Lähes kaikki kysyvät lihan alkuperää, jo-ensuulaisen Teatteriravintolan keittiö-mestari Tiia Tahvanainen kertoo.

Saavat mielellään kysyäkin, varsinkin lammasruuista. Teatteriravintolan karit-sanliha on tuotettu Outi ja Jari Sirolan tilalla Tohmajärvellä. Tahvanainen osaa kertoa siitä enemmänkin; hän on käynyt paikan päällä.

Keittiömestari tietää myös lihan muut vaiheet. Teurastus, leikkaus, pak-kaus, pakastus, varastointi ja lopulta aterian valmistus tapahtuvat kaikki lähi-alueella.

Muutkin ruoka-ainekset ravintola hankkii mieluiten omasta maakunnasta ja ainakin kotimaasta. Tahvanainen on siitä ylpeä.

”Paikallisen tuotteen hankinta on työläämpää, mutta se voi olla myös var-mempaa. Kotimainen on kokille hie-nompi raaka-aine kuin ulkomainen.”

Myös Sirolat pitävät tärkeänä yhteis-työtä paikallisen ravintolan kanssa. ”Tie-to kulkee puolin ja toisin.”

Sirolan laitumella olevat lampaat nä-kyvät tieltä. Osaltaan sekin antaa ohikul-kijoille tietoa, miten lampaat kasvate-taan.

Outi Sirola korostaa, että Suomi on lihantuotannon mallimaa.

”Meillä on varmasti Euroopan tiu-kimmat vaatimukset lihantuotannos-sa. Ne pitäisi vain tuotteistaa. Nyt yhtä maailman parhaista tuotteista myydään Euroopan halvimpaan hintaan.”

Sivut 10–11

Katja järvelä

vastuullisesti toimiva ruokaketju on kilpailuky-vyn edellytys. tuotannon läpinäkyvyys helpottaa kuluttajan päivittäisiä valintoja. teema-artikkelit valottavat vastuullisuuteen liittyvää tutkimusta.

Ruokapöydän koolla on lehmälle merkitystä … s. 8

Rehu-maitoketjuajäljitettiin Italiassa … s. 12

Kasvihuoneille tehdäänhiilijalanjälkilaskuri …s. 19

Tuoreet, suoraan tuottajalta ostettavat tuotteet vetävät kuluttajia puoleensa.

Jo 93 prosenttia lihasikaloista täyttää vastuullisen tuotannon vaatimukset. Suomalainen lihaketju on seurannut sikojen terveyttä ja hyvinvointia vuoden 2011 alusta lähtien. Seurannan aloittaminen näyttää tuottaneen tulosta, sillä vuonna 2010 kriteerit olisi täyttänyt vain 82 prosenttia lihasikaloista. Tilojen myyntikatteet ovat parantuneet samassa tahdissa sikojen hyvinvoinnin kanssa.

Sivut 6–7

Vastuullisen tuotannon kriteerit ovat hyvässä mallissa lihasikaloissa

liite 1/2012 | 12.3.2012

Tuomikirvat voivatyllättää keväälläMiltä näyttää ensi kevään tuomikirva-kartta? Paikoitellen aika punaiselta, sillä viime kesä oli kirvoille otollista muninta-aikaa.

Sivu 4

Juurekset voi aumatasamoin kuin jurtittasaiset aumat ovat sopiva välivarasto juureksille, joiden sesonki alkaa vasta parin kuukauden kuluttua sadonkor-juusta. lämpimät syksyt voivat kuiten-kin hankaloittaa säilytystä.

Sivu 5

Mitä tarkoittaa vesijalanjälki?Maatalous kuluttaa noin 70 prosenttia maailmassa käytetyistä vesivaroista. teollisissa vaiheissakin vettä kuluu. Suomessa ruokaa tuotetaan silti pie-nellä vesijalanjäljellä, sillä vesivaramme ovat runsaat.

Sivu 9

Kevätrapsi kukoistaaPohjanmaallaKevätrapsi tuotti Pohjanmaalla hyvän sadon, kunhan kylvöille päästiin aikaisin. Kasvukausien lämpeneminen lisää kevätrapsin kilpailukykyä rypsiin nähden myös kolmannella viljelyvyö-hykkeellä.

Sivu 16

Vastuullinen ruokaketju kannattaa

Sirolan karitsaa, olkaa hyvä. Keittiöpäällikkö Tiia Tahvanainen on ylpeä Teatteriravintolan ruoka-annoksista ja niiden kotimaisista raaka-aineista. Suuri osa raaka-aineista on vieläpä omasta maakunnasta.

Suorat kontaktit kiinnostavat ostajiaKuluttajien mielestä heidän mahdol-lisuutensa vaikuttaa ruokaketjun toi-mintaan ovat heikommat kuin kaupalla ja suurilla elintarviketeollisuusyrityksil-lä. Samoin he kokevat, että tuottajilla on vain vähän vaikutusvaltaa. Kulutta-jat haluavat asioida suoraan tuottajien kanssa, sillä tuottajilta suoraan ostetut tuotteet koetaan laadukkaammiksi.

Sivut 14-15

Tuotantoeläinten kohtelu kiinnostaa kuluttajia. Kuluttajat myös luottavat koti-maisiin tuotantotapoihin enemmän kuin ulkomaisiin.

MarKKu vuoriKari

Ruuan tie tiedetäänteatteriravintola ylpeänä esittää: karitsan taival tohmajärveltä joensuuhun.

eila Pennanen

2

Liite 1/2012

VaSTuuLLInen RuoKaKeTJu – hyvin-voiva kuluttaja -tutkimusalue kurottaa tu-levaisuuteen tekemällä kokonaisvaltaista tutkimusta ruokaketjusta, ruoankulutuk-sesta ja niiden vastuullisuudesta.

TuTKIMuSaLueen KeSKeISInä läh-tökohtina ovat tutkimustiedot siitä, että ruokavalinnat dominoivat suomalaisten kulutusjalanjälkien syntyä ja vähentämistä. Ruokaketjun osuus kulutuksen ympäristö-vaikutuksista on peräti 40 prosenttia.Suomalaiset ovat liikalihavia ja sairastavat paljon tyypin 2 diabetesta ja sydän- ja veri-suonitauteja. Näistä yli 80 prosenttia olisi ennaltaehkäistävissä ruokavalio- ja elinta-pamuutoksilla. Elintapasairauksien hoito-kustannukset ovat nykyisin peräti 10 pro-senttia valtion menoista.

RuoKa VaIKuTTaa siis moneen asiaan, eikä tätä aina muisteta ja tiedosteta. Silti hyvästä ruoasta pitää edelleen pystyä naut-timaan. Ruoanhaaskaus ei taas palvele ke-tään. Tutkimusalueen tavoitteena onkin vähentää ruokaketjun ja ruokavalintojen aiheuttamia ilmastovaikutuksia, rehevöity-mistä sekä elintapasairauksia ja niiden hoi-tokustannuksia.

TaVoITTeena on myös edistää kansan-terveyttä, tuoteturvallisuutta, eläinten hy-vinvointia sekä ruokamarkkinoiden toi-mivuutta ja läpinäkyvyyttä. Tutkimusalue tuottaa tietoa, työkaluja ja ratkaisuja ruo-kaketjulle, kuluttajille ja yhteiskunnallisille päättäjille. Ruokaketjussa tehdyt, vastuul-lisuutta edistävät, kustannustehokkaat, en-

nakoivat ja innovatiiviset ratkaisut lisäävät yhteiskunnallista hyvinvointia.

MTT:n uudISTeTTu tutkimusstrategia ja uudet tutkimusalueet lanseerataan tä-män vuoden aikana. Biotalouden ja ru-oantuotannon vastuullisuus, kilpailuky-ky, kestävyys ja jäljitettävyys sekä ruoan ravitsemus muodostavat tutkimuksemme keskeisen perustan. Yhteistyömme jatkuu edelleen tiiviinä niin tuottajien, teollisuu-den, kaupan, ketjun sidosryhmien kuin

yhteiskunnallisten päättäjien kanssa. Uu-tena kohderyhmänä mukaan tulevat myös kuluttaja-kansalaiset: kuluttajalähtöinen käyttäytymisen tutkimus on merkittävä osa tutkimustamme, ja siten se kattaa aidosti koko ruokaketjun aina kuluttajan lautasel-le saakka.

Juha-MaTTI KaTaJaJuuRI tutkimuspäällikkö

vastuullinen ruokaketju – hyvinvoiva kuluttaja

juha-matti.katajajuuri@mtt.fi

Luonnonhoitopellot ovat uusi toimen-pide, jonka tarkoituksena on lisä-tä monimuotoisuutta sekä parantaa

maan kuntoa ja vesien tilaa. Ympäristö-tukeen sitoutuneet viljelijät ovat voineet perustaa luonnonhoitopeltoja vapaaehtoi-sesti vuodesta 2009 alkaen. Toimenpiteen hyödyistä saatiin tietoa, kun Helsingin yli-opiston maataloustieteiden laitos tutki niitä vuosina 2010 ja 2011.

nIITTyPeLLoILLa PaLJon LaJeJaKaikki luonnonhoitopellot lisäävät moni-muotoisuutta. Kasvillisuudeltaan kaikkein monimuotoisimpia ovat kuitenkin niit-tykasveilla kylvetyt pellot eli niittypellot. Niille kylvettävät lajit, kuten päivänkakkara ja heinistä nadat, eivät ole liian voimakkai-ta kilpailijoita, joten kylvölajien joukkoon pääsee kasvamaan luonnonlajeja.

Myös vanhat nurmet ovat kasvillisuu-deltaan rikkaita, ja parhaimmat niistä al-kavat kukkaloistossaan muistuttaa perin-teisiä puoliluontaisia niittyjä. On tärkeää, että vanhat nurmet säilytetään ja pidetään hoidossa.

SIJaInTI VaIKuTTaa onnISTuMISeen Luonnonhoitopellot kannattaa sijoittaa vil-javuudeltaan heikoimmille alueille, ja ne kannattaa pitää samoilla paikoilla mah-dollisimman kauan. Tämä lisää moni-muotoisuutta, sillä pellon lajimäärä kasvaa viljavuuden heikentyessä ja kasviston van-hetessa. Tämä on myös viljelijän kannalta järkevää, koska heikkotuottoiset lohkot jää-vät näin pois muusta viljelystä.

SeKä SILMänILoa eTTä RIKKoJaViljelijöiden kokemukset uudesta toimen-piteestä ovat pääosin myönteisiä. Tukitaso on hyvä vaadittavaan työmäärään nähden.

Viljelijöiden mielestä suurimmat luon-nonhoitopeltoihin liittyvät ongelmat johtu-vat pelloille leviävistä rikkakasveista. Loh-kojen palauttaminen viljelyyn on hankalaa, koska kasvustoa ei saa päättää kemiallisesti. Lisäksi niittypeltojen kylvön onnistuminen aiheuttaa päänvaivaa: monet lohkot kukois-tavat ensimmäisenä kesänä, mutta toisena kesänä kaikki kylvölajit eivät enää nouse maasta.

MonIPuoLISuuS on eTuViljelijät perustavat luonnonhoitopeltoja monista syistä. Esimerkiksi maanparannuk-seen pyrkivä viljelijä kylvää reheväkasvuisia nurmiseoksia ja kierrättää luonnonhoito-peltoja lohkolta toiselle.

Metsästäjät perustavat riistapeltoja ja kukkaloistoa haluavat kylvävät niitty- tai maisemaseosta tienvarteen omaksi ja mui-den iloksi. Koska luonnonhoitopellot ovat monipuolinen toimenpide, niiden avulla voidaan lisätä monimuotoisuutta parem-min kuin entisten kesantojen avulla.

Hanna Seitapuro ja irina Herzon, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: herzon@mappi.helsinki.fi Puh. 040 533 0946

RuoKaKeTJun ja ruoankulutuksen vastuullisuutta metsästämässä

Luonnonhoitopelto edistää monimuotoisuuttaYmpäristötuen hakuaika jatkuu huhtikuun loppuun, joten nyt on aika pohtia luonnonhoitopellon perustamista.

ruokaketjussa tehdyt ja vastuullisuutta

edistävät, kustannuste-hokkaat ja innovatiiviset

ratkaisut lisäävät yhteiskunnallista

hyvinvointia

veiKKo SoMerPuro

Kostea peltonotkelma on erinomainen paikka perustaa luonnonhoitopelto.

irina Herzon

ToIMITTanuT:niina Pitkänen, Mtt

69. vuosikertaiSSn 1796-8763 (painettu)iSSn 1796-8771 (verkko)www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

yhTeISTyöSSä: ToIMITuSKunTa:Mtt: jyrki aakkula,Markku järvenpää,juha-Matti Katajajuuri,niina Pitkänen,Pekka uimari,Hilkka vihinenMaaseudun tulevaisuus: Heikki vuorela

MaaSeudun TIedeMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskusHumppilantie 9 a31600 jokioinen029 5300 700www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

3

MTT:llä testattiin maankäytön muutosten aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen las-kemista yhdelle broilerituotteelle suosituk-sen mukaisesti.

Broilerituotteen tuotantoketjussa vain brasilialaisen soijan viljelyssä otettiin uut-ta viljelymaata käyttöön, kun tarkasteltiin kansainvälisten standardien mukaisesti vii-meistä 20 vuoden jaksoa.

Laskennassa huomioitiin, että kaikki uu-si soijapinta-ala ei ole ollut aikaisemmin metsää, vaan osa on ollut laidunmaita tai ollut muussa viljelykäytössä.

Broilerituotteen hiilijalanjälki kasvoi

maankäytön muutosten myötä noin 15 pro-senttia. Aikaisemmin laskettu ilmastovaiku-tus oli 3,6 kgCO2-ekv. tuotekiloa kohden ja uusi 4,1 kgCO2-ekv. tuotekiloa kohti.

MTT:n Foodprint Tools -hankkees-sa julkaistaan syksyllä 2012 las-kentasuositus elintarvikkeiden

hiilijalanjälkien arvioimiseksi. Suosituksen tarkoituksena on parantaa hiilijalanjälkien vertailtavuutta yhtenäistämällä niiden las-kentaa Suomessa.

Suosituksessa on mukana myös maan-käytön muutoksista aiheutuvien kasvihuo-nekaasupäästöjen laskenta, joka perustuu hallitustenvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, laskentaan. Se mukailee myös muita kan-sainvälisiä laskentaohjeita, mutta tarkentaa monia laskennan osia.

MeTSIen RaIVauS VaPauTTaa hIILTäUusilla laskentaohjeilla voidaan arvioida miten paljon khk-päästöjä syntyy tuotanto-ketjuissa, joissa tapahtuu maankäytön muu-toksia.

Päästöjä syntyy erityisesti sellaisten tuot-teiden tuotannossa, joissa raaka-aineena tai tuotantoketjussa, esimerkiksi rehuna, käy-tetään trooppista metsää kaatavien maiden tuotteita. Tällaisia tuontituotteita ovat eri-tyisesti soija ja palmuöljy.

Metsien raivaamisesta eli maankäytön muutoksista syntyvät khk-päästöt ovat mer-kittäviä, sillä metsät sitovat vuosien saatos-sa hiiltä niin puustoon kuin maaperäänkin. Hiilidioksidia vapautuu metsien rikasta kas-vustoa poltettaessa ja seuraavien kymme-nien vuosien aikana, kun maata viljellään ja hiiltä vapautuu vähitellen ilmakehään.

Khk-päästöjen vähennystarve 80 % vuo-teen 2050 mennessä on korkea, ja siksi elintarvikeketjujen tulee tiedostaa omassa ketjussaan mahdollisesti tapahtuvat maan-käytön muutokset.

LaSKenTaMeneTeLMäT KehITTyVäTMaankäytön muutoksia on huomioitu elintarvikkeiden hiilijalanjälkilaskelmissa tutkimuspiireissä vasta muutamia vuosia. Laskentamenetelmät eivät vielä ole vakiin-tuneet, joten MTT:llä kehitettyä laskentata-paa esitellään myös kansainvälisesti.

Maankäytön muutosten aiheuttami-en khk-päästöjen laskentaan sisältyy vielä haasteita. Ensinnäkin tulisi tietää, mistä tar-kasteltava raaka-aine on lähtöisin. Lisäksi muutoksia raportoivat tilastot ovat osittain vielä puutteellisia, samoin kuin laskentaan tarvittavat taustatiedot, kuten esimerkiksi

paljonko maaperään tietyssä olosuhteissa si-toutuu hiiltä.

Voi myös olla vaikeaa arvioida, kuinka suuri osa päästöistä tulisi kohdistaa alueelle tulevalle viljelylle, ja kuinka suuri merkitys arvopuiden kaatamisella on ollut muutok-selle.

Hannele Pulkkinen, Kristoffer Krogerus ja juha-Matti Katajajuuri, Mtt

Lisätietoja: hannele.pulkkinen@mtt.fi Puh. 040 179 3847

Maankäyttö vaikuttaa elintarvikkeiden hiilijalanjälkeentrooppisten metsien tuhoalueilta tulevat raaka-aineet vaikuttavat suomalaistenkin tuotteiden hiilijalanjälkiin. on tärkeää, että suomalainenkin elintarvikeket-ju tunnistaa oman vastuunsa ja ottaa metsien kaatamisesta syntyvät maankäytön muutosten seuraukset huomioon.

Metsien ja vanhojen laitumien raivaaminen esimerkiksi brasilialaisen soijan viljelyyn on johtanut siihen, että suomalaisten syömän broileri-tuotteen hiilijalanjälki on kasvanut.

Maankäytön muutosten vaikutus hiilijalanjälkiin uuden suosituksen mukaisesti laskettuna.

Suomalainen broilerituote

Brasilialainen soija

Maankäytön muutoksen vaikutus hiilijalanjälkiin

Kasvihuonekaasujen

lisäys maankäytön

muutosten

seurauksena

Hiilijalanjälki ilman

maankäytön muutosta

Mikä on hiilijalanjälki?hiilijalanjälki kuvastaa tuotteen koko elinkaaren aikaisten kasvi-huonekaasujen aiheuttamaa il-mastovaikutusta.

Jalanjälki ilmaistaan hiilidioksi-diekvivalentteina, Co2-ekv.

Kasvihuonekaasujen ilmastokuor-mitukset muunnetaan yhteismi-tallisiksi karakterisointikertoimien avulla.

Karakterisointikertoimet:o hiilidioksidi = 1o Metaani = 25o dityppioksidi = 298

Broilerituotteen hiilijalanjälki kasvoi viljelymaan muutosten vuoksi

Plugi

jaana KanKaanPää

Trooppisten metsien tuhoalueilla viljellyn soijan käyttö suurensi suomalaisen broilerituotteen hiilijalanjälkeä. Kuvan tuote ei ollut mukana laskennassa.

4

Kotimainen tuomikirvakanta on tu-levana keväänä selvästi tavanomais-ta suurempi Länsi-Uudellamaalla,

Lounais-Suomen rannikolla, Kaakkois-Suo-messa ja osin Keski-Suomessa. Etelä-Poh-janmaalla kanta on kohtalainen, Kurejoel-la suuri.

Tuomikirvaennustekartalla on myös mel-ko paljon valkoisia alueita, joilta ei näytteitä ole saatu. Luultavasti tilanne on valkoisil-la alueilla yhtä vaihteleva kuin tutkituilla-kin seuduilla. Seurantaan ja mahdollisiin kirvatuhoihin pitää varautua heti viljojen orastaessa.

RunSaSTuIVaT KeSKIKeSäLLä 2011Kasvukaudella 2011 kotimainen tuomikir-vakanta oli ennusteen mukaan vähäinen. Hämeessä Lopen ja Tammelan alueella las-kettiin ainoat selkeästi suuren tuhoriskin ai-heuttaneet lukemat.

Etelä-Pohjanmaalla oli mahdollisen tu-horiskin alueita, mutta muualla Suomes-sa lukemat olivat pieniä. Tuomikirvoja tuli ilmavirtojen mukana jonkun verran tou-kokuun lopulla ja uudestaan juhannuksen maissa.

Kirvaparvet näkyivät säätutkissa ja vii-rihaaviseurannassa. Torjuntaa ei alkukesäl-lä tarvittu, mutta keskikesällä kirvoja alkoi löytyä. Monin paikoin viljapelloilla tuomi-kirvat ja myös viljakirvat lisääntyivät ripeäs-ti. Pitkään jatkunut lämmin ja kostea lop-pukesä ja syksy suosivat kirvojen muuttoa viljoilta heinille ja lopulta tuomille muni-maan.

TuoMIKIRVaT VaLTaSIVaT TaMMeLanViime syksynä näytteitä saatiin yli 40 paik-kakunnalta. Jälleen kerran suurin kanta löytyi Tammelan Venesillalta. Reippaas-ti yli suuren tuhoriskin rajan mentiin myös MTT Vihtavuoressa, Inkoon Västankvar-nissa, Lappeenrannassa ja Kurejoella.

Tuusniemellä, Tuorlassa ja Lopella on myös oltava valppaana kuluvan vuoden al-kukesällä.

MITen ennuSTe TehdäänTuomikirva talvehtii mustina talvimunina tuomen silmujen ympärillä. Ennuste teh-dään laskemalla munien määriä tuomenok-sanäytteistä.

Kultakin paikkakunnalta munat laske-taan sadasta silmusta 3-5 tuomesta ja näis-tä keskiarvo. Oksia leikattaessa on oltava varma, että puu on tuomi ja että oksat ovat tuoreita. Oksat voi leikata sopivalta tarttu-makorkeudelta.

Oksia ovat keränneet MTT:n toimipai-kat, eräät koetilat, jotkut maatalousalan koulut, muutamat maaseutukeskusten neu-vojat sekä viljelijät.

Jokioisilla oksat silputaan ja munat las-ketaan mikroskoopin avulla. Summista vähennetään todennäköinen kuolleisuus, joka vaihtelee sisä-Suomen 55 prosentista Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueiden 90 prosenttiin.

Munamäärä 1-15 tarkoittaa pientä tuo-mikirvan tuhoriskiä, 15-40 mahdollisia tu-hoja ja yli 40 suurta tuhoriskiä.

irmeli Markkula, Mtt

Lisätietoja: irmeli.markkula@mtt.fi Puh. 040 551 7561

Tuomikirvariski muhii etelässä ensi keväänäSyksyllä 2011 lasketun tuomikirvaennusteen mukaan kotimainen tuomikirvakanta on nyt runsaampi kuin vuosiin. Suuren tuhoriskin alueita laskettiin lähes kymmeneltä paikkakunnalta eri puolilta maata. vaihtelu on kuitenkin suurta lyhyilläkin välimatkoilla.

Viime vuoden lämmin ja kostea loppukesä suosi tuomikirvan munimista.

erja HuuSela-veiStola

Tuomikirvaennuste näyttää ensi kevääksi tiheitä kirvakantoja.

Hannu ojanen

Vihreään piiloutuva kirvaTuomikirva voi levittää ohran kää-piökasvuvirusta (BydV).

Siivelliset kirvat hakeutuvat vih-reisiin heiniin, esimerkiksi juola-vehnään, jos vilja ei ole vielä oraal-la kirvojen lähtiessä tuomilta.

Juolavehnä voi olla viruksen kan-taja ja virus siirtyy viljaan kirvan mukana.

5

MTT:ssätutkittua

PuoLeT Suomesta luomua vuonna 2030? Maabrändityöryhmä asetti ta-voitteeksi nostaa Suomen luomu-viljelyalan puoleen koko viljelyalasta vuoteen 2030 mennessä. luomu-viljelyn tuotantopinta-ala on tällä hetkellä noin kahdeksan prosenttia kokonaisviljelyalasta. luomutuot-teiden markkinaosuus on kuitenkin vain prosentin luokkaa, mikä viittaa siihen, että tuotantoketju ei toimi ongelmitta.

MTT:n luomu 50 -raporttia koordi-noinut tutkija Kauko Koikkalainen laskee, että luomuviljelyn pitäisi li-sääntyä kymmenen prosentin vuosi-vauhdilla, jotta maabrändityöryhmän tavoite täyttyisi. tämä olisi kaksin-kertainen vauhti viimevuosien kas-vuun verrattuna.

LuoMuTILoJen kannattavuut-ta seuranneen Mtt:n tutkijan jukka tauriaisen mukaan luomutuotan-to on tällä hetkellä kannattavam-paa kuin tavanomainen tuotanto. Parempi kannattavuus perustuu hie-man suurempaan tukeen ja luomus-ta maksettaviin parempiin hintoihin. tukien uudelleen suuntaaminen olisi välttämätöntä, jotta luomutuotan-non houkuttelevuus paranisi.

LuoMuTuoTanToa voidaan pitää luonnon monimuotoisuutta ylläpitä-vänä tuotantotapana. jos kotieläin-talous ja kasvintuotanto toimisivat vuorovaikutuksessa nykyistä parem-min, luomutuotannon ravinnetalous todennäköisesti toimisi tavanomais-ta maataloutta selvästi tehokkaam-min. luomu 50 -raportti saatavilla: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti36.pdf

SuoMaLaISeT saavat riittävästi seleeniä. Mtt:n koordinoiman se-leenityöryhmän uusimman rapor-tin mukaan suomalaisten seleenin-saanti on riittävää. Seleeninsaanti perustuu seleenilannoitukseen, joka nostaa kotimaisten rehujen ja elintarvikkeiden seleenipitoisuudet tavoitetasolle. raportin tulosten perusteella seleenilannoitus on te-hokas, turvallinen ja edullinen keino turvata seleeninsaanti.

TäRKeIMMäT seleenin lähteet ovat maito ja liha, joista saadaan noin 70 % päivittäisestä seleenistä. Selee-ni on ravitsemuksellisesti tärkeä hi-venaine. Sitä tarvitaan kasvuun ja lisääntymiseen sekä ylläpitämään sydämen ja lihasten terveyttä. tun-netuin seleenin puutteesta johtuva sairaus on kotieläinten lihasrappeu-ma.

SeLeenIn lisääminen lannoittei-siin aloitettiin vuonna 1984, kun tut-kimuksissa oli todettu, että ihmis-ten ja kotieläinten seleeninsaanti on Suomessa liian vähäistä. liukoisen seleenin määrä on Suomen viljely-maissa pieni: vain noin 4 % maape-rän kokonaisseleenistä on kasveille käyttökelpoisessa muodossa.

http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti35.pdf

lue Maaseudun tieteet juttuarkistostawww.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

Lyhyeksi ajaksi ei kannata rakentaa eril-lisiä jäähdytettäviä varastoja, joten so-kerijuurikkaan viljelystä tuttu aumaus

kelpaa myös juuresten säilytykseen.Vuoden 2010 syksy oli aumauksen kan-

nalta sopivan viileä. Vuoden 2011 syksyllä edessä oli tuttu ongelma: marraskuun toisel-la viikolla lämpötila oli vielä reilut +10°C. Vihannesten, perunoiden ja juurikkaiden aumat lämpenivät ja likosivat märillä pel-lonreunoilla.

auMan SIJoITTaMInen Aumat pitää tehdä sellaiseen paikkaan, että niitä pystytään hoitamaan hyvin ja pohja on alustaltaan tasainen sekä helposti puhdis-tettavissa. Yleensä auman leveyden määrää käytettävien pressujen leveys.

Piha-alueiden valaistuksesta on hyötyä, joten sopiva paikka löytyy yleensä talous-keskuksen läheisyydestä. Usein aumat kan-tataan suurilla olkipaaleilla, jotka eristävät reunoja kylmyydeltä ja tuulelta. Asfaltin päälle tehdyistä aumoista oli myös negatiivi-sia havaintoja, sillä ne lämpenevät herkem-min kuin soran päälle kasatut.

Kuormauksen yhteydessä on katsottava tarkkaan, että lavat ovat puhtaat ja ettei au-masta päädy kuormaan juuresten joukkoon vieraita esineitä kuten laudanpätkiä, multaa tai kiviä.

eRILaISIa auMaRaTKaISuJa LöyTyyPelto- ja piha-aumojen lisäksi on käytössä erilaisista halleista eristämällä tehtyjä kiin-teitä aumoja ja vihannesvarastoja. Niille on mahdollista saada tietyin edellytyksin myös varastointitukea.

Tällainen varasto oli käytössä esimerkiksi Veli-Pekka Sunilla Köyliössä, jossa vanhan konehallin sisäpuolen metallilevyrakentei-siin oli puhaltamalla lisätty uretaanieristettä noin 5 cm. Lattiaan oli lisäksi tehty ilmas-tointikanavat noin 2 metrin välein. Kana-viin oli mahdollista puhaltaa kierrätysilmaa tarpeen mukaan: ulkoa kylmää tai sisältä lämmintä ilmaa.

PITääKö auMaT PeITTää VaI eI?Sokerijuurikkaan aumauksen ohjeissa on päädytty siihen, ettei aumoja saa peittää en-

nen kuin 1.11. lämpenemisen vuoksi. Toi-saalta juurikasaumat on peitettävä viimeis-tään 22.11.

Viime syksynä aikarajaa siirrettiin vie-läkin kauemmas. Päivän kierroksen aikana emme nähneet yhtään peitettyä juurikasau-maa, vaan peitetyt aumat olivat juures- tai peruna-aumoja.

PeITTeISSä VaIhToehToJaPorkkana-aumoissa käytettiin peitteenä eri-laisia pressuja, Toptexiä tai skottipeitettä. Toptex on hengittävää, joten kondenssivet-tä ei muodostu niin helposti, jos lämpötila sahaa varastoinnin aikana. Hengittävä peite ei kuitenkaan saa jäädä kuopalle, ettei vesi pääse peitteen läpi juuresten päälle.

Pitemmässä varastoinnissa on usein paikallaan laittaa eristettä reunojen lisäk-si myös auman päälle. Materiaalina voi olla turve tai olki. Rastasverkko on käyttökel-poinen juuresten päällä ennen eristekerrok-sen lisäämistä, sillä sen avulla eriste saadaan helpommin pois.

Eristekerroksen jälkeen pitää auman har-jan ja vihannesten väliin jättää riittävä ilma-tila, jotta auma pääsee tuulettumaan. Myös auman pitkällä sivulla pitää olla useassa kohdin tuuletusaukkoja peitteessä.

Säiden kylmetessä tuuletusta pitää sään-nöstellä ja estää jäätyminen ja lämpötilan sahaaminen. Sisävarastoinnissa aumaa ei saa tuulettaa liikaa koneellisesti, etteivät tuot-teet nahistu. Varasto ei saa olla kuivaamo!

huoLeLLInen LogISTIIKKa TäRKeääVihannesten siirtelyssä tulee noudattaa hel-lävaraista käsittelyä. Pohjasta purkavat vau-nut ovat vielä harvinaisia Suomessa, samoin kuin sellaiset kuormalavat, jotka on eristetty pakkasta vastaan tai pehmustettu erilaisin matoin kuljetusvaurioiden välttämiseksi.

Köyliön Vanhankartanon tilanhoita-ja Kimmo Oravuo kiteytti, että varastoon tulee laittaa ainoastaan terveitä juureksia. Vihannesvarasto ei ole sairaala, eivätkä tuot-teet siellä parane.

Marja aaltonen, Mtt

Lisätietoja: marja.aaltonen@mtt.fi Puh. 040 128 1269

Lämpimät syksyt hankaloittavat juuresten aumaamista juureksia viljellään Satakunnassa runsaasti. varastointi on kuitenkin ongelmallista: juuresten noston ja tehdaskäsitte-lyn välissä juuresten tulisi säilyä pelloilla ja välivarastoissa mahdollisimman hyvinä 1–2 kuukauden ajan.

Lämmin syksy sai jyvät itämään auman reunoiksi kasatuissa olkipaaleissa.

Tasaiselle pohjalle perustettu auma säilyttää juurikkaat ja vihannekset hyvinä välivarastoin-nin ajan.

Kuvat: Marja aaltonen

Vaihtoehtoja välivarastointiinKöyliössä pidettiin viime marras-kuussa Kasviklusterihankkeen ja Satakunnassa Varjellen viljelty -hankkeen teemapäivä.

Päivän aikana pohdittiin erilaisia vaihtoehtoja selvitä vihannesten välivarastoinnista vaihtelevissa olosuhteissa.

6

Suomalainen lihaketju on vuoden 2011 alusta lähtien seurannut sikojen terve-yttä ja hyvinvointia kolmen mittarin

avulla. Vastuullisessa sianlihantuotannossa kokoruhohylkäyksiä tulisi olla alle 1,1 pro-senttia, osaruhohylkäyksiä alle 12 prosenttia ja kuolleisuuden alle 4 prosenttia.

Raja-arvojen asettaminen näyttää pienen-täneen lihasikojen kuolleisuutta. Raja-ar-vot ylittävien sikaloiden määrä on vähen-tynyt vuoteen 2010 verrattuna, sillä silloin 18 prosenttia aineiston lihasikaloista ei olisi täyttänyt vastuullisen sianlihantuotannon kriteerejä.

Seurannan aloittaminen näyttää tuotta-neen tulosta, sillä ensimmäisenä seuranta-vuonna sikaloista jo 93 prosenttia täytti vas-tuullisen tuotannon vaatimukset.

KuoLLeISuuS PIenenTynyTHK Agri Oy:n asiakastiloilta kerätyn aineis-ton mukaan lihasikojen kuolleisuus oli viime vuonna kertatäyttöisissä sikaloissa keskimää-rin 2,4 prosenttia. Kuolleisuus on pienenty-nyt puoli prosenttiyksikköä vuodesta 2010.

Sen sijaan kokoruhohylkäysten prosentti on pienentynyt vain hieman ja osaruhohyl-käysten prosentti on hieman kasvanut. Osa-ruhohylkäysten raja-arvo voisi olla pienem-pikin, sillä vain muutama lihasikala ylitti 12 prosentin rajan.

Sikamäärässä muutos parempaan oli suurempi: 15 prosenttiyksikköä eli yhteen-sä noin 50 000 lihasian hyvinvointi oli vas-tuullisen tuotannon mittareiden perusteella parempi edellisvuoteen verrattuna. Muutos johtuu kuolleisuuden pienenemisestä suuris-sa lihasikaloissa ja tuotannon lopettamisesta pienillä ja ongelmatiloilla.

KehITyS näKyy MyynTIKaTTeeSSaVastuullisen sianlihantuotannon kriteereihin yltäminen näkyi tiloilla sikojen nopeampa-na kasvuna, parempana teuraslaatuna ja suu-rempana myyntikatteena. Kriteerit täyttävi-en ja täyttämättömien tilaryhmien välinen ero on suurentunut seurannan alettua.

Vuonna 2010 kriteerit täyttävien tilojen siat kasvoivat 56 grammaa paremmin kuin tiloilla, jotka eivät täyttäneet kriteereitä.

Vuonna 2011 kasvun ero oli jo 106 gram-maa päivässä.

Suurempi päiväkasvu näkyy sikalan no-peutuneena kiertona, osaston nopeampa-na tyhjentymisenä ja erän jopa kymmenisen päivää lyhyempänä kasvatusaikana. Myös myyntikatteessa kriteerit täyttävien tilojen etulyöntiasema kasvoi: myyntikatteen ero kriteerit täyttämättömiin tiloihin venyi 7,20

eurosta 10,10 euroon per sika.Suomalainen lihaketju seuraa vastuulli-

suusmittareiden arvoja Sikavan kautta 12 kuukauden jaksoissa. Yhdenkin raja-arvon ylittyessä teurastamo ottaa yhteytä tilaan ja edellyttää siltä toimia sikojen hoidon ja tuo-tanto-olosuhteiden parantamiseksi. Jos tilan-ne ei korjaannu kuuden kuukauden aikana, tuotantosopimus voidaan irtisanoa.

Kirsi Partanen, jarkko niemi ja liisa voutila, Mtt sekä elias jukola, HK agri oy

Lisätietoja: kirsi.partanen@mtt.fi, elias.jukola@hkagri.fi Puh. 040 735 6205 (Partanen), 040 764 8510 (jukola)

Lihasikalat ylsivät vastuullisen tuotannon kriteereihin edellisvuotta paremminjo 93 prosenttia lihasikaloista täyttää vastuullisen tuotannon vaatimukset. Myös tilojen myyntikatteet ovat parantuneet samassa tahdissa sikojen hyvinvoinnin kanssa.

Sikatilojen yltäminen vastuullisen sianlihantuotannon kriteereihin näkyi sikojen nopeampana kasvuna, parempana teuraslaatuna ja tilan suurempana myyntikatteena.

KiMMo HaiMi

eläinten hyvinvointi tärkeääeläinten hyvinvointi on tuotetur-vallisuuden ja ympäristövastuun ohella keskeinen osa lihaketjun vastuullisuutta.

Riittävän terveet ja hyvinvoivat tuotantoeläimet ovat myös perus-edellytys lihantuotannon kannat-tavuudelle.

Kuluttajat näkevät eläinten ter-veyden ja hyvinvoinnin sekä eetti-senä että tuotteiden laatuun vai-kuttavana tekijänä.

Moni kuitenkin kokee, ettei tuo-tantoeläinten kasvatuksesta ole saatavilla riittävästi tietoa.

aineisto 200 sikalastaKirjoituksen tiedot on laskettu hK agri oy:n tuotannonseuranta-ai-neistosta osastoittain tai kerralla täytettävissä lihasikaloissa vuo-sina 2010 ja 2011 valmistuneista kasvatuseristä.

Seurannassa oli runsas 200 liha-sikalaa, joissa kasvatettiin mo-lempina vuosina hieman yli tuhat kasvatuserää eli noin 350 000 li-hasikaa.

aineisto edusti 16:tta prosenttia Suomessa vuosittain teurastetuis-ta noin 2,2 miljoonasta lihasiasta.

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Alle 300 300 - 500 500 - 900 Yli 900

Sikapaikkoja/tila

2010

2011

Teema

Vastuullisen sianlihatuotannon kriteerit täyttävien lihasikaloiden osuus on kasvanut sekä pienten että suurten sikaloiden joukossa.

7

Kuluttajien näkemysten selvittämiseksi tehtiin MTT:ssä vuoden alussa laaja kysely, jossa selvitettiin kuluttajien

tiedontarpeita ja heidän käsityksiään sianli-han tuotantoketjun vastuullisuudesta. Kyse-lyyn vastasi 1 000 kuluttajaa.

Yli 90 prosenttia kyselyyn vastanneista vastasi ostavansa kotimaista lihaa, koska ha-luaa suosia kotimaista tuotantoa.

Kuluttajat ovat erityisen kiinnostunei-ta jäljitettävyydestä, tuoteturvallisuudesta ja eläinten hyvinvoinnista. Kotimaisten tuot-teiden turvallisuuteen ja kotimaisiin tuotan-totapoihin myös luotetaan enemmän kuin ulkomaalaisiin.

Suomessa jäljitettävyys on hyvällä tasol-la. Askel eteen ja askel taaksepäin -menetel-mään perustuva jäljitettävyys varmistaa toi-mivan takaisinvetojärjestelmän tilanteessa, jossa tuoteturvallisuus on uhattuna tai jossa tuote ei muuten täytä sille asetettuja vaa-timuksia. Siitä huolimatta kuluttajat kui-tenkin haluavat saada lisätietoa siitä, miten tuoteturvallisuus on varmistettu tuotanto-ketjun eri vaiheissa.

PaKKauKSIIn TIeToa KeTJun ToIMInnaSTa?Kuluttajilla ei kuitenkaan yleensä ole mah-dollisuutta saada tarkempaa tietoa siitä, mi-ten heidän ostamansa ruoka on tuotettu. Kuluttajia kiinnostaisi erityisesti saada tietää tuotteen koko reitti tilalta kauppaan.

Tämän reitin varrelta kaivattavia tietoja ovat muun muassa teurastusmaa, valmistus-maa ja pakkausmaa, lisäaineiden käyttö ja tuoteturvallisuuden varmistaminen ketjussa. Samoin halutaan tietoa eläinten terveydestä, eläinten saamista antibiooteista, jäljitettä-vyydestä tilalle saakka ja niiden kohtelusta tuotantotilalla ja teurastuskuljetusten aika-na. Toiminnan läpinäkyvyyttä siis kaiva-taan.

Kenen sitten tulisi antaa tätä lisätietoa

kuluttajille, jotta siihen luotettaisiin? Kulut-tajat vastasivat luottavansa ketjun toimijois-ta eniten viranomaisten viestintään, mutta myös vahvasti maatilojen omaan viestin-tään. Tällaista tilaviestintää on kuiten-kin hyvin vähän, ja kyselyn tulos antaakin viitettä siihen, että ruokaketjun alkupään viestintää tulisi lisätä. Mieluiten kuluttajat haluaisivat lisätietoa suoraan tuotepakkauk-sesta erillisen vastuullisuusmerkin tai sisäl-löltään laajennetun Hyvää Suomesta -mer-kin kautta.

TähTäIMeSSä LäPInäKyVä Ja LuoTeTTaVa KeTJuRuoan jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden kehittäminen on useissa yhteyksissä todettu kohteeksi, jota suomalainen ruokaketju ha-luaa lähteä kehittämään ja jo-hon sillä on hyvät edellytykset muun muassa ketjun lyhyyden takia.

Jäljitettävyyden parantami-nen otetaan esille myös nykyi-sessä hallitusohjelmassa, jossa luvataan turvata kuluttajien oikeus tietää ruoan alkuperä, tuotantotapa ja koostumus. Ohjelmassa todetaan sama, minkä myös kuluttajakysely vahvistaa: elintarvikkeiden jäl-jitettävyys parantaa kuluttajien luottamusta.

Kuluttajakysely oli osa MTT:n koordinoimaa Vas-tuullisuuden jäljitettävyyden kehittäminen – esimerkki-

nä lihaketju -hanketta, jonka toteutukses-ta vastaavat myös Lihateollisuuden tutki-muskeskus ja Maatalouden Laskentakeskus. Hankeosapuolten lisäksi rahoittajina ovat Maa- ja metsätalousministeriö, Atria Suo-mi Oy ja HK-Ruokatalo Oy. Hankkeen tuloksista julkaistaan raportti kevään 2012 aikana.

jaana Kotro ja Katriina Penttilä, Mtt

Lisätietoja: jaana.kotro@mtt.fi Puh. 040 723 2585

MTT:ssätutkittua

KaSVInVILJeLyTILoJen tuloske-hitys nosti maatalouden kannatta-vuutta vuonna 2010. Maa- ja puu-tarhatalouden kannattavuus parani merkittävästi verrattuna edelliseen vuoteen. Yrittäjän omalle työlle saama tuntipalkka lähes kaksinker-taistui 7,3 euroon tunnilta. Yrittäjä-tulo puolestaan nousi 16 100 euros-ta 26 400 euroon vuodessa, kertoo Mtt:n vuoden 2011 lopulla julkaise-ma seurantalaskelma.

MaaTaLouS- ja puutarhayritysten myyntituotot kasvoivat erityisesti kasvinviljely- ja puutarhatuottojen nousun vuoksi 12 prosenttia, 88 200 euroon. Kun tähän lisättiin 52 200 euron tuet, päästiin 140 400 euron kokonaistuottoon, jossa nousua on 11 prosenttia. Yritysten keskimää-räinen viljelyala kasvoi 3,7 hehtaaria 56 hehtaariin.

KannaTTaVuuS kohosi erityisesti viljatiloilla mutta myös muilla kas-vinviljelytiloilla ja puutarhatiloilla. näissä tuotantosuunnissa kannat-tavuus oli erityisen heikko vuonna 2009. Kotieläintiloilla kannattavuus keskimäärin tarkasteltuna säilyi en-nallaan.

TuoTanToKuSTannuKSeT kas-voivat 6 prosenttia, 164 900 euroon. Suhteessa eniten nousivat sähkö-, polttoaine- ja vakuutuskustannuk-set ja myös pellonvuokrakulut. Sa-malla lannoite- ja myös korko- ja ostorehukustannukset alenivat. Kokonaistuoton ja tuotantokus-tannusten erotuksena saatava yrit-täjänvoitto kasvoi vuoteen 2009 verrattuna 5 000 euroa, mutta on edelleen silti negatiivinen, -24 200 euroa.

TIedoT perustuvat Mtt taloustut-kimuksen vuosittain laskemiin kan-nattavuuskirjanpitotuloksiin. Yksi-tyiskohtaiset tulokset: www.mtt.fi/taloustohtori

Kuluttajat toivovat läpinäkyvää ja jäljitettävää lihaketjuaKuluttajat haluavat suosia kotimaisia lihatuotteita. Heitä kiinnostavat kysymykset siitä, mistä ruoka tulee, miten tuoteturvallisuus on varmistettu ja kuinka tuotantoeläimiä on kohdeltu. lisätietoa ruokaketjun toiminnasta kuitenkin kaivataan.

53

53

51

51

50

47

44

44

44

39

34

32

34

32

33

31

35

32

29

36

11

9

13

12

10

16

14

18

20

16

2

2

2

3

6

5

3

4

5

5

0

2

0

1

0

1

2

1

1

2

0

2

1

1

1

2

0

0

2

4,37

4,34

4,33

4,29

4,27

4,18

4,18

4,13

4,09

4,08

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Tuotteen reitti tilalta kauppaan (teurastusmaa,valmistusmaa, pakkausmaa)

Lisäaineiden käyttö elintarviketeollisuudessa

Tuoteturvallisuuden varmistus tuotantoketjun eri vaiheissa

Eläinten terveys: mm. vapaus tarttuvista taudeista,sairastavuus, kuolleisuus, lääkkeiden käyttötarve

Eläimen saamien antibioottien määrä on alle määritetyn raja-arvon

Eläimen jäljitettävyys tilalle saakka

Tilan tuotanto täyttää EU-eläinsuojelulainsäädännön tason

Tuotannossa noudatetaan vapaaehtoisesti eläimen hyvinvoinnin edistämistoimia

Eläimellä ollut mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen

Tila kuuluu tarkennettuun eläinten hyvinvoinnin seurantaan

%

Olet ostamassa sianlihaa/sianlihatuotetta vuonna 2015. Kuinka tärkeänä pidät, että saat tulevaisuudessa seuraavia lisätietoja ostamastasi sianlihasta?

Haluaa saada lisätietoa sianlihan tuotantoketjuun liittyen, n=375

5 Täysin samaa mieltä 4 Jokseenkin samaa mieltä 3 Ei samaa eikä eri mieltä2 Jokseenkin eri mieltä 1 Täysin eri mieltä EOS

Keskiarvo

MTT:n kuluttajatutkimus 2012

68

67

53

54

39

25

21

21

20

25

23

31

30

38

37

37

43

40

6

7

11

12

18

26

26

23

25

1

1

3

3

2

5

5

8

9

0

0

1

1

0

1

1

3

1

0

2

0

1

3

7

11

2

5

4,59

4,57

4,34

4,34

4,17

3,84

3,81

3,74

3,71

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Haluan suosia kotimaista tuotantoa

Haluan, että Suomessa on tulevaisuudessakin sianlihantuotantoa

Luotan tuotteen turvallisuuteen enemmän kuin ulkomaiseen

Luotan suomalaisiin tuotantotapoihin enemmän kuin ulkomaisiin

Lihan maku on hyvä

Eläinten hyvinvointiasiat on huomioitu paremmin kuin ulkomaisessa tuotannossa

Tuotantoyksiköt ovat usein pienemmät kuin ulkomaisessa tuotannossa

Hinta-laatusuhde on sopiva

Suomalaisessa tuotannossa ympäristöasiat on hyvin huomioitu

%

Ostan kotimaista sianlihaa, koska...

5 Täysin samaa mieltä 4 Jokseenkin samaa mieltä 3 Ei samaa eikä eri mieltä

2 Jokseenkin eri mieltä1 Täysin eri mieltä EOS

Ostaa kotimaista sianlihaa, n=955

Keskiarvo

MTT:n kuluttajatutkimus 2012

Valtaosa vastaajista ostaa kotimaista sianlihaa, koska haluaa tukea suomalaista tuotantoa.

Kuluttajat toivovat, että ruo-kaketjun läpinäkyvyys löytäisi

tiensä pakkausmerkintöihin.

Teema

8

MTT:n, Riista- ja kalatalouden tutki-muslaitoksen ja Suomen ympäristö-keskuksen yhteistyöhankkeen alus-

tavien tulosten mukaan kasvatetun kirjolohen hiilijalanjälki on pienentynyt noin 7 prosent-tia, primaarienergian kulutus yli 20 prosenttia ja happamoittavat päästöt noin 28 prosenttia vuosina 2002-2009.

KoKo TuoTanToKeTJu huoMIoITuTutkimuksessa ympäristövaikutukset lasket-tiin koko tuotantoketjulle sisältäen rehun ja sen raaka-aineiden tuotantoprosessin, poikas-kasvatuksen, kalan kasvatuksen verkkoaltais-sa, perkaamon, pakkauksen ja fileoinnin.

Rehun ja sen raaka-aineiden tuotanto muodostaa noin 80 prosenttia kirjolohifileen hiilijalanjäljestä. Se vastaa myös suurimmasta osasta kirjolohifileen tuotantoketjun energi-ankulutuksesta sekä happamoittavien yhdis-teiden päästöistä.

Koska rehunkäyttöä on kyetty paranta-maan parempien rehujen ja ruokintatapojen ansiosta, ympäristövaikutukset ovat vähen-tyneet. Rehun kulutusmäärä suhteessa tuo-tantoon on pienentynyt vuosina 2002-2009 noin 10 prosenttia.

RaVInTeITa VoIdaan PoISTaaTutkimuksessa on selvitetty myös erilaisia mahdollisuuksia vähentää kirjolohen kasva-tuksen vesiä rehevöittävää vaikutusta.

Perinteiseen verkkokassikasvatukseen ver-rattuna kiertovesilaitos vähentää ravinnekuor-mitusta yli kolmanneksen, mutta johtaa suu-rempaan hiilijalanjälkeen, jos sähköenergian tuotannossa käytetään fossiilisia polttoaineita.

Sen sijaan Itämeren kalan käyttäminen kirjolohen rehun kalaperäisenä raaka-ainee-na vähentäisi ravinteiden määrää Itämeressä, koska kalastetun kalan mukana merestä pois-tuu ravinteita eikä rehukalan sisältämiä ravin-teita tuotaisi Itämereen muualta.

VeRTaILuJa MuIhIn eLInTaRVIKKeISIInTutkimuksessa tehdään vertailuja myös luon-nonkalaan. Luonnonkalojen pyydystäminen poistaa ravinteita vedestä, jolloin rehevöity-misen suhteen kyseessä on ympäristöhyöty ei-kä ympäristöhaitta.

Pyydettyjen kalojen hiilijalanjälki on hie-man kirjolohta pienempi, koska rehutuotan-non vaikutusta ei ole. Pienet saalismäärät nos-tavat kuitenkin suurten suomukalojen kuten siian, kuhan, ahvenen ja hauen kuljetusten ympäristövaikutusta.

Kasvatetun kirjolohen ja luonnonkalan vä-lillä on vielä otettava huomioon kalan sisältä-mät haitalliset aineet ja erilainen ravintoaine-sisältö. Jotkut luonnonkalat saattavat sisältää esimerkiksi elohopeaa ja dioksiinia, minkä perusteella Evira onkin antanut joillekin kala-lajeille syöntisuosituksia. Toisaalta vertailussa on myös huomioitava se, että kirjolohi sisäl-tää runsaasti terveellisiä EPA- ja DHA-rasva-happoja.

Frans Silvenius, Mtt

Lisätietoja: frans.silvenius@mtt.fi Puh. 040 847 2689

MIeLIPIde Tapani Kivinen, MTT

Maa- ja metsätalousministeriö antoi tammikuussa uuden asetuksen lypsy-karjarakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista. valmis-telua edelsi laaja lausuntokierros, johon uskoakseni alan toimijat ottivat laajas-ti kantaa. tavoite oli kaikkien tiedossa: nostaa lehmän hyvinvointi ja tuottavuus hyvälle ja hyväksytylle tasolle.

Säädösvalmistelun taustalla on laajas-ti tutkimustietoa niin maailmalta kuin kotimaastakin. viimeisin laaja pihatto-tutkimus valmistui 2006 Mtt:n, ttS:n ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. Sen tuottamia tunnuslukuja on viety sää-döksiin, osa suoraan ja osa muokattu-na. Kun säädöstä on luettu suurennus-lasin kanssa, kentältä on kantautunut kysymyksiä. ovatko lehmän asiat nyt kunnossa?

TueTTaVaa RaKenTaMISTa koskeva uusi säädös määrittelee varsin tarkas-ti parren, kulkukäytävien ja ruokintatilan mitoitukset. Parsien mitoitukseen anne-taan vaihteluväli, josta suunnittelija voi valita karjan todellisiin mittoihin sopivat ulottuvuudet.

Kulkukäytävät ovat yksiselitteisiä, vaih-teluväliä ei ole. tieto lisääntyy ja ruo-kintakäytävän leveyteen kohdistuu uusimpien käsityksen mukaan jopa le-ventämispaineita säädöksen 3,8 metris-tä 4 metriin. tärkeintä on ruokailurauha ja rehun saanti kokonaisuutena.

TäSTä päästäänkin ruokintapöydän eläinkohtaiseen vähimmäisleveyteen. Sen pitää olla 75 cm, jos rehun saanti on aikavälistä, ja 40 cm, jos rehun saanti on jatkuvaa. normaalissa 2-rivisessä lehmä-osastossa lehmää kohden on tilaa peri-aatteessa 60 cm plus poikkikäytävistä syntyvä lisämitta.

75 cm ruokintaleveys saadaan 2-rivisessä systeemissä ja esimerkiksi 60 parsipai-kalla syntymään kolmella 3-metrisellä poikkikäytävällä riippuen rivien asette-lusta pohjaratkaisuun. Mutta miten on-nistuu 3-rivinen ratkaisu, jossa lehmää kohden on lähtökohtaisesti 40 cm?

Puuttuvat 35 cm per lehmä samaises-sa 60 parren tilanteessa vaativat kolmea 7-metristä poikkikäytävää, jotta ruokin-tapöytä muodostuisi riittävän pitkäksi. tämä ei ehkä ole taloudellisuuteen täh-täävän pihattosuunnittelun tavoite.

MIhIn Tuo 75 CM sitten perustuu ja mi-ten se on löytänyt tiensä säädökseen? taustalla ovat useat ulkomaiset tutki-mukset, joiden perusteella vierekkäin ruokailevien lehmien todellinen tilatar-ve leveimmältä kohdalta mitattuna on keskimäärin 75 cm. Pääpuoli on tietysti kapeampi, mutta se ei yksinään riitä. ai-nakaan silloin, kun rehu jaetaan niin har-voin, että se syödään kerralla loppuun.

Mutta hetkinen, säädöksessä on edel-leen tuo 40 cm minimi, sama kuin eläin-

suojelulainsäädännössä. 40 cm riittää, kun rehun saanti on jatkuvaa. Huomio kiinnittyykin rehun saatavuuteen, ei ja-kokertojen lukumäärään. niinpä 3-rivi-nen systeemi toimii edelleen, kunhan re-hustuksesta pidetään huolta. 4-rivisessä järjestelmässä ruokintaleveys jää kriitti-sen niukaksi lehmää kohden.

tutkimustyössä olen päässyt tutustu-maan yli 50 uusimpaan kanadalaiseen pihaton malliin. arviolta 70 prosentissa pihatoista ratkaisu on 2+2 -rivinen ja 30 prosentissa 3+3 -rivinen. 4-rivisiä ei ollut.

jotkut vielä muistavat, että eu:hun liityt-täessä navettainvestoinnilla oli yläraja-na 50 lehmää. tänään sen kokoista na-vettaa ei varmaan kukaan enää haikaile. Kehitys on niin nopeaa, että viitisentois-ta vuotta sitten rakennetut yhden robo-tin navetat alkavat jäädä pieniksi.

Suurten karjojen määrä lisääntyy ja yhä suurempia navettoja rakennetaan. Koh-taamme uusia suunnitteluhaasteita, joi-hin pitää löytää tutkittua tietoa. Silloin säädöksiin oletettavasti kirjoitetaan jäl-leen uudet luvut.

Lehmän hyvinvointi taattu säädöksellä?

tärkeintä on ruokailurauha.

Kirjolohen kasvatuksen ympäristövaikutukset pienentyneetKirjolohen tuotantoketjun rehevöittävä vaikutus on pienentynyt noin 26 pro-senttia suhteessa kalojen tuotantomäärään vuosina 2002-2009. Suomessa kasvatetun kirjolohen ympäristövaikutuksia verrataan tutkimuksessa myös luonnonkaloihin.

Rehun ja sen raaka-aineiden tuotanto muodostaa noin 80 prosenttia kirjolohifileen hiilijalan-jäljestä. Itämeren kalan käyttäminen rehukalana vähentäisi ravinteita Itämeressä.

Pyydettyjen luonnonkalojen hiilijalanjälki on hieman pienempi kuin kasvatetulla kirjolohella, koska luonnonkaloilla ei ole rehuntuotannon vaikutusta. Pienet saalismäärät nostavat kuiten-kin kuljetusten ympäristövaikutusta.

taPio tuoMela/Mtt:n arKiSto

SePPo SaMuli

9

Ruokaketjussa vettä kuluu teollisissa vai-heissa jonkin verran, mutta kaikista mer-kittävin vedenkuluttaja on kuitenkin alku-tuotanto. Maailmanlaajuisesti maatalous kuluttaa noin 70 prosenttia maailmassa käytetyistä vesivaroista.

Esimerkiksi rypsin ja rapsin tuotanto vaatii maailmanlaajuisesti keskimäärin yli 1 500 m3 vettä/tonni, viljojen 500–1 500 m3/tonni ja perunan noin 250 m3/tonni.

SInInen Ja VIhReä VedenKuLuTuSVeden kulutus voidaan jakaa tekniseen, niin sanottuun siniseen veteen, joka on ihmisen käyttöön ottamaa vettä sekä niin sanottuun vihreään eli kasvien käyttämään veteen. Näiden lisäksi tarkastellaan usein vesien pi-laantumista omana kysymyksenään.

Ruokaketjussa sinistä vettä käytetään muun muassa kastelussa ja kotieläinten juo-mavedeksi sekä eläintuotannon ja teolli-suuden pesuvesiksi. Tuotteisiin, esimerkiksi juomiin lisättävä vesi on myös sinistä vettä.

Varsinkin Suomen leveysasteilla monet kasvit kasvavat kuitenkin sadeveden varassa, ilman kastelua. Tämän vihreän veden osuus voi olla todella huomattava koko elintarvik-keen vedenkulutuksesta. Usein on vieläpä niin, että jos maaperässä on vettä runsaasti saatavilla, kasvit myös käyttävät sitä reilusti.

PIILoVeSI PaInaa PaLJonMikä merkitys vesilitrojen tai kuutioiden tarkastelulla sitten on? Absoluuttiset litra-määrät eli piilo- tai virtuaalivesi on ollut tapana liittää maailmanlaajuisessa kaupan-käynnissä liikkuviin tuotemassoihin. Tuot-teen sisältämällä piilovedellä tarkoitetaan koko sen elinkaaren aikana kulutettua vesi-määrää.

Piilovesivirtojen taseita tarkastelemal-la nähdään piiloveden nettotuojat ja -viejät. Esimerkiksi Suomesta viedään runsaasti pii-lovettä metsäteollisuuden tuotteiden muka-na. Suomeen tuotavien elintarvikkeiden pii-lovesikuormat ovat puolestaan merkittäviä meille päin virtaavia piilovesiä.

SuoMeSSa VeTTä on ReILuSTISuomessa tuotettavalla ruualla on pieni ve-sijalanjälki. Tämä johtuu pitkälti Suomen runsaista vesivaroista. Kulutamme vain 2 prosenttia vuosittain uusiutuvista make-an veden varoistamme, kun luku lähentelee maailman pahimmilla vesikriisialueilla sataa prosenttia.

Veden niukkuutta esiintyy maassamme vain muutamilla alueilla osan aikaa vuodesta, mutta niukkuuden merkitys on häviävän pieni verrattu-na globaaliin vesitilantee-seen.

Mitä merkitystä ve-sijalanjäljellä sitten on suomalaisen elintarvike-ketjun kannalta? Olem-me tottuneet siihen, että ilmasto-olosuhteistamme johtuen joudumme käyt-tämään energiaa tilanteis-sa, joissa lämpimämpien maiden tuottajat eivät sitä tarvitse ja tuotantomme hiilijalanjälki kasvaa.

Vesijalanjäljen suhteen olemme kuitenkin vah-voilla. Hyvät vesivaramme sallivat useimmilla alueilla runsaankin sinisen veden käytön ja toisaalta meillä kasvavat sadevedenvarai-sesti monet sellaiset lajik-keet, jotka muualla vaati-vat kastelua.

Maailmanlaajuisen ve-sikriisin alla olemme yksi niistä alueista, jotka pys-

tyvät lisäämään myös vesi-intensiivistä tuo-tantoa kuten kasvihuoneviljelyä, kastelua vaativien avomaan tuotteiden viljelyä sekä lihantuotantoa ilman, että sillä on merkit-tävästi negatiivisia vaikutuksia maamme vesitalouteen tai vedenkulutuksen kautta ekosysteemeihimme.

Kirsi usva, Mtt

Lisätietoja: kirsi.usva@mtt.fi Puh. 040 735 4195

Suomessa tuotetaan ruokaa pienellä vesijalanjäljellävedenkulutuksesta puhuttaessa ajatellaan usein kuluttajien suoraa vedenkäyttöä, vaikkapa suihkussa käyntiä ja pihanurmen kastelua. Paljon merkittävämpää on kuitenkin vesi, jota on tarvittu tuotteiden, kuten elintarvikkeiden tuottamiseen.

anita PolKutie

FaktaVesijalanjälkikeskustelu on ran-tautumassa myös Suomeen. Pait-si suomalaiseen tuotantoon, on olennaista kiinnittää huomiota myös suomalaisten elintarvikeku-lutukseen.

Vesirikkaaseen Suomeen tuodaan elintarvikkeiden piiloveden muo-dossa vettä useilta vesikriisialueil-ta maailmalla.

Lisää tietoa tarvitaan kaikilla yh-teiskunnan tahoilla sekä elintar-vikekulutuksemme vaikutuksista maailman vesivaroihin että mah-dollisuuksistamme hyödyntää omia hyviä vesiresurssejamme.

Vesijalanjälki on indikaattori, joka kuvaa tuotteen elinkaaren aikaista vedenkäyttöä eli piilovettä linkitettynä vedenkulutuksen ai-heuttamiin vaikutuksiin.

Veden kuluttaminen hyvin vesiniukal-la alueella saattaa aiheuttaa kyseisen alu-een makean veden resurssien vähenemis-tä, vaikkapa pohjaveden pinnan laskua, mikä on yleinen ongelma monin paikoin maailmalla. Veden kulutuksella voi ol-la vaikutuksia paikalliseen ekosysteemiin esimerkiksi joen uomien kuivumisen seu-rauksena.

Äärimmäisissä tapauksissa sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen

ruoantuotannon edellytysten heikentyessä erityisesti kehitysmaiden olosuhteissa. Toi-saalta alueilla, joilla vettä on runsaasti, sitä on mahdollista myös käyttää enemmän il-man mainittavia vaikutuksia.

Puhutaan niin sanotuista stressi-in-dekseistä eli alueellisista vedenkulutuksen seurauksista. Vesijalanjäljen laskennassa tuotteen piilovesi tuleekin suhteuttaa pai-kallisiin olosuhteisiin. Veden kuluttamisella Egyptissä voi olla merkittävät vaikutukset, kun taas sama vesimäärä vaikkapa vesirik-kaassa Suomessa ei käytännössä aiheuta mi-tään vaikutuksia paikallisiin vesivaroihin tai ekosysteemeihin.

Vesijalanjälkikonseptin on tehnyt tun-netuksi kansainvälinen Water Footprint Network -verkosto. Nyttemmin vesijalan-jäljen laskentaa kehitetään useilla tahoilla ja siitä on valmisteilla myös ISO:n stan-dardi.

Monet globaalit elintarvikeyritykset ovat ottaneet tuotteidensa vesijalanjäljen pienen-tämisen osaksi yrityksen ympäristövastuulli-suuden kehittämistä. Vesijalanjälki voidaan laskea paitsi tuotteelle, myös esimerkiksi henkilölle tai vaikkapa valtiolle. Yksittäisen kuluttajan vesijalanjälki koostuu hänen ku-luttamiensa tuotteiden yhteenlasketusta ve-sijalanjäljestä.

Mikä vesijalanjälki?

Source: FAO. 2009. AQUASTAT database. http://www.fao.org/nr/aquastat

Maatalouden osuus noin 70 % veden käytöstä maailmalla

0 %

20 %

40 %

60 %

80 %

100 %

Afrikka Aasia Etelä- jaVäli-Amerikka

Karibia Pohjois-Amerikka

Oseania Eurooppa

maatalous

teollisuus

talousvesi

Suomesta virtaa paljon piilovettä metsäteollisuuden tuotteiden mukana. Suo-meen taas tuodaan paljon piilovettä alueilta, joilla vedestä on niukkuutta.

Maatalouden, teollisuuden ja talousveden oton osuus veden käytöstä eri alueilla. Lähteenä olevissa Fao:n aQuaSTaT –tilastoissa mukana on suolanpoiston tuottama makea vesi sekä kierrätetty ja puhdistettu vesi.

10

Keittiöpäällikkö Tiia Tahvanaisen äänes-sä on ylpeyttä, kun hän esittelee Joensuun Teatteriravintolan ruokalistaa. Kotimaisilla, ja etenkin omassa maakunnassa tuotetuilla raaka-aineilla on iso rooli.

”Arvostan lähellä tuotettua ja olen ylpeä oman maakunnan ruuasta.”

Listalla on muun muassa paikallista jää-telöä, kalaa ja karitsaa.

Yhteistyö tohmajärveläisen Sirolan lam-mastilan kanssa alkoi viime syksynä. Ennen sitä Tahvanainen kävi tutustumassa karitsan tuotantoon paikan päällä. ”Ruokaa on hel-pompi myydä ja kertoa siitä, kun oikeasti tietää taustan.”

Hän tuntee myös karitsanlihan muut vaiheet. Eläimet teurastetaan Joensuun Suh-murassa, leikataan Tohmajärvellä ja pakas-tevarastoidaan Joensuussa. ”On iso etu, että saamme esimerkiksi toivoa, miten liha lei-kataan.”

KeTJuJen PITuuS yLLäTTää VäLILLäKaikkia raaka-aineita keittiöpäällikkö ei tunne yhtä läheisesti. Usein hän kuitenkin selvittää, minkälainen ketju tilattavan ai-neksen taustalla on. ”Se kiinnostaa muun muassa tilauksen keston vuoksi.”

Monesti paljastuu, että esimerkiksi pai-kallinen kala saattaa kulkea välillä käsiteltä-vänä Helsingissä ja Kuopiossa.

Tietoa ketjun vaiheista saa yleensä hel-posti, sillä läpinäkyvyys alkaa olla suomalai-sille toimijoille itsestäänselvyys.

Maailmalla näin ei aina ole, kertoo usei-ta kansainvälisiä kokkikilpailuja kolunnut Tahvanainen.

”Hygienia, puhtaat maut ja kunnolliset raaka-aineet eivät ole kaikkialla selvää.”

”TyöLääMPI MuTTa hIenoMPI”Paikallisen tuotteen käyttäminen isossa ra-vintolassa vaatii enemmän vaivannäköä kuin tukun kautta tilattavan. ”Hankinta on työläämpää, mutta toisaalta se voi olla var-mempaa. Kotimainen on kokille hienompi raaka-aine kuin ulkomainen.”

Tahvanaisen mukaan asiakkaat ovat jat-kuvasti kiinnostuneempia ruuasta. ”Lähes kaikki kysyvät alkuperää.”

Eniten kysytään kotimaisuudesta, mutta varsinkin pohjoiskarjalaisia kiinnostaa myös lihan tarkempi alkuperä. Ketjun vaiheita tiedustelee hyvin harva.

PaRaS VIeSTI on onneLLInen LaMMaSSirolan tilalla Tohmajärvellä paras viesti ti-lan tuotteen alkuperästä ovat pellolla lai-duntavat lampaat. Tila sijaitsee itärajalle johtavan vilkasliikenteisen tien varressa ja vieraita käy usein.

”Moni pysähtyy sanomaan, että haluaa ostaa noita onnellisen näköisiä lampaita”, Outi ja Jari Sirola kertovat.

Etenkin kauempaa tulevat asiakkaat ky-selevät paljon myös lampaiden kasvatukses-ta. ”Kerromme mielellämme.”

Paras tapa viestiä omasta tuotteesta on yrittäjien mielestä henkilökohtainen kontakti. Niitä syntyy muun muassa suo-ramyynnissä ja avoimien ovien päivillä. Lisäksi tuotteiden mukana annetaan esit-teitä.

Sirolan tila on oxford down -liharodun jalostuslampola ja noin puolet karitsoista myydään siitoseläimiksi. Loput, eli runsas

sata karitsaa vuodessa, myydään ravintoloi-hin, kauppoihin ja yksityisille asiakkaille.

LäPInäKyVä Ja LyhyT LIhaKeTJuLihaketju on selkeä. Karitsat syntyvät ke-väällä, laiduntavat kesän ja ovat teuraskyp-siä syksyllä.

Tuottajat kuljettavat eläimet teurasta-moon ja noutavat teurastuksen jälkeen nu-meroidut ruhot leikkaamoon. ”Yleensä samana päivänä teurastetaan vain meidän lampaita.”

Mukana kulkevat mennessä ketjuinfor-maatiolomake ja tilan oma teurastuslomake. Leikkaamolle tulee ruhojen mukana teuras-tusilmoitus, joka yhdistää eläimen teuras-tusnumeron ja korvanumeron.

Leikkaamossa liha kulkee numeroiduis-sa laatikoissa ja pakataan lopuksi vakuu-miin. Valmiit pakkaukset noutaa lihan tilaaja tai tuottaja. Teatteriravintolan koh-dalla lihat toimitetaan välivarastoon pakas-tamoon.

Outi Sirola pitää lähialueyhteistyötä tär-keänä. ”Se on arvo sinänsä. Lähellä kun toimitaan, tieto kulkee puolin ja toisin ja saamme palautetta.”

”PaRaSTa Myydään eduLLISIMPaan hInTaan”MTK:n keskusliiton ja Itä-Suomen liitto-jen lihavaliokunnassa toimiva Outi Sirola korostaa, että Suomi on lihantuotannossa mallimaa.

”Meillä on varmasti Euroopan tiukim-mat standardit lihantuotannossa. Ne pitäisi vain tuotteistaa. Nyt yhtä maailman par-haista tuotteista myydään Euroopan edulli-simpaan hintaan.”

Sirolan mukaan kotimaista lihaa kan-

Lyhyt matka lampolasta lautaselletohmajärveläisen Sirolan tilan karitsaa tarjoillaan joensuun teatteriravintolassa. liha on helppo jäljittää, koska sen koko ketju mahtuu alle sadan kilometrin säteelle. tilalle asti pystytään seuraamaan myös monia muita kotimaisia elintarvikkeita.

Kuvat: eila Pennanen

Siro-lantila

Teurastus

Suhmuranlihapalvelu

Leikkaus

FarmisavuRantanen

Pakastus

Aamu-usvanriistatila

Teatteriravintola

Pakkaus1 2 3

Ruhot pussissa,jotka numeroitu.

Numero kertoo, miltä tilaltapakatut lihat ovat. Yksittäistäeläintä ei enää voi jäljittää.

Suomessa on euroopan tiukimmat vaati-mukset lihantuotannolle. ne pitäisi saada tuotteistetuksi, outi Sirola pohtii.

11

Lyhyt matka lampolasta lautaselle Kotieläintuotteita markkinoivat suomalai-set yritykset pitävät ketjun läpinäkyvyyttä jatkuvasti entistä tärkeämpänä. Realismi ei pelota.

”Tavoitteena on lähentää kuluttajaa uu-delleen siihen, että eläimiä kasvatetaan tuo-tantotarkoituksessa. Ketju on monelle vie-ras, mutta ei tässä ole mitään piiloteltavaa”, HK Ruokatalon markkinointi- ja tuotekehi-tysjohtaja Markus Gotthardt sanoo.

Kuluttajille annetaan verkossa tietoa muun muassa sopimustilojen arvoista, toi-minnasta ja siitä, miten eläimiä kohdellaan ja lääkitään.

Halutessaan tietoonsa saa myös tilaluet-telot ja hankintasopimusten säännöt. ”Lähi-vuosina on tapahtunut paljon, ennen tietoa on ehkä ollut hankalampi saada.”

Samaa mieltä on Atrian siipikarjaliiketoi-minnan johtaja Merja Leino.

”Oli vuosia, jolloin teollisuus oli varo-vainen. Ehkä kuitenkin on parempi kertoa avoimesti ja avata todellisuutta. Tietämättö-myys voi synnyttää vääriä käsityksiä.”

Leinon mukaan trendi on selkeä: kulut-tajat haluavat tietää alkuperästä ja valmis-tusprosessista. ”Pyrimme vastaamaan kerto-malla mitä tehdään ja miksi.”

TIeToTeKnIIKaLLa uuSIa uLoTTuVuuKSIaSekä Atria että HK nostavat esiin tietotek-niikan luomat uudet mahdollisuudet. Tuo-

tepakkauksessa tilaa on rajallisesti, mutta verkossa prosesseja voi käydä läpi laajem-min.

Valio julkaisee huhtikuussa entistä laa-jemman vastuullisuus-sivuston, viestintä-johtaja Pia Kontunen kertoo.

Vastuullisuus-sivustolla nostetaan esiin jäljitettävyys, lehmien hyvinvointi, ympä-ristöasiat ja henkilöstön hyvinvoinnin edis-täminen.

Lisäksi kerrotaan nykyistä laajemmin Valion toimintaperiaatteista sekä vastuulli-suuden tavoitteista.

”LäPInäKyVyyS LISää LuoTTaMuSTa”Valio kokee läpinäkyvyyden lisäävän kulut-tajien luottamusta brändiä kohtaan.

Kontusen mukaan yhä useampi asiakas haluaa tietää miten omavalvonta toimii, mistä raaka-aine tulee, ja miten sen laatua valvotaan.

Lisäksi kuluttajille on tärkeää, että leh-mät voivat hyvin.

”Siksi kerromme myös siitä yritysvastuu-raportissa.”

Maitotölkeissä kerrotaan, ettei Valio salli gm-rehujen käyttöä ketjussa.

Kontusen mukaan tiedonvälityksen on-nistumista on vaikea arvioida. ”Sen tiedäm-me, että kuluttajat luottavat vastuullisuu-teen ja tietävät Valion käyttävän suomalaista maitoa.”

Teollisuus herännyt kansan tiedonjanoon

Jäljitettävyyttä ja läpinäkyvyyttä käytetään tuoteturvallisuuden edistämiseen, mutta myös ketjun sisäisen laadun varmistamiseen ja tuotantoketjun erilaistamiseen.

Termit on määritelty muun muassa MTT:n Mistä suomalainen ruokaketju voi olla ylpeä -raportissa.

Läpinäkyvyys on jäljitettävyyden yläkä-site: tila, jossa kaikilla ruokaketjun osapuo-lilla on yhteinen käsitys siitä, mitkä tekijät kuuluvat läpinäkyvyyteen. Lisäksi kaikilla toimijoilla on helposti ja nopeasti käytettä-vissään tuotteisiin liittyvät, ajantasaiset tie-dot.

Jäljitettävyys on määritelty EU-asetuk-sessa. Se tarkoittaa mahdollisuutta jäljit-tää elintarvike, rehu, eläin tai valmistusaine kaikissa ketjun vaiheissa. Tietojen tulee olla saatavissa periaatteella yksi askel eteenpäin ja yksi taaksepäin.

TaKaISInVeToJen VuoKSIJäljittäminen on oleellista niin sanotuissa takaisinvetotilanteissa, kertoo ylitarkastaja Anne Fagerlund Evirasta.

Jotta virheelliset tuotteet tavoitetaan, toi-mijalla oltava kirjanpito siitä, mihin tuot-teita on toimitettu. Jos kirjanpitoa ei ole, takaisinveto on huomattavasti vaikeampaa. Toisaalta se saattaa johtaa siihen, että suuri määrä tuotteita on hävitettävä ”varmuuden vuoksi”.

Suomessa ei vaadita elintarvikealan lai-toksilta niin sanottua sisäistä jäljitettävyyttä. Tieto siitä, mistä raaka-aineet tulevat ja mi-hin tuotteet toimitetaan, riittää.

Naudanlihan jäljitettävyysvaatimukset ovat tiukemmat kuin muilla lihoilla. Nauta on yksilöllisesti jäljitettävissä leikkaamoon asti. n

yksi askel eteenpäin ja yksi taaksepäin

Tohmajärveläinen lampuri ja MTK:n lam-masjaoston puheenjohtaja Outi Sirola kai-paa kipeästi tutkimusta kasvavan tuotan-nonalan tueksi.

Sirolan mielestä tarpeen olisi ainakin ruokintanormien ajantasaistaminen uuteen energiajärjestelmään sekä uuhi-indeksin saaminen jalostuksen käyttöön. Lisäksi tut-kimustietoa tarvittaisiin karitsanlihan tuo-tannosta kaksivaihekasvatuksessa ja ristey-tystuotannosta ja -ohjelmista.

Etenkin kuluttajien kanssa keskustelles-sa esiin nousseita tutkimusaiheita ovat ka-ritsanlihantuotannon ympäristövaikutukset sekä lampaanlihan ravitsemuksellisen koos-tumuksen selvittäminen.

”Lammastutkimus on koko 2000-luvn ollut lapsipuolen asemassa. Nyt alan raken-nekehitys etenee vauhdilla ja tuotantomää-rät ovat vahvassa nousussa.”

MTT:n tutkimusjohtaja Anu Harkki

toteaa Suomen lammastalouden olevan kas-vusuhdanteessa.

”Tosiasia on kuitenkin se, että tiloja on noin tuhat ja niistä vain 100 suurempaa.”

Kotieläintuotannon yksikönjohtaja Jut-ta Siivonen myöntää, että lammastalouden kehitysnäkymät ja tutkimustarpeet ovat ole-massa, mutta kansallinen mittakaava, jota se palvelee on vielä pieni.

Sirolan esiin nostamat teemat ovat ajan-kohtaisia, mutta eivät sinällään ratkaise isomman mittakaavan haasteita, jotka liit-tyvät maatalousyrittämisen muutokseen ja painiskeluun kannattavuuskysymysten pa-rissa.

MTT:n lammastutkimus on jo jon-kin aikaa ollut olematonta johtuen sekä kysynnän että rahoituksen puutteesta. Osaavia tutkijoita on muutama, mutta he keskittyvät muuhun tuotantoeläintutki-mukseen.

Lampuri kaipaa tutkimusta Mtt:n näkökulmasta ala on yhä liian pieni.

nattaa syödä, mikäli haluaa valita turvalli-sen, aukottomasti valvotun elintarvikkeen. ”Lantin toinen puoli on, että joskus val-vonta on tuottajan näkökulmasta liiankin tarkkaa. Lisäksi jäljitettävyydestä tulee kus-tannuksia, eikä euro lihaketjussa jakaannu läheskään tasan.”

KeTJun aVaaMISeSSa on VIeLä KehITeTTäVääMTT:n tutkija Jaana Kotro kertoo, että suomalaisen elintarvikeketjun tekninen jäl-jitettävyys ja tuoteturvallisuus ovat kansain-välisesti korkeaa tasoa. Läpinäkyvyydessä sen sijaan olisi parantamisen varaa.

”Ketjun avaamisessa kuluttajille olisi runsaasti kehitettävää.”

Kotro arvioi, että melko lyhyet ketjut ovat suomalaisille elintarvikkeille ainakin osaksi hyödyntämätön mahdollisuus.

Esimerkiksi tuontilihan tai siitä tehdyn tuotteen ketjun jäljittäminen on aivan eri asia kuin kokonaan suomalaisen tuotteen.

”Hankalaa voi olla jo alkuperämaan selville saaminen.”

MaaTILan VIeSTIIn LuoTeTaanKotron johtaman MTT:n hankkeen kulut-tajakyselyn vastauksista ilmenee, että alku-tuottajien ja kuluttajien välisen vuorovaiku-tuksen lisäämiselle on tarvetta.

Kyselyn perusteella kuluttajat luotta-vat sekä maatilayrityksiin että teollisuuteen viestijöinä, listan hännillä ovat eläinsuojelu-järjestöt.

”Tuottajien kannattaa viestiä, jos kulut-tajat luottavat siihen. Yhtenä mahdollisuu-tena mieleen tulee teollisuuden koordinoi-ma, sopimustuottajiin liittyvä viestintä, jota jo toteutetaankin.”

Kanava, jonka kautta kuluttajat haluavat mieluiten tietoa muun muassa vastuullisuu-desta, on tuotepakkaus.

teKStit: terHi toriKKa

Sirolan lampaat ovat oxford downeja.

outi ja Jari Sirola kertovat kyselijöille mielellään lampaista.

Sirolan karitsan prässättyä rintaa ja paistettua maksaa

à la Teatteriravintola, olkaa hyvä.

12

Euroopan komission rahoittamassa TRA-CEBACK-hankkeessa kehitettiin tiedon-siirtosysteemi, jossa voidaan seurata reaa-liaikaisesti elintarvikkeiden raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden laatua ja turvalli-suutta tuottajalta vähittäismyyntiin asti. Systeemin toimivuus testattiin onnistu-neesti todellisessa tomaatti- ja maitoket-jussa.

Jäljitettävyysjärjestelmän kehittämisen osana testattiin myös maidon laatua ja tur-vallisuutta mittaavia analyysimenetelmiä. Tavoitteena oli varmistaa EU:ssa valmistet-tujen ja EU-alueelle tulevien elintarvikkei-den turvallisuus kansainvälistyvässä kau-passa.

MTT osallistui hankkeessa rehu-maitoket-jun toimitusketjun kuvaamiseen ja jäljitet-tävyyden pilotointiin todellisessa ympäris-tössä Pohjois-Italiassa. Kehitetty järjestelmä soveltui hyvin mikrosuodatetun, pastöroi-dun maidon ulkoiseen jäljitettävyyteen. Si-muloidussa takaisinvetotilanteessa tuotteen historia saatiin tehokkaasti selville.

Käyttäjien kokemukset olivat pääasias-sa myönteisiä Internet-alustalla toteutetusta ratkaisusta, johon voitiin yhdistää erilaisia tietoja toimitusketjun varrelta. Valmistus-erän historiatiedot, kuten määrä-, paikka- ja laatutiedot saatiin koottua tai linkitettyä sa-maan järjestelmään.

Jäljitettävyyden parantaminen lähtee

yritysten, niiden sidosryhmien ja kuluttaji-en tarpeista. Käyttäjät puolestaan toivoivat järjestelmän tueksi enemmän automaattisia tiedonkeruumenetelmiä, joilla tarkoitetaan esimerkiksi viivakoodijärjestelmiä.

Hankkeeseen osallistui yhteensä 27 tut-kimuslaitosta, yliopistoa ja yritystä 11 maas-ta.

Maarit Mäki, tuomo tupasela, Hannu j. Korhonen, Mtt

Lisätietoja: maarit.maki@mtt.fi Puh. 040 591 7492

Lainattua”MTT:n professori Jyrki Niemi las-kee, että maatilojen liikevaihdos-ta keskimäärin reilu kolmannes tu-lee maataloustuesta. Loput saadaan tuotteiden myynnistä markkinoilla. ”Maatalous on Suomessa hyvin tu-kiriippuvaista. Osa tuesta on käytet-tävä kustannusten kattamiseen, sillä markkinatulot eivät tähän riitä.”Keskisuomalainen/STT 25.2.2012

Turvemaiden kyntöön kaavaillut rajoitukset perustuvat ilmastopo-liittisiin tavoitteisiin. Turvemaiden raivaus, muokkaus kynnön tapaan ja viljely tuottavat moninkertaisesti kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna vastaaviin toimiin kivennäismailla. MTT:n ja SYKE:n raportin mukaan Suomi on ainoa EU-maa, jossa tur-vemaiden osuus pelloista on nou-sussa. Tämän vuoksi vuodesta 1990 jatkunut maatalouden kasvihuone-kaasupäästöjen väheneminen on vii-me vuosina pysähtynyt.Ilkka 17.2.2012

Pellon vesitalouden hallinta on yksi keino edistää kasvin kalsiumin ottoa ja sadon hyvää laatua. Lisäksi pork-kanan viljely kannattaa keskittää lohkoille, joissa maan kalsiumpitoi-suus on korkea. Maan kalsiumpitoi-suuden nostaminen kalkitsemalla tai muilla menetelmillä lienee pitkällä tähtäimellä hyödyksi, vaikka MTT:n kokeissa yhden vuoden kalsiumlan-noituksella ei saatu etuja.Puutarha & Kauppa 9.2.2012

MTT:n tuoreessa vertailussa tarha-mustikoiden kestävimmiksi lajik-keiksi nousivat Aino ja Sine, joita voidaan suositella kotipuutarhoihin Etelä-Kainuun ja Keski-Pohjanmaan korkeudelle saakka. Saatavilla ole-vista lajikkeista voi kokeiluun ottaa silti muitakin, sillä ristipölytys lisää mustikoiden satoa. Kantri/Maaseudun Tulevaisuus 15.2.2012

alkuperä ja reitti löydyttäväelintarvike- ja rehualan toimijan on voitava osoittaa, mistä ja mil-loin elintarvike tai rehu on tullut ja minne se on toimitettu. Toimijoiden on elintarvikelain mu-kaan riittävällä tarkkuudella huo-lehdittava sisäisestä jäljitettä-vyydestä, jolla tarkoitetaan muun muassa tuotteen prosessoinnin eri vaiheita ja valmistukseen käytet-tyjä eriä. TRaCeBaCK-hanke osoitti, että tutkimusta tarvitaan lisää reaa-liaikaisten luotettavien laadun-varmistusmenetelmien ja te-hokkaiden hälytysjärjestelmien liittämiseksi elintarvikeketjujen jäljitettävyysjärjestelmiin. Lisätietoa: www.traceback-ip.eu

Tietotekniikka parantaa elintarvikeketjun jäljitettävyyttäelintarvikeketjun jäljitettävyys on elintarviketurvallisuuden tärkeä osatekijä. jäljitettävyyden tehokkuutta ja luotetta-vuutta voidaan parantaa tietotekniikan avulla.

Kuminan kylväminen aikaisin tuleentuvan ohran sekaan tuo uusia mahdollisuuksia kas-vintuotantoon. Menetelmän avulla kuminan satoa tuottamaton ensimmäinen vuosi saa-daan hyötykäyttöön, ja syksyllä ohran kor-juun jälkeen kumina ehkäisee maata peittävä-nä kasvina eroosiota. Kumina on kasvi, joka hyötyy syksyjen lämpenemisestä.

SuoJaKaSVIT haRVeMPaanVuonna 2010 kumina kylvettiin ristikkäin herneen, härkäpavun, kevätvehnän, rehuoh-ran ja öljypellavan suojaan heti suojakasvien kylvön jälkeen. Suojakasvien siemenmäärä oli tavanomainen tai sitä oli vähennetty 20-40%.

Suojakasvit saivat typpeä hehtaaria kohti laskettuna 40 kg (palkokasvit) – 60kg (öljy-pellava) – 80 kg (rehuohra ) – 100 kg (kevät-vehnä), josta 20 kg sijoitettiin maahan ku-minan kylvön yhteydessä. Korjuun jälkeen palkokasvien seassa kasvaneet kuminat jatkoi-vat syksyllä kasvua niistä vapautuvan typen turvin, muille annettiin 20 kg/ha typpilisä.

Suojakasvien kylvötiheyden alentaminen vaikutti suhteellisesti eniten herneeseen, jonka sato oli 500 kg/ha pienempi silloin, kun kylvösiemenmäärää oli alennettu 40 % tavanomaisesta.

ohRa PaRaS SuoJaKaSVIVuoden 2011 keväällä kuminaa kasvoi eri

suojakasvitiheyksiin kylvettynä keskimäärin 283 kappaletta ja puhdaskasvustona keski-

määrin 315 kappaletta neliöllä. Kumina tai-mettui parhaiten kevätvehnän seassa ja hei-koimmin rehuohran ja herneen seassa.

Vuonna 2011 kukkivia kuminoita oli vä-hiten tiheisiin suojakasvustoihin kylvetyis-sä ruuduissa. Poikkeuksena oli ohra, jonka sekaan kylvetyt kuminat kukkivat yhtä run-saina riippumatta ohran tiheydestä ja joista saatiin satoa enimmillään 396 kg/ha. Suoja-

kasvin seassa varttunut kumina tuotti siten parhaimmillaan kaksi kolmasosaa siitä, mitä puhtaana kasvaneesta kuminasta korjattiin (605 kg/ha).

LISää SuoJaKaSVeJa TuLoSSaSuojakasvikylvössä on huomioitava kahden erilaisen kasvin kasvinsuojelu- ja ravinne-vaatimukset. Kokeessa harmia aiheuttivat kylvövuonna koejärjestelyn takia torjumatta jääneet rikkakasvit, jotka on myöhemmin pe-rustetuissa kokeissa torjuttu onnistuneesti en-nen kuminan kylvöä.

Jos maasta ei luontaisesti liukene ravintei-ta kasvukauden aikana, on pohdittava kahden kasvin lannoitustarvetta tarkemmin. Pellavan seassa kasvanut kumina kärsi mahdollises-ti jonkin ravinteen puutteesta, jota uudessa, vuonna 2011 perustetussa ja paremmin lan-noitetussa kokeessa ei havaittu.

Koko kokeen matalat sadot johtuivat ku-kintavaiheen epänormaalin korkeista läm-pötiloista sekä rengaspunkin iskeytymisestä kasvustoon. Jatkossa etsitään keinoja eri suo-jakasviin perustettujen kuminoiden satomää-rien nostamiseen.

Marjo Keskitalo, Mtt

Lisätietoja: marjo.keskitalo@mtt.fi Puh. 050 520 2296

Kuminan ja ohran yhteiselo onnistuu

Kuminan rikkakasvitorjunta on mahdollis-ta hoitaa haraamalla, kun kuminaa viljellään penkissä.

Jos halutaan tuottaa luomukuminaa, on rikat torjuttava ilman kemiallisia rikkatorjun-ta-aineita. Penkkiin kylvetty kumina kestää hyvin penkkivälien harausta. Näin voidaan rikat pitää kurissa. Kokeiltu uusi menetelmä sopii luomuviljelyyn ja viljelyyn, jossa halu-taan muuten vähentää kemiallisen rikkator-junnan ainekustannuksia.

Kumina taimettuu erittäin hitaasti. Tai-mettumisen jälkeenkin kumina kilpailee hei-kosti rikkakasvien kanssa. Rikkakasvien tor-junnan onnistuminen kylvövuonna ratkaisee pitkälti kuminakasvuston kunnon satovuo-sina.Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja MTT:n

yhteisessä tutkimuksessa kumina kylvettiin penkkeihin, joiden väli oli 75 cm. Penkin päällä oli kaksi seitsemän sentin levyistä kyl-vönauhaa noin kymmenen sentin etäisyydel-lä.

Kylvövuonna penkit harattiin kolme ker-taa. Ensimmäisen kerran harattiin heti kumi-nan taimettumisen jälkeen heinäkuun alussa, toisen kerran noin parin viikon kuluttua täs-tä. Kolmas harauskerta tehtiin elokuussa.

Talvehtineen kuminan kasvu satovuosina alkaa varhain keväällä. Satovuosina olikin tar-peen vain yksi harauskerta toukokuun puoli-välissä. Rivivälejä haraamalla voitiin kumi-nan rikkakasvit suurimmaksi osaksi torjua. Vaikeimmin torjuttavia olivat penkkien päällä taimettuvat rikat.

Kokeissa penkkiviljelystä saatiin ensim-

mäisenä satovuonna jopa yli 2 000 kg/ha satoja. Tavanomaisella kylvötavalla sato oli ensimmäisenä vuonna penkkiviljelyä suurem-pi. Toisena vuonna penkkiviljely tuotti satoa suhteessa hieman paremmin.

Penkin nopeampi lämpiäminen keväällä aikaisti kuminan kehitystä. Penkin odotettiin myös varmentavan kuminan talvehtimista. Tästä tutkimus ei kuitenkaan tuottanut selviä todisteita.

arjo Kangas, Mtt ja jussi esala, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

lisätietoja: arjo.kangas@mtt.fi Puh. 0500 761 383

Kuminan penkkiviljely sopii luomuun

Penkkiin kylvetyn kuminan rivivälejä haraamalla saatiin torjuttua suurin osa rikkakasveista.

arjo KangaS

13

Viljelijöitä on askarruttanut ruokohelven mahdollinen leviäminen naapuripelloille se-kä sen jääminen rikkakasviksi viljelyn lopet-tamisen jälkeen. Ruokohelpi on vahvajuu-rinen kasvi ja sitkeä kilpailija. Siementäkin muodostuu runsaasti.

JuoLaVehnä heLPeä SITKeäMPIPelkkä mekaaninen käsittely ei hävittä-nyt ruokohelpeä kovin tehokkaasti, mutta helpeä pahempi ongelma näillä ruuduil-la oli juolavehnä. Muitakin heiniä ruudulla kasvoi. Kyntö on jyrsintää suositeltavampi muokkausmenetelmä.

Tehokkain keino oli odotetusti glyfosaat-tiruiskutus yhdistettynä mekaaniseen tor-juntaan. Käytetyt valmisteet olivat Roun-dup Bio, Roundup Max ja Rambo 360 S ja määrät ohjeiden mukaiset. Helven jälkeen kylvettiin syksyllä nurmi tai seuraavana ke-väänä yksivuotinen vilja.

Silmämääräisesti näiden ruutujen ruo-kohelpimäärillä ei ollut eroja vuoden päästä ruiskutuksesta. Helpeä kasvoi siellä täällä. Viljaruutua ei tässä kokeessa kynnetty, mikä todennäköisesti heikensi torjuntatulosta.

häVITyS yhTenä Vuonna PaRaSParhaiten helpi hävisi, kun kasvusto niitet-tiin kaksi kertaa, ruiskutettiin ja kynnettiin. Hävittämistoimenpiteisiin kului vain yksi kasvukausi, ja kasvustosta saatiin kaksi säi-lörehusatoa. Ruiskutuksen paras ajankohta on odelman ollessa 30-60 cm mittaista.

Ruokohelpeä ruiskutettiin myös tuleen-tuneesta ohrakasvustosta. Ruokohelpi näytti ensin hävinneen, mutta sitä ilmestyi alueelle seuraavana vuonna loppukesästä. Ilmeisesti glyfosaatti ei kulkeutunut juuriston alem-piin osiin, vaan kasvi versoi niistä myöhem-min.

Lohkolla kannattaakin hävittämisen jäl-keen viljellä muutamana vuonna kevätviljaa ja kyntää pelto syksyisin.

LeVIäMInen eI aggReSSIIVISTaRuokohelven leviämistä viljelmän ulkopuo-

lelle seurattiin kolmen vuoden ajan. Hel-pipellon vieressä viljeltiin ohraa, nurmea ja yksi lohko oli joutomaana.

Helpi ei näytä leviävän juuriston avulla, kun ulkopuolella olevia lohkoja kynnettiin. Helpi ei levinnyt edes joutomaana pidetyl-le lohkolle.

Muutamia helven siementaimia kasvoi kauempana pellolla. Eniten taimia oli muo-katuilla reuna-alueilla, jossa oli ilmeisesti sopivat itämisolosuhteet. Hennot siemen-taimet eivät lähteneet kasvuun nurmikas-vustossa.

Rehunurmen seassa kasvavasta vähäises-tä ruokohelpimäärästä ei ole suurta hait-taa. Tiheät niitot hillitsevät helven kasvua. Ruokohelpi ei ole meillä vieraslaji, vaan se kasvaa luonnonvaraisena pohjoisella pallon-puoliskolla.

elina virkkunen, Mtt, Saara nikkari, Helsingin yliopisto, olli reinikainen, vapo oy

Lisätietoja: elina.virkkunen@mtt.fi Puh. 040 759 9640

Ruokohelvestä ei tule koko kylän riesaaruokohelpikasvuston hävittäminen onnistuu parhaiten, kun siitä niitetään kaksi säilörehusatoa, ruiskutetaan odelma ja lohko kynnetään myöhään syksyllä. Kasvi ei leviä herkästi viereiselle lohkolle.

Ruokohelven ja nurmen raja pysyi terävänä, eikä helpi levinnyt juurakon avulla viereiselle pellolle.

Ruokohelpi hävisi parhaiten ruudusta kuusi. Siitä saatiin myös kaksi säilörehusatoa.

Kuvat: Saara niKKari

Ruutu 1. vuosi 2. vuosi Havainnot

1 Säilörehun korjuu, glyfosaattiruiskutus

Jyrsintä, äestys, ohran kylvö, puinti

Ruokohelpi hävisi melko hyvin

2 Glyfosaattiruiskutus, jyrsintä, timotein kylvö

Kaksi säilörehusatoa Ruokohelpi hävisi melko hyvin

3 Kaksi glyfosaattiruiskutusta Jyrsintä, äestys, ohran kylvö, puinti

Ruokohelpi hävisi hyvin, torjuntaan kului koko kasvukausi

4 Kyntö, kaksi jyrsintää Jyrsintä, äestys, ohran kylvö ja puinti

Helpi ei hävinnyt, mutta juolavehnä suurempi haitta, torjuntaan kului koko kasvukausi

5 Kyntö, äestys, ohran kylvö ja puinti

Kyntö, äestys, ohran kylvö, puinti Havainnot kuten edellä, torjuntavuonna saatiin sato

6 Kaksi säilörehusatoa, glyfosaattiruiskutus, kyntö

Ei toimenpiteitä Paras torjuntavaikutus, saatiin myös kaksi satoa

7 Ruokohelven kevätkorjuu, kyntö ja äestys, ohran kylvö, glyfosaattiruiskutus, puinti

Ei toimenpiteitä Ei tyydyttävä torjuntavaikutus, olkisadon käytölle rajoituksia

Lopettaminen osa tutkimustaMTT Sotkamossa tutkittiin ruoko-helven viljelyn lopettamista sekä kasvin leviämistä vuosina 2009 – 2011. Tutkimukset sisältyivät MTT Sot-kamon Biokaasu ja peltoenergia Kainuussa -hankkeeseen. Se ra-hoitettiin osittain euroopan maa-seudun kehittämisen maatalous-rahastosta. Muita rahoittajia olivat Suomen valtio, Kainuun kunnat ja yksityis-rahoittajat, kuten Vapo oy.

Lohkoa kynnettiin ja jyrsittiin yksi kasvu-kausi. Seuraavana vuonna kylvetyn ohran joukossa kasvoi helpeä.

14

Suomessa elintarvikejärjestelmän erityis-piirteisiin kuuluu voimakas keskittyminen. Maataloustuottajat ja kuluttajat ovat etään-tyneet toisistaan fyysisesti ja ajallisesti. Sa-malla heidän mahdollisuutensa keskinäiseen vuorovaikutukseen ovat heikentyneet. Myös kaupan ja teollisuuden keskittyminen ja nii-den kasvanut merkitys ovat haurastuttaneet yhteyttä.

JääVäTKö TuoTTaJaT Ja KuLuTTaJaT KeTJun JaLKoIhIn?Kuluttajien mielestä ruokaketjussa näyt-tää näin käyvän. Suurilla elintarviketeolli-suusyrityksillä ja kaupalla nähdään olevan parhaat mahdollisuudet vaikuttaa elintar-vikevalikoimiin. Kyselyn vastaajista 39 % näkee kuluttajien vaikutusmahdollisuudet valikoimiin joko vähäisinä tai olemattomi-na. Maataloustuottajien mahdollisuudet nähdään tätäkin heikompina. Näin siitäkin huolimatta, että tuottajien työpanos muo-dostaa merkittävän osan elintarvikkeiden tuotannosta.

Asetelma toistuu, kun kuluttajat arvi-

oivat mahdollisuuksia vaikuttaa elintarvi-keketjun vastuullisuuteen. Nyt kuluttajat pitävät omia mahdollisuuksiaan vielä hei-

kompina kuin maataloustuottajien. Kulut-tajien mielestä ruokaketjun vastuullisuuteen liittyvä toiminta näyttää tapahtuvan siis pääosin ennen kuin ruoka päätyy ostosko-riin.

ToIMIJoIden VäLISTä VuoRoPuheLua VahVISTeTTaVaTuottajien ja kuluttajien vuorovaikutuksen lisääntyminen voi parantaa heidän mahdol-lisuuksiaan vastuullisuuden edistämiseen. Automaattisesti se ei toki ole tae vastuulli-semmista teoista.

Vuorovaikutus voi kuitenkin välittää tie-toa tuotteista ja tuotannosta sekä vahvis-taa keskinäistä luottamusta. Se voi parantaa osapuolten ymmärrystä ruoan tuotannosta ja kulutuksesta sekä heidän tekemiensä va-lintojen todellisista merkityksistä.

ongeLMIna JaLoSTuS Ja JaKeLun KeSKITTyMInenKyselyn tulokset ilmentävät myös tarvetta tuottajien ja kuluttajien aseman voimista-miselle elintarvikeketjussa. Noin kaksi kol-

masosaa vastaajista pitää kaupan ja elin-tarviketeollisuuden keskittymistä erittäin vakavana tai vakavana ongelmana.

Kuluttajien huolenaiheiden kärjessä ovat myös elintarvikeketjujen globalisoituminen, ruoan korkea hinta, epäterveelliset ruoka-tottumukset ja tuottajien työstään saama lii-an pieni korvaus.

haLu TuKea TuoTTaJIa MoTIVoI SuoRaan aSIoInTIInKyselyn vastaajista noin puolet oli ostanut elintarvikkeita suoraan tuottajalta vuonna 2011, osa säännöllisesti, osa kausiluonteises-ti. Jopa kaksi kolmasosaa vastaajista ilmaisi kiinnostuksensa asioida tulevaisuudessa suo-raan tuottajien kanssa.

Kuluttajat perustelevat suoraan tuottaji-en kanssa asiointia ensisijaisesti tuotteisiin liittyvillä syillä, kuten tuoreudella, hyväl-lä maulla ja lisäaineettomuudella. Suorasta asioinnista tulevaisuudessa kiinnostuneilla halu tukea tuottajia ilman välikäsiä on myös vahva perustelu: peräti joka kolmas vastaaja pitää tätä erittäin tärkeänä.

Tuottajien tukeminen kiinnostaa kuluttajiaKuluttajat kokevat, että tuottajien ja kuluttajien mahdollisuudet vaikuttaa ruokaketjun toimintaan ovat heikommat kuin kaupalla ja suurilla elintarviketeolli-suusyrityksillä. Kuluttajat haluavat asioida suoraan tuottajien kanssa, mihin heitä motivoivat erityisesti tuotteiden laatu ja mahdollisuus tukea tuottajia ilman välikäsiä.

Suora yhteys tuottajaan kiinnostaa kyselyyn vastanneita kuluttajia, sillä ruoan alkuperästä vakuuttuminen, tuotteiden tuoreus ja lisäaineettomuus koetaan tärkeiksi arvoiksi.

joel roSenberg

niina PitKänen

15

MTT:ssätutkittua

KouLuRuoKa sekä ravitsee et-tä kasvattaa. Kouluissa jokainen ruokailuhetki on ruokakasvatusta, ja kestävän kehityksen tavoitteet voidaan tuoda ruoan kautta käy-tännönläheisesti ihmisten arkeen, toteaa Mtt:n vanhempi tutkija Helmi risku-norja. ruokakasva-tus- ja kestävän kehityksen tutkijat kannustavatkin kouluja olemaan kaukaa viisaita ja keskittymään kouluruoasta säästämisen sijaan ruokakasvatukseen.

MTT koordinoi Suomen akatemian rahoittaman SeeD-tutkimushank-keen osaprojektia, jossa tutkittiin ruokakasvatuksen roolia osana kes-tävyyskasvatusta koulujen ope-tussuunnitelmissa ja arjen käytän-nöissä.

KauPungISTuMISen myötä ih-misten käsitys ruoan alkuperästä ja tuotantotavoista on alkanut hä-märtyä. ruoan kautta tuotannon kestävyyden kysymykset voidaan tuoda käytännönläheiseen ja oppi-laille tuttuun yhteyteen ja pohtia niitä eri näkökulmista ja eri oppiai-neiden kautta.

TuLoSTen mukaan kestävän ke-hityksen kasvatuksella on vaikut-tavuutta: oppilaiden ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen liit-tyvät koulukokemukset, myöntei-set luontoarvot ja suvaitsevaisuus edistävät heidän vastuullisuuttaan suhteessa ympäristöön, kanssaih-misiin ja omaan elämään. Parhaiten ruokakasvatus toteutuu aidossa ympäristössä luokkahuoneen ulko-puolella kuten kasvimaalla koulun pihalla, lähimetsässä sekä maati-loilla ja keittiöissä.

RuoKa – oppimisen edellytys ja opetuksen voimavara -julkaisu saa-tavilla: http://www.helsinki.fi/rura-lia/julkaisut/pdf/julkaisuja25.pdf

noin kaksi kolmesta vastaajasta pitää kaupan ja elintarviketeollisuuden keskittymistä isoille yrityksille erittäin vakavana tai vakavana ongel-mana. asioiminen suoraan tuottajan kanssa voi olla vastaajille yksi ratkaisu tähän epätasapainon tunteeseen.

MarKKu vuoriKari

Vuorovaikutus ja vastuuartikkeli pohjautuu kuluttajakyse-lyyn ja kirjallisuuskatsaukseen, jotka valmistuivat joulukuussa PTT:n, KTK:n ja MTT:n hankkeessa Vuorovaikutteinen ja vastuullinen elintarvikeketju – ratkaisuja tuot-tajien ja kuluttajien kohtaamisen haasteisiin.

Lisätietoja: http://www.ptt.fi/vuorovastuu

Ruoan valinnassa tuoteturvallisuus ajaa ympäristön edelleTuoteturvallisuus ja eläinten hyvinvointi ovat kuluttajille tärkeimmät elintarvikeketjun vas-tuullisuuden ulottuvuudet ruokaa valittaessa. Kuluttajat myös uskovat maataloustuottajien pyrkimykseen tuottaa turvallista ruokaa.

Kuluttajat ovat entistä kiinnostuneem-pia ruoan laatuominaisuuksista. Noin joka neljäs vastaaja kokee tärkeäksi keskustella tuottajien kanssa elintarvikkeiden vastuul-lisuudesta.

TuoTeTuRVaLLISuuS TuLee KuLuTTaJaa LäheLLeSuomalaisen elintarvikeketjun vastuullisuus koostuu seitsemästä ulottuvuudesta, jotka ovat ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, talous ja paikallisuus.

Kuluttajille kaikilla edellä mainituilla teki-jöillä näyttää olevan varsin painava merkitys ruokaa valittaessa. Tärkeimpinä näistä kulut-tajat pitävät kuitenkin tuoteturvallisuutta ja eläinten hyvinvointia.

Ympäristö yhdessä paikallisuuden ja ta-louden kanssa nähdään vähiten tärkeiksi. Kuluttajat uskovat myös maataloustuottajien kokevan tuoteturvallisuuden omassa toimin-nassaan tärkeimmäksi ja ympäristön vähiten tärkeäksi ulottuvuudeksi.

yMPäRISTö yLLäTTäen VIIMeISenä Syitä tuoteturvallisuuden korostumiseen ja ympäristöulottuvuuden vähäiseen tärkeyteen kyselyn tuloksissa on monia. Tuoteturvalli-suuteen liittyviä kriisejä on uutisoitu viime aikoina laajasti. Kansainvälistymisen myötä

suomalainen ruokajärjestelmä on haavoittu-vampi myös ulkomailta tuleville ongelmille.

Ympäristöasioista taas on puhuttu jo pi-dempään. Myös mittasuhteet vaikuttavat. Siinä missä yksittäisen tuotteen ostamisella on pieni merkitys ympäristön hyvinvoinnille, yksi pilaantunut tuote riittää aiheuttamaan ruokamyrkytyksen.

Ympäristön jääminen kaikista vastuul-lisuuden ulottuvuuksista vähiten tärkeäksi on kuitenkin yllättävää. Tulos tuskin kertoo ympäristön olevan kuluttajille merkityksetön asia, joka voidaan jättää huomioitta muutoin vastuullisen tuotannon rinnalla. Pikemmin-kin se nostaa esiin tarpeen kantaa ympäris-tövastuuta koko elintarvikeketjun laajuisesti sen sijaan, että kuluttajien valinnat ja kysyntä nostetaan keskiöön.

Molemmissa tapauksissa tuotteiden al-kuperästä vakuuttuminen on tärkeä syy toi-minnalle. Mielenkiinto suoraan asioimiseen voi kertoa myös kuluttajien halusta etsiä ratkaisuja epätasapainoiseksi koettuun elin-tarvikeketjuun.

Maataloustuottajien näkemyksiä tuotta-

jien ja kuluttajien väliseen vuorovaikutuk-seen ja vastuullisuuteen selvitetään vuoros-taan kevään 2012 aikana toteutettavassa kyselyssä. Tämän jälkeen tuottajille ja ku-luttajille järjestetään työpajoja, joissa aihees-ta päästään keskustelemaan kasvotusten.

laura Koistinen, Mtt, Katja järvelä, KtK, tapani Yrjölä, Ptt

Lisätietoja: laura.koistinen@mtt.fi Puh. 040 486 0571

33

26

21

15

15

8

6

34

42

37

37

30

26

24

22

23

27

32

30

32

31

6

4

10

11

17

23

26

2

1

2

2

3

6

9

3

3

3

3

5

5

4

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %...tukea tuottajia ilman välikäsiä

...vakuuttua ruoan laadusta

...vakuuttua siitä, mistä ruoka on peräisin

...ottaa selvää ruoasta ja tuotteista sekä niiden tuotannosta

...tukea tiettyä tuotantotapaa

...kokeilla jotakin uutta

...tutustua ihmisiin, jotka ovat tuottaneet/valmistaneet ruoan

Kuinka tärkeänä pidät seuraavia seikkoja asioidessasi suoraan tuottajan kanssa?

Mahdollisuus...

Erittäin tärkeää Tärkeää Melko tärkeää Ei kovin tärkeää Ei lainkaan tärkeää En osaa sanoa

16

uudethankkeet

VenäLäISMaTKaILIJa suosii suo-malaista. venäläiset ovat ylivoi-maisesti merkittävin ulkomainen matkailijaryhmä Suomessa, ja ve-näläismatkailijoiden määrä on ku-luneen talven aikana jälleen lyönyt aiemmat ennätykset. tilastojen mukaan venäläiset käyttävät Suo-messa kulutetusta rahasta huo-mattavan osan elintarvikkeisiin, mutta tarkempi tieto kulutuksen jakautumisesta ja matkailijoiden mieltymyksistä puuttuu.

TeKeSIn Sapuska-ohjelmaan kuu-luvassa Foodrus-hankkeessa tut-kitaan venäläismatkailijoiden kä-sityksiä suomalaista ruuasta ja mahdollisuuksia markkinoida pai-kallisia elintarvikkeita ja ruoka-palveluja tälle ryhmälle nykyistä paremmin. etelä-Savon alueella tehtävän tutkimuksen toteutta-vat Helsingin yliopiston ruralia-instituutti, Mtt Mikkeli, aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus ja Mikkelin am-mattikorkeakoulu. lisäksi mukana on 15 elintarvike- ja matkailualan yritystä. Hanke jatkuu helmikuu-hun 2013.

VenäLäISeT pitävät suomalais-ta vähittäiskauppaa hyvin luotet-tavana ja myytäviä elintarvikkei-ta laadukkaina. Kaikkein eniten arvostetaan suomalaisia kala- ja maitotuotteita. Syöminen ja ruu-anlaitto ovat tärkeä osa venäläis-ten lomanviettoa, ja elintarvikkeita ostetaan poikkeuksetta myös kotiin viemisiksi.

aLuSTaVIen tulosten perusteella venäläismatkailijat tuntevat Hyvää Suomesta -joutsenlipun ilahdut-tavan hyvin. Myös paikallisia elin-tarvikkeita ollaan kiinnostuneita kokeilemaan, mutta niiden tunnis-taminen on vaikeaa. venäläiset ar-vostavat ruuan luonnonmukaisuut-ta, mutta valtaosa matkailijoista ei tiedä, että suomalaisissa kaupois-sa on tarjolla sertifioituja luomue-lintarvikkeita. luomumerkintöjä ei tunnisteta.

Vuoden 2012 aikana Foodrus-hankkeen yritysten markkinointia ja tuoteviestintää kehitetään saadun tutkimustiedon pohjalta. Matkaili-joille räätälöidyllä viestinnällä py-ritään paitsi lisäämään tuotteiden ja palvelujen myyntiä Suomessa, myös ulottamaan markkinointi ve-näjän puolelle.

johanna logrén Mtt, Marjo Särkkä-tirkkonen, Helsingin yliopisto, Sinikka Mynttinen, aalto-yliopisto ja teija rautiainen, Mikkelin ammattikorkeakoulu

Lisätietoja: marjo.sarkka-tirkkonen @helsinki.fi Puh. 044 590 6849

Kevätrapsin viljely sopii myös PohjanmaalleKevätrapsin pitkä kasvuaika edellyttää varhaista kylvöä. etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan aikaisimmilla alueilla kylvöt päästään aloittamaan tavallisesti jo huhtikuun puolella.

arjo KangaS

Kasvukausien lämpeneminen ja kevätrapsin rypsiä nopeampi lajikkeiden kehittyminen lisäävät sen kilpailukykyä rypsiin nähden myös kolmannella viljelyvyöhykkeellä. Kyl-vön myöhentyminen toukokuun alusta lisää kevätrapsin riskejä merkittävästi.

Kevätrapsi menestyi hyvin Etelä-Pohjan-maalla MTT Ylistaron toimipaikassa vuo-sina 2009–2011 tehdyissä lajikekokeissa. Kasvustot ehtivät tuleentua ja sato oli kaup-pakelpoista.

aIKaISIn KyLVöILLeKokeissa kevätrapsit saatiin kylvettyä Ylista-rossa huhtikuun lopussa. Kokemusten mu-kaan kevätrapsin voi kylvää heti, kun maan kosteus on sopiva. Lämpöä oli riittävästi kaikkina koevuosina.

Myöhäisimpien rapsilajikkeiden vaatima tehoisa lämpösumma 1 180 astetta ylittyi joka vuosi lähes 200 asteella. Kasvustot pui-tiin vuonna 2010 syyskuun alussa ja 2009 sekä 2011 syyskuun puolenvälin jälkeen.

Jokaisena vuonna jäi myös parantamisen varaa. Vuonna 2009 joidenkin lajikkeiden satoa alensi liian syvä kylvö. Isosiemeniset lajikkeet hyötyivät nopeammasta kasvuun lähdöstä.

Vuonna 2010 rikkakasvit torjuttiin uu-della Galeralla, jolle joidenkin lajikkeiden todettiin olevan herkkiä. Vuonna 2011 on-gelmana olivat tuholaiset. Rapsikuoriaisia esiintyi runsaasti ja ne ehtivät syödä kukin-

toja kolmesta torjuntakerrasta huolimatta. Rypsille hankalana vuonna kevätrapsi me-nestyi selvästi sitä paremmin.

VILJeLyVaRMuuS KehITTyMäSSäKevätrapsin viljelyala on vuosina 2010-2011 ollut Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaan alueella noin 800 hehtaaria. Tämä on 5 pro-senttia rapsin koko viljelyalasta. Kevätrap-sin viljelyala pysyi ennallaan vuonna 2011, vaikka kevätrypsiala väheni 40 prosenttia.

Vuosina 2009 ja 2011 mikään lajike ei aiheuttanut laatuvähennyksiä lehtivihreän osalta. Öljykasveilla tavoiteltava lehtivih-reäpitoisuus on 0–20 mg/kg. Vuonna 2010 kuitenkin Brando, Tamarin ja Marie ylitti-vät ylärajan niukasti, 2–5 g/kg.

LäMPö RIITTääVuonna 2010 rapsit tuleentuivat tasaises-ti 117–118 päivää kylvöstä. Apollo-rypsin kasvuaika oli kymmenen vuorokautta lyhy-empi. Kevätrapsi on selvästi ollut eteläisen Suomen viljelykasvi. Kolmannella viljelyalu-eella se sopii viljelyyn suotuisimmille alueil-le aikaisiin kylvöihin.

Ylistarossa tehoisa lämpösumma on li-sääntynyt 2000-luvulla 14 prosenttia ver-tailujaksoon 1966–2000 nähden. Eniten lisäystä on tapahtunut heinä-elo-syyskuus-sa. Jonkin verran lämpenemistä on ha-vaittavissa myös kasvukauden alussa. Jos kasvukauden lämpöolojen muutos jatkuu samansuuntaisena, se parantaa rapsin vilje-lyvarmuutta.

uudeT LaJIKKeeT VILJeLyynHybridilajikkeiden myötä kevätrapsin satoi-suuteen on saatu nopeasti 20–30 prosen-tin parannus. Myöhäiset Brando ja Tamarin tulivat lajikeluetteloon vuonna 2011. Tänä vuonna on lajikeluetteloon hyväksytty ai-kainen satoisa Smilla sekä myöhäinen Ma-jong. Näistä Tamarin on populaatiolajike ja muut hybridejä.

Merja Högnäsbacka ja arjo Kangas, Mtt

Lisätietoja: merja.hognasbacka@mtt.fi Puh. 044 332 6800

Kevätrypsin ja -rapsin sadotVuosina 2009–2011 kevätrapsin keskisadot olivat: 2600, 2400 ja 2010 kg/ha.

Kevätrypsistä saatiin vastaavasti: 2840, 2100 ja 1160 kg/ha.

Kevätrapsilajikkeiden menesty-mistä selvitettiin ”uutta vipuvoi-maa kasvi- ja puutarhatuotantoon etelä-Pohjanmaalla”-hankkeessa.

Kevätrapsilajikkeiden satoisuus rypsiin verrattuna Ylistarossa 2009-2011H = hybridilajike

kg/ha Sl kg/ha Sl kg/ha Sl

Lajike 2009 2010 2011

kevätrypsi *) 2840 100 2100 100 1160 100

Ilves 2210 78 1980 94 1530 132

Marie 2330 82 1960 94

Campino 1920 166

Tamarin 2690 128 2160 187

Smille (DLE 1006) H 1970 170

Trapper H 3190 113 2540 121 1520 132

Brando H 2990 143 2510 217

Majong H 2520 217

*)2009 Valo 2010 - 2011 Apollo

2009 isosiemeninen Trapper selvisi muita paremmin syvästä kylvöstä

Kevätrapsin vaatima tehoisa lämpösumma ylittyi Pohjanmaalla joka vuosi.

17

Usein on vallalla ajatus, että ekologinen pakkausmateriaali olisi ympäristöteko. MTT:n vetämässä FutupackECO-hank-keessa havaittiin, että tilanne ei kuitenkaan aina aivan näin yksinkertainen.

Hankkeessa selvitettiin koko tuote-pak-kausyhdistelmän ympäristövaikutuksia ja pakkausten roolia tuotteen suojaajana ja hukkaan päätyvän ruokamäärän minimoi-jana. Tutkimuksessa selvitettiin kolmen eri-laisen tuotteen eli ruispalaleivän, kinkun ja jogurttityyppisen soijatuotteen ympäristö-vaikutuksia. Ympäristövaikutuksista huomi-oitiin ilmastonmuutos, rehevöityminen ja happamoituminen.

Tutkimuksessa selvisi, että pakkaus-ten elinkaaren aikaiset ympäristövaikutuk-set ovat haaskatun ruuan ympäristövaiku-tuksiin verrattuna pääsääntöisesti vähäiset – pakkausmateriaaleista riippumatta. Tar-kasteltujen elintarvikkeiden pakkausten elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset olivat vain muutaman prosentin luokkaa.

Niinpä ruokapakkauksen materiaaliva-linta ei tee pakkauksesta suoraan ekologi-sempaa. Sen sijaan pakkaus on usein eko-logisempi, mikäli se johtaa vähäisempään ruokahävikkiin.

RuoKaa LIIan SuuRISSa PaKKauKSISSa?Pakkauksen kestävyys on siis yksi tärkeä ominaisuus ruokahävikin ja siten ympäris-tövaikutusten minimoinnissa, mutta toki muutkin pakkauksen ominaisuudet vaikut-tavat hävikin syntyyn. Esimerkiksi pakkaus-koon vaikutusta ruokahävikin syntyyn koti-talouksissa on tarkasteltu MTT:n vetämässä Foodspill-ruokahävikkitutkimuksessa.

Ruokahävikkitutkimuksessa noin puo-let vastanneista arvioi joitakin ruokatuot-teita myytävän liian suurissa pakkauksissa. Useimmiten mainitut olivat järjestyksessä li-hatuotteet, leipä ja juusto. Muutama vastaa-jista totesi, ettei ruokaa myydä liian suurissa pakkauksissa, sillä ylijäävän voi pakastaa. Lisäksi osa kertoi erilaisia pakkauskoko-ja olevan toki saatavilla, mutta ongelmana ovat pienemmissä erissä myytävien tuottei-den korkeammat kilohinnat.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös eri-laisia hävikin vähentämiskeinoja. Monia muita keinoja, kuten suunnitelmallisuut-

ta ja pakastamista pidettiin pienennettyjä pakkauskokoja tärkeämpinä. Monet hä-vikin vähentämiskeinot koettiin tasaisesti hyvinä erisuuruisissa kotitalouksissa, kun taas pienennetyt pakkauskoot nähtiin kes-keisinä keinoina lähinnä pienissä kotitalo-uksissa.

KuLuTTaJaVIeSTInTä TäRKeäSSä RooLISSaHävikkitutkimuksessa selvisi myös, että pie-nissä kotitalouksissa syntyy ruokahävikkiä henkeä kohden keskimäärin enemmän kuin suuremmissa kotitalouksissa. Eri pakkaus-kokojen saatavuus voisi siis olla melko te-hokas keino vähentää hävikkiä kokonaisuu-dessaan.

Toki saatavuuskaan ei yksin riitä ja pie-

nempien pakkauksien uudelleen hinnoitte-lussa on omat haasteensa. Sen sijaan elin-tarvikkeiden hinnat ja syntyvä ruokahävikki olisi syytä kietoa selvemmin yhteen kulutta-javiestinnässä.

Kuluttajat saattavat ostaa ruokaa yli oman tarpeen katsoessaan vain tuotteiden kilohintoja. Tällöin ei aina muisteta, että hinta suhteessa syötyyn ruokaan voi nousta korkeaksi osan ruuan päätyessä hävikkiin.

Pienennetyillä pakkauksillakaan ei ole toki lopulta merkitystä, jos ruokaa ei arvos-teta, vaan sitä heitetään roskiin vanhasta tottumuksesta. Haaskatun ruuan ympäris-tövaikutuksista ja kalleudesta olisikin siis syytä keskustella enemmän.

Tutkimukset siis osoittavat, että jo vä-häisen roskiin päätyvän ruokamäärään

tuotanto aiheuttaa suuremmat ympäris-tövaikutukset kuin tuotteen pakkauksen tuotantoketju. Vähäisempään hävikkiin voitaisiin pyrkiä esimerkiksi tarjoamalla ku-luttajille erilaisia pakkauskokoja.

Edelleen sen sijaan, että keskityttäisiin suunnittelemaan materiaaliltaan aina yhä ekologisempia pakkauksia, tulisi kehittää pakkauksia, jotka suojaavat tuotetta ja estä-vät hävikin synnyn.

Hanna Hartikainen ja Frans Silvenius, Mtt

Lisätietoja: hanna.hartikainen@mtt.fi Puh. 040 824 2973

Pakkauksella on väliä kotitalouksien ruokahävikin vähentämisessäoikeanlainen pakkaussuunnittelu voi vähentää ruokahävikkiä ja siten pienentää ruoantuotannon ympäristövaikutuksia. etenkin pienissä talouksissa pakkaus-koolla on väliä.

elintarvikkeiden pakkausten ekologisuus syntyy erityisesti siitä, että se suojaa tuotetta pilaantumiselta ja siten vähentää ruokahävikkiä.

Pentti HoKKanen/Mtt:n arKiSto

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

1 (n=58) 2 (135) 3 (79) 4 (76) 5=/> (32)

Vastausten määrä

Talouden koko

Kyllä

Ei

Teema

Kuluttajien suhtautuminen pakkauskokoihin vaihtelee: toisten mielestä liian suuret pakkauk-set aiheuttavat ruokahävikkiä, toiset pakastavat ylimääräisen ruoan.

jaana KanKaanPää

Vastaukset kysymykseen: ”Kotitaloudessani olisi mahdollista vähentää ruokahävikkiä osta-malla pienempiä pakkauskokoja.”

18

Isossakyrössä kasvinviljely- ja kalkkunati-laa pitävä Kari Vaismaa pohtii parhaillaan, minkälaisia kasvinsuojeluaineita valitsee vil-jelynsä tueksi ensi kesänä, vaikka kesästä ei ole vielä tietoakaan. Valmistautuminen seu-raavaan kasvukauteen alkaakin edellisen ke-sän tulosten tutkimisella.

– Huomioitavia asioita on paljon. Pitää ehkäistä resistenttien kasvintuhoojien synty-mistä, huomioida aineiden teho ja kustan-nukset, ja samalla pitää huomioida ympäris-tönäkökohdat, hän listaa.

Kari Vaismaalle edellisen kesän tulokset ovat mielenkiintoista luettavaa, sillä hän on mukana MTT:n PesticideLife -hankkeessa sopimustilallisena. Hankkeessa kokeillaan erilaisia kasvinsuojelumenetelmiä sopimus-tilallisten viljelylohkojen keskelle peruste-tuilla koeruuduilla.

RuuduT hoIdeTTaVa eRIKSeenKari Vaismaa kertoo innostuneensa tutki-mukseen osallistumisesta heti, kun kuu-li siitä.

– Olen kiinnostunut uusien asioiden ko-keilusta ja tilan toiminnan kehittämisestä. Tutkimus on tuttua myös sitä kautta, että olin opiskeluaikana MTT:n Ylistaron tutki-musasemalla harjoittelussa.

PesticideLife -hankkeessa kokeita on teh-ty Vaismaan tilalla tähän mennessä kahtena kesänä. Koeruudut on sijoitettu normaalin tuotantoviljelyksen keskelle. Viljelijän pitää käsitellä koeruutuja eri tavoin koko kasvu-kauden ajan, tai jättää tarvittaessa kasvin-suojelutoimet tekemättä kokonaan. Sadon-korjuun aikaan MTT:n tutkimusasema pui koeruudun sadon tutkimuskäyttöön.

Vaismaan tilalla vakiviljelyssä on ohraa, kauraa, vehnää, ruista, rypsiä ja härkäpa-pua. Kokeilussa on välillä muitakin viljoja. Koeruutuja on ollut kymmenisen kappalet-ta kesässä.

– Viime kesänä koeruudut sijaitsivat kauran, rukiin ja ohran keskellä. Noudatan normaalia kasvinvuorotusta, joten koeruu-duille tulee vuosittain eri kasveja.

TuLoKSeT heTI LueTTaVaKSIKoeruutujen avulla PesticideLife -hankkeen tavoite on saada selville erilaisten kasvin-suojelutoimien satovaikutus aidossa vilje-ly-ympäristössä. Sopimustilallisten avulla selvitetään kasvintorjuntakynnyksen ylitty-mistä ja kehitetään oikea-aikaisen torjunnan suunnittelua.

Kari Vaismaa ei pidä tutkimukseen liit-tyvää lisätyötä hankalana, sillä hyödyt ovat moninkertaiset.

– Onhan siitä jonkinlainen lisävaiva, kun

ruutuja pitää hoitaa eri tavalla, mutta sa-donmenetys ei ole kuin muutama kymme-nen neliömetriä. Satovahingosta saa sen ver-ran korvausta, että se kattaa vaivan. Lisäksi tutkimuksessa mukana ollessa tapaan asian-tuntijoita ja pystyn verkostoitumaan. Uutta opin koko ajan, hän toteaa.

Tutkimuksen aikana hänelle on selvin-nyt, että hyvin menestyvä kasvusto tarvit-see useimmiten jonkinlaista tautitorjuntaa. Muutenkin hän on ollut tyytyväinen mah-dollisuuteen seurata oman viljelytilan ana-lyyseja läheltä.

– On hyvä saada omiin tekemisiin ulko-puolista näkökulmaa. Lisäksi kasvitautien-nusteen kehittämisestä saan aina raportit tuoreeltaan luettavaksi, samoin satotulokset omien lohkojen koeruuduilta. Aika hyvin niistä on näkynyt, mikä vaikutus kokeilluil-la toimenpiteillä oli. Ja joitakin menetelmiä tulee kokeiltua seuraavana kesänä isommal-lekin viljelyalalle, hän myöntää.

niina Pitkänen, Mtt

Koeruuduilta suoria vinkkejä seuraavan kesän viljelyksilleviljelijän kevät alkaa edellisen kasvukauden satotulosten puntaroinnilla. Mtt:n tutkimushankkeen sopimusviljelijälle tulosten tutkiminen on erityisen kiinnostavaa.

Isokyröläisen Kari Vaismaan tilalla pidet-tiin kesällä 2010 PesticideLife -hankkeen pellonpiennartapahtuma, jossa tutustuttiin integroidun kasvinsuojelun periaatteisiin ja tutkimuksen tuloksiin.

Suvi Hara

Kari Vaismaa40-vuotias agrologi (amk). Per-heeseen kuuluu vaimo ja neljä las-ta.

on viljellyt kotitilaansa Isossaky-rössä vuodesta 2000 lähtien.

osa tilan viljelykasveista tuote-taan myyntiin, osa omien kalkku-noiden rehuksi.

PesticideLifehankkeessa tutkitaan kasvinsuo-jeluaineiden ympäristöriskien vä-hentämistä pohjoisissa oloissa.

Kokeita Jokioisten, etelä-Pohjan-maan ja ruotsinkielisen uuden-maan alueilla. Jokaisella alueella on kolme sopimustilaa, joilla on yhteensä noin 25 koelohkoa.

Tiloilla testataan ja kehitetään integroidun kasvinsuojelun me-netelmiä. Tavoitteena on tar-peenmukainen täsmätorjunta ta-loudellisesti perustellusti.

Vuodesta 2014 alkaen kaikkien ammattiviljelmien on sovellettava integroidun kasvinsuojelun peri-aatteita.

eu:n Life+ -ohjelman puoliksi ra-hoittama tutkimushanke. Vuosien 2010-2013 budjetti on 1,02 miljoo-naa euroa. yhteistyössä MTT, Tu-kes ja nylands Svenska Lantbruks-sällskap.

uudethankkeet

KIeRRäTySRaVInneTuoTTeI-den käytännön ratkaisuja tiloille. uudenlaisten orgaanisten lannoi-tevalmisteiden levitystekniikkaa ja varastointikäytäntöjä tarkastellaan juuri alkaneessa orgaaniset lannoi-tevalmisteet lähialueiden tilojen käyttöön -hankkeessa (levilogi).

oRgaanISTen lannoitevalmistei-den laatu on tarkasti säädeltyä ja valvottua, mutta niiden hyödyn-täminen voi tyrehtyä käytännön hankaluuksiin ja puutteelliseen oh-jeistukseen. orgaanisten lannoi-tevalmisteiden käyttöön tarvitaan selkeitä ohjeita ja ratkaisumalleja.

LeVILogI-hanke etsii orgaanisia lannoitevalmisteita käyttäviltä ti-loilta patteroinnin malliratkaisut ja toimivat levitystekniikan esimerkit normaalin levityskaluston pohjalta. esimerkkitapausten avulla kootaan viljelijöiden käyttöön ohjeistus or-gaanisille lannoitevalmisteille sovel-tuvista levitys- ja annostelutavoista sekä toimivasta patteroinnista.

TILaKäyTöSSä tarkasteltavat lan-noitevalmisteet ovat kemiallisesti hapetettu puhdistamoliete (oulu), puhdistamolietteeseen ja yhdys-kuntien biojätteeseen pohjautuva kuivarae (ilmajoki), puhdistamoliet-teestä tuotettu maanparannuskom-posti (Sipoo) sekä puhdistamoliet-teeseen ja biojätteeseen pohjautuva kuivattu mädätysjäännös (Kouvola).

TuoTTeeT ovat eviran hyväksymiä ja täyttävät lannoitevalmisteiden laatuvaatimukset tyyppinsä mukai-sesti. tuotantolaitosten lähialueilta etsitään yhteistyöhön mukaan vilje-lijöitä, jotka ovat käyttäneet tai ai-kovat käyttää kyseistä lannoiteval-mistetta pelloillaan.

VILJeLIJöIden ja lannoitevalmis-teen tuottajien asiakassuhde muo-toutuu itsenäisesti, ja sen rinnalla hanketyönä kerätään käytännös-sä havaintoja ja tuloksia tiloilta. Hanke ottaa maanäytteitä, tarkas-telee levitystekniikan ratkaisuja ja toimivuutta sekä mittaa tuotteen vaikutuksia todellisissa tilan olo-suhteissa. viljelijä saa hankkeen keräämät tiedot käyttöönsä. Pat-teroinnin ja levitysmenetelmien esittelytilaisuuksia järjestetään yh-dessä tilojen ja levitysurakoitsijoi-den kanssa.

tiina tontti, Mtt

Lisätietoja: tiina.tontti@mtt.fi Puh. 040 513 5904

19

Kasvihuoneviljelijöiden käyttöön tuleva las-kuri auttaa selvittämään oman tuotteen vil-jelystä aiheutuvan hiilijalanjäljen.

Suomalaisen kasvihuonetuotannon elin-kaaren kaikkien vaiheiden ilmastovaikutuk-set selvitetään MTT:n, Kauppapuutarhaliit-to ry:n ja Svenska Lantbruksproducenternas

centralförbund rf:n tutkimushank-keessa.

Syksyllä käyn-nistyneessä tutki-muksessa seurataan tomaatin, kur-kun, ruukkusalaa-tin, leikkotulppaa-nin ja kukkivan

ruukkukasvin tuotantoketjujen eri vaiheissa syntyviä yleisimpiä kasvihuonekaasuja: hiili-dioksidia, metaania ja typpioksiduulia tuo-teyksikköä kohden.

eRI TuoTanToTaVaT huoMIoIdaanViljelymenetelmänä voi olla joko ympäri-vuotinen tai kausiviljely. Lisäksi kasvihuo-neiden käyttämän lämpö- ja sähköenergian

kasvihuonekaasupäästökertoimet riippuvat käytetystä energianlähteestä.

Jokaisen tuotteen lähtötiedot kerätään neljästä erilaisia tuotantotapoja käyttäväs-tä kasvihuoneyrityksestä. Tavoitteena on energiantuotantotapojen, viljelykauden pi-tuuden ja taimien istutusajankohdan opti-moiminen hiilijalanjäljen kannalta.

hIILIJaLanJäLKI ennen Ja nyTAiempien kotimaisten tutkimusten mukaan kurkun ja tomaatin hiilijalanjäljet vaihte-levat. Oletusarvona uudessa tutkimuksessa on, että kasvihuonetuotteiden keskimääräi-nen hiilijalanjälki on pienentynyt johtuen lisääntyneestä uusiutuvan energian käytöstä. Tutkimustuloksista selviävät tehokkaimmat mahdollisuudet pienentää kasvihuonealan hiilijalanjälkeä.

Frans Silvenius ja Heli Yrjänäinen, Mtt

Lisätietoja: frans.silvenius@mtt.fi Puh. 040 847 2689

KoLuMnI

JäRKI on tullut tiensä päähän. Sinä päivänä, kun viljan hinta alkoi ohjautua futuurien mukaan, menetimme järkem-me. tarpeemme on järkevä, mutta tapa hinnoitella se on puhdasta taikauskoa. järki on heikko ja olen pettynyt.

ajatus siitä, että järki hallitsee maail-maa kuulostaa hyvältä, sillä jumalaa-han ei ole ja valta on meidän. aristote-leen Fronesis (käytännön järki) ja Sofia (viisaus) ovat kuitenkin vieraita nykyai-kaiselle järkiajattelulle, jota leimaavat tehokkuus, kasvu ja pyrkimys vapau-teen. näitä argumentteja uusliberalis-tinen kapitalismi on 2000-luvun alku-vuodet jankannut ja nyt asiat ovat päin härmäläistä honkaa.

JäRJeLLä on voitu perustella toimia, joilla ei ole tekemistä viisauden tai käytännöllisyyden kanssa. Maailman-markkinat on viidakko, jossa säntäilevä marakattilauma kuuntelee rapinoita ja poukkoilee sinne tänne välillä kuole-man pelosta, välillä kiimasta sekaisin. järkemme riemuvoiton oireita, kuten ra-hoituskriisiä, voidaan ainoastaan tyyn-nytellä, ei kuitenkaan hallita. eikö ole-kin erikoista?

näennäISeSTI JäRKeVä perustelu löytyy monille elämäämme vaikuttavil-le tekijöille. logiikka voi olla kuitenkin rakennettu huojuvaksi torniksi, komp-romissiksi ilman eheää ydintä. tuo-tannosta irrotetut maataloustuet ovat yksi leikkaa-liimaa-kompromissikeiton lopputuloksista, joissa on kyllä omalaa-tuinen järki, muttei paljoa muuta. Mitä kauemmaksi arkipäiväisten asioiden ar-voketju karkaa silmistämme, sitä vaike-ampaa on erottaa hyvää pahasta, arvo-kasta arvottomasta. Korruption siemen on kylvetty.

MaRKKInaTaLouden aRVoT, kuten tehokkuus tai vapaus määrittävät jär-jen käytön raamit, mutta yksipuolisesti tulkittuna ovat ristiriitaisia. vanhukset pidetään osastoilla kipulääkkeillä tur-rutettuina hengissä, sillä elämällähän on itseisarvo. tehokkuus ei kuitenkaan välttämättä kohtaa viisautta, eikä elä-mälle jää muita arvoja, kuin itseisarvo, joka riutuu pissavaipoissa puolitajutto-massa tilassa kuolemaa odottaen.

TIeTeen PeRuSTeKIJä, maalaisjärki, toimii omassa elinpiirissämme, näke-mämme ja kokemamme perusteella. Sen etiikka rakentuu tekojen suorille seurauksille. Maalaisjärki ei ole pelkäs-tään pellon laidoilta loppuun kulutettu slogan, vaan terveen järjen perusta. Sen vastine, globaalin kapitalismin järki, on altis spekulaatioille ja vallankäytöl-le. Yhteisten pelisääntöjen puuttees-sa globaalin kapitalismin järki kääntyy itseään vastaan, kun kuolemansynti (ahneus) perustellaan kardinaalihyveel-lä (viisaus).

JäRKI on siis henkitoreissaan, mutta maassa kytee vielä sen siemen. itse ai-on keskittyä viljelemään järkeä riippu-mattomana Yara-Monsantojen riesasta, luottaen luomuun ja lähiruokaan. Kyse ei ole sulkeutumisesta euroopan kyl-mään kolkkaan, vaan globaalin markki-natalouden suitsimisesta takaisin ren-gin rooliin. Monikulttuurinen Suomi on arvokas realiteetti, mutta kvartaaliseen höpöhöpöön nojaava talous vaarallista.

aRISToTeLeen on täytynyt olla maanviljelijä.

Järki hoiKasvihuonetuotteiden hiilijalanjälki selville

Taimikasvatus

Kalkin, lannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistus

Kasvatusruukut

Hiilidioksidin lisäys

KasteluValaistus

Lämpöverhot ja jäähdytysjärjestelmät

Sähkön- ja lämmöntuotanto

Kasvualustan tuotanto ja loppukäsittely

Pakkaus ja kuljetus

Jätehuolto ja kierrätys

Tarkasteltavat tuotantovaiheetTaRKaSTeLTaVaT TuonTanToVaIheeT

aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

Suomen Kulttuurirahasto myönsi 100 000 euron apurahan MTT:n professori Asko Mäki-Tanilan tutkimusryhmälle maatiaiska-nalinjojen sekä paikallisten omena- ja pää-rynälajikkeiden alkuperän ja sukulaisuuksi-en tutkimukselle.

Paikallisen omenan kannoista tunnetaan 50 vanhaa lajiketta, päärynästä parikym-mentä. Lajikkeen alkuperän selvittämises-sä käytetään historiatietoja. Mielenkiintoi-simpia ovat lajikkeet, jotka voidaan yhdistää johonkin paikkakuntaan, puutarhaan tai kartanoon.

Löytöjen aitous varmistetaan molekyyli-geneettisesti. Tällä lähestymistavalla saatiin esimerkiksi Huvitus-omenan emopuu pai-kallistetuksi Yläneelle.

MaaTIaISKanoJen hISToRIa SeLVILLeMTT on koordinoinut maatiaiskanojen säi-lytystä yli kymmenen vuotta. Maatiaiskana-linjoja on tusinan verran, ja osa kannoista on hyvin pieniä. DNA-tutkimuksilla saa-daan paljastettua, kuinka paljon kannois-sa on vaihtelua ja kuinka läheistä tai kuinka kaukaista sukua kannat ovat toisilleen.

Lähisukulaisia voidaan käyttää heikenty-neiden kantojen vaihtelun voimistamiseen. Tällaisella maatiaiseläin- ja kasvikantojen tutkimuksella voidaan vahvistaa kantojen paikallisleimaa ja edistää niiden hyödyntä-mistä.

Maatiaiskanoille ja omenalle Kulttuurirahaston tukea

LaMPaITa

Teema

20

Blinitaikina:taikinasta tulee noin 10 keskikokoista ohukaista.

4 dl maitoa 20 g tuorehiivaa 2 dl tattarijauhoja 1,5 dl vehnäjauhoja ½ tl suolaa 1 dl olutta 2 kananmunaa ½ dl sulatettua voita paistamiseen voita

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi ja lisää murennettu hiiva. Sekoita jouk-koon jauhot vähän kerrallaan sekä suola ja olut. erottele kananmunien keltuainen ja valkuainen ja lisää kel-tuaiset taikinaan. Sekoita hyvin ja ko-hota taikinaa liinalla peitettynä huo-neenlämmössä vähintään tunti.

lisää kohotuksen jälkeen taikinaan sulatettu voi sekä kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset varovasti kään-nellen. Paista taikinasta blinipannulla keskilämmöllä paksuja lettuja ja tar-joa ne erilaisten täytteiden kera.

alla mainittujen täytevaihtoehto-jen lisäksi blinien lisukkeena maistuu myös esimerkiksi graavisuolattu lohi tai sienisalaatti. blinit voi tehdä myös täysin gluteenittomiksi käyttämäl-lä valmistukseen vain tattarijauhoa. esimerkiksi internetistä löytyy useita reseptejä.

lohitäyte: 200 g lämminsavulohta 100 g ranskankermaa 100 g ruohosipulituorejuustoa ½ dl silputtua tilliä mustapippuria ja halutessasi punasipulia

Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Suolakurkkutäyte: Kasaa blinille pilkottuja suolakurkku-ja, juoksevaa hunajaa ja smetanaa.

Mätitäyte: Päällystä blini esim. siian tai kirjolo-hen mädillä, smetanalla ja punasipu-lilla.

Reseptit

www.mttelo.mtt.fi

Lue ajankohtaiset artikkelit ja blogit tutkimuksesta

Tattari on tatarkasveihin kuuluva raparperin sukuinen kasvi, jonka siemeniä eli pähky-löitä käytetään ruoaksi. Tattari on yksi van-himmista viljan tavoin käytettävistä kasveis-ta, vaikka varsinainen vilja se ei olekaan.

yMPäRISTöySTäVäLLInen PeRInneKaSVISuomessa tattari oli yleinen viljelykasvi vuo-sina 1700–1850, mutta myöhemmin sen viljely lähes loppui. 2000-luvulla tattarin viljely kääntyi nousuun ja on nyt noin 1 300 hehtaaria, mikä on enemmän kuin lä-hes sataan vuoteen.

Vähäinen viljely kuitenkin ihmetyttää, koska tattari on viljelykasvina erittäin eko-loginen, ja se sisältää runsaasti terveysvai-kutteisia aktiiviaineita. Kotimainen tuo-tanto ei riitä täyttämään kysyntää, joten tattaria tuodaan Suomeen ulkomailta.

Tattarin viljelyä voidaan pitää ympäris-tötekona, koska kasvi vaatii hyvin vähän tuotantopanoksia. Se menestyy vähäravin-teisilla mailla eikä sen viljelyssä tarvita juuri lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Ympä-ristövaikutustensa ansiosta tattari voisi olla kiinnostava kasvi valumaherkillä ja yksipuo-lisesta viljelystä kärsivillä pelloilla.

Tattari on kukkivana viljelykasvina myös hunajakasvi ja maiseman kaunistus. Kukki-

en siitepöly ja mesi lisäävät pölyttäjien elin-mahdollisuuksia.

TeRVeySVaIKuTuKSIa ILMan gLuTeenIaTattari tunnetaan erityisesti luontaisen glu-teenittomuutensa vuoksi. Tästä syystä sitä voivat nauttia myös keliaakikot, joille tavan-omaisten viljakasvien valkuainen ei sovi.

Tattarin terveysvaikutuksia on toistaisek-si tutkittu melko vähän. Tattarin proteii-nin tiedetään kuitenkin olevan biologiselta arvoltaan selvästi korkealaatuisempaa kuin esimerkiksi vehnän valkuaisen.

Lisäksi tattarin pähkylät sisältävät mie-lenkiintoisia hiilihydraatteja, jotka toimivat todennäköisesti insuliinin välittäjinä ja ve-ren glukoositason alentajina aterian jälkeen. Tattari saattaisi siis olla hyödyllinen 2-tyy-pin diabeteksesta kärsivien ruokavaliossa ja diabetesriskin ehkäisyssä. Tavanomaisista viljoista poiketen tattari sisältää myös anti-oksidatiivisia flavonoideja, joilla saattaa olla useita terveysvaikutuksia.

TaTTaRIa MoneSSa MuodoSSaTattaria myydään muun muassa hiutalei-na, jauhoina, ryyneinä, rouheina, muroina, nuudeleina ja makaroneina. Tattarista voi-daan valmistaa esimerkiksi puuroa, piirakoi-ta, leipiä, blinejä ja muita leivonnaisia.

Tattaria voi myös tarjota lisäkkeenä kei-tettynä riisin tapaan kuten esimerkiksi Ve-näjällä tehdään. Suomessa on nykyään usei-ta pelkästään gluteenittomaan leivontaan erikoistuneita leipomoita, jotka valmistavat muun muassa tattarilimppuja ja tattaripii-rakoita.

Pirjo Mattila, raija tahvonen ja Marjo Keskitalo, Mt

Tattari tekee paluuta ruokapöytiintattari on ekologinen ja terveellinen uusvanha tuttavuus. tattari- ja vehnäjauhoista valmistetut blinit ovat lähtöisin venäläisestä keittiöstä, ja niitä nautitaan perinteisesti sydäntalvella pakkasen paukkuessa. rapeiksi paistetut paksut ohukaiset saavat veden kihoamaan kenen tahansa kielelle – täytteiksi voi valita mieleisensä vaihtoehdot.

Blinien täytteet voi valita omien makumieltymysten mukaan. useimmiten täytteenä tarjotaan kalaa, sipulia, smetanaa tai sieniä.

Kuvat: Pirjo Mattila

herkulliset blinit täytteineen kannattaa nauttia heti tuoreeltaan.