MTT ELO 2/2011

Biotalous versoo maasta

s. 14 ja s. 6

2/2011

Glyfosaatin reitit tutkitaan

s. 9

Lempi myy lähiruokaa

s. 10

Kehitysyhteistyö elää renessanssia

s. 14

2 MTT ELO asiakaslehti

Pääkirjoitus

kuva: VEIKKO SOMERPURO

Biotalous ei viihdy tavarataivaassa Biotalous on melko uusi käsite, jonka sateenvarjon alta etsi-tään ratkaisuja tämän päivän globaaleihin ja myös paikallisiin yhteiskunnan ongelmiin. Samalla etsitään biotalouden syvälli-sempiä merkityksiä.

Sitran Maamerkit-ohjelman syyskuussa julkaisema raport-ti biotalouden tulevaisuudesta auttaa löytämään villakoiran yti-men: biotalous on uusi yhteiskuntamalli. Tällä hetkellä ymmärre-tään, että biotalous luo uusia mahdollisuuksia yrityksille, mutta sen laajempaa merkitystä ei tunnisteta.

Uuden yhteiskuntamallin tekevät ihmiset, jotka kamppaile-vat lähitulevaisuuden uhkia, ilmastonmuutosta ja luonnonvaro-jen hupenemista vastaan. He etsivät ratkaisuja luonnonvarojen säästämiseen ja kierrättämiseen. He suosivat lähellä tuotettua ruokaa ja energiaa ja haluavat vähentää riippuvuuttaan fossii-lisista polttoaineista, jotta sadankin vuoden kuluttua maapallo olisi asumiskelpoinen.

Yhteiskunnan rakenteita täytyy uudistaa, on löydettävä uu-denlaisia tapoja tuottaa ja kuluttaa. Asiat eivät etene ilman yhtei-siä ponnistuksia: tarvitaan biotalouden sisäistänyttä johtajuutta, tutkimusta ja kuluttajien ymmärrystä. Ei voi olla huomaamatta,

että tavallisella kansalaisella on jo melko tarkka näkemys siitä, mihin olemme menossa – tai ainakin mihin pitäisi mennä. Yh-teiskunnan rakenteet nytkähtelevät jäykästi perässä.

Idealistikaan ei voi väittää, etteivät raha ja sen koneistot pyöritä tätä maailmaa. Biotalouden vastavoima on kuitenkin siinä, ettei se voi perustua ahneuteen. Biotalouden on kannet-tava meidät ylenpalttisen kulutusjuhlan yli – sen on oltava jo-tain suurempaa, jotain kestävämpää. Tavarataivaan rajat ovat tulleet vastaan.

MTT järjestää marraskuussa Suomestako biotalouden huip-pu -tapahtuman, jossa mietitään, miten pääsisimme sanoista tekoihin ja saisimme biotalouden pyörät pyörimään. Vielä eh-dit ilmoittautua mukaan.

Osaamisemme biotaloudessa tulee näkyvämmäksi ja ta-voittaa suuremman yleisön, kun MTT ELO -lehti alkaa ilmestyä myös verkossa. Tutkimustieto tarjoillaan sekä artikkelien että tutkijoiden blogien kautta. Tule kommentoimaan ja keskustele-maan biotalouden tulevaisuudesta.

Ulla Jauhiainenpäätoimittaja

MTT ELO asiakaslehti 3

Sisältö:

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

2/2011

kuva: TOMI LEPORINNE

Kuva: NIINA PITKäNEN

s.8

s.10

MTT ELO 2/2011Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskuksen asiakaslehti4. vuosikertaISSN 1797-7312 (painettu) ISSN 1799-2400 (verkkojulkaisu)

Tilaukset:Tarja Lintula, MTT,puh. (03) 4188 2219 [email protected]

MTT ELO netissä:www.mtt.fi/elo Julkaisija: MTT, puh. (03) 41 881,[email protected] www.mtt.fiPäätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTTToimitussihteeri: Minna Nurro, Viestintätoimisto LumitähtiKannen kuva: Janne LehtinenLayout ja taitto: ID BBNPaino: Forssa Print Oy

PääkirjoitusBiotalous ei voi perustua ahneuteen,

arvioi Ulla Jauhiainen.Sivu 2

Energiaa biomassoistaMaatila tuottaa monenlaisia

raaka-aineita biokaasutukseen. Sivu 4

Lannoitteet luupin allaTutkimus kehittää ravinteiden

kiertoa jätteistä lannoitekäyttöön.Sivu 6

Apua, ufo!Ei, vaan pienoiskopteri, jonka

kyydissä on hyperspektrikamera. Sivu 8

Sittenkään turvallista?Tiedeyhteisö epäilee tutun

kasvinsuojeluaineen turvallisuutta. Sivu 9

Lähellä tuotettua, kiitosYhä useampi haluaa lähiruokaa, tamperelaisille sitä myy Lempi.

Sivu 10

Lähettiläät polkimillaLähiruuan lähettiläät pyöräilivät

elokuussa Nurmeksesta Helsinkiin.Sivu 12

KolumniELO:n uusi kolumnisti on

somerniemeläinen kirjailija Kai Linnilä. Sivu 13

Kehitysyhteistyö virkoaaMTT:n kehitysyhteistyötutkimus

auttaa maita auttamaan itseään. Sivu 14

Elämänura Afrikan hyväksiMonty Jones jalosti satoisan

NERICA-riisin Afrikan olosuhteisiin.Sivu 15

LyhyestiSivu 16


Energiaa biomassoista

teksti: HANNU KASKINEN kuva: JANNE LEHTINEN

Biotila-hankkeessa on havaittu, että kasviaineksen syöttäminen biokaasureaktoriin Mansikin jätösten seuraksi tehostaa biokaasun saantia ja parantaa jäännöksen arvoa lannoitteena.

Maatilan biokaasucocktail

kehitteilläMTT:n tutkimus osoittaa, että kasvit ja roskakalat

ryydittävät biokaasulaitoksessa lietelantaa tehokkaasti.

Maatilat eivät kuitenkaan vielä saa biokaasusta

tuottoa järkihintaan.


Energiaa biomassoista

vielä ainakin yksi koeajo, jossa käsitellään yhdessä lietelantaa ja siitä eroteltua kuiva-jaetta. Luostarisen mukaan tällainen syöttö sopisi maatilojen yhteislaitokseen: kauka-na sijaitseva tila voisi toimittaa laitoksel-le vain kuivajakeen ja lannoittaa peltonsa nestejakeilla.

Kala ei ole kasvi

Syöttösuhteen valinta korostui, kun Sa-vonia-ammattikorkeakoulun siirrettävällä koelaitteistolla käsiteltiin lietelantaa ja ros-kakalaa. Prosessi toimi jokseenkin halu-

tusti, kun syötön orgaaniseen aineeseen lisättiin viidesosa kalaa.

Vakain toiminta samalla kaasuntuotol-la saavutettiin kuitenkin, kun kalaa lisättiin vain kymmenesosa syötön orgaanisesta aineesta. Metaanin tuotanto kärsi isosta kalamäärästä, sillä hajoamisessa muodos-tui runsaasti ammoniumtyppeä ja haihtu-via rasvahappoja.

– Lisäsyötteen ominaisuudet biokaa-suprosessissa pitää ymmärtää, sillä esi-merkiksi kasvi ja kala hajoavat eri tavoin. Mitä tahansa ei voi hyödyntää, Luostari-nen kommentoi.

Konsulttiyritys Envitecpolis Oy selvitti, että biokaasulaitoksen saa kannattavak-si parhaiten, jos ulkopuolisilta syöttöai-neksen tuojilta saa perittyä porttimaksun.

– Investointikulut ovat vielä tuottoihin nähden korkeat. Energian ja lannoitteiden kohoavat hinnat sekä mahdolliset tuet kui-tenkin toimivat biokaasun puolesta, Luos-tarinen visioi.

MTT:n Biotila-hankkeessa tutkitaan biokaasun tuotantoa maatilojen lähtökohdista ja

niiden tarpeisiin. Hanke syntyi, kun poh- joissavolaiset maanviljelijät ja jäteyritykset halusivat lisäoppia biokaasuteknologiasta ja sen kannattavuudesta.

Koetilaksi valikoitui MTT:n Maaningan toimipiste, jonka biokaasulaitos käynnis-tyi kesällä 2009. Laitos käsittelee vuodes-sa 3 500 kuutiota lietelantaa ja 300 tonnia kasvibiomassaa. Lanta pumpataan reak-toriin automaattisesti, mutta silputtu kas-vibiomassa syöttölaitteella.

Biotila-hankkeessa on teh-ty neljä koeajoa, ja joka syö-töllä on saatu merkittävästi energiaa. Maaningan laitok-sessa kaasutettiin nurmirehua, mutta biokaasulaitoksiin kel-paavat myös hieman pilaan-tuneet kasvit.

– Laitos ja varsinkin sen jälkikaasuallas tuottivat jopa hieman enemmän kaasua kuin odotimme. Maatiloilla allas siis kannattaa rakentaa isoksi. Kun lantaan lisättiin vain pieni määrä kasvibiomassaa, bio-kaasutuotto kasvoi, ja kasvin tuoma typpi paransi jäännöksen ravin-netasetta, raportoi erikoistutkija Sari Luostarinen MTT:stä.

Ensi kesänä päättyvää hanketta ra-hoittavat Pohjois-Savon ELY-keskus Eu-roopan maatalousrahastosta, monet Poh-jois-Savon kunnat ja MTT.

Energiaa ja lannoitetta

Sähkölämmitteinen omakotitalo kuluttaa vuodessa noin 20 megawattituntia ener-giaa: Maaningan biokaasulaitoksella lie-telannasta saisi energiat ainakin kymme-nelle talolle. Pienellä rehulisällä lämpiäisi noin 20 taloa.

Hankkeessa havaittiin myös, että lan-noitteena käytetty prosessijäännös pa-ransi rehuohrasatoa verrattuna käsittele-mättömään lantaan. Myös jäännöksestä erotettu nestejae oli väkilannoitetta pa-rempi nurmilannoite.

Ennen hankkeen päättymistä tehdään

Liikenteessä bisnesnäkymiä

Biotila-hankkeen biokaasulaitokset suun-nitteli ja rakensi Metener Oy. Toimitusjoh-taja Erkki Kalmari odottaa hyviä nousuja fossiilisten polttoaineiden hin-toihin, mutta pelkää, että lobbarit hank-kivat biokaasulle haittaveron.

– Biokaasun tuottajan valikko on laa-jin. Muilla polttoaineilla ei kyetä tuotta-maan sekä sähköä, lämpöä että liiken-nepolttoainetta.

Kalmarin yrityksellä on Laukaassa Suomen ainoa biokaasun tankkauspiste.

Siitä myydään kuukausittain noin 6 500 kiloa biokaasua, joka tuo bruttotuloa liki 7 000 euroa. Vakituisia käyttäjiä on noin 50, ja Kalmarin mukaan määrä kasvaa tasaisesti.

– Itse saan biokaasusta enemmän nettotuloja kuin maidontuotannosta.

Kalmarin noin 35 lehmän tilan biokaasulaitoksen mak-simiteho on megawatti. Tila ottaa porttimaksua vastaan myös hieman vierasta liete-lantaa.

Vieremällä mietitään yhä

Myös Vieremän liki 20 maidontuottajaa harkitsee, josko biokaasusta saisi kan-nattavasti jalostettua liikennepolttoai-netta. Lietelantaa tulisi tilojen noin 3 200 lehmältä liki 50 000 kuutiota vuodessa.

– Ympäristötukisäännökset tiukke-nevat, joten tilan jätteet kannattaisi hyö-dyntää, ettei tulisi valumia, maitotilallinen Asko Juntunen arvioi.

Vieremällä laskettiin pari vuotta sitten, että maatilojen yhteistä biokaasulaitosta ei kannata rakentaa. Noin 1,5 miljoonaa euroa maksavan laitoksen saisi kannatta-vaksi vain porttimaksuilla. Tulevana talve-na on tarkoitus laskea uudestaan.

– Jos lannoitteiden hinta yhä nousee, tila säästäisi käyttämällä lietelantansa, mikä vähentäisi lannoitteen ostotarvetta. Myös laitoksen takaisinmaksuajan piden-tämistä on harkittava, Juntunen päättelee.

kuva: SARI LUOSTARINEN

Biokaasua syntyy, kun mikrobiryhmät hajottavat eloperäisen aineksen hapetto-missa oloissa. Kaasusta yleensä ainakin puolet on energiapitoista metaania. Bio-kaasu voidaan muuttaa lämpökattilassa lämmöksi tai sähkömoottorilla lämmöksi ja sähköksi, ja puhdistamalla siitä saadaan liikennepolttoainetta. Lisäksi hajotuk-sessa syntyy ravinteikasta prosessijäännöstä, jonka voi käyttää kasvinravinteena.


Lannoitteet luupin alla


Yhdyskuntajätteen sisältämät ravinteet halutaan saada nykyistä tarkemmin takaisin viljelysmaahan. MTT:n laaja tutkimushanke selvittää uusien lannoi-tevalmisteiden vaikutuksia ja käytön turvallisuutta.

teksti: RAILA AALTONEN kuva: ANITA POLKUTIE

Jätteitä jalostetaanravinteiksi


Lannoitteet luupin alla


Suomessa jätevirrat tunnetaan yleensä hyvin, ja useimpien kier-rätettävien materiaalien turvalli-

suuteen voidaan luottaa. MTT:n Uudet lannoitevalmisteet -kattohanke pureutuu monesta kohdin ravinteiden kierrätyksen kapeikkoihin.

– Kaikki neljä osahanketta kehittävät orgaanisten lannoitevalmisteiden tutkimus-ta ja edistävät niiden käyttöä, pohjustaa erikoistutkija Tapio Salo MTT:stä.

Minkinlanta-hanke pyrkii jalostamaan lannan ravinteet erikoisviljelyyn sopivaksi tuotteeksi. Alusivu-hanke hyödyntää pai-kallisia ravinnevirtoja kuten puhdistamo-lietettä ja ruokajätettä maanparannusainei-den valmistuksessa. Lavitesti-hankkeessa kehitetään testausmenetelmiä orgaanisten lannoitteiden vaikutusten todentamiseksi.

Baltic Compass -nimellä kulkeva han-ke on osista laajin. Siinä verrataan Itäme-ren maiden maatalouteen ja ympäristön-suojeluun liittyvien toimenpiteiden tehoa ja vaikutusta ravinnekuormitukseen. Han-ke alkoi syksyllä 2009 ja kestää vuoden 2012 loppuun.

Markkinoinnille katetta

Sateenvarjohankkeen taustalla on muitakin liikkeellepanevia tekijöitä kuin ravinteiden kierrätyksen lisääntyvä tarve. Lannoiteval-mistelain muutos vuonna 2007 toi uusia

testausvelvoitteita kierrätetty-jen raaka-aineiden käytölle.

Lisäksi lannoitteiden hin-tojen voimakkaat vaih-

telut ovat lisänneet vil-jelijöiden kiinnostusta orgaanisiin lannoite-valmisteisiin.

– Markkinoil-la olevien tuottei-den turvallisuuden varmistaminen on tutkimuksen tärkeä lähtökohta. Tuottei-den pitää vastata sitä, mitä on ilmoitet-

tu. Nyt markkinoinnis-sa saatetaan käyttää

melko heikkoakin näyt-töä ulkomaisista testitu-

loksista, Salo kuvaa.

Myös yritysten etu

Hänen mukaansa on myös lannoittei-ta kehittävien yritysten etu, jos ne voivat omassa tuotekehityksessään ottaa huo-mioon viranomaistestauksen vaatimukset.

– Kompostivalmisteessa voi olla vaik-kapa 10 kg typpeä tonnissa, ja siitä kol-me kiloa suoraan kasveille käyttökelpoista epäorgaanista typpeä. Jos testeillä voi-daan selvittää, miten paljon orgaanises-ta typestä tulee kasvien käyttöön, mark-kinoinnille saadaan pitävä pohja, Salo havainnollistaa.

Lannalle uusi olomuoto

Turkistarhaus on keskittynyt Suomessa varsin pienelle alueelle Pohjanmaan ran-nikolla. Minkinlanta joudutaan käyttämään lähellä tarhoja, mikä on nostanut pelto-maiden fosforiluvut vuosien mittaan kor-kealle. Lisäksi lannan voimakkaan vas-tenmielinen haju tekee sen levittämisestä tosimiesten lajin.

Minkinlanta-hankkeessa ravinnepitoi-selle lannalle haetaan olomuoto, joka ta-soittaisi tuotteen tien vaikkapa kotipuu-tarhoihin.

Minkkien tavallisten varjotalojen alle kertyessään lanta kuivahtaa ja menet-tää samalla suuren osan typpisisällös-tään, niin että pellolle levitettävässä lan-nassa on lähes yhtä paljon fosforia kuin typpeä. Hankkeessa lanta kerätään tal-teen lietelantana, jolloin typen suhde fos-foriin on 5-6:1.

Simppeliä ja siistiä

Tutkija Petri Kapuinen MTT:stä kertoo, että liete separoidaan ja nestemäi-nen osa ajetaan pellolle. Kiinteää osaa ja-lostetaan pitemmälle kuivaamalla, kom-postoimalla ja rakeistamalla.

– Lannasta on päästävä eroon mah-dollisimman pienillä tappioilla. Prosessin on oltava yksinkertainen ja lopputuotteen siisti, hän tiivistää.

Parhaillaan tutkimuksessa tehostetaan lannan keruuta ja kehitetään itse proses-sia, jotta lopputuotteen ravinnesuhteet saadaan vastaamaan viljelykasvien tar-peita. Mallikasvina on ohra.

Suomessakin on saatavilla bakteeripreparaatteja, joiden väitetään edistävän kasvien kasvua esimerkiksi si-tomalla typpeä ilmakehästä. Niiden myy-jiltä vaaditaan selvitys tuotteiden sisäl-tämistä bakteerisuvuista, mutta niiden tehoa ei ole testattu Suomen oloissa.

Helsingin yliopistolla on kehitetty menetelmä, jolla bakteerivalmisteiden koostumus saadaan selville muutamas-sa päivässä, kertoo Lavitesti-hankkees-ta vastaava yliopistonlehtori Kristina Lindström. Mallituotteina on käy-tetty Suomessa jo markkinoitavaa aus- tralialaista valmistetta ja intialaista kom-postipreparaattia, jolle on vasta haettu käyttölupa.

– Tällaisten valmisteiden maahan-tuonti näyttää lisääntyvän, joten tuottei-den testaamiseen on oltava hyvät me-netelmät, Lindström sanoo.

Paikalliset olot huomioon

Hän korostaa, että preparaateista on löy-dyttävä ne bakteerit, joita siellä väitetään olevan, eikä mitään muita. Bakteerien on myös toimittava ilmoitetulla tavalla.

– Se, että valmiste toimii Australi-an oloissa, ei sinänsä takaa, että kasvit hyötyisivät siitä Suomessa, jossa stres-sin aiheuttajat ovat aivan toisenlaisia, Lindström huomauttaa.

Bakteerien vaikutus kasveihin pys-tytään tarvittaessa todentamaan astia-kokeilla, mikä toisi testaukseen lisää varmuutta.

Bakteerienteho selville


Apua, ufo!

MTT Vakolan tutkimuspelloilla Vih-din Hovissa humisee. Hyvässä kasvun alussa olevat ohran ja vehnän versot yltävät jo huojumaan tuulessa. Niistä kuuluu kuitenkin vain vaimea suhina.

Huminan varsinainen aiheuttaja tasapainoilee peltojen yläpuo-lella noin 130 metrin korkeu-

dessa. Pienet tuulenpuuskat keikuttavat valkoista, ufolta näyttävää pienoishelikop-teria, joka risteilee peltolohkon yllä neljän sähkömoottorinsa avulla.

– Saa nähdä, miten tuo heiluminen nä-kyy kuvissa, miettii VTT:n tutkimusjohtaja Heikki Saari hieman huolestuneena.

Raakakuvaa nopeasti

Pienoiskopterin kyydissä on pikkuruinen hyperspektrikamera, joka kuvaa peltokas-vuston heijastamia valon aallonpituuksia. Kun kopteri laskeutuu, kameran muisti-kortilta siirretään tietokoneelle kymmeni-sen gigatavua kuvamateriaalia.

Spektrikamera nappaa yhdellä otolla 70 erilaista kuvaa alueesta, johon se on kohdistettu.

– Myöhemmin kuvat yhdistetään kuva-mosaiikeiksi, joista voidaan saada tietoa muun muassa vihermassasta, kasvitau-deista, kasvuston korkeudesta, rikkakas-

veista ja kosteuden vaihtelusta peltoloh-kon sisällä. Nyt tarkoituksena on löytää hyperspektrikuvilta parhaimmat aallon-pituusalueet kotimaisille kasveille, kertoo tutkija Jere Kaivosoja MTT:stä.

Sisäinen vaihtelu esiin

MTT:llä on tarkat tiedot Hovin tutkimus-pelloille kylvetyistä lajikkeista, koeruutu-jen kylvösyvyydestä ja -tiheydestä sekä lannoitemääristä. Tietoja verrataan mosa-iikkikuviin, pellolta otettuihin kasvusto- ja maanäytteisiin ja lopullisiin satokarttoihin.

Entistä tarkempi tieto peltolohkon si-sällöstä ja sen kasvuolosuhteista auttaa arvioimaan esimerkiksi lisälannoituksen tarvetta tai tuorerehun satoa. Samalla tarkempi tieto minimoi päästöjä.

Pellon ja metsän vihermassaa mää-rittäviä kaupallisia kuvantamispalveluita on jo olemassa. Pienoislennokista pel-to saataisiin kuitenkin kuvattua nykyi-sin käytössä olevia menetelmiä nope-ammin ja tarkemmin.

Jatkuu ensi kesänä

Hyperspektrikameran raakakuva on mustavalkoista kuvavirtaa. Tie-tokoneruudulla se heijaa samas-sa tahdissa kuin pienoiskopteri

Teksti ja kuva: NIINA PITKäNEN

Pellon yllä humiseeVTT on kokeillut kameran lennättämiseen erilaisia lennokkeja ja koptereita. Vihdissä käytetty Geodeettisen laitoksen omistama Microdrones-kop-teri painaa noin viisi kiloa akkuineen. Sitä ohjaa ajotietokone.

Tekesin rahoittamassa UASI-hank-

keessa tutkitaan spektrikameran

käyttömahdollisuuksia kevyestä len-

nokista. MTT kehittää peltoviljelyn tu-

eksi tarkoitettua maataloussovellusta

yhdessä hanketta koordinoivan Jyväs-

kylän yliopiston, PIEneering Oy:n, Suo-

nentieto Oy:n ja T:mi Jouko Kleemolan

kanssa. Hyperspektrikameran kehitte-

lystä vastaa VTT. Metsätaloussovellus-

ta kehittelee Metla ja sotilassovellusta

Puolustusvoimat ja Millog Oy.

tuulessa. Käsittelyvaiheessa heijaus pi-tää pystyä tasoittamaan.

Ensi kesään mennessä kuvamassat on analysoitu ja niistä on opittu. Uudet kuvaukset tehdään samassa paikassa.

– Ensi vuonna saamme myös lisälan-noitettua pellon tämän tietomäärän pe-rusteella. Kahden vuoden kuluttua meillä on toivottavasti jo lennokkiyrittäjiä, kuva-mosaiikkeja kokoavia yrityksiä ja viljely-suunnittelijoita, jotka tarjoavat viljelijöille tietoa peltolohkojen sisäisestä vaihtelus-ta, Kaivosoja visioi.


Sittenkään turvallista?

teksti: MINNA NURRO kuva: MTT:n kuva-arkisto

Glyfosaatti herättää kysyMyksiä

Kasvinsuojeluaine glyfosaatin tur-vallisuus mietityttää tiedeyhteisöä. Viime kesänä aine nousi otsikoihin, kun Euroopan komissiota arvosteltiin sen haitallisten vaikutusten pimittä-misestä. MTT tutkii glyfosaatin ym-päristövaikutuksia.

Glyfosaattia käytetään Suomessakin reip-paasti. Tukesin kasvinsuojeluaineiden myyntitilastojen mukaan herbisidejä myy-dään vuosittain tehoaineena ilmaistuna noin 1 000–1 500 tonnia: tästä noin puo-let on glyfosaattia.

Aine on markkinoiden tehokkain mo-nivuotisten rikkakasvien torjunnassa, ja esimerkiksi juolavehnän torjunta perus-tuu meillä 90-prosenttisesti sen käyttöön.

Turvallista vai ei?

Erikoistutkija Kari Tiilikkala MTT:stä kertoo, että glyfosaatin turvallisuus on mietityttänyt kansainvälistä tiedeyhtei-söä jo kymmenisen vuotta. Valtaosa ai-neen riskinarvioinneista on sitä valmista-vien yritysten tekemiä, ja riippumattomalle tutkimukselle on maailmalla ollut vaikea saada rahoitusta.

Kesällä nousseen kohun taustalla on vuonna 2010 julkaistu argentiinalaistut-

kimus, jonka mukaan glyfosaatti aiheut-taa epämuodostumia sammakkoeläinten alkioille. Tulokset jätettiin huomiotta, kun Euroopan komissio taannoin pyysi sak-salaisviranomaisilta arviota aineen tur-vallisuudesta.

– Saksalaiset käyttivät lausunnossaan verranteena yleisesti saatavilla olevaa eko-toksisuusdataa eivätkä glyfosaatilla teh-tyjen kokeiden verrannedataa, koska sitä ei ole julkisesti saatavilla. Aineen pitkäai-kaisvaikutuksia on tutkittu vain vähän, Tii-likkala taustoittaa.

Earth Open Source -järjestö julkaisi asi- asta raportin, jossa komissiota moitittiin tieteellisen tiedon pimittämisestä. Rapor-tin mukaan sekä kasvinsuojeluaineita val-mistava teollisuus että EU-viranomaiset ovat tienneet jo pitkään glyfosaatin vaa-rallisuudesta.

Jäämiä analysoidaan

MTT pureutuu glyfosaatin ympäristövaiku-tuksiin kolmessa tutkimuksessa. Niistä tuo-rein on tänä vuonna alkanut GlyFos-hanke, joka selvittää aineen huuhtoutumista pel-loilta vesistöihin ja sitoutumista maahan.

Tutkija Jaana Uusi-Kämppä MTT:stä kertoo, että hankkeessa kehite-tään glyfosaatille ja sen hajoamistuotteel-

le AMPA:lle räätälöidyt jäämämenetelmät, jotka huomioivat yhdisteiden eriasteiset vuorovaikutukset maa-aineksen kanssa.

– Glyfosaatti kilpailee fosforin kans-sa sitoutumisesta maahan, ja jos fosfo-ria on paljon, glyfosaattia saattaa huuh-toutua vesistöihin sekä veteen liuenneena että eroosioainekseen sitoutuneena. Mei-tä kiinnostaa myös glyfosaatin mahdolli-nen kulkeutuminen syvemmälle maape-rään, hän tarkentaa.

Pidättymistä selvitetään

Viime vuonna alkanut Pesticide Life -hanke etsii uusia keinoja kasvinsuojeluaineiden käytön ja huuhtoutumisen aiheuttamien riskien vähentämiseksi. Tutkija Sanni Junnila MTT:stä kertoo, että hanke tarkastelee muun muassa erilaisten suo-javyöhykkeiden tehoa glyfosaatin pidät-tämiseksi sekä aineen vaikutusta viljan rikkakasveihin ja satoon.

VTT:n, MTT:n ja Helsingin yliopiston yhteisessä Biohiili-hankkeessa tutkitaan biohiilien tehoa pintavalumavesien gly-fosaatin ja myös ravinteiden pidättämi-sessä. Biohiili on hapettomasti kuumen-tamalla valmistettua hiilijauhetta. Kari Tiilikkalan mukaan hankkeen alustavat tulokset ovat varsin lupaavia.

Glyfosaattia myydään

Suomessa 36 eri tuoteni-

mikkeellä. Sitä käytetään

sekä ammattiviljelmillä

että kotipuutarhoissa.


Lähellä tuotettua, kiitos

Lähiruuasta kiinnostuneiden joukko monipuolistuu. TNS Gallupin viime keväänä tekemän tutkimuksen

mukaan keski-ikäisten ja nuorten naisten ohella lähiruokaa kysyvät nyt myös yli 55-vuotiaat miehet, joille ruuan terveelli-syys merkitsee aiempaa enemmän.

Yli viisikymppiset pääsevät tampere-laisessa Ruokapuoti Lempissä paitsi lähi-ruuan äärelle, myös aikamatkalle lapsuus-vuosiin. Kauppiaat, äiti ja tytär, Päivi Hämeenkaski ja Inkeri Ko-mulainen ovat sisustaneet liikkeen

teksti: PäIVI HAAVISTO kuvat: TOMI LEPORINNE

Kuluttajat suhtautuvat myönteisesti lähiruokaan, mutta ostaminen kasvaa vasta tarjonnan ja tiedotuksen lisäänty-essä. Asiakkaat löysivät nopeasti tampe-relaisen Ruokapuoti Lempin, joka pul-listelee paikallisten tuottajien herkkuja.

vanhan kivijalkapuodin henkeen. Myyn-titiski ja kiireetön tunnelma vievät ajatuk-set 1950- ja 1960-luvuille.

Tammelantorin läheisyyteen keväällä 2011 avattu Lempi-kauppa tarjoaa pien-tuottajien tuotteita Pirkanmaalta ja lähialu-eilta sekä luomua kauempaakin Suomes-ta ja ulkomailta. Puodista löytyvät liha- ja maitotuotteet, leivät, jauhot, kasvikset, mausteet, hunajat, rypsiöljyt, makeiset, alkoholittomat kuohujuomat ja limonadit.

Kauppiaat kertovat, että asiakkaita on opiskelijoista eläkeläisiin. Nuoret ostavat

Lempissä on vanhan puodin tun-nelmaa. Myyntitiskin takana kaup-pias Päivi Hämeenkaski ja silloin tällöin autteleva Anja Keränen.


Lähellä tuotettua, kiitos

muodikasta terveysruokaa, keski-ikäiset marjoja ja pellavarouheita, vanhemmat maitoa ja lihatuotteita.

Valveutunut asiakaskunta

Tutkimuskonsultti Tarja Pentilä TNS Gallupis-ta kertoo, että lähiruuan käyttäjät ovat valveutu-neita ja aktiivisia kulut-tajia; suunnannäyttäjiä, jotka miettivät kulutus-päätöstensä eettisiä ja ympäristöulottuvuuksia. Heitä kiinnostavat tuottei-den alkuperä ja terveysvaiku-tukset, he arvostavat laatua ja pyr-kivät tekemään ruuan alusta alkaen itse. Samat kuluttajat ostavat luomua ja reilun kaupan tuotteita.

Kauppias Inkeri Komulainen kertoo, että tamperelaiskaupan asiakkaat kysy-vät tarkkaan, mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu.

– Pyrin siihen, että käyn itse ainakin liha- ja vihannestiloilla.

Valttina palvelu

Asiakaspalvelu on pienen puodin valtti ja haaste. Päivi Hämeenkasken mukaan myyjän pitää myös itse olla kiinnostunut ruuasta ja raaka-aineista. Hänen unelma-työssään yhdistyvät nyt lähiruuan ja pien-ten tuottajien esille tuonti ja omassa per-heessä aina vallinnut ”mitä hyvää tänään syödään” -ajattelu.

– Olen huomannut, että lähiruoka-aa-te vetää puoleensa samanhenkisiä ihmi-siä niin töihin kuin asiakkaiksi, hän sanoo.

Kauppa on saanut jo omat vakioasi-akkaansa, joiden kanssa vaihdetaan kuu-lumiset ja ruokavinkit ostosten lomassa.

Valikoima elää kausittain

Lempi-kaupan valikoima elää koko ajan. – Tuoreina kauppiaina yhä opiskelem-

me tuottajien kartoitusta, mutta onneksi hekin tietävät jo ottaa yhteyttä, Inkeri Ko-mulainen sanoo.

Syyskuun uutuuksia olivat ternimai-to, karitsapalvi ja spelttijauho. Tulossa oli myös ensimmäinen erä luomubroileria Sastamalasta ja kuivatettua luomuruislei-vän juurta Valtimolta. Myytävät hankitaan

mahdollisimman läheltä, mut-ta hyvä tuote saa tulla myös

kauempaa Suomesta. Pit-kämatkalaisia ovat poron-liha Lapista ja rönttöset Kainuusta.

Kotimaisuus on tär-keintä. Luomu on plus-

saa, mutta ei välttämä-töntä. Ulkomailta tuodaan

luomukahvia ja -mausteita. Kauppiaat korostavat, että eliit-

timyymäläksi he eivät halua profiloi-tua, vaikka erikoistuotteitakin on tarjolla.

– Pyrimme valikoimassamme siihen, että ostaja saisi peruselintarvikkeet joka-päiväiseen ruuanlaittoon. Yritämme elää Suomen sadon mukaan. Syksyllä vihan-nekset ja kasvikset ovat hyvin esillä ja niitä menee paljon, Komulainen sanoo.

Asenteet ostotapojen edellä

TNS Gallupin tutkimuksessa kuluttajien enemmistö piti ruuan aitoutta ja alkupe-rää tärkeänä omissa ruokavalinnoissaan, ja tällä hetkellä kolmannes huomioi ruu-an kuljetusmatkan ostopäätöksissään. Kuluttajista 45 prosenttia haluaisi käyt-tää enemmän lähiruokaa.

– Asenteet ovat myönteisempiä kuin ostokäyttäytyminen, johon vaikuttaa saa-tavuus ja tieto siitä, mikä on lähiruokaa, sanoo Tarja Pentilä.

Lähiruuan käyttöä lisäisi parempi saa-tavuus ja tiedottaminen. Gallupin kyse-lyssä kuluttajat mainitsevat ostaneensa erityisesti leipää, kasviksia ja vihannek-sia, jotka he itse määrittelivät lähiruuak-si. Myös kala, kananmunat, liha, hunaja ja jauhot mainittiin.

Lempi-kaupassakin tuore leipä on ylei-sin ostoskoriin sujahtava tuote. Kauppi-aat myös itse leipovat mallasleipää, jon-ka resepti tulee omasta suvusta. Sitä on tarkoitus tehdä vastakin, vaikka naisten työpäivät venyvät kellon ympäri.

Lähiruualle kaivattaisiin yksiselitteistä ja ymmärrettävää määritelmää. Esimerkiksi professori Sirpa Kurppa MTT:stä totesi tämän syksyn lähiruokaviestissä, että lähellä tuottaminen ei yksin riitä: tär-keitä mittareita ovat myös tuoreus, se-songinmukaisuus, turhien välikäsien ja pakkausten välttäminen sekä koko tuo-tantoketjun jäljitettävyys.

Mikä on lähiruokaa?

– Pyrimme siihen, että asiakas saa meiltä peruselintar-vikkeet jokapäiväiseen ruuanlaittoon, sanoo kauppias Inkeri Komulainen.


Lähettiläät polkimilla

Sataviisitoista kilometriä päivässä! Hulluko olet, kyselivät tutta-vat, kun kerroin lähteväni MTT:n joukku-eessa viemään Lähiruokaviestiä Seinä-joelta Karviaan.

Täytyy myöntää, että hullulta tämä rupe-aa tuntumaan. Viestiä on poljettu vasta hiukan toistakymmentä kilometriä, mut-ta kärki menee jo kaukana edellä. Heti alkumatkasta jouduin pysähtymään sa-tulan säädön ajaksi. Putosin sadan pol-kijan peesistä, ja joudun nyt tekemään tuplasti enemmän jalkatyötä.

Onneksi tämä ei ole kilpailu. Erot nolla-taan ensimmäisellä levähdyspaikalla Il-majoen maatalousoppilaitoksen pihassa.

Ainoa ongelma on, etten ole en-nen käynyt Ilmajoella. Näen, että edellä menijät kääntyvät oikealle. Kun itse pää-sen risteykseen, ketään ei enää näy mis-sään. Jään odottamaan kahta perässä tu-levaa pyöräilijää.

– Eksytäänkö yhdessä, ehdotan heille.

Salme Haapala pelastaa tilanteen.

– Minä olen kotoisin Ilmajoelta. Tiedän kyllä, mihin ne menivät, Foodwest Oy:n ohjelmapäällikkö kertoo.

Teksti ja kuvat: NIINA PITKäNEN

Lähiruualla läpi herkkujen Suomen

Salmen opastuksella poljemme Ilmajoen keskustan läpi. Ollaan nuijamiesten syn-tysijoilla, siellä missä Jaakko Ilkka nou-si kapinaan aateliston rikastumista ja ta-lonpoikien köyhtymistä vastaan. Nykyään Ilmajoella on rauhallista, mutta talonpoi-kaisuus elää edelleen pitäjän ytimessä. Maatalousoppilaitoksessa kasvaa uusi sukupolvi maanviljelijöitä.

Lähiruokaviestin matkal-la Seinäjoelta kohti Satakuntaa mais-tui ja tuoksui lähiruoka – siis herkulliset leivät, leikkeleet, vihannekset, marjat ja mehut – mutta myös ihka aito sianlanta. Se ei ole ihme, sillä Etelä-Pohjanmaalla tuotetaan 12 prosenttia Suomen ruuasta.

Kun sumukin väistyi auringon edestä, avautuivat lakeuksien maisemat ja kaks-vooninkiset hoidettuine pihoineen. Tämän tästä piti pysähtyä vähentämään vaatetta.

Puolilta päivin alkoi myös kärkijoukon vauhti kummasti tasaantua. Väsymys pai-noi omissakin jaloissa jo sen verran, et-tei puolivälin krouviksi merkitty Kauhajo-en Hämeshavunen tullut vastaan yhtään liian aikaisin.

Yllätys oli melkoinen, kun viestiä otti vas-taan suuri yleisö ja mahtava eväspöytä. Meillekö ne hurraavat? No, oli niillä toinen-kin syy juhlaan: Hämeshavusessa vietettiin Kauhajoen kaupungin kymppisynttäreitä.

Enää kolme kilometriä viimeis-tä edelliseen levähdyspaikkaan! Ajatuk-sen voimalla jaksan nostaa polvea, las-kea polvea, nostaa polvea, laskea polvea.

Lakeuksilta Pohjois-Satakunnan sorahar-juille polkeva joukko on huvennut puoleen, ja jokaisella alkaa takapuolessa tuntua. Karvian Sarankylässä hyppään lopulta autoon ja hurautan viimeiset 15 kilomet-riä tiedotustilaisuuteen. Pyörän mittariin ehti kertyä 102 kilometriä.

Näin pitkälle näköjään pääsee yhden päi-vän aikana polkupyörän ja lähiruokamoot-torin avulla.

lähiruokaviesti 2011• Poljettiin viiden päivän aikana 22.–26. elokuuta.• Reitti kulki Nurmeksesta Helsinkiin.• Matkalla poikettiin kahdeksassa maakunnassa.• Tavoite oli edistää lähiruuan käyt- töä julkisissa ruokahankinnoissa.• Viesti huipentui Herkkujen Suomi -tapahtumaan.


T utustuin pari vuotta sitten kirjal-lisella keikalla Kiuruveden laitos-ruokastrategiaan. Kunnallisjohto

kertoi, että on siirrytty pitäjänruokaan. Juurekset ja vihannekset, maitotuotteet, vilja, kala ja liha hankitaan omasta pitä-jästä. Puhutaan pitäjäntaloudesta. Ruoka-tavaroiden muokkaaminen – perunateat-teri, lihanpaloittelu ja kalanperkuu – ovat osa pitäjäntaloutta samalla lailla kuin kansallinen tuotanto on kansantaloutta. Alkutuottajien ja laitoskeittiöväen palkat ja verotulot hyödyttävät omaa pitäjää.

Mikkeliläinen Tertin kartano on ollut jo vuo-sikymmeniä esimerkillinen hyvän ruuan majatalo. Talon emäntä Pepita Pylkkänen livautti toukokuisen kurppaillallisen aika-na mainion termin, omaruoka.

Tertissä harrastetaan omaruokaa. Yr-tit, juurekset, salaattitarpeet, vilja, puutar-hamarjat ja avomaankurkku tulevat omil-ta tiluksilta. Osa käytetään tuoreena, osa säilöttynä. Hapankaalin tekoa vielä harjoi-tellaan. Omasta metsästä noukitaan mar-jat ja sienet sekä pyydystetään fasaanit. Vesilinnut siirtyvät herkuiksi lähivesiltä.

Kala tuottaa Tertille pulmia. Naapurin ukot tuovat satunnaisesti lahnaa, haukea, kuhaa ja ahventa, mutta pääosa ravintola- kalasta on viljeltyä. Muikkua nuottaavat onneksi ammattikalastajat. Tertin umpi-oidut savumuikut ovat maankuulua herk-kua. Kananmunat ja maidon luomutuot-teet tulevat naapurista ja Juvan meijeristä.

Julkaisimme tänä syksynä uudistetun toi-sen painoksen Seppo Saraspään ja minun kirjoittamasta teoksesta Punainen tupa ja erämaa. Ammattikirjoittajalle omien van-hojen tekstien lukeminen on tervanjuontia, mutta pakkohan se oli tehdä. Huomasim-me vaahdonneemme lähiruuan ideasta jo 11 vuotta sitten. Tänä syksynä sana ”lä-hiruoka” maistuu kliseeltä. Kuitenkin lisä-simme aiheeseen liittyvää pakinointia ja ruokaohjeita, koska vanhan kirjan julkai-seminen sanasta sanaan tuntui tylsältä.

teksti: KAI LINNILä kuva: IRINA KEINäNEN/Amanita

OmaruokaMe maaseudulla asuvat kirjailijat pu-

humme omavaraisruuan ja mökkeilyn an-tamasta tyydytyksestä ja taloudellisuu-desta. Kalastus, metsästys, marjastus ja puutarhanhoito ovat ruumiinliikuntoa, ku-ten avantouinti ja puiden tekokin. Ruhojen paloittelu on oman elämän hallintaa, koti-makkaran ja savusteiden tekeminen virik-

keellistä puuhastelua. Omaruoka on talou-dellista verrattuna kaupallisiin eineksiin.

Omaruokaa voi harrastaa kaupunki-lainenkin, jolla on tarpeeksi joutoaikaa ja voimia työpäivän ja -viikon jälkeen. Pitää vain hakeutua toreille, kauppahalleihin ja suoramyyntipaikkoihin. Aktiivisin etsii oi-kean alkutuottajan.

— K O L U M N I —

MTT ELO:n uusi kolumnisti on kirjailija Kai Linnilä. Somerniemellä asuva tietokirjailija on julkaissut lukuisia kulttuuri-, perinne- ja paikallishistoriaa käsitteleviä teoksia sekä luonto- ja ruoka-aiheisia kirjoja. Lisäksi hän on mukana sikaribisneksessä. Linnilä on naimisissa kirjailija Kaari Utrion kanssa, ja perheen sisäises-sä työnjaossa ruokaa rakastavan miehen itseoikeutettu paikka on keittiössä.


Kehitysyhteistyö virkoaa

MTT tekee yhteistyötä monien kehi-tysmaiden kanssa niiden ruuantuo-tannon edellytysten parantamiseksi. Kehitysyhteistyön lippulaiva on tänä vuonna alkava mittava Ruokatur-va-hanke, jonka lisäksi on käynnissä useita pienempiä hankkeita.

MTT:ssä on meneillään kehitysyhteistyö-hankkeiden renessanssi. Erikoissuunnit-telija Ritva Ojala MTT:stä kertoo, että kehitysyhteistyö on ollut osa tutki-muskeskuksen kansainvälistä toimintaa yli 30 vuoden ajan, mutta uusien hank-keiden rahoitus vaikeutui 1990-luvun la-mavuosien jälkeen.

– Viime vuosina maatalous on nous-sut maailmantalouden keskiöön erilais-ten ruokakriisien myötä. Sen seurauk-sena kehitysyhteistyön rahoitushanat on avattu uudelleen, hän toteaa.

Parin viime vuoden aikana MTT on käynnistänyt ulkoministeriön IKI-rahoi-tuksella hankkeet Keniassa ja Perussa sekä Suomen Akatemian rahoituksella Etiopiassa. Lisäksi vireillä on kolme uut-ta IKI-hanketta.

– Meillä on osaamista hankkeiden or-ganisoinnista sekä päteviä tutkijoita. Kehi-tysyhteistyöhankkeet ovat etenkin nuorille tutkijoille erinomaisia tilaisuuksia verkos-toitua kansainvälisesti, sillä niissä toimii

teksti: MINNA NURRO kuva: HANNU KORHONEN

Ruokaa maailman nälkäisille

yleensä tutkimuslaitoksia monista mais-ta, Ojala taustoittaa.

Ruokaturvaa Afrikkaan

MTT:n kehitysyhteistyön suurin ponnistus on mittava kansainvälinen Ruokaturva-hanke, joka ryhtyy kohentamaan ruuan-tuotannon edellytyksiä Itä- ja Länsi-Afri-kassa tutkimuksen ja koulutuksen keinoin. Ulkoministeriö rahoittaa hanketta 9,5 mil-joonalla eurolla.

Ruokaturva-hanke kestää vuoteen 2015 saakka ja toimii kuudessa maassa: Itä-Afri-kasta mukana ovat Kenia ja Uganda, Län-si-Afrikasta Benin, Ghana, Mali ja Senegal.

Tieteellisesti kovatasoinen

Ruokaturva-hanke pureutuu ilmaston-

muutoksen vaikutuksiin pienviljelijöiden arkeen sekä karjantuotannon ja elintar-vikehygienian kehittämiseen. Se selvittää myös perinteisten afrikkalaisten ruokakas-vien ravintoarvoa, maaperän hivenainei-ta ja IT-teknologian mahdollisuuksia ruu-an logistiikan parantamiseksi.

– MTT:ssä on korkeatasoista tieteellis-tä osaamista lähes kaikilla näillä aihealu-eilla. Meille tämä on erittäin tärkeä hanke, korostaa hankkeen koordinaattori, profes-sori Hannu Korhonen MTT:stä.

Paikallisten tutkimuslaitosten ja neu-vontajärjestöjen lisäksi MTT:n yhteis-työkumppaneina on neljä kovatasoista CGIAR-tutkimuslaitosta, joista kaksi sijait-see Nairobissa Keniassa, yksi Washing-tonissa Yhdysvalloissa ja yksi Roomas-sa Italiassa. Suomalaiset yhteistyötahot varmistuvat myöhemmin.

MTT:n kehitysyhteistyöhankkeet

Itä- ja Länsi-Afrikka: Ruokaturva-hanke, 2011–2014, rahoitus 9,5 milj. eur (UM)

Kenia: Maidontuotantoketjun elintarviketurvallisuuden parantaminen, 2010–2013, rahoitus 0,58 milj. eur, (UM)

Peru: Andien alkuperäiskasvien bioaktiiviset yhdisteet, 2010–2013, rahoitus 0,5 milj. eur (UM)

Etiopia: Ilmastonmuutokseen sopeutuminen, 2009–2012, rahoitus 0,375 milj. eur (SA)

Sambia: Perunan, bataatin ja kassavan tervetaimituotanto, suunnitteilla

Egypti: Vesitaloudeltaan tehokkaiden kasvien jalostus ja viljelymenetelmien kehittäminen, suunnitteilla

Etiopia: Nautakarjan geneettinen arviointi ja jalostusmenetelmät, suunnitteilla

Vietnam: Kirjolohen viileävesiviljely, 2010–2012, rahoitus 45 000 eur (RKTL koordinoi)

Kenian ylänköalueilla kasvatetaan teetä suurilla plantaaseilla, joiden keskellä teenpoimijoiden perheet asuvat perinteisissä majoissa. Tee ja kahvi ovat Kenian tärkeimpiä vientituotteita.


Elämänura Afrikan hyväksi

Katolisen kreoliperheen vesan päätös ryh-tyä opiskelemaan maataloustieteitä ei ol-lut läpihuutojuttu 1960-luvun Sierra Leo-nessa. Vanhemmat toivoivat pojastaan pappia, ja maataloutta pidettiin kaikkea muuta kuin hohdokkaana alana.

– Sain vakuutella, että ruuantuotanto on arvokasta työtä. Lopulta isäni ja kato-lisen kouluni papit suostuivat siihen, että aloitin maatalousalan opinnot Sierra Leo-nen yliopistossa, Jones kertoi vierailles-saan Suomessa viime keväänä.

Yliopistosta valmistuttuaan hän aloit-ti työt riisinjalostukseen erikoistuneessa WARDA:ssa, ja täydensi kasvigenetiikan opintojaan Birminghamin yliopistossa Isossa-Britanniassa. Siellä Jones myös väitteli tohtoriksi 1983.

Satoisa ja kestävä riisi

Työssään Jones näki, että monet viljelijät suosivat pienisatoisia afrikkalaisia riisila-jikkeita, vaikka tarjolla oli myös satoisam-pia aasialaisia.

– Kotoperäiset lajikkeet kestivät pa-remmin tauteja ja tuholaisia. Mietin, saa-taisiinko aasialaisen lajikkeen suuri sa-topotentiaali yhdistettyä kotoperäisen lajikkeen kestävyyteen.

Jonesin johtama tutkimusryhmä ryhtyi työhön ja risteytti bioteknologiaa hyödyn-tämällä afrikkalaisen ja aasialaisen riisila-jikkeen. Uusi lajike sai nimekseen NERICA (New Rice for Africa). Se on vanhempi-aan satoisampi ja sisältää kaksi prosent-tia enemmän proteiinia. Lisäksi se kestää aasialaisia lajikkeita paremmin tuholaisia, kuivuutta ja niukkaravinteista maaperää.

teksti: MINNA NURRO kuvat: VEIKKO SOMERPURO

ruokaMellakat viitoittivat uran

Kun afrikkalaisen FARA-tutkimus-organisaation johtaja Monty Jones oli nuorukainen, ruokapula aihe-utti mellakoita hänen kotikaupun-gissaan Freetownissa. Ne nähdes-sään Jones päätti hankkia ammatin, jossa hän voisi tehdä jotain nälän kukistamiseksi.

Monty Jones palkittiin vuon-na 2004 World Food Prizella NERICA-riisin kehittämisestä. Vuonna 2007 Time-lehti lista-si hänet maailman sadan vai-kutusvaltaisimman henkilön joukkoon.

MTT:n tutkija Pasi Suomi esitteli Monty Jonesille traktorissa käytettävää IT-teknologiaa, kun Jones vieraili MTT:n Vihdin toimipaikassa.

Viljelijöiden ääni tärkeä

Jonesin nykyään luotsaama FARA (Forum for Agricultural Research in Africa) on tut-kimus- ja kehityshankkeita koordinoiva organisaatio, jonka päämaja on Ghanas-

sa. Sen tavoitteena on nostaa afrikkalai-sen maatalouden tuottavuutta sekä ke-hittää elintarvikemarkkinoiden toimintaa.

Suomen-vierailullaan Jones kävi tu-tustumassa myös MTT:n tutkimukseen Jokioisilla ja Vihdissä. Häneen teki syvän vaikutuksen se, että viljelijät ovat muka-na hankkeissa.

– Jokaisen tutkijan pitäisi keskustella viljelijöiden kanssa, ja juuri niin täällä teh-dään! Afrikkalainen maatalous on erittäin pienviljelijävaltaista, ja siksi on tärkeää, että viljelijät ovat kiinteästi mukana tutki-mus- ja kehityshankkeissa: tällöin uudet innovaatiot saadaan kaikkein tehokkaim-min käyttöön, Jones korosti.

Tyhjiö pyrkii täyttymään

Viime vuosina Afrikan ulkopuoliset maat ja yritykset ovat ostaneet tai vuokran-neet Afrikasta laajoja alueita maatalous- maata. Monty Jonesin mielestä on jokai-sen valtion oma asia, miten ne tähän suh-tautuvat. FARA:n johtajana hän kuitenkin katsoo, että kyseessä on eräänlainen ruu-antuotannon tyhjiö, jota vieraat nyt pyrki-vät täyttämään.

– Afrikassa on maata, työvoimaa ja pääomaa. Nyt olisi kiire rakentaa myös institutionaalinen kapasiteetti, jotta afrik-kalaiset itse pystyisivät tuottamaan ruo-kaa markkinoille.


Lyhyesti

Euroopan velkakriisi kouraisee myös maa-taloutta. MTT:n tutkimus paljastaa, että EU:n maatalouden keskimääräinen vel-kaisuusaste nousi vuodesta 2007 vuo-teen 2008 peräti 4 prosenttiyksikköä, 14 prosentista 18 prosenttiin. Tulokset pe-rustuvat EU:n FP7-ohjelmasta rahoitet-tuun tutkimukseen.

Professori Kyösti Pietola MTT:stä pitää Euroopan maatalouden velkaantumiskehitystä huolestuttava-na, sillä velka on viime vuosina kasva-nut tuplavauhtia verrattuna 1990-luvun lama-aikaan. Pietolan mukaan tilannetta

kuva: Rodeo/ERIC ISSELEE

ei voi selittää yksin investoinneilla, koska Euroopan maatalouden nettoinvestoinnit ovat olleet jo pitkään kutakuinkin nollassa.

Velkaantumisaste vaihtelee

Valtioiden ja maatalouden velkaantuneisuus vaihtelee EU-maissa paljon. Suurin velka-taakka on Tanskan ja Hollannin viljelijöil-lä. Tanskan maatalouden keskimääräinen velkaisuusaste on kivunnut jo 50 prosent-tiin, ja Hollannissa se ylittää 40 prosenttia. Ranskassa luku on 37 prosenttia.

Suomen maatalouden velkaisuusaste

MTT ELO:n jutut voi loppusyksystä lukea myös netistä. Jutut julkaistaan ensin ver-kossa, joten tieto kiinnostavimmista tutkimuksista tavoittaa yleisönsä nopeammin kuin ennen. Uudistuksella tavoitellaan myös laajempaa lukijakuntaa.

MTT ei kuitenkaan luovu painetusta ELO-lehdestä, joka ilmestyy vanhaan malliin kaksi kertaa vuodessa. Siihen valikoidaan parhaat jutut sekä sarjakuvat ja kolumnit.

Nettisivuston kiinnostavinta uutta sisältöä ovat MTT:läisten blogi-kirjoitukset. Niissä asiantuntijat voivat kertoa tutkimuksesta sellaisia asioita, joista ei ole mah-dollista kirjoittaa virallisemmissa tutkimusjulkaisuissa. Tavoitteena on, että sivustol-le syntyy hyvää keskustelua ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista.

Lukijat ovat tervetulleita mukaan keskustelemaan ja kommentoimaan artikkele-ja ja blogeja. Tieto sivuston avautumisesta tulee ensin MTT ELO:n Facebook-sivuil-le, joita kannattaa seurata osoitteessa www.facebook.com/mttelo.

– Ulla Jauhiainen

MTT ELO -lehti pian myös netissä

Biotalous tuleeMTT järjestää 11.11. Helsingin Messukes-kuksessa Suomesta biotalouden huippu -tapahtuman, jossa keskustellaan biota-louden kehittymisestä Suomessa.

– Yhdessä voimme tehdä Suomesta biotalouden huippumaan, jossa maa- ja elintarviketalous, teollisuus ja energiatuo-tanto, tutkimus sekä kuluttajat sitoutuvat samoihin tavoitteisiin, uskoo MTT:n tutki-musjohtaja Anu Harkki.

Hän painottaa, että biotalouden ke-hittymiseen tarvitaan hallitustason po-liittista tukea. On investoitava tuotekehi-tykseen, tutkimukseen, infrastruktuuriin sekä koulutukseen.www.biotaloudenhuippu.fi

on 28 prosenttia. Sen sijaan Kreikan ja Es-panjan viljelijät ovat lähes velattomia: kreik-kalaisviljelijöiden velkaisuusaste on vain 0,6 prosenttia ja espanjalaisten 2,2 pro-senttia. Irlannissa luku on alle 5 prosenttia.

MTT:n tutkijat arvioivat, että valtioiden velkakriisin leviäminen Ranskaan toden-näköisesti aiheuttaisi merkittäviä suoria vaikutuksia EU:n maatalouden vakauteen ja pääomahuoltoon. Peräti 23 prosenttia koko EU:n maatalouden kaikista velois-ta on Ranskassa. Hollanti tulee toisena ja Tanska kolmantena, molemmat vajaan 20 prosentin velkaosuuksilla. Tutkijat laske-vat, että näillä kolmella maalla on yhdes-sä yli 60 prosenttia kaikista maatalous- sektorin veloista EU:ssa.

– Ulla Jauhiainen

Euroopan velkakriisi kurittaa myös maataloutta


Lyhyesti

Millainen on tomaatti, joka puhuu osta-jalleen? Entä kännykkä, joka tarjoaa kau-passa kävijälle valmiin ostoslistan, johon on listattu shoppaajan lempituotteita?

Tulevaisuudessa tällainen on mahdol-lista. Puhuva tomaatti ei kuitenkaan ole tavallista tomaattia kummempi, eikä se varsinaisesti puhu. Sen kuljetuslaatikon kyljessä olevaan älysiruun on koodattu kaikki tomaattiin liittyvä tieto, kuten vil-jelijän nimi ja tomaatinviljelyn tuottama hiilidioksidi. Tiedot ovat helposti saata-villa vaikkapa sirun tunnistavan, puhu-van kännykän avulla.

Samoin kännykän ehdottaman os-toslistan perustiedot löytyvät Internetin pilvipalvelusta, johon kuluttaja on syöt-tänyt omien arvostustensa mukaisia toi-vomuksia ruuan laadusta, alkuperästä tai sen tuottamisen ympäristövaikutuksista.

Tulevaisuus on pilvissä

MTT on mukana koko Euroopan laajui-sessa Smart AgriFood -hankkeessa, joka kokoaa yhteen usean eri alan tutkimuksia tulevaisuuden Internetin sisällöistä ja tar-peista. Suomesta hankkeessa on muka-na myös VTT.

MTT:n osuus on miettiä, millainen on tulevaisuuden Internet erityisesti älykkään

kuva: NIINA PITKäNEN

FT Sirpa Thessler on valittu Luonnonva-ra- ja ympäristötutkimuksen yhteenliitty-mä LYNETin uudeksi pääsihteeriksi. Viisi-vuotinen kausi alkaa marraskuussa 2011.

Thessler siirtyy uuteen tehtäväänsä MTT:stä, jossa hän työskennellyt erikois-tutkijana ja johtanut Huomisen maatila -tutkimusohjelmaa. Hänen asiantunte-musalojaan ovat paikkatieto- ja kauko-kartoitussovellukset, automaattinen ym-päristönseuranta ja anturiverkot.

LYNET on yhteistyöverkosto, johon

kuva: VEIKKO SOMERPURO

LYNETille uusi pääsihteeri

kuuluvat MTT:n lisäksi Evira, Geodeet-tinen laitos, Metla, RKTL sekä Suomen ympäristökeskus (SYKE). Se toteuttaa luonnonvara- ja ympäristöalan laajoja tut-kimusohjelmia sekä tehostaa tiedon ja tut-kimusaineistojen hallintaa

Pääsihteeri vastaa yhteenliittymän toi-minnan suunnittelusta, kehittämisestä ja koordinoinnista yhteistyössä johtoryhmän kanssa. Edellinen pääsihteeri Juhani Ket-tunen siirtyi vastaamaan SYKE:n ympä-ristöseurannasta.

– Ulla Jauhiainen

Älykäs ruoka puhuu kännykän kautta?

viljelyn ja älykkään logistiikan kannalta, ja missä kohdassa nykyinen Internet ei vielä taivu ruuantuotannon läpinäkyvyyden li-säämiseen. Tutkija Liisa Pesonen MTT:stä kertoo, että tavoitteena on edis-tää täsmäviljelyä ja saada viljelyyn liittyvä tieto välitettyä suoraan kuluttajalle.

Vahvana tukena työssä ovat Crop Infra- ja EnviSense-hankkeiden tulokset. Muun muassa tuotannon hiilijalanjälki- ja kas-

vinsuojelutiedot ovat osoittautuneet oleel-lisiksi tuotetiedoiksi.

– MTT:llä on pohdittu tulevaisuuden pilvipalveluita, jonne tiedot siirtyisivät tuo-tannon eri vaiheissa. Jokaisella tuotan-nossa käytetyllä laitteella voisi olla oma IP-osoite ja tuotteilla oma tunniste, jos-ta kaikki niiden tiedot löytyvät, Pesonen hahmottelee.

– Niina Pitkänen

Lyhyesti


Forssan K-Citymarketissa on myynnissä 12 000 eri ruokatuotetta. Kauppias Mik-ko Virtanen kertoo, miten myymä-lä pyrkii vähentämään hävikkiä.

1. Miten seuraatte, paljonko liikkeessä menee ruokaa haaskuun?– Saldonhallintajärjestelmään kirjataan kaik-ki poistettavat tuotteet, ja systeemi hälyt-tää, jos jotakin tuotetta jää paljon toistu-vasti. Silloin on harkittava, kannattaako tuote pitää valikoimassa.

2. Minne myymättä jäänyt ruoka päätyy?– Osan sellaisesta ruuasta, jossa parasta ennen -päiväys ei ole mennyt, annamme seurakunnan ruoka-apuun. Pääosin tavara menee kuitenkin biojätteeseen, jota tulee noin 6–7 tonnia kuukaudessa. Se puris-tetaan paaliksi, joka viedään kuukausit-tain Envorin käsittelylaitokselle.

3. Miten kauppias voi vähentää ruoka-hävikkiä? – Valikoiman kanssa on oltava aktiivinen. Tuotteelle pitää löytyä myyntipotkua, muu-ten se poistetaan valikoimasta. Valinta on välillä aika raakaakin. Joillekin tuoteryhmil-le annamme -30 % alennuksen ennen vii-meistä myyntipäivää. Sillä saadaan 70 % tappiosta pois.

4. Miten suurista rahoista on kysymys?– Taloudellinen hävikki on noin 1,1–1,2 % myynnistä. Tämän kokoisessa marketis-sa se tekee noin 150 000 euroa vuodes-sa, joten kyllä hävikkiin suhtaudutaan hy-vin vakavasti. Kyse on tasapainoilusta. Valikoiman on oltava houkutteleva ja mo-nipuolinen mutta riittävän vaihtuva. Hävik-ki on helppo saada nollaan, mutta silloin ovat kaupan hyllytkin tyhjiä.

– Juha Heikkilä

Suomen vähittäis- ja tukkukauppojen ruo-kahävikki on reilut 65–75 miljoonaa kiloa vuodessa, arvioi MTT. Tämä tarkoittaa 12–14 kiloa jokaista suomalaista kohti. Koti-talouksien ruokahävikki on noin kaksin-kertainen siihen verrattuna.

Eniten jätteeksi päätyy tuoretuotteita: hedelmiä, vihanneksia sekä leipää. Myös maitotuotteita, tuoretta lihaa ja kalaa sekä valmisruokia menee jätteeksi. Vähiten hävikkiä syntyy säilykkeistä, kuivatuis-ta, pakastetuista ja muista pitkän käyt-töajan tuotteista.

Hävikki vähentynyt

Laajassa pohjoismaisessa hankkeessa sel-vitettiin kauppojen ruokahävikkimääriä ja sen syitä Pohjoismaissa. Haastateltavina oli kauppaketjujen ja jätehuollon edusta-jia Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tans-kasta. MTT johti tutkimusta Suomessa.

Tutkija Juha-Matti Kataja-juuri MTT:stä kertoo, että muissa Poh-joismaissa henkilöä kohti laskettu kauppo-jen ruokahävikki näyttäisi olevan hieman

kuva: JUHA HEIKKILä

Kysymyksiä kauppiaalle

pienempi kuin Suomessa. Hän toteaa kui-tenkin, että luvut perustuvat eri maissa eri tavoin tehtyihin arvioihin, haastattelui-hin ja kauppaketjujen omiin ilmoituksiin, eikä niitä voi suoraan vertailla keskenään.

Kauppojen jätemäärät Suomessa ovat kuitenkin viime vuosina suhteellisesti vähentyneet. Tutkija Kirsi Silven-noinen MTT:stä sanoo, että tätä ovat edesauttaneet sähköisten ennuste- ja ti-lausjärjestelmien kehittyminen sekä lo-gistiikan tehostuminen. Myös kauppojen henkilökunnan ammattitaito vaikuttaa hä-vikin vähenemiseen.

Keinoja käyttämättä

Tutkimuksessa haastateltavilta tiedusteltiin keinoja, joilla ruokahävikkiä pystytään kau-poissa vähentämään. Esille nousivat muun muassa päiväystä lähenevien tuotteiden alennusmyynnit, myymättä jääneiden elin-tarvikkeiden lahjoittaminen tarvitseville en-tistä helpommin ja viimeisen myyntipäivän ohittaneiden ruokien hyödyntäminen parem-min esimerkiksi eläinten ruuaksi.

– Ulla Jauhiainen

Kauppojen ruokahävikki yli kymmenen kiloa per kuluttaja

kuva: JUHA HEIKKILä

Eniten jätteeksi päätyy tuore-tuotteita: hedelmiä, vihanneksia sekä leipää.


Väitöstutkimuksia

Maatalouden ympäristönsuojelua var-ten kehitettyjä ympäristöindikaattorei-ta ei juuri hyödynnetä maatalouspoliitti-sessa päätöksenteossa. Tutkija Anja Yli-Viikari MTT:stä osoitti väitös-tutkimuksessaan, että indikaattorit ovat vajaakäytössä sekä kansallisella että EU:n tasolla.

Erilaisia ympäristöindikaattoreita on viime vuosina kehitetty runsain mitoin. Niitä ovat esimerkiksi typpitase, joka ker-too vesistön typpikuormituksesta sekä peltolintujen määrä, jolla mitataan pel-toluonnon monimuotoisuutta. Yli-Viika-ri toteaa, että indikaattoreilla saatu tieto ei kuitenkaan ole muuttunut toiminnaksi.

Yksinkertaistavat liikaa

Tutkija tarkasteli maa- ja metsätalous-ministeriön kehittämiä luonnonvaramit-tareita ja -strategioita sekä OECD:n ja Euroopan komission käyttöön ottamia maatalouden kansainvälisiä ympäris-töindikaattoreita. Lisäksi hän haastatte-li maa- ja elintarviketalouden toimijoita ja analysoi asiakirjoja.

– Maatalouden ympäristökäytännöissä on toki tapahtunut myönteistä kehitystä: esimerkiksi lantaloiden valumat on saa-tu kuriin. Tässä ympäristöindikaattoreil-la ei kuitenkaan ole ollut suoraan ohjaa-vaa vaikutusta, vaan tiedon siirron reitit ovat paljon monimutkaisempia, Yli-Vii-kari huomauttaa.

Hän arvioi, että tilanteen taustalla on

monimutkaisten ongelmavyyhtien pelkis-täminen liian yksinkertaisiksi.

– Ympäristöindikaattorit sinänsä an-tavat oikeaa tietoa mittaamistaan asiois-ta, mutta niiden avaama näkökulma on hyvin kapea, eivätkä mittarit välttämät-tä tavoita päätöksenteon kannalta kes-keistä tietoa.

Arvokeskustelu tarpeen

Yli-Viikari peräänkuuluttaa tiedon sito-

mista toimintaan ja arvokeskustelun esil-letuomista.

– Tarvitaan keskustelua siitä, mikä tieto on kulloisenkin ongelman kannal-ta merkittävää. Tähän asti arvokeskus-telu on jäänyt todella vähiin, hän sanoo.

Anja Yli-Viikarin väitöskirja ”Numeroi-den harhaa vai toteutuksen työvälineitä – Indikaattorien käyttö maatalouden ym-päristöpoliittisessa keskustelussa” tarkas-tettiin Helsingin yliopistossa elokuussa.

– Minna Nurro

kuva: MARJATTA SIHVONEN

Ympäristöindikaattorit käyttämättä

www.biotaloudenhuippu.fiLue lisää ja ilmoittaudu 31.10. mennessä osoitteessa:

tilaisuuden avainpuhujat esittelevät viisi mielenkiintoista näkökulmaa biotalouteen

keynote speakers: Professor karl-henrik robÈrt, the natural step James Philp, PhD, science and technology Policy analyst, oecD.

• toimitusjohtaja, Matti rihko, raisio oyj • toimitusjohtaja, christine hagström - näsi, Metsäklusteri • aleksi neuvonen, Demos helsinki ajatushautomo • ympäristöministeri,

Ville niinistö • Maamerkit -ohjelman johtaja, eeva hellström, sitra • sekä mtt:stä: tutkimusjohtaja, anu harkki • professori, hilkka Vihinen •

Vanhempi tutkija, Juha-Matti katajajuuri • Vanhempi tutkija, teija Paavola •

Biotalous saa talouden, huippututkimuksen ja innovaatioiden pyörät pyö-rimään ja luo vaurautta vastuullisesti. Yhdessä toimimalla voimme tehdä Suomesta biotalouden huippumaan, jossa maa- ja elintarviketalous, teol-lisuus, vihreä energiatuotanto, tutkimus sekä kuluttajat sitoutuvat samoi-hin tavoitteisiin. Kutsumme kiinnostuneita keskustelemaan ja ottamaan kantaa Suomen tulevaisuuden haasteisiin.

suomesta biotaloudentapahtuma helsingissä

miten elintarvikeketju luo kestävää hyvinvointia?11.11.2011huippu

Mtt Maa- Ja elintarViketalouDen tutkiMuskeskus

HUIPPUsuoMestabiotalouden

Documents

MTT ELO 2/2011