MakroIIkurssityö/Olli-MattiLaine10.2.2016

1

InflaatiotavoitteennostaminenneljäänprosenttiinTässämuistiossaarvioidaan,kuinkaEKP:ninflaatiotavoitteennostamisenneljäänprosenttiinvaikuttaisieuroalueenkokonaistuotantoonjatalouskasvuun.

Inflaatiotavoitteen nostamisella voidaan arvioida olevan positiivinen vaikutuskokonaistuotantoon lyhyellä aikavälillä. Sen sijaan pitkän aikavälin kasvuvauhtiininflaatiotavoitteennostollaeituskinolisijuurikaanvaikutusta.

Tausta

EKP:nmandaattionperäisinMaastrichtinsopimuksesta(SopimusEuroopanunionista)sekäEuroopankeskuspankkijärjestelmänjaEuroopankeskuspankinperussäännössä.Maastrichtinsopimuksenartiklan127kohdassamääritelläänEuroopankeskuspankkijärjestelmälle(EKPJ)ensisijaiseksi tavoitteeksi hintatason vakauden ylläpitäminen. Kyseisen artiklan samassakohdassa sanotaan lisäksi, että ”EKPJ tukee yleistä talouspolitiikkaa -- rajoittamattahintatason vakauden tavoitetta”. EKP määrittelee hintavakauden euroalueenyhdenmukaistetunkuluttajahintaindeksinhiemanallekahdenprosentinvuotuiseksinousuksikeskipitkälläaikavälillä(EKP:nrahapolitiikka2011).Euroalueen inflaatio seurasi suhteellisen tarkasti inflaatiotavoitetta euron käyttöönotonjälkeen aina finanssikriisin syttymiseen asti (Kuva 1). Finanssikriisin jälkeen inflaatio onvaihdellut suuresti ollen paikoin jopa negatiivista. Viime aikoina inflaatio on ollut lievästipositiivista, mutta alittanut tavoitteen kuitenkin selvästi. Vertaamalla kuvaa 1 ja kuvaa 2havaitaan, että inflaation ja bruttokansantuotteen kehitys on ollut samansuuntaista. Kokokuvissa näkyvän ajanjakson ajan EKP:n inflaatiotavoite on ollut ”alle kaksi prosenttiakeskipitkälläaikavälillä”.

Kuva 1: Euroalueen inflaatio käyttäenneljännesvuosiaineistoa (Q1/1999-Q3/2015)(http://sdw.ecb.europa.eu/).

Kuva2:Euroalueentalouskasvukäyttäenneljännesvuosiaineistoa (Q1/1999-Q3/2015)(http://sdw.ecb.europa.eu/).

MakroIIkurssityö/Olli-MattiLaine10.2.2016

2

Päätöksen hintavakauden määritelmästä on tehnyt EKP:n neuvosto. Inflaatiotavoitteennostaminen neljään prosenttiin vaatisi hintavakauden määrittelemistä uudelleen EKP:nneuvostossa. (EKP:n rahapolitiikka2011.)Toinenvaihtoehtoon tehdämuutosmuuttamallaEKP:nmandaattia.

EKP:n mandaatin muuttaminen tarkoittaisi perussopimusten muuttamista, josta säädetäänEuroopan unionista tehdyn sopimuksessa. Muutos tapahtuisi tavanomaisen menettelynkautta, joka etenee seuraavasti. Ehdotuksen muutoksesta voi tehdä jäsenvaltion hallitus,Euroopan parlamentti tai komissio. Ehdotus toimitetaan neuvostolle, joka toimittaa senEurooppa-neuvostolle ja antaa tiedoksi kansallisille parlamenteille. Eurooppa-neuvostokuuleeEuroopanparlamenttiajakomissiota,minkäjälkeensentuleepuoltaayksinkertaisellaenemmistöllä muutoksen käsittelyä. Hallitusten välinen konferenssi hyväksyy muutoksenyhteiselläsopimuksella.Muutostuleevoimaanjäsenvaltioidenratifioituasenvaltiosääntönsäasettamienvaatimustenmukaisesti.(NieminenjaTarkka2014.)

Inflaationvaikutuksettalouskasvuun

Klassisen dikotomianmukaan pitkällä aikavälillä nimelliset suureet eivät vaikuta reaalisiinsuureisiin. Eli inflaatiolla ei pitäisi olla vaikutusta reaaliseen talouskasvuun, vaan reaalinentuotanto määräytyy tuotannontekijöiden määrän ja teknologian perusteella. Tämä eikuitenkaanpidätäysinpaikkansa.Pitkälläaikavälillähintavakaudellaonpositiivinenvaikutuskasvuun, koska se vähentää epävarmuutta (Fischer 1993). Korkea inflaatio lisääepävarmuutta ja sitä kautta pienentää talouden kasvuvauhtia pitkällä aikavälillä. Korkeainflaatio esimerkiksi vaikeuttaahintojenvertailua, lisää verotuksenvääristymiä ja yritystentarpeita suojautua inflaatiolta esimerkiksi suurempien varastojen kautta. Inflaatiovauhdinollessa nopea on myös sen vaihtelu suurempaa kuin inflaatiovauhdin ollessa hidas. Tämäsuurempivaihtelunostaainflaatiostaaiheutuvaariskipreemiota,mikävähentääinvestointeja.(EKP:n rahapolitiikka 2011.) Vakaa rahan arvo on siis tavoiteltava asia, koska se vähentääepävarmuutta,mikälisäätaloudenaktiviteettia.Lyhyellä aikavälillä inflaation vaikutukset talouskasvuun ovat kuitenkin toiset. Erityisestinykyisessätilanteessa, jossakorkotasoonalhainen,inflaatiotavoitteennostamisellasaattaisiolla merkittävä vaikutus kasvuun lyhyellä aikavälillä (Michelis ja Iacoviello 2015). Monettaloustieteilijät ovatkin esittäneet, että inflaatiotavoitetta olisi viisasta nostaa väliaikaisestitaloudenollessa likviditeettiloukussaeli tilanteessa, jossakorkotasoonnollassa ja talouseikasva(EsimerkiksiKrugman1998).Ongelmanalikviditeettiloukussaonse,ettäkeskuspankkieivoi laskeareaalikorkoa laskemallanimelliskorkoa,vaansevoiyrittää laskeareaalikorkoalähinnä vaikuttamalla tulevaisuuden inflaatio-odotuksiin (Esimerkiksi Krugman 1998,Eggertsson ja Woodford 2003, Bhattarai, Eggertsson ja Gafarov 2015). De Michelisin jaIacovielloyn (2015)mukaan Japanissa likviditeettiloukun aikana inflaatiotavoitteen nosto 2prosenttiyksiköllänostaisibruttokansantuotettalähes4prosenttia.Mitä inflaatiotavoitteen nostaminen neljään prosenttiin sitten tarkoittaisi pitkän aikavälintalouskasvun kannalta? Tärkein argumentti inflaatiotavoitteen nostamisen puolesta onlikviditeettiloukunvälttäminen.LaurenceBall(2014)onsitämieltä,ettäinflaatiotavoiteolisihyvänostaapysyvästineljäänprosenttiin.Neljänprosentininflaatiopienentäisiriskiäjoutualikviditeettiloukkuun,koskanimelliskoroissaolisitällöinenemmänlaskuvaraa.1Onkopitkänaikavälin talouskasvun kannalta sitten parempi sallia hieman korkeampi inflaatio, vaiylittävätkö korkeamman inflaation kustannukset siitä saatavat hyödyt? Esimerkiksi1 Fisher-efektin takia korkeampi keskimääräinen inflaatio johtaisi myös korkeampiinkeskimääräisiinnimelliskorkoihin.

MakroIIkurssityö/Olli-MattiLaine10.2.2016

3

Eggertsson ja Woodford (2003) ovat sitä mieltä, että niin korkea inflaatiotavoite, ettälikviditeettiloukku ei koskaan purisi, olisi liian korkea inflaation negatiivisten vaikutustenvuoksi. Heidän mukaansa inflaatiotavoitteen tulisi olla positiivinen, mutta matala. Schmitt-Grohe ja Uribe (2010) vertailevat eri teorioiden ennusteita optimaalisesta inflaatiostahyvinvoinnin kannalta tullen tulokseen, että optimaalinen inflaatiotavoite olisi suunnilleennolla prosenttia vuodessa. Hyvinvointi ja kasvu ovat kuitenkin eri asioita. Ball (2014)puolestaan näkee aiemman tutkimuksen valossa, että neljän prosentin inflaatio ei vieläylittäisikynnystä,jonkajälkeeninflaationnegatiivisetvaikutuksetalkaisivathidastaakasvua.Optimaalisestainflaatiotavoitteestaeisiisollatäysinyksimielisiä.

Inflaation ja talouskasvun pitkän aikavälin suhteesta on saatu empiirisissä tutkimuksissatodellaerilaisiatuloksia.2Ideananäissätutkimuksissaonestimoidakynnysarvo,jonkajälkeeninflaation kasvu vaikuttaa negatiivisesti talouskasvuun. Kremer, Bick ja Nautz estimoivatinflaation kynnysarvoksi kehittyneissä maissa 2,53 prosenttia. Tätä suuremmilla inflaationarvoilla inflaation prosenttiyksikön kasvu vähentää tuotannon kasvua 0,531prosenttiyksiköllä. Kynnysarvoa alemmilla inflaation arvoilla inflaation prosenttiyksikönkasvu sen sijaannostaa tuotannon kasvua1,28prosenttiyksiköllä. Tutkijat näkevätkin, ettäliianmatalainflaatioonisompiongelmakuinliiankorkea.(Kremer,BickjaNautz2013.)Kunarvioidaan näillä luvuilla inflaatiotavoitteen noston 2 prosentista 4 prosenttiin vaikutustapitkän aikavälin kasvuvauhtiin, saadaan tulokseksi noin 0,1 prosenttiyksikön hidastuminenkasvuvauhdissa. 3 Huomionarvoista on kuitenkin, että neljän prosentin inflaatiotavoitemahtuukynnysarvon95prosentinluottamusvälille(1,38-5,50).

Yhteenveto

Nykyisessä taloustilanteessa inflaatiotavoitteen nostamisella neljään prosenttiin olisitodennäköisesti positiivinen vaikutus lyhyellä aikavälillä bruttokansantuotteen tasoon. Sensijaan ei ole konsensusta siitä, vaikuttaisiko inflaatiotavoitteen nosto pitkällä aikavälilläkasvuvauhtiinpositiivisesti,negatiivisestivaieiollenkaan.Inflaatiotavoitteennostamisellaeitodennäköisestiolisiainakaansuurtavaikutustapitkänaikavälinkasvuvauhtiin.

2Sarel(1995)esitti,ettäinflaationkasvullaonolematontailieväpositiivinenvaikutuspitkänaikavälin kasvuun inflaation ollessa alle 8 prosenttia. Bruno ja Easterly (1996) puolestaantulivattulokseen,ettäinflaationmuutoksillaeiolevaikutustakasvuun,kuninflaatioonalle40prosenttia.3(2,53%-2%)*1,28+(4%-2,53%)*(-0,531)=-0,10217%

MakroIIkurssityö/Olli-MattiLaine10.2.2016

4

Lähteet

Ball,L.2014.TheCaseforaLong-RunInflationTargetofFourPercent. IMFWorkingPaper,no.92.Bhattarai, S, Eggertsson, G, ja Gafarov, B. 2015. Time consistency and the duration ofgovernmentdebt:Asignallingtheoryofquantitativeeasing.NBERWorkingPaper,no.21336.Bruno, M. ja Easterly, W. 1996. Inflation and Growth: In Search of a Stable Relationship.FederalReserveBankofSt.LouisReview,no.3,139-146.

DeMichelis,A.jaIacoviello,M.2015."RaisinganInflationTarget:theJapaneseExperiencewithAbenomics.http://ec.europa.eu/economy_finance/events/2015/20151001_post_crisis_slump/.Luettu28.1.2016.Euroopankomissio.ECBStatisticaldatawarehouse.http://sdw.ecb.europa.eu/.Luettu28.1.2016.

Eggertsson,GjaWoodford,M.2003.TheZeroBoundonInterestRatesandOptimalMonetaryPolicy.BrookingsPapersonEconomicActivity,no.1,139-233.

EKP:nrahapolitiikka.2011.https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/monetarypolicy2011fi.pdf?1f1d033b8f8b62637ec78e35b303695a.Luettu27.1.2016.SuomenPankki.

Fischer, S. 1993. The role of macroeconomic factors in growth. NBERWorking Paper, no.4565.Kremer, S., Bick, A. ja Nautz, D. 2013. Inflation and growth: New evidence from a dynamicpanelthresholdanalysis.EmpiricalEconomics,44,no.2,861-878.Krugman, P. 1998. It’s baaack: Japan’s slump and return of the liquidity trap. BrookingsPapersonEconomicActivity,no.2,137-205.

Nieminen, M. Ja Tarkka, J. 2014. Euroopan keskuspankin mandaatti ja sen muuttamisenvaikutukset.http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/bof_online/Documents/BoF_Online_10_2014.pdf.Luettu26.1.2016.BoFOnline.

Sarel,M.1995.NonLinearEffectsof InflationonEconomicGrowth. IMFWorkingPaper,no.56.Schmitt-Grohe,S. jaUribe,M.2010.TheOptimalRateofInflation.NBERWorkingPaper,no.16054.