Maakuntasuunnittelu • taksaMiehen tarina Osa 2 • tartOn ... · 70 resuMe 72 PALVeLuhAKeMIsTo sisältö 3/2011 Kustantajat: suomen Maanmittausinsinöörien liitto Mil, ... EKP

Internetin paikkatietopalvelut

Pietari ja ekologinen suunnittelu

Tähdätystä mittauksesta pistepilveen

3/2011

Maakuntasuunnittelu • taksaMiehen tarina Osa 2 • tartOn tähtitOrni – Osa struven ketjua • MaanMittarit MaailMalla

Top LineLower LineLower Line

Leica Geosystems OySinikalliontie 3 A, 02630 Espoo, (09) 415 40 [email protected]

www.leica-geosystems.fi

Leica Geosystems rakentaa koko Suomen kattavaa tiheää RTK-tukiasemaverkkoa, joka koostuu nykyaikaisista GNSS-sensoreista — jotka tukevat tulossa olevia GPS L5:n, Galileon ja Compassin uudistuksia — sekä Leica Spider RTK-ohjelmistosta.

Kaikki GPS/GNSS-käyttäjät vastaanottimesta riippumatta voivat ottaa SmartNet-verkon käyttöönsä. Vuosikymmenen merkittävin RTK-tukiasemaverkko SmartNet kattaa koko Suomen vuoden 2011 aikana. Tervetuloa verkon käyttäjäksi!

Leica GNSS Spider — Korjaukset reaaliajassa RTK MAX, i-MAX, VRS, FKP, Lähin ■

DGPS/DGNSS verkko-RTCM 1, 2 tai 9, 2 ■

Leica SpiderWeb — Jälkilaskentaan

RINEX ja Virtual RINEX -lataukset ■

Leica GeoOffi ceen integroitu laskentapalvelu ■

Verkkomonitorointi integroituna GNSS QC:hen ■

Käyttökohteita mm. maanmittaus, insinöörimittaus, rakentaminen, koneohjaus, maatalous, GIS & omaisuuden ylläpito...

Tutustu miten verkko on jo käytössä Euroopassa: http://smartnet.leica-geosystems.eu

Leica SmartNet etuja:Säästöä! Huomattavasti edullisempi kuin VRS-verkko nyt ■

Yhteensopiva kaikkien vastaanottimien kanssa ■

Uusin tekniikka = parempi suorituskyky ■

Tiheämpi verkko = yhdenmukaisemmat tulokset ■

Ei tarvitse hankkia tai pystyttää tukiasemaa itse ■

RTCM Master Auxiliary -konsepti on kansainvälinen ■

ja tunnustettu verkko-RTK-standardiCm-tarkkuus säilyy pidemmilläkin etäisyyksillä ■

RTK-korjausten parempi luotettavuus ■

Useita erilaisia lisenssejä eri tarpeisiin ■

Rakennustyöt ovatjo hyvässä vauhdissa. Kysy lisätietoja(09) 415 40 200

Suomen uusin & nykyaikaisin RTK-tukiasema-verkko:

Leica_SmartNet_fi.indd 1 15.4.2011 9:26:16

5 Asmo Leskinen (pääkirjoitus) MuuTosjohTAMIsen TuuLIA

6 jarmo Vauhkonen KAIKKI PIKKuKAuPunKIen jA KIrKonKyLIen PuoLesTA

11 Åsa nystedt eKoLogIsTA KAuPunKIsuunnIT TeLuA PIeTArIIn

14 raimo Koivistoinen TArInAA TAKsA-A jAsTA – osA 2

18 göran eriksson TArTon obserVATorIon juhLALLInen uudeLLeenVIhKIMInen

22 Pasi Laurila TähdäT ysTä MIT TAuKsesTA PIsTePILVeen

25 jussi nikander InTerneTIn PAIKKATIeToPALVeLuT

27 Tuomo heinonen ja jukka Pekka Tolvanen sAnsIbArIn MAAhALLInnon KehIT TäMInen VAATII KärsIVäLLIsy y T Tä

31 Timo Linkola suoMALAIseT KArToIT TIVAT jA suunnIT TeLIVAT PuoLeT LIbyAn KAuPungeIsTA

34 Pentti onkalo KIInTeIsTöreKIsTerIä KrIIsIALueILLA jA KehIT ysyhTeIsT yönä

40 Matti Myllyniemi MeTsäT uudeLLeen MAAseudun T yöLLIsTä jIKsI

43 rA jALInjALLA

45 jArruMIes

49 uusIA säädöKsIä

51 Matti holopainen KunnAT jA MAAnKäy T Tö yhTeIsKunnAn TALoushAAsTeen KesKIössä – TAAs KerrAn

52 FIg-uuTIsIA

54 MAAnMIT TAusTA TALLenTAMAssA

55 uuTIsIA

65 härKää sArVIsTA

66 KesKusTeLuA

70 resuMe

72 PALVeLuhAKeMIsTo

s i s ä l t ö 3/2011

Kustanta jat: suomen Maanmittausinsinöörien liitto Mil, Maanmittausalan ammattikorkea kouluja opistoteknis-ten liitto MAKli ry, suomen Kartoittajayhdistys sKYwww.maankaytto.fi • Päätoimittaja: Pekka lehtonen, sähköposti: paatoimittaja maankaytto.fi, puh. 040 546 3806.Kansi: Kuva Antero Aaltonen.

j A r M o VAu h Ko n e n | s. 6 ”Pikkuk aupungit ja kirkonkylät tar vitsevat nopeasti uutta näkemistä ja näke mystä, luovia vaihtoehtoja nykyisel le kehit ysural le: rohkeaa, ennakkoluulotonta ajattelua.”

M AT T I h o Lo PA I n e n | s. 51” yhtenäinen, kustannuste hok as yhdyskuntarakenne on keskeistä, jotta menot ja tulot saadaan vastaamaan tois iaan palvelujen laatua tur vaten.”

M AT T I M y L Ly n I e M I | s. 40”Metsän jok aisen met

sikkökuvion hoitotoimet k annattaa tehdä ajal laan ja real isoida ajal laan tuottoja mieluummin kuin loputtomasti spekuloida k antohinnoil la hintapiikkejä odotel len.”

Piirros © M

irja Merikari

Paikkatieto on entistä merkittävämpi osa päivittäisiä palveluitamme. Oikea tieto sijainnista parantaa resurssien ohjausta, kertoo tuotantoketjun tilannekuvan ja auttaa ostopotentiaalin tunnistamisessa. Paikkatiedolla on arvoa eri toimialojen palveluille.

Logican ratkaisut kattavat mm. kartta- ja paikkatietopalvelut, julkisen liikenteen palvelut, yleisen turvallisuuden ratkaisuja ja kuntien paikkatietoratkaisuja. Laajan kartta-aineistotarjontamme,kuten suorakäyttö-, rasteri- ja vektoriaineistot, saa käyttöön aineistoina tai palveluna.

Lisätietoja: [email protected]

www.logica.fi

Aikaa varautua. Aikaa pelastaa.Paikkatiedolla on merkitystä.

Positio_12022010.indd 1 12.2.2010 15:28:56

5Maankäyttö 3|2011

P ä ä K i R J O i t U s

Muutosjohtamisen tuul ia

K Muutosjohtaminen on enemmän ihmisten

johtamista haluttuun suuntaan kuin asioiden

”junttaamista” väkipakolla.

Asmo Leskinen asmo.leskinen turku.fi

Kirjoittaja on MAKLI ry:n puheenjohtaja ja työskentelee Turun kaupungin Kiinteistöliikelaitoksella kaupunkimittauspalveluissa paikkatietoinsinöörinä.

reikka On konkurssin partaalla. EU miettii muidenkin jäsenvaltioidensa

tukemista. EKP miettii jopa Italian tukemis-ta. Suomi haluaa lisää vakuuksia EU-maille annettaviin lainoihin. Kuntia Suomessa on yhdistymässä kuntaliitoksin. Maanmittaus-laitos rimpuilee AVI-muutoksen kourissa.

Nämä nykypäivän otsikot kertovat muutoksista ja haastavista ajoista, jolloin helposti huudetaan muutosjohtajien pe-rään. Pitäisi kuitenkin muuttua ajankuvan mukaan eikä odotella jonkun sateente-kijän saapumista ja ratkaisevan jokaisen ongelman.

Sanana muutosjohtaminen on suorastaan hirviö ja ensireaktiot ovat negatiivisia. Miksi näin?

Syynä on suomalainen johtamiskulttuuri. Tiedottaminen on riittämätöntä hierarkiassa alapuolelle ja päätökset tehdään ”hyvä veli” -periaatteella. Suoranaista herranpelkoa ja herravihaa esiin-tyy organisaatioissa edelleenkin, mikä välillä johtaa konflikteihin. Sorrutaan asioiden pakottamiseen, ja muutosvastarintaa syntyy.

Muutosjohtamiseen liittyy yleensä johtajaksi ylentäminen tai hierarkiassa eteneminen. Muutosjohtaja on täynnä energiaa. Hän haluaa ”räjäyttää pankin” ja häikäistä muut johtajat kyvyillään. Valitettavasti on myös johtajia, joilta on hämärtynyt, mikä on orga-nisaatiolle hyväksi. Esimerkkinä voisi mainita kuntaliitoksen, jossa lähdettiin tekemään liian montaa suurta muutosta samalla kertaa tapoihinsa piintyneillä johtajilla. Tuloksena oli täysi kaaos ja epävarmuus.

Helposti juututaan tekemään työt samalla tavalla kuin ennenkin. Aika kulkee kuitenkin eteenpäin ja meidän tulisi muut-tua sen mukana. Kaikki kehitys lähtee aina kysymyksestä: ”Miksi?” Yleensä kysyjä saa osakseen aluksi vähintäänkin epäilevän katseen.

Muutosjohtamisen pitäisi sisältää enemmän päämäärähakuisuutta valittuun suuntaan kuin asioiden ”junttaamista” väki-pakolla. Silloin asioiden takana on helposti vain johtaja itse ja perässähiihtäjäporukka, jollainen löytyy jokaisesta isosta organi-saatiosta. Muutosjohtamisessa kysymys on muutosvastarinnan poistamisesta ja ihmisten käsittelystä. Positiivinen ihmi-nen on paljon helpompi käsitellä kuin

negatiivinen. Sanan ”muutosjohtaminen” voisikin muuttaa pelkäksi ”johtamiseksi”, koska keskustelun pitäisi olla päivittäistä johtamisen rutiinia.

Jos ainoa merkitsevä tavoite on ”viivan alle jäävä luku”, voi unohtua, että ihmiset sen tuloksen kuitenkin tekevät. Pitämäl-lä väki yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan tyytyväisenä johtajakin takaa itselleen rauhallisen yöunen.

Miksi johtamiskulttuurista on tullut tällainen? Syynä on ihmisen pohjaton ahneus ja vauhtisokeus sekä ailahteleva taloustilanne. Hallituksilta tai johtokunnilta

tulevat tavoitteet eivät ole todellisuudesta. Vaaditaan joka vuosi ainakin 15 % kasvua ja 10 % kannattavammin. On selvää, ettei se ole mahdollista vaan jossain vaiheessa pudotaan korkealta ja kovaa. Ainahan pitää pyrkiä tekemään asiat paremmin, mutta näkisin maltillisen kasvun ja maltillisen säästöpolitiikan ajavan johtamiskulttuurinkin hiukan eri raiteille.

6 Maankäyttö 3|2011

jarmo Vauhkonen

Kaikki pikkukaupunkien ja kirkonkylien puolesta

Mikä on Mäntyharjun ja muiden kuntakeskusten (kirkonkylien) tulevaisuus.

etelä-savO uusiutuu joka tapauksessa lähivuosikymmeninä nopeasti. Onneksi poikkeuksellisen vilkas investointibuumi mah-dollistaa muun muassa Mikkelin ja Savonlinnan vetovoimaisuuden ja kilpailukyvyn kehittämisen.

Keskustauudistuksen, toriparkin ja kaupan investointien myötä Etelä-Savon ”ideapark” toteutuu Mikkelin ydinkeskustassa. Uuden rinnakkaistien rakentaminen Savonlinnaan (valtatie 14) ja kes-kustan liikennejärjestelyt mahdollistavat puolestaan Savonlinnan keskustan kehittämisen.

Uusiutunut Mikkeli on Etelä-Savon stage myös jatkossa, mutta mikä on Mäntyharjun ja muiden kuntakeskusten (kirkonkylien) tulevaisuus. Entistä voimakkaammin uusiutuminen tulee kohdis-tumaan myös alueen paikalliskeskuksiin. Samalla kun ne nopean kaupungistumiskehityksen myötä joutuvat taistelemaan olemas-saolostaan keskuksiin, muodostuu myös ”tilaa” ja mahdollisuuksia uusiutumiselle.

Keskusten vetovoimaisuudella ja kilpailukyvyllä on erittäin suuri merkitys koko Etelä-Savon sujuvalle arjelle ja yritysten toimintaym-päristölle. Kaupunkiseudut sekä keskusten kehittäminen (uusiu-tuminen) on linjattu Etelä-Savon maakuntastrategiassa, -kaavassa ja -ohjelmassa lähivuosien kehityksen yhdeksi painopistealueeksi. Voidaanko ja miten nykyistä paremmin varautua etenkin kirkonky-lien tulevaan kehitykseen ja mahdollisen uusiutumispotentiaalin hyödyntämiseen?

Paikalliskeskusten uusiutuMinen ei ala aseMakaavOituksellaEtelä-Savon kirkonkylien uusiutumisen haasteet ja mahdollisuudet ovat osa laajempaa ja hyvin ajankohtaista valtakunnallista ilmiötä. Kaupungistumisen myötä paikalliskeskukset ovat menettäneet väestöä, palveluja ja työpaikkoja. Seuraukset näkyvät yhdyskun-tarakenteen vajaakäyttöisyytenä, tyhjinä tiloina, vanhentuneina

© Etelä-Savon Maakuntaliitto


taidekeskus salmela ja Papinpuisto Mäntyharjussa ovat hyvä esimerkki uusiutuneesta kirkonkyläkohteesta.

ja ylimitoitettuina kaavoina sekä keskusten vetovoimaisuudessa asuntoja kiinteistömarkkinoilla. Samalla keskusten luonne ja rooli on pikku hiljaa muuttunut epämääräisemmäksi, vaikka monella on edelleen kuntakeskusstatus.

Monen kirkonkylän visiona on ollut kehittyä ja kasvaa kuntakes-kuksena pikkukaupungiksi. Visiosta on ollut vaikea luopua, vaikka jatkuvaan kasvuun ei olisi perusteita. Uusia asukkaita ja investoin-teja tarvitaan kipeästi ja uusia tontteja kaavoitetaan mieluummin olemassa olevan yhdyskuntarakenteen reunoille ja ulkopuolelle kuin panostamalla rohkeasti keskusten uusiutumiseen sisältä päin.

Lähes kaikissa maan kunnissa myös keskustaajamaa on pyritty kehittämään kaavoituksen, täydennysrakentamisen, liikenneym-päristön parannustoimenpiteiden sekä rakennuskannan ylläpi-don keinoin, mutta käytännössä hankekohtaisesti tapahtuvasta kehityksestä on puuttunut kokonaisnäkemys sekä sitoutumista ja poliittista tahtoa pitkäjänteiseen uudistustyöhön.

Alueiden välisessä kilpailussa myös paikalliskeskukset joutu-vat tarkistamaan olemassa olonsa perusteita ja tulevaisuuden visiotaan. Kasvukeskusten ulkopuolelle jäävien pikkukaupunkien ja kirkonkylien kestävä kehitys ei voi perustua kasvukeskuksien suunnittelupe-riaatteille. Se johtaa helposti perusteettomaan ylimitoitukseen sekä alueen kilpailukyvyn ja suju-van arjen toimintaedellytysten heikkenemiseen. Samalla keskuksiin muodostunut vajaakäyttöinen tila ja sen uusiutumispotentiaali jää taantuman kierteen alla liian vähälle huomiolle.

Uusiutuminen tarvitsee tuekseen tavoitteel-lisen kehityskuvan ja sitoutumista sen pitkäjän-teiseen toteuttamiseen. Uusiutuminen ei ala kaavoituksella eikä teknistaloudellinen tai arkki-tehtuuriin ja kaupunkisuunnitteluun tukeutuva näkökulma yksin riitä. Tarvitaan huomattavasti kokonaisvaltaisempaa ja myös sosioekonomista tarkastelua mukaan lukien myös alueen asuntoja kiinteistömarkkinat sekä alueen, seudun ja maa-kunnan imago. Ilman vetovoimaa ei voi saavuttaa menestystä ja ilman menestystä alueen asema voi olla heikko.

Paikalliskeskusten uusiutuminen on erittäin haasteellista eikä onnistu aina, tehtiinpä mitä tahansa. Siitä huolimatta kirkonkylissä on uusiutu-mispotentiaalia, johon kannattaa panostaa. Myös sattumalla ja hyvällä onnella on merkitystä. Taide-keskus Salmela Mäntyharjussa on loistoesimerkki kirkonkylän uusiutumisesta. Purkutuomion alla

suomalainen kirkonkylä tarvitsee uutta näkemistä ja näkemystä.

”Pikkukaupungit ja kirkonkylät tarvitsevat nopeasti uutta näkemistä ja näkemystä, rohkeaa, ennakko luulotonta ajattelua.”

olleesta pitäjäntuvasta on kehittynyt pikku hiljaa valtakunnallisesti tunnettu taidekeskus ja rappeutuneesta kylämiljööstä kutsuva Papinpuisto.

PikkukauPungit ja kirkOnkylät jäävät liian vähälle huOMiOlleSuomen kansallisvarallisuudesta kolme neljäsosaa on rakennetussa ympäristössä, jolla on pitkä elinkaari ja joka muuttuu hitaasti. Kas-vukeskusten ulkopuolella vielä hitaammin kuin kasvukeskuksissa, koska kehityksen moottoreita (väestökehitys, investoinnit, raken-

Piirros © M

irja Merikari


”Kirkonkylissä on uusiutumis potentiaalia, johon kannattaa panostaa.”

tamisen volyymit) on vähemmän. Joka tapauksessa vuoden 2050 alue- ja yhdyskuntarakenne on jo olemassa ja olemassa olevan rakenteen hyödyntäminen on lakisääteinen velvollisuus (VAT) riippumatta siitä, ollaanko kasvukeskuksissa vai niiden ulkopuolella ja mitkä ovat kehityksen moottorit.

Kysymys on pikkukaupunkien ja kirkonkylien tulevaisuudesta, työpaikoista, palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta ole-massa olevan yhdyskuntarakenteen puitteissa ilman kasvukeskuk-sille tyypillisiä kehityksen moottoreita, palvelujen ja työpaikkojen keskittyessä osin koko ajan kauemmaksi.

Kasvukeskusten ulkopuoliset pikkukaupungit ja kirkonkylät tarvitsevat nopeasti uutta näkemistä ja näkemystä, luovia vaihtoeh-toja nykyiselle kehitysuralle: rohkeaa, ennakkoluulotonta ajattelua. Jatkuvan väestönkasvun ja fyysisen kasvun sekä muiden kasvukes-kuksille tyypillisten kehityspiirteiden ja suunnitteluperiaatteiden korostamisesta on päästävä irti. Omaleimaisuus on valttikortti. Tuekseen keskusten uusiutuminen tarvitsee lisää valtakunnallista perustutkimusta ja viestintää, jotta paikallisilla toimijoilla olisi käy-

tössään käytännönläheisiä esimerkkejä ja toimintamalleja ja myös markkinavoimat nykyistä paremmin saadaan vakuuttumaan kes-kustojen uusiutumisesta ja uusista liiketoimintamahdollisuuksista.

Kuntaliiton Selviytymisen käsikirja maankäyttäjille (2002) tunnistaa väestöään menettävien kuntien maankäyttöä ja kun-nallistekniikkaa koskevia haasteita. Käsikirjan päivitykselle ja ko-konaisvaltaisemmalle uusiutumistarkastelulle olisi tilausta. Myös Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry:n tuottama Pikkukaupunkien

virikekirja (2010) antaa nimensä mukaisesti virikkeitä pikkukaupun-kien ja kirkonkylien uusiutumiselle. ”Jotta voitaisiin luoda toimivia ja menestyksellisiä suuntaviivoja kehitykselle, on ensin päästävä jyvälle perustekijöistä.” (Ote virikekirjasta, s. 93.)

Myös muutamia hyviä tapaustutkimuksia ja hankkeita löytyy. Case Peltosaari, Miten kehittää lähiötä? – tapaustutkimus Riihimäen

Peltosaaresta, metropolin laidalta (2009), jäsentää asuinalueen uusiutumisen problematiikkaa. Pohjois-Pohjanmaan taajamien vetovoimaisuus -hankkeissa (1999–2010) on tehty paikallisesti hy-vää työtä pikkukaupunkien ja kirkonkylien uusiutumisen puolesta. Samoin Tähtitaajamat-hankkeessa (2004–2010) Kouvolan seudulla.

Edellä mainituista esimerkeistä huolimatta uusiutumisen eväiksi on tarjolla ja sovelletaan pääsääntöisesti kasvukeskusop-pia erilaisina sovelluksina. Yhteiskunnan rooli tässä kehityksessä korostuu ja on yllättävää, miten vähän asiaan ja koko maan alue-rakennekehityksen muutoksen hallintaan on kiinnitetty huomiota valtakunnan tasolla – ilmiön laajuudesta, ajankohtaisuudesta ja nopeudesta sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja aluekehitystavoitteiden velvoitteista huolimatta.

Eniten uusiutumispotentiaalia on arvioitu olevan Mäntyharjun ydinkeskustassa.

© Etelä-Savon M

aakuntaliitto


kauPPakeskus stella täydentää Mik-kelin keskustauudistuksen, kun se avautuu tämän vuoden marraskuussa. Kauppakeskuk-sen korkean lasikatteen alle jää laaja julkinen kävelykatu. Katetun kävelyalueen keskelle sijoittuu kaupungin perinteinen kauppahalli.

Mikkelin keskustauudistuksessa on parina viime vuonna rakennettu jo uusi kävelykatu Hallituskadulle aseman ja tuomiokirkon väliin. Kaupungin perinteisen torin alle val-mistui viime talvena 630 autopaikkaa sisäl-tävä keskuspysäköintilaitos. Ydinkeskustaan valmistui jo ennen Stellaa kaksi muodin ja muun keskustahakuisen erikoistavarakaupan kauppakeskusta Forum ja Akseli.

Mikkeliläiset pyrkivät jatkuvalla keskus-tauudistuksella viime kädessä muuttamaan kaupungin mainetta entistä paremmaksi. Myös 50 000 asukkaan kaupunki voi olla mielenkiintoinen ja yllättävä.

Kaupunki on onnistunut siinä, että kaupan suurinvestoinnit ovat kohdistuneet keskustaan eivätkä sen laidoille tai ulkopuolelle. Kaupun-ginvaltuusto määritteleekin keskustan yhdeksi kaupungin strategiseksi kehittämiskohteeksi. Kaupunki edistää urbaanin ympäristön muu-tosta koko ajan entistä vetovoimaisemmaksi ja paremmin toimivaksi. Kaupunki on sijoittanut

rahaa katujen ja torin uudistamiseen ja matka-keskuksen rakentamiseen. Noin viiden vuoden aikana tehdyt yksityiset kaupalliset investoin-nit ovat olleet arvoltaan yli kymmenkertaiset eli noin 150 miljoonaa euroa.

Nyt täydentyvän uudistusvaiheen taus-talla ovat kaupungin ja yritysten investoin-tipäätökset. Kaupunki ja yritykset suun-nittelivat omien hankkeidensa tuottamia yhteisiä mahdollisuuksia pitkäjänteisesti kaupunkikeskustan kehittämisyhdistyksen vetämässä City 2010 -projektissa vuosina 2002–2006. Yleisö otettiin aktiivisesti mukaan yhteiseen ideasuunnitteluun. Kommunika-tiivisen menetelmän katsotaan johtaneen esimerkiksi siihen, että torin alle rakennettua pysäköintilaitosta vastaan ei tehty yhtään hallintovalitusta.

Mikkelin kaupunkikeskustan kehittämis-yhdistys laatii tänä syksynä kaupungin ja yri-tysten toimeksiannosta keskustauudistuksen seuraavan vaiheen projektisuunnitelman. Tulevassa Keskustauudistus 2020 -projektissa suunnitellaan yhdessä kaupunkilaisten kans-sa toimenpiteitä, joilla kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita, kaupunkivalaistusta, liikekiinteis-töjä ja yritysten toimintaa parannetaan koko keskustan alueella.

MiKKeliSSä KeSKuSTAA uudiSTeTAAN jATKuvASTi

vaPaa-ajan asuMinen ja Matkailu Mäntyharjun uusiutuMisen MOOttOrinaMäntyharju on tunnettu vapaa-ajan asutuk-sen kunta Mikkelin seudulla. Noin 5 000 asuk-kaan kuntakeskuksen ympärillä on noin 5 000 lomarakennuspaikan osa-aikainen lisäasukas- ja asiakaspotentiaali. Kesällä 2011 Mänty-harjussa järjestettiin valtakunnalliset loma-asuntomessut ekotehokkuus-teemalla. Mes-sujen innoittamana kunta on käynnistänyt keskustelun kuntakeskuksen uusiutumisesta juuri vapaa-ajan asutus -teemalla. Sijoittuu-han jatkossa yhä useampi loma-asunto myös paikalliskeskuksiin pelkästään kehityksen myötä markkinoille vapautuvien asuntojen seurauksena, eikä kirkonkyliä ole suunniteltu matkailu- ja vapaa-ajankeskuksiksi. Arkkitehti Mirja Merikari Oulun yliopistosta tarkasteli diplomityössään vapaa-ajan asumisen mah-dollisuuksia Mäntyharjun kuntakeskuksen uusiutumisessa otsikolla Mäntyharjun kunta-keskuksen maankäytön kehityskuva teemana tulevaisuuden vapaa-ajan asuminen ja matkai-lu (2011). vapaa-ajan asuminen ja matkailu on vain yksi mahdollisuus ja keskustelun avaus. Myös muita elinvoimaisuuden ja uusiutumi-sen mahdollisuuksia selvitetään. Parhaillaan kunta on ideoimassa ja työstämässä yhteis-työssä mm. Aalto-yliopiston ja vTT:n kanssa keskustan kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä uusiutumistyötä.

© A

ntero Aaltonen


vaPaa-ajan asukasPrOfiilit kehityskuvan tukenaArkkitehti Mirja Merikari hahmotteli diplo-mityössään kehityskuvan tueksi mm. erilaisia vapaa-ajanasukasprofiileja. Ne pohjautuvat vuonna 2010 tehtyyn tutkimukseen asumi-sen erilaistumisesta, anneli Juntto (toim.), Asumisen unelmat ja arki, Gaudeamus 2010.

keiteleet ovat tyyppiesimerkki naapurus-tolaisista: helsinkiläinen lapsiperhe muuttaa ”hitaan elämän” matkailu- ja perinnealueelle.• jaana Keitele, 34 v., luokanopettaja• jussi Keitele, 33 v., graafinen suunnittelija

/ muusikko• Helmi Keitele, 4 v., tytär• Heimo Keitele, 2 v., poika• Retu Keitele, 5 v., koira

”Jaana on kotoisin Mäntyharjulta ja kuuli vanhempiensa luona vieraillessaan junara-dan itäpuolelle rakentuvasta ’hitaan elämän’ alueesta. Opettajan ammatista johtuvat pitkät kesälomat sekä puolisonsa Jussin etätyönteko-mahdollisuudet innoittivat heitä hankkimaan vapaa-ajanasunnon tältä alueelta. Jussille vapaa-ajanasunnolla työskentely mahdollistaa myös hänen intohimoisen taiteiluharrastuk-sensa toteuttamisen. Hän unelmoi tekevänsä jonakin päivänä tästä harrastuksesta itselleen toisen ammatin. Sitä odotellessa Kauppatien vapaa-ajanasuntoihin osoitettu liiketila toimii hänen ateljeetilanaan. Jaana rakastaa hyvää ruokaa ja on erinomainen kokki. Hän perään-kuuluttaa erityisesti puhtaita raaka-aineita ja puhuu usein lähiruoan puolesta. Jaana on jo parin kesän ajan pitänyt ruokakursseja vanhan SOK:n funkkiskiinteistön tiloissa. Kurssille osal-listujat ovat usein muita vapaa-ajanasukkaita sekä Mäntyharjulle muutamaksi päiväksi saa-puvia matkailijoita. Innokkaat isovanhemmat ovat mielellään lastenhoitajina, vaikka perhe pyrkiikin viettämään aikaa mahdollisimman paljon myös yhdessä. Helmin ja Heimon lempi-puuhaa on uiminen Asemanpuiston rannassa sekä isän kanssa tehdyt melontaretket.”

Popovit ovat tyyppiesimerkki kaupunki-laissäpisijöistä. He ovat venäläinen pariskunta Pietarista ja tulevat kenkätehtaan viereisen näköalahotellin asiakkaiksi.

• ivan Popov, 45 v., pankkiiri• Marina Popova,

39 v., vakuutusmyyjä”Popovit kuulivat ensi kerran Mäntyharjusta

Ivanin suomalaiselta työkaverilta, jonka suku-laisia asuu paikkakunnalla. He pyrkivät käy-mään Mäntyharjulla kerran kesässä ja viipyvät siellä yleensä vähintään viikon verran. Heistä on tullut kenkätehtaan viereisen näköalahotellin vakioasiakkaita. Hotellihuoneyksiköt, joissa asi-akas tuntee asuvansa tilaan avautuvassa luon-tonäkymässä, viehättävät heitä. Se muistuttaa askeettisuudessaan perinteistä suomalaista mökkiä, josta on tullut menestyvä vientituote ulkomailla. Mäntyharju tarjoaa heidän mie-lestään hyvän vastakohdan suurkaupungin saasteille ja hektiselle elämäntyylille. Varsinkin Marina on Mäntyharjulla ollessaan ahkera kenkätehtaan hoivapalveluyritysten asiakas. Taiteesta kiinnostunutta Ivania viehättää erityi-sesti Kauppatien vanhaa aikaa sekä boheemia taiteilijaelämää henkivä ilmapiiri. Pariskunta päätyykin yleensä paikkakunnalla vierailles-saan tekemään jonkin uuden taidehankinnan Kauppatien ateljeetiloissa työskentelevältä taiteilijalta. Vesibussiretki kirkonkylälle taide-keskus Salmelaan sekä Kurkilahdessa järjes-tettyihin lavatansseihin osallistuminen kuuluu myös jokakesäiseen ohjelmaan.”

Mielikäiset ovat tyyppiesimerkki puurta-jista: he ovat mikkeliläinen senioripariskunta, joille vapaa-ajanasunto Asemanpuiston reunalla on enemmän ykkösasunto kuin kakkosasunto.• Markus Mielikäinen, 67 v., eläkeläinen• Tuulikki Mielikäinen, 62 v.,

osa-aikaeläkeläinen”Markus ja Tuulikki omistivat aikaisemmin

rannallisen mökin Mäntyhar-jun ympäristössä. Mökin vaa-tima jatkuva nikkarointi kui-tenkin kyllästytti pariskuntaa, joten he päättivät myydä sen pois. Mäntyharjun maisemia he eivät kuitenkaan halunneet vaihtaa. Markus olisi ollut kiinnostunut kenkätehtaan uusista loftasunnoista, mutta uusittu keskusta parannettuine

Kirjoittaja on aluesuunnittelujohtaja eteläsavon maakuntaliitossa. sähköposti jarmo.vauhkonen esavo.fi.

kevyenliikenteenverkostoineen ja lähipalvelui-neen sekä varsinkin Asemanlahden ympäristön virkistysreitti houkuttelivat heitä hankkimaan vapaa-ajanasunnon Asemanpuiston laidalta. Tuulikki on onnellinen asunnon suuresta etelään avautuvasta kattopuutarhasta, jossa on hyvä kasvattaa kaikenlaista ja josta pystyy tarkkailemaan ranta-aukion elämää. Markus aloittaa päivänsä yleensä hölkkäämällä pari kertaa Kurkilahden ympäri vievällä rantaradal-la ja tekemällä voimisteluliikkeitä Kurkiniemen kuntoilupuistossa.”

asikaiset ovat tyyppiesimerkki vetäy-tyjistä: nuori jyväskyläläispariskunta ostaa ystäviensä kanssa yhteisen loma-osakkeen kenkätehtaan lähellä sijaitsevasta lomaky-lästä.• Heikki Asikainen, 24 v., opiskelija• Maija Asikainen, 26 v., mielisairaanhoitaja• iiris Asikainen, 0,5 v., tytär

”Asikaiset ovat innokkaita purjehtijoita ja saapuvat useimmiten Mäntyharjulle veneellä. Heillä on vakituinen venepaikka Asemanlahden pienvenesatamassa. Vene on hankittu yhteis-tuumin ystäväpariskunnan kanssa. Asikaiset nauttivat erityisesti siitä, että vapaa-ajana-sunnolla vietetty aika on tehty miellyttäväksi ja helpoksi liittämällä siihen erilaisia palveluita. Arki pienen vauvan kanssa on toisinaan raskas-ta, joten Maija haluaa pitää loman lomana ja ulkoistaa yleensä jopa pyykinpesun. Vaikka vapaa-ajanasunnot sijaitsevatkin lomaran-nalla yhtenä ryhmänä, naapurit eivät tunnu olevan liian lähellä. Maijalle ja Heikille riittää pelkkä hyvänpäiväntuttuus muiden vapaa-ajanasukkaiden kanssa. Pariskunta vuokraa usein pyörän loma-ajaksi. Pyöräillen he tekevät pieniä retkiä lähiympäristöön.”

Piirrokset © M

irja Merikari


Åsa nystedt

Ekologista kaupunkisuunnitteluaPietariinEnergiatehokas korjausrakentaminen

on mahdollisuus suomalaisille yrityksille.

Pietarissa Päivittäiset Palvelut löytyvät läheltä mutta pietarilainen suosii kuitenkin yksityisautoilua. Energiatehokkaas-sa rakentamisessa on kehittämiseen varaa sekä teknisesti että hallinnollisesti. Energiatehokas korjausrakentaminen on huikea mahdollisuus suomalaisille yrityksille.

VTT toteutti vuoden 2010 aikana kehitysprojektin, missä sel-vitettiin, mitä ekologinen kaupunkisuunnittelu tarkoittaa Pietarin olosuhteisiin sovellettuna.

Kulmakivet ekologisessa kaupunkisuunnittelussa (ks. kaavio) ovat pieni energiankulutus, tiivis kaupunkirakenne, päivittäisten palvelujen tarjoaminen alueella, yksityisautoilun minimointi, uusiutuvan energian osuuden maksimointi sekä sosiaalisten ja kulttuuristen asioiden huomiointi.

Pääperiaatteet ovat samat kuin meillä Suomessa, mutta niiden painotus ja kehitystarpeet ovat hieman erilaiset. Pietari on hyvin tiiviisti rakennettu kaupunki, joten kaupunkirakenteen tiivistämi-

nen ei ole mikään iso kehityskohde. Päivittäiset palvelut löytyvät läheltä asuinrakennuksia, se onkin normeissa vaatimus. Sen sijaan energiatehokas rakentaminen on Pietarissa vielä lapsen kengissä.

Normit tukevat ekologista kaupunkisuunnittelua palvelujen sijainnin osalta mutta energiatehokkaan rakentamisen saralla ne jarruttavat kehitystä. Normit eivät nimittäin hyväksy koneellista il-manvaihtoa lämmöntalteenotolla, mikä on keskeinen komponentti hyvin eristetyssä ja ilmatiiviissä rakennuksessa.

Rinat Abdurafikov

Energiatehokas rakentaminen on Pietarissa

vielä lapsen kengissä.


EcoGrad-konseptin peruselementit

Tiivis kaupunkirakenne Liikenne• Palvelut lähellä asukkaita • Toimivat julkiset liikenneyhteydet• Minimoidaan liikkumisen tarve • Hyvä kevyen liikenteen verkosto

• Keskitetyt pysäköintiratkaisutIntegroitu

suunnittelu

Energiantuotanto Ekologiset vesiratkaisut• Perustuu uusiutuviin energialähteisiin

Ekologiset jäteratkaisutEnergian kulutuksen minimointi

• Energiatehokkaat rakennukset Sosiaaliset näkökohdat

Ympäristön huomioiminen

kiinteistöjen huOltO avainaseMassaKiinteistöjen huolto on nykyään usein melko hatarasti hoidettu. Usein asukkaat itse huolehtivat kerrostalojensa huollosta. Yleiset tilat, kuten rappukäytävä ja piha, voivat näyttää hyvin rähjäisiltä mutta itse asunnot ovat erittäin hienoja. Huollon puute tulee on-gelmalliseksi, jos rakennuksissa on paljon tekniikkaa. Koneellinen ilmanvaihto vaatii säännöllistä huoltoa, rakennuksiin asennettu energiantuotto samoin, sähkönkäytön automatisointiratkaisut saattavat vaatia erityishuoltoa jne. Suunnittelussa tulee siis huo-mioida, että mikäli näitä elementtejä lisätään ratkaisuihin, tulee myös kiinteistöjen huolto sisällyttää konseptiin.

kOrjausrakentaMisessa suuret MahdOllisuudetEkologista kaupunkisuunnittelua ei ole pelkästään uusien alueiden suunnittelua. Myös olemassa olevaa kaupunkirakennetta voi pa-rantaa ja kehittää ekologisempaan suuntaan. Pietarissa on satoja kortteleita, joissa on iso korjausrakentamisen tarve. Miten nämä korjaukset toteutettaisiin niin, että ekologiset arvot ja asuinmuka-vuus paranisivat mahdollisimman paljon, on seuraavan kehityspro-jektimme pääteema. Haasteita on tällä saralla paljon, mutta myös mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille, joilla on tarjottavanaan energiatehokasta teknologiaa ja kokemusta korjausrakentamisesta.

asukaskysely Paljasti PiittaaMattOMuutta uusiutuvia energialähteitä kOhtaanEcoGrad-hankkeessa toteutettiin asukaskysely yhteistyössä Finec:in (St. Petersburg State University of Economics and Finan-

ce) kanssa, jonka tuloksena saatiin selville, muun muassa, että asukkaat (92 %) eivät pidä tärkeänä uusiutuvan energian käyttöä talojen lämmityk-sessä. Koneellinen ilmanvaihto on suurelle osalle (80 %) tuntematon asia. Raitis ilma mielletään tärkeäksi asiaksi (80 %), mutta vain alle puolet vastaajista (40 %) on valmiita maksamaan siitä. Asukkaiden ottaminen mukaan kehitysprosessiin, eli nk. LivingLab-toimintaan, on tärkeä osatekijä ekologisessa suunnittelussa. Asukkaiden osallis-tumista tulisi kehittää edelleen Venäjällä ja liittää se osaksi suunnitteluprosessia.

liikenneratkaisut Ovat haasteellisiaAsukaskyselyssä selvitettiin myös liikenteeseen liittyviä käytäntöjä ja asenteita Venäjällä. Yli puolet vastaajista (56 %) omistaa auton, koska he arvosta-vat mukavuutta. Lopuilla vastaajista ei ole autoa, joko taloudellisista syistä, koska he eivät sitä tarvitse, tai he (4 %) pelkäävät autolla ajamista. Auton omistajat käyttävät autoaan yleensä päivittäisissä matkoissaan, koska se on kätevämpää kuin julkisen liikenteen käyttäminen. Kuitenkin kolme neljästä vastaajasta asuu talossa, jonka vierestä kulkee julkinen liikenneyhteys. Suurin osa vastaajista pitää julkista liikennettä kalliina. Vain muutamat vastaajat käyttä-vät polkupyörää, koska suurin osa vastaajista asuu liian kaukana yliopistolta tai työpaikasta. Yleensä pietarilaiset liikkuvat omilla autoillaan tai julkisella liikenteellä.

kysyMyksiä kyllä eiOnko termisen viihtyvyyden kanssa ollut ongelmia? 8 % 92 %

On tärkeää pystyä säätämään lämpötilaa 80 % 20 %

Raitis ilma sisätiloissa on tärkeää 80 % 20 %

Valmius maksaa raittiista sisäilmasta 40 % 60 %

Onko koneellinen ilmanvaihto tuttu asia? 20 % 80 %

Olisiko teille arvokasta että talonne lämpiäisi uusiutuvalla energialla? 8 % 92 %

Onko oma puutarha tärkeä? 36 % 64 %


Mielenkiintoinen asia on, että pysäköinti on ilmaista koko Pietarissa. Nykyiset lait eivät salli pysäköinnin veloittamista. Tämä kertoo paljon suhtautumisesta autoiluun. Yksityisautoilu koetaan vapauden symboliksi. Autoissa kuitenkin usein istutaan täydellises-sä liikenneruuhkassa tuntikausia ja sama matka hoituisi metrolla alle puolessa tunnissa. Tämä ajattelutapa tulee varmasti ajan myötä muuttumaan, kun liikenneruuhkat edelleen pahentuvat, julkinen liikenne paranee ja yleinen tietoisuus liikenteen aiheuttamista ympäristöongelmista kasvaa.

Kevyt liikenne vaatii vielä paljon asennemuutosta ja teknisiä ratkaisuja. Polkupyöriä varastetaan ja liikenne on keskustassa niin vilkasta, että pyöräily koetaan usein vaaralliseksi. Pyöräilijöille ei ole omia kaistoja vaan he joutuvat ajamaan autojen seassa. Kuvaavaa on, että esittäessämme pyöräilyä vaihtoehtona purskahtivat kuulijat nauruun.

ekOlOginen Pietari MahdOllinenPietarissa on paljon elementtejä, jotka mahdollistavat kaupungin kehittymisen ekologiseen suuntaan. Tiivis kaupunkirakenne ja lähipalvelut ovat keskeisiä tekijöitä tällä kehityspolulla. Pietarin hal-linnon suhtautuminen ekologisen kehitykseen on hyvin positiivista ja luo mahdollisuuksia kehittämään asioita eteenpäin.

Eric Hedm

an

Tom Koskikallio

Yksityisautoilu koetaan vapauden symboliksi.

Kirjoittaja on erikoistutkija VTT:llä, joka vetää tiimiä ”ekotehokkaat alueratkaisut”. siinä tutkitaan ekologista kaupunkisuunnittelua eri suunnilta keskittyen alueiden energiaratkaisuihin. sähköposti asa.nystedt vtt.fi.

Kehittämisen alueet ovat liikenneratkaisut, korjausrakentamisen prosessit, kiinteistöjen huoltokonseptit ja isompana kehityskohtee-na energiantuotannon modernisointi.


Raimo Koivistoinen

Oulusta Keski-suomeen – Erkki Uotilan haastattelu ja arkistotutkimuksiakin

Eljas Savolan arkisto

vuOkra-alueita lunastaMassaVuonna 1958 säädettiin laki eräiden vuokra-alueiden lunastami-sesta maalaiskunnissa. Erkki määrättiin toimitusinsinööriksi Oulun alueelle v. 1960 tekemään lunastustöitä kuukausipalkalla. Noin 1/3 maan toimitusalueista hoidettiin taksapalkalla. Erkki sai avukseen kartoittaja Viljo Uotisen ja toimitusvalmistelija anneli Väisäsen. Erkki kävi kursseilla Helsingissä.

Vuoden jälkeen toimialuetta laajennettiin käsittämään 43 Ou-lun läänin kuntaa Kalajoelta Kuusamoon. Erkki sai lisää avustajia kenttätöihin ja toimitusvalmisteluun. Toimitukset olivat työläitä, kun silloin ei ollut kopiokoneita, ja paljon jäljennöksiä piti piirtää tai kirjoittaa käsin.

Erkki käsitteli kolmen vuoden aikana noin 1 200 hakemusta, joista yli puolet hyväksyttiin. Hyväksyvien päätösten jälkeen muodostettiin tiloja tai liitettiin tiloihin lisäalueita. Keväällä 1963 saatiin kaikki toimitukset tehtyä. Kaikkialla ei toimittu näin nopeasti.

ta R i n a a ta K s a - a j a s ta – O s a 2

taKsa-aiKa On Vielä muistissa monella varttuneem malla toimitusmaan mitta rilla. taksa-aika oli maanmittauksen tukkilaisroman-tiikkaa siinä kuin peruskartoitus. työ ja elämä nivoutuivat yhteen. taksa-aika oli osa suomen jälleenrakennusta ja taloudellista nousua; se on toimitusmaanmittauksen ruisleipää.

Raimo Koivistoinen on haastatellut maan-mittausneuvos Erkki Uotilaa ja tehnyt huolellisia tutkimuksia. taksamiehen tarina julkaistaan kolmessa osassa. Ensimmäisessä osassa (Maan-käyttö 2/2011) käsiteltiin 1940–50-lukuja. Nyt 1960-lukua.Toimitus

Erkin aloitteesta säädettiin 17.6.1963 asetus, joka toi lisää vuokra-alueita lunastuksen piiriin. Hänen esityksestään säädettiin myös kolme pykälää sisältävä laki kaikkien sotilastorppien saatta-misesta tilajärjestelmään.

Vuonna 1962 säädettiin laki vuokra-alueiden järjestelystä kaupungeissa ja kauppaloissa. Sen mukaiset toimitukset olisi to-dennäköisesti määrätty Erkin suoritettavaksi. Erkki oli kaupungin vuokralaisena esteellinen näihin tehtäviin. Kun hän lisäksi tunsi kaipuuta kotiseudulle, perhe lähti Keski-Suomeen, josta Erkki sai Jämsän piirin hoidettavakseen taksamittarina. Työpiiriin kuuluivat Jämsä ja Jämsänkoski.

Lähtöpäivänä kesken muuttokuorman tekemisen tuli mies-kuoro Pohjan Laulu läksiäistervehdykselle. Erkki kertoo, että se oli suurimpia huomionosoituksia, mitä hänelle on suotu. Hän sai lisäksi Oulun Kamarikuorolta maljakon samassa tilaisuudessa. Erkki oli perustajajäsen ja tenorien harjoittaja monena vuonna.

Niin päättyi rikas Oulun jakso.

taksaMieheksi jäMsäänErkki pyysi erinomaista toimitusvalmistelijaansa Anneli Ojamaata (o.s. Väisänen) mukaansa Jämsään. Annelin tulon ehtona oli, että miehellekin löytyy töitä. Hän oli ammatiltaan koneteknikko. Erkki

”taksamittari ei saanut sairastua.”

Kuusamon isojaon loppuvaiheita 1950-luvulta. Maaoikeus kokoontuu, toinen vasemmalta: Juho Nykänen, Aarre terho ja Bertel Risla ja Onni Oksanen.


kysyi paikkakunnan suurimman työnantajan, Yhtyneet Paperiteh-taat Oy:n, työhön ottajalta varatuomari Hillolta miehelle töitä. Hillo kysyi, pelaako hän jalkapalloa. Kieltävän vastauksen saatuaan hän vastasi tiukasti, ettei töitä ole. Tämä päätös liittyi kuuluisan patruu-nan, vuorineuvos Juuso Waldenin voimakkaaseen toimintaan urheilun mesenaattina.

Anneli samoin kuin Erkin muutkin viimeaikaiset apulaiset jatkoivat Oulussa samassa toimistossa Martti Ikosen johdolla. Apuvoimaa piti kuitenkin saada. Jämsässä oli silloin kartoittajana Viljo Ulanen. Hän teki Erkille jonkin verran karttoja. Hän oli lähellä eläkeikää eikä terveyskään ollut enää hyvä. Kesällä 1964 harjoitte-lijaksi tuli teekkari kari Pakarinen, jonka isoisä ja tämän isä olivat hoitaneet Jämsän alueella mittaustyöt 1800-luvun loppupuolelta 1920-luvulle saakka. Toinen teekkari Sauli Jussila tuli Lapualta ja asui Uotiloiden luona.

Kartanpiirtäjäksi Erkki koulutti kati Brunin, joka oli joutunut työttömäksi mentyään naimisiin. Hän oli ollut Kaipolan paperi-tehtaalla laboranttina, mutta vuorineuvos Waldenin tuotanto-laitoksissa ei saanut olla rouvia. Waldenilla oli toimintaansa omat perusteensa. Rouvien ollessa kotona ei tarvittu lapsille päiväkoteja eikä syntynyt ristiriitoja johtajien rouvien työpaikoista. Kati Bruun sai häälahjaksi lopputilin, vaikka hänen aviopuolisonsa oli pieni-palkkainen posteljooni. Erkki kertoo myös, että naapurikauppalassa Mäntässä Serlachius järjesti päiväkoteja työntekijöidensä lapsille, eikä siellä syrjitty ketään.

Ennen siirtymistä Jämsään Keski-Suomen lääninmaanmittaus-insinööri Jaakko Lumme kehotti asettumaan Jyväskylään, koska lähiaikoina siirryttäisiin kuukausipalkalle eikä lääniin perustettaisi uutta toimistoa Jyväskylän eteläpuolelle. Erkki valitsi kuitenkin asuinpaikakseen Jämsän. Organisaation uudistus tapahtui vasta lähes 10 vuotta myöhemmin.

Rukajärven jakokunnan uskotut miehet Yrjö Veteläi-nen ja Vihtori Ronkainen sekä kartoittaja Arvo Etelämäli.

Erkki Uotilan arkisto

”Parhaana päivänä lohkottiin 14 tonttia kenttä töineen ja kokouksineen. työt saattoivat päättyä vasta aamuyöllä ja aamulla piti työt aloittaa uudessa paikassa seitsemältä.”

työPiiri laajeneeSeuraavana kesänä v. 1965 Erkille määrättiin oman piirin ulkopuo-lelta toimituksia Kannonkoskelta, Kivijärveltä ja Kinnulasta eli läänin toisesta päästä keskimäärin noin 200 kilometrin etäisyydellä Jäm-sästä. Erkki kävi siellä toimitusmatkoilla parina kesänä, kunnes tähän piiriin saatiin vakinainen hoitaja Jorma Roppola, hänkin Oulusta. Erkille määrättiin myös Saarijärveltä kunnan hakemat toimitukset, koska piirin hoitaja ei enää jaksanut tehdä kaikkia toimituksia.

Saarijärvi liitettiin v. 1970 Jyväskylän maanmittaustoimiston työpiiriin. Minä sain sen hoitaakseni muitten töitteni lisäksi. Samaan aikaan Päijänteen itäpuolella olevat Luhangan, Leivonmäen ja Joutsan kunnat jäivät ilman hoitajaa ja maanmittauskonttori mää-räsi tämän alueen toimitukset Erkin tehtäväksi. Kun Ratian piiriin siirretty Koskenpään kunta liitettiin Jämsänkoskeen, Erkin työpiiri laajeni siltäkin osin. Jämsästä käsin Erkki kävi tekemässä muutamia toimituksia myös Petäjävedellä ja Pylkönmäellä.

Rukajärven jakokunnan uskotut miehet Yrjö Veteläinen ja Vihtori Ronkainen sekä kartoittaja Arvo Etelämäki.


Erkki sai kenttätöissä apua Mäntässä asuvalta opettaja Heikki Lehmusjoelta. Hän oli nuoruudessaan aikonut alalle ja hänet oli otettu maanmittausharjoittelijaksi. Näillä oikeuksilla hän joka kesä mittasi noin 1 000 ha tiluksia eri kunnissa. Tarkat ja luotettavat kartat hän luovutti valmiina jo syksyllä. Kun Erkki joskus ihmetteli hänen intoaan lähteä kauas kotoa ihan erilaiseen työhön, Lehmusjoki perusteli sitä toteamalla, että hän sai liikkua ulkona koko kesän, syödä peräkamarissa valkoiselta liinalta, eikä tarvinnut olla kotona, ja kaikesta tästä sai vielä palkan. Heikillä oli koulupoikia mukanaan ja hän osasi käyttää heitä tehokkaasti apunaan.

taksaMiehen eläMääErkki laati kevättalvella ensimmäisen työsuunnitelman kesää varten, noin 50 toimituksen kuulutuksen. Samana päivänä ehti mitata 5–10 rantatonttia, jos ne olivat lähekkäin. Toimituspaikalle tuotiin kuitenkin usein lisähakemuksia. Parhaana päivänä Erkki on lohkonut 14 tonttia kenttätöineen ja kokouksineen. Työt saattoi-vat päättyä vasta aamuyöllä ja aamulla piti työt aloittaa uudessa paikassa seitsemältä.

Erkillä oli tapana osallistua itse linjojen avaamiseen ja pyykkien rakentamiseen, jos työ sillä tavoin eteni nopeammin. Kerran hän auttoi suuren kiven pyörittämistä rajapisteeseen, jolloin selkä ve-nähti niin pahasti, että työ piti keskeyttää. Hän pääsi vain kontaten autoon ja sillä lääkäriin. Lääkäri määräsi kuukauden sairaslomaa. Kun Erkki tarjosi lääkärintodistusta esimiehelleen, lääninmaanmit-tausinsinööri Jaakko Lumpeelle, tämä kehotti olemaan anomatta sairaslomaa, koska silloin Erkiltä olisi pidätetty valtion maksamaa kuukausipalkkaa. Taksamittari ei siis saanut sairastua.

Erkki teki mitään kaihtamatta kaikenlaisia toimituksia, joita tehtäväksi tuli. Perinteisten maanmittaustoimitusten lisäksi tuli runsaasti tehtäväksi v. 1963 voimaan tulleen yksityistielain mukaisia tietoimituksia. Osa niistä koski metsäteitä, joita Keskusmetsälau-takunta Tapio oli alkanut voimaperäisesti rakentaa metsänparan-

nusvaroja hyväksi käyttäen. Kaikki taksamiehet eivät olleet yhtä halukkaita tekemään yksityistietoimituksia. Maanmittauskonttori katsoikin järkeväksi antaa niitä Jyväskylän maanmittaustoimiston tehtäväksi kuukausipalkalla.

V. 1958 voimaan tulleen lain yleisistä teistä mukaisia tietoimi-tuksia oli läänissä jonkin verran alettu tehdä taksalla, mutta v. 1961 Keski-Suomen läänin syntymisen jälkeen perustettu Jyväskylän maanmittaustoimisto sai sitten ne kaikki tehtäväkseen. Näihin aikoihin tiehankkeet lisääntyivät kovasti. Kun kysyin Erkiltä, olisiko nämä tietoimitukset hänen mielestään voitu edelleen tehdä tak-salla, Erkki suhtautui asiaan hyvin epäilevästi.

Työt olivat usein niin kaukana kotoa, että yöpyminen tapah-tui asianosaisten tiloissa tai matkustajakodeissa. Kotona käytiin viikonloppuina. Joinakin kesinä Erkki otti perheensä mukaan työmatkoilleen, jolloin hän säästyi pitkiltä työmatkoilta ja perheen kanssa oli enemmän yhteistä aikaa.

”Kartanpiirtäjäksi Erkki kou-lutti Kati Brunin, joka oli jou-tunut työttömäksi mentyään naimisiin. Hän oli ollut Kai-polan paperitehtaalla labo-ranttina, mutta vuorineuvos Waldenin tuotantolaitoksissa ei saanut olla rouvia.”

Esittelypöytänä toimi joskus konepelti.

Erkki Uotilan arkisto


Maanmittauskonttori valvoi taksamiehen töitä. Vuosiselostuk-sissa selvitettiin mm. kolme vuotta vanhemmat toimitukset yksityis-kohtaisesti. Toimitusinsinöörin piti kertoa, miksi toimitus oli kesken. Ellei lääninmaanmittausinsinööri hyväksynyt selitystä, hän velvoitti toimitusinsinöörin sakon uhalla jat-kamaan toimitusta ja lopettamaan sen hänen määräämäänsä päivään mennessä. Erkki kertoo, että hän välttyi näiltä velvoitteilta.

Toimitus tuli vireille hakemalla sitä maanmittauskonttorilta. Se antoi sitten toimitusmääräyksen asianomaiselle maanmittausinsi-nöörille. Suuri osa lohkomisista tuli kuitenkin tehtäväksi ns. vastaanot-totoimituksina. Se tapahtui siten, että lohkomisen anoja toimitti toimitusinsinöörille luovutuskirjan ja pyysi lohkomista suoritettavaksi. Toimitusinsinööri hankki tarvittavat lisäasiakirjat ja ilmoitti toimituksen vastaanottamisesta maanmit-tauskonttorille, joka sitten antoi toimitukselle toimitusnumeron.

Toimitusinsinöörillä oli mahdollisuus pitää hallussaan asian-osaisen hänelle toimittamia asiakirjoja pitkäänkin ilmoittamatta toimituksen vastaanottamisesta maanmittauskonttorille. Kun maanmittauskonttorilla ei ollut tietoa asiasta, ei se myöskään pystynyt patistelemaan toimitusinsinööriä tekemään toimitusta. En osaa lainkaan arvioida, kuinka usein tätä tapahtui, mutta tiedän, että näin on tehty. Joskus syynä olivat epätäydelliset saantoasiakirjat, joita olisi pitänyt täydentää.

Erkki sanoi, ettei hän pantannut tietoa vastaanotetusta toimi-tuksesta itsellään vaan ilmoitti siitä heti maanmittauskonttoriin. Näin se tuli myös virallisen valvonnan piiriin.

Erkki pyrki kauppalaksi muuttuneen kunnan kiinteistöinsinöö-riksi hoidettuaan virkaa sivutoimisena pari vuotta. Virkaan valittiin huomattavasti nuorempi ahti Vielma, josta myöhemmin tuli Jyväskylän teknillinen kaupunginjohtaja ja kansanedustaja.

taksa-ajan tulOistaTaksainsinöörit saivat tehdyistä töistä palkkioita ja matkakorvausta asetuksen mukaisesti. He saivat lisäksi peruspalkkaa, joka muodosti keskimäärin noin 1/3 tuloista. Insinöörien välillä oli tässä suhteessa isoja eroja. Virka-apulaiset saivat oman osansa heidän ja päämiesten tekemien sopimusten mukaan.

Erkki tienasi eniten Keski-Suomen taksamaanmittareista. Koko maassakin hän oli viiden kärkijoukossa.

Maanmittauskonttorille piti tehdä joka vuosi vuosiselostus. Keskimääräisen vuoden 1970 selostus kertoo Erkin toimiston tuloksista mm. seuraavaa: – kartoitettu 1 796 ha – halottu 24 uutta tilaa 1 110 ha – lohkottu 254 uutta tilaa 839 ha – käyty rajaa 94 km – rakennettu uusia pyykkejä 754 kpl

Tuloja kertyi 86 628 mk, josta asiakkailta perittiin 77 045 mk.

Toimiston liikevaihdosta valtio maksoi toimitusinsinöörin kuukau-sipalkan ja matkakorvauksia noin 11 %. Laskuihin sisältyi asiakkailta perittäviä kustannuksia noin 5 % (lehtikuulutusmaksut ja asiakirjojen lunastusmaksut), mittausteknikko Pasi Heinisaari sai noin 10 %, ke-säharjoittelijat Heikki Lehmusjoki ja Jyri Uotila noin 9 % ja toimistoapu-lainen kati nieminen n.12 % koko tulopotista.

Erkille jäi likipitäen puolet, johon sisältyivät kaikki muut menot (mm. toimiston vuokra, puhelinlaskut, lomakorvaukset, oma palkka, eläke-vakuutukset ja sosiaaliturvamaksut).

Erkki laskee, että jos hän olisi työryhmineen saanut velkoa asian-osaisilta yhtä paljon kuin maanmit-taustoimistot saivat vapusta 1972 alkaen, olisi heidän ansiotasonsa

noussut ainakin kolminkertaiseksi. Lakia maanmittausmaksusta (320/1972) säädettäessä hallituk-

sen esityksen perusteluissa (1972 vp n:o 22) sanotaan mm., että tavoitteena säännöksiä laadittaessa on ollut, ettei asianosaisille maanmittaustoimituksista koituva kokonaisrasitus tulisi nykyises-tään sanottavasti nousemaan. Asetuksen maanmittausmaksusta (392/1972) mukaan maanmittausmaksun laskemisessa käytettävät päiväpalkat ja pinta-alakorvaukset vahvistetaan maa- ja metsäta-lousministeriön päätöksellä. Se annettiin 18.8.1972 (623/1972). Vertaillaanpa muutaman esimerkin avulla palkkioita taksa-ajan päättyessä ja maanmittausmaksuja sen jälkeen.

Maanmittausinsinöörin päiväpalkka oli taksalla 86,10 mk ja maanmittausmaksuna yleiskustannuskorvauksineen 240 mk.

Yhden alle 1 hehtaarin suuruisen alueen lohkominen maksoi taksalla 157,85–132,02 mk (riippuen siitä, oliko lohkottavat tilukset kokonaisuudessaan mitattu uudestaan vaiko ei). Maanmittausmak-su tästä tehtävästä oli 370 mk.

Kun lohkottiin 10 uutta tilaa kunkin pinta-alan ollessa alle 1 hehtaari, oli taksa 596,9 –519,47 mk ja maanmittausmaksu 3 700 mk.

Uskotut miehet ovat olleet toimitusmiehinä tärkeällä paikalla. Heidän palkkioistaan määräsivät taksa-aikana kunnallisvaltuustot. Jostakin syystä päiväpalkkiot olivat yleensä hyvin alhaiset. Työpäivät muodostuivat kuitenkin monesti hyvinkin pitkiksi. Tähän asiaan tuli korjaus uuden organisaation myötä, kun maanmittaushallitus ryhtyi päättämään uskotuille miehille maksettavista palkkioista, matkakustannusten korvauksista ja päivärahoista.

Erkki laskee, että jos hän olisi työryhmineen saanut velkoa asianosaisilta yhtä paljon kuin maanmittaus-toimistot saivat vapusta 1972 alkaen, olisi heidän ansiotasonsa noussut ainakin kolminkertaiseksi.

Raimo Koivistoinen

Kirjoittaja on eläkkeelle siirtynyt toimitusinsinööri Keskisuomen maanmittaustoimistosta. sähköposti raimo.koivistoinen kolumbus.fi.


tartu tähetorn, tähtitorni, on vuodesta 2005 ollut osa struven meridiaanikaaren maailman-perintökohdetta.

Göran Eriksson


Göran eriksson Käännös: matti Holmsten

tarton observatorion juhlallinenuudelleenvihkiminen

juhlallisessa sereMOniassa Tartossa Viron presidentin toomas Hendrik Ilveksen ja n. 200 kutsuvieraan läsnäollessa vihit-tiin uudelleen tehtäväänsä vastakunnostettu Tarton observatorio 27. päivänä huhtikuuta 2011. Tartu Tähetorn, tähtitorni, on vuodesta 2005 ollut osa Struven meridiaanikaaren (The Struve Geodetic Arc) maailmanperintökohdetta. Vanha observatorio kuuluu nykyisin Tarton Yliopistoon.

UNESCO teki vuonna 2005 päätöksen maailmankulttuuripe-rintökohteesta. joka on hyvin mielenkiintoinen niin geodeeteille, tähtitieteilijöille, maanmittareille kuin myös muille kiinnostuneille, eikä vähiten Virossa. Tähtitieteilijä Wilhelm Struven astemittaus ja meridiaanikaari etelässä Mustaltamereltä Hammerfestiin Pohjois-Norjaan oli se, joka katsottiin niin merkitykselliseksi, että tämä suuri geodeettinen teko otettiin maailmanperintölistalle. Mittaukset suoritettiin vuosina 1816–1855, ja Struven suunnitelmana oli mitata maanpinnan kaareutuvuus. Maailmanperinnöllä on mo-nella tavalla kosketuskohtia Ruotsiin. 1990-luvun alussa Ruotsin maanmittariyhdistys tuki suomalaista aloitetta saada ”Struven ketju” maailmanperintökohteeksi. Päätös anomuksesta UNESCOlle tehtiin FIG:n kongressissa Melbournessa 1994. Päätöksen tekeminen tästä maailmanperintökohteesta kesti aina vuoteen 2005 johtuen mm. siitä, että Struven ketju sijoittuu 10 maan alueelle, pohjoisesta lukien Norjan, Ruotsin, Suomen, Venäjän, Viron, Latvian, Liettuan, Valkovenäjän, Moldavian ja Ukrainan alueelle eteläpäässä. Jokaisen

maan tuli inventoida ja restauroida kiintopisteistönsä kolmioketjun yhteisellä esitystavalla, joka vastaa maailmanperintökohteen arvoa.

Maailmanperintökohde koostuu 34 mittauspisteestä 280 peninkulman matkalla Mustaltamereltä Hammerfestiin. Pisteet on nyt restauroitu, ja niistä neljä on Tornionjokilaaksossa Ruotsin maaperällä. Astronomi Haqvin Selander (1804–1870), Tukholman tähtitieteellisen observatorion johtaja, johti kolmioketjun mit-taukset Tornionjokilaakson läpi. Kolmioketju kulkee Tarton vanhan observatorion kautta, jossa mittauspiste on nykyään merkitty pyöreällä muistolaatalla lattiaan.

WilhelM struveWilhelm Struve (1793–1864) syntyi Saksassa, tuli Tarttoon 1808, jos-sa hänestä tuli 20-vuotiaana matematiikan ja astronomian profes-sori. Hän perusti observatorion Tarttoon ja organisoi mittauksensa sieltä. 1839 hän muutti Venäjälle, jossa hänestä tuli Pietarin lähei-syydessä olevan suuren Pulkovan observatorion johtaja. Wilhelm Struve oli merkittävä astronomi, jolla oli hyvät yhteydet Venäjän tsaariin, joka tuki hänen suunnitelmiaan. Struve matkusti 1844 Tukholmaan, jossa hän kosiskeli kuningas Oskar I:n suosiota, joka kiinnostuikin projektista. Struven ruotsalainen avustaja astronomi Georg Lindhagen (1819–1906) auttoi Selanderia Tornionjokilaak-sossa ja osallistui myös aktiivisesti norjalaisten mittauspanokseen. Wilhelm Struvella oli iso perhe, hän oli naimisissa kaksi kertaa, ja

tarton observatorion tähtikaukoputki.

Göran Eriksson

tarton pormestari Urmas Kruuse puhuu tähtitornin vihkijäisissä.


hänellä oli 18 lasta. Yksi tyttäristä, Olga Struve, tapasi Georg Lind-hagenin tämän työskennellessä Pulkovossa, Pietarin eteläpuolella. Olga ja Georg, joka oli Tukholman kaupunkisuunnittelijan albert Lindhagenin vanhempi veli, avioituivat ja asuivat Tukholmassa. Struven sukupuulla, joka tietyiltä osin on dokumentoituna Tarton observatoriossa, on siis myös ruotsalainen haara.

ObservatOriOn uudelleenvihkiMinenTarton vanhan observatorion 200-vuotis-juhla oli suosittu tapahtuma. Se aloitettiin seremonialla yliopiston kauniissa aulassa presidentti toomas Hendrik Ilveksen läsnäollessa ja rehtori alar kariksen isän-nöimänä. Presidentin läsnäolo osoittaa, kuinka suuri merkitys tällä maailmanperin-tökohteella on Viron kulttuurille ja tekniselle kehitykselle. Iltapäivällä avattiin ja esiteltiin observatorio, jossa myöhemmin illalla voitiin katsella selvästi näkyvää Saturnusta obser-vatorion modernista tähtikaukoputkesta. Tarton historiallisessa museossa oli vastaan-otto puheineen ja onnentoivotuksineen ja myöhemmin illalla juhlakonsertti ulkona kauniissa kevätilmassa. Yleisöllä oli myös

struven perheen asuinrakennus.

tönu Viik, tarton observatorion johtaja 1985–1999, Göran Eriksson, Gävle ja professori Jyri Randjärv, tarton yliopisto.

Göran Eriksson


mahdollisuus vierailla illalla observatoriossa ja tutkia tähtitaivasta. Kahden päivän aikana tämän jälkeen oli kansainvälinen seminaari astronomiasta ja geodesiasta Siihen osallistui satakunta osanottajaa 10 maasta.

struven asuinrakennusVarat Tartu tähetornin (tähtitornin) varustamiseen on saatu Virosta ja UNESCOlta. Maailmanperintökohteek-sinimeämisen merkitys on helpottanut varainkeruuta. Valitettavasti varat eivät ole riittäneet myös Struven perheen asuttaman rakennuksen peruskorjaamiseen alkuperäiseen asuunsa. Rakennus sijaitsee aivan ob-servatorion läheisyydessä. Tartossa vietettyjen päivien aikana ajankohtaistui sen vuoksi myös kysymys tämän kauniin, mutta ränsistyneen kulttuurirakennuksen pe-ruskorjauksesta ja varustamisesta. Aloitteen epävirallisen työryhmän perustamisesta rakennuksen pelastamiseksi tekivät observaattori tönu Viik ja yliopiston varareh-tori kristjan Haller. Ryhmän tehtäväksi tulee yrittää arvioida uudelleen varustamisen kustannukset sekä rahoitusmahdollisuudet, selvittää alustavasti käyttömah-dollisuudet museona sekä ylioppilaiden ja tutkijoiden asuntona samoin kuin tehdä esitys UNESCOlle, että myös asuinrakennus sisällytettäisiin maailmanperin-tökohteeseen. Virolaisten aloite tullaan esittämään projektisuunnitelmassa, josta keskustellaan ensi vuoden ”Struve-koferenssissa” Minskissä ja FIG:n Working Week

HELSINGIN MESSUKESKUKSEN KONGRESSISIIVESSÄ1.–2.11.2011 ○ ti 9 –17, ke 9 –15

Katso lisätietoja ja ilmoittaudu ennakkoon osoitteessa paikkatietomarkkinat.fi

Vuoden tärkein paikkatiedon ammattitapahtuma! Tämän vuoden teemana on paikkatiedon uudet innovaatiot.

Ohjelmassa mm. näyttely, luentoja ja näytteilleasettajien tietoiskuja.

Poimintoja ohjelmastaPaneelikeskustelussa pureudutaan paikkatietoalan asiantuntijuuteen

ja alan koulutustarpeisiin. Paikkatietoakatemiassa puhutaan julkishallinnon datan avaamisen periaatteista sekä esitellään

Apps4Finland-kilpailun parhaita paikkatietoaiheisia kilpailutöitä.

Tervetuloa tapaamaan alan asiantuntijoita!

JÄRJESTÄJÄ: MAANMITTAUSLAITOS

-tapahtumassa Roomassa toukokuussa 2012. Olisi hyvin arvokasta, jos työryhmässä olisi edustajia niin Ruotsista, Suomesta kuin Norjastakin.

Maailmanperintökohde The Struve Geodetic Arc on mielenkiintoinen monesta näkökulmasta, ei vähiten sen vuoksi, että se sijaitsee 10 maan alueella. Kiinnostus tätä ainutlaatuista projektia kohtaan kasvaa vuosi vuodelta. Erinomaista informaatiota asiasta on FIG:n sivustossa www.fig.net/history ja Lantmäteriet-lehden raportissa 2006:8 Struve-konferenssista Haaparannassa ja Pajalassa.

Kirjoittaja on äskettäin eläkkeelle siirtynyt maanmittausinsinööri (lantmätare), joka työskenteli ruotsin maanmittauslaitoksessa Lantmäteriverketissä. göran toimi aiemmin myös ruotsin maanmittausinsinöörien liiton puheenjohtajana ja on edelleen pohjoismaisen maanmittariyhteistyön kantavia voimia. sähköposti goran.eriksson gavlenet.se.


Pasi laurila

tähdätystä mittauksestapistepilveen

insinöörien työ liittyy tarkoituksenmukaisten ja työtä säästä-vien teknisten ja teknologisten keinojen tuntemukseen, ke-hittämiseen ja käyttötaitoon. Maanmittauksessa käytettävät mittauslaitteet ja -menetelmät kehittyvät ja automatisoituvat nopeasti. tämä on lähtökohtaisesti myönteistä kehitystä. työelämään valmentavalle koulutukselle tämä synnyttää haasteita, joihin vastaaminen ei ole kovin yksinkertaista.

Mittauslaitteet kehittyvätGeodeettiset mittauslaitteet ovat kehittyneet nopeasti 1900-luvun loppupuolella ja 2000-lu-vulla. Takymetrimittaus, laserkeilaus ja satelliit-tipaikannuksen tekniikat ovat mittaustekniikan alueita, joiden kehitys on ollut erityisen mer-kittävää. Vielä 1970-luvulla saattoi tuntua, että mitään erityistä ei ollut tapahtumassa. Kuitenkin satelliitit kiersivät Maata, elektro-optiset etäisyys-mittarit alkoivat tulla käyttöön ja tietotekniikan käyttö yleistyi.

1960-luvun loppupuolella teodoliitin kau-koputken tai alhidadin päälle ilmestyi etäisyys-mittari. Käyttöön tuli modulaarisia takymetrejä, joissa kulmanmittauskoje ja elektro-optinen etäisyysmittari olivat erillisiä kojeita. 1980-luvulla käytössä yleistyivät kompaktit takymetrit. Niissä etäisyysmittari oli kiinteä osa muuta kojetta. Elektro-optinen etäisyydenmittaus edellytti

Nykyaikainen takymetri on monitoimilaite: a) takymetri on servotakymetri. b) takymetrin etäkäyttö on mah-dollista. c) takymetri on maastotietokone. d) takymetri kommunikoi muiden laitteiden kanssa. e) takymetrillä voidaan ottaa ja mitata digitaalisia kuvia. f) takymetrin ja satelliittipaikantimen yhteiskäyttö on mahdollista. g) takymetrillä voidaan keilata.


alkujaan prisman käyttöä, mutta 1980-luvulla alettiin käyttää myös prismattomasti mittaavia etäisyysmittareita. Nykyisin elektro-optiset etäisyysmittarit ovat niin pieniä laitteita, että samaan kau-koputkeen mahtuu sekä prismaan että prismattomasti mittaavat etäisyysmittarit.

1990-luvulla takymetrin liikkeiden hallinta alkoi automatisoitua. Perinteisesti teodoliitti ja takymetri on suunnattu mittauskohteeseen tähtäimien ja mekaanisten liikeruuvien avulla. Liikkei-den hallinnan automatisointi mahdollistui, kun takymetriin asennettiin servomootto-reita, jotka kiersivät kaukoputkea kojeen mekaanisten akseleiden ympäri.

Takymetrin liikkeiden hallinnan au-tomatisointi on mahdollistanut sen, että takymetriä voidaan etäkäyttää. Liikkeiden hallinnan automatisointi on mahdollistanut myös täysin automaattiset mittaustoiminnot. Esimerkiksi keilaus eli skannaus on mittausta, jossa kohdetta mitataan etukäteen määritellyllä tavalla täysin automaattisesti. Etäkäytettävää, toiminnoiltaan automatisoitua takymetriä sanotaan robottitakymetriksi. Sen avulla yksikin mittaaja pystyy tekemään normaa-leihin kartoitus- ja merkintämittauksiin liittyviä mittaustöitä.

Mittaustekniikat integrOituvatMittauslaitteiden osalta tapahtuu yksittäis-ten teknisten uudistusten rinnalla mitta-ustekniikoiden integraatiota. Integraatio tarkoittaa eheytymistä, sulautumista tai yhtenäisen kokonaisuuden muodostu-mista ja muodostamista. Integraation tuloksena mittauskojeiden toiminnot mo-nipuolistuvat. Takymetri on hyvä esimerkki mittausten integraatiosta.

Mielenkiintoinen piirre on kaukokartoi-tuksen ja maastomittausten tekniikoiden lähentyminen toisiinsa. Lähentyminen näkyy valokuvien ja keilaustekniikoiden hyödyntämisessä. Digitaalinen kamera voi olla takymetrin osana. Kameraa voidaan käyttää sekä mittausten dokumentointiin että kuvamittauksiin. Yksittäisiltä kuvilta

mittaaminen on mahdollista jo mittauspaikalla, kun kohteessa on mittausten perusteella mallinnettuja pintoja. Pintojen mallintami-nen onnistuu esimerkiksi kei lauksen avulla.

Jos mittauskohde kuvataan kahdesta paikasta, syntyy stereo-kuvapari. Stereokuvia voidaan mitata tarkoitukseen suunnitelluilla ohjelmilla jälkikäteen. Kameralla ja keilausominaisuudella varustet-

Maalaserkeilan pystytettynä lumirakenteen mittausta varten. Kuvan oikeassa reunassa on keilaimen tuottama etäisyyskuva ja sen perusteella muodostettuja pystysuoria poikkileik-kauksia.

takymetrillä voi keilata mittauskohteen. Koje mittaa automaattisesti etukäteen määri-tellyllä tavalla pisteitä kohteesta. Mittausohjelma voi mallintaa kohteen muodostamalla siihen pintoja. Kohteesta voidaan ottaa digitaalinen valokuva. Kuvalta voidaan mitata kohteita, jotka kuuluvat mallipintoihin. sinisellä merkitty venttiili ei kuulu kumpaankaan mallinnettuun pintaan, joten sen koordinaatteja ei ole mahdollista mitata takymetrin ottamalta kuvalta.


tu takymetri sopii moniin erikoismittauksiin, kuten onnettomuus-tutkimuksiin, mutta se sopii myös tavanomaisempiin mittaus- ja kartoitustekniikan töihin.

yksittäishavainnOista PistePilveenLaserkeilaus perustuu etäisyyden mittaukseen ja mittaussuuntien tarkkaan orientointiin. Mittauslaite on tavallaan automaattisesti toimiva takymetri. Ilmasta mitattaessa laserkeilain on kiinnitettynä lentokoneeseen tai helikopteriin. Maassa laserkeilainta käytetään kolmijalalle asennettuna kuten takymetriä, mutta myös liikkuvasta ajoneuvosta tai veneestä voidaan keilata.

Mittausten perusteella saadaan mittauspisteiden koordinaatit ja kolmiulotteinen pistepilvi, jonka avulla mittauskohdetta voidaan tutkia ja mallintaa. Ilmalaserkeilauksessa keilaimen orientointi mitataan suoraan inertiamittausjärjestelmän avulla. Maalaserkei-lauksessa pistepilvi orientoidaan jälkikäteen liitospisteiden avulla.

Laserkeilain siirtää mittaustyötä mittauskohteesta sisätyöksi. Jos liitospisteet ovat käytettävissä, mittauskohteessa ollaan ehkä muutamia minuutteja. Mittausten jatkokäsittely tehdään tietoko-neella toimistossa. Pistepilvestä poistetaan virheelliset mittaukset suodattamalla, pistepilveä harvennetaan ja pistepilvi orientoidaan koordinaatistoon. Mahdollisesti tehdään myös erilaisia tiedos-tomuotojen muunnoksia. Alustavien töiden jälkeen kohdetta tutkitaan ja mitataan, pistepilveen sovitetaan erilaisia pinta- ja kappalemalleja ja siitä muodostetaan esimerkiksi poikkileikkauksia.

Teknisen kehityksen myötä näkemys mittaamisesta on muut-tumassa. Perinteisesti mittaaja on pystyttänyt kojeen huolellisesti asemapisteelle, harkinnut mitä mittaa ja mitannut kohteesta yk-sittäisiä pisteitä. Tarvittaessa pisteitä on yhdistetty viivoiksi, alueiksi ja pinnoiksi. Nykyinen tekniikka mahdollistaa kohteen kattamisen mittauspisteiden pilvellä. Mittaukset on pääosin mahdollista tehdä automaattisesti. Jälkeenpäin katsotaan, mitä mittauksista saadaan irti tulkitsemalla ja mallintamalla kohde tietotekniikan tarjoamin keinoin.

yliMääritys luO luOtettavuuttaNykyaikaiset mittauslaitteet ja -tekniikat tuottavat valtavan määrän havaintoja. Kun tehdään enemmän havaintoja kuin mittaustek-nisen ongelman ratkaisu vaatii, tehdään ylimääräisiä havaintoja. Nämä havainnot parantavat mittausten luotettavuutta ja tietyssä määrin myös tarkkuutta. Mittauslaitteiden tuottamat ylimääräiset havainnot ovat pääasiassa toistohavaintoja. Kuitenkin mittausten luotettavuuden kannalta rakenteellinen ylimääritys on tärkeämpää kuin havaintojen toisto. Rakenteellinen ylimääritys tarkoittaa, että mittaustulokset johdetaan erilaisia mittausgeometrioita hyväk-sikäyttäen. Perinteisesti rakenteellinen ylimääritys on toteutettu sulkemalla mittaus, kuten esimerkiksi jonovaaituksessa tai mo-nikulmiojonomittauksessa tehdään. Rakenteellinen ylimääritys ja sen tuoma luotettavuus eivät synny yleensä automaattisesti, vaan luotettavuus saavutetaan mittausteknilliseen tietämykseen perustuvan suunnittelun kautta.

tarvitaan MOnenlaisia MittaustekniikOitaUsein törmää näkemyksiin, että jokin yksittäinen nykyaikainen mittauskoje tai -tekniikka riittää lähes kaikkeen mittaamiseen. Tämä on jotenkin ymmärrettävää puhetta, jos mittauksiin liittyvät työtehtävät ovat rajallisia. Mittauksiin erikoistuneen insinöörin näkökulmasta tällaista näkemystä ei kuitenkaan kannata viljellä.

Mittauksia tehdään erilaisissa ympäristöissä ja tarkoituksissa. Olosuhteet ja laatuvaatimukset vaihtelevat. Mittauslaitteilla ja -tekniikoilla on niille optimaalinen, tarkoituksenmukainen käyttö- ja sovellusalueensa. Vaikka huomattava osa mittauksista voidaankin tehdä nykyaikaisilla takymetreillä, satelliittipaikantimilla ja keilai-milla, aina on tilaa ja tarvetta myös yksinkertaisille mittalaitteille ja erikoismittausvälineille. Kannattaa huomata myös kansainvälisen toiminnan näkökulma. Vaikka Suomessa mittaustekniikka on teknisesti korkealla tasolla, ulkomailla tehtävissä töissä tekniikan taso voi olla jotain muuta.

haasteita kOulutukselle ja työeläMälleTanskalainen professori Stig Enemark on tuonut monissa kir-joituksissaan esille näkemyksensä, että tekninen kehitys tekee mittaamisen taidot tarpeettomiksi. Ajatus juontuu siitä, että lähes kuka tahansa voi automaattisia mittausjärjestelmiä käytettäessä painaa nappia mittaushavaintojen hankkimiseksi. Tiettyyn rajaan asti myös tulosten analysointi hoituu automaattisesti. Mittaajan ei siis tarvitse olla erityinen mittaustekniikan ammattilainen saadak-seen luotettavia mittaustuloksia. Professori Enemark katsoo, että yhteiskunnan ja maanmittausalan kehitys on johtanut siihen, että maanmittausalan insinööriosaamisessa mittausteknisen sisällön osuuden pitää vähentyä ja maankäyttöön ja paikkatietoihin liitty-vien sisältöjen lisääntyä.

Maanmittausinsinööreitä koulutetaan Aalto-yliopiston tek-nillisessä korkeakoulussa ja Metropolian, Novian ja Rovaniemen ammattikorkeakouluissa. Oppilaitoksissa opetussuunnitelmia kehitetään periaatteessa jatkuvasti. Kuitenkaan kovin radikaaleja muutoksia suunnitelmiin tehdään harvoin. Rovaniemen ammat-tikorkeakoulussa on parhaillaan meneillään kokonaisvaltainen opetussuunnitelmien uudistustyö, joka koskee sekä opetuksen sisältöjä että opetusmenetelmiä. Mittaustekniikan kehitys pitää luonnollisesti huomioida maanmittausinsinöörien koulutuksessa. Insinöörikoulutuksen lähtökohtana ei voi olla mittaustekniikan osalta vain laite- ja ohjelmistotekninen koulutus vaan koulutuksen pitää tuottaa syvällisempää insinööriosaamista, joka liittyy mitta-ustekniikoiden käytön kokonaisvaltaiseen hallintaan, mittausten suunnitteluun ja mittaustulosten analysointiin.

Ammattikorkeakouluissa annettavan koulutuksen pitää tuottaa työelämässä vaadittavaa osaamista. Ei voida odottaa, että kaikki ymmärrys opetuksen sisällöistä löytyy oppilaitoksista. On tärkeää, että työnantajat kertovat näkemyksistään maanmittausinsinöö-reiltä vaadittavasta osaamisesta. Kaikenlainen opetukseen liittyvä palaute on tässä tarkoituksessa tervetullutta.

Kirjoittaja on TkL ja maanmittaustekniikan yliopettaja rovaniemen ammattikorkeakoulussa. sähköposti pasi.laurila ramk.fi.


jussi nikander

internetin paikkatietopalvelut

MOnet internetin PaikkatietOPalvelut alkavat nykyään muistuttaa yhä enemmän ja enemmän perinteisiä työpöytäsovel-luksia. Esimerkiksi ESRI:n ArcGIS-järjestelmän verkkosivustolla arcgis.com on nykyään verkkoselaimen avulla käytettäviä kart-tasovelluksia, joissa on useita muokattavia karttatasoja ja jonka käyttöliittymä on riisuttu versio ArcGIS-työpöytäsovelluksesta. Täten käyttäjälle näkyvä ero työpöytä-GIS:n ja Internet-GIS:n välillä on koko ajan kapenemassa.

asiakas ja PalvelinVaikka käyttäjän näkökulmasta Internetin GIS-palvelut saattavat vaikuttaa jo hyvin samankaltaisilta kuin työpöytä-GIS, on näiden kahden välillä perustavanlaatuisia eroja. Internet-palveluissa toi-minnallisuus on jaettu käyttäjän omalla koneella olevan asiakas-ohjelman ja fyysisesti jossain muualla sijaitsevan palvelimen välillä. Tämä ns. asiakas-palvelin-arkkitehtuuri on yksi internet-palveluiden peruspilareista.

Palvelinpäässä sijaitsee yleensä tietokanta, johon palveluun kuuluva data on tallennettu, sekä palvelinohjelmisto, joka käsittelee saapuvat palvelupyynnöt ja jakaa dataa asiakkaille. Palvelinohjel-misto voidaan jakaa internet-palvelimeen ja tämän päällä toimi-vaan GIS-palvelimeen. Internet-palvelin hoitaa yhteydenpidon asiakasohjelmiin ja GIS-palvelin huolehtii palvelun paikkatieto-ominaisuuksista. Käyttäjällä on asiakasohjelmisto, jolla hän ottaa yhteyden palvelimeen.

Asiakasohjelma on useimmiten verkkoselain, kuten Internet Explorer tai Firefox. On olemassa myös palveluita, joita varten on asennettava omalle koneelle erityinen asiakasohjelmisto. Esimer-kiksi Google Earthia varten on olemassa oma asiakasohjelma, vaikkakin palvelu toimii nykyään myös selaimessa. Asiakasohjelman ja palvelimen tarkat roolit riippuvat täysin sovelluksesta.

Asiakasohjelmistot jaotellaan tyypillisesti kahteen luokkaan sen perusteella, kuinka suuri osa palvelun laskennasta suoritetaan asiakaspäässä. Kevyet asiakkaat antavat palvelinohjelmiston suo-rittaa suurimman osan laskennasta ja raskaat asiakkaat sisältävät itse paljon toiminnallisuuksia. Esimerkiksi kevyt asiakasohjelma antaa palvelimen laskea reitin kahden paikan välillä. Raskas asia-kasohjelma taas lataa palvelimelta tarvittavat tiedot ja laskee reitin itse. Käytetty asiakasohjelmisto ei kuitenkaan vaikuta käytetyn palvelun monipuolisuuteen vaan ainoastaan siihen, missä laskenta suoritetaan.

Riippumatta palvelusta tai asiakasohjelmiston tyypistä asiak-kaan ja palvelimen erottelu tarkoittaa sitä, että palvelu voi sijaita fyysisesti missä tahansa. Useimmiten palvelimen fyysinen sijainti ei näy käyttäjälle. Verkkoyhteyden takkuillessa erottelu kuitenkin rupeaa näkymään palvelun vastinaikojen alkaessa kasvaa tai pal-velun muuttuessa kokonaan käyttökelvottomaksi.

Palveluita laidasta laitaanInternetissä on paikkatietopalveluita nykyään laidasta laitaan. Yk-sinkertaisimmat vastaavat sisällöltään suunnilleen paperikarttoja. Monimutkaisimmat lähestyvät toiminnallisuudeltaan työpöydällä käytettäviä paikkatieto-ohjelmistoja. Palveluita on niin kuluttajille kuin asiantuntijoillekin.

Monet kuluttajille suunnatut Internetin paikkatietopalvelut liittyvät paikkojen näyttämiseen, reittien etsintään ja suunnitteluun sekä muihin liikkumiseen ja matkustamiseen liittyviin palveluihin. Yksi ensimmäisiä suomalaisia internetin paikkatietopalveluita oli pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen Reittiopas, joka julkaistiin vuonna 2001. Vastaavia palveluita on lukuisissa muissakin kau-pungeissa.

Reitinetsintäpalveluita on myös oman auton käyttäjille. Eniro on esimerkiksi tuottanut karttapalvelun, jonka avulla voi suunni-tella ajoreittejä Fennoskandinavian alueella. Reittien lisäksi oman auton käyttäjille tärkeitä palveluita ovat ruuhkakartat, joiden avulla voi seurata liikenteen ruuhkautumisen aiheuttamia viivästyksiä. Esimerkiksi Google on oman karttapalvelunsa päälle toteuttanut ruuhkakartan, joka kattaa myös osan Suomea.

Ylipäätään kuluttajan karttapalveluissa on nykyään lukuisia erilaisia paikkaan sidottuja palveluita. Esimerkiksi Googlen kartalla voi katsella geopaikannettuja valokuvia, twitter-palvelun viestejä, verkkokameroiden kuvia, katunäkymiä ja niin edelleen. Eniron kartasta löytyy helikopterilla otettuja viistokuvia ja Bing puolestaan osaa näyttää bensan hintatietoja sekä laskea taksimatkojen hintoja. Palvelut eivät tietenkään aina ole kaikkialla saatavissa. Esimerkiksi Googlen reitinetsintä ei kata Venäjää, kun taas Bing kattaa. Eniron kopteri-ilmakuvat kattavat puolestaan vain joitakin suomalaisia kaupunkeja.

Monien karttapalveluiden päälle on mahdollista rakentaa muita paikkatietopalveluita. Esimerkiksi Googlen ja Bingin kart-tapalveluilla on julkinen sovellusohjelmointirajapinta eli API, joka

Paikkatietopalvelut internetissä ovat nykyään jo arkipäivää. Ne on rakennettu saman palvelin-asiakas-ajattelun päälle kuin suurin osa muistakin verkon palveluista.

KeHittyVä PaiKKatietOteKniiKKa

Osa 3


mahdollistaa omien sovelluksien tuottamisen. API on joukko sääntöjä ja ohjelmakutsuja, jotka määrittävät, mitä ominaisuuksia ohjelmisto tarjoaa muiden ohjelmistojen käytettäviksi. Näiden julkisten ohjelmakutsujen kautta on mahdollista kutsua palvelun eri ominaisuuksia ja siten rakentaa oma palvelu olemassa olevan datan päälle.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien Oma kaupunki -yhteisöpalvelun kartta on rakennettu Bingin päälle. Palvelun pohjana on Bingin peruskartta, jonka päälle on lisätty Oma kaupunki -palvelun mie-lenkiintoiset kohteet. Kohdepaikkaa klikkaamalla pääsee sitten katselemaan tarkemmin, mistä kohteesta on kysymys. Vastaavasti Googlen karttaa käyttävät puolestaan esimerkiksi meriliikenteen reaaliaikainen seurantapalvelu Marine Traffic ja lentoliikenteen seurantapalvelu Flight Radar. Molemmat toimivat samalla periaat-teella: peruskartan päällä näytetään palveluun liittyvä paikkatieto.

Googlen ja Bingin kartat ovat ainakin toistaiseksi vapaasti käytet-tävissä. Ne ovat kuitenkin tekijänoikeuksien suojaamaa materiaalia. On ainakin teoriassa olemassa mahdollisuus, että jatkossa niiden käyttöä saatetaan rajoittaa. On kuitenkin olemassa myös vapaa

vaihtoehto OpenStreetMap eli OSM. OSM on Oman kaupungin kaltainen yhteisöpalvelu. Yhteispalvelussa palveluntarjoaja ei ole yksin vastuussa palvelun datan tuottamisesta ja ylläpitämisestä, vaan palvelun käyttäjillä on oikeus lisätä ja muokata dataa. Täten OpenStreetMap ei ole minkään yksittäisen tahon tuottama data-setti, vaan tekijöitä on lukuisia. Jotta voidaan taata OSM:n saata-vuus ja varmistua, ettei kukaan yksittäinen datan tuottaja aseta omia vaatimuksiaan datan käyttöön, on palvelu julkaistu Creative Commons -lisenssin alla. Myös OSM:n päälle on rakennettu lukuisia karttapalveluita merikartoista laskettelurinnekarttoihin.

asiantuntijan PaikkatietOPalveluitaInternetissä on lukuisia palveluita myös asiantuntijakäyttäjille. Mo-net tahot muun muassa markkinoivat ja jakelevat nykyään dataa internetin kautta. Esimerkiksi Maanmittauslaitoksen karttoja on mahdollista käyttää verkon kautta. Osa datasta on maksullista ja vaatii käyttösopimuksen solmimista, mutta osa on vapaasti saata-villa. Verkon kautta käytettävien selainpalveluiden lisäksi MML:llä on rajapintapalvelu, jonka avulla asiakasohjelmistot voivat ottaa suoraan yhteyden heidän tietokantoihinsa.

Rajapintapalveluissa käyttäjä ei osta itse tietokantaa, vaan oi-keuden käyttää sitä. Tietokanta on ja pysyy myyjän omilla koneilla, ja käyttäjä pääsee siihen käsiksi verkon välityksellä. Tällöin tiedon siirto tarjoajan palvelimen ja käyttäjän asiakasohjelmistojen välillä järjestetään jonkin sovitun tiedonsiirtoprotokollan avulla. Georefe-roidun tiedon siirtoprotokollia ovat esimerkiksi Open Geospatial Consortium -järjestön määrittelemät Web Map Service rasteridatalle ja Web Feature Service vektoridatalle. Siirtoprotokolla määrittää, miten geodataa voidaan pyytää palvelimelta ja missä muodossa data siirretään asiakasohjelmistolle. Esimerkiksi Web Feature Service käyttää Geography Markup Languagea, joka on georeferoidun vektoridatan kuvaamiseen tarkoitettu XML-kieli.

Internet-GIS:n suurin hyöty asiantuntijakäyttäjälle lienee kui-tenkin mahdollisuus omien palveluiden tuottamiseen ja muiden asiantuntijoiden palveluiden hyödyntämiseen. Tällöin kaikkea analyysia ei tarvitse tehdä itse, vaan voi käyttää hyödyksi muiden jo tekemää työtä. Tätä kutsutaan hajautetuksi GIS-arkkitehtuuriksi. Hajautetussa GIS:ssä käyttäjä näkee yhden GIS-palvelun, jota hän voi käyttää joko jonkin asiakasohjelmiston – kuten esimerkiksi verkkoselaimen – avulla tai sitten osana työpöytäohjelmistoa. Asiakkaalle siis näkyy yksi kokonaisuus.

Todellisuudessa palvelu on kuitenkin toteutettu siten, että sen osat sijaitsevat fyysisesti useassa eri paikassa. Kun palvelua käytetään, ohjelmisto ottaa yhteyttä useaan eri palvelimeen, joista jokainen toteuttaa yhden palvelun osan. Hajautusta voi myös olla useammalla tasolla niin, että jokin asiakasohjelmiston käyttämä palvelin toimii puolestaan asiakkaana muille palvelimille, jotka toteuttavat osan kyseisen palvelimen toiminnallisuudesta.

Käyttäjän kannalta ero työpöytä- ja internet-sovellusten välillä on alati kapenemassa, koska verkossa olevat palvelut monipuo-listuvat jatkuvasti. Kuitenkin, vaikka käyttäjä ei niitä näkisikään, on niiden välillä aina eroavaisuuksia. Esimerkiksi työpöydällä oleva palvelu on yksityinen ja verkossa oleva on aina julkinen.

työpöytä-Gis- ja internet-Gis-arkkitehtuurien ero. työpöytäohjel-miston tapauksessa kaikki laskenta ja data on samalla koneella, internet-palvelussa taas dataa käsitellään internetin välityksellä.

Hajautettu Gis-arkkitehtuuri. Paikkatietopalvelun toteutus on jaettu usean eri palvelimen kesken, joihin käyttäjän asiakasohjelmisto ottaa yhteyden. Yksi palvelimista on vielä toteutettu siten, että sen tuottama palvelun osa on jaettu pienempiin osiin, jotka on toteutettu erillisillä palvelimilla. Pilvet kuvassa voivat kuvata internetiä tai jonkin organisaation sisäverkkoa.

Kirjoittaja on tekniikan lisensiaatti ja Aaltoyliopiston tutkija. hän on työskennellyt yliopiston maanmittaustieteiden laitoksella vuodesta 2010 lähtien. sähköposti jussi.nikander aalto.fi.


suomen ulkoasiainministeriö on tukenut kehitysyhteistyövaroin sansibarin maankäytön hallinnan kehittämistä jo vuodesta 1989. lähes kaikki suomalaista maanmittausalan osaamista ulkomaille vieneet asiantuntijat ovatkin jo ehtineet työskennellä sansibarilla tämän reilun kahdenkymmenen vuoden aikana. tuloksia on saatu, mutta haastava työ jatkuu edelleen.

POliittista ePävakautta ja väkivaltaisuuksiaSuomen ensimmäinen maan- ja ympäristönkäytön kehittämishan-ke Sansibarilla oli vuonna 1989 käynnistynyt ”Zanzibar Integrated Land and Environment Project” eli ZILEM. Se jatkui vuoteen 1996 saakka, jolloin vaalien jälkeiset väkivaltaisuudet pakottivat niin Suo-men kuin muutkin kansainväliset tukijat keskeyttämään tukensa kehitysyhteistyöhankkeille Sansibarilla.

Vuoden 1999 presidentinvaalit aiheuttivat seuraavan kriisin pääoppositiopuolue CUF:n syytettyä valtapuolue CCM:ää vaalivil-pistä. Seuraavat edustajainhuoneen vaalit vuonna 2000 olivat myös sekasortoiset ja johtivat CUF:n boikottiin. Myöhemmin vuonna 2001 tammikuussa saarilla järjestetyt mielenosoitukset johtivat noin 50 ihmisen kuolemaan.

uusi yritys hajanaisessa OrganisaatiOssaVuonna 2003 poliittinen tilanne osoitti rauhoittumisen merkkejä ja Sansibarilla järjestettiin täytevaalit, jotka sujuivat suhteellisen rauhal-lisesti. Oppositiopuolue CUF palasi takaisin Sansibarin edustajain-huoneeseen. Myös Suomi päätti tuolloin jatkaa Sansibarin tukemista.

sansibarin maahallinnon kehittäminen vaatii kärsivällisyyttä

tuomo Heinonen ja jukka Pekka tolvanen

sMOlE ii:n asiantuntijat tutustumassa kalkkikivilouhokseen Pemban saarella. Kalkkikiven louhinta on yksi sansibarin suurimmista ympäristöongelmista.

M a a n M i t ta r i t M a a i l M a l l a

Sirpa Pietilä


Seitsemän vuoden tauko oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Vuosien 1989–1996 aikana saavutettu kehitys oli ilman tukea pysähtynyt. Tuona aikana kehitetty maankäytön lainsäädäntö kuitenkin muodosti lähtökohdan työn jatkamiselle.

Uuden hankkeen nimeksi tuli ”Sustainable Management of Land and Environment” eli SMOLE. Se käynnistyi puolentoista vuoden valmisteluvaiheella. Tuon vaiheen merkittävimpänä saa-vutuksena oli saarten ilmakuvaus ja ortokuvakartan valmistaminen. Varsinainen hanke (SMOLE I 2005–2009) muodostui neljästä maa- ja ympäristösektoria tukevasta komponentista: 1) institutionaalinen kehitys, 2) maahallinto maapolitiikasta ja maan ensirekisteröinnistä maankäytön suunnitteluun, 3) ympäristöhallinto ja 4) yleinen tiedottaminen.

ZILEM:in myotävaikutuksella syntynyt maa- ja ympäristöasioi-den keskusvirasto ”Commission for Lands and Environment” (COLE) oli suomalaisten poissaolon aikana lakkautettu ja sen toiminnot jaettu neljälle eri osastolle. Näistä neljästä osastosta ympäristö-osasto oli samalla irrotettu toisen ministeriön alaisuuteen. Syynä COLE:n lakkauttamiseen on epäilty olleen sen liian voimakas asema maankäytön kehittäjänä.

Huolimatta ylimpien paikallisten tahojen myönteisistä lupauk-sista, yhteistyö uusien osastojen kanssa ei SMOLE I:n aikana sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Valta päätöksenteossa oli hajautu-nut osastoille. Käytännössä kolmen erillisen maaosaston ohjailu oli täysin valtapuolueen ministerin käsissä. Johdonmukaisuus puuttui, eikä aina ollut varmuutta hyvän hallinnon periaatteiden toteutumisesta tuossa ohjauksessa.

SMOLE I panosti institutionaalinen kehittämiseen, muun muas-sa paikallisen henkilöstön kouluttamiseen. Osastojen kyky hyö-

sansibar• Tansanian liittovaltion autonominen osa, jolla on oma

presidentti, hallitus ja edustajainhuone• Muodostuu pienistä intian valtameren saarista Tansanian

itärannikolla• Pääkaupunki: Zanzibar Town (Stone Town)• Asukkaita: noin 1,2 miljoonaa• uskonto: islam• Kieli: kiswahili• väestö: afrikkalais-, arabi- ja intialaisperäistä

sMOle ii• Sustainable Management of land and environment

Programme, toinen vaihe 2010–2013• Yleisenä tavoitteena on vähentää absoluuttista köyhyyttä

Sansibarin yhteiskunnassa ympäristön kannalta kestävän maankäytön hallinnon ja sosioekonomisen kehityksen kautta

• Kaksi pääkomponenttia: 1) Maa- ja 2) Ympäristohallinnon kehittäminen

• Suomen osuus rahoituksesta vajaat 9 mijoonaa euroa, Sansibarin 0,3 miljoonaa euroa

• Konsultti: NiRAS Finland Oylisätietoa hankkeesta uM:n sivuilla: http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=167159&nodeid=38721&contentlan=1&culture=fi-Fi

dyntää koulutusta ei kuitenkaan ollut riittävä. Koulutetut henkilöt saattoivat siirtyä koulutuksen jälkeen täysin muihin tehtäviin. Aina koulutettavia ei myöskään valittu ammatillisin perustein. Hallinto otti maapolitiikan kehittämisen ’itselleen’ ja samalla erinomaisten luonnosten eteneminen pysähtyi. Maankäytön suunnittelun osalta siitä vastaava osasto kääntyi toisen, rahankäytön osalta enemmän vapauksia antaneen tukijan puoleen. Ympäristöosasto taas ei saanut uudelta ministeriöltään selkeää ja vahvaa mandaattia tehtävänsä hoitamiseen.

Vaikeassa tilanteessa SMOLE I eteni alueilla, joilla se oli mah-dollista. Vuoden 2005 ortokartta-aineisto tarjosi hyvät edellytykset paikkatietojärjestelmäkehitykselle. Maaosastojen ulkopuoliset tahot kuten veroviranomainen, pääkaupungin Zanzibar Munici-palityn edustajat, vesiviranomaiset jne. ymmärsivät paikkatietojen yhteiskäytön merkityksen. Vuonna 2007 SMOLE I:n ohjausryhmä siirsikin projektin painopistettä virallisesti tähän suuntaan. SMOLE I pystyikin rakentamaan kehitysmaaolosuhteissa harvinaisen ’Multi Purpose Cadastre’ (MPC) -järjestelmän, jota on sittemmin esitelty useissa alan kansainvälisissä kongresseissa. Hankkeen tekninen toteutus on saanut sittemmin mm. ESRI:n tunnustuspalkinnon (2011). MPC-järjestelmän osana myös maan ensirekisteröinnin pilotointi saatiin käyntiin aivan projektin loppuvaiheessa.

sMOle ii ja tutut haasteetVuoden 2010 alussa käynnistyi hankkeen toinen vaihe SMOLE II, jonka on tarkoitus jatkua vuoden 2013 loppuun saakka. SMOLE II:n tavoitteet ovat käytännössä samat kuin sitä edeltäneen vaiheen-kin, joskin painotuksia on muutettu aikaisempien kokemusten perusteella. Neljän komponentin sijasta tällä kertaa projektissa on kaksi komponenttia: maahallinnon ja ympäristöhallinnon kehit-täminen. Jälkimmäiseen on otettu mukaan nyt myös paikallinen metsäosasto ja alueelle on ohjattu aiempaa enemmän pysyvää asiantuntijatukea.

Multi Purpose Cadastren pilotointia jatketaan ja henkilöstön valmiuksia etenkin paikkatietojen käsittelyyn kehitetään. Maan-käytön suunnitteluun pyritään vaikuttamaan uusin voimin. Insti-tutionaalinen kehitys nähdään edellenkin tärkeänä tukialueena.

Lähestyttäessä SMOLE:n kakkosvaiheen puoltaväliä voidaan olla varsin tyytyväisiä teknisen ja asiantuntijatuen toteutukseen. Kolmea maaosastoa, ympäristöosastoa ja metsäosastoa on tuettu merkittävien investointien, monipuolisen koulutuksen ja runsaan erikoisasiantuntijatuen muodossa.

Paikallisen hallinnon kyky hyödyntää tarjottua asiantuntija-apua on kuitenkin edelleen kyseenalainen. Vuoden 2010 lopun edus-tajainhuoneen ja presidentin vaalit toivat mukanaan muutoksia tuettavien osastojen johtoon. Keväällä 2011 aloittaneet uudet johtajat ovat osoittaneet puheissaan halunsa kehittämiseen. Vali-tettavasti teot kuitenkin vielä puuttuvat keskeisimmillä osa-alueilla.

Esimerkkejä hallinnon kyvyttömyydestä vastata maankäytön ja ympäristön kestävän kehityksen vaatimuksiin on useita. Uuden nykyaikaisen maapolitiikan viimeistely ja vahvistaminen antaa edelleen odotuttaa itseään hallintokoneistossa, vaikka tukea on tarjottu niin Suomelta kuin Maailmanpankiltakin. Keskeiset nimi-tykset, kuten viimeksi uuden ’Registrar of Landsin’, jonka tehtävänä on vahvistaa SMOLE:n tukemassa maan ensirekisteröintiprosesissa määritetyt maanomistusoikeudet, eivät etene virkakoneistossa. Sansibarin paikkatietojen yhteiskäytön perusjärjestelmä ZALIS on vailla kauan sitten suositeltua yhteistyötahoista koostuvaa ohjaus-


ryhmää. Ympäristöpuolella taas, huolimatta suhteellisen selkeästä lainsäädännöstä, vastuuministeriö ja vastuuosasto eivät ota niille kuuluvaa valtaa ympäristön valvonnasta ja suojelusta.

Päätöksenteko on Sansibarilla alue, joka on pyhitetty vain ylimmille portaille hallinnossa. Hallintokoneisto saattaa näyttää lukuisine ministeriöineen, osastoineen ja vastuualueineen tehok-kaalta, mutta käytännössä asianomaiset ministerit ja viime kädessä presidentti, valtapuolue CCM taustallaan tekevät kaikki keskeiset päätökset. Osastopäälliköt, joiden käsissä suurin osa SMOLE:nkin kaltaisen kehittämishankkeen suosittelemista ratkaisuista on, eivät aina uskalla ottaa vastuuta. Kyse saattaa olla perinteisestä, joskus virallisen koneiston ulkopuoliseen hierarkiaan perustuvasta valtajärjestelmästä, joka ei helposti avaudu eurooppalaiselle asian-tuntijalle. Taustalla on varmaankin myös maan sosialistinen tausta ja vahva puoluevalta. Herää kysymys, onko maankäytön hallinnon kehittäminen ja läpinäkyvyys valtaeliitin intressissä.

Sansibarin valtion varsin alhainen palkkataso ei ole myöskään omiaan motivoimaan henkilöstöä kehittämistyöhön. Tehtävät, joiden kautta on mahdollista saavuttaa epävirallisia ansioita, ovat ensisijalla. Valitettavasti vieläkin jotkut ulkomaiseen tukeen pe-rustuvat kehittämishankkeet tarjoavat paikalliselle henkilöstölle mahdollisuuden hyötyä niistä taloudellisesti. Nämä hankkeet ”kil-pailevat” samoista paikallisista toteuttajaresursseista kuin esimer-kiksi suomalaiseen tiukkaan taloudelliseen seurantaan perustuvat kehitysyhteistyöhankkeet.

lainsäädännön Osallistavaa kehittäMistäRiittävä lainsäädännöllinen perusta on edellytys kestävien tulosten saavuttamiselle kehitysyhteistyöhankkeissa. Valitettavan usein nä-kee kansainvälisiä projekteja, joissa tämä perusasia on unohdettu. Toimiminen ilman lainsäädännön asettamia reuna-ehtoja ja rajoituksia saattaa vaikuttaa vi-rallisia menettelytapoja helpommalta ja vapaammalta. Näin saadut näyttävätkin tulokset kuitenkin saattavat jäädä vaille käytännön merkitystä, koska niillä ei ole virallista asemaa.

Suomen maanhallintaa koskevissa kehitysyhteistyöhankkeissa teknisen tuen ja lainsäädännön kehittämisen yhdistämisen välttämättömyys on perinteisesti ymmärretty. Näin myös Sansibarilla. Kuten aiemmin on mai-nittu, ZILEM-hankkeella oli merkittävä osuus koko maanhallintalainsäädännön uudistamisessa ja ympäristölainsäädän-nön luomisessa 1980- ja 1990-luvuilla. Tuolloin hyväksytty lainsäädäntö on pääosin edelleen voimassa ja tarjoaa var-sin kattavan lainsäädännöllisen pohjan SMOLE:n toiminnalle.

SMOLE:n haasteena lainsäädännön näkökulmasta ei niinkään ole ollut lain-säädännön luominen vaan sen toimeen-pano. Voimaantulon jälkeen lainsäädäntö nimittäin jäi monelta osin lähes täysin täytäntöön panematta. Tähän on esitetty erinäisiä syitä, joista yleisin on organisatoriset muutokset. Säädökset valmisteltiin

pitkälle silloista maa- ja ympäristöasioiden keskusvirastoa COLE:a varten, joka siis sittemmin lakkautettiin. Lopputuloksena oli tilanne, jossa kenelläkään ei ollut selvää vetovastuuta maanhallinnasta ja sen edistämisestä. Myös useat säädösten edellyttämät uudet viranomaiset jäivät perustamatta tai nimittämättä.

Epäilemättä kahdenvälisen kehitysyhteistyön katkeaminen 1990-luvun lopulla osaltaan vaikutti siihen, että uudet säädökset jäivät pitkälti vaille käytännön merkitystä. Varsinainen täytäntöön-pano alkoi vasta SMOLE:n käynnistämisen myötävaikutuksella. Sittemmin lähes kaikki puuttuvat viranomaiset on perustettu tai nimitetty ja niiden toiminta on ainakin teoriassa alkanut kuvatuista vaikeuksista huolimatta.

Monet SMOLE:n tukemat toiminnot ovat ensimmäinen testi lähes parikymmentä vuotta vanhojen säädösten käytännön toimivuudelle. Jo saadut käytännön kokemukset osoittavat, että täytäntöönpanoa voidaan tehostaa ajanmukaistamalla ja yksin-kertaistamalla monin paikoin tarpeettoman yksityiskohtaisia ja monimutkaisia lakeja. Parin vuosikymmenen tekninen kehitys maanhallinnan välineissä tulee myös ottaa huomioon. Lisäksi edelleen tarvitaan asetustasoista pitkälti teknistä sääntelyä vaki-naistamaan ja yhdenmukaistamaan sovellettavat käytännöt. Tämä on välttämätöntä esimerkiksi siinä vaiheessa, kun rekisteröintiä laajennetaan pilottialueilta maanlaajuiseksi toiminnaksi.

SMOLE II on pyrkinyt myös kehittämään säädösvalmistelupro-sessia. Vakiintuneita prosesseja ei ole ollut olemassa, eikä valmistelu perinteisesti ole kovin suunnitelmallista. Ministeriötason asetuksia on valmisteltu pitkälti sattumanvaraisesti milloin minkäkin aloitteen pohjalta usein ilman minkäänlaista arviointia niiden tarpeellisuu-desta, käytännön merkityksestä ja toteuttamisesta. Ongelmia

sansibarin maa-osastojen rakennus stone townissa.

Sirpa Pietilä

ratkaistaan näennäisesti laatimalla asetuksia, joita ei edes ole tarkoitus soveltaa käytäntöön ja joita pahimmassa tapauksessa ei edes voida soveltaa. Tilanteeseen on puututtu muun muassa tekemällä perusteellinen analyysi siitä, minkälaista lisäsääntelyä todella tarvitaan ja miltä osin ongelmat johtuvat puutteellisesta soveltamisesta. SMOLE II on myös esitellyt yksinkertaisen lomak-keen täytettäväksi jokaisen uuden säädöksen ja säädösmuutoksen valmistelun yhteydessä. Lomakkeessa kysytään perusasioita muun muassa säädöksen tarkoituksesta ja tavoitteista, sen käytännön merkityksestä ja vaikutuksista sekä toteuttamistavoista, -vastuista ja -kustannuksista.

Yhdessä tekeminen on keskeinen toimintamalli myös lainsää-dännön ja säädösvalmistelun kehittämisessä. Vain näin voidaan siirtää asiantuntemusta ja käytännön tieto-taitoa ministeriöiden lainvalmistelijoille. Tällainen mentorointi on varsinaisen koulutuk-sen ohella tehokas tapa varmistaa kehitysyhteistyöhankkeiden tulosten kestävyys. Se myös osaltaan vahvistaa lainvalmistelijoiden ja lainvalmisteluprosessin asemaa ministeriöissä.

tekeMistä riittääSMOLE II pyrkii sopeutumaan vaikeaan toimintaympäristöönsä Sansibarilla ja muokkaamaan käytännön toimintojaan sellaisiksi, jotka saisivat aikaan pysyvää muutosta ja kehitystä. Jotkut haas-teista ovat kuitenkin sitä suuruusluokkaa, että niihin on mahdoton vastata yksittäisellä teknispainotteisella kehitysyhteistyöhankkeella. Joitakin keinoja muutoksen aikaansaamiseen on silti jäljellä.

Muutoksen aikaansaamiseksi on työskenneltävä monella eri tasolla. Osallistava, työn kehittäminen yhdessä paikallisten teki-jöiden kanssa, kantaa varmasti hedelmää tulevaisuudessa. Kun kyseessä ovat merkittävät periaatteelliset muutostarpeet haasta-valla maasektorilla, myös tiivis yhteistyö yhteiskunnan ylimpien päättäjien kanssa on välttämätöntä. Jos muutostarve ei ole siellä aidosti omaksuttu, ei viesti kulje organisaatioissa alaspäin tekijöille saakka. Lakeja ei noudateta, jos johtokaan ei niin tee. Jos poliittinen eliitti ei reagoi muutostarpeeseen, on hyvistä maan- ja ympäris-tönhallinnon periaatteista syytä tiedottaa mahdollisimman laajalti ja saada näin aikaan painetta päättäjien suuntaan.

Sansibarilla on SMOLE II:n myötävaikutuksella juuri saatu pää-tökseen kahden kansainvälisen maahallinnon huippuasiantuntijan tekemä arvio maaorganisaation nykytilasta. Tulokset esitettiin maa-asioista vastaavan ministeriön, maaosastojen johtajien sekä sidosryhmien edustajien yhteisessä seminaarissa. Viesti hyvän hallinnon periaatteiden merkityksestä välittyi taas SMOLE II:n puitteissa sansibarilaisille.Tämä oli jälleen merkittävä edistysaskel kohti kestävää ympäristö- ja maahallintoa. Matka on kuitenkin vielä pitkä, joten kärsivällisyyttä ja ahkeraa työtä tarvitaan jatkossakin.

TOPGEO OYSarkatie 3–5, 01720 VantaaPuh. (09) 534 033

• Ratkaisu, joka sopii monenlai-siin sovelluksiin ja useimpien käyttäjien budjettiin.

• Topconin menestyksekkään HiPer GNSS -vastaanottimen seuraaja.

• Toiminnot ovat täysin muo-kattavissa käyttäjän tarpeiden mukaiseksi.

• Magnesiumseosrunko takaa parhaan mahdollisen kes-tävyyden ja IP67/MIL-STD-luokan ympäristönkestävyys-luokituksen ansiosta HiPer II selviää kaikista kenttäolosuh-teista!

HiPer II ja FC-236 – tehokas, pienikokoinen ja kevyt RTK GNSS -järjestelmä!

Uudessa FC-236-maastomikrossa on saatu mahtumaan paljon uu-sia ominaisuuksia erittäin pieneen tilaan. Numeronäppäimistö, 12 tunnin akunkesto, sisäinen GPRS-modeemi, 3MP:n kamera, sisäinen L1 GPS -vastaanotin, kompassi ja tehokas Windows Mobile 6.1 -käyt-töjärjestelmä. FC-236:ssa on kaikki, mitä voi vaatia nykyaikaiselta maas-tomikrolta!

GPS+-kaksitaajuusvastaanotin

Topcon Hiper II

Kestävä, tehokas, taloudellinen

teista!teista!

www.topgeo.fi

TkT Tuomo heinonen on työskennellyt elokuuhun 2011 saakka sansibarilla sMoLe II hankkeen Team Leaderina. Tällä hetkellä hän toimii FAo:n tehtävissä roomassa. sähköposti thein61 gmail.com. oTT jukka Pekka Tolvanen on työskennellyt lainopillisena neuvonantajana useissa kehitysyhteistyöhankkeissa. sansibarilla hän on ollut kolmeen eri otteeseen, viimeksi alkuvuodesta 2011. sähköposti jp.tolvanen maininki.com.


timo linkola

suomalaiset kartoittivat ja suunnittelivat

puolet libyan kaupungeista

likimain puolta libyan kaupungeista on 1980-luvun alusta tähän päivään asti rakennettu suomalaisten suunnitelmien mukaan. suomalaiset kartoittajat ovat tehneet melkoisen osan libyan kartoista.

el khalijin seudullinen suunnittelu ja kartOitusPrOjekti 1979–1985Libyassa on kolmeen kertaan jaettu maa neljään osaan ja kilpai-lutettu kansainvälisesti kussakin neljänneksessä yhtä aikaa yhtenä projektina alueen seutusuunnittelu, kaupunkien ja taajamien tarkka kartoitus ja kaupunkisuunnittelu. Vuonna 1979 pantiin toimeen maan toinen kaupunkisuunnittelun kilpailukierros. Sen voittivat puolalaiset Tripolin alueella, kreikkalaiset Benghasin alueella, britit maan lounaisosassa Sebhan alueella ja Libyan kaakkoisneljän-neksellä El Khalijin alueella saksalainen Hitlerin lempiarkkitehdin Albert Speerin pojan Sperplanin suunnittelutoimisto yhdessä suo-malaisen insinööritoimiston Finnmapin kanssa. Kesken hankkeen toteutusta saksalaiset vetäytyivät ja sen loppuun saattaminen jäi kokonaan suomalaisten vastuulle. Suunnittelualue käsitti poh-joisessa pitkän kaistaleen Välimeren rannikkoa ja vuoden 2011 taistelukohteista mm. Sirten, Ajdabiyan ja Ben Jawwadin kaupungit. Sirte on maan johtajan isohko kotikaupunki ja Ajdabiya myös liki 100 000 asukkaan keskus. Etelässä maakunta ulottuu ohi Kufran keitaan, jossa Al Jofin kaupunki sijaitsee. Kaiken kaikkiaan alueella on 13 suomalaisten tässä projektissa kartoittamaa ja suunnittele-

Finnmap Oy teki vuosina 1981–85 pohjakartat ja kaavat 73 kaupunkiin ja taajamaan libyassa. Puolta maan kaupungeista on rakennettu suomalais-suunnitelmien mukaan aina tähän päivään asti. Ghatin kaupungin kaavaluonnosta tutkittiin maastossa 1981.


libya On vuOsien Mittaan ollut suomalaisen maanmittaus-alan ja yhdyskuntasuunnittelun viennin tärkein kohdemaa. Libyan yksinvaltaisen hallinnon kanssa on ollut varsin helppo asioida, ja libyalaiset ovat tehneet varsin isoja tilauksia. Suomea ei ole Libyassa pelätty vaan meidät on aikanaan nähty Neuvostoliiton rinnalla varsin ystävällismielisenä valtiona. Likimain puolta Libyan kaupungeista on 1980-luvun alusta tähän päivään asti rakennettu suomalaisten suunnitelmien mukaan. Suomalaiset kartoittajat ovat tehneet melkoisen osan Libyan kartoista.


maa kaupunkia ja taajamaa ja lisäksi vielä öljykaupunki Ras La Nuf, jonka Deveco Oy on suunnitellut. Alueen seutusuunnittelussa rannikon öljyteollisuuden ja maatalouden kehittäminen olivat keskeisiä. Tällä alueella ovat Libyan tärkeimmät öljylähteet, ja Saharan hiekan alta siirretään rannikolle vettä valtavaa Man-made River -putkistoa pitkin.

sebhan seudullinen suunnittelu ja kartOitusPrOjekti 1981–1985Libyan lounaisosan Sebhan maakunnan (Fezzan) suunnittelu oli 1979 annettu brittiläisen firman hoidettavaksi. Heille ja libyalaisille tuli nopeasti riitaa. Britit irtisanottiin ja hanke kilpailutettiin uudel-leen. Uuden kilpailun voitti suomalainen Finnmap Oy. Tehtävä käsitti maan lounaisosan seutusuunnittelun, 59 kaupungin ja taajaman kartoituksen ja kaupunkisuunnittelun. Yhdessä El Khalijin alueen kanssa suomalaisvastuulla oli näin seutusuunnittelu koko Libyan eteläosassa Välimereltä Tshadin ja Nigerin rajoille Egyptin ja Algerian välillä. Pääasiassa Saharan erämaata käsittävät kohde-alueet olivat yhteensä 73 % Libyan pinta-alasta ja viisi kertaa Suo-men kokoiset. Asukkaita alueilla on nyt noin 800 000. Suomalainen kaupunkisuunnittelu näissä kahdessa hankkeessa kattoi yhteensä 72 kaupunkia ja taajamaa. Sebhan alueella tärkeimpiä kohdekau-punkeja olivat Sebha, Brak, Murzuq, Awbari, Ghat, Hun ja Waddan. Suunnittelussa käytettiin apuna uunituoreita ilmakuvia, joilta jo-kainen rakennus, palmu, viljelykset ja hiekkaharjanteet erottuivat selvästi. Libyalaiset mustasivat ilmakuvilta jokaisen sotilaskohteen, joiden sijainti tuli näin suomalaisille täysin selväksi. Ilmakuva- ja satelliittiaineisto merkitsi myös sitä, että suomalaissuunnittelijat tunsivat eteläisen Libyan paremmin kuin yksikään libyalainen. Kaupunkisuunnittelu hoidettiin alustavasti jo ilmakuvilla ennen pohjakarttojen valmistumista. Tällä menetelmällä suomalaissuun-nittelu Sebhan alueella, huolimatta siitä, että se oli alkanut pari vuotta muiden alueiden jälkeen valmistui 1985 vuotta paria ennen kuin puolalaiset ja kreikkalaiset saivat hankkeensa valmiiksi. Kun Libyassa rakennettiin uusia asuntoja, kouluja, sairaaloita ja teitä kaiken aikaa kaupunkisuunnittelun rinnalla, oli tärkeätä sovittaa suunnittelu yhteen menossa olevien rakennushankkeiden kanssa. Vielä 2010 suomalainen kaupunkisuunnittelu oli Libyassa erinomai-sessa maineessa ja libyalaiset kehuivat Sebhan alueen suunnittelua siitä, miten helppo suunnitelmien mukaan oli rakentaa. Muualla oli kuulemma monenlaista sotkua.

Suomalaissuunnittelijoilla oli hyvää onnea Sebhan alueen tilastotietojen kokoamisessa. Pari suomalaista vieraili Libyan tilasto-keskuksessa ja sai joukon mainioita arabiankielisiä tilastojulkaisuja, joissa pienin tilastoalue oli kunta. Ystävällinen libyalaisvirkamies antoi mielellään julkaisuja, koska tilastokeskus oli muuttamassa uuteen osoitteeseen ja näin sinne kannettavaa oli hiukan vähemmän. Muuttoon liittyen oli tilastokeskuksen pihalle tuotu joukko isoja roskalaatikoita ja suunnittelijat poistuessaan vilkaisivat, mitä roska-laatikoihin oli heitetty. Siellä olikin mielenkiintoisen näköisiä paksuja mappeja, edellisen väestölaskennan tuloksia englanninkielisinä atk-printteinä ja tarkalla kyläjaolla, mitä painetuissa julkaisuissa ei enää ollutkaan. Suunnittelijoidemme kainaloon jäi illan hämär-tyessä noista roskalaatikoista neljä mappia. Kun niiden tiedot pantiin kaupunkien suunnitelmaraportteihin, ihmettelivät libyalaiset vielä vuosia sitä, mistä suomalaiset ovat saaneet valtavan tarkat tietonsa.

Syksyllä 1981 alustavia kaavaluonnoksia tutkittiin maastossa, ja samalla Libyan armeija palasi Tshadin sotaretkeltään. Maan hallitus

ja armeija odottivat Sebhan kaupungissa ”voitonparaatin” alkamista. Paraatin vastaanottajaksi tietysti odotettiin maan johtajaa itseänsä Gaddafia. Hänen tuloaikansa ja paraatin ajankohta vain olivat hämä-rän peitossa. Kun paraatia oli muutama päivä odoteltu, kaupungin ykköshotellissa odotteleva maan hallitus huomasi, että vastoin johta-jan periaatteita kaupungin keskustassa kansalaisia riistivät kymmenet yksityiskauppiaat. Niinpä hallitus päätti puhdistaa Sebhan keskustan tällaisesta kapitalistisesta riistosta. Paikalle hankittiin joukko valtavia bulldozereita, suuria kuorma-autoja ja kauppakortteleita ryhdyttiin työntämään nurin. Parissa päivässä maan hallitus, monet ministerit itse kauhakuormaajien kuljettajina, sai työnnettyä nurin noin 55 kauppaliikettä, kaksi pitseriaa ja yhden elokuvateatterin. Kun tämä hävitys oli parhaassa vauhdissaan, saapui paikalle kaksi suomalaista kaupunkisuunnittelijaa Libyan kaupunkisuunnittelusta vastaavan ministeriön arkkitehdin kanssa. Ministeri näki arkkitehtinsa ja tajusi, että pari ulkomaista suunnittelueksperttiäkin on paikalla ja teki no-pean tilauksen. ”Kuule Omar, voisitko 24 tunnissa näiden kollegojen avustamana järjestää Sebhalle uuden keskustasuunnitelman, meillä kun on hallitus koolla ja johtajakin on tulossa. Voisimme sujuvasti päättää asiasta pikimmiten.” Näin 24 tunnin kuluessa suomalais-suunnittelijamme laativat kolme vaihtoehtoa Sebhan keskustan tulevaisuudelle ja luovuttivat ne kaupunginjohtajalle. Keskustaan varattiin tilaa mm. uudelle valtiolliselle tavaratalolle, isolle moskeijalle ja paraatiaukiolle. Sebhan projekti valmistui 1985. Suomalaiset saivat lopuksi vielä toimittaa arkiston Tripoliin useammalle rekkalastille suunnitelmakarttoja ja raportteja.

Muita kartOitushankkeita 1979–85Libyassa Finnmap Oy teki myös useita muita kartoitushankkeita kuten maan tärkeimmän öljyntuotantoalueen peruskartoituksen sekä rannikkoalueen kartoituksen Tunisian rajan ja Misuratan vä-lillä. Myös Great Man-made River -hankkeen reittikartoitukseen ja öljynetsintähankkeita palveleviin mittauksiin osallistuttiin.

devecOn ja eräät Muut suOMalaisyritykset libyassaTuoreessa muistelmateoksessaan Gaddafin kunnailla DI Harri Lep-pänen muistelee nuoruutensa aikoja Devecon Oy:n toimistopääl-likkönä Tripolissa. Deveconin ensimmäinen isompi toimeksianto Libyassa oli Tripolin liikennesuunnitelma, joka tehtiin 1977–78. Sen onnistuttua erinomaisesti Devecon pääsi 1980–86 suunnitte-lemaan ja toteuttamaan uutta suurta öljykaupunkia Ras La Nufia rannikon keskivaiheille. Suunnittelu käsitti paitsi kaavoituksen myös kunnallistekniset suunnitelmat ja rakennusten arkkitehti-suunnitelmat. Devecon myös valvoi kaupungin rakentamisen urakat, joita lähinnä turkkilaiset toteuttivat. Ras La Nuf on vuonna 2011 ollut varsin kiivaiden taistelujen kohteena. Suomalaisten arkkitehtien osoitettua mm. Ras La Nufissa pätevyytensä Devecon pääsi yhdessä Helsingin Teknillisen korkeakoulun kanssa toteutta-maan arkkitehtikoulutusta Benghazin yliopistoon 1978–1990. Tuo koulutus kesti vuosia ja kymmenet suomalaisarkkitehdit toimivat opettajina Benghazissa. Devecon suunnitteli 1991–96 Sirteen Libyan kansankongressin uuden kongressikeskuksen, jossa mm. Afrikan Unioni on Gaddafin johdolla kokoontunut.

Suomalaisen rakennusviennin suurin kohde Libyassa oli Pe-rusyhtymän yhdessä neuvostoliittolaisten kanssa Ben Walidissa toteuttama ns. ompelukonetehdas. Suomalaisten roolina hank-keessa oli suunnitella ja rakentaa rakennukset, joihin neuvostoliitto-

laiset toivat koneet. Virallisesti suomalaisosapuoli ei tiennyt, mihin tarkoitukseen rakennuksia käytetään, mutta vaikka näennäisesti puhuttiin ompelukonetehtaasta, kyseessä oli asetehdas.

Insinööritoimisto Vesi-Pekka teki Libyassa useita kunnallistek-nisiä laitoksia. Aika vähän on julkisuudessa puhuttu suomalais-neuvostoliittolaisesta yhteistyöstä ydinvoimarakentamisen alalla Libyassa. Aiheesta on kovin vähän julkista tietoa, mutta Imatran Voima ja neuvostoliittolaiset toimivat ainakin jossakin vaiheessa yhteistyössä Libyassa. Konkreettiseen toteutukseen asti hankkeessa ei edetty, mutta ydinasetekniikan kehittelyä Libyassa monella taholla pelättiin.

kOlMas kauPunkisuunnittelukierrOs libyassa 2003 alkaen1980-luvun kaavasuunnitelmia Libyassa on toteutettu 2000-lu-vulle asti. Vuonna 2002 Libyan kaupunkisuunnittelusta vastaava valtiollinen toimisto pani toimeen uuden kansallisen suunnittelu-kierroksen kansainvälisen tarjouskilpailun. Esivalintojen jälkeen lop-pukilpailuun jäi kymmenkunta firmaa, niistä pääosa eurooppalaisia, kolme libyalaista. Mukana oli Suomesta jälleen FM-International Oy FINNMAP, jonka tilaajat hyvin tunsivat 1980-luvun mainiosta työstä. Tarjousten teknisen ja taloudellisen arvioinnin jälkeen osoittautui, että libyalaiset firmat eivät kilpailussa pärjänneet ja neljä maakuntaa menivät neljälle ulkomaiselle firmalle. Yksi niistä oli suomalainen. Uusi projekti näytti olevan alkamassa. Jostakin syystä libyalaiset kuitenkin viivyttelivät projektisopimusten allekirjoitusta. Aikaa kului ja Libyasta kuului kummia. Koko tarjouskilpailu tuloksineen peruutettiin ja Libyassa säädettiin asetus, jonka mukaan vain

libyalaiset firmat voivat vastata maassa kaupunkisuunnittelusta. Sopimukset tehtiinkin Libyan valtion ja libyalaisfirmojen välillä. Libyalaisfirmat taas etsivät ulkomaalaisia omiksi alikonsulteikseen ja saivatkin mm. ruotsalaisia ja turkkilaisia. Karttapuolella työt annet-tiin kaikki samalle alikonsultille, joka teetti töitä ympäri maailmaa. Uusia karttoja ei voitu hyväksyä, eikä suunnittelu päässyt eteen-päin. Oli jälleen vaihdettava lähestymistapaa. Tammikuussa 2011 suomalaissuunnittelijoille oli likimain annettu parin kaupungin suunnittelu Tunisian rajan läheltä, ja sopimuksen allekirjoitus oli vain parin viikon päässä. Myös kartoitusalalla iso toimeksianto oli hyvin lähellä aloitusta. Eipä ehtinyt tulla allekirjoituksia, ja vuoden 2011 sisällissodan kuluessa uudet hankkeet Libyassa näyttävät siirtyneen epämääräiseen tulevaisuuteen.

Tarpeet kaavoitus- ja kartoitusalalla Libyassa eivät ole vallan vaihtuessa minnekään hävinneet, mutta on selvää, että uusi hal-linto ei vielä vuosiin ole niin järjestäytynyt, että se osaisi isompia hankkeita tilata ja hallinnoida. Tunisiassa näyttäisi vallan vaihtu-misen jälkeen siltä, että kaupunkisuunnittelu, rakentaminen ja maaomaisuuden hallinta on huomattavasti virkistymässä.

Geostar Oy

Tulppatie 16–18 B | 00881 Helsinki | Puh. 09–2532 5000 | www.geostar.fi

UUTUUS:

Täysin uusi Faro laserkeilain

Faro Laser Scanner Focus 3D

• Pieni ja kevyt mittausratkaisu 3D-mittauksiin

• Vaihe-eromittaukseen perustuva mittaus,

säästää mittausaikaa 50%

• Tarkkuus parempi kuin 2 mm

• Mittausnopeus 976 000 pistettä/s

• Sisäänintegroitu kamera

• Eräaikainen jälkikäsittely

Kysy lisää Geostarista!p. 09-2532 5000

Kirjoittaja on tekniikan lisensiaatti ja toiminut Finnmap oy:n yhdyskuntasuunnitteluosaston päällikkönä 1981–87 ja Libyan projekteissa 1981–85 ja 2003.


Pentti Onkalo

Haluaisin artikkelilla kuvata, kuinka rikasta ja monipuolista työskentely kehitysmaissa voi olla. Voin rohkaista kaikkia maanmittareita kokeilemaan omia rajojaan ja parin vuoden komennusta ulkomailla.

MaanMittausPäivillä POrissa 2011 Suomen Maan-mittausinsinöörien Liitto antoi tunnustuspalkinnon Suomen ulkoministeriölle sen pitkäaikaisesta panostuksesta kartoitus- ja maanhallintasektorin kehitysyhteistyöhankkeisiin. Tunnustus on ansaittu ja toivon ulkoministeriön jatkavan samalla linjalla. Suo-malaisia maanmittareita on maailmalla kuitenkin vain kourallinen eri projekteissa. Itse olen kysynyt useilta henkilöiltä, kiinnostaisiko työskentely ulkomailla, sillä suomalaisten maanmittareiden osaa-minen on monipuolista ja kansainvälisesti huipputasoa, kielitaito on riittävä ja suomalainen mentaliteetti ja asenne sopivat hankaliin olosuhteisiin ongelmitta. Haluaisinkin artikkelilla kuvata, kuinka rikasta ja monipuolista työskentely varsinkin kehitysmaissa voi olla. Voin rohkaista kaikkia maanmittareita kokeilemaan omia rajojaan ja parin vuoden komennusta ulkomailla. Itse ainakin toivon näkeväni lisää suomalaisia asiantuntijoita maailmalla.

kOsOvOa jälleenrakentaMassa 1999–2003Suomi rahoitti Kosovossa konfliktin aiheuttamien ympäristövai-kutusten arviointia UNCHS:n (United Nations Centre for Human Settlements) kautta. Projektin osana oli selvitys siitä, mitä oli tapahtunut maanomistukseen liittyvälle dokumentaatiolle. Oli epäselvää, olivatko maanomistustiedot tuhoutuneet konfliktin aikana vai siirretty muualle. Matka Kosovoon syyskuussa 1999 oli ikimuistoinen. NATO oli ajanut serbialaiset joukot pois kesäkuun alussa, minkä jälkeen rauhanturvaajat ja muut kansainvälisten organisaatioiden edustajat matkasivat kohti Pristinaa. Itse lensin ensin Skopjeen. Minun tehtäväni oli valmistella selkeä inventaario,

mitä rekisteritietoja, karttoja ja muita asiakirjoja löytyy sekä varmis-taa niiden säilyminen. Lisäksi tarkoituksena oli valmistella esitys mahdollisesta jatkoprojektista rahoittajille. Hotellistani sattumalta löytyi suomalainen ETYJ:n työntekijä, joka oli seuraavana aamuna lähtemässä Pristinaan ja sainkin häneltä kyydin. Matka meni kuin sotilassaattueessa. Tiellä oli yhtämittainen jono eri sotilasajoneu-voja mutta samalla huomio kiinnittyi tuhottuihin rakennuksiin sekä tien varressa oleviin miinoista varoittaviin kyltteihin.

Parin ensimmäisen kuukauden aikana paikallisen avustajan kanssa kiersimme Kosovon kunnat läpi, haastattelimme satoja ihmisiä ja tutkimme läpikotaisin sekasortoisessa tilassa olleet toimistot. Hyvin usein paikalle saapuneet rauhanturvaajat olivat ottaneet haltuunsa tilat ja järjestäneet olonsa toimintojensa mukaisesti. Yleensä kaikki mahdolliset asiakirjat oli heitetty pariin huoneeseen tietämättä, mitä siellä oli. Pristinan keskustoimistosta, jossa 80-luvulla toimi Kosovon paikallisen autonomian parlamentti, löytyi kopiot alkuperäisistä rekisterikartoista. Niistä tietysti puut-tuivat kaikki uudemmat rajatiedot sekä rakennukset mutta jokin perustieto oli nyt olemassa. Osa kartoista oli 50- tai 60-luvuilta, joten paljon tietoa puuttui edelleen. Emme tietenkään saaneet lupaa siirtää karttoja muualle, edes osin veden vallassa olevista tiloista, mutta saimme onneksi sovittua YK:n toimiston kanssa, että tila suljettaisiin muilta vierailijoilta.

Paikallisten kanssa ryhdyttiin pian suunnittelemaan, kuinka maarekisteröinti saataisiin jälleen toimimaan ja mihin suuntaan sitä tulisi kehittää. Suurin osa kollegoistani oli ollut maarekiste-röinnistä vastaavan organisaation palveluksessa ennen kuin Serbia

Kiinteistörekisteriä kriisialueilla ja kehitysyhteistyönä

Zatriqin huipulla geodeettista verkkoa mittaamassa.



poisti Kosovon autonomian ja lopetti työt suurelta osalta Kosovon albanialaisväestöstä. Muutamat myös itse kieltäytyivät tekemästä töitä Serbian keskushallinnon alaisena ja vaativat Kosovon parla-mentin hyväksymien lakien noudattamista. Tulevaisuuden turvaa-miseksi palkkasimme projektille myös juuri Zagrebin yliopistosta valmistuneita henkilöitä. Tämä osoittautui myöhemmin yhdeksi parhaimmista päätöksistä projektin tulosten kannalta.

Vuodet menivät nopeasti, työtahti oli tiukka ja usein tehtiin 12-tuntista päivää kuutena päivänä viikossa. Motivaatio saavuttaa tavoitteet oli korkea koko henkilöstöllä. Samanlaista innostusta en ole kokenut muissa projekteissa. Ehkäpä mahdollisuus osallistua oman maan rakentamiseen ja itsenäisyyden saavuttamiseen oli projektin alussa tekijä, joka motivoi paikallisia. Jatkoprojektille, jonka tavoitteena oli uuden organisaation luominen, maarekisterin jälleenrakentaminen ja uuden kiinteistörekisterin kehittämistyön aloittaminen, saatiin yli 10 miljoonan euron rahoitus kolmelle vuodelle Ruotsista, Norjasta ja Sveitsistä. Jostain syystä Suomi ei enää osallistunut. Useat kollegat varoittivat, että kolmen maan yhteisprojektista ei tule onnistumaan, toimintatavat ja -mallit ovat erilaiset. Projektiorganisaatio saatiin kuitenkin toimimaan hyvin. Projektipäälliköllä, ruotsalaisella Bengt anderssonilla, oli hyvä ote ja kontrolli kaikkiin osapuoliin: rahoittajiin, YK:n hallintoon sekä pai-kallishallintoon. Bengt järjesti, että olosuhteet olivat kunnossa ja or-ganisaatiolla työrauha ja minä vedin käytännön teknistä toteutusta.

Tein useita vierailuja Belgradiin, jossa neuvottelimme Serbien konfliktin aikana siirtämien tietojen palauttamisesta ja kopioinnista YK:n alaisuudessa. Kävin jopa tutkimassa Krushevacissa millaisissa olosuhteissa asiakirjoja säilytettiin mutta neuvotteluissa ei päästy koskaan ratkaisuun. Onneksi eräästä toimistosta löytyi vanha toimiva tietokone, jossa oli rekisteröinnissä käytetty DOS-pohjainen ohjel-ma. Ongelmana oli, ettei kukaan ei tiennyt käyttäjätunnusta eikä salasanaa. Sattumalta eräs työntekijämme sai ohjelman kehittäjän tunnuksen ja salasanan tietoonsa. En koskaan viitsinyt kysyä, miten tieto saatiin, todennäköisesti joku otti yhteyttä suoraan koodaajaan. Muiltakin toimistoilta löytyi varmuuskopioita, jotka otimme talteen sekä konvertoimme uuteen tietokantaan. Rekisterikartat, joita oli yli 10 000 kappaletta, skannattiin ja digitoitiin. Digitointi tehtiin osin omana työnä ja osin tarjouskilpailun perusteella. Puolen vuoden ai-kana digitoitiin ja tarkastettiin yli kaksi miljoonaa kiinteistöä. Samaan aikaan autoimme verotoimistoa keräämään tiedot kaikista raken-nuksista ortokuvakartoilta, jotka tulostimme maastotöitä varten.

Poikkeuksellisia tapahtumia oli mm., kun ortokuvat, jotka olivat organisaatiomme koneilla, löytyivät erään KFOR:n ja kansainvälisen poliisin pidättämän henkilön tietokoneelta. Työntekijämme pidä-tettiin tutkinnan ajaksi ja itse jouduin kuulusteluihin, jossa selvitin mitä aineisto on ja kenelle sen oikeudet kuuluivat. Kuinka ortokuvat olivat joutuneet ko. henkilön haltuun, ei kuitenkaan selvinnyt. Toi-sella kertaa vietin yhden päivän Makedonialaisella poliisiasemalla, kun kaksi työntekijäämme oli pidätetty hyvin väkivaltaisella tavalla heidän ollessaan mittamassa tukipisteitä rajan läheisyydessä. Poliisi pidätti työntekijämme laittomasta rajanylityksestä, laittoivat yöksi putkaan ja veivät aamulla kuulusteluihin. Paikallinen johtajamme soitti kollegalleen Makedoniassa ja pyysi apua, kun Pristinassa saimme myöhään illalla tietoa siitä, mitä oli tapahtunut. Ajoin aikaisin aamulla makedonialaiselle poliisiasemalle, jossa odotin niin kauan, että työntekijämme lopulta vapautettiin myöhään illalla. ”Vapautuksen” hintana oli, että jouduimme jättämään joka toisen pinnakkaisen poliiseille.

Yhteistyötä KFOR:n kanssa, kun autoin lumeen kiinni jääneen partion ir ti ja takaisin matkaan.

GPs-koulutusta nuorille kosovolaisille. Riza Januzi, Fadil shehu ja Blerim Jashari leif Eliassonin opetuksessa.

Osallistuin satoihin seremonioihin Kambodžan maaseudulla.


Mitä Kosovossa sitten saavutettiin jälkeenpäin arvioituna? Aina-kin sieltä jäi valtava määrä muistoja ja hyviä ystäviä, joihin edelleen olen yhteydessä. Rekisterijärjestelmä saatiin toimimaan, vaikka paljon tietoa puuttui. Paikallinen organisaatio luotiin uudestaan, hankittiin uudet mittausvälineet ja ohjelmistot ja useita satoja hen-kilöitä koulutettiin keskus- ja kuntatasolla. Koordinaatistojärjestel-mä uusittiin paikallisten mittavan työn tuloksena. Yksi tärkeimmistä saavutuksista oli kolmivuotisen jatkorahoituksen varmistaminen, jonka pohjalta kehitystyö ja rekisterien ajantasaistamishanke jatkuu edelleen Maailmanpankin tuella. Monii projektille palkattu nuori maanmittari on nyt suorittanut maanmittauksen jatko-opintoja Lundin Teknillisessä yliopistossa ja on edennyt urallaan. Nuoriin panostaminen projekteissa ehdottomasti kannattaa.

kaMbOdžan ensirekisteröintiä tukeMassa 2003–2006Syksyn 2003 aikana sain viestin Kambodžassa vapautuvasta maa-rekisteröinnin neuvonantajan paikasta. Kun palasin Suomeen

Kambodžassa naiset osallistuivat aktiivisesti seremonioihin. ihmettelyn aiheena lienee neuvon-antajan khmerinkielinen puhe.

stone townin ympäristön rekisteröitävää asuinaluetta.

marraskuussa jo kuukauden päästä, matkasin kohti Phnom Penhia. Kambodžassa Land Management and Administration Projectin (LMAP) tukema maan ensirekisteröinti oli juuri aluillaan, kun saa-vuin. Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli Takeon provinssissa rekisteröitävän aineiston, karttojen ja omistajatietojen, nähtävillä-olo. Projektin valmisteluvaiheen aikana rekisteröintisovellutusta ja prosessia kehitettiin ja koulutettiin paikallisille. LMAP:n ensim-mäisen vaiheen aikana tavoite oli päästä tekemään laajamittaista rekisteröintiä 13 eri maakunnassa yli 20 rekisteröintiryhmän toimesta. Töitä oli tiedossa, sillä vaikka koulutus oli jo hyvällä alulla, käytännön kokemus ja rutiinit vielä puuttuivat.

Kambodžassa seurasin hyvin tiivisti työn etenemistä paikal-listason toimistoilla. Teimme ehdotuksia osasto- ja projektipääl-likölle pienistä muutoksista, joilla tehokkuutta ja laatua saatiin parannettua. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka nopeasti joil-lakin toimistoilla henkilökunta pystyi omaksumaan ja oppimaan, kuinka työ saatiin sujumaan joustavasti. Kuukausittain mitattujen ja rekisteröitävien kiinteistöjen määrä lähti koko ajan kasvamaan. Valitettavasti aina on myös sellaisia toimistoja ja johtajia, joissa on vaikea nähdä mitään kehitystä. Kambodža on hyvä esimerkki siitä, että investoinnit nykytekniikkaan ja ohjelmistoihin kannattavat. Vastaavassa projektissa mm. Thaimaassa koko rekisteröintipro-sessi sekä lopulliset aineistot on tehty ilman tietojärjestelmiä ja paperitulosteet karttojen kanssa muodostavat rekisterin. Nyt sielläkin aloitetaan projektia, jossa aineisto numeeristetaan. Vaikka koulutustaso Kambodžassa on hyvin alhainen ja koko maasta taisi löytyä vain yksi yliopistokoulutuksen saanut maanmittari (muut ovat maantieteilijöitä, insinöörejä tai arkkitehtejä), ei oppimisessa ollut ongelmia. Ohjelmiston käyttöliittymät mm. suunniteltiin khmerin kielelle helppokäyttöisyyden vuoksi.

Kambodžassa työ oli ”normaalissa” rytmissä verrattuna Kosovon kiireeseen. Tosin päivät olivat pitkiä, usein lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla, kävimme kahdessa paikallistoimistossa päivän aikana ja joko ajoimme illalla takaisin Phnom Penhiin tai jatkoim-me matkaa seuraavan päivän kohteeseen. Liikennekulttuurissa olikin aina ihmettelemistä. Jotain täysin odottamatonta voi aina tapahtua: hitaasti mateleva rekka ajaa väärällä puolen tietä, kii-reellinen turistibussi ohittaa välittämättä vastaantulevista autoista, moottoripyörä kääntyy eteen tai tien varressa laiduntavat lehmät päättävät ylittää tien.

Vaikka Kosovossa kuuli paljon tragedioista, joita tapahtui 80-luvun opiskelijamellakoiden ja Kosovon sodan aikana, niin kambodžalaisten kokemukset punakhmerien hallinnon aikana ovat kyllä vailla vertaa. Tuol Slengin vankila 21:n vierailun jälkeen piti istua hiljaa ja miettiä järjetöntä julmuutta. Kuoleman kentän pääkallot, joukkohaudat sekä kollegoiden kertomukset elämästä työleireillä panivat ihmettelemään, miten kambodžalaiset ovat pys-tyneet säilyttämään ainutlaatuisen elämänilonsa ja optimisminsa.

Maaseudulla vierailut olivat viikon parhaita hetkiä. Osallistuin sa-toihin seremonioihin ja pidin ulkoa opeteltuja puheita khmerin kie-lellä. Sain nauttia paikallisesta ruokakulttuurista, joka on kokemisen arvoinen. Kambodžalaiset ovat oppineet, miten kaikki luonnosta löytyvä ravinto voidaan hyödyntää. Heinäsirkoista, hämähäkeistä, ampiaisenpesän toukista, pikkulinnuista ym. valmistetut monet erikoiset ruokalajit tulivat tutuiksi. Yleensä ruoka oli maukasta, jopa parempaa kuin monessa Phnom Penhin ravintolassa.

Kambodžassa rekisteröinnin tulokset ovat selkeät. Noin kolmen vuoden aikana kerättiin tieto yli miljoonasta kiinteistöstä. Kuu-


kausittain ”tuotanto” oli 20 000–25 000 kiinteistöä. Suurimmaksi ongelmaksi jäi, kuinka saada kaupat, kiinnitykset tai muut oikeudet rekisteröityä, saada hakemuksiin perustuva rekisteröinti koskemaan koko maata ja kehittää palveluja ja rekisteröinnin julkisuutta. Matala palkkataso aiheuttaa aina ongelman pitää pätevä ja koulutettu henkilöstö palveluksessa. Erityisesti tietotekniikkahenkilöstöä on vaikea saada ja ratkaisuja onkin etsitty palveluiden yksityistämisestä sekä julkishallinnon ja yksityisen sektorin yhteistyöstä.

huittisista sansibarille 2010Syksyllä 2006 sain tiedon, että Huittisten kaupungissa tuliksi kau-pungingeodeetin paikka auki. Oli aika etsiä uusia haasteita julkiselta sektorilta ja valinnan jälkeen palasin Suomeen. Aika Huittisissa on ollut mielenkiintoista ja haastavaa. Oli uusi tilanne johtaa organisaa-tiota, jossa kaikki alaiset ovat oman alansa vahvoja asiantuntijoita. Löytäisinkö oman roolini kun projekteissa toimitaan enemmän kouluttajana ja neuvonantaja? Sopeutumisvaikeuksia ei kuitenkaan ollut. Työ politiikkojen kanssa on ollut sujuvaa ja asioita on saatu menemään eteenpäin; maapoliittinen ohjelma on hyväksytty val-tuustossa, uusi yleiskaava on laadittavana. Kaupunki on harjoittanut aktiivista maanhankintaa strategisesti tärkeältä alueelta. Olin erittäin tyytyväinen ja vietin hyvin onnellista aikaa Huittisissa. Kuitenkin tällä hetkellä olen virkavapaalla ja Sansibarilla neuvonantajana, miksi?

Tansania on ollut Suomen kehitysavun pitkäaikainen koh-demaa ja metsä-, maa- ja ympäristöasiat ovat olleet keskeinen toiminta-alue. Yhteistyötä aloitettiin jo 80-luvulla mutta poliittis-ten levottomuuksien vuoksi projekti keskeytyi. Uuden projektin valmistelu alkoi 2000-luvun alussa ja Sustainable Management of Land and Environment (SMOLE) projekti alkoi 2005. Projektin kakkosvaiheeseen tiedusteltiin, olisinko kiinnostunut lähtemään Sansibarille kahdeksi vuodeksi. Pohtiessani asiaa alkoi se yhä enem-män kiinnostaa. Tunsin suomalaiset, jotka olivat olleet Sansibarilla aikaisemmin ja olin sivusta seurannut projektin edistymistä. Afrikka oli maanosa, jossa en ollut käynyt työn puitteissa. Poikamme oli vasta syntynyt marraskuussa, joten hän seuraisi helposti perässä. Kesäkuussa 2010 sitten suuntasimme Sansibarille, jossa rekisteröinti oli aluillaan. Ensimmäiset aineistojen nähtävillaolot oli pidetty ja omistustiedot hyväksytty.

Presidentti- ja parlamenttivaalit pidettiin lokakuussa 2010, minkä jälkeen uuden ministerin nimittäminen kesti pari kuukautta ja uudet osastojen johtajat valittiin maaliskuussa. Moni tärkeä asia ei edennyt tänä aikana lainkaan.

Sansibar työympäristönä on mielenkiintoinen. Alueen historia mauste- sekä orjakaupan keskuksena ja hyvin monikulttuurinen väestö luovat oman erityispiirteensä saarelle. Paikallisessa ”katukah-vilassa” ihmisiä seuratessa voi vain kuvitella, mitkä ovat kenenkin taustat ja historia Sansibarilla. Turistien nopeasti kasvava joukko valitettavasti aina muuttaa ilmapiiriä.

Saaren uskomattomat hiekkarannat ja hotellit luovat vahvan kontrastin kylien ja kaupunkialueiden välille. Ympäristöasiat ovat suurelta osin huomioimatta. Jätevedet lasketaan puhdistamatto-mina mereen vaikka turismi, korallit ja kalastus ovat riippuvaisia puhtaasta merivedestä ja ympäristöstä. Pitkäaikaisen kehitysyh-teistyön tuloksia on vaikeata havaita. Taloudellinen kehitys tuntuu olleen hidasta Sansibarilla vaikka saamaan aikaan esim. Kambodža on noussut punakhmerien hallinnon jälkeen nollatasolta avoimeksi markkinataloudeksi. Tansaniassa hallintoa ei ole uudistettu eikä markkinoita ole suurelta osalta avattu kilpailulle.

Maaliskuussa aloitimme uuden rekisteröintialueen Sansibarin toisella saarella, Pemballa, ja henkilökunnan koulutus toteutetaan pilottialueen rekisteröinnin yhteydessä. Pääsaarella, Ungujalla, on vaikeampaa. Henkilöstön osallistuminen ja sitoutuminen on vähäistä, osin huonojen palkkojen vuoksi, mutta myös puut-teellisen osaamisen vuoksi. Päteviä henkilöitä on ollut vaikea saada digitointiin ja tiedon syöttöön. Rekisteröintijärjestelmä on toiminnallisesti valmis, vaikka kaikkea ei vielä ole testattu todelli-silla tapahtumilla. Kauppojen ja kiinnitysten rekisteröintejä ei ole tehty. Systemaattisen prosessin kautta on kerätty tieto noin 6 000 kiinteistöstä historiallisessa ja ainutlaatuisessa Stone Townissa, joka on vaikeimmin rekisteröitävä alue koko Sansibarilla.

Kaikki projektit, joihin olen saanut mahdollisuuden osallistua, ovat olleet ikimuistoisia kokemuksia ja ovat avartaneet omaa näke-mystäni eri kulttuureista, kehitysyhteistyöstä sekä myös ammatilli-sesti. Omasta mielestäni myös meillä Suomessa sekä kuntatasolla että Maanmittauslaitoksessa olisi syytä uusiutua. Kuntatasolla tarvi-

sansibarin autiota hiekkarantaa.

Kirjoittaja on toiminut Kosovon maarekisterin jälleenrakentamisprojektissa teknisenä neuvonantaja sekä Kambodžassa maarekisteröinnin neuvonantaja vuosina 1999–2006. Tällä hetkellä hän on virkavapaalla huittisten kaupungin maankäyttöpäällikön virasta ja toimii sansibarilla rekisteröinnin neuvonantajana. sähköposti pertti.onkalo huittinen.fi.

taan seudullisia ratkaisuja ohjelmistojen valinnoissa, paikkatietojen hallinnassa ja kiinteistöjen rekisteröinnissä. Yksityinen sektori voisi suorittaa osan tehtävistä. Mittaus ja kartoitus ovat useassa maassa yksityisten maanmittareiden vastuulla ja rekisterinpitäjä suorittaa laadunvalvonnan. Suomessa kehitys tähän suuntaan näyttää ole-van hidasta. Lisäksi sekä Sansibarilla ja Kambodžassa käytetään ja kehitetään myos Open Source -pohjaisia sovelluksia, jotta ylläpidon kustannustaso saataisiin pidettyä kohtuullisena. Suomessa esim. Kuntaliitto voisi omissa paikkatietohankkeissaan ottaa yhdeksi vaihtoehdoksi Open Source -pohjaiset sovellukset.

ilMOitus

Avoimuutta on monenlaista ja monentasoista. Paikkatietoaineistot ml. muut aineistot voivat olla avoimesti saatavilla. Avointen aineistojen käyt-töön tarvitaan avoimia tiedonsiirron rajapintoja. Järjestelmien kehitys voi olla avointa, jolloin ollaan lähellä avoimen lähdekoodin ratkaisuja. Avoi-muus ei välttämättä tarkoita ilmaisuutta. Avoimuuden avulla voidaan herättää kiinnostusta ja sitä kautta uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Liiketoimintakin voi tuottaa avoimia, jopa ilmaisia aineistoja. Löytä-mistä varten tietojen ja palvelujen metatiedot pitää saada käyttäjien tietoisuuteen, joten niiden täytyy olla avoimesti saatavilla. Avoimuus ei välttämättä tarkoita, että tieto olisi kaikille vapaasti saatavissa, vaan tietoturva- ja suoja pitää huomioida.

tiedOn MallintaMinen standardeihin Perustuen Osana avOiMuuttaKeskeinen vaihe todellisen avoimuuden toteuttamisessa on oikea tiedon mallintaminen, jossa standardien noudattaminen ja toteuttaminen on välttämätöntä, mutta samalla vaativaa. Hyvään lopputulokseen päästään usein siten, että mallinnetaan yksinkertainen tietokokonaisuus, joka julkaistaan avoimen rajapinnan kautta, testataan sen käytettävyyttä ja jatketaan mallintamista ja julkaisua saadun palautteen perusteella. Logica on toteuttanut lukuisia pilottihankkeita, joiden kokemusten perusteella asiakkaamme ovat pystyneet ke-hittämään ratkaisunsa edelleen paremmaksi.

Aitoon avoimuuteen ja tiedon vaihtoon päästään, kun ohjelmisto-ratkaisu noudattaa ja tukee standardeja mahdollisimman hyvin. Kun tiedon mallinnus ja skeema on tehty oikein, tiedon julkaisu on helppoa ja julkaistua palvelua ja tietoa päästään käyttämään vakio-ohjelmistoilla ilman kehityshankkeita. Tästä seuraa selkeä kustannusetu verrattuna tilan-teeseen, jossa mallinnamme jonkin yksityiskohdan vastoin standardeja ja joudumme aina räätälöimään tietoa käyttävää sovellusta. Onnistuneesti standardilla tavalla mallinnetut yksinkertaiset karttatasot yhdistetään mo-nitasoiseksi kokonaispalveluksi, saadaan aikaan mitä parhaimpia avoimia palveluja, joita voidaan hyödyntää suoraan valmiilla sovelluksilla.

Avoimen tiedon hyvään mallintamiseen liittyy myös käyttötapausten kuvaaminen, joka on tehtävä vähintään skenaariomielessä. Näin käyttä-jän on mahdollista tunnistaa käyttömahdollisuudet aineiston sisällöstä ja laajuudesta annetun tiedon perusteella. Kun tämä tieto julkaistaan palvelun tai aineiston metatietona käyttäen standardimuotoisia meta-tietopalveluja, niin hyvä palvelu on mahdollinen.

OhjelMistOt ja avOiMuusOGC:n standardit tarjoavat hyvän tuen avoimuuteen, mutta niiden

noudattaminen vaihtelee järjestelmittäin. Logicalla on kokemusta niin kaupallisiin alus-toihin perustuvista ratkaisuista kuin avoimen lähdekoodin ratkaisuista. Kokemuksemme mm. Geoserver Application Schemasta ovat

Heikki Karttunen

logican avoimet ratkaisut paikkatiedon jakeluun ja käyttämiseen

hyvin positiivisia avoimuuden ja standardien noudattamisen kannalta. Geoserver noudattaa mm. WMS, WFS ja GML-standardeja ja testaa siten samalla mallinnusta ja näin mahdolliset virheet löydetään välittömästi. Toisaalta avoimen lähdekoodin ohjelmistona se voidaan muuttaa hyväksymään epästandardeja skeemoja ja tie-tomalleja, jolloin palvelut saadaan toimimaan tietomallista riippumatta.

Oikeat teknOlOgiat Oikeaan tarkOitukseenAvoimiin paikkatietopalveluihin on tarjolla lukuisia standardeja ja tek-niikoita. Organisaatioita ja käyttäjiä askarruttaa nykyisessä avoimuuden ilmapiirissä: millä tekniikalla on järkevää ja mahdollista tuottaa vaadittuja ja toivottuja avoimia palveluja? Mikä on tietoturvallista?

Jos halutaan avoimesti julkaista tietoa käyttäjille heidän GIS-sovelluk-siinsa, joista ei ole täsmällistä tietoa, paras vaihtoehto on käyttää mm. WMS- tai WFS-palveluja. Jos taas halutaan siirtää sovellusten välillä tietoa, jossa ei ole paikkatietoa mukana, tehokkaimmat ratkaisut saadaan muilla tekniikoilla esim. webservice.

avOiMet rajaPinnat lOgican kuntarekistereissäLogican Facta- ja KuntaNet-kuntarekisteriratkaisuissa on pitkään ollut tarjolla avoin tietokantatason kyselyrajapinta, johon on koottu muiden sovellusten käyttöön julkaistavat rekisterin tiedot kaavoista, kiinteistöistä, rakennuksista, rakennusluvista jne. Rajapinnan dokumentaatio on ollut avoimesti saatavissa.

Jatkossa avoimet rajapinnat kuntarekisteriin näkyvät sovelluksille ja käyttäjille yhä enemmän WMS- tai WFS-karttapalveluina tai webservice-palveluina. Erilaisia rajapintoja tulee aina olemaan, uusia tekniikoita ja standardeja tulee käyttöön, mutta niiden toteuttaminen on varmalla pohjalla, kun niiden alla on vakioitu tietokantataso. Logican toteutta-massa Tampereen kaupungin maanvuokrauksen kokonaisratkaisussa tullaan monella tavalla käyttämään verkottuneita avoimia palveluja, joiden tietosisältö perustuu mm. kyselyrajapintaan, mutta tiedot jae-taan käyttöön WMS/WFS-palveluina. Vuokra-alueiden sijaintitietojen ylläpitoon käytetään WFS-T-rajapintaa.

Logican väestötietoratkaisut ovat kunnissa laajasti käytettyjä ja edis-tyneitä. Tätä käyttöä voidaan edelleen laajentaa muihin organisaatioihin. Väestötietojen verkottunutta avointa, mutta erittäin tietoturvallista käyttöä on toteutettu järjestelmien välille webservice-tekniikalla, jota hyödyntäen sovellukset saavat kunnan asukastiedot käyttöönsä. Verkot-tuminen laajenee valtakunnalliseksi, kun kyselyt laajennetaan kysymään puuttuvia tietoja VRK:n palvelusta automaattisesti.

avOiMet aineistOPalvelut Palveluna tuOvat tehOkkuuttaLogica on toteuttanut lukuisia avoimuuteen tähtääviä aineistoratkaisuja. Organisaatioiden sisäisiin järjestelmiin on toteutettu jo vuosien ajan avoimia rajapintoja, joiden avulla tietoja on saatu jakeluun organisaati-ossa. Logica tarjoaa ratkaisuja, joiden avulla asiakkaan omat tietovarastot voidaan helposti saada avoimeksi tietopalveluksi. Tampereen kaupun-gille WMS- ja WFS-palvelut tuotetaan Logican palveluprosessissa, jonka lopputuloksena on standardin mukaisia karttapalveluja.

Palveluna toteutetulla WMS/WFS-rajapintapalvelulla voidaan kus-tannustehokkaasti tuottaa aineistopalvelut (esim. kantakartta) hallinto-

kunnille, liikelaitoksille ja yhteistyöosapuolille. Manuaalisen työn osuus poistuu, laatu paranee ja kuntien omia resursseja säästyy merkittävästi, kun aiemmin tiedosto-otteina ja -siirtoina tehtyjen aineistovaihtojen sijaan mm. vesilaitokset, sähkölaitokset, suunnittelutoimistot ja muut aineistoja tarvitsevat tahot kytkeytyvät reaaliaikaisesti omista paikka-tietojärjestelmistään suoraan rajapintapalveluihin.

Kirjoittaja on Logican ratkaisupäällikkö heikki.karttunen logica.fi

Yksinkertaisten kohteiden yhdistäminen kokonaispalveluksi.

Karttakomponentti, jossa avointen rajapintojen tietoa tontinvuokrausta varten.

Avoimen palvelun julkaisuprosessi.

ilMOitusilMOitus


matti myllyniemi

Metsät uudelleen maaseudun työllistäjiksi Metsän jokaisen metsikkökuvion

hoitotoimet kannattaa tehdä ajallaan ja realisoida ajallaan tuottoja mieluummin kuin loputtomasti spekuloida kanto-hinnoilla hintapiikkejä odotellen.

Metsän sivutuotteiden merkitys-tä ei ole koskaan täysimääräisesti py-ritty mittaamaan eikä panostamaan näiden lisäämiseen tai mahdollisim-man tehokkaaseen talteenottoon. Nyt siihen voisi olla aihetta, kun luomutuotteet ja lähiravinto ovat muutoinkin saamassa lisäarvostusta ja lihan käyttö ravintona tulee vääjää-mättä vähenemään jo ekologisista ja terveyssyistä.

Puun käytön vOlyyMin ennustetaan hiiPuvanYhteiskunta on 1960-luvulta lähtien tukenut metsätaloutta ja edelleen ns. ”Kansallisessa metsäohjelmassa” painotetaan, että puuta pitäisi olla kyllä riittävästi metsäteollisuuden tar-

MetsätalOus On Muutakin kuin PuunkOrjuutaMetsä varallisuuden muotona on meillä ollut yleensä perittyä ja siihen tehtävät yksityistaloudelli-set investoinnit sen mukaisia. Ns. tehometsätalous alkoi 1960-luvulla Teho- ja Mera-ohjelmineen yksi-tyismailla sekä Metsähallituksen Nurmeksen hoitoalueessa käynnis-tettyine ”Nurmes-suunnitelmineen”. Suomen metsätalouteen pystyt-tiin silloin houkuttelemaan jopa Maailmanpankin lainaa (Kuusela 1999). Metsien hoito ja metsänpa-rannustoiminta saatiin kasvavalle uralle, jolla on ylitetty jo kauan sitten mm. ennen sotia saavutettu

Pekka LehtonenP u h e e n V u o r o

metsätase puumäärissä eli on yli-tetty se metsätase, jossa mukana olivat myös luovutetut alueet. Tämä kaikki vaati mittavan työ-panoksen vuosikymmenten ajan. Puuntuotannon laatutavoitteet ovat olleet taka-alalla ja jalostus-aste metsäteollisuuden huolena. Suhdanteiden vaihteluun sopivaa puutavaraa ei aina ole onnistuttu tuottamaan ja hyvääkin tavaraa on samasta syystä jouduttu myymään ns. bulkkitavarana. Mainittakoon 1950-luvun ”koivuviha”, jota tavaraa sitten 1990–2000-luvuilla tuotiin Venäjältä ja metsäveromuutoksen 1993 jälkeen sellukattiloihin kannat-ti syöttää puun ylitarjontatilanteessa jopa hyvää tukkipuuta.

peisiin. Siitä huolimatta metsätalous-tuotannon ennustetaan taantuvan meillä vuoteen 2020 mennessä niin, että puun teollinen käyttö alenee n. 75 miljoonasta n. 52 miljoonaan kuutiometriin (Hetemäki, Hänninen 2009). Syynä tähän on metsäpo-litiikan irtautuminen kansallisesta talouspolitiikasta 1990-luvulta lähti-en. Metsäpolitiikkaa ei käytännössä metsätalouden pitkäjännitteisyyden vaatimalla tavalla harjoiteta vaik-ka pitäisi, kuten Euroopan Met-säinstituutin tutkija Ilpo tikkanen Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä jo 5.9.1995 peräänkuulutti: ”Metsä-politiikan painopisteen irtoaminen kansallisesta talouspolitiikasta sattuu ajankohtaan, jolloin metsäklusterin


kansantaloudellisilla vaikutuksilla tulisi erityisesti tukea talouspolitiikan keskeisiä tavoitteita, vaihtotaseen ylijäämää, taloudellista kasvua, ale-nevaa korkotasoa, työllisyyttä sekä maaseudun elinvoimaisuutta.” Tämä 1990-luvun laman aikoihin lausuttu toteamus on jälleen ajankohtai-nen, kun maaseudun työllisyyden lisäämiseen etsitään keinoja, jotta kauhukuvat pusikoituvista tyhjilleen jäävistä kirkonkylistä eivät toteutuisi.

verOtus Osa Metsä POlitiikkaa ja MetsäPOlitiikka tärkeä Osa kansantalOuttaMetsäveromuutos 1993 muutti metsäverotuksen ennustettavuu-

den, mutta samalla tuli vaikutettua pitkäjänteisen metsänkasvatuksen traditioon, mistä kokeneet metsäpro-fessorit Viljo Holopainen ja aarne nyyssönen erityisesti varoittelivat. Koska metsänhoidon vaikutukset ja työn tuotot tulevat vasta pitkän ajan kuluttua, jopa ylisukupolvisesti, on syytä harkita minkä verran ”riihi-kuivaa rahaa” metsätalouteen sijoi-tetaan tai milloin puuta kannattaisi myydä. Lainarahalle on lainarahan korko, mutta yhteiskunnan tukiraha toki kelpaa niin kauan kuin siihen on kansantaloudella varaa. Aiempi oppi oli, että metsänhoito kannattaa aina ja hakkuukypsä metsä myy-dään ajankohdalla spekuloimatta. Metsissä riitti työtä luppoaikana maaseudulla elävien lisätyöllistämi-seen silloin kun käytetty tekniikka perustui lihas- ja hevostyövoimaa tai kevyempään konekalustoon. Luon-tainen metsänuudistaminen vaati vähemmän taloudellista panostusta kuin avohakkuu/ viljelymetsätalous koneineen, mutta otti jonkin verran enemmän aikaa, mikä tosin pitkässä metsän kasvun kiertoajassa oli mar-ginaalinen. Monet metsätalouteen investoinnit eivät nykyisin vastaa normaaleja yksityistaloudellisia pääoman tuottokriteerejä Aalto-yliopiston emeritusprofessori Jarmo Erosen mukaan (Eronen 2010). Alihankintana ja konetyönä teetetty metsänhoito sisältää yleiskuluja, jol-loin vaikutusten tehokkuusvaatimus kasvaa, vaikka luonnonmukaista metsänuudistamista voidaan vain rajoitetusti nopeuttaa ja samalla luodaan uusia ongelmia. Maan-muokkauksen mukanaan tuomaa heinittymistä mm. joudutaan torju-maan joko mekaanisesti tai myrkyin, kun vaihtoehtona voisi olla esim. tilapäisesti kohentaa mustikkasatoa odotettaessa samalla luonnon hoita-van metsän uudistumisen.

On harkiten tai harkitsematta jouduttu yksinkertaisesta metsävero-tuksella ohjattavasta metsänkäytöstä tempoilevaan kvartaalitalouteen. Metsänhoidon tavoitteiden toivoisi uudelleen selkiytyvän ja palautta-van toiminnan pitkäjänteisyyden. Ei hyödytä haikailla menneisyyteen eikä olla innovaatiouskossa liian optimistisia vaan ryhtyä tuumasta toimeen. Metsä varallisuuden muo-tona on poikkeus pitkäjänteisyytensä takia, koska sen tuotot tulevat vasta vuosien työpanostusten jälkeen. Metsän jokaisen metsikkökuvion hoitotoimet kannattaa tehdä ajal-laan ja realisoida ajallaan tuottoja mieluummin kuin loputtomasti spe-kuloida kantohinnoilla hintapiikkejä

”Ruotsissa keskitilakoko on n. 50 ha, kun se meillä on siitä noin puolet.”

odotellen. Pitkään spekuloitaessa menetetään enemmän kuin voite-taan esim. tehostettaessa metsän uudistamista maanmuokkauksin, kantoja repimällä tai kokopuuener-gian talteenotolla. Metsien sivutuot-teiden ja virkistyskäytön kannalta näin menetetään paljon ja rumenne-taan tarpeettomasti maisemaa. Näillä olisi paikallistasolla suuri arvo, vaikka muualla sijaitseva metsäfirma ei niistä piittaisikaan, joten kannattaisi harkita tarkoin millä hinnalla nämä arvot halutaan luovuttaa puuerien matkaan.

suurMetsätalOuden edut eivät vastaa kaikkiin haasteisiinOma lukunsa on se, että metsä-omaisuutemme on pirstoutumassa liian pieniin yksittäisiin metsätiloihin. Ruotsissa keskitilakoko on n. 50 ha, kun se meillä on siitä noin puolet. Tämä ei kuitenkaan yksin selitä puun huonoa tarjontaa. Vakaalla ja ennustettavalla metsäverotuksella tilannetta voitaisiin nopeimmin korjata. Tilakoon kasvattaminen, yhteismetsät tai muut yhteistoi-minnan muodot lähtisivät sen jälkeen liikkeelle luonnostaan mark-kinatalouden keinoin. Kohtuullista veroa säännöllisesti maksettaessa olisi nimittäin järkevää liittää metsän omistamiseen joko pitkäjänteistä metsänhoitoa tai liittää se vaikka yh-teismetsään ja eräänä vaihtoehtona on realisoida tila tai sen määräala

tuomaan vakautta. Sen sijaan met-sien pinta-alaveron tai vastaavan metsämaan tuottokykyyn pohjaava kiinteistöveron käyttöönotto voisi palauttaa vakauden metsäverotuk-seen. Metsänomistus on hajaantunut jo kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin niin, ettei viime hallitusohjelmassa esiin nostettua metsänkäyttömaksua mikään puolue halunnut tukea. Sen sijaan pitäisi laajamittaisesti nostaa esiin metsätalouden työllistävät nä-kökohdat ja pyrkiä tehostamaan mm. puurakentamista ja harvennuspuun energiakäyttöä metsän elinkaari- ja hiilineutraalisuusnäkökohtia nou-dattaen. Ei pitäisi myöskään olla yhdentekevää millaisia raiskioita metsäluontoomme synnytetään hetkellisen hyödyn tavoittein, kuten metsäteollisuuden kustannuste-hokkuutta sen omista lähtökohdista usein puolustellaan jopa vastoin yli-kansallisten metsäntutkimustulosten vastaisesti mm. kokopuu- ja kantojen korjuussa. Metsien totaalisuojelun li-sääminen ei korvaa näitä menetyksiä.

Metsien verOtus Pitäisi yksinkertaistaa nykyi-sestä PaPerisOdastaPinta-alaverotus perustui tilakohtai-seen veroluokitukseen, joka suoritet-tiin muutaman kymmenen vuoden välein ja jossa määriteltiin maapoh-jan hyvyys eli boniteetti tiloittain ja kuvioittain. Muita verotusperusteita olivat kunnittain määritellyt vero-luokkien tuottoluvut, verokuution

rakenne ja -hinnat, joita Metsän-tutkimuslaitos selvitti VMI-tulosten (Valtakunnan Metsien Inventointi) ja keräämiensä kantohintatietojen perusteella, jotka sitten asetuksilla vahvistettiin. Tätä pinta-alaverotusta yksinkertaistamaan ehdotti Metla 1989 menetelmää, jossa VMI:llä jatkuvasti tarkistettavien metsäve-rolukujen sijaan otettaisiin käyttöön Metlan kasvu- ja tuotostutkimuksilla laskettavat kasvupaikkojen poten-tiaaliseen puuntuotantokykyyn perustuvat metsäveroluvut kullekin boniteetille eli kasvupaikan hyvyys-luokalle pysyvästi. Verokuutiometrin arvo puolestaan laskettaisiin kullekin kantohinta-alueelle jakamalla sen alueen kantorahatulo hakkuuker-

esimerkiksi luonnonsuojelualueeksi, jos siihen on edellytykset. Myös uusia palveluelinkeinoja saattaa metsän varaan syntyä esim. osana uutta metsätalous/palveluyrittäjyyttä.

Yhteismetsien muodostamisen tai tilarakenteen korjaamisen kautta muutoksen aikajänne on niin pitkä että talouden notkahdukset ajavat alas jo pieniä kyläyrityksiä kuten sahoja paikallisina työllistäjinä. Puun-tuotannon määrän kasvattaminen ja sen tehostaminen ei ratkaise työl-lisyysongelmia. Verotuksen ennus-tettavuuden uskoisi rohkaisevan pa-nostuksiin, jotka takaisivat nousevan tuoton ja keksimään uusilla innovaa-tioilla lisätuottoa. Hintapiikkejäkin on nähty mm. 2007, mikä ei ollut omiaan


tymällä. Ehdotuksen takana olivat Metlan metsänarvioimisosaston inventointiprofessori Pekka kilkki ja Metlan ylijohtaja Elja Pohtila ja esitys sisältyi lausuntoon puu-kaupan verotoimikunnan silloisesta mietinnöstä. Ehdotuksen uudelleen-lämmittäminen ja yksinkertaistus olisi tarpeen metsäverotuksessa eikä se vaatisi kuin vanhojen pinta-alaverotietojen esille kaivamista ja/tai niiden täydentämistä metsä-keskusten metsäsuunnitelmatie-doilla ja tiloittaisten boniteettien laskemista. Metla ja Metsäkeskukset laskisivat kantohinta-alueittaiset metsäveroluvut ja verokuutiometrin arvot kullekin boniteetille ja loppu olisi puhdasta kertolaskua. Näis-sä pysyttäisiin ja metsänomistaja saisi sen jälkeen tehdä metsälleen vapaammin halunsa mukaan, saa seisottaa tuottamattomana, hankkia suojelustandardin tai harjoittaa met-sätaloutta tehokkuustavoitteidensa mukaan, mutta kunnat saivat takaisin verotusoikeutensa ja siten metsät resursseikseen.

PuutuOtteiden laadun ja Metsien sivutuOtteiden Merkitystä Pitäisi kasvattaaMetsätaseemme on positiivinen eli vuotuinen kasvu ylittää käytön mää-rän, joten kannattavuutta tulisi lisätä ennen kaikkea uusilla innovaatioilla ja jalostusastetta nostamalla. Puura-kentamisen lisäämisen ja puun ener-giakäytön lisääntyessä tulisi muistaa metsien ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä huolehtiminen ts. vaa-timukset pehmeämpiin metsänhoi-tomenetelmiin palaamisesta. Metsä on perinteisesti kuulunut kaikille suomalaisille jokamiehenoikeudel-la ja metsien virkistyskäyttö sekä metsän keräilytuotteet kiinnostavat maaseudun elinvoimaisuutta ja siellä eläville sivuelinkeinoja hakevaa ns. vihreätä kasvua. Metsän sivutuot-teille marjoille, sienille ja yrteille tulisi saada vain luomu-status osana nousevaa luomukysyntää. Kiinteistö-verotyyppinen kuntaverotusmuoto metsille saattaisi sopia silloin myös paremmin tulevaan kuntatalouteen kuin nykyinen kunnille ”metsäeränä” maksettava osa yhteisöverosta, koska kuntatalouden itsenäisyyttä ja -elinvoimaisuuden lisäämistä tullaan korostamaan. Kunta verotusoikeu-tettuna voisi panostaa paikallistyöl-lisyyden lisäämiseen metsätaloutta tukemalla. Nykyinen metsäeränä maksettu kuntien vero-osuus tulee viiveellä kunnille, joten verokertymän ennustettavuus on ollut huono.

vyyttä ja ulkoilumahdollisuuksia lisääviä toimenpiteitä. Mustikkasa-toa edistävää metsän uudistamista (männyn suojuspuuhakkuin) voi-taisiin palkita verotuksen keinoin antamalla ko. uudistusalakuvioille esim. 20 vuoden verovapaus. Toi-nen 10 vuotta tulisi pidennetystä metsän kiertoajasta (kustannuslisä) ja toinen tarjolle tulleesta yleensä yli 10 vuotta kestävästä parantunees-ta mustikkasadosta. Metsäntutki-muslaitos arvioi pari vuotta sitten mustikan keskisatoarvioksi 140 kg/ha, mutta otollisilla mustikkatyypin mäntyvaltaisilla alueilla voitaisiin männyn suojuspuuhakkuilla lisätä hehtaarisatoa 4–5-kertaiseksi, jolloin jo parin kolmen vuoden sato vastaisi arvoltaan koko metsän kiertoajan puuston arvoa ja uudistamisjakson n. 10 vuoden aikana tarjota luon-nonmarjojen keruuseen ja -yrittä-jyyteen perustuvaa toimeentuloa maaseudulle.

ilMakuvat yleiseen käyttöön tietOverkkOjen kauttaKauppasienten ja luonnonyrttien talteenotto puhumattakaan kaikis-ta muista luonnonmarjoista sekä niiden jatkojalostamisesta myynti-tuotteiksi olisivat uusia kehittämis-kohteita maaseudun työllisyyden edistämiseksi. Tämä sopisi täyden-tämään metsätalouspalveluyrittä-jyyttä siten, että kyseinen alihan-kinta voisi ottaa siipiensä suojaan työttömiä, koululaisia ja eläkeläisiä

”On harkiten tai harkitsematta jouduttu yksinkertaisesta metsäverotuksella ohjattavasta metsän-käytöstä tempoilevaan kvartaalitalouteen.”

Pellervon Taloustutkimuksessa 2002–2003 on Marko taipale tutkinut tätä kuntien veropohjaa ja todennut, että Suomessa on yli 200 kuntaa, joille metsän merkitys on yli puolet yritysten tuomista yhteisöve-roista. Kunnilla olisi resurssikohtaista mielenkiintoa suoran metsäveron lisäksi varmaankin kohdistaa työl-listämisvelvoitettujensa työpanosta paikallisten metsien hyödyntämi-seen esim. metsäpalveluyrittäjinä tai metsästä uusia palvelu-, matkailu-, ym. elinkeinoja kehittävinä yrittäjinä.

verOPOrkkanOita Pitäisi säilyttää uudessakin MetsäverOssaEdellä mainittuun professori Pekka Kilkin ehdotukseen yksinkertaiste-tusta pinta-alaverosta liittyi ehdotus, ettei esim. metsäojitusten metsän kasvua lisäävää vaikutusta paraneviin boniteetteihin jatkossa tutkittaisi, sa-moin lannoituksen hyödyn jokainen voisi itse korjata. Myös tilakohtaisten vähennysten poistoa hän ehdotti harkittavaksi. Metsäojituksethan on käytännössä jo viety äärirajoilleen eli ensimmäiseen ehdotukseen samoin lannoitusta koskevaan lienee helppo yhtyä. Sen sijaan tilakohtaista vä-hennystä voitaisiin käyttää edelleen porkkanana, mm. taimikonhoidon tuomaa verovapautta 20 vuodeksi ja myös Metso-suojelun määräaikaista suojelua voitaisiin edistää 20 vuoden määräaikaisella verovapaudella. Metsätalouden rahoitusjärjestelmää Kemera eli Kestävän metsätalouden rahoituslakiin perustuvaa on arvos-teltu juuri siitä, että ”tukijärjestelmäs-tä hyötyvät eniten sitä toteuttavat metsäorganisaatiot” (HS-mielipide 24.3.2007 Raimo Summanen , metsätilanomistaja, Vantaa) ja että ”tehokkain tapa kanavoida elinkei-notukia on verotus”. Suomessahan on jo tutkimusten mukaan Euroo-pan tiukimmin suojellut metsät (Maaseudun Tulevaisuus 27.6.2011). Talouden kiristymisen näkymät eivät loputtomasti voi suosia pysyvään suojeluun sementoitujen metsien lisäämistä, mikä ei myöskään vastaa metsien sosiaalisesti kestävän käytön edistämistä. Sen sijaan pitäisi met-sänhoidon ja -uudistamisen mene-telmissä suosia varsinkin asutuksen läheisyydessä sosiaalisesti kestävän metsäkäytön periaatteita ottamalla huomioon metsien virkistyskäytön ja metsän sivutuotteiden, kuten marja- ja sienituotannon lisääntyvä käyttö.

Verotuksella voitaisiin siten suo-sia myös jokamiehenoikeuden kautta hyötyä saavia kansalaisia ts. edistää metsien sosiaalista kestä-

kausityövoimana metsänviljelyssä, taimikonperkuussa ja energiapuu-korjuussa sekä täydentää luppoai-koja luonnontuotteiden keruulla ja jatkojalostamiseen liittyvillä tehtä-villä. Luonnonyrttien-, marjojen- ja sienten keruuta ammattimaiseksi toiminnaksi kehitettäessä voitaisiin lähes koko maan kattavia ilmakuva-aineistoja hyödyntää, kuten metsien suunnittelussa jo tehdään. Ne tulisi ottaa tietoverkkojen kautta yleiseen käyttöön kohteiden esikartoituk-sissa ja sesonkiaikojen työvoima-tarpeen suunnittelussa ja keruun toteutuksessa sekä -valvontateh-tävissä. Luonnon keruutuotteiden jatkojalostus ei vaatisi kovinkaan mittavia alkuinvestointeja. Marjat ja sienet voidaan ensivaiheessa pakastaa tai kuivattaa samoin kuin luonnonyrtit. Nykyisin toimintaa harjoitetaan ulkomailta tuodun tilapäistyövoiman käytöllä, mutta yhteistoimintaverkostoja ja suun-nitelmallisuutta lisäämällä olisi mahdollista kehittää pysyvämpää työvoimapolitiikkaa, jos toiminnan kehittämiseen panostettaisiin kun-nolla esim. Sitran ja Tekesin toimesta kuntakohtaisia työvoimapoliittisia keinoja käyttäen. Kunnissa tyhjillään olevia julkisia tai yksityisiä rakennuk-sia korjaus- ja kunnostustarpeineen voitaisiin kytkeä tämän toiminnan infraan majoitus- ja tietohallin-toteknisinä- sekä keräystuotteita vastaanottavina tukikohtina eli pe-lastaa samalla maaseudun tyhjilleen jäänyttä rapistuvaa rakennuskantaa.

kirjoittaja on ylitarkastaja Uudenmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksessa. Sähköposti matti.myllyniemi ely-keskus.fi.


MArKKu VILLIKKAmarkku.villikka wmail.fi

RAJAliNJAllA

V

loppuuko kaavoitus vai kaavoittajat?

eteraanikolumnistin työtä helpottaa suunnattomasti se, että soveltuvia aiheita voi kierrättää taloussuhdan-teiden mukaisissa sykleissä,

joita terästävät poliittisen heilurin liikkeet. eräät aiheet ovat aina ajankohtaisia. Tällaisia ovat mm. maamittausalan houkuttelevuus, koulutusohjelmien muutokset ja kiinnos-tus ammatilliseen toimintaan. edelliseen ryhmään kuuluvat mm. kuntatien aseman muutokset, taloudelliset leikkaukset ja niiden merkitys järkevään toiminnan suunnitteluun, maankäyttö- ja kaavoituspolitiikan virtaukset, tonttipula ja tonttivarannon kasvattaminen sekä yhdyskuntarakenteen kehittäminen (tiivistäminen). usein helpoimmin selviää päivittämällä 1990-luvun alun kirjoituksia. Suomen taloustilanne muistutti silloin monil-ta osin Kreikan ja eräiden muiden euromaiden tämänpäiväistä mm. julkisen talouden leik-kausten kannalta.

Suomen taloudellinen tilanne ei tällä hetkellä ole lähelläkään 1990-luvun alun tilannetta ja ilmassa on vasta viitteitä taantu-masta. Sukupolvi sitten Suomi selvisi hienosti, mutta nyt voi olla vaikeampaa, jos maailman-laajuinen turbulenssi leviää täydellä teholla meille. Monilla alueilla on kuitenkin jo viitteitä senaikaisten tapahtumien uusiutumisesta.

Monista sopivista aiheita olen tällä kertaa valinnut huolen kaavoituksen tilasta. Näyttää siltä, että maankäytön ohjaus ja yhdyskun-tien kehittäminen perinteisen kaavoituksen keinoin kiinnostaa nyt vain harvoja. jos kaupunkisuunnittelusta käydään ylipäätään keskustelua, keskittyy se enemmän wow-ark-kitehtuurin kauhisteluun tai hypettämiseen arvioijasta riippuen kuin yhdyskuntaraken-teen pohdiskeluun. Otsikot syntyvät ulko-maisten tähtiarkkitehtien suurhankkeista oli kyseessä hotelli, suurareena tai taidemuseo.

Keskustelun näivettyminen koskee yhtä hyvin suurta yleisöä, mediaa kuin alan ammattilaisia. Kaavoitus ammattina ei

”Pian maamittarit kaavoittajina ovat vain historiallinen jäänne.”

kiinnosta sen paremmin arkkitehteja kuin maanmittareitakaan. eipä liioin pitkään ai-kaan ole keskusteltu kaavoittajakoulutuksen tarpeestakaan. Nykynäkymin ei kulune pit-kääkään aikaa ennen kuin maanmittareiden ura kaavoittajina on luettavissa vain historian kirjoista. On ymmärrettävää, ettei kaavoitus ole kiinnostavin kouluttautumissuunta, kun se on leimautunut – likaisen – poliittisen pelin areenaksi. Kukapa haluaisi ehdoin tahdoin sille pelilaudalle.

Mietityttää, onko nykyinen maankäyt-tö- ja rakennuslaki ollut liiankin onnistunut, kun kaavoituksesta ei synny sen paremmin filosofista kuin muutakaan keskustelua. Asiat ovat liian hyvin? Tämä sitten on tehnyt maankäytön suunnittelusta harmaata ja epäkiinnostavaa. Niinpä kaavoittajille on jatkuvasti tarjolla suhteessa enemmän hyviä työpaikkoja kuin lähes millekään ammatti-ryhmälle. Seuraamalla työpaikkatarjontaa voi olettaa, että kaavoittajien ammatilliset pätevyysvaatimukset vähitellen murenevat. Tilanne ei ainakaan helpotu, kun suuret kaavoittajaikäluokat jäävät lähivuosina eläkkeelle. Maanmittarikaavoittajien ammat-tikunta syntyi varsinaisesti 1960-luvulla ja eli vahvinta aikaansa 1970- ja 1980-luvuilla. Nämä pioneerit ovat nyt siirtymässä syrjään. Mitä tapahtuu jatkossa?

Onko kaavoittajapula osaltaan pakotta-massa siirtymään yhä enemmän hankekaa-voitukseen ja vapaampaan markkinavetoi-seen kaavoitus- ja rakentamispolitiikkaan?

uuden hallituksen voimakkaasti ajama kuntauudistus tuo keskusteluun lisämaustet-ta. Kuntien yhdistäminen kaupunkiseutukun-niksi tulee muuttamaan yhdyskuntarakennet-ta eikä ainoastaan palvelurakenteita. Kuntien yhdistämisellä on toteutuessaan suuri vaikutus myös siksi, että maakuntaliittojen toiminta on samaan aikaan keskittynyt ke-hittämisentehtäviin, jolloin maakuntakaavoi-tuksen merkitys on vähentynyt samaa tahtia kuin liittojen kaavoitushenkilökunta vähenee. Suurilla kaupunkiseuduilla välttämätön kaa-voitus tulee hoitumaan, mutta miten käy ns. valkoisen kartan kunnille? Ne jäävät helposti myös kaavoituksen osalta syrjäseuduksi ja keskittyvät tehtäväänsä loma-Suomena. vaikka lakisääteinen kaavoitus hoituukin, miten käy kaavoituksen kehittämisroolille. Maanmittarit kuntien kaavoittajina ovat olleet keskeisessä roolissa kunnan kehittämisen ideoijina ja poliittisten visioiden toteuttajina.

Ollaanko nyt hautaamassa vain kaavoitta-jien ammattikunta vai häviääkö mukana myös suomalaisen kaavoituksen perinne?


tapio nyländen

suunnitelmat kännykällä maastoonKännyköitä, joissa on GPs-ominaisuus, voidaan käyttää maastossa erilaisten suunnitelmavaihtoehtojen tarkasteluun ja maastomerkintöjen tallennukseen. Erillinen suunnitelman maastoon merkintä ei ole enää tarpeellinen.

MarkkinOilla Olevaan Easy-

Go Professional -ohjelmistoon on Kempeleen kunnan kaavasuunnit-telija Jorma Valkama ideoinut yh-dessä ohjelmatoimittaja Infokartta Oy:n kanssa uuden sovelluksen, jolla työn alla olevaa asemakaavaluon-nosta voidaan tarkastella maastossa kännykän näyttöruudulta. Nykyisten puhelinten sijaintitarkkuus on tähän riittävä. Esimerkiksi asuntokadun katualueella, jonka leveys on 12 m, voit nähdä, kummalla reunalla katu-aluetta liikut.

Miten hOMMa tOiMiiSuunnittelija voi laatia useampia luonnoksia, jotka hän siirtää pal-velimeen. Maastossa hän siirtää luonnokset omaan kännykkäänsä datasiirtona GPRS- tai WLAN-yhteydellä. Kännykän näyttöruudulla hän näkee sekä suunnitelmaluonnoksen että oman sijaintinsa. Tarvittavat muutokset hän tallentaa kännykkään ja siirtää ne pal-velimelle. Tarvittaessa hän voi vaihtaa toisen luonnoksen näyttöön ja tehdä siihen tarvittavat muutosesitykset. Toimistolla suunnittelija siirtää muutetun aineiston jälleen takaisin palvelimelta omalle työasemalleen, jossa voi hyödyntää maastossa tallennetut tiedot. Kaikki tiedonsiirrot tapahtuvat langattomasti.

Mitkä Ovat edutErillistä suunnitelman maastoon merkintää ei tarvita, joten suun-nittelija on riippumaton organisaation muista toimijoista. Hän voi sovittaa maastotarkastelun oman aikataulun ja sään mukaan. Ohjelmisto on myös edullinen. Ohjelmistolisenssin hinta tällä hetkellä on 495 €. Lisäksi ohjelmatoimittaja perii palvelintilan käytöstä 75 € vuodessa (alv 0 %). Ohjelmistolisenssiin kuuluu Maanmit tauslaitoksen maasto- ja peruskartta-aineiston rajaton käyttöoikeus. GPRS-tiedonsiirtokustannukset ovat käytöstä riip-puen 5–10 euroa kuukaudessa.

laiteriiPPuvuusKännykän vaatimuksena on GPS-ominaisuus ja tiedonsiirtomah-dollisuus. Tällä hetkellä sovellus toimii Nokian älypuhelimissa. Ohjelmistosta löytyy tuki vektori- ja rasterirajapintoihin (WFS ja WMS), sekä laajat selainpohjaiset aineistojen ylläpitotoiminnot. Maastossa taltioidut tiedot soveltuvat jatkokäsittelyyn yleisimmillä paikkatieto-ohjelmistoilla.

käyttökOkeMuksiaKokemukset ovat olleet erittäin myönteisiä. Ohjelmisto on ollut Kempeleessä käytössä vuoden ja kokeiluja on ollut ohjelmiston käyttämisestä esim. reittisuunnittelussa. Valkaman Jorman pois-meno on aiheuttanut sen, ettei ohjelman laajempia käyttömah-dollisuuksia ole vielä tarkemmin kartoitettu.

Karttapohjana kaavan poh-jakartta jossa kaavaluon-nos. Oma sijainti näkyy punaisella ympyrällä, jossa kulkusuuntanuoli. tallen-nettuna kohteena ”lähde”, jota karttapohjassa ei ollut merkitty. Kartan mittakaa-va puhelimen näytöllä n. 1:4000.

Kännykällä voidaan luoda ja taltioida kohteita, reittejä (uusi tielinjaus) ja alueita, jotka eivät näy kartalla, mutta vaikuttavat suunnitteluun. taltioidut tiedostot soveltuvat jatkokäsittelyyn yleisimmillä paikkatieto-ohjelmistoilla.

ilMOitus

ilMOitus

Kirjoittaja on maanmittausteknikko, joka toimii Kempeleen kunnassa maankäytön palvelualueen vetäjänä. sähköposti tapio.nylanden kempele.fi.


J a R R U M I E S

Kuntaremontit, vaikeata on

kuntareMOntilla jarruMies tässä yhteydessä tarkoittaa ainoastaan kuntien säästötoimiin liittyvää kuntien määrän oleellista vähentämistä. jokohan nyt alkaa olla se tilanne, että näihin talkoisiin todella lähdetään. Toivottavasti. Syynä on yksistään se, että kuntien kulut ja kulurakenne ovat muotoutuneet sellaisiksi, että vain hyvällä ja taitavalla hallinnolla asiat voidaan saada hoidettua edes lakisääteisten menojen osalta.

Kuntien kulut/asukas vaihtelevat huomat-tavasti. Syyksi kuntapuolella loputtomasti toistetaan, kuten mantraa, että kannattamat-tomien kuntien väestön ikärakenne ja pitkät etäisyydet tms. aiheuttavat tämän. Kuitenkin voidaan havaita, että asukasluvultaan isot kunnat selviäisivät melko hyvinkin, jos vain keskittyisivät olennaisiin. Niihin palveluihin, joita kuntien on pakko tuottaa. Myös aika monet pienet kunnat pärjäävät tässä tarkas-telussa varsin hyvin ja se tuodaan kuntaliiton yms. toimesta melko usein esille. Huvittavaa on se, että koskaan ei kuitenkaan julkisesti tuoda esille sitä vaihtoehtoa, että yhdistetään tähän pieneen kuntaan sitten ne huonommat naapurikunnat ja ruvetaan hoitamaan asioita siten kuin ne siellä ”hyvässä” kunnassa hoide-taan. Yritysmaailmassa tätä käytäntöä eri lailla toimivien yksiköiden tai menettelytapojen osalta on tehty jo vuosikymmeniä. Sille on kehitetty oikein nimityskin: ”Best practice”.

jarrumies on tässä vuosikausia keskus-tellut ja kysellyt kuntien työntekijöiden mielipidettä kuntaliitoksista ja suuremmista yksiköistä. erittäin selkeästi on jarrumiehen todettava, että eivät kuntien ”duunia” tekevät näitä vastusta, päinvastoin. Monien asioiden hoito helpottuisi, kun olisi enemmän resurs-seja saman kunnan sisällä hoitaa sairauspois-saoloja, lomia jne.

Kyllä se vastustus löytyy sieltä sekä herro-jen että luottamusmiesten puolelta ja lopulta kuntaliiton järisyttävän kepulais-konserva-tiivisista asenteista, joiden kiveen kirjoitettu periaate on, että mikään ei saa muuttua niin kauan kuin kuntalaisten kukkarosta äyrikin löytyy. ei vaikka lehmät lentäis.

”Vastustus löytyy sekä herrojen että luottamus-

miesten puolelta ja lopulta kuntaliiton järisyttävän

konservatiivisista asenteista, joiden kiveen

kirjoitettu periaate on, että mikään ei saa muuttua niin

kauan kuin kuntalaisten kukkarosta äyrikin löytyy.”

he haistattaisivat paskat koko tilanteelle ja lähtisivät oikeisiin töihin.

luottamusmiehet taas ovat kovin tärkeitä henkilöitä, kun heidät on sinne omien kyky-jensä takia omasta kunnasta oikein äänestä-mällä valittu, eikä sitä nyt sellainen peli sovi, että minun vaalikaudellani mitään muutoksia tehtäisiin. Sitä paitsi kunnan johtohenkilöt, joiden kanssa asioista keskustelen, yksimieli-sesti sanovat minulle ei, kun mietinkään jotain vähän radikaalimpaa. Tässä kunnassa on aina ollut näin ja näin on aina oleva.

Faarao on puhunut.vihoviimeinen riippakivi suomalaisen

kuntamaailman kehityksen tiellä on kun-taliitto.

jarrumies ei vanhoillisempaa ja enemmän mietintöjä, raportteja ja ohjeita tuottavaa organisaatiota ole eläessään nähnyt. Neu-vostoliiton Kommunistinen Puoluekin oli joustava organisaatio siihen nähden. ei ole jarrumiehen silmiin tai korviin vuosikymme-niin tullut tilannetta, jossa kuntaliiton joku johtajista ei olisi julkisuudessa aina mankunut samaa asiaa: valtionapuja pitäisi saada lisää, sillä pelkät kunnallisveron korotukset eivät yksinään riitä. ei löydy tältä tellukselta toista organisaatiota, jossa yhtä vahvasti kuvitellaan jossain rahapuun vain kasvattavan seteleitä tämän organisaation tarpeisiin. Kuntaliiton suhteen pitäisikin todeta, kuten sen entisen sotilaan huonon asennon kohdalla. ei sitä kannata korjata, se pitää tehdä kokonaan uudestaan.

Kun kaikkea tätä miettii ja vähän laskeske-lee, ei voi tulla kuin yhteen lopputulokseen. Kun sairaus saa sellaiset mittasuhteet, että potilas rupeaa olemaan ympäristölleen vaa-rallinen, ei ole muuta keinoa, kuin pakkohoito.

Toivottavasti pääministerillä, valtionva-rainministerillä ja kuntaministerillä on tässä asiassa kaikilla munat. jokaisen kohdalla jarrumies on vähän epävarma asiasta…

jarrumies on puhunut.

jarrumies juuri äsken vilkaisi erään pohjoi-sen kaupungin ympärille rakennettua kunta-liitosta. Asia sinänsä oli ihan hyvä, mutta pak-ko on myöntää, että nauru pääsi, kun katseli sitä loistavien ja hienojen titteleiden kirjoa, joka oli rakennettu, jotta kaikki liitoskuntien johtavat saivat pitää paikkansa ja palkkansa. luonnollisesti pieniä korotuksia oli varmaan annettu, kun uuden kunnan kokokin on nyt suurempi kuin aikaisemmassa tehtävässä.

jarrumies ei mitenkään ymmärrä sitä, että mikä ihmeen pakko se on aina väen väkisin rakentaa herroille jokin nimityspaketti näiden liitosten ympärille. Mitään muuta järkevää selitystä tälle ilmiölle ei voi enää olla kuin se, että kerta toisensa jälkeen liitettävien kuntien johtohenkilöt ovat niin kyvyttömiä ja taitamattomia, että he yksinkertaisesti eivät saa muualta töitä ja suojatyöpaikan raken-taminen on ainoa vaihtoehto. jos nimittäin he olisivat kovan luokan ammattimiehiä,

ratkaisut mittaamattomaan maailmaan

Geotrim OyPerintötie 2c, FI-01510 VANTAApuh. 0207 510 600 (keskus), fax 0207 510 699

www.geotrim.fi

Trimble Access -mittausratkaisut ja tiedonhallinta

GNSS-paikkatiedon uusi aikakausiGeoExplorer® 6000 -sarjan laitteet aloittavat uuden aikakauden tarkassa ja tuottavassa paikkatiedon keruussa ja ylläpidossa. Laitteet perus-tuvat täysin uuteen GNSS–teknologiaan, jonka ansiosta tuottavaa paikkatiedon keruuta voidaan tehdä olosuhteissa, joissa se ei aikai-semmin ole ollut mahdollista.

Sarjaan kuuluva GeoXH™ on markkinoiden ainoa käsilaite, jonka paikan-nustarkkuus on 10 cm ilman ulkoisia antenneja tai muita lisävarusteita. Mallisarjan toinen laite, GeoXT™ puolestaan tuottaa luotettavaa 50 cm tarkkuutta. Tarkkuudet saavutetaan tarpeen mukaan joko reaaliajassa tai jälkilaskennalla VRS–verkon korjausdataa hyödyntämällä.

Paikannustarkkuuden ja –luotettavuuden keskeinen tekijä on Trimblen Floodlight™–teknologia, jossa yhdistyy viimeisin GNSS–paikannusteknolo-gia, barometrinen korkeudenmääritys ja kehittyneet ohjelmistoalgoritmit. Lop-putuloksena on paikannustekniikka, joka lisää dramaattisesti tiedonkeruun tuotta-vuutta peitteisissä olosuhteissa.

Trimble on toiminut edelläkävijänä jo pitkään maastomittausmenetelmien integ-roinnissa ja tulokset on nähty tehokkuutena eri alojen mittaussovelluksissa. Tavoit-teena on ollut, että uusimmat tekniikat takymetreissä, laserkeilaimissa ja GNSS-laitteissa toimivat samalla ohjelmistolla ja maastotietokoneella.

Nyt tämä on Trimblen käyttäjille ja heidän yhteistyökumppaneilleen arkipäivää, sil-lä kaikki tiedot ovat reaaliajassa ja samanaikaisesti jokaisen käytettävissä uuden internet-teknologian ansiosta. Palvelu toimii tuottavasti eri projektien tietopankkina. Se tarjoaa aina viimeisimmät versiot esim. suunnitelmista ja kartoista. Trimble Access Sync päivittää maastotietokoneelta tietoa automaattisesti työvaiheita häi-ritsemättä. Käyttäjän kannalta on tärkeää myös se, että Trimblen uudet teknologiset ratkaisut tukevat vanhempien laiteratkaisujen yhdistämistä nykyaikaisiin yhteiskäyt-töjärjestelmiin. Trimble Access -ohjelmiston modulaarinen rakenne mahdollistaa sopivien toimintojen hankkimisen tai vuokraamisen heti tarpeen vaatiessa. Nerok-kaan reaaliaikaisen Assistant-tukipalvelun avulla laitejärjestelmien käyttöönotto on vaivatonta. Uusi etätukipalvelu on käyttäjän apuna toimistossa ja maastossa.

TRIMBLE VISION™Trimble Vision -teknologia perustuu digitaaliseen kamerateknologiaan, jossa mit-takamera on kalibroitu takymetrin optiikkaan ja akseleihin. Näin Vision-tekniikalla tallennetut kuvat ovat heti oikeassa koordinaatistossa, eli samassa johon takymetri on orientoitu. Tällaisten kuvien käyttö maastomittauksissa on syrjäyttämässä perin-

GeoExplorer 6000 -sarjan laitteissa kaikki paikkatietosovelluksissa tarvittava toi-minnallisuus on integroitu samaan käsilaitteesen. 3.5G-modeemi varmistaa

aina nopeimman käytettävissä olevan yhteyden maastosta tarvittaviin palveluihin (VRS–palvelu, karttapalvelimet tai yhteydet tietokantoi-

hin). 5 megapikselin kameralla valokuvat voidaan liittää osaksi tiedon-

keruuprosessia.

GeoXH ja GeoXT -laitteet yhdessä Trimblen paikkatietoso-velluksen kanssa soveltuvat kaikkiin paikkatietoso-

velluksiin, jotka edellyttävät tarkkaa, luotettavaa ja tuottavaa paikkatietoa. Esimerkkeinä mai-nittakoon verkostojen kartoitus-, paikannus- ja ylläpitosovellukset, kunnalliset paikannus-, suun-nittelu- ja tiedonkeruusovellukset tai ympäristö-tiedonkeruusovellukset.

teisten yksittäisten kartoituspisteiden tallentamista. On tärkeää erottaa eri teknii-kat. Trimblen menetelmässä kuvilla on sijainnin lisäksi myös mittakaava ja orien-tointitiedot samassa koordinaatistossa. Tämä mahdollistaa aineiston monipuolisen sekä helpon tuotteistamisen eri toimisto-ohjelmilla.

SPATIAL IMAGINGSkannausmenetelmää valittaessa siihen vaikuttaa se, että tallennetaanko pistepil-vellä kohteen tarkkuutta ja yksityiskohtia vai käytetäänkö kuvantamistekniikkaa hyö-dyksi. Trimble VX -takymetriskanneri mahdollistaa kuvien käyttämisen 3D-pinnalla. Tämän uuden teknologian avulla perinteiset mittaussuoritukset tehdään kuvalta ja erilaisilta pinnoilta samanaikaisesti. Trimble VX mittaa, kuvaa ja skannaa. Sillä tehdään niin perinteiset työt kuin vaativat geospatiaaliset hankkeet luotettavasti Suomen vaativissa sääolosuhteissa.

Kohteissa, joissa pinnan muodosta tarvitaan paljon ja nopeasti tarkkaa tietoa, Trimble CX -massiivikeilain on varma ja kustannustehokas ratkaisu. Sen toiminto perustuu kameran lisäksi sekä vaihe-ero- että pulssilaser -teknologiaan. Kaikkien Trimblen mittausratkaisujen sekä tiedonhallinnan takana on yksi ja sama ohjel-misto, ACCESS. Se takaa vaivattoman, luotettavan ja nykyaikaisen tavan käyttäjille suoriutua mittaamisen haasteista. Se on myös ohjelmisto, jolla tulevaisuuden tek-nologian mittaussovellukset ja tiedonhallinta tullaan toteuttamaan.


valtuutettu maahantuoja

www.trimble.com

Geotrim Oy kehittää mittausalaa

VRSnet.fi on Geotrim Oy:n ylläpitämä valtakunnallinen VRS-tukiasemaverkko-

palvelu, joka koostuu yli 90 GNSS-tukiasemasta ja laskentakeskuksesta Van-

taalla. VRSnet.fi perustuu suljettuun, luotettavaan ja tarkkaan tiedonsiirtoverk-

koon, joka on hyväksytty viranomaiskäyttöön (Military 1-taso). Homogeeninen

VRS-järjestelmä tuottaa mittaustulokset suoraan Euref-Fin koordinaatistossa

sekä muissa koordinaattijärjestelmissä.

VRSnet.fi-palvelulla GPS/GNSS-mittaukset ympäri Suomen teh-dään reaaliaikaisella DGPS-, H-Star- ja RTK-tekniikalla sekä jälkilaskennalla ilman yksittäistä tukiasemaa. Järjestelmän ydin on laskentakeskuksen ainutlaatuinen ohjelmistoteknologia, jolla pysty-tään reaaliaikaisesti mallintamaan ja korjaamaan ilmakehän aihe-uttamat sekä muut signaaleihin vaikuttavat häiriöt ja virheet GNSS-mittauksissa. VRS-järjestelmä luo

automaattisesti käyttäjälle virtuaalitukiaseman ja optimaalisen virhekorjatun kor-jausviestin mittaukseen. Tätä menetelmää muut tukiasemaverkkoratkaisut eivät pysty käyttämään.

Yhteys VRSnet.fi-palveluun muodostuu muutamassa sekunnissa ja palvelu toimii 24/7. Palvelusopimuksesta ja laitteistosta riippuen tarkkuusluokat ovat 50cm, 30cm, 10cm, 1cm tai 1mm. HelpDesk-tukipalvelu on VRS-palvelun käyttäjien apu-na. VRSnet.fi on avoin kaikille laitemerkeille ja mobiilitiedonsiirtotekniikoille.

Geotrim Oy on mittausalan edelläkävijä, joka haluaa kehittää alaa jatkuvasti Suo-messa. Tämän vuoksi toimme maahan alan ensimmäisen integroidun Mobile–kar-toitusjärjestelmän, Trimble MX8:n.

MX8:n tuottamilla korkeatasoisilla tietomalleilla ratkaistaan tuottavasti hyvin monet geospatiaaliset tarpeet nopeasti eri alojen tuotantoprosessien käyttöön.

Tiedon keruu

Kerää nopeasti geospatiaalista tietoa Trimblen Mobile kartoitusjärjestelmällä:• Tiheä pistepilvi• Erittäin tarkka paikannus ja orientointi• Korkearesoluutioiset digitaalikuvat

Tiedon käsittely

Muuta raakatieto nopeasti geospatiaaliseksi älykkyydeksi Trident Analyst-ohjelmis-tolla:• Automaattinen 3D-objektien luonti ja tunnistus• Manuaalinen 3D-objektien luonti ja tunnistus• Atribuuttitieto suoraan maastosta• Tarkkuuden ja luotettavuuden hallinta

Tiedon jakaminen

Tuota korkealaatuista aineistoa asiakkaille ja sidosryhmille• CAD• GIS• Monipuoliset kuva-aineistot• Tieto-omaisuuden hallinta

Trimble MX8 Mobile -kartoitusjärjestelmä mahdollistaa välittömästi uuden, ylivoi-maisen teknologian hyötykäytön kotimaisissa organisaatioissa.

Paikkatietomarkkinoilla marraskuussa 2011 kaikilla on mahdollisuus tutustua MX8:aan.

VRS-Net – ylivoimaista teknologiaa ja tarkkuutta nopeasti

Erilaisia tukiasemaverkkoratkaisuja

VRS-tukiasemaverkko mahdollistaa myös yksittäisten tukiasemien korjauspalvelun:• Single station – korjausdata tukiasemaverkon yksittäiseltä tukiasemalta• MAC – Master Auziliary Concept, raakadata/korjausdata pääasemalta ja korjau-

serot muutamalta aputukiasemalta.

Valmiina tulevaisuuteen

Käytössäsi ovat aina kaikki GNSS-signaalit sekä muut mahdolliset tulevaisuuden GNSS-signaalit, kuten Compass. GNSS-teknologian edelläkävijänä Suomessa VRS-net.fi turvaa toimintasi tulevaisuuteen jatkuvalla kehityksellä.

ilMOitus



www.geotrim.fi

Trimble Access -mittausratkaisut ja tiedonhallinta

GNSS-paikkatiedon uusi aikakausiGeoExplorer® 6000 -sarjan laitteet aloittavat uuden aikakauden tarkassa ja tuottavassa paikkatiedon keruussa ja ylläpidossa. Laitteet perus-tuvat täysin uuteen GNSS–teknologiaan, jonka ansiosta tuottavaa paikkatiedon keruuta voidaan tehdä olosuhteissa, joissa se ei aikai-semmin ole ollut mahdollista.

Sarjaan kuuluva GeoXH™ on markkinoiden ainoa käsilaite, jonka paikan-nustarkkuus on 10 cm ilman ulkoisia antenneja tai muita lisävarusteita. Mallisarjan toinen laite, GeoXT™ puolestaan tuottaa luotettavaa 50 cm tarkkuutta. Tarkkuudet saavutetaan tarpeen mukaan joko reaaliajassa tai jälkilaskennalla VRS–verkon korjausdataa hyödyntämällä.

Paikannustarkkuuden ja –luotettavuuden keskeinen tekijä on Trimblen Floodlight™–teknologia, jossa yhdistyy viimeisin GNSS–paikannusteknolo-gia, barometrinen korkeudenmääritys ja kehittyneet ohjelmistoalgoritmit. Lop-putuloksena on paikannustekniikka, joka lisää dramaattisesti tiedonkeruun tuotta-vuutta peitteisissä olosuhteissa.

Trimble on toiminut edelläkävijänä jo pitkään maastomittausmenetelmien integ-roinnissa ja tulokset on nähty tehokkuutena eri alojen mittaussovelluksissa. Tavoit-teena on ollut, että uusimmat tekniikat takymetreissä, laserkeilaimissa ja GNSS-laitteissa toimivat samalla ohjelmistolla ja maastotietokoneella.

Nyt tämä on Trimblen käyttäjille ja heidän yhteistyökumppaneilleen arkipäivää, sil-lä kaikki tiedot ovat reaaliajassa ja samanaikaisesti jokaisen käytettävissä uuden internet-teknologian ansiosta. Palvelu toimii tuottavasti eri projektien tietopankkina. Se tarjoaa aina viimeisimmät versiot esim. suunnitelmista ja kartoista. Trimble Access Sync päivittää maastotietokoneelta tietoa automaattisesti työvaiheita häi-ritsemättä. Käyttäjän kannalta on tärkeää myös se, että Trimblen uudet teknologiset ratkaisut tukevat vanhempien laiteratkaisujen yhdistämistä nykyaikaisiin yhteiskäyt-töjärjestelmiin. Trimble Access -ohjelmiston modulaarinen rakenne mahdollistaa sopivien toimintojen hankkimisen tai vuokraamisen heti tarpeen vaatiessa. Nerok-kaan reaaliaikaisen Assistant-tukipalvelun avulla laitejärjestelmien käyttöönotto on vaivatonta. Uusi etätukipalvelu on käyttäjän apuna toimistossa ja maastossa.

TRIMBLE VISION™Trimble Vision -teknologia perustuu digitaaliseen kamerateknologiaan, jossa mit-takamera on kalibroitu takymetrin optiikkaan ja akseleihin. Näin Vision-tekniikalla tallennetut kuvat ovat heti oikeassa koordinaatistossa, eli samassa johon takymetri on orientoitu. Tällaisten kuvien käyttö maastomittauksissa on syrjäyttämässä perin-

GeoExplorer 6000 -sarjan laitteissa kaikki paikkatietosovelluksissa tarvittava toi-minnallisuus on integroitu samaan käsilaitteesen. 3.5G-modeemi varmistaa

aina nopeimman käytettävissä olevan yhteyden maastosta tarvittaviin palveluihin (VRS–palvelu, karttapalvelimet tai yhteydet tietokantoi-

hin). 5 megapikselin kameralla valokuvat voidaan liittää osaksi tiedon-

keruuprosessia.

GeoXH ja GeoXT -laitteet yhdessä Trimblen paikkatietoso-velluksen kanssa soveltuvat kaikkiin paikkatietoso-

velluksiin, jotka edellyttävät tarkkaa, luotettavaa ja tuottavaa paikkatietoa. Esimerkkeinä mai-nittakoon verkostojen kartoitus-, paikannus- ja ylläpitosovellukset, kunnalliset paikannus-, suun-nittelu- ja tiedonkeruusovellukset tai ympäristö-tiedonkeruusovellukset.

teisten yksittäisten kartoituspisteiden tallentamista. On tärkeää erottaa eri teknii-kat. Trimblen menetelmässä kuvilla on sijainnin lisäksi myös mittakaava ja orien-tointitiedot samassa koordinaatistossa. Tämä mahdollistaa aineiston monipuolisen sekä helpon tuotteistamisen eri toimisto-ohjelmilla.

SPATIAL IMAGINGSkannausmenetelmää valittaessa siihen vaikuttaa se, että tallennetaanko pistepil-vellä kohteen tarkkuutta ja yksityiskohtia vai käytetäänkö kuvantamistekniikkaa hyö-dyksi. Trimble VX -takymetriskanneri mahdollistaa kuvien käyttämisen 3D-pinnalla. Tämän uuden teknologian avulla perinteiset mittaussuoritukset tehdään kuvalta ja erilaisilta pinnoilta samanaikaisesti. Trimble VX mittaa, kuvaa ja skannaa. Sillä tehdään niin perinteiset työt kuin vaativat geospatiaaliset hankkeet luotettavasti Suomen vaativissa sääolosuhteissa.

Kohteissa, joissa pinnan muodosta tarvitaan paljon ja nopeasti tarkkaa tietoa, Trimble CX -massiivikeilain on varma ja kustannustehokas ratkaisu. Sen toiminto perustuu kameran lisäksi sekä vaihe-ero- että pulssilaser -teknologiaan. Kaikkien Trimblen mittausratkaisujen sekä tiedonhallinnan takana on yksi ja sama ohjel-misto, ACCESS. Se takaa vaivattoman, luotettavan ja nykyaikaisen tavan käyttäjille suoriutua mittaamisen haasteista. Se on myös ohjelmisto, jolla tulevaisuuden tek-nologian mittaussovellukset ja tiedonhallinta tullaan toteuttamaan.

ilMOitus

Nordic Geo Centeristä:3D Maa- ja maastoskannerit•2D Mobiili- ja ilmaskannerit•Inertiajärjestelmät•GPS/GNSS -laitteistot•Robottitakymetrit•

NORDICGEOCENTER

Maasta - Ilmasta - Mereltä

RIEGL

Nordic Geo Center Oy - puh. 045 650 8585 - Käyntiosoite: Kulosaarentie 8, 00570 Helsinki (Kulosaari)www.geocenter.fi-sähköposti:[email protected]

Nytmyöskätevästiverkkokaupasta-tuletutustumaanNordicGeoShoppiin!

Lue lisää nettisivuiltamme: www.geocenter.fiTaivaraaaikaetukäteenjatuletutustumaantuotteisiinpaikanpäälle!

Osta verkossa!

Nordic Geo Shop

http://geocente.shop.sigm

atic.fi/

LöydätmeidätmyösPaikkatietomarkkinoilta(1.-2.11.) osastolta L1. Tervetuloa!


– Laki kiinteistönmuodostamislain muut-tamisesta (914/2011), laki yhteisaluelain muuttamisesta (915/2011), laki yksityi-sistä teistä annetun lain muuttamisesta (916/2011), laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuk-sesta annetun lain muuttamisesta (917/2011), laki maakaaren muuttami-sesta (918/2011) ja laki ulkoilulain 6 ja 15 §:n muuttamisesta (919/2011).

Voimaan 1.10.2011. Eräitä kiinteistön-

muodostamislain kiinteistötoimituksia

koskevia säännöksiä on muutettu. Merkit-

tävimmät muutokset liittyvät kiinteistö-

toimitustuotannon tehostamiseen sekä

kiinteistötietojärjestelmän luotettavuuden

parantamiseen ja kiinteistönmuodosta-

mislakiin sisältyvien osittamisrajoitusten

tarkistamiseen. Yhteisaluelakiin on tehty

eräitä sen menettelyllisiä säännöksiä sel-

ventäviä muutoksia. Muutokset koskevat

muun muassa osakaskunnan sääntöjen

vahvistamista, äänestämistä osakaskunnan

kokouksessa ja osakkaan moiteoikeutta.

Lisäksi yhteisaluelakiin, kiinteän omaisuuden

ja erityisten etuuksien lunastamisesta an-

nettuun lakiin, yksityisistä teistä annettuun

lakiin, maakaareen ja ulkoilulakiin on tehty

eräitä pääosin teknisluonteisia tarkistuksia. Eduskunnan lausuma; Eduskunta edellyttää,

että annettavan lain vaikutuksia seurataan ja

että seurannan tuloksista toimitetaan maa- ja

metsätalousvaliokunnalle selvitys vuoden

2013 loppuun mennessä.

– Mittauslaitelaki (707/2011). Voimaan 1.7.2011. Mittauslaitelain tavoittee-

na on turvata mittauslaitteiden toiminnan,

mittausmenetelmien ja mittaustulosten

luotettavuus. Laki toimii mittaamisen

yleissäädöksenä Suomessa. Elinkeinotoi-

minnassa kyse on tuotteen tai palvelun

hinnan määrittämisestä mittaustulosten

perusteella. Kulutusmittauksessa määri-

tetään käytetyn veden, kaasun, sähkö- tai

lämpöenergian hinta. Mittaaminen voi

liittyä myös yleiseen terveyteen ja turvalli-

suuteen, esimerkiksi terveydenhuollossa tai

liikenneturvallisuuden valvonnassa. Lakia

sovelletaan myös viranomaisen mittaus-

tulokseen perustuvaan päätöksentekoon.

Laissa on lisäksi säännökset pakattujen

tuotteiden sisällön määrän määrittämisestä.

Kiinteistönmuodostamista koskeva lakipaketti tulee voimaan 1.10.2011. siihen tullee liittymään kiinteistötoimitusmaksuasetusta koskeva muutos, joka on maa ja metsätalousministeriön käsittelyssä. uusi kaivoslainsäädäntö tuli voimaan 1.7.2011 sisältäen mm. säännökset kaivostoimituksesta ja merkittävästä määrästä kiinteistörekisterimerkintöjä mm. kullanhuuhdontaluvista. Vesilainsäädännön voimaantulo vuoden 2012 alusta merkitsee myös teknisiä muutoksia eräisiin KML:n pykäliin.

UUsiA säädöKsiäMarkku Markkula

Laissa on myös säännökset mittauslaittei-

den markkinoille saattamisesta, käytöstä,

vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta,

merkinnöistä ja huollosta. Lain noudattamis-

ta valvovat Turvallisuus- ja kemikaalivirasto

ja aluehallintoviranomaiset. Lakiin otetaan

myös mittauslaitteiden markkinavalvontaa

ja tarkastustoimintaa koskevat säännökset

sekä rangaistussäännökset.

– kaivoslaki (621/2011), laki ydinener-gialain muuttamisesta 622/2011), laki maastoliikennelain 4 §:n muuttamisesta (623/2011), laki säteilylain 3 ja 5 §:n muuttamisesta (624/2011), laki erämaa-lain 6 §:n muuttamisesta (625/2011), laki saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:n muuttamisesta (626/2011), laki luonnonsuojelulain 53 §:n muuttami-sesta (627/2011), laki ympäristövahin-kojen korvaamisesta annetun lain 12 §:n muuttamisesta (628/2011) ja laki Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain muuttamisesta (629/2011).

Voimaan 1.7.2011. Kaivoslaissa turvataan

kaivostoiminnan ja malminetsinnän edel-

lytykset yhteiskunnallisesti, taloudellisesti

ja ekologisesti kestävällä tavalla. Lailla

turvataan myös kuntien vaikuttamismah-

dollisuudet, varmistetaan asianosaisten

oikeusturvan toteutuminen sekä otetaan

huomioon kansalaisvaikuttamista ja osallis-

tumista koskevat vaatimukset. Lupaharkinta

perustuu kokonaisvaltaiseen tarkasteluun.

Lupa käyttää toiselle kuuluvaa aluetta kai-

vostoimintaan edellyttää kaivoshankkeen

täyttävän yleisen tarpeen vaatimuksen. Tur-

vallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES) toimii

laissa tarkoitettuna kaivosviranomaisena.

– Vesilaki (587/2011), laki ympäristön-suojelulain muuttamisesta (588/2011), laki maankäyttö- ja rakennuslain muut-tamisesta (589/2011), laki vesistö-hankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annetun lain muut-tamisesta (590/2011), laki Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain 3 ja 12 §:n muuttamisesta (591/2011), laki peruskuivatustoiminnan tukemisesta annetun lain muuttamisesta (593/2011), laki luonnonsuojelulain 53 ja 57 a §:n muuttamisesta (594/2011), laki maas-toliikennelain 4 §:n muuttamisesta

(596/2011), laki kiinteistönmuodosta-mislain muuttamisesta (597/2011) ym. lakien muuttamisesta.

Lait tulevat voimaan 1.1.2012. Vesilain

säätämisen lisäksi tehdään lähinnä tek-

nisluonteisia tarkistuksia 15 lakiin. Vesilain

soveltamisalassa ja perusperiaatteissa ei

tapahdu merkittäviä muutoksia. Vesilain

mukainen lupaharkinta perustuu hank-

keesta aiheutuvien hyötyjen ja haittojen

punnintaan, jota täydentää kielto aiheuttaa

huomattavan haitallisia vaikutuksia. Edus-

kunnan lausumat; 1) Eduskunta edellyttää,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin eräistä

vesien käyttämistä varten myönnettävistä

oikeuksista annetun lain (266/1961) kumoa-

miseksi siten, että lainsäädäntöehdotus anne-

taan eduskunnalle viimeistään vuonna 2017.

2) Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää

pohjavesialueiden kartoitukseen, luokituk-

seen ja käyttöön sekä suojelusuunnitelmiin

liittyvät lainsäädännölliset ja menettelylliset

kehittämistarpeet. 3) Eduskunta edellyttää,

että hallitus pitää huolta ympäristöhallinnon

toimivuudesta turvaamalla sille osoitettujen

tehtävien hoitamiseksi riittävät resurssit ja

ryhtyy toimenpiteisiin ympäristönsuojelun

jälkivalvonnan tehostamiseksi.

– Laki käräjäoikeuslain muuttamisesta (608/2011), laki hovioikeuslain muut-tamisesta (609/2011), laki hallinto-oikeuslain muuttamisesta (610/2011)

Voimaan 1.10.2011. Tuomioistuinharjoit-

telijoiden toimivaltaa laajennetaan ja sitä

koskevia säännöksiä selkiytetään. Tuomio-

istuinharjoittelua suorittavan henkilön

virkanimike on käräjänotaari. Lisäksi toimi-

valta käräjänotaarin nimittämiseen siirretään

hovioikeudelta käräjäoikeuden laamannille.

Tuomioistuinharjoittelu laajennetaan hovi-

ja hallinto-oikeuksiin.

– Laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta (634/2011) ja laki viran-omaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 18 ja 36 §:n muuttamisesta (635/2011).

Voimaan 1.9.2011. Julkisen hallinnon tie-

tohallinnon yleisestä ohjauksesta huolehtii

VM. Yhteentoimivuuteen pyritään ottamalla

käyttöön yhtenäiset julkisen hallinnon

kokonaisarkkitehtuurien suunnittelu- ja

kuvaamisjärjestelmät, yhteentoimivuuden


edellyttämät kuvaukset ja määritykset sekä

julkisen hallinnon tietohallinnon yhteiset

palvelut sekä yhtenäisen toiminnan kannalta

tarpeelliset muut toimenpiteet. Viranomais-

ten toiminnan julkisuudesta annettua lakia

muutetaan siten, että laista poistetaan valtion

hallinto- ja lainkäyttöviranomaisten tietojär-

jestelmien yhteensopivuutta koskevat vel-

voitteet sekä velvoitteet osallistua yhteiseen

asiakaspalvelujärjestelmään. Tietohallintolais-

sa mm. mainitaan perusrekistereinä MML:n

ja GL:n ylläpitämiä aineistoja. Eduskunnan

lausuma; Eduskunta edellyttää hallituksen

seuraavan lainsäädännön tavoitteiden, ku-

ten tietojärjestelmien yhteentoimivuuden ja

kustannustehokkuuden, toteutumista sekä

ryhtyvän tarvittaviin toimenpiteisiin, mikäli

ilmenee, etteivät lainsäädännön tavoitteet

toteudu. Eduskunta edellyttää lisäksi, että

hallintovaliokunnalle annetaan perustuslain 47

§:n 2 momentissa tarkoitettu kirjallinen selvitys

saavutetuista tuloksista mukaan lukien vapaa-

ehtoisen yhteistyön eteneminen seuraavan

vaalikauden aikana.

– tasavallan presidentin asetus Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuk-sen kalastussäännön 16 §:ssä tarkoite-tun pöytäkirjan voimaansaattamisesta (438/2011).

Voimaan 16.5.2011. Pöytäkirja sisältää mää-

räyksiä, jotka poikkeavat kalastussäännöstä.

Ne koskevat tapaa, jolla kiinteistä pyydyksistä

päivittäin vapautetaan niihin joutuneita lohia

ja taimenia, siikalipon määritelmää ja perin-

teisiin kalastuspaikkoihin tehtäviä korjauksia.

– Vn asetus tornionjoen kalastusalueella sovellettavista kansallisista kalastusmää-räyksistä. (436/2011).

Voimaan 16.5.2011. Asetuksella toimeenpan-

naan kansallisia kalastusmääräyksiä Suomen

ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen

kalastussäännön 11 §:n 7 momentin mu-

kaisesti. Kalastusmääräyksillä rajoitetaan

Suomen puoleisella merialueella kalastusta

kiinteillä pyydyksillä tiukemmin kuin mitä

Tornionjoen kalastusalueen kalastussääntö

edellyttää. Kalastusmääräykset perustuvat

rajajokisopimuksen voimaansaattamislain 4

§:n 1 momenttiin, jonka mukaan kalastus-

ajoista tai pyydysrajoituksista säädettäessä

otetaan huomioon pyrkimys kestävään

kalastukseen ja kalastajien yhdenvertainen

kohtelu Suomen puoleisen Pohjanlahden

rannikkoalueilla. Lisäksi ne perustuvat voi-

maansaattamislain 4 §:n 2 momenttiin, joka

muodostaa oikeusperustan kalastuksen

valvontatoimiin.

– Vn asetus kevennettyjen rakentamis- ja kaavamääräysten kokeilusta (293/2011).

Voimaan 1.5.2011 ja on voimassa 1.1.2014

saakka. Asetuksella mahdollistetaan Jy-

väskylän Palokunnanmäen ja Kankaan

asemakaava-alueilla tontin ajokelpoisen

yhteyden ja teknisen huollon järjestäminen

autopaikkojen korttelialueen kautta kahden

tontin sijasta enintään viidelle tontille.

– laki sipoonkorven kansallispuistosta (325/2011), voimaan 1.5.2011.

Sipoonkorven alueelle perustetaan kansallis-

puisto nykyisen luonnonsuojelualueen tilalle.

Perustettavan kansallispuiston pinta-ala on

1 857 ha. Sipoonkorven kansallispuiston

perustamisella täydennetään kansallispuis-

toverkostoa eteläisimmän Suomen metsä- ja

kallioluonnon osalta.

– Laki Selkämeren kansallispuistosta (326/2011).

Voimaan 1.7.2011. Selkämeren alueelle

perustetaan kansallispuisto. Perustettavan

Selkämeren kansallispuiston omistaa valtio ja

sen pinta-ala on noin 91 200 ha. Vesialueiden

osuus pinta-alasta on noin 89 660 ha. Selkä-

meren kansallispuiston perustamisella turva-

taan erityisesti vedenalaisten luontotyyppien

sekä näillä esiintyvien luonnonkalakantojen

säilymistä.

– Laki maankäyttö- ja rakennuslain muut-tamisesta (319/2011).

Osittain voimaan 15.4.2011. Vähittäiskaupan

sijainnin ohjausta koskeviin säännöksiin

tehdään muutoksia. Muutosten tavoitteena

on saattaa ohjausjärjestelmä vastaamaan

toimintaympäristössä ja kaupan toiminnassa

tapahtuneita muutoksia ja selkeyttää sijainnin

ohjauksen tavoitteita laissa. Vähittäiskauppaa

koskevat säännökset kootaan omaan lukuun

maankäyttö- ja rakennuslaissa. Lakiin ote-

taan vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat

erityiset sisältövaatimukset maakunta- ja

yleiskaavoille. Vähittäiskaupan suuryksikön

määritelmään ja sitä kautta erityisen sijain-

nin ohjauksen piiriin sisällytetään paljon

tilaa vaativan erikoistavaran kauppa. Lain

71 a §:ää sovelletaan muutoin heti, mutta

paljon tilaa vaativaan erikoistavarakauppaan

vasta neljän vuoden kuluttua lain voimaan-

tulosta. Eduskunnan lausumat; 1) Eduskunta

edellyttää, että hallitus selvittää sitä, miten

olemassa olevat työssäkäyntialueet otetaan

riittävästi huomioon kaupan suuryksiköiden

sijoittamista koskevien kaavaratkaisujen vaiku-

tusarvioinneissa. 2) Eduskunta edellyttää, että

hallitus selvittää maankäyttö- ja rakennuslain

toimivuusarvioinnin yhteydessä mahdollista

tarvetta säätää muiden toimintojen sijainnin

ohjauksesta täsmällisemmin laissa ottaen

huomioon valtakunnallisten alueidenkäyttöta-

voitteiden oikeudellisen aseman sekä selvittää

maakuntakaavojen vahvistamismenettelyyn

liittyviä käytännön näkökohtia ja kehittämis-

tarpeita. 3) Eduskunta edellyttää, että hallitus

seuraa yleisesti lain täytäntöönpanon vaiku-

tuksia palveluverkon ja palvelujen saatavuuden

kehittymiseen ja kaupan kilpailuedellytyksiin,

kehittää asianmukaisia tietojärjestelmiä sekä

selvittää muiden, erityisesti taloudellisten, ohja-

uskeinojen käyttömahdollisuuksia tavoitteiden

edistämiseksi. 4) Eduskunta edellyttää, että

lainsäädäntöä uudistettaessa maankäyttö ja

rakentaminen sekä valtakunnalliset alueiden

käyttötavoitteet saadaan nykyistä paremmin

parlamentaariseen ohjaukseen. Alueiden kehit-

tämisestä annetun lain (1651/2009) 5 ja 6 §:ien

mukaan maakunnan liitot vastaavat alueen

kehittämisestä. Maankäyttö- ja rakennuslakia

on arvioitava ja uudistettava kunnioittaen

maakunnallista näkemystä kiinnittäen erityistä

huomiota maakuntakaavojen vahvistamiseen.

Suuria kauppakeskuksia koskevissa kaavamää-

räyksissä ja rakentamisnormeissa on painotet-

tava ilmastonmuutoksen torjuntaa edistäviä

keinoja, kuten puurakentamista.

– Vn asetus ympäristövaikutusten arvioin-timenettelystä annetun Vn asetuksen 6 §:n muuttamisesta (359/2011).

Voimaan 1.6.2011. Asetuksen 6 §:n hanke-

luetteloon lisätään tuulivoimalahankkeet.

Tuulivoimalahankkeisiin sovelletaan ympä-

ristövaikutusten arviointimenettelyä, kun

yksittäisten laitosten lukumäärä on vähintään

kymmenen kappaletta tai kokonaisteho on

vähintään 30 megawattia. Uusina hanketyyp-

peinä luetteloon lisätään myös hiilidioksidin

talteenotto, kuljetus siirtoputkissa ja varas-

tointi geologisiin muodostumiin. Samassa

yhteydessä muutetaan patohankkeiden

määritelmä YVA-direktiivin mukaiseksi.

– Vn asetus maankäyttö- ja rakennus-asetuksen 62 ja 63 §:n muuttamisesta (283/2011).

Voimaan 1.5.2011. Lämpökaivot tulivat luvan-

varaisiksi.

– Vn asetus verkkokalastuksen rajoittami-sesta saimaannorpan poikasten suojele-miseksi (294/2011).


saakka. Asetuksella säädetään kalastusra-

joituksista, joilla kielletään saimaannorpan

poikasille haitallisten verkkopyydysten käyttö

15.4.–30.6.

– Vn astus eräistä kalastusrajoituksista Saimaalla (295/2011).


saakka. Asetuksella säädetään kalastusrajoi-

tuksista, joilla on tarkoitus kieltää saimaan-

norpalle haitallisimpien pyydysten käyttö

saimaannorpan keskeisillä elinalueilla vuoden

2016 huhtikuun loppuun saakka.


M A T T I h o L o P A I n e n

talOuden näkyMät sekä omassa maassamme että muualla ovat epäselvät. Talouden kasvu on ollut keskeinen lähtökohta tulevaisuutta ja taloutta suunniteltaessa kaikilla yhteiskunnan tasoilla. jos ei tule kas-vua, kulutus vähenee, työttömyys kasvaa, verotulot vähenevät, kiinteistöveroja lukuun ottamatta. Asumisen kustannukset kasvavat, tarvitaan lisää palkkaa, josta seuraa inflaatio. Miten käy suomalaisen työn ja yritysten kil-pailukyvyn sekä taas työllisyyden?

valtio pyrkii kohentamaan omaa talout-taan muun muassa pyrkimällä siirtämään ra-hoitusvastuuta kunnille. Kuntien on kerättävä vastaavasti lisää veroja ja korotettava julkisia palvelumaksuja. julkisten palvelujen kysyntä ei laske. julkisten palvelujen kustannuksia pitää karsia tyydyttävä laatu turvaten.

Hallituksen valmistelussa oleva kuntara-kenneuudistus vaikuttaa kuntien talouteen ja maankäyttöön lähivuosina. voiko kunta aidosti vaikuttaa asumisen hintaan ja millä keinoilla? Millainen selviytymisen ja maan-käytön kehittämisen tiekartta uudessa kun-nassa piirretään?

Maankäytön peruslainalaisuudet eivät ole riippuvaisia kasvun määrästä. Samoilla maankäytön välineillä voidaan vaikuttaa kunnan talouden tasapainoon kasvun suun-nasta ja määrästä riippumatta. Yhtenäinen, kustannustehokas yhdyskuntarakenne on keskeinen väline, jonka avulla menot ja tulot parhaiten saadaan vastaamaan toisiaan pal-velujen laatua turvaten. Tämä tulee olemaan merkittävä haaste hallituksen valmistelussa olevalle uudelle kuntarakenteelle, joka käytettävissä olevien tietojen mukaan pää-sääntöisesti tulee perustumaan yhtenäisiin työssäkäyntialueisiin. väistämättä kunnissa tulee olemaan useita keskustaajamia ja laa-

KUNNAt JA MAANKäY t tö YHtEisKUNNAN tAlOUsHAAstEEN KEsKiössä – tAAs KERRAN

Kirjoittaja on maankäytön asiantuntija suomen Kuntaliitossa. sähköposti matti.holopainen kuntaliitto.fi.

”Yhtenäinen, kustannus-tehokas yhdyskuntarakenne on keskeinen väline, jonka avulla menot ja tulot parhaiten saadaan vastaamaan toisiaan palve-lujen laatua turvaten.”

joja haja-asutusalueita. Hajarakentamisen ohjauksella tulee varmistaa yhdyskuntara-kenteen kehittyminen palvelujen kustannus-tehokkuudesta tinkimättä.

Miten tässä ympäristössä toteutuu kun-talaisten tasa-arvoinen kohtelu palvelujen saatavuudessa ja palvelujen kustannusvastuus-sa? Tullaanko kustannusvas-tuuta palveluista siirtämään enenevässä määrin suoraan asukkaille aiheuttamisperi-aatteen mukaan? Tämä tar-koittaisi sitä, että kuntalaiset maksaisivat kunnan järjestä-mistä palveluista enenevässä määrin oman asuinalueensa ja -paikkansa palvelutuotannolle aiheuttaman kustannusvaiku-tuksen mukaan. vesihuollon kustannuksiahan voidaan jo nyt periä tämän periaatteen mukaisesti.

Kunta voi parhaiten vaikuttaa hajaraken-tamisen hallintaan ja kuntalaisten tasapuo-liseen kohteluun huolehtimalla riittävästä ja kohtuuhintaisesta tonttitarjonnasta sekä keskustaajamissa että valituissa muissa kasvutaajamissa. Tämä edellyttää myös uusissa kunnissa pitkäjänteistä perinteistä maapolitiikkaa, joka pohjautuu aktiiviseen maanhankintaan hyvissä ajoin.

Kunnat voivat vaikuttaa suomalaisten yritysten kilpailukykyyn vaikuttamalla omilla toimillaan rakentamisen toimivaa kilpailua edistäen. Kunta voi tontinluovuttajana vaikuttaa toimivaan kilpailuun asuntoraken-tamisessa ja palvelutuotannossa erityisesti päivittäistavarakaupassa. tontinluovutuksen kilpailutuksella ei yksinään voida turvata pal-

velujen ja tuotteiden kohtuullista hintaa ym-päristössä, jossa suurten yritysten tavoitteena on hallitseva asema paikallisilla ja valtakun-nallisilla markkinoilla. Oleellista on luovuttaa tontit aina käypään markkinahintaan, jottei

markkinoita vääristetä. Rakennushankkeiden onnistuneella ohjelmoinnilla ja hankera-kenteella voidaan mahdollistaa pienten ja keskisuurten yritysten osallistuminen raken-tamiseen. Kunnilta edellytetään aktiivista, pitkäjänteistä ja toimintaa, jolla edistetään asumisen kohtuullisen hinnan toteutumista erilaisin keinoin sekä kaupallisten palvelujen toimivaa kilpailua. Kaikki tähtää suomalaisen työn kilpailukyvyn parantamiseen ja toimiviin palveluihin yhteiskunnaassa. Sillä selvitään muuttuvassakin maailmassa.


Kansainvälisen maanmittausinsinöörien liiton konferenssi pidettiin tänä vuonna ennätysyleisön edessä Marrakechissa Marokossa 18.–22. toukokuuta. Working Week houkutteli paikalle yhteensä 1 500 osanottajaa 90 maasta. Osanottaja-määrä sekä teknisessä ohjelmassa olleet yli 450 esitelmää olivat ennätyksiä FiG:n vuosittaisissa konferensseissa.

ennäTysosAnoTTo MArrAKechIn KonFerenssIssA TodIsTI KuLTTuurIen KohTAAMIsTA

MerkillePantavaa oli osanottajien hajon-ta maantieteellisesti ja kulttuurisesti. Runsas osanotto arabimaista sekä Afrikasta samoin kuin ranskankielisistä maista oli silmiin pistä-vää ja dominoi sekä ohjelmaa että käytäväkes-kusteluja. eurooppalaisten määrä oli tavallista pienempi koskien niin kaikkia pohjoismaita kuin Keski- ja etelä-eurooppaa. Arabimaailman mullistukset euroopan kiristyneen talousti-lanteen ohella vaikuttivat tähän vaikka viime hetken peruutuksia ei ollutkaan. Osanottajien tausta sekä marokkolainen järjestelykulttuuri näkyivät myös ”kokouskulttuurissa” niin aika-taulujen muutoksina kuin mm. pääpuhujien valinnassa ja viime hetken vaihdoksina.

Konferenssin avajaiset vetivät Palais des Congrèsin pääsaliin 1 200 osanottajaa kuu-lemaan avajaistervehdyksiä. FiG:n presidentti cheehai teo avasi ensimmäisen konferens-sinsa yhdessä Marokon ONiGT:n presidentin aziz hilalin kanssa. Avajaispuheen piti ministeri karim ghellab pääministeri abas el fassin puolesta. Yhteistyökumppaneista ranskankieliset, arabialaiset ja välimeren maanmittarit pitivät Marokossa kokouksensa.

Kolmessa pääistunnossa keskityttiin kulttuurien kohtaamisen eri näkökulmista. Tärkeimmät panokset tulevaisuuden kan-nalta esittivät aida Opoku-Mensah Afrikan talouskomissiosta (eCA) sekä Trimblen va-rapresidentti chris gibson. Opoku-Mensah keskittyi esityksessään tietotekniikan rooliin Afrikan kehittämisen moottorina sekä am-mattilaisten merkitykseen tietouden levittä-jinä ja kouluttajina: eCA-yhteistyön merkitys tulee olemaan FiG:lle erityisen tärkeä tulevina vuosina. Chris Gibson korosti puheessaan modernin GPS:n merkitystä mutta muistutti samalla että modernien laitteiden käyttö edellyttää myös teknologian tuntemusta. Trimble on noussut eSRi:n ohella yhdeksi FiG:n pääyhteistyökumppaniksi niin konfe-rensseissa kuin myös FiG-säätiössä.

Marokkolaiset järjestäjät olivat keskitty-neet erityisesti laajan näyttelyn aikaansaa-miseen. He onnistuivat tässä erinomaisesti, sillä yli 50 näytteilleasettajaa täytti kaikki tarjolla olleet yli 60 näyttelyosastoa. Mukana oli ensimmäistä kertaa myös Kiina-paviljonki, jossa 12 kiinalaista yhtiötä esitti sekä laite-

että ohjelmisto-osaamistaan. Konferenssin pääsponsorit olivat Trimble ja eSRi.

Teknisen ohjelman yli 90 sessiossa esitet-tiin yhteensä yli 450 paperia, joiden joukossa 30 tieteellisen arvioinnin läpäissyttä. Tarjo-tusta yli 650 ehdotuksesta saatiin ohjelmaan mahtumaan yli 450.

Perinteisten esitysten rinnalla Marokossa järjestettiin myös erilaisia foorumeita ja erityisistuntoja. eräs kiinnostavimmista oli tulevaisuuden katasteria käsitellyt Towards Cadastre 2034, joka perustui yhdessä GiM in-ternationalin kanssa tuotettuun materiaaliin.

Monien sessioiden aiheina olivat Afrikkaa koskettavat aiheet, joita tukivat myös FiG:n Afrikka-työryhmän foorumit, jotka mahdol-listivat suoran mielipiteiden vaihdon. Muita painopistealueita olivat kestävä kehitys ja kriisien hallinta. Komissio 5 jatkoi menes-tyksekästä sarjaansa referenssijärjestelmien kehittämisestä.

Tavan mukaan maanmittauslaitosten pääjohtajilla oli oma kokouksensa ja nyt oli oma kokous järjestetty myös FiG:n akatee-misille jäsenille.

Mil:n edustaja Ari tella yleiskokouksessa.

53Maankäyttö 3|2011Maankäyttö 1|2011

Markku Villikka FIg director markku.villikka fig.net

Working Weekin sosiaaliset tapahtumat olivat täynnä marokkolaista kulttuuria sekä sielulle että ruumiille. Kulttuuriset erot näkyi-vät aikataulujen venymisenä, kun ohjelmat rakennettiin kunniavieraiden aikataulujen mukaan. FiG:n ja ONiGT:n arvostuksesta kertoo se, että sekä itse konferenssia että päätösillallista sponsoroi Marokon kuningas Mohammed vi.

FiG:n yleiskokoukseen osallistui 50 jä-senliittoa ja yhteensä 300 osanottajaa. uusia jäsenyhdistyksiä hyväksyttiin etiopiasta, Senegalista, Nigeriasta (arvioitsijat), Malista ja liberiasta. jäsenyhdistyksiä on nyt 102. liitännäisjäseniksi hyväksyttiin instituutiot Kiinasta, Sri lankasta, Kyprokselta ja Kolum-biasta. lisäksi hyväksyttiin neljä yritysjäsentä ja seitsemän yliopistojäsentä. edellinen presidentti stig enemark nimitettiin kun-niapresidentiksi.

Tärkeimmät päätökset olivat työohjel-mien hyväksyminen vuosille 2011–2014. Kymmenen komission lisäksi FiG:llä on tällä kaudella neljä ammatillista työryhmää (task force), joiden lisäksi perustettiin työryhmä pohtimaan äänioikeuden mahdollista muuttamista. Kaikkiaan Suomesta osallistui Marokon konferenssiin alle kymmenen hen-

Aida Opoku-Mensah, ECA, Othman skiredj, Chris Gibson, trimble ja Mohammed Ettarid Marokosta ensimmäisessä yhteisistunnossa.

FiG 2011 keskittyi paljolti näyttelyyn, joka antoi runsaasti tilaa ja mahdollisuuksia ammatilliseen verkottumiseen.

keä. Yleiskokouksessa Mil:n edustaja oli ari tella, jonka lisäksi paikalla olivat pääjohtaja jarmo ratia Maanmittauslaitoksesta sekä kunniapresidentti juha talvitie.

FiG:n seuraava konferenssi on Roomassa 6.–10. toukokuuta 2012 pidettävä Working Week (www.fig.net/fig2012), jonka call for papers on jo käynnissä.


UNiVERsAl-REPARAtURGERät

jürgen grönfors jurgen.gronfors luukku.com

M a a n M i t t a u s t a t a l l e n t a M a s s a

paikattiin vaatteiden reiät tai vietiin ne om-pelijalle, jos haluttiin saada riittävän hyvää jälkeä. Armeijassakin käytettiin vielä 1960-lu-vulla ns. makulatuuripaperia muistiinpanoja tehtäessä.

Millaista on elämä nyt? joka paikassa julistetaan kestävän kehityksen nimiin. Mutta mikä on käytäntö? vaatteet ja tavarat ovat joko sellaisia, että niiden laatu ei juuri mah-dollista korjailua kestä, tai korjaaminen mak-saa enemmän kuin uuden ostaminen. esim. halvimmat matkapuhelimetkin maksavat sen verran vähän, että niihin ei edes kannata ostaa uutta akkua! Toisaalta taas kulutusyhteiskunta edellyttää, että tavaroita ostetaan jatkuvasti ja mieluummin vähän enemmän kuin eilen. Ns. muotikin muuttuu sellaista tahtia, että vanhaa ei koivin pitkään edes pitäisi ylläpitää. Näin pidetään pyörät pyörimässä ja hoidetaan työllisyyttä.

vanhaan korjauskulttuuriin liittyy tässä esiteltävä ”universal- Reparaturgerät” (kuva).

Niin, aikanaan olivat teräsmittanauhat ar-vokkaita välineitä ja niitä käytettiin tarkkoihin mittauksiin. Saattoi kuitenkin sattua, että ne katkesivat tai vaurioituivat muutoin. Silloin syntyi tarvetta korjata ne ja tartuttiin tähän ”yleiskorjauslaitteeseen”. laitteen uraan so-vitettiin mittanauhan osat. uran reunassa on tarkka millimetriasteikko. uran päällä olevia tylppäpäisiä ruuveja kiristetään kevyesti niin, että mittanauhan päät ja korjauskappale voitiin asettaa millimetriasteikon avulla tarkasti pai-kalleen. Tämän jälkeen kiristettiin ruuvit. Sitten siirryttiin sisempiin teräväpäisiin ruuveihin, joita kiristämällä tehtiin urassa olevaan nauhaan kor-jauskappaleen kanssa reiät. Kaksi kummallekin puolelle vauriokohtaa. Korjattava mittanauha otettiin pois ja reikiin pantiin niitit. Ne vietiin taas uraan, jossa tylppäpäisillä ruuveilla puristettiin niitit tiukasti kiinni. Näin saatiin taas käyttökel-poinen mittanauha ja töitä voitiin jatkaa.

Korjauslaite soveltui mainiosti myös ns. haarukkapisteiden mittojen valmistamiseen. Haarukkapisteitä käytettiin aikanaan tiiviillä kaupunkialueilla, jossa kiintopisteet herkästi tuhoutuivat. Siinä kiinnitettiin rakennusten nurkkiin sokkeleihin nurkan kummallekin puolelle jonkinlaiset prikat, joihin voitiin kiinnittää mittanauhan päät. Mittaamalla kummastakin prikasta viisi metriä saatiin leik-kauspisteeseen rekonstruoitua kiintopisteen paikka. viiden metrin haarukkapisteitä varten valmistettiin valmiit kiinteät haarukkamitta-nauhat. Niiden avulla voitiin kätevästi mitata pisteen paikka. Tällainen haarukkamittanau-ha voitiin valmistaa kätevästi po. laiteella.

eipä nykyään taideta enää paljon mit-tanauhoja käyttää, kun on käytettävissä kaiken maailman elektroniset vehkeet, laserit ja GPS:t.

Se on lähinnä teräsmittanauhan korjaamista varten tehty raudasta valettu laite. laitteelle on tehty sille sopiva puulaatikko, jossa on myös mittanauhan korjauskappaleita ja niittejä. laatikon sisäkanteen on liimattu paperi, jossa on käyttöohjeet ”auf deutsch”. valmistajasta ei löydy mitään merkintää, mutta aivan ilmeisesti se on valmistettu Saksassa. laatikkoon on kiinnitetty pieni metallilevy, jossa lukee: ”ilmonen”. ilmonen on varmaankin ollut maahantuoja ja myyjä Suomessa.

aikanaan elettiin aikOja, jolloin kaikesta oli puutetta. Tavaroilla ja laitteilla oli suuri arvo ja niitä käytettiin ja korjattiin niin pitkään kuin se oli mahdollista. Sellaistakin perustarviketta kuin lyijykynää käytettiin loppuun asti. lyhyitä pätkiä varten oli holkit, joilla saatiin pidennettyä kynänpätkää ja sitä käytettyä sitten niin pitkään kuin sitä riitti. Työn hinta oli sellainen, että niin laitteita kuin vaatteitakin kannatti korjauttaa, ellei siihen itse pystynyt. Kenkien vieminen suutarin kunnostettavaksi oli aivan normaalia. itse


Pentti Kallio

MaanMittaushallituksen

topografit ry:n XIII Reunanver-tauspäivät pidettiin 6.–7.8.2011

Hämeenlinnassa. Topografeja

sekä muuta peruskarttatuotan-

non henkilöstöä eri puolilta maata

oli saapunut lähes 90. Valtaosa

heistä oli eläkeläisiä. Onnistuneen

tilaisuuden järjesti yhdistyksen

Hämeenlinnan jäsenistä Sauli Lepola, Sauli Savijoki sekä antti toivonen.

Reunanvertauspäivien nimi

tulee siitä, kun topografit vertasivat

karttojen reunoja jo maastossa,

että karttakuviot ja muut merkin-

nät sopivat myös naapurilehden

kuvioihin. Usein etäälläkin toi-

sistaan maastossa asuvien topo-

grafien yhteydenpito jäi muuten

vähäiseksi. Vertaamisella oli myös

sosiaalinen merkitys.

Vaikka tilaisuuden varsinainen

tarkoitus on entisten ja nykyis-

tenkin työtoverien tapaaminen ja

yhteisten muistojen kertaaminen,

oli päivillä myös ohjelmaa.

Yhdistys oli hankkinut oman

logonsa siis pöytästandaarin,

joita numeroituna luovutettiin

ansioituneelle henkilölle, lähinnä

järjestöaktiiveille sekä yhteistyöta-

hoille. Osa niistä luovutettiin tässä

tilaisuudessa.

Luovutuspuheessaan Pentti kallio Seinäjoelta esitteli pöy-

täviirin, jossa kuvataan Suomen

peruskartoituksen ensivaiheen eli

vuoden 1975 tilanne lehtijakokar-

tassa. Kartoitushan aloitettiin v.

1947. Viiri ilmaisee sen ajan kar-

toitustyön tuloksen. Vaikka kartan

valmistukseen osallistui monta

muutakin ammattiryhmää, totesi

puhuja ehkä juuri maastotyön

tehneillä topografeilla ja heidän

ammatti/perinneyhdistyksellään

olevan lehtijakologon valintaan ja

käyttöön hieman erioikeus.

Puhuja esitti myös toivomuk-

sen, että Suomen peruskartoitus

sekä itse kartta ja sen yhteiskun-

nallinen merkitys sekä erityisesti

kartan hyötykäyttö saisi myös

tutkijoiden kiinnostuksen. Hyöty ei

olisi pelkästään taloudellinen vaan

ulottuisi myös inhimillisen elämän

kuten mm. kulttuurin alueelle.

Tilaisuudessa esiintyi myös

hämeenlinnalainen kuoro Sauli

Pöytästandaarin vastaanottajia: vas. sauli lepola, Jorma Rantala, Yrjö teeriaho, Heikki Rantatupa, Reino Rouhiainen, Erkki Perä, timo luoma-aho (historiakirjan aloitteentekemisestä Peruskartta 50 -valokuvatun-nustuspalkinto) ja tauno Härkki.

tutustu teKniiKan museOOn – ja sen maanmittausosastoonaukioloajat: ti–pe klo 9–17, la–su 11–17toimisto: (09) 7288 440 info tekniikanmuseo.fiPääsymaksut: Aikuiset 6 €, lapset 1 €, opiskelijat 2 €, eläkeläiset 5 €

Tekniikan museoon pääsee busseilla 68 ja 71 Rautatientorilta sekä bussilla 74 Hakaniemestä.

lisätietoja: www.tekniikanmuseo.fi

viikintie 1, 00560 helsinki

Lepolan johdolla. Jorma Rantala esitti lauluja timo Luoma-ahon säestyksellä ja kuultiin myös hä-

mäläisiä juttuja Paavo Harolan

esittämänä.

Suomen peruskartoituksesta

on valmisteilla historiateos, jota

kirjan toimittajat tietokirjailija/

maanmittausteknikko yrjö tee-riaho sekä Jyväskylän yliopiston

maantieteenlaitoksen dosentti

Heikki Rantatupa esittelivät.

Kirja julkaistaan marras-joulukuun

vaihteessa.

Seuraavat Reunanvertauspäi-

vät järjestetään v. 2013 Seinäjoella.

Pentti kallio

uuTIsIA

reunAnVerTAA jAT AuLAngoLLA

vuOden 2011 pohjoismainen yhdysmieskokous järjestettiin Norjan Bergenissä elokuun alussa. Suomea edustivat Pekka Halme, Pekka Lehtonen ja tore Granskog.

Maanmittareiden kysynnässä ja tarjonnassa on eroja Pohjoismaissa. Tanskassa korkeakoulutukseen ha-kijoiden määrä on vähäinen markki-noinnista huolimatta ja Ruotsissa on kysyntää osaaville maanmittareille. Norjassa vastaavasti hakijoiden mää-rä ja työllisyys ovat hyvällä pohjalla. Suomessa tilanne on vakaa.

Maanmittausalan järjestöissä käydään keskusteluja toiminnan tehostamisesta ja yhteistyön tiivistä-misestä ammatillisesti lähellä olevien yhdistysten kanssa. Esimerkiksi Ruot-sissa on yhteinen toimitusjohtaja SVR:n kanssa.

Pohjoismainen maanmittari-kongressi järjestetään Oslossa syys-kuussa 2012. Valmistelut etenevät aikataulussa. Teemat kattavat laajasti maanmittareiden toimintakentän ja alustavan ohjelman perusteella kongressia voi suositella maanmit-tarille kun maanmittarille, missä organisaatiossa ja tehtävässä toi-

Pohjoismainen yhdysmies-kokous Bergenissä. Vasem-malta inge Revhaug, Norja, tore Granskog, Pekka Halme, puheenjohtaja Arve leiknes, Norja, leiv Bjarte Mjøs Nor-ja, Ewa swensson, Ruotsi, Henning Elmsrøm tanska ja Morten Krebs, tanska.

Pekka Lehtonen

yhdysMIesKoKous 2011miikaan. Opiskelijoille järjestetään rinnakkaisohjelmaa.

Seuraava Nordiskt Häfte julkais-taan 2012 kongressin yhteydessä. Toimitusvastuu on Norjalla.

CLGE järjestää eurooppalaisen maanmittarikongressin lokakuussa

2012 Hannoverissa. Opiskelijako-kous, johon odotetaan noin 500 opiskelijaa, järjestetään tapahtuman yhteydessä.

tore Granskog

uuTIsIA


Pekka Lehtonen

uuTIsIA

aaltO-yliOPistOn MaanMittaustieteiden laitOksen kuuluMisia

keakoulua yhdessä arkkitehtuurin, energiatekniikan, koneenrakennus-tekniikan, rakennustekniikan, sovel-letun mekaniikan, yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitosten kanssa. Lisäksi Insinööritieteiden korkeakou-luun kuuluvat erillislaitoksina Lahden keskus ja yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus.

Tekniikan korkeakoulujen lisäksi vuoden 2010 alusta perustettuun Aalto-yliopistoon kuuluvat Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu.

aiemmin maanmittausalan amk-tutkinnon tai muun soveltuvan alemman korkeakoulututkinnon. Tämän lisäksi laitoksella on neljä englanninkielistä master-ohjelmaa, joissa aloittaa opintonsa syksyllä 2011 yhteensä 42 opiskelijaa.

Vuoden 2011 alusta Aalto-yliopiston Teknillinen korkeakoulu lakkautettiin ja tilalle perustettiin nel-jä itsenäistä tekniikan korkeakoulua: Insinööritieteiden, Kemian tekniikan, Perustieteiden ja Sähkötekniikan korkeakoulut. Maanmittaustieteiden laitos on osa Insinööritieteiden kor-

Kevään 2011 opiskelijahaussa maan-mittaustieteiden laitoksen kahteen koulutusohjelmaan oli enemmän hakijoita kuin kertaakaan aiemmin tällä vuosituhannella. Kiinteistöta-louden koulutusohjelmaan haki ensisijaisesti opiskelemaan 187 hakijaa (aloituspaikkoja 42 kpl) ja geomatiikan koulutusohjelmaan 48 hakijaa (aloituspaikkoja 28 kpl).

Syksyllä 2011 opintonsa laitoksel-la aloittavat myös suoraan ns. maiste-rivaiheeseen kevättalvella valitut 15 kiinteistötalouden ja 7 geomatiikan opiskelijaa, jotka ovat suorittaneet

kiinteistökauPPa hakee suuntaa

Maankäyttö- ja rakennuslain tOiMivuutta arviOidaan laajasti

vuosina 2002 ja 2005. Ympäristö-ministeriö laati vuonna 2005 laajan maankäyttö- ja rakennuslain toimi-vuusarvioinnin, johon Kuntaliitto osallistui. Vuonna 2010 Kuntaliitto toteutti aiempien arviointien poh-jalta kunnille kyselyn, jonka avulla saatiin tuoretta tietoa joistakin aiem-min kuntanäkökulmasta keskeisiksi osoittautuneista kysymyksistä.

Myös ympäristöministeriö aikoo toteuttaa maankäyttö- ja raken-nuslain toimivuusarvioinnin alkaen vuonna 2011. Lisäksi ministeriössä on käynnissä valtakunnallisten alu-eidenkäyttötavoitteiden toimivuu-den arviointi. Eduskunnalle annetun

PARAS-selonteon kaupunkiseutulin-jauksiin kuuluu suurten kaupunki-seutujen yhdyskuntarakenteen ohja-uksen sekä maankäytön ja liikenteen yhteensovittamisen edellytysten parantaminen lainsäädäntöä kehit-tämällä. Rakennusvalvonnan osalta esillä ovat olleet rakennusvalvonnan organisointiin liittyvät kysymykset. Jatkossa tullaan pohtimaan myös rakennusvalvonnan tehtäviä ja nii-den sisältöä.

Kuntaliitossa on käynnistynyt maan-käyttö- ja rakennuslain toimivuuden arviointi. Hankkeen tavoitteena on tuottaa Kuntaliiton edunvalvonnan, kehittämistyön ja palvelutoiminnan pohjaksi selvitysaineisto ja johtopää-tökset maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudesta kuntanäkökulmasta. Tämä luo edellytykset lakialoitteille, kannanotoille lakivalmisteluun, kehittämishankkeiden käynnistämi-selle yhteistyökumppaneiden kanssa sekä oikein suunnatulle koulutuksel-le ja tiedon levittämiselle.

Maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan 1.1.2000. Kuntaliitto on arvioinut lain toimivuutta kunnissa

selkäMeren kansallis PuistOOn tulOssa suOjelualue - kiinteistöjä

Selkämeren kansallispuisto pe-rustettiin eduskunnan päätök-sellä maaliskuussa 2011 eri-tyisesti vedenalaisen luonnon suojelemiseksi. Puiston noin 91 200 hehtaarin pinta-alasta 98 % muodostuu vedenalaisesta luonnosta. Kansallispuisto sijait-see kahdeksan kunnan alueella: Merikarvialla, Porissa, Luvialla, Eurajoella, Raumalla, Pyhäran-nassa, Uudessakaupungissa ja Kustavissa.

Pari vuotta kasvanut kiinteis-tökaupanteko on tasaantunut. Vuoden 2011 alkupuoliskolla tehtiin 32 600 kauppaa, eli saman verran kuin edellisen vuoden vastaavana ajanjaksona. Rahaa käytettiin neljä miljardia euroa, mikä on 15 % enemmän viime vuoteen verrattuna.

Maanmittauslaitoksen tuot-taman kiinteistöjen kauppa-hintojen puolivuotistilaston mukaan pientalotonttien määrä on pudonnut 16 % viime vuoden vastaavaan jaksoon verrattuna. Tonttien hinnat ovat pysyneet keskimäärin samoina kuin puoli vuotta sitten.

Myös pientalokauppojen määrä on laskenut kolme pro-senttia. Hinnat ovat kuitenkin jat-kaneet nousuaan kaava-alueilla keskimäärin kuuden prosentin ja haja-asutusalueilla yhdeksän prosentin verran.

Loma-asumista palvelevien kiinteistökauppojen määrä on niin ikään pudonnut kolme prosenttia. Rantaan rajoittuvan lomamökin hinta nousi tämän vuoden puolella kaava-alueella 12 % ja kaava-alueen ulkopuo-lella 11 %. Kuivan maan mökkien keskimääräinen hintataso nousi yhdeksän prosenttia.

Venäläiset ostivat vuonna 2010 Suomesta 400 kiinteistöä, ja tänä vuonna kauppojen määrä nousee noin 500:aan. Suosituim-mat kohteet ovat edelleen Etelä-Karjalassa ja Etelä Savossa.

Maanmittaustieteiden laitoksen kahteen koulutusohjelmaan oli enemmän hakijoita kuin kertaakaan aiemmin tällä vuosituhannella. Uudet opiskelijat aloittavat Falcon Business Parkin Gentti-talossa Ota-niemessä, kun omissa tiloissa on alkanut remontti.


uuTIsIAkasvener – kunnan kasvihuOne-kaasuPäästöjen kartta

suOMen arkkitehtiliitOn safa-PalkintO 2011 iisalMen kauPungille

Suomen Arkkitehtiliitto myöntää vuoden 2011 SAFA-palkinnon Iisal-men kaupungille pitkäjänteisestä yhdyskuntasuunnittelun ja arkkiteh-tuurin perinteestä ja kaupunkiraken-tamisen toimijoiden esimerkillisestä yhteistyöstä. Palkinto luovutettiin SAFAn Arkkitehtipäivien yhteydessä 13.5.2011 Turun Logomossa.

Iisalmen kaupunkiin on vuosi-kymmenten aikana muotoutunut vahva yhdyskuntasuunnittelun ja arkkitehtuurin traditio. Tämä näkyy sujuvana yhteistyönä kunnan virka-mies- ja luottamushenkilöjohdossa, kaavoituksessa, talonsuunnittelussa ja rakennusvalvonnassa. Iisalmeen on syntynyt valtakunnallisestikin merkittävää, kerroksellista raken-

Pekka Lehtonen

aseMakaavan ajan tasalla PitäMinen On jatkuva tehtävä – erityinen arviOintiMenettely tulee sOvellettavaksi viiMeistään vuOnna 2013

Kuntaliitto on antanut asiaan tul-kintaohjeen, koska asemakaavojen vanhentumisesta ja ajanmukaisuu-den arvioinnista on viime aikoina esiintynyt epätietoisuutta ja erilaisia tulkintoja.

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 51 §:n ja 60 §:n 1 momentin mukaan kunnan on seurattava asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa ryhdyt-tävä toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen uudistamiseksi. MRL

60 § 2 momentti sisältää erityistä arvi-ointimenettelyä koskevan säännöksen, joka MRL:n siirtymäsäännöksen mu-kaan tulee sovellettavaksi viimeistään vuonna 2013.

Sellaisen asemakaavan alueella, joka on ollut voimassa yli 13 vuotta ja joka merkittävältä osalta on edelleen toteuttamatta, rakennuslupaa ei saa myöntää sellaisen uuden rakennuk-sen rakentamiseen, jolla on alueiden käytön tai ympäristökuvan kannalta

© Iisalm

en kaupunki

nettua ympäristöä: toisaalta maa-seutukaupungin omaleimaisuutta vaalivia hankkeita sekä innovatiivista ja mittakaavantajussaan valtakun-nallisesti esimerkillistä maankäytön suunnittelua.

Esimerkillisiä iisalmelaishankkeita ovat mm. Kirkkopuiston ja Kirkkoau-kion valtakunnallisesti arvokkaaseen ympäristöön sijoittuvat kaavat ja rakennusten kunnostuskohteet, keskustan kehittämiseen tähtäävät suunnittelutyöt, sataman uudista-minen kulttuuriympäristön arvot huomioiden, viheraluejärjestelmä, kyläyhteisöjen tarpeet tunnistava kyläsuunnittelu, Veturitallinrannan puukaupunkihanke ja eri aikakausien kouluarkkitehtuurin peruskorjaukset. 22 000 asukkaan Iisalmen kaupunki juhlii tänä vuonna 120-vuotista historiaansa.

KASVENER on kuntien kasvi-huonekaasu- ja energiataseen selvittämiseen tarkoitettu las-kentaohjelma. Se kehitettiin 1990-luvun lopulla kuntien ilmas-tokampanjan perustyökaluksi. Sitä on vuosien mittaan päivitetty pariin otteeseen. Taulukkolasken-taan perustuvaa ilmaisohjelmaa on tähän mennessä käytetty yli 70 kunnan päästöjen selvittä-misessä. Ohjelmaa ollaan nyt uudistamassa. Uudistus tehdään ympäristöministeriön ja Kunta-liiton rahoituksella sekä kuntien asiantuntemusta hyödyntäen Suomen ympäristökeskuksessa. Tavoitteena on ns. selainsovellu-tus, joka olisi kuntien käytettävis-sä keväällä 2012.

Päästökartoitus on keskeinen osa kuntien, seutujen ja maakun-tien tekemissä ilmastostrategiois-sa ja päästövähennysohjelmissa sekä niiden toteuttamisen seu-rannassa. KASVENER-laskenta tuottaa energian, teollisuuden, liikenteen, maatalouden ja jä-tehuollon alueellisesti rajatut vuotuiset päästöt kolmen tär-keimmän kasvihuonekaasun eli hiilidioksidin, metaanin ja typpiyhdisteiden osalta. Las-kennan lähtötietoina käytetään noin kymmentä eri tilastoa ja tietokantaa.

olennaista merkitystä, ennen kuin kunta on arvioinut asemakaavan ajanmukaisuuden. Arviointi ei kui-tenkaan ole tarpeen, jos kaavan ajanmukaisuus on arvioitu viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana.

Jos asemakaavan ajanmukai-suuden arviointi on jo tällä hetkellä luonteva osa kunnan kaavoitusta, ei erityistä arviointimenettelyä koske-van säännöksen voimaantulo tuone mainittavaa lisätyötä kunnalle.


Sähköistä asiakaspalvelusi internetiin

Tekla ePalvelutHelppokäyttöiset paikkatietopohjaiset web-sovellukset viranomaisille internetpohjaisen asiakaspalvelun tarjoamiseen kansalaisille ja eri sidosryhmille

< Käytettävissä 24/7< Vähentää asiakaspalvelutyötä < Nopeampi prosessien läpimeno

Uskalla nähdäja saavuttaaenemmän

< www.tekla.com/epalvelut

sAT TuMuKsIAPetter jOhan (hannes) kukkOnen soittaa Forssasta Tammelaan alkaen keskus-telun seuraavasti:

– Täällä on maanmittari Kukkonen…Tällöin langan päässä ollut ”iloisella tuulel-

la” oleva isäntä lopetti keskustelun sanomalla:– Täällä on vesimittari Kananen.

MaanMittausinsinööri Yrjö Kustaa Nissinen kävi sanavalmiin silloin nuoren toimitusinsinöörin Harald Harraksen kanssa tarkastamassa Porvoon suunnalla Hamarin asemakaavamittauksessa ns. polarimittaus-ta. Kun nuori maanmittari otti x-vinkkelin lahoon, kallistuneeseen puhelinpylvääseen, tarkastaja Nissinen sanoi:

– Ei nyt kaikkiin tuommoisiin mittoja oteta!

Harraksen vastaus tuli salaman nopeasti:– Maanmittari ei koskaan ota liian paljon

mittoja.

harald harras oli 1940-luvun lopulla Kaivopuistossa pitämässä maanhankintalain mukaisen lohkomisen kokousta, joka koski Kirkniemen kartanon maiden eräiden osien erottamista MHL:n mukaisiin tar-koituksiin. Kartanon omistaja Suomen Marsalkka ja ilmeisesti silloin jo entinen tasavallan presi-dentti C. G. E. Mannerheim kysyi:

– Mihinkäs se perustuu tällainen lohkomi-nen ja maan ottaminen, johon maanomistaja ei mitenkään voi itse vaikuttaa?

Maanmittarin vastaus oli:– Se perustuu herran presidentin itsensä

vahvistamaan lakiin.

käviPä kerran insinööri Harraskin tar-kastamassa. Silloin nuori maanmittari ahersi juuri vanhan käyttö-kelvottoman ”Puu Ceen” ympärysmittoja.

Harras kehotti: – Mittaappas nyt oikein tarkkaan!Ja tarkkaan mitattiin. Yhtäkkiä insinööri Harras antoi laitokselle

pienen ”rangaistuspotkun” ja sanoi:– Ja tossa on nyt Nissisen senttimetrit!”Puu Cee” liikahti runsaat 30 senttimetriä.

karjalassa eMäntä ihmettelee aamu-kahvia tuodessansa miten siivoja nykyiset mittarit ovat:

– Ennen kuin meillä oli insnyörit, niin kun minä toin niille aamukahvia niin istuivat molemmat jo ikkunalaudalla ja…

vitjaMies Karjalan rajaseudulla ampui jäniksen luvattomana aikana. Sattui poliisi paikalle, jolloin syntyi seuraava keskustelu:

– A jänis ammuttu?.– Ka piteähän ambu ku peälle tullah.

Muistiin merkinnyt Markku Markkula


uuTIsIA

MaanMittauslaitOs ja finavia yhtenäistävät lentOesteiden sijainti- ja kOrkeustiedOtMaanmittauslaitos ja Finavia ovat aloittaneet yhteistyön parantaak-seen Maanmittauslaitoksen ylläpitä-män Maastotietokannan ja Finavian ylläpitämän Lentoesterekisterin tietosisältöjä.

Yhteistyössä päivitetään Lento-esterekisteriin talletettujen lento-esteiden sijaintitiedot (koordinaatit) Maanmittauslaitoksen suorittaman mittauksen mukaiseksi. Vastaa-vasti Maastotietokannan kohteille voidaan tallentaa rakennekorkeus Lentoesterekisteristä.

Parannuksen jälkeen lentoes-teiden sijainti- sekä korkeustiedot Maastotietokannassa ja Lentoeste-rekisterissä ovat yhtenevät. Aiemmin esimerkiksi mastojen, rakennusten

muun muassa, olisiko maanmit-taustoimistojen valtakunnallisella toimialueella mahdollisesti myön-teinen vaikutus palvelutasoerojen kaventamiseen.

laajat tOiMitukset verkOssaMaanmittauslaitoksessa on määrä-tietoisesti uudistettu internetsivuja. Uudistuksen tavoitteena on toimia entistä avoimemmin ja kehittää sähköistä asiointia.

Yksi tämän kevään verkkouu-tuuksista on kiinteistötoimitusten kokonaisuus ”käynnissä olevia toi-mituksia”. Palvelun myötä yksittäiselle toimitukselle voidaan luoda omat internetsivut, joissa käsitellään juuri tämän toimituksen asioita. Palvelu on tarkoitettu tiedotuskanavaksi laajoi-hin toimituksiin, joissa on runsaasti asianosaisia. Kaikista suurista toimi-

tuksista sivustoja ei vielä ole, mutta määrä kasvaa uusien toimitusten aloittamisen myötä.

Yksittäisen maanomistajan ja asiakkaan näkökulmasta uudistus parantaa tiedottamista. Perinteisten kutsukirjeiden ja lehtikuulutusten lisäksi syntyy uusi, täydentävä tie-dotuskanava. Tällä hetkellä sivustoilla on muun muassa perustietoja toi-mituksista, karttoja toimitusalueista, toimitusten aikatauluja, yhteystietoja sekä toimituksiin liittyvää taustama-teriaalia.

Sivustot eivät jää pelkäksi tiedo-tuskanavaksi vaan ne ovat lähtölas-kenta laajempaan kiinteistötoimi-tustuotannon sähköiseen asiointiin. Tulevaisuudessa toimitusasiakkaat voivat kirjautua sivuille, jolloin hen-kilökohtaisemman tiedon jakaminen päätöksistä ja niihin liittyvistä asiakir-joista tulee mahdolliseksi.

työryhMä valMisteleMaan vähittäiskauPan sijainnin Ohjeistusta

Pekka Lehtonen

ja majakoiden sijaintitiedot ovat perustuneet esteiden pystyttäjien ilmoituksiin.

MaanMittauslaitOs selvittää hallintO- ja tOiMialuerakennettaanMaa- ja metsätalousministeriö on asettanut Maanmittauslaitoksen hallinto- ja toimialuerakenteen sel-vityshankkeen, kansalaisten yhden-vertaisen palvelun varmistamiseksi ja tuottavuuskehityksen varmistami-seksi. Toimitustuotannon sekä kirjaa-mistehtävien palvelutasossa on tällä hetkellä todettu olevan valtakunnal-lista hajontaa. Selvityshankkeessa pyydetään selvittämään palvelutaso-erojen syyt ja vaihtoehdot tarvittavil-le toimenpiteille. Selvityksen nojalla tulee ministeriölle tehdä ehdotus tarvittaviksi muutostoimenpiteiksi perusteluineen. Selvitettävänä on

Ympäristöministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella ehdotus vähittäiskaupan sijainnin ohjausta käsitteleväksi ohjeistukseksi. Ohjeistuksessa käsi-tellään kaavoitusta sekä selvitysten ja vaikutusten arviointien laatimista. Tarkoituksena on vuonna 2004 laadi-tun Kauppa kaavoituksessa -oppaan päivittäminen ottaen erityisesti huomioon 15.4.2011 voimaan tullut kaupan sijainnin ohjausta koskeva maankäyttö- ja rakennuslain muu-tos. Työryhmän työskentely päättyy 30.4.2012.

maanmittausalan ammattilehti

Maankäyttöä julkaisee vuonna

1996 perustettu Maankäyttö

ry, jonka jäseninä ovat Suomen

Maanmittausinsinöörien Liitto ry,

MIL, Maanmittausalan ammatti-

korkeakoulu- ja opistoteknisten

Liitto MAKLI ry ja Suomen Kar-

toittajayhdistys ry SKY.

Maankäyttö ry on Aikakauslehtien

Liitto ry:n jäsen.

www.maankaytto.fi

maankäyttömaanmittaus • kiinteistötekniikka • kiinteistöhallinto •

maankäyttö ja yhdyskuntasuunnittelu, kaavoitus • geodesia,

mittaustekniikka ja - laitteet • fotogrammetria • GIS, paik-

katietotekniikka • kartografi a • alaan liittyviä haastatteluja,

uutisia, tuoteuutisia, kirjallisuusesittelyjä

Tilaa lehtipuhelimitse (09) 135 1851 tai 045 2770 347sähköpostilla [email protected]

TilausmaksutSuomi 50 €/vsk, Pohjoismaat ja Eurooppa 60 €/vsk, muut maat 65 €/vsk, irtonumerot 15 € + postikulut


Uskalla nähdäja saavuttaaenemmän

Sähköistä asiakaspalvelusi internetiin

Lupa rakentaaTeklan sähköisen asioinnin ratkaisut pitävät Espoon rakennusvalvontakeskuksen avoinna vuorokauden ympäri

< Käytettävissä 24/7< Vähentää asiakaspalvelutyötä < Nopeampi prosessien läpimeno

< www.tekla.com/espoon-kaupunki

nIMIT yKsIä

TAPAhTuMIA

aune ruMMukainen yliOPettajaksi rOvanieMen aMMattikOrkeakOuluun

TkT aune Rummukainen on valittu maan-mittauksen yliopettajaksi Rovaniemen am-mattikorkeakouluun 1.8.2011 alkaen.

kaunisPään kOlMiOMittaus-tOrnin avajaiset 5.9.2011 saariselällä

Saariselän Kaunispäällä vihittiin 5.9. käyttöön uusi kolmiomittaustorni. Muistomerkiksi, informaatiopisteeksi ja maisematorniksi rakennetun uuden tornin on tarkoitus vaalia Kaunispään kolmiomittausten pitkää perinnettä. Tornin yhteyteen asetettujen informaatiotaulujen avulla kerrotaan Suo-men kolmiomittauksen ja kartoituksen vaiheista. Näköalapaikkana tornin on tarkoitus vahvistaa Kaunispäällä tarjottavia matkailuelämyksiä.

Kaunispään laelle 1950-luvulla rakennet-tu vanha kolmiomittaustorni oli vuosikym-menien ajan tuttu maamerkki Saariselällä vierailleille. Mittaustekniikan kehittyessä alkuperäiseen tarkoitukseensa tarpeetto-maksi käynyt ja lahonnut torni poltettiin syksyllä 2009, jottei se aiheuttaisi vaaraa tornilla vieraileville.

Maanmittauslaitoksen pääjohtaja Jarmo Ratia ja Geodeettisen laitoksen ylijohtaja Jarkko koskinen vihkivät uuden tornin virallisesti tilaisuudessa, jossa olivat edustet-tuina hankkeen toteuttamiseen merkittävästi osallistuneet Inarin kunta ja Lapin ELY-keskus.

Jouni Keskinarkaus


blOM

geOcenter

yrIT ysuuTIsIA

blOMstreet™ – Mittatarkat katunäkyMä kuvat uutuutena blOMin tuOtevalikOiMaan

tOPeye Mkiii -laser keilaus - järjestelMä uudistunutBlom on tehostanut tarkkojen maas-tomallien ja karttojen tuotantoon soveltuvaa laserkeilauspalveluaan. Uuden TopEye MKIII -laserkeilaimen pulssitaajuutta on kasvatettu 266 KHz:iin, minkä ansiosta aineistoja saa-daan nyt tuotettua aiempaa tehok-kaammin. Useissa erityistä tarkkuutta vaativissa projekteissa tyypillisesti käytettävä pistetiheys, 10 pistettä/m2, saavutetaan tällä järjestelmällä 750–800 m:n lentokorkeudelta. Pulssitaajuuden kasvaminen tar-koittaa myös sitä, että matalammilla lentokorkeuksilla pistetiheys kasvaa, aineistojen tarkkuus paranee sekä yksityiskohtaisuus lisääntyy.

TopEye MKIII -järjestelmässä on kaksi erillistä laserkeilainta: nor-maali lineaarinen sekä pyörivä ns. Palmer-keilain. Aineistosta voidaan mallintaa myös pystysuoria kohteita, kuten esimerkiksi voimajohtoverkon sähköpylväitä. Järjestelmä sisältää myös kuvaliikkeen kompensaattorilla varustetun 60 Mpix:n digitaalikame-ran, joka rekisteröi sekä RGB- että NIR-aallonpituuksia.

Blomin kehittämä TEPP-ohjelmis-to testaa eri lentojonoilla keilattujen aineistojen sovituksen tarkkuutta. Uusin ohjelmistoversio pystyy hyö-dyntämään Terra Scan -ohjelmiston fast binary (fbi) -formaattia ja pulssin

Blom on tehnyt hollantilaisen Cyclo-median kanssa pohjoismaat kat-tavan yhteistyösopimuksen mitta-tarkkojen katunäkymäkuvien (360°- panoraamakuvat) tuottamisesta ja jälleenmyynnistä. Cyclomedian kehittämällä kuvausteknologialla voidaan tuottaa laajoja alueita katta-via, radiometrisesti ja geometrisesti korkealaatuisia katunäkymäkuva-aineistoja, jotka soveltuvat muun muassa kolmiulotteisten mittausten tekemiseen ja niille voidaan myös projisoida 2D/3D-vektoriaineistoja, kuten kantakartta-aineistoja tai muita rekisteritietoja. Aineistoja voidaan käyttää joko online- tai offline-sovelluksilla, jotka voidaan integroida saumattomasti paikka-tietoja suunnitteluohjelmistoihin.

Suomessa ensimmäiset Blom-STREET™-pilottiprojektit toteutettiin Turun ja Kaarinan kaupunkien toimeksiannosta kuluvan vuoden heinä-elokuussa.

ominaisuuksista voimakkuuden lisäksi myös aallonpituutta. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia keilaus-alueen kohteiden ominaisuuksien tulkinnalle.Lisätietoja: www.blomasa.com

riegl laser MeasureMent systeMsin intergeO 2011 -Messuilla esitteleMät tuOteuutuudet:

perustuu mittaussignaalin digitaa-liseen käsittelyyn, reaaliaikaiseen täyden aallonmuodon käsittelyyn sekä monipistemittaukseen. VZ-4000 on vankkarakenteinen ja kompakti laite, jota voi käyttää itsenäisesti ilman ohjaustietokonetta. Laitteessa on muun muassa GPS/GNSS, LAN, WLAN, USB-liitännät, sisäinen muisti, integroitu kamera, kompensaattori, laserluoti ja kompassi.

riegl vMX-450 – erityisen nOPea MObiiliskannaus-järjestelMäRieglin uusi täysin integroitu mobii-liskannausjärjestelmä koostuu kah-desta RIEGL VQ-450-laserskannerista ja INS/GNSS-yksiköstä. Järjestelmä mittaa 400 linjaa/s yhdistetyllä 1,1 MHz:n lähetystaajuudella, mikä kytkettynä korkealaatuiseen inertia-

järjestelmään tuottaa huipputarkkaa mittausaineistoa. Kuten saman sarjan VMX-250-skannausjärjestelmä, VMX-450 on silmäturvallinen monipiste-mittaussysteemi.

Skannausjärjestelmään voidaan liittää kamerajärjestelmä, joka tuot-taa samanaikaisesti aikaleimattuja ja kalibroituja kuvia. Kuvat tallentuvat projektirakenteeseen samaan koor-dinaatistoon ja niitä voidaan suoraan hyödyntää mallinnuksessa.

Riegl VMX-450-mobiiliskannaus-järjestelmä on kompakti ja käyt-täjäystävällinen kokonaisuus, joka voidaan asentaa helposti liikkuvalle alustalle kuten autoon, veneeseen tai junaan.

riegl vQ-580 – ilMalaser-keilain jäätiköiden MittaukseenVQ-580 ilmalaserkeilain on kehitetty erityisesti lumen ja jäätiköiden mit-taukseen. Skannerin maksimilähetys-taajus on 380 kHz ja mittausnopeus 150 linjaa/s. Keilaimen avauskulma

on 60° maksimimittausmatkan ollessa 2 350 m. Mittaussignaalin käsittely on täysin digitaalinen ja aineistosta voi lisäksi tallentaa täyden aallonmuodon. Tällöin aineiston käsittely mahdollistaa tarkan palau-tuvien signaalien analyysin erilaisilla tarkoitukseen sopivilla algoritmeilla.

riegl vQ-820-g – hydrO-grafinen ilMalaser-keilain vesistöjen MittaukseenRieglin on tehnyt ensimmäisen hydrografisen ilmalaserkeilaimen. Näkyvä vihreä laser yhdistettynä täyden aallonmuodon digitointiin ja analysointiin mahdollistaa myös vesistöjen mittauksen. Varsinainen mittaussyvyys veden alle on riippu-vainen veden sameudesta, mutta VQ-820-G-skannerilla voidaan mitata rannikkolinjoja sekä meren, järvien ja jokien pohjia. Skanneri sopii myös vesistöjen pintojen mittaukseen.

Lisätietoja: www.geocenter.fi

riegl vZ-4000 – erityisen Pitkälle Mittaava 3d-laserskanneriRieglin VZ-sarjan uusin maastola-serkeilain mittaa jopa 4 000 m:iin asti ja on suunnattu erityisesti maasto- ja inframittauksiin. Kuten kaikki VZ-sarjan skannerit, VZ-4000 toimii näkymättömän ja silmäturval-lisen (laserluokka 1) lähi-infrapunan alueel la ja pulssimittaustekniikalla. Suuri mittaustarkkuus ja luotettavuus


lOgica

leica

yrIT ysuuTIsIA

keyPrO

hankO uudistaa vesi- ja vieMäriverkOn hallintaa

Hangon vesilaitos ja Keypro Oy ovat tehneet sopimuksen vesi- ja viemä-riverkon kunnossapidon ja käytön-suunnittelun KeyAqua-palvelusta. Järjestelmä hyödyntää nykyaikaista Internet-tekniikkaa, joka tuo tiedon niin toimistoon kuin työmaallekin. Hangon vesilaitos ja sen yhteistyö-kumppanit voivat ylläpitää tietoja kaikilta Internetiin kytketyiltä tieto-

koneilta. SAAS (Software As A Service) -palvelun toimittaja Keypro taas huo-lehtii ohjelmiston käytettävyydestä kokonaispalveluna. Toimintamalli mahdollistaa vesilaitoksen, kaupun-kimittauksen, urakoitsijoiden ja myös muiden johtolaitosten keskinäisen yhteistyön. Uudella menettelyta-valla voidaan välttää työn tekemistä useampaan kertaan. Kaikki voivat nähdä saman tiedon ja toisaalta tiedon muuttuessa se päivitetään vain kerran, tarvittaessa jopa suoraan

työmaalta.Johtokarttatiedon lisäksi verkon

käyttötiedot vuodoista, tukoksista ja havaituista veden laatuhäiriöistä ylläpidetään järjestelmässä, myös asiakas- ja kulutustiedot löytyvät samalta kartalta.

Järjestelmän tietokantaan tallen-nettua tietoa on helppo hyödyntää nykyaikaisen palvelun kautta ilman raskaita ohjelmistoasennuksia. Tieto-jen ylläpitoon ja käsittelyyn tarvitaan vain internet-yhteys ja selainohjel-

misto, esimerkiksi Firefox tai Internet Explorer.

Keypro huolehti myös aineisto-siirrosta Hangon kunnan karttajär-jestelmästä uuteen palveluun. Jär-jestelmä otetaan tuotantokäyttöön elokuussa 2011.

Lisätietoja: www.keypro.fi

leica geOsysteMs rakentaa sMartnet rtk-tukiaseMaverkOn suOMeen

Leica Geosystemsin SmartNet-RTK-verkkojärjestelmän rakennustyöt ovat jo käynnissä Etelä-Suomessa ja verkko etenee vaiheittain koko Suomen kattavaksi vuoden 2011 aikana. RTK-verkko tulee sisältämään yli 100 tukiasemaa.

SmartNet edustaa uutta ja nykyaikaista verkkoteknologiaa ja koostuu Leica GNSS-sensoreista, jotka jo valmiiksi tukevat tulossa olevia GPS:n, Galileon ja Compassin satelliittijärjestelmien uudistuksia, sekä Leica Spider -RTK-tukiasema-ohjelmistosta.

SmartNet käyttää MAC-mene-telmää, joka käyttää julkistettuja

algoritmeja MAX-korjausviestin luomiseksi. Se on kaikille käyttäjille tasapuolinen ja ainoa kansainvälises-ti tunnustettu menetelmä ja tarjoaa parhaan mahdollisen tuloksen RTK-verkkomittauksissa. SmartNet on joustava menetelmä, josta voidaan tarvittaessa lähettää myös i-Max-, FKP- ja VRS-korjauksia, jos käytössä on vanhempi vastaanotin, joka ei tue MAX-korjauksia. Näin kaikki käyttäjät vastaanottimesta riippumatta voivat ottaa SmartNet-verkon käyttöönsä.

SmartNetin etuja ovat korjaus-viestien standardinmukaisuus, yh-denmukaiset, aiempaa tarkemmat tulokset tiheän verkon ansiosta sekä mittausten jäljitettävyys ja toistet-tavuus oikeiden, olemassaolevien tukiasemien ansiosta.

rObOttitehOPaketti: leica viva ts12

nopean langattoman yhdistymisen takymetriin. Leica SmartWorx Viva LT -laiteohjelmistoa on helppo käyttää selkeän grafiikan, valikoiden, ymmär-rettävän terminologian ansiosta. Kun mukana on lisäksi tarkka Leica GRZ4 360° -prisma ja kevyt kartoitussauva, työskentely sujuu mukavasti.

Lisätietoja: www.leica-geosystems.fi

lOgica uudistaa helsingin MaaOMaisuu-den hallintaa ja taMPe-reen MaanvuOkrausta ja sOPiMusten hallintaa

Helsinki ottaa käyttöön vuoden 2011 lopussa Facta Maaomaisuu-den kirjanpito-osan omistamiensa kiinteistöjen ja niiden taloustietojen hallinnassa. Samalla osaan kehi-tetään uusia ominaisuuksia mm. määräaikojen seurantaan. Tampere on valinnut Logican toimittamaan

paikkatietoon perustuvan koko-naisratkaisun, jolla hallitaan maa-alueiden ja muiden kohteiden vuokrasopimukset ja niiden lasku-tukset. Ratkaisun karttaliittymän avulla voidaan vuokrakohteita hakea, valita ja rajata. Raportointia ja paikka-tietointegrointia varten sopimus- ja laskutustiedot julkaistaan avoimiin WFS/WMS-karttarajapintoihin.

Molemmissa kaupungeissa tehdään integroinnit kaupungin taloushallinnossa käytettäviin SAP-ratkaisuihin.

lOgican facta yMPäristö-terveys taMPereelle

Logica kehittää Tampereen kau-pungille Facta Ympäristöterveyden tietojärjestelmän, joka kattaa Elin-tarvikevalvonnan, Terveysvalvonnan sekä Eläinlääkintähuollon.

Ratkaisu laajentaa Facta-tuo-teperhettä ja mahdollistaa nyt myös Ympäristöterveyden asioiden käsittelyn Factassa. Valvontakohteet sidotaan kuntarekisterin kiinteistöi-hin, rakennuksiin tai huoneistoihin

ja sisältävät tarvittavat paikkatiedot. Kaikki kohde- ja tapahtumatiedot ovat keskitetty samaan järjestel-mään, jolloin tiedot on hyödyn-nettävissä kunnan eri toiminnoissa. Järjestelmä tukee kunnan ympäris-töterveyspalvelujen prosesseja sekä toiminnan seurantaa ja suunnittelua sekä raportointia, mikä säästää aikaa ja resursseja. Ratkaisu on kokonai-suudessaan valmis tämän vuoden lopussa.

Lisätietoja: www.logica.fi

Yhdessä paketissa on mukana kaikki päivittäisissä mittauksissa tarvittava. Tehopakettiin kuuluu uusi TS12-takymetri, CS10-maastotallennin ja SmartWorx Viva -laiteohjelmisto.

TS12-takymetri löytää prisman, lukittuu ja mittaa pisteitä yhdellä napin painalluksella. PowerSearch löytää minkä tahansa prisman sekunneissa riippumatta prisman sijainnista. PinPoint ETMI tarjoaa opti-maalisen kantaman, tarkkuuden, sä-teen näkyvyyden, laserpisteen koon ja mittauksen keston tasapainon.

Intenna-teknologialla varustettu Leica CS10 -maastotallennin tarjoaa pitkän kantaman sekä turvallisen ja

yrIT ysuuTIsIA

tiedot perustuvat Maan mittauslaitoksen ylläpitämään Kiinteistöjen kauppahinta rekisteriin. tiedot on koonnut erikoistutkija Juhani Väänänen.

MAANMITTAUSLAITOS - TIETOA MAASTA

Hanki kauppahintatiedot Karttapaikalta www.karttapaikka.fi tai lähimmästä maanmittaustoimistosta.

Kun tarvitaan faktaa kiinteistökaupoista...

AsunToTonTIn hInTA

M A A P u n TA r IAsuntotontin hinta

0

50

100

150

200

250

300

1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012

Indeksi 2000=100

Helsingin seutu = Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi ja MäntsäläPääkaupunkiseutu = Espoo, Kauniainen, Helsinki ja Vantaa

Helsingin seutuKoko SuomiMuu Suomi

Pitney bOWes business insight

uusi suOMenkielinen MaPinfO® Manager™ v1.2

Paikka- ja metatietojen hallintaan sekä rajapintapalveluiden julkai-semiseen tarkoitetusta MapInfo® Manager™ -palvelinratkaisusta on julkistettu uusi versio elokuussa 2011. Versio 1.2 on saatavilla täysin suomenkielisenä, tarjoten esim. julkishallinnon käyttäjäkunnalle suomenkielisen ja helppokäyttöisen web-ympäristön Inspire-yhteensopi-vien metatietokuvausten laatimiseen

ja aineistojen julkaisemiseen stan-dardeilla CSW- ja WMS-rajapinnoilla organisaation sisäisesti tai julkisesti. Uusi versio tukee myös suoraan monia uusia paikkatietolähteitä, kuten Oracle 11g Spatial-, SQL Ser-ver 2008- ja PostGIS-tietokannat ja tarjoaa entistä monipuolisemmat metatiedon muokkaustyökalut.

MaPinfO PrOfessiOnal v11Pitney Bowes Business Insight on julkaissut MapInfo Professionalista

uuden version. Englanninkielinen ohjelmisto on ollut saatavilla hei-näkuun alusta asti, suomenkielinen ohjelmisto tulee markkinoille syys-kuun aikana.

Taulukkoikkuna (Browser) on uudistettu kokonaan. Uusi tauluk-ko tekee tietojen käyttämisestä, selaamisesta, lajittelusta ja muok-kaamisesta entistä helpompaa ja tehokkaampaa.

Laajentunut tuki 64-bittisille käyttöjärjestelmille (Windows 7) auttaa hyödyntämään täysin 4Gb

keskusmuistia mahdollistaen entistä suurempien aineistojen käsittelyn.

Uutta aineistotarjontaa edustaa erikseen lisensioitava Premium-palvelu, joka sisältää Microsoft Bing Roadmap- ja OSM kartta-aineistot sekä kartan siirtotoiminnon, jonka avulla kadut tai paikannimet löytyvät helposti. Tällaisen nk. karttapalve-linkartan lisääminen karttaikkunan taustalle onnistuu helposti yhdellä painikkeella.

Lisätietoja: www.pbinsight.fi

tekla

teklasta Osa triMble-kOnsernia

Toukokuun alussa Tekla ja yhdys-valtalainen Trimble allekirjoittivat yhdistymissopimuksen, ja Trimble teki julkisen ostotarjouksen Teklan osakkeista. Sen tuloksena Trimble sai omistukseensa 99,46 % osakkeista. Teklasta tuli osa Trimble-konsernia heinäkuussa.

Teklan ja Trimblen olemassa olevat ratkaisut ja tuotteet eivät kilpaile, vaan ne täydentävät toisiaan. Yhteisen laajemman tuotetarjonnan avulla halutaan luoda mahdollisuuk-sia tuottaa lisäarvoa yhtiöiden ny-kyisille ja tuleville asiakkaille ympäri maailmaa.

nurMijärvellä tOnttien Myynti tehOkasta teklan sähköisen Palvelun avullaNurmijärven kunta otti keväällä 2011 käyttöön Teklan uuden sähköisen Tonttitarjonta-palvelun. Palvelun avulla myytävät tontit sekä niihin liit-tyvät kaava- ja muut tiedot saadaan esiteltyä kiinnostuneille kunnan verkkosivujen karttapalvelussa.

Teklan ePalveluihin kuuluva Tonttitarjontapalvelu helpottaa myy-tävien tonttien kokonaistilanteen seurantaa hallinnollisella tasolla. Li-säksi palvelu vähentää manuaalisen työn määrää asiakaspalvelussa. Tont-titarjontapalvelu palvelee kuntaa myös tonttien markkinoinnissa. Kuka

tahansa voi sijainnistaan riippumatta tutkia tontteja ja niihin liittyviä tietoja koko tonttien myyntiajan.

kirkkOnuMMi tehOstaa PaikkatiedOn hallintaa teklan ratkaisullaKirkkonummen kunta on hankki-nut Tekla Solution -kokonaisuuden kantakartan tuotantoon, kiinteistö-jaotuksen ylläpitoon ja maankäytön suunnitteluun.

Hankinnan taustalla on vuonna 2009 käynnistetty uuden kartta-tuotantosovelluksen kilpailutus. Kunnan vanha järjestelmä oli tiedos-topohjainen ja hallittava aineisto oli tallennettu satoihin eri tiedostoihin. Järjestelmähankinnan tavoitteeksi

asetettiin muun muassa tiedonkä-sittelyn automatisointi.

Uudella tietokantapohjaisella järjestelmällä Kirkkonummi kykenee tehostamaan kunnan paikkatiedon hallintaa ja kartankäsittelyä. Tietokanta-pohjaisessa järjestelmässä tiedot ovat aina ajantasaisina yhdessä tietokannas-sa ja kaikkien käyttäjien käytettävissä.

Kirkkonummen kunnan valin-taan vaikutti Teklan ratkaisujen mo-dulaarisuus, jonka myötä asiakas voi hankkia täsmälleen sen osan, josta hän on kiinnostunut. Kirkkonummi laajentaakin järjestelmäänsä katu- ja viheraluerekisterillä sekä pohjatutki-musrekisterillä syksyllä 2011

Lisätietoja: www.tekla.com


H ä r k ä ä s a r v i s t a

raim

o Ko

ivis

toin

en

raim

o.ko

ivis

toin

enko

lum

bus.

fi

Valtakunnansuunnittelua ja siltarumpupolitiikkaa

sen joka puhuu maan tonttipulasta, pitäisi nousta bussiin Helsingistä aistit avoinna. 20 minuutin kuluttua, riippuen reitistä jopa aikaisemmin, ei näy

jälkeäkään ihmisistä, taloista, elämästä.(Matti matkalla bussilla asuntomessuille Kari Hotakaisen romaanissa Juoksuhaudantie)

Monipuoliseen kurssivalikoimaani Teknil-lisessä korkeakoulussa kuului myös Valta-kunnansuunnittelu. Sitä opetti valtakun-nansuunnittelutoimiston päällikkö Väinö Paavilainen. Muistan kurssista vain sen, että se oli mielenkiintoinen ja sain siitä erittäin hyvän arvosanan.

valtakunnansuunnittelu sai alkunsa eduskunta-aloitteesta, jossa sitä pidettiin erittäin tarpeellisena ja kiireellisenä asiana. Sitä varten asetettiin komitea 19.10.1951. Suomella oli silloin takanaan erittäin vaikeita aikoja talvisodasta alkaen. Suomi sai runsaasti oppia valtakunnansuunnittelusta oppimes-tareinaan Hitler ja Stalin. Olen ajatellut, että valtakunnansuunnittelu oli luontevaa jatkoa kriisiajan vaatimille yhteisille ponnistuksille.

valtakunnansuunnittelulla pyrittiin edis-tämään kokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla elinkeinoelämän ja asutuksen sijoittumista ja yhteiskunnallisten olojen kehitystä.

valtakunnansuunnittelutoimisto pe-rustettiin 29.6.1956 annetulla asetuksella. Se toimi valtioneuvoston kanslian alaisuu-dessa. Sen merkitys jäi vähäiseksi. Toimisto lopetettiin v. 1973 ja sen tehtävät siirrettiin valtioneuvoston kanslialle.

eihän poliitikoille sovi pitkäaikaisiin tavoitteisiin ja suunnitelmiin sitoutuminen. eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein ja jokainen hallitus aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä ohjelmansa laatimisen. Se tehdään muutamassa viikossa öitä valvoen kiireesti kokoonhaalitulla porukalla. Kun vielä otetaan huomioon, että todellinen valta on luisunut ylikansallisille kvartaalikapitalisteille, tuntuu pitkäjänteinen suunnittelu utopialta. joitakin keinoja julkisella vallalla vielä on, ihme kyllä. eräs niistä on kaavoitus. valtakun-nallisten näkökohtien riittävä painottaminen ei kuitenkaan ole helppoa tässä siltarumpu-poliitikkojen maassa.

KIr jAuuTuuKsIA

kOnsulttina libyassa

Harri Leppänen, 2011, Gaddafin kunnailla. Into Kustannus Oy, Helsinki, 272 s . ISBN 978-952-264-057-4.

Libya on yksi tärkeimmistä suomalai-sen maanmittausalan vientikohteista. Kymmenet suomalaiset ovat olleet vuosien mittaan mukana Libyan kar-toitus- ja kaavoitustehtävissä. Yksi alan vanhimmista maanmittarikonkareista DI harri leppänen on äskettäin jul-kaissut muistelmansa Libyasta nimellä Gaddafin kunnailla. Harri oli 1970-luvun lopulla Devecon Oy:n toimistopäällik-könä Tripolissa. Hän koki perheineen Gaddafin vallankumouksen alkuajat ja Jamahiriyan rakentamisen alkupuolen. Harri oli itse vastuussa mm. Tripolin liiken-nesuunnittelusta ja mukana Ras La Nufin uuden öljykaupungin suunnittelussa ja arkkitehtuurikoulutuksen järjestämisessä Benghazin yliopistoon.

Leppänen kirjoittaa Libyasta, tilaa-jistaan, kollegoistaan ja maan oloista leppoisalla huumorilla ja rakkaudella. Ku-ten niin usein, hankaluudet ja ongelmat muuttuvat vuosien jälkeen hupaisiksi muistoiksi. Omien tarinoidensa väliin Leppänen sijoittaa asiatietoja Libyan historiasta ja yhteiskunnasta. Vaikka teksti lähestyy myös uudempia oloja, kirja tarjoaa tämän päivän lukijalle lähinnä taustatietoja ja tunnelmia, ei juurikaan tuoretta tietoa. Leppänen ei myöskään kerro, mitä muut suomalaiset ja esim. Finnmap tekivät Libyassa. Leppäsen muistot ovat mukavia lukea, mutta alamme viennin historia odottaa vielä kirjoittamistaan.

timo Linkola

”Valtakunnallisten näkökohtien riittävä painottaminen ei ole

helppoa tässä siltarumpu-poliitikkojen maassa.”


KesKusTeLuA

Ilkka Aaltonen

Hieman laajemmin lohtajan lunastuksesta

lukija ei ehkä Päässyt täysin selville, mistä on kysymys. Maankäy-tön päätoimittaja Pekka Lehtonen on pyytänyt minua selventämään ja kommentoimaan(kin) asiaa ”mahdol-lisimman kansanomaisesti”.

Minulla on käytettävissäni vain em. lehtikirjoitukset ja maaoikeuden 90-sivuinen tuomio. Asian käsittely sekä toimituksessa että maaoikeu-dessa on ollut varsin perusteellista. Pelkkä tuomio ei kaikilta osin kuiten-kaan ihan riitä, mutta kun on pakko pysyä eri suhteissa kohtuurajoissa, niin enempää en ole hankkinut. Tämä merkitsee yleistämistä ja sen mukana valitettavasti myös epätäs-mällisyyttä.

lähtökOhtaVattajan alue lunastettiin valtiolle eri aselajien ampuma- ja harjoitusalu-

eeksi Lohtajan kylän osalta vuonna 1954 ja Karhin kylän osalta vuonna 1956 annetuilla pakkolunastuspää-töksillä. Kirjoitan jatkossa vain Karhin kylästä tekstin yksinkertaistamisen vuoksi ja sen vuoksi, että sitä kylää Huhtala edustaa.

Vuonna 1956 valtiolla lunastet-tiin omistusoikeudella kaikki tässä asiassa puheena olevat maa-alueet lukuun ottamatta myöhempää vesi-jättöä. (Haulos kirjoittaa tästä toisin, ilmeisesti virheellisesti.) Kysymys on pääosin seuraavista asioista.

vesialueen käyttöOikeusVuoden 1956 lunastuksessa Karhin kylän vesialueen osasta (n. 370 hehtaaria) määrättiin, että alueella oleskeleminen ja liikkuminen voi-tiin kieltää ammuntojen ajaksi eli enintään 20 päivänä (myöhemmin

15 päivänä) vuodessa. Alue ei ole varsinainen maalialue, mutta sel-laistakaan käyttöä ei ollut kielletty. Alueelle putosi pääosin käsiaseiden ammuksia, mutta tykistön ammukset menivät kauas merelle. Valtion käyt-töoikeutta ei merkitty maarekisteriin.

Huhtala on oikeassa siinä, että valtio on käyttänyt sillä vesialueeseen olleita oikeuksia sekä alueellisesti että ajallisesti paljon laajempina kuin mihin sillä oli oikeus, ajallisesti viime aikoina noin 200 päivänä vuodessa. Uudessa lunastusluvassa valtio saikin sitten oikeuden vesialueen käyttöoikeuden laajentamiseen enintään 200 päivään vuodessa ja Karhin kylän rajoitusalueen laajen-tamiseen noin 170 hehtaarilla. Nyt tarkoitettiin valtion edustajienkin mukaan täydellistä käyttöoikeuden lunastamista, niin kuin oli heidän mukaansa vanhaankin alueeseen.

Vesialueen arvo on pääosin vain kalastusoikeuden arvoa (vir-kistysalue-arvohan on yleensä jokamiehenoikeutta), ja tähän lunas-tustoimikuntakin arviointinsa perusti erästä poikkeusaluetta lukuun otta-matta. Vesialueen täydeksi arvoksi lunastustoimikunta katsoi tuota

poikkeusaluetta lukuun ottamatta 200 euroa/ha. Korvaukseksi uudesta käyttöoikeusalueesta määrättiin 140 euroa/ha ja vanhasta 130 euroa/ha, ja se kattoi kaikki kysymykseen tulevat korvausperusteet. Korvaussumma, runsas 70 000 euroa määrättiin maksettavaksi jakokunnalle.

MO:ssa jakokunta vaati korvauk-sen korottamista n. 407 000 euroon. Sen mielestä korvausperusteeksi ei riittänyt menetetyn kalastusoike-uden arvo, vaan moninaisia muita arvoja, niin kuin puolustusvoimien erityiskäyttö(!) ja ympäristövahingot. MO lausui, että korvauksen perustee-na tulee olla luovuttajan menetys, ja se on kalastusta ja virkistyskäyttöä (tähän toinen huutomerkki).

Jakokunta vaati myös, että korva-usta tulee määrätä puolustusvoimi-en aikaisemman pakkolunastusluvan ylittäneestä käytöstä LunL 45a §:n nojalla. MO lausui, että lunastustoi-mikunnan toimivalta ulottui vain vuoden 2006 lunastuslupa-asioihin ja hylkäsi vaatimuksen. Jakokunta voinee ajaa vaatimustaan sitä varten hakemassaan toisessa toimituksessa.

lahdenkrOOPin alueen venevalkaMa- ja kalastusOikeudetLahdenkroopin alue on asiassa keskeinen. Se on avointa hiekkadyy-nialuetta, paremmin tunnettuihin Yyterin ja Kalajoen rantoihin verrat-tavissa. Vaikka se on ainutlaatuista, niin se ei liene kuitenkaan soveliainta kesämökkialuetta. Karhin kylän osa-kastilojen hyväksi siihen perustettiin v. 1956 pysyvä venevalkama- ja kalastusoikeus n. 14 hehtaarin alu-eelle, joka sekään ei ollut voimassa em. 15/20 päivänä vuodessa. Oikeus katsottiin perustetuksi rasiteoike-utena ja myöhemmässä uusjaossa sitä täsmennettiin. Nykyisin rasite on voimassa 94 tilan hyväksi kylän kaikkiaan 109 tilasta.

Vanhat venevalkamat ovat nyt maan nousemisen vuoksi kuivalla maalla. Niiden sijaan on otettu käyt-töön muussa paikassa pakkolunas-tusalueella sijaitsevia venevalkamia. Lunastustoimikunta lausui, että uusien paikkojen käyttö on vähäistä ja vailla laillista oikeutta. Oikeudet lakkautettiin korvauksetta.

Kalastusaluerasitteenkin käyttö on ollut vähäistä. Lunastustoimikun-ta lausui, ettei silläkään oikeudella ole taloudellista hyötyä tuottavaa

Karhin Yhteisalueiden (jäljempänä jakokunta) puheenjohtaja Arto Huhtala

kirjoitti Maankäytössä 4/2010 kärkevästi puolustusvoimien käyttämän

lohtajan Vattajan ampuma- ja harjoitusalueen lunastustoimituksesta. sakari

Haulos kommentoi kirjoitusta Maankäytössä 1/2011 ja Huhtala taas puoles-

taan hänen kirjoitustaan seuraavassa Maankäytössä. Nyt maaoikeusinsinööri

emeritus sakari Nikander analysoi maaoikeuden päätöstä.


KesKusTeLuA

käyttöä, ja sekin lakkautettiin kor-vauksetta.

Sekä jakokunta että eräät mökki-läiset valittivat päätöksestä. Jakokun-ta katsoi, että oikeudet oli perustettu sen hyväksi. Se vaati ranta-alueen osalta virkistysalue-etuuden menet-tämisestä runsaat 150 000 euroa. Se oli hankkinut korvausvaatimuksiaan varten Maakanta Oy -nimisen yhtiön lausunnon ja perusti vaatimuksensa siihen. Maaoikeus katsoi, että ”jon-kinlaista taloudellista arvoa” on eikä ole kohtuullista, että se otettaisiin omistajilta pois kokonaan ilman korvausta. Vielä se lausui, että kuivalle maalle jääneet rasitteet olisi voitu siir-tää uudelle rantaviivalle. Korvausta määrättiin Maakanta Oy:n lausunnon pohjalta, ei kuitenkaan jakokunnalle, vaan Karhin kylän osakkaille siten, että korvaussummaksi laskettiin 1 777 euroa jokaista oikeuden me-nettävää 94 tilaa kohti. Käytännössä korvauksen saivat tästä kylästä vain ne kaksi, jotka olivat valittaneet.

lahdenkrOOPin alueen rakennukset ja niiden PitäMisOikeusEdellä tarkoitetulla 14 hehtaarin rasitealueella oli vuonna 1956 erään lausuman mukaan 13 kappaletta ja myöhemmin noin 20 kappaletta jakokunnan osakkaiden rakennuksia, eikä niitä v. 1956 pakkolunastettu. Pakkolunastuspäätöksen mukaan jakokunnan osakkaat saivat pää-töksen jälkeenkin rakentaa mökkejä Lahdenkrooppiin, ja niin on pienem-mässä määrin tehtykin. Rasitetta tällaiseen tarkoitukseen ei voitu perustaa. Rakennusten pitämiseen syntyikin lähinnä yleiseen sopimis-vapauteen perustuva käyttöoikeus, joka oli sitten taas kielletty 15/20 päivänä vuodessa.

Myöhemmin kuvaan tulivat mukaan luonnonsuojeluohjelmat ja yleiset rantarakentamisrajoitukset, joiden rakennusoikeutta eväävä vaikutus ei johdu puolustusvoimien käytöstä. Ainakin yhdessä tapauk-sessa uudisrakentamiseen verrattava peruskorjauslupa evättiin paitsi ammunnan vaara-aluesyiden vuoksi myös em. syistä.

Rakennukset korvattiin tavan-omaisen rakennusarvioinnin keinoin, enkä siihen puutu. Lunastustoimi-kunta päätti, että eräiden rakennus-ten käyttöoikeudesta on jo luovuttu, eikä niistä korvattu mitään. Muiden

rakennusten käyttöoikeuden me-nettämisestä korvattiin kolmeen alueeseen jaettuna 20–50 % rakenta-mattoman rakennuspaikan täydestä arvosta 46 000 euroa, euromääräises-ti siis 9 200–23 000 euroa. Korvaus määrättiin rakennusten omistajille.

Rakennusten pitämisoikeudes-ta puhutaan toistuvasti pysyvänä oikeutena, mutta myöhemmän kehityksen vuoksi se ei kai voinut sel-laista olla. MO lausuukin sitten, että ”1950-luvulla jätettyjen mökinpito-oikeuksien voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan sidoksissa rakennusten normaaliin ja tavanomaiseen käyt-töikään”. Se olisi johtanut rakennus-kohtaiseen menetyksen arviointiin, mutta asiassa on sellaisia piirteitä (mm. puolustusvoimien rakennus-korjauksia vastustava kanta, jota jot-kut noudattivat ja jotkut eivät), jotka olisivat johtaneet sattumanvaraiseen korvaamiseen. MO lausuikin, että asiassa on sellaisia perusteita, joiden johdosta on oikeampaa määrätä menetyksestä tasakorvaus. Sen suu-ruudeksi MO määräsi 35 000 euroa kullekin valittajalle, joita oli useita.

Jakokunta katsoi tältäkin osin, että käyttöoikeus Lahdenkroopin rakennuspaikkoihin jätettiin v. 1956 jakokunnalle, eikä se ole siirtynyt siltä pois. Se vaati korvausta 17 rakennuspaikasta ja viidestä vielä toteutumattomasta lisärakennuspai-kasta yhteensä 1,04 miljoonaa euroa. Jakokunta ei menestynyt vaatimuk-sensa suhteen, vaan maaoikeus taas kerran laajasti perustellen, että ”valtio on (puolestaan) luovuttanut oikeuden nimenomaan rakennusten omistajille eikä jakokunnalle”.

jakOkunnan vesijättöIhan lyhyesti: Vesijätön (n. 3,5 ha) arviointilausumat ovat tavanomaisia. Jakokunnan mielestä vesijätön arvo perustuu rakennusmaa-arvoihin ja se vaati korvausta 1,2 euroa/m2. Lunastustoimikunta katsoi, ettei vesijättö liity rakennusmaahan. Se otti korvausperusteeksi vain metsämaa-arvon ja määräsi kor-vausta 0,05–0,20 euroa/m2. MO pysyi lunastustoimikunnan linjoilla, mutta lisäsi korvausperusteeksi mm. alueen erityiskäyttömahdollisuudet ja korotti yksikköhinnat pääosin kaksinkertaisiksi.

suuret eriMielisyydetHuhtalan kirjoitus koskettelee kahta

pääasiaa. Ensiksi: Vuoden 1956 pakkolunastuspäätöksen lausuma on, että ”niille Lohtajan (ja samoin Karhin) kylän tiloille, joilla on osuus jakokunnan yhteisiin alueisiin, kor-vauksetta pidätettäväksi pysyvä oi-keus käyttää pakkolunastuskarttaan merkittyä (tiettyä aluetta)…” Myö-hempää rasitettakaan ei perustettu jakokunnan kaikkien tilojen hyväksi, niin kuin olisi kai tehty, jos se olisi ymmärretty ja tarkoitettu ”jakokun-nan hyväksi”, vaan tiettyjen (lähes kaikkien?) osakastilojen hyväksi. Asi-aa käsiteltiin toimituksessa laajasti ja päädyttiin siihen, että kysymys ei ole jakokunnan oikeudesta vaan tilojen oikeudesta.

Jakokunta katsoi, että oikeus oli perustettu sen hyväksi tai ”myös sen hyväksi”. Vaatimuksen perusteena oli mm. professori Vesa Majamaan lausunto, jonka mukaan ”käyttö-oikeus Lahdenkroopin alueeseen on perustettu kiistattomasti Karhin ja Lohtajan jakokuntien hyväksi”. Rakennusten omistajat eivät ole kuitenkaan koskaan maksaneet käyttöoikeudestaan jakokunnalle tai valtiolle eivätkä ole kysyneet jako-kunnan lupaa siirtäessään omistus-oikeuttaan eteenpäin. Rakennusten pitämisoikeus näyttää olleen sääte-lemätöntä. Asiassa on Majamaan lau-sunnon lisäksi muitakin jakokunnan kantaa puoltavia seikkoja, mm. eräitä vanhan pakkolunastustoimituksen lausumia, joita maaoikeus piti ”tär-keinä”. Jotain jäi v. 1956 jakokunnalle ehkä korvaamattakin. Jakokunta on esittänyt perusteeksi myös sen, että jotkut mökkiläiset ovat myöhemmin tehneet vuokrasopimuksia jako-kunnan kanssa ja/tai tunnustaneet jakokunnan edustajakseen asiassa, mutta eihän se osoita, mitä v. 1956 tarkoitettiin.

Jakokunta ei menestynyt vaati-muksensa suhteen enempää toimi-tuksessa kuin MO:ssakaan. Kumpikin perustelee kantaansa jälleen kerran laajasti. Kun Huhtala kirjoittaa, että ”miten vuokralainen voi saada korvauksen rakennuspaikasta”, niin MO lausuu, että oikeudenmenetys kohdistuu mökinomistajiin eikä osakaskuntaan.

Toisaalta Huhtalaakin voi ym-märtää. Kun esim. rasitteita ei voinut perustaa jakokunnan hyväksi, on mahdollista, että käytettiin kier-toteitä, ja kysymys jakokunnnan/osakkaiden oikeuksien suhteen voi

olla muodollisesta veteen piirretystä viivasta. Mutta muotojen mukaan nämä jutut oikeudellisessa ajattelus-sa menevät, asiallisesti joskus ehkä vähän sattumanvaraisesti.

Toinen pääasia on korvausten suuruus. Siitä Huhtala kirjoittaa kär-kevästi, että kun Lohtajan ja Karhin jakokuntien yhteenlaskettu korvaus-vaatimus oli yli 3,5 miljoonaa euroa, niin toimituksessa määrätyt koko-naiskorvaukset olivat alle 250 000 euroa eli vain 7 % auktorisoitujen kiinteistöarvioitsijoiden tekemästä arviosta. MO:n mukaan Maakanta Oy:n arvio perustui Majamaan lausuntoon ja sen kautta sellaiseen ajatukseen, että jakokunnalla oli käsissään realisoitavia rakennus-oikeuksia. Se taas pohjautunee siihen ajatukseen, että kun alue oli pakkolunastettu jakokunnalta ja uusia mökkejä oli saanut rakentaa 1970-luvullakin, niin niitä saisi vie-läkin rakentaa jonkin mitoituslaskel-man mukaan. Silloin unohdetaan, että luonnonsuojeluohjelmat ja ran-tarakentamissäännökset estäisivät nykyisin rakentamisen, vaikka puo-lustusvoimia ei olisi olemassakaan. Lunastustoimikunta ja maaoikeus katsoivatkin, ettei käyttämätöntä rakennusoikeutta ole. Rakennus-oikeuden korvaamista tarkoittava vaatimus tuli hylätyksi molemmissa asteissa. MO lausuu Maakanta Oy:n arvion johdosta, että ”arvioinnin lopputuloksessa ei ole riittävän pai-nokkaasti otettu huomioon edellä selostettuja tähän kysymykseen liittyviä erikoislaatuisia olosuhteita (selvennettynä: ei ole otettu huomioon omaisuuden käyttömahdollisuutta ja arvonmuodostumista rajusti rajoitta-via tekijöitä). Eikä se, että jakokuntien vaatimuksista hyväksyttiin vain 7 % sellaisenaan tietenkään osoita, että viranomaiset olivat väärässä.

Sakari nikanderkirjoittaja on eläkkeellä oleva maaoikeusinsinööri. Sähköposti sakari.t.nikander gmail.com.


juhani hOlMa 6.1.1931–2.6.2011

Porvoon kaupungingeodeettina toiminut diplomi-insinööri Juhani Holma kuoli helatorstaina 2. ke-säkuuta 2011 vaikeaan sairauteen 79-vuotiaana Porvoossa.

Juhani Holma syntyi 6. lokakuuta 1931 Helsingissä. Hänen ollessaan lapsi perhe muutti Hämeeseen, Aitooseen, äidin kotiseudulle, jossa isä ryhtyi linja-autoliikennöitsijäksi. Ylioppilaaksi Juhani kirjoitti Hämeen-linnan lyseosta vuonna 1952. Asepal-veluksensa hän suoritti Niinisalossa ja Haminassa vuosina 1952–1953. Hän

opiskeli Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla ja valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1960.

Juhani Holma teki jo opiskeluai-kanaan vuodesta 1952 lähtien mo-nenlaisia maanmittausalan töitä har-joittelijana maanmittauslaitoksen eri toimipisteissä. Maanmittausinsinöö-rin uransa hän aloitti vuonna 1960 Pietarsaaren uusjakotoimiston Vöyrin toimipisteen johtajana. Vuonna 1962 hän siirtyi Vaasan läänin maanmit-tauskonttorin kaavoitustoimistoon, ensin maanmittausinsinööriksi ja sitten johtavaksi toimitusinsinöö-riksi. Siellä hänen vastuualueenaan oli rakennuskaavojen laatiminen ja kaavoitusmittaukset monissa Vaasan läänin kunnissa.

Porvoon kaupungingeodeettina Juhani Holma toimi lähes 30 vuotta, vuodesta 1966 alkaen eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1994 asti. Kaupungin mittausosaston esimie-henä hän vastasi muun muassa maan hankinnasta kaupungille kaa-voitusta varten, tonttien myynnistä

ja vuokrauksesta, tonttien ja yleisten alueiden muodostamisesta, kiinteis-törekisterin pidosta, kartoituksesta, maaperätutkimuksista sekä raken-nusvalvontamittauksista. Lisäksi hän osallistui kaavoitustyöhön. Porvoon ja Porvoon maalaiskunnan kuntalii-toksen aikaansaamista Juhani Holma piti maapolitiikan järkevän hoitami-sen kannalta hyvin tärkeänä asiana.

Juhani Holma toimi varsinaisen työnsä ohella vuokra-asuntoja raken-tavan ja vuokraavan Porvoon A-asun-not Oy:n isännöitsijänä yli kymmenen vuoden ajan. Työvuosiensa aikana hän hoiti lukuisia eri luottamustoi-mia ammatillisissa yhdistyksissä ja ammattijärjestötoiminnassa ja toimi katumaksun arviomiehenä. Hänelle myönnettiin Suomen Leijonan ri-tarimerkki, Suomen Kaupunkiliiton hopeinen ansiomerkki ja Keskuskaup-pakamarin ansiomerkki.

Juhani Holma oli Geodeettien Kerho ry:n hallituksen jäsen (1978), sihteeri (1979–80) ja puheenjohtaja (1981–83), Kiinteistöinsinöörien Ker-

hon hallituksen jäsen (1981–1990) ja Suomen Kunnallisteknisen yhdis-tyksen hallituksen jäsen (1984–86).

Aina ystävällisellä ja hyväntuu-lisella Juhanilla oli työyhteisössään paljon ystäviä. Hän oli keskusteleva ja kannustava esimies, alaistensa keskuudessa pidetty ja arvostettu.

Niin työvuosina kuin eläkkeellä ollessakin Juhani Holman erityinen kiinnostuksen kohde oli kaupungin kehityksen seuraaminen, johon hän yhdisti mieluisat harrastuksensa pyöräilyn ja valokuvauksen. Urheilua, mm. hiihtoa, hän harrasti innokkaasti lapsesta asti. Eläkevuosina mieluisia harrastuksia olivat lisäksi golf, puutar-hanhoito ja taidemaalaus.

Juhania jäivät kaipaamaan vai-mo sekä tytär ja poika perheineen. Häntä kaipaavat ja muistavat myös monet sukulaiset, ystävät ja entiset työtoverit.

terhi Pöllänenkirjoittaja on Juhani Holman työtoveri ja ystävä

In MeMorIAM

askO kähkönen 23.9.1941–2.4.2011

Diplomi-insinööri, maanmittausinsi-nööri asko kähkönen kuoli Saarijär-vellä 2.4.2011 syövän uuvuttamana. Hän oli 69-vuotias, syntynyt 23.9.1941 Jyväskylän maalaiskunnassa.

Asko Kähkönen aloitti maanmitta-usinsinöörin uransa v. 1967 Jyväskylän tilapäisessä maanmittaustoimistossa. Pääasiallisen elämäntyönsä hän teki Saarijärvellä, minne Kähkösen viisi-henkinen perhe muutti viisi vuotta myöhemmin. Vuosina 1972–2003

hän työskenteli Saarijärven ja Keski-Suomen maanmittaustoimistoissa maanmittausinsinöörin, piiri-insinöö-rin ja yli-insinöörin viroissa. Itsenäisen toimiston johtajana hän toimi vuosina 1982–93.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Asko vietti Jyväskylän Harjun ym-päristössä kaksilapsisessa leipuri- ja yrittäjäperheessä. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Jyväskylän Norssista vuonna 1960. Varusmiespalvelun jälkeen hän aloitti opinnot Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui diplomi-insinööriksi v. -67. Helsingin vuosina tapasivat ja tutustuivat myös Asko ja hänen tuleva vaimonsa, helsinki-läisen sairaanhoidon opiskelija Maija.

Asko piti työssään tärkeänä sen konkreettisuutta ja maanläheisyyttä, maastossa liikkumista ja ihmisten tapaamista. Työnsä hän koki haasta-vaksi ja ajoittain myös raskaaksi, kun selvitettävinä oli monesti asiakkaiden välisiä erimielisyyksiä.

Asko Kähkönen oli taitava ja arvostettu ammattimies. Vielä Saa-rijärvellä ollessaan hän saattoi pää-tökseen Jyväskylässä aloittamiaan laajoja maantietoimituksia, eikä hän koskaan kaihtanut vaativiin tehtäviin tarttumista. Ihmisten käsittelijänä ja sovittelijana hän oli miltei vertaansa vailla. Hänen erityisenä pyrkimyk-senään oli saada maanomistajat sopimaan välillä hyvinkin katkerat riitansa, ja siihen tavoitteeseen hän onnistui pääsemään poikkeukselli-sen usein.

Askon johtaja-aikoina Saarijärven maanmittaustoimistossa vallitsi kodi-kas mutta samalla työteliäs ilmapiiri. Erilaisia maanmittaustoimituksia oli silloin tehtävinä runsain määrin, joskus jopa 50 % enemmän kuin nykyisinä aikoina. Mutta kaikista ruuhkistakin selvittiin kunnialla, kun henkilöstöllä oli tukenaan asi-antunteva, inhimillinen ja runsaasti toimintavapauksia suonut johtaja.

Tunnustuksena työ- ja siviiliansi-oista Askolle myönnettiin Maanmit-tauslaitoksen hopeinen ansiomerkki, Suomen Leijonan I luokan ritari-merkki ja valtion virka-ansiomerkki 30 vuoden palveluksesta. Monen-laista myönteistä palautetta hän sai vastaanottaa myös vuoden 2003 jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin hän siirtyi työelämän ulkopuolelle.

Vapaa-aikaan ja myöhemmin eläkevuosiin liittyi erittäin voimak-kaasti myös perheen koti Saarijärven Rahkolassa. Maanmittausinsinööri O. V. K. Rautavuorelta ostetun van-han hirsitalon ja suuren pihapiirin kunnostamisessa ja hoitamisessa Asko teki pitkän päivätyön.

Asko Kähkösen muisto säilyy lämpimänä hänet tunteneiden mielissä.

Päivi kähkönen, tytär ja Vesa Walamies, ystävä ja pitkäaikainen työtoveri

MaanMittausalan edistäMissäätiön adressit. Muistamisiin . Surunvalitteluihin . Huomionosoituksiin

Tuet maanmittausalaa.Hinnat 7 euroa yksityishenkilöiltä ja 14 euroa yhteisöiltä.

tilaukset ja tiedustelut: Maija-liisa Kallio-Sainio puh. 0205 41 5209, maija-liisa.kallio-sainio maanmittauslaitos.fi.


In MeMorIAM

aarO lOuhela 7.8.1932–16.5.2011

Diplomi-insinööri aaro Louhela menehtyi Töysässa 16. toukokuuta 78-vuotiaana akuuttiin sairauteen, jonka toteamisesta ehti kulua vain runsas kaksi viikkoa.

Aaro Louhela oli syntyisin Suo-menselän Töysän pitäjästä. Hän kävi oppikoulun Alavudella, pääsi ylioppilaaksi keväällä 1952. Aaro maatilan poikana kolmesta vel-jeksestä nuorimpana katsoi ehkä maanmittarin homman tutuimmak-si. Siksi me vuoden 1954 syksyllä kokoonnuimme Hietalahden torin varren vanhan TTK:n suojiin aloittaak-semme ns. maanmittarin opinnot. Aarolla häämötti valmistuminenkin siellä viiden vuoden päässä 1959, vaikka sitä ei silloin vielä todeksi arvannut. Hän kiinnostuksensa näytti suuntautuvan myös aidan toiselle puolen, arkkitehtuuriosastolle, jolla kävi vieraisilla. Vielä 1960- luvulla, aina vuoteen 1965 hän jatkoi ark-kitehdin opintojaan. Arkkitehtuuri säilyi yhtenä hänen kiinnostuksensa kohteena läpi elämän.

Aluksi, kuten tapana oli, Aaro meni kuitenkin auskultoimaan, jotta saisi silloiseen aikaan tarvittavan pätevyyden maanmittausinsinöörin itsenäiseen virkaan. Aaro ”pääsi” taksapalkalla tunnetun maanmit-taripersoonan Einar Tuhkasen oh-jaukseen ja sieltä parin vuoden ku-luttua Helsingin maanmittauspiiriin

toimitusinsinööriksi tehtävänään tietääkseni mm. maalaiskuntien rakennuskaavoitus. Sieltä hän siirtyi seutusuunnittelijan työhön Tampe-reelle vuonna 1965.

Elämäntyönsä Aaro Louhela teki Tampereen talousalueen suunnit-telijana. Hänen toiminta-aikanaan alue vakiintui nykyiseksi maakun-naksi ja sai nimen Pirkanmaa usean kehitysvaiheen jälkeen. Tultuaan Tampereen liikennealueen suun-nittelijaksi seutusuunnitteluliittoon, liitto toimi vielä yhdistyspohjalta. Yhdistys kartoitti ja ohjasi kuntien kaipaamaa aluesuunnittelua. Työtä jatkoi vuodesta 1968 lakisääteinen Pirkanmaan seutukaavaliitto, jonka suunnittelujohtajana Aaro Louhela toimi vuodesta 1974 aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka.

Lakisääteisen seutukaavaliiton ensimmäinen merkittävä työvaihe oli laatia Pirkanmaan runkokaava vuonna 1969. Siihen työhön Aaro Louhela paneutui nuoren miehen innolla, muistan. Alueen valtakunnal-linen sijainti antoi suuria odotuksia. Liitossa pohdittiin tärkeiden asutus- ja teollisuusvyöhykkeiden, kuten Helsinki–Tampere–Vaasa, merkittä-vyyttä sekä voimakolmiota, jonka yhtenä kulmana on Turku. Vallitsevat toimintapiirien jaot lääninrajan sijoit-tumisesta alkaen kuitenkin pirstoivat 1960- ja 70-luvuilla Pirkanmaan talousalueen ja hidastivat alueen kehittymistä.

Tuona aikakautena korostettiin alueen regionalismia: talousalueella tulee olla omat lähtökohdat ja myös omat päättäjät. Näiden esteiden ratkomiseen pureuduttiin seutukaa-valiitossa johtaja Aulis Hartikaisen ja suunnittelusta vastaavan Aaro Louhelan toimesta antaumuksella. Tavoitteena oli tukea Pirkanmaan voimakkaan keskuksen Tampereen ja sen vaikutusalueen seudullisten

vyöhykkeiden kehitystä. Seudullinen runko muistutti malliyhdyskunnan teoriaa. Tämän tapainen, vahvasti teoriaan liittyvä pohdinta oli Aarolle hyvin ominaista. Näinä vuosina luotiin uutta pohjaa Pirkanmaan keskusverkoston rakenteelle, haet-tiin linjauksia valtakunnallisille teille yhdessä tiehallinnon kanssa, mutta joskus eri näkemyksin. Seutusuun-nittelutyön eräänä tuloksena syntyi myös selvitys, joka johti uuden len-tokentän sijoittumiseen Pirkkalaan.

Aaro Louhelan harrastus, in-nostus – myös seutukaavoitukseen liittyvänä – suuntautui 1970- luvulla retkeily- ja hiihtovaellusreittien luomiseen sekä kansallispuistojen perustamiseen Seitsemisen ja Helve-tinjärven alueille. Hiihtovaelluksia ei tyydytty vain piirtelemään karttoihin, vaan reittejä hiihdettiin Pirkan-maan pohjoisosien läpi useampana vuotena. Jopa Keski- Euroopasta saapui hiihtäjiä. Aaro toimi yhtenä vaelluksien vetäjänä. Toiminta hiipui sittemmin ehkä vähälumisten talvien sekä vetäjien puutteeseen. Näissä yhteyksissä Aarosta tuli todellinen taivaltaja, jota harrastusta hän ei jät-tänyt. Silloin hänen ei vielä tarvinnut tutkia moottorikelkkareitistöjen tar-vetta ja sijoitusta, eikä Aaro kai siihen olisi suuremmin innostunutkaan.

Laajamittainen suojelu oli vielä 1970-luvulla uusi asia. Pohjatyötä oli tehtävä. Suojelualueiden kartoitus luontui erityisen vahvasti seutu-kaavoitukseen. Kansallispuistojen, retkeilyalueiden lisäksi oli pureu-duttava luonnonsuojelun kannalta olennaisiin kohteisiin, kuten oli kartoitettava turvesuot, jotka tulisi irrottaa turpeenotosta.

Sekä Pirkanmaan luonnon suo-jelijat että retkeilijät saivat Aarosta antaumuksellisen tukijan. Pirkan-maan Taivaltajat saivat reissuillaan Aarosta iloa myös laulujen vetäjänä.

Taivaltajien Aamun Askeleihin hän sovitti käyntinsä vielä huhtikuun alussa. Mieskuoro Laulajien seni-orien, Konkeloiden joukkoon hän liittyi jälleen viime aikoina jatkaen siten teekkariajan jälkeen katken-nutta kuoroharrastustaan. Kuntoileva luonnonystävä Aaro Louhela harrasti pitkien kävelymaratonien lisäksi myös talviuintia vaimonsa Kaarinan kanssa. Yhteisiä heille olivat nämä molemmat harrastukset. Kansain-välisen liiton vetämissä kävelyissä he kulkivat Hollannin tasangoilla ja Italian vuoristossa vielä 2006 ja 2007. Kansainvälisen kävelytapahtuman, Vaasan Marssin Aaro taivalsi yhdessä tyttärenpoikansa Samulin kanssa viime vuonna. Näin siirtyi tämäkin kokemus polvelta polvelle.

Aaro ei tyytynyt vain uimaan Tampereen Talviuimarien riveissä, vaan kantoi kortensa kekoon: oli ahkera puutalkoomies, suunnitteli seuralle oman lipun, piirsi ja väritti akvarellisarjan 90-luvun saunojista ja talkoolaisista tuvan seinälle sekä kir-joitti vielä julkistamattomaan seuran 50-vuotishistoriaan nk. pitkän uinnin, jossa kuvaa seikkaperäisesti seuran toimintaa. Talviuimarit muistelevat häntä lämmöllä. Hänestä säteili jotain syvällistä ja taiteellista jouk-koon, saipa hän lauteilla arvokseen: ”taiteilijaprofessori”. Kertovat uimarit.

Aaron olemukseen kuului rauha. Hän oli elämänfilosofi, mietiskelijä, tuumailija. Sellaisena me ystävät, työ- ja harrastustoverit, hänet tunsimme. Aaron elämän ytimeen sijoittuivat vaimon ja tyttärien lisäksi aartei-naan, kuten usein meillä isoisillä, tyttärenpojat Taneli ja Samuli. Aaroa jäi kaipaamaan omaisten lisäksi suuri ystävien joukko.

Markku teräsmaa kurssitoveri ja pitkäaikainen ystävä

MaanMittausneuvOs Martti sirO

16.9.1923–24.6.2011Entinen maanmittauslaitoksen ylei-sen osaston päällikkö, maanmittaus-neuvos Martti antero Siro kuoli sairauskohtaukseen 24. kesäkuuta 2011 Helsingissä 87-vuotiaana. Hän oli syntynyt 16. syyskuuta 1923 Hausjärvellä. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Helsingin suomalaisesta normaalily-seosta 1942.

Sodan aikana Siro suoritti reser-viupseerikoulun keväällä 1944. Sen

jälkeen suurhyökkäyksen alettua hän palveli kesän 1944 taisteluissa sit-temmin puolustusvoimain komen-tajana toimineen Sakari Simeliuksen lähettiupseerina. Sodan aikaisista ansioista Sirolle myönnettiin VR 4. Sotilasarvoltaan Siro oli yliluutnantti.

Siro suoritti ylemmän oikeustut-kinnon Helsingin yliopistossa 1950. Heti valmistuttuaan hän hakeutui virkamiesuralle aloittaen esittelijän tehtävissä maatalousministeriön asutusasiainosastossa. Hänen virka-miesuransa olikin monipuolinen ja

menestyksellinen. Kun asutushallitus perustettiin, hän siirtyi asutushal-litukseen toimien siellä vuosina 1959–1971 esittelijänä ja toimisto-päällikkönä, jonka jälkeen hänet ni-mitettiin maatilahallituksen toimisto-päälliköksi. Maanmittaushallituksen yleisen osaston osastopäällikkönä toimivaksi maanmittausneuvokseksi hänet nimitettiin vuonna 1975, mistä virasta hän jäi eläkkeelle 1986.

Siro tunnettiin huumorintajui-sena, toiset huomioon ottavana vir-kamiehenä ja taitavana kirjoittajana.


resuMÉöversatt av oili Metsänheimo

Erityisesti suomen kielen puhdas-oppisuus ja lakitekstin selkeys olivat hänelle sydämen asioita. Muodon hal-linta oli hänelle tärkeää, olipa kyse laki-tekstistä tai muista elämän tilanteista. Näiden taitojen ja ominaisuuksien johdosta Siron virkatehtäviin kuului osallistuminen poikkeuksellisen mit-tavaan lainvalmistelutyöhön. Siron työura sattuikin ajankohtaan, jolloin asutusasioita ja maatalouselinkeinoja koskeva lainsäädäntö uudistettiin. Asiakirjojen mukaan Siro toimi 19 lain-säädäntöä valmisteelleen komitean, toimikunnan tai työryhmän sihteerinä ja 8 komitean, toimikunnan tai työryh-män puheenjohtajana tai jäsenenä. Hän oli myös asutushallituksen ja maatilahallituksen edustajana useassa johtokunnassa tai vastaavassa toimi-elimessä. Vaikka Siro kovin harvoin toi esille näitä ansioitaan, hän saattoi joskus kuitenkin ylpeänä todeta, että harva suomalainen on kirjoittanut niin paljon tekstiä lakikirjaan kuin hän. Ansioistaan hänelle myönnettiin SL K.

Siro kirjoitti artikkeleita maata-loushallinnon ja maanmittaushal-

keijO antti valdeMar tetri

23.5.1928–7.7.2011Piiri-insinööri keijo tetri menehtyi äkillisesti loma-asuntonsa rantaan Salossa 7.7.2011. Hän oli syntynyt Kotkassa 23.5.1928. Keijon isä Antti hukkui Suomenlahdella Keijon ol-lessa kaksivuotias ja äiti Ines vastasi kahden poikansa kasvatuksesta ja koulunkäynnistä. Keijo opiskeli työn ohessa ja valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisen Yksityislyseon iltalinjalta 1953. Opinnot Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla hän aloitti 1955 ja valmistui diplomi-insinööriksi 1960.

Auskultoituaan hän sai 1962 määräyksen Rovaniemen maanmit-taustoimistoon toimistoinsinööriksi ja 1963 Tornion maanmittaustoi-mistoon vastaavaan virkaan ja edelleen johtavaksi insinööriksi samaan toimistoon 1965. Tornion Tetri jätti 1972 tultuaan nimitetyksi

linnon ammattijulkaisuihin. Hänen kynänkäyttötaitonsa ei kuitenkaan rajoittunut vain ammattiasioihin. Jokainen maanmittaushallinnossa hänen aikanaan palvellut muistaa hänet Andreaksen nimimerkillä kirjoittamistaan pakinoista. Nämä henkilöstölehdessä julkaistut kui-valla huumorilla maustetut, välillä pisteliäätkin, mutta hyväntahtoiset ajankohtaisia asioita käsitelleet pa-kinat olivat henkilöstölehden suola.

Toimiminen sodan jälkeen vuo-sikymmenet veteraanien asialla ja heidän lainopillinen avustaminen sekä omaisten asioiden hoitaminen olivat Sirolle kunnia-asia. Aivan viime vuosiin saakka Maanmittauslaitoksen veteraanijuhla oli hänelle odotettu vuoden tapahtuma. Siro harrasti shakkia ja kirjallisuuden historiaa. Hiljaisena viikonloppuhetkenä hänet saattoi tavata kävelemästä Hietanie-men hautausmaalla.

Pauli karvinenkirjoittaja on Maanmittaus-laitoksen entinen ylijohtaja

Salon maanmittaustoimistoon aluksi toimistoinsinööriksi ja apulaispiiri-insinööriksi ja myöhemmin 1982 piiri-insinööriksi, mistä virasta hän jäi eläkkeelle 1991.

Tetri koki Tornion ajan tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi elämässään. Hän osallistui innokkaasti virkansa ohella myös paikalliseen ja kunnalliseen toimintaan. Sivutoimenaan hän hoiti mm. Tornionlaakson seutusuunnitte-luliiton sihteerin tehtäviä. Kemi–Tor-nion talousalueliiton aluesuunnitte-lutoimikunnan varapuheenjohtajana hän niin ikään toimi 1969–1972 ja oli mukana Tornion kaupungin monissa luottamushenkilöelimissä. Meripe-lastus oli lähellä hänen sydäntään jo isänsä varhaisen menetyksenkin takia ja hän toimi Tornion seudun meripelastusyhdistyksen puheen-johtajana 1965–1972.

Keijo Tetri oli luonteeltaan vaa-timaton eikä halunnut koskaan korostaa omaa rooliaan. Opiskelu-ajalta muistamme hänet ahkerana ja lahjakkaana opiskelijana, suorastaan ”pinkona”, joka paneutui tunnontar-kasti eri oppiaineiden tehtäviin.

Sotilasarvoltaan Tetri oli kersantti. Hän harrasti kuntoliikuntaa ja valoku-vausta. Perhe oli hänelle hyvin tärkeä.

Pekka Raitanenkirjoittaja on keijo tetrin kurssitoveri tkk:n kurssilta M-55

Asmo Leskinen: Förändringsstyrningens vindar (ledaren)Förändringsstyrning innebär mera att leda människor i önskvärd rikt-ning än att ”hamra in” saker med tvång.

De mål som styrelser och di-rektioner framför har ingen verklig-hetsgrund. Varje år krävs tillväxt på åtminstone 15 % och helst på ett 10 % lönsammare sätt. Det är klart att det inte är möjligt i längden, utan förr eller senare kommer vi att rasa ner med fart. Visserligen är det bra att försöka göra saker och ting bättre än förut men en mer måttlig tillväxt kombinerad med besparingspolitik kunde föra ledarkulturen på lite an-norlunda spår.

jarmo Vauhkonen: Allt för småstäder och kyrkbyarSkribenten är regionplaneringschef på Södra Savolax landskapsförbund. I artikeln betraktar han landsbygdens, kyrkbyars och småstäders utveck-lingsmöjligheter och behov jämfört med vårt urbaniserade samhälle. Småstäderna och kyrkbyarna utanför tillväxtcentra behöver snabbt något nytt sevärt, nya synsätt, kreativa alternativ för den nuvarande ut-vecklingen: djärvt och fördomsfritt tänkande.

Åsa nystedt: ekologisk stadsplanering i s:t PetersburgS:t Petersburg är en stor stad med stora utmaningar och många möj-ligheter i ekologisk mening. En kompakt stadsstruktur och närheten av daglig service för invånarna är centrala frågor för den ekologiska stadsplaneringen. Dessa saker fung-erar bra i S:t Petersburg. Energieffek-tiviteten och användningen av förny-bara energikällor samt utvecklingen av ekologiska trafikförbindelser bör däremot förbättras.

raimo Koivistoinen: berättelser om tarifftiden – intervju med erkki uotila, del 2Ända fram till 1970-talet grundade sig förrättningsingenjörernas belö-ning i Finland på åtgärdsarvoden.

Intervjun berättar om den tidens sätt att utföra förrättningar och därtill hörande livsstil samt om Erkki Uotilas krigskarriär. I den första delen av den tredelade intervjun behandlas 1960-talet.

göran eriksson: Festlig återinvigning av Tartu observatoriumI en festlig ceremoni i Tartu i närvaro av Estlands president Hendrik Ilves och ca 200 inbjudna gäster återin-vigdes det nyligen renoverade obser-vatoriet, Tartu Tähetorn, den 27 april 2011. Observatoriet har sedan 2005 varit upptagen på världsarvslistan som en del av ”Struves meridianbåge”, ”The Struve Geodetic Arc”. Det gamla observatoriet hör numera till Tartu universitet.

Pasi Laurila: Från inriktad mätning till punktmolnKännedom om samt utveckling och praktisk användning av ända-målsenliga tekniska medel ingår i ingenjörers arbete. Mätmetoderna som används i lantmäteri utvecklas och automatiseras i jämn takt, vilket i och för sig är en positiv utveckling. För den till arbetslivet förberedande utbildningen betyder det här stän-digt nya utmaningar. I dagens värld kan man inte förutsätta att all förstå-else om utbildningens innehåll finns hos läroanstalterna. Det är viktigt att arbetsgivarna framför sina synpunk-ter om det kunnande som krävs av lantmäteriingenjörer.

jussi nikander: geodatatjänster på internetUnder det senaste årtiondet har internetbaserade geodatatjänster utvecklats i den grad att de används allmänt av både konsumenter och fackmän. Utbudet av olika tjänster är enormt stort. De enklaste tjänsterna kan jämföras med papperskartor medan de mest avancerade på-minner om geodataprogram. Trots likheten är internetbaserade geodata en särskild tjänst som typiskt grundar sig på klient/serverteknik, precis som största delen av webbtjänsterna.

Tapio nyländen: Med mobilen förs planerna till terrängenNokias smarttelefon med gps-egen-skaper kan användas även som plane-ringsverktyg i terrängen. Planeraren kan ladda ned ett planeringsutkast i sin telefon, och i terrängen granska ut-kastet och göra eventuella ändringar i det. Ändringarna kan vidarebefordras som dataöverföring med hjälp av en GPRS- eller WLAN-förbindelse till planerarens arbetsstation för att behandlas vidare.


resuMÉTranslation by Marjatta huuhtanen

Tuomo heinonen och jukka Pekka Tolvanen: Tålamod krävs för att utveckla förvaltningen i sansibarArtikeln beskriver markanvändnings-projektet SMOLE II på Sansibar som Finland finansierar. De utmaningar som projektet ställer uppskattas i ljuset av de erfarenheter som vi fått under senaste år. Den politiska miljön har stabiliserat sig på Sansibar och därigenom har förutsättningarna för att ge stöd förbättrats. Visst återstår mycket arbete bl.a. för att inplanta principerna om god förvaltning bland jord- och miljömyndigheterna. Enligt skribenten behövs målmed-vetenhet och tålamod för att uppnå resultat.

Timo Linkola: Finnarna kartlade och planerade hälften av städerna i LibyenSkribenten är teknologie licentiat som har arbetat i olika utländska projekt redan länge.

Pentti onkalo: Fastighetsregister till krisdrabbade områden och som utvecklingssamarbeteFinlands Lantmäteriingenjörers För-bund utdelade årets 2011 hederspris till Finland utrikesministerium för en långvarig satsning på utvecklings-samarbete inom kartläggning och markförvaltning. I krisdrabbade områden har Finland aktivt tagit del i olika projekt för att förbättra markförvaltningen och trygga markinnehav. Dessa projekt har ägt rum bl.a. i Kosovo och Kambodja samt på Sansibar. Att delta i dylika projekt är alltid en ytterst intressant erfarenhet, både från ett personligt och professionellt perspektiv.

Asmo Leskinen: Winds of change in management (editorial)Management by change is manage-ment of people to the desired direc-tion rather than “ramming” things by compulsory means.

Targets set by boards of directors or executive boards are not from the real world. At least a growth of 15 % and 10 % of profit-making is exacted every year. It is obvious that this not possible. There will be a rough fall from high at some stage. We should, of course, always try to do things better, but moderate growth and savings policy would even drive the management culture onto some-what different rails.

jarmo Vauhkonen: All for the small cities and parish villagesThe author is regional planning director of the provincial federation of Etelä-Savo. He is considering the development potentials and needs of the rural areas, parish villages and small cities in relation to the urbanizing society. Small cities and parish villages outside the growing centres urgently need new visions and views, creative options to the present development trend: bold, unprejudiced thinking.

Åsa nystedt: ecological urban planning to st. PetersburgSt. Petersburg is a big city with a lot of possibilities and challenges regarding ecology. The dense city structure and the closeness of daily services are the main issues in an eco-efficient city plan. These things are well covered in St. Petersburg. Energy efficiency, the use of re-newable energy sources and the development of ecological transport solutions still need more develop-ment work.

raimo Koivistoinen: story of the tariff time – erkki uotila interviewed, part 2Until the 1970’s the wages of the cadastral surveyors were based on the procedure fee. ErkkiUotila tells about that way of performing procedures and the related way of life, and his career during the war time. The first part of the three-part series of interview treats the 1960’s.

göran eriksson: ceremonious reinauguration of the TartoobservatoryAt the solemn ceremony in Tarto in the presence of Toomas Hendrik Ilves, President of Estonia, and 200 guests of honour the newly restored Tarto observatory was reinaugurated on the 27th of April, 2011. The ob-servatory, Tartu Tähetorn, has been a part of the World Heritage object “The Struve Geodetic Arc” since 2005. The old observatory now belongs to the University of Tarto.

Pasi Laurila: Pointed measurement to point cloudThe work of engineers is related to knowledge, development and us-age of appropriate technical means. The measuring methods used in surveying are developing and be-coming automated. This is basically positive development. This creates continuous challenges to the educa-tion priming to work life. We cannot suppose that all understanding of the work life requirements is found in the educational institutes. It is im-portant that the employers tell their views of the know-how required for surveying engineers.

jussi nikander: geographical information services on the InternetIn the past decade Internet-GIS has matured to the point where it is commonly used by both consum-ers and professionals. The range of different services is enormous. While the simplest services are comparable to paper maps, the most advanced ones resemble desktop-GIS. Despite the resem-blance Internet-GIS is a distinct service, typically based on client-server architecture, the same way as most of the web services.

Tapio nyländen: Plans to the terrain by mobile phoneNokia smartphone with GPS proper-ties can also be used as a planning tool in the terrain. The plan draft can be downloaded into the phone. The planner may review the draft in the terrain and make necessary corrections. The corrections can be transferred by GPRS or WLAN con-nection to the planners work station for further processing.

Tuomo heinonen and jukka Pekka Tolvanen: development of land management in Zanzibar takes patienceThe article tells about SMOLE II, the Finnish funded land management development program in Zanzibar. The authors summarize the history of the project and assess the challenges based on the latest experiences. The recently increased political stability in Zanzibar provides better condi-tions for support. However, planting of the idea of good governance among the land and environment authorities is still a great effort. Ac-cording to the authors, results can be achieved with determination and patience.

Timo Linkola: The Finns mapped and planned a half of the Libyan citiesThe author is Licentiate in Technol-ogy and has long acted in interna-tional projects.

Pentti onkalo: developing land administration and management in postconflict areasThe Ministry of Foreign Affairs was awarded in 2011 by the Finnish As-sociation of Geodetic and Land Sur-veyors for its long-term involvement in development co-operation for land administration, management and mapping. Finland has been very active in the post-conflict areas in improving land administration and securing land tenure. Projects have been implemented in Kosovo, Kingdom of Cambodia and Zanzibar. Participation in such projects has always been very interesting both from the professional and personal point of view.


Karttapohjaiset FIKSU-ohjelmistot• Detalji- ja yleiskaavoitukseen, 3D-mallin-

nukseen sekä vihersuunnitteluun• Kunnallistekniseen sekä kaukolämpö- ja

maakaasuverkon suunnitteluun• Johtotietojen hallintaan

Teknologiapuisto, PL 105, 87400 KajaaniPuh. (08) 6149 221, faksi (08) 6149 335toimisto basepoint.fi, www.basepoint.fi

• Digitaaliset kartat: kaavayhdistelmät, johtokartat, pohjakartat, KatuInfo, ViherInfo, HautaInfo

• AIRIX Paikkatietopalvelin • YTCAD-ohjelmistotUudenmaankatu 19 A, PL 669, 20701 TurkuPuh. 010 241 4400, www.airix.fijouko.paakkola airix.fi, puh. 010 241 4433jari.jaakkola airix.fi, puh. 010 241 4410markku.nikula airix.fi, puh. 010 241 4610

GPS-laitteet, servotakymetrit, takymetrit, digitaaliset vaaituskojeet, vaaituskojeet, teodoliitit, taso- ja putkilaserit, koneen-ohjausjärjestelmät ym.

Myynti ja huoltoSarkatie 3–5, 01720 VantaaPuh. (09) 534 033, faksi (09) 537 006 topgeo topgeo.fi, www.topgeo.fi

• VRS-palvelu GNSSnet.fi• Takymetrit ja GPS /GNSS-laitteet sekä

IS/SI-yhteiskäyttöjärjestelmät• Laserkeilaimet• GIS /DGPS-laitteet• Ohjelmistot

Perintötie 2 c, 01510 VantaaPuh. 0207 510 600, faksi 0207 510 699info geotrim.fi, www.geotrim.fi

mittauslaitteet:• Takymetrit ja tiedonkeruulaitteet• GPS- ja GIS-laitteet • Ohjelmistot• Laserit ja vaaituskojeet

Tulppatie 16–18, 00880 HelsinkiPuh. (09) 2532 5000, faksi (09) 2532 5020geostar geostar.fi, www.geostar.fi

• Digitaaliset ilmakuvaukset ja ortokuvat• Laserkeilaukset• Digitaaliset kartoitukset ja

paikkatietotuotteet

Jonne Davidsson Malminkaari 5, 00700 HelsinkiPuh. (09) 2522 1700 faksi (09) 2522 1717S-posti: etunimi.sukunimi finnmap.comwww.finnmap.com

• Javad Navigation, CSI-Wireless, Novatel ja Magellan GPS

• GPS+GLONASS+GALILEO-järjestelmät ja tiedonkeruuohjelmat

Eskolantie 1, 00720 HelsinkiIlari Koskelo puh. 040 5108408Sähköposti: etunimi.sukunimi navdata.fiInternet: www.navdata.fi

N A V D A T A

ILMAKUVAPALVELUT

ATK- jA MITTAUsLAITTEET jA -VäLInEET

ATK- jA MITTAUsLAITTEET jA -VäLInEET ILMAKUVAPALVELUT

KIInTEIsTÖPALVELUT

KäännÖsPALVELUT PAIKKATIETO-OHjELMIsTOT jA -sOVELLUKsET

Maankäytön, ympäristö- ja yhdys-kuntasuunnittelun sekä kiinteistön-välityksen

KÄÄNNÖKSET SUOMI–RUOTSIMonika Sukoinen, FMAuktorisoitu kääntäjä, LKV040-5940307monika.sukoinen dnainternet.net

• Kiinteistöarvioinnit• Kiinteistöstrategian suunnittelut• Kiinteistökehittäminen• Maapolitiikan konsultointi• Maankäyttösopimukset

Newsec Valuation OyMannerheiminaukio 1 A, PL 52, 00101 HelsinkiPuh. 0207 420 400 www.newsec.fi, www.maakanta.fi

• GPS/GNSS-laitteet GIS/DGPS/RTK-sovelluksiin

• Takymetrit ja laserkeilaimet• Metrologian järjestelmät• OhjelmistotSinikalliontie 3 A, PL 119, 02631 EspooPuh. (09) 415 40 200myynti.suomi leica-geosystems.comwww.leica-geosystems.fi

Datscha tarjoaa internetin välityksellä kiin-teistö- ja markkinainformaatiota. Palvelussa olevien tietojen pohjalta käyttäjällä on mahdollisuus mm. hakea kiinteistön omis-tajia, vuokratasoja ja tehdä tuottoarvoana-lyysejä haluamistaan kiinteistöistä.

P.O. Box 52, FI-00101 Helsinki Puh. 207 420 300www.datscha.com

• Ilmakuvaus, laserkeilaus, digitaaliset kuvatuotteet

• Paikkatietopalvelut, digitaaliset kartat ja maastomallit, GIS-konsultointi

• Viistoilmakuvakirjastot ja BlomURBEX- kuvapalvelinratkaisu

• Fotorealistiset 3D-kaupunkimallitPasilanraitio 5, 00240 Helsinkiinfo blomasa.com, www.blomasa.com

• Ilmakuvaus, laserkeilaus, digitaaliset kuvatuotteet

• Paikkatietopalvelut, digitaaliset kartat ja maastomallit, GIS-konsultointi

• Viistoilmakuvakirjastot ja BlomURBEX-kuvapalvelinratkaisu

• Fotorealistiset 3D-kaupunkimallitPasilanraitio 5, 00240 Helsinkiinfo blomasa.com, www.blomasa.com

• ESRIn paikkatieto-ohjelmistot• Koulutus-, ylläpito- ja tukipalvelut• Konsultointi- ja asiantuntijapalvelut• Paikkatietoanalyysipalvelut• Sovelluskehitysprojektit

Sinikalliontie 3 B, 02630 Espoo Puh. 0207 435 435, faksi 0207 435 430 info esri.fi, www.esri.fi

• Paikkatietoratkaisut mobiili-, selain- ja työasemaympäristöihin

• Konsultointi-, ylläpito- ja tukipalvelut

Geometrix Oy Pasilanraitio 9 B, 00240 Helsinki Puh. (09) 4730 7141, faksi (09) 4730 7149 geometrix geometrix.fi, www.geometrix.fi

PAIKKATIETO-OHjELMIsTOT jA -sOVELLUKsET

PalVeluHaKemistO


www.maankaytto.fi/palveluhakemisto.htm

• GPS /GNSS- ja GIS/DGPS-järjestelmät• Ohjelmistot paikkaitedon keruuseen• Mobiiliratkaisut paikkatiedon

hallintaan


Teklan tietojärjestelmät tehostavat ydin-liiketoimintoja kuntasektorilla, rakenta-misessa sekä energian jakelussa.

Tekla OyjMetsänpojankuja 1 / PL1, 02131 EspooPuh. 030 661 10Sähköposti: iemarketing tekla.com Internet: www.tekla.com


• Novapoint-suunnittelu ja ylläpito-järjestelmät

• Autodesk-paikkatieto ja suunnittelu-järjestelmät

• Asiantuntijapalvelut ja koulutus

Piispantilankuja 4, 02240 EspooPuh. (09) 2313 2100, faksi (09) 2313 2250Sähköposti: vianova vianova.fiInternet: www.vianova.fi

• Räätälöidyt järjestelmätoteutukset• Louhi – Kokoavat tietopalveluratkaisut• Aino- Aineiston hallintapalvelut • eCity sähköisen asioinnin ratkaisut• CityGis paikkatieto- ja perusrekisterijärjestelmä• CityCad infrasuunnittelujärjestelmä• GeoMedia valmisohjelmistotSITO, Tietäjäntie 14, 02130 EspooPuh. 020 747 6000, faksi 020 747 6111 etunimi.sukunimi sito.fi, www.sito.fi

• Perinteiset ja digitaaliset ilmakuvaukset• Laserkeilaukset• Digitaaliset ortokuvat (true orto)• Digitaaliset kartoitukset ja paikkatieto-

tuotteet

Timo Sääski / Malminkaari 5, 00700 HelsinkiPuh. (09) 2522 1700 faksi (09) 2522 1717S-posti: etunimi.sukunimi finnmap.comwww.finnmap.com



PAIKKATIETOPALVELUT, KArTTATUOTAnTO jA -AInEIsTO

• VRS-palvelu• Access-tiedonhallintapalvelu


• MapInfo paikkatieto-ohjelmistot ja -aineistot

• GIS- ja Location Intelligence -ohjelmisto-ratkaisut ja paikkatietoalustat

Pitney Bowes Software Ltd Finland Melkonkatu 18, 00210 HelsinkiPuh. (09) 6824 060, faksi (09) 6926 227 finland mapinfo.com www.pbbusinessinsight.fi

Verkkotieto- ja karttajärjestelmät,sovelluskehitys-, kartoitus-,tallennus- ja konversiopalvelut.

KEYPRO OYHorsmakuja 8 A 3, 01300 VANTAAKirmo UusitaloGSM +358 500 439125kirmo.uusitalo keypro.fi, www.keypro.fi

• Paikkatietojärjestelmät, dokumentin-hallinta sekä vaativat teknisen tiedon hallintaan liittyvät sovellukset

Planix OyVitikka 2, 02630 EspooPuh. 0207 890 701, faksi 0207 890 710 gsm 040 9000 560Sähköposti: harri.laitinen planix.fiInternet: www.planix.fi

• Kuntarekisterit ja paikkatietoratkaisut kunnille

• Asiakaskohtaisia paikkatietoratkaisuja yritysten ja julkisen sektorin tarpeisiin

Puh. 010 302 010 Sähköposti: etunimi.sukunimi logica.comInternet: www.logica.fi

• Paikkatietoaineistot ja niiden tuottaminen• Aineistoihin liittyvät asiantuntijapalvelut• Aineistot online-palveluna

Puh. 010 302 010 Sähköposti: etunimi.sukunimi logica.comInternet: www.logica.fi

• GPS/GNSS, GIS/DGPS• Mobiilit kämmenmikrot maastoon• Ohjelmistot

Lisätietoa: Esa Wikman Sinikalliontie 3 A, PL 119, 02631 EspooPuh. (09) 415 40 200myynti.suomi leica-geosystems.comwww.leica-geosystems.fi


• Opas- ja osoitekartat• Internetkarttapalvelut• Kaavayhdistelmät• Koordinaatistomuunnokset ja muut

aineistokäsittelyt

Pakkamestarinkatu 3, 00520 HelsinkiPuh. (09) 1481 947Sähköposti: karttatiimi karttatiimi.fiwww.karttatiimi.fi

• Paikkatietokonsultointi• Numeeriset kartoitukset ja maastomallit• Laserkeilaus• Satelliittikuvat ja kaukokartoitus

Pöyry Finland Oy PL 50, Jaakonkatu 2, 01621 VantaaPuh. 010 3311, faksi 010 33 26761 Sähköposti: etunimi.sukunimi poyry.comInternet: www.poyry.fi

PaikkatietokonsultointiNumeeriset kartoitukset ja maastomallitLaserkeilausSatelliittikuvat ja kaukokartoitus

Pöyry Environment OyPL 50, Jaakonkatu 3, 01621 VantaaPuh. 010 3311, Faksi: 010 3326600 www.environment.poyry.fi

MAANMITTAUSLAITOS• Kiinteistötoimitukset, kiinteistötieto-

järjestelmä (KTJ) ja kiinteistötiedot• Digitaaliset aineistot ja rajapintapalvelut• Ilmakuvat, laserkeilausaineistot• Karttapaikka: www.karttapaikka.fi

Lisätietoja: Tietopalvelukeskus sekä maan-mittaustoimistot kautta maanOpastinsilta 12 C, 00520 HelsinkiPuh. 0206 31 5550, myynti maanmittauslaitos.fiwww.maanmittauslaitos.fi


PäätOIMIttaJadi Pekka lehtonen, Kyröläntie 2 A, 04420 järvenpää, puh. 040 546 3806, (09) 2715 651, plehtonen1 elisanet.fi tai paatoimittaja maankaytto.fi.

tOIMItUSMaankäyttö ry, c/o Makli ry, Kulmakatu 8 A, 00170 Helsinki, puh. 09-135 1851 tai tai 045 277 0347, paatoimittaja maankaytto.fi.

UUtIStOIMIttaJaHanna lauhkonen, puh. 050 5678 554 (koti) hanna.lauhkonen gmail.com.

kUStantaJaMaankäyttö ry. lehti edustaa Suomen Maanmittaus-insi nöörien liittoa (Mil), Maanmittausalan ammatti-korkea kouluja opistoteknisten liitto MAKli a ja Suomen Kartoittajayhdistys SKY:tä.

sUOMEN MAANMittAUsiNsiNööRiEN liittO rytoimisto: PPl 14, 00521 Helsinki, toimisto milry.fi, http://www.milry.fi MAKli rytoimisto: Kulmakatu 8 A, 00170 Helsinki, puh. 09-135 1851, makli welho.com, http://www.makli.fi. sUOMEN KARtOittAJAYHdistYs sKY rytoimisto: Poronperä 8, 96910 Rovaniemi.

HaLLItUSilkka Aaltonen (Mil) pj., Kaisa Aalto (Mil), Maria Hakala (SKY), Katri Koistinen (Mil), Maisu Palovaara (MAKli), liisa Rouhiainen (MAKli) ja vesa virtanen (MAKli). Hallitukselle voi lähettää sähköpostia osoitteella toimisto maankaytto.fi.

taLOUS Ja HaLLIntOToimistosihteeri Raija valonen MAKli ry, Kulmakatu 8 A, 00170 Helsinki puh. 09-135 1851 tai 045 277 0347 toimisto maankaytto.fiOsoitteenmuutosilmoitukset ensisijaisesti omaan järjestöön, josta ne siirtyvät lehden tietoon. Taloudenhoitaja Katri Nuuja, puh. 0400 455 499,katri.nuuja iki.fi.

ILMOItUSMyyntIPekka lehtonen, Kyröläntie 2 A, 04420 järvenpää,puh. (09) 2715 651 tai 040 546 3806, plehtonen1 elisanet.fi tai paatoimittaja maankaytto.fi.

ILMOItUSHInnat 1.1.2011 mustavalkoinen monivärinentakakansi 1 500,– 2 350,– sisäkannet 1 000,– 1 650,– Pääkirj. vieressä 1 000,– 1 650,– Koko sivu 800,– 1 350,– 1/2 sivua 500,– 750,– 1/4 sivua 400,– 500,–liitteet sopimuksen mukaan

ILMEStyMISaIkataULU ilm.päivä juttujen ilmoitusten sisäänjättö sisäänjättö 1/2011 11.03.2011 07.02.2011 15.02.20112/2011 20.05.2011 08.04.2011 15.04.20113/2011 02.10.2011 29.08.2011 05.09.20114/2011 09.12.2011 07.11.2011 16.11.2011

tILaUSHInnatlehti ilmestyy vuonna 2011 neljä kertaa. Tilaushinnat ovat 50 €/vsk kotimaahan, 60 €/vsk Pohjoismaihin ja eurooppaan ja 65 €/vsk muihin maihin. irtonumerot 12 € + postikulut.

tOtEUtUSlagarto / Arto Tenkanen ja jaana jäntti vuorenpeikontie 5 A 112, 00820 Helsinki puh. ja faksi 09-759 40 400 lagarto lagarto.fi.

PaInOPaIkkaKirjapaino uusimaa, Pl 15, 06151 Porvoo yht.hlö Tapani Halme, puh. 040 543 7310, tapani.halme lehtiyhtyma.fi, www.kirjapainouusimaa.fi.

Maankäytön artikkelitietokanta on osoitteessa www.maankaytto.fi/arkisto/sisallysluettelot.php

Painos 2 750 kpl. Aikakauslehtien liitto ry:n jäsen. iSSN 0782-8438 • ly-tunnus 1104126-2

• Ilmakuvakartat ja digitaaliset kartat• Maastomallit, ortokuvamosaiikit,

ympäristömallit sekä mittauspalvelut

Esikkotie 1, 01300 VantaaPuh. (09) 279 8120, faksi (09) 279 81273Sähköposti: skm kartoitus-skm.fiInternet: www.kartoitus-skm.fi

Suomen Kartoitus ja Mittaus SKM Oy• Digitaaliset kartoitukset ja maastomallit

• Laserkeilaukset ja ilmakuvaukset• Digitaaliset ortokuvat• Selvitykset, konsultointi ja koulutus• Kartta- ja paikkatietoaineistojen hallinta

ja ylläpito• Paikkatietoratkaisut käyttöpalvelunaSITO, Tietäjäntie 14, 02130 EspooPuh. 020 747 6000, faksi 020 747 6111 etunimi.sukunimi sito.fi, www.sito.fi



Maastomittaus- ja suunnitteluohjelmia:• Laserpisteiden ja kuvien käsittely ja käyttö

suunnittelussa• Takymetri- ja GPS-mittaukset• Pohjatutkimukset• Katu- ja viemäriverkostojen sekä kaasu- ja

kaukolämpöverkostojen suunnittelu• Johtotietoverkostojen hallinta

info terrasolid.fi, www.terrasolid.fi

• Laserkeilaukset ja erikoismittaukset• Vedenalaiset kaikuluotaukset• Maasto-, havainne- ja virtuaalimallit• Pohjakartat ja ortokuvat• Geodeettiset runkomittaukset• Asiantuntijapalvelut

WSP Mittaus- ja kartoitusyksikköKinnarinkatu 1, 04430 Järvenpääp. 0207 864 11, pasi.kraknas wspgroup.fi www.wspgroup.fi

Paikkatietoa tuoteriippumattomasti

• ESRI, Smallworld, MapInfo, Microsoft, Google, OSS…

TietoJussi KotkanenPuh. 040 831 8330etunimi.sukunimi tieto.com www.tieto.fi/paikkatieto

PalVeluHaKemistOwww.maankaytto.fi/palveluhakemisto.htm

KERUU JAKAMINEN TUOTTEISTAMINEN

Olemme nostaneet suorituskyvyn ja toimintamahdollisuudet aivan uudelle tasolle.

Menettämättä mitään helppokäyttöisyydestä.

TRIMBLE TSC3

MENESTYKSEN AVAIN

UUDEN TEKNOLOGIAN TRIMBLE TSC3 MAASTOMIKRO

Korkeatasoisen tulevaisuuden teknologian hyväksikäyttö tuotesuunnittelussa mahdollistaa ergonomian kannalta toimivan muotoilun.

Trimble TSC3 on optimoitu alusta maksimoimaan Trimble Access -ohjelmiston tuottavuus. Lisäksi se mahdollistaa monipuoliset tiedonkeruumahdollisuudet ja tehokkaan laskentakapasiteetin sekä nykyaikaisen tiedonhallinnan erilaisine datayhteyksineen. Kaiken tämän toteuttamisessa on ollut tärkeää säilyttää tutut ja helppokäyttöiset toiminnot.

KERUU, JAKAMINEN ja TUOTTEISTAMINEN:

Selkeän kirkas ja suuri värinäyttö mahdollistaa monipuolisten kartta-aineistojen reaaliaikaista käyttöä ja ohjaa suoraviivaisiin toimintoihin, joilla nopeutat työsi valmistumista. Trimble TSC3 huolehtii myös luotettavasti dataliikenteestä integroiduilla Bluetoothilla, WiFillä ja 3.5G-modeemilla.

Trimble Access -ohjelmisto hyödyntää integroituja GPS, kompassi ja kameratoimintoja työn eri toteutusvaiheissa. Kuvaa on mahdollista tallentaa Wifi -kameralla, TSC3 integroidulla kameralla tai suoraan näytöltä. Access -ohjelmalla liität kuvat mittapisteiden ominaisuustiedoksi. Sen sijaan Trimble takymetrien S8/VX kalibroidulla kameralla tallennat kätevästi georeferoituja kuvia.

Helpommin ja tehokkaammin? Kyllä. Monimutkaisemmin? Ei missään tapauksessa. Uudella Trimble TSC3 maastomikrolla sinun on vaivatonta selviytyä työtehtävistäsi – se on suunniteltu sinulle mittaajan maastomikroksi.

Lue lisää uudesta Trimble TSC3:sta: trimble.com/TSC3

© 2011, Trimble Navigation Limited. Kaikki oikeudet pidätetään. Trimble sekä maapallo & kolmio –logo ovat Trimble Navigation Limitedin tavaramerkkejä, jotka on rekisteröityYhdysvaltojen patentti- ja tavaramerkkivirastossa sekä muissa maissa. Kaikki muut tavaramerkit ovat vastaavien omistajiensa omaisuutta. SUR-192

Geotrim ja Trimble® – tänään ja tulevaisuudessa!

Geotrimin edustamat Trimble®-mittausjärjestelmät, -laitteet ja -ohjelmistot ovat

tämän päivän huipputeknologiaa – käytössäsi ovat tulevaisuuden ratkaisut jo

tänään. Trimble®-laitteiden yhteensopivuus jo käytössä olevien kuin tulevienkin

Trimble®-laitteiden kanssa takaa sinulle aina toimivat ja tehokkaat ratkaisut.

Geotrim Oy:n uudet valtuutetut huolto- ja tukipalvelut varmistavat sinulle laitejär-

jestelmien jatkuvan toimivuuden.


valtuutettu maahantuoja

Trimble® VRS/GNSS vastaanottimet

Trimble® Assistant/Geotrim huolto- ja tukipalvelu

Trimble® VX spatial imaging

Trimble® PC Tablet maasto-mittaukseen, laserkeilaukseen ja paikkatietosovelluksiin

Trimble® 3D skannerit

Trimble® tiedonhallinnat

ratkaisut mittaamattomaan maailmaan!

www.trimble.com www.geotrim.fi

Documents

Maakuntasuunnittelu • taksaMiehen tarina Osa 2 • tartOn ... · 70 resuMe 72 PALVeLuhAKeMIsTo sisältö 3/2011 Kustantajat: suomen Maanmittausinsinöörien liitto Mil, ... EKP