NUORTEN AIKUISTEN TERVEYS Katsaus nuorten aikuisten terveydentilaan ja yleisimpiin ongelmiin Suomessa sekä

somaattisten ja psyykkisten sairauksien yhteyteen

Petri Kivimäki Opinnäytetyö

Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto

Lääketieteen laitos Lokakuu 2010

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos Lääketieteen koulutusohjelma Kivimäki, Petri J.: Nuorten aikuisten terveys Opinnäytetyö, 28 sivua ja 1 liite (1 sivu) Opinnäytetyön ohjaajat: professori Eila Laukkanen ja FT Petri Juujärvi Lokakuu 2010 Avainsanat: terveys, nuorisopsykiatria Nuoret aikuiset ovat työikäisten ihmisten tervein ja tuottavin osa. Nuoretkaan aikuiset eivät kuitenkaan ole aivan terveitä, vaan heitä vaivaavat mm. tuki- ja liikuntaelinsairaudet, verenpaine, pitkäaikaissairaudet ja mielenterveysongelmat. Ongelmat kehittyvät lapsuudesta alkaen ja säilyvät myöhempään elämään. Psyykkinen ja somaattinen terveys vaikuttavat toinen toisiinsa läpi elämän, mutta muuttuvat myös itsenäisesti. Nuoret aikuiset eivät ole terveitä ja heidän ongelmiinsa ja niiden tunnistamiseen on tärkeää kiinnittää huomiota koko yhteiskunnan tuottavuuden ja hyvinvoinnin takia.

Sisältö 1 Johdanto ............................................................................................................. 3  

2 Nuorten aikuisten terveyden merkitys ............................................................. 4  

3 Terveys ja sairaudet ........................................................................................... 7  3.1 Sydän- ja verisuonitaudit ........................................................................................ 8  

3.2 Lihavuus ................................................................................................................. 10  

3.3 Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ................................................................................ 11  

3.4 Mielenterveysongelmat ......................................................................................... 13  

3.4.1 Masennus ............................................................................................................ 14  

3.4.2 Psykoosi .............................................................................................................. 16  

4 Terveydentilan määrittäminen ......................................................................... 17  

5 Miksei nuori aikuinen ole kunnossa? ............................................................. 19  5.1 Masennus ja ylipaino ............................................................................................ 20  

6 Ongelmien seuraukset ..................................................................................... 23  

7 Yhteenveto ........................................................................................................ 27  

8 Lähteet ............................................................................................................... 28  

3

1 Johdanto

Tämän tutkielman tavoitteena on käydä läpi 18–29-vuotiaiden suomalaisten nuorten aikuisten terveydentilaa ja yleisimpiä sairauksi. Vaikka nuoret aikuiset ovat työikäisten ihmisten tervein ja tuottavin osa, hekään eivät ole aivan terveitä. Menetelmänä asian selvittämiseen on käytetty katsausta kirjallisuuteen - kirjoihin ja tutkimuksiin. Aineistona on käytetty kirjallisuus Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia suomalaisten nuorten aikuisten terveydentilan ja ongelmien selvittämiseksi. Terveen ihmisen normaaliarvojen selvittämiseen ja ihmisen kehitykseen liittyvien tapahtumien kuvaamiseen on käytetty tieteellistä kirjallisuutta ja hoitosuosituksia. Nuorten yleisimpien ongelmien seurauksia ja yhdessä esiintymistä on selvitetty uusimmista tutkimuksista. Kirjallisuuskatsauksen tuloksena havaitaan, että vaikka nuoret aikuiset ovat työikäisten ihmisten tervein ja tuottavin osa, he eivät kuitenkaan ole aivan terveitä. Yleisimpiä vaivoja ovat mm. tuki- ja liikuntaelinsairaudet, verenpaine, pitkäaikaissairaudet ja mielenterveysongelmat. Ongelmat näyttävät kehittyvän lapsuudesta alkaen ja säilyvän myöhempään elämään. Psyykkinen ja somaattinen terveys vaikuttavat toinen toisiinsa läpi elämän, mutta muuttuvat myös itsenäisesti. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nuorten aikuisten terveyteen on syytä kiinnittää huomiota, koska täysin terveitä he eivät ole. Ongelmien tunnistamiseen on tärkeää kiinnittää huomiota, sillä nuorten aikuisten tapauksessa vaivoilla on pitkäaikainen vaikutus, joka koskee myös koko yhteiskunnan tuottavuutta ja hyvinvointia. Olen kirjoittanut tämän kirjoitelman syventävien opintojen tutkielmaksi Lääketieteen koulutusohjelmassa Itä-Suomen yliopistossa ja samassa yhteydessä myös ollut läsnä nuorisopsykiatrian seurantatutkimuksen tutkimusryhmän kokouksissa Alavan sairaalassa maaliskuusta 2009 kesäkuuhun 2010 yhteensä noin 20 tuntia. Olen lisäksi osallistunut seurantatutkimuksen toisen vaiheen kyselykaavakkeen ja tutkimussuunnitelman laatimiseen.

4

2 Nuorten aikuisten terveyden merkitys

Ihmiset voidaan jakaa lapsiin, aikuisiin ja vanhuksiin iän mukaan. Toisaalta ihmiset

voidaan jakaa huollettaviin ja huoltajiin. Huollettavat eivät kykene huolehtimaan

itsestään tai muista, joten huoltajat huolehtivat heistä itsensä lisäksi. Jako

huoltajiin ja huollettaviin on sopivampi kuin iän mukaan jakaminen, sillä osa

työikäisistä on huollettavia esimerkiksi sairauden vuoksi. Yhteiskunnan toimintoja

ylläpitävät aikuiset, jotka ovat tuottavia ja pystyvät itsensä lisäksi huolehtimaan

myös huollettavista. Näistä aikuisista yhteiskunnan jatkuvan toiminnan kannalta

tärkeimpiä ovat ne, jotka pystyvät saamaan lapsia ja käymään töissä. Työnteolla

taataan hyvinvointia ylläpitävien palvelujen ja tuotteiden saatavuus. Lapsista taas

kasvaa nykyisten työikäisten tilalle uutta työvoimaa. Yhteiskunnan toiminnan

jatkumisen kannalta lasten saanti ja kasvatus vastuullisiksi työntekijöiksi on

tärkeää.

Seuraavan 15 vuoden aikana Suomessa tapahtuu muutos väestön ikärakenteessa,

kun työikäisiä jää enemmän eläkkeelle kuin lapsia kasvaa työikäisiksi (taulukko 1).

Tämän tapahtuessa huoltajien määrä vähenee ja huollettavien kasvaa.

Taulukko 1. Työikäiset ja eläkeläiset Suomessa vuonna 2010 ja 15 vuoden päästä

n (miljoonaa ihmistä)

Ryhmä 2010 2025 Muutos 15 vuodessa

Työikäiset 3.55 3.40 -0.15

Eläkeläiset 0.94 1.6 +0.66

(Tilastokeskus 2009)

Huoltosuhde, joka tarkoittaa työvoiman suhdetta työvoiman ulkopuolella oleviin,

tulee muuttumaan vastaavasti. Kun nyt 100 työikäistä kohden lasten ja

eläkeläisten määrää on noin 50, ennustetaan sen olevan 15 vuoden päästä yli 70.

(Tilastokeskus 2009)

5

Nuoret aikuiset eli 18–29-vuotiaat ovat huoltajien tuorein osa. Voidaan ajatella,

että iän karttuminen luultavimmin tuo lisää sairauksia eikä paranna aiempia ja näin

ikääntyminen yleensä vähentää terveyttä. Terveysongelmat ja epäterveelliset

elämäntavat nuorilla aikuisilla ennustavat terveysongelmia heidän vanhetessaan.

Ihanteellisessa tilanteessa nuoret aikuiset olisivat terveitä ja heillä olisi paras

mahdollinen toimintakyky niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. He tekisivät töitä ja

siten tukisivat yhteiskunnan toimintaa. Hyvä fyysinen kunto takaisi parhaat

mahdolliset lisääntymismahdollisuudet ja elämistä haittaavia ongelmia tai

sairauksia ei juuri olisi. Psyykkisen terveyden puolesta nuori aikuinen pystyisi

ihannetilanteessa rakastamaan puolisoaan ja lapsiaan ylläpitääkseen perhettään

ja kasvattaakseen jälki-kasvuaan.

Nuoret aikuiset eivät kuitenkaan ole täysin terveitä. Yleisimpiä nuorten aikuisten

ongelmia ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet etenkin selkä- ja niskakipujen

muodossa. Allergiat, suun terveysongelmat ja näköön liittyvät ongelmat ovat

nuorilla aikuisilla yleisiä. Melko yleisiä ovat myös astma, laktoosi-intoleranssi ja

kohonnut verenpaine. Nuoret aikuiset ovat psyykkisesti kuormittuneita ja

masennus on yleistä. Psykoosit, vaikka eivät olekaan kovin yleisiä, vievät paljon

terveydenhuollon resursseja ja aiheuttavat työkyvyttömyyttä. (Koskinen ym. 2005)

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet asettavat rajoitteita niin ruumiillisen työn kuin toimisto-

työnkin tekemiseen. Ruumiillisessa työssä vaadittavien liikkeiden ja voimaa

vaativien tehtävien tekeminen ei välttämättä onnistu, jos työntekijällä on

liikerajoitteita. Toimistotyössä tuki- ja liikuntaelinsairaudet vaikeuttavat päätteen

ääressä istumista ja rajoittavat näin mahdollisuuksia olla töissä. Korkeasta

verenpaineesta kärsivillä verenpaine kasvaa entisestään stressin lisääntyessä ja

stressiä aiheuttavien työtehtävien tekeminen ei onnistu. Pitkään jatkuessaan

korkea verenpaine myös lyhentää työkykyisyysaikaa altistaen sydän- ja

verisuonisairauksille. Psyykkinen kuormittuneisuus vähentää työtehoa, altistaa

työuupumukselle ja lisää epäterveellisten elämäntapojen määrää. Epäterveelliset

elämäntavat johtavat usein pahan olon ja poissaolojen lisääntymiseen sekä

vähentävät työkykyisyysaikaa. Psyykkisten ongelmien, kuten masennuksen ja

6

psykoosin, takia ihminen menettää osittain tai täysin työkykynsä. Yksilöiden

työpanosten aleneminen vaikuttaa koko työyhteisön ja yhteiskunnan tuottavuuteen.

Nuoret eivät usein tunne olevansa psyykkisesti sairaita tai halua psykiatrista hoitoa,

vaikka monet nuoret sairastavatkin. Nuorten psyykkiset ongelmat ilmenevät usein

somaattisina oireina tai käytöshäiriöinä, mikä hankaloittaa näiden ongelmien

löytämistä. Kun nuori hakeutuu lääkärin hoitoon akuutin psyykkisen ongelman

takia, hän uskoo ja kertoo hakeutuvansa hoitoon somaattisen vaivan, esimerkiksi

vatsa-kivun tai päänsäryn takia. Päivystyspoliklinikalla yli neljäsosa nuorista

potilaista tulee hoitoon psyykkiset ongelmat perimmäisenä tulosyynään

(Laukkanen 1989).

Yksilön terveenä olemisen kokemus lisää hyvinvoinnin tunnetta. Somaattisesti

pitkäaikaissairailla lapsilla ja nuorilla on muita enemmän psyykkisiä ongelmia

(Bennett 1994). Somaattinen varsinkin pitkäaikainen sairastaminen altistaa

ongelmien syntymiselle ja syrjäytymiselle eli yhteiskuntaan vaikuttamisen ja

työssäkäynnin ulkopuolelle jäämiselle. Psyykkisten ongelmien esiintyminen

yhdessä somaattisen sairastamisen kanssa vielä pahentaa tilannetta. Nuorena

syrjäytyminen tuottaa yhteiskunnalle paljon kustannuksia ihmisen siirtyessä jo

varhain palvelujen tuottajasta palvelujen käyttäjäksi. Syrjäytymisen myötä henkilön

työpanos vähenee ja hän käyttää paljon sosiaali- ja terveyspalveluiden resursseja.

Syntyvät kustannukset täytyy rahoittaa verojen avulla muiden työpanoksen kautta.

Näin ollen nuorten terveysongelmat ovat kansantaloudellinen jokaista koskettava

ongelma. Ei siis ihme, että työikäisten terveys on poliittisessakin keskustelussa

jatkuvasti ajankohtainen aihe ympäristöasioiden ohella.

7

3 Terveys ja sairaudet

Ihmisen terveys on fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kunnon ja toiminnan mittari.

Terveenä oleminen on tila, jossa kunto ja toiminta on parasta mahdollista eikä sitä

haittaavia oireita tai sairauksia ole. Se, mikä elämistä haittaa, on subjektiivista,

mikä tekee terveydestä oman hyvinvoinnin kokemisen mittarin. Psyykkinen terveys

ilmenee kykynä rakastaa ja tehdä töitä.

Ihmisen terveyttä arvioidaan tavallisesti lääkärintarkastuksissa. Niiden

tarkoituksena on määrittää vastaanotolle tulleen ihmisen eli potilaan terveydentila

haastattelulla ja vertaamalla potilaan toimintoja normaaleiksi ajateltujen

havaintojen raja-arvoihin. Toimintakyvyssä arvioitavana ovat tuki- ja liikuntaelinten

toiminta, kuten nivelten liikelaajuudet, liikkeiden kivuttomuus ja lihasten voima.

Näön puolesta arvioitavia ovat näön tarkkuus, näkökentän kattavuus ja värinäkö.

Kuulosta arvioidaan puhekuulo ja tehdään mittaukset eri äänialueilla audiometrin

avulla. Potilaalta mitataan verenpaine ja tutkitaan verenkiertoelimistön toiminta

sekä hermoston toiminta. Lisäksi on tarpeen kysyä allergioista ja ihosairauksista

sekä psyykkisistä häiriöistä. Taulukossa 2 on nuorten aikuisten yleisimpiä

pitkäaikaisia vaivoja.

Taulukko 2. Allergia, astma ja laktoosi-intoleranssi 18–29-vuotiailla vuonna 2001

Sairaiden osuus (%)

Löydös Miehet Naiset Yhteensä

Allerginen nuha 22 20 21

Lääkeallergia 4 7 6

Allerginen silmätulehdus 5 5 5

Astma 9 7 8

Laktoosi-intoleranssi 5 11 8

(Koskinen ym. 2005)

8

18–29-vuotiaista suomalaisista nuorista aikuisista neljäsosa sairastaa ainakin yhtä

pitkäaikaissairautta, ks. taulukko 3 (Koskinen ym. 2005).

Taulukko 3. Pitkäaikaissairaat eri ikäryhmissä vuonna 2001

Sairaiden osuus (%)

Ikäryhmä Miehet Naiset Yhteensä

18–29 24 25 25

30-64 43 45 44

65- 82 81 82

(Koskinen ym. 2005, Aromaa ja Koskinen 2002)

Näköongelmat ovat varsin yleisiä 18–29-vuotiailla silmälasien käytön perusteella.

Kuulo-ongelmat taas ovat melko harvinaisia, kun mittarina käytetään vaikeutta

useamman henkilön välisen keskustelun kuuntelemisessa, kts. taulukko 4.

Taulukko 4. Kuulo- ja näköongelmat 18–29-vuotiailla vuonna 2001

Sairaiden osuus (%)

Löydös Miehet Naiset Yhteensä

Silmälasien käyttö 33 53 43

Kuulo-ongelmat 4 3 4

(Koskinen ym. 2005)

3.1 Sydän- ja verisuonitaudit

Verenpaine mitataan systolisessa vaiheessa (SVP) ja diastolisessa vaiheessa

(DVP). Verenpaineen suuruutta mitataan elohopeamillimetreinä (mmHg).

9

Verenpaineen tason luokittelu näkyy taulukossa 5. Jos kumpi tahansa, SVP tai

DVP, on kohonnut, luokitellaan verenpaine kohonneeksi. Kohonnut verenpaine on

useimmiten täysin oireeton, ja näin ollen sen voi usein todeta vain verenpaineen

mittauksella. Vasta silloin, kun SVP > 200 ja DVP > 130, saattaa tuntua

päänsärkyä tai huimausta, mutta ei aina silloinkaan. (Mustajoki 2009)

Taulukko 5. Verenpaineen tason luokittelu

Verenpaine (mmHg)

Suuruusluokka SVP DVP

Optimaalinen < 120 < 80

Normaali < 130 < 85

Tyydyttävä 130-139 85-89

Kohonnut (= hypertensio) 140 < 90 <

(Mustajoki 2009)

Perinnöllistä taipumusta kohonneeseen verenpaineeseen on olemassa, mutta elin-

tavat selittävät siitä suurimman osan. Tyydyttävillä ja sitä korkeammilla veren-

painearvoilla potilaalle annetaan elämäntapaohjeita verenpaineen laskemiseksi.

Kun verenpaine on tyydyttävää korkeampi, puhutaan kohonneesta verenpaineesta

eli hypertensiosta. (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Veren-

paineyhdistys ry:n asettama työryhmä 2009) Hypertensiolle altistavia elintapoihin

liittyviä tekijöitä ovat tupakointi, lihavuus, runsas suolan käyttö, runsas lakritsi-

tuotteiden käyttö, liikunnan vähäisyys, runsas tulehduskipulääkkeiden käyttö,

hormonien käyttö, runsas alkoholin käyttö ja stressi. Hypertensiosta noin viisi pro-

senttia on jonkin sairauden aiheuttamaa eli sekundaarista. (Mustajoki 2009)

Hypertensio on nuorten aikuisten selkeästi yleisin verenkiertoelinsairaus, ja sen e-

siintyvyys jo 18–29-vuotiailla on yllättävän suuri, sillä tavallisesti verenpaine vielä

nousee iän myötä. Lääkärin toteamaa kohonnutta verenpainetta on 18–29-

vuotiaista miehista 5 %:lla ja naisista 9 %:lla. (Koskinen ym. 2005)

10

3.2 Lihavuus

Painosta ja pituudesta saadaan laskettua painoindeksi kaavalla

Painoindeksi = Paino / (Pituus * Pituus)

Laskukaavassa paino merkitään kilogrammoina ja pituus metreinä. Normaali-

painoisen ihmisen painoindeksi on välillä 18,5–25. Lihavuutta voidaan arvioida

myös mittaamalla vyötärön ympärys potilaan seisoessa. Mittauskohtana käytetään

lonkkaluiden korkeimman kohdan yläpuolella olevaa pehmeää aluetta. Miehillä

pidetään terveydelle vaarallisen vyötärölihavuuden rajana ympärysmittaa 100 cm

ja naisilla 90 cm. (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuus-

tutkijat ry:n asettama työryhmä 2007)

Lihavuus aiheuttaa monia sairauksia, joista merkittävin on tyypin 2 diabetes.

Lihavuus kohottaa verenpainetta ja kasvattaa polven nivelrikon riskiä. Lihavuus

myös usein heikentää yleistä toimintakykyä ja vaikeuttaa liikkumista, mikä

vaikeuttaa tuki- ja liikuntaelimien hyvän kunnon ylläpitoa. (Suomalaisen

Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä

2007)

Lihavuus johtaa helposti metaboliseen oireyhtymään, jossa monia terveyttä

uhkaavia ongelmia on samanaikaisesti. Metabolista oireyhtymää sairastavalla

sydän- ja verisuonitautien riski on 2–3-kertainen tavanomaiseen nähden.

Metabolisen oire-yhtymän kriteereinä on kaksi seuraavista: häiriintynyt

sokeriaineenvaihdunta, veren triglyseridien määrän suurentuminen, veren HDL-

kolesterolin pienentyminen, kohonnut verenpaine.

Voidaan ajatella, että painoindeksivälille 25–30 asettuvat ylipainoiset ja

painoindeksille yli 30 lihavat. Taulukossa 6 nähdään näiden ryhmien osuudet 18–

29-vuotiaden ikäryhmässä. (Koskinen ym. 2005)

11

Taulukko 6. Ylipaino ja lihavuus 18–29-vuotiailla vuonna 2001

Yleisyys (%)

Luokka Miehet Naiset Yhteensä

Ylipainoiset 37 23 30

Lihavat 8 7 8

3.3 Tuki- ja liikuntaelinsairaudet

Tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ilmenevät tyypillisesti kipuina ja särkyinä etenkin

liikkuessa. Nivelissä olevat vauriot voivat aiheuttaa kivun ohella vauriosta ja

nivelestä riippuen nivelen jäykistymistä, liikelaajuuden rajoitteita ja epävakautta.

Yleisten liikerajoitteisten nivelten normaalit liikelaajuudet on listattu taulukossa 7.

Taulukko 7. Terveiden nivelten liikelaajuudet

Nivel Liike Laajuus (°)

Olkapää Fleksio 0-90

Ekstensio 0-50

Abduktio 0-90

Adduktio 90-0

Lateraalirotaatio 0-90

Mediaalirotaatio 0-90

Kyynärpää Fleksio 0-160

Ekstensio 145-0

Pronaatio 0-90

Supinaatio 0-90

Ranne Fleksio 0-90

Ekstensio 0-70

Abduktio 0-25

Adduktio 0-65

(Lee 2009)

12

Selkäkivut ovat yleisiä ja esiintyvät useimmiten alaselässä. Yleisin selkäkipu on

lihasperäinen ja aiheutuu pääasiassa lihasten jännittymisestä. Epäsuotuisat työ- ja

nostoasennot sekä työolojen psyykkiset rasitteet vaikuttavat selän

lihasjännitykseen. Välilevytyrässä taas välilevy työntyy selkäydinkanavaan tai

hermojuuriaukkoon, puristaa hermoa ja aiheuttaa usein alaraajoihin säteilevää

kipua. Myös selkärangan rappeutuminen aiheuttaa selkäydinkanavan

kaventumisen ja vastaavia oireita. Yläselän kipujen yleisin syy on lihasjännitys

lapaluiden alueella. (Saarelma 2010)

Niskakivut ovat yleisiä, ja niiden yleisin syy on niskan ja hartioiden lihasjännitys.

Selkäkipujen tapaan niskakivuille altistavat epäsuotuisat työasennot ja työolojen

psyykkiset rasitteet. (Saarelma 2009)

Taulukossa 8 mainitut kivut lyhyen ajan sisällä ovat esiintyneet Terveys 2000 -

kyselyä edeltäneen kuukauden aikana. Lonkka- ja polvivaivoihin sisältyvät

kyseisten nivelten kivut, säryt ja arkuudet. (Koskinen ym. 2005)

Taulukko 8. Tuki- ja liikuntaelinten kivut 18–29-vuotiailla vuonna 2001

Yleisyys (%)

Tyyppi Miehet Naiset Yhteensä

Selkäkipu ainakin kerran 70 70 70

Selkäkipu lyhyen ajan sisällä 22 24 23

Pitkäaikainen selkäsairaus 14 14 14

Niskakipu ainakin kerran 50 70 60

Niskakipu lyhyen ajan sisällä 18 34 26

Iskiaskipu 10 17 14

Lonkkavaiva 1 3 2

Polvivaiva 8 6 7

Lihassärkyjä paljon tai erittäin

paljon

5 10 8

(Koskinen ym. 2005)

Tuki- ja liikuntaelinongelmat voivat aiheuttaa kipua liikkuessa, jolloin liikkuminen

vaikeutuu ja kivusta kärsivä saattaa hakeutua jopa vuodelepoon. Äkillisten,

13

alaraajaan säteilemättömien alaselkäkipujen tapauksessa vuodelepo ei kuitenkaan

auta. Selkäkivut johtuvat usein lihasten heikkoudesta, jolloin hoitona toimii

lihaskuntoa ja yleiskuntoa parantava liikunta. (Saarelma 2010)

3.4 Mielenterveysongelmat

Keskustelemalla potilaan kanssa ja haastattelemalla potilasta lääkäri saa yleis-

kuvan potilaan mielenterveydestä. Haastattelun perusteella voidaan arvioida

haastateltavan psyykkistä tilaa ja kiinnittää huomiota esiin tuleviin mielenterveys-

ongelmiin viittaaviin oireisiin, jos sellaisia on. Haastattelemalla selvitetään myös

potilaan päihteidenkäyttöä ja elämäntapoja.

Nuoren ihmisen mielenterveyden tulisi olla sellaisella tasolla, että ihminen pystyy

huolehtimaan itsestään. Tyypillisesti nuoret aikuiset asuvat yksin, jolloin itsestään

huolehtiminen sisältää sen, että pystyy hoitamaan itsenäisesti arkiset askareet,

kuten pyykinpesun ja ruuan valmistuksen. Terveellä ihmisellä on myös kyky ja

tahto itsensä kehittämiseen joko opiskelemalla tai harjoittelemalla itseään

kiinnostavaa työtä. Työntekoon kannustaa työstä saatava palkka, jolla ihminen voi

taata toimeentulonsa. Nuoret aikuiset valmistautuvat perheen perustamiseen,

jolloin onkin tärkeää, että terveellä nuorella aikuisella on valmiudet

vastavuoroiseen ihmis-suhteeseen, jossa osapuolet pitävät huolta toinen

toisistaan. Jokaisen tulisi myös pystyä huolehtimaan jälkikasvustaan. Terve nuori

aikuinen havainnoi ympäristöään muodostaen käsityksiä ja mielipiteitä asioista,

kuten yhteiskunnasta, jossa elää. Toisaalta jokaisella on tarve muodostaa oma

näkökulmansa asioihin, mutta samalla myös sopeutua ympäristöön.

Terveys 2000 -tutkimuksen yhteydessä kysyttiin 18–29-vuotiailta nuorilta aikuisilta

mielenterveysongelmiin viittaavista löydöksistä (taulukko 9). Työuupumusta

kartoitettiin viimeisen 12 kuukauden aikana töissä käyneiltä MBI-GS-kyselyllä.

Psyykkistä kuormittuneisuutta mitattiin GHQ-12-kyselyllä, jossa kuormittuneisuutta

kuvaavaksi GHQ-summapistemäärääksi katsottiin 4 tai enemmän. Alkoholin

ongelmakäyttöä tai alkoholi-riippuvuuden riskiä mittaavassa CAGE-kyselyssä

riskin ajateltiin olevan pistemäärällä yli 1. Vakavan masennuksen oireita

14

kartoitettiin DSM-IV-tautiluokituksen oireita mukailevalla kysymyssarjalla viimeisen

12 kuukauden ajalta. (Koskinen ym. 2005)

Taulukko 9. Mielenterveysongelmiin viittaavat löydökset 18–29-vuotiailta vuonna 2001

Yleisyys (%)

Löydös Miehet Naiset Yhteensä

Työuupumus (lievä/vakava) / 12 kk 27,5 29,9 28,7

Alkoholin ongelmakäyttö 35,1 21,7 28,4

Kuormittuneisuus 9,5 13,4 15,6

Vakavan masennuksen oireet / 12 kk 6 18,2 12,1

Itsemurhayritys 2,1 4,3 3,2

(Koskinen ym. 2005)

Terveys 2000 -tutkimuksessa kysyttiin myös lääkärin toteamasta masennuksesta

ja ahdistuneisuudesta. Nämä tulokset on esitetty taulukossa 10.

Taulukko 10. Lääkärin toteamat mielenterveysongelmat 18–29-vuotiailla vuonna 2001

Yleisyys (%)

Ongelma Miehet Naiset Yhteensä

Masennus 3 7 5

Ahdistuneisuus 1 2 2

(Koskinen ym. 2005)

Masennus ja psykoosi ovat kaksi keskeistä terveydenhuoltoa kuormittavaa mielen-

terveyteen liittyvää ongelmaa.

3.4.1 Masennus

Arkikielessä masennuksella voidaan tarkoittaa eriasteisia alakuloisia olotiloja.

Hetkelliset masentuneet mielialat kuuluvat normaalina osana ihmisen elämään,

15

esimerkiksi koettuihin pettymyksiin liittyen. Masennus sairautena eli masennustila

on ihmisen toimintakykyä haittaava oireyhtymä.

Masennustila muodostuu tietyistä oireista seuraavalla tavalla:

A. Masennusjakson pituus on vähintään kaksi viikkoa

B. Todetaan vähintään kaksi seuraavasta kolmesta oireesta

1. Mieliala on masentunut suurimman osan ajasta

2. Aiemmin kiinnostaneet tai mielihyvää tuottaneet asiat eivät kiinnosta

enää

3. Poikkeuksellinen väsymys tai vähentyneet voimavarat

C. Todetaan seuraavia oireita siten, että B- ja C-kohdan oireita yhteensä on

neljä

1. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon lasku

2. Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset

3. Toistuvat ajatukset kuolemasta tai itsemurhasta tai itsetuhoinen

käytös

4. Keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä päättämättömyytenä tai

jahkailuna

5. Psykomotorinen muutos: kiihtymys tai hidastuneisuus

6. Unihäiriöt

7. Ruokahalun muutos, johon liittyy painon muutos

Oireyhtymään liittyvien oireiden tulee kestää yhtäjaksoisena ainakin kaksi viikkoa

ennen kuin on kyse masennustilasta (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja

Suomen Psykiatriayhdistys ry:n asettama työryhmä 2009). Masentunut ihminen

voi menettää toimintakykyään eikä välttämättä kykene lainkaan suoriutumaan

arkisista toimistaan.

Vakavan masennuksen kriteerit täyttyivät 18 %:lla naisista ja 6 %:lla miehistä 18–

29-vuotiailla DSM-IV-tautiluokituksen mukaisen kysymyssarjan mukaan Terveys

2000 -kyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana.

16

3.4.2 Psykoosi

Psykoosi liittyy etenkin skitsofrenian akuuttiin vaiheeseen ja joskus myös

masennukseen tai maniaan. Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen käsitys

todellisuudesta on vääristynyt ja tämä lamauttaa hänen toimintakykyään.

Psykoosissa tyypillisiä oireita ovat harha-aistimukset ja harhaluulot. Harha-

aistimukset voivat olla kuulo-, näkö-, haju- tai tuntoaistimuksia, joita henkilö aistii

ilman ulkoista ärsykettä. (Huttunen 2010) Harhaluulot taas ovat todellisuutta

koskevia ajatuksia, joita niiden kokija pitää totena, mutta jotka eivät kuitenkaan ole

totta. Esimerkki tällaisesta on uskomus vainottuna olemisesta. Harhaluulot voivat

ilmetä myös tavallisiin tapahtumiin liitettyinä henkilökohtaisina merkityksinä,

esimerkiksi ihmisten asentoihin ja liikkeisiin sisältyvinä piiloviesteinä. (Huttunen

2010) Hyvin outoa käytöstä voidaan myös sanoa psykoottiseksi, vaikka harha-

aistimuksia tai harhaluuloja ei olisikaan. Myös täysin epäloogista, hajanaista,

erityisen seikka-peräistä tai yksityiskohtiin takertuvaa puhetta voidaan kutsua

psykoottiseksi. (Huttunen 2010)

Lääkärin toteaman psykoosin on sairastanut alle 1 % 18–29-vuotiaista nuorista

aikuisista (Koskinen ym. 2005). Vaikka psykoosi on varsin harvinainen, se on

kuitenkin vakava terveysongelma toimintakykyä lamaavan vaikutuksensa ja

uusiutumis-riskinsä takia.

17

4 Terveydentilan määrittäminen

Potilaan terveyteen liittyvät arvioinnit lääkärissä tapahtuvat suurimmaksi osaksi

potilaan saapuessa jonkin hänen terveydentilansa ongelman takia. Lääkäri voi

määrittää potilaan terveydentilan myös esimerkiksi selvittääkseen potilaan

työkykyisyyttä tai ajokykyä todistusta varten.

Vastaanottoa ennen lääkäri pystyy tutustumaan potilaan tietoihin, jos tämä on

aiemmin käynyt vastaanotolla samassa paikassa. Nämä esitiedot auttavat lääkäriä

jo etukäteen ymmärtämään potilaan tilannetta ja arvioimaan tulon perimmäisiä

syitä potilaan terveydellisen historian valossa.

Vastaanottotilanne alkaa sillä, että potilas kertoo tulonsa syyn ja kuvailee

vaivaansa. Tämän jälkeen lääkäri esittää tarkentavia kysymyksiä potilaan vaivasta

sen tiedon pohjalta, joka hänellä asiantuntijana on, ja pyytää potilasta kertomaan

lisää oleellisista asioista. Tarkoituksena lääkärillä on kysymyksillään rajata

mahdollisten diagnoosien määrää ja arvioida todennäköisimpiä taustalla olevia

ongelmia, jotka selittävät potilaan kuvailemat oireet.

Apuvälineenä tutkimisessa voidaan käyttää esimerkiksi fyysisen vamman

tapauksessa mahdollisen vaurioalueen tunnustelua ja radiologista kuvantamista.

Ongelman syyn selvittämiseksi voidaan käyttää myös erilaisia näytteitä,

esimerkiksi epäiltäessä syöpää. Näytteitä voidaan ottaa esimerkiksi verestä,

koepalana elimestä tai irtosolunäytteenä limakalvon pinnalta. Laboratoriotesteillä

voidaan näytteestä ja samalla potilaasta todeta poikkeavia aineiden tasapainoja

mittauksilla, poikkeavia soluesiintymiä mikroskoopilla ja poikkeavia infektion

aiheuttavia bakteereja bakteeriviljelyssä.

Yleisen terveydentilan arvioinnissa keskeistä on potilaan arjesta selviytyminen ja

työkyky. Ihmisten välillä on paljon vaihtelua ruumiinrakenteessa, lihasvoimissa ja

notkeudessa sekä persoonassa. Pienet poikkeamat keskimääräisistä

ominaisuuksista ovat hyvin tavallisia eivätkä välttämättä haittaa potilaan normaalia

elämää tai aiheuta sairaudentunnetta, jolloin potilasta voi pitää terveenä

18

poikkeamista huolimatta. Potilas täytyykin kohdata yksilönä ja huomio tulee

kiinnittää potilaan tavanomaisessa terveydentilassa tapahtuneisiin muutoksiin

sekä niihin ongelmiin, jotka haittaavat jokapäiväistä arkielämää ja työskentelyä.

Psyykkisiä ongelmia voidaan kartoittaa standardoiduilla kyselylomakkeilla, joiden

on tutkimuksissa todettu toimivan eri ongelmien diagnosoinnin apuvälineinä.

Lomakkeissa usein esitetään väittämiä ja kysytään potilaalta esimerkiksi 1–5-

asteikolla, kuinka hyvin ne kuvaavat häntä. Lomakkeet voivat olla joko kokonaan

täytettäviä tai rakennettu siten, että haastattelija kysyy tietyt kysymykset edeten

haastateltavan aiempien vastausten perusteella.

Alkoholismin, terveyttä vaarantavan suurkulutuksen ja varhaisen ongelmajuomisen

seulontaan on kehitetty AUDIT-kysely, jonka 10 kysymystä koskevat alkoholin

kulutusta ja sekä humalaa välittömästi seuraavia että pitkäaikaisia haittoja

(Poikolainen 2009). CAGE-kysymyksillä, joita on neljä kappaletta, voidaan

selvittää jatkuvan alkoholinkäytön sosiaalisia seuraamuksia: Oletko koskaan

ajatellut, että sinun pitäisi vähentää juomistasi? Onko juomistasi moitittu? Oletko

tuntenut syyllisyyttä juomisesi takia? Oletko ottanut krapularyyppyä? (Salaspuro

2010)

Erilaisten psyykkisten ongelmien seulontaan on kehitetty omia testejään.

Esimerkiksi masentuneen mielialan seulomiseen käytetään usein BDI-kyselyä,

jossa on masennusoireita kartoittavia kysymyksiä (Roivainen 2008).

19

5 Miksei nuori aikuinen ole kunnossa?

Aiemmat tilat ja ongelmat elämässä ennustavat varsin hyvin myöhempiä.

Ympäristö muokkaa ihmistä läpi elämän, mutta suurin vaikutus ihmisen

persoonaan on lapsuudella, murrosiällä ja nuoruudella. Lapsuusaikana ihmiseen

suuresti vaikuttavat vanhemmat ja kotiolot. Myöhemmin lapsuusiässä ihmisen

persoonaa alkavat muokata myös perheen ulkoiset sosiaaliset suhteet, kuten

kaveripiiri ja uudet kokemukset. Ihmisen perimällä on oma vaikutuksensa siihen,

millainen ihmisestä tulee. Ihminen muokkaa myös aktiivisesti itseään

näkemystensä pohjalta tekemällä valintoja elämänsä suhteen. (Pulkkinen ym.

2006)

Persoonallisuus ja kiinnostuksen suuntautuminen lapsuudessa kertoo ihmisen

suuntautumisesta myös myöhemmin elämässä. Lapsen käytöksestä heijastuu

hänen oma persoonallisuutensa. Optimistinen asenne ja koherenssin tunne

johtavat hyvinvointiin ja niiden puutos taas vähentää hyvinvointia. Lapsen

persoonaan ja suuntautumiseen vaikuttavat vanhempien ohjaus tai sen puute,

kasvatusmetodit, kiinnostus lasta kohtaan ja näkemykset: vanhempien

kiinnostuneisuus lapsen elämästä, ilmapiiri kotona, lapsen ohjaaminen, lapsen

omien toiveiden ja kiinnostuksen kohteiden huomioon ottaminen. Vanhempien

toiminnalla on vaikutus lapsen emotionaalisen säätelyn oppimiseen, ja häiriöt

säätelyssä altistavat mielenterveys-ongelmille myöhemmin elämässä. Persoonan

lisäksi identiteetti ja sen kehittymis-aste vaikuttaa ihmisen asenteisiin, jotka taas

vaikuttavat valintoihin ja elämäntapoihin ja siten terveyteen. (Pulkkinen ym. 2006)

Ihmisen ongelmille voidaan usein löytää selittäviä tekijöitä aiemmasta elämästä ja

jopa lapsuudesta asti. Esimerkiksi lapsena koetut kehitystä haittaavat tapahtumat,

kuten taloudellinen ahdinko, kaltoin kohtelu tai sosiaalinen eristys, lisäävät

ikääntymiseen liittyvien sairauksien, kuten masennuksen, tulehdustilan ja

metabolisten riskitekijöiden kasautumisen riskiä vanhemmalla iällä. (Danese ym.

2009)

Myös sukupuoli vaikuttaa psyykkisten ongelmien oireisiin. Miehillä tai pojilla

käytöshäiriöt ovat yleisempiä kuin tytöillä tai naisilla, joilla taas itsensä

20

vahingoittaminen esimerkiksi viiltelemällä on yleisempää kuin miehillä tai pojilla.

Nämä piirteet tuovat omat haasteensa ongelmien havaitsemiseen. (Pulkkinen ym.

2006)

Ihmisen psyykkinen ja somaattinen terveys vaikuttavat toinen toisiinsa, ja jotkin

tekijät vaikuttavat näihin molempiin samanaikaisesti. Esimerkiksi masennus

esiintyy useammin mm. migreenin tai astman kanssa. (Haarasilta ym. 2005) Sekä

somaattinen että psyykkinen terveys muuttuvat itsenäisesti ajan myötä.

Tarkastellaan esimerkkinä masennuksen ja ylipainon kehittymistä elämän aikana

ja niiden mahdollista kytkeytymistä toisiinsa.

5.1 Masennus ja ylipaino

Masennustila syntyy eri syistä tapauskohtaisesti jossain vaiheessa elämää.

Alttiutta masennustiloille lisäävät sekä perinnölliset että ympäristön vaikutuksesta

johtuvat tekijät. Masennustilan laukaisijana on usein jokin kuormittava

elämänmuutos, pitkäaikainen psykososiaalinen stressi tai läheisen ihmissuhteen

puute. Pettymystä tai menetystä saattaa normaalisti seurata masentunut mieliala,

mutta vasta pitkittyessään sitä sanotaan masennustilaksi. Masennustilaan liittyvät

myös persoonallisuuden häiriöt, tunne-elämän epävakaus, itsetuntovaikeudet,

vähäinen koulutus ja matala tulotaso. (Aho ym. 2009)

Ylipaino ja sen myötä lihavuus on kasvava ongelma kaiken ikäisillä. Ylipainon syy

on aina se, että ruuasta saadaan enemmän energiaa kuin ehditään kuluttaa.

Napostelu ja muuten epäterveelliset ruokailutottumukset lisäävät ruuasta saatavaa

energiaa, kun taas vähäinen liikkuminen vähentää energiankulutusta. (Mustajoki

2009) Ylipainolle altistaa jo ennen syntymää äidin raskausaikainen tupakointi, joka

johtaa ensin keskimääräistä pienempään syntymäpainoon ja myöhemmin painon

kertymiseen. Lapsena hankittu ylipaino taas ennakoi myöhempää ylipainoa, sillä

lapsena opituilla ruokailu- ja liikuntatottumuksilla on tapana säilyä. Huonot

ruokailu- ja liikuntatottumukset vaikeuttavat ylipainosta eroon pääsemistä

myöhemmin elämässä. Myös aikuisena hankittu ylipaino usein säilyy ja on riski

painonnousulle. (Pulkkinen ym. 2006)

21

Ylipainon ja masennuksen välinen yhteys on vielä tällä hetkellä epäselvä.

Tieteellinen luotettava näyttö asiasta puuttuu vaikka teorioita ylipainon ja

masennuksen yhdistävistä mekanismeista onkin. On mietitty, olisiko olemassa

ylipainosta aiheutuvia masennukselle altistavia psyykkisiä tai biologisia syitä.

Toisaalta on myös olemassa tekijöitä, joiden tiedetään vaikuttavan molempia, sekä

masennusta että ylipainoa, edistävästi. Käytännössä ylipainon yhteys psyykkisiin

ongelmiin vaikuttaisi kuitenkin olevan varsin pieni eikä kliinisesti merkittävä.

(Wardle ja Cooke 2005) Masennus, paino ja ruokahalu näyttävät kuitenkin jossain

määrin vaikuttavan toisiinsa. Murrosiässä korostuvat niin masennukseen,

ruokahaluun kuin painon muutoksiinkin vaikuttavat taustatekijät, kuten liikunnan

harrastamisen vähyys, ruokavalio, tyytymättömyys omaan kehoon, syömishäiriöt

ja stressi. Näihin muutoksiin on havaittu liittyvän myös gonadihormoni-,

hypotalamuksen neuropeptidi-, kasvuhormoni- ja leptiinitasojen nouseminen.

(Maxwell ja Cole 2009)

On näyttöä siitä, että lihavuus johtaa jatkuvaan alakuloiseen mielialaan ja huonoon

minäkuvaan naisilla (van der Merwe 2007). Alakuloinen mieliala ja huono

minäkuva ovat masennuksen riskitekijöitä ja tätä kautta ylipaino voi vaikuttaa

suurentuneeseen masennusriskiin. Negatiivista minäkuvaa luultavasti edistävät

kauneus-ihanteet, joissa lihavia pidetään rumina ja laihoja kauniina. (Atlantis ja

Baker 2008) Kauneusihanteet ja asenteet myötävaikuttavat mahdollisesti myös

siihen, että kiusaamisen kokeminen on yleisempää lihavilla lapsesta asti.

Kiusattuna oleminen vaikuttaa minäkuvaan negatiivisesti. (Stunkard ym. 2003)

Yhtenä sekä ylipainoa että depressiota selittävänä biologisena tekijänä saattaa

olla hormonien määrien poikkeavuudet hypotalamus-hypofyysi-lisämunuais-

järjestelmässä. Hormonimäärien on todettu joskus olevan poikkeavia lihavilla, ja

on arveltu, että samojen hormonien määrä saattaa olla yhteydessä masennukseen.

(Atlantis ja Baker 2008) Kyseisten hormonien määriin vaikuttaa stressi, jonka

kasvamista taas jotkut masentuneet kokevat. (Stunkard ym. 2003)

Syömisen lisääntyminen ja fyysisen aktiivisuuden määrän väheneminen, jotka joh-

tavat lihomiseen ja lopulta ylipainoon, ilmenevät myös monilla masentuneilla ihmi-

22

sillä. Syömishäiriöistä bulimia liittyy selkeästi masennukseen, kuten myös

yösyömishäiriö, ja nämä molemmat altistavat myös painon kertymiselle. (Stunkard

ym. 2003)

23

6 Ongelmien seuraukset

Jatkuvaa lääkärinhoitoa pitkäaikaiseen vaivaansa tarvitsee 15 % nuorista

aikuisista 18–29-vuotiaiden ikäryhmässä, ks. taulukko 11 (Koskinen ym. 2005).

Ihmisen vanhetessa jatkuvan hoidon tarpeen yleisyys voimakkaasti kasvaa.

Nuorten aikuisten ongelmat näyttävät olevan kasvussa. Tuki- ja liikuntaelinoireita,

ylipainoa ja psyykkistä oireilua on nuorilla aikuisilla jatkuvasti enemmän.

(Marttunen ym. 2010)

Taulukko 11. Jatkuvaa lääkärinhoitoa pitkäaikaissairautensa vuoksi tarvitsevat eri ikäryhmissä vuonna 2001

Tarvitsevien osuus (%)

Ikäryhmä Miehet Naiset Yhteensä

18–29 11 18 15

30-64 27 36 32

65- 65 66 66

(Koskinen ym. 2005)

Hypertensio altistaa myöhemmin elämässä henkeä uhkaaville ongelmille

sydämessä ja verisuonissa. Sydämessä kohonnut verenpaine aiheuttaa sepel-

valtimotautia ja altistaa sydämen vasemman kammion hypertrofialle ja vajaa-

toiminnalle. Aivoissa hypertensio altistaa infarktille eli verenkierron häiriölle ja

verenvuodolle. Munuaisissa hypertensio aiheuttaa mikroalbuminuriaa eli virtsan

albumiiniproteiinipitoisuuden vähäistä kohoamista, munuaiskudoksen tuhoutumista

ja munuaisen vajaatoimintaa. Myös verkkokalvolla hypertensio aiheuttaa

verisuoniongelmia, verenvuotoa ja staasipapillia eli näköhermon nystyn turvotusta.

(Nikkilä 2010)

Tuki- ja liikuntaelinongelmat vaikeuttavat liikkumista, mikä saa potilaan

vähentämään sekä arki- että kuntoliikuntaa. Arkiliikuntaa vähentää se, että potilas

valitsee mahdollisimman vähän lihasten käyttöä vaativia tapoja siirtyä paikasta

toiseen ja hoitaa arkisia toimiaan. Liikkumisen ollessa hankalaa tai jopa kivuliasta,

sopivan liikkumismuodon löytäminen voi olla vaikeaa ja ilon saaminen

24

kuntoliikunnasta voi estyä. Liikunnan vähentyminen johtaa pienempään

energiankulutukseen ja siten helposti lihomiseen.

Energiantasapainon painottuminen energian saamiseen johtaa ylipainoon.

Ylipaino helposti hankaloittaa ihmisen liikkumista, mistä seuraa lisää lihomista.

Lihavuus altistaa etenkin tyypin 2 diabetekselle, hypertensiolle ja polvien

nivelrikolle elämän aikana. Lihavuuteen liittyviä ongelmia ovat uniapnea, veren

rasvojen häiriöt, sepelvaltimotauti, kihti, sappikivet ja naisilla hedelmättömyys.

Vaikeaan lihavuuteen liittyy arkisten askareiden hankaloituminen ja usein

mielenterveysongelmia. (Mustajoki 2009)

Masennustilaan kerran sairastuneella henkilöllä on merkittävä riski sairastua siihen

uudelleen, mutta oikeanlainen hoito vähentää uusiutumisriskiä merkittävästi.

Tiedetään myös, että depressio on keskeisin yksittäinen itsemurhan vaaratekijä.

(Suomalaisen Lääkäri-seuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriayhdistys ry:n

asettama työryhmä 2009) Nuoruusiän mielenterveysongelmat ovat erityisen

merkittäviä myöhemmän elämän kannalta, koska ne usein eivät häviä iän

karttuessa. Yhteys on niin selvä, että myöhemmät mielenterveysongelmat voidaan

jopa nähdä pidempään jatkuvina lapsuus- ja nuoruusajan ongelmina. Mitä

vakavampi ongelma on hoidon tarpeen kannalta, sitä selkeämpi on tämä yhteys,

kuten nähdään taulukosta 12. (Kim-Cohen ym. 2003)

Taulukko 12. Mielenterveysongelmadiagnoosin ajankohta 26-vuotiaana sairastavilla

Diagnosoitujen osuus (%)

Ongelman vakavuus Alle 15-vuotiaana Alle 18-vuotiaana

Haastattelussa todettu 50.0 73.9

Ollut hoitosuhteessa 57.5 76.5

Vaatinut tiivistä hoitoa 60.3 77.9

(Kim-Cohen ym. 2003)

Vakavimmillaan mielenterveysongelmien akuutit vaiheet vaativat sairaalahoitoa.

Tällaiset sairaalahoitoa vaativat tilat ovat lisääntyneet viime vuosina, kuten

taulukosta 13 nähdään. Mielenterveysongelmat ovat nuorilla aikuisilla selkeästi

25

yleisempiä naisilla kuin miehillä. Psykiatrista sairaalahoitoa tarvinneiden määrä on

kasvanut 25 % vuosien 2000 ja 2008 välillä. (THL 2008)

Taulukko 13. Sairaalapäivät psykiatriassa Suomessa ikäryhmässä 0-64-vuotiaat vuosina 2000–2008

Vuosi Sairaita (n/1000 asukasta)

2000 50.09

2001 49.35

2002 51.04

2003 49.72

2004 50.28

2005 51.55

2006 53.34

2007 65.00

2008 63.26

(THL 2008)

Osa ongelmista on sellaisia, että ihminen tulee toimeen ilman sairaalahoitoa,

selviää mahdollisesti pienellä avustuksella arjestaan, mutta ei kuitenkaan pysty

tekemään töitä. Tällöin ihminen saa sairauden aiheuttaman työkyvyttömyytensä

takia Kansaneläkelaitoksen myöntämää sairauspäivärahaa, jonka yleisyys alle 30-

vuotiailla eri ikäryhmissä nähdään taulukossa 14.

Taulukko 14. Sairauspäivärahaa saaneet alle 30-vuotiaat vuonna 2008

Määrä (n/1000 asukasta)

Ikäryhmä Miehet Naiset Yhteensä

16-19 58 79 137

20-24 336 363 699

25-29 450 520 971

(KELA 2008)

26

Lääkkeiden käytön määrä on nuorilla aikuisilla melko lähellä vanhempia aikuisia,

mikä kertoo suhteellisen paljosta lääkkeillä hoidettavasta oireilusta.

Lääkekorvauksia saaneiden määrät alle 45-vuotiaista eri ikäryhmissä nähdään

taulukossa 15.

Taulukko 15. Lääkekorvaukset Suomessa alle 45-vuotiailla vuonna 2008

Ikäryhmä Korvauksia saaneet (kpl/100 vastaavan ikäistä)

15-24 51

25-34 61

35-44 67

(KELA 2008)

27

7 Yhteenveto

Nuorilla aikuisilla on paljon sairauksien oireita ja tämä viittaa suureen määrään jo

nuorella iällä piileviä ongelmia. Nämä nuorilla aikuisilla esiintyvät ongelmat ovat

melko vakavia ja uhkaavat selvästi työkykyä myöhemmin elämässä. Ongelmien

ennaltaehkäisyyn pyrkiminen elintapaohjauksella ja asioista kertomalla sekä

ongelmien aikainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen on tärkeää, sillä muuten

ongelmilla on suuri riski säilyä pitkään tai jopa pahentua ajan myötä. Ongelmien

ennaltaehkäisyssä olisi oleellista puuttua ajoissa ongelmien syihin ja siksi

syyseuraussuhteiden tutkiminen syiden löytämiseksi on tärkeää. Ongelmien

yhdessä esiintymisen tutkiminen antaa viitteitä riskiryhmistä, jotka ovat alttiita

sairastumaan.

Useimpia ongelmia voidaan suoraan hoitaa, toisia taas ei. Vähintään oireiden

helpottaminen useimmiten onnistuu. Pitkäaikaissairauksista kärsivien

mielenterveyteen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä sairaus voi altistaa

mielenterveysongelmille.

Ne ongelmat, joihin nuori tai nuori aikuinen saa hoitoa, saattavat olla vain pieni

osa kaikista ongelmista, joita nuorilla ja nuorilla aikuisilla on. On hämärän peitossa,

kuinka paljon nuorilla aikuisilla on sellaisia ongelmia, joiden vuoksi he eivät

hakeudu hoitoon tai joita ei tunnisteta. Psyykkisten ongelmien osalta nuoret eivät

edes halua hoitoa, jolloin ongelmia on vaikea havaita ja ne saattavat päästä

pahentumaan ajan myötä. Psyykkisten ongelmien ilmaiseminen somaattisina

vaivoina vastaanotolla ja vaivojen aktiivinen peitteleminen aiheuttavat sen, että

osa ongelmista jää havaitsematta vaikka psyykkisesti sairas nuori tulisikin lääkärin

tutkimaksi.

Nuorten aikuisten ongelmat ovat uhka koko yhteiskunnan tuottavuudelle ja

hyvinvoinnille, etenkin kun lähivuosien runsas eläkkeelle jääminen aiheuttaa

huoltosuhteen muutoksen. Tämän takia nuorten ja nuorten aikuisten

terveydentilan parantamiseen ja ongelmien toteamiseen on kiinnitettävä erityistä

huomiota.

28

8 Lähteet Aho T, Isometsä E, Mattila M, Jousilahti P, Tala T. Käyvän hoidon potilasversiot, Masennus (depressio). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2009 (päivitetty 1.10.2009). <URL http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/khp00044> Aromaa A, Koskinen S. Terveys ja toimintakyky Suomessa, Terveys 2000 –tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitos 2002. Atlantis E, Baker M. Obesity effects on depression: systematic review of epidemiological studies. Int J Obes (Lond) 2008 vol. 32 (6) pp. 881-91. Bennett DS. Depression Among Children with Chronic Medical Problems: A Meta-Analysis. J Pediatr Psychol 1994 vol. 19 (2) pp. 149-69. Danese A, Moffitt TE, Harrington H, Milne BJ, Polanczyk G, Pariante CM, Poulton R, Caspi A. Adverse childhood experiences and adult risk factors for age-related disease: depression, inflammation, and clustering of metabolic risk markers. Arch Pediatr Adolesc Med 2009 vol. 163 (12) pp. 1135-43. Haarasilta L, Marttunen M, Kaprio J, Aro H. Major depressive episode and physical health in adolescents and young adults: results from a population-based interview survey. Eur J Public Health 2005 vol. 15 (5) pp. 489-93. Hoitoilmoitustietokannat 2008 (katsottu 24.7.2010). THL. <URL https://sampo.thl.fi/launch/TerveysHilmo-cube-kuntahilmo-prod> Huttunen M. Harha-aistimus (hallusinaatio). Kustannus Oy Duodecim 2010 (päivitetty 23.7.2010). <URL http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00371> Huttunen M. Harhaluulo (deluusio). Kustannus Oy Duodecim 2010 (päivitetty 23.7.2010). <URL http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00372> Huttunen M. Psykoosi (mielisairaus). Kustannus Oy Duodecim 2010 (päivitetty 23.7.2010). <URL http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00411> Kelan sairausvakuutustilasto 2008 (katsottu 24.7.2010). KELA. <URL http://www.kela.fi/it/kelasto/kelasto.nsf/alias/Sava_08_pdf/$File/Sava_08.pdf?OpenElement> Kim-Cohen J, Caspi A, Moffitt TE, Harrington H, Milne BJ, Poulton R. Prior juvenile diagnoses in adults with mental disorder: developmental follow-back of a prospective-longitudinal cohort. Arch Gen Psychiatry 2003 vol 60 (7) pp. 709-17.

29

Koskinen S, Kestilä L, Martelin T, Aromaa A. Nuorten aikuisten terveys, Terveys 2000 –tutkimuksen perustulokset 18–29-vuotiaiden terveydestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Kansanterveyslaitos 2005. Laukkanen E, Lehtonen J, Aho T. Nuorten psyykkisistä syistä johtuva ensiapupalvelujen käyttö. Suomen Lääkärilehti 1989 vol. 30 pp. 3014-18. Lee M, Moroz A. The Merck Manual Online, Special Subjects, Rehabilitation, Physical Therapy. Merck Research Laboratories 2009 (päivitetty 2.2009). <URL http://www.merck.com/mmpe/sec22/ch336/ch336b.html> Marttunen M, Rimpelä A, Aalto-Setälä T, Ebeling H, Kaltiala-Heino R, Punamäki RL, Autti T, Laukkanen E, Cacciatore R, Hoikkala T, Helve H, Rimpelä M, Ruohonen M, Lindberg N, Niemelä S, Lehtonen J, Pösö T, Morig J. Nuorten hyvin- ja pahoinvointi: Konsensuskokous 2010. Suomalaisnuorten terveys. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Akatemia 2010. Maxwell MA, Cole DA. Weight change and apetite disturbance as symptoms of adolescent depression: toward an integrative biopsychosocial model. Clin Psychol Rev 2009 vol. 29 (3) pp. 260-73. Mustajoki P. Kohonnut verenpaine (verenpainetauti). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2009 (päivitetty 29.12.2009). <URL http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00034> Mustajoki P. Lihavuus. Kustannus Oy Duodecim 2009 (päivitetty 8.7.2009). <URL http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00042> Nikkilä M. Lääkärin käsikirja, Kohonneen verenpaineen diagnostiikka, alkututkimukset ja hoidon aloitus. Kustannus Oy Duodecim 2010 (päivitetty 3.9.2010). <URL http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=ykt00094> Poikolainen K. Alkoholinkäyttö, Sairauksien ehkäisy. Kustannus Oy Duodecim 2009 (päivitetty 19.1.2009). <URL http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00154> Pulkkinen L, Kaprio J, Rose R. Socioemotional Development and Health from Adolescence to Adulthood. Cambridge University Press 2006. Roivainen E. Beckin depressioasteikon tulkinta. Duodecim 2008;124(21):2467-70. Saarelma O. Niskakipu. Lääkärikirja Duodecim 2009 (päivitetty 11.5.2010). <URL http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00310> Saarelma O. Selkäkipu. Lääkärikirja Duodecim 2010 (päivitetty 8.2.2010). <URL http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00326> Salaspuro M. Alkoholi. Kandidaattikustannus Oy. (katsottu 27.9.2010) <URL http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Alkoholi>

30

Stunkard AJ, Faith MS, Allison KC. Depression and obesity. Biol Psychiatry 2003 vol. 54 (3) pp. 330-7. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito, Aikuisten lihavuus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2007 (päivitetty 22.1.2007) <URL http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi24010> Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriayhdistys ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito, Depressio. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2009 (päivitetty 4.7.2009). <URL http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50023> Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito, Kohonnut verenpaine. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2009 (päivitetty 23.11.2009). <URL http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi04010> Tilastokeskus 2009. Taulukot tilastossa: Väestöennuste <URL http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/vrm/vaenn/vaenn_fi.asp> (5.10.2010) van der Merwe MT. Psychological correlates of obesity in women. Int J Obes (Lond) 2007 vol. 31 Suppl 2 pp. S14-8; discussion S31-2. Wardle J, Cooke L. The impact of obesity on psychological well-being. Best Pract Res Clin