OSUUSKUNTA SATAMAITO, PORI RAKENNUSINVENTOINTI · Osuuskunta Satamaito on viimeinen Porin ydinkeskustassa toimiva teollisuuslaitos. Samassa korttelissa toimi vuoteen 2009 saakka Porin

OSUUSKUNTA SATAMAITO, PORI RAKENNUSINVENTOINTI

Olli Joukio 1.7.2016

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 3

1.1. Inventoinnin tavoitteet 3 1.2. Inventoinnin toteutus 3

2. ELINTARVIKETEOLLISUUS ETELÄRANNAN YMPÄRISTÖSSÄ 4 3. PORIN YMPÄRISTÖN OSUUSMEIJERISTÄ SATAMAITOON 6 4. SATAMAIDON ALUEEN HISTORIA, KUVAUS JA ARVIOINTI 8

4.1 Tontin 411 muotoutuminen 8 4.2 Satamaidon alueen kuvaus 10

4.3 Alueen arviointi 12

5. SATAMAIDON RAKENNUSTEN HISTORIA, KUVAUS JA ARVIOINTI 14

5.1 Konttori 15

5.2 Meijeri 21 5.3 Makasiini-/Voimalarakennus 27 5.4 Varasto 31

LÄHDELUETTELO 32

2

Satamaidon tontin rakennusinventointi Olli Joukio, Satakunnan Museo 2016

Kannen kuva: Maitotonkkia puretaan Porin Ympäristön Osuusmeijerin pihalla vuonna 1965. Kuva Hilkka ja Pekka Uusivirta, Satakunnan Museo.

1. JOHDANTO 1.1 Inventoinnin tavoitteet Rakennusinventointi koskee Osuuskunta Satamaidon omistamaa meijeritonttia 609-2-9-411 Porin ydinkeskustassa, Teljän kaupungin-osassa. Meijerin toiminta loppuu Porissa vuoteen 2019 mennessä. Yritys muuttaa Ulvilaan, jossa tuotannon on tarkoitus käynnistyä vuoden 2018 aikana. Muuton taustalla on laajentumistarpeita, joita ahdas keskusta-tontti ei enää mahdollista. Samalla pitkään jatkunut teollinen toiminta alueella tulee päättymään ja asemakaava uudistetaan. Korttelin nykyinen asemakaava on vuodelta 1977 ja siinä tontti 411 on osoitettu teollisuuskäyttöön merkinnällä TTV yhdistettyjen teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi.

Osuuskunta Satamaito on viimeinen Porin ydinkeskustassa toimiva teollisuuslaitos. Samassa korttelissa toimi vuoteen 2009 saakka Porin Oluttehdas, jonka tuotantorakennuksista suuri osa on tätä inventointia tehdessä jo purettu ja alueelle rakennettaan asuinkerrostaloja. Satamaidon kiinteistön uutta käyttöä valmisteleva asemakaavan muutostyö tullee vireille lähiaikoina. Tämä rakennusinventointi on tehty kaavoituksen perusselvitykseksi.

Etelärantaan, Hallituskadun, Valtakadun ja Katariinankadun ympäris-töön sekä Karjarantaan syntyi 1800-luvun puolivälistä lähtien monimuo-toista elintarviketuotantoa: myllyjä, viinanpolttimoita, olutpanimoita, leipomoita, teurastamo ja meijeri. Vielä 1980-luvun jälkipuolella Satamaidon lähitonteilla toimi kaksi leipätehdasta, lihanjalostustehdas ja oluttehdas. Vähitellen tuotantolaitoksia on lopetettu ja niitä on siirtynyt kauemmas keskusta. Viimeiseksi jäljelle on jäänyt Osuuskunta Satamaito, jonka eri ikäiset tuotantorakennukset kertovat alueen yli 160 vuotta yhtäjaksoisesti jatkuneesta teollisuustoiminnasta. Tätä pitkää ja merkittävää teollisuushistoriaa ja vuorovaikutusta muun kaupunkira-kenteen kanssa tulisi hyödyntää alueen tulevaa käyttöä suunniteltaessa.

Tämän inventoinnin tarkoituksena on selvittää ja dokumentoida meijeritontin 411 rakennushistoria ja siihen liittyneen teollisen toiminnan vaiheet sekä arvottaa kokonaisuus ja sen yksittäiset rakennukset.

1.2 Inventoinnin toteutus Osuuskunta Satamaidon Satakunnan Museolta tilaaman inventoinnin toteutti kesäkuun 2016 aikana FM Olli Joukio. Työtä ohjasi Satakunnan Museon rakennustutkija Liisa Nummelin, joka on osallistunut myös raportin laatimiseen. Inventointi oli tyypiltään kattava kokonaisinventointi, jossa käytettiin menetelminä kenttätutkimusta, valokuvausta, haastatteluja sekä arkistotyöskentelyä.

Arkistolähteinä on käytetty Satakunnan Museon valokuva-arkistoa sekä meijeriä koskevia rakennuspiirustuksia Porin kaupungin rakennusvalvonnan arkistossa sekä Kansallisarkiston digitaaliarkistossa.

Taustamateriaalina oli Satakunnan Museon vuosina 1985-87 toteuttama Porin teollisuusympäristöjen inventointi sekä 2. kaupunginosan rakennus-inventointi vuonna 1998. Aiempien inventointien yhteydessä on käyty läpi myös kiinteistöä koskevat, Kansallisarkistossa säilytettävät Kaupunkien yleisen paloapuyhtiön ainaispalovakuutukset (Vakuutusyhtiö Tarmon arkis-to). Aikaisempia inventointeja ei voida pitää enää ajantasaisina.

Tuotettu inventointiaineisto on tallennettu tähän raporttiin ja viranomaiskäytössä olevaan, Satakunnan Museon Pakki-sovellukseen, jossa on tätä raporttia kattavammat rakennuskohtaiset tiedot. Valokuvat ovat Olli Joukion ellei toisin mainita.

3


Osuuskunta Satamaito heinäkuussa 2016 Hallituskadulta kuvattuna. Kuva Liisa Nummelin.

2. ELINTARVIKETUOTANTOA ETELÄRANNAN YMPÄRISTÖSSÄ Vuoden 1852 palon jälkeen Etelärannan sekä Karjarannan alueelle syntyi pienehköjen elintarvikkeita ja nautintoaineita tuottavien teollisuuslaitos-ten keskittymä. Merkittävä osa Kokemäenjoen rannan tonteista onkin ollut Porin vuoden 1852 palon jälkeen teollisuuslaitosten käytössä. Nykyisten 2. kaupunginosan kortteleiden 9 ja 26 ensimmäinen tehdas oli vuoden 1853 vaiheilla toimintansa aloittanut Baijerilainen Olutpanimo. Toimitiloikseen yritys hankki rakennuksen, joka oli jo vuonna 1812 rakennettu sokeritehtaaksi. Sokeritehdasta siellä ei kuitenkaan koskaan ollut. Rakennusta käytettiin lopulta vuosina 1821–1831 kruunun viljamakasiinina. 1800-luvun puolivälistä alueen teollinen toiminta laajeni aina 1980-luvulle saakka tehtaiden hankkiessa samojen kortteleiden aiemmin asuinkäytössä olleita tontteja. Osuuskunta Satamaidon muutto katkaisee tämän yli 160 vuotta jatkuneen perinteen. Etelärannan ympäristössä ovat toimineet mm. Forströmin viinanpolttimo 1868-1919, Porin Oluttehdas 1853-2009, Porin sähkölaitos 1898-1973, F.W. Petrellin viinanpolttimo 1880-1919, tupakkatehdas 1878 alkaen, Osuusliike Kansan leipätehdas (1923-n. 1989), juomatehdas 1923-1982 ja jäätelötehdas 1949-1982. Vuonna 1938 sahojen, konepajojen ja tekstiiliteollisuuden kaupungissa elintarvike-teollisuuden osuus oli vain 2 % työntekijöistä, mutta vuonna 1950 osuus oli jo 8 %.

Yläkuvassa alue, jonne keskustan elintarviketeollisuutta keskittyi vuoden 1852 kaupunkipalosta lähtien. Myös alueen länsipuolella Karjarannassa oli useita myllyjä, viinatehdas, SOT:n lihanjalostuslaitos sekä myöhemmin myös Sataleivän leipätehdas. Alakuva. Satamaidon rakennukset muodostavat vielä kesällä 2016 kaupunkikuval-lisen reunan Porin Etelärannan maisemassa, vaikkakin jo Karjarannan ja keskustan kerrostalojen väliin puristuneena. Meijeritontti erottuu kuvassa keskellä pyöreine jäävesisäiliöineen ydinkeskustan viimeisenä teollisuuslaitoksena. Etualalla entiselle Karjarannan teollisuusalueelle 2000-luvun alussa rakennettuja kerrostaloja. Valokuva Mika Haavisto.

4


Vasen yläkuva. 1920-luvulla Porin Oluttehtaan ja Porin ympäristön osuusmeijerin teollisuustontit eivät vielä erottuneet muusta kaupunkirakenteesta. Ainoastaan sähkölaitos oli piippunsa perusteella tunnistettavissa teollisuuslaitokseksi. Alhaalla samasta korttelista 1970-luvulla otetussa kuvassa teollisuustuotanto erottuu jo selvästi. Yläkuvassa vuonna 1923 perustettu Osuusliike Kansan leipätehdas tontilla 59, Valtakadun varrella. Alun perin kaksikerroksinen ja myöhemmin korotettu rakennus oli valmistunut jo vuonna 1878 ja 1880 siinä aloitti toimintansa F.W. Petrellin viinanpolttimo. Rakennus purettiin 1980-luvun lopussa. Valokuvat Satakunnan Museo.

5


3. PORIN YMPÄRISTÖN OSUUSMEIJERISTÄ OSUUSKUNTA SATAMAITOON

Kyläsaaren meijeri sekä muut pienet lähiseudun meijerit loivat pohjan osuusmeijerin perustamiselle Poriin. Vuoden 1902 maaliskuussa porilainen agronomi August Saurio kutsui koolle kokouksen osuusmeijerin perustami-seksi ja saman vuoden kesäkuussa tehtiin päätös Porin Ympäristön Osuus-meijerin perustamisesta. Seuraavana vuonna ryhdyttiin rakentamaan Karjarantaan kaupungilta vuokratulle tontille 53 rakennusmestari Elosen suunnittelemaa meijerirakennusta. Maidon vastaanotto ja käsittely alkoi uudessa meijerissä lokakuussa 1903. Vaikka meijeriä laajennettiin vuosina 1916-17, jäivät tilat Karjarannassa melko nopeasti pieniksi jatkuvasti kasvaneen maitomäärän vuoksi. Laajennuksen yhteydessä myös meijerin tekniikkaa oli tarkoitus uusia: alun perin valtion meijerikonsulentin suosittelemasta radiaattorijärjestelmästä oli tarkoitus siirtyä separaattorien käyttöön. Laajennuksesta huolimatta koneiden uusimissuunnitelmien yhteydessä virisi idea meijerin siirtämisestä uuteen paikkaan. Rouva Edith Juseliuksen perikunta tarjosi meijerille omistamaansa tonttia 57 toisessa kaupunginosassa. Elokuussa 1919 osuuskunta päätti ostaa kiinteistön edulliseen hintaan. Tontilla olevissa rakennuksissa oli toiminut aiemmin viinanpolttimo. Vuoden 1919 lopulla ostettiin vielä tontit 55 ja 58, koska tontti 57 olisi yksinään ollut liian ahdas. Taloudellisista syistä tontti 55 myytiin myöhemmin rakennuksineen Oy D.V. Widbomille. Tontin 57 pohjoisosa myytiin puolestaan SOK:lle, jolloin myös nykyinen konttorirakennus sekä makasiinirakennuksen pohjoispää siirtyi uuteen omistukseen. Meijeri muutti Karjarannasta tontille 58 vuoden 1920 aikana. Konehuone, juustola ja juustokellarit toteutettiin uudisrakennuksina. Vanhasta Karjaran-nan meijeristä siirrettiin ainoastaan vaa’at ja maitosäiliöt. Uusi meijeri aloitti toimintansa lokakuussa 1920. Vuonna 1925 meijerirakennusta laajennettiin kaksikerroksisella asuinosalla.

Porin ympäristön osuusmeijerin rakennukset Karjarannassa. Valokuva Satakunnan Museo.

Meijerissä valmistettiin juustoa vuosina 1915–1937. Vuoden 1939 suun-nitelmassa oli myös uuden juustolan rakentaminen, mutta sodan syttyminen esti sen toteutumisen. Siitä huolimatta vuonna 1939 meijeriä laajennettiin ja konesali tehtiin toiseen kerrokseen. Entisestä juustolasta muodostettiin kauppamaidon lähetyshuoneet. Kaikki koneet muutettiin laajennuksen yhteydessä sähkökäyttöisiksi. Myöhemmin ryhdyttiin valmistamaan kuoritusta maidosta liimanvalmistuk-sessa käytettyä kaseiinia. Ja tämä aiheutti joitakin muutoksia varsinkin vanhassa makasiinirakennuksessa. Porin Ympäristön Osuusmeijeri osti tontin 57 kokonaisuudessaan takaisin SOK:lta vuonna 1950. Konttorirakennusta ryhdyttiin heti kaupanteon jälkeen korottamaan kolmikerroksiseksi, sillä meijerin henkilökunta tarvitsi lisää asuntoja. Konttorirakennuksen kaksi alinta kerrosta sekä makasiinin autotallit olivat vuokrattuina vuoteen 1954 saakka Osuuskunta Karjakunnalle, minkä jälkeen meijeri otti ne käyttöönsä konttori- ja ruokalatiloiksi.

6


Vielä 1950-luvun alussa kaupungissa oli kaksi meijeriä, kun 5. osassa toimi myös pieni Eino Kaipion Porin Meijeriliike. 1950-luvulla Kullaan, Siikaisten sekä Kiikoisten osuusmeijerit sulautettiin Porin Ympäristön Osuusmeijeriin. 1960-luvulla vuorossa olivat Köyliön Osuusmeijeri sekä Luvian Osuusmeije-ri. Vuonna 1981 Porin Ympäristön Osuusmeijerin ympärille muodostettiin uusi Osuuskunta Satakunnan Maito. Siinä olivat mukana Porin lisäksi Maito-Teljä sekä Lännen maito Säkylästä. Laajentuminen maakunnalliseksi meijeriksi tapahtui lopulta vuonna 1986, jolloin yhteistoimintasopimus solmittiin Rauman Seudun ja Karvian osuusmeijerien kanssa. Samalla nimeksi tuli Osuuskunta Satamaito. Säkylän meijeri suljettiin vielä samana vuonna ja maidon jalostus keskitettiin Poriin, Raumalle ja Karviaan. Rauman Seudun Osuusmeijeri sulautettiin Satamaitoon vuonna 1987 ja seuraavana vuonna myös Lavian osuusmeijeri. Työntekijämäärä oli suurimmillaan näiden liitosten aikoihin, jolloin meijeri työllisti noin 200 henkeä. 1980-luvulla meijerialaa leimasi voimakas keskittyminen. Vuonna 1994 Karvian meijeri lakkautettiin ja maakunnan ainoaksi toimijaksi jäi Osuuskunta Satamaidon Porin meijeri. Vuonna 1994 Osuuskunta Satamaito irtatautui Valiosta. Valiossa koettiin voimakasta fuusio- ja keskittämispainetta, joka olisi tietänyt toiminnan loppumista Porissa. Satamaito aloitti yhteistyön Ingman Foods Ab:n kanssa. Ingmanin tuotteita varastoitiin Karjarannassa aina vuoteen 2006 saakka. Yhteistyö muiden meijerien kanssa on jatkunut tämän jälkeenkin. Valiosta irtaantumisen jälkeen Satamaito pystyi säilyttämään markkinaosuutensa. Vuonna 2004 Satamaito jättäytyi täysin itsenäiseksi osuusmeijeriksi. 2000-luvulla meijerissä on tehty monia uudistuksia osittain asiakkaiden vaatimusten, osittain uusien tuotteiden, varsinkin maitojuoman valmistuksen vuoksi. Tuotannon voimakas automatisointi on pienentänyt työntekijöiden tarvetta. Tällä hetkellä meijeri työllistää noin 60 henkilöä.

Satamaito muuttaa vuoteen 2019 mennessä Ulvilaan. Tuotannon on tarkoitus käynnistyä uudessa paikassa vuoden 2018 aikana. Nykyisellä ah-taalla meijeritontilla ei ole mahdollisuuksia laajentamiseen. Samalla päättyy yli 160 vuotta jatkunut ajanjakso elintarviketuotantoa 2. kaupunginosan korttelissa 9 sekä koko Etelärannan alueella.

Yläkuvassa meijerin henkilökuntaa mahdollisesti 1920-30-luvulla. Alakuvassa tyhjien maitotonkkien lastausta autoon. Säiliöautot sekä uusi maidon vastaanottotila korvasivat maitotonkat 1970-luvun aikana. Kuvat Satakunnan Museo.

7


4. SATAMAIDON ALUEEN HISTORIA, KUVAUS JA ARVIOINTI 4.1 Tontin 411 muotoutuminen Nykyisen tontin 411 alue oli osittain rakennettu sekä osittain viljelykäytössä viimeistään 1700-luvun alkupuolelta lähtien. Ennen vuoden 1801 paloa tontin alueella oli runsaasti myös aittoja. Palon jälkeen eteläosa liitettiin asemakaavoitettuun alueeseen, kun taas pohjoisosa oli edelleen merkitty aittojen alueeksi. 1840-luvulla koko nykyinen tontti 411 kaavoitettiin kahdeksi asuintontiksi. Porin viimeisen, vuoden 1852 kaupunkipalon jälkeen lääninarkkitehti G.Th.P. Chiewitz laati kaupungille kokonaan uuden asemakaavan. Chiewitzin kaavan tontit 57 ja 58 muodostavat nykyisen tontin 411. Palon jälkeen vuonna 1854 nykyisen tontin eteläpuoliskolle eli tontille 58 rakennettiin kolme hirsirunkoista, tiilivuorattua asuinrakennusta sekä asuin- ja leivintuparakennus. Vuonna 1855 valmistui vielä hirsirunkoinen eläinsuoja. Rakennukset omisti vuonna 1889 polttimomestari Forsström ja vuonna 1895 talonomistaja Mathilda Nordlund. Tontti 57 säilyi rakentamattomana aina vuoteen 1868 asti, jolloin valmistui tiilirunkoinen kaksikerroksinen viinanpolttimo sekä tiilirun-koinen yksikerroksinen maltaiden imellytysrakennus eli mallassauna. Kyseessä olivat nykyisten konttori- (1.) ja meijerirakennusten (2.) alkuperäiset osat. Rakennuksissa toimi aiemmin viinanpolttimo, jonka kauppias F.W. Petrell myöhemmin osti. Vuoden 1878 aikana tontille 57 valmistui vielä Julius Basilierin suunnittelema tiilinen, osittain kaksikerroksinen, varasto- ja liiterirakennus. Rakennuksen pohjoispääty on säilynyt Hallituskadun varrella. Vuonna 1919 Edith Juseliuksen perikunnan omistama tontti 57 siirtyi Porin Ympäristön Osuusmeijerin omistukseen. Samana vuonna meijeri hankki vielä eteläpuolelta tontin 58.

Yläkuvassa tontin 58 asemapiirros vuoden 1858 palovakuutuksessa. Tontti 57 on vielä rakentamaton. Alakuvassa vuoden 1889 palovakuu-tuksen asemapiirros, jossa tontilla 57 näkyvät jo viinanpolttimon raken-nukset eli nykyiset meijeri (2.), konttori (1.) sekä entinen makasiini (3.).

8


Katariinankadun varrella oleva entinen mallassauna laajennettiin meijeriksi vuonna 1920. Samana vuonna osa tontista 57, eli nykyinen konttori-rakennus sekä osa makasiinirakennuksesta, myytiin SOK:lle. Vuonna 1950 Porin Ympäristön Osuusmeijeri osti kokonaisuudessaan tontin 57 takaisin SOK:lta. Samana vuonna Hallituskadun varren konttorirakennus korotettiin kolmikerroksiseksi. Osuuskunta Karjakunta vuokrasi rakennuksen kahta kerrosta aina vuoteen 1954 saakka, jonka jälkeen myös piha-alue asfaltoitiin ja aikaisemmin tontit 57 ja 58 erottanut aita poistettiin. Vuonna 1960 meijerirakennusta laajennettiin etelään aina Valtakadulle saakka ja samalla purettiin vuonna 1854 valmistunut asuinrakennus, jossa oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä toiminut myös meijerin myymälä. Tässä vaiheessa tontin 58 koko vanha alun perin asuinkäytössä ollut rakennus-kanta oli hävinnyt. Vuonna 1982 tontit 57 ja 58 yhdistettiin tontiksi 411, jonka kokonaispinta-ala on 5312,4 m². Vielä 1950-luvulla pihapiirikokonaisuus oli suhteellisen avoin. Varsinkin 2000-luvulla toteutetut laajennukset ovat supistaneet piha-aluetta ja rakennuksia on mm. yhdistetty katososilla.

Nykyinen konttorirakennus valmistui alun perin vuonna 1868 viinan-polttimoksi. Kuvassa rakennus 1920-luvulla alkuperäisessä asussaan kaksikerroksisena. Aumakattoinen ulkorakennus oli valmistunut vuonna 1878. Etualalla näkyy entinen sähkölaitos. Konttorirakennus sekä ulkorakennuksen pohjoispää kuuluivat vuosina 1920-1950 SOK:lle. Valokuva Satakunnan Museo.

Nykyisen tontin 411 pohjoisosan pohjapiirros vuoden 1920 muutospiirustuksissa. Hallituskadun puoleinen sivu kuului tässä vaiheessa SOK:lle. Kansallisarkiston digitaaliarkisto.

9


4.2 Satamaidon alueen kuvaus Meijeritontin iäkkäimmät säilyneet rakennuskerrostumat ovat 1860–70-lukujen vaihteesta. 1800-luvun piirteitä on kuitenkin enää vain vähän jäljellä. Maidonjalostuksen monet muutosvaiheet näkyvät myös rakennus-kannassa. Joitakin havaittavia ajallisia kerrostumia on kuitenkin säilynyt. Vanhimmat säilyneet rakennukset ovat aiemmalla tontilla 57 vuonna 1868 toimintansa aloittaneen viinanpolttimon 1. tehdasrakennus (osa nykyistä konttoria), 2. mallassauna (osa meijeriä) ja 3. makasiini (nyk. tuottajamyynti, kylmiö ja rehuvarasto). Tontin 58 vanhaa rakennuskantaa ei ole säilynyt. Meijeritoiminnan aikaisten rakennusvaiheiden suunnittelijoina on toiminut sekä arkkitehteja että rakennusmestareita. Merkittävimmät rakennus-vaiheet suunniteltiin Valion ja SOK:n rakennusosastoilla. Varhaisinta havaittavissa olevaa kerrostumaa edustaa meijerirakennuksen klassistinen julkisivu Katariinankadun varrella. Sen yksityiskohtia sekä julkisivukäsittelyjä on uusittu vuosikymmenten kuluessa, mutta rakennuksen arkkitehtuuri vastaa edelleen pääpiirteissään rakennusmestari K.A. Himangan Valion rakennusosastolla vuonna 1925 suunnittelemaa laajennus- ja korotus-vaihetta. Tämä Katariinankadun puoleinen, muurimainen julkisivu muodos-taa tärkeän kaupunkikuvallisen reunan. Toinen kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti merkittävä kokonaisuus muodostuu tontin pohjoisreunalle, Hallituskadun varrelle nykyisistä kont-torirakennuksesta ja tuottajamyymälästä. Entinen viinanpolttimon tuotanto-rakennus korotettiin ja uudistettiin vuosina 1950-53. Korotusvaiheen suunnittelijana toimi rakennusmestari Paavo Joutsi. Nykyisin kolmiker-roksinen konttori- ja ravintolarakennus edustaa 1950-luvun pelkistettyä arkkitehtuuria. Aikakaudelle ominaiset yksityiskohdat ovat hyvin säilyneet. Silti myös monia 1800-luvulta periytyviä piirteitä on jäljellä (sileä rappaus, koristeettomat 7 ikkuna-akselia, kerrosten väliset muuriankkurit). Kokonai-suuteen kuuluva, nykyinen tuottajamyymälä, entinen makasiini on kokenut mittavia muutoksia 1940-luvun lopulta lähtien. Alkuperäisestä rakennus-ajankohdasta kertoo ainoastaan Hallituskadun puoleisen päädyn aumakatto. Säilynyt pohjoispää onkin pää-osin 1940-50-lukujen muutosten jäljiltä.

Konttorirakennus on yhdistetty meijeriin 1970-luvulla arkkitehti Matti Salmivallin suunnittelemalla lasiseinäisellä maidon vastaanotto- ja laboratoriotilalla. Meijerin Valtakadun puoleiseen päähän valmistui vuonna 1960 Valion arkkitehti Jermo Laosmaan suunnittelema ja aiemmista raken-nusvaiheista selkeästi erottuva moderni laajennusosa, jonka horisontaalisiin nauhaikkunoihin perustuvaa arkkitehtuuria on myöhemmin merkittävästi muutettu. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet sisäpihan puolella ja Valtakadun varrella aivan viime vuosina. Varhaisempia kerroksia ei ole enää havaittavissa. Myös ulkorakennuksen eteläpäädyn 1950-luvulla valmistunut osa on nykyään suurten jäävesisiilojen peitossa.

Meijerirakennuksen julkisivu edustaa muutoksista huolimatta kiinteis-tön varhaisinta, 1920-luvun säilynyttä ajallista kerrostumaa. Raken-nuksen vanhimmat osat ovat 1860-70-lukujen taitteesta. Kuva Liisa Nummelin.

10


Yläkuvassa näkyvällä konttorilla on huomattavaa kaupunki-kuvallista ja maisemallista merkitystä Etelärannan miljöössä. Myös savupiipulla on symboliarvoa osana vanhan teollisuus-kaupungin horisonttia. Alakuvissa on havaittavissa sisäpihan totaalinen muutos. Vanhempi kuva vuodelta 1965. Valokuva Satakunnan Museo.

11


4.3 Alueen arviointi Teollinen perintö Porin Etelärannassa, vanhan ruutukaava-alueen reunalla sijaitseva Osuus-kunta Satamaidon meijeri on tärkeä osa kaupungin elinkeino- ja kulttuuri-historiaa. 1900-luvun alussa osuustoimintalain myötä perustettu ja vuonna 1919 nykyiselle paikalleen entisen viinanpolttimon tiloihin muuttanut osuusmeijeri on ollut osa vähitellen väistynyttä pienten elintarvikealan tuotantolaitosten keskittymää kaupungin vanhan ruutu-kaavakeskustan länsireunalla. Pienet tehtaat rakentuivat aikanaan puukaupungin asuntotonttien yhteyteen. Vuosikymmenten aikana meijeri on kasvanut alkuperäisen tonttinsa mah-dollistamissa rajoissa pienimittakaavaisesta paikallisesta käsiteollisuudesta moderniksi, valtakunnalliseksi yritykseksi uudistettuine tuotantotiloineen. Kasvua on rajoittanut vain puoli korttelia käsittävä meijeritontti. Inventoin-tihetkellä Osuuskunta Satamaito on Porin vanhan ruutukaava-alueen viimei-nen toimiva teollisuuslaitos. Meijerin rakennukset muodostavat yhdessä viereisen tontin, asemakaavalla suojellun Porin vanhan sähkölaitoksen kanssa teollisuus- ja rakennushistoriallisesti merkittävän kokonaisuuden. Lähitonttien aiemmista teollisista vaiheista on säilynyt vain vähän jälkiä. Meijeritontti sijaitsee maisemallisesti merkittävällä ja näkyvällä paikalla rajautuen Kivi-Porin ja Kokemäenjoen luotojen valtakunnallisesti merkittä-viin kulttuuriympäristöihin sekä Porin kansalliseen kaupunkipuistoon. Rakennukset erottuvat kauas maisemassa ja kertovat alueen yli 160 vuotta yhtäjaksoisesti jatkuneesta elintarviketeollisuuden historiasta. Kaupunki-kuvallista ja maisemallista merkitystä on erityisesti Hallituskadun varren kahden rakennuksen julkisivun muodostamalla ja viereiseen vanhaan sähkölaitokseen liittyvällä kokonaisuudella, mutta myös Katariinankadun varren meijerirakennuksen muurimaisella julkisivulla. Sen sijaan Valtakadun varren näkymä lukemattomine muutoksineen on rikkonainen ja kaupunkikuvallista merkitystään menettänyt. Satamaidon kiinteistö ei itsessään sijoitu minkään valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön alueelle.

12


Hallituskadun varrelle muodostuu merkittävä teollisuushistoriallinen kokonaisuus. Kuva Liisa Nummelin

Meijerin rakennusten muodostama muurimainen reuna Katariinankadun varrella.

Arkeologinen perintö Porin vanha asemakaava-alue on muinaismuistolain (295/63) rauhoittama kiinteä muinaisjäännös (Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä numerolla 1000007309). Suurin osa meijerin tontista on sijainnut vuoden 1696 kartassa esitetyn rakennetun kaupunkialueen ulkopuolella, mutta alueelle ulottuu kuitenkin osa rakennetusta kaupunkitontista. Valtakadun puoleisen asfaltoidun lastauspihan alueella saattaa edelleen olla jäljellä vuoden 1640 kaupunkipaloa ja sitä seurannutta asemakaavan muutosta vanhempia asutusjäänteitä. Kaupunkiarkeologisessa inventoinnissa (T. Mökkönen / Museovirasto 2002) lastauspiha on arvioitu alueeksi, jossa mahdollisesti on säilynyt rakenteita ja kulttuurikerroksia. Alue on arvotettu luokkaan 2, jossa maaperään kajoamista voidaan tehdä joko arkeologin valvonnassa tai alueella on suoritettava koetutkimuksia. Tarvittavat toimenpiteet arvioidaan tapauskohtaisesti.

13


Museovirasto/RHO/T.Mökkönen 2002

Tutkimuksellisesti ja suojelullisesti mielenkiintoiset alueet

5. SATAMAIDON RAKENNUSTEN HISTORIA, KUVAUS JA ARVIOINTI Arvoluokat Meijeritontin rakennukset on jaoteltu kolmeen luokkaan inventoinnissa todettujen arvojen perusteella. Luokitukseen liittyy arvio kohteen muutoksensietokyvystä sekä suojelun tarpeesta. Arvioinnin perusteluina käytetään tälle sivulle kirjattuja, Lakiin rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) perustuvia kriteereitä. Arviointi perustellaan tarkemmin rakennuksittain jäljempänä. A – Erityisen merkittävä rakennus. Kaupunkikuvallisesti tärkeä. Edustaa piirteiltään selkeästi rakennusaikaansa ja on hyvin säilynyt. Sietää heikosti muutoksia. Säilytettävä. B – Merkittävä rakennus. Kulttuurihistoriallisesti tärkeä osa alueen kokonaisuutta ja rakennusperintöä. Sietää kohtuullisesti muutoksia. Säilyttäminen suositeltavaa. C – Tavanomainen rakennus, joka kuuluu alueen kerrokselliseen historiaan. Sietää muutoksia. Säilyttäminen ei välttämätöntä.

Arvot Rakennus voidaan määritellä arvokkaaksi : - Rakennushistoriallisesti - Rakennustaiteellisesti - Säilyneisyyden kannalta - Kaupunkikuvan kannalta - Historiallisen merkityksen kautta

Arvojen perustelut Autenttisuus: Rakennuskautensa todistusvoimainen edustaja. Säilyneisyys: Rakennusajankohdalle tai tärkeimmille muutosvaiheille ominaiset, autenttiset rakennusosat, alkuperäiset julkisivut. Rakennushistoriallinen arvo: Ajan rakennustekniikan ja rakennustavan tyypillinen edustaja. Kaupunkikuvallinen arvo: Edustaa selvästi tiettyä tyyliä tai on tunnetun / paikallisesti merkittävän arkkitehdin suunnittelema. Historiallinen arvo: Elinkeinohistoriallisesti merkittävät tuotantoraken-nukset, sosiaalihistoriallisesti ja paikallisesti merkittävä tehdas-yhteisö.

14


RAKENNUKSET 1. Konttori 2. Meijeri 3. Makasiini/voimalarakennus 4. Varasto

Merkittävä kaupunkikuvallinen näkymä

5.1 Konttorirakennus (1.) Historia Nykyisin meijerin konttorina ja ravintolana toimiva rakennus valmistui ilmeisesti jo vuonna 1868 vuonna 1970 toimilupansa saaneen väkiviinateh-taan viinanpolttimoksi. Tiilimuurattu ja rappaamaton rakennus oli valmis-tuessaan kaksikerroksinen. Rakennuksessa oli tuolloin kolme sisäänkäyntiä, joista yksi sijaitsi nykyisen Hallituskadun puolella. Ikkunoissa oli rautakal-terit ja ovet oli suljettu rautakangella. Vuonna 1919 Porin Ympäristön Osuusmeijeri osti tontin 57 rakennuksi-neen. SOK osti tontin 57 pohjoisosan vuonna 1920, jolloin myös vanha viinanpolttimo siirtyi uuteen omistukseen. Samana vuonna SOK:n raken-nusosaston arkkitehti Valde Aulanko suunnitteli rakennukseen muutoksia, kuten sisätiloihin pihan puolelle tullut porraskäytävä, länsipäädyn sisään-käynti sekä konttoritilat ensimmäiseen kerrokseen. Toinen kerros ja ullak-ko jäivät porraskäytävää lukuun ottamatta yhtenäisiksi kylmiksi varasto-tiloiksi. Rakennusta ei rapattu vielä tässä vaiheessa. Vuonna 1950 rakennus korotettiin kolmikerroksiseksi rakennusmestari Paavo Joutsin suunnitelmien mukaan sen jälkeen, kun se oli siirtynyt jälleen osuusmeijerin omistukseen SOK:lta. Kolmanteen kerrokseen tuli meijerin isännöitsijän asunto sekä kaksi pienempää huoneistoa. Vuonna 1953 tehtiin muutoksia myös kahdessa alemmassa kerroksessa ja rakennuksen ulkoasu sai nykyisen pelkistetyn ilmeensä. Muutokset suunnitteli Valion rakennusosaston arkkitehti Jermo Laosmaa. Itäpäädyn klassistinen sisäänkäynti muutettiin nykyiseen 1950-luvun arkkitehtuurille ominaiseen modernin asuunsa ja ikkunoiden puitejako sai pääosin nykyisen muotonsa. Ikkunat ovat osittain säilyneet tältä ajalta. Toiseen kerrokseen valmistui ruokailutilat, keittiö sekä henkilökunnan pukuhuoneet. Ensimmäinen kerros otettiin kokonaisuudessaan konttorikäyttöön.

Rakennus 1. meijeritoiminnan alkuvaiheessa 1920-luvulla, jolloin se oli vielä kaksikerroksinen. Valokuva Satakunnan Museo.

15


Vasemmalla SOK:n rakennusosaston arkkitehti Valde Aulangon laatimat muutos-piirustukset vuodelta 1920. Rakennuspiirros Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Yläkuvassa rakennuksen julkisivu Valion rakennusosaston arkkitehti Jermo Laosmaan muutossuunnitelmassa vuodelta 1953. Vuonna 1950 kolmikerroksiseksi korotettu konttorirakennus on säilynyt nykypäivään pääosin tässä muutosasussa. Porin kaupungin rakennusvalvonnan arkisto.

16


Vuonna 1976 arkkitehti Matti Salmivalli suunnitteli rakennusten 1. ja 2. väliin maidon vastaanottotilat. Pääosin lasiseinäisen nivelosan toiseen kerrokseen tuli konttori- ja laboratoriotilaa. Konttorirakennuksen toisen kerroksen porraskäytävästä puhkaistiin kulku laboratoriotiloihin. Raken-nuksen kolmas kerros poistui asuinkäytöstä viimeistään 1990-luvun lopulla. Vuonna 2004 rakennuksen toinen kerros vuokrattiin ravintolakäyttöön. Hallituskadun puolelle itäpäähän tehtiin uusi sisäänkäynti. Sittemmin ravin-tola on vuokrannut tiloja myös ensimmäisestä kerroksesta.

Kuvaus Vanhimmilta osiltaan vuonna 1868 valmistunut, mutta 1950-luvun alussa uudistettu ja korotettu tiilirunkoinen ja satulakattoinen rakennus on säilynyt muutosvaiheen asussa. 1950-luvun pehmeälinjaiselle arkkitehtuu-rille ominaisia piirteitä ovat vaaleat, pelkistetyt, rapatut seinäpinnat, symmetrisesti sijoitetut keskenään samankokoiset ikkunat sekä sisäpihan ja länsipäädyn luonnonkivellä ja klinkkerillä kehystetyt sisäänkäynnit. Pääosin pystyjaolliset ja kaksiruutuiset ikkunat ovat 1950-luvulta. Sisä-pihalla myös alkuperäinen jalopuuovi on säilynyt. Silti myös alkuperäinen rakennusajankohta 1800-luvulla on edelleen havaittavissa. Siitä kertovat hyvin matala perustus, muurimainen kokonaishahmo ja toisen ja kolmannen kerroksen välissä näkyvät alkuperäisen yläpohjan seinärunkoon liittävät muuriankkurit. Keltaiseksi maalatun rakennuksen julkisivuissa on sileä rappaus, kuten meijerirakennuksessakin ja vesikatteena on saumattu pelti. Toisen kerroksen ravintola erottuu ravintolakäyttöön liittyvistä ikkunamarkiiseista. Viimeisin merkittävämpi ulkoinen muutos on ravintolan sisäänkäynti vuodelta 2004 Hallituskadun puolella.

Konttorirakennus kuvattuna vuonna 1965. Valokuva Satakunnan Museo.

17



18

Vasemmalla konttorin sisäänkäynti on säilynyt vuoden 1953 muutosvaiheesta lakattuine lasiovineen ja klinkkerikehyksineen. Pääsisäänkäynnin 1950-luvulta periytyvä yksityiskohta on ovisyvennyksen kiillotetuista harmaagraniittilevyistä tehty kehys. Ulompi ovi on uusittu. Konttorin ikkunat ovat 1950-luvulta. Talon ensimmäisestä rakennusvaiheesta 1800-luvulla kertovat edelleen 2. ja 3. kerroksen välissä näkyvät välipohjan muuriankkurit. Kuvat Liisa Nummelin.

Sisätilat Sisätiloissa on toteutettu rakennuksen historian aikana monia muutosvaiheita. Raken-nuksen ensimmäisessä kerroksessa oli vuonna 1910 laaditun viinanpolttimon tarkastus-kertomuksen mukaan konttorihuone, polttimomestarin huone, iso konehuone sekä viinahuone. Lisäksi rakennuksessa oli mäskihuone, hiivahuone sekä raaka-ainevarasto. Polttiovaiheen huonejako ja yksityiskohdat ovat hävinneet. Vuonna 1920 rakennuksen pihasivun puolelle toteutettiin nykyäänkin paikallaan oleva porraskäytävä, jota jatkettiin rakennuksen korotusvaiheessa 1950-luvun alussa. Porras-käytävä on säilynyt pääosin korotusvaiheen asussa. Ensimmäisen kerroksen konttori-tilojen huonejako on pääpiirteissään vuoden 1953 muutosvaiheen asussa. Muutamia huoneita on kuitenkin jaettu viime vuosina keveillä väliseinillä. Pinnat on osittain uusittu. Toisessa kerroksessa vuodesta 2004 toimineen ravintola Buccon tilanjako vastaa pääosin vuoden 1953 muutosvaihetta, jolloin kerrokseen toteutettiin keittiö ja ruokala. Pintamateriaalit on osittain uusittu. Ravintolalle on vuokrattu varasto- ja myymälätila myös ensimmäisestä kerroksesta. Kolmannen kerroksen asunnoista luovuttiin viimeistään vuonna 1998, jolloin tilat muutettiin toimistoiksi. Samalla länsipään kahdesta huoneesta poistettiin väliseinä, jotta saatiin kookkaampi neuvottelutila.

Yläkuvassa alun perin 1920-luvulla toteutettu porraskäytävä, jossa on säilynyt pintoja 1950-luvulta. Oikealla rakennuksessa toimivan ravintolan tiloja ja reunimmaisessa kuvassa ylä-kerran entiseen asuntoon toteutettu neuvottelutila.

19


Arviointi Arvoluokka A Erityisen merkittävä rakennus. Kaupunkikuvallisesti tärkeä. Edustaa piirteiltään selkeästi rakennusaikaansa ja on hyvin säilynyt. Sietää heikosti muutoksia. Säilytettävä. Alun perin 1860–70-lukujen vaihteessa viinanpolttimoksi valmistu-nut rakennus kertoo Porin vuoden 1852 palon jälkeisen ajan ruutu-kaavakeskustaan sijoittuneesta varhaisesta elintarviketuotannosta, joka on jatkunut yhtäjaksoisesti yli 160 vuotta. Rakennus muodostaa viereisellä tontilla sijaitsevan vanhan sähkölaitoksen kanssa teolli-suushistoriallisesti merkittävän ja ajallisesti kerroksisen kokonai-suuden, jota meijerirakennus jatkaa Katariinankadun puolella. Konttorirakennuksen varhaiset rakennusvaiheet ovat edelleen havaittavissa muurimaisessa kokonaishahmossa ja joissakin yksityiskohdissa. Nykyinen kolmikerroksinen runkomuoto, pääosin yksityiskohdat sekä julkisivukäsittelyt ovat säilyneet 1950-luvun alun muutosasussa huolimatta monista käyttötarkoituksen muutoksista. Arvokkaita ja vaalittavia yksityiskohtia ovat 1950-luvun sisäänkäynnit, ikkunat sekä sisäportaikko. Rakennuksella on elinkeinohistoriallisten arvojen lisäksi huomattavaa merkitystä sekä Hallituskadun kaupunkikuvassa että Etelärannan jokimaisemassa.

ARVOT: Rakennushistoriallinen, elinkeinohistoriallinen, maisemallinen ja kaupunkikuvallinen.

20


Porin entisen sähkölaitoksen ja Satamaidon rakennukset muodostavat Etelärannan miljöössä teollisuushistoriallisesti merkittävän kokonaisuuden. Alempi kuva Liisa Nummelin.

5.2. Meijeri (2.) Historia Tiilirunkoinen meijeri valmistui yksikerroksiseksi maltaiden imellytysra-kennukseksi eli mallassaunaksi vuosien 1868–1870 aikana. Rakennus liit-tyi vuonna 1870 privilegionsa saaneen F.W. Petrellin viinanpolttimoon. Rakennus siirtyi vuonna 1919 Porin Ympäristön Osuusmeijerin omistuk-seen. Seuraavana vuonna sitä ryhdyttiin muuttamaan meijeriksi raken-nusmestari K.V. Elosen laatimin suunnitelmin. Pihasivulle rakennettiin tiilestä juustola sekä konehuone piippuineen. Samalla rakennusta laa-jennettiin hieman joelle päin. Julkisivulle kaavailtiin muutoksen yhtey-dessä kookasta poikkipäätymäistä puolikaaren mallista kaavelia, mut-ta tämä jäi toteuttamatta. Sen sijaan rakennus korotettiin ilmeisesti jo tuolloin kaksikerroksiseksi.

Meijeriä laajennettiin etelään päin vuonna 1925. Vanhan osan ko-rotus oli ilmeisesti toteutettu jo aiemmin. Käytännössä rakennus sai jul-kisivun puolella nykyisen ilmeensä tämän muutoksen yhteydessä. Toi-nen kerros ja laajennusosa tuli kokonaisuudessaan asuinkäyttöön. Laa-jennuksen suunnitteli rakennusmestari K.A. Himanka Valion rakennus-osastolla.

Vuonna 1955 Valion rakennusosaston arkkitehti Jermo Laosmaa laati suunnitelman pihan puolelle toteutettavalle laajennukselle, joka täyden-si rakennuksen runkomallin suorakaiteen muotoiseksi aikaisemman vinkkelin sijaan. Muutos oli merkittävä ja samalla pihalla olevasta mai-don lastauslaituriosasta tuli kaksikerroksinen. Vuonna 1960 meijerira-kennuksen eteläpäähän, Valtakadun ja Katariinankadun kulmaan raken-nettiin tyylillisesti täysin vanhasta meijerirakennuksesta poikkeava mo-derni uudisosa. Rakennuksen suunnitteli edelleen arkkitehti Laosmaa. Laajennusosaan tuli tässä vaiheessa taukotiloja sekä varasto- ja tehdas-tilaa. Vuonna 1969 laajennusosan käyttötarkoitus muuttui ensimmäisen kerroksen osalta, missä ikkunat peitettiin. Tämä muutos on edelleen ha-vaittavissa rakennuksen rappauksessa. Muutoksen suunnitteli arkkitehti (SAFA) Matti Salmivalli.

Meijerirakennuksen keskiosan julkisivu on säilynyt melko hyvin 1920-luvun laajennusasussa. Alakuvassa meijeri 1950-luvulla. Valo-kuva Satakunnan Museo.

21


Vuonna 1976 meijerirakennuksen ja konttorin väliin valmistui maidon vas-taanottotila, jonka suunnitteli edelleen arkkitehti Salmivalli. Tämän laajen-nuksen jälkeen koko Katariinankadun puoleinen sivu oli yhtenäinen, mutta ei kuitenkaan tyylillisesti. 1970-luvun aikana pihan puoleiselle sivulle lisättiin myös kaksi maitosiiloa. Siiloja on uusittu ja niiden määrää on täydennetty meijerin seinustalla vuosien mittaan seitsemään. Vuonna 1986 aikaisemmin avoin meijerin ja vanhan makasiini-/voimalarakennuksen välikkö katettiin osittain. 2000-luvun aikana meijeritontti on täyttynyt monien laajennusten myötä. Kasvulle on tullut rajat vastaan. Vuonna 2001 arkkitehti (SAFA) Kaj Nordman joutui suunnitteli kaupunkikuvassa näkyvän, Katariinankadun pyörätielle ulkonevan lasiseinäisen laajennuksen maidon vastaanottokeskukselle. Se kertoo selkeätä kieltään tontin ahtaudesta. Saman vuosikymmenen aikana vanha meijerirakennus on peittynyt pihan puolelta kokonaan katoksen uudistuksen sekä pakkaamon laajennuksen myötä. Viimeisin muutosvaihe on vuodelta 2011. Tuolloin pakkaamoa laajennettiin, sen viereen toteutettiin uusi kylmävarasto ja meijerin ja voimalaraken-nuksen välistä katosta jatkettiin pohjoiseen. Uutta IV-konehuonetta varten toteutettiin myös koko meijerirakennuksen vesikaton korotus ja uusiminen. Uusimisen yhteydessä ei katolle enää palautettu 1920-luvulla toteutettuja, klassistiselle arkkitehtuurille ominaisia, symmetrisesti sijoitettuja puoli-pyöreitä lunetti-ikkunoita kuin yksi kappale (alun perin niitä oli kuusi). Viimeistään tuolloin meijerin laajennusosan (1960) katolle tehtiin myös kauas näkyvä koppimainen korotus.

Meijerin sisäpihan muutos on ollut 2000-luvulla totaalinen. Iäkkäämmästä kerroksesta erottuu ainoastaan 1960-luvulla toteutettu laajennus. Yläkuvissa pihan puoleista julkisivua kuvattuna pohjoisesta sekä Valta-kadulta 1960-luvulla. Valokuvat Satakunnan Museo.

22


Rakennusmestari K.V. Elosen vuonna 1920 laatima suunnitelma entisen mallassaunan muuttamiseksi meijeriksi. Alkuperäis-piirustuksista poiketen, korotettiin rakennus mitä ilmeisimmin kaksikerroksiseksi jo tässä vaiheessa. Rakennuspiirros Kansallis-arkiston digitaaliarkisto.

23


Meijeri 1920-luvulla ennen vuoden 1925 laajennusta. Valokuva Satakunnan Museo.

Rakennusmestari K.A. Himangan suunnitelma meijerin laajentamiseksi vuodelta 1925. Porin Kaupungin rakennusvalvonnan arkisto.

Kuvaus Alun perin 1860-70-lukujen vaihteessa viinanpolttimon mallassaunaksi valmistunut tiilirunkoinen ja satula-kattoinen kookas rakennus, joka on korotettu ja muutettu meijeriksi vuonna 1920. Alkuperäisestä 1800-luvun ulko-asusta ei ole mitään jäljellä. Vuonna 1925 rakennusta laajennettiin. Laajennusosa on edelleen melko selkeästi havaittavissa Katariinankadun puoleisella julkisivulla. Rakennuksen vanhimmat osat ovat tiilirunkoisia. Vanhan osan ikkunoiden puitejako on julkisivulla jonkin verran muuttunut ja myös kaikki ikkunat on uusittu viimeisen 30 vuoden aikana. Meijeri on laajennettu etelään Valtakadulle vuonna 1960. Meijerin ja konttorirakennuksen välissä Katariinankadun puolella on vuonna 1976 valmistunut maidon vastaanottotila. Laajennukset erottuvat modernina teollisuusrakentamisena. Maidonvastaanottotilan yhdistämät konttorirakennus ja meijeri muodostavat yhdessä Porin ruutukaava-alueen teollisesta historiasta kertovan kaupunki-kuvallisen reunan Etelärannan maisemassa. Raken-nusten yhtenäisyyttä korostaa julkisivujen keltainen rappauspinta. Rakennuksen sisäpihan puoli on muuttunut 2000-luvun aikana niin paljon, että rakennuksen historia ei enää ole havaittavissa. Vuoden 1960-luvun laajennusosaa muuttaa katujulkisivuilla ensimmäisen kerroksen ikku-noiden peittäminen. Vesikattoa on osittain korotettu ja siihen on puhkaistu kattoikkunoita. Meijerin pihasivun pohjoispäätä peittää meijerirakennuksen sekä vanhan makasiini/voimalarakennuksen välissä oleva katos sekä seitsemän suurikokoista maitosiiloa.

24


Sisätilat Meijerin tuotantorakennuksen sisätilat ovat kokeneet mittavia muutoksia vuosikymmenten aikana. Aluksi meijerin tuotantotiloja oli ainoastaan aiemman viinanpolttimon mallassaunassa. Meijerin perustamisvaiheessa toteutettuun 2. kerrokseen sekä vuonna 1925 valmistuneeseen laajennusosaan tuli aluksi vain asuntoja. Vähitellen asunnot on otettu tuotannon käyttöön. Vielä 1970-luvulla 2. kerroksessa oli talonmiehen asunto. Tuotannollisten muutosten ja automatisoinnin vuoksi työntekijöiden taukotiloja ja myös tuotantotiloja on siirretty useaan otteeseen. Esimerkiksi mainittu talonmiehen perheen asunto oli sittemmin työnjohtajien tilana, kunnes sekin otettiin tuotannonkäyttöön. 1800-luvun mallassaunavaiheen tai meijerin alkuvaiheen tilanjako ja pinnat ovat uusiutuneet kokonaan. Viimeisin merkittävä muutos sisätiloissa liittyy maitojuoman valmistumiseen. Viimeisimmät muutokset ajoittuvat 2010-luvulla, jolloin rakennusta on laajennettu sisäpihan puolelle uudella pakkaamolla sekä kylmätilalla.

25


Arviointi Arvoluokka B Merkittävä rakennus. Kulttuurihistoriallisesti tärkeä osa alueen kokonaisuutta ja rakennusperintöä. Sietää kohtuullisesti muutoksia. Säilyttäminen suositelta-vaa. Rakennus edustaa Porin elinkeinoteollisuuden historiaa. Vanhimmilta osiltaan viinanpolttimon mallassaunaksi 1860–70-lukujen vaihteessa valmistunut rakennus on kokenut erittäin mittavia muutoksia pitkän historiansa aikana. Kohta lähes sata vuotta meijerinä toiminut rakennus on säilynyt monista muutoksistaan huolimatta Katariinankadun varren pitkän, yhtenäisen julki-sivunsa osalta vuoden 1925 laajennusasussaan. Tyyliltään klassistinen julkisivu edustaa rakennusajankohdalleen ominaista meijeriarkkitehtuuria ja sillä on merkitystä kertomassa Porin Etelärannan ympäristön aikanaan monipuolisesta elintarvikkeiden valmistuksesta. Yli 160 vuotta alueella jatkunut tuotanto tulee loppumaan meijerin muuton myötä. Julkisivun 1960- ja 1970-luvulla toteutetut modernit laajennusosat erottuvat selkeästi vanhemmista rakennusosista. Vuonna 1960 valmistunut meijerin laajennus on 1950- ja 60-lukujen vaihteen pehmeälinjaisen arkkitehtuurin laadukas edustaja. Myöhemmät muutokset (ensimmäisen kerroksen ikkunoiden peittäminen, pihan puolen laajennukset, vesikaton muutokset sekä erityisesti katolle toteutettu uudisosa) heikentävät kuitenkin olennaisesti laajennusosan arkkitehtonista arvoa. Meijerirakennuksen lukemattomat muutokset sisätiloissa ja pihajulkisivuilla heikentävät olennaisesti rakennuksen kulttuuri- ja rakennushistoriallista arvoa. 1920-luvun meijerirakennus yhdessä konttorirakennuksen kanssa muodostaa kaupunkikuvallisesti ja maisemallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Arviointi koskeekin vain rakennuksen 1920-luvun julkisivua sekä vesikattoa. ARVOT: Rakennushistoriallinen, elinkeinohistoriallinen, maisemallinen ja kaupunkikuvallinen.

Rakennuksen Katariinankadun puoleinen fasadi on säilynyt hyvin 1920-luvun laajennusasussaan. Sillä on maisemallista ja kulttuurihistoriallista merkitystä Etelärannan maisemassa.

26


5.3 Makasiini- / voimalarakennus (3.) Historia Viinanpolttimon tiilirakenteinen ja aumakattoinen puuliiteri ja makasiini-rakennus valmistui vuonna 1878 Julius Basilierin suunnittelemana. Pohjoispään yksikerroksisessa osaan tulivat liiterit, jotka liittyivät eteläpään kaksikerroksiseen makasiiniin. Makasiinirakennuksen 1900-luvun muutosvaiheet ovat moninaiset. Vuonna 1919 rakennus siirtyi hetkeksi Porin Ympäristön Osuusmeijerin omistuk-seen. Jo seuraavana vuonna meijeri myi tontin 57 pohjoisosan SOK:lle, missä kaupassa SOK:n omistukseen siirtyi myös makasiinin Hallituskadun puoleinen pää. Vuonna 1948 kyseinen osa muutettiin autotalli- ja varastokäyttöön arkkitehti Jaakko Laaksovirran suunnitelman mukaan. Vuonna 1950 meijeri osti tontin 57 pohjoispään takaisin ja sai taas myös makasiinirakennuksen kokonaan haltuunsa. Seuraavana vuonna rakennuk-sen eteläpäähän tehtiin satulakattoinen korotus kaseiinikuivaamoa varten. Muutos suunniteltiin Valion rakennusosastolla. Jo vuonna 1952 eteläpään alkuperäinen kaksikerroksinen osa purettiin Valion arkkitehti Jermo Laosmaan suunnitteleman voimalaitoksen tieltä. Samalla toteutettiin muutoksia myös jäljelle jääneen vanhan osan sisätiloihin. Jo seuraavana muutettiin pohjoispään ikkunajakoa rakennusmestari Paavo Joutsin suunnitelmin, missä asussa Hallituskadun puoleinen aukotus ikkunoineen onkin säilynyt. Myöhempinä vuosikymmeninä makasiini/voimalarakennuksen etelä-puolella on toteutettu monia muutoksia, jotka ovat peittäneet jäljellä olevan rakennuksen kokonaan Valtakadun suunnalta katsottuna. Vuonna 2011 rakennuksen käyttötarkoitusta muutettiin ja pihasivu vuorattiin pellillä keskiosasta. Rakennuksen pohjoispääty alkuperäisessä asussaan 1920-luvulla. Valokuva

Satakunnan Museo. Yläkuva Liisa Nummelin.

27


Viinanpolttimon tiilirunkoinen makasiini- liiterirakennus Julius Basilierin suunnitelmassa vuodelta 1878. Rakennuksen aumakattoinen matala pohjoispää on säilynyt runkomalliltaan nykypäivään saakka. Piirustuksessa näkyvä kaksikerroksinen osa purettiin 1950-luvulla uuden voimalarakennuksen tieltä. Kansallisarkiston digitaaliarkisto.

28


Kuvaus Vuonna 1878 viinanpolttimon makasiiniksi- ja liiteriksi valmistunut, Julius Basilierin suunnittelema, vanhimmilta osiltaan aumakattoinen rakennus, joka sijoittuu tontille pääty Hallituskadulle päin. Rakennuksen alkuperäisestä rungosta on jäljellä vain Hallituskadun puoleinen pää. Rakennuksen nykyinen ulkoasu on kuitenkin pääosin 1950-luvulta. Kaksiruutuiset pystyjaolliset ikkunat ovat tuolta ajalta. Voimakkaan värinen profiilipeltikate on viimeisistä 2000-luvun muutosvaiheista, kuten myös vanhan osan metallipariovet. Eteläosan korkeampi satulakattoinen, Valion rakennusosaston arkkitehti Jermo Laesmaan suunnittelema voimalaitos piippuineen on 1950-luvulta. Voimalaitoksen peittävät etelässä 1980-luvulta lähtien rakennetut korkeat jää-vesisiilot. Voimalaitoksen 1950-luvun rakennusvaiheet alkuperäisine aukotuk-sineen on havaittavissa eteläpäässä enää läheltä tarkasteltuna. Voimalaitoksen ja meijerin väli on katettu monessa vaiheessa 1980–2000-luvulla.

1950-luvulla valmistunut Eteläpääty on muuttunut voimakkaasti verrattuna vuonna 1965 otettuun valokuvaan. Suuret jäävesisiilot peittävät lähes koko päädyn. Yläkuva Satakunnan Museo.

29


Sisätilat Pohjoispään vanhemman osan sisätilat ovat monien tilallisten muutosten jäljiltä. Sekä käyttötarkoitus ja sen seurauksena myös tilajärjestys ovat muuttuneet perusteellisesti viimeksi aivan lähivuosina. Eteläpään 1950-lu-vulla rakennetussa voimalaosassa on jäljellä pintoja tältä aikakaudelta. Pohjoispäässä toimi inventointihetkellä tuottajamyynti, kylmiö ja rehuva-rasto. Rakennuksen keskiosassa oli puolestaan laatikkovarasto sekä rullak-kotila. Eteläpäässä oli kattilahuoneen lisäksi, uusi jäävesihuone sekä jääh-dytinkonehuone.

Arviointi Arvoluokka C Tavanomainen rakennus, joka kuuluu alueen kerrokselliseen historiaan. Sietää muutoksia. Säilyttäminen ei välttämätöntä. Rakennus on valmistunut alun perin viinanpolttimon makasiiniksi vuonna 1878. Sittemmin se on toiminut sekä SOK:n että Satamaidon käytössä. Vuosikymmenten aikana toteutetut muutokset ovat olennaisesti heikentäneet rakennuksen arvoja. Hallituskadun puoleisen vanhan osan julkisivulla on kaupunkikuvallista ja elinkeinohistoriallista merkitystä osana Hallituskadun varren teollisuushistoriallista kokonaisuutta. Mikäli rakennus korvataan uudisrakennuksella, tulee se mittakaavallisesti ja materiaalisensa osalta sopeuttaa tähän kokonaisuuteen. Rakennukseen liittyvällä, 1950-luvulla valmistuneella ja hiljattain kunnostetulla piipulla on myös sekä kaupunkikuvallista että maisemallista merkitystä Etelärannan maisemassa sekä symbolimerkitystä vanhan teollisuuskaupungin maamerkkinä. ARVOT: Maisemallinen, elinkeinohistoriallinen.

30


5.4 Varasto (4.) Historia Vuonna 1949 nykyisen varastorakennuksen pohjoispään paikalle oli merkitty katos, joka toimi sittemmin polttoainevarastona ja puusuojana. Vuonna 1952 tämän katososan jatkeeksi valmistui rakennusmestari Paavo Joutsin suunnit-telema pienehkö pulpettikattoinen käymälä- ja varastorakennus (yläkuva oikeas-sa reunassa), jota jatkettiin vuonna 1966 tilapäisellä autokatoksella, jolloin koko rakennusrivi ulottui Valtakadulle saakka. Vuonna 1982 rakennus muutettiin öljy- ja vesisäiliösuojaksi sekä tilaksi jäävesialtaille. Vuonna 1986 rakennus korotettiin nykyiseen asuunsa ja vuonna 1991 eteläpään autokatos muutettiin kylmiöksi. Rakennus on säilynyt ulkoisesti tässä asussa. Kuvaus Tiili- ja rankorakenteinen sekä pulpettikattoinen vaatimaton teollisuusvarasto meijeritontin sisäpihan puolella. Rakennus rajautuu entiseen oluttehtaan tonttiin. Rakennuksen vanha osa on rapattu. Korotusosassa on profiilipeltivuoraus. Useammassa vaiheessa alun perin 1950-luvulla valmistunut rakennus oli inventointihetkellä 1980- ja 1990-luvuilla toteutetussa muutosasussaan. Arviointi Arvoluokka C Tavanomainen rakennus, joka kuuluu alueen kerrokselliseen historiaan. Sietää muutoksia. Säilyttäminen ei välttämätöntä.

31


LÄHTEET Arkistolähteet Satakunnan Museon valokuva-arkisto Satakunta-arkisto: Teollisuus 1. Viinanpolttimot, Toiminimi F.W. Pet-rellin viinanpolttimot Kansio E:2 Vanhan viinanpolttimon inventaa-riopöytäkirja ja tarkastuskertomus.

Digitaaliset lähteet Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Turun maakunta-arkiston Porin maistraatin rakennuspiirustukset. http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=372930.KA Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuri-ympäristöt. http://www.rky.fi/read/asp/r_default.aspx Mökkönen, Teemu: Pori – Björneborg. Kaupunkiarkeologinen inven-tointi. Vaasa- ja suurvalta-ajan kaupunkiarkeologinen inventointi-projekti. Museoviraston rakennushistorian osasto 2002. http://www.nba.fi/fi/File/78/pori-raportti.pdf

Aikaisemmat inventoinnit Lyyra-Seppänen, Anna: Porin Oluttehtaan alueen rakennusinven-tointi. Satakunnan Museo 2011. Porin kaupungin teollisuustutkimus. Satakunnan Museo 1985-87. Porin kaupungin 2. kaupunginosan (Teljä) rakennusinventointi. Sata-kunnan Museo 1998.

Haastattelut (Satamaito) Jarmo Oksman Marja Vähä-Savo

Kirjallisuus Jäntti, Kalevi: Yhdeksän vuosikymmentä Satamaitoa. Osuuskunta Satamaito 1992. Koivuniemi, Jussi: Joen rytmissä. Porin kaupungin historia 1940-2000. Pori 2004. Nummelin, Liisa: Porin teollisuusympäristöt. Satakunnan Museon julkaisuja 6. Pori 1987. Perko, Touko: Valio ja suuri murros. Helsinki 2005. Saarinen, Juhani: Porin kaupungin historia III 1809-1939. Kokemäki 1972. Salomaa, Erkki: Omavaraistaloudesta valmisruokiin. Elintarviketeollisuuden kehitys ja innovaatioiden leviäminen Satakunnassa. Eura 2009. Väinölä, Martti: Puoli vuosisataa maidon jalostusta ja markkinointia Porissa ja sen ympäristössä 1903-1953. Pori 1953.

32


http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=372930.KA













http://www.rky.fi/read/asp/r_default.aspx










http://www.nba.fi/fi/File/78/pori-raportti.pdf














Documents

OSUUSKUNTA SATAMAITO, PORI RAKENNUSINVENTOINTI · Osuuskunta Satamaito on viimeinen Porin ydinkeskustassa toimiva teollisuuslaitos. Samassa korttelissa toimi vuoteen 2009 saakka Porin