Marja Heinonen

Vuonna 2016 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

1

Tiivistelmä

Insinööriliitto kysyy vuosittain edellisenä vuonna valmistuneilta insinööreiltä heidän työllistymises­tään sekä mielipiteitä saamastaan koulutuksesta. Kuluvan vuoden keväällä tutkimuksen kohteena oli­vat siis vuonna 2016 valmistuneet insinöörit.

Vastavalmistuneiden insinöörien työtilanne normalisoitumassa

Kyselyyn vastanneista insinööreistä enemmistö oli työllistynyt valmistumisensa jälkeen kohtuullisesti. Vastaajista 58 prosenttia työskenteli vakituisessa kokopäivätyössä ja 20 prosenttia määräaikaisessa kokopäivätyössä, mikä vastaa edellisvuoden tasoa. Työssäkäyvistä valtaosalla oli ollut työllistymi­sensä jälkeen vain yksi työnantaja. Pidemmät työsuhteet yleensä viestivät helpottuneesta työtilan­teesta. Keväällä 2017 insinöörien työttömyys on työ­ ja elinkeinoministeriön työttömyystilastojen pe­rusteella laskenut ja erityisesti vastavalmistuneiden tilanne oli kohentunut kyselyhetkeen mennessä edellisvuodesta. Kyselyhetken jälkeen vastavalmistuneiden tilanne on entisestään parantunut, mikä saattaa ennakoida positiivisempia tuloksia ensi vuoden tutkimuksessa.

Laman jälkeisestä työtilanteen normalisoitumisesta kertoo myös se, että tämän vuoden sijoittumis­tutkimuksessa toimiasemaltaan toimihenkilö­ ja työntekijätehtävien osuudet valmistuneiden työteh­tävistä olivat laskeneet. Enemmistö työssäkäyvistä valmistuneista toimi asiantuntijatehtävissä.

Työllisyystilanne vaihteli valmistuneen koulutusalan mukaan. Vakituisiin kokopäivätöihin päädyttiin erityisesti rakennusalalta, sähkötekniikan alalta ja konetekniikan alalta. Erityisesti konetekniikan alalta valmistuneiden keskuudessa työtilanne oli parantunut huomattavasti, mikä johtunee konepajo­jen ja muiden työnantajien rekrytointikieltojen päättymisestä. Heikoiten työllistyivät prosessi­ ja ma­teriaalitekniikan alalta valmistuneet.

Yleisin työtehtävä valmistuneilla oli suunnittelutehtävät, kuten aiempinakin vuosina. Teknologiateol­lisuus oli edelleen yleisin työnantaja, mutta insinööri­, konsultti­ ja suunnittelutoimistot kasvattivatyhä osuuttaan. Insinööritoimistot palkkaavatkin mieluusti vastavalmistuneita insinöörejä, mutta aiempien tutkimusten mukaan ne työllistävät heikosti insinööriopiskelijoita kesätöihin tai toimivat insinööritöiden toimeksiantajina. Insinööritoimistojen kannattaisi ehkä muuttaa politiikkaansa, jotta voisivat ohjata opiskelijoita jo opintojen aikana opettelemaan heidän tarpeisiinsa vastaavia taitoja.

Insinöörityö opintojen jarruna

Vastaajista 69 prosenttia oli ainakin melko tyytyväinen koulutukseensa ja insinöörikoulutuksen eri osa­alueiden saamat arviotkin olivat liikkuneet positiiviseen suuntaan. Lähes puolet vastaajista silti ylitti opinnoissaan insinööritutkinnon neljän vuoden tavoiteajan, minkä syynä olivat useimmiten vai­keudet insinöörityön löytämisen ja tekemisen kanssa. Tämä ongelma on ollut esillä jo aiempinakin vuosina. Ammattikorkeakoulujen tulisi tavallisten opintojen lisäksi panostaa myös insinööritöiden oh­jaamiseen, jotta tavoiteajassa valmistuneiden määrät lisääntyisivät.

Vastaajista vain puolet saivat korvauksen insinöörityöstä. Ilman korvausta insinöörityön suorittaneet kokivat useammin koko työn tarpeettomaksi. Korvaus lähes valmiin alemman korkeakoulututkinnon suorittaneen opiskelijan tekemästä työstä luo merkityksellisyyttä itse työlle ja varmistaa opiskelijan käsitystä omasta osaamisestaan.

2

Pohdittavaa ammattikorkeakouluille ja opiskelijoille

Ammattikorkeakouluille

Valmistuneiden eri kysymyksiin antamien vastausten perusteella voidaan koota muutamia kehityseh­dotuksia ammattikorkeakouluille. Lähes kaikki esiinnousseet suurimmat ongelmat liittyvät opiskelijan ohjaukseen läpi ammattikorkeakoulututkinnon ajan – erityisesti valmistumista edeltävään aikaan tu­lisi ohjauksessa kiinnittää enemmän huomiota.

Osa vastaajista oli valmistumisensa jälkeenkin melko epätietoinen omasta osaamisestaan ja omista tavoitteistaan. Toiset olivat ymmärtäneet omat kiinnostuksen kohteensa ja tavoitteensa vasta harras­tuksien ja työelämän myötä. Vaikka tällaista itsetutkiskelua tehdäänkin läpi elämän, olisi opiskelijoita hyvä opintojensa alkuvaiheessa kannustaa pohtimaan omia kiinnostuksen kohteita ja päämääriä. Opiskelijoita tulisi kannustaa myös pohtimaan omia harrastuksiaan ja etsimään sieltä yhtymäkohtiatyöelämään, koska omasta harrastuksestaankin voi tehdä ammatin ja omat kiinnostuksen kohteet voi yhdistää työelämän tavoitteisiinsa.

Huolestuttavan moni valmistunut ilmoitti kokeneensa suorituspaineita opinnoissaan ja totesi opiske­lutaidoissaan olevan parantamisen varaa. Erilaisia oppimistyylejä ja oppimisen muotoja on useita ja niistä itsellensä sopivampien löytäminen vaatii usein kokeilua ja kärsivällisyyttä. Oppimistyylejä tulisi opetella kaikilla opiskeluasteilla, mutta myös ammattikorkeakoulut voisivat opintojen ohjauksessaan painottaa eri muotoja ja kannustaa opiskelijoita etsimään oma paras tapansa oppia. Osa tämän tutki­muksen vastaajista toivoi esimerkiksi enemmän projektiluonteista opiskelua, jossa opitaan teoriaa tekemällä asioita käytännössä sekä opitaan samalla ottamaan vastuuta omista töistään sekä ongel­manratkaisukykyä. Projektit toimisivat myös väylänä elinkeinoelämään.

Ammattikorkeakoulujen yhteydet elinkeinoelämään ja paikallisiin yrityksiin olivat monen valmistu­neen mielestä kehnot. Osa vastaajista toivoi yritysvierailuja niin yrityksissä paikan päällä kuin edusta­jien välityksellä ammattikorkeakouluissakin, jotta työelämän kannalta tärkeitä verkostoja voisi luoda jo opintojen aikana ja opiskelijat pystyisivät tekemään suuntautumisvalintojaan työnantajien tarpeet ja toiveet silmälläpitäen.

Valmistuneiden opinnot olivat pitkittyneet useimmin insinöörityöhön liittyvien vaikeuksien johdosta. Tämä ongelma on jatkunut useampana vuonna, mikä osoittaa, ettei tilanne ole helpottunut. Insinöö­rityötä pitäisi ohjata sen löytämisestä viimeiseen hetkeen asti. Insinöörityön suorittamisen tulisi osoittaa opiskelijalle oma osaamisensa ja auttaa häntä arvioimaan omia kykyjään. Onnistunut insi­nöörityö osoittaa opiskelijalle hänen koulutuksellaan olleen merkitystä. Opiskelijoiden valmistuminen tavoiteajassa on hyödyksi niin opiskelijalle kuin ammattikorkeakoululle.

Insinööriopiskelijoille

Nykyisten insinööriopiskelijoidenkin on hyvä pohtia ylläesitettyjä huomioita ammattikorkeakouluille. Tutkimuksesta nousee myös opiskelijoiden mielipiteisiin liittyvä ristiriita, jota heidän olisi hyvä poh­tia. Valmistuneista useimmat ilmoittivat olevansa tyytyväisiä koulutukseensa ja ylipäätään koulutuk­sen arviot olivat muuttuneet positiivisempaan suuntaan, mutta kuitenkin koulutuksen antamiin työ­elämävalmiuksiin oltiin tyytymättömiä. Mikä tällaisessa tilanteessa on koulutuksen arvo, jos se ei val­menna työelämään?

Lähes puolet vastaajista oli sitä mieltä, että ammattikorkeakoulu oli ollut kiinnostunut opiskelijoiden koulutukseen liittyvistä mielipiteistä. Herääkin kysymys, käyttivätkö koulutukseensa tyytymättömät opiskelijat näitä mahdollisuuksia hyödykseen eli toimivatko he aktiivisesti oman koulutuksensa kehit­tämiseksi. Opiskelijoiden tulisi aktiivisesti ottaa esiin koulutuksensa ongelmakohdat jo opintojen ai­kana, jotta huonot käytännöt eivät vain siirry opiskelijapolvelta toiselle.

3

1. Taustaa ja lähtökohta

Insinööriliitto toteuttaa vuosittain keväisin sijoittumistutkimuksen, jonka avulla seurataan vastavalmistuneiden insinöörien työuran alkuvaiheita, työllistymistä ja työn sisältöä. Tämän lisäksi tutkimuksella kerätään tietoa valmistuneiden näkemyksistä insinöörikoulutuksesta ja koulutuksen antamista valmiuksista työelämään siirryttäessä. Sijoittumistutkimus toteutetaan kyselylomakkeella ja sen kohderyhmänä on edellisenä vuonna valmistuneet insinöörit eli tä­män tutkimuksen kohdalla vuonna 2016 valmistuneet insinöörit. Kysely toteutettiin maalis­huhtikuussa 2017.

Sijoittumistutkimuksen kyselylomake on pysynyt vuosittain keskeisiltä osiltaan samanlaisena, mikä mahdollistaa työmarkkinoiden ja työelämän muutosten seurannan. Tutkimuksen avulla saadaan tietoa, joka avaa mahdollisuuksia muun muassa työmarkkinoiden muutoksia tuke­valle koulutussuunnittelulle. Sijoittumistutkimuksen tulokset mahdollistavat insinöörikoulu­tuksen kehittämisen yksilön, työelämän ja yhteiskunnan näkökulmasta.

Erityisesti vastavalmistuneiden työmarkkinat ovat alttiita talouden suhdannevaihteluille. Myös korkeakoulutetut kärsivät nykyään työttömyydestä matalasuhdanteissa eikä koulutus takaa nousukaudellakaan omaa alaa vastaavaa työtä. Vaikka vastavalmistuneiden insinöörien työttömyys onkin ollut laskussa keväällä 2017, näkyy vuonna 2016 valmistuneiden uran alku­vaiheissa vielä epävarmemman taloustilanteen jäljet – heikommassa taloustilanteessa epätar­koituksenmukainen työllistyminen kasvaa.

Insinöörien tulevan työuran kannalta olisi tärkeää, että valmistumisen jälkeen koulutusta vas­taava työpaikka löytyisi mahdollisimman nopeasti. Koulutustasoa vaatimattomammat tehtä­vät ovat kenties yksilön kannalta työttömyyttä parempi vaihtoehto, mutta yhteiskunnalle ti­lanne on kalliin koulutusinvestoinnin alikäyttöä. Tällaisissa tehtävissä työskentely voi myös helposti muuttua kierteeksi, josta on hankala päästä pois. Paras tilanne insinööriopiskelijoille olisi, jos oman alan kokemusta kertyisi jo opintojen aikana. Aiemmalla kokemuksella opiskeli­jat varmistaisivat insinöörin työn olevan omien odotusten mukaista, mutta myös vahvistaisi­vat merkittävästi omia asemiaan valmistumisen jälkeisillä työmarkkinoilla.

1.1. Aineisto

Tämän tutkimuksen perusjoukon muodostivat kyselyhetkellä Insinööriliittoon (IL) tai DIFF –Ingenjörerna i Finland:in kuuluneet vuonna 2016 valmistuneet insinöörit. Kyselylomake lähe­tettiin 1643:lle edellisen vuoden aikana valmistuneelle insinöörille, joista 78 oli DIFF:in jäse­niä.

Kysely toteutettiin ensisijassa sähköisesti. Niille, jotka eivät olleet vastanneet sähköiseen ky­selyyn, lähetettiin postitse paperilomake. DIFF:in jäsenille lähetettiin ainoastaan sähköinen kysely. Vastauksia saatiin yhteensä 767, jolloin vastausprosentiksi tuli 47 prosenttia. Viime vuoteen verrattuna vastausprosentti laski kaksi prosenttiyksikköä. Muutamat ammattikorkea­koulut halusivat myös lähettää kyselyn viime vuonna valmistuneille insinööreille, mitä kautta vastauksia saatiin vielä 14 lisää. Aineistoa analysoitiin pääasiassa ristiintaulukoimalla.

4

Tilastokeskuksen tietojen mukaan tekniikan alalta vuonna 2016 insinööreiksi valmistuneista 18 prosenttia oli naisia – tekniikan ala on siis edelleen hyvin miesvaltainen. Tässä tutkimuk­sessa naisten osuus vastanneista oli 21 prosenttia, mikä oli kolmen prosenttiyksikön nousu viime vuoden tutkimukseen verrattuna ja siis suurempi osuus kuin todellisuudessa. Naisten osuus on tavallisesti tässä tutkimuksessa ollut noin 20 prosenttia, mutta viime vuosi toi tähän trendiin poikkeuksen, mikä on otettava huomioon tämän ja muiden tutkimusvuosien tuloksia verrattaessa vuonna 2015 valmistuneiden vastauksiin: naiset työskentelevät usein miehiä useammin esimerkiksi opintoja vastaamattomissa töissä ja ovat useammin työttöminä. Tänä vuonna lomakkeessa oli mahdollista vastata sukupuolensa olevan myös jokin muu kuin nai­nen tai mies: muita sukupuolia oli 1 prosentti vastaajista.

Vastaajilla yleisin koulutusala oli konetekniikan ala, kuten viime vuonnakin. Sähkötekniikan ala oli vastaajien keskuudessa edelleen toiseksi yleisin koulutusala 20 prosentin osuudellaan. Tietotekniikan alalta valmistuneiden osuus oli 18 prosenttia vastaajista ja rakennusalalta val­mistuneiden osuus 13 prosenttia. Prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistuneiden osuus oli vain 7 prosenttia, ”muiden koulutusalojen” insinöörien osuus oli huomattava, 19 prosent­tia. Nämä ”muut koulutusalat” sisältävät muun muassa hyvinvointiteknologian, tuotantota­louden, tuotekehityksen ja ympäristöteknologian tutkinto­ohjelmat. Viime vuoden tutkimuk­seen verrattuna muutoksia oli tapahtunut jonkin verran, mutta suurin osa muutoksista pa­lautti osuudet viime vuotta edeltävien tutkimusvuosien tasoille. Huomattavaa kuitenkin on, että prosessi­ ja materiaalitekniikan alojen osuus oli tippunut tavallista enemmän ja ”muiden koulutusalojen” osuus noussut. Liitteessä 1 on eritelty eri koulutusaloihin sijoitetut tutkinto­ohjelmat.

Tämän vuoden tutkimuksessa vastaajien keski­ikä oli 28 vuotta (mediaani 26 v.). Iältään 25–29­vuotiaiden osuus oli 70 prosenttia. Nuorin vastaaja oli 22­vuotias ja vanhin 64­vuotias, joka viides vastaaja oli täyttänyt 30 vuotta.

Työssäkäyntialueena vastaajilla oli useimmiten pääkaupunkiseutu (26 %). Hämeen osuus työssäkäyntialueena oli 21 prosenttia ja Lounais­Suomen 14 prosenttia. Neljänneksi yleisim­pinä työssäkäyntialueina olivat Vaasan alue ja Pohjois­Suomi (kumpikin 9 %). Liitteessä 1 on esitelty tarkemmin vastaajien jakautuminen tutkinto­ohjelmien, ikäluokkien ja pohjakoulutuk­sen mukaan.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksen aineisto myötäili melko hyvin aiempien vuosien aineistoja. Kou­lutusalojen jakaumassa oli pienoisia muutoksia ja vanhempien vastaajien osuus oli hieman noussut. Maantieteellisesti tarkasteltuna aineisto yhteni melko hyvin aiempien vuosien tutki­musten kanssa.

5

2. Insinöörikoulutus

Vastavalmistuneista insinööreistä enemmistö valmistui insinööritutkinnon tavoiteajassa eli neljässä vuodessa. Opintojen viivästyminen johtui useimmiten vaikeuksista insinöörityön kanssa ja monet kokivatkin insinöörityön tekemiseen saamansa tuen riittämättömäksi erityi­sesti oman ammattikorkeakoulunsa tai vastaavan opettajansa osalta. Insinöörityön löytämi­seen ja tekemiseen suunnattua tukea kannattaisikin kenties lisätä.

Monet vastaajista kaipasivat koulutukseltaan enemmän työelämävalmiuksia. Valmius omak­sua uusia asioita ja ongelmien ratkaisuvalmius nousivat tärkeimmiksi työelämässä tarvitta­viksi taidoiksi, mutta aiempiin vuosiin verrattuna eniten merkitystään vastauksissa nostivat valmius toimia kansainvälisessä ympäristössä ja valmius viestiä vieraalla kielellä. Vastavalmis­tuneet insinöörit olivat alkaneet tunnistaa kansainvälisen osaamisen tärkeyden.

2.1. Opintojen aloittamisen motiivi

Kolme neljästä vastaajista oli sisäisesti motivoituneita aloittaessaan insinööriopinnot. Sisäi­sellä motivaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että valmistunut ilmoitti opintojen aloittamisen motiivikseen halun valmistua nimenomaan insinööriksi, halun saada koulutus tekniikan alalta tai halun päästä työtehtävään, jonka insinöörikoulutus mahdollistaa. Näiden ja muiden mahdollisten syiden osuudet vastaajien joukossa on esitetty kuviossa 1.

Kuvio 1. Halu saada koulutus tekniikan alalta oli edelleen yleisin motiivi insinöörikoulutuksen aloittami­selle.

Yleisin motiivi insinöörikoulutukselle on edelleen halu saada koulutus tekniikan alalta (32 %), minkä kanssa lähes yhtä tärkeänä motivaationa on halu päästä työtehtävään, jonka insinööri­koulutus mahdollistaa (30 %). Vastaajista 12 prosenttia halusi valmistua nimenomaan insi­nööriksi.

Muita kuin sisäiseen motivaatioon liittyviä syitä oli ensisijaisesti sattuma (12 %) ja joillekin koulutukseen pääsyn helppous (5 %). Vain harva valitsi insinöörikoulutuksen, koska ammatti­korkeakoulu sijaitsi kotipaikkakunnalla tai muiden vaihtoehtojen puuttuessa. Kuusi prosenttia

1

2

5

6

12

12

30

32

0 5 10 15 20 25 30 35

Muiden vaihtoehtojen puuttuessa

Ammattikorkeakoulu sijaitsi kotipaikkakunnallani

Koulutukseen oli helppo päästä

Muu syy

Halusin nimenomaan valmistua insinööriksi

Enemmän tai vähemmän sattumalta

Halusin työtehtävään, jonka insinöörikoulutus minullemahdollistaa

Halusin koulutuksen tekniikan alalta

%

6

vastaajista ilmoitti opintojen motiiviksi jonkun muun syyn, jotka sisälsivät sekä sisäiseen moti­vaatioon liittyviä ja sen ulkopuolisia syitä: alan työllisyystilanne, koulutuksen merkitys työn­haussa, halu jatkaa opintoja ammatillisen tutkinnon jälkeen, halu kehittää itseään, halu edetä uralla, alanvaihto ja yksinkertaisesti kiinnostus omaa alaa kohtaan nousivat avoimissa vas­tauksissa esiin.

Koulutusaloittain tarkasteltuna eniten sisäiseen motivaatioon viittaavia koulutuksen aloitta­misen syitä antoivat konetekniikan koulutusalalta valmistuneet: 83 prosenttia valitsi koulu­tuksensa aloittamisen syyksi sisäiseen motivaatioon viittavan perusteen. Sähkö­ ja tietoteknii­kan alalla ja rakennusalalla sisäisesti motivoituneiden vastaajien määrä ylitti 70 prosenttia, kun prosessi­ ja materiaalitekniikan alalla vain 55 prosenttia oli sisäisesti motivoitunut ja ”muilla opintoaloilla” 64 prosenttia vastaajista.

Valmistuneen pohjakoulutuksella tai iällä ei ollut suurta merkitystä sisäisen motivaation kan­nalta, mutta sukupuolia tarkastellessa naisvastaajista vain 60 prosenttia oli sisäisesti motivoi­tuneita verrattuna miesvastaajien 78 prosenttiin. Vuotta aiemmin valmistuneiden tutkimuk­sessa naisista sisäisesti motivoituneita oli 67 prosenttia ja miehistä 78 prosenttia vastaajista. Insinööriopintojen keston tavoiteajan (yli 48 kuukautta) ylittäneistä vastaajista sisäisesti moti­voituneita oli 70 prosenttia ja tavoiteajassa pysyneistä 77 prosenttia, joten näiden ryhmien välillä ei ollut hyvin merkittävää eroa.

Kyselyhetkellä työttöminä olleista 66 prosenttia ilmoitti sisäiseen motivaatioon viittavan syyn opintojensa aloittamisen syyksi, muussa tilanteessa (työssä, perhevapaalla, jatko­opinnoissa yms.) olleista 75 prosenttia oli ollut sisäisesti motivoitunut aloittaessaan opinnot. Työkoke­muksen perusteella koulutukseensa tyytyväisistä 78 prosenttia oli ollut sisäisesti motivoinut, kun taas koulutukseen tyytymättömistä 64 prosenttia oli sisäisesti motivoitunut. Opintonsa sisäiseen motivaatioon viittaavien syiden takia aloittaneista 72 prosenttia koki työnsä vastaa­van koulutusta erittäin tai melko hyvin; muista syistä aloittaneista vain 56 prosenttia koki työn vastaavan koulutusta.

2.2. Opintojen kesto

Kyselyssä vastavalmistuneilta tiedusteltiin opintojen aloittamisvuotta ja ­kuukautta sekä opin­tojen päättymiskuukautta. Näiden tietojen perusteella laskettiin opintoaika, joka oli keski­määrin kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta (mediaani), mikä on kuukauden vähemmän kuin viime vuoden tutkimuksessa. Yli puolet vastaajista (55 %) valmistui insinööriksi tutkinnon ta­voiteajassa eli neljässä vuodessa. Opintoajan keskiarvo oli neljä vuotta ja kolme kuukautta eli sama kuin edellistutkimuksessa. Opintoajassa oli vastaajien keskuudessa paljon hajontaa: pi­sin opintoaika oli 123 kuukautta eli reilu 10 vuotta ja lyhin opintoaika oli 7 kuukautta, minkä monimuoto­opinnot mahdollistavat. 83 prosenttia vastaajista oli valmistunut, kun opintojen aloittamisesta oli kulunut viisi vuotta, kuuden vuoden jälkeen jo 94 prosenttia vastaajista oli valmistunut. Nämä osuudet ovat pysyneet lähes samoina viime vuodesta.

Tutkinto­ohjelmien sisällöt ja harjoittelujaksot vaihtelevat koulutusaloittain, joten myös opin­toajat vaihtelevat niiden välillä. Kuviosta 2 nähdään, että ”muilta opintoaloilta” valmistuttiin nopeimmin, reippaasti tavoiteaikaa aiemmin. Myös rakennusalalta valmistutaan todennäköi­

7

simmin tavoiteajassa: 65 prosenttia näistä vastaajista valmistui tavoiteajassa. Muilla koulutus­aloilla hieman yli puolet valmistui tavoiteajassa, paitsi tietotekniikan alalta, jolta 46 prosenttia valmistui tavoiteajassa. Rakennusalalla mediaaniopintoaika oli 45 kuukautta ja tietotekniikan alalla 51 kuukautta.

Naiset valmistuivat miehiä todennäköisemmin tavoiteajassa: 70 prosenttia naisista valmistui 48 kuukauden sisällä, kun miehistä näin teki vain 52 prosenttia. Tämä havainto on ollut nähtä­vissä myös aiempina tutkimusvuosina. Opiskelijoiden toivotaan enenevissä määrin valmistu­van tavoiteajassa ja tilanne näyttääkin tämän tutkimuksen perusteella olevan menossa posi­tiivisempaan suuntaan.

Kuvio 2. Tietotekniikan alalla valmistuminen ylitti useimmin tutkinnon tavoiteajan.Selite: Liilan ja sinisen välinen raja on kunkin koulutusalan keskimääräinen opintoaika mediaanilla tar­kasteltuna, liilan värin alkupiste kuvaa sitä opintoaikaa, jolloin 25 prosenttia vastaajista oli valmistunut ja sinisen värin päätepiste sitä opintoaikaa, jolloin 75 prosenttia oli valmistunut.Huom. Vaikka tutkinnon tavoiteaika on neljä vuotta (48kk), on se käytännössä noin 46 kuukautta, koska opinnot useimmin aloitetaan elo/syyskuussa ja valmistutaan toukokuussa.

2.3. Opintojen viivästymiseen vaikuttaneita syitä

Vastavalmistuneilta kysyttiin syitä opintojen viivästymiselle, jos näin oli tapahtunut. Vastaus­osuudet on esitetty kuviossa 3. Syitä oli mahdollista valita yksi tai useampia. Yleisin syy opin­tojen viivästymiselle oli edelleen vaikeudet insinöörityön kanssa: 18 prosenttia ilmoitti insi­nöörityön olleen syy valmistumisen viivästymiselle. Aiempien vuosien tapaan toiseksi yleisin syy opintojen viivästymiselle oli työskentely lukuvuosien aikana (16 %). Vastaajista yhdeksän prosenttia ilmoitti venymisen syyksi sen, että osa tenteistä oli jäänyt roikkumaan ja kahdek­san prosenttia oli kokenut vaikeuksia harjoittelupaikan löytämisen kanssa. Seitsemän pro­senttia ilmoitti syyksi opiskelumotivaation puuttumisen. Tietoisesti valmistumista lykännei­

40 45 50 55 60

Kaikki

Muut koulutusalat

Prosessi­ ja materiaalitekniikan ala

Rakennusala

Tietotekniikan ala

Sähkötekniikan ala

Konetekniikan ala

F25 F50 F75

Tavoiteaika Opintoaika (kk)

8

den osuus oli laskenut prosenttiyksiköllä viime vuodesta kolmeen prosenttiin. Avoimissa vas­tauksissa esiin nousivat erilaiset ongelmat opinnäytetyön kanssa ja erityisesti sairastamiseen liittyvät syyt.

Kuvio 3. Vaikeudet opinnäytetyön kanssa viivästyttivät insinööriopiskelijoiden valmistumista.

Vaikeudet insinöörityön kanssa ovat olleet yleisin syy valmistumisen venymiselle jo useita vuosia. Kyselyssä valmistuneilta kysyttiin myös viisiportaisella asteikolla, saivatko he tarpeeksi tukea insinöörityön tekemiseen omalta ohjaavalta opettajalta tai ammattikorkeakoululta sekä organisaatiolta, jolle työn teki. Täysin riittävästi organisaatiolta tukea ilmoitti saaneensa 43 prosenttia vastaajista, mutta omalta ammattikorkeakoululta tai opettajalta vain 35 pro­senttia vastaajista. Kahta alinta arvoa asteikolla työorganisaatiolle antoi 20 prosenttia vastaa­jista ja ammattikorkeakoululle 22 prosenttia. Ammattikorkeakoulun tuen riittämättömäksi kokevien määrä oli kasvanut yhdellä prosenttiyksiköllä viime vuodesta. Opiskelijoiden tukemi­seen insinöörityön löytämisen ja sen suorittamisen aikana tulisikin panostaa yhä enemmän,jos tavoiteajassa pysyvien osuutta halutaan kasvattaa.

2.4. Insinöörityö

Opintojensa loppuvaiheessa insinööriopiskelijat suorittavat opinnäytetyön, insinöörityön, joka hyödyntää opittuja teoreettisia asioita käytännössä. Insinöörityössään opiskelija muo­dostaa opintojensa pohjalta teoreettisen perustan jollekin valitsemalleen ilmiölle ja pohjaa käytännön aineiston tulkintansa tälle perustalle – tarkoituksena on siis soveltaa insinöörikou­lutuksen antia käytännön asiantuntijatehtävissä. Insinöörityön myötä opiskelijat saavat käsi­tyksen tutkimuksen tekemisen periaatteista, itsenäisestä tiedonhausta, projektityöskente­lystä ja kirjallisesta tuottamisesta.

1

1

2

3

5

6

7

7

8

9

16

18

0 5 10 15 20

Olin välillä perhevapaalla

Pidin vapaavuoden

Vaihdoin koulutusalaa kesken opintojen

Lykkäsin tietoisesti valmistumistani työpaikanpuuttumisen takia

Olin välillä armeijassa/siviilipalveluksessa

Olin ulkomailla vaihdossa/töissä/harjoittelemassa

Opiskelumotivaatio puuttui

Muu syy

En löytänyt harjoittelupaikkaa

Osa tenteistä oli jäänyt roikkumaan

Olin töissä kesken lukuvuoden

Oli vaikeuksia insinöörityön kanssa

%

9

Insinöörityöllä voi olla suuri merkitys opiskelijalle siirryttäessä työelämään valmistumisen jäl­keen. Työ edustaa opiskelijan omaa osaamista ja ammattitaitoa. Monen insinööriopiskelijan ensimmäiset kontaktit työelämään tulevat nimenomaan insinöörityön kautta. Tutkimukseen vastanneista valmistuneista 67 prosenttia piti insinöörityötä melko tai erittäin tarpeellisena, kuten kuviossa 4 on esitetty.

Kuvio 4. Enemmistö valmistuneista piti insinöörityötä tarpeellisena.

Konetekniikan alalta valmistuneista 74 prosenttia piti insinöörityötä tarpeellisena, myös ”muilta koulutusaloilta” valmistuneiden mielestä työ oli samoissa määrin tarpeellinen. Pro­sessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistuneista 60 prosenttia ja rakennusalalta valmistu­neista 59 prosenttia piti insinöörityötä tarpeellisena. Ikäluokkien välillä ei ollut eroja näke­myksissä työn tarpeellisuuden kannalta; tavoiteajan ylittäneistä valmistuneista 63 prosenttia piti insinöörityötä tarpeellisena verrattuna tavoiteajassa valmistuneiden 71 prosenttiin.

Aiempien vuosien tapaan insinöörityö oli tehty yleisimmin teollisuusyritykselle: 38 prosenttia vastaajista oli tehnyt työn teollisuudelle, mikä on lähes sama osuus kuin vuotta aiemmin val­mistuneista. Toiseksi eniten insinöörityö oli tehty muulle yksityiselle toimijalle (17 %) ja kol­manneksi oppilaitokselle (16 %). Julkiselle sektorille insinöörityön teki vain noin seitsemän prosenttia vastaajista. Viime vuoteen verrattuna oppilaitokseen tehtyjen insinööritöiden määrä oli noussut muutamalla prosenttiyksiköllä ja julkiselle sektorille laskenut kolme pro­senttiyksikköä. Insinööri­ ja suunnittelutoimistojen osuus insinöörityön suorituspaikkana oli noussut kaksi prosenttiyksikköä. Eri toimeksiantajasektoreiden osuudet on esitetty kuviossa 6.

Insinöörityö oli useimmiten tutkimustyö (38 %), kuten aiempinakin tutkimusvuosina. Projek­tin, tuotantolinjan, organisaation, työmaan tai vastaavan kehittäminen tai suunnittelu oli 16 prosentin insinöörityön aihe, 14 prosenttia teki työn suunnittelutyönä ja 12 prosenttia tuo­tekehitystyönä. Muita insinööritöitä oli muun muassa it­ohjelmiston tuottaminen (5 %), it­jär­jestelmän kehittäminen (5 %), laadunvalvontatyö (4 %) ja valmistusmenetelmien valinta tai kehittäminen (3 %).

Niistä, jotka kokivat insinöörityön tarpeettomaksi, 28 prosenttia oli tehnyt työn teollisuusyri­tykselle ja 26 prosenttia oppilaitokselle. Aiempina vuosina insinöörityö on koettu useimmin tarpeettomaksi, jos se on tehty oppilaitokseen. Insinöörityön tarpeettomaksi kokevista 46 prosenttia oli tehnyt työn tutkimustyönä.

29 %

38 %

13 %

18 %2 %

TarpeellinenMelko tarpeellinenEn osaa sanoaMelko tarpeetonTarpeeton

10

Insinöörityö korvattiin monenlaisilla järjestelyillä: vain 52 prosenttia vastaajista ylipäätään sai rahallisen tai muun korvauksen insinöörityöstänsä. Kuviossa 5 on vastaajien jakauma eri kor­vausvaihtoehtojen välillä. Jos insinöörityöstä sai korvauksen, oli se useimmiten normaali työ­suhteesta saatu kuukausi­ tai tuntipalkka: neljäsosa valmistuneista ilmoitti saaneensa kor­vauksen tässä muodossa. Työsuhteessa palkalla tehneiden osuus on kasvanut viime vuodesta muutamalla prosenttiyksiköllä. Palkan suuruus oli keskimäärin 2000 euroa kuukaudessa (me­diaani), mikä on sama summa kuin vuosina 2013–2015 valmistuneillakin eli insinöörityön palkka on polkenut paikallaan jo kauan.

Kuvio 5. Vain puolet valmistuneista sai korvauksen insinöörityöstä.

Työsuhteessa erillisellä palkkiolla insinöörityön tehneiden määrä oli tippunut viime vuodesta parilla prosenttiyksiköllä 8 prosenttiin. Erillisen palkkion suuruus oli mediaanilla tarkasteltuna keskimäärin 2000 euroa, mikä niin ikään on sama kuin edellisvuonna. Yhdeksän prosenttia valmistuneista oli saanut insinöörityöstä korvauksen stipendillä. Stipendin suuruus oli keski­määrin 1500 euroa (mediaani). Tässäkään summassa ei tapahtunut muutosta aiemmasta. Erillisenä toimeksiantona, erillisestä korvauksesta ilman työsuhteessa oloa opinnäytetyönsä suoritti 8 prosenttia vastaajista. Erilliskorvauksen suuruus oli mediaanilla tarkasteltuna keski­määrin 1700 euroa. Kaiken kaikkiaan edelleen vain puolet valmistuneista saa insinöörityöstä korvauksen ja jos korvauksia saadaan, eivät summat olleet kasvaneet aiemmista vuosista. Eri korvaustapojen keskimääräiset summat on koottu taulukkoon 1.

Taulukko 1. Insinööritöiden keskimääräiset palkkiot eivät olleet nousseet edellisvuodesta.Korvaus Keskiarvo, € Mediaani, €Työsuhde, kuukausi­ tai tuntipalkka 1980 2000Työsuhde, erillinen palkkio 2067 2000Stipendi 1683 1500Erillinen toimeksianto, erillinen korvaus ilman työsuhdetta 1906 1700

Kuviossa 6 on esitetty korvauksetta insinöörityön tehneiden jakaantuminen eri toimeksianta­jasektoreiden kesken. Korvauksetta työn tehneistä 29 prosenttia teki työn oppilaitoksessa, 24 prosenttia teollisuusyrityksessä ja 23 prosenttia muulla yksityisellä. Toisinpäin laskettuna voidaan todeta, että kaikista oppilaitoksessa insinöörityönsä tehneistä 85 prosenttia teki työn korvauksetta.

Toimeksiantajasta riippumatta ilman korvausta tehty insinöörityö oli useimmiten it­ohjelmis­ton tuottaminen (63 % tehneistä oli korvauksettomia), tutkimustyö (51 %) tai suunnittelutyö (48 %). Harvimmin insinöörityö tehtiin korvauksetta projektin, tuotantolinjan, organisaation, työmaan tai vastaavan kehitys­ ja suunnittelutehtävissä (37 %).

2889

2548

0 10 20 30 40 50 60

Muu korvausErillinen toimeksianto, erillinen korvaus

Työsuhde, erillinen palkkioStipendi

Työsuhde, kuukausi­ tai tuntipalkkaEi rahallista korvausta

%

11

Kuvio 6. Insinöörityö tehtiin todennäköisimmin teollisuusyritykselle; ilman korvausta tehtyjen insinööri­töiden enemmistö tehtiin oppilaitoksessa.Huom. Liilalla värillä esitetty osuus kuvaa siis osuutta niistä, jotka tekivät insinöörityönsä korvauksetta, ei sitä osuutta, joka tietylle toimeksiantajalle tehdyistä insinööritöistä tehtiin korvauksetta. Esimerkiksi kaikista oppilaitoksille tehdyistä insinööritöistä (N=123) 85 prosenttia tehtiin ilman rahallista korvausta, mutta kaikista korvauksetta tehdyistä töistä 29 prosenttia tehtiin oppilaitoksissa.

Alueita tarkastellessa huomataan, että Itä­Suomessa opinnäytetyö oli useimmin korvaukse­ton (60 % alueella suorittaneista), kun taas Lounais­Suomessa korvauksettomia opinnäyte­töitä tehtiin vähiten (39 %). Sukupuolten välillä ei ollut eroa siinä, korvattiinko insinöörityö vai ei. Ikäluokkienkaan välillä ei ollut suuria eroja: yli 34­vuotiaista vastaajista yli puolet oli tehnytinsinöörityön korvauksetta, nuoremmista ikäluokista hieman vajaa puolet oli tehnyt näin. Niistä, jotka kokivat insinöörityön tarpeettomaksi, 60 prosenttia teki työn ilman korvausta.Korvaus lähes valmiin ammattilaisen tekemästä työstä edesauttaa myös työn ja oman osaa­misen merkitykselliseksi kokemista.

Koulutusaloja vertaillessa oli korvauksen saaminen insinöörityöstä todennäköisempää toisilla aloilla: tietotekniikan alalta valmistuneista 57 prosenttia suoritti opinnäytetyönsä korvauk­setta, prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistuneista 56 prosenttia teki näin. Vähiten korvauksettomia insinööritöitä tehtiin sähkötekniikan alalta valmistuneiden keskuudessa (40 %) ja rakennusalalta valmistuneiden keskuudessa (41 %).

2.5. Insinöörikoulutuksen arviointi

Valmistuneiden arvioita omasta koulutuksestaan tutkittiin kyselyssä usealla eri tavalla. Kyse­lyssä esitettiin 13 erilaista väittämää liittyen insinöörikoulutukseen. Vastaajat arvioivat nämä väittämät oman koulutuksensa osalta viisiportaisella asteikolla, jossa ääripäät olivat ”täysin samaa mieltä” ja ”täysin eri mieltä”. Kuviossa 7 on esitetty vastaajien jakaantuminen as­teikolle kunkin väittämän kohdalla.

Vuonna 2016 valmistuneista valtaosa, 86 prosenttia, oli täysin tai jokseenkin samaa mieltäsen kanssa, että insinöörikoulutuksen opiskeluilmapiiri oli hyvä. Tämä osuus oli lähes sama vuotta aiemmin valmistuneilla. Pitkällä tarkastelulla opiskeluilmapiiri on valmistuneiden mie­

143

64

729

2324

12

55

610

1617

38

0 5 10 15 20 25 30 35 40

Valtio

Oma tai vanhempien yritys

Rakennusliike

Kaupan tai palvelualan yritys

Kunta

Insinööri­, suunnittelutoimisto

Oppilaitos

Muu yksityinen

Teollisuusyritys

Kaikki (N=768) Korvaukseton insinöörityö (N=364)

%

12

lestä kohonnut huomattavasti. Vuonna 1997 valmistuneista 75 prosenttia piti opiskeluilmapii­riä erittäin tai melko hyvänä, kun taas vuonna 2007 valistuneista 68 prosenttia ja 2012 valmis­tuneista vain 64 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä sen kanssa, että opiskeluil­mapiiri on hyvä.

Muutoksia koulutusnäkemyksissä oli muutenkin vähän verrattuna vuotta aiemmin valmistu­neisiin, mutta pidemmällä tarkastelulla kehitystä on tapahtunut. Vuonna 2007 valmistuneista 42 prosenttia ja vuonna 2012 valmistuneista 38 prosenttia oli sitä mieltä, että koulutus tarjosi hyvät suuntautumismahdollisuudet, tämän vuoden tutkimuksessa prosenttiosuus oli 56. Myös opetuksen laadukkuuden kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli 52 prosenttia vastaajista, kun vuonna 2007 valmistuneista 31 prosenttia ja vuonna 2012 valmistuneista 32 prosenttia koki näin.

Insinöörikoulutus vastasi odotuksia ­väitteen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä ole­vien määrä tippui viime vuodesta kolmella prosenttiyksiköllä, mutta verrattuna 2007 (34 %) ja 2012 (35 %) valmistuneisiin tilanne oli selkeästi parempi. Tänä vuonna, kuten aiemminkin, eniten oltiin eri mieltä koulutuksen kansainvälisyyden ja ammattikorkeakoulun elinkeinoelä­mäyhteyksien kanssa. Näiden väitteiden arviot ovat muuttuneet positiivisemmiksi verrattuna 2007 ja 2012 valmistuneisiin, mutta ei yhtä radikaalisti kuin yllä esiteltyjen väitteiden arviot. Vaikuttaisi siis siltä, että koulutusta on laajasti katsottuna pystytty kehittämään, mutta kui­tenkin insinööriopiskelijoiden valmistumista on jo vuosikausia jarruttanut eniten vaikeudet insinöörityön kanssa, mikä ei ole osoittanut parantumisen merkkejä.

Kuvio 7. Insinöörikoulutuksen opiskeluilmapiirin valtaosa valmistuneista koki hyväksi.

8

7

6

6

9

12

11

9

9

14

7

11

32

28

32

36

36

39

36

39

43

46

42

49

46

54

33

26

29

33

21

25

21

20

24

19

18

17

8

23

26

23

20

26

18

22

23

18

18

21

23

5

9

9

5

4

4

8

8

5

3

7

5

4

0 20 40 60 80 100

Oppilaitoksella oli tiiviit suhteet elinkeinoelämään

Koulutus oli kansainvälistä

Koulutus antoi hyvät valmiudet työelämän tehtäviin

Opetus oli motivoivaa

Opetuksen sisältö oli ajan tasalla

Oppilaitos oli kiinnostunut opiskelijoiden mielipiteistäkoulutuksesta

Tutkinto­ohjelma antoi riittävästivalintamahdollisuuksia

Opetus oli laadukasta

Opetus oli vaativaa

Tutkinto­ohjelma antoi hyvätsuutautumismahdollisuudet

Insinöörikoulutus vastasi niitä odotuksia, joita minullaoli aloittaessani opinnot

Opetus oli käytännönläheistä

Opiskeluilmapiiri oli hyvä

Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltäJokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä

%

13

Huono merkki on kenties se, että vain 42 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa siitä, että koulutus antoi hyvät valmiudet työelämän tehtäviin. Tämä tulos oli myös laskenut kahdella prosenttiyksiköllä edellisvuodesta. Vuonna 2007 ja 2012 valmistunei­siin verrattuna tämänkin väitteen arviot olivat nousseet, mutta ei suhteessa yhtä paljon: vuonna 2007 valmistuneista 28 prosenttia ja vuonna 2012 valmistuneista 31 prosenttia oli väitteen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä.

Tänä vuonna vastaajista neljäsosa oli jokseenkin eri mieltä sen kanssa, että opetuksen sisältö olisi ajan tasalla. Tämä nousi esiin myös avoimissa vastauksissa, joissa todettiin koulutuksen olevan irrallinen nykyisestä työelämästä. Koulutuksen sisällön arvioita ja koulutuksen antamia työelämävalmiuksia tarkastellaan lähemmin alaluvussa 2.7.

Vastaajia pyydettiin myös kertomaan mielipiteensä omaa opiskeluansa käsitelleisiin väittei­siin. Vastaukset annettiin jälleen ylläesitetyn asteikon mukaan. Kuviossa 8 on esitetty väittä­mien jakaumat. Valtaosa vastaajista koki alansa mielenkiintoisena, nautti opinnoistaan ja koki olevansa hyvä insinööriopinnoissa. Useimmat myös olivat tyytyväisiä suorituksiinsa. Noin puolet kuitenkin koki suorituspaineita opinnoissaan ja 61 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä sen kanssa, että heidän opiskelutaidoissaan olisi ollut parannettavaa. Vastaa­jista myös vain puolet koki itsensä itsevarmaksi opintojen parissa, kolmasosa koki panosta­neensa opintoihin melko vähän ja neljäs osa totesi keskittymiskykynsä huonoksi. Vajaa viiden­nes oli myös ollut jännittynyt ammattikorkeakoululla. Kenties erilaisiin oppimismuotoihin ja ­tyyleihin olisi hyvä panostaa insinööriopiskelijoiden opinto­ohjauksessa ja laajemminkin pa­nostaa opiskelijoiden tukemiseen opintojen yhteydessä.

Kuvio 8. Suurin osa valmistuneista nautti opinnoistaan ja piti alaansa mielenkiintoisena.

4

4

6

7

6

13

13

10

16

21

15

24

21

29

27

27

44

14

20

25

25

33

36

36

40

35

37

46

40

47

43

50

51

46

18

25

29

19

35

25

33

28

22

22

19

22

20

15

14

13

7

30

35

27

32

20

23

17

19

21

18

16

12

10

11

9

9

2

34

15

14

17

5

4

4

7

3

4

3

2

3

0 20 40 60 80 100

Tunsin itseni jännittyneeksi ammattikorkeakoululla

Opiskellessani keskittymiskykyni oli huono

Tunsin itseni levottomaksi opintojen parissa

Opintoihin panostaminen oli osaltani melko vähäistä

Olin rentoutunut opintojen parissa

Opiskellessani otin kaiken irti itsestäni

Olin melko taitava opiskelija

Olin itsevarma opintojeni parissa

Tunsin suorituspaineita opinnoissani

Opiskellessani yritin aina parhaani

Opiskelutaidoissani olisi ollut parannettavaa

Minulle oli tärkeää menestyä hyvin opinnoissani

Opiskelu oli hauskaa

Olen tyytyväinen suorituksiini opinnoissani

Olin mielestäni hyvä insinööriopinnoissa

Nautin opiskeluajastani erittäin paljon

Opiskelemani ala oli mielenkiintoinen

Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltäJokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä

%

14

2.6. Insinöörikoulutuksen laatu ja tyytyväisyys koulutukseen

Kuten aiemmin mainittiin, vastasi insinöörikoulutus valmistuneista 56 prosentin mielestä niitä odotuksia, joita heillä oli koulutuksesta. Insinöörikoulutukseensa erittäin tai melko tyytyväisiä oli 69 prosenttia vastaajista, mikä oli prosenttiyksikön vähemmän kuin edellisvuonna valmis­tuneista. Hieman ristiriitaista valmistuneiden vastauksissa oli se, että koulutukseen oltiin läh­tökohtaisesti melko tyytyväisiä, mutta silti sen työelämärelevanssi koettiin huonoksi.

Koulutukseensa tyytyväisten määrä on pysynyt viime vuosina 70 prosentin tuntumassa, mutta on ollut laskusuuntainen pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, mikä vaikuttaa ristiriitaiselta koulutukseen liittyvien väittämien kehityksen kanssa, mutta kertoo luultavasti huonontu­neesta työllisyystilanteesta, joka usein heijastuu koulutuksen kokonaisarvioon. Vuonna 1997 valmistuneista 82 prosenttia oli erittäin tai melko tyytyväisiä koulutukseensa, vuonna 2002 valmistuneista 76 prosenttia, vuonna 2007 valmistuneista 74 prosenttia, vuonna 2007 valmis­tuneista 74 prosenttia ja vuonna 2012 valmistuneista 71 prosenttia oli tyytyväisiä koulutuk­seensa. Kuviossa 9 on esitetty vastaajien tyytyväisyys koulutukseensa tämän vuoden tutki­muksessa.

Kuvio 9. Reipas enemmistö valmistuneista insinööreistä oli ainakin melko tyytyväinen koulutukseensa työkokemuksensa perusteella.

Taustatekijöitä tarkastellessa koulutukseen tyytyväisyyden taustalla on joitakin eroavuuksia. Miespuolisista vastaajista 71 prosenttia oli koulutukseensa tyytyväisiä, naisista vain 65 pro­senttia oli erittäin tai melko tyytyväinen insinöörikoulutukseensa. Ikäluokkien kohdalla tyyty­väisyys koulutukseen kasvoi iän lisääntyessä: 63 prosenttia alle 25­vuotiaista valmistuneista oli tyytyväisiä koulutukseensa; yli 34­vuotiaista 78 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa. Ennen ammattikorkeakoulua ylioppilastutkinnon suorittaneista 67 prosenttia oli koulutuk­seensa tyytyväisiä, mutta ammatillisen tutkinnon suorittaneista 72 prosenttia oli insinööri­koulutukseensa tyytyväisiä.

Tyytyväisyys koulutukseen näyttäisi olevan eniten yhteydessä – kenties yllätyksettömästi –siihen, minkälainen motivaatio opiskelijalla oli ollut opintoihin tullessaan ja kuinka paljon hän opinnoistaan otti irti. Niistä, jotka luvussa 2.1. esitetyn jaottelun mukaisesti aloittivat opin­tonsa sisäiseen motivaatioon perustuen, 74 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa; muista kuin sisäiseen motivaatioon liittyvistä syistä aloittaneista vain 55 prosenttia oli tyytyväisiä

10 %

59 %

21 %

4 %5 %

Täysin tyytyväinen

Melko tyytyväinen

Melko tyytymätön

Erittäin tyytymätön

En osaa sanoa

15

koulutukseensa. Näiden ryhmien välinen tyytyväisyysero oli kasvanut seitsemällä prosenttiyk­siköllä edellisvuoden tutkimukseen verrattuna. Tyytyväisempiä insinöörikoulutukseensa olivat myös ne, joiden mielestä opetus oli ajan tasalla ja laadukasta, opiskelu oli motivoivaa, vaati­vaa, hauskaa ja käytännönläheistä sekä ne, jotka panostivat opiskeluun ja olivat tyytyväisiä omiin suorituksiinsa.

Valmistuneista tavoiteajassa pysyneistä 73 prosenttia oli tyytyväisiä koulutukseensa, tavoi­teajan ylittäneistä 65 prosenttia oli tyytyväisiä. Koulutusaloja vertailtaessa tyytyväisimpiä oli­vat konetekniikan alalta valmistuneet (76 %) ja tietotekniikan alalta valmistuneet (73 %). Ra­kennusalalta valmistuneista 69 prosenttia, sähkötekniikan alalta 66 prosenttia, prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta 65 prosenttia ja ”muilta koulutusaloilta” 64 prosenttia oli tyytyväi­siä koulutukseensa.

Opintojen aikana kerätyllä oman alan työkokemuksella näytti olevan yhteys koulutukseen tyy­tyväisyyteen: maksimissaan kuusi kuukautta oman alan kokemusta omaavista 65 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa, kun taas yli puoli vuotta oman alan kokemusta omaavista yli 70 prosenttia oli tyytyväisiä ja tyytyväisten osuus kasvoi, mitä enemmän kokemusta oli.

Valmistumisen jälkeisellä siirtymisellä työelämään oli myös vaikutusta siihen, kuinka tyytyväi­siä koulutukseen oltiin. Niistä, joilla oli vakituinen tai määräaikainen työpaikka valmistues­saan, 74 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa, ilman työpaikkaa valmistuneista vain 62 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa. Valmistumisen jälkeisen työttömyyden pituus myös ennakoi tyytyväisyyttä koulutukseen: mitä vähemmän työttömänä ehti olemaan, sitä tyytyväisempi koulutukseensa oli. Pettymykset työnsaannissa heijastuvat siis koko koulutusta koskeviin näkemyksiin. Monet pidempään työttömänä olleista eivät ilmoittaneet olevansa tyytymättömiä koulutukseensa, vaan eivät osanneet sanoa kantaa suuntaan tai toiseen.

Kyselyhetkellä vakituisessa kokopäivätyössä olleista 77 prosenttia ja määräaikaisessa kokopäi­vätyössä olleista 65 prosenttia oli tyytyväinen saamaansa insinöörikoulutukseen. Työttömänä kyselyä täyttäessään olleista vastaajista vain 47 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa. Kuten työttömyyden pituudenkin kohdalla, tässäkään valtaosa ei ilmoittanut olevansa tyyty­mätön – vain 32 prosenttia ilmoitti olevansa tyytymättömiä koulutukseensa – vaan neljäsosa ei myöskään osannut sanoa kantaansa. Niistä, jotka olivat töissä ja joiden työ vastasi heidän koulutustaan, 77 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa, mutta niistä, joiden työ ei vastan­nut koulutusta, vain 58 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa.

Valmistuneilta kysyttiin myös, valitsisivatko he saman tutkinto­ohjelman uudelleen, jos tilai­suus tulisi eteen. Vastaajista 24 prosenttia ilmoitti valitsevansa saman aivan varmasti ja 40 prosenttia melko varmasti. Valinnastaan varmojen osuus on noussut edellisvuodesta kuusi prosenttiyksikköä. Vastaajista 21 prosenttia ei osannut sanoa valitsisiko saman tutkinto­ohjel­man toistamiseen, 11 prosenttia vastasi, että luultavasti päätyisivät muuhun ja viisi prosenttia oli varmoja, että valitsisivat muun ohjelman. Niistä tutkinto­ohjelmista, joissa vastaajia oli yli 20, ympäristöteknologiaa opiskelleissa oli suhteessa eniten niitä, jotka luultavasti tai aivan varmasti valitsisi jonkin muun tutkinto­ohjelman. Ammattikorkeakouluista ei mikään noussut tässä erityisesti esiin.

16

Kysyttäessä, minkä muun tutkinto­ohjelman vastaaja valitsisi, nousivat usein esiin muun mu­assa automaatiotekniikka, energiatekniikka, kauppatieteet, konetekniikka, rakennusala, ta­lous, tietotekniikka, diplomi­insinööritutkinnot ja yleisesti yliopisto. Syyksi muun ohjelman va­litsemiselle mainittiin useimmin toisen alan parempi työtilanne ja työpaikkojen määrä, etene­mismahdollisuudet, haasteellisuus, oma kiinnostus, oman alan suppeus ja toisilla oman alan liika pintapuolisuus. Monet mainitsivat vasta valmistumisen jälkeen työn tai vapaa­ajan kautta pohtineensa omia kiinnostuksen kohteita ja tavoitteitaan työelämälle ja siksi tulleet toisiin aatoksiin. Opintojen ohjausta olisi kenties syytä kehittää laaja­alaisemmaksi kaikilla koulutustasoilla.

Valmistuneilta on sijoittumistutkimuksessa kysytty jo 1990­luvulta lähtien valitsisivatko he sa­man koulutusalan, jos mahdollisuus tulisi kyselyhetkellä eteen. Vaihtoehtojen saamat vas­tausosuudet ovat olleet koko tämän ajan lähes samat kuin ne olivat tässä tutkimuksessa: ai­van ja melko varmojen yhteisosuus on pysynyt 60 ja 70 prosentin välillä. Eri tekniikan alojen työllisyystilanteen muutoksia kuvastaa hyvin se, että vielä 1990­luvulla monet niistä, jotka il­moitti valitsevansa muun alan, olisi halunnut suuntautua tietotekniikan alalle sen hyvän työlli­syystilanteen ja tulevaisuuden näkymien takia. Tällä hetkellä tietotekniikan alalta valmistu­neilla on hankalampi työllisyystilanne kuin monilla muilla aloilla.

2.7. Koulutuksen antamat työelämävalmiudet

Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan insinöörikoulutusta antamalla arvosana koulutuk­sen eri osa­alueille välillä 4­10. Kullekin osa­alueelle annettiin kaksi arvosanaa: ensin annettiinosa­alueelle yleisarvosana insinöörikoulutuksessa ja sen jälkeen arvioitiin kunkin osa­alueen tärkeys työelämässä. Arvioitavana olivat erilaiset insinöörikoulutuksessa korostuvat taidot, kuten kieli­, viestintä­ ja esimiestaidot, sekä ammattiin liittyviä osaamisalueita. Kuviossa 10on esitetty eri osa­alueiden saamien arvosanojen keskiarvot. Vaakasuoralla akselilla on insi­nöörikoulutuksen saama arvosana osa­alueen kohdalta ja pystysuoralla akselilla on osa­aluei­den saama arvosana työelämän tärkeyden kannalta.

Insinöörikoulutuksen kokonaisarvosana kaikilla osa­alueilla yhteensä oli tyydyttävä (7+). Arvo­sanassa on tapahtunut hiuksenhieno muutos parempaan viime vuoteen verrattuna. Parhaim­mat arvosanat valmiuksien opettamisesta saivat ryhmätyöskentely, tietotekniset valmiudet ja valmius omaksua uusia asioita. Kaiken kaikkiaan lähes kaikki osa­alueet saivat tänä vuonna insinöörikoulutuksen osalta paremman arvosanan kuin edellisvuonna valmistuneiden keskuu­dessa; ryhmätyöskentelyn arvosana oli tippunut hieman ja kielitaidon pysynyt ennallaan. Hei­koimmat arvosanat saivat jälleen markkinointiosaaminen, esimiesvalmiudet ja neuvottelu­taito.

Vuonna 2015 valmistuneiden mielestä omatoimisuus ja motivoituneisuus olivat olleet kaksi tärkeintä valmiutta työelämän kannalta. Vuonna 2016 valmistuneiden insinöörien mielestä tärkein valmius oli valmius omaksua uusia asioita, jonka jälkeen tulivat sekä ongelmien ratkai­suvalmius, motivoituneisuus, omatoimisuus että tietotekniset valmiudet. Kaiken kaikkiaan usean osa­alueen kohdalla oli tapahtunut nousua niiden koetun työelämärelevanssin osalta, mutta erityisesti valmius toimia kansainvälisessä ympäristössä ja viestintä vieraalla kielellä nostivat työelämän tärkeyteen viittaavaa arvosanaansa lähes yhdellä numerolla. Myös kieli­

17

taidon tärkeys koettiin nyt korkeammaksi kuin edellisvuonna. Nämä havainnot saattavat ku­vastaa sitä, että vastavalmistuneet insinöörit ovat alkaneet tunnistaa entistä paremmin insi­nööritehtävien kansainvälisen luonteen ja kansainvälisen osaamisen tärkeyden työelämässä. Valmistuneiden mielestä työelämän kannalta vähiten tärkeimmät valmiudet ovat markkinoin­tiosaaminen, talouden yleinen tuntemus, yleissivistys, luovuus ja esimiesvalmiudet.

Eri koulutusaloilta valmistuneiden antamia arvosanoja tarkastellessa niin insinöörikoulutuk­sen kuin työelämän tärkeyden kannalta ei osa­alueiden arvioissa esiintynyt suuria eroavuuk­sia tai poikkeamia eri alojen välillä.

Kuvio 10. Valmius omaksua uusia asioita, ongelmien ratkaisuvalmius ja omatoimisuus olivat valmistu­neiden mielestä tärkeimpiä valmiuksia työelämän kannalta.

Ammatillinen erikoisosaaminen

Valmiudet toimia kansainvälisessä

ympäristössä

Kielitaito

Markkinointiosaaminen

Neuvottelutaito

Esiintymistaito

Ihmissuhdetaidot

Esimiesvalmiudet

Valmius omaksua uusia asioita

Ongelmien ratkaisuvalmius

Visiointikyky

Yleissivistys

Luovuus

Motivoituneisuus

Omatoimisuus

Viestintävalmiudet äidinkielellä

Viestintävalmiudet vieraalla kielellä

Tietotekniset valmiudet

Talouden yleinen tuntemus

Ryhmätyöskentely

Projektinhallinta, ­johtaminen

5,5

6

6,5

7

7,5

8

8,5

9

9,5

5,5 6 6,5 7 7,5 8 8,5 9 9,5

Arvosana insinöörikoulutukselle

18

3. Ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen

Valmistuessaan 68 prosentilla vastaajista oli vakituinen tai määräaikainen työ valmiina. Ti­lanne ei ole muuttunut paljoakaan edellisvuodesta. Eri ryhmien välillä oli eroja siinä, oliko työpaikka valmiina valmistuessa vai ei. Ennen ammattikorkeakoulututkintoa ylioppilastutkin­non suorittaneista 66 prosentilla oli työpaikka valmistuessaan, ammatillisen tutkinnon suorit­taneista 74 prosentilla oli työpaikka valmiina valmistuessaan. Sukupuolten välillä ei ollut mer­kittäviä eroja tässä kysymyksessä.

Koulutusalojen välillä oli suuria eroja siinä, oliko valmistuneella työpaikka valmiina. Rakennus­alalta valmistuneilla 81 prosentilla oli työpaikka. Sähkötekniikan alalta valmistuneilla oli toi­siksi useimmin työpaikka valmiina (70 %), konetekniikan (67 %), prosessi­ ja materiaaliteknii­kan (66 %) ja tietotekniikan (66 %) aloilta valmistuneilla oli lähes yhtä todennäköisesti työ­paikka valmiina valmistuessaan. Vuonna 2015 prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistu­neista vain 57 prosentilla oli työpaikka valmiina valmistuessaan, joten heidän tilanteensa on vuodessa parantunut huomattavasti.

Niistä, jotka olivat hakeneet opintoihinsa aidosti insinööritöistä kiinnostuneena (sisäinen mo­tivaatio), 70 prosentilla oli työpaikka valmistumisen jälkeen valmiina, kun muista syistä hake­neilla näin oli 61 prosentilla. Odotetusti todennäköisyys siihen, että työpaikka oli valmistumi­sen jälkeen valmiina, kasvoi, mitä enemmän työkokemusta valmistuneella oli.

Mikäli työpaikkaa ei ollut valmistuessa valmiina, sitä haettiin keskimäärin kolme kuukautta (mediaani), mikä vastaa edellisvuoden mediaania. Koulutusaloittain tarkasteltuna työnhaku­ajoissa oli hieman vaihtelua: rakennusalalta valmistuneet hakivat töitä keskimäärin kaksi kuu­kautta mediaanilla mitattuna, mikä on puoli kuukautta kauemmin kuin vuotta aiemmin alalta valmistuneet. Muilta aloilta valmistuneet hakivat keskimäärin kolme kuukautta paitsi tieto­tekniikan alalta valmistuneet, joiden keskimääräinen työnhakuaika oli neljä kuukautta (medi­aanit). Syksyllä 2016 toteutetussa insinööriopiskelijoiden työssäkäyntitutkimuksessa havait­tiin, että tietotekniikan alan opiskelijoiden työllistyminen kesätöihin oli ollut selkeästi haasta­vampaa kuin muiden alojen opiskelijoiden. Näyttäisi siis siltä, että myös valmistuneilla tieto­tekniikan alan insinööreillä työllistyminen oli hitaampaa vuonna 2016 kuin muilta aloilta val­mistuneilta.

Vastaajilta kysyttiin mielipidettä siihen, saivatko he ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työ­paikan a) paikasta, johon he toivoivat ensisijaisesti työllistyvänsä, b) paikasta, joka vastasi koulutusalaa erittäin hyvin ja c) paikasta, johon edellytettiin vähintään insinööritasoista tut­kintoa. Vastaukset annettiin viisiportaisella asteikolla (täysin samaa mieltä – täysin eri mieltä). Tulokset näihin kysymyksiin on esitetty kuviossa 11.

19

Kuvio 11. Monet valmistuneet insinöörit saivat ensimmäisen työpaikkansa valmistumisen jälkeen työ­paikasta, johon toivoivat työllistyvänsä, joka vastasi koulutusalaa ja johon vaadittiin insinööritason tut­kintoa.

Reilu kaksi kolmasosaa vastaajista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä sen kanssa, että he työllistyivät paikkaan, johon ensisijaisesti halusivatkin. Koulutusalaansa erittäin hyvin vastaa­vaan työpaikkaan valmistumisensa jälkeen päätyi reilu 70 prosenttia vastaajista, vähintään insinööritasoista tutkintoa vaatineeseen paikkaan pääsi 64 prosenttia vastaajista. Nämä osuu­det ovat lähes samat kuin edellistutkimuksessa.

Kuviossa 12 on esitetty vastaajien jakauma koulutusaloittain kysyttäessä, saiko ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan siitä työpaikasta, johon toivoi ensisijaisesti työllistyvänsä.Rakennusalalta valmistuneista 75 prosenttia oli väitteen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä, mikä oli hieman enemmän kuin edellisvuonna. Tänä vuonna konetekniikan alalta val­mistuneet kuitenkin kiilasivat rakennusalalta valmistuneiden ohi: konetekniikan alalta valmis­tuneilla kahden positiivisemmin luokan osuus oli tänä vuonna kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi kuin edellisvuonna eli 76 prosenttia – konetekniikan alan opiskelijoiden tilanne näyttää siis parantuneen eniten.

Sähkötekniikan alalta valmistuneilla nousua näiden kahden luokan yhteismäärässä oli tapah­tunut kolme prosenttiyksikköä. Tietotekniikan alalta valmistuneilla laskua oli kuusi prosent­tiyksikköä, prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistuneilla laskua kahdeksan prosenttiyk­sikköä ja ”muilta aloilta” valmistuneilla laskua neljä prosenttiyksikköä.

Prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistuneet olivat useimmin eri mieltä sen kanssa, että heidän työpaikkansa vastasi koulutusalaa erittäin hyvin. Tältä alalta valmistuneista vain 33 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä sen kanssa, että tehtävä vaati insinöörita­son tutkintoa, kun kaikilta muilta aloilta valmistuneista näin koki yli puolet vastaajista.

Miehet kokivat naisia useammin työllistyneensä työpaikkaan, johon ensisijaisesti halusivat ja joka vastasi heidän koulutusalaansa erittäin hyvin. Näissä kahdessa väitteessä erot olivat kui­tenkin melko pieniä. Eniten miesten ja naisten välillä oli eroa siinä, vaadittiinko tehtävässä in­sinööritason tutkintoa. Naisista 37 prosenttia oli jokseenkin tai täysin eri mieltä tämän väittä­män kanssa; miehistä 24 prosenttia koki näin.

44

38

43

21

30

28

9

13

9

10

10

12

17

10

9

0 20 40 60 80 100

Työpaikka, johon edellytettiin vähintääninsinööritasoista tutkintoa

Työpaikka, johon toivoin ensisijaisestityöllistyväni

Työpaikka, joka vastasi koulutusalaani erittäinhyvin

Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltäJokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä

%

20

Oman alan työkokemuksella oli merkitystä ensisijaiseen työpaikkaan työllistymisessä: ne, joilla oman alan työkokemusta ennen valmistumista oli yli puoli vuotta, kokivat useammin työllistyneensä ensisijaiseen vaihtoehtoonsa. Tämä vaikutus hävisi, kun oman alan työkoke­musta oli yli kaksi vuotta. Samansuuntainen vaikutus oman alan työkokemuksella oli myös sii­hen, vastasiko ensimmäinen työpaikkaa koulutusalaa hyvin vai ei. Oman alan työkokemuk­sella ei ollut selkeää vaikutusta siihen, vaatiko työpaikka insinööritason tutkintoa vai ei.

Kuvio 12. Konetekniikan alalta valmistuneet saivat ensimmäisen työpaikkansa useimmiten sieltä, mihin toivoivat ensisijaisesti työllistyvänsä.

Ensimmäinen työpaikka vastasi omaa koulutusalaa todennäköisemmin silloin, jos työpaikka oli ollut valmiina jo valmistuessa. Niistä, jotka olivat täysin samaa mieltä siitä, että ensimmäi­nen työpaikka vastasi koulutusalaa erittäin hyvin, 80 prosentilla oli ollut työpaikka valmiina valmistuessaan; niistä, jotka olivat väitteen kanssa täysin eri mieltä, vain 55 prosentilla oli työpaikka valmiina valmistuessa. Sama havainto tehdään tutkittaessa väitettä siitä, että en­simmäiseen työpaikkaan vaadittiin insinööritasoinen tutkinto (75 % vs. 59 %).

3.1. Ensimmäisen työpaikan löytymiseen vaikuttavia tekijöitä

Opintojen aikaiset työ­ ja harjoittelupaikat voivat olla merkittäviä valmistumisen jälkeisen työllistymisen kannalta: opiskelija saa kokemusta omalta alaltaan, luo verkostoja ja saa työko­kemusta. Kyselyssä valmistuneilta kysyttiin, miten he saivat ensimmäisen valmistumisen jäl­keisen työpaikkansa. Vaihtoehdoista pyydettiin valitsemaan vain tärkein keino, vaikka todelli­suudessa työpaikan voi saada päällekkäisistä vaihtoehdoista. Esimerkiksi opintojen aikainen työpaikka voi olla sama kuin insinöörityön tekopaikka ja lopulta sinne luodut suhteet edesaut­tavat työpaikan saamista. Vastaajista 30 prosenttia oli saanut ensimmäisen työpaikkansa har­joittelu­ tai kesätyöpaikasta. Paikasta, jossa suoritti insinöörityön, työpaikan oli saanut 18 prosenttia vastaajista. Internetistä joko yritysten nettisivujen tai erilaisten rekrytointisivus­tojen kautta työpaikkansa oli löytänyt 15 prosenttia valmistuneista. Seuraavaksi tärkeimpinä keinoina olivat henkilökohtaiset suhteet ja oma­aloitteisesti itse kyseleminen. Kuviossa 13 on esitetty valmistuneiden tärkeimpien työnsaantiväylien osuudet kaikilla vastaajilla ja niillä, joilla työpaikkaa ei ollut valmiina valmistuessa.

24

31

37

41

42

42

29

28

26

29

33

34

18

16

16

14

12

5

11

11

12

11

5

9

18

14

8

6

7

10

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Prosessi­ ja materiaalitekniikan ala

Muut koulutusalat

Tietotekniikan ala

Sähkötekniikan ala

Rakennusala

Konetekniikan ala

Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä

%

21

Kuvio 13. Opintojen aikaisilla työpaikoilla ja insinöörityön suorituspaikalla voi olla suuri rooli valmistu­misen jälkeisen työllistymisen kannalta.

Aiempien vuosien tapaan niille, joilla työpaikkaa ei ollut valmiina valmistuessa, tärkein työn­saantiväylä oli internet. Kesätyö­ ja harjoittelupaikkoihin tai insinöörityön paikkoihin työ­suhde solmitaan siis jo ennen valmistumista. Internetissä rekrytointipalvelut olivat tuoneet työpaikan 14 prosentille niistä, joilla työpaikkaa ei ollut valmiina, ja yritysten kotisivut 13 pro­sentille. Jos työpaikkaa ei ollut valmistuessa, oli henkilökohtaisilla suhteilla työpaikan saanut 16 prosenttia vastaajista ja oma­aloitteisesti kyselemällä 13 prosenttia. Vaikkei työpaikkaa siis vanhasta kesätyö/insinöörityöpaikasta löytyisikään, on henkilökohtaisilla suhteilla merkitystä työllistymisen kannalta. Harjoittelu­ ja kesätyöpaikalla oli suurin merkitys rakennusalalta val­mistuneiden työllistymisessä, kun taas henkilökohtaisilla suhteilla oli useimmin merkitystä tie­totekniikan alalta valmistuneille, vaikka heillekin tärkein keino oli vanha työpaikka.

Opiskeluaikana luodut verkostot harjoittelu­, kesätyö­ ja insinöörityöpaikoissa ovat siis suu­ressa roolissa valmistumisen jälkeisessä oman alan työllistymisessä. Myös opintojen aikanaammattikorkeakoulussa luodut verkostot eri opiskelijoiden ja ammattikorkeakoulun toimijoi­den välillä voivat nousta merkittävään asemaan: avoimissa vastauksissa jotkut valmistuneet

1

1

1

1

0

9

1

6

7

14

13

13

16

9

8

0

0

1

1

3

3

3

3

4

7

8

9

10

18

30

0 5 10 15 20 25 30

Oma yritys, jossa toimii päätoimisesti

Sosiaalinen media (esim. LinkedIn)

Koulun projektiopintojen kautta

Lehti­ilmoitus

Monimuoto­opiskelija, jatkaa entisessä paikassa

Työvoimaviranomainen

Muu opiskeluaikainen työpaikka

Henkilöstövuokrausyritys

Muu tapa

Internetin rekrytointipalvelut (esim. Monster)

Internet (esim. yritysten kotisivut)

Oma­aloitteisesti itse kyselemällä

Henkilökohtaiset suhteet

Paikka, jossa teki insinöörityön

Harjoittelu­ tai kesätyöpaikka

Kaikki Ei työpaikkaa valmiina valmistuessa%

22

ilmoittivat saaneensa työpaikan kaverinsa kautta tai ammattikorkeakoulun kautta tulleen yh­teydenoton myötä. Mahdollisimman ripeä työllistyminen omalle alalle valmistumisen jälkeen ennustaa tutkimusten mukaan myös myöhempää asemaa uralla. Omalla aktiivisuudella voikin tutkimusten perusteella vaikuttaa omaan urakehitykseen jo opintojen aikana. Vaikka oman alan suhteet ovatkin tärkeitä, ovat verkostot muillakin aloilla merkittäviä työllistymisen kan­nalta – tekniikan aloilta valmistuneita tarvitaan monenlaisissa yhteyksissä.

Vastaajilla oli ennen valmistumistaan ollut keskimäärin kaikkea työkokemusta 2,5 vuotta ja oman alan kokemusta yksi vuosi (mediaanit). Määrät ovat samat kuin vuotta aiemmin valmis­tuneilla. Maksimissaan puoli vuotta oman alan kokemusta keränneitä oli neljännes vastaa­jista, kun taas 31 prosentilla oman alan kokemusta oli puolesta vuodesta vuoteen. Yli vuoden, mutta alle kaksi vuotta oman alan työkokemusta omaavien osuus vastaajista oli 23 prosent­tia. Yli kaksi vuotta oman alan kokemusta oli viidenneksellä vastaajista. Kuviossa 14 on esi­tetty kaikkien vastaajien, miesten ja naisten keskimääräiset kaiken työkokemuksen ja oman alan työkokemuksen määrät.

Viidellä prosentilla vastaajista oli oman alan kokemusta ulkomailta, jonka pituus vaihteli kuu­kaudesta viiteen vuoteen. Keskimäärin ulkomailla oman alan hommissa oltiin oltu neljä kuu­kautta mediaanilla mitattuna.

Kuvio 14. Oman alan työkokemusta insinööreiksi valmistuneilla oli keskimäärin yksi vuosi. Naisilla oman alan kokemusta oli valmistuessa keskimäärin kolme kuukautta miehiä vähemmän.

Mediaanilla mitattuna miesten ja naisten väliset erot työkokemuksen määrässä ovat kasva­neet vuotta aiemmin valmistuneista. Kaiken kaikkiaan miehillä työkokemusta oli 2,5 vuotta kun naisilla kaikkea työkokemusta oli hieman vajaa kolme vuotta. Oman alan työkokemusta miehillä oli keskimäärin yksi vuosi, naisilla yhdeksän kuukautta. Miehistä 23 prosentilla oli oman alan kokemusta yli kaksi vuotta, kun 15 prosentilla naisista oli yhtä paljon kokemusta.Naiset siis edelleen tekevät ennen valmistumistaan miehiä enemmän muita kuin oman alansa töitä.

28

12

21

9

27

12

49

30

58

35

51

30

0 10 20 30 40 50 60

Keskiarvo

Mediaani

Keskiarvo

Mediaani

Keskiarvo

Mediaani

Kaikki työkokemus Oman alan työkokemuskuukausia

23

Tarkastellessa oman alan kokemuksen määrää vuonna 1997 valmistuneista vuonna 2016 val­mistuneisiin huomataan, että naisten ja miesten välinen ero työkokemuksen määrässä vaih­telee melko paljon, mutta on kuitenkin kaventunut. Vertailussa havaitaan myös, että naiset ovat aina tehneet enemmän muita kuin oman alansa töitä. Yleisellä tasolla havaitaan, että oman alan kokemuksen tärkeyden painottamisesta huolimatta, tämän kokemuksen määrä on pitkällä aikavälillä vähentynyt huomattavasti, mikä selittynee nuorten huonontuneella työlli­syystilanteella ja täten myös kaventuneina mahdollisuuksina oman alan kokemuksen saami­seen.

Vastaajista 58 prosentilla oli mitä tahansa työkokemusta yli kaksi vuotta – vanhemmilla vas­taajilla työkokemusta ylipäätään oli luonnollisesti enemmän kuin nuoremmilla vastaajilla. Koulutusaloittain vertailtuna konetekniikan alalta valmistuneilla oli työkokemusta yhteensä eniten; tietotekniikan alalta valmistuneilla vähiten.

Oman alan työkokemuksen määrä kasvoi myös selkeästi ikävuosien kertyessä: alle 30­vuoti­aista alle puolella oli kokemusta omalta alalta yli vuoden, 30–34­vuotiaista vajaalla 60 prosen­tilla oli ainakin vuosi työkokemusta ja yli 34­vuotisista 71 prosentilla oli yli kaksi vuotta oman alan työkokemusta. Oman alan kokemuksen määrä vaihtelee koulutusaloittain ja eroaa myös kaiken työkokemuksen määrän vaihtelusta. Mediaanilla mitattuna rakennusalalta valmistu­neilla oman alan kokemusta oli keskimäärin 15 kuukautta, tietotekniikan alalta valmistuneilla oman alan kokemusta oli keskimäärin 10 ja puoli kuukautta. Kuviossa 15 on esitetty oman alan työkokemuksen määrä koulutusaloittain.

Kuvio 15. Rakennusalalta valmistuneilla oli eniten oman alansa kokemusta valmistuessaan.

3.2. Kokemukset työllistymisestä

Vuonna 2016 valmistuneista insinööreistä 36 prosenttia piti koulutusta vastaavan työn saa­mista erittäin tai melko helppona, mikä on yhtä suuri osuus kuin vuotta aiemmin. Niistä, joilla työpaikka oli valmiina jo valmistuessa, työllistymistä erittäin tai melko helppona piti 45 pro­senttia vastaajista. Ilman työpaikkaa valmistuessaan olleista oman alan työpaikan saamista erittäin tai melko helppona pitäneitä oli vain 19 prosenttia. Kuviossa 16 on esitetty oman alan työpaikan saamista helppona tai vaikeana pitävien osuudet sijoittumistutkimuksissa vuosina 2008–2016 (valmistumisvuosi).

31

26

29

21

13

29

32

33

30

34

33

23

22

24

21

23

28

22

16

17

20

21

26

26

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Tietotekniikan ala

Prosessi­ ja materiaalitekniikan ala

Muut koulutusalat

Konetekniikan ala

Rakennusala

Sähkötekniikan ala

Enintään 6 kk 7­12 kk 13­24 kk Yli 2 v

%Oman alan työkokemuksen määrä

24

Niistä, joiden mielestä heidän työnsä ei vastaa heidän koulutustaan erityisen hyvin, 83 pro­senttia piti työnsaantia erittäin tai melko vaikeana. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että työttömyyden pidentyessä ja työnhaun ollessa hankalaa, päädytään usein omaa alaa vas­taamattomiin töihin, mikä saattaa johtaa omaa osaamista alempien työpaikkojen kierteeseen ja on yhteiskunnan kannalta koulutusinvestoinnin alikäyttämistä.

Kuvio 16. Oman alan työnsaantia erittäin tai melko helppona on viime vuosina pitänyt noin 30–40 pro­senttia valmistuneista insinööreistä.

Naiset kokivat työnsaamisen useammin erittäin tai melko vaikeaksi (71 %) kuin miehet (55 %). Ikäluokkia tarkastellessa oman alan työn saaminen oli vaikeampaa vanhemmilla ikäryhmillä eli yli 30­vuotiailla. Prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistuneista 84 prosenttia piti työllistymistä vaikeana ja muiltakin koulutusaloilta valmistuneista enemmistö piti työllisty­mistä vaikeana paitsi rakennusalalta valmistuneet, joista vain 36 prosenttia piti oman alan töi­den saamista erittäin tai melko vaikeana.

Niistä, jotka pysyivät tutkinnossa neljän vuoden tavoiteajassa, 40 prosenttia piti työllistymistä erittäin tai melko helppona, kun tavoiteajan ylittäneistä näin ajatteli 32 prosenttia vastaajista. Työkokemuksen yhteismäärällä ei aineiston perusteella ollut yhteyttä siihen kuinka vaikeana työnsaamista piti, mutta oman alan työkokemuksen määrällä oli. Niistä, joilla oman alan työ­kokemusta ennen valmistumista oli maksimissaan puoli vuotta, 24 prosenttia piti työnsaa­mista helppona, yli puoli vuotta mutta alle vuoden oman alan kokemusta omaavista näin ajat­teli jo 39 prosenttia vastaajista ja yli vuoden oman alan kokemusta saaneista näin koki jo lä­hes puolet – 49 prosenttia. Omalle alalle työllistymisen kannalta on siis hyödyksi, jos jo opin­tojen aikana pystyy keräämään mahdollisimman paljon kokemuksia oman alan tehtävistä.

Kyselyssä niitä vastaajia, jotka kokivat työnsaamisen vaikeaksi, pyydettiin arvioimaan eri teki­jöiden vaikutusta oman alan työnsaamisen vaikeuteen. Eri tekijöiden vaikutusta arvioitiin vii­siportaisella asteikolla: paljon, jonkin verran, vähän, ei lainkaan, en osaa sanoa. Kuviossa 17on eri vastausvaihtoehtojen jakaantuminen kunkin tekijän kohdalla. Useimmiten työnhaun vaikeuden taustalla nähtiin olevan työkokemuksen puute. Tämä näkemys saattaa hyvin ku­vastaa todellisuutta, koska aiemmin tutkimuksessa todettiin, että enemmän oman alan koke­musta saaneet kokivat työnhaun helpommaksi. Lähes yhtä tärkeänä tekijänä työnsaamisessakoettiin suhdeverkostojen puute. Aiempi kokemus ja suhdeverkostot kulkevatkin usein käsi kädessä: mitä enemmän kokemusta on oman alan eri paikoista, sitä paremmat verkostot on ja sitä helpompi töitäkin on kenties saada.

8 5 6 4 4 6 4 5 7

3521 26 32 29 25 25 31 29

45

4344 45 46 46 47 41 45

1223 18 13 14 17 17 18 138 6 6 7 6 6 6 6

0

20

40

60

80

100

2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Erittäin helppoa Melko helppoa Melko vaikeaa Erittäin vaikeaa En osaa sanoa

%

25

Monet kokivat myös heikon työmarkkinatilanteen vaikeuttaneen työnhakua, mikä vielä vuonna 2016 saattoi hyvin pitääkin paikkansa. Alkuvuonna 2017 taloudellinen tilanne näyttää kuitenkin kääntyneen positiivisempaan suuntaan, mikä saattaa näkyä ensi vuoden tutkimuk­sen tuloksissa. Työmarkkinatilanteen lisäksi vastauksissa nousi esiin epätietoisuus omasta osaamisesta ja tavoitteista. Tutkimuksen avoimissa vastauksissa osa vastaajista kertoikin, että oma tutkinto­ohjelma oli vain pintaraapaisu monista eri suuntautumisvaihtoehdoista, mikä aiheutti sen, ettei valmistunut tiennyt, mitä lopulta osasi. Sekä oman osaamisen kartoittami­seen että omien tavoitteiden rajaamiseen olisi hyvä panostaa opinto­ohjauksessa enemmän.

Kysymyksessä annettiin mahdollisuus myös avoimille vastauksille. Niissä esiin nousivat muun muassa ikä ja haluttomuus muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta näitä syitä mainitsi vain muutamat vastaajat.

Kuvio 17. Vaikean työnsaamisen taustalla nähtiin useimmiten työkokemuksen ja suhdeverkostojen puute sekä heikko työmarkkinatilanne.

3.3. Työuran ensimmäinen vuosi

Suurella enemmistöllä vastaajista – 76 prosentilla – oli ollut valmistumisen jälkeen vain yksi työpaikka, mikä kuvastaa helpottunutta työtilannetta. Tämä osuus on seitsemän prosenttiyk­sikköä suurempi kuin vuotta aiemmin valmistuneiden keskuudessa. Noin 20 prosentilla vas­taajista työpaikkoja oli ollut kaksi valmistumisen jälkeen ja kolmella prosentilla kolme. Hyvin harvalla työpaikkoja oli siis ehtinyt olemaan useampia.

Kyselyyn vastanneista 11 prosenttia ei ollut vielä löytänyt missään vaiheessa työpaikkaa val­mistumisensa jälkeen, luku ei ole muuttunut edellisvuodesta. Jossain vaiheessa valmistumi­sensa jälkeen työttömänä oli ollut 38 prosenttia vastaajista, mikä on pari prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aiemmin valmistuneista. Keskimäärin työttömänä oltiin valmistumi­sen jälkeen oltu yhteensä kolme kuukautta (mediaani), mikä on yhtä kauan kuin aiemminkin. Niistä, jotka olivat olleet työttömiä valmistumisen jälkeen jossakin vaiheessa, 52 prosenttia oli ollut yhteensä työttömänä enintään kolme kuukautta. Neljäsosa oli ollut työttömänä yh­teensä yli kolme, mutta enintään kuusi kuukautta. Jopa 23 prosenttia jossain vaiheessa työt­tömänä olleista oli ollut työttömänä valmistumisen jälkeen yhteensä yli puoli vuotta.

3

3

3

7

6

13

11

21

41

48

62

6

9

13

19

27

25

31

33

31

31

21

11

13

21

23

35

29

28

26

14

13

8

69

66

51

41

25

25

21

14

5

4

4

12

10

13

11

7

8

9

7

8

5

4

0 20 40 60 80 100

Sukupuoli

Perheeseen yms. liittyvä syy

Valmistumisajankohta

En löytänyt/ole löytänyt itseäni kiinnostavaa työtä

Puutteelliset työnhakutaidot

Tutkinto ja opintosuunta

Epätietoisuus omista tavoitteista

Epätietoisuus omasta osaamisesta

Heikko työmarkkinatilanne

Suhdeverkostojen puute

Työkokemuksen puute

Paljon Jonkin verran Vähän Ei lainkaan En osaa sanoa %

26

4. Työtilanne kyselyhetkellä

Valmistuneiden insinöörien työllisyystilanne ei ole muuttunut vuotta aiemmin valmistuneiden tilanteesta samana ajankohtana: enemmistö on vakituisessa kokopäivätyössä ja viidennes määräaikaisessa kokopäivätyössä. Erityisesti rakennusalalta ja sähkötekniikan alalta valmistu­neet saavat hyvin vakituisia työsuhteita.

Valmistuneilla yleisin työnantaja oli edelleen teknologiateollisuus. Mielenkiintoista oli, ettäinsinööri­, suunnittelu­ ja konsulttitoimistojen merkitys vastavalmistuneiden työllistäjänä kas­vaa huolimatta siitä, että ne ovat huonoja insinööriopiskelijoiden kesätyö­ tai harjoittelupaik­kojen antajia.

4.1. Vuonna 2016 valmistuneiden työtilanne

Kyselyhetkellä keväällä 2017 edellisvuonna valmistuneista 58 prosenttia oli vakituisessa koko­päivätyössä ja 20 prosenttia määräaikaisessa kokopäivätyössä. Vuokratyösuhteessa vastaa­jista oli yksi prosentti ja osa­aikatyössä kolme prosenttia. Määräaikaisen työsuhteen mediaa­nikesto oli vastaajilla 12 kuukautta ja vuokratyösuhteen kesto puoli vuotta. Osa­aikatyössä oltiin keskimäärin 22,5 tuntia viikossa.

Työttömänä valmistuneista oli 14 prosenttia. Vakituisessa kokopäivätyössä olleiden osuus on laskenut prosenttiyksiköllä ja vastaavasti työttömien osuus kasvanut yksiköllä verrattuna vuotta aiemmin valmistuneisiin, kuten kuviossa 18 on esitetty. Työttömistä kuusi prosenttia oli ollut jossain vaiheessa valmistumisen jälkeen töissä, mutta kahdeksan prosenttia ei ollut valmistuttuaan saanut lainkaan kokemusta työelämästä.

Kuvio 18. Vuonna 2016 valmistuneista insinööreistä enemmistö oli kyselyhetkellä vakituisessa kokopäi­vätyössä.

8276

65 61 5966 72 73 68

5264 66 62 58 55 59 58

1215

2223 24

2321 17

15

26

24 2123

2222

20 20

3 5 10 13 137 6 5

1216

8 9 1215

16 13 14

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016

Vakituinen työ Määräaikainen työ Työtön Jatkan opintoja Muu tilanne

%

27

Insinöörien yleinen työttömyystilanne on työ­ ja elinkeinoministeriön työttömyystilastojen mukaan parantunut kevään 2017 aikana ja vastavalmistuneiden työttömyys laskenut huomat­tavasti. Esimerkiksi työttömien vastavalmistuneiden määrä nousi toukokuun ja kesäkuun vä­lillä normaalin kausivaihtelun mukaisesti kuluvana vuonna vain 16 henkilöllä, kun se vielä vuonna 2016 nousi 69 henkilöllä. Vuonna 2016 valmistuneet siis vielä aloittivat uransa erilai­sessa taloudellisessa tilanteessa, joten positiivinen muutos ei vielä näy tässä tutkimuksessa, mutta näkynee ensi vuoden tutkimuksen tuloksissa.

Kaksi prosenttia vastaajista ilmoitti jatkavansa opintoja. Opintojansa jatkavista valtaosa oli siirtynyt suorittamaan diplomi­insinöörin tutkintoa tai muita maisteriopintoja yliopistoon.

Valmistuneiden työtilanne vaihteli koulutusaloittain. Rakennusalalta valmistuneista 75 pro­senttia oli kyselyhetkellä vakituisessa kokopäivätyössä ja yhdeksän prosenttia määräaikai­sessa työsuhteessa. Lähes yhtä todennäköisesti kokopäiväiseen työsuhteeseen oli työllistytty sähkötekniikan koulutusalalta. Prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistuneista vain 37 prosenttia oli vakituisessa ja 35 prosenttia määräaikaisessa työsuhteessa. Kuviossa 19 on esitetty eri koulutusaloilta valmistuneiden vastaajien työllisyystilanne. Edellisvuoteen verrat­tuna konetekniikan alalta valmistuneiden tilanne on parantunut huomattavasti, mikä heijas­telee konepajojen parantunutta rekrytointitilannetta. Myös sähkötekniikan alalta valmistu­neet ovat todennäköisemmin työllistyneet kuin vuotta aiemmin. Tietotekniikan alalta valmis­tuneiden työllisyystilanne oli työttömyysluvun osalta pysynyt lähes ennallaan, mutta vakituis­ten kokopäivätöiden määrä oli lisääntynyt. Prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta ja ”muilta koulutusaloilta” valmistuneiden tilanne oli huonontunut eniten.

Kuvio 19. Rakennusalalta päädyttiin todennäköisimmin vakituiseen kokopäiväiseen työsuhteeseen.

Muita taustamuuttujia tutkittaessa havaitaan, että ennen ammattikorkeakoulututkintoaan vain ylioppilastutkinnon suorittaneista 52 prosenttia oli vakituisessa ja 21 prosenttia määräai­kaisessa työsuhteessa. Heistä 16 prosenttia oli kyselyhetkellä työttömänä. Ammatillisen oppi­laitoksen tutkinnon ennen ammattikorkeakoulututkintoa suorittaneista 74 prosenttia oli vaki­tuisessa ja 13 prosenttia määräaikaisessa työsuhteessa. Työttömänä heistä oli yhdeksän pro­senttia.

58

37

40

59

63

65

75

20

35

28

17

20

15

9

14

15

19

16

11

12

10

2

4

6

1

1

3

1

6

10

7

7

5

4

6

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Kaikki

Prosessi­ ja materiaalitekniikan ala

Muut koulutusalat

Tietotekniikan ala

Sähkötekniikan ala

Konetekniikan ala

Rakennusala

Vakituinen kokopäivätyö Määräaikainen kokopäivätyö Työtön Jatkan opintoja Muu tilanne%

28

Naisista 43 prosenttia oli vakituisessa työsuhteessa kyselyhetkellä ja miehistä 63 prosenttia. Määräaikaisessa työsuhteessa naisista oli 29 prosenttia ja miehistä vain 17 prosenttia. Työttö­mänä naisista oli 13 ja miehistä 14 prosenttia. Naiset ovatkin siis huomattavasti useammin määräaikaisissa tehtävissä, jatkavat opintoja tai ovat perhevapaalla tai osa­aikatöissä. Miehet olivat hieman useammin olleet työttömänä koko valmistumisen jälkeisen ajan. Vuotta aiem­min valmistuneisiin verrattuna naisten työllisyystilanne näyttää parantuneen miesten tilan­teen pysyessä samana.

Julkisella sektorilla työskennelleistä 52 prosentilla oli määräaikainen työsuhde; yksityisellä sektorilla työskennelleistä vain 21 prosentilla oli määräaikainen työsuhde. Insinööri, suunnit­telu­ tai konsulttitoimistossa työskennelleistä jopa 82 prosentilla ja rakennusliikkeissä työs­kennelleistä 85 prosentilla oli vakituinen kokopäiväinen työsopimus.

Vastaajilta kysyttiin näkemyksiä omasta lähitulevaisuudesta, jos työsuhde loppuisi nyt tai määräaikaista sopimusta ei jatkettaisi. Kuviossa 20 on esitetty vastausten jakautuminen eri vaihtoehtojen välille: vaihtoehdoista tuli valita se, joka parhaiten kuvaa omia ajatuksia. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että he löytävät uuden työpaikan toisen työnantajan palve­luksesta vuoden sisällä ja reilu neljäsosa uskoi löytävänsä uuden työpaikan jo irtisanomisajan kuluessa. Seitsemän prosenttia vastaajista ajatteli jäävänsä työttömäksi työnhakijaksi ja kuusi prosenttia ei tiennyt mitä tulisi tapahtumaan. Harva vastaajista oli valmis etsimään uutta työ­paikkaa ulkomailta tai uskoi alkavansa yrittäjäksi, neljä prosenttia uskoi jatkavansa opintoja.

Kuvio 20. Valtaosa vuonna 2016 valmistuneista insinööreistä uskoi löytävänsä uuden työpaikan vuoden sisällä, jos nykyinen työsuhde sattuisi päättymään.

Rakennusalalta valmistuneet uskoivat muita todennäköisemmin löytävänsä uuden työn irtisa­nomisajan kuluessa. Tietotekniikan ja prosessi­ ja materiaalitekniikan aloilta valmistuneista reilu kymmenys ajatteli jäävänsä työttömäksi työnhakijaksi.

0

1

1

4

6

7

27

53

0 10 20 30 40 50 60

Osallistun ammatilliseen täydennyskoulutukseen

Etsin uuden työpaikan itsellesi ulkomailta

Ryhdyn yrittäjäksi tai freelanceriksi

Jatkan tutkintoon johtavia opintoja

En tiedä mitä tapahtuu

Jään työttömäksi työnhakijaksi

Löydän uuden työpaikan toisen palveluksessairtisanomisajan kuluessa

Löydän uuden työpaikan toisen palveluksessavuoden sisällä

%

29

4.2. Työnantaja ja työpaikan maantieteellinen sijainti

Vastavalmistuneiden yleisin työllistäjä oli kyselyn perusteella teknologiateollisuus: 21 pro­senttia vastaajista työskenteli joko metalli­ tai elektroniikkateollisuudessa. Tietotekniikan pal­velualan yrityksessä toimi 12 prosenttia työssäkäyvistä vastaajista. Kuviossa 21 on esitetty kaikkien toimialojen osuudet valmistuneiden työllistäjinä.

Vuonna 2016 valmistuneista 19 prosenttia työskenteli insinööri­, suunnittelu­ tai konsulttitoi­mistossa. Insinööri­, suunnittelu­ tai konsulttitoimistot ovatkin yhä yleisempi vastavalmistu­neiden työllistäjä, mutta toimiala ottaa vielä heikosti insinööriopiskelijoita työsuhteeseen esi­merkiksi harjoitteluihin tai kesätöihin. Vain kuusi prosenttia insinööriopiskelijoista työskenteli kesällä 2016 insinööritoimistossa (Tekniikan alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden työssä­käyntitutkimus 2016, IL ry). Insinööritoimistojen kannattaisikin ehkä panostaa myös harjoitte­lijoiden ja kesätyöntekijöiden ottamiseen, jotta voisivat ohjata insinööriopiskelijoita opiske­luissaan toimistojen tarpeiden mukaisesti.

Kuvio 21. Teknologiateollisuus oli valmistuneiden insinöörien yleisin työllistäjä.

Miehistä reilu 40 prosenttia työskenteli joko teknologiateollisuudessa tai insinööri­, suunnit­telu­ tai konsulttitoimistossa, kun taas naiset jakaantuivat eri toimialoille tasaisemmin. Naisia oli miehiä useammin julkisella sektorilla ja esimerkiksi muussa teollisuudessa ja muulla yksi­tyisellä toimialalla.

Yleisin toimiala vaihteli valmistuneilla koulutusaloittain. Konetekniikan koulutusalalta valmis­tuneista 43 prosenttia työskenteli teknologiateollisuudessa ja sähkötekniikan alalta valmistu­neista 28 prosenttia työskenteli insinööri­, suunnittelu­ tai konsulttitoimistossa. Tietoteknii­kan alalta valmistuneista 53 prosenttia työskenteli tietotekniikan palvelualan yrityksessä. Ra­kennusalalta valmistuneista sekä insinööritoimistoissa että rakennusliikkeissä työskenteli kummassakin 39 prosenttia vastaajista. Prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistuneilla yleisin työnantaja oli kemianteollisuus (28 %) ja ”muilta koulutusaloilta” valmistuneilla insi­

12222

33

66

777

1219

21

0 5 10 15 20 25

Järjestö, säätiö tai vastaavaValtio

MetsäteollisuusElintarviketeollisuus

Kaupanalan yritysKemianteollisuus

Muu palvelualan yritysKunta tai kuntayhtymä

Energia­alaMuu teollisuusMuu yksityinen

RakennusliikeTietotekniikan palvelualan yritys

Insinööri­, suunnittelu­ tai konsulttitoimistoTeknologiateollisuus

%

30

nööritoimisto ja kunta tai kuntayhtymä (molempien osuus 14 %). Myös rakennusalalta työllis­tyttiin tavallista useammin kunnan palvelukseen (8 %). Suurin muutos oli tapahtunut sähkö­tekniikan alalta valmistuneiden joukossa, jossa teknologiateollisuuden osuus työllistäjänä oli laskenut 16 prosenttiyksikköä vuotta aiemmin valmistuneiden tutkimuksesta, ollen nyt 24 prosenttia.

Maantieteellisesti tarkasteltuna suurin työssäkäyntialue oli pääkaupunkiseutu, kuten aiempi­nakin vuosina. Pääkaupunkiseutu on yleisin työssäkäyntialue myös kaikkien insinöörien kes­kuudessa. Muuttoliike Helsinkiin valmistumisen jälkeen on kuitenkin mittavaa, koska vain 16 prosenttia ilmoitti pääkaupunkiseudun kotipaikakseen ennen opiskeluja, mutta työssä­käyntialueena se oli jo neljäsosalla vastaajista. Kuviossa 22 on esitetty vastaajien kotipaikka ennen opintoja ja nykyinen työssäkäyntialue. Pääkaupunkiseudun lisäksi suosittuja työssä­käyntipaikkakuntia on Häme, jonka osuus on edellisvuodesta kasvanut neljällä prosenttiyksi­köllä, ja Lounais­Suomi. Suurimmat muuttotappioalueet ovat Pohjois­Suomi ja Itä­Suomi.

Kuvio 22. Insinöörien valmistumisen jälkeinen muuttoliike pääkaupunkiseudulle jatkui edelleen.

3

3

7

8

9

9

14

21

26

4

4

10

6

12

11

15

22

16

0 5 10 15 20 25 30

Muu Uusimaa

Kaakkois­Suomi

Itä­Suomi

Keski­Suomi

Pohjois­Suomi

Vaasan alue

Lounais­Suomi

Häme

Pääkaupunkiseutu

Kotipaikka ennen opiskeluja Nykyinen työssäkäyntipaikkakunta%

31

4.3. Asema organisaatiossa

Kyselyyn vastanneista työssäkäyvistä valmistuneista insinööreistä 66 prosenttia työskenteli asiantuntijatehtävissä. Esimies­ tai johtotehtävissä työskenteli 12 prosenttia vastaajista. Toi­mihenkilötehtävissä työskenteli seitsemän prosenttia vastaajista ja työntekijätehtävissä 15 prosenttia. Vuotta aiempaan tutkimukseen verrattuna toimihenkilö­ ja työntekijätehtävien osuudet olivat laskeneet ja esimies­ ja työnjohtotehtävien sekä asiantuntijatehtävien osuudet kasvaneet, mikä saattaa olla merkki laman jälkeisestä normalisoituvasta työtilanteesta. Kuvi­ossa 23 on esitetty eri toimiasemien osuudet vastaajien joukossa.

Kuvio 23. Yli kolme neljäsosaa valmistuneista työskenteli joko esimies­ tai johtotehtävissä tai asiantunti­jana.

Toimiasemissakin on eroja eri koulutusaloilta valmistuneiden välillä, kuten kuviossa 24 on esi­tetty. Eniten esimies­ tai työnjohtotehtävissä toimivia vastaajia oli rakennusalalta ja konetek­niikan alalta valmistuneiden joukossa. Rakennusala tarjoaa perinteisesti paljon työnjohdon tehtäviä vastavalmistuneille, mikä näkyy myös näissä tuloksissa. Tietotekniikan alalta valmis­tuneista yksikään ei työskennellyt esimies­ tai johtotehtävissä, mutta he työskentelivät keski­määräistä useammin asiantuntijatehtävissä. Prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistu­neista lähes puolet toimii työntekijätehtävissä.

Kuvio 24. Rakennusalalta valmistuneet olivat useimmin esimies­ tai johtotehtävissä.

12 %

66 %

7 %

15 %1 %

Esimies­/johtotehtävät

Asiantuntijatehtävät

Toimihenkilötehtävät

Työntekijätehtävät

Yrittäjä/ammatinharjoittaja

12

4

5

8

21

30

66

78

76

39

57

63

64

7

4

4

10

15

8

1

15

16

16

46

19

7

4

2

0 20 40 60 80 100

Kaikki

Tietotekniikan ala

Sähkötekniikan ala

Prosessi­ ja materiaalitekniikan ala

Muut koulutusalat

Konetekniikan ala

Rakennusala

Esimies­/johtotehtävät Asiantuntijatehtävät ToimihenkilötehtävätTyöntekijätehtävät Yrittäjä/ammatinharjoittaja

%

32

Naiset työskentelivät miehiä useammin toimihenkilötehtävissä (15 %) ja työntekijätehtävissä (22 %). Miehistä 13 prosenttia toimi esimies­ tai työnjohtotehtävissä; naisista näin teki vain kuusi prosenttia. Asiantuntijatehtävissä miehistä toimi 69 prosenttia ja naisista 56 prosenttia.

Ennen valmistumista hankittu oman alan työkokemus vaikuttaa työpaikan saamisen lisäksi myös valmistumisen jälkeiseen asematasoon. Niistä vastaajista, joilla oman alan työkoke­musta oli ennen valmistumista yli kaksi vuotta, 22 prosenttia työskenteli esimies­ tai johto­tehtävissä. Vähiten, eli enintään puoli vuotta, oman alan kokemusta omaavista vain 6 pro­senttia työskenteli näissä tehtävissä.

Enintään puoli vuotta oman alan töissä olleista 20 prosenttia työskenteli työntekijätehtävissä. Yli puoli vuotta, mutta maksimissaan vuoden, omalla alalla töissä olleista 72 prosenttia oli asi­antuntijatehtävissä, joten pienikin lisäkokemus voi tuoda vastuullisempia tehtäviä valmistu­misen jälkeen.

4.4. Työtehtävien laatu

Vastavalmistuneiden insinöörien enemmistö on jo pitkään työllistynyt suunnittelutehtäviin eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Kyselyyn vastanneista työssäkäyvistä 28 prosenttia työs­kenteli suunnittelutehtävissä, mikä on pari prosenttiyksikköä korkeampi osuus kuin vuotta aiemmin valmistuneilla. Kuviossa 25 on eri työtehtävien osuudet valmistuneiden keskuu­dessa.

IT­alan tehtävät olivat myös jälleen yleinen tehtäväryhmä valmistuneilla ja niiden osuus oliedellisvuodesta noussut viidellä prosenttiyksiköllä. Vastavalmistuneet sijoittuivat myös työn­johtotehtäviin (10 %), käyttö­ ja ylläpitotehtäviin (8 %) ja muihin insinööritehtäviin (7 %).

Vastaajista kuusi prosenttia oli töissä koulutusta vastaamattomassa tehtävässä tekniikan alalla ja neljä prosenttia koulutusta vastaamattomassa tehtävässä muulla alalla. Nämä osuu­det ovat pysyneet muuttumattomina edellisvuodesta. Naisista 11 ja miehistä neljä prosenttia oli koulutusta vastaamattomissa töissä tekniikan alalla ja naisista kuusi ja miehistä kolme pro­senttia muulla kuin tekniikan alalla koulutusta vastaamattomissa töissä.

Talouden yleinen tilanne näkyy usein koulutusta vastaamattomien töiden määrässä. Vuonna 1994 valmistuneista koulutusta vastaamattomissa tehtävissä oli noin kahdeksan prosenttia, kun vuonna 1997 valmistuneista neljä prosenttia työskenteli näissä tehtävissä. 1990­luvun la­man jälkeen taloudellisesti huonompana vuotena 2002 valmistuneista koulutusta vastaamat­tomissa tehtävissä toimivien määrä nousi yli puolella aiemmasta vuodesta 7 prosenttiin. Vuonna 2007 valmistuneet astuivat työelämään taloudellisesti suotuisassa vaiheessa ja heistä kyselyhetkellä vain kaksi prosenttia työskenteli koulutusta vastaamattomissa töissä tekniikan tai muulla alalla. Nykytilannetta heijastelee vuonna 2012 valmistuneiden kyselyhetken ti­lanne, jolloin viisi prosenttia työskenteli muulla alalla koulutusta vastaamattomasti ja neljä prosenttia tekniikan alalla koulutusta vastaamattomissa töissä. Naiset ovat jatkuvasti työs­kennelleet miehiä todennäköisemmin koulusta vastaamattomissa töissä.

Konetekniikan alalta vuonna 2016 valmistuneista 34 prosenttia työskenteli suunnittelutehtä­vissä, 15 prosenttia työnjohtotehtävissä ja 13 prosenttia käyttö­ ja ylläpitotehtävissä. Sähkö­tekniikan alalta valmistuneista 52 prosenttia oli suunnittelutehtävissä ja 14 prosenttia käyttö­

33

ja ylläpitotehtävissä. Tietotekniikan alalta valmistuneista 77 prosenttia työskenteli IT­alan tehtävissä, joista yleisin oli ohjelmointitehtävät. Rakennusalalta valmistuneista 39 prosenttia oli suunnittelu­ ja 31 prosenttia työnjohtotehtävissä. Prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistuneista 28 prosenttia oli koulutusta vastaamattomassa tehtävässä tekniikan alalla ja ”muilta koulutusaloilta” valmistuneet olivat jakaantuneet eri tehtävien välille melko hajanai­sesti. Edelleen selkeästi eniten koulutusta vastaamattomia tehtäviä tekevät prosessi­ ja mate­riaalitekniikan alalta valmistuneet.

Kuvio 25. Suunnittelutehtävät olivat edelleen valmistuneiden insinöörien yleisin työtehtävä.

Valmistuneita pyydettiin myös kertomaan heidän ammattinimikkeensä tai tittelinsä. Yleisim­piä nimikkeitä olivat muun muassa automaatiosuunnittelija/insinööri, suunnitteluinsinööri, järjestelmäasiantuntija, kunnossapitoinsinööri, laatuinsinööri, LVI­suunnittelija, mekaniikka­suunnittelija, suunnittelija, ohjelmistokehittäjä, projekti­insinööri, sähkösuunnittelija ja työn­johtaja.

Kyselyssä tiedusteltiin myös, millaisissa tehtävissä vastaaja haluaisi työskennellä viiden vuo­den kuluttua. Tämän kysymyksen tulokset on koottu kuvioon 26. Lähes kaikki vastaajat olivat kiinnostuneita syventämään asiantuntemustaan omalta alaltaan (96 %) ja enemmistö oli halu­kas laajentamaan asiantuntemustaan myös muille tekniikan aloille (73 %). Esimies­ tai johto­tehtävistä kiinnostuneita oli 59 prosenttia vastaajista. Hieman yli puolet oli kiinnostunut laa­jentamaan osaamistaan myös muille kuin tekniikan aloille. Kolmasosa vastaajista oli tyytyväi­nen nykyiseen tilanteeseensa eikä toivonut muutosta.

Yrittäjyydestä oli kiinnostunut neljännes: 53 prosenttia ilmoitti, että yrittäjyys ei kiinnosta, mikä on kahdeksan prosenttia suurempi osuus kuin vuotta aiemmin valmistuneista. Yrittäjyys on pitkän aikavälin tarkastelussa kuitenkin vahvistanut asemaansa potentiaalisena urapol­

11

233344

678

1020

28

0 5 10 15 20 25 30

Opetus ja koulutus

Muu saman koulutustason tehtävä, ei tekniikan alalla

Kansainvälinen myynti, markkinointi ja ostotoiminta

Strateginen suunnittelu, johtaminen, hallinto

Kotimainen myynti, markkinointi ja ostotoiminta

Laatutehtävä

Koulutusta vastaamaton työ muulla alalla

Tutkimus­ ja tuotekehitystoiminta

Koulutusta vastaamaton työ tekniikan alalla

Muu insinööritehtävä

Käyttö­ ja ylläpitotehtävä (huolto, valvonta, asennus)

Työnjohtotehtävät

IT­alan tehtävät

Suunnittelutehtävät

%

34

kuna. Viimeisen kymmenen vuoden aikana viiden vuoden suunnitelmia on valmistuneilta ky­sytty hieman erilaisella kysymyksenasettelulla, mutta tällöin vain noin 5­7 prosenttia vastaa­jista on ollut kiinnostunut yrittäjyydestä.

Kuvio 26. Lähes kaikki vastaajat olivat kiinnostuneet syventämään osaamistaan omalta alaltaan.

Naisista esimiestehtäviin oli kiinnostuneita siirtymään 54 prosenttia ja miehistä 60 prosenttia. Koulutusaloittain vertailtuna tietotekniikan alalta valmistuneet olivat vähiten kiinnostuneita esimiestehtävistä: 44 prosenttia heistä ilmoitti olevansa kiinnostunut etenemään näihin teh­täviin, kun kaikilla muilla koulutusaloilla luku pyöri 60 prosentin paikkeilla. Naiset olivat huo­mattavasti kiinnostuneempia laajentamaan asiantuntemustaan myös muille kuin tekniikan aloille (65 %), miehistä näin oli kiinnostunut tekemään 48 prosenttia. Yrittäjyys kiinnosti mie­histä kolmasosaa, mutta naisista vain reilua kymmenystä.

4.5. Työaika

Enemmistöllä vastaajista sovittu työaika oli 37,5 tuntia viikossa, mutta yli 20 prosentilla sovittu työaika oli 40 tuntia tai enemmän. Vain kuudella prosentilla kokopäivätöissä olevista sovittu työaika oli vähemmän kuin 37,5 tuntia. Kokopäivätöissä olevilla keskimääräinen työso­pimuksessa sovittu työaika oli 37,5 tuntia, mutta toteutunut todellinen työaika oli keskimää­rin 39 tuntia (mediaanit). Todellinen työaika ei ole kasvanut edellisvuodesta, mutta valmistu­neet tekevät siis edelleen töitä enemmän kuin työsopimuksessa on sovittu.

26

34

52

59

73

96

53

44

26

17

11

1

21

22

23

24

16

3

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Olen kiinnostunut yrittäjyydestä.

Olen tyytyväinen nykytilanteeseeni ja toivontilanteeni pysyvän suunnilleen samanlaisena.

Olen kiinnostunut laajentamaan asiantuntemustanimyös muille kuin tekniikan aloille.

Olen kiinnostunut etenemäänesimiestehtäviin/johtotehtäviin.

Olen kiinnostunut laajentamaan asiantuntemustanimyös muille tekniikan aloille.

Olen kiinnostunut syventämään asiantuntemustaniomalta alaltani.

Kyllä En En osaa sanoa%

35

5. Työn sisältö

Tarkoituksenmukainen työllistyminen – eli oman alan tehtäviin – on sekä valmistuneen insi­nöörin itsensä että yhteiskunnan kannalta koulutusresurssin parasta käyttöä. Valtaosa vuonna 2016 valmistuneista koki työskentelevänsä tehtävissä, jotka vastaavat heidän koulu­tustaan. Toisaalta erityisesti naiset ja prosessi­ ja materiaalitekniikan koulutusalalta valmistu­neet päätyvät helposti koulutusta vastaamattomiin töihin.

Omassa työssään tärkeänä insinöörit kokivat kyvyn kehittyä työn mukana. Useimmille tutki­mukseen vastaajille työ mahdollistikin itsensä kehittämisen ja tarjosi sopivasti haasteita.

5.1. Työn ja koulutuksen vastaavuus

Neljä viidestä valmistuneesta insinööristä oli sitä mieltä, että kyselyhetken työpaikka vastasi omaa koulutusalaa ainakin melko hyvin. Kuviossa 27 on esitetty aikasarja mielipiteistä työpai­kan ja koulutusalan vastaavuudesta. Muutosta vuotta aiemmin valmistuneisiin ei tapahtunut lähes lainkaan: 49 prosenttia koki työnsä vastaavan koulutusalaansa hyvin ja 32 prosenttia melko hyvin. Lähes viidesosan mielestä työ ei vastannut koulutusta erityisen hyvin tai ei lain­kaan.

Naiset työskentelivät miehiä useammin koulutusta vastaamattomissa töissä: 83 prosenttia miehistä ja 74 prosenttia naisista oli sitä mieltä, että työ vastasi koulutusta hyvin tai melko hyvin. Insinööritutkinnon neljän vuoden tavoiteajan ylittäneet työskentelivät hieman useam­min koulutusta vastaamattomissa töissä, kuin ne jotka pysyivät tavoiteajassa.

Oman alan työkokemuksella oli vaikutusta siihen, työskentelikö oman alan tehtävissä vai ei tiettyyn rajaan asti. Tällä tarkoitetaan sitä, että yli kaksi vuotta oman alan kokemusta omaa­villa työ ei vastannut koulutusta enää sen todennäköisemmin kuin alle puoli vuotta oman alan töissä olleillakaan: kummassakin ryhmässä alle puolet koki työn vastaavan hyvin koulu­tusalaa. Yli vuoden, mutta maksimissaan kaksi vuotta oman alan töitä ennen valmistumista tehneistä 66 prosenttia koki työnsä vastaavan hyvin koulutusta.

Kuvio 27. Selkeä enemmistö valmistuneista insinööreistä koki työnsä vastaavan koulutusalaansa.

37 30 33 40 40 43 3948 49

4342 41

39 38 34 3533 32

1320 16

15 15 16 1713 13

6 8 9 6 6 6 8 5 6

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Hyvin Melko hyvin Ei erityisen hyvin Ei lainkaan En osaa sanoa

%

36

Koulutusalakohtaisesti tarkasteltuna rakennusalalta valmistuneet kokivat useimmin, että työ vastasi hyvin koulutusta (67 %), kun näin koki sähkötekniikan alalta valmistuneista vain noin puolet (49 %), ”muilta koulutusaloilta” kolmannes (33 %) ja prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistuneista vajaa kolmannes (27 %). Prosessi­ ja materiaalitekniikan alalta valmistu­neista 15 prosenttia koki, ettei työ vastannut koulutusta lainkaan.

Niistä, joilla työpaikka oli valmiina valmistuessa, 16 prosenttia koki, ettei nykyinen työ erityi­sen hyvin tai ei lainkaan vastaa koulutusalaa. Koulutusta vastaamattomiin töihin mennäänkin toisinaan myös omasta valinnasta, mutta useimmin toimeentulon takia. Kyselyssä kysyttiin erikseen niiltä, jotka olivat koulutusta vastaamattomissa töissä, kuinka samaa mieltä he olivatväitteiden kanssa siitä, että heidän nykyinen työnsä kiinnosti heitä enemmän kuin oman alan työ ja toisaalta siitä, että palkka oli nykyisessä työssä parempi. Vastanneista 24 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että nykyinen työ kiinnosti heitä enemmän kuin oman alan työ ja 16 prosenttia siitä, että palkka oli nykyisessä työssä parempi. Monet näistä vastaajista ei ollut samaa eikä eri mieltä väitteiden kanssa – nykyinen työ ei vaan muista syistä ollut oman alan työ.

5.2. Arvioita nykyisestä työstä

Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan senhetkistä työtään erilaisten väittämien avulla. Väittämiä arvioitiin jälleen viisiportaisella asteikolla (1=täysin samaa mieltä, 5 =täysin eri mieltä). Vastausten jakaumat eri väittämissä on esitetty kuviossa 28.

Eniten täysin samaa mieltä oltiin sen kanssa, että vastaaja tekee työtehtävänsä parhaan ky­kynsä mukaan. Muita väittämiä, joissa täysin tai jokseenkin samaa mieltä olevien osuus ylitti 80 prosenttia, olivat ’minulla on mahdollisuus itseni kehittämiseen’, ’työni on itsenäistä ja vastuullista’, ’työni tarjoaa sopivasti haasteita’, ’työni on mielenkiintoista’ ja ’työssäni minulla on tärkeää huomata todella kehittyväni’. Onkin hyvä, että valmistuneet halusivat kehittyä työssään ja suurimmalle osalle työ myös tarjosi kehitysmahdollisuuksia ja tarpeeksi haasteita. Vastaajista 80 prosenttia ilmoitti myös viihtyvänsä työpaikallaan. Yhteiskunnallisesti arvok­kaaksi ja tärkeäksi työnsä koki 67 prosenttia vastaajista ja 64 prosenttia koki, että hänen työnsä on arvostettua.

Vajaa neljäsosa koki työsuhteensa jatkuvuuden olevan epävarmaa ja vielä pienempi joukko koki työnsä liian raskaaksi tai stressaavaksi. Alle kolmasosa koki työnsä aikavarkaaksi harras­tuksilta tai perheeltä ja lähes yhtä moni koki, että työtä oli liikaa. Vastaajista 29 prosentilla ny­kyinen työ oli vain keinoa hankkia toimeentulo. Arviot omasta työstä eivät suuresti eronneetvuotta aiemmin valmistuneiden arvioista.

37

Kuvio 28. Moni valmistunut halusi kokea kehittyvänsä työssään ja monien työ tämän myös mahdollisti.

3

10

8

12

9

17

20

29

29

35

40

26

45

48

52

45

38

51

74

14

14

20

17

21

39

44

37

38

36

38

53

35

35

31

41

49

40

22

28

15

37

24

23

20

21

23

21

15

10

13

10

8

7

6

10

6

2

38

32

26

30

31

15

12

7

8

11

8

5

6

6

6

5

2

3

16

29

9

17

16

8

3

4

4

4

4

3

3

4

4

3

0 20 40 60 80 100

Työni on liian raskasta/stressaavaa

Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa

Työtä on liikaa

Nykyinen työ on vain keino hankkia toimeentulo

Työ on aikavaras pois harrastuksista/perheeltä

Työni edellyttää jatkuvaa kouluttautumista

Työni on arvostettua

Minulla on mahdollisuus jatko­ taitäydennyskoulutuksen hankkimiseen

Työni on yhteiskunnallisesti arvokasta ja tärkeää

Pystyn yhdistämään työn ja muut elämänalueet

Työni mahdollistaa uralla etenemisen

Työ mahdollistaa sosiaalisen yhdessäolemisen

Viihdyn työpaikallani

Työni tarjoaa sopivasti haasteita

Minulla on mahdollisuus itseni kehittämiseen

Työni on mielenkiintoista

Työssäni minulle on tärkeää huomata todellakehittyväni

Työni on itsenäistä ja vastuullista

Teen työtehtäväni parhaan kykyni mukaan

Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä

%

38

6. Palkkaus

Valmistuneilta kysyttiin tutkimuksessa heidän bruttopalkkaansa (sisältää peruspalkan ja luon­taisetujen verotusarvon, mutta ei ylityö­ tai lomakorvauksia, sivutuloja, työttömyys­ ja äitiys­päivärahoja). Kyselyhetkellä kokopäivätöissä olleiden vuonna 2016 valmistuneiden insinöö­rien mediaanipalkka oli 2750 euroa kuukaudessa. Keskiarvopalkka oli 2763 euroa. Puolet val­mistuneista sijoittui palkkatasoltaan 2500 ja 3000 euron välimaastoon. Taulukkoon 2 on koottu valmistuneiden insinöörien keskimääräiset palkat eri ryhmissä.

Mediaanipalkka oli noussut 50 euroa ja keskiarvopalkka 13 euroa edellisvuodesta. Pientä nousua palkoissa siis oli tapahtunut, mikä kuvastaa myös laajemmin insinöörikunnan vuoden­aikaista ansiokehitystä. Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen palkat eroavat toisistaan: pal­kat pääkaupunkiseudulla ovat noin 12 prosenttia muuta Suomea korkeammat.

Valmistuneiden palkoissa oli eroja eri toimialojen, asematasojen ja työtehtävien kesken. Myös aiempi oman alan kokemus vaikutti palkkatasoon. Lähtökohtaisesti palkka insinööriteh­tävissä kuitenkin perustuu työtehtävien sisältöön, niiden vaativuuteen ja sisältämään vastuu­seen, joten taulukossa esitettyjä keskimääräisiä palkkoja ei tule ottaa kirjaimellisesti vaan ne ensisijassa kuvastavat tämän hetkistä tilannetta ja heijastelevat kunkin tehtävän vaativuutta. Esimerkiksi asematasojen palkoissa on luonnollisestikin eroa, koska usein esimiestehtävissä on enemmän vastuuta kuin asiantuntijatehtävissä.

39

Taulukko 2. Kokopäivätöissä keväällä 2017 olleiden, vuonna 2016 valmistuneiden insinöörien palkat.Lkm Keskiarvo 10 % 25 % Mediaani 75 % 90 %

Kaikki 607 2763 2200 2500 2750 3000 3320Naiset 116 2597 2100 2400 2520 2820 3100Miehet 483 2806 2240 2500 2800 3000 3400TyötilanneVakituinen kokopäivätyö 455 2839 2310 2520 2800 3020 3400Määräaikainen kokopäivätyö 152 2532 2000 2293 2500 2820 3050TyöpaikkaPääkaupunkiseutu 151 2991 2300 2700 3000 3200 3600Muu Suomi 427 2680 2200 2400 2650 2900 3200Yksityinen sektori 553 2762 2240 2500 2750 3000 3300Julkinen sektori 46 2796 1940 2400 2815 3200 3600Teknologiateollisuus 131 2766 2200 2500 2775 3000 3211Metsäteollisuus 12 2923 2350 2725 2835 3150 3500Kemianteollisuus 18 2796 2022 2500 2700 3045 3441Elintarviketeollisuus 12 2378 1700 1800 2470 2885 3100Muu teollisuus 42 2653 2200 2400 2600 2850 3100Energia­ala 35 2852 2500 2620 2868 3000 3340Insinööri­, suunnittelu­ tai konsulttitoimisto 114 2675 2300 2500 2600 2820 3020Tietotekniikan palvelualan yritys 71 2804 2250 2500 2800 3020 3300Rakennusliike 45 3072 2500 2650 3000 3325 3700Kaupanalan yritys 11 2539 1790 1900 2550 3000 3100Muu palvelualan yritys 18 2652 2100 2300 2500 3000 3372Muu yksityinen 41 2771 2300 2445 2650 3000 3575Valtio 11 2619 1600 1940 3000 3173 3191Kunta 35 2852 2100 2442 2780 3200 3600TyötehtävätEsimies­/johtotehtävät 77 3151 2500 2800 3000 3400 4000Asiantuntijatehtävät 411 2798 2350 2520 2800 3000 3300Toimihenkilötehtävät 43 2518 2100 2300 2416 2650 3100Työntekijätehtävät 74 2309 1800 2020 2300 2560 2800Työ ei vastaa koulutusta (oma arvio) 93 2499 1800 2200 2416 2800 3200Työ vastaa koulutusta (oma arvio) 508 2808 2300 2500 2800 3000 3320Strateginen suunnittelu, johtaminen, hallinto 17 3608 2800 3000 3500 4000 4500Myynti, markkinointi ja ostotoiminta 33 2855 2300 2425 2600 3039 4444Tutkimus­ ja tuotekehitystoiminta 26 2821 2400 2500 2750 3200 3500Suunnittelutehtävät 168 2668 2300 2500 2700 2820 3000Käyttö­ ja ylläpitotehtävät 49 2745 2200 2500 2800 3000 3232Laatutehtävät 21 2628 2022 2300 2600 3000 3202IT­alan tehtävät 118 2807 2200 2500 2804 3020 3800Työnjohtotehtävät 64 3036 2500 2800 3000 3200 3650Koulutusta vastaamaton työ tekniikan alalla 31 2339 1865 2200 2300 2550 2700Koulutusta vastaamaton työ muulla alalla 14 2080 1583 1790 2050 2300 2780KoulutusalatKonetekniikan koulutusala 147 2803 2300 2520 2800 3000 3400Sähkötekniikan koulutusala 128 2694 2240 2449 2700 2900 3200Tietotekniikan koulutusala 108 2772 2100 2500 2800 3047 3300Rakennusala 85 2955 2500 2600 2850 3175 3500Prosessi­ ja materiaalitekniikan ala 37 2509 1900 2296 2530 2775 2920Muut opintoalat 101 2716 2150 2400 2600 3000 3400Oman alan työkokemusEnintään 6 kk 120 2581 2000 2320 2530 2820 30007­12 kk 150 2722 2250 2500 2750 2956 320013­24 kk 127 2790 2350 2500 2800 3000 3250Yli 2 vuotta 120 3075 2450 2750 3000 3300 3856

40

7. Vapaa sana

Kyselyn lopussa vastaajilla oli mahdollista jättää avointa palautetta esimerkiksi työnhausta, koulutuksestaan tai liiton toiminnasta. Vastaajista 18 prosenttia käytti tilaisuuden hyödyk­seen. Monet kommentit liittyivät työnsaannin hankaluuteen tai oman koulutuksen arviointiin, mutta tänä vuonna enemmistö avoimesta palautteesta oli suunnattu Insinööriliitolle. Näitä palautteita Insinööriliitto käyttää oman toimintansa kehittämisessä.

Koulutuksen sisältöä puitiin useammassa vastauksessa. Monet kokivat opintojen työelämä­relevanssin olemattomaksi sekä koulutuksen työelämän tarpeisiin vastaamattomaksi. Vas­tauksena tähän nähtiin esimerkiksi projektiluonteisempi ote opintoihin. Toiset kokivat opetta­jien pedagogiset taidot riittämättömiksi. Koulutuksen sisällön päivittäminen tuntui ajankoh­taiselta usean vastaajan mielestä, mihin ehdotettiin esimerkiksi opettajien työharjoitteluita.

Monet toivoivat ammattikorkeakoulujen tekevän enemmän yhteistyötä paikallisten yritysten ja muiden työnantajien kanssa, jotta suhteita voitaisiin luoda jo opintojen aikana. Osa olisi ko­kenut työnantajien tarpeiden kuulemisen tärkeänä myös omia suuntautumisvalintoja tehdes­sään, jotta osaaminen olisi valmistuessa vastannut paremmin elinkeinoelämän tarpeita.Nämä kaikki ehdotukset ovat olleet esille aiemmissakin tutkimuksissa.

”Ajoittain opetus oli luokatonta, useimmiten hyödyllistä, satunnaisesti todella asiantuntevaa ja kiehtovaa (valaistus). Yhteistyötä yritysten kanssa lisättävä suuresti!”

”Insinöörikoulutus on nykypäivänä yksi vitsi. Kaikki on kiinni hyvän harjoittelupaikan löytämi­sestä. On toki totta, että töissä oppii parhaiten, mutta mielestäni kaikkea vastuuta insinöörien kouluttamisesta ei kuitenkaan pitäisi sysätä elinkeinoelämälle. Jos kaikki opitaan töissä, niin miksi meillä edes on ammattikorkeakouluja?”

Koulutuksen heikon laadun nähtiin linkittyvän myös työnsaamisen vaikeuteen. Enimmäkseen työnsaamisen esteenä nähtiin kuitenkin vähäinen oman alan kokemus. Epätietoisuus omasta osaamisesta on myös ollut jo useampana vuonna monen vastaajan huolena.

”Koen, että töitä omalta alalta on hankala saada työkokemuksen puutteesta johtuen. Itsensä "läpilyöminen" pelkällä koulutuksella on hyvin hankalaa. Koin, että omassa ko. ohjelmassa keskityttiin liian paljon asioihin kuten erilaisiin valmistusteknisiin oppiaineisiin, joilla ei ole merkitystä työelämässä kuin hyvin pienelle osalle opiskelijoista. Opintoni valmensivat kaik­keen, mutta ei juuri mihinkään.”

Joukkoon mahtui positiivisiakin ajatuksia:

”Olen saanut todella nopeasti valmistumiseni jälkeen unelmieni työn, unelmieni työpaikassa, jossa voisin kuvitella jatkavani työurani loppuun.”

”Koulun yhteistyö yritysten kanssa mahdollisti urallani etenemisen nykyiseen työhöni/työpaik­kaani. Kiitos.”

”Koulutus mahdollisti tietokoneharrastamisen monipuolisuuden.”

”Insinöörinä on hyvä olla.”

41

Liitteet

Liite 1. Vastaajien taustatiedot

Koulutusalat

Tutkimukseen vastanneiden vuonna 2016 valmistuneiden yleisin tutkinto­ohjelma oli kone­ ja tuotantotekniikan tutkinto­ohjelma, josta valmistui 18 prosenttia vastaajista. Toiseksi yleisim­mät tutkinto­ohjelmat olivat tietotekniikan tutkinto­ohjelma ja sähkötekniikan tutkinto­oh­jelma. Kuviossa 29 on esitetty vastaajien jakautuminen eri tutkinto­ohjelmien kesken. Ne tut­kinto­ohjelmat, joissa vastaajia oli alle prosentti koko vastaajakunnasta, on koottu ”muu”­kohtaan.

Kuvio 29. Vastaajat tutkinto­ohjelmittain.

Jotta tutkimuksen analyyseissä pystyttiin vertailemaan eri tutkinto­ohjelmien välisiä eroja, yh­distettiin tutkinto­ohjelmat kuudeksi koulutusalaksi: konetekniikan ala, sähkötekniikan ala, tietotekniikan ala, rakennusala, prosessi­ ja materiaalitekniikan ala sekä muut alat, jotka eivät sopineet viiteen aiempaan luokkaan. Tutkinto­ohjelmien jakaantuminen eri koulutusaloihin on esitetty taulukossa 3. Eri koulutusalojen osuudet vastaajajoukossa on esitetty kuviossa 30.

Kuvio 30. Vastaajat koulutusaloittain tutkinto­ohjelman mukaan.

7222

2233

34

44

667

1212

18

0 5 10 15 20

MuuKemiantekniikka

MaanmittaustekniikkaOhjelmistotekniikka

Bio­ ja elintarviketekniikkaEnergiatekniikka

Auto­ ja kuljetustekniikkaHyvinvointiteknologia

MediatekniikkaTuotantotalous

LogistiikkaTalotekniikka

RakennustekniikkaYmpäristöteknologiaAutomaatiotekniikka

SähkötekniikkaTietotekniikka

Kone­ ja tuotantotekniikka

%

713

1819

2023

0 5 10 15 20 25

Prosessi­ ja materiaalitekniikan alaRakennusala

Tietotekniikan alaMuut koulutusalatSähkötekniikan alaKonetekniikan ala

%

42

Taulukko 3. Tutkinto­ohjelmien luokittelu koulutusaloihin.Luokiteltu koulutusala­muuttuja Koulutusalaan kuuluvat tutkinto­ohjelmatKonetekniikan ala Auto­ ja kuljetustekniikka

EnergiatekniikkaKone­ ja tuotantotekniikkaPaperikoneteknologia

Sähkötekniikan ala AutomaatiotekniikkaElektroniikkaSähkötekniikkaEl­ och automationsteknik

Tietotekniikan ala InformaatioteknologiaMediatekniikkaOhjelmistotekniikkaTietotekniikka

Rakennusala MaanmittaustekniikkaRakennustekniikkaTalotekniikkaByggnads­ och samhällsteknik

Prosessi­ ja materiaalitekniikan ala Bio­ ja elintarviketekniikkaKemiantekniikkaMateriaali­ ja pintakäsittelytekniikkaMuovitekniikkaPaperitekniikkaProsessitekniikkaPuutekniikkaEnergi­ och miljöteknik

Muut koulutusalat HyvinvointiteknologiaLiikennealaLogistiikkaTekstiili­ ja vaatetustekniikkaTuotantotalousTuotekehitysYmpäristöteknologia

43

Naisten ja miesten osuudet sekä ikäjakauma

Sijoittumistutkimuksen ikäjakauma sekä naisten ja miesten osuudet vaihtelevat hieman vuo­sittain. Tekniikan ala on edelleen hyvin miesvaltainen, mikä näkyy myös tämän tutkimuksen vastaajakunnassa. Kuviossa 31 on kuvattu miesten ja naisten sekä kaikkien vastaajien ikäja­kaumat.

Kuvio 31. Naisten ja miesten sekä kaikkien vastaajien ikäjakaumat.

Pohjakoulutus

Ammattikorkeakoulututkinto aloitetaan monenlaiselta pohjalta, enemmistöllä taustalla on ylioppilastutkinto. Kolmasosalla vastaajista pohjana oli ammatillinen tutkinto ja kymmenyk­sellä sekä ylioppilastutkinto että ammatillinen tutkinto. Muu koulutus oli usein jokin toinen ammattikorkeakoulututkinto tai yliopistotutkinto. Kuviossa 32 on esitetty kaikkien vastaajien sekä miesten ja naisten jakaumat pohjakoulutuksen perusteella.

Kuvio 32. Miesten ja naisten sekä kaikkien vastaajien jakaumat pohjakoulutuksen mukaan.

11

11

70

9

9

11

76

3

15

9

47

30

0 10 20 30 40 50 60 70 80

Yli 34 vuotta

30­34 vuotta

25­29 vuotta

Alle 25 vuotta

Nainen Mies Kaikki

2

13

26

59

2

11

30

56

3

19

9

69

0 10 20 30 40 50 60 70

Muu koulutus

Sekä ylioppilastutkinto että ammatillinen tutkinto

Ammatillinen tutkinto

Ylioppilastutkinto

Nainen Mies Kaikki%

%

44

Liite 2. Insinööritutkinnon suorittaneet ja oppilaitoskohtaiset vastaajamäärät

Taulukko 4. Sijoittumistutkimuksen palautettujen kyselylomakkeiden ja insinööritutkinnon vuonna 2016 suorittaneiden osuudet tutkinto­ohjelmittain.

Tutkinto­ohjelmat koulutusaloittainTutkinnon suoritta­

neet 2016, lkm*%

Saapuneet kysely­lomakkeet, lkm

%

RakentaminenRakennus­ ja yhdyskuntatekniikka 1069 21 88 11Rakennusarkkitehti 14 0 0 0Maanmittaustekniikka 82 2 15 2KonetekniikkaKonetekniikka 828 16 142 18Energiatekniikka 117 2 19 2SähkötekniikkaSähkötekniikka 410 8 95 12Automaatiotekniikka 279 5 52 7Elektroniikka 63 1 6 1TietotekniikkaTietotekniikka 773 15 116 15Prosessi­ ja materiaalitekniikkaKemia 46 1 15 2Prosessitekniikka 20 0 1 0Puunjalostustekniikka 1 0 0 0Bio­ ja elintarviketekniikka 130 3 19 2Materiaalitekniikka 79 2 7 1Muut prosessitekniikan alat 33 1 7 1Muu tekniikkaTekstiili­ ja vaatetustekniikka 15 0 5 1Kuljetustekniikka 166 3 21 3Logistiikka 170 3 32 4Merenkulku 37 1 0 0Liikenneala 33 1 6 1Ympäristötekniikka 247 5 53 7Graafinen ja viestintätekniikka 145 3 26 3Tuotantotalous 238 5 29 4Muu tekniikka 99 2 26 3Yhteensä 5094 100 780** 100

*Lähde: Tilastokeskus. ** Yksi vastaaja ei kertonut tutkinto­ohjelmaansa.

45

Taulukko 5. Vuonna 2016 valmistuneet insinöörit oppilaitoksittain ja tutkimuksen oppilaitoskohtaiset vastaajamäärät.

AmmattikorkeakouluTutkinnon suoritta­

neet 2016, lkm*%

Oppilaitoskohtainen vastaajamäärä, lkm

%

Centria amk, Kokkola 54 1 10 1Centria amk, Ylivieska 93 2 11 1Hämeen amk, Forssa 40 1 7 1Hämeen amk, Hämeenlinna 93 2 3 0Hämeen amk, Riihimäki 127 2 22 3Hämeen amk, Valkeakoski 88 2 5 1Jyväskylän amk 310 6 76 10Kajaanin amk 51 1 6 1Kymenlaakson amk 132 3 17 2Lahden amk 159 3 46 6Lapin amk, Kemi 75 1 10 1Lapin amk, Rovaniemi 112 2 18 2Metropolia amk 1032 20 160 21Mikkelin amk 209 4 26 3Oulun amk 347 7 43 6Karelia amk 103 2 15 2Saimaan amk 95 2 4 1Savonia amk, Kuopio 214 4 28 4Savonia amk, Varkaus 58 1 5 1Satakunnan amk, Pori 182 4 31 4Satakunnan amk, Rauma 65 1 8 1Seinäjoen amk 183 4 21 3Tampereen amk 464 9 93 12Turun amk 374 7 58 8Vaasan amk 176 3 27 4ARCADA 59 1 4 1Yrkeshögskolan Novia, Vasa 145 3 12 2Yrkeshögskolan Novia, Raseborg 32 1 2 0Högskolan på Åland 20 0 1 0Yhteensä 5094 100 769** 100

*Lähde: Tilastokeskus. **Kaikki vastaajat eivät kertoneet ammattikorkeakouluaan.

4. Oppilaitos ja opiskelupaikkakunta

01 Centria amk, Kokkola02 Centria amk, Ylivieska 03 Hämeen amk, Forssa04 Hämeen amk, Hämeenlinna05 Hämeen amk, Riihimäki06 Hämeen amk, Valkeakoski 07 Jyväskylän amk08 Kajaanin amk09 Kymenlaakson amk10 Lahden amk11 Lapin amk, Kemi12 Lapin amk, Rovaniemi13 Metropolia amk14 Mikkelin amk15 Oulun seudun amk16 Karelia amk17 Saimaan amk18 Savonia amk, Kuopio19 Savonia amk, Varkaus20 Satakunnan amk, Pori21 Satakunnan amk, Rauma22 Seinäjoen amk23 Tampereen amk24 Turun amk25 Vaasan amk33 Muu, mikä ______________________

5. Opintojen kestoAloitin insinööriopinnot__________ kuussa vuonna________

Valmistuin insinööriksi _____________ kuussa v. 2016

Olin monimuoto-opiskelija

6. Mikäli valmistumisesi viivästyi, mitkäolivat syyt? (voit valita useamman vaihtoehdon)

01 en löytänyt harjoittelupaikkaa02 oli vaikeuksia insinöörityön kanssa03 osa tenteistä oli jäänyt roikkumaan04 olin töissä kesken lukukauden05 lykkäsin tietoisesti valmistumistani työpaikan puuttumisen takia06 opiskelumotivaatio puuttui07 vaihdoin koulutusalaa kesken opintojen08 olin ulkomailla opiskeluvaihdossa/töissä/

harjoittelemassa09 olin välillä armeijassa/siviilipalveluksessa10 olin välillä perhevapaalla11 pidin vapaavuoden12 muu syy, mikä _________________________

7. Pohjakoulutuksesi1 ylioppilastutkinto2 ammatillisen oppilaitoksen tutkinto3 sekä ylioppilastutkinto että ammatillisen oppilaitoksen

tutkinto4 muu koulutus, mikä ______________________

8. Työkokemus valmistumishetkellä.Merkitse vain täydet kuukaudet.

kaikki työkokemukseni ennen valmistumista:_____v _____ kk, josta ulkomailta______kkoman alan työkokemukseni ennen valmistumista: ______v_____ kk, josta ulkomailta_____ kk

9. Kuinka monta eri työpaikkaa sinulla on ollutvalmistumisesi jälkeen?______ kpl

10. Kuinka monta kuukautta olet yhteensäollut työttömänä valmistuttuasi?_______ kk

en ole ollut työttömänä valmistumiseni jälkeen

Vuonna 2016 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

Hyvä vuonna 2016 valmistunut insinööri,

Insinööriliitto seuraa vastavalmistuneiden insinöörien työuran alkua joka vuosi toteutettavan sijoittumistutkimuksen avulla. Tutkimuksella selvitämme työllistymiseen liittyviä asioita ja tyytyväisyyttä koulutukseen. Kysely toteutetaan valmistumista seuraavan vuoden keväällä. Kysely on lähetetty aiemmin myös sähköpostitse ja olet saanut kyselystä lisäksi muistutuskortin. Jos olet jo vastannut, suuret kiitokset osallistumisesta!

Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään työmarkkina- ja koulutuspoliittisessa edunvalvonnassa. Tulokset auttavat vaikuttamaan insinöörikoulutuksen aloituspaikkamääriin ja insinöörikoulutuksen laatuun ja ne toimivat pohjana insinöörien alkupalkkasuosituksille sekä tukevat Iiiton jäsenilleen tarjoamaa urapalvelutoimintaa.

Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti ja vastaajan henkilöllisyys ei tule ilmi missään vaiheessa tutkimusta. Tutkimuksesta laaditaan erillinen raportti, joka on valmistuttuaan luettavissa liiton nettisivuilla. Tuloksista kerrotaan myös Insinööri -lehdessä.

Jos et ole vielä vastannut kyselyyn, voit halutessasi osallistua myös palauttamalla tämän vastauslomakkeen oheisessa palautuskuoressa. Voit vastata myös netissä osoitteessa Tutkimuksen luotettavuuden kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni vastaa kysymyksiin.

Suuret kiitokset tutkimukseen osallistumisesta!

-mistuttuasi? _________ kk

Minulla oli määräaikainen/vakituinen työpaikka valmistuessani

12. Miten sait ensimmäisen työpaikkasi (merkitse tärkein)01 paikka, jossa tein insinöörityön02 harjoittelu- tai kesätyöpaikasta03 muusta opiskeluaikaisesta työpaikasta

05 olin monimuoto-opiskelija, opiskelin työn ohella tai opintovapaallaja jatkoin entisessä työpaikassani

06 minulla on oma yritys, jossa toimin päätoimisesti07 henkilökohtaisten suhteiden avulla08 lehti-ilmoituksella09 työvoimaviranomaisten kautta10 henkilöstövuokrausyrityksen kautta

14 koulujen projektiopintojen kautta15 oma-aloitteisesti itse kyselemällä16 muulla tavoin, miten _________________________________

13. Arvioi seuraavia ensimmäiseen valmistumisen jälkeiseen työpaikkaan liittyviä väittämiä.Sain ensimmäisen valmistumiseni jälkeisen työpaikkani…

1 = täysin samaa mieltä....5 = täysin eri mieltäTyöpaikasta, johon toivoin ensisijaisesti työllistyväni 1 2 3 4 5Työpaikasta, joka vastasi koulutusalaani erittäin hyvin 1 2 3 4 5Työpaikasta, johon edellytettiin vähintään insinööritasoista tutkintoa 1 2 3 4 5

En ole valmistumiseni jälkeen saanut työpaikkaa Olin monimuoto-opiskelija, opiskelin työn ohella tai opintovapaalla

ja jatkoin entisessä työpaikassani Minulla on oma yritys, jossa toimin päätoimisesti

14. Mikä seuraavista kuvaa parhaiten tilannettasi KYSELYHETKELLÄ?Minulla on tällä hetkellä01 vakituinen kokopäivätyö02 määräaikainen kokopäivätyö, kesto ______ kk03 vuokratyösuhde, kesto ______ kk04 oma yritys, jossa toimin päätoimisesti05 osa-aikatyö, kesto______ h/vko06 jatkan päätoimisesti opintoja, mitä ______________________07 olen armeijassa/siviilipalveluksessa08 olen tällä hetkellä työtön, mutta olen ollut työssä valmistumisen

jälkeen09 olen tällä hetkellä työtön, enkä ole saanut valmistumisen jälkeen

töitä10 olen tukityöllistettynä tai työllisyyskoulutuksessa11 olen perhevapaalla12 muu tilanne, mikä ___________________________________

Jos et ole tällä hetkellä töissä, siirry kysymykseen 25.

15. Onko sinulla mielestäsi työ, joka vastaa koulutustasi1 hyvin2 melko hyvin3 ei erityisen hyvin4 ei lainkaan5 en osaa sanoa

16. Asemasi yrityksessä1 esimies-/ johtotehtävät2 asiantuntijatehtävät

4 työntekijätehtävät5 yrittäjä/ammatinharjoittaja6 muu, mikä _______________________________________

17. Mikä on nykyisessä työssäsi ammattinimikkeesi, tehtäväni-mikkeesi tai virkanimikkeesi?

__________________________________________________

18. Mikä on pääasiallisin työtehtäväsi?Jos olet projektitehtävissä, valitse projektin luonnetta lähinnä vastaava tehtäväalue. Huom! Valitse vain yksi vaihtoehto.01 strateginen suunnittelu, johtaminen, hallinto02 kansainvälinen myynti, markkinointi ja ostotoiminta03 myynti, markkinointi ja ostotoiminta kotimaassa04 tutkimus- ja tuotekehitystoiminta05 suunnittelutehtävä

07 laatutehtävä08 it-alan tehtävä

09 ohjelmointi10 järjestelmän hallinta

12 testaus13 projektin hallinta14 muu it-alan tehtävä

15 opetus ja koulutus16 työnjohtotehtävät17 muu insinööritehtävä18 muu saman koulutustason tehtävä, mutta ei tekniikan alalla19 koulutusta vastaamaton työ tekniikan alalla20 koulutusta vastaamaton työ muulla alalla

19. Millä toimialalla työskentelet?Yksityinen sektori

02 metsäteollisuus03 kemianteollisuus04 elintarviketeollisuus05 muu teollisuus06 energia-ala07 insinööri-, suunnittelu- tai konsulttitoimisto08 tietotekniikan palvelualan yritys09 rakennusliike10 kaupanalan yritys11 muu palvelualan yritys12 järjestö, säätiö tai vastaava13 muu yksityinen, mikä toimiala _______________________Julkinen sektori14 valtio15 kunta tai kuntayhtymä

20. Työpaikan sijaintiMerkitse postinumerosta kolme ensimmäistä numeroa oheisiin ruudukkoihin

työssäkäyntipaikkakunta

olen töissä ulkomailla, maa _______________________

kotipaikka ennen opiskelua

21. TyöaikaTyösopimuksessasi sovittu säännöllinen

Keskimääräinen todellinenviikoittainen työaika päätoimessasi _______ , ____ h/vko

22. Mikäli työsuhteesi päättyisi nyt tai määräaikaista työsuhdet-tasi ei jatketa, millaisena näet oman lähitulevaisuutesi? Valitse seuraavista vaihtoehdoista se, joka parhaiten kuvaa omia ajatuksiasi.01 Löydän uuden työpaikan toisen palveluksessa irtisanomisajan

kuluessa02 Löydän uuden työpaikan toisen palveluksessa vuoden sisällä03 Jään työttömäksi työnhakijaksi04 Jatkan tutkintoon johtavia opintoja05 Ryhdyn yrittäjäksi tai freelanceriksi06 Osallistun ammatilliseen täydennyskoulutukseen07 Etsin uuden työpaikan itselleni ulkomailta08 En tiedä mitä tapahtuu09 Muu tilanne, mikä____________________

23. Tämänhetkinen bruttopalkkasi kuukaudessa (kk)

Ei sisällä ylityökorvauksia, lomakorvauksia, sivutuloja, työttömyys- ja äitiyspäivärahoja _________________€/kk

24. Arvioi nykyistä työtäsi seuraavien väittämien perusteella.Valitse sopivin vaihtoehto:

1 = täysin samaa mieltä....5 = täysin eri mieltäTyöni on mielenkiintoista 1 2 3 4 5Työni mahdollistaa uralla etenemisen 1 2 3 4 5Minulla on mahdollisuus itseni kehittämiseen 1 2 3 4 5

Minulla on mahdollisuus jatko- tai täydennys-koulutuksen hankkimiseen 1 2 3 4 5Työni on yhteiskunnallisesti arvokasta ja tärkeää 1 2 3 4 5Työni on arvostettua 1 2 3 4 5

Työni on itsenäistä ja vastuullista 1 2 3 4 5Työni tarjoaa sopivasti haasteita 1 2 3 4 5Pystyn yhdistämään työn ja muut elämänalueet 1 2 3 4 5

Viihdyn työpaikallani 1 2 3 4 5Työni edellyttää jatkuvaa kouluttautumista 1 2 3 4 5Työtä on liikaa 1 2 3 4 5

Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa 1 2 3 4 5Työni on liian raskasta/stressaavaa 1 2 3 4 5

Työ mahdollistaa sosiaalisen yhdessäolemisen 1 2 3 4 5Nykyinen työ on vain keino hankkia toimeentulo 1 2 3 4 5Työ on aikavaras pois harrastuksista/perheeltä 1 2 3 4 5

Työssäni minulle on tärkeää huomata todella kehittyväni 1 2 3 4 5Teen työtehtäväni parhaan kykyni mukaan 1 2 3 4 5

Vastaa seuraavaan kahteen väittämään vain, jos työsi EI vastaa koulutusalaasi:

Nykyinen työni kiinnostaa minua enemmän kuinkoulutusalaani vastaava työ 1 2 3 4 5Palkka on nykyisessä työssäni parempi kuinkoulutusalaani vastaavassa työssä 1 2 3 4 5

25. Millaisissa tehtävissä haluaisit työskennellä viiden vuoden kuluttua? 1 = kyllä, 2=en, 3=en osaa sanoa Olen kiinnostunut etenemäänesimiestehtäviin/johtotehtäviin 1 2 3Olen kiinnostunut syventämäänasiantuntemusta omalta alaltani 1 2 3

Olen kiinnostunut laajentamaanasiantuntemustani myös muille tekniikan aloille 1 2 3Olen kiinnostunut laajentamaan asiantuntemustani myös muille kuin tekniikan aloille 1 2 3

Olen kiinnostunut yrittäjyydestä 1 2 3Olen tyytyväinen nykytilanteeseeni ja toivon tilanteeni pysyvän suunnilleen samanlaisena 1 2 3

Muu, mikä_________________________ 1 2 3

26. Piditkö (pidätkö) koulutustasi vastaavan paikan saamista?

1 erittäin vaikeana2 melko vaikeana3 melko helppona4 erittäin helppona5 en osaa sanoa

27. Jos koet, että työllistyminen valmistumisen jälkeen oli vaikeaa, arvioi kuinka paljon alla olevat tekijät vaikuttivat.(1=ei lainkaan, 2=vähän, 3=jonkin verran, 4= paljon, 5=en osaa sanoa)

Työkokemuksen puute 1 2 3 4 5Puutteelliset työnhakutaidot 1 2 3 4 5Suhdeverkostojen puute 1 2 3 4 5

Tutkinto ja opintosuunta 1 2 3 4 5Heikko työmarkkinatilanne 1 2 3 4 5Epätietoisuus omista tavoitteista 1 2 3 4 5

Epätietoisuus omasta osaamisesta 1 2 3 4 5En ole löytänyt itseäni kiinnostavaa työtä 1 2 3 4 5

Sukupuoli 1 2 3 4 5Perheeseen tai muuhun elämäntilanteeseen liittyvä syy 1 2 3 4 5Valmistumisajankohta 1 2 3 4 5Muu, mikä __________________________ 1 2 3 4 5

28. Opiskelin insinööriksi, koska...(valitse tärkein motiivi)1 halusin nimenomaan valmistua insinööriksi2 halusin työtehtävään, jonka insinöörikoulutus minulle mahdollistaa3 halusin koulutuksen tekniikan alalta4 koulutukseen oli helppo päästä5 ammattikorkeakoulu sijaitsi kotipaikkakunnallani6 muiden vaihtoehtojen puuttuessa7 enemmän tai vähemmän sattumalta8 muu syy, mikä________________________________________

29. Arvioi saamaasi insinöörikoulutustaAnna kouluarvosana 4-10 insinöörikoulutuksen antamille valmiuk-sille sekä eri valmiuksien tärkeydelle työelämässä.

Arvosana Valmiuden insinöörikoulutukselle tärkeys työelämässä

01 ammatillinen erikoisosaaminen02 valmiudet toimia kansainvälisessä ympäristössä03 kielitaito

04 markkinointiosaaminen 05 neuvottelutaito06 esiintymistaito

07 ihmissuhdetaidot08 esimiesvalmiudet09 valmius omaksua uusia asioita

10 ongelmien ratkaisuvalmius11 visiointikyky12 yleissivistys

13 luovuus14 motivoituneisuus15 omatoimisuus

16 viestintävalmiudet äidinkielellä17 viestintävalmiudet vieraalla kielellä18 tietotekniset valmiudet

19 talouden yleinen tuntemus20 ryhmätyöskentely21 projektihallinta, -johtaminen

30. Oletko tähänastisen työkokemuksesi perusteella saamaasi insinöörikoulutukseen?

1 täysin tyytyväinen2 melko tyytyväinen3 melko tyytymätön4 erittäin tyytymätön5 en osaa sanoa

31. Jos voisit valita uudelleen tutkinto-ohjelmasi, valitsisitko saman uudelleen?1 aivan varmasti2 melko varmasti3 vaikea sanoa4 luultavasti en5 en, valitsisin muun, minkä ______________________________________

miksi _____________________________________________

32. Mitä mieltä olet seuraavista insinööriopintojasi koskevista väittämistä?

1=täysin samaa mieltä..5= täysin eri mieltäNautin opiskeluajastani erittäin paljon 1 2 3 4 5Olin mielestäni hyvä insinööriopinnoissa 1 2 3 4 5Opiskellessani otin kaiken irti itsestäni 1 2 3 4 5

Minulle oli tärkeää menestyä hyvin opinnoissani 1 2 3 4 5Opiskellessani yritin aina parhaani 1 2 3 4 5Opiskelu oli hauskaa 1 2 3 4 5

Opiskelemani ala oli mielenkiintoinen 1 2 3 4 5Olen tyytyväinen suorituksiini opinnoissani 1 2 3 4 5Tunsin suorituspaineita opinnoissa 1 2 3 4 5

Tunsin itseni levottomaksi opintojen parissa 1 2 3 4 5Opintoihin panostaminen oli osaltani melko vähäistä 1 2 3 4 5Olin rentoutunut opintojen parissa 1 2 3 4 5

Olin melko taitava opiskelija 1 2 3 4 5Opiskelutaidoissani olisi ollut parannettavaa 1 2 3 4 5Tunsin itseni jännittyneeksi ammattikorkeakoululla 1 2 3 4 5

Opiskeluaikana ajattelin kuinka paljon nautin opiskelusta 1 2 3 4 5Olin itsevarma opintojeni parissa 1 2 3 4 5Opiskellessani keskittymiskykyni oli huono 1 2 3 4 5

33. Arvioi asteikolla 1-5 seuraavia insinöörikoulutusta koskeviä väitteitä.

1=täysin samaa mieltä....5=täysin eri mieltäInsinöörikoulutus vastasi niitä odotuksia,joita minulla oli aloittaessani opinnot 1 2 3 4 5Opetus oli laadukasta 1 2 3 4 5Opetus oli käytännönläheistä 1 2 3 4 5Opetus oli vaativaa 1 2 3 4 5

Opetus oli motivoivaa 1 2 3 4 5Opetuksen sisältö oli ajantasalla 1 2 3 4 5Koulutus antoi hyvät valmiudet työelämän tehtäviin 1 2 3 4 5Koulutus oli kansainvälistä 1 2 3 4 5

Opiskeluilmapiiri oli hyvä 1 2 3 4 5Oppilaitoksella oli tiiviit suhteet elinkeinoelämään 1 2 3 4 5Tutkinto-ohjelma antoi riittävästi valintamahdollisuuksia 1 2 3 4 5Tutkinto-ohjelma antoi hyvät suuntautumismahdollisuudet 1 2 3 4 5Oppilaitos oli kiinnostunut opiskelijoiden mielipiteistä koulutuksesta 1 2 3 4 5

Sana on vapaa. Kerro vapaamuotoisesti työstä, työnhausta, koulutuksesta, tulevaisuudensuunnitelmista, Insinööriopiskelijaliiton toiminnasta, Insinööriliitosta jne.

34. Kenelle teit insinöörityön?1 teollisuusyritys2 insinööri-, suunnittelutoimisto3 kaupan tai palvelualan yritys4 rakennusliike5 oppilaitos6 oma tai vanhempien yritys7 muu yksityinen8 valtio9 kunta

35. Työ oli

01 suunnittelutyö02 tutkimustyö03 tuotekehitystyö04 laadunvalvontatyö05 valmistusmenetelmien valinta tai kehittäminen06 It-ohjelmiston tuottaminen07 It-järjestelmän kehittäminen08 markkinointityö09 projektin, tuotantolinjan, organisaation, työmaan tms.

kehittäminen tai suunnittelu10 muu, mikä ______________________________________

36. Mielestäni työ oli ammattiin valmistumisen kannalta1 tarpeellinen2 melko tarpeellinen3 en osaa sanoa4 melko tarpeeton5 tarpeeton

37. Valmistumisen jälkeen1 kyseinen yritys tarjosi minulle työpaikkaa2 hain ko. yritykseen ja sain työpaikan3 hain ko. yritykseen, mutta en saanut työpaikkaa4 en hakenut ko. yritykseen

38. Tein insinöörityön1 työsuhteessa kuukausi- tai tuntipalkalla ________ €/kk (palkka kuukaudessa) 2 työsuhteessa, mutta sain työstä erillisen palkkion ___________ €, (palkkion kokonaismäärä euroina)3 stipendillä_____________ €, (stipendin kokonaismäärä euroina)4 erillisenä toimeksiantona erillisestä korvauksesta ilman työ-suhteessa oloa_________€ (korvauksen kokonaismäärä euroina)5 en saanut rahallista korvausta insinöörityöstä 6 sain muun korvauksen insinöörityöstä, minkä ______________________________________________________________

39. Saitko riittävästi tukea insinöörityön tekemisen eri vaiheissa?

1=täysin riittävästi...5=aivan liian vähän

ammattikorkeakoululta 1 2 3 4 5

40. Kerro, mikä tai mitkä Insinööriliiton jäsenmaksun maksutavoista ovat sinulle mieluisimmat. Voit valita useita.

1 Käytän mielelläni e-laskua2 Käytän mielelläni työnantajaperintää, jos se on mahdollista3 Käytän mielelläni paperilaskua4 Maksan mielelläni laskun osissa, kerran kuukaudessa5 Maksan mielelläni laskuni kerran vuodessa6 Minulle on tärkeää, että voin valita etukäteen minulle sopivimman laskunmaksutavan7 Jotenkin muuten, miten____________________________________________

41. Kuuluitko opiskeluaikanasi johonkin työttömyyskassaan?

1 kyllä, mihin _________________________________________________________________________________

2 en, miksi ________________________________________________________________________________________________________________________________

Kiitos vastauksestasi. Palautathan lomakkeen oheisessa vastauskuoressa 21.4.2017 mennessä.