Metsiemmelintuja

akituiseen pesimälinnustoomme kuuluu 235 lajia.Näistä noin 90 pesii pääsääntöisesti erityyppisissämetsissä. Osa lajeista hankkii pesimäaikaisen ravin-

tonsa muualta kuin metsästä, missä niiden pesä kuitenkin sijait-see. Lisäksi uudistusaloilla ja nuorissa taimikoissa pesii avoin-ta elinympäristöä vaativaa lajistoa, jonka pesimisedellytyksethäviävät pian taimikon varttuessa. Tähän ryhmään lukeutuvialajeja ei ole otettu mukaan tähän esitteeseen. Kuitenkin tällaisetavomaiden linnut ovat luonnontilaisenkin metsäympäristön la-jeja metsäpalojen ja myrskytuhojen jälkeisinä vuosina. Nämälajit saattavat pesiä myös muissa avoimissa ympäristöissä, esi-merkiksi puuttomilla tai vähäpuustoisilla soilla, tai ne ovat löy-täneet korvaavan elinympäristön ihmisen kokonaan muovaa-massa maatalousympäristössä.

Kukin laji esiintyy ympäristössä, mihin se on sopeutunut;kehrääjä elää mäntykankaalla, hippiäinen kuusimetsässä ja leh-tokerttu lehtimetsässä. Metsän sijainti, puulajisuhteet, metsänikä, kerroksellisuus, metsikön koko ja esimerkiksi lahopuustonrakenne vaikuttavat lajistoon. Keskimääräisellä metsähehtaaril-la pesii Suomessa 1–4 lintuparia. Parimäärä on tavallisesti sitäsuurempi, mitä enemmän alueella on metsänreunaa ja mitä tuot-tavampia metsät ovat. Havumetsissä lintuja pesii selvästi har-vemmassa kuin lehti- ja sekametsissä. Pohjois-Suomessa lintu-tiheydet ovat alhaisempia kuin etelässä.

Tähän opasvihkoseen on valittu 58 Suomen metsissä pesiväälintulajia, eli noin kaksi kolmannesta metsälajeistamme. Muka-na on sekä yleisiä ja tunnettuja että harvinaisempia lajeja. Jottalajivalikoima olisi eri tavoin monipuolinen, osa yleisistäkin la-jeista on jouduttu jättämään pois. Noin puolet esitteen lajeistaon muuttolintuja, joita tapaa Suomessa vain pesimäaikaan. Val-taosa muuttavista lajeista talvehtii muualla Euroopassa ja Afri-kassa, eräät itäiset lajit viettävät talven Aasiassa. Osittaismuut-tajien pesimäkannasta osa muuttaa toisten yksilöiden jäädessä

2

Yleistietoa linnuista

V

3

meille talvehtimaan. Vaelluslajit liikehtivät epäsäännöllisestivuosittain vaihtuvan ravintotilanteen, esimerkiksi havupuidensiemensadon tai jonkin muun ympäristötekijän ohjaamina.

Suomen metsissä on todettu elävän noin 20 000 eri eliölajia,joten lintujen osuus kokonaislajimäärästä on vähäinen, allepuoli prosenttia. Vaikka lintuja näin ajatellen on vähän, ei olevähäistä niihin kiinnitetty huomio: linnut ovat kuuluvia ja nä-kyviä, niiden seuraaminen on kiehtovaa ja lintuharrastus siksisuosittua. Myös linnustomme tila tunnetaan hyvin muihin eliö-ryhmiin verrattuna.

Historialtaan pitkä metsätaloutemme on muuttanut metsiämonin tavoin. Muutoksia on tapahtunut mm. puulajisuhteissa,metsien rakenteessa ja metsien määrässä. Näissä muutoksissaosa lintulajeista on kärsinyt ja osa hyötynyt. Suurin muutos vii-me vuosikymmenten aikana on ollut soiden laajamittainen oji-tus 1960- ja 1970-luvuilla. Tästä johtuva metsien pinta-alankasvu hyödytti useita metsien lajeja, mutta osa suoympäristös-sä esiintyvästä lajistosta taantui. Nykyisin uudisojituksia eienää tehdä.

Monilla lajeilla on havaittu merkittävää vaihtelua pesimä-kannan suuruudessa viimeisten vuosikymmenten aikana. Muu-toksien syyn nimeäminen ei ole aina mahdollista, vaikeinta seon muuttolintujen osalta. Niiden menestymiseen vaikuttavatelinympäristön tila ja olosuhteet myös talvehtimisalueilla. Ta-vallisimpia syitä nopeaan muuttolinnun taantumaan ovat kovapakkastalvi Euroopassa tai ankara kuivuusjakso Afrikassa siel-lä talvehtiville linnuille. Tiettyjen lajien runsaus vaihtelee jak-soittain ravintotilanteen mukaan, ja lajit pystyvät reagoimaanresursseissa tapahtuviin muutoksiin. Yleensä sääolojen tai hei-kon ravintotilanteen pienentämä kanta elpyy nopeasti. Sen si-jaan peruuttamaton muutos pesimä- tai talvehtimisympäristös-sä saattaa olla kohtalokas, mikäli laji ei sopeudu uusiin olosuh-teisiin.

Pesimälinnuistamme 14 % on arvioitu valtakunnallisestiuhanalaiseksi. Metsissä pesivistä lajeista eri syistä uhanalaisiaon 8 %. Valtakunnallisesti merkittävimmät lintualueet on liitet-ty kansallisiin suojeluohjelmiin tai Natura 2000-verkostoon lin-tu- tai luontodirektiivin perusteella. Valtakunnallisesti arvok-kaimpien kohteiden suojelun lisäksi metsälintujen menestymi-sen kannalta on erityisen tärkeää, miten talouskäytössä olevat

metsät vastaavat lajien elinympäristövaatimuksiin nyt ja tule-vaisuudessa. Vaikka valtaosa metsien lintulajeista menestyy ta-lousmetsissämme hyvin aivan itsestään, tietyt lajit tarvitsevaterityistä huomioon ottamista.

Taantuneiden tai harvinaisten lintulajien menestymiseen ta-lousmetsissä voidaan vaikuttaa monin eri tavoin. Nykyiset met-sien hoito- ja korjuutoimenpiteet käsittävät useita velvoitteita jasuosituksia, joilla pyritään edistämään lintujen ja muiden met-sälajien elinmahdollisuuksia. Metsien rakennepiirteisiin vai-kuttavia toimenpiteitä ovat mm. lehtipuiden suosiminen seka-puuna, arvokkaiden elinympäristöjen huomioon ottaminen,säästöpuiden jättäminen ja suojavyöhykkeiden säästäminenrantametsissä. Näiden toimien ansiosta luonnonmetsille tyypil-liset, linnustoa hyödyttävät rakennepiirteet lisääntyvät talous-metsissä: lahopuun määrä lisääntyy, kolopuut ja vanhat järeätpuut lisääntyvät ja koivujen, haavan ja muiden lehtipuidenosuus lisääntyy. Lintujen pesimäaikaiset hakkuut painotetaanlinnustollisesti köyhimmille metsätyypeille. Tällaisten tavoit-teiden saavuttaminen on mahdollista samalla, kun tehokaspuuntuotanto turvataan.

Oppaan lajeista on nimen yhteydessä mainittu ruumiin pituusnokan kärjestä pyrstön kärkeen mitattuna, eräistä myös siipienkärkiväli, sekä lajin keskikannan parimäärä Suomessa.Uhanalaisiksi ja silmälläpidettäviksi luokiteltujen lajien osaltaon mainittu uhanalaisuusluokka. Julisteen ja esitteen yksilötesittävät koirasta, mikäli lajin sukupuolten ulkonäkö poikkeaatoisistaan.

Opasvihkosen lopussa on esimerkkejä lintukirjallisuudesta,jonka avulla pääsee pidemmälle lintujen tunnistamisessa ja lin-tujen harrastamisessa.

Tämän opasvihkosen on laatinut Timo Lehesvirta metsäta-lous ja maankäyttöyksiköstämme. Jari Kostet on julisteen ja sa-malla tämän oppaan lintumaalausten tekijä.

Toivotamme kaikille ”lintuoppaamme” käyttäjille palkitse-via luontoretkiä.

Kesäkuussa 2003UPM-Kymmene Metsä

4

5

KäkiCuculus canorus Gök32–36 cm, 60 000 paria, silmälläpidettäväPitkä pyrstö ja teräväkärkiset siivet muistuttaen pienikokoistahaukkaa. Vanhan koiraan selkä, pää ja rinta siniharmaat, naa-railla harmaa ja ruskea värimuoto. Laulu kaksitavuinen ”kuk-kuu”, paino ensimmäisellä tavulla. Myös muita vähemmänkantavia ääniä. Talvehtii Afrikassa, meillä tavattavissa pääosin toukokuustasyyskuuhun yleistyen keväällä äitienpäivän aikoihin. Suomenainoa pesäloisena lisääntyvä laji. Kukin käkinaaras on erikois-tunut munimaan yhden tietyn isäntälajin pesiin. Vieraan lajinpesässä nopeasti kuoriutunut käenpoika työntää isäntälajin mu-nat pois pesästä. Leppälintu on käen yleisimpiä isäntälajejaSuomessa. Viihtyy monentyyppisissä metsissä isäntälajienelinympäristövaatimusten mukaan.

KehrääjäCaprimulgus europaeus Nattskärra24–28 cm, 3 000 paria, silmälläpidettäväSiivet pitkät ja kapeat, pyrstö pitkä. Suhteellisen isokokoinenpää ja pieni nokka. Ruskeanharmaan kirjava. Koiraalla valkoi-set laikut siivissä ja pyrstössä. Havaitaan parhaiten kesäöinä ää-nestä, joka on yhtäjaksoinen karkea surina. Lyö siipiään vatsanalla yhteen, jolloin kuuluu teräviä lyöntiääniä surinan lomassa. Talvehtii Afrikassa, meillä toukokuusta syyskuuhun. Saalistaakookkaita hyönteisiä kesäöinä lennossa, mihin suuri kita antaamahdollisuuden. Pesii harvapuustoisilla männikkökankailla,kallioisilla alueilla ja hakkuuaukeilla.

6

Sääksi eli kalasääskiPandion haliaetus Fiskgjuse52–60 cm, siipiväli 152–167cm, 1 000 paria, silmälläpidet-täväPitkäsiipinen, alta vaalea,päältä ruskea petolintu. Lii-dossa siivet alaspäin kuperat.Kalastaessaan lekuttelee jasyöksyy jalat edellä kalankimppuun. Talvehtii Afrikassa, meillähuhtikuusta syyskuuhun. Pesiikalaisten vesistöjen äärelläsuuren puun latvassa, soillamatalissakin rämemännyissä.Sääksen pesäpuut on rauhoi-tettu luonnonsuojelulailla.Suurin osa tämänhetkisistäpesistä on ihmisen rakenta-milla pesäalustoilla. Pesinnän onnistumisen turvaamiseksi met-sänhoito- ja korjuutoimia ei tehdä pesimäaikaan sääksen pesänläheisyydessä. Pesimäajan ulkopuolella pesäpuun läheisyydes-sä voidaan tehdä varovaisia hakkuita, joilla estetään lähimetsänkasvaminen niin, että pesä jäisi ympäröivien puiden latvustenkatveeseen. Suomessa Sääksisäätiö ohjaa sääksen seuranta- jasuojelutyötä.

KanahaukkaAccipiter gentilis Duvhök49–64 cm, siipiväli 93–127 cm, 5 500 pariaLeveäsiipinen ja pitkäpyrstöinenpetolintu, koiras selvästi naarastapienikokoisempi. Sukulaistaan var-pushaukkaa tukevampi, pitkäkau-laisempi, lennossa rauhallisempi.Koiraskanahaukka ja naarasvar-pushaukka melko samankokoiset.Siiveniskujen välillä liitäessään eimenetä korkeutta kuten varpus-haukka. Nuorella haukalla pitkit-täisjuovainen, vanhalla poikittais-juovainen vatsapuoli.Talvehtii Euroopassa, osa kannasta

pysyttelee talven Suomessa. Pesii kuusi- ja sekametsissä,joissa riittävän järeitä pesäpuita. Pesämetsä usein tiheäpuus-

toinen, pohjoisessa männiköissäkin. Saalistaa mm. varislintuja,kyyhkyjä, kanalintuja, oravia ja jäniksiäkin. Kanahaukka rauhoi-tettiin kokonaan vuonna 1989.

7

VarpushaukkaAccipiter nisus Sparvhök29–41 cm, siipiväli 58–80cm, 13 000 pariaLyhyt- ja leveäsiipinen peto-lintu, siivenkärjet tylpät,pyrstö pitkä. Muistuttaakookkaampaa sukulaistaankanahaukkaa. Koiras naa-rasta pienikokoisempi. Len-torata matkalennossa aalto-mainen: nopeita siivenisku-ja seuraa liito, jonka aika-na menettää korkeuttaan(vrt. kanahaukka). Nuo-rilla ja vanhoilla poikittais-juovainen vatsapuoli, värityksessä eroja selkä- ja vatsapuolella. Talvehtii Euroopassa, osa Suomessa. Täällä talvehtivat yksilöthakeutuvat taajamiin ja linturuokintojen läheisyyteen. Pesiimieluiten nuorissa kuusitiheiköissä. Etelä- ja Keski-Suomessahiirihaukan ohella runsain petolintu. Saalistaa lintuja, jotka har-voin rastaita suurempia.

NuolihaukkaFalco subbuteo Lärkfalk29–35 cm, siipiväli 70–84 cm, 2 800 pariaJalohaukka, jolla kapeat pitkät sii-vet. Taitava ja nopea lentäjä. Van-halla linnulla musta valkoiseen ra-joittuva viiksijuova ja läheltä erot-tuva punaruskea alaperä. Vatsa-puoli pitkittäisviiruinen. Talvehtii Afrikassa, meillä pää-osin toukokuusta syyskuuhun.Pesii monentyyppisissä metsissä,mutta suosii männikköisiä saaria,

niemiä ja muita ranta-alueita. Pesä usein vanhassa variksen pe-sässä. Reviirillä aukeita alueita, joilla saalistaa pieniä lintuja jakesällä sudenkorentoja. Syö jaloissa pitämiään sudenkorentojalentäessään.

8

HiirihaukkaButeo buteo Ormvråk46–58 cm, siipiväli 110–132cm, 8 000 pariaLeveäsiipinen ja melko tukevapetolintu. Kaartelee pyrstö levi-tettynä, siivet työntyvät hiemaneteen. Maassamme tavataankahta eri alalajia, ja yleisväritysvaihtelee vaaleasta tummaan.Pyrstö kuitenkin aina tiheänpoikkijuovainen, ja rinnassavaalea poikkivyö. Kokemuk-sen kautta oppii siluetti- jalentotapaerot mm. mehiläis-haukkaan verrattuna. Talvehtii Euroopassa, meilläpääosin maaliskuusta lokakuu-hun, harvinainen talvehtija.Suosii sekametsiä, vaatii reviirilleen hakkuuaukeita, avoimia soi-ta tai peltoympäristöä, joilla saalistaa mm. pikkunisäkkäitä, sam-makoita ja matelijoitakin.

MehiläishaukkaPernis apivorus Bivråk52–59 cm, siipiväli 113–135cm, 4 500 paria, silmälläpidet-täväMuistuttaa hiirihaukkaa, muttapitkä kaula tekee lentävän lin-nun päästä erottuvamman,vaalea rintavyö puuttuu,pyrstö melko pitkä. Vanhanlinnun pyrstö tunnusomai-nen: leveä kärkivyö ja yksi taikaksi kapeampaa juovaa. Nuori muistuttaa hiirihaukkaa enem-män. Talvehtii Afrikassa, meillä toukokuusta elo–syyskuuhun. Pesäusein vesistöjen läheisyydessä ja hakkuuaukeisiin tai viljelyksiinrajoittuvissa reunametsissä. Pääravintona ampiaisten toukat ja pe-sät, myös sammakot, matelijat ja linnunpoikaset.

9

MaakotkaAquila chrysaetos Kungsörn80–93 cm, siipiväli 190–225 cm, 250 paria, vaaran-tunutSuuri pitkäsiipinen kotka,lento voimakasta. Muuta-maa hidasta siiveniskuaseuraa lyhyt liito. Kaarte-lussa siivet loivassa V-asen-nossa. Nuori lintu helpointuntea: pyrstössä musta kär-kivyö ja valkea tyvi, siivilläsuuret valkeat laikut. Val-koisen määrä väheneeiän myötä ja häviää en-simmäisten elinvuosienjälkeen kokonaan. Kai-kissa puvuissa tummanruskeitaalueita ja yleensä erottuva vaaleampi kellanruskea niska. Muutto- ja paikkalintu, osa Pohjois-Suomen nuorista kotkistatalvehtii eteläisessä Suomessa. Levinneisyys pohjoispainottei-nen, kanta elpymässä ja lienee hitaasti palaamassa Etelä-Suo-meen. Vaatii vankkarakenteisen pesäpuun, pesimärauhan jasaalistukseen soveltuvia avoimia alueita. Pesäpuu suojeltuluonnonsuojelulailla. Varhainen pesijä. Hakkuita ei tehdä pesänläheisyydessä pesimäaikaan.

LehtokurppaScolopax rusticolaMorkulla33–38 cm, 120 000 pariaPitkänokkainen ja pulleakahlaaja. Siivet leveät japyöreäkärkiset. Tapaa var-mimmin soidinlennossa ilta- tai aamuhämärissä, jolloin lentääpuiden latvusten yläpuolella. Soidinääni tunnusomainen sarja,jossa toistuu ensin matala narina 3–4 peräkkäinen, jota seuraakorkea sirahdus. Päiväsaikaan lajin tapaa ainoastaan, jos semetsässä tulee yllätetyksi. Silloin punaruskeasävyinen kurp-pa lähtee pakoon maasta muutaman metrin etäisyydeltä. Talvehtii Euroopassa, meillä huhtikuusta lokakuuhun. Suosiilehti- ja sekametsiä, erityisesti rantametsissä ja purojen varsil-la. Yhtenäinen levinneisyys ulottuu Oulun korkeudelle saakka.

10

PyyBonasa bonasia Järpe34–39 cm, 260 000 pariaPyöreänoloinen kanalintu, selvästi teertä ja metsoa pienempi.Ruskean harmaankirjava, pyrstössä musta kärkivyö. Koiraankurkku musta. Päälaella pieni töyhtö. Laulu korkea ja terävä vi-hellys. Lentoon lähtevän linnun tunnistaa hurisevasta äänestä.Muuten hiljainen ja jää helposti havaitsematta.Paikkalintu. Runsain kanalintumme, joka viime vuosikymme-ninä on taantunut mm. soiden ojitusten vuoksi. Tiheissä seka- jahavumetsissä, joissa aluskasvillisuus tarjoaa suojapaikkoja pe-doilta. Talvella pääravintoa leppien ja koivujen norkot. Pesiisiellä, missä on kuusimetsiä. Ei ryhmäsoidinta kuten teerellä jametsolla.

MetsävikloTringa ochropusSkogssnäppa20–24 cm, 65 000 pariaKahlaaja, jolla mustat siivet, valkoinen yläperä ja pyrstössätummia poikkijuovia. Vatsapuoli valkoinen. Muistuttaa liroa,joka on avoimien soiden laji. Äänekäs, soidinääni rytmikäs ”ti-tlyivi-ti-tlyivi-ti-tlyivi”. Järvenrantojen rantasipiä kookkaampi,lennossa erottuva rantasipin valkea siipijuova puuttuu.Talvehtii Etelä-Euroopassa ja Afrikassa, meillä huhtikuustaelokuuhun. Pesä puussa, usein vanhassa rastaan pesässä. Met-sälain turvaamilla suorantaisten metsälampien rannoilla, puronvarsilla, myös avosoiden reunametsissä ja metsissä, missä onkosteita painanteita ruokailupaikoiksi.

11

MetsoTetrao urogallus Tjäder54–90 cm, 140 000 paria, silmälläpidettäväKoiras suuri ja painava, lentoon lähtiessä käy aikamoinen rys-ke. Tumma yleisväritys, josta erottuu valkea siipilaikku siiven-taipeessa, kellertävä ”homenokka” ja punaiset silmäheltat. Naa-rasmetso eli koppelo koirasta pienempi, mutta teerinaarastakookkaampi. Koppelon kurkku ja rinnan yläosa vailla poikki-juovitusta. Paikkalintu. Varttuneissa kuusikoissa ja mäntykankailla, kor-vissa ja rämeillä. Käyttää talvisin ravintonaan ainoastaan män-nynneulasia (hakomismännyt). Ryhmäsoidin. Perinteiset soi-dinpaikat pyritään ottamaan huomioon metsien käsittelyssä.Metsänhoito ja korjuu on soidinalueella mahdollista toteuttaaniin, että soidin säilyy. Ei edellytä vanhaa metsää, osa soidin-paikoista nuoremmissa hoidetuissa männiköissä. Taantunut vii-me vuosikymmeninä.

TeeriTetrao tetrix Orre40–58 cm, 170 000 paria, silmälläpidettäväKoiras sinertävän musta, alaperä valkoinen. Lennossa erottuuvalkoinen siipijuova. Pyrstö lyyramainen. Punaiset silmäheltatsilmien päällä. Naaras ruskea tummin poikkiraidoin kurkustaalaperään. Koiras ja naaras metsoa pienempiä. Paikkalintu. Lehti-, seka- ja havumetsissä. Pesä uudistushak-kuulla, taimikossa tai varttuneessa metsässä, usein metsän reu-na-alueilla. Äänekäs ryhmäsoidin, koiraat kokoontuvat maalis-kuusta lähtien avosuolle, järven jäälle, hakkuuaukealle tai pel-lolle soimaan. Tällöin kuuluu kantava puliseva soidinääni. Vä-liin saattaa kuulua käheä suhiseva ääni. Yksittäiset koiraat puli-sevat myös puiden latvoissa. Ruokailee talvisin koivikoissa, jol-loin helposti havaittavissa. Taantunut viime vuosikymmeninä.

12

KorppiCorvus corax Korp54–67 cm, 6 000 pariaKokonaan musta, metallinhohtoinen. Suurin varpuslintumme.Lentosiluetti tyypillinen, kaartelee usein. Talvehtii Suomessa, varhainen pesijä. Reviiri laaja, pesä jyr-känteellä tai puussa. Lentää usein pareittain, talvella suuriakinparvia kaatopaikoilla ja haaskoilla. Hyödyntää nykyään kaato-paikkoja, auton alle jääneitä supikoiria ja muita nisäkkäitä.Yleistynyt, menettänyt erämaalinnun maineen.

SepelkyyhkyColumba palumbusRingduva38–43 cm, 170 000 pariaKesykyyhkyä eli puluakookkaampi harmaa kyyhky, jolla kaulan sivuillavalkeat sepelkuviot ja siivillä valkeat juovat. Soidinlennossa nou-see jyrkästi ylös, jonka jälkeen liitää alas siivet ja pyrstö levitet-tyinä. Laulu tunnusomainen matala hieman pöllömäinen huhuilu. Euroopassa talvehtiva, meillä maaliskuun lopusta syyskuuhun.Satunnaistalvehtija. Kuusi-, lehti ja sekametsissä, jotka tarjoavatriittävän suojan risumaiselle pesälle. Suosii pellonreunametsiäviljelyksillä ruokaillen. Muualla Euroopassa sopeutunut pulun ka-veriksi kaupunkiympäristöön. Tästä viitteitä myös meillä.

13

HuuhkajaBubo bubo Berguv59–73 cm, 3 000 pariaSuurin pöllömme. Kir-javan kellanruskea,mustia täpliä ja viiru-tusta. Istuvalla linnulla erottuvat korvatupsut. Silmät oranssit.Laulu matala kaksitavuinen huhuilu ”huu-hu”, jossa paino en-simmäisellä tavulla, jälkiosa ensimmäistä matalampi. Toistaaääntää noin kymmenen sekunnin välein tai harvemmin. Äänikantautuu jopa neljän kilometrin päähän, kauas kuuluu vainhuudon alkuosa. Huhuilee lopputalvesta kevääseen, aktiivinenjo hämärissä ennen pimeän tuloa. Talvehtii Suomessa. Jyrkänteiden ja kallioiden pirstomissa kuu-si- ja mäntymetsissä. Pesä jyrkänteellä tai muussa suojaisessapaikassa. Syö nisäkkäitä, mm. jäniksiä sekä lintuja, mm. varik-sia, lokkeja ja kanalintuja. Osa kannasta hyödyntää kaatopaik-kojen rotta-apajia. Runsastunut, aiemmin voimakkaasti vainot-tu.

VarpuspöllöGlaucidium passerinum Sparvuggla15–19 cm, 10 000 pariaPunatulkun kokoinen hyvin pieni pöllö. Ruskean kirjava, ala-puoli vaalea tummin pitkittäisviiruin. silmät keltaiset. Lentotikkamaisen aaltoilevaa. Ei huhuile, vaan viheltää. Laulu ti-heästi toistuva yksitavuinen vihellys ”hii”, kuultavissa loppu-talvesta alkaen ilta- ja aamuhämärissä ja pimeälläkin. Ääni kan-tautuu parhaimmillaan noin kilometriin saakka. Talvehtii Suomessa. Monentyyppisissä metsissä: varttuneissakuusimetsissä, sekametsissä ja männiköissä. Kolopesijä, pesiivanhoissa tikankoloissa. Syö lintuja, myös itseään suurempiarastaita ja pikkunisäkkäitä. Tekee talvisia ruokavarastoja koloi-hin, myös linnunpönttöihin. Runsastunut, hyötynyt lintulauta-ruokinnan yleistymisestä.

14

LehtopöllöStrix aluco Kattuggla37–43 cm, 2 000 pariaPuku harmahtava tai ruskea, tum-maa viirutusta. Hartioilla valkeatäplärivi. Silmät mustat. Laulu aa-vemainen melko korkea kaksi-osainen huhuilu, ensimmäinen osayksitavuinen venyvä puhallus, toi-nen monitavuinen pitkä osa seuraamuutaman sekunnin kuluttua.Huuto kantautuu kahden, kolmenkilometrin päähän. Usein kuuluvaääni on myös kaksiosainen ”ke-vitt”-huuto. Talvehtii Suomessa. Yöaktiivinen.Maan eteläosien lehti- ja sekamet-sissä viljelysten ja järvien lähei-syydessä. Myös kaupunkien puis-toissa. Syö pikkujyrsijöitä. Kolo-pesijä, merkittävä osa kannastapesii pöntöissä.

ViirupöllöStrix uralensis Slaguggla50–59 cm, 3 500 pariaIsokokoinen, ruskeanharmaa pöl-lö, tummaa viirutusta. Silmätmustat. Lentävän linnun vaaleuskiinnittää huomion. Tavallisinlaulu syvä bassomainen rytmikäsparin kilometrin päähän kuuluvahuhuilu, jossa alkuosa kaksita-vuinen ja muutaman sekunnintauon jälkeen kuuluva loppuosaviisitavuinen sarja.Talvehtii Suomessa. Yöaktiivi-nen. Havu-, lehti- ja sekametsis-sä. Kolopesijä, merkittävä osakannasta pesii pöntöissä. Myösontoissa puissa ja vanhoissahaukkojen pesissä. Emot aggres-siivisia ja hyökkääviä pesän lä-heisyydessä. Syö pikkujyrsijöitäja mm. lintuja. Saalistaa etenkinnuoren taimivaiheen talousmet-sissä.

15

LapinpöllöStrix nebulosa Lappuggla59–68 cm, 1 000 pariaIsokokoinen, harmaa. Naa-makiehkura, jossa tiheästitummia renkaita, silmät kel-taiset. Laulu hyvin matala jakumea huhuilu, joka kuuluuvain noin 400 metrin päähän. Talvehtii Suomessa, vaelluk-sia. Itäinen taigan asukki,meillä levinneisyys painot-tuu Keski- ja Pohjois-Suo-meen. Monenlaisissa metsis-sä, pesä lähellä avoimia saa-listusmaita. Pesii katkennei-den puiden päässä, vanhoissapetolintujen pesissä, joskusmaassa. Osa emoista poikas-aikaan hyökkääviä. Syö pik-kujyrsijöitä.

HelmipöllöAegolius funereus Pärluggla22–27 cm, 15 000 pariaMelko pieni, isopäinen pöllö.Selkäpuoli ruskea, vaaleaa juovi-tusta, vatsapuoli valkea, ruskeaakirjavuutta. Laulu kauas kantavahieman loppua kohti nouseva pu-putussarja ”pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu”. Varpuspöllöä kookkaampi,eikä istu puiden latvoissa, mikäon varpuspöllölle tyypillistä. Talvehtii Suomessa, vaelluksia.Runsaslukuisin pöllömme. Yö-aktiivinen. Monenlaisissa met-sissä, pesii myyrätilanteen mu-kaan, joten pesimäkannan kokovaihtelee. Kolopesijä.

16

KäenpiikaJynx torquilla Göktyta16–18 cm, 25 000 paria, vaarantunutRuskeanharmaan kirjava, alapuoli vaalea tummin pilkuin, rintabeige. Tumma silmäjuova, erottuvat tummat juovat myös selkä-puolella. Tikkoihin kuuluva pitkän matkan muuttaja, talvehtii Afrikassa,meillä toukokuusta syyskuuhun. Kolopesijä, pesii valmiissa luon-nonkoloissa tai pöntöissä. Syö pääosin muurahaisia. Kanta pai-nottuu maan etelä- ja keskiosien lehti- ja sekametsiin, suosii met-sänreunoja ja rantametsiä. Huomaamaton paitsi laulaessaan ki-mittävää hieman pikkutikkamaista sarjaa. Taantunut voimak-kaasti meillä ja muualla Euroopassa, varmaa syytä ei tiedetä.

KuukkeliPerisoreus infaustus Lavsrika26–29 cm, 40 000 paria, silmälläpidettäväSuuren rastaan kokoinen varislintu. Ruskea, ruosteenruskeaapyrstössä ja siivillä. Erilaisia naukuvia ja karheita ääniä. Talvehtii Suomessa, paikkalintu, rengastuksen avulla havaittu yk-silöiden siirtyvänkin. Havu- ja sekametsissä, eteläiset elinympä-ristöt melko tiheitä ja suojaisia metsiä, ei välttämättä vanhoja.Suosii naavaisia metsiä. Levinneisyys pohjoinen, maan eteläosis-sa hajanaisia esiintymiä. Esiintymisalueen etelärajalla sekä taan-tuvia että menestyviä populaatioita. Varislintuna kaikkiruokai-nen, tekee talvivarastoja naavojen sekaan ja puunkoloihin ja kaar-nan rakosiin. Peloton, hamuaa retkeilijän eväitä Lapissa.

PalokärkiDryocopus martius Spillkråka40–46 cm, 11 000 pariaMusta variksen kokoinen tikka. Koiraan päälaki ja naaraan pääla-en takaosa punainen. Silmä valkea, nokka vaalea. Lento tunnus-omaista, hoippuvaa. Läpi vuoden äänekäs, kesällä hiljaisempi,kuuluvia huutoja ja huutosarjoja. Keväinen rummutussarja hyvinvoimakas ja kantava, kesto noin 2–3 sekuntia. Talvehtii Suomessa. Monenlaisissa metsissä, pesä kookkaassahaavassa tai männyssä. Kolopesijä. Syö kekomuurahaisia ja laho-puiden hevosmuurahaisia. Hyötyy säästöpuista ja hevosmuura-haisten suosimien puiden säästämisestä hakkuiden yhteydessä.

HarmaapäätikkaPicus canus Gråspett27–32 cm, 2 000 paria, silmälläpidettäväSelkäpuoli vihreä, pää harmaa, koiraalla punainen otsa. Voi se-koittaa vain vihertikkaan, joka on meillä erittäin harvinainen sa-tunnaisvieras. Talvehtii Suomessa. Kanta painottunut maan lounaisosiin, muttapesii harvakseltaan Keski-Suomessakin. Jalopuumetsissä, lehti-,seka- ja mäntymetsissäkin. Suosii haavikoita. Laulu voimakas las-keva ja loppua kohti harveneva huutosarja. Soidinrummutus mel-ko heikko, kesto noin 1,5 sekuntia. Syö hyönteisiä, etenkin muu-rahaisia. Hyötyy haavan suosimisesta säästöpuuna.

17

ValkoselkätikkaDendrocopos leucotos Vitryggad hackspett25–28 cm, 20 paria, äärimmäisen uhanalainenKäpytikkaa hieman suurempi. Käpytikan valkoiset hartialaikutpuuttuvat, sen sijaan takaselkä valkoinen (etuselkä musta). Ku-peet viiruiset, alaperä vaaleanpunainen. Koiraan koko päälakipunainen, naaraan musta. Rummutus voimakas, kesto 1,1–1,4sekuntia. Talvehtii Suomessa, vaelluksia. Lehtimetsissä ja lehtipuuvaltai-sissa sekametsissä, joissa runsaasti lahoavaa lehtipuuta. Syö la-hovissa lehtipuissa eläviä hyönteisiä. Hyötyi aikanaan metsä-palojen jälkeen syntyneistä koivumetsistä ja myöhemmin kas-kikulttuurista. Nykyinen kanta hyvin niukka.

18

KäpytikkaDendrocopos major Större hackspett23–26 cm, 240 000 pariaMusta selkäpuoli, lentävälläkin linnulla hyvin erottuvat valkoi-set hartialaikut, alaperä punainen. Koiraalla punainen niska,naaraalla musta. Nuorella koko päälaki punainen. Lentävällälinnulla mustista siivistä erottuvat valkoiset kapeat poikkijuo-vat. Yleisin ääni terävä ”gyt”, myös karhea huutosarja. Keväi-sen rummutuksen kesto noin 0,4–0,8 sekuntia. Poikasilla kuu-luva kimittävä kerjuuääni. Talvehtii Suomessa, vaelluksia huonoina käpyvuosina. Kaiken-laisissa metsissä, esiintyminen painottuu havumetsiin. Talvira-vintona havupuiden siemenet, muulloin myös hyönteiset, jos-kus linnunmunat ja poikasetkin. Kolopesijä. Vähemmän riip-puvainen lahopuusta kuin muut tikat.

PohjantikkaPicoides tridactylus Tretåig hackspett21,5–24 cm, 17 000 paria, silmälläpidettäväMustan ja valkean kirjava tikka, jolla läpi selän kulkee valkoi-nen leveä juova. Punainen väri puuttuu kokonaan, koiraan pää-laki keltainen. Valkeissa kupeissa tummaa raidoitusta. Talvehtii Suomessa, vaelluksia. Pesimämetsän iällä ei ole mer-kitystä, kunhan äskeittäin kuolleita kuusia tai mäntyjä lahopuu-hyönteisineen on riittävästi. Luontaisesti tällaisia on runsaim-min metsäpalojen jälkeen, kun elävä puusto on palon jäljiltävielä hyvin nuorta. Luonnontilaisimmat metsät Suomessa ovatkuitenkin pääosin melko vanhoja. Esiintyminen painottuu Poh-jois-Suomen havumetsiin, joissa lahopuuta on riittävästi. Pesiiharvakseltaan Etelä-Suomen talousmetsissäkin siellä, missä la-hopuukeskittymien tarjoama ravinto riittää sekä emoille ettäkasvatettaville poikasille.

PikkutikkaDendrocopos minor Mindre hackspett14–16,5 cm, 5 000 paria, vaarantunutPieni, vain peipon kokoinen tikka. Mustan, valkoisen ja punai-sen kirjava kuten selvästi isokokoisemmat käpy- ja valkoselkä-tikkakin. Punaista kuitenkin vain koiraan päälaella. Selän val-kea ulottuu ylemmäs kuin valkoselkätikalla, ja alaperä valkoi-nen. Kupeilla heikkoa viirutusta. Laulu tasainen sarja, muistut-taa hieman käenpiian laulua. Rummutus nopea, kesto noin1,2–1,8 sekuntia.Talvehtii Suomessa, vaelluksia. Lehtimetsissä, metsälain tur-vaamilla lehtipuustoisilla rantaluhdilla ja muissa rantametsissä,joissa lahoavaa lehtipuuta.

19

KangaskiuruLullula arborea Trädlärka13,5–15 cm, 800 paria, silmälläpidettäväHyvin lyhytpyrstöinen, kiurumaisen leveät siivet. Ruskeankirjavayläpuoli, valkea vatsa. Istuvalla linnulla siiventaipeessa tummalaikku, jonka molemmin puolin valkeaa. Istuu usein näkyvällä pai-kalla sähkölangalla tai puussa. Talvehtii Euroopassa. Saapuu tavallisesti jo maaliskuussa. Hel-poin havaita alkukeväällä laulukauden aikana, kun koiras esittäälaululentoaan. Avoimilla Etelä-Suomen mäntykallioilla ja – kan-kailla ja kuivien kankaiden hakkuuaukeilla. Esiintyy meillä levin-neisyytensä äärirajoilla. Esiintymistä Suomessa rajoittavat muuttekijät kuin sopivien pesimäelinympäristöjen puute.

20

TilhiBombycilla garrulus Sidensvans18–21 cm, 20 000 pariaPäälaen töyhtö tunnusomainen. Punertavanruskea, pyrstön kärkikeltainen, siivissä keltaista ja valkoista. Talvisin tiheissä parvissa.Heleä ääni. Muuttolintu, jonka esiintymistä pihlajanmarjasato ohjaa. Hyvinäpihlajanmarjavuosina yleinen talvilintu. Pesii Itä- ja Pohjois-Suo-messa havu- ja sekametsissä, kanta painottunut Lapin itäosiin. Pe-simäaikana huomaamaton. Ensimmäinen tieteellisesti raportoitutilhen pesä on vasta vuodelta 1856. Pesät usein tihentyminä tois-tensa läheisyydessä.

PeukaloinenTroglodytes troglodytes Gärdsmyg9–10,5 cm, 33 000 pariaHyvin pieni, pyöreänoloinen. Kauttaaltaan ruskea, alta vaaleam-pi. Lyhyt pystyssä sojottava pyrstö tunnusomainen. Äänekäs jasiksi helposti havaittavissa. Varoitusääni terävä rätinä. Laulu lin-nun kokoon nähden hyvin voimakas ja läpitunkeva.Talvehtii Euroopassa, satunnaisesti Suomessakin. Huhtikuustamarraskuuhun. Pesii havu- ja sekametsissä tuoreilla kankailla jakorvissa. Suosii kaikenikäisiä metsiä, missä on myrskyn juura-koineen kaatamia puita ja ryteikköjä. Pesä usein kaatuneen puunjuurakossa.

MetsäkirvinenAnthus trivialis Trädpiplärka14–16 cm, 2 200 000 pariaTyypillinen kirvinen, niittykirvistä voimakasrakenteisempi, eten-kin nokka. Pesimäympäristö ja äänet erilaiset. Arka. Havaitseeparhaiten laululennossa, joka alkaa puun latvasta. Lintu nouseelaulaen ensin lähes suoraan ylös, liitää sitten jäykin siivin alas uu-teen puuhun.Talvehtii Afrikassa, meillä huhtikuusta syyskuuhun. Pajulinnun japeipon jälkeen Suomen yleisin lintulaji. Suosii mäntyvaltaisiametsiä ja metsän reunoja sekä alueita, joilta puuttuu tiheä pensas-tai alikasvoskerros.

21

PunarintaErithacus rubeculaRödhake12,5–14 cm, 1 000 000 pariaNappisilmäinen ja suhteellisen suuripäinen lintu. Selkäpuolel-ta tasaisen ruskea, vatsapuolelta vaalea. Ruosteenpunainen rin-ta, punainen ulottuu silmään ja nokan yläpuolelle asti. Nuorel-ta punainen rinnan väritys aluksi puuttuu. Hyppii maassa tasa-jaloin, niiailee ja kohottaa välillä pyrstöään. Laulu kaunis jo-kelteleva heleä säe, säkeiden koko ajan hieman vaihdellessa.Aktiivinen hämärissä; metsälinnuista illan viimeisiä ja aamunensimmäisiä laulajia. Kutsuääni terävä ”tik”. Punarinnan terä-vät ”tik-ik-ik-ik…” sarjat ovat yleisimpiä ääniä luonnossammeetenkin syksyllä muuttoaikaan ilta- ja aamuhämärissä. Talvehtii Euroopassa, satunnaistalvehtija. Runsaimpia lintu-jamme. Kaikenlaisissa metsissä karuimpia männiköitä lukuunottamatta, suosii kuusikoita. Kovat pakkastalvet Euroopassa ve-rottavat tilapäisesti kantaa.

22

RautiainenPrunella modularisJärnsparv13–14,5 cm, 400 000 pariaRuskeankirjava, tummanharmaa pää. Yleissävyltään tumma.Laulu hennon kirkas ja korkea noin 2 sekuntia kestävä säe, jon-ka laulaa usein puun latvassa. Talvehtii Euroopassa, meillä huhtikuusta lokakuuhun. Yleinenkuusikoiden laji Metsä-Lappiin saakka, mutta huonosti tunnet-tu. Etelä-Suomessa lehti- ja sekametsissäkin, joissa alikasvok-sena kasvavia kuusia tai muita pensaskerroksen suojaavia ti-hentymiä. Etenkin metsän reunaosissa. Laulukauden ulkopuo-lella vaikea havaita, mutta vierailee punarinnan ohella lintulau-doilla huhtikuisina takatalvipäivinä.

LeppälintuPhoenicurus phoenicurusRödstjärt 13–14 cm, 590 000 pariaKoiras värikäs: musta kurkku, oranssi rinta, valkea otsa, selkäharmaa. Naaras yksivärisempi, harmaanruskea. Molemmillasukupuolilla ruosteenpunainen pyrstö, jotta värisyttävät. Lau-laa jo hämärissä, maan pohjoisosissa öisin. Talvehtii Afrikassa, meillä toukokuusta elo–syyskuuhun. Suo-sii valoisia mäntykankaita. Kolopesijä, hakeutuu pihapiirinpönttöihin. Talvehtimisalueiden sääolot vaikuttavat selvästikannan suuruuteen. Sahelin pahimmat kuivuusjaksot ovat nä-kyneet leppälinnun taantumisena.

SinipyrstöTarsiger cyanurusBlåstjärt 13–14 cm, 100 paria, vaarantunutVanhalla koiraalla tummansininen selkäpuoli ja pää, kurkku javatsapuoli valkeat, kupeet oranssit. Naaras ja edellisenä vuon-na syntynyt koiras väritykseltään vaatimattomampia. Kupeetniilläkin oranssit ja pyrstön yläpuoli sininen, mitä voi olla kui-tenkin vaikea havaita. Nykii pyrstöään ja siipiään. Laulu kirkassäe, joka kuuluu puun latvasta etenkin yöllä tai aamuyöstä. Hyvin vähälukuinen pesijä. Pitkän matkan muuttaja, talvehtiiItä-Aasiassa. Itäinen taigan laji, jonka levinneisyysalueen län-sireuna ulottuu itäiseen Suomeen. Saapuu meille toukokuun lo-pulta alkaen. Etenkin varttuneissa ja vanhoissa vaaranrinne-kuusikoissa.

23

LaulurastasTurdus philomelos Taltrast20–22 cm, 700 000 pariaPieni rastas, jolta puuttuu punakylkirastaan värikkäät puvun yk-sityiskohdat. Päältä ruskea, alta valkea, mustapilkkuinen. Ku-peilla, rinnassa ja siiven alapinnoilla kellanruskeaa. Muistuttaapienikokoista kulorastasta. Laulu rauhallista, tyypillistä on sa-man aiheen toistuminen useita kertoja peräkkäin, kunnes aihetaas vaihtuu. Kutsuääni on terävä ”tsik”, jonka kuulee myössyysöinä rastaiden muuttoparvista. Muiden rastaiden tavoin hä-märäaktiivinen, laulaen myös iltaisin. Talvehtii Euroopassa, meillä huhtikuusta lokakuuhun. Kuusi- jasekametsissä ja männiköissäkin. Arka.

24

PunakylkirastasTurdus iliacus Rödvingetrast 19–23 cm, 2 100 000 pariaPieni rastas, jolla vaalea silmäkulmanjuova ja ruosteenpunaisetkupeet. Selkäpuoli tumma, vatsapuoli vaalea, rinnassa ja ku-peilla viirutusta. Äänekäs, pesälle sattuessa varoittelee aktiivi-sesti rätisten. Laulu kaksiosainen: reipas kuuluva alkuosa, javaimeampi kitisevä jälkiosa. Vaikka laulun rakenne on kaik-kialla sama, se vaihtelee alueellisesti paljon, ja laulusta on ero-tettavissa mittaamaton määrä alueellisia murteita. Kutsuäänivenyvä ”tsiii”, joka on tavallisin syyskuun lopun ja lokakuunalun yötaivaan äänistä punakylkirastaiden pitäessä yhteyttä toi-siinsa öisissä muuttoparvissa. Talvehtii Euroopassa, meillä huhtikuusta lokakuuhun. Satun-nainen talvivieras, etenkin hyvinä pihjalanmarjatalvina. Suo-men neljänneksi runsain pesimälaji. Räkättirastas on maan ete-läosissa paikoin runsaampi. Monenlaisissa metsissä, aukeidenreunoissa, karuja männiköitä välttäen.

KulorastasTurdus viscivorus Dubbeltrast 26–29 cm, 58 000 pariaKookas ja pullea rastas, muistuttaa väritykseltään laulurastasta.Lento raskasta ja aaltomaista. Selkäpuoli harmaampi, alta sel-vemmin täplikäs. Laulu tuo mieleen mustarastaan, mutta ei oleniin vaihtelevaa, sekä säkeet että tauot lyhyempiä. Kutsuäänivenyvä suriseva rätinä. Talvehtii Euroopassa, meillä huhtikuusta lokakuuhun. Arkalaajojen männikkökankaiden laji, harvapuustoisilla alueilla,uudistusalojen reunametsissä. Muualla Euroopassa sopeutunutkulttuuriympäristöön ja pesii mm. puistoissa.

MustarastasTurdus merula Koltrast23,5–29 cm, 210 000 pariaKoiras kokonaan musta, vanhalla keltainen nokka ja silmären-gas. Naaras ja nuoret tummanruskeita, kurkku vaaleanruskeankirjava, nokka tumma. Hyppii reippaana tasajalkaa maassa.Laulu hyvin melodinen ja rauhallinen, huilumainen. Varoitus-ääni ärhäkämpi sarja. Talvehtii Euroopassa, osin Suomessa. Muuttavat yksilöt saapu-vat maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa. Kuusi-, seka- jalehtimetsissä. Runsastunut voimakkaasti, 1950-luvun kannan-arvio vain 17 000 paria. Sopeutunut pesimälintuna kaupunki-olosuhteisiin eteläisissä kaupungeissa.

25

LehtokerttuSylvia borin Trädgårdsångare13–14,5 cm, 920 000 pariaVihertävän ruskeanharmaa ilman erityistuntomerkkejä. Nokkasuhteellisen paksu ja tylppä. Arka ja huomaamaton, tulee ha-vaituksi yleensä laulusta. Laulu on kaunis ja pulppuileva, ilmanselvää melodiaa. Kutsu- ja varoitusäänet kertuille tyypillisiämaiskautuksia. Talvehtii Afrikassa, meillä toukokuun lopusta elokuuhun. Re-hevissä rantalehdoissa, lehtipuuvaltaisissa sekametsissä, puisti-koissa. Suosii pensaikkoisia metsiä, pesä suojaisassa pensaassatai ruohostossa.

26

KultarintaHippolais icterina Härmsångare12–13,5 cm, 17 000 pariaPäältä harmaanvihreä, alta tasaisen vaaleankeltainen. Nokkasuhteellisen voimakas, pää kookas ja päälaen höyhenet useinkoholla. Viihtyy lehtipuiden latvustoissa ja on vaikea havaita.Laulu nopeaa ja vaihtelevaa, matkii muita lajeja. Muistuttaa yö-aktiivisen luhtakerttusen laulua, joka on kuitenkin taitavampi javiihtyy pensaikkoalueilla.Talvehtii Afrikassa, meillä toukokuusta elokuuhun. Etelä- jaKeski-Suomessa lehti- ja sekametsissä, mm. rantalehdoissa,peltojen reunametsissä, puistoissa ja hautuumailla, missä kor-keaa lehtipuustoa.

PajulintuPhylloscopus trochilus Lövsångare11–12,5 cm, 10 000 000 pariaVilkas ja rauhaton lehvästössä ruokaillessaan. Harmahtavanruskeanvihreä yläpuoli, kurkku ja rinta kellanvalkoiset, syksyi-set nuoret linnut alta keltaisempia. Kellanvalkea silmäkulman-juova. Muistuttaa tiltalttia, josta eroaa äänestä ja mm. vaaleam-pien jalkojen perusteella. Laulaa ahkerasti noin kolmen sekun-nin mittaista laskevaa, hieman surumielistä säettään. Kutsuäänipehmeä kaksitavuinen ”hyitt”. Talvehtii Afrikassa, meillä toukokuusta syyskuuhun. Pesii kai-kenlaisissa metsissä, joissa on edes muutama lehtipuu. Suosiivaloisia lehti- ja sekametsiä. Pesä maahan rakennettu uunilin-nun ”uuni”. Suomen runsain pesimälintu, yleistynyt viime vuo-sikymmeninä.

PikkusieppoFicedula parva Mindre flugsnappare 11–12 cm, 1 500 paria, silmälläpidettäväVanhan koiraan pää harmaa, kurkku oranssinpunainen. Naarasja edellisenä vuonna syntynyt koiras väritykseltään vaatimatto-mampia. Kaikissa puvuissa pyrstön väritys kivitaskumainen,osin musta, osittain valkoinen. Nykii pyrstöään usein sieppo-maisesti ylös. Tummaa silmää ympäröi valkea silmärengas.Laulussa kirjosieppomaisuutta, mutta loppuosa selkeän laske-va. Talvehtii Afrikassa, meillä toukokuusta syyskuuhun. Varttu-neissa ja vanhoissa kuusi- ja sekametsissä. Purojen varsilla, ran-tametsissä. Pesii kantojen ja pökkelöiden koloissa ja onkalois-sa. Eteläinen, Keski-Suomeen saakka. Suhteellisen uusi pesi-mälintu, 1950-luvulla kannan kooksi arvioitiin 100 paria.

27

HömötiainenParus montanus Talltita12–13 cm, 910 000 pariaHarmaanruskea, valkeaan poskeen rajoittuva päälaki himmeän-musta, tumma kurkkulappu. Sekoitettavissa lähinnä viitatiai-seen, joka on meillä hyvin harvinainen. Kutsuääni ”tsi-tsi täähtääh tääh”. Laulaa sekä surumielistä säettä että iloisempaa li-verrystä. Talvehtii Suomessa. Monenikäisissä ja monenlaisissa sekamet-sissä, joissa lehtipuupökkelöitä. Rämeilläkin. Kolopesijä, ko-vertaa itse pesäkolon. Linturuokintojen vakiovieraita varsinkinmetsäisillä seuduilla. Peloton.

28

HippiäinenRegulus regulus Kungsfågel8,5–9,5 cm, 920 000 pariaEuroopan pienin lintu. Pyöreänoloinen, suhteellisen suuri pää.Peloton. Vihreä yläpuoli, alapuoli likaisenvalkea. Päässä keltai-nen juova, vanhalla koiraalla keltaisen seassa oranssia, mikä jääusein piiloon. Korkeita ja ohuita ääniä. Laulu hyvin korkeamuutaman kerran peräkkäin toistettu säe. Noin puolet kannasta talvehtii Suomessa, ja puolet muualla Eu-roopassa. Leutoina talvina kuolleisuus on meillä 30–50 %, ko-vina pakkastalvina 80–90 %, ja esimerkiksi talvena 1986–1987peräti 97 %. Varttuneiden kuusikoiden ja kuusivaltaisten seka-metsien lintu. Pesäkin kuusessa.

KuusitiainenParus ater Svartmes10–11,5 cm, 50 000 pariaMuistuttaa pienikokoista talitiaista, keltainen väri kuitenkinpuuttuu. Selkä siniharmaa, vatsa ruskeanharmaa. Päälaki ja laa-ja kurkkulappu mustat. Parhaana tuntomerkkinä niskan valkoi-nen laikku, siivillä kaksi valkeaa juovaa. Laulaa korkean kuu-sen latvassa nopeaa sarjaa ”sittju-sittju-sittju-sittju”. Talvehtii Suomessa, vaelluksia etelään. Tiaisista suosii selvim-min kuusimetsiä ja kuusivaltaisia sekametsiä. Pesii toisinaan pi-hapiirien pöntöissäkin, ja käy talviruokinnalla.

TöyhtötiainenParus cristatus Tofsmes 10,5–12 cm, 330 000 pariaSelkä harmaanruskea, vatsa likaisen valkoinen. Helppo tunteapäälaen kolmiomaisesta, mustanvalkeasta, raidallisesta töyh-döstä. Kutsuääni poikkeaa selvästi muiden tiaisten äänistä. Lau-lu on kutsuäänen toistelua. Talvehtii Suomessa. Maastoltaan vaihtelevissa havumetsissä,joissa alikasvoksena kuusta tai katajaa, kalliomänniköissäkin.Tekee itse pesäkolon lahopökkelöön tai pesii valmiiseen ko-loon. Käy lintulaudoillakin.

29

KuhankeittäjäOriolus oriolus Sommargylling22–25 cm, 5 000 pariaVanha koiras kirkkaankeltainen, siipi, pyrstö sekä silmän ja no-kan välinen ohjas mustat. Nokka punertava. Naaras ja edellise-nä kesänä syntynyt koiras selkäpuolelta vihreitä, vatsapuoli li-kaisenvalkea pitkittäisviiruin. Kupeilla vaihtelevasti kellertä-vää. Usein kuuluva ääni on närhimäinen käheä rääkäisy. Laulukaunis, lyhyt, kuuluva, huilumainen, pehmeä vihellys. Talvehtii Afrikassa, meillä toukokuusta elokuuhun. Pesimälin-nuistamme esiintyminen painottuu vahvimmin Järvi-Suomeen,missä se on mieltynyt lehtipuuvaltaisiin rantametsiin ja vanhoi-hin kaskikoivikoihin.

30

PuukiipijäCerthia familiaris Trädkrypare12,5–14 cm, 100 000 pariaKiipeilee hiirimäisesti puiden runkoja ja paksuja oksia kierteises-ti ylöspäin. Ylös päästyään lennähtää seuraavan puun tyvelle. Sel-käpuoli ruskeankirjava, vatsapuoli valkea. Nokka terävä, alaspäinkaareva. Kutsuääni korkea, hento ”srrii”. Laulu kirkas kahdestakolmeen sekuntiin kestävä säe. Talvehtii Suomessa, vaelluksia etelään. Havu- ja lehtimetsissä.Ainoana varpuslintuna erikoistunut hakemaan ravintonsa puidenrungoilta. Rakentaa pesän puun ja kuoren välissä oleviin onkaloi-hin. Lajille voidaan rakentaa erikoispönttöjä, joissa on kaksi tu-lo/menoaukkoa. Löytyy talvisista tiaisten sekaparvista, joissa erilajien välille ei synny kilpailua niiden hakiessa ravintonsa puideneri osista.

JärripeippoFringilla montifringilla Bergfink14–16 cm, 1 700 000 pariaKuin peippo, mutta yläperä kaikissa puvuissa valkoinen. Koi-raan pää ja selkä kesällä mustat, kurkku ja rinta ruosteenkeltai-set, kupeilla mustia täpliä, nokka musta. Naaras hailakampi.Kutsuääni ryystävä ”dzää-y”, muuttoparvista kuuluu nenäsoin-tinen lentoääni ”jäk”. Laulu yksitoikkoinen alituiseen toistuvalyhyt ryystävä surina, muistuttaa viherpeipon laulua, mutta ontasaisempi. Talvehtii Euroopassa, vähäinen määrä myös Suomessa. Muut-tajia huhtikuusta lokakuuhun. Viidenneksi yleisin lintulajim-me. Peipon pohjoinen vastine, Pohjois-Suomen metsien runsainlintu pajulinnun ohella. Etelä-Suomessa pesimäkanta on harvaja esiintyminen epäsäännöllistä. Kaikentyyppisissä metsissä.

PeippoFringilla coelebs Bofink14–16 cm, 6 600 000 pariaKoiraan rinta ruskeanpunainen, päälaki ja niska harmaat. Naa-raan yläpuoli harmaanvihreä, alapuoli harmaanvalkea. Kaikis-sa puvuissa siivillä kaksi valkoista juovaa ja harmaanvihreä ylä-perä. Laaja äänivalikoima: istuva lintu kutsuu usein terävällä”fink”-äänellä, lentoääni on pehmeä ”jyp”, joka kuuluu mm.jatkuvasti muuttoparvista. Laulu on hyvin reipas ja terhakkavastakohtana esimerkiksi pajulinnun haikeampaan säkeeseen. Talvehtii Euroopassa, Suomessa harvalukuinen talvehtija.Muuttajia meillä maaliskuusta lokakuuhun. Kaikenlaisissametsissä. Toiseksi runsain pesimälajimme. Joinakin vuosina il-meisesti runsain, kun pajulinnun kannat käyvät alhaalla.

31

IsokäpylintuLoxia pytyopsittacus Större korsnäbb16–18 cm, 36 000 pariaPää iso, nokka voimakas ja koukkukärkinen. Eroaa pienem-mästä sukulaisestaan nokan perusteella, joka on yhtä pitkä kuinpaksu, etenkin alanokka pulleampi. Parvet äänekkäitä. Laulumelko hiljaista puun latvasta kuuluvaa liverrystä.Talvehtii Suomessa, vaeltaa männyn siemensadon mukaan.Kaivaa järeällä nokallaan siemeniä männyn kävyistä niidensuomut avaten. Männiköissä ja mäntyä kasvavissa sekametsis-sä. Ruokailee myös mäntytaimikoissa. Esiintyminen vaihteleehuomattavasti seuraten kolmen–viiden vuoden jaksoja männynsiemensadossa. Kannan koko saattaa vaihdella jopa 10 000 ja100 000 parin välillä. Pikkukäpylintu on isokäpylintua ylei-sempi. Aikainen pesijä, poikueet vaeltavat syntysijoiltaan joloppukeväällä.

32

VihervarpunenCarduelis spinus Grönsiska11–12,5 cm, 1 200 000 pariaPieni, pyrstö lyhyt. Siivillä kellertävät juovat, pyrstön tyviosakeltainen. Kupeilla voimakkaita pitkittäisviiruja. Koiraan pää-laki musta, naaraan harmaanvihreä. Tuntee helposti lentoäänes-tä, joka muistuttaa ruosteisen kiikun ääntä. Laulu kiivas viser-tävä sarja.Talvehtii Euroopassa, myös meillä. Muuttajia maaliskuusta lo-kakuuhun. Kuusi- ja sekametsissä, männiköissäkin. Kuusen jakoivun siemensato vaikuttavat lajin vuosittaiseen yleisyyteen.Pesii usein muutaman parin lähekkäisinä ryhminä. Äänekäs jahelppo havaita. Talviset parvet ruokailevat mielellään lepissä.Oppinut hyödyntämään talviruokintojakin. Runsastunut sel-västi viimeisten vuosikymmenten aikana.

PohjansirkkuEmberiza rustica Videsparv 13–14,5 cm, 230 000 pariaKoiraan niska ja rinta kesällä punaruskeat, pää musta, silmä-kulmanjuova valkoinen. Naaras ja syyspukuiset linnut väreil-tään hailakampia. Kutsu- ja varoitusääni terävä ”tsik”. Laulupehmeä sirkkumainen säe. Talvehtii Kaakkois-Aasiassa, meillä toukokuustaelo–syyskuuhun. Erikoistunut pesimään koivua ja kuusta kas-vavissa, usein aukkoisissa kitumaan suometsissä: rämeillä, kor-vissa ja soistuneissa rantametsissä, kosteapohjaisissa taimi-koissakin. Lajin ydinaluetta ovat Oulun seutu, Kainuu ja Itä-Suomi.

NokkavarpunenCoccothraustes coccothraustes Stenknäck16,5–18 cm, 300 paria, silmälläpidettäväNokka hyvin suuri ja kolmiomainen, pää iso, niska paksu, pyrs-tö lyhyt; etupainoinen. Puku rusehtava. Lennossa erottuu valkeasiipijuova ja pyrstön leveä valkoinen kärki. Kutsuääni hyvin te-rävä ”tiks”, jota toistaa lennossa. Laulu hiljainen ja vaatimaton. Osa muuttaa muualle Eurooppaan, osa talvehtii. Lauhkean vyö-hykkeen lehtimetsien laji, jonka levinneisyysalueen pohjoisra-ja yltää maamme etelärannikolle ja Lounais-Suomeen. Tammi-vyöhykkeen jalopuulehdoissa, vanhoissa lehtisekametsissä japuistometsissä. Yksittäisiä pareja saattaa pesiä Pohjois-Karja-lassa saakka. Talvisia yksilöitä näkee ruokinnoilla ja reunamet-sien tuomissa marjoja syömässä. Nokassa on 50 kilopondin voi-ma.

33

Lintukirjallisuutta ja yhteystietojaLintukirjallisuuden määrä on mittaamaton. Alla esimerkkejäkotimaisesta määrityskirjallisuudesta ja harrastusoppaista. Erilajiryhmistä ja eri maiden linnustosta on julkaistu runsaastiteoksia.

MääritysoppaitaForsman, D. 1996: Lintukirja. Tunnista sata suomalaista lin-tua. Weilin+Göös.

Jonsson, L. 1995: Euroopan linnut. Eurooppa, Pohjois-Afrik-ka ja Lähi-itä. Tammi.

Laine L. J. 1996: Suomalainen lintuopas. Helsinki Media1996.

Lokki, J. & Palmgren J. 1997: Suomen ja Pohjolan linnut.WSOY.

Mullarney, K., Svensson, L. & Zetterström, D.1999: Lintu-opas. Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava. Suomenoloihin suomentaneet Jännes, H. ja Nikander P. J.

Mullarney, K., Svensson, L. & Zetterström, D. 2001: Suuri lin-tukirja. Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava. Suomenoloihin suomentaneet Jännes, H. ja Nikander P. J.

Muuta kirjallisuutta ja äänitteitäAro, S., Lähteenmäki, R. 1997: Talvilintujen ruokinta. Kirja-yhtymä 1997.

Heiskanen, I. 2001: Lintumme laulavat, kesän lintuja, CD.BirdLife Suomi ry.

Holopainen, E. 1995: Linturetkikohteet Suomessa. WSOY.

Koivula, M., Södersved, J. 1996: Ornimisen sietämätön ke-veys. Kirjayhtymä.

Lokki, J. ym. 1997: Suomen linnut cd-facta. WSOY.

Metsäteho Oy 2002: Metsänkäsittely ja linnusto. MetsätehoOy, Helsinki.

34

Mikkola M., Södersved J. 1990: Kuu kiurusta kesään. Kirja-yhtymä.

Pöllänen, M., Kontiokorpi, J., Pietiläinen O.-P. & Veijalainen,E. 1996: Arktika. WSOY.

Väisänen, R. A., Lammi, E. ja Koskimies P. 1998: Muuttuvapesimälinnusto. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu.

Rengaslöydöistä voi ilmoittaa rengastustoimistoon.

Luonnontieteellinen keskusmuseoRengastustoimistoPL 1700014 Helsingin yliopisto(09) 1911 (vaihde)elmu_ren@cc.helsinki.fi

BirdLife Suomi ry on lintuharrastajien kattojärjestö. Sieltä saa lisätietoa linnuista,lintuharrastuksesta ja paikallisista lintuyhdistyksistä.

BirdLife Suomi ryPL 128500101 Helsinki(09) 4135 3300http://www.birdlife.fi

35

PM-Kymmene on suomalainen, kansainväli-sesti toimiva metsäyhtiö, jonka juuret juonta-vat jo 1700-luvulle. UPM-Kymmene-konser-

nilla on Suomessa 29 puuta raaka-aineenaan käyttä-vää tehdasta, joiden vuotuinen puuntarve on yli 20milj. m3. Valtaosa tästä puumäärästä saadaan koti-maan yksityismetsistä. Sitä varten UPM-KymmeneMetsä, joka on konsernin metsäosasto, tekee vuosit-tain lähes 40 000 puukauppaa.

UPM-Kymmene Metsä vastaa myös konsernin omienmetsien hoidosta. Niitä on noin 900 000 hehtaaria.Metsäosastolla on oma taimitarha Joroisissa. Metsä-osaston palveluksessa on 800 toimihenkilöä sekä 500metsuria. Metsäkone- ja autoyrittäjiä ja heidän kuljet-tajiaan on 1 700.

UPM-Kymmene tarjoaa monipuolisia metsäpalvelujametsänomistajille, mm. metsäpalvelusopimuksenmuodossa. Sopimuksia on tehty runsaat 7 000. Metsä-palvelusopimus on pitkäaikaiseksi tarkoitettu metsän-omistajan ja UPM-Kymmenen välinen yhteistyösopi-mus, mikä laajimmillaan voi käsittää myös metsienhoidon.

U

PL 32, 37601 ValkeakoskiPuh. 0204 16 121, faksi 0204 16 120

www.puukauppa.com

UPM-Kymmene Metsä

6/2

00

3