Osaava Varsinais- Suomi 2001-2006 · Heikkoudet on käännettävissä mahdollisuuksiksi. Merkittävä puute Varsinais-Suomessa on ollut erillisen teknillisen korkeakoulun puuttuminen

Osaava Varsinais-Suomi2001-2006

Koulutus jaosaaminen tuke-maan alueellistakehitystä

Osaava Varsinais-Suomi 2000-2006Koulutus ja osaminen tukemaan alueellista kehitystä

ISBN 951-9054-43-XVarsinais-Suomen liitto2001

Osaava Varsinais- Suomi 2001-2006

Koulutus ja osaaminen tukemaan alueellista kehitystä

Varsinais-Suomen liitto

5

Varsinais-Suomen liitto Osaava Varsinais-Suomi 2001-2006

Esipuhe

Varsinais-Suomen maakuntahallitus päätti kokouksessaan 30.8.1999, että maakuntaan laaditaan alu-eellinen koulutusohjelma. Alueellisen kehittämisen katsottiin tarvitsevan tuekseen erillisen osaamis- ja koulutuspoliittisen strategian. Osaamisella on keskeinen osuus koko maakunnan kehittämisessä. Varsi-nais-Suomen kehittämisohjelmassa yhtenä painopisteenä on panostaminen korkeaan osaamiseen ja sen hyväksi käyttöön sekä elinikäiseen oppimiseen. Erillisen ohjelman laatimisella pyritään saamaan aikaan yhteinen näkemys osaamisen ja koulutuksen kehittämisstrategioista ja - toimenpiteistä. Tämä tavoite edellyttää koko maakunnan sitoutumista yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen. Ohjelman tavoitevuodeksi on asetettu vuosi 2006, eli nykyisen EU:n rakennerahastokauden loppuaika.

Maakuntahallitus nimesi ohjelman laadinnan asiantuntijaelimeksi Varsinais-Suomen TE- keskuksen työ-voimapoliittisen aikuiskoulutuksen sekä aikuisten ammatillisen lisäkoulutuksen ennakointi- ja hankin-tatoimikunnan. Toimikunnan puheenjohtajana toimii johtaja Antti Koho TE- keskuksesta ja jäseninä henkilöstöpäällikkö Arto Hyytiä (Wärtsilä VSD Finland Oy), toimitusjohtaja Pirkko Paasio (Airiston Auto Oy), alueprojektisihteeri Jan Mikkonen (SAK, TATSI ry), Kalle Leinonen (STTK ry), asiamies Merja Fyhrberg (AKA-VA, TEK), aluepäällikkö Aino Launto-Tiuttu (MTK- Varsinais-Suomi), sivistystoimentarkastaja Harri Haarikko (Länsi-Suomen lääninhallitus), kalatalousjohtaja Kari Ranta-Aho (TE- keskus, maaseutuosasto), osasto-päällikkö Tuula Kuntsi (TE- keskus, työvoimaosasto ja yritystutkija Timo Mäkelä (TE- keskus, yritysosasto).

Ohjelmassa keskitytään käsittelemään toisen asteen ammatillista koulutusta, ammattikorkeakoulutusta, yliopistokoulutusta, aikuiskoulutusta sekä osaamista koko maakunnan kannalta. Peruskoulutukseen viita-taan tiettyjen toimenpide-esitysten yhteydessä.

Ohjelma on laadittu Varsinais-Suomen liitossa ja valmistelusta on vastannut Eira Saari. Ohjelman val-mistelun aikana on käyty keskusteluja asiantuntijatahojen kanssa. Myös maakuntavaltuusto on käsitellyt osaamiseen ja koulutukseen liittyvää teemaa seminaarissa 12.6.2000. Ohjelmaluonnos lähetettiin kom-mentoitavaksi ja mahdollisten lausuntojen antamista varten seutukuntiin, valtion aluehallintoviranomai-sille, koulutusorganisaatioihin ja elinkeinoelämän ja työmarkkina- ja elinkeinoelämän järjestöihin sekä opetusministeriöön ja Suomen Kuntaliittoon. Ohjelma on hyväksytty maakuntahallituksessa 26.2.2001.

6


7


S I S Ä L T Ö

Tiivistelmä ...................................................................... 9

1. Ohjelman lähtökohdat........................................... 151.1 Varsinais-Suomen yleiskuvaus.......................................... 171.2 Koulutuksen toteuttaminen ............................................... 191.3 Maakunnan koulutustaso ja oppilaitosten sijoittuminen.231.4 Koulutusalakohtainen koulutustarjonta Varsinais-Suomessa .......................................................... 271.5 Tutkimuslaitosten ja yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminta............................................................. 31

2. Yhteydet maakunnan muihin ohjelmiin ...... 33

3. SWOT-analyysi maakunnan osaamisen ja

koulutuksen tilasta .................................................. 36

4. Koulutustarvearviot ................................................ 394.1 Valtakunnalliset työvoiman ja koulutuksen tarvearviot.... 394.2 Maakunnalliset ja seudulliset työvoiman ja koulutuksen tarvearviot ..................................................... 434.3 Yhteenveto toimialojen kehittymisestä ja koulutus. tarpeesta Varsinais-Suomessa.......................................... 45

5. Koulutuksen tavoitteet maakuntatasolla .... 485.1 Visio ja tahtotila osamisesta ja koulutuksen järjestämi- sestä Varsinais-Suomessa vuonna 2006 .......................... 485.2 Koulutuksen tavoitteet....................................................... 49

6. Kehittämisstrategia ja toimenpiteet .............. 536.1 Kehittämisstrategia ........................................................... 536.2 Toimintalinja ja toimenpidekokonaisuudet ....................... 54

7. Toimenpiteiden vaikutukset ja rahoitus ....... 627.1 Ohjelman ympäristö- ja muut vaikutukset ........................ 627.2 Kansalliset rahoitusmahdollisuudet.................................. 637.3 EU:n tarjoamat rahoitusmahdollisuudet ........................... 63

8. Toteuttaminen ja seuranta .................................. 66

9. Kirjallisuutta............................................................. 67

9


Tiivistelmä

Yleistä

Varsinais-Suomen tulevaisuudelle on tärkeää, että sosiaalista, inhimillistä ja aineellista pääomaa kar-tutetaan tasapuolisesti. Tieto ja osaaminen ovat menestyksen kivijalka. Tässä työssä koulutuksella on keskeinen asema. Varsinais-Suomen menestys perustuu tietoon ja osaamiseen sekä niiden taitavaan hyö-dyntämiseen. Korkea koulutustaso varmistaa, että meillä on riittävästi inhimillistä pääomaa taloudellisen ja sosiaalisen menestyksen turvaamiseksi. Koulutuksella hankittu tieto ja osaaminen eivät ole pelkästään korkea-asteen koulutukseen ja uuteen teknologiaan perustuvaa huippuosaamista. Siihen kuuluu myös kä-den taitojen ja muiden käytännöllisten lahjakkuuksien monipuolinen hyödyntäminen. Koulutus on koko eliniän kestävä prosessi. Osaamista, tietoja ja taitoja on jatkuvasti ylläpidettävä ja kehitettävä. Tietoyh-teiskunnassa sekä yksityisen että julkisen sektorin suurimmat panostukset eivät ole enää koneissa ja ra-kennuksissa, vaan ne ovat investointeja inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan.

Ohjelman lähtökohdat

Varsinais-Suomen kehittämisohjelmassa/maakuntaohjelmassa osaamisella on keskeinen merkitys koko maakunnan kehittämisessä. Koulutuksella ja osaamisella on keskeinen rooli myös yritysten kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten turvaamisessa. Osaava Varsinais-Suomi -ohjelma pohjautuu Var-sinais-Suomen kehittämisohjelmaan ja tulee täydentämään vuosille 2001-2004 laadittavaa maakuntaoh-jelmaa. Ohjemassa tarkastellaan osaamista yleensä sekä erikseen toisen asteen ammatillista koulutusta, ammattikorkeakoulutusta, yliopistokoulutusta sekä koko aikuiskoulutuskenttää.

Osaamisen taso Varsinais-Suomessa

Varsinais-Suomella on pitkä historia myös koulutuksen ja sivistyksen alalla. Tällä hetkellä maakunnan koulutustaso on hieman koko maan keskiarvon alapuolella. Kokonaan vailla perusasteen jälkeistä koulu-tusta oli maakunnassamme 42% 15 vuotta täyttäneestä väestöstä. Tilastokeskuksen koulutustasomitta-rin mukaan Varsinais-Suomi on koulutuksen suhteen maakunnista neljäntenä Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan jälkeen. Tutkijakoulutuksen suorittaneiden osuus Varsinais-Suomessa on toiseksi korkein, Uudenmaan jälkeen.

Varsinais-Suomessa seutukuntien väliset erot koulutustason suhteen ovat melko korkeat. Koulutustaso on korkein Turun seudulla ja matalin Loimaan seudulla. Ero seutukuntien välillä näkyy etenkin korkeakoulu-tutkintojen suorittaneiden suhteellisessa osuudessa. Koulutustaso on selvästi noussut kuitenkin kaikissa seutukunnissa viimeisten vuosien aikana.

Varsinais-suomessa on 20 ammatillista oppilaitosta, maakunnallinen ammattikorkeakoulu sekä kolmen muun ammattikorkeakoulun toimipisteitä ja tiedeyliopistoja on kolme. Lisäksi on lukuisa määrä muita lähinnä aikuiskoulutusta antavia oppilaitoksia. Oppilaitosverkosto kattaa hyvin koko maakunnan alueen.

10


SWOT- analyysi

Varsinais-Suomea pidetään koulutusmaakuntana, maakunta vetää opiskelijoita muualta Suomesta enem-män kuin mitä täältä hakeudutaan muualle opiskelemaan. Alueellinen kehitys on viime vuosina johtanut siihen, että erityisesti pääkaupunkiseutu ja eräät maakunta- ja seutukuntakeskukset ovat kiihtyvällä vauh-dilla vetäneet puoleensa väestöä ja taloudellista toimintaa. Tähän kehitykseen ei lähiaikoina ole odotet-tavissa muutosta.

Ohjelmaa varten on laadittu katsaus maakunnan vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin kou-lutuksen ja osaamisen suhteen. Näiden pohjalta on analysoitu maakunnan ylivoimatekijöitä ja katastrofi-alueita sekä toisaalta sitä miten heikkoudet muutetaan vahvuuksiksi ja miten uhat saadaan hallintaan.

Ylivoimatekijöistä mainittakoon bio-alan ja muiden uusien kasvutoimialojen voimistuminen Varsinais-Suo-messa. Seutukuntien mahdollisuutena ja vahvuutena on seudullisten osaamispisteiden toteuttaminen. Koko maakuntaa hyödyntää panostaminen kielitaitoon ja kansainvälisyyteen.

Heikkoudet on käännettävissä mahdollisuuksiksi. Merkittävä puute Varsinais-Suomessa on ollut erillisen teknillisen korkeakoulun puuttuminen alueelta. Sitä korvaamaan on käynnistetty korkeakoulujen yhteis-työnä toteutettu DI- koulutus. Lisä- ja muuntokoulutus luo riittävän tarjonnan IT-toimialoille muutaman vuoden kuluttua. Lisäksi erityisesti aikuisväestön koulutustasoa on syytä ja mahdollisuus nostaa mm. ope-tusmenetelmiä ja -tarjontaa monipuolistamalla. Yhtäpitävien tutkimusten ja tilastojen mukaan koulutus on suoraan verrannollinen työpaikan saantiin. Koulutuksen työelämäyhteyksien tulee olla jatkuvan kehit-tämisen kohteena.

Työvoimapula saattaa olla lähiaikoina merkittävä uhka koko maakunnalle. Tilanne vaatii työllistämistoi-mien ja koulutusohjelmien räätälöimistä kulloistakin tarvetta vastaavaksi. Syrjäytyminen ja työttömyyden jatkuminen eräillä alueilla korkeana on edelleen uhkana. Korkeasti koulutetun väestön poismuutto lähinnä pääkaupunkiseudulle on menetys, johon pitäisi pystyä vaikuttamaan.

Työvoimapula tulee pahenemaan, kun suuret ikäluokat alkavat siirtyä pois työelämästä vajaan 10 vuoden kuluttua. Tällöin työvoimapulan lisäksi myös työvoimakustannukset saattavat nousta kestämättömiksi ja tämä voi pahimmillaan merkitä koko tuotannon siirtämistä ulkomaille tai lopettamista. Muita uhkakuvia osaamisen ja alueellisen kehittämisen kannalta ovat myöskin julkisen talouden romahtaminen ja väestön kahtia jakautuminen jo peruskoulusta lähtien koulutettuihin ja ei -koulutettuihin.

Maakunnan koulutustarve

Kohonneiden ammattitaitovaatimusten johdosta merkittävä osa koulutustarpeesta kohdistuu työssä ole-vaan väestöön. Koulutustarve kasvaa riippumatta eri toimialojen kehitysnäkymistä. On ennakoitavissa, että uutta työvoimaa etsitään nykyistä enemmän myös vanhempien ikäluokkien, työttömien ja maahan-muuttajien joukosta.

Koulutussektorin kannalta työmarkkinoiden nopea muutos merkitsee myös sitä, että kasvualojen enna-

11


kointi on vaikeaa. Lisähaasteen koulutustarpeen arvioinnille tuo työmarkkinoilta poistuvien suurten ikä-luokkien vaikutuksen huomioon ottaminen.

Tämän hetkisten arvioiden perusteella näyttävät kasvavia toimialoja Varsinais-Suomessa olevan seuraa-vat alat: Elektroniikka- ja sähköteollisuus, bioalat, energia-ala, kauppa ja palvelut, joista erityisesti yksi-tyiset yrityselämää palvelevat yritykset, hoitotyö, johto- ja asiantuntijatyö, kulttuuriala ml. sisältötuotanto sekä talonrakennusala.

Tietoteollisuuden ammateissa on kysymys paitsi koulutetun työvoiman määrän riittävyydestä myös uusis-ta ja entistä laaja-alaisemmista ammatillisista valmiuksista. Turun seudulla on viime aikoina panostettu voimakkaasti bioalaan. Media-alan ja sisältötuotannon arvioidun nopean kasvun vuoksi viestintä- ja kuva-taidealan koulutustarve kasvaa myös Varsinais-Suomessa.

Vähenevän työvoiman toimialoja ovat puolestaan: Maa- ja metsätalous, perinteinen toimistotyö, raken-nustuotteiden valmistus sekä perinteinen elintarvikkeiden valmistus.

Vaikka maa- ja metsätalouden työpaikat edelleen vähenevät Varsinais-Suomessa ja määrällinen koulu-tustarve vähenee, alan työntekijöiltä vaaditaan entistä monipuolisempaa koulutusta. Elintarvikealalla on jossain määrin korkean osaamisen tarvetta esim. funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämisessä.

Kolmantena kiinnostuksen kohteena ovat ne alat, jotka eivät merkittävästi kasva, mutta joissa koulutus- ja rekrytointitarve on suuri työvoiman ikärakenteesta johtuvan poistuman takia. Näitä ovat: Metalli- ja ko-nepajateollisuus, rakennusala, siivous- ja talousala sekä julkinen sektori. Varsinais-Suomessa työvoiman poistuma on määrällisesti suurinta perinteisessä teollisuudessa. Suurta se on myös palvelu-, hoito- sekä toimistotyössä. Palvelu- ja hoitoalojen on arvioitu olevan myös kasvualoja. Julkisella sektorilla hoitoalojen lisäksi poistuma tulee olemaan merkittävää valtion- ja kunnallishallinnossa sekä suunnittelutehtävissä.

Tavoitteet osaamiselle

Koulutukselle ja osaamiselle on asetettu tavoitteita kaikilla tasoilla eri toimijoiden toimesta. Euroopan Neuvosto asetti huippukokouksessaan Lissabonissa koulutukselle tavoitteeksi puolittaa vuoteen 2010 mennessä sellaisten 18-24 vuotiaiden määrä, joilla on vain alemman tason peruskoulutus. Euroopan Neu-voston avainsanoja ovat myös elinikäinen oppiminen ja perustaitojen edistäminen.

Maakuntatasolla keskeisiä tavoitteita ovat seuraavat:

1) Korkeakouluopetukseen ja tutkimukseen: Kasvavien alojen tietoteollisuuden, uusmedian ja biotekniikan korkeasti koulutetun työvoiman saannin turvaami-

nen (ml. muuntokoulutus) Erityisesti teknillisen korkeakouluopetuksen (DI-koulutus) resurssien turvaaminen Alueen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen osuuden lisääminen osaamiskeskustoiminnassa Edellytysten luominen kansainvälisesti korkeatasoisten tutkimusyksiköiden syntymiselle Varsinais-Suomessa Korkeakoulujen yritysyhteistyön lisääminen

12


2) Ammatillinen nuorisoaste: Jatko-opintomahdollisuuksien tarjoaminen kaikille kohtuullisella etäisyydellä kotipaikkakunnalta Nuorten ammatillisen peruskoulutuksen tarjonnan suuntaaminen erityisesti työvoimapulan uhkaamille aloille Yrityselämän vastuun lisääminen koulutuksen hankinnan suunnittelussa ja ennakoinnissa Tyttöjen ja naisten osuuden lisääminen tietotekniikan alan koulutuksessa ja sitä kautta alan työpaikoilla Kädentaitojen elvyttäminen

3) Aikuiskoulutukseen Elinikäisen oppimisen edellytysten edistäminen, erityisesti aikuisten koulutuksen saatavuuteen ja alueelliseen

tasa-arvoon panostaminen Henkilöstökoulutuksen aseman vahvistaminen

4) Syrjäytymisen ehkäisemiseen Panostaminen varhaiskasvatukseen ja oppimisvalmiuksien kehittämiseen Kouluvaikeuksissa olevien nuorten tukeminen luomalla erilaisia vaihtoehtoisia opiskelun ja työhön oppimisen

yhdistelmiä

Kehittämisstrategia ja toimenpiteet

Ohjelman keskeinen ajatus on miten osaaminen ja koulutus saadaan tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla alueellista kehitystä ja sitä kautta työllisyyttä ja yleistä hyvinvointia sekä miten koulutuksella voi-daan kehittää alueen elinkeinorakennetta haluttuun suuntaan. Alueiden täytyy menestyäkseen omaksua tiedontuottamisen ja jatkuvan oppimisen periaatteet. Oppivan alueen avaintekijöitä ovat inhimillinen vuo-rovaikutus ja ne toiminnot, jotka tukevat vuorovaikutteista oppimista.

Koulutuspolitiikkaan vaikuttavia yhteiskunnan kehitystekijöitä on useita. Maailmantalouden yhdentymi-nen ja tietotekniikan nopea kehitys muuttavat elinkeino- ja ammattirakenteita ja työtehtävien sisältöjä aikaisempaa nopeammin. Yksilötasolla tämä merkitsee tarvetta jatkuvaan osaamisen päivittämiseen. Maakunnan kasvuodotukset, uuden yritystoiminnan käynnistäminen alueella sekä jo olemassa olevan kor-keaa osaamista hyödyntävän teollisuuden laajeneminen pohjautuvat osaamiseen. Odotettavissa oleva työvoimapula ja työikäisen väestön keski-iän kohoaminen edellyttävät panostamista nykyisin työssä ole-van väestön jatko- ja uudelleenkouluttamiseen.

Osaava Varsinais-Suomi -ohjelma toteuttaa osaltaan Varsinais-Suomen kehittämis/maakuntaohjelmaa ja erityisesti sen osaamiseen liittyvää painopistettä, jota täsmennetään tällä ohjelmalla. Ohjelmalle on valit-tu vain yksi toimintalinja, joka jakaantuu toimenpidekokonaisuuksiin ja yksittäisiin toimenpide-esityksiin.

Koko ohjelmaa koskevia painotuksia ovat tietoyhteiskuntavalmiuksien, elinikäisen oppimisen, kestävän kehityksen ja kansainvälistymisen edellytysten edistäminen.

Ohjelman toimintalinja: Koulutus ja osaaminen tukemaan alueellista kehi-tystä ja sitä kautta työllisyyttä ja asukkaiden hyvinvointia

13


Toimenpidekokonaisuus 1: Tiedon ja korkean osaamisen Varsinais-Suomi

Toimenpidekokonaisuuden toteuttaminen vaatii seuraavia toimenpiteitä:

• Teknillisen korkeakouluopetuksen laajentaminen edelleen korkeakoulujen välistä yhteistyötä tiivistä-mällä

• Korkeaa osaamista hyödyntävien yksiköiden aikaansaaminen maakuntaan• Osaamiskeskustoiminnan vahvistaminen ja teknologiakeskuksen roolin selkeyttäminen• Panostaminen uusiin kasvutoimialoihin mm. lisäämällä tutkimusrahoitusta ja koulutusta näille aloille• Avainklusterien tunnistaminen ja tukeminen • Korkeakoulujen kansainvälisten yhteyksien selkiinnyttäminen sekä alueen yritysyhteyksien luominen • Korkeakoulujen täydennyskoulutuskeskusten roolin selkeyttäminen ja yhteistyön lisääminen • Vieraskielisen opetuksen ja tietoteknisten valmiuksien lisääminen kaikilla tasoilla

Toimenpidekokonaisuus 2: Seudullisten osaamispisteiden kehittäminen


• Ammatillisten toisen asteen oppilaitosten ja ammattikorkeakoulun tulosyksiköiden alueellinen yhteis-työ ja niiden roolin vahvistaminen seudullisessa kehittämisessä

• Työelämän ja koulutuksen järjestäjien verkottaminen seudullisesti• Ammattikorkeakoulun tulosyksiköiden välisen työnjaon selkeyttäminen seutukuntien vahvuuksien

pohjalta• Alueellinen (seudullinen) opiskelun tietoja neuvontapalvelu

Toimenpidekokonaisuus 3: Koulutuksen ja työelämän yhteyksien tiivistäminen

Toimenpidekokonaisuuden toteuttaminen vaatii seuraavia toimenpiteitä

• Elinkeinoelämän vastuun lisääminen ammatillisen koulutuksen sisällön suunnittelussa ja kohdentami-sessa

• Työssä oppimisen lisääminen; lisätään työpaikkaohjausta ja tiedotusta • Oppisopimuskoulutuksesta kehitetään kilpailukykyinen vaihtoehto toisen asteen ammatillisen koulu-

tuksen väylänä• Yrittäjäkoulutuksen sisällöllinen kehittäminen ja yrittäjyyskasvatuksen lisääminen• Työnantajien kanssa yhdessä järjestettävä työvoimakoulutus ja muu ammatillinen aikuiskoulutus

työvoimakapeikkojen ja suhdannevaihtelujen tasaajana• Työpaikoilla tapahtuva jatkuva kouluttaminen (henkilöstökoulutus)

Toimenpidekokonaisuus 4: Korkeatasoisen ammatillisen koulutuksen turvaami-

nen


• Alueellisten erojen eliminoiminen koulutukseen pääsyssä• Jatkuva ennakointityö maakunnan koulutustarpeiden tyydyttämiseksi• Ammatillisen koulutuksen turvaaminen erityisopetuksella kaikille tarvitsijoille• Työpajatoiminnan jatkaminen• Opettajien jatko- ja täydennyskoulutuksen tehostaminen (tietotekniset valmiudet, työelämän tarpei-

14


den huomioon ottaminen) • Ammatillisen koulutuksen arvostuksen nostaminen ja jatkuva vaikuttavuuden ar-viointi alueellisesti• Kädentaitojen elvyttäminen• Oppilaitosten rakentamishankerahoituksen turvaaminen• Tasa-arvon edistäminen koulutuksessa• Peruskoulun lisäopetuksen ( ent.10- luokka) turvaaminen kaikissa kunnissa • Aikuisväestön koulutustason nostaminen

Ohjelman toteuttaminen ja seuranta

Koulutusohjelmaa toteutetaan eri tahojen yhteistyönä. Ohjelmaan sisältyvien hanke-esitysten toteutta-minen edellyttää jo käynnissä olevien hankkeiden selvittämistä ja eri tahojen aktivointia hankkeiden käynnistämiseen sekä rahoitusmahdollisuuksien selvittämistä. Koulutuksen ja osaamisen kehittäminen alueellisella tasolla kuuluu ensisijaisesti koulutuksen järjestäjille, lääninhallitukselle ja TE-keskukselle. Varsinaiset kehittämishankkeet toteutuvat Varsinais-Suomen maakuntaohjelman ja EU:n tavoiteohjelmien kautta.

Varsinais-Suomen maakuntaohjelman seurannan yhteydessä seurataan myös Osaava Varsinais-Suomi -ohjelman toteutumista. Kehittämishankkeiden käynnistymistä seurataan ja tarvittaessa niitä vauhdite-taan, samalla myös tarkistetaan onko noussut esiin uusia kehittämistarpeita. Koulutuksen vaikuttavuutta pyritään seuraamaan koulutuksen jälkeisellä sijoittumisella ammattialoittain ja alueellisesti.

15


Varsinais-Suomen kehittämisohjelman mukaan osaamisella on keskeinen osuus koko maakunnan kehit-tämisessä. Koulutuksella ja osaamisella on keskeinen rooli myös yritysten kilpailukyvyn ja elinkeinoelä-män toimintaedellytysten turvaamisessa. Vaatimukset oppilaitosten työelämäyhteyksien kehittämisestä ja vastuun kantaminen valmistuneiden työllistymisestä luovat painetta myös koulutuksen alueelliseen oh-jaukseen. Myös koulutustarpeet alueellistuvat, kun koulutusta kehitetään yhdessä elinkeinoelämän kans-sa.

Innovaatiot ja muutokset perustuvat paljolti vuorovaikutteiseen oppimiseen. Tässä mielessä puhutaan op-pivista organisaatioista, oppivista talouksista ja oppivista alueista. Tällä ohjelmalla pyritään osaltaan sii-hen, että Varsinais-Suomi maakuntana voisi olla oppiva alue. Oppivan alueen käsite tarjoaa viitekehyksen alueellisen kehittämispolitiikan ja inhimillisten voimavarojen yhdistämiseksi. Heikki K. Lyytinen on mm. seuraavien asioiden avulla määritellyt oppivan alueen alueeksi,

• jolla on yhteinen kehittämisnäkemys ja tulevaisuudenkuva• jonka innovaatiokapasiteetti ja kilpailukyky ovat enemmän kuin osiensa summa• jolla on luotettava tieto alueen osaamistasosta ja tulevaisuuden työmarkkinoista (kasvavat alat /

supistuvat alat) sekä toimivat ennakointijärjestelmät• jolla on toimivat järjestelmät, joiden avulla tieto ja osaaminen siirtyvät alueen sisällä organisaatiosta

toiseen erityisesti koulutusjärjestelmän ja työnantajien välillä• jossa työelämän organisaatioissa oppiminen kohdentuu ydinosaamisen kehittämiseen ja uudistumi-

seen• joka huolehtii koulutustason laaja-alaisesta ylläpitämisestä• jossa inhimillisten voimavarojen kehittäminen tapahtuu kiinteänä osana alueen kehittämisstrategiaa

Oppivan alueen kehittäminen vaatii toimivia verkostoja ja monipuolista yhteistyötä toisaalta koulutus- ja elinkeinoelämän organisaatioiden sekä julkisen sektorin välillä. Se edellyttää myös tietoja teknologia-keskittymiä sekä osaamista vahvistavia kansainvälisiä yhteistyöverkostoja.

Konkreettisemmalla tasolla ohjelmalla pyritään vastaamaan myös seuraaviin kysymyksiin:• miten osaaminen voidaan käyttää maakunnan hyväksi• miten vastata työelämän muutoksiin ja miten ennakoida nopeasti ja luotettavasti koulutustarvetta• miten huolehtia koulutuspaikkojen riittävyydestä• miten saada pitkäaikaistyöttömät takaisin työelämään• miten voisi parhaiten edistää kansainvälistymiskehitystä ja elinikäistä oppimista• miten tulisi vastata syrjäytymisuhkaan• miten selvitään uhkaavasta työvoimapulasta

Varsinais-Suomi on korkeakoulujen ja lukuisten muiden oppilaitosten vuoksi koulutusmaakunta. Tätä asi-aa pyritään hyödyntämään myös yritystoiminnassa. Koulutuksella on huolehdittava sekä yritysten koulute-tun työvoiman tarpeesta että yksilöiden oikeudesta saada haluamaansa koulutusta. Kansantaloudellisesti tarkasteltuna on muistettava, että syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden yhteiskunnalle ja yksilölle ai-heuttamat kustannukset ovat noin satakertaiset vuotuisen opiskelupaikan hintaan verrattuna.

1. Ohjelman lähtökohdat

16


Koulutusta koskevaa päätösvaltaa on kaiken aikaa siirretty koulutuksen järjestäjille, jolloin alueellisen koulutussuunnittelun merkitys on korostunut. Koulutuksen on vastattava työelämän tarpeisiin, mutta sa-malla työnantajien vastuuta koulutuksen onnistumisesta on lisättävä. Oppilaiden vapaa hakeutumisoikeus on koulutusjärjestelmän kulmakiviä. Alueellisella yhteistyöllä voidaan välttää siitä mahdollisesti aiheutu-via ongelmia ja samalla huolehtia koulutuksen saavutettavuudesta.

Tässä osaamista käsittelevässä ohjelmassa tarkastellaan osaamista yleensä sekä toisen asteen ammatil-lista koulutusta, ammattikorkeakoulutusta, yliopistokoulutusta sekä koko aikuiskoulutuskenttää (oheisen kaavion tummennetut osat). Peruskoulutus on rajattu pääosin ulkopuolelle, huolimatta siitä, että sen si-sällöllä ja laadulla on ratkaiseva merkitys myöhempää koulutusta ajatellen. Peruskoulutus on Suomessa pitkälle lailla ja asetuksilla säädeltyä ja mahdollisuudet maakuntatasolla vaikuttaa sen toimenpanoon ovat vähäiset. Toisaalta asian käsittelyä oli sen laajuuden vuoksi pakko rajata. Yrityksissä ja työpaikoilla tapahtuvaa koulutusta pyritään myös sivuamaan.

Kuva 1: Suomen koulutusjärjestelmäkaavio

17


1.1 Varsinais-Suomen yleiskuvaus

Maakuntaan kuuluu viisi seutukuntaa, jotka ovat Turun, Salon, Loimaan, Vakka-Suomen ja Turunmaan seutukunnat. Maakunta on rakenteeltaan maan pienkuntavaltaisin. Alueen erityispiirteet, työvoiman ra-kenne, infrastruktuuri, elinkeinorakenne, olemassa olevat resurssit jne. muovaavat koulutustarvetta ja koulutuksen toteuttamista alueellisella tasolla. Kuvassa 2 on verrattu Varsinais-Suomea koko maahan eräiden keskeisten tilastosuureiden osalta.

Kuva 2: Varsinais-Suomi verrattuna Suomen keskiarvoon

Varsinais-Suomen vertailu koko maahan osoittaa maakunnan merkityksen kasvinviljelyalueena. Myös ja-lostuselinkeinojen ja ulkomaalaisten määrän suhteellinen osuus korostuu.

Maakunnan teollisuus on monipuolista. Vahvimmat teollisuudenalat ovat telakka-, elintarvike-, sähkö-tekninen ja kulkuneuvoteollisuus. Yksittäisistä teollisuudenaloista Varsinais-Suomessa on viime aikoina kasvanut erityisen voimakkaasti elektroniikkateollisuus. Suurimmat vaikeudet on puolestaan ollut autote-ollisuudella, joka on kuitenkin pystynyt varmistamaan alan tuotannon jatkumisen. Tällä hetkellä telakka-teollisuus ja sen tulevaisuus Varsinais-Suomessa on keskustelun alaisena.

Maaseudulla on olemassa työpaikkojen suhteen selvä uhka tilojen ja väestön vähentyessä entisestään. Lisäksi erityisesti elintarvikealan kehitys on merkittävä huolenaihe maakunnassa. Maakunnan bruttokan-santuote asukasta kohden on 1990-luvulla ollut jonkin verran maan keskiarvon alapuolella. Vuoden 1999 ennakkotietojen mukaan se on noussut hieman koko maan keskiarvon yläpuolelle Salon seudun voimak-kaan kehityksen ansiosta.

18


Varsinais-Suomen arvioitu väkiluku 31.12.2000, alueen BKT asukasta kohden vuoden 1999 ennakkotieto-jen mukaan (koko maa = 100) ja elinkeinorakenne v. 1998 (ennakkotieto) % seutukunnittain

Väkiluku 2000 BKT 1999 Alkutuotanto(%) 1998 Jalostus(%) 1998 Palvelut(%)1998Loimaan seutu 37 192 64,2 16,5 31,7 51,8Salon seutu 62 383 175,3 8,9 42,4 48,8Turun seutu 283 229 94,7 2,0 28,6 69,4Turunmaa 22 974 78,6 8,0 26,8 65,3Vakka-Suomi 41 393 79,0 10,8 40,3 48,9Varsinais-Suomi 447 171 101,1 5,3 31,8 62,9

Varsinais-Suomella on rikas kulttuuri ja pitkä historia myös sivistyksen ja koulutuksen alalla. Täällä on aloittanut toimintansa sekä maamme ensimmäinen yliopisto (Turun akatemia v.1640) että nykyisen perus-koulun edeltäjäkin (luostarikoulu v.1249). Tällä hetkellä maakunnan koulutustaso on hieman koko maan keskiarvon alapuolella. Yli 15- vuotiaasta väestöstä tutkinnon suorittaneita vuonna 1999 oli 58 %. Näistä keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 35,5 % ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneita runsaat 22,5 %. Vailla perusasteen jälkeistä koulutusta oli 42 % yli 15-vuotiaasta väestöstä.

Kuva 3. Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittanut väestö Varsinais-Suomessa

Korkea-asteen tutkintojen määrän selvä nousu vuonna 1998 johtuu uusista ammattikorkeakoulututkin-noista. Vastaavasti keskiasteen tutkintojen määrä on vähentynyt.

Varsinais-Suomen väkiluku oli vuoden 2000 lopussa noin 447 000 henkilöä. Varsinais-Suomen väestö on ollut kasvussa jo pitkään. Maakunnan sisällä muuttovoitto jakautuu Turun ja Salon seutukuntien kesken. Muut seutukunnat ovat olleet muuttotappioalueita. Varsinais-Suomen työpaikat ovat lisääntyneet vuoden 1993 jälkeen joka vuosi. Työttömyys on silti vielä

19


korkealla tasolla. Varsinais-Suomessa poistui vuosina 1990 - 1994 yhteensä noin 34 000 työpaikkaa, jois-ta teollisuuden työpaikkoja noin kolmannes. Alueelliset työttömyyserot maakunnan sisällä ovat edelleen merkittävät. Seutukunnista pahin tilanne on Turun seutukunnassa ja paras Turunmaalla. Yksittäisistä kun-nista työttömyys on suurinta Turussa, marraskuussa 2000 14,0%. Koko Varsinais-Suomen työttömyysaste oli 10,1%. Huolestuttavana ja pitkään jatkuneena ilmiönä pitkäaikaistyöttömyys näyttää lähteneen selvään laskuun vuoden 2000 aikana. Koko Varsinais-Suomessa pitkäaikaistyöttömiä oli lähes 7000 henkeä, joista Turussa 59,3%.Viimeisen vuoden aikana (marraskuusta 1999 marraskuuhun 2000) työttömien määrä on vä-hentynyt 3400:lla henkilöllä eli 13,2%. Saman aikaisesti myös työvoimapoliittisissa toimenpiteissä olevia henkilöitä oli vajaat 400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin (Varsinais-Suomen työvoimakatsaus 11/2000).

Kuva 4. Työttömyysaste Varsinais-Suomessa ja sen eri seutukunnissa vuosina 1990-2010 (Varsinais-Suomen liitto)

1.2 Koulutuksen toteuttaminen

Ammatillinen koulutus

Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tar-peellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen. Ammatillinen peruskou-lutus rakentuu perusopetuksen oppimäärälle ja tarjoaa 2-3 vuotista opetusta lähes kaikilla työelämän aloilla. Vuoteen 2001 mennessä kaikki ammatillinen perusopetus laajenee 3- vuotiseksi ja samalla vähin-tään 20 viikon mittainen työssäoppimisjakso tulee kuulumaan kaikkiin perustutkintoihin.

Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa joko oppilaitosmuotoisena tai oppisopimuksella. Oppisopi-muskoulutus perustuu opiskelijan ja työnantajan väliseen työsopimukseen, jonka vahvistaa koulutuksen järjestäjä. Oppisopimuskoulutuksen suosio on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Valtakunnallisena ta-

20


voitteena oli lisätä oppisopimuskoulutuksen osuutta vuoteen 2000 mennessä noin 20%:iin nuorten toisen asteen aloituspaikoista. Tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan ole päästy.

Näiden lisäksi ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa näyttötutkintona, jonka ottaa vastaan tutkinto-toimikunta. Ammatillisena lisäkoulutuksena voi suorittaa ammatti- ja erikoisammattitutkintoja.Valtioneuvosto päättää ammatillisen koulutuksen yleisistä tavoitteista ja opetusministeriö päättää tar-kemmin tutkinnoista. Koulutuksen järjestäjät voivat koulutuksen järjestämisluvan ja vahvistetun tutkinto-rakenteen rajoissa päättää koulutuksen suuntaamisesta haluamallaan tavalla alueensa elinkeinoelämän tarpeiden mukaan.

Ammatillisen koulutuksen järjestäminen on Suomessa vapaaehtoinen tehtävä kunnille. Kunnat osallistu-vat valtionosuusjärjestelmän kautta ammatillisen koulutuksen kustannuksiin. Opiskelijat voivat vapaasti hakea kotikunnastaan riippumatta mihin tahansa toisen asteen oppilaitokseen tai ammattikorkeakouluun. Ammatillisen koulutuksen kattavuus on Suomessa hyvä. Kunnat ja kuntayhtymät ylläpitävät kolmea nel-jäsosaa ammatillisista oppilaitoksista, kuntayhtymien osuus on 46 %.

Ammattikorkeakouluopetus

Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tarkoituksena on työelämän ja sen kehittämisen aset-tamien vaatimusten pohjalta antaa tarpeelliset tiedolliset ja taidolliset valmiudet ammatillisissa asian-tuntijatehtävissä toimivista varten. Suomen ammattikorkeakoulujärjestelmä on kehitetty 1990 -luvulla korkea-asteen koulutuksen ei- yliopistolliseksi osaksi. Kunnat ovat olleet aktiivisesti käynnistämässä ja rahoittamassa ammattikorkeakouluverkoston syntymistä. Ammattikorkeakoulut ovat useimmiten monia-laisia ja toimivat useissa eri toimipisteissä ja ne ovat useimmiten maakunnallisia. Niiden ylläpitäjiä ovat kunnat, kuntayhtymät tai yksityiset yhteisöt. Lukuvuonna 2000-2001 on toiminnassa 31 vakinaista ammat-tikorkeakoulua ja niissä noin 24000 aloituspaikkaa.

Ammattikorkeakoulut antavat opetusta asiantuntijatehtäviin luonnonvara-alalla, tekniikan ja liikenteen alalla, hallinnon ja kaupan alalla, matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla, sosiaali- ja terveysalalla, kult-tuurialalla sekä humanistisella ja opetusalalla. Perusrahoitus ammattikorkeakouluille tulee valtiolta ja kunnilta. Opetusministeriö vahvistaa tutkintoon johtavat koulutusjärjestelmät, mutta ammattikor-keakoulut päättävät itse koulutusohjelmien suuntautumisvaihtoehdoista, opetussuunnitelmista ja tut-kintosäännöistä. Opetusministeriön kanssa käytävissä tavoite- ja tulossopimusneuvotteluissa sovitaan ammattikorkeakoulujen toiminnan tavoitteista, koulutustarjonnasta koulutusaloittain sekä toiminnan pe-rus- ja hankerahoituksesta. Tutkintotavoitteisten opintojen lisäksi ammattikorkeakoulut tarjoavat teknolo-gia- ym. asiantuntijapalveluja, laajenevat tutkimus- ja kehityspalvelut sekä aikuiskoulutusta.

Tiede- ja taidekorkeakoulujen opetus

Tiede- ja taidekorkeakoulujen tehtävänä on lain mukaan mm. edistää vapaata tutkimusta ja tieteellistä ja taiteellista sivistystä ja antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Suomessa on 20 yliopistoa, joista

21


10 monitieteistä yliopistoa, kolme teknillistä korkeakoulua, kolme kauppakorkeakoulua sekä neljä taide-korkeakoulua. Kaikki yliopistot ovat valtion yliopistoja. Yliopistot ja niiden tiedekunnat päättävät tutkinto-säännöistä ja opetussuunnitelmista. Opetusministeriön kanssa käytävissä tulosneuvotteluissa sovitaan yliopistojen toiminnan tavoitteista ja asetetaan mm. yliopistokohtaiset aloittaiset tavoitteet tutkintojen määrille.

Yliopisto-opiskelijoiden määrä on kasvanut noin 40%:lla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suhteessa ikäluokkaan uusia yliopisto-opiskelijoita on lähes 30%. Yliopistojen tutkintojärjestelmä on uudistettu 1990-luvulla. Tavoitteena on ollut laadullisen ja kansainvälisen vertailtavuuden ohella helpottaa joustavia koulutusjärjestelyjä yli koulutus- ja oppilaitosrajojen. Lisäksi on pyritty lisäämään opintojen valinnaisuutta ja tutkintojen laaja-alaisuutta. Tutkintotavoitteisten opintojen ohella yliopistojen tarjontaan kuuluu erilai-sia tutkimus- ja konsultointipalveluja sekä aikuiskoulutusta, joka toteutetaan pääasiallisesti yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksissa.

Aikuiskoulutus

Parin viimeisen vuosikymmenen aikana aikuiskoulutuksesta on tullut yhä tärkeämpi osa valtakunnallista koulutussuunnittelua ja -politiikkaa. Aikuisille tarjotaan sekä tutkintotavoitteista että vapaatavoitteista koulutusta. Aikuiskoulutusta järjestetään yli 1000 oppilaitoksessa; ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuk-sissa, tiede- ja taidekorkeakouluissa, ammattikorkeakouluissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, amma-tillisissa erikoisoppilaitoksissa, kansanopistoissa, kansalais- ja työväenopistoissa, kesäyliopistoissa ja opintokeskuksissa. Aikuiskoulutuksen eräs erityismuoto on työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, jossa työ-hallinto hankkii työttömille ja työttömyysuhanalaisille tiettyihin ammatteihin valmentavia kursseja.

Aikuiskoulutuksena toteutettava opetus on hyvin moninaista. Aikuisille järjestetään perustutkinto-opetus-ta, tutkintoon kuuluvia opintoja esim. avoimessa yliopistossa ja näyttötutkintoihin valmentavaa koulutus-ta. Tärkeä osa aikuiskoulutusta on ammattitaitoa uudistavaa ja laajentavaa lisä- ja täydennyskoulutusta. Aikuiskoulutus on vahvasti kytköksissä työelämään ja työmarkkinoihin. Tästä huolimatta kaikki koulutus ei liity suoraan työhön tai ammattitaitoon. Tarjolla on runsaasti mm. kansalaistaitoihin valmentavia ja yh-teiskunnallisia opintoja sekä harrastustoimintaan liittyvää taitojen kartuttamista.

Ammatillinen peruskoulutus aikuisille

Aikuiset voivat opiskella yhdessä nuorten kanssa erilaisissa ammatillisissa oppilaitoksissa. Usein opetus on kuitenkin järjestetty aikuisten linjoilla tai monimuoto-opiskeluna. Ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset ovat aikuiskoulutukseen erikoistuneita oppilaitoksia. Aikuisille sopiva tapa suorittaa ammatillinen perus-tutkinto on koulutuksesta riippumaton näyttötutkinto

Ammatillinen lisäkoulutus

Ammatillinen lisäkoulutus on työnantajasta riippumatonta omaehtoista koulutusta, jonka tavoitteena on kohentaa ammatillista osaamista. Koulutusta voivat järjestää kaikki julkisen valvonnan alaiset oppilaitok-set. Niiden rahoitus perustuu hankintasopimuksiin, jotka lääninhallitukset tekevät oppilaitosten kanssa

22


valtion määrärahan turvin. Koulutuksen hankinnassa otetaan huomioon valtakunnalliset ja alueelliset pai-notukset. Koulutuksen pääpaino on ammattitutkintojärjestelmän mukaisissa tutkinnoissa ja niiden osissa. Koulutus suunnataan erityisesti henkilöille, joilta puuttuu ammatillinen peruskoulutus.

Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus

Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen tarkoituksena on koulutusta hankkimalla edistää ja ylläpitää työ-voiman kysynnän ja tarjonnan tasapainoa työmarkkinoilla sekä torjua työttömyyttä ja poistaa työvoimapu-laa. Koulutus on suhteellisen lyhytaikaista. Koulutukseen pääseminen edellyttää työvoimaviranomaisten hyväksymistä ja koulutuksen rahoittaa pääosin työvoimahallinto. Työvoimakoulutus voi olla jatko- ja täy-dennyskoulutusta, uudelleen koulutusta tai muuta koulutusta (ohjaava koulutus, kielikoulutus, yrittäjäkou-lutus, maahanmuuttajien koulutusta) työttömille ja työssä oleville. Sitä järjestetään myös ammatillisena peruskoulutuksena aikuisille. Työvoimakoulutus pyritään hankkimaan tutkintoon tai osatutkintoon johtava-na aina, kun se on työvoimapoliittisesti perusteltua ja muutoin mahdollista. Työhallinto hankkii koulutusta aikuiskoulutuskeskuksilta, korkeakouluilta sekä muilta oppilaitoksilta ja koulutuksen järjestäjiltä. Työvoi-mapoliittista aikuiskoulutusta hankitaan myös yhdessä yritysten kanssa yrityksen palveluksessa oleville tai sen palvelukseen tuleville työntekijöille. Yhteishankintana toteutettavalla koulutuksella voidaan auttaa yrityksiä ja niiden henkilöstöä muutostilanteissa.

Korkeakoulujen koulutustarjonta aikuisille

Kaikki yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjoavat runsaasti opiskelumahdollisuuksia aikuisille. Yliopis-totutkintoihin johtavaan koulutukseen aikuiset osallistuvat normaalin opiskelijavalinnan kautta. Useilla aloilla on tarjolla työelämän tarpeisiin räätälöityjä koulutusohjelmia. Tarjolla on myös luonnollisesti tie-teelliset jatko-opinnot. Kaikissa yliopistoissa toimii täydennyskoulutuskeskus, joka järjestää erimuotoista ja -pituista täydennyskoulutusta lyhytkursseista 20-40 opintoviikon laajuisiin erikoistumisopintoihin. Avoin yliopisto-opetus on kaikille kansalaisille pohjakoulutuksesta riippumaton mahdollisuus suorittaa yliopis-tollisia arvosanaopintoja. Viime vuosina opiskelu tietoverkkojen avulla on kasvanut voimakkaasti.

Ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtavasta opetustarjonnasta yli viidesosa on suunnattu aikuisille. Pääosa opiskelijoista on opistoasteen tai muun ammatillisen tutkinnon suorittaneita, jotka täydentävät opintojaan ammattikorkeakoulututkinnoksi. Ammattikorkeakoulut järjestävät tutkintoon johtavan koulu-tuksen lisäksi 20-40 opintoviikon laajuisia ammatillisia erikoistumisopintoja. Myös ammatilliset 40-60 opintoviikon laajuiset jatkotutkinnot ovat kehitteillä.

Muu aikuiskoulutus

Vapaatavoitteista koulutusta tarjoavat kansalais- ja työväenopistot, kansanopistot, joiden tarjonnasta noin kolmannes on vapaatavoitteista koulutusta sekä kesäyliopistot, sivistysjärjestöjen ylläpitämät opin-tokeskukset, eräät valtakunnalliset neuvontajärjestöt ja urheiluopistot. Näiden opintotarjonta on moni-puolista ja monimuotoista. Tarjolla on erityisesti yleissivistäviä, yhteiskunnallisia ja harrastuspainotteisia opintoja.

23


Tilastokeskuksen ja opetusministeriön tekemän aikuiskoulutustutkimuksen 1995 mukaan määrällisesti eniten aikuiskoulutusta järjestetään työpaikalla tai erityisissä täydennyskoulutusta antavissa yrityksissä (ml. konferenssit). Näin järjestettyyn koulutukseen osallistui aikuisista lähes kolmasosa. Seuraavaksi ylei-sintä oli opiskelu kansalaisopistoissa. Työantajan tuella opiskeltiin eniten tietotekniikkaa. Tutkimuksen mukaan noin puolet työvoimaan kuuluvista katsoo tarvitsevansa lisäkoulutusta työelämän vuoksi kielikou-lutuksen lisäksi.

Lähes kaikki julkisin varoin tuettu koulutus on opetusministeriön valvomaa. Eduskunta päättää opetustoi-men lainsäädännöstä ja koulutuspolitiikan yleisperiaatteista. Valtioneuvosto, opetusministeriö ja opetus-hallitus vastaavat tämän politiikan toimeenpanosta keskushallinnon tasolla. Aluetasolla lääninhallitusten sivistysosastot käsittelevät koulutusta ja kulttuuria koskevat asiat. Alueelliset suunnittelu- ja kehittämis-tehtävät kuuluvat aluekehitysviranomaisina toimiville maakunnan liitoille. Paikallistasolla koulutuksen jär-jestäjien päätösvaltaa on lisätty merkittävästi.

1.3 Maakunnan koulutustaso ja oppilaitosten sijoittuminen

Tilastokeskus on kehittänyt kolminumeroisen koulutustasomittarin, jolla voidaan mitata koulutuksen ta-soa. Luku on laskettu 15 vuotta täyttäneen väestön suorittamien tutkintojen koulutusasteista. Se osoittaa alueen tutkintojen keskiarvon suhteutettuna väkilukuun ja sen kriteerinä on koulutusaika vuosina. Mitä pidempi on koulutuksen kokonaispituus sitä korkeampi on koulutustaso.

Koko maan väestön koulutustasoluku vuonna 1999 oli 273. Maakunnittain Varsinais-Suomi oli neljäntenä (269) Uudenmaan (330), Pirkanmaan (274) ja Pohjois-Pohjanmaan (274) jälkeen. Maakunnista alhaisin koulutustaso oli Etelä-Pohjanmaalla (230). Tutkijakoulutuksen suorittaneiden enemmistö asuu Etelä-Suo-messa, Uudellamaalla 49,4%, Varsinais-Suomessa 11,1% ja Pirkanmaalla 8,7% ja seuraavaksi eniten Pohjois-Pohjanmaalla 7,5 %. Edelliseen vuoteen verrattuna Uudenmaan osuus on hieman laskenut.

Varsinais-Suomen koulutustaso on aika lähellä koko maan keskiarvoa myös tutkintojen määrällä mitattu-na. Varsinais-Suomen seutukuntakohtaiset erot ovat kuitenkin varsin suuret. Loimaan ja Vakka-Suomen seutukuntien perinteisesti teollisuuteen ja maatalouteen nojannut elinkeinorakenne on pääasiallisena syynä väestön valtakunnan keskiarvot alittavaan koulutustasoon. Tämä näkyy erityisesti korkeakoulutut-kinnon suorittaneiden vähäisessä suhteellisessa osuudessa.

24


Kuva 5: Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittaneen väestön koulutustaso seutukunnittain 1998 ja 1999 Koulutustasoindeksi

Kuva 6 Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittanut väestö seutukunnittain 1999

Kuvassa keskiasteen koulutus merkitsee 2-3 vuotta koulutusta peruskoulun jälkeen esim. ylioppilastutkin-not sekä 1-3 -vuotiset ammatilliset tutkinnot. Alin korkea-aste merkitsee 2-3 vuotta koulutusta keskias-teen jälkeen esim. teknikon, agrologin, hortonomin, artenomin ja sairaanhoitajan tutkinnot, jotka eivät ole ammattikorkeakoulututkintoja. Alemmaksi korkeakouluasteeksi luokitellaan 3-4 vuotta opiskelua keskias-teen jälkeen mm. ammattikorkeakoulututkinnot ja alemmat korkeakoulututkinnot. Ylempi korkeakouluaste merkitsee 5-6 vuotta koulutusta keskiasteen jälkeen esim. ylemmät korkeakoulututkinnot (kuten maisterit, di-koulutus ja lääkärit).

25


Määrällisesti ylemmän tutkinnon suorittaneet jakaantuivat vuonna 1999 seutukunnittain seuraavasti:

Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Turunmaa Vakka-Suomi Varsinais-SuomiYl. korkea-kouluaste 744 1632 14595 782 813 18566Tutkijakoulutus 45 75 2202 92 39 2453

Varsinais-Suomessa oli vuonna 1998 tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan 11 600 työpaikkaa koulu-tusalalla. Seutukunnittain työpaikat jakaantuvat seuraavasti:

Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Turunmaa Vakka-Suomi Varsinais-SuomiKoulutustyöpaikat 660 1204 8225 583 929 11 601

Varsinais-Suomessa on 20 ammatillista oppilaitosta, joilla saattaa olla useitakin toimipaikkoja. Lisäksi Varsinais- Suomessa toimii maakunnallinen Turun ammattikorkeakoulu, sekä kolmen muun ammattikor-keakoulun toimipisteitä. Kansanopistoja tai niihin rinnastettavia oppilaitoksia Varsinais-Suomessa toimii kuusi. Tiedeyliopistoja Varsinais-Suomessa on kolme, kaikki Turussa. Seuraavassa esitetyt ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa koskevat tiedot on kerätty OPM:n julkaisemista koulutusoppaista vuodelle 2000.

Turun seutu

Turun seudulla korkeasti koulutettujen osuus on maakunnan korkein, 25,1 % vuonna 1999 kaikista yli 15 vuotiaista tutkinnon suorittaneista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 36,1%. Hieman vajaa 39 % seutukunnan väestöstä on pelkästään perusasteen koulutuksen varassa. Koulutuksen kokonaistaso on 1990-luvulla selvästi parantunut.

Turussa toimii kolme tiedekorkeakoulua Turun yliopisto, Åbo Akademi ja Turun kauppakorkeakoulu. Turun Ammattikorkeakoululla on useita toimipisteitä Turussa ja sen lisäksi Turun seudulla toimipisteet Raisiossa ja Kaarinassa. Opetusta annetaan kaikilla koulutusaloilla. Muista ammattikorkeakouluista Yrkeshögskola Sydvästilla (luonnonvara-, merenkulku-, käsi-ja taideteollisuus sekä sosiaali- ja terveysala), Humanistisel-la ammattikorkeakoululla (kulttuuriala) ja Diakonia - ammattikorkeakoululla (humanistinen ja opetusala) on toimipisteet Turussa.

Turun seudulla toimivat seuraavat ammatilliset oppilaitokset Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos (Kaari-na, Piikkiö ja Paimio), Turun ammatti-instituutti, TAO Turun ammattiopistosäätiö, Raision ammattioppilaitos, Raision kauppaoppilaitos, Naantalin kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitos, Kaarinan sosiaalialan oppilaitos, Turun konservatorio sekä Kuulovammaisten ammattikoulu ja kehittämiskeskus. Turun kristillinen opisto, Paasikivi-opisto sekä Turun työväenopisto antavat myös ammatillista peruskoulutusta. Yrkesinstitut Syd-väst antaa Turussa opetusta merenkulkualalla, käsi- ja taideteollisuusalalla sekä sosiaali- ja terveysalalla.

26


Turun seudulla toimivat seuraavat ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset: Turun ammatillinen aikuiskoulu-tuskeskus, Paimion ammatillinen aikuiskoulutuskeskus, Raision ammatillinen aikuiskoulutuskeskus sekä Forssan ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen Turun oppimispiste. Turun seudulla on saatavissa koulutus-ta lähes kaikilla ammatillisen koulutuksen koulutusaloilla.

Loimaan seutu

Loimaan seudulla korkeakoulututkinnon oli vuonna 1999 suorittanut runsaat 16,2% kaikista yli 15 vuoti-aista tutkinnon suorittaneista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 35%. Hieman vajaa puolet seutu-kunnan yli 15-vuotiaasta väestöstä oli vain peruskoulun suorittaneita. Koulutuksen kokonaistaso on 1990- luvulla seutukunnassa kuitenkin noussut.

Loimaan seudulla toimivassa Turun ammattikorkeakoulun toimipisteessä annetaan sosiaalialan, liiketa-louden ja tietojenkäsittelyn opetusta. Loimaan Ammatti-instituutissa on tarjolla luonnonvara-alan, teknii-kan ja liikenteen, hallinnon ja kaupan, matkailu-, ravitsemis- ja talousalan, sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurialan koulutusta. Lisäksi Loimaan evankelinen kansanopisto antaa ammatillista koulutusta.

Salon seutu

Salon seudulla korkeakoulututkinnon oli vuonna 1999 suorittanut 18,9% kaikista yli 15 vuotiaista tutkin-non suorittaneista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 33,2%. Noin 48 % seutukunnan yli 15-vuotiaas-ta väestöstä oli vain peruskoulun suorittaneita. Koulutuksen kokonaistaso on 1990- luvulla noussut myös Salon seudulla.

Turun ammattikorkeakoulun Salon toimipisteen koulutusohjelmat ovat liiketalous, tietojenkäsittely, Busi-ness Information Techonology, International Business, hoitotyö, Nursing ja tietotekniikka. Salon ammatti-instituutissa on tarjolla tekniikan ja liikenteen, matkailu-, ravitsemis- ja talousalan, kauneudenhoitoalan sekä käsi- ja taideteollisuusalan (Halikon toimipisteessä) koulutusta. Salon terveydenhuolto-oppilaitok-sessa on sosiaali- ja terveysalan koulutusta ja Salon kauppaoppilaitoksessa hallinnon ja kaupan alan koulutusta. Salossa toimii Salon ammatillinen aikuiskoulutuskeskus. Lisäksi Muurlan evankelinen kansan-opisto antaa ammatillista koulutusta.

Vakka-Suomi

Vakka-Suomessa korkeakoulututkinnon oli vuonna 1999 suorittanut 16,8 % kaikista yli 15 vuotiaista tut-kinnon suorittaneista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 37,2%. Noin 46 % seutukunnan väestöstä on pelkästään perusasteen koulutuksen varassa. Koulutuksen kokonaistaso on 1990- luvulla kuitenkin lie-västi parantunut.

Vakka-Suomessa toimii kaksi Turun ammattikorkeakoulun toimipistettä. Mynämäellä annetaan muotoilun ja parturoinnin opetusta ja Uudessakaupungissa liiketoiminnan logistiikan ja tietojenkäsittelyn opetusta. Vakka-Suomen ammatti-instituutissa on tarjolla luonnonvara-alan, tekniikan ja liikenteen sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan sekä kaupan ja hallinnon alan koulutusta. Mynämäellä toimii Lounais-Suomen

27


käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Uudenkaupungin kansalaisopisto järjestää myös ammatillista peruskou-lutusta. Laitilassa on Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskuksen Innovan toinen toimipaikka, toinen on Rau-malla .

Turunmaa

Turunmaalla korkeakoulututkinnon oli vuonna 1999 suorittanut 21 % kaikista yli 15-vuotiaista tutkinnon suorittaneista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 31,8%. Noin 47 % seutukunnan väestöstä omasi vain perusasteen. Koulutuksen kokonaistaso on 1990-luvulla lievästi parantunut.

Turunmaalla toimii Turun Ammattikorkeakoulun toimipiste (kaksikielinen kala- ja ympäristötalouden kou-lutusohjelma) sekä Yrkeshögskolan Sydvästin toimipiste (matkailuala). Åbolands yrkeskola:ssa Paraisilla on tarjolla tekniikan ja liikenteen sekä ravitsemis- ja talousalan koulutusta. Yrkesinstitutet Sydvästissä on luonnonvara-alan ja sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan koulutusta Kemiön toimipisteessä. Lisäksi Åbolands folkhögskola ja Houtskärs kyrkliga folkhögskola antavat ammatillista koulutusta. Turunmaalla toimii myös Karjaan Kurssikeskuksen sivupiste Paraisilla (aikuiskoulutus).

1.4. Koulutusalakohtainen koulutustarjonta Varsinais-Suomessa

Yliopistokoulutus

Varsinais-Suomessa on kolme tiedekorkeakoulua, jotka kaikki sijaitsevat Turussa. Turun yliopisto ja Åbo Akademi ovat monialaisia tiedekorkeakouluja ja Turun kauppakorkeakoulu kauppatieteellisen koulutus-alan erityisoppilaitos. Turun yliopistossa on kuusi tiedekuntaa: humanistinen, matemaattis-luonnontie-teellinen, lääketieteellinen, oikeustieteellinen, yhteiskuntatieteellinen ja kasvatustieteiden tiedekunta. Åbo Akademi on Suomen ainoa ruotsinkielinen monialainen yliopisto. Åbo Akademissa on seitsemän tie-dekuntaa: humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen, taloudellis- valtiotieteellinen, kemiallis-tekni-nen, teologinen, kasvatustieteellinen ja yhteiskunta- hoitotieteellinen tiedekunta.

Turun yliopiston tutkimuksen ja koulutuksen vahvuusalat ovat biotieteet, kulttuurinen vuorovaikutus ja in-tegraatio, matematiikka ja matemaattiset menetelmät sekä oppiminen ja opetus. Vahvuusalojen lisäksi yliopistolla on neljä ulkoisen vaikuttavuuden kannalta keskeistä kehittämisaluetta: elektroniikan ja tieto-tekniikan koulutus ja tutkimus, yhteistyö Itämeren alueella, kulttuuri- ja sisältötuotanto sekä materiaalien tutkimus. Yliopistossa on valtakunnallisena tehtävänä lääketieteen PET-keskus yhdessä Åbo Akademin kanssa sekä Tuorlan observatorio. Psykonet, Aasia-verkosto ja Itämeren alueen yliopistoverkosto ovat Tu-run yliopiston koordinoimia verkostoja.

Åbo Akademi panostaa ruotsinkielisenä tiedeyhteisönä lähivuosina erityisesti media suuntautuneeseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä korkeakoulutasoiseen pedagogiseen tutkimukseen ja koulutukseen. Kansainvälisenä tiedeyhteisönä Åbo Akademi panostaa prosessikemiaan, exegetiikkaan, tietojenkäsitte-lyyn ja tieto-osaamiseen sekä ympäristö- ja biotieteisiin. Åbo Akademi on mukana Unizon-projektissa, jolla pyritään kehittämään korkeakouluyhteistyötä Merenkurkun yli. Åbo Akademi panostaa myös tietotek-

28


niikan koulutukseen ja IT-infrastruktuuriin sekä virtuaaliyliopistoon.

Turun kauppakorkeakoulun tutkimuksen painopistealoiksi on valittu osaamisen johtaminen verkoissa, ta-loushallinnon käytännöt 2000-luvulla, teollinen markkinointi, rahoitus yritystoiminnassa sekä yrittäjyys ja PK- yritystoiminta. Kauppakorkeakoulun tärkeimmät lähiajan hankkeet ovat liiketoimintaosaamisen laajentaminen, logistiikan koulutusohjelman kehittäminen, tutkimustulosten kaupallistaminen sekä virtuaaliyliopistohankkeet

Ammattikorkeakouluopetus

Luonnonvara-alan ammattikorkeakoulutasoista koulutusta saa Turun ammattikorkeakoulun Kirjalan toimi-pisteessä Paraisilla sekä kestävän kehityksen koulutusohjelmassa Turussa Ruiskadun toimipisteessä ja Yrkeshögskola Sydvästin Turun toimipisteessä.

Ammattikorkeakouluissa on runsaat 500 tekniikan ja liikenteen aloituspaikkaa, jotka ovat Turussa lukuun ottamatta Salossa tarjottavaa 30 tietoliikennetekniikan aloituspaikkaa. Tekniikkaan ja liikenteeseen kuu-luvaa ruotsinkielistä ammattikorkeakoulutasoista koulutusta annetaan maakunnassa ainoastaan Yrkes-högskolan Sydvästin toimipisteessä Turussa (merenkulkuala).

Kaupan ja hallinnon alalla ammattikorkeakoulupaikkoja on kaikissa seutukunnissa, yhteensä n. 540 aloi-tuspaikkaa. Loimaalla annetaan liiketalouden sekä multimediatuotannon opetusta. Turunmaalla annettava ruotsinkielinen opetus on matkailualan koulutusta eikä vastaavaa koulutusta ole tarjolla ammattikorkea-koulutasoisena muissa seutukunnissa. Turussa on liiketalouden ja tietojenkäsittelyn koulutusta sekä myös ruotsinkielistä ammattikorkeakoulutasoista kaupanalan koulutusta. Salossa on sähköiseen liiketoimin-taan profiloituvaa tietojenkäsittelyn ja liiketalouden koulutusta. Vakka-Suomessa tämän alan koulutus on erikoistunut tietojenkäsittelyyn ja liiketoiminnan logistiikkaan. Turun ammattikorkeakoulun Raision toimi-pisteessä on tarjolla liiketalouden sekä kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmat. Englanninkielistä kou-lutusta annetaan Turussa, Raisiossa ja Salossa, jossa saa myös saksankielistä kaupan alan koulutusta.

Matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla Turussa opetusta annetaan palvelutuotannon ja johtamisen koulu-tusohjelmassa (n. 90 aloituspaikkaa).

Turun ammattikorkeakoulussa koulutuspaikkoja sosiaali- ja terveysalalla on tarjolla yhteensä noin 500 vuosittain. Paikat sijoittuvat Turkuun, Kaarinaan, Loimaalla ja Saloon.

Ammattikorkeakoulutasoista koulutusta kulttuurialalla on tarjolla yhteensä 220 aloituspaikkaa, joista suu-rin osa Turussa. Lisäksi Mynämäellä on muotoilun ja valmistuksen koulutusohjelman aloituspaikkoja.

Humanistisen ja opetusalan ammattikorkeakoulutason opetusta annetaan Diakonia-ammattikorkeakoulun Turun yksikössä (Turun kristillinen opisto) viittomakielen koulutusohjelmassa

29


Toisen asteen koulutus

Luonnonvara-alan koulutusta on tarjolla kaikissa seutukunnissa Salon seutua lukuun ottamatta, eniten Turun seudulla (Kaarinassa, Piikkiössä ja Paimiossa yhteensä n.150 aloituspaikkaa) ja vähiten Vakka-Suo-messa (Vehmaalla 10 aloituspaikkaa).

Tekniikka ja liikenne on laajin koulutusala sekä tutkinnoiltaan että aloituspaikoiltaan. Toisen asteen am-matillisessa koulutuksessa paikkoja on tarjolla tällä alalla kaikissa seutukunnissa yhteensä noin 1500 aloituspaikkaa. Hallinnon ja kaupan toisen asteen aloituspaikkoja on tarjolla kaikissa muissa seutukunnissa paitsi Turun-maalla, yhteensä noin 500 aloituspaikka. Turussa on tarjolla myös alan koulutusta ruotsinkielellä.

Matkailu-, ravitsemis- ja talousalan koulutusta on toisella asteella tarjolla kaikissa seutukunnissa, yhteen-sä noin 620 aloituspaikkaa.

Sosiaali- ja terveysalalla toisen asteen aloituspaikkoja on yhteensä noin 400 ja kaikissa seutukunnissa paitsi Turunmaalla. Yrkesinstitutet Sydvästin tarjoamat ruotsinkieliset koulutuspaikat sijaitsevat Turussa.

Kulttuurialalla toisen asteen koulutuspaikkoja on tarjolla siten, että Turun konservatoriossa musiikkialalla on täydentävä sisäänotto, käsi- ja taideteollisuusalan paikkoja, yhteensä noin 170 paikkaa, on tarjolla Mynämäellä, Loimaalla, Salossa ja Turussa (ruotsinkielistä koulutusta).

Vapaa-aika ja liikunta-alan toisen asteen koulutusohjelmista Turun kristillisellä opistolla on tarjolla las-tenohjaajan koulutusta.

Erityisopetusta annetaan Kuulovammaisten ammattikoulun ja kehittämiskeskuksen Turun ja Laitilan toimi-pisteissä. Lisäksi erityisopetuksen linjoja ja opetusryhmiä on tarjolla tekniikan ja liikenteen koulutusalalla Turussa, Salossa ja Uudessakaupungissa, matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla Naantalissa, Turussa, Sa-lossa ja Loimaalla sekä käsi- ja taideteollisuusalalla Halikossa. Turun kristillinen opisto järjestää opetusta kuulovammaisille.

Aikuiskoulutus

Aikuiskoulutuskeskukset

Varsinais-Suomessa toimii seitsemän ammatillista aikuiskoulutuskeskusta. Turun ammatillisessa aikuis-koulutuskeskuksessa voi opiskella matkailu-, ravitsemis- ja , talousalaa, sosiaali- ja terveysalaa, kansain-välistä alaa ( ml. maahanmuuttajakoulutus), hitsaus- ja koneistusalaa, rakennusalaa, pintakäsittelyalaa, tietotekniikkaa sekä yrittäjyyttä. Raision ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa annetaan tietotek-niikan, kaupan ja hallinnon, kielten ja kansainvälistymisen sekä ravitsemisalan koulutusta. Paimion am-matillisella aikuiskoulutuskeskuksella on toimipaikat Paimiossa ja Kaarinassa. Se on alueen tärkein ja valtakunnallisestikin merkittävä sähköalan sekä turvallisuusalan kouluttaja. Muita koulutusaloja ovat AV-

30


viestintä, tietotekniikka sekä elektroniikka. Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskuksen Innovan toimipisteet sijaitsevat Laitilassa ja Raumalla. Sen koulutustarjonta on laaja: tekstiili- ja vaatetusala, kone- ja metal-liala, sähköala, rakennusala, pintakäsittelyala, hotelli-, ravintola- ja suurtalousala, koti, -laitostalous- ja puhdistuspalveluala, auto- ja kuljetusala, elektroniikka, maanrakennus, turvallisuus ja taloushallinto. Sa-lon ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa annetaan opetusta seuraavilla aloilla: auto- ja kuljetusala, elektroniikka- ja automaatioala, piirilevytekniikka, pintaliitosala, tietotekniikka-ala , laitoshuoltoala, LVI- ala, maahanmuuttajakoulutus, metalliala, muoviala, rakennusala, ravintotalousala, sosiaaliala, verhoilu-ala, viestintäala sekä yrittäjyyskoulutus. Turun oppimiskeskuksessa, joka on Forssan aikuiskoulutuskes-kuksen sivuosasto annetaan opetusta tietotekniikassa ja kielissä. Karjaan Kurssikeskuksen sivupisteessä Paraisilla voi opiskella metallialaa, rakennusalaa, puutyöalaa, sähköalaa, terveydenhoitoalaa, kaupan ja hallinnonalaa sekä tietotekniikkaa ja kieliä. Loimaan seutukunnassa ei ole aikuiskoulutuskeskusta, joten alueen aikuiskoulutuksen pääasiallisena jär-jestäjänä toimii Loimaan Ammatti-instituutin täydennyskoulutusyksikkö. Koulutusta annetaan kaupan ja hallinnon alalla, sosiaali- ja terveysalalla, metallialalla, rakennusalalla sekä maa- ja kotitalousalalla. Eni-ten koulutusta on järjestetty tietotekniikassa.

Kansanopistot

Useat kansanopistot tarjoavat toisen asteen ammatillisiin perustutkintoihin johtavaa koulutusta. Kan-sanopistot järjestävät myös vapaatavoitteista koulutusta, jonka tavoitteet ja sisällöt vaihtelevat eri opis-toissa melkoisesti. Varsinais-Suomessa kansanopistojen järjestämää vapaatavoitteista, pitempikestoista aikuiskoulutusta on saatavilla mm. seuraavilla aloilla: kasvatus-, sosiaali- ja hoitoala (Loimaan ev. kansan-opisto, Paasikivi-opisto, Muurlan ev. opisto, Turun kristillinen opisto), kielet, kansainvälisyys ja matkailu (Varsinais-Suomen kansanopisto, Turun kristillinen opisto, Loimaan ev. kansanopisto, Åbolands folkhögs-kola), käsityöt ja kädentaidot (Muurlan ev. opisto), taide, kirjoittaminen, musiikki ja teatteri (Varsinais-Suo-men kansanopisto), viestintä, valokuvaus ja video (Varsinais-Suomen kansanopisto, Muurlan ev. opisto, Paasikivi-opisto) yhteiskunnalliset, humanistiset ja ekologiset aineet (Varsinais-Suomen kansanopisto, Loimaan ev. kansanopisto, Paasikivi-opisto), saaristokulttuuri ja veneenrakentaminen (Houtskärs kyrkliga folkhögskola) sekä erityisopetus ja vammaiset (Turun kristillinen opisto).

Kesäyliopistot

Turun kesäyliopiston ylläpitäjänä on Turun Aikuiskoulutussäätiö. Sillä on sivutoimipisteet Huittisissa, Laitilassa ja Uudessakaupungissa. Turun kesäyliopisto järjestää avointa yliopisto-opetusta kielissä, filo-sofiassa, hoitotieteessä, kasvatustieteessä, tietojenkäsittelyopissa sekä teatteritaiteessa. Ammatillista täydennyskoulutusta annetaan opetusalalla, sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla, hallinnon ja elinkeinoelä-mänaloilla sekä kirjasto- ja kulttuurialalla. Lisäksi Turun kesäyliopisto järjestää mm. kielikursseja sekä valmentavaa opetusta koululaisille.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen täydennyskoulutus ja avoin yliopisto-opetus

Turun yliopiston täydennyskoulutuksen tavoitteena on vuosittain noin 400 kurssin järjestäminen noin 14000 opiskelijalle täydennyskoulutuskeskuksessa ja merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksessa.

31


TY:n avoimen yliopiston opintojen laskennallinen kokopäiväinen vuosittainen opiskelijamäärä on 1850. Åbo Akademin järjestämässä täydennyskoulutuksessa pyritään järjestämään vuosittain noin 80 pitkää jatkokoulutuskurssia ja 170 lyhytkurssia. ÅA:n avoimessa yliopistokoulutuksessa tavoitteena on päästä 1100 kokopäiväiseen opiskelijaan vuosittain. Myös Turun kauppakorkeakoulussa annetaan aikuiskoulutus-ta sekä avoimena yliopisto-opetuksena että täydennyskoulutuksena. Täydennyskoulutukseen on osallis-tunut noin 600 opiskelijaa vuosittain pitkäkestoisessa koulutuksessa, kursseja on ollut noin 40. Avoimen yliopiston opintoja TKKK:ssa suorittaa noin 600 opiskelijaa vuosittain. Turun ammattikorkeakoulussa ta-voitteena on tutkintoon johtavan koulutuksen ja ammatillisten erikoistumisopintojen keskimääräinen 1700 opiskelijan vuotuinen opiskelijamäärä. Avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijamäärä on 700.

Työvoimapoliittinen aikuiskoulutuskoulutus

Varsinais-Suomen TE- keskuksen hankkiman koulutuksen painopistealat vuonna 2000 olivat kone- ja me-talliala, hallinto-, toimisto- ja kaupallinen ala, talonrakennusala sekä tietoteollisuus. Työvoimapoliittisen koulutuksen määrärahat jaetaan vuosittain maakunnan työmarkkinatilanteen mukaan. Varsinais-Suomes-sa hankittavasta työvoimakoulutuksesta vuonna 2000 noin 70 % kohdistui Turun seudulle ja 16 % Salon seudulle. Vuonna 2000 Varsinais-Suomessa oli työvoimapoliittisessa koulutuksessa keskimäärin 2360 henkeä kuukaudessa. Maahanmuuttajien koulutukseen käytettiin vuonna 2000 Varsinais-Suomessa noin 13% työvoimapoliittisesta aikuiskoulutusmäärärahasta. TE-keskuksen tulossuunnitelman mukaan vuoden 2001 työvoimakoulutuksen resursseista kohdistetaan 60% työvoiman saatavuuden turvaamiseen ja 40% työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisyyn. Lääninhallituksen hankkima ammatillinen lisäkoulutus

Länsi-Suomen lääninhallituksen tilaaman lisäkoulutuksen toimialoittaiset painotukset vuosille 2000-2002 ovat informaatiotekniikka, kone- ja metalliala, kauppa ja logistiikka. Edellisten lisäksi Varsinais-Suomessa painotetaan matkailun, kulttuurialan sekä hotelli- ja ravintola-alan koulutusta. Viime vuosina lisäkoulutuk-sen hankintamäärärahoja on supistettu voimakkaasti. OPM on valmistelemassa ammatillisen lisäkoulu-tuksen rahoitusta siirtämistä laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään.

1.5 Tutkimuslaitosten ja yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminta

Oppilaitosten koulutustarjonnan lisäksi Varsinais-Suomessa on tarjolla merkittävää osaamista erillisissä tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä.

TEKESin aluestrategian tavoitteena on alueellisten innovaatioympäristöjen kehittäminen osana valtakun-nallista kokonaisuutta ja kansainvälisillä markkinoilla menestyvän osaamisintensiivisen liiketoiminnan lisääminen alueilla. Tätä vauhditetaan kehittämällä t&k-hankeaihioita, joiden rahoitukseen TEKES voi osallistua. KTM ja TEKES rahoittavat merkittävällä summalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa myös Var-sinais-Suomessa. Vuonna 1999 TEKES rahoitti Varsinais-Suomessa yliopistojen, korkeakoulujen ja tutki-muslaitosten tutkimushankkeita 62 mmk:lla ja yritysten t&k- hankkeita 130 mmk:lla.

32


Rahoitus jakaantuu seuraavasti teknologia-aloittain:

Teknologia-ala Korkeakoulujen ym. saama rahoitus, mmk Yritysrahoitus, mmkBio- ja kemian teknologia 51 65 Tietoliikenne ja elektroniikka sekä tietotekniikka 1 31Tuotanto ja logistiikka sekä tuoteteknologia 3 18Muut yhteensä 7 16

Suurimmilla yrityksillä on omat tutkimus- ja kehittämisyksikkönsä, jotka palvelevat ensisijaisesti oman alan kehittämistä. Turun korkeakoulujen yhteisiä tutkimuslaitoksia ovat Turun biotekniikan laitos, syklotro-ni-PET -laitos ja tietotekniikan tutkimuskeskus TUCS. Kaikissa korkeakouluissa toimii lisäksi useita erillisiä laitoksia, joissa tehdään merkittävää tutkimus- ja opetustyötä.

Osaamiskeskustoiminta

Osaamiskeskusohjelma on aluekehittämislain mukainen tavoiteohjelma, jonka yhtenä tavoitteena on pai-kallisten, alueellisten ja kansallisten voimavarojen kohdistaminen valittujen kansainvälisesti kilpailuky-kyisten osaamisalojen kehittämiseen. Ohjelmaa on toteutettu vuodesta 1994 lähtien. Ohjelman tuloksena on syntynyt Suomeen vahva ja toimintakykyinen osaamiskeskusten verkosto. Tulevaisuudessa osaamis-keskusympäristöt ovat entistä houkuttelevampia sijoittumis- ja investointikohteita myös kansainvälisille yrityksille ja sijoittajille. Osaamiskeskukset toimivat merkittävinä osaamisen ja uuden tiedon välittäjinä ja soveltajina yrityselämään sekä luovat edellytyksiä innovaatioiden syntymiselle, tuotteistumiselle ja kau-pallistumiselle ja vaikuttavat sitä kautta koko alueen kehittymiseen. Varsinais-Suomen osaamiskeskus sai osaamiskeskusstatuksen vuonna 1994. Ensimmäisellä osaamiskes-kuskaudella 1994- 1998 sen osaamisaloina olivat biotekniikka, materiaalintutkimus sekä tietotekniikka - ja elektroniikka-ala. Uudelle osaamiskeskuskaudella 1999-2006 Varsinais-Suomen osaamiskeskuksen osaamisaloiksi hyväksyttiin biomateriaalit, diagnostiikka ja lääkekehitys, materiaalien pintatekniikka sekä kulttuurituotanto. Varsinais-Suomen osaamiskeskuksen operatiivisen toiminnan vetovastuu on Turun tek-nologiakeskus Oy:llä ja sen toteuttamiseen osallistuvat mm. alueen korkeakoulut, kunnat ja alan yrityk-set. Lisäksi Varsinais-Suomessa käynnistettiin vapaaehtoinen IT-osaamisala Turun ja Salon seutukuntien (myöhemmin mukaan tulevat myös muut seutukunnat) rahoittamana.

Varsinais-Suomi on ollut alusta asti mukana myös valtakunnallisen elintarvikealan osaamiskeskuksen toi-minnassa. Sen pääpaikkana on Jokioinen ja Varsinais-Suomen solmukohtana toimii Turun yliopiston bio-kemian ja elintarvikekemian laitos. Varsinais-Suomen erityisvastuulla on funktionaaliset elintarvikkeet.

33


Varsinais-Suomen maakuntaohjelman laatiminen on parhaillaan meneillään. Se hyväksytään maa-kuntavaltuuston kokouksessa kesäkuussa 2001. Osaaminen on maakunnan kehittämisen kannalta yksi kaikkein keskeisin kysymys. Tällä hetkellä voimassa olevassa Varsinais-Suomen kehittämisohjelmassa osaaminen on valittu yhdeksi painopisteeksi. Toimintalinjana 3 on ”Osaaminen ja kulttuuri hyödynnetään voimavaroina”. Toimintalinjaan liittyvät toimenpidekokonaisuudet ovat:

• Panostetaan korkeaan osaamiseen ja sen hyväksikäyttöön. • Toiminnan lähtökohdaksi otetaan elinikäinen oppiminen • Kulttuuri sidotaan maakunnan markkinoinnin osaksi

Ensimmäisessä toimenpidekokonaisuudessa korostuvat erityisesti korkeakoulujen ja osaamiskeskuksen tehtävät sekä niiden rooli alueellisen kehittämisen välineinä. Elinikäisen oppimisen yhteydessä panos-tetaan ammatti-, lisä-, jatko- ja täydennyskoulutusopintojen piirissä olevien opiskelijoiden määrän li-sääntymiseen sekä monialaosaamisen lisäämiseen. Toimintalinjan asiat tulevat jatkossakin sisältymään maakuntaohjelmaan. Osaaminen on maakunnan kehittämisen ja kilpailukyvyn keskeinen osatekijä ja sen lisäksi sillä on positiivinen merkitys yksilöille sinänsä ja yleisesti koko yhteiskunnalle.

Maakuntaohjelma laaditaan ja toteutetaan yhteistyössä valtion aluehallintoviranomaisten, kuntien, oppi-laitosten ja muiden sidosryhmien kanssa. Osaava Varsinais-Suomi- ohjelman laadinta on antanut osaltaan lähtökohtia uudelle maakuntaohjelmalle ja toisaalta yhden sektorin erillisohjelmana täydentää sitä.

Varsinais-Suomen osaamiskeskusohjelma vuosille 1999-2006 käsittää seuraavat osaamisalat: biomateriaalit, diagnostiikka ja lääkekehitys sekä materiaalien pintatutkimus ja kulttuurituotanto. Osaa-miskeskuksen tavoitteena on lyhentää innovaatioiden kaupallistamiseen tarvittavaa aikaa, lisätä korkea-koulujen ja yritysten välistä verkottumista sekä synnyttää pysyviä ja itsenäisiä rakenteita palvelemaan yhteisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Näiden avulla synnytetään painopistealoille uusia yrityksiä sekä vahvistetaan olemassa olevia. Uudella ohjelmakaudella painotetaan osaamisen hyödyntämistä ja yritysvaikuttavuuden lisäämistä. Varsinais-Suomen liitto myöntää vuosittain osaamiskeskuksen perusra-hoituksen (SM:n osaamiskeskusraha).

Varsinais-Suomen tavoite 2- ohjelmassa vuosille 2000-2006 toimintalinjana 2 on ”Osaamisen tason ja inhimillisten resurssien kehittäminen” ja toimenpidekokonaisuuksina:

• Koulutuksen ja tutkimuksen toimintaedellytysten parantaminen • Koulutuksen saavutettavuuden parantaminen

Toimenpidekokonaisuuden ”Koulutuksen ja tutkimuksen toimintaedellytysten parantamisessa” on tavoit-teena tietoinfrastruktuurin kehittäminen sekä oppi-, tutkimus- ja kulttuurilaitosten, yhteisöjen sekä yri-

2. Yhteydet muihin ohjelmiin

34


tysten yhteistyöedellytysten lisääminen. Myös etäopiskelumahdollisuuksia ja oppilaitosten verkottumista edistetään. Tavoitteena on koulutustarjonnan kehittäminen ja monipuolistaminen sekä edellytysten luo-minen tutkimukselle ja sen kansainväliselle verkottumiselle. Tuettavana toimintana on mm. tietoyhteis-kuntavalmiuksia parantavat laiteinvestoinnit, tietoverkkojen ja -palvelujen luominen, laajentaminen ja kehittäminen sekä sisältötuotanto, oppilaitosten kehittämiseen liittyvät rakennus- ja laiteinvestoinnit sekä toimenpidekokonaisuuteen kuuluvien selvitysten laatiminen ja toiminnan hankkeistaminen.

Toimenpidekokonaisuuden ”Koulutuksen saavutettavuuden parantamisen” tavoitteena on alueen työvoi-man koulutustason nostaminen. Korkeakoulujen vaikutusalue saatetaan kattamaan koko tavoite 2- alue. Erityisenä tavoitteena on tietoyhteiskuntavalmiuksien antaminen koko työvoimalle. Oppilaitosten ja työ-elämän yhteistyömuodot pyritään vakiinnuttamaan ja koulutuksen tarjoajien yhteistoiminta saatetaan seutukunnittain kattavaksi. Tuettavana toimintana on mm. tuotantokapeikkojen poistamiseen perustuvat toimenpiteet, tutkintotavoitteisen koulutuksen lisääminen (muunto- ja jatkokoulutus), verkko- ja virtuaali-opiskelumahdollisuuksien kehittäminen, etätyön tukeminen sekä oppilaitosten työelämäyhteyksien kehit-täminen.

Osaamisen ja koulutuksen rooli on merkittävä myös monissa muissa toimenpidekokonaisuuksissa kuten mm.”Uuden teknologian kehittäminen ja soveltaminen” sekä ”Yritystoimintaa ja teknologiaosaamista tu-keva henkilöstön kehittäminen”. Tavoite 2- ohjelma-alueeseen kuuluvat Varsinais-Suomessa Vakka-Suo-mi, saaristo ja Itä-Turku sekä siirtymäkauden alueina tavoite 2- alueen ulkopuolelle jääneet entiset 5b- alueet.

Suomen tavoite 3- ohjelma 2000-2006 on valtakunnallinen ja sitä toteutetaan koko maassa lukuun ottamatta tavoite 1-aluetta (Pohjois- ja Itä-Suomi) sekä Ahvenanmaata. Suomen tavoite 3- ohjelman visio-na on tiedon, työllisyyden, osaamisen, yrittäjyyden ja tasa-arvon eurooppalainen Suomi. Koulutustoimen-piteillä on hyvin keskeinen sija tavoite 3- ohjelmassa. Ohjelman toimintalinjat ovat:

• Työvoiman kysynnän hyödyntäminen ja työllisyyden edistäminen • Tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen työelämässä • Koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen, ammatillisen liikkuvuuden edistäminen sekä

koulutuksen ja työelämän suhteiden vahvistaminen • Osaamispääoman kehittäminen tukemaan yrittäjyyttä, työelämän uudistumista sekä tutkimus-

tulosten ja teknologian hyödyntämistä

Luonnoksessa tavoite 3- ohjelma-asiakirjan täydennysosaksi on tarkemmin määritelty ne toimet, joita on mahdollisuus toteuttaa ohjelman kautta.

Varsinais-Suomen TE-keskus pyrkii tavoite 3- ohjelman avulla täydentämään alueella toteutettavaa kan-sallista työvoimapolitiikkaa. Mukana on työhallinnon vuoden 2000 painopisteistä mm. henkilöstön osaa-misen ja työssä jaksamisen edistäminen. Ohjelman toimintalinjassa 1 toteutetaan mm. KEKO-tyyppistä toimintaa, johon yhdistetään yritysten henkilöstö- tai koulutustarvekartoituksia, työssä olevien koulutusta ja ikääntyvien työnhakijoiden työtaitojen ajantasaistamista. Toimintalinja 2:ssa koulutustoimenpiteiden kohteena ovat vailla ammatillista koulutusta olevat henkilöt, joille suunnataan mm. ohjaavaa koulutusta. Toimintalinjan 3 mukaan Varsinais-Suomessa panostetaan ammatillisen liikkuvuuden sekä koulutuksen

35


ja työelämän suhteiden vahvistamiseen. TE-keskus pyrkii löytämään projekteja, jotka käynnistävät uuden-laisia ennakointimalleja, kehittävät työelämäläheisten koulutusmallien pilottihankkeita sekä koulutusta kasvuintensiivisille aloille. Toimintalinjan 4 toimenpiteet ovat merkittäviä koko Varsinais-Suomen osaa-misen kehittämisen kannalta. Tutkimustulosten ja teknologian hyödyntämisen sekä elinkeinoelämän ja tutkimussektorin yhteistyön edistämiseksi rahoitetaan mm. uudenlaisia osaamiskeskustyyppisiä hankkei-ta Varsinais-Suomessa. Sen mukaan toteutetaan mm. uuden teknologian käyttöönottoa pk-yrityksissä ja parannetaan pk-yrityksille soveltuvien teknologia- ja osaamispalvelujen tarjontaa ja saatavuutta. Lisäksi tuetaan teknologia- ja innovaatiotoimintaan liittyvän osaamisen alueellistamista.

Länsi-Suomen lääninhallituksen koulutukseen liittyvät painopisteet tavoite 3 -ohjelman toteuttamisessa ovat koulutuksen ja työelämän suhteiden kehittäminen, työelämän osallistuminen koulutustoimintaan mm. oppisopimuskoulutus. Uuden teknologian käyttöä opetuksessa kehitetään innovatiiviseen suuntaan.

Alueellinen maaseutusuunnitelma vuosille 2000-2006 on laadittu tavoite 1- ohjelman ulkopuoli-sille alueille ja sen toteuttamisesta vastaavat TE-keskukset. Maaseutusuunnitelmalla tähdätään voimak-kaaseen ydinmaaseudun ja syrjäisen maaseudun kehitystyöhön. Suunnitelman strategiset linjaukset ovat: yhteistyö ja yhteistyökulttuurin vahvistaminen, kuluttajan arvostukset ja ympäristöstä huolehtiminen sekä yrittäjyyden ja osaamisen vahvistaminen. Suunnitelmassa todetaan, että maaseudun väestön koulutusta-so on suhteellisesti alhaisempi kuin muualla ja myös opiskelumahdollisuudet ovat rajallisemmat.

Maaseutusuunnitelman painopisteet Varsinais-Suomessa ovat maaseudun pysyminen elävänä ja elin-voimaisena. Maatalouden rakennemuutoksen vuoksi tyhjentyviä tiloja ohjataan pienyritystoiminnan ja matkailun käyttöön mahdollisimman paljon. Maaseutuyrittäjien yhteistyöllä luodaan edellytyksiä verkos-tomaiselle elintarviketuotannolle. Koulutukseen liittyen korostetaan maaseutuyrittäjien ja yritysten sekä koulutusorganisaatioiden yhteistyötä ja sitä kautta saatavia tuotekehitys- ja markkinointihankkeita. Osaa-miskeskittymätoimintaa tulee suunnata myös maaseutuelinkeinoihin sekä maaseutuyrittäjyyteen.

36


3. SWOT – analyysi maakunnan osaamisen ja koulutuksen tilasta

Kokonaisuutena maakunnan tulevaisuus näyttää valoisalta, mikäli kansainvälisten olosuhteiden ja kan-santalouden kehitys säilyy positiivisena. Suomen koko väestön koulutustaso on OECD-maiden keskitasoa, mutta nuorten koulutustaso Suomessa on OECD-maiden kärkitasoa. Suomessa keskimääräinen koulu-tustaso on myös noussut nopeasti viime vuosikymmeninä. Saman kehityksen odotetaan jatkuvan tule-vaisuudessakin. Varsinais-Suomea pidetään koulutusmaakuntana, maakunta vetää opiskelijoita muualta Suomesta enemmän kuin mitä täältä hakeudutaan muualle opiskelemaan. Alueellinen kehitys on viime vuosina johtanut siihen, että erityisesti pääkaupunkiseutu ja eräät maakunta- ja seutukuntakeskukset ovat kiihtyvällä vauhdilla vetäneet puoleensa väestöä ja taloudellista toimintaa. Tähän kehitykseen ei lähiai-koina ole odotettavissa muutosta.

Oheisessa taulukossa on esitetty maakunnan vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat koulutuksen ja osaamisen suhteen (kuusi tärkeintä). Näiden pohjalta on analysoitu maakunnan ylivoimatekijöitä ja ka-tastrofialueita sekä toisaalta sitä miten heikkoudet muutetaan vahvuuksiksi ja miten uhat saadaan hallin-taan.

Ylivoimatekijöistä mainittakoon bio-alan ja muiden uusien kasvutoimialojen voimistuminen Varsinais-Suo-messa. Tämä edellyttää sitä, että Varsinais-Suomi alueena on houkutteleva ja että se pystyy tarjoamaan korkeatasoiset hyvinvointipalvelut, kulttuuria, asumisviihtyisyyttä sekä hyvän teknisen huollon infrastruk-tuurin. Seutukuntien mahdollisuutena ja vahvuutena on seudullisten osaamispisteiden toteuttaminen. Koko maakuntaa hyödyntää panostaminen kielitaitoon ja kansainvälisyyteen.

Heikkoudet on käännettävissä mahdollisuuksiksi. Merkittävä puute Varsinais-Suomessa on ollut erillisen teknillisen korkeakoulun puuttuminen alueelta. Sitä korvaamaan on Turussa käynnistetty Åbo Akademin antaman teknisen korkeakoulutuksen ja Turun ammattikorkeakoulussa toteutetun DI-tutkintoon johtavan DITRA-koulutuksen lisäksi korkeakoulujen yhteistyönä toteutettu DI-koulutus. Lisä- ja muuntokoulutus luo riittävän tarjonnan IT- toimialoille muutaman vuoden kuluttua. Lisäksi erityisesti aikuisväestön koulutusta-soa on syytä ja mahdollisuus nostaa mm. opetusmenetelmiä ja -tarjontaa monipuolistamalla. Yhtä pitävi-en tutkimusten ja tilastojen mukaan koulutus on suoraan verrannollinen työpaikan saantiin. Koulutuksen työelämäyhteyksien tulee olla jatkuvan kehittämisen kohteena. Tietoyhteiskunta ja uusi talous ovat tä-män ajan teemoja. Varsinais-Suomessa tietoyhteiskuntakehitystä vauhdittavat mm. käynnistymässä ole-vat SITRAn rahoittamat hankkeet Turunmaalla ja Itä-Turun alueella sekä vapaaehtoinen tietotekniikan osaamisala Varsinais-Suomen osaamiskeskuksessa.

Uhka, joka vaikuttaa merkittävästi koko maakunnan kehittymiseen on se, että uudet kasvavat alat eivätkä toisaalta alueen perinteinen teollisuus saa tarvitsemaansa työvoimaa. Tilanne vaatii työllistämistoimien ja koulutusohjelmien räätälöimistä kulloistakin tarvetta vastaavaksi. Syrjäytyminen ja työttömyyden jatku-

37


Mahdollisuudet (P)

1. Varsinais-Suomen monikulttuu-rinen asema

2. Ainutlaatuinen saaristoluonto3. Bioalan kansainvälinen kehitys4. Tietoyhteiskuntakehitys5. Ruuhka-Suomen ongelmat6. Maakunnan imago

Vahvuudet (S)

1.Monipuolinen koulutustarjonta ja osaaminen, tiede- ja ammattikor-keakoulut sekä koko maakunnan kattava ammatillisten oppilaitos-ten verkosto

2.Hyvä maantieteellinen asema Itä-meren koulutuselämän keskuksena

3.Korkeakoulujen perinteinen hyvä yhteistyö

4. Perusteollisuuden osaamis- ja tuotekehitys

5. Riittävä kriittinen massa 6. Kaksikielisyys

Heikkoudet (W)

1. DI-koulutuksen vähäisyys ja kapea-alaisuus

2. Koulutuksen ja työelämän eriy-tyneisyys sekä toisen asteen koulutuksen alueellinen koordinoi-mattomuus

3. Alhainen koulutustaso eräissä seutukunnissa

4. Osaajien ja ammattitaitoisen työ-voiman puute eräillä aloilla

5. Ruotsinkielisen koulutuksen liialli-nen eriytyminen

6. Yrittäjyysasenne

Heikkoudet vahvuuksiksi(P+W)• DI-koulutuksen laajentaminen edel-

leen korkeakoulujen välistä yhteistyötä tiivistämällä

• Koulutustason nosto opetusta mo-nipuolistamalla ja turvaamalla seutukuntien ammattikorkeakoulu-yksiköiden asema

• Yrittäjyysasenteen juurruttaminen lapsiin jo peruskoulussa

• Korkeakoulujen ja muiden oppilai-tosten sekä yritysten yhteistyön lisääminen entisestään

• Tietoyhteiskuntakehityksen ja ICT-toimialan toimintaedellytysten vahvistaminen.

Ylivoimatekijät (P+S)

• Varsinais-Suomen kehittäminen kansainvälisesti tunnetuksi bio-alan osaamiskeskittymäksi

• Uusien kasvualan yritysten houkutteleminen maakunnan kor-kealla imagolla ja monipuolisella koulutustarjonnalla

• Seudullisten osaamispisteiden toteuttaminen

• Kansainvälisen opetuksen lisää-minen kaikilla tasoilla

• Kaksikielisyyden hyödyntäminen ja edelleen kehittäminen

Uhat (T)

1. Yleinen työvoimapula2. Toisen asteen ammatillisen

koulutuksen aliarvostus ja aloi-tuspaikkojen vähentäminen

3. Korkeasti koulutetun työvoiman poismuutto.

4. Syrjäytyminen, pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden jatkumi-nen

5. Julkisen sektorin taloudelliset vaikeudet (ml. korkeakoulujen perusrahoituksen riittämättö-myys)

6. Alueen teollisuuden omistusra-kenne

Uhat hallintaan (T+S)

• Vaihtoehtoisten ja tehokkaiden koulutus- ja työllistämistoimien aikaansaaminen

• Työvoimakapeikkojen torjuminen koulutuksen joustavuutta lisää-mällä

• Kasvualoille suunnatut aloitus-paikkalisäykset kohdistettava pääkaupunkiseudun ulkopuolella esim. Varsinais-Suomeen.

• Ulkomaalaisväestön kotouttami-nen ja kouluttaminen

Katastrofialueet (T+W)

• Perusteollisuus lopettaa / siirtyy ulkomaille osaavan työvoiman puut-teessa.

• Väestön kahtia jakautuminen pe-ruskoulusta lähtien (koulutetut ja ei-koulutetut).

• Julkisen talouden romahtaminen (yliopistojen ja muiden oppilaitos-ten perusrahoitus vaarantuu).

Sisäiset

Ulkoiset

38


minen eräillä alueilla korkeana on edelleen uhkana ja, myös se, että vastavalmistuneille ei ole tarjolla kou-lutusta vastaavaa työpaikkaa omalla paikkakunnallaan. Korkeasti koulutetun väestön poismuutto lähinnä pääkaupunkiseudulle on menetys alueelle. Varsinais-Suomi tarvitsee voimakkaita kasvusysäyksiä, jotta myös yrittäjät ja sijoittajat uskovat maakunnan mahdollisuuksiin laajassa mitassa korkean teknologian si-joituspaikkana ja ammattitaitoista työvoimaa tarjoavana alueena. Myös koulutuksen kannalta maakunnan imagon nostaminen on ensiarvoisen tärkeää. Työ on tältä osin aloitettu.

Työvoimapula tulee pahenemaan, kun suuret ikäluokat alkavat siirtyä pois työelämästä vajaan 10 vuoden kuluttua. Tällöin työvoimapulan lisäksi myös työvoimakustannukset saattavat nousta kestämättömiksi ja tämä voi pahimmillaan merkitä koko tuotannon siirtämistä ulkomaille tai lopettamista. Mikäli näin tapah-tuisi se olisi katastrofi koko alueelle. Muita uhkakuvia osaamisen ja alueellisen kehittämisen kannalta ovat myöskin julkisen talouden romahtaminen tai merkittävä tason lasku ja väestön kahtia jakautuminen jo peruskoulusta lähtien koulutettuihin ja ei-koulutettuihin.

Toimenpideosassa luvussa 6 tarkastellaan tarkemmin tarvittavia kehittämistoimenpiteitä.

39


4. Koulutustarvearviot

Koulutusjärjestelmän kehittäminen vaatii alueellisen ja paikallisen työelämän tuntemusta ja odotettavissa olevien työelämän, työmarkkinoiden ja ammattitaitovaatimusten muutosten ennakointia. EU:n osarahoi-tuksella on toteutettu monia ammatillista koulutusta koskevia kehittämishankkeita, ennakointihankkeita peräti 174 kpl. Joensuun yliopiston sosiologian laitoksella tehdyn ”Visioiden mosaiikit - ESR-ennakoinnin arviointi” raportin mukaan tavoite 4- ohjelman ennakointihankkeissa kehitetyt ennakointiprosessit ja mal-lit ovat liian abstrakteja ja kehitetyt menetelmät ja toimintakäytännöt tavoittavat raportin mukaan vain tyydyttävästi talouden, työelämän ja ammatillisen koulutuksen konkreettiset toimijat. Uudella ohjelma-kaudella täytyykin panostaa projekteissa aikaansaatujen tulosten analysointiin ja hyödyntämiseen.

Yksi kattavimmista ESR-rahoituksella laadituista ennakointihankkeista on MARE-projekti (maakuntien ammattirakenne-ennuste). Se antaa mahdollisuuden mm. maakunnittaisten koulutustarvearvioiden teke-miseen.

Kohonneiden ammattitaitovaatimusten johdosta merkittävä osa koulutustarpeesta kohdistuu työssä ole-vaan väestöön. Koulutustarve kasvaa riippumatta eri toimialojen kehitysnäkymistä. On ennakoitavissa, että uutta työvoimaa etsitään nykyistä enemmän myös vanhempien ikäluokkien, työttömien ja maahan-muuttajien joukosta. Koulutustasosta muodostuu silloin rekrytoinnin avainkysymys, sillä tuskin ammatti-taidon laatuvaatimuksia tullaan laskemaan.

4.1 Valtakunnalliset työvoiman ja koulutuksen tarvearviot

Sisäasiainministeriön julkaisemassa raportissa 4/99 ”Alueiden työllisyys” on esitetty alueelliset laskelmat työvoiman pitkän aikavälin kysynnästä ja tarjonnasta. Alueelliset tarjonta-arviot perustuvat tilastokes-kuksen kunnittaiseen väestöennusteeseen ja työministeriön työhönosallistuvuusarvioihin. Kysyntäarviot puolestaan perustuvat työministeriön koko maan kehitysarvioihin. Väestörakenteessa alkaa tapahtua huo-mattavia muutoksia vuoden 2010 jälkeen, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. 25-49 -vuotiaiden mää-rä vähenee jo nyt kaikissa maakunnissa. Työikäisen väestön määrä alkaa vähetä vuoteen 2010 mennessä useimmissa maakunnissa mm. Varsinais-Suomessa. Raportin mukaan työllisten määrä kasvaa eniten Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Näiden alueiden toimialarakenteet ovat painottuneet voimakkaasti kasvaviin toi-mialoihin kuten sähkötekniseen tuotantoon, kauppaan ja palveluihin. Työttömyysasteet jäävät kuitenkin kasvavillakin alueilla suhteellisen korkeiksi. Työttömyysasteen on arvioitu laskevan Varsinais-Suomessa noin kuuteen prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.

Raportissa esitetyt työmarkkinoiden tunnusluvut Varsinais-Suomen ja koko maan osalta ovat seuraavat:

40


Tarjontatekijät Varsinais-Suomi Koko maaVäestön kasvu % 1997-2010 2,7 2,125-54 vuotiaiden kasvu % 1997-2010 -8,2 -9,1KysyntätekijätTyöllisten kasvu % 8,9 8,1Kasvavat toimialat % 1996 62,1 60,9Johto- ja asiantuntijatyö % 1995/2010 21,4 / 24,8 23,4 / 26,8SopeutusTyöttömyysaste % 1997 / 2010 10,9 / 6,1 12,6 / 8,7Muuttoliikkeen vaikutus Positiivinen

Arvion mukaan Varsinais-Suomessa työvoiman määrä eri ammattiryhmissä kasvaa vuodesta 1995 vuo-teen 2010 noin 22 000 työpaikalla. Suurimpia kasvavia ammattiryhmiä ovat tuotannon ja liikenteen johto- ja asiantuntijatyö, palvelutyö, talouden ja hallinnon johto- ja asiantuntijatyö ja hoitotyö. Vähennystä on eniten maa- ja metsätaloustyössä ja toimistotyössä. Myös teollisen työn suhteellinen osuus laskee, vaik-ka se määrällisesti jonkin verran kasvaakin. Eniten suhteellista osuuttaan kasvattavat talouden ja hallin-non johto- ja asiantuntijatyö sekä hoitotyö.

Raportin laskelmien lähtökohtaluvut ovat pääosin vuodelta 1995. Vuoden 1995 jälkeen tapahtunut kehitys saattaisi johtaa jo toisenlaisiin arviointeihin työvoiman kysynnästä ja tarjonnasta.

Kuva 7. Ammattiryhmien kehitysVarsinais-Suomessa 1995 ja 2010

41


MARE- projektissa, jonka lähtötiedot perustuvat myös Työvoima 2017 raportin aineistoon, on tarkasteltu koulutustarvetta maakunnittain ja ammattilohkottain. Tarkastelussa on otettu huomioon työvoiman kysyn-nässä tapahtuvat ennakoitavissa olevat muutokset ml. työvoiman poistuma-arviot.

Väestön koulutustarve ammattilohkoittain Varsinais-Suomessa vuoteen 2010

mennessä

Ammattilohkot Ammatti- Ammatti- Muutos/ Poistuma/ Koulutustarve/ rakenne 2000 rakenne 2010 vuosi vuosi /vuosi 1 Maa- ja metsätaloustyö 11000 8300 -270 350 80 2 Teollinen työ 43900 40900 -300 960 660 3 Rakennustyö 9000 8200 -80 170 90 4 Liikennetyö 8300 7300 -100 210 110 5 Tietoliikennetyö 2400 2400 0 60 60 6 Tekninen asiantuntija-työ 17900 21900 400 420 820 7 Palvelutyö 33700 36200 250 770 1020 8 Toimistotyö 19000 17800 -120 500 380 9 Hallinnon asiantuntija-työ 14400 19900 550 380 93010 Hoitotyö 26100 30300 420 660 108011Sivistystyö 12800 12900 10 320 33012 Suojelutyö 3800 3500 -30 80 5000 Tuntematon 700 200 -50 60 10Yhteensä 203000 209800 680 4940 5610

Näiden laskelmien mukaan koulutuskysyntä tulee olemaan suurinta hoito- ja palvelutyössä sekä hallinnon ja tekniikan asiantuntijatyössä. Poistuman osuus koulutustarpeessa on suurinta teollisessa työssä sekä palvelu- ja hoitotyössä.

Opetushallituksen selvityksessä ammatillinen koulutus 2010 on selvitetty työvoiman tarvetta ja ammatillisen koulutuksen mitoitusta. Myös tämän selvityksen lähtökohtatiedot ovat pääosin vuodelta 1995. Lisäksi on muistettava, että koulutustarvetta on tarkasteltu koko maan mittakaavassa. Näin ollen arviot koulutustarpeista eivät ole sellaisenaan sovellettavissa Varsinais-Suomeen.

Selvityksen mukaan ammatillisen peruskoulutuksen tarve pysyy lähes nykytasolla, koska työvoima on käy-tännön työntekijäammateissa ikääntynyttä, ammattiryhmät suuria ja poistumat huomattavasti suuremmat kuin korkea-asteen koulutusta edustavissa ammattiryhmissä. Uutta koulutettua työvoimaa tarvitaan tyy-dyttämään työvoiman kysynnän kasvua ja korvaamaan työvoiman poistumaa. Työvoiman kysynnän kasvus-ta johtuva koulutustarve kohdentuu lähinnä ammattikorkeakoulu- tai yliopistokoulutuksen suorittaneisiin.

Opetushallituksen tutkimuksen mukaan aloituspaikkojen tarve koulutusaloittain ei tule juuri muuttumaan nykyisestä. Selvää tarvetta koulutustarjonnan lisäämiseen on vain tekniikan ja liikenteen koulutusalalla. Supistamistarvetta on luonnonvara-, sosiaali- ja terveys-, kulttuuri- sekä humanistisella ja opetusalalla. Kaupan ja hallinnon sekä majoitus-, ravitsemis- ja talousalan aloituspaikkatarve säilyy nykytasolla.

42


Tarkemmin koulutusaloittain tarkasteltuna luonnonvara-alan peruskoulutuspaikkatarve on noin 20% pie-nempi kuin nykyään. Ammattikorkeakouluissa tarvitaan hieman vähemmän aloituspaikkoja kuin nykyään, vaikka koulutustasovaatimukset kasvavat. Luonnonvara-alan yrittäjiltä vaaditaan parempaa osaamista kuin aikaisemmin ja luonnonvarojen käytön asiantuntemuksen tarve lisääntyy ympäristönsuojelun ja -hoi-don tehtävissä. Ympäristötieteiden alat kuuluvat yliopistokoulutuksen kehittämisalueisiin kuten kemian ja biotekniikan alatkin.

Tekniikan ja liikenteen ammatillisen peruskoulutuksen tarve säilyy korkeana. Kone- ja metallialalle, auto- ja kuljetusalalle sekä rakennusalalle on tarpeen lisätä koulutustarjontaa. Työvoiman kysyntä kasvaa erityi-sesti asiantuntijatehtävissä. Ammattikorkeakoulujen koulutustarjonta voidaan pitää kuitenkin nykyisellä tasolla tehostamalla niiden toimintaa. Teknillistieteellisen koulutuksen tarve kasvaa erityisesti tietoteknii-kan koulutuksen saaneiden suuren kysynnän vuoksi.

Kaupan ja hallinnon ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkamäärä kasvaa hieman nykyisestä. Ra-hoitus-, vakuutus-, kiinteistö- ja liike-elämää palvelevassa toiminnassa sekä kaupan toimialoilla on odotettavissa selvää työllisten määrän kasvua. Toimistotyön odotetaan työllistävän entistä vähemmän. Ammattikorkeakoulujen tarjontaa voidaan supistaa jonkin verran nykyisestä. Yliopistokoulutuksen aloit-tajamäärää on tarve lisätä, kun erilaiset asiantuntijatehtävät sekä kansainvälinen kaupankäynti ja muu yhteistyö lisääntyvä.

Matkailu-, ravitsemis- ja talousalan ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkatarve pysyy nykytasolla. Koti-, laitos- ja puhdistuspalvelualan osuus koulutusalan sisällä kasvaa suuren poistuman takia. Siivous-alalla on pitkään ollut pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Hotelli-, ravintola- ja suurtalousalalla poistu-mat ovat suhteellisen vähäisiä ja koulutustarve nykyistä pienempi. Ammattikorkeakoulujen tarjontaa tulisi supistaa jonkin verran nykyisestä.

Sosiaali- ja terveysalan ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen tarjontaa on syytä laskea lähivuosiksi huolimatta ennakoidusta terveyden- ja sosiaalihuollon toimialojen voimakkaasta kas-vusta. Tämän vuosikymmenen puolivälin jälkeen joudutaan koulutusmääriä jälleen lisäämään, kun työvoi-ma ikääntyy ja väestön hoitotarpeet kasvavat. Yliopistokoulutusta on tarve lisätä jonkin verran kaikilla opintoaloilla. Hammaslääkäritieteen aloittajamäärät on syytä kuitenkin säilyttää nykyisellään.

Kulttuurialalla on tarve vähentää käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisen peruskoulutuksen ja ammat-tikorkeakoulujen aloituspaikkoja. Alalla toimiva työvoima on suhteellisen nuorta ja poistuma tulee ole-maan pientä. Lisäksi ala on ollut perinteisesti suosittu, mikä on vaikuttanut koulutuksen ylimitoitukseen. Viestintä- ja kuvataidealan koulutusta tulisi sen sijaan lisätä media-alan ja sisältötuotannon arvioidun nopean kasvun vuoksi. Yliopistokoulutuksen määrä on säilytetty lähes nykytasolla.

Humanistisen ja opetusalan ammatillista peruskoulutusta tulisi hieman supistaa ja ammattikorkeakoulujen tar-jontaa puolestaan kasvattaa. Yliopistokoulutuksessa kasvavia opintoaloja ovat kasvatustiede ja psykologia.

ETLA, Palkansaajien tutkimuslaitos ja Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos julkaisivat yh-teistyönä alueellisen talousennusteen vuosille 1998-2002. Tämän pohjalta ETLA on tarkastellut maakun-

43


tien tuotanto- ja työllisyyskehitystä vuosina 1999-2003. Alue-ennusteen mukaan koko maan työllisyyden arvioidaan parantuvan keskimäärin runsaan prosentin vuosivauhdilla. Vientitoimialoista selvästi koko-naistuotantoa nopeammin lisääntyy sähköteknisen teollisuuden tuotanto, etenkin telekommunikaatiolait-teiden valmistus ja kotimarkkina-aloista tietoliikenne. Maakunnissa kuten Varsinais-Suomessa, joissa elektroniikkateollisuudella on merkittävä osuus, kokonaistuotanto kasvaa 5-6 % vuodessa ja työllisyys noin kaksi prosenttia vuodessa vuoteen 2003 asti.

4.2 Maakunnalliset ja seudulliset työvoiman ja koulutuksen tarvearviot

Varsinais-Suomen TE-keskuksessa on valmisteltu alueellista ennakointijärjestelmää, joka sisältää mm. työmarkkinajärjestöjen kyselyiden keskeiset tulokset yritysten työvoima- ja koulutustarpeista sekä suh-dannenäkymistä, investoinneista ja rekrytointiongelmista. Työvoimaosaston yrityksiltä keräämien

tietojen mukaan toimialojen kehitysnäkymät näyttäisivät lähivuosina seuraavilta:

• Kuljetus- ja logistiikka-alalla on toimintoja ulkoistettu ja tämä kehitys näyttää jatkuvan. Tällöin syntyy lisää uusia logistiikkapalveluyrityksiä. Varsinais-Suomessa alan tuotannon kasvu on ollut koko maan keskiarvoa nopeampaa.

• Bio- ja lääkealalle Suomessa odotetaan kymmenen vuoden kuluessa 3000 uutta työpaikkaa. Turussa alan tutkimukseen on panostettu erittäin paljon. Uusia yrityksiä on syntynyt viime vuosina parikym-mentä. Alan suurimpia resurssiongelmia on osaavien johtajien puute.

• Kaupan ja matkailun alalla on meneillään monenlaisia kehitystrendejä. Parhaiten menestyneitä aloja ovat olleet mm. autokauppa, apteekit ja eräät erikoistavaraliikkeet.

• Liike-elämän palvelujen ja rahoituksen BKT-ja työllisyysosuus on kasvanut mm. sen takia, että kauppa, teollisuus, rakennusliikkeet ja julkinen sektori ovat ulkoistaneet entistä enemmän palvelutoi-mintojaan. Varsinais-Suomessa on kuitenkin vähän keskisuuria yrityksiä, mikä asettaa liike-elämän palvelujen kysynnälle selvän rajoitteen.

• Palvelualalla tuotannon kasvun työllisyysvaikutukset ovat laskeneet tietotekniikan ja automaation vaikutuksesta. Palvelualojen jatkuvan kehityksen seurauksena koulutusvaatimukset eriytyvät ja työvoi-man riittävyys on vaakalaudalla.

• Elektronisen liiketoiminnan rekrytointitahti kiihtyy seuraavan viiden vuoden aikana. Alalla on myös uhanalaisia ammatteja kuten pankki-, vakuutus- ja kassatoimihenkilöt.

• Viestintäalalla on mahdollisuuksia kasvattaa osuuttaan. Turun seudulla alan yritykset eivät ole pa-nostaneet tutkimukseen ja tuotekehitykseen siinä määrin kuin muut kasvukeskukset. Myös alan ammattitaitoisen työvoiman saaminen ja sen pitäminen alueella on vaikeaa, sillä maakuntaa ei mielletä mediateollisuuden kärkiosaajaksi.

• Kiinteistö- ja rakennusalalla alan insinööreistä syntyy merkittävä vaje lähivuosina koulutusvajauksen vuoksi.

• Maatalous- ja elintarvikealalla tilojen määrä laskee, mutta tilakoko kasvaa. Perinteinen maatalous kannattaa jatkossa vain ns. tehotiloilla ja korkean tukitason (LFA-alueet) alueilla. Kannattavuus edellyttää koko jakeluportaan hallintaa ja laatujärjestelmän käyttöönottoa.

Länsi-Suomen lääninhallitus toteuttaa opetusministeriön rahoituksella ”Osaavan alueellisen enna-

kointihankkeen”. Hankkeen tavoitteena on nostaa koulutuksen järjestäjien ja alueviranomaisten en-nakointiosaamisen tasoa sekä luoda oppilaitosten ja aluehallinnon yhteinen ennakointiverkosto. Hanke kestää maaliskuuhun 2001 asti.

44


Maaseutubarometrin 1/2000 mukaan Etelä-Suomen viljelijöistä 39,5 %:lla on maatalousalan amma-tillinen koulutus. Varsinais-Suomessa osuus on hieman suurempi, 41 %. Barometrin mukaan maatalous-tuotannon koulutus- ja neuvontatarpeet kohdistuvat ensisijaisesti seuraaville aloille: EU-tukiasiat, ATK:n perustaidot sekä kirjanpito. Selvityksen mukaan tiloja tulisi aktivoida laatukoulutukseen. Tuotannosta luo-puvilla tiloilla ei ollut selvityksen mukaan uudelleenkoulutustarpeita.

Seuraavassa on esitelty joitakin esimerkkejä seudullisista koulutustarveselvityksistä. Kaikki oppilaitokset joutuvat jollakin tasolla ennakoimaan tulevaa koulutustarvetta.

Työelämän ja koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointi Vakka-Suomessa - Ammattiope-

tuksen haasteet ? -projekti oli osa valtakunnallista KOTO-projektia (Koulutustarpeen ennakoinnin toimintamalli ylläpitäjille ja oppilaitoksille). Vakka-Suomessa tavoitteena oli selvittää, miten alueen tar-joamaa ammatillista koulutusta voitaisiin kehittää paikallisten yritysten tarpeita paremmin vastaavaksi. Pääpaino selvityksessä oli kartoittaa metalli- ja palvelualan yritysten odotuksia ja käsityksiä työntekijöi-den koulutus- ja osaamistarpeista, ammattitaitovaatimuksista ja koulutuksen ja osaamisen puutteista. Selvityksen mukaan Vakka-Suomessa on pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta juuri näillä aloilla. Lisäk-si todettiin, että tärkeimmät yleisammattitaidon osa-alueet olivat metalliyrityksissä motivaatio, sisäinen yrittäjyys, laadun kehittäminen ja ryhmätyötaidot. Palveluyrityksissä tärkeimmiksi koettiin ammattitaidon lisäksi mm. asiakaspalvelu, motivaatio, tuotetietous ja markkinointitaidot.

Turun ammatillinen aikuiskoulutuskeskus on TE-keskuksen tuella ja yhdessä Innovan (Laitila), Sa-lon ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen ja Turun ammatti-instituutin aikuiskoulutusyksikön kanssa sel-vittänyt metalli-, rakennus- ja sähköalan osaamistarpeet keväällä 1999. Selvityksen mukaan metallialalla on ensisijaisesti huoli osaavan työvoiman saannista. Metallialan yritykset katsovat, että automatiikka ja tekniikka tulevat lisääntymään ja tietotekniikan merkitys tulee olemaan suuri. Laatuvaatimukset ja laa-tujärjestelmät tulevat korostumaan yritysten toiminnassa. Ydinosaamisessa korostuvat CNC-osaaminen, monitaitovaatimus, atk-osaaminen, kielitaito sekä käsityötaidot.

Rakennusalalla kaivataan koko alan imagon kohentamista, työtekijöiden monitaitoisuutta, laatuosaamis-ta, korjausrakentamisen taitoja jne. Paikallaan rakentaminen lisääntyy samoin kokonaisurakat ja tiimityös-kentely. Myös sähköalan vaatimukset ovat monitaitoisuus, laatuasiat, tiimityöskentely, kokonaisuuksien hallinta. Ydinosaamisena pidetään ennen kaikkea markkinointitaitoa, yritykset kaipaavat työntekijöitä, jot-ka osaavat markkinoida tuotteita ja joilla on teknistä asiantuntemusta. Alalla korostuu voimakkaasti myös tietotekniikkaosaaminen. Kaikilla näillä aloilla selvityksen mukaan on tarvetta uudistaa ammattitutkintoja; osa ammateista poistuu ja uutta osaamista kaivataan tilalle.

Salon seutu on mukana Suomen kuntaliiton hankkeessa ”Aluekehitys ja koulutuksen enna-

kointi”. Hankkeen tavoitteena on kehittää menetelmiä elinkeinopolitiikan, aluekehityksen ja koulutus-tarpeen ennakoinnin yhteensovittamiseksi. Menetelmien tulisi korostaa alueellisen yhteistoiminnan ja verkottumisen merkitystä koulutustarpeen ennakoinnin, elinkeinopolitiikan ja aluekehitysstrategiatyön ko-konaisuudessa. Tehdyn esiselvityksen pohjalta valmisteltiin neljä osahanketta: 1. Seudullisen koulutuspoliittisen/osaamispoliittisen kehittämisen vahvistaminen2. Yritysten oppilaitosyhteistyö: ”Yrittäjäorganisaatiot kehittämisen kumppaneina”3. Oppilaitosten työelämäyhteistyö; ”Opettajat kehittämisen avainresurssina”4. Seudullisen /alueellisen kehittämisen foorumit Pohjois-Karjalassa.

45


Työ jatkuu pilottialueilla näiden teemojen ympärillä. Salon seudulla toteutetaan osahanke 1.

Turun ammatti-instituutissa on käynnistetty projekti ”Koulutuspaikkatarpeen ennakointi Turussa”, joka on osa Kuntaliiton projektia ”Ennakoinnin kehittäminen koulutuksen järjestäjäyhteisöissä ”(ENKO). Projektin tavoitteena on kehittää toimintamalli, jonka avulla kyetään ennakoimaan alueellista työvoimatar-vetta ja ammattirakenteessa tapahtuvia muutoksia sekä näistä aiheutuvia muutostarpeita koulutuspaikka-tarjontaan. Toisena tavoitteena on kehittää koulutuksen avulla Turun seutukunnan työ- ja elinkeinoelämää. Projektissa hyödynnetään TE-keskuksessa kehitettyä mallia alueellisesta ennakoinnista ja olemassa ole-via perustietokantoja.

Turun kauppakorkeakoulun yritystoiminnan tutkimus- ja koulutuskeskuksessa on tehty selvitys ”Elinvoi-

mainen Turku, Turun ja Turun seutukunnan elinkeinoelämän kehittyminen 1990-luvulla”. Raportissa seutukunnan potentiaalisia toimialaryhmiä ovat softa- ja elektroniikkatoimialaryhmä sekä mat-kailu- ja kulttuuritoimialaryhmä. Tulevaisuudessa kasvavia toimialoja tai klustereita ovat sähkötekninen teollisuus (esim. elektroniikka ja informaatioteknologia), hyvinvointiklusteri (diagnostiikka, lääkkeet, apu-välineet, terveydenhuoltotekniikka), ympäristöklusteri (kierrätys, tuotantoteknologian kehittäminen, yh-dyskuntarakenteiden kehittäminen) ja rakentaminen, kauppa, liike-elämän palvelut ja liikenne.

4.3 Yhteenveto toimialojen kehittymisestä ja koulutustarpeesta Varsinais-Suomessa

Talousennusteet ennakoivat Suomelle kovaa kasvuvauhtia. Tuotanto kasvaa sekä vientisektorilla että ta-louden muilla alueilla. Toimialoista nousun kärjessä ovat elektroniikka- ja sähköteollisuus sekä metsä- ja kemianteollisuus. Ns. uudessa kasvuteoriassa talouskasvun moottori, pääoma, ymmärretään laajemmin kuin aikaisemmin. Siinä pääoma pitää sisällään sekä aineellisen että inhimillisen pääoman. Investoinnit eivät ole investointeja pelkästään koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin, vaan myös osaamiseen, tutkimuk-seen ja tuotekehitykseen ja yhteiseen infrastruktuuriin.

Varsinais-Suomessa perinteisen teollisuuden osuus on melko korkea johtuen laivarakennus- ja autote-ollisuudesta sekä merkittävästä elintarviketeollisuudesta. Varsinais-Suomen tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että tämä ns. savupiipputeollisuus voi jatkaa toimintaansa täällä. Toisaalta palvelusek-torin osuus on merkittävästi alhaisempi kuin esim. Uudellamaalla. Yrityspalveluyritysten määrä on Var-sinais-Suomessa vielä suhteellisen alhainen. Elektroniikkateollisuus on kasvattanut osuuttaan erittäin voimakkaasti viime vuosina. Varsinais-Suomen kasvuluvut ovat jatkossakin vielä pitkään ICT-klusterin me-nestyksen varassa. Elektroniikkateollisuus on nopean tuottavuuden kasvun ala ja kun sen tuottavuuden kasvun ennakoidaan jatkuvan lähivuosina poikkeuksellisen kovana, niin se heijastuu myös keskimääräistä suurempana väestönkasvuna Varsinais-Suomessa.

Koulutussektorin kannalta työmarkkinoiden nopea muutos merkitsee myös sitä, että kasvualojen enna-kointi on vaikeaa. Lisähaasteen koulutustarpeen arvioinnille tuo työmarkkinoilta poistuvien suurten ikä-luokkien vaikutuksen huomioon ottaminen.

Koulutuksen ja osaamisen rooli on kasvussa samaan aikaan, kun työvoima vanhenee. 2000-luvun alussa nuorten määrä pysyy suurin piirtein ennallaan, keski-ikäisten (35-54 -vuotiaiden) määrä vähenee ja sitä

46


vanhempien määrä puolestaan kasvaa. Vanhenevan henkilöstön tilalle on löydettävä nuoria työntekijöitä. Kun vuoden 2010 jälkeen koko työvoiman määrä vähenee voimakkaasti kovenee yritysten kilpailu kaiken-ikäisestä työvoimasta. Koulutuksen järjestäminen työssä oleville tulee toteutumaan entistä useammin.Opetushallituksen raportissa ”Ammatillinen koulutus 2010” esitetyt laskelmat koulutustarpeesta eivät sellaisenaan sovellu käytettäväksi Varsinais-Suomessa. Maakunnan omat arviot osoittavat esim., että Varsinais-Suomessa on lisäkoulutustarvetta hoitoalalla, opetus- ja kulttuurialalla sekä kaupan ja hallin-non alalla poiketen opetushallituksen laskelmista. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla eläkkeelle jäävien määrä alkaa nousta voimakkaasti vuodesta 2005 lähtien ja koulutus kestää 5-4-vuotta.

Varsinais-Suomessa on runsaasti yrityksiä ja organisaatioita, joilla on resursseja ja taitoa kehittyä ja kas-vaa. Ne ovat potentiaalisia huippuosaamisen, tiedon ja taidon sekä uusimman teknologian hyödyntäjiä ja käyttäjiä.

Tämän hetkisten arvioiden perusteella näyttävät kasvavia toimialoja Varsinais-Suomessa olevan seuraa-vat alat:• Elektroniikka- ja sähköteollisuus• Bioalat• Energia-ala• Kauppa ja palvelut, joista erityisesti yksityiset yrityselämää palvelevat yritykset

• Hoitotyö • Johto- ja asiantuntijatyö• Kulttuuriala ml. sisältötuotanto• Talonrakennusala

Tietoteollisuuden ammateissa on kysymys paitsi koulutetun työvoiman määrän riittävyydestä myös uusis-ta ja entistä laaja-alaisemmista ammatillisista valmiuksista. Turun seudulla on viime aikoina panostettu voimakkaasti bioalaan. Turku Science Parkin alueelle odotetaan sijoittuvan useita uusia korkean teknolo-gian yrityksiä. Mm. bio-alalle on ennustettu syntyvän tuhansia uusia työpaikkoja. Hoitotyön on valtakun-nallisestikin arvioitu lisääntyvän, mutta koulutusta ei kuitenkaan esitetä vielä lisättäväksi. Kuitenkin alan koulutus on niin pitkäkestoista, että siihen on syytä varautua jo nyt. Hammaslääkäri- ja lääkäripula uh-kaa maatamme. Hammaslääketieteen peruskoulutus tulisikin käynnistää uudelleen Turussa. Myös lääkä-rikoulutuksen supistaminen on osoittautunut virheratkaisuksi. Kaupan ja hallinnon sektoriin kuuluu myös matkailu, jonka odotetaan kasvattavan osuuttaan Varsinais-Suomessa. Media-alan ja sisältötuotannon arvioidun nopean kasvun vuoksi viestintä- ja kuvataidealan koulutustarve Varsinais-Suomessa kasvaa.

Vähenevän työvoiman toimialoja ovat puolestaan:·• Maa- ja metsätalous• Perinteinen toimistotyö• Rakennustuotteiden valmistus• Perinteinen elintarvikkeiden valmistus

Vaikka maa- ja metsätalouden työpaikat edelleen vähenevät Varsinais-Suomessa ja määrällinen koulu-tustarve vähenee, alan työntekijöiltä vaaditaan entistä monipuolisempaa koulutusta. Elintarvikealalla on jossain määrin korkean osaamisen lisätarvetta esim. funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämisessä.

47


Kolmantena kiinnostuksen kohteena ovat ne alat, jotka eivät merkittävästi kasva, mutta joissa koulutus- ja rekrytointitarve on suuri työvoiman ikärakenteesta johtuvan poistuman takia. Näitä ovat:• Metalli- ja konepajateollisuus• Rakennusala• Siivous- ja talousala• Julkinen sektori

Varsinais-Suomessa poistuma on määrällisesti suurinta perinteisessä teollisuudessa. Suurta se on myös palvelu-, hoito- sekä toimistotyössä. Palvelu- ja hoitoalojen on arvioitu olevan myös kasvualoja. Julkisel-la sektorilla hoitoalojen lisäksi poistuma tulee olemaan merkittävää valtion- ja kunnanhallinnossa sekä suunnittelutehtävissä.

Vuodesta 1995 vuoteen 1998 yritysten toimipaikkojen määrä on Varsinais-Suomessa kasvanut 12,8 % ja henkilökunta 12,9 %. Teollisuudessa eniten toimipaikkojaan on lisännyt metallituotteidenvalmistus.

Kasvualojen työvoiman koulutustarve painottuu ammattikorkeakoulu- tai yliopistokoulutuksen suorittanei-siin. Opetushallituksen selvitysten perusteella näiden osuus on noin 75% kysynnän kasvusta aiheutuvasta uuden työvoiman tarpeesta. Sen sijaan 65%:lta poistumaa korvaavalta uudelta työvoimalta edellytetään ammatillista peruskoulutusta.

Kuva 8: Yritysten toimipaikkojen ja henkilökunnan määrän muutos % 1995-98 Varsinais-Suomessa

48


Palvelualojen ja korkeaa osaamista edellyttävien tehtävien rooli on muodostunut aikaisempaa keskei-semmäksi työllisyyspolitiikassa. Maataloudesta ja teollisuudesta edelleen vapautuvan työvoiman kou-luttaminen uusiin tietoyhteiskunnan palveluammatteihin on ratkaisevan tärkeä strateginen kysymys työmarkkinoiden tasapainoisen toiminnan kannalta. Myös maatalous- ja teollisuusyhteiskunnan amma-teissa tarvitaan yhä enemmän laadukasta tietoyhteiskuntakehitykseen kytkeytyvää osaamista ja koulutus-ta. Aikuiskoulutus asettaa uusia haasteita koko koulutusklusterin kehittämiselle.

5. Koulutuksen tavoitteet maakuntatasolla

5.1 Visio ja tahtotila osaamisesta ja koulutuksen järjestämisestä Varsinais-Suomessa vuonna 2006

Valtioneuvoston vuoden 1999 lopulla hyväksymässä kehittämissuunnitelmassa ”Koulutus ja tutkimus vuo-sina 1999 -2004” suunnitelmakauden tavoitteena on tasa-arvoisen ja laadukkaan perusopetuksen mah-dollistaminen. Kehittämissuunnitelman mukaan koulujen ja oppilaitosten toimintaedellytykset ja resurssit turvataan ja niitä suunnataan opetukseen ja ohjaukseen. Vaikeuksissa olevien lasten ja nuorten tukemi-seen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen kiinnitetään erityistä huomiota.

Tutkimuksen ”Varsinais-Suomen kommunikaatioklusterin pk-yritysten kilpailukyky, kehitysnäkymät ja työl-listävyys tulevaisuudessa” pohjalta muodostui visio teknologian ja sivistyksen Aurajokilaaksosta, joka yh-distää Varsinais-Suomen talouden, kulttuurisen perinteen ja korkean teknologian osaamisen.

Vuoteen 2006 mennessä Varsinais-Suomi on tietoon ja osaamiseen pohjautuva sekä vuorovaikutteiselle oppimiselle rakentuva maakunta. Maakunnan koulutusorganisaatiot ovat alansa kehityksen kärjessä. Maakunnan vahvojen erityisosaamisalojen biotekniikan, informaatiotekniikan, elintarvikealan, kulttuurin ja hyvinvointipalvelujen koulutus on korkeatasoista ja ne ovat pystyneet työllistämään uusia työntekijöitä. Aikuisväestön koulutustasoa on pystytty nostamaan merkittävästi ja kaikille peruskoulun päättäville nuo-rille on tarjolla aloituspaikka joko lukiossa tai ammatillisessa nuorisoasteen oppilaitoksessa.

Tehokas koulutus on osaltaan vaikuttanut siihen, että työpaikat ovat lisääntyneet Varsinais-Suomessa. Työikäisen väestön työmarkkinavalmiudet on pidetty ajan tasalla mm. tarkoituksenmukaisen täydennys - ja muuntokoulutuksen avulla. Erilaisten ennakointijärjestelmien kautta löydetään maakunnan työvoima-kapeikot myös lyhyellä tähtäimellä. Maakunnan perusteollisuus sekä elektroniikka- ja tietotekniikka-alan teollisuus saa tarvitsemansa uuden työvoiman pääasiassa maakunnan omista oppilaitoksista.

Seutukuntien osaamispisteet toimivat oppilaitosten, elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden yhteistyöver-kostona. Oppilaitoksista on tullut oppimisen innovaatiokeskuksia, joissa opettajat kehittävät oppilaiden

49


kanssa yhdessä uusia pedagogisia sovelluksia. Verkostojen käyttö ohjaukseen ja tukeen on yleistynyt. Käden taidot ovat nousseet korkealle eri ammattien arvostuksessa.

Oppilaitosten vuorovaikutus ympäristön ja työelämän kanssa on lisääntynyt. Avoimen ja etäopiskelun yleistyminen on synnyttänyt uudentyyppisen elektronisen oppimateriaalin. Kaikilla kansalaisilla on pääsy tietoverkkoihin joko omalta koneelta kotoa tai työpaikalta tai kirjastojen ym. ”nettitupien” kautta sekä oma sähköpostiosoite.

Tutkimus on korkeatasoista, kansainvälistä ja lisääntyvässä määrin monitieteellistä tutkimusta. Tutkimus verkottuu yhä tehokkaammin ja tieto kulkee globaalisti verkoissa. Korkeakoulut ja muut oppilaitokset ar-vioivat säännöllisesti kehittämisstrategioitaan ja tuloksiaan. Turun tiedekorkeakoulut ovat käytännössä yhdistäneet voimavaransa toimiakseen yhtenä monialaisena yliopistoyksikkönä. Tämän uuden tiedekes-kittymän merkitys on huomioitu myös kansainvälisesti. Koko maakunnan kattava ammattikorkeakoulu on lunastanut paikkansa yhtenä merkittävänä alueelliseen kehitykseen vaikuttavana tekijänä. Ammattikor-keakoulun aloituspaikat jakautuvat alueellisten kehittämistarpeiden mukaan seutukunnan elinkeinoelä-mää tukien. Aikuiskoulutuksen alalla on päästy yhtenäiseen ja toimivaan suunnittelujärjestelmään.

Yleissivistävän lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutusväylän keskinäinen suhde ja yhteistoiminta on tasapainossa ja työelämää tyydyttävällä tasolla. Ammatillisen väylän valinneella nuorella on myös kaikki mahdollisuudet jatkaa opintojaan sekä ammatti- että tiedekorkeakouluissa. Entistä useamman vastaval-mistuneen nuoren työpaikka on löytynyt opiskelupaikkakunnalta.

Rakennerahasto-ohjelmien (tavoite 2 ja tavoite 3) avulla on mm. pystytty merkittävästi ehkäisemään syrjäytymistä, edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla sekä vahvistamaan koulutuksen ja työelämän suhteita sekä koulutuksen vaikuttavuutta. Tavoite 2-ohjelman avulla on lisäksi panostettu mer-kittävästi teknologian siirtoon ja innovaatioiden käyttöön ottoon maakunnan vähemmän kehittyneissä seutukunnissa.

5.2 Koulutuksen tavoitteet

Euroopan Neuvoston huippukokouksessa 23.-24.3.2000 Lissabonissa annetussa päätöslauselma-asiakir-jassa painopisteeksi valittiin tietoon ja osaamiseen perustuva talous ja yhteiskunta. Koulutukselle Lissa-bonin kokouksessa asetettiin seuraavat tavoitteet:• Tavoitteena puolittaa vuoteen 2010 mennessä sellaisten 18-24 -vuotiaiden määrä, joilla on vain

alemman tason peruskoulutus ja jotka eivät ole jatkokoulutuksessa• Avainsanoja ovat elinikäinen oppiminen ja uusien perustaitojen edistäminen

Opetusministeriö on omassa vuoden 2001 budjettiesityksessään määritellyt oman hallinnonalansa paino-pisteet, joista esimerkkinä seuraavat:• Peruspalvelujen rahoituspohjaa vahvistetaan valtionosuuksia korottamalla, peruspalvelujen toteutu-

mista arvioidaan• Kansallista innovaatiojärjestelmää vahvistetaan huolehtimalla koulutuksen, tutkimuksen ja kulttuurin

perusrahoituksesta ja säilyttämällä tutkimusrahoitus korkealla tasolla• Koulutuksen, tieteen ja kulttuurin tietoyhteiskuntakehitystä edistetään mm. sisältö-tuotantohankkeilla

50


Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistoimet suunnataan painoaloille, joita ovat mm. tietoteollisuus, opettajankoulutus, bioteknologia, liiketoimintaosaaminen, virtuaaliyliopisto ja tutkijakoulutus

Työministeriön talousarvioehdotuksessa vuodelle 2001 kannustetaan työnhakijoita ak-tiivisuuteen ja kou-lutukseen. Työhallinnon muutosstrategiassa vuosille 2001-2003 päätavoitteeksi on asetettu se, että työlli-syysaste lähestyy 70%:a ennen vuotta 2003. Sen toteuttamiseksi on määritelty viisi linjausta, jotka ovat:• Varmistetaan työvoiman saatavuus• Työvoiman kysynnän tukeminen• Vahvistetaan ja laajennetaan toimintaa työssä olevien osaamisen ja jaksamisen parantamiseksi• Lisätään työhön menon kannustavuutta ja ehkäistään työmarkkinoilla syrjäytymistä• Edistetään hyviä etnisiä suhteita ja ehkäistään syrjintää ja rasismia

Työministeriö on linjannut työvoimapolitiikan painopisteitä myös ”Suomen työllisyyspolitiikan toiminta-suunnitelma” asiakirjassaan. Työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelma käsittää kahdeksan monivuotista laajaan yhteistyöhön perustuvaa kehittämishanketta, joista seuraavat kaksi keskittyvät osaamiseen:• Työyhteisöjen osaamisen nostamishanke• Osaavan työvoiman saatavuushanke

Nämä toimintasuunnitelman linjaukset ovat yhteneväisiä ESR:n strategialinjausten kanssa. Niitä toteute-taan pääasiassa tavoite 3 -ohjelman puitteissa.

Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan vuoden 2001 tulostavoitteissa todetaan mm. että• Tutkimus- ja kehityspanostus tuottaa tuloksia

Teknologiapolitiikka on KTM:n keskeisempiä painopisteitä myös vuonna 2001. Valtion ja yksityisen sekto-rin yhteisin toimenpitein pyritään turvaamaan tutkimus- ja kehityspanostus vähintään nykyisellä tasolla. Resursseja kohdennetaan myös tuotteistamiseen, tuotteiden kaupallistamiseen ja yritysten kansainvälis-tymiseen. Edelleen teknologista osaamista hyödynnetään entistä voimakkaammin alueiden tasapainoissa kehittämisessä ja yritystoiminnan monipuolistamisessa.

Valtioneuvoston hyväksymässä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 1999-2004 on kirjattu keskeiset tavoitteet, joihin koko maan mittakaavassa pyritään. Kansallisesti keskeiseksi ta-voitteeksi on mainittu yritystoiminnan ja yrittäjyyden edistäminen. Tavoitteena on myös, että kaikille pe-ruskoulunsa päättäville tarjotaan jatko-opintopaikka. Kehittämissuunnitelman mukaan korkeakoulutus ja tutkimus ovat kansallisen innovaatiojärjestelmän toimivuuden kannalta keskeisessä asemassa. Suomen korkeakoulujärjestelmää kehitetään kahdesta pilarista muodostuvana kokonaisuutena siten, että yliopis-tot ja ammattikorkeakoulut täydentävät toisiaan. Suunnitelmakaudella perusopetusta, tutkijakoulutusta, perus- ja soveltavaa tutkimusta sekä yliopistojen taiteellista toimintaa kehitetään kokonaisuutena niin, että yliopistokoulutuksen yhteys uusimpaan tieteelliseen tietoon ja osaamiseen vahvistuu. Yliopistojen pitkäjänteisen työn mahdollistamiseksi yliopistojen perusrahoituksen kehitys turvataan. Tutkijakoulujär-jestelmä vakiinnutetaan ja koulutusta suunnataan aloittaisen tohtoritarpeen mukaan.

Kehittämissuunnitelman mukaan ammattikorkeakoulut vahvistavat työelämäyhteyksiään ja osaamistaan työelämän kehittämisessä erityisesti pk-yritysten tarpeita vastaavaksi ja alueellista kehittämistä palvele-vaksi. Ammattikorkeakoulut kehittävät tutkimus- ja kehitystyötä yhdessä työelämän kanssa. Ammattikor-

51


keakoulujen 40-60 opintoviikon laajuiset ammatilliset jatkotutkinnot käynnistetään asteittain muutamilla aloilla. Elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutusta voimiste-taan, avointa ammattikorkeakouluopetusta laajennetaan ja ammattikorkeakoulujen roolia työyhteisöjen kehittäjänä vahvistetaan.

Kehittämissuunnitelman mukaan ammatilliset perustutkinnot uudistetaan asteittain siten, että vuonna 2001 koulutus on kaikilla aloilla uuden tutkintorakenteen mukainen. Ammatillisen koulutuksen arvostusta ja vetovoimaa lisätään ja työpaikoilla tapahtuva oppiminen vakiinnutetaan keskeiseksi osaksi ammatillis-ta koulutusta.

EU:n rakennerahasto-ohjelmilla tuetaan kansallista koulutus- ja tutkimuspolitiikkaa. Keskeisenä teemana on koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen sekä koulutuksen ja työelämän suhteiden vah-vistaminen. Kehittämisohjelman mukaan perustutkinnot uudistetaan ammatillisessa koulutuksessa ja koulutuksessa tullaan arvioimaan erityisesti työelämään sijoittumista. Aikuiskoulutuksessa selvitetään opintosetelien käyttömahdollisuudet aikuiskoulutuksen rahoitusmuotona.

Omaehtoisen aikuiskoulutuksen tarjontaa kehitetään niin, että se työvoimakoulutuksen ja henkilöstökou-lutuksen kanssa muodostaa toimivan kokonaisuuden, jolla pystytään nostamaan erityisesti keski-ikäisen aikuisväestön koulutuksellista, sivistyksellistä ja kulttuurista osaamistasoa.

Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004- asiakirjassa on esitetty useita hankkeita elinikäisen oppimisen ja tasa-arvoisen kansalaisyhteiskunnan edistämiseksi, opetushenkilöstön koulutuksen toteuttamiseksi sekä tietoja sisältöteollisuuden koulutustarjonnan kehittämiseksi.

Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa vuosille 2001-2004 pyritään sovittamaan yhteen eri hallinnon-alojen maaseutuun liittyvät painotukset sekä kansalaistoiminnan ja yhdistysten työ maaseudun kehit-tämiseksi. Nykyisellään maaseutupolitiikan tulee kehittää työmuotoja ja teknologisia sovelluksia, jotka kokoavat maaseudun henkisiä ja fyysisiä voimavaroja ja jotka uudistavat rakenteita siten, että elämisen edellytykset maaseudulla säilyvät. Ohjelman osaamista käsittelevässä osassa esitetään mm. osaamiskes-kittymien perustamista ja verkottumisen vauhdittamista. Kehitys edellyttää seutukuntien tuotannollista erikoistumista, joka perustuu seutukunnan luontaisiin tai hankittuihin vahvuuksiin ja olemassa olevaan osaamiseen. Ohjelmassa korostetaan monitoimisuutta eli työn tekemistä tai yritystoiminnan harjoittamis-ta usealla eri toimialalla. Tällöin kysymys on saman osaamisen käyttämisestä moneen eri tarkoitukseen.

Varsinais-Suomen TE-keskuksen tulossuunnitelmassa vuodelle 2001 on kuusi tulosaluetta. Tulosalue 1: Kilpailukykyisen toimintaympäristön kehittäminen, tulosalue 2: Työpaikkoja yrittäjyydellä ja yritysten kehit-tämisellä, tulosalueen 3:Työmarkkinoiden toimivuuden ja työvoiman kehittäminen, tulosalue 4: Maatalou-den ja kalatalouden elinvoimaisuuden kehittäminen, tulosalue 5: Kansallisen ja EU:n yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan täytäntöönpanon valvonta ja tulosalue 6: TE-keskuksen toimivuuden edistäminen. Osaamiseen liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä on usealla eri tulosalueella. Tiedon ja osaamisen merkitys korostuu kansainvälisen kilpailukyvyn peruspilarina. TE-keskus keskittyy strategiassaan innovaatioihin eli panostaa konkreettisesti kasvuyrityksiin. TE-keskus kohdentaa kehittämispanoksia erityisesti seuraaviin alueellisiin klustereihin: informaatioteknologia- ja sisältötuotantoalat, metalli ja Life Science- alat.

52


Tulosalueella 1 panostetaan mm. alueellisen teknologiastrategian toteuttamiseen ja tietointensiivisten palveluyritysten (KIBS-yritykset) tilan selvittämiseen sekä työyhteisöjen osaamisen nostamiseen. Tulos-alueen 3 strategisena lähtökohtana on ammattitaitoisen työvoiman saatavuus sekä samanaikaisesti työ-voiman syrjäytymiskehityksen vähentäminen erityisesti osaamista parantamalla. Resurssien käytössä painotetaan työvoimakoulutusta suhteessa tukityöllistämiseen

TE-keskuksen tulossuunnitelmassa on SWOT- analyysin perusteella esitetty mm. koulutukseen ja osaa-miseen liittyviä toiminnan painopisteitä: Toiminnan painopisteiden suuntaaminen osaamisen ja innovaa-tioiden kehittämiseen, työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, tietointensiivisiin palveluyrityksiin suunnatut kehittämistoimet sekä tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminta laatu- ja ympäristöhankkeissa.

Opetusministeriön ja lääninhallitusten välisissä tulossopimuksessa vuosille 2000-2002 lääninhallituksel-le on asetettu mm. seuraavia tavoitteita koskien sivistystointa: oppilaitosverkoston ja ylläpitojärjestel-män kehittäminen, tuloksellisuuden ja oppilaan oikeusturvan toteutumisen seuranta ja arviointi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ammattitaitoisen työvoiman tuottamiseen ja koulutuksen jälkeiseen työllistymi-seen. Koulutustarpeen ennakointia kehitetään yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa ja ammatillisen lisäkoulutuksen hankinnalla edistetään ammattitutkintojärjestelmän laajentamista, elinikäistä oppimista sekä koulutuksen ja työelämän yhteistyötä. Opetustoimen henkilöstökoulutusta toteutetaan ottaen huo-mioon koululainsäädännön uudistuksen toteuttamiseen liittyvät tarpeet.

Turun kaupungin aikuiskoulutusstrategiassa 2000-2003 tavoitteeksi on asetettu laadukas ammatillisen ja vapaan sivistystyön oppilaitosverkosto, kaikki ammattialat käsittävä koulutustarjonta ja monipuolinen vapaan sivistystyön tarjonta, hedelmällinen yhteistyö koulutuksen ostajien ja tarjoajien välillä sekä erin-omaiset tekniset valmiudet elinikäisen oppimisen toteuttamiseen.

Näiden valtakunnallisten ja alueellisten tavoitteiden lisäksi on Varsinais-Suomessa syytä korostaa erityi-sesti seuraavia koulutukseen liittyviä tavoitteita:

Keskeiset korkeakouluopetukseen ja tutkimukseen liittyvät tavoitteet maakuntatasolla:• Kasvavien alojen tietoteollisuuden, uusmedian ja biotekniikan korkeasti koulututun työvoiman saannin

turvaaminen (ml. muuntokoulutus)• Erityisesti teknillisen korkeakouluopetuksen (DI-koulutus) resurssien turvaaminen• Yliopistojen ja korkeakoulujen tiedekuntarajojen madaltaminen ja yhteistyön kehittäminen• Yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten yhteistyön tiivistäminen • Turun ammattikorkeakoulun toimipiste- ja koulutusohjelmaverkon kehittäminen ja vahvuuksien etsimi-

nen työnjakoa selkeyttämällä lähtökohtana alueelliset kehittämistarpeet • Alueen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen osuuden lisääminen osaamiskeskustoiminnassa• Edellytysten luominen kansainvälisesti korkeatasoisten tutkimusyksiköiden syntymiselle Varsinais-

Suomessa• Korkeakoulujen yritysyhteistyön lisääminen• Aktiivinen osallistuminen EU:n 5. ja 6. puiteohjelmaan

Keskeiset ammatillisen nuorisoasteen koulutuksen tavoitteet maakuntatasolla: • Jatko-opintomahdollisuuksien tarjoaminen kaikille kohtuullisella etäisyydellä kotipaikkakunnalta• Nuorten ammatillisen peruskoulutuksen tarjonnan suuntaaminen erityisesti työvoimapulan uhkaamille

aloille

53


• Yrityselämän vastuun lisääminen koulutuksen hankinnan suunnittelussa ja ennakoinnissa• Koulutuksen työelämälähtöisyyden varmistaminen siten, että oppilaitoksista valmistuville annetaan

vakuutus työelämässä tarvittavien ammattitaitojen hallinnasta• Alueellisen oppilaitosyhteistyön edistäminen lukioiden ja ammatillisen koulutuksen välillä koulutus-

tarjonnan monipuolistamiseksi• Tyttöjen ja naisten osuuden lisääminen tietotekniikan koulutuksessa ja sitä kautta alan työpaikoilla • Ammatillisen koulutuksen kehittäminen entistä enemmän alueellista kehitystä tukevaksi• Elintarvikeklusterin koulutuksellisten edellytysten säilyminen ja vahvistaminen• Ruotsinkielisen koulutustarjonnan turvaaminen • Kädentaitojen elvyttäminen

Keskeiset aikuiskoulutukseen liittyvät tavoitteet:• Vapaan sivistystyön ja avoimen yliopiston ja muiden koulutuksen järjestäjien tukeminen tietoyhteis-

kuntataitoihin tähtäävän koulutuksen järjestämisessä• Elinikäisen oppimisen edellytysten edistäminen, erityisesti aikuisten koulutuksen saatavuuteen ja

alueelliseen tasa-arvoon panostaminen• Koulutukseen hakeutumisen ja opintojen läpiviemisen tukeminen kehittämällä henkilökohtaista opin-

to-ohjausta ja neuvontaa sekä luomalla uusia koulutuksen ohjausjärjestelmiä• Työvoimakapeikkojen poistaminen aikuiskoulutuksella• Yrityselämän vastuun lisääminen koulutuksen hankinnan suunnittelussa, ennakoinnissa ja rahoituk-

sessa• Kielitaidon lisääminen• Henkilöstökoulutuksen aseman vahvistaminen

Syrjäytymisen ehkäiseminen ja siihen liittyvät tavoitteet:• panostaminen varhaiskasvatukseen ja oppimisvalmiuksien kehittämiseen • kouluvaikeuksissa olevien nuorten tukeminen luomalla erilaisia vaihtoehtoisia opiskelun ja työhön

oppimisen yhdistelmiä• toimenpiteiden suuntaaminen koulutuksen aloittamisvaikeuksien voittamiseen, opiskelutaitoihin ja

tietotekniikan käyttöön• työssä oppimisen edistäminen

6.1 Kehittämisstrategia

Ohjelman keskeinen ajatus on miten osaaminen ja koulutus saadaan tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla alueellista kehitystä ja sitä kautta työllisyyttä ja yleistä hyvinvointia ja miten koulutuksella voidaan kehittää alueen elinkeinorakennetta haluttuun suuntaan. Alueellisilta toimijoilta vaaditaan tietoa tulevista työmarkkinoista ja koulutustarpeista. Oppilaitosten, tutkimuslaitosten, osaamiskeskusten ja korkeakoulu-jen tulee olla kiinteässä yhteydessä käytännön yritystoimintaan ja niiden tulee rakentaa toimivia yhteis-työmuotoja. Samalla oppilaitosten tulee koko ajan huolehtia oman perusopetuksensa tasosta.

Alueiden täytyy menestyäkseen omaksua tiedontuottamisen ja jatkuvan oppimisen periaatteet. Oppivan alueen avaintekijöitä ovat inhimillinen vuorovaikutus ja ne toiminnot, jotka tukevat vuorovaikutteista op-

6. Kehittämisstrategia ja toimenpiteet

54


pimista. Yritysten kehittymiselle ja kilpailukyvyn vahvistumiselle on olennaisen tärkeää, että viimeisin tuotekehitys- ja teknologiatietämys on tehokkaasti käytettävissä. Houkutellakseen työvoimaa ja yrityksiä alueellisten toimijoiden tulee luoda edellytykset monimuotoiselle elinkeino- ja kulttuurielämälle. Kulttuu-ri- ja ympäristöarvoilla tulee olemaan entistä suurempi merkitys osaavan työvoiman rekrytoinnissa.

Koulutuspolitiikkaan vaikuttavia yhteiskunnan kehitystekijöitä on useita. Maailmantalouden yhdentymi-sen johdosta yksittäiset kansantaloudet ovat entistä alttiimpia no-peille muutoksille. Sekä tämä että tie-totekniikan nopea kehitys muuttavat elinkeino- ja ammattirakenteita ja työtehtävien sisältöjä aikaisempaa nopeammin. Yksilötasolla tämä merkitsee tarvetta jatkuvaan osaamisen päivittämiseen. Maakunnan kas-vuodotukset, uuden yritystoiminnan käynnistäminen alueella sekä jo olemassa olevan korkeaa osaamista hyödyntävän teollisuuden laajeneminen pohjautuvat joko alueella tuotettuun tai tänne hankittuun osaami-seen. Odotettavissa oleva työvoimapula ja työikäisen väestön keski-iän kohoaminen edellyttävät panos-tamista nykyisin työssä olevan väestön jatko- ja uudelleenkouluttamiseen.

Kansainväliset kontaktit tulevat lisääntymään ja koulutuksella pystytään luomaan valmiuksia hedelmälli-selle yhteistyölle yli rajojen. Monikulttuurisuus tulee lisääntymään maakunnassamme. Se antaa toisaal-ta uusia voimavaroja, mutta toisaalta vaatii myös lisäresursseja. Joka tapauksessa monikulttuurisuus on hyödynnettävissä alueellisessa kehittämisessä.

Elinkeinorakenteen muutos vähentää perinteisiä työtehtäviä alkutuotannossa samalla kun palvelualojen ja korkean teknologian työpaikat lisääntyvät. Samoin on kiinnitettävä huomiota työvoimatarpeen ja koulu-tuksen alueelliseen kohtaamiseen. Uuden tekniikan käyttöönotto asettaa opetukselle ja koko koulutusalal-le suuria haasteita. Työelämän ja opiskelun yhteydet korostuvat ammattitaitovaatimusten muuttuessa.

Koulutuksen kehittämisen keskeisinä kriteereinä tulee olla tuloksellisuus, korkea laatu, koulutuksellinen tasa-arvo ja elinikäisen oppimisen periaate. Tuloksellisuutta voidaan mitata esim. oppilaitoksista valmis-tuneiden määrällä, työhön sijoittumisella koulutuksen jälkeen ja yleisellä koulutustason kehittymisellä. Vastuu koulutuksen yleisestä kehittämisestä on ensisijaisesti opetusministeriöllä ja sen alaisilla läänien sivistysosastoilla.

6.2 Toimintalinja ja toimenpidekokonaisuudet

Osaava Varsinais-Suomi -ohjelma toteuttaa osaltaan Varsinais-Suomen maakuntaohjelmaa ja erityisesti sen osaamiseen liittyvää painopistettä, jota täsmennetään tällä ohjelmalla. Ohjelmalle on valittu vain yksi toimintalinja, joka jakaantuu toimenpidekokonaisuuksiin ja yksittäisiin toimenpide-esityksiin.

Ohjelman toimintalinja: Koulutus ja osaaminen tukemaan alueellista kehitystä ja sitä kautta työllisyyttä ja asukkaiden hyvinvointia.

Koko ohjelmaa koskevia painotuksia ovat tietoyhteiskuntavalmiuksien, elinikäisen oppimisen, kestävän kehityksen ja kansainvälistymisen edellytysten edistäminen.

55


Ammattitaitovaatimusten kasvu ja nopea sisällöllinen muutos sekä väestön koulutustasoerot edellyttävät elinikäisen oppimisen korostamista kaikilla tasoilla. Elinikäinen oppiminen vaatii myös oppimisvälineiden ja oppimistaitojen kehittämistä niin peruskoulutuksessa kuin myöhemmässäkin koulutuksessa. Kaikessa koulutuksessa tulee muistaa tietoteknisten valmiuksien kehittäminen. Myös kansainvälistymiseen ja kes-tävään kehitykseen tähtääviä toimenpiteitä tulee tarvittaessa edistää kaikilla osaamisen tasoilla.

Varsinais-Suomi on siitä onnellisessa asemassa, että täällä on saatavissa lähes kaikkea opetusta sekä suomen että ruotsin kielellä ja lisäksi useita aineita voi opiskella myös muilla kielillä. Yhteistyötä suomen- ja ruotsinkielisen opetuksen järjestämisessä ja opiskelussa tulisi lisätä.

Keskeiset maakunnalliset osaamiseen liittyvät kehittämiskohteet sijoittuvat seuraavien toimenpidekoko-naisuuksien alle:

Toimenpidekokonaisuus 1: Tiedon ja korkean osaamisen Varsinais-Suomi

Kolmen yliopiston ja monen ammattikorkeakouluyksikön johdosta Varsinais-Suomella on hyvät mahdol-lisuudet profiloitua korkean osaamisen maakuntana. Korkeakoulujen ensisijainen tehtävä on niiden pe-rusopetuksen ja -tutkimuksen harjoittaminen. Osaaminen ja sivistys ovat niiden varassa suhdanteista riippumatta. Tiedekorkeakoulujen toiminnan elinehtona on valtion budjetin kautta ohjautuva riittävä perus-rahoitus, jota käytetään opetukseen ja perustutkimukseen. Perusopetuksen ja - tutkimuksen tason turvaa-minen edellyttää korotusta nykyiseen rahoitustasoon. Korkeakoululaitokselta odotetaan myös aktiivista roolia koko maakunnan kehittämisessä. Tavoitteena on osaamiseen liittyvien työpaikkojen ja yritysten li-sääminen, uuden teknologian sovellusten siirron ja käyttöönoton edistäminen, koulutus- ja tutkimuslaitos-ten, julkishallinnon sekä yritysten välisen yhteistyön tukeminen.

Toimenpidekokonaisuuden toteuttaminen vaatii seuraavia toimenpiteitä:• Teknillisen korkeakouluopetuksen laajentaminen edelleen korkeakoulujen välistä yhteistyötä tiivistä-

mällä• Korkeaa osaamista hyödyntävien yksiköiden aikaansaaminen maakuntaan• Osaamiskeskustoiminnan vahvistaminen ja teknologiakeskuksen roolin selkeyttäminen• Panostaminen uusiin kasvutoimialoihin mm. lisäämällä tutkimusrahoitusta ja koulutusta näille aloille• Avainklusterien tunnistaminen ja tukeminen • Korkeakoulujen kansainvälisten yhteyksien selkiinnyttäminen sekä alueen yritysyhteyksien luominen • Korkeakoulujen täydennyskoulutuskeskusten roolin selkeyttäminen ja yhteistyön lisääminen • Vieraskielisen opetuksen ja tietoteknisten valmiuksien lisääminen kaikilla tasoilla

Edellä esitettyjä toimenpide-ehdotuksia tulisi täydentää erillisillä kehittämistoimenpiteillä, joista kiireelli-simmät on esitetty seuraavassa.

Erilliset tutkimus- ja kehittämisyksiköt antavat tehokkaasti kasvusysäyksiä koko alueen kehittymiselle. Valtio ei ole aiemmin sijoittanut Varsinais-Suomeen omia tutkimusyksiköitään. Tutkimus- ja kehittämis-yksiköiden käynnistäminen vaatii tuekseen myös julkista rahoitusta. Funktionaalisten elintarvikkeiden ke-hittämiskeskuksen aikaan saaminen on maakunnan tärkeimpiä hankkeita. Laadukkaiden ja terveellisten elintarvikkeiden aikaansaaminen edellyttää aina korkeaa osaamista myös ketjun alkupäässä.

56


Käynnistetään, sosiaalialan osaamis/resurssikeskus ja jatketaan toimia VTT:n tutkimusyksikön ja funktionaalisten elintarvikkeiden kehityskeskuksen kehittämiseksi Varsinais-Suomessa.

Lähitulevaisuudessa virtuaaliopetus muodostaa tärkeän osan opetuksen tarjonnasta. Turun yliopiston kaikki tiedekunnat ovat rakentamassa Suomeen virtuaaliyliopistoa. Opiskelumahdollisuudet halutaan tar-jota laajemmin yliopiston opiskelijoiden ja muiden suomalaisten ja ulkomaisten opiskelijoiden käyttöön. Opetusministeriö on myöntänyt yliopistolle erillisrahoitusta virtuaaliyliopistohankkeisiin. Virtuaaliopetuk-sen toteuttamisessa tulee soveltaa hajautettua mallia siten, että myös Turun ulkopuolella sijaitsevissa oppilaitoksissa on mahdollista verkko-opiskelun tutorointi sekä osallistuminen oppimisaineistojen tuotta-

miseen.

Virtuaaliopetus hyödyntämään kaikkia kouluasteita koko maakunnassa

Kaikilla Turun yliopistoilla ja Turun ammattikorkeakoululla on oma täydennyskoulutuskeskuksensa, joilla on varsin laaja koulutustarjonta. Yhteistyöllä on mahdollista säästää resursseissa ja nostaa koulutuksen tasoa. Sitä kautta on parempi mahdollisuus päästä mukaan moniin EU:n rahoituslähteisiin.

Selvitetään mahdollisuudet tiivistää korkeakoulujen täydennyskoulutuskeskusten yhteistyötä ja edis-tää työnjakoa sekä selvitetään täydennyskoulutuskeskusten rooli välittäjäorganisaatioina tieteen hyödyntämisessä erityisesti pk-yrityksissä.

Varsinais-Suomen osaamiskeskusohjelmaehdotuksessa vuonna 1998 esitettiin tietotekniikan osaamis-alan säilyttämistä edelleen Varsinais-Suomessa uudella ohjelmakaudella. Valtioneuvosto ei kuitenkaan hyväksynyt sitä toteutettavaksi Varsinais-Suomessa. Maakunnassa on käynnistetty vapaaehtoisesti IT-osaamisala. Osaamiskeskustoiminta vaatii säännöllistä arviointia ja mahdollisuuksia tehdä muutoksia. Nykyisen osaamiskeskusohjelmakauden 1999-2006 puolivälissä suoritetaan osaamiskeskusten väliarvi-ointi.

Osaamiskeskustoimintaa laajennetaan tietotekniikan osaamisalalle sekä valmistellaan uusien alojen ottamista mukaan osaamiskeskustoimintaan (esim. sosiaaliset innovaatiot ja metallialan/laivanrakennuksen osaamiskeskus).

Uudet kasvualat vaativat uusia suunnattuja koulutusohjelmia kuten mm. terveystieteiden bioalan koulu-tus (aloitettu), biotekniikan DI-koulutus, proviisorikoulutus, bioinformatiikan ja –matematiikan koulutusoh-jelma. Lounais-Suomen IT–strategiaselvitykseen ja Varsinais-Suomen telematiikka-hankkeeseen sisältyy myös koulutusosioita.

Tuetaan kasvualoille suunnattujen uusien koulutusohjelmien käynnistämistä.

Kansainvälinen yhteistyö, kansainvälisten asiantuntijoiden sekä monikansallisten tutkimus- ja kehittämis-yksiköiden sijoittuminen edellyttävät hyvin toimivaa palveluverkostoa ja infrastruktuuria. Peruskouluissa ja lukioissa on ns. kieliluokkia ja mm. Turun ammattikorkeakoulussa on viisi kokonaan englanninkielistä koulutusohjelmaa, mutta alueelta puuttuu varsinainen kansainvälinen koulu.

Perustetaan Turkuun oppivelvollisuusikäisille tarkoitettu kansainvälinen koulu.

57


Matemaattis-luonnontieteellisen alan opiskelijoiden keskeyttämisprosentti on korkea. Turun yliopistossa 30% fysiikan opiskelijoista, 60% kemian ja 47% matematiikan opiskelijoista suorittaa tutkinnon

Käynnistetään selvitys matemaattisten aineiden keskeytysten syiden selvittämiseksi ja korjaustoi-menpiteiden toteuttamiseksi.

Toimenpidekokonaisuus 2: Seudullisten osaamispisteiden kehittäminen

Opetuksen alueellinen saavutettavuus ja koulutustason nosto ovat oppilaitosten ja seutukuntien yhteisiä haasteita. Jokaisessa seutukunnassa tulee olla vähintään yksi toisen asteen tasoinen ammatillinen op-pilaitos tai sen toimipiste. Seutukuntien omiin paikallisiin lähtökohtiin ja tarpeisiin perustuvien yritys-lähtöisten osaamispisteiden luominen palvelee seutukuntien osaamistarpeita. Osaamispisteiden rungon seutukunnissa muodostavat alueen ammatilliset toisen asteen oppilaitokset. Koulutusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän välisten tiiviiden yhteyksien kehittäminen on keskeistä osaamistason kohottamisessa seutukunnissa. Tavoitteena on saada aikaan uudella tavalla tuotettua tutkimustietoa ja menetelmällistä osaamista. Oppilaitoksilla on oma roolinsa myös seutukuntien kehittämisohjelmien laadinnassa ja toteu-tuksessa.

Toimintalinjan toteuttamiseen liittyy seuraavia toimenpiteitä:• Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulun tulosyksiköiden alueellinen yhteistyö ja niiden

roolin vahvistaminen seudullisessa kehittämisessä• Työelämän ja koulutuksen järjestäjien verkottaminen seudullisesti• Ammattikorkeakoulun tulosyksiköiden välisen työnjaon selkeyttäminen seutukuntien vahvuuksien

pohjalta• Alueellinen (seudullinen) opiskelun tietoja neuvontapalvelu


Yliopistojen ja korkeakoulujen tehtävää alueellisessa kehittämisessä on korostettu viime aikoina useassa yhteydessä. Elinkeinoelämän johtohenkilöiden nimeäminen seutukuntien osaamispisteiden yhteyshenki-löiksi (”kummeiksi”) motivoisi koko alueen elinkeinoelämää.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulu luovat pysyvän ja päivittäisen yhteyden seutukuntien kehittämis-keskuksiin, esim. yritysjohtajakummit

Ammattikorkeakoulujen perustamisen yhteydessä suurin osa ammatillisten oppilaitosten opistotason aloi-tuspaikoista siirtyi ammattikorkeakouluihin. Nyt on aika saada ammattikorkeakoulun yksiköt ja toisen as-teen oppilaitokset kattavaan yhteistoimintaan. Seutukuntien osaamispisteiden aikaansaaminen on otettu tavoitteeksi myös Varsinais-Suomen tavoite 2- ohjelmassa. Osaamispisteiden perustaminen on tarpeen ensi vaiheessa muissa kuin Turun seutukunnassa. Vakka-Suomessa on käynnistymässä neljä osaamispis-teiden kehittämiseen liittyvää hanketta. Osaamispisteiden tehtävänä olisi myös yritysideoiden varhaisvai-heen tukeminen ja käynnistäminen

58


Tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisohjelmassa ammattikorkeakouluille annetaan uusia tehtäviä ja re-sursseja mm. tutkimus- ja kehittämistyössä. Oppilaitosten kehittämistä yritysten ja erilaisten alueellisten osaajien yhteistyöverkostoksi tulee jatkaa. Verkostoituminen tuo synergiaetuja sekä siihen osallistuville että myös kehittämiskohteena oleville tahoille.

Seutukuntiin muodostetaan yhteistyössä kehittämiskeskusten, alueen oppilaitosten, korkeakoulujen ja alueen elinkeinoelämän kanssa seudulliset osaamispisteet, jotka voisivat toimia myös eräänlai-sina ”yrityshautomoina”.

Seudulliset kehittämiskeskukset yhdessä alueen oppilaitosten, työvoimaviranomaisten ja työmarkkina-järjestöjen kanssa perustavat alueelliset opiskelun neuvontapisteet, joista tietoa jaetaan niin nuorille kuin aikuisopiskelijoillekin. Seudulliset kehittämiskeskukset kokoavat alueensa koulutusparlamentin ja auttavat muutoinkin kuntia yhteistoimintaan koulutusasioissa. Työssä olevien, ammatillista koulutusta vailla olevien henkilöiden ammatillisen perus- ja jatkokoulutuksen tarve tulee selvittää ja tyydyttää.

Seudullisten osaamispisteiden yhteyteen järjestetään neuvontapiste, jossa annetaan ohjausta eri-tyisesti aikuisopiskelijoille ja koulunsa kesken jättäneille nuorille.

Opetusministeriö on käynnistänyt kampanjan ammatillisen koulutuksen aseman ja arvostuksen paranta-miseksi. Sen tavoitteena on mm. lisätä tietoa ammatillisesta koulutuksesta ja lähentää koulutusta ja työ-elämää toisiinsa.

Käynnistetään seutukuntakohtaiset toisen asteen ammatillisen koulutuksen imagokampanjat, eri-tyisesti korostetaan kone- ja metallialan sekä rakennusalan ja käden taitojen suosion lisäämistä.

Eri hallinnonalojen yhteistyönä toteutetaan koko maassa ”yrittäjyyshanketta”, johon sisältyy myös kou-lutusosioita. Varsinais-Suomen vuoden 2001 teema on ”Varsinais-Suomi yrittäjyyden ykköseksi”. Lisäksi Varsinais-Suomessa on käynnissä yrittäjyysvuosikymmen -hanke.

Yrittäjyyskasvatuksen kokonaisvaltainen sisäistäminen seutukuntatasolla koulujen ja oppilaitos-ten opetussuunnitelmiin ja -ohjelmiin ja siihen liittyvä opettajien valmennus.

Toimenpidekokonaisuus 3: Koulutuksen ja työelämän yhteyksien tiivistäminen

Työelämän ja koulutuksen välinen yhteistyö on viime vuosina tiivistynyt merkittävästi. Tästä ovat osoitukse-na mm. työssä oppimisjaksot, oppisopimuskoulutuksen suosion kasvu, näyttötutkinnot sekä elinkeinoelä-män edustajien osallistuminen ammatillisen koulutuksen hankintapäätösten valmisteluun. Ammatillinen koulutus on kuitenkin Suomessa oppilaitoskeskeistä ja yhteistä kieltä työelämän kanssa on joskus vaikea löytää. Opettajille yhteydet yrityksiin ja toimipaikkoihin ovat välttämättömiä oman opetusalan tuntemuk-sen syventämiseksi.

Toimintalinjan toteuttamiseen liittyvät seuraavat toimenpiteet:• Elinkeinoelämän vastuun lisääminen ammatillisen koulutuksen sisällön suunnittelussa ja kohdentamisessa• Työssä oppimisen lisääminen; lisätään työpaikkaohjausta ja tiedotusta

59


• Oppisopimuskoulutuksesta kehitetään kilpailukykyinen vaihtoehto toisen asteen ammatillisen koulutuksen väylä-nä

• Yrittäjäkoulutuksen sisällöllinen kehittäminen ja yrittäjyyskasvatuksen lisääminen• Työnantajien kanssa yhdessä järjestettävä työvoimakoulutus ja muu ammatillinen aikuiskoulutus työvoimakapeik-

kojen ja suhdanne vaihtelujen tasaajana• Työpaikoilla tapahtuva jatkuva kouluttaminen (henkilöstökoulutus)


Koulutuksen ja työelämän lähentämiseen on etsitty monia ratkaisuja. Mm. Englannissa ja Saksassa elinkei-noelämän järjestöillä on merkittävä asema ammatillisesta koulutuksesta päätettäessä sekä opintosuun-nitelmaa laadittaessa että koulutusta hankittaessa. Eräissä seutukunnissa on kiinnostusta kokeilla, miten koulutuksen hankinta ja työelämään sijoittuminen onnistuu yrittäjävetoisten koulutustoimikuntien toimesta.

Etsitään uusia muotoja, joissa työnantajat voisivat entistä enemmän osallistua koulutusohjelmien suunnitteluun ja koulutuksen hankintaan (räätälöidyt koulutusmallit).

Varsinais-Suomessa työvoimapulasta kärsiviä aloja tällä hetkellä ovat metalli- ja elektroniikka-ala, ra-kennusala, kauppa ja hallinto ja eräät yksityiset palvelualat. Liike-elämän palveluiden (mm. ATK- ja tutkimuspalvelut, tili- ja mainostoimistot, huolinta-ala) kehitys on ollut viime vuosina voimakasta Varsi-nais-Suomessa. Koulutuksessa tulee varautua tietoteknisten yrityspalveluyritysten kasvuun sopivilla kou-lutusmoduleilla. Työvoimapulasta kärsivien yritysten tulisi kiinnittää alan opiskelijat jo opiskelun alkaessa lupaamalla harjoittelu- ja työpaikan. Harjoittelupaikkojen löytymistä tulisi edistää erilaisin työpaikka- ja työnantajapörssien muodostamisen avulla.

Työvoimapulasta kärsiville tai sen uhkaamille aloille turvataan nuorisoasteen ammatillisen koulu-tuksen aloituspaikkoja sekä ammatillisia lisä- ja aikuiskoulutuspaikkoja.

Oppisopimuskoulutus on jatkuvasti lisännyt suosiotaan. Varsinais-Suomessa oppisopimuksella koulutet-tavien määrä on tällä hetkellä noin 2000 vuodessa. Määrä on kaksinkertaistunut viime vuosina. Ongelma-na ovat olleet siihen liittyvät rajoitukset ja oppisopimuskoulutukseen soveltuvien työpaikkojen vähäisyys. Toisaalta etenkin pienillä yrityksillä on viime aikoina ollut vaikeuksia saada oppilaita oppisopimuskoulu-tukseen. Oppisopimusvälitys tulisikin järjestää alueellisesti, jotta voitaisiin paremmin taata kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Oppisopimuskoulutusta kehitettäessä tulisi harkita myös malleja, joissa oppiso-pimusta edeltäisi työharjoittelu.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa, jossa tieto vanhenee nopeasti tarvitaan tehokasta ja nopeaa enna-kointia siitä, mitä valmiuksia ja minkälaisia työtehtäviä tulevaisuudessa tarvitaan. Koulutustarpeen arvi-ointiin tulee saada toimiva järjestelmä, jossa myös yritysten ja elinkeinoelämän tarpeet on huomioitu mahdollisimman hyvin.

Oppisopimuskoulutuksen kehittäminen ja oppilaiden rekrytoinnin tehostaminen sekä mestari-kisälli -mallin käyttöönotto esim. työharjoittelussa.

60


Työpaikoilla tapahtuva oppiminen tulee vakiintumaan keskeiseksi osaksi ammatillista koulutusta. Työssä oppimisen laadukas toteuttaminen edellyttää uudenlaista yhteistyötä koulutuksen järjestäjien, oppilai-tosten ja työpaikkojen välillä mm. työpaikkaohjaajien koulutusta. Valtakunnallisesti on tavoitteena, että 20.000 työpaikkaohjaajaa osallistuu keskimäärin kahden viikon koulutukseen. Työpaikkaohjaajien koulu-tusta tulisi järjestää hajautettuna eri puolilla maakuntaa.

Luodaan maakuntaan pysyvä järjestelmä työpaikkaohjaajien koulutusta varten.

Toimenpidekokonaisuus 4: Korkeatasoisen ammatillisen koulutuksen turvaami-

nen

Tavoitteena on alueen työvoiman koulutustason nostaminen ja vähintään ammatillisen perustutkinnon turvaaminen kaikille. Erityisenä tavoitteena on tietoyhteiskuntavalmiuksien antaminen koko väestölle. Opetusministeriön kehittämissuunnitelman mukaan lukion ja ammatillisen koulutuksen määrällisten suh-teiden arvioidaan pysyvän nykyisellä tasolla. Ammatillisen koulutuksen arvostusta ja vetovoimaa on pyrit-ty lisäämään mm. laajentamalla tutkintojen jatko-opintokelpoisuutta. Käden taitojen osaaminen on viime vuosikymmeninä vähentynyt. Käden taidot tulee nostaa uudelleen arvoonsa kaikilla aloilla.

Opettajat ovat alueellisen koulutuksen kehittämisen merkittävä voimavara. Tehtyjen selvitysten mukaan opetushenkilöstön ikärakenne ja pätevyys edellyttävät opettajien koulutuksen lisäämistä tai tehostamis-ta, jotta eri opetustehtäviin saataisiin tulevaisuuden työelämän näkökulmasta ammattitaitoisia opettajia. Erityisesti uusien taitojen oppimisessa opettajilla on katsottu olevan tärkeä asema.

Osaamisesta on tullut uusi tuotantoväline. Heikko koulutustaso korreloi työttömyyteen ja muuhun syrjäy-tymiseen. Opetuksen laadun pitämisenä korkeana oppilaitosten tulee profiloitua sellaisille aloille, joilla niillä on todellista asiantuntemusta. Opetuksen laatutavoitteet tulee asettaa korkealle.

Toimenpidekokonaisuuden toteuttaminen edellyttää seuraavia toimenpiteitä:• Alueellisten erojen eliminoiminen koulutukseen pääsyssä• Jatkuva ennakointityö maakunnan koulutustarpeiden tyydyttämiseksi• Erityisopetuksella turvataan kaikille tarvitsijoille ammatillinen koulutus• Työpajatoiminnan jatkaminen• Opettajien jatko- ja täydennyskoulutuksen tehostaminen (tietotekniset valmiudet, työelämän tarpei-

den huomioon ottaminen) • Ammatillisen koulutuksen arvostuksen nostaminen ja jatkuva vaikuttavuuden arviointi alueellisesti• Kädentaitojen elvyttäminen• Oppilaitosten rakentamishankerahoituksen turvaaminen• Tasa-arvon edistäminen koulutuksessa• Peruskoulun lisäopetuksen ( ent.10- luokka) turvaaminen kaikissa kunnissa • Aikuisväestön koulutustason nostaminen

Käynnistetään koko maakuntaa palveleva erillinen ”ennakointi-yksikkö” ja tuetaan koulutuksen jär-jestäjän valmiuksia hyödyntää laadittuja ennakointitietoja ja -menetelmiä sekä käynnistetään selvi-tys maakunnan kehittämisen edellyttämistä tulevaisuuden ”uusista ammateista”.

61



Työministeriön laatimassa työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelmassa on esitetty hanke, jossa tavoittee-na on henkilöstön työllisyyden tukeminen ja elinikäinen oppiminen pitkäjänteisellä kehittämisellä sekä samalla työyhteisöjen toiminnan kehittäminen.

Työyhteisöjen osaamisen nostamishanke erityisesti pk-yrityksille.

Tällä hetkellä ammatillisen koulutuksen aloituspaikat eivät riitä Turun seudulla. Turun kaupungin toisen asteen ammatillisiin oppilaitoksiin pääsi vuonna 2000 vain 57,5 % hakijoista, muualla Varsinais-Suomes-sa pääsyprosentti oli 97,8. Ammattikorkeakoulujen osalta sisäänpääsyprosentit olivat Turussa 23,3 ja muualle Varsinais-Suomessa 30,1 %. Turun seutu vetää opiskelijoita muualta maakunnasta sillä seurauk-sella, että kokonaan ilman opiskelupaikkaa jäävät peruskoulussa heikommin pärjänneet turkulaiset nuo-ret. Varsinais-Suomessa alkutuotannon osuus on merkittävä ja myös täydennyskoulutustarve alalla on suuri. Huolimatta alkutuotannon työpaikkojen ennakoidusta vähenemisestä, alan koulutuspaikat tulee tur-vata Varsinais-Suomessa.

Varsinais-Suomessa koulutuspalvelujen saavutettavuus on yleisesti ottaen hyvä. Turunmaalla kuitenkin ongelmana on se, että saaristossa asuvien opiskelijoiden koulumatkat muodostuvat etäisyyksien takia hankaliksi. Yksi ratkaisu tähän on etäopiskelun laajentaminen erityisesti saaristossa. Etäopetusta kehi-tettäessä on varmistettava rahoituksen riittävyys myös tietokoneiden ja -liikenneyhteyksien saamiseen.

Edistetään tietotekniikan mm. etäopetuksen hyväksikäyttöä alueellisten erojen tasaamiseksi koulutus-palveluissa.

Opettajat ovat avainasemassa koulutuksen kehittämisessä. He ovat pitkälle vastuussa koulutuksen laa-dusta. Mm. ennakointi ja oppilaitoksen strateginen kehittäminen toteutuvat käytännössä opettajien kautta. Tämän hetken suurimpana hasteena on tietoyhteiskunta, joka antaa sekä mahdollisuuksia että ke-hittämishaasteita. Opettajilla pitää olla mahdollisuus saada jatko- ja täydennyskoulutusta säännöllisesti. Tutkimusten mukaan opettajista 54 % oli viime vuosien aikana saanut tietotekniikkaan liittyvää koulutus-ta. Silti Sitran selvitysten mukaan vain alle neljnnes opettajista katsoi hallitsevansa tietoja viestintätek-niikan opetuskäytön riittävästi.

Toteutetaan tietoja viestintätekniikan käytön koulutusohjelma opetushenkilöstölle.

Tällä hetkellä Varsinais-Suomessa ei ole merkittävää tarvetta kokonaan uusien ammatillisten oppilaitos-rakennusten rakentamiseksi. Sen sijaan tarvetta on peruskorjaukseen, lisärakentamiseen ja laitehankin-toihin sekä ajantasaisen varustetason ylläpitämiseen. Korkeakouluilla on omat rakentamisohjelmansa, joiden toteuttaminen on välttämätöntä opetuksen tason turvaamiseksi.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja lisätään maakunnan tarvetta vastaavasti.

62


Huolehditaan tarvittavien oppilaitosinvestointien toteuttamisesta.

Koulutus on perinteisesti jakautunut tyttöjen ja poikien aloihin. Samalla myös työelämässä on paremmin palkatut miesten ammatit ja huonommin palkatut naisten ammatit. Tällä hetkellä on kysyntää metalli- ja elektroniikka-alan osaajista, joihin toivotaan erityisesti tyttöjen kouluttautuvan entistä enemmän. Kiin-nostusta matemaattisten aineiden opiskeluun tulee lisätä jo peruskoulussa.

Käynnistetään projekti: Tytöt tekniikan ja matematiikan osaajiksi.

Ohjelman linjaukset ovat yhteneväisiä Varsinais-Suomen kehittämisohjelman/maakuntaohjelman ja alu-eellisten tavoiteohjelmien kanssa. Ohjelmaan on pyritty kokoamaan ne keskeiset koulutusta koskevat toi-menpiteet, joilla on merkitystä alueellisen kehittämisen kannalta. Ohjelma tukee ja toisaalta tarkentaa niitä linjauksia, joita on esitetty maakunnan ohjelmissa

7.1 Ohjelman ympäristö- ja muut vaikutukset

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaan ympäristövaikutukset on selvitettävä ja arvioitava riittävässä määrin viranomaisten valmistellessa sellaisia suunnitelmia ja ohjelmia, joiden toteuttamisella saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Ohjelmien ympäristövaikutusten arvioin-nin tavoitteena on edistää ympäristönäkökohtien huomioonottamista ohjelmissa ja niitä toteuttavassa päätöksenteossa.

Alueellisen koulutusohjelman vaikutukset ovat ensisijaisesti taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurillisia. Varsinais-Suomessa osaaminen ja tieteenharjoittaminen ovat perinteisesti olleet korkeatasoisia ja niitä käytetään voimavaroina maakunnan kehittämisessä. Toimenpiteillä pyritään opetuksen ja tutkimuksen keinoin vahvistamaan maakunnan tietotaitoa ja sitä kautta myös parantamaan työllisyyttä. Ohjelman toi-menpiteet nojautuvat jo rakennettuihin ja pitkälle järjestäytyneisiin toimintayksiköihin (oppilaitokset), jot-ka rakennuksina ja laitoksina ovat vakiinnuttaneet asemansa ympäristössään.

Ehdotetuilla toimenpidekokonaisuuksilla on välillisesti positiivisia vaikutuksia ihmisten elinoloihin ja viih-tyvyyteen. Tietotekniikan kehittyessä tietoliikenteen käyttö yleistyy entisestään ja sillä on vähentävää vai-kutusta mm. kulkuliikenteeseen.

7. Toimenpiteiden vaikutukset ja rahoitus

63


Yksilötasolla ohjelman merkittävin vaikutus on koulutustason ja opetuksen tason kohoaminen. Sillä on myös syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus. Alueellisesti ohjelma toteutuessaan edistää tasa-arvoa. Suku-puolten välistä tasa-arvoa pyritään edistämään mm. minimoimalla erottelua miesten ja naisten koulutus-aloihin sekä töihin.

7.2 Kansalliset rahoitusmahdollisuudet

Koulutus rahoitetaan pääasiassa valtion budjetin kautta. Opetusministeriön hallinnonalalla on vuonna 2001 käytettävissä määrärahoja seuraavasti: yliopisto-opetus ja -tutkimus 6,5 miljardia mk, ammattikor-keakouluopetus 1,7 miljardia mk, ammatillinen koulutus 2,6 miljardia mk sekä ammatillinen lisäkoulutus ja vapaa sivistystyö 1, 6 miljardia mk. Työministeriön hallinnonalalla työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ostopalveluihin on varattu 789 mmk.

Opetusministeriön hallinnonalalla on määrärahoja myös kehittämistoimintaan, jota voi käyttää mm. kehit-tämis-, kokeilu, -suunnittelu, -tutkimus- ja tiedotustoiminnasta aiheutuvien menojen maksamiseen. Osa Veikkauksen tuotosta osoitetaan tieteen edistämishankkeisiin, joissa voi olla yhteistyökumppaneina myös ammatillisia oppilaitoksia.

Yliopistojen ja korkeakoulujen erillisten tutkimushankkeiden rahoittajina on Suomen Akatemia. SITRA, TEKES sekä myös nykyään enenevässä määrin yrityselämä ja kunnat.

Paikallistasolla oppilaitosten ylläpitäjillä ei ole kovinkaan paljoa liikkumavaraa koulutuksen järjestämises-sä. Monet kunnat myöntävät osarahoitusta erilaisiin alueellisiin kehittämishankkeisiin.

Kuntien ja kuntayhtymien kaikista menoista sivistystoimen osuus on keskimäärin noin 25%. Kuntien saa-mista valtionosuuksista sivistystoimen osuus on noin 40%.

Maakuntien liitoille on vuosittain käytettävissään maakunnan kehittämisrahaa, jota voidaan myöntää lähinnä elinkeinoelämää tukeville kehittämishankkeille. Varsinais-Suomen liiton saama maakunnanke-hittämisraha on viime vuosina vaihdellut yhteensä 0,7-2,5 mmk. Kehittämisrahalla on käytännössä mah-dollisuus rahoittaa vuosittain yhtä koulutukseen liittyvää kehittämishanketta.

Maakunnan kehittämisrahasta on vuosittain varattu tietty osuus käytettäväksi osaamiskeskusohjelman perusrahoitukseen. Varsinais-Suomen osaamiskeskuksen osuus viime vuosina on ollut 2,8 mmk.

7.3 EU:n tarjoamat rahoitusmahdollisuudet

Rakennerahastot ovat EU:n väline vähentää alueellisia kehityseroja EU:n alueella. Rakennerahastojen määrärahat on tarkoitettu ensisijaisesti uusien työpaikkojen luomiseen, tuotannollisten investointien tu-kemiseen ja innovatiivisten hankkeiden käynnistämiseen. Ohjelmakaudella 2000-2006 rakennerahastojen rahoitusta ohjataan kolmen eri tavoitteen perusteella. Tavoite 1 -alue käsittää Suomessa heikoimmin ke-

64


hittyneet alueet eli Pohjois- ja Itä-Suomen. Tavoite 2 käsittää rakennemuutosalueet, Varsinais-Suomesta on mukanasaaristo ja Vakka-Suomen seutukunta sekä Itä-Turun alue. Siirtymäkauden alueita ovat Varsi-nais-Suomessa entiset 5b -alueet, jotka eivät sisälly nykyiseen 2-alueeseen. Tavoite 3 on horisontaalinen ja käsittää koko maan lukuun ottamatta tavoite 1 -aluetta.

Valtaosa Varsinais-Suomen alueellisen koulutusohjelman hankkeista on toteutettavissa EU:n tavoiteohjel-mien kautta.

Varsinais-Suomen tavoite 2- ohjelmassa osaamisen kehittäminen on yksi keskeinen kehittämisen paino-piste, joten ohjelman kautta on saatavissa rahoitusta osaamisen kehittämiseen liittyviin hankkeisiin. Ta-voite 2- ohjelmaa toteutetaan yhteistyössä Varsinais-Suomen liiton ja valtion aluehallintoviranomaisten kanssa. Oheisessa taulukossa on esitetty rahoitussuunnitelma vuodeksi 2001. Rahoitustaso pysyy suurin piirtein samanlaisena koko rahastokauden. Siirtymäkauden osalta EAKR- rahoitus pienenee vuosittain.

Rahoitussuunnitelma Varsinais-Suomen tavoite 2-ohjelmaan (tavoite 2- alue ja siirtymäkauden alue) vuodelle 2001 koskien niitä toimenpidekokonaisuuksia, joissa koulutuksella on keskeinen osuus (1000 mk)

Toimintalinja ja toimenpidekokonaisuus Yhteensä EAKR ESR Valtio Kunnat Yksityinen2.1 Koulutuksen ja tutkimuksen toimintaedellytysten parantaminen 5550 2510 1660 810 5702.2 Koulutuksen saavutettavuuden parantaminen 4120 1430 2100 200 390

Tavoite 3- ohjelma on kehittämisohjelma, jolla etsitään, kokeillaan ja tuotetaan uusia ratkaisuja sekä le-vitetään hyviä käytäntöjä Suomen työvoima-, elinkeino- ja koulutuspolitiikkaan. Koulutuksen ja osaami-sen kehittäminen ovat keskeisiä kehittämiskohteita ohjelmassa. Varsinais-Suomessa tavoite 3 -ohjelmaa toteuttavat TE-keskuksen työvoima- ja yritysosastot sekä Länsi-Suomen lääninhallitus (OPM). Oheisessa taulukossa on esitetty valtion ja EU:n rahoitus toimintalinjoittain tavoite 3- ohjelmalle Varsinais-Suomes-sa. Lisäksi hankkeiden rahoitukseen osallistuvat kunnat ja yksityiset. Rahoitustaso pysyy suurin piirtein ennallaan koko ohjelmakauden.

Tavoite 3-ohjelman rahoituksen käyttösuunnitelma Varsinais-Suomessa vuonna 2000 toimintalinjoittain (1000 mk)

Toimintalinja ja toimenpidekokonaisuus Yhteensä ESR+valtioTL 1 Työvoiman kysynnän hyödyntäminen ja työllistyvyyden edistäminen 17700 TL 2 Tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen työelämässä 10700 TL 3 Koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen, ammatillisen liikkuvuuden edistäminen sekä koulutuksen ja työelämän suhteiden vahvistaminen 9000 TL 4 Osaamispääoman kehittäminen tukemaan yrittäjyyttä, työelämän uudistumista sekä tutkimustulosten ja teknologian hyödyntämistä 21400 Yhteensä 58800

65


Yhteisöaloitteiden kautta saatava tuki koulutukseen

Ohjelmakaudella 2000-2006 toteutetaan neljää yhteisöaloitetta: LEADER +, joka on maaseutualueiden kehittämiseen tarkoitettu ohjelma, URBAN, joka on kaupunkialueiden ongelmien lievittämiseen tähtäävä ohjelma, EQUAL, joka tukee yhteistyötä työelämässä tapahtuvan syrjinnän ja epätasa-arvon poistami-seksi sekä INTEREG III, joka on rajojen yli toteutettava yhteistyöohjelma. Ohjelmia tullaan toteuttamaan Varsinais-Suomessa lukuun ottamatta URBAN- ohjelmaa ja niissä tulee olemaan myös koulutukseen ja osaamiseen liittyviä toimenpiteitä.

Muut koulutukseen ja osaamiseen liittyvät EU- ohjelmat

EU:lla on kaksi merkittävää koulutuksen puiteohjelmaa: Leonardo da Vinci II, jonka tavoitteena on kehittää ammatillista koulutusta sekä Sokrates, joka on peruskouluopetuksen ja korkeamman opetuksen yhteistyö-ohjelma. Niitä täydentää EU:n Nuoriso-ohjelma, joka edistää nuorten kansainvälistymistä.

Leonardo da Vinci II -ohjelmalla on kolme laajaa perustavoitetta: 1) ammatillinen peruskoulutus, 2) amma-tillinen täydennyskoulutus ja 3) kilpailukyky, yrittäjyys sekä oppilaitosten ja työelämän yhteistyö. Ohjelma toimii vuosina 2000-2006. Ohjelmassa on kuusi erilaista toimintoa: liikkuvuus, pilottiprojektit, kieliprojek-tit, verkostot, viiteaineisto ja yhteistoimet. Leonardo- rahoitusta hankkeilleen voivat hakea ammatillista perus- ja täydennyskoulutusta antavat organisaatiot, yksityiset ja julkiset yritykset, työ- ja elinkeinoelä-män järjestöt sekä voittoa tavoittelemattomat järjestöt. EU- rahoituksen osuus vaihtelee alaprojektista riippuen ollen yleensä enintään 50% hankkeen kokonaiskustannuksista.

Sokrates II- ohjelmaa toteutetaan vuosina 2000-2006 ja siinä on kahdeksan alaohjelmaa, jotka käsittele-vät mm. peruskouluopetusta, korkea-asteen opetusta, aikuiskoulutusta, kielten opetusta ja oppimista, etä-opetusta, opetusalan tietoja viestintätekniikkaa sekä seuranta- ja innovaatiotoimintaa. Sokrates pyrkii tavoitteisiinsa seuraavien toimenpiteiden avulla: henkilöiden liikkuvuus, tietotekniikan käyttö, yhteistyö-verkostojen kehittäminen, kielitaito ja kulttuurien tuntemus, innovaatioiden ja laadun kehittäminen pilot-tihankkeiden avulla sekä viiteaineiston kehittäminen.

EU:n nuoriso-ohjelmassa on viisi alaohjelmaa: Nuorten Eurooppa, nuorten eurooppalainen vapaaehtois-työ, nuorisoaloitteet, yhteistoimet sekä liitännäistoimet. Näistä ainakin kolmessa viimeksi mainitussa voi olla mukana koulutukseen liittyviä hankkeita. Koko ohjelman budjetti on 3,1 miljardia mk.

EU:n tutkimuksen 5. puiteohjelma

Viidennen puiteohjelman erillisohjelmat ovat:

1. Elämänlaatu ja luonnonvarojen hallinta (lääketieteet, biotekniikka, maatalous - ja metsätieteet)2. Käyttäjäystävällinen tietoyhteiskunta (informaatioteknologia)3. Kilpailukykyinen ja kestävä kasvu ( perinteinen teollisuustoiminta ja liikenne)4. Energia, ympäristö ja kestävä kehitys (energia ja ympäristö)5. Eurooppalaisen tutkimuksen kansainvälinen rooli (yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehtävä

tutkimusyhteistyö)

66


6. Innovaatio ja pk- yritysten osallistuminen (innovatiivisuuden edistäminen, Craft-ohjelman koordinointi)7. Inhimilliset voimavarat ja sosioekonomisen tietopohjan laajentaminen (tutkija-vaihto, yhteiskunnalli-

nen tutkimus)

Kussakin alaohjelmassa on useita avaintoimintoja, joiden rahoitus vaihtelee, ollen keskimäärin 50 % ko-konaiskustannuksista. Ohjelmien arviointikriteereinä ovat mm. tieteellinen ja teknologinen taso ja niillä tulee olla uutuusarvoa sekä niiden tulee tukea EU:n yhteiskunnallisia tavoitteita. Ohjelmat edellyttävät kansainvälisiä yhteistyökumppaneita ja niiden valmisteluun voi saada rahoitusta TEKESiltä. Suomalaiset korkeakoulut olivat aktiivisesti mukana edellisen puiteohjelman hankkeissa. Vuosina 1995-1998 toteute-tuista puiteohjelman hankkeista Suomeen on arvioitu saatavan 210 milj.euroa.

Koulutusohjelmaa toteutetaan eri tahojen yhteistyönä. Ohjelmaan sisältyvien hanke-esitysten toteuttami-nen edellyttää jo käynnissä olevien hankkeiden selvittämistä ja eri tahojen aktivointia hankkeiden käyn-nistämiseen sekä rahoitusmahdollisuuksien selvittämistä. Ohjelman luonteen vuoksi osa hankkeista on edunvalvontahankkeita, joiden osalta vastuu kuuluu Varsinais-Suomen liitolle. Osa toimenpide-esityksistä on suosituksia, jotka toivotaan omaksuttavan mahdollisimman laajasti ja toteutuvan sitä kautta..

Varsinaiset kehittämishankkeet toteutuvat Varsinais-Suomen kehittämisohjelman ja EU:n tavoiteohjelmi-en kautta.

Varsinais-Suomen kehittämisohjelman seurannan yhteydessä käydään läpi ohjelman kehittämishankkeet ja niiden käynnistyminen, samalla myös tarkistetaan onko noussut esiin uusia kehittämistarpeita. Kou-lutuksen vaikuttavuutta pyritään seuraamaan koulutuksen jälkeisellä sijoittumisella ammattialoittain ja alueellisesti.

8. Toteuttaminen ja seuranta

67


Kirjallisuutta:

Ahlqvist Toni, Mannermaa Mika: Varsinais-Suomen kommunikaatioklusterin pk-yritysten kilpailukyky, kehitysnä-kymät ja työllisyys tulevaisuudessa

Alueellinen maaseudun kehittämisohjelma tavoite 1-ohjelman ulkopuolisille alueille vuosille 2000-2006 Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta/VATT: Työn tulevaisuuden kipupisteitä, 2000 ETLA - PT- PTT: Maakuntien taloudellinen kehitys 1998-2002 ETLA Suhdanne 2/1999 Joensuun yliopiston sosiologian laitos/ Eija Moisseinen, Ilkka Pirilä, Markku Lehikoinen ja Markku Järvenpää:

Visioiden mosaiikit – ESR–ennakoinnin arviointi, Helsinki 1999 Kivinen & Tulkki & Metsä-Tokila & Hyvönen: Työperäiseen koulutukseen Loimaan seutukunnan kehittämiskeskus: Loimaan seutukunnan kehittämisohjelma 200-2006 Maaseutubarometri 1/2000 Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä: Ihmisten maaseutu, Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma vuosille

2001-2004 Metsä-Tokila, Tulkki, Sahonen: Oppilaitoskeskeisyydestä työelämäpainotteiseen ammatilliseen koulutukseen Mäkelä Keijo: Maakuntien ammattirakenne-ennusteet (MARE) Opetushallitus: Ammattikorkeakoulut 2000 Opetushallitus: Koulutusopas peruskoulun jälkeiseen koulutukseen 2000 Opetushallitus: Yliopistojen valintaopas 2000 Opetushallitus: Vuxenutbildning 2000 Opetushallitus: Uusteollistamisohjelma ja koulutus- kehittämishanke 1997 Opetushallitus: Toisen asteen koulutuksen yhteishakutilastot Opetusministeriö: Koulutus ja tutkimus vuosina 1999-2004, kehittämissuunnitelma Opetusministeriö: Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004 Opetusministeriön ja lääninhallituksen välinen tulossopimus vuosille 2000-2002 Pohjois-Karjalan liitto: Pohjois-Karjala – Osaamisen maakunta Pohjois-Savon liitto: Työvoimatarpeen ja ammatillisen koulutuksen kohtaaminen Pohjois-Savossa 1998-1999 Saaristomeren kehittämiskeskus: Turunmaan seutukunnan kehittämisohjelma 200-2006 Salon seudun Yrityspalvelukeskus: Salon seudun aluekehittämisohjelma 2001 Stenholm Pekka, Turun Kauppakorkeakoulu: Elinvoimainen Turku; Turun ja Turun seutukunnan elinkeinoelämän

kehittyminen 1990-luvulla Sisäasiainministeriö: Alueiden työllisyys; Työvoima 2017 Alueraportti Suomen Kuntaliitto: Kunnat ja EU-rahoitus 2000 Suomen Kuntaliitto: Sivistyksen suunta Suomen Kuntaliitto: Aluekehitys ja koulutuksen ennakointi; Esiselvityshankkeen loppuraportti TAD Centre: Turun seutukunnan kehittämisohjelma 2000-2006 Teollisuustieto 5/2000 Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto: Koulutus, Teollisuus investoi ihmisiin Tilastokeskus: Koulutustilastot, väestö- ja työpaikkatilastot Turun ammatti-instituutti ym.: Metalli-, rakennus- ja sähköalan osaamistarpeet keväällä 1999. Turun ammattikorkeakoulu: Strategiasuunnitelma 2000-2005 Turun kauppakorkeakoulu: Toiminta- ja taloussuunnitelma 2001-2004 Turun kaupungin aikuiskoulutusstrategia 2000-2003 Turun yliopisto: Toiminta- ja taloussuunnitelma 2001-2004 Turun ja Porin lääninhallitus: Turun ja Porin läänin alueellinen sivistysstrategia 1996 Työministeriö: Luonnos ohjelma-asiakirjan täydennysosaksi 2000-2006, Tavoite 3 Suomi Uudenmaan liitto: Ammatillisen koulutuksen kehittämisohjelma (luonnos) Vakka-Suomen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä: Ammattiopetuksen haasteet ? Työelämän koulutus- ja

osaamistarpeiden ennakointi Vakka-Suomessa. Vakka-Suomen Kehityskeskus Oy: Vakka Suomen kehittämisohjelma 200-2006 Valtion talousarvio 2001

68


Varsinais-Suomen liitto: Varsinais-Suomen kehittämisohjelma Varsinais-Suomen liitto: Varsinais-Suomen tavoite 2- ohjelma 2000-2006 Varsinais-Suomen TE-keskuksen tulossuunnitelma vuodelle 2000 Åbo Akademi: Verksamhets- och ekonomiplan 2001-2004

Documents

Osaava Varsinais- Suomi 2001-2006 · Heikkoudet on käännettävissä mahdollisuuksiksi. Merkittävä puute Varsinais-Suomessa on ollut erillisen teknillisen korkeakoulun puuttuminen