Museoon 1 / 2011

1

museoon!TA

MP

ER

EE

N K

AU

PU

NG

IN M

US

EO

PALV

ELU

T 1/

2011

Tampereen taidemuseo Onko totta?TR1 Vimma Sara Hildénin taidemuseo Subodh GuptaVapriikki Ladyn tyyli Luokaamme uusi maailma!

2 1

Tampereen kaupungin museoiden tiedotuslehti

Seuraava lehti ilmestyy syyskuussa 2011

Vastaava päätoimittaja: Toimi Jaatinen

Toimitusneuvosto: Toimi Jaatinen, Timo Lehtinen, Taina Myllyharju, Tähtitalvikki Poikajärvi, Helena Yli-Kerttula

Toimitussihteeri: Tähtitalvikki Poikajärvi

Editointi:Tammisto Knuutila Tammisto Oy

Taitto: Timo Lehtinen

Painopaikka: Hämeen kirjapaino Oy 2011

Museoon –lehteä voi lukea myös netissä museoiden sivuilla.

Kansi: Lasse Honkanen, Tampereen luonnontieteellinen museo, Vapriikki

Kuva: Marika Tamminen

MUSEOT JA SIENIPAIKAT MENESTYSTEKIJÖINÄ

Tässä lehdessä:1 Pääkirjoitus2 Vuoden nuori taiteilija 2011 Anna Tuori4 Onko totta? Tampereen taidemuseo ja Hiekan taidemuseo 80 vuotta vuonna 20118 Pöytä on katettu – Subodh Gupta SaraHildénin taidemuseossa10 Museosta metsään ja rannoille12 Lady Ostapeckin taikatalo14 Luokaamme uusi maailma – agitaatioposliinia Pietarin Eremitaasista16 Maailman ihanin tyttö18 Vimma – Modus 10 v.20 Valon rytmissä – Amurin vuosi24 Kivien kauneus lumosi26 Muumilaaksossa on peili jokaiselle28 Se oikea Manse30 Julkiset veistokset Pirkanmaalla32 Näyttelykalenteri34 Tapahtumakalenteri37 Mustikerho

ilat ja sijainti ovat museoiden menestymisen avaintekijöitä

Mikäli Tampereen talous selviää meneillään olevasta maailmantalouden myllerryksestä, kaupungissa on lähivuosina edessä taidemuseoiden tilojen uusiminen ja kehittäminen. Muu-milaakson on lähdettävä Metsosta, ja tälle kansainväliselle museokohteelle pitäisi löytää sen arvoinen uusi sijoituspaikka. Muumilaakso on Tampereelle paljon kokoaan tärkeämpi mahdollisuus. Ja Sara Hildénin taidemuseo tarvitsee tilat, joissa se mahtuu samanaikaisesti järjestämään näyttelyitä ja esittelemään hienoja kokoelmiaan.

Hämeen museon-Näsilinnan remontti on investointilistalla 2012–13, joten 2014 toivottavas-ti avautuu mahdollisuus jälleen tutustua tähän Tampereen vanhimpaan museoon. Kohteen remontti- ja näyttelysuunnitelmat lupaavat Näsilinnalle varmaa menestystä.

Museot ja brändi

Jorma Ollilan johtaman Suomen brändityöryhmän hiljattain julkaistussa raportissa positiivis-ta on tavoitteiden konkreettisuus. Iskulauseet on jalostettu käytännön toimenpiteiksi, joihin kuka tahansa voi tarttua. Ideoiden parhaimmasta päästä on kehotus kertoa kaverille tietä-mänsä hyvä sienipaikka, vaikkei välttämättä parasta. Sienipaikathan ovat maamme tarkim-min varjeltuja salaisuuksia.

Raportti kehottaa kaikkia suomalaisia käymään museoissa, teattereissa, taidenäyttelyissä ja elokuvissa. Nämä paikat panevat ajattelemaan asioita uudella tavalla. Erityisen ilahduttavaa raportissa on se, että museoiden kokoelmia toivotaan entistä helpommin käytettäväksi ja se-lailtavaksi internetissä. Idea ei ole uusi, mutta se ei vähennä sen merkitystä. Tampereen kau-pungin kokoelmista on netissä 70 000 valokuvaa, 27 000 esinettä. Taidekokoelmien saamista verkkoon hidastaa tekijänoikeuslaki ja kuvaston perimät korvaukset. Brändityöryhmän toivei-den toteuttaminen edellyttää taidekokoelmien ja kuvakokoelmienkin osalta tekijänoikeuslain uudistamista ja kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen edistymistä.

Museoiden perustajia ovat lähes aina yksityishenkilöt ja yhdistykset

Viime vuonna ilmestynyt SKS:n kustantama Suomen museohistoria kertoo monipuolisesti ja kiinnostavasti maamme museotoiminnan vaiheista. Yksi keskeinen kehityslinja on ollut mu-seoiden syntyminen yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen aloitteellisuudesta, ja useimmissa tapauksissa siirtyminen jossain vaiheessa yhteiskunnan vastuulle. Tampereen taidemuseo,

T

2 3

Tampereen taidemuseossa jokavuotinen varma kevään merkki on Vuoden nuoren taiteilijan näyttely. Tapahtuma sai alkunsa vuonna 1984 Tampereen Nuorkauppakamarin aloitteesta ja tänä vuonna palkinto jaettiin jo 27. kerran.

Vuoden nuori taiteilija -näyttely ja sen yh-teydessä julkaistava kirja ovat merkittävä tuki yksittäiselle taiteilijalle. Palkinnolla pyritään tukemaan kansainvälisesti kiinnostavia alle 35-vuotiaita suomalaistaiteilijoita. Palkinnon saajan valitsee asiantuntijaraati, johon kuuluu Tampereen taidemuseon johtajan lisäksi joukko kuvataiteilijoita ja muita alan asiantuntijoita. Palkintoon kuuluu yksityisnäyttely Tampereen taidemuseossa sekä Tampereen kaupungin myöntämä ja Nokia Oyj:n tukema 20 000 euron stipendi. Lisäksi näyttelystä tehdään julkaisu.

Tällä kertaa palkinnon saajaksi valittiin taidemaalari Anna Tuori (s. 1976), hän on jo vuosia puhutellut ainutlaatuisella maalaus-kielellään niin kotimaisia kuin ulkomaisia taideyleisöjä osoittaen ilmaisullisen muuttumis-kykynsä. Hänen teoksissaan toistuu unimainen vääristynyt maailma, rikkoutuva idylli, kau-huelementit, kasvottomat ihmiset ja eksyneen näköiset eläimet. Anna Tuorin omintakeinen maalausjälki ja värit tuovat teoksiin oman mie-lenkiintoisen lisänsä.

“Sellainen maailma on. Tai ainakin useat asiat näyttäytyvät outoina; siten että turvallinen, tuttu ja kaunis muuttuvat nopeasti pelottavaksi, vieraaksi ja kauheaksi ja taas toisinpäin. Pinnan alla kytee outoja ja hämäriä asioita. Jos katselee tarkkaan ym-pärilleen huomaa, että suurin osa ihmisistä on ihan pimeitä, eikä se aina välttämättä ole edes huono asia. Aidon ja epäaidon, toden ja epätoden välinen suhde sekä eskapismi ovat kiehtovia. Maisema on tapahtumapaikka ja tila, joka on samaan aikaan irrotettu ajasta ja paikasta. Eläimistä on vaikea sa-noa, keitä ne ovat ja ihmisten kasvoja on mahdoton muistaa. Maalauksessa jälki tai muoto on se, miten asia ilmaistaan, eli siinä mielessä se on olennaisin osa teosta. Yksin aihe ei riitä mihinkään. Ei kai se

ole sen erilaisempaa kuin muillakaan välineillä, teos saa sisältönsä riippuen siitä, miten se on vaikkapa kirjoitettu tai sävelletty. Maalauksen sisältö muodos-tuu kokonaisuudesta, siitä ei voi irrottaa yhtä väriä, sivellinvetoa tai jänöä, ja etsiä siitä merkitystä. Ne saavat merkityksensä suhteessa toisiinsa.”

Vuoden nuori taiteilija -palkinto on toi-minut ponnahduslautana monille nuorille lahjakkuuksille. Moni heistä on luonut uraa myös ulkomailla, kuten Eija-Liisa Ahtila, Nanna Susi, Osmo Rauhala ja Esko Männik-kö. Tapahtuman tarkoituksena on ollut alusta asti tuoda esiin nuoria, lahjakkaita kuva-taiteilijoita sekä kiinnittää huomiota uuteen suomalaiseen kuvataiteeseen ja sen ilmiöihin. Vuoden nuoret taiteilijat ovat omalla panok-sellaan onnistuneet toteuttamaan tätä pyrki-mystä viemällä teoksiaan, ja sitä kautta myös suomalaisuutta, maailmalle.

Tampereen luonnontieteelli-nen museo ja Hämeen museo ovat tästä hyviä esimerk-kejä. Tampereella on myös erinomaisia esimerkkejä museoista, joissa kaupunki ja yksityinen säätiö tai yhdistys toimivat yhteistyössä: Sara Hildénin taidemuseo, Nukke- ja pukumuseo, Kivimuseo, Suomen jääkiekkomuseo, Tekstiiliteollisuusmuseo. Näis-säkin aloite on ollut yksityi-sellä puolella, kaupunki on tullut mukaan kun on tarvit-tu pitkäjänteisen toiminnan edellyttämät resurssit. Mutta yksityisellä rahoituksella, va-paaehtoistyöllä ja harrastuk-sella on edelleen suuri – jopa kasvava – merkitys museoi-den toiminnalle esimerkiksi kokoelmien kartuttamisessa, kulttuuriperinnön suojelussa ja perinteenkeruussa.

Turku, Tallinna, Tampere

Turun kulttuuripääkaupunki-vuosi runsaine resursseineen ja ohjelmatarjontoineen te-kee varmasti Turusta Suomen ykkösen vuonna 2011. Turun lailla kulttuurimatkailijoita houkuttelee myös kulttuu-ripääkaupunki Tallinna. Toivottavasti kumpikin kau-punki onnistuu lisäämään kulttuurin ystävien määrää ja tekemään kulttuurista pysyvän ja entistä monipuo-lisemman voimavaran, mal-liksi myös muille. Tampereen museot vastaavat kulttuuri-pääkaupunkien haasteeseen monipuolisella kansainväli-sellä ja kotimaisella näyttely- ja ohjelmatarjonnalla sekä viemällä eteenpäin mittavia kehityshankkeitaan.

TOIMI JAATINENMUSEOTOIMENJOHTAJA

Vuoden nuori taiteilija 2011 Anna Tuori – unimaailman maalari

VUODEN NUORI TAITEILIJA 2011 ANNA TUORI TAMPEREEN TAIDEMUSEOSSA 19.2.–24.4.2011

2

4 5

ONKO TOTTA?

Taideteosta tulkitaan usein helposti sen luomisajankohdan heijastumana: millaisia ovat olleet silloiset ismit ja trendit, millainen taideilmapiiri, millainen historiallinen konteksti. Mutta entäpä jos taideteos asetetaankin täysin fiktiivi-

seen yhteyteen, muuttuuko teoksen subjektiivinen kokeminen silloin?

Kun minua pyydettiin suunnittelemaan Tampereen taidemuseon 80-vuotisjuhla-näyttelyä ja tutustuin siksi museon historiaan, minua alkoi välittömästi kiehtoa myös Engelin suunnittelema itse taidemuseon rakennus. Sen tie kruunun vilja-makasiinista taidemuseoksi on ollut monipolvinen ja kiinnostava, ja taidemu-

seoaikana rakennuksella on ollut myös muita kuin kulturelleja tehtäviä – esimerkiksi kansanhuollossa sota-aikana.

En voinut olla ajattelematta, millaisia vaihtoehtoisia, fiktiivisiä historioita talolle voisi sen aidon, värikkään menneisyyden lisäksi kehittää, ja millaisina museon kokoelmien taideteokset heijastuisivat kokijan mielessä, jos niihin yhdistettäisiin

täysin tai osittain kontrafaktuaalista – siis keksittyä – Tampereen historiaa.

Näistä pohdinnoista syntyi idea näyttelystä nimeltään ”Onko totta?” Tampereen taidemuseon rakennuksen eri huoneet ja niihin sijoitetut kokoelmataideteokset

luovat yhdessä omat ennen näkemättömät tarinansa. Mitä taideteokset kertovat, kun niille asetetaan aivan uusi tulkintayhteys?

Tällaiseen mielikuvituksen tuottamaan historiallisuuteen linkittyy myös kiinnos-tava kysymys siitä, kuinka paljon disinformaatiota ja kontrafaktuaalista ”tietoa” on koko ajan tarjolla nykyisessä niin sanotussa tietoyhteiskunnassamme. Kuinka

usein luemme lehdestä tai internetistä uutisen, jonka todenperäisyyttä emme hetkeäkään ihmettele? Onko huolellisesti tehtyä fabrikaatiota edes mahdollista

erottaa totuudesta muuta kuin syvällisin tiedoin? Yksi näyttelyn tarkoituksista on myös asettaa katsoja pohtimaan tätä kysymystä.

Taideteokset ovat aitoja mutta historia väärennettyä. Tämä luo tilanteen, jossa yleisöllä on mahdollisuus taideteosten äärellä eläytyä, ihmetellä, ällistyä ja vaik-

kapa vähän provosoituakin, ja ennen kaikkea esittää kysymys ”onko totta?”

JOHANNA SINISALO

Kuva Jari Koivisto

6 7

Tampereen taidemuseo ja Hiekan taidemuseo 80 vuotta vuonna 2011

Tampereen taidemuseo ja Hiekan taidemuseo täyttävät vuonna 2011 kumpikin 80 vuotta. Yhteisiä vuosikymmeniä museot juhlistavat monin tavoin yhdessä ja erikseen.

Tampereen taidemuseo juhlistaa omaa syntymäpäiväänsä kirjailija Johanna Sinisalon käsikirjoittamalla kokoelmanäyttelyllä. Suomen toi-seksi suurimmasta julkisesta taidekokoelmasta – 14 030 teosta – onkin riittänyt aihioita tulkintoihin ja tarinoihin, joita teokset taidemuseon kesänäyttelyssä kuvittavat.

Taidemuseoiden yhteinen ponnistus on puolestaan kuvataiteilija Armas Raunion (1911–94) elämää ja tuotantoa valottava näyttely Hie-kan taidemuseossa keväällä. Näyttelyn taustatutkimuksen on ansiok-kaasti tehnyt taiteilijan tytär, tutkija Marjatta Saari. Hiekan taidemuseo on tätä nykyä Suomen vanhin yksityinen taidemuseo ja ensimmäinen museoksi rakennettu rakennus Tampereella.

Juhlavuotta vietetään myös erilaisten iloisten tapahtumien merkeis-sä. Taidemuseot valmistelevat Finlaysonin palatsiin hulppeita teejuh-lia vuoden 1931 malliin. Juhlia varten on jo tehty taustatyötä muun muassa selvittelemällä silloisen juhlaillallisen ruoka- ja juomatarjoilua. Myös pukuhistoriallista taustatyötä tarvitaan, sillä juhliin on tarkoitus pukeutua teeman mukaisesti! Lisäksi museoiden perustajien Gabriel Engbergin ja Kustaa Hiekan haamut liikkuvat juhlavuoden aikana aina aika ajoin ja tarpeen mukaan.

Museot tulevat käyttämään kaikessa viestinnässään yhteistä juh-lavuosilogoa, jonka on suunnitellut Hiekan taidemuseon tiedottaja Nina Koskinen. Logo näkyy myös katukuvassa, sillä sen pohjalta ollaan toteuttamassa myös muun muassa yhteistä juhlaliputusta Pyynikin kaupunginosassa.

Armas Raunio, Hiekan taidemuseo 21.4.–28.8.2011

Onko totta? - Tampereen taidemuseon 80-vuotis juhlanäyttely 21.5.–28.8.2011

ARMAS RAUNIO, HIEKAN TAIDEMUSEO 21.4.–28.8.2011ONKO TOTTA? – TAMPEREEN TAIDEMUSEON 80-VUOTISJUHLANÄYTTELY 20.5.–28.8.2011

TAINA MYLLYHARJU & LIISA RINTALA

Tampereen taidemuseo 1930-luvulla, Vapriikin kuva-arkisto

Kuva Jari Koivisto

TAMPEREEN TAIDEMUSEO

HIEKAN TAIDEMUSEO

8 9

Helmikuussa 2011 Sara Hildénin taidemuseossa avautuu intialaisen Subodh Guptan näyttely. Esillä on suuriko-koisia veistoksia, installaatioita ja maalauksia taiteilijalta, jonka tavaramerkiksi ovat muodostuneet teräksisistä keittiövälineistä tehdyt teokset. Gupta luo näistä arkipäiväisistä esineistä massiivisia veistoksia, jotka kertovat hänen omasta menneisyydestään ja muistoistaan sekä samalla havainnoivat intialaista kulttuuria länsimaisessa yhteiskunnassa ja nyky-Intiassa.

Mutta luonnollisesti se on myös arjen vertauskuva. Suurin osa intialaisista käyttää ruostumattomasta teräksestä valmistettuja keittiövälineitä. Se on hy-vin ristiriitainen materiaali: heijastaa valoa, kiiltää ylellisesti ja liitetään kuitenkin olennaisesti arkeen, taiteilija kertoo.

Länsimaissa teosten rakenteen runsautta, elä-vyyttä ja hohtoa ihaillaan, kun taas toisissa kult-tuureissa tuhannet tyhjät ruoka-astiat herättävät pikemminkin levottomuutta. Kuten Gupta sanoo:

– Ruokailuvälineet teoksissani ovat aina tyhjiä… vain täynnä itseään… se muistuttaa siitä, että mo-nilla ihmisillä on edelleen edessään tyhjä lautanen.

Subodh Gupta (s.1964) on syntynyt Intian köyhällä maaseudulla Biharissa ja asuu ja työs-kentelee nykyään Delhissä. Ennen kuvataiteilijan koulutustaan intohimoisesti elokuvasta innostunut Gupta toimi näyttelijänä katuteatterissa. Taiteili-jan oma muutto kotikylästä Delhiin on tavallaan allegoria nykypäivän Intiasta. Maalaiskylistä kau-punkiin muuttanut kasvava keskiluokka raivaa innokkaasti tietä muutokselle – globaalille ja kapi-talistiselle kulttuurille. Tuhansista kiiltävistä ruos-tumattomista teräsesineistä tehdyt monumen-taaliveistokset ja installaatiot heijastavat lyhyttä matkaa Intian muinaisen ja modernin kulttuurin ja tradition ja muutoksen välillä.

MATLIISA LEHTINENPöytä on katettu– Subodh Gupta Sara Hildénin taidemuseossa

Euroopassa intialaistähti tunnetaan valtavista installaatioistaan: Lontoon Tate Britain -museossa hän muokkasi padoista ja pannuista jättiläismäi-sen, yleisön ylle kohoavan sienipilven ja Ranskan Lillessä hän täytti kirkon kattoa myöten kiiltävien metallisten keittiövälineiden vyöryllä. Harvoilla länsimaisillakaan taiteilijoilla on varaa työskennellä tässä mittakaavassa. Life style- ja taidelehdissä Gupta tunnetaan nimellä ”Delhin Damien Hirst” ja kritiikeissä puhutaan taidemaailman uudesta megatähdestä. Teoksia on ollut helppo myös kri-tisoida: pelkistyneisyydessään häikäisevän kauniit teokset eivät ensisilmäyksellä vaikuta kovin moni-ulotteisilta tai syvällisiltä. Niiden esiin tuomat aiheet sitä kuitenkin kiistämättä ovat. Gupta käsittelee teoksissaan vaikeita ja monimutkaisia teemoja kuten kulttuurista identiteettiä, Intian poliittista ja taloudellista muutosta ja globalisaatiota.

Guptan teokset on useimmiten valmistettu te-räksisistä keittiötarvikkeista, joita käytetään ylei-sesti koko Intiassa. Nämä arkipäiväiset esineet toimivat pelkistettyinä koodeina ilmaisemaan mo-nimutkaista sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista tilannetta nyky-Intiassa.

– Minulla on erityinen suhde keittiöön. Lapsena pidin keittiötä lähes rukouspaikkana, eräänlaisena temppelinä. Minulle keittiö edustaa henkisyyttä.

SUBODH GUPTA SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEOSSA 12.2.–30.4.2011

Koulu, 2008. 45 pronssijakkaraa, metalliastiat. Courtesy Subodh Gupta ja Hauser & Wirth.

Hautomo, 2010. 25 munaa (ruostumaton teräs), 5 kattokruunua. Courtesy Subodh Gupta ja Hauser & Wirth.

Uskon asioita, 2007-8. Sushi-liukuhihna, metalliastiat. Courtesy Subodh Gupta ja Hauser & Wirth.

10 11

Pirkanmaalaisen luonnon monipuolisuuteen on voinut tutustua kuivin jaloin Vapriikissa jo muutaman kuukauden ajan. Maakunnallisen luontomuseon avautumista odotettiin pitkään, ja mahdollisimman monen toivotaan nyt löytävän itsensä Vapriikkiin silloin, kun luontoon tai ympäristöön liittyvät asiat tulevat mieleen. Mutta onko museo yhtä kuin näyttely, vai onko siellä muutakin?

sessa. Mutta yhtä lailla museo on paikka, josta voi kysyä neuvoa lajien määrittämiseen tai muuhun luontopähkinään. Museolta löytyy asiantunte-musta niin hyönteisten, kas-vien kuin selkärankaistenkin määrittämiseen, ja museon kautta löytyvät edelleen myös yhteydet muihin alan toimi-joihin maakunnassa ja Suo-messa laajemmin. Jos sinulla on käsissäsi näyte, jota et osaa määrittää tai luontoaiheinen kysymys vailla vastausta, voit ottaa museoon yhteyttä. Kysy-minen ei maksa mitään.

Tähän asti yleisimmät ky-symykset ovat koskeneet joko tuholaiseksi epäiltyä hyönteis-näytettä, jotain kuolleena löy-dettyä eläintä tai harvinaista luontohavaintoa. Yhtä hyvin museolta voi kuitenkin kysyä vinkkiä hyvistä luontokohteis-ta tai esittää toiveita siitä, mitä haluat museon tarjonnalta tu-levaisuudessa.

Museosta metsään ja rannoille!

Ja onhan siellä! Museolle näyttely on ikkuna, mutta kä-vijälle se voi olla tietopankki, seikkailu tai olohuone. Näytte-lyyn on valittu kiinnostavia ja merkittäviä ilmiöitä luonnosta ja yksittäisiä lajejakin, mutta lopulta näyttely on kuten sen pohjana olevat luonnontieteel-liset kokoelmat – näytteitä ja esimerkkejä luonnosta, jossa ihmeteltävää on vielä monin verroin enemmän.

Museo kerää tieteellisiä ko-koelmia, jotka eivät ole esillä näyttelyssä. Ne eivät aivan kestäisi suuren yleisön käyttöä, mutta valikoituja näytteitä laajoista kokoelmista voi pääs-tä katsomaan tarvittaessa. Kokoelmia kerätään pitkän aikavälin tieteellisiä, tutkimuk-sellisia ja opetuksellisia tarkoi-tuksia varten. Opetuksen avuk-sikin näytteitä voi siis kysyä.

Maakunnallisena luontomu-seona Tampereen luonnontie-teelliselläkin museolla on toi-

veena saada ihmisiä käymään näyttelyssään, mutta vielä tär-keämpi tavoite on jossain ihan muualla. Museo haluaa saada ihmiset ulos: metsään, rannoil-le, puistoon tai mihin tahansa ympäristöön, mitä omasta elinpiiristä löytyy. Jos siellä ul-kona otetaan iso keuhkollinen raitista ilmaa, katsellaan tai kuunnellaan, mitä ympärillä tapahtuu ja ehkä uhrataan sil-le jopa jokin ohikiitävä ajatus, aletaan olla jo pitkällä.

Entä jos luonnossa törmää eliöön tai ilmiöön, joka pe-lottaa, askarruttaa tai saa hämilleen? Juuri sitä varten on olemassa luontomuseo asi-antuntijoineen. Museon hen-kilökunta vastaa mielellään luontoaiheisiin kysymyksiin.

Museo tulee järjestämään aivan erityisiä teemapäiviä kuten luontoretkiä ja muuta ohjelmaa kiinnostavien aihei-den ympäriltä ja on mukana luontoon liittyvässä tutkimuk-

TOMI KUMPULAINEN

TAMPEREEN LUONNONTIETEELLINEN MUSEO VAPRIIKISSA

12 13

Lady Ostapeck (s. 1918) on ame-rikansuomalainen, New Yorkin Brooklynissä syntynyt muotoku-vaaja. Alunperin hänellä oli ajalleen tyypillinen, suomalaisten vanhem-pien mukaan annettu nimi. Sala-myhkäinen Lady Ostapeck -nimi on seurausta lyhyestä avioliitosta ja valokuvaajauraan johtaneesta suuresta elämänmuutoksesta.

Elämän alkutaival oli surullinen. Ostapeckin äiti kuoli pian tyttärensä syntymän jälkeen, ja vauva annettiin äidin sisaren hoiviin. Tädinkin kuoltua pieni Alma-tyttö siirtyi kasvatuskodista toiseen, kunnes löysi lopulta turvallisen kodin toisen suo-malaissiirtolaisen luota.

Lady Ostapeck teki vuosikymmenien uran valoku-vien retusoijana. Viisissäkymmenissä hän kuitenkin väsyi New Yorkin kiireiseen elämäntyyliin ja muutti satojen kilometrien päähän pienen maalaiskylän laita-mille. Turvallinen työ ja yltäkylläinen arki Manhattanilla vaihtui niukkaan mutta itsenäiseen elämään.

Valokuvaamisen Ostapeck aloitti 1960-luvulla löydettyään vanhan paljekameran kirpputorilta. Hän tutustui kameraan ja opetteli käyttämään sitä. Tunne ja intuitio tulivat kuvaamisen ohjenuoriksi. Tunnel-mallisissa potreteissa nykyhetki, historia ja fantasia kietoutuvat yhteen.

Muodin historiasta kiinnostunut Lady Ostapeck on kerännyt vuosikymmenten varrella satojen eri aikakausien pukujen ja tekstiileiden kokoelman. Kauneimmat aarteensa hän on lahjoittanut Haiha-ran museosäätiön kokoelmiin. Yhteistyö museo-säätiön kanssa alkoi 1990-luvulla Ladyn poiketes-sa eräällä Suomen matkallaan Tampereella.

Maaliskuussa 2011 aukeava Vapriikin näyttely Ladyn tyyli – muotokuvaaja Lady Ostapeckin ame-rikanpukuja ja potretteja esittelee upeaa pukuko-koelmaa ja kertoo Lady Ostapeckin elämäntyöstä ja kiehtovasta persoonasta.

Whimsy Hill StudioKesäkuussa 2010 Timo Lehtinen, Liinu Lampi ja Katri Pyysalo La-dyn tyyli -näyttelyn työryhmästä saivat tilaisuuden tutustua Lady Ostapeckin kotiin New Yorkin osavaltiossa Fly Creekin kylässä. Kodissaan sijaitsevassa Whimsy Hill Studiossa Lady on kuvannut suuren osan muotokuvistaan.

Valokuvaamisesta hän luopui vasta yli 80-vuotiaana 2000-luvun alussa.

Parhaat päivänsä nähnyt, pieni Whimsy Hill -ni-minen talo lepää keskellä vehreää, kumpuilevaa maisemaa. Ostapeckin keräämää vanhaa ja uudem-paa tavaraa on jokaisessa huoneessa ja nurkassa, lattiasta kattoon. Kipsipatsaat, soittimet, lintuhäkit, korut, taulut, valokuvat, kirjat, vaatteet ja kankaat ovat vallanneet kodin niin, että talossa on hankala liikkua. Yläkerran pienissä huoneissa Ostapeck säilyttää kirpputoreilta ja ullakoilta hankkimiaan van-hoja pukuja ja tekstiileitä. Pukuja Lady Ostapeck on käyttänyt rekvisiittana muotokuvissaan.

Arvoituksellinen rouva kertoo tarinaansa vuo-laasti kauniilla suomenkielellä, amerikkalaisesti murtaen. Ostapeck katsoo vangitsevasti kuulijansa silmiin, elehtii käsillään, on yhtäkkiä hetken hiljaa. Hän puhuu värikkäästä elämästään välillä kyynel-silmin, sitten taas nauraen.

Mutta hetkinen, missä olikaan talon kuvausstu-dio? Studio on kodin hataran ulko-oven vieressä oleva ahdas nurkkaus, jonka ikkunasta lankeaa pehmeä luonnonvalo. Tuntuu käsittämättömältä, että Lady on ottanut kaukaisiin aikoihin ja paikkoi-hin sijoittuvat, taidokkaat muotokuvansa tuossa lähes olemattomassa kuvausnurkassa.

Helmikuussa 93 vuotta täyttävä Ostapeck pitää itsestään selvänä osallistumistaan Ladyn tyyli -näyt-telyn avajaisiin maaliskuussa. Ladyn tyylillä matka New Yorkista Tampereelle varmasti onnistuu.

KATRI PYYSALO

Lady Ostapeckin taikatalo”Minun taloni on taikatalo. Kaikki kynnyksen yli astu-neet muuttuvat kauniiksi.”

LADYN TYYLI –MUOTOKUVAAJA LADY OSTAPECKIN AMERIKAN PUKUJA JA POTRETTEJA 18.3.2011–18.3.2012

Pukukuvat Reetta Tervakangas

Matkakuvat Timo Lehtinen

Kuva Lady Ostapeck

14 15

LUOKAAMME UUSI MAAILMA!MARJO-RIITTA SALONIEMI

LUOKAAMME UUSI MAAILMA VAPRIIKISSA 27.5.–30.10. 2011

Venäjän keisarivalta päättyi 1917 Lokakuun vallankumoukseen. Sekasorrosta ja nälänhädästä huolimatta nuori neuvostovaltio uskoi

1920-luvun alkuvuosina lujasti tulevaisuuteen. Uutta, parempaa isänmaata olivat luomassa niin taitelijat ja kulttuuriväki kuin työläiset

ja talonpojatkin. Ensi kesänä Vapriikissa voi siirtyä 1920-luvun Leningradiin, vallankumouksen jälkitunnelmiin kiehtovan

agitaatioposliinin seurassa.

Kunnianarvoisa ja edelleen toiminnassa oleva Keisarillinen posliinitehdas perustettiin Pietarin laitamille jo vuonna 1744. Se valmisti taidok-kaasti käsin koristeltuja astiastoja ja koriste-esineitä ainoastaan hovin ja ylimmän eliitin käyttöön. Yksityishenkilöiden haltuun ne pää-tyivät ainoastaan keisarillisina lahjoina. Sen tuotannon korkea laatu veti suvereenisti vertoja eurooppalaisten kilpailijoidensa Sevrén ja Meis-senin tehtaiden valmisteille.

Vallan vaihduttua myös posliinitehdas kan-sallistettiin ja monien nimikokeilujen jälkeen siitä tuli Lomonosovin posliinitehdas 1925. Kä-den taidot ja taiteellinen taso toki säilyivät en-tisellään, mutta sisällissota harvensi taiteilijoi-den rivejä. Työtä tehtiin myös erittäin ankeissa oloissa; nälän riuduttamina, osittain kokonaan vailla sähköä ja lämpöä.

Uusi poliittinen johto julisti taiteen kuuluvan kansalle. Sitä tuli tuoda kaikkien halukkaiden saataville edullisina tekstiileinä, julisteina ja tietysti posliiniesineinä. Posliinin pariin työsken-telemään komennettiin nyt myös eturivin tai-teilijat, joista monille työskentelymateriaali oli ennestään täysin tuntematon. Työn tuloksena syntyi kutienkin uutta aikaa, estetiikkaa ja ide-ologiaa heijasteleva agitaatioposliini. Taiteilija Jelena Danko totesikin:” Tämä posliini[taide] oli paremman tulevaisuuden airut, jonka puolesta koko Neuvostomaa kamppaili sodasta ja näläs-

tä huolimatta”.Uuden ajan taiteilijoita olivat Kazimir

Malevitš, Nikolai Suetin, Natan Altman, Josif Školnik,. Vladimir Lebedev, Vladimir Tatlin, Vasili Kandinski ja David Šterenberg. Vuosina 1923–24 avantgardistit Malevitš, Suetin ja Ilja Tšašnik loivat suprematistiset työnsä, joista tun-netuimmat lienevät Malevitšin puoliympyrän muotoinen kuppi ja teekannu. Alusta lähtien agitaatioposliini oli selkeästi uusien vallanpitä-jien propaganda-ase.

Agitaatioposliinista ei koskaan tullut suur-ten massojen kulutustavaraa. Käsityövaltainen tuotantoprosessi piti hinnat korkeina. Tuotteita valmistettiin erittäin pieninä sarjoina, joskus vain yksin kappalein. Suurin osa tuotannosta meni suoraan uusien valtioelimien ja neuvosto-jen käyttöön tai päätyi heti alkuvaiheessa ulko-maisten keräilijöiden kokoelmiin. Agitaatiopos-liinia myös varten vasten tuotettiin ja myytiin ulkomaille kipeästi kaivatun ulkomaisen valuu-tan toivossa.

Vapriikin Luokaamme uusi maailma -näytte-ly tuo nähtäville noin 300 toinen toistaan mie-lenkintoisempaa esinettä Pietarin Eremitaasin kokoelmista. Näyttely avaa myös kiehtovan nä-kymän 1920-luvun vallankumouksen kehtoon, Leningradiin ja sen elämään. Näyttelyn yhtey-dessä julkaistaan myös laaja näyttelyluettelo, jossa venäläisten asiantuntijoiden lisäksi kirjoit-tavat suomalaiset asiantuntijat Nils Torvalds, Otso Kantokorpi ja Anna-Lena Laurén.

Agitaatioposliinia Pietarin Eremitaasista

Kuva Reetta Tervakangas

16 17

Maailman ihanin tyttö

Miina Savolaisen rakastettu yhteisötaidenäyttely Maailman ihanin tyttö on esillä TR1 Taidehallissa Finlaysonilla Tampereella 20. helmikuuta asti. Pro-jektin toinen osa ISÄ nähdään Tampere-talossa maalis-toukokuussa.

Maailman ihanin tyttö on vuosikymmenen kestänyt valokuvaprojekti, jonka Miina Savolainen on toteut-tanut yhdessä kymmenen lastenkodissa kasva-neen tytön kanssa. Näyttely on vaikuttava kasvu-tarina näkymättömän lapsen tulemisesta näkyväksi ja itsensä hyväksymisestä.

hesuhteiden vahvistajana. Tampereen jälkeen Maailman ihanin tyttö matkaa Kanadaan ja Yh-dysvaltoihin.

ISÄ – voimauttavia valokuvia -yhteisötaidenäyttely kertoo erilaisten isien lapsen elämään jättämistä jäljistä, isien sukupolviketjusta ja yhteiskunnallisesta miehen ja isän roolien muutoksesta. Moniulotteinen ja tunnetasolla rikas käsittelytapa viestii ainutlaatui-sesta prosessista, jonka viisitoistahenkinen kuvaaja-ryhmä kävi kolmen vuoden aikana läpi Miina Savo-laisen ohjauksessa.

Lapsuudessaan kaltoin kohdellut nuoret saivat valokuvissa nähdä itsensä ehjinä ja arvokkaina. Kuvissa myyttinen luonto näyttäytyy haavoittuneen lapsen suojelijana. Kuvausprosessin merkityksel-lisyys näkyy kuvien päähenkilöiden koskettavassa ja intiimissä tavassa asettua kuvaan. Kuvissa saat-toi näkyä ensimmäisen kerran se ihminen, jollainen kukin todella tunsi olevansa. Maailman ihanin tyttö -näyttelyn aikana Miina Savolainen pitää useita ryhmäopastuksia sekä yleisöluentoja voimauttavasta valokuvasta per-

Miina SavolainenMiina Savolainen on helsinkiläinen yhteisötaiteeseen suuntautunut valokuvataiteilija, joka käsittelee töis-sään identiteettityön ja yhteiskunnallisen osallisuu-den teemoja. Häntä kiinnostavat erityisesti katseen merkitykset ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, sosiaalisissa hierarkioissa ja yksilön itsemäärittelyssä. Savolainen tunnetaan erityisesti taiteen lähestymista-pojen tuomisesta hoidollisille ja pedagogisille aloille Suomessa. Hän on saanut lukuisia palkintoja Maa-ilman ihanin tyttö -projektista sekä kehittämästään voimauttavan valokuvan menetelmästä.

Maailman ihanin tyttö: Petra Parvikoski, Jenna Pystö, Tuula Koskela, Paula Anttila, Ann-Mari Anttila, Nina Laurin, Milla Makkonen, Mira Alanne, Monna Makkonen.

Tampereelle näyttelyt tuottaa Tampereen taidemuseo ja Valokuvakeskus Nykyaika.

MAAILMAN IHANIN TYTTÖ TR1 TAIDEHALLISSA 20. HELMIKUUTA ASTI.

Maailman ihanin tyttö, Milla Makkonen ja Miina Savolainen, 1998. Maailman ihanin tyttö, Nina Laurin ja Miina Savolainen, 2006.

18 19

JUHLAVUODEN NÄYTTELY

VIMMA – Modus 10 v. jatkaa joka toinen vuosi koottujen Pir-kanmaa muotoilee -näyttelyjen sarjaa. Elokuussa avautuva näyttely on järjestykseltään neljäs, ja se juhlistaa samalla yhdistyksen kymmentä ensim-mäistä toimintavuotta. Modus ry:n jäsenistö esittäytyy laajasti koko TR1 Taidehallissa viiden viikon ajan. Näyttelyarkkitehtina toimii Modus ry:n ensimmäinen puheenjohtaja, keraamikko Merja Haapala.

Näyttelykokonaisuudessa on kolme osaa. Ensimmäinen osa esittelee laajasti yhdistyksen jäsenistön teoksia. Modus CV 2001–2011 -osiossa on esillä yhdistyksen kymmenen ensim-mäistä toimintavuotta arkistoku-vin, lehtileikkein, tekstiosuudella ja kuvakoosteella. Näyttelyyn kutsutaan Moduksen ulkopuo-lelta muutamia valikoituja teki-jöitä ja yrityksiä.

Näyttelyarkkitehti Merja Haapala kuvailee näyttelyn lähtökohtia näin:

- Muotoilu ei ole pelkästään ajattelua ja esineiden suunnitte-lua, vaan myös muun muassa viestintää, prosesseja, vaikut-tamista ja palveluita, joita joka-päiväisissä toimissamme emme aina edes havaitse. Näin ollen näyttelyyn tulee esille monipuo-linen valikoima muotoilun monia eri osa-alueita.

Näyttelyn teemana on rohkea, hehkuva, kiihkeä ja innostava punainen. Punainen energisoi, stimuloi, villitsee ja virittää luo-maan uutta. Se ei välttämättä ole havaittavissa esillä olevissa teok-sissa suoraan värinä, mutta on aistittavissa vimman, intohimon ja kiihkeän luovuuden tasolla.

Näyttelyn aikana TR1 Taide-hallin parvella esitellään vuoden 2010 Kaj Franck -muotoilupal-kinnon saanut taiteilija, muoti-suunnittelija Marja Suna.

MODUS RY 2001-2011Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyh-distys Modus ry perustettiin alkuvuodesta 2001 täyttämään alan ammatillisen pai-kallisjärjestön suurta puutetta. Modus ry on monikasvoinen ja monialainen yhdistys, juuri sellainen kuin jäsenensä, joita on tällä hetkellä kuusikymmentä eri persoonaa. Useimpia Moduksen jäseniä yhdistävät arvot: arts and crafts -henki, korkea laatu, eettisyys, ekologisuus, lähellä tekeminen, oman työn arvostus, jopa hitaus/slow-ajattelu. Yhdistyksen tärkein tehtävä on jäsentensä toimintamahdollisuuksien ke-hittäminen. Modus ry tiedottaa aktiivisesti ja järjestää näyttelyitä, myyntitapahtumia, seminaareja ja suunnittelukilpailuja. Tärkeä osa toimintaa on myös verkostoituminen ja yhteistyö muiden kulttuuritoimijoiden ja yrityselämän kanssa.

MODUKSEN ROOLIYhdistyksen tarkoituksena on valvoa muo-toilu- ja taideteollisuusalalla toimivien am-matinharjoittajien yleisiä ja yhteisiä amma-tinharjoittamiseen liittyviä etuja sekä toimia alan yleisten toimintaedellytysten paranta-miseksi. Lisäksi yhdistyksen päämääränä on kehittää jäsentensä välistä yhteistoimintaa. Ne visiot, joita yhdistyksen alkuajoista on johdonmukaisesti tavoiteltu, ovat toteutu-neet jopa siinä määrin, että Modus ry on kasvanut kymmenen toimintavuotensa aika-na valtakunnallisesti tunnustetuksi toimijak-si muiden muotoilua ja taidekäsityötä esille tuovien tahojen, kuten Teollisuustaiteen Liitto Ornamon, Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunnan Onoman ja Pohjois-Suomen taideteollisten suunnittelijoiden Proto ry:n rinnalle.

V I M M A M O D U S 1 0 V.PIRKANMAA MUOTOILEE IV MERJA HAAPALA & TIINA SALOKANNEL

PIRKANMAA MUOTOILEE IV TR1 TAIDEHALLISSA 6.8.–11.9.2011

Taiteilijat voivat maalata taivaan punaiseksi, koska he tietävät, että se on sininen. Niiden meistä, jotka eivät ole taiteilijoita, täytyy maalata asiat sellaisiksi millaisia ne todella ovat, tai ihmiset voivat luulla meitä typeriksi.

- Jules Feiffer

Älykkäinä persoonina ja alansa ammattilaisina moduslaiset tietä-vät, että intohimoa ja vimmaa ei ilmaista vain punaisella värillä ja tulisella tangolla. Voimakas tun-teen leimahdus aikaansaadaan niin tekijälle kuin kokijalle myös herkän hiljaisella kuiskauksella, rauhallisella valssilla, muodon ja liikkeen dynaamisuudella.

- Merja Haapala

20 21

Amurin työläismuseo elää valon rytmissä: kesän kortteli on täynnä vieraita ja vili-nää, talvi levätään. Syksylle ja keväälle on kuitenkin omat puuhansa, ja Kahvila Amurin Helmi kotoisine herkkuineen pal-velee ympäri vuoden.

Amurin museokorttelissa vuosi vaihtui vasaroi-den nakuttaessa ehjää lautaa Kahvila Amurin Helmen lattiaan, mutta jo loppiaisen alla ovet aukenivat tuttuun tapaan kahvittelijoille, aami-aisvieraille ja lounastajille. Tammikuussa avau-tui myös Raimo Saaren maalausten näyttely Isovanhempien Finlayson ja muuta Tamperetta. Vuoden mittaan kahvilan seinillä nähdään muun muassa kaksi Tampereen museoiden kuva-arkiston valokuvanäyttelyä.

KEVÄT TOI, KEVÄT TOI…MUSEOAVUSTAJANHelmikuussa käännetään katse kohti ke-sää, kun arviolta 150 innokasta opiskelijaa ilmoittautuu halukkaiksi kesätyöläisiksi eli museoavustajiksi. Maaliskuussa onkin sitten työhaastatteluiden vuoro. Etevästä joukosta on valittava ainakin pari historianopiskelijaa ja sitten englannin, saksan, ruotsin, ranskan ja ve-näjän oppaat. Lisäkielet ovat tietenkin plussaa samoin kuin vaikkapa vanhojen käsityömene-telmien hallinta ja laulutaito. Museoavustajat ovat todella jokapaikanhöyliä, sillä työ käsittää valvonnan, monenlaiset ja erikieliset opastuk-set, lipunmyynnin tilityksineen, pölyjenpyy-hinnän, pihanhoidon ja saunanlämmityksen. Laulutaitoakin tosiaan tarvitaan, sillä lasten kierroksiin sisältyy laululeikkejä ja ikäihmisten muistelukierroksille yhteislaulun vetämistä.

Kun museoavustajat varallaolijoineen ovat selvillä, on maaliskuu jo pitkällä. On aika suunnitella ja koota kesän ohjelma. Perusasiat kuten yleisöopastukset kesä-, heinä- ja elokuus-sa kaksi kertaa kaikkina aukiolopäivinä ovat selviä, samoin lasten toiminnalliset kierrokset. Kädentaitajia pitäisi saada ainakin yhtenä päi-vänä näyttämään taitojaan, ja mielenkiintoisia

ikäihmismuistelijoita kaivataan. Halukkaista kesäkonserttien pitäjistä on sentään ollut aina-kin aiemmin runsaudenpula.

Kun ohjelma sitten on kasassa, se pitää saa-da tiedoksi niin suurelle väkimäärälle kuin mahdollista mahdollisimman halvalla.

INTERIÖÖRIEN KEVÄTHUOLTO Kevään koittaessa museo on siinä asussa mihin se syyshuollossa jäi. Huhtikuun puolivälissä Konservointilaitoksen väki alkaa keväthuollon. Tekstiilikonservaattori Maija Pennanen ja ko-vien materiaalien konservaattori, puukonser-vaattori Hanna Tuokila kertovat, mitä kaikkea siihen sisältyy:

Seinät pyyhitään lampaankarvahuiskul-la. Syksyllä astellut suojapeitteet ja -paperit otetaan pois. Käyttökokoelman tekstiilit ra-vistellaan ulkona. Esineitä ja huonekaluja

PAULA LEINONEN

Valon rytmissä

AMURIN VUOSI

imuroidaan, pienesineistöstä pyyhitään pölyt. Esineet asetellaan kuvallisten esineluetteloiden avulla paikoilleen. Näin taataan, että huo-neiden ulkoasu pysyy samanlaisena vuodesta toiseen. Esineitä esille aseteltaessa eri materi-aalia olevien esineiden - esimerkiksi pöydän ja pöytäliinan, pöytäliinan ja astian - väliin asetetaan silkkipaperia tai polyeteenikalvoa eristeeksi. Tämä siksi, että jos kesän aikana olosuhteet muuttuvat radikaalisti, niin esimer-kiksi ruoste ei pääse tahraamaan pöytäliinaa. Museoasunnoissa lasiovien takana olevat latti-at imuroidaan ja pestään ja matot levitetään. Loput esineet asetellaan paikoilleen, ja huone viimeistellään esittelukuntoon.

Konservaattorit seuraavat esineistön tilaa ja olosuhteita pitkin kesää. Mahdollisten tuholais-ten varalta huoneisiin on jo toukokuussa asetet-tu tuholaisansat.

22 23

AMURIN KESÄ Museoavustajat tulevat töihin maanantaina 9. toukokuuta. Aamulla henkilökunta saa tiiviin tietopaketin museopalveluista ja kon-servointityöntekijät opastavat kädestä pitä-en, miten museoesineistä pyyhitään pölyt ja kuinka sisäkukat kastellaan vaurioittamatta tekstiilejä. ”Vanhat”, jo aiemmin museossa työskennelleet kalustavat lipunmyynnin. Uu-det museoavustajat kiertävät amanuenssin kanssa museon sekä opettelevat kassakoneen käytön ja muuta yleisönpalvelussa tarpeel-lista. Jo kevään aikana he ovat opiskelleet opastusmapeista huoneista kertovia tekstejä ja myös tutustuneet Amuria käsitteleviin kir-joihin ja muuhun painettuun materiaaliin. Tietoa tarvitaan, sillä museoavustajat saavat kesän mittaan vastatakseen monenlaisia ja usein vaikeitakin kysymyksiä.

Tiistaina 10. toukokuuta kello 10 on museo henkilökuntineen valmiina vastaanottamaan ensimmäiset vieraat. Jos vanhat merkit paik-kansa pitävät, niin yksi tai kaksi koululuokkaa on tuolloin portin takana odottamassa opaste-tulle kierrokselle. Kesäkausi on alkanut.

Museoavustajien näkyvintä työtä Amurissa ovat opastuskierrokset. Kesällä 2010 vedettiin 324 opastusta: korttelikierroksia, englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä opastuksia, lasten kakara-, pyykinpesu- ja ulkoleikkikierrok-sia sekä ikäihmisten muistelukierroksia. Sama tahti jatkuu toivottavasti kesällä 2011.

Kesän tapahtumat aloittaa yleensä vanhojen pihakasvien vaihtopäivä toukokuussa. Ihmi-set tuovat tapahtumaan omien pihakasviensa taimia ja vaihtavat niitä toisten kanssa.

Kesällä on ainakin yksi kädentaitojen päivä. Menneenä kesänä opittiin vanhojen ikkunoiden kunnostusta sekä vihdan, pajupillin, läkkiesi-neiden ja neulakintaiden tekemistä. Kesällä 2011 on uutena käsityölajina pärekorin valmis-tus. Muitakin ympäristöön sopivia käsityölajeja kaivataan. - Jos sinulla on tiedossa joku käden-taitaja tai jos itse hallitset vaikkapa varpuluu-dan tekemisen ja olet halukas antamaan työ-näytöksen, niin otapa yhteyttä.

Kesäsunnuntaisin on kahvilan pihassa jär-jestetty usein kesäkonsertteja, näin varmasti tänäkin kesänä.

Museon kesä päättyy 11. syyskuuta. Viikkoa aiemmin pidetään perinteiset syysmarkkinat. Tampere-päivänä syys-lokakuun vaihteessa mu-seo avaa vielä kerran ovensa ennen talvilepoa.

INTERIÖÖRIEN SYYSHUOLTOSyyshuolto aloitetaan Tampereen-päivän jälkeen. Tekstiileihin kesällä kertynyt pöly ra-vistellaan ulkona. Muut esineet imuroidaan tai niistä pyyhitään pölyt mikrokuituliinal-la. Samalla tarkistetaan esineiden kunto, ja viedään vaurioituneita esineitä Vapriikin konservointilaitokselle konservoitaviksi ja huollettaviksi jos mahdollista. Tekstiilit pyri-tään levittämään sänkyjen ja pöytien päälle silkkipapereiden tai suojakankaiden väliin. Näin ne ovat talvikauden pölyltä ja valolta suojassa. Roikkuville tekstiileille on hyväk-si olla välillä levossa. Pienesineet pakataan pahvilaatikoihin ja huonekalut peitellään suojakankailla. Rullaverhot lasketaan alas. Huoneissa on sähköpatterit, jotka säädetään talviajaksi noin kymmeneen asteeseen, jotta rakenteet pysyvät kuivina. Tämä tasaa myös vuotuisia olosuhdevaihteluita.

Syyshuollon jälkeen korttelin museo-osa vai-puu talvilepoon. Esineistöä koskeva työ kuiten-kin jatkuu. Esineistön arvoluokitus on alkanut. Samalla esineille etsitään korvaavia tai kaksois-kappaleita. Museon pyöriminen vaatii monen-laisia taustatöitä ja selvityksiä.

KAHVILA AMURIN HELMI Kahvila Amurin Helmi sykkii entisaikojen tun-nelmaa ympäri vuoden. Matkailijoiden lisäksi myös tamperelaiset ovat ottaneet Amurin Hel-men omakseen. Hyvät perinteiset leipomukset ja lämmin, kodikas ilmapiiri houkuttelevat myös yhdistyksiä ja monenlaisia juttupiirejä, ja pöydät täyttyvät päivästä toiseen kahvittelijois-ta ja sopansyöjistä. Kesällä kahvitellaan piha-maalla koivujen katveessa.

24 25

Kesällä 1980 tamperelainen Paavo Kor-honen pysähtyi ohikulkumatkallaan Eräjärven kirkolle. Hän näki makasii-nin seinässä kyltin Kivimuseo, ja päätti pistäytyä katsomassa, mitä paikka piti sisällään. Näytteillä olleet tummanpu-huvat raakakivimöykyt eivät tehneet vaikutusta, mutta pieni vuorikidesykerö herätti kiinnostuksen.

reen päivänä raatihuoneella Päätalo kiittelikin Korhosta elämänsä ensimmäisestä julkisesta tunnustuksesta.

Toinen tärkeä harrastus, valokuvaus, juontuu jo 1930-luvun puolivälistä, jolloin Korhonen sai ensimmäisen kameransa lahjaksi kummi-tädiltään. Sotavuosien koittaessa oli Korhonen kuvaajana jo konkari ja otti kameran mukaan sotaankin. Syyskuussa 1943 Korhonen 23-vuoti-aana pioneeriluutnanttina kuvasi C.G.E. Man-nerheimia Aunuksen Karjalassa. Myöhemmin selvisi, että samaan aikaan oli venäläinen majuri muutaman sadan metrin päässä katsel-lut marsalkkaa kiväärinsä tähtäimen läpi. Oli vähällä, ettei Korhosen otoksista tullut viimeisiä marsalkasta otettuja kuvia.

1950-luvulla Korhonen löysi valokuvausme-netelmistä omimpansa, makrokuvaamisen. Makrokuvaus oli vielä tuolloin suhteellisen harvinaista, ja japanilainen Nikon pyysi usea-na vuonna Korhosen kuvia esitteisiinsä. Kivien yksityiskohtien kuvaamiseen makromenetelmä sopikin hyvin. Mieluisaksi kivilajiksi erityisesti kuvaamisen kannalta Korhonen nimeää akaa-tin. Sitä kuten monia muitakaan värikkäitä kivilajeja ei Suomen maaperästä löydy, sillä kauneimmat kivet ovat usein tuliperäisen maa-perän tuotoksia. Suomalaiset kivilaadut eivät ole kovin näyttäviä, mutta sitäkin parempia rakennusmateriaaleina.

Kivimuseon helmeksi Korhonen nostaa suo-malaisen pallokiven, jossa näkyy pallokiven koko syntyprosessi vaiheittain. Tämä Korhosen hankkima hyvin poikkeuksellinen kappale herättää kunnioitusta kokeneimmassakin kivi-harrastajassa. Ja onhan pallokivi kaiken lisäksi Pirkanmaan maakuntakivi.

Kivien kauneus lumosi HELENA YLI-KERTTULA

Tästä kohtalokkaasta museokäynnistä alkoi ki-viharrastus, jonka tuloksiin voimme tutustua Ki-vimuseossa, pääkirjasto Metson alakerrassa. Sen kaikki noin 7400 kivikohdetta ovat Paavo Korho-sen, 90, keräilemiä ja peräisin yli 80 maasta.

Harrastusta aloittaessaan koneinsinööri Paa-vo Korhonen työskenteli Tampereen kaupungin palveluksessa ja oli työnsä puolesta mukana myös Särkänniemen akvaarion toteutuksessa. Kauniita kiviä katsellessaan hän mietti, miksei niitäkin voisi esitellä ihmisille samaan tapaan kuin kaloja akvaariossa. Näin syntyi ajatus ki-vimuseosta.

Paavo Korhosen elämän varrelle mahtuu mo-nenlaisia sattumuksia ja tapahtumia. Korhonen tutustui kirjailija Kalle Päätaloon sodan aikana Savukoskella. Myöhemmin Päätalo muisteli leikillisesti ”pentuvänrikkiä”, joka keräili kiviä veneen täydeltä. Päätyipä Korhonen Päätalon kirjoihinkin nimellä pentuvänrikki Karppinen. Paavo Korhonen ylensi Päätalon korpraaliksi ja vuosia myöhemmin heidän tavatessaan Tampe-

Kuva Helena Yli-Kerttula

Kuva Helena Yli-Kerttula

Kuva Jari Kuusenaho

Kivimuseon helmi on yhtenäinen kappale, jossa näkyy kaikki pallokiven syntyvaiheet. Kuva Jari Kuusenaho.

KORHOSEN KERÄÄMÄT KOKOELMAT OVAT ESILLÄ TAMPEREEN KIVIMUSEOSSA KIRJASTOTALO METSON POHJAKERROKSESSA.

26 27

Muumeilla täytyy olla salaisuus. Salaisuus, joka on suurempi kuin Muumipapan lasipallon arvoitus, suurempi kuin Tiuhdin ja Viuhdin rubiini. Ihmeellisempi kuin Nipsun luola.

hyvin suomalainen – metsiä ja vesiä. Muumien elämä on kaukana maailman melskeestä, aivan kuin suomalaisten elämä ainakin mielikuvissa tapaa olla. Jotkut uskalikot käyvät tutkimassa muuta maailmaa. Nuuskamuikkunen kaipaa kauas oltuaan hetken aloillaan, Muumipappa kaihoaa nuoruutensa seikkailuja. Sattuman oi-kut heittävät muumilaaksolaiset seikkailuihin, joista he selviytyvät lämpimien muistojen ja pe-rusturvallisuuden tunteen voimalla.

Japanilainen kulttuuri eroaa suomalaisesta monin tavoin. Siksi onkin jännittävää pohtia, miksi myös japanilaiset kokevat muumit omak-seen. Voisiko se johtua yhteiskunnan konfut-selaisesta taustavireestä, johon liittyy tarkka käsitys järjestyksestä ja velvollisuudesta. Ehkäpä juuri boheemius, vapaus, sääntöjen rikkominen ja epäsovinnaisuus vetoavat kansaan, joka elää erilaisessa ilmapiirissä? Nuuskamuikkunen on yksi suosituimmista hahmoista Japanissa. Hänessä on varmasti jotakin, mikä vastaa kai-puuseen kokea joskus muutakin kuin sitä mihin velvollisuus päivästä toiseen ajaa. Toisaalta turvallisuus on japanilaisessa yhteiskunnassa omaa luokkaansa, ja yhteisöllisyys on äärim-mäisen tärkeää. Se toteutuu myös Muumilaak-sossa, missä vieraat otetaan avosylin vastaan, ovet ovat aina auki ja perheeseen adoptoidaan mutkattomasti uusia jäseniä. Ydinperhe ei ole tärkein asia maailmassa, ystävät ja suuremmat

ELINA BONELIUS

Muumilaaksossa on peili jokaiselle

Salaisuuden on pakko liittyä kysymykseen, mik-si muumit ovat niin suosittuja eri puolilla maa-ilmaa. Miksi muumeista pitävät suomalaiset, englantilaiset, venäläiset, japanilaiset ja rans-kalaiset, miksi vietnamilaisetkin tahtovat lukea kaukaisen Pohjolan pyöreistä pikku peikoista? Esimerkiksi japanilaisten tarustoon ei edes kuu-lu peikkoja – he luulevatkin yleensä muumien olevan virtahepoja – eikä Pohjoismaissakaan peikko ole mikään mukava, pyöreä olento, joka rakastaa palmuviinin siemailua lehtisa-hakoristein somistetulla kuistilla.

Muumien kanssa työskennellessä havait-see, miten peikot herättävät tunteita: usein

puhdasta iloa, toisinaan myös kai-honsekaista ihastusta, ehkäpä lohduttavaa tyyneyttä. Muumien maailmassa on jotakin, mikä heijastuu ihmisten syvimpien tuntojen tummissa ja kirkkaissa vesissä, olipa kansalaisuus ja kulttuuritausta mikä tahansa. Suhtautuminen muumeihin

näyttäisi olevan sekä henkilökohtais-ta että kulttuurisidonnaista.

Ehkä me suomalaiset koemme muumien maailman eniten tutuksi. Muumikirjojen luon-to on ensimmäisiä kirjoja lukuun ottamatta

kokonaisuudet ovat yhtä tärkeitä. Muumilaak-son yhteisöllisyyden voisi uskoa herättävän tut-tuudellaan vastakaikua japanilaisissa.

Tuttuutta japanilaiset kokevat varmasti myös muumitarinoiden luonnonmiljöössä. Tarinan vuoret ja meri ovat itse asiassa pikemminkin japanilaisia kuin suomalaisia. Japanissa vuoris-to on nuorta ja rosoista kuin Yksinäiset vuoret ikään. Luonto sinänsä on nykyjapanilaisten-kin mielestä jotain pelottavaa, sellaista minkä kanssa taistellaan ja mikä pyritään voitta-maan. Sellaisen kanssa ei ilman sisäistä nuus-kamuikkusta pärjää.

Venäläisten kiinnostusta on vaikeampi ar-vailla. Kenties hiljan totalitaristisesta vallanpi-dosta vapautuneina he voivat hyvinkin tuntea vetoa muumien vapaata maailmaa kohtaan.

PeilaillaanKukapa ei löytäisi itseään jostakin Muumilaak-son hahmosta, ehkä useammastakin? Ollako tänään Nuuskamuikkunen, levottomana läh-dössä taas jonnekin – vai Muumipeikko, joka kaipaa kovasti jotakin, tietämättä edes, mitä? Kenties aamusella peilistä kurkistaa Niiskunei-ti, ja illalla Vilijonkka miettii hermostuneena, aloittaako iltatoimet tiskaamalla vai siivoa-malla. Asuuko meistä monessakin Mörkö, joka odottaa, että joku sitkeä muumipeikko tulee ja sytyttää lyhdyn ihan meitä varten?

28 29

Tampereesta on maailman sivu puhuttu Suomen Manchesterina. Kaupungeilla onkin monia yhtymäkoh-tia: teollinen perintö, monet museot, kaupungin keskustassa sijaitseva yliopisto, rock- ja pop-kulttuuri, jalkapallo ja jopa musta makkara – Manchesterin seudulla black pudding.

Museoiden välillä ei konkreettista yhteistyötä ole kuitenkaan tehty ennen kuin nyt. Suur-Manchesterin laitamilla Buryn alueella sijaitsevassa Bury Art Galleryssa lokakuussa näyttely Magical Moominvalley. Näyttely koostui lähes sadasta Tove Jansson -originaalista, mukaan lukien Janssonin tekemät kuvitukset Lewis Carrollin Liisa ihmemaassa -satuun ja J.R.R. Tolkien Hobittiin. Näyttely oli avoinna Buryn viehättä-vässä taidemuseorakennuksessa tammikuuhun asti.

SE OIKEA MANSE

Nykypäivän Manchester on kaiken kaikkiaan vilkas kulttuurikaupunki, josta löytyy taiteenystäväl-le kosolti katsottavaa ja koettavaa. Corner House kaupungin ydinkeskustassa esittelee kiinnostavaa nykytaidetta graafisesta suunnittelusta elokuviin ja installaatioihin. Manchester Art Galleryn näytte-lyiden lisäksi kannattaa tutustua myös rakennuksen uudisosaan ja erityisesti sen ”kunniatauluun” – sponsoreiden listalta kun voi bongata myös Simply Red -yhtyeen Mick Hucknallin. The University of Manchesterin ylläpitämän The Withworth Art Galleryn näyttelyt ovat myös mielenkiintoisia, aina-kin näkemämme tapettinäyttely, jossa roisit nykytaiteilijat Damian Hirstiä myöten olivat toteuttaneet omat tapettimallinsa.

Vastalahjaksi tamperelaiselle muuminäyttelylle Bury Art Gallery lainaa Tampereen taidemuseolle syksyllä 2012 mittavan kokoelman maailman tunnetuimpiin maisema-

maalareihin lukeutuvan englantilaisen J.M.W. Turnerin (1775–1851) teoksia. Bury Art Gallery omistaa

The Wrigley Collectionin, hienon ko-koelman Turnerin harvemmin julki-

suudessa nähtyjä grafiikanvedok-sia. Grafiikan lisäksi Tampereen

näyttelyyn tuodaan esille myös Turnerin paremmin

tunnettua tuotantoa, akva-relleja ja maalauksiakin.

Näyttely on sikälikin merkittävä, että Tur-

neria ei tietääksem-me ole aiemmin

Suomessa näin laajasti esitelty.

TAINA MYLLYHARJU

30 31

Pirkanmaan lukuisia julkisia veistoksia ei esitellä kattavasti vielä missään. Tilanne on kuitenkin korjaantumassa: Pirkanmaan aluetaidemuseossa on meneillään julkisten veistosten kartoitus-, dokumentointi- ja nettihanke.

Vanhoille tehdaspaikkakunnille Mänttä-Vilppulaan, Valkeakoskelle ja Nokialle on hankittu runsaasti jul-kista taidetta vuosikymmenten myötä. Nykytaidet-ta puolestaan on esillä muun muassa Pirkkalassa ja Sastamalassa. Näillä paikkakunnilla järjestetyistä toistuvista veistostapahtumista on jäänyt seudulle pysyviä teoksia.

Myös pienemmiltä paikkakunnilta löytyy ainakin sankarimuistomerkkejä sekä paikalliseen histo-riaan ja perinteeseen liittyviä veistoksia. Mänttä-Vilppulassa on pitkäaikaisen kesävieraan Oskar Merikannon muistona pojanpojan Ukri Merikannon muotoilema kiviveistos. Akaassa, Toijalan keskus-tassa on paikkakunnalla vaikuttaneen Ylpön suvun lahjoittama Arvo Siikamäen metalliveistos. Myös paikallisten kuvanveistäjien vaikutus näkyy – esi-merkiksi Emil Wikströmin ja Aimo Tukiaisen teoksia on alueellamme useita. Wikströmin ateljeekoti Vi-savuori sijaitsee Sääksmäellä ja Aimo Tukiaisella oli kesäateljeensa Purnu Oriveden Pitkäjärvellä.

Tampereen kaupungin taidekokoelmaan liittyvä taidemuseon oma tutkimustyö on kymmenen viime vuoden aikana keskittynyt julkiseen taiteeseen. Työ alkoi Tampereen kaupungin julkisista veistoksista, muistolaatoista ja muistomerkeistä, joita esittele-vät verkkosivut julkaistiin 2000-luvun alkuvuosina. Sen jälkeen on käyty läpi muun muassa julkiseen kokoelmaamme kuuluvia monumentaalimaalauksia ja kerätty tietoa muotokuvista. Osa kertyneestä aineistosta on jo verkkosivuilla yleisön selailtavana, osa odottaa vielä käsikirjoituksen ja kuvituksen vii-meistelyä ja julkaisemista.

Julkisen taiteen kartoitustyö on nyt laajenemas-sa Pirkanmaan aluetaidemuseon koko toimialueel-le. Jo viime vuoden puolella aloitimme alueellisen kartoitus-, dokumentointi- ja nettihankkeen Pir-kanmaalla sijaitsevista julkisista veistoksista. Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä kuntien kanssa. Toiveenamme on, että muutaman vuoden kulut-tua kaikki Pirkanmaan julkiset veistokset ja niiden sijaintipaikat ajo-ohjeineen löytyvät verkkosivuilta. Silloin kaikkien, myös matkailijoiden, on helpompi lähestyä alueemme julkista taidetta.

Hannu Sirén: Askel, 1997, vaalea Ristijärven harmaa graniitti, Valkeakoski. Kuva Heidi Toivanen 2006.

Luova tauko, Hirvi ja Leikkivä nuorukainen ja mitäs niitä kaikkia onkaan….SOILA KAIPIAINEN

julkiset veistokset Pirkanmaalla

Jussi Mäntynen: Hirvi, 1929, pronssi, Mänttä-Vilppula, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Wäinö Aaltonen: Leikkivä nuorukainen, 1929–30, pronssi, Mänttä-Vilppula, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Arvo Siikamäki: Luova tauko, 1973, alumiini, Akaan kaupunki. Kuva Jari Kuusenaho 2009.

32 33

NÄYTTELYKALENTERI NÄYTTELYKALENTERISEURAA MYÖS MUSEOIDEN NETTISIVUJA!

Mediamuseo Rupriikki

Mediamuseo Rupriikin uusi näyttely Verkon punontaa – internetin historiaa avautuu

Muumilaakso

koko vuoden Tanssiva Muumilaakso

Sara Hildénin taidemuseo

Subodh Gupta 12.2.–30.4.2011 Delhissä asuvan ja työskentelevän Subodh Guptan (s. 1964) maalaukset, veistokset ja installaatiot käsittelevät intialaista elämäntapaa ja taiteilijan omia muistoja rikkaalla kuvakielellä.

Kesänäyttely 18.5.–4.9.2011Valikoima Sara Hildénin säätiön kokoelman teoksista. Esillä modernismin klassikoita kuten Picasso ja Miró sekä uusimpia taidehankintoja.

Taidemuseo

Museo on suljettu näyttelynvaihdon ajan 10.1.–19.2.2011. Vuoden nuori taiteilija 2011 Anna Tuori 19.2.–24.4.2011. Anna Tuorin omaperäinen ja kiehtovan ekspressiivinen maa-laustuotanto esittäytyy Tampereen taidemuseossa kahden kerroksen laajassa näyttelyssä. Onko totta? – Tampereen taidemuseo 80 vuotta -juhla-näyttely 20.5.–28.8.Tampereen taidemuseon 80-vuotisjuhlanäyttely esittelee kä-vijälle vaihtoehtoisen historiankirjoituksen. Juhlanäyttelyn on käsikirjoittanut kirjailija Johanna Sinisalo.

TR1 Taidehalli

Miina Savolainen: Maailman ihanin tyttö 18.12.2010–27.2.2011Tampereen taidemuseo, Valokuvakeskus Nykyaika ryMaailman ihanin tyttö on vuosikymmenen kestänyt valokuva-projekti, jonka Miina Savolainen on toteuttanut yhdessä kym-menen lastenkodissa kasvaneen tytön kanssa. Näyttely on vaikuttava, arkkityyppinen kasvutarina näkymättömän lapsen näkyväksi tulemisesta ja itsen hyväksymisestä.

Iikka Tolonen: The End 29.1.–27.2.2011Valokuvakeskus Nykyaika ry”Teossarjassa The End prosessoin isäni kuolemaa ja kasai-len palasiani uuteen järjestykseen. Vaikka kuolema ei tullut yllätyksenä, on siitä toipuminen ollut odotettua raskaampi prosessi. Isän kuolema on merkinnyt elämässäni väistämät-tömästi erään aikakauden loppua. Ja seuraavan alkua.” – Iikka Tolonen

Harun Farocki 9.3.–3.4.2011Tampere Film Festival, Nykytaiteen museo Saksassa asuva Harun Farocki (s. 1944) käyttää dokumentaa-rista materiaalia teostensa aineistona. Esseissään ja elokuvis-saan hän tutkii elokuvaa mediana ja pohtii audiovisuaalisen kulttuurin suhdetta politiikkaan, teknologiaan ja sodankäyntiin. Näyttelyssä nähdään kolme Harun Farockin videoinstallaatiota.

Leena Saraste: Kasvoja ja Pistoja 9.3.–3.4.2011Valokuvakeskus Nykyaika ryLeena Sarasteen, vapaan tutkijan ja valokuvataiteilijan, teok-set kommentoivat sekä kuvan olemusta että valokuvataidetta historiallisesta ja henkilökohtaisesta näkökulmasta.

P.S. Kuva ois kiva – TAMK:in lopputyönäyttely 16.4.–16.5.2011 TAMK Taide ja viestintämattikorkeakoulusta valmistuvien kuvataiteilijoiden yhteis-näyttelyssä on esillä piirroksia, maalauksia, valokuvia sekä veistos- ja videoinstallaatioita.

Tommi Musturi 28.5.–31.7.2011Kesänäyttelyssä esillä tamperelaisen Tommi Musturin, vuoden 2011 sarjakuvan Puupäähattu-palkinnon voittajan, teoksia.

Tähdet tuikkivat 28.5.–31.7.2011Suomalaisen viihdetaivaan tähtiä ja tähdenlentoja 1950-70-luvuilta Alvar Kolasen valokuvaamina.

Vapriikki

InroAvain samuraiden aikaan 20.3.2011 asti. Vapriikin näyttely Inrō–avain samuraiden aikaan esittelee pari sataa toinen toistaan upeampaa inrōa suomalaisesta yksityis-kokoelmasta. Niiden kautta avautuu näkymä kiehtovaan ja eksoottiseen Japaniin.

Kaksitoista paitaa21.1.–25.4.2011Kaksitoista paitaa käsittää Kuhmalahden alttaritaulun sekä kahdentoista tamperelaisen vaikuttajan paidasta kootun installaation.

Ladyn tyyli – muotokuvaaja Lady Ostapeckin Amerikan pukuja ja potretteja 18.3.2011–18.3.2012 2012Amerikkalaisia naisten muotipukuja ja asusteita 1840–1950 -luvuilta sekä Lady Ostapeckin fantasiavalokuvia.

Ottopoikia ja työläistyttöjä – yhdeksän sarjakuvaa Tampereelta Tiitu Takalo & Pauli Kallio 2.4.–4.9.2011Kotimaiset sarjakuvataiteen tamperelaiset huippunimet, kä-sikirjoittaja Pauli Kallio ja taiteilija Tiitu Takalo ovat laatineet yhdeksän sarjakuvatarinaa Tampereen historiasta.

Luokaamme uusi maailma!Agitaatioposliinia Pietarin Eremitaasista 27.5.–30.10.2011Vapriikin Luokaamme uusi maailma -näyttely tuo nähtäville laajan kokoelman agitaatioposliinia suoraan Pietarin Eremitaa-sista. Tervetuloa tutustumaan 1920-luvun Leningradiin, vallan-kumouksen kehtoon, kiehtovan agitaatioposliinin seurassa!

Täyttää kaasua Pyynikillä – Hämeen moottoriker-hon matkassa 80 vuotta 10.11.2011–3.6.2012Täyttä kaasua Pyynikillä kertoo elämyksellisellä tavalla Pyy-nikinajojen historiasta, sen moottoripyöristä ja ajajista. Näyt-tely esittelee myös Hämeen moottorikerhon muuta toimintaa motocrossista ja speedwaystä trialiin ja tarjoaa nähtäväksi monia hienosti entisöityjä moottoripyöräkaunottaria.

Luonnontieteellinen museo Näyttelyssä voi tutustua elämän historiaan, alueen luonnon monimuotoisuuteen eri aistien avulla tai seurata ajankohtai-sia luontoilmiöitä.

Aika leikkiä – Lelulaatikon aarteitaLeikkikalujen ja leikin historiasta kertova näyttely esittelee ul-ko- ja kotimaisia leikkikaluja. Nukkemuseossa on 2010 esillä myös peltileluja Hannu Pekkarisen yksityiskokoelmasta.

Tampere 1918Tampere sisällissodan pyörteissä

Tammerkoski ja kosken kaupunkiTampereen historia kylästä kaupungiksi

Innovaatiot Paikallisen teknisen osaamisen historiaa ja nykypäivää

Kenkämuseo

Suomen Jääkiekkomuseo

Teppo Numminen Jääkiekkomuseossa14.9.2011–2.9.2012 Jääkiekkomuseo esittelee kiekkoilija Teppo Nummista kuvin ja esinein neljän vuosikymmenen ajalta.

34 35

RUPRIIKKI

ToukokuuTiistaina 3.5. Sananvapauden päivän työpajoja koululaisillePerjantaina 20.5. Museoiden yö

SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO Taidetorstait senioreille ja työttömilleKs. Senioripäivät s. 40

Yleisöopastukset sunnuntaisin klo 13

MaaliskuuLauantaina 19.3.2011 Perhepäivä Voi pyhä lehmä! Koko perheen taidepäivä Subodh Guptan näyttelyssä. Kier-rokset klo 13 ja klo 15. Mukana Danny's Dance Crewn bollywood-tanssijat. Tuotanto TAITE.

TALLIPIHA MaaliskuuSunnuntaina 6.3. Laskiaisrieha klo 11–16Koko perheen yhteinen puuhapäivä. Hevosajelua, ponitalutusta. Lapsille ohjelmaa piha-alueella. Hernerokkaa, makkaraa, läm-mintä mehua. Kädentaitajien tuotteita myynnissä useissa eri pisteestä. Myymälät ja kahvila avoinna normaalisti. Vapaa pääsy.

HuhtikuuLa–su 16.–17.4. Pääsiäismarkkinat klo 11–16Lammastuottajien ja kädentaitajien toripäivät: taljoja, lankoja, huovutusvillaa, käsitöitä, karitsanlihaa. Hevosajelua, poni-talutusta. Vanhassa tallissa pupuja 24.4. saakka. Myymälät ja kahvila avoinna normaalisti. Kahvilasta ja suklaapuodista pääsiäisen herkkuja.

23.4. Lankalauantai klo 11–17Käsityöläisten tori: käsitöitä, taidetta, herkkuja. Hevosajelua, ponitalutusta. Vanhassa tallissa pupuja 24.4. saakka. Noita Kati Kiukkunen tekee kolttosiaan klo 12–16. Viehättävät myymälät avoinna normaalisti. Kahvilasta ja suklaapuodista pääsiäisen herkkuja.

TAPAHTUMAKALENTERIKesäkuuSunnuntaina 5.6. Kesäkauden avajaiset klo 11–17Tallipiha siirtyy tapahtumien tähdittämään kesäkauteen ja kesän aukioloaikoihin. Avajaisissa hevosajelua, ponitalutusta klo 11–17. Hanurimusiikkia klo 12–16. Käsityöläisten tori: käsitöitä, taidetta, herkkuja. Kahvilaterassilla virvokkeita, vohveleita ym. herkkuja. Jäätelökioski avoinna joka päivä 11–17 (säävaraus). Tallipihan viehättävät myymälät ja kahvila avoinna päivittäin (suljettu 24.–25.6.).

Sunnuntaina 26.6. Juhannusohjelmaa klo 11–17.Alueelle ja tapahtumiin vapaa pääsy! Lisätietoa tapahtumista, näyttelyistä, myymälöiden ja vossikan aukioloajoista: www.tallipiha.fi. 12.–14.8 Pietarilaiset markkinat Pe klo 16–20, la klo 10–17, su klo 11–17.Slaavilaistunnelmaa 1800-luvun hengessä! Esiintyviä taitei-lijoita vuosien varrelta. Kädentaitajia ja taiteilijoita myymässä tuotteitaan Venäjältä saakka. Aito venäläistä ruokaa ja leivon-naisia myös mukaan ostettavaksi. Vapaa pääsy! Järj. Suomi-Venäjä-seura Länsi-Suomen piiri yhdessä Tallipihan kanssa.

TAMPEREEN TAIDEMUSEO


MaaliskuuKeskiviikkona 23.3. klo 13 Vauvan kanssa museoon! Hidastempoisella kierroksella pienten lasten kanssa liikkeellä olevat vanhemmat saavat tilaisuuden tutustua taiteeseen omassa tahdissaan. Kierroksella opas on mukana kertomassa teoksista ja taiteilijoista. Vaunuilla kulku on mahdollista koko museossa. Opastus sisältyy pääsylipun hintaan, ei ennakkoil-moittautumista.

ToukokuuPerjantaina 20.5. Museoiden yö

TR1 TAIDEHALLI

HelmikuuMaanantaina 7.2.- klo 13–16.30 Voimauttavan valokuvan mene-telmäluento erityisesti pedagogisen ja hoidollisen alan ammattilaisille.

Kesto noin 60 min. Pajan vetää Näpsä-käsityökoulu. Ennak-koilmoittautuminen paikan päällä Vapriikin neuvontaan, rajoi-tettu määrä osallistujia.Yhteistyössä: Alma Manu Oy, TAITE, Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut sekä Taidekaari ja Taikalamppu-verkosto.

Maaliskuu

Keskiviikkona 9.3. Klo 17 opastus Inrō – avain samuraiden aikaan näyttelyyn. Opastus pääsylipun lunastaneille.Klo 18 Luento: KTT Merja Karppinen: Samurai-den perintö japanilaisessa johtamisessaYhteistyössä: Tampereen työväenopisto. Luennolle on vapaa pääsy.

Luonnontieteellisen museon luentoja16.3. klo 18 Ympäristösihteeri Lasse Kosonen: Siipien suhinaa – lintujen kevätmuutto Pirkan-maalla20.3. klo 15 Luonto harrastuksena, kuinka luontoa voi harrastaa? Tapahtumassa esittäytyvät: Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yh-distys ry, Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry ja Tampe-reen Sieniseura ry.23.3. klo 18 DI Tero Piirainen: Pirkanpalkonen, kir-jopapurikko ja muut soiden erikoiset hyönteiset keväästä syksyynLuennoille on vapaa pääsy.

Lauantaina 26.3. klo 11–15 Kansainväliset jääkiek-kokorttimessut. Myynnissä ja esillä jääkiekkoon liittyvää keräilytavaraa, ennen kaikkea jääkiekkokortteja. Vapaa pääsy.

Toukokuu

Perjantaina 20.5. Museoiden yö

SENIORIPÄIVÄT

TAPAHTUMAKALENTERI- klo 18–19.30 Voimauttava valokuva - yhteisötai-de osallisuuden rakentajana. Yleisöluento.

Perjantaina 18.2.- klo 17–18 Maailman ihanin tyttö -yleisöluento- klo 18–19.30 Voimauttavan valokuvan menetel-mä perhesuhteiden vahvistamisessa. Yleisöluento.

Lauantaina 19.2.- klo 13–14 Maailman ihanin tyttö -yleisöluento.- klo 14-15.30 Voimauttavan valokuvan menetelmä perhesuhteiden vahvistamisessa. Yleisöluento.- klo 15.30–17 Voimauttavan valokuvan menetel-mäluento erityisesti pedagogisen ja hoidollisen alan am-mattilaisille.

MaaliskuuKeskiviikkona 16.3. klo 17.00 luento: Leena Saraste "Miten historiaa tehdään (kirjoitetaan, ommellaan)"

HuhtikuuSunnuntaina 3.4. klo 15.00 Leena Saraste esittelee näyttelynsä Parvella

La-su 9.-10.4. Tampere kuplii, parvella näyttely Sarjaku-va-Finlandia 2011

ToukokuuPerjantaina 20.5. Museoiden yö

VAPRIIKKI


HelmikuuSunnuntai 20.2. Pöllömpi juttu. Lasten museosunnuntai Yli 5-vuotiaille, liput 5 € / alle 12-vuotiaat maksuttaklo 14 ja 15.30 Vieraita, tulokkaita ja vanhoja tuttuja. Opas-tukset luonnontieteelliseen museoon. Kierrokset vetää TAITE.klo 14 ja 15.30 grafiikan työpajaHu-huu! Työpajassa toteutetaan pöllöjä press print-grafiikan avulla painaen. Tutustutaan helppoon grafiikan tekniikkaan, tutkitaan pöllöjen ominaisuuksia ja tehdään pöllöistä taidetta.Työpajan vetävät taideohjaaja Outi Virtanen ja kuvataiteilija Noora Westerberg, kesto noin 60 min. Ennakkoilmoittautuminen paikan päällä Vapriikin neuvontaan, rajoitettu määrä osallistujia.klo 13.30 ja klo 15 Pikkupöllön peltityö-pajaPajassa paukutellaan ja pakotetaan pellistä hilpeä pöllö.

SEURAA MYÖS MUSEOIDEN NETTISIVUJA!

36 37

TAPAHTUMAKALENTERISEURAA MYÖS MUSEOIDEN NETTISIVUJA!

SENIORIPÄIVÄT

PÄIVIEN AIKANA SENIORIT PÄÄSEVÄT EUROLLA MUSEOON JA VOIVAT HALUTESSAAN OSALLISTUA MAKSUTTOMAAN NÄYTTELYOPASTUK-SEEN. OPASTUKSIIN OVAT TERVETULLEITA MYÖS MUUT MUSEOVIERAAT.

Taidetorstait Sara Hildénin taidemuseossa 17.2., 10.3. ja 7.4.2011 Ikäihmiset ja työttömät eurolla museoon klo 11–18. Näyttelyn opastus klo 14. Opastukseen ovat tervetulleita myös muut museovieraat.

Senioritorstait TR1 Taidehallissa ja Rupriikissa 10.2., 17.3, 12.5., 9.6. Opastus Rupriikissa klo 13 ja TR1 Taidehallissa klo 14

Senioritiistait Tampereen taidemuseossa 29.3.m 19.4., 31.5., 18.8.Opastus klo 14

Toven torstait Muumilaaksossa 10.3. ja 7.4.Kuvitettu luento Tove Janssonin tuotannosta maalauksista poliittisiin pilakuviin klo 14.

Senioriperjantait Vapriikissa28.1.Klo 12 opastus luonnontieteelliseen museoonOppaana FT Tomi Kumpulainen

25.2. Klo 12 opastus Tampere 1918 – Pohjoismaiden suurin kaupunkitaistelu klo 12Oppaana Markus Henriksson

25.3. Klo 12 opastus JääkiekkomuseoonKierroksella mukana myös jääkiekkolegenda Lasse Oksanen. Tiedossa värikkäitä ja vauhdikkaita muistoja vuosikymmenten varrelta!

29.4. Klo 12 opastus Ladyn tyyli -näyttelyynOppaana tutkija Katri Pyysalo

Hau!Olen museoiden opaskoira Musti. Minulla on oma kerho, jonne ovat tervetulleita kaikki 7-12-vuotiaat tytöt ja pojat, jotka halu-avat olla ensimmäisten joukossa nuuskimassa tiensä uusiin näyt-telyihin! Luvassa on jännittäviä opastuksia, hauskoja työpajoja ja paljon muuta. Tule mukaan!

Mustin museot: Amurin työläismuseokortteli, Muumilaakso, Sara Hildénin taidemuseo, Tampereen Kivimuseo, Tampereen taidemuseo, Vapriikki, Mediamuseo Rupriikki ja TR1. Mukana toiminnassa museopedagoginen yksikkö TAITE.

Kuinka liityt:Musti-kerhoon voi liittyä maksamalla vuosimaksun 20€ Vapriikin kassalle. Kerholaisilla on oma Musti-passi, jolla pääsee ilmaiseksi kaupungin museoihin sekä kerhon tapahtu-miin. Liittymislahjana saat myös hienon kerhopaidan.

Kerhotapaamiset keväällä 2010Tammikuu: vierailu Poliisimuseoon 13.1. klo 16.30 ja 17.30

Helmikuu 20.2. Mediamuseo Rupriikki: Filmityöpaja

Maaliskuu 21.3. Vapriikki: Filmin katselu ja lasten museopäivä

Huhtikuu 25.4. Tampereen taidemuseo: Vuoden nuori taiteilija

Toukokuu 23.5. Maakuntamuseon arkeologit vievät kerholaiset maastoretkelle.

Tiedustelut puh. 03 5656 6966, [email protected]

Kerhotapaamiset keväällä 2011:

Luonnontieteellinen museo 23.1. klo 13 ja 14.30Rupriikki 24.2., työpajatyöskentelyäKivimuseo 12.3. klo 14, tehdään kivikokoelmaSara Hildén 10.4. teemana Intia20.5. osallistutaan Museoiden yöhön

38

TAMPEREEN TAIDEMUSEOwww.tampere.fi/taidemuseo

[email protected] (03) 5656 6577

Puutarhakatu 34 Avoinna ti–su 10–18

Suljettu 22.4., 25.4., 24.6.–26.6.

MUUMILAAKSOwww.tampere.fi/muumi


Hämeenpuisto 20 Avoinna ti–pe 9-17, la–su 10–18Suljettu 22.4., 25.4., 24.6.–26.6.

SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEOwww.tampere.fi/sarahilden


SärkänniemiAvoinna ti – su 11 – 18, tarkista kesän aukioloajat netistä!

21.4. 11–16, suljettu 22.4., 1.5.–17.5., 24.–26.6.

RUPRIIKKI JA TR1www.tampere.fi/mediamuseo


Finlaysonin alueVäinö Linnan aukio 13

Aukioloajat ti-pe 9-17, la-su 11-18Suljettu 22.4., 25.4., 24.6.–26.6.

VAPRIIKKIwww.tampere.fi/vapriikki


Tampellan alueAlaverstaanraitti 5

Avoinna ti–su 10–18 Suljettu 22.4., 25.4., 24.6.–26.6.

TAMPEREEN KIVIMUSEOwww.tampere.fi/kivimuseo

puhelin (03) 5656 6046Hämeenpuisto 20

Avoinna ti–pe 9-17, la–su 10–18Suljettu 22.4., 25.4., 24.6.–26.6.

AMURIN TYÖLÄISMUSEOKORTTELIwww.tampere.fi/amuripuhelin (03) 5656 6690

Satakunnankatu 49Museo-osa on avoinna 10.5.–11.9.2011 t–su 10–18

suljettu 25.–26.6.2010

Documents

Museoon 1 / 2011