N:o 3 SUVANNON SEUTU - SAKKOLA

1SUVANNON SEUTUN:o 3

NRO 3/2008 TOUKOKUU

Piirakoiden voitelu oli Eemil Laaksosen tärkeä tehtävä Metsäpirtin Ahtiaisten perinneruokapäivässä. Sivu 12.

N:o 3SUVANNON SEUTU2

SUVANNON SEUTU nro 3/2008:* Turkkisen turinat: Sukulaisia ja sukulaiskansoja, sivu 4

* Sakkola-Museo valmiina kesään, s. 5

* Suvannon helmi julkistettiin, s. 6-7

* Sakkola-Säätiö sai kunniapuheenjohtajan, s. 8-9

* Feresi - karjalainen kansanpuku s. 10-11

* Riisryynii ja rypystystä, s. 12

* Karjalaista tapa- ja ruokaperinnettä: Rotinat, s. 13

* Tapaus Sakkolan porsaasta, s. 14

* Monenlaista siltojen räjäyttelyä, s. 15

* Leon tarina alkaa Tapparista, s. 16-18

* Villasukka on perinnettä, s. 19

* Isänmaan tapahtumia 90 vuoden takaa, s. 20-22

* Vanhat dokumentit talteen, s. 23

* Vuokselan kuulimiset, s. 24

* Virkin virkkeet: Äideistä parhain, s. 25

* Vuosia täyttäneitä, s. 26-27

* Poisnukkuneita, s. 27-29

SEURAAVA LEHTI ilmestyy kesäkuussa ennen juhannusta.Aineistot toimitukseen viimeistään 6.6.2008. mennessä.

MATKALLE RIISKAAN1.-3.7.2008

Kyläkirjan tekijät kutsuvatkaikkia entisiä riiskalaisia ja hei-dän jälkipolviaan matkalle Riis-kaan.

Majoitus hyvätasoinen hotelliDacha, Ojaniemi. Matkan hin-ta 275 euroa puolihoidolla.Matkatoimisto Resviaria hoitaajärjestelyt. Paikkoja jäljellä ra-joitetusti.

Ilmoittautumiset viimeistään18.5. mennessä, Asko Laula-jainen puh. 0500-872555.

Sakkolan matka 18.-21.8.2008 (ma-to)Matkustamme omalla pikkubussilla pääkohteena Sakkolan Haparainen, mut-

ta liikumme muuallakin Sakkolan alueella. Mukaan mahtuu max.15 henkeä.Pienemmälläkin määrällä matkaan pääsee, mutta hinta nousee tällöin jonkinverran korkeammaksi. Henkilömäärästä ja majoituksesta riippuen hinta n. 400eur/hlö.

Hinta sisältää hotellimajoituksen kahden hengen huoneissa puolihoidolla,ryhmäviisumin, pikkubussimatkat sekä retkikahvit ja -makkarat perilläolopäivi-nä. Passikopiot tarvitaan!

Majoitusvaihtoehdoista jokin toteutuu: Losevskayan majoitus uusituissahuoneissa Kiviniemessä tai Hirvi-hotelli Kiviniemessä tai Musakka Pyhäjär-vellä.

Ilmoittaudu tai pyydä lisätietoja sähköpostitse: [email protected] lopulliset varaukset 30.5.2008 mennessä

Sakkolan kirkonkylänNuorisoseura järjestää

YHTEISEN TEATTERI-ILLAN.Kappaleeksi on valittu

musiikkikomediaHerrasmieshuijarit, jossa saammenauttia glamourista, huumorista

ja loistavista musiikki- jatanssiesityksistä.

Esitys on TampereenTyöväenteatterissa

pe 12.9.2008 klo 19.00.Lippuja voi tiedustella

Anne Äikäältä puh.040-5284103.Talleta tämä,

että muistat ajankohdan!

Sakkolan KirkonkylänNuorisoseura ry:n

KEVÄTTAPAHTUMA24.5.2008 klo 13.00Aune Laamasella,Sorkkalantie 198.

Kaikk joukol mukkaa,meil on olt mukavaa!


��

Uutisten mu-kaan uusi karja-laissukuinenulkoministe-rimme Alexan-der Stubb il-moitti, ettei hä-nen Natokan-tansa poikkeah a l l i t u k s e nyleisestä linjata ja että Nato-optio onedelleen voimassa. Olen usein mietti-nyt, minkälainen asiakirja se Nato-op-tio oikein on. Ovatko sen allekirjoitta-neet sellaiset henkilöt, jotka voivat taa-ta, että pahan paikan tullen pääsemmeNaton siipien suojaan ja saamme kaikkiturvatakuut, jotka varsinaisillakin jäse-nillä on. Ihmettelen, että Nato-optio-asiakirjaa ei ole missään tiedotusväli-neissä julkistettu.

Tällainen optio liittyä sotilasliiton jä-seneksi milloin tahansa on tietysti mitämainioin asia. Näin saamme kaikki so-tilasliiton tuomat edut, mutta velvolli-

Nato-optio

suuksia meillä ei ole. Meidän ei tarvit-se osallistua Naton joukoissa amerik-kalaisten mukana hyökkäyssotiin eikämuiden jäsenvaltioiden puolustami-seen. Mutta siinä tapauksessa, jos jou-dumme itse hyökkäyksen kohteeksi,voimme nopeasti liittyä sotilasliittoonja muut jäsenet tulevat auttamaan.

En oikein ymmärrä, miksi Naton jäsen-valtiot hyväksyvät tällaisen option.Historiaa tutkineena ja lukeneena vointodeta, että mikään valtio ei ole milloin-kaan tullut auttamaan toista valtiota,ellei sitä sido jokin liittosopimus tai sil-le itselleen on hyötyä asiaan puuttumi-sesta. Sopimuksia ei tietenkään kos-kaan sataprosenttisesti noudateta tiu-kan paikan tullen, mutta ilman sopimuk-sia kukaan ei toista auta.

Syksyllä 1939 Neuvostoliitto irtisanoihyökkäämättömyyssopimuksen ennenkuin aloitti Talvisodan. Näin tehdes-sään venäläiset eivät rikkoneet hyök-käämättömyyssopimusta vastaan, mut-ta jättivät kuitenkin noudattamatta Tar-ton rauhansopimuksen määräyksiä.Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodanSaksalle, kun se hyökkäsi Puolaan, kos-ka ne olivat sopimuksin taanneet Puo-lan koskemattomuuden.

Talvisodan syttyessä Suomi oli yk-sin. Itsenäisyyden alkuaikoina oli toki

etsitty liittolaisia eri suunnista. Ensim-mäisen maailmansodan hävinneen Sak-san kanssa ei voitu ajatella liittoutumis-ta, eikä varsinkaan sen jälkeen, kun sii-tä tuli totalitaarinen valtio. Turvaa et-sittiin Venäjästä irtautuneista Baltianvaltioista ja Puolasta, joilla kaikilla olisama uhka idän suunnalta. Niidenkäänkanssa ei solmittu mitään sopimuksia.Toisaalta, mitä pienet ja heikot valtiotolisivat voineet yhdessäkään tehdävoimakasta hyökkääjää vastaan. Ruot-sinkin kanssa etsittiin liittosuhdetta,mutta Ruotsi ei halunnut sitoa kohtalo-aan itäisen pikkuveljensä kohtaloihin.Suomi luotti turhaan heikkoon Kansain-liittoon ja puolueettomuuteensa.

Me sodan jälkeen syntyneet suku-polvet olemme onnellisessa asemassa,vaikka emme sitä aina tiedostakaan.Suomalaisten historiassa ei ole yhtäännäin pitkää yhtenäistä rauhanaikaa.Toivottavasti saamme elellä rauhassajatkossakin. Siinäpä on poliitikoillepähkinää purtavaksi. Aina pitää toivoaparasta ja varustautua pahimpaan.

Hannu J. PaukkuSakkola Säätiön

valtuuskunnan puheenjohtajaHarjatie 5, 32210 LOIMAA

GSM 0500-741296e-mail:

[email protected]

Sakkola-Seuranperustajia

Sakkola-Seuran pe-rustamiskokouksestaotetun kuvan on lä-hettänyt julkaistavak-si Veikko Paukku. Ti-laisuus oli HelsinginKestikartanossa, jokaon nykyisin purettu.Kuvassa ovat Paukunmukaan ainakin PekkaNaskali, Eino Systä,Lauri Pitkänen ja Veik-ko Paukku.


Aurinkoisia kevätaikoja kaikille! Tätäturinaani kirjoittelen pienen jännityk-sen vallassa. Olemme lähdössä tutus-tumaan unkarilaiseen ystävyyskuntaanTapolcaan Balatonjärven seutuville.Säätietojen mukaan kevät on jo pitkäl-lä, lämpöä lähes 20 astetta. Itselläni onpari kertaa ollut tilaisuus Unkarissaveljeskansan vieraana. Pito on ollutylen ystävällistä niin vanhan kommu-nistisen ajan vallitessa, mutta varsin-kin nyt, kun olemme samalla puolenEuroopan Unionissa.

Matka ystävien ja tuttujen kanssa onvarmaan antoisa. Samalla saa vähänhengähtää Haparaisten kyläkirjaurakanjälkeen.

Haparaisten koulupiirin kyläkirjanteko jää mieleeni loppuelämäksi. Niinantoisa, monivivahteinen ja työläs tuontyön veto ja koordinointi oli. Tuskintyöelämässä tuli näin täysillä asiaanpaneuduttua. Onneksemme oli vieläsellaisia Sakkolan Haparaisissa, Keljas-sa ja Purpuassa syntyneitä henkilöitä,jotka muistivat synnyinseutunsa asiatja asukkaat. Heitä oli mahtava joukko

Sukulaisia jasukukansoja

tietäjinä ja tarkastajina, mutta loppuki-rivaiheessa jouduimme omin nokkinem-me tekemään ratkaisut. Niinpä joitakinasioita jäi arvelujen varaan. Jotkut ku-vatunnistukset ja kirjoitusasut saatta-vat ontua. Niitä voi pitää kauneuspilk-kuina muutoin monimuotoisessa, laa-jassa koulupiirin kuvauksessa. Nyt onainakin perustiedot entisestä Haparais-ten koulupiiristä tallessa. Niinpä voinesitellä ylpeänä isäni ja sukuni synty-mäseutua pojilleni ja vunukoillemme.Myöhemmin, jos Luoja suo, vien lap-senlapset paikan päälle, vanhin heistäon jo ollutkin Haparaisten nuorisoseu-ran matkalla mukana.

Monenmoista jäi kirjasta pois. Viimeis-ten parin viikon kuva- ja tietotulva olimelkoinen. Osa kyetään hyödyntämääntoivon mukaan tulevaisuudessa Hapa-raisten nuorisoseuran edelleen jatku-vasta taipaleesta kertovassa kirjassa.Osa jää Suvannon Seudun ja omien jul-kaisujen varaan.

Esimerkiksi sain juuri haltuuni RevonLeenalta isoisäni Antti Turkkisen Sak-kolan Osuuskaupan jäsenanomuksensekä hänen isänsä Turkkisen Pekonvaltakirjan, jolla hän vei HaparaistenOsuuskassan paperit kaupparekisteriinmerkittäväksi vuonna 1909. Arkistojenkätköistä löytyy varmaan ainekset vaik-kapa uuteen julkaisuunkin, mutta senjätän muiden murheeksi. Soili-vaimonkirjoittaman sukukertomuksen myötäLeenan lähettämät dokumentit tulevatoman suvun käyttöön.

Kyläkirjan teon ohessa olen yrittänytmyös tallentaa muiden sakkolalaistenkylien tietoja museomme arkistoon.

Röykkyläläiset ovat ottaneet huomi-oon työssään Kiviniemen eteläosan.Olihan se heidän koulunkäyntipaikkan-sa. Pohjoisosasta ja Kasarmilastakin onsilloin tällöin tipahtanut tiedonjyväsiäja kuvia. Luonnollisesti Koppasen Au-nen ja Käpin Pekan tiedot ovat kirjoinatallessa, mutta monta mielenkiintoistatarinaa ja kuvaa on muuallakin.

Martta Karvonen-Olesen on luvan-nut muistelonsa ja kuvamateriaalia käyt-töömme. Pekka Hovilainen on välittä-nyt kuvia ja tekstiä isoisästään Kivinie-men KOP:n ensimmäisestä johtajastaPekka Falinista ja suvun vaiheista vuo-delta 1918 eteenpäin. Kyllä kirja Kivi-niemestäkin syntyy, mutta yksipuolise-na, jos sen tekevät muut kuin kivinie-meläisjuuriset henkilöt. Sama on tilan-ne Kasarmilan-Viiksanlahden kohdalla.Toivottavasti löytyy samanlaista roh-keutta kuin Kukon Eerolla

Vennäin Valkjärven kohdalla on. Kyl-lä Eerollekin pitäisi kavereita löytääValkjärven kirjaryhmään.

Seuraavaksi lienee juhlinnan kohtee-na tikansaarelaisten kirja, jolleivät röyk-kyläläiset ole nopsempia. Kirjoitus- jakeruutyö on kuulemani mukaan niinKirkonkylällä, Riiskassa kuin Pannu-saari-Haidermaassa hyvässä menossa.

Mielenkiinnolla odottaen.hyvän kevään toivotuksin

Hannu Viljonpoika Turkkinen

ps: Sylin täydeltä halauksia äideilleja isoäideille!

Tilaa omapitäjälehtesi!

puh. 040 730 2622

Kahdeksan numeroavuodessa karjalaista

asiaa, historiaa, muistojaja nykypäivää.

KUTSUHarvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme,näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.

TERVETULOA SAKKOLA-JUHLAANsunnuntaina 10.08.2008 noin klo 11-17 Espoon Leppävaaraan!Ruokailu Leppävaaran lukion ruokasalissa, hartaushetki ja päiväjuhlaperinteisine ohjelmineen Leppävaaran liikuntahallissa.Herkuttele Pekka Pärssisen pitoherkuilla, nauti ystävien seurastaja osta muistoksi tai tuliaisiksi Sakkola-tuotteita.

Niin laulan hyvänki virren, kaunihinki kalkuttelen.juhlapäivämme iloksi, sakkolalaisten kunniaksi.


Terveisiä kaikille Suvannon Seudun lukijoille Sakkola-Museos-ta. Museotyöryhmä piti 19.4 tal-

koot museolla, joka onkin nyt valmiinavastaanottamaan kesän vierailijoita.Tänä kesänä ison salin vaihtuvananäyttelynä on Haparaisten, Purpuansekä Keljan kylät.

Tärkeimpiä kesän tapahtumia ovatMuseopäivä 2.8 sekä KuokkalankoskenMarkkinat 19.7, jolloin museolle odo-tellaan varsinaista yleisöryntäystä.

Museopäivänä kello 12-15 yleisöäviihdyttää Koirasen perheyhtye, lisäk-si ohjelmassa museon esittelyä sekäSakkola-aiheisia tietoiskuja, piirakka- jakakkaratarjoilua sekä mukavaa ohjel-maa lapsille ja lapsenmielisille.

Karjalaiset kesäjuhlat järjestetäänTampereella 13.-15.6 ja tuolloinkin mu-seolle odotellaan melkoista väkimäärää.

Museo on avoinna tiistaista-sunnun-taihin kello kello 11-17 kaikkina muinapäivinä paitsi maanantaisin ja juhan-nuspyhinä.

Sakkola-Museovalmiina kesävieraisiin

Museolle on saatu viime aikoina kii-tettävästi uutta materiaalia, mutta josjollakin olisi tietoa Rautu-Sakkolan kan-sallispuvusta, niin annapa vinkkiä mu-

seovastaavalle.Kesäterveisin

Antti Hynnä

Antit Sakkola-Museon kevätkunnostustalkoissa. Museovastaava Antti Hynnä (edessä) ja Antti Koiranen pystyttivätHaparaisten, Keljan ja Purpuan kylistä kertovan näyttelyn kuvakoosteen esille.

Vanhat Sakkolan kanttorin soittopelit soivat, testaamassa Antti Koiranen, kuu-lolla kevättalkoinen lomassa Aila Alanen ja Hannu Turkkinen.


Kolmen vuoden aineistonkeruu-työ pääsi vihdoin päätökseensä, kun Haparaisten koulupii-

rin kirja julkistettiin Lempäälässä 20.4.Lähes 400-sivuinen teos SuvannonHelmi – Haparainen, Kelja ja Purpuakertoo koulupiirin kolmen kylän elämän-menosta arjessa ja juhlassa. Kirjassakuljetaan kylien kodit talo talolta, mat-kaoppaina syntyperäiset sakkolalaiset.

– Erityisen suuren panoksen kirjaansaimme Sirkka Kuupolta, omaasukuaKekkejä Haparaisista. Hän oli jo aikaakirjoittanut talteen muistonsa kylienkujasilta, ja nämä tekstit olivat yksi tär-keä osa kirjan teossa, kiittelee työryh-män puheenjohtaja Hannu Turkkinen.

Sirkka Kuuppo kiitettiin kirjan julkis-tamistilaisuudessa Sakkola-Säätiönvaakunalla nro 15. Lisäksi muut aktiivitja työryhmän jäsenet saivat kiitoskuk-kasensa hankkeen päätökseksi.

Suvannon helmi esittelee siis perheettalo talolta, kertoo töistä ja toimista, elin-keinoista, harrastuksista, koulunkäyn-nistä, perhejuhlista ja kylien persoonis-ta – elihän paikkakunnalla muun muas-sa ikiliikkujaa rakentanut Juho Meska-

Suvannon helmi kertooHaparaisten koulupiirin muistot

nen, Sussu-Jussi. Lisäksi kuljetaanevakkotaipaleilla ja saadaan tietää elä-

mänmenosta Sakkolassa sotavuosienaikaan.

Sirkka Kuuppo sai perinnetyöstään kiitokseksi Sakkolan vaakunan, jonkaluovutti Hannu Turkkinen.

Samalla asialla Martta Pajari.Kirjaan tutustumassa Lempi Patja, Eero Pilviniemi ja Väinö Leppänen.


Kirja kertoo myös puutarha-alan yri-tys Kekkilästä, jonka juuret ovat Hapa-raisissa Kekkilän kartanossa. Myös Vil-jam Pylkäs eli Tuntemattoman sotilaanRokan Antin esikuva saa kirjassa sijan-sa, kuin myös talvisodan kuulut Keljantaistelut. Kirjaa höystävät sadat valo-kuvat, kartat ja piirrokset, sävelmät jasananparret. Teoksen päättää värikuva-osio, joka esittelee Haparaisten koulu-piirin näkymiä viime vuosilta.

Kirja on kovakantinen 400-sivuinenteos, jonka voi lunastaa hintaan 35 eu-roa, plus postikulut.

Suvannon helmi jatkaa Sakkola-Sää-tiön julkaisemien kyläkirjojen sarjaa.Aiemmin ovat valmistuneet Petäjärven,Lapinlahden ja Vilakkalan kyläkirjat.Parhaillaan työryhmät koostavat mate-riaalia ainakin Pannusaaren, Kirkonky-län, Riiskan, Röykkylän ja Valkjärvenkirjoihin. Tikansaari-Kottila -kirja ontaittovaiheessa.

– Ja toivottavasti edelleen toimiva Ha-paraisten Nuorisoseura koostaa vieläoman kirjansa nuorisoseurasta, toteaaTurkkinen. -MRT

Haparaisten nuorisoseuralaiset katsastavat vastavalmistuneeseen Haparais-ten koulupiirin kirjan. Vasemmalta Harri Pajari, Terhi Koiranen ja VeikkoKoiranen. Taustalla julkistamistilaisuudessa musisoineet Heljä Takku ja He-linä Nurmi.

Viljo Pitkänen ja Tauno Hynnä antoi-vat osaltaan tekstejä ja kuvia kirjaan.

Hannu J. Paukun kanssa kirjaa tutkivat Sakkola-Seuran puheenjohtaja LeenaRantakari (edessä vas.) ja Viljam Pylkkän tyttäret Irma Toivonen ja Ritva Uut-to.

Kirjaa voi tilata* Aila Alanen p. 03- 375 2852 tai040 - 707 6164* Marjo Ristilä-Toikkap. 040 730 2622* Anneli Kuisma p. 03- 3748 410

Hinta 35 euroa + postituskulut


Sakkola-Säätiö on kutsunut sääti-ölle sen historian ensimmäisenkunniapuheenjohtajan. Kunnia-

puheenjohtajan nuijan vastaanotti 20.4.pitäjänneuvos Yrjö Raaska, 95 v. Hänon säätiön perustajajäsen, hallituksenpitkäaikainen puheenjohtaja ja edelleenhallituksen jäsen.

Sakkola-Säätiön valtuuskunnan ke-vätvuosikokous hyväksyi samalla vii-

Sakkola-Säätiö saikunniapuheenjohtajan

me vuoden tilit ja toimintakertomuksen.Sihteeri Matti Naskali esitteli pitkäksivenyneen toimintakertomuksen, olihantakana säätiön 60-vuotisjuhlavuosi jasäätiön julkaiseman Suvannon Seutu -lehden 50-vuotisjuhlavuosi.

Vaikka tilinpäätös juhlavuoden jameneillään olevan kirjanjulkaisutoimin-nan pyörteissä näytti miinusmerkkistälukua, sai taloudenhoitaja Aila Alanenkuitenkin todeta säätiön toiminnan ole-

van edelleen vakaalla pohjalla.Kokouksessa saatiin myös tieto, että

vuoden 2009 Sakkolan pitäjäjuhlat vie-tetään Pirkkalassa. Tulevan kesän 2008juhlille 10.8. Espoon Leppävaaraanväen toivotti tervetulleeksi Sakkola-Seuran varapuheenjohtaja Teuvo Ku-parinen.

Valtuuskunnan puheenjohtaja HannuJ. Paukku kertoi ystävyyskuntatoimin-nan Venäjälle olevan edelleen aktiivis-ta; seuraava venäläisten kuntajohtaji-en tapaaminen on toukokuun alussa,kun Suvannon seudun säätiöt järjestä-vät yhteismatkan kannakselle.

Paukku puolestaan sai kokousväeltäonnittelut, sillä hänelle on Karjalan Lii-ton valtuuskunnan kevätkokouksenyhteydessä ojennettu liiton kultainenansiomerkki.

Marjo Ristilä-Toikka

Pitäjänneuvos, juuri 95 vuotta täyttä-nyt veteraani Yrjö Raaska on nimitet-ty Sakkola-Säätiön kunniajäseneksi.


Pekka Karppanen välitti salkullisenSakkolan Riiskan marttojen asiakir-joja museolle. Vanha laukku lojui vuo-sikymmenet Punkalaitumella Annik-ki ja Aarne Huuskan vintillä, josta ar-vokas löytö päätettiin saattaa Sakko-la-Museon haltuun.

Sakkola-Säätiön valtuuskunnan kevätkokouksessa tutkittiin viime vuoden toimintakertomus ja tilit. Etualla vas. Mai-ja-Liisa Mäkelä, Juha Kuisma, Teuvo Kuparinen, Heikki Karjalainen, Hannu J. Paukku, Matti Naskali, Pertti Loponen,Soini Hartikainen, Pekka Karppanen ja Antti Hynnä.

Sakkola-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Hannu J. Paukku sai onnittelu-kukkaset Karjalan Liiton kultaisen ansiomerkin johdosta, kuin myös osuu-desta Haparaisten koulupiirin kirjan tekoon. Onnittelijoina Sakkola-Säätiönhallituksen varapuheenjohtaja Aila Alanen ja puheenjohtaja Hannu Turkki-nen.


“

Yhä useammin karjalaisten ko-koontuessa tapaamaan toisiaannäkee naisten yllä karjalaisen

kansanpuvun, feresin. Karjalan Liittokurssitti tammikuussa feresin valmis-tukseen pienen joukon innokkaita. Ai-emmin feresi oli tavallisimmin ortodok-sinaisten asu niin arjessa kuin juhlas-sakin, mutta yhä useammin uskonnol-lisesta taustasta riippumatta siitä ontullut hyvin suosittu karjalaisen naisenkansanpuku. Feresillä tarkoitetaan ta-vallisesti kapeaolkaimista henkselimek-koa. Feresistä käytetään myös nimitys-tä sarafaani.

Mekko on tehty joko puuvillasta, vil-lasta tai juhlapuvuksi silkistä. Koreatvärit ovat tyypillisiä, usein näkee var-sinkin nuorilla naisilla tai vaikkapa kuo-ron esiintymisasuna punaisia feresejä.Kankaan kuviot voivat olla mitä vainajan ja paikan mukaisia kankaita: yksi-väristen lisäksi ruudullisia tai pieniku-viollisia. Henkselimekon malleja on use-ammanlaisia: pohjoiskarjalainen, Vuo-relman, suorasarafaani ja kiilasarfaani.Feresi on tunnettu alueella, joka vasta-si 1500-luvulla Venäjän valtakuntaa.

Feresi - karjalainen kansanpukuOmpelutaitoja opittiin Karjalan Liiton kursseilla

Suomessa feresi on ollut kansanpuku-na ennen muuta Karjalan ortodoksialu-eella.

Pukuun kuuluvasta paidasta eli rätsi-nästä on monta versiota siitäkin. Niinpusero kuin esiliinakin, peresniekka,voivat olla paitsi valkoisia, ja myös vä-rillisiä tai esimerkíksi pienikuvioisestakankaasta tehtyjä. Eivätkä pusero jaesiliina ole aina suinkaan samasta kan-kaasta. Esiliina voi olla esimerkiksi ko-

rean kirjava, materiaalina voi olla siinävaikkapa silkki. Ellei feresiin liitä esilii-naa, voi käyttää vyötä, joka usein onkäsin joko silkki- tai villalangasta pu-nottu. Silkkisen vyön punonnan ope-tus kuului sekin kurssiimme.

Entäpä sitten korut. Kaikkia Kaleva-la-koruja tai niiden kaltaisia voi käyt-tää. Mutta myös tai lisäksi värillisiä hel-minauhoja. Naiduilla naisilla ja kaikillayli 25-vuotiaillla naisilla kuuluu feresiin

Päähine sorokka, joka tunnetaanmyös rupi- eli perze-sorokkan nimel-lä. - Ei saisi poseerata villapaidassasen kanssa, huomauttaa Leena Repo.

Sakkolalainen Leena Repo oli yksi ahkerista kurssilaisista.


myös päähine sorokka ja tunnetaanmyös rupi- eli perze-sorokka.

Tammikuun lopulla Karjalan Liitossapidettiin kaksi viikonloppua kestänytferesi-kurssi, jossa innostavana ja asi-aan perin juurin perehtyneenä ohjaaja-na oli imatralainen artesaani Soja Mur-to-Hartikainen. Meitä oli kurssilla kaik-kiaan yhdeksän naista. Kurssilaistenmotiivit lähteä koulutukseen olivat mo-ninaiset. Eräs nuori nainen sanoi, etteihänen suvussaankaan ole karjalaisia,mutta hän on aina siitä huolimatta tun-tenut itsensä karjalaiseksi. Tarmokas,teollisuusompelijanakin itsensä aikoi-naan elättänyt rouvakaksikko kaipasikuorolleen uusia esiintymisasuja.

Sakkolalainen Leena Repo halusi juh-liin kansallispuvulle vaihtoehtoistaasua ja tarmokkaana sai jo kurssiviikon-loppujen aikana ja välipäivät ahkeroi-den oman asunsa pitkälle valmiiksi.

Miltei kaikilla oli opittuna elämän var-rella monenlaisia käsityötaitoja ja yh-distävänä tekijänä palava innostus kar-jalaisen perinteen säilyttämiseen.

Mukana oli kaksi Karjalan Liiton hen-kilökuntaan kuuluvaa, jotka aikovatvalmistaa koko Liiton toimiston väelleferesit työasuksi. Samalla Liiton käyt-töön talkoolaisia varten on tavoitteenavalmistua ensi kesän Karjalan LiitonTampereella pidettäviä juhlia vartenkymmenkunta feresiä. Tämän projektinpuuhanaisena on Liiton toiminnanjoh-taja Satu Hallenberg, itsekin kotiteolli-suusopettajaksi aikoinaan valmistunut.

Olemme sopineet pari kokoontumis-kertaa keväämmälle eli jatkamme opin-tokerhona ainakin niiden kesken, joillatyö on vielä ”menneillään”. Oma feresi-ni on valmistumassa etiopilaisesta, kä-sin kudotusta, Addis Abebasta hanki-tusta silkinomaisesta kankaasta, joka oliodottanut mietintämyssyssä ideaa juh-lapuvun malliksi. Tavoitteenani on saa-da asukokonaisuus käyttöön kesäänmennessä.

Kaarina PärssinenKuvat: Saija Pelvas

Soja Murto-Hartikainen ja Natalja esittelivät valmiita feresejä.

Naima-asioista sanottua Sakkolassa* Kolmii ei pie seästää: sontoa leäveä, siementä salvuo ja tyttyö tallou.

* Huoleto hevoto poika, aiva huoleto akato.

* Kyll pitteä olla itsehie suuttunt ko tuollase ottoa.

* Vävy ko vätkähtäe tuppoa, ni muna mutkahtoa pattoa.

* Komija o kosiva sulho, vaik pelto kaik o penki al.

* Jos mie moitin minjäjäin, nii siin mie polen poikajain.

* Kolme o miehel pahhoa: yks o vuotava venone, toine heittiö hevoen,kolmais o äkäne akka.


Jälleen muutama vunukka sai näp-pituntumaa pulikkaan, puuroon jaruiskuoriin Metsäpirtin Ahtiaisten

sukuseura järjestämässä perinneruoka-päivässä Turussa.

Perinneruokien merkeissä kokoon-nuttiin nyt jo toisen kerran, tällä kertaaTurun Marttayhdistyksen tiloissa.Mukana oli parisenkymmentä ruoan lait-tajaa ja syöjää.

Pääohjelmaksi muodostui piirakoidenleipominen yhdessä suuren pöydänympärillä. Mukana oli jälleen monet kak-karat pyöritelleitä opastajia ja innokkai-ta eri-ikäisiä opettelijoita.

Ruiskuoriin pantiin täytteeksi riisi-puuron lisäksi ohrapuuroa ja peruna-huttua. Lisäksi aterialla oli tarjolla ka-laa eri muodoissa: keittona, ahvenpii-rakkoina ja patakukon ruistaikinan allekätkettyinä muikkuina.

Raija Herrala-Nurmi

Riisryynii ja rypytystä

Kaksivuotias MInttu on tarkkana, kunäiti Mari Laaksonen rypyttää.

Kuoritaikinan teossa Markku Lem-metti ja Markku Saarinen.

Serkukset Kaija Herrala ja Sanni Laaksonen (molemmat o.s. Ahtiainen) edustivat piirakanleipojien kokenutta polvea,nuorempia taas Sannin pojantyttäret Mari ja Annukka Laaksonen, näiden serkut Eemil ja Emilia Laaksonen sekäneljännen polven vunukka Minttu.


Karjalanpiirakkamaistuu nykyisinEU-suojattuna

Karjalanpiirakka rekisteröitiin20.2.2003 Euroopan Unioninrekisteriin Aito Perinteinen

tuote.Suojaus tarkoittaa sitä, että karjalan-

piirakkaa saa valmistaa myyntiin missätahansa EU-maassa, mutta se on tapah-duttava nyt rekisteröidyn perinteisenmenetelmän mukaan, jotta tuotetta voi-daan kutsua karjalanpiirakaksi. Eri-tyisominaisuudet tulevat tuotteenkoostumuksesta ja valmistusmenetel-mästä. Karjalanpiirakan lisäksi Suomes-ta EU-suojauksen ovat saaneet ainakinsahti ja kalakukko.

Aito Perinteinen Tuore -suojauksenkarjalanpiirakalle haki Pohjois-KarjalanMaaseutukeskus/ Maa- ja kotitalous-naisten piirikeskus. Suojattua nimeävoivat käyttää kaikki yrittäjät, jotka toi-mivat suojauksen ehtojen mukaisesti.

EU:n maatalouden laatupolitiikkaakäsitteleviltä sivuilta löytyy tarkka kar-jalanpiirakan määritelmä. Sivut ovatsuomenkieliset osoitteessa http://europa.eu.int/comm/agriculture/qual/fi/1211_fi.htm

Määritys antaa seuraavan ohjeistuk-sen EU-hyväksytylle karjalanpiirakalle:Karjalanpiirakka on avoin, pieni, mata-la piiras, johon kuuluu ohut kuori sekäsydän eli täyte. Täyte on yleensä ohra-tai riisisuurimoista keitettyä puuroa taiperunasosetta. Näiden sijaan voidaankäyttää myös keitettyjä, survottuja kas-viksia, esimerkiksi lanttua, porkkanaa,naurista tai haudutettua kaalia tai sie-niä.

Karjalanpiirakan koko on tavallisesti7-20 cm. Karjalanpiirakat ovat muodol-taan pääasiassa soikeita, mutta voivatolla myös pyöreähköjä. Kuoriosa onpäältä avoin. Kuoren reunat on kään-netty täytteen päälle ja rypytetty. Kar-jalanpiirakat ovat rapeakuorisia. Kuo-ren osuus on tavallisesti noin yksi kol-masosa koko tuotteen määrästä ja sy-dämen eli täytteen osuus noin kaksikolmasosaa.

Marjo Ristilä-Toikka

Karjalaista tapa- ja ruokaperinnettä:

RotinatTänä keväänä saimme sukuumme uuden perheenjäsenen. Aloin muistella,

keskustella ja lueskella jo pitkään kohdaltani unohduksissa olleesta rotinape-rinteestä. Asia kiinnosti ikäisiäni, sillä ikäluokkani alkaa olla isoisoäiti-ikäisiä.Keskusteluissa tuli esiin, että meidän on aika tutustuttaa nuorempi polvi roti-naperinteeseen.

Rotinat-sana pohjautuu venäjänkielen rodiny-sanasta, joka tarkoittaa syn-nytystä. Entisaikaan yleisin synnytyspaikka oli sauna. Saunassa olen itsekinsyntynyt. Kun amerikkalainen vaihto-oppilaamme oli koulussa kuullut van-hempien suomalaisten syntyneen suurelta osin saunassa, oli hänellä ilo ylim-millään, kun kerroin, että minäkin olen syntynyt saunassa. Usein hän ihmette-li, että ”äiti” on syntynyt saunassa.

Äiti ja lapsi viipyivät yleensä saunassa viikon verran, ja se olikin vauvankannalta hyvä asia. Tuvissa asusti yleensä suurperhe, näin vauva sai ollarauhassa, nukkua ja syödä sekä vahvistua ennen tuvan elämään siirtymis-tään.

Vauvan syntymä aiheutti sukulaisten ja naapureiden keskuudessa leipomis-ja ruoanvalmistusaallon. Koottiin rotinakori, siihen pakattiin viemisiksi isopullarinkeli, piirakoita, voita ja mahdollisesti kypsää lihaa. Muistan äitini leipo-neen rotinakoriin myös kakun ja pikkuleipiä. Rotinoiden tarkoituksena olikinhelpottaa äidin toipumista. Perinteisiin kuului, että rotinat vietiin mahdollisim-man pian perille. Rotinoille mentiin oma-aloitteisesti ja se ei edellyttänyt min-käänlaista tarjoilua. Joskus isä tarjosi miesvieraille viinaryypyn, varpaiset,lapsen syntymän kunniaksi.

RotinapiirakkaOhjeen alkuperä kanneljärveläiseltä ystävältä200 g voita ja 7,5 dl vehnäjauhoja nypitään.2 dl maitoa, ½ pakettia hiivaa, 1 tl suolaa ja 2 rkl sokeria lisätään taikinaan ja

kohotetaan.Täyte: 2 dl vettä, 2 dl riisiä, 1 l maitoa, 1 tl suolaa, 25 g voita keitetään ja

jäähdytetään.Voiteluun: 1 muna.Taikina kaulitaan ohueksi, puolet täytetään riisipuurolla, jos halutaan, puu-

ron päälle voi laittaa hienonnettua kananmunaa. Toinen puoli käännetäänkanneksi ja nipistellään kansi ja pohja yhteen. Ennen uuniin laittoa pistelläänpäällinen haarukalla, voidellaan munalla ja paistetaan 225 asteessa noin 25minuuttia.

RotinarinkeliOhje Muolaasta5 dl maitoa, 50 g hiivaa, 1 tl suolaa, 2 dl sokeria, 2 tl kardemummaa, 2 kanan-

munaa, noin 14 dl vehnäjauhoja ja 100g voita.Voiteluun: 1 muna ja sokeria.Alusta taikina ja kohota hyvin. Jaa taikina kolmeen osaan, letitä ja muotoile

rinkilän malliseksi. Paista 180-200 asteessa noin 40 minuuttia.

Uskon, että Sakkolassakin valmistettiin rotinoita suunnilleen samanlaisillaohjeilla. Rotinat ovat vaalimisen arvoista perinnettä!

Raili Leino (Kopperoinen)Halikko, Sakkola Haparainen


Kuten me sakkolaiset hyvin tie-dämme, oli Sakkolan Kivinie-men kasarmialueella Jääkäripa-

taljoona 4, joka koulutti jalkaväensoti-laita, joita polkupyöräpataljoonassakutsuttiin jääkäreiksi.

Pataljoonan varusmiehet rekrytoitiinsuurimmalta osalta Sakkolasta ja senlähipitäjistä.

Joskus 1920-luvulla eräässä saapumi-serässä astui palvelukseen sakkolalai-nen poika, joka osasi Raamatun lähesulkoa, ja hänellä oli tapana hauskastisiteerata Raamatusta eri tilanteisiin so-pivia kohtia. Monessa kodissa oli Raa-mattu ja virsikirja lähes ainoita kirjoja,ja ne, jotka osasivat lukea, lukivat aina-kin Raamattua. Alokas, joka kykeni no-peasti muististaan löytämään sopiviakohtia Raamatusta, oli nimeltään Nas-kali. Kyseisestä taidostaan hän tuli tun-netuksi koko pataljoonassa.

Tapaus Sakkolan porsaastaUpseeri- ja aliupseeriperheillä oli

useimmilla kotieläimiä, muun muassalampaita, kanoja ja porsaita –Sakkolas-sa ainakin porsaita – mikä oli aivan vält-tämätöntä: upseereilla ja aliupseereillaoli pieni palkka ja vaimot olivat kotonahoitamassa lapsia ja kotielämiä ja kas-vimaitaan.

Kerran Kiviniemen kasarmialueenupseerikerholle oli järjestetty illanviet-to. Sinne oli komennettu eräästä komp-paniasta alokkaita tai jääkäreitä tarjoili-joiksi, ja alokas Naskali sattui kuulu-maan tähän kerholle komennettuunjoukkoon. Oli kuuma kesäilta, ja jottasaataisiin kerholle tuuletusta, piti jär-jestää läpiveto avaamalla molemmatkerhoon johtavat ovet.

Miten ollakaan, kerholle rynnisti pie-ni sika eikä sillä ollut aikomustakaanlähteä ulos. Ehkä se tuli isäntäänsä et-

simään. Porsaan juoksentelu ympärisalia huvitti juhlijoita kovasti. Ehkä hetiesivät kenen upseeritoverin porsassisällä juoksenteli. Alokas Naskalinkomppanian päällikkö kysyi Naskalilta:”Te alokas Naskali tuskin löydätte Raa-matusta mitään nasevaa kohtaa tä-hän?”.

Alokas Naskali vastasi: ”Herra kap-tieni, het tul yks lause mielehein, mut eimie uskalla sitä sannuo.”

”Sanokaa rohkeasti vaan, ei siitä tuleTeille mitään seuraamuksia.”

Alokas Naskali: ”Mie sano vuoa Raa-matu koha: Joh. 1.11.”

Kapteeni: ”Mutta miten se kuuluu,me upseerit emme valitettavasti tunneRaamattua niin hyvin kuin Te.”

Alokas Naskali: ”Sitte kai miun pittääse sannuo: Hää tul omiensa tykö, jahäne omansa eivät ottaniet häntä vas-tuoa.”

Leena Rantakari

Suvannon Seudussa vuonna 1961kerrottiin tositapauksesta 1920-lu-vulla.

Kekkilän kartanon isäntämaisteri Mikko JortikkaSakkolasta ja Tahvo Pelto-

nen Metsäpirtistä kulkivat usein yk-sissä liikematkoilla. Maisteri Jortik-ka oli tunnetusti sanavalmis mies,joka koetteli aina tilaisuuden tullenkanssaihmisten huumorintajua.

Jortikka ja Peltonen olivat taas ker-ran lähdössä Viipuriin. AlkumatkaKekkilästä Kiviniemeen piti tehdämoottoriveneellä. Kun näytti siltä,että he saattaisivat myöhästyä ju-nasta, Jortikka soitti Kiviniemen ase-mapäällikölle, ettei tämä lähettäisi ju-naa ennen kuin hän ehtisi matka-kumppaninsa kanssa mukaan. Vene-matka sujui alussa hyvin, mutta lä-hellä Kiviniemen rantaa moottori

Kasku kiertääteki lakon eikä matkamiesten auttanutmuu kuin meloa loppumatka airoilla.Juna seisoi asemalla, josta hyvin näkimatkamiesten saapumisen. Kun miehetvihdoin tavoittivat junan, odottamiseenkyllästynyt konduktööri tuhahti: ”Min-käslaisia herroja ne ovat, joita junantäytyy puoli päivää odotella?”. ”On nii-tä meitä viisaampii, jos on hölmömpii-ki”, vastasi Jortikka. Tulijoita vähän kis-mitti töykeä vastaanotto ja he päätti-vät tilaisuuden tullen nolata konduk-töörin.

Kun juna saapui Pyhäjärven asemal-le, jossa oli tavallisesti melko pitkä py-sähdysaika, oli Jortikalla jo juoni val-miina. Hän käveli veturinkuljettajan luoja sanoi: ”Konduktöör tuol sano, jot tääjuna seisoo täs vähä yli tunnin. Oot-taks työ uintimiehii, jos mäntäs tuohojärvie, ko on näi hikine ilma.” Kuljettajaei osannut epäillä herrasmiehen puhet-ta ja suostui oitis ehdotukseen. Hän

tuntui olevan erinomainen uimari,joka tuota pikaa polski kaukana jär-venselällä. Jortikka piti varansa, ettäehti pukeutua ennen veturinkuljet-tajan takaisintuloa ja meni muinamiehinä junaan. Konduktööri ei tien-nyt juonesta mitään ja ihmetteli kul-jettajan häviämistä. Lopulta päästiinjatkamaan pahasti myöhässä.

Konduktööri epäili, että Jortikka olitämänkin myöhästymisen takana japäätti maksaa kalat kaloilla. Kunpäästiin Käkisalmeen, hän meni Jor-tikan luokse ja sanoi: ”Tässä on nytniin pitkä pysähtyminen, että ehtiivaikka uimaan, kun on näin kuumapäivä. Minulla on tuolla rannassaoma uimakoppi, jossa voitte riisu-utua”. Jortikka arvasi juonen ja tor-jui kohteliaasti ehdotuksen sanoen:”Hyvä ajatus, mut myö kerittii juna-kuljettaja kans just Pyhäjärves uija”.


* Torstaina 03.07.2008 klo 18.00 sau-na-ja tarinailta Karjalaisten Kesäkodil-la Jollaksessa.Mukaan omat pyyhkeet,makkarat, saunajuomat sekä iloinenmieli. Saunakahvit. Tervetuloa!

* Toimintakauden tärkein tapahtumaon Sakkola-juhla sunnuntaina10.08.2008 klo 11-17 Espoon Leppä-vaarassa.

* Kulttuurien museo, näyttely ”Ra-jantakaista Karjalaa” 4.3.2008-4.1.2009,Helsingin Tennispalatsi, 2.krs. Eteläi-nen rautatienkatu 8. Avoinna ti-to 11-20, pe-su 11-18, liput 6/4/0 euroa, va-paa pääsy:ti 17-20

* Johtokuntamme uuden jäsenen, tai-teilija Kalevi Liskin näyttely ”Onnensillat” – maalauksia avoinna 25.4.-22.6.2008 ke .su 12-16. Yrjö A.Jäntin tai-dekokoelma, Papinkatu 18, 06100 Por-voo (puh. 019-5245 990)

” Ei aarreaitta varma, vauras, on On-nen Onni aivan muu...”

*Joka-Teatterin esitykset 2008. Joke-lan Karjalaisten Joka-Teatteri esittää ke-säteatterissaan Jokelassa Siljantie 205400 Jokela Kyllikki Mäntylän näytel-män Opri , Jorma Vepsän ohjaamana.

Esitysajat, ensi-ilta ke 11.6.klo 19.00,la 14.6. klo 16.00, su 15.6.klo 16.00, ke18.6.klo 19.00, su 27.7. klo 16.00, ke 30.7.klo 19.00, la 2.8. klo 16.00, su 3.8. klo16.00, ke 6.8. klo 19.00, la 9.8. klo 16.00ja su 10.8. klo 16.00.

Liput: aikuiset 12 € ja lapset 6 €. Kar-jala-kortilla sekä Sakkola-Seuranmahd.ryhmät 10 €. Tiedustelut: ReijoRantakari puh. 040 575 9404,[email protected]

* Seuramme jäseneltä Mirja Antilaltavoi tilata Karjalan Liiton ja Mannerhei-min Lastensuojeluliiton adresseja. Yh-teystiedot: Tekstaus- ja adressipalveluMirja Antila T:mi, puh. 050 599 6936 tai

871 2107. Kitarakuja 1, 01390 Vantaa,s-posti: [email protected]

Sakkola-Seurantapahtumia

Tässä vielä jatkoa liittyen Suvannon Seudun herättämään keskuste-luun Taipaleen joen sillasta.

Kirjoitan sen millainen on kertomus 19. prikaatin taistelukertomukses-sa siltojen ja siellä taistelevien joukkojen osuus.

Lainaus on julkaisemassamme kirjassa ”Eteläpohjalaisia taistelussa Val-keasaaresta Metsäpirttiin”. Kirjaa voi tilata kauttani. Se on kovakanti-nen 239-sivuinen ja irtokarttaliitteillä varustettu teos. Hinta 25 euroaplus lähetyskulut.

”19.D/JR 16, myöhemmin 19.Pr taisteli Tapparin - Räikkölän - Lumi-suon lohkolla marraskuusta 1941 kesäkuun alkuun 1944.

11.6.1944 tuli ensimmäisiä käskyjä ryhmitysmuutoksista

Asioista kertoo salainen 19. Prikaatin taistelukertomus.(19.Prikaati, ErP6, 46.Tyk.K, 20.Tyk.K ja 28.Krh.K, sekä 16.6. alkea alis-

tettu Lin.P3)15.6. saivat vastaanottoasemassa olevat joukot käskyn vetäytyä Pau-

kunmäestä, joka on noin 4 kilometriä etelään (rintamalle päin) Metsäpir-tistä. Tällöin Prikaatin komentopaikka oli Eevalan pohjoispuolella, muttavielä sekin Taipaleen joen eteläpuolella. Samaan aikaan siirtyi joukkojenpääosa Koselan läpi.

Taistelukertomuksen Koselan silta räjäytettiin 15.6. klo 23.15.

17.6. käytiin taisteluja Eevasuon pohjoisosissa. 9.K vetäytyi Taipa-leenjoen yli ruuhikalustolla klo 18.40.

18.6 klo 00.33 annettiin käsky vetäytyä Taipaleenjoen yli ja räjäyttääsillan, kun kaikki joukot ovat tulleet sillan yli. Kapt Lahtela sai käskynvalmistautua räjäyttämään silta.

Klo 01.20 oli kaikki muut paitsi suojaava 10.K ylittäneet joen.

Taipaleenjoen silta räjäytettiin 18.6. klo 01.45.

Samasta asiasta kirjassa Sulo Vaili kertoo päiväkirjamerkinnöissään:”18.6. räjäytettiin silta” ja ”20.6. pioneerit räjäyttivät yöllä pikkusiltaaedessä, mutta Taipaleenjoen siltaa ne ei saaneet vieläkään kokonaanhajalle”. Sekä ”22.6 siltaa räjäytettiin taas aamulla ja nyt se meni niin,että tuli pieni aukko”.

Niin, että siltojen räjäyttelyä oli monenlaista!Pentti Salonen

[email protected]

Monenlaistasiltojen räjäyttelyä


Leo Laulajainen on vuosikaudetollut tuttu hahmo niin Metsäpirt-tiin liittyvissä kuin useissa muis-

sakin karjalaisissa yhteyksissä. Tästätunnustuksena rintapielessä kiiltelee lii-ton kultainen ansiomerkki ja MetsäpirttiSeura on kutsunut pitkäaikaisen pu-heenjohtajansa seuran kunniapuheen-johtajaksi.

Hänelle on käynyt samoin kuin use-alle karjalaiselle. Tie juurille, ja kun ti-laisuus vihdoin avautui myös synnyin-seudulle, on löytynyt vasta eläkeiässä.Toimeliaaksi tunnetulla ja hyväkuntoi-sella miehellä olisi ollut kysyntää use-aan tehtävään, kun hän siirtyi takaisinevakkokotinsa lähelle Alastaroon. Kui-tenkin silloin 20 vuotta sitten, hän päätti,että on aika hellittää ja elää oman tah-tonsa mukaan ilman sitoumuksia. Met-säpirtti-toiminta on ollut ainoa poikke-us.

Joviaali juttujen kertoja Leo sanooolevansa sekaverinen suomalainen.Äidin puolelta hän polveutuu Hämees-tä ja Pohjanmaalta aina Jaakko Ilkkastaasti. - Joten itsepäisyyttä löytyy, hännaurahtaa. Karjalaisuus on kuulunuthänen elämäänsä vahvana isän perin-tönä pienestä asti.

Elämää TapparissaEnsimmäinen muistikuva sieltä kotoa

on Käkisalmesta Tappariin saapuvamuuttokuorma ja erityisesti se kohtakuormasta mihin isän Leolle tekemäpuinen auto oli pakattu. Siinä rajan pin-nassa näköetäisyydellä Neuvostolii-tosta poika kasvoi kouluikään.

Naapurissa oli vuotta nuorempi poi-ka. Niinpä pojan vanhemmat pyysivät,että Leo siirtäisi koulun aloittamistavuodella, jotta pojat voisivat kulkeayhdessä koulumatkan. Kyllähän sevanhemmille sopi. Ehkä Leoa vähän kis-mitti, mutta joustavuutta kuitenkin löy-tyi pienestä asti.

Leon kertomana elämä Tapparissakuulostaa leppoisalta. Iltapuhteina is-tuttiin naapureiden kanssa hämärähys-syä juttuja kertomassa. Vähän siinäpientä poikaa tietysti kiusoiteltiin, ku-

Leon tarina alkaa Tapparista

ten sen ajan kasvatukseen kuului. Mut-ta Leolla on mielikuvitusta ja parhaan-sa mukaan hän vastasi samalla mitalla.Ja melkoinen jutun kertojan ja puhujantaito hänelle onkin kehittynyt. Karjalai-sittain jutun sisälle nivoutuu lisäjuon-teita ja varsinaisen jutun vieressä saat-taa kulkea vielä toinenkin juttu.

Hän muistaa hyvin, miten poikia va-roiteltiin rajasta. Oli syksy 1939 ja liike-kannallepanon vuoksi myös Saaroistenkouluun oli majoitettu sotilaita. Oppi-laat olivat saaneet vapaata. Rajanvarti-jat kehottivat poikia liikkumaan pienis-sä ryhmissä, jotta rajan toisella puolel-la ei herättäisi huomiota, kun he eivätole koulussa.

Tapparissa, Leon kodin lähellä oli ki-lometritolppa, jossa toisella puolella oli0 ja toisella puolella 13 km osoittamas-sa matkaa kirkonkylään. Laatokan ran-taan oli vajaa kilometri ja Saaroistenkouluun runsaat viisi kilometriä, minkäpojat kulkivat aluksi jalan, talvella hiih-täen ja viimeisinä aikoina polkupyöräl-

lä. Kunta järjesti parina vuonna kulje-tuksen, mutta poikajoukko piti kunnia-asianaan kulkea omin avuin ja siihentahtiin, että he olivat koululla ennenkunnan kyytiä.

Kuntoa kertyi, eikä ihme, että koulunhiihtokilpailuissa palkinnot tuppasivatmenemään Tappariin. Saaroisista kotoi-sin oleva Viljo Hämäläinen muistaa hy-vin miten hän kadehti Leon hienojasuksia. Ei ollut muilla yhtä hyviä, hä-nen mielestään. Isä asetti Leolle kuiten-kin merkittävän rajoituksen: vain kah-det sukset talvessa hän lupasi tehdä.Jos useammin katkeaa, saa poika itsepaikkailla.

Nuori mylläriEnsimmäisen kosketuksen sotaan

Leo sai Taipaleelle johtavan tien var-ressa. Aamulla 30.11.1939 ryskeen al-kaessa poika oli vielä vuoteessa. Hä-täisesti äiti luetteli mitä pitää pukea ylle.Siinä kiireessä mukaan saatiin vain vä-hän evästä. Sitten nopeasti kumipyö-

Leo Laulajainen, Metsäpirtti Seuran kunniapuheenjohtaja. Urheilusaavutuk-sista Leolla on tallessa vain työn puitteissa kerättyjä mitaleja


rärattaille koko joukko, toistakymmen-tä henkeä. Tieltä vielä poimittiin mukaanerään perheen lapsia. Sitten kun alkoikuulua lentokoneen jylinää, nimismiesja poliisi hätistivät ihmisiä puiden suo-jaan metsään tien molemmille puolille.Pieni poika tietysti halusi nähdä mitätapahtuu ja lähti kurkkimaan. Huurui-sessa ilmassa näytti, että kaksitasoisettiedustelukoneet lensivät puiden latvo-ja hipoen. Konekivääri alkoi papattaaja sai osuman toiseen koneeseen. - Jase putosi kuin harakka, Leo muistelee.Toiseenkin tuli osuma ja se lensi savua-vana näkymättömiin. Rajalle päin mat-kalla olevien sotilaiden joukosta kuuluihurraata ja huuto: Keski-Suomi jyllää,onnistuneen ampujan kunniaksi.

Tapparista lähtöön oli varauduttumiten oli pystytty. Lokakuun yhdek-säntenä se tapahtui. Laulajaisella olisinä päivänä määrä puida viljaa ja vä-keä oli kertynyt pihalle. Se työ jäi teke-mättä, kun rajanvartioston päällikkö tulikertomaan, että lähtö on edessä. Vieläsamana päivänä matkattiin äidin suku-laisten luo Koselaan. Marraskuun vii-meisenä matka jatkuin Vpl. Pyhäjärvel-le Ylä-Puustiin. Siellä luovutettiin he-voset armeijalle ja Käkisalmen asemal-ta jatkettiin härkävaunussa, jonka ul-koseinässä, verkon alla oli osoite: Kos-kenkorva.

Isoäidin luona Koskenkorvalla oltiinvihdoin itsenäisyyspäivänä 6.12. Piantuli määräys siirtyä muiden pirttiläistenluo Rantasalmelle. Sieltä Leolla on ai-noa ikävä muisto evakkona olosta. Kunkarjalaispoikia alettiin koulussa ”ryssi-tellä”, niin siitähän syntyi tappelu. -Mehän asemat otettiin heti ja pesäpal-lomailat kädessä mentiin vessan ovel-le, Leo muistelee. Onneksi opettajathavaitsivat tilanteen eikä pahempaapäässyt tapahtumaan. Jälki-istunnos-sa sitten opeteltiin molemmin puolinsopuisempaa yhteiseloa.

RengasmatkallaRantasalmelta päästiin pian lep-

poisampaan ympäristöön ja kouluunJuvalle, Maivalan kylään. - Ehkä olisekin, että me tiedettiin tunneilla vähänparemmin, Leo muistelee. Keväällä 1941kuultiin, että Kauhajoella jaetaan pika-asutustiloja. Siellä perhe asui useam-

massa paikassa. Leo kävi syyslukukau-den kirkonkylän koulua ja sitten Aro-kylän koulua.

Vajaa kaksi vuotta ja taas lähdettiin,tällä kertaa kohti itää ja Metsäpirttiä.Aluksi asetuttiin asumaan Vpl. Pyhä-järvelle Saapruun, kun kotikunnassa eiollut asumuksia. Kevättalvella 1944eno pyysi Leon Metsäpirttii, Koselaanapulaisekseen myllylle, nuoreksi myl-läriksi. Muutama kuukausi kului siinätehtävässä, kunnes oli pakko suunna-ta taas Vpl. Pyhäjärven kautta kohti länt-tä.

Perheellä oli tuolloin kaksi lehmää.Leo liittyi paimenena kulkemaan lehmi-neen karjalauman mukana SaaprustaSavonlinnaan. Alun opettelun jälkeensuuri karjalauma tottui vaeltamiseentien sivussa parijonossa. Kulkijoita olipaljon, joten yöpymispaikoissa oli ah-dasta. Kerrankin ainoa vapaa paikka olipöydän alla. Aamulla sitten joku nykiLeoa jalasta jatkamaan kulkemista.

Laulajaisen lehmistä vanhempi louk-kasi jalkansa ja sen kulku päättyi Pun-kasalmelle erään iäkkään leskiemännänhoteisiin. Emäntä ihmetteli onko pojal-la, 15 v, valtuuksia luovuttaa lehmää hä-nen hoitoonsa. Onneksi naapurin emän-tä Tapparista tuli poikaa takaamaan.

Muutama viikko sillä retkellä kului.Kun Leo selvisi Savonlinnan asemallekyselemään mihin Vpl. Pyhäjärveltä onihmisiä mahdettu kuskata, hänellä olimukanaan ämpärillinen ja repullinenvoita, mikä oli matkalla lypsetyistä mai-doista kirnuamalla kertynyt. Ilmeni ettäperheen olinpaikalle oli useita vaihto-ehtoja, mutta viimein Petäjävesi osoit-tautui todennäköisimmäksi osoitteek-si. Leo hommasi litteran ja vietettyäänyön aseman odotushuoneessa hännousi junaan.

Ensin sotilaspoliisi kyseli litteraa jamatkatavaroita. Poika vastasi rehellises-ti, että pelkkää voita on mukana sekäselvitti tilanteensa juurta jaksaen. Sit-ten tuli konduktööri, joka halusi tutkiaasian tarkkaan. Lopputuloksena Leoauskottiin eikä epäilty mustan porssintrokariksi. Erilaisten vaiheiden jälkeenperhe löytyi Petäjäveden Koskenpääs-tä. Kun äiti näki poikansa, niin päivitte-lyksi meni miten surkealta tämä näytti.

Vielä samana syksynä 1944 lähdettiin

Ilmajoelle, missä Leo kävi seuraavanakeväänä Metsäpirtin entisen kirkkoher-ran, Sakkisen, opetuksessa muuttojenvuoksi myöhässä rippikoulunsa. Ke-väällä 1946 matka jatkui taas härkävau-nussa Hinnerjoelle Korven kylään. Siel-tä Leo koukkasi Raumalle, Holmingintelakalle rakentamaan sotakorvaus-kuunareita, kunnes 1948 lopultakin löy-tyi uusi kotipaikka Alastarosta. Sielläoli 12 ha peltoa ja 15 ha metsää van-hempien ja neljän lapsen elämiseen.Asemakaavassa piha-alueeksi merkit-yllä paikalla kasvoi sankka metsä. Kä-sin tehtiin parruista ensimmäinen, väli-aikainen asuinrakennus, mistä myö-hemmin tuli sauna.

Omalle tielleKun vuonna 1954 kaikki elämiseen

tarvittavat rakennukset olivat valmiit,Leo tuumasi isälleen, että kyllähän ti-lalla työtä riittää, mutta ei se kahta elä-tä, eikä hänestä ole maanviljelijäksi.Niin hän lähti Vierumäen urheiluopis-toon opiskelemaan liikunnanohjaajak-si. Sieltä hän palasi Alastaron yhteis-kouluun opettamaan sekä toimi Alasta-lon urheilijoiden toiminnanjohtajana.Myöhemmin hän opetti myös Oripäänyhteiskoulussa.

Tuntiopettajan tehtävästä teki mielivakituisempaan työhön ja niin Leo ha-keutui vuoden 1958 alusta poliisilaitok-seen. Ensimmäinen työpaikka oli Hel-singin keskuspoliisiasemalla Sofianka-dulla. Se oli jalkaisin vartiointia alueel-la, johon kuuluivat Presidentinlinna,lähetystöjä sekä Suurkirkon seutu, kos-ka sen kellarissa oli poliisien asevaras-to.

Pienestä asti urheilu on vetänyt Leonliikkumaan monin eri tarvoin. Niitä pal-kintoja kertyi jo Saaroisten koulun hiih-tokilpailuissa. Jatkoa seurasi useillapaikkakunnilla useissa eri lajeissa. Vie-lä 30 vuoden päästäkin KoskenkorvanHuissin kylällä kaverit muistivat mitenLeo oli voittanut Ilmajoen hiihdon. - Seoli olevinaan semmonen kovatasonenkilpailu siellä, Leo muistelee.

Niinpä poliisissakin hän päätyi urhei-lun pariin ja veti Helsingin poliisivoi-mailijoiden nuoriso-ohjausta. Leo ha-lusi ottaa hieman etäisyyttä urheiluunja sitä paitsi hän halusi päästä radiopo-


liisiin jaka myöhemmin nimettiin hälyy-tysosastoksi. Esimies ei olisi laskenut,mutta sijainen järjesti asian. Näissä teh-tävissä vierähti runsaat 20 vuotta. Seoli vuorotyötä, vaarallistakin, koskayksikkö meni aina ensimmäisenä paikallemissä tarvittiin.

Eteen tuli muun muassa kotihälyytyk-siä, murtoja, varkauksia ja tappoja. Pitiosata suhtautua kaikenlaisiin tilantei-siin ja ihmisiin. Aikaisemmasta koulu-tuksesta ja työkokemuksesta oli paljonhyötyä. Silloin ei ollut tukiryhmiä, eikriisiapua. Sattui mitä tahansa, niin it-sekseen oli selvittävä. Hän myöntää,että oli joskus kovaa, varsinkin kun ka-verita menehtyi viran toimituksessa.Mutta toisaalta alamaailma arvosti hä-lyytysosastoa. Vaikka uhkailuja tuli niinsiihen se jäi.

Leolla oli useasti hyötyö urheilijankunnostaan. Aikoinaan 100 metriä tait-tui alle 12 sekunttiin. Niinpä hän las-keskeli, että karkuun juoksijan jos ta-voittaa ensimmäisen 300 metrin aikananiin onnistuu mutta myöhemmin voitehdä tiukkaa. - Aina onnistui, hän to-teaa.

Työtehtävissä auttoi myös toinen tai-to, puhuminen. Kerrankin eräs nuorikaveri riehui ja uhkaili tulla Leon kotiintekemään selvää. Sinä Leo varoittei,että kaveri varmistaisi, että hän on ko-tona. Kaveri ihmetteli miksi. Leo valisti,että jos vaimo on yksinään kotona, niinsolmuun se kaverin pistää. Tämä kat-soi ensin ihmseissään, sitten hoksasi,että keljuiluahan tuo oli. Siihen tilannelaukesi. - Jos puhuminen ei riittänyt, pitiolla taitoa. Sitähän riitti, Leo toteaa hy-myssä suin. Seuraavat 14 vuotta Leotoimi ylikonstaapelina. Kokemusta ker-tyi mellakoista ja suurista kokousjärjes-telyistä Saltin, Etykin ja myös Etykin10-vuotisjuhlan yhteydessä.

Karjalainen tahtiIsästään Leo toteaa, että tämä oli sil-

lä tavoin esimerkillinen, että hän nou-datti ohjetta: mies tekee mitä tahtoo,joku tekee mitä osaa. Jo 13-vuotiaanaLeo auttoi isää saavien teossa. Aamu-päivällä isä kokosi kaksi saavia. Kou-lusta tultua Leo höyläsi sisäpinnat. Sit-ten isä laittoi pohjat ja poika viimeistelisantapaperilla. Valmiit saavit lähetettiinVaasaan tukkuliikkeeseen.

Keväällä 1942 Kyröjoki tulvi. Kauha-joen sahan paikkeilla tukit pysäytettiinja niistä muodostui tiukka suma, kuntulva laski. Koska esimerkiksi pihkastamaksettiin kerääjille, niin koulupojatpuikkelehtivat tukkien seassa pihkaakeräämässä. Sitten Leokin pääsi sahal-le kokoamaan ensin ammuslaatikoita jamyöhemmin kesällä puolukkalaatikoita.Isä kehitti pojalle apuvälineen katken-neesta raamisahan terästä, jota vastennaulat taipuivat eikä tarvinnut laatikkoakäännellä. Isot miehet ihmettelivät kek-sintöä, joka nopeutti työtä ja rupesivatmatkimaan. Lautatapulin päälle eivätiäkkäät miehet halunneet nousta. Tä-hän hommaankin Leo oli valmis. Palkas-ta oli kyllä välillä neuvoteltava, jotta sekertyi työtuloksen eikä iän mukaan.

Leo lopetti kansakoulun luokkansapriimuksena. Opettaja pyysi Leoa jää-mään luokseen oppikoulua käymään,mutta poika tuumasi, ettei onnistu. Pitiseurata perheen mukana. Myöhemminajatellen, jos olisi ollut normaalit olotolisi elämä saattanut sujua toisin.

Nyt kun 80 vuoden pyykki lähestyyLeo toteaa, että on ollut aika tapahtu-marikas elämänkaari. Jostakin syystämiehelle on suotu valoisa elämänkat-somus, jota mikään ei ole synkistänyt.

Jos on käynyt liian raskaaksi, niin onpystynyt ottamaan etäisyyttä.

Karjala on Leon synnyinpaikka. Kyl-lä Karjala pitäisi palauttaa ja paljaananiinkuin se on annettukin. Leon mie-lestä Venäjällä on kyllä tilaa sijoittaanykyiset Karjalan asukkaat uusiin paik-koihin. Toisaalta, jos inhimillisesti ajat-telee, niin siellä on jo syntynyt kaksipolvea, jotka pitävät sitä omana koti-seutunaan, hän lisää.

Laulajaisen suku jatkuu Leon kahdenpojan perheissä. He ovat kyllä omak-suneet karjalaisuuden, mutta palautus-keskustelua he eivät ymmärrä. Palaut-taminen olisi nuoresta polvesta pelkkäkustannuserä.

Leo kertoo, että 1990-luvulla, kunMetsäpirtin hautausmaan kulmalle pys-tytettiin patsaita ja istuttiin iltaa nykyis-ten asukkaiden kanssa, niin tuli puheek-si palauttaminen. Asukkaat olettivat sil-loin, että Suomi saa Karjalan takaisin.He pelkäsivät miten heidän käy, kunsuomalaiset tulevat. Miten he sopeu-tuvat suomalaiseen elämäntyyliin? Tä-hän Leo tuumasi, että vain harvoilta setaitaisi onnistua.

Ilmi Pesonen

Leo entisen kodin pihalla. Taustalla isän kanssa rakennettu talo.


Käsite sukka on hyvin tuttu, suo-rastaan itsestään selvyys. Eijuuri tule miettineeksi miten

kauan sukkia on ollut tai mitä sana oi-kein merkitsee. Muun muassa tämänvaateparren historia selviää Toivo Vuo-relan teoksesta: Suomalainen kansan-kulttuuri.

Kuten useat nykyelämässä välttämät-tömät asiat, niin sukatkin olivat 1500-ja 1600-luvuilla vain kuninkaallistenkäytössä. Varmana tietona on säilynyt,että ensimmäisen kerran käsite trikoo(on ranskaa ja merkitsee = kudotut suk-kahousut) oli käytössä, kun englanninkuningas Henrik VIII sai vuonna 1547Espanjasta lahjaksi silkkiset sukkahou-sut. Ei sekään siis kovin moderni kek-sintö.

Aikaa kului, ennekuin jo aikaisemminkäsineitä ja päähineitä kutoneet naisetoppivat meilläkin valmistamaan myössukkia. 1700-luvun puolivälissä niitä onjo luetteloitu myös talonpoikaiskotienperukirjoihin. Tähän aikaa Lapuan seu-

Villasukka on perinnettädulla kudottiin harmaita, valkoisia, pu-naisia tai sinisiä villasukkia. Runsassata vuotta sitten olivat Tammelassanaisten arkisukat harmaita ja puhäsu-kat tummansinisiä tai rataisia.

Meillä Metsäpirtissä sen sijaan nai-set näyttävät kutoneen iloisenvärisiä jakuvioisia sukkia. Tätä todistaa VarpuRevon Museovirastolle lahjoittama, ar-violta 1890-luvulla kudottu sukkapari.Siinä on käytetty seitsemää väriä. Omankäden jälki näkyy niinkuin pitääkin. Al-kuperäinen sukkapari on Museoviras-ton varastossa Orimattilassa. Kun sitätarkastelee, niin huomaa, etteivät sukatole identtisiä. Arjen keskellä pienet yk-sityiskohdat eivät ole olleet tuikitärkeitä.Toivo Vuorelan kirjassa sukka-kuvan alla on teksti: Metsäpirtin villa-sukka. Metsäpirtti. Siinä on kuvattunase sukkaa, jossa toiseksi ylin raitaku-vio on pelkistetty.

Sana sukka on peräisin latinasta jameille se on tullut germaanisten kieltenvälityksellä. Vuorelan mukaan sana

sukka lienee alunperin merkinnyt tup-peensa nyljettyä eläimen koipinahkaa,jota pidettiin jalkaterän tai sääien suo-jana karvapuoli siäänpäin. Kudotut su-kat olivat vielä 1800-luvun lopulla ylel-lisyyttä, eikä niitä käytetty kuin sun-nuntaisin tai kesteissä.

Ilmi

Lähde yhdessä suvun, jälkeläistentai ystävien kanssa pitäjäjuhlille jakotiseuturetkelle Metsäpirttiin. Juh-lat vietetään lauantaina 5.7. Kirkon-kylän, Koselan ja Vorken maisemis-sa. Sunnuntaina tutustutaan pitä-jän eri kyliin ja järjestetään kotiky-läretkiä.

Matkan ohjelma

Perjantai 4.7.Lähtö klo 6.30 Lahdesta, josta mat-ka jatkuu Helsingin kautta (klo 8)Vaalimaalle ja sieltä edelleen Kan-nakselle.

Lauantai 5.7.PitäjäjuhlaHartaushetki muistomerkeillä,rovasti Pauli Tuohioja

Kotiseutu- ja juhlamatka Metsäpirttiin 4.-7.7.2008Yhteinen juhla nykyisten metsäpirtti-läisten kanssa kulttuuritalollaKisailua, kahvittelua, yhteislaulua jaleikkejä Vorken rannassa

Sunnuntai 6.7.Kotiseutu- ja kotikyläretkiä

Maanantai 7.7.Lähtö hotellista ja paluu takaisin Suo-meen

Matkan hinta noin 350 euroa (tarkkahinta määräytyy lähtijöiden määränmukaan). Hinta sisältää majoituksenpuolihoidolla, matkat, viisumin, pakol-lisen vakuutuksen. Majoitus hotelliLosevskajassa Kiviniemessä.

Meno- ja paluupäivinä tutustutaanmyös muihin matkan varrella ole-viin kiinnostaviin kohteisiin. Koti-talojen paikkojen määrityksessä jaetsinnässä autetaan mahdollisuuk-sien mukaan. Ilmoitathan etukäteenpaikat, joihin haluat tutustua.

Ilmoittautumiset 30.5.2008 mennes-sä Pirkko Hyytiälle, Norppakuja 6A, 01480 Vantaa, puh. 050-5442854,[email protected].

Huom! Lähtöpäivä siirtyi perjan-taiksi 4.7.2008. Ilmoittautuneille lä-hetetään tarkemmat tiedot ja ohjeet.

Lähethä siekii!


Osallistuin 6.4.2008 ”Sovinnonpäivä Tampereella” -tapahtu-maan, jossa kuvaelman muo-

dossa kerrottiin Tampereen taistelujenviimeisistä päivistä huhtikuun alussa1918.

Eri asiantuntijoiden mielestä Tampe-reen taistelut antoivat suunnan Suomentulevaisuudelle, itsenäisyydelle.

Päivän tapahtuma alkoi historiallisel-la muistokulkueella Haavoittunut enkeli- saatto Tuomiokirkosta Finlaysoninalueelle. Kulkueen edessä kannettiinpaareilla Hugo Simbergin v. 1903 maa-latussa taulussa esitettyä enkelihah-moa. Sodan tapahtumista oli TeatteriSiperian esittämänä kuvaelma Finlayso-nin alueella käsittäen parikymmentäkohtausta. Tapahtumissa oli mukanaTeatteri Siperian näyttelijöiden lisäksiaikakauden henkilöhahmoja, joita esit-tivät tunnetut tamperelaiset julkisuu-den nykyhenkilöt.

Vuoden 1918 tapahtuman kuvauksetherättivät voimakkaita tunteita. Histo-rian peiliin pitää kuitenkin uskaltaa kat-soa ja yhteisymmärryksessä rakentaayhteiskuntaa eteenpäin.

Tapahtuman näkymät saivat itsenimiettimään, mitä Karjalassa tapahtuiyhdeksän vuosikymmentä sitten.

Sortovuosien ja ensimmäisen maail-mansodan olosuhteissa virisi laajoissakansalaispiireissä ajatus maamme itse-näistymisestä. Yhteiskuntarauhan säi-lyttämiseksi aloitettiin vuonna 1917perustaa eri kannakselaispitäjiin suoje-lukuntia, joiden puolestapuhujana liik-kui maakunnassa Kyösti Kehvola. Eripitäjissä suhtauduttiin hankkeeseenmyönteisesti ja perustettiin toimikun-tia asiaa viemään paikallisesti eteen-päin.

Samaan aikaan jääkäriliike sai myöskannatusta ja oppia lähdettiin hakemaanSaksasta. Koulutuksen saaneet jääkä-rit ryhtyivät takaisin tultuaan johta-maan ja kouluttamaan paikallisia suoje-

Isänmaan tapahtumia90 vuoden takaa

Vuokselan Lammasniemen hautausmaalle pystytettiin vuonna 1921 vapausso-dan sankarivainajien muistolle graniittinen muistopatsas kivipoika, joka var-tioi sankarivainajien leposijoja. Patsaaseen on hakattu sanat ”Kodin ja isän-maan puolesta”.Sankarihautaan siunattujen 12 kaatuneen nimet ovat patsaassa. Kuva otettuelokuussa 1941, jolloin Vuokselan kunnan esikunta palasi Vuokselaan. Vuon-na 1991 patsas löytyi alueelta palasina ja löytyneistä osista patsas koottiinuudestaan ilman päätä ja keskiosan nimikohtaa. Paljastustilaisuus oli vuonna1995.


luskuntia.Punakaartilaisilla oli maassa omat

kannattajansa ja he tulivat 18. päivänämarraskuuta 1917 Viipuriin, jossa teh-tiin kotitarkastuksia, ammuskeltiin javangittiin ihmisiä. Kotkan kaartin mat-ka jatkui Kannakselle Hiitola-Raasulinradan varrella tavoitteena saada syn-tymään punakaartiosastoja rautatietyö-väen keskuuteen. Matkan johtajanatoimi kuuluisaksi tullut ”punakenraali”Kaljunen. Suojeluskuntalaisiin kohdis-tuva ”rankaisuretki” kulki Käkisalmenja Pyhäjärven kautta Rautuun asti. Eri-tyisesti Vpl. Pyhäjärvellä tapahtumatolivat veriset molemmin puolin.

Tapahtumien valossa pitäjien välisenyhteistyön merkitys oivallettiin ja jou-lukuussa 1917 Käkisalmessa pidetyssäkokouksessa itäisen Kannaksen pitäji-en suojeluskuntien edustajat perusti-vat ns. ”Yhdeksän pitäjän liiton”, jon-ka piiriin myös Vuokselakin kuului. Lii-ton puheenjohtajaksi valittiin Sakkolannimismies Urho Seitola ja harjoitusmes-tariksi Saksasta juuri kotiutunut jääkäriAntti Haikonen. Vuoden alussa perus-tettu Vuokselan kunta antoi 15.000markan määrärahan aseiden ostami-seen.

Karjalan kansa oli tottunut vuosisa-tojen ajan olemaan valveilla ja tarpeentullen aina valmis puolustamaan kote-jaan. Uhkaavat tiedot maakunnan pää-

kaupungin Viipurin tilanteesta saivataikaan sen, että päätettiin lähteä tam-mikuun 21. päivänä 1918 palauttamaanjärjestystä mielivallan kohteeksi joutu-neeseen Viipuriin. Tapahtuma kulkee ns.Venäjänsaaren retken nimellä. Vuokse-lasta retkelle osallistui yhdeksän mies-tä. Retkikunnan asettamaa tavoitetta eikuitenkaan saavutettu, mutta voitaneenkuitenkin todeta, että punaisten ja ve-näläisten sotaväen suunnitelmiin silläoli haitallista vaikutusta. Retken tarkem-masta kulusta löytyy yksityiskohtai-sempia tietoja monista paikallishistori-an teoksista.

Rintamien ensimmäiset varsinaisettaistelut sattuivat helmikuun alkupäivil-le 1918 Viipurista Antreaan menevänradan varrella Karisalmen ja Kavantsaa-ren välimailla. Rintamat laajenivat sitämukaa, kun joukkojen keskityksiä pys-tyttiin järjestelemään. Varsinaista yhte-näistä rintamaa ei syntynyt ja paino-pisteet punaisten osalta olivat rataver-kon varrella olevista keskityspaikoistahoidettua. Vuoksen vesistö toimi tehok-kaana rintamalinjana ja valkoisten lii-kehdintä oli nopeaa hevoskuljetuksiahyväksikäyttäen. Välimaastoissa puo-lustaminen jäi usein ainoastaan paik-kakuntien omien suojeluskuntalaistenvastuulle.

Punaiset liikehtivät tapahtui lähinnärautatietä hyödyntäen mm. Raudussa,

jonne tulevista venäläisistä joukoistasaatiin etukäteen tietoja. Monien vai-heiden jälkeen venäläisistä saarrettiinkapeaan ja syvähköön Kylmänojannotkoon, jossa onnistuttiin saamaantorjuntavoitto. Molemmat osapuoletkärsivät tappiota ja paikka alettiin kut-sua Kuolemanlaaksoksi. Raudun tais-telu käytiin samoihin aikoihin kuin Tam-pereen ratkaisutaistelu huhtikuun en-simmäisellä viikolla. Näillä oli suurimoraalinen vaikutus venäläisten tule-viin päätöksiin vetäytyä taisteluista.

Taistelut olivat kovia, Toisinaan miesmiestä vasten taistellen. EsimerkiksiAntreassa Ahvolan ja Hannilan rinta-milta kuului tykkien jyske Vuokselaanasti. Siellä menehtyi myös Vuokselanmiehiä.

Taistelut jatkuivat eri rintamilla Kan-naksella aina huhtikuun 29. päivän aa-muun, jolloin valkoiset joukot marssi-vat Viipuriin vallaten sen. Voitonparaa-ti pidettiin Viipurissa kuun viimeisenäpäivänä.

Vuokselan osalta vapaussotaan eririntamilla käytyihin taisteluihin osallis-tui 71 miestä. Vartio- ja huoltotehtävis-sä oli vanhempia ja nuoria miehiä yh-teensä noin 200.

Taisto VirkkiLähde: Vuoksela-arkisto

Oheinen kirjoitus on Haparaisten kou-lupiirin kyläkirjasta,Juho Pajarinmuistelemana, Esko Kallosen äänit-teestä koonnut Hannu Turkkinen.

Itäisen Kannaksen kuntiin perustet-tiin syksyllä 1917 n.s. ” palokuntia” elisuojeluskuntia Elokuussa saapui Sak-kolaan Antti Haikonen aloittamaanperustamistoimet useisiin kyliin kutenHaparaisiin. Vuodenvaihteen jälkeenpyysivät Viipurin suojeluskuntalaisetmuualta kannakselta apujoukkoja 19.-20. tammikuuta 1918 punaisten liikehti-essä Karjalan pääkaupungissa. Juhonkertoman mukaan Sakkolasta lähti 84miestä Hiitolan kautta kohti Viipuria.Hiitolaan kokoontui 350 miestä yöpy-

Venäjänsaaren retki vapaussodassaen siellä. Viipuriin he saapuivat 21.1.nousten junasta Loikkaassa ja marssi-en sieltä keskustaan asema-aukiolle.

Venäläiset upseerit olivat tiedottaneetjoukkojensa pysyttelevän sivussa. Val-koiset luottivat ilmoitukseen ja lähetti-vät joukostaan noin 60 miestä kahdek-sanhenkisinä partioina kaupungille.

Mutta selvisikin, että venäläisten jou-kot liittyivät punaisiin. Niinpä valkois-ten pääjoukko vetäytyi kaupungistaradanvartta pitkin Suomenlahden jäitämyöten Venäjänsaarelle muistamattatiedottaa partioille tilanteen muuttumi-sesta.

Kun vahtivuoro venyi sovittua kah-ta tuntia pitemmäksi aina neljään tun-tiin asti, Aleks Paaso ja Juho Pajari pa-

lasivat asema-aukiolle. Siellä oli muita-kin partioryhmiä ihmettelemässä tilan-netta. Venäläinen sotaväki otti valkoi-silta partioilta aseet pois, mutta jättivätheidät vapaiksi.

Paaso ja Pajari lähtivät kulkemaankeskikaupungille päin tilannetta selvit-tämään ja joutuivat punaisten pääma-jan lähettyvillä vangituiksi, kuten mo-net muutkin partioiden jäsenet. Osavalkoisista antautui Viipurin asemallalyhyen tulitaistelun jälkeen ylivoimanedessä. Aseita he olivat saaneet ase-man varastosta venäläisille luovutettu-jen tilalle. Ylivoima oli melkoinen, ve-näläisiä ja punaisia oli Papulan kasar-milla 12 500 ja saman verran Keskuska-sarmilla.


Pidätetyt vietiin Keskuskasarmille jasieltä eteenpäin Pirunlinnaksi kutsut-tuun viinakauppaan väliaikaiseen van-kilaan. Täällä valkoiset vangit olivat parikolme viikkoa. Punaiset ruokkivat pa-leltuneista perunoista ja hevosesta teh-dyllä lihasopalla ja akanaleivällä.

Onneksi ensi alkuun saivat vangitkäydä vastapäisen Elovaaran kahvilas-sa täydentämässä muonavarastoaanmaittavalla tahkojuustolla. Pelastusar-meijan väki huomasi vankien tukalantilanteen ja kävi ruokkimassa vankejamaittavalla muonalla, mutta parin viikonjälkeen punaiset kielsivät sen. Nyt vuo-rostaan lotat uskaltautuivat tuomaanjopa kahdesti päivässä ruokaa.

Juho Pajari kertoo muisteluksissaanheidän kunkin vuorollaan joutuneenpunaisten oikeusistuimen

eteen kuulusteltavaksi ja tuomiolle.Tuomiot olivat pääasiallisesti sakkotuo-mioita. Juho sai 350 markan sakon taivaihtoehtoisesti 13 päivää vankeutta.Mistäpä niitä rahoja. Niin hänet vietiinlääninvankilaan isoon huoneeseen, jos-sa oli parikymmentä vankia yhteensä.Eräs vangeista oli Noro nimeltään. Juhomuistelee hänen siskonsa olleen Hapa-raisten opettajana.

Heikommin kävi viiksanlahtelaiselleYrjö Sipiläiselle. Hän sai 2000 markansakon, jonka pystyi maksamaan. Hänluuli pääsevänsä kotiin Perkjärvellemenevän junan myötä, mutta toisinkävi.

Kannaksen punaisten joukkojen ko-mentaja Kaljunen oli jo aikaisemminkäynyt vankeja katsomassa. Hän uh-kaili vankeja mauserillaan. Kaljunenkomensi Pyhäjärven ja Sakkolan mie-het

pystyyn ja uhkasi heitä tappotuomi-olla, koska veljensä oli näiden pitäjienmiesten kanssa käydyssä taistelussasaanut surmansa.

Kun Sipiläinen sai luvan matkustaaPerkjärvelle, järjesti Kaljunen omat mie-hensä matkaan tehtävänään tuomion-sa suorittaneen Sipiläisen surmaami-nen. Sipiläisen elämäntaival päättyiPerkjärvellä 22.2. 1918.

Kun Juho Pajari oli suorittanut 13päivän vankilatuomionsa, siirrettiin hä-net poliisiputkaan Punaisen lähteentorin viereen. Siellä hän tutustui paripäivää myöhemmin tuotuun putkaka-

veriinsa Juho Pelliin. Pelli oli isokokoi-nen parrakas mies. Kun vähitellen olitutustuttu toisiinsa, selvisi, että Pellikavereineen oli toimittanut valkoistenmaanalaista lehteä punaisten valvo-massa kaupungissa.

Lehden ansiosta viipurilaiset pysyi-vät ajan tasalla sotatilanteesta. Putkas-sa Juhot viipyivät kolmisen viikkoa.Siellä oli lämpöä ja ruokaa eikä henkeäuhkailtu.

Mutta sitten valkoiset vangit vietiinKavantsaarelle punaisten juoksuhau-toja kaivamaan valkoisten rintamaneteen. Kait punaiset toivoivat valkois-ten ampuvan omat miehensä taistelu-jen tiimellyksessä.

Ensi alkuun komennettiin 30 parastalahtaria kaivamaan. Onni oli myötä eikäkukaan saanut surmaansa.

Tilanne Viipurin rintamalla kiristyi,kun valkoisten eli lahtarikavereidenjoukot lähestyivät kaupunkia. Kavant-saaren joukot vetäytyivät jalan kaupun-kiin vangit mukanaan ratayhteyksienkatkettua 24.-25.huhtikuuta.

Nämä valkoisten vangit vietiin Viipu-rin linnan vankityrmiin heidän onnek-seen. Lääninvankilassa olevat vangityritettiin tyystin teloittaa, mutta osapelastui vastarintaan nousten ja estä-en teloittajien tulon selliin. Ikkunastaheitetyt kranaatit surmasivat puolet eli

21 vankia.Pajarin Juhon kertoman mukaan Vii-

purin linnan punavartijat rintaman lä-hestyessä sovinnolla laskivat aseensaja luovuttivat ne vangeilleen. Linnanpiha oli valkoisten lentokonetieduste-lun myötä tykkitulen alaisena niin kau-an, kunnes jotkut Saksassa koulutetutvangiksi jääneet jääkärit onnistuivatyöllä vilkkuvaloilla asetovereilleen va-kuuttamaan linnan olevan valkoistenhallussa.

Kävipä illan pimeydessä punaistenperääntyvien joukkojen edustaja rats-ain käskyttämässä valkoisten teloituk-sen. Hän ei huomannut kiireessään lin-nan vaihtaneen jo omistajaa.

Valkoisten vallattua Viipurin PajarinJuho ja muut terveinä säilyneet sakko-lalaiset seurasivat vappuna vapautus-paraatin ja palasivat koteihinsa.

Haparaisten koulupiiristä Purpuastakotoisin oleva Sakkolan joukkojen pääl-likkö Eemil Paaso kaatui Ahvolassa 7.3.Keljalainen Aleksanteri Paaso murhat-tiin Viipurissa 25.4. Ylätalon Ville eli Vil-le Kekki haavoittui ja isoäitini veli JuhoPajari säilyi vahingoittumattomana Ve-näjänsaaren retkellä. Niinpä Juho-enokykeni muistelemaan Venäjänsaarenretkeään 80-vuotiaana uudessa koti-kunnassaan Lempäälässä.

Venäjänsaaren marssiTässä se kamppasi Karjalan usko, ne leimahti kirkkaat koitot,kun suru oli Suomessa synkkä ja suuri ja saartoi häpeän muuri.Kun petos oli pöykkä ja oikeus vait’, kas loimme me kilpemme kirkkahat lait,ja tännepä tie pojat parhaat vie, nous Karjalan sankarit saareen,sotatorven soi soitot ja pilkotti uus valkean aamumme ruskose ensiksi Venäjänsaareen.

Täällä se taottihin Karjalan lukko ja vannottihin valat suuret,ett’ ennen se kaatuvi Karjalan kansa, kuin pannaan orjuuden ansaja vierahat ikeet painoksi taas. Ja enne se peltonsa petturit kaasja maahan ne lyö, vaikka tulkohon yö, se ennen kuin uskonsa antaa.Vapauden juuret sen veriin on siunannut syvälle taivahan Ukko,se sankarilippua kantaa.

Eero Eerola


Toivottavasti pysähdyit tämän ot-sikon kohdalla ja mielenkiintosiheräsi!

Olen runsaan kymmenen vuoden ajanhankkinut tietoa Karjalasta, karjalai-suudesta ja siellä elettyjen ihmisten elä-mäntavoista. Päähuomioni on ollut Kar-jalan kannaksen Vuoksen vehreät mai-semat ja siellä eläneet ihmiset, lähinnäVuoksela ja lähiympäristö. Vuokselanosalta tietoni ovat lisääntyneet ja tie-toni olen saanut kirjallisuudesta sekäentisellä kotiseudulla asuneiden ihmis-ten kertomana.

Vuosikymmenien aikana pitäjäseuro-jen ja säätiöiden aktiivisen toiminnanseurauksena erilaisin dokumentein ontallennettu tietoa. Muistajien määrävähenee ja sodan jälkeen syntyneidenjälkikasvujen mielenkiinto luonnollises-ti ei ole enää vanhempien tuntemustentasolla. Ajan henkeen kuuluu tavaroi-den kierrätys ja kirpputoreilla käynnit.

Nyt olisi ryhdistäytymisen paikka jahuolella inventoida, mitä pikkutavaraakotoa löytyy.

Kaiken kiireen keskellä, kun evakko-matkoille lähdettiin, monasti matkalletuli mukaan monenlaisia yksittäisiä esi-neitä, käsitöitä tai virallisia tai epäviral-lisia papereita. Usein ne kodeissa ovatolleet vuosikymmeniä säilytyksessäkatseelta suojatussa paikassa. Sieltä nevaan tulevat esiin ja vanhempien jo ol-lessa poissa, selitystä kaikkeen ei enääsaada. Säilyttäkää ihmeessä ”nämä ar-voesineet ja/tai paperit”. Löydätte var-masti lähipiiristä, tämän lehden takakan-nen yhteystiedoista tai vaikkapa netinvälityksellä jonkun tahon, josta saatjatko-ohjeita miten toimia.

Olen itse kohdannut positiivisia yllä-tyksiä kerta toisenkin jälkeen, kun olenlöytänyt jotain ”konkreettista” sorminkosketeltavaa. Esimerkiksi enoni ladonyläosan vaakaorresta roikkui narun jat-kona kaksi täysinäistä paperisäkkiä.Toisesta löytyi loukutettua pellavaa jatoisesta uusia käsitöitä kauniisti laskos-tettuna. Kertojia ei enää ole, mutta us-

Sota-aikana posti kulki myös Kannaksella. Virkkilän postileimalla va-rustetun kirjeen päiväys on 27.3.1943.

Vuokselan lottakuppi on lähtöisin Ku-ninkaaristin kylästä evakkoon. Löy-tyyköhän vastaavia kuppeja muista pi-täjistä?

Vanhempieni kotoa Tammelasta löytyikaksi puuarkkua, toisen kanteen onkaiverrettu ”Esa Virkki VuokselaAlhola” ja toisen kannessa fanerinenosoitelappu. Mitä reittiä ne kulkivat jamitä arkuissa on kuljetettu, on arvoi-tus.

Tärkeä viesti kaikille lehden lukijoille

Vanhat dokumentit talteenkoisin säkit lähteneen matkalle aikanaankesäkuussa 1944 Vuokselan Päiväkivenkylästä. Lippusta ja lappusta löytyimyös runsaasti.

Perinteen kerääjinä koemme usein yl-lätyksiä. Oikean tiedon tunnistaminenvaatii tarkkuutta ja sinnikkyyttä. Tämätyö palkitsee tekijänsä. Positiivinensuhtautuminen omiin juuriinsa vahvis-taa yksilön omanarvontuntoa ja antaavoimia vastoinkäymisten kohtaamises-sa. Olen sen itse kokenut omassa elä-mässäni vahvasti viime vuosien aika-na.

Taisto Virkki


Vuoksela-Seura ry:n hallituksen ku-luvan vuoden toinen kokous pidettiinkerhoravintola Seiskan tiloissa Hä-meenlinnassa lauantaina 26.4.2008.Kuvassa seuran puheenjohtaja TapioSihvo johti kokousta ja sihteeri LailaSaario esitteli asiat ja kirjasi päätöksetmuistiin.

Käsittelyssä oli esillä lähinnä viimevuoden tilinpäätökseen liittyvät asiatja vuosikokoukseen kuuluvien asioi-den valmistelu.

8.6. Tammelassa vietettävän Vuokse-lajuhlan valmistelut etenevät ja juhla-toimikunta kokoontuu vielä 17.5. tar-kistamaan yksityiskohdat. Juhlaa val-mistellaan Tammelan Karjalaiset ry:n,

VUOKSELA - SEURA ryVuosikokous ja VUOKSELA-JUHLA8.6.2008 Tammela

klo 10 JUMALANPALVELUSTammelan kirkossa

* Seppeleenlaskut Karjalaan jääneiden vainajienja sankarivainajien muistomerkeille.

klo 13 VUOSIKOKOUS, Tammelan koulukeskus, Koulutie 1

klo 14 VUOKSELA-JUHLA Tammelan koulukeskus, Koulutie 1

* JuhlapuheVuorineuvos Yrjö Pessi*JuontoPetri Liski

H a l l i t u s

Maksulliseen juhlaohjelmaesitteeseen sisältyylihakeitto + kahvitjumalanpalveluksen jälkeen koulukeskuksessa.*****************************************************

V u o k s e l a l a i s e tTulkaaha päättämää lähivuosienseuran toiminnasta.Tere tulemast muistelemmaa jatappaamaa entisii naapureitais tai heijä jälkeläisii.Voitha Sie ottaa mukkaa myösnykynaapureitais.

Vuokselankuulumiset

Tammelan seurakunnan ja Tammelankunnan kanssa yhteistyössä.

Perinteiseen tapaan karjalanpiirakka-kahvituksen voimin uurastettiin kolmen

tunnin ajan ennen kuin erottiin kukinomille tahoilleen kauniin lämpimän säänvallitessa.

Taisto Virkki

* Leipeä ko sais, ni ainha teä suuo lihhoa täynnä (Metsäpirtti).

* Nii meil eleteä ko muuvvolkoakii:sika syyvveä nahkojnie, leipä kuorinie. (Sakkola).

* Nii o suur ko savolaisekalakukko, jot kolm päivää ko söini sit näky ensimmäise kiiski pää.

(Vuoksela).

* Nii ollaa hiljaa ko käk talvel.(Vuoksela).

* Rahal pääsöö taivaa portil astja siintkiin etteepäi,jos ryssä o vastas ja

nataa natsaijuu(Natsai=juomaraha). (Vuoksela).

* Päivä Pärttuli eisiiplintu sikkii (Metsäpirtti).

*Liijja ylleheälthä koira söisko pöyvält. (Sakkola)

Sanottua


Äideistä parhain ...Suvannon Seutu -lehden vuosittai-

nen numero 3 ilmestyy yleensä aina äi-tienpäivän aikaan eli toukokuun alku-puolella. Ajankohta on monestakinsyystä mieltä nostattava. Jo lapsuudes-ta asti tämä tunne on ainakin minullakulkenut vuodesta toiseen yhtä nau-tinnollisena. Kevät tekee tuloaan, muut-tolintujen tuleminen maisemiin, jäät läh-tevät järvistä ja koulujen lukukausienpäättyminen oli lähellä ja kesälomatedessä. Työelämässä ollessa vielä vuo-silomatkin olivat odottamisen arvoisia.Äitienpäivän viettoon todella aikanaanpaneuduttiin etukäteen. Rantakoivi-kosta saattoi löytää luonnonkukkinavalko- tai sinivuokkoja. Onnittelukorttivalittiin huolella. Kortti oli kuorellinenja sisällä oli kaksipuolinen kortti, jossakansilehdellä oli yleensä kaunis ruusui-nen kuva ja sana ÄIDILLE. Sisäpuolel-la oli myös kukkakuvio, tervehdys, jon-ka alle laitettiin nimi. Lisäksi kohokoh-tana oli yleensä runollinen onnittelu-teksti, jonka sisältövalinnassa pyrittiinaitoon viestintään, mikä kertoisi aidontunteen antajan ja äidin välillä vallitse-vasta olotilasta.

Tutkailin arkistojani millaisia äitien-päiväonnittelukortteja oma äitini olisaanut noin kuusi vuosikymmentä sit-

ten. Meidän oman perheen korttien li-säksi arkistojen kätköistä löytyi myösäitini sisaren lähettämiä kortteja. Niidenkautta pidettiin yhteyttä myös sisaruk-siin ja näin jatkui lapsuudesta asti jat-kunut yhteenkuuluvaisuuden tunnevaikka tapaamisten väli saattoi sillähetkellä olla useita vuosia.

Tänä päivänä mainonta ja kaupalli-suus eri muodoissa koskettaa eri vuo-denaikojen tapahtumia, niin myös äi-tienpäivää.

Joskus tuntuu siltä, että tämän het-ken kiireiset ihmiset eivät ehdi pysäh-tyä miettimään kanssaihmisiään ja su-kulaisiaan.

Oma etu ja itsekkäät pyrkimykset oh-jaavat toimintoja. Ei ole aikaa toiselle jajos onkin, niin muistaminen ei tule sy-dämen halusta vaan ”pitää hoitaa tä-mäkin asia kuntoon”.

Vuosien myötä ihminen viisastuu sa-notaan, jos kulkee avoimin silmin ilmanennakkoluuloja. Usein vastaantulijanilmeistä tai liikkeistä voi aavistella toi-sen ajatuksenkulkua. Eri ikäkausien ih-misten, lapsiperheiden, yksinäisten,sairaiden tai eläkeläisten elämä on mo-nien ilojen ja surujen kohtaamaa. Meil-lä pitäisi olla aikaa enemmän toisillem-me. Pelkkä kuulijan tai puhujan roolivoisi olla monelle parempi lääke kuinlääkärin kirjoittama pilleri. Tätä elämän-viisautta ja toisen ihmisen kohtaamistaon usein annettu äideille heidän kas-vattaessa lapsiaan. Tehtävä on vaati-va, on annettava paljon itsestään, mut-ta vuosien saatossa kasvatuksellisentyön tulos kasvaa korkoa korolle run-saasti elämän eri vaiheissa.

Poikkesin maalla käydessäni hauta-usmaalla sukuni haudoilla. Haudat si-jaitsivat käytävän molemmilla puolin.Muistan äitini kertoneen. miten hän tu-lee ”ensi kesänä” pyöräilemään ja tuo-maan kukkia veljensä haudalle. Sitä ensikesää ei hänelle tullut, vaan saatoimmeäidin äitienpäivänä viimeiselle matkallekäytävän toisella puolella sijainneeseensukuhautaan. Vielä yli kolmen vuosi-kymmenen jälkeen tunnen sisimmässä-ni, että hän oli äideistä parhain.

SydämellinenÄitienpäivätervehdyskaikille Äideille!

Taisto Virkki

Yhtä toivon elämältä;Kunpa lailla äidin hyvänSäilyttäisin aina ilon,Sydämeni rauhan syvän.Kunpa voisin anteeks antaa,toisten taakkoja myös kantaaNiin kuin sinä, äiti.

Perinneyhdistys kokoontuu Turussaelokuussa. Tilaisuuteen ovat tervetul-leita kaikki Laatokan veteraanit, heidänomaisensa, jälkeläisensä ja ystävänsäsekä kaikki Laatokan puolustuksen kal-liista perinnöstä kiinnostuneet. Osallis-tuminen ei edellytä yhdistyksen jäse-nyyttä.

Laatokan puolustuksen perinneyhdistys Turkuun 14.-15.8.2008Osallistujille ei aiheudu muita kuluja

kuin tulokahvi (2,00 euroa ) ja päivälli-nen (6,00 euroa) Heikkilän sotilaskodis-sa sekä seuraavan päivän aamupalaPansion ruokalassa (3,70 euroa). Kaik-ki maksetaan käteisellä paikan päällä.Naantalissa on lounastauko, jonka jo-kainen saa käyttää harkintansa mukaan.

www.sakkola.fiwww.

vuoksela-seura.fi www.metsapirtti.net

Ilmoittautumiset pyydetään sihteeriRaili Jantuselle 1.8.2008 mennessä.Osoite Kalliokatu 12, 18100 Heinola,puh 03-7157010 tai 040 8432189. Ilmoitamyös tarvitsetko majoituksen Merika-sarmilla.

Tervetuloa!


Uosukaisten suvun vanhin Hilja Kos-kela (ent. Juvonen o.s U.) täytti 18.4Tampereella 104 vuotta ja asustelee nytyksin huoneessaan KoukkuniemenKoivulassa. Aviomies Niilo kuoli viimekuussa 96 v ikäisenä, joten surukin onvielä mielessä. Niilon kuolinpäivänäheidän yhteinen ikänsä oli 200 vuottaja yksi vrk.

Valkjärven Uosukkalassa Hilja syntyiyhdeksänlapsiseen perheeseen, jokaisää ja äitiä myöten oli syvästi usko-vaista väkeä. Kirkossa käynti ja virsienveisuu olivat arjessakin mukana aina.Pyhäkoulua Hilja piti sekä Karjalassaettä myöhemmin Tampereella, jonnemuuttivat evakkomatkan jälkeen Iitta-lasta. Aviomies Niilo oli ahkera saarna-mies ja Luther-talo oli heidän toinen ko-tinsa. Avioliittoa kestikin yli 60 vuotta.

Näkö ja kuulo ovat viime aikoina hei-kentyneet mutta lukeminen ja nykyasi-oiden seuraaminen onnistuu hyvin.Kaikkien Suomen presidenttien aikanaelänyt Hilja on muistinsa puolesta yhäterävä kuin partaveitsi. Lähestyvä syn-

Usko lohduttaamissä rakkaus itkee

tymäpäivä jännitti, ihmekös tuo. Pöy-dällä ja seinillä on paljon valokuvia lä-heisistä, joita hän päivittäin katselee.Rakkaat virret “Mä elän laupeudesta”ja ”Jeesuksesta laulan” sujuvat vielä-kin hienosti. Näidenkin virsien säkeis-töt hän osaa ulkoa.

Pitkän iän salaisuudeksi Hilja mainit-see neljännen käskyn ja Jeesuksen

mukana kulkemisen. Paljon kukkia, iloaja naurua sekä lausumista ja laulua si-sältyi pieniin juhliin.

Yksi harras toive jäi kuitenkin kyte-mään 104-vuotiaan Hiljan sieluun, ettäpääsisi taivaaseen ikuiseen rauhaanmiehensä Niilon luo.

Mauri Silfverhuthsisarenpoika

Vuoksela-Seura ry.n edustajina olivat päivänsankaria onnittelemassa VeikkoJuvonen ja Taisto Virkki. Kuvassa Hilja Koskela ja seuran kunniapuheenjoh-taja Veikko Juvonen, molemmat uuskyllöisiä, muistelevat menneitä vuosikym-menten takaa. Hilja Koskelan elämänvaiheista on ollut kirjoitus SuvannonSeudun vuoden 2004 numerossa 3 sivulla 18 ”Elämänkokemusta 100 vuotta -on kiitoksen aika”. Kuva: Taisto Virkki

Lempi Siviä Löytänä 100 vuotta16.3 2008 täytti 100 vuotta Lempi Si-

viä Löytänä o.s. Karonen Vilppulanvanhainkodissa.

Hän on syntynyt Vuokselan Kunin-kaanristin kylässä. Vanhemmat olivatHedvig o.s. Nirkkonen ja Filemon Ka-ronen.

Syntymäpäiviä vietettiin sukulaistenja ystävien kanssa. Mukana oli kakku-kahvilla 25 vierasta. Onnea ja siunaus-ta100-vuotiaalle merkkipäivän viettäjäl-le.

Martta Repoja muut sukulaiset ja mukana olleet

Julkaisemme jokaisessaSuvannon Seudussa

tietoja perhetapahtumista.Lähetä tiedot ja valokuva

toimitukseen.Kysythän asianosaisilta

luvan tietojenjulkaisemiseen.


ValmistuneitaJoona Pekka Rouvinen valmistui huh-

tikuussa 2008 Oulun yliopiston teknil-lisestä tiedekunnasta diplomi-insinöö-riksi sähkötekniikan osastolta.

Joonan isovanhemmat äidin puoleltaolivat Elin, o.s. Rastas, ja sotilasmesta-ri Kaarlo Toimi Kallonen, joka nuoruu-dessaan työskenteli maanviljelijänäSakkolan Lapinlahden kylässä ja jäi tal-visodan jälkeen armeijan palvelukseenja päätti uransa Tampereen ilmatorjun-tapatteriston tutkamestarina.

Jenny Siikamäenmuistolle

Kuinka elävänä kaunis lapsuudenKarjala onkaan piirtynyt äidin, JennySiikamäen, o.s. Karppasen (28.6.1926-12.3.2008) kertomana meidän lasten mie-leen. Veljeni Asko ja Ilpo sekä minäolemme hartaina kuunnelleet kertomuk-sia sinisestä Suvannosta mahtavinehiekkarantoineen, milloin tyynen kut-suvana, milloin pelottavan myrskyävä-nä. Entäs viljavat pellot ja rehevät ome-natarhat, joihin siat päästettiin syö-mään omenoita.

Keväällä valkovuokot täplittivätmaan ja syksyllä riihien tuoksut hyväi-livät sieraimia. Voin kuvitella mielessä-ni Röykkylän kylän raitin, jonka molem-min puolin oli yhteensä 52 taloa. Sitäpitkin lapset kirmasivat kouluun, jo vap-puna avojaloin, kun aikuisten silmä vält-ti. Tietä pitkin asteltiin ”hämärikölle”,

Sakkola-Säätiön perustajajäsen, talvi-ja jatkosotien veteraani, pitäjänneuvosYrjö Raaska täytti 13.4.2008 komeat 95vuotta. Sakkolan Petäjärveltä kotoisinolevan Raaskan vanhemmat olivat He-lena, o.s. Karvanen, ja Edvard Raaska.

Merkkipäivää vietetiin Vesilahdessamonikymmenpäisen vierasjoukon kera,puheiden ohella ohjelmassa oli musiik-kia ja laulua. -MRT

Yrjö Raaska täytti 95 vuotta

Sakkola-Säätiön edustajat tuomassa tervehdystään merkkipäiväsankarille.Alakuvassa Esko Kallonen esitti omat onnittelunsa, samoin tunnelmalliset lau-lunumerot juhlaan tuonut Topi Koiranen.

Vesilahden kunnan onnittelijoina Esko Halme ja Mauri Penttilä.


Kaija Anna Nilsson, omaasukua Tuo-hioja, syntyi 19.1.1937, kuoli 12.2.2008.Kaija oli syntynyt Metsäpirtin Koselas-sa, vanhemmat olivat Bertta ja UunoTuohioja. Perheeseen kuului 1938 syn-tynyt pikkuveli ja isänäiti Loviisa-mum-mo. Kun sota syttyi 30.11.1939 aamu-varhain, otettiin kiireesti lapset ylös sän-gystä, Kaijalle plyysitakki nalleyöpai-dan päälle, punainen samettihattu pää-hän, huopikkaat mukaan ja rekeen, en-simmäinen evakkomatka oli alkanut koh-ti tuntematonta. Kaija näki nuo tuliloi-mut kamarin ikkunasta ja pelkäsi jälkeen-päin auringonlaskua eikä lentokoneistasaanut puhuakaan. Ensimmäinen evak-kopaikka oli Rantasalmi. Talo jonne hei-dät majoitettiin, oli siellä hyvä vastaan-otto ja pidettiin hyvää huolta. Muttasuruakin oli, pikkuveli sairastui jo evak-komatkan aikana ja menestyi touko-kuussa 1940. Isä haavoittui ja oli sairaa-lassa. Isää Kaijalla olikin kova ikävä,soittihan isä aina hänelle haitarilla Mik-kihiirtä ja hiekkarantaa. Matka jatkuiKauhajoelle 1941.

Välirauhan aikana elokuussa 1943 tulimuutto takaisin Karjalan Riiskaan, Met-säpirtissä ei entistä kotia enää ollut. Jou-lukuussa syntyi Kaijalle sisko SirkkaLiisa. Riiskassa keväällä 1944 Kaija aloit-ti supistetun alakoulun, kun yllättäen 9.päivänä kesäkuuta taistelukoneita lensiyli, lapset joutuivat kauhun valtaan jamenivät pöytien alle piiloon. Tilanteenrauhoituttua opettaja antoi todistukset,lähetti lapset kotiin ja käski mennä ojaanmakaamaan, jos koneet yllättää. Huo-menna lauantaina oli ollut päätöspäivä.Tämän Kaija on itse kertonut, koskavarmasti se oli pelottavaa ja siksi jäänytpysyvästi mieleen 7-vuotiaalle. Yö ol-tiin vielä kotona, vaikka ammuntaa kuu-luikin. Toinen evakkotaival alkoi10.6.1944 Hankasalmen kautta Kauha-joelle, siellä olivat kummit ja mummo.Tammikuussa 1948 syntyi kaivattu pik-kuveli Pauli.

Isä rakensi uutta kotia Mynämäelle,johon saavuimme sunnuntaiaamulla9.6.1950, ja rauhallinen elämä alkoi, kunevakkotaivalta oli kestänyt 10 vuotta jakuusi kuukautta. Mynämäellä Kaija kävi

yhteiskoulun, tapasi sitten puolison-sa Keijon, ja vihittiin 1956. Kari syntyi1957, Anne ja Juha 1959. Kaijalla oliselvää miksi halusi tulla; sairaanhoi-tajaksi hän valmistui 1960, meni töihinTurun yliopistollisen keskussairaalankorva-, nenä- ja kurkkusairauksienosastolle, jatkoi leikkaussalin erikois-sairaanhoitajaksi, apulaisosastonhoi-tajaksi ja viimeksi osastonhoitajaksiedelleen samalla korvaosastolla. Hänpiti työstään ja haasteista ja hoiti poti-laita kuin läheisiään. Ansaitulle eläk-keelle hän pääsi 1997.

Kaija ja Keijo elivät sopuisaa elämää.Kaija piti kielistä ja lukikin niitä viimehetkiin asti – tai oikeastaan kielet tart-tuivat häneen. Hän tuli hyvin toimeenkuudella eri kielellä, ja matkusteli mie-lellään omaisten ja ystävien kanssa.

Kaija oli vahva, rohkea, sinnikäs jaratkoja, sen osoittaa hänen kirjoittami-sensa aikuisena ylioppilaaksi vuonna1980. Hän seurasi lastenlastensa kou-lunkäyntiä ja heidän varttumistaan ai-kuisuuteen. Hän muisti kummilapsiaan,läheisiään ja omaisiaan, hän oli huomi-oiva ihminen joka ei jättänyt muita pu-laan. Sairastuttuaan vakavasti muuta-mia vuosia sitten häneltä löytyi voi-maa ja vahvuutta, mutta hän oli myösvalmis elämän päättymiseen.

Lempeästi Pauli-veli siunasi rakkaansiskonsa 8.3.2008 Turun ylösnou-semuskappelissa luottaen jälleennäke-miseen, antaen usko ja toivoa Keijolle,Karille, Annelle, Juhalle ja 10 lapsen-lapselle sekä muille omaisille ja ystä-ville. Evakkotaival on päättynyt, Kaijaon muuttanut Isän kotiin ihanaan.

Sisarta muistaenSirkka Liisa Ahola

Pauli Tuohioja perheineen

eli kokoonnuttiin jonkun kotiin rupat-telemaan. Mitään kutsuja ei tarvittu, jakotoa lähtiessä laitettiin luuta oveneteen merkiksi, ettei oltu kotona.

Äiti oli 13-vuotias, kun sota syttyi jaevakkotaival alkoi. Sotilas laittoi heidänkotinsa oven lukkoon ja toivotti hyväämatkaa.

Välirauhan tultua äiti ja hänen parasystävänsä Maire hyppivät kiveltä kivel-le tutussa pihapiirissä ja itkivät ilosta.Äidin isä Aleksanteri Karppanen raken-si uuden kodin, jota äidin äiti HelenaKarppanen huolella hoiti. Yhden jou-lun he ehtivät siinä viettää, kun taastuli lähtö. Matkan pää oli Saarijärvi, jasiellä äiti tapasi tulevan miehensä, EskoSiikamäen. Äidistä tuli pienviljelijänemäntä, ja työtä riitti pellolla, navetas-sa, keittiössä ja niitten välillä. En tiedä,mistä hän sai aikaa ja voimia huolehtiameistä lapsista, mutta tunsimme olevam-me rakastettuja ja hyvin hoidettuja.

Äiti teki kaikki tehtävänsä nurkumat-ta ja huolellisesti. Hän oli nöyrä palve-lija. Perhe ja koti olivat hänelle sydä-men asia. Vaikka vanhemmat lapset oli-vat jo kuusissakymmenissä, hänellä olitapana sanoa: ”Jos maailma murjoo,kotiin voi aina tulla.” Kodin ovi ja äidinsyli olivat aina avoinna niin lapsille, las-tenlapsille kuin lastenlastenlapsillekin.

Ylenmääräisestä työtaakasta huoli-matta hän eli hyvän ja rakkaudentäytei-sen elämän Eskonsa kanssa. Kun isäkuoli vuonna 2000, osa äidistäkin kuo-li. Viimeiset kahdeksan vuotta olivatkaipauksen täyttämää elämää. Oli ikäväKarjalaa ja oli ikävä Eskoa. Lopulta äi-din sydän väsyi ja hän nukkui rauhalli-sesti pois. Meille jäi niin monet hyvätmuistot äidistä.

Raija Kaasalainen


Äitimme, mummimme, isomummimme

Kerttu MariaKAUPPINENo.s. Ukkonen

s. 18.3.1920 Sakkolan Lohijokik. 13.3.2008 Lempäälä

Rakkaudella muistaenKeijo, Ritva, Pirjo, Arja jaJukka perheineenmuut sukulaiset ja ystävät

Joka hetkestä menneestä kiittäensua muistamme kaivaten.

Siunattu läheisten läsnä ollessa Alastarolla 22.3.2008.Lämmin kiitos osasnotosta.

Inkeri Sundvallinmuistolle

Äiti on poissa. Ansaittu lepo saapuivarhain aamulla 29.2.2008 Vesilahdenterveyskeskuksessa.

Inkeri, o.s. Karvanen, syntyi Sakko-lan Petäjärvellä 1.4.1920 Onnelan talos-sa. Sisaruksia oli seitsemän.

Monitaitoisten ja aktiivisten vanhem-pien ansiosta äiti sai jo varhain tutus-tua moniin töihin ja harrastuksiin. Van-himpana hän avusti äitiään kotitöissä.Moottoripyörien, autojen ja esimerkik-si elokuvakoneen parissa työskenteliisä.

Kotona oli myös puhelinkeskus, jotaäitikin oppi hoitamaan. Emäntäkoulu-ajasta ja koko Karjalaan jääneestä nuo-ruudesta kuulimme monenlaisia muis-toja. Sota-aikana äidistä tuli lotta.

Mentyään 1944 naimisiin hän muuttimiehensä Paavon kotiin, jossa huoleh-ti taloudesta yhdessä anoppinsa kans-sa. Mummulassa asui silloin muitakinsukulaisia, työtä oli paljon. Puutarhaaja muutamaa kotieläintäkin hoidettiin.

Mehiläistarha oli talouden pääelinkei-no, siinä oli äidillekin työsarkaa.

Me, kaksi sisarusta, kasvoimme ko-dissa, jossa vanhemmat olivat aina lä-hellä. Omien lasten lisäksi äiti hoiti vuo-sien varrella monia muitakin lapsia, työk-seen ja ilokseen.

Nuorimmille perheenjäsenille jää muis-toksi isomummun taidolla valmistamatpikkuiset sukat, mekot ja nukenvaat-teet.

Ihmisenä äiti oli sopeutuvainen, roh-kea ja sisukas, kekseliäskin. Näillä omi-

naisuuksilla hän voitti monet vaikeu-det, riittipä hänellä voimia ja keinojamuillekin avuksi.

Muistamme äitiä, mummua ja iso-mummua rakkaudella.

Armi ja Tuula perheineen

Veikko Kallonen, syntynyt SakkolanLapinlahden kylässä 30.6.1923, kuoli26.12.2007 TAYS:ssa. Vanhemmat Au-gust Kallonen ja Loviisa Kallonen os.Ollikainen. Lapsuus Suvantojärvenkauniissa maisemissa, talollisen poika-na.

Veikko uhrasi parhaat nuoruusvuo-tensa (yli 4 vuotta) isänmaamme itse-näisyyden puolustamiseen. Sodan jäl-keen perhe sijoitettiin Ruovedelle, jo-hon isänsä ja kahden veljensä avusta-mana rakensi uuden kotitalon ja raivasipeltoja.

Avioitui ja syntyi kaksi lasta. Muuttivanhempiensa uudistilalta Juupajoelle,josta osti maatilan 1949. Maaltapaonkuumina vuosina 60-luvulla muutti per-heineen Lempäälään. Vanhuudenpäivi-ään hän sai viettää kauniissa kodissaanjärven rannalla. Järvi, kalastaminen jaluonnossa liikkuminen marjastaen jasienestäen olivat hänelle rakkaita har-rastuksia niin kauan kuin pystyi liikku-maan.

Valoisan ja tyytyväisen elämänasen-teen loppuun asti säilyttänyttä puoli-soa, isää ja pappaa kaipaamaan jäivätvaimo Maija-Liisa sekä poika ja tytärperheineen.

Veikko Kallosenmuistolle


Kutsumme Sakkolan Kirkonkylän koulupiiriläisiäkäsittäen Kirkonkylän, Karholan,

Luprikkalan ja Sipilänmäenkirjantekotalkoisiin, kirjoittamaan ja keräämään

kertomuksia, kuvauksia, valokuvia yms. kyläkirjaa varten.Lisätietoja:

Antti Hynnä, Ollilantie 11, 37500 Lempäälä040 8490048, [email protected]

Maire Kanervisto, Ruskontie 11 as 2, 33710 Tampere0500 579341, [email protected]

Antti Koiranen, Sammalpolku 9, 37550 Lempäälä040 5514137, [email protected]

Matti Naskali, Rautaranta 8, 28400 Ulvila0500 721902, [email protected]

Riiskan kyläkirjaankootaan

materiaalia,ota yhteyttä:

Maire Saarinen e. Lamppu,puh. 044 5586 937

Irma Havumäki e. Karppanen,puh. 040 5646 275Teuvo Kuparinen,puh. 0400 612 347

Valkjärvestäkinvireille

oma kyläkirjaTule mukaan SakkolanValkjärven kyläkirjantekoon. Yhteydenotot:

Eero Kukko,Pirttiniementie 3 A 3,58175 Enonkoskipuh. 050 356 0865

Paukkujen sukuseurajärjestää 28.6.-1.7.2008

sukumatkanKarjalan kannakselle,

Sakkolaan, Metsäpirttiin,Rautuun ja mahdollisestiympäristökuntiin, mikäli

jonkun juuret ovat sieltä.Tavoitteena on järjestää

kaikille mahdollisuus tutustuasuvun entisiin asuinsijoihin.

Ohjelma määräytyyosanottajien toiveiden mukaan.

Matkalle voi ilmoittautuamuitakin kuin Paukun sukuun

kuuluvia, mutta matka tehdäänPaukkujen ehdoilla.

Tiedustelut ja ilmoittautuminensukutoimikunnan

puheenjohtajaHannu J. Paukku, Harjatie 5,

32210 LOIMAA, GSM 0500-741296,

[email protected]

Vastapainona kiireelle kaupungissa haluaisin viikonloputhakata halkoja ja lukea kirjoja syrjäisessä metsässä.Rakentaisin eräkämpän mieluiten harvaan männikköönHämeessä tai Pirkanmaalla. En etsi rantatonttia, muttaautolla olisi hyvä päästä lähelle.

Heikki Karjalainen, [email protected], 040 5780 825

OstetaanPieni pala mäntymetsääeräkämppää varten.

Löytyisikö Valkjärven Uosukkalan kyläkoulusta valokuvaa?Yhteydenotot Kimmo Tolkki,Lähteenmäentie 8, 35550 Salokunta, puh. 0400528546

SukuseuraVilakkalan Eevatsukukokous Orivedellätoukokuun 25. päivänä 2008.Ohjelma: jumalanpalvelus klo 10,kunniakäynti Karjalan muistomerkillä,ruokailu ja kokous Palvelutalolla(Särkäntie 10) sekä kyykännäytösottelu kokouksen jälkeen.

Ilmoittautumiset ruokailijamääränselvittämiseksi, puh. 0400-798428tai sähkö[email protected]ään 18.5.2008 mennessä.

Tuleeko lehtesioikealla osoitteella?

Soita puh. 040 730 2622


PutkiliikeP. Nuora Ky

37560 KULJUPuh. 367 6100

SUVANNON SEUTUSuvannon ympäristön kotiseutulehti vuodesta 1957, 8 kertaa vuodessa.

Julkaisija: Sakkola-Säätiö Kirjapaino: Koski-Print, Valkeakoski

Toimitus: Suvannon Seutu,Rautasemantie 375,37500 Lempäälä

PäätoimittajaMarjo Ristilä-Toikka, LempääläPuhelin 040 730 2622tai (03) 374 8 [email protected]

Metsäpirtin yhdyshenkilöIlmi Pesonen,puh. 09-694 6309 tai 040730 [email protected]

Vuokselan yhdyshenkilöTaisto Virkki, Tamperep. 03 - 363 1750, [email protected]

TILAA SINÄKIN

OMASI!

Mi’ kerran on ollut ei koskaan palaavaan lapsuusvuosiin ain mieleni halaa.

Oli harjun rinteessä hiekkakuoppasiell’ leikkipaikat yhä vieläkin vuottaa.

Suuret hongat huminoi rinteellä sielläja neulasmatto oli harjutiellä.

Oli talvella rinteessä hyppyrimäkikukkui kesäisin puiden oksilla käki.

Harjulla oli myös Valistustalojoka nuorisoon kulttuurin intoa valoi.

Ja takana harjun oli Valkeasuomissä niittyvilla säteet auringon juo.

Loisti karpalot, muuramet mättähilläsekä puolukat, juolukat reunamilla.

Oli urheilukenttä ja vasikkahakalöytyi mansikkapiennar riihen takaa.

Puutarhassa omenat, luumupuutniistä maisteli useat herkkusuut.

Sekä marjapensaat ja kasvimaaniitä myöskään ei voi unohtaa.

VILAKKALAN ,PETÄJÄRVEN jaLAPINLAHDENKYLÄKIRJATHinnat 30 euroa kpl +

postituskulut.

Tilauksia vastaanottavat:Marjo Ristilä-Toikka

p. 040 730 2622,marjo.ristila-

[email protected]

Aila Alanen p. 375 2852 tai040 - 707 6164

[email protected]

Muista myös muutSakkola-Säätiöntuotteet: vaakuna,

kirjallisuus, tekstiilitMyllytie 58, 37370 NARVAp. (03) 373 7300,040 716 [email protected]

LapsuusmuistojaPihapiirin valloitti kukkain tuoksuelopelloilla täysinä tähkät nuokkui.

Säde auringon nurkkiin kun kultansa loisen loistoa sanat ei kuvailla voi.

Kylä ympärill’ oli kaikille kotisen turvaiseks’ kukin mielessään koki.

Oli yhteiset monet iltapuhteetniitä lämmitti läheiset naapurisuhteet.

Kun on lapsuuden viettänyt tanhuvillasielläsäilyy muistot nuo kultaiset elämän tiel-lä.

Sinne muistojen myötä voi vieläkinmennäsinne aatoksein lapsuuteen vapaastilennä.

Mi kerran on ollut, ei koskaan palaasilti menneitä aikoja muistelen salaa…

Riitta Tuomaantytär Äikäs

KYSY MEILTÄ KESÄN KARJALANMATKOISTA


VUOKSELA-SEURA ryTaisto Virkki, puheenjohtajaPaununkatu 24, 33700 [email protected]. 03 - 363 1750, 0400-576722

Laila Saario, sihteeriRauduskoivunkuja 6, 36600 Pälkä[email protected]. 03- 534 3240, 040-586 0691

SukututkimusasiatPentti Warvas,Tervatie 25, 03100 [email protected]. 019 - 334 606

Internet-asiat (vuoksela-seura.fi)Timo Broman, Kurkelantie 61925460 [email protected]. 02 - 739 8419, 050 - 3335152

KIRVESMÄKI KERHO RYAulis UkkonenTunnelitie 6 A 1702700 Kauniainenp. 09-505 1897, 0400 522854

METSÄPIRTTI-JÄRJESTÖT TMK

Aila Martelius-Mäkelä, puh.joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Yrjö Koskinenp. 040 5784 [email protected]

Ilmi Pesonenp. 040 7306 [email protected]

METSÄPIRTTIARKISTO

Mynämäen kirjastoYhteyshenkilöt:Kari Ahtiainen p. 0445843107Markku Lemmetti02-4310956, [email protected]

TURKUAila Martelius-Mäkelä, puh. joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Niilo Kiiski, sihteeriTennaritie 7, 21200 Raisiopuh. 02-4383167 tai 0503575767

METSÄPIRTTIKERHOT:

UUSIKAUPUNKIAnneli VirtanenPappilankuja 15, 23600 Kalanti

SAKKOLA-SÄÄTIÖHannu Turkkinen,hallituksen puheenjohtaja,Turkkisentie 12, 37550 Lempäälä,puhelin 040-5814398 tai [email protected]

Matti Naskali, sihteeri,Rautaranta 8, 28400 Ulvila,p. 02-538 0855, [email protected]

VALTUUSKUNTAHannu J. Paukku, puheenjohtaja,Harjatie 5, 32210 Loimaapuh. [email protected]

Esko Kallonen, varapuheenjohtajaKukkolantie 4, 37560 Lempääläp. 03- 3676603, 040-5540747

SAKKOLA-SEURALeena Rantakari, puheenjohtajaHaapaniemenkatu 16 A 142,p.09-710 846, 040-514 [email protected]

HOVINKYLÄSEURAMirja Antila, puheenjohtajaKitarakuja 1, 01390 [email protected]. 050 599 6936

Kalevi Hyytiä, puheenjohtajaNorppakuja 6A, 01480 Vantaap. 04050 [email protected]

Anja Kuoppa, varapjp. 0442 844 [email protected]

Helka Korpela, sihteeriKalevan puistotie 13 C 5833500 Tamperep. 040 565 0905helka.korpela@kolumbus .fi

METSÄPIRTTISEURA RY

TAMPEREENMETSÄPIRTTIKERHOHelka KorpelaKalevan puistotie 13 C 5833500 Tamperep. 040565 [email protected]

ETELÄ-POHJANMAAEsko LylanderMustikkatie 1, 66400 Laihiap. 050 5997 720

Anja PaksuTammistontie 4 b 4, 65300 Vaasap. 040 5239 [email protected]

www.sakkola.fi

www.vuoksela-seura.fi

www.metsapirtti.net

PITÄJÄMMEINTERNETISSÄ

Documents

N:o 3 SUVANNON SEUTU - SAKKOLA