Legio Ostiensis ry:n ainejärjestölehti Itä-Suomen yliopiston oikeustieteilijöiden opiskelijajulkaisu Päätoimittaja Milla Määttä

Kirjoittajat tässä lehdessä: Outi Saarinen, Aki Reinimäki, Mari Kokko, Elisa Vornanen, Iida Kuusrainen, Milla Määttä

Taitto Milla Määttä

Yhteystiedot sähköposti: hallitus@legio.fi nettisivut: www.legio.fi postiosoite: Legio Ostiensis ry Oikeustieteet Itä-Suomen yliopisto PL 111 80101 JOENSUU 1. vuosikerta, 3. numero.

Pääkirjoitus Milla Määttä

Kiireestä kantapäähän

Pysähtymisen vaikeus näyttäytyi minulle arvoituksellisuudessaan kesän lopulla. Olen koko

tähänastisen nuoruusikäni kuulunut siihen ärsyttävään ”jokapaikanhöylä” -joukkoon, jolle kalenterin

täyttäminen mitä ihmeellisimmillä menoilla kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Kevään ja kesän aikana

kunnianhimoinen opiskelutahtini edellytti kuitenkin, että säilyttääkseni nukkumisen osana

päiväjärjestystäni opintoihin uhraamani lisäpanos oli irrotettava kaikista muista menoista.

Pelkästään opiskeluun keskittyminen kävi mahdottomaksi hyvin nopeasti. Kun päivän kulku ei

edennyt enää kalenterimerkintöjen mukaan, minulle kävi yllättävän helpoksi ohjautua ”vahingossa”

tekemään työvuoroa, kokkailemaan, seikkailemaan vuokra-asuntosivuille, kahvittelemaan ja jopa

siivoamaan. Kesäkuussa innoistuin onneksi kanditutkielmastani niin, että keskittymiseni

opintotehtävään oli suorastaan ennennäkemätöntä. Ilmojen lämmetessä työpiste siirtyi

parvekkeelle, jossa kesätuulten lämmössä kukoistanut innostukseni kuitenkin koki taantumuksen, kun

luin laitoksen kirjoitusohjeesta, ettei kandidaatin tutkielma ”ole tutkimus sanan varsinaisessa

merkityksessä, vaan kirjoitusharjoitus”.

Kun opintojeni suoritustahti aloitti hidastumisensa, aikaa oli käsilläni taas aivan liikaa. Kuvittelin

viettäväni leppoista kesälomalaisen elämää, töiden ollessa turhankin osa-aikaisia ja kaiken

maailman deadlinejen odotellessa kaukana tulevaisuudessa. Syksyn kynnyksellä edessä

odottelevat muuttohässäkät painoivat kuitenkin salaa mieltäni; epäselviä olivat pitkään mm.

asuinkaupunki, asunnon löytäminen, muuttokuljetuksen järjestyminen ja koko paketin taloudellinen

puoli.

Kaikki järjestyi kaikesta huolimatta hyvinkin kivuttomasti. Kesän olematon päivärytmi oli kuitenkin

jättänyt minulle ilmeisesti liikaa aikaa pähkäillä asioita ja niiden sujumista, ja tyhjentäessäni viimeisiä

roskia vanhasta asunnostamme kroppa sanoi STOP. ”Kesälomalaisen stressitön arki” olikin ollut

pelkkää silmänlumetta jopa itselleni. Toimettomuus ja tyhjä kalenteri. Ajatus siitä, että syksy kuluu

lähinnä kirjoitellessa esseetehtäviä itsekseni. Ei luentokursseja, kokouksia, suunnittelua. Tässäkö se

kanditutkintokin oli? Jokapaikanhöylän ajoi ahdistukseen se, ettei tekemistä ollutkaan tarpeeksi?

Pysähdyin vihdoin tarkastelemaan kykyjäni, tarpeitani ja heikkouksiani. Rakastan opiskelua ja

akateemista vapautta. Tarvitsen vertaistukea muilta opiskelijoilta. Työelämäorientoituneisuus

ahdistaa. Pelkkä pänttääminen ilman harrastuksia, virkistäytymistä ja ihmisiä ympärillä

ajaa minut hulluksi. Kalenterini saa ja sen tulee täyttyä. Minun täytyy kuitenkin

myös oppia olemaan hetki toimettomana – pysähtyä.

Suosittelen kaikille, sekä uusille että vanhoille opiskelijatovereille, pysähty-

miskokeilua. Omien menojen, kiireiden ja vielä tekemättömien tehtävien

kanssa facebookissa kehuskelu on yksinkertaisesti ärsyttävää, eikö?

Pysähtymällä tarkkailemaan omaa tahtia ja tarpeita ihan itsekseen

voi huomata, että opiskelu on mahtavaa puuhaa, harrastukset

nautinnollisia, ystävät ja kaverit huippuseuraa ja opiskelijarien-

notkin välillä tarpeen. Samalla voi myös havaita, että toimet-

tomuuskin on joskus sallittua. Eikä sitten verrata omaa tahtia

muihin, jooko?

Tässä numerossa

2 Pääkirjoitus

4 Puheenjohtajan palsta

5 Helan Går!

7 Ajankohtaista

10 Ammatti: opiskelija

11 Vuosijuhlat 2011

13 Selviytymistarina

15 Valituspalat

16 Kostajaisissa seikkailtiin

lomatunnelmissa

18 Eksku

20 Sikanurkkaus

Puheenjohtajan palsta Outi Saarinen

Vielä on vähän kesää jäljellä

Kohta se on taas. Syksy. Henkinen valmistautuminen sitä varten on tiukasti aloitettu.

Ensimmäiset viikot ovat aina hektisiä opiskelijoiden syksyssä, mutta erityisen kiireisiä ne ovat

eräälle tietylle opiskelijaryhmälle – fukseille. Älkää kuitenkaan huoliko, kyllä niistä on kaikki

tähän mennessä selvinneet, ainakin enemmän tai vähemmän. Tietotulvaa ja vapaa-ajan

aktiviteettia on luvassa paljon, mutta niistä suoriutuminen ei ole mikään mahdoton

tehtävä. Tukena ovat aina kuitenkin kultaakin kalliimmat tuutorit, jotka ovat tukena ja

turvana uusille opiskelijoille niin opiskeluihin liittyvissä, kuin opiskeluun liittymättömissä

asioissa.

Legio on elänyt hiljaiseloa koko kesän. Ainoastaan hallitus on muutaman kerran joutunut

kesälomansa keskeyttämään kokoustamisen merkeissä. Nyt alkaakin jo olla pikkuhiljaa

aika startata käyntiin syksyn toiminta! Syksyllä on luvassa hyvin paljon jo vanhemmille

opiskelijoille tuttua ohjelmaa ja tutustutammekin ilolla uudet innokkaat opiskelijamme

mukaan näihin lähes perinnettä muistuttaviin tapahtumiin. Back to Legio on varmasti yksi

muistettavimmista kekkereistä, mitä alkuvuodesta on luvassa. Koko syksynhän kruunaavat

sitten perinteiset Legion vuosijuhlat, jotka ovat samalla koko Legion vuoden hienoin

tapahtuma.

Allekirjoittanut itse odottaa innolla uusien kasvojen

(ja niiden vanhojen ja tuttujenkin) kohtaamista ja

kehoitankin kaikkia osallistumaan aktiivisesti

mukaan Legion järjestämiin aktiviteetteihin.

Mukavaa on taatusti ja uusia mukavia tuttavuuksia

tulee varmasti vastaan!

Innolla syksyä odottaen, hyvää ja opiskelu-

motivaationtäyteistä alkavaa syksyä kaikille

toivottaen

Outi Saarinen, pj

P.S Hihastahan saa tulla

nykimään, jos jotain kysyttävää

on. Yleensä en pure.

Ainakaan kovaa.

Helan Går!

Legion vappu ja Vuoden legiolaiset 2011 Teksti: Outi Saarinen

Vuoden 2011 vappuviikon kruunajaiset, eli Legion vappu, järjestettiin tänä vuonna vähän

uudenlaisissa puitteissa Kerubin kellarissa. Virallisen Legion vapun avasi Ilosaaressa nautitut

alkumaljat, joidenka jälkeen siirryimme oman ainejärjestömme yksityistilaisuuteen Kerubin

kellariin. Tunnelma oli kaiken kaikkiaan mukava, kun saimme viettää yhdessä paikassa

yhteistä vappua omalla porukalla muutaman tunnin ajan, jonka jälkeen ovet avautuivat

myös muulle vappukansalle.

Vapun ohjelma koostui pienoisesta tervetulopuheesta, ilmapalloilusta ja vuoden

Legiolaisten palkitsemisesta. Ilmapallokilpailun voittamisesta käytiin kova taistelu (myös

allekirjoittanut oli tiukasti voittokamppailussa kiinni, kunnes tipahti viime metreillä pelistä

pois ja kärsi tuskaisesta tappiosta koko loppu illan) ja voittajaksi selviytyi Ilari (katkeran

suloiset onnittelut hänelle). Toki joka väliin mahtui paljon muuta hauskanpitoa ja tanssia.

Tanssilattian täyttämisestä huolehtikin koko illan Legion oma Olli. Kokonaisuutena

tunnelma oli iloinen ja ihmiset viihtyivät mainiosti ainakin suoritettujen täsmäiskukyselyiden

perusteella. Tarkkasilmäisimmät saattoivat myös tanssilattian melskeestä havaita

epämääräisiä peruukkipäisiä miehiä…

Tanssia, laulua ja hyvää mieltä (ja ehkä vähän nautintoaineitakin):

siitä oli Legion vappu 2011 tehty!

Vuoden 2011 legiolaisina palkittiin seuraavat henkilöt:

Vuoden fuksi: Kalle Hertti

Vuoden tuutori: Anna Nousiainen

Vuoden paita & peppu: Jouka Kujala & Janne Junttila

Vuoden pari: Milla Määttä & Matti Kuivalainen

Vuoden partyanimal: Kalle Hertti

Vuoden bilehile: Jenna Hattunen

Vuoden hymytyttö: Jenna Hattunen

Vuoden hymypoika: Ilkka Häyrinen

ONNEA!

Valitettavasti ilta oli niin vauhdikas,

että kuvat jäivät ottamatta.

AJANKOHTAISTA

SYYSKUU

14.9. Back to Legio Vanhat ja uudet legiolaiset tapaavat

syksyn ensimmäisissä bileissä Suvaksella

alkaen klo 18.

14.9. Back to School: Redrama

Night Kimmelissä klo 22-04. Lippu

ennakkoon 5e ja ovelta 8e. K-18.

14.9. Päästä irti – Irti päästä! Improvisaatioteatteri Joensuun kaupunginteatterin

henkilökunnan sekalainen

seurakunta tarjoaa ilmaisen improillan

Teatteriravintolassa klo 22.00 alkaen.

15.9. Lehtiä Ilosaaressa 2011

Opiskelijafestareilla esiintymässä Samuli

Putro, Stella, Ukkosmaine sekä Jukka

Poika & Sound Explosion Band. Liput 15e.

22.9. Tieteen päivät – Arjen arvoitus Kaikille avoimessa tiedetapahtumassa

UEF:in Joensuun kampuksella mm.

luentoja ja paneelikeskusteluja klo 9-19,

luentosalit C2 ja AU100.

24.9. Joensuu Get Down Afterparty Katutanssitapahtuman jatkobileissä

Teatteriravintolassa klo 22-04. Tanssi-

kansalle levyjä pyörittämässä Dj Tiskijoni

ja Dj Kiilo.

28.9. Legion teemabileet Mysteeristen teemabileiden tarkemmat

tiedot selviävät myöhemmin.

Opiskelijafestivaalin paluu

Joensuuhun

Lehtiä Ilosaaressa on torstaina 15.9. järjestettävä

itäsuomalainen opiskelija-festivaali, jota juhlitaan

Joensuun keskustan liepeillä Ilosaaren ulkolavalla.

Klo 16-22 lavalle kapuavat Samuli Putro, Stella,

Ukkosmaine sekä Jukka Poika & Sound Explosion

Band. Festivaali-rannekkeella pääsee myös

ilmaiseksi sisään tapahtuman virallisille jatko-

klubeille. Liput opiskelijafestareille maksavat

vaivaiset 15 euroa. Lehtiä Ilosaaressa 2011

ennakko-lippuja myyvät levykauppa Levy-Eskot

Joensuussa, Tiketti, Kerubin verkkokauppa.

”Lehtiä Ilosaaressa-opiskelijafestivaali muistetaan

alun pitäen Joensuun opiskelijayhdistysten

järjestämänä syys-tapahtumana, jonka tarina

päättyi syksyllä 2006. Tänä vuonna Lehtiä

Ilosaaressa -festivaalin herättää henkiin Joensuun

Popmuusikot ry tiiviissä yhteistyössä Itä-Suomen

yliopiston ylioppilaskunnan ja Pohjois-Karjalan

ammattikorkeakoulun POKA:n kanssa.” (Lainaus

tapahtuman nettisivuilta osoitteesta:

http://www.ilosaari.fi/)

Arjen arvoituksia selvitellään

myös Joensuussa Kaikille uteliaille avoin tiedetapahtuma Tieteen

päivät kutsuu joensuulaiset tutustumaan

ajankohtaisiin tutkimustuloksiin sekä tieteen rajoihin

ja ulottuvuuksiin. Vuonna 2011 tiedetapahtuman

teemaksi valikoitui Arjen arvoitukset. Tieteen päivillä

pyritään vuorovaikutukseen tieteentekijöiden ja

yleisön välillä; keskustelua tullaan käymään mm.

uneen, syömiseen, ja riippuvuuksiin liittyvien

tutkimustulosten ympärillä. >>

TIETEEN PÄIVIEN OHJELMA

9.00 Päivien avaus

Rehtori Perttu Vartiainen, UEF

9.10–11.15 Uni – kolmasosa elämää

Puheenjohtaja: dosentti

Markku Partinen, Helsingin yliopisto

Dosentti Tarja Stenberg, Helsingin yliopisto:

Univalverytmiä säätelevät tekijät

Dosentti Markku Partinen, Helsingin yliopisto:

Unettomuus osana elämää,

unettomuuden moderni hoito

Dosentti Henri Tuomilehto, Itä-Suomen yliopisto:

Uni ja ylipaino – uniapnean moderni hoito

11.30–13.30 Erilaisia näkökulmia

syömiseen ja lihavuuteen

Puheenjohtaja: professori Jussi Pihlajamäki, KYS

Professori Jussi Pihlajamäki, KYS:

Lihavuuden merkitys terveydelle

Dosentti, tutkija Anne Puuronen, Nuorisotutkimus-

verkosto: Miksi syömisestä on tullut niin vaikeaa?

Tohtori, psykoterapeutti Susanna Angle:

Painonhallinnan psykologiaa –

itsekuriajattelusta kohti voimavara-ajattelua

14.00–16.00 Irti Arjesta

Puheenjohtaja: professori (emeritus)

Jussi Huttunen, Duodecim

Dosentti Petri Hyytiä, Helsingin yliopisto:

Aivot riippuvuuden kierteessä

Professori Hannu Alho, Helsingin yliopisto:

Rahapelaajan ongelmat

Professori (emeritus) Jussi Huttunen:

Kahvi ja suklaa – arjen riippuvuudet ja terveys

Studia generalia-luennot AU100:

18.00 Onko lihavuus geeneissä

Tohtori, laillistettu ravitsemusterapeutti

Tiina Lappalainen, Itä-Suomen yliopisto

19.00 Itämeren ruokavalio

Kotoinen haastaja Välimeren ruokavaliolle

Tohtori, laillistettu ravitsemusterapeutti

Maria Lankinen, Itä-Suomen yliopisto

AJANKOHTAISTA

LOKAKUU

4.10. Liikuntailtapäivä & Jatkot @Night Kimmel

ISYY:n organisoimana liikunta-

iltapäivänä Legion joukkue on perinteen

mukaan osallistunut jalkapallon rento-

sarjaan. Jatkot ravintola Kimmelissä

alkaen klo 22, esiintyjänä Petri Nygård.

6.-8.10. Viscult 2011 Antropologiseen ja dokumenttielokuvaan

erikoistunut kansainvälinen elokuva-

festivaali, jonka pääteemana on tänä

vuonna orjuus. Elokuvateatterikeskus

Tapiossa, liput paikan päältä.

6.10. Fuksiaiset 2011 Fuksit suorittavat vanhempien

opiskelijoiden kehittelemiä hassun

hauskoja tehtäviä ympäri kaupungin

päätyen lopulta vannomaan fuksivalansa

jatkopaikassa. Suosittelemme!

12.10. Päästä irti – Irti päästä! Improvisaatioteatteri

Ilmainen improilta jälleen

Teatteriravintolassa alkaen klo 22.00.

26.10. Legion Syyskokous Legion Syyskokouksessa valitaan mm.

ainejärjestön hallitus vuodelle 2012, joten

paikalle kannattaa ehdottomasti

vaivautua. Merkkaahan kalenteriin,

tarkemmat tiedot selviävät myöhemmin.

26.10. Toogabileet Bailut käynnistyvät heti syyskokouksen

jälkeen. Kietoudu siis kankaisiin kuten

antiikin ajattelijat ja vapauta sisäinen

jumalhahmosi!

Kolumni Aki Reinimäki

Ammatti: opiskelija Veroilmoitukseen laitetaan ammatti. Se pitää määritellä bonuskorttia, kuntosalijäsenyyttä tai

asuntoa hankkiessa. Olen odotellut päivää, kun siihen voi todella laittaa oikean ammatin.

Toistaiseksi siinä on aina lukenut opiskelija (ensi vuonna se muuttuu, kun valmistuin viime

tammikuussa, mutta pohditaanpas silti tätä probleemia hetkisen). Opiskelija. Vaikka se on meidän

ammattimme, emme me sitä tee työksemme.

En ole koskaan tavannut opiskelijaa, joka ei tekisi töitä. Siis palkkatöitä. Valtaosa meistä

työskentelee osa-aikaisesti lukuvuoden aikana ja loputkin lomillaan. Lisäksi jotkut käyttävät aikaansa

yhteisten asioiden hoitamiseen esimerkiksi ainejärjestöissä tai ylioppilaskunnassa. Muistan

tiedekuntajärjestön pj-hommienkin vieneen usein vähintään puolet jokapäiväisestä

valveillaoloajasta. Vuokra pitää saada maksettua, opintoja tehtyä, ihmissuhteita hoidettua. Paras

olisi vielä, kun tämän kaiken tekisi jokseenkin hymyillen tai ainakaan ääneen valittamatta.

Opiskelu ei ole ollut opiskelijan työ pitkään aikaan. Pahimmillaan teemme kahta työtä ja samalla

yritämme saada tutkintoa kasaan. Siltikään rahat eivät meinaa riittää. Ottakaa lainaa, sanotaan,

niin ennenkin tehtiin. Monet ottavat lainaa ja rahoittavat sillä esimerkiksi vuoden vaihdossa. Kyllä

vaihdon voi sen verran tärkeänä sijoituksena pitää. Mutta vaikka lainaa ottaisi, ei silläkään

välttämättä elä, ainakaan huoletta.

Ehkä kiireeseen ja pulaan pitää tottua? Ehkä nuorten maisterien työelämä on kiireistä. Ehkä

vahvuutemme kokonaisuuksien hallinta tarkoittaakin sitä, että pystymme hoitamaan kahta työtä,

paria projektia ja – muuta elämää yhtaikaa? Että hallitsemme tehtävien moniajon hajoamatta? Tai

että pystymme tekemään päätöksiä äkkiä kiireessä, punnitsemaan kokonaisuuden ilman pitkällistä

perehtymistä asiaan?

En sano, että kaikki nuo ominaisuudet olisivat huonoja. Työelämässä todella on niin, että

projektinhallintataidot ovat meille tärkeitä. Ja niihin kai valmentuu opiskeluaikana väkisinkin, kun

joutuu hallitsemaan omaa elämäänsä. Tätä ei taida missään opinto-oppaassa lukea. Raadollista

on vain se, että kaikki eivät tähän pysty. Vuosikausia opiskelijat ovat joutuneet käyttämään

mielenterveyspalveluja vain siksi, että elämästä ei tunnu saavan otetta – vauhti on liian kova,

tulevaisuuden hahmo epäselvä.

Ja opinnoista: joskus mietin, voiko tällainen järjestelmä tuottaa niitä huippuosaajia, joita Suomen

kilpailukyvyn säilymiseksi tarvitaan? Jos opinnot hoidetaan – jos ei nyt ihan sivutoimisesti, niin ainakin

puolivaloilla, voidaanko saada parasta aikaan? Ehkä valtsikaankin todella valikoituvat vain

parhaat, koska tenteistä tuntuu välillä pääsevän läpi, kun omaa toimivan puppugeneraattorin. Ei

voi olla hyvä, jos tutkinto yritetään saada kasaan työssäkäynnin ohella.

Voisimmeko todella opiskella ammatiksemme? Voisiko opiskelu olla meidän työmme? Haluan

uskoa siihen, että voisi. Ja toisaalta työkokemuksen hankkiminen on olennaisen tärkeää

työllistymisen kannalta. Tarvitaan vain paljon enemmän tukea eri tahoilta, jotta lääkefirmojen

tuotteiden ei tarvitse avittaa opiskelijan elämänhallintaa. Tässä on yliopiston, yhteiskunnan,

järjestöjen ja työelämän asiantuntijoiden yhteistyön paikka. (En tässä ehdi kertoa, miten asia

hoidetaan, mutta jos tuotte pari-kolme vaihtoehtoa, teen päätöksen äkkiä.)

Hei tyypit, antakaa meidän opiskella silloin kun on opiskelun aika! Opiskelu on meidän

ammattimme!

Kirjoittaja on VTM ja yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen liiton SVAL:n asiamies.

Vuosijuhlat 2011 etiketti ja ohjeistus Teksti: Mari Kokko Kuvat: Laura Hakalisto, Milla Määttä

Marraskuussa odotuksesi palkitaan: on aika juhlia 14-vuotiasta Legiota vuosijuhlien merkeissä. Vuosijuhlat ovat Legion

loisteliain tapahtuma ja ehdottomasti koko vuoden toiminnan kohokohta. Vuosijuhlilla nautitaan loistavasta

tunnelmasta, hyvästä ruuasta ja juomasta sekä innostavista puheista opiskelutovereiden kera. Ja mikä parasta:

vuosijuhlilla saa pukeutua parhaimpiinsa, joten paikalta löytyy kauneimmat ladyt ja komeimmat herrat. Älä siis

vitkastele, vaan varaa paikkasi vuoden parhaisiin juhliin, sillä paikkoja on rajoitetusti! (Vuonna 2010 osa halukkaista

juhlijoista ei mahtunut mukaan.)

Miksi tulla vuosijuhlille?

Vuosijuhlat ovat Legion vuoden kohokohta, jota jäsenistö odottaa innolla koko pitkän vuoden. Vuosijuhlissa pääset

pukeutumaan parhaimpiisi sekä nauttimaan kuplivasta tunnelmasta. Vuosijuhlat ovat ainutlaatuinen tilaisuus opiskelujen

aikana päästä tutustumaan akateemisiin perinteisiin, sillä vuosijuhlat sisältävät sekä juomalauluja että puheita ja

akateemista loisteliaisuutta. Lisäksi vuosijuhlat tarjoavat tilaisuuden käyttää uudelleen kaapin perukoille pölyttymään

jäänyttä vanhojentanssipukua sekä kokea aidot tanssiaiset. Vuosijuhlissa syntyy muistoja, joita vanhana muistellaan

lämmöllä vanhankodin kiikkustuolissa. Nämä juhlat on opiskeluaikana koettava ainakin kerran, mutta näihin juhliin

haluaa palata yhä uudelleen ja uudelleen!

Mitä tarvitsen osallistuakseni vuosijuhliin?

Vuosijuhliin valmistautuminen alkaa etiketin mukaisen vaatetuksen hankkimisella. Vuosijuhlilla naiset pukeutuvat ns.

suureen iltapukuun, joka tarkoittaa täyspitkää juhlavasta materiaalista valmistettua pienillä hihoilla tai olkaimilla

varustettua tai olkaimetonta pukua. Pukeutumista täydentävät juhlavat korut. Iltapuvun kanssa ei käytetä kelloa, ellei

kello ole ns. korukello. Halutessaan daami voi käyttää hansikkaita, joiden tulisi olkaimettoman puvun kanssa ylettyä

kyynärpäihin. Laukun tulisi olla pieni sekä ns. kirjekuorimallinen ja asuun sopiva. Naisten tulee huomioida, että etiketin

mukaan pitkien hiusten tulisi olla kiinni.

Miehet pukeutuvat frakkiin tai tummaan pukuun, joka tarkoittaa tumman harmaata, tumman sinistä tai mustaa pukua.

Frakin kanssa housut ovat käänteettömät ja niissä on silkkinen sivunauha. Yleensä käytetään valkoista frakkiliiviä ja

paitana on valkoinen frakkipaita. Paidan etumuksessa kimaltelevat helmiäisnapit ja kalvosinnapit ovat kultaa. Frakin

kanssa käytetään mustia silkkisukkia ja mustia kiiltonahkakenkiä sekä valkoista (itsesidottavaa) solmuketta. Rannekelloa

ei suositella käytettäväksi frakin kanssa.

Tumma puku käy kaikkiin tilaisuuksiin kellonajasta riippumatta. Se korvaa siis myös frakin. Tumman puvun seurana

juhlapaita on yleensä valkoinen, mutta miehet voivat käyttää myös konservatiivisia värisävyjä tai hentoja raitoja. Solmio

(solmuke) on hillitty ja juhlava (ei siis muovinen Aku Ankka tms.). Tumman puvun kanssa kengät ovat mustat, sillä

perinteisen säännön mukaan mies ei pidä ruskeita kenkiä klo 18 jälkeen. Sukat ovat monen suomalaisen miehen

kompastuskivi. Sukan tulee noudattaa kengän (ja puvun) väriä ja olla sen verran pitkävartinen, että vastapäätä istuvan ei

tarvitse katsella paljasta, karvaista jalkaa.

Koska Legion vuosijuhlan kuitenkin opiskelijajuhla, pienet lipsumiset pukukoodista sallitaan. Näin ollen vuosijuhlia ei

pukukoodin vuoksi kannata jättää väliin. Tärkeintä on kuitenkin panostaa juhlalliseen käyttäytymiseen. Asianmukaisen

pukeutumisen lisäksi tarvitset mukaasi iloisen mielen ja juhlafiiliksen. Kun omaat molemmat, olet valmiina juhlimaan!

Halutessasi voit tuoda vuosijuhlille avecin, mutta vuosijuhlille voit tulla myös ilman seuralaista. Seuralaisia löytyy myös

juhlista!

Miten vuosijuhlilla käyttäydytään?

Vuosijuhlilla käyttäydytään juhlan luonteen mukaisesti arvokkaasti. Juhliin on tehty istumajärjestys eli plaseeraus

etukäteen. Mies saattaa daaminsa tämän istumapaikalle ennen omalle paikalleen menoa. Etikettiin kuuluu, että mies

ojentaa tuolin aina, kun daami on istuutumassa. Yleensä tämä

tehdään vain oikealla puolella istuvalle, mutta kohteliasta on

tehdä tämä myös toisella puolella istuvalle daamille, jos tällä ei

ole paria. Naiset istuutuvat aina ensin, ja pienessä pöydässä

miehet eivät istu ennen kuin kaikki pöydän naiset ovat istuneet.

Mies muistaa aina nousta, kun pöytäseurueeseen kuuluva

vieressä istuva nainen osoittaa nousemisen merkkejä ja auttaa

mahdollisesti tuolin kanssa. Sama tulee kyseeseen, kun nainen on

saapumassa takaisin pöytään.. Näin ollen vuosijuhlat ovat

miehille oiva tilaisuus osoittaa ritarillisuutta ja päästä

vastakkaisen sukupuolen suosioon!

Jos omassa pöydässä on ihmisiä, joita et entuudestaan tunne, on kohteliasta aluksi esittäytyä, ja pitää puhetta yllä myös

muiden kuin tuttujen kanssa koko tilaisuuden ajan. Juhlissa pöytäseurue muodostaa pienen yhteisön, jossa kenenkään ei

pitäisi tuntea itseään ulkopuoliseksi.

Vuosijuhlat ovat kolmen ruokalajin illalliset, joissa nautitaan

hyvästä ruuasta ja juomasta. Juhlajuomia tulee kuitenkin

nauttia harkiten. Juhlan aikana pidetään puheita, joiden aikana

on kohteliasta olla hiljaa, vaikka puhe tuntuisikin

puuduttavalta. Puheiden ja laulujen aikana ei ole soveliasta

myöskään syödä eikä juoda. Vuosijuhlissa lauletaan myös

yhteislauluna juomalauluja, jotka löytyvät lauluvihkosta. Lasia

kohotettaessa, esimerkiksi maljoja nostettaessa laulujen jälkeen, mies katsoo ensin oikealla puolella istuvaa henkilöä,

sen jälkeen vasemmalla puolella olevaa ja viimeiseksi vastapäätä istuvaa daamiaan. Nainen toimii päinvastaisessa

järjestyksessä. Kohotettaessa lasit eivät kosketa toisiaan vaan kilistelyn korvaa pieni nyökkäys.

Ilta päättyy tanssiaisiin. Hyvän tavan mukaista on, että herrat tanssivat ainakin

ensimmäisen tanssin oman daaminsa kanssa, mutta illan aikana tanssittavat

myös muita pöytäseurueeseensa kuuluvia naisia. Näin ollen, jos valssin askeleet

ovat päässeet unohtumaan, suosittelemme niiden pikakertausta Legion

tanssikurssilla, joka järjestetään ennen vuosijuhlia Legion salivuorolla.

Tarkempi ajankohta ilmoitetaan myöhemmin.

Mikä Sillis?

Sillis eli silliaamiainen järjestetään vuosijuhlia seuraavana päivänä. Juhlijat kokoontuvat sillikselle viettämään dagen efteriä

yhteisvoimin. Silliksen pitopaikka ilmoitetaan vuosijuhlassa, johon saakka pitopaikka on tarkkaan varjeltu salaisuus.

Silliksen pukukoodi on haalarit ja meno on vuosijuhlia rennompaa. Silliksellä nautitaan pientä suolaista sekä tasaavaa

juomapuolta, ja juhlafiilikset lähtevät taas uuteen nousuun. Näin ollen, vaikka olo ei olisi edellisen päivän juhlien jälkeen

parhaimmillaan, sillis on ainut oikea paikka jatkaa juhlintaa!

Vuosijuhlat 2011 pähkinänkuoressa:

Legio Ostiensis ry:n 14. vuosijuhlat lauantaina

19.11.2011 klo 18.00 Teatteriravintolassa (Ranta-katu

20). Illalliskortin hinta jäsenille 55 €, muille 60 €.

Ilmoittautuminen vuosijuhlille alkaa 1.10 ja päättyy

23.10. Ilmoittautumiset vuosijuhlavastaava Marille

osoitteeseen vuosijuhlat@legio.fi. Paikkoja riittää 100

ensimmäiselle ilmoittautuneelle! Ilmoittautuessasi

mainitse mahdolliset ruoka-allergiat.

Lisätietoja Legion nettisivuilta www.legio.fi.

Selviytymistarina

Elisa Vornanen

Siinä se vihdoin on. Ensimmäinen vuosi yliopistossa on nyt paketissa, ja on aika pohtia hieman, mitä

jäi käteen. Ensimmäiset päivät uudessa koulussa, uudessa kaupungissa, uusien ihmisten ympäröimä

menivät ohitse jossain huuman ja pakokauhun hauskassa coktailissa. Yritimme miettiä tulevien

tutorkavereideni kanssa, mitä ihmettä ensimmäisinä päivinä tehtiin, ja melko samoilla alkuhuuman

sekavilla linjoilla menivät muutkin: paljon tehtiin kaikenlaista, mutta mitä ja missä, siinäpä hyviä

kysymyksiä.

Toki uusi alku tuntemattomassa kaupungissa oli aluksi jännittävä, jopa hieman pelottava. Jonkin

sortin mutanttiperhosia mahassani lennellen astelin ensimmäisenä päivänä yliopiston pihalle

etsimään viininpunahaalarisia tutoreita. Tai no, jos rehellisiä ollaan, niin en todellakaan tiennyt edes,

että mitä etsin pihalta. Onnekseni olin tutkinut Legion nettisivuja jo aikaisemmin ja tunnistin tutut

haalarit kaikesta siitä sekamelskasta, joka yliopiston pihan oli kansoittanut tuona uuden elämäni

ensimmäisenä päivänä. Kerroin nimeni ääni täristen edessäni sopivasti palloilevalle blondille

tutorille. Tietenkään mikään ei ikinä mene niin kuin elokuvissa – nimeäni ei löytynyt kenenkään

listalta. Siinä vaiheessa ehdin hyvin käydä läpi mielessäni, kuinka olin mokannut pahasti jossain

kohtaa ilmoittautumisprosessia, ja minut heitettäisiin pihalle jo ensimmäisenä päivänä, ennen kuin

ehdin jalallanikaan yliopistoon edes astua. En kuitenkaan nähtävästi ollutkaan mokannut aivan

peruuttamattomasti: pikkuinen tietokatkos johtui siitä, että olin saanut opiskelupaikan jo vuosi sitten,

pitänyt välivuoden, ja nyt listoissa oli vain tämän vuoden uudet oppilaat. Onnekseni olin joka

tapauksessa hyvin tervetullut. Voi sitä helpotuksen syvää huokausta: ”Saan sittenkin aloittaa

opiskelut Itä- Suomen yliopistossa, oikeustieteiden laitoksella, yhteiskunta- ja kauppatieteiden

tiedekunnassa opiskellen oikeustieteitä”. Voi että se kuulostaakin hienolta ääneen sanottuna,

sisäinen snobini herää yhä joka kerta, kun kerron missä ja mitä opiskelen.

Ensimmäiset päivät olivat yhtä juoksua ympäriinsä paikasta toiseen ja infosta kolmanteen. Loppujen

lopuksi olin vielä hieman enemmän sekaisin ja eksyksissä. Mikä näistä rakennuksista olikaan se, missä

AU100 luentosali sijaitsee? Niin mitkä kirjaston tietokoneet, joista en ole ikinä kuullutkaan? Ja voi sitä

järkytystä kun tajusin, että kouluruuasta pitää maksaa! Missä ovat lukion ilmaiset jälkkärirahkat

santsikuppeineen?! Infoista en paljoakaan muista, muuta kuin sen ahdistavan tunteen, että en

todellakaan osaa mitään ja en tule niitä oppimaankaan: ”Pitäkää weboodinne ja HOPS:inne, liian

monimutkaista näille kesäloman kyllästämille aivoille!” No ei huolta uudet fuksipallerot, kyllä ne siitä

selviävät ajan kanssa. Jos allekirjoittanut tekniikan ihmelapsikin on selvinnyt kutakuinkin elossa näistä

ihanuuksista, tulette tekin selviämään – ainakin toivottavasti.

Sitten siihen tärkeimpään, eli opiskelijaelämään. Ai ai, suoraan sanottuna paras osio koko

opiskelussa, enkä edes yhtään liioittele. Itse suosin alusta asti sosiaalisen verkoston luomista, mitä en

kyllä kadu ollenkaan. Tulokset olivat kyllä sitten nähtävissä ennen joulua kotiin lähtiessä. Ravasin

bileissä ja kekkereillä pää kolmantena jalkana koko syksyn tahtina parhaimmillaan kolmet bileet

viikossa. Arvatenkin tämän sosiaalisen elämän luominen alkoi jossakin vaiheessa näkyä myös

opintojen etenemisessä, tai lähinnä ehkä siinä, että ne eivät edenneet ollenkaan. Hylättyjä tuli

toistensa perään, tai sitten mentiin rimaa hipoen läpi ja hypittiin onnesta. No, eipä tarvinnut hyppiä

tai surkutella yksin: tässä kohtaa se vaivalla hankkimani sosiaalinen verkosto oli samassa veneessä ja

antoi vertaistukea tenttipaniikissa.

Mieluummin hankin kavereita tulevien viiden-

seitsemän vuoden varalle, kuin pänttäsin

yksinäni kirjastossa nenä kiinni kirjassa.

Valinnassa auttoi kummasti yksi tärkeimmistä

oppimistani asioista eli tenttien

uusintamahdollisuus.

En halua liikaa tässä

hehkuttaa löyhää opiskelua ja opintojen

korvaamista vain bailaamisella, sillä karvas

kohtaloni voi niin ikään antaa hyvän esimerkin

siitä, että pitäisi myös osata lopettaa

yltiömäinen kekkereillä ravaaminen oikeassa

kohdassa. Itse lähdin joululomalle weboodissa

koreillen kokonaiset 17 opintopistettä, joka ei

todellakaan ollut koreilun arvoinen luku,

varsinkin jos vertaa, että koko vuodesta oli

tarkoitus napsahtaa melkein 80op:ta. Lievää

kylmää hikeä pukaten oli pakko tehdä

melkoinen opintosuunnitelma kevään varalle,

jos meinaisin hengissä selvitä. Joululoman

jälkeen tenttipäiväni koostuivat vähintään

kahdesta tentistä. Ei kyllä ole mitään herkkua

tuhota opuksia tuplamäärää samalle

päivälle. Keväällä aloitin kuitenkin myös

toimintavastaavana ainejärjestömme Legion

hallituksessa, ja jälleen aikani tuntui valuvan

opiskelusta jonnekin aivan muualle. Tällä

kertaa kuitenkin olin oppinut virheistäni ja

totesin, että bileistä voi myös poistua

lähtemättä baariin tai juomatta itseään

pöydän alle (pois lukien tietenkin Sitsit!).

Tasapaino, siinäpä hyvä sana: opiskelua ja

sosiaalisen elämän ylläpitoa sopivassa

suhteessa.

Keväällä laitoin kunnon vaihteen päälle ja

pänttäsin kaiken mahdollisen ajan, osallistuen

kuitenkin myös kaikkeen mahdolliseen

ohjelmaan, jota uuden mahtavan

hallituksemme kanssa yhdessä järjestimme.

Tätä kirjoittaessani, huhtikuun puolessa välissä,

olen matkalla kotiin kesätöihin, opintopisteet

yhtä esseetä ja espanjan tenttiä vaille

takataskussa. Odotan vappuviikkoa innolla,

Tallinnan ekskursion jouduin jättämään väliin

töiden takia, mutta ehkä sitten ensi vuonna.

Mitä siis jäi käteen ensimmäisestä vuodesta?

Hmm. Päällimmäisenä varmaankin kaikki ne

uudet ihmiset ja asiat, joiden vuoksi odotan

innolla jälleen syksyä, työn ja tuskien kautta

ansaitut opintopisteet, Joensuu, joka

kaupunkina on lähtemättömästi saanut

kotikaupungin leiman itseensä sekä jännitys

siitä, että jos ensimmäinen vuosi oli näin

mahtava, niin miten toinen vuosi aikoo

korottaa panoksiaan. Hauskaa tulevaa

lukuvuotta kaikille, niin vanhoille kuin uusillekin!

Anonyymit ammattivalittajat purkavat tuntojaan

Aina väärä vuodenaika

Kesä. Voi tuota ihanuuden aikaa, on lämmintä, aurinkoa, luonto kauneimmillaan ja

uimavedet lämpöisiä. Itse olen vannoutuneita kesäihmisiä ja en haluaisi valittaa,

mutta.

Shortsit tarttuvat persvakoon, hameen helma hinautuu pitkin hikistä reittä

säädyttömän ylös, reidet hankaavat yhteen aiheuttaen ikäviä ihottumia ja meikit

valuvat hien mukana pitkin naamaa. Tämä on sitä kesästä nauttimista, todellakin.

Eihän siinä mitään jos vain koko kesäloman viettäisi rannalla maaten, välillä

pulahdellen viileään veteen vilvoittelemaan ja nauttien kesäisiä juomia ja herkkuja.

Mutta entäs se kaikki muu aika kun pitäisi kyetä normaaliin kanssakäymiseen näillä

helteen sumentamilla aivoilla. Hiki vaan valuu pitkin selkää, ihan sama mitä yrität

tehdä. Kaupan pakastealtaat tuntuvat ainoalta houkuttelevalta kesä-

lomakohteelta ja saunaan ei tarvitse vaivautua, koska yksi pieni pöytätuuletin ei

kuitenkaan pysty viilentämään asuntoa alle löylylukemien.

Tätä vuodenaikaa odotetaan aina kuin kuuta nousevaa, unohdetaan verta

halajavat hyttyset ja muut inisijät, palaneet olkapäät ja aftersunin imelä lemu sekä

liian pienet topit, jotka eivät parhaimmassakaan tapauksessa kykene peittämään

talven aikana kertyneitä makkaroita. Kyllä, kesää kannattaa odottaa, mutta

minkäs teet, Suomen kylmä ja karu talvi karaisee niin kovin paljon, että kaikkien

niiden pimeiden kuukausien jälkeen olemme nähtävästi valmiita hieman

kultaamaan muistoja ja nauttimaan siitä mitä ylipäätään saadaan tänne

pohjolaan. Talvella lupaan valittaa talvesta ja ihannoida kesää.

Neiti Aina Vääräsää

Kostajaisissa seikkailtiin lomatunnelmissa Teksti: Iida Kuusrainen

Kevään kostajaisissa vanhat opiskelijat pääsivät turistimatkalle Joensuuhun. Matka alkoi

turistikierroksella Joensuun ympäri japanilaisittain, eli heidän piti ottaa noin

kahdestakymmenestä kohteesta kuva. Kohteita oli muun muassa paikallinen menomesta,

valkoisen miehen taakka, paljasta pintaa, paikallinen käsityöläinen, susi, lomaromanssi,

matkabudjetti, vuoristo, kansallisurheilu ja paikallisruoka.

Suvaksella innokkaita kuvaajia odotti 5 erilaista rastia. Yhdellä rastilla piti improvisoida

tanssiesitys Oskun ja Jarkon soittaessa kitaroilla espanjalaistyylistä musiikkia. Illan edetessä

myös tansseista tuli lennokkaampia. Toisella rastilla vanhukset pääsivät vierailemaan

nykytaiteen museoon. Siellä ryhmille annettiin lappuja, joissa oli eri ruumiinosia, kuten sormi-

selkä, kyynärpää-korva, pää-maha, joita mukaillen ryhmät muodostivat hienoja

taideteoksia. Kolmannella rastilla ryhmät pääsivät tekemään lokikirjan. Lokikirjan ryhmät

myös kuvittavat esittämällä itse lokikirjassa mainittuja nähtävyyksiä. Neljännellä rastilla

ryhmien piti esittää eri tilanteita mihin suomalainen turisti voi joutua. Ainakin hypoteettisesti.

Viidennellä rastilla testattiin ryhmän liikkumista matkatavaroiden kanssa. Ryhmän jäsenten

piti vuoronperään raahata painavaksi pakattua matkalaukkua radan läpi

mahdollisimman nopeasti.

Ennen palkintojen jakoa ryhmät vielä lukivat lokikirjansa kaikille. Kostajaiset voitti ryhmä

Tukkahumalat, johon kuuluivat Anna, Olli, Väisäkäinen ja Majastommi. He sai palkinnoksi

kertakäyttökameran. Paras asu -kisan voitti Eija, japanilaisturisti-tyylillään. Loppuillasta

turistit lähtivät tutustumaan paikallisiin menomestoihin vähän lähemmin.

Eksku. Viron järjestyslain tapauskohtainen soveltaminen, 0op,

käytännön harj. läsnäolopakko.

Teksti: Iida Kuusrainen

Ekskubussi starttasi tiistaina 19.

huhtikuuta Joensuusta, mukanaan 17

innokasta ekskuilijaa, bussikuski

(joka ei halunnut kuunnella

musiikkia) sekä yksi pariskunta, joka

istui mahdollisimman kaukana

äänekkäistä kanssamatkustajistaan.

Lokikirjaa aka eläinpäiväkirjaa

(”kirjota se siihen eläinpäiväkirjaan

vai mikä lie olikaan..”) alettiin

täyttää ahkerasti jo heti seitsemältä.

Kuolemattoman hauskoja sutkau-

tuksia tuli sitä enemmän mitä

useamman pullon korkki aukesi.

Matkalla Helsinkiin pysähdyttiin pari

kertaa, ihan oikeilla tauoilla ja yhden

ylimääräisen kerran, koska Olli ei

saanut vessan ovea auki. Jollain

huoltoasemalla Kalle ja Olli ostivat

ekskulle maskotin, Olli-Kallen, joka

oli puutarhakoristemuurahainen.

Jossain vaiheessa Olli-Kalle muuttui

madoksi kun sen jalat ja tuntosarvet

lähtivät irti. Helsinkiin vihdoin

päästyämme joukkoon liittyivät

etelän vahvistukset, Tommi ja Eero.

Laivassa päästiin ensimmäisten

joukossa buffettiin. Siellä saatiin

mahat täyteen (ehkä vähän enemmän

juomaa kuin ruokaa). Meidän joukko

käveli myös viimeisenä ulos

buffetista, vaikka aiemmin oli kyllä

uhottu, että ”jos joku kävelee ulos

buffettista, niin se on FAIL” . Laiva

tosin oli jo siinä vaiheessa lähtenyt

liikkeelle, joten pienet sivuaskeleet

olivat täysin ymmärrettäviä. Siitä

siirryttiin tutustumaan tax freen

valikoimaan ja hytteihin. Tämän

jälkeen muistikuvat katosivat

muutamilla, ja onkin ehkä parhaaksi,

että koko laivayö sensuroidaan

lukijoiden mielenterveyden säilyttä-

miseksi. Lyhyesti: ”Tilanne on hyvä

kunhan se on raju.”

Aamulla herättäjä sai ystävällisen

vastaanoton: ”Hyi v*ttu! Painu

v*ttuun!” Silti kaikki pääsivät jopa

sovittuun aikaan mennessä ulos

hyteistä ja bussiin. Bussilla lähdettiin

ostoskeskukseen, jossa ensimmäisenä

koko joukko suuntasi mäkkäriin. Kun

voimat olivat vähän palautuneet,

maha laskeutunut ja kävely

suoristunut lähdettiin reiluksi

tunniksi shoppailemaan. Ja kyllä,

ostoskeskuksesta ulos lentäminen on

mahdollista.

Shoppailun jälkeen pääsimme

hotellille ja suurin osa painui hyvin

tarpeellisille päiväunille, muutamat

tosin jaksoivat käydä kahvilla tai

vähän kahvia terävimmillä. Kuudeksi

oltiin varattu pöytä koko joukolle

Beer Housesta, ja sinne löydettiin

jopa ihan ajoissa. Ruoka oli hyvää,

annokset (niin ruoka- kuin juoma-

annoksetkin) olivat isoja. Rikki

mennyt lasi maksaa seitsemän euroa.

Jälkiruoaksi osa lähti kaljalle ja osa

etsimään (matkanjohtajan pakko-

mielteestä) suklaakakkua. Suklaa-

kakku löytyi ihanasta pikku-

kahvilasta, joka meinasi olla vähän

liian hieno meidän käytöstavoille,

mutta uskaltauduttiin kuitenkin

jälkkärille. Loppuilta menikin

tallinnalaisiin pubeihin tutustuessa,

jonka jälkeen siirryttiin hotellille

rellestämään. Jotkut jatkoivat vielä

keskustassa vähän myöhempäänkin.

Takasin paluu oli suhteellisen

matkapahoinvoivaa, tosin osa jaksoi

jatkaa vielä kolmatta päivää.

Paluumatkalta on tuskin sen

enempää raportoitavaa, käytiin

ostamassa vielä tax freestä tuliaisia,

tuulettumassa kannella, ja jonotettiin

hamppareita huoltsikalla. Toiset

koomassa, toiset uudessa nousussa.

LIITYHÄN SIEKIN! - Legio metsästää uusia jäseniä -

Legio Ostiensis ry eli Legio on Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden

tiedekunnassa oikeustieteiden laitoksella opiskelevien ainejärjestö. Legio ajaa jäsentensä etua

osana yliopistoyhteisöä ja tarjoaa mahdollisuuksiensa mukaan erilaista toimintaa rankkojen

opintojen ohelle. Nuoresta iästään huolimatta Legio on virkeä ja toimiva, keskisuuri ainejärjestö.

Parhaiten virkeys näkyy jäsenistöllemme järjestetyissä vapaa-ajan tapahtumissa ja

kokoontumisissa, kuten erilaisissa illanvietoissa, bileissä ja liikuntatapahtumissa. Joka syksy

kokoonnutaan myös Legion Vuosijuhlille, joissa juhlistetaan koreasti ainejärjestömme kulunutta

vuotta, nautitaan hyvästä ruoasta ja juomasta sekä tietysti hyvästä seurasta. Edellisinä vuosina

Legio on järjestänyt myös ”ekskursio”-matkoja Tallinnaan, pelannut jalkapallon ystävyysotteluita

kauppatieteilijöitä vastaan ja tehnyt erinäistä yhteistyötä muiden ainejärjestöjen kanssa.

Legion jäsenetuja:

- Edunvalvontaa yliopiston, ylioppilaskunnan ja valtakunnallisten järjestöjen suuntaan

- Ainejärjestön ilmaiset liikuntavuorot

- Alennus opiskelijahaalareista ja haalarimerkeistä

- Alennuksia oikeustieteellisestä kirjallisuudesta

- Alennetut jäsenhinnat mm. Legion vuosijuhlien illalliskortista, ekskursiosta ym.

- Mahdollisuus lainata oikeustieteellistä kirjallisuutta maksutta Legion ”kirjastosta”

- Mahdollisuus julkaista Gradusi Edilexissä (arvosanavaatimus laudatur tai eximia)

- Ainejärjestön opiskelijajulkaisu Manipulus, jonka tekoon kaikki ovat tervetulleita!

- Ikimuistoiset tapahtumat tarjoiluineen

- Ja kaikkea muuta mukavaa!

Legion jäseneksi on helppo liittyä:

Maksamalla jäsenmaksun 20 euroa pankkisiirrolla (Nordea: FI53 1040 3000 3499 63,

viitenumero: 1012), lunastat itsellesi elinikäisen jäsenyyden. Lisäksi tuutorit

keräävät jäsenmaksuja käteisellä lukuvuoden alussa.

Ilmoitathan jäsenmaksun yhteydessä talousvastaava Hanna-Kaisa Taimistolle

osoitteeseen jasenyys@legio.fi koko nimesi ja kotipaikkakuntasi. Muut kuin oikeus-

tieteiden pääainelukijat voivat hakea jäsenyyttä

kirjallisella anomuksella, joka osoitetaan

Legion hallitukselle. Lisätietoja sähköpostitse

osoitteesta hallitus@legio.fi.

TERVETULOA

LEGIOON!

Sikanurkkauksen ensimmäisessä osassa palataan ajassa taaksepäin. Legion hallitus järjesti keväällä

2010 risteilymatkan Tallinnaan, jolle osallistui reilut parikymmentä legiolaista. Matkan aikana pidettiin

luonnollisesti lokikirjaa, jonka sisällöstä Sikanurkkauksen toimitus on poiminut ”parhaat” palat

Manipuluksen lukijoille. Kiitos ja anteeksi.

Bussimatka Helsinkiin:

9.32 ”Suonikohjut saapuvat.”

12.54 ”Mun tavotteena on sammuu alasti pallomereen.”

13.41 ”Ei voida puhua mistään adoniksesta – pikemminkin anjoviksesta!”

14.17 ”Sulta on räplääminen kielletty!”

Laivalla:

23.58 ”Mikä näistä mun alahampaista on zirkonia?”

03.07 ”Se heittää, jol on veivii.”

04.xx ”Ootko varma, että pääset meidän hyttiin ölisemään?”

Tallinnassa:

20.48 ”Huomenta kulta. Mä haisen vieläkin Hello Kittyltä.”

22.00 ”Tästä ku lähetään Tallinnan yöhön, ni tarvitaan

vähän teräaseita mukaan!” (Toim. huom. Kyseessä oli haarukka.)

22.47 ”Juodaan ittemme sosialisteiksi.”

Laivamatka Helsinkiin:

13.13 ”Soija alkaa tulla. Ollut koko reissulla vallitseva teema.”

13.17 ”Mulla ei oo mitään muistikuvia tästä reissusta.”

13.31 ”Korkeasti koulutetut naiset juovat huomattavasti muita enemmän.”

16.05 ”Ne pojat, jotka tuli meidän jälkeen saunaan, tiesi tulleensa!”

”Hei, eiks se menny niin, että saunan juttuja ei laiteta lokikirjaan?”

Bussimatka Joensuuhun:

20.21 ”Hikoile ittes kuumeesta. Kääri ittes kelmuun.”

20.36 ”Kun katsoo maailmaa, kiisselisilmin..”

21.02 ”Naaman perusteella te ootte ainakin Kärsämäeltä.”

21.37 ”Ei enempää, ei vähempää, oo sininen liha tää, koita ymmärtää..”

21.50 ”Meinas oksennus tulla, ku näin oman kuvani.”

21.52 ”Jos ei kato silmiin, ni sit voi hymyillä. Ei liian kovaa.”

22.03 ”Kipeenä voi ryypätä, mutta kipeenä ei voi mennä töihin.”

Lisää kuvamateriaalia löydät Legion kuvagallerian ”2010 Tallinna”-kansiosta.