1

k u l t t u u r i y m p ä r i s t ö a r k e o l o g i a p a i k a l l i s k u l t t u u r i r a k e n n u s p e r i n t ö p e r i n n e r a k e n t a m i n e n m u s e o k u l m a k u n t a k y l ä i d e n t i t e e t t i k u l t t u u r i t a h t o

k i v i k a u s i s i l t a p u i s t o l a p i n r a u n i o k a m p a l e i m a e r ä s i j a k o e k u o p p a t u l i p e s ä k e t o r p p a k i u a s m y l l y r a j a k i v i i s k o s t y n n y r i h o l v i , l ä h d e k o t i s e u t u t a r i n a p a i k k a

P i r k a n m a a n m u s e o u u t i s e t 2 0 1 0

2

Kuluva vuosi on käynnistynyt kulttuuriympäris-tövuoden ja paikallismuseoiden kehittämisen

hengessä. Kotiseutuliiton kampanja JOY Jokaisen Oma Ympäristö on hyvässä vauhdissa. Kampan-javuoden tapahtumat liittyvät mm. retkiin, koulu-tustapahtumiin ja maisemanhoitotempauksiin. Kampanjan verkkosivuilla yhteisöt voivat allekir-joittaa Kotiseutuliiton haastamana Kulttuuriympä-ristövetoomuksen. Pirkanmaan maakuntamuseo julkistaa kampanjan yhteydessä ensimmäisen kerran kulttuuriympäristöpalkinnon.

Uusi valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriym-päristöjen listaus on valmistunut ja Pirkanmaalta löytyy useita kohteita. Kulttuuriympäristöä eivät ole vain vanhat ja perinteikkäät rakennus- ja maisema-kohteet, vaan kukin aika luo omat merkittävät ja säilyttämisen arvoiset kohteensa. Lähiöt ovat tärkeä osa kaupunkilaista kulttuuriympäristöä. Tampereel-ta löytyy monenlaisia lähiöitä eri vuosikymmeneltä kuten Kaleva, Peltolammi ja Hervanta. Suomalai-seksi mielenmaisemaksi mielletään yleensä met-sä- ja järvimaisemat luonnon keskellä, mutta yhtä hyvin se voi koostua betonielementtien harmonias-ta kaupunkimetsän ympäröimänä.

Tuleva kesä tulee olemaan vilkas arkeologisten

kaivausten osalta. Yksi erittäin mielenkiintoinen

kohde on Tampereen kirjastonpuisto, jossa on tehty

tutkimuksia jo viime kesänä ja työt jatkuvat mm.

koekaivauksien merkeissä tänä kesänä. Työmaa

tuo arkeologit keskelle kaupunkia. Maakunnassa

arkeologisia kaivauksia tehdään varsinkin maakaa-

sulinjan rakentamisen johdosta.

Paikallismuseotoiminnan avuksi on työn alla

monenlaisia projekteja. Museot verkossa - Pirkan-

maan museoportaali avaa pääsyn internettiin kai-

kille alueen museoille – pienille ja suurille. Sivuston

tavoitteena on saada kaikki museot esille ja yleisön

helposti löydettäviksi. Sivuille on tarkoitus saada

myös selkeät ajo-ohjeet karttalinkkeineen. Myö-

hemmin tullaan toteuttamaan ”Museon kymmenen

helmeä” – verkkonäyttelyt museon kokoelmista.

Pirkanmaa tulee siis esimerkillisesti toteuttamaan

Janne Vilkunan vuonna 2008 Kokoelmanhallinnan

ajankohtaisseminaarissa esittämän haasteen koko-

elmien digitoimisesta ja internettiin saattamisesta.

Hankkeen avulla Pirkanmaan museoille avautuu

myös suhteellisen edullinen mahdollisuus hankkia

kokoelmatietokanta luettelointia varten. Paikallis-

museoita varten kehitetään nimittäin Tampereen

museoiden Siiri-tietokannasta paikallismuseoversio

esineiden ja valokuvien luettelointiin. Esine- ja ku-

vatiedot on mahdollista saada myös verkkosivuille

esille kaikkien kiinnostuneiden selattavaksi.

Museon asiakkaat koostuvat monenlaisista

asiakasryhmistä. Tyypillisin ryhmä lienee hyvin

koulutetut keksi-ikäiset naiset ja toisena tulevat

koululaiset jotka pääsevät museoon opettajiensa

johdolla. Monipuolinen markkinointi, toiminta ja

näyttelytarjonta voi tarjota mahdollisuuden myös

niille jotka eivät muuten tulisi museoon lähteneek-

si. Vapriikki tarjoaa kohdistettua toimintaa mm.

maahanmuuttajille, ikäihmisille ja erityislapsille

Tässä lehdessä kerrotaan erityisesti maahanmuutta-

jille suunnatusta toiminnasta sekä työpajoista että

kulttuuriperintökoulutuksesta.

Hyvää alkanutta kesää

Anu Salmela

Kulttuuriympäristön ja museon helmiä kaikille

3

Julkaisija: Tampereen museot – Pirkanmaan maakuntamuseo

Vastaava toimittaja: Tuija-Liisa Soininen

Toimittaja: Anu Salmela

Taitto: Lasse Honkanen

Etukansi: Kulttuuriperinnön ajokortin suorittajat tutustumassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon. Kuva: Fereydoun Bahramnoori, Pirkanmaan maakuntamuseo.

Takakansi: Tuulimylly Kangasalan Saarikyliltä.Kuva: Lasse Honkanen,Tampereen museot

Painopaikka: Hämeen Kirjapaino Oy 2010

Painos: 1100

ISSN-L: 3786-3314ISSN: 3786-3314

Sisällys

Esipuhe Anu Salmela 3

JOY rantautui Pirkanmaalle Anu Salmela 4

Teollisuutta maaseutumaisemassa Jouko Hannu 6

Teollisuusperinteen tuntijat kokoontuvat Tampereelle

Kimmo Antila 8Tammerkosken kartano, vaakahuone ja Frenckellin paperitehtaan massahiomo arkeologien tutkimuskohteena

Ulla Lähdesmäki 10Pirkanmaan kulttuuriympäristöjä tarkastellaan maakuntakaavoituksen ja muunkehittämisen pohjaksi

Leena Roppola 13Kulttuuriperinnön ajokortti – Mietteitä maahan-muuttajien koulutuksesta

Aino Nissinaho 14Tammerkosken kansallismaisema kaikkienulottuville

Miia Hinnerichsen 17Ympäristökeskuksesta tuli ELY

10 kysymystä Leena Strandenille 18Tietoa Pirkanmaan luonnosta

Tomi Kumpulainen 20Avara Museo - Moniääninen museo - monenmoista museopalvelua maahanmuuttajille

Jaana Ylänen 22Tampereen lähiöt 2010-luvulla

Hannele Kuitunen Karoliina Laakkonen-Pöntys 24

Uusi RKY-listaus nostaa esiin valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut ympäristöt

Anu Salmela 29Pirkanmaan aluetaidemuseo on the road

Marja-Liisa Linder 30Hämmästys ja kummastus: Pääkallo ja luut messukasukassa!

Arja Koskinen ja Tuomas Tuomala 32

Arkeologit tutkivat Pirkanmaalla Ulla Lähdesmäki 35

Paikalliskulttuuritutkijan työpöydältäAnu Salmela ja Miinu Mäkelä 38

National Trust -toiminnan tulevaisuudesta The National Trust – yli sadan vuoden takainen innovaatio saarivaltakunnasta

Tuija-Liisa Soininen 42Pirkanmaan museot uivat verkkoon– Museoportaali yhdistää kaikki maakunnan museot

Miinu Mäkelä 45

4

Pirkanmaalla Kotiseutuliiton järjestämään JOY-kampanjaan on lähtenyt mukaan 18 yhteisöä.

Ilmoittautuneita tulee kokoajan lisää, joten tarkka lista kannattaa tarkistaa JOY-kampanjan sivuilta http://www.joy2010.fi/mukanaolijat-maakunnittain eikä kaikkien yhdistysten järjestämä toiminta ole ehtinyt tähän lehteen vielä tiedoksi. Seuraavassa esitellään joidenkin yhteisöjen järjestämää toimin-taa. Mukana on niin koulutusta, tapahtumia kuin maisemanhoitoakin. Kampanjaan voi edelleen ilmoittautua mukaan ja mukaan voi lähteä myös kannatusjäsenenä. Kampanjan jäsenet voivat myös allekirjoittaa Kulttuuriperinnön Tuki ry:n kulttuuripe-rintöjulistuksen. (AS)

KulttuuriympäristöpalkintoPirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäris-töyksikkö aloittaa Pirkanmaan kulttuuriympäristö-palkinnon myöntämisen kulttuuriympäristötyössä ansioituneille järjestöille, yhteisöille tai henkilöille. Ensimmäinen palkinnon saaja julistetaan JOY-kam-panja vuoden aikana. (AS)

Aika maisemassa -koulutus 17.-18.6.2010Kulttuuriympäristöykiskkö järjestää yhteistyössä Tampereen kesäyliopiston kanssa Aika maisemassa - koulutuksen, joka sisältää asiantuntijaluentoja ja maastoretkiä kulttuuriympäristökohteisiin. Koulu-tuksen aikana osallistujat oppivat havainnoimaan ja tunnistamaan erilaisia ja eriaikaisia kulttuuriym-päristön elementtejä.Tutustutaan myyttiseen mui-naismaisemaan, perinteiseen maalaismaisemaan moninaisine ulottuvuuksineen, rakennuskulttuuriin ja kaupunkiympäristön kauneuteen ja rumuuteen.Näkökulmana on myös osallisuus: miten vaikuttaa ja tehdä työtä hyvän kulttuuriympäristön puolesta.Koulutuksen laajuus on 14 tuntia. Pääkouluttajana toimii museolehtori Aino Nissinaho (joka kuvassa edessä omalla silmäkivellään), lisäksi rakennustut-kija Hannele Kuitunen ja muita kouluttajia. (RO)

JOY rantautui Pirkanmaalle – Kulttuuriympäristökampanja 2010

Anu Salmela, Ritva Ojalehto, Lassi Saressalo, Riikka Söyrinki, Sirpa Uimonen

Mukana JOY kampanjassa Pirkanmaalla

Demokraattisen Sivistysliiton Pirkanmaan aluejärjestöEräjärven kulttuurin tukiItä-Aureen kylätoimikuntaKyröskosken Perinneyhdistys ry, HämeenkyröMuumien ystävien yhdistys, MYY ry, Tampere Muumilaakso, TamperePirkanmaan vihreä liitto ryPispalan toimintaryhmä, Tampere Perinnepoliittinen yhdistys, Tampere Sirkula Oy, Eräjärvi Sirkus Supiainen, EräjärviTaloista kaupunki -verkkopalvelu, Tampere Tampereen kaupunki, museotoimi ja kulttuuri-ympäristöyksikkö Tampereen kesäyliopisto/Tampere Summer University Tampereen Tulevaisuuskokoomus ry Tampere-Seura Tampereen Vihreät ryVastedes ry

Tampereen Tulevaisuuskokoomus järjestää kulttuuriympäristökahveja seuraavasti:5.6. kahvitilaisuus Laukontorilla klo 10.0019.6. kahvitilaisuus Vapriikin terassilla klo 10.006.8. kahvitilaisuus Finlaysonin Palatsin puistossa klo 16.30 14.8. kahvitilaisuus Hervannan vesitornissa klo 10.00Jokaisessa kohteessa tutustutaan ympäröivään kulttuuriympäristöön asiantuntijan johdolla. Katso tarkemmin Nykypäivän ja Aamulehden tapahtuma-palstalta. (LS)

55

Pirkanmaan maa- ja kotitalousnaiset luovat katseen kylämaisemaan. Kylämaisemat ovat maaseudun kulttuuriympä-ristön helmiä. Pirkanmaan maa-ja kotitalounaiset järjestävät JOY-kampanjan merkeissä Katse ky-lämaisemaan -teemalla luentoja, kyläkävelyjä ja valokuvauskilpailun. Luento sopii toteutettavaksi iltatilaisuutena, jossa perehdytään maaseutumaise-man hoidon periaatteisiin ja rahoitusmahdollisuuk-siin. Kyläkävelyllä maastoudutaan porukalla ennalta sovitulle reitille tutkailemaan kylämaisemaa. Tieto oman alueen maiseman ja luonnon arvoista lisää kiinnostusta niiden hoitamiseen.

Luentoja ja kyläkävelyjä järjestetään tilauksesta kaikille kiinnostuneille. Palveluiden tarkka sisältö ja hinta sovitaan tapauskohtaisesti. Valokuvauskilpailu on suunnattu omalle järjestöllemme, jossa on jäse-niä lähes 5000. Jokainen toiminnastamme kiinnos-tunut voi liittyä maa- ja kotitalousnaisten jäseneksi.

Pirkanmaan maa- ja kotitalousnaiset ry on osa valtakunnallista neuvontajärjestöä. Yksi neuvonta-aloistamme on maisemanhoito, jonka lähtökohtina ovat kulttuurimaiseman säilyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen. Lisätietoja: www.maajakotitalousnaiset.fi/pirkanmaa. (RS)

Muumit heräsivät Tampereella Tampere on saanut uuden kulttuuritapahtuman Muumienystävien yhdistys MYY ry:n ja Tampereen taidemuseon Muumilaakson järjestämänä. Se sijoittuu vuosittain maalis-huhtikuun vaihteeseen, jolloin Muumit heräävät talviunestaan (paitsi Taikatalvitalvena, jolloin havahduttiin vähäksi aikaa talvellakin). Tapahtuma alkoi 17.4. heränneen Muumin kevätkylvyllä, jolloin Tampereen Muumi-laakson oven edessä oleva muumiveistos laitettiin kesäkuntoon, ympäristö siivottiin ja teos pestiin konservaattorin valvonnassa. Tämän jälkeen oli lapsille muumiaiheista ohjelmaa Muumilaaksossa. Lisäksi Metson luentosalissa Lassi Saressalo kertoi Toven Janssonin luomasta alkuperäisestä Muumi-laaksosta. (LS)

Sirkustaidetta kulttuuriympäristössäSirkus Supiainen järjestää Uiherlan vanhalla kou-lulla Eräjärvellä sirkus- ja taidetapahtumia. Koulun ympärillä on museoviraston suojelema peltomai-sema. Tapahtuvat elävät vuodenkierron mukana ja ohjelmassa on mm. seuraavaa: japanilainen geisha talvipakkasessa maaseudun vanhalla koululla yrittää pärjätä, mukana myös videokuvaa ja musiik-kia. Otan loskat haltuun - keväällä kun lumi sulaa ja maa vanhalla koululla on loskaa täynnä - etsin tietä kumisaappaissa ja kerron mietteistäni vantei-den kera. Jongleerausta ja runonlausuntaa pellon laidalla kesällä. Syksyn tullessa: kuinka omenoilla jongleerataan, riittääkö niitä? Suunnitteilla on myös kynttiläkuja syksyisellä pihalla ja tulijongleerausta. (SU)

Kulttuuriperintöjulistus allekirjoitettavanaSuomen Kulttuuriperinnön Tuki ry haastaa kulttuu-riympäristötyöhön osallistuvia yhdistyksiä allekir-joittamaan Kulttuuriperintöjulistuksen. Allekirjoitet-tava julistus löytyy JOY Jokaisen Oma Ympäristö -kampanjan nettisivuilta ja sen voivat allekirjoittaa kampanjaan mukaan ilmoittautuneet yhteisöt. Julistus alkaa sanoilla: ”Me allekirjoittaneet kan-salaisjärjestöt haluamme toimia Suomen yhteisen kulttuuriperinnön arvostuksen lisäämiseksi. Vaalim-me samalla arkisen elinympäristömme sisältämiä arvoja asukkaiden elämän laadun turvaamiseksi, rikastuttamiseksi, nuorten ja lasten minuuden rakennuspuiksi sekä tulevien sukupolvien hyödyksi ja iloksi.” Julistuksen tavoitteena on mm. se, että päättäjät ottaisivat kaavoituksessa entistä vahvem-min huomioon kulttuuriperinnön vaalimisen.” Julistuksesta vastaa Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry. Lisätietoa julistuksesta www/joy2010.fi/joy-kampanjan-julistus

Jutta Ahro, ProAgria Pirkanmaa

6

Hämeenkyrössä on paitsi maankuulu sillanpääläi-nen maalaismaisema myös maamme vanhimmasta päästä olevaa paperiteollisuutta. Monipuolinen kulttuuriperintö on antanut tilaa myös kahdelle ko-tiseutuyhdistykselle, joista Hämeenkyrö-Seura on vanhempi ja vaalii ennen muuta kyröläistä maaseu-tua. Mutta muutakin siis siis löytyy.

Yksi Kyröskosken Perinneyhdistyksen perusta-misen lähtöajatus 10 vuotta sitten oli havainto,

että paljon vanhaa teollisuuskylän asuinmaisemaa oli hävinnyt kuin näkymättömiin taiottuna. Vain tari-nat ja muistikuvat elivät. Parhaiten tämän varmaan havaitsivat ne, jotka olivat pitkään asuneet muualla. Heidän mielikuvissaan vanha ympäristö oli säily-nyt pysyvänä lapsuuden mielikuvana. Paikallisissa ympyröissä koko ajan asuneiden oli varmasti ollut helpompi sopeutua hiljalleen tapahtuviin muu-toksiin. Eihän heidän koko kylänsä ollut hävinnyt kerralla kuten ehkä paluumuuttajasta tuntui.Ensimmäisenä ns. EU -projektinaan yhdistyksem-me kokosikin tiedot 72 vanhasta paikallisesta ra-kennuksesta. Seuraava hanke käsitti yhden vanhan rakennuksen kunnostamisen. Erityisesti jälkimmäi-nen työ opetti, kuinka tärkeää on säästää ympäris-töä leimaavia vanhoja rakennuksia ja keksiä niille uutta käyttöä. Tällainen luo asukkaille viihtyisyyden

ja myös turvallisuuden tunteita, jotka saavat heidät kiintymään paremmin elinympäristöönsä. Nykyi-sessä muuttamisen tuoksinassa monet joutuvat sopeutumaan aivan uuteen maisemaan ja etsimään sieltä rakennuspuita uudeksi kotiseuduksi.JOY –kampanjavuosi sattuu samaksi vuodeksi kuin Kyröskosken teollisuuskylän 150-vuotisjuhlinta. Kylä muodostui hiljalleen useammankin vanhan maaseutukylän syrjämaille, koska nousevan maan uusi teollisuus tarvitsi Etelä-Suomen korkeimman kosken vesivoimaa. Kirkonkirjoihin päästiin kyllä nopeasti erillisenä teollisuuskylänä, jonne uusia ihmisiä muutti ja jossa heitä syntyi ja kuoli aina siitä lähtien.

Teollisuutta maaseutumaisemassa

J o u k o H a n n uKirjoittaja on Kyröskosken perinneyhdistyksen puheenjohtaja

6

7

Merkittävin osa JOY –kampanjaamme on siis kylän esittely asuinympäristönä eri aikoina. Jo kulunut 150 vuotta pitää sisällään peräti neljä eri keskustaa, ja uusikin saattaa lähivuosikymmenen aikana alkaa muodostua. Aina ovat keskustan syn-tyyn vaikuttaneet ihmisten asuntojen paikat, liikku-misen reitit ja risteyskohdat sekä kaupankäynnin keskittymät. Ennen ne olivat tiiviisti lähekkäin, nykyisen autokulttuurin myötä ne ovat sijain-niltaan hieman eriytyneet: asuinalueet ovat yhä enemmän erillään liikenteen ja kaupan paikoista. Jälkimmäiset liittyvät logistisesti toisiinsa ja siksi tulevaisuuden kylän voi ajatella koostuvan erillisis-tä paikoista toisaalta asumiselle ja olemiselle sekä toisaalta jakelulle ja ostamiselle. Asuinpaikoilla on samalla vaarana ”lähiöistyä”, muuttua hiljaisiksi paikoiksi, joissa naapurit eivät toisiaan edes tunne.

Nämä kehityssuunnat ovat nähtävissä hyvin myös Kyröskosken kaltaisen vanhan teollisuus- ja kauppapaikan tulevassa muotoutumisessa uusille tarpeille. Jotta asukas voisi ajatella nykyistä asuin-paikkaansa jotain taustaa vasten, hänen olisi hyvä tietää myös sen aiemmista vaiheista. Siellä täällä vielä seisova talo voi olla kiinnostava, mutta mistä saisi tietää, miten se liittyy tähän kaikkeen nykyi-

seen…? Mitä sen ulkoasu tai sijainti voisi kertoa kylän kehityksestä?

Uusien asukkaiden lapset ovat suuri haaste. Kylän keskellä seisovan koulun oppilaina he ovat alttiita kaikille niille näyille ja kokemuksille, mitä ympärillä on. Jos heidän vanhempansa ovatkin ehkä uusasukkaita, muualta tulleita, heidän lapsil-leen tämä maisema tulee olemaan se lapsuuden muistikuva, joka heillä säilyy läpi elämän. Saman-lainen kuin se meidän paljasjalkaisten mielissä utuisena siintyvä, useimmiten jotenkin onnellinen kuva omasta lapsuudenkylästämme.

Kyröskosken Perinneyhdistys ry pitää Kyröskoski 150 vuotta –näyttelyä kesän ajan kunnostamassaan Kyröskosken Kuivurissa, Tehtaantie 1. Näyttelyssä on esillä kuvamateriaalia, esineitä ja muuta havain-tomateriaalia kylän koko olemassaolon ajalta. Myös toritapahtuma kesäkuun puolessa välissä sekä vanhaan aikaan uudelleen viritetty VPK:n kesäjuhla elokuun lopussa palvelevat samaa kotiympäristön teemaa. Paikallislehdessä esitellään myöhemmin myös Kyröskosken eräitä säilyneitä rakennuksia ja ympäristöjä. Lisätietoja saa yhdistyksen kotisivulta www. kyroskoski. net.

Kyröskosken koulu täytti 125 viime vuonna. Nykyinen rakennus on jo 60-vuotias. Vasemmalla taustalla on opettajien asuintalo. Tämän kuvan ajoista koulu on levinnyt molemmista päistään ja edustalla on nykyään laaja piha-alue. Lukuisat menneet vuosiluokat ovat nähneet ja yhä uudet tulevat näkemään tältä pihalta kylämaiseman aina uudessa valossa.

7

Kyröskosken Perinneyhdistyksen arkisto

88

Mitä käytöstä pois jääneille teollisuuslaitoksille pitäisi tehdä? Millaisia uuskäyttöratkaisuita maa-ilmalla on tehty? Miten teollisuushistoriallisten kohteiden arvo määritellään? Miten tekniikan ja teollisuuden historiaa esitellään museoissa? Entä mitä teemoja alan akateemisessa tutkimuksessa tällä hetkellä käsitellään? Muun muassa näiden kysymysten äärelle kokoontuu Tampereella noin 400 tekniikan historian, teollisuusperinteen ja alan museotoiminnan osaajaa ja tutkijaa kansainväli-seen konferenssiin ensi elokuun puolessavälissä (10.-15.8. 2010).

Reusing the Industrial Past” nimen saanut tapah-tuma on alan merkittävimpien järjestöjen ICOH-

TEC (The International Committee for the History of Technology), TICCIH (The International Commit-tee for the Conservation of Industrial Heritage) ja Worklab (The International Association of Labour Museums) ensimmäinen yhteinen maailmankonfe-renssi.

Teollisuusperinteen tuntijat kokoontuvat Tampereelle

K i m m o A n t i l aKir jo i t ta ja on Vapr i ik in projekt ipääl l ikkö ja Reusing the Industr ia l Past-konferenssin pääsihteeri.

Paikallisina järjestäjinä toimivat Tampereen yliopiston historiatieteen ja filosofian laitos, Tampe-reen kaupungin museotoimi/Vapriikki ja Työväen-museo Werstas. Mukana ovat myös alan kotimaiset järjestöt Tekniikan historian seura ry sekä Teollisuus-perinteen seura ry. Hanketta tukevat taloudellisesti monet tahot. Konferenssi koostuu erilaisista aihetta käsitte-levistä tieteellisistä istunnoista, keskusteluista ja yleisluennoista. Työskentelykielenä on englanti, mutta viikon aikana järjestetään myös suomenkie-linen keskustelutilaisuus asiasta kiinnostuneille. Tarkoituksena on esitellä tässä tilaisuudessa konfe-renssissa esille nousseita kysymyksiä ja heijastella niitä paikalliseen pirkanmaalaiseen ja tamperelai-seen kehityskulkuun. Yhtenä tärkeänä tausta-ajatuksena tapahtuman suunnittelussa on ollut luoda ohjelmaan nykyhet-ken ja historian vuorovaikutusta. Kansainvälisille osallistujille tullaan esittelemään ekskursioiden aikana kiinnostavia paikallisia kohteita ja samalla

Väino Linna aukio ja Kuusivooninkinen iltavalaistuksessa.

Petri Pussinen

9

K i m m o A n t i l aKir jo i t ta ja on Vapr i ik in projekt ipääl l ikkö ja Reusing the Industr ia l Past-konferenssin pääsihteeri.

nostetaan esille tamperelaisen teollisuuden histori-aa ja nykypäivää. Tampere on erinomainen paikka järjestää tällainen tapahtuma. Kaupungista löytyy lukuisia säilyneitä ja kunnostettuja teollisuusperintökoh-teita, joita voi ylpeänä esitellä alan kansainvälisille asiantuntijoille. Tampere on myös erinomainen esimerkki siirtymisestä vanhan savupiipputeolli-suuden ajasta uuteen osaamiskeskeiseen kauteen. Viikon aikana tutustumiskohteina ovat niin Tam-merkosken partaan teollisuushistorialliset kohteet kuin yhä toimiva M-Realin Takon tehdas. Teknolo-giakeskus Hermia ja Nokian tutkimuslaitos esittele-vät puolestaan uutta huipputeknologiaosaamista. Metso Mineralsin Lokomolla ja Cargotecin Kalmarin Härmälän tehtaalla on molemmilla takanaan pitkä teollinen historia ja edessä häämöttävät uuden ajan haasteet tamperelaisen konepajateollisuuden kehit-

tämisessä. Myös ne kuuluvat vierailuohjelmaan. Luennot ja istunnot järjestetään Tampereen

yliopiston päärakennuksessa ja Finlaysonin alueel-la. Luvassa on mielenkiintoinen viikko, joka tarjoaa tamperelaisille teollisuuslaitoksille, tutkijoille ja museoväelle mahdollisuuden esitellä osaamista maailman johtaville tekniikan historian ja teolli-suusperinteen tuntijoille. Reusing the Industrial Past -konferenssi tulee varmasti tarjoamaan myös monia uusia ajatuksia suomalaisille alan toimijoille. Vuorovaikutus ja keskustelut niin luentojen kuin kahvikuppien ääressä ja näistä syntyvät uudet mie-lenkiintoiset tuttavuudet lienevät kuitenkin tapahtu-man parasta antia.Lisätietoja: http://www.tampere.fi/industrialpast2010

Siperia Finalysonilla on oivallinen esimerkki tehdaslaitoksen uusiokäytöstä.

Jari Mäkin

en

10

Tammerkosken kartano, vaakahuone ja Frenc kellin paperitehtaan massahiomo arkeologien tutkimuskohteena

U l l a L ä h d e s m ä k i Kirjoittaja on Pirkanmaan maakunta-

museon arkeologiasta vastaava tutki ja

6

Tampereen kaupunki aloitti vuonna 2009 Kirjaston-puiston alueella kunnostustyöt, joiden on tarkoitus jatkua kuluvanakin vuonna. Puistolla on keskeinen sijainti kaupungin sydämessä Tammerkosken ran-nalla ja se on myös Vanhan kirkon, vanhan kirjas-totalon ja Tampereen Teatterin monumentaalisten rakennusten sijaintipaikka. Alue on muokattu ja ra-kennettu nykyisen kaltaiseksi puistoksi 1900-luvun alussa, mutta mäellä on ollut myös aikaisemmin puutarha. Puiston ja julkisten rakennusten näyttä-mö on julkista, kaupunkilaisten yhteistä tilaa, jossa on mm. esiintymislava ja lehtienlukusali, puistoa, istutuksia ja kävelyteitä.

Tämän päivän miljööllä on tässäkin tapaukses-sa kauas ajassa taaksepäin ulottuva ajallinen

kerrostuneisuutensa. Siitä on vielä näkyvissä yksittäisiä rakennuksia kuten lehtienlukusalina toi-miva voimalaitosrakennus ja kahdeksankulmainen savupiippu sekä puiston pohjoispäässä Frenckellin punatiilisten rakennusten kortteli. Enin osa Tampe-reen kaupungin syntyyn ja vanhimpaan teollisuus-historiaan liittyvistä muistoista on tällä alueella maanpinnan alapuolella, näkymättömissä tai jo kokonaan hävinneenä.

Muinaismuistojen suojelua säätelevä laki (1963) velvoittaa maankäyttöä suunnittelevia toimijoita

selvittämään, onko sillä alueella, mihin rakentami-sen tai muu maankäytön suunnitelma kohdistuu, rauhoitettuja muinaisjäännöksiä. Kun Tampereen Kirjastonpuiston kunnostussuunnitelmaa laadittiin, museoviranomaisena toimiva Pirkanmaan maakun-tamuseo antoi arkeologisen ympäristön suojeluun ja rakennettuun ympäristöön liittyviä toimintaoh-jeita koskevan lausunnon puistosuunnitelmasta. Ohjeet koskivat mm. arkeologista inventointia. Sitä tarvittiin, koska kirjallisten lähteiden perusteella tiedettiin, että Tampereen kaupungin syntyyn kes-keisesti liittyneet Tammerkosken kartano ja varhai-sen teollisuuden tuotantolaitoksia oli sijainnut sillä alueella, missä puiston kunnostusta tultaisiin teke-mään. Oli myös selvää, että kartanovaiheen jälkeen mäkeä oli rakennettu ja maata muokattu moneen kertaan ja oletettavasti monet aikaisemman maan-käytön jäljet olisivat vahingoittuneita. Inventointi oli ensimmäinen arkeologinen tutkimus, joka alueesta tehtiin ja jolla muodostettiin kokonaiskuva kosken-rannan ihmistoiminnasta pitkässä perspektiivissä.

Tutkija Kalle Luoto selvitti vuonna 2008 tehdyssä arkeologisessa inventoinnissa kirjallisten lähteiden avulla Tammerkosken länsirannan ja siihen rajautu-van alueen asutus- ja elinkeinohistoriallisia vaihei-ta. Inventointitulokset on koottu Luodon laatimaan tutkimusraporttiin Tampere, Kirjastonpisto, Arke-ologinen inventointi 2008 (Pirkanmaan maakunta-museon Kulttuuriympäristöyksikön arkisto). Koski-miljöön vanhin ihmistoiminta ajoittuu oletettavasti kivikauteen, jolloin tämäkin koski on mahdollisesti ollut pyyntiväestön uhripaikkana. Yli sata vuotta sitten koskenperkauksessa löydettyjä kivikirveitä pidetään veteen uhrattuina esineinä.

Tutkimusraportissa todetaan, että pysyvämpi astus syntyi seudulle oletettavasti 1100-1200-luvul-la, johon vaiheeseen Pirkkalan pitäjään kuluneen Tammerkosken kylän historia palautuu. Kirjallisia mainintoja Tammerkosken kylän asukkaista on

Nykykartalle asemoituna Frenckellin massahiomon (kartalla rasteroitu rakennus J) ja sen ympärillä sijain-neiden rakennusten paikat 1900-luvun alussa. Ase-mointi Teemu Tiainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

11

ainakin 1400-luvulta ja vuoden 1544 maakirjas-sa kylä tunnettiin nimellä Koskis. Tämän nimen rinnalla esiintyivät myös nimet Tammerkoski ja Tammerforss. Tammerkoskella on pidetty lailli-sia markkinoita jo ennen 1600-lukua ja nykyisen puiston alueella on sijainnut markkinapaikka todennäköisesti 1700-luvun alkuun saakka. Luoto kertoo inventointiraportissa, että Tammerkosken kylä sijaitsi liikenteellisesti erinomaisella paikalla ja liikenteen vilkastuttua kosken yli on rakennettu silta mahdollisesti keskiajalla. Silta mainitaan ensimmäi-sen kerran 1500-luvulla. 1600-luvulla Tammerkos-ken seudun taloja joutui kruunulle. Tammerkosken kartanon luonut Ernst Johan Creuz sai vuonna 1649 lahjoituksena tiloja Messukylän Takahuhdista sekä kolme Tammerkosken kylän taloa. Myöhemmin hän lisäsi tiluksiaan, minkä seurauksena muodostui tilakokonaisuus, Tammerkosken kartano. Tampe-reen kaupunki perustettiin Tammerkosken kartanon maille vuonna 1779. Inventointiraporttiin on koottu kylä- ja kartanohistorian sekä markkinapaikan li-säksi tietoja kosken länsirannalla olleista myllyistä, paperitehtaasta, sähkölaitoksesta sekä Koskipuiston perustamisesta. Inventointiraportti nojautui useisiin Tampereen historiaa koskeviin julkaisuihin ja histo-riallisia karttoja käsittäviin arkistolähteisiin.

Inventoinnin perusteella rajattiin alustavasti Tammerkoski-niminen muinaisjäännösalue, johon sisältyivät edellä kuvatut kylätontti, kartanon tontti-maa sekä markkinapaikka. Vaikka yksistään 1900-lu-vun maankäyttö on ollut alueella paikoin voimakas-ta ja syvälle maaperään kajoavaa, puiston alueella tiedettiin olevan myös sellaisia aloja, joissa saattoi olla säilynyt jäännöksiä kaupungin historian oleelli-sista kehitysvaiheista. Lisäksi puiston kunnostami-sessa oli syytä varautua siihen, että koskenrannan erilaisista tuotantolaitoksista kuten paperitehtaasta tai sähkölaitoksesta voisi olla säilynyt maanalaisia jäännöksiä. Siksi puiston kunnostustyöt aloitettiin keväällä 2009 arkeologien seurannassa. Tutkija Kalle Luodon johdolla puiston alueelle avattiin sadevesiviemärilinjojen kaivantoja ja uudistettavan puuston istutuskuoppia. Arkeologiset seurantatut-kimukset jatkuivat muutamin keskeytyksin syksyyn asti. Tutkimuksiin osallistui lisäksi apulaistutkijana HuK Teemu Tiainen. Seurannassa kaivannoista tuli esille mielenkiintoisia löytöjä Vanhan kirkon kello-tapulin itäpuolelta. Löydöt pysäyttivät kaivutyön muutamissa kohdissa, joissa tehtiin tarkemmat arkeologiset tutkimukset

Valvonnan ja pelastuskaivausten aikana tutki-tuista kaivannoista saatiin talteen runsaasti esi-

Arkeologinen seuranta Vanhan kirkon kello-tapulin juuressa, missä tuli esille ns. vaakahuo-neen jäännöksiä. Kuvassa tutkimusapulainen Tuukka Kumpulainen

Kalle Luoto, Pirkanmaan m

aakuntamuseo

Tammerkosken kartano, vaakahuone ja Frenc kellin paperitehtaan massahiomo arkeologien tutkimuskohteena

12

nelöytöjä, joista osa taltioitiin Kansallismuseon kokoelmiin. Ne luetteloitiin tutkimusten jälkityö-vaiheessa. Esineistöön kuuluu mm. koristeltuja liitupiipun koppia, puna- ja valkosavikeramiikkaa, fajanssiastioiden paloja, astialasia, uunikaakeleiden paloja ja erilaisia metalliesineiden katkelmia.

Kiinnostavimmat kiinteät jäännökset löytyivät Vanhan kirkon tapulin itäpuolelta ja kosken rannal-ta. Tapulin alapuolella rantaan viettävässä rinteessä tuli esille likamaakerrostuma kookkaan maakiven yhteydestä. Tapulin juuresta paljastui 1800-luvun loppupuolella rakennetun ja ilmeisesti 1910-luvulla puretun vaakahuoneen rakenteita. Kaupungin torin toimintaan liittynyttä vaakahuonetta käytettiin vaa-kojen ja mittojen tarkastukseen. (Kuva 1)

Kunnostustöissä kosken rannasta paljastui lisäksi merkittävä teollisuushistoriallinen jäännös. Rannassa on sijainnut useita erilaisia rakennuksia mm. 1800-luvulta lähtien. Yksi niistä oli Frenckellin paperitehtaaseen kuulunut massahiomo, joka on paperin valmistusprosessin historian kannalta kiin-nostava. Se edustaa sitä paperin valmistustekniikan innovatiivista vaihetta, jolloin oli luovuttu lumpun käytöstä raaka-aineena ja siirrytty puuhiokkeeseen. Frenckellin hioketehdas rakennettiin kosken rantaan 1870-luvulla. Puumassan käyttö alkoi Suomessa 1850-luvulla ja vanhimpia hioketehtaita ei tiettä-västi ole säilynyt sellaisenaan vaan ne ovat joko sulautuneet myöhempään rakennuskompleksiin tai purettu kokonaan uudempien rakennusten tieltä. Frenckellin massahiomossa käytettiin jonkin aikaa myös olkea raaka-aineena. Tehdas purettiin 1929, minkä jälkeen paikka ilmeisesti muokattiin puis-toksi. Tammerkosken rantaan viettävän rinteen alla näyttää kuitenkin säilyneen kivisen ja punatiilisen hiomorakennuksen perustusten jäännöksiä. Vuonna 2009 esille tuli vain rannassa olevia osia, mahdol-lisesti tehtaan ja uoman välisen vesikanavan osia, koneiden perustaa ja rakennuksen perustuksia. Löytö on merkittävä Tampereen teollisuusperinnölle ja myös koko Suomen paperiteollisuutta ajatel-len. Tehtaan arkeologiset jäännökset hahmottavat kokonaan hävinnyttä teollisuustoimintaa ja lisäävät maiseman kerroksellisuutta arkeologisella elemen-tillä täydentäen uusiokäytössä olevaa teollisuusra-kennuskantaa.

Punasavikeramiikkaa Kirjastonpuiston eri kaivannoista.

Teemu Tiainen

Teemu Tiainen, Pirkanm

aan maakuntam

useo.

Kaivauksissa löytyneen liitupiipun koppa.

13

Valtion aluehallinnon uudistamisen (ALKU-hanke) myötä maakunnan liittojen uudeksi tehtäväksi tuli laaja-alaisten ympäristöön liittyvien suunnitelmien ja ohjelmien vetovastuu. Pirkanmaan kulttuuriym-päristöohjelma on lain tarkoittama laaja-alainen ohjelma, ja sen ensimmäisessä vaiheessa tarkas-tellaan maakunnallisesti arvokkaita kulttuuriym-päristöjä tulevan maakuntakaavoituksen pohjaksi. Maakuntakaavoituksen avulla kulttuuriympäris-töön liittyvät valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät alueet ja kohteet välitetään kuntien maankäytön suunnitteluun ja kaavoitukseen.

Valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt (RKY2009) hyväksyttiin valtioneuvostossa vuo-

den 2009 lopussa. Nyt tarkistettaviin maakunnalli-siin kulttuuriympäristöihin sisältyvät RKY:n tapaan kulttuuriympäristöjen lisäksi kulttuurimaisemat, perinnemaisemat ja muinaisjäännökset.

Maakunnallisia kulttuuriympäristöjä koskevan selvityksen työohjelman laatiminen on parhaillaan käynnissä. Se laaditaan yhteistyössä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa. Työohjel-massa määritellään mm. lähtötiedot, nykyisten kulttuuriympäristöselvitysten ajantasaisuus, päivitys- ja lisäselvitystarve sekä kulttuuriympäris-töjen alustava kriteeristö.

Kulttuuriympäristöt ovat osa Pirkanmaan maa-kunnan kokonaisvaltaista kehittämistä. Maakunta-kaavoituksen pohjaksi laadittavat selvitykset palvelevat kaavoituksen ohella myös muuta maakunnallista suunnitte-lua ja kehittämistyötä.

Lokakuussa 2009 hyväk-sytyssä Pirkanmaan maa-

kuntasuunnitelmassa 2025 painotetaan Pirkanmaan kulttuurisen identiteetin, vahvan vetovoiman ja kansainvälisen näkyvyyden merkitystä maakunnan kehittämistoiminnassa ja matkailussa.

Valmisteilla olevassa maakuntasuunnitelman kehittämistavoitteita toteuttavassa maakuntaohjel-maluonnoksessa todetaan, että Pirkanmaan kulttuu-ri- ja matkailutoimijoiden yhteistyötä ja yhteistä tuo-tekonseptointia tiivistetään. Lisäksi hyödynnetään Pirkanmaan arvokkaita kulttuuri- ja luonnonympä-ristöjä paikallisessa kehittämistoiminnassa ja mm. pirkanmaalaisten virkistyskäytössä.

Tyrvään vanha kirkko on hyvä esimerkki yh-denlaisesta kulttuuriympäristöjen merkityksestä. Moderni taide yhdistettynä keskiaikaiseen kirkko-ympäristöön on synnyttänyt uudenlaista arvojen monimuotoisuutta ja nostanut kirkon valtakunnal-lisestikin merkittäväksi kulttuurimatkailukohteeksi. Viime syksyn aikana kirkossa ehti vierailla yli 30 000 kävijää. Tarjoamalla uudenlaisia kulttuurielämys-mahdollisuuksia Tyrvään vanha kirkko vahvistaa Sastamalan kaupungin jo ennestään vahvaa kult-tuuritarjontaa ja luo samalla osaltaan kehittämise-dellytyksiä koko Pirkanmaalle.

Pirkanmaan kulttuuriympäristöjä tarkastellaan

maakuntakaavoituksen ja muun kehittämisen pohjaksi

L e e n a R o p p o l aMaakunta-arkkitehti , Pirkanmaan l i i tto

Tyrvään vanhaPyhän Olavin kirkko.

Jouko Aaltonen, Pirkanmaan liitto

13

14

A i n o N i s s i n a h oKirjoittaja on Pirkanmaan maakuntamuseon

kulttuuriympäristöyksikön museolehtori

Pirkanmaan maakuntamuseo alkoi viime vuonna kouluttaa maahanmuuttajia suomalaisen kult-tuuriperinnön tuntijoiksi. Käynnistettiin kokeileva kurssitus ”Kulttuuriperinnön ajokortti maahan-muuttajille”. Koulutus koostui neljästä opintoko-konaisuudesta, joissa tutustuttiin perinteeseen ja museoon eri näkökulmista.

Kaupunki tutuksi –opintokokonaisuudessa tutus-tuttiin Tampereen kaupungin syntyhistoriaan ja

kulttuuriympäristöön kävelykierroksin. Tehtiin myös oma kierroksensa opiskelijoiden omille mielipai-koille kaupungissa. Mennään maalle –osuudessa voitiin tarjota parasta, mitä Pirkanmaalta löytyy. Käyntikohteina olivat mm. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, Rapolan linnavuori sekä Hämeenkyrön ja Vanajaveden kansallismaisemat. Onko museossa muumioita? –otsikon alla tutustuttiin museotyöhön ja näyttelytarjontaan. Suomalaisen tärkeimmät ta-varat ja traditiot –osuudessa valotettiin suomalaista aineellista ja henkistä kulttuuriperintöä. Pääsyvaa-timuksena oli kohtalaisen hyvä suomenkielen taito. Kurssi järjestettiin niin, että se voidaan hyväksyä työ- ja elinkeinotoimistossa ns. rinnasteiseksi toi-menpiteeksi maahanmuuttajien kotoutusohjelmis-sa. Tämä edellyttää melko intensiivistä koulutusta; opiskelutyötä pitää kertyä vähintään 20 viikkotuntia. Sama koulutus järjestetään myös tänä vuonna.

Kulttuuriperinnön ajokortti – mietteitä maahanmuuttajien koulutuksesta

Maahanmuuttajat eivät ole homogeeninen ryhmä. Ketkä heistä tarvitsevat eniten suomalaisen kulttuuriperinnön intensiivistä koulutusta? Aluksi toiveena oli, että osallistujia saataisiin mahdollisim-man monista maahanmuuttajaryhmistä. Ennakko-ajatus oli, että nuoret muslimimiehet hyötyisivät koulutuksesta eniten. Mutta kurssille hakeutui yhdeksän naista, joiden kulttuuritausta on melko lähellä suomalaista. Opiskelijat olivat peräisin Venä-jältä, Ukrainasta, Liettuasta ja Brasiliasta. Useimmat ovat ”korkeasti koulutettuja, keski-ikäisiä naisia” eli samaa ryhmää, joka yleensäkin osaa käyttää kulttuuripalveluita, ja on jo kauan ollut museoiden keskeistä asiakaskuntaa.

Uudelleen kurssiohjelmaa suunnitellessa heräsi kysymys, miksi museo kouluttaa maahanmuuttajia. Mitä museo siitä saa? Onko museoihminen hyvä kouluttaja maahanmuuttajalle?

Museoammattilainen on kulttuuriperinnön asiantuntija mutta maahanmuuttajien arkitodelli-suus voi olla melko vierasta. Minkälaista kulttuu-rista kotouttamista maahanmuuttaja siis tarvitsee? Entä mitä keskiverto suomalainen haluaisi maahan-muuttajien oppivan kulttuuristamme?

Koulutuksemme sai melko paljon huomiota mediassa viime vuonna. Olimme televisio- ja radio-uutisissa ja aika monessa lehtijutussakin. Helsin-gin Sanomien uutinen viritti jopa melko vilkkaan nettikeskustelun. Monen kannustavan kommentin lisäksi tuli myös kriittisempiä näkökantoja niin kuin yleensäkin maahanmuuttajia koskevissa keskus-teluissa. Jonkun mielestä maahanmuuttajan olisi tärkeintä oppia arkipäivässä tarvittavia tapoja kuten kerrostaloasumisen käyttäytymissääntöjä. Joku ar-veli kurssiamme liian korkeakulttuuriseksi olimme-han ottaneet muumimukin tietynlaiseksi kurssimme tunnukseksi.

Kurssin kantavana ajatuksena oli esittää suo-malaista aineellista kulttuuria – museon asiantun-tijuuden ja osaamisen ydintä. Halusimme hakea nykyaikaisille tyypillisille suomalaisille ilmiöille historiallisia ja kulttuurisia yhteyksiä ja taustoja.

Fereydoun Bahramnoori, Pirkanm

aan maakuntam

useo

Palutekeskustelu Vapriikin museoravintola Valssissa.

14

15

Ideana oli kannustaa maahanmuuttajaa näkemään suomalaisen kulttuurin arkisia ilmentymiä histori-allisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta – ja tun-nistamaan kaiken tavaran ja informaation keskeltä myös niitä asioita, jotka ovat yhteisiä hänen oman alkuperäisen kulttuurinsa kanssa. Muumimuki – kampakeramiikka -linjalta löytyi yhteys tava-ratalon astiahyllyltä, Suomen, Venäjän ja Baltian esihistoriaan, suomalaiskodin aamiaispöydästä aina Lähi-Idän keramiikan keksijöihin ja lopulta vie-lä siihen kuuluisaan suomalaiseen designiimme, josta olemme niin ylpeitä. Sivujuonteena tulivat tutuksi myös Tove Janssonin muumisadut, viittaus siis suomenruotsalaiseen kulttuuriperintöömme. Nykyajan tai lähihistorian esineistä hyviä esimerk-kejä löytyy tietysti myös teollisuushistoriallisesta kaupungistamme Tampereelta. Reinot, Ainot ja viimeiset suomalaliset kumisaappaat löytyvät kaupasta Finlaysonin alueelta. Samalla alueella on myös tehtaan kauppa, jossa myydään legendaari-sen puuvillatehtaan, nykyisin valitettavan ei-suo-malaisia kankaita. Nämä jo ehkä kuriositeeteiksi kutistuneet tamperelaisuuden - suomalaisuuden symbolit saavat taustoituksen ja laajemman mer-

kitysyhteyden monissa perusnäyttelyissä museois-sa, jotka sijaitsevat vanhoissa tehdaskiinteistöissä Tampellassa ja Finlaysonilla. TR 1:ssä sattui kurssin aikana olemaan lisäksi Markku Pirin elämän työstä kertova näyttely, josta löytyi jälleen linkki Finlay-soniin ja suomalaiseen designiin. Puhuttiin tietysti myös Marimekosta ja muista vaatteista kuten kansallispuvuista ja muinaispuvuista. Suksia, tuo-hivirsuja, huopatossuja, suomineitoa, kännykkää, räsymattoa ja puukkoakaan ei unohdettu.

Mistä muualta kuin museosta saa vastaavaa tietoa? Ehkäpä lukemalla Tampereen historiat I-III.

Vastaus kysymykseen, miksi museo kurssittaa maahanmuuttajia, piileekin mahdollisesti tässä. Vaikka museo olisi vähemmänkin saavutettava, siellä tieto on tarjolla toisaalta monipuolisella ta-valla mutta toisaalta hyvin kiteytetysti. Esimerkiksi Tampereen historiasta kertova ”Tammerkoski ja sen kaupunki näyttely” kertoo kaupungin 230–vuotisen historian vain yhdeksällä päätekstiplanssilla mut-ta kuvia on ainakin tuhat. Tiettävästi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja esinekin kertoo var-masti ainakin yhtä paljon. Tässä mielessä museon ”kieli” on universaalia ja jos maahanmuuttaja saa

Feraande Compos ihastelee hevosia Osaran maatalousoppilaitoksessa, joka kuului maaseuturetken ohjelmaan.

15

Fereydoun Bahramnoori, Pirkanm

aan maakuntam

useo

16

opastuksen selkokielellä, on museo jo lähtökoh-taisesti saavutettavampi kuin moni muu media tai tietopaikka.

Kokonaan toinen kysymys on, onko museon välittämä tieto sitä, mitä maahanmuuttajille pitäi-si tarjota. Asiantuntijakouluttajien intensiivinen kulttuuriperintökurssi on varmaan paikallaan juuri sellaisille maahanmuuttajille, jotka nyt halusivat suorittaa ”kulttuuriperinnön ajokortin”. Korkeasti koulutetuille ihmisille, jotka halusivat ja myös pys-tyivät vastaanottamaan melko syvällekin menevää tietoa uuden kotimaansa kulttuurista. Sovelletusti

Vuonna 2001 toteutettiin Migrating Memories –projekti EU:n tuella. Siihen osallistui Vapriikin lisäksi Malmön museo Ruotsista ja Nottinghamin kunta Englannista. Projektissa koottiin nuorten maahanmuuttajien tarinoita ja kokemuksia heille tärkeiden esineiden kautta. Tuloksista koottiin museonäyttely, joka oli esillä kaikilla ao. paik-kakunnilla ja verkkonäyttely http://tracearvhive.ntu.ac.uk/mime/mime.htm). Projekti sai laajasti kansainvälistä huomiota, ja Malmön museo sai siitä Ruotsin ”vuoden museo” –palkinnon.

”Maahanmuuttajien Suomi” oli valokuvaus-projekti, jonka veti Vapriikin valokuva-arkisto. Kymmenen maahanmuuttajaa osallistui projek-tiin, jossa etsittiin maahanmuuttajien näkökulmia Suomeen valokuvauksen avulla. Projektiin liittyi näyttely TR 1 v. 2005-6.

Tampereen valmistavat luokkien maahan-muuttajataustaiset lapset ovat olleet Taide- ja

kulttuurikasvatus –hanke Taidekaaren yhtenä koh-deryhmänä vuodesta 2006 lähtien.

Tampereen museopalveluiden museopeda-goginen yksikkö ja Työväenmuseo Werstas ovat mukana Avara museo –hankkeessa, jossa yhtenä kohderyhmänä ovat maahanmuuttajat. Hankkeen tavoitteena on mm. kouluttaa maahanmuuttajia museotyöhön. Hankkeesta tarkemmin Jaana Ylä-sen artikkelissa.

Työväenmuseo Werstas on toteuttanut Maa-hanmuuttajat työelämässä ja politiikassa ja Maahanmuuttajien muistot –hankkeet v. 2006-7. Hankkeissa kerättiin haastattelujen avulla maahan-muuttajien kokemuksia työelämästä ja politiikasta. Dokumentointien pohjalta tuotettiin ”Juuret maa-ilmalla, koti Suomessa” –verkkonäyttely, jossa 32 maahanmuuttajaa 24 eri maasta kertoo elämänta-rinansa. http://www.tkm.fi/mamu/index.cgi.)

vastaavaa kurssia voisi siis järjestää jo jonkin aikaa Suomessa asuneille melko hyvän kielitaidon omaa-ville maahanmuuttajille. Toisessa ääripäässä olisivat mahdollisesti sotien ja vainon kohteeksi joutuneet, lukutaidottomat ja suomenkieltä huonosti osaavat maahanmuuttajat. Mielestäni heidän kulttuurikou-lutukseensa museoihmisen ammattitaito ei yksin riitä. Heidän kotoutusohjelmansa edellyttää sosi-aalialan ja erityispedagogiikan asiantuntemusta. Mielestäni museon tehtäviin ei myöskään kuulu kotoutuksen jokapäiväiset asiat kuten kerrostalo-asumisen säännöt tai katukäyttäytyminen. Maahan-muuttajillekin suunnatussa palvelussaan museon on varmasti hyvä keskittyä omaan osaamiseensa.

Muita museoprojekteja maahanmuuttajille

Iryna Kupchik esittelee mielipaikkaansa Tuomiokirkkoa.

Fereydoun Bahramnoori, Pirkanm

aan maakuntam

useo

17

Ensimmäiset Tammerkoskeen liittyvät hankkeet valmistuivat loppuvuodesta 2009. Tuolloin

julkaistiin koskimaisemasta kertova verkkosivusto, joka koostuu kolmiulotteisesta mallista, animaa-tioista sekä niihin liittyvistä verkkonäyttelyistä. Kolmiulotteisen mallin ja animaatioiden avulla käyttäjä pääsee tutustumaan maisemaan kosken yllä. Näyttelyt esittelevät valokuvin historiallista Tammerkoskea ja tehtaiden elämää TAKO:sta Siilinkarille. Verkkosivuston kanssa samaan aikaan museokeskus Vapriikissa aukesi laaja Tammerkoski ja kosken kaupunki -niminen näyttely.

Ensi kesänä valmistuu Tammerkosken kaupun-ki –niminen laajempi internetportaali, johon myös edellä mainittu 3D-malli liitetään osaksi. Tammer-kosken kaupunki toimii portaalina erilaisiin kosken teollisuusperinnettä ja Tamperetta laajemminkin esitteleviin internetaineistoihin. Portaali on selat-tavissa sekä suomen- että englanninkielisenä. Sitä voivat matkailijoiden lisäksi hyödyntää vaikkapa opettajat, tutkijat sekä ketkä tahansa teollisuuspe-rinnöstä ja kaupunkiympäristöistä kiinnostuneet.

Uutta Tammerkosken kaupunki -sivustolle tuo-tettavaa aineistoa ovat verkkonäyttelyt ja reittiesi-

te. Verkkonäyttelyistä ensimmäisenä valmistuu valokuvanäyttely Tammerkosken kansallismaisema tänään, joka valottaa vanhojen teollisuusrakennus-ten erilaisia uudiskäyttöjä. Reittiesite Kansallismai-sema Tammerkoski on luotu erityisesti matkailijoita silmällä pitäen. Esitteeseen on koskenvarrelta poimittu 10 kohdetta ja niitä yhdistämään on suunniteltu kävelyreitti. Reitti ohjaa paitsi parhaille näköalapaikoille myös vähemmän tunnetuille sisä-pihoille. Esite on sivustolla käyttäjän selattavissa ja tulostettavissa mukaan otettavaksi. Lisäksi esitettä painetaan kaupungille jakoon kesäkaudeksi.

Kesällä 2010 on tarkoitus kokeilla myös uuden mobiiliteknologian tarjoamia mahdollisuuksia luomalla Kansallismaisema Tammerkoski -esitteestä kännykällä käytettävä mobiiliopas. Tulevaisuudessa Tammerkosken kaupunki -portaali kasvaa uusilla näyttelyillä ja reiteillä. Kolmiulotteinen malli laaje-nee lopulta kenties kattamaan koko kaupungin!Kolmiulotteiseen Tammerkoskeen voi käydä tutus-tumassa osoitteessa:http://www.vapriikki.net/tammerkoskenkaupunki/Sama osoite vie myös kesällä valmistuvaan Tam-merkosken kaupunki –portaaliin.

Tammerkosken kansallismaisema kaikkien ulottuville

Miia HinnerichsenKirjoittaja työskentelee projektitutki jana

Pirkanmaan maakuntamuseossa

Tampereen ydinkeskustan halki kulkeva noin kilometrin mittainen Tammerkoski vanhoine tehdasalueineen, voimalaitoksineen, pa-toineen ja siltoineen muodostaa ajallisesti kerrostuneen ja monipuolisesti teollisuuden historiasta kertovan kokonaisuuden. Kosken-varsi on maamme tunnetuin teollinen kau-punkimaisema ja se onkin nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Tampereen kaupungin museopalvelut on vuodesta 2009 alkaen pyrkinyt lisäämään Tammerkosken tunnettavuutta ja saavutettavuutta. – Kansallismaisema kuuluu kaikille!

Marika Tam

minen, Vapriikin kuva-arkisto

18

1. Mistä olet kotoisin ja kuinka olet päätynyt Tampe-reelleOlen viettänyt lapsuuteni Itä-Suomen maisemissa. Tampereen teknilliseen korkeakouluun tulin opiske-lemaan arkkitehdiksi vuonna 1971, ja sille tielle olen jäänyt!

2. Työpaikkasi nimi muuttui – muuttuiko myös sijainti?Ympäristökeskus muuttui elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseksi, mutta toimipaikkamme on edelleen Yliopistonkadulla Attilan entisessä ken-kätehtaassa, joka peruskorjattiin toimistotiloiksi pari vuotta sitten. Korkeat, valoisat ja avarat tilat muodostavat hyvät puitteet tämän päivän tarpei-siin toteutetuille työtiloille, joissa kuitenkin vielä aistii rakennuksen alkuperäisen käyttötarkoituksen. Attila on hyvä esimerkki vanhan rakennuskannan uuskäytöstä: rakennuksen työntekijämääräkin on tänään jokseenkin sama kuin se oli kenkätehtaassa parhaimmillaan.

3. Mitä kuuluu työtehtäviisi?Toimin ELY-keskuksen rakennetun ympäristön yksikön päällikkönä. Rakennetun ympäristön yksik-kömme vastaa valtion alueellisena viranomaisena maankäytön ja rakentamisen sekä myös vesihuollon ohjauksesta. Kaavaneuvottelut, kaavoista annettavat lausunnot ja rakentamisen poikkeamispäätökset ovat päätyötämme. Kaavojen sisältökysymyksinä keskeisiä tänä päivänä ovat yhdyskuntarakentee-seen, palvelujen saatavuuteen sekä elinympäristön laatuun liittyvät asiat. Elinympäristön laatutekijöinä sekä luonnon että rakennetun ympäristön arvot ovat helposti haavoittuvia ja niitä koskevat päätökset kor-jaamattomia, mikä tulisi aina muistaa maankäytön muutoksista päätettäessä.

4. Onko oma toimenkuvasi muuttunut muutoksen myötä?Jatkan sisällöllisesti samoissa työtehtävissä kuin ennenkin, mutta työyhteisö ja sen asiantuntemus on laajentunut. Koen erittäin myönteisenä, että olem-

me jo muutamassa kuukaudessa löytäneet sujuvia yhteistyömuotoja liikennevastuualueen kanssa, ja odotan, että löydämme niitä jatkossa lisää koko ELYn puitteissa.

4. Miten näet kulttuuriympäristön aseman ympäris-töhallinnon nykyorganisaatiossa?Ympäristöministeriö ohjaa jatkossakin ELY-keskus-ten ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueiden toimintaa ja asettaa niille toiminnalliset tulosta-voitteet. Niihin sisältyy mm. valtakunnallisesti arvokkaiden ympäristöjen vaaliminen, alueellisten kulttuuriympäristöohjelmien edistäminen sekä arvokkaiden ympäristöjen ja rakennusten ylläpidon tukeminen taloudellisin avustuksin. Rakennetun ympäristön arvot ovat osan kansallista muistia, ja uskon, että kulttuurihistorian merkitys tulee jatkos-sakin olemaan vahvasti esillä. Rakennettu ympäris-tö tarvitsee myös jatkuvaa huoltoa, ja tässä suh-teessa kaivataan myös valtakunnallista ohjeistusta siitä, kuinka esim. energiatehokkuutta koskevia tavoitteita tullaan soveltamaan vanhaan arvokkaa-seen rakennuskantaan.

Ympäristökeskuksesta tuli ELY10 kysymystä

Leena Strandenille

Pirkanmaan Ympäristökeskus yhdistyi vuoden 2010 alusta Pirkanmaan TE-keskuksen ja Tiehal-linnon kanssa Elinkeino, -liikenne ja ympäristö-keskukseksi ( ELY-keskus). Kysyimme yliarkkitehti Leena Strandenilta ELY-keskuksen Alueidenkäytön yksiköstä kuinka virastojen yhdistäminen on vai-kuttanut kulttuuriympäristötyöhön Pirkanmaalla.

Auli Kilpeläinen, Pirkanmaan ELY-keskus

Entinen Attilan kenkätehdas oli pitkään Tampereen Yliopiston hallussa. Nyt siinä sijaitsee ELY-keskus.

19

5. Mikä on tämänhetkinen yksikön työnjako ja organisointi KY-asioissa - entä visio siitä?Jokaisen maankäyttösuunnitelman tavoitteena on ennakoida tulevaa kehitystä ja ohjata sitä. Tässä mielessä kaikki kaavahankkeet vaikuttavat tavalla tai toisella olemassa oleviin ympäristöihin ja niiden arvoihin. Yksikkömme koko henkilökunnan tehtävä-nä on tunnistaa näiden muutosten merkitys ja oh-jata suunnitelmien laadintaa siten, että päätöksen-teko perustuu riittävään tietoon alueen historiasta ja asiantuntija-arvioihin muutosten vaikutuksista. Yksikkömme työnjaon puitteissa kulttuuriympäris-tön hoidon yleinen edistäminen kuuluu edelleen ylitarkastaja Leena Lusalle, joka on hoitanut tätä tehtävää antaumuksella jo vuosia.

Pirkanmaalla on toiminut pitkään kulttuuriym-päristön hoidon yhteistyöryhmä, jonka koollekutsu-misesta on vastannut ympäristökeskus. Yhteistyö-ryhmä on näkemyksemme mukaan toiminut hyvin, ja sen avulla on voitu yhdistää kulttuuriympäristön hoidon osaamista ja resursseja. Ryhmän työn kautta on saatu hyvää näkyvyyttä vuosittaisille Eu-roopan rakennusperintöpäivän tapahtumille ja joka toinen vuosi järjestetyt koulutustilaisuudet ovat aina olleet ”loppuunmyytyjä”. Tätä hyvää yhteistyötä on tarkoitus jatkaa myös ELYn puitteissa, ja toivon, että yhteisesti löydämme myös uusia toimintatapo-ja rakennetun ympäristön huomioimiseksi osana elinympäristön laatua.

6. Helpottaako organisaatioiden yhdistäminen kulttuuriympäristöasioiden käsittelyä?Aluehallinnon uudistuksen tavoitteena on toimin-nan järjestäminen entistä tehokkaammin ja tulok-sellisemmin. Tehokkuus edellyttää myös uusien toimintatapojen etsimistä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteistyötä tullaan kehittämään ELYn sisällä, mutta vielä tärkeämpää on löytää uusia toimintamuotoja sekä muiden viranomaisten että kansalaisjärjestöjen kanssa.

7. Mitä kärkiasioita (tai alueita) haluaisit nostaa esille Pirkanmaan kulttuuriympäristön osalta?Pirkanmaan kunnista ja kaupungeista moni on syn-tynyt teollisuuden ympärille. Näillä paikkakunnilla teollisuuden rakennemuutos on vaikuttanut voi-makkaasti yhdyskuntien taloudellisiin rakenteisiin, ja voidaan ennakoida, että muutos tulee jatkumaan. Kulttuuriympäristöinä teollisuuslaitokset ja niihin liittyvä palvelu- ja asuntorakentaminen muodos-tavat kokonaisuuksia, joiden merkitys on alkanut

hämärtyä muutosten myötä. Näiden teollisuusyh-dyskuntien kulttuurihistoriallisten ominaisuuksien ja arvojen tunnistamiseen tulisi nyt panostaa, ettei niitä menetetä puutteellisen tiedon vuoksi. Useim-mat meistä ihailevat vaikkapa Tampereen koskimai-seman vanhoja valokuvia ja niissä näkyviä raken-nuksia, joita ei enää ole. Olisimmeko tänä päivänä jo viisaampia teollisen perintömme suhteen?

8. Oma lempiympäristösi?Edelliseen teemaan liittyen minua viehättävät ympäristöt, joissa näkyvät selkeästi yhdyskunnan kehitysvaiheet. Pirkanmaalta nostaisinkin kaksi kaupunkia, Mäntän ja Valkeakosken, ympäristöiksi, jotka ovat säilyttäneet hyvin kulttuurisen perin-tönsä. Valkeakoskea kohtaan tunnen siellä pitkään työskennelleenä lukkarinrakkautta: Sääksmäellä näkyvät vielä muinais- ja agraarihistorian kaudet, kartanokulttuuri, taiteilijahuvilat, sekä Sääksmäen Myllykylän kasvu puutarhakaupunkiperiaatteen

mukaan toteutetuksi teollisuuskaupungiksi. Henkilökohtaisesti tunnen itseni messuky-

läläiseksi asuinpaikkani mukaan, ja toivon, että myös Messukylän kirkonseutu ymmärrettäisiin kokonaisuutena, jonka ominaispiirteet ovat osa pitkää kaupunkikehitystä.

9. Keksi jokin uusi idea kulttuuriympäristön vaalimiseksi.Monet asukas- ja omakotiyhdistykset tekevät paljon työtä oman elinympäristönsä vaalimiseksi. Yh-distyksille kohdistetut opastetut museokierrokset voisivat tarjota sopivaa ohjelmaa jäsenistölle ja lisätä paikallishistorian harrastajien lukumäärää kaupungissa.

Kulttuuriympäristön vaalimisessa ratkaisevaa on ennen kaikkea tiedon ja ymmärryksen lisääminen ja sen kautta yhteisen tahtotilan löytäminen.

Mari Peltonen, Pirkanm

aan ELY-keskus.

20

Tampereen luonnontieteellinen museo välittää ja tuottaa pirkanmaalaisille tietoa alueen luonnosta. Suurta yleisöä varmasti kiinnostaa loppuvuodesta 2010 avautuva uusi Pirkanmaan luonnosta kertova perusnäyttely, mutta museo on paljon muutakin. Museolla on maakunnallisesti merkittävät kokoel-mat, museo tutkii luontoa ja vastaa siihen liittyviin tiedusteluihin.

Joulukuussa 2010 museokeskus Vapriikissa avau-tuu kauan odotettu luonnontieteellisen museon

perusnäyttely – oikeastaan uuden näyttelyn ensim-mäinen puolisko, joka esittelee maakunnan lajiston ja elinympäristöjen monimuotoisuutta. Muutaman vuoden kuluttua tästä näyttelyn yhteyteen valmis-tuu vielä tutkimus- ja opetustila, jota voivat hyödyn-tää esimerkiksi koulut ja päiväkodit. Uudessa näyt-telyssä voi tutustua alueen luonnon erikoisuuksiin tai tutkia luonnon ihmeitä suurimmista pienimpiin eläimiin ja yleisimmistä harvinaisimpiin kasveihin. Nykytekniikan avulla näyttelyssä saa virikkeitä luonnossa odottelevista luontoelämyksistä.

Luonnontieteellisiin kokoelmiin kuuluu noin 100 000 näytettä, joita käytetään näyttelyn lisäksi tutkimuksessa ja opetuksessa. Kokoelmat sisältävät eniten tieteellisesti tallennettuja hyönteis- ja kasvi-näytteitä sekä täytettyjä lintuja ja nisäkkäitä. Lisäksi näytteitä on muun muassa kivistä ja mineraaleista. Suurin osa näytteistä on kotimaisia, ja erityinen pai-nopiste on Pirkanmaan luonnossa.

Kokoelmat ovat saaneet alkunsa noin vuosisata sitten virinneestä innokkaasta luontoharrastuksesta. Tänäkin päivänä sidos luontoon liittyvään harrasta-miseen ja paikallisiin luonnontieteellisiin yhdistyksiin on tärkeä. Museo ei itse osta eikä pyydystä näytteitä kokoelmiin. Lähes kaikki näytteet tulevat lahjoituk-sina, joko luonnontieteen harrastajilta, ammattitut-kijoilta tai muilta kansalaisilta. Viimeisen vuoden aikana museolle on tuotu erityisesti talvella nälkään kuolleita pöllöjä ja joitakin muita lintuja, jonkin

Tietoa Pirkanmaan luonnosta!

T o m i K u m p u l a i n e nKirjoittaja on Tampereen luonnontieteell isen

museon amanuenssi

Nokikana (Fulica atra) on rantakanojen heimoon kuuluva lintulaji. Sitäkin tavataan Pirkanmaalla.

Tyhjältä näyttää vielä, mutta jo joulukuussa 2010 tässä sijaitsee Tampereen luonnotielleinen museo, näyttää amanuessi Tomi Kumpulainen

Vaprrikin kuva-arkisto

Lasse Honkanen

21

Tietoa Pirkanmaan luonnosta!

Tyhjältä näyttää vielä, mutta jo joulukuussa 2010 tässä sijaitsee Tampereen luonnotielleinen museo, näyttää amanuessi Tomi Kumpulainen

21

verran linnunmunakokoelmia sekä pari merkittävää hyönteiskokoelmaa.

Kuka tahansa voikin tarjota museolle vaikka van-haa hyönteiskokoelmaansa tai muuta arvokkaana pitämäänsä näytettä maakunnan luonnosta. Aivan kaikkea ei museokaan voi ottaa vastaan; yleensä näytteen pitää olla hyvässä kunnossa ja siitä olisi hyvä löytyä tieteellisen näytteen vaatimia keräystie-toja. Kokoelmia on tarkoituksenmukaista kartuttaa jatkuvasti, jotta jälkipolville ja tutkimuksellekin tal-lentuisi edustavia näytteitä luonnon tilasta ennen ja nyt. Usein käy niin, että aikanaan kerättyjen näyttei-den arvo huomataan vasta jälkikäteen, kun vaikka tavallisen lajin näytteiden joukosta paljastuu jonkin yllättävän lajin yksilöitä.

Museo on mukana useissa maakunnan luontoon liittyvissä tutkimuksissa. Tänä vuonna on käynnissä muun muassa Nokian Pitkäniemen sairaala-alueen hyönteislajiston monimuotoisuustutkimus ja Tampereen Pispalan - Tahmelan alueen hyönteissel-vitys, jossa museo on mukana yhdessä Tampereen

Hyönteistutkijain Seuran kanssa. Tutkimusten avulla helpotetaan luonnon monimuotoisuuden huomi-oon ottamista alueiden käyttöä suunniteltaessa ja saadaan samalla ajankohtaista tietoa luonnosta ja lajistosta.

Kokoelmiakin tärkeämpää on luonnontieteelli-sen museon rooli luontotiedon jakajana. Museolta kysytään jatkuvasti luontoon liittyvistä asioista ja luonnossa havaituista ilmiöistä. Museo haluaakin rohkaista ihmisiä tarkkailemaan omaa ympäris-töään, ja miettimään, mitä ympäristölle kuuluu. Jos luonnossa liikkuja havaitsee luonnossa jotain yllättävää, voi asiasta kysyä luonnontieteellisestä museosta. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan – ja yksittäinenkin havainto on usein merkittävä!

Museosta kuka tahansa voi myös kysyä määri-tysapua tunnistamattomien eläin- tai kasvinäyttei-den kanssa. Vuosittain museolle tulee kymmenittäin näytteitä ja kuvia esimerkiksi hyönteisistä, joita epäillään kodin tai puutarhan tuholaisiksi tai jotka ovat muuten vaikeasti tunnistettavia. Usein selvi-tettäväksi tulee myös kuvia harvinaisiksi epäillyistä linnuista tai kasveista. Museosta voi kysyä apua eliönäytteiden tunnistamiseen ja määrittämiseen, ja tämä apu on kansalaisille yleensä maksutonta.

Lähitulevaisuudessa luontoaiheisten tapahtu-mien järjestäminen Tampereella tulee näkyväksi osaksi museon toimintaa. Tapahtumissa tuodaan esille luonnon monimuotoisuutta ja tietoa luonnos-ta sekä siitä, miten sitä voi tarkkailla. Museo antaa mielellään vinkkejä retkeilyyn ja tietoa paikallisista luontokohteista. Museo haluaakin rohkaista ihmisiä tutustumaan omaan lähiluontoonsa. Luonnontie-teellinen museo toivoo herättävänsä ihmisissä py-syvän kiinnostuksen ympäröivää luontoa kohtaan.

Hyönteistutkimusta maastossa. Tomi Kumpulainen tyhjentä-mässä perhosansaa.

Kokoelmatyö on näyttelyiden ja muun yleisöpalvelun ohella museon tärkä tehtävä. Esimerkiksi hyönteiskokoelmat ovat myös tutkimuksen kannalta korvaamattomia.

Ossi Kumpulainen

Vaprrikin kuva-arkisto

21

2224

Avara museo -hanke on viiden eri museon yhteen kokoava kokonaisuus, joka kehittää museopalveluja aikuisille. Hanketta koordinoi Museoliitto ja hank-keen kehitys- ja tutkimustyötä sekä arviointia tekee Helsingin yliopiston CICERO Learning -verkosto.Avara museo on saanut ESR-rahoituksen ja rahoit-tajana on Lapin Ely. Hanke on kolmivuotinen.

Vuoden alussa aloittanut Moniääninen museo on TAITEn, Tampereen museopalveluiden museo-

pedagogisen yksikön hanke. TAITE on toiminut Tai-dekaaren kautta jo pitkään maahanmuuttajalasten kanssa, viime vuosina yli 10 valmistavan opetuksen luokkaa on ollut vuosittain mukana Taidekaaren toi-minnassa. Moniäänisen museon pyrkimyksenä on sekä monipuolistaa että kehittää erityisesti aikuisil-le maahanmuuttajille suunnattuja museopalveluja yhdessä museohenkilökunnan kanssa. Samalla voidaan myös löytää uusia ja moninaisia tulkintoja meidän yhteisestä historiastamme sekä nykypäi-västä. Nimensä mukaisesti moniäänisiä tulkintoja, sekä suomeksi että muilla kielillä.

Hankkeen keskeisenä tehtävänä on kehittää museopalveluja maahanmuuttajille. Hankkeen aikana tullaan kurssittamaan 10 maahanmuuttajaa museotyöhön, sekä käytännön työssä oppien että verkkokursseja hyödyntäen. Tarkoitus on

myös ottaa huomioon kurssilaisten aiempi koulu-tus. Kurssille ei kuitenkaan etsitä varsinaisesti mu-seoaineita opiskelleita, vaan uusia toimintamuotoja etsittäessä pyritään hyödyntämään mahdollisim-man paljon eri alojen ammattilaisia. Kurssilaisille ei makseta kurssin ajalta palkkaa, vaan jokaisen kohdalla katsotaan työ- ja elinkeinotoimistossa kurssin soveltuvuus rinnasteiseksi toimenpiteeksi (kotouttamisohjelmassa) tai tuetun omaehtoisen opiskelun tavoitteisiin.

Maahanmuuttajien moninainen ryhmä aset-taa paljon haasteita museoille, mutta museo voi myös tarjota hyvät mahdollisuudet auttaa maa-hanmuuttajien integroitumisessa yhteiskuntaan, nimenomaan kotouttamisvaiheessa. Pirkanmaan maakuntamuseo on toteuttanut maahanmuutta-jille suunnatun Kulttuuriperinnön ajokortin joka on ollut erinomainen päänavaus asiassa ja nimen-omaan tämän tyyppisessä koulutuksessa. Ajo-korttikoulutukselle soisi pysyvän paikan museon palveluissa. Kulttuuriperinnön ajokorttikoulutus ja Moniääninen museo poikkeavat mielestäni muista maahanmuuttajille suunnatuista museoprojekteista nimenomaan siinä, että kummassakin perehdytään uuden kotimaan kulttuuriin ja sen esittelyyn maa-hanmuuttajille soveltuvalla tavalla. Nämä toimet ovat museoiden osalta katsottu myös Tampereen

Avara Museo – moniääninen museo monenmoista museopalvelua maahanmuuttajille J a a n a Y l ä n e n

Kirjoittaja työskentelee Moniääninen

museo -hankkeessa projektisuunnittel i jana

Kuvat: Pauli ina Pesonen

23

kaupungin seuraavaan maahanmuuttajien kotoutta-misohjelmaan. Ensisijaisen tärkeää on myös saada näitä palveluja pysyviksi toiminnoiksi.

Moniääninen museo menee osin vielä syvem-mälle kuin ajokorttikoulutus ja pyrkii maahanmuut-tajakurssilaisten kautta rakentamaan notkahta-mattomia siltoja museoiden ja maahanmuuttajien yhteisöjen välille. Kurssilaiset toimivat lähettiläinä museoista omiin yhteisöihinsä. Samalla he omalla esimerkillään kannustavat muita maahanmuuttajia aktiivisemmin toimimaan suomen kielellä, sekä kokemaan me-henkeä muun väestön kanssa myös paikallisen historian ja taiteen äärellä. Kurssilaisten toiminta keskittyy erityisesti kotouttamisvaiheen maahanmuuttajiin (alle 3v. Suomessa olleet). Pyrki-myksenä on että mahdollisimman moni kurssilai-nen jäisi tavalla tai toisella museoiden palvelukseen jatkamaan aloittamiaan käytäntöjä.

Maahanmuuttajien erilaisia taustoja ja ammat-teja voidaan hyödyntää myös museoiden ope-tuskokoelmien uudenlaisessa ja monipuolisessa käytössä. Kurssilaiset tavoittavat sellaisiakin ryhmiä keskuudestaan, joita museoiden on yksin hyvin vaikea saavuttaa. Museon kynnystä voidaan näin madaltaa opetuskokoelmien kautta, esineiden tar-kastelu tutussa ympäristössä ennen museoympä-ristöön tuloa on varmasti kielen kannat kirvoittavaa toimintaa, joko suomeksi tai omalla äidinkielellään. Tätä mallia on hyvä hyödyntää myös suomen kielen opetuksessa.

Kurssilaisten erilaiset taustat ja historiat antavat paljon mahdollisuuksia myös erilaisiin tarinoihin, yhtä tosiin kuin meidän perustamperelaisten muis-tot omasta elämästämme. Näiden mahdollisesti erilaistenkin totuuksien hyödyntäminen muistelui-den muodossa tuo uutta elävyyttä myös museoiden kokoelmiin. Maailmalla ajatuksia herättävä uuden-lainen historiankirjoitus, monien

totuuksien kudelma, olisi tällä tavoin saavutettavis-sa elävässä muodossaan myös museoissa.

Museoiden henkilökunnan positiivinen asenne on ensisijaisen tärkeä tekijä hankkeessa. Halu kehit-tää uusia tapoja museon kokoelmien hyödyntämi-seen, näyttelyiden maahanmuuttajille kohdennetun kerronnan kehittämiseen ja erilaisten ammattiryh-mien mukaan ottamiseen eri prosesseissa, voi par-haimmillaan saada aikaan museoiden uudenlaista avautumista asiakkaisiin nähden. Tämän tyyppistä museoiden avautumista tapahtuu myös Tampereen uuden sosiaalisen Solmu-museopalvelun kautta.

Avara Museo -hankkeen päätteeksi museoilla on toivoaksemme nivaska ns. hyviä käytäntöjä joita soveltaa aikuisille suunnattuun museopedagogiik-kaan. Palveluja ja uusia toimintamalleja suunnitel-laan maahanmuuttajien lisäksi vanhuksille, työt-tömille sekä yrityksille. Moniääninen museo pyrkii omalla mallillaan olemaan monistettavissa myös muiden kulttuurilaitosten käyttöön.

Maisemissa –näyttelyn työt ovat valmistavan opetuksen oppilaiden eli vastikään Suomeen muuttaneiden lasten ja nuorten tekemiä. Taidekaari tarjosi koko valmistavalle opetuk-selle eli n. 100 oppilaalle Maisemissa-nimi-sen kulttuurikasvatuskokonaisuuden. Se alkoi syyslukukaudella 2009 käynnillä kuva-arkistossa ja kuvataidetyöpajoilla. Kevätlukukaudella luokat ovat vierailleet Tammerkoski-näyttelyssä ja jatkaneet työskentelyä kuvataidetyöpajoissa. Kuva-arkiston osuudesta vastasi Riitta Kela, näyttelyvierailusta Aino Nissinaho, kuvatai-detyöpajoista kuvataiteilija Pauliina Pesonen ja kokonaiskoordinoinnista Tiina Heikkinen.

Maisemissa -kokonaisuuden teoksia, valmistavan opetuksen ryhmät

24

Hämeen museoseura perustettiin 1907 ja kokoelmat avattiin yleisölle Hämeen museossa 1908.

Johdannoksi

Suomi modernisoitui ja kaupungistui nopeasti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymme-

ninä. Yhtenä näkyvimmistä tuon aikakauden jäljistä rakennetussa maisemassamme voidaan pitää lähi-öitä. Tampereen kaltaisessa nopeasti kasvaneessa kaupungissa lähiöt muodostavat varsin keskeisen osan aluerakennetta ja rakennettua kulttuuriym-päristöä. Niiden kehittäminen on siten erityisen tärkeää. Tampereen keskustan ulkopuolisten 1960- ja 1970-luvulla rakennettujen lähiöiden kehittämi-nen on tullut ajankohtaiseksi osana koko kaupun-gin yhdyskuntarakenteen eheyttämistä koskevaa hanketta. Työn pohjaksi laadittiin selvitys Ruotulan, Tesoman, Kaukajärven, Peltolammin, Multisillan ja Lentävänniemen lähiöalueiden historiasta ja samal-la dokumentoitiin niiden nykypiirteitä. Selvityksessä määriteltiin myös kunkin alueen erityispiirteet ja arvot. Tämä artikkeli kuvaa lähiöiden kehittämisen ja rakennussuojelun näkökulmia kaavoittajan ja maakuntamuseon rakennustutkijan tulkitsemana. Esimerkkinä käytetään yhtä parhaiten säilyneistä alueista, Peltolammia. H.K.

Lähiöt ja kaupunkirakenteen tiivistäminen

Täydennysrakentamisesta lisäarvoa alueilleYhdyskuntarakenne on hajautunut kasvavilla

alueilla muuttoliikkeen, ikärakenteenja perhekoon muutoksen sekä asumisväljyyden kasvun tuloksena. Yhdyskuntarakenteen tiivistä-misellä pyritään pitämään nykyiset alueet elinvoi-maisina sekä hyödyntämään jo olemassa olevia rakenteita. Kysymys on jo rakennettujen alueiden täydentämisestä, alueiden uudelleenkäytöstä ja olevan rakenteen lomaan jääneiden, rakentami-selta vapaiden alueiden hyödyntämisestä. Uudella rakentamisella tuetaan joukkoliikennettä ja siten vähennetään henkilöautosidonnaisuutta ja ener-giankulutusta. Tiivistämällä olevaa rakennetta on myös mahdollista vähentää taajamarakenteen ulot-tamista kokonaan uusille alueille, mikä tarkoittaa luonto- ja kulttuuriarvojen säästymistä.

Yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä ei kui-tenkaan ole kysymys vain tiivistämistä, vaan sillä pyritään myös tuottamaan lisäarvoa alueille. Monipuolisella asuntotuotannolla on mahdollista tukea alueiden ikärakenteen tasaista kehitystä ja elinkaariasumista, jolloin elämäntilanteen muutos ei edellytä asuinalueen vaihtoa. Toisaalta esim. vanhat keskukset kaipaavat uusia toimintoja ja tukiasutusta, jotta niiden tarjoamat palvelut säilyi-sivät. Lisärakentamisella voidaan myös vähentää liikennemelusta aiheutuvia haittoja. Osalla alueista nykyinen teollisuus- tai varastotoiminta on tullut tiensä päähän. Vanhojen alueiden ja rakennusten käyttötarkoituksen muutoksilla voidaan edistää yhdyskuntarakenteen monimuotoisuutta ja tuoda asumista työpaikkojen lähelle ja päinvastoin. Uusi käyttötarkoitus antaa myös mahdollisuuden säilyt-tää kulttuuriperintöä ja luo mielenkiintoisen pohjan uusille toiminnoille.

Tampereen kaupunkiympäristön kehittäminen käynnisti vuonna 2008 Yhdyskuntarakenteen eheyt-täminen Tampereella (EHYT) –työn, jonka tarkoi-tuksena on etsiä asuntorakentamiseen soveltuvia alueita olevaa kaupunkirakennetta täydentäen ja jatkaen. Hankkeessa painotetaan täydennysrakenta-mista nykyisissä asuntokortteleissa, mutta selvite-tään myös alueiden käyttötarkoituksen muutoksen tarpeita, ns. välialueiden rakentamista sekä täy-dennysrakentamisen mahdollisuuksia muun kuin asuinrakentamisen tarpeisiin. Työssä arvioidaan myös täydennysrakentamisen kokonaisvolyymia eli sitä, kuinka paljon uutta asuinrakentamista ja uusia asukkaita on mahdollista sijoittaa nykyiseen rakenteeseen, selvitetään täydennysrakentamisen periaatteita ja mahdollisia taloudellisia kannustimia sekä arvioidaan täydennysrakentamisen vaiku-tuksia. Suunnittelualueena on koko Tampereen kantakaupunki ja erityistä huomiota kiinnitetään Tampereen keskustan ja aluekeskusten täydennys-rakentamiseen. Työstä vastaa Kaupunkiympäristön kehittämisen maankäytön suunnittelu ja sitä ovat valmistelemassa myös Kiinteistötoimi, Asuntotoimi ja Rakennusvalvonta.

TAMPEREEN LÄHIÖT 2010-LVULLA H a n n e l e K u i t u n e n j a

K a r o l i i n a L a a k k o n e n - P ö n t y sKirjoittajat ovat Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutki ja ja Tampereen kaupungin kaupunkiympäristön kehittämisestä vastaava arkkitehti

25

Täydennysrakentaminen lähiökauden alueillaEHYT -hankkeeseen liittyvän lähiöselvitystyön koh-teet ovat monesta syystä kiinnostavia yhdyskunta-rakenteen tiivistämisen kannalta. Tärkeä näkökulma on palveluiden turvaaminen. Tesoma on yksi Tam-pereen aluekeskuksista, mutta myös Kaukajärveltä löytyy aluetasoisia palveluja. Kaikista muista koh-teista löytyy lähipalveluja. Otollisen lähtökohdan täydentämiselle antaa se, että alueet on rakennettu korkeista kerrosluvuista huolimatta pääosin varsin väljästi, sekä alhaisilla alue- että tontintehokkuuksil-la. Lisärakentamisen tarve on nostettu esiin myös alueiden taloyhtiöiden taholta. Rakennukset ovat olleet jo pitkään peruskorjausiässä ja monessa talo-yhtiössä harkitaan keinoja korjauskulujen kattami-seksi. Alueilla onkin vireillä useita täydennysraken-tamiseen tähtääviä asemakaavoja.

Olevassa yhdyskuntarakenteessa eheyttämiselle on yleensä parhaat mahdollisuudet avoimissa tai puoliavoimissa kortteleissa, joihin uusien rakennus-ten sijoittaminen on huomattavasti helpompaa kuin umpikortteliin. Lähiöissä korttelirakenne on pääosin avoin. Alueiden välillä on kuitenkin isoja eroja sen suhteen, miten niille voidaan uudisrakentamista lisätä. Korttelit, joissa rakennukset on sijoitettu keskelle tonttia, sekä vaihtelevat maastomuodot ovat varsin haastavia suunniteltavia väljässäkin rakenteessa. Samoin voimakkaat aluerakenteelli-

set sommitelmat, joissa alueen ilme muodostuu muutamasta harkiten sijoitetusta massasta ja pelkistetystä arkkitehtuurista, sietävät varsin vähän ”häiriötekijöitä”. K.L-P.

Torninosturi, suurmuotti, kirjahyllyrunko ja ruutuelementti –ajatuksia lähiöiden rakennussuojelusta

Tampereen kaupungin lähiöt tarjoavat otollisen kentän pohtia modernin, tässä tapauksessa so-

tien jälkeisen, rakennetun ympäristön suojelukysy-myksiä. Tampereen lähiöiden arkkitehtoninen voima ei liity suoranaisesti alueiden rakennustaiteellisiin piirteisiin vaan ennemminkin luonnonympäristön ja ihmisen muokkaaman asuinmiljöön kohtaamiseen. Silti ei ole lainkaan yhdentekevää miten alueen ra-kennettua ympäristöä kohdellaan. Lähiöiden raken-nussuojelussa ristiriitaiset mielipiteet ovat yleisiä. Torninostureiden sanelemat rakennusten sijoittelu-vaihtoehdot, suurmuottitekniikka, kirjahyllyrunkoon perustuva rakennusmassa ja muoto sekä kaiken läpileikkaava ruutuelementtien estetiikka on meille kaikille kovin tuttua ja samalla usein arvojen näkö-kulmasta etäistä. Toisten mielestä menneet virheet pitäisi piilottaa uusien värikkäiden kerrosten alle. Toiset haluavat vaalia pieteetillä betonielement-tien askeettista ilmiasua. Yleensä on vaikeampaa puolustaa jälkimmäistä näkökulmaa vaikka betoni-elementtien voisi kuvitella olevan niin olennainen

Tesomajärven suur-perheellisten talon pihalla tarjosi mahtavat puitteet lasten lei-keille vuonna 1967.

Kuva Lintunen, Tampere-seura

2628

osa suomalaista arkkitehtuurikuvastoa ja osin mielenmaisemaakin ettei sen puolustamiseen olisi tarvetta lainkaan. Askeettisen ja karun estetiikan kauneuden ymmärtäminen vaatii harjaantumista ja uskallusta luopua tutuksi tulleista näkökulmista ja ajatusmalleista. Onko myös niin, että ihmisten on vaikeaa kohdata visuaalista hiljaisuutta? Aivan kuin kaipaisimme jatkuvaa kohinaa ympärillemme, jotta voisimme tuntea olevamme elossa.

Rakennussuojelussa, tai pikemminkin rakenne-tun ympäristön kehittämisessä alueen ominaispiir-teitä vaalien, on kyse niin betonitalojen virheiden korjaamisesta kuin elinympäristön laadun yleisestä parantamisestakin. Onnistuneet kehittämishankkeet tuovat näille karuille ja joskus jäsentymättömille alueille inhimillistä mittakaavaa, toiminnallista suo-jaa ja palveluita. Talojen kunnostus maalaamalla ja pintoja siistimällä, porrashuoneita ja sisäänkäyntejä parantamalla on yleensä riittävä toimenpide tason nostamiseksi, tai ehkä pikemminkin, tason palaut-tamiseksi. Arkkitehtonisen kohinan lisääminen voi auttaa hetkellisesti ja jonkun mielestä rikastaa ym-päristöä, mutta pitkällä tähtäimellä kuorruttaminen on kestämätöntä. Rakennusten teknisiä puutteita voi korjata alkuperäistä muotoa ja materiaalimaail-maa kunnioittamalla. Tampereen lähiöiden täyden-nysrakentaminen on mahdollista rakennussuojelun tavoitteetkin huomioiden, mutta se vaatii erityistä herkkyyttä ja silmää ympäristön piirteille. Raken-nusten ja luonnon herkkää suhdetta ei saa rikkoa. Tyylin tulisi löytyä luontevasti 60- ja 70-lukujen rationalismin ja nykyarkkitehtuurin välistä, laatua ja rakennusten suhdetta luontoon tarkkaillen.

Rakennussuojelulla on aina sosiaalinen ulot-tuvuus ja lähiöteeman yhteydessä rakennetun ympäristön sidos yhteiskunnallisiin ilmiöihin 1960- ja 1970-luvuilla on ollut erityisen monimuotoinen. Lähiöiden kohdalla onkin itse asiassa aiemmin painottunut alueiden sosiaalinen kehittäminen ja rakennussuojelukysymykset ovat jääneet taustalle, tai unohtuneet kokonaan. Sosiaalinen ympäristö ja rakennetun ympäristön suojelu liittyvät kuitenkin toisiinsa tiiviisti. Ihmiset rakentavat identiteettiään

osin elinympäristönsä varaan ja itseään siihen pei-laten. Lähiöillä on jo ajallista syvyyttä ja ihmisillä niihin liittyviä tarinoita ja kokemuksia, jotka puoles-taan rakentavat lähiöille identiteettiä. Lähiöistä on aikanaan oltu ylpeitä ja tänä päivänä näyttää siltä että lähiökritiikin vuosikymmenet ovat takana ja ko. alueita katsotaan uusin silmin. Lähiöiden kehittä-misen ja niiden arvokkaiden piirteiden vaalimisen tulisi tapahtua vuorovaikutuksessa alueen asukkai-den kanssa. Suunnittelijoiden ja rakennussuojelus-ta vastaavien viranomaisten tulisi kuunnella mitä asukkailla on sanottavaa ja mitä he pitävät tärkeä-nä. Ehkä sitä kautta ylpeys löytyisi uudelleen? H.K.

Case PeltolammiLähtökohtia tiivistämiselle

Yksi mielenkiintoinen esimerkki 1960-luvun alue-rakentamisesta on Peltolammi, joka sijaitsee

noin 5 km:n etäisyydellä Tampereen keskustasta, kaupunkia kiertävän kehätien eteläpuolella. Pel-tolammille laadittiin ensimmäinen, omakotiasu-tukseen perustuva asemakaava vuonna 1948. Tampereen sodan jälkeinen kasvu johti kuitenkin siihen, että Peltolammin samoin kuin Multisillan ja Ruotulan, pientalokaavat muutettiin rivitalojen, lamellitalojen ja tornitalojen väljiksi kokonaisuuk-siksi. Rakennusliike Mattinen & Niemelä tarjoutui Peltolammin aluerakentajaksi. Uusi kerrostaloasu-tukseen painottuva asemakaava laadittiin yhteis-työssä Tampereen kaupungin asemakaavaosaston ja Arkkitehtitoimisto Vahtera & Heinon kanssa. Olli Vahtera vastasi yhdessä Raimo Narjuksen kanssa kaavoituksesta ja Aarne Heino talosuunnittelusta. Aluerakentuminen sijoittui 60-luvun lopulle. (Tam-pereen keskustan ulkopuolisten 1960- ja 1970-luvun asuinalueiden inventointi ja arvottaminen, 2010) Peltolammi täyttää kaikki ensimmäisen polven lähiörakentamisen tunnusmerkit vaihtelevine rakennustyyppeineen, ostoskeskuksineen, palvelui-neen sekä laajoine virkistysalueineen. Aluerakenne perustuu Olli Kivisen kehittämän keuhkokaavion mukaiseen rakenteeseen, jossa on ulkosyöttöinen katuverkko ja kortteleiden keskelle sijoitettu puis-

Lentävänniemen ostari on sijoitettu hienostuneesti vehreään ympäristöönsä. Ostareiden suojelukysy-mykset ovat nyt ajankohtaisia myös Tampereella.

Hannele Kuitunen, Pirkanmaan m

aakuntamuseo

Lentokuva Vallas Oy, Tampereen kaupunki

27

toalue. Kolmikerroksiset lamellitalot reunustavat alueen keskellä sijaitsevia korkeampia tornitaloja. Kerrostalot on rakennettu rinteen suuntaiseen suo-rakulmaiseen koordinaatistoon, kun taas rivitalot on sommiteltu vapaammin. Korkeimmat rakennus-ryhmät sijaitsevat alueen kallioisilla lakialueilla ja korostavat sijoittelullaan maaston muotoja. Ton-teilta on yhteys alueen keskellä sijaitsevaan Tilkon-mänpuistoon. (emt.)

Rakennusliike Mattinen & Niemelä toteutti rakennukset noudattaen pitkälle rationalisoitua betonielementtitekniikka. Rakentaminen on tehty elementtituotannon alkuvaiheessa, mikä näkyy rakenteiden yksityiskohtien määrässä. Esimerkikisi lamellitaloille on tunnusomaista loiva harjakatto, sisäänvedetyt ja suurehkoilla ikkunoilla varustetut porrashuoneet, alakerran autotallikerros, julkisivu-jen elävä vyöhykejako sekä huoneistoparvekkeiden reiälliset betonikaiteet. Talojen seinälinjoissa on parvekkeiden kohdalla käytetty sisäänvetoja, joista myöhemmässä elementtirakentamisessa luovut-tiin. Huomionarvoista on se, että Peltolammi oli Suomen ensimmäinen kansainvälistä 3M-moduulia noudattava asuntoalue.

Peltolammilla selkeäsi tärkein rakennetun ympä-ristön arvotekijä on alue- ja korttelirakenne. Täyden-nysrakentamista suunniteltaessa tästä kiinnipitä-minen on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Hyvän lähtökohdan muodostaa alueen koordinaatisto ja

lamellinen ja pistetalojen rytmi, jonka tunnistami-nen mahdollistaa uusien rakennuspaikkojen löy-tymisen alueelle luontaisella tavalla. Toisen hyvän rakentamiskohteen muodostavat yleisille rakennuk-sille kaavoitetut, toteutumattomat tontit. Näitä löy-tyy lähes jokaisesta saman aikakauden lähiöraken-tamiskohteesta, sillä julkisten palveluiden mitoitus on ollut nykytarvetta paljon laajempi. Rakennusten korottaminen nähdään usein taloyhtiöiden kannalta tarpeellisena, mm. hissien rakentamisesta koituvien kustannusten kattamiseksi. Peltolammin kohdalla tämä on vaikea kysymys mm. rakennusten muodon säilyttämisen näkökulmasta. Hissillisten rakennus-ten saaminen alueelle on kuitenkin tärkeää, ja tähän saadaan mahdollisuus ainakin uudisrakennusten avulla. Tärkeiksi täydentämisen painopisteiksi nousevat myös ostoskeskusten alueet, joita Pelto-lammilla on peräti kolme. Julkisten ja kaupallisten palvelujen tukeminen näissä pisteissä, tukee alueen aluerakennetta. Lähiön onnistunut täydennysraken-taminen vaatii alueen tarkastelua kokonaisuutena ja vuorovaikutteista suunnitteluotetta. Alueita on hyvä täydentää niillä asioilla, joita niiltä puuttuu. K.L-P.

Peltolammin kerros- ja rivitalot sijoittuvat maaston muotoja myötäillen mäen reunoille ja lakialueelle. Luonto on vahvasti läsnä alueen sisällä ja vieressä avautuvan Rukkamäenpuis-tossa.

Lentokuva Vallas Oy, Tampereen kaupunki

27

28

Peltolammi ja rakennussuojelu

Peltolammin rakennussuojelukysymykset liittyvät aluerakenteen ja kaupunkikuvallisten

ominaispiirteiden vaalimisen lisäksi rakennusten arkkitehtonisten piirteiden säilyttämiseen. Peltolam-min rakennuskanta on säilyttänyt alkuperäisiä piir-teitään merkittävällä tavalla. Tämän rinnalla muuta-mien rakennusten perusparannuskokeilut näyttävät karkeilta. Sirotepintaisien levyjen ja ulkopuolisen lisäeristeen pullistamat julkisivut eivät sijoitu enää millekään vuosikymmenelle. Kuorruttamalla uudis-tetut talot näyttävät kummallisilta, keinotekoisilta, epäaidoilta. On syytä edellyttää jatkossa jokaisen korjaushankkeen yhteydessä rakennuksen muotoi-hin, materiaaleihin ja arvoihin paneutumista ennen suunnitelmien tekoa. Korjaamista eivät voi ohjata ainoastaan taloudelliset tekijät. Myös täydennys-rakentaminen vaatii herkkyyttä; esimerkiksi talojen suhde keskuspuistoon tulee säilyttää ja viheralueen tulisi virrata edelleen alueen läpi.

Toisen haasteen rakennussuojelulle muodosta-vat palvelukeskukset, lähiön ”ostarit”. Ostareiden merkitys on aikanaan ollut suuri; ne ovat olleet lähi-öiden käyntikortteja mutta myös sosiaalisen elämän keskuksia ja kohtaamispaikkoja. Ostariarkkitehtuuri on ollut monin paikoin korkeatasoista ja poikennut

ympäristön sarjatuotantomaisesta kerrostaloraken-tamisesta. Peltolammin ostareita ei ole käsitelty lähiöselvityksessä tarkemmin vaan niiden arviointi on liitetty yleispiirteisesti osaksi kokonaisuutta. Alu-een palvelukeskittymien tarkempi tarkastelu onkin tarpeen tulevien kaavamuutosten yhteydessä. Myös aluerakentamisen kokonaisvaltaisuuteen (rakennus-liikkeet huolehtivat esimerkiksi alueellisen kauko-lämpöverkon rakentamisesta) liittyneet rakennukset kuten lämpövoimalat piippuineen tulisi säilyttää ainakin merkittävimmissä paikoissa. Niiden uusio-käytön ideointia voisi käyttää vaikkapa keskustelun virittäjänä alueiden kehittämishankkeissa. Konk-reettisen asian ympärille on helpompi saada aikaan toimintaa. H.K.

Lähiöiden rakentamisen periaatteisiin kuului oman läm-möntuotannon järjestäminen. Paikalliset lämpövoimalat, kuten kuvassa oleva Peltolammin lämpökeskus, ovat monet jääneet käyttöä vaille.

Peltolammin arvokkaisiin piirteisiin kuuluu hienostuneesti detaljoitujen mutta yleisilmeeltään yksinkertaisten asuinker-rostalojen sijainti kallioisessa ja kivisessä, osin metsäisessä maastossa.

Peltolammin Tilkonmäenkadun valkoiseksi maalattu kerros-talo muodostaa elegantin vastineen vieressä nousevalle metsäiselle mäelle. Talon erityispiirteenä himmeäksi hiotuis-ta lasipalkeista kootut porrashuoneiden ikkunat.

Hannele Kuitunen, Pirkanmaan m

aakuntamuseoHannele Kuitunen, Pirkanm

aan maakuntam

useo

A-M N

iilo-Rämä , Tam

pereen kaupunki

29

Uusi valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriym-päristöjen inventointi (RKY-inventointi) on valmis-tunut. Listaus perustuu Museoviraston tekemään inventointiin. Aikaisempi valtakunnallisten arvok-kaiden kohteiden listaus oli valmistunut vuonna 1993. Uuden vuonna 1999 vahvistetun rakennus- ja maankäyttölain myötä listauksen merkitys vah-vistui ja sen päivittäminen ja uudelleen arviointi koettiin tarpeelliseksi. Kulttuuriympäristön osalta tarvittiin ajantasainen ja entistä monipuolisemmin eri arvoja huomioiva inventointi.

Museoviraston laatima RKY-inventointi tulee olemaan valtakunnallisissa alueidenkäyttö-

tavoitteissa mainittu viranomaisten selvitys, mikä osoittaa että alueiden kulttuurihistoriallisten arvo-jen turvaaminen on erityisen tärkeää. Osa edellisel-lä listalla olleista kohteista on pudonnut pois, osa on rajattu uudella tavalla ja joitain kohteita on tullut lisää. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, koska siitä tehtiin yksi valitus.

RKY- inventointi ilmentää rakennetun ympäris-tön monimuotoisuutta ja nostaa esiin niitä ilmiöitä, jotka parhaiten ja monipuolisimmin antavat käsityk-sen Suomen historiasta ja kehityksestä. Kohteita on valittu eri alueilta ja aikakausilta. Ne ovat yleensä laajempia alueita kuin yksittäisiä rakennuksia ja ulottuvat joskus yli kuntarajojen. Pirkanmaalla lista-ukseen kuuluu kaikkiaan 90 kohdetta.

RKY -inventoinnin kulttuuriympäristöihin sisäl-tyy esimerkkejä maanviljelysympäristöistä, talon-poikaisrakentamisesta ja kyläkokonaisuuksista. Hieman epätyypillisempää rakennustapaa edustaa Tunkelon Isotalo Längelmäeltä. Tunkelon suuri, hyvin säilynyt uusrenessanssipäärakennus on poik-

keuksellinen esimerkki 1800-luvun lopun vauraasta talonpoikaisrakentamisesta ja talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehen asumiskulttuurista.

Pirkanmaa on teollisuushistoriallisesti mer-kittävää aluetta ja uutena kohteena listalle ovat nousseet Kokemäenjoen voimalaitokset. Eri vuo-sikymmeninä rakennetut, nimekkäiden teollisuus-arkkitehtien suunnittelemat ja arkkitehtuuriltaan korkeatasoiset voimalaitokset kuvastavat koskivoi-man käyttöä kasvavan sähköntuotannon tarpeisiin 1900-luvun kuluessa. Pirkanmaan puolella merkit-tävimmät Kokemäenjokivarren voimalaitokset ovat Tyrväällä ja Äetsässä

Kaupunkirakentamisesta esimerkkejä on eri aikakausilta alkaen perinteisistä puutaloyhdyskun-nista nykyaikaisiin lähiöihin. Tampereella Kalevan kaupunginosa ja Hervannan keskusakseli kertovat kaupunkisuunnittelun kehityksestä. Nämä 50- ja 80-luvun lähiörakentamisen esimerkit ovat nous-seet uusina kohteina listalle.

Kangasalan näkötornit puolestaan ovat esimerk-ki monipuolisesta kulttuurihistoriallisesta ilmiöstä, niiden rakennushistoriallinen arvo on vaihtelevaa, mutta ne sijaitsevat kulttuurihistoriallisesti merkittä-vissä paikoissa, joista avautuu näkymiä Kangasalan harjumaisemiin.

Lisää kohteita löytyy nettisivuilta www.rky.fi.

Tunkelon Isotalon päärakennus on ulkomitoiltaan 10 metriä leveä ja 40 metriä pitkä ja se on yksi Suomen suurimmista 1800-luvun lopulla rakennetuista maatalon päärakennuksista. Rakennus on vuorattu uusrenessans-sityyliin. Asuinkäytössä olevan rakennuksen ulkoasussa on valmistumisen jälkeen tehty vain vähäisiä muutoksia.

A n u S a l m e l aKirjoittaja on Pirkanmaan maakuntamuseon

paikall iskulttuuritutki ja

Tapani Koiranen, Pirkanmaan m

aakuntamuseo

Uusi RKY-listaus nostaa

esiin valtakunnallisesti

arvokkaat rakennetut ympäristöt

Uusi RKY-listaus nostaa

esiin valtakunnallisesti

arvokkaat rakennetut ympäristöt

30

Pirkanmaan aluetaidemuseo eli Tampereen taide-museon alueellisen toiminnan yksikkö on 2009 aloittanut vierailut Pirkanmaan kunnissa. Niiden aikana olemme tutustuneet taidekokoelmiin, näyttelytiloihin ja vilkkaaseen taide- ja kulttuuritoi-mintaan.

Olemme keskustelleet teosten luetteloinnista ja hoidosta, näyttelytilojen tarpeista ja monenlai-

sista kuvataidetta ja visuaalista kulttuuria sivuavis-ta aiheista. Olemme nähneet vaikuttavia teoksia ja omaehtoista toimintaa, jossa yhtyvät kuvataiteen, ympäristön hoidon ja kestävän kehityksen tarpeet. Uskallan arvella käyntien osoittautuneen hyödylli-siksi molemmin puolin. Ainakin me taidemuseolai-set olemme oppineet paljon uutta ja saaneet iloita sydämellisestä vastaanotosta kaikkialla, missä olemme käyneet.

Taidemuseolaisten tulo ei ole minkäänlainen tarkastuskäynti, vaan olemme yksinkertaisesti uteliaita – tai siis tutkimuksellisesti tiedonjanoisia – alueen kuvataide-elämästä ja haluamme tutustua sen paikallisiin ylläpitäjiin. Emme tule syynäämään, onko kaikki paragraafin mukaista, vaan haluamme olla avuksi ja tueksi varmaan monesti yksinäises-sä eikä ehkä aina kovin hyvin ymmärretyssä työssä. Kysymys on aluetaidemuseon oman tehtävän hoitamisesta: alueen kuvataiteen tuntemuksesta ja tutkimuksesta, kokoelmien luetteloinnin edistämi-sestä ja yhteistyön virittämisestä.

Pirkanmaan aluetaidemuseo on the road

Akaan uusi sympaattinen kulttuuritalo Laaksola, toiminut aikaisemmin esimerkiksi lastenkotina. Taloa esittelee kulttuurikoordinaattori Jaana Kari-Lepistö (vain käsi näkyvissä) tutkija Soila Kaipiaiselle, museoamanuenssi Marja-Liisa Linderille ja museomestari ja rakennuskonservaattori Elina Rantasaarelle.

M a r j a L i i s a L i n d e rKirjoittaja on Pirkanmaan aluetaidemuseon tutki ja

Kuvat: Jari Kuusenaho, Tampereen taidemuseo

30

3131

Sitä paitsi – matkat ovat olleet työpäiviksi suoras-taan sopimattoman kiinnostavia ja mukavia. Aivan kuin pikku lomamatkalle pääsisi – Pirkanmaa on ihmeitä täynnä.

Tähänastisten käyntien perusjoukko on koos-tunut allekirjoittaneen lisäksi museomestari Elina Rantasaaresta, joka osaa neuvoa teosten käsittelys-sä, näyttelytilojen järjestämisessä ja syvällisemmin-kin rakennusasioissa, sillä hän on koulutukseltaan rakennuskonservaattori, sekä valokuvaaja Jari Kuusenahosta. Kerran mukaamme ehti läänintaitei-lija Mikko Kallio, ja myös Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju on hyvin kiinnostunut Pir-kanmaan alueesta. Kevät 2010 on valitettavasti ollut hiljaiseloa, kesän maailmanlaajuinen mitalitaiteen konferenssi Fidem Tampereella ja sen näyttely ovat ylityöllistäneet avainhenkilöt Elinan ja Jarin.

Ennen käyntiämme otamme yhteyttä hyvissä ajoin; tai, mikä vielä parempaa, olette tervetulleita soittamaan tai lähettämään sähköpostia allekirjoit-taneelle ja ehdottamaan sopivaa aikaa. Muutenkin voi soittaa tai postailla: olemme valmiita antamaan neuvoja teosten luetteloinnista, auttamaan sopivan luetteloijan etsimisessä, antamaan vinkkejä näytte-lytilojen ripustus- ja valaistusratkaisuissa. Olemme myös erittäin kiinnostuneita alueella tehtävästä pienimuotoisestakin taiteen tutkimuksesta ja tietysti ennen kaikkea taiteen tekemisestä.

Kaarina Kaikkosen taideteos Ylöjärven kunnantalossa.

Läänintaiteilija Mikko Kallio, museoamanuenssi Marja-Liisa Linder ja museomestari ja rakennuskonservaattori Elina Ran-tasaari ihailevat Rautapuiston monumentaalista kahvipannui-nstallaatiota Hämeenkyrössä – ja tämä oli vasta alkua.

Kansainvälisen lasimuotoilun ja -taiteen lähteillä Urjalan Nuutajärvellä.

32

A r j a K o s k i n e n j a T u o m a s T u o m a l aKuvat art ikkelin kir joittaj ien

30

Hämmästys ja kummastus: Pääkallo ja luut messukasukassa!

Pääkallo ja luut eivät ole tavallisimpia aiheita kir-kollisissa tekstiileissä, joten niiden löytyminen on hieman hämmentävää. Näin kuitenkin kävi Kuhma-lahdelta olevan messukasukan kuntotarkastuksen yhteydessä. Messukasukkaa koristaa hopeasta taidokkaasti tehty pääkallo luineen. Messukasukas-sa olevan laatan mukaan sen ovat Kuhmalahden seurakunnalle lahjoittaneet Kuhmalahden Seura-kunnan Nuorukaiset. Messukasukassa on vuosilu-ku 1795. Vuosiluku ei välttämättä viittaa valmistus-vuoteen. Se saattaa olla myös lahjoitusvuosi.

Tummat messukasukat olivat yleisiä 1800-lu-vulla. Mielenkiintoiseksi tämän messukasukan

tekee selkäpuolella olevan ristin alapuolella näkyvä hopeinen pääkallo ja luut. Niitä on kuvattu van-hemmissa messukasukoissa eri käsityötekniikoil-la toteutettuna, esimerkiksi kirjailtuna. Nykyään pääkalloa ja luita ei löydy kuva-aiheina kirkollisissa

tekstiileissä. Pääkallolle ja luille sekä niiden paikalle on kuitenkin hyvin yksinkertainen selitys: ne merkit-sevät voittoa kuolemasta.

Messukasukan kuntotarkastusta tehtäessä tut-kittiin siinä käytettyjä materiaaleja ja niihin tulleita vaurioita. Tekstiiliosissa vauriot ovat mittavat, me-talliosissa ei niinkään.

Messukasukan materiaalitutkimukseen käytettiin mikroskooppia. Tuloksissa ei ollut sinänsä mitään yllättävää. Samettikangas on puuvillaa. Vuorikangas on pellavaa. Välivuorena on käytetty myös pellava-kangasta. Messukasukkaa reunustaa sekä etu- että takapuolella metallilankanauha.

Kunnoltaan messukasukka on huono. Sekä sametti- että pellavakankaat ovat repeilleet ja niistä puuttuu palasia. Messukasukasta puuttuu myös osa selkäpuolella olevasta rististä.

Huonon kuntonsa takia messukasukkaa ei voida ennen mittavaa konservointityötä esitellä suurelle

32

33

repeämiä ja murtumia lähes kaikkialla. Monin paikoin nämä repeämät vaikuttavat tulleen kun lankoihin on jäänyt jotain kiinni. Pehmeänä metal-lina hopea antaa näin ohuena rakenteena nopeasti periksi, eikä kestä jatkuvaa edestakaisin vääntyilyä. Todennäköistä on että pääosa vaurioista on tullut jo käytön aikana, mutta myös vääränlainen varastointi on voinut aiheuttaa vahinkoa.

Materiaali määriä on vaikea arvioida, mutta ho-pealankaa on kirjailuissa useita kymmeniä metrejä ja kaikki on käsityönä valmistettua. Vaikkei langan valmistus teknisesti ole kovin vaikeaa, on siihen kulunut erittäin paljon aikaa. Olettaa voi että tähän työhön on valjastettu oppipoikia pidemmäksikin ai-kaa ja lankaa on valmistettu metritavarana. 1800-lu-vulla ei suomesta kultasepän pajoja paljoakaan löytynyt, joten työ on oletettavasti lähtöisin Ruotsin puolelta tai tuotettu kauppatavarana Euroopasta,

yleisölle. Näin lehtiartikkelin välityksellä voi saada käsityksen tästä mielenkiintoisesta kirkkotekstiilistä.

Mikroskoopilla pääkallon ja luiden pintavauriot havaitaan selvästi. Kuvassa 3 näkyy pääkallossa olevien hampaiden pintaa. Näitä havaintoja käyte-tään mm. puhdistusmetodin kartoituksessa. Mikro-skooppitarkastelussa metallinauhan rakenne tulee hyvin esille. Samoin vauriokohdat saadaan hyvin esille. Metallinauhojen rakenteen mikroskooppi-tutkimuksessa päästään ns. pintaa syvemmälle eli lankojen rakenteisiin saakka.

Metallisten osien materiaalina on mitä toden-näköisimmin hopeaseos, josta todennäköisesti yli 90% on hopeaa (Ag) ja loput muita seosaineita, kuparia (Cu), sinkkiä (Zn), kultaa (Au) ym. Tarkkaa suhdetta ei voi määrittää ilman kemiallista analyy-siä, mutta yleisesti vastaavissa töissä käytetyt seok-set ovat olleet jo tuohon aikaan varsin puhtaita ja jalometallien käsittelytaito kehittynyttä. Kirkolliseen asuun tuskin olisi ”alempiarvoisempaa” materiaali käytetty.

Kasukasta löytyy usein eri tekniikoin valmistettu-ja metallikoristeita. Kirjaimet, numerot ja laatat ovat levymateriaalista sahattuja ja punsellilla hakatuin kuvioin koristeltuja. Lisäksi laattoihin on taitavasti kaiverrettu tekstiä. Koko kasukkaa kiertää myös ho-pealangasta valmistettu nauha. Rakenteeltaan lanka on hyvin yksinkertainen, ohueksi valssattua hopea-liuskaa on kierretty vaalean langan ympäri ja siitä on kudottu koristeellista nauhaa joka on ompelein kiinnitetty kasukkaan. Lisäksi on kasukan erikoisin koriste: Hopeakallo, joka on valettu useasta kappa-leesta, jotka on juotettu ensin toisiinsa kiinni, ja sen jälkeen kiinnitetty ompelein kasukan kankaaseen tukikankaan kanssa.

Hopea on ominaisuuksiltaan jo luonnostaan var-sin nopeasti tummuva metalli, ja yli 200 vuoden ikä on merkinnyt myös tämän kasukan koristeet ajan patinalla. Hopea oksidoituu, eli tummuu kun se on kontaktissa ilman tai veden otsonin kanssa. Myös rikin sulfaatit aiheuttavat tätä reaktiota. Ei siis ole ihme että kasukan hopeaosat ovat lähes kauttaal-taan eriasteisen oksidikerroksen peitossa. Kuitenkin on myös pieniä kohtia, joista on nähtävissä kuinka loisteliaasti kasukka on ollut koristeltu. Mm. poi-mujen välistä löytyi suojaan jääneitä kohtia jotka ovat säilyneet lähes täysin kirkkaina. Myös ristin poikkipalan keskialue, joka on ollut pystypalan alla suojassa on säilynyt kirkkaana ja siitä on nähtävissä kuinka suuri muutos on tapahtunut vuosien kulues-sa. Lisäksi mekaaninen kulutus on katkonut hopea-lankaa paikoitellen, varsinkin hartioiden taitteen seudulta, missä rasitus on ollut kovimmillaan ja mikroskooppikuvista on nähtävissä pieniä

A r j a K o s k i n e n j a T u o m a s T u o m a l aKuvat art ikkelin kir joittaj ien

Kasukan metallinauhan rakenne tulee hyvin esille mikroskooppikuvassa.

Pääkallossa olevien hampaiden pintaa mikroskooppikuvassa.

34

Saksasta, Ranskasta tai ehkä Englannista, joissa kaikissa kultasepän työllä on vahvat perinteet ja samankaltaista koristelua on käytetty paljon sen ai-kaisessa aateliston vaatetuksessa. Tähän aiheeseen voisi antaa tarkennusta esimerkiksi Kuhmalahden kirkonkirjojen tarkastelu, joista voisi selvitä tarkem-min kasukan alkuperä. Toisaalta myös hopeaosista

saattaisi löytyä valmistajan leimoja tai muita mer-kintöjä, mutta tämän varmentaminen vaatisi osien irrottamista.

Paljonko tällainen työ on tullut maksamaan on hyvin vaikea sanoa, mutta nykyään ammattitaitoi-sella kultasepällä tuotettuna vastaavan työn hinta hipoisi taivasta, jos kenelläkään yksittäisellä sepällä on edes aikaa paneutua näin mittavaan projektiin. Vastaavaa lankaa saattaa tosin löytyä koneellisesti valmistettuna kohtuulliseen hintaan, eli mahdoton-ta ei tällainen työ kuitenkaan ole. Toisaalta aika-kaudelle tyypillisten koristeiden yleisyyden takia on todennäköistä että langan valmistusta varten on ollut aivan omia pajoja ja erikoistunutta työvoi-maa, jolloin myös hinta on ollut jokseenkin järkevä, samalla tavoin kuin nykyään käyttäen teollisesti tuotettua lankaa.

Kankaiden ja metallisten lankojen rakenne antaa tarkemman kuvan tekstiilin kunnosta. Se vaikuttaa omalta osaltaan puhdistusmetodin valintaan. Jos lankojen kuidut ovat erittäin hauraita, esimerkiksi vesipesu ei välttämättä ole mahdollinen.

Metallilangat ja pääkallo luineen tekevät messu-kasukan säilyttämisestä entistä haasteellisempaa. Tekstiilien ja metallien säilytysolosuhdevaatimukset eivät välttämättä kohtaa. Metalli voi väärissä säily-tysolosuhteissa lisätä tekstiilin vaurioitumista.

Toinen kasukan hopealaatoista.

Messukasukka edestaä ja takaa.

35

Arkeologisista kenttätutkimuksista on muodostu-nut erottamaton osa Pirkanmaan maakuntamuse-on toimintaa. Tutkimustarve voi syntyä erilaisista syistä ja tutkimuksen tulokset palvelevat yleensä useita tarkoituksia. Lähes kaikki Pirkanmaan maa-kuntamuseon arkeologiset tutkimukset olivat viime vuonnakin yhteydessä rakentamiseen tai muuhun maankäyttöön (yhteensä 22 kenttätutkimusta, lisäksi tehtiin jälkityöt kolmessa edellisenä vuonna pääosin tehdyssä kenttätutkimuksessa). Tieteelli-seen kysymyksenasetteluun liittyvää Nokian kap-pelin kaivausta jatkettiin myös viime vuonna.

Ensisijainen menettely maankäyttöä koskevia suunnitelmia tehtäessä on aina väistää ja jättää

arkeologiset maastokohteet rauhaan. Mitä pidempi etäisyys rauhoituskohteen ja maankäyttöhankkeen välillä on, sitä parempi. Tämä periaate auttaa säilyt-tämään kiinteän muinaisjäännöksen lähiympäristöä

mahdollisimman muuttumattomana ja kajoamatto-mana ja edistää osaltaan jäännösten usein hanka-lasti ilmenevää ymmärrettävyyttä.

Tutkimuksissa kootaan tietoa siitä, missä sijait-see ennestään tuntemattomia arkeologisia jäännök-siä, minkälaisia ne ovat ja määritellään alustavasti niiden laajuus ja säilyneisyys. Tällaiset tutkimukset ovat joko inventointeja tai yksittäisten kohteiden tarkastuksia.

Kun rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös on ennestään tuttu ja tiedossa, maankäyttösuunni-telmat voivat silti aiheuttaa arkeologisia tutkimuk-sia, koska valtaosa jäännöksistä on tarkemmin rajaamattomia eikä niiden tarkkaa maanalaista laajuutta tiedetä. Muinaisjäännöksen välittömään läheisyyteen suunniteltu rakentaminen tai muu maankäyttö voi edellyttää koekaivauksia. Erilai-sin menetelmin, esimerkiksi otantaperiaatteella, tutkitaan koealoja ja tehdään löytöjen perusteella

Arkeologit tutkivat Pirkanmaalla

Tampereen Niemenrannan alueella sijaitsee Niemen kylätontti, jonka historia palautuu 1400-luvulle. Alueen asemakaavoituksen johdosta peltoalueella sijaitsevan muinaisjäännösalueen laajuutta selvitettiin tutkija Hanna-Leena Salmisen johtamissa koekai-vauksissa syksyllä 2009.

U l l a L ä h d e s m ä k i Kirjoittaja on Pirkanmaan maakunta-

museon arkeologiasta vastaava tutki ja

Hnna-Leena Salminen, Pirkanm

aan maakuntam

useo

36

oletuksia, tulkintoja ja päätelmiä kiinteän muinais-jäännöksen ominaisuuksista. Joissakin tapauksissa suunniteltu rakentaminen on mahdollista toteuttaa, mutta maan kaivuvaiheessa arkeologin on oltava paikalla havainnoimassa kaivantoa ja tarvittaessa dokumentoimassa löydöt. Tällainen seuranta- tai valvontatutkimus voi johtaa erityisen poikkeuksel-lisissa tapauksissa jopa pelastuskaivauksiin, joissa kiinteä muinaisjäännös tutkitaan kokonaan hank-keen alalta.

Erilaisia kenttätutkimuksia tehtiin kymmenen kunnan alueella. Eniten tutkimuksia oli Sastama-lassa (5 tutkimusta), jossa muinaisjäännöksiä on tällä hetkellä muutoinkin eniten tiedossa (käsittää entiset Vammalan, Mouhijärven, Äetsän ja Suoden-niemen kunnat). Tampereella tutkimuksia oli neljä ja Orivedellä kolme. Kaksi eri tutkimusta tehtiin sekä Kangasalla että Ikaalisissa ja yksittäiset tutkimukset tehtiin Valkeakoskella, Akaassa, Nokialla ja Lempää-lässä. Näissä luvuissa eivät ole mukana ne lukuisat maastotarkastukset, joita maakuntamuseon kaksi suojeluarkeologia tekivät vuoden mittaan eri koh-teissa.

Kaksi inventointiprojektia liittyi yksityisen maan-omistajan hankkeeseen valtaosan tutkimuksista liittyessä yleiseen työhankkeeseen kuten vesihuol-tolinjan rakentamiseen tai kunnan kaavoitushank-keeseen. Hankkeen toteuttajataho liittyy lähes aina siihen, miten tutkimusten kustannukset rahoitetaan. Muinaismuistolaki säätää yleisen työhankkeen toteuttajan velvollisuudeksi vastata kohtuullisis-ta kustannuksista. Periaatteen taustalla on mm. se, että muinaisjäännösten säilyttäminen on aina ensisijainen ja määräävä intressi. Mikäli tulee tarve kajota muinaisjäännöstä tutkimalla ja samalla tuhoamalla sitä, vastuu rahoituksesta on sillä, joka aiheuttaa tarpeen tutkia (selvittää) ja kajota (tuhota) rauhoituskohdetta. Yksityisten maanomistajien pie-nehköjä työhankkeita koskevat tutkimukset otetaan tapauskohtaisesti valtion rahoituksella toimivan Museoviraston tutkimusryhmän ohjelmaan.

Merkillepantavaa maakuntamuseon tutki-muksissa on edelleenkin se, että useimmat niistä

koskivat historiallisen ajan arkeologisia jäännöksiä. Viime vuonna Painopisteen siirtyminen esihistori-asta historialliseen aikaan on tapahtunut vähittäin 1990-luvun lopulta lähtien ja mittavassa määrin vuodesta 2007 lähtien, jolloin Museovirasto työsti tuloksellisesti historiallisen ajan jäännöksiä kos-kevia suojeluohjeita. Ne otettiin käyttöön vuoden 2009 keväällä, mikäon osaltaan lisännyt arkeologis-ten tutkimusten tarvetta. Alueellisesti ja ajanjaksoja ajatellen laaja-alaiset inventoinnit tehtiin Oriveden kaupungin ranta-alueiden yleiskaavoitushankkeen johdosta sekä Gasum Oy:n maakaasulinjan suunni-telman johdosta Lempäälän ja Kangasalan alueella.

Useimmat kenttätutkimukset liittyivät kuntien asemakaavoittamiseen (11 hanketta), jolloin usein ensimmäinen arkeologinen toimenpide on vanhen-tuneiden tai puutteellisten muinaisjäännöstietojen päivittäminen inventoinnissa. Haja-asutusalueiden vesihuoltoa koskevat määräykset aiheuttavat vesihuollon runko- ja kiinteistölinjojen rakentamis-ta useilla alueilla maakunnassa. Viisi vesihuolto-hanketta työllisti viime vuonna maakuntamuseon arkeologeja mm. Sastamalassa, Kangasalla ja Ikaalisissa.

Tutkimuksia yhteensä 12 3 5 2 22

Yleinen hanke 10 3 5 2 20

Yksityinen hanke 2 2

Vain historiallisia

jäännöksiä 5 2 3 2 12

Vain esihist.

jäännöksiä 2 - 1 - 3

Inven-toinnit

Koe-kaivaukset

Val-vonnat

Pelastus-kaivaukset

Yhteensä

12

10

8

6

4

2

0Inventoinnit Koe-

kaivauksetValvonnat Pelastus-

kaivaukset

Tutkimuksia yhteensä Yleinen hanke

Yksityinen hanke Vain historiallisia jäännöksiä

Pirkanmaan maakuntamuseon tekemien maankäytöstä johtu-neiden arkeologisten kenttätutkimusten määrä ja luonne 2009.

37

Maakuntamuseo oli keskeinen arkeologinen toimija Pirkanmaalla. Lisäksi Museovirasto teki koekaivauksia Lempäälässä (Vaihmalanharju ja To-risevankulma) ja Orivedellä (Eräjärven Hietalahti). Arkeologian konsulttitoiminta on myös ollut sään-nöllistä maakunnan alueella. Eniten tutkimuksia teki Mikroliitti Oy, jonka tutkimuskohteita sijaitsi vuon-na 2009 mm. Valkeakoskella, Ikaalisissa, Virroilla, Sastamalassa ja Nokialla. Lisäksi arkeologi Kalle Luoto teki FCG-Finnish Consulting Group Oy:lle kaavahankkeeseen liittyen arkeologisen inventoin-nin Mänttä-Vilppulan Pohjaslahdella.

34

Keskiaikaan palautuvan kylätontin alue Orivedellä on mui-naisjäännösaluetta. Tutkija Kirsi luoto inventoi kohteen vuonna 2009.

Vesihuoltohankkeet koskevat Pirkanmaalla merkittävällä tavalla muinaisjäännösten suojelua. Syksyllä 2009 kaivettiin kiinteistölinja Ikaalisissa.

Kalle Luoto, Pirkanmaan m

aakuntamuseo

Kirsi Luoto, Pirkanmaan m

aakuntamuseo

37

38

Maakuntamuseotutkijat kokoontuivat huhtikuus-sa Museovirastoon käsittelemään ajankohtaisia maakuntamuseotyön asioita. Esittelyssä olivat Museoviraston paikallismuseoiden kehittämishan-ke, sähköisen luetteloinnin malli pienille museoille, paikallismuseoiden työkirja ja museoiden harkin-nanvaraiset avustukset. Monet asioista olivat jo vuosi sitten käsiteltävänä ja niitä on tässä välissä viety eteenpäin erilaisissa pienryhmissä, Museovi-rastossa ja maakuntamuseotutkijoiden tapaami-sessa viime syyskuussa Kotkassa.

Valtakunnallinen paikallismuseoiden kehit-tämishanke käynnistyyMuseoviraston koordinoima ja opetusministeriön rahoittama paikallismuseoiden kehittämishanke on käynnistymässä. Hanketta esittelivät kehittämis-päällikkö Pirjo Hamari Museovirastosta ja OPM:n ylitarkastaja Päivi Salonen. Se on tarkoitettu eri-tyisesti kotiseutumuseotyyppisille museoille, jotka eivät kuulu valtionosuuden piiriin. Hanke tullaan toteuttamaan vuosina 2010-2011 ja siihen tullaan palkkaamaan kaksi paikallismuseokenttää tuntevaa työntekijää.

Kehitämishankkeen ohjausryhmään nimetään edustajat seuraavilta aloilta: maakuntamuseotut-kija, kotiseutuliitto, museoliitto, opetusministeriö, kuntaliitto, yliopisto/museologia. Lisäksi kokoukses-sa esitettiin myös maakuntamuseoiden johtajien

edustusta mukaan. Maakuntamuseotutkijat valitsi-vat edustajakseen Eeva Mikolan Varsinais-Suomen maakuntamuseosta. Eeva on pitkän linjan maakun-tamuseotyöntekijä, joka on työskennellyt monen-laisissa projekteissa ja kehittänyt monipuolisesti maakuntamuseotyötä Varsinais-Suomessa.

Paikallismuseoiden kehittämishankkeen ta-voitteita ovat mm. paikallismuseoiden statuksen kohottaminen, alueellisen kulttuuriperinnön säily-minen (rakennukset ja esineet), paikallisidentiteetin vaaliminen, vapaaehtoistoiminnan tukeminen ja alueellisten muutosten vaikutusten huomioiminen. Projektin aikana pyritään hyödyntämään maakun-tamuseoissa jo tehtyä työtä ja keräämään hyviksi todetut käytännöt kaikille käytettäviksi. AS

Pienten museoiden sähköisen luetteloinnin malli on valmistunut

Koordinaattori Katri Vuola ja tietohallintopääl-likkö Vesa Hongisto Museovirastosta esittelivät valmistamaansa excel-pohjaista luettelointimallia pienille museoille. Malli on koottu Musketti-luet-telointiohjelman pohjalta niin, että tietuekentät on koottu exceliin teemoittain eri välilehdille. Luette-lointia varten on koottu myös luettelointiohje. Luet-telointimalli antaa mahdollisuuden pilkkoa luette-lointitietoa tietokantojen edellyttämällä tavalla. Sen avulla ei kuitenkaan ratkaista kokoelmatietojen säi-lytysongelmia eikä se anna samoja mahdollisuuk-

Paikalliskulttuuritu tkijan työpöydältäA n u S a l m e l a j a M i i n u M ä k e l äKuvat: Fereydoun Bahramnoori, Pirkanmaan maakuntamuseo

38

39

Kuva: Pekka Kosonen, Vapriikin kuva-arkisto

37

sia tiedon hakuun kuin oikea kokoelmatietokanta. Parhaiten luettelointimalli toimii yhteisenä pohjana eri alustoilla ja järjestelmillä tehtävään luette-lointiin. Luettelointimalli sopii välivaiheena esim. suunniteltaessa siirtymistä Muskettiin tai muuhun kokoelmanhallintaohjelmaan myöhemmin tai niille museoille, joilla kerta kaikkiaan ei ole resursseja siirtyä käyttämään kokoelmanhallintaohjelmaa tai esimerkiksi kokoelmat ovat niin pienet etteivät suuret satsaukset kokoelmienhallintaan ole tarpeel-lisia. Luettelointimallia voi tiedustella maakuntamu-seosta paikalliskulttuuritutkijalta. Luettelointimallin mukainen excel-luettelointi täyttää Museoviraston kriteerit harkinnanvaraisen avustuksen turvin teh-tävälle sähköiselle luetteloinnille.

Paikallismuseoiden työkirja on tullut pilotointivaiheeseenPilottiversio paikallismuseoiden laatutyökalusta eli Paikallismuseoiden työkirja on valmistunut. Työ-kirjan ovat koonneet maakuntamuseotutkijat Eeva Mikola Varsinais-Suomen maakuntamuseosta, Pirjo Sojakka Keski-Suomen museosta ja Ulla Teräs Kes-ki-Uudenmaan maakuntamuseosta. Pirkanmaalla pilotoinnista on tähän mennessä sovittu Viialan museon kanssa. Työkirja on tarkoitettu apuvälineek-si museon toiminnan kehittämisessä erityisesti pienille ei ammatillisesti hoidetuille museoille. Se auttaa museon kokonaistilanteen hahmottamisessa

ja auttaa löytämään tärkeimmät kehittämistarpeet. Työkirjan avulla arvioidaan kehittämistarpeiden lisäksi myös museon vahvuuksia.

Työkirjassa käsitellään museonhoitoa eri ai-healueiden kautta ja esitetään kuhunkin asiaan liit-tyen tavoitetaso. Tämän jälkeen vapaasti keskustel-len määritellään museon oma tilanne ja pohditaan mitä voidaan vielä tehdä tavoitetasolle pääsemisek-si. Lopuksi määritellään museon vahvuudet ja tär-keimmät kehittämiskohteet. Maakuntamuseotutkija toimii keskustelutilanteessa haastattelijana ja kirjaa-jana ja hän kirjoittaa vastaukset lopuksi puhtaaksi ja lähettää työkirjakoosteen myös museolle. Haasta-teltavina voi olla kerrallaan 2-3 museon toiminnasta vastaavaa henkilöä. Tarvittaessa työkirjan käsittely voidaan jakaa useampaan osioon.

Pilottivaiheen kokemukset eri maakunnissa koo-taan yhteen seuraavilla maakuntamuseotutkijoiden neuvottelupäivillä Hämeenlinnassa lokakuun 2010 lopulla. Mikäli museonne on kiinnostunut osal-listumaan työkirjatyöskentelyyn kokeiluvaiheessa voitte ottaa yhteyttä Pirkanmaan maakuntamuseon paikalliskulttuuritutkijaan.

Museoviraston harkinnanvaraiset avustukset paikallismuseoilleLopuksi koordinaattori Eeva Kukko esitteli harkin-nanvaraisia avustusasioita. Museovirasto myönsi vuonna 2010 harkinnanvaraista avustusta 136:lle

Paikalliskulttuuritu tkijan työpöydältä

F. E. Sillanpään syntymäkodin Myllykolun maisemaa.

40

museolle joista 7 on Pirkanmaalta. Kaiken kaikkiaan hakemuksia Pirkanmaalta tuli 12 museosta. Maa-kunnan osalta hakemuksista siis hyväksyttiin 58 %. Taso on keksitasoa pienimillään sen ollessa 40 % ja suurimmillaan jopa 100 %. Tänä vuonna Pohjois-Karjalan kuudesta hakemuksesta kaikki hyväksyttiin. Rahaa myönnettiin kaiken kaikkiaan 1 541 756 € ja summat vaihtelivat Pirkanmaalla 1500 – 5000 euron välillä.

Museovirasto on julkaissut nettisivuillaan harkinnanvaraisten avustusten hakuoppaan ja se onkin mukavasti korottanut hakemusten tasoa. Liitteitä jouduttiin vielä karhuamaan 63 museolta kun hakijoita oli kaiken kaikkiaan 213. Hakemuk-sessa tulee ilmetä avustuksen käyttötarkoitus, käyttösuunnitelma ja kustannusarvio rahoitettavalle hankkeelle. Varsinkin korjaussuunnitelmissa tulisi olla kustannusarvio mukana. Kustannusarvion osal-ta puutteelliset hakemukset herättivät keskustelua johtoryhmässä ja on mahdollista, että jatkossa mu-seorakennusten korjauksiin liittyvissä avustushake-muksissa tullaan vaatimaan tarkempia selvityksiä. Tällä kertaa kuitenkin kaikki Pirkanmaan rakennus-ten korjaukseen liittyvät hakemukset hyväksyttiin.

Perusehtojen täyttämisen jälkeen arvioidaan avustuskohteiden tarpeellisuutta, kiireellisyyttä ja tärkeysjärjestystä. Johtoryhmä hyväksyy esityk-set avustuksen saajista, tänä vuonna hylättiin yksi kohde.Puutteellisten kustannusarvioiden lisäksi myös museosuunnitelmat ja korjaussuunnitelmat herättivät paljon keskustelua johtoryhmässä. Suun-nitelmiin voidaan antaa kerran avustusta, mutta jatkossa on tapahduttava toteutusta. Hyväkin hake-mus voidaan välillä joutua hylkäämään jos kohde on saanut monta kertaa avustusta peräkkäin. Aina kannattaa kuitenkin hakea - oli sitten takana monta onnistunutta hakukertaa tai hylätyksi tuleminen. Hakemisen yhteydessä on hyvä olla yhteyksissä maakuntamuseon paikalliskulttuuritutkijaan, jonka kanssa voidaan tarkistaa onko käyttötarkoitus ja summa järkevä. Maakuntamuseossa on myös hyvä olla tieto – mielellään kopiot - hakemuksista, jotta keväällä osaamme Museovirastolle kommentoida

hakemuksia. Varsinainen hakemus kuitenkin toimi-

tetaan aina Museovirastoon.

Kirkollista kulttuuriperintöäMaakuntamuseon ja Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin kirkon kulttuuriperintötyöryhmän yhteistyö jatkui kolmen hautausmaainventoinnin muodossa. Lisäksi laadittiin selvitys alueen kirkol-lisen kulttuuriperintötyön historiasta, nykytilasta ja tulevaisuudensuunnista. Kirkkohallitukselta on val-mistunut strategia, jossa määritellään kirkollisen kulttuuriperintötyön suuntaviivoja vuosille 2010-2015. Kirkkohallituksen kulttuuriperintötyössä pai-notetaan esineinventointien merkitystä. Tavoitteena on rakentaa yhteinen tietokanta kirkolliselle esineis-tölle ja rakennuksille. Tampereen hiippakunnassa on tuettu hautausmaainventointeja ja näin tullaan tekemään jatkossakin, koska työ hautausmaainven-tointien sarallakin on vielä kesken. Tämän lisäksi järjestetään mahdollisuuksien mukaan koulutusta,

Museoiden harkinnanvaraiset avustukset ovat haettavissa lokakuun loppuun mennessä. Avustusta myönnetään kuntien, yhdistysten ja säätiöiden omistamille museoille, jotka eivät saa valtionosuutta. Lisätietoja http://www.nba.fi/fiharkvaravustukset

Avustus suomalaisen kulttuuriperinteen, erityisesti maaseutu- ja työväenkulttuurin tallentamiseen ja tutkimiseen haettavissa marraskuun 2010 alkuun asti. Avustusta myönnetään oikeustoimikelpoisille yhdistyksille ja kansalaisjärjestöille. Avustusta ei ole tarkoitettu museotoimintaan, mutta esimerkiksi ko-tiseutuyhdistykset voivat hakea avustusta arkisto-jensa järjestämiseen ja luetteloimiseen. Lisätietoja http://www.nba.fi/fi/kulttuuriperinneavustus

Liuksialan kappelin alttaripöytä ja alttariristi.

41

jonka teemoissa huomioidaan kulttuuriperinnön eri osa-alueet.

Hautausmaainventoinneissa keskityttiin vuonna 2009 pienten, yksityisten hautausmaiden tutkimi-seen. Yksityisillä hautausmailla on pitkä perinne, ja ne tarjoavat kiinnostavan näkökulman alueemme hautausmaakulttuuriin. Inventoidut kohteet olivat Finlaysonin omistaneen Nottbeck-suvun hautaus-maa Tampereen Lielahdessa, Meurman-suvun hau-tausmaa Kangasalan Liuksialassa sekä Pitkäniemen sairaalan hautausmaa Nokialla. Kaikilla hautaus-mailla on ollut myös kappeli, mutta Pitkäniemestä se on purettu hautausmaan jäätyä pois käytöstä. Inventoiduista hautausmaista ainoastaan Liuksiala on yhä käytössä. Pienet, yksityiset hautausmaat todettiin kokonaisuudessaan arvokkaiksi, ja niiden kaikki muistomerkit inventoitiin. Lisäksi inventoitiin Liuksialan kappelin esineistö.

Sukuhautausmaat ovat luonteeltaan intiime-jä, ja niille haudatuista henkilöistä on olemassa hyvät henkilötiedot. Näitä hautausmaita on myös hoidettu hyvin. Mielisairaalan käytöstä poistunut hautausmaa on luonteeltaan erilainen. Alueelle on haudattu vuosina 1902–64 yli 400 henkilöä, mutta vain muutamalla kymmenellä haudalla on muisto-merkki. Osa risteistä ja kivistä on tuhoutunut, osa haudoista on aina ollut muistomerkittömiä. Tänä päivänä osin puistomainen hautausmaa on yhä sairaalan hoidossa ja sinne on pystytetty yhteiskivi. Alueen läpi kulkee kävelypolku, ja sen tuntee hauta-usmaaksi hajallaan sijaitsevien muistomerkkien ja rauhallisen tunnelman avulla. (MM)

Sairaanhoidon historiaa Niemessä ja PikossaPirkanmaan sairaanhoitopiirin museotoimikunta järjestää vuosittain perinteen tallennusprojekteja. Vuonna 2009 museotoimikunta teki yhteistyötä maakuntamuseon kanssa, ja työn tuloksen pysty-tettiin psykiatrisen sairaalan elämää ennen ja nyt

esittelevä näyttely Pitkäniemeen, haastateltiin lak-kautetussa Pikonlinnassa työskennelleitä ammatti-laisia sekä luetteloitiin TAYS:n kirjaamon arkistossa olevia Pikonlinnaan liittyviä valokuvia. Projekti Pi-konlinnasta jatkuu, tänä vuonna on tarkoitus saada sairaalasta kerätyn aineiston pohjalta verkkonäyt-tely nettiin julkisesti nähtäville niin sairaala-alueen entisille työntekijöille, asukkaille kuin potilaillekin. (MM)

Hämeenkyrön museon uusi perusnäyttely valmistuu hitaasti mutta varmastiTyypillisten kotiseutumuseoiden kokoelmissa on paljon esineistöä, vuodesta toiseen samoille sijoilleen asetettuna. Ajan myötä sekaan kulkeutuu uutta tavaraa ja vanha logiikka katoaa. Yleisö on myös nähnyt näyttelyn jo moneen kertaan. Museo-näyttelyn uudistustyö on pienessä museossa suuri urakka. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä kerral-la, vaan näyttelyn uudistus- ja remonttiprojektin voi jakaa useille vuosille. Näin tehtiin Hämeenkyrössä. jossa kolme vuotta käynnissä ollut kokomuseon uudistus on saatu valmiiksi. Työ on tehty Hämeen-kyrön kunnan ja maakuntamuseon yhteistyönä ja uusittu näyttely avautuu kesäkaudella 2010. (MM)

Kahvihetki Hämeenkyrön museoon rakennettussa tupain-teriöörissä

Miinu M

äkelä, Pirkanmaan m

aakuntamuseo

41

42

A n u S a l m e l a

Brittein saarilla toimii puolijulkinen, kansallista pe-rintöä vaaliva yhteisö, The National Trust (National Trust for Places of Historic Interest or Natural Beau-ty). Se pyrkii ostamaan kulttuuri- ja luonnonperin-tökohteita ja samalla vaalimaan niitä huolellisesti.

Säätiön tehtäviin kuuluu lisäksi koulutus ja opetus. Säätiön toimintaperiaatteisiin kuuluu,

että yleisö saa oikeuden vierailla kohteilla. National Trustilla on noin 3,6 miljoonaa jäsentä ja 55000 va-paaehtoistyöntekijää. Viimeisen kahden vuosikym-men aikana säätiön jäsenmäärä on kolminkertais-tunut. Lähes puolet vuotuisista toimintavaroista tulee jäsenmaksuista. Loput toimintavarat saadaan lahjoituksin, pääsymaksujen, tuotemyynnin ja sijoitusten tuottojen avulla. Lisäksi esim. valtio ylläpitää ns. National Heritage Memorial-rahastoa, jonka tarkoituksena on pelastaa kansakunnan omis-tukseen kulttuuriperintöä, joka on vaarassa tulla myydyksi ulkomaille tai tuhoutua. Rahaston rinnalla ja sen yhteydessä toimii Heritage Lottery Fund, joka rahoittaa historiallisten kohteiden ylläpitoa myös loton tuotolla. Nämä rahastot antavat oman panok-

sensa National trustien järjestämiin keräyksiin, joita toimeenpannaan esimerkiksi tärkeiden kulttuuripe-rintökohteiden hankkimiseksi kansakunnan omis-tukseen. On laskettu, että National trustien jäsen-määrä Britanniassa on kymmenen kertaa suurempi kuin esimerkiksi poliittisten puolueiden jäsenmäärä. Sen vuoksi katsotaan, että National Trust voi toimia kohtuullisen riippumattomana valtiovallasta ja vaalia myös kohteita, joiden säilyminen ei kaikista puolueista olisi ehkä suotavaa.

Tarkemmin ottaen National Trustin sisälle kuuluu neljä kansallista säätiötä. Toisiansa lähellä ovat Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin säätiöt. Oman, erillisen säätiönsä muodostaa The National Trust for Scotland, jossa on 310 000 jäsentä, n. 6 % Skotlannin viisimiljoonaisesta väestöstä. National Trustia hallinnoi Board of Trustees.

Tällä hetkellä järjestö omistaa n. 350 rakennetun perinnön kohdetta, puistoa tai arkeologista koh-detta ja esimerkiksi 250 000 hehtaaria maaseutua;

The National Trust – yli sadan vuoden takainen innovaatio saarivaltakunnasta

T u i j a - L i i s a S o i n i n e n Kirjoittaja on Pirkanmaan maakuntamuseon

kulttuuriympäristöyksikön pääll ikkö

Skotlanti, Newhailes; 1600-luvun huvila ja 1700-luvun kulttuurihistoriallsesti arvokas puistoalue.

Aino Nissinaho, Pirkanm

aan maakuntam

useoNATIONAL TRUST -TOIMINNAN TULEVAISUUDESTA SUOMESSA

43

luonnonsuojelualueita, maisemakokonaisuuksia, metsiä, maatalousmaata, suota, saaria ja jopa kyliä. Säätiö omistaa myös lähes 1000 kilometriä meren-rantaa. National Trust perustettiin 1895, kun teollis-tumisen pelättiin tuhoavan perinteisen maiseman. Ympäristön muuttumisen lisäksi ongelmana oli, että monet merkittävät kohteet uhkasivat siirtyä yksi-tyisomistukseen. Brittein saarilla ei ole jokamiehe-noikeutta, joten suojelualueet ja puistot ovat olleet monelle ainoa tapa päästä lähempään kosketukseen arvokkaiden luonto- ja kulttuuriperintökohteiden kanssa.

Brittein saarilla vuotuinen jäsenmaksu on aikui-sella yksilöjäsenellä noin 50 euroa ja esimerkiksi nelihenkisellä perheellä 80-90 euroa. Sillä saa il-maisen pysäköintioikeuden ja sisäänpääsyn säätiön omistamiin rakennuksiin ja puutarhoihin, jäsenen käsikirjan, joka on opaskirja kaikkiin kohteisiin, alueellisen uutiskirjeen, kolme numeroa National Trustin lehteä/v ja tietoa paikallisista tukiryhmistä.

Mutta onko Suomessa tarvetta samankaltaiselle toiminnalle? Ja jos on, onko esim. väestöpohja riit-tävä toiminnan ylläpitämiseen? Asiasta pitäisi tehdä luotettava selvitys. Eräänlaista selvitystä toiminnan osalta on jo tehty, jopa parin vuosikymmenen ajan.

NATIONAL TRUST -TOIMINNAN TULEVAISUUDESTA SUOMESSALiekö syynä toimintaan ohjautuneiden rahavaro-jen tai systemaattisen markkinoinnin puute, mistä syystä esim. Suomen kulttuuriperinnön tuki ry:n toiminta ei ole saanut tähän asti suurta julkisuutta osakseen. Nyt siihen tosin on entistä paremmat mahdollisuudet sillä toiminnan puolestapuhujiksi ovat asettuneet mm. sellaiset henkilöt kuten erikois-toimittaja Erkki Toivanen ja Nokia OyJ:n hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Toimittaja Erkki Toiva-nen toimii tällä hetkellä Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n puheenjohtajana.

Hadrian´s wall, National Trust on organisoinut laajan muinaisjäännösketjun hoidon ja yleisöpalvelun.

National Trustin työkenttää Antoniuksen muurilla Skotlannissa.

Tuija-Liisa Soinine, Pirkanmaan m

aakuntamuseo.

Tuija-liisa Soininen, Pirkanmaan m

aakuntamuseo

Aino Nissinaho, Pirkanm

aan maakuntam

useo

4442

Lisätietoa:http://www.nationaltrust.org.uk/main/http://www.nts.org.uk/Home/http://www.kulttuuriperinto.fi/http://www.joy2010.fihttp://www.tyrvanto.net/ylikartano/tulevaisuus140308.htmhttp://www.suomenkotiseutuliitto.fi/kotiseutuliitto/SIVUT/jasenkirjeet/KOTISEUTUposti-5-2009.pdf

Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry. – Suomalainen National Trust?Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry. perustettiin vuonna 1984 National Trustin esikuvan innoitta-mana. Taustavoimina oli joukko yksityishenkilöi-tä sekä yhdistyksen kertoman mukaan Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Kotiseutuliitto, Suomen Kaupunkiliitto, Suomen Kunnallisliitto, Finlands Svenska Kommunförbund, Svenska Kulturfon-den sekä Maakuntaliittojen Keskusliitto. Yhdistys perustettiin tukemaan samoihin aikoihin perustetun Suomen kulttuuriperinnön Säätiön toimintaa. Sää-tiön tehtävänä on omistaa ja hoitaa. Tällä hetkellä Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n jäsenmäärä on noin 400 henkilöä ja Suomen kulttuuriperin-nön säätiö omistaa kolme kulttuurihistoriallista rakennetun perinnön kohdetta ja/tai maa-aluetta sekä yhden esinekokoelman. Kohteet ovat tulleet säätiölle lahjoitusten ja testamenttien kautta. Vielä toissa vuonna säätiö pyrki kehittämään erityisesti kahta kohdettaan elävän kulttuurin toimintapis-teiksi: Toinen niistä oli Hämeenlinnan Tyrvännön Retulansaaressa sijaitseva Ylikartano ja toinen Turun Brinkhallin vanha herraskartano. Nyt säätiö on kuitenkin joutunut myymään Retulansaaren ja on keskittänyt voimavaransa Brinkhalliin. Tämän lisäksi säätiö hoitaa ja pitää avoinna Elias Lönnrotin vanhuudenkotia Sammatissa sekä Haukkavuoren luonnonperintökohdetta Rautajärvellä. Valtio ei ole tähän asti pystynyt edistämään Kulttuuriperinnön säätiön toimintaedellytyksiä. Säätiössä katsotaan, että verotuslainsäädännön muuttaminen siten, että tällaisen säätiön saamat lahjoitukset olisivat verovapaita, olisi tärkeä kädenojennus. Nyt näyttää siltä, että säätiön saatua testamentti- tai muita lah-joituksia, se joutuu kamppailemaan kohtuuttomasti

siitä, kuinka saada varoja välttämättömiin kunnos-tustoimenpiteisiin.

Mikäli olosuhteet Suomessa ja Iso-Britanniassa kulttuuriperinnön, kansanluonteen, harrastusten ja lainsäädännön osalta olisivat yhtään samansuun-taiset, Suomessa saattaisi olla jopa 250 000 (n. 5 % väkiluvusta) jäsentä vaalimassa ainutlaatuista suomalaista luonnon- ja kulttuuriperintöä. National Trustin jäsenmäärä on saavutettu kovalla työllä ja määrätietoisella markkinoinnilla. Suomessa esimer-kiksi Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n tie vastaa-viin onnistumisiin edellyttäisi erityisiä toimenpiteitä ja kunnollista rahoitusta. Pallon voisi ottaa vastaan esimerkiksi Ympäristöministeriö. Ensimmäisenä tehtävänä olisi tutustua tarkemmin National Trustin nykystrategoihin ja toimintatapoihin. Sen jälkeen tulisi tehdä selvitys tällaisen säätiön toimintaedelly-tyksistä Suomessa Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n kokemuksia hyväksi käyttäen. Hyvän selvitys-työn tuloksena olisi paremmat edellytykset luoda toimintastrategia, jonka tuloksena kulttuuriympä-ristön parhaaksi tähtäävä kansalaistoiminta voisi saada Suomessa aivan toiset ulottuvuudet. Hyvin organisoituun kansalaisjärjestötoimintaan voisi ohjata myös veikkausvaroja.

Retulansaaren Ylikartano ja Ylikartanon Alitupa raitilta kuvattuna. Ylikartano oli Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön omistuk-sessa 10 vuotta vuoteen 2009 asti.

Olli Soininen, Museovirasto

4543

Pirkanmaan museot uivat verkkoon – museoportaali yhdistää kaikki maakunnan museot

Pirkanmaan maakuntamuseossa on käynnistynyt Museot verkossa – Pirkanmaan museoportaali -niminen hanke, jonka tavoitteena on tukea maa-kunnan alueella toimivien museoiden näkyvyyttä internetissä, museoiden välistä yhteistyötä sekä museokokoelmien saavutettavuutta.

Hankkeen abstraktit toivekuvat konkretisoituvat seuraaviin käytännön toimiin: maakuntamuseo

luo nettisivuston, jossa jokaisella pirkanmaalaisel-la museolla on oma esittelysivunsa, museoiden yhteistyövälineiden kirjoa laajennetaan nettifoo-rumilla ja Siiri-tietokannasta muokataan pirkan-maalaisten museoiden käyttöön sopiva kokoelman hallinta- ja esittelytyökalu. Hankkeeseen on saatu rahoitusta Pirkanmaan liiton Maakunnan kehittä-misrahasta.

Käytännössä hanke käynnistyi helmikuussa museokeskus Vapriikissa järjestetyssä yhteisessä suunnittelupäivässä, johon osallistui liki 40 muse-oihmistä eri puolilta Pirkanmaata. Suunnittelupäi-vä kokosi asiantuntijoita niin pienistä, yksityisistä kotimuseoista kuin suurista, useita näyttelyitä yhtä aikaa esittelevistä ammatillisista museoistakin. Erityisesti päivän ryhmäkeskustelut tuntuivat jo itsessäänkin vievän eteenpäin alueen museoiden välistä verkostoitumista. Päivän annin pohjalta on aloitettu varsinainen suunnittelutyö, ja koko hanke on valmis joulukuussa 2011.

Urheilua, kirjallisuutta, sisustuksia, ammat-tilaisia – mitäpä ei museosta löytäisi?Museoportaalin tavoitteena on koota internetiin yhteen paikkaan kaikkien maakunnan museoiden ydintiedot. Kullekin museolle tulee oma sivu, jolla museota esitellään kuvin ja lyhyin tekstein. Sivulta löytyvät myös museoiden yhteystiedot, aukioloajat, tiedot museon tarjoamista oheispalveluista, saavu-tettavuus esimerkiksi pyörätuolilla, linkki museon omiin kotisivuihin sekä tarpeen mukaan tietoa mu-seon ajankohtaisista tapahtumista. Tämä aineisto kerätään tänä kesänä, loppusyksystä tiedot löytyvät internetistä. Vuoden 2011 aikana kullekin museolle rakennetaan vielä pieni verkkonäyttely sen kym-menestä ”helmestä” maistiaisiksi museovierailua suunnitteleville asiakkaille ja tiedoksi aihepiiristä kiinnostuneille. Tavoitteena on saada ydintiedot tutustuttaviksi myös englannin kielellä. Sivun päi-vityksestä huolehtii maakuntamuseon paikalliskult-tuuritutkija, joten portaaliin osallistuminen ei vaadi museolta teknistä osaamista.

Vastaavanlaisia museoportaaleja on koottu jo useiden maakuntien alueilla. Verkossa kannattaa vierailla esimerkiksi Päijät-Hämeen Museomatka tai Länsi-Uudenmaan museot -sivustoilla. Portaalin kohderyhmänä ovat erityisesti matkailijat ja lähi-seudun asukkaat, ja tavoitteena on kutsua heidät verkkosivujen välityksellä tutustumaan itse muse-oon. Tämä museoiden markkinointiin saatava tuki koettiin tärkeäksi myös hankkeen suunnittelupäi-vässä, ja painoa tulee laittaa mm. selkeiden kartto-jen laatimiselle. Portaaliin liittyy myös museoiden työntekijöille ja aktiiveille tarjottu keskustelufooru-mi, jossa voi kysyä, saada ja antaa, ja antaa neuvo-ja, ehdottaa yhteistyötä ja tiedottaa.

Portaalin välityksellä Pirkanmaan laajaan mu-seotarjontaan on mahdollista tutustua myös usein eri hakuperustein. Joskus museon valintaa mää-rittää sen sijainti sopivasti matkan varrella, joskus taas museon aihepiiri. Tarkoitus onkin jaotella museoita myös temaattisesti. Samalla selkiytyvät myös maakunnan museoiden painopistealueet,

M i i n u M ä k e l äkirjoittaja on Museot verkossa

– Pirkanmaan museoportaali -hankkeen

projektikoordinaattori

Vapriikin kuva-arkisto

Tuohivirsut Kenkämuseon kokoelmista Vapriikista.

46

mikä lisää yhteistyömahdollisuuksia museoiden välillä. Mitä Pirkanmaasta kertookaan se, että meillä on mm. lukuisia tiettyyn urheilulajiin, kirjailijaan tai työväestön elämään keskittyviä museoita?

Siiri taltioi Pirkanmaan menneisyyden ja välittää tietonsa vaikka TimbuktuunOsa hanketta on tarjota Pirkanmaan museoille mahdollisuus luetteloida kokoelmansa Siiri-tieto-kantaan. Siiri on kehitetty museoiden kuvien ja esi-neiden hallinnointiin. Yksittäisen esineen tai kuvan arvosta suuri osa liittyy sen syntyyn ja historiaan liittyviin tietoihin, siihen mitä esimerkiksi esine ei itsessään pysty kertomaan. Kuvankin merkitys ka-penee oleellisesti, mikäli ei tiedetä ketä tai mitä se esittää. Kulttuuriperintöön liittyvien tietojen viemi-

nen sähköiseen muotoon on kansallisesti merkittä-väksi nostettu asia, mikä näkyy muun muassa siinä, että Museovirasto ei enää myönnä pienille muse-oille suunnattuja harkinnanvaraisia avustuksiaan perinteisille pahvikorteille tehtävään luettelointiin, vaan tiedot tulee saattaa digitaaliseen muotoon. Siiri on käytössä maakuntamuseona toimivien Tampereen museoiden kokoelmien hallinnoinnissa, joten yhteisen tietokannan käyttöönottaminen eri puolilla Pirkanmaata antaa kattavan kuvan maakun-

nan esineisiin ja kuviin kiinnittyvästä perinnöstä. Yhteistyö maakuntamuseon kanssa tuo tietokan-

nan käyttökoulutuksen ja avun ongelmatilanteissa lähelle, tarpeen mukaan vaikka omalle koneelle asti. Yhteisellä palvelimella tiedot ovat myös var-massa tallessa toisin kuin esimerkiksi museonyh-distyksen puheenjohtajan kotikoneen kovalevyllä. Yhteinen tietokantaohjelma ja palvelin eivät kuiten-kaan tarkoita, että ulkopuoliset pääsisivät muutta-maan oman museon tietoja, ja tarkoitus olisi myös saada jokaisen tietokannan hankkivan museon oma logo näkymään kyseisen museon lomakkeissa.

Siiri-tietokannassa on mahdollisuus määrit-tää haluamansa esineet ja kuvat näkymään myös internetissä toimivassa web-Siirissä. Sitä kautta museon kokoelmaan voi tutustua kuka vain, koska vain, missä vain internet-yhteys toimii – vaikka toisella puolella maapalloa. Näin esimerkiksi koulu-laiset voivat tutustua kotiseutumuseonsa esineiden tarinoihin myös talvikaudella, jolloin lumi tuiskuttaa

Vapriikin kuva-arkisto

Lasse Honkanen, Tampereen m

useot

Lasse Honkanen, Tampereen m

useot

Emil Danielsonin Pirunlinna seisoo jyhkeänä Pirun-vuorella Sastamalassa.

Tuoppi Muohijärveltä. Pälkäneen rauniokirkko on suosittu matkailukohde.

47

ulkomuseon polut umpeen. Web-Siiri on Siirin su-pistettu versio, ja siihen voi tutustua museokeskus Vapriikin nettisivujen kautta. Siirillä on myös yhteys verkossa toimivaan, maanlaajuiseen Museot Online -tietokantaan sekä tulevaisuudessa Kansalliseen digitaaliseen kirjastoon.

Museot verkossa -hankkeen portaaliosuuden ra-hoittavat maakuntamuseo ja Pirkanmaan liitto, ja se on museoille maksuton. Sen sijaan Siiri-tietokanta

tuottaa vuosittain kuluja mm. lisenssin vuosimak-sun ja palvelimen käytön osalta. Tästä syystä Siirin hankkiminen tarkoittaa hankeajan päätyttyä muuta-man sadan euron suruisia vuosikuluja. Tämän hank-keen puitteissa tavoitteena on saada 15 museota hankkimaan Siiri käyttöönsä. Siiri on jo herättänyt kiinnostusta maakunnan museoissa, mutta mukaan mahtuu, joten lisätiedustelut ovat kovasti tervetul-leita!

Paula Nurm

i, Amurin työläism

useokortteli

Amurin työläismuseokorttelissa riittää ohjelmaa kesäisin.

Pälkäneen rauniokirkko on suosittu matkailukohde.

48