O´times - numero 1

O´times j a k s o 3 � 2 0 0 9 – 2 0 1 0

Koulun oma lehti � Netissä � Lukusalissa

2

O´school

05 Kuumia tunteita ja vastakkainasetteluja lukion

oppilaskunnan yleiskokouksessa

07 Parrasvaloissa

10 Kolumni: Yhteishenki hukassa?

11 Vieraiden kulttuurien edustajat koulussamme

15 Kuvareportaasi: Ei enää montaa

17 Tanssii vanhojen kanssa

20 Kansainvälisyyttä ja kulttuurieroja

22 Pablon jalanjäljissä

Oćult

27 Gintsu & Aino – safkalla maailman ympäri

31 Hyvät, pahat päihteet

35 Nuoret jotka vihaavat lukemista

Oćhaos

38 Kolumni: naapurina pedofiili

39 Tapahtumakalenteri

40 Suusta siepattua

O´timesj a k s o 3 � 2 0 0 9

ja vastakkainasetteluja lukion


Yhteishenki hukassa?

Vieraiden kulttuurien edustajat koulussamme

Kuvareportaasi: Ei enää montaa

Tanssii vanhojen kanssa - osa 1

ja kulttuurieroja

safkalla maailman ympäri

Hyvät, pahat päihteet

Nuoret jotka vihaavat lukemista

Kolumni: naapurina pedofiili

O´TIMES jakso 3

O´times j a k s o 3 � 2 0 0 9 – 2 0 1 0

O´TIMES jakso 3

ykylukiolaiset valittavat kovasti sitä, että koulu imee mehut jokaisesta ja on todella raskasta.

Koulupäivät venyvät helposti kahdeksasta neljään ja läksyihin suorastaan hukkuu. Lisäksi a

kaa vievät pakolliset riennot kuten ykkös

tarkemmin katsottuna huomaa helposti, että aikaa itse asiassa löytyykin kummasti: Lukiolaisetkin

ehtivät bilettämään, osallistumaan politiikkaan ja vaikuttamiseen, näyttelemään, harrastamaan ja

kirjoittamaan tästä kaikesta. On piristävää, että koulu tarjoaa myös aktiviteetteja, kuten lauluyhtye,

teatteriklubi tai vaikkapa jumppa. Myös verkkolehden tekoon osallistuminen voi olla jotain todella

palkitsevaa.

Ainakin itse nautin ideoidessani juttuja ja istues

keskenään aivan erilainen porukka ryhtyy työstämään lehteä. Kaikille tuntuu löytyvän se oma te

tävä: Joku on huippuhyvä kirjoittaja ja toisella pysyy kamera kädessä tosi hyvin, joku taas on ihan

haka taittamisessa. Jotkut päättävät keskittyä omaan alueeseensa täydellisesti ja toiset haluavat

osallistua lähes kaikkeen. Parasta on se, että kaikkia tarvitaan ihan yhtä paljon.

O´times on siitä mahtava lehti, että siitä löytyy varmasti jokaiselle

vuosikurssille jotakin. Uskon myös, että muutkin kuin ogelilaiset vo

vat saada jotain irti lehdestämme. Ei ole pakko käydä lukiota, että

ymmärtäisi vaikka lehden ruokapalstaa tai keikka

ollut mahtavaa nähdä, millaisella innolla jokainen lehden toimitu

sessa oleva on paneutunut omaan työhönsä. Työ ei ole ollut tu

haa: juuri verkkolehti mahdollistaa sen, ettei lehden toimittaminen

kaadu budjettiin. Painomustetta ei tarvita, eikä kopiokoneelle

synny jonoja. Lehdellämme on monia lahjakkaita valokuvaajia ja

netti mahdollistaa myös isot värikuvat, jotka paperille painetu

sa koululehdessä olisivat käytännössä mahdottomia.

O´times on kovan työn, mutta myös hauskanpidon ja

mielikuvituksen aikaansaannos. Se kertoo rehellise

tämän hetken lukiolaisten arjesta ja

kohteista.

Antoisia lukuhetkiä!

Iida Nordling päätoimittaja

N

Pääkirjoitus


Koulupäivät venyvät helposti kahdeksasta neljään ja läksyihin suorastaan hukkuu. Lisäksi a

kaa vievät pakolliset riennot kuten ykkös-, kakkos- ja abiristeilyt ja niiden järjestäminen. Kuitenkin



an tästä kaikesta. On piristävää, että koulu tarjoaa myös aktiviteetteja, kuten lauluyhtye,


Ainakin itse nautin ideoidessani juttuja ja istuessani lehtipalavereissa. On hauska huomata, kuinka

keskenään aivan erilainen porukka ryhtyy työstämään lehteä. Kaikille tuntuu löytyvän se oma te


misessa. Jotkut päättävät keskittyä omaan alueeseensa täydellisesti ja toiset haluavat


O´times on siitä mahtava lehti, että siitä löytyy varmasti jokaiselle

jotakin. Uskon myös, että muutkin kuin ogelilaiset voi-

vat saada jotain irti lehdestämme. Ei ole pakko käydä lukiota, että

ymmärtäisi vaikka lehden ruokapalstaa tai keikka-arvosteluja. On

ollut mahtavaa nähdä, millaisella innolla jokainen lehden toimituk-

ssa oleva on paneutunut omaan työhönsä. Työ ei ole ollut tur-

haa: juuri verkkolehti mahdollistaa sen, ettei lehden toimittaminen

kaadu budjettiin. Painomustetta ei tarvita, eikä kopiokoneelle

ny jonoja. Lehdellämme on monia lahjakkaita valokuvaajia ja

etti mahdollistaa myös isot värikuvat, jotka paperille painetus-

sa koululehdessä olisivat käytännössä mahdottomia.

O´times on kovan työn, mutta myös hauskanpidon ja

kuvituksen aikaansaannos. Se kertoo rehellisesti

tämän hetken lukiolaisten arjesta ja kiinnostuksen-

3


Koulupäivät venyvät helposti kahdeksasta neljään ja läksyihin suorastaan hukkuu. Lisäksi ai-

ja abiristeilyt ja niiden järjestäminen. Kuitenkin



an tästä kaikesta. On piristävää, että koulu tarjoaa myös aktiviteetteja, kuten lauluyhtye,


sani lehtipalavereissa. On hauska huomata, kuinka

keskenään aivan erilainen porukka ryhtyy työstämään lehteä. Kaikille tuntuu löytyvän se oma teh-


misessa. Jotkut päättävät keskittyä omaan alueeseensa täydellisesti ja toiset haluavat


4 O´TIMES jakso 3

Toimitus

Päätoimittaja Iida Nordling Taitto Iiro Hirvimäki

Toimitussihteeri Juuso Kähönen Juuso Kähönen

Ohjaava opettaja Satu Mäkinen Iiris Koivulehto

Toimittajat Meliina Rantalainen, Sanna Riikonen, Emma Toivonen, Aino Tuovinen, Miia

Ihalainen, Saila Kurki, Juuso Kähönen, Paula Hongisto, Iiris Koivulehto,

Gintare Gylling, Aurora Poutanen

O´TIMES jakso 3

O´SC

HO

OL

5

6 O´TIMES jakso 3

Kuumia tunteita ja vastakkainasetteluja lukion


ulunkylän yhteiskoulun lukion oppilaskunnan yleiskokous pidettiin tänä syksynä. Jokaisen

lukion oppilaan oli pakko osallistua kokoukseen. Uskon, ettei kukaan oppilaista jäänyt har-

mittelemaan oppitunteja, joita ei pidetty oppilaskunnan yleiskokouksen takia. Niin mehukkaista

uutisista ja keskustelunaiheista kun oli kyse. Ensimmäinen asia, joka herätti paljon kohua ja kiivasta

keskustelua, oli edellisen -vuoden 2008- lukion oppilaskunnan hallituksen tilinpäätös. Hyvinhän se

pöytäkirja oli pidetty; kaikki menot oli listattu. Ehkä se juuri herätti keskustelun. Oppilaskunnan

hallitus oli käyttänyt runsaat määrät rahaa ”hallituksen virkistystoimintaan”. Puheenvuoroja jaettiin

ja syyllisiä vaadittiin tilille. - Ketään ei, onneksi, loppujen lopuksi heitetty leijonille - Päädyttiin sii-

hen, että oppilaskunnan hallituksen virkistystoiminnan rahoittamiselle säädetään rajat. Mistään

vaalirahakohusta ei siis ollut kyse. Oppilaskunnan hallitus ei siis ole kovinkaan korruptoitunut insti-

tuutio, mikä on sinänsä ihan mukava juttu.

Kokous venyi ja venyi. Virkistystoimintarahakohun aiheuttama keskusteluntarve oli tarttunut jokai-

seen paikallaolijaan. Lukiolaiset ymmärsivät, että nyt oli tilaisuus vaikuttaa. Kaikki olivat halukkaita

vaikuttamaan, vaikka oppilaskunnan hallitukselle ei ollutkaan saapunut juuri mitään aloitteita tai

muutosehdotuksia ennen kokousta. Tässä taisi olla kysymys suorasta demokratiasta ihan kirjaimelli-

sesti?

En tiedä, onko kyse lamasta, mutta jotenkin budjettia koskevat asiat tuntuivat keräävän eniten

huomiota. Kuumia tunteita ja vastakkainasettelua herätti myös varmasti monessa koulussa vatvottu

limukonekiista. Seitsemäsluokkalaisten vanhempainillassa oli herännyt periaatteellinen vastustus

limukonetta kohtaan. - Tässä herää kysymys, onko nykypäivän vanhemmilla vain tylsää, vai saavat-

ko vanhemmat jotain urakkapalkkaa osallistumisestaan.

O

”En tiedä, onko kyse la-

masta, mutta jotenkin

budjettia koskevat asiat

tuntuivat keräävän eni-

ten huomiota.”

O´TIMES jakso 3 7

Määrä korvaa laadun ilmeisesti - Tietenkin kun lähtee riistämään oppilaskunnalta pääasiallista tu-

lonlähdettä, kannattaa ensin miettiä, millaisia vaikutuksia sillä on esimerkiksi oppilaskunnan halli-

tuksen toimintaan. Jos limukone siirretään ja sen ylläpito käy mahdottomaksi, heijastuu se suoraan

oppilaskunnan hyvinvointiin. Raha on aika tärkeä juttu, jos halutaan järjestää tasokkaita tapahtumia

tai pitää yllä kouluviihtyvyyttä. Oikeastaan me oppilaathan limuautomaatin siirtämisestä koituvasta

budjettikriisistä eniten kärsimme. Vanhemmat, jotka vetoavat terveyteen, näyttävät uskovan, että

kouluruokalassa myytävät sokeripitoiset juomat ja herkut eivät aiheuta mitään vahinkoa lasten ter-

veydelle. Ovathan ne sentään kouluruokaa myyvän yrityksen tuottamia. Peruskoululaiset toki voivat

ostaa limsaa myös normaalista ruokakaupasta, mutta kyseessä voi tietenkin olla jokin salaperäinen

ainesosa, joka tekee niistäkin limsoista vaarattomampia. Oppilaskunnan hallituksen ylläpitämä li-

mukone taas näyttää muodostuvan itse pääpaholaiseksi, joka houkuttelee viattomat peruskoululai-

set törsäämään rahansa sokerilitkuihin ja mikä pahinta: siirtämään näin rahaa lukion oppilaskunnan

hallituksen vuosibudjettiin. Ei. Sellaista ei toki katsota hyvällä.

Onko limsa-automaatti sitten ainoa rahantekomahdollisuus? Oppilaskunnan hallitus on pohtinut

erilaisia muitakin vaihtoehtoja. Tässä asiassa näyttävät myönnytykset ja kompromissit olevan mo-

lemmille puolille yhtä hankalia. Julkilausuma ja puolustuspuhe oppilaskunnan yleiskokouksessa ei-

vät olleet omiaan lähentämään esimerkiksi koulun johtoa ja oppilaskuntaa. Syytetäänkö tässä nyt

varmasti aivan oikeaa henkilöä? Kouluelämässä koulun ylimpiä auktoriteetteja on helpoin ja ilmei-

sin uhmata, mutta minkä koulun johto sille voi, jos on seiskaluokkalaisten aktiivisten vanhempien

hampaissa? Eikö oppilaskunta voisi tämän kerran antaa vanhempainyhdistysten kiillottaa imagoaan

tällä näennäishyödyllisellä rajoituksella ja etsiä tulonlähteeksi vaikkapa myyjäistoiminnan tai vaik-

kapa kahviautomaatin? Eivät seiskaluokkalaiset vielä mitään kahvia juo.

Iida Nordling

8 O´TIMES jakso 3

Parrasvaloissa

Yllätyksiä, lahjakkuuksia, draamaa sekä komediaa. Taas on se aika vuodesta, jolloin rohkeat teatte-

rikurssilaiset esittävät ideoimansa teatteridiplomiesitykset koko koululle. Tänä vuonna kaikkiaan

neljä ryhmää esittää oman tuotoksensa, joiden virallinen esitysilta on 15. joulukuuta - kenraaliesitys

järjestetään kuitenkin jo 8. päivä. Jotkut ryhmät ovat kehitelleet koko näytelmän alusta asti itse,

kuten Gintsun, Sasen, Annin ja Juhanan ryhmä. O’TIMES onnistui yksinoikeudella saamaan haastat-

telun tulevilta tähdiltä ja paljastaa nyt Teille, mitä kulissien takana oikeasti tapahtuu!

Juonikuvioita

Ryhmä ei halunnut toistaa mitään jo aiempina vuosina käsiteltyä aihetta vaan keksiä teeman ja juo-

nen alusta asti itse. Parin epäonnistuneen kokeilun jälkeen he keksivät yhdessä idean, joka inspiroi

luomaan lisää. Tätä juttua tehdessä ollaan jo päästy vaiheeseen, jossa käsikirjoitusta harjoitellaan ja

esitystä viimeistellään.

Teemana on varmasti nuoria koskettava aihe: esityksessä pohditaan mediaa ja pinnallisuutta. Hen-

kilöhahmojen kehittyminen on näytelmässä pääosassa, mutta yksittäisten hahmojen kehittymisen

katsoja tulkitsee itse.

O´TIMES jakso 3 9

Ramppikuumetta?

Nelikkomme myös näyttelee kaikki pääroolit. Saamme siis nähdä heidät esittämässä niin neljää

kommuunissa asuvaa sohvaperunaa kuin tv:ssä esiintyviä pinnallisia malleja - mutta kuten tosielä-

mässäkin, kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää. Luvassa on siis vastakkainasettelua ja kärjistystä.

Näytelmän on tarkoitus myös järkyttää ja provosoida katsojia ja monet kohtaukset käsittelevät ar-

kojakin aiheita suorasukaisesti, minkä ryhmä ennustaa ärsyttävän joitain katsojia. Ryhmä haluaa

nimenomaan antaa yleisölle paljon mietittävää ja keskusteltavaa eikä laukoa selkeitä mielipiteitä.

”Ei haluta valmiiksi pureskella asioita ja sylkäistä niitä toisten suuhun”, tiivistää Juhana koko ryhmän

ajatukset. Heidän mielestään ei myöskään ole mahdollista, että kukaan katsoja tajuaisi jokaisen

symbolisen ja syvällisen yksityiskohdan - joita on luvassa paljon. Jokainen katsoja tulee kyllä saa-

maan jotain irti näytelmästä, vaikka tapahtumat ovat tulkinnanvaraisia, lupaavat diplomilaiset.

Improvisaatiota

Kaikki ei silti ole pelkkää vakavaa pohdiskelua, vaan erilaisia teatterin tehokeinoja on käytetty run-

saasti. Näyttelijät keksivät jo projektin alkuvaiheessa monia ideoita, joista yksi toteutukseen pääty-

nyt on taustavideon käyttö. Mallit esiintyvät vain videolla, mikä luo näytelmälle selkeämmän raken-

teen. Teknisessä toteutuksessa ryhmällä on apuna Iiro. Töitä on tehty tosissaan, jotta mahtavat

ideat on voitu toteuttaa. Näyttelijät sanovat saavansa energiaa hulluimpien ideoidensa toteuttami-

sesta – he ovat myös käyttäneet tilaisuutta hyväkseen. Monissa lopullisissa päätöksissä he ovat ol-

leet yksimielisiä. Kun hyvät ideat on muokattu oikeiksi kohtauksiksi, jokainen on saanut toteuttaa

taiteellista näkemystään melko vapaasti.

Kovaa työtä

Diplomin suorittavat ovat itse vastuussa toteutuksesta koko projektin ajan, mikä antaa vapaat kädet

luoda uutta mutta vie rutkasti vapaa-aikaa. Vaikka he ovat antaneet kaikkensa ja pysyneet kohtalai-

sesti aikataulussa, kiire painaa silti päälle. Paine saada työ valmiiksi ei silti näy harjoitusten lep-

poisassa ilmapiirissä, he haluavat ottaa rennosti: ”Ei haluta painaa kieli vyön alla, vaan tehdä pro-

jekti niin, että itselläkin on kivaa.” Ryhmä on kirjannut virallisen suunnitelmansakin tärkeimmäksi

tavoitteeksi saada työ valmiiksi yhtenäisenä ryhmänä, toisiaan tukien, vaikka he teoriassa kilpaile-

vatkin keskenään myöhemmin saatavista arvosanoista.

Kemiat kohtaavat

Kaikki on loppujen lopuksi kiinni porukan sisällä vallitsevasta yhteishengestä. Kun viettää minimis-

sään 15 tuntia viikossa samassa neljän hengen porukassa, on pakkokin tulla toimeen. Esityspäivän

lähestyessä aikaa on uhrattu vielä enemmän. Onkin pakko saada tietää, miten taiteilijapersoonat

ovat kestäneet toisiaan tämän ajan. Kyselyn tulos jää vaisuksi: ryhmä myöntää viettäneensä tähän

mennessä vain kaksi huonompaa päivää, jolloin projektissa eteneminen on ollut hidasta. Tietysti

omista menoistaan tinkiminen ottaa joskus päähän, mutta ryhmähenkeä yritetään pitää yllä ja posi-

tiiviset tunteet tarttuvat pian koko ryhmään. Kaikkien mielestä treeneihin on aina mukavaa tulla.

Salkkareiden juonenkäänteet puuttuvat siis kokonaan draamaryhmän harjoituksista. Porukka tun-

10 O´TIMES jakso 3

nustaa olevansa riippuvaisia toisistaan, eikä heillä omien sanojensa mukaan ole johtohahmoa, vaik-

ka Anni välillä komentaakin keskittymään. Monet harjoitukset ovat jääneet mieleen kuin mikä ta-

hansa hauska hetki; he ovat viettäneet aikaa niin ravintola Singaporessa kuin huoltoasema Nesteel-

lä. Kuvauksia on myös ollut ihana järjestää, esimerkiksi savukoneen kanssa tehty catwalk-kuvaus oli

mieleenpainuva. Mitä kaikkea näyttelijät kokevatkaan! Huumori harjoituksissa on myös välttämä-

tön, onneksi samanlaista huumorintajua löytyy. Sitä on myös sisällytetty teatteriesitykseen, joskin

paremmalla maulla höystettynä.

Aplodeja, kiitos

Vasta kysymys odotuksista esityksen suhteen ja yleisön mielipiteistä saa puheliaan joukon mietteli-

ääksi. Heillä ei ole ollut aikaa pohtia arvostelua eikä vastaanottoa. ”Näyttelemiseen ja ideointiin

uppoutuu niin täysin, että ulkopuolisen silmin tarkastelu on mahdotonta.” ”Sitä rupeaisi vain pani-

koimaan, jos miettisi arviointia”, summaavat Gintsu ja Anni. Mietin, pystyisinkö arvostelemaan ka-

vereideni tekemää taidetta ja antamaan siitä arvosanan. Kuitenkin, kun näytelmä sitten 15. päivä

esitetään, joutuvat he luovuttamaan kasvattamansa ja vaalimansa teoksen yleisön käsiin ja voivat

vain toivoa, että se saa ansaitsemansa kohtelun.

Teatterin lukiodiplomin suorittavat myös Iisa Ahonen, Anna af Schulten, Satu Nygren, Tom Tilli, Lau-

ra Pääkkö ja Paula Hongisto.

Aurora Poutanen

Teatterin diplomiesitykset 15.12. klo 18 koulun juhlasalissa vapaa pääsy

(yleisölle avoin kenraaliharjoitus 8.12. klo 18)

O´TIMES jakso 3 11

K O L U M N I

Yhteishenki hukassa?

Kuulin huhuja, että koulumme kakkosluokkalaisilla olisi jotain kränää vanhojen risteilyn järjestämisestä. Että olisi tulossa

kaksi risteilyä vähän eri porukoille. Mitenkään syvemmin tämä ei minua liikuttanut, enhän juurikaan kakkosia tunne.

Sekä kakkosten risteilykiista että oma vieraantuneisuuteni ovat ainakin osaksi seurausta siitä, mistä nyt aion puhua –

koulumme kehnosta yhteishengestä. Lukio sosiaalisena ympäristönä on tärkeä. Ja voisi olla koulussamme vieläkin tär-

keämpi. Perustavanlaatuinen yhteisöllisyyden tunne puuttuu. Tämä on ennen kaikkea puute, jonka voisi korjata - tai

ainakin tilannetta voisi parantaa merkittävästi.

Tällä hetkellä asiat ovat hunningolla, johtuen pitkälti huonosti hoidetusta ryhmähengen luomisesta. Ykkösten ryhmäyt-

täminen jätetään kutakuinkin yksinomaan tutoreiden vastuulle. Tutorit kyllä koulutetaan, mutta valtaa ja aikaa heiltä

puuttuu. Tästä seurauksena tutustumista ja muuta järkevää tekemistä ykkösille on liian vähän ja sekin on huonosti

suunniteltua. Eikä tilannetta ole ainakaan parantanut nasutuksien kieltäminen. Nykyään lukuvuoden alussa, aktiivisim-

massa tutustumisvaiheessa eivät eri vuosiluokat ole kontaktissa toisiinsa edes orjamarkkinoiden kaltaisissa tapahtumis-

sa. - jotka nekin olisivat parempi kuin ei mitään.

Yhteishengestä kyllä puhutaan ja sillä jopa markkinoidaan kouluamme tuleville ykkösille. Puhe ei pelkästään riitä. Tie

onneen kävisi esimerkiksi varaamalla enemmän aikaa ryhmäytymiseen, tutustuttamalla eri vuosikurssien oppilaita kes-

kenään, fiksummilla toimintapäivillä ja aktiivisemmalla oppilaskuntatoiminnalla, jota hallitus tuleekin toivottavasti jär-

jestämään. Suurin vastuu muutoksista on niillä, joilla on valta - etenkin rehtorilla ja opettajakunnalla. Vastuuta on toki

myös oppilailla itsellään, mutta ketään ei voi yhteisöllisyyteen pakottaa.

On itseisarvoista, että koulussa on hyvä yhteishenki ja viihtyisää olla. Sen lisäksi paremmasta yhteishengestä olisi mui-

takin hyötyjä. Pidän outona, että esimerkiksi nuorten syrjäytymistä kummastellaan mutta kaikkein ilmeisintä ratkaisua

ongelmaan ei ehdoteta - huolehtimista siitä, että kaikilla on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet tutustua uusiin

ihmisiin ja muodostaa turvaverkkonakin toimivia ystävyyssuhteita.

Nyt olisi ryhtiliikkeen aika. Panostamalla mainitsemaani olisi meidänkin koulussamme vähemmän oppilaita vailla kave-

reita. Ensimmäisen kouluviikon tavoite voisi olla tutustuttaa uudet sekä toisiinsa että vanhoihin oppilaisiin. Liikunta- ja

toimintapäivät voisivat jatkaa tätä tehtävää ja kyseisten päivien sisältöön pitäisi itse osallistujienkin saada entistä vah-

vemmin vaikuttaa.

Tällöin kaikki myös ehkä haluaisivat samalle risteilylle.

Kolumneja koulustamme

Juuso Kähönen

12 O´TIMES jakso 3

Vieraiden kulttuurien edustajat koulussamme

Monikulttuurisuus on paljon puhuttu aihe maailmalla. Pitäisikö koulumme vastata sen tuomiin

haasteisiin? Kysytään asiaa niiltä, jotka sen parhaiten tietävät. Tässä eräiden koulumme oppilaiden

antama haastattelu.

Alexandra Papadakis

Syntynyt Kreetalla ja asunut siellä seit-

semän vuotta. Muuttanut suomeen seit-

semän -vuotiaana ja käynyt maahan-

muuttaja koulua vuoden verran, jonka

jälkeen siirtynyt normaaliin luokkaan.

Asunut Suomessa yhdeksän vuotta ja

puhuu äidinkielenään suomea.

kuvat Paula Hongisto

Sofia

Inkerinsuomalainen. Syntynyt ja asunut

Suomessa koko ikänsä. Vähän puolalai-

sia juuria.

Puolet suvusta asuu Venäjällä, puolet

muuttanut Suomeen.

Puhuu äidinkielenään suomea.

O´TIMES jakso 3 13

Miten pidät yllä oman äidinkielesi taitoa? Entä saako koulussamme riittävästi

tukea oman äidinkielen oppimiseen?

S: Viime vuonna kävin venäjän tunneilla kerran viikossa, tässä lukiossa näitä tunteja ei kuitenkaan

tarjota. Minun pitää käydä muualla koulun jälkeen ottamassa tunteja, jos haluan ylläpitää kieltäni,

ja se on hyvin vaivalloista. Paljon kätevämpää olisi, jos oma koulumme tarjoaisi venäjän tunteja.

Haluaisin kirjoittaa venäjän A -kielenä, mutta siihen ei tarjota mahdollisuutta. Ylläpidän äidinkieltäni

puhumalla sitä perheeni ja venäläisten kavereideni kanssa.

A: Ylläpidän äidinkieltäni käymällä kerran viikossa koulun jälkeen toisessa koulussa kreikan iltapäi-

vätunneilla. Tässä koulussa ei kreikan tunteja tarjota, minkä vuoksi koulun olisi tärkeää tiedottaa,

mihin mennä, jotta voisi ylläpitää äidinkieltään. Kotona puhun perheenjäsenten kanssa vaihtelevasti

kreikkaa ja suomea. Kun olen käymässä Kreikassa, sukulaisten kanssa puhun tietysti omaa äidinkiel-

täni, eli kreikkaa.

Onko koulumme mielestäsi monikulttuurinen, jos on/ei niin miten se ilmenee?

S: Olen nähnyt koulussamme ihmisiä monista eri kulttuureista. Kuitenkaan heidän oman kielensä

tunteja ei ole saatavilla, minkä vuoksi monet suomalaistuvat ja heidän kulttuurinen identiteettinsä

hämärtyy.

A: Olen myös nähnyt monenmaalaisia ihmisiä koulussamme, mutta en ole huomannut kansainväli-

syyden ilmenevän mitenkään muuten...

Mitä mieltä olet suomalaisesta koulujärjestelmästä: oletko sopeutunut hyvin, mistä asioista

pidät/et pidä? Mitä kaipaat omasta maastasi?

S: Suomalaisen koulujärjestelmän ongelmana on, että se yrittää nostaa huonompia oppilaita pa-

rempien tasolle eikä kehitä jo valmiiksi hyviä oppilaita edelleen paremmiksi. Venäjällä jokaiseen

oppilaaseen keskitytään erikseen yksilönä. Jos oppilas on huono, häntä yritetään nostaa keskitasol-

le, jos taas hyvä, häntä pyritään kehittämään antamalla lisätehtäviä. Venäjällä oppilaiden yleistä

tasoa pyritään nostamaan. Luokissa on myös parempi yhteishenki ja koulun jälkeen tavataan koko

luokkaa enemmän kuin täällä. Suomessa yhteishenkeä toki yritetään parantaa, mutta se ei vielä

toimi. Venäjällä systeemi on parempi. Venäjällä koulut järjestävät myös huomattavasti enemmän

harrastustoimintaa koulun ulkopuolella, toisin kuin Suomessa. Suomalaisessa koulujärjestelmässä

hyvää on kuitenkin kouluterveydenhuolto. Kuraattoriin ei tosin tunnuta luotettavan, sillä hän toimii

koulun sisällä.

A: Suomalainen koulujärjestelmä on todella hyvä, varmaan yksi maailman parhaimmista. Täällä pa-

nostetaan oppilaiden terveydenhuoltoon (kuraattori, terveydenhoitaja), mikä on tärkeää. Opetus

on tasokasta, ja opettajat ammattitaitoisia. Kouluruokakin on ilmaista, toisin kuin Kreikassa. Voin

siis sanoa sopeutuneeni erittäin hyvin.

14 O´TIMES jakso 3

Miten voisimme luoda monikulttuurisemman tunnelman kouluumme?

S: Entisessä koulussani järjestettiin kulttuuripäiviä, jolloin oman maan kulttuuria tuotiin rohkeasti

esille. Saliin pystytettiin jokaiselle vieraan kulttuurin edustajalle oman maansa pöytä, jossa oli hie-

man informaatiota maasta ja näytteitä oman maan ruoasta. Ne olivat kuin pienet ”minimessut”.

Kulttuuripäiviä saisi myös olla, jolloin ne, joilla on toinen kulttuuritausta, saisivat pukeutua oman

maansa kansallispukuihin. Ruokalaan olisi kiva saada myös teemaviikkoja, jolloin tarjolla olisi esi-

merkiksi aitoa somalialaista tai venäläistä ruokaa pelkän chili con carnen sijasta.

A: Kulttuuriviikkojen järjestäminen olisi hyvä tapa luoda kulttuurista tunnelmaa. Ne voisivat sisäl-

tää perehtymistä eri maiden kulttuureihin muun muassa eri kansallisuuksien tanssi -ja miksei vaikka

lauluesitysten avulla. Ruokalassa tarjolla voisi olla enemmän ulkomaalaista ruokaa, ja taustalla voisi

kulttuuriviikkojen aikana soida tietysti ulkomainen musiikki.

Mitä tiedät oman maasi koulusysteemistä?

S: Venäjällä on käytössä arvostelu 1-5. Opettajaa kunnioitetaan huomattavasti enemmän kuin

Suomessa, esimerkiksi oppilaiden pitää nousta, kun opettaja astuu luokkaan. Kouluruoka on mak-

sullista. Vahvaa omaperäisyyttä ja erilaisuutta (esimerkiksi emot) kartetaan, koska ”ilmiö” on uusi

Venäjällä ja omaperäisyyttä pelätään. Parempaan päin ollaan kuitenkin menossa.

A: Kuten jo aiemmin sanoin, Kreikassa kouluruoka on maksullista. Ruokala vaikuttaa enemmänkin

pieneltä kahvilalta, jossa on tarjolla yleensä sämpylöitä tai muuta sellaista. Jos tämänkaltainen ruo-

ka ei miellytä, on omat eväät otettava mukaan. Kun olin pieni, meillä oli koulussa tapana syödä

eväitä pihalla. Tosin en osaa sanoa, onko käytäntö muuttunut nykyään. Luokkahuoneet ja laitteet

(piirtoheitin yms.) ovat paljon parempia Suomessa. Yksi melko suuri ero on kielten opetuksessa.

Kreikkalaisissa kouluissa käytäntönä on opettaa esimerkiksi englannista vain perusteet. Jos haluaa

oppia kieltä enemmän, on siestan jälkeen (noin klo 17-18 ) järjestettäviä maksullisia iltakouluja,

joissa on mahdollisuus kehittää kielitaitoasi.

Onko sinulla kavereita myös entisessä kotimaassasi? Miten pidät näihin yhteyttä?

S: En ole ikinä asunut Venäjällä, mutta olen ollut kansainvälisillä leireillä, joissa olen tutustunut ih-

misiin eri puolilta maailmaa. Pidän yhteyttä ulkomaalaisiin kavereihini netin kautta ja Suomessa

näen suomalaisvenäläisiä kavereitani.

A: Kreikassa asuvia serkkuja minulla on tosi paljon. Monet heistä ovat samanikäisiä kuin minä ja

menevät siis kaikki hyvistä kavereista. Suomessa ollessani pidän heihin yhteyttä muun muassa Fa-

cebookin kautta. Joskus saatan soittaakin, mutta se tulee vähän kalliiksi. Tietysti kesäni vietän Kree-

talla heidän luonaan.

O´TIMES jakso 3 15

Onko opiskelu suomen kielellä mielestäsi helppoa vai vaikeaa, miksi?

S: Periaatteessa ihan helppoa, mutta silloin tällöin ongelmia tuottaa esimerkiksi aineiden teko ja

yksittäiset hankalat sanat. Joskus on myös vaikea miettiä ja puhua eri kielellä.

A: Aika helppoa, välillä en vain ymmärrä joitain sanoja, mutta se ei kuitenkaan haittaa opiskeluani

mitenkään.

Pidätkö tärkeänä, että koulullamme olisi tarjota myös s2-tunteja?

S: Tähän pitäisi saada jokin kultainen keskitie. Suomen kieli saattaa tuntua joistakin vierasmaalaisis-

ta liian vaikealta, kun taas toisaalta s2 liian helpolta. Pitäisi olla saatavilla myös suomi2 edistyneille.

A: Kyllä! Halusin tulla tähän kouluun, mutta olin vähällä jo siirtyä toiseen, kun kuulin, ettei täällä

järjestetä suomi2 tunteja. Tänne tultuani juttelin kuitenkin opinto-ohjaajan kanssa, joka suositteli,

että kokeilisin normaalin äidinkielen tunteja ainakin yhden jakson verran ja pärjäsinkin niillä ihan

hyvin. Kuitenkin olisi suotavaa ja tarpeellista, että niitä olisi, jos mietitään esimerkiksi tapausta, jos-

sa oppilas on asunut vähemmän aikaa Suomessa. En kuitenkaan pidä suomi2 tunteja liian ”helppoi-

na”, ne kuitenkin luovat hyvän pohjan suomen kielen (jatko)opiskeluille.

Miia Ihalainen

16 O´TIMES jakso 3

” Sata sata aamua, pilipilipom, pilipilipom

ei satayksi aamua eikä yheksänkytyheksän aamua

Pablo ei pelkää haamua

suomalaiset ei osaa heittää keihästä. ”

(san. Pèpé ja Möllé)

Ei enää montaa

O´TIMES jakso 3 17

Näillä sävelillä juhlistivat lukion kolmasluokkalaiset erästä näennäisen

tavallista keskiviikkoa. Aivan normipäivästä ei kuitenkaan ollut kyse,

sillä 9. syyskuuta abeilla oli koulua jäljellä enää vaivaiset sata aamua.

Kesken ylppärikirjoituskiireiden ripustettiin kalenterilaput abisohvien

yläpuolelle ja järjestettiin suuren luokan naamiaiset koulupäivän ratok-

si. Teemaan ”tulevaisuuden ammattini” suhtauduttiin vaihtelevalla va-

kavuudella: lääkärien ja valintatalon kassojen lisäksi käytävillä juoksen-

teli ainakin Star Wars –hahmoja, ennustaja sekä japanilainen geisha.

kuvat ja teksti Paula Hongisto

18 O´TIMES jakso 3

Tanssii vanhojen kanssa: osa 1

ukion toisen vuoden talvella järjestetään vanhojentanssikurssi, jossa opetellaan tanssimaan

perinteisiä salonkitansseja. Kurssi huipentuu tanssien esittämiseen niin vanhemmille kuin muil-

lekin koululaisille. Kun katselee muiden tanssimista, ei yleensä tule ajatelleeksi, kuinka suuri merki-

tys vanhojentansseilla oikeastaan on lukion tokalla olevien kouluvuodessa. Monille kyseessä on

paljon enemmän kuin pelkkä kurssi. Ainakin Oulunkylän yhteiskoulun lukion tulevat vanhat ovat

ajatelleet tansseja jo lukion ensimmäisestä vuodesta asti. Tämä jatkosarja seuraa 08 vuosikurssin

vanhojentansseihin valmistautumista. Jotkut saivat kuulla vanhojentansseista ensimmäisen kerran

jo tarhassa, mutta useimmat tanssikurssille ilmoittautuneet, varsinkin tytöt, muistavat kuulleensa

vanhoista peruskoulussa ala- tai yläasteella: ”Ala-asteella. Tiesin aina tulevani tanssimaan.” Pojista

suurin osa päätti tanssivansa lukion ensimmäisellä vuosikurssilla.

Parasta on hieno frakki

Vaikka vanhojentanssit eivät olekaan pakolliset kaikkien mielestä, niitä pidetään suuressa arvossa,

kakkosen kohokohtana ja yhteishengen kohottajana. Osalle ne ovat todella oleellinen osa lukiota.

Eniten oppilaat odottavat vanhojentanssien vaikuttavan positiivisesti yhteishenkeen. Myös tanssi-

tunteja odotetaan paljon, niin pojat kuin tytötkin. Pojat tuntuvat liittävän risteilyn ja jatkot myös

vahvasti vanhojentansseihin. Jotkut tytöistä odottavat hyvää fiilistä ja sitä, että saa laittautua: saa

olla prinsessa yhden päivän ajan. Yleisesti hyviä puolia löydetään reilusti enemmän kuin huonoja:

”Parasta on hieno frakki, ei mitään huonoa. Kuuma voi vain tulla.” Muutama tosin mainitsee myös

sen, että vanhojentanssit rasittavat kukkaroa ja mahdollistavat itsensä nolaamisen, jos ”jäätyy” tai

kaatuu. Myös oma pituus pariin verrattuna saattaa ärsyttää tai hermostuttaa. Stressi on ehkä

useimmiten kuulunut sana, kun kysellään tanssien huonoja puolia.

Tanssipartneria etsimässä

Vanhojentanssiparin löytäminen on herättänyt paljon keskustelua, varsinkin lukioissa, joissa suurin

osa on tyttöjä. Aikaisintaan pari varmistetaan jo heti lukion aloittamisen jälkeen. Useimmat kuiten-

kin ajoittavat parinhankinnan ensimmäisen vuoden keväälle, eli kun on vuosi aikaa omiin tanssei-

hin. On kuitenkin myös tyttöjä, jotka eivät kanna ylimääräistä stressiä parinsaannista. ”Parin saami-

nen ei ole (vai on?)vaikeaa, mutten ole jaksanut vaivautua”, on rennoin näkökulma asiaan. Kaikkia

ei ole ilman paria jäämisen mahdollisuus hermostuttanut: ”Ei, koska lukiolaisista 60% on tyttöjä”,

on varsin looginen vastaus. Pientä stressiä koettiin, mutta parin takia ei kukaan ole valmis menet-

tämään yöuniaan. ”En pelännyt jääväni ilman paria, koska oon niin kuumaa kamaa”, kuului erään

tansseihin aikovan vastaus. Joku oli kuitenkin sitä mieltä, että ilman paria jääminen pelotti. Siksi

pari hankittiin ajoissa.

L

O´TIMES jakso 3 19

Useiden mielestä parin hankkimiseen ei tarvitse mitään valvottua sys-

teemiä, sillä nykyinen käytäntö mahdollistaa sen, että parin voi etsiä toi-

sesta koulusta. Muutenkin opiskelijoista tuntuisi pakonomaiselta, jos saisi

parin, jonka kanssa kemiat eivät pelaa. Enemmistön mielestä myös pa-

reista taistelu kuuluu vanhojentansseihin. ”Tää käytäntö on hyvä. Pieni

stressi on tervettä!” Jotkut tosin huomauttavat, että nykyinen käytäntö

yllyttää tyttöjä tappelemaan pareista keskenään. Vaihtoehtoinen käytän-

tö olisi myös hyvä niille, jotka ovat ujoja tai eivät muusta syystä uskalla

pyytää ketään tanssimaan. Silti todettiin, että ne, jotka eivät muuten saa

paria, löytävät sopivan tanssipartnerin viimeistään harjoituksissa.

Pojat saavat puvun kahdella kympillä, tytöt kahdella sadalla

Tytöt kantavat suurempia paineita vanhojentanssipuvun hankinnassa.

Aikaisintaan pukuja ostettiin tai varattiin jo kesällä. Pojat olivat varanneet

tai ostaneet puvun syksyllä. On myös opiskelijoita, joilla ei vielä ole van-

hojentanssipukua. Yksi opiskelija kertoi ostaneensa vakuutuksen pukua

varten. Pojat sovittivat yhdestä kahteen pukua ja tytöt jopa viidestä

kymmeneen. Toki poikkeuksiakin löytyy: ”Kävin yhdessä liikkeessä ja

ihastuin ensimmäiseen pukuun, jota sovitin.” Pukuja ostettiin uutena ja

vuokrattiin. Myös sukulaisten vanhat puvut kelpasivat. Tytöt käyttivät

pukuihin kengät mukaan luettuna 200-500 euroa. Hinta riippuu, ostaako

ihan kokonaan uudet kengät tansseja varten ja vuokraako puvun vai os-

taako sen uutena. Pojat pääsivät halvemmalla: pienin hinta oli noin 20

euroa, korkein hipoi 200 euroa. Kaikilla vanhemmat osallistuvat puvun

maksamiseen ja suurella osalla vanhemmat kustantavat puvun ihan ko-

konaan. Pojat ja tytöt olivat varanneet melko saman verran kampaaja-

aikoja tai olivat aikeissa varata. Jotkut tytöt olivat jo varanneet myös

meikkaajan.

Jatkoilla vai ilman

Vanhoilla on tapana pitää vanhojen illallinen, jatkot ja risteily. Suurin osa

vanhoista pitää illallista tärkeänä osana vanhoja. Myös risteilystä ja jat-

koista on sanottu, että ne yhdistävät tanssiporukkaa. On myös niitä, jotka

pitävät risteilyä pelkkänä rällästyksenä ja ei niin välttämättömänä tapah-

tumana. Moni on kaikesta huolimatta ilmoittautunut risteilylle ja illallisel-

le.

Mistä tanssipuku?

Fleur d’Orange

ma-pe 11-18, la 10-15,

muina aikoina sopimuksen mu-

kaan

Fabianinkatu 13

00130 Helsinki

09 677 645, 040 724 7834

osto ja vuokraus, myös ompelimo

sovitus ilman jonoa ajanvarauk-

sella

Kaunis Morsian ma-pe 10-18, la 10.15-14

Kalevankatu 11

00100 Helsinki

09 644 042

[email protected]

osto, mahdollisuus pieniin korja-

uksiin

Lavem by Muotitalo Tyynelä

ma-pe 10-18, la 10-14, myös

sopimuksen mukaan

Mannerheimintie 62

00260 Helsinki

09 444 750, 050 4689 710, 050

9110 613

[email protected] osto, myös ompelimo

Mecco

ma 12-18, ti-pe 11-18, la 11-14 Kasarmikatu 23

00130 Helsinki

050 550 1123

Osto, myös korjausompelimo

Meslewi

ma-to 12-17, pe-la 10-14, muina

aikoina sopimuksen mukaan

Mannerheimintie 44

00260 Helsinki

09 47 97 97, 040 512 8228

osto, myös ompelu- ja korjaus-

palvelu

sovitus ajanvarauksella

Niinatar

ma-pe 10-18, paitsi ke 12-20, la

10-15

Runeberginkatu 40

00260 Helsinki (Taka-Töölö)

09 241 9770, 045 120 5227

[email protected] Osto, myös ompelimo

Seremonia

ma-pe 10-18, la 10-15

Kasarmitori

Pohjoinen Makasiinikatu 7

00130 Helsinki

09 177 224

[email protected]

osto ja vuokraus, myös korjaus-

ompelimo

Suomen pukuvuokraamo

ma-pe 10-18, la 10-16

Suomen Pukuvuokraamo Oy.

Pursimiehenkatu 2 (Viiskulma)

00150 Helsinki

010 4401900

[email protected] vuokraus ja osto

20 O´TIMES jakso 3

Neuvoja ykkösille

Nykyisten ykkösten ei kannata kakkosten mielestä ottaa vanhoista liian suurta stressiä. Moni sanoo,

ettei esimerkiksi parin valinnassa kannata pitää kiirettä, jottei tekisi hätiköityjä päätöksiä. ”Tytöt,

älkää stressatko puolta lukiovuotta parin saamisesta, sillä asioilla on tapana järjestyä.” Jotkut tosin

ovat kokeneet kiirehtimisen ihan hyväksi asiaksi. ”Mekko ajoissa kesällä!” on yksi neuvo. ”Kaiken

kanssa kannattaa olla ajoissa”, sanoo toinen. Myös muita neuvoja on: Joku olisi itse kaivannut pa-

rempaa ohjeistusta puvun valinnan kanssa. Pojille ja tytöille, joilla on jo kivan oloinen vanhojen-

tanssipartneri kiikarissa, sanotaan: ” Rohkeutta, kysykää vain parianne, ei se ole vaikeaa.” Jokainen

on valmistautunut itse parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä vielä ole liian myöhäistä.

Seuraavassa osassa seuraamme tarkemmin kurssia ja tanssiharjoituksia.

Iida Nordling ja Sanna Riikonen

O´TIMES jakso 3 21

Kansainvälisyyttä ja kulttuurieroja

letko kiinnostunut matkustamisesta ja kulttuureihin tutustumisesta? Koulumme on pyrkinyt

lisäämään kansainvälisyyttään ja onkin mukana EU:n rahoittamassa Comenius-projektissa,

jonka teemana tänä vuonna on ”Cultural differences in Europe”. Projektin tarkoitus on edistää EU:n

jäsenmaissa sijaitsevien koulujen yhteistyötä ja lisätä nuorten tietoisuutta eri maiden kulttuureista.

Mikä ihmeen Comenius-projekti?

Comenius-projektissa mukana olevista kouluista lähetetään opiskelijoita pariksi viikoksi osanotta-

jamaihin, joissa he pääsevät seuraamaan kulttuuria läheltä, sillä heidät sijoitetaan asumaan projek-

tissa mukana olevien opiskelijoiden perheisiin. Opiskelijan ei tarvitse maksaa lentolipuista tai ruoas-

ta. Eri maiden opiskelijat tutustuvat toisiinsa ja kulttuureihin erilaisten retkien ja projektitöiden sekä

vapaa-ajan lomassa.

Lukiomme on ollut mukana projektissa jo useamman vuoden. Vuonna 2007 lähetettiin ensimmäiset

opiskelijat Itävaltaan, josta vastaavasti lähetettiin opiskelijoita myöhemmin myös Suomeen.

Lukion projektiin ovat osallistuneet tänä vuonna oman koulumme lisäksi kaksi koulua Itävallasta ja

Bosnia-Hertsegovinasta. Bosnia tosin ulkojäsenenä, minkä vuoksi EU ei kustantanut lentolippuja

sinne. Viime keväänä 12 hengen ryhmä 08-vuosikurssin opiskelijoita lähti kahdeksi viikoksi Itäval-

taan, jonne saapuivat myöskin bosnialaiset. Nyt viime elokuussa toisessa tapaamisessa kokoontui-

vat suomalaiset ja itävaltalaiset vuorostaan Bosniaan. Ensi keväänä on ulkomaalaisten vuoro tulla

tutustumaan Suomeen.

O

22 O´TIMES jakso 3

Kannattaako osallistua?

Opiskelijan näkökulmasta kansainvälisyysprojektiin osallistuminen on ollut hauskaa. Kaisla Sanas-

lahti ja Viola Kantola ovat osa siitä 08:n ryhmästä, joka on projektiin osallistunut. Syyksi osallistumi-

seen molemmat kertovat halun saada uusia kokemuksia ja tutustua uusiin ihmisiin. Viola myöskin

toteaa, ettei välttämättä olisi koskaan lähtenyt Bosniaan muuten ja nyt molemmista maista saatu

kuva on ehkä vähän todenmukaisempi, kun on hetken asunut maassa maan tavalla. (onko sana-

muoto vähän klisee?)

Kulttuurierot nousevatkin esiin, kun puhutaan Bosnian matkan sujumisesta. Suomalaisia olivat ih-

metyttäneet muun muassa wc:t, jotka olivat vain reikä lattiassa. Maan levottomasta historiasta to-

distivat joissakin kaupungin rakennuksissa vielä näkyvät luodinreiät ja esimerkiksi kouluissa ulko-

ovet olivat suljetut koulupäivän ajan.

Projektiin kuuluivat myöskin erilaiset workshopit koululla, retket kuten päiväretki Mostariin sekä

Suomi-Bosnia-Itävalta –illat, joihin jokainen maa oli valmistellut omaan kulttuuriinsa liittyvän esityk-

sen. Vapaa-ajalla tutustuttiin paremmin projektissa mukana oleviin opiskelijoihin. Uusiin ystäviin

tytöt aikovatkin pitää jatkossa yhteyttä. He kehuvat myös itävaltalaisten ja bosnialaisten isäntäper-

heiden vieraanvaraisuutta. Vaikka yhteistä kieltä ei esimerkiksi Bosniassa ollutkaan, tulivat he hyvin

toimeen perheiden kanssa.

Projektia kokonaisuudessaan tytöt pitävät avartavana ja hyvänä tapana oppia kulttuureista. He suo-

sittelevatkin kaikkia kiinnostuneita osallistumaan. ”On ollut tosi kivaa.”

teksti Meliina Rantalainen, kuvat Viola Kantola

Kiinnostuitko? Projektin kol-

mas kierros on alkamassa. Mi-

käli olet -09 ja kiinnostunut

Comenius-projektiin osallis-

tumisesta, ota yhteyttä Altti

Pikkaraiseen.

O´TIMES jakso 3 23

Pablon jalanjäljissä

yllä kaikki ovat ne huomanneet. Ruokalan seinille ilmestyy joka vuosi sekalainen seurakunta

maalauksia ja veistoksia sun muita taiteen tuotoksia. Mutta mikä saa ihmiset stressaamaan

itsensä henkihieveriin ja viettämään marraskuun pitkiä iltoja kuvisluokkaan hautautuneina?

Omistautuneita ja myös hieman vähemmän omistautuneita kuvataiteen lukidiplomin suorittajia

löytyy koulustamme aina. Jo pienenä seiskaluokkalaisena minäkin päätin, että kerran oma taidete-

okseni riippuisi Amicassa ruokajonolaisten töllisteltävänä. Tänä vuonna diplomikurssilla puuhaste-

leekin reilut 15 lukion kolmasluokkalaista. Suurimmalla osalla on idea diplomin tekemisestä kangas-

tellut mielessä jo pitemmän aikaa, mutta on muutama lähtenyt mukaan myös hetken mielijohtees-

ta.

Jokaisessa tämän vuoden viidessä lukiodiplomitehtävässä toteutustapa on vapaa. Sallittuja ovat siis

kaikki ilmaisun muodot aina lyijykynäpiirroksesta installaatioon. Jos mittasuhteet tai sivellintekniik-

ka eivät ole hallinnassa, voi kokeilla onneaan saven muotoilussa tai vaikka lavastaa valokuvan. Minä

esimerkiksi en osaa piirtää pätkän vertaa, joten päätin onnettoman töhertämiseni sijaan tehdä leh-

tileikekollaasin.

Inspiraatiota voi etsiä muun muassa Kalevalasta, ihmisen tavarasuhteesta tai sukupuoli-

identiteetistä. Joillekin oma aihe valkeni heti, mutta toiset miettivät yhä kurssin ollessa jo täydessä

käynnissä. Ja joskus tehtävät eivät nappaa laisinkaan. Tony päätti lopettaa suosiolla jo aivan alussa.

”Olisi kyllä ollut hauskaa tehdä diplomi, mutta en saanut hyvää ideaa mistään aiheesta.”

K

24 O´TIMES jakso 3

Motivaatiot puntarissa

Kuka täysjärkinen haluaisi viettää koulussa enemmän aikaa kuin on pakko? Diplomin valmistukseen

kuluu väistämättä tovi jos toinenkin, eikä sen suorittamisesta välttämättä edes heru lisäpisteitä

jatko-opintoja ajatellen. Kun moni lukiolainen vielä pitää kuvaamataidontunteja tuskastuttavana

nysväämisenä, diplomikurssilaisten intoa moiseen touhuun kummastellaan. Mistä siis löytyy näiden

abien kannustin?

”Halusin haasteen”, perustelee kuvataidetta harrastanut Jenni päätöstään ryhtyä aikaa vievään

työhön. Idea tehtävää varten syntyi jo kesällä, ja silloin hankittiin myös vanha hääpuku ompeluma-

teriaaliksi. Myös Joelilla on vaikutin selvillä. ”Tahdon kaikkien tietävän, että olen hyvä kuviksessa.

Tosta voit sit laittaa suoran lainauksen.” Rehtorin ylppärijuhlissa kuuluttaman kunniamaininnan

lisäksi Joel ja Santeri myöntävät diplomin taiteilun tärkeimmäksi syyksi yksinkertaisesti tekemisen

ilon.

Valmiit työt arvostellaan asteikolla yhdestä viiteen, mutta monelle tärkeintä eivät ole hyvät pisteet

vaan itseä miellyttävä lopputulos. Jos oman maalauksen kehtaa ripustaa olohuoneen seinälle, voi

siis aivan hyvin katsoa onnistuneensa kiitettävästi. Ja koska harvan omatunto sallii heittää koko

hommaa läskiksi, diplomityöt ovat usein varsin hienoja ja omaperäisiä. Diplomin pariin päädytään,

koska kuviksesta tykätään. Helpon kurssin kalastelijoitakin on vuosien aikana kuulemma ollut vain

yksi nimeltämainitsematon.

O´TIMES jakso 3 25

Menetetyt yöunet

Vielä ei toisen jakson lopussa lähestyvä deadline monia

huoleta. Kiire saattaa silti iskeä yllättäen, sillä diplomin

tapauksessa hyvin suunniteltu ei ole läheskään puoliksi

tehty. Työaika on nimittäin rajattu reiluun 36 tuntiin, ei-

kä keskeneräisiä teoksia saa viedä pois koulusta. Tai-

teellista opastusta kuvaamataidonopettajalta on myös-

kin turha odottaa. Vaikka syntymässä olisi vuosisadan

hirvein tekele, ei Arja Holma saa puuttua kurssilaisten

ratkaisuihin millään tavalla.

Diplomintekijän työtaakka ei suinkaan lopu valmiiseen

tauluun tai veistokseen, sillä koko prosessista on tehtä-

vä visuaalisesti näyttävä ja sivukaupalla perusteluja si-

sältävä portfolio. Miksi valitsin työvälineekseni rauta-

langan ja vanhat muropakkaukset? Mitä haluan kertoa

sillä, että maalasin kuvaani juuri viisi koivua enkä vain

neljä? Lukiodiplomin loppuarvosanasta puolet määräy-

tyy portfolion perusteella, mikä ei kaikkia miellytä.

”Turhaa pelleilyä”, kommentoi Juuso portfolion kokoa-

mista. ”Itse ainakin aion vetää perustelut työlleni hatus-

ta, ja vasta jälkikäteen.”

Jokaviikkoisesta väkertämisestä saattaa muodostua a

real pain in the ass, ja koeviikolla luokka 42 on epäile-

mättä hyvinkin täynnä mattimyöhäisiä. Pelkkä stressin-

aiheuttaja ei kurssi kuitenkaan ole, sillä miksi muuten

kukaan kuvisdiplomia suorittaisikaan. Minusta ainakin

on suunnattoman hauskaa leikata-liimata paperisilppua

kartongille, ja keskustella sitten aikaansaannoksestani

muitten samassa tilanteessa olevien kanssa. Ja täytyy-

hän se myöntää – kyllä kuvisdiplomin suoritus rehtorin

mainitsemana valkolakkiseremoniassa hivelee itsetun-

toa.

Tulevien Gallen-Kalleloiden mestariteoksia pääsee ihai-

lemaan joulukuun alussa.

kuvat ja teksti Paula Hongisto

26 O´TIMES jakso 3

Seuraavassa numerossa kokoamme yhteen

Ogelin Parhaat 2010. Jos uskot kasvattava-

si Ogelin parhaita kulmakarvoja, tietäväsi

mikä on Ogelin paras leivonnainen tai olet

ehkä joskus heittänyt Ogelin parhaan isku-

lauseen, ota toimitukseen pikaisesti yhteyt-

tä. Valitsemme sekopäisimmät ja tietenkin

parhaimmat ideat julkaistavaksi kulmakun-

nan kuumimmassa lehdessä.

Ehdotuksesi voit jättää sähköpostilla osoitteeseen

[email protected] tai sivistää ideoillasi

Ainoa ja Emmaa koulun käytävillä.

Wanted

The Best of Ogeli 2010

O´TIMES jakso 3 27

OĆ

ULT

28 O´TIMES jakso 3

safkalla maailman ympäri

Gintsu ja Aino

Aiomme johdattaa teidät pois kaalikääryleiden ihmeellisestä

maailmasta ja esitellä teille ehkä hiukan psykedeelisempiä

maailman makuja. Niitä voitte tavoitella pienissä keittiöko-

meroissanne suurella tai sitäkin suuremmalla budjetilla.

Suuntaamme lehden eri numeroissa maailman sykähdyttä-

vimpien kaupunkien ruokakulttuurien saloihin. Ainon impro-

visoidessa erilaisten reseptien joukossa, Gintsu tekee pakko-

pullana tutkimusta kaupunkien historiasta, hulppeista ruo-

kapaikoista ja mielenkiintoisista vierailukohteista. Meidän

avustuksellamme teistä kaikista pussinuudelien ystävistä

kuoriutuu ennen pitkää piiskaa kestäviä kulinaristeja.

Rakkaat Ogelin keittiötumpelot

terv. G ja A

O´TIMES jakso 3 29

Haaveilua Napolista

os et ole pelkkää pintaliitoa ja uusia shoppailupaikkoja etsivä nykyajan teini vaan haluaisit tutus-

tua aitoon kulttuuriin, perinteiseen ja hyvään ruokaan sekä avoimiin, ystävällisiin ihmisiin, suo-

sittelen lämpimästi matkaa Napoliin.

Etelä-Italian suurin kaupunki Napoli on historialtaan värikäs ja tunnettuja nähtävyyksiä on paljon:

Vesuvius-vuori, Pompeijin rauniokaupunki, Kuninkaallinen palatsi sekä Napolin Kansallisarkeologi-

nen museo. Päiväretkiä voi tehdä myös jo tunnetuksi tulleen Subin sarjan Caprin kuvauspaikalle –

Caprin saarelle- sekä Amalfin hiekkarannoille. Napolissa on mahdollista myös edulliseen yöpymi-

seen, sillä se ei ole turistirysä, ja saat myös tilaisuuden tutustua aitoon Italiaan sellaisena kuin se on.

Ruokapuolelta Napoli tarjoaa aitoa, maukasta pizzaa. Jos mielii syödä kunnon perinteistä, kannattaa

etsiä ruokapaikka, mistä saa sitä oikeaa, la vera pizza napoletanaa, sillä kaupungista löytyy myös

nopeasti valmistettua, feikkiä markkinapizzaa. Suositeltava pizzapaikka on vanhan kaupungin Da

Michele, josta löytyy legendaarista margherita- ja marinera- pizzoja.

Vanhasta kaupungista löytää myös sen aidon kulttuurin helmen, johon kuuluu niin tunnelmallinen

ympäristö kapeine kujineen kuin suuret palatsitkin. Yli miljoonan asukkaan kaupungissa kannattaa

käyskennellä jalan, sillä ruuhkat ovat yliampuvan suuria. Vanhan kaupungin halki kulkeva pääkatu

on mainio aloituspaikka kävelyretkelle. Sen varrelta löytyy monia kahviloita, ravintoloita, kirkkoja,

pieniä putiikkeja ja opiskelijoiden keskuudessa suosittu hengailupaikka.

Yöelämän etsijöille ja himoshoppailijoille Napolilla on hyvin vähän tarjottavaa. Baarit sulkevat oven-

sa jo yhdeksän maissa, harvat yökerhotkin ovat täysin ylihinnoiteltuja eikä meno ole missään suo-

malaiseen tapaan villiä ja vauhdikasta. Poikkeuksena ovat kesään sijoittuvat erilaiset karnevaalit,

festivaalit ja uskonnolliset juhlat, jolloin juhlitaan yön yli. Shoppailijat sen sijaan saavat tyytyä taide-

J

30 O´TIMES jakso 3

ja elektroniikkaostoksiin, joita voi tehdä markkinakojuista edullisesti. Kuitenkin kujilta ja ostoska-

duilta voi tehdä löytöjä niin kenkien kuin vaatteiden ja asusteidenkin suhteen.

Jos haluaa kokeilla jotakin extremeä, kannattaa hiippailla Scampian alueelle, joka on tunnettu köy-

hyydestä, työttömyydestä ja mafian pyörittämästä huumebisneksestä. Se ei ole kuitenkaan suosi-

teltavaa, varsinkaan pimeän aikaan. Itse lisäisin vanhaan italialaiseen sananlaskuun ”Nähdä Napoli

ja kuolla” virkkeen ”maista limoncelloa”, sillä se on yksi maailman parhaimmista ja raikkaimmista

sitruunalikööreistä, joka valmistetaankin paikallisista sitruunoista.

Spagettiostoksilla ja kastikevarkaissa

Vaikka Napoli onkin tunnettu erityisesti pizzan synnyinkaupunkina, emme halunneet rientää keitti-

öön leipomaan Quattro Stagionea Kotipizzan tyyliin. Idea reseptiin ja sen valintaan lähti alun perin

jokaisen italialaissuvun varjelluimmasta perhekalleudesta – la mamman ikiomasta tomaattikastike-

ohjeesta. Sitten mieleen tulivat napolilaiset mafiaperheet, amerikanitalialaiset Manhattanilla ja

Sopranos. Kovaäänistä puhetta, perhe istumassa yhteisellä aterialla ja keskellä pöytää lohdullisen

kokoinen kulho höyryävää spaghettia. Kuulostaako tutulta? Vain Sophia Loren kauhan varressa voisi

tehdä mielikuvasta täydellisemmän.

Reseptin kulmakivi, aito tomaattikastike, kuplisi mielellään liedellä muutamankin tunnin, mutta

pikaruokakansa voi halutessaan ahmia herkun jo lyhyemmänkin hauduttamisen jälkeen. Tomaatti-

kastikkeen joukkoon on kiireettömänä päivänä melkein terapeuttista pyöritellä pikkuisia lihapullia,

jotka saavat hurmaavan makunsa erilaisista yrteistä. Perfektionistit saattaisivat jopa valmistaa itse

pastansa, mutta tarjolla on myös muutama lohdutuksen sana niille, jotka eivät satu omistamaan

pastakonetta. Oivallinen vaihtoehto monen tunnin ähkimiselle pastataikinan kimpussa on italialai-

nen kuivapasta. Yrittäessäsi epätoivoisesti löytää hyvää spagettia kaikenmaailman dececcojen ja

barillojen joukosta, kiinnitä huomiota paketteihin, joiden kyljessä lukee “semola di grano duro”,

mikä tarkoittaa että pasta on valmistettu korkealaatuisesta durumvehnästä.

Etsi käsiisi kauha, kattila ja löydä sisäinen mammasi. Jos kukkarosi pohjalta ei löydy yhtään rahaa

matkustamiseen törsättyäsi Jimmy Choon siis-niin-ihaniin kenkiin, tämä resepti vie sinut pikamat-

kalle Napoliin. Buon appetito!

O´TIMES jakso 3 31

Spaghetti con polpette alle erbe Spagettia, yrteillä maustettuja lihapullia ja tomaattikastiketta

Laita lihapullia varten kaikki ainekset kulhoon, ja sekoita tasaiseksi

taikinaksi. Muotoile taikinasta pieniä (noin teelusikan kokoisia)

lihapullia ja ruskista ne nopeasti pannussa. Pullia ei ole tässä vai-

heessa vielä tarkoitus kypsentää läpikypsäksi, vaan niihin on tar-

koitus ottaa ainoastaan hiukan väriä pintaan.

Kuumenna pannussa oliiviöljyä tai voita ja lisää sipuli ja valkosipuli.

Kuullota sipuleita muutama minuutti ja lisää sitten tomaattimurs-

ka, tomaattipyree, vesi ja halutessasi valkoviini. Anna kiehahtaa

hetken ja lisää yrtit, sekä mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta

kastiketta vähintään 30 min, ja laita sitten lihapullat kastikkeeseen

kypsymään. Lisää vielä oliivit ja anna hautua noin 20 min. Kun kas-

tike on valmista, keitä pasta ja tarjoile. Pinnalle voit halutessasi

ripotella vastaraastettua parmesaania.

Gintare Gylling ja Aino Tuovinen

Lihapulliin

400g naudan paistijauhelihaa

oksa tuoretta rosmariinia, lehdet hienonnettuna

1-2 oksaa tuoretta timjamia, lehdet hienonnettuna

2-3 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

noin 1 ½ dl vastaraastettua parmesaania

loraus oliiviöljyä

loraus kermaa

kananmuna

mustapippuria myllystä

suolaa

Kastikkeeseen

1 tlk hyvälaatuista tomaattimurskaa (esim. Mutti)

1 rkl tomaattipyreetä

noin 1-2 dl vettä

sipuli, hienonnettuna

2-3 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

2 oksaa tuoretta rosmariinia, lehdet hienonnettuna

2-3 oksaa tuoretta timjamia, lehdet hienonnettuna

vihreitä oliiveja

noin 1 ½ dl valkoviiniä (jos haluat)

mustapippuria myllystä

suolaa

Lisäksi

Pastaa neljälle

Kuvat

Aino Tuovinen (ruoka)

Barbara Ansaldi (Napoli, Capri)

32 O´TIMES jakso 3

Hyvät, pahat päihteet

iten ogelilaiset käyttävät päihteitä ja miten niihin suhtaudutaan? Päätimme ottaa asiasta

selvää kyselyn avulla. Tulos oli, että koululaisillamme kuluu alkoholia, tupakkaa ja kannabis-

ta. Tässä tarkempi selvitys siitä, miten ja miksi.

Mitä käytätte, herra?

Tulokset eivät yllättäneet. Vakituisia tupakoitsijoita oli eri vuosiluokilla kullakin muutama ja arvatta-

vasti abeissa oli eniten tupakkaa kokeilleita. Alkoholia nautittiin laajasti ja käytössä oli sel-

keä positiivinen korrelaatio iän mukaan. Kannabiksen vakituisia käyttäjiä oli muutamia, satunnais-

polttelijoita ja ainetta kokeilleita hieman enemmän. Muita päihteitä eivät tähän otantaan sattuneet

olleet kokeilleet. Oheinen kaavio kertoo tarkemmat prosentit ja kyselyyn vastanneiden määrät.

Ja syyt olivat?

Oman käytön arvioinnin lisäksi piti kyselyssä pohtia suhtautumistaan eri nautintoaineisiin asteikolla

1-5 (en hyväksy lainkaan – hyväksyn täysin). Viereisestä kaaviosta näkyvät luvut, jotka mikin päihde

on keskimäärin saanut. Järjestys oli seuraava hyväksytyimmästä lukien: alkoholi, tupakka, kannabis,

miedot ja viimeiseksi kovat huumeet. Abit olivat selkeästi myönteisimpiä juomista ja tupakan polt-

tamista kohtaan kuin muut. Kannabista kohtaan asenteet vaihtelivat suuresti, abit olivat keskimää-

rin hieman muita myönteisempiä. Huomattavaa oli myös, että miehet olivat paljon kannabismyön-

teisempiä kuin naiset, kun taas muissa päihteissä eroa ei oikein ollut. Mietoja huumeita (kannabis

erikseen) kohtaan oltiin tasaisen kielteisiä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kovat huumeet

taas tyrmättiin poikkeuksetta.

Valtaosa niistä, jotka eivät päihteitä käyttäneet, mainitsivat syykseen sen, etteivät koe mitään tar-

vetta siihen tai etteivät vaikutukset sovi heille. Muutamat pelkäsivät negatiivia vaikutuksia, pääasi-

assa terveyden heikentymistä – ja tosiaankin vain muutamat verrattuna siihen suureen määrään

vastanneista, jotka kumminkin kannattivat päihdevalistuksen tavoitteeksi käytön ehkäisyä.

Selkeä pääsyy päihteidenkäyttöön oli miellyttävät vaikutukset: hauskuus ja rentous. Osa mainitsi

positiivisina seurauksina myös juhlissa tai muissa tapahtumissa saadut uudet kaverit ja sosiaalisuu-

den lisääntymisen. Haittavaikutuksia kohtuukäytössä väitettiin pieniksi.

M

O´TIMES jakso 3 33

Saanen udella suhtautumistanne?

Kartoitimme muitakin päihteisiin liittyviä asenteita. Kysyimme, pitäisikö valistuksen tähdätä nuori-

son päihteettömyyteen. Vähän alle puolet vastanneista oli sitä mieltä, että pitäisi. Useimmat heistä

kokivat päihteet vaarallisiksi tai sopimattomiksi nuorille, tai ainakin uskoivat alaikäisille löytyvän

parempaakin tekemistä. Myös kansanterveyden rapistumiseen vedottiin useasti.

Vastakkaiselle kannalle oli myös useita perusteluja. Paljon vedottiin siihen, että liian tiukka valistus

vain aiheuttaisi käänteisen reaktion ja olisi turhaa. Osan mielestä päihdevalistukselle järkevämpi

tavoite olisi ohjata nuoret vastuulliseen ja kohtuulliseen käyttöön tai tiedottaa asioista faktoihin

perustuen - ja tähdätä korkeintaan haittojen vähentämiseen. Huomioitavaa on kumminkin, että

ylipäätään nuorten päihteidenkäytöstä puhuttiin melko negatiiviseen sävyyn.

Toinen kysymys koski lainsäädäntöä. Päihteitä koskevia lakeja ei haluttu paljoakaan läh-

teä muuttelemaan. Vähemmistö kannatti mietoja huumeita koskevien rajoitusten höllentämistä,

eritoten kannabiksen laillistamista. Ikärajoista oli mielipiteitä suuntaan ja toiseen, lähinnä muuta-

malla vuodella hiomista. Muutama peräänkuulutti tieteellisiin faktoihin perustuvaa lainsäädäntöä.

Uusia kieltolakeja ei kaivattu.

Monen mielestä lakien valvonta on puutteellista ja koettiin ongelmalliseksi, että niin moni nuori

saa helposti käsiinsä tupakkaa ja alkoholia. Ylipäätään valistuksen tehoa kohtaan oltiin skeptisiä.

34 O´TIMES jakso 3

Haastattelu

Kahden erilaisen mielipiteen ääni kuuluviin. Henkilöt olemassa olevia Ogelin oppilaita, joiden nimet

on muutettu.. Käytän henilöistä nimiä Sebastian ja Rosatina.

Kuvaile omaa päihteidenkäyttöäsi

Rosatina: Lähinnä tulee päihteitä käytettyä viikonloppuisin ja lomien aikaan, harvemmin arkena.

Eniten tulee varmaa käytettyä kannabista - kerran tai kaksi viikossa. Alkoholia tulee juotua har-

vemmin, ehkä kerran kuussa. En pidä päihteiden käyttöäni kovin pahana.

Sebastian: Käytän alkoholia harvoin jos laisinkaan, enkä koskaan paria annosta enempää. Muut

päihteet ovat ihan tyhmiä enkä käytä niitä.

Mitä mieltä olet nuorten päihteidenkäytöstä?

R: Kunhan ei liikaa käytä, niin en näe kovin suurta ongelmaa. On tietysti vähän eri asia, onko 19-

vuotias vai vasta yläasteella. Turhan absoluuttinen suhtautuminen lienee turhaa, parempi olisi kan-

nustaa vastuulliseen ja kohtuulliseen käyttöön.

S: Nuoret ja liian nuoret käyttävät liikaa kaikkea. Kukaan ei enää osaa pitää hauskaa ilman päihteitä,

jos on tylsää, niin otetaan viinaa, ja jos on kivaa, niin otetaan silti ja joka viikonloppu ja aamu ja ilta

ja keskiviikkokin on pikkulauantai.

Entä päihteidenkäytöstä yleisesti? Onko päihteet paha asia?

R: Ei mikään päihde ole haitaton, eikä yhteiskunnan kuulu kannustaa niiden käyttöön. Kyllä ne kui-

tenkin ihmisten elämään kuuluu, joillekin enemmän, joillekin vähemmän, eikä niitä kokonaankaan

voida kieltää.

S: Kohtuullisessa käytössä eivät ole paha asia paitsi että huumeet, koska niiden vaikutuksista ei voi

olla etukäteen varma.

O´TIMES jakso 3 35

Mitä mieltä olet Suomen päihdepolitiikasta?

R: Suomella on esimerkillinen päihdepolitiikka verrattuna joihinkin maihin, mutta se on silti kovasti

vanhentunut. Yhä jahdataan kannabiksen käyttäjiä kuin pahimpia narkomaaneja ja keskitytään ai-

van liikaa rankaisuun, ei niinkään haittojen vähentämiseen* tai hoitoon. Esimerkkinä kannabiksen

kasvattelusta voi saada sakkoja, ja paljon haitallisempia vastaavia tutkimuskemikaali-päihteitä saa

tilattua laillisesti parilla hiirenklikkauksella. Korvaushoidot on jees ja hoitopaikkoja pitäisi olla eh-

dottomasti enemmän.

S: Jos saisin päättää, niin kaiken voisi kieltää. Mutta käytännössä kannabiksen voisi laillistaa, kun

kaikki sitä kuitenkin polttaa.

Entä kyselyn tuloksista? Yllättikö?

R: Kovasti ihmettelen. Kukaan ei suhtautunut myönteisesti koviin huumeisiin, ja jopa kannabikseen

suhtauduttiin yleisesti kielteisesti. Aika moni oli kokeillut, mutta yleisesti ihmiset tuntuivat käyttä-

vän vain alkoholia ja tupakkaa. Itse oletin mietojen huumeiden olevan huomattavasti suositumpia

ja muutenkin suhtautumisen olleen positiivisempaa.

S: Ei yllättänyt.

teksti Juuso Kähönen, kuvat Paula Hongisto, kysely Saila Kurki

* Haittojen vähentämiseen tähtäävästä päihdepolitiikasta esimerkkinä

Vasemmistonuorten päihdepolitiikka, http://www.vasemmistonuoret.fi/?/asiakirjat/paihdepolitiikka/.

Yleisemmin aiheesta voi lukea esimerkiksi Wikipedian artikkelista http://fi.wikipedia.org/wiki/Päihdepolitiikka.

36 O´TIMES jakso 3

Nuoret jotka vihaavat lukemista

iedän, ettei kukaan halua lukea kirjoja. Kirjat ovat vanhoja, kirjojen kieli on omituista ja sivuja

on aivan liian monta. Elokuvissa asiat kerrotaan kaksi kertaa mielenkiintoisemmin ja taustamu-

siikin kera. Kirjat kuuluvat kirjastotädeille ja äikänopettajille.

On ihmisiä, jotka vihaavat kirjoja koska ovat hitaita lukemaan. Sitten on niitä, jotka väittävät, ettei

lukemiseen ole aikaa, vaikka todellisuudessa käyttävät facebookissa roikkumiseen ja netissä idlaam-

seen tunteja joka ilta. Ja vielä niitä, jotka vihaavat kirjoja ihan vain periaatteesta. He lukivat kerran

puolet Artemis Fowlista ja eikä se ollut kiinnostava - täten siis kirjat ovat ajanhukkaa.

Maailmassa on kuitenkin noin biljoona kirjaa. Mitä useamman niistä lukee, sitä suurempi olisi mah-

dollisuus löytää edes se yksi, joka on oikeasti hyvä. Ja sehän olisi voitto.

Ennen lopullista tyrmäystä kirjoille kannattaisi antaa vielä yksi mahdollisuus. Seuraavien kuuden

teoksen joukosta saattaa hyvinkin löytyä se yksi erinomainen. Kaikki kirjat ovat allekirjoittaneen itse

lukemia ja mainioiksi toteamia.

Jos olet edelleen vakuuttunut siitä, etteivät villit hevosetkaan saisi sinua tarttumaan yhteenkään

opukseen, nämä kaikki ovat viimeistä lukuun ottamatta ovat saatavilla myös elokuvina.

T

O´TIMES jakso 3 37

Bram Stoker: Dracula (1897)

Kaikki ovat kuulleet hänestä, mutta kuinkahan moni tuntee alkuperäisen tarinan Jonathan Harkerin kokemuksista tuon vaaral-

lisen kreivin linnassa? Kaikkien vampyyrikertomusten isä ja isoisä selventää, mistä kaikki oikeastaan alkoi, kun Nosferatu ja

Edward Cullenia vielä sätkyttelivät kapaloissaan. Vaikka tämä kalvakka herrasmies ei kenties olekaan aivan yhtä seksikäs kuin

Stephanie Meyerin siirappipoika, löytyy hänestäkin varmasti se romanttinen puoli. Draculan luettuasi voit brassailla ilmiömäi-

sellä vampyyritietämykselläsi ja ällistyttää Houkutusta kahdettatoista kertaa lukevan kaverisi.

Anthony Burgess: Kellopeli appelsiini (1962)

Kellopeli appelsiini kannattaa lukea vaikka vain kieliasun takia. ”Siellä saattoi nähdä tosi harashoo entisiä taloja, veljeni, joissa

muinaiset ihmiset eli eli oli, vanhat ptitsat ja kuurot antiikkiset baabuskat kissoineen. Ja me nähtiin kahden ison, lihavan kollin

hyppäävän pöydälle tunkiot appoavoimina loitsuten mau mau mau.” Juoni on varmasti monelle tuttu, varsinkin jos kuulut

näihin elokuvat-ennen-kirjoja -ihmisiin. Ultraväkivalta ja yksityiskohtainen dystopiakuvaus pysäyttävät (toivottavasti) hetkeksi

miettimään, onko yhteiskuntamme itse asiassa luisumassa kohti Burgessin elävöittämää tulevaisuutta. Kirja sisältää voimak-

kaita kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia lapsille ja helposti järkyttyville.

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli (1973)

Se on lastenkirja. Se on yksinkertainen. Mutta halutessaan nostalgisoida voi tämän seikkailukertomuksen vallan mainiosti

lukea itselleen (tai pikkusiskolle) iltasaduksi. Tarina ujosta Korpusta ja hänen rohkeasta isoveljestään sekä naurattaa että itket-

tää, ja näin kymmenen vuoden kuluttua lapsuuden tutuista tarinoista siitä saattaa saada paljon enemmän irti kuin silloin jos-

kus. Oletko esimerkiksi huomannut, miten surullinen ja väkivaltainen Veljeni Leijonamieli oikeastaan onkaan? ”Älä itke äiti,

Nangijalassa tavataan!”

Terry Pratchett: Valkoparta Karjupukki (1996)

Koska joulu jo tulla jollottaa, on sen kustannuksella irvaileminen jälleen paikallaan. Pratchett panee halvalla kaikkien tuntemia

kliseitä fantasiamaailmassa, jossa henkilöt ovat rumia, tyhmiä ja pelkureita. Sarkastinen huumori on tavaramerkki, joka kui-

tenkin pääsee parhaiten oikeuksiinsa vasta englanninkielisessä alkuperäisteoksessa Hogfather. 55 miljoonaa lukijaa ei voi olla

väärässä: tämä mies on nero kirjailijaksi. Sillä mielikuvitusta täytyy todellakin löytyä kahmalokaupalla, jos kirjoittaa lähes neli-

kymmenosaisen kirjasarjan maailmasta, joka on litteä, jota kannattelee neljä elefanttia, jotka seisovat suuren kilpikonnan

päällä, jonka nimi on Suuri Kaksonen ja joka ryömii pitkin maailmankaikkeutta.

Corinne Hoffmann: Valkoinen masai (1998)

Nainen tapaa masain lomamatkallaan Afrikassa. Nainen rakastuu masaihin, jättää poikaystävänsä muuttaakseen Keniaan, elää

uuden miehensä kanssa savimajassa neljä vuotta, sairastaa malarian, synnyttää lapsen ja palaa lopulta kotimaahansa Sveitsiin

kulttuurierojen osoittautuessa ylivoimaisiksi. Hoffmanin teos ei syyttele eikä puolustele. Niin pateettiselta kuin se kuulostaa-

kin, Valkoinen masai on kertomus naisesta, joka uhrasi kaiken rakkautensa tähden. Imeliä auringonlaskukohtauksia ei kuiten-

kaan ole luvassa, sillä Afrikan arki on ennen kaikkea puutetta ja kovaa työtä. Kaikkein hätkähdyttävintä kuitenkin on kirjan

todenperäisyys: se on nimittäin omaelämäkerta.

Allan Weisman: Maailma ilman meitä (2007)

Jos New Yorkin sähköt katkeaisivat, kaupungin metrotunnelit täyttyisivät vedellä vuorokaudessa. Pohjois-Amerikassa on tu-

hansia vuosia sitten tallustellut mammutin kokoisia laiskiaisia. Ja vuodessa 500 miljoonaa lintua heittää henkensä törmättyään

radiomastoihin. Maailma ilman meitä on tietokirja täynnä kovia faktoja maailman nykytilasta ja historiasta, sekä asiantuntijoi-

den arvioita siitä, mitä planeetallemme tapahtuisi, jos ihmislaji yhtäkkiä katoaisi. Vaikka kyse ei olekaan juonellisesta romaa-

nista, kuivana ja tylsänä ei kirjaa voida pitää. Weismanin tyyli on helposti ymmärrettävää ja ihanan suorasukaista. Pakollinen

teos vähintäänkin kaikille biologiasta tai maantiedosta kiinnostuneille, sillä lukemisen jälkeen voi koettaa jopa päteä Wellingil-

le (kuinka moni pääsee koskaan tekemään niin?).

Paula Hongisto

38 O´TIMES jakso 3

OĆ

HA

OS

O´TIMES jakso 3

Pedofilia on noussut Suomessa taas Jämsän tragedian myötä käsiteltävän arvoiseksi aiheeksi. Ihmeellistä asiassa

että tilanteeseen havahdutaan vasta, kun jotain järkyttävää tapahtuu. Tottakai on kuvottavaa lukea, kuinka lasten oma

äiti pakottaa tyttäret ryhmäseksiin ja laittaa itse heistä kuvat nettiin, mutta pedofilia on aina ollut olemassa, eikä katoa

minnekään, vaikka uutisisointi aiheesta loppuisikin.

Kalifornian Megan’s Law kaltaisen sivuston perustamista harkitaan nyt Suomessakin. Sivuston ideana on kerätä tunne

tujen pedofiilien kuvat henkilötietoineen ja asettaa ne kansan nähtäväksi. Laki vaatii myös i

rikoksesta tuomittu henkilö muuttaa naapurustoon. Varsinkin vanhemmat hyväksyvät tällaisen sivuston miettimättä,

ajatellen että lapsia pitää varoittaa asiasta, jotta he osaisivat olla varuillaan. Mutta miettiikö kukaan, miten Mega

Lawn kaltainen ohjelma oikeasti vaikuttaisi?

Kuinka monta lapsiinsekaantumista jäisi tekemättä, jos rekisteri olisi olemassa? Poliisien mukaan pedofiilit iskevät

useimmiten harkitusti lähipiiriin, kuten Jämsän tapauksessakin. Tällöin uhrien henkilöllis

jolloin heidän yksityisyytensä ja henkinen hyvinvointinsa kärsisivät.

Jos jokaisen tunnetun pedofiilin asuinpaikka olisi tiedossa, ihmiset eivät varmaankaan muuttaisi asumaan lähistölle.

Kaupunkeihin muodostuisi tietyt pedof

rikollisten rekisteröinti parantaisikin turvallisuutta, mitä en pidemmän päälle usko, pedofiilien sukulaiset, ystävät ja

lapset joutuisivat kärsimään loppuikänsä

Kaliforniassa on lain mukaan kielletty tietojen käyttö herjaamistarkoituksessa. Sitä on kuitenkin mahdotonta valvoa, ja

tappeluita tulisi paljon enemmän. On myös epäselvää, kuinka paljon Suomeen mahdollisesti tuleva rekisteri muistuttaisi

alkuperäistä, sillä rekisteriin on mahdollista joutua myös, jos 17

sa seksiä.

Ehkä tällainen rekisteröinti toisi perheihmisille turvaa. Mielestäni olisi kuitenkin pelottavampaa asua yhteiskunnassa,

jossa jokainen raiskaaja, murhaaja ja pedofiili olisi kasvoiltaan tuttu ja asuinpaikka tiedossa. Ja jos tällainen sivusto p

rustettaisiin, niin se varmasti laajenisi muihinkin rikollisuuden osa

voin, eli opettaisin lasta toimimaan epäilyttävissä tilanteissa, kuin näyttäisin kaikkien pahantekijöiden naamat ja aiheu

taisin turhaa pelkoa.

Lopuksi täytyy myöntää, että Suomessa on liian lepsut tuomiot pedofiileille. On järkyttävää, että pedofiili saa lähes

poikkeuksetta vain ehdollista vankeutta

sopiva rangaistus olisi elinkautinen. Tapauksien mukaan kemiallinen kastraatio on hyväksyttävää, pakottaa ei kuite

kaan ketään saa.

Katsotaan, mitä oikeusministeriön työryhmä saa aikaan huhtikuuhun mennessä asiaa käsiteltäessä. Sitä odotellessa

linnoittaudutaan me muut neljän seinän sisälle ja pelotellaan toisemme kuoliaiksi.

K O L U M N I

Naapurina pedofiili

Pedofilia on noussut Suomessa taas Jämsän tragedian myötä käsiteltävän arvoiseksi aiheeksi. Ihmeellistä asiassa



kään, vaikka uutisisointi aiheesta loppuisikin.

Kalifornian Megan’s Law kaltaisen sivuston perustamista harkitaan nyt Suomessakin. Sivuston ideana on kerätä tunne

tujen pedofiilien kuvat henkilötietoineen ja asettaa ne kansan nähtäväksi. Laki vaatii myös ilmoittamaan, jos seksuaal


ajatellen että lapsia pitää varoittaa asiasta, jotta he osaisivat olla varuillaan. Mutta miettiikö kukaan, miten Mega

Lawn kaltainen ohjelma oikeasti vaikuttaisi?


useimmiten harkitusti lähipiiriin, kuten Jämsän tapauksessakin. Tällöin uhrien henkilöllisyyden salaaminen olisi vaikeaa,

jolloin heidän yksityisyytensä ja henkinen hyvinvointinsa kärsisivät.


Kaupunkeihin muodostuisi tietyt pedofiilikorttelit, joissa kukaan ei uskaltaisi kulkea. Yhteiskunta menisi rikki. Vaikka


lapset joutuisivat kärsimään loppuikänsä - syyttöminä.



sillä rekisteriin on mahdollista joutua myös, jos 17-vuotias harrastaa alle 16-vuotiaan tyttökaverinsa kan


iskaaja, murhaaja ja pedofiili olisi kasvoiltaan tuttu ja asuinpaikka tiedossa. Ja jos tällainen sivusto p

rustettaisiin, niin se varmasti laajenisi muihinkin rikollisuuden osa-alueisiin. Mieluummin itse vaikuttaisin siihen, mihin

a toimimaan epäilyttävissä tilanteissa, kuin näyttäisin kaikkien pahantekijöiden naamat ja aiheu


ehdollista vankeutta – tuomiot ovat lievempiä kuin raiskauksesta. Omasta mielestäni pedofiileille

sopiva rangaistus olisi elinkautinen. Tapauksien mukaan kemiallinen kastraatio on hyväksyttävää, pakottaa ei kuite

isteriön työryhmä saa aikaan huhtikuuhun mennessä asiaa käsiteltäessä. Sitä odotellessa

linnoittaudutaan me muut neljän seinän sisälle ja pelotellaan toisemme kuoliaiksi.

Kolumneja koulustamme

Gintare Gylling

39

Pedofilia on noussut Suomessa taas Jämsän tragedian myötä käsiteltävän arvoiseksi aiheeksi. Ihmeellistä asiassa on se,



Kalifornian Megan’s Law kaltaisen sivuston perustamista harkitaan nyt Suomessakin. Sivuston ideana on kerätä tunnet-

lmoittamaan, jos seksuaali-


ajatellen että lapsia pitää varoittaa asiasta, jotta he osaisivat olla varuillaan. Mutta miettiikö kukaan, miten Megan’s


yyden salaaminen olisi vaikeaa,


iilikorttelit, joissa kukaan ei uskaltaisi kulkea. Yhteiskunta menisi rikki. Vaikka




vuotiaan tyttökaverinsa kans-


iskaaja, murhaaja ja pedofiili olisi kasvoiltaan tuttu ja asuinpaikka tiedossa. Ja jos tällainen sivusto pe-

alueisiin. Mieluummin itse vaikuttaisin siihen, mihin

a toimimaan epäilyttävissä tilanteissa, kuin näyttäisin kaikkien pahantekijöiden naamat ja aiheut-


tuomiot ovat lievempiä kuin raiskauksesta. Omasta mielestäni pedofiileille

sopiva rangaistus olisi elinkautinen. Tapauksien mukaan kemiallinen kastraatio on hyväksyttävää, pakottaa ei kuiten-

isteriön työryhmä saa aikaan huhtikuuhun mennessä asiaa käsiteltäessä. Sitä odotellessa

40 O´TIMES jakso 3

Tapahtumakalenteri

11.12. Koulun joulukonsertti Oulunkylän kirkossa kello 18:30

12.12. Kansainvälinen Voittaja 2009 –koiranäyttely Helsingin Messukeskuksessa

13.12. Kansainvälinen Pohjoismaiden Voittaja 2009 –koiranäyttely Helsingin Messukeskuksessa

15.12. Teatterin diplomiesitykset salissa klo 18:00

Joulurock koulun pikkusalissa kello 18:30

16.12. Rockstar Energy Drink Taste of Chaos –kiertue

pääesiintyjinä In Flames ja Killswitch Engage) Jäähallissa kello 17:30

19.12. Koulun joulujuhla kello 10

21.12. Joululoma alkaa

31.12. Miten juhlia uuden vuoden tulemista? Käy katsastamassa Maija Poppanen –näytelmä Hel-

singin kaupunginteatterissa!

LOISTAVAA UUTTA VUOTTA 2010!

01.01 The Imaginarium of Dr Parnassus ensi-illassa Finnkinossa

06.01. Joululomalle päätös: Pablo Picasso –näyttely viimeistä päivää Ateneumissa

08.01. Mitä tehdä perjantaina? Käy katsomassa Viidakkokirja –näytelmä Kansallisteatterissa!

13.01. ...tai naura Salaa rakas –näytelmälle Helsingin kaupunginteatterissa

14.01.–15.01. Next Step –messut Helsingin Messukeskuksessa

19.01. Miettiikö tuttusi, mihin lukioon menisi? Vinkkaa hänelle Oulunkylän yhteiskoulun lukion

avoimista ovista, jotka pidetään kello 13-15!

21.01.–24.01. Matka 2010 –messut Helsingin Messukeskuksessa

22.01. Sherlock Holmes ensi-illassa Finnkinossa

koonnut Sanna Riikonen

O´TIMES jakso 3 41

” Nyt mä tykitän teit niin, et te

meette ihan veltoiks! ”

Tapper ottaessaan yllättäen vain

muistiinpanot esille.

” Hei tontut! ”

Tapper 24/7

” Luontoäiti on ilkeä vanha akka ja

Jumala sadisti. ”

” Me olemme mönjää. ”

Welling kertoo raakoja totuuksia ja kuvailee

rakasta ihmiskuntaamme.

” Polla tarkoittaa miehen kikkeliä.

Muistakaa siis, että tilaatte ravinto-

lassa polloa (kana, toim. huom.),

ettekä pollaa. ”

Sarjassamme Rafolsin kootut hyödylliset

vinkit espanjan kieleen.

” Tämä geometrian jatkokurssi

MAA15 on siis koulukohtainen sy-

ventävä kurssi ja ihan mukavasti te

näytätte valinneen tätä ottaen

huomioon sen, että kyllä täällä töi-

tä joutuu tekemään. Olisihan tuolla

biologian puolella ollut tarjolla nii-

tä kaiken maailman marsunsilitys-

kursseja vai mitä niitä nyt on. ”

Salmisen objektiivinen suhtautuminen bio-

logiaan tulee kaikille selväksi

” Vaikka on hyvä osata fysiikkaa,

niin tanssitaito on tavallaan hyö-

dyllisempi - fysiikan osaamisella

kun ei tehdä vastaavanlaista vaiku-

tusta naisväkeen. ”

Pentti Korhonen ohjeistaa

Oletko sinä, rakas lukija, siepannut jotakin

opettajan tai oppilaan suusta? Mikäli olet, niin

muistathan lähettää postia O'Timesin sähkö-

postiosoitteeseen: [email protected].

Koonnut Sanna Riikonen

Suusta siepattuA

Documents

O´times - numero 1