahdollista yhteisymmärrystä eurooppalaisen sosiaalipolitiikanpäämääristä ja voimakkuudesta.

Christian Engel

161

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

TalousarvioPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 199-209 aartikla, EU-sopimuksen J.11 artiklan 2 kohta ja K.8 artiklan 2 kohta sekä neuvoston31. lokakuuta 1994 tekemä päätös EY:n omista varoista.

Tavoitteet: EU:n ja sen politiikkojen ja toimintojen menojen rahoittaminen sekärahoituksen painopistealueiden vahvistaminen Euroopan unionin poliittisessatoiminnassa.

Välineet: EU:n omat varat ja muut rahoitusvälineet, unionin yleinen talousarvio jaerilliset talousarviot, EU:n talousarviomenettely ja tilintarkastustuomioistuimensuorittama tilintarkastus.

Yhteinen budjettipolitiikka on perusta -> Euroopan unionin (EU) poliittiselletoimintakyvylle, sillä se määrittelee unionin taloudelliset toimintamahdollisuudet.Se antaa myös kuvan jäsenvaltioiden todellisesta yhdentymishalusta jasitoutumisesta EU:n tavoitteiden toteuttamiseen. Budjettipolitiikan ytimenä onunionin sekä sen toimielinten ja instituutioiden yleisen talousarvion vuosittainenlaatiminen ja hyväksyminen. Talousarviomenettelyn yhteydessä lyödään lukkoonEU:n talousarvion rakenne, toimintalohkojen rahoitusmenot ja toimielintenhallintomenot (varainhoito). Talousarviomenettely on säädetty unioninvarainhoitoasetuksella.

Euroopan unionin varainhoitoasetusEU:n varainhoitoasetusta on muutettu useaan kertaan Euroopan hiili- jateräsyhteisön (EHTY, 1951), ETY:n (1957) ja Euroopan atomienergiayhteisön (1957)perustamisesta sekä niiden vuonna 1967 tapahtuneesta sulautumisesta alkaen.

ETY:n ja Euratomin rahoitus hoidettiin aluksi kansallisilla maksuilla, jotkakorvattiin myöhemmin asteittain ns. yhteisön omilla varoilla. Vuonna 1970neuvosto teki päätöksen jäsenvaltioiden maksuosuuksien korvaamisesta yhteisönomilla varoilla, joka tuli voimaan 7. tammikuuta 1971 kaikkien jäsenvaltioidenratifioinnin jälkeen. Neuvoston päätöksen mukaisesti maksut oli määrä korvataasteittain 1. tammikuuta 1975 mennessä järjestelmällä, jossa EY:n talousrahoitetaan täysin yhteisöjen omilla varoilla. Järjestelmän käyttöönoton aikatauluvenyi viidellä vuodella niin, että EY:n talouden omarahoitus saattoi alkaasuunnitellussa laajuudessaan vasta 1. tammikuuta 1980.

162

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EU:n omat varatKäsitettä omat varat ei määritellä tarkemmin EY:n perustamissopimuksen 201artiklassa, joka on neuvoston vuoden 1970 päätöksen keskeinen oikeusperusta.Vuonna 1970 sovittiin aluksi kolmesta päätulolähteestä:

• Maatalousmaksut (maksut, palkkiot, lisä- tai tasausmaksut, joita peritäänkolmansien maiden kanssa käytävässä maatalouskaupassa)

• tullit, joita kerätään EY:n yhteisen tullitariffin mukaisesti kolmansien maidenkanssa käytävässä kaupassa, sekä muut tullit

• tulot jäsenvaltioissa perittävästä arvonlisäverosta (alv), aluksi enintään 1prosentti yhtenäisestä arvonlisäveron kertymästä.

EU:n rahoitus perustuu suurimmaksi osaksi jäsenvaltioiden arvonlisäverotuloistaanunionille maksamaan osuuteen. Sitä nostettiin 1 prosentista 1,4 prosenttiin 1.tammikuuta 1986 alkaen, kun EY:n jäsenmäärä kasvoi kahteentoista. Sitä einostettu enää EU:n seuraavan, 1. tammikuuta 1995 tapahtuneen laajentumisenjälkeen. Arvonlisämaksujen katon nostamisen jälkeen niiden osuus EU:n omistatuloista nousi 66 prosenttiin. Vuonna 1995 se oli noin 54 prosenttia.

90000

80000

70000

60000

5000040000

30000

20000

10000

1988 1992 1993 1994 1995 1996*

0

163

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Yleisen Talousarvion rahoitus vuonna 1988 ja vuosina1992-1996 (maksumäärärahoina) (miljoona ecua)

MaatalousmaksutTullit

AlvNeljäs varaMuut* 1996: talousarvio

Varainhoitojärjestelmän uudistaminenYhteisön omarahoitusta muutettiin vuosina 1988 ja 1992. Syynämuutostarpeeseen oli yhteisön uudistaminen Euroopan yhtenäisasiakirjalla (1986)sekä suunniteltu sopimus Euroopan unionista (1992). Omarahoitukselle luotiinuusi, toistaiseksi vuoteen 1999 asti voimassa oleva perusta, joka nivottiin ->sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseen sekä tavoitteelliseen rakennepolitiikkaan. -> Eurooppa-neuvosto sopi 12. helmikuuta 1988 Brysselissä ns. Delors-paketista,joka sisälsi useita yhteensovitettuja toimia talousarvion, -> maatalouspolitiikansekä -> alueellisen rakennepolitiikan aloilla. Uudistetun ja takautuvasti 1.tammikuuta 1988 voimaan tulleen omarahoitusjärjestelmän keskeisiä osa-alueitaovat seuraavat toimet:

• Omien varojen katoksi sovittiin 1,2 prosenttia jäsenvaltioidenyhteenlasketusta vuosittaisesta bruttokansantulosta (BKTL), mikä koskeekaikkia yhteisön omia varoja.

• Sopimalla vuosittaisten talousarvioiden menojen enimmäismääristä vuosina1988-1992 pyrittiin estämään se, että omien varojen katto tulee liian aikaisinvastaan.

B: 3,8%DK: 1,9%

D: 30,0%

UK: 10,8%

SE: 2,9%FIN: 1,5%

P: 1,5%

A: 2,9%

L: 0,2%

NL: 5,8%

I: 12,1%

IRL: 0,9%

F: 17,6%E: 6,4%

EL: 1,5%

164

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Vuoden 1996 yleisen talousarvion rahoitus jäsenvaltioittain

• EY:n alkuperäisten kolmen rahoituslähteen lisäksi päätettiin ottaa käyttöönneljäs, joka määräytyy kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketun BKTL:nperusteella.

• Tätä neljättä tulolähdettä käytetään vain silloin, kun kolme perinteistätulolähdettä eivät pysty kattamaan EY:n rahoitustarvetta. Entiseen tapaan(vuodesta 1986 alkaen) yhteisön osuus jäsenvaltioiden arvonlisäveronkertymästä on enintään 1,4 prosenttia, mutta aiemmasta käytännöstäpoiketen jäsenvaltion arvonlisäveron kertymä saa olla enintään 55 prosenttiasen bruttokansantuotteesta. Tällä sääntelyllä on tarkoitus tasoittaajäsenvaltioiden osuuksia unionin rahoituksessa.

Edinburghissa 12. joulukuuta 1992 pidetyssä huippukokouksessa Eurooppa-neuvosto sopi ns. Delors II -paketista. Sen oli määrä taata vuoden 1988rahoitusuudistuksen pohjalta EU:n tuleva rahoitus, kun EU-sopimus toteutetaankokonaisuudessaan vuoteen 1999 mennessä (mm. rakennetuen poistaminen,eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn parantaminen ja YUTP:n rahoitus).Delors II -paketin keskeiset osat ovat:

• EU:n omien varojen rakenteen muuttaminen 1. tammikuuta 1995 alkaen niin,että arvonlisäverotulot vähenevät ja vastaavasti BKTL:oon perustuvien omienvarojen osuus talousarviossa lisääntyy.

• -> Euroopan komission tehtävänä on laatia kertomus ja käsitellä viidennentulolähteen käyttöön ottamista vuoteen 1999 mennessä.

Jäsenvaltiot keräävät EU:lle kuuluvat omat varat ja antavat ne komission käyttöön,joka toteuttaa talousarvion (EY:n perustamissopimuksen 205 artikla). Komissiollaon asiassa tiettyjä valvonta- ja tarkistusoikeuksia.

Omiin varoihin kuuluvat lisäksi EU:n ottamat lainat, joilla rahoitetaan seninvestointeja hiili- ja terästeollisuuden (EHTY:n lainat) sekä ydinenergian alalla(Euratomin lainat). Lainoilla rahoitetaan myös tukitoimia ja investointejateollisuuden, tutkimuksen ja teknologian, energian sekä infrastruktuurin aloilla(EY-lainat). Sellainen on esim. vuonna 1979 luotu uusi yhteisön rahoitusväline,jolla tuetaan jäsenvaltioiden investointihankkeita ja pyritään poistamaan EY:nsisäisiä alueellisia eroja.

Talousarvion rakenneVuodesta 1967 alkaen kolmelle nykyisin Euroopan unioniin kuuluvalle yhteisölleon vuosittain laadittu yksi yleinen talousarvio, joka sisältää kaikki EU:n tulot jamenot. Sen on oltava, kattava ja menojen ja tulojen on oltava tasapainossa (EY:nperustamissopimuksen 199 artikla). Samat säännöt koskevat myös -> yhteisenulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) sekä -> oikeus- ja sisäasiain (YOS)hallintomenoja. Varainhoitovuosi alkaa 1. tammikuuta ja päättyy 31. joulukuuta.

165

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Menopuolella yleisessä talousarviossa ovat EU:n toimielinten hallintomenojenlisäksi myös EY:n (erityisesti maatalousrahaston, aluerahaston, koheesiorahaston jasosiaalirahaston menot) sekä Euratomin toimintamenot (tutkimus- jainvestointitalousarvio). Yleisen talousarvion ulkopuolella ovat EHTY:ntoimintamenot, EY:n lainat ja luotot sekä Euroopan kehitysrahaston avustuksetEY:n kanssa Lomén sopimuksen tehneille AKT-maille (-> kehitysyhteistyö), jotkarahoitetaan jäsenvaltioiden maksuilla. EU:n menoissa erotetaan sitoumus- jamaksumäärärahat. Maksusitoumusmäärärahoista voidaan maksaa yhdenvarainhoitovuoden aikana monivuotisista ohjelmista aiheutuvat velvoitteet.Maksumäärärahat taas kattavat ne todelliset menot, joita syntyy kuluvan taiaiempien varainhoitovuosien velvoitteita täytettäessä. Omarahoitukseensiirtymisestä lähtien (1975-1980) EY:n/EU:n talousarvio on kasvanut jatkuvasti.Vuosien 1973 (Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan liittyminenyhteisöön) ja 1981 välillä (Kreikan jäsenyys) EU:n menot kasvoivat vuosittainkeskimäärin noin 23 prosenttia, ja sama suuntaus jatkui myös seuraavina vuosina.Vuoden 1986 EY:n talousarvio, joka oli ensimmäinen talousarvio Espanjan jaPortugalin liittymisen jälkeen, kasvoi vain 18 prosenttia eli aiempia vuosiavähemmän. Vuosina 1988-1992 talousarvio kasvoi vuosittain keskimäärin 4,8prosenttia.

EY:n/EU:n talousarvion rakenne vuosina 1958-1994 (milj. LY:ä/ELY:ä/ecu*)

1958 1960 1970 1980 1990 1994Kokonais 8,6 28,3 5 448,4 16 057,1 46 604,6 70 013,5menot, jostaMaatalouden - - 5 228,3 11 596,1 27 233,8 40 222,0tukiosastoSosiaali- - - 64,0 502,0 3 212,0 5 819,0rahastoAluerahasto - - - 751,8 4 554,1 7 701,9Teollisuus/T&K ** - - - 212,8 1 738,7 2 593,0Hallinnollisetmenot 8,6 23,4 114,7 938,3 2 298,1 2 428,0Muut 0,0 4,9 41,4 2 056,1 7 567,9 11 249,6

* LY(=laskentayksikkö) vuoteen 1970 asti, ELY (Euroopan laskentayksikkö) 1980, ecu vuodesta 1990alkaen (1 ecu = 5,7 mk heinäkuussa 1995).

** 1980 ja 1990: teollisuus, energiatutkimus; 1994: tutkimus ja teknologinen kehitys, teollisuus.

Lähde: Euroopan yhteisöjen komissio.

166

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EU:n talousarvion rakenne heijastaa unionin toiminnan tavoitteita. Ne vastaavatosittain kansallisten talousarvioiden tehtäviä ja edellyttävät myös huomattavankorkeita investointimenoja (esim. aluepolitiikassa ja teknologisen tutkimuksentukemisessa). Kuitenkaan yhteisön vuosittain kasvavaa, mutta edelleensuhteellisen vaatimattoman kokoista talousarviota (menot vuonna 1995: 77,2miljardia ecua/maksumäärärahat 15 valtion unionin yleisessä talousarviossa) eivoida verrata kansallisiin talousarvioihin. Niiden tehtävänä on toteuttaanykyaikaisten teollisuus- ja hyvinvointivaltioiden lukuisia tehtäviä ja tavoitteita.Yhä edelleen unionin talousarvion menojen painotuksen ja kehityksen määräävätlähinnä -> maatalouspolitiikan ja yhteisten maatalousmarkkinoiden kustannukset.Maatalouden osuus talousarviosta vaihteli vuosina 1968-1975 72 prosentista 93prosenttiin. Vuoden 1976 jälkeen se liikkui 60 prosentista 75 prosenttiin, josta sepystyttiin laskemaan vuoden 1991 yleisessä talousarviossa noin 57 prosenttiin.Vuodesta 1992 alkaen maatalouden osuus on edelleen laskenut ja vuoden 1994talousarviossa se oli enää 52 prosenttia.

Maatalouspolitiikan ja EU:n hallintomenojen (vuosittain noin 5 prosenttia) lisäksiyleisestä talousarviosta rahoitetaan vain neljää muuta suurempaa politiikan alaa(yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä oikeus- ja sisäasiain yhteistyötä

18%59%

2%11%

2%4%

1%3%

31%48%

4%3%

6%5%

<1%3%

1988 1996

167

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Ulkoiset toimet

Hallinto

Euroopan hiili-ja teräsyhteisö (EHTY)

Euroopan kehitysrahasto (EKR)

Unionin menojen jakautuminen

Maatalous (EMOTR:n tukiosasto)

Rakenteelliset toimet

Tutkimus

Muut EU:n sisäiset politiikat

lukuun ottamatta). Niihin kuuluvat -> rakennepolitiikka, -> kehitysyhteistyö, ->tutkimus- ja teknologia sekä muut politiikat (-> kulttuuri, -> energia, ->teollisuus, -> liikenne- ja -> ympäristö). Maatalouspolitiikan osuuden jälkeen EU:nmenoista jää noin 36 prosenttia käytettäviksi muihin toimintoihin EU:n uuttaluovaan ja tulevaisuuteen suuntautuvaan toimintaan.

EU:n talousarviomenettelyYleisen talousarvion laadinta on monivaiheinen menettely, johon osallistuvat ->Euroopan komissio, -> Euroopan parlamentti (EP) sekä -> Euroopan unioninneuvosto. Talousarviomenettelyn yksittäisistä vaiheista on määrätty EY:nperustamissopimuksen 203 artiklassa. EU:n lisätalousarviot, joita väistämättömientai yllättävien menojen rahoittaminen edellyttää, laaditaan samalla tavalla. EY:nvarainhoitoasetusta muutettaessa omarahoituspohjaiseksi tarkistettiin myöstalousarviomenettelyä molemmilla vuosien 1970 ja 1975 uudistussopimuksillakahdessa osassa. Vuodesta 1975 alkaen Euroopan parlamentti ja neuvosto ovattoimineet EY:n/EU:n kumpikin budjettivallan käyttäjinä.

Talousarviomenettely etenee seuraavalla tavalla. Komissio antaa neuvostolle japarlamentille alustavan talousarvioesityksen, joka sisältää parlamentin, neuvoston,komission, -> Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen sekä -> Euroopantilintarkastustuomioistuimen yksittäiset menojen ennakkoarviot. Neuvosto laatiisen pohjalta talousarvioesityksen ja antaa sen parlamentin käsiteltäväksi.Parlamentilla on talousarvion jatkokäsittelyssä erilaisia valtaoikeuksia:

1. Ns. pakollisiin menoihin se voi tehdä muutosehdotuksia neuvostolle, jokatekee asiassa lopullisen päätöksen. Pakollisiksi menoiksi määritelläänperiaatteessa käyttötarkoituksensa ja suuruutensa vuoksi oikeudellisesti EY:nperustamissopimuksista, niiden nojalla annetuista säädöksistä (ns.sekundaarilainsäädäntö) tai kansainvälis- ja yksityisoikeudellisistavelvoitteista aiheutuvat menot (pääesimerkkinä maatalousmenot);

2. Muissa ns. ei-pakollisissa menoissa (EY:n rakennerahastot sekä muut EU:nmuotoilevat politiikat kuten tutkimus ja teknologia) parlamentilla onmahdollisuus tehdä muutoksia neuvoston esityksiin komission vuosittainlaskeman vaihteluvälin rajoissa. Parlamentti voi hyväksyä muutoksetmääräenemmistöllä myös vastoin neuvoston tahtoa. Menojen jakamisestapakollisiin ja ei-pakollisiin seuraa se, onko viimeinen sana menojenmääräämisessä neuvostolla vai parlamentilla. Siksi tämä rajanveto onkinaiheuttanut kiistoja toimivallan käytöstä neuvoston ja parlamentin välillä.Talousarvion käsittely etenee parlamentin käsittelyn jälkeen seuraavasti:

- Neuvosto laatii muutetun talousarvioesityksen ottaen huomioon parlamentinsiihen tekemät muutokset ja muutosehdotukset.

- Neuvosto ja parlamentti pyrkivät neuvotellen ja erityistä sovittelumenettelyäkäyttäen lähentämään näkökantojaan.

168

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

- Parlamentti käsittelee talousarvioesityksen toisessa käsittelyssään ja hyväksyysen kokonaisuudessaan. Lopuksi talousarvio julkaistaan EY:n virallisessalehdessä.

- Parlamentti voi kuitenkin hylätä koko talousarvion ja pyytää neuvostoalaatimaan uuden esityksen Ójos siihen on tärkeitä syitäÓ (EY:nperustamissopimuksen 203 artiklan 8 kohta).

Ellei talousarviota ole käsitelty loppuun varainhoitovuoden alkuun mennessä,tulevat voimaan EY:n perustamissopimuksen (204 artikla) siirtymämääräykset,jotka perustuvat edellisen vuoden talousarvioon.

Talousarviomenettelyyn ja talouspolitiikasta päättämiseen liittyy myös EU:ntoimielinten välinen vuoropuhelu. Se on kehittynyt asteittain EY:n/EU:nrahoitukselliseen riippumattomuuteen siirtymisestä eli vuodesta 1970 alkaen.Siihen kuuluvat neuvottelu talousarvioon vaikuttavista säädöksistä, kolmenkeskeisen toimielimen välinen talousarviomenettely sekä uudemmat budjettikuriakoskevat toimet. Viimeksi mainitut sisältävät myös osia vuoteen 1999 voimassaolevasta keskipitkän aikavälin rahoitussuunnitelmasta. Komission, neuvoston japarlamentin yhteisen talousarviomenettelyn ja päätöksenteon on määrä ehkäistäja lieventää toimielinten välisiä ristiriitatilanteita talousarvion laadinnassa jamyötävaikuttaa siten sen mahdollisimman joustavaan etenemiseen.

Talousarvion toteuttaminenKomissio toteuttaa yleisen talousarvion omalla vastuullaan (EY:nperustamissopimuksen 205 artikla). Tämä koskee erityisesti pääluokkaa III, jokasisältää kaikki EU:n tärkeät toimintamenot. Muut elimet toteuttavat itse omattalousarvionsa. Jokaisen elimen sisällä varainhoidon valvoja valvoo kaikkiamaksuja ja tuloja. Lisäksi koko talousarvion toteuttamista ja sen taloudellisuuttavalvoo itsenäinen tilintarkastustuomioistuin. Komission on tehtävä vuosittainneuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteenveto menneestä varainhoitovuodesta.Neuvoston suosituksesta parlamentti myöntää komissiolle vastuuvapaudentalousarvion toteuttamisessa. Vastuuvapauden myöntäminen perustuu komissionvuosittaisen tilinpäätöksen lisäksi tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukseensekä toimielinten kannanottoihin.

Yhteenveto ja katsaus tulevaisuuteenVarainhoitoasetus ei ole vain osa unionin perussäännöstöä, vaan myös keinoarvioida yhdentymisen tilaa sen matkalla kohti EU:n lopullista toteuttamista. Siksitalousarvio ja rahoitus liittyvät edelleen kiinteästi unionin tulevaisuudenpoliittiseen ja institutionaaliseen kehitykseen. Ne toimivat myös unioninsyvenevän yhdentymisen moottorina.

EU:n talousarvion nykyinen menorakenne- ja painopistejako on sellainen, ettäEU:n tulevan kehityksen rahoittaminen tulee olemaan hyvin vaikeaa nykyisenomien varojen järjestelmän ja talousarvion koon pohjalta. Tämä koskee erityisesti -> talous- ja rahaliittoa sekä poliittista unionia. Siksi Eurooppa-neuvoston

169

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

joulukuussa 1992 tekemillä päätöksillä (Delors II -paketti), jotka perustuvatMaastrichtin sopimukseen (1992), muutettiin sekä unionin valtiosäännönrakenteita että EU:n varainhoitoasetuksen perusteita. Samalla ne sopeutettiinkasvaviin yhdentymishaasteisiin vuoteen 1999 saakka. Yhdentymisen syveneminenedellyttää myös suurempaa rahoituksellista itsenäisyyttä eli uusia EU:n omiavaroja, jotka sen on saatava ilman välikäsiä (esim. verotuksen avulla). Myös EU:ntalousarvion rakennetta on muutettava selvästi. Tähänastisestamaatalouspolitiikan hallitsevasta asemasta on päästävä eroon ja vastaavasti uuttaluoville politiikoille on myönnettävä enemmän varoja. Tätä taustaa vasten vuonna1992 sovittu Delors II -paketti oli vain yksi pieni askel eteenpäin, joka koskeelisäksi vain meneillään olevaa suunnittelujaksoa vuodesta 1993 vuoteen 1999.

Seuraava uudistusaskel on vuoden 1996 hallitusten välinen konferenssi, joltaEuroopan parlamentti odottaa paitsi budjettioikeuksiensa laajentamista myös EU:nvarainhoitoasetuksen muuttamista. Jo nyt on selvää, että Euroopan unioninlaajentuminen nykyistä 15 jäsenvaltion unionia suuremmaksi edellyttää myös senvarainhoitoasetuksen perusteellista muuttamista.

Thomas Läufer

170

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

TalouspolitiikkaPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 2, 3, 3 a, 4 a, 102a-104 c, 105-109, 109 a-109 d, 109 e-109 m artikla

Tavoitteet: Kestävä ja tasapainoinen kasvu, elintason kohoaminen, talouksienlähentymisen ja yhteenkuuluvuuden edistäminen, korkea työllisyys, vakaat hinnat,kunnossa oleva julkinen talous ja rahatalouden tila, kestävä maksutase.

Välineet: Rahapoliittinen komitea, jolla on neuvoa-antava asema, talouspoliittinenkomitea, Euroopan rahapoliittinen instituutti, Ómonenvälinen seurantaÓ; kolmasvaihe: talous- ja rahoituskomitea, Euroopan keskuspankkijärjestelmä.

-> Talous- ja rahaliittoa koskevilla päätöksillä, joita valtion- ja hallitustenpäämiehet tekivät Maastrichtissa marraskuun alussa 1993 voimaan tulleenEuroopan unionista tehdyn sopimuksen yhteydessä, on merkittäviä seurauksiayhteisössä harjoitettavan talouspolitiikan kannalta.

Maastrichtiä edeltäneen lainsäädännön mukaiset tavoitteetja toimivallan rajatVuonna 1957 solmitun ETY:n perustamissopimuksen (jota vuodesta 1993 lähtienkutsutaan EY:n perustamissopimukseksi) määräykset talouden ohjauksesta yleistentaloudellisten tavoitteiden mukaisesti merkitsi kompromissiä, jossa toisaaltaotettiin huomioon talous- ja yhdentymispolitiikan vaatimukset ja toisaalta se, ettäjäsenvaltioissa vastustettiin talouspoliittisesta itsemääräämisoikeudestaluopumista. Talouspoliittisia tavoitteita sinänsä ei asetettu kyseenalaisiksi. ETY:nperustamissopimuksen 2 artiklassa (yhteisön tehtävät) mainitaan kestävä jatasapainoinen kasvu, vakauden lisääntyminen, elintason nopeampi kohoaminen jatiiviimpien suhteiden edistäminen jäsenvaltioiden välillä. Talouspolitiikkaakoskevassa sopimuksen osassa tavoitteiksi asetetaan korkea työllisyyden taso,vakaa hintataso ja maksutaseen tasapainoisuus.

ETY:n perustamissopimuksessa talous- ja rahapolitiikka jätettiin pitkältikansallisten viranomaisten toimivaltaan. Samalla niitä kuitenkin velvoitettiinpitämään talous- ja valuuttapolitiikkaansa yhteistä etua koskevina asioina (103 ja109 m artikla) ja koordinoimaan harjoittamansa talous- ja rahapolitiikka 105artiklan mukaisesti, eli sovittamaan se yhteisen tavoitteen mukaiseksi. Yhteisöratkaisi koordinointikysymyksen perustamalla komiteoita, jotka keskittyvät mm.rahapolitiikkaan, talouspolitiikkaan, keskipitkän aikavälin talouspolitiikkaan jabudjettipolitiikkaan.

171

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Talouspolitiikan yhteensovittaminen epätyydyttävääKoska jäsenvaltioiden käsitykset vakaudesta erosivat yhä enemmän toisistaan eikäkomiteoissa pystytty saamaan ratkaisua asiaan, maat harjoittivat talouspolitiikkaakoordinoimatta sitä muiden kanssa. Tämä talous- ja rahapolitiikanhajautumiskehitys oli ristiriidassa ETY:n perustamissopimuksen kanssa, jossajäsenvaltioiden talouspolitiikan asteittainen lähentyminen ja sisämarkkinoidenluominen nimettiin keinoiksi saavuttaa sopimuksen tavoitteet.

Euroopan valuuttajärjestelmä – uusi yritys tehdä yhteistyötäTiiviimpää yhteistyötä talous- ja rahapolitiikan harjoittamisessa voitiin yrittääuudelleen vasta sitten, kun näkemykset vakauspolitiikasta alkoivat lähentyätoisiaan ja kannatusta alkoi saada käsitys, jonka mukaan ainoastaan yhteinenhintavakauspolitiikka voisi auttaa ratkaisemaan työttömyyden. Tämä tavoitteidenlähentyminen tarjosi viimeinkin mahdollisuuden luoda -> Euroopanvaluuttajärjestelmän, joka perustui kiinteisiin (mutta muutettavissa oleviin)valuuttakursseihin sekä selkeästi määriteltyihin interventiosääntöihin.

Saksan markasta tuli johtava valuutta ja siten järjestelmän ankkurivaluutta.Taloudellinen lähentymissuuntaus alkoi valuuttajärjestelmässä Bonn-Frankfurt-Pariisi- akselilla ja levisi siitä muihin järjestelmään osallistuneisiin maihin. Eräätjärjestelmään osallistuneet maat vastasivat aluksi taloudellisen liikkuma-alansakaventumiseen säilyttämällä pääomaliikkeitä koskevat rajoituksensa.Pääomaliikkeiden säännöstelyn purkaminen yhteisössä 1. heinäkuuta 1990 alkaenkorosti talouspoliittisen itsenäisyyden menetystä. -> Sisämarkkinoidenperiaatteeseen sisältyvän ajattelutavan mukaan kansallisen talous- jarahapoliittisen itsenäisyyden vähenemisen korvaa keskipitkällä aikavälillä yhteisönkehittyminen talous- ja rahaliitoksi ja Euroopan keskuspankkijärjestelmänluominen.

Käytännön talouspolitiikka 80-luvulla ja 90-luvun alussa80-luvun alussa jäsenvaltioiden välillä ei edelleenkään ollut yhteisymmärrystäsiitä, millä tavalla pyritään selviämään lamasta ja torjumaan työttömyys. Kunvuonna 1985 bruttokansantuotteen (BKT) reaalikasvu oli 2,5 %, työttömyysaste olilähes 11 %, jäsenvaltioiden rahoitusalijäämä oli 5,2 % suhteessa BKT:hen jainflaatiovauhtikin (huolimatta huomattavasta hidastumisesta 80-luvun alkuunverrattuna) oli 6 prosenttia. Tämä oli taustana, kun Euroopan unionin neuvostohyväksyi vuonna 1985 työllisyyden lisäämiseksi kasvustrategian, joka perustuitiiviiseen yhteistyöhön valtion, työnantajien ja työntekijöiden, mutta myös maidenvälillä. Tämän strategian mukaan palkankorotusten hillitsemisen, kysynnän kasvunja tavara-, pääoma- ja työmarkkinaolojen parantumisen välillä vallitsee yhteys.Tavara- ja palvelumarkkinoiden tehostuminen oli lisäksi osa vuoden 1993sisämarkkinaohjelmaa, jonka -> Euroopan komissio esitteli kesäkuussa 1985julkaisemassaan valkoisessa kirjassa.

Yhteistyöstrategian tarkoitus oli lisätä bruttokansantuotteen keskimääräistäkasvuvauhtia EY:ssä 80-luvun puolivälin 2,5 prosentista 3,5 prosenttiin ja

172

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

alentamaan työttömyysaste 8 prosenttiin vuoteen 1990 mennessä. Tarvittavaankasvuvauhtiin päästiin vasta 80-luvun lopussa, ja työttömyysaste laski 10,8prosentista vuonna 1985 8,1 prosenttiin vuonna 1990. Kasvua ei onnistuttukuitenkaan pitämään yllä yhteisössä 90-luvun alkupuolella siten, että työttömyysolisi vähentynyt edelleen (BKT:n kasvu 1,5 % vuonna 1994), ja työttömyys nousi 11prosenttiin (1994). Inflaatioerojen hieman suurennuttua ja taas kutistuttuaväliaikaisesti vuoden 1988 jälkeen inflaatiovauhti hidastui 3,3 prosenttiin vuonna1994. Kolmen uuden jäsenvaltion, Itävallan, Ruotsin ja Suomen inflaatiovauhditolivat alle tämän keskiarvon.

Jäsenvaltioiden yhteenlaskettu julkisen talouden alijäämä pieneni 80-luvunjälkipuoliskolla 5,2 prosentista suhteessa BKT:hen (1985) 2,6 prosenttiin (1989),vaikka suuntaus vuodesta 1990 alkaen onkin ollut selvästi kasvava (1994: 5,6 %).Monissa jäsenvaltioissa julkista taloutta on vakautettava huomattavasti.

90-luvun talouspolitiikkaMaastrichtissa tehdyillä talous- ja rahaliittoa koskevilla päätöksillä onkauaskantoiset vaikutukset talous- ja rahapolitiikkaan. EMU on tarkoituskäynnistää viimeistään 1. tammikuuta 1999 kolmen vaiheen kautta. Ensimmäinenvaihe alkoi 1. heinäkuuta 1990 ja toinen vaihe 1. tammikuuta 1994. Aivan viimeaikoihin asti on kiistelty kiivaasti sääntelystä. Tämä on kiintoisaa, koska unionin jajäsenvaltioiden talousjärjestelmäksi on nimenomaisesti määriteltykilpailujohtoinen markkinatalous (perustamissopimuksen 3 a, 102 a ja 105 artikla).Jää kuitenkin nähtäväksi, miten tämä heijastuu käytännön talousratkaisuihintulevina vuosina.

Jäsenvaltioiden on harjoitettava talouspolitiikkaa yhteistä etua koskevana asianaja yhteensovitettava sitä neuvostossa periaatteiden ja tavoitteiden laajennetunluettelon mukaisesti (perustamissopimuksen 103 artikla). Sopimuksessa määrätääntalous- ja rahapolitiikkaa ohjaaviksi periaatteiksi hintojen vakaus, kunnossa olevajulkinen talous ja kunnossa olevat rahataloudelliset olot ja kestävä maksutase(perustamissopimuksen 3 a artiklan 3 alakohta). Neuvosto laatii jäsenvaltioiden jaunionin talouspolitiikan yleislinjat, jotka se Eurooppa-neuvoston käsittelyn jälkeenhyväksyy jäsenvaltioille osoitettuina suosituksina. Taloudellisen lähentymisenedistämiseksi ja varmistamiseksi laajennetaan nykyistä monenvälistäseurantajärjestelmää. Jos talouspolitiikka ei ole yleislinjojen mukaista, neuvostovoi välittää tarpeelliset suositukset jäsenvaltioille ja joissakin tapauksissa julkistaane painostuskeinona.

Yhteensovittaminen ja seuranta painottuu budjettipolitiikkaan. Toisin kuinrahapolitiikkaa (kolmannessa vaiheessa) budjettipolitiikkaa ei hoideta keskitetysti.Jäsenvaltioiden budjettipolitiikkaa koskee kuitenkin asteittain tiukentuvayhdenmukaistaminen. Tärkeiden yleisten vakausperiaatteiden kirjaamisellaperustamissopimukseen on haluttu huolehtia siitä, että vakaus ei perustuyksinomaan rahapolitiikkaan. Vuoden 1994 alusta alkaen noudatettavia erityisiäperiaatteita ovat seuraavat: julkisyhteisöjen keskuspankkirahoituksen kielto

173

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

(perustamissopimuksen 104 ja 104 a artikla), jokaisen jäsenvaltion oma vastuukansallisesta velastaan (104 b artikla) ja jäsenvaltioiden velvollisuus välttääliiallisia julkisyhteisöjen alijäämiä (104 c artikla). Sovittujen lähentymisperusteidenmukaisesti komissio seuraa julkisyhteisöjen rahoitusaseman kehitystäjäsenvaltioissa. Lähentymisperusteiden mukaan jäsenvaltion julkisyhteisöjenrahoitusalijäämä saa periaatteessa olla enintään 3 prosenttia suhteessa BKT:hen jakokonaisvelan ja BKT:n suhde saa olla enintään 60 prosenttia. Lisäksi komissioarvioi muiden arviointiperusteiden avulla, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä.Tällaisessa tapauksessa neuvosto käynnistää alijäämän vähentämiseen tähtäävänmenettelyn, johon kolmannessa vaiheessa sisältyy myös sakkojen mahdollisuus.Rahapoliittinen komitea, joka osallistuu yhteensovittamiseen ja seurantaan,lakkautetaan kolmannen vaiheen alussa (kun ei ole enää kansallistarahapolitiikkaa), ja sen korvaa talous- ja rahoituskomitea.

Perustamissopimuksessa määrätään, että kolmannessa vaiheessa perustetaanEuroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ) ja valuuttakurssit kiinnitetäänperuuttamattomasti tavoitteena yhteisen rahan käyttöönotto yhteisössä vuoteen1999 mennessä. Euroopan keskuspankista (EKP) ja kansallisista keskuspankeistamuodostuva keskuspankkijärjestelmä vastaa rahapoliittisista päätöksistä ja niidentoteuttamisesta yhteisössä. Siirtymävaiheessa rahapolitiikasta päätetään edelleenjäsenvaltioissa. -> Euroopan rahapoliittisella instituutilla, joka perustettiinFrankfurtiin vuoden 1994 alussa, ei näin ollen ole mitään rahapolitiikanohjaustehtäviä, vaan sen tarkoitus on koordinoida rahapolitiikkaa vastaavallatavalla kuin keskuspankkien pääjohtajien komitea, joka nyt on lakkautettu. EKPJ:n,jonka yksityiskohtainen perussääntö on perustamissopimuksen pöytäkirjana,ensisijaisena tavoitteena on hintavakauden säilyttäminen. Tästä tavoitteestatinkimättä EKPJ, joka on itsenäinen tehtäviensä hoidossa, tukee yhteisön yleistätalouspolitiikkaa.

Lähentymisperusteet eivät itsessään ole ongelmattomia. Ponnistelut kohdistetaanainoastaan suhteelliseen hintavakauteen. Alijäämien mittaaminen perustuukansantalouden tilinpidon lukuihin, jolloin alijäämät voitaisiin ÓpiilottaaÓvarjotilinpitoon. EU:n on osoitettava, että se pystyy kehittämään ja lujittamaanÓvakauskulttuuriaÓ, mikä on kestävän työllisyyden ja kasvun edellytyksenä.

Valkoinen kirja kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä, joka julkaistiinjoulukuussa 1993 lähes välittömästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksenvoimaantulon jälkeen, oli komission vastine unionin kiireellisimpään ongelmaan elijatkuvasti lisääntyvään työttömyyteen Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Valkoisenkirjan alaotsikko (haasteet ja tiet 2000-luvulle) tähdentää sitä, että se ontarkoitettu tulevaisuuspainotteiseksi suunnitelmaksi työttömyydenvähentämiseksi. Kunnianhimoisena tavoitteena on luoda 15 miljoonaa työpaikkaatämän vuosisadan loppuun mennessä. Valkoisessa kirjassa esitetään useita keinojavälttämättömien kasvuedellytysten luomiseksi. Tarkoitus on parantaa yleisiätaloudellisia edellytyksiä, investoida nykyaikaisiin perusrakenteisiin uusien

174

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

markkinoiden avaamiseksi, luoda tarvittavaa henkistä pääomaa, lisätä sisäistä jaulkoista kilpailua, nopeuttaa innovaatioita edistämällä tavoitteellista tutkimus- jakehitystyötä, palauttaa hintakilpailuetu alentamalla kustannuksia ja lisäämällätyövoiman joustavaa käyttöä. Valkoisessa kirjassa selvitetään myös voimavarojen,ympäristön ja kasvun välisiä yhteyksiä. Vaikka se kaiken kaikkiaan ei tarjoakaanlopullista strategiaa ja seuraa monissa kohdissa vakiintunutta ajattelutapaa, se onkuitenkin tärkeä pohja keskustelulle ja ohjaa päätöksiä, joita Euroopan unionissatehdään useilla tasoilla EMUn onnistumisen varmistamiseksi.

Henry Krägenau

175

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Talous- jasosiaalikomiteaPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 4 artiklan 2kohta, 193-198 artikla.

Kokoonpano: 222 jäsentä EU:n 15 jäsenvaltiosta: Isosta-Britanniasta, Italiasta,Ranskasta ja Saksasta kustakin 24, Espanjasta 21, Alankomaista, Belgiasta,Itävallasta, Kreikasta, Portugalista ja Ruotsista 12, Irlannista, Suomesta jaTanskasta 9 ja Luxemburgista 6 (EY:n perustamissopimuksen 194 artikla). Komiteavalitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja työvaliokunnan.

Tehtävä: Edustaa instituutiona EU:n jäsenvaltioiden taloudellisia jayhteiskunnallisia järjestöjä; toimii neuvoa-antavana elimenä.

Välineet: Lausunnot neuvostolle ja komissiolle.

Talousarvio: 1995: 26,3 miljoonaa ecua; lisäksi 57,8 miljoonaa ecua organisaationperusjärjestelyihin yhdessä alueiden komitean kanssa.

Talous- ja sosiaalikomitea perustettiin Rooman sopimuksella vuonna 1957edustamaan talous- ja yhteiskuntaelämän eri ryhmien etuja. Näin nämä ryhmätsaivat tilaisuuden osallistua -> sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja vaikuttaa ->Euroopan unionin integraatioprosessiin. Niille annettiin mahdollisuus antaatoimielimenä lausuntoja -> Euroopan komissiolle ja -> Euroopan unioninneuvostolle ja ottaa siten kantaa kaikkiin yhteisöä kiinnostaviin kysymyksiin.

Oikeudet ja tehtävätKomitean kuuleminen on osa ->Euroopan unionin neuvoston ja -> Euroopankomission päätöksentekomenettelyä, silloin kun nämä pitävät sitätarkoituksenmukaisena. Tietyissä tapauksissa näillä kahdella toimielimellä onkuitenkin velvollisuus kuulla talous- ja sosiaalikomiteaa ennen päätöksentekoa.Näin on esimerkiksi silloin, kun kysymyksessä ovat työvoiman vapaaseenliikkuvuuteen tähtäävät toimet (EY:n perustamissopimuksen 49 artikla) jasijoittautumisvapaus (EY:n perustamissopimuksen 54 artikla), yhteistoimintasosiaalialalla (EY:n perustamissopimuksen 118 ja 121 artikla), koulutukseenliittyvät kysymykset (EY:n perustamissopimuksen 126 ja 127 artikla),kansanterveys ja kuluttajansuoja (EY:n perustamissopimuksen 129 ja 129 a artikla)sekä ympäristö (EY:n perustamissopimuksen 130 s artikla) ja alueellinen kehitys(EY:n perustamissopimuksen 130 artikla). Komissio tai neuvosto voi asettaa talous-

176

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

ja sosiaalikomitealle lausunnon antamista varten määräajan, joka on vähintäänneljä viikkoa. Määräajan päätyttyä annettua lausuntoa ei tarvitse ottaa huomioon.

EU-sopimuksen voimaantulosta lähtien talous- ja sosiaalikomitea on voinut antaalausuntoja myös omasta aloitteestaan tapauksissa, joissa se katsoo senaiheelliseksi (EY:n perustamissopimuksen 198 artikla). Komitea kokoontuusäännöllisesti kymmenen kertaa vuodessa täysistuntoon ja hyväksyy(yksinkertaisella äänten enemmistöllä) erityisjaostojensa lausuntojen perusteellakeskimäärin 180 lausuntoa vuodessa, joista noin 10 prosenttia omastaaloitteestaan. Nämä lausunnot toimitetaan neuvostolle, ja komissiolle ja nejulkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

222

177

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Talous- ja sosiaalikomitea

Euroopan unionin neuvoa-antava elin

talous- ja sosiaaliryhmien edustajaa

Politiikan alueet, joita koskevissa asioissa komission ja neuvoston on kuultava komiteaa

yhteinen maatalouspolitiikka•

liikennepolitiikka•

sisämarkkinoita koskevat säännöt•

sosiaalipolitiikka•

koulutuksen tukeminen•

kuluttajansuoja•

ympäristöpolitiikka•

rakenne- ja aluepolitiikka•

teollisuuspolitiikka•

tutkimuksen edistäminen jne.

Rakenne Talous- ja sosiaalikomitean jäsenet jakaantuvat kolmeen ryhmään: työntekijöiden,työnantajien ja muiden eturyhmien edustajiin. Viimeksi mainittuun ryhmäänkuuluvat vapaiden ammattien harjoittajat, maanviljelijät, osuuskunnat,kauppakamarit ja kuluttajien yhdistykset. Neuvosto nimeää komissiota kuultuaankomitean jäsenet yksimielisesti neljäksi vuodeksi kunkin jäsenvaltion asettamistaehdokkaista. Sama jäsen voidaan nimetä uudeksi toimikaudeksi. Talous- jasosiaalikomitean jäsenet valitsevat keskuudestaan kahdeksi vuodeksi kerrallaantyövaliokuntansa, joka koostuu 30 jäsenestä (10 kustakin ryhmästä).Työvaliokunnalla on puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa, jotka valitaanvuorotellen mainituista kolmesta ryhmästä. Puheenjohtaja vastaa talous- jasosiaalikomitean moitteettomasta toiminnasta sekä yhdessä työvaliokunnankanssa myös suhteista kolmansiin maihin. Puheenjohtajan ensisijainen tehtävä onkuitenkin johtaa ja koordinoida komitean eri jaostojen toimintaa ja määritelläniiden politiikkaa koskevat suuntaviivat. Jaostoja on yhdeksän, ja ne kattavatkaikki talous- ja sosiaalikomitean toiminta-alueet. Nämä ovat talous-, raha- javaluutta-asiat; ulkosuhteet, kauppapolitiikka ja kehitysyhteistyö; sosiaali-, perhe-,koulutus- ja kulttuuriasiat; ympäristönsuojelu-, kansanterveys- ja kuluttaja-asiat;maa- ja kalatalous, aluekehitys, yhdyskuntasuunnittelu ja maankäyttö; teollisuus,kauppa, käsiteollisuus ja palvelut; liikenne ja tietoliikenne; energia, ydinvoima jatutkimus.

YhteenvetoKoska talous- ja sosiaalikomitean antamat lausunnot ovat vain neuvoa-antavia,niiden vaikutus on usein rajallinen. Siksi edellä mainitut ryhmät pyrkivät entistäenemmän vaikuttamaan suoraan Euroopan komissioon päämääriensäsaavuttamiseksi. Samasta syystä talous- ja sosiaalikomitea, joka on toistaiseksiesittänyt sivuosaa Euroopan unionin toimielinten joukossa, pyrkii tasa-arvoiseksielimeksi, jolla on mahdollisuus suoraan vaikuttaa lainsäädäntöprosessiin. Jojoitakin vuosia talous- ja sosiaalikomitea on yhä useammin ollut mukanatehtävissä, joita ei perustamissopimuksissa ole määrätty sille kuuluviksivelvoitteiksi. Se on esimerkiksi muiden Euroopan instituutioiden tukemana mukanalukuisissa toiminnoissa, joiden tarkoituksena on parantaa Euroopan unioninkansalaisten ja sen toimielinten välisiä suhteita. Tällä tavalla se haluaa osoittaaolevansa enemmän kuin vain eri eturyhmien vaikutusfoorumi Euroopan unionissa.

Nicole Schley

178

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Talous- ja rahaliittoPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 102 a-109 martikla.

Tavoitteet: Hintavakaus, EU:n jäsenvaltioiden valuuttojen vaihtokurssienkiinnittäminen peruuttamattomasti vuoteen 1999 mennessä, yhteisen rahan–euron– käyttöönotto.

Välineet: Yhteisen rahapolitiikan kehittäminen, talouspolitiikan tiivisyhteensovittaminen, Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) perustaminen.

Talous- ja rahaliiton (EMU) loppuun saattaminen on eräs Euroopan unioninkaikkein kunnianhimoisimmista ja kiistanalaisimmista tavoitteista. Euroopanunionista tehdyn sopimuksen allekirjoittaminen ja ratifioiminen 1. marraskuuta1993 merkitsevät sitoutumista EMUn luomiseen. Unionin sisällä yhteinen rahalujittaa -> sisämarkkinoita, ja ulospäin se lisää unionin taloudellista painoarvoa.Maastrichtin sopimuksen mukaan EMUun osallistuvien maiden valuuttojenvaihtokurssit kiinnitetään peruuttamattomasti 1. tammikuuta 1999 alkaen. Tällöinkansallisista valuutoista tulee vain yhteisen rahan ilmentymiä. Sopimuksenmukaan yhteinen raha otetaan käyttöön nopeasti.

Tiiviin rahataloudellisen yhteistyön tarve liittyy erityisesti talouteen voimakkaastivaikuttaviin ulkoisiin tekijöihin. Mitä tiiviimmin taloudet ovat toisiinsakytkeytyneet, sitä vahingollisempia valuuttakurssien vaihtelut ovat niidentaloussuhteille. Tästä syystä Euroopan unioni odottaa EMUn ennen kaikkeaparantavan sen kilpailukykyä.

Euroopan yhteisö on jo useasti yrittänyt lisätä taloudellista yhteistyötä. 1970-luvulla talous- ja rahaliitosta laadittu Wernerin suunnitelma kariutuihaluttomuuteen syventää yhdentymistä sekä jäsenvaltioiden talousnäkymienerilaisuuteen. Tämän jälkeen esitettiin pragmaattisia järjestelyjävaluuttakurssiriskin rajoittamiseksi. Näitä olivat valuuttakäärme (1972) ja ->Euroopan valuuttajärjestelmä (European Monetary System, EMS) (1979). Talous- jarahaliiton luomiseksi laadittu suunnitelma, joka sillä välin oli pantu syrjään,otettiin uudelleen esiin vasta sitten, kun lisääntyvä yhdentyminen,sisämarkkinoiden todennäköinen syntyminen ja talouspoliittisten näkemystenlähentyminen 80-luvun puolivälistä alkaen loivat tarpeelliset edellytykset.

Delorsin suunnitelma ja Maastrichtin sopimusEuroopan unionista tehdyn sopimuksen määräykset perustuvat suurelta osinDelorsin suunnitelmassa esitettyihin ajatuksiin. Asiantuntijaryhmä, johon kuuluivatkansallisten keskuspankkien pääjohtajat, esittivät suunnitelman huhtikuussa 1989.

179

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Siinä esitettiin EMUun siirtymistä kolmessa vaiheessa. Heinäkuun alussa 1990alkaneen ensimmäisen vaiheen keskeisinä tavoitteina oli lisätä rahapolitiikanyhteensovittamista, saada kaikki jäsenvaltiot mukaan Euroopanvaluuttajärjestelmään, saattaa sisämarkkinoiden luominen loppuun ja ryhtyävalmistelemaan myöhemmin tarvittavia muutoksia perustamissopimukseen. Toisenvaiheen tärkeimpänä tavoitteena oli luoda Euroopan keskuspankkijärjestelmä,jonka toimivalta olisi aluksi rajoitettua. Kolmannessa vaiheessa oli määrä siirtyäkiinteisiin vaihtokursseihin ja yhteiseen rahaan.

Jo vuonna 1989 Madridissa kokoontunut -> Eurooppa-neuvosto päätti käynnistääensimmäisen vaiheen ja pitää hallitusten välisen konferenssin vuoden 1990lopussa. Huhtikuussa 1990 Eurooppa-neuvosto päätti pitää toisen hallitustenvälisen konferenssin, jossa käsiteltäisiin poliittisen unionin institutionaalistamuotoa, mikä liittyi paljolti tavoitteeseen sitoa yhdentymisensä kynnyksellä ollutSaksa läheisemmin Euroopan yhteisöön. EMUn toisen vaiheen alkamisajankohdaksijäsenvaltiot sopivat 1. tammikuuta 1994. Juuri ennen hallitusten välisenkonferenssin kokoontumista hyväksyttiin Euroopan keskuspankin perussääntö,jonka mukaan keskuspankin tärkein tavoite on hintavakauden säilyttäminen.

Talous- ja rahaliittoon johtava kehitysMaastrichtin sopimus on luonnollista jatkoa Euroopan politiikkaan, jossapainopiste on siirtynyt poliittisesta taloudelliseen yhdentymiseen. Raha- javaluuttapolitiikan suhteen sopimuksessa esitetään Delorsin kolmivaiheisensuunnitelman pohjalta selkeä etenemissuunnitelma, jossa on otettu huomioonpoliittiset ja aikatauluun liittyvät näkökohdat. Siirtymävaihetta sekä toisen jakolmannen vaiheen sisältöä koskevista määräyksistä neuvotteleminen osoittautuivaikeaksi. Toisaalta haluttiin välttää sitä, että siirtymävaiheessa olisi epäselvyyttäraha- ja valuuttapoliittisen toimivallan jaosta kansallisten viranomaisten ja EU:nvälillä. Toisaalta haluttiin kytkeä toinen ja kolmas vaihe aukottomasti yhteen.

Lopputuloksena oli, että vaikka päätösvalta rahapoliittisissa kysymyksissä säilyyjäsenvaltioilla toisen vaiheen aikana, näiden on kuitenkin myönnettäväkeskuspankeilleen itsenäisyys (EY:n perustamissopimuksen 109 e artikla). EMUnvalmistelut johtivat Euroopan keskuspankin edeltäjän -> Euroopan rahapoliittiseninstituutin perustamiseen 1. tammikuuta 1994. Sen tehtävänä on tukeajäsenvaltioita sellaisten olosuhteiden luomisessa, joita kolmanteen vaiheeseensiirtyminen edellyttää. Se myös kehittää välineitä ja ohjausmenetelmiä yhteisenrahapolitiikan harjoittamista varten.

Yhteisen rahan vakaus edellyttää uskottavaa vakauspolitiikkaa ja osallistuvienmaiden talouksien merkittävää lähentymistä. Siinä missä kaikki EU:n jäsenvaltiotosallistuvat toiseen vaiheeseen, on kolmanteen vaiheeseen siirtymisenedellytyksenä kaikkien ns. lähentymisen arviointiperusteiden saavuttaminen(perustamissopimuksen 109 j artikla). Lähentymisperusteet ovat seuraavat:

180

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

• Hintatason korkeatasoinen vakaus: tämä katsotaan saavutetuksi, kun maaninflaatiovauhti ylittää hintavakaudeltaan kolmen parhaan jäsenvaltioninflaatiovauhdin enintään 1,5 prosenttiyksiköllä.

• Julkisyhteisöjen rahoitusaseman kestävyys: tämä ehto täyttyy, kun julkisentalouden vuotuinen alijäämä on korkeintaan 3 prosenttia suhteessa BKT:hen jajulkisen talouden kokonaisvelka ei ylitä 60:tä prosenttia BKT:stä. Tässä onkuitenkin jätetty liikkumavaraa. Jos jäsenvaltion julkisen talouden velka onvähentynyt huomattavasti ja lähestyy nopeasti 60 prosentin viitearvoa,neuvosto voi päättää, että ehto on täytetty.

• Valuuttakurssin vakaus: valuutan on pysyttävä Euroopan valuuttajärjestelmänkapean vaihteluvälin rajoissa vähintään kahden vuoden ajan ilman, että sitäjoudutaan devalvoimaan minkään muun jäsenvaltion valuuttaan nähden. Kunvaihteluvälejä laajennettiin vuonna 1993, tuli tämän perusteen tarpeellisuuskyseenalaiseksi.

• Lähentymiskehityksen sekä Euroopan valuuttajärjestelmään osallistumisenpysyvyys: tämän mittaamisessa käytetään keskimääräistä pitkäaikaistanimelliskorkoa, joka saa ylittää enintään kahdella prosenttiyksiköllä enintäänkolmen hintavakaudeltaan parhaan maan vastaavan koron.

Vaikka arviointiperusteilla on poliittinen perusta, niitä voidaan pitää EMU-kelpoisuuden tarkkoina osoittimina. Ne tuovat kuitenkin myös esiin erot, joita erijäsenvaltioiden lähentymiskehityksessä selvästi on. Tältä kannalta asiaatarkasteltaessa Maastrichtin sopimus merkitsee kompromissiä riittävän pitkänsiirtymäajan ja sovitun aikataulun mukaisen nopean, peruuttamattoman EMUunsiirtymisen välillä.

Ensimmäiseksi neuvosto päättää määräenemmistöllä ja Euroopan rahapoliittiseninstituutin ja Euroopan komission selvitysten perusteella, onkolähentymisperusteet saavutettu. Vuoden 1996 loppuun mennessä valtion- taihallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston oli määrä päättää,täyttääkö jäsenvaltioiden enemmistö vaaditut ehdot. Neuvoston oli sen jälkeenmäärä päättää kolmannen vaiheen alkamispäivämäärästä. Siinä (todennäköisessä)tapauksessa, että enemmistö ei täytä ehtoja, EMU-kelpoisuus selvitetäänuudelleen ennen 1. heinäkuuta 1998. Jäsenvaltiot, jotka täyttävät ehdot,käynnistävät rahaliiton 1. tammikuuta 1999. Muiden EMU-kelpoisuus selvitetäänvähintään kahden vuoden välein. Kaikkien ehdot täyttävien jäsenvaltioiden onmyös liityttävä EMUun lukuun ottamatta Isoa-Britanniaa ja Tanskaa, jotka onpoikkeusjärjestelyin vapautettu osallistumisvelvoitteesta.

Euroopan keskuspankin perussäännön lisäksi EY:n perustamissopimuksen 105-109d artiklassa määrätään rahapolitiikan harjoittamisesta Euroopankeskuspankkijärjestelmässä. Nämä määräykset noudattavat pitkälti Saksankeskuspankkia (Bundesbank) koskevia säännöksiä, ja niissä korostetaanhintavakaustavoitteen ensisijaisuutta. Perustamissopimuksen 107 artiklan mukaan

181

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EKP:n itsenäisyys taataan, jotta se voi saavuttaa tämän tavoitteensa. Se ei saamillään tavalla rahoittaa julkisen talouden alijäämiä. Lähentymisenvarmistamiseksi sopimuksessa edellytetään jäsenvaltioilta tiivistä talouspoliittistayhteistyötä, jota neuvosto valvoo.

EMUn toteutumisvaihe ja sen onnistumismahdollisuudetSopimuksessa Euroopan unionista jätettiin tarkoituksella joitakin EMUun liittyviäyksityiskohtia epäselviksi. Erityisesti toteuttamiseen tarvittiin lisätarkennustaennen kolmannen vaiheen alkua. Komission toukokuussa 1995 esittämässävihreässä kirjassa hahmoteltiin useita skenaarioita yhteisen rahan käyttöönotolle.Euroopan rahapoliittinen instituutti on myös esittänyt näkemyksensä asiasta.Näyttää siltä, että vuoden 1999 alusta yhteistä rahaa ryhtyvät käyttämäänkeskuspankit ja liikepankit. Riittävän pitkien siirtymäkausien odotetaanlieventävän toteutukseen liittyviä vaikeuksia. Vuoden 2002 tammikuun alussalasketaan yhteisen rahan määräiset setelit ja kolikot liikkeeseen. Kuusi kuukauttamyöhemmin EMUn kolmanteen vaiheeseen osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisetvaluutat menettävät laillisen maksuvälineen asemansa. Joulukuussa 1995pidetyssä Madridin huippukokouksessa valtion- ja hallitusten päämiehetvahvistivat tahtonsa käynnistää EMU vuonna 1999 ja sopivat uuden rahan nimeksieuron. Vuoden 1996 loppuun mennessä oli myös päätettävä Euroopankeskuspankin rahapolitiikan ohjausvälineistä. Jotta EMU ei aiheuttaisisisämarkkinoiden pysyvää kahtiajakoa, olisi EMUun alusta lähtien osallistuvienjäsenvaltioiden (ÓinsÓ) ja alkuvaiheessa sen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden(Ópre-insÓ) valuutat kiinnitettävä toisiinsa uudessa valuuttajärjestelmässä. Kaikenkaikkiaan EMUn tekniset valmistelut ovat aikataulussaan.

Maastrichtin sopimus on sen ratifioimisesta lähtien herättänyt kritiikkiä. Julkisessakeskustelussa on toisaalta tuotu esiin periaatteellista kielteistä suhtautumistarahaliittoon ja toisaalta painotettu sitä, että poliittista unionia ja EMUa ei saadaaikaan samanaikaisesti. Katsotaan, että ilman nykyistä suurempaa poliittistayhdentymistä rahaliitolta puuttuu pohja. Vaikuttaa myös kyseenalaiselta, riittääköyhteistä rahapolitiikkaa harjoitettaessa pelkkä talouspolitiikan yhteensovittaminenjäsenvaltioiden kesken takaamaan, että maat eivät lipeä sitoutumisestaanhintavakaustavoitteeseen. Arviointiperusteiden lopullisuus on myös asetettukyseenalaiseksi, koska epäillään vahvasti, että ehtoja lievennetään ennensiirtymistä kolmanteen vaiheeseen. On totta, että Maastrichtin sopimuksessa onperustavanlaatuinen heikkous siinä, että arviointiperusteet katsotaan ainoastaansisäänpääsyehdoiksi. Vaikka sopimuksen mukaan määrätään seuraamuksia siinätapauksessa, että jäsenvaltio laiminlyö talouden hoidon sovitulla tavalla,seuraamuksista on päätettävä määräenemmistöllä. Näin ollen ei ole mahdotonta,että tällä hetkellä tarkkailunalaista vakauskehitystä lievennettäisiin kolmannenvaiheen käynnistymisen jälkeen.

Tähän ongelmatiikkaan pyrittiin tarttumaan Saksan vuonna 1995 esittämälläEuroopan vakaussopimuksella. Lyhyesti sanottuna siinä ehdotetaan

182

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

menettelytapaa, jolla varmistettaisiin julkisen talouden kurinalainen hoito myösEMUn käynnistymisen jälkeen. Toisin kuin EY:n perustamissopimus vakaussopimusmäärää kurinalaisuuden laiminlyömisestä automaattisia seuraamuksia, joita voivatolla mm. suuret sakot. Syyskuussa 1996 neuvosto sopi periaatteellisella tasollasiitä, että tällainen menetelmä otetaan käyttöön rahaliiton varmistamiseksi.

Poliittinen tahto käynnistää rahaliitto aikataulun mukaisesti on varmistunutentistä selvemmin. Sen lisäksi, että joillakin jäsenvaltioilla on vielä ongelmiakansallisen hyväksynnän saamisessa rahaliitolle, liittyy konkreettiseentoteutumiseen vaikeuksia. Rahaliiton taloudellinen hyöty kasvaa osallistujienlukumäärän myötä. Kaikista lähentymispyrkimyksistä huolimatta ainoastaanLuxemburg onnistui täyttämään ehdot vuonna 1995. Poliittiset päättäjät torjuvatyksimielisesti lykkäysmahdollisuuden, koska olisi liian suuri vaara, että kurinalaistatalouden hoitoa peräänkuuluttava yhdentymismotiivi menetettäisiin.Arviointiperusteita ei myöskään missään tapauksessa pidä tulkita löyhästi. Tällaisetlievennykset olisivat tuskin mahdollisia samanaikaisesti. Vakaussopimuksestasopiminen voi olla tärkeä tekijä tämän kolmitahoisen ongelman ratkaisemiseksiilman uskottavuuden menetystä.

Olaf Hillenbrand

183

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Teollisuus

Perustamissopimuksen määräykset: tärkeimpänä EY:n perustamissopimuksen 130artikla 3 b artiklassa ja V osastossa (kilpailu) asetetuin rajoituksin.

Tavoitteet: yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn, suorituskyvyn jainnovatiivisuuden lisääminen luomalla suotuisa toimintaympäristö erityisestipienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset); tutkimuksen ja kehityksen (T&K)edistäminen, yritysten välinen yhteistyö ja teollisuuden mukauttaminenrakenteellisiin muutoksiin avointen markkinoiden ja kilpailumarkkinoidenjärjestelmässä.

Välineet: jäsenvaltioiden väliset neuvottelut ja toiminnan yhteensovittaminenEuroopan komission aloitteesta; jäsenvaltioiden erityistoimenpiteiden tukeminenneuvoston päätettyä niistä yksimielisesti.

Talousarvio: vuoden 1995 talousarvioesityksessä teollisuuspoliittisiin toimiinosoitettiin suoraan ainoastaan 38,5 miljoonaa ecua. Teollisuuspolitiikkaansuunnatuista määrärahoista suurempi osuus, yhteensä noin 3,7 miljardia ecua,katetaan talousarvion muista kohdista (T&K, koulutus, tiedotus ja viestintä,sisämarkkinat, Euroopan laajuiset verkot). Euroopan investointipankki myönsivuonna 1993 lainoja yhteensä 17,7 miljardia ecua, joista 4,2 miljardia ecuateollisuudelle ja palvelualalle (tästä 1,5 miljardia ecua pk-yrityksille) ja 7,2miljardia ecua Euroopan laajuisille verkoille.

Toisin kuin kilpailupolitiikalla, jonka avulla pyritään luomaan kaikille yrityksilleyhtäläiset, tasa-arvoiseen kohteluun perustuvat markkinaedellytykset, pyritäänteollisuuspolitiikalla vaikuttamaan markkinoihin valikoivasti esim. suojelemallaperinteistä teollisuutta tuonnilta, edistämällä erityisesti pienten ja keskisuurtenyritysten yhteistyötä ennen tuotteiden markkinointivaihetta (T&K, rahoitus),vahvistamalla tämän päivän ÓavainalojaÓ tai edistämällä yleisesti tuottavuutta jakustannusten karsimista. Välineet voivat olla perinteisiä, kuten verotoimenpiteet,rahoitustuki, julkiset hankintasopimukset ja tutkimuksen tukeminen, tai uusia,kuten teknologiansiirtolaitokset ja talouselämän edustajien, tiedemiesten japoliitikkojen vuoropuhelun foorumina toimivat teknologianeuvostot.Nykyaikaisessa teollisuuspolitiikassa luotetaan siis ennen kaikkea strategienviisauteen, jonka avulla kotimainen tuotanto ja palvelut suunnataan oletetuilletulevaisuuden aloille. Teollisuuspolitiikan tavoitteet ovat tällä hetkellä ennenkaikkea rakenteita uudistavia.

184

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Perustamissopimusten määräyksetPariisin ja Rooman sopimuksissa ei ole varsinaisia teollisuuspolitiikkaa koskeviamääräyksiä. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimukseen sen sijaansisältyy Euroopan kaivosteollisuutta ja terästeollisuuden useimpia osa-alueitakoskevia melko konkreettisia määräyksiä. Myös Euratomin perustamissopimuksessakeskitytään tiettyyn alaan, ja tarkoituksena on Ókehittää tutkimusta ja varmistaateknisen tiedon levittämistäÓ sekä Óhelpottaa investointejaÓ.

Euroopan talousyhteisön (ETY) perustamissopimuksessa teollisuuspolitiikanoikeudellinen perusta ei ollut yhtä selvästi määritelty. Yhteisön toiminta tälläalalla oli perustettava perustamissopimuksen yleisiin tavoitteisiin, kunnes ETY:nperustamissopimus korvattiin Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksella.Siihen asti oikeudellisena perustana käytettiin ETY:n perustamissopimuksen 235artiklaa. EY:n perustamissopimuksen 130 artiklassa yhteisölle annettiinnimenomainen toimivalta teollisuuspolitiikan alalla. Yksittäisten toimenpiteidentoteuttaminen edellyttää tosin toissijaisuusperiaatteen (EY:nperustamissopimuksen 3 b artikla) noudattamista ja Euroopan unionin ->neuvoston yksimielisyyttä.

Tavoitteiden saavuttaminenYhteisön teollisuuspolitiikalle oli aivan liian pitkään ominaista alakohtainenkriisienhallinta. Etenkin vuoden 1975 jälkeen ja 80-luvun alussa EY:n komissio (->Euroopan komissio) kehitti terästeollisuutta, tekstiiliteollisuutta, laivanrakennustaja kenkäteollisuutta koskevia rakenneohjelmia. Niihin liittyi osittain(terästeollisuus) vahvasti ohjailevia piirteitä, joilla väliaikaisesti estettiin vapaakilpailu kapasiteetin järjestelmällisen vähentämisen nimissä, sekä ulkoisiarajoituksia. Kun suhdanteet 80-luvun loppupuolella paranivat, useimmistatoimenpiteistä luovuttiin tai niitä lievennettiin.

Komissio asetti uusia antoi teollisuuspoliittisia painotuksia 90-luvun alussa.Kilpailua, markkinoiden avoimuutta ja laaja-alaisia toimenpiteitä tuottavuudenlisäämiseksi ja innovaatioiden edistämiseksi korostettiin. Tämän näkökulma oliratkaisevassa asemassa EY:n perustamissopimuksen 130 artiklaan sisältyviäteollisuuspolitiikan puitteita kodifioitaessa. Komission uusimmassateollisuuspoliittisessa aloitteessa on kyse samoista asioista. Siinä asetetaantoiminnalle neljä painopistettä: aineettomien investointien edistäminen, teollisenyhteistyön kehittäminen, yhtäläisten kilpailuedellytysten takaaminen ja valtiontoimenpiteiden uudenaikaistaminen.

Ensimmäisessä painopistealueessa on kyse ennen kaikkea ammatillisenkoulutuksen parantamisesta, uusista tavoista organisoida työtä, kattavastalaadunvalvonnasta, uuden teknologian kehittämisestä ja tietoliikenneverkkojenluomisesta. Tutkimuspolitiikan lähtökohtana olisi oltava markkinat.

Toisella painopistealueella olisi kehitettävä välineitä yksityisten hankkeiden välisenyhteisön tason yhteistyön kehittämiseksi ja eurooppalaisten yritysten aseman

185

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

vahvistamiseksi kasvavilla markkina-alueilla. Tähän tarkoitukseen sopivinakeinoina komissio pitää mm. oikeudellisten ja verotuksellisten esteidenpoistamista, teollisuuden Ópyöreän pöydänÓ kokoontumisia sekä oikeudellisestijohdonmukaista investointien edistämistä ulkomailla. Kohdealueita ovat ennenkaikkea Keski- ja Itä-Eurooppa, missä EU aikoo jopa taata osan investoinneista,sekä Latinalainen Amerikka, Välimeren alueen maat ja Aasian voimakkaantalouskasvun maat, missä on kyse ennen kaikkea teknologiayhteistyöstä.

Kolmanteen painopistealueeseen liittyy sekä sisäisiä että ulkoisia näkökohtia.Sisäisiin näkökohtiin kuuluvat kilpailun täydellinen toteuttaminen Euroopan ->sisämarkkinoilla tehokkaamman tukien hallinnoinnin avulla ja ottamalla huomioon-> alueellinen rakennepolitiikka ja muu yhteisön politiikka, jolla on taloudellisiavaikutuksia, sekä avaamalla kaasu-, sähkö- ja televiestintämarkkinat kilpailulle.Ulkoisista näkökohdista tärkeimpänä nähdään yhteisön kauppapoliittistenvälineiden parantaminen ja niiden ulottaminen palvelualalle siten, että säänneltykansainvälinen kilpailu voidaan viedä GATTin Uruguayn kierroksen tuloksiapidemmälle. Yhteisö haluaa tehokkaammat välineet voidakseen reagoidastrategisten yhteenliittymien esiintymiseen maailmanmarkkinoilla ja muitasyrjiviin kahdenvälisiin sopimuksiin, kuten Yhdysvaltojen ja Japanin välinenpuolijohdesopimus. Piilosyrjinnän paljastamista varten luodaan teollisuudenarviointimekanismi (industrial assessment mechanism) komission ja sellaisten EU:nulkopuolisten maiden välille, joissa eurooppalaisten teollisuuden on vahvastakilpailuasemasta huolimatta vaikea saada jalansijaa.

Neljännen painopistealueen päätavoitteet ovat sääntelyn poistamisen jatkaminen,hallintomenettelyjen yksinkertaistaminen ja kansallisten ja yhteisön viranomaistenyhteistyön parantaminen.

Kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevassa valkoisessa kirjassaan Euroopankomissio pyrkii antamaan yhteisön teollisuuspolitiikalle työmarkkina- jatyöllisyyspoliittisia painotuksia. Kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia komissionäkee erityisesti tieteessä ja kulttuurissa, terveydenhuollossa ja biotekniikassa,ympäristönsuojelussa, tietotekniikassa ja viestintäteknologiassa. Näitä aloja olisisuojeltava luvattomalta kopioinnilta oikeusturvaa ja patenttisuojaa parantamalla.Euroopan laajuisten liikenne-, energia- ja tietoliikenneverkkojen rakentamistapidetään valkoisessa kirjassa välttämättömänä tietoyhteiskunnan toteutumisensekä sisämarkkinoiden täydellisen toteutumisen ja Keski- ja Itä-Eurooppaanlaajentumisen kannalta. Komissio odottaa, että näihin investointeihin vuosisadanloppuun mennessä tarvittavilla noin 370 miljardilla eculla, joista yhteisö rahoittaa120 miljardia ecua, olisi huomattavia myönteisiä vaikutuksia työmarkkinoihinsekä rakennus- että käyttövaiheessa.

KiistakysymyksetTeollisuuspolitiikasta on kiistelty yhteisössä aina. Saksalaisten, tiukastivapaakaupan perinteeseen nojautuvien kansantaloustieteilijöiden mielestäkomission muistiot, toiminta- ja rakenneohjelmat, kuin myös tuorein valkoinen

186

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

kirja ja reiluun kilpailuun tähtäävät pyrkimykset ulkomaankaupassa, ovatranskalaisen suunnittelutalousfilosofian ja ÓcolbertisminÓ sävyttämiä. Ennenkaikkea Ranska on kiinnittänyt huomiota Euroopan teknologiseenjälkeenjääneisyyteen USA:han ja Japaniin verrattuna, Japanin kauppapoliittiseenstrategiaan, jossa vaarana on tärkeimpien teknologian alojen monopolisointi,pääoman ja teknologian suureen liikkuvuuteen kansainvälistyneillä markkinoilla,EY:n markkinoiden jakautumiseen kansallisiin segmentteihin sekä rakenteellisiinongelmiin. Ranskalaisten mielestä sopeuttamista, uudenaikaistamista jatarvittavaa keskittämistä ei voida jättää yksinomaan markkinavoimien tehtäväksi,mikäli Euroopan taloudellista asemaa ei haluta vaarantaa pysyvästi.

Vastakohtaisuudet ovat lieventyneet sisämarkkinoiden toteutuessa, kun Ranska onluopunut alakohtaisesta suunnittelusta ja Saksa on lisännyt valtion tukia sekäteollisuus- ja teknologiapoliittisia toimia. Teollisuuspoliittinen ajattelu valtasiSaksassa alaa, kun itäisessä Saksassa teollisuuslaitoksia uhkasi laajoilla alueillasulkeminen. Tällä hetkellä kaikki jäsenvaltiot pitävät yritysten välistä yhteistyötä jatutkimuksen edistämistä koskevia hankkeita tärkeinä.

Vanhat kiistanaiheet ovat kuitenkin nousseet uudelleen esiin. Syitä on monia.Ensinnäkin komissio ei ole täysin onnistunut markkinoidessaan uuttateollisuuspoliittista vakaumustaan, jonka mukaan avoimet ja kilpailuun perustuvatmarkkinat ovat etusijalla. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että jotkut jäsenvaltiotjättävät terästukea koskevat säännöt huomiotta ja myöntävät avokätisesti tukiamuille talouselämän aloille, sekä neuvoston aluepoliittisia tukia koskevienpäätösten politisoitumisena. Tämä teollisuus- ja aluepolitiikan sekäkilpailupolitiikan välinen pinnan alla kytevä konflikti tulee kärjistymään sitämukaa, kun rakennepolitiikkaan ja T&K:hon myönnettävät varat lisääntyvät.

Viimeisimmät vastakkainasettelut koskevat Euroopan laajuisia verkkoja, joidenrahoittamisessa yhteisön osuus ei joidenkin jäsenvaltioiden mielestä saisi noustaliian suureksi, kun taas komissio ja eräät muut jäsenvaltiot korostavat verkkojenkehittämistä laaja-alaisena teollisuuspoliittisena toimenpiteenä. Lisäksi kiistelläänkauppapolitiikan välineiden kehittämisestä sekä siitä, pitäisikö jäsenvaltioiden vaikomission edustaa yhteisöä äskettäin perustetussa Maailman kauppajärjestössä(WTO).

Fritz Franzmeyer

187

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Terveys

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 129 artikla,sosiaalipolitiikkaa koskeva sopimus.

Tavoitteet: terveyden suojelu, ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja työterveys.

Talousarvio: 1996: syöväntorjunta 12 miljoonaa ecua, AIDSin torjunta 9,4miljoonaa ecua, työterveyshuolto 10,5 miljoonaa ecua, ympäristövaikutuksia jakansanterveyttä koskevat aloitteet 12,5 miljoonaa ecua, huumausaineidenväärinkäytön torjunta 6,5 miljoonaa ecua.

Maastrichtin kokouksessa Euroopan yhteisön valtion- tai hallitusten päämiehetsopivat, että Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määrätään terveydenkorkeatasoisen suojelun turvaamisesta yhteisön jäsenvaltioissa.Toiminnan tavoiteon laajalle levinneiden vaarallisten sairauksien tutkiminen, ehkäiseminen jatorjunta. Näihin luetaan myös huumausaineiden väärinkäyttö. Jäsenvaltiotsovittavat keskenään yhteen politiikkansa ja toimintaohjelmansa edellämainituillaaloilla yhteydessä -> Euroopan komission kanssa. Terveyspolitiikantoteuttamiseksi -> Euroopan unionin neuvosto antaa suosituksiamääräenemmistöllä tai ehdottaa toimenpiteitä EY:n perustamissopimuksen 189 bartiklassa säädetyn päätöksentekomenettelyn mukaisesti. Varsinainenlainsäädäntövalta on kuitenkin jäsenvaltioilla.

ETY:n perustamissopimuksissa ei nimenomaisesti määrätä yhteisestäterveyspolitiikasta. Euroopan yhtenäisasiakirjalla vuonna 1987 liitettiin ETY:nperustamissopimukseen yhteisönlaajuinen yhteistyö terveyden suojelemiseksi jatyöympäristöä koskevien vähimmäisvaatimusten yhdenmukaistamiseksi (ETY:nperustamissopimuksen 100 a ja 118 a artikla). Vasta Euroopan unionista tehdynsopimuksen X osastossa määritellään terveyspolitiikka riippumattomana osanaeurooppalaista politiikkaa. Yhteisiin toimiin julkisen terveydenhuollon alallakuuluu laaja valistus- ja kasvatustyö terveyden yleiseksi edistämiseksi. Muitakansanterveyden suojeluun liittyviä alueita ovat -> ympäristö (EY:nperustamissopimuksen 130 r artikla) ja -> kuluttajapolitiikka (EY:nperustamissopimuksen 129 a artikla).

Erityiset toimintaohjelmat ÓEurooppa syöpää vastaanÓ oli ensimmäinen pitkän aikavälin aloite, jonka EY:nvaltion- ja hallitusten päämiehet tekivät vuonna 1985. Komissio laati vuonna1987 erityiset toimintaohjelmat, joita on siitä lähtien jatkuvasti kehitetty. Näihinkuuluvat tutkimuksen ja koulutuksen tukeminen Euroopan tasolla ja sekä laaja

188

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tiedotuspolitiikka syövän vaarojen vähentämiseksi. ÓEurooppa aidsia vastaanÓ ontoinen EY:n toimintaohjelma, joka alkoi vuonna 1991 ja joka on suunnattu sekäaidsia sairastaville että terveille henkilöille. Jotta tätä sairautta voitaisiin torjuatehokkaammin, ministerit päättivät unioninlaajuisesta tietojen ja kokemustenvaihdosta. Viimeisin toimintasuunnitelma aidsin torjumiseksi on tehty vuosiksi1995-1999.

Myös taistelussa huumausaineiden väärinkäyttöä vastaan jäsenvaltiot ovatyhdistäneet voimansa. Koska huumausaineiden väärinkäyttö mainitaannimenomaisesti EY:n perustamissopimuksen 129 artiklassa, komissio laati vuonna1995 ensimmäisen toimintasuunnitelmansa, joka ulottuu vuoteen 2000 asti.Huumausaineiden väärinkäyttöön liittyvien ongelmien monikerroksisuuden vuoksitässäkin suunnitelmassa keskitytään erityisesti ehkäiseviin toimenpiteisiin,tietojen, kokemusten ja hyviksi havaittujen menetelmien vaihtoon sekä tietojenkeräämiseen yhteisön tasolla. Ohjelman yhteydessä tuetaan myöshuumausaineiden väärinkäyttäjien neuvontaa ja kuntoutusta sekä heidänsopeuttamistaan uudelleen yhteiskuntaan. Perinteisesti pyritään huolehtimaantyöntekijöiden terveyden suojelusta. Kolmas, vuonna 1993 alullepantutoimintaohjelma jatkuu vuosituhannen loppuun asti. Siinä korostetaan erityisestiturvallisuutta, ergonomiaa, työterveyttä sekä sosiaalista vuoropuhelua työpaikalla.Jotta käytännössä taattaisiin yhtenäinen suojelun taso, eurooppalaisetyritysneuvostot vastaavat lisäksi valtioiden rajat ylittävästä työntekijöilletiedottamisesta ja työntekijöiden kuulemisesta yhteisönlaajuisesti toimivissayrityksissä ja yhtymissä.

YhteenvetoEuroopan integraatiokehitys on vauhdittanut eri jäsenvaltioidenterveydenhuoltojärjestelmien ponnistelua tiettyjen ongelmien ratkaisemiseksi.Rajattomilla -> sisämarkkinoilla yhteinen sairauksien syiden tutkiminen,sairauksien torjunta ja terveydestä tiedottaminen on yhä tärkeämpää.Sopimuksessa Euroopan unionista annetaan enemmän painoa terveyspolitiikalle jaluodaan edellytykset yhteisönlaajuiselle kansanterveyden suojelulle.

Ralf Schmitt

189

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Tietoyhteiskunta

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 3, 52, 59, 85, 86,90, 100 a, 129 (a, b, c, d) ja 130 artikla

Tavoitteet: Euroopan taloudellisen kilpailukyvyn parantaminen, taloudellisen jasosiaalisen rakennemuutoksen tukeminen, tieteen ja koulutuksen edistäminen

Välineet: Tietoyhteiskunnan Euroopan laajuisen oikeudellisen ja teknisensääntelykehyksen luominen, pilottihankkeiden ja teknisten innovaatioidenedistäminen, yhtäläisten mahdollisuuksien varmistaminen kilpailun ja uusienteknologioiden käyttömahdollisuuksien kohdalla

Kirjallisuutta: Euroopan komissio: Eurooppa ja maailmanlaajuinentietoyhteiskunta (Bangemannin kertomus), Bryssel 1994; Kohti eurooppalaistatietoyhteiskuntaa - toimintasuunnitelma, Bryssel 1994; La Préparation desEuropéens à la société de l'information, Luxemburg 1996; Tietoyhteiskunnanvaikutus Euroopan unionin politiikkoihin - Seuraavien vaiheiden valmistelu, Bryssel1996; Tietoyhteiskuntafoorumin ensimmäinen vuosikertomus Euroopankomissiolle, Bryssel 1996; WWW: Euroopan komissio: http://europa.eu.int;Information Society Projects Office (Tietoyhteiskuntatoimisto):http://www.ispo.cec.be

Käsitteessä tietoyhteiskunta ovat 90-luvun alusta lähtien yhdistyneet nemonenlaiset haasteet ja mahdollisuudet, jotka ovat syntyneet talouselämässä,yhteiskunnassa ja politiikassa nykyaikaisten tieto- ja viestintätekniikoiden nopeankehityksen myötä. Digitaalisen tiedon, tekstin, kuvan ja äänen (multimedia)yhdistyminen käynnisti nykyaikaisten televiestintäjärjestelmien, henkilökohtaistentietokoneiden ja sähköisten tietopalvelujen laajan käytön sekä perinteistenviestintävälineiden määrällisen kasvun. Internet-tietoverkko on vakiinnuttanutpaikkansa maailmanlaajuisena viestintäfoorumina. Euroopan teollistuneidenyhteiskuntien toimijoiden on sen vuoksi harkittava uudelleen päivittäisentiedonvälityksensä tapoja.

Mahdollisuudet ovat suuret: viestinnän rajoitukset tilan ja ajan suhteenvähenevät, tietoa voidaan tallentaa ja välittää nopeasti hyötyarvon säilyessäkorkeana, automatisoitavissa olevien palvelujen hinnat ovat laskemassa.Tietoyhteiskunnan mahdollisuuksista innostuneet ovat jopa havainneetmahdollisuuksia perustaa virtuaaliyhteisöjä, jotka toimisivatteollisuusyhteiskunnan syrjivien voimien vastapainona. Epäilijät puolestaanarvostelevat tietoeliitin ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien ryhmienvälille kasvavaa tietokuilua sekä jatkuvasti tukkoon menevien tiedon valtateiden

190

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tiedon laatua. Sen vuoksi yksilöllinen luomiskyky ja yhteiskunnan toimijoideninvestointihalukkuus määrää, voidaanko tietoyhteiskunnassa saada aikaaninnovatiivisia ja tehokkaita palveluja. Tietoyhteiskunnan on saatava kansalaistenhyväksyntä ja siihen voidaan päästä ainoastaan viestintätaitokoulutuksen avullasekä järjestämällä tietotarjonnan tasavertaiset käyttömahdollisuudet.

-> Euroopan unioni on käsitellyt nimenomaan näitä uusien työ- ja elinmuotojenjärjestämiseen liittyviä haasteita sekä työllistämismahdollisuuksia vuoden 1993valkoisessa kirjassa kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä. Vuonna 1994 ->Euroopan komissio esitti Bangemannin kertomuksen aloitteeseen pohjautuentoimintasuunnitelman Kohti eurooppalaista tietoyhteiskuntaa. Siinä ehdotettiinennen kaikkea toimenpiteitä tietoyhteiskunnan oikeudellisen ja teknisensääntelykehyksen sekä standardien laatimiseksi EU:ssa. Tavoitteena on sääntelystävapautuminen, jonka on tarkoitus kannustaa yksityistä talouselämää investoimaanerääseen Euroopan tärkeimmistä markkina-aloista: Euroopan tietomarkkinoidenhavaintokeskus uskoo tieto-ja viestintätuotteiden vuosittaisen kasvuvauhdinolevan Euroopassa yli 8 prosenttia, ja maailmankaupan määrä on nyttemmin joylittänyt tuhannen miljardin ecun arvon.

Tämän vuoksi Euroopan multimediateollisuuden kehittämisen tukemiseen varattiinneljännessä tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmassa (esim.ESPRIT, ACTS, TELEMATICS) vuosiksi 1994-1998 tukivaroja noin 3,6 miljardia ecua.Varat ohjataan kymmeneen sovelluksiin liittyvään aloitteeseen; etätyön,etäopiskelun, tutkimuksen verkostoitumisen, telematiikan, maantieliikenteen,lentoturvallisuuden, terveydenhuollon, julkisyhteisöjen sopimusten, julkisenhallinnon sekä yksityistalouksien verkostoitumisen alalla. Audiovisuaalistateollisuutta tuetaan MEDIA II -ohjelman (-> viestintäpolitiikka) avulla.Multimediatuotteiden kehittämistä pienissä ja uusissa yrityksissä tuetaan vuonna1996 käynnistetyllä INFO 2000 -ohjelmalla. Koska Euroopanteleviestintämarkkinat vapautetaan vuoteen 1998 mennessä, EU:n tehtäväksi tuleelisäksi taata kilpailupolitiikkansa yhteydessä viestintäpalveluille oikeudenmukaisetmarkkinajärjestelyt.

Komission tukena tietoyhteiskuntaa koskevissa pohdinnoissa toimii useita elimiä:vuonna 1995 yhteiskunnalliseksi idea- ja yhteyspalveluksi perustettiintietoyhteiskuntatoimisto. Tietoyhteiskuntafoorumi taas kokoaa yli 100 eturyhmienedustajaa arvioimaan EU:n toimenpiteitä ja muotoilemaan strategisiavaihtoehtoja. Erään asiantuntijaryhmän tehtäväksi annettiin pohtia uudenteknologian täsmällisiä vaikutuksia ja laatia ehdotuksia niiden hallitsemiseksi.Jäsenvaltioiden oikeusasiantuntijoista koostuvan oikeusasiain neuvoa-antavankomitean on tarkoitus pohtia digitaaliajan oikeudellisia kysymyksiä, esimerkiksiuhanalaisiksi joutuneita tekijänoikeuksia. Työn tuloksena komissio on jo julkaissutuseita vihreitä kirjoja. Niillä on ollut tietoyhteiskunnan sosiaalisia, taloudellisia jaoikeudellisia haasteita koskevaa keskustelua ohjaava vaikutus. Yksilön

191

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

näkökulmasta aihetta käsiteltiin vuoden 1996 vihreässä kirjassa Elämä ja työtietoyhteiskunnassa.

Tietoyhteiskuntaa on tarpeen tarkastella myös maailmanlaajuisesta näkökulmasta,ja tässä tarkoituksessa järjestettiin EU:n aloitteesta vuonna 1995 G7-maidentapaaminen Brysselissä ja vuonna 1996 tietoyhteiskuntaa ja kehitystä käsitellytkonferenssi Etelä-Afrikassa. Lisäksi vuonna 1996 pidettiin Roomassa kokousVälimeren alueen maiden kanssa ja Prahassa jo toisen kerran Keski- ja Itä-Euroopan muutosta läpikäyvien maiden edustajien kanssa tarkoituksena laatiayleiseurooppalaisia ja hyviin naapuruussuhteisiin perustuvia strategioita.Lähivuosina on yhteistyössä luotava sisältö näissä tilaisuuksissa muotoilluilleoikeudenmukaista kilpailua, yksityisten sijoitusten tukemista ja verkkoon pääsynavoimuutta koskeville tavoitteille. Erityinen haaste on maailmanlaajuisentietoinfrastruktuurin luominen.

Patrick Meyer

192

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Tutkimus ja teknologiaPerustamissopimuksen määräykset: EHTY:n perustamissopimuksen 55 artikla,Euratomin perustamissopimuksen 2 artiklan a alakohta ja 4-11 artikla, EY:nperustamissopimuksen 41 artiklan a alakohta ja 130 f-130 p artikla.

Tavoitteet: Euroopan teollisuuden, etenkin tulevaisuuden teknologian, sekäteollisen ja teknologisen kilpailukyvyn parantaminen. Tätä varten on ennen kaikkeapäästävä yhteisymmärrykseen yhteisistä tutkimus- ja kehitystavoitteista. JottaEuroopan unionin taloudellista kehitystä voitaisiin edistää tavoitteellisesti,tutkimus- ja teknologiapolitiikka on tulevaisuudessa keskitettävä tehokkaammin jasovitettava paremmin yhteen. Pitkän aikavälin tutkimus- ja teknologiapolitiikalleantavat suuntaa vuonna 1993 esitetyn kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttäkoskevan valkoisen kirjan tavoitteet.

Välineet: tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja esittelyn puiteohjelma;yhteinen tutkimuskeskus; Euroopan komission erityiset tutkimusohjelmat; EUREKA.

Talousarvio: tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja esittelyn neljännellepuiteohjelmalle osoitetaan vuosiksi 1994-1998 määrärahoja 12,3 miljardia ecuasekä tehdään miljardin ecun varaus.

-> Euroopan komissio on vuodesta 1993 pitänyt tutkimusta ja teknologistakehittämistä ÓykkösprioriteettinaÓ. Huomattavaa panostusta tutkimukseenpidetään välttämättömänä kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi, koskaamerikkalaisten ja aasialaisten kilpailijoiden etumatka kasvaa. Eurooppalaistenyritysten heikkoudet ilmenevät sekä perinteisillä että erityisesti korkeanteknologian aloilla. -> Euroopan unionin toiminnan taustalla on hidas talouskasvuja rakenteellinen työttömyysongelma, jota Euroopan laajuinen lama pahensi 90-luvun alussa. Nämä ongelmat pakottavat toimimaan. Muodollisen perustanmuutetulle tutkimus- ja teknologiapolitiikalle antavat yhtenäisasiakirja vuodelta1986 ja sopimus Euroopan unionista, johon on kirjattu EY:n perustamissopimuksen130 f-130 p artiklan tapaan tavoite lujittaa yhteisön teollisuuden tieteellistä jateknologista perustaa. Näin ollen Euroopan komissio ja jäsenvaltiot pyrkiväthuolehtimaan siitä, että teollisuuden mahdollisuuksia hyödynnetään paremmin.Komissio reagoi taloudelliseen tilanteeseen konkreettisesti vuoden 1993 lopullaesittämällä kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevan valkoisen kirjan. Se toimiilähtökohtana ja ohjenuorana paikallisella, kansallisella ja yhteisön tasollatehtäville ratkaisuille, joilla pyritään luomaan luja perusta kansantalouksienkehitykselle, jotta ne voisivat vastata kansainväliseen kilpailuun ja luodatyöpaikkoja, joita tarvitaan miljoonia. Valkoisessa kirjassa mainitaan tässäyhteydessä myös tutkimus ja teknologinen kehittäminen (TTK) sekä televiestintä,

193

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

jotka ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä ja joita on kehitettävä voimakkaastiteollisuuden kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Komission näkemykset on koottututkimuksen, teknologisen kehittämisen ja esittelyn neljänteen puiteohjelmaan(1994-1998), josta -> Eurooppa-neuvosto ja -> Euroopan parlamentti päättivätjoulukuussa 1993 ja jolle on osoitettu määrärahoja 12,3 miljardia ecua sekämiljardin ecun varaus. Verrattuna kolmanteen puiteohjelmaan, jonka rahoitustajoulukuussa 1992 lisättiin 5,7 miljardista ecusta 6,6 miljardiin ecuun, ontutkimusmäärärahoja nykyisin käytössä huomattavasti aikaisempaa enemmän.

KehitysEuroopan talousyhteisön (ETY) ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom)perustamisen yhteydessä tutkimus- ja teknologiapolitiikasta tuli yhteisötasonpolitiikkaa. Tämä näkyi selvästi nimenomaan Euroopan ydinteknologiapolitiikassa,jonka tarkoituksena oli yhteisön tutkimuksen ja uraanin hankinnan sääntelynavulla kehittää kansainvälisesti kilpailukykyistä ja itsenäistä ydinteknologiaa. Tätävarten perustettiin yhteinen tutkimuskeskus (YTK) ja Euratomin hankintakeskus.Teknologian alan kilpailukyvyn heikkenemisen ja riippuvuuden välttämiseksitutkimus- ja teknologiapolitiikkaa laajennettiin vuonna 1969 Euroopanvaltionpäämiesten ja pääministereiden huippukokouksessa Haagissa. Vuonna 1974Euroopan yhteisö perusti ETY:n perustamissopimuksen 235 artiklan nojallatutkimusohjelmia, joissa kustannukset jaetaan tutkimuslaitosten ja yritystenkesken. Mikroelektroniikan perustutkimuksen edistämiseksi tarkoitetun ESPRIT-ohjelman (European Strategic Programme for Research and InformationTechnology) hyväksyminen vuonna 1984 merkitsi Euroopan teknologiapolitiikallelaadullista harppausta eteenpäin. Yhä nopeamman teknisen kehityksen jamaailmanlaajuisen teknologiakilpailun lisääntymisen vuoksi tutkimuksen jateknologisen kehittämisen merkitys lisääntyi edelleen 80-luvulla. Euroopan ->sisämarkkinoita toteutettaessa myös ajatus ÓEuroopan teknologiayhteisöstäÓvaltasi alaa. Huolimatta Euroopan komission ja yksittäisten jäsenvaltioidentoisinaan melko erilaisista näkemyksistä –jotka johtivat toisaalla yhteisöntoimintaan ja toisaalla EUREKAN (pitkälti yksityisin varoin ja yksittäistenjäsenvaltioiden toimesta toteutettu teknologiahanke) perustamiseen–teknologiapolitiikka otettiin vuonna 1986 yhtenäisasiakirjassa ja vuonna 1993Maastrichtin sopimuksessa oikeudellisesti osaksi Euroopan unionia. Vuodesta 1984yhteisön toimintalinjat ja määrärahat on esitetty Tutkimuksen, teknologisenkehittämisen ja esittelyn puiteohjelmissa.

Uudet painopisteetEuroopan komissio on vastannut kansainvälisen teknologisen kehityksenhaasteisiin entistä energisemmin asettaessaan uudet painopisteet neljännessäpuiteohjelmassa ja kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevassa valkoisessakirjassa. Eurooppalaisessa tutkimuksessa havaitut puutteet, joita Euroopankomission mielestä on sekä rahoituksessa että tutkimuksen koordinoinnissa, ontarkoitus poistaa erityisesti neljännen puiteohjelman avulla. Televiestintä,tietotekniikka ja innovaatiot, joita Euroopan komissio edistää lukuisten

194

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

hankkeiden, ohjelmien ja taloudellisen tuen avulla, ovat Euroopan taloudentulevaisuuden kannalta keskeisiä aloja. Valkoisessa kirjassaan komissio onkehottanut luomaan Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen lisäksi myösteleviestintä- ja tietotekniikkaverkkoja, jotta voitaisiin vahvistaa eurooppalaistenyritysten kilpailukykyä ja varmistaa kasvu ja työllisyys. Euroopan laajuistenviestintäverkkojen luominen ja perustavaa laatua olevat innovaatiot synnyttävätuusia markkinoita. Tavoitteena on luoda Óyhteinen viestintäalueÓ, jota pidetäänkeskeisenä edellytyksenä Euroopan sisämarkkinoiden toteuttamisessa.

Tiivistelmä Nopea teknologinen kehitys, kansainvälinen teknologiakilpailu ja heikompikilpailuasema asettavat Euroopan suorituskyvylle suuria haasteita, ja Euroopanunionilta vaaditaan uudenlaista toimintaa. Tutkimus- ja teknologiapolitiikan avullaEuroopan teknologisessa kehityksessä havaittuja puutteita voidaan korjata. Onsyytä välttää aiemmin tehtyjä virheitä (esim. Euroopan puolijohdetuotannonedistämiseen tarkoitetun JESSI-ohjelman puutteellinen toteuttaminen taiepäonnistuneet teräväpiirtotelevision käyttöönottohankkeet) ja edistettävä sitävastoin voimakkaammin pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa.

Kokonaistalouden kannalta on myös oleellista, että lupaavaa tutkimus- jateknologiapolitiikkaa täydennetään muilla aloilla toteutettavilla hankkeilla.Tällaisia aloja ovat kilpailu-, teollisuus-, sääntely- ja työmarkkinapolitiikka. Erialojen toimenpiteitä yhdistettäessä syntyy kuitenkin kitkaa. Poliittisten ristiriitojenydin on, että tutkimus- ja teknologiapoliittiset hankkeet, joita haukutaanohjaileviksi teollisuuspoliittisiksi toimenpiteiksi, eivät sovi yhteen kilpailupolitiikanperusajatusten kanssa. ÓVapaan markkinataloudenÓ ja ÓsääntelynÓ kannattajienvuosikymmeniä jatkunut kiistely tukien tarpeellisuudesta uhkaa tukahduttaayhteisössä tarvittavan uudenaikaistamisen. Tästä on seurauksena hämmennystä jatoimintakyvyttömyyttä. Kaiken kaikkiaan olisi syytä tukea Euroopan teknologisiavahvuuksia yhteisön tason strategisella toiminnalla, jossa kaikki tarvittavatpolitiikan osa-alueet otetaan huomioon ja yhdistetään tehokkaasti keskenäänyhteensopiviin välineisiin.

Jürgen Turek

195

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

UlkosuhteetPerustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan b, q ja rkohta, 9 artikla, 18-29 artikla, 110, 113 ja 115 artikla, 130 u-y artikla, 131-136 aartikla, 228 artikla, 228 a-231 artikla, 238 artikla, EU-sopimuksen O artikla.

Tavoitteet: yhteiseen tullitariffiin perustuvan muiden kuin yhteisönjäsenvaltioiden kanssa käytävän yhteisen ulkomaankauppapolitiikan kehittäminenja toteuttaminen, yhteisten ulkomaankaupan etujen ajaminen kansainvälisissäkauppasuhteissa, kansainvälisen talouden liberalisoinnin jatkaminen, erityisentiiviiden taloudellisten ja kauppapoliittisten suhteiden kehittäminen tiettyihinvaltioihin tai valtioryhmittymiin sekä kolmannen maailman tukeminen jakehittäminen kaupan ja taloudellisen yhteistyön avulla.

Ulkosuhteilla tarkoitetaan -> Euroopan unionin (EU) kielenkäytössä unioninsuhteita muihin kuin yhteisön jäsenvaltioihin sekä sen suhteita kansainvälisiintalouden ja kaupan alojen järjestöihin. Vaikka ulkosuhteet ovat ulkopoliittisestihyvin merkittäviä, ne erotetaan käytännössä ja oikeudellisesti -> yhteisestä ulko-ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP). YUTP:n piiriin kuuluvat Euroopan unioninvarsinaiset poliittiset suhteet kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin.Ulkosuhteiden pääalueet ovat yhteinen kauppapolitiikka, assosiointipolitiikka sekä-> kehitysyhteistyö. Yhdessä YUTP:n kanssa ne muodostavat eurooppalaisenulkopolitiikan pohjan. Ulkosuhteiden perustana ovat EU:n yhteinen tullitariffi, EU:ntoimielimille annettu toimivalta ulkosuhteissa, sopimuksiin perustuvatmenettelysäännöt, laaja johdettu yhteisöoikeus sekä kolmansien maiden kanssasolmittujen kahdenvälisten ja monenvälisten sopimusten jatkuvasti kasvavaverkosto.

Syntyminen ja oikeusperustaEU:n yhteismarkkinoiden (-> sisämarkkinoiden) ja tulliliiton toiminta edellyttiyhtenäisiä vienti- ja tuontisäännöksiä sekä yhtenäistä etujen ajamista suhteissakolmansiin maihin. Euroopan yhteisöjen kuusi perustajavaltiota näkivät siksi joperustamissopimuksissa tarpeelliseksi siirtää EY:n toimielimille toimivaltaataloudellisten ulkosuhteiden yhtenäistämistä varten. Ulkopoliittisten suhteidenhoitamisesta vastaavat kuitenkin edelleen jäsenvaltiot. Jäsenvaltioiden päätöksentaustalla oli yhteisen kauppapolitiikan kehittämistavoite (EY:nperustamissopimuksen 113 artikla). Perustamissopimuksen mukaisesti yhteinenkauppapolitiikka siirtyi siirtymäkauden jälkeen vuonna 1970 yhteisön toimivallanpiiriin.

Yhteisö voi tehdä sopimuksia kolmansien maiden kanssa myös muilla sellaisillapolitiikan aloilla, joilla sillä ei ole varsinaista toimivaltaa ulkosuhteissa, jos sillä

196

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

kuitenkin on näillä aloilla yhteisön sisäinen sääntelytoimivalta. Tämä onmahdollista esimerkiksi -> kalastuspolitiikassa tai -> tutkimuksessa jateknologiassa. Tämä implisiittinen sopimustoimivalta, joka on yksi tärkeäulkosuhteiden oikeudellinen perusta, tunnustettiin -> Euroopan yhteisöjentuomioistuimen vuonna 1971 antamassa AETR-tuomiossa. EY:n ja senjäsenvaltioiden välillä on kuitenkin ollut usein erimielisyyksiä toimivallanrajaamisesta. Niitä on soviteltu ja sovitellaan usein siten, että kansainvälisissäsopimuksissa osapuolena ei ole vain yhteisö, vaan myös sen jäsenvaltiot (ns.sekasopimus).Tärkeää ulkosuhteiden muotoilemiselle on myös se, että yhteisöäedustavat useissa kolmansissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä -> Euroopankomission valtuuskunnat. Vastaavasti lähes kaikilla valtioilla on diplomaattinenedustus EU:ssa Brysselissä.

Yhteinen kauppapolitiikka on erityisasemassa ulkosuhteiden laajassa joukossa.Ulkosuhdepolitiikoista pisimmälle yhdentyneenä se muodostaa sisämarkkinoidenjulkisivun ja on politiikkaa, jota harjoittaa maailman suurin kauppamahti.

Autonominen kauppapolitiikkaAutonominen kauppapolitiikka kattaa kaikki sellaiset tavaroiden vientiä ja tuontiakoskevat toimenpiteet, joita unioni ei toteuta kolmansien maiden kanssa tehtyjensopimusten velvoittamana vaan autonomisesti. Niitä ovat yhteiset vienti- jatuontisäännökset, polkumyynnin, tukien tai laittomien kauppatoimien vastaisetsuojatoimet sekä määrälliset rajoitukset (kiintiöt) ja ulkopoliittisista syistäkäyttöönotetut vientikiellot (kauppasaarrot ja talouspakotteet). Autonomisettoimenpiteet ovat erityisen tärkeitä, kun yhteisön taloutta suojellaan kolmansienmaiden tuonnin aiheuttamia vahinkoja vastaan. Ne voidaan jakaa neljäänluokkaan:

(1) ÓPolkumyynnin vastaisia toimenpiteitäÓ voidaan toteuttaa polkumyynninvahingoittaman yhteisön teollisuudenalan pyynnöstä jäsenvaltioidenkuulemisen ja komission tarkastuksen jälkeen. Komission määräämät toimetvoivat olla väliaikaisia polkumyynnin vastaisia tulleja, jotka -> Euroopanunionin neuvosto voi muuttaa pysyviksi yksinkertaisella enemmistöllä. Tulliensekä muiden suojatoimien käyttöönotto edellyttää, että polkumyynti ontodettavasti jo aiheuttanut tai uhkaa aiheuttaa vahinkoa kyseiselleteollisuudenalalle.

(2) ÓTukien vastaiset toimenpiteetÓ kohdistuvat edellä mainituista toimistapoiketen kolmansien maiden yhteisöön suuntautuvaa tuettua tuontia vastaan.Niiden toteuttamisessa noudatetaan polkumyynnin vastaisten toimenpiteidenmenettelyä. Se voi johtaa väliaikaisten tai pysyvien tasoitustullienmääräämiseen kyseisille tuotteille. Sekä tukien että polkumyynnin vastaisettoimenpiteet ovat sopusoinnussa GATT-säännösten kanssa.

(3) ÓSuojalauseketoimenpiteitäÓ voidaan ottaa käyttöön silloin, kun kolmansienmaiden tuonnin määrän merkittävä kasvu ja huomattavat hinnanalennukset

197

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

ovat todettavasti aiheuttaneet vakavaa vahinkoa jollekin yhteisön taloudenalalle. Suojalauseketoimia ovat tuontivalvonta ja määrälliset rajoitukset. KoskaGATT-säännökset ovat hyvin tarkkoja suojalauseketoimien suhteen, yhteisö onhyödyntänyt tätä mahdollisuutta toistaiseksi vain harvoin.

(4) Vuodesta 1984 alkaen yhteisöllä on ollut käytössään myös ns. uusikauppapoliittinen väline (NCI). Sen ansiosta yhteisö voi reagoida suhteellisennopeasti myös niihin laittomiin kauppatoimiin, joita kolmannet maatkohdistavat yhteisön vientituotteisiin. Käytännössä tämä uusi väline tarkoittaalähinnä kansainvälisten neuvottelu- ja sovittelumenettelyjen käyttämistä,mutta se voi johtaa myös ankarampiin toimiin. Niitä ovat mm.kauppamyönnytysten peruminen, kyseisten maiden tuontituotteillemäärättävät korotetut tullimaksut ja määrälliset rajoitukset. Autonomisenkauppapolitiikan erikoisuutena ovat ulkopoliittisista syistä toteutetutkauppapakotteet, esimerkiksi Irakin ja Bosnian vastaiset kauppasaarrot.Neuvosto voi päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tällaisistaseuraamuksista EY:n perustamissopimuksen 228 a artiklan mukaisesti senjälkeen, kun asiasta on tehty periaatepäätös yhteisen ulko- jaturvallisuuspolitiikan yhteydessä.

Autonomisen ja myös sopimuksiin perustuvan kauppapolitiikan perusta on EY:nperustamissopimuksen 9 ja 18-29 artiklassa määrätty yhteinen tullitariffi.Yhteisöllä on perustamissopimuksen mukaisesti käytössään koko tavaranvaihtoakoskeva yhteinen ulkotulli kolmansiin maihin nähden. Neuvosto voi halutessaanpäättää yhteisen tullitariffin autonomisista muutoksista komission ehdotuksesta.

198

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Sopimuksiin perustuva kauppapolitiikkaSopimuksiin perustuvan kauppapolitiikan piiriin kuuluvat kaikki tavaroiden vientiäja tuontia koskevat EU:n ja kolmansien maiden väliset sopimukset. Ne voivatkoskea tiettyjä kolmansia maita tai niiden muodostamia valtioryhmittymiä.Sopimukset voivat olla myös maailmanlaajuisia, mistä ovat esimerkkinä GATTinviimeisimmän joulukuussa 1993 päättyneen Uruguayn kierroksen tulokset.

Sopimuksiin perustuvassa kauppapolitiikassa komissiolla on yksinään aloiteoikeusja sen lisäksi neuvotteluoikeus. Jäsenvaltiot kuitenkin valvovat komissionneuvotteluja tiiviisti neuvoston kautta, mikä jättää komissiolle vain vähän tilaatoimia. Jäsenvaltiot lähettävät neuvotteluihin aina myös omia tarkkailijoitaan.Kauppapoliittisissa neuvotteluissa komissiota sitovat neuvoston yksityiskohtaisetohjeet (ns. neuvotteluvaltuudet). Sen on lisäksi laadittava erityiskomiteallemääräajoin kertomus neuvottelujen edistymisestä ja ongelmista (EY:nperustamissopimuksen 113 artiklan 3 kohta). Neuvosto hyväksyy (ratifioi)sopimukset komission ehdotuksesta. EY:n perustamissopimuksen 228 artiklaansisältyvän yhtenäisen sopimuksentekomenettelyn mukaisesti -> Euroopanparlamenttia on kuultava määrättyjä sopimuksia koskevissa asioissa. Parlamentinon myös hyväksyttävä tietyt tärkeät sopimukset kuten assosiaatiosopimukset.Neuvoston ei kuitenkaan tarvitse kuulla parlamenttia yhteisen kauppapolitiikanalaan kuuluvista sopimuksista. Parlamentti saa tietoa neuvottelujen kulusta jasopimusten sisällöstä asianomaisilta valiokunnilta.

Yhteisö on tehnyt lukuisia erilaisia kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa.Muutamat näistä sopimuksista kattavat koko kauppasuhteiden alan, mutta useat

199Kauppatase Prosenttiosuus maailmankaupasta (ilman EU:N sisäistä kauppaa)

EUR 1518,5

EUR 1520,2

USA20,0

USA15,9

Japani8,7

Japani12,0Kiina

3,4Kiina4,0

Venäjä1,2

Venäjä2,1

Koko maailma

48,2

Koko maailma

45,8

(miljardia ecua-1995)

Tärkeimmät vientimaat Tärkeimmät tuontimaat

koskevat vain tiettyjä tuotteita tai tuoteryhmiä. Esimerkkejä sopimusten tärkeistäsisällöistä ovat kolmansien maiden omat yhteisöön suuntautuvalle tuonnilleasetetut rajoitukset sekä yhteisön suosituimmuusaseman myöntäminen.Viimeisten 10 vuoden aikana yhteisö on hyödyntänyt kauppapoliittisiamahdollisuuksiaan laajalti sitä lähinnä olevien talousalueiden eli Keski- ja Itä-Euroopan sekä Välimeren alueen kehittämiseen ja lähentämiseen.

Erityisen tärkeitä sopimuksiin perustuvassa kauppapolitiikassa ovat 1960-luvullaaloitetut laajat GATT-neuvottelukierrokset. Yhteisö ei tosin muodollisesti oleGATT:n tai sitä seuranneen Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuskumppani,mutta se käy neuvotteluja jäsenvaltioidensa edustajana. Uruguayn kierroksenneuvotteluissa yhteisö ajoi menestyksekkäästi mm. uusia huomattaviatuontitullivähennyksiä, palvelukaupan sisällyttämistä kansainväliseenkauppajärjestelmään, vähimmäisvaatimuksia henkisen omaisuuden suojelemiseksi,GATT-säännösten tiukentamista sekä kauppakiistojen sovittelumenettelynuudistamista. Myönnytyksiä se joutui sen sijaan tekemään lähinnä ->maatalouspolitiikassaan, jossa sen oli sitouduttava vähentämään merkittävästivientitukia ja tuetun viennin määrää sekä laskemaan kotimaisen tuen tasoa.Tekstiilialalla se suostui poistamaan asteittain vuonna 1994 rauenneenkansainvälisen tekstiilialan yleissopimuksen mahdollistamat määrällisetrajoitukset, joilla suojeltiin yhteisön tekstiili- ja vaatetusteollisuutta.Ratkaisemattomia ongelmia on yhä lähinnä palvelualalla ja terästeollisuudessa,joissa yhteisön ja USA:n näkökannat ovat edelleen varsin kaukana toisistaan.

Uusia aloitteita yhteisön suhteissa Yhdysvaltoihin ja JapaniinYhteisön taloudellisten ulkosuhteiden kannalta tärkeä toimija on ensinnäkin USA,joka on yhteisön tärkein yksittäinen kauppakumppani ja jolla on avainasemamaailman talousjärjestelmässä. Toisena ovat Aasian teollistuneiden valtioidennopeasti kehittyvät kansantaloudet. Niiden merkitys uusina laajenevinamarkkinoina ja kasvavina kauppamahteina tulee lisääntymään tulevaisuudessa.Yhteisö on tehnyt viime aikoina tärkeitä uusia aloitteita suhteissaan näihinmolempiin.

Joulukuussa 1995 yhteisö ja USA sopivat yhteisestä Atlantin yli ulottuvastaasialistasta (Transatlantic Agenda). Poliittisen yhteistyön tiivistämisen lisäksi siinäpyritään tehostamaan yhteistyötä GATT:n Uruguayn kierroksen tulostentäytäntöönpanossa. Edelleen asialistassa sovittiin Yhdysvaltojen ja Euroopanvälisten markkinoiden asteittaisesta toteuttamisesta. Se tapahtuu poistamallakahdenväliset kauppaesteet sekä aloittamalla kattava vuoropuhelu molempienosapuolten yksityisten sektoreiden välillä. Lisäksi laajennettiin yhteistyötäteknisten kauppaesteiden poistamisessa ja tuotehyväksyntävaatimustenyhdenmukaistamisessa. ÓTransatlantic Business DialoginÓ pohjalta on hallituksilleannettu jo ensimmäiset konkreettiset suositukset kilpailusääntöjen jatuotestandardien yhdenmukaistamisesta. Asialistan toteutuminen on tärkeää

200

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

201

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

USA:n ja EU:n suhteiden kannalta, joita useat kauppapoliittiset erimielisyydet yhähankaloittavat.

Essenin kokouksessaan joulukuussa 1994 -> Eurooppa-neuvosto hyväksyi uudenAasiaa koskevan strategian. Sen tavoitteena on kehittää EU:n ja Aasian valtioidenvälisiä suhteita kaupan ja teollisen yhteistyön aloilla. Tarkoituksena on myöskehittää yhteistyötä investointien tukemisen, yritysten välisen yhteistyön sekätutkimuksen ja kehityksen aloilla. Yhteistyötä tehdään sekä kahdenväliseltäpohjalta että osana laajempaa alueellista yhteistyötä. Bangkokissa maaliskuunalussa 1996 pidetyssä ensimmäisessä Euroopan ja Aasian välisessähuippukokouksessa saavutettiin yhteistyön ensimmäiset suuremmatedistysaskeleet. Yhteisö ja kymmenen taloudellisesti merkittävintä Aasian valtiotamäärittelivät markkinataloudellisen lähtökohdan, jossa tiivis euro-aasialainenkumppanuussuhde perustuu syrjimättömään kaupan liberalisointiin ja avoimiinalueellisiin yhteistyömuotoihin. Bangkokissa sovittiin myös neuvottelutoiminnanlisäämisestä Maailman kauppajärjestössä sekä konkreettisista toimintaohjelmistaesimerkiksi investointien tukemisen ja tullimenettelyjen yksinkertaistamisenaloilla.

YhteenvetoYhteisö on onnistunut perustamisestaan lähtien luomaan ulkosuhteissaankattavan taloudellisen välineistön ja sopimussuhteiden tiheän verkoston. ViimeisinGATT:n neuvottelukierros osoitti jälleen, että yhdessä USA:n kanssa yhteisöllä onkansainvälisissä taloussuhteissa avainasema, jota edes Japani ei uhkaa. Se antaayhteisölle laajat mahdollisuudet toimia maailmanpolitiikassa, mutta näitämahdollisuuksia on kuitenkin hyödynnetty ja hyödynnetään riittämättömästi. Setaas johtuu yhteisön ulkopoliittisten toimintajärjestelmien ja yhteisen ulko- jaturvallisuuspolitiikan heikosta kehityksestä. Pitkällä aikavälillä taloudellistenulkosuhteiden vakaus ja kehittyminen edellyttävät tehokasta yhteistäulkopolitiikkaa. Niin kauan kuin sellaista ei ole käytettävissä, taloudellistenulkosuhteiden ja ennen kaikkea yhteisen kauppapolitiikan on täytettävä tämätyhjiö. Ulkosuhteiden on vahvistettava ja kehitettävä Euroopan unionin asemaakansainvälisissä suhteissa. Se tapahtuu kehittämällä yhteisön omia välineitävastaamaan kansainvälisiä taloussuhteita sekä luomalla uusia ja tiiviimpiäsopimussuhteita.

Jörg Monar

Viestintäpolitiikka

Perustamissopimuksen määräykset: viittaukset EY:n perustamissopimuksen 59 ja60 artiklaan (palvelujen tarjoamisen vapaus), 130 f-q artiklaan, (tutkimus jateknologinen kehittäminen) sekä 128 artiklaan (kulttuuri).

Tavoitteet: eurooppalaisten viestintämarkkinoiden luominen, kilpailukykyisenohjelmateollisuuden tukeminen ja kehittäminen, teräväpiirtotelevisiota koskevanstandardin käyttöönotto.

Yksittäisiä ohjelmia: MEDIA II audiovisuaalisen teollisuuden tukemiseksi jakehittämiseksi, EUREKA 95-hanke teräväpiirtotelevisiota koskevan standardinluomiseksi, audiovisuaalinen EUREKA audiovisuaalisen infrastruktuurintukemiseksi.

Joukkotiedotusvälineet mahdollistavat viestinnän. Niillä on tärkeäyhteiskunnallinen tehtävä keskeisinä kulttuurin, viihteen ja tiedon välittäjinä.Kaikkea viestintäpolitiikkaa harjoitettaessa on säilytettävä herkkä tasapainotalous- ja kulttuurinäkökohtien välillä. Kaupallisena tuotteenajoukkotiedotusvälineet ovat yhteisön -> sisämarkkinoita koskevien sääntöjenalaisia. Sen sijaan kulttuuri on kansalliseen toimivaltaan kuuluva asia; ->Euroopan unionin (EU) toimivallasta kulttuurin alalla määrätäänperustamissopimuksessa vasta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen myötä, EY:nperustamissopimuksen 128 artiklassa, ja se kattaa pääasiassa mahdollisuudenantaa yhteisiä suosituksia ja toteuttaa täydentäviä tukitoimenpiteitä. Painettujentiedotusvälineiden osalta vapaan tiedonvälityksen periaate on EU-maissa ollutitsestään selvä jo vuosia, eikä asiasta sen vuoksi ole tarvittu yhteisiä sääntöjä.Näin EU:n viestintäpolitiikka rajoittuu lähes pelkästään audiovisuaalisiintiedotusvälineisiin. Mikään muu ala on tuskin muuttunut enempää kuluneenvuosikymmenen aikana. Alun perin kansalliset säädökset ja taajuuksien vähyyssanelivat viestintäpolitiikalle tiukat rajat. Myöhemmin kaapeli- jasatelliittitekniikka löivät itsensä läpi. Tämä johti toisaalta vastaanotettavienohjelmien määrän räjähdysmäiseen kasvuun, toisaalta yhä tavallisemmiksi tulleetyli maiden rajojen lähetettävät ohjelmat rajoittivat tuntuvasti kansallisenviestintäpolitiikan mahdollisuuksia.

Ohjelmantarjoajien kannalta tämän kehityksen kanssa rinnakkain kasvoi tarvetasoittaa tuotantokulujen kasvua laajentamalla ohjelmien levitysaluetta.Eurooppalaisen elokuva- ja televisiotuotannon kannattavuus Euroopassa on varsinrajattu -niitä esitetään 80- prosenttisesti ainoastaan valmistusmaassaan. Sitä

202

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

vastoin erityisesti amerikkalaisten tuotantojen kulut saadaan katettua jo pelkilläkotimaan esityksillä ja ne tulvivat Euroopan markkinoille huomattavastihalvemmalla.

Euroopan viestintämarkkinatEY on pyrkinyt jo 80-luvun alusta lähtien luomaan viestintämarkkinat. Palvelujentarjoajia koskevien säädösten yhdenmukaistamisella pyritään varmistamaan, ettäkäytännössä tuskin estettävissä oleva televisio-ohjelmien levittäminen yli maidenrajojen ei riko vastaanottajamaiden sääntöjä.

Pitkään kestäneen valmistelun jälkeen -> Euroopan unionin neuvosto hyväksyi3.10.1989 EY-direktiivin televisio ilman rajoja. Sen myötä audiovisuaalisia ohjelmiavoidaan levittää vapaasti EU:n sisällä noudattaen kuitenkin yhteisiävähimmäissääntöjä ja ottaen huomioon kulttuuripoliittiset tavoitteet. Direktiiviinsisältyy yhtäältä mainosajan rajoittaminen, alaikäisten suojeluun tähtääviäsäännöksiä sekä vastineoikeus, toisaalta kiivaiden erimielisyyksien kohteena olleitasäännöksiä eurooppalaisten televisio-ohjelmien tukemisesta, levittämisestä jatuotannosta. Niiden mukaan yli 50 prosenttia lähetysajasta on varattavaeurooppalaiselle tuotannolle. Lisäksi vähintään 10 prosenttia lähetysajasta taiohjelmistobudjetista on varattava riippumattomien tuottajien valmistamilleteoksille. Tosin näitä kiintiösäännöksiä on toteutettava mahdollisuuksien mukaan,joten niiden noudattamatta jättämisestä ei voi valittaa. Lisäpöytäkirjoissa taataanlisäksi jäsenvaltioille oikeus määrätä tiukempia sääntöjä koskemaan kotimaisiatelevisiotoiminnan harjoittajia.

-> Euroopan komission pyrkimykset kehittää televisiodirektiiviä ovat herättäneetuudelleen sitä koskevan periaatteellisen arvostelun. Ennen kaikkea Ranska on jovuosia halunnut eurooppalaisen tuotannon osuudesta määrättäväksi sitovallakiintiöllä oman elokuvateollisuuden tukemiseksi ainakin siirtymäkauden ajan, kuntaas muut jäsenvaltiot eivät pidä tällaista menettelyä kovin hyödyllisenä, vaanhelposti kierrettävissä olevana protektionismina. Maaliskuussa 1995 komissioesitti ehdotuksen televisio ilman rajoja -direktiivin tarkistamiseksi. Siinäehdotettiin mm. sitovaa kiintiöjärjestelmää kymmeneksi vuodeksi. Ehdotushyväksyttiin Euroopan parlamentissa, mutta neuvostossa siitä ei päästyyksimielisyyteen. Kesäkuussa 1996 neuvosto vahvisti yhteisen kannan, jossa sepidensi joustavan kiintiöjärjestelmää viideksi seuraavaksi vuodeksi.Televisiodirektiivin myöhemmässä tarkistuksessa on tarkoitus ottaa huomioonmyös audiovisuaalisella alalla tapahtuneet valtavat tekniset muutokset(etäostokset).

Lisäksi EU:n toimivaltaa viestintäpolitiikan alalla on epäilty useaan otteeseen.Unionin perusteluna on television pitäminen palveluna. Kiintiömääräyksienantaminen on kuitenkin toisaalta myös puuttumista ohjelmasuunnitteluvaltaan,josta esimerkiksi Saksassa päätetään osavaltiotasolla.

203

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Viime vuosina Euroopan viestintämarkkinoita on täydennetty eräidentukitoimenpiteiden avulla. Vuonna 1993 annettiin kaksi direktiiviä yli rajojenlähetettävien tuotantojen tekijänoikeutta koskevien sääntöjenyhteensovittamisesta. Vuonna 1992 julkaistu vihreä kirja käynnisti koko EU:nalueella kiihkeän keskustelun siitä, onko Euroopan tason sääntely mielekäs tapaylläpitää joukkotiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja välttää hallitsevia markkina-asemia.

Audiovisuaalisen infrastruktuurin tukeminenElokuva- ja televisiotuotantoa pidetään EU:ssa ensiarvoisen tärkeänä kulttuurin jaidentiteetin välittäjänä. Markkinoilla vallitsevan vaikean tilanteen vuoksi Euroopankomissio julkaisi vuonna 1994 vihreän kirjan käynnistääkseen keskusteluaohjelmateollisuuden vahvistamisen strategisista vaihtoehdoista. Sen tarkoituksenaon toimia aloitteena kohti viestintäalan kilpailukykyistä ja tulevaisuuteensuuntautunutta kehitystä. Tarkkaan kohdistetun tuen avulla on tarkoitus voittaamarkkinoiden sirpaloituminen, myös Euroopan kulttuurin moninaisuudenilmentämiseksi. Juuri tämä on jo vuonna 1987 käynnistetyn MEDIA-ohjelmantavoite. Sen yhteydessä eurooppalaisen ohjelmateollisuuden kilpailukykyä pyritäänparantamaan ohjaamalla varoja ammatilliseen koulutukseen sekä myösjälkiäänitykseen, yhteistyöhön sekä vuokrauksen ja jakelun tukemiseen. MEDIA-ohjelman avulla on tarkoitus luoda eurooppalaiselle elokuvatuotannolle suotuisaympäristö puuttumatta kuitenkaan itse tuotantoprosessiin. Ohjelman pahimmaksipuutteeksi on osoittautunut varojen vähyys, ja sen vuoksi MEDIAn toisen vaiheen(1996-2000) talousarvio onkin tarkoitus kaksinkertaistaa (noin 400 miljoonaanecuun).

Teknisten normien yhtenäistäminenOngelmana Euroopassa ovat kielivaikeuksien lisäksi erilaiset televisiojärjestelmät.Sen vuoksi Euroopassa haluttiinkin käyttää elokuvateatterin kuvan tasoisenteräväpiirtotelevision (HDTV) käyttöönottoa teknisten normien yhtenäistämiseen.Yhteisön HDTV-politiikasta kehkeytyi kuitenkin teollisuuspoliittinen katastrofi.Teräväpiirtotelevision esiasteeksi ajatellun väliaikaisen D2-MAC-norminkäyttöönotto ei nimittäin onnistunut. Yhä suositummiksi tuleviensuoralähetyssatelliittien vaikutuksesta se tuntui sekä kuluttajista että tuottajistakalliilta eikä näin noussut kovin vetovoimaiseksi vaihtoehdoksi. Kohdattuaankiihkeää vastarintaa tämä markkinoiden kehityksen vastainen suunnitelma oliperuttava. Sen rinnalla kehitettiin EUREKA-hankkeen yhteydessä suurinkustannuksin eurooppalaista HDTV-järjestelmää, jonka alun perin piti vakiintuamaailmanlaajuiseksi normiksi. Vaikka Amerikassa oli kehitetty digitaalinen ja myösantennin välityksellä vastaanotettava HDTV-järjestelmä, EY piti vielä vuoden 1992loppuun asti kiinni omasta analogisesta ja sen vuoksi teknisesti vanhentuneestajärjestelmästään. Vasta Ison-Britannian johdonmukainen vastarinta johti lopultahankkeen keskeyttämiseen. Vuonna 1994 aloitettiin EUREKA-hankkeen yhteydessätyö digitaalisen normin parissa. Sen vuoksi odoteltaessa sivusuhteeltaan 16:9-muotoista teräväpiirtotelevisiota käytössä on siis tulevina vuosina useita

204

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

keskenään kilpailevia normeja ja kokoja. Koska uuden tekniikan menestys riippuuratkaisevasti käytettävissä olevasta ohjelmatarjonnasta, neuvosto päättiheinäkuussa 1993 nelivuotisesta toimintasuunnitelmasta, johon on varattu 228miljoonaa ecua. Laajakuvamuotoisten televisio-ohjelmien tuotannon edistämiseksitämän tekniikan käytöstä johtuvat ylimääräiset kustannukset korvataan.

TulevaisuudennäkymiäDigitaalisen aikakauden kynnyksellä viestintäala kuuluu Euroopan suurimpiintulevaisuuden markkinoihin. Vuorovaikutteiset palvelut, yksilöllisesti käytettävissäolevat ohjelmat ja yhteydet maailmanlaajuisiin tietoverkkoihin asettavat Euroopanviestintäpolitiikalle uusia haasteita. Multimediatietoyhteiskuntaan mukaan pääsyäpidetään Brysselissä suurena mahdollisuutena. Kaupallisten näkökohtien ohella eikuitenkaan tulevaisuudessakaan saa unohtaa joukkotiedotusvälineidenidentiteettiä luovaa tehtävää. Huolimatta yhteisestä sääntelystä Euroopanviestintäpolitiikan on edistettävä järjestelmien moninaisuuden säilyttämistäEuroopassa. Sen rinnalla sellaiset yhteiset hankkeet kuten viidellä kielellä toimivauutiskanava Euronews ja eurooppalainen kulttuurikanava ARTE mutta myös ylirajojen lähetettävät erikoisalojen ohjelmat voivat edistää todellisuutemmeeurooppalaisen ulottuvuuden syvenemistä myös arkielämässä.

Olaf Hillenbrand

205

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Välimeren- ja Lähi-idän-politiikkaVälimeren-politiikan tavoite: tukea Lähi-idän rauhankehitystä, Itä-Euroopanohella toisen tärkeän alueen poliittista ja yhteiskunnallista vakauttamista.

Välineet: Taloudellinen yhteistyö, vakaiden kaupan rakenteiden aikaansaaminen jasen myötä taloudellinen kehitys.

Perusta: yhteisön Maghreb-suhteiden tulevaisuutta käsittelevä asiakirja SEK (92)401, huhtikuu 1992; yhteisön Lähi-idän maiden suhteiden ja yhteistyöntulevaisuutta koskeva asiakirja, KOM (93) 375, syyskuu 1993; Euroopan unioninVälimeren politiikan laajentaminen: Euro-Välimeri-kumppanuuden luomistakoskeva asiakirja, KOM (94) 427, marraskuu 1994; Euroopan neuvostonpuheenjohtajan päätelmät Essenissä 1994 ja Cannesissa 1995, Euroopan unionintiedote, liite 2/95.

-> Euroopan unionin (EU) Välimeren- ja Lähi-idän-politiikan peruslähtökohdatlaadittiin 70-luvulla. Jom Kippur -sodan puhjettua Israelin ja sen arabinaapureidenvälillä ja sitä seuranneen arabiöljyntoimittajien öljysaarron jälkeen jäsenvaltiotpuhuivat Euroopan poliittisen yhteistyön puitteissa marraskuun 1973päätöslauselmassaan nopean Lähi-idän konfliktin lopettamisen puolesta. Nepäättivät lisäksi Kööpenhaminan huippukokouksessa joulukuussa 1973 euro-arabialaisen vuoropuhelun aloittamisesta. Vuosina 1976-1977 tehtiin yleisenVälimeren-politiikan mukaisesti yhteistyösopimus kaikkien eteläisen ja itäisenVälimeren alueen maiden kanssa rajoittamattomaksi ajaksi. Siihen liitettiin nk.rahoituspöytäkirjat, jotka tehdään viideksi vuodeksi kerrallaan; niiden mukaistentaloudellisten tukien olisi edistettävä sopimuspuolten taloudellista kehitystä.Vuoteen 1996 mennessä rahoituspöytäkirjoja on toteutettu neljä kierrosta.

Vuonna 1980 -> Eurooppa-neuvosto hyväksyi nk. Venetsian julistuksen, jonkatarkoituksena oli vuoropuhelun edistäminen PLO:n ja Israelin välillä ja löytäämolempien konfliktin osapuolten välisen keskitien.

90-luvun alusta alkaen on Euroopan yhteisön toiminta laajentunut merkittävästiVälimeren alueella. Ajoittain vauhdikkaasti etenevä israelilais-arabialainenrauhankehitys tarjosi uusia poliittisia ja taloudellisia kehitysmahdollisuuksia.Kehitystä tukeakseen unioni osallistui erityisesti rauhankehityksen monenväliseentoimintaan, joka alkoi tässä muodossa Madridin konferenssissa 1991.

206

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

(miljardia ecua - EU:n 12 jäsenvaltiota vuonna 1994)

Lähde: Eurostat

Euroopan turvallisuuteen kohdistuu kuitenkin myös uusia uhkia: välimeren alueenkansantaloudet ovat alikehittyneitä verrattuna muuhun Eurooppaan, vuosittaistentulojen henkeä kohden suhde on 1:10. Väestö kasvaa nopeasti, eli kun sen määrävuonna 1990 oli 146 miljoonaa, arvioidaan sen vuonna 2010 olevan 230miljoonaa. Tällainen kehitys voi aiheuttaa yhteiskunnallisia jännitteitä, ja sesaattaa vahvistaa islamilaista fundamentalismia.

Vastauksena näihin haasteisiin kehitettiin uusi EU:n Välimeren-politiikka kolmessavaiheessa: vuonna 1992 -> Euroopan komissio asetti tavoitteeksi eurooppailais-maghrebilaisen kumppanuuden ja vuotta myöhemmin pitkäaikaisen yhteistyönIsraelin ja sen Mashreq-arabinaapureiden kanssa. Molemmat aloitteet johtivatkattavan Euro-Välimeri-kumppanuuden suunnitelmaan, jonka mukaisesti saatiinvuonna 1995 päätökseen assosiaatiosopimukset Israelin, Marokon ja Tunisiankanssa.

Tämän kumppanuussuunnitelman ensimmäinen menestysaskel oli 27.-28.marraskuuta 1995 järjestetty Barcelonan konferenssi, johon osallistuivat kaikkiEU:n jäsenvaltiot ja Välimeren maat sekä Jordania ja palestiinalaishallinto, lukuunottamatta Libyaa, Albaniaa ja entisen Jugoslavian maita. Konferenssissa päätettiinlaajasta ohjelmasta Euro-Välimeri-suhteiden uudelleen järjestämiseksi. Ohjelmaperustuu kolmelle pylväälle: Ensimmäinen pylväs perustaa osallistujamaiden välille

207

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EU:n kauppa Välimeren alueen kolmansien maiden kanssa

Tuonti Vienti

Marokko10%

Marokko10%

Algeria16%

Algeria10%

Libya16%

Libya4%

Tunisia8%

Tunisia8%

Turkki21%

Turkki19%

Malta jaKypros5%

Malta jaKypros10%

Muut5%

Muut11%

Israel11% Israel

20%Egypti8%

Egypti8%

turvallisuuskumppanuuden, jota ohjaavat rauhanomaisen kiistojen selvittelyn,varustelun valvonnan ja muiden periaatteiden mekanismit. Toisen pylvääntavoitteena ovat tehokkaammat alueiden väliset taloussuhteet. Sen keskeinenelementti on Euro-Välimeren vapaakauppa-alueen perustaminen vuoteen 2010mennessä. Siitä alkaen on määrä käydä tullitonta teollisuustuotteiden kauppaaVälimeren markkinoilla, ja silloin on määra syntyä maailman suurin vapaakauppa-alue, jolla on yli 600 miljoonaa mahdollista kuluttajaa. Kolmas pylväs laajentaakumppanuuden yhteiskunnalliselle ja kulttuuriselle alueelle.

Euroopan toimintaa täydentävät 4,6 miljardin ecun suuruiset taloudellisetavustukset vuosina 1995-1996. Sen lisäksi -> Euroopan investointipankki (EIP)myöntää pitkäaikaisia samana suuruusluokassa lainoja. Taloudellisten tukien ontarkoitus mahdollistaa vapaakauppa-alueen vuoksi tarpeellisia taloudellisia japoliittisia rakenneuudistuksia eteläisissä kumppanuusmaissa. Vuonna 1992eteläisten Välimeren alueiden keskimääräinen bruttokansantuote henkeä kohdenoli noin 1500 Yhdysvaltain dollaria, kun EU:n vastaava summa oli noin 20 000Yhdysvaltain dollaria. Jotta kumppanuusalueen tuloja voitaisiin nostaatehokkaasti, olisi seuraavina vuosikymmeninä toteudattava 6 prosentintalouskasvu. EU pyrkii tähän tavoitteeseen supistamalla julkista sektoria javahvistamalla yksityistä taloutta. Lisäksi se yrittää edistää alueen sisäistätavaranvaihtoa, joka on tähän asti ollut vain noin 7 prosenttia alueen kaupasta,erityisillä rahoitusvälineillä sekä kumppanuussopimuksilla.

Sven Behrendt

208

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Yhteinen ulko- jaturvallisuuspolitiikkaJäsenet: Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot.

Perustamissopimuksen määräykset: sopimus Euroopan unionista,

B ja C artikla (tavoitteet, yhtenäinen toimintakehys, yhtenäisyys); J artikla(yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat määräykset); L artikla ja Partiklan 2 kohta (loppumääräykset) sekä neljä liitteeseen sisältyvää julistusta.Samalla kumottiin osastot I ja III, 28. helmikuuta 1986 tehdyn Euroopanyhtenäisasiakirjan 30 artikla.

Tavoitteet: valvoa ulkopoliittisia perusetuja, joita ovat erityisesti unioninriippumattomuuden ja turvallisuuden takaaminen, yhteisen puolustuspolitiikan japuolustuksen suunnittelu sekä rauhan, demokratian vahvistumisen, oikeusvaltionja ihmisoikeuksien turvaaminen.

Välineet: yhteiset kannat ja yhteiset toimet, yhteiset äänestykset, ehdotuksetkansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa, viralliset toimenpiteet,tiedustelumatkat sekä diplomaattisten välineiden ja EY:n välineiden yhdistäminen.

Talousarvio: vuonna 1996 68,25 miljoonaa ecua.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on maailmanlaajuisestiainutlaatuinen -> Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden yhteistyöjärjestelmäkansainvälisen politiikan alalla. Se muodostaa Euroopan unionin ns. toisen pilarin.Mukana oleville hallituksille se on tärkeä mahdollisuus ajaa kansallisia etujakeskinäisen riippuvuuden maailmassa. YUTP:n tavoitteena on vaalia Euroopanunionin identiteettiä kansainvälisissä suhteissa. Muita tärkeitä tavoitteita ovatmm. kansainvälistä politiikkaa koskevan tiedon ja mielipiteiden jatkuvavaihtaminen, kansallisten näkökohtien yhteensovittaminen yhteisiäperusperiaatteita laatimalla sekä peruslähtökohtien toteuttaminen yhteistentoimien kautta.

Tärkeitä vaiheita ja puutteita ulkopoliittisen yhteistyönkehityksessä 1970- ja 80-luvuillaEY:n perustajavaltioiden päätös jättää yhdenmukainen tai myöhemminmahdollisesti yhteisöllinen ulkopolitiikka eurooppalaisen yhteistyön ulkopuolelleosoittautui viimeistään 1970-luvun alussa yhä epärealistisemmaksi. EnsinnäkinEY:stä tuli jo pelkästään taloudellisten ulkosuhteiden politiikkansa ansiosta

209

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

merkittävä kansainvälinen toimija. Toisaalta alettiin myös ymmärtää, että kun EY:nmerkitys maailmantaloudessa kasvaa, siitä tulee riippuvainen omien rajojensaulkopuolella tapahtuvasta kehityksestä. Samalla todettiin, että kansainvälisyydentuomat paineet voitaisiin kohdata mahdollisesti paremmin yhdistyneenälänsieurooppalaisena rintamana. Vuoden 1973 arabimaiden ja Israelin välinenselkkaus kuului Euroopan poliittisen yhteistyön (EPC) ensimmäisiin, mutteivälttämättä kovinkaan menestyksellisiin kokeiluihin. EY:n alkuperäisten kuuden jaeri laajentumiskierrosten jälkeen nykyisten 15 jäsenvaltion yhteinen toimintaETYJ:n yhteydessä kuuluu myös yhteisen ulko-ja turvallisuuspolitiikan perinteisiintoiminta-aloihin.

EY:n julistuspainotteista ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä moitittiin useinliian reagoivaksi ja toimettomaksi, vaikka sen avulla pystyttiinkin vaikuttamaanesim. ihmisoikeuskysymyksiin. EPC:n lähtökohta sellaisenaan osoittautui kuitenkinliian suppeaksi ja tehottomaksi tietyissä kriisitilanteissa. Uskottavan vaikuttamisenhavaittiin riippuvan myös taloudellisten ja mahdollisesti sotilaallisten keinojenkäyttömahdollisuuksista tai niiden puuttumisesta. EPC-diplomatian yhdistäminenerityisesti yhteisön välineisiin näytti välttämättömältä (esim. Irakin tunkeutuessaKuwaitiin, Jugoslavian sodassa sekä reaktiokeinona entisen Neuvostoliitonromahtamiseen ja Keski- ja Itä-Euroopan demokratisoitumiskehitykseen). Se taasmerkitsi muutoksia päätöksentekojärjestelmän rakenteissa ja menettelyissä. Uudetulkopoliittiset haasteet, sisämarkkinaohjelman antama sysäys yhdentymiselle sekätalous- ja rahaliittokeskustelu vuosina 1990-1991 leimasivat eurooppalaisestaulko- ja turvallisuuspolitiikasta käytyä periaatekeskustelua. Sen seurausta ovatmyös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen J artiklaan sisältyvät määräykset,jotka tulivat voimaan 1. marraskuuta 1993.

YUTP:n peruselementit ja siitä saadut ensimmäisetkokemuksetYUTP:n päätehtävänä on taata unionin turvallisuus, Ómukaan lukien pitkälläaikavälillä määriteltävä yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaayhteiseen puolustukseenÓ (EU-sopimuksen J.4 artikla). YUTP:n odotettiin myöslisäävän yhteisön yhtenäisyyttä ja toimintakykyä. Sen toimivallan huomattavalisääminen heijastaa Länsi-Euroopan muuttuneita turvallisuuspoliittisia etuja, joitaAtlantin liitto ei pysty enää yksin valvomaan. Tämä tehtävä lankeaa sitenvuosikymmeniä taka-alalla toimineelle Länsi-Euroopan unionille (WEU). ÓEuroopanunionin kehityksen erottamattomana osanaÓ se tulee unionin ÓpyynnöstäÓlaatimaan ja toteuttamaan puolustuspoliittisia päätöksiä ja toimia (mistä onesimerkkinä poliisijoukkojen lähettäminen bosnialaisen Mostarin kaupungin EU-hallinnon avuksi). Muiden YUTP:aa koskevien määräysten tapaan EU-sopimuksenJ.4 artiklan määräykset ovat syntyneet ristiriitaisten kansallisten etujenkompromissina, ja siksi niitä voidaan tulkita käytäntöön sovellettaessa. AinakinWEU-sopimuksen voimassaoloajan päättymiseen eli vuoteen 1998 asti WEU:n jaYUTP:n toimielimet ovat vastuussa YUTP:n käytännön toteutuksesta. Senonnistumista ja tehokkuutta voidaan tosin epäillä esimerkiksi sen suhteen, miten

210

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

WEU kehittää toimintavalmiuksiaan kriisienhallinnassa. Ongelmien vähentämiseksiWEU:n ja EU:n välille on Maastrichtin sopimuksen voimaantulosta alkaen pyrittyluomaan järjestelmällinen työnjako. Ensimmäiset yritykset muotoilla Euroopanunionista tehdyssä sopimuksessa mainittu EU:n sotilaallinen ulottuvuus ovattoistaiseksi olleet hyvin ristiriitaisia. Lähtökohdaksi otettiin laaja turvallisuuskäsiteeikä hyvin arkaluontoisina pidettyihin yhteisen puolustuksen suunnitelmallisiin jatoiminnallisiin näkökohtiin puututtu lainkaan. Näitä arkaluontoisia kysymyksiäovat mm. nykyisten ja tulevien jäsenten puolustusvelvollisuus jaturvallisuustakuut, yhteisen puolustuksen vaikutukset Atlantin liittoon sekä EU:nsotilaallinen toimintavalmius NATO:n tuella tai ilman.

Luopumalla yksimielisyyden periaatteesta, mikä perinteisen diplomatiannäkökulmasta on huomattava uudistus, ja ottamalla käyttöön yhteiset,jäsenvaltioita sitovat toimet yhteisö pyrkii vastaamaan YUTP:aa kohtaan esitettyynaiheelliseen kritiikkiin. YUTP:aa on arvosteltu mm. päätöksentekomenettelyjentehottomuudesta sekä epäyhtenäisestä ja aloitteettomasta ulkoisesta kuvasta.Odotetusti YUTP:n sopimusmääräykset syntyivät vasta tiukkojen neuvottelujenjälkeen, ja erityisesti brittiläisen näkemyksen mukaan niitä tulisi lisäksi soveltaahyvin rajoitetusti. Mahdollisuus tehdä enemmistöpäätöksiä koskee pelkästäänyhteisiä toimia ja edelleen vain niiden toteuttamista. Neuvosto voi tärkeimpänäpäätöksentekoelimenä päättää kaikissa päätöksentekovaiheissa, noudatetaankosiinä yksimielisyys- vai enemmistöperiaatetta.

Edellä mainittujen lisäksi YUTP:ssa on sen alkutaipaleella havaittu myös muitainstitutionaalisia puutteita (esim. asiantuntijaelinten uudelleenjärjestely sekäpoliittisen komitean ja pysyvien edustajien komitean välinen työnjako). Niinpäensimmäinen arvio sen toiminnasta on sekä myönteinen että kielteinen.

YUTP:n ainakin ajoittainen reagointinopeus sekä ensimmäiset yhteiset toimetlokakuussa ja marraskuussa 1993 kariutuivat usein siihen, että tehtyjen päätöstensisältö ei vastannut kansainvälisiä haasteita riittävästi. Päätökset aiheuttivat myösodottamattomia ongelmia mm. yhteisten toimien rahoituksessa. Niinpä esimerkiksieurooppalaisten vaalitarkkailijoiden lähettäminen Venäjälle oli huolimattomastisuunniteltu ja toteutettu hanke. Se vastasi vain osittain Venäjän presidentinvakautusstrategiaa, eikä sitä nivottu Euroopan unionin ja Venäjän väliseenkumppanuussuhteeseen, mikä olisi ollut tilanteessa järkevää. Unioni pyrkikiillottamaan tahraantunutta kuvaansa entisen Jugoslavian sodassa yhteisellätoiminnalla, jolla oli kuitenkin vain vähän vaikutusta tiedotusvälineissä jaeurooppalaisessa julkisuudessa. Tähän vaikutti myös se, että ->Euroopan unioninneuvosto oli neuvotellut kuukausia periaatepäätöksestä, miten EU-sopimuksen J.11artiklassa toimintamenoiksi määritellyt YUTP:n kustannukset rahoitetaan.Jäsenvaltioiden tyhjät kassat huomioon ottaen YUTP:n menojen rahoittaminenyhteisön talousarviosta tuntui houkuttelevalta. Se olisi kuitenkin tarkoittanutainakin yhdentymisen kannattajien eli ennen kaikkea -> Euroopan parlamentin(EP) ja -> Euroopan komission mukaan myös sitä, että samalla YUTP:aan olisi

211

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

sovellettu EY:n talousarviomenettelyn määräyksiä. Se taas herätti vastustustaYUTP:n hallitusten välisen toimintaperiaatteen puolustajissa. Lopulta vuoden 1994kuluessa onnistuttiin sopimaan siitä, että yhteiset toimet voidaan rahoittaa jokoEY:n talousarviosta tai kansallisilla maksuosuuksilla, jotka määräytyvätjäsenvaltioiden bruttokansantuotteen perusteella. Operatiivisten toimien maksutovat vuodesta 1995 sisältyneet komission talousarvioon (osasto III-B-8), minkäseurauksena komissiosta ja Euroopan parlamentista tuli keskeisiä toimijoitaYUTP:ssa. Puhtaasti hallinnolliset menot kuten YUTP:n kokouksista jatulkkauspalveluista aiheutuvat kustannukset rahoitetaan sen sijaan neuvostontalousarviosta. Nykyisten toimielinten välisten säännösten mukaisesti Euroopanparlamentti ei siis voi vaikuttaa niihin.

Yhteisten toimien alkutaipaleeseen kuuluu lisäksi ennalta ehkäisevän diplomatianmallina ylistetty vakauttamissopimus. Se tähtää lukuisten menettelyehdotusten jakonferenssien avulla siihen, että mahdolliset konfliktit Keski- ja Itä-Euroopanvaltioiden suhteissa kanavoidaan jo varhaisessa vaiheessa keskusteluun, johonmyös Euroopan unionin edustajat osallistuvat. Ihannetapauksessa konfliktitratkaistaan sopimuksilla jo ennen niiden varsinaista puhkeamista. Lisäksi unionipyrki olemaan läsnä perinteisellä painopistealueellaan Lähi-idässä yhteisellätoiminnalla. Sen avustusmäärärahojen katto on 500 miljoonaa ecua, joilla unioninon määrä taata Israelin ja PLO:n solmima Gazan ja Jerikon entisiä miehitysalueitakoskeva itsehallintosopimus. Ainakin ajoittaiseksi menestykseksi YUTP:ssa mukanaolijat ja ulkopuoliset tarkkailijat arvioivat sen Etelä-Afrikkaa koskevan yhteisentoiminnan ensimmäisen osan. EU:n päätavoitteena oli valmistella Etelä-Afrikanensimmäisiä demokraattisia vaaleja yli 450 henkilön Óeurooppalaisen vaalipalvelunavullaÓ. Siihen kuuluivat mm. teknis-organisatorisista asioista huolehtiminen,vaaliavustajien neuvonta ja koulutus sekä väestölle ja tiedotusvälineilletiedottaminen. Etelä-Afrikan demokratisoitumiskehityksen edetessä unioni pyrkiiensinnäkin jatkamaan nykyisiä avustusohjelmia yhteisöpolitiikassaan. Lisäksi seaikoo poistaa vielä voimassa olevat pakotteet sekä tehdä laajanyhteistyösopimuksen, johon sisältyvät jo tavanomaiset ihmisoikeuksia jademokratiaa koskevat takuulausekkeet.

Neuvotteluja EU:n kannan määrittelystä kansainvälisissä kysymyksissä (esim.suhteet Ukrainaan ja Ruandan auttaminen) ovat usein vaikeuttaneettoimivaltakiistat. Niissä ei ole enää kysymys pelkästään teknis-oikeudellisistanäkökohdista, vaan ne heijastavat yhteisöortodoksian puolustajien ja 2. pilarinperinteisten ulkopoliitikkojen välistä jännittynyttä suhdetta. Ensiksi mainitutpelkäävät YUTP:n liian suurta merkitystä unionin ensimmäisessä pilarissa jajälkimmäiset kannattavat YUTP:n yleisen suunnannäyttäjän roolia.

Vuosina 1994-1996 päätettiin lisäksi tulevien yhteisten toimien periaatteista jalakiteksteistä, jotka koskevat ensimmäistä kertaa myös turvallisuuspolitiikkaa.Etusijalla olivat kuitenkin menettelykysymykset. Niihin kuuluivat mm.ydinsulkusopimuskokouksen valmistelu ja unionin kolmansiin maihin vietävien

212

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tuotteiden valvontajärjestelmän käyttöönotto. Se koskee ns. kaksikäyttötuotteitaeli tuotteita, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin.

YUTP:n rakenneYUTP on jaettu neljään hierarkia-asteeseen edeltäjänsä EPC:n tapaan. Ylimpänäarvoasteikossa on periaatepäätöksiä tekevä Eurooppa-neuvosto (EU-sopimuksenJ.8 artiklan 1 kohta). Se on ylin päätöksentekoelin silloin, kun alemmissa elimissäei päästä yksimielisyyteen asioista. Lisäksi se tekee muutosaloitteita ja julkistaayhteiset kannat. Seuraavana arvoasteikossa on juoksevista asioista vastaavaneuvosto, joka on siis myös EY:n toimielin (EU-sopimuksen J.8 artiklan 2 kohta).Tämän työnjaon tavoitteena on lisätä politiikan yhtenäisyyttä ja tehostaapäätöksentekoa. Ensimmäiset kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että se voiaiheuttaa myös jännitteitä ja toimivallan rajaamisongelmia.

Siksi ei ole myöskään yllättävää, että EPC- ja EY-elinten poliittisen tasonsulautuminen vaikutti myös virkamieskoneistoon. Lähinnä se muutti poliittisenkomitean työnkuvaa. Komitea koostuu jäsenvaltioiden ulkoministeriöidenpoliittisten osastojen johtajista. Se valmistelee neuvoston työtä joko omastaaloitteestaan tai neuvoston pyynnöstä. Se myös valvoo YUTP:n toteuttamista elitoimii poliittisen ja hallinnollisen tason välissä. Sen toimintaoikeuksia rajoittaakuitenkin uuden toimijan eli pysyvien edustajien komitean (Coreper) mukaantulo.Myös Coreper on jäsenvaltioiden korkea-arvoisista edustajista koottulähettiläselin, jonka tehtävänä on perinteisesti neuvoston työn valmistelu jatukeminen YUTP-asiat mukaan lukien. Poliittinen komitea tarkistaa YUTP:n sisällönja Coreper taas toimii enemmänkin teknisenä yhteensovittavana elimenä sekä onvastuussa yhteisön kannalta olennaisista asioista. Näyttää siltä, että molemmatosapuolet hyväksyvät tämän työnjaon ja sen edellyttämän rinnakkaiselon.Yksittäistapauksissa päätöksenteossa voi tosin esiintyä kilpailua ja tehottomuutta.Poliittista komiteaa ja Coreperia avustaa yli 20 asiantuntijaryhmää. Erityisasemaoli aiemmin eurooppalaisella kirjeenvaihtoryhmällä, joka tarkisti ja valvoiEPC/YUTP:n yleistä organisaatiota. Tämän tehtävän voisi myöhemmin ottaa myösEU-sopimuksen voimaantulon myötä neuvoston pääsihteeristöön liitetty YUTP-sihteeristö. Tehtävän hoitaminen edellyttää kuitenkin asianmukaista henkilöstöä.Tärkeä osa tätä YUTP:n neljättä hierarkiatasoa ovat lisäksi EU:n jäsenvaltioidenlähettiläiden pääasiassa kuukausittaiset tapaamiset ei-jäsenvaltioissa sekäkansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa.

Puheenjohtajamaalla on huomattava vaikutus YUTP:n sisäiseen toimintaan ja senulkoiseen kuvaan. Puheenjohtajuus siirtyy EU:n jäsenvaltiolta toiselle kuudenkuukauden välein EY:n perustamissopimuksen 146 artiklassa määrätyn järjestyksenmukaisesti. Tässä järjestelmässä on kiistattomat etunsa, mutta myös huomattaviapuutteita.

YUTP:n ja EY:n institutionaalista läheisyyttä kuvaa myös, että komissio, jonkamahdollista osallistumista EPC:een pelättiin vuosia, sai YUTP:ssa jäsenvaltioihinverrattavan aloiteoikeuden. Se voi tehdä komissiosta aktiivisemman toimijan, joka

213

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

on mukana YUTP:ssa ÓtäysimääräisestiÓ (EU-sopimuksen J.9 artikla). Komissionedustajat ottavat osaa mm. kaikkiin puheenjohtajatroikan ulkokontakteihin. Neovat myös mukana EU-maiden lähettiläiden kolmansissa maissa käymissä YUTP-neuvotteluissa. Uutta on komission velvollisuus tiedottaa yhdessä puheenjohtajankanssa Euroopan parlamentille YUTP:n edistymisestä. Periaatteessa ja erityisestihallitusten näkemyksen mukaan Euroopan parlamentin osallistuminen YUTP:aansäilyi ennallaan. EU-sopimuksen J.7 artiklassa vahvistetaan jo olemassa olevat japarlamentin jäsenten ahkerasti käyttämät kyselyoikeudet sekä puheenjohtajamaansäännöllinen kertomusten laadintavelvollisuus. On kuitenkin muistettava, ettäEuroopan parlamentin on hyväksyttävä kaikki tärkeät unionin ja kolmansienmaiden väliset sopimukset sekä yhteisön talousarvio. Tätä oikeutta käyttäessään sevoi puuttua myös YUTP:aa koskeviin päätöksiin, joiden toteuttamiseen tarvitaanyhteisön varoja, pyrkien siten tietoisesti parantamaan asemaansa YUTP:ssa.

Katsaus tulevaisuuteenTähänastinen YUTP:aa koskevien määräysten lähinnä suppea tulkinta jajäsenvaltioiden uudistushaluttomuus jättävät vain vähän mahdollisuuksiahallitusten väliselle konferenssille. Erityisesti Yhdistynyt kuningaskunta näyttääedelleen pitävän kiinni hallitusten välisistä menetelmistä, mutta myös uusissajäsenvaltioissa ja Ranskassa epäillään yksimielisyyssäännöstä luopumista. Benelux-maissa ja ilmeisesti myös Saksassa sitä taas pidetään välttämättömänä varsinkin20 tai useamman jäsenvaltion unionissa. Huomattavia mielipide-eroja 15jäsenvaltion sekä Euroopan parlamentin jäsenten välillä on myös WEU:nmahdollisesta liittämisestä unioniin sekä sen toteutustavasta. Se voisi esimerkiksimuodostaa unionin neljännen pylvään ja mahdollisesti sulautua YUTP:aanmyöhemmin määriteltävän vaiheittaissuunnitelman mukaisesti. Komissio ja EU:njäsenvaltioiden hallitukset vaativat nyt molemmat YUTP:n analyysi- jasuunnittelutoimintavalmiuksien parantamista. Siihen tehtävään on ehdotettukomission, jäsenvaltioiden, neuvoston pääsihteeristön sekä WEU:n edustajistakoottua yksikköä. Avoimia ja arkaluontoisia kysymyksiä ovat edelleen esimerkiksise, vaikuttaisiko uusi yksikkö vain YUTP:n sisällä vai myös sen ulkopuolella, mihinse asettuisi YUTP:n arvoasteikossa ja kenelle sen johtaminen uskottaisiin.

Elfriede Regelsberger

214

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Ympäristö

Perustamissopimuksen määräykset: EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan 3kohta ja 130 r-130 t artikla.

Tavoitteet: ympäristön suojelu ja ympäristön tilan parantaminen; ihmistenterveyden suojelu; luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö; toimenpiteidenedistäminen kansainvälisellä tasolla paikallisten ja maailmanlaajuistenympäristöongelmien ratkaisemiseksi.

Välineet: säädökset, etenkin ympäristön laatustandardeja koskevat direktiivit(pilaantumisen tasot), menettelystandardit (päästöjä, suunnittelua ja toimintaakoskevat standardit) ja tuotestandardit (tuotteen päästöjä ja sen ympäristölleaiheuttamaa kuormitusta koskevat raja-arvot); ympäristönsuojeluntoimintaohjelmat; tukiohjelmat.

Talousarvio: vuonna 1995 noin 144 miljoonaa ecua.

Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa Euroopan yhteisö sisällyttiympäristöpolitiikan tehtäviinsä (perustamissopimuksen 3 artikla) ja yhdistikestävän kasvun tavoitteeseen ympäristön arvossapidon (perustamissopimuksen 2artikla). Tällä tavoin 70-luvulla kehitetty yhteinen ympäristöpolitiikka sai uudenoikeudellisen perustan. Jo vuoden 1987 Euroopan yhtenäisasiakirjaan, jossa EY:llesiirrettiin ympäristöpoliittista toimivaltaa, oli kirjattu, että ympäristönsuojelunvaatimukset on otettava huomioon kaikessa yhteisön toiminnassa. Tämäperustamissopimuksessa ainutlaatuinen läpäisyperiaate antaaympäristönsuojelulle erityisaseman. Teoria ja käytäntö ovat kuitenkin vieläkaukana toisistaan, ja erityisesti lama-aikoina taloudelliset edut jaympäristöpoliittiset tarpeet ovat ristiriidassa. Tästä ovat hyvänä esimerkkinämoottoriajoneuvojen päästöjen yhteiset raja-arvot, joista päätettiin ensi kerran1970 ja joita on sen jälkeen useaan kertaan muutettu, viimeksi vuonna 1994.Näkemys, jonka mukaan taloudellinen kasvu ja ympäristön huomioon ottavakehitys ovat sopivin poliittisin reunaehdoin yhdistettävissä ja jossaympäristönsuojelua ei nähdä kilpailukykyä rajoittavana, vaan pikemminkin sitälisäävänä asiana, ei ole vielä lyönyt itseään yleisesti läpi.

EY:n ympäristöpolitiikan kehitys – vahinkojen korjaamisestaniiden ehkäisyyn Vuoden 1957 perustamissopimuksissa ei anneta yhteisölle toimivaltaaympäristöpolitiikassa. EY:n jäsenvaltiot reagoivat lisääntyviin ympäristöongelmiinkansallisin toimenpitein. Koska saasteet kuitenkin kulkeutuvat rajojen yli,

215

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

216

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

ympäristöongelmiin ei voida vastata tehokkaasti yksinomaan kansallisellapolitiikalla. Kun EY-maiden ympäristöpoliittiset toimenpiteet jaympäristönäkökohtiin liittyvät tuotestandardit osoittautuivat yhä useamminkaupan esteiksi ja olivat ristiriidassa EY:n tavoitteleman tavaroiden vapaanliikkuvuuden kanssa, ympäristöpoliittisia toimia alettiin vaatia äänekkäästi.Kesäkuussa 1972 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien ensimmäisenasuinympäristöä käsittelevän konferenssin jälkeen EY:n Pariisin huippukokouskehotti komissiota (-> Euroopan komissio) laatimaan ympäristöpoliittisentoimintaohjelman. Tämän uuden tehtävän oikeudelliseksi perustaksi osoitettiinETY:n perustamissopimuksen 2 artikla, jonka mukaan yhteisön tehtävä on Óedistäätaloudellisen toiminnan sopusointuista kehitystäÓ ja Ójatkuvaa ja tasapainoistakasvuaÓ EY-maissa. Tämä oli mahdollista toteuttaa ainoastaan ottamallaympäristönsuojelu huomioon. Vedottiin myös sopimuksen johdanto-osaan, jossatavoitteeksi asetetaan Óelin- ja työolojen jatkuva parantaminenÓ.Ympäristöpoliittisiin toimiin oikeuttaviksi määräyksiksi katsottiin myös ETY:nperustamissopimuksen 235 artikla, jossa EY:lle annetaan toimivalta asioissa, joihintarvittavista valtuuksista sopimuksessa ei ole muualla määräyksiä, ja 100 artikla,jossa määrätään sellaisten säädösten lähentämisestä, jotka suoraan vaikuttavatyhteismarkkinoiden toteuttamiseen tai toimintaan. Ministerineuvosto (->Euroopan unionin neuvosto) saattoi antaa direktiivejä tällä perusteella ainoastaanyksimielisesti.

Yhteinen ympäristöpolitiikka tunnustettiin välttämättömäksi ja oikeutetuksi siis jo70-luvun alussa. Syntyi EY:n ympäristöoikeus, joka koostuu yli 200 direktiiviin jaasetukseen sisältyvistä säännöksistä ja rajoituksista, jotka koskevat ennen kaikkeavesiensuojelua, ilmansuojelua, kemikaaleja, kasvi- ja eläinlajien suojelua,meluntorjuntaa ja jätehuoltoa. Euroopan ympäristöoikeuden painopiste ontalouteen liittyvässä ympäristöoikeudessa, jota täydennetään jatkuvasti. EY:nympäristöoikeuden tehokkuus riippuu jäsenvaltioiden panoksesta eli siitä, mitendirektiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lukuisat ympäristöalanjäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt, esim.vesiensuojelussa, ovat osoituksena siitä, että parannettavaa on.Ympäristöoikeuden lisäksi yhteisö on kehittänyt ympäristöpolitiikantoimintaohjelmia, joihin on kirjattu ensisijaiset suuntaviivat ja tavoitteet.Ennaltaehkäisyn ja suojelun periaatetta painotettiin jo kolmannessatoimintaohjelmassa (1983). Neljännessä toimintaohjelmassa (1987-1992) pyrittiinsiirtymään ennaltaehkäisevään politiikkaan. Yhteisö on perustanut myösympäristönsuojeluun liittyviä tutkimusohjelmia, kuten STEP (ympäristöalantutkimus- ja kehitysohjelma) ja EPOCH (ilmaston ja luonnonkatastrofientutkimusohjelma).

Vasta Euroopan yhtenäisasiakirjassa vuonna 1987 EY:lle annettiin selkeätoimivalta ympäristöpolitiikassa (perustamissopimuksen 130 r-130 t artikla).Siihen kirjattiin myös kauan käytössä olleet periaatteet: ennalta varautumisen jaennaltaehkäisyn periaate, Ósaastuttaja maksaaÓ-periaate ja periaate, jonka mukaanympäristövahingot olisi torjuttava niiden lähteellä. Mukaan otettiin myöstoissijaisuusperiaate, jonka mukaan EY toimii vain silloin, kun tavoitteet voidaansaavuttaa yhteisön tasolla paremmin kuin kansallisella tasolla.Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on tärkein väline, jonka avullaympäristönsuojelun vaatimukset pyritään ottamaan huomioon kaikissa EY:n

217

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

toimenpiteissä, kuten yhtenäisasiakirjassa edellytetään. YVA-direktiivi tuli 22aiemman version jälkeen voimaan heinäkuussa 1988. Siinä säädetäänyhdenmukaisesta hallintomenettelystä, jolla arvioidaan taloudellisten hankkeidenvaikutukset ihmisiin, kasveihin, eläimiin ja ympäristöön. Myös yhtenäisasiakirjanhyväksymisen jälkeen neuvosto teki ympäristöalan päätökset yksimielisestiainoastaan kuullen Euroopan parlamenttia. Vasta myöhemmistä päätöksistäneuvosto on voinut päättää määräenemmistöllä (-> päätöksentekomenettely).Sittemmin ympäristönsuojelutoimista on voitu kuitenkin päättääperustamissopimuksen 100 a artiklan perusteella, jos niissä on kyse ->sisämarkkinoiden toteuttamisesta. Tässä menettelyssä toimittiin yhteistyössäparlamentin kanssa ja se merkitsi myös enemmistöpäätösten mahdollisuutta ja senmyötä nopeampaa päätöksentekoa. Vasta Maastrichtin sopimus mahdollistienemmistöpäätökset ja Euroopan parlamentin vaikutusmahdollisuuksienlisäämisen (perustamissopimuksen 189 b artiklan mukainen menettely). Tärkeitäaloja on tosin jätetty ulkopuolelle. Esimerkiksi ympäristöveroja ja energia-alantoimenpiteitä koskevat säännökset edellyttävät yhä yksimielisyyttä.

Yhteinen ympäristöpolitiikka 90-luvullaSisämarkkinaohjelman myötä ympäristöpolitiikka sai uutta huomiota ja merkitystä.Komission vuonna 1988 teettämässä tutkimuksessa varoitettiin voimakkaastiympäristökuormituksen lisääntymisestä sisämarkkina-alueella ennen kaikkealiikenteen lisääntymisen takia. Komissio huolehtii korkeasta suojelun tasostatiukoilla ympäristönormeilla. Lisäksi kansallisella tasolla on mahdollista noudattaatiukempia ympäristönormeja (perustamissopimuksen 100 a artiklan 4 kohta ja 130t artikla). Jo olemassa olevat kansalliset ympäristönsuojelutoimenpiteet, jotkamenevät pidemmälle kuin yhteinen sääntely, voidaan pitää voimassa. Ne eivätkuitenkaan saa olla kohtuuttomia; jos ne osoittautuvat kaupan esteiksi, niitäpidetään yhteisön oikeuden vastaisina. Ennen kaikkea Pohjoismaissa ja Saksassaympäristönormit ovat suhteellisen korkealla tasolla.

Ympäristöoikeuden kehittämisen lisäksi yhteisö on toteuttanut lukuisia muitatoimenpiteitä. Vuonna 1993 käynnistetyn viidennen toimintaohjelman ÓKohtikestävää kehitystäÓ tavoitteena on pyrkiä edistymään ennalta ehkäisevässäympäristönsuojelussa ennen kaikkea liikenteen ja energian alalla. Keinoinakäytetään myönteisiä kannustimia ja kaikkien osapuolten osallistumista.Keskustelu yhteisestä hiilidioksidi- ja energiaverosta, jota on käyty vuodesta 1990,ajautui jälleen umpikujaan vuonna 1994, ja vero on näin ollen jätetty kansallistenhankkeiden varaan. Muutamat jäsenvaltiot ovat jo ottaneet tällaisen veronkäyttöön. Komissio teki vuonna 1995 ehdotuksen asiaa koskevaksipuitedirektiiviksi, jossa säädetään yhteisistä parametreistä siinä tapauksessa, ettätällainen vero otetaan vapaaehtoisesti käyttöön.

Yhteistä politiikkaa kasvihuonekaasujen vähentämiseksi harjoitetaan uusiutuvienenergialähteiden käytön edistämiseen suunnatun ALTENER-ohjelman jaenergiatehokkuuden lisäämiseen tähtäävän SAVE-ohjelman lisäksi CO2-päästöjenvalvontajärjestelmän avulla. EU-maiden tulisi toteuttaa kansallisia ohjelmiapäästöjen vähentämiseksi. Toistaiseksi ohjelmat ovat kuitenkin olleetriittämättömiä, eivätkä ne ole keskenään vertailukelpoisia. On todennäköistä, ettäEU:n tavoite vakauttaa CO2-päästöt vuoteen 2000 mennessä vuoden 1990 tasolleei toteudu.

Ilmansuojelu on keskeinen teema myös kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa.Vastauksena ympäristönsuojelujärjestöjen ja Yhdysvaltain vaatimuksiin EY:nympäristöministerit päättivät joulukuussa 1990 puolittaa CFC-yhdisteidentuotannon ja kulutuksen vuoden 1992 alkuun mennessä ja kieltää ne kokonaanvuoden 1997 puoliväliin mennessä. Tätä ennen oli 70-luvun lopulta asti käytypitkällisiä kansainvälisiä neuvotteluja, joissa komission edustama Euroopanyhteisö, joka on CFC-yhdisteiden suurin tuottaja ja viejä, esiintyi ennen kaikkearanskalaisten ja brittien vastustuksen vuoksi hyvin taipumattomana. Uudethälyttävät raportit saivat EY:n ympäristöministerit päättämään vuoden 1992lopulla, että CFC-yhdisteiden tuotanto lopetetaan jo tammikuussa 1995.

Vahinkojen korjaaminen kuuluu edelleen yhteiseen ympäristöpolitiikkaan. Komissiokäynnisti keskustelun ympäristövahinkojen korjaamisesta vuonna 1993julkaisemallaan vihreällä kirjalla. EY:n ympäristöpolitiikkaan kuuluu myösympäristön tilan parantamiseksi tehtävien investointien edistäminen LIFE-rahoitusohjelmalla, jonka käytettävissä on 450 miljoonaa ecua vuosina 1996-1999, tai rakenne- ja koheesiorahastojen avulla (-> alueellinen rakennepolitiikka).Aluekehitysrahaston varoin perustettiin vuoden 1989 lopulla ENVIREG-ohjelmaEY:n taloudellisesti heikoimpien rannikkoalueiden ympäristön suojelemiseksi. Myös-> Euroopan investointipankki myöntää lainoja esim. jätteenkäsittely- javedenpuhdistuslaitosten rakentamiseen. Tutkituille tuotteille on kesästä 1993lähtien voitu myöntää EU:n ympäristömerkki. Vuodesta 1995 lähtien yritykset ovatvoineet saada todistuksen ympäristöystävällisestä toiminnastaan.

Euroopan ympäristökeskus aloitti toimintansa Kööpenhaminassa lokakuussa 1993.Sen on määrä toimia ennen kaikkea tieto- ja dokumentointikeskuksena. Keskuksenja ympäristön tilan seurantaverkon perustamispäätöksen (toukokuussa 1993)jälkeen kului kolme vuotta ennen kuin neuvosto pystyi sopimaan keskuksensijoituspaikasta. Sittemmin on säädetty EU:n kansalaisten oikeudesta saada tietoaympäristönsuojelusta ja ympäristön pilaantumisesta ja oikeudesta asioida esteettänäistä asioista vastaavissa virastoissa.

Täyttääkseen velvollisuutensa toimia ympäristöystävällisesti kaikilla aloilla EU:n onotettava ympäristöpoliittista vastuuta myös -> ulkosuhteissa ja erityisestisuhteissaan Itä-Eurooppaan ja kehitysmaihin. Yhdistyneiden Kansakuntien Riossahyväksymä ympäristötoimintasuunnitelma odottaa vielä täytäntöönpanoa.Maastrichtissa ympäristöpoliittisten tavoitteiden luetteloon lisättiinympäristöongelmiin puuttuminen kansainvälisellä yhteistyöllä(perustamissopimuksen 130 artiklan 1 kohta). EY on sopimuspuolena useissaympäristönsuojelusopimuksissa. EY:n ulkopuolisten maiden tai maaryhmien kanssatehtyihin sopimuksiin sisältyy ympäristönsuojelulauseke. Yhteistyön lisäännyttyäItä-Euroopan maiden kanssa on tehty erityisiä kahdenvälisiä ympäristöalansopimuksia. Euroopan unioni on voimakkaasti mukana vuonna 1993 laaditussaKeski- ja Itä-Euroopan ympäristötoimintaohjelmassa. Kolmas yleiseurooppalainen

218

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

ympäristöministerikonferenssi pidettiin Sofiassa lokakuussa 1995. Myös Euroopanympäristökeskus tekee yhteistyötä Keski- ja Itä-Euroopan maiden kanssa.

Nykytilanne ja tulevaisuudennäkymätKansallisen ja kahdenvälisen toiminnan ohella EU:n merkitys ympäristöpoliittisenatoimijana Euroopassa on lisääntynyt. EU on toteuttanut toimenpiteitä kaikillaympäristön kannalta merkittävillä aloilla. Lisääntynyt aktiivisuus kertoo kasvavastaympäristötietoisuudesta. Mitä konkreettisempaa ja tehokkaampaa Euroopanympäristöpolitiikka on, sitä voimakkaammin talouselämän alat, joihin poliittisettoimenpiteet vaikuttavat, esittävät varauksiaan. Jää nähtäväksi, onnistuukotavoitteena oleva siirtyminen ympäristöystävälliseen talouskehitykseen. Komissioon laatinut tätä varten strategioita, kuten kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttäkäsittelevän valkoisen kirjan vuodelta 1993. Ympäristöverojen ja -maksujenkäyttöönotto sekä verotuksen uudistaminen ympäristökysymykset huomioonottavaksi on välttämätöntä talouselämän, tekniikan ja yhteiskunnan ohjaamiseksiympäristöystävälliseen suuntaan, mutta yhteistä energiaveroa koskevan hankkeenkariuduttua tällä alalla on tuskin odotettavissa edistystä. Jää myös nähtäväksi,mihin poliittisesti yhä voimakkaammin painotettu toissijaisuusperiaateympäristöalalla johtaa –komissio on jo vetänyt takaisin joitakin suunniteltujasäädöksiä. Vaarana on mahdollisesti jopa EY:n ympäristönormien lieventäminen.

Ympäristöulottuvuuden sisällyttäminen muille politiikan osa-alueille on Euroopanunionin koetinkivi. Vuonna 1993 komissio asetti jokaiseen pääosastoonympäristöasioista vastaavan virkamiehen, jotta ympäristöpoliittiset vaatimuksetotettaisiin huomioon kaikessa yhteisön toiminnassa. Vuonna 1994 otettiinkäyttöön yleinen ympäristöasioita koskeva kuulemismenettely. Yhteisessäympäristöpolitiikassa ei tulevaisuudessakaan voida välttää talouselämän jaympäristönsuojelun eturistiriitoja. Jopa jotkut EU:n tukemat ja tarpeellisenapitämät infrastruktuurihankkeet ovat ristiriidassa ympäristönäkökohtien kanssa.Yhteinen ympäristöpolitiikka kaipaa 90-luvun puolivälissä ennen kaikkea uusiavirikkeitä. Toivotaan, että uudet jäsenvaltiot (esim. ympäristöystävällistäliikennepolitiikkaa ajava Itävalta) pystyisivät vaikuttamaan asioihin.

Anita Wolf-Niedermaier

219

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Eurooppa-avainsanoja220

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Eurooppa-avainsanojaOlaf Hillenbrand

ADAPT: Yhteisön aloite kasvun, työllisyyden ja yritysten kilpailukyvynelvyttämiseksi. Ohjelmaan kuuluu ammatilliseen koulutukseen ja työllisyystukiinliittyviä toimenpiteitä rakennemuutoksesta kärsivillä teollisuudenaloilla. Kyse onpääasiassa siitä, että kaikilla alueilla rahoitetaan kansainvälisiä hankkeitayhteisrahoituksena.

Yhteysosoite: Euroopan komissioPO X osasto B.4Rue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 299 40 75

AKT-maat: Yhteensä 70 kehitysmaata Afrikassa sekä Karibian ja Tyynenvaltameren alueella, jotka ovat yhteydessä EU:hun (neljännen) Loményleissopimuksen kautta (-> Kehitysyhteistyö).

Alkuperämaan periaate: Alkuperämaan periaate sääntelee tuontitavaroidentullikäsittelyä ja asemaa. Periaatteen mukaan tuontiin pätevät alkuperämaankanssa sovitut säännöt. Periaate ei kuitenkaan koske verotusta. Välillisiä veroja eiole vielä yhdenmukaistettu EU:ssa, joten kahden valtion välisessä kaupassatavaroista ei peritä veroa rajalla niitä vietäessä vaan vero peritään tuonninyhteydessä, toisin sanoen määrämaassa. Kun rajatarkastukset oli poistettu1.1.1993 lähtien, tarvittiin ilmoitusjärjestelmä tarkastusten siirtämiseksi itseyrityksiin. Vuoden 1996 jälkeen arvonlisävero peritään useimmista tavaroistaniiden alkuperämaassa. Tuolloin yksityiset kuluttajat voivat ostaa suurimman osatavaroista alkuperämaan ehdoin ja tuoda ne maahan.

Alkuperäsäännöt: Usein on vaikea määrittää sellaisten tavaroiden todellistaalkuperämaata, jotka tuotetaan monivaiheisesti eri yrityksissä, ja sen vuoksikäytetään alkuperäsääntöjä määräämään, mitä maata on pidettävä tuotteenalkuperämaana. Alkuperäsääntöjen avulla EU pyrkii estämään sen, että kolmansienmaiden yritykset pääsevät livahtamaan yhtenäismarkkinoiden ulkorajojen ylisijoittamalla yksittäisiä tuotannon vaiheita yhteisöön.

Ariane: Tämän ohjelman tarkoituksena on laajentaa -> Euroopan unioninkirjallisuuden ja lukemisen pilottihankkeen soveltamisalaa erityisestikääntämiseen. Ensi sijassa tavoitteena on tukea nykykirjallisuuden kääntämistä

221

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

ottaen huomioon erityisesti harvinaiset kielet. ARIANE tarjoaa lisäksi apurahojakääntäjille ja tukee kääntäjänkoulutuslaitosten verkostoitumista.

Yhteysosoite: Euroopan komissioPO X osasto D.1Rue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 299 92 51

ASEAN (Association of South-East Asian Nations): ASEAN-valtioiden (Brunei,Indonesia, Malesia, Filippiinit, Singapore, Thaimaa ja Vietnam) ja -> Euroopanunionin välillä on vuodesta 1978 ollut poliittinen yhteistyösopimus, jota soveltaajoka toinen vuosi kokoontuva ASEANin ja EU:n ulkoministerikokous (AEMM).Ministerikokousten lisäksi jatkuvasta yhteistyöstä huolehtivat lukuisat komiteatsekä pysyvä yhteystoimisto (ASEANin Brysselin komitea/ABC). Myös kaupalla ontärkeä merkitys, onhan Euroopan unioni ASEANin toiseksi tärkein vientikumppani.

-> Kaleidoskoopi

Asetus: Asetukset ovat yhteisön lainsäädännön vahvin muoto. Niitä sovelletaanyleisesti, ne ovat kaikilta osiltaan velvoittavia, ja niitä sovelletaan sellaisenaankaikissa jäsenvaltioissa.

Barcelonan konferenssi: Marraskuussa 1995 pidetyssä konferenssissa EU:njäsenvaltiot sopivat yhdessä kahdentoista Välimeren alueen naapurivaltion kanssaBarcelonan julistuksesta. Taatakseen Välimeren alueen turvallisuuden nekäsittelivät kolmen eri alan yhteistyötä. Ensimmäisellä näistä aloista suunnitellaanyleis- ja turvallisuuspoliittista kumppanuutta, jolla taataan ihmisoikeudet japoliittiset perusvapaudet. Toisella alalla pyritään luomaan Euroopan unionin jaVälimeren alueen yhteinen vapaakauppa-alue vuoteen 2010 mennessä. Julistuksenkolmas ala on omistettu yhteiskunnallisten ja kulttuuriasioiden edistämiselle,johon sisältyy kulttuurin ja uskonnon molemminpuolinen kunnioittaminen.Barcelonan konferenssi on alku EU:n ja Välimeren eteläalueen maiden välistensuhteiden lujittumiselle (-> Välimeren- ja Lähi-idän-politiikka).

BCC: Yritysten yhteistyökeskus mahdollistaa yksinkertaisen lomakkeen avullakauppakumppanien välityksen yli 60:sta maailman maasta. Yli 500 hyväksyttyätiedotuskeskusta levittää tietoa Brysseliin keskitetyistä tarjouksista.

Yhteysosoite: Euroopan komissioPO XXIII osasto B.2Rue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 296 50 03

222

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

BC-NET/yritysten yhteistyöverkko: Vuonna 1988 luotu yritysten yhteistyöverkkoyhdistää toisiinsa noin 600 julkisella tai yksityisellä sektorilla toimivaayritysneuvojaa. He ovat yhteydessä toisiinsa Brysselissä toimivan yritystenyhteistyötoimiston keskustietokonejärjestelmän välityksellä, ja heidän tehtävänäänon välittää yhteistyökumppaneita EU-maiden ja joidenkin kolmansien maidenpienille ja keskisuurille yrityksille. Yli rajojen tapahtuvan yhteistyön kautta pienetja keskisuuret yritykset pystyvät osallistumaan EU:n tutkimus- jakehittämisohjelmiin voimavarojensa rajallisuudesta huolimatta. Osoite: BusinessCooperation Center, Rue d'Arlon 80, B-1040 Bryssel.

BEUC: Bureau Européen des Unions de Consommateurs, Euroopankuluttajajärjestöjen toimisto on kansallisten kuluttajajärjestöjen kattojärjestö, jokaedustaa kuluttajien etuja EU-tasolla. Osoite: Avenue de Tervuren 36, bte. 4, B-1040 Bryssel.

Cecchinin kertomus: Vuonna 1988 esitetty Cecchinin kertomus on Euroopankomission aloitteesta laadittu tutkimus -> sisämarkkinoista vuonna 1992. Siinäeritellään yhteisten sisämarkkinoiden taloudellisia seuraamuksia ja ennustetaanEY:lle pitkällä aikavälillä taloudellista kasvua ja kilpailuetuja. Kaikkien kaupanesteiden (rajatarkastukset, tekniset kaupan esteet, verotukselliset esteet)poistamisella voitaisiin sen mukaan päästä noin 200 miljardin ecun säästöihin. Senseurauksena kuluttajahinnat laskisivat, taloudellinen kasvu piristyisi ja ainakin 1,8miljoonaa uutta työpaikkaa syntyisi muutaman vuoden kuluessa.

CEDEFOP: Centre européen pour le développement de la formation professionelle,Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus. Sen tehtävänä on tukeayhteistyötä ammattikoulutuksen alalla Euroopassa. Osoite : Cedefop, P.O. Box 27,GR-55102 Thessaloniki (Finikas), Tel. (3031) 490 111, fax (3031) 490 102.

CELEX: CELEX on monikielinen jatkuvasti päivitettävä Euroopan unionintietopankki. Virallisten oikeudellisten säädösten lisäksi siihen sisältyy kielestäriippuen 50 000-60 000 sivun verran monenlaisia muita asiakirjoja kutenkomission ehdotuksia, Euroopan parlamentin esittämiä kysymyksiä jatilintarkastustuomioistuimen lausuntoja.

CEN/Cenelec: CEN (Euroopan standardointikomitea) ja Cenelec (Euroopansähkötekniikan standardointikomitea) ovat standardoinnista Euroopan tasollavastaavat komiteat. Tämä yhteinen eurooppalainen standardointilaitos toimiiBrysselissä EU:n ja EFTAn kansallisten standardointijärjestöjen yhteyselimenä.EU:ssa komissio ja neuvosto määrittelevät tuotteille asetettavien vaatimustenluonteen (esim. terveys- ja turvallisuusvaatimuksia koskevat yhteiset säännöt,kuluttajansuojan vähimmäisstandardit), jota Euroopan standardointikomiteatsoveltavat. Nämä Euroopan tason standardit korvaavat kansalliset standardit jaedistävät tuotemääräysten yhdenmukaistamista.

223

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

CERN: CERN (Conseil Européen pour la Recherche Nucléaire) on vuonna 1954perustettu eri maiden välinen Euroopan ydintutkimusjärjestö, jonka toimipaikka onGenevessä. Sen tavoitteena on Euroopan valtioiden välinen yhteistyö pelkästääntieteellisessä perustutkimuksessa ydintekniikan alalla ja sitä lähellä olevilla aloilla.

COPA: COPA (Comité des Organisations Professionelles Agricoles de la CEE,Euroopan talousyhteisön tuottajajärjestöjen komitea) on EU:n maatalousalanammattijärjestöjen komitea. COPA on yhteisön suurimpia etujärjestöjä. Se pitääjatkuvasti yhteyttä EU:n toimielimiin ja antaa lausuntoja yhteisön yhteisen ->maatalouspolitiikan kehityksestä. Aina perustamisvuodestaan 1958 senpäätavoitteena on ollut maanviljelijöiden elin- ja työolojen turvaaminen jatulotason nostaminen. Osoite: Rue de la Science 23-25, B-1040 Bryssel.

COST: European Coordination of Scientific and Technical Research, Euroopantieteen ja tekniikan tutkimuksen yhteistyöohjelma Eurooppalaista yhteistyötä yli20 valtion välillä tieteellisen ja teknisen tutkimuksen alalla. Tutkimushankkeidenrahoittajina toimivat yksittäiset valtiot, mutta periaatteena on, että nesuunnitellaan yhteisesti. Hankkeita toteutetaan seuraavilla aloilla:tietojenkäsittelyoppi, televiestintä, merentutkimus, metallurgia ja materiaalitiede,ympäristönsuojelu, meteorologia, maatalous, elintarviketeknologia,lääketieteellinen tutkimus ja terveydenhoito.

CFS: Yhteisön tukea koskevat puiteohjelmat (CFS) sovittavat yhteen ->Euroopanunionin paikallisia toimintoja. Tässä ovat toisinaan mukana neljä rakennerahastoa(EAKR, ESR, EMOTR ja KOR) sekä EIP. Kussakin tapauksessa hankkeet on kuitenkinsisällytettävä kansallisten ja alueellisten viranomaisten sekä kauppakumppanien jotekemiin suunnitelmiin.

-> Alueellinen rakennepolitiikka

Delors I -paketti: Delors-paketti on komission vuonna 1987 esittämäuudistuskokonaisuus. Sen ehdotukset koskevat EY:n rahoitusjärjestelmänuudistamista, maatalousmenojen rajoittamista, EY:n rakennerahastojen varojenlisäämistä sekä talousarvioasioiden hoitoa koskevia uusia sääntöjä. Nemuodostivat perustan Eurooppa-neuvoston Brysselissä helmikuussa 1988tekemille päätöksille ja olivat yhdessä Euroopan yhtenäisasiakirjan kanssa tärkeäsisämarkkinaohjelman toteutuksen edellytys.

Delors II -paketti: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen allekirjoittamisenjälkeen komissio esitti helmikuussa 1992 Delors II -paketin, jossa esitettiin EU:llekeskipitkän aikavälin rahoitussuunnitelmaa. Sen mukaan talousarviovarojakasvattamalla voitaisiin taata Maastrichtissa tehtyjen päätösten toteuttaminen.Ennen kaikkea olisi otettava huomioon kilpailukyvyn, jäsenvaltioiden taloudellisenja sosiaalisen yksimielisyyden (yhteenkuuluvuus) sekä EU:n kansainvälisen vastuunkasvattamisen tavoitteet. Joulukuussa 1992 Edinburghissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi paketin. Sen osana mm. EU:n omien varojen osuutta nostetaan

224

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

vaiheittain 1,2:sta 1,27%:iin bruttokansantulosta vuoteen 1999 mennessä,rakennerahastojen varoja lisättiin edelleen sekä perustettiin koheesiorahasto.

Direktiivi: Direktiivit ovat yhteisön toimielinten antamia säädöksiä. Neuvosto taikomissio edellyttävät EU:n jäsenvaltioiden toteuttavan direktiivissä säädetyntavoitteen muuttamalla tai laatimalla kansallisia lakeja määräaikaan mennessä.

ECHO: Vuonna 1992 perustetun Euroopan yhteisön humanitaarisen toimiston(European Community Humanitarian Office) yleisenä tavoitteena on avustaakatastrofien ja sotien uhreja. ECHO tarjoaa ilmaiseksi apuaan kaikissa EU:nulkopuolisissa maissa. Tärkeimpiä avunsaajia ovat entisen Jugoslavian, Ruandan,Burundin, Sudanin, Angolan, Haitin, Kaukasuksen alueen, Afganistanin ja Kuubanväestöt.

Yhteysosoite: Euroopan komissioEuroopan yhteisön humanitaarinen toimisto (ECHO)Rue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 295 44 00

ECIP: European Community Investment Partners -ohjelma edistää ->Euroopanunionin investointeja Aasiassa, Välimeren alueen kolmansissa maissa jaLatinalaisessa Amerikassa. ECIP-ohjelma tukee neljää toisiaan täydentäväämenettelyä: hankkeiden ja kumppanien tunnistamistoimet, yhteisyritystenvalmistelu ja perustaminen, pääomatarpeen rahoitus sekä yhteisyritystenjohtamiseen liittyvä koulutus ja tuki. Sitä varten on vuosina 1992-1997käytettävissä noin 300 miljoonaa ecua.

Yhteysosoite: Euroopan komissioPO I – ECIP-ohjelmaRue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 299 02 04

Ecu (European Currency Unit): Ecu on EU-maiden valuuttayksikkö. Se onkorivaluutta, joka koostuu Euroopan valuuttajärjestelmään (EMS) kuuluvienmaiden valuutoista yksimielisesti sovittuina osuuksina. Ecu on keskeinen osaEMS:iä. Sitä käytetään yhteisön valuuttojen vaihteluvälin laskemisen perustana javiiteyksikkönä. Lisäksi ecua käytetään jäsenvaltioiden keskuspankkien välisistäluottojärjestelyistä syntyvien saamisten ja velkojen kirjaamisessa ja niihin liittyviensaldojen tasauksissa sekä varantovaluuttana. Yhteisö käyttää ecua talousarvioidenlaadinnassa, rahastojen tarpeita varten, maataloushintojen määrittelyssä sekätullien ja muiden samantyyppisten maksujen kantamisessa. Ecua voidaan käyttäämyös yksityisillä rahoitusmarkkinoilla. Koska se lasketaan usean EU-maanvaluuttojen keskiarvona, sen käyttö vähentää valuuttakurssimuutoksistaaiheutuvia riskejä.

225

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EEIG: Heinäkuun 1989 alusta yhteisön yrityksillä on ollut toimintansaharjoittamiseen käytettävissään Eurooppalainen taloudellinen eturyhmä (EuropeanEconomic Interest Grouping eli EEIG), joka on ylikansallisen yhteistyönensimmäinen väline. EEIG:n toiminta-alaan kuuluu omien jäsenten edunvalvonta,eikä sen toiminta yhtiön tapaan kohdistu kolmansiin osapuoliin. EEIG saa täydenoikeuskelpoisuuden rekisteröitymällä sijoittautumisvaltiossaan (mikä julkaistaanmyös Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä).

EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto (EFTA) luotiin vuonna 1960 vastauksena ETYnperustamiseen, sillä liitolla pyrittiin estämään taloudellinen syrjintä. Vuosienvarrella nämä kaksi järjestöä solmivat läheiset taloudelliset suhteet, jotka johtivatEuroopan talousalueen (ETA) perustamiseen vuonna 1994. EFTA on menettänythuomattavasti merkitystään sen jälkeen, kun monet sen jäsenistä ovat erivaiheissa liittyneet yhteisöön. Itävallan, Suomen ja Ruotsin liityttyä EU:hunvuonna 1995 EFTAn ainoiksi jäseniksi jäivät Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi.

EIC: Euroneuvontakeskukset (EIC) ovat erityisesti yrityksille ja muille taloudellisilletoimijoille perustettuja tiedotuskeskuksia, jotka tarjoavat tietoja yhteisönsisämarkkinoiden toimintatavasta, yhteisön tutkimus- ja kehitysohjelmista,yhteisön rakenteellisista välineistä, unionin ulkosuhteista sekä julkisistahankinnoista. Lisäksi ne palvelevat eurooppalaisen tason yhteistyötä jayritysyhteyksiä (BC-NETin kautta) yhteyksien luomiseksi euroneuvontakeskustenvälille.

Yhteysosoite: Euroopan komissioPO XXIIIEuroneuvontakeskus-hankeRue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 296 13 50

Enemmistöpäätökset: Euroopan unionin neuvosto tekee monet päätöksistäänyksimielisesti. Jotta jäsenten erityiset edut eivät kuitenkaan aina muodostuisiyhteisön kehittymisen esteeksi, Rooman sopimuksessa määrätään myösyksinkertaisella tai määräenemmistöllä tehtävistä päätöksistä. Tosin aiemminuseimmat päätökset tehtiin käytännössä yksimielisesti Luxemburgin kompromissinperusteella, aina Euroopan yhtenäisasiakirjan voimaantuloon saakka.Sisämarkkinoiden loppuunsaattamista koskevat päätökset on siitä lähtienmuutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ollut tehtävä enemmistöpäätöksillä, janiitä on myös käytetty. Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella lisättiinmääräenemmistöllä päätettävien asioiden määrää (-> Päätöksentekomenettely).

ERASMUS: ERASMUS (European Community Action Scheme for the Mobility ofUniversity Students, Euroopan yhteisön yliopisto-opiskelijoiden liikkuvuudenedistämisohjelma) on toiminut vuodesta 1987 lähtien. Sen avulla tuetaan mm.opiskelija- ja dosenttivaihtoja sekä Euroopan korkeakoulujen välistä yhteistyötä.

226

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Vuonna 1994/95 noin 127 000 opiskelijaa EU:ssa käytti hyväkseen mahdollisuuttasuorittaa osan opinnoistaan jossakin toisessa jäsenvaltiossa (-> Koulutus- januorisopolitiikka).

Eurathlon: Ohjelma sellaisten urheilutapahtumien tukemiseksi, jotka lisäävät EU:nkansalaisten, etenkin nuorten ja naisten yhteisymmärrystä vapaa-ajan- jakansanurheilun alalla. Lisäksi tuetaan toimenpiteitä urheilun koulutustoiminnanalalla sekä urheilijoiden ja urheilutoiminnassa mukana olevien (valmentajien,huoltajien ja erotuomarien) yhteisten kurssien muodossa. Eurathloniin liittyyvammaisurheiluohjelma, johon sisältyy erityistoimenpiteitä vammaistenottamiseksi mukaan urheilutoimintaan.

Yhteysosoite: Euroopan komissioViite X.B.5 urheiluEURATHLON-ohjelma/vammaisurheiluohjelmaRue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 295 66 59

EUREKA: European Research Coordination Agency on vuonna 1985 käynnistettyeurooppalainen aloite yhteistyön vahvistamiseksi tutkimuksen ja teknologianalalla. Sen tarkoituksena on teollisen, teknologisen ja tieteellisen yhteistyöntehostamisen kautta parantaa Euroopan kilpailukykyä tulevaisuuden avainaloilla.Eurekan jäseninä ovat Euroopan komissio, EU:n 15 jäsenvaltiota sekä seitsemänmuuta valtiota. Hankkeita on yhteensä noin 700, ne ovat pelkästäänsiviililuonteisia, ja osallistujamaiden teollisuus- ja tiede-elämä sekä hallituksetosallistuvat niiden valintaan. Niiden järjestelyt toteutetaan yksityisinä aloitteina,ja tuen osuus kustannuksista voi olla korkeintaan 50 % (-> Tutkimus jateknologia).

Eurochambres: Tähän vuonna 1958 perustettuun Euroopan kauppa- jateollisuuskamarien liittoon kuuluu 24 jäsenjärjestöä. Jäsentensä välitykselläEurochambres edustaa Brysselissä yli 1 200:aa kauppa- ja teollisuuskamaria, jotkapuolestaan edustavat yli 13:a miljoonaa Euroopan yrittäjää. Osoite: RueArchimède 5, bte 4, B-1040 Bryssel.

Eurocontrol: Euroopan lentoturvallisuusjärjestö, jonka toimipaikka on Brysselissä,perustettiin vuonna 1960 lento- ja lennonjohtopalvelujen turvallisuuteen liittyvääyhteistyötä koskevalla kansainvälisellä yleissopimuksella. Siihen kuuluvat EU:njäsenvaltioiden lisäksi Malta, Norja, Sveitsi, Turkki, Unkari ja Kypros. Eurocontrolohjaa ja valvoo siviili- ja sotilasilmaliikennettä yli 7 500 metrin korkeudessa sekävaltioiden ilmatilan ulkopuolella.

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR): EAKR:n tarkoituksena on kaventaa yhteisönalueiden välistä epätasapainoa. Tämä vuonna 1975 perustettu rahasto myöntäärahoitustukea epäedullisessa asemassa olevien alueiden kehittämiseen.

227

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Käytettävissä olevien varojen mukaan mitattuna EAKR on EU:n rakennerahastoistaylivoimaisesti suurin.

Euroopan ammatillinen yhteistyöjärjestö (ETUC): Vuonna 1973 perustettuun,Brysselissä toimipaikkaansa pitävään Euroopan ammatilliseen yhteistyöjärjestöönkuuluu 41 ammattiliittojen järjestöä 23 Euroopan maasta sekä 16 alakohtaistenammattiliittojen yhteenliittymää. ETUC:n tavoitteisiin kuuluu ensinnäkin Euroopantyöntekijöiden sosiaali-, talous- ja kulttuurietujen edustaminen, toiseksidemokratian säilyttämisen ja vahvistamisen valvominen Euroopassa. ETUC:nedustajia on mukana useissa EU:n ja EFTAn komiteoissa. Osoite: Rue Montagnesaux Herbes Potagères 37, B-1000 Bryssel.

Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom): Euratom perustettiin yhdessä EHTYnkanssa 1.1.1958. Sen tavoitteena on tutkia ydinenergiaa ja kehittää sen käyttöä,luoda ydinpolttoaineiden yhteismarkkinat sekä valvoa ydinteollisuutta terveydensuojelemiseksi ja väärinkäytön estämiseksi. Vuonna 1967 Euroopanatomienergiayhteisö, EHTY ja ETY saivat yhteiset toimielimet.

Euroopan avaruusjärjestö (ESA): ESA (European Space Agency) perustettiinvuonna 1975. Se yhteensovittaa Euroopan valtioiden yhteistyötäavaruustutkimuksen ja teknologian alalla sekä yhteistyötä USA:navaruusviranomaisen NASAn kanssa. Se toimii ainoastaan rauhanomaisiatarkoituksia varten. Menestystä se on saavuttanut satelliittitekniikan alalla,eurooppalaisen kantoraketin Arianen sekä avaruuslaboratorio Spacelabinkehittämisessä. ESAn 14 jäsenmaata ovat Belgia, Tanska, Saksa, Suomi, Ranska,Iso-Britannia, Irlanti, Italia, Alankomaat, Norja, Itävalta, Ruotsi, Sveitsi ja Espanja.Osoite: 8-10, rue Mario Nikis, F-75738 Paris Cedex 15, Tel. (33 1) 53 69 76 54.

Euroopan energiaperuskirja: Vuonna 1991 Haagissa alkuun saatetun Euroopanenergiaperuskirjan on tähän mennessä allekirjoittanut 51 valtiota. Se ontarkoitettu käyttäytymissäännöstöksi ja perustaksi luotaessa Euroopan laajuisenenergia-alan yhteistyön puitteita. Siihen sisältyviä tavoitteita ovattoimitusvarmuuden parantaminen sekä laajan, ympäristönsuojelun tarpeenhuomioon ottavan energian eurooppalaisen markkina-alueen edistäminen. Ylikolme vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen Euroopan energiaperuskirjaakoskeva sopimus allekirjoitettiin 17.12.1994 Lissabonissa (-> Energia).

Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY): Vuonna 1951 Saksan liittotasavalta,Ranska, Italia ja Benelux-maat perustivat ensimmäisen Euroopan yhteisön EHTYn.Luomalla hiili- ja terästuotteiden yhteismarkkinat haluttiin muun muassa sitoaSaksa sodanjälkeiseen Eurooppaan ja taata rauha Länsi-Euroopassa. EHTYn, ETYnja Euratomin toimielimet yhdistettiin vuonna 1967 niin kutsutullasulautumissopimuksella.

Euroopan ihmisoikeusyleissopimus: Euroopan neuvoston jäsenvaltiotallekirjoittivat Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 4.11.1950. Osapuolet

228

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

sitoutuvat siinä suojelemaan yhdessä tärkeimpiä perusvapauksia. Niihin kuuluumm. oikeus elämään, vapauteen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen, oikeusoikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeus yksityis- ja perhe-elämäänkohdistuvaan kunnioitukseen, oikeus ajatuksen-, omantunnon- jauskonnonvapauteen, oikeus sananvapauteen, kokoontumis- jayhdistymisvapauteen sekä kidutuksen, orjuuden ja pakkotyön kieltäminen.Jokaisella on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisenviranomaisen edessä, jos hänen yleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan javapauksiaan on loukattu. Ihmisoikeuksien noudattamista valvovat Strasbourgissatoimivat Euroopan ihmisoikeustoimikunta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.

Euroopan investointirahasto (EIR): Huononevan taloudellisen tilanteen jakasvavan työttömyyden vuoksi Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa 1992 kasvu-ja työllisyysaloitteesta. Euroopan investointirahasto EIR perustettiin kesäkuussa1994 komission johdolla. Rahastolla on omaa pääomaa 2 miljardia ecua, ja sen onjäsenvaltioiden talouden piristämiseksi tarkoitus edistää Euroopan laajuisteninfrastruktuurien kehittämistä sekä tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiälainatakuita myöntämällä.

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD): Toimipaikkaansa Lontoossapitävä, 14.4.1991 perustettu Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki tukeeEIP:n tapaan lainoin yksityisiä ja yritystoiminnallisia aloitteita ja infrastruktuureja,jotka edistävät Keski- ja Itä-Euroopan siirtymistä kohti avointa markkinataloutta.Pankin rahoitusvarat ovat 10 miljardia ecua. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiothankkeen alullepanijoina omistavat 51 %:n osuuden myötä EBRD:n osake-enemmistön. Vuonna 1994 se rahoitti 91 uutta hanketta, joiden arvo oli 1,87miljardia ecua.

Euroopan kehitysrahasto (EKR): EY:n vuonna 1957 perustamasta jajäsenvaltioiden ylläpitämästä EKR:sta rahoitetaan AKT-maiden taloudellisen jasosiaalisen kehityksen edistämistoimia. Taloudellisten ja sosiaalisteninvestointihankkeiden lisäksi sitä käytetään teknisen yhteistyön tukemiseen sekävientituotteiden markkinoinnin ja myynninedistämisen helpottamiseen sekäavustustoimintaan poikkeuksellisissa hätätilanteissa. Lisäksi osaa EKR:stakäytetään kohdistetun tulotuen Stabex-järjestelmän kautta vientitulojenvakauttamiseen. Kunkin rahaston toiminta-aika on viisi vuotta. Vuosien 1990-1995 seitsemännen EKR:n käytössä oli 10,7 miljardia ecua.

Euroopan laajuiset verkot: Saadakseen täyden hyödyn -> sisämarkkinoideneduista yhteisö myötävaikuttaa Euroopan laajuisten verkkojen kehittämiseen (EY:nperustamissopimuksen 129 b, c ja d artikla). Verkoilla tarkoitetaan liikenteen,energian, televiestinnän ja ympäristöalan rajat ylittäviä infrastruktuureja.Toimenpiteiden on edistettävä kansallisten verkkojen yhteentoimivuutta sekäpääsyä niihin. Vuonna 1994 Eurooppa-neuvosto päätti tukea neljäätoistaensisijaista liikennehanketta ja kymmentä energiahanketta.

229

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR). EMOTR:n tehtävänä onEU:n yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus. Se vastaa markkinatuista ja hoitaamaatalouden rakennemuutosten tukemista. EMOTR jakautuu kahteen osastoon:tukiosasto vastaa maanviljelijöille kiinteät hinnat takaavienhintatukitoimenpiteiden ja vientitukien rahoituksesta, kun taas ohjausosastoedistää tukia myöntämällä maatalouden järkeistämistä, uudenaikaistamista jarakenneuudistuksia (-> Maatalouspolitiikka).

Euroopan neuvosto: Vuonna 1949 kuusitoista Euroopan valtiota perusti Euroopanneuvoston yhtenäisyyden ja yhteistyön edistämiseksi Euroopassa. Nykyään siihenkuuluu 40 jäsenvaltiota, ja sen keskuspaikka on Strasbourgissa. Euroopan neuvostoesiintyy erityisen näkyvästi ihmisoikeus-, yhteiskunta-, koulutus- jakulttuuriasioissa. Sen tärkein toiminnan väline on yleissopimusten hyväksyminen.Koska Euroopan neuvoston toimielimet eivät voi laatia sitovia oikeussääntöjä,yksittäisten jäsenvaltioiden on ratifioitava päätökset. Euroopanihmisoikeustoimikunta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin perustettiinvalvomaan Euroopan neuvoston ihmisoikeusyleissopimuksen noudattamista.

Euroopan nuorisofoorumi: EU:n Euroopan nuorisofoorumi on vuonna 1978perustettu yhteisön nuorisojärjestöjen yhteenliittymä. Se toimii nuorisojärjestöjenpoliittisena foorumina EU:n toimielimiin päin ja pyrkii edistämään nuorisonosallistumista EU:n tulevaan kehitykseen. Nuorisofoorumin jäseninä onjäsenvaltioiden kansallisia nuorisokomiteoita sekä kansainvälisiä nuorisojärjestöjä,jotka täyttävät säännöissä määritellyt ehdot. Osoite: Euroopan nuorisofoorumi,Rue Joseph II 112, B-1040 Bryssel.

Euroopan nuorisokeskus: Euroopan nuorisokeskus on Euroopan neuvostonkansainvälinen koulutus- ja kohtauspaikka Strasbourgissa. Siellä Euroopannuorisojärjestöille järjestetään seminaareja ja kursseja, jotta ne voisivatjärjestäytyä Euroopan tasolla, saisivat tukea yhteistyölleen, voisivat vaihtaa tietoaja tulla kuulluiksi. Osoite: Euroopan nuorisokeskus, Rue Pierre de Coubertin 30, F-67000 Strasbourg Wacken.

Euroopan patenttivirasto: Euroopan patenttivirasto on Münchenissätoimipaikkaansa pitävä valtioiden välinen järjestö. Se edistää patenttisuojanyhtenäistämistä Euroopassa myöntämällä ja suojaamalla patentteja kaikissaEuroopan patenttisopimuksen jäsenvaltioissa voimassa olevalla yhtenäisellämenettelyllä. Vaikka Euroopan patenttivirasto ei olekaan EU-elin, vuonna 1975EY:n silloiset yhdeksän jäsenvaltiota allekirjoittivat yhteisöpatenttisopimuksen,jossa määrätään patenttien voimassaolosta yhteisillä sisämarkkinoilla. Yhdenpatenttihakemuksen jättäminen riittää saamaan kaikissa 17 sopimusvaltiossavoimassa olevan patentin. Osoite: Erhardtstraße 27, D-80298 München.

Euroopan poliittinen yhteistyö (EPC, European political cooperation): Vuodesta1970 eteenpäin Euroopan poliittinen yhteistyö oli EY-jäsenvaltioiden ulkopolitiikanalan yhteistyön ja yhteensovittamisen järjestelmä. Jatkuvalla valtioiden välisellä

230

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

koordinaatiolla EY-maat pyrkivät ulkopolitiikassaan mahdollisimman suureenyhtenäisyyteen. Euroopan poliittinen yhteistyö sisällytettiinperustamissopimukseen 1987, mutta Euroopan unionista tehdyn sopimuksenmyötä se laajeni vuonna 1993 -> yhteiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikaksi(YUTP).

Euroopan sosiaalirahasto (ESR): Vuonna 1960 perustettu ESR on EY:nsosiaalipolitiikan tärkein toimintaväline. Sen avulla tuetaan ammatti- jauudelleenkoulutustoimintaa sekä työpaikkojen luomiseen tähtääviä toimenpiteitä.Noin 75 % rahastosta myönnetyistä varoista kohdistetaan nuorisotyöttömyydentorjuntaan. Delors II -paketin yhteydessä päätettiin sen varojen lisäämisestä jauudelleenjärjestelyistä. Uutena painopistealueena on työmarkkinoidentoimintakyvyn parantaminen sekä työttömien ammatilliseen elämään paluuntukeminen. Jatkossa toimenpiteitä toteutetaan yhtäläisten mahdollisuuksienedistämisen alalla sekä työntekijöiden sopeuttamiseksi teollisuudenrakennemuutokseen ja tuotantojärjestelmien muutokseen (-> Sosiaalipolitiikka).

Euroopan talousalue (ETA): Euroopan talousalue (ETA) kattaa vuonna 1992allekirjoitetun ETA-sopimuksen myötä EFTAn ja EU:n alueen. Tämän yhteensä 380miljoonan asukkaan alueen sisällä tavarat, palvelut, pääoma ja työvoima voiliikkua vapaasti aivan kuten sisämarkkina-alueella ilman valtioiden välisiä rajoja.Tämän mahdollistamiseksi EFTA-valtiot omaksuivat ETA-sopimuksen myötä mm.noin 80 % -> sisämarkkinoita koskevasta EY-lainsäädännöstä. Sveitsi ei voinutliittyä Euroopan talousalueeseen kansanäänestyksen kielteisen tuloksen vuoksi,mikä johti sopimuksen ratifioinnin viivästymiseen. ETA-sopimus tuli näin voimaanvasta 1.1.1994. Kolmen EFTA-maan liityttyä EU:hun 1.1.1995 ETA:n merkitys onvähentynyt.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ): ETYJ on 1.1.1995 lähtienjatkanut työtä, jonka Euroopan turva- ja yhteistyökokous (ETYK) aloitti 1970-luvulla. ETYKillä oli tärkeä osa Euroopan liennytyspolitiikan kehittämisessä. Vuoden1990 Pariisin peruskirja muutti kokousta ratkaisevasti ja antoi sille sen toimintaanliittyvät tehtävät. ETYJ:n toimintaan sisältyy kolme koria: Euroopanturvallisuuskysymykset (kori 1), yhteistyö talouden, tieteen, tekniikan jaympäristön alalla (kori 2) sekä humanitaarinen ja muiden alojen yhteistyö (kori 3).Järjestöön kuuluu kaiken kaikkiaan 57 jäsentä Yhdysvallat ja Kanada mukaanlukien.

Euroopan yhtenäisasiakirja: Vuonna 1987 ratifioitu Euroopan yhtenäisasiakirjatäydensi ja muutti Rooman sopimuksia (-> Perustamissopimukset). Se laajensiyhteisön toimivaltaa eri aloille ja kehitti sen päätöksentekomenettelyjä.Päätöksenteossa otettiin käyttöön määräenemmistöön perustuvayhteistyömenettely, mikä oli yksi -> sisämarkkinoiden toteuttamisenperusedellytyksistä. Sisämarkkinoiden toteuttaminen oli tuolloin huomionkeskipisteenä politiikassa. Lisäksi yhtenäisasiakirja loi sopimuksen mukaisenperustan Euroopan poliittiselle yhteistyölle, jota oli harjoitettu vuodesta 1970.

231

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Maastrichtin sopimus on jatkoa yhtenäisasiakirjan alkuun panemallesyvenemisprosessille.

Euroopan ympäristökeskus: Neuvosto päätti 7.5.1990 Euroopanympäristökeskuksen sekä ympäristöä koskevan Euroopan tieto- jaseurantaverkoston perustamisesta. Näin haluttiin ilmentää ympäristönsuojelunkasvavaa merkitystä EU:ssa. Ympäristökeskuksen päätehtävä on aluksi parantaaympäristön kannalta merkittävän tietämyksen tasoa, mikä on tehokkaanympäristöpolitiikan edellytys. Keskuksen sijoittamispaikasta kiisteltiin useitavuosia, kunnes vuonna 1994 se saattoi aloittaa toimintansa Kööpenhaminassa.Osoite : G Kongens Nytorv, DK-1050 Kobenhavn, Tel. (45) 33 14 50 75, fax (45) 3314 65 99.

Eurooppalainen ajokortti: Eurooppalainen ajokortti tuli käyttöön 1.7.1996.Ajoneuvoluokkien muuttumisen lisäksi (A -moottoripyörät, B -henkilöautot, C -kuorma-autot, D -linja-autot, E -kokonaispainoltaan yli 750 kg:n perävaunut)määräyksiin sisältyy kuljettajan terveydentilan tutkiminen joka kymmenes vuosi.Uuden järjestelmän mukaista ajokorttia ei tarvitse enää vaihtaa EU-maastatoiseen muutettaessa.

Eurooppalaiset yritysneuvostot: Syyskuussa 1994 Euroopan unionin neuvostossapäästiin vuosien vastarinnan jälkeen sopimukseen eurooppalaistenyritysneuvostojen perustamista koskevasta direktiivistä. Yli 1 000 työntekijän,vähintään kahdessa EU-jäsenvaltiossa vähintään 150 työntekijää työllistävienyritysten on direktiivin kansallisen täytäntöönpanon jälkeen kolmen vuodenkuluessa perustettava koko yrityksen laajuinen eurooppalainen yritysneuvosto.Yritysneuvostoilla on oikeus tulla kuulluiksi, ja niille on tiedotettava tärkeistäyritystä koskevista päätöksistä. Sosiaalipolitiikasta tehdyn pöytäkirjan määräystenmukaisesti nämä säännökset eivät koske Isoa-Britanniaa.

Eurooppa-sopimukset: EU:n ja Keski- ja Itä-Euroopan maiden välillä vuoden 1991jälkeen tehtyjä assosiaatiosopimuksia nimitetään Eurooppa-sopimuksiksi. Niidentarkoituksena on mahdollistaa uudistumassa olevien maiden täysimääräinenosallistuminen Euroopan yhdentymiskehitykseen poliittisella, taloudellisella jakauppapoliittisella alueella. Sopimuksiin sisältyy mm. suunnitelmateollisuustuotteiden vapaakauppa-alueen muodostamisesta kymmenen vuodenkuluessa. Tavaraliikenteen alalla EU purkaa oman taloutensa suojaamiseksivoimassa olevat rajoitukset sopimuskumppaneitaan aikaisemmin. EnsimmäisetEurooppa-sopimukset EY teki joulukuussa 1991 Puolan, Unkarin ja Tsekkoslovakiankanssa. Puolan ja Unkarin kanssa tehdyt sopimukset tulivat voimaan 1.2.1994.Bulgarian, Romanian, Tsekin tasavallan ja Slovakian kanssa tehdyt sopimuksettulivat voimaan 1.2.1995. Sopimukset Viron, Latvian ja Liettuan kanssaallekirjoitettiin 12.6.1995, Slovenian kanssa 10.6.1996 (-> Laajentuminen).

Eurooppa-symbolit: Eräs tapa saada monimutkaiset poliittiset muodostelmattuntumaan kansalaisista läheisemmiltä on käyttää symboleja. Eurooppa-symbolien

232

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tarkoituksena on saada kansalaiset tuntemaan Eurooppa ja Euroopan unioniomakseen. Vuodesta 1986 EY/EU on käyttänyt Euroopan neuvostolta omaksuttualippua, jossa on kaksitoista kultaista tähteä ympyrän muodossa sinistä taustaavasten. Tähtien lukumäärällä ei ole mitään tekemistä jäsenvaltioiden lukumääränkanssa, vaan se on yhteenkuuluvuuden, sitoumuksen ja yksimielisyydenvertauskuva. Euroopan neuvoston tavoin tunnussävelmänä käytetään oodia ÓAndie FreudeÓ Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta. Muita Eurooppa-symboleitaovat vuosittainen Eurooppa-palkintojen myöntäminen, tullikylttien korvaaminenEurooppa-kylteillä EU:n sisärajoilla, Eurooppa-passi, yhteinen ajokortti sekä 9.toukokuuta vietettävä Eurooppa-päivä.

EUROSTAT: EUROSTAT on Euroopan unionin tilastotoimisto. Se laatiitilastotiedoista analyysejä ja ennusteita, jotka julkaistaan säännöllisesti. EUROSTATtoimittaa EU-toimielimille päätösten ja toiminnan kannalta tärkeitä tietoja jatiedottaa kansallisille viranomaisille ja yleisölle tilastojen muodossa esitettävissäolevista unionin asioista. Keskuselimen roolissa EUROSTAT yhteensovittaatoisistaan poikkeavia kansallisia tilastoja mahdollisuuksien mukaan yhtenäiseksi javertailukelpoiseksi järjestelmäksi. Osoite: Eurostat-tiedotus, JMO, B3/089, L-2920Luxemburg.

Eurovisio: Eurovisio on vuonna 1950 perustetun Euroopan yleisradioliitonorganisatorinen ja tekninen yhteenliittymä. Sen tarkoituksena on toteuttaayhteistyötä yleisradio- ja televisiotoiminnan harjoittajien kesken sekä edistääohjelmien ja lähetysten vaihtotoimintaa. Kustannuksia säästävä ohjelmien vaihtoon lisääntynyt vuosien kuluessa huomattavasti. Painopiste on uutisten jaurheilulähetysten välittämisessä.

EURYDICE: EURYDICE on vuodesta 1980 lähtien toiminut EU:n tietoverkosto, jokaauttaa yksittäisten valtioiden tai yhteisön yksiköitä vaihtamaan kysymyksiä javastauksia ja kokoamaan näin perustietoja Euroopan erilaisistakoulutusjärjestelmistä (-> Koulutus- ja nuorisopolitiikka).

ETY:n perustamissopimus: Belgia, Saksan liittotasavalta, Ranska, Italia,Luxemburg ja Alankomaat allekirjoittivat 25.3.1957 Roomassa Euroopantalousyhteisön perustamissopimuksen sekä Euroopan atomienergiayhteisönperustamissopimuksen. ETY-sopimus tärkeimpänä ja laajimpana sopimuksenamuodostaa Euroopan yhdentymisen perustan. Merkittäviä tarkistuksia siihen ontehty kahdesti; Euroopan yhtenäisasiakirjalla (1986) sekä sopimuksella Euroopanunionista (1992). Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantulon myötä1.1.1993 ETY-sopimus nimettiin uudelleen EY:n perustamissopimukseksi.

EY:n ympäristömerkki: Vuonna 1994 ensimmäisen kerran myönnetyn EY:nympäristömerkin tarkoituksena on rohkaista kuluttajia tietoisesti ostamaanympäristöystävällisiä tuotteita ja edistää näin niiden kysynnän kasvua.Ympäristömerkin myöntämisperusteet on sovittu EU:ssa, mutta sen myöntävät

233

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

toimivaltaiset kansalliset viranomaiset. Merkissä on kuvattuna kukka, jossa ontähden muotoiset terälehdet.

FORCE: FORCE on EU:n toimintaohjelma jatkokoulutuksen tukemiseksi.

GATT: GATT (General Agreement on Tariffs and Trade) on tullitariffeja ja kauppaakoskeva yleissopimus, johon kuuluu nykyisin 123 maata, jotka vastaavat yhteensäyli 90 %:n osuudesta maailmankauppaa. Tavoitteena on kaupan esteidenpurkaminen. Kuuden tullien alentamiseen pyrkineen monenvälisenneuvottelukierroksen jälkeen Tokion kierroksella päästiin yhteisymmärrykseenmuiden kaupan esteiden kuin tullien purkamisesta. Vuonna 1986 aloitettiinUruguayn kierros: kaupan esteiden ja vääristymien purkamisesta neuvottelemisenlisäksi nyt käsiteltiin uusia aiheita kuten palvelujen kauppaa, kauppaan liittyviäinvestointikysymyksiä ja henkisen omaisuuden suojaamisen parantamista. Vuosiakestäneiden neuvottelujen jälkeen Uruguayn kierros saatiin päätökseen15.12.1993. GATTin seuraaja on uusi Maailman kauppajärjestö WTO, joka aloittitoimintansa vuoden 1995 alussa ja joka jatkossa vastaa kaikista kauppaanliittyvistä kysymyksistä.

Haagin huippukokous: Vuonna 1969 pidetty Haagin huippukokous on eräsEuroopan yhdentymisen merkkipaalu. Siellä kuuden EY-maan valtioiden jahallitusten päämiehet julistivat EY:n jatkokehitystä koskevat tavoitteensa.Haagissa päätettiin ensinnäkin laajentumisesta pohjoiseen päin, toiseksi EY:njäsenvaltioiden taloudellisesta ja poliittisesta lähentymisestä -> talous- jarahaliittoa koskevien suunnitelmien aloittamisen myötä.

Haagin kongressi: Toukokuussa 1948 järjestetyssä Euroopan yhdentymisliikkeenHaagin kongressissa oli osallistujia lähes kaikista Euroopan maista, yhteensä 750poliitikkoa. Sen päätöslauselmassa vaadittiin yhdistynyttä demokraattistaEurooppaa. Haagin kongressin vaatimukset saivat laajaa vastakaikua ja antoivatsysäyksen neuvotteluille, jotka johtivat vuotta myöhemmin Euroopan neuvostonperustamiseen. Euroopan neuvoston puitteissa toteutunut ihmisoikeuksien japerusvapauksien suojaamiseksi tehty yleissopimus, Euroopanihmisoikeustuomioistuin sekä eurooppalainen parlamentaarinen yleiskokoussisältyivät samoin jo Haagin päätöslauselmiin. Haagin kongressi oli samallaEurooppa-liikkeen syntyhetki.

Helios II: Ohjelma vammaisten sopeuttamiseksi yhteiskuntaan ja työelämään.Helios II -ohjelma (1993-1996) myötävaikuttaa tietojenvaihdon kehittämiseen,joka perustuu vuosittaisten teemojen mukaan järjestettyihin seminaareihin,kokouksiin, opintokäynteihin ja harjoitteluihin. Kansalaisjärjestöjen kanssatehtävän yhteistyön yhteydessä komissio osallistuu toimintojen rahoittamiseentoiminnallisessa kuntouttamisessa, opetukseen ja koulutukseenuudelleensopeuttamisessa sekä vammaisten itsenäisen elämän alueella. (-> Helios,Youthstart, Now)

234

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Yhteysosoite: Euroopan komissioPO V osasto E.3Rue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 296 05 61

Henkilöiden vapaa liikkuvuus: EU-maista kotoisin olevilla työntekijöillä jaitsenäisillä ammatinharjoittajilla on oikeus työskennellä, asua ja hyötyäasuinpaikan sosiaalietuuksista ilman kansalaisuuteen perustuvia rajoituksiakaikissa EU:n jäsenvaltioissa samoin edellytyksin kuin maan kansalaiset (EY:nperustamissopimuksen 48 artikla). -> Sisämarkkinoiden loppuunsaattamisenmyötä unionin kansalaiset voivat asua, työskennellä tai viettää eläkepäiviäänhaluamassaan paikassa unionin alueella. Koska kuitenkinsosiaaliturvajärjestelmät kuuluvat edelleen kansallisen toimivallan alaisuuteen,niiden väärinkäytön estämiseksi vapaan liikkuvuuden oikeus ei koske vielä valtionavustusten varassa olevia. EU:n kansalaisten syrjimättömyyden periaate pitääsisällään myös valvonnan poisjäännin Euroopan unionin jäsenvaltioihinmatkustettaessa.

Horizon: HORIZON-ohjelma on suunnattu henkilöille, jotka erityisen useinkohtaavat ennakkoluuloja työnhaussa, kuten vammaisille, pitkäaikaistyöttömille,narkomaaneille, maahanmuuttajille ja kodittomille. Aloitteella tuetaan sekätoimenpiteitä kohderyhmien koulutuksen laadun parantamiseksi että toimia, joillaasianosaisille luodaan suoraan työpaikkoja.

-> SosiaalipolitiikkaYhteysosoite: Euroopan komissio

PO V osasto B.4Rue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 295 28 70

Hyväksyntämenettely: Tämän menettelyn mukaan asiakirja voi tulla voimaanainoastaan, jos Euroopan parlamentin jäsenten enemmistö on antanut siitäpuoltavan lausuntonsa. Menettelyä käytetään eri aloilla, esimerkiksi päätöksissä,jotka liittyvät unionin kansalaisuuteen, rakenne- ja koheesiorahastoihin, suoriavaaleja koskeviin sääntöihin, kansainvälisiin sopimuksiin ja uusien maidenpyrkimiseen unionin jäseniksi (-> Päätöksentekomenettely).

INFO 92: INFO 92 on eräs yli 40:stä EU:n perustamasta tietopankista. Se sisältääsisämarkkinoita koskevaa tietoa, jota päivitetään jatkuvasti ja jota voi käyttää mm.modeemin välityksellä (maksua vastaan).

INTERREG: INTERREG on rajaseutuja koskeva yhteisöaloite. Sen välityksellätuetaan yli rajojen toteutettavia yhteistyötoimenpiteitä kuten

235

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

infrastruktuurihankkeita, julkisten palveluyhtiöiden yhteistyötä, yritysten yhteisiätoimia tai yhteistyötä ympäristönsuojelun alalla.

Interventiohinta: EU:n maatalouspolitiikassa tärkeimpien maataloustuotteidenhinnat voivat laskea tietyn marginaalin sisällä ainoastaan kiinteän alarajan,interventiohinnan tasolle. Koska kansallisten interventioelinten on ostettavainterventiohintaan kaikki niille tarjottavat tuotteet määrästä riippumatta,interventiohinnan tehtävänä on toimia hintatakuuna tuottajalle (->Maatalouspolitiikka).

Jean Monnet -Hanke: Jean Monnet -toimella tuetaan Euroopan yhdentymiseenliittyvää korkeakouluopetusta. Tällä avustusohjelmalla rahoitetaan oppituolejayliopistoissa ja korkeakouluissa pysyvien opetusohjelmien perustamiseksieurooppaoikeuden, EU-talouden, politiikan ja historian alalla EU-alueella ja EU:nulkopuolella. Jean Monnet -oppituolien lisäksi tuetaan yhdentymiseen liittyviätutkimushankkeita, kursseja ja opintoja sekä myönnetään tohtoriapurahoja.

Yhteysosoite: Euroopan komissioPO X osasto C.6Jacqueline Lastenouse BuryRue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 299 94 53

JESSI: (Joint European Submicron Silicon). JESSI on vuoteen 1997 käynnissä olevaEUREKA-tutkimushanke, johon osallistuu eri tutkimuslaitoksia ja yrityksiäRanskasta, Isosta-Britanniasta, Italiasta, Alankomaista sekä Saksanliittotasavallasta. Hankkeen talousarvio on 3,8 miljardia ecua, ja sen tavoitteenaon jatkokehittää integroitujen piirien teknologiaa.

JET: (Joint European Torus). Hallitun lämpöydinfuusion alalla toteutettavaantutkimus- ja koulutusohjelmaan liittyvä hanke. JET on suurin koelaitos kokeellisenfuusiotutkimuksen alalla.

JOULE: (Joint Opportunities for Unconventional or Long-term Energy supply).JOULE on tutkimus- ja kehitysohjelma järkevän energiankäytön ja muun kuinydinenergian alalla. Vuosiksi1994-1998 sen käyttöön on suunniteltu 967miljoonaa ecua.

Joustava yhdentyminen: Joustavalla yhdentymisellä tarkoitetaan eri nopeuksillaetenevää yhdentymisprosessia. Niinpä ajatus kahden nopeuden Euroopastamerkitsee sitä, että yhteisön syventämiseen osallistuvat aluksi vain jäsenvaltiot,jotka katsovat kykenevänsä siihen. Tämän mallin etuna on se, ettäyhdentymisnopeus ei riipu hitaimmasta tai yhdentymistä kiivaimmin vastustavastajäsenvaltiosta. Toisaalta joustavan yhdentymisen mahdollisena vaarana onyhteisen yhdentymiskehityksen hajaantuminen. Esimerkkejä joustavasta

236

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

yhdentymisestä voidaan havaita mm. -> talous- ja rahaliittoa (EMU) koskevassasääntelyssä sekä EU:n -> sosiaalipolitiikan alalla. EMU on kaikkien yhteinentavoite, johon osallistuu aluksi vain osa jäsenvaltioista, mutta sosiaalipolitiikanalan sääntelystä Iso-Britannia on jättäytynyt ulkopuolelle. Eräs joustavanyhdentymisen muoto on Euroopan kovan ytimen malli, jonka mukaan ennaltamääritelty ryhmä jäsenvaltioita etenisi syventämisessä muita pidemmälle.

Juhlallinen julistus Euroopan unionista: Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 1983Stuttgartissa antama juhlallinen julistus oli askel tiellä kohti Euroopan unionia.Julistuksesta ilmeni kasvava kiinnostus tiiviimpää ulkopoliittistayhteensovittamista kohtaan Euroopan poliittisen yhteistyön yhteydessä. Lisäksisovittiin toimielimiin liittyvistä parannuksista sekä yhteistyöstä lainsäädännönlähentämisessä sekä hahmoteltiin taloudellisen yhdentymisen käytännöntavoitteita tuleville vuosille.

Kabotaasiliikenne: Kaupallinen kuljetuspalvelu maan sisällä sen rajoja ylittämättä.Aiemmin tämä toiminta oli sallittu ainoastaan maan omille yrityksille.Tieliikenteessä kabotaasiluvan saanut EU-maan liikenteenharjoittaja saa harjoittaatavaraliikennettä toisissa jäsenvaltioissa kahden kuukauden ajan. Ensimmäisetkabotaasiluvat myönnettiin vuonna 1990. Jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavienverosäännösten vuoksi täydellistä kabotaasivapautta ei saatu toteutumaan1.1.1993 mennessä. Neuvoston sovittua veromerkin käyttöönotosta ja kuorma-autojen verotuksesta saavutetun yhteisymmärryksen jälkeen kabotaasilupienmäärä vuodelle 1994 rajoitettiin 30 000:een; kiintiötä korotetaan vuosittain 30prosenttia. Vuodesta 1998 alkaen EU:n liikenteenharjoittajat saavat lopultakuljettaa tavaroita toisen jäsenvaltion alueella rajoituksetta. Lentoliikenteen alallakabotaasiliikenne vapautetaan vaiheittain vuoteen 1997 mennessä.

Kaleidoskoopi: Vuonna 1990 perustetun Kaleidoskooppi-ohjelman tavoitteena onedistää kulttuurin tuntemusta ja sitä koskevan tiedon levittämistä sekäasiantuntijoiden taide- ja kulttuuriyhteistyötä. Siihen kuuluu kolme tointa, joidenpuitteissa tuetaan kolmenlaisia hankkeita:

1. Kulttuuri- ja taidetapahtumia, joilla on eurooppalainen ulottuvuus.

2. Taiteellista ja kulttuurista luovaa toimintaa (koulutus- taitäydennyskoulutustoimenpiteitä).

3. Kulttuuriyhteistyötä verkkojen kautta (tiedonvaihtoa eurooppalaistenkulttuurijärjestöjen välillä).

-> (Ariane)

XYhteysosoite: Euroopan komissioPO X osasto D.1

237

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Rue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 299 94 19

Kasvua koskeva aloite: Edinburghissa joulukuussa 1992 pitämässään kokouksessavaltion ja hallitusten päämiehet päättivät kasvua koskevasta aloitteesta tuleviavuosia varten. Talouden elvyttämiseksi päätettiin antaa lisää varojainfrastruktuurien kehittämiseen. Aloitteeseen kuuluivat Euroopaninvestointipankin hallinnoima väliaikainen antolainausjärjestelmä, jonka varat ovat8 miljardia ecua, sekä 2 miljardin arvoinen Euroopan investointirahasto takaustenantamiseksi yksityisille ja julkisille investoinneille. Kaiken kaikkiaan niiden pitäisirohkaista yli 30 miljardin ecun investointeihin. Yhdessä vasta perustetunkoheesiorahaston sekä kansallisten toimenpiteiden kanssa tämän taloudenelvyttämiseen tähtäävän ohjelman on tarkoitus saada aikaan voimakasta kasvua,luoda pysyviä työpaikkoja ja lisätä unionin kilpailukykyä.

Kaupan esteet: Tullien ja määrällisten rajoitusten poistaminen EY:njäsenvaltioiden välisestä tavaraliikenteestä oli merkittävä askel kohti ->sisämarkkinoita. Niiden lisäksi tavaroiden vapaata liikkuvuutta voivat haitata myösepäsuorat kaupan esteet. Sellaisia ovat mm. tuontimaksut ja tekniset kaupanesteet, joita EY-maiden välillä vallitsi esimerkiksi elintarvikkeita tai lääkkeitäkoskevan lainsäädännön erojen tai erilaisten laatustandardien vuoksi. Yhteisönjäsenvaltioiden välisen yhdenmukaistamisen, standardoinnin ja lainsäädännönlähentämisen myötä kaupan esteet saatiin varsin pitkälle purettuayhteismarkkinoiden toteutumiseen, vuoden 1992 loppuun mennessä.

Kaupan Esteistä Annettu Asetus: -> Euroopan unionin teollisuudenalat jayritykset sekä jäsenvaltiot voivat kaupan esteistä joulukuussa 1994 annetun uudenasetuksen mukaisesti esittää yhteisölle pyynnön kansainvälisiin toimiinryhtymisestä kansainvälisen kaupan sääntöjen täytäntöönpanemiseksi tapauksissa,joissa yhteisöön kuulumattomat maat ottavat käyttöön erilaisia kaupan esteitä taijatkavat niiden soveltamista. Termi laittomat käytännöt, johon kauppapolitiikanuusi väline, kaupan esteistä annettua asetusta edeltävä asetus, perustui, korvattiinÓkaupan esteilläÓ.

Keskuskurssi: Kullekin Euroopan valuuttajärjestelmään kuuluvalle valuutalle onmääritelty kiinteä kurssi suhteessa ecuun. Tämän keskuskurssin avulla lasketaankaikkien mukana olevien valuuttojen kahdenväliset kurssit, jotka voivat vaihdellasovitun vaihteluvälin ylä- ja alarajojen välillä. Aiemmin valuutan sallittiin poiketa2,25% kurssistaan suhteessa muiden EMS-maiden valuuttoihin ennen kuin EMS:ninterventiomekanismin avulla sitä ryhdyttiin ohjaamaan takaisin keskuskurssiaankohti. Keskuskursseja voidaan myös muuttaa kaikkien EMS:ssä mukana olevienmaiden yksimielisellä päätöksellä. Koska näin ei tehty syksyllä 1992, EMSiinkohdistui useaan otteeseen voimakkaita paineita. Pahimman kriisin jälkeenneuvosto sopi elokuussa 1993 vaihteluvälin laajentamisesta +/-15 %:iin, jolloin

238

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

jäsenvaltiolla on interventiovelvollisuus vasta, kun valuutta poikkeaa 15 %kahdenvälisestä kurssistaan suhteessa toisen jäsenvaltion valuuttaan.

Kiintiöt: Kiintiöitä käytetään määrällisinä rajoituksina tarjonnan sääntelemiseksiviennin ja tuonnin yhteydessä. Tavarakiintiöiden lisäksi voidaan käyttää myösvaluuttakiintiöitä, joilla rajoitetaan tiettyjen tavaroiden ostamiseen käytettävissäolevan valuutan määrää ulkomaankaupassa.

Koheesiorahasto: Vuonna 1993 perustettu koheesiorahasto osallistuu EY:nperustamissopimuksen 130 d artiklan mukaisesti ympäristöalan ja liikenteeninfrastruktuurin alan hankkeiden rahoittamiseen. Rahastosta tuetaan ainoastaanneljää varattominta yhteisön jäsenvaltiota (Irlanti, Kreikka, Espanja ja Portugali), jasen tavoitteena on pienentää EU:n kansantalouksien eroja. Vuonna 1994rahoitettiin 51 hanketta. Vuosina 1993-1999 koheesiorahastosta voidaan myöntäävuosittain varoja 1,5 -2,6 miljardia ecua, yhteensä 15,1 miljardia ecua.

Komitologia: EY:n perustamissopimuksen mukaisesti -> Euroopan komissio onyleensä vastuussa -> Euroopan unionin neuvoston antamien sääntöjentäytäntöönpanosta (EY:n perustamissopimuksen 145 artikla). Neuvosto valvookomission täytäntöönpanotoimintaa kansallisista asiantuntijoista koostuvienneuvoa-antavien, hallinto- tai sääntelykomiteoiden välityksellä, riippuenasianomaisen alan herkkyydestä. Neuvoa-antava komitea voi antaa komissiolleainoastaan suosituksia, jotka eivät ole sitovia. Hallintokomitea sen sijaan voipalauttaa komission täytäntöönpanotoimenpiteet neuvostolle, mikä merkitseeasian lykkäystä; jos neuvosto ei tee päätöstä määräajan kuluessa, komissio voitehdä päätöksen täytäntöönpanotoimenpiteistä. Sääntelykomitea voi samoinlykätä komission toimenpiteiden toteuttamista ja palauttaa asian neuvostolle. Josneuvosto ei tee päätöstä määräajan kuluessa, komissio voi tehdä päätöksentoimenpiteistä, ellei neuvosto ole hylännyt niitä yksinkertaisella enemmistöllä.Komission harmiksi neuvostolla on taipumus käyttää sääntelykomiteamenettelyä,jonka se voi 18.7.1987 tehdyn päätöksen (ÓkomitologiapäätösÓ) mukaanhalutessaan valita. Komitologia-käsitteellä tarkoitetaan tätä neuvoston rajoittavaamenettelyä komission täytäntöönpanovaltaa kohtaan.

KOR: Vuodesta 1994 lähtien yhteisön kalastusta koskevat välineet on koottuKOR:oon (kalatalouden ohjauksen rahoitusväline). Tämä väline toimii kaikillayhteisön rannikko- ja vesiviljelyalueilla. KOR:n päätehtävä on tehostaa kalastuksenrakenteiden kilpailukykyä ja elinkelpoisten kalastusalan yritysten kehittämistä sekäpyrkiä kestävään tasapainoon käytettävissä olevien voimavarojen ja kalastuksentehokkuuden välillä.

Kynnyshinta: Kynnyshinta on maataloustuotteen alin mahdollinen hinta, jolla sitävoidaan tuoda EU:hun. Jos maataloustuotteen hinta on kynnyshintaa alhaisempi,sitä nostetaan maatalousmaksuin ja/tai tullein kynnyshinnan tasolle.Tarkoituksena on suojata EU:n maanviljelijöitä kolmansien maiden halvemmallatuottavilta kilpailijoilta.

239

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Laajentuminen etelään: Kreikka (1975), Portugali (1977) ja Espanja (1977) hakivatkukin EY:n jäsenyyttä 1970-luvulla sen jälkeen, kun niiden poliittiset järjestelmätolivat demokratisoituneet. Laajentuminen etelään tarkoittaa näiden kolmenvaltion liittymistä yhteisöön (Kreikka vuonna 1981, Portugali ja Espanja vuonna1986). Vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden väliset rakenne- ja varallisuuserotaiheuttivat uusia ongelmia EY:lle. Kreikan, Portugalin ja Espanjan hakemuksethyväksyttiin pääasiassa poliittisista syistä (jäsenyyden arveltiin vakauttavan niidensisäpoliittista tilannetta), vaikka laajentumisen taloudelliset seurauksetaiheuttivatkin huolta.

Laiminlyöntikanne: Jos ->Euroopan unionin neuvosto tai -> Euroopan komissioon perustamissopimuksen vastaisesti laiminlyönyt velvollisuutensa, sitä vastaanvoidaan nostaa kanne -> Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa (EY:nperustamissopimuksen 175 artikla). Kanteen voivat nostaa jäsenvaltiot, EU:ntoimielimet sekä luonnolliset tai oikeushenkilöt, jos kyseinen toimielin ei oletoiminut asiassa kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toimielintä on kehotettusiihen. Esimerkiksi vuonna 1985 tuomioistuin ratkaisi Euroopan parlamentinliikenneasiainneuvostoa vastaan nostaman kanteen parlamentin hyväksi, koskaneuvosto oli EY:n perustamissopimuksen vastaisesti jättänyt toteuttamattaliikennepalvelujen tarjoamisen vapauden.

Lauseke suosituimmuuskohtelusta: Lauseke suosituimmuuskohtelusta velvoittaavaltion myöntämään muille valtioille myöntämänsä kauppapoliittiset etuudetmyös valtiolle, jonka kanssa se sopii suosituimmuuskohtelusta. Tämä periaate onGATTin ja muiden kauppasopimusten perustekijöitä.

LEADER: EU:n yhteisöaloite maaseudun kehittämiseksi rakennerahastojenyhteydessä. LEADER-aloitteella tuetaan yhteisön rakenteeltaan heikoimpienalueiden maalaiskuntien taloudellista kehitystä. Painopistealueina on maaseudunkehittämisen organisointi, uusien taitojen hankkimisen ja maaseutumatkailunedistäminen, pienten, mutta innovatiivisten yritysten tukeminen sekäkorkealaatuisten maataloustuotteiden kehittäminen. Aloitteen toista vaihetta(1994-1999) varten on varattu 1,4 miljardia ecua.

LEONARDO da Vinci: Ammatillisen koulutuksen alalla toteutetut ohjelmat onyhdistetty vuodesta 1995 alkaen LEONARDO-nimikkeen alle; näin niitätäydennetään ja jatketaan. LEONARDOn käyttöön ehdotettiin 620:tä miljoonaaecua vuosille 1995-1999, ja sillä korvataan mm. seuraavat päättyneet ohjelmat:

COMETT: (korkeakoulujen ja talouselämän yhteistyö koulutuksen jajatkokoulutuksen alalla), PETRA (ammatillinen peruskoulutus), FORCE(ammatillinen jatkokoulutus) ja EUROTECNET (uudenlaiset opetusmenetelmät) (->Koulutus- ja nuorisopolitiikka).

LIFE: LIFE on yhtenäinen ympäristöalan rahoitusväline, jonka perustamisestasäädettiin 18.5.1992 annetulla asetuksella. Sillä koottiin yhteen ympäristöalalla jo

240

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

olemassa olleet rahoitusvälineet (GUA, MEDSPA, NORSPA, ACNAT). LIFE-rahoitusvälineellä rahoitetaan ensisijaisia ympäristötoimenpiteitä yhteisössä jakansainvälisen yhteistyön puitteissa. Sen käyttöön oli vuosille 1991-1995 varattu400 miljoonaa ecua (-> Ympäristö).

LINGUA: EU-ohjelma vieraiden kielten opetuksen tukemiseksi. Tavoitteena onparantaa viestintämahdollisuuksia Euroopan unionissa. Ohjelmalla tuetaanainoastaan EU-maiden kielten opetusta, niistä erityisesti vähiten opiskeltuja.

Lomén yleissopimukset: Lomén yleissopimukset ovat monenvälisiä kauppa- jakehitysyhteistyösopimuksia EU:n ja 70 AKT-valtion välillä. Niiden välityksellä AKT-maat assosioidaan EU-maiden kanssa, ja ne saavat rahoitustuen lisäksihuomattavia kauppaetuuksia tuodessaan tavaroita EU:hun. Nämä yleissopimuksetovat EU:n -> kehitysyhteistyön ydin. Lomé I tehtiin vuonna 1975 viiden vuodenajalle, sitä seurasivat Lomé II (1980), Lomé III (1985) ja lopulta vuonna 1990 LoméIV, jonka kestoaika on kymmenen vuotta ja talousarviovarat viidelle ensimmäisellevuodelle 13,2 miljardia ecua. Sopimusten pääpainopistealue on sen osapuolinaolevien kolmansien maiden pitkän tähtäimen kehitys. Neljännestä Loményleissopimuksesta lähtien on täydennyksenä sovittu myös ihmisoikeuksiensuojelusta ja demokratian kehittämisestä.

Luxemburgin kompromissi: Katso -> Euroopan unionin neuvosto. Lähentymisenarviointiperusteet. Lähentymisperusteet, joista määrätään Maastrichtinsopimuksessa, ovat suunnitellun Euroopan -> talous- ja rahaliitonpääsyvaatimukset. Niiden mukaan valtio voi osallistua EMUun ainoastaan, jos 1)se voi osoittaa saavuttaneensa pysyvästi vakaan hintatason, 2) sen julkinen talousei ole liian alijäämäinen, 3) maan valuutta on osallistunut Euroopanvaluuttajärjestelmään kahden vuoden ajan ilman, että sen kurssiin on kohdistunutjännitteitä ja 4) sen pitkäaikaiset korot ovat enintään 2 prosenttiyksikköäkorkeammat kuin hintavakauden parhaiten saavuttaneissa maissa. Näidentiukkojen pääsyvaatimusten tarkoituksena on taata Euroopan suunnitellunyhteisen rahan vakaus (EY:n perustamissopimuksen 109 j artikla).

Lähentäminen: Lainsäädäntöä lähennetään, jotta kansallisten lakien, asetusten jahallinnollisten määräysten erojen vuoksi syntyneet yhteismarkkinoiden häiriötsaataisiin poistettua. EY:n perustamissopimuksen 100 a artiklassa määrätäänsellaisen lainsäädännön lähentämisestä, jolla on välitön vaikutus sisämarkkinoidentoteutumiseen ja toimintaan. Yleensä neuvosto antaa lähentämismääräyksetdirektiivien muodossa.

Länsi-Euroopan unioni (WEU): Vuonna 1954 alkunsa saaneen Länsi-Euroopanunionin perustana oli Brysselin sopimus, joka allekirjoitettiin vuonna 1948 Saksanvastaisen puolustusliittoutuman muodostamiseksi. Unionin pääasialliset tehtävätovat varmistaa yhteinen puolustus siinä tapauksessa, että Eurooppaan hyökätään,sekä säilyttää rauha ja turvallisuus Euroopassa. WEU:ta pidettiin kauan NATOnvoimattomana osana siitäkin huolimatta, että osapuolten välinen liitto menee

241

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

huomattavasti pitemmälle kuin NATOn sopimukset. WEU:ta ollaan parhaillaanelvyttämässä niissä keskusteluissa, joita käydään puolustuspolitiikan Euroopanpilarista. Maastrichtin sopimuksen Länsi-Euroopan unionia koskevan julistuksenmukaan WEU:ta kehitetään asteittain puolustusta koskevana Euroopan unioninosana.

Maatalousmaksu: Maatalousmaksut ovat eräänlaisia kolmansien maidenmaataloustuotteiden tuontimaksuja. EU:n ulkorajoilla kannettavillamaatalousmaksuilla tuontituotteiden hintaa nostetaan yhteisössä voimassaolevien maataloushintojen ja matalampien maailmanmarkkinahintojen väliseneron verran. Maatalousmaksut ovat siten vaihtelevia tulleja, joiden suuruusmuuttuu aina maailmanmarkkinoiden hintatilanteen mukaan. Niiden avulla EU:nmaanviljelijöille taataan korkeat hinnat, lisäksi ne ovat unionille merkittävätulojen lähde. Viennin kohdalla maatalousmaksujen vastine hintojen erontasaamiseksi on vientituki.

Maailman kauppajärjestö (WTO): Vuonna 1995, kun GATT-neuvotteluidenUruguayn kierros oli päättynyt, perustettiin itsenäinen maailmankaupan järjestö,johon kaikki nykyiset GATTin osapuolet kuuluvat. WTO:n tehtävänä on muunmuassa edistää jäseniensä välisiä kauppasuhteita ja toimia tulevienmonenkeskisten kauppaneuvotteluiden näyttämönä.

Marshallin suunnitelma: Yhdysvaltain ulkoministerin George C. Marshallinvuonna 1947 laatima ohjelma Euroopan talouden jälleenrakentamiseksi toisenmaailmansodan jälkeen (European Recovery Program). Vuoteen 1952 asti 18Länsi-Euroopan maata vastaanotti apua noin 14 miljardia USA:n dollaria lainoina,tukena, jota ei tarvinnut maksaa takaisin, sekä tavara- ja elintarvikeapuna.Marshallin suunnitelman osuus Länsi-Euroopan, erityisesti myös Länsi-Saksantalouden jälleenrakentamisessa oli huomattava. Poliittisessa mielessä se täydensiUSA:n politiikkaa kommunismin vaikutuksen pysäyttämiseksi.

MED: Hajautetun yhteistyön ohjelmia Euroopan unioniin kuulumattomienVälimeren alueen maiden kanssa. EU rahoittaa näillä ohjelmilla perinteisenkahdenvälisen yhteistyön lisäksi toimenpiteitä yritysten kehittämiseksi Välimerenalueella (MED-Invest), alueellisia hankkeita infrastruktuurin parantamiseksi (MED-URBS), yhteistyötoimia yliopistojen välillä ja tutkimuksessa (MED-Campus ja MED-Avicenne) sekä yhteistyötä viestintäalalla (MED-Media). (-> Ecip)

MEDIA (Measures to encourage the development of the audio-visual industry):Ohjelma Euroopan unionin audiovisuaalisen teollisuuden kehityksen edistämiseksija kilpailukykyisten rakenteiden luomiseksi. Sen avulla tuetaan elokuva-alanammattilaisten koulutusta ja jatkokoulutusta, elokuvahankkeiden kehittämistäsekä ohjelmien Euroopan laajuista levitystä (-> Viestintäpolitiikka).

Messinan konferenssi EHTY:n kuuden ulkoministerin konferenssissa 1.-2.6.1955Messinassa päätettiin aloittaa neuvottelut muiden alojen yhdentämisestä

242

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan hiili- ja teräsyhteisön mallin mukaisesti. Tuloksena oli Roomansopimusten allekirjoittaminen 25.3.1957 ETY:n ja Euratomin perustamiseksi.

Monitor: Monitor on strategisen analyysin, ennakoinnin ja arvioinninyhteisöohjelma -> tutkimuksen ja teknologian alalla. Siihen kuuluu kolmetoiminta-aluetta: SAST: tieteellisen ja teknisen kehityksen strateginenvaikutusanalyysi; FAST: tieteen, teknologian, talouden ja yhteiskunnan välistenvuorovaikutussuhteiden pitkän aikavälin eurooppalainen ennakkoarviointi; SPEAR:tutkimuksen ja kehittämisen sosiaalisen ja taloudellisen arvioinnin metodologia jatehokkuus.

Määräenemmistö: -> Euroopan unionin neuvosto tekee ratkaisunsa jokoyksimielisesti, yksinkertaisella enemmistöllä tai määräenemmistöllä. Euroopanyhtenäisasiakirjalla ja sopimuksella Euroopan unionista enemmistöpäätöstenkäyttöä laajennettiin yhteisön edun painoarvon kasvattamiseksi suhteessakansallisiin etuihin. EY:n perustamissopimuksen 148 artiklan mukaisiamääräenemmistöpäätöksiä tehtäessä Saksalla, Ranskalla, Isolla-Britannialla jaItalialla on kullakin kymmenen ääntä, Espanjalla kahdeksan, Belgialla,Alankomailla, Kreikalla ja Portugalilla kullakin viisi ääntä, Itävallalla ja Ruotsillaneljä, Tanskalla, Suomella ja Irlannilla kolme ja Luxemburgilla kaksi ääntä. Päätössyntyy, jos sitä kannatetaan vähintään 62 äänellä (87:stä). Yhteisen ulko- jaturvallisuuspolitiikan alalla vaatimuksena on kuitenkin vähintään kymmenenjäsenvaltion kannatus. Ioanninassa järjestetyssä epämuodollisessa tapaamisessavuonna 1994 ulkoministerit sopivat, että saavutettaessa ainoastaan hyvin niukkamääräenemmistö pyritään aluksi kaikin keinoin pääsemään laajempaankannatukseen. Tällä kompromissilla saatiin sovittua riita, joka koskimääräenemmistön uudelleenpainotusta laajentumisen yhteydessä.

Määrämaan periaate: Jos liikevaihtoveroa kannetaan määrämaan periaatteenmukaisesti, viennin yhteydessä tavara aluksi vapautetaan verosta, toisin sanoenalkuperämaan liikevaihtovero vähennetään, ja sitten siitä kannetaan määrämaanliikevaihtovero. Euroopan komissio pyrkii sisämarkkinoiden loppuunsaattamisenyhteydessä siirtymään tästä voimassa olevasta periaatteesta vuoteen 1997mennessä alkuperämaan periaatteeseen. Sen käyttöönoton myötä viennin jatuonnin yhteydessä ei tarvitsisi enää ensin vähentää veroa ja sitten kantaa toisenmaan veroa, vaan määrämaasta riippumatta sovellettaisiin alkuperämaanliikevaihtoveroa. Saatujen tulojen jakaminen EU-valtioiden kesken tavaravirtaavastaavasti olisi toteutettava selvittelykeskuksen avulla.

Nettomaksaja/-saaja: Vaikka EU:ta rahoitetaan sen omista varoista ja rahoituksentaustalla ovat eurooppalaiset tavoitteenasettelut, poliitikkoja kiinnostaa yhäuudelleen kysymys eri maiden EU:n rahoittamiseksi maksamasta osuudestasuhteessa niiden EU-varoista saamaan määrään. Talousarviovaroista suurin osakäytetään edelleen maatalouspolitiikan hyväksi, joten maatalousvaltaiset maatovat edullisimmassa asemassa. Esimerkiksi Saksan liittotasavalta teollisuusmaanaon suurin nettomaksaja - arvioiden mukaan vuonna 1994 se maksoi EU-

243

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

talousarvion hyväksi noin 25 miljardia ecua takaisin saamiaan varoja enemmän.Vientimaana se toisaalta kuuluu myös yhteismarkkinoista eniten hyötyviin maihin.

NOW: Ohjelman New Opportunities for Women tavoitteena on helpottaa naistenpääsyä työelämään. Ohjelman tarkoituksena ei ole ainoastaan auttaa naisialöytämään työtä, vaan myös helpottaa heidän pääsyään tulevaisuuden aloille sekäjohtotehtäviin. Tämän vuoksi tuetaan yritysjohtamiskoulutusta, pienten jakeskisuurten yritysten ja osuuskuntien perustamista sekä hoitoalan henkilöstönkoulutusta. Tukea annetaan erityisesti ylikansallisille toimille. Vuosina 1994-1999NOW-ohjelmalla on käytettävissään 470 miljoonaa ecua. (-> Horizon)

Yhteysosoite: Euroopan komissioPO V osasto B.4Rue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 296 31 14

Nuorten Eurooppa: Nuorten Eurooppa III on toimintaohjelma kansainvälisennuorisovaihdon tukemiseksi Euroopan unionissa. Hankkeen kolmannen vaiheen(1995-1999) käyttöön on myönnetty 126 miljoonaa ecua, ja se jatkaa aikaisempaaNuorten Eurooppa -ohjelmaa, mutta kokoaa nyt myös mm. PETRA- ja TEMPUS-ohjelmien yhteydessä toteutetut hankkeet. Ohjelmaa hoitavat hajautetustiyksittäiset kansalliset toimistot, ja viiden seuraavan vuoden aikana siihen voiosallistua yli 400 000 15-25-vuotiasta nuorta, myös EU:n ulkopuolisista maista (-> Koulutus- ja nuorisopolitiikka). Osoite : Kansainvälisen henkilövaihdon keskus(CIMO), Hakaniemenkatu 2, FIN-00531 Helsinki, Tel. (358) 90 77 477 033

Nuorten Euooppa III: Nuorten Eurooppa III on toimintaohjelma nuorisovaihdonedistämiseksi Euroopan unionissa, Islannissa, Norjassa ja Liechtensteinissa. Se onsuunnattu 15-25-vuotiaille nuorille. Ohjelmalla avustetaan kiinnostuneitakansainvälisen nuorisovaihdon järjestämisessä ja annetaan rahallista tukea.Samoin tarjotaan harjoitusohjelmia nuoriso-ohjaajille ja järjestäjille.

-> Koulutus- ja nuorisopolitiikka

Osoite: Kansainvälisen henkilövaihdon keskus (CIMO), Hakaniemenkatu 2, FIN-00531 Helsinki, Tel. (358) 90 77 477 033

OECD: Vuonna 1961 perustettu taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö(Organization for Economic Cooperation and Development) on teollistuneidenmarkkinatalousmaiden välisen yhteistyön järjestö. Sen päätavoitteena on talous-,kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan yhteensovittaminen. Kaikki EU:n jäsenvaltiotkuuluvat OECD:hen, jossa jäsenmaita on yhteensä 24.

Oikeusasiamies: EY:n perustamissopimuksen 138 e artiklan mukaisesti ->Euroopan parlamentti nimittää yhden vaalikauden ajaksi oikeusasiamiehen, joka

244

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

ottaa unionin kansalaisilta vastaan kanteluja yhteisön toimielinten tai laitostentoiminnassa ilmenneistä epäkohdista. Oikeusasiamies voi käynnistää perusteltujakanteita koskevia tutkimuksia, jotka hän saattaa parlamentin sekä sen toimielimenkäsiteltäväksi, jota asia koskee. Euroopan parlamentti valitsi heinäkuussa 1995oikeusasiamieheksi suomalaisen Jacob Södermanin. Osoite: Palais de l'Europe, F-67006 Strasbourg Cedex.

Omat varat: Vuoteen 1970 saakka yhteisön menot rahoitettiin ainoastaanjäsenvaltioiden rahoitusosuuksista. Sen jälkeen EY:n rahoitustapaa muutettiinasteittain omiin varoihin perustuvaksi. Omien varojen järjestelmä merkitsee EU:lletietynlaista taloudellista vapautta jäsenvaltioista ja helpottaa tärkeideneurooppalaisten tavoitteiden riippumatonta toteuttamista. Vuoden 1971 alustalähtien EY:n jäsenvaltiot ovat ohjanneet maatalousmaksut sekä tullit (vuodesta1975 lähtien kokonaisuudessaan) EY:n talousarvioon. Vuodesta 1979 asti osaajäsenvaltioiden arvonlisäverotuloista on käytetty täydentämään EY:n talousarvionrahoitusta. EY:tä kohdannut rahoituskriisi selvitettiin vuonna 1988 Eurooppa-neuvoston Delors-paketin yhteydessä tekemillä päätöksillä, joissa määrättiinvuosittain laskettavan EY-maiden BKTL-osuuden käyttöönotosta neljänneksitulolähteeksi. Joulukuussa 1992 Edinburghissa kokoontunut Eurooppa-neuvostopäätti omien varojen korottamisesta edelleen nostamalla BKTL-osuus 1,2 %:sta1,27 %:iin vuoteen 1999 mennessä (Delors II -paketti).

Palvelut: Palvelujen tarjoamisen vapaus on yksi EY:n perustamissopimuksessamääritellyistä neljästä -> sisämarkkinoiden toteutumisen myötä voimaan tulleestaperusvapaudesta (EY:n perustamissopimuksen 59 artikla). EU-kansalaiset voivatkäyttää palveluja maiden rajoista välittämättä ilman kansalaisuudesta aiheutuviahaittoja. Palveluja ovat kaikki itsenäiseen, teolliseen tai vapaiden ammattienharjoittamiseen kuuluvaan toimintaan tai maatalouteen liittyvät palvelut.

Perustamissopimusten muuttaminen: Jäsenvaltio tai Euroopan komissio voi tehdäneuvostolle ehdotuksia niiden sopimusten muuttamiseksi, joihin unioni perustuu(EU-sopimuksen N artikla). Kuultuaan Euroopan parlamenttia ja tarvittaessakomissiota neuvosto voi kutsua koolle jäsenvaltioiden hallitusten välisenkonferenssin viimeistelemään muutokset. Kaikkien jäsenvaltioiden on ratifioitavamuutokset valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Maastrichtissaallekirjoitettiin 7.2.1992 sopimus Euroopan unionista. Yhtenäisasiakirjan jälkeenMaastrichtin sopimus oli toinen merkittävä Rooman sopimuksen tarkistus.Sopimuksen N artiklan mukaan uusi hallitusten välinen konferenssi kutsutaankoolle vuonna 1996 tarkastelemaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksenmääräyksiä ja muuttamaan niitä tarvittaessa.

Perusvapaudet: ETY:n perustamissopimuksen tärkein tavoite on poistaataloudelliset esteet jäsenvaltioiden väliltä ja toteuttaa sen myötä ensimmäinenaskel kohti suurempaa poliittista yhtenäisyyttä. Tässä tarkoituksessa sopimuksessamäärätään yhteisöön perustettavista yhteismarkkinoista, joiden perustana ovatneljä vapautta: tavaroiden, henkilöiden, palveluiden ja pääoman vapaa liikkuvuus.

245

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Koska kului lähes 30 vuotta ilman että tavoitetta saavutettiin, komissio esittivuonna 1985 valkoisen kirjan sisämarkkinoiden toteuttamisesta. Siihen sisältyikäytännön suunnitelma sisämarkkinoiden toteuttamiseksi 31.12.1992 mennessä.Tähän määräpäivään mennessä kolme neljästä perusvapaudesta olikin pitkälletoteutunut. Henkilöiden vapaan liikkuvuuden alueella aikataulussa ei pysytty.

Petersbergin julistus: Petersbergin julistus 19.6.1992 on eräs vaihe Länsi-Euroopan unionin (WEU) kehittämisessä puolustusta koskevaksi Euroopan unioninosaksi ja Atlantin liiton eurooppalaiseksi pilariksi. WEU-ministerineuvostonjulistuksessa todetaan mm., että WEU:n toiminta ei tulevaisuudessa rajoitupelkästään YK:n tai ETYK/ETYJ:n rauhanturvatehtäviin, vaan voi myös tietyinedellytyksin suorittaa Órauhan toteuttamiseenÓ liittyviä taistelutehtäviä. Tällaisenaktiivisen puolustustoiminnan valmistelemiseksi päätettiin sotilaallisensuunnitteluyksikön perustamisesta.

PETRA: PETRA (Community action programme on the vocational training of youngpeople and their preparation for adult and working life) on vuonna 1989käynnistynyt nuorten ammatillisen koulutuksen sekä aikuisuuteen ja työelämäänvalmistamisen toimintaohjelma. Ohjelman tavoitteena on parantaa koulutuksenlaatua yhteismarkkinoiden kannalta ja mahdollistaa nuorille ammattipätevyydenhankkiminen koulutuksen kautta. Tässä tarkoituksessa on luotukoulutusaloitteiden verkosto (-> Koulutus- ja nuorisopolitiikka).

PHARE: Vuonna 1989 sovittiin Itä-Euroopan maiden taloudenuudelleenjärjestämisen tukiohjelmasta 24 maan kesken (EY, EFTA, USA, Kanada,Australia, Turkki, Uusi-Seelanti, Japani). Komissio ryhtyi hoitamaan ohjelmankoordinointia. PHARE-ohjelma koostuu suuresta joukosta yksittäisiä hankkeita jatoimia. EU ja sen jäsenvaltiot vastaavat sen rahoituksesta noin 50-prosenttisesti.Tukea myönnetään toimenpiteille, jotka tukevat Itä-Euroopan taloudellistauudistumista. EU ja PHARE-maat valmistelevat vuosittaisia alustavia ohjelmia,joissa sovitaan tukitavoitteiden ja -painopistealueiden perusteista. Ohjelmientäytäntöönpano on tavallisesti PHARE-maiden itsensä vastuulla. Perusperiaatteenaon, että tukitoimenpiteiden olisi hyödytettävä ennen kaikkea yksityisiä yrityksiä.Marraskuussa 1992 tehdyllä neuvoston päätöksellä PHARE-ohjelmaa laajennettiinmonivuotiseksi strategiaksi Eurooppa-sopimusten ja muun avustustoiminnanyhteyteen. Vuonna 1994 toteutettiin 125 ohjelmaa, joiden kokonaisarvo oli 963,3miljoonaa ecua (-> Laajentuminen).

Pk-Yritykset: Pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva toimintaohjelma kasvun,kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseksi. Toimintaohjelmaa varten on varattu112,2 miljoonaa ecua jaksolle 1993-1999. Se sisältää yhteistyökumppanuutta,tiedottamista, pilottihankkeita ja rahoitusta koskevat osat. Myös EEIG (EuropeanEconomic Interest Grouping) on tiiviisti mukana pk-yritysohjelmantoteuttamisessa.

246

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Polkumyynti- ja tasoitustullit: Polkumyyntitullia kannetaan silloin, kun on kysetavaroiden tuonnista viejän niistä kotimaassaan saamaa hintaa halvemmalla. Jostavaroiden tuotantoa tuetaan viejän kotimaassa, kannetaan tasoitustullia. Näidentullien merkitys on viime vuosina kasvanut tullien laajan purkamisen seurauksena.Niiden kantamisen edellytyksenä on kilpailua vääristävä, yhteismarkkinoillesoveltumaton joidenkin yritysten tai tuotantosuuntien suosiminen (->Sisämarkkinat).

Pysyvien edustajien komitea (COREPER): Pysyvien edustajien komitea kuuluu->Euroopan unionin neuvoston alaisuuteen. Se muodostuu jäsenvaltioidenedustajista, jotka ovat suurlähettilästä vastaavassa asemassa, tai heidänsijaisistaan. EY:n perustamissopimuksen 151 artiklan mukaan komitea huolehtiineuvoston työn valmistelusta sekä suorittaa neuvoston sille antamattoimeksiannot. Komitean alaisena toimii yhteensä 250 työryhmää, jotka tutkivatkäsiteltäväksi tulevat säädökset.

Pääomien vapaa liikkuvuus: Pääoman liikkeet sellaisten maiden välillä, joissa oneri valuutta. Useimmissa maissa pääomien liikkeitä rajoitetaan, koska nevaikuttavat maksutaseeseen ja sen myötä maan valuutan vakauteen.Ministerineuvosto päätti vuonna 1988 pääomien liikkuvuuden täydellisestävapauttamisesta EY:n jäsenvaltioissa 1.7.1990 mennessä. EU-maiden jakolmansien maiden välinen pääomien liikkuvuus olisi yhteisön mielestävapautettava mahdollisimman pitkälle (-> Sisämarkkinat).

RACE: RACE (Research and Development in Advanced Communication Technologyfor Europe) on EU:n laajin ohjelma televiestinnän alalla. Sen merkittäviintavoitteisiin kuuluu teknologian kehittäminen laajakaistaviestintää eli kuvan,äänen ja tiedon samanaikaista lähettämistä varten (-> Tietoyhteiskunta).

Rajatarkastukset: Tavaroiden ja henkilöiden tarkastukset ovat valtioiden välisillärajoilla tarpeen toisistaan poikkeavan kansallisen verotus-, terveys- jaturvallisuusmääräyksiä koskevan lainsäädännön vuoksi. -> Sisämarkkinoidenloppuunsaattamiseen tähtäävän suunnitelman mukaisesti rajatarkastusten pitipoistua 1.1.1993 mennessä jäsenvaltioiden toisistaan eroavien säännöstenyhdenmukaistamisen tai vastavuoroisen tunnustamisen myötä. Tavaraliikenteenalalla tavoitteeseen päästiinkin, mutta kansallisten varausten jaratkaisemattomien turvallisuusongelmien vuoksi henkilötarkastukset poistettiinkokonaan vasta 26.3.1995, ja silloinkin ainoastaan Schengenin sopimukseenkuuluvien maiden väliltä (-> Oikeus- ja sisäasiat, -> EUROPOL).

Rakennerahastot: Hallinnollisesti komission alaisuudessa toimivilla EU:nrakennerahastoilla rahoitetaan yhteisön rakennetukia. Niihin kuuluvat Euroopanmaatalouden ohjaus- ja tukirahasto maatalouden alalla, Euroopanaluekehitysrahasto aluepoliittisten tukien rahoittamiseen, Euroopansosiaalirahasto sosiaalipolitiikan toteuttamista varten sekä uusi kalataloudenohjauksen rahoitusväline (KOR). Vuonna 1993 perustettu koheesiorahasto tukee

247

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

yhteisön rakennepoliittisia tavoitteita. Rakennerahastojen varat hyödyttävätpääasiassa varattomimpia alueita; niiden avulla on tarkoitus vahvistaa EU:ntaloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta niin, että yhteisten sisämarkkinoidenasettamista vaatimuksista selvitään kaikkialla EU:ssa. Toimenpiteet keskitetäänkuuteen ensisijaiseen tavoitteeseen. Suurin osa varoista käytetään tavoite 1:nhyväksi, jälkeenjääneiden alueiden kehittämiseen ja rakenteelliseensopeuttamiseen. Rakennerahastojen talousarvio on viime vuosinamoninkertaistettu, ja vuosina 1993-1999 se on suuruudeltaan yli 161 miljardiaecua.

Rikkomisesta johtuva menettely: Jos jäsenvaltion väitetään jättäneentäyttämättä sille perustamissopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden, asiasaatetaan -> Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Asian voi pannavireille joko toinen jäsenvaltio tai komissio (EY:n perustamissopimuksen 169 ja 170artikla). Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa tuomioistuimelle annetaanensimmäisen kerran mahdollisuus määrätä jäsenvaltioille sakkoja, jos ne eivätnoudata sen tuomioita (EY:n perustamissopimuksen 171 artikla).

Rooman sopimukset: Rooman sopimukset ovat Euroopan talousyhteisön (ETY)perustamissopimus ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom)perustamissopimus sekä niiden lisäpöytäkirjat. Belgia, Saksan liittotasavalta,Ranska, Italia, Luxemburg ja Alankomaat allekirjoittivat ne 25.3.1957 Roomassa.Jo sitä ennen oli muodostettu Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY), joka yhdessäETY:n ja Euratomin kanssa muodostaa Euroopan yhteisöt. Sopimuksista tärkein onETY:n perustamissopimus (vuodesta 1993 sitä on nimitetty EY:nperustamissopimukseksi), sillä sen johdanto-osassa muotoillaan keskeisettavoitteet (mm. Euroopan kansojen läheinen liitto, maiden taloudellinen jasosiaalinen edistys, elin- ja työolojen jatkuva parantaminen, rauhan ja vapaudenturvaaminen). Rooman sopimukset tulivat voimaan 1.1.1958 (->Perustamissopimukset).

SAVE (Specific actions for vigorous energy efficency): Ohjelman tarkoituksenaon parantaa Euroopan unionin energiavarojen käyttöä ja ympäristönkunnioittamista niiden käytössä. Pääinvestointialat ovat tekniset tutkimukset jaarvioinnit, joiden tarkoituksena on teknisten standardien ja vaatimustenmääritteleminen, uusiutuvia energialähteitä koskevien infrastruktuurien luomistaja kehittämistä koskevat toimenpiteet, toimenpiteet, joilla edistetään kansallistenja yhteisön toimien tehokkaampaan yhteensovittamiseen tarkoitettujentietoverkkojen luomista sekä toimenpiteet sähkönkäytön tehokkuudenparantamiseksi. (-> Thermie II)

Yhteysosoite: Euroopan komissioPO XVII osasto C.2/SAVERue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 296 00 23

248

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Schengenin sopimus: Vuonna 1985 Schengenissä Luxemburgissa tehty valtioidenvälinen sopimus tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta jäsenvaltioidenyhteisillä rajoilla. Lisäsopimuksessa määrätään turvapaikanhakijoiden kohtelusta japoliisiviranomaisten yhteistyöstä yli rajojen. Alun perin rajojen avoimuushenkilöliikenteessä suunniteltiin alkavaksi vuonna 1990, mutta määräaikaa olisiirrettävä useaan otteeseen. Rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaa helpottavanSchengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisen jälkeen sovittiin 26.3.1995rajatarkastusten poistamisesta kokonaan aluksi seitsemän EU:n jäsenvaltion –Saksan, Ranskan, Espanjan, Portugalin, Belgian, Alankomaiden ja Luxemburginkesken. Italia, Kreikka ja Itävalta tulevat mukaan myöhemmin. Iso-Britannia,Irlanti, Tanska, Ruotsi ja Suomi eivät ole mukana Schengenin sopimuksessa (->Oikeus- ja sisäasiat).

249

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

250

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Schengenin sopimus

Ei henkilötarkastuksia sisärajoillaTarkastusten tehostaminen ulkorajoilla, myös satamissa ja lentokentillä.Viisumeita ja oleskelua koskeva politiikka osittain yhdenmukaistettuYhtenäinen viisumi kaikkiin Schengen-valtioihinYhteinen turvapaikkapolitiikkaPoliisiyhteistyöSchengenin tietojärjestelmä (SIS) - yhteinen tietokoneistettu tutkinta- jatietojärjestelmä. Takaa-ajojärjestelyt - poliisi voi jatkaa takaa-ajoa yli maanrajojen

Schengenin sopimuksen allekirjoittajavaltiot

Schengenin sopimus voimassa

Yhteistyösopimus

EUROOPPA ILMAN RAJOJA

ISLAND NORGESUOMIFINLAND

SVERIGE

DANMARK

NEDERLAND

LUXEMBOURG

DEUTSCHLANDBELGIËBELGIQUE

ÖSTEREICH

ITALIA

ESPAÑA

FRANCE

PORTUGAL

Schumanin suunnitelma: Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin 9.5.1950esittämä suunnitelma osittaisesta yhdentymisestä oli alkusysäys vuonna 1952toteutuneelle Euroopan hiili- ja teräsyhteisölle. Sen myötä toteutuivat eri maidenedut: Ranska halusi saada Saksan hiili- ja terästeollisuuden yhteiseen valvontaansodan mahdollisuuden sulkemiseksi pois tulevaisuudessa, kun taas Saksanliittotasavalta, joka ei ollut vielä täysin itsenäinen, käytti hyväkseen tilaisuuttatulla tunnustetuksi tasavertaisena jäsenenä kuuden jäsenvaltion joukossa sekäyhteistyöstä syntynyttä mahdollisuutta sovinnontekoon. Suunnitelman muistoksi9. toukokuuta on nimetty Eurooppa-päiväksi.

Sijoittautumisvapaus: Sijoittautumisvapauteen kuuluu EU-kansalaisten oikeussijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle harjoittamaan kaupallista, maatalous- taiitsenäistä ammattia (EY:n perustamissopimuksen 52-58 artikla). Vaikkasijoittautumisvapauden rajoittaminen on ollut kiellettyä 1.1.1970 lähtien, sitäesiintyy tosiasiassa toisistaan poikkeavien ammatillisten määräysten jakansallisten hyväksymisedellytysten muodossa. Ammatillisten tutkintojen jatutkintotodistusten yhdenmukaistamisen ja vastavuoroisen tunnustamisen avullanämä esteet saatiin useimmilla aloilla poistettua vuoden 1992 loppuun mennessä(-> Sisämarkkinat).

Sokeria koskeva pöytäkirja: Sokeria koskeva pöytäkirja on liitetty Loményleissopimukseen, joka kuuluu EU:n -> kehitysyhteistyön piiriin. Turvatakseenniiden kehitysmaiden tulot, jotka ovat riippuvaisia pääasiassa maataloudesta,unioni on lupautunut ostamaan sovitun määrän ruokosokeria joka vuosi EU:nhinnoilla, jotka ovat huomattavasti maailmanmarkkinahintoja korkeammat.

SOKRATES: Sokrates-nimikkeen alle on vuoden 1995 alusta alkaen koottu EU:nkoulutusalan ohjelmat ERASMUS ja LINGUA ja täydennetty niitä uusillatoimenpiteillä (-> Koulutus- ja nuorisopolitiikka). Vuosille 1995-1999 varatut 850miljoonaa ecua käytetään kolmen painopistealueen hyväksi: 1. toimintakorkeakouluissa (esim. opiskelijavaihto, ulkomailla suoritettujen opintosuoritustentunnustaminen, opintojen eurooppalainen ulottuvuus); 2. toimet esikoulu-,peruskoulu- ja lukiotasolla (esim. yhteiset kouluhankkeet, opettajientäydennyskoulutus); 3. yleiset toimenpiteet (esim. opiskelumateriaalin laadinta,kieltenopettajien täydennyskoulutus).

Sosiaalinen peruskirja: Taloudellisten näkökohtien leimaamien sisämarkkinoidensosiaalisen ulottuvuuden huomioonottamiseksi Eurooppa-neuvosto hyväksyi9.12.1989 sosiaaliset vähimmäisvaatimukset sisältävän sosiaalisen peruskirjan.Siinä määritellään 30 kohdassa vapaaseen liikkuvuuteen, tasavertaiseenkohteluun, sosiaaliturvaan ja riittävään tulotasoon liittyviä EU-kansalaistenperusoikeuksia. Vaikka sosiaalinen peruskirja ei ole oikeudellisesti sitova, Iso-Britannia äänesti sen hyväksymistä vastaan (-> Sosiaalipolitiikka).

Spaakin kertomus: EHTY-maiden ulkoministereille huhtikuussa 1956 osoitetussaSpaakin kertomuksessa suositeltiin Euroopan talousyhteisön ja Euroopan

251

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

atomienergiayhteisön perustamista. Messinassa pidetyssä konferenssissaanvuonna 1955 ulkoministerit olivat antaneet asiantuntijaryhmän tehtäväksi etsiätapoja jatkaa taloudellista yhdentymistä. Belgian ulkoministeri Paul-Henri Spaaktoimi ryhmän puheenjohtajana. Spaakin kertomus muodosti perustan 25.3.1957tehdyille Rooman sopimuksille.

Stabex: Stabex-järjestelmä on EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan peruselementtejä.EU takaa AKT-maille vähimmäistulot vajaasta 40 maataloustuotteesta, jotka ovatkehitysmaiden tärkeimpiä vientituotteita. Jos näiden maiden vientitulot laskevatedellisten vuosien keskimääräisiin tuloihin nähden, yhteisö tasoittaa voittojenmenetystä joko valmiusluotolla tai tuella, jota ei tarvitse maksaa takaisin (->Kehitysyhteistyö).

Standardisointi: Sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen edellyttääeurooppalaisten standardien käyttöönottoa tähänastisten kansallisten standardiensijaan. EU:n yhdenmukaistamisdirektiivien mukaisesti Euroopanstandardointijärjestöt CEN ja Cenelec kehittävät eurooppalaisia standardeja.Yhteisten standardien ansiosta saadaan poistettua joukko kaupan esteitä.

Sulautumissopimus: Sulautumissopimus tehtiin 8.4.1965, ja sillä luotiin Euroopanatomienergiayhteisölle, Euroopan hiili- ja teräsyhteisölle sekä Euroopantalousyhteisölle yhteiset toimielimet. Tämä Ósopimus Euroopan yhteisöjen yhteisenneuvoston ja yhteisen komission perustamisestaÓ tuli voimaan 1.7.1967. Euroopanparlamentti ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin sen sijaan ovat olleet aina ETY:nja Euratomin perustamisesta lähtien vastuussa kaikista kolmesta yhteisöstä.

Sulkuhinta: EU:n maataloushintajärjestelmässä sulkuhinta koostuu jalostettaviksitarkoitettujen tuotteiden (kananmunat, siipikarja, sianliha) omakustannushinnasta,maatalousmaksusta sekä lisämaksusta. Maatalousmaksujen ohella näitä tuotteitasuojataan erityisin toimenpitein omakustannushintaa alhaisemmillatarjoushinnoilla kolmansista maista tapahtuvaa tuontia vastaan:maailmanmarkkinoiden keskimääräisten tuotantokustannusten perusteellalasketaan sulkuhinta. Lisämaksun avulla sulkuhintaa alhaisemmat tarjoushinnatnostetaan sulkuhinnan tasolle.

Suosituimmuussopimus: Sopimus, jolla osapuolet myöntävät toisilleenetuuskohtelun keskinäisessä tavarakaupassa.

Syrjintäkielto: Syrjintäkiellolla kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuvaeriarvoinen kohtelu EY:n perustamissopimuksen soveltamisalalla.Sijoittautumisvapautta täydentävänä se on sisämarkkinaolosuhteidenperustavanlaatuisia edellytyksiä. Lisäksi se vahvistaa eurooppalaistenyhdenvertaisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä on tärkeääeurooppalaisen identiteetin muodostumiselle.

252

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

SYSMIN: SYSMIN on järjestelmä, joka on luotu vakauttamaan EU:n kanssaassosioituneiden AKT-maiden kaivosteollisuudesta saamat tulot. Järjestelmäänkuuluu muun muassa erityislainojen myöntäminen näille maille erityistenkaivosalan hankkeiden toteuttamiseksi. Jos raakamineraalien tuotanto tai vientisupistuu teknisten tai poliittisten vaikeuksien vuoksi, näillä aputoimilla pyritäänsäilyttämään kaivosteollisuuden kannattavuus ja estämään siten alan vientitulojenväheneminen.

Säädökset: Neuvoston ja komission säädöksillä on eri muotoja. Asetus tulee lakinavälittömästi voimaan kaikissa jäsenvaltioissa. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltioitalaatimaan vastaavan säädöksen, mutta ne voivat itse valita tavoitteeseenpääsemisen muodon ja keinot. Päätös taas koskee yksittäisiä tapauksia jakohdistuu jäsenvaltioihin, yrityksiin tai yksittäisiin henkilöihin ja tulee välittömästivoimaan. Suositukset ja lausunnot eivät ole sitovia, eivätkä myöskään neuvostonohjelmalliset päätöslauselmat.

TACIS: TACIS (Technical Assistance to the Commonwealth of Independent States)on EU:n vuonna 1990 perustama ohjelma teknisen avun antamiseksiNeuvostoliittoon kuuluneille itsenäistyneille valtioille ja Mongolialle.

Tanskaa koskevat poikkeussäännökset: Tanskassa Euroopan unionista tehdystäsopimuksesta järjestetyn kansanäänestyksen (2.6.1992) tuloksen oltua sopimustavastaan Edinburghin Eurooppa-neuvostossa muotoiltiin joulukuussa 1992päätöslauselma, jolla Tanskalle annettiin mahdollisuus ratifioida sopimus toisen,toukokuussa 1993 järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen. Päätöslauselmanmukaan Tanskan ei tarvitse 1) osallistua -> talous- ja rahaliiton kolmanteenvaiheeseen eikä yhteisen valuutan käyttöönottoon, 2) osallistua yhteisenpuolustuspolitiikan valmisteluun ja toteuttamiseen eikä 3) kaventaa maankansalaisuuden luonnetta suunnitellun unionin kansalaisuuden yhteydessä. Lisäksi4) siinä tapauksessa, että -> oikeus- ja sisäasioiden alalla toimivaltaa siirretäänyhteisölle, tarvitaan Tanskassa parlamentin viiden kuudesosan enemmistönkannatus tai kansanäänestys. Päätöslauselmassa tehtiin myös selväksi, että kukinmaa voi edelleen säilyttää oman tulopolitiikkansa, ympäristönsuojelullisettavoitteensa ja sosiaalietuutensa sekä parantaa niitä.

Tariffikiintiöt: Tariffikiintiöiden käyttäminen merkitsee sitä, että on sallittuatuoda rajallisia määriä joitakin tavaroita alennetuin tullein tai tullittomasti.Tariffikiintiöitä käyttämällä EU tai yksittäiset jäsenvaltiot voivat varmistaatärkeiden tavaroiden saannin vähentämättä tullisuojaansa enempää kuinkulloisenkin kiintiön verran.

Tasausmaksu: Tasausmaksuja voidaan periä EU:n sisällä tiettyjenmaataloustuotteiden tuonnista. Niillä tasoitetaan valuuttakurssien vaihtelunaiheuttamia hinnaneroja yhteisössä ja vakautetaan näin yhteistä hintatasoa.

253

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Tavaroiden vapaa liikkuvuus: Tavaroiden vapaa liikkuvuus on yksi neljästäyhteismarkkinoiden toiminnan kannalta välttämättömästä vapaudesta. Jottatavarat voisivat liikkua vapaasti EU:n rajojen yli, on yhdenmukaistettava tullit javerot, luotava yhtenäiset säännöt terveyden, kuluttajien ja ympäristönsuojelemiseksi sekä poistettava kaikki muut kaupan esteet. Koska -> sisämarkkinatovat jo toteutuneet, tavaroiden vapaan liikkuvuuden tavoite on suureksi osaksisaavutettu. Joillakin aloilla sovelletaan kuitenkin poikkeuksia taisiirtymäjärjestelyjä. Vuodesta 1993 lähtien tarkastuksia, jotka ovat tarpeen, eitehdä enää rajoilla vaan itse yrityksissä.

Telematiikkasovellukset: Telematiikkasovelluksia koskevaan EU:ntutkimusohjelmaan kuuluvat ohjelmat AIM, DELTA, DRIVE ja EUROTRA. Tavoitteenaon luoda perustukset verkotetun eurooppalaisen viestintätekniikan asteittaisellekäyttöönotolle hallinnon, liikenteen, terveydenhuollon, koulutuksen, kirjasto- jakielitieteen alalla.

TEMPUS: TEMPUS on yleiseurooppalainen yliopistojen ja korkeakoulujen välisenliikkuvuuden edistämisjärjestelmä. Keski- ja Itä-Euroopan maiden avauduttua EUpyrki vastaamaan niiden erityisiin tarpeisiin perustamalla TEMPUS-ohjelman, jokatoimii samalla tavoin kuin jo käynnissä olevat yhteisön koulutusohjelmat, sekäEuroopan koulutussäätiön. Ohjelmaan kuuluu taloudellisen tuen myöntäminenniitä yhteishankkeita varten, joita EU-maiden järjestöt panevat toimeen keski- jaitäeurooppalaisten osapuolten kanssa. Ohjelman piiriin kuuluivat alun perinUnkari, Puola, Tsekkoslovakia ja siitä muodostuneet valtiot, entinen Jugoslavia jaBulgaria. Ohjelma keskittyy ensisijaisesti niihin erikoisaloihin, joilla on erityisensuuri merkitys Keski- ja Itä-Euroopan taloudelliselle ja sosiaalipoliittisellekehitykselle. Ohjelman toiseen vaiheeseen (1994-1998) osallistuvat myösNeuvostoliittoon kuuluneet valtiot TACIS-ohjelman puitteissa.

Thermie II: Ohjelma uutta energiateknologiaa koskevien esittelyhankkeidenrahalliseksi tukemiseksi. Hankkeiden on osoitettava täydessä mittakaavassasellaisten uusien tekniikoiden ja teknologioiden luotettavuus, jotka ovat joohittaneet tutkimusvaiheen mutta joiden toteuttamista haittaa vielä se, että niitäkoskevat tekniset riskit ovat perinteisiä hankkeita suuremmat. (-> save)

Yhteysosoite: Euroopan komissioPO XVII (Energia)Esittelyhankkeet, energiansäästö ja muut energiamuodot kuin ydinenergiaRue de la Loi 200/Wetstraat 200B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 296 04 36

Toissijaisuusperiaate: Toissijaisuusperiaate lisättiin Euroopan unionista tehdyssäsopimuksessa EY:n perustamissopimukseen (EY:n perustamissopimuksen 3 bartikla). Periaate merkitsee sitä, että yhteisö voi toimia aloilla, jotka eivät kuulu

254

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

sen yksinomaiseen toimivaltaan, vain siinä tapauksessa ja siinä laajuudessa kuinjäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnantavoitteita, jotka suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia voidaantämän vuoksi toteuttaa paremmin yhteisön tasolla.

TREVI (Terrorisme, Radicalisme, Extrémisme, Violence Internationale):Nimityksellä tarkoitetaan EY:n tai EU:n jäsenvaltioiden sisäasiain- jaoikeusministereiden välistä epävirallista yhteistyötä kansainvälisen terrorismin jahuumekaupan torjumiseksi. Yhteistyö luotiin vuonna 1975, ja sitä on harjoitettuvuodesta 1976. Yhteisön sisäisestä turvallisuudesta vastaavat ministerit tapaavattällä tasolla kaksi kertaa vuodessa keskustellakseen yhteistyöstä ja yhteisistätoimintasuunnitelmista. Lisäksi TREVI-ryhmä tekee yhteistyötä kolmansien maidenkanssa. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K artiklassa määrätäänjäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä -> oikeus- ja sisäasioissa.

Tuki: Tuet ovat viranomaisten yrityksille myöntämiä avustuksia, joita annetaansuorana taloudellisena tukena tai verohelpotuksina ja muina vastaavinakevennyksinä erityisten talouspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tukeavoidaan myöntää esimerkiksi silloin, kun halutaan säilyttää jokin yritys taikokonainen ala, helpottaa sopeutumista uusiin oloihin tai edistää yritysten tai alantuottavuutta ja kasvua. Kilpailua vääristävät tuet ovat kiellettyjä EU:ssa.Poikkeukset ovat sallittuja, jos tuen tarkoituksena on parantaa sosiaalista,rakenteellista tai aluepoliittista tilannetta. Koska tuet ovat vapaakaupan este, neyritetään poistaa maailmanlaajuisesti esimerkiksi GATTissa.

Tullilainsäädännön yhdenmukaistaminen: EY:n kannalta oli tärkeääyhdenmukaistaa tullilainsäädäntö, sillä oli varmistettava, että yhteistä tullitariffiasovellettaisiin yhtenäisesti tulliliiton perustamisen jälkeen. Lainsäädäntöäyhdenmukaistettaessa otettiin käyttöön tullikoodeksi sekä uudet, yhteiset säännötniiden kolmansien maiden tuotteiden tuonnin estämiseksi, jotka rikkovatteollisoikeuksia (tavaramerkkejä yms.).

Tulliliitto: Tulliliitossa eri tullialueet ovat sulautuneet yhdeksi ainoaksi alueeksi.Jäsenten väliset tullit on poistettu. Toisin kuin vapaakauppa-alueella jäsenet eivätsaa periä omia tullejaan, kun tavaroita tuodaan tulliliiton ulkopuolisista maista.Sen sijaan sovelletaan yhteistä ulkoista tariffia. EY onnistui toteuttamaanteollisuustuotteita koskevan tulliliiton 1.7.1968 mennessä, puolitoista vuottaennen määräaikaa, kun taas viimeiset maataloustuotteita koskevat järjestelytsaatiin päätökseen ennen 1.1.1970. EU:hun myöhemmin liittyneille maille onsallittu siirtymäkausi, ennen kuin tulliliiton määräykset ovat tulleet täydellisestivoimaan niiden alueella.

Tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelma: Yhteisen ->tutkimuksen ja teknologian perustana ja välineenä ovat vuodesta 1984 olleettutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmat. Ne ovat strategisiakokonaissuunnitelmia, joiden avulla määritellään EU:n tutkimukselle antaman tuen

255

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

tavoitteet, painopistealueet ja suuruus. Lisäksi puiteohjelman viiden vuodenkestoaika parantaa alan suunnittelun varmuutta.

Tutkintavaliokunta: Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa Euroopanparlamentille annetaan ensimmäisen kerran mahdollisuus asettaatutkintavaliokunta tutkimaan yhteisön lainsäädännön rikkomista. EY:nperustamissopimuksen 138 c artiklan nojalla nämä väliaikaiset valiokunnatvoidaan asettaa, jos neljännes parlamentin jäsenistä sitä pyytää.

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu: Työmarkkinaosapuolten välisellävuoropuhelulla tarkoitetaan työmarkkinaosapuolten Euroopan tason tapaamisia.Se sai alkunsa 80-luvun puolivälissä, kun Euroopan ammatillinen yhteistyöjärjestö(ETUC), teollisuuden ja työnantajajärjestöjen liitto (UNICE) sekä julkisten yritystenEuroopan keskus (CEEP) kokoontuivat komission toimiessa puheenjohtajana.Työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun oli tarkoitus edistää hyväksyttävienkehysehtojen vakiinnuttamista jo ennen sisämarkkinoiden toteutumista.

Ulkotulli: Kun Euroopan talousyhteisössä muodostettiin tulliunioni vaiheittainvuoteen 1968 mennessä, aiemmin erillisistä tullialueista tuli yhteinen tullialue. Semerkitsi tähänastisten tullien käytöstä poistumista yhteisen tullitariffin –yhteisenulkotullin– käyttöönoton myötä. Vuodesta 1975 lähtien ulkotulleista saadutkokonaistulot on johdettu EY:n talousarvioon.

UNICE (Union des Confédérations de l'Industrie et des Employeurs d'Europe):Euroopan teollisuuden ja työnantajajärjestöjen liitto. Vuonna 1959 perustettuliitto edustaa EU:n ja EFTAn jäsenvaltioiden teollisuuden ja työnantajajärjestöjä. Sesovittaa yhteen jäseniensä kannat unionia ja vapaakauppaliittoa koskevissakysymyksissä ja esittää niiden näkemykset etenkin EU:n toimielimille. Osoite: RueJoseph II 4 a, bte 4, B-1040 Bryssel.

Unionin kansalaisuus: EY:n perustamissopimuksen 8 artiklan mukaan unioninkansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unioninkansalaisilla on seuraavat oikeudet: oikeus liikkua ja oleskella vapaasti EU:ssa,äänestää ja asettua ehdolle kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissaasuinpaikkakunnallaan, saada suojelua kolmansissa maissa minkä tahansajäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta ja vedota Euroopanparlamenttiin. Lisäksi Euroopan parlamentti nimittää oikeusasiamiehen, joka ottaavastaan unionin kansalaisten esittämiä kanteluja yhteisön hallinnosta.

Vaihdettavuus: Vaihdettavuus tarkoittaa sitä, että valuuttaa voidaan vaihtaavapaasti. Valuutta on vaihdettava, jos keskuspankki lunastaa ulkomaalaistenomistuksessa olevaa maansa rahaa kultaa tai ulkomaan valuuttaa vastaan ja omanmaan asukkaat voivat vaihtaa rahojaan ulkomaan valuuttaan. EU:n jäsenvaltioidenvaluutat ovat vapaasti vaihdettavissa maailmanlaajuisesti.

256

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Vakauttajat: Eurooppa-neuvosto päätti vakauttajien käyttöönotosta vuonna 1988hillitäkseen maatalouspolitiikan menojen kasvua. Tämän järjestelmän mukaisestitiettyjen maataloustuotteiden takuuhintoja lasketaan seuraavana vuonnaautomaattisesti, jos edellisen vuoden tuotantokatto ylitetään. Näin vähennetäänylituotantoa (-> Maatalouspolitiikka).

Valkoinen kirja: Valkoinen kirja sisältää joukon virallisesti tehtyjä, erityistätoiminta-aluetta koskevia ehdotuksia. Vihreässä kirjassa esitetään sen sijaanideoita, joita on tarkoitus käyttää päätöksenteossa keskustelun lähtökohtana.

Valkoinen kirja kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä. Euroopan komissionjoulukuussa 1993 julkaisema valkoinen kirja sisältää joukon keskeisiä ehdotuksia,joiden tavoitteena on muun muassa vähentää Euroopan unionissa vallitsevaatyöttömyyttä. Valkoisessa kirjassa vaaditaan markkinakeskeisen talouspolitiikanlisäksi infrastruktuurien kehittämistä Euroopan laajuisten verkkojen avulla sekätyöllisyyspoliittisia toimia, jotka jäsenvaltiot toteuttaisivat pääasiassa itse.Komissio toivoo, että työttömyys saataisiin tällä tavoin vähenemään puoleenvuosisadan loppuun mennessä.

Valkoinen kirja sisämarkkinoiden toteuttamisesta: Komissio julkaisi ja Eurooppa-neuvosto hyväksyi virallisesti tämän valkoisen kirjan vuonna 1985. Siinä lueteltiin282 ehdotusta ja toimea niiden käytännön, teknisten ja verotuksellisten esteidenpoistamiseksi, jotka olivat -> sisämarkkinoiden toteuttamisen tiellä. Komissioantaa toteutettuja toimia koskevan kertomuksen vuosittain neuvostolle jaEuroopan parlamentille. Valkoisessa kirjassa luetelluista toimista oli hyväksyttynoin 95 prosenttia ennen 1.1.1993.

Vapaakauppasopimus: Kauppasopimus, jolla sopimusosapuolten väliltä poistetaantullit kokonaan ja kielletään tuotteiden kaupan määrälliset rajoitukset. Vuosina1972 ja 1973 Euroopan yhteisö teki tällaisia sopimuksia yksittäisten EFTA-valtioiden kanssa.

Vapaakauppa-alue: Vähintään kahden tullialueen muodostama alue, josta onpoistettu tullit ja muut ulkomaankauppaa rajoittavat toimenpiteet. Toisin kuintulliunionissa, jossa yhteenliittyneet maat ovat sopineet yhtenäisestäulkotullitariffista, vapaakauppa-alueeseen kuuluvat valtiot pitävät voimassakansalliset ulkotullinsa kolmansiin maihin päin. Esimerkkejä vapaakauppa-alueestaovat Euroopassa EFTA, Amerikassa NAFTA.

Vapauttaminen: Vapaata kilpailua eri maiden välillä estävien kansallistenrajoitusten poistaminen yli rajojen tapahtuvalta tavaroiden, palvelujen, maksujenja pääoman liikkuvuudelta. EU:n jäsenvaltioiden välillä vapauttaminen on edennytpisimmälle ja vuoteen 1992 mennessä päämäärä pitkälti saavutettiinkin, muttaliikkuvuuden vapauttaminen on myös muiden kansainvälisten järjestöjen,erityisesti GATTin, OECD:n sekä kansainvälisen valuuttarahaston (IFM) tavoitteena.

257

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Vastavuoroinen tunnustaminen: Eri EU-jäsenvaltioissa samaa tarkoitustapalvelevien määräysten tai pätevyystodistusten vastaavuuden tunnustaminen.Tämän periaatteen mukaisesti yhteisöjen tuomioistuin päätti nk. Cassis de Dijon -tuomiossa, että yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti valmistettua ja markkinoituatuotetta saadaan myydä koko yhteisön alueella. Vastavuoroinen tunnustaminen onsisämarkkinoiden loppuunsaattamisessa joustava vaihtoehto byrokraattisenmonimutkaiselle määräysten yhdenmukaistamiselle.

Verotuksen yhdenmukaistaminen: Erot verorasituksen suuruudessa haittaavatyhteisten -> sisämarkkinoiden toimintaa. EY:n perustamissopimuksessamäärätään välillisten verojen yhdenmukaistamisesta (99 artikla). Sen myötäpoistuisivat yhteisön sisäiset verorajat, joita tähän asti on tasoitettu kilpailunvääristymien estämiseksi. Huomattavin esimerkki on arvonlisävero: mitä enemmänEU-maiden alv-kannat lähenevät toisiaan, sitä pienempi on tarvittavientasoitusmaksujen suuruus. Välittömien verojen alalla välittömän yritysverotuksenyhdenmukaistaminen saa aikaan kaikille samat kilpailuedellytykset. Verotuksenyhtenäistäminen merkitsee kuitenkin huomattavaa kansallisen itsenäisyydenrajoittamista ja, sen vuoksi sitä vastustetaan kiivaasti. Lokakuussa 1992ministerineuvosto antoi direktiivejä arvonlisä- ja valmisteverokantojenlähentämisestä ja loi näin edellytykset rajatarkastusten poistamiselleyksityismatkailusta. Verotuksesta saavutetun kompromissin yhteydessä on sovittusiirtymisestä alkuperämaan periaatteeseen kaupallisessa tavaraliikenteessä vuonna1997. Siihen saakka jäsenvaltioissa tarvitaan tarkastuksia verokantojensuuruudessa vallitsevien erojen vuoksi, ne ovat vain siirtyneet rajalta yrityksiin.

Vientituki: Maataloustuotteiden viemiseksi kolmansiin maihin EU myöntäämaanviljelijöille vientitukea, jolla tasoitetaan korkean EU-myyntihinnan jaalhaisemman maailmanmarkkinahinnan välistä eroa. Vientituet ovat vaihteleviatukia, joilla ensinnäkin taataan vähimmäishinnat maanviljelijöille ja toisaaltamahdollistetaan EU:n maatalousylijäämien saaminen kaupaksimaailmanmarkkinoilla. Vientituen vastine maataloustuotteiden EU:hun tuonninyhteydessä on maatalousmaksu (-> Maatalouspolitiikka).

Viralliset kielet EU:ssa EU:n toimielimillä on yksimielisesti annetun neuvostonasetuksen mukaisesti nykyisin yksitoista samanarvoista virallista kieltä: tanska,saksa, englanti, suomi, ranska, kreikka, italia, hollanti, portugali, ruotsi ja espanja.Mikään maa ei halua luopua kielensä käyttämisestä, koska omalla kielellä on suurivertauskuvallinen arvo. Kaikki EU:n säädökset käännetään kaikille virallisillekielille. Useampi kuin joka viides EU:n palveluksessa oleva toimii kielipalveluissa.Ministeritason alapuolella työkielinä ovat englanti, ranska sekä kasvavassa määrinmyös saksa. Luxemburgissa toimivassa -> Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessakäytetään ainoastaan ranskaa.

Yhdenmukaistaminen: Jäsenvaltioiden talouspoliittisten toimenpiteiden,lainsäädännön ja hallinnollisten määräysten yhteensovittaminenyhteismarkkinoiden häiriöiden poistamiseksi.

258

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Yhteinen kanta: Euroopan unionin kahdessa pilarissa, jotka eivät kuulu yhteisöntoimivaltaan - -> yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä -> oikeus- jasisäasiat - EU:n jäsenvaltiot harjoittavat hallitusten välistä yhteistyötä. Sen lisäksi,että jäsenvaltiot antavat toisilleen tietoja ja neuvottelevat keskenään, ne voivatmääritellä yhteisiä kantoja ja toimenpiteitä. Yhteisten kantojen tarkoituksena onlöytää mahdollisimman yhtenäinen kansallisten politiikkojen mukainen EU:n kantaja puolustaa sitä (YUTP: EU-sopimuksen J.2 artikla, oikeus- ja sisäasiat: EU-sopimuksen K.3 artikla).

Yhteinen toiminta: Sopimuksessa Euroopan unionista luodun -> yhteisen ulko- jaturvallisuuspolitiikan yhteydessä EU-jäsenvaltioiden edut on tarkoitus turvatayhteisellä toiminnalla (EU-sopimuksen J.3 artikla). Neuvosto päättää yksimielisestitoiminnan soveltamisalan, tavoitteet ja keinot sekä menettelyt ja edellytykset.Nämä sovitut asiat sitovat sitten jäsenvaltioiden kannanottoja ja niiden toimintaa.Näin on tarkoitus taata unionin johdonmukainen toiminta.

Yhteinen tutkimuskeskus (YTK): Euratom-valtiot perustivat yhteisentutkimuskeskuksen vuonna 1957 ydinenergian rauhanomaista käyttöä varten.Siihen kuuluu kahdeksan erillistä laitosta, joiden sijaintipaikat ovat Ispra (Italia),Geel (Belgia), Karlsruhe (Saksa), Petten (Alankomaat) ja Sevilla (Espanja); lisäksivuodesta 1983 Culhamissa Isossa-Britanniassa sijaitseva lämpöydinfuusionkoelaitos (JET). Yhteisessä tutkimuskeskuksessa EU harjoittaa omaatutkimustoimintaa, jonka painopistealueina ovat nykyisin teollisuusteknologia,ympäristönsuojelu, energia ja standardisointi. YTK:n talousarvion suuruus on 900miljoonaa ecua (1995-1999).

Yhteistoimintamenettely: ETY:n perustamissopimuksen 149 artiklan mukainenyhteistoimintamenettely otettiin uutena EY:n toimielinten välisen yhteistyönmuotona käyttöön Euroopan yhtenäisasiakirjalla vuonna 1987. Euroopanparlamentti sai sen myötä laajemmat vaikutusvaltuudet. Menettelyä käytettiinennen kaikkea sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyneiden päätösten yhteydessä.Parlamentin vaikutusvallan kasvun kannalta olennaista on toisen käsittelynkäyttöönotto sekä parlamentissa että neuvostossa. Euroopan unionista tehdyssäsopimuksessa yhteistoimintamenettelyn käyttöä laajennettiin. Siitä määrätään nytEY:n perustamissopimuksen 189 c artiklassa (-> Päätöksentekomenettely).

Yhteispäätösmenettely: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen myötä otettiinkäyttöön yhteispäätösmenettely (EY:n perustamissopimuksen 189 b artikla), mikämerkitsi -> Euroopan parlamentin toimivallan kasvua edelleen. Lainsäädäntösyntyy -> Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin välisenmonivaiheisen menettelyn tuloksena. Jos nämä toimielimet eivät vielä parlamentintoisen käsittelyn jälkeen ole päässeet yksimielisyyteen, neuvosto voi kutsua koolleyhtä monesta neuvoston ja parlamentin edustajasta koostuvan sovittelukomitean.Ellei sielläkään päästä yhteisymmärrykseen, ei säädöstä voida hyväksyäparlamentin näkemyksen vastaisesti. EY:n perustamissopimuksen 189 b artiklassamäärättyä menettelyä noudatetaan sisämarkkinalainsäädännön (EY:n

259

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

perustamissopimuksen 100 a artikla), vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisvapaudenja palvelujen tarjoamisen vapauden, koulutus-, kulttuuri- ja terveyspolitiikan sekäkuluttajansuojan alalla samoin kuin Euroopan laajuisten verkkojen, tutkimuksen jaympäristön alan suuntaviivojen ja ohjelmien hyväksymisessä (->Päätöksentekomenettely).

Yhteisöaloite: Tuki- tai toimintaohjelma, joka täydentää rakennerahastojentoimenpiteitä tietyllä ongelma-alalla. Yhteisöaloitteet laatii komissio, ja nekoordinoidaan ja toteutetaan kansallisten viranomaisten johdolla. Vuonna 1994komissio ehdotti luonnoksia yhteensä 15 yhteisöaloitteen suuntaviivoiksi vuosiksi1994-1999 ja varattavaksi niiden käyttöön 13,45 miljardia ecuarakennerahastojen varoista. Niiden piiriin kuuluu yli rajojen tapahtuva yhteistyö(INTERREG, REGEN II), maaseudun kehittäminen (LEADER II), erittäin syrjäisetalueet (REGIS II), inhimilliset voimavarat (NOW, HORIZON, YOUTHSTART),teollisuuden rakennemuutos/työllisyys (ADAPT), teollisuuden rakennemuutos(RECHAR II, hiiliteollisuusalueet; RESIDER II, terästeollisuusalueet; KONVER,puolustustarviketeollisuuden rakennemuutos; RETEX, tekstiiliteollisuusalueet,Portugalin tekstiiliteollisuus), pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen (pk-yritykset), kaupunkien kriisialueet (URBAN) ja kalastus (PESCA).

Yhteisön uusi rahoitusväline: Yhteisön uusi rahoitusväline on eräs EY:nkäyttämistä rahoitusvälineistä. Yhteisö ottaa lainaa voidakseen edistäärakennepoliittisia tavoitteita tiiviissä yhteistyössä Euroopan investointipankinkanssa rahoittaen lainojen muodossa investointeja energiapolitiikkaan,aluepolitiikkaan, rakenneuudistus- ja uudelleensuuntautumispolitiikkaan sekätalouskasvun piristämiseen liittyviin hankkeisiin.

Yliopistollinen Eurooppa-instituutti: Fiesolessa Firenzen lähellä toimivayliopistollinen Eurooppa-instituutti aloitti toimintansa vuonna 1976 ja se on EU-jäsenvaltioiden yhteinen oppilaitos. Sen tavoitteena on humanististen jayhteiskuntatieteiden alan tutkimuksen ja opetuksen välityksellä kehittää ja tukeaEU:n kulttuurista ja tieteellistä perintöä. Instituutin neljässä osastossa (historia jakulttuuri, taloustiede, oikeustiede sekä valtio- ja yhteiskuntatieteet) opiskelee noin200 korkeakoulututkinnon suorittanutta stipendiaattia. Osoite: Via dei Roccettini,Badia Fresolana, I-50016 San Domenica di Fiesole.

Youthstart: Youthstart-ohjelma on tärkeä väline nuorisotyöttömyydentorjunnassa. Se on suunnattu alle 20-vuotiaille nuorille. Ohjelman tavoitteena ontaata -> Euroopan unionin laajuisesti vähimmäiskoulutus- ja ammattitaitotaso,luoda yhteys koulutuksen ja työmarkkinoiden välille, tukea riippumatontaneuvontaa ja perustaa asiaa tukevia infrastruktuureja.

Yhteysosoite: Euroopan komissioPO V osasto B.4Rue de la Loi 200/Wetstraat 200

260

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

B-1049 BRUXELLES/BRUSSELPuh. (32-2) 299 40 73

Yrityskeskittymien valvonta: Syyskuussa 1990 tuli voimaan asetusyrityskeskittymien valvonnasta. Sen mukaan komissio valvoo yli rajojensuunniteltuja yrityskeskittymiä aluksi siltä osin kuin niissä on osallisina yrityksiä,joiden maailmanlaajuinen liikevaihto ylittää 5 miljardia ecua. Toimenpiteentavoitteena on estää liian suurten keskittymien syntyminen yhdelle talouselämänalalle. Rajan alapuolelle jäävät yrityskeskittymät kuuluvat kansalliseentoimivaltaan.

261

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan integraation kehitys

262

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan integraation kehitysMichael Matern

19.9.1946 Winston Churchill esittää Zürichissä Euroopan yhdysvaltojenperustamista.

8.10.5.1948 Euroopan yhtenäisyyden yhteensovittamiskomitea kutsuuHaagin kongressin koolle. Päätöslauselmissaan Haaginkongressi vaatii yhdistynyttä demokraattista Eurooppaa jaEuroopan neuvoston perustamista.

5.5.1949 Lontoossa perustetaan Euroopan neuvosto, jonkasijaintipaikaksi tulee Strasbourg.

9.5.1950 Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esittää Euroopanhiili- jateräsyhteisön (EHTY) perustamista.

24.10.1950 Ranskan pääministeri René Pléven ehdottaa Euroopanpuolustusyhteisön perustamista.

18.4.1951 Belgia, Saksan liittotasavalta, Ranska, Italia, Luxemburg jaAlankomaat (kuutosmaat) allekirjoittavat Euroopan hiili- jateräsyhteisön perustamissopimuksen (Pariisin sopimus).

27.5.1952 Kuutosmaat allekirjoittavat Euroopan puolustusyhteisön(EDC) perustamissopimuksen, joka kaatuu kuitenkin vuonna1954 Ranskan kansalliskokouksessa.

10.8.1952 Korkea viranomainen, EHTY:n toimeenpanoelin, aloittaatoimintansa Jean Monnet’n puheenjohtajakaudella.

10.9.1952 Kuuden EHTY-maan ulkoministerit antavat EHTY:nparlamentaariselle yleiskokoukselle tehtäväksi laatiaEuroopan poliittisen yhteisön (EPC) sopimusluonnoksen, jokaesitellään 10.3.1953.

10.2.1953 Perustetaan hiilen, rautamalmin ja romun yhteismarkkinat.

1.5.1953 Perustetaan teräksen yhteismarkkinat.

30.8.1954 Euroopan puolustusyhteisön perustamissopimus ja siihen

263

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

liitetty Euroopan poliittinen yhteisö hylätään Ranskankansalliskokouksessa.

1.2.6.1955 Kuutosmaiden ulkoministerit päättävät Messinankokouksessaan integraation etenemisestä. Perustetaanasiantuntijakomitea, jonka puheenjohtajana toimii Paul-Henri Spaak.

25.3.1957 Kuutosmaat allekirjoittavat Roomassa Euroopantalousyhteisön (ETY) ja atomienergiayhteisön (Euratom)perustamissopimukset (Rooman sopimukset).

1.1.1958 Rooman sopimukset tulevat voimaan. Walter Hallsteinistatulee talousyhteisön komission ensimmäinen puheenjohtajaja Louis Armandista Euratomin komission ensimmäinenpuheenjohtaja.

1.1.1959 ETY:ssä alennetaan tulleja 10 prosenttia.

21.7.1959 Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestön (OEEC)seitsemän jäsenvaltiota, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta,Itävalta, Norja, Portugali, Ruotsi ja Sveitsi sopivat EFTA:n(European Free Trade Association) perustamisesta. Sopimustulee voimaan 3.5.1960.

1.1.1961 ETY-valtioiden kansallisia tulleja tasataan ensimmäistäkertaa tavoitteena yhtenäiset ulkotullimaksut.

10.2.1961 Valtion- ja hallitusten päämiehet sopivat tiiviimmästäpoliittisesta yhteistyöstä. Christian Fouchet’n johdollavirkamieskomitea laatii tästä suunnitelman.

9.7.1961 EY:n assosiaatiosopimus allekirjoitetaan Kreikan kanssa.

31.7.1961 Irlanti hakee ETY:n jäsenyyttä.

9.8.1961 Yhdistynyt kuningaskunta hakee ETY:n jäsenyyttä.

10.8.1961 Tanska hakee ETY:n jäsenyyttä.

8.11.1961 Jäsenyysneuvottelut aloitetaan Yhdistyneen kuningaskunnankanssa.

14.1.1962 Neuvosto hyväksyy ensimmäiset neljämaatalousmarkkinajärjestelyä, ensimmäisenrahoitussäännöstön ja kilpailujärjestyksen.

17.4.1962 Neuvottelut Euroopan poliittisesta unionista katkeavat,

264

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

koska Fouchet’n komitean tekemistä ehdotuksista ei päästäyksimielisyyteen.

30.4.1962 Norja hakee ETY:n jäsenyyttä.

14.1.1963 Ranskan presidentti de Gaulle estää vetollaan Yhdistyneenkuningaskunnan jäsenyyden.

22.1.1963 Ranska ja Saksan liittotasavalta allekirjoittavatystävyyssopimuksen (Elysée-sopimus) Pariisissa.

29.1.1963 Yhdistyneen kuningaskunnan ETY-jäsenyysneuvottelutkatkeavat.

20.7.1963 Assosiaatiosopimukset ETY:n ja 17 Afrikan valtion sekä Madagaskarin kanssa allekirjoitetaan Yaoundéssa (Yaoundénsopimus).

12.9.1963 EY:n assosiointisopimus allekirjoitetaan Turkin kanssa.

8.4.1965 Sopimus kolmen Euroopan yhteisön (EHTY, ETY, Euratom) toimeenpanoelinten sulautumisesta allekirjoitetaan.

10.5.1967 Yhdistynyt kuningaskunta hakee ETY:n jäsenyyttä toisenkerran, samoin Irlanti.

11.5.1967 Tanska hakee ETY:n jäsenyyttä toisen kerran.

1.7.1967 8. huhtikuuta 1965 tehty sulautumissopimus tulee voimaan.Jean Reysta tulee kaikkien kolmen yhteisön (EHTY, ETY,Euratom) ensimmäisen yhteisen komission puheenjohtaja.

24.7.1967 Norja hakee jäsenyyttä toisen kerran.

28.7.1967 Ruotsi hakee EY:n jäsenyyttä.

1.7.1968 Tulliliitto toteutuu ja yhteiset ulkotullit otetaan käyttöön.

8.11.1968 Työntekijöiden vapaa liikkuvuus EY:ssä taataan yhteisten työmarkkinoiden toteuttamiseksi.

4.3.1969 EY:n assosiaatiosopimus allekirjoitetaan Tunisian ja Marokonkanssa.

29.7.1969 Allekirjoitetaan toinen Yaoundén sopimus, joka tuleevoimaan 1.1.1971.

1.2.12.1969 EY:n valtion- ja hallitusten päämiehet kokoontuvat Haagissa.He keskustelevat sisämarkkinoiden loppuunsaattamisesta,

265

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

integraation syventämisestä ja EY:n laajentumisesta. Hepäättävät nopeammasta yhdentymisestä, Euroopan talous-ja rahaliiton (EMU) asteittaisesta käyttöönotosta vuoteen1980 mennessä ja poliittisesta yhteistyöstä. Lisäksipäätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut Tanskan, Yhdistyneenkuningaskunnan, Irlannin ja Norjan kanssa.

1.1.1970 Toimivalta ulkomaankauppapolitiikassa siirtyy jäsenvaltioiltaEY:lle.

21.4.1970 Neuvosto päättää EY:n itsenäisestä rahoituksesta, jokatoteutuu vuonna 1975.

30.6.1970 Jäsenyysneuvottelujen toinen vaihe alkaa Tanskan,Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Norjan kanssaLuxemburgissa.

2.7.1970 Franco L. Malfattista tulee EY:n komission puheenjohtaja.

8.10.1970 Werner-suunnitelma, joka on nimetty Luxemburgin silloisenpääministerin mukaan, talous- ja rahaliiton asteittaisestatoteuttamisesta esitellään neuvostolle ja komissiolle.

27.10.1970 EY:n ulkoministerit esittelevät Luxemburgin kertomuksen(Davignonin kertomuksen) Euroopan poliittisestayhteistyöstä (EPC) valtion- ja hallitusten päämiehille.

5.12.1970 EY:n assosiaatiosopimus allekirjoitetaan Maltan kanssa.

1.7.1971 EY päättää 91 kehitysmaan kanssa käytävän kaupanyleisestä tullietuusjärjestelmästä.

22.1.1972 Liittymissopimukset allekirjoitetaan Tanskan, Yhdistyneenkuningaskunnan, Irlannin ja Norjan kanssa.

21.3.1972 Ns. valuuttakäärme otetaan käyttöön: neuvosto jajäsenvaltioiden hallitukset sopivat, että jäsenvaltioidenvaluuttojen vaihtokurssit saavat poiketa toisistaan enääkorkeintaan 2,25 prosenttia.

22.3.1972 Sicco L. Mansholtista tulee EY:n komission puheenjohtaja.

10.5.1972 Irlannin kansanäänestyksessä hyväksytään EY:n jäsenyys.

13.7.1972 Yhdistyneen kuningaskunnan alahuone hyväksyy EY:njäsenyyden.

22.7.1972 Ulkopuolelle jääneet EFTA-maat (Islanti, Itävalta, Portugali,

266

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Ruotsi ja Sveitsi) allekirjoittavat vapaakauppasopimuksenEY:n kanssa.

25.9.1972 Norja hylkää liittymisen kansanäänestyksessä.

2.10.1972 Tanska päättää liittyä EY:öön kansanäänestyksessä.

19.20.10.1972 Laajentuneen EY:n valtion- ja hallitusten päämiehetpäättävät Pariisissa EY:n kehittämisestä Euroopan unioniksija hyväksyvät EMU:n toteuttamisaikataulun.

19.12.1972 EY ja Kypros allekirjoittavat assosiaatiosopimuksen.

1.1.1973 EY laajenee muodollisesti käsittämään yhdeksänjäsenvaltiota. EY saa yksinomaisen toimivallan yhteisessäkauppapolitiikassa.

11.12.3.1973 Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Italia jäävät nk.valuuttakäärmeen ulkopuolelle. EY:n valtiovarainministeritpäättävät valuuttojensa yhteiskelluttamisesta dollariinnähden säilyttäen keskenään kiinteät vaihtokurssit.

14.5.1973 Norja allekirjoittaa vapaakauppasopimuksen EY:n kanssa.

23.7.1973 EY:n ulkoministerit hyväksyvät Kööpenhaminassa toisenEPC- kertomuksen (Kööpenhaminan kertomus).

26.27.7.1973 EY:n ja 46 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtion (AKT-maat) välinen Brysselin konferenssi keskinäisistä suhteista.

5.10.1973 Vapaakauppasopimus Suomen kanssa allekirjoitetaan.

21.1.1974 Työ- ja sosiaaliministerit hyväksyvät yhteisönsosiaalipoliittisen ohjelman, jossa määritellään EY:n kolmetoiminta-aluetta: työllisyys, elin- ja työolosuhteidenyhdenmukaistaminen ja työmarkkinaosapuoltenosallistuminen EY:n sosiaali- ja talouspoliittisiin päätöksiin.

9.10.12.1974 EY:n valtion- ja hallitusten päämiehet päättävät Pariisissakokoontua säännöllisesti Eurooppa-neuvostona.

28.2.1975 Ensimmäinen Lomén sopimus rahoituksellisesta ja teknisestäavusta sekä kaupasta allekirjoitetaan 46 AKT-valtion kanssa.

10.11.3.1975 Euroopan valtion- ja hallitusten päämiehet tapaavatensimmäistä kertaa Eurooppa-neuvostona Dublinissa.

18.3.1975 Neuvosto päättää Euroopan aluekehitysrahaston

267

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

perustamisesta.

11.5.1975 Yhteistyösopimus EY:n ja Israelin välillä allekirjoitetaan.

5.6.1975 Yhdistynyt kuningaskunta päättää kansanäänestyksessäpysyä EY:ssä.

12.6.1975 Kreikka hakee EY:n jäsenyyttä.

16.9.1975 EY:n ja Kiinan välille solmitaan viralliset suhteet.

1.2.12.1975 Eurooppa-neuvosto päättää Roomassa Eurooppa-passinkäyttöönottamisesta ja osallistumisesta pohjoinen-etelä-vuoropuheluun.

16.2.1976 COMECON eli keskinäisen talousavun neuvosto ehdottaaneuvostolle sopimusta EY:n ja COMECONin välillä.

27.7.1976 Kreikan jäsenyysneuvottelut alkavat.

20.12.1976 Roy Jenkinsista tulee EY:n komission puheenjohtaja.

28.3.1977 Portugali hakee EY:n jäsenyyttä.

1.7.1977 Tullit poistetaan kokonaan yhdeksän EY:n jäsenvaltionväliltä.

28.7.1977 Espanja hakee EY:n jäsenyyttä.

6.7.7.1978 Eurooppa-neuvosto päättää Bremenissä Euroopanvaluuttajärjestelmän (EMS) luomisesta ja Euroopanrahayksiköstä (ecu).

5.9.1978 Kalastusneuvottelut EY:n jäsenvaltioiden välillä alkavat.

17.10.1978 Portugalin jäsenyysneuvottelut alkavat.

5.2.1979 Espanjan jäsenyysneuvottelut alkavat.

13.3.1979 EMS tulee takautuvasti voimaan 1.1.1979.

28.5.1979 Kreikan jäsenyysasiakirjat allekirjoitetaan Ateenassa.

7.-10.6.1979 Euroopan parlamentin ensimmäiset välittömät, suorat vaalitpidetään yhdeksässä jäsenvaltiossa.

17.20.7.1979 Suoraan valittu Euroopan parlamentti kokoontuuensimmäistä kertaa Strasbourgissa. Simone Veilista tuleeparlamentin ensimmäinen puhemies.

268

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

31.10.1979 EY ja 58 AKT-maata allekirjoittavat toisen Loménsopimuksen.

7.8.3.1980 EY ja ASEAN-valtiot allekirjoittavat yhteistyösopimuksen.

2.4.1980 EY ja Jugoslavia allekirjoittavat yhteistyösopimuksen.

12.13.6.1980 Eurooppa-neuvosto hyväksyy Venetsiassa julkilausumanLähi-idän konfliktista.

28.7.1980 EY ja Romania allekirjoittavat yhteistyösopimuksen.

6.10.1980 Komissio toteaa rauta- ja terästeollisuuden olevan kriisissäja pyytää neuvostoa hyväksymään tuotantokiintiöidenkäyttöönoton.

1.1.1981 Kreikasta tulee EY:n kymmenes jäsen.

6. ja 20.1.1981 Saksan ja Italian ulkoministerit esittävät EPC:n vahvistamista(Colombon-Genscherin aloite).

6.1.1981 Gaston Thornista tulee EY:n komission puheenjohtaja

13.10.1981 Eurooppa-neuvoston kokouksessa Lontoossa EY:nulkoministerit hyväksyvät Lontoon kertomuksen EPC:nparantamisesta.

4.1.1982 EY:n ulkoministerit tuomitsevat Puolan tilannettakäsittelevässä erityiskokouksessa sotaoikeuden määräämisen.

19.2.1982 Pieter Dankert valitaan Euroopan parlamentin toiseksipuhemieheksi Eurooppa-vaalien käyttöönoton jälkeen.

23.2.1982 Grönlanti päättää erota EY:stä kansanäänestyksessä.

30.6.1982 Parlamentin, komission ja neuvoston yhteinen julkilausumatalousarviomenettelyn parantamisen turvaamisestaallekirjoitetaan.

25.1.1983 EY:n jäsenvaltiot sopivat kuusivuotisten neuvottelujenjälkeen yhteisestä kalastuspolitiikasta.

17.19.6.1983 Eurooppa-neuvosto allekirjoittaa kokouksessaan Stuttgartinjulistuksen.

14.2.1984 Euroopan parlamentti hyväksyy institutionaalisenvaliokunnan Altiero Spinellin johdolla laatiman luonnoksenEuroopan unionin perustamissopimuksesta.

269

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

14.17.6.1984 Euroopan parlamentin toiset suorat vaalit.

25.26.6.1984 Eurooppa-neuvosto edistyy Fontainebleaussa tärkeilläongelma-alueilla: päätetään perustaa institutionaalistenasioiden Dooge-komitea ja Adonninon kansalaistenEurooppa -komitea.

24.7.1984 Pierre Pfimlinistä tulee parlamentin kolmas puhemiessuorien Eurooppa-vaalien käyttöönoton jälkeen.

26.9.1984 Sopimus kauppapoliittisesta ja taloudellisesta yhteistyöstäKiinan ja EY:n välillä allekirjoitetaan.

8.12.1984 EY ja 65 AKT-maata allekirjoittavat kolmannen Loménsopimuksen.

7.1.1985 Jacques Delorsista tulee EY:n komission puheenjohtaja.

29.30.3.1985 Eurooppa-neuvosto sopii Brysselissä yhteisestä Välimeren-ohjelmasta, jonka johdosta ei enää ole esteitä Espanjan jaPortugalin jäsenyydelle.

12.6.1985 Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjat allekirjoitetaan.

14.6.1985 EY:n komissio esittää sisämarkkinoiden loppuunsaattamista koskevan valkoisen kirjan.

28.-29.6.1985 Eurooppa-neuvosto tekee Milanossa enemmistöpäätöksenhallitusten välisen konferenssin koollekutsumisestakäsittelemään Rooman sopimusten muuttamista ETY-sopimuksen 236 artiklan mukaisesti.

2.3.12.1985 Eurooppa-neuvosto sopii Luxemburgissatoimielinjärjestelmän uudistuksesta, yhteisön toimivallanlaajentamisesta sekä ulkopoliittisen yhteistyönoikeudellisista linjoista. Nämä sopimusmuutoksetvahvistetaan Euroopan yhtenäisasiakirjassa.

1.1.1986 Espanjan ja Portugalin jäsenyys nostaa jäsenten määränkahteentoista.

17. ja 28.2.1986 Kahdentoista jäsenvaltion hallitukset allekirjoittavatyhtenäisasiakirjan.

1.1.1987 EPC:n sihteeristö aloittaa toimintansa Brysselissä.

20.1.1987 Sir Henry Plumb valitaan parlamentin neljänneksipuhemieheksi suorien vaalien käyttöönottamisen jälkeen.

270

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

14.4.1987 Turkki hakee EY:n jäsenyyttä.

1.7.1987 Euroopan yhtenäisasiakirja tulee voimaan.

11.12.2.1988 Eurooppa-neuvosto hyväksyy Brysselissä Delorsin paketinrahoitusjärjestelmän ja yhteisen maatalouspolitiikanuudistuksesta ja EY:n rakennerahastojenkaksinkertaistamisesta.

29.3.1988 Komissio esittelee Cecchinin kertomuksen markkinoidenhajanaisuuden kustannuksista (ÓThe Cost of Non-EuropeÓ),jossa esitellään sisämarkkinoiden etuja.

26.9.1988 Kauppa- ja yhteistyösopimus Unkarin ja EY:n välilläallekirjoitetaan.

15.18.6.1989 Kolmannet suorat Euroopan parlamentin vaalit.

26.27.6.1989 Eurooppa-neuvosto päättää Madridissa hallitusten välisenkonferenssin koollekutsumisesta Delorsin suunnitelmanmukaisesti. Sen ovat laatineet komission puheenjohtajanjohdolla kansallisten keskuspankkien valtuutetut, ja EMUjaetaan siinä kolmeen syntyvaiheeseen.

29.6.1989 Espanja liittyy EMS:iin.

17.7.1989 Itävalta hakee EY:n jäsenyyttä.

26.7.1989 Enrique Barón Cresposta tulee viides parlamentin puhemiessuorien vaalien käyttöönoton jälkeen.

19.9.1989 Puolan ja EY:n välillä allekirjoitetaan taloussopimus.

15.9.1989 Neljäs Lomén sopimus allekirjoitetaan EY:n ja 68 AKT-maanvälillä.

19.12.1989 Tiiviimpää yhteistyötä ja Euroopan talousalueenmuodostamista (ETA) koskevat neuvottelut EY:n ja EFTA-maiden välillä aloitetaan.

9.5.1990 EY:n ja Bulgarian välinen kauppa- ja yhteistyösopimusallekirjoitetaan.

19.6.1990 Toinen Schengenin sopimus allekirjoitetaan Luxemburgissa.

25.26.6.1990 Eurooppa-neuvosto sopii Dublinissa hallitusten välisenkonferenssin koollekutsumisesta käsittelemään EMU:ntoteuttamista ja toisen HVK:n koollekutsumista

271

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

käsittelemään poliittista unionia.

1.7.1990 Euroopan talous- ja rahaliiton ensimmäinen vaihe tuleevoimaan.

4.7.1990 Kypros hakee EY:n jäsenyyttä.

16.7.1990 Malta hakee EY:n jäsenyyttä.

21.8.1990 EY:n komissio hyväksyy toimenpideohjelman DDR:nliittämiseksi yhteisöön.

3.10.1990 Saksan liittotasavallan ja DDR:n välinen sopimus tuleevoimaan ja Saksat yhdistyvät. Viidestä uudesta osavaltiostatulee osa EY:ä.

8.10.1990 Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulee EMS:n kymmenesjäsen.

29.3.1991 Puola ja Schengen-maat allekirjoittavat sopimuksenviisumittomasta liikenteestä, ja se tulee voimaan 8.4.1991.

24.6.1991 Talousministerit saavuttavat läpimurron alkoholin, tupakanja mineraaliöljyn arvonlisäveron ja valmisteveronyhteensovittamisessa. Vuodesta 1993 alkaen arvonlisäveroon yleensä vähintään 15 prosenttia.

25.6.1991 Espanja ja Portugali liittyvät Schengenin sopimukseen.

1.7.1991 Ruotsi hakee EY:n jäsenyyttä.

9.10.12.1991 Eurooppa-neuvoston huippukokous Maastrichtissa. Valtion-ja hallitusten päämiehet pääsevät yksimielisyyteensopimuksesta Euroopan unionista.

16.12.1991 Eurooppa-sopimukset allekirjoitetaan Puolan, Unkarin jaTsekkoslovakian kanssa Brysselissä.

13.1.1992 Egon Klepschista tulee kuudes parlamentin puhemies suorienvaalien käyttöönoton jälkeen.

7.2.1992 Maastrichtin sopimus Euroopan unionista allekirjoitetaan.

18.3.1992 Suomi hakee EY:n jäsenyyttä.

5.4.1992 Portugalin valuutta liitetään EMS:iin.

2.5.1992 EY:n ja EFTA:n ulkoministerit allekirjoittavat Portossasopimuksen Euroopan talousalueen (ETA) luomisesta.

272

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

20.5.1992 Sveitsi hakee EY:n jäsenyyttä.

2.6.1992 Kansanäänestyksessä 50,7 prosenttia tanskalaisistavastustaa EU-sopimuksen ratifiointia.

20.9.1992 Ranskan kansanäänestyksessä 51,05 prosenttia äänestää EU-sopimuksen ratifioinnin puolesta.

25.11.1992 Norja hakee EY:n jäsenyyttä.

6.12.1992 Sveitsin kansanäänestyksessä enemmistö äänestää ETA-sopimusta vastaan.

11.12.12.1992 Eurooppa-neuvosto hyväksyy Edinburghissa Tanskantoivomuksen olla osallistumatta Euroopan unionin yhteiseenvaluuttaan ja puolustuspoliittisiin suunnitelmiin. Lisäksihyväksytään Delors II -paketti EY:n rahoituksesta vuoteen1999 saakka sekä kasvualoite.

22.12.1992 Eurooppa-sopimus allekirjoitetaan EY:n ja Bulgarian välilläBrysselissä.

1.1.1993 EY:n sisämarkkinat toteutuvat varsin laajasti.

12.1.1993 Islanti ratifioi ETA-sopimuksen, jolloin kaikki EFTA-maatSveitsiä lukuun ottamatta ovat sen ratifioineet.

1.2.1993 Eurooppa-sopimus EY:n ja Romanian välillä allekirjoitetaan.

17.3.1993 EY ja EFTA-maat mahdollistavat lisäpöytäkirjalla ETA-sopimuksen voimaantulon Sveitsin jäätyä pois.

18.5.1993 Sen jälkeen, kun Tanskalle on myönnetty poikkeusjärjestelyjä,tanskalaisista 56,8 prosenttia äänestää EU-sopimuksenpuolesta.

2.8.1993 Suurten EMS:n sisäisten vaihteluiden jälkeen talous- jarahaministerit lisäävät EMS:iin kuuluvien valuuttojen välistävaihtelumahdollisuutta 2,25 prosentista 15 prosenttiin.

4.10.1993 Uudelleenneuvoteltu Eurooppa-sopimus allekirjoitetaan EY:nja Tsekkoslovakian seuraajavaltioiden, Tsekin ja Slovakiantasavallan, välillä.

12.10.1993 Saksan perustuslakituomioistuin tekee myönteisenpäätöksen EU-sopimuksen ratifioinnin puolesta. Nyt kaikkijäsenvaltiot ovat ratifioineet sopimuksen.

273

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

29.10.1993 Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiehet sopivaterityiskokouksessa Brysselissä EU:n uusien toimielintentoimipaikoista. Euroopan rahapoliittinen instituuttisijoitetaan Frankfurtiin, Europol Alankomaihin ja Euroopanympäristökeskus Tanskaan.

1.11.1993 Sopimus Euroopan unionista tulee voimaan.

10.11.12.1993 Euroopan unionin taloudellinen tilanne on Eurooppa-neuvoston pääaihe Brysselin kokouksessa. Komissionpuheenjohtaja Delors esittää valkoisen kirjan kasvusta,kilpailukyvystä ja työllisyydestä.

1.1.1994 Talous- ja rahaliiton toinen vaihe alkaa.

16.3.1994 Suomen, Itävallan ja Ruotsin jälkeen myös Norja päättääaloittaa jäsenyysneuvottelut EY:n kanssa.

1.4.1994 Unkari hakee EU:n jäsenyyttä.

8.4.1994 Puola hakee EU:n jäsenyyttä.

9.12.6.1994 Euroopan parlamentin neljännet suorat vaalit.

12.6.1994 Itävallan kansanäänestyksessä 66,4 prosenttia äänestääEU:iin liittymisen puolesta.

24.25.6.1994 Eurooppa-neuvoston Korfun kokouksen aikanaallekirjoitetaan EU:n ja Venäjän kumppanuussopimus.

19.7.1994 Klaus Hänschistä tulee parlamentin seitsemäs puhemiessuorien vaalien käyttöönoton jälkeen.

16.10.1994 Suomen kansanäänestyksessä 57 prosenttia kannattaa EU-jäsenyyttä.

13.11.1994 52,2 prosenttia ruotsalaisista äänestää EU:iin liittymisenpuolesta.

27.28.11.1994 52,2 prosenttia norjalaisista vastustaa EU:n jäsenyyttä.

9.10.12.1994 Eurooppa-neuvosto sopii Essenissä Keski- ja Itä-Euroopanmaiden lähentämisestä EU:iin ja hyväksyy komission uudenVälimeren-suunnitelman.

1.1.1995 Itävallasta, Suomesta ja Ruotsista tulee EU:n jäseniä.

9.1.1995 Itävalta liittyy EMS:iin.

274

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

19.1.1995 Kiivaan keskustelun jälkeen Euroopan parlamentti hyväksyyuuden komission.

23.1.1995 Komissio aloittaa viisivuotiskautensa puheenjohtaja JacquesSanterin johdolla.

26.3.1995 Schengenin sopimus tulee voimaan. Saksan, Benelux-maiden, Ranskan, Espanjan ja Portugalin välillä ei tarkastetaenää passeja.

12.6.1995 EU allekirjoittaa assosiaatiosopimukset Viron, Latvian jaLiettuan kanssa.

22.6.1995 Romania hakee EU:n jäsenyyttä.

26.27.6.1995 Eurooppa-neuvosto päättää Cannesissa antaamietintäryhmälle tehtäväksi valmistella Euroopan unionistatehdyn sopimuksen tarkistamista käsittelevää vuoden 1996hallitusten välistä konferenssia.

27.6.1995 Slovakian tasavalta hakee EU:n jäsenyyttä.

18.7.1995 Tunisia ja EU allekirjoittavat ensimmäisenassosiaatiosopimuksen uuden Välimeren-politiikanpuitteissa.

17.9.1995 Ruotsissa järjestetään ensimmäiset europarlamenttivaalit.

27.10.1995 Latvia hakee EU:n jäsenyyttä.

20.11.1995 EU ja Israel allekirjoittavat assosiaatiosopimuksen.

27.28.11.1995 EU ja Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maat sopivat BarcelonanVälimeri-konferenssissa pitkäaikaisesta kumppanuudesta.Eräs sen tavoitteista on Eurooppa-Välimeri-vapaakauppa-alueen perustaminen vuoteen 2010 mennessä.

28.11.1995 Viro hakee Euroopan unionin jäsenyyttä.

2.12.1995 Madridissa allekirjoitetaan uusi Atlantin yli ulottuvanyhteistyön asialista. Siinä Euroopan unioni ja USA julistavatolevansa valmiita laajentamaan kauppaa ja tehostamaanyhteistyötä kansainvälisten ongelmien ratkaisussa.

8.12.1995 Liettua hakee Euroopan unionin jäsenyyttä.

14.12.1995 Bulgaria hakee EU:n jäsenyyttä.

15.16.12.1995 Eurooppa-neuvosto vahvistaa Madridin kokouksessaan euron

275

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Euroopan tulevan valuutan nimeksi. EMU:n suunnitellustaaikataulusta pidetään kiinni. Vuodesta 2002 alkaen on euronmäärä olla ainoa maksuväline EMU-maissa. Mercosur-maiden kanssa allekirjoitetaan vapaakauppasopimus.

1.1.1996 EU:n ja Turkin tulliliitto tulee voimaan.

17.1.1996 Tsekin tasavalta hakee EU:n jäsenyyttä.

29.2.1996 Venäjästä tulee Euroopan neuvoston 39. jäsen.

27.3.1996 Sen jälkeen kun brittiläiset tiedemiehet ovat todenneet, ettänautojen BSE-tauti (bovine spongiform encephalopathy) voisiirtyä ravinnon kautta ihmisiin, Euroopan komissio asettaabrittiläisen naudanlihan ja lihavalmisteetmaailmanlaajuiseen vientikieltoon.

29.3.1996 Torinossa avataan Maastrichtin sopimuksen tarkistamistakäsittelevä hallitusten välinen konferenssi juhlallisin menoin.Vuoden aikana on tarkoitus laatia ehdotuksia aiheistaoikeus- ja sisäasiat, kansalaisten Eurooppa, avoimuus jatoimielinten työn tehostaminen sekä ulkopoliittistenpäätöksentekorakenteiden parantaminen.

3.6.1995 EU:n työ- ja sosiaaliministerit hyväksyvät työntekijöidenlähettämistä EU:n jäsenvaltioihin koskevan direktiivin.Työntekijät, jotka lähetetään toiseen jäsenvaltioon, ontyöllistettävä isäntämaan ehtojen mukaisesti.

10.6.1996 Slovenia hakee EU:n jäsenyyttä.

20.6.1996 EU:n energiaministerit sopivat EU:n energiamarkkinoidenvapauttamista koskevasta direktiivistä.

21.22.6.1996 Eurooppa-neuvosto hyväksyy Firenzessä Europol-sopimuksen.

13.10.1996 Itävallassa järjestetään ensimmäiset europarlamenttivaalit.

14.10.1996 Suomi liittyy EMS:iin.

20.10.1996 Suomessa pidetään ensimmäiset europarlamenttivaalit.

6.11.1996 Kroatiasta tulee 40. Euroopan neuvoston jäsen.

24.11.96 Italia liittyy takaisin EMS:iin.

13-14.12.96 Dublinin Eurooppa-neuvostossa sovitaan talous- jarahaliiton vakaus- ja kasvusopimuksesta ja tulevat euronsetelit esitellään yleisölle. Euroopan maiden johtajatsitoutuvat kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan.

276

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Kirjoittajat

Sven Behrendt - Center for Applied Policy Research, Münchenin yliopisto.

Udo Diedrichs - Institut für politische Wissenschaft und Europäische Fragen,Kölnin yliopisto.

Dr. Christian Engel - Staatskanzlei, Nordrhein-Westfalenin osalvaltio, Düsseldorf.

Dr. Jürgen Erdmenger - Euroopan komissio, liikenteen pääosasto, Bryssel.

Dr. Fritz Franzmeyer - Deutsches Institut für Wirtschaftsforschung, Berliini.

Dr. Eckart Gaddum - ZDF-televisiokanavan Thüringenin aluetoimitus.

Prof. Dr. Erwin Häckel - Deutsche Gesellschaft für Auswärtige Politik, Bonn.

Olaf Hillenbrand - Center for Applied Policy Research, Münchenin yliopisto.

Josef Janning - Center for Applied Policy Research, Münchenin yliopisto.

Bernd Janssen (†) - Zentrum für Europäische Bildung, Bonn.

Dr. Mathias Jopp - Institut für Europäische Politik, Bonn.

Henry Krägenau - HWWA-Institut für Wirtschaftsforschung, Hampuri.

Dr. Thomas Läufer - Saksan liittotasavallan liittopäivät, puhemiehen toimisto,Bonn.

Barbara Lippert - Institut für Europäische Politik, Bonn.

Michael Matern - Landeszentrale für politische Bildung Rheinland-Pfalz, Mainz.

Andreas Maurer - Institut für Europäische Politik, Bonn.

Patrick Meyer - Center for Applied Policy Research, Münchenin yliopisto.

Prof. Dr. Jörg Monar - Centre for Federal Studies, Leicesterin yliopisto.

Dr. Melanie Piepenschneider - Konrad-Adenauer-Stiftung, St. Augustin.

Dr. Elfriede Regelsberger - Institut für Europäische Politik, Bonn.

277

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Reinhard Rupprecht - Saksan liittotasavallan sisäministeriö, sisäisenturvallisuuden osasto.

Nicole Schley - Center for Applied Policy Research, Münchenin yliopisto.

Dr. Peter-W. Schlüter - Euroopan rahapoliittinen instituutti, Frankfurt am Main.

Ralf Schmitt - Badisches Tagblatt -sanomalehden taloustoimitus, Baden-Baden.

Dr. Otto Schmuck - Rheinland-Pfalzin osavaltion edustusto liittohallituksessa,Bonn.

Kristin Schreiber - Euroopan komissio, teollisuuden pääosasto, Bryssel.

Dr. Bernhard Seidel - Deutsches Institut für Wirtschaftsforschung, Berliini.

Jürgen Turek - Center for Applied Policy Research, Münchenin yliopisto.

Prof. Dr. Winfried von Urff - Lehrstuhl Agrarpolitik, München-Weihenstephaninyliopisto.

Prof. Dr. Wolfgang Wessels - Lehrstuhl für Politische Wissenschaft undEuropäische Fragen, Kölnin yliopisto.

Prof. Dr. Dr. h.c. Werner Weidenfeld - Geschwister-Scholl-Institut für PolitischeWissenschaft, Münchenin yliopisto.

Anita Wolf-Niedermaier - Graduiertenkolleg des Mannheimer Zentrums fürEuropäische Sozialforschung.

Toimittanut: Nicole Schley - Center for Applied Policy Research, Müncheninyliopisto.

278

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

Lyhenneluettelo

AKT-maat Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot, jotka ovat Loménsopimuksen kautta assosioituneet yhteisön kanssa

ASEAN Kaakkois-Aasian maiden liitto (Association for South EastAsian Nations)

Benelux Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin muodostamatalousliitto

BKT BruttokansantuoteBKTL BruttokansantuloCEDEFOP Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus

(Centre européen pour le développement de la formationprofessionelle)

CEN Euroopan standardointikomiteaCenelec Euroopan sähkötekniikan standardointikomiteaCOMETT Programme of the Community in Education and Training for

Technologies (korkeakoulujen ja talouselämänyhteistyöohjelma)

COPA Euroopan talousyhteisön tuottajajärjestöjen komitea (Comitédes Organisations Professionelles Agricoles de la CEE)

COREPER Pysyvien edustajien komitea (Comité des ReprésentantsPermanents)

COST European Cooperation of Scientific and Technical Research(EY:n yhteistyöohjelma tieteen ja tekniikan tutkimuksenalalla)

EAKR Euroopan aluekehitysrahastoEBRD Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (European Bank

for Reconstruction and Development)ECOFIN Talous- ja valtiovarainministerien neuvostoecu Euroopan valuuttayksikkö (European Currency Unit)EFTA Euroopan vapaakauppaliitto (European Free Trade

Association)EHTY Euroopan hiili- ja teräsyhteisöEIP Euroopan investointipankkiEKP Euroopan keskuspankkiEKR Euroopan kehitysrahastoEMCF Euroopan valuuttayhteistyörahasto (European Monetary

Cooperation Fund)

279

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

EMOTR Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastoEMS Euroopan valuuttajärjestelmä (European Monetary System)EMU Talous- ja rahaliitto (Economic and Monetary Union)Envireg Yhteisöaloite ympäristön suojelemiseksi alueellisella tasollaEP Euroopan parlamenttiEPC Euroopan poliittinen yhteistyö (European political

cooperation)ETUC Euroopan ammatillinen yhteistyöjärjestö (European Trade

Union Confederation)Euratom Euroopan atomienergiayhteisöEY Euroopan yhteisöERASMUS European Action Scheme for the Mobility of University

StudentsERI Euroopan rahapoliittinen instituuttiESA Euroopan avaruusjärjestö (European Space Agency)ESPRIT European Strategic Programme for Research in Information

Techologies (tutkimus- ja kehittämisohjelma)ESR Euroopan sosiaalirahastoETA Euroopan talousalueETY Euroopan talousyhteisöETYJ Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöEU Euroopan unioniEuratom Euroopan atomienergiayhteisöEUREKA Euroopan yhteisön tutkimustyön koordinoinnista vastaava

toimisto (European Research Coordination Agency)EUROPOL Euroopan poliisivirastoGATT Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (General

Agreement on Tariffs and Trade)HDTV Teräväpiirtotelevisio (High-Definition Television)Interreg Rajaseutuja koskeva yhteisöaloiteJET Hallittua lämpöydinfuusiota käsittelevä tutkimushanke (Joint

European Torus)KOR Kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineLEONARDO Aiempi PETRA-ohjelma uudistetussa muodossaLINGUA Vieraiden kielten opetusta EY:ssä tukeva ohjelmaMEDIA Toimintaohjelma audiovisuaalisen alan teollisuuden

tukemiseksiNET Next European Torus (ydinfuusiohanke)PETRA Nuorten ammatillisen koulutuksen sekä aikuisuuteen ja

työelämään valmistamisen toimintaohjelmaPHARE Itä-Euroopan maiden talouden uudelleenjärjestämisen

tukiohjelmapk-yritykset Pienet ja keskisuuret yrityksetRACE Research and Development in Advanced Communication

Techology for Europe

280

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA

SIS Schengenin tietojärjestelmäSOKRATES Aiempi ERASMUS-ohjelma uudistetussa muodossaSPRINT Strategic Programme for Innovation and Technology TransferTACIS Venäjän ja muiden Neuvostoliittoon kuuluneiden

itsenäistyneiden valtioiden talouden uudelleenjärjestämisentukiohjelma (Technical Assistance for the CentralIndependent States)

TARIC EY:n yhtenäistetty tullitariffiTempus Euroopan laajuinen liikkuvuusohjelma korkeakouluopintojen

alallaTREVI Terrorism Radicalism Extremism Vandalism InternationalUNICE EY:n teollisuuden ja työnantajajärjestöjen liitto (Union des

Confédérations de l'Industrie et des Employeurs d'Europe)WEU Länsi-Euroopan unioniWTO Maailman kauppajärjestö (World Trade Organization)YK Yhdistyneet KansakunnatYMP Yhteinen maatalouspolitiikkaYTK Yhteinen tutkimuskeskusYUTP Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

281

KÄSI

KIRJ

A EU

ROO

PAN

UN

ION

ISTA