O´TIMES HUHTIKUU 2015

O´TIMES huhtikuu 2015 sisältää

3 PÄÄKIRJOITUS Tapaus 72/69 , Rosa Kaimio

4 Toimituksen esittely

6 - 7 Wanhat 2015 , kuvakooste wanhojen tansseista

8 - 9 Abit, teitä on ikävä, Maiju Sipiläinen

10 Maailmalla ja museoissa, Maaren Porkka

11 Performanssia luokkahuoneissa, Annele Holla

12 KOLUMNI Budjettipainia, Annika Honkaranta

13 - 14 Seiskasta sohvasankariksi, Annele Holla

17 KOLUMNI Muodikasta politiikkaa, Rosa Kaimio

18 Kulissien takana Kungiä tekemässä, Rosa Kaimio

19 Vihan, raivon ja fanien voimalla, Valtteri Väntänen

20 KOLUMNI Ratkaisu parisuhdeongelmiin, Annamaria Kaatonen

21 KOLUMNI Harmaalintuja Esplanadilla, Iida Saarikoski

22 Henkilökuvassa Henri Miettinen, Liisa Ovaska

23 Ehdokkaat äänessä, Liisa Ovaska

24 - 25 Suusta siepatut

26 Susta siepatut

27 O´Times lukijakilpailu

O´times 2

PÄÄKIRJOITUSTapaus 72/69

Jokin aika sitten käytiin paljon kes-kustelua Koillis-Helsingin bussil-injojen muutoksesta. Lähes kaik-kien linjojen reittejä oli tarkoitus uudistaa ja useita linjoja yhdistää. Eniten huomiota herättivät luul-tavasti kuitenkin linjat 69 ja 72. Molemmilla busseilla kulkee pal-jon ihmisiä, myös omaan koulu-umme. Suunnitelmissa linja 69 olisi kuitenkin yhdistynyt linjaan 74 ja sen reitti olisi pidentynyt ja muuttunut Malmin kohdalta. Linja 72 puolestaan olisi suunnitelmien mukaan suunnannut Malmille ja sieltä Itäkeskukseen, eikä sillä olisi päässyt Pukinmäkeen tai Oulunky-lään enää ollenkaan.

Kun tieto suunnitelmista levisi, ih-miset alkoivat vastustaa hanketta. Koulun seinämilläkin oli mainoksia, jotka kehottivat ihmisiä allekirjoit-tamaan adressin linjojen ennallaan säilyttämisen puolesta. Lisäksi ih-

misiä varten järjestettiin asukas-tilaisuus Malmilla sekä kommen-tointipalsta HSL:n sivuille. Koska olin itse myös muutoksia vastaan, uskaltauduin asukastilaisuuteen mummojen ja pappojen sekaan. Muistan hyvin, miten ärhäk-käästi ihmiset kritisoivat esitystä, positiivisia kommentteja ei ollut. Kävi melkein sääliksi paikalla ol-leita HSL:n edustajia. Samalla olin kuitenkin vaikuttunut siitä, miten paljon ihmisiä oli tullut paikalle. Väkeä oli tungokseen asti ja tilai-suudesta oli juttua lehdissäkin.

Eivätkä ihmiset tulleet turhaan. Linjoja 72 ja 69 koskevat muutok-set peruttiin lopulta. Vastaavan-laisia tapauksia ei paljoa julkisuu-dessa ole, mutta itseäni ainakin ilahduttaa ajatus siitä, että voimme vaikuttaa. Toivonkin hartaasti, että yhä useampi ihminen ottaa kantaa asioihin, jotka ovat hänelle tärkeitä,

iästä riippumatta. Meille kaikille on suotu mahdollisuus vaikuttaa, ja se on käyttämisen arvoinen.

Rosa Kaimio, päätoimittaja

PS. Tämä lehti on taitettu In-design-ohjelmalla. O´Timesin toimitusta koulutti Jarkko Tornberg.

PS. Viereisessä kuvassa on Iiro, joka oli mukana perustamassa O`Timesiä vuonna 2009. Nyt hän on tuottajana muun muas-sa Possessa.

O´times 3

O´Timesin toimitusValentin Valotie

Annele Holla

Maiju Sipiläinen

Liisa Ovaska, toimitussihteeri

Annamaria Kaatonen

Annika Honkajuuri

Rosa Kaimio, päätoimittaja

Juho Haanpuu

Valtteri Väntänen

Kuvasta puuttuu Jasmiina Lautanen

Avustajina Maaren Porkka ja Iida Saarikoski

Toimituksen kuva Siiri Halko, kansikuva Arja Holma, O´school-osion kansilehti Arja Holma, O´cult-osion kansilehti Valentin Valotie

Kannessa Niina Nousiainen ja Valtteri Väntänen juontamassa vaalipaneelia

O`SCHOOL-osion välikannessa maskeeraaja, performanssitaiteilija Thomas Hamberg opettaa erikois-maskien tekemistä lukion musikaaliporukalle

O`CULT-osion välikannessa Teatteritaiteen performanssitehtävän toteuttamista lukusalissa

Takakannessa kuva Itävallasta, jossa Marimekko on tunnettu brändi, kuva Jarkko Tornberg

Lehteä taittoivat Juho Haanpuu, Annele Holla, Annika Honkaranta, Rosa Kaimio, Satu Mäkinen, Valentin Valotie ja Valtteri Väntänen

Ohjaava opettaja Satu Mäkinen

O´times 4

O´SCHOOL - KOULUN ARKEA

O´times 6

WANHAT 2015

Koulussamme tanssittiin tuttuun tapaan wanhoja ennen talvilo-maa. Jännitystä perjantain tansseihin toi tv-kuvausryhmän läs-näolo. MTV3:n uutisissa nähtiin tunnelmia tanssilattialta sekä esi-merkiksi Anette Ottelan ja Joel Joki-Korpelan haastattelu.

O´times7

Wanhojen tanssien juontajina toimivat Oula Poikolainen ja Elisa Kainulainen.

Osa tanssijoista vierai-li myös Kustaankarta-nossa ilahduttamassa vanhuksia.Kuvat Arja Holma ja Essi Lappalainen

Tänä vuonna abigaala oli hieman... Miten sen nyt sanoisi, paljon paljon paljon hauskempi, jos vertaa edel-lisvuoteen. Edellisvuoden abigaala oli hieman liian synkkä toisin kuin tämän vuoden.

Show´ta voisin kuvailla adjektii-veilla hupaisa, hauska, hulvaton ja herkkä. Mielestäni oli ihana seu-rata abiturienttien riemukasta iloa,

kun he vihdoin pääsivät koulusta pois. Karkkeja heiteltiin, ehkä hie-man liikaa.

Asutkin olivat hauskoja ja kek-seliäitä. Itseäni miellyttivät eräs norsu, Marianne-karkki, kaunis keijukainen ja Ghostbuster-jengi, jonka tunnusmusiikki jäi soimaan päähän koko loppupäiväksi.

Gaalassa jaetiin myös jokavuoti-set palkinnot. Suurin pettymys oli

ABIT - TEITÄ TULEE IKÄVÄ!

O´times 8

kuitenkin se, ettei Welling saanut palkintoa. Voipa olla, että hän ti-rauttikin kyyneleen tai kaksi.

Myös erilaiset videot olivat haus-ka lisä gaalaan palkintojen, kark-kien heittelyn ja “Montako päivää jäljellä? -Nolla!!!” huutamisen lisäksi. Oli pätkä kadonneista vilteistä, kuvakollaasia menneistä vuosista, ylioppilaaksi pääsystä ja tietenkin kaikkien odottamaa opet-tajien haastattelua.

Hulvattomassa haastattelussa oli-vat mukana muun muassa Huhta-la, Ala-Aho,Mäkinen, Welling ja Tapper. Ja tietenkin haastateltujen lausumat oli leikattu miten sattuu.

Kaikin puolin gaala oli mahtava. Hauskuutta riitti ja karkkisade oli runsas. Ainoa asia, joka jäi harmit-tamaan, oli se, että jouduimme sanomaan hyvästit maan parhaim-mille abeille. Hyvää jatkoa ja pitäkää hauskaa!

Teksti Maiju Sipiläinen

Kuvat Arja Holma ja Rosa Penttinen

O´times9

O´times 10

Maailmalla ja museoissa - Erasmus+ Kulturkiosk 2015

Jännitys ja innostus oli suurta 17.3. kello 5:30 Helsinki-Vantaan lento-kentällä, kun lukiomme SAA5-ryh-mästä viisi opiskelijaa ja koulumme kaksi opettajaa olivat valmiina mat-kustamaan viikoksi Itävallan Graziin ja osallistumaan Euroopan unionin rahoittamaan Erasmus+-projektiin. Koulumme lisäksi mukana olivat koulut Italiasta, Kreikasta, Puolas-ta, Saksasta, Unkarista ja tietenkin projektin isäntäkouluna toiminut BG Rein Itävallasta.

Projektin avaustapaamisen pääide-ana oli Grazissa sijaitseviin museoi-hin tutustuminen ja yhdessä sen pohtiminen, miten museoista voisi saada myös nuorisoa kiinnosta-via kohteita. Ensimmäiset päivät kuluivatkin museoissa kierrellen

ja keräillen informaatiota, jota sit-ten loppuviikosta työstettiin pien-ryhmissä. Haastetta työskentelyyn loivat kieliongelmat sekä työn va-paamuotoisuus. Osa ryhmistä käyt-ti luovuuttaan hämmennyksestään huolimatta tekemällä Powerpoint-esitelmiä ja erilaisia tietovisoja.

Projektityön ohella matkaan sisäl-tyi paljon muutakin uutta koetta-vaa. Muun muassa Grazin lisäksi näimme myös pikaisen vilauksen Itävallan pääkaupungista Wien-istä tehdessämme päiväretken sinne. Lisäksi saimme pientä tuntumaa itävaltalaiseen koulu-järjestelmään vieraillessamme BG Reinissa useampana päivänä. Opiskelijoidemme keskuudessa oli havaittavissa ylpeyttä kou-

lustamme ja suomalaisesta kou-lujärjestelmästä. Viikon aikana pääsimme myös tutustumaan itävaltalaiseen kulttuuriin asues-samme isäntäperheissä.

Matka oli erittäin antoisa monilta osin, mutta myös erittäin paljon energiaa vievä. Loimme viikossa ystävyyssuhteita ja kerrytimme saksan kielen sanavarastoamme, mutta oli kuitenkin hyvä taas pala-ta kotiin, Suomeen.

Teksti Maaren Porkka

Kuva Jarkko Tornberg

Kuvassa Alisa Huttunen, Venla Vepsäläinen, Joel Joki-Korpela, Eemil Räisänen ja Maaren Porkka

O´times11

Performanssia luokkahuoneissa

Teatteritaiteen kurssilla käsiteltiin performanssitaidetta. Annele vietti tärkeimmät juhlapyhät yhden kou-lupäivän aikana. Kurssilla valmistettiin myös yhteiskunnallisesti kantaa ottavia performansseja esimerkiksi va-rallisuuserojen aiheuttamasta epätasa-arvosta. Kuvat Annele Hollan puhelimesta

BUDJETTIPAINIA

Näin aluksi tahtoisin heittää il-moille kysymyksen: onko koulu oikea paikka säästää? Viime aikoi-na on puhuttu paljon siitä, mihin kaikkeen eduskunta on kohdista-massa leikkauksia tulevalla kaudel-la, ja yksi säästökohteista on toisen asteen koulutus. Hallitus on päät-tänyt leikata koulutuksesta peräti 1,5 miljardia euroa. Leikkausten seurauksena arviolta puolet Suomen lukiosta ja ammattikou-luista jouduttaisiin lakkauttamaan. Opiskelupaikkoja siis jouduttaisiin luultavasti vähentämään rajustikin. Eikö kaikille kuuluisi tasa-arvoinen oikeus jatko-opintoihin?

Yksityiskouluna olemme onnek-kaassa asemassa. Esimerkiksi juuri meidän kouluumme eivät leikkauk-set vaikuttaisi aivan yhtä rajusti kuin kaupungin kouluihin, joiden rahoitus on pääosin suoraan Hel-singin kaupungilta. Lukiosäästöt koskevat kuitenkin kaikkia lukioi-ta, riippumatta siitä, kuka niitä ylläpitää... Vielä kuitenkaan mei-dän kurssitarjonnastamme ei ole jouduttu kajoamaan.

Myös lukiolaisten liiton puheen-johtaja Tatu Koivisto on esit-tänyt oman mielipiteensä Hel-singin Sanomien haastattelussa (12.3.2015): “Ykkösasia on lukiok-oulutuksen rahoitus. Siitä on jo leikattu 20 prosenttia, mikä näkyy laadussa ja määrässä. Samaan ai-kaan on korotettu eläkkeitä, mutta silti puhutaan koulutuksesta tule-vaisuuteen investointina. Tässä on räikeä ristiriita.” Olen itse samoilla linjoilla: miksi tehdä lisää leik-kauksia lukiokoulutuksesta, vaikka on jo nähty, etteivät tulokset ol-leet toivottuja ja että opetuksen laatukin on laskenut?

Se, mikä meihinkin yksityiskoulua käyviin opiskelijoihin vaikuttaa, on se, että neljäs lukiovuosi oltaisiin karsimassa kokonaan pois. Moni on varmasti suunnitellut käyvänsä lukion kolmessa vuodessa, mutta on monia, jotka tahtovat neljän vuoden opiskelulla ottaa kaiken mahdollisen irti. Ja miten käy esi-merkiksi urheilulukiolle? En tiedä tarkkoja lukuja, mutta uskon, että todella moni urheilulukion opiskelija on käymässä lukionsa

neljässä vuodessa, jotta pystyy keskittymään myös omaan urhei-lulajiinsa täysillä. Jos neljän vuo-den opiskelumahdollisuus otetaan heiltä pois, joutuvat monet valin-nan eteen: urheilu-ura vai koulu-tus?

Olisi hyvä, jos päättäjät kuulisivat myös meidän opiskelijoiden äänet. Meitähän asiat koskevat? On help-po tehdä päätöksiä, jotka eivät kos-ke itseä yhtä tuntuvasti kuin muita. Tavallaan on vähän ristiriitaista, että meidän koulutuksestamme tingitään mutta silti luotetaan, että tulevissa sukupolvissa löytyy uutta toivoa. Eikö juuri meihin tulisi sat-sata enemmän? Olemmehan me tulevaisuudessa päätöksenteki-jöitä ja olisihan hyvä ja tasa-arvoi-nen koulutus ihan ok lähtökohta…

Teksti Annika Honkaranta

KOLUMNI

On ristiriitaista, että koulutuksesta tingitään mutta silti luotetaan, että tulevat sukupolvet menestyvät.

O´times 12

O´times13

Seiskasta sohvasankariksi

Kun vajaa viisi vuotta sitten astuin ensimmäistä kertaa armaaseen opinahjoomme, kummastelin pelonsekaisin tuntein suurta au-laa ja suuria ihmisiä. Ihmettelin, kun pihalla ei ollut kiipeilytelinettä eikä keinua, mutta syy tähän out-oon puutteeseen selvisi pian: ”Joo, välkillä ei tarvii mennä ulos. Tun-nille ehtiminenkin on omalla vas-tuulla.” Päätimme ystäväni kanssa kulkea varmuuden vuoksi kartan kanssa, jotta löytäisimme oikean luokan ajoissa ja välttäisimme ikävät myöhästymismerkinnät.

Olen aina kunnioittanut vanhem-pia ihmisiä ja auktoriteetteja. Si-ispä tiedostin pienessä mielessäni, ketkä ovat minua vanhempia ja keillä on näin ollen etuajo-oikeus

käytävillä. Isoja ysiluokkalaisia ei häiritty ja lukiolaisia vain vilkais-tiin ihaillen, heidän maailmansa kun oli jotain niin suurenmoista verrattuna meidän pieniin piirei-himme. Ysiluokkalaisena olo vai-kutti seiskaluokkalaisen mielestä hienoimmalta asialta koko maail-massa. Ja kun ysit sitten istuivat kevätjuhlassa salin etuosassa kau-niina, komeina ja arvovaltaisina jättäen taakseen niin peruskoulun kuin pelätyn puberteetti-iänkin, fiksu seiskaluokkalainen vaikeni ta-karivissä.

Kun sitten kehityin ja nousin ar-voasteikolla ansaitusti paria pykälää ylemmäs, katsoin pieniä seiskaluokkalaisia ja ajattelin, että voi pikkusia niin, odottakaas kun

ootte ysillä. Sillon tiiätte millasta on tehdä töitä. Mutta enpä arvannut, mitä itselläni oli vielä edessä.

Peruskoulusta selvittyäni tiesin maailmanmullistuksen koittaneen. Nousin kertaheitolla raskaam-paan sarjaan ja avasin vihdoinkin sekä kurssitarjottimen että luku-salin ovet. Vastuuta ropisi pääl-leni tuoden sekä hämmennystä

Uusille oppilaille ja opiskelijoille osoitetaan jo etukäteen, että tu-ossa ovat abisohvat, abit ei tykkää jos te istutte siinä.

Tiedostin pienessä mielessäni, ketkä ovat minua van-hempia ja keillä on näin ollen etuajo-oikeus käytävillä.

O´times 14

että ylpeyttä, ja vaikka olinkin ol-lut jo pitkään koulun käytävien ki-istaton asiantuntija (hylkäsimme kartan alle kahden viikon jälkeen), kymmenet uudet toimintatavat odottivat sisäistämistään. Matkaa maailmanherruuteen oli kuitenkin vielä pari vuotta.

Nyt olen viimeisen puolentoista ku-ukauden aikana maistellut makeaa elämää. Olen saavuttanut neljän ja puolen vuoden odottamisen jälkeen valtuudet oleskella alueel-la, jonka ohi olin aina kiirehtinyt korkeintaan vilkaisten. Noilla soh-villa ovat aina istuneet koulumme viisaimmat, määrätietoisimmat ja kiistattomasti parhaat opiskeli-jat, abiturientit. Kun siis istuin en-simmäistä kertaa (luvan kanssa) abisohville, tajusin, että pienestä seiskaluokkalaisesta on vihdoinkin kuoriutunut kovan luokan tekijä.

Loppujen lopuksi abisohville pää-seminen on merkki vallasta ja paremmuudesta. Jos joku väittää koulumme oppilaiden olevan ta-sa-arvoisia, hän ei ole todellakaan ajatellut loppuun asti. Koko aulan paras nurkkaus on varattu alle vii-delletoista prosentille kaikista op-pilaista, ja kuten tiedämme, tämä vähemmistö pitää oikeuksistaan lu-jasti kiinni. Uusille oppilaille ja opis-kelijoille osoitetaan jo etukäteen, että tuossa ovat abisohvat, abit ei tykkää jos te istutte siinä.

Vaikka koulun vanhimmilla onkin valtaa ja oikeuksia, en aio kysee-nalaistaa niiden tarpeellisuutta.

Hyppytunneilla on hyvä olla paik-ka, jossa viettää aikaa ja tehdä koulutöitä, ja tämän tehtävän lukusali täyttää erinomaisesti. Pe-ruskoululaiset eivät tarvitse omaa oleskelutilaansa, enkä itsekään osannut sellaista kaivata. Abit pu-olestaan tarvitsevat oleskelu- ja tapaamispaikan varsinkin kirjoitus-ten aikana. Kun lukusaliin ei tuol-loin pääse, lukulomallaan mök-kihöperöityneet opiskelijat voivat jutella sohvilla keskenään ja tuntea yhä olevansa koulun kingejä.

Jokaisessa koulussa vallitsee kuitenkin arvojärjestys, joka ei ole riippuvainen lukusaleista tai abisohvista. On kiistämätön to-siasia, että ero sivistyneisyyden tasossa on huima, kun verrataan seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisia, puhumattakaan perus-koululaisten ja lukiolaisten välisestä kuilusta. 13-vuo-tiaana en osannut edes ku-vitella pitäväni parin vuo-den kuluttua esitelmän vieraalla kielellä tai kirjoit-tavani kirjallisuusesseen. 16-vuotiaana taas järky-tyin, kun esseen vaadittu pituus kaksinkertaistui ja matematiikan, fysiikan ja kemian läksyihin alkoikin kulua parin kymmenen minuutin sijasta kaksi tun-tia.

Vaatimukset ja vastuu kasvavat koulu-uran ete-nemisen myötä, ja jokain-en tiedostaa tämän. Siksi

nuorempia katsotaan nenänvart-ta pitkin, heidän kohtaamilleen ”haasteille” naureskellaan ja heille naljaillaan enemmän tai vähem-män leikkimielisesti. Abit ovat katselleet maailman menoa kai-kista pisimpään ja heidän saavut-tamansa kokemuksen ja vastuun määrä on kaikista suurin. Siksi he ovat ansainneet paikkansa ar-voasteikon ylimmällä rappusella, jota kohti me muut vaivalloisesti kiipeämme. Matka pahnanpohjim-maisesta ylimystön edustajaksi on ollut ja tulee aina olemaan pitkä ja töyssyinen, mutta ne sisukkaat sankarit, jotka onnistuvat sinnit-telemään kyydissä, saavuttavat kunnian ja menestyksen ennem-min tai myöhemmin.

Teksti Annele Holla

Kuvat Valentin Valotie ja Annele Holla

Noilla sohvilla ovat aina istuneet kou-lumme viisaimmat, määrätietoisimmat ja kiistattomasti parhaat opiskelijat

Lukulomallaan mök-kihöperöityneet opis-kelijat voivat jutella sohvilla keskenään ja tuntea yhä olevansa koulun kingejä.

Ensimmäinen sohvaselfie

O´CULT - KULTTUURIA JA MUITA KOVIA JUTTUJA

Lukiolainen! Oletko…

* kiinnostunut kirjoittamisesta?

* kurssisuorituksen tarpeessa?

* innokas valokuvaaja?

Vai onko sinulla yksinkertaisesti vain jotain niin mahtavaa sanottavaa, et-tei sitä voi jättää julkaisematta?

Jos vastaus on kyllä, voi O’TIMES olla juuri sinun juttusi! Etsimme sekä toimittajia että valokuvaajia osaksi timanttista tiimiä. Jos haluat mu-kaan mahtavaan toimitukseemme, ota yhteyttä Satu Mäkiseen! O´times 16

Jokin aika sitten todistimme varsin harvinaista ja kiinnostavaa ilm-iötä. Tuhannet ihmiset osallistuivat mielenosoitukseen Helsingissä. He osoittivat mieltä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta – tai sitä vastaan. Lisäksi sosiaalinen me-dia täyttyi Tahdon-profiilikuvista ja kampanjan ajatuksista. Olihan tapahtuma iso ja merkittävä, sillä olihan tasa-arvoinen avioliittolaki ensimmäinen eduskunnassa läpi mennyt kansalaisaloite, puhumat-takaan sen merkityksestä seksuaa-livähemmistöille.

Mutta. Miksi muut poliittiset asiat eivät saa yhtä paljon huomiota? Koskevathan esimerkiksi Natoon, terveydenhuoltoon ja talouteen li-ittyvät asiat meitä kaikkia. Silti asio-ista ei järjestetä mielenosoituksia, tai ainakaan niin näkyviä. Avioliit-tolaki oli esillä jatkuvasti, ja olihan se hyvä uutisointiaihe, koska se jakoi ihmiset kahteen leiriin ja herätti sitä kautta yleistä kiinnos-tusta. Huomiota herätti kuitenkin varsinkin nuorison poliittinen kiin-nostus. Yleensä nuoret ovat niitä, joita ei politiikka kiinnosta. Niitä, jotka eivät vaikuta.

Vaikuttavatko trendit siis politiik-kaankin? Oliko nyt jo oman statuk-sen puolesta tärkeää olla kiinnos-tunut tasa-arvoista avioliittolaista, vaikka asia ei varsinaisesti itseä

koskenutkaan? Entä miksi lähes jokainen meistä osaa varmasti sa-noa mielipiteensä turkistarhauk-sesta tai pakkoruotsista, mutta kuinka moni on kiinnostunut työt-tömyyskorvauksista ja uusista ope-tussuunnitelmista?

On totta, että kaikki käsiteltävät asiat eivät ole yhtä yksinkertaisia tai selkeitä kuin toiset, mutta on tasa-arvoinen avioliittolakikin usei-den sivujen mittainen byrokratia-hirviö. Ja kuinka moni tietää, mitä laki tarkalleen sisältää?

On hyvä, että myös nuoret käyt-tävät vaikutusvaltaansa. Mutta sitä ei tarvitse käyttää vain imagon vuoksi. Asioista voi olla kiinnostu-nut, vaikka ne eivät kaikkia muita kiinnostaisikaan.

Teksti ja kuva Rosa Kaimio

Muodikasta politiikkaa

KOLUMNI

O´times17

O´times 18

Keskiviikkona neljäs maaliskuuta tapahtui jotain poikkeuksellista. Koulun pihassa oli MTV3:n auto ja koulussa kiersi huhu: Kingin täh-tinäyttelijät olivat koulussamme. Ryhmänohjaustunnin jälkeen, kun muut olivat jo siirtymässä oppitun-nille, kokoonnuimme kymmenen oppilaan ryhmänä liikuntasalin eteen.

Luoksemme tuli mies, joka esittäy-tyi Kingin apulaistuottajaksi. (Hän sattui olemaan myös koulumme entinen oppilas.) Tiesimme jo etukäteen, mitä oli tulossa, mutta kaikkia jännitti. Eikä ihme, me pää-sisimme mukaan kuvauksiin.

Menimme tyhjään, kuvauksille varattuun luokkahuoneeseen ja meille selostettiin sketsin tapahtu-mat lyhyesti. Esittäisimme Cheek-painotteisen lukion oppilaita, ja meidän tulisi vain käyttäytyä niin kuin olisimme normaalilla oppi-tunnilla. Samalla luokkaan tuli lisää ihmisiä: pari kuvaajaa, puvustaja,

ääniteknikko sekä Jussi Vatanen, Aku Hirviniemi ja Iina Kuustonen.

Tunnelma oli aluksi jännittynyt, mutta kaikki rentoutuivat nopeas-ti ja näyttelijät juttelivat meille ja heittivät läppää kanssamme. Itse kuvaustilanteessa oli vaikea pitää pokka, sillä sketsin käsikir-

joitus oli hauska, ja myös näyttelijöillä oli vaikeuksia olla nauramatta. Koh-taus jouduttiinkin ottamaan uusiksi Iinan revettyä nau-ramaan kesken kai-ken.

Kun kuvausten en-simmäinen osuus oli

saatu purkkiin, läh-dimme luokasta ja suuntasimme

kohti liikuntasalia. Joren ja yläaste-laispoikien ilme oli näkemisen ar-voinen, kun saliin astui lähemmäs kahdenkymmenen hengen kuvaus-ryhmä kesken sulkapallotunnin.

Valtasimme kolmasosan salista ja lavan Cheekuntatunti-kohtaus-ta varten. Me teimme erilaisia Cheekille tyypillisiä tanssiliikkeitä yhdessä Akun ja Iinan kanssa Jussin ohjatessa tuntia. Kun kohtaus oli kuvattu onnistuneesti, heitimme hyvästit näyttelijöille ja lähdimme kotiin hymyt korvissa.

Teksti ja kuvat Rosa Kaimio

Kulissien takana Kingiä tekemässä

Maaliskuussa joukko lukiolaisia pääsi mukaan Kingin kuvauksiin kesken koulupäivän. Pääsimme näkemään aidon kuvaustilanteen ja opimme, että kuvaustilantees-sa on vaikea pitää pokka.

O´times19

Vihan, raivon ja fanien voimalla25.2.2015 Helsingin Jäähalli

Slipknot on yksi kovimmista live-bändeistä. Turha väittää vas-taan, sillä kun yhdeksänhenki-nen naamarihevibändi jyräyttää vihansa ilmoille, on se elämys, jota ei tule koskaan unohtamaan. Raivoisa keikka potkii munille koko puolitoistatuntisen ajan. Suurin osa jäsenistä alkaa olemaan jo kes-ki-ikäisiä, mutta se ei tunnu menoa haittaavan, päinvastoin. Soitto on tiukempaa kuin koskaan ja bändi soittaa yhteen niin tiivisti kuin yh-deksän naamaripäistä, haalareihin pukeutunutta, pyrotekniikoiden piirittämää iowalaista vain pystyy.

Tunnelma tiivistyi kun intronauha alkoi soi-maan

Keikan introna toimi uusimman levyn 5: The Gray Chapterin intro XIX, jonka jälkeen avausraitana oli Sarcastrophe. Kun kappale lähti ki-taraintron jälkeen mylläämään, oli yleisössä moshpit pystyssä välit-tömästi. Koko show uhkui ener-giaa. Energinen kitaristi Jim Root, DJ Sid Wilson ja laulaja Corey Tay-lor pitivät show’ta pystyssä lavan tasossa, kun perkussionistit Shawn ”Clown” Crahan ja Chris Fehn vil-litsivät yleisöä hydraulisten rumpu-korokkeidensa päältä. Basisti Alessandro Venturella todisti mie-

hekkyyttään liikkumalla vaarallisen lähellä pyrotekniikoita. Toinen kita-risti Mick Thomson seisoi suurim-man osan keikasta tapansa mukaan uhkaavasti moshaten, vaihtaen la-van puolta muutaman biisin välein.

Jo ennen Prepare For Hell Touria Slipknot veti kaksi äärimmäis-en kovaa keikkaa omilla KnotFest – fe-stareillaan.Olihan keikalle suuret odotukset, eikä tasokkuus tullut minään yllä-tyksenä. Jo ennen Prepare For Hell Touria Slipknot veti kaksi äärim-mäisen kovaa keikkaa omilla Knot-Fest – festareillaan. Nämä olivat ensimmäiset keikat uuden albumin biiseillä sekä uudella rytmiryhmällä. Edesmennyttä basistia Paul Graytä korvaava Alessandro Venturella sekä bändistä lähtenyttä Joey Jordisonia korvaava Jay Weinberg suoriutuivat niin KnotFestistä kuin Jäähallin keikasta vallan mainiosti.

”It’s time for your new national fucking anthem!”

Settilistaan oli ripoteltu tasaisesti biisejä kaikilta viideltä levyltä. 1995 perustetulla Slipknotilla on tässä vaiheessa jo reipas määrä keikka-bravuureita. Esimerkiksi The Her-etic Anthem, Disasterpiece, ja The Blister Exists toimivat livenä niin hyvin, että luulisi tunnelman lai-mentuvan niiden jälkeen. Mutta ei, keikan aikana ei nimittäin yhtäkään laskua ollut. Mitään himmailua tai löysäilyä ei nähty, sillä bändi tykitti täysillä koko keikan alusta loppu-un. Uusin keikkahitti Custer toimi

setissä yhtä hyvin kuin muutkin bändin ikoniset livebiisit. Custerin jälkeen oli pieni hengähdystauko, jonka jälkeen debyyttialbumin in-tro 742617000027 pärähti käyn-tiin. Encorebiiseiksi oli valittu (sic), People=Shit, sekä Surfacing, joka lähti käyntiin Taylorin raivoisalla julistuksella: ”It’s time for your new national fucking anthem!”

Se sisälsi kaikkea, mitä voi heavykon-sertilta toivoa ja Slip-knot – keikalta odot-taa. Kaiken kaikkiaan keikka oli siis loistava. Se sisälsi kaikkea, mitä voi heavykonsertilta toivoa ja Slipknot – keikalta odottaa. Vielä 16 vuotta bändin breikkaamisen jälkeenkin Slipknot jatkaa vihan, raivon ja fanien voimalla. Grayn kuoltua ja Jordisonin lähdettyä ovat vaikeimmat koettelemukset varmasti takana, ja bändi run-noo päättäväisesti eteenpäin

Teksti ja kuvat Valtteri Väntänen

Tammikuun alussa alkoi tosi-tv-ohjelma, jossa parisuhteiden am-mattilaiset valitsivat satojen ”iki-sinkkujen” joukosta kolme naista ja kolme miestä. Kaikki valituista olivat iältään kolmenkymmenen kummallakin puolella eivätkä ol-leet vielä löytäneet sitä oikeaa.

Ammattilaiset olivat monien haastattelujen ja testien pohjalta mätsänneet kolme paria, joiden uskoivat sopivan toisilleen kuin palapelinpalaset. Kutkuttavinta tässä ohjelmassa oli se, että parit näkivät toisensa ensi kerran vasta omissa häissään, alttarilla papin vi-hittävänä.

Ohjelma on herättänyt paljon kes-

kustelua. Itsekin nähdessäni en-simmäisen mainoksen haukuin ohjelman idean täysin lyttyyn. Eikö ole naurettavaa laittaa täysin tuntemattomat ihmiset keskenään naimisiin ja olettaa, että siitä syn-tyisi jotain ikuista? Mielenkiin-nosta kuitenkin katsoin hieman tätä ohjelmaa ja se vei minut mu-kanaan. Idea ei ollutkaan täysin naurettava vaan mielestäni täysin käypä ihmisille, jotka eivät ole hiot-tuja timantteja parisuhdemaail-massa.

Ohjelmasta tehdään toinen tuotan-tokausi ensi kesän aikana. Taas ku-udella ikisinkulla on mahdollisuus löytää itselleen unelmien kump-pani kulkemaan elämänpolkua yhdessä. Se on kuitenkin hyvin pieni määrä ihmisistä, jotka eivät syystä tai toisesta onnistu omin vo-imin löytämään kumppania. Siksi olisi hienoa, että tätä parittamista voitaisiin tehdä muutenkin kuin tosi-tv-ohjelman yhteydessä.

Voitaisiin unohtaa epätoivoiset nettideittailuyritykset, kun am-mattilaiset yhdistelisivät ihmisiä pelkästään näiden piirteiden,

harrastuksien, mielenkiinnon-kohteiden ja elämäntarinoiden avulla. Ikä olisi myös otettava huomioon. Teineille ja nuorille ai-kuisille voisi keksiä jotain kevyem-pää, kuten kesäsuhde, jonka voisi halutessaan purkaa kesän jälkeen; hieman vanhemmat ihmiset voisi-vat kulkea alttarin kautta. Luulen, että ensi kertaa alttarilla näkemi-nen tuo suhteeseen ajatuksen ikuisesti yhdessä pysymisestä, jol-loin suhde saattaisi myös toimia.

Pointtina tässä kaikessa olisi siis se, että tulevaisuudessa tällainen vähän erilainen etukäteen päätetty avioliitto voisi olla hittijuttu. Ikisin-kut hoi, ei enää huolta!

Teksti Annamaria Kaatonen

Hei sinä lukiolainen, tunnetko olevasi ikisinkku? Haluaisitko vie-rellesi hellyttävän höpönassun tekemään kanssasi koulutehtäviä tai juttelemaan mielenkiintoisista aiheista? Etkö kuitenkaan jaksa heittää koukkua sinkkumereen?

Vastaus näihin kysymyksiin voi löytyä tosi-tv-ohjelmasta Ensitreffit alttarilla.

RATKAISU PARISUHDEONGELMIIN

KOLUMNI

O´times 20

O´times21

KOLUMNI

Suomalainen sulautuu alkukevään maisemaan. Harmaanruskea maa ja lehdettömät puunkäppyrät-paljastuvat lumen alta avaten eteemme karun maaston. Kes-kimääräisen suomalaisen perus-pirkon vaatekaappia hallitsevat myös tummat ja neutraalit värit. Koruja ja muita asusteita käytetään hillityn niukasti. Suomalainen vetää varman päälle eikä ole puke-utumisessaan riskien ottaja.

Koreilu ja niin kutsuttu pröystäily ovat suomalaisessa kulttuurissa usein negatiivisena pidettyä huo-mionhakuisuutta. Suomalaisten yksi tärkeimmistä hyveistä onkin vaatimattomuus.

Ulkomuoto kuitenkin vaikuttaa sii-hen, mitä ihmiset ensimmäiseksi ajattelevat toisistaan. Pukeutumi-sesta vedetään johtopäätöksiä, jot-ka toisinaan ovat hyvinkin kaukana ihmisen todellisesta luonteesta. Korkokengät koetaan naisellisiksi, puku miehekkääksi ja usein poika-maiset tytöt ja tyttömäiset pojat leimataan homoseksuaaleiksi. Pari kertaa teininä pukeutuessani lyhy-isiin hameisiin, verkkosukkahousui-hin ja vahvaan meikkiin on minulta myös tultu kysymään hintaani.

Mutta mitä ihmisestä, joka pukeu-tuu farkkuihin ja huppariin, voi päätellä? Tällainen asu on kuin tyhjä paperi, miten sitä voisi ana-lysoida? Onko tämä henkilö ujo? Välittääkö hän ulkonäöstään? Voiko noin pukeutuva henkilö suhtautua elämään intohimoisesti ja voiko hänellä olla vahvoja mielipiteitä?

Suomalainen on usein ujo ja hiljai-nen. Kaikki erikoinen koetaan hel-posti noloksi. Piiloutuminen yksin-kertaisiin vaatteisiin on yleistä, eikä omaa itseään haluta tai uskalleta tuoda esille kritiikin pelossa. Tie-tysti monet haluaisivat pukeutua erilailla ja ilmaista itseään pukeu-tumisensa kautta.

Ongelma piilee osittain myös hei-kossa tarjonnassa. Suurtenkin ketjuliikkeiden tarjonnasta puut-tuvat erikoiset vaatteet ja asusteet pienen kysynnän vuoksi. Pohjoi-sen kylmä talvi rajoittaa myöskin omaperäistä ja vaihtelevaa pukeu-tumista. Yli puolet vuodesta kuljetaan yhden ja saman takin alla viimalta suojautuneena.

Suomalainen pukeutuja harvoin erottuukin muiden harmaalin-tujen seasta. Vaatimattomuus on jäännettä köyhiltä ajoilta eikä aina edes ole halua erottua mas-sasta. Ihmisten tulisi seurata omaa polkuaan ja uskaltaa näyttää värin-sä kaikille.

Teksti Iida Saarikoski

HARMAALINTUJA ESPLANADILLA

Miksi alunperin hait puheenjohta-jan paikkaa?

Olin jo viime vuonna harkinnut paikan hakemista, kun näin, mil-laista opiskelijakunnan toiminta on. Puheenjohtajana toiminen on minulle oikeastaan jopa harrastus. Pidän siitä, että voin tehdä kaik-kia hienoja juttuja muita varten ja uskon, että minulla on työkalut hoitaa asiat kuntoon.

Mitä opiskelijakunnan nykyinen hallitus on saanut aikaan tähän mennessä?

Oma projektini oli autokoulun hankkiminen lukiolaisille. Tähän vaadittiin kymmeniä puheluita, joissa kartoitin muiden koulujen

tilannetta ja autokoulujen haluk-kuutta osallistua. Tarjouskilpailun jälkeen sovin sopimuksen yksity-iskohdat rehtorin kanssa ja kävin johtokunnan kokouksessa hake-massa hyväksynnän siihen, että autokoulusta saisi kurssin.

Toinen opiskelijakunnan onnistu-nut tapahtuma oli vaalipaneeli, jonka työryhmän johtajana toimi Niina Nousiainen. Hallitus toimii erilaisissa ryhmissä ja vastuu on jaettu koko porukalle eikä vain mi-nulle.

Mitä on vielä luvassa?

Hallituksen tapahtumatyöryhmä järjesti pääsiäisenä Munajahdin mutta luvassa on myös Vappurie-

ha. Tavoitteena olisi myös saada koeviikkoon yksi lisäpäivä, jotta koeviikon ulkopuolella ei olisi enää kokeita.

Opiskelijakunnan hallitus on akti-ivisesti mukana koulun toiminnas-sa ja kehittämisessä, esimerkiksi palautteiden ja aloitteiden eteen-päinviejänä. Hallitus avustaa myös rahallisesti opiskelijoiden toi-mintaa, kuten osallistuu abigaalan menoihin. Opiskelijakunta ottaa myös kantaa ajankohtaisiin asioi-hin, kuten oppilas- ja opiskelijahu-oltolain uudistukseeen sekä verk-kolukioon.

Teksti Liisa Ovaska

Kuva Jukka Lariola / über

Henkilökuvassa Henri Miettinen -

Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja 2015

O´times 22

Daniel Sazonov (kok.), Nuutti Hyttinen (ps.), Sophia Leppä (vas.), Hannele Nevalainen, Melissa Paakkanen, Ozan Yanar (vihreät), Mikko Tapper, Teppo Säkkinen (kesk.). Kuvasta puuttuu Nasima Razyar (sdp).

Ehdokkaat äänessä -

Koulumme opiskelijakunnan hal-litus järjesti 5.3. jo perinteeksi muodostuneen vaalipaneelin en-nen kevään eduskuntavaaleja. Kokoon oli haalittu nuoria ehdok-kaita, kuten kokoomuksen Daniel Sazanov, joka on toiminut Suomen Lukiolaisten liiton puheenjohtaja-na sekä keskustanuorten puheen-johtaja Teppo Säkkinen.

Aiheet käsittelivät niin koulutus-säästöjä kuin pakkoruotsin ase-maa. Tunteetkin kerkesivät jopa hieman lämmetä niin panelistien kuin opettajienkin joukossa, kun keskustelun aiheeksi nousi yksi-tyiskoulujen asema ja rahoitus. Keskustelu eteni kuitenkin hyvässä hengessä, vaikka panelistit haas-toivatkin toisiaan vastaamaan pu-olueidensa toimista. Keskustelun

päätti Oula Poikolaisen panelistien idoleja koskeva yleisökysymys, joka sai niin yleisön kuin paneelinkin in-nostumaan.

Teksti Liisa Ovaska

Kuva Arja Holma

Opiskelijakunta järjesti vaalipaneelin

O´times23

Suusta Siepatut

Turkin armeija lähtee tositilanteen iskiessä heti kebabin paistoon. - Mikko Tapper

Venäjällä transut ei saa ajokorttia. - Mikko Tapper

“Ei mikään turha kaveri! Osaahan se täyttää tiskikoneen.” - Mikko Tapper

Jos haluttaa, niin täytyy toteuttaa itseään. - Hannele Nevalainen

Tosipaikassa unohdetaan hormon-iliha ja hyökätään yhdessä Kiinan kimppuun. - Mikko Tapper

Tää sähkönen hesari on ihan p***a. - Mikko Tapper

Ranskalaiset v*ttuilee mulle, ku ne ei puhu englantia, vaikka ne osaa. - Hannu Huhtala

Kuiperin vyöhykettä voi verrata aaltoihin: se jaksaa työntää ne kaikki kuolleet silakat, pullopostit ja roskat tietylle alueelle ja muut on sitten puhasta. - Hannu Huhtala

No kyllä! Tällä henkilöllä X on aina tällanen hätäkakka. - Satu Mäkinen

Oli aika mehukas kraateri siellä. - Hannu Huhtala

“Mulla on tällanen henkilökohtanen ongelma... Mulla ei oo tarpeeksi pepaa että housut pysyis ylhäällä.” - Hannu Huhtala

Mikä ihmeen suolentoi-mintakeskustelu teillä on käynnissä siellä? - Milla Mikander

Meillä on täällä psykologi joka päivä läsnä koko päivän. - Hannele Nevalainen

“Heräsin lattialta ja kattelin et katto ja seinät.” - Timo Salminen

Margariinipaino eli voimassa. - Timo Salminen

Venäjällä on tää Putler vallassa. - Juha Niemelä

Reaaliaineet on turhia, niistä ei oo kuin haittaa. - Niina Ikonen

Nyt mä kerron tarinan kun vielä käytin alkoholia. - Timo Salminen

Olo oli sellanen että saattoi just kylpyhuoneeseen mennä eikä minnekkään lenkille. - Timo Salminen

Kesken tehtävän tuli keskeytys, kun kaverit soitti että “Tuu Kaljalle!” - Timo Salminen

O´times 24

Suusta Siepatut

Helvetin keskiarvo eli kiirastuli. - Timo Salminen

Pienestä huonosta kuvasta kärsii koko ruumis... Ehkä? - Timo Salminen

Huonosta pistarimenestyksestä teijän pitää rangaistukseksi kattoo Trivago-mainos 20 kertaa. - Juha Niemelä

Hei hetkinen, kauhee pulinahulina taas. - Juha Niemelä

“Ja sitte nää kon-domit laitettii oman aseen... Siis kiväärin päälle.” - Juha Niemelä

Odottakaas ny viikko ku mä kaivan täältä jotain. - Juha Niemelä

En ole katkera. Odotan vain eläkkeelle pääsyä. - Timo Salminen

Jos Salminen piti paraabelijumpan, niin miksei se pitänyt myös trigonometriajumppaa? - Matti Ala-aho

“Se (laskimen käyttö) on vähän ku pissais pakkasella housuun: hetken lämmittää, mut kohta on aika pirun kylmä.” - Timo Salminen

Et nyt piirrä mitään graffiteja sinne seinään. - Timo Salminen

(Toisesta luokasta kuuluu laulua ”Tulisitko asemalle mua vastaan, tulisitko vastaan...”) En tulisi, voitko olla hiljaa! - Milla Mikander

En väistä. Sulla on kännykkä, jolla voit katsoa, mitä taululla lukee. - Milla Mikander

Olikohan se vuosi nakki? Ei, kun se oli vuosi keppi. - Juha Niemelä

Miksei kukaan ole poissa? - Päivi Hankala-Perttula

Se vaan tulee, siks pitää sulkee. - Päivi Hankala-Perttula

Otetaan hemmetistä joku esimerkki. - Pirjo ”Pipsa” Piirainen

Onneks mulla on täällä vara-aivoja. - Salla Salminen

Siinä (kirjoitustyyli) on tärkeitä noi pienet linnunkakat. - Altti Pikkarainen

Te ootte matikkajuoppoja, te ette pysty olemaan juomatta matikkaa. - Timo Salminen

“Kannattaako men-nä kaljalle, jos on matemaattinen ongelma edessä?” - Timo Salminen

O´times25

O´times 26

SUSTA SIEPATUT

Joskus myös opiskelijat saattavat möläyttää - mutta kuitenkin melko harvoin.

- Uskotko sä Salmiseen? kuuluu harras kysymys kesken matematii-kan läksyjen tekemisen lukusalissa.

- Me kuvattiin just Wellingiä. Nyt tarvittais kauneutta. Eihän Welling kaunis ole, maanittelevat abigaa-lan tekijät naisopettajaa haasta-teltavaksi.

- Mä antaisin mitä vaan, jos voisin mennä takasin yläasteelle, huokaus lukusalissa.

- Mä olen hankala vain, koska en ole saanut tarpeeksi huomiota omalta äidiltä, lohduttaa lukio-laispoika opettajaa.

- Mitä piti tehä? (heti ohjeiden antamisen jälkeen) ilmiantoja useilta eri oppitunneilta.

Siiri Halko on saanut ruhjeita kasvoihinsa. Kuva Arja Holma

O’TIMES LUKIJAKILPAILUMonen suosikkijuttu lehdessämme on ”Suusta siepatut” – osio, johon kerätään parhaita opettajien sanomia lausahduksia. Tämän lehden lukijakilpailussa myös sinä voit metsästää mahtavia sutkautuksia!

Tehtävänäsi on siis toimittaa meille paras opettajan sanoma juttu, jonka olet kuullut. Kyseinen lausahdus ei saa olla mikään aikaisemmissa numeroissa oleva ja sinun täytyy kuulla se itse! Suusta siepattuja ei myöskään saa muokata ”hauskemmiksi”, ja jos lause on epäselvä, se tulee selittää.

Kirjoita siis kuulemasi opettajan lausahdus paperille ja laita se lukusalista löytyvään kilpailulaatikkoon. Kirjoita lappuun myös nimesi ja vuosiluokkasi. Kaikki suusta siepatut arvostelee O’Timesin jäsenistä koottu raati, ja hauskimman suusta siepatun nappaaja voittaa leffaliput ja naposteltavaa elokuviin! Lisäksi kilpailun parhaim-misto julkaistaan seuraavassa numerossa.

Joten ei kun korvat hörölle ja sutkautuksia metsästämään!

Viime numerossa julkaistun kahvikuppikilpailun voitti Karoliina Hiisiö 13A. Tervetuloa noutamaan kaksi kiloa suklaata Satu Mäkiseltä! Ohessa ovat kilpailun oikeat vastaukset:

1. Marjo Kurki-Mäkelin osaa sanoa sen, mikä riittää kaikkeen. Maija Poppanen sanoi: ”Jos osaa sanoa SUPERCALIFRAGILISTIEXPIAL-IDOUSUS, osaa kaiken.”

2. Matti Ala-aho lunttaa kaavat mukistaan

3. Petteri Wellingin muki muistut-taa lempijalkapallojoukkueesta

4. Riitta Nevala sai mukin oppilail-taan lahjaksi Sveitsistä

5. Niina Ikosen mukissa on sak-salaisia liikennevalojen hahmoja

6. Susanna Oksanen tarvitsee myös mukia avuksi, jos netti ei toimi

7. Emmi Koskela taitaa olla roman-tikko

8. Virva Lehmusvaaran mukissa on kirjain muistuttamassa, millä kirjai-mella oma etunimi alkaa

9. Altti Pikkaraisen muki on muisto Salon työvuodesta

10. Jussi Lehtonen on fani ja jalka-pallofanille kelpaa joukkueen kuin joukkueen muki

11. Juha Sipun muki liittyy Viroon ja musiikkiin

12. Keijo Käkelä, surfing like Mick-ey Mous

O´times27