Tiukka alkoholilainsäädäntö ja toimitus-myynnin kieltäminen vähittäisasiakkaille vähentävät suomalaisen lähijuoman, marjaviinin, menekkiä. Yksikään viinitila ei tule toimeen Suomessa pelkällä viinintuo-tannolla vaan lisäksi tarvitaan esimerkiksi maatilamatkailua.

Lähijuoman ja -ruuan lisäk-

si pitäisi suosia myös lähipalveluita. Oman alueen hyvinvoinnista ja työ-paikoista on pidettävä huolta.

– Nuorille voisi esittää kysymyksen, onko kenenkään äiti tai kummisetä esimer-kiksi Tukholmassa töissä, kun ulkomaille suunnataan ostoksille. Tuskinpa, Lähiruoka-tori Heilan omistajan Titta Pihamaa sanoo.

Pihamaa on tyytyväinen, että ruu-an alkuperä on alkanut kiinnostaa yhä useampaa. Nainen kuitenkin toivoo pientä herätystä, jotta jokainen kulut-taja ymmärtäisi millaisilla kustannuk-silla ruokaa Suomessa tuotetaan.

Sivut 10–11

Yrjö Tuunanen

Luonnonvarojen kestävä kulutus on jatkuvuuden ehto. uusiutuvat luonnonvarat ja kasvun tavoittelu tuovat rajat vastaan nopeasti. Teema-artikkeleissa kartoitetaan vihreän talouden mahdollisuuksia

Alkiontutkimuksen tavoitteena on saada aikaan terveitä jälkeläisiä.

Täysin kotimaisia elintarvikkeita ei ole, sillä niiden valmistus vaatii aina tuontipanoksia. Eniten tuontiin nojaa kasvi- ja eläinöljyjen valmistus, kun esimerkiksi maatalouden tuontipanosaste on suhteellisen pieni. Suomen koko elintarvikemarkkinoiden kotimaisuusaste on 75 prosenttia. MTT:n vanhem-man tutkijan Marja Knuuttilan mukaan kotimaisuusastetta voidaan pitää varsin korkeana.

Sivu 4

Kotimainen ruoka on 75-prosenttisesti kotimaista

Liite 3/2012 | 22.10.2012

Sekatilat hävisivät erikoistumisen tieltäSikoja ja nautoja pitäneiden sekatilojen määrä on vähentynyt 12 vuodessa 90 prosenttia. Suurin osa sekatiloista jatkoi tuotantoaan ja erikoistui yhden eläinlajin pitoon.

Sivu 3

Lähiruokaa heikosti saatavilla kuntakeittiöihinHuono saatavuus, raha ja alhainen jalostusaste hankaloittavat lähiruu-an käyttöä kuntakeittiöissä. Vähillä työntekijämäärillä pyörivät kuntakeittiöt tarvitsevat raaka-aineet esikäsiteltyinä, mutta pienillä lähiruokatuottajilla ei ole mahdollisuutta jalostaa itse tuotteitaan.

Sivu 7

Nurmet vain harvoin syysviljan esikasvinanurmea hyödynnetään huonosti vilje-lykierrossa, vaikka noin 42 prosenttia Suomen maatalousmaasta on nurmi-peitteistä. esimerkiksi palkokasvinur-mien tehokkaampi hyödyntäminen on perusteltua, mikäli typpilannoitteiden hinnat jatkavat nousuaan.

Sivu 12

Uudet lajikkeet paransivat rukiin kilpailukykyäuudet, satoisat ja kestävät lajikkeet ovat lisänneet halukkuutta viljellä ruista. Synteettiset lajikkeet voivat nostaa koti-maisen rukiin satotasoja tulevaisuudessa huomattavasti. Myös rukiin hyvä kysyntä ja teollisuuden sitoutuminen kannusta-vat sen viljelyyn.

Sivu 13

Vihreä talous kunnioittaa kasvun rajoja

Pohjoisen kaalisato ylitti odotukset… s. 16

Oikea niittoajankohta vähentää fosforikuormitusta… s. 17

Suomenlehmän maito on oiva raaka-aine… s. 20

Eläinten ruuissa käytetään usein ulkomaalaista soijavalkuaista kotimaisten vaihtoehtojen sijasta.

Yrjö Tuunanen

Lähiruoka turvaa alueen hyvinvointiaSuomalaisten marjaviinien suosio on kasvanut viime vuosina, mutta vielä ne eivät pysty vastamaan ulkomaalaisille rypäleviineille.

KiMMo HaiMi

Paljon maitoa ja pitkää ikääalkionsiirrot ovat nopea tapa uudistaa tilojen eläinkantaa. Hyvät alkiot takaavat terveet eläimet. onnistuminen on monen asian summa. Tutkija jaana Peipon työn tavoitteena on, että lehmät voidaan pitää karjassa mahdollisimman pitkään.

Sivu 18

Titta Pihamaan mielestä kotimaisten marjaviinien tärkeä ominaisuus on raaka-aineiden, suomalaisten marjojen puhtaus.

2

Liite 3/2012 22.10.2012

Pienimuotoisen, usein volyymiltään kotitarveviljelyn tasoisen sadon laji-kepohjainen markkinointi on suuri

haaste viljelijälle, joka on vastuussa koko toi-minnasta aina tuotannosta tuotteen kaupan hyllylle toimittamiseen.

Paikallisten elintarvike- ja luonnontuote-alan yritysten kannattavuuden kehittämistä tutkittiin Keski-Karjalan alueella InnoKare-lia-hankkeessa vuosina 2010–2012. Hank-keessa luotiin kolme uutta tuoteperhettä, yksi niistä syntyi maatiaisohra Jormasta.

PALjASjyVäiNEN mAATiAiSOhrAKesälahdella Luomutila Laitisilla 1970-lu-vulta asti viljelty kuoreton, Jormaksi rekis-teröity maatiaisohra edustaa erittäin vanhaa suomalaista viljelyperinnettä. Jorma-ohra on jäljitetty MTT:ssä tutkittujen vanhojen jy-vänäytteiden perusteella Rautalammin maa-tiaisohraksi, jota tiedetään viljellyn 1600-lu-vulla Savossa. Tiettävästi tämä on ainoa Suomessa viljeltävä kuoreton maatiaisohra.

Jorma-ohra on nimetty orimattilalaisen Jorma Simolan mukaan. Hän sai 1970-lu-vulla erän kuoretonta ohraa ja lajitteli siitä kauppalajikkeen. Nykyään Jorma-ohra on rekisteröity alkuperäislajikkeeksi, mikä mah-dollistaa siementuotannon.

Koska kuorettoman ohran akanakuori ir-toaa jo pellossa kypsymisvaiheessa, hävikki myllyssä on merkittävästi pienempi verrat-tuna kuorelliseen ohraan. Lisäksi MTT:ssä tehdyissä hivenaine- ja proteiinianalyyseis-sä ilmeni, että Jorma-ohra sisältää enemmän proteiinia, tärkkelystä ja beetaglukaania kuin kuorellinen ohra. Näillä ominaisuuksilla on kolesterolia ja verensokeria tasaavia vaiku-tuksia.

mAiSTATUKSiA jA VErKOSTOiTUmiSTAKiinnostava alkuperä ja tutkitusti hyvät ra-vinto-ominaisuudet eivät riitä nostamaan tuotetta kaupan hyllylle ja sieltä kuluttajan ostoskoriin. Uudenlainen tuote on esiteltävä kuluttajille ja jatkojalostajille ja saatava hei-dät vakuuttuneeksi raaka-aineen ja tuotteen laadusta. InnoKarelia-hankkeessa Jorma-oh-ran viljelijäperhe on maistattanut leivonnaisia ammattikeittiöissä ja lähiruokapäivillä ruoka-kaupoissa.

Hanke on järjestänyt kehittämispalavereja ohran jatkojalostajien, kuten paikallisen myl-lyn ja kotileipomon kanssa. Nämä yritykset yhdessä viljelijäperheen kanssa ovat suunni-telleet ja toteuttaneet Jorma-ohra-tuoteper-heen, johon kuuluu ryynejä, suurimoita, hiu-taleita, erikarkeusasteisia jauhoja, pikkuleipiä, rieskaa, karjalanpiirakoita ja makkaraa.

Vuosien pitkäjänteisen työn ansiosta tuot-teet ovat kysyttyjä lähialueilla. Haasteena on

luoda laaja jakeluverkosto sekä näkyvämpää markkinointia, jotta tuoteperhe saavuttaisi laajemman asiakaskunnan.

Elinkeinoyhtiö KETIn InnoKarelia-han-ketta ovat rahoittaneet Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Pohjois-Kar-jalan ELY-keskus, Keski-Karjalan kunnat ja paikalliset yritykset.

Maarit Heinonen, MTT, airi Timonen, Keski-Karjalan Kehitysyhtiö oy KeTi

Lisätietoja: maarit.heinonen@mtt.fi Puh. 029 531 7199

Kohti maaseudun vihreää taloutta

maatiaisohran tuotteistaminen vaati vuosien työnSuomessa viljellään hyvin vähän vanhoja viljalajikkeita, etenkin maatiaisvil-joja. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia elintarvikkeista, joiden alkuperä on vahvasti paikallinen ja historiallinen.

nana SiMeLiuS

TOimiTTANUT:johanna Leppänen, MTT

69. vuosikertaiSSn 1796-8763 (painettu)iSSn 1796-8771 (verkko)www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

yhTEiSTyöSSä: TOimiTUSKUNTA:MTT: jyrki aakkula,Markku järvenpää,juha-Matti Katajajuuri,johanna Leppänen,Pekka uimari,Hilkka VihinenMaaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

mAASEUDUN TiEDEMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskusHumppilantie 9 a31600 jokioinen029 5300 700www.mtt.fi

mTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus. maaseudun Tiede -liite kertoo mTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

jorma-ohra-tuotteet ovat kysyttyjä, mutta se on vaatinut vuosien työn.

ELämmE KUVAiNNOLLiSESTi sanottuna ripulitaloudessa: aineita virtaa tuotannos-sa ja kulutuksessa siten, että suuri osa niistä menee hukkaan. Eikä ainoastaan hukkaan, vaan usein jopa vahingolliseen osoitteeseen.Tarvittavasta korjausliikkeestä käytetään termiä vihreä talous. Sillä tarkoitetaan elä-mänmenoa, jossa ihmiskunnan talous on saatettu toimimaan maapallon ekologisis-sa rajoissa. Vihreässä taloudessa elämän-laatu ja hyvinvointi turvataan vähemmällä materian- ja energiankäytöllä. Kulutuksen on vähitellen muututtava kestävämmäksi ja kohtuullisemmaksi ja aineettomien asi-oiden merkityksen tulisi vahvistua hyvin-voinnissamme.

VihrEäN TALOUDEN yhteydessä puhu-taan puhtaasta ja turvallisesta tuotannosta, kierrätyksen ja suljettujen kiertojen tärke-ydestä, sekä talouden luonnonvaraperus-teisuudesta, mutta myös sosiaalisesta oi-keudenmukaisuudesta ja paikallisuuden merkityksen lisääntymisestä. Kyse on pe-rustavaa laatua olevasta systeemisestä muu-toksesta. Vihreä talous on nykyisen hallituksen ohjelmassa, ja esimerkiksi EU, Sitra ja Te-kes pyrkivät edistämään sen toteutumis-ta. Näissä keskusteluissa esillä ovat eri-tyisesti uudet teknologiat, vähähiilisyys, energiaratkaisut ja kulutuksen kohtuullis-taminen, mutta huomio keskittyy luon-nonvararesursseja lukuun ottamatta lähes kokonaan kaupunkeihin ja keskuksiin. On kuitenkin selvää, että systeemisiä muutok-sia tarvitaan myös tavassa, jolla maaseutu ja sen elinkeinot toimivat. MTT:n Vihreän talouden tutkimusalu-een tavoitteena on tuottaa kokonaisvaltai-nen näkemys siitä, miten vihreän talouden kasvu uudistaa maa- ja elintarviketalouden tuotantoa sekä luonnonvarojen ja maan-

käytön hyödyntämistä eri tasoilla ja selvit-tää, mikä on politiikan rooli vihreän talou-den mahdollisuuksien toteutumisessa.

SiirTymä KESTäVämPääN talouteen tulee vähittäin muuttamaan perinteisiä markkinoita ja tuotantoa, kun pyritään yhä parempaan resurssitehokkuuteen. On myös todennäköistä, että syntyy kokonaan uutta elinkeinotoimintaa ja markkinoita esime-riksi luonnon, luonnontuotteiden, maise-man, (tuotanto)eläinten ja -kasvien kestä-vän hyödyntämisen varaan.

iSOTKiN mUUTOKSET koostuvat käytän-nössä lukuisista pienistä askelista ja erilais-ten vaihtoehtojen havaitsemisesta. Lähi- ja luomutuotanto ovat esimerkkejä ratkai-suista, joissa on aineksia matkalle kohti vihreämpää taloutta. Paljon on myös teh-tävissä tuotantoeläinten ruokintaa tai vil-jelykasveja ja -käytäntöjä muuttamalla tai tarkentamalla. Käännetään vihreää taloutta ”maaseuduksi”, maaseudun käytännöiksi.

hiLKKA VihiNEN tutkimuspäällikkö

Vihreän talouden mahdollisuudet hilkka.vihinen@mtt.fi

Lähi- ja luomu- tuotanto ovat

esimerkkejä ratkaisuista, joissa on aineksia

matkalle kohti vihreämpää

taloutta.

Luomutila Laitisilla on viljelty jorma-ohraa 1970-luvulta asti. Kuvassa viljelijä Kalervo Laitinen ja maatiaisohra jorman oras.

KuVaT: MaariT Heinonen, MTT

3

Sekatilat, joilla on sekä nautoja että si-koja, ovat hävinneet lähes kokonaan. Sekatilojen lukumäärä vähentyi 12

vuoden tarkastelujaksolla lähes 90 prosent-tia. Valtaosa sekatiloista jatkoi tuotantoaan, mutta erikoistui yhden eläinlajin pitoon.

Suuret tilat jatkoivat eläintenpitoa mui-ta todennäköisimmin vuoteen 2009 asti. Jatkajatilojen koko on kasvanut vähemmän kuin tilastokeskiarvoista voidaan havaita. Lopettajatilan profiili selittää osan tilasto-harhasta.

Yhden eläinlajin pitoa jatkaneet tilat oli-vat jo lähtökohtaisesti suurempia kuin lo-pettaneet, sillä jatkajilla oli alkujaan lähes puolitoistakertainen määrä sikoja tai emo-lehmiä lopettajiin verrattuna. Pienten tilo-jen lopettaessa toimintansa jäljelle jäävien keskikoko kasvaa, vaikka niillä ei investoi-taisi.

Toinen selittävä tekijä on, että esimer-kiksi sikasektorille on perustettu uudel-la tilatunnuksella toimivia yrityksiä, kuten vanhojen tuottajien omistamia yhteisyri-tyksiä. Vuonna 2009 näillä ”uusilla” tiloilla oli lähes kolminkertainen määrä emakoita kuin jo vuonna 1997 toimineilla tiloilla. Si-katuotannossa rakennemuutos onkin ollut nopeaa.

ALUEELLiSTA KESKiTTymiSTä SiKATUOTANNOSSASikatilojen määrä vähentyi 60 prosenttia ja nautatilojen 54 prosenttia vuosien 1997 ja 2009 välillä. Eläintenpitoa jatkettiin keski-määräistä todennäköisemmin suurilla tiloil-la, joilla oli emakoita tai lehmiä. Yleisimmin jatkettiin entistä tuotantosuun-taa, joskin monessa yhdistelmäsikalassa oli päädytty jatkamaan vain lihasikojen kasva-tusta.

Sika- ja nautatilojen määrä vähentyi kai-kissa kunnissa. Sekä sika- että nautatilat jatkoivat tuotantoa todennäköisimmin alu-eilla, joilla oli paljon sikatiloja. Sen sijaan nautojenpidon lopettamisen todennäköisyys kasvoi hieman siellä, missä oli ennestään paljon nautatiloja.

Tuotannon jatkaminen ei ollut yleisem-pää meijerin tai teurastamon läheisyydessä.

TyöLLiSyyS jA PELLON hiNTA VAiKUTTAVATTulonhankintamahdollisuudet vaikuttavat päätökseen jatkaa tuotantoa: työllistyminen tilan ulkopuolelle voi esimerkiksi nautatilal-la johtaa sivutoimiseen lihakarjankasvatuk-seen päätoimisen ja työvoimavaltaisen mai-dontuotannon sijasta.

Seudun kotitalouksien keskimääräisen tulotason kohentuessa jatkajan todennäköi-syys pitää emakoita tai lypsylehmiä pieneni.

Lisäksi sikojenpidon jatkaminen ylipää-tään oli epätodennäköistä siellä, missä ko-titalouksien keskimääräinen tulotaso on suuri.

ELäiNmäärä jA SijAiNTi EiVäT SELiTä KAiKKEA Pellon hinta on yhteydessä tuotantosuunnan valintaan. Mitä korkeampi pellon hinta tai mitä suurempi työttömyysaste alueella oli vuonna 1997 sitä todennäköisemmin eläintenpitoa jatkaneet tilat valitsivat

lypsylehmien tai emakoiden pidon.Tilan eläinmäärä ja sijainti selittävät noin

70 prosenttia jatkamispäätöksistä. Sen si-jaan tilan koon kasvua ei voitu selittää tun-tematta tilakohtaisia tekijöitä, kuten inves-tointitarpeita tai tuottajan ikää.

jarkko niemi, alina Sinisalo ja Heikki Lehtonen, MTT

Lisätietoja: jarkko.niemi@mtt.fi Puh. 029 531 7550

Erikoistuminen on hävittänyt sekatilat lähes kokonaanSuuret ja montaa eläinlajia vuonna 1997 pitäneet, sittemmin yhden eläinlajin pitoon siirtyneet tilat jatkoivat toimintaansa todennäköisimmin vielä vuonna 2009. MTT:n ja eviran selvityksen mukaan jatkaneiden tilojen keskikoko on kasvanut vähemmän kuin tilastot kertovat.

Sikasektorille on perustettu uudella tilatunnuksella toimivia yrityksiä, kuten vanhojen tuottajien omistamia yhteisyrityksiä. Sikatiloilla raken-nemuutos on ollut nopeaa.

oLLi HäKäMieS

Lypsy- ja emolehmien määrä vuonna 1997 tiloilla, jotka ovat lopet-taneet tai jatkaneet lehmien pitoa, sekä lehmien määrä jatkaneilla tiloilla 2009

0

5

10

15

20

25

30

Lypsylehmiä Emolehmiä

Lehmää

Lopettaneet 1997Jatkaneet 1997Jatkaneet 2009

0

100

200

300

400

500

600

0102030405060708090

Emakoita* Lihasikoja

LihasikaaEmakkoa

Lopettaneet 1997Jatkaneet 1997Jatkaneet 2009Kaikki 2009

Emakoiden ja lihasikojen lukumäärä keskimäärin vuonna 1997 tiloilla, jotka ovat lopettaneet tai jatkaneen emakoiden tai lihasikojen pitoa, eläinten määrät jatkaneilla tiloilla 2009 sekä kaikilla 2009 toimineilla sikatiloilla. Emakoiden määrä sisältää yhdistelmäsikalat.

FaktamTT ja Evira selvittivät maatilarekisterin tietoja analysoimalla, miten nauta- ja sikatilojen rakenne on muuttunut vuodesta 1997 vuoteen 2009.

jatkajaksi määriteltiin tila, jolla oli tietyn lajin eläimiä sekä 1997 että 2009. Lo-pettajalla oli kyseisen lajin eläimiä vain 1997. Lopettaja voi silti jatkaa muuta maataloustuotantoa.

Lisäksi oli ”uusia” tiloja, jotka toimivat uudella tilatunnuksella esimerkiksi omis-tusjärjestelyiden vuoksi.

4

Kotimainen ruoka on kotimaista vain 75-prosenttisesti, kun otetaan huo-mioon sen valmistuksessa käytettävät

tuontipanokset. Vaikka kotimaisuusastetta voi pitää korkeana, tuontipanokset elintar-vikealoilla ja niille tuotteita tuottavilla aloil-la tekevät Suomen riippuvaisiksi ulkomais-ta. Kansainvälistä verkottumista kuvaa se, että tavaratuonnin lisäksi liikkuvat myös palvelut.

MTT:n tutkimuksessa jäljitettiin elin-tarviketoimialojen panostuonnit tuotanto-ketjun koko pituudelta, olipa se toimialan suoraa raaka-aine- tai torjunta-ainetuontia tai kotimaisen energia- tai lannoitevalmista-jan tuontia.

Korkeimmat tuontipanosasteet oli-vat kasvi- ja eläinöljyjen valmistuksessa (46,7 prosenttia), kalanjalostuksessa (44,7) ja eläinten ruokien valmistuksessa (40,3) vuonna 2008. Näiden alojen pääraaka-ai-neet ovat tuontitavaraa, esimerkiksi rehun-valmistuksessa käytettävä soijavalkuainen. Myös kahvi- ja mausteala ovat miltei täysin riippuvaisia pääraaka-aineen tuonnista. Nii-den tuontipanosastetta ei ole mahdollista laskea, koska ne sisältyvät aineistossa mui-den elintarvikkeiden ryhmään, jonka tuon-tipanosaste oli 35 prosenttia.

ENErgiAA jA KEmiKAALEjA TUODAANRaaka-aineen alkuperästä riippumatta kaik-ki elintarvikealat tarvitsevat tuontienergiaa sähkönä, polttoaineina tai lämpönä. Energi-aa loppukäyttöön jalostavat toimialat tuovat raaka-öljyä, kivihiiltä, maakaasua ja ydin-polttoaineita.

Maatalous käyttää energian lisäksi paljon tuontiperäisiä kemikaaleja. Maatalouden miljardin euron panostuonnista kemikaa-lien osuus oli 320 miljoonaa euroa vuonna 2008. Keskeisiä ovat esimerkiksi kasvinvilje-

lyn torjunta-aineet. Kemikaaleihin lukeutuu myös typpiravinteen lähde ammoniakki lan-noitevalmistuksessa, jossa ainoastaan fosfo-riraaka-aine on kotimaista alkuperää.

Huolimatta suuresta euromääräises-tä tuonnista maatalouden tuontipanosas-te (17,1) oli muihin verrattuna suhteellisen pieni. Osin tätä selittää se, että tutkimus-aineistoon luetaan mukaan ainoastaan niin sanotut kertaluonteiset tuotteet. Investoin-tihyödykkeiden (koneet ja laitteet) mukaan-otto nostaisi pääomavaltaisen maatalouden tuontipanosastetta noin kymmenellä pro-senttiyksiköllä.

Maidon- ja lihanjalostuksessa jalostetaan pääasiassa kotimaista raaka-ainetta. Tätä ku-vaavia suhteellisen matalia tuontipanosas-teita (21,9 ja 20,9) nostavat eniten jalos-tettaviin kotimaisiin maataloustuotteisiin sisältyvät tuontipanokset.

KOTimAiNEN TUOTANTO riiPPUVAiNEN ULKOmAiSTAElintarvikeketjun panostuonnin arvok-si saatiin 4,9 miljardia euroa ja tuontipan-osasteeksi 18 prosenttia vuonna 2008, kun ketjun eri toimialojen päällekkäiset tuonnit poistetaan laskennassa.

Lisäämällä panostuontiin valmiselintar-viketuonti, 1,9 miljardia euroa, oli elintar-vikemarkkinoiden kokonaistuonti 6,8 mil-jardia euroa. Kun elintarvikemarkkinoiden kooksi laskettiin 27 miljardia euroa, tuonti-asteeksi saatiin 25,2 prosenttia eli kotimai-suusasteeksi 75 prosenttia.

Marja Knuuttila ja eero Vatanen, MTT

Lisätietoja: marja.knuuttila@mtt.fi Puh. 029 531 7362

Kotimainen elintarviketuotanto on tuonnin varassaPuhumme kotimaisesta ruuasta, kun Suomessa sijaitseva elintarviketeollisuus jalostaa kotimaiset maataloustuotteet elintarvikkeiksi. Täysin kotimaisia elintarvikkeita ei kuitenkaan ole, sillä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden valmistuksessa käytetään tuontipanoksia.

maatalouden lannoitteissa käytettävistä raaka-ainesta esimerkiksi ammoniakki on tuontike-mikaali.

TaPio TuoMeLa

FaktaElintarvikeketjun panostuontia tutkittiin Elintarviketuotannon ja elintarvike-markkinoiden riippuvuus tuonnista -tutkimushankkeessa.

mukana oli 14 elintarvikealaa alkutuotannosta jalostukseen ja jakeluun. Tärkein tutkimusaineisto, panos-tuotos-tilinpito, kattoi vuodet 2003–2008.

Lähde: Knuuttila, m., Vatanen, E., jansik, C. & Niemi, j. (2012). Elintarviketuotannon ja elintarvikemarkkinoiden riippuvuus tuonnista. mTT raportti 61. 51 s.

raportti on luettavissa osoitteessa http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttra-portti61.pdf.

46,7

44,7

40,3

35,0

33,8

30,3

30,3

27,9

21,9

21,5

20,9

18,1

17,4

17,1

0 10 20 30 40 50

Kasvi- ja eläinöljyt ja -rasvat

Kalanjalostus

Eläinten ruuat

Muut elintarvikkeet

Juomien valmistus

Mylly- ja tärkkelystuotteet

Hedelmät ja kasvikset

Keskiarvo

Maitotaloustuotteet

Leipomotuotteet, makaroni

Lihanjalostus

Ravitsemistoiminta

*Elint.tukkukauppa

** Maatalous

*Elint.vähittäiskauppa

46,7

44,7

40,3

35,0

33,8

30,3

30,3

27,9

21,9

21,5

20,9

18,1

17,4

17,1

13,4

0 10 20 30 40 50

Kasvi- ja eläinöljyt ja -rasvat

Kalanjalostus

Eläinten ruuat

Muut elintarvikkeet

Juomien valmistus

Mylly- ja tärkkelystuotteet

Hedelmät ja kasvikset

Keskiarvo

Maitotaloustuotteet

Leipomotuotteet, makaroni

Lihanjalostus

Ravitsemistoiminta

*Elint.tukkukauppa

** Maatalous

*Elint.vähittäiskauppa

5Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta

www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

mTT:n SustFoodChoice-hankkessa kehitetään menetelmiä ruoan ra-vitsevuuden ja viljelyn maaperävai-

kutusten sisällyttämiseksi elinkaariarvioin-tiin. Ravitsemus ja maaperävaikutukset ovat ensiarvoisen tärkeitä ruoantuotannon ja -kulutuksen kestävyyttä arvioitaessa.

rAViTSEVUUS mUKAAN VErTAiLUUNRavitsevuutta tarkasteltaessa haasteena on, miten tuotteiden ravintoainesisältö määrite-tään. Hankkeessa on kokeiltu, ovatko ravit-semustieteessä kehitetyt, kaikkiin tuotteisiin sovellettavat ja tuotteiden yleistä ravitse-vuutta kuvaavat mittarit, ravintoaineindek-

sit, käyttökelpoisia tuotteiden ympäristövai-kutusten arvioinnissa. Alustavien tulosten mukaan indeksit ovat käyttökelpoisia, mut-ta niiden sisältöä ja yhdistämistä ympäristö-tiedon kanssa täytyy vielä kehittää.

Olemassa olevat indeksit sisältävät eri ra-vintoaineita sekä määrällisesti että laadulli-sesti, ja se vaikuttaa ratkaisevasti indeksien antamaan tulokseen. Esimerkiksi oliiviöljyn ja rypsiöljyn ravintoaineindeksit eroavat sel-västi toisistaan: toisilla indekseillä rypsiöl-jyn eduksi ja toisilla tappioksi. Näillä eroilla on ratkaiseva merkitys tuotteen ravintoaine-sisältöön suhteutettuun ympäristökuormi-tukseen.

Kaikkiin tuotteisiin sovellettavat yleiset indeksit eivät tuo helpotusta erilaisten tuot-teiden ympäristövaikutusten vertailuun. Tuotteilla on erilainen rooli ravitsemukses-sa, joten niiden vertaaminen on mielekästä vain samaan ravitsemukselliseen tarkoituk-

seen käytettyjen tuotteiden kesken. Jatkossa hankkeessa keskitytäänkin kehittämään ja testaamaan tuoteryhmäkohtaisia mittareita.

miTEN miTATA mAAPEräVAiKUTUKSiA?Pellon maaperävaikutukset liittyvät ekolo-giseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Sen lisäksi, että pellon käytön kestävyys on arvo sinänsä, maaperä on sidoksissa myös mui-hin ympäristövaikutuksiin, kuten ilmasto-vaikutukseen ja rehevöitymiseen. Maaperän osuutta näiden vaikutusten synnyssä ei vielä tunneta täysin, eivätkä nykyiset päästöjen arviointimenetelmät pysty ottamaan huo-mioon maaperäominaisuuksia.

Maaperän laatu ja käytön kestävyys koos-tuvat monesta fysikaalisesta, kemiallisesta ja biologisesta tekijästä. Näistä rutiininluon-toisesti seurataan ainoastaan maan ravin-teisuutta ja maalajia, joka kuvaa orgaanisen

aineksen määrää. Nämä mittarit ovat kui-tenkin liian karkeita pellon kunnon enna-koivaan tarkasteluun.

Monelle muullekin tekijälle on olemassa mittaustapoja, mutta ne ovat vaikeasti to-teutettavissa. Valmiita tietoaineistoja maa-perän laadun monipuoliselle arvioinnille ei ole.

Merja Saarinen, MTT

Lisätietoja: merja.saarinen@mtt.fi Puh. 029 531 7709

ympäristövaikutuksista siirrytään kestävyyden tarkasteluunKuluttajille suositellaan kasvisvoittoista ruokaa ruoankulutuksen ilmastovaikutuksen vähentämiseksi. Suositus perustuu elinkaariarviointeihin, joissa ilmasto-vaikutus suhteutetaan kiloon tuotetta. Voiko erilaisia tuotteita kuitenkaan suoraan verrata toisiinsa, vaikka niiden merkitys ihmisen ravitsemukselle on erilai-nen? Kertovatko ympäristövaikutukset riittävästi ruoantuotannon kestävyydestä?

Lihan ja vihannesten hiilijalanjälkeä vertaillaan toisiinsa, vaikka niiden merkitys ravitsemuk-selle on erilainen.

PixMac

hallitusohjelma ja Suomen maabrän-dityöryhmä ovat asettaneet tavoit-teeksi luomutuotannon ja luomu-

ruoan osuuden selkeän lisäämisen. Tällä hetkellä noin 7,5 prosenttia Suomen pel-toalasta on luomutuotannossa. Kuitenkin myytävistä elintarvikkeista luomun osuus on selvästi tätä pienempi. Varsinkin luo-mulihaa on markkinoilla vähän kysyntään nähden.

Hankkeen tavoitteena on tiivis kasvin- ja kotieläintuotannon yhteensovittaminen. Nautakarjatilan rehuntuotantoa turvataan muun muassa kehittämällä menetelmiä kestorikkakasvien torjuntaan ja nurmien sadontuottokyvyn ylläpitämiseen. Merkit-tävässä osassa ovat myös säilörehuksi korjat-tavat vilja-palkokasviseokset.

Ruutukokeissa verrataan herne- ja här-käpapulajikkeiden satopotentiaalia sekä re-huarvon kehitystä viljapalkokasviseoksissa. Tavoitteena on kehittää luotettava rehu-arvomääritysmenetelmä vilja-palkokasvi-seoksille. Lisäksi pyritään määrittämään vilja-palkokasvisäilörehujen optimaaliset

korjuuajankohdat eri tuotantomuotoihin (lypsylehmät, kasvavat naudat, emolehmät) ja antamaan suosituksia vilja-palkokasvire-hujen säilöntään. Toteutettavaksi on suun-niteltu myös kasvavien sonnien ruokinta-koe, jossa selvitetään palkokasvisäilörehujen tuotanto-ominaisuuksia suhteessa nurmisäi-lörehuun.

VASiKAT LihANTUOTANTOON Hankkeen talousosiossa etsitään ja ratkotaan luomunaudanlihantuotannon pullonkauloja. Eräänä keskeisenä toimenpiteenä on mallintaa, millä tavalla maitorotuisten vasikoiden juotto voitaisiin järjestää kustannustehokkaasti, jotta mahdollisimman suuri osuus maitorotuisista vasikoista ohjautuisi luomulihantuotantoon. Lisäksi etsitään optimaalista eläinmäärän ja peltoalan suhdetta ja selvitetään, kuinka paljon tuotantokustannus nousee, jos tämä suhde ei ole ihanteellinen.

Edistystä luomutuotantoon -hank-keen päärahoittaja on Pohjois-Pohjanmaan

ELY-keskus. Yhteistyökumppaneina ovat A-Tuottajat Oy, Valio Oy, Kemira Oyj, Ha-mec Oy ja Ekotjänst Lindgård Oy. Hanke jatkuu vuoden 2014 loppuun saakka.

arto Huuskonen, Timo Lötjönen ja Maarit Kärki MTT

Lisätietoja: maarit.karki@mtt.fi Puh. 029 531 7414

Kotimaisesta rehusta vauhtia eläintuotantoonLuonnonmukaisen rehukasviviljelyn ja eläintuotannon kannattavuuden parantamista tavoitellaan MTT:n hallinnoimassa edistystä luomutuotantoon -hank-keessa. Lisäksi kartoitetaan tuotannon muita ongelmakohtia ja etsitään näihin ratkaisuja.

ruukissa verrataan härkäpapulajikkeiden satopotentiaalia ja rehuarvoa viljapalkokas-viseoksissa. Kuvassa jussi-Pekka Pyy mittaa Fuego-härkäpapua.

eSSi Saarinen, MTT

FaktaSustFoodChoice-hanke kehittää vaikutusten arvioinnin metodolo-gioita käytännönläheisesti suoras-sa vuorovaikutuksessa elintarvike-ketjun yritysten kanssa.

hankkeessa arvioidaan eri mene-telmiä ja niiden soveltuvuutta tuo-tekohtaiseen tarkasteluun osana elinkaariarviointia.

mukana ovat Valio, hK-ruokatalo, ravintoraisio, Samsara, Kankais-ten öljykasvit, juvan Luomu ja Bio-ferme.

hankkeessa arvioidaan noin 20 tuotteen ympäristö- ja kestävyys-vaikutuksia. Osa on luomutuot-teita.

Kuuma puheenaihemahdollinen ero luomutuotteiden ja ei-luomutuotteiden ympäristö-vaikutuksissa ja ravitsevuudessa käy kohtuullisen kuumana meillä ja maailmalla. Suomessa on kui-tenkin tehty vielä liian vähän tut-kimusta, jotta eroon voisi ottaa selkeän kannan.

mTT on tarttumassa tähän haas-teeseen LUOTAVA-hankkeella. Siinä mitataan luomupeltojen ve-si- ja ilmapäästöjä ja ekosysteemi-palveluja, ja tuotetaan mittausten pohjalta mallit, joita voidaan hyö-dyntää luomutuotteiden elinkaari-arvioinneissa.

Teema

6

Punahomeet muodostavat kasvukau-della viljaan hometoksiineja, jotka alentavat sadon käyttökelpoisuutta.

Toksiinien muodostumiseen vaikuttavat niitä tuottavien homelajien esiintyminen ja sää tähkälle tulosta korjuuseen asti.

ENNUSTE AUTTAA SUUNNiTTELUSSAKäytettävissä oleva tieto lämpötilasta ja kos-teudesta riittää alueellisen riskin esittämi-seen karttamuodossa.

Historiallisen havaintoaineiston mukaan riskiä ennustavat kohtuullisesti korkea läm-pötila sekä pitkään jatkuva kosteus viljan kukinnan aikaan, pari viikkoa sen jälkeen ja juuri ennen korjuuta.

Pelkkä laskettu riski ei kerro viljaerän tok-siinipitoisuutta. Se antaa kuitenkin vilja-alalle riskistä yleiskuvan, joka sopii parhaiten toksii-nien analysoinnin ohjaamiseen ja tulkintaan. Viljelijällekin alueellisen riskin tunteminen voi olla hyödyllistä, jos satoa suunnitellaan käytettäväksi rehuksi herkille eläimille.

Viljelijälle paremmin sopivan paikallisen riskitiedon tuottaminenkin olisi teknises-ti mahdollista, jos käytettäisiin viljelysuun-nitelmasta lohkon taustatietoja ja kuluvan kauden viljelytietoja, jotka yhdistettäisiin tietoverkosta saatavaan säätietoon.

TOKSiiNEjA USEimmiN KAUrALLAHometoksiinien pitoisuudet suomalaises-sa viljassa ovat useimmiten melko alhaisia.

Yleisimmin korkeita toksiinipitoisuuksia on todettu kaurassa, harvemmin ohrassa tai ke-vätvehnässä. Syysviljoissa pitoisuudet ovat tavallisesti alhaisia.

Yleisimmin on havaittu deoksinivaleno-lin (DON) kohonneita pitoisuuksia. Ne-kin kuitenkin melko harvoin ylittävät EU:n elintarvikeviljalle asetetut enimmäispitoi-suudet. Alle enimmäispitoisuuden jää-vä, mutta selvästi kohonnut toksiinipitoi-suus voi kuitenkin olla este viljan käytölle erikoistuotteisiin. Rehuksi vilja on harvoin kelpaamatonta toksiinien takia.

Toksiinitilanne on huomattavasti huo-nompi Norjassa, jossa vuosittain tavataan paljon elintarvikkeeksi, jopa rehuksi kelpaa-mattomia viljaeriä. DON-toksiinia tuotta-vat punahomeet, erityisesti Fusarium grami-nearum, ovat Norjassa selvästi runsaammin esiintyviä kuin Suomessa.

Kuitenkin toksiinipitoisuuksien alueelli-set erot voivat olla Suomessa suuria. Syynä ovat mahdollisesti toksiinituottajia eri ta-voin suosivat sääolot, viljelytekijät ja käyte-tyt lajikkeet.

Päivi Parikka, Timo Kaukoranta, Tauno Koivisto ja Veli Hietaniemi, MTT

Lisätietoja: paivi.parikka@mtt.fi Puh. 029 531 7598

Ennuste voi valaista alueellista toksiiniriskiäHometoksiinien alueellisen riskiennusteen toimivuutta kokeiltiin vuoden 2012 kesällä. ennusteen tavoitteena on antaa vilja-alan toimijoille yleiskuva alueelli-sesta toksiiniriskistä. ennusteen onnistuminen selviää syksyn sadon analyysien valmistuttua.

Liiketoimintaa luonnonkuitukompo-siiteista -hankkeessa komposiitteihin sopivia pellavalajikkeita testattiin laji-

kekokeissa ja maatilakokeissa. Maatilakoe tehtiin vuosina 2010 ja 2011

Juha Järvihaaviston tilalla Toijalassa. Ko-keessa testattiin öljypellavalajikkeista Hel-miä, Heljää, Laseria, Sunrisea, Taurusta ja Comtessia sekä kuitupellavista Belinkaa. Helmi ja Heljä ovat Suomen kasvilajikeluet-telossa, muut EU:n kasvilajikeluettelossa.

Kokeet tehtiin suorakylvönä multaval-le liejusavimaalle (pH 5,9). N-lannoitustaso oli 41–45 kg/ha. Lajikkeet kylvettiin kais-toina vierekkäin ja korjattiin 3-kerranteisi-na. Lajikkeet pysyivät pystyssä lakoutumat-ta kumpanakin vuonna. Lajikkeiden sadot ylittivät 2000 kg/ha lukuun ottamatta Be-linkaa vuonna 2010 ja Comtessia ja Heljää vuonna 2011.

Satoisimmat lajikkeet olivat Laser ja Tau-

rus. Helmi oli heikkosatoisin, mutta samalla aikaisin lajike. Comtess on hyvin lyhytvar-tinen, vielä lyhyempi kuin Laser. Kuitupel-lava Belinkan siemensato oli heikompi kuin öljypellavalajikkeiden. Se on pitkävartisin. Sitkeävartinen Belinka on vaikea puida, minkä vuoksi se puitiin vain vuonna 2010.

KUiTU riiPPUVAiNEN OLOSUhTEiSTA Lajikkeiden laatu oli hyvä kumpanakin vuonna, mutta öljypitoisuudet olivat mata-lammat vuonna 2011 kuin 2010. Vuonna 2010 Helmissä ja Heljässä esiintyi jälkiku-kintaa, joka johtui ilmeisesti kesän 2010 kuivuudesta ja kuumuudesta sekä niitä seu-ranneista syyskuun sateista. Korkein öljy-pitoisuus oli Laser-lajikkeessa. Kuitupella-valajike Belinkassa oli vähemmän öljyä ja enemmän valkuaista kuin öljypellavalajik-keissa. Sen lehtivihreäpitoisuus oli korke-ampi kuin öljypellavalajikkeiden.

Lajikkeista otettiin lyhdenäytteet, joita liotettiin pellolla. Lyhteet kuidutettiin labo-ratoriossa kuidutuskoneella MTT:n Ylista-ron yksikössä. Kuidutustulos riippuu hyvin paljon liotusolosuhteista. Jos liotusolosuh-teet ovat huonot ja liotus kestää liian pit-kään saadaan tummunutta kuitua.

Pellavan kuidun väri riippuu paljon pel-lavan varren kehitysvaiheesta. Joskus se voi olla vihreää tai keltaista, sateessa tummues-saan hyvinkin tummaa tai lähes mustaa.

Sastamalan Seudun Yrityspalvelun joh-taman hankkeen viljelyosion hoiti vuosina 2007–2011 Satafood Kehittämisyhdistys ry. Hanke kuuluu Manner-Suomen maaseu-dun kehittämisohjelmaan.

Marketta Saastamoinen ja ari Klemola, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Lisätiedot: marketta.saastamoinen@satafood.net

Uusia pellavalajikkeita testattiin suorakylvössäLuonnonkuitujen kaupallisia mahdollisuuksia kartoittaneen hankkeen viljelyosiossa selvitettiin etenkin öljypellavalajikkeiden varsisadon käyttöä luonnonkuitu-lujitteisten komposiittien valmistuksessa.

öljypellavalajikkeiden kaistoja maatilakokeessa juha järvihaaviston tilalla vuonna 2010.

Merja MäKinen

Fakta:Tärkeimmät Fusarium-toksiinit ja niiden muodostajat Suomes-sa ovat:Deoksinivalenoli (DON), 3Ac-DON, zearalenoni (ZEN): Fusarium gra-minearum, F. culmorumT-2 ja hT-2: Fusarium langsethiae, F. sporotrichioidesNivalenoli (NiV): Fusarium poae, F. graminearum.

EU:n asettamat DON-toksiinin enimmäispitoisuudet elintarvike-viljassa: ohra ja vehnä 1250 mikrogram-maa/kg.kaura 1750 mikrogrammaa/kg.T-2 ja hT-2 toksiineille ei ole ase-tettu enimmäispitoisuutta.

Pellavalajikkeiden menestyminen suorakylvössä maatilakokeissa Juha Järvihaaviston tilalla vuosina 2010-11

Lajiketyyppi Lajike Kokeidenlukumäärä

Siemen-sato

kg/ha

Varren pituus

cm

Öljy- pitoisuusg/100 g

Valkuais-pitoisuus g/100 g

Lehtivihreä-pitoisuus

mg/kgÖljypellava Heljä, 2 2145 62 40,1 24,8 7,6

mittari 100

Helmi 1 91 60 37,5 26,6 10,5

Comtess 2 102 45 40,5 24,1 5,0

Sunrise 2 110 56 40,2 23,7 2,6

Taurus 2 113 59 40,6 22,7 4,0

Laser 2 114 54 43,3 21,0 1,8

Kuitupellava Belinka 1 81 76 34,0 29,0 13,1

Lajiketyyppi Lajike Kokeidenlukumäärä

Siemen-sato

kg/ha

Varren pituus

cm

Öljy- pitoisuusg/100 g

Valkuais-pitoisuus g/100 g

Lehtivihreä-pitoisuus

mg/kg

Öljypellava Heljä, 2 2145 62 40,1 24,8 7,6

mittari 100

Helmi 1 91 60 37,5 26,6 10,5

Comtess 2 102 45 40,5 24,1 5,0

Sunrise 2 110 56 40,2 23,7 2,6

Taurus 2 113 59 40,6 22,7 4,0

Laser 2 114 54 43,3 21,0 1,8

Kuitupellava Belinka 1 81 76 34,0 29,0 13,1

Syyskuun alun ennuste DON-toksiinin pi-toisuudelle aikaisilla kauralajikkeilla viittaa riskin olevan suurin (60%) itä-Suomessa.

7

Usein kunnissa katsotaan lähiruokaa liian suppeasti ja unohdetaan naa-purikuntien tai oman maakunnan

mahdollisuudet. Jos lähiruokaa halutaan,

on aina mahdollista noudattaa Maa- ja met-sätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n lä-hiruokamääritelmän periaatetta ja hankkia mahdollisimman lähellä tuotettua suoma-laista ruokaa.

Kuntien suhtautuminen lähiruokaan kä-vi ilmi MTT:n Politiikkadialogi paikallis-ten hankintojen edistäjänä -hankkeen jär-jestämissä kuntakohtaisissa tilaisuuksissa kevättalvella 2012. Tilaisuuksiin kutsuttiin kuntien luottamushenkilöitä, virkamiehiä ja tuottajien edustajia seitsemästä kunnasta.

TUOTTEiTA Ei TArjOLLADialogeihin osallistuneet eivät yllättä-en nähneet rahaa suurena esteenä lähiruu-an hankinnassa. Monessa kunnassa oli lu-pa ostaa lähiruokaa, vaikka se olisi hieman kalliimpaa. Eräässä kunnassa koettiin, että kaksinkertaisella budjetillakaan ei voitaisi hankkia enempää lähiruokaa, koska sitä ei ole saatavilla. Samanaikaisesti kunta kuiten-kin hankki ulkomaisia marjoja niiden hal-vemman hinnan vuoksi.

Hankintarenkaiden muodostaminen ja elintarvikkeiden hankkiminen keskite-tysti ovat vähentäneet kuntien työtaakkaa. Kaikissa kohdekunnissa kuitenkin löytyi tyytymättömyyttä hankintarenkaiden toi-mintaan. Niiden tuotetarjontaan toivottiin enemmän lähituotteita, ja pienet tuottajat toivottiin huomioitavan paremmin tarjous-kilpailuissa.

Kunnissa vaikutusmahdollisuuksia han-

kintarenkaiden toimintaan pidettiin puut-teellisina. Hankintarenkaat ovat olemassa kuntia varten, ja toimintaan tyytymättö-mien kuntien pitäisi aktiivisesti pyrkiä saa-maan aikaan muutosta.

TEhOKKUUSVAATimUKSET ESTEENäHankinnan ongelmaksi koituu usein lä-hituotteiden alhainen jalostusaste, vaikka tuotantoa olisi lähellä. Pienellä henkilöstöl-lä toimivat kuntakeittiöt haluavat tuotteet esikäsiteltyinä. Ruuan hinta on kilpailutet-tu mahdollisimman alhaiseksi keskittämäl-lä ostot hankintarenkaisiin. Kuntien keit-tiöresurssit on puristettu minimiinsä, jotta voidaan tehokkaasti ja edullisesti valmistaa ruokaa esivalmistelluista aineksista.

Kuntakeittiöiden aika ja resurssit eivät riitä raaka-aineiden esikäsittelyyn. Monilla pientuottajilla ei ole mahdollisuutta jalostaa itse tuotteitaan, eivätkä he voi edes tarjota niitä keskuskeittiöille.

Kustannustehokkuutta tavoiteltaessa on heikennetty lähiruuan hankintamahdolli-suuksia. Kysymys on siis lopulta kuitenkin rahasta.

hyöTyä LähiALUEELLEJulkiseen ruokapalveluun käytetty raha on kuntien budjetista vain 2-4 prosenttia, josta elintarvikkeiden osuus on noin kolmannes. Kovin merkittävistä summista ei siis puhu-ta. Lähihankintoja tekemällä raha jää kiertä-mään omaan aluetalouteen.

Kunnissa tulisikin pohtia, nähdäänkö ruokapalveluun käytettävä raha vain kus-tannuksena vai investointina kuntalaisten ja oman alueen hyvinvointiin nyt ja tulevai-suudessa. Lähiruuan suosiminen on arvova-linta, joka kuntien hankinnoissa edellyttää poliittisten päättäjien, ruokapalvelujen sekä tuottajien ja jalostajien yhteistä tahtoa.

Silja Puoskari, MTT

Lisätietoja: silja.puoskari@mtt.fi Puh. 040 847 3994

Saatavuus ja raha hidastavat lähiruuan marssia kuntakeittiöihinKuntien lähiruokahankintojen suurin hidaste on lähituotteiden huono saatavuus. Toisaalta kuntien vaatimukset kustannustehokkuudesta ovat heikentäneet mahdollisuuksia hankkia lähiruokaa.

Pienet lähiruuantuottajat eivät pysty jalostamaan raaka-aineita kuntakeittiöiden käytettäväksi.

joHanna LePPänen

FaktaPolitiikkadialogi paikallisten han-kintojen edistäjänä on mTT 2011 – 2013 toteuttama hanke, jonka tavoitteena on parantaa kuntatoi-mijoiden edellytyksiä tehdä lähi-ruokaa suosivia päätöksiä kuntien julkisissa hankinnoissa.

hankkeessa on mukana seitsemän kuntaa, Kuhmo, Paltamo, Puo-lanka ja Sotkamo Kainuusta sekä Siikajoki, Pyhäjoki ja Tyrnävä Poh-jois-Pohjanmaalta.

hankkeessa järjestettiin politiik-kadialogitilaisuus kussakin koh-dekunnassa kevättalvella ja toiset tilaisuudet pidetään loppuvuoden 2012 aikana. ylimaakunnallista hanketta ra-hoittaa Kainuun ELy-keskus man-ner-Suomen maaseudun kehittä-misohjelmasta.

Faktamiten kunta voi edistää lähiruuan käyttöä?

Lähiruuan suosimisesta kirjaus kuntastrategiaan.

ruokalistasuunnittelu lähituottei-ta hyödyntäen.

Suorat hankinnat hankintarenkaan ohi, kun tarjontaa on.

hankintarenkaan ohjeistaminen tarvittaessa.

Teema

8

miELiPiDE helmi risku-Norja, mTT

KUNTiEN TALOUS tuntuu olevan näinä päivinä tiukoilla. Silti jokaiseen koulupäi-vään kuuluu oppilaille maksuton lämmin ateria. joissakin kunnissa kouluruoan kauaskantoiset vaikutukset on oivallet-tu. esimerkiksi Kiuruvedellä kunnallinen ruokahuolto nähdään sekä lasten hyvin-voinnin että oman alueen toimeentulon turvaajana, ja lähi- ja luomuruoan käytön edistäminen on kirjattu kaupungin toi-mintastrategiaan. Menekin jatkuvuus on taattu, ja alueelle on muodostunut mo-nipuolista ruoka-alan yrittäjyyttä.

Toista ääripäätäkin edustavia esimerkke-jä on, kun lakisääteiset kunnalliset ruo-kapalvelut on kilpailutettu pelkästään hinnan perusteella. Valituksia on tullut muun muassa pääkaupunkiseudulla, missä ruokapalvelut on ulkoistettu: on-gelmia on ollut sekä kouluruoan laadussa että sen riittävyydessä ja jopa hygienian tasossa. Kauhuskenaariossa äärimmil-leen viety rationalisointi ja lyhytnäköinen kustannustehokkuus johtavat vähitellen siihen, että ruoka-annokset ovat pitkäl-le prosessoituja eineksiä, jotka voidaan muumioida pilaantumattomiksi ja tuot-taa vaikka toisella puolen maapalloa. ammattitaitoisten ihmisten työ typistyy valmiitten annosten lämmittämiseksi. Se on turhauttavaa, eikä se lisää työn ar-vostusta asiakkaiden eikä työntekijöiden itsensäkään silmissä.

rUOAN LAATUUN kannattaa kiinnittää huomiota. Halvallakin tuotettu annos voidaan koostaa ravitsemussuositus-ten mukaiseksi, mutta jos siitä jää maku jonnekin matkan varrelle, menekki ei ole kovin hyvä. Tarkoin lasketut kalorit jäävät hyödyntämättä, kun koululaiset siirtyvät pikaruokaloitten ja makeiskioskien asi-akkaiksi. Siitä aiheutuu vahinkoa paitsi koululaisille itselleen, myös kotimaisil-le ruoantuottajille ja kuntien taloudelle. Hyvin ei voi ympäristökään, jos ruokaa tuotetaan poisviskattavaksi, ja energian raaka-aineena tällainen biojäte on järjet-tömän kallista.

Kovin mittavia säästöjä ei edes saada ai-kaan tinkimällä ruoan laadusta, sillä raa-ka-ainekustannukset ovat jo nyt reilusti alle euron annosta kohti. Se vähä mikä saadaan tiristettyä ruokapalveluista, menetetään moninkertaisesti kasvavi-

na terveydenhuollon kustannuksina. Yli-paino on jo vakava ongelma Suomessa, ja se altistaa monille muille sairauksille, jotka kuormittavat kansantaloutta sekä hoitokustannuksina että menetettyinä työvuosina. Päälle tulevat sairastuneiden henkilökohtaiset kärsimykset, joita ei voi rahassa mitata.

hUOLESTUTTAVAA ON, että epäterveel-lisistä ruokailutottumuksista aiheutu-via ongelmia esiintyy yhä nuoremmilla. Käsissä on iso aikapommi, sillä terveys-vaikutukset näkyvät viiveellä. Meilläkin tehdään lääketieteellisin perustein tu-hatkunta lihavuusleikkausta vuosittain. Tarve olisi ainakin kuusinkertainen. jokai-nen leikkaus maksaa noin 10 000 euroa. Summa maksaa THL:n laskelmien mu-kaan itsensä takaisin vähentyneinä ter-veydenhoitokustannuksina seitsemäs-sä vuodessa. jo syntyneitten ongelmien korjaaminen jälkikäteen on paljon hanka-lampaa kuin niiden synnyn ehkäisemi-nen. Kustannustehokkaampaa olisi siis varata riittävästi resursseja ennaltaeh-käisevään kansanterveystyöhön laaduk-kaan ruokatarjonnan muodossa.

VirKAmiEhiLLä on paljon valtaa, ja se on heille annettu olettaen, että he osaa-vat punnita hyötyjä ja haittoja – muitakin kuin taloudellisia – budjettivuotta pitem-mällä tähtäimellä. Ympäristö-, ruoka- ja terveyspoliittisten tavoitteiden sovitta-minen edellyttää kokonaisvaltaista nä-kemystä ja poliittista tahtoa. Harvaan asutussa pitkien välimatkojen maassa järkevää olisi tukeutua paikallisiin resurs-seihin ja etsiä ratkaisut konkreettises-sa tilanteessa konkreettisiin ongelmiin kuuntelemalla herkällä korvalla käytän-nön toimijoiden ääntä.

halpa ruoka tulee kunnille kalliiksi

Teema

Venäläismatkailijat haluavat lähiruokaa

Venäläiset pitävät suomalaista ruo-kaa erittäin laadukkaana. Ruualla on suuri merkitys osana lomanviettoa, ja

elintarvikkeita ostetaan myös kotiin viemi-siksi. Toisaalta suomalainen keittiö tunne-taan huonosti eivätkä paikalliset elintarvik-keet erotu muista. Valtaosa matkailijoista ei tiedä, että suomalaisissa kaupoissa on tarjol-la sertifioituja luomuelintarvikkeita.

Etelä-Savossa matkailevien venäläisten käsityksiä suomalaista ruuasta ja mahdol-lisuuksia markkinoida paikallisia elintar-vikkeita ja ruokapalveluja tälle ryhmälle nykyistä paremmin tutkittiin FoodRus-hankkeessa.

Tutkimuksen mukaan venäläismatkaili-jat tuntevat Hyvää Suomesta -joutsenlipun hyvin. Merkki yhdistetään suomalaisuuteen ja korkeaan laatuun. Sen sijaan paikallisten elintarvikkeiden tunnistaminen on vaike-aa. Sama koskee luomuelintarvikkeita, sillä luomumerkinnät eivät ole venäläiskulutta-jille tuttuja.

TUOTETiETOA KAiVATAAN VENäjäKSiVenäläismatkailijat yhdistävät ruuan paikal-lisuuden lyhyisiin kuljetusmatkoihin ja ruu-an tuoreuteen, mutta suomalaisen ja paikal-lisen ruuan ero on hämärtynyt. Enemmistö venäläismatkailijoista olisi kiinnostunut os-tamaan paikallisia elintarvikkeita nykyistä enemmän, jos he tunnistaisivat ne.

Elintarvikkeisiin kaivataan lisää tuotetie-toa venäjäksi. Paikallisia tuotteita tulisi olla tarjolla marketeissa, sillä vaikka venäläiset käyttävät paljon toreja kotimaassaan, Suo-messa torimyynti on vierasta. Vain harva on kiinnostunut ostamaan elintarvikkeita suo-raan tuottajilta.

Ravintolaruualta toivotaan yksinkertai-suutta ja luonnollisuutta. Haastatellut mat-kailijat pitivät eteläsavolaisten ruokapalvelu-jen puutteena sitä, että suomalaista keittiötä ja kotiruokaa ei markkinoida. Ravintolapal-veluita, mukaan luettuna hotelliaamiaiset, käyttäneillä matkailijoilla ei ollut käsitystä, mistä heille tarjotut raaka-aineet olivat pe-räisin tai oliko tarjolla luomuelintarvikkeita. Mahdollisuus tutustua suomalaiseen keitti-öön houkuttelisi hyödyntämään paikallisia palveluita.

LähirUUAN LiSäArVOA hyöDyNNETääN VähäNVenäläiset ovat Etelä-Savossa ja koko Itä-Suomessa selvästi merkittävin ulkomainen matkailijaryhmä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lähiruuan potentiaalista li-säarvoa hyödynnetään tällä hetkellä varsin vaillinaisesti alueen ruokaketjussa.

Venäläismatkailijoiden osoittama suu-

ri arvostus suomalaista ruokaa kohtaan ja positiiviset käsitykset lähiruuasta tukevat ajatusta paikallisen ruuan kaupallisesta po-tentiaalista.

johanna Logrén MTT, Marjo Särkkä-Tirkkonen Helsingin yliopiston ru-ralia-instituutti, Sinikka Mynttinen aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus ja Teija rautiainen Mikkelin ammattikorkeakoulu

LiSäTiETOjA: marjo.sarkka-tirkkonen@helsinki.fi Puh. +358 44 5906849

Paikalliset tuotteet kiinnostavat venäläismatkailijoita. mikkelissä sijaitseva heikkilän yrttitila tuottaa mausteyrttejä ja teesekoituksia omista raaka-aineista.

Tiina MäKinen

Se vähä mikä saadaan tiristettyä

ruokapalveluista, menetetään moninker-

taisesti kasvavina terveydenhuollon

kustannuksina.

FaktaEtelä-Savon alueella tehdyn, Teke-sin Sapuska-ohjelmaan kuuluvan tutkimuksen ovat toteuttaneet helsingin yliopiston ruralia-ins-tituutti, mTT mikkeli, Aalto-yli-opiston kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus ja mikkelin am-mattikorkeakoulu. Lisäksi mukana on ollut joukko elintarvike- ja mat-kailualan yrityksiä.

Tutkimuksessa on tehty Etelä-Sa-vossa matkailleiden venäläisten syvähaastatteluja, kerätty kyse-lylomakeaineisto (N=122) ruoka-kaupoissa asioineilta venäläisiltä ja järjestetty venäläisille mökki-lomailijoille kuluttajatesti, jossa maistatettiin paikallisia elintar-vikkeita (N=86). Lisäksi on haas-tateltu mukana olevien yritysten edustajia.

Foodrus-hanke jatkuu helmikuun 2013 loppuun. Syksyn kuluessa ke-hitetään ruokapalvelu- ja markki-nointikonsepteja ja tehdään toi-nen kuluttajatesti vuodenvaihteen matkailusesongin aikana.

9

Kasviksia käsitellään yhä useammin valmiiksi raasteiksi, viipaleiksi ja sa-laattisilpuksi. Kasvisten käyttöä tulee

edelleen lisätä, joten on tärkeää tuottaa ku-luttajien haluamia tuotteita.

Tuorekasviksia jatkojalostetaan erilaisis-sa ja erikokoisissa yrityksissä. Ongelmia voi aiheutua, jos tuotteessa esiintyy haitallisia mikrobeja. Kuluttajan vastuulla on käyttää tuotteet tuoreena.

TUrVALLiSiA LOPPUTUOTTEiTATuorevihannesten hygienia -hankkeen viljelytutkimuksella pyrittiin paranta-maan varastoitavan porkkanan säilyvyyt-tä. Hankkeessa kehitettiin testimenetel-mää porkkanan pahimman varastotaudin, porkkananmustamädän, määrän arvioimi-seksi maassa. Lisäksi testattiin kalsium- ja kaliumlannoituksen vaikutuksia porkkanan säilyvyyteen.

Porkkanamustamätätestillä voitiin osoit-taa peltomaissa esiintyvä mustamätä sekä sen esiintymisen vaihtelu peltolohkojen vä-lillä. Porkkanan korkeampi kalsiumpitoi-suus paransi sadon varastosäilyvyyttä, mutta näyttäisi, että porkkanan kaliumpitoisuuden noustessa sen säilyvyys heikkeni.

PrOSESSiEN PUhTAUS ON TärKEää Jatkojalostusyritysten pintahygieniatasoa

selvitettiin hygieniakartoituksilla. Tavoittee-na oli hygieniatason parantaminen, kriit-tisten pisteiden tunnistaminen ja turvalli-semman lopputuotteen aikaansaaminen. Kartoitusten yhteydessä selvitettiin myös raaka-aineen, tuotteen sekä prosessivesien hygieenistä laatua.

Tulosten perusteella erityisesti laitteiden ja kuljettimien puhdistusta pitää tehostaa ja omavalvontaa tehdä säännöllisesti. Kartoi-tukset osoittivat, että tuotantolaitosten ko-konaishygieniataso oli kohentunut hank-keen aikana.

Yrityksissä oli tehty erilaisia toimenpi-teitä hygienian parantamiseksi, esimerkik-si kuluneita pintoja oli vaihdettu uusiin ja puhdistusta oli parannettu. Hankkeessa jul-kaistiin puhtausopas tuorevihannesten tuo-tantolaitoksille.

yErSiNiA jA NE mUUT miKrOBiTHankkeessa tutkittujen prosessoitujen kas-vistuotteiden laatu oli hyvä. Pestyn ja silpu-tun jäävuorisalaatin kokonaismikrobimäärä oli vähän korkeampi kuin porkkanassa.

Koliformisten bakteerien, enterobaktee-rien ja hiivojen määrä kasvoi hieman proses-soinnin aikana.

Hiivojen määrä oli alhaisin pestyssä porkkanassa ja korkein porkkanaraasteessa. E. coli -bakteeria ei todettu raaka-aineesta

eikä tuotteista. Suomessa on viime vuosina todettu kas-

visvälitteisiä Yersinia-vatsatautiepidemioita. Hankkeessa tutkituista kasvistuotteista ei löydetty tautia aiheuttavaa Yersinia-mikro-bia. Yersinia pseudotuberculosista ei todet-tu, mutta Y. enterocoliticaa todettiin pork-kanasta yleisesti.

Marja Lehto, risto Kuisma, Hanna-riitta Kymäläinen, Tuija-Liina Laamanen, Maarit Mäki

LiSäTiETOjA marja.lehto@mtt.fi Puh. 040 354 8894

Puhdas prosessi takaa turvallisen tuotteenKuluttajat haluavat helppoa ruuanlaittoa ja esikäsiteltyjä raaka-aineita. Kasvisten jatkojalostus on haaste kasviksia tuottavalle yritykselle, sillä vaatimukset prosessoidulle tuotteelle, tuotantotiloille ja prosessihygienialle ovat korkeat.

Prosessoitujen kasvisten laatu pysyy hyvänä, jos jatkojalostusyritysten hygienia on kunnossa. Kuluttajan vastuulla on käyttää kasvikset tuoreena.

FaktaTuorevihannesten hygienia – TUOVi -hanke toteutettiin maa- ja elintarviketa-louden tutkimuskeskuksen (mTT) ja helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen yhteistyönä 2009 – 2012. Tavoitteena oli tuorevihannesten, erityisesti porkkanan ja salaatin viljely- ja tuotantoprosessien kehittäminen koko tuotanto-ketjussa. hanketta rahoittivat Varsinais-Suomen ELy-keskus ja yritykset.

hankkeen loppuraportti ja Porkkananmustamätätestin työohje ovat mTT:n ja hel-singin yliopiston nettisivuilla. Puhtausopas tuorevihannesten tuotantolaitoksille on osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/28072.

Työtä jatketaan Tuorekasvisten turvallisuuden parantaminen - TuoPro -hank-keessa, jonka toteutettavat mTT, helsingin yliopiston ruralia-instituutti ja maa-taloustieteiden laitos, mikkelin ammattikorkeakoulu sekä ProAgria. Lisäksi hank-keessa tehdään yhteistyötä yritysten sekä viranomaisten kanssa. rahoittaja on hämeen ELy-keskus, ja se toteutetaan valtakunnallisena kehittämishankkeena vuosina 2012–2014.

10

Alkossa on hyllyjä eri maiden viineille, mutta missään ei lue: suomalaisia viinejä, mikko hasu murehtii. heilassa niitä on hyllykaupalla, kuten myös aidoista marjoista valmistettuja limsoja, siidereitä, likööreitä sekä pienpanimoiden oluita ja sahtia.

HEINOLASuomalaisten marjaviinien suosio on nous-sut siitä lähtien kun viinitilat saivat oikeu-den valmistaa tilaviinejä 1995. Vielä niistä ei kuitenkaan ole vastaamaan muualla maa-ilmassa tuotetuille rypäleviineille, Titta Pi-hamaa toteaa.

Pihamaa on yksi lähiruokatori Heilan omistajista ja Asikkalan Kalkkisissa sijaitse-van Viini-Pihamaan emäntä.

Viini-Heilan viinit ovat valmistettu Piha-maan tilan raaka-aineista. Viinit, siiderit ja limsat valmistetaan Heilassa olevissa tuotan-totiloissa ja myydään siellä eteenpäin.

Ei KOPiOiTA VAAN OmiA mAKUjA– Ei ole järkeä alkaa kilpailla rypäleviinien valmistuksessa ranskalaisten kanssa, jotka ovat tehneet viinejä tuhansia vuosia, Piha-maa pohtii. Hänen mielestään se ei ole kan-nattavaa, vaikka rypäleviinejäkin voidaan Suomessa valmistaa.

Samaa mieltä on Viini-Heilan viinimes-tari Mikko Hasu.

– Meidän kannattaa tehdä suomalaisia makuja. Ranskalaisten viinien makuja ei kannata kopioida. Suomessa on niin mon-taa eri marjaa ja hedelmää, joista saadaan hyvin erilaisia makuyhdistelmiä.

Suomalaisten suhtautumisessa on vielä Hasun ja Pihamaan mukaan paljon tehtä-vää. Kummankin mielestä asenteet estävät marjaviinien käytön lisääntymistä.

Jotta ihmiset alkaisivat käyttää marjavii-nejä, tarvittaisiin kulttuurimuutos. Suomi ei vielä ole viinimaa, vaikka viini on tullut moneen ruokapöytään.

mArKKiNOiNNiLLE ASETETTU ESTEiTäSuomalaisten marjaviinien osuus viinimark-kinoista on vain yksi prosentti. Asenteiden lisäksi esteenä on tiukka alkoholilainsäädän-tö. Tilaviinejä saa myydä vain tuotantoti-lojen välittömässä läheisyydessä. Laajempi

myynti jää sen varaan, että Alko ottaa niitä valikoimaansa.

– Alkosta löytyy monien maiden viinejä, mutta mistään ei löydy hyllyä, jossa lukisi: suomalaiset viinit, Hasu kritisoi.

Jos marjaviinien osuutta viinien koko-naiskulutuksesta pystyttäisiin kasvattamaan, se voisi luoda uusia työpaikkoja.

Toinen este on, että toimitusmyynti vä-hittäisasiakkaille on kiellettyä.

– Monet ihmiset kysyvät, voitteko lähet-tää viiniä. Se avaisi uusia ovia ja nostaisi toi-mintakykyä yrityksissä, Hasu jatkaa.

ViiNiTiLAN SijAiNTi VAiKUTTAA mENESTyKSEEN – Harva on valmis ajamaan 200 kilometrin päähän siksi, että haluaa suomalaista marjaviiniä. Onneksi heitäkin on, Pihamaa toteaa.

Viinitilan menestys riippuu sijainnista. Jos tila sijaitsee 20 kilometriä päätiestä, jou-dutaan tilalla ponnistelemaan paljon asiak-

kaiden saamiseksi.Pelkällä viinin tuotannolla eivät tilat ai-

nakaan vielä pärjää. – Lisäksi pitää olla maatilamatkailua, to-

teaa Pihamaa. Suomalaiset keittiömestarit ovat Hasun

mukaan edistäneet marjaviinien menek-kiä. Helsingin ydinkeskustan ravintolat ovat nostaneet suomalaisten marjaviinien profii-lia. Hasu kuitenkin arvioi, etteivät marja-viinit ole korvanneet kyseisissä ravintoloissa rypäleviinejä vaan tulleet niiden ohelle.

Pihamaan mukaan monet ulkomaalaiset ryhmät haluavat nauttia illallisen yhteydes-sä nimenomaan suomalaisia marjaviinejä, mutta suomalaiset isännät haluavat tarjota perinteisiä rypäleviinejä.

ViiNiä PUhTAiSTA rAAKA-AiNEiSTAViinin raaka-aineita ei tuoteta väkisin. Kei-novaloa ei Pihamaan tilalla käytetä. Raa-ka-aineet saadaan metsästä ja pellosta. Jos

Suomalaisten marjaviinien suosio ei riitä korvaamaan perinteisiä rypäleviinejäSuomalaiset marjaviinit, siiderit ja limsat ovat lähijuomaa. Puhtaista raaka-aineista tehdyt pienyrittäjien tuotteet ovat taloudellinen mahdollisuus, mutta hei-kosti hyödynnetty Suomessa. Merten ja mantereiden takaa tulevat juomat vetävät silti pidemmän korren suomalaisilta lähijuomilta.

KuVaT: KiMMo HaiMi

11

Heinolassa sijaitsevan lähiruokatori Heilan omistajat Eila Eerola ja Titta Pihamaa ovat lähiruuan lähettiläitä. Heilassa kaikki on lä-hiruokaa, vaikka lähiruuan määritelmä ei ole tarkka. Lähes kaikki tuotteet ovat peräi-sin alle 100 kilometrin säteeltä.

Eerola ja Pihamaa tunnustavat olevansa todella fanaattisia lähiruuan ystäviä. He ha-luavat tarjota toisenlaisen vaihtoehdon.

– Kansanterveyden ja ruuan suhteesta voidaan puhua vaikka kuinka paljon. Ei se määrä vaan se laatu. Ei mässäillä ihan mitä vain, Pihamaa muistuttaa.

Ruuan maun ja laadun pitää olla koh-dallaan.

LähirUOKAA jA LähiPALVELUjANaiset eivät ole ainoastaan lähiruuan kan-nattajia vaan myös lähipalveluiden. He kannattavat suomalaisuutta ja veroäyrien kierrättämistä Suomessa. Sillä turvattaisiin työpaikkoja ja tuettaisiin suomalaisia yrit-täjiä.

Mieluiten Heilan omistajat haluaisivat rahan kiertävän nimenomaan Heinolan alu-eella.

– Nuorille voisi esittää kysymyksen, että onko kenenkään äiti tai kummisetä esimer-kiksi Tukholmassa töissä, kun ulkomaille suunnataan ostoksille. Tuskinpa, Pihamaa sanoo.

Oman alueen hyvinvointia pitää tukea kaikin tavoin.

LähirUUASSA ArVOT KOhDALLAANYmpäristöalan asiantuntijoiksi naiset eivät tunnustaudu, vaikka pitävät ympäristön huomioimista tärkeänä. – Me kannatamme suomalaisuutta ja eten-kin paikallisuutta, Eerola painottaa.

– Meillä tehdään asiat pienessä mittakaa-vassa. Voihan sitä miettiä, kumpi rasittaa ympäristöä enemmän: Puolasta meren yli tuotu massatuote vai täällä paikallisen pien-yrittäjän tuote? Pihamaa pohtii.

Kotimainen tuote viestii kotimaisista raaka-aineista ja työstä. Pihamaan mielestä tuotteiden taustalla olevat asiat pitää ottaa paremmin huomioon.

Hänen lapsensa ovat osanneet katsoa jo 2–3-vuotiaina, löytyykö tuotteesta Joutsen-merkki.

LähirUUAN VALiKOimA KAUDEN jA SääN mUKAANHeilassa arvot ovat naisten mielestä kohdal-laan. – Pitäisi miettiä, missä niitä valintoja teh-dään ja miten jokainen ostopäätöksensä te-kee.

– Meidän tuotteet vaihtelevat vuoden-aikojen mukaan. Esimerkiksi suomalais-ta maissia ei vielä keväällä voi saada, Eerola muistuttaa.

Heilan tuotevalikoima on riippuvainen myös säästä. Huono sato vaikuttaa valikoi-

maan. Jos jotain ei ole saatavilla, niin sitten tarjolla on jotain muuta, Eerola muistuttaa. Pakolla tuotteita ei pidetä valikoimassa, jos niitä ei ole saatavilla.

Naisten mielestä myös osan muualta tuotavista tuotteista voisi hyvinkin korvata. Moni kasvissyöjä voisi esimerkiksi korvata

soijan suomalaisilla hampun siemenillä tai hamppuöljyllä, ettei soijaa tarvitsisi tuoda toiselta puolelta maapalloa.

rUUAN ALKUPErä OTETTAVA hUOmiOONPihamaan mukaan ruuan arvostamisessa ol-laan menossa hyvään suuntaan. Alkuperä kiinnostaa yhä enemmän kuluttajia.

Vaikka alkuperästä kiinnostaa, osa kulut-tajista ei silti tiedä, mistä ruoka tulee.

Pihamaa kaipaa pientä herätystä, joka saisi ihmiset ajattelemaan ruuan alkuperää enemmän.

– Salaa toivon, että sattuisi ruokakrii-si, jotta tiedettäisiin mitä suomessa voidaan tuottaa ja mitä se maksaa. Lehmä ei lypsä ilmaiseksi 14–15 vuotta. Sen on syötävä ja päästävä kävelylle. Suomessa tuottaminen maksaa enemmän ja siten myös ruoka, Pi-hamaa painottaa.

Suurimmalle osalle tuotteiden hiilijalan-jälki on samantekevää. Se ei ohjaa Piha-maan mukaan ihmisten ostopäätöksiä kuin pienen ryhmän osalta.

– Suomalaiset heräävät eläinten hyvin-voinnin epäkohtiin tai jos peltoon levite-tään 18 kertaa kasvinsuojeluaineita.

hEiLASSA TUOTTAjA määrää hiNNANTuottajat saavat itse määritellä tuotteidensa

hinnan Heilassa. Se on reilua. Keskusliik-keiden valta on naisten mielestä liian suuri. Tuottajahintoja ei voida asettaa useita kuu-kausia ennakkoon ennen kuin edes tiede-tään, millainen sato on tulossa.

Heilan viinimestari Mikko Hasu pitää järjestelmää reiluna kaikille.

”Tuottajat saavat itse määrittää ulos-myyntihintansa. Se pitää Suomen pyöri-mässä ja pienyrittäjät elinvoimaisina, koska tukkukaupan provisio jää pois välistä. Yrit-täjille se on parempi vaihtoehto.”

eLina HeLManen

”rahan pitää kiertää paikallisesti”

Lähiruokatori heilaheila perustettiin vuoden 2008 toukokuussa heinolaan.

melkein kaikki tuotteet ovat alle 100 kilometrin säteeltä.

Viini-heila tuottaa marjaviinejä ja siidereitä sekä limonadeja ja li-köörejä.

Suomalaisuus, paikallisuus ja ympäristön huomioon ottaminen ovat tärkeitä lähiruokatori heilan toiminnassa, torin toinen omistaja Eila Eerola sanoo.

Lähiruokatori heilassa on myytävänä viinien ja limsojen lisäksi monenmoista lähiruokaa.

marjoja tai hedelmiä tuotettaisiin tehok-kaammin, ympäristöarvot menisivät Piha-maan mukaan sekaisin.

Ympäristösaasteet ovat Keski-Euroopassa eri luokkaa kuin Suomessa. Pihamaa arvioi-kin, että suomalainen tehotuotettu man-sikka voi olla puhtaampi kuin keskieuroop-palainen luomumansikka. Luomu ei ole samanlainen joka maassa, eikä se aina takaa puhtautta.

– Suomessa talvi tappaa enemmän ötö-köitä ja tauteja kuin Euroopassa, ja siksi suomalaiset viinit ovat puhtaampia. Miten

se saadaan suuren asiakaskunnan päähän, siinäpä on hyvä kysymys, Pihamaa lisää.

Suomalaisen marjaviinien puhtautta on vaikea markkinoida, koska alkoholituottei-den markkinointi on yleisesti vaikeaa. Ha-sun mukaan kaikki Suomen 30 viinitilaa tekevät yhdessä töitä suomalaisen marjavii-nin eteen, koska yksittäisen tilan on vaikea saada yksin mitään aikaiseksi.

LimSAN mAKU OiKEiSTA mArjOiSTAHeilassa myydään myös Pihamaan siidereitä

ja limsoja. Hasun mukaan suomalaiset sii-derit on otettu hyvin vastaan. Suomalaisten makumaailma on kehittynyt kohti aidom-pia makuja. Suomalaiset siiderit hyötyvät myös pienpanimoteollisuuden menestymi-sestä.

Limsat on valmistettu oikeista marjoista. Siksi makukin on erilainen peruslimsoihin verrattuna.

– Mansikkalimsa maistuu mansikalle ja mustaherukka mustaherukalle eikä esanssil-le, toteaa Hasu.

Pihamaan tilan limsat eivät sisällä säilön-

täaineita. Siksi ne eivät säily yhtä pitkään kuin muut limsat. Limsoja tuotetaan niin paljon kuin myydään. Kysyntä on kasvanut, mutta sillä ei vielä elantoa yksikään tila voi pelkästään saada.

Lähiruokainnostukseen sopii hyvin myös puhtaiden suomalaisten lähijuomien suo-siminen. Siiderien ja limsojen osalta tule-vaisuus on varmasti valoisampi. Sen sijaan jotta suomalaiset käyttäisivät marjaviinejä rypäleviinien sijaa, tarvitaan suuri muutos.

elina Helmanen

12

Nurmet ovat samoilla lohkoilla vuo-desta toiseen. Nautakarjatilojen lohkoilla nurmea on lähes yhtäjak-

soisesti. Myös hoidetut, viljelemättömät peltolohkot pysyvät enimmäkseen samoilla lohkoilla.

MTT:n tutkimuksessa selvitettiin tuo-tantonurmien suojavilja-alan määrää ja nurmen esikasveja sekä sitä, mitä viljeltiin tuotantonurmen jälkeen. Tutkimuksessa tar-kasteltiin lohkoja, joilla oli tuotantonurmea vuonna 2011 ja muuta kasvustoa vuonna 2010. Tilastoissa ensimmäistä vuotta tuo-tantonurmena olevaa alaa oli kaikkiaan 118 900 hehtaaria.

Vuosittaiset nurmien viljelyalat selviä-vät maataloustilastoista. Tilastot eivät kerro, millä lohkoilla ja kuinka kauan nurmikas-vustot ovat viljelyksessä. Myöskään perus-tettujen ensimmäisen vuoden nurmien määrästä ei ole tietoa. Maatalousviraston peltolohkorekisteristä selvisi kuitenkin joita-kin nurmenviljelyn piirteitä.

rEhUOhrA TUOTANTONUrmEN ESiKASViNATuotantonurmilla tarkoitetaan selkeästi nur-mirehun tuotantoon tähtääviä käyttömuo-toja: säilörehu-, heinä- ja laidunnurmia sekä siemennurmia. Hoidettuja ja viljelemättö-miä peltoja eli hvp-nurmia ovat luonnon-hoitopellot ja viherkesanto.

Tuotantonurmen yleisimmät esikasvit olivat rehuohra (32,6 prosenttia) ja kaura (24,6). Vuonna 2010 esikasvit olivat olleet suojaviljana. Erilaisia nurmimuotoja, esi-merkiksi viherlannoitusnurmea tai yksi-vuotista rehunurmea, oli esikasveina 22 prosentilla tuotantonurmesta. Suojaviljaa, mukaan lukien rypsi, herne ja härkäpapu, kasvoi noin 80 000 hehtaarilla.

Vuonna 2010 tuotantonurmea lopetet-tiin 101 070 hehtaaria. Vuonna 2011 re-huohra (30,5 prosenttia) ja kaura (27,7) olivat yleisimmät kasvit tuotantonurmen jälkeen. Tuotantonurmialasta 16 prosentilla viljeltiin muuta nurmea, mutta lohko palasi hyvin nopeasti takaisin tuotantonurmeksi.

Vuonna 2011 ensimmäistä vuotta hvp-nurmi-ohjelmassa oli yhteensä 27 450 hehtaaria. Lähes puolella (47,4 prosenttia)

luonnonnurmista oli esikasveina erilaisia nurmiluokkia, yleisimpinä rehunurmi (36,5 prosenttia), rehuohra (12,4) ja kaura (10,7). Vuonna 2011 lopetettiin 39 500 hehtaaria hvp-nurmialaa. Rehunurmina niistä jatkoi neljännes. Hvp-nurmea oli kauran esikasvi-na 20,8 prosenttia ja rehuohran 13,5 pro-senttia.

hVP-NUrmET hArVOiN SyySViLjOjEN ESiKASViNASyysviljoille kylvettiin kaksi prosenttia lo-petetusta hvp-alasta. Määrä oli yllätys, sillä hvp-nurmi voitaisiin lopettaa syysviljojen perustamisen kannalta sopivaan aikaan. To-dennäköisesti glyfosaatin käyttökielto hvp-nurmien lopettamisessa rajoittaa syysviljo-jen perustamista niiden jälkeen.

Nurmien vaikutusta maan rakenteeseen ja niiden esikasvivaikutusta voitaisiin mah-dollisesti hyödyntää paremmin. MTT mit-taa vuonna 2013 esikasvinurmen vaikutusta

viljan viljelyssä. Jos vaikutukset ovat myön-teisiä ja typpilannoitteiden hinnat jatkavat nousuaan, palkokasvinurmien tehokkaam-pi hyödyntäminen viljelykierossa voisi olla perustelua.

oiva niemeläinen, Lauri jauhiainen ja Marjo Keskitalo, MTT

Lisätiedot: oiva.niemelainen@mtt.fi Puh. 029 531 7547

Nurmet ovat samoilla lohkoilla lähes vuodesta toiseennoin 42 prosenttia Suomen maatalousmaasta on nurmipeitteistä, ja nurmea on peltoalasta yli 950 000 hehtaaria. nurmen tehokas hyödyntäminen viljelykierrossa voisi helpottaa esimerkiksi syysviljan perustamista etelä-Suomessa.

hyvin perustunut apilakasvusto kurkottaa valoon suojaviljan korjuun jälkeen jokioisissa. Apila on perustettu siemennurmeksi. Syksyllä 2010 oli lähes 90 000 hehtaaria suojakasviin perustettuja tuotantonurmia, ja lähes 10 000 hehtaaria suojakasviin perustettuja hoitamatto-mia ja viljeltyjä peltonurmia.

oiVa nieMeLäinen

Uudethankkeet

rOhDOS- jA mAUSTEKASViViL-jELy on Suomessa verrattain uusi tuotantosuunta, joka on kehittynyt merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. erityisesti yrttien jatkojalos-tuksessa ja markkinoinnissa kaiva-taan lisää osaamista.

Pietarissa ja Leningradin alueella tuotetaan puolestaan runsaasti kas-vipohjaisia rohdos- ja lääkevalmistei-ta. niiden kysyntä on suurta, mutta maan raaka-ainetuotanto on tyreh-tynyt lähes täysin neuvostoliiton ha-joamisen jälkeen.

Molemmissa maissa on tarvetta ko-timaisen yrttituotannon kehittämi-selle ja toiminnan kaupallistamiselle. Yhtenä edellytyksenä on nykyaikai-nen, uusimpia tutkimustuloksia ja käytännön viljelykokemuksia hyö-dyntävä opetusmateriaali pohjoisiin oloihin. Lisäksi tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä koulutuksen, neuvon-nan, tutkimuksen ja liike-elämän välillä niin alkutuotannon kuin jalos-tuksen puolella.

MTT Mikkelin koordinoimassa SPe-cicroP-hankkeessa (Special crop education for economic development in north-West russia and South-east Finland) edistetään erikois-kasvien ammattiviljelyä, tuotteiden kaupallistamista, prosessointia ja vähittäismyyntiä Kaakkois-Suomen ja Luoteis-Venäjän alueella.

Yrttien lisäksi paneudutaan marja- ja hedelmätuotannon kehittämiseen. alan osaamisen parantamiseksi hankkeessa tuotetaan opetusma-teriaaleja ammattiopistojen ja vilje-lijöiden käyttöön, koulutetaan ope-tushenkilökuntaa ja perustetaan opetustarhoja molemmissa maissa.

erikoiskasvituotannon kaupallista-mista tuetaan tutkimalla uusia lu-paavia raaka-aineita ja kehittämällä niiden prosessointiteknologioita suo-malais-venäläisenä yhteistyönä.

Tavoitteena on lisäksi tuoda lupaa-via venäläisiä hedelmä- ja marjala-jikkeita viljelijöiden tietoisuuteen ja koeviljelyyn Suomessa. Venäläisten lajikkeiden etuna on usein erittäin hyvä talvenkestävyys ja esimerkiksi omenan kohdalla rupi-immuniteetti.

SPecicroP-hankkeen partnereita ovat Begunitsyn maataloustekno-logian ammattiopisto, etelä-Savon ammattiopiston otavan koulutila, Lugan puutarhakasvien lajiketes-tausasema, Pietarin Farmasiainsti-tuutti sekä euro-rahoitus oy.

Hanke toteutetaan vuosina 2012 - 2014 ja sitä rahoittaa Kaakkois-Suo-mi - Venäjä enPi cBc 2007 - 2013 -ohjelma.

johanna Logrén ja Sanna Kauppi-nen MTT

Lisätietoja: sanna.kauppinen@mtt.fi Puh. 040 183 4845

FaktaTarkastelussa käytettiin maata-lousviraston lohkotietoaineistoa vuodesta 1995 lähtien. Vuosia jat-kuva saman kasvulohkon viljelyn seuranta on haasteellista. Pelto-lohkorekisterissä on tunnus pe-ruslohkoille, jolla voi olla yksi tai useampi kasvulohko. Kasvulohkon pinta-alasta on tieto.

Perus- ja kasvulohkojen alat voivat muuttua, kun pinta-aloja tarkiste-taan. Tässä tarkastelussa oletet-tiin kasvulohko samaksi, jos loh-kon pinta-alamuutos on ollut alle 20 prosenttia. mikäli kasvulohko-jen lukumäärä ja pinta-alat vaihte-livat paljon vuodesta toiseen, vil-jelytietoja ei voitu yhdistää jonkun vuoden osalta ollenkaan.

myös pellon käyttöluokat ovat muuttuneet tarkastelujakson ai-kana, mikä vaikeuttaa yhtenäisen aikasarjan tekemistä. Käyttöluok-kia on runsaasti, ja samankaltaisia luokkia yhdistettiin tarkastelun selkeyttämiseksi. Esimerkiksi tuo-tantonurmet-ryhmään on koottu 13 eri käyttöluokkaa.

0102030405060708090

100

Varsinais-Suomi Pohjois-Savo Lappi Koko maa

3 vuotta2 vuotta1 vuosi

Nautakarjatilojen tuotantonurmilohko palaa varsin joutuisista takaisin nurmikäyttöön. Kuvio osoittaa kuinka monta välivuotta tuotantonurmilohkolla oli muuta viljelyä ennen kuin lohko oli uudelleen nurmikäytössä. yksi välivuosi tarkoittaa käytännössä, että uusi nurmi oli perus-tettu suojaviljaan heti nurmen lopettamisen jälkeen.

13

ruis ei ole ollut viljelijöille kilpailuky-kyinen valinta eivätkä syyskylvöjen ja talvehtimisen haasteet sekä mieli-

kuvat rukiinviljelyn hankaluudesta ole lisän-neet viljelyhaluja.

Viime vuosina uudet lajikkeet ovat kui-tenkin parantaneet rukiin kilpailukykyä. Hyvä kysyntä, rukiin arvostus ja teollisuu-den sitoutuminen kotimaiseen rukiiseen kannustavat sen viljelyyn.

jALOSTUKSELLA LiSää KiLPAiLUKyKyä Kasvinjalostuksen tehtävä on parantaa vilje-lyn kannattavuutta. Rukiilla tämä tarkoittaa erityisesti entistä satoisampien ja viljelyvar-mempien lajikkeiden kehittämistä.

– Satotasojen parantaminen on avain-asemassa kaikessa jalostuksessa, niin myös rukiilla. Hyvä talvenkestävyys ja luja korsi puolestaan ovat olennaisia rukiin viljelyvar-muuden kannalta, joten myös niihin jalos-tuksessa panostetaan, kertoo jalostusjohtaja Merja Veteläinen Borealilta.

Uudentyyppisten, lyhytkortisten rukii-den jalostamiseksi on tehty Borealilla paljon töitä. Lyhyempikortisten lajikkeiden jalos-tuksessa on edetty, kun niissä on onnistuttu säilyttämään vanhojen pidempien lajikkei-den syvälle maahan ulottuva juuristo, joka takaa hyvän talvenkestävyyden. Lyhyt korsi taas mahdollistaa rukiillakin intensiivisen viljelyn ja sitä kautta korkean satotason.

Perinteisten populaatiorukiiden rinnal-la Borealilla jalostetaan myös niin sanottuja synteettisiä lajikkeita.

– Ne ovat ikään kuin populaatio- ja hy-bridilajikkeen välimuoto, ja niiden myötä kotimaisten ruislajikkeiden satotaso nousee tulevaisuudessa huomattavasti.

ViLjELyyN SATSAAmiNEN TUOTTAA TULOSTA Ruis pärjää kannattavuusvertailuissa muil-le viljoille, kun sen sato on yli 4 000 kg/ha. Kannattavuuteen vaikuttaa erityisesti lajike-valinta.

Heikki Mäkelän tilalla Lahdessa on vil-jelty ruista vuosikymmeniä.

– Satoisalla ruislajikkeella on mahdol-lisuudet päästä hyvään kannattavuuteen, Heikki Mäkelä kertoo.

Mäkelä huomioi rukiin tuotannon vilje-lykierrossa ja valitsee ruislohkolle esikasviksi aikaisen kevätviljan, hankkii rukiinsiemenet ajoissa sekä huolehtii maan kasvukunnos-ta ja muokkauksesta. Suunnitelmallisuus on

rukiin tuotannossa olennaista. Rukiinviljelyllä on monia positiivisia vai-

kutuksia niin viljelijän kuin ympäristönkin kannalta. Ruis monipuolistaa viljelykier-toa ja syväjuurisena kasvina se kuohkeut-taa maata. Syysmuotoisena ruis hyödyntää tehokkaasti esikasvivaikutuksen ja kevään sulamisvedet. Laajan juuristonsa ansiosta se hyödyntää myös pellon ravinteita, jolloin annetut lannoitteet poistuvat sadon muka-na.

anna Perttu, Boreal

Lisätietoja: anna.perttu@boreal.fi, Puh. 040 356 1778

Uudet lajikkeet ovat lisänneet intoa viljellä ruistaSuomalainen ruisleipä halutaan leipoa suomalaisesta rukiista. uudet satoisat lajikkeet ja teollisuuden sitoutuminen kotimaiseen raaka-aineeseen lisäävät halukkuutta viljellä ruista.

hyvä menekki on kasvattanut rukiin suosiota viljelijöiden keskuudessa.

anna PerTTu

reetta-ruis on jo vienyt perinteisten populaatiorukiiden sadot uudelle tasolle. myös sen korsiominaisuudet ovat vanhempiin lajikkeisiin verrattuna paremmat. (Lähde: mTT Viralliset lajikekokeet 2003–2010)

300035004000450050005500

Riihi (1999)

Reetta (2009)

Sato kg/ha

3000

3500

4000

4500

5000

5500

Riihi (1999) Reetta (2009)

Sato kg/ha

0

10

20

30

40

50

60

Riihi (1999) Reetta (2009)

Lako %

0102030405060

Riihi (1999)

Reetta (2009)

Lako %

rukiin eri lajiketyypitPopulaatioruislajikkeet ovat perinteisiä ja laajasti Suomessa menestyviä ruislaji-ketyyppejä. Lajikkeet on jalostettu risteyttämällä sopivia yksilöitä keskenään.

hybridilajike tuotetaan huolella valitun äiti- ja isälinjan avulla. hybridilajikkeen elinvoima ja korkea satopotentiaali perustuvat heteroosi-ilmiöön, joka saadaan aikaan yhdistämällä perimältään mahdollisimman erilaisia ja tarkasti valikoitu-ja vanhemmaislinjoja uudeksi lajikkeeksi. hybridilajikkeen siemen on uusittava vuosittain.

Synteettisiä lajikkeita pidetään populaatio- ja hybridilajikkeiden välimuotona. hybridilajikkeiden tapaan niiden korkea satopotentiaali perustuu heteroosiin, jo-ka syntyy eri siementuotantolinjojen välisen risteytymisen tuloksena.

Teollisuus haluaa kotimaistaFazer Leipomot on luvannut leipoa vuonna 2016 kaikki Oululainen-tuotemerkin ruis-tuotteet 100-prosenttisesti kotimaisesta ru-kiista. Lupaus kuvastaa teollisuuden sitou-tumista kotimaiseen rukiiseen.

– Tavoite on kova, mutta se ei ole mah-doton, uskoo Fazer Myllyn johtaja Pekka Mäki-Reinikka.

Rukiin omavaraisuuden saavuttaminen vaatii koko ketjun yhteistyötä. Mäki-Rei-nikka on nähnyt viljelijöiden halukkuuden rukiin tuotantoon kasvaneen. Nyt viljeli-

jöille on saatava viestiä uusista kilpailuky-kyisistä lajikkeista sekä viljelytekniikoista.

Ruis on suomalaisille kunnia-asia. Ru-kiin omavaraisuusasteen kasvattamiseksi tarvitaan satotasojen kasvattamista ja vilje-lyalojen kasvua.

Kotimaisten lajikkeiden vahvuutena on, että niitä voidaan viljellä koko rukiin tuo-tantoalueella, sillä ne on jalostettu paikalli-siin oloihin sopivaksi.

anna Perttu, Boreal

14

Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä maatilan toimintaa usein muutetaan, laajennetaan tai kehitetään muul-

la tavoin. Kehittämistoimilla on ratkaiseva merkitys tilan toiminnan kannattavuudelle, jatkamisedellytyksille ja kilpailukyvylle tule-vaisuudessa.

MTT:n tekemässä yrittäjäkyselyssä tar-kasteltiin erikseen alle kymmenen vuotta maataloutta harjoittaneita viljelijöitä sekä heidän kehittämissuunnitelmiaan ja -toi-miaan.

LAAjENNUS ViLjELySmAATA LiSäämäLLäKyselyyn vastanneista, alle kymmenen vuot-ta maataloustuotantoa harjoittaneista vil-jelijöistä neljännes oli jo laajentanut tai oli parhaillaan laajentamassa tilansa tuotantoa. Yleisimmin tuotantoa oli laajennettu hank-kimalla lisää viljelysmaata. Sillä, harjoitet-tiinko tilalla muuta yritystoimintaa, ei ollut vaikutusta maataloustuotannon laajentami-seen.

Muuta yritystoimintaa tilallaan oli aloit-tamassa noin joka kymmenes tilanpitoa aloitteleva viljelijä. Suosituimmat muun yri-tystoiminnan muodot olivat koneurakointi, matkailu ja puun jatkojalostus.

Lisäksi vajaa yhdeksän prosenttia tilan-pidon aloittajista oli vaihtanut tai vaihta-massa tilansa tuotantosuuntaa. Yleisimmin tuotantosuuntaa vaihdettiin siirtymällä ko-tieläintuotannosta toiseen kotieläintuotan-non lajiin. Osa tiloista oli myös lopettanut kotieläintuotannon ja siirtynyt kasvinvil-

jelyyn, mutta tuotantomuutoksia oli tehty myös päinvastaiseen suuntaan.

jAKSAmiNEN Ei rAjOiTA KEhiTTämiSTäKyselyn mukaan toimintaansa aloittavien tilojen kehittämistä rajoittavat eniten lisä-maan huono saatavuus ja korkea hinta sekä niistä johtuva liian pieni tilakoko. Erityises-ti isot sekä tuotantoaan jo laajentaneet tilat pitävät lisäpellon saatavuutta ongelmana.

Toiseksi eniten tilan kehittämistä rajoit-tavat korkea kustannustaso, alhaiset tuot-tajahinnat sekä niistä aiheutuva tuotannon huono kannattavuus.

Kolmanneksi tärkeimmäksi tilan kehit-tämistä rajoittavaksi tekijäksi nousivat ra-hoituksen hankkimiseen ja investointeihin

liittyvät tekijät.Työvoiman saatavuuden tai oman jaksa-

misen ei sen sijaan nähty rajoittavan tilan kehittämistä kovin merkittävästi. Tilanpi-don aloittajista noin neljännes oli lisännyt oman tai viljelijäperheen työpanoksen käyt-töä tilalla. Samoin ulkopuolisen urakoitsijan käyttöä oli lisätty tilanpidon aloittamisen jälkeen reilulla neljänneksellä tiloista. Sen sijaan vain vajaa viidennes vastaajista oli li-sännyt ja melkein 10 prosenttia vähentänyt ulkopuolisen työvoiman käyttöä tilallaan.

Minna Väre, MTT

Lisätietoja: minna.väre@mtt.fi

Aloittelevien, alle 10 vuotta tilanpitoa harjoittaneiden viljelijöiden kehittämisen rajoitteet.

0 5 10 15 20

Jaksaminen, terveys, työkyky

Työvoiman saatavuus

Ajanpuute

Kaavoitus, ympäristö- ja rakennusluvat

Epävarmuus (hinnat, tuet, politiikka)

Byrokratia, maataloustuet, valvonta

Rahoitus, pääomien saatavuus, investoinnit

Tuottajahinnat, kustannukset, kannattavuus

Lisäpellon saatavuus ja hinta, pieni tilakoko

0 5 10 15 20

Jaksaminen, terveys, työkyky

Työvoiman saatavuus

Ajanpuute

Kaavoitus, ympäristö- ja rakennusluvat

Epävarmuus (hinnat, tuet, politiikka)

Byrokratia, maataloustuet,valvonta

Rahoitus, pääomien saatavuus,investoinnit

Tuottajahinnat, kustannukset,kannattavuus

Lisäpellon saatavuus ja hinta,pieni tilakoko

Lisäpellon huono saatavuus rajoittaa aloittelevan viljelijän kehityshaaveitaToimintaansa aloittavien viljelijöiden tilojen kehittämistä rajoittavat eniten lisämaan saatavuus, tuotannon kannatta-vuus sekä rahoituksen hankkiminen. Lisäpellon huono saatavuus on ongelmana erityisesti isommilla ja tuotantoaan jo laajentaneilla tiloilla.

Lisämaata viljelyyn on huonosti saatavilla, mikä rajoittaa tilan kehittämistä.

janne LeHTinen

Uudethankkeet

PAiKALLiSTEN rEhUjEN hyödyntä-mistä sikojen ja siipikarjan luomu-ruokinnassa tutkitaan yhteiseuroop-palaisessa luomuhanke icoPP:ssa. Hankkeessa päivitetään suomalais-tenkin luomusikojen ja -siipikarjan rehustusmahdollisuuksia.

Luonnonmukaisessa kotieläintuo-tannossa rehuaineiden tulee olla 100-prosenttisesti luomutuotettuja. Siirtymävaiheen aikana (31.12.2014 asti) luomurehuissa saa käyttää ta-vanomaisesta tuotannosta peräi-sin olevia valkuaisraaka-aineita 5 prosenttia, mutta valkuaispitoisen soijapavun viljely on euroopassa il-masto-olosuhteista johtuen vähäis-tä. Lisäksi luomutuotannossa tulisi käyttää mahdollisimman pitkälle omalla tilalla tuotettuja rehuja.

Suomessa palkoviljoja ja rypsiä voisi hyödyntää nykyistä laajemmin si-kojen ja siipikarjan ruokinnassa. Li-säksi eu:n alueella on tarjolla uusia valkuaislähteitä, joiden rehuarvo on tarpeen selvittää. Myös vähän hyö-dynnettyjen karkearehujen käytöstä sioille ja siipikarjalle tarvitaan tietoa.

icoPP-hanketta (2011–2014) koordi-noi tanskalainen Århusin yliopisto, ja mukana on 10 euroopan maata. Hankkeessa kartoitetaan luomu-ruokinnan nykytila euroopassa ja tehdään rehuaineiden koostumus- ja sulavuusanalyysejä niiltä osin, kun tavanomaisen tuotannon tietoja ei voida hyödyntää. Hankkeen tavoit-teena on, että eläimet saavat luomu-rehuista tarvitsemansa ravintoaineet tuottaakseen hyvin ja taloudellisesti eikä esimerkiksi typpeä päädy lan-taan ylimäärin.

Suomessa tutkitaan luomurehujen koostumusta, karkearehun ja eri-koisempien rehuaineiden rehuarvoa lihasioilla sekä härkäpavun soveltu-vuutta emakoiden luomuruokintaan. Tulokset ovat hyödynnettävissä eu-rooppalaisessa luomukotieläintuo-tannossa. Tietoa saadaan palko-kasvien, kuten peltonätkelmän ja esparsetin kuivatuista mustasoti-laskärpäsen toukista sekä sinisim-pukoista valmistetun jauheen ja soi-jatofun valmistuksen sivutuotteen, kuivaamattoman okaran, rehuarvos-ta. Lisäksi tutkitaan aikaisen korjuu-asteen apilapitoista säilörehua.

Tulokset julkaistaan ammattileh-dissä, internetissä ja tieteellisissä lehdissä ja niitä käytetään MTT:n re-hutaulukot ja ruokintasuositukset -verkkopalvelun tietojen päivittämi-seen. Lisätietoja osoitteessa: http://orgprints.org/20804/22/icoPP_leaflet_Finnish.pdf

Liisa Voutila, Kirsi Partanen, Hilkka Siljander-rasi, Tiina Kortelainen, MTT

Lisätietoja: liisa.voutila@mtt.fi, Puh. 029 531 7915

15

yrittäjän on muokattava liiketoimin-taansa toimintaympäristön muutosta ennakoiden. Liiketoimintaosaami-

seen liittyy vahvasti omien menestystekijöi-den tunnistaminen suhteessa kilpailijoihin sekä kyky rakentaa oma liiketoiminta kil-pailuetua tuottavaksi yrityksen johtamis- ja ansaintamalliksi.

MTT:n toteuttamassa yrittäjäkyselyssä kartoitettiin erikokoisten ja elinkaaren eri vaiheessa olevien maatilojen liiketoimin-nan esteitä ja rajoitteita, tilan taloudellisen aseman kehitysnäkymiä, tilan toiminnan ta-voitteita sekä kehittämistarpeita.

VErKOSTOiTUmiNEN hAASTEENAMaatilayritysten tulevaisuuden haasteena on yhteistyörenkaiden ja -verkostojen li-sääminen, uusien asiakkaiden hakeminen ja paikallismyynnin kasvattaminen. Yritykset voisivat tehdä parempaa tulosta käyttämällä yhteiskoneita, työnvaihtoa ja optimoimalla lannankäsittelyä ja -käyttöä. Paikallismyyn-nin kasvuun on halua erityisesti lähiruoan kysynnän lisääntyessä.

Osaamisen kehittämiseksi tilat tarvitse-vat sparraus- ja vertaistukea. Lähes neljän-nes maatilayrityksistä ilmoitti, että heillä ei ole tukiverkostoa ja että he haluaisivat kan-nustusta erityisesti tilan pitkän aikavälin ta-voitteiden pohdintaan.

Tilojen mielestä oman toiminnan vii-si tärkeintä vahvistettavaa kohdetta olivat osaamisen kehittäminen erityisesti tulevai-suuden tarpeita ennakoiden, tiedonhan-

kinta tilan toiminnan suuntaamiseksi ja kehittämiseksi, neuvonta- ja konsultointi-palveluiden tuki tulevaisuuden vaihtoeh-tojen ja uusien mahdollisuuksien kartoi-tuksessa, tulevien teknologiavalintojen ja investointien vaihtoehtojen ennakointi ja arviointi sekä tilan talouden ennakointi 3–5 vuoden aikavälillä.

TOimiNNAN KANNATTAVUUS TärKEiN TAVOiTETilat katsovat tulevaisuuteen vahvimmin

3-5 vuoden ja tulevan vuoden aikajänteellä. Pidemmän aikavälin tarkastelua tarvitaan eri-tyisesti investointitilanteessa. Tulevai-suuteen varautumisen tärkeimpinä aiheina nähtiin tu-kipolitiikan muutosten ennakointi sekä ruo-kamarkkinoiden muutokset seuraavien viiden vuoden aikana.

Tulevaisuuden tavoitteista yritystoiminnan kannattavuus on selkeästi tärkein, mutta siinä tilat eivät olleet kokeneet onnistuneensa. Lii-ketoiminnan kasvua ja kasvattamista ei niin-kään nähty tärkeänä tavoitteena, mutta siinä yrittäjät kokivat onnistuneensa parhaiten.

Pasi rikkonen, MTT

Lisätietoja: pasi.rikkonen@mtt.fi Puh. 029 531 7675

maatila tarvitsee tukiverkoston pärjätäkseen muuttuvassa maailmassaMaatilayrityksessä johtamisen kokonaisuus on haastava. intensiivisen ja jatkuvasti kasvavan tuotantotoiminnan lisäksi on hallittava markkinat ja politiikan muutokset.

maatilayritykset voisivat tehdä parempaa tulosta, jos ne käyttäisivät yhteiskoneita ja työnvaihtoa.

janne LeHTinen

FaktaLiiketoimintaosaamisen kehittä-minen maatilayrityksissä (LiiKE-mAA) -hankkeessa tarkasteltiin tilan toimintaa 10 vuotta taakse-päin, nykytilannetta sekä tulevai-suutta viiden vuoden tähtäimel-lä. Kyselyyn poimittiin maatiloja maatalouden eri perustuotanto-suunnista.

hankkeessa on tarkasteltu maa-tilojen liiketoiminnan esteitä ja rajoitteita, tilan taloudellisen ase-man kehitysnäkymiä, tilan toimin-nan tavoitteita sekä tulevaisuuden kehit-tämistarpeita eri yritysko-koluokissa sekä kehitetty yksik-kökustannuslaskentajärjestelmää tilan talousjohtamiseen.

maatilatalouden kehittämisrahas-ton, makeran rahoittamassa tut-kimuksessa toteutettiin puhelin-haastattelu reilun 400 viljelijän otoksella. mTT:n johtamassa tut-kimuksessa ovat mukana ProAgria Keskusten liitto, ProAgria Uusi-maa ja helsingin yliopiston talous-tieteen laitos.

15

18

14

8

8

5

8

4

35

28

23

21

20

16

12

8

32

29

30

37

36

28

24

23

11

17

20

23

23

24

23

26

8

8

14

12

12

26

32

38

1

0

3,38

3,29

3,04

2,90

2,89

2,50

2,39

2,14

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Yhteistyörenkaiden ja verkostojen lisääminen (esim. yhteiskoneet, työnvaihto, lannanlevityssopimukset)

Uudet asiakkaat

Paikallismyynnin kasvattaminen (esim. lähiruoka)

Uudet jakelukanavat

Tilan tuotannon ja tuotteiden jatkojalostus

Yhteisomistus

Vientimarkkinoille pääseminen

Yhtiömuodon muuttaminen

%

Kuinka tärkeänä näette seuraavien tilan asiakas -ja sidosryhmäsuhteisiin liittyvien asioiden kehittämisen 5 vuoden kuluessa? Kaikki vastaajat, n=226

5 Erittäin tärkeä 4 3 2 1 Ei lainkaan tärkeä EOS KA

julkaisut

MTT:n raportti-sarjassa on ilmes-tynyt kesän ja syksyn 2012 aikana muun muassa:– eriytyvät alue- ja maatalouden rakenteet Suomessa maaseutunä-kökulmasta – Pihvirotuisten nautojen teuraso-minaisuudet ja lihan laatu– From Waste to Traffic Fuel (W-Fuel)julkaisut löytyvät osoitteesta: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/julkaisutPro agrian Tieto tuottamaan –sar-jassa on ilmestynyt syksyllä muun muassa: – Vasikasta huippulypsylehmäksi (ilm. syyskuussa)julkaisut löytyvät osoitteesta: http://proagria.fi/tuotteet/new/haku.asp

16

Kerä- ja suippokaalin sekä kesäkurpit-san menestymistä kokeiltiin MTT:n pohjoisilla tutkimusasemilla Sotka-

mossa, Ruukissa ja Rovaniemellä. Kaalit tuottivat runsaan ja laadukkaan sadon ja Rovaniemellä varhaiskaalit ylsivät hyviin sa-tolukuihin. Pohjois-Suomessa on tehty vä-hän tutkimuksia suippokaalin ja kesäkurpit-san viljelystä, ja ne yllättivät erinomaisella sadollaan.

KESäKUrPiTSALLA hUiPPUSATOjAKokeessa oli mukana neljä kesäkurpitsalaji-ketta. Sotkamossa ja Ruukissa kesäkurpitsan satokausi oli pitkä, heinäkuun puolesta vä-listä syyskuun loppupuolelle. Rovaniemellä satokausi kesti kaksi kuukautta.

Lajikkeiden sato vaihteli 50 000 kilosta yli 110 000 kiloon hehtaarilla. Sotkamossa ja Ro-vaniemellä suurimpaan kokonaissa-toon pääsi Cora. Ruukissa paras kokonais-sato oli President-lajikkeella.

Sotkamossa kauppakelpoiset sadot olivat korkeita ja huonoja kurpitsoja oli vähän. Ruukissa huonoja esiintyi koko kasvukau-den. Rovaniemellä satoa verottivat myös runsaana esiintyneet myyrät.

SATOiSAT KAALiTKeräkaaleilla testattiin varhais-, syys- ja tal-vilajikkeita. Kasvukaudella 2011 tuholais-vauriot olivat vähäisiä ja kaalien kauppakel-poiset sadot korkeita.

Rovaniemellä valkokaalin varhaislajik-keet Farao, Nozomi ja Campra saavuttivat

suurimmat kokonais- ja kauppakelpoiset sa-dot. Sotkamossa ja Ruukissa lajikkeet Con-cul, Lennox ja Brady olivat parhaimmat.

Punakaalista lyhyemmän kasvukauden vaativa Rodeo saavutti Sotkamossa ja Rova-niemellä parhaimman sadon. Ruukissa par-haiten menestyi Roderick.

Väriltään punainen suippokaali Niz

15/852 ylsi Sotkamossa ja Ruukissa suu-rempaan kokonais- ja kauppakelpoiseen sa-toon kuin vihreä Dutchman. Rovaniemellä taas Dutcman menestyi paremmin. Suip-pokaalilla kauppakelpoisuutta alensi kaalien halkeilu, joka olisi ollut vältettävissä aikai-semmalla sadonkorjuulla.

anu räty, Vesa järvelin, janne Ylijoki, Hanna Kekkonen ja Kaisa Soppela, MTT

Lisätietoja: anu.raty@mtt.fi Puh. 029 531 7704

Kesäkurpitsan ja suippokaalin satojen runsaus yllätti pohjoisessaKaalit ja kesäkurpitsa menestyivät Pohjois-Suomen oloissa, ja osa vihanneksista tuotti jopa yllättävän suuren sadon.

FaktaKokeet olivat osa mTT Sotkamon vetämää kolmivuotista Vihannes-viljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen -hanketta.

hanketta rahoittaa EU:n maaseu-turahasto Kainuun, Lapin ja Poh-jois-Pohjanmaan ELy-keskusten kautta.

Nauriin myöhäinen kylvö vähentää kaalikärpästuhojaKaalikärpänen on lähes jokakesäinen ongel-ma naurisviljelmillä. Jo muutama toukka saa nauriin kauppakelvottomaksi. MTT:n tutkimusasemilla Sotkamossa, Ruukissa ja Rovaniemellä tutkittiin kaalikärpäsen mu-ninnan määrää ja ajankohtaa sekä kaalikär-päsen toukkien aiheuttamien vioituksien laajuutta ja määrää nauriissa.

Kylvöt aloitettiin kesäkuun alussa ja suo-ritettiin viikon välein viisi kertaa. Kaalikär-päsen muninnan tarkkailu tehtiin nauriin ympäriltä otetuista maanäytteistä. Kokeessa käytettiin Goldball-lajiketta.

Nauriin kokonaissatomäärissä päästiin ensimmäisissä kylvöissä lähes tavanomaisiin hehtaarisatoihin, mutta sadon laatu kärsi toukkavioituksista. Rovaniemellä myöhäi-sempi, juhannuksen aikoihin tehty kylvö ei altistunut kaalikärpäselle niin paljon kuin aikaisemmat kylvöt.

Pohjoisessa muninnan aloitus poikkeaa Etelä-Suomesta. Kaalikärpäsen munamää-rät vaihtelivat tutkimuspaikkakunnittain, ja

Sotkamossa ne olivat alhaisimmat. Ruukissa munamäärät olivat moninkertaisia Sotka-moon ja Rovaniemeen verrattuna.

Ruukissa kaalikärpäsen runsain muninta näyttää alkavan tehoisan lämpötilasumman ollessa 700 astetta eli noudattavan Etelä-Suomeen laskettua ennustetta. Sotkamossa ja Rovaniemellä munamäärät alkoivat ko-hota jo tehoisan lämpötilasumman ollessa 500 astetta. Tehoisaa lämpötilasummaa al-kaa kertyä keväällä, kun vuorokauden keski-lämpötila on pysyvästi +5 asteen yläpuolel-la. Siihen lasketaan kultakin päivältä yhteen viiden asteen ylittävä osa.

Tulokset ovat vain yhdeltä kasvukaudel-ta. Koe toistettiin kasvukaudella 2012.

anu räty, MTT

Lisätietoja: anu.raty@mtt.fi Puh. 029 531 7704

Kaalin ja kesäkurpitsan kokosato ja kauppak-elpoinen sato. Kauppakelpoisiksi luokiteltiin yli 0,75 kg kerät. So = Sotkamo, Ru = Ruukki, Ro = Rovaniemi

Kokosato tn/ha

Kauppakelpoinensato tn/ha

Kaalit: So Ru Ro So Ru Ro

Campra F1 58,8 51,6 64,4 54,1 49,5 57,0

Farao 46,6 56,6 70,9 44,9 58,2 55,3

Nozomi 52,3 62,8 70,2 51,0 62,8 53,6

Amazon 70,6 60,3 39,5 70,6 23,4 23,7

Tekila 67,6 58,3 46,0 67,6 47,1 32,0

Brady 75,3 74,4 49,2 73,4 47,4 33,2

Consul 108,5 103,1 43,7 99,0 67,8 35,4

Attraction 66,6 69,5 33,1 66,6 60,6 27,4

Sting F1 51,4 55,4 22,1 51,4 46,0 19,6

Lennox 78,5 71,3 42,4 78,5 64,6 38,1

Paradox 69,9 65,9 39,1 69,9 54,5 20,8

Rodeo 77,5 63,1 47,2 72,1 63,1 34,9

Roderick 55,6 85,4 22,7 55,6 60,7 19,4

Dutchman 60,1 43,8 47,4 52,9 26,2 35,6

Niz 15/852 95,5 57,1 36,0 82,8 53,3 31,9

Kesäkurpitsat:Anissa 97,0 76,0 57,3 94,8 56,3 36,8

Tosca F1 104,7 91,3 67,4 104,1 78,6 50,8

President 101,4 96,9 50,4 98,6 58,5 26,4

Cora F1 116,3 91,9 74,8 114,3 67,1 53,9

Kaalin ja kesäkurpitsan kokosato ja kauppakelpoinen sato. Kauppakel-poisiksi luokiteltiin yli 0,75 kg kerät. So = Sotkamo, Ru = Ruukki, Ro = Rovaniemi

Kokosato tn/ha Kauppakelpoinensato tn/ha

Kaalit: So Ru Ro So Ru Ro

Campra F1 58,8 51,6 64,4 54,1 49,5 57,0

Farao 46,6 56,6 70,9 44,9 58,2 55,3

Nozomi 52,3 62,8 70,2 51,0 62,8 53,6

Amazon 70,6 60,3 39,5 70,6 23,4 23,7

Tekila 67,6 58,3 46,0 67,6 47,1 32,0

Brady 75,3 74,4 49,2 73,4 47,4 33,2

Consul 108,5 103,1 43,7 99,0 67,8 35,4

Attraction 66,6 69,5 33,1 66,6 60,6 27,4

Sting F1 51,4 55,4 22,1 51,4 46,0 19,6

Lennox 78,5 71,3 42,4 78,5 64,6 38,1

Paradox 69,9 65,9 39,1 69,9 54,5 20,8

Rodeo 77,5 63,1 47,2 72,1 63,1 34,9

Roderick 55,6 85,4 22,7 55,6 60,7 19,4

Dutchman 60,1 43,8 47,4 52,9 26,2 35,6

Niz 15/852 95,5 57,1 36,0 82,8 53,3 31,9

Kesäkurpitsat:Anissa 97,0 76,0 57,3 94,8 56,3 36,8

Tosca F1 104,7 91,3 67,4 104,1 78,6 50,8

President 101,4 96,9 50,4 98,6 58,5 26,4

Cora F1 116,3 91,9 74,8 114,3 67,1 53,9

anu räTY

17

monivuotinen nurmikasvusto pellol-la vähentää maan erodoitumista ja maa-aineksen mukana kulkeutu-

van fosforin määrää maan päällä virtaavassa vedessä. Sen sijaan veteen liuenneiden ra-vinteiden määrä nurmella kasvaa kevätvalu-makauden aikana. Syynä tähän on fosforin ja typen vapautuminen pakkasen rikkomista kasvisoluista.

Lumensulamis- ja sadevesien mukana ra-vinteet kulkeutuvat ojiin ja lopulta vesistöi-hin aiheuttaen rehevöitymistä. Siksi onkin tarpeen vähentää ravinteiden määrää nur-mikasvustoissa kasvukauden ulkopuolella. Niittoajankohdalla voidaan vaikuttaa seu-raavan talvikauden ravinnehuuhtoumaan.

jääTymiNEN jA SULAmiNEN VAPAUTTAVAT FOSFOriAMTT selvitti laboratoriossa fosforin ja ty-pen huuhtoutumista eri-ikäisistä lannoitta-mattomista odelmakasvustoista, kun ensim-

mäinen sato oli korjattu 22. kesäkuuta, 5. heinäkuuta tai 1. elokuuta. Kasvustonäyt-teet kerättiin syyskuun lopulla, jolloin nii-tosta oli kulunut 96, 83 ja 56 vuorokautta.

Näytteitä altistettiin vuoronperään pak-kaselle, sulamiselle ja vesihuuhtelulle. Näin pyrittiin matkimaan kevätvaluma-ajan pel-to-olosuhteita. Kasvustoista vapautui fos-foria jopa yli 7 kg ha-1. Yli puolet maan-päällisten kasvinosien sisältämästä fosforista huuhtoutui ensimmäisen jäätymis- ja su-lamistapahtuman jälkeen. Tämän jälkeen huuhtoutuminen väheni nopeasti.

Lähes kaikki maanpäällisissä kasvinosissa oleva fosfori vapautui, ja 90 prosenttia siitä oli liukoisessa muodossa. Kasvin typestä va-pautui alle 20 prosenttia, mikä vastasi 4–7 kg:n ha-1 typpihuuhtoumaa.

NiiTä ELOKUUSSA jA KOrjAA KASVUSTO POiS PELLOLTAKasvukaudella kuivuneista kasvinosista va-

pautuneet ravinteet päätyvät yleensä kasvi-en käyttöön tai sitoutuvat maahan. Toisin on keväällä, kun maa on jäässä ja ravinteet kulkeutuvat maan pinnalla virtaavan veden mukana. Laboratoriokokeessa maanpäällis-ten kasvinosien fosfori vapautui lähes ko-konaan.

Talveksi pellolle jäävän heinäkasvuston määrän pitäisi olla mahdollisimman pieni, jolloin huuhtoutumisalttiiden ravinteiden määräkin olisi pieni. Niitto elokuun alussa on parempi kuin kesäkuussa, koska tällöin maanpäällinen biomassa jää pienemmäksi. Syksyllä eri-ikäisten kasvustojen fosforipi-toisuuksissa ei ollut suuria eroja.

Niitetty kasvusto pitää korjata pellol-ta, jotta ravinteita ei vapaudu kasvijätteistä. Korjatulle sadolle tulee löytyä sopiva käyt-tö, jotta ravinteet eivät päätyisi vesiin. Jos kasvustoa ei käytetä rehuna, sitä voitaneen tulevaisuudessa käyttää esimerkiksi lannan kanssa syötteenä biokaasulaitoksissa.

jaana uusi-Kämppä, Katariina Yli-Heikkilä, janne Kaseva ja oiva niemeläinen, MTT

Lisätietoja: jaana.uusi-kamppa@mtt.fi Puh. 029 531 7866

Nurmen niittoajankohta vaikuttaa vesistöjen fosforikuormitukseenFosforihuuhtouma vähenee, kun luonnonhoitopellot ja nurmimaat niitetään siten, että maan päällä on talven aikana mahdollisimman vähän kasvustoa. Toistu-va jäätyminen ja sulaminen keväällä rikkovat kasvisoluja ja aiheuttavat fosforin vapautumista kasviaineksesta.

Nurminäytteitä altistettiin vuorotellen pakkaselle, sulamiselle ja vesihuuhtelulle. Fosforia vapautui eniten ensimmäisen sulamis- ja jäätymistapahtuman jälkeen

KaTariina YLi-HeiKKiLä

Fakta Suomessa on viljeltyä pinta-alaa 2 275 200 hehtaaria, josta noin 40 prosenttia on nurmipeitteisiä.

rehunurmea ym. on 656 200, luonnonhoitopeltoa 145 200, suo-javyöhykkeitä 7 600 ja muita nur-mipeitteisiä alueita 87 300 heh-taaria.

18

Jaana Peippo tutkii eläinten lisääntymistä. 1980-luvun lopun harjoittelujaksosta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukses-sa alkaneen uran aikana tutkijan katse on siirtynyt munasoluista ja alkioista isom-piin kokonaisuuksiin. Nyt kiinnostaa yhä enemmän koko eläin, se, miten esimerkiksi ravinto vaikuttaa lehmän munasoluihin ja alkioihin.

– Kun aloitin, naudanalkioita ei osat-tu tuottaa laboratorioissa. Teimme paljon tutkimusta käyttäen hiirtä mallieläimenä. Parikymmentä vuotta sitten naudanalkioita huuhdeltiin kerran kesässä. Nyt se on ym-pärivuotista rutiinia samoin kuin alkioiden laboratoriotuotantokin. Nyt pystymme al-kionäytteistä katsomaan tuhansia geenejä, menetelmät ovat kehittyneet valtavasti.

Yksinkertaisuudessaan alkionsiirroissa käytetään parhaiden periyttäjien alkioita, joita voidaan siirtää vaatimattomampiinkin yksilöihin. Alkiotuotannossa on Suomessa saatu Euroopan tasolla hyviä tuloksia. Al-kionsiirtoja tehdään vuosi vuodelta enem-män, ja alkioilla tehdään kauppaa. Peipon mukaan hyvien tulosten taustalla on toimi-va kokonaisuus.

– Kaikki alkaa maatiloista. Niillä halu-taan tehdä huuhteluja. Alkionsiirtoeläin-lääkäreille ja -seminologeille huuhtelut ovat rutiinia. Palaset osuvat kohdilleen.

mONiPUOLiNEN TyöPäiVä iNNOSTAAPeipon työpäivät ovat vaihtelevia, ja työssä

pääsee tekemään monenlaisia asioita. Alku-aikoina tutkija työskenteli navetassa ja la-boratoriossa, nykyisin hän tekee enemmän kirjoitustöitä: tieteellisiä käsikirjoituksia, ra-hoitushakemuksia ja raportteja.

– Käyn yhä teurastamolla keräämässä näytteitä sekä työskentelen tarvittaessa na-vetassa ja laboratoriossa. Käytännön työ on mukavaa. Työaika on kuitenkin rajallista, ja töitä pitää jakaa.

Tutkimuksen konkreettisuus innostaa Peippoa: viikon kestävää alkionviljelyä voi seurata mikroskoopilla, tutkimustuloksia

sovelletaan tiloilla. Alkionsiirroilla saadaan aikaan nopeampia tuloksia kuin jalostamalla siemennysten kautta.

Hedelmättömyys ja utaretulehdus ovat merkittävimpiä nautojen poiston syitä.

– Käytössä olevilla tekniikoilla pyrim-me selvittämään esimerkiksi, miksi hedel-mällisyys on alentunut ja miten ruokinta vaikuttaa siihen. Lisääntymistutkimuksen tavoitteena on, että lehmät voitaisiin pitää karjassa pidempään. Taloudellisuus paranee, ympäristö paranee, koko paketti hyötyy.

TyöTä TEhDääN ryhmäSSäPeippo työskentelee MTT:llä Jokioisilla eläingenomiikka-ryhmässä, joka tutkii nau-toja, sikoja, kanoja ja lampaita. Ryhmään kuuluu myös geenisäilytystutkijoita. Tutki-

musryhmien väliset rajat ovat hämärtyneet, eikä esimerkiksi hedelmällisyyttä voida sel-vittää tyhjiössä.

– Tiimityötä tämä on ehdottomasti, yk-sin ei osaa eikä ehdi kaikkea.

Ryhmän uusimmissa tutkimushankkeis-sa selvitetään erilaisten ruokintaratkaisujen vaikutusta lehmien poikimisen jälkeiseen energiataseeseen ja hedelmällisyyteen sekä suomenlampaan hedelmällisyyden gen-omiikkaa. Munasarjan toiminnan säätely kiinnostaa Peippoa yli eri eläinlajien.

Alun perin Peiposta piti tulla kirahvi-tutkija, mutta sitten kotoisat eläimet veivät voiton.

– Lehmät, lampaat ja hevoset ovat mu-kavia. Olen ensimmäisestä päivästä asti ol-lut erittäin innostunut työstäni, ja olen sitä edelleen.

johanna Leppänen, MTT

mahdollisimman terveitä ja tuotteliaita eläimiäjokaisen lypsytilallisen toiveissa on terve, pitkäikäinen ja tuottelias eläin. alkionsiirroilla tilat voivat uudistaa eläinkantaansa nopeasti. alkiontutkimusta tarvi-taan, jotta jälkeläisistä tulisi mahdollisimman hyviä.

jaana Peippo kollegoineen selvittää muun muassa, miten ruokinta vaikuttaa lehmien hedelmällisyyteen.

joHanna LePPänen

munasarjan toiminnan säätely kiinnostaa jaana Peippoa. Kuvassa munasolu.

Alkionsiirtoja tehdään yhä enemmän. Kuvas-sa on kuoriutuva alkio.

jaana PeippoErikoistutkija, FT Pyrki mTT:lle harjoittelijaksi vuon-na 1989, ja alkoi tehdä mTT:llä gra-dua.Asuu jokioisilla perheineen. harastaa ratsastusta ja juokse-mista.

19

KOLUmNi

Miksi luomu ja lähiruoka? jos asiaa tarkastelee maatalouden julkikuvan näkökulmasta, 1980-luvulla tullisuojan takana piileskelleen viljelijän tie on ollut pitkä eu-Suomen alistetun ja unohdetun kansanosan asemasta hipsterien puheen-aiheeksi.

Kaikki haluavat nykyään viljellä, ei siksi että olisi pakko vaan siksi, että se on hyvä. Lähes poikkeuksetta kysymys on luomu- ja lähiruokaan liitetyistä arvoista, joita myös etsitään kauppojen hyllyiltä. SiiNä VAihEESSA, kun Stubbin strate-gikot päästivät luomuintonsa valloilleen, epäuskontunne maaseudulla oli veitsellä leikattavissa. Herrat olivat kuitenkin viisaita, eivät siksi, että he pystyisivät suoraan kääntämään viljelijöiden ammat-titottumuksia joksikin muuksi vaan siksi, että kasvavan trendin kelkkaan on helppo hypätä. Trendinhaistelua on myös ollut havait-tavissa keskusliikkeissä. Kesko on brän-dännyt omaa luomutuotemerkkiään ja lisännyt luomuvalikoimaa. Sinänsä hienoa työtä, sillä suomalaisten ruokatottumuk-sien muutos ei ole tuulesta temmattu, ja se vaatii katteensa, mikä on koettu luomun läpimurron esteeksi ja kaupan mahdollisuudeksi rahastaa.

S-ryhmä sen sijaan on ollut liikkeellä kuin hidas hölmö. Luomutuotteita on ollut vaikea löytää ketjun kaupoista, asettelu, brändäys ja tuotevalikoima ovat lapsenkengissä. rainbow-tuotemerkki ei naurettavan englanninkielisen nimensä puitteissa tule ikinä symboloimaan puhdasta suomalaista ruokaa. Tässä suhteessa S-ryhmä onkin rehellinen, sillä suuri osa rainbow-merkin maatalous-tuotteista tulee Virosta, ja joissain merkin

luomutuotteissa on ollut e-koodimerkit-tyjä lisäaineita. VAiKUTTAA SiLTä , että yhteinen ässäm-me ei taida pelin henkeä. Luomusiementä keväällä ostaessani ei koko agrimarke-tin organisaatiosta löytynyt riittävää asiantuntemusta koskien suhteellisen yksinkertaisia luomutuottajan tarpeita. Keskusliike liikahtaa hitaasti, ja samalla herää kysymys siitä, ovatko luomu- ja lähiruoka oikeassa paikassa keskusliik-keessä? isot brändit sumentavat luomu- ja lähituotannon logiikkaa, sillä ketjujen massatarpeet eivät ikinä täyty yksit-täisten toimijoiden resursseilla. Kaupan voitontavoittelu on myös suhteetonta maatalouteen verrattuna. TähäN hUUTOON vastaa maatalouden uudelleenorganisoituminen: tuottajaket-jut, jossa keskitytään monen eri tuottajan valtakunnalliseen erikoistuotantoon, ruo-kapiirit ja suoramyynti esimerkiksi oman nettikaupan kautta ovat varteenotettavia mahdollisuuksia.

Vastaiskuun voisi lähteä myös järeämmin: Luomu-brändi (isolla kotimaisella alkukir-jaimella) tulisi varata ainoastaan suoma-laiselle luonnonmukaiselle tuotannolle, ja ulkomaiset tuotteet voisivat käyttää eKo-sertifikaattia. Tuotteen yhteydessä olisi aina mainittava alkutuottaja ja siten vahvistettava kotimaista ruokakulttuuria.

miTä TrENDiiN TULEE , niin ärsyttävä piirre siinä lähinnä on hännystely: alkupe-räiset, ideologialtaan vahvat tiennäyt-täjät ovat ihan jotain muuta, kuin asiaa tuntemattomat perässähiihtäjät, jotka hyödyntävät ilmiön pintakerrosta ilman halua tai kykyä tukea kokonaisuutta.

Se Siitä Sitten.

Luomu suomalaisille

Seuraava Maaseudun Tiede -liiteilmestyy 17.12.2012

Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

LAmPAiTA

ympäristötaide tuo luonnon lähelleSelviämme stressitilanteista paremmin, kun kasvit ja eläimet ovat osa elämäämme. Ih-minen on luonnossa kokonaisvaltaisesti läsnä aistien, tunteiden, tekemisen ja vuo-rovaikutuksen välityksellä. Vihreä hoiva ei aktivoi pelkästään aivoja.

Mielenterveyskuntoutujat, esikoululaiset ja ikäihmiset testasivat taideopiskelijoiden ohjauksessa uudenlaisia luontoharrastuksen ja ulkoilun muotoja MTT:n Apukan koeti-lalla Rovaniemellä. Ryhmät työskentelivät kaksipäiväisissä ympäristötaidepajoissa vii-me kevään ja alkukesän aikana.

Taidetyöpaja osoitti, että yhteisöllinen ympäristötaideprojekti lisää ihmisten hyvin-vointia ja antaa luontokokemukseen uusia ulottuvuuksia.

Luonnon tarkkailu ja luonnonmateriaa-lien käsittely tuottivat paljon iloa ryhmä-läisille. Ne rauhoittivat ja antoivat uutta puhtia. Rentouttavana pidettiin työpajojen kiireetöntä tahtia. Moni kertoi unen tulleen illalla tavallista paremmin ja levon olleen sy-vempää.

Mielenterveyskuntoutujat kertoivat ah-distuksen siirtyneen taka-alalle. Alussa oli tuntunut vaikealta keskittyä tehtäviin, mut-ta työ imaisi mukaansa. Senioreita innosti-vat lapsuudesta tutut materiaalit, jotka virit-tivät keskustelun menneistä ajoista.

Toiminta kykyjen ja tarpeiden mukaanOhjaajat kannustivat osallistujia ilmaise-

maan mielipiteitään ja vapauttamaan luo-vuutensa. Kannustusta ja ohjausta tarvitaan etenkin, kun aistien tai fysiikan pelätään ra-joittavan tekemistä.

Lasten ryhmässä tehtävä kannattaa rajata tarkasti ja kytkeä osaksi tarinaa. Ikäihmisten henkilökohtaiselle ohjaukselle pitää jättää riittävästi aikaa. Myös ryhmäytyminen vaa-tii oman aikansa.

Paikan valinnassa on tärkeä kiinnittää huomiota ympäristön esteettömyyden lisäk-si sen monimuotoisuuteen. Koko proses-si suunnittelusta toteutukseen vie helposti kuukauden verran.

Marja uusitalo ja anja Yli-Viikari MTT Maria Kerola, rovaniemen ammattikor-keakoulu

Lisätietoja: marja.uusitalo@mtt.fi Puh. 040 551 6916

Taidetyöpajan ohjaajat ja pikkutaiteilijat työn touhussa.

Maria KeroLa

Uusien taitojen opettelu antoi oppimisen ja onnistumisen kokemuksia. Aikaansaannos-ten herättämästä ylpeydestä kertoo se, että osallistujat toivoivat taideteosten kestävän pitkään, vaikka ympäristötaiteelle on usein ominaista väliaikaisuus ja katoavaisuus.

Laura roMPPainen

FaktaTyöpajat toteutettiin green ca-re osana lappilaisia elinkeinoja -hankkeen ja Lapin luonnontuo-te- ja elintarvikealojen työohjelma Lappi Luo ii -hankkeen rahoituk-sella yhdessä rovaniemeläisten päiväkotien ja hoivapalvelujen tuottajien kanssa.

Työpajat suunniteltiin mTT:n, La-pin yliopiston, rovaniemen am-mattikorkeakoulun ja rovaniemen kaupungin asiantuntijoiden yh-teistyönä.

Tutkimusta varten haastateltiin osallistujia. Lisäksi työpajan aika-na havainnoitiin, miten vuorovai-kutus toimi ryhmissä.

Vihreän hoivan testausta jatke-taan Apukassa. Seuraavaksi aloi-tetaan puutarhakerhon ja luonto-liikuntatapahtuman suunnittelu tulevalle kesälle.

Lisätietoja taideprojektista: http://projectsinnature.word-press.com/ ja Vihreästä hoivasta: www.gcfinland.fi

20

Viili suomenkarjan maidostaKaupan viiliä Suomenkarjan maitoa

Jos saat hankittua suomenkarjan mai-toa, kokeile viilin valmistusta kotona. Viilin ”siemenen” saat kaupan viilistä. Tee viili annosastioihin.

Sekoita kaupan viili ja annostele sitä jokaiseen astiaan noin ruokalusikalli-nen. Lisää maito, sekoita ja anna as-tioiden seistä huoneenlämmössä noin vuorokausi. Viili säilyy jääkaapissa muutamia päiviä.

jogurtti suomenkarjan maidosta1 l suomenkarjan maitoa1 dl maustamatonta jogurttia

Myös jogurttia voit valmistaa kotona. Kuumenna maito noin 80 asteeseen ja anna jäähtyä 42 asteeseen. Lisää sieme-neksi 1 dl maustamatonta kaupan jo-gurttia. Pidä seos lämpimänä esimer-kiksi termoskannussa yön yli.

Jogurtti on valmista, kun se tuntuu se-koitettaessa sakealta. Itse tehty jogurtti säilyy jääkaapissa muutamia päiviä.

CheddarjuustosalaattiCheddarjuustoaomenaa (kotimaisista lajikkeista sopivat esimerkiksi hieman mausteiset Punakaneli, Raike tai Lobo)lehtisalaattia

Kuutioi juusto ja omenat. Sekoi-ta keskenään yhtä paljon juusto- ja omenakuutioita ja tarjoile ne lehtisa-laattipediltä. Kastikkeeksi sopii ranska-lainen salaatinkastike.

reseptit

Valikoimiin kuuluvat:• marja- ja hedelmäkasvit• viherrakentamisen puut ja pensaat• perennat

Taimia myyvät taimistot ja puutarhamyymälät löytyvät osoitteesta www.mtt.fi/fine

Terveet, kestävät ja kotimaiset FinE-taimet ammatti- ja kotikäyttöön

Suomenkarja on ilmeisesti tuotu tänne jo 4000 – 5000 vuotta sitten. Aikojen kulu-essa siitä on eriytynyt kolme eri rotua: itä-suomenkarja eli kyyttö, länsisuomenkarja ja pohjoissuomenkarja. Ne eroavat toisistaan jonkin verran esimerkiksi ulkonäön ja mui-denkin ominaisuuksien suhteen. Yhteistä niille on pieni koko, pärjääminen ääriolo-suhteissa, hyvä hedelmällisyys ja terveys, eri-tyisesti jalkaterveys.

iLmASTONmUUTOKSEN SOPEUTUjATSuomenkarja on sopeutunut vaatimatto-maan rehuun, ja sen maidontuotto on hyvä rehunkäyttöön nähden. Suomenkarja on ar-vokas geenivara, jota voidaan hyödyntää so-peutettaessa nautoja ilmastonmuutokseen.

Kaikkia kolmea rotua on jäljellä vähin-tään muutamia satoja yksilöitä, läntistä ro-tua eniten. Rodut pyritään säilyttämään ja niiden maitoa ja lihaa hyödyntämään nii-den erityisominaisuudet huomioiden.

jUOKSETTUVAA mAiTOASuomenkarjan maidossa on melko runsaas-ti valkuaista ja rasvaa. Valkuaisen rakenne poikkeaa jonkin verran valtarotujen valkuai-sen rakenteesta. Maito esimerkiksi juokset-tuu helposti ja sopii siten hyvin juustojen ja hapanmaitotuotteiden valmistukseen.

Maidon rasvassa on enemmän välttämät-tömiä rasvahappoja eli linoli- ja alfalinolee-nihappoa kuin valtarotujen rasvassa. Mai-don prosessointiominaisuuksia selvitetään

parhaillaan tutkimusprojektissa. Tavoitteena on myös tutkia maidon mahdollisia terveys-vaikutteisia yhdisteitä.

mAiTOTUOTTEET SOPiVAT hErKUTTELUUNMaidon ja maitotuotteiden makukin on erinomainen. Makuun, rasvahappokoos-tumukseen ja valkuaisen määrään voidaan jonkin verran vaikuttaa rehulla. Suomenleh-män maidosta ja maitotuotteista voidaankin optimoinnilla kehittää herkkutuotteita.

Esimerkiksi muutamat pienmeijerit val-mistavat jo suomenkarjan maidosta juusto-ja. Ne sopivat sellaisenaan juustotarjottimen erityisherkuiksi.

raija Tahvonen, Tuomo Tupasela, MTT

herkkuja alkuperäiskarjan maidostaääriolosuhteisiin sopeutuneen suomenlehmän maito sopii hyvin herkkutuotteisiin. Muutamat pienmeijerit valmista-vat siitä jo juustoja. Kotikeittiössä maidosta voi tehdä vaikkapa viiliä.

itäsuomenkarjan eli kyytön maidossa on runsaasti valkuaista ja rasvaa.

janne LeHTinen

Cheddarjuustosalaattiin sopivat hyvin kotimaiset mausteiset omenalajikkeet.

raija TaHVonen