Embed Size (px)
Citation preview
1
METSÄTEOLLISUUDEN AJANKOHTAISET EU-ASIAT
Lokakuu 2016
2
Hyvä lukija,
Vuosi 2016 asetti Euroopan unionin uuden tilanteen eteen. Iso-Britannian kesäkuinen kansanäänestys ja päätös käynnistää irtautuminen EU:sta ravistaa eurooppalaisia rakenteita. Eroprosessi tulee kestämään vuosia ja se vie päätöksentekijöiden huomiota monilta muilta kysymyksiltä. Terrorismi on järkyttänyt turvallisuuden tunnetta monissa EU:n jäsenmaissa ja vapaakaupan vastaiset tuulet ovat alkaneet puhaltaa entistä vahvemmin eri puolilla maailmaa. Kreikan talousongelmat, eurokriisi ja pakolaisten tulva olivat heikentäneet jo aiemmin kansalaisten uskoa EU:n tulevaisuuteen. Unioni on eräänlaisessa tienristeyksessä, jossa luottamus on saatava palautettua uudelleen.
Tarvitsemme jatkossakin Euroopan unionia, yksinäisinä jäsenvaltiot olisivat lastuja laineilla. Euroopan taloustilanne on edelleen alamaissa ja globaali kilpailukykymme ei ole riittävä. Junckerin komissio siirsi työnsä aloittaessaan aivan oikein painopisteen talouteen, kasvun ja työpaikkojen aikaansaamiseen sekä investointien vauhdittamiseen. On tärkeää varmistaa, että ulkoisissa olosuhteissa tapahtuneet muutokset ja niistä seuraava poliittinen paine ei vie terää varsinaiselta lainsäädäntötyöltä, jolla turhaa säätelyä puretaan ja kilpailukykyä parannetaan. On aivan oikea tavoite, että EU olisi isoissa kysymyksissä iso, ja pienissä pieni.
Euroopan tulee uudistaa itsensä kilpailukykyiseksi toimintaympäristöksi ympäristöystävälliselle teollisuudelle, josta metsäteollisuus on erinomainen esimerkki. Toimintamme perustuu uusiutuvan luonnonvaran kestävään hyödyntämiseen ja valmistamme biopohjaisia, hiiltä sitovia tuotteita. Investointimme Suomessa ovat monen heikon vuoden jälkeen kääntyneet kasvuun ja ne saavuttivat jo vuonna 2015 noin miljardin euron tason. Vuosien 2016-2017 aikana tehdään EU:ssa monia tärkeitä päätöksiä, jotka osaltaan vaikuttavat metsäteollisuuden edellytyksiin kehittää toimintaansa jatkossa.
Tähän esitteeseen on koottu metsäteollisuuden kannalta ajankohtaisimmat edunvalvontakysymykset EU:ssa. Asiantuntijamme antavat mielellään lisätietoja.
Yhteistyöterveisin
Metsäteollisuus ry
Metsäteollisuus ry
Timo Jaatinentoimitusjohtaja
3
Sisältö
HORISONTAALISET ASIAT
REFIT - EU-komission pyrkimys keventää EU-sääntelyä ....................................................................5
EU:n ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimus .............................................................................................6
Environmental Goods Agreement: tullietuudet vihreille tuotteille............................................7
ENERGIA JA ILMASTO
Kansainvälinen ilmastopolitiikka ....................................................................................................................8
Puunkäytön hiilineutraalisuus ...........................................................................................................................9
Energiaunioni ja komission esittämä ilmastopaketti ........................................................................ 10
Maankäyttösektoria (LULUCF) koskevat nielusäännöt .................................................................... 10
Komissio ehdottaa Suomelle kovaa päästövähennystavoitetta ................................................11
Energiatehokkuusdirektiivi ................................................................................................................................12
Päästökauppa .........................................................................................................................................................12
LIIKENNE, KULJETUKSET JA LOGISTIIKKA Sääntely liikenteen päästöjen vähentämiseksi ................................................................................... 14
Merenkulun kansainvälinen ympäristösääntely .................................................................................. 14
Maantiekuljetukset, liikenteen valkoisen kirjan väliarviointi ......................................................... 15
METSÄT JA LUONNONVARAT
EU:n puutavara-asetus ........................................................................................................................................ 16
FLEGT-politiikka ........................................................................................................................................................17
Bioenergian kestävyyspolitiikka - kestävyyskriteerit .........................................................................17
EU:n lintu- ja luontodirektiivit..........................................................................................................................18
EU:n biodiversiteettistrategia .........................................................................................................................18
1) Ekosysteemipalvelut............................................................................ ..........................................................18
2) Vihreä infrastruktuuri ......................................................................................................................................19
3) Ekologisen nettohävikin estäminen (No Net Loss) .....................................................................20
EU:n kasvinterveysuudistus .............................................................................................................................21
4
KIERTOTALOUS
Kiertotalous ...............................................................................................................................................................22
Jätealan direktiivien muuttaminen.............................................................................................................23
EU-lannoiteasetus koskien CE-merkittyjen lannoitevalmisteiden
asettamisesta saataville markkinoille ........................................................................................................24
Puun kaskadikäyttö ..............................................................................................................................................25
TUTKIMUS, KEHITYS JA INNOVAATIOT
EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma: Horisontti 2020 .......................................................................................................................................................26
Metsäsektorin teknologiayhteisö (FTP) ....................................................................................................27
TYÖTURVALLISUUS JA TYÖHYVINVOINTI
Puupöly ........................................................................................................................................................................28
YMPÄRISTÖ
BAT - paras käyttökelpoinen tekniikka – referenssiasiakirjat (BREF)........................................29
1) Suuret polttolaitokset (LCP) ......................................................................................................................29
2) Jätteenpoltto (WI-BREF) ...............................................................................................................................30
5
HORISONTAALISET ASIATREFIT - EU-komission pyrkimys keventää EU-sääntelyäREFIT (Regulatory Fitness and Performance) on Euroopan komission ohjelma, jolla pyritään parantamaan EU:n sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta. Ohjelmalla pyritään yksinkertaistamaan EU:n lainsäädäntöä ja vähentämään sääntelystä aiheutuvia kustannuksia. Tarkoituksena on varmistaa selkeä, vakaa ja ennakoitava sääntelykehys, joka tukee kasvua ja työllisyyttä.
REFIT-ohjelman onnistuminen edellyttää Euroopan parlamentin, Eurooppa-neuvoston, Euroopan komission, EU-maiden ja eri sidosryhmien yhteisiä ponnisteluja. Kaikki hallinnon tasot olisi saatava mukaan yhteistyöhön, jotta kansalaiset ja yritykset saisivat uudistuksista parhaan hyödyn mahdollisimman vähin kustannuksin. Metsäteollisuus tukee komission työtä sääntelyn tehostamisessa ja teollisuuden kohtaaman kustannustaakan kohtuullistamisessa.
Osa aiempien komissioiden vireille panemista lainsäädäntöehdotuksista peruttiin, koska ne eivät olleet uuden komission poliittisten prioriteettien mukaisia. Joissakin tapauksissa komissio on edelleen tavoitteiden takana, mutta aikoo ehdottaa uusia, parempia keinoja niiden saavuttamiseksi.
Komissio perusti 19.5.2015 tekemällään päätöksellä REFIT-foorumin, jossa EU-maat ja eri sidosryhmät voivat keskustella EU-lainsäädännön parantamisesta. Foorumissa on kaksi pysyvää ryhmää, toinen EU-maiden asiantuntijoille (”hallituksen edustajien ryhmä”) ja toinen talouselämän, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen edustajille (”sidosryhmien ryhmä”). Vuotuisessa tulostaulussa kuvataan kunkin yksittäisen REFIT-aloitteen edistymistä myös neuvostossa ja parlamentissa.
Suomessa vetovastuu kansallisista toimista on työ- ja elinkeinoministeriöllä. Metsäteollisuuden kannalta REFIT-ohjelma on erittäin kannatettava, sillä metsäteollisuuden kohtaama säätelytaakka kasvaa, mikä heikentää toimintamahdollisuuksia ja kilpailukykyä. EU:n ja kansalliset lainsäätäjät tuottavat jatkuvasti yrityksille uusia velvoitteita samalla, kun jo olemassa olevat velvoitteet säilyvät. Jotta metsäteollisuuden kilpailukyky voidaan säilyttää, on lainsäädäntöä yksinkertaistettava. Uusien säädösten valmistelussa tulee ottaa vahvemmin huomioon niiden vaikutukset metsäteollisuuden kilpailukykyyn. EU:iin tarvitaan horisontaalista teollisuuspolitiikkaa kilpailukyvyn parantamiseksi. Sitä tukemaan on tärkeää selvittää eri lainsäädäntöjen taloudellisia vaikutuksia teollisuuden näkökulmasta.
Lisätietoja: Riikka Pakarinen, päällikkö, edunvalvonta, biotalous [email protected] puh. 040 580 0833
Lue lisäähttp://ec.europa.eu/smart-regulation/
6
EU:n ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimusMetsäteollisuus tukee EU-USA -vapaakauppasopimuksen (TTIP) syntymistä ja toivoo, että neuvottelut saataisiin käyntiin uudelleen. Metsäteollisuuden tavoitteena on purkaa kohtaamiaan kaupanesteitä. Sopimuksen kirjauksen metsien käytöstä tulee edistää metsien kestävää käyttöä.
Metsäteollisuus on vientivetoinen teollisuudenala, joka hyötyy vapautuvasta ja esteettömästä maailmankaupasta. EU-USA -vapaakauppasopimuksen suorat hyödyt ovat välillisiä pienemmät, sillä metsäteollisuustuotteiden tavarakauppa on pääsääntöisesti jo tullitonta. Vapaakauppasopimus toteutuessaan lisää kuitenkin talouskasvua ja tukee näin metsäteollisuustuotteiden kysynnän kasvua.
Metsäteollisuus on kartoittanut Yhdysvaltojen markkinoillepääsyn ja sääntelyn ongelmia, jotka haittaavat metsäteollisuustuotteiden vientiä Euroopan unionista Yhdysvaltoihin. Kauppaa haittaavia esteitä ovat esim. standardierot, sertifikaatit, tullit ja tuontisäännöt. Raaka-aineiden ja kemikaalien tuontia Yhdysvalloista EU:iin rajoittavat osin tullit. Näiden poistaminen tai harmonisointi on metsäteollisuudelle etu.
Julkiset hankinnat ovat EU-markkinoilla avoimemmat kuin Yhdysvalloissa. Metsäteollisuus vaatii, että Yhdysvaltain julkiset hankinnat saadaan kattavasti kansainvälisten sitoumusten piiriin ja vastavuoroisiksi eurooppalaisia toimijoita syrjimättömällä tavalla. Kauppa- ja investointisopimuksen tulisi myös tukea vihreyttä julkisissa hankinnoissa. Metsäteollisuustuotteilla voidaan lieventää väestön kasvun ja kasvavan kulutuksen ympäristövaikutuksia.
Sääntelykysymyksissä metsäteollisuus on nostanut esille epäkohdan, joka vääristää metsäteollisuuden kilpailua: Yhdysvallat on tukenut mustalipeän polttoa jo useamman vuoden ajan, mikä tukee kohtuuttomasti Yhdysvaltain metsäteollisuusyritysten tuloksentekoa. Myös puutavaran laillisen alkuperän todentamista ja todistamista tulisi yhtenäistää transatlanttisella sopimuksella. Lisäksi metsäteollisuus kannattaa energian vapaata kauppaa ja energiaviennin esteiden poistamista, jotta energiamarkkinoille saadaan vakautta ja ennustettavuutta.
Metsäteollisuustuotteiden viennin arvo Suomesta Yhdysvaltoihin on yli 500 miljoonaa euroa ja se muodostuu enimmäkseen paperi- ja kartonkituotteista.
Lue lisää:http://ec.europa.eu/trade/policy/in-focus/ttip/
Lisätietoja: Riikka Pakarinen, päällikkö, edunvalvonta, biotalous [email protected] puh. 040 580 0833
7
Environmental Goods Agreement: tullietuudet vihreille tuotteilleEU ja APEC-maat valmistelevat tullinimikkeisiin perustuvaa listausta vihreistä tuotteista, joille myönnetään kansainvälisessä kaupassa tullietuuksia. Metsäteollisuuden tuotteet sopivat vihreiden tuotteiden määritelmään ja kaikki metsäteollisuuden tuotteet on hyväksyttävä listalle.
Kesästä 2014 EU ja 16 APEC-maata ovat neuvotelleet WTO-järjestelmän puitteissa sopimuksesta, joka myöntäisi toteutuessaan vihreille tuotteille tullietuuksia maiden välisessä kansainvälisessä kaupassa. Vihreälle tuotteelle ei ole täsmällistä määritelmää. Sopimusosapuolet tarkoitettavat tällä tuotteita, jotka edistävät vihreää kulutusta, suojelevat luontoa ja estävät ilmaston muutosta. Metsäteollisuuden tuotteet sopivat EU:n ja APEC-maiden määritelmiin ja luokitteluun.
EU ja APEC ovat listanneet tullinimikkeitä, joiden joukossa on 23 metsäsektorin tuotetta. Metsäteollisuuden näkökulmasta tuotelistaus on epätasa-arvoinen ja keskittyy tuotteisiin, joiden positiiviset ympäristövaikutukset ovat vähäiset. Mikäli listauksessa huomioitaisiin metsäteollisuuden vientikaupan suurivolyymiset tuoteryhmät, listaus edistäisi paremmin neuvottelijaosapuolten tavoitteita ympäristönsuojelussa.
Kaikki metsäteollisuuden tuotenimikkeet tulisi saada listattua Environmental Goods Agreement -listaukseen. Tällöin listalla olisi kattavasti tullinimikkeitämme ryhmistä CN 44, 47, 48 ja 49. Metsäteollisuuden tuotteet perustuvat uusiutuvaan ja vastuullisesti hankittuun puuhun. Tuotteemme sitovat hiiltä ja ovat kierrätettäviä sekä soveltuvat elinkaarensa lopulla energian tuotantoon. Vapautunut hiili palaa lopulta jo istutettuihin puihin.
Environmental Goods Agreement tulee olemaan päivitettävä sopimus, joten listausta muutetaan tarpeen mukaan. Metsäteollisuudelle tuotelistauksen päivittäminen on tärkeää, sillä tutkimus, kehitys ja innovointi tuovat markkinoille uusia, entistä ympäristöystävällisempiä tuotantoprosesseja ja tuotteita, joiden listalle pääseminen on oltava mahdollista. Sopimuksen on oltava avoin ja sitä on päivitettävä tiheästi. Lisäksi vihreille tuotteille tulee sopimukseen kirjata täsmällinen määritelmä.
Lisätietoja:Riikka Pakarinen, päällikkö, edunvalvonta, biotalous [email protected] puh. 040 580 0833
8
ENERGIA JA ILMASTOKansainvälinen ilmastopolitiikka Metsäteollisuuden mielestä Suomen on edistettävä kustannustehokasta ja kilpailukyvyn turvaavaa ilmastopolitiikkaa. Pariisin ilmastosopimusta on kehitettävä aidosti tasapuolisemmaksi, jotta vältytään kilpailun vääristymiltä ja hiilivuodolta. EU:n ei pidä yksipuolisesti tiukentaa ilmastotavoitteitaan. Ilmastopolitiikan ei tule jatkossakaan määritellä kuinka metsiä käytetään eikä rajoittaa kestäviä hakkuumahdollisuuksia. Hallituksen on turvattava teollisuuden kilpailukyky vaikuttamalla aktiivisesti EU:n ilmastopolitiikkaan.
Pariisin ilmastokokouksessa solmittiin sopimus, jonka myötä on tarkoitus hillitä päästöjä maailmanlaajuisesti vuodesta 2020 alkaen. Sitoutumalla sopimukseen valtaosa maailman maista ilmoitti olevansa valmiita toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Lähes kaikki valtiot ovat antaneet kansallisen päästövähennyssitoumuksen vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Nämä valtiot ovat jatkossa velvoitettuja toteuttamaan päästövähennyksiä sekä kertomaan niistä avoimesti ja läpinäkyvästi. Valtiot ovat saaneet määritellä päästövähennystoimensa omista kansallisista lähtökohdistaan.
EU:n päästövähennystavoite on edelleen kovempi kuin kilpailevilla talousalueilla (mm. USA, Kiina, Brasilia, Japani ja Intia). Valtioiden kattava osallistuminen päästövähennyksiin ei siten tarkoita velvoitteiden tasapuolisuutta. Tämän vuoksi hiilivuodon riski (eli tuotannon siirtyminen alhaisempien tavoitteiden maihin) säilyy jatkossakin. Tästä huolimatta EU:ssa keskustellaan tavoitteiden yksipuolisesta kiristämisestä entisestään ja nopealla aikataululla. Nykyisin EU:n osuus maailman päästöistä on vajaa 10 prosenttia ja vuoden 2030 osuudeksi on arvioitu 4-5 prosenttia.
Ilmastosopimus kannustaa päästöjen kansainväliseen hinnoitteluun ja siinä avattiin mahdollisuus tehdä yhteistyötä päästöjen vähentämiseksi esimerkiksi alueellisten päästökauppajärjestelmien välillä. Tämä voidaan nähdä ensiaskeleena kohti kansainvälisiä päästömarkkinoita. Maailmanlaajuinen päästöjen hinnoittelu ei toteudu riittävän nopealla aikataululla, mutta sen suuntainen kehitys antaisi teollisuudelle nykyistä yhtenäisemmät kilpailuolosuhteet eri puolilla maailmaa. On riski, että EU:n yksipuoliset päästökaupan sääntöjen kiristykset rapauttavat edelleen maanosan teollisuuden kilpailukykyä ennen globaalin päästöhinnoittelun toteutumista.
Metsät mainitaan ilmastosopimuksessa yleisellä tasolla. Vuosisadan loppupuolella päästöjen ja nielujen pitäisi olla tasapainossa, jotta lämpeneminen saadaan pysähtymään. Metsien hiilivarastoja ja metsänieluja on edelleen ylläpidettävä. Metsityksen käyttö kehitysmaissa halutaan vahvemmin mukaan päästövähennyskeinona.
Metsävarojen kehityksen läpinäkyvä raportointi voi jatkossa parantua ja edistää puunkäytön hyväksyttävyyttä sekä vähentää painetta uusille kestävyysvaatimuksille EU:ssa. Metsäteollisuudelle tärkeitä puun saatavuuteen liittyviä laskentasääntöjä tai nieluvelvoitteita koskevia päätöksiä ei Pariisissa tehty.
Lisätietoja:Ahti Fagerblom, energia- ja ilmastopäällikkö [email protected], puh. 040 820 9763
9
Puunkäytön hiilineutraalisuusMetsäteollisuuden tavoitteena on, että puun hiilineutraalisuutta koskevat prosessit ja keskustelu eivät rajoita hakkuumahdollisuuksia Suomessa vaan puun ilmastomyönteinen asema säilyy. Metsien käytön ilmastovaikutus tulee arvioida tulevaisuudessakin ns. metsänielulaskennan kautta, mikä säilyttää puun energiakäytön hiilineutraalisuuden kestävän metsätalouden maissa. Lisäksi tavoitteena on, että EU edistää uusiutuvien luonnonvarojen lisääntyvää käyttöä osana biotaloutta. Metsäteollisuus osallistuu aktiivisesti puun hiilineutraalisuutta koskevaan keskusteluun.
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) näkee puupolttoaineet fossiilisia polttoaineita ilmastomyönteisempinä. Puun hiilineutraalisuudella ei ole omaa yksittäistä poliittista päätöksentekoprosessia. Aihetta kuitenkin sivutaan usealla ilmastopolitiikan lohkolla, joita ovat maankäyttö, metsänielut, liikennebiopolttoaineiden epäsuorat maankäytön vaikutukset, biomassojen kestävyyskysymykset sekä päästökauppajärjestelmän biomassoja koskeva ohjeistus. Lisäksi tiedemaailma tuottaa uusia aihetta koskevia selvityksiä, jotka vaikuttavat poliittiseen keskusteluun Suomessa, EU:ssa ja muualla maailmassa. Metsäteollisuuden eurooppalainen järjestö Cepi on julkaissut hiilineutraalisuuden perusteita käsittelevän esitteen, joka löytyy täältä.
Puun hiilineutraalisuus energiantuotannossa on hyvin perusteltua
Puunkäytön päästöt lasketaan jo nykyisin maankäyttösektorilla. Kaadettu puu lasketaan päästönä samaan tapaan kuin se olisi poltettu. Päästöjä ei luonnollisesti lasketa toiseen kertaan, kun puu poltetaan energialaitoksessa. Jos puun päästöt laskettaisiin kahteen kertaan, tulos olisi väärä ja fossiiliset polttoaineet saisivat etulyöntiaseman verrattuna uusiutuvaan puuhun.
Maankäyttösektorilla lasketaan myös metsiin vuosittain sitoutuva hiilidioksidi - on loogista laskea päästö ja sitoutuminen samassa paikassa eli maankäyttösektorilla.
Vain osa korjatuista puista tai puun osista päätyy energialaitoksiin, jotka ovat päästöraportoinnin piirissä. Tämän vuoksi päästöjen laskeminen energialaitoksissa kattaisi vain osan puun päästöistä ja osa jäisi koko-naan laskematta. Sen sijaan, kun kaadettu puu lasketaan nykymallin mukaisesti heti päästöksi, niin laskenta on kattava.
Metsät viilentävät ilmastoa silloin kuin metsävarat kasvavat. Suomen ja Euroopan metsävarat ovat kasvussa eivätkä häviämässä.
Euroopassa metsiä ei korjata suoraan energiaksi vaan eri puun osat ohjautuvat markkinaehtoisesti eri tarkoituksiin, esimerkiksi näin: tukit rakentamiseen, kuitupuu selluksi, huonolaatuiset osat kuten oksat ja latvukset energiantuotantoon.
Lisätietoja:Ahti Fagerblom, energia- ja ilmastopäällikkö [email protected], puh. 040 820 9763
10
Energiaunioni ja komission esittämä ilmastopakettiMetsäteollisuuden mielestä EU:n energia- ja ilmastopolitiikan tulee parantaa teollisuuden toiminta-edellytyksiä erityisesti EU:n ulkopuoliseen teollisuuteen verrattuna eikä heikentää kilpailukykyä millään päätöksellä. Puun saatavuus ensisijaisesti jalostukseen on turvattava, eikä kestävyys- tai nielupolitiikan tule rajoittaa kestäviä hakkuumahdollisuuksia. EU:n tulee ilmastopolitiikassa keskittää voimavaransa kilpailukykyvaikutuksiltaan tasapuolisen ilmastopolitiikan edistämiseen maailmanlaajuisesti. Ilmaston-muutoksen hillinnässä kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on oltava EU:n ainoa sitova tavoite ja jäsenmaiden on saatava määrittää energiapalettinsa itsenäisesti. Päästökauppasektorin kilpailukyky on turvattava ja hiilivuoto on estettävä.
Energiaunioni on käytännössä synonyymi EU:n energiapolitiikalle ja samalla eräänlainen komission työohjelma. Se jakautuu EU:n 2020 energiastrategiassa linjattuihin pääteemoihin: 1) Toimitusvarmuus, 2) Energian sisämarkkinat, 3) Energiatehokkuus, 4) Vähähiilinen energiapaletti sekä 5) Energia-alan tutkimus, innovaatiot ja kilpailukyky.
Komissio tulee esittämään nykyisen kauden aikana kaikkiaan noin 40 aloitetta, joilla toimeenpannaan energiaunionin päämääriä. Aloitteet koskevat esimerkiksi seuraavia metsäteollisuuden kannalta keskeisiä aiheita: päästökaupan uudistaminen, uusiutuva energia, biomassan kestävyyttä koskeva politiikka, maankäyttösektorin rooli EU:n 2030 -paketissa, jätteiden energiakäyttö, energiatehokkuusdirektiivin arviointi, valtiontukien suuntaviivojen arviointi, analyysi energian hinnoista ja kustannuksista, energian sisämarkkinoiden edistäminen sekä liikenteen päästöjen vähentäminen ml. liikennebiopolttoaineet.
Energiapolitiikalle kaavailtu hallinnointijärjestelmä ei vielä ole tiedossa. Toimijoiden kannalta on tärkeää, että se ei muotoudu yksityiskohtaiseksi, hallinnollisesti raskaaksi ja jäsenvaltioita velvoittavia elementtejä sisältäväksi.
Suomessa metsäteollisuus, biotalous ja uusiutuva energia ovat kansallisia vahvuuksia, jotka kytkeytyvät tiukasti yhteen. Metsäteollisuuden menestys on tärkeä edellytys ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen on varmistettava, että puunkäyttöä voidaan lisätä kansallisten suunnitelmien mukaisesti.
Lisätietoja:Ahti Fagerblom, energia- ja ilmastopäällikkö [email protected], puh. 040 820 9763
Maankäyttösektoria (LULUCF) koskevien nielusääntöjen on turvattava lisääntyvä puunkäyttöMetsäsektorin päästöjen ja nielujen laskentaa koskevat päätökset ovat biotaloudelle ja siten koko Suomen taloudelle keskeisiä. Komission ehdotus jättää tältä osin useita asioita avoimiksi, minkä vuoksi jatkoneuvotteluissa on terästettävä kansallisten etujen valvomista. Suomen kestäviä hakkuu-mahdollisuuksia ei saa rajoittaa.
Suomen taloudelle vaarallista komission esityksessä ovat metsiin liittyvän nielulaskennan sekavuus ja epäloogisuus. Komissio on epäonnistunut yrityksessään luoda entistä yksinkertaisemmat pelisäännöt. Komissio näyttää hamuavan entistä enemmän valtaa jäsenvaltioiden metsäasioihin ottamalla oikeuden puuttua maiden nielutavoitteiden asettamiseen. Tämä voisi tehdä Suomen metsistä laskennallisen päästölähteen, vaikka tosiasiassa metsät toimisivat nieluina. Tätä ei pidä missään olosuhteissa hyväksyä.
11
Kun laskentasääntöjä kehitetään ja Suomen nielutavoitteista neuvotellaan, on varmistettava, että:
• Jäsenmaat ml. Suomi voivat itse asettaa nielutavoitteensa. Suomessa metsänkäytön luvut perustuisivat metsästrategian sekä kansallisen energia- ja ilmastostrategian puunkäyttölukuihin.
• Aktiivista metsätaloutta ei rajoiteta vaan siihen kannustetaan. Metsän kasvua lisäämällä voidaan sekä lisätä puun käyttöä että säilyttää metsien hiilivarasto.
• Puuperäisten tuotteiden ilmastomyönteisyys (varastoitunut hiili, päästöintensiivisten ja uusiutumattomien raaka-aineiden korvaaminen) otetaan huomioon ja kannustetaan niiden lisääntyvään käyttöön.
• Metsäiset maat saavat oikeudenmukaisen kohtelun mahdollisuudessa saada päästöhyvitystä metsänieluilla. Ehdotettu malli suosii maita, joiden kokonaispäästöt vuonna 1990 olivat suuret, millä ei ole mitään tekemistä hyvän metsänhoidon kanssa.
• Durbanin ilmastoneuvotteluissa tapahtunut vääryys ei saa jatkoa. Tuolloin Suomen luonnontieteellisestä metsänielusta tehtiin laskennallinen päästölähde (kasvavien metsien sitomalla hiilidioksidilla ei voi kompensoida metsäpinta-alan pienenemisestä johtuvia päästöjä; Suomelle tulee sanktio, vaikka metsävarat kasvavat).
Vaarana on, että EU päätyy periaatteessa edistämään uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä (biotalous, kiertotalous, uusiutuva energia), mutta käytännössä lukitsee omien kasvavien metsävarojensa käytön tietylle laskennalliselle tasolle. Tämä kiihdyttäisi entisestään tuontiriippuvuutta myös puun ja muiden biomassojen suhteen, mikä on meneillään olevan kestävyyskeskustelun merkittävin aiheuttaja. Tällaista virhettä ja vahinkoa ei saa päästää tapahtumaan.
Metsiä on uudistettava ja saatava entistä parempaan kasvukuntoon, jotta ne toimivat tehokkaina nieluina myös vuosisadan jälkipuoliskolla. Tuolloin Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti päästöjen ja nielujen tulisi olla tasapainossa. Museoimalla metsät tämä jää haaveeksi.
Myönteistä komission ehdotuksessa on, että puunkäyttöä ja metsätaloutta koskevaa päästölaskentaa halutaan jatkaa siten kuin kansainvälisesti on sovittu. Puun ilmastopäästöt laskettaisiin jatkossakin maankäyttösektorilla, mutta ei toiseen kertaan energialaitoksissa. Suomi on kiitettävästi pitänyt esillä tätä ns. päästöjen tuplalaskentaan liittyvää uhkaa, joka ei näytä nielulaskennan osalta toteutuvan.
Komissio ehdottaa Suomelle kovaa päästövähennystavoitettaKomissio esittää Suomelle erittäin kovaa 39 prosentin päästövähennystavoitetta päästökaupan ulkopuolisille päästöille eli niin sanotulle taakanjakosektorille. EU-maiden välillä ehdotetut tavoitteet vaihtelevat.
Ehdotettu prosenttitavoite on huomattavasti odotettua kovempi. Suomen on tarkistettava huolella komission laskentamenetelmät ja lähtötiedot, jotta saadaan täysi selvyys laskennan oikeellisuudesta sekä tavoitteen oikeudenmukaisuudesta.
Suomen on pyrittävä kohtuullistamaan päästövähennystavoitteensa. Komissio tarjoaa jäsenmaille erilaisia joustokeinoja, mutta niiden tosiasialliset hyödyntämismahdollisuudet ovat epäselviä. Suomen on neuvoteltava käyttöönsä kustannustehokkaat joustokeinot, joita varmuudella voidaan myös käyttää. Lisäksi on pidettävä kiinni siitä, että jäsenmaat saavat itse, ilman raskasta EU-hallinnointijärjestelmää, päättää millä keinoilla ja millä sektoreilla päästövähennyksiä toteutetaan.
Lisätietoja:
Ahti Fagerblom, energia- ja ilmastopäällikkö [email protected], puh. 040 820 9763
12
EnergiatehokkuusdirektiiviKomission on tarkoitus julkaista syksyllä 2016 esitys uudeksi energiatehokkuusdirektiiviksi. Energiatehokkuusdirektiivi määrittelee energiatehokkuustavoitteet, sekä keinot tavoitteiden edistämiselle ja tulosten raportoinnille. Esitys tulee etenemään tämän jälkeen parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi.
Metsäteollisuuden mielestä EU:n huippukokouksessa linjattu indikatiivinen tavoite 27 % on riittävä ja tavoitetta ei saa muuttaa sitovaksi. Myöskään jäsenvaltioita ei tule velvoittaa sitoviin energiatehokkuus- tai säästötavoitteisiin. EU on jo ottanut sitovan kasvihuonekaasupäästötavoitteen. Muiden päällekkäisten tavoitteiden on oltava tarvittaessa joustavia, jotta kasvihuonekaasupäästöt vähentyvät fiksuimmalla mahdollisella tavalla kustannustehokkaasti.
Nykyisessä energiatehokkuusdirektiivissä on annettu jäsenmaille vapautta parantaa energiatehokkuutta useilla keinoilla. Esimerkiksi Suomessa on käytössä kansallinen energiatehokkuussopimusjärjestelmä elinkeinoelämän ja valtion välillä, joka on tuottanut erinomaisia tuloksia. Tämä mahdollisuus on tärkeää säilyttää myös tulevaisuudessa.
Lisätietoja:Tuomas Tikka, energia- ja päästökauppa-asiantuntija [email protected] puh. 045 131 6683
PäästökauppaPäästökauppa on EU:n voimakkain ohjauskeino ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Metsäteollisuuden mielestä päästökauppa ei saa aiheuttaa ylimääräisiä suoria tai epäsuoria kustannuksia hiilivuodolle alttiille toimialoille. Päästökauppaan liittyvät säännöt on pidettävä ennallaan ja hiilivuotoriski on torjuttava kunnes maailmanlaajuinen tasapuoliset kilpailuolosuhteet takaava ilmastosopimus on toimeenpantu. Lisäksi päästökaupan vaikutukset raaka-aineiden kustannuksiin kuten puuhun tulee minimoida.
Päästökauppajärjestelmän tarkoitus on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä markkinaehtoisesti ja kustannustehokkaasti sovitun päästötavoitteen mukaisesti. EU:ssa valmistellaan vuonna 2021 alkavan neljännen päästökauppakauden sääntömuutoksia. Käytännössä kaikki päästökaupan säännöt ovat muutettavissa päästökaupparevisiossa.
EU:n päästökauppa aiheuttaa suoraa kustannusrasitetta päästöoikeuden hinnan kautta ja epäsuoraa kustannusrasitetta kohonneena sähkön hintana. Lisäksi päästöoikeuden kohoava hinta kannustaa puun energiakäytön lisäämiseen ja lisää tätä kautta paineita metsäteollisuuden raaka-ainepuun kustannusnousulle. Nämä heikentävät maailmanlaajuisessa kilpailussa kamppailevien yritysten kilpailukykyä, sillä lisäkustannuksia ei pystytä siirtämään tuotteiden hintoihin.
Maailmanlaajuisessa kilpailussa olevalle vientiteollisuudelle kriittisimpiä kohtia päästökaupan uudistamisessa ovat:
• Maksuttomien päästöoikeuksien jakosäännöt• Hiilivuotolista • Epäsuorien kustannuksien kompensointi
Komissio julkaisi kesällä 2015 esityksen uudeksi päästökauppadirektiiviksi. Esitys on edennyt tämän jälkeen parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi.
13
Komission esitys rajoittaa maksuttomien päästöoikeuksien määrän keinotekoisella katolla 43 prosenttiin päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Tämä johtaa siihen, että maksuttomien päästöoikeuksien määrä jää riittämättömäksi. Jatkovalmistelussa tulee varmistaa riittävä maksuttomien päästöoikeuksien määrä. Tähän voidaan päästä esimerkiksi kasvattamalla maksuttomien päästöoikeuksien prosenttiosuutta. Toinen keino maksuttomien päästöoikeuksien lisäämiseksi on palauttaa päästökaupan markkinavakausvarantoon vietävät päästöoikeudet hiilivuotosektorille.
Komission esitys hiilivuotolistaksi on selkeä. Maksuttomien päästöoikeuksien saajat on jaettu kahteen ryhmään. Jatkossa on varmistettava, ettei listaa monimutkaisteta ja toimialoja eriarvoisteta esimerkiksi niin kutsutulla ”tiered approach” tyyppisellä esityksellä.
Komission esityksessä laitoskohtaisten päästöoikeuksien laskennan peruskaava on säilytetty ennallaan. Metsäteollisuus kannattaa lähtökohtaisesti tätä lähestymistapaa. Metsäteollisuuden mielestä on tärkeää, että laskentakertoimet kuten benchmarkit säilytetään ennallaan. Komission esitys leikata benchmarkkeja on kuitenkin kannatettava ratkaisu, mikäli leikkaamista ei voida välttää.
Epäsuorien kustannusten kompensaatiolla tarkoitetaan sitä, että valtioilla on mahdollisuus kompensoida päästökaupasta johtuvan sähkön hinnan nousun aiheuttamaa kilpailukykyhaittaa energiavaltaiselle teollisuudelle. Komission esityksessä kehotetaan jäsenvaltioita kompensaatioon. Täysimääräinen kompensaatio tulee muuttaa jäsenmaita velvoittavaksi.
Lisätietoja:Tuomas Tikka, energia- ja päästökauppa-asiantuntija [email protected], puh. 045 131 6683
14
LIIKENNE, KULJETUKSET JA LOGISTIIKKASääntely liikenteen päästöjen vähentämiseksiKomission ilmastopaketti julkaistiin 20.7.2016. Paketissa EU-tason 30 prosentin päästövähennystavoitteet eri taakanjakosektoreille (liikenne, maatalous, jätehuolto, rakennukset) vuoteen 2030 mennessä jaettiin jäsenmaille sitoviksi tavoitteiksi. Suomelle ehdotettiin 39 prosentin tavoitetta. Liikenteeseen liittyvillä päästövähennyskeinoilla odotetaan olevan keskeinen rooli päästöjen vähentämisessä.
Samanaikaisesti komission ilmastopaketin kanssa julkaistiin EU:n Liikenteen vähähiilisyystiedonanto. Tiedonanto on luonteeltaan koonti potentiaalisista päästövähennyskeinoista (kuten biopolttoaineet, sähköautot, vähäpäästöinen joukkoliikenne, T & K -panostukset) eikä se sisällä politiikkatoimia. Tiedonanto korostaa kansallisten ja alueellisten ratkaisujen merkitystä vähennyskeinojen valinnassa. Suomessa vähennyskeinoihin liittyviä ratkaisuja tehdään syksyn 2016 aikana kansallisen energia- ja ilmastostrategian ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman valmistelun yhteydessä. Vaikka tiedonanto ei sisällä ehdotuksia politiikkatoimiksi, komissiolta on kuitenkin tulossa aiheeseen liittyen pohdintaa liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden edistämiseksi (mm. biopolttoaineiden jakeluvelvoite). Myös joihinkin direktiiveihin (tiemaksut, raskaan liikenteen CO2 -päästöjen mittaaminen) on odotettavissa vähähiilisyystiedonannon myötä muutoksia.
Sekä EU-tasolla että kansallisesti liikenteen päästövähennyskeinoihin liittyvä keskustelu keskittyy lähinnä tieliikenteeseen.
Lisätietoja: Outi Nietola, logistiikkapäällikkö [email protected], puh. 040 194 4776
Merenkulun kansainvälinen ympäristösääntely Rikkidirektiivi astui voimaan 1.1.2015 nk. SECA-alueella, mukaan lukien Itämeri. Direktiivin myötä polttoaineen enimmäisrikkipitoisuus aleni 1,0 prosentista 0,1 prosenttiin, mikä edellytti siirtymistä raskaasta polttoöljystä dieselpolttoaineeseen tai vaihtoehtoisesti rikkipesurien asentamista nykykalustoon. Direktiivin vaatimukset voi täyttää myös käyttämällä laivapolttoaineena nesteytettyä maakaasua (LNG), mutta tämä edellyttää käytännössä uutta laivaa ja riittävää LNG-tankkausinfraa Itämeren alueella (vielä kesken).
Rikkidirektiivin arvioidut lisäkustannukset metsäteollisuudelle ovat 65-90 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannukset jäivät ennakoitua (vähintään 200 miljoonaa euroa/vuosi) pienemmiksi, johtuen etenkin öljyn hinnan yleisestä halpenemisesta. Direktiivi kuitenkin kasvattaa entisestään Suomen logistiikkakustannuksia verrattuna keskieurooppalaisiin kilpailijoihin.
Kansainvälisessä merenkulkujärjestö IMO:ssa on lokakuussa 2016 tarkoitus keskustella rikkidirektiivin globaalista voimaantulosta ja sen aikataulusta vuonna 2020 tai 2025. Globaali rikkiraja olisi kuitenkin 0,5 prosenttia, mikä on oletettu nostavan ao. polttoaineen hintaa huomattavasti vähemmän kuin tiukempi 0,1 prosentin pitoisuusraja.
Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio Helcomissa sovittiin vuoden 2016 alussa, että Itämeren rantavaltiot jättävät yhteisen hakemuksen IMOlle ao. merialueen julistamiseksi typpipäästöjen erityisalueeksi v. 2021 alkaen. Suomi oli asiassa ainoana maana ilman kantaa, kun aiemmin hakemusta vastustaneet Venäjä ja Puola olivat muuttaneet kantansa hakemusta puoltavaksi. Metsäteollisuuden tiukasta vastustuksesta huolimatta myös Suomi päätyi puoltamaan hakemusta. Typpisääntely nostaa metsäteollisuuden kustannuksia vuositasolla joitain miljoonia euroja, riippuen laivojen uusiutumistahdista.
15
EU:ssa tuli toukokuussa 2015 voimaan MRV-asetus (MRV=monitoring, reporting and verification), joka koskee alusten hiilidioksidipäästöjen seurantaa, raportointia ja varmentamista. Järjestelmällä on tarkoitus seurata alusten polttoaineenkulutusta tai hiilidioksidipäästöjä. Asetus koskee bruttovetoisuudeltaan yli 5 000 tonnin aluksia. Tulosten perusteella arvioidaan, voisiko MRV toimia pohjana mahdolliselle taloudelliselle ohjausjärjestelmälle hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Komissio on toivonut EU:n järjestelmän toimivan esimerkkinä maailmanlaajuiselle MRV-järjestelmälle. Ensimmäinen päästöselvitys on tarkoitus laatia vuoden 2018 päästöistä. Suomelle tärkeää on alusten jäissäkulku, mikä osaltaan lisää polttoaineen kulutusta. MRV-asetus mahdollistaa kirjauksen jääluokan ja jääolosuhteissa navigoitavan matkan sisällyttämisestä mitattaviin parametreihin. Huhtikuussa 2016 myös IMO:ssa päästiin sopuun globaalista MRV-seurantajärjestelmästä. Tarkoitus on viimeistään vuoden 2017 aikana tehdä päätös siitä, että EU:n MRV-järjestelmä muutetaan vastaamaan globaalia sääntelyä. Tarkoitus on välttää kahden erillisen järjestelmän ylläpitoa.
Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n valmistelussa on jo vuosia ollut sääntely laivojen painolasti-vesien käsittelystä. Sääntelyn tarkoituksena on estää vieraslajien leviäminen merialueelta toiselle. Painolastivesiyleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun 30 valtiota ja 35 prosenttia maailman tonnistoa on mukana sopimuksessa. Suomi ratifioi sopimuksen syyskuussa 2016. IMO tekee tarkistuslaskennan ratifioinnin edellytysten riittävyydestä, ja jos ne tonniston osalta täyttyvät, sopimus voisi tulla globaalisti voimaan syksyllä 2017. Sääntely edellyttää käsittelylaitteistojen asentamista aluksiin. Asennukset tulee tehdä viiden vuoden kuluttua yleissopimuksen voimaantulosta.
IMO:ssa on jatkuvasti valmisteilla ympäristöön ja myös esimerkiksi meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä, jolla voi olla vaikutuksia Suomen metsäteollisuuden kustannuksiin. Metsäteollisuus on korostanut, ettei erillisiä, vain Itämerta tai EU-aluetta koskevia päästörajoitteita tule valmistella, uusien vaatimusten tulee koskea vain uutta kalustoa ja että sääntelyn taloudelliset vaikutukset on perusteellisesti selvitettävä ennen varsinaista päätöksentekoa. Valtioneuvoston kanslia onkin käynnistämässä hankkeen merenkulun kansainvälisen ympäristösääntelyn vaikutuksista Suomen elinkeinoelämälle. Työn aikataulu on syyskuu 2016 – huhtikuu 2017. Metsäteollisuus osallistuu työn ohjausryhmään.
Lisätietoja: Outi Nietola, logistiikkapäällikkö [email protected], puh. 040 194 4776
Maantiekuljetukset, liikenteen valkoisen kirjan väliarviointi
Ennakkotiedoista huolimatta komissiolta on vuosien 2015 ja 2016 aikana tullut hyvin vähän maantie-liikenteeseen liittyviä aloitteita tai ehdotuksia. Syksyn 2016 aikana on kuitenkin avoinna tiemaksudirektiivin uudistamiseen liittyvä konsultaatio, jolla voi olla vaikutusta metsäteollisuuteenkin. Komissio arvioi kesällä 2016 Liikenteen valkoisen kirjan toteutumista. Ao. dokumentti julkaistiin v. 2011 ja se on luonteeltaan visio EU:n liikennepolitiikasta v. 2050 mennessä. Erikoista dokumentissa oli edellytys, jonka mukaan 30 % yli 300 kilometrin pituisista tiekuljetuksista tulisi siirtää rautateille tai sisävesille vuoteen 2030 mennessä. Väliarviointi totesikin tuon tavoitteen ja sen mittaamisen haasteelliseksi.
Yleisesti komission v. 2011 asettamiin tavoitteisiin pääseminen on väliarvioinnin perusteella kaukana. Liikenteen digitalisaatio ja teknologinen kehitys nostetaan raportissa keskeiseen rooliin.
Lisätietoja:Outi Nietola, logistiikkapäällikkö [email protected], puh. 040 194 4776
16
METSÄT JA LUONNONVARATEU:n puutavara-asetus Komissio julkaisi helmikuussa 2016 ensimmäisen arvion EU:n puutavara-asetuksen toimivuudesta ja vaikuttavuudesta. Metsäteollisuus pitää puutavara-asetusta tärkeänä työkaluna taisteltaessa laittoman puun kauppaa vastaan. Metsäteollisuuden mielestä asetus on vietävä kansalliseen lainsäädäntöön kaikissa jäsenvaltioissa mahdollisimman nopeasti ja valvovien viranomaisten yhdenmukainen toiminta on turvattava tasapuolisen kilpailutilanteen varmistamiseksi.
Vuonna 2013 voimaan tulleen EU:n puutavara-asetuksen tavoitteena on estää laittomasti korjatun puun ja siitä jatkojalostettujen tuotteiden markkinoille pääsy. Asetus kattaa EU:ssa ja kolmansissa maissa tuotetun puun, puutavaran ja puutuotteet.
EU:n komission keväällä 2016 julkaisema evaluointiraportti osoittaa, että jäsenvaltiot eroavat merkittävästi asetuksen toimeenpanossa. Raportin tulosten pohjalta komissio aloitti toimenpiteet neljää jäsenvaltiota kohtaan, koska ne eivät olleet vielä aloittaneet asetuksen asianmukaista toimeenpanoa. Lisäksi valvovien viranomaisten toiminnassa on raportin mukaan merkittäviä eroja eri jäsenvaltioiden välillä.
Konsulttikonsortion laatima raportti nostaa lisäksi esiin asetuksen tuotekattavuuden. Listalta puuttuvat muun muassa painotuotteet, mikä asettaa EU:ssa valmistetut ja kolmansista maista tuodut tuotteet eriarvoiseen asemaan.
Asetuksen todellisista vaikutuksista laittoman puun tai laittomien puutuotteiden tuloon EU-markkinoille on vaikea vetää selkeitä johtopäätöksiä, koska asetus on ollut voimassa vasta muutaman vuoden ajan. Raportin mukaan asetus on kuitenkin edistänyt jo lyhyessä ajassa puunhankinnan ja tuotantoketjun vastuullisuutta globaalissa toimintaympäristössä. Se on myös edistänyt laillisuutta koskevan lainsäädännön (Australia ja Sveitsi) ja käytäntöjen (Kiina ja Japani) kehittämistä kolmansissa maissa.
Metsäteollisuus on korostanut asetuksen mahdollisimman nopeaa viemistä kansalliseen lainsäädäntöön kaikissa jäsenvaltioissa sekä valvovien viranomaisten yhdenmukaista toimintaa tasapuolisen kilpailutilanteen varmistamiseksi. Toisaalta on tärkeää, että päätökset mahdollisista rangaistuksista ja sanktioista tehdään jatkossakin kansallista lähtökohdista. Metsäteollisuus pitää myös tärkeänä painotuotteiden sisällyttämistä asetuksen liitteenä olevaan tuotelistaan.
Komissio arvioi parhaillaan tuotelistan laajentamisen vaikutuksia. Listan täydentäminen ei edellytä koko asetuksen avaamista, joten mahdollisia muutoksia voitaneen odottaa jo runsaan vuoden kuluttua. Tuotelistaa laajempiin muutoksiin komissio ei todennäköisesti tässä vaiheessa ryhdy, vaan odottanee vuoteen 2020 saakka, jolloin asetusta evaluoidaan seuraavan kerran.
Lue lisää: http://ec.europa.eu/environment/forests/timber_regulation.htm
Lisätietoja: Karoliina Niemi, EU-metsäasioiden päällikkö [email protected], puh. 050 567 9093
FLEGT-politiikka EU:n komissio on arvioinut FLEGT-politiikan onnistumista ja vaikuttavuutta, ja pohtii parhaillaan politiikan mahdollista kehittämistä. Politiikka keskittyy jatkossakin vähentämään globaalia laitonta puunkorjuuta ja puukauppaa. Metsäteollisuus korostaa FLEGT:n roolia erityisesti kolmansien maiden metsäsektorin hallinnon kehittämisessä.
17
EU hyväksyi vuonna 2003 FLEGT-ohjelman (Forest Law Enforcement, Governance and Trade in Timber), joka keskittyy metsälainsäädännön valvontaan, metsähallintoon ja puukauppaan. Politiikan tavoitteena on vähentää laitonta puunkorjuuta edistämällä kestävää metsätaloutta, kehittämällä hallintoa ja tukemalla laillisen puutavaran ja siitä jalostettujen puutuotteiden kauppaa.
FLEGT-politiikka sisältää seitsemän kohtaa, joista parhaiten ovat edenneet tuki tuottajamaille ja puukauppa. Politiikka on edistänyt useiden kolmansien tuottajamaiden metsähallinnon kehitystä ja luonut puukauppaan laillisuutta vaativaa lainsäädäntöä (EU:n puutavara-asetus). Sen pohjalta on lisäksi rakennettu FLEGT-lisenssijärjestelmä yhdessä kumppanuusmaiden kanssa. Lisenssijärjestelmässä on mukana useita maita. Näistä Indonesia on ensimmäinen, joka aloittaa puutavaran tuonnin EU:iin.
Komissio on arvioinut FLEGT-politiikan toimivuutta ja tehokkuutta ja pohtinut politiikan laajentamista koskemaan myös metsäkatoa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että politiikan fokus pysyy ennallaan. Osana FLEGT-politiikan kokonaisarviointia komissio on selvittänyt myös EU:n puutavara-asetuksen tehokkuutta ja vaikuttavuutta puutavaran ja -tuotteiden laillisuuden turvaamisessa. Komissio ei ole tässä vaiheessa ryhtymässä laajoihin toimenpiteisiin lain uudistamiseksi (kts. EU:n puutavara-asetus).
Metsäteollisuuden mielestä FLEGT-politiikan on jatkossakin keskityttävä kolmansien maiden metsälain-säädännön, -hallinnon ja inventoinnin kehittämiseen. Politiikan seitsemästä kohdasta tulisi siis tinkiä ja keskittää voimat nykyistä pienempään kokonaisuuteen.
Lisätietoja: Karoliina Niemi, EU-metsäasioiden päällikkö [email protected], puh. 050 567 9093
Bioenergian kestävyyspolitiikka - kestävyyskriteerit EU:n komissio valmistelee parhaillaan bioenergian kestävyyttä koskevaa politiikkaa osana vuoteen 2030 ulottuvaa EU:n ilmasto- ja energiapakettia. Metsäteollisuus pitää tärkeänä kestävän metsätalouden tarkastelua kokonaisvaltaisesti ja korostaa olemassa olevien oikeudellisesti sitovien (EU- ja kansallinen lainsäädäntö) ja vapaaehtoisten työkalujen täysimääräistä hyödyntämistä osoitettaessa puupohjaisen biomassan kestävyys.
Energiaunionin mukaan komissio laatii vuoden 2016 aikana biomassan kestävyyttä koskevan politiikan. Tätä työtä varten komissio perusti vuonna 2015 sisäisen laajapohjaisen työryhmän, jota johtaa komission sihteeristö ja johon kuuluu useita komission pääosastoja. Osana työryhmän työtä komissio järjesti viime keväänä jäsenvaltioille ja sidosryhmille suunnatun julkisen konsultaation bioenergian kestävyyspolitiikasta.
Metsäteollisuuden mielestä bioenergian kestävyyspolitiikan on osaltaan edistettävä yhteiskunnan siirtymistä kohti bio- ja kiertotaloutta. Bioenergian kestävyyspolitiikka ei saa heikentää eurooppalaisten uusiutuvaa raaka-ainetta käyttävien toimijoiden kilpailukykyä suhteessa uusiutumattomia raaka-aineita käyttävään teollisuuteen ja kolmansiin maihin. Kestävyyden todentamisen on perustuttava olemassa olevien työkalujen (oikeudellisesti sitovat ja vapaaehtoiset) täysimääräiseen hyödyntämiseen, jotta toimijoiden hallinnollisen taakan kasvu voidaan välttää.
Komissio arvioi parhaillaan vuoteen 2030 ulottuvan bioenergian kestävyyspolitiikan vaikutuksia. Erilaiset vaihtoehdot osoittaa biomassan kestävyys ovat mukana tarkastelussa. Komission lopullinen ehdotus julkaistaneen vuoden 2016 lopulla.
Lisätietoja:Karoliina Niemi, EU-metsäasioiden päällikkö [email protected], puh, 050 567 9093
18
EU:n lintu- ja luontodirektiivitKomissio jatkaa edelleen EU:n lintu- ja luontodirektiivien toimivuuden ja tuloksellisuuden tarkastelua osana laajaa REFIT-ohjelmaa (Regulatory Fitness and Performance Programme, REFIT). Metsäteollisuuden mielestä EU:lla tulee jatkossakin olla jonkinasteinen yhteinen luonnonsuojelua koskeva lainsäädäntökehikko. EU-tason yhteisiä lajilistoja olisi kuitenkin tarkasteltava kriittisesti, ja lainsäädännön toimeenpanossa tulisi jäsenvaltioille antaa nykyistä enemmän liikkumavaraa. Lisäksi maanomistajien ja taloudellisten toimijoiden huomioiminen päätöksenteossa olisi varmistettava.
EU:n luonto- ja lintudirektiivit edellyttävät EU:n alueella esiintyvien lajien ja niiden elinympäristöjen suojelua. Luontodirektiivi koskee luonnonvaraista eläimistöä, kasvistoa ja luontotyyppejä, ja lintudirektiivi puolestaan kattaa luonnonvaraiset linnut. Osalle lajeista ja luontotyypeistä on osoitettu erityisten suojelutoimien alueita Natura 2000 -verkostossa. Komissio aloitti lintu- ja luontodirektiivien REFIT-tarkastelun jo vuonna 2014. Vuoden 2015 aikana komissio keräsi tietoa lainsäädännön toimivuudesta ja tuloksellisuudesta sekä jäsenvaltioiden viranomaisilta että yhteiskunnalta laajemmin kaikille avoimessa julkisessa konsultaatiossa. Lisäksi komissio julkaisi Euroopan luonnon tilaa koskevan raportin, joka perustuu jäsenvaltioiden keräämään tietoon lajien ja elinympäristöjen suojelun tasosta. Raportti julkaistaan kuuden vuoden välein. Komissio toteutti myös vuoteen 2020 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian väliarvioinnin (kts. kohta EU:n biodiversiteettistrategia).
Komission REFIT-tarkastelua koskevan loppuraportin julkaisu on lykkääntynyt usealla kuukaudella. Tämän hetkisen tiedon mukaan raportti julkaistaan kuluvan vuoden viimeisellä neljänneksellä. Raportin tulosten perusteella komissio katsoo, onko direktiivejä tarpeen uudistaa.
Lisätietoja:Karoliina Niemi, EU-metsäasioiden päällikkö [email protected], puh. 050 567 9093
EU:n biodiversiteettistrategiaVuonna 2011 julkaistun EU:n biodiversiteettistrategian tarkoituksena on pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen vuoteen 2020 mennessä. Strategia sisältää kolme merkittävää kokonaisuutta: 1) Ekosysteemipalveluiden kartoittaminen ja arviointi; 2) Vihreän infrastruktuurin kehittäminen ja 3) Ekologisen nettohävikin estäminen. Komissio julkaisi vuonna 2015 strategian toimeenpanoa koskevan väliarvioinnin, joka on osa luonnon monimuotoisuuden tilan tarkastelua EU:ssa (kts. lintu- ja luontodirektiivit).
1) Ekosysteemipalvelut Komission tavoitteena on ekosysteemipalveluiden tuotannon turvaaminen sekä palveluiden nykyistä laajempi arvottaminen EU:ssa. Metsäteollisuus korostaa suomalaisen, kestävästi hoidetun talousmetsän merkitystä ekosysteemipalveluiden yhteistuotannon turvaajana yli puu- ja ihmissukupolvien. Puu ja puukuidut metsän tarjoamina ekosysteemipalveluina ovat merkittävässä roolissa korvattaessa uusiutumattomia raaka-aineita osana kehittyvää biotaloutta.
Ekosysteemipalvelut ovat ekosysteemien ihmiskunnalle tuottamia aineellisia tuotteita ja aineettomia palveluja ja prosesseja. Vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa niistä muodostuu hyödykkeitä ja hyötyjä, jotka edistävät ihmisen hyvinvointia. Tähän saakka metsäekosysteemipalveluiden arvioinnissa ja arvottamisessa on keskitytty niin sanottuihin tuotantopalveluihin, kuten puuhun ja marjoihin ja riistaan. Sosiaalisten sekä tuki- ja säätelypalveluiden määrittäminen on selvästi vaikeampaa, koska niillä ei ole selkeää myyntiarvoa.
19
Komission tutkimuskeskus (Joint Research Center, JRC) laati vuonna 2015 selvityksen, jossa arvioidaan ensimmäistä kertaa ekosysteemien ja niiden tuottamien palveluiden tilaa Euroopan tasolla. Arviointi koskee vuosia 2000-2010. Komission pääosastojen, jäsenmaiden ja sidosryhmien edustajista koostuvassa niin sanotussa MAES-työryhmässä (Mapping and Assessment of Ecosystem Services) on lisäksi laadittu käytännön ohjeistusta ekosysteemipalveluiden kartoittamisesta ja arvioinnista sekä arvottamisesta.
Päävastuu ekosysteemipalveluihin liittyvässä toiminnassa on kuitenkin jäsenvaltioilla, sillä biodiversiteettistrategian mukaan jäsenvaltioiden olisi kartoitettava ja arvioitava ekosysteemejä ja niiden tilaa sekä edistettävä niiden sisällyttämistä kansallisiin ja EU:n raportointisysteemeihin. Suomen ympäristökeskuksen johdolla vuonna 2015 laadittu Suomen TEEB (The Economics of Ecosystems and Biodiversity) on osa EU-tason MAES-prosessia.
Vaikka MAES-hanke ei johda suoraan lainsäädäntöaloitteeseen, se vaikuttaa yhdessä kansainvälisten ekosysteemipalvelualoitteiden kanssa luonnonvara-alan toimintaedellytyksiä koskeviin politiikkoihin ja sääntelyyn sekä toimijoiden ympäristösuorituskyvyn arviointiin. Metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi puuraaka-aineen merkitys suhteessa muihin metsän tuottamiin ekosysteemipalveluihin on turvattava.
Lue lisää: http://ec.europa.eu/environment/nature/biodiversity/economics/index_en.htm
2) Vihreä infrastruktuuri
Komission tiedonanto vihreästä infrastruktuurista eli vihreästä verkostosta valmistui vuonna 2013, minkä jälkeen komissio on laatinut erilaisia ohjeistuksia infrastruktuurin kehittämiseksi. Parhaillaan komissio miettii mahdollisuutta rakentaa koko EU:n kattavaa vihreän infrastruktuurin verkostoa (Trans European Network - Green Infrastructure, EU TEN-G). Metsäteollisuuden mielestä suomalaiset, kestävästi hoidetut ja luontaisilla puulajeilla uudistetut talousmetsät muodostavat yhdessä suojeltujen metsien kanssa toimivan vihreän verkoston, jolla varmistetaan sekä luonnon monimuotoisuus että ekosysteemipalveluiden laaja tuotanto.
Vihreä infrastruktuuri tarkoittaa luontaisten ja luontaisten kaltaisten (semi-naturaalien) alueiden rakenteellista kokonaisuutta, jonka avulla pyritään monimuotoisuuden parantamisen lisäksi ylläpitämään, vahvistamaan ja ennallistamaan ihmisille tärkeitä ekosysteemipalveluja sekä vähentämään ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia. Yhtenä esimerkkinä aloitteen käytännön toteutuksesta on niin sanottu Fennoskandian vihreä vyöhyke (Fennoscandian green belt), joka on osa laajempaa Euroopan vihreää vyöhykettä. Se ulottuu Barentsinmereltä Suomenlahdelle ja sen ytimenä on kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden verkosto, joka painottuu toistaiseksi vahvemmin Venäjän puolelle.
Komissio julkaisi kesäkuussa 2016 vihreää infrastruktuuria koskevan selvityksen, jonka avulla pyritään löytämään ratkaisuja vihreän infrastruktuurin edistämiseen. Yhtenä työkaluna pidetään vihreän infrastruktuurin verkoston (Trans European Network – Green Infrastructure, TEN-G) rakentamista. Toistaiseksi EU:n alueelle on muodostettu transeurooppalaiset energian (TEN-E) ja kuljetuksen (TEN-T) verkostot.
Metsäteollisuus korostaa kansallisten erityispiirteiden huomioon ottamista vihreää infrastruktuuria koskevissa aloitteissa. Suomen talousmetsät muodostavat yhdessä suojeltujen metsien kanssa vihreän verkoston, joka varmistaa luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden säilymisen sekä metsäsektorin kilpailukyvyn osana biotalouden kokonaisvaltaista kehittämistä EU:ssa.
Lue lisää: http://ec.europa.eu/environment/nature/ecosystems/index_en.htm
20
3) Ekologisen nettohävikin estäminen (No Net Loss)
Komissio on jo pitkään pohtinut keinoja vähentää ekologista nettohävikkiä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden tuotannon turvaamiseksi. Metsäteollisuus korostaa, että Suomessa kestävä metsätalous ja kilpailukykyinen metsäsektori pitävät yllä metsien ekologista tasapainoa ja tuottavat lisäksi positiivisia ilmastovaikutuksia yli puusukupolvien.
No Net Loss -toimenpiteillä pyritään muiden biodiversiteettistrategian aloitteiden tavoin estämään luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden tuotannon heikkeneminen. Nettohävikin estäminen pohjautuu neliportaiseen hierarkkiseen järjestelmään (mitigation hierarcrhy). Ensimmäiseksi on tunnistettava ne ihmisen toiminnasta johtuvat negatiiviset vaikutukset, jotka toiminnassa on vältettävä. Tätä seuraavat vaikutukset, joita voidaan minimoida ja kolmantena ne, jotka edellyttävät ennallistamista.
Lopuksi on otettava huomioon mahdolliset lisätoimenpiteet, jotka edellyttävät kompensointia (offset) vähintään samanarvoisilla monimuotoisuus- ja ekosysteemipalveluhyödyillä.
Metsäteollisuus korostaa, että Suomessa luontaisiin puulajeihin perustuva metsien talouskäyttö ei aiheuta maankäytön muutosta. Puuntuotantoon varatut alueet, niillä suojellut arvokkaat elinympäristöt sekä metsien suojelualueet muodostavat metsäluonnon monimuotoisuusverkostoja, ja karttuvat metsävarat lisäävät puustoon varastoituneen hiilidioksidin määrää. Lisäksi kestävä ja resurssitehokas puuhun perustuva biotalous luo ratkaisuja, joilla vähennetään uusiutumattomien raaka-aineiden käytön aiheuttamaa uhkaa ekosysteemien toiminnalle.
Komissio järjesti ekologista nettohävikkiä koskevan julkisen kuulemisen jo syksyllä 2014. Konsultaation tulokset osoittivat asian olevan haasteellinen niin taloudellisille toimijoille kuin ympäristöjärjestöille. Komissio päätti ottaa asiassa aikalisän ja pohtia jatkotoimia lintu- ja luontodirektiivien REFIT-tarkastelun jälkeen. Komission odotetaan julkaisevan REFIT-raportin vuoden 2016 lopulla, mikä antaa tietoa siitä, lähteekö komissio viemään ekologista nettohävikkiä koskevaa aloitetta eteenpäin.
Lue lisää: http://ec.europa.eu/environment/nature/biodiversity/nnl/index_en.htm
Lisätietoja:Karoliina Niemi, EU-metsäasioiden päällikkö [email protected], puh. 050 567 9093
Inka Musta, metsä[email protected] puh. 040 634 990
21
EU:n kasvinterveysuudistusEU:n komissio julkaisi vuonna 2013 ehdotuksen kasvien ja eläinten terveyttä koskevan lainsäädännön kokonaisuudistukseksi. Uudistuksen tavoitteena on lisätä ennakoivaa toimintaa ja samalla vähentää byrokratiaa ja toiminnan esteitä EU:ssa. Uudistettu lainsäädäntö astunee voimaan vuoden 2017 alkupuolella. Metsäteollisuuden mielestä kokonaisuudistus on tarpeellinen. Uudistuksella ei kuitenkaan saa lisätä toimijoiden hallinnollista taakkaa, eikä se saa toimia kaupan esteenä EU:n sisällä tai tuotaessa kasveja ja kasviperäisiä tuotteita kolmansista maista EU:iin.
Komission esitys kasvien ja eläinten terveyttä koskevan lainsäädännön kokonaisuudistukseksi muodostaa usean säädöksen paketin, josta metsäteollisuutta koskevat kasvinterveys ja virallinen valvonta.
Kasvinterveyttä koskeva asetusehdotus kattaa mm. siemenet, istutettavaksi tarkoitetut kasvit, kasvituotteet sekä puisen pakkausmateriaalin. Kasvintuhoojat luokitellaan haitallisuuden mukaan, ja jaottelun lähtökohtana ovat olemassa olevan direktiivin tuhoojat. Uutta säädöksessä ovat erityisen vaaralliset tuhoojat eli ns. prioriteettituhoojat, jota koskevaa listaa valmistellaan parhaillaan. Säädökset sisältävät myös toimenpiteet tuhoojien leviämisen estämiseksi (hätä- ja väliaikaiset toimenpiteet, kartoitukset sekä valmiusharjoitukset).
Kasviterveysasetuksen avulla pyritään puuttumaan havaittuun kasvinterveysriskiin nykyistä aiemmin. Ehdotus sisältää muun muassa mahdollisuuden kieltää uusien kasvien (high risk plants) tuonti, jos ne eivät ole kasvinterveysasetuksen listalla ja jos niiden kasvinterveydellisestä riskistä ei ole tietoa. Ennen tuonnin aloittamista on tehtävä kattava riskinarviointi. Myös uudet mahdolliset leviämisreitit ovat EU:n tarkkailussa.
Metsäteollisuus korostaa metsien terveyden merkitystä, mutta toisaalta muistuttaa, että tuontiin ja kauppaan liittyvien mahdollisten rajoitusten on perustuttava selkeään viranomaisten osoittamaan riskiin. Uudistus ei saa toimia kaupan esteenä EU:n sisällä eikä tuotaessa kasviperäisiä tuotteita kolmansista maista EU:iin.
Valvonta-asetuksen tavoitteena on yhtenäistää EU:n kasvien ja eläinten terveyttä koskevan valvonnan järjestämistä, toteuttamista ja rahoitusta. Metsäteollisuus korostaa, että nykyinen riskiperusteinen ja joustava tarkastustoiminta on säilytettävä ja hallinnollista lisätaakkaa vältettävä. Toimijoiden maksujen tulee perustua vain toteutuneeseen tarkastustoimintaan.
Kasvinterveyden osalta kolmikantaneuvottelut on saatu päätökseen, ja asetus astunee voimaan vuoden 2017 alussa. Varsinainen toimeenpano alkaa kuitenkin pääosin vasta vuoden 2020 alussa. Myös valvonta-asetuksen käsittely on loppusuoralla. Koska neuvoston nykyinen puheenjohtajamaa Slovakia ei ole asiassa kovin aktiivinen, saattaa loppukäsittely hieman viivästyä.
Lue lisää: http://ec.europa.eu/food/plant/plant_health_biosafety/rules/index_en.htm
Lisätietoja:Karoliina Niemi, EU-metsäasioiden päällikkö[email protected] ,puh. 050 567 9093
Juha Palokangas, päällikkö, Venäjä[email protected] puh. 0400 991 467
22
KIERTOTALOUS
Kiertotalous Metsäteollisuus pitää tärkeänä, että kiertotaloudessa erotetaan uusiutuvat ja uusiutumattomat raaka-aineet ja edistetään uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä suhteessa uusiutumattomiin. Metsäteollisuus kannattaa kiertotalouden periaatetta, jossa raaka-aineet pyritään käyttämään mahdollisimman tarkasti hyödyksi ja syntyvät jätteet kierrättämään tai muuten hyödyntämään. Mittareiden ja indikaattoreiden tulisi ottaa huomioon jäsenmaiden erityisolosuhteet. Suomessa on runsaat uusiutuvat luonnonvarat ja niitä jalostava metsäteollisuus on tunnistettava vahvuutena.
Euroopan komission kiertotaloustiedonanto ”Kierto kuntoon - Kiertotaloutta koskeva EU:n toiminta-suunnitelma” ja siihen sisältyvä jätesäädöspaketti julkaistiin loppuvuodesta 2015.
Neuvosto hyväksyi päätelmät kiertotalouden toimintasuunnitelmasta kesäkuussa 2016. Yhtenä tärkeänä elementtinä kiertotalouspaketissa on Euroopan komission tavoite helpottaa kierrätettyihin ravinteisiin perustuvien lannoitteiden liikkumista markkinoilla. Tähän liittyvillä uusilla toimenpiteillä helpotetaan EU:n laajuista orgaanisten ja jätepohjaisten lannoitteiden tunnustamista ja vahvistetaan siten EU:n laajuisten markkinoiden kestävää kehitystä.
Lue lisää: http://ec.europa.eu/environment/circular-economy/
Lisätietoja: Sanna Pulkkinen, ympäristöasiantuntija [email protected], puh. 040 549 1534
23
Jätealan direktiivien muuttaminen
Metsäteollisuuden tavoitteena on, että jätteiden kierrätystavoitteet asetetaan realistiselle tasolle. Jäsenmailla tulisi olla mahdollisuus itse päättää keinoista, joilla tavoitteisiin päästään. Lisäksi olisi tärkeää yhdenmukaistaa jätteiden tilastointimenetelmät kaikissa EU-jäsenmaissa.
Jätealan direktiiveissä ( jätepuitedirektiivi, pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi) on esitetty varsin kunnianhimoisia tavoitteita muun muassa pakkausjätteiden kierrätystavoitteiksi. Metsäteollisuudelle on erittäin tärkeää, että uudelleenkäytön valmistelu sisällytetään kierrätystavoitteisiin. Kuluttajapakkausten (kuitu, lasi, metalli ja muovi) kierrätystavoitteet tulee asettaa yhteneväiselle tasolle. Lisäksi metsäteollisuus korostaa, että kierrätystavoitteiden asettamisessa tulee huomioida uusiutuvan raaka-aineen ympäristöhyödyt suhteessa uusiutumattomiin esitettyä paremmin.
Metsäteollisuus katsoo, että komission pakkaus- ja pakkausjätedirektiiviin ehdottama pakkausjätteen määritelmä ei ole hyväksyttävä, ennen kuin siihen sisällytetään nykyisessä määritelmässä oleva tuotannon jäännösjätteitä koskeva ulosrajaus. Maantäytön ja jätteen kierrätyksen välistä rajanvetoa on vielä tarpeen selventää. Metsäteollisuus suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen selventää ja sujuvoittaa sivutuote- ja end of waste -menettelyjä, mutta pitää tärkeänä, että toiminnanharjoittajakohtainen vapaus jakeen statuksen valinnasta säilyy. Teollisten sivuvirtojen statuksella on merkitystä materiaalien jatkojalostuksen kannalta. Sivutuote ei ole jäte. Huolestuttavia ovat indikaatiot teollisuusjätteille asetettavista kierrätystavoitteista. Sivuvirtojen jalostaminen sivutuotteiksi vähentää kierrätettävien jätteiden määrää, eikä mahdollisia kierrätystavoitteita ole teknisesti mahdollista saavuttaa. Lisäksi teollisuusprosesseissa tulee edistää resurssitehokkuutta jätteen synnyn ehkäisyn sijaan.
Resurssitehokkuutta voi edistää esimerkiksi keräämällä tietoa parhaista resurssitehokkuuskäytännöistä ja jakamalla niitä.
Metsäteollisuus suhtautuu varauksella tuottajavastuun minimiedellytysten asettamiseen niissä maissa, joissa tuottajavastuujärjestelmän toimintaperiaate on jo läpinäkyvä. Metsäteollisuus katsoo, että minimiedellytyksen määritelmiä tulee selkeyttää. Tuottajien täysi kustannusvastuu ei saa rajoittaa muiden toimijoiden mahdollisuutta täydentää tuottajien järjestämää keräystä. Mikäli tuottajanvastuun minimiedellytykset toteutuvat, tulee varmistaa, että kaikki pakkauksia markkinoille tuovat tahot kuuluvat tuottajavastuun piiriin.
Jätesäädöspaketin lainsäädäntötyö jatkuu vuoden 2016 loppuun, jolloin aikaisintaan on odotettavissa Euroopan parlamentin äänestys jätesäädöksistä.
Lue lisää: http://ec.europa.eu/environment/waste/target_review.htm
Lisätietoja: Sanna Pulkkinen, ympäristö[email protected], puh. 040 549 1534
24
EU-lannoiteasetus koskien CE-merkittyjen lannoitevalmisteidenasettamisesta saataville markkinoilleParlamentin ja neuvoston keväällä 2016 antamalla asetuksella on tarkoitus luoda kaikille CE-merkityille lannoitevalmisteille EU-tasolla yhtenäiset edellytykset ja kriteerit päästä sisämarkkinoille. Tällä hetkellä edellytykset on yhdenmukaistettu EU:n tasolla vain osittain, mikä vaikeuttaa kaupankäyntimahdollisuuksia. Yhdenmukaistettu lainsäädäntö ei myöskään kata riittävästi ympäristöön ja ihmisen terveyteen liittyviä kysymyksiä.
Metsäteollisuuden kannalta hankalaa on, että teollisuuden sivuvirrat sisältyvät vain suppeasti asetuksen soveltamisalaan. Biotalouden edistämisen, kiertotalouden toteutumisen ja Suomen kilpailukyvyn kannalta on tärkeää saada lisättyä asetuksen soveltamisalaan myös Suomessa laaja-alaisesti lannoitekäytössä olevat metsäteollisuuden sivuvirrat, erityisesti laaja-alaisesti lannoitekäytössä olevat puun- ja turpeenpolton tuhkat, kalkitusaineena käytettävä meesa sekä maanparannusaineena käytettävä kuitujae.
Metsäteollisuudessa vuosittain syntyvästä puun- ja turpeenpolton tuhkasta noin kolmasosa menee nykyisellään lannoitekäyttöön lannoitevalmisteasetuksen (MMM 24/11) mukaisena epäorgaanisena lannoitevalmisteena. Meesasta, eli sellun valmistuksessa syntyvästä kalkkipitoisesta sivuvirrasta, käytetään nykyisellään noin neljäsosa peltojen kalkitusaineena ja osuus on koko ajan kasvamassa. Kuitujakeen käyttö maanparannusaineena muodostaa yhden suurimmista kasvupotentiaaleista teollisten symbioosien saralla. Tällä hetkellä vain noin 10% syntyvästä kuitujakeesta käytetään maataloudessa maanparannusaineena. Markkinat ovat viisinkertaiset käyttöön nähden, eikä lainsäädännön soisi muodostavan esteeksi kasvupotentiaalin realisoitumiselle. Kaiken kaikkiaan teollisuuden sivuvirtojen hyödyntäminen lannoitteena ja maanparannusaineena edistää arvokasta ravinteiden kiertoa sekä vähentää vesistöjen ravinnekuormitusta.
Euroopan komission alainen tutkimuslaitos JRC (Joint Research Centre) tekee tällä hetkellä tutkimusta, jonka tavoitteena tutkia mahdollisuutta ja rajoitteita struviitin, biohiilen ja tuhkapohjaisten materiaalien lisäämiseksi EU-lannoiteasetuksen piiriin. CEPI:n edustajana työryhmässä on suomalainen metsäteollisuuden yritysedustaja. Metsäteollisuuden seuraavana tavoitteena on saada niin ikään metsäteollisuuden kuitujakeet JRC:n tutkimuslistalle ja pitkässä juoksussa asetuksen piiriin sallittujen ainesosien joukkoon.
Puheenjohtajamaan kompromissiehdotus on julkaistu syyskuussa 2016. Parlamentissa asian käsittely on alkamassa, mutta tarkkaa aikataulua ei vielä ole. Sisämarkkinavaliokunta (IMCO) tulee olemaan päävaliokunta ja ympäristövaliokunta (ENVI) ja maatalousvaliokunta (AGRI) tulevat olemaan valmistelussa osallisena.
Lue lisää: http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-16-826_en.htm
Lisätietoja:Sanna Pulkkinen, ympäristö[email protected], puh. 040 549 1534
25
Puun kaskadikäyttöKomissio laatii parhaillaan ohjeistusta puun kaskadikäyttöä koskevista parhaista käytänteistä. Ohjeistuksen laatiminen on osa EU:n kiertotalouspaketin toimeenpanoa. Metsäteollisuus hyödyntää puuta resurssitehokkaasti ja on kiinteä osa kehittyvää bio- ja kiertotaloutta. Metsäteollisuuden mielestä puun kaskadikäytön periaatteen tulisi laajentaa ja monipuolistaa puun käyttöä. Lisäksi periaatteen pitäisi koskea kaikkien raaka-aineiden käyttöä, ei siis vain puuta.
Puubiomassan käytön kasvu energiantuotannossa on lisännyt keskustelua sekä metsien käytön kestävyydestä että raaka-aineen riittävyydestä puun materiaalikäyttöön. Keskustelussa on korostunut puun käytön hierarkia eli niin sanottu puun kaskadikäyttö. Puun kaskadikäyttö keskittyy tehostamaan puun käyttöä hyödyntämällä puupohjaisia tähteitä ja kierrätettyä puuta materiaalikäytössä. Tavoitteena on lisätä puun kokonaismäärää tarkastelun kohteena olevassa järjestelmässä.
Komissio julkaisi kesäkuussa 2016 puun kaskadikäyttöä koskevan tutkimuksen, jonka tavoitteena on puun kaskadikäytön määrittämisen lisäksi arvioida kaskadiperiaatteen soveltamisen esteitä ja mahdollisuuksia niiden purkamiseen. Tutkimuksen tuloksia on tarkoitus käyttää apuna, kun laaditaan kiertotaloustiedonannossa esitettyä ohjeistusta puun kaskadikäytön hyvistä käytänteistä. Tutkimus vaikuttanee kuitenkin myös energia- ja ilmastopolitiikan sekä kiertotalouspaketin alla valmisteltavien säädösten valmisteluun.
Lisätietoja:Karoliina Niemi, EU-metsäasioiden päällikkö [email protected], puh. 050 567 9093
Ahti Fagerblom, energia- ja ilmastopäällikkö [email protected], puh. 040 820 9763
26
TUTKIMUS, KEHITYS JA INNOVAATIOT
EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma Horisontti 2020Horisontti 2020 on EU:n puiteohjelma kattaen vuodet 2014-2020 ja siitä rahoitetaan eurooppalaisia tutkimus- ja innovointihankkeita yhteensä lähes 80 miljardilla eurolla. Metsäsektorille pyritään hankkimaan rahoitusta käyttäen hyväksi metsäsektorin eurooppalaisen teknologiayhteisön (FTP) vaikutuskanavia ja sen strategista tutkimusohjelmaa (SRA). Puiteohjelmarahoitusta on tarkoitus hyödyntää myös biopohjaisen teollisuuden kumppanuushankkeessa.
EU:n tutkimuksen ja innovaation puiteohjelmilla on rahoitettu yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten pitkäjänteistä, kansainvälistä tutkimustoimintaa sekä verkottumista ja tutkijoiden liikkuvuutta. Horisontti 2020 on järjestyksessä kahdeksas puiteohjelma ja se perustuu Eurooppa 2020 -strategiaan.
Horisontti 2020 rakentuu kolmesta erillisestä mutta toisiaan tukevasta painopistealueesta: huipputason tiede, teollisuuden johtoasema ja yhteiskunnalliset haasteet. Euroopan komissio on asettanut Horisontti 2020 -ohjelman tavoitteiksi luoda Eurooppaan kasvua ja uusia työpaikkoja, turvata Euroopan asema globaalissa kilpailussa ja vastata Eurooppa 2020 -strategian haasteisiin. Komissio valmistelee Horisontti 2020 vuosien 2018-2020 työohjelmaa painopisteineen. On tärkeää, että biotalous ja erityisesti metsät sekä puusta jalostettavat tuotteet ja ratkaisut ovat keskeisesti esillä.
Euroopan komissio ja Euroopan biomassoja jalostava sektori perustivat kesällä 2013 julkisen ja yksityisen sektorin biopohjaisen teollisuuden kumppanuushankkeen (public-private partnership (PPP): Bio-Based Industries Joint Undertaking (BBI JU). Hankkeen noin 3,7 miljardin euron rahoituksesta 2/3 tulee teollisuudelta ja EU-komissio rahoittaa hanketta kolmasosalla, eli lähes miljardilla eurolla osana Horisontti 2020 -puite-ohjelmaa. Kumppanuudella halutaan kannustaa ja kehittää eurooppalaista biotaloussektoria, niin tutkimusta kuin teollisia innovaatioita. Tavoitteena on, että Eurooppa ottaa selkeän johtoaseman biotaloudessa.
Lue lisää:Tekesin tukipalvelu http://www.tekes.eu/Horisontti 2020 http://ec.europa.eu/research/horizon2020/index_en.cfm?pg=h2020EU:n tutkimusohjelmat http://www.cordis.europa.eu/home_en.htmlBio-based Industries PPP http://bbi-europe.eu/Bio-based Industries Consortium http://biconsortium.eu/
Lisätietoja: Alina Ruonala-Lindgren, innovaatioasioiden päällikkö [email protected], puh. 0400 454 241
27
Metsäsektorin teknologiayhteisö (FTP) Metsäteollisuuden tavoitteena on, että metsäsektorin teknologiayhteisö FTP (Forest-Based Sector Technology Platform) ylläpitää yritysten ja tutkimuslaitosten kesken toimivaa yhteistyötä, parantaa tutkimustyön hyödynnettävyyttä ja tehostaa tutkimustulosten käyttöönottoa sekä osaltaan vaikuttaa esimerkiksi EU:n tutkimusrahoituksen ohjautumiseen metsäsektorille. Teknologiayhteisöllä tulee olla jatkossakin vahva rooli koko toiminnan ja vuosittaisten hakujen ohjauksessa.
Metsäsektorin teknologiayhteisö FTP kokoaa teollisuuden johdolla yhteen tutkimus- ja kehitysalan keskeiset toimijat Euroopassa. FTP:n omistajia ovat CEPI, CEI-Bois sekä Euroopan metsänomistajien järjestöt CEPF ja Eustafor. FTP:n työtä tukevat myös kansalliset tukiryhmät (national support group), joista yksi toimii Suomessa Metsäteollisuus ry:n koordinoimana. Euroopan komissio julkisti heinäkuussa 2013 teknologiayhteisöjä (ETP) koskevan strategian, jossa vahvistetaan niiden roolin säilyminen merkittävänä tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman eli Horisontti 2020:n toimeenpanossa. Metsäsektorin FTP on yksi EU:n 36 muodostetusta teknologiayhteisöstä.
FTP:n työtä ohjaavat metsäsektorin yhteisesti laaditut avaindokumentit Visio 2030 ja strateginen tutkimusohjelma (SRA). Visiossa kuvaillaan Euroopan metsäsektorin yhteisiä näkemyksiä alan tulevaisuuden kehityksestä ja kuinka vision toteuttaminen hyödyttää eurooppalaisia. Strateginen tutkimusohjelma sisältää tutkimus- ja innovaatiotoimenpiteet, joilla visioon pyritään.
Horisontti 2020 puiteohjelmakauden aikana tavoitteena on saada jopa miljardin euron rahoitus metsäsektorin tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Viimeisen viiden vuoden aikana metsäsektori on saanut tutkimushankkeisiinsa yhteensä 450 miljoona euroa EU:n tutkimuksen puiteohjelmista.
Lue lisää:FTP: http://www.forestplatform.orgETP 2020 ftp://ftp.cordis.europa.eu/pub/etp/docs/swd-2013-strategy-etp-2020_en.pdfFTP:n strateginen tutkimusagenda (SRA): http://www.forestplatform.org/en/strategic-research-agenda/revised-sra-for-2020
Lisätietoja: Alina Ruonala-Lindgren, innovaatioasioiden päällikkö [email protected], puh. 0400 454 241
28
TYÖTURVALLISUUS JA TYÖHYVINVOINTI
PuupölyMetsäteollisuuden tavoitteena on, ettei työntekijöiden puupölyaltistuksen alentaminen johda kohtuuttomiin kustannuksiin metsäteollisuusyrityksissä.
Komissio antoi ehdotuksensa ns. syöpädirektiivin (2004/37/EY) täydentämiseksi 13.5.2016. Ehdotuksessa on tarkoitus lisätä lisääntymisterveydelle vaaralliset aineet direktiivin soveltamisalaan, tarkastaa direktiivissä olevia työpaikan ilman karsinogeenipitoisuuksien raja-arvoja sekä asettaa uusille karsinogeeneille, mutageeneille ja lisääntymisterveyttä vaarantaville aineille sitovia raja-arvoja.
EU:n puheenjohtajamaan Slovakian tavoitteena on direktiiviehdotuksen hyväksyminen EU-puheenjohtajuus-kautensa aikana.
Direktiiviehdotus sisältää sitovan raja-arvon kovapuupölylle. Kompromissiesityksen mukaan kovapuupölyn sitovaksi raja-arvoksi esitetään 3 mg/m3.
Suomen lainsäädännössä on tällä hetkellä sitova raja-arvo kovapuupölylle (esimerkkinä mainittu tammi ja pyökki) 5 mg/m3 ja haitalliseksi tunnettu pitoisuus puupölylle 2 mg/m3 vanhoille laitoksille ja 1 mg/m3 uusille laitoksille.
Lisätietoja:Mikko Lehtonen, työmarkkinapäällikkö [email protected], puh. 040 334 6585
29
YMPÄRISTÖBAT - paras käyttökelpoinen tekniikka - referenssiasiakirjat (BREF)
1) Suuret polttolaitokset (LCP) Suuria polttolaitoksia koskevan BREF-asiakirjan päivityksessä tulee ottaa huomioon metsäteollisuuden erityispiirteet. Metsäteollisuuden tavoitteena on, että LCP-BREF -asiakirjan BAT-päästötasot asetetaan mahdollisimman lähelle teollisuuspäästödirektiivin päästörajoja, jotta LCP-BREF:n kautta tulevat investointitarpeet teollisuuspäästödirektiivin haastavien vaatimusten lisäksi pysyvät kohtuullisella tasolla ja uudistusten tuomat investoinnit voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti.
Suurten polttolaitosten BAT-vertailuasiakirjan uusimisprosessi alkoi vuonna 2011. Ensimmäistä luonnosta kommentoitiin vuonna 2013. Kesäkuussa 2015 pidettiin jäsenmaiden, teollisuuden, laitetoimittajien sekä muiden sidosryhmien kesken TWG-kokous (technical working group), jossa neuvoteltiin ns. BAT-päätelmien sisällöstä.
LCP-BREF:n loppu-TWG -kokous oli suuri pettymys Suomelle ja metsäteollisuudelle. Metsäteollisuudelle keskeisiin asioihin ei ole tehty tarvittavia muutoksia. Metsäteollisuuden polttolaitosten erityispiirteet, kuten tuotantoprosessien höyryn tarpeesta johtuvat kuormanvaihtelut, ei ole otettu huomioon valmistelussa. Päästötasojen asettamisessa ei myöskään otettu huomioon laitosten referenssidataa oikealla tavalla, mikä johti täysin epärealistisiin päästötasoehdotuksiin. Biomassalaitoksille on tulossa suhteessa tiukemmat vaatimukset kuin kivihiililaitoksille, mikä ei edistä EU:n uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamista.
Pöyry on selvittänyt BREF-luonnoksen kustannuksia kaikkien Suomen biomassa-/turvelaitosten osalta. Selvityksen mukaan energiateollisuudelle ja metsäteollisuudelle koituisi yhteensä 430 miljoonan euron (kerta)investointikustannukset biomassa-/turvelaitosten osalta. Investointikustannusten lisäksi Pöyry on arvioinut, että laitoksille koituisi yhteensä 30 miljoonan euron vuosittainen lisä käyttökustannuksiin. Pöyryn selvityksen mukaan suomalaisille laitoksille koituvat päästövähennyskustannukset olisivat suurimmaksi osaksi kohtuuttomat verrattuna ympäristöhyötyihin. LCP-BREF:n käsittely jatkuu näillä näkymin vuoteen 2017 saakka. BAT-päätelmistä pyydetään lokakuussa 2016 ns. IED Artikla 13 Forumin (jäsenmaat ja sidosryhmät) mielipidettä. Tämän jälkeen komissio valmistelee lopullisen päätelmäehdotuksen, josta äänestetään jäsenmaiden komiteassa. Muutosten saaminen jatkoprosessin aikana on metsäteollisuuden kilpailukyvyn kannalta keskeistä.
Lue lisää: http://eippcb.jrc.ec.europa.eu/reference/
Lisätietoja:Fredrik Blomfelt, ympäristöpäällikkö [email protected], 040 705 7389
30
2) Jätteenpoltto (WI-BREF)
Jätteenpolton BREF:n valmistelussa tulee jättää biomassaa ja turvetta käyttävät laitokset sekä pieniä määriä kierrätyspolttoaineita polttavat rinnakkaispolttolaitokset soveltamisalan ulkopuolelle.
Jätteenpolttolaitosten BAT-vertailuasiakirjan uusimisprosessi käynnistyi Sevillassa IPPC-toimiston puitteissa vuoden 2015 alussa. Alustavien tietojen mukaan metsäteollisuudella ei tule olemaan polttolaitoksia tämän BREF:n soveltamisalassa.
Valmisteluprosessi jatkunee usean vuoden ajan.
Lisätietoja:Fredrik Blomfelt, ympäristöpäällikkö [email protected], 040 705 7389
31
32
Metsäteollisuus rySnellmaninkatu 13PL 336 00171 Helsinki
Metsäteollisuus ry FacebookissaMetsäteollisuus ry TwitterissäLastuja-blogi
puh. 09 132 61www.metsateollisuus.fi
