MATKALLA OPETTAJAKSI – Minustako hyvä opettaja?

Tanja Helkamäki Johanna Kyrkkö

Kehittämishankeraportti

Toukokuu 2007

Ammatillinen opettajakorkeakoulu

JYVÄSKYLÄN KUVAILULEHTI AMMATTIKORKEAKOULU Päivämäärä 25.5.2007

Tekijä(t) Helkamäki, Tanja

Julkaisun laji Kehittämishankeraportti

Kyrkkö, Johanna Sivumäärä 52

Julkaisun kieli Suomi

Luottamuksellisuus Salainen _____________saakka

Työn nimi MATKALLA OPETTAJAKSI – Minustako hyvä opettaja? Koulutusohjelma Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Työn ohjaaja(t) Miettinen, Raija Toimeksiantaja(t) Tiivistelmä Kehittämishankkeemme perusajatuksena oli kehittää omaa pedagogista osaamistamme. Emme ole aikaisemmin

toimineet opettajina. Työ antaa meille peruseväitä opettajan työhön.

Olemme tutustuneet työssämme opettajuuteen, opetustyöhön, millainen on hyvä ja huono opettaja sekä

tulevaisuuden opettajuus.

Teimme ammatillisen koulutuksen opiskelijoille kyselytutkimuksen, jonka tarkoituksena oli selvittää millainen on

hyvä oppimiskokemus, huono oppimiskokemus sekä millainen on huippuope.

Opettajalla itsellä on avaimet siihen millainen opettajana on. Tärkeätä on opettajan jatkuva kehittyminen ja

oppiminen.

Avainsanat (asiasanat) opettajuus, opetus, tulevaisuus. Muut tiedot

JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES DESCRIPTION Date 25.5.2007

Author(s) Helkamäki, Tanja

Type of Publication Development project report

Kyrkkö, Johanna

Pages 52

Language Finish

Confidential Until_____________

Title ON THE WAY TO BECAME TEACHER - Me, a good teacher? Degree Programme Vocational Teacher Education College Tutor(s) Miettinen, Raija Assigned by Abstract Our diploma work’s basic idea was to educate our own pedagogic know-how. We haven’t been working as

teachers before. Our diploma work gives us basic facts about teachers` job. In our diploma work we have explored

the following cases: being a teacher, teaching itself, what kind of good or bad teacher is and teaching in the future.

We made a research to vocational students. The research method that we used was an enquiry research. The

purpose of this research was to find out what kind of good or bad learning experience is and what kind of teacher

is a top class teacher.

The teacher herself/ himself has the keys to her/his own teaching methods. The main thing is to learn more and

educate oneself constantly.

Keywords Being a teacher, teaching, education, future. Miscellaneous

1 SISÄLTÖ

MATKALLA HYVÄKSI OPETTAJAKSI ......................................................................3

2 OPETTAJUUS...............................................................................................................4

2.1 Historialliset ja kulttuuriset tekijät .........................................................................4

2.2 Opettajuus oli ennen ammatin opettamista ............................................................5

2.3 Ammatillinen opettajuus nykypäivänä...................................................................5

2.4 Ammatillinen opettajuus muutoksessa...................................................................8

3 OPPIMINEN JA OPETUS ............................................................................................9

3.1 Opetustyön eettinen perusta ...................................................................................9

3.1.1 Humanistinen ihmiskäsitys................................................................................11

3.2 Onko koulun tehtävä opettaa vai kasvattaa? ........................................................12

3.3 Opetukseen heijastuvia tekijöitä...........................................................................13

3.4 Opetuksen ja oppimisen perustekijät....................................................................14

3.5 Mitä ovat opetusmenetelmät?...............................................................................16

3.5.1 Erilaisia opetusmenetelmiä...........................................................................17

4 HYVÄ OPETTAJA .....................................................................................................22

4.1 Hyvä opettaja ottaa huomioon erilaiset oppijat ....................................................22

4.1.1 Miten erilaiset oppijat voi huomioida opetustilanteessa?.............................23

4.2 Hyvän opettajan persoonallisuus..........................................................................24

4.3 Opettajan pedagoginen auktoriteetti.....................................................................26

5 PAHA OPETTAJA ......................................................................................................28

5.1 Uupuneesta opettajasta paha opettaja? .................................................................28

5.2 Paha opettaja on arviointikyvytön........................................................................29

5.2.1 Ehdotus osaamisen arvioinnin johtaviksi periaatteiksi.................................30

6 TULEVAISUUDEN OPETTAJA ...............................................................................31

6.1 Uusi opettajuus .....................................................................................................31

6.2 Tulevaisuuden opettajapersoonallisuus................................................................32

6.3 Opettajuus vuoteen 2020 mennessä .....................................................................33

6.3.1 Mielikuvia vuoden 2020 opiskelusta ............................................................35

7 KYSELY PIRKANMAALAISILLE CATERING-ALAN OPISKELIJOILLE..........37

7.1 Kyselyaineiston hankinta .....................................................................................37

7.2 Kyselyn suunnittelu..............................................................................................38

2

7.3 Kyselyn toteuttaminen..........................................................................................39

7.4 Kyselyn luotettavuus ............................................................................................39

8 KYSELYN TULOKSET .............................................................................................41

8.1 Millainen on hyvä oppimiskokemus ....................................................................41

8.2 Millainen on huono oppimiskokemus ..................................................................42

8.3 Millainen on huippuope........................................................................................42

9 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ ..................................................................................................46

LÄHTEET.......................................................................................................................49

LIITTEET .......................................................................................................................52

LIITE 1 .......................................................................................................................52

3

MATKALLA HYVÄKSI OPETTAJAKSI

Kehittämishankkeessamme tutustumme opettajuuteen; opettajuus ennen, nyt ja

tulevaisuudessa sekä opetustyöhön, millainen on hyvä opettaja ja paha opettaja.

Teemme kyselytutkimuksen hyvistä ja huonoista oppimiskokemuksista sekä kysymme

millainen on huippuopettaja.

Kehittämishankkeemme tarkoitus on kehittää omaa pedagogista osaamistamme, jotta

meistä kehittyisi hyviä opettajia. Emme ole aikaisemmin toimineet opetustehtävissä.

Työmme antaa meille ”matkaeväät” opettajuutemme alkutaipaleelle.

Opettajuus- käsite muodostuu useista tekijöistä, se voidaan ymmärtää suhteellisen

laajana opettajan työn kuvauksena, jolloin siihen sisältyy myös sen hetkiseen

oppimiskäsitykseen pohjautuva asennoituminen omaan työhön. Kaikki

lopputulokset ovat yksilöllisiä, eikä kahta samanlaista opettajuutta ole.

Hallitusohjelma 19.4.2007; Ammatillisen koulutuksen arvostusta,

houkuttelevuutta ja työelämälähtöisyyttä parannetaan. Aloituspaikkojen määrää

lisätään ja niitä suunnataan alueellisen työvoimatarpeen mukaan ja

kasvukeskuksiin. Erityisoppilaitosten toimintaa vahvistetaan. Nostetaan

tuloksellisuusrahoituksen osuutta ammatillisessa perus- ja aikuiskoulutuksessa.

Jatketaan ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamista vahvoiksi

kokonaisuuksiksi. Samalla turvataan pitkälle erikoistuneiden yksiköiden toiminta.

Lähiopetuksen ja – ohjauksen määrää lisätään ammatillisessa peruskoulutuksessa.

Opettajien työn houkuttelevuutta parannetaan kehittämällä työolosuhteita.

Koulutuksen järjestäjille säädetään velvoite huolehtia siitä, että henkilöstö saa

säännöllisesti ammatillista osaamista parantavaa täydennyskoulutusta.

Tulevaisuuden opettaja on aktiivinen ja laaja-alainen tulevaisuuden tekijä, kasvattaja ja

eettinen omatunto. Hän on yhteistoiminnallisessa - osana ympäröivää kuntaa,

yhteiskuntaa ja maailmaa toimivassa - oppilaitoksessa vaikuttava kasvattaja ja

oppimisprosessin tutoroija.

4

2 OPETTAJUUS

Opettajan ammatti ja työ on nähty eri aikakausina eri tavalla. Hyvän opettajan

vaatimukset ovat muuttuneet ajan saatossa. Käsityöläisvaiheessa opettajat

työskentelivät yksin ja jakoivat oman opetusalansa tietoa ja muodollisesti hoitivat

opettajanvirkaan kuuluvat tehtävät, mutta eivät kuitenkaan ottaneet oppilaita

yksilöinä huomioon. Opettamisen pääsisältö oli tiedon siirtämistä, oppiminen

vastaanottavaa ja toistavaa. Rationaalisen työn vaiheessa opettajan työ perustui

teknologisiin ratkaisuihin ja runsaaseen työkirjojen käyttöön, jossa ei käytetty

soveltavaa toimintaa. Tällä tavoin oppiminen jäi pintapuoliseksi. Tämän jälkeen

opettajan työ on tullut humanisoituun vaiheeseen. Opettajien yhteistyö ja

vastuunjako lisääntyy ja opiskelijat huomioidaan sekä yksilöinä että ryhmän

jäseninä. Ihmissuhteiden toimivuutta arvostetaan ja ammatillista kehittymistä

pidetään arvossa.

Opettajan työ on käytännöllistä toimintaa. Opettajuutta luonnehditaan sellaisena

ammattina, jossa on keskeistä eettisiin arvoihin pohjautuva päätöksenteko. Hyvän

opettajuuden taidot kehittyvät niissä lukemattomissa ratkaisuissa, joita opettaja

joutuu tekemään opetusta suunnitellessaan, opetustilanteen aikana ja sen jälkeen.

Opettaminen on perusluonteeltaan vuorovaikutusprosessi. Haasteita hyvän

opettajan ammatilliseen kasvuun tuo se, että hyvä opettaja ei ole nyky-

yhteiskunnassa vain ennalta määrättyjen tavoitteiden toteuttaja, vaan myös

opetussuunnitelman laatija ja koulutuksen kehittäjä.

2.1 Historialliset ja kulttuuriset tekijät

Opettajuutta ovat muotoilleet historialliset ja kulttuuriset tekijät. Nämä tekijät tulisi

ottaa huomioon opettajankoulutuksessa sekä myös silloin, kun suunnitellaan

ammatillista koulutusta ja asetetaan opettajille uusia haasteita. Ammattikasvatuksen

historialliset ja kulttuuriset mallit ovat hyvin pysyviä ja yhteisöjen käytänteet muuttuvat

hitaasti. Institutionaaliset perinteet ovat muotoutuneet vuosikymmenien kuluessa

ammatillisissa oppilaitoksissa ja opettajankoulutuslaitoksissa. (Tiilikkala 2004,

http://spektri.oph.fi/page.asp?path=580,644,651,29542). Hyvien opettajien tulisi olla

5

valmiita muutoksiin, jatkuvaan kehittymiseen. Opettajien ei pitäisi suoraan muuttaa

kaikkea vaan järkevästi lisätä vanhaan uutta. Hyvän opettajan ei tulisi ajatella ja toimia

siten, että kun ennen tehtiin näin niin nytkin tehdään näin.

2.2 Opettajuus oli ennen ammatin opettamista

Opettajan työ oli 1950–1970-luvuilla pääasiassa ammatin opetusta. Kasvatuksen osuus

oli vähäistä, ja se liittyi ammatin opetukseen. Erillisenä se rajoittui lähinnä

tapakasvatukseen. Opettajien pääasiallinen vuorovaikutus tapahtui opiskelijoiden ja

työyhteisöön kuuluneiden ihmisten kanssa, ja ulkopuoliset kontaktit olivat vähäisiä.

(Tiilikkala 2004, http://spektri.oph.fi/page.asp?path=580,644,651,29542).

1980-luvulla alkanut kasvatuksen lisääntyminen opettajan työssä on jatkunut 1990-

luvulla, ja kasvatus on opettajien puheissa järjestyksenpitoa ja äitinä tai isänä olemista.

Tämä kasvatustehtävä vie aikaa varsinaiselta ammatin opettamiselta. Ammatillisuuden

osuutta opettajan työssä on kaventanut myös pyrkimys siirtää ammattikasvatusvastuuta

työelämälle. (Tiilikkala 2004 http://spektri.oph.fi/page.asp?path=580,644,651,29542).

1990-luvulla opettajien tulkinnat ammatillisesta opettajuudesta toisella asteella ja

ammattikorkeakoulussa eroavat toisistaan. Toisella asteella opettajat ovat kasvattajia.

Ammattikorkeakoulussa opettajista näyttää tulleen tutoreita ja suhdetyöntekijöitä, pr-

henkilöitä ja markkinamiehiä/naisia. (Tiilikkala 2004

http://spektri.oph.fi/page.asp?path=580,644,651,29542). Nykyään ammatillisessa

koulutuksessa opettajat ovat vahvasti yhteistyössä sekä oppilaitosten välillä että

työelämän kanssa.

2.3 Ammatillinen opettajuus nykypäivänä

Ammatillisen opettajan työnkuva on muuttunut tiedon jakamisesta haasteiden

antamiseen ja oppimisen ohjaamiseen. Opiskelijoiden työssäoppimista on lisätty ja

näytöt kuuluvat jokaiseen ammatillisen koulutuksen tutkintoon. Opettajuus on

muuttunut ja muutos jatkuu edelleen.

Hyvä ammatillinen opettaja voidaan ymmärtää koulutuksen asiantuntijaksi, jonka

osaaminen on jatkuvasti kehittyvää saaden vaikutteita työelämän muutoksista ja tiedon

6

sekä oppimisen käsitysten muutoksista. Hyvän opettajan asiantuntijuus perustuu etenkin

oman ammattialan historiallisen ja yhteiskunnallisen merkityksen tuntemukseen, alan

keskeisimpien ammattien ja niiden edellyttämien työtaitojen hallintaan sekä näiden taitojen

oppimiseen ja oppimisprosessien ohjaamiseen. Nykypäivänä hyvät ammatilliset opettajat

päivittävät työelämätietojaan ja ammatillista osaamistaan työelämässä muutaman vuoden

välein, kahden kuukauden jaksona työskentelemällä oman alansa yrityksessä. Hyvän

opettajan ammattitaito perustuu teoreettisesti hallittuun opetustyöhön, johon opetuksen

ohella kuuluu oman työn ja koko oppilaitosyhteisön yhteistyö ja kehittäminen.

Ammatillisen opettajan asiantuntijuuden kokonaisuus muodostuu mallissa seuraavista

neljästä osa-alueesta:

1. SUBSTANSSIN OSA-ALUE (ammattispesifi taitotieto)

2. PEDAGOGINEN OSA-ALUE (opetus-oppimisprosessien hallinta)

3. TIETEELLINEN OSA-ALUE (kehittämis- ja tutkimusosaaminen)

4. TYÖYHTEISÖN OSA-ALUE (organisaatio-osaaminen, tiimityö ja

verkostot)

7

Jos ajattelemme substanssiosaamista, niin hyvän opettajan asiantuntijuus muodostuu

toisaalta työssä tarvittavasta ammatillisesta taitotiedosta. Asiantuntijan on hallittava ko.

ammatin tiedolliset ja taidolliset vaatimukset. Kun toimitaan jossakin työyhteisössä,

tämä ei vielä riitä, vaan on hallittava myös laajemmin työelämän pelisääntöjä. Jokaisella

ammattikunnalla on olemassa yhteisiä tavoitteita ja toimintaohjeita.( Helakorpi 1999-

2005, http://www.elisanet.fi/seppo.helakorpi/tiedostot/Opettajankoultekstii.htm).

Toinen hyvän opettajan asiantuntijuuden ulottuvuus, pedagoginen osaaminen, liittyy

kasvattajan rooliin. Opettajan on hallittava kasvatuksessa tarvittavat tiedot ja taidot, siis

oppimisen ja sen ohjaamisen teoriaa ja käytäntöä. Opettaja on entistä enemmän oppijan

yksilöllisen kasvun tukija ja motivoija, mikä edellyttää ihmissuhdetaitoja ja empaattisia

kykyjä sekä kykyä olla aidosti kiinnostunut ihmisistä ja heidän ongelmistaan sekä

kehittymisestään. Uusissa oppimisympäristöissä toimiminen edellyttää monia uusia

taitoja kuten verkosto-osaamista. ( Helakorpi 1999-

2005, http://www.elisanet.fi/seppo.helakorpi/tiedostot/Opettajankoultekstii.htm).

8

Kolmas hyvän opettajan asiantuntijuuden ulottuvuus liittyy kehittävään työotteeseen,

mikä edellyttää kehittämis- ja tutkimusosaamista (tieteellistä osaamista). Tieteellinen

osaaminen ei tarkoita täydellisiä tutkijan taitoja vaan sitä kehittämisosaamista ja

ajattelun taitoja, mitä jatkuva oman työn ja työyhteisön kehittäminen edellyttävät.

(Helakorpi 1999-

2005, http://www.elisanet.fi/seppo.helakorpi/tiedostot/Opettajankoultekstii.htm).

Työyhteisöt ovat sosiaalisia organisaatioita, joihin liittyy hyvän opettajan

asiantuntijuuden neljäs ulottuvuus. Opettajan asiantuntijuuteen kuuluu myös

työyhteisöosaaminen, joka kattaa osaamisesta yhteistoimintaosaamisen ja

taloushallinto-osaamisen. Yhteistoimintaosaaminen liittyy asiantuntijan toimintaan

tiimeissä sosiaalisissa verkostoissa. ( Helakorpi 1999–

2005, http://www.elisanet.fi/seppo.helakorpi/tiedostot/Opettajankoultekstii.htm).

2.4 Ammatillinen opettajuus muutoksessa

Tulevaisuudessa ammatillisen opettajuuden haasteet ovat mittavat, ja opettajuus tulee

muuttumaan. Liisa Tiilikkalan tutkimuksessa löydettiin neljä opettajuuden kulmakiveä -

ammatillisuus, kasvatuksellisuus, vuorovaikutus ja persoonallisuus. Ammatillisen

opettajan on hallittava sekä kasvatus- että ammatillinen työ. (Tiilikkala 2004,

http://spektri.oph.fi/page.asp?path=580,644,651,29542).

Ammatillinen opettajuus on tällä vuosituhannella hyvin erilaista: opettaja on joko äiti,

isä, valvoja ja poliisi tai mahdollistaja, ohjaaja ja tutor. Uudet pedagogiset virtaukset -

aktiivinen oppija, itseohjautuvuus, valinnaisuus ja yksilöllisyyden korostaminen -

johtavat yhteisöllisyyden häviämiseen ja opettajan työn hajoamiseen. (Tiilikkala 2004,

http://spektri.oph.fi/page.asp?path=580,644,651,29542). Opettajan päätyön opettamisen

rinnalle on tullut kehittämistyö. Opettajien odotetaan osallistuvan erilaisiin

kehittämisprojekteihin yhteistyössä kollegoiden kanssa. Kouluun tarvitaan erilaisia

tukihenkilöitä kuten oppilaan ohjaajia, kuraattoreita ja tukihenkilöitä "paikkaamaan"

opettajan työtä.

9

3 OPPIMINEN JA OPETUS

Opettajaihanteet voivat vaikuttaa erittäin merkittävällä tavalla tulevien opettajien

opetustyyliin ja tavoitteisiin (opettajaihanne voi syntyä vaikka omasta koulumuistosta,

kokemuksesta vanhempana olemisesta jne.). Hyvä opettaja ja hyvä opettajuus näkyvät

myös oppimisessa ja opetuksessa. Hyvä opettaja opettaa opiskelijoitaan eettisesti oikein,

ymmärtää tehtävänsä kasvattajana. Hyvä opettaja osaa käyttää hyödyllisesti

opetusmenetelmiä, ohjata opiskelijoita oppimaan. Nämä ovat tärkeitä työvälineitä

tuleville opettajille, jotka ovat matkalla kohti hyvää opettajuutta.

3.1 Opetustyön eettinen perusta

Opetusalan ammattijärjestön määrittelemät opettajien ammattietiikan perusteet ovat

tuleville opettajille ja opettajina toimiville perustyöväline. Jokainen tuleva opettaja sekä

opetustyössä toimiva joutuu arvioimaan ja pohtimaan omaa toimintaansa opettajana.

Opettajan ammatin erityislaatu näkyy siinä, että hyvän sekä huonon opettajan työn

tulokset näkyvät vasta tulevaisuudessa.

Kallin, Kitolan, Malisen, Rinteen & Sallilan mukaan (2002, 218–221) opettajan rooli on

merkittävä myönteisten oppimiskokemusten syntymisessä ja oppilaan terveen

itsetunnon vahvistamisessa. Hyvä opettaja hyödyntää työssään kasvatusta, opetusta ja

oppimisen mahdollisuuksia yksilön parhaaksi ja pyrkii samalla täyttämään yhteiskunnan

odotukset. Opettajan roolin muutos lähemmäksi oppilasta korostaa opettajan valtaa ja

vastuuta.

Eettisten periaatteiden tarkoitus on tehdä opettajan työhön aina kuulunut eettisyys

näkyväksi ja tiedostetuksi. Opettajan eettisten periaatteiden taustalla ovat seuraavat

OAJ: n määrittelemät arvot:

• Ihmisarvon lähtökohtana on humanistinen ihmiskäsitys ja ihmisen

kunnioittaminen.

• Totuudellisuus. Tutkiva lähestymistapa opettajan työssä edellyttää avointa

keskustelua ja totuuden etsimistä. Opettajan tulee olla rehellinen itselleen sekä

kaikessa vuorovaikutuksessa.

10

• Oikeudenmukaisuus. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen on tärkeää. Siihen

sisältyy erityisesti tasa- arvo, syrjinnän ja suosimisen välttäminen, kuulluksi

tuleminen sekä oikeus selvittää ristiriidat. Oikeudenmukaisuus näkyy myös

opettajan antamassa arvioinnissa.

• Vapaus. Opettajalla on oikeus omaan arvomaailmaansa, mutta se on sidoksissa

opettajan perustehtävään sekä sitä määrittävään lainsäädäntöön ja

opetussuunnitelmiin. Vaikka opettaja joutuukin asettamaan työssään rajoja, tulee

kaiken kanssakäymisen lähtökohtana olla ihmisarvoon liittyvän vapauden

kunnioittaminen. (Uusikylä 2006, 33.)

Opettajajärjestö on jakanut opettajan eettiset periaatteet lisämäärityksiin:

• Opettaja ja oppilas. Hyvä opettaja hyväksyy ja huomioi oppilaan

ainutkertaisena ihmisenä, kunnioittaa hänen oikeuksiaan sekä suhtautuu häneen

oikeudenmukaisesti. Hyvä opettaja pyrkii ymmärtämään oppilaan lähtökohtia ja

mielipiteitä ja käsittelee oppilaan persoonaan liittyviä sekä yksityisiä asioita

tahdikkaasti. Hyvä opettaja ei hyväksy toisten ihmisten hyväksikäyttöä ja ottaa

erityisesti huomioon oppilaat, jotka tarvitsevat huolenpitoa ja suojelua.

• Opettaja itse. Opettajan oikeus ja velvollisuus on hoitaa ja kehittää omaa

persoonaansa, jolla hän työskentelee, mutta myös opettajalla on oikeus

yksityisyyteen. Opettajan on voitava luottaa oikeudenmukaisuuden

toteutumiseen omalla kohdallaan hoitaessaan työtään.

• Opettaja ja kollegat. Opettajat toimivat työyhteisössä hyväksyen toistensa

yksilöllisyyden. He auttavat ja tukevat toisiaan ja pyrkivät löytämään tasapainon

oman autonomiansa ja työyhteisön välille. Opettajat arvostavat tehtäväänsä ja

kunnioittavat kollegoitaan ammattikunnan jäseninä.

• Opettajan suhde työhönsä. Hyvä opettaja sitoutuu työtään määrittävään

normistoon ja ammattietiikkaan. Hyvä opettaja hoitaa tehtävänsä vastuullisesti ja

kehittää työtään. Hyvä opettaja arvioi omaa työtänsä, hyväksyy erehtyvyytensä

ja on valmis tarkistamaan omia näkemyksiään.

• Opettajan suhde yhteiskuntaan. Yksi yhteiskunnan tärkeimmistä tehtävistä on

opetustyö. Työn toteutukseen vaikuttavat opetustyöhön kohdistetut voimavarat.

11

• Opettaja toimii yhteistyössä oppilaiden kotien, ympäröivän yhteisön ja

yhteiskunnan kanssa. Hän huolehtii ammatillisesta kehittymisestään. (Kalli,

Kitola, Malinen, Rinne & Sallila 2002, 218–221.)

Jokaisen hyvän opettajan tulisi peilata itseänsä koko uransa ajan suhteessa

opiskelijoihin, kollegoihin, omaan itseensä, yhteiskuntaan sekä työhönsä ja tämän

jälkeen verrata niitä OAJ: n eettisiin periaatteisiin. Tämä auttaa hyvää opettajaa

kehittymään vielä paremmaksi opettajaksi.

3.1.1 Humanistinen ihmiskäsitys

Humanistisen suunnan edustajat uskoivat ihmisen tahtoon, luovuuteen sekä kykyyn

kasvaa ja kehittyä. Humanistinen psykologia painottaa enemmän kokemusten ja

tietoisuuden kuvaamista ja ymmärtämistä kuin selittämistä. Ihmistä on pyrittävä

ymmärtämään hänen omien kokemustensa valossa. Hänen toimintaansa on tarkasteltava

sisäisten kokemusten kautta. Sokrateen mielestä ihmisen on opittava ajattelemalla,

pyrittävä löytämään oikeaa tietoa. Oikean tiedon löydettyään ihminen ei enää tee väärin.

(Laulajainen 1999, http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98–

99/avoin/appro/asiakas/ihmiskasitys.htm).

Humanismin tärkein tuntomerkki on ihmisen kunnioittaminen. Ihmisen kaikista

luomuksista on tärkein ihminen itse. Yksilön kehitys täydellisyyden ihannetta kohti on

lopullinen päämäärä, johon ihmisen kaiken yksilöllisen ja yhteisen ponnistelun tulee

pyrkiä. Ihminen on mittapuu, jolla on arvioitava kaikkien oikeudellisten ja moraalisten

arvostelmien pätevyyttä. Humanistinen ihmiskäsitys korostaa ihmisen ainutlaatuisuutta

henkisenä olentona. Tyypillistä sille on korostaa ihmisen ainutlaatuisuutta verrattuna

muuhun luontoon. Ihminen on itsenäinen, yksilöllinen ja vapaa olento. Humanistinen

ihmiskäsitys on tavallisesti myös melko optimistinen. Se uskoo ihmisen luoviin

kykyihin ja näkee ihmiskunnan historian henkisenä vapautumisprosessina, joka jatkuu

yhä. Henki on laadullisesti aineen ylittävä ja sitä täydellisempi taso. Moderni

humanismi suosii tavallisesti moniarvoista etiikkaa. Sen mielestä ihminen itse voi varsin

pitkälle valita, mikä hänelle on hyvää ja oikein. (Laulajainen 1999,

http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98–99/avoin/appro/asiakas/ihmiskasitys.htm).

12

Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta (osapuolten mielipiteiden huomioon ottaminen)minun ja oppilaani välisissä suhteissa olen pitänyt periaatteenani kysellä ja kuunnella oppilaiden mielipiteitä sekä oppimiseen että yleisiin järjestelyihin liittyen. Oppilaat saattavat vastustaa tai kritisoida mitä yksinkertaisimpiakin asioita, joita olen pitänyt itsestään selvyyksinä tai mitkä olen vain päättänyt oppitunnin puitteiden kannalta. Huolenpidon näkökulmasta (osapuolten välittämisen osoittaminen sanoin, tuntein, teoin) olen pitänyt periaatteenani, että asettuisin oppilaiden asemaan ja koettaisin ajatella miltä oppilaasta tuntuu. Yritän kannustaa ja rohkaista, vaikka välillä tuntuu, että ei olisi paljon aihetta. Osoitan oppilaille välittämistä näyttämällä, että kuuntelen tai menen lähelle oppilaan vierelle ja olen kiinnostunut hänen työstään. Totuudellisuuden näkökulmasta (osapuolten pyrkimys selvittää ja kohdata totuus keskustellen) olen pyrkinyt siihen, että ristiriitatapauksissa olen viestinyt oman näkemykseni tapahtuneesta ja kysynyt onko oppilas samaa mieltä. Pidän tärkeänä, että meillä olisi sama näkemys tapahtuneesta. Tältä pohjalta olen sitten vetänyt rajaa oppilaan käyttäytymiselle. Joskus minulla ja oppilaalla näyttää olevan eri totuus. (Martikainen 2005, 97- 98.)

3.2 Onko koulun tehtävä opettaa vai kasvattaa?

Tämä kysymys on ikuinen, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Koko kasvatusvastuuta ei

voida siirtää koululle. Kasvatuksen tulee tapahtua yhteistyössä koulun ja kodin kanssa.

Kouluopetusta ja koulukasvatusta ei voi erottaa toisistaan. Jos kuitenkin halutaan

painottaa kasvatusta, tarkoitetaan yleensä persoonallisuuteen, moraaliin ja tunteisiin

vaikuttamista, kun taas opetus liitetään useimmiten tietojen ja taitojen opettamiseen.

Jokainen opettaja kasvattaa oppilaitaan.

Kasvatus merkitsee arvojen välittämistä:

• esimerkin ja mallin kautta (aikuisten omat toimintatavat eri asioissa),

• suhteen kautta (välittäminen, huolenpito, eettinen suhde),

• ohjeiden ja opetuksen kautta (opeta opiskelijalle oikea ja väärä),

• arvokokemusten kautta (kokemukset inhimillisessä vuorovaikutuksessa,

luonnossa, hiljaisuudessa jne.).

Tietojen opettamisen ohella tapahtuu simultaanioppimista, oppilas muodostaa käsityksiä

itsestään, lahjoistaan, pystyvyydestään, luonteenpiirteistään ja asemastaan suhteissa

muihin oppilaisiin. (Uusikylä 2006, 93–94). Opiskelija oppii tiedon lisäksi koulussa

13

esimerkiksi esiintymistä, sosiaalisuutta, työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa.

Nämä taidot ovat tärkeitä ja auttavat elämässä eteenpäin.

Uusikylän (2006, 94)mukaan koulun arkielämä vaikuttaa voimakkaasti oppilaiden

tunne- elämään, minäkuvaan ja mielenterveyteen. Kouluelämä on yhdessä elämistä,

jossa tunteita ei voi sulkea oppimisen ja opiskelun ulkopuolelle. Koulukasvatuksen

tunnevaikutuksia on vaikeata mitata, mutta monen oppilaan tulevaisuuden viitoittajina

ne ovat tärkeämpiä kuin oppisaavutukset. Hyvä opettaja ei ole vain ”modernien

oppimisympäristöjen” järjestelijä. Opettajat luovat yhdessä koulun henkisen ilmapiirin,

joka antaa turvaa, tai luo turvattomuutta, joka kannustaa tai lannistaa.

3.3 Opetukseen heijastuvia tekijöitä

Uusikylä(2006,95) toteaa, että jokaisella koululla on oma kulttuurinsa ja uskomuksensa,

jotka heijastuvat päivittäiseen opetustyöhön:

• uskomus ihmisluonnosta

Miten opettaja mieltää opiskelijansa. Ajatteleeko opettaja, että opiskelijat ovat

pohjimmiltaan hyviä, motivoituneita, halukkaita oppimaan ja sisäisesti

kiinnostuneita koulutyöstä vai pitääkö opettaja opiskelijoitaan laiskoina ja

pahoina.

• opiskelijoiden oppimiskyky

Opettajat voivat ajatella eri tavoin opiskelijoiden oppimiskyvyistä. Toiset

opettajista voivat ajatella että opiskelijan lahjakkuus on synnynnäistä, kun taas

toiset opettajat voivat ajatella että he pystyvät kehittämän opiskelijoidensa

kykyjä.

• opetus

Opetus voi olla hyvin erilaista, riippuen opettajasta. Hyvä opettaja käyttää

monipuolisesti opetusmenetelmiä. Hyvän opettajan tulisi ajatella mikä

14

opetusmenetelmä sopii mihinkin opetustilanteeseen ja mikä edistää opetusta ja

oppimista.

3.4 Opetuksen ja oppimisen perustekijät

Opetuksessa ja oppimisessa käytetään erilaisia menetelmiä ja työtapoja. Nykyisen

oppimiskäsityksen mukaan oppija on aktiivien toimija ja opettaja oppimisprosessin

ohjaaja. Oppiminen ja sen ohjaus etenee siis pääasiassa opiskelijalähtöisesti. (Helakorpi,

S.http://openetti.aokk.hamk.fi/sisu/TEEMAT%20AIHEALUEITTAIN/Opetus/opetusja

ohjaus/index.htm).

On olemassa yleisiä pedagogisia tai didaktisia periaatteita, joihin hyvä opettaja nojaa

työssään. Tästä lähtökohdasta katsottuna opettajan on tunnettava oppimisprosessia ja

oppilaitaan voidakseen hoitaa opetus- ja ohjaustoimintaansa. Opettajalla on apunaan

opettajan koulutuksesta saadut tiedot ja taidot, valtakunnalliset ja koulukohtaiset

opetussuunnitelmat, oppikirjat sekä opettajakollegat. Hyvä opettaja noudattaa työssään

oppimiskäsityksiä ja rakentaa sen pohjalta opetustaan. Opettajalla on käytettävänään

runsaasti erilaisia työtapoja ja metodeja ohjaustyössään. Kysymys on myös opettajalle

luontaisesti sopivista työtavoista. Toiset käyttävät paljon keskustelevaa työotetta,

toisille taas ryhmätoimintaan nojaava työskentely on luontevaa. Tärkeää on soveltaa

erilasia menetelmiä, koska oppijoiden oppimistyylit myös poikkeavat. Toiset oppivat

mielellään lukemalla, toiset ryhmätoiminnalla, toiset tekemällä - toisille taas

kokemuksellisuus tai visuaalisuus on tärkeää.( Helakorpi,

S.http://openetti.aokk.hamk.fi/sisu/TEEMAT%20AIHEALUEITTAIN/Opetus/opetusja

ohjaus/index.htm).

Oppimisen perustekijöiden yhteyttä opetuksen ja ohjauksen perustekijöihin voidaan

havainnollistaa seuraavalla kuviolla:

15

KUVIO. Oppimisen perustekijöistä opetuksen perustekijöihin

(Helakorpi, S.

http://openetti.aokk.hamk.fi/sisu/TEEMAT%20AIHEALUEITTAIN/Opetus/opetusjaoh

jaus/index.htm).

Opiskelijat ovat kukin omia persooniaan ja heillä on kaikilla muun muassa oma

lahjakkuus- ja motivaatiorakenteensa. Tästä seuraa ensimmäinen opetuksen perustekijä

yksilöllisyys. Opetuksen tulee tarjota kullekin opiskelijalle sopivaa ja ominaista opetusta

ja oppimismahdollisuuksia. Opetuksen tulisi olla selvästi nykyistä valinnaisempaa ja

osin vapaaehtoista. Kun perintötekijät selittävät oppimistuloksista puolet, niin tämän

seikan huomioonottaminen on opetuksen ja keskeinen tekijä. (Helakorpi, S.

http://openetti.aokk.hamk.fi/sisu/TEEMAT%20AIHEALUEITTAIN/Opetus/opetusjaoh

jaus/index.htm).

Toinen tärkeä tekijä on sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö. Yhteisöllisyydellä on

tärkeä rooli sosiaalistumisprosessissa. Tässäkin suhteessa on tavattomasti yksilöllisiä

eroja. Toisilla on ollut hyvin virikkeinen koti- ja kasvuympäristö ja toisilla taas ei.

Toisten sosiaaliset taidot ovat kehittyneemmät kuin toisten. Yhteistyö- ja

vuorovaikutustaidot ovat niin tärkeät taidot nykyajan työelämässä, että koulutuksen

tulee valmentaa niihin myös sosiaalisesti heikompia oppilaita. Erilaisilla yhteisöllisillä

tekijöillä asiaan voidaan vaikuttaa. ( Helakorpi, S.

16

http://openetti.aokk.hamk.fi/sisu/TEEMAT%20AIHEALUEITTAIN/Opetus/opetusjaoh

jaus/index.htm).

Kolmas opetuksen perustekijä liittyy opetusmenetelmiin. Ei ole mitenkään

samantekevää, miten opetus on organisoitu ja kuinka koko opetus-oppimisprosessi

etenee. (Helakorpi, S.

http://openetti.aokk.hamk.fi/sisu/TEEMAT%20AIHEALUEITTAIN/Opetus/opetusjaoh

jaus/index.htm).

Neljäs tekijä oppimisympäristö liittyy opetuksen resursseihin; tiloihin, välineisiin,

ryhmäkokoihin ja muihin opetuksen puitteisiin. ( Helakorpi, S.

http://openetti.aokk.hamk.fi/sisu/TEEMAT%20AIHEALUEITTAIN/Opetus/opetusjaoh

jaus/index.htm).

Viides tekijä liittyy opettajan ominaisuuksiin, persoonallisuuteen ja hänen

ohjaukseensa. On ehkä vapauttavaa opettajalle, että hänen omat kykynsä ja

opetustaitonsa eivät sittenkään ole aivan ratkaisevia. Toisaalta opettajan tekemisen

kautta syntyy yhteys muihin edellä kuvattuihin tekijöihin. Kaikki liittyvät kaikkeen. (

Helakorpi, S.

http://openetti.aokk.hamk.fi/sisu/TEEMAT%20AIHEALUEITTAIN/Opetus/opetusjaoh

jaus/index.htm).

3.5 Mitä ovat opetusmenetelmät?

Opetusmenetelmät ovat joukko vuorovaikutuksen muotoja, joiden avulla edistetään

opiskelijan oppimista, aktivointia ja motivointia. Opetusmenetelmät antavat hyvälle

opettajalle mahdollisuuden tehdä oppimisesta ja opetuksesta mielekkäämpää. Hyvä

opettaja osaa käyttää opetusmenetelmiä taidokkaasti. Opetusmenetelmiä voidaan

luokitella ja jaotella eri tavoin.

Esimerkiksi: 1. kouluttajan ja oppijoiden yhteinen työskentely

2. yksilökeskeiset menetelmät

3. ryhmätyömenetelmät

17

tai

1. Ajattelutaitoihin liittyvät opetusmenetelmät

2. Yhteistoiminnallisuuteen liittyvät menetelmät

3. Luovaan ongelmanratkaisuun liittyvät menetelmät

Opiskelijan oppimaan oppimisen tukeminen on tärkeää. Oppimaan oppimisen

edellytyksiä ovat metakognitiiviset taidot, oppimisstrategiat ja itseohjautuvuus.

Oppimaan oppimisen osa-alueita ovat:

Lukeminen

• lukeminen on olennainen osa opiskelua

• taito valikoida ja omaksua keskeisiä tietoja luetusta

• kyky valita tilanteeseen sopiva lukutapa

Mindmap eli käsitekartta eli miellekartta

• tapa jäsentää tiettyyn aiheeseen liittyvää tietoa

• auttaa hahmottamaan asioiden välisiä yhteyksiä ja kokonaisuuksia

• sitä voi käyttää ajatusten vertaamiseen, valikointiin ja arviointiin

Kirjoittamalla oppii

Muististrategiat

Tiedonhaku

• opiskelijan perustaito

(Koulutuksen tutkimuslaitos.

http://www.peda.net/veraja/amisto/popeda/opetuksestaohjaamiseen).

3.5.1 Erilaisia opetusmenetelmiä

Alla on luettelo erilaisista opetusmenetelmistä. Hyvä opettaja valitsee itselleen sopivan

menetelmän erilaisiin opetustilanteisiin. Luettelo on tärkeä myös tuleville opettajille,

jotta osaamme käyttää monipuolisesti eri menetelmiä ja kehittää itseämme.

18

1. Kokonaiskuvan hahmottaminen

• kokonaiskuvien avulla voidaan organisoida ja jäsentää opetusta, luoda

opittavasta asiasta kokonaiskuva ja näin helpottaa opitun asian ymmärtämistä ja

muistamista

• kokonaiskuvan hahmottajana voidaan käyttää opiskeltavan asian

sisällysluetteloa, joka voidaan esittää myös kaaviona, kuvana, videona,

kertomuksena, vertauskuvana

2. Aktivoiva kysely

• voidaan käyttää opitun asian kertaamiseen tai sen avulla voidaan arvioida omaa

oppimista

3. Aktivoiva luento

• tässä annetaan tilaa oppijoiden aktiiviselle opitun työstämiselle, siihen

rohkaistaan ja sitä tuetaan

4. Opetuskeskustelu

• tämä on koulutustilanteen tavoitteiden suunnassa etenevää opetuksellista

keskustelua, jossa vuorovaikutuksen avulla pyritään edistämään oppimista

• aiheen tulee olla ainakin osittain tuttu osallistujille eikä siihen saa olla tiettyä

oikeaa ratkaisua ja siitä tulee voida olla eri mieltä

5. Kirjoittamalla oppiminen

• kirjoittaminen on aktiivista tiedonkäsittelyä, jonka avulla voidaan edistää ja

aktivoida oppimista

• kirjoittaminen vaatii henkilökohtaista aktiivisuutta ja keskittymistä ja samalla se

antaa aikaa ajattelulle

6. Oppimistehtävät

• oppimistehtävä on oppimisen tuki

• oppimistehtävä on väline suuntautua opittavaan asiaan tai soveltaa opittua

käytäntöön; parhaimmillaan se on teorian ja käytännön kohtaamista

19

• oppimistehtävän on oltava koulutuksen tavoitetta tukeva, ei itsetarkoitus

• tehtävien tekemisen aikana saatava tuki ja ohjaus ovat olennaisia

7. Oppimispäiväkirja

• tarkoitus on kannustaa pohdiskeluun sekä auttaa muodostamaan

henkilökohtainen näkökulma opittuihin asioihin

• päiväkirjan käyttöön liittyy moniulotteisuus: ajattelen – kirjoitan – näen – luen

8. Porinaryhmät

• lyhyt keskusteluhetki pienissä ryhmissä tai pareittain

9. Kumuloituva ryhmä

• kumuloituvassa ryhmässä työskennellään vaiheittain siten, että ensin teemaa

mietitään yksin, sitten pareittain, sen jälkeen neljän, kahdeksan, kuudentoista

jne. hengen ryhmissä

10. Reflektiivinen tiimi

• asiaa tarkastellaan eri näkökulmista – subjektiivisesti toimien ja reflektiivisesti

kuunnellen

• keskeisenä ideana on se, että osa oppijoista keskustelee ja yksi tai useampi

oppija kuuntelee ja seuraa keskustelua

• kuuntelijoilla on mahdollisuus kommentoida asiaa keskustelun jälkeen, ei sen

aikana

11. Aivoriihi

• ideointimenetelmä

12. Väittely

• muodostuu kahdesta joukkueesta, joista toinen puolustaa esitettyä väitettä,

teemaa ja toinen taas puolustaa vastakkaista näkemystä

• avuksi kriittistä ajattelua kehitettäessä

20

13. Roolipeli eli roolinäytelmä

• roolipelissä järjestetään kuvitteellinen tilanne, jossa oppijat ottavat jonkin muun

roolin omansa tilalle

• roolipelissä on mahdollisuus oppia toiminnan kautta kokeillen, harjoitellen ja

havainnoiden käyttäytymistä todellisuutta muistuttavissa tilanteissa

• tapahtumien analysointi ja johtopäätösten teko on roolipelin tärkein vaihe

14. Case -harjoitukset eli tapausopetus

• tapausopetus on menetelmä, jossa oppijat käsittelevät kuvattua

esimerkkitapausta soveltaen siihen aikaisempien kokemustensa ja/tai

koulutuksessa oppimiensa asioiden antamia valmiuksia

15. Laboraatio

• laboraatiolla selvitetään jonkin muuttujan vaikutusta kokonaisuuteen kokeellisin

menetelmin

16. Demonstraatio eli havaintoesitys

• esittävää opetusta

• pohjautuu mallioppimiseen

17. Ohjattu opetus (INO)

• INO = itse neuvova opetus

18. Ohjelmoitu opetus

19. Pisteopetus

• yksi ohjelmoidun opetuksen muoto

20. Yhteistoiminnallinen opiskelu (YTO)

• cooperative learning

• jokaisella oma tehtävänsä ryhmässä

21

21. Projektit ja projektiopiskelu

• ongelmakeskeistä opiskelua, missä oppijan rooli on aktiivinen ja opettaja toimii

ohjaajana

22. Tietokoneavusteinen opiskelu

23. Esinekoe

24. Työkoe

25. Videon käyttö opetuksessa

26. Verkko-opetus

27. Ekskursio

28. PBL (problem based learning) = ONGELMAPERUSTAINEN OPPIMINEN

(Koulutuksen tutkimuslaitos.

http://www.peda.net/veraja/amisto/popeda/opetuksestaohjaamiseen).

Erityisesti pidin 4.-6. luokan opettajastani. Hän oli lähes eläkeikäinen mies, joka arvosti esiintymistä ja omaa ajattelua. Teimme usein äidinkielen tunneilla näytelmiä ja pidimme paljon puheita, esitelmiä sekä harjoittelimme väittelyä. Aiheina esimerkiksi väittelyissä oli meitä koskevia asioita, kuten musiikki, elokuvat ym. Muistan kuinka opiskelimme Kalevalaa tehden siitä pieniä näytelmiä. En olisi varmasti silloin jaksanut lukea Kalevalaa kannesta kanteen, saatikka muistanut siitä jälkeenpäin mitään. Itse näyttelemällä se kuitenkin muuttui mielenkiintoiseksi ja muistan vieläkin, kuinka kaverini Ainona hyppäsi näyttämöltä alas ”hukuttautumaan”. Opettaja kertoi meille, ettei yksikään opettaja oli kaikkitietävä, eikä aina edes oikeassa. Opimme kyseenalaistamaan asioita ja esittämään kysymyksiä. Hän teki myös paljon työtä keksiäkseen uusia tapoja opettaa asioita, jos joku ei oppinutkaan ”perinteisellä” tavalla. Huomasin yläasteelle mentäessä, kuinka paljon apua oli esiintymisentaidosta, sekä taidosta esittää kysymyksiä ja väitellä asioista asiallisesti.(Uusikylä 2006, 96–97.)

22

4 HYVÄ OPETTAJA

Jokainen opiskelija kokee opettajan eri tavalla. Toisen mielestä opettaja opettaa ja

työskentelee hyvin ja toisen opiskelijan mielestä opettaja ei osaa opettaa tai opettaa

huonosti ja epäselvästi. Hyvä opettaja kohtaa opiskelijansa ihmisenä ja nimenomaan

erilaisina ihmisinä. Hänellä on herkkä silmä opiskelijoiden oppimisvaikeuksille ja

henkilökohtaisen elämän ongelmille. Opiskelijoilla on tunne, että opettaja välittää ja

auttaa heitä parhaansa mukaan. Opettajalla ei ole opiskelijoiden sukupuoleen tai

älykkyyteen perustuvia ennakkoluuloja. Opettaja ymmärtää, että kaikki opiskelijat eivät

halua kaiken aikaa viitata ja osallistua aktiivisesti keskusteluun. Jotkut opiskelijat ovat

arkoja ja epävarmoja, tärkeintä ei ole puhuminen, vaan ajattelu ja oppiminen. (Uusikylä

2006, 83). Nykyään keskustellaan paljon siitä, että todistuksen arvosanoihin pitäisi

vaikuttaa myös muu osaaminen kuin ainoastaan kokeiden arvosanat. Tämä on vaikeata,

koska toiset opiskelijat ovat arkoja, epävarmoja, mutta osaavat tarvittavat tiedot ja

taidot. Hyvän opettajan tulee huomioida arvioinnissa tasapuolisesti myös arka

opiskelija.

Uusikylä (2006, 85–88) toteaa kirjassaan, että hyvä opettaja ei ole pelottava hirmu,

mutta osaa pitää yllä opiskelurauhan. Opettaja voi olla samaan aikaan vaativa,

huumorintajuinen, johdonmukainen ja silti luova. Hyvällä opettajalla on hyvät

opetustaidot, hän hallitsee sekä oppiaineksen että opetusmenetelmät. Opettajan tulisi

tukea jokaisen opiskelijan terveen itsetunnon kehitystä. Kilpailu ja kykyryhmittely

lamaavat monia oppilaita. Ammattitaitoinen opettaja pyrkii motivoimaan opiskelijoitaan

sen tiedon perusteella minkä hän on itse opiskelijoistaan hankkinut.

4.1 Hyvä opettaja ottaa huomioon erilaiset oppijat

Nykyään erilaisia oppijoita on lähes joka ryhmässä. Hyvän opettajan tulisi olla

perehtynyt erilaisiin oppijoihin ja siihen kuinka heitä tulisi auttaa ja kannustaa

opiskelussa. Opettajalla on saatavana tietoa, ohjausta kuinka kohdata erilainen oppija.

Opettaja saa tukea ja neuvoa oppilaitoksen opinto-ohjaajalta, kuraattorilta,

erityisopettajalta, terveydenhoitajalta sekä kollegoiltaan. Jos ja kun opettajan ryhmässä

on opiskelija, jolla on ongelmia oppimisen kanssa, hyvä opettaja kuuntele hänen

ongelmiaan ja pyrkii sopimaan yhdessä opiskelijan kanssa sellaisista menetelmistä,

23

jotka auttavat opiskelijaa. Kaikki oppijat ovat keskenään erilaisia ja kaikki voivat

hyötyä siitä, että kiinnittävät oppimiseensa ja opiskelutekniikoihinsa huomiota. Erilaiset

oppijat ryhmässä ovat rikkaus.

4.1.1 Miten erilaiset oppijat voi huomioida opetustilanteessa?

Kun oppilas ei opi, osaatko kokeilla uutta tapaa opettaa?

• Opeta opiskelutekniikkaa

• Keskustele oppilaasi kanssa: miettikää yhdessä oppilaan ominta tapaa oppia

uutta

• Huomioi, että oppilaalla on usein todella huonoja opiskelukokemuksia

taustallaan

• Anna aikaa

• Älä pakota ääneenlukemiseen yksin

• Iso fonttikoko, lyhyet rivit, kapeat palstat auttavat lukemista

• Musta teksti valkoisella paperilla voi olla rauhaton, jos rivit hyppivät. Kokeile

väripaperia.

• Kuuntelu ja muistiinpanot eri aikaan.

• Kun kirjoitat taululle, älä puhu samalla: moni haluaa nähdä suun liikkeet

• Ei liikaa muistettavaa kerralla

• Jos kirjoittaminen on työlästä, anna materiaali ja pääkohdat etukäteen

• Pieni yhteenveto käsitellystä asiasta voi auttaa

• Mieti monta tapaa selittää sama asia eri tavalla. Valmistaudu myös näyttämään

selittämäsi asia ja viemään toimintaan mukaan konkreettisesti

• Voiko luennon, oppitunnin ja koetehtävät nauhoittaa kuunneltaviksi kasetilta?

• Saako oppilas kuvata oppitunnin?

• Onko ulkoaopettelu sanasta sanaan välttämätöntä, riittääkö jos ymmärtää idean?

• Liikkumisen tarve tunnilla voi olla välttämätöntä oppimisen kannalta. Älä kiellä

heti.

• Vältä kilpailutilanteita.

• Kuinka voisit hyödyntää värejä, muotoja, liikkumista, musiikkia, rytmiä, kuvia

ja hulluja muistisääntöjä uuden asian opetuksessa?

24

• Muista myös kannustaa ja kehua

(Erilaisten oppijoiden liitto. http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/).

Toimiessani vuoden verran 13- vuotiaan ADHD pojan henkilökohtaisena avustajana, sain nähdä kuulla ja nähdä opettajien taholta monenlaista suhtautumista poikaan. Avustettavani oli vallan mainio poika: kekseliäs, utelias, kohtelias ja äärimmäisen sosiaalinen. Näiden ominaisuuksien lisäksi hän puhui taukoamatta, vaati huomiota, ei päässyt alkuun tehtävissään ja heilui useimmiten paikasta toiseen. Lisäksi hän sanoi jotain ja ajatteli vasta sen jälkeen mitä tulikaan sanotuksi ja olisiko se ollut tarpeellista. Pojasta löytyi kuitenkin paljon muutakin, kuin vain ”ADHD- puoli”, jonka kaikki näkivät ja ennen kaikkea kuulivat. Minä työskentelin pojan kanssa tiiviisti yhden vuoden hänen siirryttyään 7. luokalle. Poika oli monissa asioissa varsin pätevä ja vaikeidenkin oppiaineiden suhteen päästiin voiton puolelle. Poika pärjäsi hyvin luokkayhteisössä. Silloin tällöin hänen vastauksilleen ja kysymyksilleen naurettiin, mutta hänellä oli paljon kavereita. Tämä oli yksi syy, miksi vanhemmat eivät halunneet sijoittaa häntä mihinkään pienryhmään. Poika oli kohtelias ja ennakkoluuloton. Kaikista vaikeista hetkistä huolimatta hän yllätti usein iloisuudellaan. Hänestä löytyi lahjakkuutta kädentaitoihin, mistä tuli pojalle itselleen äärimmäisen tärkeä asia. Oli jokin asia, missä hän oli tosi hyvä. Muutamien opettajien suhtautuminen poikaan herätti minussa suurta kunnioitusta. He ottivat pojan vaikeudet ja tarpeet huomioon ja antoivat hänelle sitä rohkaisua ja kannustavaa palautetta, jota ilman hän niin monesti ilman oli jäänyt. Kehuminen oli aina ansaittua, mutta opettajat osasivat myös katsoa oppilaan kykyjä ”oikeilla silmälaseilla”, ja antaa kannustusta tai palautetta silloin, kun poika oli tehnyt hyvän suorituksen omiin taitoihinsa nähden. Samaiset opettajat myös kannustivat häntä kohti itsenäisempää työtapaa ja samaa yritin minäkin, koska välillä tuntui, että hän takertui helposti minuun niin hyvässä kuin pahassa. Opettajien teot eivät olleet yksittäisiä, vaan jatkuivat läpi vuoden. Heillä oli oikea asenne poikaa kohtaan. Hänelle ei annettu erivapauksia, mutta hänen erilaiset tarpeensa ja mahdolliset oppimisvaikeutensa otettiin erinomaisen hyvin huomioon. Ja ennen kaikkea opettajilta löytyi kärsivällisyyttä pojan suhteen. Kärsivällisyys antoi mielestäni mahdollisuuden niille pedagogisesti hyville teoille, joita näin (Uusikylä 2006, 60–61.)

4.2 Hyvän opettajan persoonallisuus

Hyvän opettajan kolme vaatimusta:

1. Pitää tietää mitä opettaa. Opettaja tuntee hyvin opettamansa oppiaineksen.

25

2. Pitää opettamastaan oppiaineesta.

3. Pitää oppilaistaan.

(Uusikylä 2006, 59–60.)

Opettajan työ tulee sydämestä. Jos haluaa onnistua työssään, motivaationa tulee olla

opiskelijat, opettaminen. Osalla opettajaksi opiskelevalla on muun muassa perusteena

opettajan palkka. Tällainen opettaja ei tule pärjäämään työssään. Hyvä opettaja on

kärsivällinen ja ymmärtää opiskelijoitaan. Opettaja tuntee opiskelijansa ja haluaa toimia

heidän parhaakseen.

Amerikkalainen Ryans löysi Matti Koskenniemen mukaan seuraavat kategoriat, jotka

edustavat opettajan käyttäytymisen olennaisia ulottuvuuksia:

• puolueellinen-oikeudenmukainen

• määräilevä-demokraattinen

• etäinen-myötäelävä

• asiakeskeinen-oppilaskeskeinen

• töykeä-ystävällinen

• ikävystyttävä-kiinnostava

• itseään toistava-omaperäinen

• välinpitämätön-vireä

• luotaan työntävä-puoleensa vetävä

• vetäytyvä-vastuuntuntoinen

• ailahteleva-tasainen

• häiriintyvä-rauhallinen

• epävarma-itseensä luottava

• hajanainen-järjestelmällinen

• jäykkä-joustava

• pessimistinen-optimistinen

• kypsymätön-kypsä

• suppea-alainen-laaja-alainen (Uusikylä 2006, 63–64.)

26

Luukkaisen (2005, 39–40) mukaan ilman persoonallista sitoutumista on vaikea hoitaa

opettajan työhön kuuluvaa palvelutehtävää. Siksi opetustyössä on tärkeää pystyä

yhdistämään oma persoona opettajan ammattirooliin ja ammattieettisiin kysymyksiin ja

tekemään valintoja yhteisten sopimusten ja yksittäisen oppijan parhaan välillä.

4.3 Opettajan pedagoginen auktoriteetti

Opettajan työ on luonteeltaan vuorovaikutusta, jossa opettamis-, opiskelu- ja

oppimistilanteiden menestyksekäs ohjaaminen perustuu oleellisella tavalla siihen, että

opettajalla on kasvatuksellista vaikutusvaltaa. Aikaisemmin opettajan auktoriteettia

lähestyttiin ensisijaisesti muodollisena, tehtävään liittyvänä valtana tai sitten

persoonallisena ominaisuutena, jota eri henkilöillä saattoi olla määrältään vaihtelevasti.

( Harjunen, E.

http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vanhatvaitokset.nsf/504ca249c786e20f8525628

4006da7ab/6804ec6b598afd83c2256c8b00435eb8?OpenDocument&Highlight=0,harju

nen).

Elina Harjunen on tutkinut väitöskirjassaan miten opettaja rakentaa pedagogisen

auktoriteetin. Tutkimustulokset osoittavat, että koulussa kasvatuksellis- opetuksellinen

auktoriteettisuhde on mahdollisuus, jonka toteutuminen on kiinni opettajan halusta ja

tahdosta olla ihminen ja opettaja: eettinen, vastuuntuntoinen, välittävä ja

oikeudenmukainen, tehtävänsä ja arvoperustansa tiedostava kasvattaja. (Harjunen, E.

http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vanhatvaitokset.nsf/504ca249c786e20f85256284

006da7ab/6804ec6b598afd83c2256c8b00435eb8?OpenDocument&Highlight=0,harjune

n).

Käytännössä auktoriteettisuhde luodaan luokkatilanteessa interaktiossa, jonka henkenä

ovat läsnäolo, luottamus, vastuu, arvostus ja kunnioitus. Normit saavat voimansa

etiikasta: sääntöjen on oltava koulunkäynnin tarkoitusta edistäviä, järkeviä. Toisaalta

eettisyys liittyy myös opetuksen sisältöön. (Harjunen, E.

http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vanhatvaitokset.nsf/504ca249c786e20f8525628

4006da7ab/6804ec6b598afd83c2256c8b00435eb8?OpenDocument&Highlight=0,harju

nen).

27

Auktoriteettisuhde on opettamis-opiskelu-oppimisprosessin mahdollistaja, mutta myös

osa sitä, sekä oppilaan kasvun edistäjä. Auktoriteettisuhteen rakentumisen kannalta

kyse on jaetusta suhteesta, jossa molempien osapuolten kokemuksella on merkitystä.

(Harjunen, E.

http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vanhatvaitokset.nsf/504ca249c786e20f8525628

4006da7ab/6804ec6b598afd83c2256c8b00435eb8?OpenDocument&Highlight=0,harju

nen).

Ilman auktoriteettia opettaja ei pysty luomaan oppimisympäristöä, jossa kaikilla

opiskelijoilla on mahdollisuus opiskelurauhaan. Säännöt ja opettajan lujuus ovat

tarpeellisia ja yhtä tärkeätä on, että opiskelijat hyväksyvät säännöt. Opiskelijoiden

tulee myös tietää mikä rangaistus seuraa sääntöjen rikkomisesta. Opettajan tulee

suhteuttaa rikkomukset siihen, kuinka vakavia ne ovat ja mitä niistä seuraa. Jokaisesta

pienestä rikkeestä ei tule rangaista opiskelijaa. Sääntöjen rikkomiset tulee käsitellä

nopeasti, reilusti ja avoimesti. Hyvä opettaja yrittää ehkäistä käyttäytymishäiriöitä

etukäteen. Suomen laki kieltää rangaistuksen uhalla opettajaa fyysisesti rankaisemasta

opiskelijaa.

Muistan kuinka yläasteella 8. luokan käsityötunnilla häiritsin tuntia. Kun kaikki oppilaat olivat työn touhussa, opettaja veti minut erilleen toiseen huoneeseen ja selitti juurta jaksaen kuinka käyttäydyin ja kuinka se vaikutti oppituntiin ja toisiin oppilaisiin. Nuori, ajattelematon teini sai toisen näkökulman. Kukaan muu ei ollut aiemmin puuttunut ja sanonut ei. (Uusikylä 2006, 112.)

28

5 PAHA OPETTAJA

Paha opettaja on hyvän opettajan vastakohta. Paha opettaja vaikuttaa teoillaan oppilaan

mielenterveyteen, minäkuvaan ja opiskeluhaluun kielteisesti. Vaikutus voi olla

ohimenevä, lievä tai elinikäinen. Opettajat ovat leimanneet opiskelijoitaan kevein

perustein. Paha opettaja voi syrjiä joko tyttöjä tai poikia. Pahan opettajan kanssa ei saa

olla eri mieltä, eikä opettaja koskaan myönnä olevansa väärässä. Ei ole lainkaan

tavatonta, että opettaja on muodostanut käsityksensä opiskelija kotitaustan perusteella.

Opettaja voi pelotella, syyttää turhasta, vaatia opiskelijoilta liikaa tai liian vähän. Suuri

osa opettajan pedagogisesta huonosta toiminnasta liittyy auktoriteetin puutteeseen tai

sen väärinkäyttämiseen. (Uusikylä 2006, 118–121.)

5.1 Uupuneesta opettajasta paha opettaja?

Opettajan ammatti on raskas ihmissuhdeammatti. Vaativa työ, opetukselle asetettujen

tavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamiselle välttämättömien resurssien puute altistavat

myös tunnollisen ja hyvän opettajan mielenterveyden ongelmille. Työnsä uuvuttamaa,

loppuun palanutta opettajaa ei pidä tuomita, hän tarvitsee ymmärtämystä ja apua.

(Uusikylä 2006, 121.) Yhä enemmän ja enemmän opettajat ovat uupuneita. Yhteiskunta

asettaa opettajille yhä enemmän vaatimuksia, mutta lisää resursseja ei tule. Uupuneesta

opettajasta ei tule paha opettaja jos opettaja hakee itselleen ajoissa ammattiapua.

Uudessa hallitusohjelmassa on myös puututtu asiaan ja seuraavan neljän vuoden aikana

on tarkoituksena parantaa opettajien työn houkuttelevuutta kehittämällä työolosuhteita.

Neljän vuoden kuluttua voimme arvioida onko tässä tavoitteessa onnistuttu.

Tuominen-Soinin tutkimuksen mukaan työuupumukseen liittyy kolme

pääkomponenttia: uupumusasteinen väsyminen, kyynistyminen ja heikentynyt

ammatillinen itsetunto. Niistä ensimmäiseen liittyy myös opettajan pelko siitä, ettei hän

suoriudu työtehtävistään. Toiseen latautui voimakkaasti työn iloa ja mielekkyyttä

mittaavat osiot sekä energisyyttä ja arvostusta kuvaavat väittämät. Heikentyneen

itsetunnon komponentille latautuivat pätevyyden ja työn hallinnan tunteet. ( Tuominen-

Soini, H. http://www.kultti.net/jutut/2007/12_aikuis.html).

29

Henkiseen hyvinvointiin työssä vaikuttavat muun muassa itse työ, fyysinen

työympäristö, työroolit ja työyhteisö, työtilanteen hallittavuus sekä ihmissuhteisiin ja

organisaatioon liittyvät tekijät. Useat näistä henkiseen hyvinvointiin vaikuttavista

tekijöistä – kuten kiireisyys, työhön kuuluvat hankalat kontaktit, melu, muutosten

ennakoimattomuus, työtoveruussuhteet, etenemismahdollisuuksien puute sekä

johtamistapa – ovat varmasti sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat myös opettajien

hyvinvointiin työssä. Opettajan työstressi voidaan määritellä epämiellyttäväksi

emotionaaliseksi tilaksi.(Kasvatustieteen pro gradu – tutkielma 2002, 12–13.)

Opettajan ammatti on yksi nyky-yhteiskunnan vaativimmista ammateista. Hyvän

opettajan on kyettävä pysymään ajan tasalla maailman muuttumisessa ja hänen on

tietojen lisäksi annettava opiskelijoille valmiudet kehittyä omasta elämästä vastuun

ottavaksi ja myös muuhun yhteiskuntaan vastuullisesti suhtautuvaksi. Opettajat joutuvat

näiden vaatimusten ohella kohtaamaan myös yhteiskuntamme ongelmat: perheiden

pahoinvoinnin, irrallisuuden — jopa epätoivon. Uupuminen on valitettavan yleistä.

Selvitysten mukaan opettajien väsyminen työssä on huolestuttavasti lisääntynyt.

Työskentely jatkuvan uupumuksen alla uhkaa ajan mittaan opettajien terveyttä. Se

kertoo myös siitä, että koulujen käytössä olevat voimavarat eivät vastaa todellista

tarvetta.

(Ahtisaari, M. 1998. http://www.tpk.fi/ahtisaari/puheet-1998/P980513.oajsu.html).

5.2 Paha opettaja on arviointikyvytön

Arviointi on keskeinen osa oppimista. Oppimisen tulokset tulevat näkyviin arvioinnin

myötävaikutuksella. Opiskelijan arviointiin ohjataan opetussuunnitelmissa (OPS).

Niiden perusteissa kerrotaan konkreettisesti, mitä opiskelijan pitää osata suoritettuaan

tietyn työ- tai opintokokonaisuuden.

Uusikylän (2006, 145) mukaan arviointi on yksi opettajan vaikeimmista tehtävistä.

Opettajan tulee arvioida opiskelijan tietoja ja taitoja vain suhteessa opiskelijaan

itseensä. Pedagogisesti oikein toimiva opettaja ei aseta nuoria kilpailemaan keskenään.

Arviointi on hyvin opettajavaltaista ollut tähän asti. Opettaja on saanut itse antaa

opiskelijoille numerot. Vaikka ei ole julkisesti puhuttu niin useammalla opettajalla on

30

arvosanaan vaikuttanut opiskelijan persoonallisuus. Nykyään opiskelijalla on oikeus

kuulla opettajalta perustelut arvioinnistaan. Opettajalla tulee olla osoittaa kirjallisena

arvioinnin perusteet. Opiskelijalla on oikaisupyyntömahdollisuus. Nykyään opettajat

käyttävät arvioinnissa kokeiden arvosanojen lisäksi opiskelijoiden itsearviointia,

arviointikeskusteluja.

5.2.1 Ehdotus osaamisen arvioinnin johtaviksi periaatteiksi

Keurulaisen (2006, 14) mukaan osaamisen arvioinnin johtaviksi periaatteiksi voidaan

ehdottaa seuraavia viittä:

• arviointi on osa oppimisprosessia ja sen tulee sellaisenaan tarjota mahdollisuus

oppimiseen,

• arviointi tapahtuu pääsääntöisesti arvioitavan toiminnan kannalta aidoissa

olosuhteissa,

• arviointi perustuu yhteistyöhön ja kaikilla asianosaisilla on mahdollisuus

osallistua arviointiin,

• arviointiin osallistuvat ovat tietoisia arviointikriteereistä,

• arviointi tukee ja edistää kykyä itsearviointiin.

Matematiikan kokeista sain aina 10, mutta arvosanani oli 7, sillä opettajan näkemyksen mukaan en voinut osata, vaan olin luntannut tai vain arvannut oikein. (Uusikylä 2006, 147).

31

6 TULEVAISUUDEN OPETTAJA

Tulevaisuus vaatii hyvältä opettajalta paljon. Hyvän opettajan tulee kohdata muutokset

rohkeasti ja avoimin mielin. Tulevaisuuden opettaja on aktiivinen ja laaja-alainen

tulevaisuuden tekijä, kasvattaja ja eettinen omatunto. Opettaja tekee monipuolista

yhteistyötä kunnan, kaupungin, yhteiskunnan ja maailman kanssa. Oppiminen tapahtuu

yhä useammin oppilaitoksen seinien ulkopuolella. Tietotekniikka ja tietoverkot tuovat

opiskelijoille opiskeltavan tiedon minne tahansa maapallolla ja milloin tahansa.

6.1 Uusi opettajuus

Luukkainen (2005, 53–54) muotoilee opettajuutta kolmella keskeisellä opettajan

roolilla: opettaja yksilönä, opettaja työyhteisön jäsenenä ja opettaja yhteiskunnallisena

vaikuttajana. Opettajan koulutuksen haasteeksi nousee tällöin pyrkimys luotsata tulevia

opettajia kohti uudenlaista opettajuutta, joka koostuu seitsemästä osatekijästä. Uuden

opettajuuden osatekijät ovat: sisällön hallinta, oppimisen edistäminen, eettinen

päämäärä, tulevaisuushakuisuus, yhteiskuntasuuntautuneisuus, yhteistyö sekä

jatkuva oppiminen.

Eettinen päämäärä korostuu tulevaisuuden opettajan työssä, koska

kotikasvatuksen auktoriteetti on osin murtunut tai murtumassa ja ammattikasvattajalta

odotetaan yhä enemmän. Yhteiskunnassamme on siirrytty epäröimättömästä

kasvatuskulttuurista epäröivään kasvatuskulttuuriin, rajoista rajattomuuteen, vahvasta

kasvattajuudesta demokratiaan. Lapsuuden ja aikuisuuden välisen rajan liudentuminen

ja vanhempien ja opettajien pyrkimys olla nuorten kavereita on niin ikään hämärtänyt

aikuisuutta. Opettaja tarvitseekin entistä enemmän näkemyksellisyyttä ja

johdonmukaisuutta vuonna 2010. ( Luukkainen 2005, 75–76.)

Luukkaisen tulevaisuuden opettaja on kehittynyt yhteiskuntaan ja yhteisöön

sosiaalistajasta kohti vahvasti yhteiskuntaorientoitunutta vaikuttajaa ja suunnan

määrittäjää, jonka toiminnassa kasvatus on tärkeällä ja yhä kasvavalla sijalla suhteessa

opettamiseen. Tällöin opettajasta tulee eräänlainen yhteiskunnan omatunto ja

muistuttaja. Hän saa yleväksi tehtäväkseen huolehtia siitä, etteivät eettisesti kestävät

päämäärät ja toimintatavat jää muiden periaatteiden ja jollakin aikajänteellä aina

32

vaihtuvien valtasuuntien jalkoihin. Opettaja on kehittäjä, joka tukee aktiivisten,

yhteiskuntaa eteenpäin viemään kykenevien kansalaisten kasvua. (Luukkainen, O.2006.

http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,5998,51045,51050,51060).

6.2 Tulevaisuuden opettajapersoonallisuus

Opettajuudessa keskeistä on opettajapersoonallisuus eli työnsä mukana kasvava ja

opettajuutta elämänkokemuksestaan ja persoonastaan rakentava yksilö, jolla on sen

hetkiseen oppimiskäsitykseen pohjautuva asennoituminen omaan työhönsä. Opettajuus

koostuukin kahdesta ulottuvuudesta: yhteiskunnan edellyttämistä taidoista ja

odotuksista sekä opettajayksilön orientaatiosta työhönsä. ( Luukkainen, O. 2006.

http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,5998,51045,51050,51059).

Luukkaisen vuoden 2010 visiossa opettajan profession merkitys korostuu entisestään ja

opettajuus nousee irti sisältöjen ja toimintatapojen kapea-alaisesta tarkastelusta.

Luukkainen ajattelee, että vuonna 2010 opetettavan aineen sisällön hallinta, opettajan

hyvä opetustaito ja reflektoiva toimintatapa ovat muuttuneet välineiksi pyrittäessä kohti

uutta opettajuutta ja eettisen yhteiskunnallisen suunnan näyttäjän roolia. (Luukkainen,

O.2006. http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,5998,51045,51050,51059).

Luukkaisen (2005, 92) mukaan tulevaisuuden opettajasta tulee kehittyä hyvä

muutosagentti, jolle ovat ominaisia seuraavat piirteet:

• Päämäärän ja henkilökohtaisten arvojen selkiinnyttäminen: oma

kasvatusnäkemys, henkinen itsenäisyys ja eettinen vastuu.

• Asennoituminen: ajattelun uudistaminen, ammatillinen kasvu ja jatkuva

oppiminen omakohtaisen pohdinnan tuloksena.

• Ammattitaidon laajentaminen ottamalla haasteita ja ammatillisia riskejä:

kokeileva opetustyö, uusien ideoiden työstäminen luokassa.

• Kollegiaalinen yhteistyö: ammattitaidon ja itsetuntemuksen syventyminen

vuorovaikutteisella yhteistyöllä.

33

6.3 Opettajuus vuoteen 2020 mennessä

Nuorempien ikäluokkien väheneminen vaikuttaa opettajatarpeeseen.

Opetusministeriön Opettajatarvetyöryhmän mukaan vuonna 2020 tarvitaan 5000

opettajaa vähemmän kuin vuonna 2002. Nuorten keskiasteen koulutus vähenee ja

aikuiskoulutuksen tarve kasvaa. (Rönnberg, U. 2003.

www.edu.fi/tonet/konf2003/ullaronnberg.pdf). Ammatillisen koulutuksen suosio

on kasvanut, koska on rakennettu erilaisia väyliä opiskeluun. Enää ei tarvitse olla

ylioppilas, jotta pääsee yliopistoon opiskelemaan. Opiskelijoilla on mahdollisuus

ammatillisen perustutkinnon jälkeen opiskella avoimessa yliopistossa ja sitä

kautta päästä yliopistoon sisään.

Nyt työmarkkinoilla olevan väestön keskimääräinen koulutustaso on

huomattavasti alhaisempi kuin nuorempien ikäluokkien koulutustaso.

Koulutuksen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että nyt työmarkkinoilla vailla toisen

asteen tutkintoa olevien henkilöiden on hankittava itselleen lisäkoulutusta

säilyttääkseen kilpailuasemansa suhteessa paremmin koulutettuihin nuoriin.

Yhteiskunta on kehittänyt ihmisille, jotka ovat vailla ammatillista koulutusta

esimerkiksi Noste- ohjelman, jossa on mahdollista opiskella yhteistyössä

työelämän kanssa itselle ammatti. Lisäksi työelämässä tapahtuva

ammattirakenteen muutos kohti tietovaltaisia aloja edellyttää jo sinällään uuden

oppimista.(Rönnberg, U. 2003.www.edu.fi/tonet/konf2003/ullaronnberg.pdf).

Väestön yleinen hyvinvointi ja aiempaa keskimäärin korkeampi koulutustaso ovat

viimeisten vuosikymmenien aikana lisääntyneet, joten työelämästä poistuva

väestönosa edellyttänee entistä laadukkaampia koulutus- ja terveyspalveluja.

(Rönnberg, U. 2003.www.edu.fi/tonet/konf2003/ullaronnberg.pdf).

Ongelmana niin ammatillisessa peruskoulutuksessa kuin aikuiskoulutuksessakin

näyttää tilastojen valossa olevan muodollista kelpoisuutta vailla olevien opettajien

suuri määrä. Eniten kelpoisuutta vailla olevia opettajia oli kaupan ja hallinnon

alalla ja paras tilanne oli matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla, joissa muodollisen

kelpoisuuden täyttävän henkilökunnan osuus oli 87 %. Opettajakelpoisuudesta

useimmin puuttuva tekijä on opettajanpedagogiset opinnot. Suuri osa

34

opettajakunnasta tulee eläkeikään kuluvan kymmenen vuoden sisällä. (Rönnberg,

U. 2003. www.edu.fi/tonet/konf2003/ullaronnberg.pdf).

Ikääntymisen myötä tulevat pohdittavaksi monet uudet vaatimukset, joita

opettajan työlle asetetaan. Sen lisäksi, että ensinnäkin tulisi pitää huolta siitä, että

jokaisen opettajan muodollinen kelpoisuus on kunnossa, tulee samaan aikaan

monelta rintamalta uusia osaamishaasteita. Ei riitä, että opettaja hallitsee oman

opettavan alansa tai aineensa, hänen on lisäksi tiedettävä, miten oman alan työ

käytännössä tänä päivänä tehdään. Usein aika, jolloin itse on ollut muussa, kuin

opettajan työssä, on vuosikymmenten takana. Työ on siitä muuttunut aivan

toisenlaiseksi, ainakin vähintään toisenlaisilla välineillä suoritettavaksi.

(Rönnberg, U. 2003. www.edu.fi/tonet/konf2003/ullaronnberg.pdf).

Koko työssäoppimisen kokonaisuudessa oman alan tietojen ja taitojen

päivittämisen lisäksi opettajalla on oltava tietoa siitä, miten oppiminen työssä

työtä tekemällä tapahtuu. Tai siitä, miten osaamisen painopiste suorittavasta

työstä on siirtynyt sosiaalisiin taitoihin, oppimiseen ja ongelmanratkaisuun.

Ammatillisen koulutuksen opettajilla tulee olla mahdollisuus työelämäjaksoihin

omalla ammattialallaan. (Rönnberg, U. 2003.

www.edu.fi/tonet/konf2003/ullaronnberg.pdf). Nykyään opettajilla on

mahdollisuus työelämäjaksoihin. Opettajat eivät käytä tätä mahdollisuutta paljon,

koska kaikilla opettajilla palkanmaksu ei ole turvattu tältä ajalta. Tätä tulisi

kehittää siten että jokaisella olisi mahdollisuus työssäoppimisjaksoon.

Oppimisympäristöt ovat laajentuneet käsittämään eri asiantuntijatahot, yritykset,

järjestöt, yhteisöt ja muut oppilaitokset sekä kansainväliset yhteydet.

Oppimisyhteisöt ovat lisäksi yhä useammin virtuaalisia, jolloin osa opiskelusta

tapahtuu tietoverkkojen avulla. Opettajan tehtävässä kehitettävien taitojen lista on

pitkä ja hyvin usein niissä korostuu yksittäisen opettajan kouluttaminen ja laajan

osaamisen vaatimukset. Professori Jouni Välijärveä lainaten ”Jokaisella

opettajalla on oma korvaamaton erityistehtävänsä oman kunnan ja oppilaitoksen

sivistysjoukkueen jäsenenä ja oman yhteisön toiminnan kehittämisessä.

Olennaista on se erityisosaaminen, jolla perusteella hänet on joukkueeseen

35

valittu. Hänen odotetaan tuovan osaamisensa koko yhteisön vahvuudeksi ja

kehittävän sitä yhteisten tavoitteiden viitekehyksessä. Väistyvä ajattelumalli on

nähdä opettaja luokkahuoneen oven taakse linnoittautuneena yksinäisenä

sutena.”( Rönnberg, U. 2003. www.edu.fi/tonet/konf2003/ullaronnberg.pdf).

Elinikäisen oppimisen periaatteen tulisi koskea myös opettajia, eikä vain

opiskelijoita. Opettajan ura voikin hyvin toimia malliesimerkkinä elinikäisestä

oppimisesta. Opettajana kehittyminen tulee nähdä vaihteittain etenevänä

tapahtumana, jossa opiskelu, työ oppilaitoksissa ja oman alan työelämäjaksot

sekä jatko- ja täydennysopinnot vuorottelevat. (Rönnberg, U. 2003.

www.edu.fi/tonet/konf2003/ullaronnberg.pdf).

6.3.1 Mielikuvia vuoden 2020 opiskelusta

"Opiskelutavat ja -muodot sekä oppimisympäristöt ovat entistä monipuolisemmat. Oppiminen ainoastaan koulussa ja oppitunneilla on kauan ollut menneisyyttä. Opiskelu on tullut lähelle opiskelijaa ja hänen asuinympäristöään. Monipuolisuus ja yhteistyö ovat lisänneet opiskelijoiden ja henkilökunnan jaksamista ja viihtyvyyttä. " (Arlainstituutti 2005 http://www.arlainst.fi/osallistamallatutkintoon/raportti/muistelu.html)

"Koulutuksen ja työelämän yhteistyö on kiinteätä. Osittain tästä on seurannut tilanne, että opiskelijat sijoittuvat työelämään osa jo koulutuksen aikana osa valmistuttuaan. Työllistyminen on parantunut myös siitä syystä, että meillä ei ole enää varaa pitää henkilöitä työelämän ulkopuolella. Tähän olemme kehittäneet uusia toimintatapoja ja ratkaisut ovat palvelleet molempia osapuolia. " (Arlainstituutti 2005 http://www.arlainst.fi/osallistamallatutkintoon/raportti/muistelu.html)

"Meillä suoritetut tutkinnot ovat päteviä kaikkialla Euroopassa. Suureksi osaksi myös toisin päin. Opiskelussa kaikilla on mahdollisuus osallistua kansainväliseen toimintaan sen eri muodoissaan. Liikkuvuutta edistää Euroopassa suoritettujen tutkintojen yhdenmukaisuus. " (Arlainstituutti 2005 http://www.arlainst.fi/osallistamallatutkintoon/raportti/muistelu.html)

36

HAASTEIDEN OPINSAUNASSA

Hymyjen ja naurujen paraatit

koulujen käytävillä luokissa

lasten ja nuorten iloiset triumfit

alkavat syksyllä viheriöidä

pitkän kuuman kesän jälkeen

nousee maasta tulevaisuus

kun aapinen sataa mannaa

suuria ryhmäkokoja uhmaten

oppimisen maailman huipputuloksia.

Mutta koulujen ympärille nousee

ihmisten säätämien lakien ja

rahan puutteen näkymätön muuri

eheyttää oppijan päivää kuin vankilaan

kerhot retket karsinut valtiovalta

siirtää kasvatusvastuuta

äideiltä ja isiltä pois rakkautta:

muuttaa jokien suuntaa

ja sormia napsauttamalla

poistaa ihmisten välisen pahan

julistaa norsunluutornistaan

koulurauhan.

37

7 KYSELY PIRKANMAALAISILLE CATERING-ALAN

OPISKELIJOILLE

7.1 Kyselyaineiston hankinta

Kehittämishankkeemme tutkimustehtävänä on selvittää opiskelijoiden hyviä ja

huonoja oppimiskokemuksia sekä millaisia ominaisuuksia on huippuopella.

Tutkimuksemme on survey-tutkimus. Survey-tutkimuksella tarkoitetaan

kartoitusta tai yleiskartoitusta, jolla pyritään selvittämään todellisuudessa

vallitsevia oloja. Tutkimusmenetelmänä sillä tarkoitetaan etukäteen suunnitellun

ja valmistetun kysely- tai haastattelulomakkeen avulla tapahtuvaa aineiston

keruuta. (Alkula, Pöntinen & Ylöstalo 1994, 118.)

Kyselyn avulla tehtäville tutkimuksille on tyypillistä, että valitaan ensin

kohderyhmää edustava perusjoukko ja siitä otos, joita pyydetään vastaamaan

kyselyyn. (Uusitalo 1999, 90–91).

Kysely voidaan toteuttaa joko posti- tai verkkokyselynä tai kontrolloituna

kyselynä, jossa tutkija menee henkilökohtaisesti paikan päälle jakamaan

kyselylomakkeet ja ohjeistamaan sen täyttämisen. Olennaista on, että vastaaja

täyttää kyselylomakkeen itse ja että kaikilla vastaajilla ovat samat kysymykset.

(Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 184–185.) Aineisto käsitellään yleensä

kvantitatiivisesti ja avoimet kysymykset käsitellään kvalitatiivisesti. ( Kasvatus

tieteellisen tutkimuksen kohteena- luentosarja, Tampereen yliopisto kevät 2006).

Kyselytutkimuksen etuja ovat, että sillä voidaan kerätä laajoja aineistoja

suhteellisen vaivattomasti ja nopeasti, se on tehokas menetelmänä ja säästää

tutkijan aikaa ja etenkin verkkokysely saadaan heti sähköiseen muotoon ja

analysoitavaksi. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 184–185).

38

Kyselytutkimuksen haittoina ovat: aineistot saattavat olla pinnallisia ja

teoreettisesti vaatimattomia, vastaajan suhtautuminen tutkimukseen, valmiiden

vastausvaihtoehtojen onnistuneisuus, lomakkeen laatiminen vie aikaa, kato.

( Kasvatus tieteellisen tutkimuksen kohteena- luentosarja, Tampereen yliopisto

kevät 2006).

Kysymykset voidaan muotoilla avoimiksi tai monivalintakysymyksiksi.

Avoimissa kysymyksissä kysymyksen perään on jätetty vastausta varten tyhjä tila.

Monivalintakysymyksissä on valmiina vastausvaihtoehdot tai ne voivat

olla asteikkoihin tai erilaisiin skaaloihin perustuvia, joissa tutkija on esittänyt

väittämiä ja vastaaja valitsee asteikosta itselleen sopivimman vaihtoehdon.

Vaihtoehtoasteikkona voi olla esimerkiksi täysin samaa mieltä, hiukan samaa

mieltä, neutraali kanta, hiukan eri mieltä, täysin eri mieltä, en osaa sanoa –

asteikko. Kysymysten avulla voidaan kerätä tietoja muun muassa tosiasioista,

käyttäytymisestä, tiedoista, arvoista ja asenteista sekä erilaisista uskomuksista,

käsityksistä ja mielipiteistä. (Hirsjärvi ym. 2004, 186–189.)

Kyselyn etuina pidetään sitä, että sillä saadaan nopeasti ja tehokkaasti kerättyä

tietoa useilta eri henkilöiltä ja voidaan kysyä myös useita eri asioita (Hirsjärvi ym.

2000, 182).

7.2 Kyselyn suunnittelu

Aloimme suunnitella kyselyä, kun kehittämishankkeemme viitekehys oli

muodostunut. Kysymykset muodostimme viitekehyksen pohjalta.

Kyselylomaketta laatiessa tulee olla selvillä, mitä tietoa tarvitaan. Kysymysten

tulee olla selkeitä ja yksiselitteisiä, jotta niistä saa tarvittavat tiedot ja päteviä

tuloksia. Pyrimme siihen, että kysymykset ovat yksinkertaisia ja lyhyitä.

Kyselytutkimuksemme kohderyhmänä oli ammatillisen koulutuksen, catering-

alan opiskelijat. Tulemme tulevaisuudessa toimimaan opettajina catering- alalla.

Kyselyn teimme Tampereen kotitalousoppilaitoksen ja Pyynikin

ammattioppilaitoksen opiskelijoille. Molemmista kouluista valitsimme yhden

luokan ja näiden luokkien kanssa suoritimme opetusharjoittelumme. Vastaajat

39

olivat iältään 15–19- vuotiaita. Kysymyksiä oli kolme, kaikki avoimia

kysymyksiä. Kyselyn tavoitteena oli selvittää millainen on ollut opiskelijoiden

hyvä oppimiskokemus, huono oppimiskokemus ja millaisia ominaisuuksia on

huippuopella. Teimme saman kyselyn internetissä suomi24- keskustelupalstalla.

Valitsimme tämän keskustelupalstan, koska suomi24- sivusto on hyvin suosittu.

Vastaajat ovat tuntemattomia, emme tiedä heidän ikäänsä tai sukupuoltansa,

koulutustaustaansa tai mitään muutakaan heistä.

7.3 Kyselyn toteuttaminen

Kysely toteutettiin opetusharjoittelumme yhteydessä. Kysely tehtiin 3.4.2007

Pyynikin ammattioppilaitoksen opiskelijoille ja 10.4.2007 Tampereen

kotitalousoppilaitoksen opiskelijoille. Kyselyyn vastaaminen oli pakollista.

Opiskelijat vastasivat suoraan kyselylomakkeeseen ja ennen oppituntien

päättymistä palauttivat kyselyn meille henkilökohtaisesti. Ohjeistimme opiskelijat

ennen kyselyyn vastaamista ja tarvittaessa tarkensimme.

Kyselyyn vastasi yhteensä 29 opiskelijaa, Tampereen kotitalousoppilaitoksesta 16

opiskelijaa ja Pyynikin ammattioppilaitoksesta 13 opiskelijaa. Kyselyyn vastasi

kaikki läsnä olleet opiskelijat. Vastanneiden määrä oli riittävä, koska vastaukset

olivat avoimia.

Keskustelupalstalla kyselymme oli ajalla 30.3.2007- 25.4.2007. Kyselyyn saivat

vastata halukkaat.

7.4 Kyselyn luotettavuus

Kyselymme ei ole tieteellinen tutkimus vaan tarkoituksenamme oli kerätä

opiskelijoilta tietoa siitä millainen on opiskelijoiden mielestä hyvä

oppimiskokemus, huono oppimiskokemus ja huippuope.

40

Kyselyn vastaukset ovat luotettavia, mutta niitä ei voi yleistää. Vastaukset antavat

meille suuntaa siitä, mitä opiskelijat odottavat opettajalta. Pyrimme siihen, että

emme innostu tulkinnassa näkemään enempää kuin mitä vastauksissa on.

41

8 KYSELYN TULOKSET

Lainaamissamme vastauksissa opiskelijoiden nimet ovat muutetut. Poikia oli

kyselytutkimuksessamme vain viisi, joten emme voineet luotettavasti tarkastella

sukupuolten välisiä eroja. Tarkastelemme Tampereen kotitalousoppilaitoksen ja

Pyynikin ammattioppilaitoksen vastauksia yhtenä kokonaisuutena, koska

tarkoituksenamme ei ole tutkia koulujen välisiä eroja.

8.1 Millainen on hyvä oppimiskokemus

Ensimmäisenä kysymyksenä kyselyssämme kysyimme: Millainen on ollut

hyvä oppimiskokemus?

Kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden mielestä hyviin oppimiskokemuksiin

vaikuttivat luokkayhteisö, onnistuminen annetussa tehtävässä, opettajan

kehuminen, opetustaito, käytännön työt, opettajan auktoriteetti.

Muutamia otteita vastauksista:

” Sellainen jossa opettaja antaa sekä hyvää, että huonoa palautetta, jonka kautta

oppilas voi kehittää ja parantaa osaamistaan. On myös hyvä jos oppilas pääsee

itse toteuttamaan ja näyttämään osaamistaan. ” Maija

” Minusta yläasteella oli ihana luokanvalvoja ja hyvä luokkahenki, mutta tänä

vuonna on vielä parempi. Tämän luokan opettaja on rento, ottaa kaikki huomioon

ja myös tiukkakin jos tarve vaatii.” Iiris

”Sellainen jossa opettaja osaa opettaa sillä tavalla, että jokainen oppilaista sen

ymmärtää. Koska on erilaisia oppimistapoja ja ne pitäisi ottaa edes jonkin verran

huomioon. Ei anna luokan mölistä vaan tarvittaessa laittaa mölisijät ulos jotta

muu luokka voi oppia asioita jos mölisijöitä se ei kiinnosta.” Kerttu

42

8.2 Millainen on huono oppimiskokemus

Toisena kysymyksenä kyselyssämme kysyimme: Millainen on ollut huono

oppimiskokemus?

Opiskelijoiden huonoihin oppimiskokemuksiin oli vaikuttanut opettajan epäsopiva

käyttäytyminen opiskelijaa kohtaan, opettajan eriarvoisuus opiskelijoita kohtaan,

opettajan huono opetustaito.

Muutamia otteita vastauksista:

” No huono oppimiskokemus pohjautuu ehkäpä yläasteen köksäntunneille.

tavoitteena oli valmistaa jauhelihakastike. Ohjeistus selitettiin nopeasti, määrät

kirjoitettiin taululle, mars tekemään. Siinä kytättiin hetki tarvikkeita, pyydettiin

apua, että miten nyt? ”Kyllä te osaatte”. Siinä tehtiin seiskaluokkalaisen rikkaalla

mielikuvituksella ja otettiin tunnin päätteeksi haukut epäonnistuneesta

kastikkeesta. Eipä hyvältä tuntunut.” Panu

” Ala- asteella oli yksi oppilas meidän luokalla joka oli opettajan ”lellikki”. Ope

toi sille aina vettä kun oppilas pyysi ja ”palvo” sitä aina. Mun mielestä se oli

typerää, koska muut oppilaat jäivät aina vähemmälle huomiolle. Opettajan pitäisi

yrittää tykätä oppilaistaan ja tulla kaikkien kanssa toimeen.” Anu

” Kun on ollut muutenkin rankka päivä, ja joku asia menee vielä pieleen, niin on

inhottava lisä siihen kohtaan, kun opettaja tulee siihen vielä huutamaan ja suurin

piirtein haukkumaan, eikä sen sijaan tukemaan ja sanomaan esim. tehdään tämä

uudestaan ei tämä maailmaa kaada.” Marko

8.3 Millainen on huippuope

Kolmantena kysymyksenä kyselyssämme kysyimme: Millainen on

huippuope?

43

Opiskelijat kuvailivat huippuopen ominaisuuksia adjektiiveillä. useimmin

mainitut adjektiivit olivat kannustava, mukava, huumorintajuinen, ymmärtäväinen

ja tasapuolinen.

Tässä luettelo opiskelijoiden kirjoittamista huippuopen ominaisuuksista:

Millainen on huippuope?

• ystävällinen

• pätevä

• osaa kertoa asiat kunnolla ja auttaa/opettaa tilanteen tarvittaessa

• mukava

• oppilaan tukeminen

• osaa esittää asiat kiinnostavalla tavalla

• osaa pitää kurin

• on tiukka tärkeistä asioista

• ymmärtää oppilaita

• ottaa huomioon oppilaan näkemyksen

• opettaja itse on innostunut ja kiinnostunut opettamastaan aineestaan

• ymmärtäväinen

• hauska

• ei stressaa

• ei huuda turhan päiten

• huomioi kaikki oppilaat

• ei syyllistä epäonnistumisissa

• kannustaa

• neuvoo

• tasapuolinen

• positiivinen

• luottaa oppilaisiin

• reilu

• kuuntelee oppilaita

• huumorintajuinen

• rehellinen

44

• rento

• hyväntuulinen

• iloinen

• reipas

• oppilaan kaveri ja ”pomo” samaan aikaan

• osaa antaa positiivista ja negatiivista palautetta

• ei puhu oppilaan ongelmista muiden kuullen

• auttaa oppilaita joilla on oppimisvaikeuksia

• ammattitaitoinen

• kärsivällinen

• oikeudenmukainen

Keskustelupalsta

Olemme 2 opettajaopiskelijaa (ammatillinen opettaja) ja teemme lopputyötä siitä,

millainen on hyvä opettaja.

Kerro kokemuksesi: Millainen on huippuope?

Millainen on ollut hyvä oppimiskokemus?

Millainen on ollut huono oppimiskokemus?

Vastaukset olivat hyvin samanlaisia keskustelupalstalla kuin opiskelijoilla.

Olemme muuttaneet vastaajien nimet

Tässä muutama esimerkki vastauksista:

”Hyvä ope

-pitää kurin (koskee alaikäisten oppilaitoksia, aikuiset yleensä pysyvät riittävästi

kurissa muutenkin)

-innostaa oppilaita

-opettaa parhaaksi toteamallaan tavalla, eli ei a) "niin kuin aina ennenkin" tai b)

"nämä uudet opetusmenetelmät ovat niin upeita ja hienoja ja tehokkaita, että niitä

pitää käyttää aina ja joka paikassa" M.P

45

”Huono ope /huonot oppimiskokemukset

-opettaja harmaa hiirulainen, joka piipittää piirtoheittimen vieressä, oppilaat

keskittyvät nukkumiseen tai ohi lentävien varisten laskentaan (näitä esiintyy

erityisesti yliopistossa)

-opettaja ei saa pidettyä kuria, alkaa huutaa kilpaa oppilaan kanssa (yläaste)

-uusia opetus/oppimistapoja käytetään väärissä paikoissa (esim. opiskelulle

pohjan luova peruskurssi suoritetaan kapea-alaisilla ryhmätöillä)”M.P

”Hyvä opettaja on ennen kaikkea asiantuntija! Kaikkitietävä ei tarvitse olla,

mutta hyvä yleissivistys ja laaja-alainen oman alan osaaminen ovat tarpeen. Hyvä

opettaja on motivoiva isolla M:llä. Hän käyttää monipuolisia opetusmetodeja, ja

haastaa oppilaat oppimaan! Myös luovuus ja pitkäjännitteisyys ovat kympin open

tunnusmerkkejä.” J.K

”Huono oppimiskokemus ei palkitse millään lailla. Oppilas ei saa palautetta (tai

se on epäreilua häntä kohtaan), eikä motivaatio kasva tipan tippaa. Huonoja

kokemuksia oppimisesta syntyy ainakin yläasteen liikuntatunneilla. Luokan

pullero tekee kaikkensa päästäkseen telinevoimistelun kurssin läpi ok-arvosanoin,

hän TEKEE PARHAANSA (eli riittävästi), mutta saa silti osakseen vain pilkkaa ja

naurua, sekä muilta oppilaista että opettajalta.”T.K

46

9 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Kyselytutkimuksessamme saimme paljon arvokasta tietoa siitä, millainen on

opiskelijoiden mielestä hyvä ja huono oppimiskokemus sekä millaisia

ominaisuuksia huippuopella on. Kyselytutkimuksessa tuli esille paljon samoja

asioita, joita olemme käsitelleet työmme teoriaosassa. Tutkimustulokset tukevat

lukemaamme ja kirjoittamaamme teoriatietoa.

Opiskelijat vastasivat mielellään kyselyymme. Otos oli kattava, jotta saamme

opetustyöhömme välineitä. Kyselyyn vastanneet opiskelijat opiskelevat catering-

alalla, jota me tulevaisuudessa tulemme opettamaan.

Opiskelijoiden oli aika vaikeaa muistaa hyviä oppimiskokemuksia. Opiskelijoiden

mielestä hyviin oppimiskokemuksiin vaikuttivat luokkayhteisön ilmapiiri,

onnistuminen annetussa tehtävässä, opettajan kehuminen, opittavan asian

mielenkiintoisuus sekä oppimisen tapahtuminen käytännössä.

Useissa opiskelijoiden vastauksissa tuli esille, että hyvään oppimiskokemukseen

vaikuttaa se, että opittava asia on mielenkiintoinen. Jokaiseen tutkintoon,

opintojaksoon, oppiaineeseen kuuluu myös vähemmän mielenkiintoisia

aihealueita, jotka kuuluu opetella ja käsitellä. Meidän tulevina opettajina tulisi

valmistaa opintojaksot, oppitunnit niin, että tylsästäkin aiheesta saataisiin

mielenkiintoinen. Nykyään on opettajilla mahdollisuus käyttää erilaisia

opetusmenetelmiä monipuolisesti, esimerkiksi powerpoint- esitys, ryhmätyöt,

oppimistehtävät sekä tutustumiskäynnit.

Usean huonon oppimiskokemuksen taustalla oli opettajan käyttäytyminen

opiskelijaa kohtaan. Monessa vastauksessa tuli esille opettajan kyky antaa

palautetta opiskelijalle. Useassa vastauksessa opettaja oli haukkunut opiskelijan

tekemän työn. Opettajuus ei vaadi virheettömäksi esikuvaksi asettautumista.

Opettajan tulee kuitenkin olla vastuuntuntoinen, kypsä aikuinen. Yksi ominaisuus

tekee ihmisestä opettajaksi kelpaamattoman. Se on halu nöyryyttää ja alistaa

opiskelijoita, tuottaa heille tarkoituksellisesti häpeän, pelon ja ahdistuksen

47

tunteita. Sellaisia opettajia on onneksi vähän, mutta yksikin on liikaa. ( Uusikylä

2006, 156–157.)

Opettajan tulee antaa palautetta opiskelijoille, mutta sen voi antaa usealla eri

tavalla. Tulevina opettajina meidän tulisi antaa rakentavaa palautetta asiallisesti

opiskelijan kanssa keskustellen ja opiskelijan mielipide huomioiden. Opettajan

antaman kritiikin tulisi motivoida opiskelijaa positiivisesti siten, että opiskelija

tuntee pystyvänsä saavuttamaan tavoitteet jos vain haluaa.

Opiskelijoiden huonoihin oppimiskokemuksiin oli vaikuttanut myös opettajan

eriarvoisuus opiskelijoita kohtaan. Opettaja selvästi suosi jotakin opiskelijaa

luokalla ja osoitti myös sen jos ei pitänyt jostakin opiskelijasta. Opettajan tulisi

osata arvioida opiskelijaa opiskelijan oman edistymisen pohjalta, eikä verrata

muihin opiskelijoihin. Opettajan tulee työssään kohdella opiskelijoita

tasapuolisesti. Kaikkia opiskelijoita ei tarvitse rakastaa, mutta tämä ei saa näkyä

opiskelijoille.

Opiskelijat halusivat opettajalta, että tämä pystyy tarvittaessa olemaan tiukka ja

pitämään luokassa yllä työrauhan. Opiskelijat toivoivat, että opettaja on kiltti

mutta samassa vastauksessa opettajan tuli kuitenkin olla myös tiukka. Kari

Uusikylän kirjassa (2006) hyvän opettajan ominaisuuksiin kuului se, että hyvä

opettaja ei ole pelottava hirmu, mutta osaa pitää yllä opiskelurauhan. Hän vaatii

yhteisten sääntöjen noudattamista. Oppitunneilla ei saa käyttäytyä huonosti.

Opettajien ja tulevien opettajien tulisi muistaa, että opiskelijat ovat vasta

opiskelemassa taitoja. Opiskelijat eivät ole mestareita, ja jos olisivat niin eivät he

olisi silloin enää opiskelemassa. Toisen asteen opiskelijat ovat kuitenkin vielä sen

verran nuoria, että he kaipaavat opettajalta ohjausta, tiukkuutta ja selviä sääntöjä.

He eivät vielä kykene opiskelemaan täysin itsenäisesti ja työskentelemään

itseohjautuvasti.

Opiskelijat kuvasivat huippuopen ominaisuuksia adjektiiveilla. Useissa

vastauksissa esiintyivät samat ominaisuudet, kuten esimerkiksi kannustava,

mukava, huumorintajuinen, ymmärtäväinen, tasapuolinen. Huippuopeja on

48

monenlaisia, erilaisille opiskelijoille sopivat erilaiset opettajapersoonallisuudet.

Huippuopen tulisi olla ystävällinen, oikeudenmukainen ja vastuuntuntoinen. Matti

Haavio tähdentää seuraavia huippuopen ominaisuuksia: hyvä auktoriteetti,

kurinpitokyky, opiskelijoiden ymmärtäminen, kärsivällisyys, aitous, ilomielisyys.

(Uusikylä 2006, 57–62).

Tulevaisuudessa pystyisimme jatkamaan kehittämishankettamme esimerkiksi

suuntautumalla erityisopiskelijoihin. Esimerkiksi millaisia taitoja opettajalla tulee

olla erityisopiskelijoita opettaessaan. Erityisopiskelijat ovat kasvava osa

koulujärjestelmäämme.

Opettajuus tulee muuttumaan seuraavan 15 vuoden aikana. Opettajan tulee

huolehtia täydennyskoulutuksestaan, ammatillisen työtaidon ylläpidosta. On

vaikeata ennustaa millaisia opiskelijat ovat 15 vuoden kuluttua, mutta tämän

vastauksen kertoo tulevat vuodet.

Tulevaisuuden tavoitteemme Kari Uusikylän sanoin; Opettaja tapaa

tulevaisuudessa entisen opiskelijansa, joka tervehtii opettajaansa ja sanoo

silmillään: Hyvä opettajani! Sinä opetit minua ahkeroimaan. Sinä autoit minua

jaksamaan. Sinä autoit minua uskomaan itseeni. Sinä suojelit minua pahalta.

Opettajani, olen sinulle aina kiitollinen.( Uusikylä 2006, 158.)

49

LÄHTEET

Alkula, T., Pöntinen, S. & Ylöstalo, P. 1994. Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät. Juva: WSOY.

Erilaisten oppijoiden liitto. Erilaisten oppijoiden liiton sivusto. Viitattu 10.4.2007.

http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/

Hallitusohjelma, Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma 19.4.2007. Viitattu 25.4.2007.http://www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp

Harjunen, E. 2002. Miten opettaja rakentaa pedagogisen auktoriteetin? – Otteita opettajan arjesta. Väitöspäivä 15.11.2002. Viitattu 1.4.2007. http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vanhatvaitokset.nsf/504ca249c786e20f85256284006da7ab/6804ec6b598afd83c2256c8b00435eb8?OpenDocument&Highlight=0,harjunen

Helakorpi, S. 1999- 2005. Viitattu 29.3.2007. http://www.elisanet.fi/seppo.helakorpi/tiedostot/Opettajankoultekstii.htm

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2004. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

Hämeen Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Päivitetty 10.1.2006. Viitattu 1.4.2007.http://openetti.aokk.hamk.fi/sisu/TEEMAT%20AIHEALUEITTAIN/Opetus/opetusjaohjaus/index.htm

Hämeen Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Päivitetty 10.1.2006. Viitattu 1.4.2007. http://openetti.aokk.hamk.fi/sisu/TEEMAT%20AIHEALUEITTAIN/Opetus/opetusjaohjaus/ydinaines.htm

Kalli, P., Kitola, A., Malinen, A., Rinne, R. & Sallila, P. 2002. Opettajuus muutoksessa. Kansanvalistusseura ja aikuiskasvatuksen tutkimusseura. Helsinki: Kansanvalistusseura Kasvatus tieteellisen tutkimuksen kohteena- luentosarja, Tampereen yliopisto kevät 2006

Koulutuksen tutkimuslaitos/ Peda.net. Peda.netin sivusto. Viitattu 10.4.2007. http://www.peda.net/veraja/amisto/popeda/opetuksestaohjaamiseen

Keurulainen, H.2006. Osaamisen arviointi. Koulutuspäivien materiaali. Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Espoon ja Kauniaisten opettajien ammattiyhdistys. EKOAY: n sivusto. Viitattu 29.3.2007. EKOAY. http://www.kolumbus.fi/ekoay/edunvalvonta_pj.html

50

Laulajainen, R. 1999. Psykologian historia: vuorovaikutuksen perusta, ihmiskäsitys. Viitattu 10.4.2007.http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98–99/avoin/appro/asiakas/ihmiskasitys.htm

Luukkainen, O. 2004. Opettajuus - Ajassa elämistä vai suunnan näyttämistä? Väitöspäivä 12.3.2004. Viitattu 11.5.2005. http://acta.uta.fi/teos.phtml?9745

Luukkainen, O. & Valli, R. 2005. Kaksitoista teesiä opettajalle.1.p., Jyväskylä: PS-kustannus

Martikainen, T. 2005. Ote opettajan päiväkirjasta syksyllä 2001. Inhimillinen tekijä. Opettaja eettisenä ajattelijana ja toimijana. 1.p., Joensuu: Joensuun yliopistopaino

Opetushallitus. Opettajuus vuonna 2010. Viitattu 1.4.2007. http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,5998,51045,51050)

Opetushallitus. Uusi opettajuus. Viitattu 1.4.2007. http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,5998,51045,51050,51060

Rönnberg, U. 2003. Mistä eväät työelämäosaamiseen? Viitattu 10.4.2007. www.edu.fi/tonet/konf2003/ullaronnberg.pdf

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren puhe opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) juhlakokouksessa Helsingin messukeskuksessa 13.5.1998. Viitattu 1.4.2007. http://www.tpk.fi/ahtisaari/puheet-1998/P980513.oajsu.html

Tiilikkala, L. 2004, Väitöskirja; Ammatillinen opettajuus muutoksessa., Onko opettaja äiti, poliisi vai ohjaaja? Viitattu 14.4.2007. http://spektri.oph.fi/page.asp?path=580,644,651,29542

Tilastokeskus. Viitattu 14.4.2007. http://www.stat.fi/til/erop/erop_2006-06-15_laa_001.html

Tulevaisuuden muistelu Arla-instituutissa 3.5.2005. Viitattu 10.4.2007. (http://www.arlainst.fi/osallistamallatutkintoon/raportti/muistelu.html)

Tuominen, T. 2002. Kasvatustieteen pro gradu – tutkielma. Kasvatustieteen laitos. Helsingin yliopisto

Tuominen- Soini, H. 2007. Ammatillisen kehityksen merkitys opettajien jaksamisessa. Viitattu 1.4.2007. http://www.kultti.net/jutut/2007/12_aikuis.html

Työministeriö; toimeenpano- osasto, työvoiman kehittäminen ja – ohjaustiimi.2002. Opetusala.1p., Edita Prima Oy Uusitalo, H. 1999. Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. 1.–6. painos. Juva: WSOY Uusikylä, K.2006. Hyvä, paha opettaja.1p., Helsinki/Jyväskylä: Minerva kustannus Oy

51

Vuorikoski, M., Törmä. S. & Viskari, S. 2003. Opettajan vaiettu valta.1.p., Tampere: vastapaino

52 LIITTEET

LIITE 1

HYVÄ OPETTAJUUS Millainen on ollut hyvä oppimiskokemus? Millainen on ollut huono oppimiskokemus? Millainen on huippuope?