Ottopojasta lempilapseksiKeuda 50 vuotta 2012

3

Keski-Uudenmaan koulutuskun-tayhtymän Keudan 50-vuotishis-toriikin suunnitellut ja toteuttanut työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 18.11.2009. Kokouksessa

paikalla olivat Hannu Heikkilä, Rauno Hoik-kala, Riitta Narko, Tapani Ranki sekä allekir-joittaneen silloinen vanhempainvapaan sijai-nen Johanna Joensuu. Yli kahden vuoden työn aikana työryhmää täydennettiin talon ulkopuolisella kirjoittajalla Marja Huovilalla sekä kuntayhtymän entisillä johtohahmoilla Pentti Rauhalalla ja Martti Laukkasella. Työ tiivistyi loppua kohden ja teosta laajasti ide-oivasta työryhmästä muotoutui tekstin pie-niinkin yksityiskohtiin hanakasti tarttuva toi-mituskunta. Työn tuloksen näemme tässä ja nyt myös historiikin kirjoitusprosessista on jo tullut osa Keudan historiaa. Minkä tahansa julkaisun toimittamisessa tehdään aina lukuisia valintoja: Mitä asioita ja näkökulmia otetaan mukaan? Ketkä kirjoit-tavat ja keitä haastatellaan? Mitä tapahtumia käsitellään tarkasti ja mitä sivutaan kevyem-

min? Viiden vuosikymmenen historiankirjoi-tuksen ollessa kyseessä näitä valintoja on tehtävä vielä tavanomaista enemmän. Nykyi-nen Keuda on muodostunut paitsi kuntayh-tymään perustetuista kouluista, myös siihen eri aikoina liitetyistä oppilaitoksista, joiden historia ulottuu vielä paljon kauemmas men-neisyyteen. Kuntayhtymän ”esihistoriaa” on teoksessa käsitelty vain hyvin lyhyesti. Tätä historiikki teosta voikin laajuudestaan huoli-matta kutsua tämän kirjoituksen otsikon mu-kaisesti ”kurkistukseksi” vuosikymmeniin: vaik ka moni asia ja näkökulma kirjan sivuilla käsitellään, jää vielä useampi käsittelemättä. Arkistojen kätköihin sukelsi pääasiassa Marja Huovila ja hänen käsialaansa ovat tä-män teoksen niin sanotut perustekstit. Histo-riikista haluttiin kuitenkin tehdä moniääninen ja tekstityyleiltään sekä näkökulmiltaan vaihte-leva. Kirjan lopussa oleva kirjoittajien nimilista onkin varsin pitkä. Koko Keudan henkilöstölle annettiin mahdollisuus olla mukana historiikin tekemisessä kertomalla omia henkilökohtaisia muistojaan kuntayhtymästä. Tähän mahdolli-

suuteen muutamat pitkään talossa olleet tart-tuivat ja pääsivät näin osaltaan vaikuttamaan teoksen valintoihin ja painotuksiin. Julkaisun nimi on sekin valintakysymys, eri-tyisen näkyvä sellainen. Otsikkoa ”Ottopojasta lempilapseksi” ehdotti historiikkityöryhmän jä-senistä Tapani Ranki ja hetken ajatusta haudot-tuamme me muutkin totesimme nimen olevan hyvin kuvaava. Sivulla 78 Järvenpään ammat-tioppilaitoksen silloinen rehtori Pentti Rauha-la kertoo 80-luvun vanhempainilloista, joissa vain lukiosta kehdattiin kysyä ääneen kaikki-en kuullen, mutta ammatillista koulutusta kos-kevat kysymykset tehtiin hiljaisesti kahden kes-ken tilaisuuden päätyttyä. Voi sanoa, että silloin ammatillinen koulutus oli valtakunnallisestikin vielä ”ottopojan asemassa”, kun taas nykyisil-lä hakijamäärillä Keuda ja muut ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat kiistatta nousseet koulutusmaailman ”lempilapsiksi”. Toivotan koko historiikkityöryhmän puo-lesta antoisia lukuhetkiä!

K

Heli Vastamäki, Viestintäpäällikkö

Toimitukselta:

Kurkistus vaiherikkaisiin vuosikymmeniin

4

SisällysluetteloToimitukselta – Kurkistus vaiherikkaisiin vuosikymmeniin 3•Kohti täyttä vuosisataa 6•Ammattikuntalaitoksesta ammattikorkeakouluihin 9 • Kuntainliiton toiminnan alku (1955) 1962–1972 12Kuntainliiton perustaminen 15•Päätöksenteko vie aikaa 19•Keuda-opettajat: Työpaikkayhdistyksistä OAJ:n •Keuda-tason paikallisyhdistykseksi 20Liittohallituksen toiminta alkaa 22•Minun tarinani, Eira Storm: •Kokemuksia Keudan keittiöstä ja vähän muualtakin 24Minun tarinani, Lilja Tarkka: Pukuompelulinjaa aloittamassa 36•Minun tarinani, Leo Vallbacka: •Muistoja Järvenpäästä ja Mäntsälän sivukoulun alkuajoilta 40Muistoissa hallituksen puheenjohtaja Tauno Valo 42•Minun tarinani, Erkki Virtanen: •Kokemuksia kuntayhtymästä kolmelta paikkakunnalta 46 Laajentuminen alkaa 1973–1982 48Pitkä tie uusiin koulutuksiin 51•Minun tarinani, Eija Kirves: ”Tämä on ollut toinen kotini” 54•Henkilökuntaneuvosto yhdistää, juhlistaa ja liikuttaa 56•Keravan sivukoulu valmistuu 58•

Minun tarinani, Lauri Hölttä: Keravan sivukoulua •perustamassa 61Minun tarinani, Sirkka Somerla: Keravan ammattiopiston •rakentaminen ja toiminnan aloittaminen opettajan silmin nähtynä 63Mäntsälä mielessäin 64•Minun tarinani, Mika Myllyaho: •Autonasentajasta teatterinjohtajaksi 66Talouden kehitys 70- ja 80-luvuilla 68 • Keskiasteen koulunuudistuksen vuosikymmen 1983–1992 70Henkilövaihdoksia ja koulunuudistuksen vaikutuksia 73•Minun tarinani, Pentti Rauhala: •Kohokohtia Keuda-taipaleelta 1986–1996 76Minun tarinani, Kari Stendahl: Virkamiehen muistoja •Keudan ja ammatillisen koulutuksen kehityksestä 80 Minun tarinani, Rauno Hoikkala: •30 vuotta Keudassa, Wärtsilänkatu 7:ssä 84Ammatillisen koulutuksen historiaa Nurmijärvellä 88•Minun tarinani, Antero Velling: •Oman tien kulkija Nurmijärveltä 90Kaupallinen opetus Keravalle 92•Minun tarinani, Eero K. Mäkinen: Keravan •kauppaoppilaitoksen ensimmäisen rehtorin muistoja 94

5

Minun tarinani, Janne Jussila, Kimmo Mantela ja •Jaana Vaskin: Opiskelijana ja opettajana Keudassa 100 Lamakaudesta kohti uudenlaista koulutuksen kenttää 1993–2002 102Lakimuutosten suma 105•Talouden kehitys 90-luvulla 109•Valtion oppilaitosten kunnallistamisen käänteet 112•Järvenpään kotitalousopettajaopistosta Keudan •ammattiopistoon ja aikuisopistoon 116Minun tarinani, Sirkka Somerla: •Emännän töitä ja karkureissuja 118Minun tarinani, Jaana Vaskin: •Kyynärpäätaktiikalla myyjäisiin 120Minun tarinani, Kristina Tuori-Nyman: Kv-koordinaattori •Kristinan ensi askeleet kv-työssä 121Maatalous- ja puutarha-alan opetusta Saaren kartanon •maisemissa 122Tarina Vaahteramäen Eemelistä 125•Opistoasteen siirtyminen ammattikorkeakouluun ja •ammattikorkeakouluyhteistyö 127Toimipisteissä tapahtuu 132 •Tuusulan kansanopistosta Pekka Halosen akatemiaksi 134•Minun tarinani, Hannu Heikkilä: •Rehtorista kuntayhtymän johtajaksi 138

Nykyisen Keudan synty 2003–2012 148Keuda 2000-luvun ammatillisen koulutuksen nosteessa 151•Yli kaksi vuosikymmentä kulttuurikilpailumenestystä 157•Yhtenäinen opetussuunnitelma 159•Keuda-brändiä rakentamassa – kuntainliitosta Keudaksi 160•Ohjaus on kehittynyt isoin askelin 164•Keravan toiseksi suurimman panimon tarina 168•Oppisopimuskoulutuksen kehitys kuntayhtymässä 170•Minun tarinani, Juhani Räsänen: •Oppisopimus pois käenpojan asemasta 180Aikuiskoulutuksen kehitys Keudassa 183•Kuntayhtymän talouden kehitys 2001–2011 188•Keuda vuonna 2010 191•Katse kohti tulevaa 192 •

Kirjoittajat 198•Haastatellut 200•Rehtorit ja talousjohtajat 201•Hallituksen puheenjohtajat ja jäsenet, •valtuuston puheenjohtajat 202

6

ähän historiakirjaan on koottu monipuolinen katsaus Keudan ensimmäisen vuosisadan puolik-kaaseen. Kuluneina vuosikym-meninä ammatillinen koulutus

on noussut alkuaikojen vähäisestä, jopa ali-arvostetusta asemasta, nykyiseen arvostuk-sen vahvaan nousuun ja jo lukiokoulutuksen ohittaneeseen suosioon. Minulla on ollut etuoikeus olla mukana Keudan luottamushenkilöhallinnossa halli-tuksen jäsenenä, hallituksen varapuheenjoh-tajana, Keravan kauppaoppilaitoksen johto-kunnan puheenjohtajana sekä nyt yhtymäval-tuuston puheenjohtajana. Näin olen saanut olla näköalapaikalla ja osallistumassa Keudan kehitykseen 1980-luvulta Järvenpään ammat-tikoulusta nykyiseksi ammatillisen koulutuk-sen moniosaajaksi. Tähän ajanjaksoon on sisältynyt myös ammattikorkeakoulutuksen eriytyminen omaksi organisaatiokseen. Keudassa toimineet ja edelleen toimivat luottamushenkilöt ovat ymmärtäneet amma-tillisen koulutuksen merkityksen koko Keski-

Uudenmaan kehityksen kannalta ja nähneet koulutuskuntayhtymän kehityksen osana tätä kehittymistä. Kuntayhtymämuodostaan huolimatta Keu- da ei ole hallintohimmeli. Kuluneet viisikym-mentä vuotta ovat osoittaneet kuntayhtymära-kenteen toimivuuden ja järkevyyden useam-man kunnan ammatillisen koulutuksen järjes-tämiseksi yhteistyönä. Keudalla on edelleen perinteinen yhtymävaltuusto, jollaisen yhti-öittäminen, liikelaitostaminen tai yhtymäko-kous on korvannut monessa kuntien yhdessä omistamassa yksikössä. Olen pitänyt yhtymä-valtuustoa hyvänä demokraattisen valvonnan ja muotisanaksikin muodostuneen läpinäky-vyyden kannalta ja siksi, että se mahdollistaa Keudalle laajemman kontaktipinnan alueen kunnallispoliittisiin toimijoihin ja sitä kaut-ta parantaa ammatillisen koulutuksen tun-nettuutta. Omistajahallinnon rooli ei ole vain hallinnoida Keudaa, vaan myös viedä eteen-päin tietoa ammatillisesta koulutuksesta. Sil-loin on tarpeen, että laajempi joukko omista-jakunnissa luottamustehtävissä toimivia hen-

kilöitä voi osallistua kuntayhtymän päätök-sentekoon ja saa ajankohtaista ja oikeaa tietoa toiminnasta. Keudan vahvuutena kuluneiden vuosi-kymmenten aikana on ollut hyvin hoidettu ta-lous. Se on luonut mahdollisuudet investoi-da, toimia, kehittää ja ylläpitää hyviä puittei-ta perustehtävän eli koulutuksen hoitamisek-si. Hyvin hoidettu talous on myös vahvistanut jäsenkuntien luottamusta taloudellisten pa-nostamisten järkevyyteen hyvin koulutettujen ammattilaisten saannin varmistamiseksi. Keu-da ei ole ollut nurkumassa toiminta- tai inves-tointirahaa kuntien niukoista budjeteista. Puuttumatta tässä päivänpolttaviin kes-kusteluaiheisiin, kuten kuntarakenneuudis-tuksen vaikutukseen Keudan tulevien vuosi-en toimintaan tai organisointiin, nostan esiin kaksi haastetta, joihin on vastattava, oli tuleva kuntarakenne ja sen myötä omistuspohja mi-kä hyvänsä. Globalisaatio ja vientikaupan tärkeys Suo-men menestykselle on tuonut työelä män kan-sainvälistymisen myötä lisääntyvän tar peen

Kohti täyttä vuosisataa

T

7

kielitaitoa ja kansainvälistä työkoke musta hankkineista ammattilaisista. Toisaalta ulko-maisen työvoiman kasvava määrä ko ti maassa vaatii taitoa toimia monikansalli sessa työym-päristössä. Myös ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien on hankittava osana koulutustaan valmiudet työskennellä jat ku vasti kansainväli-semmässä työympäristössä ja oltava valmiita siihen, että työtä tehdään vuoroin kotimaassa ja ulkomailla. Siksi työ harjoittelun opintojen osien suorittamisen ulkomailla tai harjoittelun kansainvälisessä työyhteisössä kotimaassa tuli-si kuulua ny kyis tä useamman ammattiin opis-kelevan opin tokokonaisuuteen. Erinomaisena keinona tähän ja myös ammattiosaamisen ar-vostuksen edelleen nostoon näen kotimaisten Tai ta ja-kisojen ohella tavoitteen kaikilla kou-lu tusaloilla päästä mittaamaan osaamista ko-vassa kansainvälisessä seurassa EuroSkills- ja WorldSkills-kisoissa. Toisena Keudan nyt alkavan puolivuosisa-dan haasteena näen kiristyvän kilpailun niin osaavista opettajista kuin muistakin ammatti-henkilöistä. Hallinnon haasteena on huolehtia,

että Keuda on jatkossakin vetovoimainen työ-paikka, jossa jokainen voi kokea tekevänsä mielekästä, palkitsevaa ja haasteellista työtä. Tähän kuuluu huolehtiminen siitä, että koko henkilöstö ammattinimikkeeseen katsomatta voi organisaation sisällä kokea olevansa täy-sivaltainen ja arvostettu työyhteisön jäsen ja kehittää omaa ammatillista osaamistaan. Sa-malla henkilöstöllä tulee olla oma vastuun-sa osaamisen omaehtoisesta kehittämisestä. Tässä tärkeä osa on työelämävalmiuksien yl-läpito, josta yksi muoto on opettajien sään-nölliset työelämäjaksot. Oman menneisyyden ja juurien tunte-minen antaa hyvän pohjan rakentaa tulevai-suutta. Toivon tämän historiakirjan osaltaan valottavan lukijoille, että tämän päivän me-nestys ei ole syntynyt tyhjästä, vaan johdon-mukaisesta ja pitkäjänteisestä työstä, jota jat-kamalla voidaan luottavaisesti suunnata kohti ensimmäistä täyttä sataa vuotta.

AArnO JärVinenYhtymävaltuuston puheenjohtaja

Perinteistä maatalousalan ammattitaitoa harjoitettiin Saaren kartanon

mailla Mäntsälässä jo kauan ennen kuntayhtymän aikoja.

9

nnen varsinaisia ammatillisia op-pilaitoksia ammatti opittiin käy-tännön kautta, usein perhepii-rissä. Käsityöammattiin halua-va aloitti oppipoikana, josta eteni

työnäytteiden antamisen kautta ensin kisäl-liksi ja siitä edelleen mestariksi eli itsenäisek-si ammatinharjoittajaksi. Ammattia jo harjoit-tavat eli ammattikunta hyväksyi työnäytteet ja valvoi kussakin kaupungissa alalle tule-vien käsityöläisten määrää. Aikaa oppipojas-ta mestariksi etenemiseen kului noin kahdek-san vuotta. Maaseudulla ei vastaavaa järjestel-mää ollut, kuten ei juuri työpaikkojakaan. Ammattikuntalaitos menetti asemansa viimeistään 1800-luvun lopulla, kun esimer-kiksi elinkeinojen vapaudesta säädettiin lail-la. Henkilökohtainen kouluttaminen ei enää riittänyt väestömäärän kasvaessa ja kasvavan teollisuuden tarvitessa yhä enemmän koulu-tettuja työntekijöitä. Ensimmäisinä ammatti-aloina ammatillinen koulutus Suomessa aloi-tettiin hoito- ja merenkulkualoilta. Myös maa-talouden ammattien koulut aloittivat toimin-tansa, samoin teknilliset opistot ja muutamat työnantajien ylläpitämät ammattikoulut. Suomen itsenäistymisen jälkeen yhteis-kuntaa alettiin rakentaa kaikilla aloilla. Poikia varten perustettiin laitoksia, joissa opetettiin

käsityö- ja teollisuustaitoja käytäntöpainotuk-sella. Tytöille tarjottiin lähinnä vain valmista-via ammattikouluja, jotka opettivat perheen ja kodin hoitamista. Ammattikasvatusta tarvit-tiin, mutta sille ei ollut sopivia koulutuskana-via. Vuonna 1923 säädetty oppisopimuslaki vei oppisopimuskoulutuksessa olevat iltaisin yleisiin ammattikouluihin. Toisen maailmansodan jälkeen Suomel-le määrätyt sotakorvaukset sekä jälleenra-kennus viimeistään vauhdittivat ammatillisen opetuksen järjestämistä. Tarvittiin paljon kou-lutettua työväkeä, kun jopa uusia teollisuu-denaloja piti perustaa sotakorvaustoimituk-sista selviämiseksi. Maatalous ei koneellistumisen myötä tar-vinnut enää aiempaa määrää työntekijöitä ja väestö siirtyi kaupunkeihin ja asutuskeskuk-siin. Työelämän vaatimukset ammatillisel-le koulutukselle olivat muuttuneet monin ta-voin. 1930-luvun lopulla säädetyn ammatti-oppilaitoslain tarkoituksena oli saada perus-tettua eri puolille Suomea valtion rahoittamia keskusammattikouluja. Sotavuodet ja muut seikat vaikuttivat siihen, että vuoteen 1955 mennessä oli perustettu vasta neljä tällaista koulua. Ammattiopetuksen tarve kuitenkin kasvoi koko ajan.

Ammattikuntalaitoksesta ammattikorkeakouluihin

eKoulutusta kehittämään Jo 1940-luvun lopulla oli hyväksytty ammatti-kasvatuksen kehittämisen 10-vuotissuunnitel-ma. Koulutusta haluttiin laajentaa ja yhtenäis-tää. Tavoitteena oli saada koko maan katta-va ammattikouluverkko. Valtio ei yksin nii-tä kaikkia voinut perustaa ja siksi haluttiin velvoittaa kaupungit ja kunnat perustamaan ammattioppilaitoksia. Opettajien koulutusta-son ja palkkatason nosto kuuluivat tähän sa-maan suunnitelmaan samoin kuin ammatillis-ta opetusta koskevan lainsäädännön uudista-minen ja ammatinvalinnan ohjaustoiminnan aloittaminen. Kunnat yksin eivät pystyneet oppilaitoksia perustamaan, mutta pieninä alueellisina yksiköinä se katsottiin mahdol-liseksi. Ratkaisuksi kunnat ryhtyivät perus-tamaan kuntainliittoja, jotka ottaisivat am-matillisen koulutuksen järjestääkseen. Vuo-den 1958 laki ammattioppilaitoksista viimeis-tään vahvisti koulutuksen järjestämisvastuun siirtämisen valtiolta kunnille ja kuntainliitoil-le. Monet muut suunnitelman tavoitteista toi-meenpantiin 1960-luvulla. Esimerkiksi kunti-en omistamien oppilaitosten määrän kasvus-ta huolimatta ammatillisen koulutuksen val-vonta siirtyi tiukasti valtiolle. Seuraavassa vaiheessa 1960-luvulla teol-lisuus- ja palveluelinkeinojen osuus kasvoi

10

koko ajan. Koulutuksen kokonaisuudistuk-sessa luotiin suomalainen yhtenäiskoulujär-jestelmä, jonka mukainen yhdeksän vuoden mittainen peruskoulutus antaisi hyvän pe-rustan ammatinvalinnalle. Seuraavalle vuosi-kymmenelle siirryttäessä huomattiin, ettei pelkästään ammatillinen koulutus ole riittä-vä, vaan tarvittiin myös yleissivistäviä oppi-aineita. Yli oppilaiden määrä oli kasvussa ja sen katsottiin vaikuttavan ammatillisen kou-lutuksen arvostukseen ja myös heikentävän ylioppilastutkintoa suorittamattomien jatko-opiskelumahdollisuuksia. Ammatillisen kou-lutuksen tavoitteena oli ammattitaito, sen yl-läpitäminen ja laaja-alaistaminen. Valtioneu-vosto teki asiasta periaatepäätöksen 1974, jo-ka vahvistettiin lailla 1978. 1960- ja 1970-luvuilla ammattikoulutus li-sääntyi ja sen suosio kasvoi. Suuret ikäluokat olivat kouluttautumisiässä, koulutuksen ar-vostus oli noussut, oppilaitoksia oli aiempaa enemmän ja yleissivistävät aineet olivat nos-taneet koulutuksen tasoa. Varsinkin kaupal-linen ja teknillinen ala olivat kasvussa, mut-ta myös metsä-, kotitalous- ja hoiva-alalla oli suurta kasvua. Tämä kehitys näkyi oppisopi-muskoulutuksen määrän vähenemisenä.

Peruslinjajärjestelmään Peruskoulututkintoon pohjautuva ammatilli-nen koulutus uudistettiin vuoden 1974 val-tioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Opinnot alkoivat kaikille yhteisellä laaja-alai-sella peruslinjalla, jonka jälkeen opiskelu jat-kui omilla erikoistumislinjoilla. Peruslinja va-littiin vielä peruskoulussa oltaessa, erikoistu-misopintojen valinta siirtyi peruslinjan suorit-tamisen aikaan. Keskiasteen koulunuudistuksen myötä oli mahdollista edetä kouluasteelta opistoasteel-le ja sitä kautta aina korkeakouluopintoihin saakka. Nämä koulutusrakenteen ja opetus-suunnitelmiin tehdyt muutokset kirjattiin la-kiin vuonna 1987. Samalla ammatillisen pe-ruskoulutuksen rinnalle tehtäviksi lisättiin täydennys- ja jatkokoulutuksen antaminen. 1980-luvun koulu-uudistusten johdosta koulutustaso nousi, mikä aiheutti paineita lisätä jatkokoulutuspaikkoja. Tarvittiin uusi tapa yhdistää koulutustoiveet ja työelämän koulutustarpeet. Vuonna 1991 alkoi ammatti-korkeakoulukokeilu ja vuonna 1995 tuli voi-maan ammattikorkeakoululaki, jolla koulu-tus vakinaistettiin. Ammattikorkeakouluis-sa yhdistettiin työelämäyhteistyö monipuo-lisiin ja joustaviin koulutusmahdollisuuksiin,

joihin kuului myös harjoittelua kotimaisella ja kansainvälisellä tasolla. Myös aikuiskoulu-tus ja koulutusta tukeva tutkimus-, palvelu- ja kehittämistoiminta olivat osa ammattikorkea-kouluja. Tutkintoajaksi vahvistettiin 3–4 vuot-ta. Teoreettisten ja ammatillisten opintojen yhdistämiseen kehitettiin myös nk. kaksois-tutkinto, jossa opiskelija saattoi yhdistää yh-destä tai useammasta oppilaitoksesta tarjot-tavia kursseja ja kokonaisuuksia, olivatpa ne sitten lukio- tai ammatillisia kursseja. Suomi liittyi 1990-luvulla Euroopan unio-niin ja ryhdyttiin puhumaan elinikäisen op-pimisen tavoitteesta. Työmarkkinat olivat muuttuneet kansainvälisiksi ja turvattujen pitkäaikaisten ammattien määrä väheni kai-ken aikaa. Ammatin ja kasvatuksen tilalle tulivat työllistyvyys, asiantuntijuus ja työssä-oppiminen tietoon perustuvassa yhteiskun-nassa. Enää ei niinkään kouluteta tiettyyn ammattiin, vaan annetaan valmiuksia liikkua työtehtävästä ja vaihtaa ammattialalta toisel-le. Tiedon rinnalla entistä enemmän keskity-tään kohentamaan taitoja, kuten tiimissä toi-mimista, sosiaalisia ja kommunikointitaitoja sekä ongelmienratkaisutaitoja.

Järvenpään ammattikoulussa oli perustamisesta

asti sekä ”tyttöjen” että ”poikien” linjoja.

1961 1962 1963 1964 1965 1966

DDR:n hallitus päätti rakentaa 155 kilometriä pitkän muurin Berliinin läpi.

Marilyn Monroe kuoli 5. elokuuta Los Angelesissa.

Martin Luther King Jr. piti kuuluisan I Have a Dream -puheensa Washingtonissa.

Kuntainliiton perustaminen.

The Beatles nousi ensim-mäistä kertaa listaykköseksi Amerikassa kappaleella I Want To Hold Your Hand.

Suomen ensimmäinen jäähalli, Hakametsän halli, avattiin Tampereella.

Opetus alkoi väli-aikaisissa tiloissa.

Järvenpään ammatti-koulu valmistui.

1969 1970

(1955) 1962–1972Kuntainliiton toiminnan alku

1967 1968 19721971

Lasse Viren voitti kultaa Münchenin olympialaisten 10 000 metrin juoksussa uudella ME-ajalla, vaikka hän kaatui kisan aikana.

Che Guevara ja hänen joukkonsa jäivät kiinni 8. lokakuuta Boliviassa.Guevara teloitettiin seuraavana päivänä.

Suomessa järjestettiin ensimmäinen lotto-arvonta.

Ensimmäiset peruskoulu-järjestelmän kokeilut.

Koulun työviikko muutettiin kuusipäiväi-sestä viisi-päiväiseksi.

Virallinen peruskoulu-järjestelmään siirty-minen aloitettiin. Siirtyminen kesti 5 vuotta.

Apollo 11 suoritti ensimmäisen miehitetyn kuulennon. Kesäkuun 27. päivä Neil Armstrong astui kuun pinnalle.

Toiminnan laajentamisen suunnittelu alkoi.

Järvenpään ammattikoulun peruskiven muuraus 1963.

15

ärvenpään kauppalanhallitus kutsui 15.6.1955 lähialueen kunnat neuvot-teluun keskustelemaan Keski-Uuden-maan ammattikoulutusasioista. Paikal-le saapuivat agronomi Einar Vinqvist ja kunnansihteeri N. A. Rosenberg Tuu-

sulan kunnan edustajina, maanviljelijä On-ni Laine Mäntsälän kunnan edustajana, Har-ri Mikkonen ja Paavo Tuomala edustivat Por-naisten kuntaa. Tilaisuuteen olivat saapuneet edustajat kaikista niistä kunnista, jotka sinne oli kutsuttukin. Koulutusasioiden ja samal-la valtion kantaa edusti Ammattikasvatushal-lituksesta ylijohtaja Aarno Niini. Järvenpään kauppalanhallitus oli paikalla kokonaisuu-dessaan. Järvenpään kauppalanvaltuuston puheenjohtaja Eino Eronen avasi kokouksen ja kertoi sen tarkoituksesta, mikä oli alustava neuvottelu alueen ammattikoulutusasioista. Asiaa pidettiin erityisen tärkeänä Keski-Uu-denmaan kunnille. Niini kertoi ammattikoulutuksen tärkey-destä alueella. Koulutukselle oli suuri tarve, sillä vain 30 prosenttia hakijoista pääsi kou-luihin niiden vähäisen lukumäärän vuoksi. Ylijohtaja Niini kertoi erityisesti kuntainliitto-jen omistamista kouluista, joita oli alettu pe-rustaa Suomeen. Yhdeksän oli jo toiminnas-sa, kymmenen perustamisesta oli päätetty ja viisi koulua oli perusteilla. Niini katsoi, että

kuntainliiton omistama koulu oli joustavampi ja tiiviimmin kiinni paikallisissa oloissa kuin keskusammattikoulut, jotka seurailivat pal-jolti lääninrajoja. Koko Uudenmaan alueella tilanne oli, että Helsingin kaupunki huoleh-ti oman alueensa asukkaiden ammattikoulu-tuksesta, Lohjan ympäristöön oli suunnitteil-la Länsi-Uudenmaan ammattikoulu ja Por-vooseen vastaavasti Itä-Uudenmaan ammatti-koulu. Riihimäen ja Hyvinkään alueella toimi kauppakamarin ammattikoulu, joka keskit-tyi jo ammatissa toimivien kouluttamiseen, ja tässä vaiheessa nimen omaan miesten kou-luttamiseen. Keski-Uudenmaan ammattikou-luun Niini esitti Järvenpään ja Keravan kaup-paloita, Tuusulan, Mäntsälän, Nurmijärven ja Pornaisten kuntia sekä Sipoon kunnan suo-menkielistä väestöä. Esitys oli hyvin pitkäl-le juuri sellainen, jolla kuntainliiton ammat-tikoulu aloitti toimintansa. Vain Nurmijärven jättäytyminen kuntainliiton ulkopuolelle erot-ti Niinin ehdotuksen toteutuneesta ammatti-kouluratkaisusta. Lukumäärätasolla Niini esitteli laskelmia, joiden mukaan kaavailtuun ammattikouluun tarvittaisiin 270 oppilaspaikkaa, kun laskupe-rusteeksi otettiin kolme prosenttia väestöstä. Alueella asui suunnitelmien laatimisen aikaan noin 53 000 henkeä. Niini jatkoi kertomal-la ammattikoulun perustamiskustannuksista

sekä kokonaisuudessaan että kuntakohtaisi-na osuuksina. Valtion osuus perustamiskus-tannuksista oli juuri nousemassa maalaiskun-nissa aiemmasta 50 prosentista 65 prosent-tiin uuden lain myötä. Samaan tapaan koko-uksen osallistujat saivat kuulla työvälineiden, työpajojen ja opettajien palkkakustannusten vaikutuksista niin perustamisvaiheessa kuin normaalitoiminnan vuosina. Loppulaskelma-na ylijohtaja Niini kertoi yhden oppilaspai-kan maksavan noin 600 000 markkaa. Tässä kohdin on muistettava, että kyseessä on aika ennen rahauudistusta. Kokouksen muina asiakohtina olivat ammattikoulun tarpeellisuuden tutkiminen, kuntien mahdolliset paikkavarausmäärät se-kä myös ammattikoulun paikan määrittämi-nen. Osanottajat olivat melko lailla yksimieli-siä Järvenpäästä ammattikoulun sijoituspaik-kana. Koulun perustamisessa oli päästy hyvään alkuun ja seuraavaan tapaamiseen kutsuttiin mukaan myös Keravan kauppalan sekä Si-poon ja Nurmijärven kuntien edustajat. Niini oli jälleen paikalla selostamassa jo aiemmin esillä olleita kysymyksiä. Nyt asiaa valmistele-maan asetettiin toimikunta Järvenpään kaup-palanjohtaja Einar Pyykön johdolla. Muut toi-mikunnan jäsenet olivat kamreeri N. A. Ro-senberg Tuusulasta, maanviljelijä Onni Laine

Kuntainliiton perustaminen

J

16

Rehtori Vaito Kovasiipi (oik.) ja

talouspäällikkö Jorma Lehtonen uuden

koulun edustalla vuonna 1963.

Mäntsälästä, agronomi Tapio Palho Nurmijär-veltä, agronomi E. E. Toivonen Pornaisista, fil. tohtori Allan Siren Sipoosta sekä kauppalan-johtaja Einar Pyykkö Järvenpäästä.

Mihin koulu sijoitetaan? Toimikunta tarttui ensimmäisenä koulun sijoi-tuspaikkakysymykseen. Molemmat kauppa-lat Järvenpää ja Kerava tarjosivat maa-aluetta koulua varten – Kerava useitakin vaihtoehto-ja. Tässä kohdin hyvin alkanut toiminta kohti ammattikoulua alkoi viivästyä. Kunnat olivat saaneet tehtäväkseen laatia asukasmääränsä perusteella kansakoulutilaston, josta päätel-täisiin ammatillisen koulutuksen tarve. Vain Nurmijärvi, Kerava ja Järvenpää saivat laa-dintatyön valmiiksi asetetussa aikataulussa. Kuukaudet alkoivat kulua tapaamisten välil-lä, kun tilastoja laadittiin. Koulun sijoituspaik-kakysymys nousi uudestaan esille. Kerava ei enää halunnutkaan liittyä Järvenpäähän sijoi-tettavaan ammattikouluun ja Helsingin maa-laiskunta ilmoitti halukkuutensa joidenkin linjojen osalta. Kaiken tämän rinnalla suun-nitelmat kuitenkin myös etenivät. Ensimmäi-nen ehdotus ammattikoulun perussäännöksi esiteltiin jäsenkunnille. Marraskuussa 1955 tarjottuja koulun sijoi-tuspaikkoja tutkittiin tarkemmin paikan pääl-

lä. Valmisteleva toimikunta päätyi Järven-pään kannalle. Aika oli kypsä myös lopulli-seen päätökseen ammattikoulun perustami-seksi Keski-Uudellemaalle. Seuraavan reilun puolen vuoden aika-na kunnat käsittelivät toimielimissään perus-sääntöä sekä miettivät sopivaa varattavaa op-pilaspaikkamäärää. Kustannuksiksi kuntien alustavasti varaa-malle 390 oppilaspaikan koululle laskettiin 234 miljoonaa vanhaa markkaa, johon valtion avustusta oli saatavissa 50 prosenttia. Kunnil-le osuus rakentamisesta oli siis 117 miljoonaa vanhaa markkaa, ja se jakaantui:

kunta rahoitusosuus milj. mk

Järvenpää 49,5

Kerava 36

Tuusula 27

Mäntsälä 3

Sipoo 1,5

Pornaisten kunta ei ollut ilmoittanut osallistu-misestaan virallisesti mitään, mutta saatujen tietojen mukaan se päätettiin ottaa mukaan yhdeksi perustajakunnista. Työvälineiden ja koneiden hankinnan las-kettiin maksavan noin 46,8 miljoonaa mark-kaa, johon valtionosuutta oli saatavilla 75

17

prosenttiin kuluista. Oppilaiden ylläpitokus-tannukset vuodessa olivat noin 110 miljoo-naa markkaa, johon puolestaan valtionosuus oli 60 prosenttia. Perussäännön pohjaksi otettiin kuntain-liittojen omistamien ammatillisten oppilaitos-ten mallisääntö. Lopullisesti Keski-Uudenmaan ammatti-koulun kuntainliiton perustamisesta päätet-tiin 6. syyskuuta pidetyssä kokouksessa. Sel-vitys alueen ammattikoulutuksesta oli valmis-tunut. Sen mukaan kaksikaan ammattikoulua ei olisi liikaa turvaamaan ikäluokan 2/3 kou-luttamista. Toista ammattikoulua kaavailtiin Tikkurilaan tai Korsoon. Järvenpään asema toisena sijoituspaikkana oli selkeämpi kulku-yhteyksien vuoksi. Nyt Pornaisten ja Sipoon varaamat op-pilaspaikat olivat tiedossa; Pornainen varasi kaksi paikkaa ja Sipoo viisi. Perussääntö hy-väksyttiin tässä kokouksessa. Tavoitteena oli päästä rakentamaan vuonna 1957, jota var-ten jäsenkuntia kehotettiin varaamaan talous-arvioihinsa noin kolmasosan perustamiskus-tannuksista vastaavan summan. Järvenpään kauppala ilmoitti luovuttavansa korvaukset-toman maa-alan ammattikoulun tontiksi.

Juhlaväkeä harjannostajaisissa.

18

Ammattikoululaisia toiminnan alkuaikoina.

19

uosi 1957 tuli ja meni. Meni seuraavakin vuosi ilman, että mitään tapahtui ammattikou-lun perustamiseksi. Ammatti-koulun kuntainliiton valtuus-

kunta kokoontui ensimmäiseen kokoukseen-sa vasta huhtikuun 23. päivänä 1959. Koko-uksen aluksi talousneuvos N. A. Rosenberg selosti vallinnutta hiljaiseloa. Vain Tuusula oli noudattanut edellisen kokouksen päätös-tä ja varannut rakennusvaroja talousarvioi-hinsa. Rosenberg sanoi närkästyneenä, ettei Tuusula ”katso asiakseen yksin ryhtyä kou-lun rakennuspuuhiin, kun luulisi eräillä toisil-la kunnilla olevan suurempia syitä toimia asi-an hyväksi. Mitä taas piirustusten valmistami-seen tulee, on todettava, että on turha laatia piirustuksia ja rakennussuunnitelmia, jos osa-kaskunnat eivät voi edes ilmoittaa, milloin ne pystyvät hoitamaan rahoitusosuutensa.” Ro-senberg oli kutsunut kokouksen koolle tuo-na ajankohtana, koska ammattikoululain mu-kaan koulu oli rakennettava kahdessa vuo-dessa, ja oli selvitettävä mikä tilanne nyt oli. Puheenvuoronsa jälkeen Rosenberg valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Kuntien aiemmin varaamissa oppilaspai-koissa oli ehtinyt tapahtua muutoksia.

kunta määrä

1956 1959

Järvenpää 165 165

Kerava 120 60

Tuusula 90 110

Mäntsälä 10 20

Sipoo 5 5

Pornainen - 2

kuntainliitto - 8

yhteensä 390 370

Nurmijärven kunnan itselleen varaamista vii-destä oppilaspaikasta ei ollut virallista pää-töstä olemassa. Rakennuskustannukset olivat luonnol-lisesti nousseet kolmen vuoden hiljaiselon aikana. Nyt kokonaissummaksi laskettiin 224 960 000 noin 29 600 kuutiometrin raken-nukselle. Hiljaiselon aikana Kerava oli kuitenkin ollut aktiivinen, mutta oman asiansa puoles-ta. Keravan kauppalanjohtaja Unto Suomi-nen piti Mattilan aluetta Keravalla parempa-na kuin Järvenpään Pajalasta osoitettua tont-tia. Kokous kuitenkin totesi, että paikkakysy-mys oli jo ratkaistu. Varmuuden vuoksi myös ammattikasvatushallituksen ylijohtaja Arno Niinin luona oli vierailtu. Niini ilmoitti ole-

Päätöksenteko vie aikaa

V

Metallialaa Järvenpään ammattikoulussa.

2020

pettajien ammatillinen järjestäyty-minen juontaa juurensa jo 1960-lu-vun ammattikoulujen opettajien omista talokohtaisista yhdistyksis-

tä. Esimerkiksi Järvenpään ammattikoulun opet-tajayhdistyksen toimintaa on ansiokkaasti tal-lennettu arkistoon. Kokouspöytäkirjoista voi lu-kea mielenkiintoista ajankuvaa. Niissä näkyy asioita, jotka opettajat ovat minäkin aikana ko-keneet omassa työssään tärkeiksi. Erääseen 1960-luvun pöytäkirjaan on mm. kirjattu, että opettajat kokevat oppilaiden tanssi-illanviettojen valvonnan lähes mahdottomaksi ja haluavat ir-rottautua moisesta tehtävästä. Jäsenmaksujen ke-räys tapahtui tuolloin käsikantona, eivätkä sum-mat tunnu näin jälkikäteen kovin suurilta: jäse-neksi kirjautuminen 10 mk ja vuosimaksu 5 mk. Yhteinen, laajempi ”Keski-Uudenmaan am-mattioppilaitosopettajat” -yhdistys perustettiin 1990-luvulla. Siinä jo oli suurin osa nykyisen Keuda-opettajien opettajakunnista mukana, kun Järvenpään, Keravan ja Mäntsälän ammattioppi-laitosten opettajien seuraan liittyi 1994 Nurmi-järvi. Yhdistys keräsi jäsenmaksunsa vielä itse, mutta yhteydet OAJ:n kanssa olivat jo vahvat. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että yhdistystä nimitetään sen säännöissä ammattiosastoksi. Jä-seniä oli 85 vuonna 1995. Seuraavassa vaiheessa 1990-luvun loppu-puolella edettiin opettajayhdistyskentällä aina

vain laajempaan suuntaan, jolloin perustettiin OAJ:n paikallisyhdistys ”Keski-Uudenmaan am-matilliset opettajat ry” vuonna 1996. Mukaan liittyi perinteisten ammattikoulujen opettajien lisäksi mm. Järvenpään ja Keravan kauppaopet-tajat sekä Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen opettajayhdistys. Samalla siirryttiin jäsenmaksu-jen perinnässä työnantajaperintään. Edelläkävijänä OAJ:n kentässäViimeisin kuvio opettajayhdistyksessä onkin sa-malla osa Keudan historiaa. Työnantajapohjai-seksi, kaikkia Keudan OAJ:öön kuuluvia opet-tajia edustavaksi yhdistykseksi järjestäydyttiin vuonna 2003. Olimme OAJ-kentässäkin erään-lainen edelläkävijä. Tätä ns. B-mallin järjestäy-tymismuotoa arvosteltiin kattojärjestön piirissä-kin. Nyttemmin useat muutkin laajapohjaisten koulutuskuntayhtymien opettajajärjestöt ovat havainneet tämän mallin toimivimmaksi, koska yhdellä, eri aloja yhdistävällä opettajayhdistyk-sellä on suora paikallisneuvotteluyhteys työn-antajan kanssa. Keudan johtokin ilmaisi yhdis-tyksen syntyvaiheissa, ettei tule neuvottelemaan erillisten pienten ala- tai talokohtaisten yhdis-tysten kanssa. Viralliseksi nimeksi yhdistykselle tuli OAJ:n Keski-Uudenmaan ammatilliset opettajat ry. – tuttavallisemmin puhutaan Keuda-opettajat ry:stä.

Jäsenmäärä on kasvanut 1990-luvun vajaas-ta sadasta noin 250 henkeen. Määrässä näkyy pienten yhdistyksien mukaan tulo, mutta myös Keudan kasvu kokonaisuudessaan. Keuda-opettajien hallitus koostuu yhdek-sästä, vuorovuosin vaihtuvasta talokohtaisesta edustajasta. Pääluottamusmies osallistuu myös hallituksen kokouksiin, vaikkei varsinainen jä-sen olekaan. Paikallisyhdistyksessä ovat toimineet pu-heenjohtajina seuraavat henkilöt: Päivi Koski (1995), Aila Kannisto (1996–1997), Päivi Koski (1998–2000), Eva Antosalo (Kauhanen) (2001–2007), Marja Ahokainen (2008–2009), Eija Heik-kilä (2010–2011) ja Tapani Tuominen (2011–). Keuda-opettajien toiminta on keskittynyt koko ajan opettajien edunvalvontaan. Yhdistyk-sestä on ollut edustus valtakunnallisten alakoh-taisten opettajajärjestöjen vuosikokouksissa ja koulutuspäivissä. Paikallisesti yhdistyksellä on ollut hyvät ja toimivat suhteet työnantajaan, jon-ka kanssa on pidetty neuvotteluja ja keskusteltu kulloinkin ajankohtaisista koulutukseen ja työ-sopimukseen liittyvistä kysymyksistä. Koko jäsenkunnalle suunnattua toimintaa ovat olleet kevät- ja syyskokoukset sekä niiden lisäksi pari kertaa vuodessa järjestettävät ko-koontumiset esim. teatterin tai oppilaitostutus-tumisten merkeissä.

Työpaikkayhdistyksistä OAJ:n Keuda-tason paikallisyhdistykseksi

O

Keuda-opettajat:

21

vansa edelleen Järvenpään kannalla. Tontille oli jo vedetty tie, myös vesi- ja viemärijohdot olivat valmiina. Jotta rakentamiseen nyt vih-doin viimein päästäisiin, päätettiin käydä tu-tustumassa Hämeenlinnaan ja Valkeakoskelle valmistuneisiin ammattikouluihin, joita Niini oli suositellut arkkitehdin valintaa varten. Ammattikoulun rakentaminen sai nyt vauhtia. Marraskuussa 1959 saatiin kuulla, että Nurmijärvi oli päättänyt jättäytyä kun-tainliiton ulkopuolelle. Sille ajatellut paikat varattiin kuntainliitolle. Kunnille laskettiin osuudet, joilla rakentaminen voitaisiin aloit-taa. Perussääntö lähetettiin uudelleen kunti-en hyväksyttäväksi, sillä käytetty mallisääntö oli ratkaisujen ja rakentamisen alun odotta-misen aikana ehtinyt muuttua. Kunnille lähe-tettiin myös esitys ammattikoulun linjajaos-ta. Tutustumismatkojen pohjalta arkkitehdik-si valittiin Olli Saijonmaa, jolla oli kokemusta vastaavien koulurakennuksien piirtämisestä. Arkkitehti Saijonmaa työskenteli usein yhdes-sä arkkitehtivaimonsa Eijan kanssa. He olivat aiemmin piirtäneet esimerkiksi ammattikou-lujen rakennusryhmittymän Lahden kaupun-kiin.

Maaliskuuhun 1960 mennessä kaikki jä-senkunnat olivat hyväksyneet perussäännön, opintolinjajaon, rakennussuunnitelman ja kustannusten osittelun. Tosin pian hyväksy-misen jälkeen opetusohjelmaan toivottiin jo muutoksia. Konttori- ja muurarilinjoja pidet-tiin tarpeellisina, mutta muutosten aika olisi vasta, kun koulun toiminta saataisiin alkuun ja eri linjojen kysyntä ja tarpeellisuus näkyi-si käytännössä. Edustajainkokous hyväksyi 12.10.1960 Keski-Uudenmaan ammattikou-lun kuntainliiton perustamissuunnitelman ja perussäännön. Lääninhallituskierroksen jäl-keen asia käsiteltiin uudelleen 20.3.1961 ja todettiin kuntainliiton perustamisen perusta-missuunnitelmien tulleen hyväksytyiksi kai-kissa jäsenkunnissa yksimielisesti. Jäsenkun-tia kehotettiin valitsemaan edustajansa kun-tainliiton liittovaltuustoon. Koulun ylläpitoon liittyvistä asioista sekä opetuksen linjajaos-ta neuvoteltiin edelleen tiiviissä yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) ja sen alaisen Ammattikasvatushallituksen kanssa. Valtioneuvoston hyväksyntä perustamissään-nölle saatiin 21. tammikuuta 1962.

Liittovaltuuston puheenjohtaja U.J. Peusa

piti puheen peruskiven muurauksen

yhteydessä 1963.

22

erustamispäätös oli tehty, joten toiminta saattoi alkaa. Ammat-tikoulun liittohallitus kokoon-tui ensimmäiseen kokoukseen-sa 10.11.1961. Perussäännön

mukaan liittohallituksen sihteerinä toimi reh-tori, mutta koska tätä henkilöä ei ollut vielä valittu, varatuomari Einar Pyykkö toimi sih-teerinä. Puhetta johti N. A. Rosenberg. Ensimmäisiä käsiteltäviä asioita oli oppi-laitoksen huonetilaohjelma. Siinä työpajoille varattiin 3 315 m2, luokkatiloille ja voimiste-lusalille 1 140 m2, hallintotiloille 195 m2 sekä yhteistiloiksi 1 400 m2, yhteensä 29 800 kuu-tiometriä. Koulurakennuksen yhteyteen ra-kennettiin myös kaksi asuntoa (yhteensä 160 m2), jotka varattiin rehtorille sekä talonmies-vahtimestarille. KTM hyväksyi huonetilaohjelman muuta-man kuukauden käsittelyn jälkeen 29. maa-liskuuta 1962, koulun ohjesääntö vahvistet-tiin 2. lokakuuta 1962. Kun myös piirustukset ja kustannusarvio hyväksyttiin ensin Raken-nushallituksessa 15. lokakuuta 1962 ja sitten KTM:ssä 24. lokakuuta 1962, saattoi raken-nustyö alkaa Järvenpään kauppalan lahjoit-tamalla kolmen hehtaarin tontilla, joka sijaitsi Sorrontiellä.

Ensimmäiset linjat aloittivat Rakennustoiminnan keskellä oli aika keskit-tyä varsinaiseen kuntainliiton tehtävään. Jär-venpään ammattikoulun toiminta alkoi syys-kuun ensimmäisenä päivänä 1962. Koulun ensimmäiset oppilaat opiskelivat puu-, me-talli- ja autoaloilla sekä ompelua ja keittämis-tä. Ammattikoulun ensimmäisten opintolinjo-jen oppilaat eivät juurikaan oppineet tunte-maan toisiaan, sillä opetus tapahtui kolmessa eri paikassa tilapäistiloissa. Poikien viilaaja-koneistajalinja sekä putkiasentajalinja toimi-vat Järvenpään kauppalan varaston lisära-kennuksessa, joka kuului kauppalan maidon- ja lihantarkastamolle. Pukuompelulinjan ty-töt sijoittuivat Terijoen Työväenyhdistyksen omistamaan taloon Pöytäalhon alueella, ny-kyisen paloaseman läheisyydessä. Kolman-tena toimintapaikkana oli Seutulan karta-non päärakennus, jonne sijoittui keittäjälin-jan opetus. Kartanon tiloissa oli myös kou-lun toimisto. Ensimmäisenä vuonna koulussa oli kaik-kiaan 47 oppilasta, joista viilaaja-koneista-jaopintolinjalla 15 oppilasta, putkiasentajan opintolinjalla 12 oppilasta, keittäjän opinto-linjalla 10 oppilasta, samoin kuin pukuom-pelun opintolinjalla 10 oppilasta. Suurin osa oppilaista oli kotoisin Järvenpäästä (21), ke-

ravalaisia oli 7, tuusulalaisia 15, mäntsäläläi-siä 3 sekä yksi sipoolainen. Jäsenkuntiin kuu-luvasta Pornaisista ei ollut ketään ensimmäis-ten oppilaiden joukossa. Ensimmäiset Järvenpään ammattikouluun palkatut opettajat olivat insinööri, rehtori Vai-to Kovasiipi, metallityönosaston työnopettaja, teknikko Paavo Mäkelä, pukuompelulinjan ammattiopettaja Lilja Tarkka sekä ravintota-lousosaston ammattiopettaja Meri Tare. Tun-tiopettajina toimivat yleisaineissa kansakou-lunopettaja Esa Korpelainen sekä merkonomi Jorma Lehtonen, joka oli valittu koulun talou-denhoitajaksi. Toimistossa oli lisäksi kassan-hoitaja-kanslistina merkonomi Aili Kranni-la. Heidän lisäkseen toimitiloja siistimään oli palkattu kolme osa-aikaista työntekijää Maija-Liisa Kemiläinen, Elma Mäenpää ja Aino Veh-kajärvi.

Rakentamaan Järvenpään ammattikoulun rakennustyö al-koi 15.11.1962, suunnittelijoinaan aviopari Ei-ja ja Olli Saijonmaa. Lämpö- ja saniteettitek-nisestä puolesta vastasi toimisto E. Serimaa Oy, sähkötöistä Insinööritoimisto Risto Mäen-pää ja lujuuslaskelmista Insinööritoimisto P. Simula&Co. Pääurakoitsijat olivat Laatubeto-ni Oy, Lahden Vesi- ja lämpöjohtoliike, Tuu-

Liittohallituksen toiminta alkaa

P

23

sulan seudun sähkölaitos sekä ilmastointiura-kasta vastannut Koja Oy. Vastaavana raken-nusmestarina toimi Niilo Hilden. Vuoden 1963 alussa rakennus oli ilmas-tointivaiheessa. Samaan aikaan meneillään olivat sisätilan työt. Ne etenivät muutoin mal-likkaaksi, mutta sääolosuhteet olivat hankalat ja niiden lisäksi ilmassa oli rakennusalan la-kon uhka. Linjojen toimitilojen rakentamises-sa liittohallituksen muihin ammattikouluihin tekemien tutustumismatkojen anti alkoi rea-lisoitua. Osoituksena tästä konehallin pesu-, ja rasvauspaikat vaihdettiin keskenään, jotta autokorjaamoon voidaan myöhemmin tehdä tarvittaessa autonosturi. Rahavaroja jouduttiin järjestelemään, sillä jäsenkunnat olivat varautuneet maksamaan rakennusaikana vain omat osuuteensa. Val-tion osuuden maksaminen siirtyi. Rakennus-ta varten piti ottaa 30 000 000 markan laina (huom! vanhaa rahaa) valtion osuuksia vas-taan. Sääolot viivästyttivät työtä niin paljon, et-tä Laatubetoni Oy toi viivästymisasian liitto-hallituksen käsittelyyn. Valut olivat tekemät-tä jatkuvien pakkasten vuoksi. Lisäksi raken-nustyöväki oli lakossa Helsingissä. Järvenpää ei tosin kuulunut lakon piiriin, mutta koska

järvenpääläisiä raudoittajia oli töissä helsin-kiläisessä firmassa, he eivät voineet työsken-nellä lakon aikana myöskään ei-lakossa ole-villa paikkakunnilla. Liittohallitus joutui miettimään olivatko lakko ja pakkanen force majeure -luonteisia. Rakennusmestari Heinänen oli tätä mieltä, koska esimerkiksi sopimusta laudoitusporu-kan kanssa ei voinut tässä rakennusvaihees-sa irtisanoa, seurauksena olisi vain painostus ja entistä pahempi tilanne. Vaikka lakko oli Helsingissä, se vaikutti myös Järvenpäässä, koska lähes kaikilla urakoitsijoille oli kesken-eräisiä rakennusprojekteja myös Helsingissä. Urakoitsija oli laaditun sopimuksen mukaan velvollinen ottamaan paikkakunnan miehiä töihin. Siksi rakennustoimikunnan kokouk-sissa laadittiin jatkuvasti tilastoja siitä kuin-ka monta minkin kunnan asukasta työmaal-la kulloinkin oli töissä. Samalla kirjattiin työl-lisyyslukuja: kuinka monta kunkin ammatin edustajia oli työttömänä eri jäsenkunnissa. Lakon aikaiset vaikeudet kirjattiin tarkasti ylös, jotta niiden kautta saataisiin tarvittaessa lisäaikaa kesäkuukausiksi. Rakennusaikatau-lu on tiukka jo valmiiksi, ja luvassa kesäkuu-kaudet oli rajattu sen ulkopuolelle.

Harjannostajaiset Järvenpäässä 1963.

24

Eira Storm:

Kokemuksia Keudan keittiöstä ja vähän muualtakin

yntyperäinen järvenpääläinen Eira Storm opiskeli Järvenpään ammattikoulussa 1964–1966. Kolme vuotta myöhemmin hän palasi taloon töihin ja on siitä

asti pysynyt uskollisesti kuntayhtymän palk-kalistoilla, vieläpä samassa toimipaikassa Jär-venpään Wärtsilänkadulla. Nykyinen titteli on ravitsemispäällikkö. Eira tunnetaan paitsi keittiön puolelta, myös luottamusmiestehtä-vistä ja aktiivisena osallistujana työpaikan jär-jestämiin vapaa-ajan tapahtumiin. Kansakoulun jälkeen 14-vuotias Eira poh-ti kahta vaihtoehtoa: lähteäkö opiskelemaan keittäjäksi vai käsityöpuolelle? Hän arpoi it-sensä keittiöuralle ja käsityöt jäivät rakkaaksi harrastukseksi. Vuonna 1964 aloittanut keit-täjälinjan ryhmä oli ensimmäinen sen alan porukka, joka pääsi aloittamaan opintonsa Wärtsilänkadun uudessa koulurakennukses-sa. Vuotta aiemmin aloittaneet olivat suorit-taneet ensimmäisen vuoden vielä väliaikaisti-loissa Seutulan kartanossa. Järvenpään ammattikoulussa oli Eiran opiskelun aikaan noin 150 oppilasta ja tun-nelma oli kotoinen, kun lähes kaikki tunsi-vat toisensa. Oppilaskunta järjesti illanvietto-ja kerran kuukaudessa koulun juhlasalissa.

Eiran oma opettaja oli Maija Saario ja toisena tulevien keittäjien opettajana toimi Saara Ves-terinen. Opettajia teititeltiin ja kunnioitettiin kovasti. Koulun keittiössä tehtiin työtä puoli-kin vuotta yhteen soittoon, varsinaista työssä-oppimista ei vielä opintoihin kuulunut. Eira muistelee, että 60-luvulla oli luonnol-lista, että kaikki opiskelijat osasivat jo laittaa perusruuat ja tunsivat esimerkiksi suomalai-set juurekset ja kasvikset jo kouluun tulles-saan. Liha tuotiin keittiöön puolikkaina ru-hoina, jotka opeteltiin paloittelemaan. Ny-kyisiä oppilaita keittiöllä ohjatessaan Eira on huomannut, ettei näitä taitoja välttämättä nuorilla enää ole – niilläkään, jotka ovat kiin-nostuneita ruuanlaitosta ammattina. Toki oli pienviljelijän tyttärelläkin ihmet-telemistä koulussa opeteltavissa uusissa ruo-kalajeissa.– Ihanan makea paahtokiisseli esimerkiksi oli uusi tuttavuus, samoin kuin piparjuurili-ha, joka maistui aluksi minusta ihan hirveäl-tä, Eira muistelee. Maailman parasta jauheliharisottoaKeittäjäksi valmistuttuaan Eira kulki vuo-den töissä Helsingissä ja lähti sitten vuodek-si suurtalouskokin täydentäviin opintoihin

Tikkurilan ammattikouluun. Sen jälkeen hän työskenteli lyhyen aikaa Kellokosken sairaa-lan keittiössä sekä eineskeittiöllä, kunnes ha-ki keittäjäksi vanhaan opinahjoonsa ja tuli va-lituksi. Eira on viihtynyt työssään niin hyvin, että on harkinnut työpaikan vaihtoa yli 40 vuo-den aikana tosissaan vain kerran.– Silloin minulle tarjottiin omalta työpaikal-ta vapautuvaa ravitsemispäällikön paikkaa ja luovuin ajatuksesta lähteä kuntayhtymästä. Positiivinen palaute ruokailijoilta on yk-si syy viihtyä työssä. Vaikka paljon muuta puhutaan, ovat useimmat ammatillisen kou-lutuksen opiskelijat edelleen sitä mieltä, et-tä ruokatunti on päivän paras tunti ja ilmai-nen kouluruoka maistuu heille. Lempiruuat-kaan eivät ole vuosikymmenten varrella juu-ri vaihdelleet: lihapullat ja makaronilaatikko ovat kestosuosikkeja.– Ehkä hauskin saamani palaute oli se, kun eräs entinen opiskelija lähetti sähköpostia kysyen, olenko mahdollisesti se sama henki-lö, joka oli ammattikoulun keittäjänä vuonna 71. Hän halusi tiedustella reseptiä jauheliha-risottoon, sillä ei ollut kouluaikojan jälkeen saanut niin hyvää risottoa. Ohje oli tallessa ja entinen opiskelija sai sen, Eira kertoo.

S

25

Luottamustoimia ja vapaa-ajan rientojaEira on toiminut kuntayhtymässä entisen KTV:n, nykyisen JHL:n luottamusmiehenä jo vuodesta 1971. Hän on ollut mukana vaikut-tamassa muun muassa ruoka- ja siivouspuo-len henkilökunnan sosiaalitilojen parantami-seen ja yhtenäisten työasujen hankintaan.– Palkkaneuvottelujakin olemme yrittäneet hoitaa parhaamme mukaan, mutta siinä ta-voitteet on saavutettu huonommin, Eira har-mittelee.– Keuda on kuitenkin ollut erittäin hyvä työn-antaja siinä mielessä, ettei joukkoirtisanomi-sia tai lomautuksia ole ollut. Eira on ollut muutamaan otteeseen ja on nykyisinkin yhtenä henkilökunnan edustaja-na Keudan yhtymähallituksessa.– Se on ollut hyvä kanava kuulla, mitä Keu-da-tasolla suuremmassa mittakaavassa pääte-tään. Eira on aina ollut aktiivisesti mukana kuntayhtymän henkilökuntaneuvoston järjes-tämässä toiminnassa aina lentopallosta ja Fin-landia-hiihdoista konsertteihin ja retkiin.– Työyhteisö on aina ollut mukava ja järjes-tetty toiminta on yksi osoitus siitä, että henki-lökuntaa arvostetaan Keudassa.

minun tarinani

26

Esimerkki tiiviistä aikataulusta

rakennustyön alkuvaiheessa:

15.11.1962 urakkasopimuksen alle-

kirjoitus Laatubetoni Oy:n

kanssa

21.11.1962 rakennustyö alkoi tontin

raivauksella

4.12.1962 ensimmäiset isommat

koneet saapuivat tontille

27.12.1962 paalutustyö alkoi

12.1.1963 paalutukset päättyivät

23.1.1963 rakennusalan lakko alkoi

Helsingissä

5.2.1963 kova lumipyry keskeytti työt

Rakennustyön käytännön vaikeuksien lisäk-si rakennushankeen rahoitus aiheutti huol-ta. Liittohallitus pyysi kuntia hoitamaan mak-suosuutensa ajallaan. Tämä oli erityisen tär-keää, koska valtion rakennusaikaista osuutta (54 %) ei oltu vielä saatu. Liittohallitus päät-ti myös lähetystöstä, joka suuntasi valtioneu-vostoon kysymään ja kiirehtimään valtion maksuosuuden suorittamista. Valtuuskunta kävi audienssilla pääminis-terin luona maaliskuun puolivälissä 1963. Muutkin alueen ammattikoulujen rakennus-hankkeet olivat samassa tilanteessa. Niinpä pääministerille jätetty kirje oli Keski-Uuden-maan kuntainliiton, Hyvinkään kaupungin ja

Helsingin maalaiskunnan yhteisesti allekir-joittama. Yhdessä he esittivät valtioneuvos-tolle huolestumisesta kauppa- ja teollisuus-ministeriön alaisen ammattikasvatusosaston myöntämien valtion osuuksien myöhästymi-sestä. Erilaisia rakennushankkeita oli samaan aikaan tekeillä niin runsaasti, että vuoden 1963 varat oli jouduttu käyttämään edelli-sen vuoden rakennusavustuksiin. Allekirjoit-taneista Hyvinkään ammattikoulu oli saanut pienen osan avustuksestaan, Tikkurilan am-mattikoulu noin kolmasosan, mutta Järven-pään ammattikoulu ei saanut valtion osuutta vuonna 1962 lainkaan. Maksujärjestys selittyy sillä, että Hyvinkään ja Tikkurilan koulut oli-vat valmistumassa vuotta Järvenpäätä aikai-semmin. Järvenpään ammattikoulun 39 000 kuu-tiometrin rakennuksen kokonaiskustannuk-set olivat 3 820 000 markkaa, josta valtion osuus oli 2 083 000 markkaa. Valtion sijas-ta rahoituksen saamiseksi kuntainliiton piti kääntyä rahoituslaitosten puoleen lainapyyn-nöillä. Kysytty summa oli niin suuri, että suu-ri osa pankeista ja vakuutuslaitoksista joutui torjumaan lainapyynnöt. Kun luvattua valtion osuutta ei saatu vuo-den 1962 aikana, oli sentään kuitenkin Kaup-pa- ja teollisuusministeriön ennakkoavustus 3 000 000 markkaa käytettävissä. Tilantees-

Pukuompelulinja oli ensimmäisten

aloittaneiden joukossa Järvenpään

ammattikoulussa.

27

ta selvittiin sillä, että lainaa haettiin useal-ta taholta pienissä erissä. Lisäksi jäsenkun-nat maksoivat ennakkoon maksuosuuksiaan, mikäli se vain oli heille mahdollista. Vuonna 1962 jäsenkunnat maksoivat noin 20 330 000 markkaa. Tavoitteena oli saada työpaja ja keskisiipi valmiiksi keväällä 1963 ja loput tilat elokuu-hun 1963 mennessä. Ihan tähän aikatauluun ei päästy, vaikka rakennusaikataulua otet-tiin kiinni kesällä 1963, kun ministeriö antoi luvan jatkaa työpajasiiven ja keskisiiven ra-kentamista elokuun loppuun saakka. Muual-la tontilla rakennustyöt keskeytettiin kesälo-mien vuoksi heinäkuun lopussa. Ennen mää-räajan saavuttamista 12.7.1963, päästiin juhli-maan harjannostajaisia.

Linjasuunnittelua Rakennustöiden rinnalla mietittiin tulevia opintolinjoja. Tavoite oli syksyssä 1964, jol-loin oppilaita voitaisiin ottaa kaikkiaan 370-380. Ensimmäisten joukossa aloittaneista lin-joista viilaaja-koneistajan linjalle suunniteltiin jatkoa niin, että kolmantena vuonna oli mah-dollista erikoistua koneistajaksi. Muut pojille suunnatut linjat eli putkiasentajan, levysep-pä-hitsaajan, autonasentajan, puusepän, maa-larin ja rakennusmiehen linjat ajateltiin kak-sivuotisiksi. Tytöille suunnatuista aloittaneis- Liittovaltuuston tutustumiskierros uusissa tiloissa 1963.

28

ta linjoista pukuompelijan linja oli kolmivuo-tinen, talousosaston keittäjälinjalta valmistui kahdessa vuodessa. Suunnitelmissa oli lisäksi kolmevuotiset sähköasentajan ja radioasenta-jan linjat sekä kaksivuotinen teollisuusompe-lijan linja.

Lainaa, mutta mistä? Valtion rahoitus viipyi aina vaan, eikä pan-keista ja vakuutuslaitoksista saatu rahaa ha-luttua summaa. Piti etsiä uusia tahoja, joil-ta saataisiin isompi summa lainaksi. Yhdeksi sellaiseksi löytyi Rauha ja Ilmari Auerin sää-tiö. Sen kanssa saatiin neuvoteltua 500 000 markan laina kahden vuoden laina-ajalle. Sa-moin pienemmistä summista neuvoteltiin ja päätettiin keväällä 1963 esimerkiksi Yrittäjien vakuutusyhtiön (200 000 mk) ja Postisäästö-pankin (300 000 mk) kanssa. Ilmari Auer (1879–1965) oli järvenpääläi-nen vaikuttaja, joka toimi etenkin maatalous-alalla. Hän toimi pitkään Uudenmaan lää-nin maanviljelysseuran puheenjohtajana sekä Maataloustuottajain Keskusliiton ensimmäise-nä sihteerinä. Auer vaikutti myös valtion vilja-varaston perustamiseen. Maanviljelysneuvok-sen arvonimen saanut Auer toimi myös kan-sanedustajana (1919–1924, 1924–1926 sekä 1929–1930) ja ministerinä (1924–1925). Pai-kallisesti Auer muistetaan etenkin Seutulan ja Sorronkulman alueella, sillä hänen omista-milleen maille perustettiin noin 130 pientilaa maanhankintalain vaikutuksesta 1940-luvun lopussa. Myöhemmin kuntainliiton oppilai-tokseksi liittyvässä Tuusulan kansanopistossa Ilmari Auer opetti vuosina 1901–1911. Rau-ha ja Ilmari Auerin säätiö perustettiin vuon-

na 1965 varattoman maatalousnuorison am-mattikasvatusta varten. Ilmari Auer ei ehtinyt pitkään nähdä maatalousnuorison ammattiin kouluttautumista Järvenpään ammattikoulus-sa, sillä hän kuoli vuoden 1965 kesällä.

Vaikea vuosi 1963 Vuosi 1963 oli taloudenhoidon kannalta erit-täin vaikea. Rahaa piti haalia mistä vain saa-tiin ja laina-aikoihin neuvoteltiin pidennyk-siä. Palovakuutukset otettiin viideksi vuo-deksi siltä yhtiöltä (Yrittäjäin vakuutusyhtiö, Kullervo), jolta saatiin rahoitusta. Muuta va-kuutta kuin valtion tuleva rahoitus ei ollut antaa. Lisäksi anottiin ja saatiin työllisyyslai-naa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministe-riöltä 300 000 markkaa. Tilanteeseen ei ollut tulossa helpotusta myöskään vuonna 1964, sillä valtion budjetissa oli varattu rahoitusta vain neljäsosa todellisesta tarpeesta. Asiassa lähestyttiin kirjeellä valtiovarainministeriötä sekä eduskuntapuolueita, jotka lupasivat teh-dä voitavansa. Työpajojen koneet ja laitteet jouduttiin aluksi hankkimaan vekselirahoituksella, vaik-ka jäsenkunnat maksoivat osuuksiaan en-nakkoon. Työpajojen isoimmat konehankin-nat tehtiin Autola Oy:stä (40 000 mk), Suo-men Koneliikkeestä (15 348 mk), Machinery Oy:stä (89 500 mk) ja Grönholmin koneliik-

Pukuompelulinjan varhaisia töitä.

29

keestä (94 000 mk). Lopulta maaliskuusta 1964 lähtien saatiin hyviä uutisia, kun KTM:lta saatiin ensin avus-tusta 120 000 markkaa ja sitten 650 000 mark-kaa sekä toukokuussa lupaus 610 000 mar-kan rakennuslainasta. Myös työpajahankin-toihin saatiin KTM:lta riittävät rahoituspäätök-set keväällä 1964. Rahapäätöksistä huolimatta lainoja ei saatu maksettua pois suunnitellus-sa aikataulussa, vaan niille jouduttiin neuvot-telemaan maksuajan pidennystä. Esimerkiksi Auerin säätiöltä otettu laina saatiin maksettua pois vasta joulukuun alussa 1966, kun val-tionosuuden loppuosa 620 000 markkaa saa-tiin kuntainliiton tilille.

Koulurakennus valmistui Koulutilat otettiin vastaan 28.4.1964, vaikka ihan kaikki ei ollutkaan valmista. Rakennus-toimikunta oli kuitenkin tyytyväinen ja lau-sui, että: ”Rakennus kokonaisuudessaan oli erinomaisella huolella tehty ja että työ oli kauttaaltaan korkeatasoista.” Ammattikoulu sai hyvin varhaisessa vai-heessa oman logon, kun järvenpääläinen tai-teilija Olof Eriksson tarjosi kahta vaihtoehtoa koulun tunnukseksi. Liittohallitus pyysi paria muutakin esitystä, mutta päätyi pian ensim-mäiseen Erikssonin esitykseen. Merkissä oli kuvattuna harppi, jonka sisällä olivat jäsen-

kuntien vaakunakilvet sekä harpin ulkopuo-lella Järvenpään kauppalan vaakunassa esiin-tyvät siivet. Tämä logo oli käytössä pitkään, aina Keuda-tunnuksen käyttöön ottoon saak-ka. Koulun vihkiäiset pidettiin 8.11.1964. Pääpuhujaksi oli pyydetty ylijohtaja profes-sori Aarno Niini Ammattikasvatushallitukses-ta. Niinillä oli iso rooli ammattikoulun perus-tamisessa Järvenpäähän. Hän oli laatinut pe-rustamissuunnitelman ja kannattanut kaiken aikaa koulun sijoittamista jäsenkunnista ni-menomaan Järvenpäähän. Puheessaan Niini sanoi muun muassa, että: ”Ammatillista kou-lutusta on suunnilleen nykyisten suuntavii-vojen mukaisesti edelleen laajennettava, sen opettajavalmennusta sekä ammatillisessa et-tä kasvatuksellisessa mielessä tehostettava, ja kaikki kansalaispiirit saatava arvostamaan myös tätä koulutuksen osaa ja työskentele-mään sen jatkuvan kehityksen hyväksi. Sil-loin voidaan toivoa, että ammattikoulut pys-tyvät hyvin suoriutumaan osuudestaan koko koululaitoksemme suuressa tehtävässä.” Koulurakennuksen lopulliset kustannuk-set olivat selvillä vuoden 1964 päättyessä. Summa oli 4 973 132,58 markkaa ilman ra-kennuslainan korkoja. Omassa selvitykses-sään kauppa- ja teollisuusministeriö ei hyväk-synyt ihan kaikkia esitettyjä rakennuskuluja,

Kotitalousopetusta 60-luvulla.

”Kalusteita tarvitaan uuteen toi-

mintaan aina aikamoinen määrä ja

siihen saatiin vähän valtionosuut-

ta. Opetushallituksen hankintaka-

navia piti käyttää ja varsinkin al-

kuaikana ehdot olivat aika tiukat.

Tuolloin suuri osa koneista tuli Itä-

Euroopasta ja ne olivat aika vaati-

mattomia.”

Martti Laukkanen

30

vaan KTM päätyi loppusummaan 4 813 600 markkaa. Rakennusvaiheen loppuaikataulu vastaavasti esitettynä kuin hankkeen alkaes-sa:

15.8.1963 työpajasiipi (13 070 m3)

valmistui käyttökuntoon

keskisiipi (3 000 m3)

valmistui käyttökuntoon

1.12.1963 rehtorin asunto (700 m3)

valmistui

1.4.1964 juhlasalisiipi (10 198 m3)

valmistui

28.4.1964 rakennustyöt päättyivät

1.5.1964 luokkasiipi (12 465 m3)

valmistui. Tilaa yhteensä

38 733 kuutiometriä.

20.11.1964 ulkoalueet valmistuivat.

Luottamusmiesvaihdoksia Liittohallituksen puheenjohtajana toimi ta-lousneuvos N. A. Rosenberg Tuusulasta 19.10.1962 saakka. Hän pyysi eroa paikka-kunnalta muuton vuoksi. Toisena syynä pu-heenjohtajuudesta luopumisen ajoitukselle Rosenberg esitti rakennusvaiheen taitoskoh-dan. Hän kertoi alun perin tarkoituksensa ol-leen toimia puheenjohtajana vain rakennus-vaiheen ajan. Nyt kun rakentaminen oli mo-ninaisten syiden vuoksi viivästynyt, oli so-

piva hetki vetäytyä vetovastuusta. Uudeksi liittohallituksen puheenjohtajaksi valittiin ta-lonmies Oiva Löf, hänkin Tuusulasta. Ammattikoulun luottamusmiehillä oli pal-jon työtä muutaman vuoden aikana. Liittoval-tuuston puheenjohtaja Uuno Peusan johdolla he muun muassa valitsivat Vaito Kovasiiven rehtoriksi 1.6.1962 alkaen. Saman syksyn al-kajaisiksi hyväksyttiin ammattikoulun pääpii-rustukset ja työselitys, talousarvio, ohjesään-tö, virkasääntö, johtosääntö ja tilisääntö, joi-den kaikkien valmisteluun oli perehdytty useassa vaiheessa. Säännöissä käytettiin poh-jana mallisääntöjä. Puheenjohtaja Löfin kausi jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli heinäkuussa 1963. Uudeksi ra-kennustoimikunnan puheenjohtajaksi valit-tiin Aarno Huhta, etenkin koska liittovaltuus-ton puheenjohtaja U. J. Peusa oli jäävi tähän tehtävään. Liittohallituksen toimikausissa oli alku-vuosina pientä epäselvyyttä. Ammattikoulu-lain ja perussäännön mukana toimikausi oli neljä vuotta, jäsenet hallitukseen oli kuiten-kin valittu kolmeksi vuodeksi. Tilanne pää-si syntymään, kun valinnassa seurattiin kun-nallislakia, eikä erikoislakia ammattikouluis-ta, joka menee tässä asiassa kuntalain edel-le. Asia korjattiin jatkamalla liittohallituksen ensimmäistä toimikautta vuoden 1964 lop-

puun. Liittovaltuuston puheenjohtaja maanvil-jelysneuvos U. J. Peussa pyysi maaliskuussa 1967 vapautusta tehtävästään. Hänen tilalle valittiin osuuskassanjohtaja Erkki Horttanai-nen. Henkilöt luottamustoimissa vaihtuivat, käsiteltävät ongelmat eivät. Rakennuksen ta-lousasioiden hoito oli vaativaa ja vei paljon aikaa. Vanhat jo aiemmin tutuiksi tulleet ra-halaitokset jatkoivat yhteistyökumppanei-na. Tuusulan säästöpankilta ja Järvenpään Osuuskassalta saatiin lainaa toiminnan pyö-rittämiseen.

Varhaista kurssitoimintaa Rakennusalan peruskoulutuksen paikat eivät kiinnostaneet, esimerkiksi syksyllä 1964 ra-kennusmiehen linjaa ei voitu aloittaa ja opet-tajien palkkaamista piti lykätä. Alalla oli kui-tenkin koulutustarvetta. Järvenpään seudun rakentajat ry pyysi lokakuussa 1964 järjes-tettäväksi iltakurssina rakennusalan mittaus-kurssia. Ministeriö antoi luvan iltakurssin jär-jestämiselle. Muidenkin alojen kurssitukselle oli ky-syntää, kuten autojen huoltokurssi, koneista-jan alkeiskurssi, hitsaajan alkeiskurssi tai ko-tiavustajan koulutuskurssi. Kurssitoiminnan valtionavustuksen osuus

minun muistoni

uin Keski-Uusimaasta lop puvuodesta 2011, et-tä Teddy ja Tigers te-

kee uutta tulemista. Sehän oli aika-naan tosi suosittu yhtye, ensimmäi-siä rokkibändejä Suomessa. Silloin, kun he olivat suosionsa huipulla, yhtyeen jäsenistä Pauli Martikainen opiskeli meidän putkiasentajalinjalla. Hän oli muuten erityisen hyvä opis-kelija ja valmistui erinomaisin arvo-sanoin harrastuksestaan huolimatta.”

rAiJA HArJUnPää toimistonhoitaja, Järvenpää Wärtsilänkatu

”L

32

oli 65 %. Sen turvin järjestettiin syksyllä 1965 viisi iltakurssia: mittamieskurssit, hitsaajan alkeiskurssi ja autojen huoltokurssi. Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö oli antanut lu-van työttömänä oleville naisille suunnatulle kotiavustajan kurssille, jolle oppilaat valittiin yhdessä työllisyysviranomaisten ja sosiaali-viranomaisten kanssa.

Lisää henkilökuntaa Keväällä 1963 pidettiin lisäpääsykokeet pu-kuompelun, keittäjän, puusepän ja raken-nusmieslinjoille. Kokeiden perusteella selve-ni tulevan syksyn oppilasmäärä. Oppilaita oli pukuompelun ja levyseppä-hitsaajan linjoil-le tulossa alle vähimmäismäärien, joten lu-vat näiden linjojen toimimiseen piti hakea Ammattikasvatushallitukselta. Vuonna 1963 perustettiin uusia virkoja kaikkiaan 11 sekä opettajistoon että toimistoon ja tukipalvelui-hin. Kaikkia virkoja ei kuitenkaan saatu tai voitu heti täyttää. Esimerkiksi rakennusosas-tolle aloituslupa ja opettajan palkkaaminen varmistui vasta syksyllä. Syksyllä 1964 vakinaistettiin oppilaitos-ta alusta asti palvellut henkilöstö rehtori Ko-vasiivestä alkaen. Samana vuonna perustet-tiin kymmenen uutta opettajan virkaa sekä perustettiin keskusvarastonhoitajan ja puhe-luvälittäjän toimet. Samoin palkattiin keittiö-

apulainen ammattikoululle hoitamaan oppi-lasruokailua, Lain muutoksen vuoksi oppilail-le tuli järjestää ilmainen ateria vuoden 1964 alusta lukien. Aivan säädetyssä ajassa ruo-kalaa ei saatu toimimaan, vaan vasta helmi-kuusta 1964 lähtien. Koulun rakentamisen ai-kana oppilasruokailu oli järjestetty vaatetus-alan yritys Piiroinen Oy:n ruokalaan yrityk-selle maksettua korvausta vastaan. Lisääkin opettajia olisi mielellään palkat-tu, mutta toisinaan päätökset aloittavista lin-joista saatiin hyvin lähellä lukukauden alkua, jolloin opettajien palkkausratkaisuja saattoi tulla eteen nopeallakin aikataululla. Opettajia piti tällöin palkata virkoihinsa väliaikaisina, eikä heillä kaikilla ollut säädettyä pätevyyt-tä. Esimerkiksi talvella 1965 ammattikoulussa oli kuusi väliaikaisena toimivaa epäpätevää opettajaa ja keväällä 1966 heitä oli seitsemän 26:sta päätoimisesta opettajasta. Näissä tapauksissa liittohallitus antoi opettajille viisi vuotta aikaa hankkia vaadittu pätevyys. Kyseessä oli nimenomaan opetuk-sellisen ammattitaidon kartuttaminen, sil-lä ammatillinen osaaminen selvitettiin opet-tajia palkattaessa. Opettajilla oli halukkuutta hankkia pätevyyttä, mutta he olivat huolis-saan toimeentulostaan koulutuksen aikana. Ratkaisuksi neuvoteltiin osapalkka koulu-tusajalle. Sen vastineeksi opettajat sitoutui-

vat olemana kuntainliiton palveluksessa vä-hintään kaksi vuotta pätevyyden saamisen jälkeen. Jos virkasuhde päättyi ennen mää-räaikaa, opettaja maksoi osapalkan takaisin. Pääosa Järvenpään ammattikoulun opettaji-en pedagogisesta pätevöitymisestä suoritet-tiin Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opetta-jaopistossa. Opinnot saattoi suorittaa kolmes-sa osassa; ensin opistossa noin kymmenen viikkoa, sitten harjoittelua ja välityö noin 11 viikon ajan ja opintojen lopuksi vielä noin seitsemän viikon jakso Opettajaopistossa. Kun ammattikoulun rakennus valmistui, se näkyi myös kouluun pyrkijöiden määräs-sä. Pian suosikkilinjat erottuivat muista. Var-sinkin monilla pojille suunnatuille linjoille oli pääsykokeissa niin paljon hakijoita, ettei kaikkia voitu ottaa opiskelemaan. Osalle hy-lätyistä oppilaista tarjottiin maalarin opinto-linjaa, jolla oli vielä tilaa. Kymmenen hakijaa tarttui tarjoukseen. Liittohallitus päätti aloittaa linjan opetuksen elokuussa 1965 ja perustaa linjaa varten väliaikaisen opettajan viran. Ammattikoulun tukipalveluiden hoitami-nen alkoi pienellä henkilöstöllä ja kovin vä-häisellä laitteistolla. Vuoden 1964 alussa toi-mistoon hankittiin kuivakopiokone ja matka-kirjoituskone, ja juuri ennen vuosikymmenen vaihtumista seuraavaan kirjoituskone vaihtui sähköiseksi. Palveluhenkilöstö täydentyi syk-

33

systä 1964 lähtien, kun henkilökuntaan liittyi kuusi siivoojaa. Suomen työelämässä siirryttiin viisipäi-väiseen työviikkoon vuodesta 1965 lähtien. Muutos alkoi virastoista ja siirtyminen tapah-tui vaiheittain. Niinpä samalla paikkakunnal-la saatettiin noudattaa erilaisia käytäntöjä. Kuntasektorilla oli Järvenpäässäkin muutettu työskentelemään maanantaista perjantaihin, mutta Järvenpään ammattikoulussa noudatet-tiin edelleen kuusipäiväistä työviikkoa. Opet-tajakunta ei kiirehtinyt muutosta, sillä se olisi muun muassa vähentänyt lomapäiviä. Muu-tos 5-päiväiseen viikkoon tapahtui Järven-päässä syksyllä 1971. Siirtymäkaudella taval-laan ylimääräinen työpäivä korvattiin neuvot-teluissa laaditun laskentakaavan mukaisena. Syksyllä 1965 ammattikoulussa keskus-teltiin osastonjohtajista, joita oli ohjesäännön mukaan mahdollista määrätä. Opettajakun-nalla ei kuitenkaan kaikilla osastoilla ollut halua tai tarvetta johtajille. Lopulta osaston-johtajat nimitettiin kokeiluluonteisesti vain lukuvuoden ajaksi auto-osastolle, metallityö-osastolle sekä puu- ja rakennusosastolle. Yk-si osastonjohtajista eli Martti Karsikas toimi myös vararehtorina.

Puuseppälinjan työn tuloksia.

34

35

Rehtori ja talouspäällikkö

koulun hienossa juhlasalissa.

Toiminta vakiintuu Järvenpään ammattikoulun vuoden 1965 toi-mintakertomuksessa voitiin viimein todeta, että ”Toiminta on vakiintunut uusissa opetus-tiloissa.” Vielä keväällä 1965 keittäjälinja toi-mi puolittain Seutulan kartanon tilapäistilois-sa, pukuompelijat siirtyivät hekin koululle sa-mana keväänä. Poikien työpajat olivat jo uu-sissa tiloissa, mutta teoriaopetusta annettiin vielä työpajoissa ja varastoissa. Kun kaikki toimivat samassa talossa, tii-vistyi myös tiedotustoiminta sekä talon sisäl-lä että talosta sen ulkopuolelle. Opettajat kä-vivät vuorollaan liittohallituksen kokouksissa selostamassa omaa opetusalaansa. Uusissa ti-loissa kävi paljon vieraita sekä kotimaasta et-tä ulkomailta. Paikallisille asukkaille koulua esiteltiin avoimien ovien tilaisuuksilla, joissa kerrottiin opintolinjoista ja oppilastöitä. Kou-lu herätti järvenpääläisissä kiinnostusta, sillä avoimien ovien päivänä kesäkuisena sunnun-taina 1966 kävijöitä oli yli 500. Rehtori Vaito Kovasiipi oli tulokseen varmasti erittäin tyy-tyväinen, sillä hän piti tiedotustoimintaa tär-keänä. Hän oli kirjoittanut jo keväällä 1965: ”Uuden koulun ja kehittyvän koulumuodon ensimmäiset toimintavuodet ovat vaikeita lä-hinnä sen vuoksi, ettei yleisön keskuudessa tunneta ammattikoulua ja sen tarkoitusperiä siten kuin koulu toivoisi. On tuttu sanonta,

ettei suomalainen usko ennen kuin näkee. Tämän vuoksi on koulumme ottanut vastaan kaikki vierailut ja juhlatilaisuudet, joiden yh-teydessä olemme voineet tehdä tunnetuksi kouluamme ja koko ammattikasvatusta.”

Juhlasalista koko kaupungin juhlatila Ammattikoulun juhlasalista tuli valmistuttuaan kauppalan ja myöhemmin kaupunkioikeuksi-en myötä Järvenpään kaupungin tärkein, juh-lavin ja tilavin kokoontumispaikka vuosikym-meniksi eteenpäin. Sopivalle kokoontumis- ja juhlapaikalla oli paljon käyttöä ja kova kysyn-tä. Liittohallitus käsitteli lähes joka kokoukses-sa tilan vuokrauspyyntöjä. Juhlasali olikin so-piva arvokkaiden tapahtumien järjestämiseen. Käytössä oli istumapaikkoja 600, eteisaulassa 60, parvekkeella 34 ja seisomapaikkoja 46, jo-ten yhteensä tilaa oli 760 hengelle. Juhlasalin tuolien metalliosat olivat tummanvihreät ja is-tuinosa teakia. Juhlasali haluttiin pitää arvok-kaana paikkana, joten läheskään kaikki anotut tilaisuudet eivät saaneet järjestämislupaa. Marraskuussa 1964 liittohallitus päätti, että juhlasalia vuokrataan ”vain arvokkaampia juh-lia varten”, ja kukin hakemus käsiteltiin erik-seen. Sellaiset tilaisuudet kuin Lions Clubin teatteri-ilta (teatteri Jurkka) ja kaupungin jär-jestämät Sibeliuskonsertti ja itsenäisyyspäivän juhla saivat salin korvauksetta käyttöönsä.

36

Lilja Tarkka:

Pukuompelulinjaa aloittamassa

ain vuonna 1962 tietää, että Jär-venpäähän tulee ammattikoulu. Olin silloin Riihimäen ammatti-koulussa opettajana. Hain tän-ne pukuompelun opettajaksi ja

minut valittiin. Koulua ei vielä ollut olemas-sa. Tulin talon palvelukseen elokuun alus-sa, jolloin pidettiin pääsykokeet oppilaille ja tehtiin kaikki perushankinnat. Mitään ei ol-lut olemassa, yhtään silmäneulaakaan, puhu-mattakaan mistään muusta. Oli vain paikka, ns. Terijoen Pöytäalhossa työväenyhdistyksen talo, jota ei enää ole. Ensimmäiset tilat olivat ihan sopivat. Siellä oli valmiina vain pöydät ja tuolit pienessä luokassa. Kaikki tarvittavat lisähankinnat piti tehdä omalla ajalla, eihän oppilaita voinut yksin jättää. Ensimmäinen linja keskittyi tilaustöihin ja käsitöihin. Saim-me myös pieniä tehtäviä teollisuuslaitoksilta, mutta erät olivat pieniä, kun kaikilla oppilail-la ei ollut omaa konetta. Seutulassa oli talousosasto ja toimisto. Metalliosasto oli palolaitoksen vieressä, mis-sä on vieläkin matala varastorakennus. Mei-tä oli siis rehtori ja kolme opettajaa ja kolme luokkaa. Ensimmäisenä vuonna katsottiin tulevan koulun paikka, jossa puut vielä kasvoivat rin-

teessä. Koulun rakentaminen alkoi keväällä ja seuraavana syksynä me muutimme sinne. Koulu ei ollut vielä läheskään valmis. Siel-lä oltiin milloin missäkin työmiesten seassa. Yleensä työmiehet vain tulivat luokkaan ja te-kivät tekeillä olevan työnsä. Ainoastaan ker-ran yksi työmies kysyi: ”Anteeksi, häirit sen kö minä?”, kun hän tuli jotain poraamaan. Sitten saimme oman osaston, johon tu-li myös ns. teollisuusompelulinja. Meitä oli kaksi ompelunopettajaa. Rehtori sanoi, et-tä tehkää siihen opetussuunnitelma. Ammat-tikasvatushallitukselta ei saatu siihen mitään pohjaa. Niin me sivuhommana teimme ope-tussuunnitelman, oli meillä kummallakin sen verran kokemusta teollisuusharjoittelusta. Osasto kasvoi vähitellen viisiluokkaiseksi. Teollisuusompelulinja lopetettiin ja tilalle tu-li ylioppilaspohjainen mallipukinelinja. Vuo-sien mittaan kävimme tutustumassa paikalli-siin ja muiden paikkakuntien työpaikkoihin ja seurasimme, vastaako opetus teollisuuden tarpeita. Me kävimme myös jäsenkunnissa, minä ainakin Mäntsälässä ja Tuusulassa ker-tomassa ammattikoulusta ja omasta linjastam-me keväällä ennen oppilaiden hakua. Opis-kelijoissa oli tietysti vaihtelua, osa tuli kou-luun ja huomasi, ettei tämä ole oikea ala, osa

taas innostui alasta koulussa. Kaikki nuoret eivät ole varmoja siitä, mikä heidän alansa on. Yleensä oppilaat työllistyivät hyvin, siinä ei ollut mitään ongelmia. Wärtsilänkadun aikaan Opettajatyöyhteisö Wärtsilänkadulla oli al-kuun pieni, mutta laajeni vähitellen. Ihan mukavasti meillä meni. Rehtori Kovasiipi oli täsmällisyyden perikuva, hän katsoi kel-loa mieluummin kuin muuta. En niin tiiviis-ti ollut opettajien mukana vapaa-ajan vietos-sa, kun lapset tuli tehtyä – kolme lasta kuu-den ja puolen vuoden sisälle. Äitiyslomat oli-vat lyhyitä ja ne piti aina anoa erikseen. Kaksi lasta tein joululomalla ja kolmas meni kesä-lomalle. Viimeistä varten anomuksen tehtyä-ni rehtori tuli ruokalassa vastaan ja sanoi että, ”Kuule, sä sait sen äitiysloman.” Heitin leikki-nä hänelle takaisin, että välitunnillako minun olisi pitänyt lapsi tehdä. Lentopalloa pelattiin alkuun kaikki yh-dessä. Sitten tuli muutamia miehiä, jotka oli-vat sitä mieltä, että sen pitää olla tosijuttu. Me muut jäätiin tietysti pois, kun se meni kilpai-lutoiminnaksi. Keskiasteen uudistuksessa 1980-luvulla tuli yleisaineita paljon. Oma nuorin lapseni

S

37

oli samana aikaan lukiossa ja hänellä oli yh-tä paljon teoriaa kuin meillä oli ensimmäisel-lä luokalla. Varsinkin matematiikan opiskelu oli hankalaa tytöille, jotka olisivat vain halun-neet valmistua ammattiin, jossa pääsee teke-mään töitä. Yksi tyttö leikkasi puseroa ja ky-syin, paljonko siihen meni kangasta. Vastaus oli 120 metriä. Osalle peruskoulun käyneis-tä oppilaista teoria-asiat menivät yli ymmär-ryksen, eikä se heitä kiinnostanut. Eihän sitä kukaan aikuinen kestäisi, jos ei pääsisi teke-mään sitä, mihin pystyisi vaan kaikki on lii-an teoreettista. Turha siitä on nuoria syyttää, kun muka mahdottoman hieno koulujärjes-telmä heittää heidät yli laidan jo varhain. KansainvälisyyttäAloitin ompelulinjan opintomatkaperinteen. Kävin mieheni kanssa Pariisissa omalla mat-kalla ja sen aikana menimme tutustumaan sellaiseen firmaan, jonka osoitteen olin saa-nut lähteissäni. Seuraavana vuonna olimme siellä oppilaiden kanssa. Pariisi avautui tällä systeemillä. Oppilaat maksoivat matkan omil-la rahoillaan ja kouluaika piti tehdä edeltä käsin sisään matkan ajalta. Oli isoja ja mer-kittäviä paikkoja, joissa pääsimme siellä käy-mään. Yhden firman omistaja tuli sittemmin

minun tarinani

Suomessakin käymään. Myöhemmin matkoja tehtiin myös Lontooseen, mutta minä olin jo jäänyt pois töistä. Lama-aika rupesi 1990-luvulla näkymään myös ammattikoulutuksessa. Jäin pois töistä keväällä vuonna 1992, kun mieheni sai työ-komennuksen Turkkiin. Syksyllä olisi pitänyt vähentää yksi opettaja säästösyistä. Lähtöni oli helpotus nuoremmille opettajille. Yksi oppilas on jäänyt erikoisesti mie-leen. Toisen opetusvuoden aikana hän häiri-köi tunneilla ja käyttäytyi tavalla, jota en hy-väksynyt. Erotin oppilaan viikoksi ja ilmoitin toimenpiteeni rehtorille, joka hyväksyi sen. Kun sitten täytin 60 vuotta, niin samainen oppilas valmistutti yhdessä luokkatoverei-densa kanssa erikoisen tyynynpäällisen. Hän oli tehnyt peruskuvion, johon jokainen luok-kakaveri teki oman palasen nimikirjaimineen. Yksi palasista on tehty Torontossa asti. Löysin tyynyn tungettuna postilaatikkoomme, kun palasimme lomalta. Rangaistus oli jäänyt op-pilaan mieleen ja ilmeisesti oli oikeudenmu-kainen, kun halusi näin minua muistaa.

38

teen rahastojen yhdistämiseksi. Yhteisestä ra-hastosta tunnustuspalkintoja olisi mahdollista myöntää muillekin oppilaille kuin vain jär-venpääläisille. Teollisuus- ja liikelaitosten rahaston sään-nöt vahvistettiin toukokuussa 1967 pari viik-koa ennen kevätjuhlaa. Rahaston perustajata-hot olivat Järvenpään Kumitehdas Oy, Järven-pään Rauta-valimo Oy, Kal-Va Oy, Piiroinen Oy, Oy Plyyshi&Matto Ab, Suomen Maanvil-jelijäin Kauppa Oy, Järvenpään Valssimylly Oy, Tuusulan Säästöpankki sekä Oy Alumii-nitehtaat Ab. Ensimmäisessä jakotilaisuudes-sa stipendi myönnettiin kaikkien poispääse-vien luokkien kolmelle parhaalle oppilaalle.

Laajennuksen suunnitteluaOmaa ammattikoulua suunniteltaessa ja ra-kennettaessa rakennustoimikunta sekä liitto-hallituksen ja liittovaltuuston jäsenet kävivät tutustumassa muihin Suomen ammattikoului-hin erilaisina kokoonpanoina. Kohteet valit-tiin sen mukaan, millaisia suunnitelmia Kes-ki-Uudenmaan koulutuksen kehittämiseksi oli tai mistä kohteesta oli saatu vinkki toimi-vasta ratkaisusta. Vierailujen jälkeen matko-jen tulokset käytiin läpi liittohallituksen ko-kouksissa. Tampereen ja Pirkanmaan ammat-tikouluista opittiin työartikkeleiden suunnit-telua ja uusien opintolinjojen perustamista.

Linja oli tiukempi aatteellisten ja uskon-nollisten tahojen järjestämien tilaisuuksi-en suhteen. Alkuvuosina salia ei vuokrat-tu myöskään mainostarkoituksiin, ei liikkeil-le, eikä teollisuuslaitoksille. Vuokrauslinjaa testattiin huhtikuussa 1967. Tuolloin Suo-mi–Neuvostoliitto-seura yhdessä Järvenpään nuorisolautakunnan kanssa, sai luvan pitää juhlansa salissa, eikä asiasta edes keskusteltu. Muiden poliittisten tilaisuuksien suhteen lin-ja säilyi edelleen tiukkana. Muutoinkin juhla-salin vuokraamista koskevat asiat olivat niitä harvoja asioita, joista hallitus joutui äänestä-mään. Myöhempinä vuosina liittohallituksen asialistoille ilmaantui myös salin käyttövuo-

rojen jako urheiluseurojen ja eri lajien kes-ken. Tässä kohdin jakoperusteeksi otettiin ensisijaisesti tasapuolisuus eri jäsenkuntien kesken. Kuntainliiton toiminnan laajentuessa eri paikkakunnille, Järvenpään juhlasalin käy-töstä päättäminen jäi rehtorin päätösten va-raan. Vuokrauslista esitettiin puolivuosittain liittohallitukselle tiedoksi. Halutessaan rehto-ri saattoi edelleenkin tuoda vuokraamisasian käsittelyn liittohallituksen päätettäväksi.

HarrastustoimintaaJärvenpään ammattikoulu liittyi Suomen am-mattikoulujen liittoon (SAKL) vuoden 1963 alussa. Järvenpäästä lähdettiin heti mukaan sen toimintaan. Ensimmäisenä oli vuoros-sa Kankaanpäässä järjestetyt urheilukilpai-lut. Muitakin henkilöstön harrastekerhoja on kuntainliitossa ja myöhemmin kuntayhtymäs-sä ollut, mutta lentopallo on ollut se kaikkein leimallisin. Siinä saatiin myös menestystä, sil-lä koulun joukkue voitti mestaruuden kahte-na vuonna peräkkäin 1990-luvun alussa.

Oppilasrahaston perustaminen Eri tahot lahjoittivat ammattikoululle tun-nustuspalkintoja oppilaille jaettavaksi. Nii-den hallinnoiminen vei paljon aikaa. Luovut-tajat kutsuttiin yhteiseen neuvottelutilaisuu-

”Aina kun uusia opettaja tuli, niin

varmasti Kovasiipi kysyi kaikilta:

”Pelaatko lentopalloa?” Henkilö-

kunnan kilpailut olivat SAKU:n ki-

soja, oli kesäkisat ja ampumakisat.

Aina oli porukka mukavasti muka-

na. Itse olin mukana viesteissä ke-

sä- ja talvilajeissa varmaan toista-

kymmentä vuotta. Ja talvella men-

tiin yhdellä bussilla viikolla 13 Yl-

läkselle Kuerkievariin hiihtämään.”

Martti Laukkanen

39

Turkuun ja Raisioon suuntautuvalta matkal-ta saatiin vinkkejä aloitelaatikosta ja työartik-keleiden myynnistä sekä uudelleenkoulutuk-sesta. Vierailut jatkuivat koulun valmistuttua. Liittohallitus kirjasi yhden tutustumismatkan jälkeen pöytäkirjaan maininnan siitä, kuinka hyödyllisiä matkat olivat. Niiden ohjelma oli tiivis ja saman matkan aikana ohjelmassa oli yleensä vähintään kaksi koulua. 1960-luvun jälkipuoliskolla saatiin esimerkiksi Lahden ammattikoulusta oppia työsalien käytöstä ja myyntiin valmistettavien hyvien sarjatuottei-den kehittelystä. Kotkan ammattikoulussa oli myyntituotteille oma myymälä ja kahvilatoi-mintaa. Valkeakosken ja Valmetin ammatti-kouluissa oli paljon oppisopimustoimintaa. Valkeakoskella kaikki ammattikoulun linjat oli muutettu kaksivuotisiksi, josta saattoi jat-kaa kolmannen vuoden oppisopimuksilla. Matkojen seurauksena Järvenpäässäkin har-kittiin kotitaloushoitajien sekä parturi-kam-paajien linjaa sekä oman myymälän perusta-mista kaupungin keskustaan. 1970-luvulle tultaessa kuntainliitossa al-koi valmistautuminen ammattikoulun laa-jentamiseen. Tukea kaavailuille saatiin Am-mattikasvatushallituksen ylitarkastajan vierai-lusta, jonka aikana liittohallitusta kehotettiin kiireellisesti tutkimaan koulun laajentamis-

ta. Erityisen tärkeänä pidettiin auto-osaston laajentamista, jopa kolminkertaiseksi vallitse-vasta tilanteesta. Tässä mielessä ylitarkastaja luetteli pitkän listan hyviä tutustumiskohtei-ta. Listalta liittohallitus valitsi Kouvolan, jossa vierailtiin toukokuussa 1970. Auto-osasto ja autohuoltamo toimivat siellä omassa raken-nuksessaan, jossa oli tilaa kymmenille au-toille ja hallinostureitakin oli seitsemän, au-topeltiseppien tilat olivat vähän vaatimatto-mammat. Auto-osasto toimi kuin liikeyritys huoltamoineen, varaosa- ja autotarvikemyy-

mälöineen. Osaston oppilastyöt olivat lähes puolet koko Kouvolan ammattikoulun op-pilastöiden arvosta. Täällä auto-osastolla oli otettu käyttöön pisteopetusmenetelmä, joka vaikutti kiinnostavalta. Myös Kouvolan inst-rumenttiasentajalinja teki vieraisiin vaiku-tuksen, samoin sähköosaston tiivis yhteistyö paikallisen sähkölaitoksen kanssa. Kouvolan-matkan vaikutuksesta Järvenpäässäkin suun-niteltiin ja neuvoteltiin pitkään kaupallisten öljy-yhtiöiden kanssa yhteisen huoltoaseman perustamisesta.

Varhaista toimintaa auto-osastolla.

40

Leo Vallbacka:

Muistoja Järvenpäästä ja Mäntsälän sivukoulun alkuajoilta

lin kymmenen vuotta opettaja-na Torniossa, mutta se oli niin kaukana pohjoisessa, että ha-lusimme siirtyä lähemmäs su-kulaisia, kun paikkoja avautui.

Tulin valituksi Imatralle, mutta sekin on kau-kana Helsingin seudulta. Sitten avautui paik-ka Järvenpäässä, tulin käymään ja ihastuin kouluun ja kaupunkiin. Se oli muistaakseni vuonna 1964. Rehtori Vaito Kovasiipi oli innokas lento-pallon pelaaja ja Järvenpäässä oli lentopallo-joukkue alusta asti. Pelasimme kerran viikos-sa ja kävimme valtakunnallisissa lentopallo-kisoissa Pajulahdessa ja missä milloinkin. Ai-nakin yhtenä vuonna voitimme. Oli myös koulujenvälisiä kilpailuja hiih-dossa ja muissa lajeissa. Olimme kerran Hy-vinkäällä ja melkein kaikki palkinnot taisi-vat tulla meille. Koulun opettajistoon kuu-lui muun muassa kymmenottelua harrastanut Markku Lautala, joka rohmusi palkintoja ja samoin kuin liikunnanopettaja Osmo Hakola, joka oli innokas urheilija. Koulun ympäristös-sä oli alkuaikoina pelkkää peltoa ja siellä pi-dettiin hiihtokilpailuja eri koulujen välillä. Yh-tenä vuonna käytimme radiopuhelimia apuna ajanotossa. Ajattelimme, että on turha seisoa

ulkona maalilinjalla, kun voi istua opettajan-huoneessa pöydän ääressä kirjaamassa ja las-kemassa aikoja. Yhtäkkiä soitettiin, että tämä on lentoasemalta: ”Pankaa radiot pois, se häi-ritsee meidän toimintaamme.” Saimme kui-tenkin luvan viedä kilpailut loppuun. Kunnan ylpeyden aiheVuoden 1982 elokuussa aloitin apulaisreh-torin virassa Järvenpään ammattioppilaitok-sessa. Yhtenä päivänä rehtori Vaito Kovasiipi kutsui huoneeseensa ja sanoi, että sinä läh-det Mäntsälään ja vedät sitä ammattikoulua niin kauan kuin sinne saadaan rehtori. Niin-pä pestini siellä kesti vuoden 1982 syksystä kevääseen 1984, jolloin ensimmäiset oppilaat valmistuivat. Koulun opettajat ja oppilaat oli valittu. Kaikki opettajat olivat uusia, ammattitaidos-sa päteviä, mutta opettajakokemus oli vähäis-tä. Teroitin opettajille sitä, että uuden koulun maine ympäristössään muodostuu meidän tekemistemme perusteella ja se maine tulee pysymään vuosikymmenet. Opettajien ja op-pilaiden pitää omalla käytöksellä osoittaa, et-tä ammattikoulu on ihan normaali koulu. Sii-hen aikaan Mäntsälässä oli sellainen henki, että ammattikoulu on naapurin lasten, ei mei-

dän lasten koulu. Kutsuin alkajaistilaisuuteen kirkkoherra Jaakko Leinosen, kunnanjohtaja Tapio Hyy-ryläisen, valtuuston puheenjohtajan Soini Hämäläisen ja koulutoimenjohtajan Kalervo Fribergin. Tilaisuus pidettiin metalliosaston luokassa ja esittelin koulun henkilökunnan. Seuraavaksi Leinonen piti pienen hartaustilai-suuden ja kunnanjohtaja Hyyryläisellä oli pu-heenvuoro. Hän sanoi olevansa todella ylpeä siitä, että Mäntsälään on saatu oma ammatti-oppilaitos. Lopuksi oli kahvitilaisuus ruoka-salissa, joka oli puoliväliin siistitty ja toinen puoli oli täynnä rakennustarvikkeita. Koulurakennuksessa oli uutta arkkiteh-tuurista näkemystä. Jokaisella osastolla oli työpaja ja luokkahuone, luokkahuoneen vä-lissä oli välinevarasto. Opettajat pitivät tästä ratkaisusta, sillä välinevarastosta saattoi viedä opetusvälineitä luokkaan tai työpajaan, kum-massa sitä kulloinkin tarvittiin. Vakinaistamisen jälkeen vähän huoletti, miten selvitään, kun kuntainliiton budjettiin ei ollut ennalta varattu rahaa. Kunnanjohtaja Hyyryläinen soitti eräänä päivänä ja kehotti meitä keskittymään viemään opetusta eteen-päin, hän hoitaisi rahapuolen kuntoon. Hän oli todella nopea reaktioissaan.

O

4141

Oppilashankintaa kotikäynneilläMäntsälässä oli auto-osasto, metalliosasto, ra-kennus- ja talousosasto ja myöhemmin al-koi vielä siivoojien opetuslinja. Tälle linjal-le ei heti saatu vaadittua oppilasmäärää, joka oli muistaakseni 16 oppilasta. Siivouslinjalta puuttui yksi oppilas ja talouspäällikkökin sa-noi, että hommaa nyt se oppilas mistä tahan-sa. Sanoin, että vaikea näin nopeasti on nai-sia tehdä, mutta sitten ilmaantui yksi mahdol-linen nimi. Kävimme kanslisti Terttu Matikai-sen kanssa hänen kotonaan kysymässä häntä koulutukseen. Hän lupautui ja niin linja pää-si alkuun. Keväällä 1984 olin tosi iloinen, kun sain jakaa Mäntsälän ensimmäiset päättötodistuk-set ja koulun ensimmäiset edustajat lähtivät maailmalle. Kouluun oli syntynyt hyvä henki, olimme kuin perhe. Koululla on Mäntsäläs-sä edelleen hyvä maine. Erkki Virtanen jatkoi Mäntsälässä rehtorina minun jälkeeni syksyl-lä 1984. Minä palasin takaisin Järvenpäähän. Eläkkeelle jäin vuonna 1989 – aikana jolloin oltiin siirtymässä laajaan tietotekniikan hyö-dyntämiseen myös koulumaailmassa.

minun tarinani

Kuntayhtymän työntekijät ja opiskelijat ovat vuosien varrella kunnostautuneet lukuisat kerrat

SAKU ry:n eri urheilukisoissa, esim. lentopallossa ja yleisurheilussa. Menestyksestä kertoo Wärtsi-

länkadun yksikön palkintokaappikin.

42

auppaneuvos Tauno Valo oli soraliike Tauno Valo Oy:n toimitusjohtaja. Hän toimi kuntainliitossa useissa luot-tamustehtävissä mm. liittovaltuus-

ton jäsenenä 28.4.1964–19.5.1967 ja liittohalli-tuksen puheenjohtajana heti tämän jälkeen aina vuoteen 1988 saakka. Minä koin ja Tauno koettiin yleisestikin asi-allisena ja tasapuolisena luottamushenkilönä. Hän osasi johtaa kokousta niin, että yksimieli-nen päätös syntyi. Yhdentoista vuoden aikana äänestettiin vain kahdesti. Päätöksenteossa hän edellytti, että esitykset olivat perusteltuja ja luo-tettavia. Kokousten kuluessa hän kuunteli tark-kaan pyydetyt puheenvuorot, keskustelutti ja muodosti sitten oman kantansa päätöksentekoa varten. Politiikka ei päätöksenteossa näytellyt juuri minkäänlaista osaa. Tauno osallistui mielellään henkilökunnan ja luottamushenkilöiden syntymäpäivien onnit-telukäynteihin, piti niissä onnittelupuheen ja kahvipöytäkeskusteluissa hän mielellään kertoi lisää onniteltavasta, kuntainliitosta ja myös päi-vänpolitiikasta. Tauno oli hyvin tarkka raha-asioissa. Hän edellytti, että talous oli aina otettava huomioon. Esimerkiksi Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen suunnitteluvaiheessa arkkitehti suositteli pie-noismallin tekemistä. Tauno oli kuitenkin sitä mieltä, että se oli turhaa rahanmenoa. Kuntainliiton toiminnalle oli Taunosta hyö-tyä myös kuntainliiton ulkopuolella, olihan hän kansanedustajana 24.3.1979–21.3.1991 välise-

nä aikana. Tämä näkyi esim. investointien val-tionosuuspäätöksissä. Taunon pääsyä eduskun-taan varmasti auttoi vaalimainos, jossa oli hiek-kapussi ja teksti: ”Soraa sosialismin rattaisiin.” Tauno oli ollut pitkään, vuosina 1959–1972, myös Tuusulan kunnan luottamustehtävissä. KalajuttuEräänä kesänä Tauno kutsui kovasti arvosta-mansa rehtorimme Vaito Kovasiiven ja minut kesäpaikkaansa Kuusamoon. Oli lämmin hei-näkuun päivä ja Tauno pyysi meitä menemään järvelle kokemaan verkot ja katiskat. Hyttysiä oli niin paljon, että hengittäminenkin oli vai-

keaa. Ensimmäinen pyydys jo osoitti, että ka-laa oli tulossa. Arvelimme, että mehän ne ka-lat joutuisimme perkaamaan, joten päästimme saaliin lähes kokonaan takaisin järveen, ainoas-taan suurimmat kalat otimme mukaan. Palattu-amme kerroimme Taunolle, ettei siellä mitään ollut. Hän ihmetteli, millaisia kalamiehiä oikein olimme, kun emme juuri mitään saaneet ja hän-tä melkein aina onnisti. Tauno tapasi purkittaa kalaa talven varalle. Myöhemmin tunnustimme Taunolle menettelymme, johon hän totesi, että näin hän oli vähän arvellutkin.

Tauno Valoa (24.1.1920–19.7.2010) muisteli MArTTi LAUKKAnen

Muistoissa hallituksen puheenjohtaja Tauno Valo

K

Hallituksen puheenjohtajan Tauno Valon (vas.) ja rehtori Vaito Kovasiiven muotokuvat paljastettiin.

43

Syksyllä 1970 ammattikoulusta laadittiin selvitys pohjaksi laajennushankkeille. Uusia luokkia ja muutama osasto oli perustettu, muutoin linjajako oli pääosin ennallaan. Koulussa oli 161 vuosittaista oppilasta eri linjoilla:

1-v 2-v 3-v

metalliosasto

viilaaja-koneistaja 25 25

koneistajan jatkolinja 10

levyseppä-hitsaaja 12 12

putkiasentaja 10 10 yhteensä 104

auto-osasto

autonasentaja 15 15 10 yhteensä 40

sähköosasto

sähköasentaja 12 12 10

radioasentaja 12 12 10 yhteensä 68

puutyöosasto

puuseppä 12 12 yhteensä 24

maalausosasto

maalari 10 10 yhteensä 20

rakennusosasto

rakennusmies 12 12 yhteensä 24

poikien linjat 120 120 40 yhteensä 280

ompeluosasto

teollisuusompelija 15 15

pukuompelija 12 12 12 yhteensä 66

talousosasto

keittäjä 14 14 yhteensä 28

tyttöjen linjat 41 41 12 yhteensä 94

koko koulu 161 161 52 yhteensä 374

Rehtori Kovasiipi kävi valvomassa

luokkaopetuksen laatua.

44

selvitty taloudelliselta kannalta melko edulli-sesti. Selitys kustannuksissa säästämiseen oli itsekantavien puukaarien varaan rakennetut työpajahalli ja kylmävarasto koneiden, laittei-den ja välineiden varastointia varten. Uutta perustettaessa jostain aiemmasta oli luovuttava. Eniten lopetusuhan alla oli raken-nusosasto. Sen suosio oli kaiken aikaa hiipu-nut, eikä syksyllä 1969 saatu alkavaa luok-kaa kokoon lainkaan. Liittohallitus mietti jo rakennusosaston työnopettajan viran lak-kauttamista. Kaikesta huolimatta alaan jakset-tiin Järvenpäässä uskoa. Lisäksi koulun laa-jennusvaiheesta oli rakennusosastolle luvassa paljon töitä. Tutustumismatkalla Vammalan ammattikouluun liittohallitus oli saanut tutus-tua kiinnostaviin alan uusiin tapoihin, kuten muovikatoksen alla rakennettuun omakoti-taloon. Näistä tutustumismatkoilla saaduis-ta tiedoista ja kokemuksista aika moni seik-ka näkyi jollain muotoa tulevassa Järvenpään ammattikoulun laajennuksessa. Maankäytölliset edellytykset laajennuk-selle olivat olemassa. Ammattikoulun tontil-le sai rakentaa 10 000 kuutiometriä ennen kuin oli tarvetta uuden rakennuspaikan et-simiseen. Järvenpään kaupunki lahjoitti vuo-den 1970 lopussa ammattikoululle myös kou-lun anoman Wärtsilänkadun ja koulun urhei-lukentän välisen maa-alueen. Tähän aikaan

Jäsenkunnista Järvenpää ei saanut täytettyä kaikkia oppilaspaikkojaan. Sen sijaan Tuusu-lasta, Keravalta ja Mäntsälästä hakijoita oli jat-kuvasti 2–3 enemmän kuin näille jäsenkun-nille varattuja aloituspaikkoja oli. Muiden paikkakuntien hakijat täyttivät Järvenpään-kin paikat. Pientä hankaluutta aiheutui siitä, kun Järvenpäästä kouluun pääsi heikommil-la arvosanoilla, samaan aikaan kun muissa jä-senkunnissa asuvia hyvien arvosanojen op-pilaita jäi ulkopuolelle. Luokista tuli helposti epätasaisia oppimismotivaation suuren vaih-telun vuoksi. Ennusteiden mukaan Järven-pään asukasmäärä oli kuitenkin kasvussa ja paikoille oli tarvetta. Erkki Virtanen muisteli pääsykokeiden pitämistä 1970-luvulla: ”Kun kokeet oli pidetty ja oppilaat laitettu listal-le todistuksen ja pääsykokeen mukaiseen jär-jestykseen, niin illansuussa tuli rehtori Kova-siipi paikalle ja rukkasi listan kuntien paikka-jaon mukaiseksi.” Laajennusta suunniteltaessa tärkeänä pi-dettiin auto-osaston ohella levyseppä-hitsaa-jan koulutuksen lisäämistä rinnakkaisluokal-la sekä nykyopintolinjojen täyttämistä täyteen oppilasmäärään. Porissa kiinnostavat kohteet olivat erityisesti teollisuuslaboranttilinja sekä valimo, jossa oppilaat kävivät tutustumassa valamistekniikan saloihin. Peipohjan ammat-tikoulussa oli juuri tehty laajennus, josta oli

Radio- ja tv-alan asentajakoulutusta.

45

ajoittuu alueen katujen uudelleennimeämi-nen, sillä hakemus tontista oli tehty Sorron-tien nimellä. Laajennushanke pääsi kunnolla vauh-tiin vuoden 1972 lopulla, kun asiaa valmis-telemaan perustettu toimikunta (Tauno Valo, Keijo Lundmark, Lauri Laitakari, Einar Pyyk-kö ja Vaito Kovasiipi) vieraili Ammattikasva-tushallituksessa osastopäällikkö Seppo Oi-nosen luona selostamassa laajennusasiaa, jossa katsottiin pitkälle tulevaisuuteen, aina 1990-luvulle saakka. Laajennuksen tavoittee-na oli päästä noin 110:en uuteen vuosittai-seen oppilaspaikkaan. Erityisesti metalli- ja auto-osasto sekä tytöille suunnattu koulutus katsottiin tarpeelliseksi. Seppo Oinonen suh-tautui esitykseen myönteisesti, mutta kehotti suunnittelemaan laajennusta yhdessä Uuden-maan muiden ammattikoulujen kanssa. Näin toimittiin ja Uudenmaan ammattikoulujen johtokuntien puheenjohtajat ja rehtorit ko-koontuivat yhteiseen neuvottelutilaisuuteen Järvenpäässä yhdessä kuntainliiton jäsenkun-tien edustajien kanssa. Neuvottelutilaisuudes-sa perustettiin yhteistyötoimikunta, jolle an-nettiin tehtäväksi kartoittaa ammattikoulujen laajennustarpeita ja yhteistyömahdollisuuksia Uudellamaalla.

Työturvallisuus

on kehittynyt

valtavasti

toiminnan

alkuajoista.

46

Erkki Virtanen:

Kokemuksia kuntayhtymästä kolmelta paikkakunnalta

loitin syksyllä 1968 Järvenpää-hän auto-osaston opettajana. Tulin katsastushommista sys-teemin ulkopuolelta, joten olin epäpätevä ilman mitään ope-

tuskokemusta. Vuoden verran sai olla epäpä-tevänä töissä ja sitten opettajakoulutusta pi-ti hankkia, jos meinasi virkanimityksiä saa-da. Hankin opettajakoulutuksen työn ohella ja virkavapauden aikana. Rehtori Vaito Kovasiipi oli aikamoinen-kin persoonallisuus ja päällimmäisenä hänes-tä muistan sen, että hän sai täsmällisyyden is-kostettua opettajakuntaan. Jokainen tiesi, että tunnin on alettava ajallaan. Vaitossa oli myös sosiaalista mieltä. Opet-tajakokouksessa esitettiin syksyllä aina tiuk-ka kysymys, että onko oppilaissa sellaisia op-pilaita, jotka pitäisi panna pois ja ottaa pa-rempi tilalle. Mutta koskaan ketään ei pantu pois. Tässä näkyi varmasti Vaiton aiempi ko-kemus Invalidien ammattikoulusta. Vasta pal-jon, paljon myöhemmin tehtiin valtakunnan tason päätös koko ikäluokan kouluttamises-ta. 1970-luvulla opettajakunnassa oli jännit-teitä ammatillisen järjestäytymisen kohdalla, varsinkin poikien linjoilla. Oli jako kahteen: ammatti- ja työaineiden opettajiin. Ammatti-

aineissa oli yleensä insinöörikoulutuksen ja työnopetuksessa yleensä teknikkokoulutuk-sen saaneita. Työnopettajat kuuluivat silloi-seen ammattiliittoon AOL:ään ja insinöörit Insinööriliittoon. Tämä liitto ryhtyi harrasta-maan ammatillista edunvalvontaa ja kahden opettajakunnan välille tuli monenlaisia kes-kusteluja. Aika sitten lopetti ne keskustelut, kun koko järjestelmä muuttui ja teknikko-koulutus loppui kokonaan. Jännitteet väheni-vät luonnostaan.

Järvenpäästä Mäntsälään ja KeravalleVuonna 1984 hain ja pääsin Mäntsälän yksi-kön rehtoriksi. Jatkoin siitä, minkä Leo Vall-backa oli pannut alkuun ja saanut hienos-ti toimimaan. Muistan hyvin Mäntsälän kun-nanjohtajan toimintatavat. Kun jotakin vaka-vaa asiaa esitin, hän sanoi, että tehdään näin. Kysyin, etteikö tarvita kunnanhallituksen päätöstä. Hän sanoi vain, että hyvä, teetetään semmoinen päätös. Hän tunsi joukkonsa. Laitoshuoltajien koulutus loppui jonkin ajan päästä ja jäi vapaata kapasiteettia tiloi-hinkin. Mäntsälässä oli Uudenmaan erityis-huoltopiirin pääkonttori ja sitä myötä meil-lä alkoi lievästi kehitysvammaisten amma-tillinen koulutus. Olin sen puolestapuhuja.

Minusta kehitysvammaisten mukanaolo on merkittävä kasvatustekijä meille ns. normaa-leille. Kun ei ole erityisyhteiskuntaa, ei tarvita myöskään erityiskoulutusta. Valtio teki valtakunnan tason suunnitel-man koulujen lakkautuksista ja yhdistämisis-tä. Mäntsälääkin pidettiin liian pienenä, ja se oli lakkautuslistalla rehtori Pentti Rauhalan aikana. Siitä käytiin monia keskusteluja ja kä-vimme rehtorin kanssa Ammattikasvatushalli-tuksessa puhumassa Mäntsälän puolesta. Kui-tenkin 1990-luvulla edessä oli muutos isom-maksi yksiköksi. Vuonna 1995 Saaren oppi-laitos oli tullut kuntayhtymän omistukseen ja Mäntsälän yksikkö yhdistettiin siihen. Minä siirryin Keravalle jatkamaan Lauri Höltän jäl-keen rehtorina. Oli helppo jatkaa, kun asiat olivat hoidossa, talo toiminnassa ja kaikki tie-sivät tehtävänsä. Sitä kautta kesti viisi vuotta, kunnes tuli ammattikorkeakoulu ja Keravalla ammatillinen ja kaupallinen koulutus yhdis-tettiin ja minun postini lakkasi. Vähäväkisten puolellaVähäväkisimmät ja heidän selviytymisensä ovat aina olleet minun sydäntä lähellä, eten-kin kehitysvammaisten opettaminen Mäntsä-lässä sekä Keravalla. Lopulta EU-tasoltakin tuli viestiä, että syrjäytymisvaarassa olevista tulee

A

4747

huolehtia. Sain EU-määrärahaa marginaa-liryhmien huolenpitoon. Palkkasin sellai-sen henkilön toimintaa vetämään, jolla ei ollut opettajakokemusta. Ajattelin, että op-pilailla oli jo miinusmerkkinen kuva kai-kista opettajista. Vuoden jälkeen Ammatti-kasvatushallituksesta tuli ylijohtaja ja yli-tarkastaja tarkastukselle, ja he haastatteli-vat koko ryhmän. Yhdestä suusta ryhmä sanoi, että tämä on ollut paras kouluvuosi koskaan missään. Määräraha oli myönnet-ty kolmeksi vuodeksi, mutta seuraavat 13 vuotta menivät tämän saman henkilön ve-täessä ryhmää. Minä lähdin eläkkeelle en-nen häntä. Ensin tehdään ihminen ja vas-ta sitten ammatti-ihminen. Yksi nimi on seurannut minua elä-mässäni eri muodoissaan. Kun Mäntsälän koululle etsittiin tonttia, sitä katsomaan tuli Ammattikasvatushallituksen tarkas-taja Pentti Rauhala. Kun oli koulun vih-kiäisjuhla, joka pidettiin toiminnan jo pyö-riessä täysillä, juhlapuheen piti YAL:n toi-minnanjohtaja Pentti Rauhala. Kun olin Mäntsälässä rehtorina, esimiehenä oli kuntayhtymän johtaja Pentti Rauhala. Kun asun Sipoossa alueella, jonne tuli osoit-teet pikkuteillekin, meidän tien nimeksi tuli Rauhalantie.

minun tarinani

Erkki Virtasen ura kuntainliiton palveluksessa alkoi Järvenpään ammattikoulun auto-osastolta.

1973 1974 1975 1976 1977

Yhdysvaltalainen Martin Cooper soitti maailman ensimmäisen kännykkä-puhelun New Yorkissa.

Turvavyöpakko astui voimaan Suomessa 13. kesäkuuta.

Eppu Normaali -yhtye perustettiin Ylöjärvellä.

Elvis Presley kuoli 6. elokuuta Memphisissä Tennesseessä.

Keski-Uudenmaan koulutustarveselvitys.

1973–1982Laajentuminen alkaa

Kuntayhtymän koulutus laajeni Keravalle ja Mäntsälään.

1979 1980

1973–1982Laajentuminen alkaa

1978 19821981

Kanadalainen Scott Abbott kehitti Trivial Pursuit tieto kilpailu -lautapelin. Peli julkaistiin julkaistiin vuonna 1981.

Helsingin metro avattiin.Presidentti Urho Kekkosen kausi päättyi.

Music Television eli MTV aloitti lähetyksensä Amerikassa.

IBM PC julkistettiin ja tietokoneet löysivät tiensä koteihin.

Mauno Koivistosta presidentti.

Säädös keskiasteen koulunuudistuksesta.

50

Wärtsilänkadun henkilökuntaa 70-luvulla.

51

nomus uusista linjoista lähetet-tiin valtioneuvostolle syksyllä 1972. Listalla olivat kotitalou-denhoitaja, parturi-kampaaja ja autonhuoltaja, joihin koulutta-

minen oli tarkoitus aloittaa jo syksyllä 1973. Pian selvisi, että odotusajasta tulisi pitkä. Neuvotteluissa öljy-yhtiöiden kanssa oli edetty jo tontin varaamiseen huoltoasemaa varten. Esimerkiksi E-öljyt suunnitteli huol-toasemaa Wärtsilänkadun ja vanhan valtatien risteykseen. Kuitenkin talvella 1973 alkoi jo olla selvää, että laajennus viivästyisi. Ensim-mäiseen vaiheeseen päästäisiin aikaisintaan syksyllä 1974, koska valtioneuvostolta ei saa-tu mitään tietoa asian etenemisestä. Parturi-kampaajan koulutuksen aloittaminen vuokra-tiloissa ei nyt ollut järkevää. Keskipitkän ai-kavälin suunnitelmat etenivät samaan aikaan sen pohjalta, että toisen vaiheen laajennus olisi ajankohtaista vuosina 1976–1978. Siihen laskettiin kuluvan neljä miljoonaa markkaa. Kesäkuussa 1973 saatiin kuulla, että Ke-ravan kaupunki oli ryhtynyt luomaan omia suoria yhteyksiä Ammattikasvatushallituk-seen vastatessaan kyselyyn paikkakunnan ammattikoulutuspaikoista. Keravalla aloitus-paikkoja oli vähemmän kuin laki edellytti. Kuntainliiton ammattikoulun laajennuksessa tilanne tulisi korjautumaan, mutta ei niin no-

peasti kuin Kerava esitti. Toukokuussa 1972 laaditussa kirjeessä Keravan kaupunginhallitus selvitti, että sen osuus Keski-Uudenmaan ammattikoulun 161:sta vuotuisesta oppilaspaikasta oli 27, mikä tarkoitti seitsemän prosentin vajausta koulutustarpeeseen. Lain mukaan Keravan velvollisuus olisi ollut 42 vuosipaikkaa. Ti-lannetta oli yritetty paikata oppisopimustoi-minnalla, mutta se ei ollut riittävää. Samoin paikkakunnan suurimmat työpaikat Nokia Oy Savion tehdas ja Eronen Oy kouluttivat it-se koko ajan henkilöstöä tarpeisiinsa. Kerava vetosi myös liikenteellisiin seikkoihin, mat-kaa Järvenpäähän kouluun pidettiin hanka-lana. Näihin syihin vedoten Kerava esitti am-mattikoulun rakentamisen aloittamista paik-kakunnalle viimeistään vuonna 1977. Tilanteessa, jossa samalta alueelta tuli useammansisältöisiä ehdotuksia, Ammatti-kasvatushallitus jäädytti tilanteen ja pyysi lisä selvityksiä kuntainliiton tulevien vuosien suunnitelmista. Kesän päätyttyä ei vieläkään kuulunut mitään laajennuksen aloittamisesta. Liittohallitus päätti lähettää ystävällisen tie-dustelukirjeen Ammattikasvatushallitukselle ensimmäisen laajennusvaiheen anomuksesta. Laajennussuunnitelma oli jaettu useampaan vaiheeseen, jotka menivät osittain päällek-käin. Hankkeen pitkittyessä keskusteltiin sii-

Pitkä tie uusiin koulutuksiin

Atäkin, että jokainen vaihe toteutettaisiin oma-na kokonaisuutenaan alusta loppuun ennen seuraavan aloittamista. Kesken laajennusvaiheiden Järvenpään kaupunginjohtaja Einar Pyykkö jäi eläkkeel-le. Hänen kunniakseen järjestettiin 20.11.1973 juhlakokous.

Päätöksenteko vie aikaaKeravalaiset olivat jo pitkään halunneet omaa koulua, mutta valtionosuuspäätöksiä ei saatu. Silloinen talouspäällikkö Martti Laukkanen kertoo, että kuntainliitosta käytiin katsomas-sa joitakin tiloja, joissa olisi voinut aloittaa si-vupisteenä, mutta sen enempää ei ilman pää-töksiä voitu tehdä. Laukkasen mukaan suun-nitteluvaihe kesti kauan, sillä valtioilla oli sii-hen aikaan paljon muitakin hankkeita, joten rahat olivat tiukassa.

52

”Kävimme Ammattikasvatushallituksessa Seppo Oinosen luo-

na kiirehtimässä asiaa yhdessä yhtymänvaltuuston puheen-

johtajan Lauri Nurmen ja hallituksen puheenjohtajan Tauno

Valon sekä rehtori Kovasiiven kanssa. Lauri Nurmi oli hyvin

sanavalmis mies, hän esitti asian ja pyysi Oinosen sitten lou-

naalle. Oinonen sanoi, että katsotaan nyt ensin oletteko enää

valmiita lounaalle viemään, kun hän kertoo asiansa. Hän pyy-

si meitä istumaan ja kertoi sitten, ettei ainakaan tänä eikä en-

si vuonnakaan ole mitään mahdollisuuksia saada Keravalle

rakentamispäätöstä. Sitten hän jatkoi siihen perään, ettei hä-

nellä muuta sanottavaa olekaan. Jos haluatte lounaan tarjo-

ta, voidaan mennä, mutta ei hän pahaa tykkää vaikkei men-

täisikään.”

Martti Laukkanen

Kuntainliiton hallituksessa jatkettiin asiasta keskustelua ja Seppo Oinosen luona käyneel-le kokoonpanolle annettiin tehtäväksi mennä opetusministeri Kalevi Kivistön puheille. Vie-raat kertoivat hänelle huolensa, mutta minis-teri toisti saman sanoman: pariin vuoteen ei ole mitään mahdollisuuksia saada päätöstä.

Jonkin ajan päästä kuitenkin saatiin tie-to, että nyt saattaisi olla hyvä sauma pistää anomukset liikkeelle. Laukkanen muistelee, että Porvoon rakennushanke oli samaan ai-kaan tulossa ratkaisuun. Koulutusta ei halut-tu aloittaa väliaikaisena, koska kuntainliitossa tiedettiin, että päätös oli jossain vaiheessa tu-

lossa. Lopulta saatiin tietoa Ammattikasvatus-hallitukselta. Syyskuussa 1973 se kehotti kun-tainliittoa yhdessä Keravan kaupungin kanssa tutkimaan mahdollisuuksia kuntainliiton alai-suudessa toimivan sivukoulun rakentamisek-si Keravalle. Saatiin myös kuulla, että Järven-pään ammattikoulun laajennusta koskeva anomus kiersi edelleen ammattikasvatushal-lituksen eri osastoilla lausuntokierroksella. Keravan kaupunki ilmoitti pitävänsä ammat-tikoulun saamista paikkakunnalle kuntainlii-ton sivukouluna toivottavana, mutta jos asia ei etenisi, kaupunki tekisi esityksen omasta ammattikoulusta. Kaikki jäsenkunnat ottivat kantaa laajen-nusesitykseen talvella 1974. Laajennustoimi-kunta esitti viivästyneen ensimmäiseen vai-heen rakentamista ja sen valmistuttua siirty-mistä toisen vaiheen suunnitteluun. Eriävänä mielipiteenä tuotiin esiin, että jo ensimmäi-nen laajennusvaihe poistaisi lähes kaikkien jäsenkuntien paikkatarpeen. Ilman päätös-tä myös toisen vaiheen aloittamisesta se vii-västyisi jopa seuraavalle vuosikymmenelle. Äänestyksen jälkeen luvuin 5–2 liittohallitus päätti lähteä ykkösvaiheen toteuttamisesta liikkeelle. Pontena hyväksyttiin sen edellyttä-minen, että kakkosvaiheessa turvataan Kera-van paikkatarve vähintään lakisääteiselle ta-solle. Lisäksi toivottiin kakkosvaiheen suun-

53

nittelun alkamista vuonna 1976 sekä edel-lytettiin kaikkien kuntainliiton jäsenkuntien tasapuolista kohtelua. Omassa jäsenkuntalausunnossaan Jär-venpää laski asukaslukunsa olevan yli 20 000 noin vuonna 1975 ja noin 28 000 vuonna

1985. Tuolloin tarvittava aloituspaikkaluku olisi käytettävän laskukaavan mukaan 126 (9x28 000/2=126). Käsityön ja teollisuuden työpaikkojen määrän laskettiin kasvavan ja väestön pohjakoulutuksen nousevan perus-kouluun siirtymisen myötä. Järvenpään kau-

pungin oppilaspaikkojen lisätarve oli siten 29 uutta oppilaspaikkaa. Rakennuspaikkana Jär-venpää luonnollisesti sillä kannalla, että laa-jennuksen teko jo olemassa olevan raken-nuksen yhteyteen on halvinta ja tarkoituk-senmukaisinta. Tuusulan kunnanhallitus ilmoitti vuosit-taisen oppilaspaikkatarpeensa olevan 100, ja että se kannatti laajennusta nykyisen koulun yhteyteen. Samoin Mäntsälän kunnanhallitus piti paikkaa sopivansa ja pysyvänsä jo aiem-min varaamissaan viidessä lisäpaikassa varsi-naisten yhdeksän oppilaspaikan lisäksi. Por-naisten kunta ei kaivannut lisää oppilaspaik-koja ja sekin kannatti laajennusta nykyisen oppilaitoksen yhteyteen. Sipoo varasi alusta-vasti viisi lisäpaikkaa ja esitti rakennuksen si-joittamista Keravalle. Keravan kaupunki ilmoitti joulukuussa 1973, että se oli jäänyt pahasti jälkeen vuosit-taisissa oppilaspaikoissa. Asukasluku oli ylit-tämässä 18 000:n asukaan rajan ja pian asuk-kaita laskettiin olevan yli 20 000, mikä tar-koitti 90 oppilaspaikkaa. Laskukaavan mu-kaan kutakin 2 000 asukasta varten tarvittiin 9 oppilaspaikkaa. Keravan kaupunki oli tilanteen vuoksi kiirehtinyt kuntainliiton laajennusta. Peruste-luina erilliselle koululle Kerava esitti nopean väestönkasvun ja lisäpaikkatarpeen lisäksi

70-luvun keittiötunnelmaa.

54

minun tarinani

Eija Kirves:

”Tämä on ollut toinen kotini”i arvannut 25-vuotias Eija Kirves ensimmäisenä työpäivänään Jär-venpään ammattikoulun toimis-tossa vuonna 1973, että viihtyi-si saman työnantajan palveluk-

sessa aina eläkkeelle jäämiseen, vuoden 2010 loppupuolelle saakka. Työ Järvenpään ammattikoulussa oli aluksin puhelinvaihteen sekä opiskelija-asi-oiden hoitamista. Vuonna 1974 syntyi Eijan poika ja tuore äiti käväisi senaikaiseen tyy-liin muutaman kuukauden äitiysvapaalla. Pi-an töihin paluun jälkeen Eija sai uuden työ-toverin, Raija Harjunpään, joka edelleen työs-kentelee toimistossa Wärtsilänkadulla. Kun Keravan ja Mäntsälän sivukoulut tu-livat osaksi kuntayhtymää 1982, oli Eija jo saanut hoitaakseen yhtymän pääkirjanpi-don. Toiminnan laajeneminen asetti haas-teensa työlle. Pääkirjanpidon lisäksi talous-sihteerin työhön kuului muun muassa ti-linpäätöksen ja talousarvion laadintaa se-kä erilaisia suunnittelu- ja tilastointitehtäviä. – Kasvavat kokonaisuudet olivat yhä haasta-vampia, mutta toisaalta työ pysyi mielenkiin-toisena toiminnan ja tehtävien jatkuvasti ke-hittyessä, Eija toteaa. Myös tekniikan kehittyminen muutti työ-tä. Toisaalta se helpottui ja automatisoitui, toi-saalta uusissa järjestelmissä oli opettelemista. – Meillä tosin oli käytössä ”tietokone” jo aloit-

taessani pääkirjanpidon 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Kone oli valtavan kokoinen ja toi-mi reikäkorteilla, Eija muistelee. Suuria muutoksia talouspuolella olivat myös siirtyminen liikekirjanpitoon vuonna 1997, vuosituhannen vaihde sekä eurovaluu-tan käyttöönotto. Eijan työpaikka siirtyi Wärt-silänkadulta kivenheiton verran 90-luvun lo-pulla, kun kuntayhtymän hallinto muutti Am-mattikoulunkadulle. Vuoden 2010 helmikuus-sa muutettiin uudistettuihin tiloihin Peltolaan, Sibeliuksenväylälle.

Ystäviä ja urheiluaMonista Eijan pitkäaikaisista työtovereista on tullut hänen hyviä ystäviään.– Keuda oli kuin toinen kotini, Eija sanoo.Työkavereiden kanssa tehtiin vuosien var-rella monet retket. Eija oli aktiivisesti muka-na esimerkiksi Keudan henkilökuntaneuvos-ton ja SAKU ry:n järjestämissä tapahtumissa. SAKU:n yleisurheilukisoissa hän osallistui ai-koinaan moniin lajeihin ja kävi useasti hiihto-retkillä Äkäslompolossa työkavereiden kans-sa.

e

Eija Kirves ja samaan aikaan vuonna 2010 Keudasta eläkkeelle jäänyt, pitkään ammattimiehenä työs-

kennellyt Raimo Kettinen muistelevat menneitä.

55

hyvää liikenteellisestä sijaintia suhteessa säh-körataan, moottoritiehen ja Tuusulaan mene-vään tiehen. Kerava muistutti myös, että Ammattikas-vatushallitus ei suosinut liian suuria koulu-ja. Sen mielestä koulun maksimikoko saisi olla 400–500 oppilasta. Järvenpään ammat-tikoulussa tämä raja tulisi vastaan jo ensim-mäisessä laajennusvaiheessa. Koulun tontti

oli suhteellisen pieni, kolme hehtaaria, kun ammattikasvatushallitus suosi sääntöä 1 heh-taari+100 m2/oppilas, mikä tarkoitti yhdeksän hehtaarin kokoista koulutonttia. Laajennustoimikunta koosti kaikki saadut jäsenkuntien lausunnot ja lupasi ottaa huomi-oon niin taloudelliset, hallinnolliset kuin lii-kenteelliset yhteydet ennen kuin se tekisi liit-tovaltuustolle esityksen laajennuspaikasta.

”Joitain vahvoja persoonia on jäänyt mieleen. Antti Hed-

krok Ammattikasvatushallituksesta on yksi tällainen. Hä-

nen takanaan olivat rakennusluvat. Hän oli vanhan kansan

mies, joka edellytti, että häntä kohtaan piti toimia hyvin re-

hellisesti. Laskin, että kun esimerkiksi Keravan sivukoulun

perustamislupaa rakennuspiirustuksineen haettiin, se pa-

perikasa oli toista metriä korkea. Tämmöisiä pinoja Hed-

krokilla oli toimistossaan useita. Hän sanoi kerran, että ha-

kijat luottavat siihen, ettei hän katsoisi kaikkia papereita.

Jos joku hakija on yrittänyt luikerrella hakemuksessa, kyl-

lä hän sen muistaa. Ne, jotka pelasivat rehellisesti eikä pa-

pereista löytynyt huomauttamista, ei hän niitä silloin niin

tarkkaan tutkinut.”Martti Laukkanen

56

unnallisen työpaikkademokratian mukaan kuntainliitossa, jossa henki-löstöä oli yli 50, tuli olla työpaikkako-kous, henkilökuntaneuvosto ja yhteis-

toimintakomitea. Tämän pohjalta perustettiin kuntayhtymän henkilökuntaneuvosto vuonna 1979. Ensimmäinen kokous pidettiin torstaina 25.1.1979 klo 14.10–14.30 Järvenpään ammat-tikoulun kokoushuoneessa. Nimenä oli tuol-loin Keski-Uudenmaan ammattikoulun kuntain-liiton henkilökuntaneuvosto. Neuvoston tarkoi-tuksena oli ”toimia kunnan palveluksessa ole-van henkilöstön yhteistoimintaelimenä, jonka tehtävänä on käsitellä kunnan organisaation si-säiseen toimintaan ja kunnan yhteistyökomite-an tehtäviin kuuluvia henkilöstölle merkittäviä asioita”. Tällaisia asioita olivat esim. työpaikka-ruokailu, kerho-, loma-, liikunta- ja virkistystoi-

minta ja näihin osoitettujen varojen käyttö. Neuvoston ensimmäisen kokouksen ko-koonkutsujana oli Erkki Virtanen ja muita osal-listujina ja varsinaisiksi jäseniksi nimettyjä oli-vat Pekka Kurki (pj), Pertti Tiltti (varapj), Rai-ja Kekki (sihteeri), Martti Karsikas, Pirjo Niemi, Jouko Ulvila, Saara Vesterinen ja Raili Vuorinen. Heille valittiin myös varajäsenet. Ensimmäisessä kokouksessa valittiin myös kunnan yhteistyö-komitean jäsenet kahden vuoden toimikaudek-si. Yhteistyökomitean tehtävänä oli mm. siuna-ta henkilökuntaneuvoston esittämä rahan käyt-tö. Nykyisin tällaista porrastusta ei henkilökun-taneuvoston toiminnassa enää ole, vaan rahan käytöstä päätetään annetun budjetin puitteissa neuvoston hallituksessa. Ensimmäisessä henkilökuntaneuvoston ko-kouksessa käytiin läpi noudatettavat toiminta-säännöt ja päätettiin ottaa kantaa talousarvioin

laadintaan vuodelle 1980, koskien lähinnä kurs-simäärärahoja. Ensimmäisen vuoden kuudessa muussa ko-kouksessa keskusteltiin mm. juhlapy hien työ-päiväjärjestelyistä, opinto- ja virkistysmatkojen järjestämisestä, koulutusmäärärahojen suuruu-desta sekä päätettiin pikkujoulutilaisuu den jär-jestämisestä teatterimatkan merkeissä Helsingin Intiimiteatteriin, jonka jälkeen oli illallinen ra-vintola Kaisaniemessä. Hen kilökuntaneuvoston huhtikuun kokouksessa perustettiin sisäisen tiedottamisen komitea, jonka kokoonkutsujak-si valittiin talouspäällikkö Martti Laukkanen. Komitea ehdotti henkilökuntaneuvostolle mm. lehden perustamista sekä ilmoitustaulun hank-kimista sisäisen tiedottamisen kanaviksi. Jouluaterioita ja uimalippujaPerustamisvuoden jälkeen toiminta jatkui vä-hintäänkin yhtä vilkkaana. 80-luvun alussa hen-kilökuntaneuvosto hyväksyi ensimmäistä ker-taa urheilutoiminnan määrärahan käyttösuunni-telman, joka mahdollisti mm. SAKU ry:n kilpai-luihin osallistumisen tukemisen. Lisäksi tehtiin lukuisia retkiä ja saatiin sovittua henkilökunnal-le ilmaiset iltapäiväkahvit. 80-luvun puolivälin paikkeilla henkilökun-taneuvosto esitti yhteistyökomitealle pitkään kuntayhtymässä palvelleiden muistamista ja neuvoston aloite hyväksyttiin. Henkilökunta-neuvosto myös perusti jokaiseen kouluun (Jär-venpää, Kerava, Mäntsälä) kouluruokailutoimi-kunnan.

Henkilökuntaneuvosto yhdistää, juhlistaa ja liikuttaa

K

57

Vuonna 1989 henkilökuntaneuvosto teki uusia avauksia käsittelemällä ensimmäiset ano-mukset osallistumisesta Naisten Kympille sekä tekemällä esityksen ilmaisen jouluaterian tar-joamisesta henkilökunnalle. Myös uimalippu-ja alettiin myöntää henkilökunnalle. Nykyisin henkilökunnan liikunta- ja kulttuurisetelit jae-taan suoraan kuntayhtymän hallinnosta. Vuonna 1992 henkilökuntaneuvosto järjes-ti kuntayhtymän juhlavuoden 30-vuotistapahtu-man. Samalla juhlittiin 10-vuotiaita sivukouluja Keravalla ja Mäntsälässä. Myös Nurmijärven am-mattioppilaitos kuului tuolloin kuntayhtymään. Juhlat alkoivat cocktailtilaisuudella Järvenpää-talolla ja jatkuivat osallistumisella Tamara Lun-din konserttiin.

Tullaan tutuiksi90-luvulta lähtien henkilökuntaneuvoston toi-minta on vakiintunut nykyisen kaltaiseksi. Osa 90-luvun historiatiedosta on tosin kadonnut, sil-lä osa neuvoston pöytäkirjoista tuhoutui Klon-dyken tulipalossa Keravalla. Vuosittain tuetaan esim. SAKU:n järjestä-miin urheilukilpailuihin osallistumista, järjes-tetään virkistyspäiviä sekä pikkujoulut. Hen-kilökuntaneuvosto myös tarjoaa edelleen jou-lulounaan henkilökunnalle eri koulutusyksi-köissä. Henkilökuntaneuvostolle on perustettu myös ”alajaostoja”, tällä hetkellä toimivat aina-kin moottoripyöräkerho Mc Keuda sekä kalas-tuskerho Kala Keuda. Keudan henkilökunnan määrä on lisään-tynyt voimakkaasti ja henkilökuntaneuvos-

ton merkitys tuntuu olevan koko ajan kasvus-sa. Kun kaikki eivät enää automaattisesti tun-nekaan toisiaan, tulee neuvoston järjestämistä yhteisistä tapahtumista niitä harvoja vuosittai-sia tilaisuuksia, joissa keudalaiset pääsevät tu-tustumaan myös niihin työkavereihin, joita ei-vät päivittäin tai viikoittain kohtaa. Tapahtumi-en suosiosta kertoo esimerkiksi se, että vuoden 2011 pikkujouluihin (la–su Tallinnassa) osallis-tui noin 270 henkilökunnan jäsentä.

58

oimintakertomuksen lause lu-kuvuodelta 1974–1975 kuvaa hyvin Keravan sivukoulun ra-kentamiseen liittyviä vaihei-ta: ”Laajennussuunnitelmaa on

valmisteltu useita vuosia, se on iso asia kou-lulle ja aina tuli mutkia matkaan, kunnes liit-tovaltuusto hyväksyi sen 7.3.1975.” Toivee-na oli saada oppilaita Keravalle jo syksystä 1978. Tämä toive ei toteutunut ja odotelles-sa Järvenpään ammattikoulun oppilasmäärä kohosi ennätysmäärään 415 oppilaaseen. Ti-lannetta helpottamaan aloitettiin väliaikaista peruskoulutusta. Uutta oli myös vaatetusalan tuotesuunnittelun linja, josta saatiin hyviä ko-kemuksia. Laajennusta odotellessa toimiston henkilökunta ja tehtävät vaihtuivat lähes ko-konaan. Talouspäällikkö vaihtui vuoden 1977 vaihteessa, kun Jouko Kukkola siirtyi toiseen työpaikkaan. Uutena päällikkönä aloitti Mart-ti Laukkanen vuoden 1977 alussa. Hallintovä-ki sai eteensä suunnitelmat keskiasteen kou-lunuudistuksesta, joka työllisti Suomen kou-luja useita vuosia eteenpäin. Siihen kuului muun muassa uusi tapa valita oppilaita kou-luun. Uudenmaan läänissä oli päätetty siirtyä yhteisvalintaan vuonna 1979. Sitä odotelles-sa järjestettiin sisäänpääsykokeita entistä suu-remmalle hakijajoukolle. Oppilaista 66 pro-senttia pääsi kouluun.

Keravan ammattikoulun suunnittelu alkoi viimein syksyllä 1979. Arkkitehdiksi valittiin Arkkitehtuuritoimisto Saara Juola & Co Hel-singistä. Toimisto oli tehnyt monia koulu- ja julkisia rakennuksia erityisesti Pohjanmaalla. Odotettu ja kaivattu valtioneuvoston viralli-nen päätös 176 aloituspaikan oppilaitoksesta Keravalle saatiin 15.11.1979. Rakennustoimi-kunta Tauno Valon johdolla oli siihen men-nessä jo aloittanut toimintansa. Se oli valin-nut eri alojen suunnittelijat. Rakennushanket-ta veti Projektikonsultit Oy. Keravan kaupunki lahjoitti lahjakirjalla 22.1.1980 oppilaitosta varten tontin Ylikera-van kylän Lapila-nimisestä tilasta, jonka ko-ko oli 4,8 hehtaaria. Rakennusta varten otet-tiin lainaa useilta eri pankeilta. Vielä tässä vaiheessa tuli viimeinen viivästys, kun Am-mattikasvatushallitus ilmoitti rakentamisen voivan alkaa aikaisintaan loppuvuonna 1980. Suunnittelutyö jatkui kaikesta huolimatta, ja esimerkiksi voimistelusalin sijaintia ja muo-toa mietittiin useaan kertaan. Sivukoulun ra-kennuskuluissa varauduttiin 30 miljoonaan markkaan sekä kalustomenoissa 7,5 miljoo-naan markkaan. Rahoitusneuvottelut edel-lyttivät 30 prosentin omarahoitusta eli jäsen-kuntien osuus oli 9 667 000 mk ja rahoitta jien 16 157 000 markkaa. Sivukoulun perustus-suunnitelma vahvistettiin opetusministeriössä

11.9.1980. Kun rakennuspäätös Ammattikasvatus-hallituksesta saatiin, alkoivat rahoitusneu-vottelut. Talouspäällikkö Laukkanen kertoo rahoitustarpeen olleen todella suuri, koska kuntainliitto oli vielä pieni ja rahaliikenne ra-halaitoksissa vähäistä. Merkittävä osa 30 mil-joonan kuluista jäi kuntainliiton itse hankitta-vaksi. Neuvotteluja käytiin jokaisen rahalai-toksen kanssa. Säästöpankki oli kuntainliiton päärahaliikkeen hoitajana ja se lupasi luotto-ja, mutta ei pystynyt lainoittamaan koko sum-maa. Pankki järjesti omien yhteyksiensä kaut-ta lainan SKIP:ltä. Samoin haettiin rahoitus-ta esimerkiksi vakuutusyhtiöiltä, ja käytettiin kiinteistö- ja eläkevakuutusyhtiöitä. Toimin-nan alettua oppilaitokset alkoivat itse ansai-ta rahaa: Kerava rakensi Mäntsälän ja Järven-pään tavoin omakotitaloja ja sai sitä kautta omia tuloja. Opetusministeriö vahvisti 7.7.1981 sivu-koulun toteuttamisohjelman. Ajan kuluessa ja tehtyjen muutosten vuoksi Keravan raken-nusurakan kokonaiskustannusarvio oli nous-sut 12 prosenttia. Tarvittava summa haettiin lainoina ilman jäsenkuntien osuuden nosta-mista.

Keravan sivukoulu valmistuu

T

60

”Keravan ammattikoulun urakkasopimusta tarkistet-

taessa huomasin, että alimman tarjouksen hintaero seu-

raavaan oli iso, taisi olla useita miljoonia. Muut tarjouk-

set olivat aika lähellä toisiaan. Heräsi ajatus, onko hal-

vin tarjous laskettu oikein. Urakkasummaneuvottelussa

vielä kysyin uudestaan, että onko ilmoitettu urakkasum-

ma varmasti pätevä. Urakoitsija sanoi, että on. Ei siinä

voinut paljastaa tarjousten suurta hintaeroa. Kun raken-

nustyöt edistyivät puolivälin vaiheille, urakoitsija huo-

masi, ettei urakka kannata hänelle ollenkaan. Laskiessa

hän löysi urakasta ison laskuvirheen. Hän esitti meille

useita miljoonia olevan hintatarkistuksen vedoten tä-

hän virheeseen. Asiaa käytiin läpi Tauno Valon ja raken-

nustoimikunnan kanssa. Esittelin sen hallituksessa niin,

että urakoitsijalle korjataan urakkahintaa. Pääosa halli-

tuksesta oli tähän valmis. Kuitenkin yksi jäsen oli peri-

aatteesta ratkaisua vastaan, ja sanoi valittavansa, jos lisä-

hintaa päätetään maksaa. Oikeassahan hän oli, päätös-

esityksestä piti luopua. Urakoitsija ei mennyt vielä siinä

vaiheessa nurin, vaan vasta seuraavassa kohteessa.”Martti Laukkanen

Kun vauhtiin oli päästy, työt Keravalla etenivät suunnitelmien mukaan. Koko hen-kilökunta ja luottamusmiehet olivat ammatti-suunnittelijoiden apuna. Sivukoulun urakka-sopimus allekirjoitettiin 16.10.1981 ja raken-nustyö alkoivat 19.10.1981. Pääurakoitsija-na toimi Rakennus Oy R. Wiberg Tuusulasta, sähkö- ja ilmanvaihtourakoitsija oli sama eli Keskusosuuskunta Hankkija ja putkiurakoit-sijana Putkiset Keravalta. Koko rakennuksen tavoitevalmistumisaika oli helmikuussa 1983, mutta koulutoiminta voisi alkaa kuudella opintolinjalla jo syksyllä 1982. Silloin aloitus-paikkojen määrä nousisi 400:aan vallitsevas-ta 224:stä ja oppilasmäärinä 496:sta kaikkiaan 876:een. Toukokuussa 1982 Keravalle anottiin 15 virkaa, mutta Ammattikasvatushallitus myön-tyi vain viiteen. Koulu perusti virkoja sitä mu-kaa kun niiden rahoitusavustus oli selvää. Sii-hen saakka toimittiin tuntiopettajien toimilla. Keravan vihkiäisjuhlassa 27.3.1983 juhlapu-heen piti kansliapäällikkö Jaakko Numminen opetusministeriöstä. Samalla paljastettiin reh-tori Vaito Kovasiivestä ja liittohallituksen pu-heenjohtaja Tauno Valosta maalatut muoto-kuvat. Lopulliset Keravan koulun kustannuk-set olivat 49 408 728 markkaa.

61

Lauri Hölttä:

Keravan sivukoulua perustamassa

ulin teollisuudesta Järvenpään ammattikoulun sähköosastolle opettajaksi vuonna 1965. Opis-kelijoita oli mukavasti ja luokat olivat täynnä. Aluksi luokkien

minimikoko oli 12, mutta nousi myöhemmin 16:een. Kun siirryttiin osastonjohtajajärjestel-mään, minut valittiin osastonjohtajaksi sähkö-osastolle. Martti Karsikas oli koulun ensimmäinen vararehtori, ja vuonna 1978 minut valittiin hänen seuraajakseen. Sitten rehtori Kovasii-pi pyysi minua hakemaan Keravan ammatti-oppilaitoksen rehtorin virkaa. En ollut pestis-tä kovin kiinnostunut, sillä olin kiintynyt Jär-venpäähän. Yritin siinä pientä kikkaa. Olin tehnyt paperit valmiiksi, mutta odotin, että tuli tarpeeksi muita hakijoita. Varmistin vielä viimeisenä päivänä hakijamäärän ennen kuin laitoin paperini mukaan. Minut kuitenkin va-littiin ja siirryin Keravalle. Rakennus oli puo-livalmis. Vain C-siipi oli valmis ja sijoittau-duimme siihen. Alku oli täystyöllistä aikaa. Oli kaikenlais-ta yleismiehen hommaa, ja kävin vielä illal-la viimeisenä sulkemassa ovet ja katsomassa, että paikat olivat kunnossa. Koko rakennus oli valmis syksyllä 1983, kun B-siipi ja talous-

puolen tilat valmistuivat. Opintolinjoista meillä oli rakennus-, au-to-, ilmastointi-, lvi-osastot, prosessinhoita-jat, elektroniikka-asentajat sekä talous- ja sii-vouspuoli. Alussa kaikki muut linjat täyttyivät kohtuullisen hyvin paitsi prosessipuoli, joka ei ollut kovin haluttu. Sille oli varattu kak-si peruskoulupohjaista rinnakkaisluokkaa. Myöhemmin toinen niistä muutettiin yliop-pilaspohjaiseksi linjaksi. Sähköpuolella elek-troniikka-asentajien koulutuksessa oli myös iltalinjaopetusta jonain vuonna. Keravalla oli suuri tarve ammatilliselle koulutukselle, sil-lä se oli teollisuuspaikkakunta, jossa oli kou-lutushalukkuutta. Kaikki nuoret eivät halua mennä lukioon.

TietokoneaikaanOpettajien kesken oli melkoisen hyvä henki, kun he pääsivät rakentamaan uutta ja kalus-tamaan itse kaiken, mitä tarvitsivat. Kyllä sii-nä monta palaveria opettajien kanssa pidet-tiin. Rahasta oli aina pula, kun määrärahat olivat pienet, ja aina oltiin lisää talouspäälli-költä pyytämässä. Joskus joutui valitsemaan sellaisiakin laitteita, joihin ei ollut ihan tyy-tyväinen. Lisäksi ammattikasvatushallituksen tarkastajilla oli omia lempimerkkejä, joita he

suorastaan määräsivät hankkimaan. Myöhempinä vuosina tulivat tietokoneet, mikä nosti kustannuksia. Koneiden tarve oli suurempi kuin varoja oli. Pikkuhiljaa niitä piti jostain hankkia, vaikka meillä oli elektroniik-kapuoli opetuslinjanakin. Aluksi tietotekniikan opetus oli ohjelmien rakentamista, ei silloin opetettu ohjelmistojen hyödyntämistä omal-la koulutusalalla. Kiivaimpaan aikaan meil-lä oli iltakursseina aikuisillekin ATK-opetusta. Kansainvälisiä yhteyksiä luotiin vähitellen. Esimerkiksi Keravalta minun aikanani proses-sipuolelta oli opiskelijoita harjoittelussa Hol-lannissa ja Englannin Manchesterissa. Linja oli ylioppilaspohjainen, joten siltä oli helpompi lähteä. Viroon vietiin tavaraakin, kuten yksi meidän ATK-luokka kalusteineen, joka lahjoi-tettiin Tarttoon. Jokaisella osastolla oli oma ammatillinen neuvottelukuntansa. Sen sihteerinä toimi aina osastonjohtaja ja puheenjohtaja tuli teollisuu-desta tai muualta työelämästä. Ne toimivat ai-ka hyvin ja järjestivät erityisesti harjoittelupaik-koja ja olivat yhteysryhmä teollisuuden ja kou-lun välillä. Siitä oli molemminpuolista hyötyä – se oli ansiokasta toimintaa. Nythän joka kou-lutuksen vaatimustasoon kuuluu kolmevuoti-sessa koulutuksessa työssäoppimista.

T

minun tarinani

62

Keravan sivukoulun peruskiven muuraus.

63

Sirkka Somerla:

Keravan ammattiopiston rakentaminen ja toiminnan aloittaminen opettajan silmin nähtynä

-luvun alussa Keravan sivukoulun suunnitte-lut olivat käynnissä ja rakentaminen alkoi. Seurasin suunnittelu-

uutisia sanomalehdistä ja itse rakentamista päivittäin, sillä työntelin tytärtäni lastenvau-nuissa lähes joka päivä rakennustyömaan ohi. Rakentaminen alkoi pellon paalutuksella. Isot koneet iskivät paaluja maahan ja iskujen äänet kaikuivat. Itse unelmoin pääsystä koululle opetta-jaksi, sillä työmatka 0,5 km sopi hyvin pien-ten lasten äidille. Olin ollut aikaisemmin Tampereen ammattikoulussa opettajana, jo-ten olisi hyvä jatkaa Keravalla. Koulurakennus valmistui ajallaan ja ko-konaisuudessaan 1983. Sitä jopa ihmeteltiin, sillä rakennusaikana velloivat vahvat huhut rakentajan konkurssista, sillä urakointi oli otettu alihintaan. Koulun vihkiäiset pidettiin keväällä 1983. Samana päivänä ennen vihki-äisten alkua oli avoimien ovien päivä. Niin minäkin lähdin katsomaan kou-lua. Keravalaiset olivat kiinnostuneita uudes-ta koulustaan ja heitä oli runsaasti. Kun juh-la alkoi, niin katsojat olivat kaikonneet, sillä

lehti-ilmoituksen mukaan juhla oli tarkoitettu vain kutsuvieraille. Oli tapahtunut painovir-hepaholainen, sillä kaikki olisivat olleet ter-vetulleita. Joten en osallistunut vihkiäistilai-suuteen, vaikka olin paikalla. Elokuussa 1983 aloitin opettajana. Opet-tajan toimestani kilpailin seitsemän hakijan kanssa. Silloin aloittaneita opettajia on kou-lussamme minun lisäkseni vielä Raimo Tuo-nonen ja Eero Liuska. Oliko alihinnoitellusta urakasta johtuvaa, tai mikä lienee ollut syynä siihen, että yläker-ran opettajainhuoneen vessa oli jatkuvasti tu-kossa. Se pulputti jo ensimmäisenä päivänä. Sitä vuosikausia avattiin muutaman viikon välein. Samalla ihmeteltiin, miten naisopetta-jat eivät osaa käyttää vessaa. Useiden vuosien päästä, kun putkia kaivettiin esiin, niin sieltä löydettiin tekovirhe. Järvenpään pääkoulun talousopettajat ottivat myös osaa ongelmaamme ostamalla meille oikein kunnollisen posliinisen potan. Eräs opettaja opetti verileivonnaisten tekoa ja paistoi rinkuladonitsin, joka potan pohjal-la muistutti aitoa jätöstä. Kun pottaa esittelim-me, niin se herätti hilpeää tunnelmaa, jopa hätkähdytti. Silloin 1983 elettiin niin erilaista aikaa.

Eräs puhutteleva tilanne oli, kun erään tytön perään alettiin soitella hänen ollessaan useita päiviä poissa koulusta. Äiti totesi, ettei hänel-lä ollut kenkiä. Tämä oli eräs syy, ettei voinut tulla kouluun. Silloin oli vielä todellista köy-hyyttä.

80

minun tarinani

Sivukoulu nousee Keravan Sarviniitynkadulle.

64

eravan ohella huomiota suun-nattiin myös Mäntsälään. Kun-nan edustajat ottivat vuoden 1981 alussa yhteyttä kuntain-liittoon ja pyysivät järjestämään

väliaikaista ammatillista koulutusta. Suunni-telma laadittiin kolmelle opintolinjalle, jot-ka alkaisivat syksyllä 1982. Mäntsälän kun-ta esitti linjoiksi levyseppä-hitsaajan, auton-asentajan sekä ruokahuollon ja ravintola-alan opintolinjoja. Myöhempi tavoite oli viisi opin-tolinjaa, johon kuitenkin yllettiin heti alusta lähtien. Lisäksi Mäntsälän kunta päätti raken-nuttaa uuden ammattikoulun ja vuokrata sen kuntainliitolle. Päätös nosti kuntainliiton am-mattikoulujen aloituspaikkojen määräksi 480. Väliaikaisesta koulutuksesta kustannuksista hyväksyttävä valtionosuus oli 100 prosenttia, joten suurta riskiä Mäntsälään laajentumises-sa ei ollut. Mäntsälän kunnalla oli muutama opis-kelupaikka kuntainliitossa, mutta suurempi osa mäntsäläläisistä opiskelijoita oli Porvoos-sa, Itä-Uudenmaan ammatillisen koulutuk-sen kuntainliitossa. Se suunnitteli toimintansa laajentamista Loviisaan ja Porvoon kaupun-kiin. Mäntsälä olisi velvoitettu ottamaan Por-voosta uusia opiskelupaikkoja. Siinä vaihees-sa Mäntsälän kunnanjohtaja Tapio Hyyryläi-

K

Mäntsälä mielessäin

nen otti yhteyttä rehtori Vaito Kovasiipeen ja pyysi esittelemään Mäntsälän kunnanvaltuus-tolle kuntainliiton toimintaa. Tilaisuudessa tuli esille mahdollisuus, että Mäntsälä ottai-si opiskelupaikkoja kuntainliitosta, mutta se edellytti koulurakennuksen saamista. Martti Laukkanen kertoo, että aika oli tuolloin hyvä väliaikaiskoulutuksen järjestä-miselle, johtuen koko maan työllisyystilan-teesta ja ammattitaitoisen työvoiman puut-teesta. Talouspäällikkö kävi rehtorin kanssa keskustelemassa Ammattikasvatushallituksen

ylitarkastajan kanssa siitä, mitä väliaikais-koulutusta Mäntsälään saisi. Tarkastaja sa-noi sen onnistuvat varsin helpoilla ehdoil-la, kun kyse on koulutuksen laajentamises-ta. Niin asiasta tehtiin kuntainliiton hallituk-sessa ja valtuustossa päätös. Sitten otettiin yhteyttä kunnanjohtaja Hyyryläiseen ja ker-rottiin, että kuntainliiton puolesta väliai-kaiskoulutuksen aloittaminen oli mahdol-lista, kunhan tilat löydettäisiin. Hyyryläinen ryhtyi etsimään tiloja, mutta sopivia ei juuri ollut tarjolla.

”Temperamenttinen Hyyryläinen totesi, että nyt ei enää

etsitä, vaan kunta rakentaa teille oppilaitoksen. Suunnit-

telu alkoi heti syksyllä 1981. Tuohon aikaan rakennus-

liike Haka rakensi Mäntsälässä kunnalle useita kohtei-

ta. Teimme Kovasiiven kanssa huonetilaohjelman, joka

annettiin Hakan arkkitehdille ja rakennustyö käynnistyi

ns. KPR-urakointina eli suunnittelu ja rakentaminen ete-

nivät samaan aikaan. Näin rakennusaikaa voitettiin noin

vuoden verran. Tammikuussa 1982 kaikki oli järjestyk-

sessä ja rakentaminen alkoi. Se oli semmoinen yhdek-

sän kuukauden projekti, kun noin 200 oppilaan laitos

oli valmis.” Martti Laukkanen

65

Syksyllä 1982 kuntainliiton ammattikouluja oli siis yhden sijasta kolme, kun toiminta al-koi sekä Keravalla että Mäntsälässä. Keravalla toimi kuusi opintolinjaa (124 oppilasta) tilois-sa, jotka valmistuivat 23.8.1982. Lukuvuoden aikana saatiin myös kaksi muuta osaa val-miiksi, joten tilaa oli yhdeksälle opintolinjalle (176 oppilasta). Yksi syksyllä 1983 Keravalla aloittavista linjoista oli Järvenpäässä aiemmin opiskelleet levyseppä-hitsaajat. Uusina lin-joina samaan aikaan alkoivat myös keittäjän, koti- ja laitostalouden ja elintarviketeollisuu-den opintolinjat. Mäntsälän ammattikoulu valmistui myös elokuussa 1982 ja siellä aloitti 90 oppilas-ta mainituilla viidellä opintolinjalla väliai-kaisopintoina. Vakinaistamishakemus oli pos titettu ja siihen odotettiin päätöstä jo syk-syksi 1983. Lopulta vakinaistamisen ajankoh-ta oli vuoden 1984 alusta ja vakinaistamisen kustannusten loppusumma 10,13 miljoonaa markkaa. Sopimuksessa Mäntsälän kunnan ja kun-tainliiton kesken sovittiin, että Mäntsälän kunta hankkii opetustilat ja vastaa valtion-avun ulkopuolisista kustannuksista. Kunta sitoutui myös pitämään kuntainliitossa ole-vat oppilaspaikkansa (12+3). Vuosien 1982–1983 oppilaitoskohtaisia määrällisiä tavoittei-

ta asetettaessa Ammattikasvatushallitus mää-räsi, että Mäntsälän väliaikaiskoulutus pitää vakinaistaa syksyllä 1983. Ammattikasvatus-hallitus ilmoitti, ettei se anna enää väliaikais-ta lupaa ilman erityisen painavaa syytä. Vaki-naistamisen kulut olivat rakennuksen lunas-taminen Mäntsälän kunnalta, joka oli noin 10 miljoonaa markkaa, johon valtionosuutta oli

luvassa 2,5 miljoonaa markkaa. Kaluston ar-voksi laskettiin kolme miljoonaa markkaa, josta valtio maksoi yli kaksi kolmasosaa. Li-säksi Mäntsälän vakinaistaminen tarkoitti jä-senkuntien neuvottelua uusista oppilaspaik-kavarauksista, perus- ja ohjesäännön muut-tamista sekä uuden anomuksen tekoa valtio-neuvostolle.

Keravan ja Mäntsälän sivukoulut aloittivat toimintansa samaan aikaan.

ansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho aloitti pe-ruskoulun jälkeisen opin-toputkensa Järvenpään am-mattikoulun autonasenta-

jalinjalla vuosina 1982–85. Hän muiste-lee ”amisvuosiaan” lämmöllä.– Tekemisessä oli silloin jo luovuuden siemen, Myllyaho toteaa muistellessaan nuoresta lähtien tuunaamiaan ajoneu-voja: mopoja, moottoripyöriä, autoja.– Olin alusta saakka enemmänkin en-tisöijä kuin korjaaja. Moottoriajoneuvo-jen parissa puuhastelu on aina kiehto-nut minua.

Hyvä pohja elämälle ja uralleKeravalta kotoisin oleva Myllyaho ku-vaa ammattikouluvuosiaan ”nautinnol-lisiksi”: ”oli mielekästä tekemistä, hyvä poikaporukka ja hyvä, mutta sopivan tiukka opettaja Erkki Virtanen.” Virta-nen siirtyi Myllyahon toisen vuosiluo-kan jälkeen rehtoriksi silloin perustet-tuun Mäntsälän sivukouluun.– Olen kiitollinen siitä, että opetta-ja kannusti ajattelemaan itse ja välitti

Mika Myllyaho:

Autonasentajasta teatterinjohtajaksi

meille elämänfilosofiaa, jonka mukaan ei tarvitse kangistua kaavoihin, vaan elämässä voi tehdä hyvin monenlaisia asioita. Tätä filosofiaa Myllyaho on elämäs-sään noudattanut: on ollut autojen ras-saamisen lisäksi kirjoittamista ja bändi-touhuja. Hän jatkoi ammattikoulun jäl-keen opintojaan teknisessä opistossa. Sen jälkeen meni muutama vuosi opet-tajana, ammattikoulussa ja peruskoulus-sa sijaisena. Sitten löytyi teatteriala.– Pääsin teatterikorkeakouluun opis-kelemaan ohjaamista ja päätin samalla suorittaa kursseja iltalukiossa. Jos mi-nun aikanani olisi ollut kaksoistutkinto-mahdollisuus, se olisi voinut olla minul-le hyvä vaihtoehto, Myllyaho toteaa. Tekniikkaa teatterissaJos luovuutta pääsi käyttämään hyväk-si jo ammattikoulun autonkorjaajalinjal-la 80-luvulla, toimii synergia myös toi-sinpäin:– Teatteri on täynnä tekniikkaa, joten ei teknisen puolen koulutuksesta täällä haittaakaan ole, teatterinjohtaja toteaa.

K

minun tarinani

Ku

va:T

uom

o M

an

nin

en

67

”Keväällä 1982 tuli tieto, että Mäntsälän sivukoulun väliaikainen kou-

lutus on vakinaistettu, eli koulutus alkoi suoraan vakinaisena. Tiedolla

oli suuri vaikutus kuntainliiton talouteen, sillä valtio maksoi vakinai-

sesta koulutuksesta vain osan ja loppu oli ylläpitäjien eli kuntien vas-

tuulla. Otettiin yhteyttä kunnanjohtaja Hyyryläiseen, joka heti lupa-

si maksaa tarvittavan summan. Kuntainliitto oli varautunut vakinais-

tamiseen taloussuunnittelussa vasta kahden vuoden kuluttua. Sinänsä

oli onnellista, että vakinaistamispäätös tuli heti, että saatiin rakennus-

projekti heti kytkettyä valtionosuuden piiriin. Sillä summalla voitiin

maksaa Mäntsälän kunnan kustannukset pois. Hyyryläinen oli poikke-

us alueen kuntien päättäjien joukossa. Oli totuttu siihen, että päätös-

ten saaminen vei paljon aikaa ja monta käsittelykierrosta. Mäntsälässä

riitti Hyyryläisen sana. Hän vei asiat aikanaan hallitukseen ja valtuus-

toon, eikä jälkipuheita tullut.” Martti Laukkanen

Keravalle muuttaneen linjan tilalle Järven-päässä aloitettiin syksyllä 1983 laitosasentajan ja asentaja-koneistajan luokat. Samoin vaate-tusosaston mallipukineiden valmistajien yli-oppilaslinja käynnistyi. Se sai suuren hakija-suosion, sillä vain 16 yhteensä 47:stä hakijas-ta voitiin valita. Muitakin muuttajia Keravalle oli, sillä Järvenpään vararehtori Lauri Hölttä siirtyi 1.8.1982 Keravan sivukoulun rehtoriksi

Mäntsälän 116 oppilaan

sivukoulun linjat 1984

kone- ja metallitekniikka

aseistaja-koneistaja 18

auto- ja kuljetustekniikka

autonasentaja 18

rakennustekniikka

talonrakentaja/rakennusmies 16

ruokahuolto- ja ravintola-ala

ruokahuolto ja ravintola-

työntekijä/keittäjä 16

koti- ja laitostalous

laitoshuoltaja 16

Sarviniitynkadulle. Uudeksi apulaisrehtorik-si Järvenpäähän valittiin Leo Vallbacka. Kaik-kiaan Keravan henkilökuntaan kuului rehto-ri, viisi vakinaista opettajaa, neljä väliaikais-ta opettajaa, kuusi päätoimista tuntiopettajaa sekä kuusi toimihenkilöä. Mäntsälässä Luk-karinpolulla toimi viisi päätoimista tuntiopet-tajaa, neljä sivutoimista tuntiopettajaa sekä neljä toimihenkilöä.

68

untainliiton rahoitus koostui 1970- ja 1980-luvulla valtion-osuudesta ja kuntien maksuosuu-desta. Menot oli valtion taholta tarkkaan säännelty. Henkilöstön

määrä oli anottava ennakkoon silloiselta Am-mattikasvatushallitukselta. Vain hyväksyttyi-hin henkilöstömenoihin saatiin valtionosuus. Henkilöstömenot olivat suurin kuluryhmä, n. 70 % kokonaismenoista. Kaluston hankintoi-hin tarvittiin myös erillinen Ammattikasvatus-hallituksen lupa. Hankittava kalusto oli tark-kaan luetteloitava. Esim. ravintotalouslinjan hankinnoissa jopa hankittavat lusikat, veitset, haarukat jne. oli tarkoin luetteloitava ja hin-noiteltava. Erikoisen työlästä se oli esim. tek-nillisillä opintolinjoilla, joissa lukuisat työväli-neet oli tarkkaan luetteloitava kalustohankin-taesitykseen. Jäsenkunnat pitivät taas huolen siitä, et-tä vain Ammattikasvatushallituksessa vahvis-tetut menot hyväksytään. Tosin jäsenkunnat joissakin tapauksissa hyväksyivät myös val-tionosuuden ulkopuolella hankittavia kalus-tohankintoja. Valtion osuus hyväksyttyihin käyttömenoihin oli keskimäärin n. 57 % ja lo-put maksoivat jäsenkunnat ja myös ns. ulko-kunnat, jos sieltä oli opiskelijoita. Valtion ja kuntien osuudet saatiin ennakkoina ja lopul-linen osuus saatiin, kun tilitys Ammattikasva-

tushallitukselle oli tehty ja siellä vahvistettu. Tuo tilitys oli hyvin tarkka luettelo toteutu-neista menoista. Esimerkiksi kunkin opetta-jan pidetty tuntimäärä oli tarkkaan selvitettä-vä. Kun päätös vahvistetuista vuosimenoista oli saatu, kuntainliitto teki selvityksen jäsen-kunnille. Mikäli valtionosuutta oli saatu en-nakoitua enemmän, se palautettiin jäsenkun-nille ja vastaavasti sieltä perittiin, mikäli kaik-kiin menoihin ei valtionosuutta saatu.

Menojen ryhmitys ja toteutuminen

ammattioppilaitoksessa 1980

mk/oppilas %

hallinto 1.205 8

opetus 9.642 64

ruokailu 1.205 8

kuljetus - -

kiinteistö 3.013 20

käyttömenot yht. 15.066 100

Kuntainliiton rahoitus oli tiukilla, koska saa-tu valtionosuusennakko ei ollut täysimääräi-nen. Niinpä jäsenkunnat joutuivat rahoitta-maan väliaikaisesti kuntainliiton toimintaa. Tätä varten perustettiin kuntainliitolle rahas-to, jota voitiin käyttää tarvittaessa rahoituk-sen turvaamiseksi. Lisäksi ammattioppilaitok-set ryhtyivätkin tekemään harjoitustöiden li-

säksi asiakastöitä, joista saatiin merkittäväs-ti lisärahoitusta ja jota ei jatkossa palautettu jäsenkunnille. Suurimpia asiakastöitä oli-vat omakotitalojen rakentamisprojektit. Ta-lot myytiin tarjouksien pohjalta. Merkittäviä olivat myös sähkö- ja putkiasennustyöt, joita tehtiin asiakkaille. Asiakastöitä tekivät myös puusepän-, vaatetus-, autonasentajan-, asen-tajakoneistajan-, radioasentajan- ja keittäjän-opintolinjat.

Investoinnit työn takanaRakentaminen valtionosuudella oli hyvin työ-lästä ja aikaa vievää. Varaus rakentamiseen oli tehtävä usean vuoden päähän. Tästä oli seu-rauksena, että rakennusaikaiset menot nou-sivat arviointihetkestä. Kun valtionosuusvara-us oli jollekin vuodelle vahvistettu, se saattoi vielä siirtyä vuosiakin eteenpäin. Rakennussuunnittelu oli tehtävä hyvin tarkkaan, niinpä siitä kertyi materiaalia, ra-kennuksen koosta riippuen jopa kymmenen-kin mapillista. Ne sitten toimitettiin Ammatti-kasvatushallitukseen lopullista valtionosuus-päätöstä varten. Myös rakennukseen tulevat kalustot oli jo siinä vaiheessa tarkkaan esi-tettävä. Koneet ja laitteet oli tietenkin helppo luetteloida, mutta tarvittavat työvälineet, ku-ten erikokoiset ruuvimeisselit, avaimet, viilat jne. olivat asia erikseen.

Talouden kehitys 70- ja 80-luvuilla

K

69

Kun valtionosuuspäätös oli saatu, rahoi-tuksen kuntien osuus selvitettiin ja aloitettiin väliaikaisen rahoituksen neuvottelut pank-kien kanssa. Koska rahaliikenne oli tuolloin pientä, rahoituksen saanti pankeista tuot-ti suuria vaikeuksia. Siksi turvauduttiin myös vakuutusyhtiöiden rahoitukseen. Korot olivat 10 %:n molemmin puolin, joten ne nostivat vielä osaltaan rakennuskustannuksia. Valti-onosuutta ei saatu tontin hankintakustannuk-siin, niinpä jäsenkuntaan, johon oppilaitos rakennettiin, täytyi kunnan lahjoittaa vastik-keetta tontti. Valtionosuus hyväksyttyihin ra-kennusmenoihin ja kalustohankintoihin oli keskimäärin n. 40 %, joten kuntienkin osuus jäi varsin huomattavaksi. Jäsenkunnat eivät hyväksyneet sitä, että oppilaitoksia rakennet-taisiin vain yhden kunnan alueelle, niinpä sit-ten sovittiin, missä järjestyksessä oppilaitok-sia rakennetaan jäsenkuntiin. Kertaakaan ei jäsenkuntien toimesta lykätty uuden oppilai-toksen rakentamista tuonnemmaksi, mutta se edellytti aina valtionosuuspäätöstä rakennus-kohteelle. Merkittävimmät rakennuskohteet olivat Keravan ammattioppilaitoksen rakentaminen sekä Mäntsälän ammattioppilaitoksen toimin-nan aloittaminen. Kuntainliiton jäsenkunnat olivat sopineet siitä, että seuraava ammatti-oppilaitos rakennetaan Keravalle. Kuntainliit-

to toivoi, että ammattioppilaitos olisi mahdol-lisimman lähellä asemaa, opiskelijoiden kul-kuyhteyksien vuoksi. Eri vaihtoehdoista va-littiin Sarviniitynkadun varrella oleva vapaa tontti, jonka Keravan kaupunki lahjoitti kun-tainliitolle oppilaitoksen rakentamista varten ja valtioneuvosto myönsi sitten luvan sivu-koulun rakentamista varten 11.11.1979. Op-pilaitos luovutettiin rakennuttajalle v. 1983.

Mäntsälän ammattioppilaitoksen raken-tamisesta vastasi Mäntsälän kunta. Oppilai-toksen suunnittelusta ja rakentamisesta vas-tasi Rakennuskunta Haka. Rakennus luovu-tettiin kuntainliitolle sen valmistuttua v. 1983. Korvaukseksi kunta sai lisää oppilaspaikkoja kuntainliiton oppilaitoksista.

Katselmus rakenteilla olevan Keravan sivukoulun tiloissa.

1983 1984 1985 1986 1987

Michael Jacksonin jättihitti Thriller ilmestyi singlenä. Siitä tulikin vuosikymme-nen myydyin single.

MTV3-kanava aloitti toimintansa.

Tšernobylin ydinvoimalassa sattui vakava onnettomuus 26. huhtikuuta.

Arkkiatri Arvo Ylppö täytti 27. lokakuuta 100 vuotta.

Suomen vanhin suomen-kielinen yhteiskoulu, Helsingin Suoma l ainen Yhteis koulu, täytti 100 vuotta.

Mäntsälän koulutuksen vakinaistaminen.

Sosiaalialan oppilaitos Tuusulaan.

Ensimmäiset peruslinjat aloittivat.

Uusi ammatillisen koulutuksen lainsäändäntö.

1989 1990

1983–1992Keskiasteen koulunuudistuksen vuosikymmen

1988 19921991

Berliinin muuri murtui ja Saksat yhdistyivät.

Robert Cailliaun ja Tim Berners-Lee kehittivät World Wide Webin työskennellessään CERNissä.

Pariisin kuuluisin nähtävyys, Eiffel-torni, täytti 100 vuotta.

Kirsti Paakkanen ryhtyi Marimekon toimitusjohtajaksi.

Nurmijärven ammattikoulu ja Keravan kauppaoppilaitos mukaan kuntainliittoon.

Oppisopimustoimiston perustaminen.

Ammattikorkeakoulukokeilu alkoi Suomessa.

Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen vihkiäi sissä vuonna 1989 oli kunniavieraana

rouva Tellervo Koivisto. Häntä vastaanottamassa olivat Unto Siekkinen ja Liisa Salonen.

73

Henkilövaihdoksia ja koulunuudistuksen vaikutuksia

äntsälän ammattikoulun rehtorina aloitti elokuussa 1984 Erkki Virtanen, joka siirtyi sinne Järvenpään toi-mipisteestä. Mäntsälän kun-

nan rakennuttamat tilat valmistuivat ko-konaan ja koulun vihkiäisjuhla pidettiin 13.12.1984. Juhlapuheen piti Yleisten ammat-tikoulujen liiton johtaja Pentti Rauhala. Kun-tainliitto osti Mäntsälän kunnalta koulukiin-teistön. Samalla Mäntsälän kunta lunasti itsel-leen kaikki koulun 80 aloituspaikkaa.

Järvenpään saneerausLaajennusvaiheessa yksi suunnitelma oli uu-sien linjojen sijoittaminen saneerattuihin Jär-venpään ammattikoulun tiloihin. Kun laajen-nus lopulta toteutettiin rakentamalla sivu-koulu Keravalle, jäivät Järvenpään toimitilat odottamaan, pienempiä saneerauksia lukuun ottamatta. Nyt oli Järvenpään vuoro. Suun-nitelmia tilojen saneeraamisesta ja uusien ti-lojen rakentamisesta laadittiin. Ravintotalous-osaston tilat korjattiin ja laajennettiin luku-vuonna 1984–1985. Suunnittelijoiksi valittiin Eija ja Olli Saijonmaa, vaikkei heidän tarjouk-sensa ollut edullisin. Heidät haluttiin vali-ta jatkumoksi alkuperäiselle suunnitelmalle. Muilla linjoilla oli samoin laajoja saneeraus- ja laajennustarpeita. Koulu oli tehty 374 op-

pilaalle, kun heitä keskiasteen uudistuksen jälkeen olisi noin 500. Työt merkittiin kalen-teriin vuosille 1988–1991. Sillä välin Järven-päässä toimittiin melko ahtaissa tiloissa, eten-kin kun luokkakohtainen oppilasmäärä oli asetettu maksimissaan 16 oppilaaseen. Järvenpään saneerausohjelmaan vaikut-ti koulunuudistuksen ohella myös opetusmi-nisteriön määräämä nk. Puronlahti-projekti. Jatkossa yleisjaksolle otettiin 18 oppilasta ja jo yksin siitä aiheutui tilantarvetta. Ilman sa-neerausta viittä linjaa uhkasi lakkautus. Pu-ronlahti-projekti esitti tarkempaa ohjeistusta eri linjojen saneeraukseen ja tilatarpeeseen. Muut jäsenkunnat Tuusulaa lukuun otta-matta suhtautuivat myönteisesti Järvenpään tilojen saneeraukseen. Tuusula ilmoitti, ettei kunta tarvitse lisää esitettyjä ammattikoulu-tuspaikkoja ja muutoinkin saneeraus pitäisi jakaa osiin ja tehdä vain kaikkein kiireelli-simmät työt. Saneeraus jatkui alue kerrallaan. Keväällä 1985 vuorossa oli keittiöosan sanee-raus ja laajennus. Urakoitsija kuitenkin teki konkurssin, kun työstä oli vasta viisi prosent-tia valmiina. Toinen urakoitsija vei työn lop-puun. Keittiön saneerauksessa jäi tilaa, johon sijoitettiin auditorio noin 70 hengelle. Pieneksi helpotukseksi Järvenpään luok-katarpeeseen putkiasentajien linja muutti vuoden 1986 alussa Keravalle. Linja toimi ah-

taissa tiloissa ja Keravalla linjalla oli luonte-va yhteys siellä jo toimivan ilmastointiasen-tajien opintolinjan kanssa. Työpuoli muutti heti vuoden 1986 alusta ja teoria seuraava-na syksynä. Vapautuviin putkiasentajan ti-loihin saneerattiin tietokoneluokka, kielistu-dio, yleisaineiden luokka, opintojenohjaajan ja pääluottamusmiehen tilat sekä kuraattorin, apulaisrehtorin, oppilaskioskin ja varastojen vaatimat tilat. Kaikkiaan vuodelle 1986 Jär-venpään oppitilojen saneeraamiseen ja laa-jennukseen oli varattu 19 miljoonaa mark-kaa.

Rehtori Kovasiipi eläkkeelleYksi aikakausi päättyi vuonna 1986, kun Jär-venpään koulun rehtorina alusta saakka eli 24 vuotta toiminut Vaito Kovasiipi jäi eläk-keelle. Viimeisessä kevätjuhlien puheessaan Kovasiipi sanoi muun muassa, että: ”On ollut helppoa toimia rehtorina koulussa, jossa on ammattinsa taitavia ja me-henkeä luovia työ-tovereita ja ennen kaikkea ystäviä.” Ihan ko-konaan Kovasiipi ei Keski-Uudenmaan am-mattikoulun kuntainliittoa jättänyt, sillä elä-köidyttyään rehtorin virasta hän siirtyi am-mattioppilaslautakunnan puheenjohtajaksi.

M

74

Rauhala rehtoriksiKuntainliiton pääkoulun rehtoriksi tuli 14 ha-kemusta, joista seitsemän valittiin haastatte-luun. Heistä valituksi tuli Pentti Rauhala Jär-venpäästä, varalle nimettiin Pentti Niekka Jämsänkoskelta. Silloinen talouspäällikkö Martti Laukka-nen muistelee, että Rauhalan valinnan jäl-keen päätöksenteko muuttui alkuvuosista, jolloin hallituksessa päätettiin hyvinkin pie-nistä asioista, esim. opettajien sairaslomista. Pentti Rauhalan kaudella asiakokonaisuuksia, kuten suuri osa henkilöstöasioista ja hankin-nat, tulivat rehtorin ja talousjohtajan vastuul-le. Muutos joudutti asioiden käsittelyä pal-jon.

minun muistoni

ksi Vaito Kovasiipeä ku-vaava asia oli pikkutark-kuus. Kerran olimme

Keravan sivukoulun rakentamisai-kaan katsomassa työn edistymistä ja palasimme sieltä vasta puolenpäivän aikaan. Vaito oli tarkka ruokailus-taan, hän meni aina samaan aikaan ja istui aina samalla paikalla. Täl-lä kertaa Vaiton paikalla istui raken-nuspuolen opettaja Rikkosen Rei-jo. Hän sanoi siirtyvänsä pois, mut-ta Vaito sanoi, että istu siinä vaan ja istui vastapäätä. Ei siitä kuitenkaan mitään tullut, kun hän kiemurteli ja vääntelehti paikallaan. Hetken pääs-tä Reijo sanoi: ‘Ei tästä tule mitään’ ja Vaito siirtyi omalle paikalleen.

Martti LauKKanen

”Y

Rehtorina Vaito Kovasiiven jälkeen aloitti

kuvassa vasemmalla oleva Pentti Rauhala.

Kuvan opettajat ovat Eero Laaksonen ja

Ilkka Tuomikoski.

75

”Minulla on oikeastaan kolme ensikosketusta tänne. 1970-luvulla olin töissä

Ammattikasvatushallituksen suunnittelutoimistossa, kun kuntainliitto suun-

nitteli koulutuksen laajentamista ja päätti teettää koulutustarveselvityksen.

Muistelen, että yhdessä ammattikasvatustarkastaja Kari Stendahlin kanssa sen

teimme. Tulevat Keravan ja Mäntsälän koulujen perustamiset pohjautuivat sii-

hen tutkimukseen.

Seuraava kosketus oli sivukoulun vihkiäisjuhlassa pidetty juhlapuhe. Olin siir-

tynyt 1983 töihin Yleisten ammattikoulujen liittoon, ja sen johtajan roolissa

minut oli kutsuttu juhlapuheen pitäjäksi.

Kolmas ensikosketus oli sellainen, että Vaito Kovasiipi otti kerran junassa pu-

heeksi eläkkeelle siirtymisensä. Hän totesi, että olisin hyvä mies hänen seu-

raajakseen. Sen keskustelun perusteella hakeuduin opettajakoulutukseen

Hämeenlinnaan ja hankin koulutuksen ihan tätä rehtorin tehtävää silmällä

pitäen. Virka oli sitten aikanaan haussa ja muistan hakijoista ainakin Pentti

Niekan, joka oli Jämsänjokilaakson ammattikoulun rehtori ja varmaan se ko-

kenein vaihtoehto. Ilman äänestystä tulin valituksi, vaikka kyllä siinä väreili il-

massa vähän sellaista tunnelmaa, että miten mahtaa valtiotieteen maisteri täs-

sä hommassa pärjätä. Minulla ei ollut sitä rehtoreiden perinteistä insinööri-

taustaa eikä opettajakokemustakaan opetusharjoittelua enempää. Ei sitä ku-

kaan ääneen sanonut, mutta oli aistittavissa. Vaito Kovasiipi luovutti minulle

avaimet 1.8.1986. Hänen lähes ainoa opastuksensa oli, että muista pitää huol-

ta, että opettajat lähtevät ajoissa tunneille.”Pentti rauhala

minun muistoni

aito on harvinainen ni-mi, eikä sille ole nimi-päivää almanakassa.

Toimistossa raaputettiin Valton päi-vänä sakara pois L-kirjaimesta, jotta saimme Vaiton päivän ja syyn pyytää nimipäiväkahvitusta.”

raija HarjunPää toimistonhoitaja, järvenpää Wärtsilänkatu

”V

76

Pentti Rauhala:

Kohokohtia Keuda-taipaleelta 1986–1996

i nnostavimpana tapahtumana muistan vuosittaisen valmistujaisjuhlan, jossa rehtorina pidin puheen. Kun minusta tuli päätoiminen kuntayhtymän johtaja 1994, tuntui menetykseltä, kun en enää voinut rehtorina puhua juhlassa. Rehtorikau-dellani alettiin mm. jakaa ruusut valmistuvil-le. Kerran sain itsekin ruusun valmistuvalta erityisoppilaalta. Muistan häntä lämmöllä. Mieleen on jäänyt syyskuun alku 1986. Olin juuri aloittanut rehtorina. Kansakunnan tavoitti surusanoma pitkäaikaisen president-timme Urho Kekkosen kuolemasta. Oppilaat ja henkilökunta kutsuttiin työviikon alkaessa juhlasaliin, jossa lausuin lyhyet muistosanat. Se oli juhlava hetki. Kävimme myös Martti Laukkasen kanssa kirjoittamassa kuntainlii-ton surunvalittelut Ritarihuoneella olleeseen surukirjaan. Onnistumisen elämyksiäJoskus 1980-luvun lopulla kouluun otettiin Keravan nuorisovankilassa vankeusrangais-tusta kärsivä oppilas. Hän opiskeli puuseppä-linjalla ja menestyi ja käyttäytyi opettaja Mart-ti Huuhtasen mukaan erinomaisen hyvin. Hä-nen tuomionsa päättyi 8.5., ja kuraattori Pirk-ko Taipale tuli puhumaan, että voitaisiinko

tälle Keski-Suomesta kotoisin olleelle pojalle antaa jo silloin päättötodistus, kun hänen pi-täisi päästä heti töihin. Tein silloin ratkaisun, että näin tehdään. Muistan hyvin tuon pojan rehtorin huoneessa, kun toivotin hänelle on-nea ja menestystä elämässä. Ajattelin, että mi-kä oli saanut tuonkin hyväkäytöksisen pojan rikosten teille ja toivoin mielessäni, että kou-lu olisi hänelle portti parempaan elämään. Eräs sähkötekniikan oppilas oli koulus-sa eloisa velikulta, Jouko Ulvilan oppilas. Sai kuitenkin todistuksen, vaikka välillä oli vai-keaa. Näin hänet kerran Keravan asemalla. Hän kertoi olevansa hyvässä työpaikassa ja ansaitsevansa hyvin. Ilo täytti mieleni. Ajatte-lin, että siinä oli Jouko Ulvilan pedagoginen diplomityö, kun tuokin nuorimies saatiin hy-vin työelämään. Ilon aihe oli menestys ensimmäisissä am-mattitaitokilpailuissa, joissa vaatetusosaston oppilaat menestyivät. Järvenpään kaupun-ginjohtaja Kaarle Salmivuori onnitteli koulua kukkalähetyksellä. Rakennusosastolla oli vaativa vuotuinen oppilastyö, omakotitalon rakentaminen. Tar-mokas Reijo Rikkonen johti toimintaa. Hänel-lä oli jatkuvat työelämäyhteydet Rakennus-teollisuuden työnantajiin, joiden aluepäällik-

könä oli Pertti Kiho. Talojen myynti oli jän-nittävä tapahtuma, kun kirjalliset tarjoukset määräajan päätyttyä avattiin. Oppilastöistä tuli aika vähän reklamaatioita, mutta yhden sellaisen kyllä muistan. Talon ostajasta tuli myöhemmin Laurean opettaja. Omakotitalo-jen rakennustöissä tarvittiin kokeneita am-mattimiehiä. Heistä erityisesti Pornaisten ko-kenut kunnallismies, kunnallisneuvos Kauko Jokinen, pitkän linjan ammattimies ja isälli-nen kasvattaja, on jäänyt mieleen. Rakkaita harrastuksiaErityisellä lämmöllä muistan SAKU ry:n Ku-erkievarin hiihtolomaviikkoja. Alkuvuosina Järvenpään ammattioppilaitoksessa talviloma määritettiin sen mukaan, milloin Kuerkieva-ri oli vapaana, jotta voimme lähteä isommal-la porukalla Ylläkselle. Tämä yhteisöllisyyttä edistänyt joustavuus loppui, kun eräs Mänt-sälän opettaja kritisoi minua hiihtoa harras-tamattomien työtoverien syrjinnästä. Keravan autolinjan opettaja Pekka Kurki opetti meidät laskettelemaan Ylläksen rinteillä. Myöhem-min johtoryhmä piti oman talvilomaviikkon-sa Ylläksellä. Kaksi meistä, joista olin toinen, löysi aviopuolisonkin Lapin hangilta. Muistan, kun kerran matkustimme yhdes-

77

sä Eira Stormin kanssa yötä myöten Lappiin. Eira oli varannut matkamusiikkia, mutta hänen tyttä-rensä oli sanonut, että rehtorille pitää olla klassis-ta musiikkia, kuten Beethovenia. Mutta kyllä tosi-asiassa tangot ja valssit soivat autossa. Hiihtope-rinnettä monet ovat jatkaneet myös osallistumalla Finlandia-hiihtoon. Toisenkin harrastuksen sain Keudasta. Jaak-ko Usva ja Unto Siekkinen houkuttelivat minut Järvenpään Mieslaulajiin, mikä on ollut elämäni mieluisin harrastus. Juhlahetki oli myös, kun tohtorinväitöska-ronkkani pidettiin Järvenpään ammattioppilaitok-sessa perinteisistä karonkkamenoista osin poike-ten. Silloinen lähityöyhteisöni Keravan kauppa-oppilaitoksen henkilökunta muisti minua upeal-la ohjelmanumerolla. Hallituksen puheenjohtaja Tapani Ranki piti puheen, jonka vieläkin osin muistan. Yhteistyö luottamusmiesten kanssa oli osa rehtorin arkea. Aluksi väänsimme kättä Arto Kan-kaisen kanssa siitä, mihin lukuvuonna 1986–1987 sopimuksiin tullutta yhden viikkotunnin suunnit-teluaikaa saa käyttää. Myöhemmin luottamus-miehenä toimi Ritva Luukkainen, jonka pitämä puhe läksiäisjuhlassani on jäänyt mieleen, kun hän kiitti minua kansainvälisyyden polun avaa-misesta Järvenpään ammattioppilaitoksessa.

minun tarinani

78

Koulunuudistukset otetaan käyttöön1980-luvun puoliväliin sijoittunut rehtorin vaihdos ei jäänyt ainoaksi muutokseksi. Pal-jon valmisteltuun keskiasteen uuteen perus-linjajärjestelmään siirryttiin syksyllä 1986. Se tarkoitti uudistettuja opetussuunnitelmia ja uutta oppilasarvostelua. Uudistus vaati opet-tajilta paljon työtä, mutta siihen siirtyminen onnistui hyvin. Muutostilasta tuli pian pysy-vää, sillä Keski-Uudenmaan kuntien väestö-määrä jatkoi kasvuaan. Perinteinen ammatti-koulutus moninaisesta linjavalikoimasta huo-limatta ei riittänyt alueen nuorison koulutta-

”Tilanne oli aika mielenkiintoinen keskiasteen koulunuudistuksen kanssa. Nyt pää-

sin kentälle toteuttamaan samaa hommaa, jota keskusvirastotasolla olin ollut suun-

nittelemassa. Yleisjaksoajatus osoittautui aika pian toimimattomaksi. Kuitenkin am-

matillisen koulutuksen huomiota ja arvostusta tämä uudistus selkeästi nosti.

Muistan vanhempainiltojen kaavan. Paikalla oli lukion rehtori ja ammattikoulun reh-

tori, kumpikin esittelimme omaa koulutustamme. Kun oli keskustelun aika, niin in-

nokkaasti kyseltiin kaikista lukion valinnaisaineista ja ne ammattikoulua koskevat

kysymykset tulivat hiljaisesti tilaisuuden jälkeen. Kerran Järvenpäässä oli vanhem-

painilta, jossa opinto-ohjaaja näytti videota, jossa esiteltiin lukio- ja ammatillisen

koulutuksen tietä. Video kertoi, että lukiotie kestää pitkään ja sen aikana kertyy pal-

jon opintovelkaa, kun samaan aikaan ammattiin valmistunut jo tienaa. Keskustelus-

sa jotkut vanhemmat kritisoivat sitä, miksi ammatillisen koulutuksen puolesta teh-

dään tällaista propagandaa ja ettei nuorille raha kaikkea merkitse. Nykyään suhtau-

tuminen on aika lailla toisenlaista.”Pentti rauhala

miseen. Jäsenkuntien ammattikoulujen linjaraken-teen kehittämisestä aina vuoteen 1995 saakka tehtiin esitys Uudenmaan lääninhallitukselle ja Ammattikasvatushallitukselle. Esityksen ta-voitteena oli tyydyttää alueen koulutustarvet-ta entistä paremmin ja lisätä muun muassa ylioppilaspohjaista koulutusta. Jäsenkunnis-sa oli suunniteltu koulutustarpeita ja päästy periaatteelliseen sopimukseen, että ammatti-koulutuksen rinnalle kuntainliiton ylläpitoon pyritään hankkimaan myös muuta toisen as-teen koulutusta.

Sosiaaliala TuusulaanTuusulan aiempi kielteinen lausunto Järven-pään ammattikoulun tilojen saneerausasiaan selittyy kunnanhallituksen 5.8.1985 tekemäl-lä esityksellä perustaa sosiaalialan oppilaitos kunnan alueelle yhdessä kuntainliiton jäsen-kuntien kanssa. Rehtori Kovasiipi suhtautui esitykseen periaatteessa myönteisesti. Hän esitti hallituksen puoltamana yksityiskohtai-sia neuvotteluja ja jäsenkuntien myötämieli-syyttä. Tuusulan esitys perustui sen yhdessä Ke-ravan ja Mäntsälän kanssa jo vuoden 1981 viimeisenä päivänä valmistuneeseen keskias-teen kehittämissuunnittelun virkamiestoimi-kunnan ehdotukseen. Siinä sovittiin kaupan ja hallinnon oppilaitoksesta Keravalle, sosiaa-lialan oppilaitoksesta Tuusulaan sekä tekni-sen oppilaitoksen perustamisesta Järvenpää-hän. Toimikunta ei ottanut kantaa hallinto-malliin, mutta kuntainliitto oli siihen mitä so-pivin vaihtoehto. Tuusula aloitti jo vuonna 1982 ehdotuk-sen mukaiset valmistelut ja haki perustamis-lupaa sosiaalialan oppilaitokselle, lainsäädän-nön vuoksi nimellä kodinhoitajaopisto. Ha-kemus valtioneuvostolle jätettiin 14.2.1985. Kouluun suunniteltiin sekä koulu- että opis-toastetta niin, että koulupuolella olisi 40 pe-ruskoulupohjaista ja 20 ylioppilaspohjaista

79

kodinhoitajan paikkaa sekä opistopuolella 20 peruskoulupohjaista sosiaaliohjaajan ja 20 ylioppilaspohjaista lähikasvattajan paikkaa. Tavoite oli aloittaa koulutus viimeistään syk-syllä 1988. Uuden rahoituslain mukaan val-tionapua oli saatavissa rakentamiseen 37 pro-senttia eli seitsemän miljoonaa markkaa, ka-lustosta ja käyttökustannuksista valtionosuus oli 60 prosenttia. Sosiaalialan oppilaitos-ten tultua lisätyksi ammatillisten oppilaitos-ten lainsäädäntöön kuntainliitto teki vuonna 1986 valtioneuvostolle Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen perustamislupahakemuksen. Ammattikasvatushallituksen sosiaalialan pitkän ajan aloituspaikkatavoitteet Tuusu-lassa sijoittuivat vuosille 1987–1988, jolloin suunnittelu alkaisi 1986. Siihen saakka järjes-tettiin väliaikaista kodinhoitajakoulutusta, jo-ka alkoi 1.8.1983 Tuusulan kunnan aloittees-ta Hyrylässä, väliaikainen sosiaaliohjaajakou-lutus oli alkanut elokuussa 1985. Sosiaalialan oppilaitoksen rakennuspai-kaksi oli valittu tontti Kunnallisopistoa vasta-päätä. Koulun perustamiskustannukset olivat tammikuussa 1986 noin 22 miljoonaa mark-kaa sekä kalustoon ja laitteisiin kymmenes-osa siitä. Perustamiskustannukset laskettiin jälkikäteisen rahoituksen mukaan, koska ra-kennusaikainen valtionrahoitus ei ollut täy-

sin varmaa. Oppilaspaikkoina kolmelle suu-relle kunnalle suunniteltiin 18 paikkaa kulle-kin, Nurmijärvelle 16, Mäntsälälle 8, Sipoolle 4 ja Pornaisille 2 eli yhteensä 84 oppilaspaik-kaa. Kuntien sopimukseen Tuusulan sosiaa-lialan oppilaitoksesta tuli kuitenkin pieni sä-rö. Oli tehty periaatesopimus yhtä suurista maksuosuuksista ja muista osuuksista kol-men kunnan kesken. Liittohallituksen koko-uksessa Järvenpään edustaja Esa Korpelaisen ilmoitti jääväävänsä itsensä sosiaalialasta pää-tettäessä. Hän ilmoitti, ettei Järvenpää osallis-tu sosiaalialan oppilaitoksen ylläpitämiseen. Vahvistus asialle saatiin, kun Järvenpään kau-punginjohtaja Kaarle Salmivuori ilmoitti, että kaupunki sanoutuu irti sopimuksesta. Järven-pään osuus sosiaalioppilaitoksesta olikin al-kuvuosina muita kuntia pienempi. Alueen koulutuksen kehittämisestä oli tehty periaatepäätös, jonka mukaan Järven-pää sai tekniikan alan, Keravan kaupallinen opetus oli seuraava ja Tuusulan vuoro oli kolmanneksi.

Liittovaltuuston puheenjohtaja Unto Siekkinen

kättelee rouva Tellervo Koivistoa Tuusulan

sosiaalialan oppilaitoksen vihkiäisissä 1989.

80

Virkamiehen muistoja Keudan ja ammatillisen koulutuksen kehityksestäKari Stendahl jäi vuoden 2011 lopussa eläkkeelle Uudenmaan ELY-keskuksen sivistystoimentarkastajan virasta

illaiselta koulutuksen ke-hitys on näyttänyt viran-omaisen näkökulmasta?Vuonna 77 menin Uuden-maan lääninhallitukseen

töihin. Työni liittyi alussa 80-luvun keskias-teen koulunuudistukseen. Silloin ensimmäi-sen kerran mitattiin samalla mittatikulla ko-ko maassa opiskelijamäärät ja koulutuspai-kat. Uudellamaalla oli silloinkin tuhansia koulutuspaikkoja. Kun se suhteutettiin nuor-ten määrään, niin huomattiin, että täällä oli heikoin tilanne koko Suomessa. Jälkeenjää-neisyyttä lähdettiin kuromaan umpeen. Ei ol-lut kyse sadoista paikoista vaan tuhansista. Se yllätti kaikki. Keski-Uudellamaalla ei ol-lut juurikaan muita oppilaitoksia kuin Järven-pään ammattikoulu. Suunnitelmissa oli pal-jon uusia oppilaitoksia tänne ja niitä alkoi-kin syntyä. Olin tekemässä koulutustarveselvitystä 70-luvun lopulla Keravan sivukoulun suun-nittelun yhteydessä. Samalla laskettiin koko alueen koulutustarve ja seurauksena Keravan oppilaitos perustettiin. Mäntsälässä oli inno-kas kunnanjohtaja ja siellä hanke meni hyvin kuntavetoisesti.

Kun suuri koulutustarve Uudellamaalla huomattiin, tehtiin selvät suunnitelmat: pa-rikymmentä uutta oppilaitosta tai huomatta-vaa laajennusta oli saatava alueelle. Aluepo-litiikka ei haitannut uusien koulujen suunnit-telua, vaan valtiolta ja kunnilta saatiin rahaa. Kuntayhtymä oli hyvä kuvio Keski-Uudella-maalla, koska suunnitelmat eivät olleet yh-den kunnan tahdosta riippuvaisia, vaan pää-tökset saatiin joustavasti tehtyä. Sosiaalialan oppilaitoksen perustaminen vedettiin takai-sin, kun lama ehti iskeä päälle ennen sen pe-rustamista. 80-luvun koulunuudistus vaikutti niin, et-tä rakennelmaa hajautettiin. Ennen sitä kou-lutus keskittyi pääkaupunkiseudulle, nyt pe-rustettiin uusia oppilaitoksia pääkaupunki-seudun ulkopuolelle. Tällä hetkellä ollaan menossa taas eri suuntaan, kun koulutus-ta keskitetään. Kaikkia vaiheita tarvitaan. Jos nyt olisi koulutustarpeessa sama tilanne kuin 70-luvulla, niin uusia oppilaitoksia ei saataisi näin paljon ympäri maakuntia. Tällainen vä-estöpohja tarvitsee kyllä omat koulut. Keski-Uudenmaan alueella kaikki kunnat eivät ole radan varrella, jota pitkin pääsisi liikkumaan kätevästi.

Onko lääninhallituksen/ELY-keskuksen rooli suhteessa koulutukseen muuttunut vuosien varrella?Se on muuttunut paljon. Aikaisemmin ei ollut muodollista päätösvaltaa, mutta saimme hy-vinkin paljon aikaiseksi osallistumalla suun-nittelutöihin esim. oppilaitosrakentamises-sa ja kouluverkon suunnittelussa. Kun muo-dollisia tehtäviä tuli lainsäädäntöön 90-luvul-la, niin todellisuudessa vaikutusvalta väheni. Todellinen päätösvalta oli pitkälti mennyt op-pilaitosten ylläpitäjille. Tällä hetkellä olemme rahoittajina eli ostamme työvoimakoulu tus -ta. Aikuiskoulutuksen rahoitusmuodot ovat muuttuneet koko ajan. Tällä hetkellä Keu-dalla on työvoiman palvelu- ja kehittämisteh-tävä, josta saa se on erityisrahoitusta. Sitten ovat kaikki EU-hankkeet, joihin ELY-keskus on vahvasti kytkeytynyt. Siinä ovat isot rahat kyseessä. Olin itse viimeksi Keuda-vetoisen OpinOvi-hankkeen ohjausryhmässä.

Millaisia muistoja sinulla on erityisesti Keudasta?Täällä on paljon läheisiä tuttuja, koska kaikki ovat tulleet minun aikanani tänne ja olin pe-rustamisvaiheessa mukana. Näin pääsi synty-

M

81

mään kiinteä suhde kuntayhtymään. Ei val-miiksi rakennettuihin kouluihin muodostu-nut samanlaista suhdetta. Eläkkeelle jäämi-seen saakka olin samoissa ohjausryhmissä keudalaisten kanssa ja tapasin heitä parin kuukauden välein. Keuda on kohtalaisen nopeasti kasvanut melko pienestä isoksi, ulkoapäin on tullut monta uutta kuviota mukaan vuosien varrel-la, viimeisimpänä Adulta.

Ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden näkymät ELY-keskuksen näkökulmasta?Ammatillisen koulutuksen suosion kasvu al-koi aika yllättäen 2000-luvun alussa. Niin kauan kuin muistan, jouduttiin sitä ennen te-kemään kaiken maailman kampanjoita suo-sion lisäämiseksi. Niillä ei ollut lyhyellä täh-täimellä juurikaan vaikutusta. Uskon suosion johtuvan pitkäjänteisestä työstä, joka pikku-hiljaa alkoi purra. Mahtoivatko hakijat suosi-on alkaessa ryhtyä käyttämään opinto-oppai-na eri alojen palkkataulukkoja? Täällä koulu-tetaan ammatteihin, joissa tienaa aika hyvin. Ja olisikohan niin, että opiskelijat ovat alka-neet tehdä enemmän itsenäisiä valintoja, ei mennä enää vain vanhempien toivomusten mukaan.

minun tarinani

Kun ulkoinen maailma kehittyy sopivaan tilanteeseen, tulee koulutuksen suosion kas-vu luontevasti tämän kehityksen mukana. Us-kon, että tulevaisuudessakin työvoimatilanne

vaikuttaa suosioon. Tarve tiettyjen ammatin-harjoittajien palkkaamiseen lisääntyy koko ajan ja koulutusta tarvitaan.

82

Tuusulan kunta edellytti, että sosiaalialan op-pilaitoksesta tehdään maisemaan sopiva ra-kennus. Martti Laukkanen muistelee oppilai-toksen suunnittelijan tulleen Aarno Järvisen suosituksen kautta. Hän piti esikuvana Joke-lan monitoimitaloa. Ennen päätöstä kuntayh-tymästä käytiin Oulussa katsomassa toimiston töitä ja käynti sai päättäjät vakuuttuneiksi va-linnan oikeellisuudesta. Laukkanen sanoi, et-tei tarjous ollut halvin, mutta tällä kertaa tyy-li ratkaisi. Talon rakentamisessa ei ollut on-gelmia ja kustannusarviot pitivät. Rakennus osoittautui toimivaksi myös käytännössä.

Tärkein Tuusulassa koulutettava pe-rusammatti oli kodinhoitaja, joista oli pu-laa etenkin Etelä-Suomessa. Lisäksi vuoden 1984 alusta voimaan astui sosiaalihuoltolaki, joka korosti avohoitoa ja muita vaihtoehto-ja. Päivähoitaja ja sosiaaliohjaaja olivat uusia ammattialoja. Sosiaalialan oppilaitoksia oli myönnetty Uudellemaalle vain kaksi, Tuu-sulaan ja Helsinkiin. Koulutuksen kiinnos-tavuutta lisäsi se, että kunnan sosiaalihuol-lon virkoihin saattoi tuolloin pätevöityä vain alan koulutuspisteissä.

”Keskiasteen uudistus herätti kunnissa ennennäkemättömän harrastuk-

sen ammatillisten oppilaitosten perustamiseen. Ensimmäisiä hommiani

oli Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen perustamishakemuksen tekemi-

nen. Tein sen lyijykynällä konseptipaperille, josta konekirjoittajat kirjoitti-

vat sen puhtaaksi. Koulun vihkiäisissä 1989 oli Tellervo Koivisto kunnia-

vieraana. Peruskiven muurauksesta on jäänyt yksi muisto. En ollut kos-

kaan aiemmin ollut peruskiven muurauksessa ja ajattelin sitten heittää

laastia useammankin lapiollisen. Mäntsälän kunnanjohtaja Tapio Hyyryläi-

nen oli yleisön joukossa ja ihmetteli, että mitäs se Rauhala siellä puuhaa.

Oli tietenkin tarkoitus, että yksi lapiollinen vain per henkilö.Pentti rauhala

Päivähoitoharjoittelua Tuusulan

sosiaalialan oppilaitoksessa

90-luvun alussa.

83

Kodinhoitajakoulutuksen rinnalla Tuusulas-sa kehittyi sosiaalialan monimuotokoulutus-ta, josta valmistui sosiaalikasvattajia. Syksystä 1993 Tuusulassa saattoi suorittaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, joka suunnitel-tiin yhdessä Hyvinkään terveydenhuolto-op-pilaitoksen kanssa.

MonialaisuuteenKuntainliitto oli sosiaalialan koulutuksen aloittamisen myötä valmis muuttumaan mo-nialaiseksi kuntainliitoksi. Samalla Nurmijär-ven kunta liittyisi kuntainliittoon oppilaitok-sen osalta, vaikka oppisopimustoiminnassa se pysyi edelleen kuntainliiton ulkopuolella. Lisäksi perussääntö vaati uudistusta. Kuntainliiton uudeksi nimeksi oli kolme esitystä: Keski-Uudenmaan keskiasteen am-matillinen koulutuskuntainliitto, Keski-Uu-denmaan ammattioppilaitosten kuntainliitto sekä Keski-Uudenmaan ammattikoulutuksen kuntainliitto. Hallitus päätyi viimeiseen nimi-vaihtoehtoon, vaikka yksi eriävä mielipide esitettiin. Tuusulan sosiaalialan oppilaitos siirtyi kuntainliiton alaiseksi vuoden 1987 alusta. Samalla Keski-Uudenmaan ammattikoulun kuntainliitto muuttui monitoimikuntainliitok-si. Vireillä oli myös Keravan ja Mäntsälän am-mattikoulujen muuttaminen itsenäisiksi op-

pilaitoksiksi, jotta niiden asema laajenevassa organisaatiossa vahvistuisi. Itsenäistymiselle oli sopiva aika, sillä uu-distettu ammatillisen koulutuksen lainsää-däntö astui voimaan 1.8.1987. Se tarkoit-ti uutta johtosääntöä ja järjestyssääntöä, jois-sa päätösvalta hajaantui aiempaa enemmän. Käytännössä se tarkoitti oppilaitoskohtaisia opetussuunnitelmia, joita viimeisteltiin kou-

luilla. Lupa Mäntsälän ja Keravan ammatti-oppilaitosten muuttumiseksi sivukouluista it-senäisiksi oppilaitoksista saatiin 1.1.1991 al-kaen. Uusi johtosääntö valmistui 90-luvun alussa. Tulosohjausjärjestelmä siirsi taloudel-lista vastuuta alemmalle tasolle. Tämä näkyi myös uutena talousarviomallina ja uusien esi-miesten valintana ja henkilöstön kouluttautu-misena.

”Yhdenkään jäsenkunnan kanssa ei ole syntynyt sellaista tilannetta,

että olisi kunnan/kaupungin kanssa kiistelty kaavoituksesta. Kuntien

kanssa pidettiin yhteisiä palavereja joko kuntayhtymän toimistolla tai

kunnissa. Kunnat myös kutsuivat meitä kylään, tosin Järvenpään ny-

kyinen johtaja ei vissiin ole kertaakaan kutsunut. Aiemmin tavattiin vä-

hintään kerran kuussa.

Hallituksen työskentelyssä jäsenten poliittinen kanta ei juuri tullut

esiin eikä monta kertaa äänestettykään. Toisaalta hallitukselle tehdyt

esitykset ovat olleet hyvin seikkaperäisiä. Kerran seutukaavajohtajana

toimiva Aimo Lempinen, joka oli hyvin tarkka mies, sanoikin, että teet-

te nuo esittelyt aina niin hyvin, ettei niistä voi edes keskustella.”

Martti Laukkanen

84

Rauno Hoikkala:

30 vuotta Keudassa, Wärtsilänkatu 7:ssä uoritin opettajan pedagogiset opinnot Hämeenlinnassa lu- kuvuonna 1980–81. Keväällä 81 hain Järvenpään ammatti- koulun radioasentajalinjan teoriaopettajan virkaa. Haastattelussa silloi-nen rehtori Vaito Kovasiipi kysyi, että pelaan-ko lentopalloa. En pelannut, mutta sain viran, koska muitakaan kelpoisia hakijoita ei ollut. Opettamista olin harjoitellut kolmisen vuotta Keski-Uudenmaan aikuiskoulutuskes-kuksessa. Siellä opiskelijat olivat lähes sa-manikäisiä kanssani, jopa vanhempia. Am-mattikoulussa opiskelijoilla oli omat poika-maiset kujeensa. Pikkuhiljaa opiskelijat sai kuitenkin ruotuun ja siinä hyvänä tukena ja opastajana oli pitkäaikainen opettajakollega Jaakko Usva. Syksyllä 81 ammattikouluihin valittiin en-simmäiset osastonjohtajat. Kun Keravalle pe-rustettiin sivukoulu ja sen rehtoriksi valittiin Lauri Hölttä syksyllä 82, niin minut valittiin hänen seuraajakseen sähköosaston johtajak-si. Uudelle opettajalle tulee luonnostaan kaikenlaisia luottamustehtäviä, kuten henki-lökuntaneuvoston puheenjohtajuus, opetta-jayhdistyksen sihteerin ja myöhemmin pu-

heenjohtajan tehtävät. Opettajayhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa pääsin tu-tustumaan kuntayhtymän hallintoon, sillä olin opettajien edustajana kuntayhtymän hal-lituksessa. Kollegoiden äänillä apulaisrehtoriksi Apulaisrehtori Leo Vallbackan jäädessä eläk-keelle vuonna 1989, minut valittiin hänen seuraajakseen. Apulaisrehtori valittiin silloin opettajien keskuudesta. Meitä oli neljä haki-jaa ja vaalissa minä sain ylivoimaisesti eniten ääniä. Siitä oli hyvä aloittaa uusi tehtävä ja kohdata uudet haasteet. Parin vuoden kuluttua apulaisrehtorin toimenkuva vaihtui vs. rehtoriksi ja syksyllä 1994 minut valittiin Järvenpään ammattiop-pilaitoksen rehtorin virkaan Tarton yliopiston kirjastossa pidetyssä hallituksen kokoukses-sa, kaksi päivää ennen Estonian uppoamista. Keskeistä 90-luvun toiminnassa olivat op-pilaitoskohtaisten opetussuunnitelmien kehi-tys, yhteistyön aloittaminen muiden ammatil-listen oppilaitosten ja lukioiden kanssa, laatu-hanke ja kansainvälistyminen. 2000-luvulle siirryttäessä oppilaitoksen nimi muuttui Järvenpään ammattiopistok-

si. Kaikki linjat muuttuivat kolmivuotisiksi ja opiskelijat saivat yleisen jatko-opintokelpoi-suuden. Yhteistyö elinkeinoelämän kanssa tiivistyi, kun työssäoppiminen alkoi ja vuo-sikymmenen loppupuolella otettiin käyttöön ammattiosaamisen näytöt.

Kuntayhtymän alkuperäinen koulutusyksikkö on edelleen suurinKeskeistä 2000-luvun ensimmäisellä vuo-sikymmenellä kehittämisessä olivat yhteis-projektit Kuntoutussäätiön kanssa. Terttu-hankkeessa koulutettiin työpaikkaohjaajia ja Nivelen tuloksena on nivel-luokka. Nivel-projektissa kehitettiin myös HOPS- ja HOJKS-käytänteitä. Opiskelijoiden opintojen kes-keyttäminen väheni ja läpäisy parani. 2007 syksyllä Järvenpään yksiköt yhdis-tettiin Keuda Järvenpääksi ja näin toimittiin vuoden 2011 loppuun, Keudan ammattiopis-ton ja aikuisopiston perustamiseen saakka. Wärtsilänkatu 7:n koulurakennusta on laajennettu joka vuosikymmenellä. 80-luvun puolivälissä ruokasalia ja keittiötiloja laajen-nettiin. 90-luvun alussa auto-osasto ja raken-nusosasto saivat uudet tilat, sähköosaston ti-loja laajennettiin ja lähes kaikki muutkin tilat saneerattiin. 2000-luvulla rakennettiin audio-

S

85

visuaalisen viestinnän opetustilat ja hieman lisätilaa puusepille. Parhaillaan on menossa koulun historian suurin laajennus, joka val-mistuu vuoden 2012 loppuun mennessä. Wärtsilänkatu 7:ssä on aina ollut omaan työhönsä ja oppilaitoksen kehittämiseen si-toutunut henkilöstö. Esimerkkinä voisi mai-nita hyvät oppimistulokset ja kärkisijoitukset Taitaja-kilpailuissa, 90-luvun laatuhankkeet ja 2000-luvun kehittämishankkeet sekä vilkas kansainvälinen toiminta. Oppilaitoksen henkilöstön keski-ikä on ollut melko korkea viime vuosina, sillä har-va on eronnut palveluksesta muun syyn kuin eläkkeelle siirtymisen vuoksi. Uuden nuo-ren ja pätevän henkilökunnan rekrytointi on haasteellista monella ammattialalla. Aluksi Järvenpään ammattikoulu oli kun-tayhtymän ainoa oppilaitos, nyt 50 vuotta myöhemmin Keudalla on toimipisteitä tois-takymmentä. Keudan ammattiopiston Wärtsi-länkadun yksikkö on edelleen Keudan suu-rin toimipiste, vetovoimainen ja hyviä tu-loksia tekevä oppilaitos, suunnannäyttäjä ja edelläkävijä monessa asiassa.

minun tarinani

86

Järvenpään saneerausSyksyllä 1988 alkoivat Järvenpään ammat-tioppilaitoksen lisä- ja saneeraustyöt toden teolla. Uusia tiloja valmistui auto- ja kuljetus-tekniikalle sekä rakennus- ja pintakäsittely-tekniikalle. Muiden linjojen tiloja saneerat-tiin. Pääurakoitsijana toimi Rakennustoimisto Tasanko Oy Keravalta ja suunnittelijana Ark-kitehtitoimisto Jorma Pankakoski Ky Järven-päästä. Järvenpäässä toimitilojen saneeraus-projekti kesti kaksi vuotta kunnes tilat oli ko-konaan uusittu. Kyseessä oli mittava, yli 30 miljoonan markan hanke. LuottamusmiesvaihdoksiaLiittohallituksen puheenjohtajana 19.5.1967 alkaen toiminut Tauno Valo jäi pois luotta-mustoimestaan. Samoin liittohallituksen va-rapuheenjohtaja Keijo Kortelammen kau-si päättyi kuin myös vuodesta 1977 liittohal-lituksessa istuneen Kalle Sariolan. Uudeksi hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Tapani Ranki vuonna 1989.

”Olin ollut jo pitkään mukana Keravan kunnallispolitiikassa, valtuus-

tossa kymmenen vuotta, josta viimeiset vuodet puheenjohtajana. Sit-

ten siirryin kuntainliiton hallitukseen puheenjohtajaksi. Tavoite oli

saada hallinnosta irti niin paljon kuin mahdollista niin pienin ristirii-

doin kuin mahdollista. Olin aloittanut kunnallispoliittisen urani Kera-

valla vaiheessa, joka oli äärimmäisen riitaista ja halusin välttää senkal-

taisen toiminnan.”tapani ranki

Laajeneminen NurmijärvelleSyksy 1989 toi Nurmijärven ammattioppi-laitoksen ensimmäistä kertaa mukaan kun-tainliiton toimintakertomukseen, sillä kun-nan ylläpitämä ammatillinen oppilaitos siirtyi kuntainliiton ylläpidettäväksi. Samalla alkoi

toimitilojen saneeraussuunnitelmien laatimi-nen. Työt toteutettiin muutamassa vaiheessa. Vuonna 1993 oli vuorossa saneerauksen nel-jäs vaihe, jonka urakkasopimus allekirjoitet-tiin marraskuussa. Se käsitti metalli- ja putki-asentajalinjojen tilat.

”Nurmijärvi oli pysähtyneessä tilassa. Se olisi varmaan lakkautettu

muutaman vuoden kuluttua. Kunnanjohtaja Toivo Seppälä ajoi vahvas-

ti koulun liittämistä kuntainliittoon. Oppilaitoksen rehtori Reijo Kau-

tiala jäi pian kuntainliittoon siirtymisen jälkeen eläkkeelle. Aluksi reh-

toriksi valittiin Mauri Piippo, mutta hän lähti aika pian Lahteen apulais-

rehtoriksi. Seuraava rehtori oli Antero Velling. Hänet valittiin vuonna

1991. Hän on konetekniikan insinööri ja metalliala oli hänelle erityi-

nen lempilapsi. Hän uskoi koko ajan alan koulutukseen, vaikka välillä

oppilaista oli pulaa. Kauteni lopussa Velling puhalsi alan koulutuksen

uudestaan henkiin ja jonkinmoisella menestyksellä.”Pentti rauhala

88

eski-Uudenmaan koulutuskuntayh-tymään sittemmin liittynyt ammatil-linen koulutus Nurmijärvellä sai al-kunsa vuonna 1958, kun Kotiteolli-

suuskoulun rakentaminen alkoi. Hanke oli ai-kanaan paikkakunnalla suuri sekä merkittävyy-dessään että laajuudessaan. Kukin Nurmijär-ven silloisista keskuksista Klaukkala, Rajamäki ja Kirkonkylä tavoittelivat oppilaitoksen raken-tamista sen alueelle. Lopulta ratkaisemattoman kiistelyn jälkeen paikaksi valittiin kompromissi-na Perttula, joka oli ei-kenenkään-maalla. Pert-tulaa puolsi sekin, että sieltä oli jonkinlaiset yh-teydet kaikkiin keskuksiin ja paljon läpikulku-liikennettä. Matka Kirkonkylään ja Klaukkalaan oli suunnilleen yhtä pitkä, Rajamäelle oli vähän pidempi matka. Rakennustyömaa oli aikoinaan iso hanke. Työtä tehtiin paljon käsivoimin. Alakerta kaivet-tiin lapioilla maan sisään ja kaivettu maa ajettiin hevosilla pois. Siihen aikaan ei elementtejä vie-lä käytetty. Vuonna 1960 päästiin aloittamaan opetus-työ. Ravitsemis- ja autopuoli sekä puuseppä-puoli olivat ohjelmassa ensi alkuun. Muistelen kuulleeni, että jo silloin oli myös vaatetusalan

opetusta. Seuraavana syksynä 1961 alkoi am-mattikoulutoiminta, sillä Nurmijärven kunta oli hakenut ja saanut ammattikouluoikeudet.

Ammattioppilaitoksen aikaanVuonna 1987 oppilaitos muuttui ammattioppi-laitokseksi osana lakiin perustuvaa valtakun-nallista muutosta. Samaan vuoteen ajoittuu en-simmäisen koulun laajennus, kun rakennettiin oppilasravintola. Kunta rakensi sen omana työ-nään, tosin pitkän kiistelyn jälkeen. Kunnan suhtautumisesta oppilaitoksen ke-hittämistavoitteisiin kertoo esimerkki 1970-lu-vulta: Ammattioppilaitoksen rehtori Reijo Kau-tialalla oli tapana nauhoittaa puhelut. Kuule-mani jutun mukaan vuonna 1975 ei millään meinattu saada liikuntasalia. Reijo oli ollut yh-teydessä Ammattikasvatushallitukseen, kun hän yritti sitä kautta saada asiaa läpi ja rahoitusta järjestettyä. Kerran tuli Helsingistä puhelu, että nyt rahoitus olisi saatavissa. Kautiala totesi, ettei kunta hyväksy sitä. Ammattikasvatushallituksen edustaja sanoi, että sano niille pässinpäille, et-tä se kannattaa hyväksyä, koska tulee niin suuri prosentti valtionapua. Reijo Kautiala teki työtä käskettyä ja pisti kunnanhallituksen kokoukses-

sa nauhoitetun puhelun pyörimään. Siitä lähtien saatiin liikuntahallin suunnittelu käyntiin. Itse en kuitenkaan rehtorina ottanut nauhuria näin tehokkaaseen käyttöön. Osaksi kuntayhtymää Vuoden 1989 alusta oppilaitos liittyi Keski-Uu-denmaan ammatillisen koulutuksen kuntayhty-mään. Nurmijärven kunta huomasi, ettei se pys-ty hoitamaan ammattioppilaitosta. Oppilaitok-sen rahoitus kulki kunnan budjetin kautta, eikä sellainen toiminta oikein istunut kunnan toi-mintaan. Tämä näkyi esimerkiksi hankinnoissa, kun alettiin kirjaimellisesti noudattaa kunnalli-sia ohjeita eikä sellainen toiminta sopinut am-matillisen oppilaitoksen pyörittämiseen. Toisekseen Nurmijärven ammattioppilaitos oli kooltaan liian pieni toimiakseen yksittäisenä oppilaitoksena. 1980-luvun alussa oppilaita oli vain noin 150. Sillä oppilasmäärällä ei pystytty vastaamaan tuleviin haasteisiin, kun kunnassa ei ollut myöskään riittävää tietämystä koulutus-asioista. Alkuvuodet osana kuntayhtymää eivät ne-kään olleet helppoja. Oppilasmäärä putosi vie-läkin alemmas 1990-luvun alussa, kun yleinen

Ammatillisen koulutuksen historiaa Nurmijärvellä

K

antero Velling muistelee nurmijärven ammatillisen koulutuksen historiaa. Velling toimi nurmijärven koulutusyksikön rehtorina vuosina 1991–2011.

89

asenneilmasto suosi lukioon menoa ja lama vai-kutti kouluttautumishalukkuuteen. Vähitellen toiminta pääsi käyntiin. Nurmi-järven sijainti on sellainen, että sieltä ei ole hy-viä yhteyksiä muualle Keski-Uudellemaalle. Sen vuoksi on pakko kehittää paikallista koulutus-yksikköä, koska liikkua ei voinut. Vuodesta 2000 lähtien Nurmijärvellä toimittiin Nurmijär-ven Ammattiopiston nimen alla.

”Rehtorina Velling ei ollut riidaton henkilö,

mutta raha-asioissa hän oli todella tarkka.

Sitä Nurmijärvi siihen aikaan totisesti tar-

vitsi. Ilmeisesti se ei olisi ikinä ilman kun-

tayhtymän ohjausta ja tukea päässyt jaloil-

leen. Nurmijärven koulutuslinjoja pitää tar-

kastella suhteessa kunnan elinkeinoelämän

rakenteen muutoksiin. Siinä on tapahtunut

nopeita muutoksia. Koulutus on saatu seu-

raamaan alueellista kysyntää lyhyelläkin

reagointiajalla.”

tapani ranki

90

Antero Velling:

Oman tien kulkija nurmijärveltä

nnostuin opettajan ammatista jo oppi-koulussa teknisen työn opettajan an-siosta. Meninkin oppikoulun jälkeen Lahden kotiteollisuusopistoon sillä aja-tuksella, että olisin jatkanut opiskelua

samassa yhteydessä olevassa kotiteollisuus-opettajaopistossa. Opettajakoulutus kuiten-kin lakkautettiin ja hautasin siltä erää haaveet opettajan ammatista ja opiskelin insinöörik-si. Minusta tuli tuotesuunnittelija. 70-luvun la-man aikaan olin pari vuotta työttömänä en-kä suostunut ottamaan mitään muita hom-mia vastaan. En kadu työttömyyttä, sillä se oli hauskaa aikaa ja tulin silloin sattuman kau-palla suorittaneeksi kasvatustieteiden appron kesäyliopistossa. Tuttu tyttö houkutteli mi-nut lyhyellä varoitusajalla mukaan pääsyko-keisiin ja koska olin aina hyvä lunttaamaan, pääsin sisään, vaikka tyttö itse ei päässyt. Suoritetusta approsta olikin odottamaton-ta hyötyä, kun aloin vuonna 1982 taas miet-tiä opettajaksi ryhtymistä. Pistin hakemuksen Hämeenlinnan opettajaopistoon. Sattui ole-maan ensimmäinen vuosi, jolloin pääsyvaa-timuksena koulutukseen oli kasvatustieteen appro ja se karsi pois suuren osan hakijois-

ita. Minä pääsin opiskelemaan, ja jo seuraa-vana vuonna opettajaksi Lahteen. Siitä vuo-den päästä hakeuduin Nurmijärvelle, silloi-seen kunnan oppilaitokseen. Olin koulun opettajayhdistyksen puheen-johtajana, kun alettiin puuhata liittymistä kun-tayhtymään. Minä ja kaikki muutkin opettajat vastustimme sitä tietenkin, koska pelkäsim-me, mitä olisi edessä. Kuntayhtymään kui-tenkin liityttiin. Jo 90-luvun alussa rehtoriksi siirryttyäni olin valmis myöntämään, että se oli ainoa oikea vaihtoehto: kuntayhtymässä on ollut todella hyvä työskennellä ja asioita on aina saanut hyvin eteenpäin. Nurmijärven koulutusyksikköä on haluttu kehittää. Jotkut tosin sanovat, että se johtuu siitä, etten minä ole antanut periksi ennen kuin olen saanut tahtoni lävitse ja ajamani asian toteutettua. Aluksi rehtorina tuli vastaan koko ajan uusia asioita ja olisin ollut todella pulassa, jos apuna eivät olisi olleet kuntayhtymän johtaja Pentti Rauhala ja Keravan rehtori Lauri Hölttä, joka oli minulle kuin isä. Hän auttoi ja neu-voi aina tarvittaessa esimerkiksi mutkallisissa laki asioissa. Nurmijärven yksikössä on rakennettu jo-

”en kadu työttömyyttä,

sillä se oli hauskaa aikaa

ja tulin silloin sattuman

kaupalla suorittaneeksi

kasvatustieteiden appron

kesäyliopistossa. tuttu

tyttö houkutteli minut

lyhyellä varoitusajalla

mukaan pääsykokeisiin

ja koska olin aina hyvä

lunttaamaan, pääsin

sisään, vaikka tyttö itse

ei päässyt.”

91

minun tarinani

ka vuosi ja olenkin joutunut opettelemaan paljon rakennushankkeen vetämiseen liittyviä asioita. Aluksi uskoin liikaa siihen, mitä kun-nan miehet ja rakentajat minulle sanoivat, sit-temmin olen opetellut luottamaan enemmän omaan näkemykseeni. Koulutusyksikön opiskelijamäärä on noussut joka vuosi, nyt sisällä on noin 460 opiskelijaa ja laajennuksen ansiosta lisääkin mahtuisi, kun vain rahoitus saataisiin. Nurmi-järvi on ollut lukioyhteistyön pioneeri Keu-dassa. Meillä oli jo 90-luvulla kaksoistutkinto-laisia Käpylän iltaoppikoulun Klaukkalan toi-mipisteessä. Toimipiste on nykyisin osa Ar-kadian yhteislyseota, jonka kanssa yhteistyö jatkuu edelleen. Minun näkemykseni mukaan Keudassa ovat asiat todella hyvin kohdallaan ja talous on tasapainossa. Olen järjestyksen ihmisenä sitä mieltä, että yhtenäisyyttä pitää uudessa kuntayhtymän organisaatiossa vieläkin vah-vistaa. Yhteistyö kuntayhtymän eri koulutus-yksiköiden välillä on onneksi koko ajan li-sääntynyt, esimerkiksi opetussuunnitelmat on saatu yhtenäistettyä.

92

nimeksi vaihtui Hyvinkään kauppaoppilai-tos. Aiemmin hyvinkääläisten piti matkustaa muille paikkakunnille hankkimaan kaupallis-ta opetusta. Keravalaiset kaupallista koulu-tusta etsivät joutuivat elämään tällaisessa ti-lanteessa vielä pari kolme vuosikymmentä ennen kuin Kerava sai oman kauppaoppilai-toksen. Esimakua alan koulutuksen järjestämises-tä Keravan rajojen sisäpuolella saatiin luku-vuonna 1982–1983, kun Hyvinkään kauppa-oppilaitoksella oli Keravalla sivutoimipiste.

Tuolloin maakunnassa oli suuri tarve ammat-tikoulutuspaikoille, joten lääninhallituksen ja Keravan kaupungin esityksestä Hyvin kään oppilaitos perusti Keravalle sivutoimipisteen Keravan Työ väenyhdistyksen toimitaloon. Siellä opiskelunsa aloitti kaksi luokkaa, jois-ta toinen oli koulutasoinen ja toinen opisto-tasoinen. Opettajat tulivat päivittäin Hyvinkäältä Keravalle junilla tai autoilla. Sivupisteen toi-mintaa johti opettaja Risto Muotka. Opiskelu Keravalla jäi tässä vaiheessa vain tähän yh-teen lukuvuoteen. Hyvinkään oppilaitokseen valmistui lisärakennus ja liikkuminen vaihtui toiseen suuntaan. Keravalaiset opiskelijat jat-koivat opintonsa päätökseen Hyvinkäällä. Keravan kaupunki toivoi kaupallisen opetuksen säilymistä kaupungissa, mutta esi-merkiksi erikoistumisopintojen järjestämi-seen ei ollut edellytyksiä. Toinen hankala asia oli palkkauskysymys. Jotenkin opettajil-le olisi pitänyt korvata matkustus Keravalle ja siitä aiheutuva työajan pituuden kasvu. Hy-vinkään ja Keravan kaupunginvaltuustot eh-tivät jo hyväksyä lisäpalkan tilanteen ratkai-suksi, mutta koska Kerava ei ollut opettajien työnantaja, siitä aiheutui hallinnollisia kiemu-roita. Lisäpalkka sovittiin maksettavaksi las-kutuksen kautta Hyvinkään kaupungille. Jär-jestelmä ei sopinut kunnalliselle sopimusval-

Kaupallinen opetus Keravalle

aupan ja hallinnon alan opetus Keravalla kietoutuu alkuvaiheis-saan Hyvinkään kauppakouluun, jonka perustamista valmisteltiin saman aikaan kuin Keski-Uuden-

maan kuntayhtymän silloista ensimmäistä koulua Järvenpään ammattikoulua. Molem-pia valmisteltiin 1950-luvun loppuvuosina. Hyvinkäällä kauppakoulu aloitti vuotta Jär-venpäätä aiemmin eli syyskuussa 1961. Kahden vuoden päästä kauppakoulun rinnalla aloitti kauppaopisto ja oppilaitoksen

K

Modernia kieltenopetusta Keravan kauppaoppilaitoksessa 1990-luvun alussa.

93

tuuskunnalle, joten Keravan odotus jatkui. Vuonna 1989 perustettiin kuntayhtymään kauppaoppilaitos, joka toimi aluksi vuokra-tiloissa Saviolla, Klondyke-talossa. Aloitta-via luokkia oli kolme ja niillä 88 opiskelijaa. Kaksi luokista oli peruskoulupohjaisia ja kol-mas ylioppilaspohjainen julkishallinnon linja. Rehtoriksi valittiin opetusneuvos Eero K. Mä-kinen, jolla oli kuusi päätoimista ja kolme si-vutoimista opettajakollegaa sekä yksi toimis-tovirkailija. Eero K. Mäkinen oli maan kaup-paoppilaitosten rehtoreiden kokeneinta kaar-tia. Hän oli myös kauppaoppilaitosten liiton pitkäaikainen asiamies. Oppilaitoksen toiminta alkoi julkishal-linnon koulutuksen painotuksella, mutta jo ensimmäisen lukuvuoden aikana se muut-tui markkinointia ja myyntiä painottavaksi. Toisena lukuvuonna uusina linjoina perus-tettiin ylioppilaspohjaiset markkinoinnin, ul-komaankaupan ja laskentatoimen linjat sekä kirjastolinja. Samoin iltaopetus alkoi ylioppi-laspohjaisella markkinointilinjalla. Näin oppi-lasmäärä jo kolminkertaistui, ja luokkatiloihin hankittiin tietokoneita ja varustettiin erikois-luokkia. Näillä toimilla pienten ja keskisuur-ten yritysten henkilöstön kouluttamisesta tuli oppilaitoksen keskeinen toimintaperiaate. Klondyke-talo oli vanha teollisuuskiin-teistö, jossa Nokia oli valmistanut aiemmin

kumituotteita. Tamperelainen kiinteistöyhtiö omisti talon, josta vuokrattiin sen verran ti-laa kuin tarvittiin. Talo oli niin iso, että sii-tä voitiin vuokrata aina lisätilaa tarpeen mu-kaan. Omistaja saneerasi tilat, koska tiedos-sa oli, että heti kun päätös valtionosuudesta saadaan, kuntayhtymä aloittaa oman talon ra-kentamisen kauppaoppilaitosta varten. Klon-dyken tiloissa pystyi antamaan koulutusta, vaikkeivät ne Martti Laukkasen muistaman mukaan olleet hyvät, seinät ja lattia olivat ke-vyesti tehtyjä. Laukkanen kertoo, että kauppaoppilai-toksen toimintaa aloitettaessa oli tarve noin 30 miljoonan markan rahoitukselle. Siihen ai-kaan kunnat ottivat valuuttaluottoja ja yritti-vät suostutella kuntayhtymääkin siihen. Jopa tilintarkastaja puhui talouspäällikölle valuut-taluottojen puolesta. Jonkin ajan kuluttua pa-mahti päälle devalvaatio.– Laskin, että tienasimme noin neljä miljoo-naa, kun emme ottaneet valuuttaluottoja, Laukkanen sanoo. Kauppaopiston hakijamäärä oli suuri, opiskelijoita tuli heti enemmän kuin oli aja-teltu. Talossa sattui tulipalokin, josta Laukka-nen kertoo seuraavasti: – Sinne oli poikajoukko murtautunut, joten seuraavana päivänä olimme ilman opetustilo-ja. Vahingontekijät löydettiin ja saatiin vakuu-

Keravan kauppaoppilaitos toimi aluksi

vuokratiloissa Keravan Klondyke-talossa.

94

Eero K. Mäkinen:

Keravan kauppaoppilaitoksen ensimmäisen rehtorin muistoja

erro Keravan kauppa-oppilaitoksen alkuajoista. Keväällä 1989 kävimme Suomen kumitehtaan Savion tehtaalla mustassa teollisuushallissa, jossa

johtava rehtori totesi, että tähän tulee sit-ten kauppaoppilaitos. Ensin rakennettiin ti-lat kolmea luokkaa varten, sillä toiminta alkoi kolmella luokalla ja noin 90 oppilaalla syk-syllä 1989. Opetusviranomaisten suunnitelmissa oli ollut julkishallinnon koulutuskeskus, mut-ta opettajien kanssa totesimme, että alueel-le tarvitaan pienten ja keskisuurten yritysten myynnin ja markkinoinnin koulutuskeskus. Näin jo ensimmäisenä vuonna muutettiin toi-mintatarkoitusta Kehä III:n ulkopuolella ole-van alueen tarpeita vastaavaksi. Pikkuhiljaa toimintaa kehitettiin ja saatiin ylioppilasosas-toja. Ylitarkastaja Maija Kärki sitten soitti, että pitäisi saada kirjastolinja. Elokuun alussa mi-nä soitin hänelle, että kirjastolinja myöhästyy kaksi viikkoa. Hän sanoi, että eihän sitä tar-koitettu tänä vuonna, vaan se oli toivomus. Minulle on opetettu, että esimiehen toivomus on suora käsky, joten se toteutettiin. Kirjastolinja oli erittäin hyvä, kun me ryh-dyimme kehittämään itseohjautuvaa opiske-lua avoimessa oppimisympäristössä. Se tar-

koitti sitä, että tulokset ratkaisevat – ei se missä, miten ja millä tavalla on opittu. Eihän seinille opeteta. Pidimme koko henkilöstön kesken kehittämispalavereja. Olimme Vieru-mäellä ja heittelimme aivan mahdottomiakin ajatuksia, mutta siitä se lähti. Seuraavaksi totesimme, että oli paljon ih-misiä, jotka olivat töissä, mutta joilla ei ol-lut kaupallista koulutusta. Tämä kaupallisen koulutuksen puute esti heitä toimimasta ihan sataprosenttisesti työssä ja se hidasti myös urakehitystä. Sen vuoksi perustimme iltaluo-kat. Opiskelijat oppivat perustamalla opinto-yrityksiä, joilla oli kummiyritykset liike-elä-mässä. Periaatteena oli aito kontakti työelä-mään ja ”learning by doing”, sillä pelkästään kirjasta lukemalla ei opi. Avainsanoina oli-vat käytännönläheisyys, työelämälähtöisyys ja aito kontakti työmaastoon. Monet oppi-laat myös työllistyivät tätä kautta. Pikkuhil-jaa tämä malli levisi muihinkin oppilaitoksiin. Saimme avoimen oppimisympäristön ideolo-gian menemään läpi niin, että kun toiset op-pilaitokset kyselivät sitä Opetushallituksesta, niin siellä sanoivat, että menkää Keravalle. Ja kyllähän meillä paljon väkeä kävikin. Kieltenopetus oli tärkeässä asemassa. Meillähän oli paitsi kielistudiot, myös interak-

tiiviset laitteistot jne. Kielten opiskelu ja tieto-tekniikka ovat välttämättömiä apuvälineitä. Joskus kuulin sellaista, että Keravan kaup-paoppilaitokseen on helppo päästä, mutta sieltä ei ole helppo päästä. Osaamista piti ol-la ja se piti olla näytettynä. Minkälaista meininki oli alkuaikoina koulussa?Meininki oli aika monitahoinen. Kun huo-menna olisi pitänyt alkaa koulu, niin me jou-duimme juhlakamppeissa opettajien kanssa järjestämään luokkia ja pulpetteja. Mutta tu-

K

”joskus kuulin

sellaista, että Keravan

kauppaoppilaitokseen on

helppo päästä, mutta sieltä

ei ole helppo päästä.

Osaamista piti olla ja se

piti olla näytettynä.”

95

li valmista. Ja harvemmin oli mitään pahem-pia konflikteja. Oppilaitoksen hallinnossa otettiin heti alusta lähtien huomioon oppilaiden mielipi-teet. Oppilaat saivat osallistua suunnitteluun. Kalustohankinnat hoidettiin siten, että aine-ryhmälle sovittiin tietty summa, minkä he sai-vat käyttää. He itse miettivät, mikä on paras hankinta ja ottivat tarjoukset jne. Minä kat-soin ne tietysti vielä läpi, mutta eipähän nii-hin tarvinnut puuttua. Onko joku erityinen muisto, joka on jäänyt mieleen Keravan kauppaoppi-laitoksen ajalta?”Eeron enkelit” eli naispuoliset opettajat, jois sa primus motorina oli ilmeisesti Helena Forsman. He lauloivat mm. minun syntymä-päivilläni. Minua lämmitti, että opettajat vai-vautuvat vielä koulutyön ulkopuolellakin ot-tamaan henkilökohtaisesti kontaktia.

Minkälaisia olivat kauppaopiskelijat Keravalla? Minusta opiskelijat olivat mukavia ja he osa-sivat sanoa oman mielipiteensä. Meillähän oli periaatteena se, että kun minä olen koulussa ja ovi on auki, niin sinne saa tulla. Ei tarvitse mitään aikoja tilata. Ja jonkin verran he kä-

minun tarinani

vivät sitten minun luonakin puhumassa ihan omista asioistaan. Oppilaitos muuttui enemmän ylioppilas-painotteiseksi, koska yhä useampi opiskelija jatkoi lukiossa. Useille opiskelijoille kauppa-oppilaitos oli vaihtoehto, kun he eivät pääs-seet korkeakouluihin. Opiskelijapoikien kanssa tehtiin sitten herrasmiessopimuksia, kättä päälle ja näin. Muistan yhdenkin opiskelijan, joka olisi muu-ten pärjännyt, mutta kirjanpidossa oli ongel-mia ja hänellä oli jo tenttikerrat täynnä. Ase-tuksessa oli, että ottaen huomioon olosuhteet

”Minusta opiskelijat olivat

mukavia ja he osasivat

sanoa oman mielipiteensä.

Meillähän oli periaatteena se,

että kun minä olen koulussa

ja ovi on auki, niin sinne saa

tulla. ei tarvitse mitään aikoja

tilata.”

jne. voi rehtori harkintansa mukaan antaa li-säaikaa. Teimme hänen kanssaan sopimuk-sen, että nyt sinä luet ja sinä saat vielä kerran yrittää. Ja niin pojasta tuli merkantti.

Mikä oli ksylitol-periaate?Jos joku asia on mielessä, sitä ei pidä hautoa ja selän takana puhua. Ksylitol-periaate on, että ”suu puhtaaksi ja heti”. Opettajatkin pik-kuhiljaa oppivat sen. Oppilaat oppivat pal-jon nopeammin. Kyllähän se on niin, että kun asioita katsotaan eri kantilta, niin niistä voi löytyä korjaamisen varaa.

Kaarina Nivala onnittelee eläkkeelle

jäävää Eero K. Mäkistä vuonna 1993.

96

tuksesta korvaus. Rehtori Mäkinen jäi eläk-keelle vuonna 1993. Pentti Rauhala toimi joh-tavana rehtorina myös kauppaoppilaitoksen johdossa sen jälkeen vuoden verran. Vuonna 1994 rehtoriksi valittiin Tuija Hirvikoski-Uit-to Vaasasta. Hirvikoski-Uitto oli työskennellyt aikaisemmin Vaasan yliopistossa ja Ammat-tikasvatushallituksessa. Kymmenen vuoden päästä Keravan kauppaoppilaitoksessa oli 16 luokkaa, joten se kuului maan keskisuurten oppilaitosten joukkoon. Vuosien mittaan var-sinkin kieliopinnot ja kansainvälisyys olivat nousseet tärkeiksi. Keravalle hankittiin ajan-mukainen kielistudio ja interaktiivisia ope-tuslaitteita sekä haluttiin kehittää osallistu-vaan opetukseen uusia muotoja. Esimerkiksi UTOPIA-hanke keskittyi nimenomaan kehit-tämään avointa oppimisympäristöä.

Koulutusta lama-aikanaLama iski voimalla suomalaiseen yhteiskun-taan 1990-luvulle siirryttäessä. Opiskelijoita autettiin kesätöiden ja työpaikkojen hankin-nassa. Opettajat kouluttivat itseään muun mu-assa KELPO-koulutuksessa. Tämä täydennys- ja pätevöittämiskoulutus oli suunnattu erityi-sesti pohjakoulutukseltaan teknikoille. Ope-tuksessa siirryttiin tuntikehysjärjestelmään ja viikkotyöaika lyheni 35 tuntiin jaksojärjestel-mään siirtymisen myötä. Opetusta kehitettiin muutoinkin ja käynnisteltiin esimerkiksi Kel-lokosken lukion kanssa ammatillisen valin-nan syventämiskokeilu vuosille 1990–1993, samoin ylioppilaspohjaista koulutusta lisät-tiin jokaisessa toimipisteessä, kuten Keravalla laitoslaborantin koulutuksen kokeiluna.

Klondyke-talossa oli käytössä

monenlaista toimintaa

mahdollistavia tiloja.

97

Keravan kauppis, nykyinen Keudan

Keskikadun koulutusyksikkö, on tunnettu

aktiivisesta teatteriharrastuksesta.

98

minun muistoni

pettajan työssä kohtaa eri-laisia nuoria, erilaisia lah-jakkuuksia. Siinä on tämän

työn rikkaus.Vuonna 1991 sekä kuorom-me että duomme saivat SAKU ry:n kult-tuurikisoissa kunniamaininnan. He lau-loivat kaksi laulua: Sininen ja valkoinen sekä We Are the World. Opiskelijat oli-vat pukeutuneet eri kansallisuuksien ta-voin – oli arabi, afrikkalainen ja kiina-lainen. Kuoroidean keksi IB:n opiskelija Tanja Lämpsä, joka on myöhemmin lau-lanut useissa Keravan Oopperan produk-tioissa. Muistan hyvin myös yhden opiske-lijan, merkonomiopiskelija Taina Hei-nosen, joka osallistui elokuvakäsikirjoit-

”O tamisen valinnaiskurssiini kevättalvella 1998. Laadimme kurssilla käsikirjoituk-sen kolmen minuutin lyhytelokuvaan. Tainan käsikirjoituksen muistan yhä: se kertoi tytöstä, joka varasti pyykkituvas-ta farkut ja kärsi kovia tunnontuskia. Ly-hyeen käsikirjoitukseen oli saatu todella vahva lataus. En oikeastaan yllättynyt, kun hänen nimensä alkoi näkyä elokuvien loppu-teksteissä esimerkiksi tuotantoassistentti-na tai apulaisohjaajana. Hän pääsi kaup-piksesta suoraan Taideteolliseen korkea-kouluun ja tekee työtä elokuvan ja tele-vision parissa.”

Kaarina niVaLa

lehtori, Kerava

1990-luvun lamavuosina yhtymähallitus päät-ti, että johtavan rehtorin tehtävä muutetaan kuntayhtymän johtajan tehtäväksi. Talous-

johtajan virka oli perustettu jo muutamia vuo-sia aiemmin. Virkasääntely oli vielä voimassa viimeisiä aikojaan. Yhtymävaltuusto hyväksyi

päätöksen, mutta Lauri Norvio valitti siitä. Va-litus meni läpi Pentti Rauhalan mukaan vir-heellisin perustein, valtuuston päätös kumot-tiin ja päätös johtavasta rehtorista siirtyi seu-raavalle budjettikaudelle. Kunnallislakia uudistettiin ja sen seurauk-sena jäsenkuntien valtuustot hyväksyivät uu-den Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhty-män perussopimuksen. Samassa yhteydessä aiemmat johtosäännöt yhdistettiin kuntayh-tymän hallintosäännöksi vuonna 1993. Lama jatkui ja sen vaikutus ulottui opetusjärjestelyi-hin ja opintososiaalisiin etuihin. Opetustunti-määriä laskettiin viisi tuntia viikossa kaikil-la muilla paitsi aloittavilla vuosiluokilla, etä-opiskelu lisääntyi ja ryhmäkokoja suurennet-tiin. Lopulta todettiin, että säästöjä oli vaikea enää jatkaa vaarantamatta koulutuksen laatua osaavalla henkilöstöllä, sillä henkilöstöä jou-duttiin jo lomauttamaan. Opiskelijoilta pois-tui koulumatkatuki ja ruokailusta ryhdyttiin perimään maksua, joka tosin jäi hyvin lyhyt-aikaiseksi. Laman edelleen kestäessä vuonna 1993 aloitettiin koulutuksen alueellisen ylläpito-järjestelmän selvitystyö ja lisättiin paikallista yhteistyötä Keski-Uudenmaan oppilaitosten kesken.

99

”Lama vaikutti paljon, monessa asiassa tapahtui selvä muutos. Koettiin en-

simmäiset työmarkkinalliset neuvottelut. Olin silloin siirtynyt kuntayhty-

män johtajaksi. Keskiasteen uudistuksen myötä oli tullut yksi suunnitte-

lutunti viikossa, jonka käyttötarkoituksista kävimme 1980-luvun taloudel-

lisesti hyvinä loppuvuosina toistuvia neuvotteluja pääluottamusmies Ar-

to Kankaisen kanssa. Laman vuosina henkilöstön asenne muuttui. Yhtenä

vuonna onnistui jotain uskomatonta, kun oli pakko vaihtaa lomarahat va-

paaksi.”Pentti rauhala

”Lama-aikana ns. urakoinnilla oli varsin suuri merkitys, kun jokaisella alal-

la tehtiin asiakastöitä, jotka aiemmin oli tehty harjoitustöinä. Oli kyse mil-

joonista markoista siihen aikaan, sillä taloutta pönkitettiin. Yhdessä rehto-

ri Rauhalan kanssa saimme sovittua Jorma Hämäläisen myötävaikutuksel-

la, ettei kunnille enää palauteta mitään kuntayhtymän ylijäämiä, vaan ne

jäivät kuntayhtymän pussiin. Samalla kunnat eivät myöskään enää mak-

saneet kuntayhtymälle käyttömenoja tai investointeja. Rahaa jäi huonoil-

le päivillekin.”Martti Laukkanen

”Laman pahimmat vuodet pakottivat sekä yksityisen että julkisen sekto-

rin miettimään järkevämpiä hallinnollisia toimintalinjauksia ja hallintoon

kevennyksiä. Tämä liittyy samaan kokonaisuuteen, jossa siirryttiin lasken-

nalliseen valtionosuusjärjestelmään, yhdistettiin kuntien keskusjärjestöt ja

tehtiin talouselämän rationalisointia. Kuntayhtymässä tarkasteltiin perus-

sopimusta, mikä siinä on järkevää ja tärkeää, ja pitäisikö tehdä jotain.”

tapani ranki

90-luvun lama-Suomessa

koettiin iloisiakin tapahtumia,

kuten jääkiekon MM-kulta 1995.

100

Janne Jussila, Kimmo Mantela ja Jaana Vaskin:

Opiskelijana ja opettajana Keudassa

eudan ammattiopiston Mäntsä-län Lukkarinpolun apulaisrehtori Janne Jussila, Järvenpään Wärtsi-länkadun apulaisrehtori Kimmo Mantela ja Keudan aikuisopiston

kouluttaja Jaana Vaskin kuuluvat siihen Keu-dan henkilökuntaryhmään, joka on itse ai-koinaan opiskellut kuntayhtymään nykyisin kuuluvissa oppilaitoksissa. Kolmikko pistet-tiin muistelemaan menneitä.

Millaista ammatillinen opiskelu oli teidän aikananne ja miten se on muuttunut?Jaana Vaskin opiskeli vuonna 1978 Järven-pään emäntäkoulussa nykyisellä Sibeliuk-senväylällä. Sen jälkeen hän jatkoi opinto-ja samalla tontilla kotitalousopettajaopistos-sa. Vuonna 2000 ammattikorkeakoulun alku-aikoina hän opiskeli samassa paikassa työn ohella myös restonomiksi. ”Kun itse opiskelin, oli opiskelijoiden kes-ki-ikä aloittaessa nykyistä toista astetta kor-keampi, 18–20 vuotta. Meitä oli luokalla 48, mutta opiskelu sujui hyvin, sillä kaikilla oli kova motivaatio. Emäntäkoulu oli sisäoppi-laitos ja täällä oli pakko asua nimellistä kor-vausta vastaan. Ruuasta maksettiin erikseen. Opiskelijoita tuli eri puolilta Suomea ja tääl-

lä olivat kaikki murteet ja perinneruuat suloi-sesti sekaisin. Opettajaopiston aikana kävin koulua jo kotoa Hyvinkäältä käsin. Emäntäkoulussa opiskeltiin keskiviikkoi-sin teoriaa, mutta muut päivät kierrettiin käy-tännön työpisteissä: kodinhoidossa, keittiös-sä, kirjastovuorossa, puutarhassa, tontilla ole-vassa päiväkodissa… Opettajakoulutuksessa ollessani opiskeltiin samaan aikaan ammat-tiin ja opettajaksi, sillä tavalla opiskelu poik-kesi nykyisestä systeemistä. Aikuiskouluttajan näkökulmasta opiskeli-ja-aines ei juuri ole muuttunut omista opis-kelijavuosista. Työelämä on jo tuonut ai-kuisopiskelijoille viisautta ja motivaatiota. Toisaalta kouluttajilta vaaditaan paljon: rau-tainen ammattilaisuus korostuu, kun pitää saada lyhyessä ajassa opiskelijat omaksu-maan paljon uusia asioita. Ja nykyisin on tär-keää myös olla kiinnostunut opiskelijoiden henkilökohtaisista asioista. Laitteet ovat keittiöpuolen koulutukses-sa kehittyneet ja lisääntyneet todella pal-jon. Kaikkea ei enää tarvitse tehdä käsin it-se, mutta tekniset laitteet täytyy oppia hallit-semaan.”

Kimmo Mantela opiskeli Järvenpään Wärt-silänkadulla sähköasentajaksi 1984–1986.

”Asentajalinja oli kaksivuotinen, sillä työhar-joittelua ei vielä ollut. Oman alan kesätöihin kuitenkin pääsi tosi hyvin ja kaikki työllistyi-vät valmistumisen jälkeen. 16 opiskelijan ryh-mästä muistaakseni vain yksi keskeytti kou-lutuksen. Ensimmäinen vuosi oli teoriapai-notteinen ja toisena vuonna tehtiin enemmän käytännön töitä. Tekemistä oli paljon ja me opiskelijat myös halusimme tehdä ja oppia tekemään työt hyvin. Homma on nykyisin mennyt selvästi lep-summaksi kuin ennen ja moni asia on paljon enemmän opettajasta kiinni. Minun opiskelu-aikanani oli vielä selvää, että kaikki poissa-olot korvattiin tunti tunnilta. Nykyään jouste-taan liikaakin, eivätkä opiskelijat tahdo pitää kiinni edes tarkkaan sovituista asioista. Tek-niikka on sähköalallakin kehittynyt, mutta perustyö ei ole muuttunut.”

Janne Jussila opiskeli Mäntsälän Lukkarin-polulla autonasentajaksi 1990–1992.”Minunkin aikanani koulutus oli kaksivuoti-nen ja opiskelu oli hyvin säntillistä, poissa-oloja ei juuri tullut. Ensimmäisenä vuonna opiskeltiin maanantaista keskiviikkoon Jou-ko Mäkelän johdolla teoriaa ja torstaista per-jantaihin Jouko Hirnin opetuksessa työsalin puolella. Toisena vuonna sitten toisin päin.

K

101

Nykyisin yksi ongelma on se, että suurin osa uusista opiskelijoista ei ole suunnilleen ikinä koskenutkaan autoon korjausmielessä ennen kouluun tulemista. Ennen tällaisia opiskelijoi-ta oli vain pieni osa. Myös oma vastuu työn tekemisestä tahtoo nykyopiskelijoilta puut-tua, mikä on autoalalla jopa turvallisuuson-gelma. Liiallinen paapomislinja on pelottava, opiskelijat pitäisi saada tuntemaan oma vas-tuunsa. Ammatillisen opettajan työssä koros-tuukin nykyisin nuorisoasteella kasvatusteh-tävä.”

Miten päädyit opettajaksi ja miten koet Keudan työnantajana?Jaana: ”Emäntäkoulun aikana ajattelin, että opettajaksi en rupea. Niin vain pääsin ensin opettajaopistoon ja sieltä kurssin parhaana valmistuttuani heti opettajaksi vuonna 1982 ja tänne jäin. Pitkään talossa olleena olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen päässyt kuorimaan kermat päältä eli valikoimaan sel-laisia opetusalueita, jotka minua itseäni ovat kiinnostaneet. Kokeilin ammattikorkeakou-lun alkuaikoina myös sen puolen opettamis-ta, mutta palasin muutaman vuoden jälkeen takaisin toiselle asteelle. Keuda tarjosi minulle mielenkiintoisen mahdollisuuden kehittymiseen ja irtiottoon,

minun tarinani

kun lähdin ammattikorkeajakson jälkeen Keudan Nurmijärven yk-sikköön töihin kahdeksi vuodek-si 2000-luvun alussa. Se ei huono reissu ollutkaan, sillä löysin siel-tä hyvän miehen. Toivoisin, että Keuda kannustaisi henkilökuntaa työnkiertoon enemmänkin.”Kimmo: ”Sähköasentajaksi val-mistuttuani minulla oli kiire töi-hin. Myöhemmin kuitenkin opis-kelin työn ohella teknikoksi se-kä insinööriksi ja hankin opetta-jan pätevyyden, joten opettajan ammatti vaihtoehtona alkoi kiin-nostaa. Vuonna 2003 sain tiedon, että vanhassa opinahjossani oli-si alan opettajan työtä tarjolla ja tartuin tilaisuuteen. Olen tyyty-väinen siihen, että olen päässyt etenemään Keudassa nopeasti, koska olen ollut valmis ottamaan haasteita vastaan. Vuoden opetta-juuden jälkeen minusta tuli pariksi vuodeksi osastonjohtaja, sitten koulutuspäällikkö ja nyt vuoden 2012 alusta apulaisrehtori.”Janne: ”En todellakaan osannut opiskeluai-kana kuvitella, että olisin täällä joskus töis-sä. Valmistuttuani lähdin armeijaan ja sen jäl-keen ajoin viisi vuotta linja-autoa. Siihen kyl-

lästyttyäni lähdin Turkuun opiskelemaan au-totekniikkaa ja opiskelujen loppuvaiheessa minua alettiin kysellä sijaiseksi Mäntsälän au-topuolelle. Olen ollut täällä töissä nyt vuo-desta 2003. Pari vuotta sitten aloitin osaston-johtajana auto-osastolla ja vuoden 2012 alus-ta Lukkarinpolun apulaisrehtorina. Pienenä koulutusyksikkönä hieman jännitämme kun-tayhtymän kehitystä, mahtaako se johtaa jol-lain aikavälillä koulutusten keskittämiseen?”

Janne Jussila, Jaana Vaskin ja Kimmo Mantela.

1993 1994 1995 1996 1997

Autolautta Estonia upposi 28. syyskuuta Itämerellä.

Suomen jääkiekkomaa-joukkue voitti ensimmäi-sen maailmanmestaruuten-sa Ruotsissa järjestetyissä jääkiekon MM-kilpailuissa. Loppuottelussa isäntämaa kukistui numeroin 4-1.

Lola Odusoga valit-tiin Miss Suomeksi. Samana vuonna hän ylsi kolmannelle sijalle Miss Universum -kilpailussa.

Yleinen hätänumero 112 otettiin käyttöön myös Suomessa.

Steven Spielbergin elokuva Jurassic Park.

Kuntayhtymän nimeksi Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymä.

Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos ja Järvenpään kotitalousopettajaopisto mukaan kunta-yhtymään. Ammattikorkeakoululaki tuli voimaan.

1999 2000

1993–2002Lamakaudesta kohti uudenlaista koulutuksen kenttää

1998 20022001

Televisioon syntyi uusi genre: tosi-tv. Sen menestystä siivittivät muun muassa Selviytyjät ja Big Brother.

Apple julkaisi suuren suosion saaneen iMac-kotitietokoneen.

Euroopan unioni otti käyt-töön yhteisen valuutan, eu-ron, joka syrjäytti 12 maan kansallisen valuutan.

Tarja Halosesta presidentti.

Pekka Halosen akatemia liittyi kuntayhtymään.

Kuntayhtymän koulutus alkoi Sipoossa.

Koulutuksen ylläpitäjistä tuli koulutuksen järjestäjiä.

Viimeistään nyt kaikki toisen asteen koulutukset olivat kolmivuotisia.

Päivähoitoharjoittelua Tuusulassa 90-luvun alussa.

105

-luku oli varsinainen koulutuslainsäädännön muutoskausi. Vuonna

1978 säädetystä keskiasteen koulunuudistuk-sesta oli siirrytty 1980-luvulla koulutuslinjoi-hin, joissa 26 peruslinjan kautta erikoistut-tiin johonkin valittavina olleista 260 erikois-tumislinjasta. Valtioneuvosto päätti koulutuk-sen mitoituksesta apunaan opetusministeriön alaiset neuvottelukunnat, joissa työmarkkina-järjestöt olivat mukana. Samalla vuosikym-menellä alkoivat erilaiset nuorisoasteen kou-lutuskokeilut, joissa ammatillisia ja yleissivis-täviä opintoja yhdistettiin eri oppilaitoksis-ta. Myöhemmin tätä ryhdyttiin nimittämään kaksoistutkinnon suorittamiseksi ja vuodes-ta 1995 lähtien useamman tutkinnon yhtäai-kaisesta suorittamisesta tuli vakiintunut osa ammatillista koulutusta. Vuonna 1987 annet-tiin laki ammatillisista oppilaitoksista. Päätös-valtaa hajautettiin ja esimerkiksi oppilaskun-nat mainittiin lainsäädännössä. Oppilaitosten johtosäännöt ja järjestyssäännöt uudistettiin ja ryhdyttiin puhumaan ammattioppilaitok-sista 1.8.1987 lähtien. Kolmen vuoden päästä oli vuorossa la-ki ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista. Yleisenä koulutusta ohjaavana kehityksenä ryhdyttiin puhumaan elinikäisestä kouluttau-tumisesta ja jatkuvasta täydennyskoulutuk-

sesta. Näyttötutkinnot luotiin mittaamaan si-tä, kuinka onnistuneesti teoriaopetuksen tie-dot onnistuttiin toteuttamaan työelämän käy-tännön tilanteissa. Kaikille pyrittiin antamaan tasavertaiset opiskelumahdollisuudet opiske-lijan asuinpaikasta riippumatta. Heti seuraava koulutusuudistus jäi tästä tavoitteesta. Kun ammattikorkeakouluja ryh-

dyttiin 1990-luvulla perustamaan, ei ainakaan niiden väliaikaisvaiheessa maantieteellisillä seikoilla ollut kovin merkittävää painoarvoa. Ensimmäisissä vuoden 1991 ammattikorkea-koulukokeiluissa (22 kpl) oli mukana kaik-kiaan 85 ammatillista oppilaitosta. Ammatti-kasvatushallitus keskushallintovirastona tu-li tiensä päähän vuonna 1991. Se yhdistettiin

Lakimuutosten suma

1990

Opiskelijoiden arkiseen aherrukseen 90-luvun lainmuutokset eivät juuri vaikuttaneet.

106

Kouluhallituksen kanssa Opetushallituksek-si. Kolmas saman vuoden uudistus oli työvoi-mapoliittisen aikuiskoulutuksen vakinaistu-minen. Seuraavana oli vuorossa 1994 annettu ammattitutkintolaki, jossa ammatillisista päte-vyystutkinnoista siirryttiin ammattitutkintoi-hin ja erikoisammattitutkintoihin. Kansainvä-lisyyden lisääntyminen koulutuksessa näkyi lainsäädännössä vuonna 1994 annetussa lais-sa yleisistä kielitutkinnoista. Kaikissa oppilai-toksissa oli heti vuosikymmenen alusta läh-tien kansainvälistä harjoittelua jossain muo-dossa. Harjoittelua varten kuntainliiton bud-jettiin varattiin oma määräraha vuodesta 1992 lähtien. Aloittavilla luokilla otettiin käyttöön uusia opetussuunnitelmia syksyllä 1995. Lukio ja ammattikoulutus lähentyivät toisiaan, ja kah-den tutkinnon yhtäaikainen suorittaminen tuli mahdolliseksi. Samalla valinnaiskurssien tarjontaa alueen keskiasteen oppilaitoksissa lisättiin. Opintojen yhdistäminen sai suosiota, ja vuonna 1999 ns. kaksoistutkintoja suoritet-tiin yli 300. Laki ammattikorkeakoulututkinnoista an-nettiin vuonna 1995 ja seuraavan vuoden syksyllä vakinaistettiin yhdeksän ammattikor-keakoulua. Sittemmin ammattikorkeakouluja perustettiin lisää ja niitä on myös yhdistelty isommiksi kokonaisuuksiksi.

”Vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja sen keskeiset pe-

riaatteet vapaasta tavaroiden, työvoiman ja pääoman liikkuvuudesta

synnytti aivan erilaisen tarpeen koulutukselle. Oli yhteiset työmark-

kinat, joten tarvittiin edellytyksiä liikkua siellä, kielitaitovaatimukset

kasvoivat. Eurooppalaisittain ajatellen Suomessa oli tolkuttoman pal-

jon ylioppilaita, joita korkeakoululaitos ei kyennyt ottamaan vastaan.

Suomalaiset saivat ammattikorkeakoululaitoksen perustamisvaiheessa

eräänlaisen lentävän lähdön, kun oli paljon peruskoulutettuja nuoria,

jotka voitiin suoraan vetää ammattikorkeakoulutukseen. Piti jopa aset-

taa rajoitus, ettei ylioppilaiden määrä saa ylittää 70 prosenttia, jotta tur-

vattaisiin koulutustie myös pitkää ammatillista linjaa suorittaville.”tapani ranki

sälässä alkoi teräsrakentajakoulutuksen ko-keilu, Järvenpäässä vaatetusalan kokeilu sekä kaikille yhteisten aineiden opetuskokeilu ja Keravalla ylioppilaspohjaisen koelaitoslabo-rantin koulutuksen kokeilu. Samaan aikaan kaikilla kuntainliiton paikkakunnilla laadit-tiin oppilaitoskohtaisia opetussuunnitelmia. Järvenpäässä voitiin keskittyä uudenlaiseen

Laman pyörteissäKeskellä lama-aikaa astui tuntikehysjärjestel-mä voimaan. Se tarkoitti viikkotyöajan rajoitta-mista 35 tuntiin ja samalla jaksojärjestelmään siirtymistä. Opetustoiminta kehitettiin uusiin käytäntöihin paremmin sopivaksi. Lukion ja ammatillisen opetuksen yhdistäviä opintoja kokeiltiin Kellokosken lukion kanssa. Mänt-

107

opettamiseen ja omaksumiseen uusituissa ti-loissa, kun kaksi vuotta kestänyt rakennus-projekti valmistui. Oppilaitoksen tilat oli nyt kokonaan uusittu. Nurmijärven 80 opiskelijaa sen sijaan työskentelivät rakennustyömaalla, sillä siellä tilojen saneeraus oli vasta alussa, ja sen toinen vaihe vuonna 1991 vuorossa. Seu-raavana lukuvuonna kolmannessa vaiheessa saneerattiin rakennusosaston tiloja.

AmmattikoulutusyhtymäksiKunnallislaki uudistui vuonna 1991. Sen vaikutuksesta jäsenkuntien valtuustot kä-sittelivät ja hyväksyivät Keski-Uudenmaan ammat tikoulutusyhtymän perussopimuksen. Vuo desta 1993 lähtien ammatillisen kou-lutustoiminnan järjestämisestä vastasi Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymä. Samassa yhteydessä aiemmat johtosään-nöt yhdistettiin keväällä 1993 kuntayhtymän hallintosäännöksi. Jo ennen näitä muutoksia oli siirrytty uuteen talousarviomalliin, joka pohjautui tulosohjausjärjestelmään. Koulutukselle oli lamavuosina kysyntää ja erityisesti tietotekniikan opetukseen oli tu-lijoita. Nurmijärvellä aloitettiinkin tietokone-mekaanikon opetusryhmä. Oppilaitoskou-lutuksen rinnalle tuli työvoimapoliittinen ai-kuiskoulutus, jota Uudenmaan läänin työvoi-mapiiri tilasi.

Kuntayhtymässä keskityttiin koulutuksen alueellisen ylläpitojärjestelmään selvitystyö-hön. Oppilaitosten kesken pohdittiin yhteis-työn lisäämistä, kansainvälistä toimintaa ja säästötoimia Keski-Uudenmaan oppilaitok-sissa. Samoja asioita pohdittiin valtakunnan tasollakin. Lama-aikana tehtiin muutoksia opetuslin-joihin tarpeen mukaan. Mäntsälässä esimer-kiksi päättyi teräsrakentajakoulutuksen ko-keilu, josta siirryttiin ennakoivaan koulutus-rakenteeseen metalli- ja autoalalla. Nurmijär-vellä annettiin paljon erityisesti tietotekniikan opetusta ja työvoimakoulutusta. Ruokatalou-den perustutkintolinja muuttui suurtalousko-kin linjaksi ja sähkötekniikan koulutuksessa erikoitumislinjana oli tietotekniikka. Samaan aikaan oli tekeillä saneerauksen neljäs vaihe, jossa vuoden 1994 kesällä valmistui tilat me-talli- ja putkiasentajalinjalle.

Rehtorista johtajaksiKuntayhtymän toiminta oli laajentunut vuon-na 1994 jo niin suureksi, että toimintakerto-muksessa tarvittiin monta riviä kuntayhty-män tarkoituksen esittämiseen. Sen mukaan: ”Kuntayhtymän tarkoituksena on huolehtia jäsenkuntiensa asukkaiden ja elinkeinoelä-män kannalta tarpeellisen keskiasteen am-matillisen koulutuksen ja ammatillisen ai-

Henkilökuntaa hiihto-

retkellä 90-luvulla.

108

kuiskoulutuksen järjestämisestä ylläpitämällä Järvenpään, Keravan, Mäntsälän ja Nurmijär-ven ammattioppilaitoksia, Tuusulan sosiaa-lialan oppilaitosta ja Keravan kauppaoppilai-tosta niille hyväksytyn koulutustehtävän mu-kaisin ehdoin tai tarvittavia koulutuspalvelu-ja ostamalla. Kuntayhtymällä on myös oikeus myydä tuottamiaan koulutuspalveluja tai nii-den oheispalveluja. Kuntayhtymän tehtävä-nä on myös huolehtia oppisopimuskoulutuk-sen paikallishallinnosta Järvenpään, Keravan, Mäntsälän, Nurmijärven ja Tuusulan alueella.” Toukokuun 26. päivänä 1994 perustettiin kuntayhtymän johtajan virka ja oppilaitosten apulaisrehtorien tehtävät lakkautettiin. Johta-jaksi siirtyi Pentti Rauhala. Seuraavat muutok-set aiheutti uusi kuntalaki, joka toi mukanaan muun muassa liikekirjanpitomallin. Uusi pe-russopimus hyväksyttiin omistajakunnissa ja myös yhtymävaltuusto antoi sille oman hy-väksyntänsä huhtikuussa 1997. Laki ammatillisesta koulutuksesta uudis-tui sekin. Vuonna 1999 voimaan tulleen lain mukaan kuntayhtymän asema muuttui kou-

lutuksen ylläpitäjästä koulutuksen järjestäjäk-si. Muutos toi mukanaan aiemmin valtiolle kuulunutta päätösvaltaa. Järjestämislupa sal-li koulutuksen antamisen 2 700 opiskelijalle. Kuntayhtymän strategiaa, arvoja ja visioi-ta laadittiin läpi vuosikymmenen 1990. Uusi yhtymästrategia hyväksyttiin vuonna 2001.

Kunnallistamistoimet Yhtymähallituksen puheenjohtaja opintojoh-taja Tapani Ranki oli jäsenenä Uudenmaan lääninhallituksen asettamassa valtion amma-tillisten oppilaitosten ylläpitojärjestelmän ke-hittämistä selvittävässä työryhmässä. Työryh-män tavoitteena oli laajempi seudullinen hal-linto ammattikorkeakoulujen toteuttamiseksi sekä yhteistoiminta esimerkiksi terveyden-huollossa ja sosiaalialalla. 1980- ja 1990-lu-kujen vaihteessa Ammattikasvatushallitus pa-tisti aloittamaan sairaanhoitajakoulutuksen kuntainliitossa. Asiaa valmisteltiin, kunnes la-ma hiljensi keskustelut koulutustarpeesta. Sa-moin oli suunnitelmia teknisen oppilaitoksen perustamiseksi Helsingin sivupisteenä.

1990-luvun alkupuolella suun-niteltiin ja rakennettiin kuntayh-

tymän yhteistä tietoverkkoa. Kun pi-ti saada lyhyt ja ytimekäs domain-ni-mi, kyseltiin meiltä ATK-tuen piiris-tä ehdotuksia. En muista, oliko nii-tä monta muuta, mutta ehdotukseni KEUDA valittiin. Yritin saada sanois-ta Keski-Uudenmaan ammattikoulu-tusyhtymä lyhenteen, tavallaan mi-tään tarkoittamattoman sanan. Nyt kun miettii, niin olisihan se voinut olla vaikka KEUDAM.”

juHani Virtanen,

atk-tukihenkilö

minun muistoni

”

109

mmatillisten oppilaitosten ra-hoituslaki muuttui 1993 ja se tuli voimaan 1994. Valtion-osuus koulutuksen ylläpitä-jille maksettiin laskennallisen

yksikköhinnan perusteella, jota tarkistettiin neljän vuoden välein. Kotikunnan maksu-osuus oli kaikissa kunnissa samansuuruinen ja se maksettiin suoraan ylläpitäjille. Tämä oli suuri helpotus kuntainliiton rahaliikenteessä. Kun oppilaitoksia tuli lisää, kuntainliiton rahaliikennekin kasvoi. Oppilaitoksien työ-toiminta tuotti varsin hyvin ja sitä kehitet-tiin kovasti. Jäsenkuntien kanssa päästiin so-pimukseen siitä, että työtoiminnasta saatuja tuloja sekä yksikköhinnasta jäänyttä ylijää-mää ei tarvitse palauttaa jäsenkunnille, vaan tuotto käytetään oppilaitoksien toiminnan kehittämiseen ja rahoituksen turvaamiseen. Tämä innosti myös entisestään opettajia ke-hittämään työtoimintaa. Jäsenkuntien kanssa sovittiin myös, että niiltä ei peritä investoin-teihin kuntien osuutta, mutta ei myöskään jäsenkunnille palauteta ylijäämiä. Tämä hel-potti suuresti kuntainliiton rahatilannetta ja se innosti oppilaitoksia entisestään kehittä-mään toimintaansa. Tämä menettely välittyi myös muiden ammattioppilaitoksien ylläpi-täjien toimintaan luottamushenkilöiden kou-lutuspäivien välityksellä, mikä ei miellyttä-

nyt muita ammatillisten oppilaitoksien yllä-pitäjiä.

Menojen ryhmitys ja toteutuminen

ammatillisissa oppilaitoksissa 1990

mk/oppilas %

Hallinto 4.041 9

Opetus 25.617 59

Ruokailu 3.148 7

Kuljetus 1.504 4

Kiinteistö 9.253 21

Käyttömenot yht. 43.778 100

Oppilasta kohden käyttömenot kasvoivat kymmenessä vuodessa 66 %. Opetuksen me-not, suurin yksittäinen kuluryhmä, kasvoi vastaavana aikana 73 %. Kuntainliiton rahoitus 90-luvulla oli var-sin hyvä, vaikka jäsenkunnilta ei enää mak-suosuutta investointeihin perittykään. Tul-tiin toimeen valtionosuudella ja oppilaitok-sien työtoiminnan tuloilla. Taloudelliseen toimintaan kiinnitettiin erityistä huomiota. Pieniä opetusryhmiä yhdistettiin ja opinto-linjojen valintaan kiinnitettiin enemmän huo-miota. Alueen koulutustarve oli hyvin tärkeää toteuttaa, mutta jos jokin linja jatkuvasti po-ti oppilaspulaa, linja lakkautettiin. Se aiheut-ti opettajien keskuudessa närää, mutta asiaan sopeuduttiin.

Kunnallisten oppilaitosten rahoituslaki muuttui 80–90 luvun vaihteessa. Valtionosuu-den piiriin tulivat myös oppilaiden koulumat-kat sekä huonetilojen vuokrat ja vuokra-ar-vot. Koska kuntainliitolla oli paljon kiinteistö-jä, tulo oli merkittävä. Toki rakennusten kun-nossapito toi jatkuvasti myös menoja lisää. Merkittävin muutos rahoituslaissa oli se, että valtioneuvosto vahvisti etukäteen vuosittain todennäköisten keskimääräisten kustannus-ten perusteella ne yleiset perusteet, joiden mukaan Ammattikasvatushallitus vahvisti eri-tyyppisiä oppilaitoksia koskevat oppilasta kohden maksettavat käyttökustannukset. Val-tionosuus käyttökustannuksiin myönnettiin kantokykyluokituksen mukaan. Kantokykyluokkia oli kymmenen. Ensim-mäisessä se oli 86 % ja kymmenennessä 51 %. Tämä käyttöönotettu laskentajärjestel-mä helpotti kuntainliiton oppilaitoksien me-nojen ennakointia. Yksi tulonlähde kuntain-liiton toiminnassa olivat korkotulot. Kuntain-liitolle oli kertynyt pikkuhiljaa merkittävä ra-hasto. Niinpä tileillä ollut reservi sijoitettiin tietyksi ajaksi. Mikäli näköpiirissä ei ollut suurempaa käyttötarvetta, sijoitus oli pitem-piaikaista, mutta myös lyhytaikaisia sijoituk-sia oli, joista lyhin oli viikonlopun yli sijoi-tus. Suurin tuotto lyhytaikaiselle sijoituksel-le oli 36 %.

talouden kehitys 90-luvulla

a

110

Pitempiaikaisten lainojen korot rahalaitoksis-ta olivat 80- ja 90-luvun vaihteessa 11–12 %. Rakentamiseen kuntainliitto käytti tuohon ai-kaan kuntatodistuslainoja, joita sai hieman edullisemmin kuin tavallisia pankkilaino-ja. Tuohon aikaan käytettiin myös ulkomais-ta rahaa, mutta kuntainliitto ei lähtenyt jär-jestelyyn, vaikka jäsenkunnat menivätkin sii-hen mukaan. Jos olisi menty, devalvaatio olisi tuonut miljoonien loven kuntainliiton silloi-seen rahoitustarpeeseen. Investoinnit vuosina 1990–2000Rakennustoiminta oli näiden vuosien aikana vilkasta. Nurmijärven ammattioppilaitos liitet-tiin kuntainliittoon. Oppilaitosta saneerattiin ja laajennettiin useaan otteeseen. Järvenpään ammattioppilaitosta saneerattiin ja laajennet-tiin. Sosiaalialan oppilaitos rakennettiin Tuu-sulan kuntaan, kunnan lahjoittamalle tontille. Keravan kauppaoppilaitos, joka toimi aluksi vuokratiloissa Klondyke-talossa sai val-tioneuvostolta rakentamisluvan 1997. Raken-nuspaikasta käytiin useita neuvotteluja Kera-van kaupungin kanssa ja niin sitten oppilai-tos päätettiin rakentaa Keravan keskustaan, Nikkarin koulun tontille. Urakoitsija luovutti rakennuksen rakennuttajalle 31.05.1999. Pekka Halosen akatemia Tuusulasta liitet-tiin kuntainliittoon. Oppilaitos saneerattiin ja

laajennettiin nykyaikaiseksi oppilaitokseksi. Edellä mainitut investoinnit tarvitsivat paljon rahaa. Kaikkiin näihin kohteisiin saatiin valtion-osuus, joka oli keskimäärin n. 40 % raken-nushankkeiden kokonaiskustannuksista. Lo-pun rakentamisesta maksoi kuntainliitto sääs-töillä ja lainoituksella. Jäsenkunnat eivät enää osallistuneet rakennushankkeiden rahoituk-seen, kuten oli yhteisesti sovittu. 90-luvun loppupuolella kuntayhtymään liitettiin valtionoppilaitoksista Kotitalousopet-tajaopisto Järvenpäästä ja Saaren maatalous-oppilaitos Mäntsälästä. Näiden oppilaitosten saneeraustyö aloitettiin asteittain. Saaren op-pilaitoksen saneeraus toteutui nopeammin, koska saneerausta voitiin rahoittaa metsästä saaduilla myyntituloilla. Keskitetyt palvelut kuntayhtymässäKeskitettyihin palveluihin kuuluivat toimisto-, ruokailu- ja kiinteistöpalvelut. Nämä organi-saation osat siirrettiin rehtorin alaisuudesta talousjohtajan alaisuuteen. Näin rehtorit sai-vat enemmän aikaa oppilaitoksensa opetuk-sen kehittämiseen ja oppilasmäärien kasvat-tamiseen. Keskitettyjen palveluiden yksi tavoite oli tehokkuus. Toimistopalvelut mitoitettiin op-pilaitoksen toiminnan laajuuden mukaan.

Ruokailupalvelut määräytyivät ruokailijamää-rän mukaan ja siivouspalvelut siivottavien ne-liöiden mukaan. Tunnuslukuja saatiin jäsen-kuntien vastaavista palveluista ja niitä käytet-tiin vertailulukuina oppilaitoksen vastaaviin toimintoihin, myös päinvastoin. Tuotettujen palveluiden tavoitteena oli ta-loudellisuus, kustannuksien tuli kilpailla tar-jottujen ostopalvelujen hintojen kanssa. Tässä vertailussa onnistuttiinkin ja siksi siivous- ja ruokahuoltopalvelut tuotettiin itse. Vähitellen vertailulukuja ruvettiin saamaan myös muil-ta ylläpitäjien ammatillisilta oppilaitoksilta.

Vertailu ammattioppilaitoksista vuodelta 1990, mk/opiskelija

Kuntayhtymä Ka 22 kunta- yhtymästä

Opetus 25.617 30.138

Hallinto 4.041 4.755

Ruokailu 3.148 3.703

Kuljetus 1.504 1.770

Kiinteistö 9.253 10.887

Käyttömenot yht. 43.778 51.253

Myös muissa kuntayhtymissä keskitetyt pal-velut irrotettiin opetuksesta, jolloin vertailu-ja oli entistä helpompaa suorittaa ylläpitäjien välillä.

111

Keudan opiskelijamäärät 1962–2011

1962

19

63

1964

19

65

1966

19

67

1968

19

69

1970

19

71

1972

19

73

1974

19

75

1976

19

77

1978

19

79

1980

19

81

1982

19

83

1984

19

85

1986

19

87

1988

19

89

1990

19

91

1992

19

93

1994

19

95

1996

19

97

1998

19

99

2000

20

01

2002

20

03

2004

20

05

2006

20

07

2008

20

09

2010

20

11

0

1 000

2 000

3 000

4 000

47

47

155

23

0

330

34

2

34

3

34

4

345

346

347

348

349

350

351

352

360

3

80

4

00

4

28

498

550

6

00

6

50

74

2

862

8

53

1 137

1

284

1 550

1 81

3

1

972

2

04

3

2 62

1

2

703

2

818

2

939

3 1

15

3

217

2

696

2 8

30

2

957

3 0

97

3

197

3 3

12

3 3

91

3

458

3 6

66

4

036

4 2

50

Keravan ja Mäntsälän sivukoulut

tuusulan sosiaalialan oppilaitos

Oppi-sopimus-toimisto

nurmijärven ammat-tikoulu ja Keravan kauppa oppilaitos

Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos ja järven-pään kotitalousopettajaopisto

Pekka Halosen akatemia

espoon-Vantaan amk

Sipoon enter

112

ahdeksankymmentäluvun ja yh-deksänkymmentäluvun vaihde merkitsi kuntayhtymälle merkit-tävää laajenemisen aikaa. Kun-tayhtymän alueella sijaitsevien

valtion oppilaitosten kunnallistaminen oli uusien oppilaitosten perustamisen ohella osa tätä kehitystä. Valtiovalta oli 1980-luvun lo-pulla asettanut tavoitteeksi oppilaitosten yl-läpitäjäyhteisöjen suurentamisen, oppilaitos-ten lukumäärän vähentämisen sekä valtion luopumisen ammatillisen koulutuksen yllä-pidosta. Hyväksymässään koulutuksen kehit-tämissuunnitelmassa valtioneuvosto aset-ti 18.3.1993 tavoitteeksi kaikkien valtion op-pilaitosten kunnallistamisen vuosina 1994–1995. Uudenmaan läänin maaherran asetta-ma lääninsivistysneuvos Pekka Silventoisen johtama työryhmä teki esityksensä läänissä sijaitsevien valtion oppilaitosten kunnallista-misesta 1.2.1994. Yhtymähallituksen puheen-johtaja Tapani Ranki oli mainitun työryhmän jäsen. Valtioneuvosto teki 11.8.1994 periaate-päätöksen oppilaitosten kunnallistamisessa noudatettavista periaatteista vuonna 1995. Lähtökohtana oli, että koulutustehtävän siirtyessä kunnalliselle ylläpitäjälle oppilai-tosten kiinteistöt ja irtaimisto sekä koulutus-tehtävän edellyttämässä laajuudessa opetus-

maatilat luovutetaan kunnalliselle ylläpitäjälle korvauksetta. Opetusmetsät jäivät päätöksen mukaan valtion omistukseen, mutta oppilai-tos sai niihin käyttöoikeuden hyväksytyn met-sätaloussuunnitelman puitteissa. Opetusmaa-tilojen välittömästi taaja-asutuksen yhteydes-sä olevat yhdyskuntarakentamisen kannalta erityisen arvokkaat maa-alueet jäivät valtiol-le. Valtion aloittamat rakennushankkeet to-teutettiin päätöksen mukaan loppuun valtion rahoittamina. Vuokratilojen ostamiseen voi-tiin myöntää jälkirahoitusta. Henkilökunnan aseman turvasi osaltaan valtioneuvoston pää-tös 15.6.1994 eräistä eläkejärjestelyistä valtion oppilaitoksia kunnallistettaessa. Vääntöä maista ja metsistäValtiovalta käytti tavoitteensa saavuttamisek-si sekä porkkanaa että keppiä, sillä vuodesta 1994 alkaen kunnat joutuivat maksamaan ko-tikuntaosuuden myös valtion oppilaitoksissa opiskelevista kunnassa kirjoilla olevista oppi-laista. Samaan aikaan kotikuntalain muutos mahdollisti opiskelijalle kirjojen siirron opis-kelukuntaan, mikä huoletti erityisesti Järven-päätä, jossa oli valtakunnallisia oppilaitoksia. Kotikuntakorvausvelvollisuuden laajennuk-sen johdosta valtion oppilaitosten kunnal-listaminen ei aiheuttanut enää kunnille lisä-menoja. Yhdyskuntarakentamisen kannalta

erityisen arvokkaiden maa-alueiden mainin-taa valtioneuvoston päätöksessä voisi kutsua Lex Järvenpääksi, sillä Järvenpään kaupunki oli pitkään halunnut rakennusmaaksi Maa-talousnormaalikoulun peltoja, mikä tuolla päätöksen kohdalla estettiin. Se toteutui vuo-sikymmeniä myöhemmin pakkolunastuksen kautta. Jäsenkuntien kanssa neuvoteltiin valtion oppilaitosten kunnallistamisesta lääninhal-lituksen suunnitelman sekä Mäntsälän maa-talous- ja puutarhaoppilaitoksen esityksen (14.10.1993) pohjalta useaan otteeseen vuo-sina 1993–1994. Jäsenkuntien suhtautumi-nen alueen valtion oppilaitosten kunnallis-tamiseen oli myönteinen edellyttäen, että se ei lisäisi kuntien kustannuksia. Investointi-menotkin voitiin osittain rahoittaa opiskelija-kohtaiseen valtionosuuteen sisältyvällä inves-tointilisällä. Pettymys kuntayhtymälle oli, et-tä vuoden 1994 jälkeisissä kunnallistamisissa metsät ja maa-alueet jätettiin valtion omistuk-seen, mikä oli muutos ensimmäisiin kunnal-listamisiin verrattuna. Rukkaset HyvinkäältäSuunnitelmat kuntayhtymän laajentamises-ta olivat edellistä laajemmatkin. Yhtymähal-lituksen puheenjohtaja Tapani Ranki esit-ti 17.11.1993 omistajakuntien johdon kanssa

Valtion oppilaitosten kunnallistamisen käänteet

K

113

pidetyssä neuvottelussa, että tarkoituksenmu-kaisin ratkaisu olisi muodostaa Keski-Uuden-maan ja Hyvinkään käsittävä kuntayhtymä, joka ottaisi ylläpitääkseen alueen sekä kun-nalliset että valtion oppilaitokset. Jäsenkun-nat ottivat tähän periaatteessa myönteisen kannan, mutta Hyvinkään kaupunki ei läm-mennyt asialle. Laajemman kuntayhtymän muodostamis-tarve liittyi siihen, että valtio oli 1990-luvun alussa muodostanut Järvenpäässä sijaitsevas-ta Maatalousnormaalikoulusta ja Hyvinkään maatalousopistosta Uudenmaan maaseutuo-pisto-nimisen valtion oppilaitoksen. Opetus-hallituksen alan koulutuksen johtajan Veik-ko Aution, joka oli Maatalousnormaalikoulun entinen rehtori, suunnitelmiin kuului myös Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitok-sen liittäminen Uudenmaan maaseutuopis-toon. Hän kaavaili ensivaiheessa Uudenmaan maaseutuopiston ylläpitäjäksi valtioenemmis-töistä osakeyhtiötä. Myöhemmin 25.10.1994 hän esitti opetusministeriössä pidetyssä neu-vottelussa kuntayhtymän ja Hyvinkään edus-tajille koko Uudenmaan maaseutuopiston siirtämistä kuntayhtymän omistukseen. Mänt-sälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos ei ol-lut halukas liittymään Uudenmaan maaseutu-opistoon, vaan teki 14.10.1993 kuntayhtymäl-le esityksen siirtymisestä kuntayhtymän yllä-

pidettäväksi. Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilai-tos perusteli Mäntsälän kunnan tukemana liit-tämistä kuntayhtymään Mäntsälän suuntautu-misella Keski-Uudellemaalle, puutarhaope-tuksen pääkaupunkiseutuun pohjautuvalla oppilaspohjalla, Uudenmaan maaseutuopis-ton hallinnon keskeneräisyydellä, kuntayhty-män hallinnon toimivuudella sekä maaseutu-opiston yksiköiden tappiollisuudella. Valtion oppilaitosten kunnallistamisen etuina kuntayhtymän päätösasiakirjojen pe-rusteluissa mainitaan mahdollisuus vaikuttaa paremmin alueen koko ammatillisen koulu-tuksen kehittämiseen, valtiovallan suunnitel-mat antaa laajoille kuntayhtymille enemmän päätäntävaltaa sekä paremmat edellytyk -set ammattikorkeakoulutoiminnan saamiseen alueelle sekä ammatillisen opettajakoulutuk-sen säilymiseen alueella. Yhtymävaltuusto päätti 12.10.1994 esit-tää opetusministeriölle Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen kunnallistamista 1.1.1995 lukien sekä Järvenpään kotitalous-opettajaopiston sekä Uudenmaan maaseutu-opiston Järvenpään ja Rajamäen toimipaik-kojen kunnallistamista 1.8.1995 lukien. Raja-mäen toimipaikka tuli mukaan suunnitelmiin muita yksikköjä myöhemmin toimipaikan henkilöstön esityksestä. Uudenmaan maa-

Järvenpään kotitalousopettajaopiston henkilö-

kuntaa 90-luvulla, osa esiintymisvaatteissa.

114

seutuopiston pilkkominen ei sopinut valtio-vallan suunnitelmiin, vaan koko Uudenmaan maaseutuopisto päätettiin opetusministeriön päätöksellä 30.3.1995 siirtää Hyvinkään kau-pungin omistukseen. Tämä loi hieman erikoi-sen tilanteen, kun keskelle Järvenpään kau-punkia muodostettiin Hyvinkään kaupungin ylläpitämä toimipiste, joka kuitenkin varsin pian lopetettiin. Järvenpään kotitalousopettajaopisto ja Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos siirtyivät 1.8.1995 kuntayhtymän omistuk-seen. Opiskelijamäärä kasvoi noin 700 opis-kelijalla ja henkilöstö noin 100:lla. Työsuhtei-nen henkilöstö siirtyi liikkeen luovutussään-nösten mukaisesti, virkasuhteiset joutuivat irtisanoutumaan valtiolta. Kaikille taattiin en-tisten palkka- ja lomaetujen säilyminen. Ei uutta opistokoulutusta kuntayhtymäänValtion oppilaitosten kunnallistamisvaihee-seen kytkeytyi muitakin merkittäviä muu-toksia. Valtiovallan oppilaitosten lukumää-rän vähentämistavoitteen toteuttamiseksi lak-kautuslistalla ollut Mäntsälän ammattioppilai-tos ja kunnallistettu Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos yhdistettiin kunnallistami-sen tapahtuessa 1.8.1995 Mäntsälän ammat-tiopistoksi. Mäntsälän ammattioppilaitoksen

rehtori Erkki Virtanen siirtyi Keravan ammat-tioppilaitoksen rehtoriksi Lauri Höltän jää-dessä eläkkeelle. Järvenpään kotitalousopettajaopistossa annettava ammatillinen opettajankoulutus siirtyi Jyväskylän ammattikorkeakoulun am-matilliseen opettajakorkeakouluun toimintaa valtakunnallisesti keskitettäessä. Eläinlääke-tieteellistä korkeakoulua uhkasi siirto Kuopi-oon. Se kuitenkin päättyi korkeakoulun siir-tymiseen Helsingin yliopiston tiedekunnaksi. Samassa yhteydessä Mäntsälän Hautjärvellä sijaitseva eläinklinikka siirtyi Mäntsälän maa-talous- ja puutarhaoppilaitokseen kuntayh-tymän vuokralaiseksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan lisäänty-mistieteiden laitoksena, joten tässä yhteydes-sä kuntayhtymän tiloihin tuli yliopistotoimin-taa. Tätä koskeva yhteistyösopimus hyväk-syttiin 25.1.1995. Järvenpään kotitalousopet-tajaopiston koulutustehtävää laajennettiin kunnallistamisen yhteydessä hotelli-, ravin-tola- ja suurtalousalaan. Kuntayhtymän esitys koulutustehtävän laajentamisesta myös alan opistokoulutukseen hylättiin opetusministe-riössä perusteluna alan työllisyyskehitys.

Myöhemmin rehtoriksi siirtynyt opettaja

Kaija Arpiainen kokeilee soittamista

Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppi-

laitoksen 50-vuotisjuhlissa vuonna 1990.

Järvenpään kotitalousopettajaopiston edustajat toivat tervehdyksen Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen

50-vuotisjuhliin vuonna 1990. Muutaman vuoden kuluttua molemmat oppilaitokset yhdistettiin kuntayhtymään.

116

eudan Järvenpään Sibeliuksenväy-län koulutusyksikkö on yksi kun-tayhtymääkin vanhemmista perintei-sistä opinahjoista. Järvenpään koti-

talousopettajaopisto perustettiin vuonna 1928 palvelemaan erityisesti maaseudun kotitalous-oppilaitosten opettajatarvetta. Kotitalousopetta-jien lisäksi opettajaopistossa koulutettiin puu-tarhanhoidon opettajia vuosina 1928–1967. Opiston perustamista edelsi vilkas valta-kunnallinen keskustelu kotitalousopetuksen järjestämisestä. Ensimmäinen eduskunta-aloite tehtiin jo vuonna 1907. Perustamisesta ja ope-tuksen sisällöstä käydyn keskustelun lisäksi oppilaitoksen sijainnille kartoitettiin useampia vaihtoehtoja. Järvenpää valittiin. Merkittävänä syynä oli se, että valtio oli jo lunastanut kon-

kurssin tehneen Järvenpään kartanon maita pe-rustettavaa maatalousnormaalikoulua varten. Toiminta alkoi pitkällisen suunnittelu- ja ra-kentamisvaiheen jälkeen Paatela-rakennuksessa marraskuussa 1928. Opiston tiloissa toimi silloin sekä emäntäkoulu että opettajaopisto. Opiskeli-jat asuivat opistolla. Opetus jakaantui tietopuo-liseen opetukseen ja käytännölliseen opetuk-seen, jota toteutettiin esim. opiston ruokalassa, puhtaanapidossa tai puutarhalla. Eläintenhoitoa opeteltiin Kyrölän havaintotilalla. Opistolla jär-jestettiin myös täydennyskoulutusta 1930-luvul-ta lähtien. Talouskoululla pitkät perinteetOpiston toiminta pysyi melko samanlaisena lä-hes 60-luvulle saakka. Poikkeavan jakson muo-dosti sota-aika, jolloin toiminta ajoittain joudut-tiin keskeyttämään. Opiston rakennukset olivat osan ajasta puolustuslaitoksen käytössä ja opis-tolla toimi sotasairaala. Sodan jälkeen opettajatarve kasvoi ja opis-ton tilat kävivät ahtaiksi. Vuonna 1955 valmis-tui opiston uusi päärakennus Peltola. Opiston toiseksi harjoituskouluksi emäntäkoulun rinnal-le perustettiin samana vuonna talouskoulu. Ta-louskoulun toiminta jatkuu vielä nykyäänkin, tosin opetussuunnitelma on muuttunut vuosien varrella. 1960-luvun muutoksista merkittävin oli puutarhaopetuksen siirtäminen Lepaalle. Hal-linnollisista muutoksista tälle ajanjaksolle ajoit-tuu opiston siirtyminen 1968 maatalousminis-

teriön alaisuudesta opetusministeriöön perus-tetun Ammattikasvatushallituksen alaisuuteen. Yhteiskunnan muuttuminen heijastui opiston toimintaan ja 1970-luvulla luovuttiin Kyrölän havaintotilasta. Samalla jäi historiaan eläinten-hoito ja aamulypsyt. Sen sijaan kurssitoimin-ta aktivoitui ja siivoustyönjohdollisten kurssien myötä opistosta tuli merkittävä siivousalan ly-hytkurssikoulutusta järjestävä oppilaitos. Opistolle perustettiin 1983 sivutoimipis-te Tuusulan Hyrylään. Toimipisteessä annettiin aluksi talouskoulu- ja kodinhoitajakoulutusta, muutaman vuoden kuluttua alettiin kouluttaa myös sosiaalikasvattajia. Melko pian Tuusulan oppilaitos siirtyi kuntainliiton omistukseen ja siitä tuli itsenäinen Tuusulan sosiaalialan oppi-laitos. Nykyisin tunnemme oppilaitoksen Keu-dan Tuusulan Kirkkotien koulutusyksikkönä.

80-luvulla muutosten aikaanKeskiasteen koulunuudistus 1985 toi opistolle opettajankoulutuksen lisäksi koti- ja laitostalou-den koulu- ja opistotason koulutukset. Uudistus oli varsin perinpohjainen ja mullisti opiston sii-hen saakka lähes muuttumattomana pysyneen koulutuksen. Uusilta koulutuslinjoilta valmistui nyt suoraan tiettyyn ammattiin. Emäntäkoulu hävisi ohjelmasta. 1990-luku toi taas mukanaan erittäin mer-kittäviä muutoksia. Valtio luopui omistami-ensa ammatillisten oppilaitosten ylläpidosta ja Järvenpään kotitalousopettajaopisto siirtyi 1.8.1995 Keski-Uudenmaan ammattikoulutus-

Järvenpään kotitalousopettajaopistosta Keudan ammattiopistoon ja aikuisopistoon

K

Vaatehuoltoa kotitalousopettajaopistossa.

117

yhtymän omistukseen. Opettajankoulutukselle tämä merkitsi lop-pumista, koska lain mukaan ammatillinen opet-tajakoulutus siirtyi ammattikorkeakouluihin. Opettajainkoulutus siirtyikin Järvenpäästä Jy-väskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun alaisuuteen. Aikuiskoulutus oli kuitenkin jo va-kiintunut nuorisoasteen koulutuksen rinnalle. Pitkään vireillä ollut hanke pesula-alan koulu-tuksen saamiseksi Järvenpäähän ja opetustilojen rakentamiseen huipentui opetuspesulan valmis-tumiseen 1992. Edelleen järjestettiin lyhytkurs-seja ja täydennyskoulutusta. Ensimmäiset oppi-sopimusopiskelijat aloittivat myös tuolloin teks-tiilihuoltajan ja laitoshuoltajan koulutuksessa. Ammattikorkeakoulun kehittäminen leima-si 1990-luvun loppua, ja opisto liittyi vuonna 1997 Espoon-Vantaan ammattikorkeakouluko-keiluun. Ammattikorkeakoulu vakinaistettiin 1.8.2000, jolloin Järvenpään kotitalousopettaja-opiston toiminta jaettiin kahteen eri organisaa-tioon. Ammatillinen peruskoulutus siirtyi kou-lutuskuntayhtymään perustettuun Tuusulanjär-ven ammattiopistoon ja ammattikorkeakoulutus Tuusulanjärvi-instituuttiin, joka oli osa Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulua, nykyistä Laurea ammattikorkeakoulua. Kuntayhtymän toimintojen yhtenäistämi-nen ja kehittäminen ovat leimanneet toimintaa 2000-luvulla. Vuonna 2007 kuntayhtymän or-ganisaatiota ja nimeä muutettiin ja toimintansa aloitti Keuda Järvenpää, jonka toimipisteet si-jaitsivat Sibeliuksenväylällä ja Wärtsilänkadul-

la. Vuoden 2012 alussa tapahtui uusi organisaa-tiomuutos, jossa perustettiin Keudan ammatti-opisto ja Keudan aikuisopisto. Nämä molemmat oppilaitokset toimivat Järvenpään Sibeliuksen-väylän koulutusyksikössä. Takana on yli 80 vuotta historiaa: monia muutoksia ja paljon tapahtumia. Vanha kotita-lousopettajaopisto on aina ollut edelläkävijä ja kehittäjä omilla koulutusaloillaan ja lähtenyt rohkeasti mukaan uudistuksiin. Näin on edel-leenkin ja sen mahdollistaa sitoutunut, asian-tunteva ja elinikäisen oppimisen ajatuksen si-säistänyt henkilöstö.

minun muistoni

”S ain olla mukana teke-mässä Kotitalousopetta-jaopiston historiikkia, ja

se on yksi hienoimmista kokemuk-sista talossa oloni aikana. Teimme historiikkia pitkään ja innoissamme. Minun heiniäni olivat muun muassa muistelukset ja niitä kerätessä kului päivä jos toinenkin entisten opiske-lijoiden ja työntekijöiden luona nau-hoitellessa. Vanhin haastateltavam-me oli ollut emäntäkoulussa vuon-na 1935.”

Kaija niitePõLd

Lehtori

Paatela-rakennuksessa on nykyisin nuoriso-

asteen eli Keudan ammattiopiston koulutusta.

118

Sirkka SomerlaEmäntäkoulussa 1963, nykyisin Keravan Sarviniitynkadulla opettajana.

Emäntäkoulu oli Järvenpään Kotitalousopetta-jaopiston harjoituskoulu. Koulu kesti vuoden ja alkoi tammikuussa ja päättyi joulukuussa. Kesälläkin oltiin koulussa. Emäntäkoulu oli si-säoppilaitos. Siellä opiskeltiin kuusi päivää vii-kossa. Saimme opetusta ruuanvalmistuksessa, puutarhanhoidossa, maataloudessa, puhtaa-napidossa ja käsitöissä. Tämä oli laaja-alainen pohjakoulutus tuleville talousopettajille. Lauantaina puolilta päivin pääsi lähtemään kotiin, mutta useat opiskelijat olivat niin kau-kaa, etteivät ehtineet käydä kotona viikonlop-puna. Kun oltiin nuoria, niin lauantai-iltana oli muuta mielessä kuin mennä klo 22.00 nukku-maan. Joka lauantai oli iltatarkastus, että jokai-nen oli huoneessaan ja sängyssään. Kun tar-kastus oli ohi, alkoi melkoinen kuhina. Piti saada itsensä nopeasti tanssikuntoon, vaikka tarkastusaikaan sängyssä oltiin jo puoliksi pu-keutuneina. Tämän jälkeen mahdollisimman nopeasti piti päästä Paatelan päärakennuksen kellaritason oppilaskeittiön ikkunasta ulos. Ik-kuna oli matala kellarikerroksen ikkuna, mutta ihme kyllä siitä pääsi sutjakkaasti ulos. Ikkuna tuli muistaa painaa kiinni jälkeensä. Myös ta-

lonmiespariskunta Railoille piti muistaa sanoa, ettei ikkunan hakoja suljeta, jotta yöllä pystyi taas ryömimään takaisin. Kun ikkunasta pää-si ulos, niin kiireesti kuusiaidan taakse Seura-kuntaopiston puolelle. Bussipysäkillä pystyi jo huokaisemaan. Usein matka jatkui Letkun la-valle, joka oli nykyisen Hyrylän linja-autoase-man kohdalla. Kesällä käytiin jopa Mäntsälän lavalla tansseissa. Mieleeni on jäänyt myös toukokuun vii-konloppu, jolloin naapurissa Seurakuntaopis-tolla oli tulevilla kanttoreilla harjoitusleiri ja niinpä me heräsimme upeaan serenadiin. Ik-kunoiden alla laulettiin iltahämyssä ja taustalla Tuusulanjärvi liplatteli. Näin romanttinen sere-nadi on tähän asti jäänyt elämäni ainoaksi.

Kyrölän pellolla Emäntäkoulun maatila oli Kyrölän tila. Sain erikoisen kokemuksen sikalavuorolla, kun emakolla oli porsaita ja tuli aika urosporsai-den kuohinnalle. Minun piti tuoda porsaat toi-menpiteeseen ja viedä ne pois. Karjakko hoi-ti homman partakoneenterällä. Olin kauhuis-sani, kun en erottanut uros- ja naaras porsas-ta toisistaan. Taisin saada karjakolta nuhteita, kun tarjosin ”väärää” porsasta. Toinen historiaan jäänyt tilanne tapahtui myös Kyrölän pellolla Kyrölän päärakennuk-

sen ja Ainolan välissä nykyisellä risteysalueel-la. Siellä kasvatettiin sinä kesänä sokerijuuri-kasta. Me opiskelijat jouduimme kitkemään ja harventamaan vuorollamme. Oli kesäkuun alkuaikoja, Ainolasta päin tuli pitkä, hoikka ja harmaakutrinen nainen. Hän käveli Aino-lan tietä Järvenpään tielle, mutta matkalla py-sähtyi juttelemaan meidän emäntäkoululaisten kanssa. Siinä muistini mukaan puhuttiin säästä ja kitkemistyöstä. Hän oli ystävällinen vanhus. Hänen kasvoistaan ja olemuksestaan kuvastui arvokkuus, mutta samalla lämminhenkisyys. Ei jäänyt epäselväksi, kuka hän oli. Hän oli rouva Aino Sibelius.

Hyviä tapoja Päivällinen syötiin Paatelan ruokasalissa, jon-ka ovenpielessä olevalla apupöydällä oli jo-kaisella lautasliina omassa lautasliinalaukus-sa. Kutsukirjeessä emäntäkouluun varuste-luettelossa oli maininta omasta lautasliinasta ja lautasliinalaukusta. Päivällinen tarjottiin ai-na vatitarjoiluna. Niiaaminen ja syvään niiaa-maan opittiin myös opettajien vaatimuksesta. Erikoisena pidin opettajien ja opettajakokelai-den puhuttelutapaa oppilaalle: sukunimeltä ja neitinä, joten minäkin olin neiti Salmensuu. Se tuntui etäiseltä mutta kohteliaalta. Se mielestä-ni kasvatti arvostamaan toista ihmistä.

minun tarinani

emännän töitä ja karkureissujaHenkilökohtaisia muistoja emäntäkoulun ajoilta

Emäntäkoulun opinto-ohjelmaan kuului myös sikojen hoito.

120

Jaana VaskinEmäntäkoulussa 1978, sen jälkeen Järvenpään kotitalousopettajaopistossa ja nykyisin Keudan aikuisopiston kouluttajana samalla tontilla.

Oli toukokuu ja vuoden kohokohta Järven-pään kotitalousopettajaopistossa. Opettaja-kokelaat valmistelivat kuumeisesti ja huolel-la näytetuntejaan. He olivat saaneet suljetut kirjekuoret, joissa oli tuntien aiheet. Näyte-tuntien arvioijaksi tuli Helsingistä Ammatti-kasvatushallituksesta ylitarkastaja. Sama yli-tarkastaja oli paikalla viikon kerrallaan, ja hän asui Kotimäessä hänelle varatussa yksi-össä. Seuraavalla viikolla tuli toinen ylitarkas-taja. Näytetuntien arvioijia oli paljon, lähes kaikki opettajaopiston ja sen harjoituskoulun (emäntäkoulun) opettajat. Jokaisen valmistu-van kotitalousopettajan todistukseen tuli kah-deksan arvioijan allekirjoitus. Opettajakoke-laita oli 20, jokainen yritti parhaansa. Arvi-ointi oli tiukkaa. Viimein päästiin viettämään odotettua valmistujaisjuhlaa. Opettajiksi valmistuvat olivat pukeutuneet kansallispukuihin. Juh-la alkoi jumalanpalveluksella, johon kävel-tiin koululta juhlallisesti parijonossa. Paate-laan oli katettu juhlalounas. Kattauksessa oli

hyvin mankeloidut valkoiset pöytäliinat, kul-tareunainen juhla-astiasto, hopeiset ruokailu-välineet ja Marski-lasit. Kattaus oli viimeistel-ty lankasuoraan Paatelan 2. kerrokseen: kaksi pitkää pöytää isosta luokasta pikku luokkaan asti. Oli ohjelmaa ja puheita. Lopuksi jaettiin valmistuneille talousopettajajille todistukset. Järvenpään kotitalousopettajaopistossa oli pitkä perinne myyjäisistä. Kaupunkilaiset odottivat joulu- ja pääsisäismyyjäisiä. Joulu-myyjäisistä ostettiin imellettyä perunalaatik-

koa ja muita laatikoita sekä runsain kassein muita jouluruokia ja -leivonnaisia. Pääsiäis-myyjäisten vetonaula oli itse tehty mämmi, jo-ta tehtiin isoissa leivinuuneissa. Ryntäys myy-jäispaikalla ennen ovien avaamisen jälkeen oli valtava, vain kyynärpäätaktiikalla pärjäsi. Vaikka myytävää oli pöydät notkuen, tuot-teet pääsivät loppumaan. Myyjäistuotteet oli-vat hyviä ja talon parhailla resepteillä tehtyjä. Vielä viime vuonna tuli järvenpääläinen kysy-mään, milloin on myyjäiset!

minun tarinani

Jaana Vaskin (oik.) on

viihtynyt lähes tauotta opin-

noissa ja töissä Sibeliuksen-

väylällä vuodesta 1978.

Kyynärpäätaktiikalla myyjäisiinHenkilökohtaisia muistoja emäntäkoulun ja kotitalousopettajaopiston ajoilta

minun tarinani

Kristina Tuori-Nyman:

Kv-koordinaattori Kristinan ensi askeleet kv-työssä

-luvun alussa toimin päätoimisena englan-nin ja ruotsin opetta-jana silloisessa kotita-lousopettajaopistossa. Rt kolmoset (kolman-

nen vuosikurssin ravitsemusteknikot) alkoi-vat keväällä 1993 valittaa, että heille oli luvat-ta harjoittelupaikka Englannista. Enpä tiedä, mistä moinen lupaus lähti liikkeelle. Mutta tuumasta tekoihin: pyysin rehtori Leena Pel-tosaarelta lupaa alkaa ajaa asiaa ja avata pu-helinlinjan ulkomaille! Tuohon aikaan aino-astaan Nokian Kari Kairamo soitteli ”kapu-lasta” eli tämän päivän kännykkää vastaavas-ta. Me muut valitsimme tiukasti 990 tai 994 tai jonkun muun ulkomaanoperaattorin lan-kapuhelimesta. Ei ollut itsestään selvyys, että opettajanhuoneesta pystyi soittamaan ulko-maille, tähän tuli pyytää rehtorilta lupa, jotta linja saatiin auki. Sähköpostia toimitti Paatelan opettajain-huoneessa ollut lokerikko: jokaisella oli oma lokeronsa, johon saattoi jättää viestin. Pape-ripuolta toimittivat käytetyt kuoret tai muut vastaavat, olimmehan kestävän kehityksen etujoukkoja! Kun luvalla sain soittaa ulkomaille, aloin etsiä opiskelijoille työpaikkoja – puhelimitse.

Ensin soitto muutamalle tutulle ja ystävälle, jotta langanpää saatiin auki. Yhteistyöpartne-ri löytyi vihdoin Hastingsistä, jonne onnelli-set opiskelijat sitten kevään lopulla lähtivät työharjoitteluun. Yhteistyökumppani pysyi samana muutaman vuoden. Englantilaiset tekivät työhaastattelun Keu-dan opiskelijoille puhelimitse! Aika kova jut-tu tuohon aikaan, puhelu Englannista englan-

niksi, johon piti sitten osata jotain vastatakin. Rahallista tukea oppilaat saivat kotitalo-usopettajaopistolta. Hieman myöhemmin ny-kyinen aikuisopiston rehtori Riitta Narko teki ensimmäisiä virallisia kv-hakemuksia ”trans-nationaalisia vaihtoja” varten. Näin muinoin – tämän päivän byrokratia on ehkä kasvanut, mutta niin on myös toimi-vuus ja sujuvuus!

90

121

Kv-koordinaattori Kristina Tuori-Nyman on kuvassa alarivissä toinen vasemmalta.

uonna 1995 Suomen valtio siirsi omistamansa Saaren kartanossa toi- mivan Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen Keski-Uuden-maan ammattikoulutusyhtymän ylläpidettäväk-si. Saaren kartano on nähnyt historiassaan mo-nenlaisia vaiheita. Oppilaitoksen perustaminen ja koulutus Invalidisäätiön aikanaValtioneuvoston asetettua huhtikuussa 1940 ns. Sotainvalidikomitean suunnittelemaan toimen-piteitä talvisodan invalidien huoltamiseksi tu-li komiteassa esille myös kysymys maatalous-ministeriön asutusasiainosaston hallinnassa ole-van Saaren kartanon muuttamisesta sotainvali-dien työkeskukseksi ja ammattioppilaitokseksi. Kesäkuun 29. päivänä 1940 eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen kartanon luovuttamisesta vasta perustetun Invalidisäätiön käyttöön. Ensimmäiset sotainvalidit saapuivat Saaren kartanoon 15.9.1940. He suorittivat aluksi ra-kennusten ym. korjaustöitä. Alustavissa järjeste-lyissä päästiin syksyn aikana niin pitkälle, et-tä loppuvuodesta voitiin julistaa oppilaspai-kat haettaviksi ja aloittaa varsinainen koulutus 10.1.1941. Ensimmäiselle ammattikurssille oli 116 hakijaa, heistä hyväksyttiin 85 ja oppilai-tokseen saapui 69 sotainvalidia. Invalidisäätiön työkeskus Saari muutti 1944 nimensä Invalidisäätiön maatalousammattikou-luksi ja vuoden 1951 asetuksessa sen nimeksi tuli Invalidisäätiön maatalousoppilaitos. Aluksi

koulutusta annettiin maa- ja puutarhatalouden, maasepän, puusepän ja suutarin ammateissa. Myöhemmin koulutustarjonta laajeni huomatta-vasti. Vuonna 1944 alkoi sotaorpojen koulutus ja vuodesta 1948 alkaen koulutukseen voitiin ottaa myös siviili-invalideja. Vuonna 1956 op-pilaitoksessa aloitettiin kuurojen maatalous- ja puutarha-alan koulutus, joka säilyi ohjelmassa 1990-luvulle saakka. Vuoden 1962 asetuksella oppilaitokseen perustettiin Työpajakoulu usei-ne opintosuuntineen sekä maatalouskoulu, joka käsitti maatalous- ja puutarhakoulut. Opiskelija-vahvuus oli vuonna 1962 noussut 180:een. Oppilaitokseen hakeutuvien invalidien määrän vähennyttyä ja sotaorpojen tultua kou-lutetuiksi luovutti Invalidisäätiö oppilaitoksen takaisin valtiolle 1.1.1967. Oppilaitoksen rehto-reina olivat toimineet fil. maist. Niilo Hukkinen 1940–41, maat.metsät. kand. Yrjö Rainio 1942–1963 ja maat.metsät kand. Tauno Ratsula 1963–1983. Valtion oppilaitoksena 1967–1995Samalla kun oppilaitos siirtyi valtion omistuk-seen, annettiin siitä uusi asetus 7.4.1967. Ase-tuksessa oppilaitoksen nimeksi tuli Mäntsälän maatalousoppilaitos. Oppilaitos jatkoi toimin-taansa uuden hallinnon alaisena suurin piirtein entiseen tapaan aina 1970-luvun lopulle saak-ka. Invalidien osuus opiskelijamäärästä kuiten-kin väheni koko ajan. Opetusministeriön linjaukset ammattikou-luverkoston kehittämisessä edellyttivät Mäntsä-

län maatalousoppilaitoksen keskittymistä maa-talous- ja puutarha-alan opetukseen. Työpaja-koulu ammattikoululuokkineen lakkautettiin vähitellen. Työpajakoulusta valmistuivat viimei-set opiskelijat vuonna 1984. Oppilaitokselle rakennettiin ajanmukaiset kasvihuoneet ja puutarhan opetustilat 1981–87. Puutarhatalouden peruslinja aloitettiin 1981, ylioppilaspohjainen puistolinja 1982 ja floristi-linja 1987. Puutarhateknikkokoulutus ja erilai-nen lyhytkurssikoulutus oli tärkeä osa toimin-taa. Maatalousalalla annettiin maatilatalouden peruskoulutusta ja maatalouskoneasentajakou-lutusta. Asetuksella maatalousalan oppilaitok-sista 30.4.1987 kumottiin asetus Mäntsälän maa-talousoppilaitoksesta. Samanaikaisesti oppilai-toksen nimi muutettiin Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitokseksi. 1990-luvun alussa op-pilaitoksen noin 200 opiskelijasta ¾-osaa opis-keli puutarha-alalla. Oppilaitoksella on suuri opetusmaatila na-vettoineen ja kasvihuoneineen. Tilan pinta-ala ennen kuntayhtymälle siirtämistä oli 518 ha, josta 108 ha oli peltoa. Valtio muodosti alueel-le noin 50 hehtaarin kokoisen luonnonsuojelu-alueen, mutta luovutti muut maa-alueet uudelle ylläpitäjälle. Suurin osa käytössä olevista tiloista on si-joitettu vanhoihin suojeltuihin rakennuksiin, kuten kartanon upeaan päärakennukseen, tu-litikkutehtaaseen, navettaan ja talliin. Koulu-tukselle tyypillistä on, että suurin osa opiske-lijoista asuu oppilaitoksen asuntolassa. Oppi-

Maatalous- ja puutarha-alan opetusta Saaren kartanon maisemissa

V

122

Saaren kartanon päärakennus edustaa tyylisuunnaltaan 1920-luvun klassismia.

124

laitoksen henkilökuntamäärä oli kuntayhtymäl-le siirrettäessä hieman yli 60. Rehtorina toimi vuosina 1983–1995 agronomi Hannu Heikkilä. Mäntsälän Saari oli ollut mukana järjeste-lyissä, joilla pyrittiin muodostamaan Uuden-maan maaseutuopisto Järvenpäässä, Hyvin-käällä, Nurmijärvellä ja Mäntsälässä sijaitsevista valtion omistamista luonnonvara-alan oppilai-toksista. Valtio päätti kuitenkin 18.3.1993 peri-aatepäätöksellä siirtää kaikki omistamansa am-matilliset oppilaitokset kuntien omistukseen. Saaren osalta Mäntsälän kunta, Keski-Uuden-maan ammattikoulutusyhtymä ja oppilaitoksen johto katsoivat oppilaitoksen kuuluvan luon-nollisena osana ammattikoulutusyhtymään. Hankkeen edistämiseksi kävivät Mäntsälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Paavo Viita-nen, kunnanhallituksen puheenjohtaja Seppo Soini, kunnanjohtaja Esko Kairesalo sekä Kes-ki-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymän joh-taja Pentti Rauhala ja rehtori Hannu Heikkilä selvittämässä asiaa opetusministeri Olli-Pek-ka Heinoselle. Kuultuaan osapuolten kannan, päätti opetusministeriö siirtää Mäntsälän maa-talous- ja puutarhaoppilaitoksen osaksi Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymää. Samaan ratkaisuun sisältyi se, että Helsingin Yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Mäntsälän Hautjärven kartanossa sijainneet toiminnot siir-rettiin Saaren kartanoon. Ennen oppilaitoksen siirtymistä kuntayhty-mälle päätti yhtymävaltuusto yhdistää Mäntsä-län kirkonkylässä sijaitsevan Mäntsälän ammat-

tikoulun ja Mäntsälän maatalous- ja puutarha-oppilaitoksen Mäntsälän ammattiopistoksi. Am-mattiopisto-nimike tuli tällöin jo varhaisessa vaiheessa ammatillisen peruskoulutuksen oppi-laitoksen nimeksi. Saaren kartanon historiaaOppilaitoksen sijainti Saaren kartanossa antaa erityistä lisäarvoa oppilaitoksen toiminnalle. Linnamainen päärakennus vuodelta 1928, upea tallirakennus vuodelta 1918 ja tulitikkutehtaan rakennukset toimivat edelleen koulutustiloina. Monilajiset koristekasvien näytemaat, hoidetut puistot, kauniit kukkaistutukset ja isot kasvi-huoneet tarjoavat paljon nähtävää. Saaren kartanon päärakennus edustaa tyy-lisuunnaltaan 1920-luvun klassismia. Sen suun-nittelija Jarl Eklund yhdisti rakennuksessa ita-lialaista ja pohjoismaista arkkitehtuuria. Italia-laisuutta edustavat kaarevat oviaukot ja ikkunat sekä sileä vaalea rappaus seinäpinnassa. Poh-joismaisen tyylin edustaja on Kustaa Vaasan lin-na-arkkitehtuurista lainattu portaali mahtavine tammiovineen. Päärakennuksen sisällä olevassa hallissa kiiltelevät horoskooppikuviot. Pompei-jin kaivauksissa löytyi samanlaisia kuvioita an-tiikin roomalaisten taloista. Ne haluttiin saada myös tähän päärakennukseen, jotta saatiin aika-perspektiiviä ja antiikkista ulottuvuutta. Puisto päärakennuksen ympärillä on puu-tarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnittelema. Se edustaa tyyliltään muotopuutarhaa, jolle on ominaista voimakas pengerrys. Symmetriset ki-

veykset, suihkualtaat sekä hoidetut kukkamaat luovat päärakennuksen kanssa juhlavan koko-naisuuden. Hoidettuja puistoalueita ja -teitä on kartanon alueella yli kuusi hehtaaria. Perenna- ja kesäkukkien näytemaita on useita. Saaren kartanon viimeinen omistajasuku oli de la Chapelle -suku, joka vaikutti Saarel-la vuosina 1884–1934. Tätä aikaa sanotaan ”Pa-roonien ajaksi”. Omistajina olivat Richard Casi-mir de la Chapelle, ”Vanha Parooni” ja hänen poikansa Knut Richard de la Chapelle, ”Nuori Parooni”. Vanha parooni toi Saarelle tulitikkute-ollisuuden. Saaren tehdas oli suurin Mäntsälän seitsemästä tulitikkutehtaasta. Tulitikut koituivat myös Saaren kohtaloksi. Ruotsalaisen teollisuusmiehen Ivar Kreugerin tulitikkutrustin tavoitteena oli saada koko maa-ilman tulitikkuteollisuus haltuunsa. Tulitikkuso-ta rasitti kaikkia. Kun ruotsalainen trusti oli os-tanut Saaren tulitikkutehtaan salanimellä Saa-ren Tulitikku Oy, tehtaan koneet moukaroitiin toimintakyvyttömiksi. Näin päättyi tulitikkuteol-lisuus ja Paroonien aika Saarella. Kartanoa suunniteltiin vararikon jälkeen mm. Suomen tasavallan presidentin kesäasun-noksi ja vuoden 1940 Helsingin olympialaisten arvovieraiden majoituspaikaksi. Talvisota muut-ti kuitenkin suunnitelmat. Saaren kartanoa tar-vittiin talvisodan invalidien kuntoutus- ja koulu-tuspaikaksi.

125125

Ote johtokunnan puheenjohtajan Tapani Rankin puheesta juuri kuntayhtymään liittyneen Järvenpään kotitalousopettajaopiston kevätjuhlassa 27.5.1995

Tarina Vaahteramäen Eemelistä

aahteramäellä asui poika, jota sanot-tiin Vaahteramäen Eemelik si. Hän oli villi pieni jukuripää, ei ollen-kaan tuollainen kiltti lapsi kuin sinä.

Vaikka kiltin näköinen Eemeli oli – oikein kiltin näköinen. Silloin kun ei kiljunut. Eemelillä oli pyöreät sinisilmät ja pyöreät punaposket ja vaa-lea villava tukka. Kaikki oli niin kiltin näköistä, että Eemeliä olisi luullut kerrassaan pikku enke-liksi. Mutta jos luuli, niin erehtyi. Pääasia että Eemeli sai tahtonsa lävitse, sii-tä hän kyllä piti huolen. Ja siitä, ettei äiti saanut tahtoaan lävitse. Sellainen jukuripää oli Eemeli. Hän halusi komennella äitiä ja isää ja koko Kis-sankulmaa, mieluimmin koko Vaahteramäkeä, mutta siihen eivät vaahteramäkeläiset suostu-neet. ”Nuo Kissankulman Niemiset ovat aika hel-teessä, kun poika on tuollainen vintiö, he sa-noivat. Siitä vekarasta ei kyllä ikinä tule ihmis-tä.” Niin sitä luultiin Vaahteramäellä. Eipä olisi sellaisia puhuttu, jos olisi arvattu, miten pitkälle Eemeli vielä pääsi. Jos olisi arvattu, että hänes-tä isona tuli vallan kunnanvaltuuston puheen-johtaja! Edellinen oli, kuten epäilemättä tunnistit-te, mukailtu katkelma Astrid Lindgrenin maail-mankuulusta lastenkirjasta Vaahteramäen Eemeli. Valitsin sen paitsi siksi, että se on mi-nulle henkilö kohtai sesti hyvin läheinen, miltei katkelma omasta henki löhisto riasta ni, myös sik-si, että se mielestäni oikealla tavalla vii toittaa tietä kenen tahansa nuoren elämänuralle. Taka-

na ovat nuoruuden keppo set. Edessä on aikui-sen vastuullinen tulevaisuus. Peri aattees sa kaik-ki valinnat, hyvät ja huonot ovat kunkin omissa käsissä. Niille teistä, jotka tänään päättävät opin-tonsa hyvin ar vosanoin, esitän mielelläni par-haat onnitteluni. Olette tehneet hyvää työtä. Uutteruutenne on palkittu. Olette saaneet mui-ta paremman lähtökohdan sijoittua uuteen ym-päristöön, työ elämään. Hyvä ammattitaito yh-dessä riittävän laaja-alaisen peruskoulutuk sen kanssa antaa valmiudet myös jatkuvaan itsensä kehittämi seen. Se puolestaan on seuraava haas-te, johon joudutte vastaa maan. Kaikki eivät kuitenkaan ole luokkansa par-haita. Osa on suoritta nut vaadittavan oppimää-rän juuri ja juuri rimaa hipoen. Teille tämän päi-vän vaahteramäen eemelit, edessä avautuva tie ei ehkä ole yhtä leveä ja kivetön, kuin parem-min menestyneillä luokka tovereillanne. Erityi-sesti taloudellisen laman aikana ja myös nyt sen ilmentämissä rakennemuutostunnelmissa voi olla vaikea löytää sitä vihreää oksaa, jota varten kaikki ponnistelut on tehty. Vaikka näin on, ei kirvestä silti ole syytä kai-voon heittää. Jos onkin niin, että eemelöinneis-tä pitää maksaa, ei elämä kuiten kaan lopu kou-lun päättymiseen tai päästötodistukseen. Siitä se vasta alkaa. Elämä on kuin ravien tasoitusajo. Muita heikompi lähtöasema, jolloin kyse voi ol-la todistuksesta, lahjakkuus- tai sosiaa lieroista, perhetilan teesta, melkeinpä mistä tahansa, aset-taa kyllä takariviin. Kilpailu on silti vasta alussa.

Uutte ruus, peräänantamattomuus, terve itsetun-to, ammatillinen kun nianhimo ja korkealle mut-ta realistisesti asetetut tavoitteet voivat korja ta paljon. Edesmennyt isäni tapasi sanoa: ”Nerot pärjää vät aina. Meillä muilla sen sijaan on vain kaksi vaihtoeh toa. Ensinnä työ ja toiseksi – vie-lä kovempi työ.”

V

Keravan Keuda-talossa toimivat edelleen rinta rinnan

toisen asteen oppilaitos ja ammattikorkeakoulu.

127

”Jorma Hämäläinen oli merkittävässä roolissa alueen ammat-

tikorkeakoulupäätöksissä. Hämäläinen on Suomen Lehtiyhty-

mä Oy:n nykyinen toimitusjohtaja ja Tuusulan entinen kunnan-

johtaja. Valtio viestitti, ettei ammattikorkeakouluverkostoa voi

ulottaa koko kuntaverkkoa kattavaksi. Käytännössä se tarkoitti

sitä, ettei Tuusulaan voitu saada ammattikorkeakouluyksikköä.

Hämäläisen kanssa päästiin sopimukseen, että korvaukseksi

toisen asteen sosiaalialan oppilaitosta laajennetaan.”

tapani ranki

jatus Saksassa 1970-luvulla to-teutuneen ammattikorkeakou-lujärjestelmän tuomisesta Suo-meen julkistettiin Finlandia-ta-lossa vuonna 1989 pidetyssä

laajassa peruskoulun jälkeisen koulutuksen kehittämissuunnitelmia käsitelleessä koulu-tuskonferenssissa, Christoffer Taxellin olles-sa opetusministerinä. Sitä seurasi hallituk-sen koulutuspoliittinen selonteko eduskun-nalle toukokuussa 1990. Selonteossa keskei-set kysymykset olivat nuorisoasteen kokeilun ja ammattikorkeakoulukokeilun käynnistämi-nen. Edellinen ei saanut riittävää poliittista tu-kea, toisin kuin ammattikorkeakoulukokeilun aloittaminen. Eduskunta sääti kokeilulain vuonna 1991, jolloin jo ensimmäiset ammattikorkeakoulu-kokeilut käynnistyivät. Kokeiluvaihe jäi lyhy-eksi, sillä jo vuonna 1995 säädettiin laki am-mattikorkeakouluopinnoista. Sen perusteella nykyiset ammattikorkeakoulut vakinaistettiin asteittain vuosina 1996–2000 uuden toimilu-pamenettelyn kautta. Toimilupamenettelyssä vastaperustettu Korkeakoulujen arviointineu-vosto suoritti arvioinnin siitä, täyttääkö väliai-

kainen ammattikorkeakoulu vakinaistamisel-le asetetut vaatimukset. Arvioinnin perusteel-la valtioneuvosto päätti toimiluvan myöntä-misestä. Tunkua mukaan järjestelmäänKaikki kynnelle kykenevät opistoasteen op-pilaitokset pyrkivät mukaan nopeasti käyn-nistyneisiin ammattikorkeakoulukokeiluihin. Opetusministeriö edellytti ammattikorkea-koulukokeilulta useamman oppilaitoksen pohjaa, monialaisuutta ja maakunnallisuut-ta. Tästä syystä pyrkimys kokeiluammattikor-

keakoulujen saamiseen johti myös laajem-paan ammatillisten oppilaitosten yhteistyö-hön, jota vahvisti samaan aikaan toteutuva valtion oppilaitosten kunnallistaminen. Kes-ki-Uudenmaan tapauksessa tämä tilanne johti alkuvaiheessa yhteistyöaloitteisiin Hyvinkään suuntaan. Sitä seurasi varsin pian koko Hel-singin ulkopuolisen Uudenmaan maakunnal-lisen ammattikorkeakouluhankkeen käynnis-tyminen. Ammattikorkeakouluhanke sisällytettiin vuonna 1990 kuntainliittosuunnitelmaan. Jär-venpään kotitalousopettajaopisto, Invalidilii-

Opistoasteen siirtyminen ammattikorkeakouluun ja ammattikorkeakouluyhteistyö

a

128

ton Järvenpään koulutuskeskus, Hyvinkään terveydenhuolto-oppilaitos sekä kuntayhty-mä asettivat 19.12.1991 kokeilusuunnitelmaa valmistelemaan johtoryhmän, jonka puheen-johtajana toimi Järvenpään kotitalousopet-tajaopiston rehtori Leena Peltosaari. Ylläpi-täjien toimeksiannosta entinen opetushalli-tuksen toimistopäällikkö Jori Petäinen laati Keski-Uudenmaan va. ammattikorkeakoulun kokeilusuunnitelman, joka jätettiin valtioneu-vostolle. Ammattikorkeakoulun ylläpitäjäksi suunniteltiin osakeyhtiötä. Kokeilusuunnitelma oli varsin moderni sisältäen mm. monialaisia koulutusohjelmia, mutta siitä huolimatta kokeilulupaa ei he-runut sitä anottaessa vuosina 1992 ja 1993. Pyrkimys oli alun perin saada mukaan myös kaikki Hyvinkäällä sijaitsevat opistoasteen oppilaitokset. Hyvinkään kaupunki jätti kui-tenkin oman kokeiluhakemuksensa. Ope-tuksen kehittämissuunnitelmia tehtiin Kera-van kauppaoppilaitoksessa ja Tuusulan so-siaalialan oppilaitoksessa mahdollinen tuleva ammattikorkeakoulu tähtäimessä. Ammatti-korkeakouluyhteistyön tuloksena aloitettiin syksyllä 1993 Keski-Uudenmaan opistoasteen oppilaitosten yhteinen valinnaiskurssitarjon-ta, joka käsitti mm. yhteisen tutkimustyökurs-sin. Jälkimmäisellä kokeiluluvan anomiskier-roksella kuntayhtymä ilmaisi 17.6.1993 ha-

lukkuutensa myös yhteiseen hankkeeseen sekä Vantaan va. ammattikorkeakoulun että Hyvinkäällä vireillä olevan ammattikorkea-kouluhankkeen kanssa. Ei omaa ammattikorkeakoulua Keski-UudellemaalleValtioneuvostolla ja opetusministeriöllä oli tavoitteena rajoittaa vakinaisten ammattikor-keakoulujen määrä huomattavasti toteutunut-ta pienemmäksi. Tästä syystä Keski-Uudella-maallakin otettiin lusikka kauniiseen käteen ja luovuttiin haaveesta omasta ammattikor-keakoulusta. Vuoden 1994 aikana aloitet-tiin keskustelut pari vuotta aiemmin ensim-mäisten joukossa käynnistyneen Vantaan vä-liaikaisen ammattikorkeakoulun ja Vantaan kaupungin kanssa ammattikorkeakouluyh-teistyöstä. Näitä neuvotteluja käytiin useaan otteeseen Vantaan kaupungin sivistystoimen-johtaja Aulis Pitkälän sekä Vantaan va. am-mattikorkeakoulun rehtorin Mikko Takalan kanssa. Neuvottelijoina olivat kuntayhtymän puolelta yhtymävaltuuston puheenjohtaja Unto Siekkinen, yhtymähallituksen puheen-johtaja Tapani Ranki ja kuntayhtymän johtaja Pentti Rauhala. Neuvottelujen tuloksena yhtymävaltuus-to hyväksyi 25.1.1995 kuntayhtymän, Invali-diliitto ry:n ja Vantaan Ammattikorkeakoulu

Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulu,

myöhemmin Laurea, toimi myös Järven-

päässä Peltola-rakennuksessa, joka nykyi-

sin on kokonaan Keudan käytössä.

129

Oy:n välisen aiesopimuksen kuntayhtymän liittymisestä perustettuun Vantaan Ammatti-korkeakoulu Oy:hyn ja toimiluvan hakemi-sesta yhteiselle ammattikorkeakoululle. Neu-vottelujen tulosta esiteltiin ennen yhtymä-valtuuston kokousta 11.1.1995 jäsenkuntien kunnan- ja sivistystoimenjohtajille, ja siitä pyydettiin jäsenkuntien lausunnot. Jäsenkun-nat pitivät ammattikorkeakouluyhteistyötä Vantaan kanssa ainoana realistisena mahdol-lisuutena saada ammattikorkeakoulutoimin-taa Keski-Uudellemaalle. Ammattikorkeakouluun oli tarkoitus siir-tää 144 Keravan kauppaoppilaitoksen, 108 Järvenpään kotitalousopettajaopettajaopiston ja 60 Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen aloituspaikkaa sekä kotitalousopettajaopis-ton 30 ammatillisen opettajankoulutuksen aloituspaikkaa, mikäli ko. koulutus tulisi am-mattikorkeakouluun. Opiskelijamäärä näissä oli yhteensä noin 1 000 opiskelijaa. Ammatil-lista opettajankoulutusta Keski-Uudellamaalla ei saatu säilymään, vaan se keskitettiin maas-sa viiteen ammattikorkeakouluun. Maakunnalliseen ammattikorkeakoulu-yhteistyöhön tuli sittemmin mukaan uusia osapuolia. Vantaan kaupunki, Kauppiaitten Kauppaoppilaitos Oy, Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymä, Invalidiliitto ry., Porvoon kaupunki, Itä-Uudenmaan amma-

tillisen koulutuksen kuntayhtymä, Oy Por-voon Kauppaoppilaitos – Borgå Handelsläro -verk, Län si-Uudenmaan ammattikoulutusyh-tymä ja Hyvinkään kaupunki allekirjoittivat 20.3.1995 sopimuksen yhteistyöstä ammatti-korkeakouluopetuksen järjestämisestä. Sopi-muksen mukaan kuntayhtymä merkitsisi yh-tiöstä 200 osaketta ja saisi kolme hallituspaik-kaa. Vantaan Ammattikorkeakoulu Oy jätti 23.3.1995 valtioneuvostolle hakemuksen va-kinaisen toimiluvan saamiseksi monialaisel-le maakunnalliselle ammattikorkeakoululle 1.8.1996 alkaen. Vakinaista toimilupaa hanke ei vielä en-simmäisellä hakukerralla saanut. Palautteessa todettiin, että hanke on mietittävä osana pää-kaupunkiseudun koko ammattikorkeakoulu-ratkaisua. Yhteistyö kuitenkin laajeni uusien kumppanien kanssa yhteistyössä Tampereen ja Vaasan yliopistojen kanssa toteutettavaan opistoasteen opettajien lisensiaatti-/tohtori-koulutusohjelmaan. Tie LaureaanKun myöskään Espoon kaupunki ei saanut vakinaista toimilupaa omalle ammattikor-keakouluhankkeelleen, päättivät omistajat yhdistää voimansa. Elokuussa 1995 käyn-nistettiin Vantaan Ammattikorkeakoulu Oy:n osakkaiden ja Espoon kaupungin kesken Es-

Keudalla on Suomen ainoa opetuspesula Järven-

päässä, Tuusulanjärven rannalla.

130

poon-Vantaan ammattikorkeakouluhanke. Hanke perustui valtioneuvoston 15.6.1995 Es-poon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakou-lun toimilupapäätöksessä asettamaan tavoit-teeseen, jonka mukaan toimiluvan saaneen Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkea-koulun tulee toimia yhteistyössä Espoon ja Vantaan muiden ammattikorkeakouluhank-keiden kanssa tarkoituksena muodostaa vai-heittain perustettavan Espoon-Vantaan am-mattikorkeakoulu Oy:n ylläpitämä Espoon-Van taan am mattikorkeakoulu kaupunginhal-litusten hy väk symän esisopimuksen mu kai -sesti. Teknillisen ammattikorkeakoulun toi-milupa siirtyisi mainitulle osakeyhtiölle. Laajenneen ammattikorkeahankkeen yh-teistyöneuvotteluissa oli monia neuvoteltavia asioita. Espoon kaupungissa vierastettiin osa-keyhtiömallia ja nostettiin esille kuntayhty-mä ylläpitäjänä, joka olisi kuitenkin sulkenut osan yhteistyökumppaneita pois hankkees-ta. Osakemäärästä käytiin keskustelua. Kes-ki-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymä on-nistui saamaan perustetun Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulu Oy:n osakkeista selväs-ti koulutusvolyymiään suuremman osuuden tullen Espoon ja Vantaan jälkeen yhtiön suu-rimmaksi osakkaaksi. Valtioneuvosto myönsi 25.4.1996 Espoon-Vantaan väliaikaiselle ammattikorkeakoululle

1.8.1997 alkaen kokeiluluvan, joka käsitti Jär-venpään kotitalousopettajaopiston ja Kera-van kauppaoppilaitoksen opistoasteiset kou-lutukset. Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen opistoaste liittyi kokeiluun 1.8.1998 lukien. Espoon-Vantaan va. ammattikorkeakoulusta erosivat vuoden 1998 alussa Itä-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä ja Porvoon kauppaop-pilaitos siirtyen yhteistyöhön Helsingin liike-talouden ammattikorkeakoulu Helian kans-sa. Osakemääränsä perusteella kuntayhtymä sai 18-jäseniseen hallitukseen kolme paikkaa ja toisen varapuheenjohtajan. Tapani Ranki toimi pitkään ammattikorkeakouluyhtiön hal-lituksen varapuheenjohtajana ja Unto Siekki-nen ja Aarno Järvinen hallituksen jäseninä. Ti-lanne muuttui vuonna 2004, kun Laurea-am-mattikorkeakoulu Oy:ksi muuttuneen yhtiön hallituksen jäsenmäärä pieneni seitsemään jä-seneen, ja osakasmandaatit poistuivat. Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhty-män äänivalta on kuitenkin sen verran suuri, että se riittää pienentyneessä hallituksessakin yhteen hallituspaikkaan. Kuntayhtymän edus-tajina ovat vuoden 2004 jälkeen toimineet Ee-ro Seppänen ja Petri Graeffe. Kuntayhtymän johtaja Pentti Rauhala valittiin 13.5.1996 Es-poon-Vantaan ammattikorkeakoulu Oy:n toi-mitusjohtajaksi ja va. ammattikorkeakoulun Keuda-talon rakennustyömaa.

131

johtavaksi rehtoriksi, mistä tehtävästä hän siirtyi vakinaistuneen ammattikorkeakoulun rehtoriksi. Kuntayhtymästä siirtyneistä ja Hy-vinkään yksiköistä muodostettiin Keski- ja Pohjois-Uudenmaan alueyksikkö, jonka alue-rehtorina toimi koko alueyksikön Vantaan alueyksikköön yhdistämiseen asti Keravan kauppaoppilaitoksen rehtorin tehtävästä siir-tynyt Tuija Hirvikoski. Pitkän tauon jälkeen Laurea-ammattikorkeakoulun hallituksen toi-sen varapuheenjohtajan tehtävä siirtyi vuon-na 2011 kuntayhtymää hallituksessa edusta-valle Petri Graeffelle. Näin kuntayhtymän pa-nos Laurea-ammattikorkeakoulussa on ollut huomattavasti siirtynyttä koulutusvolyymia suurempi. Pitkä muutosprosessiEspoon-Vantaan va. ammattikorkeakoulu va-kinaistui 1.8.2000 alkaen ja muutti nimen-sä 1.8.2001 Laurea-ammattikorkeakouluksi. Ammattikorkeakoulun osiksi siirtynyt koulu-tus jatkoi toimintaansa samoissa rakennuk-sissa kuin ennenkin. Näin Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulusta tuli merkittävä tilo-jen vuokraaja. Kuntayhtymä rakennutti Kera-valle Keuda-talon, joka tarjosi myös ammat-tikorkeakoulutoiminnalle hyvät puitteet. Osa opettajista ja muusta henkilökunnasta siir-tyi ammattikorkeakoulun vakinaistuessa sen

palvelukseen. Opetushenkilöstöä oli koulu-tettu ammattikorkeakouluratkaisua odotelles-sa: opistoasteen opettajille oli oma koulutus-ohjelma, jossa saattoi opiskella lisensiaatti- tai tohtoritutkinnon. Entisen työyhteisön hajoa-minen oli osin kipeäkin prosessi, eikä yhteis-elo samoissa rakennuksissa aina sujunut kit-katta. Korkeakoulujen rakenteellisen kehittä-misen vaateet toivat 2000-luvun puolivälis-sä paineita Laurean toimipisteverkon supista-miseen. Laurean Järvenpään yksikön toimin-ta päättyi vuoden 2008 lopussa sosiaalialan koulutuksen siirtyessä Hyvinkäälle sekä ma-joitus-, ravitsemis- ja matkailualan koulutuk-

sen Espoon Leppävaaraan. Keski-Uudella-maalla on siten jäljellä ammattikorkeakou-luun siirtyneistä koulutuksista liiketalouden koulutus Keravalla, jonne siirtyi 1.8.2008 Hä-meen ammattikorkeakoulusta Forssasta mat-kailualan koulutus muuttuen samalla eng-lanninkieliseksi. Keskittämisen seuraukse-na entiset Järvenpään kotitalousopettajaopis-ton tilat vapautuivat kokonaan kuntayhtymän käyttöön. Toisen asteen ja aikuiskoulutuksen voi-makas kasvu korvasi pian sen volyymin me-netyksen, jonka opistoasteen siirtyminen am-mattikorkeakouluun aiheutti.

”Olin ammattikorkeakoulun hallituksen varapuheenjohtajana ja muis-

tan oikein hyvin, kun kerran kokouksesta palatessa koko matkan ajan

taivuttelin Penttiä ottamaan ammattikorkeakoulun vetäjän tehtävän.

Keudan kannalta se tietysti oli kaksipiippuinen asia, kun se samalla tar-

koitti täällä hyvän rehtorin menetystä. Minä ja Aulis Pitkälä annoimme

Pentille aikaa miettiä yhden yön yli, siirtyykö hän osakeyhtiön rehto-

riksi tästä turvallisesta kuntayhtymän kontekstista. Onneksi hän päät-

ti vastaanottaa pestin.”tapani ranki

132

san koulutuksesta siirtymi-nen ammattikorkeakouluihin ja valtion ylläpitämien oppi-laitosten kunnallistaminen vaikuttivat kuntayhtymään

jääneeseen toisen asteen koulutukseen, kun tulossa oleviin muutoksiin ja yhdistymisiin valmistauduttiin. Osana muutosta siirryttiin ammattiopistoihin, joista ensimmäinen aloit-ti toimintansa Mäntsälässä elokuun alus-sa 1995. Samasta ajankohdasta lähtien Jär-venpään kotitalousopettajaopisto ja Mäntsä-län maatalous- ja puutarhaoppilaitos tulivat koulutusyhtymän ylläpidettäviksi. Keravalle puolestaan suunniteltiin ammattiopistoa kau-pallisen koulutuksen ympärille. Ammattikor-keakoulukuvioiden vuoksi kului viisi vuotta kunnes Keravan, Nurmijärven sekä Tuusulan-järven ammattiopistot aloittivat vuonna 2000. Järvenpäässä alkoi uutena kondiittori-en koulutus. Tuusulassa ryhdyttiin toteutta-maan sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa, jota oli suunniteltu yhdessä Hyvinkään ter-veydenhuolto-oppilaitoksen kanssa. Tämä oli pilottihanke, jolla oli kansainväliset suh-teet Pohjoismaihin, Saksaan, Hollantiin ja Un-kariin. Sosiaalialoilla ryhdyttiin kouluttamaan lähihoitajia ja vapaa-ajan ohjaajia. Sen sijaan kodinhoitajien, päivähoitajien ja kehitysvam-maisten hoitajien kouluttaminen päättyi.

toimipisteissä tapahtuu

O Kansainvälinen toiminta laajentui Suo-men liityttyä Euroopan Unioniin. Kuntayhty-mä liittyi jäseneksi ammattikasvatusalan eu-rooppalaiseen järjestöön (EFVET). Yhteyksiä luotiin muihinkin ilmansuuntiin, esimerkiksi Venäjällä oli kahdeksan pilottiprojektia, jois-sa kehitettiin Venäjä-osaamista. Itään matkus-tettiin myös mittavassa itsenäistyneen Viron koulutusta avustavissa ja kehittävissä projek-teissa. Keravalla kansainvälisiä yhteyksiä luo-tiin muun maussa Manchester City Collegen

”Tuusulan kansanopistossa henkilöstömäärä suh-

teessa opiskelijamäärään oli tolkuton. Vähitellen

pystyttiin vähentämään väkeä ja samalla pikku hil-

jaa ryhdyttiin paikkoja kohentamaan.”Martti Laukkanen

suuntaan, toisena varhaisena yhteistyökump-panina voidaan mainita Tartu tööstuskool. Uutena koulutusalana syksyllä 1996 alkoi la-boranttikoulutus. Myös maahanmuuttajien koulutus oli merkittävän laajaa. Mäntsälässä alkoi kehitysvammaisten eri-tyisopetus, joka oli alallaan Suomen edelläkä-vijä. Samoin Mäntsälässä siirryttiin joustavaan koulutusrakenteeseen metalli- ja autoalalla. Toteuduttuaan sen vaikutus näkyi parantu-neena työllistymisenä. Myöhemmin teknisen piirtäjän koulutus paikkakunnalla loppui ja

133

sen tilalle tuli tietotekniikkaa, lisää metallin koulutusta sekä metsä- ja luontoyrittäjäkou-lutusta.

Pekka Halosen akatemiaTuusulan kansanopiston nimellä toimintansa vuonna 1907 aloittanut Pekka Halosen akate-mia siirtyi Tuusulan kunnalta kuntayhtymäl-le vuoden 1998 alusta. Nimenmuutos toteu-

tettiin vielä Tuusulan kunnan omistajuuden aikana. Näin esimerkiksi viestintä liittyi uu-tena alana kuntayhtymän koulutustarjontaan. Tuusulaan rakennettiin vähitellen tarvittavia uusia tiloja. Uudisrakennus, johon sijoittui muun muassa kuvanveiston, taidegrafiikan ja valokuvauksen opetustiloja valmistui vuonna 2002. Talon suunnittelusta vastasi P&R Ark-kitehdit Oy.

Koulutustoiminnan aloittamisen

60-vuotisjuhlat Saaren karta-

nossa vuonna 2000.

”Tuusulan kansanopiston kohdalla kuntayhtymä teki väistämättömästä

hyveen, kun otti sen hoteisiinsa. Vaihtoehtona olisi ollut koulun täydel-

linen alas ajaminen. Nimestään huolimatta Tuusulassa ei kansanopisto-

koulutusta sanan varsinaisessa merkityksessä toteutettu ollenkaan. Ne

linjat loppuivat, mutta kansanopiston koulutuksen järjestämislupa jäi.

Nämä prosessit eivät olleet helppoja. Siinä oli monta oikeusprosessia,

oli opettajia, jotka valittivat kaikki valitusasteet läpi. Nyt 10–15 vuot-

ta myöhemmin kansanopistojärjestämisoikeuksien konsepti voisi ol-

la toimiva Keudan koko verkostossa nuorisopuolen koulutuksesta ai-

kuiskoulutuspuolelle saakka.”tapani ranki

134

ykyinen Pekka Halosen akatemia perustettiin Tuusulan Kansanopisto-na vuonna 1907. Opiston pääraken-nus valmistui seuraavana vuonna

Tuusulan Tuomaalan kylään. Toimitiloja on laajennettu vuosikymmenten kuluessa. Vuonna 1939 valmistui entinen asun-tola eli Kivitalo, nykyinen Taidetalo. Uusi asun-tolarakennus otettiin käyttöön vuonna 1985. Ra-kennus on edelleen asuntolana ja työtilakäytös-sä. Investoinnit jatkuivat Keudan aikana vuonna 2002, jolloin vihittiin käyttöön uudisrakennus, jossa on mm. taidegrafiikan, kuvanveiston ja va-lokuvauksen opetustiloja. Kansanopisto perustettiin kansanvalistuk-sen ja sivistysuskon innoittamana. Ensimmäis-ten vuosikymmenten opetus painottui yleissivis-täviin aineisiin, kädentaitoihin ja moniin maata-louden erityistaitoihin, kuten kanan- ja sianhoi-toon. 1960-luvulla yhteiskunnallisen kehityksen myötä koulutukselle asetettiin uusia odotuk-sia. Kansanopiston toiminta muuttui tuolloin yhä vahvemmin ammatillisten opintojen ja lin-jojen suuntaan. Tuolloin perustettiin kotitalous-, maatalous-, teknillinen ja kaupallinen linja. Ny-kyisen taideoppilaitoksen alkuna voidaan pitää vuonna 1985 perustettua kuvataidelinjaa. Toisen asteen koulutukseenSuomen koulutusjärjestelmässä tapahtui suu-ria muutoksia 1990-luvulla, jolloin perinteinen kansanopistotoimintakin joutui uudistusten

pyörteisiin. Tuusulan opistossa tavoiteltiin oi-keutta antaa viestintä- ja kuvataidealan perus-tutkintoon johtavaa ammatillista koulutusta. Tä-mä lupa saatiin vuonna 1996. Kuvataidelinja sai rinnalleen graafisen suunnittelun linjan. Vuonna 2002 opetusta laajennettiin vielä valokuvauslin-jalla. Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä tuli oppilaitoksen ylläpitäjäksi vuonna 1998. Muutos kansanopistosta ammattioppilaitok-seksi näkyi myös koulun nimen muutoksena. Tuusulan Opistosta tuli Pekka Halosen akate-mia Tuusulan Rantatien taiteilijan Pekka Halo-sen mukaan.

Pekka Halosen akatemia on nyt Keudan kulttuurialan koulutusyksikkö, josta valmistuu kuvataiteilijoita, valokuvaajia ja graafisia suun-nittelijoita. Opiskelijat suorittavat kuvallisen il-maisun perustutkinnon ja valmistuvat kuva-ar-tesaaneiksi. Ammatillisilla linjoilla opiskelee noin 180 oppilasta. Myös kansanopistoperinne jatkuu edelleen Pekka Halosen akatemiassa. Siellä toimii nykyi-sin kolme kansanopistolinjaa, joissa on yli 40 opiskelijaa. Lisäksi kansanopisto järjestää taide-kursseja ja alan maksupalvelukursseja sekä täy-dennyskoulutusta.

Tuusulan kansanopistosta Pekka Halosen akatemiaksi

N

135

Keuda-talo oli kuntayhtymän

siihenastisen historian suurin

rakennusprojekti.

Keuda-taloKeravalle tarvittiin uusia toimitiloja. Kaup-paoppilaitoksen tilat ja Nurmijärven ammat-tioppilaitoksen laajennus pääsivät mukaan valtion vuoden 1998 rahoitusohjelmaan. Pää-töksen tullessa rakennuspaikka Keravalla oli vielä valitsematta. Tämä rakennushanke oli kuntayhtymän siihenastisen historian suurin. Rakennuspaikkakin löytyi; se päätettiin sijoit-taa Keravan keskustaan Nikkarin koulun ton-tille, kirjaston seinänaapuriksi. Paikka valit-tiin, koska se oli keskustassa ja helposti nuor-ten opiskelijoiden junalla saavutettavissa. Ke-ravan kaupunki rakensi samaan yhteyteen luento- ja konserttisalin. Rakennuksen pää-suunnittelija oli Arkkitehdit Perko & Rauta-

mäki Oy. Suunnittelu alkoi huhtikuussa 1997. Tähän meni paljon aikaa tontin keskeisen si-jainnin ja ahtauden vuoksi. Rakennuksen kustannusarvio oli 58 mil-joonaa markkaa, josta Keravan kaupungin osuus oli 7,7 miljoonaa. Ihan tuolla sum-malla ei hankkeesta selvitty, sillä loppusum-ma oli 65 miljoonaa markkaa. Pääurakoitsi-jana aloitti Polar Oy, joka rakentamisen ai-kana fuusioitui Skanska Oy:hyn. Rakennus valmistui toukokuussa 1999, rakennustoimi-kunnan puheenjohtajana toimi Tapani Ranki. Keuda-nimen saaneen talon vihkiäiset pidet-tiin 15.10.1999. Juhlapuheen piti kansanedus-taja Kaarina Dromberg.

”Keravan Keuda-talon nimitykset ovat kiharaisia. Kiinteistön

omistaa ammattikoulutusyhtymä. Salin lisäinvestoinnin on

rahoittanut Keravan kaupunki, joten se näkyy nimessä Kera-

va-Sali, ja talossa on vielä Laurean ammattikorkeakoulu, joka

on kuntayhtymän vuokralainen.”tapani ranki

136

Mäntsälän ja Nurmijärven saneerauksetSamaan aikaan Keravan rakennustyön kanssa suunniteltiin Nurmijärven ammattioppilaitok-sen lisärakennusta. Uuden metalliosaston tar-vitsemien tilojen rakentaminen Nurmijärvel-lä alkoi kesäkuussa 1999 kustannusarvion ol-lessa seitsemän miljoonaa markkaa. Pääura-koitsijaksi valittiin Rakennusliike V. Mättölä Oy. Työ valmistui saman vuoden joulukuussa Maire Suomen johtaman rakennustoimikun-nan valvonnassa. Molemmissa rakennuksissa pääsuunnittelija oli arkkitehti Simo Rauhamä-ki ja toimittajana Projektikonsultit Oy. Nurmijärvellä opetustilojen saneeraus to-teutettiin neljässä vaiheessa. Viimeisessä vai-heessa metalli- ja putkiasentajien aiemmat opetustilat muutettiin sähkö- ja auto-osas-ton tiloiksi sekä korjattiin vuokrahallit ja teh-tiin auditorio. Perustutkinnoissa uutena alkoi suurtalouskokin kolmivuotinen koulutus ruo-kataloudessa sekä sähkötekniikan koulutuk-sessa uutena erikoitumislinjana tietotekniik-ka. Kertaalleen lopetettu metallilinja käynnis-tettiin uudelleen syksystä 1995 lähtien. Uutta oli myös muovialan koulutus vuodesta 1999 lähtien. Kolmannellakin paikkakunnalla oli ra-kennustyö tekeillä samaan aikaan. Mäntsä-lään nousi opiskelijatyönä opiskelija-asun-

tola kahdessa vaiheessa. 32-paikkaisen Paja-mäen opiskelija-asuntolan suunnitteli arkki-tehti Esa Pyökäri. Tämän jatkoksi Mäntsälässä laajennettiin kirkonkylän toimipistettä ja teh-tiin vanhemmissa osissa peruskorjausta, niin että työ valmistui vuonna 2000.

Uusi päätösvallan jakomalliUusi kuntalaki annettiin vuonna 1996. Sen pohjalta laadittiin uusi perussopimus, joka kiersi lausunnoilla ja hyväksyttävänä omis-tajakunnissa. Yhtymävaltuuston käsittelys-sä esitys hyväksyttiin 3.4.1997. Merkittävin muutos oli liikekirjanpitoon siirtyminen, jon-ka valmistelu oli iso prosessi. Myös virka-sääntö ja tarkastussääntö muutettiin tässä vai-heessa. Kuntayhtymän johtoon valittiin Han-nu Heikkilä, joka siirtyi tehtävään kesäkuus-sa 1996 Mäntsälän ammattiopiston rehtorin paikalta Pentti Rauhalan siirryttyä Laurea-ammattikouluun. Hannu Heikkilän jälkeen Mäntsälän ammattiopiston rehtoriksi tuli Kai-ja Arpiai nen. Vuonna 1999 voimaan tulleen lain mu-kaan kuntayhtymä muuttui koulutuksen yllä-pitäjästä koulutuksen järjestäjäksi. Muutos toi mukaan aiemmin valtiolle kuulunutta päätös-valtaa. Kuntayhtymässä toteutettiin organisaa-tiomuutos, jossa perustettiin ammattiopistoja:

Kauppaopiston opiskelijoita

retkellä vuonna 2001.

137

kaikilla oppilaitoksilla oli mahdollisuus laa-jentua oppimiskeskuksiksi. Järjestelyissä Ke-ravan ammattioppilaitos ja Keravan kauppa-oppilaitos yhdistettiin 1.8.2000 alkaen Kera-van ammattiopistoksi. Järvenpää kotitalous-opettajaopisto, Pekka Halosen akatemia Tuusulassa ja Tuusulan sosiaalialan oppilai-tos yhdistettiin Tuusulanjärven ammattiopis-toksi (TAO). Järvenpään ammattioppilaitok-sesta tuli Järvenpään ammattiopisto ja Nur-mijärven ammattioppilaitoksesta vastaavas-ti Nurmijärven ammattiopisto. (Mäntsälässä ammattiopisto oli toiminut jo vuodesta 1995 lähtien). Samassa yhteydessä oppisopimus-toimistosta tuli oppisopimuskeskus. Henkilötasolla Järvenpään ammattiopis-ton rehtoriksi nimettiin Rauno Hoikkala, Ke-ravan ammattiopiston rehtoriksi Pekka Aitto-niemi, Nurmijärven ammattiopiston rehtoriksi Antero Velling, Tuusulanjärven ammattiopis-ton rehtoriksi Erja Johansson ja Keski-Uuden-maan oppisopimuskeskuksen johtajaksi Ta-pani Ranki. Oppilaitosten lisäksi uudistettiin kuntayh-tymän hallintoa. Päätäntävaltaa siirrettiin kun-tayhtymään jäsenkuntien tuella. Kun koulutuksen ylläpitäjästä muututtiin nykymalliin koulutuksen järjestäjäksi, saatiin enemmän liikkumavaraa hallinnollisen ra-kenteen toteuttamiseen. Oli yksi Keski-Uu-

denmaan ammattiopisto, jolla oli yksi johtaja. Johtamisen kannalta se antoi paremmat mah-dollisuudet yhtenäisen ja laadukkaan koulu-tuksen järjestämiseksi. Kuntayhtymään rakennettiin toimintakult-tuurinen konsepti, jossa ideana oli, että luot-tamuselimet koottiin niin pieniksi kuin se oli suinkin mahdollista. Hallituksen kooksi tuli yhdeksän henkilöä, mikä oli pienin mahdolli-nen luku, jotta keskisen Uudenmaan kolmes-ta kunnasta voitiin saada kunnallislain mu-kaisen suhteellinen jakautuma toteutumaan. Kuntayhtymän valtuuston kooksi tuli 21, joka oli pienin mahdollinen luku sille, että jokai-sesta kunnasta, myös pienimmästä Pornaisis-ta, saatin edustus valtuustoon. Samalla perussopimuksessa tehtiin lin-jaus, että kunnanjohtajille avattiin kuntayh-tymän budjetti niin läpinäkyväksi kuin suin-kin mahdollista. Kuntajohtajat kutsuttiin aluk-si kaksi kertaa ja sitten kerran vuodessa tilai-suuteen, jossa budjetin salat avattiin viimeistä piirtoa myöten. Kunnat hyväksyivät, ettei ar-vonlisäveronpalautusosuuksia enää makseta. Hallinnon rationalisointi synnytti kulttuu-risen pohjan, johon kuntien talousvastuulli-set kunnanjohtajat oli etukäteen sitoutettu. Kuntayhtymän hallitus ja valtuusto saattoi-vat keskittyä ammatillisen koulutuksen sisäl-tökysymyksiin, opetukseen ja pedagogiik-

kaan. Talousasiat käytiin läpi kunnanjohta-jien neuvottelutilaisuudessa, josta saatiin peri aatelinjaukset hallituksen toiminnalle.

138

oimin vuosina 1983–1995 val-tion omistaman Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilai-toksen rehtorina. 1990-luvun alkupuolen tapahtumat joh-

tivat siihen, että oppilaitos siirtyi valtion omis-tuksesta osaksi Keski-Uudenmaan ammatti-koulutusyhtymää. Pääsin mukaan kuntayh-tymän johtoryhmätyöskentelyyn jo vuoden 1995 alusta alkaen, vaikka varsinainen oppi-laitoksen siirtyminen ammattikoulutusyhty-män osaksi tapahtui 1.8.1995. Tuo alkuvuo-den opiskelujakso kunnallisen organisaation johtoryhmässä oli hyvää oppia tulevaisuutta varten. Johtoryhmässä oli kokeneita kunnal-listen oppilaitosten rehtoreita puheenjohta-janaan kuntayhtymän johtaja Pentti Rauhala. Elokuun alussa 1995 Mäntsälän ammattioppi-laitos ja Mäntsälän maatalous- ja puutarhaop-pilaitos yhdistettiin Mäntsälän ammattiopis-toksi. Siirryin samalla sen rehtoriksi ja muutin toimistoni Saaren kartanosta Mäntsälän kir-konkylään. Lopettamisuhan alaisena ollut kir-konkylän yksikkö vaati erityistä huomiota ja ajattelin pystyväni panostamaan siihen enem-män olemalla siellä paikalla. Saarella apulais-rehtori Kaija Arpiainen kyllä selvisi hyvin päi-

vittäisestä toiminnasta. Mäntsälän ammattiopisto oli varmaan en-simmäisiä ammattiopistoja Suomessa, vaik-ka nimi on myöhemmin tullut koko amma-tillisen koulutuksen yleisnimeksi. Keskustelin eräänä päivänä pitkään nimestä Pentti Rau-halan kanssa, ja hän piti kiinni nimestä Mänt-sälän oppimiskeskus. Kerroin sitten tämän uutisen henkilökunnalle Mäntsälässä. Kovin iloisia siitä ei oltu, koska olimme toivoneet ammattiopisto-nimeä. Seuraavana päivänä Rauhala kuitenkin soitti ja sanoi, että tehdään siitä kuitenkin Mäntsälän ammattiopisto. Toimin kymmenen kuukautta Mäntsälän ammattiopiston rehtorina. Kirkonkylän yk-sikön henkilökunta sai uutta uskoa tulevai-suuteen, kun lakkautusuhka poistui. Opiske-lijoita yksikössä ei ollut kovin paljon, mutta työvoimapoliittisella koulutuksella paikattiin opiskelijatilannetta. Syksyllä 1995 Mäntsälän Lukkarinpolulla oli 108 nuorisoasteen opis-kelijaa. Nyt vuonna 2012 opiskelijoita on 270, joten kehitystä on tapahtunut. Toukokuussa 1996 Pentti Rauhala soitti ollessani autossa Idman Oy:n pihassa Mänt-sälässä ja kysyi, lähdenkö hänen sijaisek-seen kuntayhtymän johtajaksi. Miettimisaikaa

hän antoi kolme tuntia. Vastasin myöntäväs-ti ja yhtymähallitus valitsi minut vs. kuntayh-tymän johtajaksi kesäkuun alkupäivistä 1996 alkaen. Rauhala siirtyi väliaikaiseksi Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulun rehtoriksi. Kokenut talousjohtaja Martti Laukkanen oli minulle loistava kouluttaja ja tuki kuntayhty-män johtamistehtäviin opiskellessa. Kuntayhtymän johtajan virka tuli auki ke-väällä 1997. Hain sitä ja minut valittiin vir-kaan 1.8.1997 alkaen. Ensimmäiset vuodet tehtävässä olivat hankalia, koska ammatilli-sen koulutuksen vetovoima oli heikko. Elin-keinoelämä ei laman jälkeen mielestään tar-vinnut ammatillisen koulutuksen saanutta työvoimaa. Kehittämispanoksia osoitettiin en-sisijaisesti ammattikorkeakouluille.

Laman jälkeistä aikaa 1990-luvullaTeimme vuosina 1996–1998 perustyötä mm. uusimalla perussopimuksen ja hallintosään-nön, panostamalla laatutyöhön ja tekemäl-lä kehittämisstrategian. Vuonna 1998 julkais-tiin ISO-pohjainen Keudan laatukäsikirja. Sa-maan aikaan alkoi Keuda-brändin rakenta-minen. Oppisopimuskoulutuksen suorastaan valtava laajeneminen ja arvostuksen lisään-

Hannu Heikkilä:

rehtorista kuntayhtymän johtajaksi

t

139

minun tarinani

tyminen oli vuosikymmenen positiivisimpia asioita. Oppisopimusjohtaja Juhani Räsänen teki loistavaa työtä oppisopimuskoulutuksen kehittämiseksi. Kuntayhtymän yhtymähallinto oli todella asiantuntevaa. Koko 1990-luvun toimi yhty-mähallituksen puheenjohtajana Tapani Ranki, varapuheenjohtajana Aarno Järvinen ja yhty-mävaltuuston puheenjohtajana Unto Siekki-nen. Heidän asiantuntemukseensa ja osaami-seensa saattoi aina luottaa. Järvinen ja Siekki-nen jatkoivat tehtävissään vuoden 2008 lop-puun. Vielä sen jälkeen Järvinen on jatkanut yhtymävaltuuston puheenjohtajana. Keuda-talon rakentaminen oli suuri han-ke ja se valmistui vuonna 1999. Noin puolet tiloista tuli ammattikorkeakoululle ja puolet ammattikoulutusyhtymän käyttöön. Helpos-ti silloinkin unohtui se, että kauppaoppilai-toksen toisen asteen koulutus jatkui näissä uusissa tiloissa. Kirjoitin pari kertaa Keski-Uusimaa-lehteen yleisönosastokirjoituksen siitä, että toisen asteen merkonomikoulutus on edelleen olennainen osa valmistuvassa ra-kennuksessa olevaa toimintaa. Sitä ei kaikilla tahoilla oikein haluttu tunnustaa.

Hallinnon toimintaaKuntayhtymän toimisto on näinä vuosina sijainnut Järvenpäässä ensin Wärtsilänkatu 7:ssä, sitten Ammattikoulunkatu 1:ssä ja nyt Sibeliuksenväylä 55:ssä. Wärtsilänkadulla toi-misto oli hajasijoitettuna ympäri laajaa oppi-laitosta. Ammattikoulunkadulla olimme ah-taissa mutta kodikkaissa oloissa, ja ne ajat ovat jääneet erityisesti mieleen. Töitä teh-tiin melko pienellä porukalla, kun lama-ajan muistot olivat kaikilla hyvin mielessä ja am-mattikorkeakoulun eroaminen vuonna 2000 romahdutti kuntayhtymän tulopohjaa mer-kittävästi. Niinpä toimiston väki teki paljon ja monipuolisesti erilaisia töitä ja kokoontui kahville pieneen keittiöön pyöreän pöydän ympärille. Johdon assistentin Maarit Flinckin rooli myös viestintäassistenttina oli merkittä-vä ja teimme viestintäasioiden kanssa paljon yhteistyötä. Internet-sivujen suunnittelu pal-veluntarjoajien kanssa oli haastavaa työtä. Vasta vuoden 2005 jälkeen alettiin kun-tayhtymän toimistoon rekrytoida lisää väkeä johtuen opiskelijavolyymien nopeasta nou-susta sekä siitä johtuneesta kuntayhtymän ta-loudellisen tilanteen parantumisesta. Samalla lisää toimintoja keskitettiin koulutusyksiköis-

Kuntayhtymän hallinto toimi vuoteen

2010 asti pienissä tiloissa Järvenpään

Ammattikoulunkadulla.

140

tä kuntayhtymän hoidettavaksi. Vuonna 2010 kuntayhtymän hallinto muutti Sibeliuksen-väylän edustaviin tiloihin. Luottamushenkilöitä ja tulosalueen johtajiaVuonna 2000 siirtyi noin 900 opiskelijaa Lau-rea-ammattikorkeakouluun. Keudaan jäi lii-kaa opettajia. Jouduimme sanomaan hyviä opettajia irti taloudellisista ja tuotannollisis-ta syistä. Eräänä aamuna, kun Tuusulanjär-ven ammattiopiston rehtorin Erja Johansso-nin piti irtisanoa kolme opettajaa, hän soitti ja kysyi, että pitääkö hänen se todella tehdä. Sanoin, että jos et sitä tee, pitää meidän irti-sanoa sinut. Yhtymähallitus oli jo tehnyt pää-töksen irtisanottavista opettajista. Esimiehen piti silti tehdä varsinainen irtisanominen. Sit-ten näitä asioita käsiteltiin hallinto-oikeudes-sa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Pää-tökset eivät siellä miksikään muuttuneet. Irti-sanomiset ovat kuitenkin aina kurjia ja kyllä niitä kunnallisessa organisaatiossakin joudu-taan tekemään. 2000-luvulla yhtymähallinto on käyttänyt loistavasti hyväkseen strategista johtamista. Strategiatyön käytännön järjestelyiden vetä-minen on ollut kuntayhtymän johtajan työs-säni erittäin motivoivaa ja antoisaa. Samalla se on mahdollistanut omistajakuntien, yhty-

mähallinnon, alueen yrityselämän ja Keudan henkilöstön osallistumisen kuntayhtymän ke-hittämiseen ja johtamiseen. Yhtymähallituksen puheenjohtajat ja sa-malla esimieheni ovat vaihtuneet joka vaa-likaudella. Markku Pyykkölä Keravalta toimi yhtymähallituksen puheenjohtajana hetken vuoden 2000 lopussa Tapani Rankin tultua valituksi oppisopimusjohtajaksi. Tuula Yli-Jaakkola Nurmijärveltä toimi yhtymähallituk-sen puheenjohtajana 2001–2004. Hän oli Per-los Oy:n henkilöstöjohtajia ja toi johtamiseen nimenomaan yrityselämän näkökulmaa. Ee-ro Seppänen Sipoosta oli yhtymähallituksen puheenjohtaja 2005–2008. Hänellä oli pitkä ura Keudan yhtymähallinnossa. Opettajata-usta ja pitkäaikainen toiminta muissa kun-nallisissa luottamustehtävissä ja kokoomuk-sen piirin johtajanakin antoi hänelle todella tukevan ja asiantuntevan pohjan. Hans Ka-nerva Mäntsälästä on yhtymähallituksen pu-heenjohtajana 2009 alkaneella kaudella. Hä-nen taustansa on luokanopettaja ja hänellä-kin on vahva kunnallispoliittinen kokemus. Kaikkien puheenjohtajien kanssa yhteistyö on sujunut hyvin ja kukin heistä on antanut oman vahvan panoksensa Keudan kehittämi-seen. Kunnat ovat onneksi asettaneet kun-tayhtymän yhtymähalitukseen vahvoja kou-lutuksen ja elinkeinoelämän asiantuntijoita,

joilla on usein myös ollut vahva asema omis-tajakuntien luottamushenkilöhallinnossa. Vuonna 2000 muodostettujen ammatti-opistojen rehtorit olivat kokenutta ja luotet-tavaa porukkaa, joiden johtamiseen ja toi-mintaan oli helppo luottaa. Pitkäaikainen ta-lousjohtaja, talousneuvos Martti Laukkanen jäi vuoden 2001 alussa eläkkeelle. Hänen ti-lalleen haettiin uutta talousjohtajaa. Yhtymä-hallituksen kokoukseen mentiin tilanteessa, jossa yhtymähallituksen eri jäsenet esittivät valittavaksi neljää eri ehdokasta. Muutaman äänestyksen jälkeen valituksi tuli Mäntsälän kunnankamreeri, hallintotieteiden maisteri, Hannu Laurila. Onneksi valinta meni oikein, sillä Laurila oli ehdokkaista paras sekä haas-tattelujen että henkilötestausten perusteella. Valintaa ei ole tarvinnut katua. Yhteistyö omistajakuntien kanssaOleellinen osa kuntayhtymän johtajan työtä on yhteydenpito ja tiedon tuottaminen omis-tajakuntien edustajille. Vuosien mittaan tavat ovat vaihtuneet. KUUMA-kumppanuushank-keen alkaessa 2000-luvun alkupuolella alet-tiin kuntien omistamien kuntayhtymien ja osakeyhtiöiden omistajaohjaukseen kiinnit-tää aikaisempaa enemmän huomiota. KUU-MA-kumppanuus asetti eri yhtymille jonkun kunnanjohtajan koordinaattoriksi, jolle kun-

141

Liikunnanopettaja Paula Raejärvi vetää kuntayhtymän johdon

kanssa henkilöstölle taukojumppaa koulutuspäivässä 2011.

142

tayhtymän johtaja raportoi ja joka kutsuu vuosittain kokoon kuntien ylintä luottamus-henkilö- ja virkamiesjohtoa perehtymään yh-tymän asioihin ja keskustelemaan niistä. Keu-dan koordinaattorina on ollut Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behm, joka on aktii-visesti huolehtinut tehtävästään. Yhteistyö on ollut asiantuntevaa ja positiivista. Kuntayhtymän johtaja on kokoontunut omistajakuntien sivistystoimenjohtajien kans-sa säännöllisesti yhteisiin kokouksiin vuodes-ta 2004 alkaen. Kokouksissa on käsitelty mo-nipuolisesti toisen asteen koulutuksen asioi-ta. Samalla ihmiset ovat tulleet tutuiksi ja asi-oiden hoito on yksinkertaistunut. Yhteisen toiminnan aloittamisessa olivat tärkeimpiä henkilöitä Keravan koulutoimen johtaja Harri Nikander ja Järvenpään koulutoimen johtaja Marju Taurula. Eräs yhteistyön merkkipaalu oli KUUMA-hankkeena vuonna 2005 käynnistetty selvitys Kuuma-kuntien toisen asteen koulutuksen yhteistyöstä. Tämän ”Oppiva Keski-Uusimaa -raportin” teki Tutkija Matti Vesa Volanen, Jy-väskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslai-tokselta. Toimin tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajan mielenkiintoisessa tehtäväs-sä. Raportin julkaisutilaisuus oli 17.10.2006. Hankkeen tavoitteena on luoda tehokas toi-mintamalli toisen asteen yhteistyön järjestä-

misestä KUUMA-kunnissa. Hankkeella pyrit-tiin ennakoimaan koulutustarpeita, kehittä-mään innovatiivisesti koulutustarjontaa, levit-tämään hyviä käytänteitä sekä varmistamaan resurssien tehokas käyttö. Yhteistoimintaa ha-luttiin kehittää siten, että opiskelijan oikeus ja mahdollisuus valita opintojaan alueen koulu-tustarjonnasta toteutuu. Vierailut omistajakuntien hallituksissa, valtuustoissa, sivistyslautakunnissa ja kunta-konsernijaostoissa ovat olleet mieleenpainu-via ja antaneet hyvää informaatiota kunnille ja tärkeää palautetta kuntayhtymälle. Ammatillinen kilpailutoimintaAmmatillisen kilpailutoiminnan edistäminen on ollut todella tärkeä osa työtäni ja harras-tuksiani. Puutarha-alan taustani vuoksi olin tottunut käymään kukkasidontakilpailuissa. Muun kilpailutoiminnan osalta sain todelli-sen sytykkeen Montrealin WorldSkills-kisois-ta, jolloin ensimmäisen kerran olin paikan päällä maailmanmestaruuskisoissa. Keudas-ta oli mukana myös yhtymähallituksen pu-heenjohtaja Tapani Ranki, yhtymävaltuuston puheenjohtaja Unto Siekkinen ja talousjohta-ja Martti Laukkanen, mikä takasi vahvan tuen ammatillisen kilpailutoiminnan edistämiselle. Silloin Keudasta oli kilpailemassa opiskelija floristiikassa. Kaikissa sen jälkeen järjestetyis-

sä WorldSkills- ja EuroSkills-kisoissa on ollut Keudan opiskelijoita mukana hyvällä menes-tyksellä. Tärkeintä on kuitenkin ollut vahva osallistuminen kotimaisiin Taitaja-kisoihin. Kisoissa on ollut ilo tavata intohimoisesti työhönsä paneutuvia, innostuneita ja innos-tavia opettajiamme. Opiskelijat saavat heiltä paljon ja koko ammatillinen koulutus asettuu näiden kokemusten valossa todellisten me-nestyjien joukkoon. Taitaja Espoo-Uusimaa 2008 oli mitta-va kolmen kuntayhtymän yhteinen ponnis-tus ja se on kokonaisuudessaan eräs työ-urani mieleen jäävimpiä kokemuksia yhdes-sä WorldSkills Helsinki 2005 -kisojen kanssa. Yhteistyö Omnian ja Luksian kanssa kanssa muodosti pohjan monipuoliselle kuntayhty-mien yhteistyölle myös jatkossa. Erilaisia saavutuksiaHenkilökuntaneuvoston toiminta ja kaikki sen järjestämät tilaisuudet vaativat erityismai-ninnan. Olen kahta kertaa lukuun ottamat-ta ollut 17 vuoden aikana mukana pikkujou-luissa ja myös monissa muissa tapahtumissa. Toimistonhoitajat Marjo Karjalainen ja Maa-rit Koivulammi ansaitsevat erikoismaininnan, sillä he ovat näinä vuosina antaneet todel-la kiitettävän panoksen henkilökuntaneuvos-ton työhön.

minun tarinani

Ammatillisten neuvottelukuntien työn olen kokenut todella tärkeäksi ja pyrkinyt osallistumaan ainakin suurimpien koulutus-alojemme neuvottelukuntien kokouksiin. Useimmin olen ollut autoalan ja rakennus-alan neuvottelukunnissa. Suora kontakti elin-keinoelämän edustajiin on siten ollut mah-dollista, kun en työssäoppimispaikoilla pääse käymään. Keskeisten tekniikan alojen työn-antajien edustajien kanssa olemme käyneet useamman kerran Keski-Euroopassa tutustu-massa opiskelijoidemme työssäoppimispaik-koihin. Sieltä tulee sitten vuorostaan opis-kelijoita työhön näiden matkassa ole vien työnantajien yrityksiin. Yritykset maksavat mielellään omat matkakulunsa, kun kv-koor-dinaattorimme Kristina Tuori-Nyman on jär-jestellyt matkaohjelman. Keudassa on rakennettu ja peruskorjat-tu viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 50 miljoonalla eurolla opetustiloja. Kiinteis-töpäällikkö Vesa Takon panos on ollut to-della suuri. Talousjohtaja Hannu Laurila on hänen esimiehenään kantanut myös suuren vastuun. Olen itse ollut kaikkien rakennus-toimikuntien jäsenenä. Se erinomainen roo-li kuntayhtymän johtajalla on, että pääsen ai-na mukaan harjannostajaisiin ja vihkiäisiin. Useimmiten olen päässyt vihkiäisissä käyttä-mään myös puheenvuoron ja mikäs sen mu-

kavampaa. Kaiken tämän lopputuloksena on se, että Keudalla on kunnossa olevat ja erin-omaiset opetustilat. Tietotekniikan kehitys on 1990-luvun puolivälistä alkaen ollut ällistyttävää. Vasta-sin aika pitkään tietohallinnonkin johtamises-ta Keudassa apunani tietojärjestelmäpäällik-kö Kari Rinne. Aika ajoi kuitenkin sen jär-jestelyn ohitse ja taisin pudota kärryiltäkin. Onneksi talousjohtaja pelasti tilanteen ja ot-ti homman omakseen pestaten samalla avuk-seen erinomaisen tietohallintopäällikön Timo Tervon. Viimeisen 5–6 vuoden aikana on Keudas-sa tapahtunut valtava määrä asioita. Aikaper-spektiivi niiden käsittelemiseen on liian ly-hyt enkä osaa nostaa sieltä esille mieleen jää-neimpiä asioita. Työn puolesta se kuitenkin on ollut mielenkiintoista aikaa, johon liittyy upea ammatillisen koulutuksen arvostuksen nousu. Keudan viestinnän ammattimaistumi-nen viestintäpäällikkö Heli Vastamäen palk-kaamisella vuonna 2008 oli kuitenkin yksi tämän aikakauden eräs todella tärkeistä asi-oista. Samalla oma työni helpottui, kun kun-tayhtymän viestintä ei enää ollut kokonaan vastuullani. Olen todella tyytyväinen ja innostunut siitä, että laajassa yhteistyössä henkilöstön, opiskelijoiden, omistajien ja monien sidos-

ryhmien kanssa hyväksyimme vuoden 2011 aikana Keudan uuden strategian ja lähdimme vuonna 2012 liikkeelle uudistetun organisaa-tion kanssa. Koko hanke on ollut mittava ja kaikkine muutoksineen työllistänyt minut vii-meisen kahden vuoden ajan. Muutos antaa Keudalle hyvät mahdollisuudet kehittää edel-leen toimintaansa lähivuosina.

144

Talousneuvos Laukkanen Kuntayhtymän pitkäaikainen talousjohtaja Martti Laukkanen siirtyi eläkkeelle syyskuun alusta vuonna 2001. Hän ehti toimia talous-päällikkönä ja talousjohtajana 24 vuotta. Kii-

toksena tekemästään arvokkaasta työstä kun-tayhtymän hyväksi Laukkanen sai talousneu-voksen arvonimen. Uudeksi talousjohtajaksi valittiin Hannu Laurila.

”Isoina asioina ovat jääneet mieleen talousjärjestelmien uusimiset ja

päätäntävallan osittainen siirtäminen virkamiehille sekä kuntien mak-

suosuuksien perinnän lopettaminen. Viimeksi mainittu toi kyllä pai-

neita muille koulutuksen ylläpitäjille. Valitsemamme linja on kuitenkin

havaittu hyväksi myös muissa koulutuksen kuntayhtymissä.”Martti Laukkanen

”Yksi syy kuntayhtymän talouteen oli sen hyvä hoito, se oli hyvin va-

kaissa käsissä. Martti Laukkasen johdolla noudatettiin säästäväistä poli-

tiikkaa. Siirryttäessä menoperusteisesta valtionosuusjärjestelmästä las-

kennalliseen siinä aina voittavat ne, jotka ovat säästäneet. Laskennalli-

nen pohja tulee kaikkien keskimääräisten kustannusten perusteella.”

Pentti rauhala

Martti Laukkanen

145

”Enter on tavattoman merkityksellinen uusi tapa antaa koulu-

tusta. Keuda antaa Nikkilän alueella suomenkielistä ammatillis-

ta koulutusta. Samassa kiinteistössä Sipoo toteuttaa lukiokoulu-

tusta, jolloin molemmat voivat saada lisäarvoa.”tapani ranki

Sipoon EnterLähes kaikissa kuntayhtymän jäsenkunnis-sa oli jokin oppilaitos. Vuonna 2000 Sipoo oli vuorossa saamaan oman oppilaitoksen kuntansa alueelle. Sopimus Sipoon kunnan ja Sipoo-instituutin kanssa laadittiin koske-maan datanomin opintoja. Kahden vuoden päästä koulutus alkoi Sipoossa väliaikaisti-loissa, ja tehtiin päätös omien tilojen raken-tamisesta samaan rakennukseen Sipoon suo-menkielisen lukion kanssa. Suunnittelukilpai-lun jälkeen rakennuksen suunnittelijaksi va-littiin Arkkitehtitoimisto K2S. Hallinnollisesti Sipoon yksikkö oli aluksi Keravan ammatti-opiston alainen. Sipoon Enter valmistui vuonna 2007. Ra-kennuksen arkkitehtuuri on saanut palkinto-ja. Enter oli esillä Suomen rakennustaiteen museon Maailman paras -koulu -näyttelyssä vuonna 2011 sekä amerikkalaisten dokumen-tintekijöiden Bob Comptonin ja Tony Wag-nerin dokumenttielokuvassa ”The Finland Phenomenon: Inside the World’s Most Surpri-sing School System”. Sipoon Enter on arkkitehtuuriltaan erikoinen ja palkittu koulurakennus.

Pääsiäispöytä koreaksi Nurmijärvellä.

147

Näyttöjä, rakentamista ja linjamuutoksiaUusi ammatillisen koulutuksen laki vuodel-ta 1999 toi koulutuksen järjestäjän vastuul-le myös antamansa koulutuksen arvioinnin. Koulutuksen kehittämiseen keskityttiin mo-nessa arviointiprojektissa. Esimerkiksi vuon-na 2001 opetushallituksen selvitysmies teki esityksen ammatillisen koulutuksen perus-koulutuksen tuloksellisuusrahoitusmenetel-mästä. Raportin pohjalta ammatillisen pe-ruskoulutuksen tuloksellisuusrahoitus otet-tiin koekäyttöön vuonna 2002. Ammattiosaa-misen näytöt tulivat nuorisoasteelle vuonna 2002. Sitä ennen oli tehty paljon työtä ja sel-vitetty alueen työssäoppimispaikat ja niiden laatu. Koulutusaloista tekniikan ja liikenteen osuus oli edelleen suurin, metalli oli hiipu-massa ja rakennusala elpymässä Järvenpäästä vuokrattiin tiloja Espoon-Vantaan ammattikorkeakoululle, kuten Pelto-laksi nimettu aiempi Järvenpään kotitalous-opettajaopiston rakennus. Kuntayhtymän omiakin toimitiloja saneerattiin. Tuusulan ammattiopistolle suunniteltiin ja toteutettiin laajennus kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveys-alaa varten, joka valmistui vuonna 2001. Mäntsälän ammattiopistossa muutettiin na-vettarakennus koulutustilaksi valmistaudut-taessa viher rakentamisen ja puutarha-alan

koneopetuksen antamiseen. Saaren alueella yhteistyökumppaniksi saatiin Helsingin yli-opiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, jo-ka sijoittui alueella omaan rakennukseensa. Järvenpään ammattiopiston tilat saneerat-tiin tai laajennettiin useassa vaiheessa ja esi-merkiksi audiovisuaalinen viestintä sai toimi-vat tilat. Keravan ammattiopistoon Sarviniitynka-dulle ja Mäntsälän ammattiopistoon Lukka-rinpolulle rakennettiin kuntayhtymän teke-män strategisen linjauksen perusteella mit-tavat lisätilat logistiikan koulutukselle. Kera-van ammattiopiston tiloja laajennettiin lisäksi merkittävällä investoinnilla rakentamalla van-han oppilaitoksen katolle uusia koulutus- ja hallintotiloja. Nurmijärven ammattiopiston autoalan koulutuksen tilat uusittiin ja laajen-nettiin, sähköalalle valmistui uusia tiloja ja viimeksi valmistuivat uudet lähihoitajakoulu-tuksen tilat. Tuusulanjärven ammattiopistoon laajennus jatkui ensin ravintolan ja sitten uu-sien lähihoitajakoulutuksen lisätilojen sekä kosmetologikoulutuksen tilojen rakentami-sella. Rakennusprojektien jatkumo on ulottu-nut kuluvaan vuoteen 2012 saakka ja isossa kuntayhtymässä se jatkuu varmasti edelleen jossain mittakaavassa. Ammattikorkeakoulun perustaminen pu-dotti opiskelijamäärää kuntayhtymän oppi-

laitoksissa. Notkahdus jäi väliaikaiseksi, sillä jo vuonna 2002 ylitettiin se opiskelijamäärä, joka oli ennen Laurean ammattikoulun pe-rustamista. Keski-Uudenmaan seudun väes-tömäärä kasvoi nopeimmin Suomessa, joten opiskelijoita riitti myös toiselle asteelle.

Jouluaterialla Nurmijärven yksikössä

2000-luvun alkuvuosina.

2003 2004 2005 2006 2007

Tsunami aiheutti suurta tuhoa Intian valtameren rannoilla tapaninpäivänä.

Tv-sarja Star Trek lopetettiin. Tätä ennen sarjaa oli tehty yhtäjaksoisesti vuodesta 1987.

Lordi voitti Euroviisut yli-voimaisesti kappaleellaan Hard Rock Hallelujah.

Tammikuun alussa Suomessa siirryttiin digitaaliseen televisioon, mikä mahdollisti myös tallentavat digiboksit.

Suomi PISA-testeissä sijalla 1.

Suomi PISA-testeissä sijalla 1.

Yhtenäiset opetussuunnitelmat valmiiksi.

Sipoon Enter valmistui.

Ammatillisen koulutuksen suurtapahtuma.

Adultan osia Keuda Aikuiskoulutukseen.

Uusi yhtymästrategia. Keudan ammatti-opiston ja Keudan aikuisopiston synty.

2009 2010

2003–2012nykyisen Keudan synty

2008 20122011

Popin kuningas Michael Jackson kuoli 25. kesäkuuta.

Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden.

Sauli Niinistö presidentiksi.

Barack Obama voitti Yhdysvaltojen presidentinvaalit.

Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja Prinssi Daniel menivät naimisiin 19.6.

Angry Birds julkaistiin.

150

Ammattitaitokisat ovat osaltaan nostaneet

ammatil lisen koulutuksen profiilia.

151

mmatillinen koulutus koki 1990-luvun laman jälkipyör-teissä tiukkoja aikoja, kun ha-lukkuus ammatillisiin opintoi-hin oli suhteellisen matalalla

tasolla ja rahoituksesta leikattiin merkittäviä summia. Vuoden 1999 alussa voimaan tullut ammatillisen koulutuksen uusi lainsäädäntö ja sen mukanaan tuomat monet uudistukset mahdollistivat osaltaan ammatillisen perus-koulutuksen opiskelijamäärien vahvan kas-vun. Uudet opetussuunnitelmat, jotka sisälsi-vät vähintään 20 opintoviikon pituiset työs-säoppimisjaksot, lisäsivät ratkaisevalla tavalla yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa ja moti-voivat opiskelijoita uudella tavalla. Työelämä-lähtöisyyden lisääminen auttoi opiskelijoita, työnantajia ja koulutuksen järjestäjiä entis-tä paremmin suuntaaman koulutusta oikein, parantamaan työllistymistä ja edistämään am-matin oppimista. Ammattikorkeakouluista tuli tärkeä jatko-koulutuspaikka ammatillisen perustutkinnon suorittaneille ja jatko-opiskelut myös yliopis-toissa tulivat mahdollisiksi. Jo 1990-luvulla alkanut ammatillisen koulutuksen ja lukioi-den yhteistyö tiivistyi ja Keudan opiskelijois-ta suoritti parhaimmillaan yli 50 yhtä aikaa ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastut-

kinnon. Myöhemmin yhdistelmätutkintojen suorittaminen on vähentynyt. Keudan opis-kelijat ovat sen sijaan ottaneet runsaasti luki-on kursseja opintojensa osaksi. Lukiolaiset-kin ovat jossain määrin käyttäneet mahdol-lisuutta opiskella ammatillisia opintoja. Edel-leen hallitusohjelmassa sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa keho-tetaan koulutuksen järjestäjiä ottamaan huo-mioon lainsäädännössäkin määritetty amma-tillisen koulutuksen ja lukioiden välinen yh-teistyövelvoite. Ammattitaitokilpailuista menestystarinaNuorten ammattitaitokilpailut ovat 2000-lu-vun alun menestystarina Suomessa. Kansal-

listen Taitaja-kilpailujen läpilyönti tapahtui Lahdessa vuonna 2001, jolloin ensimmäistä kertaa kilpailulajit toteutettiin suuressa mes-sutapahtumassa saman katon alla. Vuonna 2008 Keuda, Luksia ja Omnia järjestivät yhdessä Taitaja 2008 Espoo–Uu-simaa -ammattitaidon suomenmestaruuskil-pailut Espoossa. Samaan aikaan Espoossa jär jestettiin ammattiin opiskelevien kulttuu-rikilpailut. Koko tapahtuma nimettiin ”Am-matillisen koulutuksen suurtapahtumaksi”. Tapahtuman järjestäminen oli kolmen kun-tayhtymän opiskelijoiden ja henkilökunnan mahtava yhteistyöhanke, joka antoi lisäsysä-yksen kehittää opettajien ammattitaitoa val-mentamisen, kisojen järjestämisen, yritysyh-teistyön ja myös kansainvälistymisen osalta.

Keuda 2000-luvun ammatillisen koulutuksen nosteessa

a

Ammattitaitokisat ovat osaltaan nostaneet

ammatil lisen koulutuksen profiilia.Ammatillisen koulutuksen suurtapahtuma Espoossa keväällä 2008.

152

Tilaisuudesta muodostuikin todellinen am-matillisen osaamisen suurtapahtuma, näyttä-mö ja juhla, joka tarjosi tietoa, kokemuksia ja elämyksiä kaikille. Suomalaiset nuoret ovat saavuttaneet me-nestystä myös kansainvälisissä WorldSkills- ja EuroSkills-ammattitaitokilpailuissa. Keudassa opiskelleita nuoria on ollut mukana kaikis-sa kansainvälisissä kisoissa vuodesta 1999 lähtien. Keuda oli vahvalla panoksella jär-jestämässä WorldSkills Helsinki 2005 -kilpai-luja Helsingin messuhalliin. Laatoituslajin ja muurauslajin kilpailujen järjestäminen olivat Keudan vastuulla. Muurauslajin järjestelyis-tä vastasi lehtori Raimo Aatsinki. Hän on ol-

lut eksperttinä mukana monissa WorldSkills-kilpailuissa ja valmentanut menestyksellisesti monia muurausalan kilpailijoita, yhden jopa maailmanmestaruuteen saakka. Laatoitusla-jin järjestelyistä vastasi lehtori Esa Perho. Hän on toiminut pitkään mm. laatoituslajin kan-sallisena lajipäällikkönä. Keuda järjesti myös somistusalan kilpailun näytelajina ja Keudan floristiikka Mäntsälästä hoiti mahtavat kukka-koristelut Helsingin jäähallissa olleisiin ava-jais- ja päättäjäistilaisuuksiin. Ammattitaitokilpailuilla on ollut suuri merkitys ammatillisen koulutuksen laadun ja vetovoiman kehittäjänä. Kilpailut ovat myös merkittäviä ammatillisen osaamisen ja am-

matillisen koulutuksen näyteikkunoita, joissa kohtaavat ammattiin opiskelevat nuoret, am-matilliset opettajat, työelämän toimijat, opis-keluvalintojaan harkitsevat sekä suuri yleisö. Kilpailuihin valmentautuminen ja niihin osal-listuminen antaa nuorille tilaisuuden kehittyä kohti huippuosaamista ja tilaisuuden näyttää osaamisensa. Keudasta on kaikissa viimeisen kymmenen vuoden aikana pidetyissä ammat-titaidon suomenmestaruuskilpailuissa eli Tai-taja-kilpailuissa ollut 12–19 opiskelijaa mu-kana loppukilpailussa. Heidän opettajansa ovat olleet huoltajina ja valmentajina ja mo-net Keudan opettajat ovat toimineet kisoissa tuomareina.

Vuonna 2008 tehtiin Keudan tähänastinen ennätys Taitaja-kisojen finalistien määrässä.

153

Tulosrahoitus ja laatupalkintokilpailuOpetusministeriö on halunnut ohjata koulu-tuksen järjestäjiä sekä kiinnittää niiden huo-miota ammatillisen koulutuksen kannalta oleellisiin seikkoihin perustamalla ammatil-lisen koulutuksen tulosrahoitusjärjestelmän. Järjestelmässä maksettiin koulutuksen järjes-täjille erillistä valtionavustusta vuosina 2002–2005 ja vuodesta 2006 lähtien se on ollut osa valtionosuusjärjestelmää. Järjestelmän tarkoituksena on kannus-taa koulutuksen järjestäjiä pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen kehittämistyöhön. Tuloksiin vaikuttavat: Henkilöstömittari, jolla arvioidaan tuloksel-lisuutta opettajakunnan muodollisen kelpoi-suuden ja henkilöstön kehittämiseen koh-dennettujen voimavarojen näkökulmasta.Vaikuttavuusmittari, joka sisältää sen, miten hyvin koulutuksen järjestäjän opiskelijat lä-päisevät koulutuksen, miten hyvin he työllis-tyvät, miten pääsevät jatko-opintoihin ja kes-keyttävätkö he opintonsa. Keuda on menestynyt hyvin muiden Ete-lä-Suomen suurien monialaisten koulutuksen järjestäjien joukossa. Silti kehittämistyötä on paljon tehtävänä. Keudassa tulosrahoitukses-ta saatua rahaa on käytetty henkilökunnan tulospalkkioiden maksamiseen, henkilökun-nan kehittämiseen ja investointeihin. Keudan edustajat vuoden 2010 EuroSkills-kisoissa Lissabonissa.

154

Tulosrahoituksen osana on opetusminis-teriön laatupalkintokilpailu. Keuda on osal-listunut kilpailuun vuosina 2004 ja 2009. Mo-lemmilla kerroilla kuntayhtymä on päässyt niiden kuuden parhaan kilpailuun osallistu-neen joukkoon, jotka arviointiraati on käynyt arvioimassa. Keuda ei kuitenkaan ole pääs-syt palkittujen joukkoon. Kilpailuista on saa-tu arvokasta tietoa kuntayhtymän toiminnan kehittämistä varten. Sitä on käytetty yhtenä pohja-aineistona Keudan strategiatyössä ja organisaation kehittämisessä.

Yhteistyö elinkeinoelämän kanssaAmmatillisten neuvottelukuntien työllä on Keudassa pitkät perinteet. Ne ovat teh-neet arvokasta työtä ammatillisen koulu-tuksen sekä elinkeinoelämän ja ammatti-opistojen yhteistyön kehittämiseksi. Keu-dassa toimivia neuvottelukuntia on ollut 15–20 ajankohdasta ja tarpeista riippuen. Keudassa neuvottelukuntien tehtävät on mainittu toimenkuvassa: Neuvottelukunta te-kee esityksiä ja aloitteita sekä antaa lausunto-ja toimialaansa kuuluvissa asioissa. Useiden alojen yhdistetty neuvottelukunta voi käsitel-lä jaostoina esimerkiksi lausunnot opetus-, näyttö- ja arviointisuunnitelmista tai muis-ta vastaavista tarkasti alakohtaisesti rajatuista asioista.

Tehtäväkenttä:• seurataalankehitystäjatehdäesityksiä opetuksen kehittämiseksi, • antaalausunnotopetus-janäyttö-ja arviointisuunnitelmista,• kehittäätyössäoppimisenlaatua,• seurataopiskelijoidensijoittumistatyö- elämään sekä Keudan vaikutusalueella tapahtuvia koulutustarpeen muutoksia ja tehdä koulutuksen järjestäjälle tähän liittyviä esityksiä,• edistääammattialanvetovoimaisuutta,• vaikuttaayhteiskunnallisestiomanalan puolesta ja• edistääammattitaitokilpailujenhyödyntä- mistä koulutuksen kehittämisessä.Elinkeinoelämän edustajilla on suuri rooli myös lakisääteisessä kolmikantaisessa toimi-elimessä, joka hyväksyy mm. opetussuunni-telmiin liittyvät ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamissuunnitelmat sekä opintokokonai-suuksien arviointien toteuttamissuunnitelmat. Toimielin käsittelee myös opiskelija-arvioin-tiin liittyvät oikaisupyynnöt. Keudassa toimi-elimelle on annettu nimi ”Ammattiosaamisen toimikunta”. Työssäoppiminen ja työpaikoilla toteutet-tavat ammattiosaamisen näytöt ovat edellyt-täneet 2000-luvun ensimmäisen kymmenen vuoden aikana suuria muutoksia sekä työn-

Ammatillisen koulutuksen

suurtapahtumassa 2008 nähtiin

näyttäviä esityksiä.

155

antajien että oppilaitosten toiminnassa. Yh-teistyö on sujunut hyvin. Työntekijä-, työn-antaja- ja yrittäjäjärjestöt ovat edistäneet työ-elämälähtöisyyden toteuttamista. Työantajien edustajat ja opettajat ovat toteuttaneet upe-asti tavoitteena olleen työelämälähtöisyyden lisäämisen ja hyötyjiä ovat varmasti olleet kaikki osapuolet, ennen kaikkea opiskelijat. Hakijamäärän kehitysEdellä mainittujen neljän kokonaisuuden li-säksi on muitakin syitä ammatillisen koulu-tuksen suosion nousuun. Osa on täysin kou-lutuksen järjestämisestä tai opetuksesta riip-pumattomia tekijöitä. Eriasteisen koulutuksen ja työtehtävien arvostuksen muutos vaikuttaa asiaan. Yhteiskunnan vaurastumisen myötä opetustilat ja -välineet ovat oleellisesti paran-tuneet. Näin on kuitenkin tapahtunut myös muissa koulutusmuodoissa. Parhaiten voimme seurata nuorten am-matilliseen peruskoulutukseen yhteishaussa hakeneiden määrän kehitystä. Voidaan tode-ta, että Taitaja 2008 Espoo-Uusimaa merkitsi jotain hakijamäärän kehitykselle. Silloin am-matillinen koulutus oli todella paljon esillä positiivisessa mielessä. Peruskoulusta päässeen ikäluokan koko on vaihdellut siten, että se oli Keudan jäsen-kunnissa 2000-luvun alussa noin 2 200 ja kor- Lehtori Petri Honkala oli ajoneuvoasennuksen lajipäällikkönä Taitaja 2008 -kilpailuissa.

156

daan tulee opiskelijoita alueemme ulkopuo-lelta ja täältä lähtee muille paikkakunnille. Kokonaistilanne on kuitenkin se, että Keu-daan ensisijaisesti hakeneiden määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2001 vuoteen 2011. Samaan aikaan peruskoulusta päässyt ikäluokka on kasvanut kolmanneksella.

keimmillaan n. 3 040 vuonna 2010. Vuonna 2011 ikäluokka jo laski yli 200:lla ja se las-kee edelleen noin 2 600 opiskelijaan käänty-en nousuun vuoden 2015 paikkeilla. Ammatilliseen nuorisoasteen koulutuk-seen hakeutuu paljon edellisinä vuosina il-man koulutuspaikkaa jääneitä nuoria. Keu-

Keudan 1.sijaiset hakijat yhteisvalinnassa 2001–2011

vuosi 1.sijaiset hakijat lisäys lisäys%

2001 1 008

2002 1 037 29 2,88

2003 1 081 44 4,24

2004 1 223 142 13,14

2005 1 263 40 3,27

2006 1 298 35 2,77

2007 1 380 82 6,32

2008 1 484 104 7,54

2009 1 666 182 12,26

2010 2 039 373 22,39

2011 2 071 32 1,57

Keudassa tapahtunut ammatillisen koulutuk-sen suosion nousu on suunnilleen sama kuin se on muuallakin maassa. Siksi perusteet ovat myös yhteisiä. Koulutuksen järjestäjä voi silti

oman toimintansa perusteella menestyä pa-remmin tai huonommin. Keuda on useim-pien tunnuslukujensa perusteella menesty-nyt hyvin.

Kolmen kuntayhtymän johtajat Sampo

Suihko (Omnia), Tapio Siukonen

(Luksia) ja Hannu Heikkilä (Keuda)

ammatillisen koulutuksen suurtapahtu-

man tiimellyksessä 2008.

euda viettää 50-vuotisjuhliaan jär-jestämällä SAKUstars -ammattiin opiskelevien kulttuurikilpailut Jär-venpäässä 17.–19. huhtikuuta 2012.

Vuodesta 2008 SAKUstars-nimellä tunnetulla ta-pahtumalla on pitkät perinteet, sillä ensimmäi-set kilpailut järjestettiin vuonna 1953 nimellä ”SAKU ry:n henkiset kilpailut”. Juhlavuotemme merkeissä pidettävät kilpailut ovat siis järjestyk-sessään jo 60. ja historian ensimmäiset Keski-Uudenmaan alueella. Keuda on toki osallistunut järjestelyihin kerran aiemminkin, vuonna 2008, SAKUstarsin oltua osa Luksian ja Omnian kans-sa Espoossa järjestettyä Ammatillisen koulutuk-sen suurtapahtumaa. Vuodesta 2008 alkoi myös kulttuurikilpai-luiden kasvu tapahtumana, kuten myös Keu-dan järjestelmällinen ja aktiivinen osallistumi-nen niihin. Tätä ennen Keudan osallistuminen oli pääosin Keravalla merkonomeiksi opiske-levien varassa, aktivoituihan silloinen Keravan kauppaoppilaitos kannustamaan opiskelijoi-densa kulttuuriharrastusta jo lähes pari vuosi-kymmentä aiemmin. Vuonna 1991 kaksitoista kauppaoppilaitoksen opiskelijaa perusti kuo-ron, joka matkasi kisahuoltajansa Kaarina Ni-valan kanssa Ouluun laulamaan laulut Sininen ja valkoinen, sekä We are the world, saavutta-en kunniamaininnan. Ouluun joukkue matka-si Helsingistä lähteneellä kulttuurijunalla. Vuo-situhannen vaihduttua alkoi ”kauppiksen” sään-nöllinen osallistuminen näyttämötaidesarjaan, josta Anna-Marja Rissasen ohjauksessa saavu-

tettiin runsaasti menestystä. Vuonna 2005 ki-soihin matkattiin ensimmäistä kertaa myös Jär-venpäästä, yhden opiskelijan ja yhden opettajan muodostamalla joukkueella. SAKUstars yhdistääVuonna 2009 Keudan joukkue kasvoi valtakun-nan toiseksi suurimmaksi ja mukana oli runsaas-ti opiskelijoita myös Tuusulasta ja Järvenpäästä. Tuusulan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopiskeli-joiden kuorolla, johtajanaan Altti Uhlenius, oli-kin heti tuomisinaan kirkkaimmat mitalit hei-dän hurmattuaan yleisön ja tuomarit Sielun Vel-jet yhtyeen Säkenöivä voima -kappaleella. En-simmäistä kertaa Keudan joukkueen tunnisti yhtenäisestä kisa-asusta, kilpailijat SAKUstara- ja huoltajat GOLD-stars-teksteillä va-rustetuista vihreis-tä huppareista. S e u r a av a n a vuonna Seinä-joen SAKUstars 2010 -tapahtumas-sa nähtiin sitten kaikkien aikojen suurin, 70 opiske-lijan kulttuurikisa-joukkue, joukossa historian ensim-mäinen Mäntsäläs-sä opiskeleva SA-KUstars-kilpailija.

Keravalaiset pitivät edelleen aktiivisen osallis-tumisen perinnettään yllä, mikä kilpailuissa tu-likin vahvasti esiin Keuda Keravan näytelmäker-hon voittaessa näyttämötaidesarjan niin suurella joukkueella, etteivät sen 26 jäsentä mahtuneet edes ”pohojalaaselle” palkintokorokkeelle. Vuonna 2011 kisattiin Joensuussa, ja Keuda saavutti ensimmäistä kertaa kilpailujen mitaliti-laston kärkisijan, jälleen historian suurimmal-la joukkueella, johon kuului 110 jäsentä. Noi-den kisojen päättäjäisissä ensimmäisen julkisen esiintymisensä teki myös Keuda Sammakko toi-vottaen yhdessä Keudan edustajien kanssa am-matillisen koulutuksen kulttuuriväen tervetul-leeksi juhlimaan 50-vuotiasta Keudaa SAKUstar-sin merkeissä.

Yli kaksi vuosikymmentä kulttuurikilpailumenestystä

K

Yksi lukuisista keudalaisten opiskelijoiden esityksistä kevään 2011

SAKUstars-tapahtumassa Joensuussa.

157

158

Sipoo liittyi viimeisimpänä Keudan koulutuspaikkakuntien

joukkoon, kun Enter valmistui vuonna 2007.

159

mmatillinen koulutus on kak-situhattaluvun alkuvuosina ko-konaan päässyt pois pikkuvel-jen asemastaan suhteessa lukio-koulutukseen. Nuorison kiin-

nostus alkaa kääntyä siihen suuntaan, että tu-levaisuudessa vuorostaan yleissivistävät toi-sen asteen oppilaitokset joutuvat houkuttele-maan opiskelijoita eri keinoin, huipputeknii-kalla tai erikoisaloilla. Ammattikoulutuksessa on siirrytty kolme vuotta kestävään koulutukseen, johon sisältyy vähintään 20 opintoviikkoa työssäoppimista. Tämän koulutuksen suorittaminen antaa ylei-sen jatko-opintokelpoisuuden. Opintoja voi kerätä eri oppilaitoksista, ja verkko-opetuk-sen määrä ja merkitys on huomattavasti li-sääntynyt erilaisten oppimisalustojen kehitte-lyn seurauksena. Keudassa saatiin vuonna 2006 valmiiksi monivuotinen opetussuunnitelmien yhtenäis-tämistyö. Kaikki aiemmat ammattiopistokoh-taiset osat poistuivat käytöstä. Samalla nuo-risoasteella otettiin ammattiosaamisen näytöt käyttöön ja niitä kehittämään ja valvomaan perustettiin Ammattiosaamisen toimikunta. Kaikkiaan kuntayhtymän oppilaitoksissa oli 26 erilaista perustutkintoa, joiden näyttö-, ar-viointi- ja opetussuunnitelmat ja toteuttamis-

Yhtenäinen opetussuunnitelma

atavat olivat nyt yhtenäisiä. Opettajiston kou-luttautuminen oli muutostilanteessa tärkeää, ja 82 prosentilla opettajista oli muodollinen pätevyys. Kouluttautumista ja työelämään tu-tustumista varten oli erilaisia projekteja, ku-ten OTO- ja Telkkä-projektit. Kuntayhtymän nimeksi vaihtui 1.8.2007 alkaen Keski-Uudenmaan koulutuskuntayh-tymä. Kuntayhtymän tulosalueiden nimikäy-täntö yhtenäistettiin samalla. Virallisesti Kes-ki-Uudenmaan ammattiopisto ja Keski-Uu-denmaan koulutuskuntayhtymä. Markkinoin-nissa Keuda-sanan perään liitettiin kyseisen paikkakunnan nimi. Keskisellä Uudellamaalla alkoi toisen as-teen alueyhteistyö KUUMA-kuntien välillä. Jy-väskylän yliopisto tutki alueen toisen asteen koulutuksen rakenteita ja toteuttamistapoja vuonna 2005. Tuolloin Keudassa oli kaikki-aan 3 197 opiskelijaa, joista nuorisokoulutuk-sessa oli 2 750 ja lisäkoulutuksessa 572 opis-kelijaa. Koulutuksen järjestämislupaa haettiin 3 600 opiskelijalle, mutta siihen ei opetusmi-nisteriö vuonna 2006 myöntynyt. Virallinen järjestämislupa oli 3 260 opiskelijalle. Seuraa-va hakemus sai suosiollisemman vastaanoton, ja sen seurauksena valtio nosti järjestämis-paikkojen määrää 250:llä vuoden 2008 alusta.

Nuorisoasteella otettiin

ammattiosaamisen näytöt

käyttöön vuonna 2006.

160

euda oli vuoteen 1998 mennessä muodostunut Keski-Uudenmaan am-matillisen koulutuksen kuntainliiton perustamista neljästä oppilaitoksesta

ja siihen liitetyistä neljältä eri omistajalta tullees-ta viidestä eri oppilaitoksesta. Lisäksi Sipooseen on perustettu 2000-luvulla kokonaan uusi kou-lutusyksikkö. Kullakin oppilaitoksella oli oma profiilinsa ja useimmiten myös omat logonsa ja liikemerkkinsä. Ne käyttivät omilla tunnuksil-laan varustettuja toimistopapereita ja näyttäytyi-vät esitteissään ja ilmoituksissaan erillisinä op-pilaitoksina, joita ei omistajataho ulospäin nä-kyvästi yhdistänyt. Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän oppilaitoksilla oli oma yritystunnus.

Kuntayhtymän oppilaitoksiin kuului myös Kera-van kauppaoppilaitos, mutta myös sillä oli oma liikemerkki.

Nurmijärven ammattioppilaitoksen liikemerkki oli hyvin perinteinen.

Järvenpään kotitalousopettajaopistolla oli myös pitkään käytössä ollut perinteinen liikemerkki.

Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen liikemerkki siirtyi v. 1995 yhdistetyn Mäntsälän ammattiopiston liikemerkiksi.

Pekka Halosen akatemialla oli sen siirtyessä vuoden 1998 alussa kuntayhtymän omistukseen oma liikemerkkinsä.

Vuoden 1999 alussa voimaan tullut amma-tillisen koulutuksen lainsäädäntö määritteli sel-keästi koulutuksen järjestäjän ja koulutuksen järjestämisluvan käsitteet. Ne toivat mukanaan vaatimuksen koulutuksen järjestäjän yhtenäi-sestä tavasta järjestää koulutusta ja vastata sen laadusta. Muun muassa koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelman yhteisen osan käyttöönot-to oli tärkeä osa muutosta. KUAKY:stä Keudaksi Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymän ly-henteenä käytettiin 1990-luvun puoliväliin ly-hennettä KUAKY. Kun kuntayhtymälle suunni-teltiin omaa nettiosoitetta, tuntui käytössä ole-va lyhenne kankealta. Tietohallinnon puolelta ehdotettiin uutta lyhennettä kuntayhtymän ni-mestä. Kuntayhtymän johto päättikin ottaa eh-dotuksen mukaisen KEUDA-nimen käyttöön. Vuodesta 1996 alkaen on kuntayhtymän Inter-net- ja sähköpostiosoitteena ollut keuda. Aluksi keudaa markkinoitiin lehdissäkin nimenomaan nettiosoitteena. Vuonna 1998 päätettiin kilpailuttaa kuntayh-

Keuda-brändiä rakentamassa – kuntainliitosta Keudaksi

K

161

tymän uuden ilmeen ja yritystunnuksen suun-nittelu. Kilpailutuksen perusteella suunnittelu-tehtävä annettiin Viherjuuren Ilme Oy:lle. Vi-herjuuren Ilmeeltä kolme eri graafikkoa esitteli ehdotuksensa kuntayhtymän uudeksi ilmeeksi. Uudeksi yritystunnukseksi valikoitui nykyises-säkin liikemerkissä näkyvä ”hyrrä” ja vihreä vä-rimaailma.

Samalla Viherjuuren Ilme teki perusteellisen graafisen ohjeen, jossa oli tarkat mallit käytet-täville toimistopapereille, kirjekuorille ja ilmoi-tuspohjille. Graafisesta ohjeesta tuli pitkä ja monimut-kainen, koska jokaisella silloin toimineella kah-deksalla oppilaitoksella oli omaan nimeensä perustuvat vaikkakin yhtenäisen näköiset asia-kirja- ja ilmoituspohjat. Lisäksi silloinen oppi-sopimusjohtaja ei hyväksynyt yhtenäistämistä ja otti käyttöön oppisopimuskeskuksen oman lii-kemerkin, josta luovuttiin vasta vuoden 2001 alussa.

Keuda-nimen käyttö lisääntyyKeuda-lyhenne ei vielä tullut viralliseksi lyhen-teeksi ja sitä käytettiin edelleen pääasiassa kun-tayhtymän Internet-sivujen osoitteena. Kuntayh-tymässä käytettiin kuitenkin jo tuolloin yleises-ti Keuda-nimeä puhuttaessa Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymästä. Vuonna 1999 valmis-tui Keravalle uudisrakennus kuntayhtymän liike-talouden opetuksen ja silloisen Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulun käyttöön. Kuntayhtymän johtaja ja talousjohtaja nimesivät talon Keuda-ta-loksi. Nimi oli varsin näkyvä ja aiheutti ansaittua huomiota. Monet eivät osanneet yhdistää talon omistajaa ja talon nimeä toisiinsa. Keuda-nimen tunnettuuden lisäämisen kannalta talon nimellä on kuitenkin ollut positiivinen merkitys. Vuonna 2000 ammattikorkeakoulu vakinais-tui ja noin 900 opiskelijapaikkaa siirtyi myös ta-loudellisessa mielessä pois kuntayhtymän hal-linnosta. Kuntayhtymän oppilaitokset yhdistet-tiin viideksi paikkakuntakohtaiseksi ammatti-opistoksi. Graafinen ohjeisto muutettiin samalla siten, että se toimi näiden viiden ammattiopis-ton ja niihin kuuluneiden yhdeksän eri koulu-tusyksikön ja oppisopimuskeskuksen kanssa. Kuntayhtymässä aloitettiin 2000-luvun alus-sa nykymuotoinen vahva strateginen kehittämis-työ. Sen yhteydessä Keuda vakinaistui käyttöön puhuttaessa kuntayhtymän toiminnasta tai sen järjestämästä ammatillisesta koulutuksesta. Stra-tegiatyön tuloksena syntyi kuntayhtymälle uusi slogan: ”Keuda – Taitavana työelämään”. Sloga-nia käytettiin lähes kymmenen vuotta ilmoituk-

sissa, mainoksissa, allekirjoituksissa, sidosryh-mälehden nimenä ja se oli esillä aina, kun Keu-dan järjestämästä koulutuksesta oli kyse. Keuda-nimi virallistuiKuntayhtymän 1.8.2007 voimaan tulleen perus-sopimuksen 1 §:ssä todetaan, että kuntayhty-män nimi on Keski-Uudenmaan koulutuskun-tayhtymä ja päivittäisessä toiminnassa siitä voi-daan käyttää lyhennystä Keuda. Kuntayhtymän virallinen nimi muutettiin samalla Keski-Uuden-maan ammattikoulutusyhtymästä Keski-Uuden-maan koulutuskuntayhtymäksi. Samalla saatiin täytettyä se kuntalain vaatimus, että kuntayhty-män nimessä pitää olla sana kuntayhtymä. Vuonna 2007 kuntayhtymän viestinnän yh-teistyökumppaniksi valittiin Viestintätoimisto Viisikko Oy, joka sittemmin yhdistyi VCA-Viisik-ko Oy:ksi. Viisikko päivitti Keudan yritystun-nuksen nykyaikaisempaan muotoon säilyttäen kuitenkin sen hyvin tunnistettavat peruspiirteet. Vihreän värin sävy muuttui modernimmaksi ja raikkaammaksi. Samalla uusittiin Keudan graa-finen ohjeisto. Vuonna 2008 Keudaan palkattiin ensimmäi-nen viestintäalan ammattilainen, viestintäpääl-likkö. Merkittävänä nähtiin Keudasta ulospäin välittyvän viestinnän sekä Keuda-brändin yhte-näisyyden kehittäminen. Keskittämällä rekry-tointi- ja koulutusilmoittelua katsottiin saavutet-tavan myös säästöjä. Sähköinen viestintä tule-vaisuuden haasteineen vaati entistä enemmän ammatillista osaamista.

162

Kuntayhtymän johtaja Hannu Heikkilä, yhtymähallituksen puheenjohtaja Hans Kanerva ja

nykyinen ammattiopiston rehtori Pekka Aittoniemi pukeutuneina Keudan vihreisiin.

163

Ammattiopistojen nimiä yhtenäistettiin si-ten, että esimerkiksi Järvenpään ammattiopis-tosta tuli Keski-Uudenmaan ammattiopisto Jär-venpää. Tästä oli luonnollisesti helppoa käyt-tää lyhennettä Keuda Järvenpää. Adulta Oy:n konkurssin jälkeen Keudan hoidettavaksi siirtyi Adultan järjestämä tekniikan alan ja kulttuuri-alan aikuiskoulutus. Koulutusta varten perustet-tiin vuosiksi 2010–2011 väliaikainen oppilaitos: Keuda Aikuiskoulutus. Keudan ammattiopiston ja aikuisopiston aikakauteenVuoden 2012 alusta alkaen Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä on järjestänyt koulutus-ta kahdessa eri ammattiopistossa. Nimen Keuda katsottiin olevan alueella jo niin vakiintunut, et-tä oppilaitokset nimettiin Keudan ammattiopis-toksi ja Keudan aikuisopistoksi. Keski-Uusimaa siis on poistunut kokonaan oppilaitoksen nimis-tä, mutta kuntayhtymän nimenä säilyy edelleen Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä. Kun-tayhtymän virallinen nimen lyhennys on Keu-da. Konserniin kuuluvat myös Keudan oppiso-pimuskeskus ja Keudan konsernipalvelut sekä yhtymäpalvelut. Kesäkuussa 2011 kuntayhtymä teki viestin-tätoimistopalvelujen puitesopimuksen Zeeland Oyj:n kanssa. Zeeland on rakentanut nyt uudis-tuneelle Keudalla alkuperäisen Keuda-ilmeen pohjalta uuden graafisen ohjeen ja värimaail-man. Keudan peruslogo ja kaikille tulosalueille yhteinen vihreä väri pysyivät entisellään. Nykyi-

sessä organisaatiossa voidaan kuitenkin lähes-tyä eri kohderyhmiä (nuoret, aikuiset, oppisopi-musopiskelijat, muut sidosryhmät) selkeästi eri välineillä ja eri tavalla painotetulla visuaalisel-la ilmeellä. Vuoden 2012 alusta lähtien Keudan konsernipalveluihin kuuluvalla ”viestintäosas-tolla” on työskennellyt viestintäpäällikön lisäksi viestintäassistentti. Ajan hengen ja kestävän kehityksen periaat-teiden mukaisesti Keudan viestinnässä ja mark-kinoinnissa pyritään painottamaan koko ajan enemmän sähköistä viestintää ja vähentämään esimerkiksi erilaisten nopeasti vanhentuvien esitteiden määrää. Toisaalta halutaan kuitenkin erottua massasta joillakin korkealaatuisilla pai-netuilla julkaisuilla, kuten tällä historiikkiteok-sella sekä Keuda-sidosryhmälehdellä. Myös jo-kavuotinen opiskelijamarkkinointilehti on tois-taiseksi toteutettu paitsi sähköisesti, myös kai-kille alueen yhteishakuikäisille nuorille kotiin lähetettävänä painettuna julkaisuna. Keuda-brändillä on jo pitkät perinteet. Ny-kyinen Keudan organisaatio antaa entistä pa-remmat mahdollisuudet rakentaa Keudalle vah-va, merkityksellinen ja luotettava brändi-identi-teetti.

OPPISOPIMUS

AIKUISOPISTO

AMMATTIOPISTO

164

uosien mittaan Keudan oh-jausta on kehitetty koulutus-yksikkökohtaisesti, yksiköiden omista lähtökohdista ja valta-kunnallisten kehittämishank-

keiden kautta. Järvenpäässä vuosina 2003–2005 toimineen Joint-Nivel-projektin aikana luotiin nivelluokan toimintamalli yhteistyös-sä Kuntoutussäätiön kanssa. COOPER-pro-jekti jatkoi Joint-Nivel-projektissa käynnistet-tyä työtä 2005–2007 Kuntoutussäätiön koor-dinoimana. Syksyllä 2004 Keravan ammattiopistoon saatiin hankerahoitusta oppilaan- ja opinto- ohjauksen valtakunnallisista kehittämishanke-rahoista Opetushallitukselta. Tämän hankkeen avulla kehitettiin Keudan eri koulutusyksiköi-den ja alueen kaikkien opinto-ohjaajien yh-teistyötä perusopetuksen ja toisen asteen vä-lille. Hanke sai lisärahoitusta Euroopan sosiaa-lirahastosta (ESR) vuosille 2005–2007. Hank-keen nimenä oli Ohjauksen verkot, josta jäi alueen ohjauksen tueksi Koulutuksella tule-vaisuuteen Keski-Uudellamaalla ja Sipoossa -koulutusopas. Hankkeiden myötävaikutuksel-

la opinto-ohjaaja Erja Kärnä sai valtakunnalli-sen Vuoden opo -palkinnon vuonna 2006 Ro-vaniemellä järjestetyillä Opo-päivillä. Palkinto myönnettiin eri kouluasteiden yhteistyön ke-hittämisestä nuorten edun lähtökohdista. Ohjauksen kehitys on jatkunut tuon jäl-keenkin hyvällä sykkeellä Keudassa ja sen toiminta-alueella. Keudan hanketoiminnan kehittyessä, myös ohjauksen hankkeita on viety eteenpäin. Vuosina 2010–2011 saatiin Opetushallitukselta rahoitusta Hyvinvoinnin verkot -hankkeelle. Tämän hankkeen aika-na luotiin Elinikäisen ohjauksen malli Keski-Uudellemaalle. Keudan koordinoima hanke UNO – Uudenmaan nuorten ohjaus toi koko Uudellemaalle opiskelijaksi.net -sivuston oh-jauspalveluiden tueksi. Hanke toimi vuosina 2009–2011. Vuonna 2011 alkoi valtakunnallinen lä-päisyn tehostamishanke, jossa Keuda on val-takunnallisena koordinaattorina. Kolvi Oy -hankkeessa Keuda tekee yhteistyötä Varian, Luksian ja Omnian kanssa, ja tavoitteena on kehittää mm. Keudan sisäistä ohjaustoimintaa läpäisyn tehostamiseksi.

Ammattimaiseen ohjaukseenKuntayhtymän johtaja Hannu Heikkilä kir-joitti alkuperäisen esityksen yhtymähallituk-selle opinto-ohjaajien virkojen perustami-sesta. Päätös virkojen perustamisesta tehtiin Keudassa vuonna 2002. Tällöin ymmärrettiin ohjauksen merkitys opiskelijan ammatillisen kasvun tukemisessa ja uraohjauksessa. Keu-dassa opinto-ohjauksen professionaalisuus alkoi vasta tuosta muutoksesta. Ohjaus eri toimipaikoissa oli ennen vir-kojen perustamista hoidettu vaihtelevasti eri resurssein. Opinto-ohjaajan virka tuli amma-tillisissa oppilaitoksissa OVTES:n mukaan mahdolliseksi vuosituhannen vaihteessa. Opinto-ohjaus oli vakiintunut valtakun-nallisesti kaikilla ammatillisen koulutuksen aloilla vuosien 1982–1987 aikana. Laki kes-kiasteen kehittämisestä edellytti oppilaanoh-jauksen/opinto-ohjauksen kehittämistä.

Ohjaus on kehittynyt isoin askelin

V

165

Opinto-ohjaajat ovat keskeisiä henkilöitä Keudan markkinoinnissa. Tässä ovat

opot Johanna Leinonen ja Pirkko Haatainen opopäivien Keuda-ständillä vuonna 2011.

minun muistoni

loitin opinto-ohjaajan virassa syksyllä 2003 Keravan ammat-tiopistossa Sarviniitynkadulla.

Olin tällöin Keudan kolmas virassa ja toimis-totyöajassa toimiva opinto-ohjaaja. Samana syksynä nimettiin opinto-ohjaajan virkaan myös Tea Eriksson Keravan Keskikadulle ja vuotta aikaisemmin Marjukka Saarinen Nur-mijärvelle. Ohjaus on ollut huimassa kehityskaa-ressa useita vuosia, niin Keudassa kuin val-takunnallisestikin. Ensimmäinen muistoni ohjauksen kehittymiskaaresta Keudassa on työhaastattelusta keväältä 2003. Haastatte-lussa korostettiin ohjauksen tärkeyttä ja sii-tä huokui myös ohjauksen arvostus. Kuiten-kin tutustumiskierroksella minulle selvisi, et-tä silloinen opinto-ohjaaja teki töitä lehtorin virassa vain muutaman viikkotunnin verran. Konkreettisena työtilana ohjauksessa käytet-tiin opettajien huoneen pöydän nurkkaa ja tarvittaessa siirryttiin keskustelemaan audi-torioon, neuvottelupöydän ääreen. Työhaas-tattelun lopuksi kerroin, että jos otan opin-to-ohjaajan viran vastaan, tarvitsen työni tekemiseen oman huoneen. Syksyllä työt aloittaessani, minulla oli käytössä oma opin-to-ohjaajan huone. Tällöin mietin, että jos kehitys on näin nopeaa, mahdollisuudet ovat monet.

erja Kärnäopiskelija-asioiden päällikkö

”a

166

Salibandyturnaus Keuda Cup on ollut useana vuonna koko

Keudan henkilöstöä ja opiskelijoita yhdistävä tapahtuma.

167

Keudan kaikkien koulutusyksiköiden yhteinen oppilaskunta Kuoma perustettiin 27.1.2009. Opiskelijoi-

den vaikutusmahdollisuudet ovat yhteisen oppilaskunnan ansiosta lisääntyneet ja opiskelijat ovat saa-

neet oman edustajansa esimerkiksi yhtymähallitukseen. Tammikuussa 2012 SAKKI ry palkitsi Keudan

ammattiopiston Vuoden Amisoppilaitoksena seuraavin perustein: ”Keudan katto-oppilaskunta Kuoma

on tehnyt esimerkillistä työtä opiskelijoiden osallistamiseksi ja oppilaitoksen hyvinvoinnin edistämisek-

si. Oppilaskunnan ja oppilaitoksen johdon välinen yhteistyö on esimerkillistä ja opiskelijoilla on edustus

tärkeissä päätöksentekopaikoissa."

168

letko joskus kuullut oluista nimel-tä Vaalea ja Tumma Sarvi? Ne ovat Keudan oman pienpanimon tuo-tantoa. Panimo on tärkeässä roolis-

sa Keudan kemian osaston opiskelijoiden ope-tuksessa. Pian Keudalla on Keravan Sarviniityn-kadun oikean panimon rinnalla virtuaalipani-mo. Alun perin idean Keudan omasta panimos-ta tuli Sinebrychoffilta, kotoisammin Koffilta eli siltä Keravan hitusen suuremmalta panimolta.

– Jääskeläisen Kimmo sieltä ehdotti joskus 2000-luvun alussa, että mitä jos hankkisitte pienpanimon, jota Koff voisi käyttää testauk-seen, nykyisin aikuisopiston puolella koulutta-jana toimiva Tapio Nikula muistelee. Todellisuudessa panimon hankinta-aikatau-lu venyi vuoteen 2006 eikä Koff sitä ole juuri-kaan käyttänyt. Keuda kuitenkin tekee tiivistä koulutusyhteistyötä panimoteollisuuden kans-sa, joten omasta panimosta on ollut paljon hyö-tyä ja iloa.

Hakuretki ItävaltaanKeudan panimomestari Seppo Sälpäkivi löysi opetuskäyttöön soveltuvan pienpanimon netin kautta yhdessä koulutuspäällikkö Raimo Tuo-nosen kanssa. SALM GmbH:n laboratorio- ja tuotekehityskäyttöön suunnittelema ja valmista-ma suuremman ravintolapanimon pienoismalli löydettiin Itävallasta. Sinne Seppo ja Raimo matkustivat käyttöön-ottokoulutukseen ja perässä tulivat isolla autol-la logistiikkapuolen opettaja Mikko Putkiran-ta kolmen opiskelijan kanssa. Panimo pakattiin kyytiin ja kuskattiin läpi Euroopan Suomeen ja Keravalle saakka. VirtuaalioluttaOluen tuotannossa pienpanimossa käydään lä-pi kokonainen aito kemianteollisuuden proses-si: käynnissä- ja kunnossapito, prosessitekniik-ka, automaatio, hygienia… Osastonjohtaja Lei-la Frondelius on tyytyväinen siitä, että omassa panimossa prosessinhoitajaksi ja laborantiksi opiskelevat pääsevät kiinni käytäntöön ja oike-aan tekemiseen jo ennen työssäoppimaan läh-töä, sillä kemian osastolla teorian opiskelu voi ajoittain tuntua puuduttavalta.– Tosin panimotyöskentelyyn vaaditaan myyn-tiin menevää olutta tehtäessä 18 vuoden ikä ja

Keravan toiseksi suurimman panimon tarina

O

Panimo valmistautui matkustamaan

Itävallasta Suomeen vuonna 2006.

169

yhtä aikaa Sepon avuksi oluen tuotantoon voi päästää vain 2–3 opiskelijaa kerrallaan. Olem-me kuitenkin käyttäneet panimoa koko ajan järjestelmällisemmin hyväksi opetuksessa, Lei-la kertoo. Pian alle 18-vuotiaatkin opiskelijat ja kaik-ki muut asiasta kiinnostuneet pääsevät tutustu-maan panimoprosessiin virtuaalisesti, sillä Keu-da on perustamassa Internetin Second Lifeen virtuaalipanimoa. Sen tarkoituksena on auttaa alan opiskelijoita hahmottamaan oluentekopro-sessi virtuaalisesti ennen siirtymistä oikeisiin panimotöihin ja palvella muutenkin oluen teos-ta kiinnostuneita, niin Suomessa kuin ulkomail-lakin. Chiliä ja valkosipuliaSeppo Sälpäkivi on kehitellyt Keudan panimos-sa kymmenisen erilaista olutta, joista useim-mat ovat Sarvi-nimisiä. Joitakin erikoisoluita on myyty ravintoloihin tilaajan nimellä. Keravan valkosipulifestareita varten Seppo on jo muutaman kerran yrittänyt kehittää omat ja asiakkaan laatukriteerit täyttävää valkosipuli-olutta, mutta siinä hän ei vielä ole onnistunut. Sen sijaan esimerkiksi mukavan polttelevaa Chi-listä Sarvea sekä sahtia panimossa on jo synty-nyt. Järvenpääläinen Eikan pubi on Keudan olui-den suurin jälleenmyyjä. Sinne paljon kehuttua Sarvea saadaan 10–20 kertaa vuodessa ja aina erä myydään muutamassa päivässä loppuun. Eli ole nopea, jos haluat päästä maistamaan tätä

harvojen herkkua! Tuotannon laajentamissuun-nitelmia Keudan panimolla ei ole muuta kuin virtuaalimaailmassa.

Panimomestari Seppo Sälpäkivi aikoo

maistella uusinta keitostaan.

170

Oppisopimuskoulutuksen kehitys kuntayhtymässä

anhinta oppisopimuskoulutusta Keski-Uudenmaan koulutuskun-tayhtymän alueella on annettu Nurmijärvellä. Toiminta oli hy-vin vähäistä, lähinnä yksittäisiä

opiskelijoita koskevaa. Kuvaavaa on Tuula Korpi-Tommolan laatiman Keski-Uudenmaan oppisopimuskeskuksen historiikin luonneh-dinta: ”Useista tällöin solmituista oppisopi-muksista ei onnistuttu ainoatakaan suoritta-maan loppuun saakka.” Laki oppisopimuskoulutuksesta muuttui vuonna 1968. Uuden lain mukaisesti kunnan-valtuustot valitsivat ammattioppilaslautakun-tia sekä asettivat sivutoimisia koulutustarkas-tajia toimintaa valvomaan ja johtamaan. Nurmijärven kunnanvaltuusto valitsi am-mattioppilaslautakunnan, jota johti metsän-hoitaja Arvi Makkonen. Toiminta pääsi heti vauhtiin, sillä jo kesällä 1968 solmittiin kol-me oppisopimusta työkaluvalmistajille Egma Oy:ssä ja Perlos Oy:ssä. Syksyllä työnsä aloitti sivutoiminen koulutustarkastaja, opettaja Ar-vo Husso. Kuntainliiton ylläpitämän Järvenpään am-mat tikoulun lukuvuoden 1970–1971 toimin-takertomuksessa harmitellaan, kuinka: ”Kou-lu ei näissä tiloissa pysty kouluttamaan niin paljon oppilaita kuin tuotantoelämä tarvit-see. Tilannetta tyydytetty kurssitoiminnal-

la metalli- ja vaatetusteollisuuden alalla.” Oppilaitosope tuksen rinnalla ryhdyttiin anta-maan entistä enemmän kurssimuotoista ope-tusta sekä myös oppisopimuskoulutusta. Tältä lukuvuodelta on Järvenpään ammattikoulus-ta ensimmäinen maininta oppisopimuksista, kun kumialan oppisopimuskurssi järjestettiin. Tämä kurssi jäi yksittäiseksi, sillä vasta 1980-luvulla siirryttäessä oppisopimuskoulu-tus laajeni uudestaan. Väliajalla Järvenpäässä-kin toimi ammattioppilaslautakunta, joka pe-rustettiin vuonna 1974. Järvenpään lautakun-nan ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Ee-ro Nurmi. Täälläkin koulutustarkastajan virka oli sivuvirka. Sitä hoitamaan valittiin Erkki Kekkonen, joka jatkoi myös opettajana Jär-venpään ammattikoulussa. Oppisopimuksia laadittiin 1970-luvun alkupuolella vuodessa 20–25 kappaletta. Lukumääräisesti eniten so-pimuksia tehtiin Osuusliike Elannon ja Keski-Uusimaa Oy:n kanssa. Pääsopimusaloja oli-vat kauppa-, hallinto- sekä palvelualat. Vuonna 1978 solmittiin 29 ja seuraava-na vuonna 24 sopimusta. Aiempia sopimuk-sia oli voimassa niin, että vuonna 1978 sopi-muksia oli yhteensä 46 ja seuraavana vuonna 35. Sopimustoiminnan johto ja valvonta Kes-ki-Uudenmaan ammattikoulun kuntainliitos-sa oli ammattioppilaslautakunnalla. Sen toi-mialue ( Järvenpää, Kerava, Mäntsälä ja Tuu-

sula) oli lähes sama kuin ammatillisen koulu-tuksen kuntainliiton niillä poikkeuksilla, että Nurmijärvi ei alkuvuosina kuulunut sen jä-senkuntiin, eivätkä Sipoo ja Pornainen olleet sen jäseniä. Vuosikymmen loppupuolella uusia ja ai-empaa pienempiä työnantajia tuli mukaan toimintaan. Tämä olikin luonnollista, sil-lä sopimuksia tehtiin myös kampaamoiden kanssa, jotka ovat pääosin yksinyrittäjätyö-paikkoja. Muita merkittäviä aloja esimerkik-si vuosina 1977–1978 olivat graafinen ja ver-hoomoala, joille sopimuksia tehtiin useaan työpaikkaan.

Yhteinen koulutustarkastajaVuonna 1978 Keski-Uudenmaan ammattikou-lun kuntainliitto ja Vantaan kaupunki päätyi-vät tekemään yhteistyötä oppisopimusasiois-sa. Osapuolet sopivat yhteisestä koulutus-tarkastajan virasta. Molemmilla toimialueilla oli liikaa työtä sivutoimiselle, mutta liian vä-hän omalle päätoimiselle viranhaltijalle. Erk-ki Kekkonen jatkoi koulutustarkastajana kun-tainliiton alueella. Myös toimitila pysyi Jär-venpään ammattikoulun tiloissa. Ensimmäiset uuden toimintatavan vuodet eivät tuoneet suuria muutoksia toimintaan. Suuri osa oppisopimuskoulutuksen aloitta-neista oli ammattikoulun suorittaneita, esi-

V

171

merkiksi vuonna 1982 heitä oli 40 prosent-tia. Oppisopimusten määrä kasvoi vähitel-len ja uusia työnantajia tuli mukaan. Käytän-nön hoitaminen oli hidasta, kun päätösvalta oli edelleen lautakunnalla. Koulutusmuotona oppisopimus levisi yhä uusille aloille. Vuon-na 1982 kunnat ryhtyivät ottamaan oppiso-pimusopiskelijoita. Kerava ja Järvenpää sol-mivat koulutussopimuksia ruokahuollon se-kä sosiaali- ja terveysaloille. Jatkossa muut-kin jäsenkunnat tulivat sopimusosapuoliksi ja koulutus laajeni esimerkiksi päiväkotiapulais-ten kouluttamiseen.

Tällä vuosikymmenellä oppisopimuk-sia solmittiin noin parikymmentä sopimusta vuodessa enemmän kuin 1970-luvulla. Sopi-musten määrä kasvoi vuonna 1984 jo 85:aan sopimukseen, jossa oli kasvua edellisestä vuodesta lähes puolet. Iso osa sopimuksis-ta oli päiväkotien työntekijöiden kouluttamis-ta, jossa erityisesti Tuusulan kunta oli aktiivi-nen. Edelleen uusia ammattialoja tuli oppiso-pimusten piiriin, kuten nuohoojat, hevosten-hoitajat, lasinpuhaltajat, lasittajat, lukkosepät, puutaloelementtivalmistajat

”1980-luvun alussa valtio pyrki ajamaan oppisopimuskoulutuksen

alas. Oli vaihe, jossa ajatus oppisopimuskoulutuksesta luopumisesta

oli jo SAK:n poliittisessa ohjelmassa. Kirjatyöntekijöiden liitto ja GTL,

eli graafisen teollisuuden liitto, jossa Lauri Norvio vaikutti keskeisesti,

heräsivät ja asia saatiin pöydälle SAK:ssa. Olihan kaikki Suomen graafi-

sen alan työntekijät kautta historian koulutettu oppisopimuksilla. Lak-

kautusesitys vedettiin pois. Toinen iso asia on ollut tietokoneiden tu-

lo. Yrityksissä olevat järjettömän kalliit laitteet oli saatava tuotannon

ohella koulutuskäyttöön kuten automaattisorvit jne. Kansakunnalla ei

yksinkertaisesti ollut varaa päällekkäisiin ja vajaakäyttöisiin laiteinves-

tointeihin. Näin rakennetekijät pelastivat oppisopimuksen.”tapani ranki

Oppisopimus antaa mahdollisuuden opiskella

työn ohella haaveammattiin.

172

Nurmijärvi mukaanVaito Kovasiipi siirtyi ammattioppilaslauta-kunnan johtoon jätettyään Järvenpään am-mattikoulun rehtorin tehtävät vuonna 1986. Koulutustarkastaja vaihtui vuonna 1988 ja oppisopimustoimiston johtoon valittiin Juha-ni Räsänen 15.10.1988 alkaen. Tuohon aikaan sopimuksia oli voimassa 45 kappaletta. Sa-malla Nurmijärven kunta liittyi vuoden 1989 alusta mukaan oppisopimuskoulutukseen, mikä aiheutti johtosäännön uusimisen. Nur-mijärven oppisopimuksista oli koko 20-vuo-tisen toiminnan ajan vastannut Arvo Husso. Vuonna 1989 Nurmijärven liittymisen myötä sopimuksia oli jo 137. Noin kolmasosa sopi-

muksista oli julkisten alojen ammateista. Pitkään mentiin ammattioppilaslautakun-nalla ja Vantaan kanssa yhteisellä ammatti-tarkastajalla. Toimisto oli sijoitettuna Kera-van ammattiopistoon. Laki muuttui 1987 ja uudelleen 1990-luvun alussa. Oppisopimus sai lisää vapauksia. Jälkimmäinen nk. Piispa-sen laki oli parasta, mitä oppisopimus ikinä on voinut kuvitella saavuttavansa. Se menet-ti merkityksensä erityislakina, kun uusi laki vuoden 1999 alusta astui voimaan. Siinä am-matilliset erityislait oli koottu aikuiskoulutus-lainsäädäntöä lukuun ottamatta samaan la-kiin. 1990-luvulla ammatillinen peruskoulu-tus ja lisäkoulutus eli aikuiskoulutus olivat

vapaasti toteutettavissa. Niiden määrä oli li-sääntynyt niin hurjasti, etteivät valtion rahat riittäneet. Lisäkoulutus kiintiöitiin vuosina 1999-2000 peruskoulutuksen jäädessä edel-leen vapaaksi kysynnän mukaan. Tästä kum-pusivat vuosikymmenen lopun väärinkäytök-set, kun perustutkintoja tehtailtiin vain pape-rilla.

Räisänen keskeiseksi hahmoksiKuntayhtymän entinen johtaja Pentti Rauhala sanoo oppisopimuskoulutuksen kehityksen olleen hänelle suurimpia ilonaiheita. – Se oli niin vaatimattomissa kantimissa kun tulin, oli vain osa-aikainen koulutustarkasta-ja yhdessä Vantaan kaupungin kanssa. Vir-ka päätettiin siinä vaiheessa muuttaa päätoi-miseksi tehtäväksi. Vuonna 1987 paikka oli haussa ja Juhani ( Jussi) Räsänen ammatti-kasvatushallituksesta haki sitä. Lautakunnas-sa hän herätti hämmennystä, siellä ei oikein osattu Jussin potentiaalia arvostaa. Hävinnyt kilpahakija teki valituksen ja sii-hen laadittua vastinetta käsiteltiin liittohalli-tuksessa. Vastinetta koskeva päätösesitykseni hyväksyttiin äänin 5–2. Päätös piti myös lää-ninoikeuden käsittelyn jälkeen. Uuden oppisopimustoimiston johtajan myötä oppisopimustoimisto muutti toimiti-lansa Järvenpäästä Keravan ammattioppilai-

”Oppisopimustoiminta lähti ihan uuteen kukoistukseen, ja Juhani Rä-

sänen on merkittävä valtakunnallinen vaikuttajakin. Kun lautakunnan

puheenjohtajana toimi Helka Kivelä, kaikki sujui hyvin. Uuden vetäjän

Lauri Norvion kanssa tuli aikamoisia törmäyksiä. Hän halusi säilyttää

oppisopimuslautakunnalla työnjohdollisen roolin suhteessa koulutus-

tarkastajaan. Siihen aikaan oli kuitenkin luotu johtava rehtorisysteemi

johtosäännöissä. Pidin kiinni mandaatista, jonka säännöt antoivat, kun

käytiin kädenvääntöä joidenkin Jussin henkilöasioiden suhteen. Jussi-

kin on persoona, mutta puolustin hänen valintojaan koko ajan.”Pentti rauhala

173

toksen rakennukseen. Oppisopimusta kou-luttautumisväylänä ryhdyttiin markkinoimaan aiempaa enemmän, siitä kertovat esitteet uu-distettiin ja tiedostusmateriaalia tarjottiin leh-distölle julkaistavaksi. Lisäksi oppisopimus-koulutuksen oppilashuoltoa ja opiskelijan ja työpaikan välisiä suhteita koskevia asioi-ta käsittelemään ja kehittämään perustettiin kesällä 1989 työryhmä Helka Kivelän johdol-la. Oppisopimustoimisto sai tässä vaiheessa oman toimistovirkailijan. Syksyllä 1990 op-pisopimus sai isommat toimitilat Klondyke-talosta Keravan kauppaoppilaitoksen kanssa yhteisestä talosta. Tuusulan sosiaali- ja terveysalan oppilai-toksessa järjestettiin ensimmäiset kouluttaja-kurssit vuonna 1989. Osallistujia oli 17 hen-keä. Tämä oli alkua tulevien vuosien merkit-tävälle kouluttajakoulutukselle, joka laajeni pian muidenkin jäsenkuntien alueelle. Kou-luttajakoulutusta annettiin niille henkilöille, jotka vastasivat, ohjasivat ja valvoivat työpai-koilla tapahtuvaa työnopetusta. Samalla yri-tykset saivat tehostetusti tietoa duaalikoulu-tusmallista, jolla työnopetus ja tietopuolinen koulutus voidaan luontevasti yhdistää.

Valtakunnalliset perusteetSeuraava oppisopimuskoulutuksen muutos oli opetussuunnitelmauudistus. 1. elokuu-

Keudan oppisopimuskeskus sijaitsee nykyisin kuvassa taka-alalla näkyvässä kerrostalossa Keravan

Kultasepänkadulla.

174

ta 1990 valtakunnalliset oppiohjelmat pois-tuivat. Niiden tilalle tulivat koulutusammat-tien opetussuunnitelmien ja oppiohjelmien valtakunnalliset perusteet. Uudistuksen jäl-keen myös tutkintojen suorittaminen oppi-sopimuksilla oli mahdollista. Uudistus näkyi heti koulutettavien työvalmentajien määräs-sä, joiden määrä nousi jo 151:een. Erityises-ti sosiaalialalla solmittiin useita oppisopimuk-sia, esimerkiksi lääketyöntekijän ja mielenter-veyshoitajan kouluttamisessa. Kuntainliiton ammattioppilaitoslautakun-nan toiminta tuli tiensä päähän ja se lakkau-tettiin 16.11.1992. Nyt oppisopimusten teko siirtyi koulutustarkastajalle, joten yhteydenpi-to yrityksiin helpottui ja nopeutui. Kuntain-liitto pysyi edelleen paikallishallintoelime-nä. Tosin kuntainliiton yhtymähallitus vaihtui kuntayhtymän yhtymähallitukseksi.

Laki sallii toimintaaOppisopimustoiminta muuttui lain muutok-sessa vuoden 1993 alusta ja koulutusmuoto sai lisää toimintamahdollisuuksia. Nyt myös yli kolme kuukautta kestävä lisäkoulutus oli mahdollista toteuttaa oppisopimuksella. Sa-malla kurssien rahoitus muuttui laskennal-liseksi. Opetusministeriö määräsi oppilas-paikkakiintiöt, joihin rajoihin oppisopimus-koulutus muokattiin. Keski-Uudellamaalla

kiintiöpaikkojen määrä ei vastannut alueen koulutuskysyntää ja sen kasvattaminen nou-sikin yhdeksi keskeisimmistä tavoitteista. Kuntayhtymän oppisopimustoimistossa kehitettiin uutta työpaikkakoulutuksen arvi-ointijärjestelmää, joka keskittyi koulutusval-miuksen laadulliseen kehittämiseen. Järjes-telmästä tuli niin onnistunut, että se otettiin vuonna 1994 valtakunnalliseen käyttöön. Oppisopimusten määrä kasvoi huomatta-vasti ja sopimuksia oli vuonna 1993 jo 348. Suurin osa niistä oli lisäkoulutusta, jolle oli lama-aikana paljon kysyntää. Paikallisesti Mäntsälässä alkoi merkittävä kehittämishan-ke, jonka tavoitteena oli saada koko Mänt-sälän kunta oppivaksi organisaatioksi. Han-ke hyväksyttiin opetushallituksen kehittämis-hankkeeksi. Työn etenemistä seurattiin välira-porttien kautta. Vuonna 1995 valmistui kolme tutkimusta, jotka kaikki julkaistiin opetusmi-nisteriön julkaisusarjassa. Tutkimuksissa ke-hiteltiin esimerkiksi oppisopimustoimistossa käytössä ollutta kehityssuuntautunutta arvi-ointimallia ja sen pätevyyttä. Seuraavinakin vuosina Mäntsälä-projekti tuotti tutkimuk-sia, joissa käsiteltiin muun muassa verkostoi-tumista, tietotekniikan alan oppisopimustoi-mintaa tai henkilöstön roolia kuntien kehittä-misessä. Mäntsälä-projekti toteutettiin vuosi-na 1995–1997. Sen jatkona projektissa saatuja

kokemuksia hyödynnettiin aloittamalla Kes-ki-Uudenmaan neljän kunnan johtoryhmän lisäkoulutushanke yhdessä Jyväskylän yli-opiston kanssa.

Kasvava koulutusmuotoOppisopimustoimistossa oli 1990-luvun puo-livälissä henkilökuntaa neljä henkeä, jotka tiedottivat toiminnastaan esimerkiksi omalla lehdellä, Oppisopimusuutisilla. Toimisto pi-ti aktiivisesti yhteyttä työvoimatoimistoihin oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksista. Lama-aika jatkui edelleen, ja nuorten työllis-tyminen oli erityisen vaikeaa. Syrjäytymisu-han alaisiin nuoriin kohdistettiin erityispro-jekteja. Suomi oli liittynyt Euroopan unioniin. EU:n sosiaalirahaston tuella aloitettiin työttö-mien alle 25-vuotiaiden nuorten perus- ja li-säkoulutussopimusten teko. Vuonna 1997 Juhani Räsänen nimitettiin oppisopimusjohtajaksi. Oppisopimus sai li-sää toimitilaa ja lisää henkilökuntaa. Aiem-mista muutamasta huoneesta toimisto siirtyi väljiin tiloihin Klondyke-talon alakerran käy-tävään. Nyt käytössä oli myös oma luokkatila. Uusina työntekijöinä aloittivat koulutussuun-nittelija ja koulutussihteeri. Syytä laajennuk-seen olikin, sillä toimintaa oli paljon. Oppi-sopimusten määrä oli vuonna 1997 kaikki-aan 504 sopimusta. Ensimmäinen näyttökoe

175

oli otettu vastaan jo edellisenä vuonna. Oppisopimuskoulutus jatkoi kasvuaan. Vuodessa sopimusten määrä kasvoi 170 sopi-muksella, joten vuonna 1998 sopimuksia oli 674 sopimusta. Kunnista eniten opiskelijoita oli Keravalta (219), sitten seurasivat Järven-pää (153), Nurmijärvi (108), Tuusula (102), Mäntsälä (66) ja muut kunnat (20). Luvuis-ta näkyy erityisesti oppisopimuskoulutuksen vahva asema Nurmijärvellä. Oppisopimus-koulutusta antavia yrityksiä oli lähes 400. Töitä toimistojen tarjoamien palvelujen suhteen oli tehty lujasti. Oppisopimustoimis-to oli luonut yhteistyöverkoston, johon kuu-luivat lähes kaikki Keski-Uudenmaan oppi-mis- ja työllistymishankkeet. Toiminnan laa-tua oli kehitetty ja toiminnan arviointiin kehi-tetty mittaristoa. Oppisopimustoimistolla oli omat verkkosivut ja yhteyksien luonti myös kansainvälisesti oli alkanut. Ensimmäiset yh-teydet luotiin Ranskaan, Centre de Formati-on d’Apprentis -rakennusalan oppisopimus-keskukseen Orléansiin. Yhteistyö alkoi asian-tuntijavierailuilla. Kasvuedellytyksille asetettiin jatkossa ra-joituksia, kun opetusministeriö päätti kesäl-lä 1998 kiintiöittää ammattitutkintojen suorit-tamisen sekä siirtää sen rahoituksellisesti li-säkoulutukseksi. Muutos heikensi oppisopi-muskoulutuksen toimintamahdollisuuksia.

Lait ammatillisesta opetuksesta uudistuivat vuoden 1999 alusta lähtien. Tuolloin astui-vat voimaan laki ammatillisesta koulutukses-ta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta, laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta sekä lakeja koskevat asetukset ja säädökset. Op-pisopimuskoulutuksesta tuli tasa-arvoinen koulutusväylä oppilaitoskoulutuksen kanssa. Lakiuudistus helpotti oppisopimuskoulutuk-sen toimintaa osana kuntayhtymää kun kou-lutuksen ylläpitäjistä tuli koulutuksen järjes-täjiä. Oppilaitoksille siirtyi aiemmin valtiolle kuulunutta päätösvaltaa. Uuden lain myötä poistui oppisopimus-koulutuksestakin rajoitus tarjota koulutus-ta vain viidelle jäsenkunnalle. Samalla oppi-sopimuskoulutusta tarjoavia koulutuksenjär-jestäjillä tuli lisää. Näin kilpailu opiskelijois-ta lisääntyi, vaikka koulutuspaikkoja alueelle saatiinkin lisää. Käytännössä lainmuutos tar-koitti muutosta koulutustarkastajien työnku-vaan. He liikkuivat aiempaa enemmän toimi-alueella ja osallistuivat erilaisiin projekteihin muiden oppisopimuskeskusten kanssa. Oppisopimustoimiston nimeksi muu-tettiin oppisopimuskeskus yhtymähallituk-sen päätöksellä 12.3.1999. Oppisopimuskes-kuksen toimitilat Klondyke-talossa tuntuivat muutama vuosi aiemmin väljiltä ja riittävil-tä, mutta jo vuonna 1999 tilat jäivät pienik-

Metallialan oppisopimuskoulutusta

Kellokoskella vuonna 2009.

176

si. Toiminta oli jo jouduttu Klondyken tiloissa hajauttamaan useampaan paikkaan. Oppiso-pimustoimistolle ostettiin omat tilat Keravan keskustasta, Sampolasta, osoitteesta Kulta-sepänkatu 5. Muutto oli huhtikuussa 1999 ja avajaiset pidettiin toukokuussa. Tästä ti-laisuudesta tuli tavanomaista juhlavampi, sil-lä samalla annettiin oppisopimuskeskuksen Mentor-tunnustuksia Primalco Oy:lle ja Mänt-sälän kunnalle. Jatkossa palkintoja oppiso-pimuskoulutuksen kehittämisestä saivat esi-merkiksi Coats Opti Oy ja Nurmijärven kun-ta.

Kansainvälistä harjoitteluaRanskaan avattu yhteys sai jatkoa 1990-luvun lopussa, kun rakennusalan opiskelijavaihto ja laajemmat asiantuntijavierailut käynnistyivät. Ranskasta saapui ensin vierailuryhmä ja sit-ten harjoitteluryhmä Saaren kartanoon Mänt-sälään. Kuusi opiskelijaa ja kaksi opettajaa vietti Suomessa kolme viikkoa. Yhteys Rans-kaan jatkui vastavierailulla. Oppisopimuskes-kus pääsi tätä kautta mukaan ranskalaisten pi-lottihankkeeseen nimeltä R.E.D.A.C. – Rése-au pour le développement de l’apprentissage dans la construction. Se tarkoitti verkostoi-tumista Tanskan, Saksan, Ranskan, Espan-jan ja Suomen oppisopimuskoulutuksen vä-lillä. Kuntayhtymän oppisopimuskeskukseen

palkattiin oma työntekijä, koulutustarkastaja Kristiina Tuori-Nyman hoitamaan Redac-pro-jektia. EU:n myötä oppisopimuskeskus haki kansainvälisiä yhteyksiä myös muun maussa Leonardo da Vinci -henkilövaihto-ohjelman kautta. Ensimmäisen yhteys tätä kautta luo-tiin Skotlantiin. Myös Ranskassa tapahtuvaan rakennusalan harjoitteluun saatiin rahoitusta.

Tapani Rankin kauteenOppisopimuskeskuksen johtaja Juhani Räsä-nen jäi eläkkeelle vuonna 2000. Tapani Ranki aloitti oppisopimusjohtajana tilanteessa, jossa toimittiin lisäkoulutuspaikkojen kiintiöinnin ja siitä johtuvan koulutuksen järjestäjien vä-lisen kilpailun maailmassa. Alueen yritysten todellinen koulutustarve uhkasi hukkua hal-linnollisiin päätöksiin. Ammatti- ja erikoisam-mattitutkinnoille oli kysyntää, mutta niitä ei pystytty tarjoamaan. Oppisopimuksissa pai-notettiin sen vuoksi peruskoulutusta. Tuolloin lisäkoulutuspaikkoja oli noin 340 ja kokonaisvolyymi noin 600. Parhaim-millaan vuonna 2009 luku oli 1 400. Tapani Ranki kertoo, että suuri koulutusmäärä teh-tiin edelleen lähes samalla henkilöstömääräl-lä kuin pienemmän toiminnan vuosina. Hen-kilöstöstä otettiin tehoja paljon irti, toisaal-ta opittiin vakiinnuttamaan toimintamalleja,

Oppisopimus esittäytyi Ammatillisen

koulutuksen suurtapahtuman aikaan

2008 Helsingin Narinkkatorilla.

177

vaikka joka sopimus on aina räätälöity opis-kelijaa varten. Kuntayhtymässä annettuja työvalmentaja-kursseja mukautettiin vastaamaan opetusvi-ranomaisten omaksumia termejä. Oppisopi-muskoulutuksen arviointiosuuden (näyttöko-keen) sisällyttäminen oppisisältöihin ja käy-tettäviin lomakkeisiin vaati sekin työtä. Tehdystä työstä saatiin myös palkinto. Opetusministeriö myönsi Primalco Oy:lle Op-pisopimuskouluttajien laatupalkinnon suur - ten yritysten sarjassa vuonna 2000. Palkinto myönnettiin ministeriön mukaan ”tunnustuk-sena oppisopimustoiminnan ja sen tulosten sekä toiminnan jatkuvan kehittämisen laa-

dusta ja esimerkillisestä työstä oppisopimus-koulutuksen kehittämiseksi”. Palkinnon saa-minen nosti oppisopimuskeskuksen naut-timaa arvostusta ja lisäsi sekä yrityselämän että opiskelijoiden kiinnostusta koulutus-muotoon. Tuolloin oppisopimuksessa oli 738 ja maksullisessa palvelutoiminnassa 310 vuo-siopiskelijaa. Keudan oppisopimustoiminnan yhteistyöyritykset ovat myöhemminkin saa-neet laatupalkintoja: Altia Oy vuonna 2001, Lindström Oy 2005 ja Are Oy 2007. Annettavan koulutuksen laatu oli kou-lutusta tarjoavien tahojen keskinäisessä kil-pailutilanteessa entistä tärkeämpää. Henki-lökohtaisten opetussuunnitelmien (HOPS)

merkitys kasvoi. Oppisopimuskeskus osallis-tui Opetushallituksen Aihe-projektiin, jossa aikuisopintojen henkilökohtaistamisen kehit-tämiseen voitiin keskittyä. Vähitellen henki-lökohtaistaminen ja muut oppisopimuskou-lutuksessa hyväksi havaitut toimintatavat siir-rettiin kaikkiin kuntayhtymän oppilaitoksiin. Rakennusalalla Redac-hankkeen rinnalla rakennettiin uusi verkosto, jossa olivat muka-na kaikki kuntayhtymän rakennusalan ope-tusta antavat ammattiopistot ja Espoon teknii-kan alan oppilaitos. Kohdemaina olivat Kes-ki-Euroopan maat. Muutkin alat heräsivät kansainvälisty-mään. Sähköalalla yhteyksiä luotiin Ranskaan sekä palvelu- ja autoaloilla Irlantiin ja Belgi-aan. Vuonna 2003 kansainvälisiä yhteyksiä oli jo niin paljon, että yhden koulutustarkas-tajan nimike muutettiin kansainvälisten asioi-den koordinaattoriksi. Eri puolilla Eurooppaa oli menossa neljä vastavuoroista Leonardo da Vinci -hanketta ja kolme opetushallituksen rahoittamaa hanketta, joissa Keski-Uuden-maan oppimiskeskus osallistui. Oppisopimuskeskuksen oma kansainvä-linen kehittämishanke oli rakennusalan Fi-necvet-hanke. Yhteensä vuonna 2008 ulko-mailla opiskeli 32 opiskelijaa ja keskus toimi 35 opiskelijan isäntänä. Kaikkiaan kansainvä-lisiä hankkeita tuona vuonna oli 15.

”Oppisopimustoiminnan ja oppilaitoskoulutuksen opettajien välillä

on tiettyä jännitettä pelkästään siksi, että oppisopimuksen yksikköhin-

ta tuo vähemmän rahaa taloon. Ajatellaan helposti, että jos opiskeli-

ja päästetään oppisopimuskoulutukseen, menetetään rahaa. Tällöin jää

näkemättä, että tulot menetetään joka tapauksessa, jos opiskelijat eivät

tule mihinkään koulutukseen. Pystyimme luomaan talon sisällä sellais-

ta ilmapiiriä, että oppilaitoksen intressit eivät ole ristiriidassa oppiso-

pimuskoulutuksen kanssa.”tapani ranki

178

Vietnamilaistaustainen Yung Ksor opiskeli oppisopimuksella kiinteistönhoita-

jaksi. Yrittäjä Jorma Toivanen ohjaa tässä Yungin käytännön harjoittelua.

179

Sopimusmäärän kehitysVuonna 2002 oppisopimuskoulutuksessa oli 1 004 opiskelijaa, joista 440 suoritti perustut-kinto, 195 ammattitutkintoa, 310 erikoisam-mattitutkintoa ja 59 opiskelijaa tutkintoon johtamatonta lisäkoulutusta. Reilu kolmannes koulutuksesta oli julkisen sektorin alaan kuu-luvia. 2000-luvun alussa vuosittainen perus-tutkintojen tavoitemäärä oli noin 450. Vuosi-kymmenen puolivälissä pula lisäkoulutuspai-koista pakotti keskittymään perustutkintojen tarjoamiseen, samoin työvalmentajakoulutuk-sen kestoa lyhennettiin.

Hankkeita ja mallejaHankkeena alkoi romaninuorten työelämään siirtymistä helpottava projekti. Rakennusalal-le sijoittui vuonna 2008 alkanut kuvallisen sanakirjaviuhkan kehittäminen yhdessä vi-ranomaisten ja alan yritysten kanssa. Sama-na vuonna Keuda Järvenpään rakennusalal-la otettiin käyttöön 2+1-malli, jolla pyrittiin ja myös onnistuttiin vähentämään keskeyttämi-siä. Oppisopimuskeskus sai vuonna 2010 opiskelijoita toimintansa taloudellisten vää-rinkäytösten vuoksi lopettamaan joutunees-

ta Adultasta. Huhtikuussa noin 50 opiskelijaa siirtyi Keudan oppisopimuskeskuksen järjes-tämän koulutuksen piiriin. Siirrosta aiheutui henkilökunnalle paljon työtä henkilökohtais-ten opiskeluohjelmien laatimisessa. Vuoden aikana oppisopimusjohtaja Tapani Ranki jäi eläkkeelle. Hänen seuraajakseen valittiin An-ne Vuorinen.

”Toimin Suomen oppisopimuskoulu-

tusjärjestäjien puheenjohtajana ja olin

sitä kautta mukana kaikissa työryhmis-

sä ja edunvalvontaryhmissä. Kaudellani

jouduin olemaan paljon yhteydessä val-

tion viranomaisiin, sillä oli pakko puut-

tua väärinkäytöksiin, kun valtion budje-

tin arviomäärärahat ylittyivät huimasti.

Adultalta takaisin perittävä summa oli

35 miljoonaa, Jalasjärven 48 miljoonaa

ja muutaman muun perusteitta kuittaa-

mat valtionavut olivat niin ikään mil-

joonia. Väärinkäytösten yhteenlaskettu

summa oli noin 100 miljoonaa euroa.

Eihän se poliisina olo mukavaa ollut,

mutta saimme epäterveen kehityksen

pysäytettyä ennen kuin se kokonaan

räjähti käsiin. Se olisi epäilemättä ollut

koko oppisopimuksen tuho.”tapani ranki

”1980-luvun lopulla oli työvoimapulaa. Ennen kaikkea metalli houkutteli

meiltä oppilaita töihin. Metson kanssa syntyi tilanne, jossa viimeisen luokan

opiskelijoita suurin piirtein ostettiin töihin. Kun lama iski muutaman vuo-

den päästä, nämä viimeksi taloon tulleet, joilla ei ollut edes ammatillista pe-

rustutkintoa, laitettiin ensimmäiseksi kilometritehtaalle. Monesti muistan

käyttäneeni puheenvuoron työelämän vastuusta, että nämä asiat pitää näh-

dä pidemmässä syklissä kuin vain lyhyen suhdannekierron puitteissa.

Vuosina 2008–2009 loimme rakennusalan vetäjien Reijo Rikkosen ja Pentti

Setälän kanssa konseptin, ettei vastaava toistuisi. Usein opiskelija soitti ke-

sätöiden päättyessä, että hänellä on hyvä työpaikka eikä hän palaa enää kou-

luun. Me viestitimme, että hyvä, ole töissä, mutta koulusta et lähde ilman tut-

kintoa, hoidetaan se oppisopimuksen kautta. Syntyi ns. 2+1 malli, jonka soi-

sin leviävän laajempaankin käyttöön.”tapani ranki

180

Juhani Räsänen:

Oppisopimus pois käenpojan asemasta

lin Ammattikasvatushallituk-sessa tiedotuspäällikkönä 14 vuotta ennen tuloani Keu-daan vuonna 1988. Siinä vai-heessa muodostettiin Ope-tushallitusta, johon Am mat-

tikasvatushallitus ja Kouluhallitus yhdistyi-vät. Pentti Rauhala oli tuolloin Keudassa reh-torina. Hän oli tuttu ennestään, sillä hän oli työkavereitani ammattikasvatushallituksesta. Oppisopimuskoulutuksen historia me-nee aina antiikin Kreikan aikaan. Suomes-sa ensimmäinen laki oppisopimuksista saa-tiin vuonna 1923, jota uudistettiin vuonna 1967. Oppisopimuskoulutus koki renessans-sin 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alus-sa. Oppisopimuksissa siirryttiin pois pelkis-tä osallistumistodistuksista ja annettua koulu-tusta ryhdyttiin arvioimaan. Aina 1990-luvun alkuun saakka oppiso-pimuskoulutuksen arvostus oli alamaissa, op-pilaitoskoulutus piti tätä koulutusmuotoa kä-enpoikana. Tämä on suomalainen piirre, sil-lä täällä koulukeskeisyys on erittäin korkealla arvostusasteikossa. Näistä lähtökohdista aloi-

tin oppisopimuskoulutuksen koulutustarkas-tajana Keudassa Keravalla pienessä toimisto-huoneen takakomerossa. Siihen aikaan oppi-sopimusten hallinto oli erittäin byrokraattista, sillä kaikki sopimukset kiersivät ammattiop-pilaslautakunnan hyväksyttäväksi. Tämä teki toiminnasta hyvin hidasta eikä lautakunnan toiminta muutoinkaan ollut kovin asiantunte-vaa. Keudan oppisopimuskeskuksesta muo-toutui vähitellen oppisopimuskoulutuksen edelläkävijä. Toimiaikanani kymmenen vuo-den aikana tehtiin 12 tutkimusta, jotka kaik-ki julkaistiin opetushallituksen julkaisusarjas-sa. Loimme myös työvalmentajakoulutuksen ja mallin työpaikoilla tapahtuvan oppimisen arviointiin. Kansainvälisesti yhteyksiä luotiin erityisesti Ranskaan, Espanjaan ja Tanskaan. Esimerkiksi rakennusalalla oli paljon yhteyk-siä Ranskan Orleansiin. Vuosien mittaan moneen yritykseen syn-tyi läheistä yhteistyötä, jopa henkilökohtaisia ystävyyssuhteita. Kehittyvistä yrityksistä sai positiivista vastakaikua innovaatioille. Nämä yhteydet olivat tärkeitä, koska oppimisen oi-

kea todellisuus tuli esiin yritystasolla. Työyksikkömme oli pieni, mutta asias-tamme innostunut. Yhdessä meille oli kun-nia-asia olla innovatiivisin oppisopimustoi-misto Suomessa. Välillä piti miettiä kenen asialla oikein olemme, kun vanhemmat hoi-tivat nuoren asioita tämän puolesta. Siinä tar-vittiin väliin käyttäytymistapojen opetusta kä-destä pitäen, jotta nuori oppi ottamaan vas-tuuta oman elämänsä hallinnasta. Kutsun tätä vastuuttamisen pedagogiikaksi. Ammattioppilaslautakuntien lakkautta-minen vuonna 1993 toden teolla mahdollisti oppisopimusten kehittämistyön aloittamisen. Lakiin sisältyi myös oppisopimuksella saavu-tetun ammattitaidon arvioiminen. Erityisen merkittävä asia oli omien tilo-jen hankinta oppisopimuskeskukselle. Tiloi-hin sisältyi myös luokkahuone, jossa toteu-tettiin työvalmentajakoulutusta. Turha kontrollointi jäi pois ja yritysten toiveisiin saattoi reagoida heti. Kun yritykses-tä otettiin yhteyttä, sinne piti lähteä heti ei-kä seuraavalla viikolla, muuten yhteys mene-tettiin. Oppilasmäärät saatiin nousuun jopa

O

181

oman jaksamisen uhalla. Yritysvierailut kun-nissa ja henkilökohtaisten sopimusten laadin-ta veivät aikaa, mutta hyvä sanoma levisi toi-minnastamme laajalle. Yksi merkittävä saavu-tus oli Primaco Oy:lle myönnetty valtakun-nallinen laatupalkinto. Mäntsälässä meillä oli merkittävä koulu-tushanke, kun se lainmuutoksen jälkeen oli mahdollista. Varsinkin rahoituksen järjeste-ly oli uutta. Sen myötä oppisopimusten ala-määritys saatiin loppumaan ja arvostus nou-semaan. Työnantajan koulutuskorvausten kanssa on eletty erilaisia vaiheita. Korvaukset nousi-vat laman aikana ja niitä ohjattiin taloustilan-teen mukaan. Korvaus ei kuitenkaan ole kos-kaan kattanut kuin noin kolmasosan kustan-nuksista. Pelkkä korvauksen nosto ei kuiten-kaan muuta mitään, ellei työnantajille aseteta samalla pedagogisia vaateita. Eläkkeelle jäin vuonna 2000.

minun tarinani

182

Järvenpään Sibeliuksenväylän koulutusyksikkö on Keudassa yksi niistä,

joilla on jo pitkä historia aikuiskoulutuksen toteuttajina.

183

aikuiskoulutuksen kehitys Keudassa

-luvun lopulla tietoteknii-kan opetukselle oli ky-syntää oppilaitosten ulko-

puolellakin. Koulutuspalveluiden kehittämi-selle erilaiset atk-kurssit antoivat lentävän lähdön. Aikuisväestö oli valmis maksamaan laadukkaasta tietotekniikan koulutuksesta. Samalla kalliit laitehankinnat saatiin kuoletet-tua nopeammin, kun tietokoneet olivat käy-tössä myös opetustuntien päätyttyä. Uudel-lamaalla oli kova työvoiman kysyntä, mutta osallistujia tietotekniikan kursseille riitti silti. Pelkät yksittäiset kurssit eivät kauan riittäneet pitämään mukana tietotekniikan kehitykses-sä, vaan tarvittiin pidempiä koulutusjaksoja. Ammatillinen aikuiskoulutus alkoi hahmot-tua. Vuonna 1988 ammatillisessa aikuiskou-lutuksessa aloitettiin ylioppilaspohjainen tie-tokoneasentajan iltalinja. Pian perustamisensa jälkeen vuonna 1989 Keravan kauppaoppilaitoksessa ryhdyttiin antamaan merkittävän laajaa aikuiskoulutus-ta. Aluksi koulutus ajoittui illan tunteihin, ja iso osa koulutuksesta kuului juuri tietoteknii-kan osa-alueeseen.

Sosiaalialalla paljon aikuisiaTuusulan sosiaalialan oppilaitoksen liityttyä kuntainliiton oppilaitosperheeseen 1980-lu-vun lopussa, tuli sen mukana vahvaa aikuis-

koulutusta. Johtavien kodinhoitajien koulu-tus oli koko Suomen mitassa ainutlaatuista, sillä opiskelijoita saapui Pohjois-Lapista saak-ka. Osalla heistä oli takanaan jo pitkä työ-kokemus. Kodinhoitajia koulutettiin kahdes-sa vuodessa noin 150 vuosina 1987–1989. Varsinainen aikuiskoulutusosasto perustettiin siinä vaiheessa, kun oma uusi oppilaitosra-kennus valmistui. Alusta alkaen aikuiskoulu-tukselle asetettiin suuria toiveita ja kaavail-tiin siitä muodostuvan merkittävän koulutus-muodon. Sosiaali- ja terveysalalla onkin ollut pal-jon aikuiskoulutusta sen monissa eri muo-doissaan. Tuusulassa on järjestetty lyhytkes-toista täydennyskoulutusta, tutkintoon joh-tavaa monimuotokoulutusta, oppisopimus-koulutusta sekä maksupalvelutoimintaa. Esimerkiksi vuodesta 1993 lähtien Tuusulas-sa toteutettiin sosiaali- ja terveysalan perus-tutkintoa yhteistyössä Hyvinkään terveyden-huolto-oppilaitoksen kanssa. Tästä muotou-tui valtakunnan tason pilottikoulutus, jolla oli laajat kansainväliset suhteet Pohjoismaihin, Saksaan, Hollantiin ja Unkariin. Kansainväli-siä yhteyksiä oli eri koulutusmuodoissa aina Afrikan kehitysmaita myöten. Aikuiskoulu-tusosasto kehitti pilottina näyttökoetta ja am-mattitutkintoa, jota pystyttiin hyödyntämään perustutkinnoissakin. Päiväkoulutuksen li-

säksi opetusta on annettu myös iltaisin. Ai-kuisopiskelijoiden määrä 2000-luvulla on ol-lut noin puolet Tuusulan Kirkkotien koulu-tusyksikössä opiskelleista. Tuusulassa annettu opistotason sosiaa-lialan opetus siirtyi ammattikorkeakouluun 2000-luvun alussa. Toisen asteen koulutuk-sessa sitä korvaamaan tuli nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajien sekä parturi-kampaajien kou-lutusta. Näillä molemmilla aloilla aikuiskou-lutus säilyi edelleen merkittävänä.

Valtion oppilaitoksista aikuiskoulutustaJärvenpään kotitalousopettajaopisto ja Mänt-sälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos kun-nallistuivat elokuun alussa 1995. Järvenpään kotitalousopettajaopistossa opetusta annet-tiin kotitalous-, kuluttaja-, puhtaus- ja ravit-semispalveluissa sekä opettajakoulutukses-sa, joilla aloilla oli paljon aikuisopiskelijoita. Puhdistuspalvelujen ja pesula-alan koulutus oli käytännössä kokonaan aikuiskoulutusta. Näillä aloilla myös palvelu- ja yrittäjyyskoulu-tus olivat tärkeitä, joten maksullista koulutus-palvelua oli runsaasti. Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilai-toksessa puolet opiskelijoita oli aikuisia. Eri-tyisen suuri osa kukkakauppa-alan ja puis-toalan opiskelijoista oli aikuisia ja koulutus-

1980

184

muotona olivat erilaiset joustavat koulutusjär-jestelyt lähi- ja etäjaksoineen. Aikaisemmin koulutusohjelmassa ollut puutarhateknikko-koulutus muuttui sittemmin erityisammatti-tutkinnoksi. Floristikoulutuksessa kisällitut-kinnot muuttuivat samoin floristin ammatti-tutkinnoksi ja floristimestarin erikoisammat-titutkinnoksi. Työvoimaviranomaiset ostivat paljon puutarha-alan koulutusta yksittäisille henkilöille työvoimapoliittisin perustein. Maatalousalalla aikuiskoulusta edustivat mm. maatalouskoneasentajan ja maaseutu-rakentajan tutkinnot. Lyhytkestoisen täyden-nyskoulutuksen osuus oli vielä 1990-luvun puolivälissä merkittävää. Myöhemmin Suo-men Euroopan unioniin liittymisen jälkeen muodostuivat erilaiset EU-koulutukset tär-keäksi osaksi maatalousalan aikuiskoulutus-toimintaa.

Alueyhteistyötä ja palvelutoimintaaKeski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymäs-sä lisättiin alueellista yhteistyötä alueen op-pilaitosten kanssa. Yksi muoto tästä oli Kes-ki-Uudenmaan kesäakatemia kesällä 1994 ai-kuisoppilaitosten ja toisen asteen oppilaitos-ten yhteisesti toteuttamana. Keravalla aikuiskoulutuksena annettiin varsinkin markkinoinnin ja tietotekniikan

opetusta, samoin Nurmijärvellä koulutettiin tietotekniikan mekaanikkoja. Mäntsälän kir-konkylässä toteutettiin sekä rakennusalan et-tä metallialan työvoimapoliittista koulutusta. Keravan kauppaoppilaitoksessa valmis-tauduttiin 1990-luvulla ammattikorkeakou-lun tuloon myös aikuiskoulutuksen puolella. Hallinnon ja kaupan perustutkinto uudistui ja uusia tulosyksiköitä perustettiin. Valtioneu-vosto vakinaisti Espoon-Vantaan ammattikor-keakoulun 1.8.2000 alkaen, jolloin suuri osa aikuiskoulutusta siirtyi ammattikorkeakoulun mukana pois kauppaoppilaitoksesta. Kuntayhtymän oppilaitoksissa oli 1990-lu-vun puolivälissä suhteellisen paljon työvoi-makoulutusta, sen sijaan lyhyiden kurssien määrä vähentyi pahimpien lamavuosien jää-tyä taakse. Aikuiskoulutuksen työpäivien laa-juus vastasi vähän vuosittain vaihdellen noin 280 vuosiopiskelijaa. Kuntayhtymään perus-tettiin vuonna 1995 aikuiskoulutustiimi, jo-hon kuului jokaisesta oppilaitoksesta sen ai-kuiskoulutusvastaava. Yksi ensimmäisistä tii-min käsiteltäväksi tulleista asioista oli näyttö-koetoiminnan kehittäminen. Maksullinen palvelutoiminta toi noin vii-desosan kuntayhtymän tuloista. Palvelutoi-minnalla tarkoitettiin yksikköhintarahoituk-sen ulkopuolista toimintaa. Se jakaantui kol-

Keudan koko aikuiskoulutuksen

henkilöstö yhteisessä henkilöstö-

tempauksessa kesällä 2011.

185

meen ryhmään: • Koulutus-,kehittämis-jatutkimus- palvelujen myynti lääninhallitukselle, työvoimahallinnolle sekä yrityksille ja yksityishenkilöille,• työtoiminta:tavarantaipalvelunmyynti oppilastyönä,• harjoitusyritykset,kutenkotitalous- opiston Juhlapalvelutoiminta, kauppa- oppilaitoksen K-Kauppis-kauppa sekä Mäntsälän koulutila ja• kiinteistöjenvuokratulotjavastaavat tulot.

Muut maksullisen palvelutoiminnan muo-dot on esitelty tässä, sillä vuodesta 1997 läh-tien aiemmin yksikköhintainen aikuiskoulu-tus liittyi maksullisen palvelutoiminnan ryh-mään. Tuolloin aikuiskoulutusta annettiin 111 692 työpäivää. 2000-luvulle siirryttäes-sä valtio leikkasi lisäkoulutukseen annetta-via määrärahoja, joten maksullisen palvelu-toiminnan määrä supistui.

Aikuiskoulutus 2000-luvullaTammikuussa 2006 opetusministeriö julis-ti koulutuksen järjestäjien haettavaksi amma-tillisen lisäkoulutuksen järjestämisluvat sekä luvat työelämän palvelu- ja kehittämistehtä-vän hoitamiseksi. Keuda sai luvan, jonka mu-

Keudan aikuisopiston kouluttajat Hilkka Vairio-Koskinen ja Maarit Mansio

onnittelemassa vastavalmistunutta tekstiilihuoltoalan aikuisopiskelijaa.

186

kaan se voi järjestää ammatillista lisäkoulu-tusta ilman koulutusaloja koskevia rajoituk-sia. Keuda sai myös pysyvän luvan järjestää työelämän kehittämis- ja palvelutoimintaa. Kuntayhtymään perustettiin tykepa-ohjaus-ryhmä, joka piti ensimmäisen kokouksensa 23.1.2007. Nämä muutokset olivat taustana sille, että kuntayhtymän aikuiskoulutusstrate-gia uusittiin täydellisesti ja hyväksyttiin yhty-mävaltuustossa syksyllä 2006. Vuonna 2007 kuntayhtymän organisaati-oon perustettiin Aikuiskoulutuksen koulutus-ala ja Aikuiskoulutuksen koulutusalajohtajan oto-toimi. Koulutusalajohtajaksi valittiin Riit-ta Narko. Tämä muutos takasi ensimmäisen kerran kuntayhtymän historiassa aikuiskou-lutuksen yhtenäisen kehittämisen, vaikka vie-läkin aikuiskoulutus toimi monen eri yksikön alaisena. Aikuiskoulutuksen kehittämisryhmä teki vuosina 2007–2011 todella mittavan ja arvokkaan työn Keudan aikuiskoulutuksen kehittämisen ja laadun eteen. Sitoutuminen Suomen ensimmäisenä aikuiskouluttajana yhdessä Opetushallituksen kanssa kansain-väliseen EuroPeerGuid – European Peer Re-view in Guidance and Counselling in Adult Vocational Education and Training -hankkee-seen on taannut laajan kansainvälisen näke-myksen Keudan aikuiskoulutuksen laadun kehittämisessä. Se on tuonut mukanaan myös

muita laatuhankkeita ja vahvan yhteistyöver-koston. Adulta Oy:n vuoden 2010 helmikuussa tapahtuneen konkurssin jälkeen sen toiminta jaettiin Keudan, Amiedun ja Omnian kesken. Keudaan tuli tekniikan ja kulttuurialan kou-lutus, yhteensä 300 järjestämislupaa. Tämä kokonaisuus, jossa oli sekä oppilaitosmuo-toista- että oppisopimuskoulutusta, siirrettiin Keuda Aikuiskoulutus -tulosalueen alle. Toi-minta alkoi aluksi vuokratiloissa Järvenpääs-sä, Tuusulassa ja Helsingissä. Järvenpäähän Wärtsilänkadun varrelle valmistuvat samal-le tontille nuorisoasteen koulutuksen kanssa uudet tekniikan alan omat toimitilat vuonna 2012. Adultan konkurssipesältä ostettiin toi-sesta päästä Wärtsilänkatua koulutustilat, jois-sa osa tekniikan alan koulutuksesta tapahtuu. Adultasta siirtyi Keudaan 40 työntekijää ja n. 390 opiskelijaa. Vuoden 2012 alusta kuntayhtymään pe-rustettiin Keudan aikuisopisto, johon keski-tettiin sekä Keuda Aikuiskoulutus -tulosalue että kaikki muu Keudan aikuiskoulutus. Keu-dan aikuisopiston rehtoriksi tuli Riitta Nar-ko. Lähtötilanteessa aikuisopiston opiskelija-virtaumaodotus on noin 2 000 tutkintotavoit-teista opiskelijaa.

Järvenpään Wärtsilänkadun

tekniikkahalli remontoitiin Keudan

aikuiskoulutuksen käyttöön Adultan

konkurssin jälkeen.

187

Tuusulan Kirkkotien koulutusyksikössä on paljon aikuisopiskelijoita.

188

uosina 2001–2011 kuntayhty-män liikevaihto (toimintatuotot)yli kaksinkertaistuivat. Vuonna 2001 liikevaihto oli 24,6 milj. euroa ja vuonna 2011 jo 52,7

milj. euroa. Kuntayhtymän liikevaihdosta yli 85 % tulee ns. yksikköhintarahoituksesta eli opiskelijoista, jotka suorittavat ammatillista perustutkintoa. Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjes-telmänä on koko 2000-luvun ollut ns. ylläpi-täjäjärjestelmä. Ylläpitäjäjärjestelmässä valti-onosuusprosentti on tällä hetkellä 41,89 % ja kuntaosuus 58,11 %. Osana ammatillisen koulutuksen rahoi-tusta vuonna 2006 otettiin käyttöön ns. tulok-sellisuusrahoitus. Vuodesta 2011 alkaen yk-sikköhinnoista on vähennetty 3,0 %, joka jae-taan uudelleen koulutuksenjärjestäjille tulok-sellisuuden perusteella (vuosina 2006–2010 vähennys oli 2,0 %). OKM:n tuloksellisuus-mittaristossa on kolme mittaria: vaikuttavuus-mittari (työllistyminen, jatko-opinnot, läpäisy ja keskeyttäminen), opettajien muodollinen kelpoisuus ja henkilöstön kehittämismittari. Vaikuttavuusmittarin painoarvo on 90 %. Opetus- ja kulttuuriministeriö maksaa kuntayhtymälle opiskelijakohtaista yksikkö-hintaa, johon sisältyy sekä valtion että kun-tien osuus. Tässä ns. ylläpitäjämallissa kun-

tayhtymä ei laskuta eikä peri maksuosuuksia jäsenkunniltaan. Ylläpitäjäjärjestelmä kannus-taa koulutuksenjärjestäjiä kustannustehok-kaaseen toimintaan, turvaa vapaan hakeutu-misoikeuden ja on mahdollistanut koulutus-tarjonnan pitkäjänteisen suunnittelun Ammatillisen koulutuksen rahoitus on kehittynyt suotuisasti viimeiset kymmenen

vuotta. Sen myötä kuntayhtymän tuloskehi-tys on ollut hyvää. Hyvää tuloskehitystä on tietysti edesauttanut hyvä yksikköhinnan ke-hitys, mutta myös ammatillisen koulutuksen vetovoiman kasvu. Alla olevassa kuvassa on kuntayhtymän liikevaihto vuosina 2001–2011 sekä opiskeli-jamäärän kehitys.

Kuntayhtymän talouden kehitys 2001–2011

Liikevaihto/opiskelijamäärä 2001–2011

60

50

40

30

20

10

0

Milj.

€

4500

4000

3500

3000

2500

2000

1500

1000

500

0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

Toimintatuotot Opiskelijamäärä

V

189

OpiskelijamääräKuten kuvasta nähdään, ammatillisessa kou-lutuksessa opiskelijamäärän kehitys vaikut-taa suoraan liikevaihdon kehitykseen. Vuo-sina 2001–2011 kuntayhtymän ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärä kasvoi yli 1,5-kertaiseksi. Vuonna 2001 ns. painotettu opiskelijamäärä oli 2 696 ja kymmenen vuot-

ta myöhemmin se oli 4 250. Opiskelijamää-rän kehittymistä selittää ammatillisen koulu-tuksen muuttuminen kolmivuotiseksi, veto-voiman kasvu ja luonnollisesti jäsenkuntien peruskoulusta pääsevän ikäluokan kasvu ai-na vuoteen 2010 asti, jolloin se ylitti 3 000 nuorta.

InvestoinnitKuntayhtymän investoinnit ovat viime vuo-sina olleet poikkeuksellisen suuret. Vuosina 2001–2011 investointeihin on käytetty yli 54,6 miljoonaa euroa. Tänä aikana on toteutettu useita merkittäviä investointeja, joilla on rea-goitu kasvaneeseen kysyntään ja alueen elin-keinoelämän tarpeisiin. Samalla on pyritty huolehtimaan siitä, että kuntayhtymän kou-lutustarjonta on mahdollisimman kattava ja riittävän monipuolinen. Kuntayhtymäraken-ne on mahdollistanut koulutustarjonnan jär-kevän suunnittelun Keski-Uudenmaan alu-eella. Kuntayhtymän rahoitustilanne on ol-lut hyvä ja kaikki investoinnit on kyetty te-kemään omalla tulorahoituksella ja vuoden 2011 lopussa kuntayhtymällä ei ole pitkäai-kaista velkaa.

Nettoinvestoinnit 2001–2011

2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

10

9

8

7

6

5

4

3

2

1

0

Milj.

€

190

HenkilöstöKuntayhtymän henkilöstön määrä vuoden 2011 lopussa oli 620, kun se kymmenen vuotta aiemmin oli 413. Kymmenessä vuo-dessa henkilökunnan määrä on 1,5-kertais-tunut.

Henkilöstön määrä 2001–2011

2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

700

600

500

400

300

200

100

0

YhtymäpalvelutKuntayhtymän opetuksen tukipalveluista (toimisto-, kiinteistö- ja ruokapalvelut) muo-dostettiin oma yhtymäpalvelujen tulosalue 2000-luvun alussa. Tässä vaiheessa atk-tuki ja sen menot jäivät vielä oppilaitoksiin. Vuo-

desta 2008 lähtien myös tietohallinto on kuu-lunut yhtymäpalveluihin. Yhtymäpalvelujen perustehtävänä on tarjota koulutuskuntayh-tymän eri yksiköille niiden tarvitsemat tu-kipalvelut laadukkaasti, taloudellisesti ja te-hokkaasti. Toiminta tapahtuu kiinteässä yh-teistyössä oppilaitosten kanssa ja tavoitteena on luoda edellytykset, joiden avulla yksiköi-den on mahdollista keskittyä ydintehtävään-sä. Kuntayhtymän kasvu ja toisaalta toiminto-jen ja kustannusten siirto yhtymäpalvelujen tulosalueelle näkyy myös budjetin kasvuna. Yhtymäpalvelujen nettomenot vuonna 2001 olivat n. 4,3 milj. euroa ja vuoden 2011 lopus-sa ne ovat n. 8,2 milj. euroa.

191

jasta, jolloin ammatillises-ta koulutuksesta valmistuttiin tiettyyn ammattiin, oli siirrytty koulutusalapohjaisuuteen, jo-ka antaa valmiudet toimia use-

ammassa ammatissa. Samalla opiskelijamää-rät olivat kasvaneet ja ammatillisen koulutuk-sen suosio kilpaili lukiokoulutuksen kanssa suosituimmuusasemasta. Vuonna 2010 Kes-ki-Uudenmaan koulutuskuntayhtymässä oli 4 048 opiskelijaa peruskoulutuksessa ja lisäk-si 1 284 oppisopimusopiskelijaa. Keuda Järvenpään koulutusalat olivat suurimpana tekniikka ja liikenne (601 vuosit-taista opiskelijaa) sekä muina aloina matkai-lu-, ravitsemis- ja talousala (325 opiskelijaa) sekä kulttuurialat (58 opiskelijaa). Keuda Keravalla oli kaksi lähes yhtä suur-ta koulutusalaa, tekniikka ja liikenne (542 opiskelijaa) sekä yhteiskuntatieteiden liike-talouden ja hallinnon ala (418 opiskelijaa). Muita aloja olivat luonnontieteiden koulutus-ala (225 opiskelijaa) sekä matkailu-, ravitse-mis- ja talousala (89 opiskelijaa). Keuda Mäntsälässä kaksi kolmasosaa koulutuksesta annettiin luonnonvara- ja ym-päristöalalla (383 opiskelijaa). Muut alat oli-vat tekniikan ja liikenteen ala (242 opiske-lijaa) sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala (46 opiskelijaa).

Keuda Nurmijärvellä yhtä selvästi suu-rin koulutusala oli tekniikka ja liikenne (256 opiskelijaa). Matkailu-, ravitsemis- ja talousala (57 opiskelijaa) sekä kulttuuriala (58 opiske-lijaa) olivat keskenään lähes samankokoisia. Keuda Tuusulassa sosiaali- ja terveysalan koulutusta (408 opiskelijaa) annettiin yli puo-let kaikesta opetuksesta. Kulttuuriala (174 opiskelijaa) oli toiseksi suurin ja humanisti-nen ja kasvatusala (111 opiskelijaa) kolmas koulutusala. Oppisopimuskeskuksessa aloja oli luon-nollisesti enemmän. Noin puolet koulutuk-sesta annettiin tekniikan ja liikenteen alalla (51 %) ja noin neljäsosa yhteiskuntatieteiden,

liiketalouden ja hallinnon alalla (29 %). Vii-meinen neljännes jakaantui sosiaali-, terve-ys- ja liikunta-alaan (8 %), matkailu-, ravit-semis- ja talousalaan (6 %), kulttuurialaan (4 %), luonnonvara- ja ympäristöalaan (2 %) se-kä humanistiseen ja kasvatusalaan (1,5 %). Keuda Aikuiskoulutus aloitti omana tu-losalueenaan vuonna 2010. Koulutukseen osallistui kaikkiaan 260 opiskelijaa, joista 159 suoritti lisäkoulutuista ja 101 perustutkintoa. Kaikkea tätä koulutusta tarjosi 563 henki-lökuntaan kuuluvaa. Heistä 374 kuului ope-tushenkilöstöön ja 189 muuhun henkilös-töön. Vakinaisessa työsuhteessa henkilökun-nasta oli 416.

Keuda vuonna 2010

a

Keudan koko henkilökunta kokoontuu vuosittaiseen koulutuspäivään elo-syyskuun vaihteessa. Vuonna

2011 kokous jouduttiin ensimmäisen kerran siirtämään Keuda-talosta Järvenpää-talolle, sillä Kerava-

Salin tilat eivät enää riitä yli 600-päiselle henkilöstölle.

192

eski-Uudenmaan ammatillisen koulutuksen kuntainliitto teki vuosina 1962–1995 kuntainliit-tosuunnitelmia, joissa varsin yk-sityiskohtaisesti oli arvioitu tule-

vaisuuden määrällisiä ja taloudellisia tapah-tumia. Vuonna 1995 tehtiin kuntayhtymäksi muuttuneessa organisaatiossa ensimmäisen kerran arvioinnin kehittämiseen liittyen ar-vot, visio/missio ja toiminta-ajatus. Ne olivat kuntayhtymän johtoryhmän laatimat. Myös henkilökunta otti niihin kantaa. Missio/visio 1995 kuului: ”Keski-Uuden-maan ammattikoulutusyhtymän tehtävänä on luoda ja tukea ensisijaisesti alueen väestön mahdollisuuksia kehittää ammattisivistystään ja edellytyksiään inhimilliselle kasvulle alu-eellisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin paran-tamiseksi.” Kuntayhtymän toiminta-ajatus 1995 oli: ”Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhty-män työntekijät toteuttavat yhteiskunnallista koulutustehtävää tarjoamalla alueen nuoril-le, aikuisille ja elinkeinoelämälle monipuoli-sia koulutus- ja kehittämispalveluita siten, et-tä vuorovaikutusosapuolet kokevat sen ar-vokkaana, ja merkityksellisenä yksilön, työ-elämän ja yhteiskunnan kannalta.”

Ensimmäinen yhtymästrategiaVuonna 1997 kuntayhtymän yhtymähalli-tus ja johtoryhmä muotoilivat Keudan en-simmäisen yhtymästrategian. Yhtymäval-tuusto hyväksyi sen 5.11.1997 olemaan voi-massa vuodet 1998–2000. Strategia kiinnitti huomiota koulutuksen kehittämiseen, yhteis-työhön elinkeinoelämän ja oppilaitosten kes-ken, henkilöstön hyvinvointiin ja kehittämi-seen, kuntayhtymän toiminnan ja organisaa-tion kehittämiseen, kansainvälisyyteen sekä taloudellisuuteen, tuottavuuteen ja vaikutta-vuuteen. Se oli aikansa tuote. Sidosryhmien kuuleminen ja mukanaolo strategiatyössä oli vielä puutteellista. Tärkeää tässä ensimmäisessä yhtymä-strategiassa oli kuitenkin se, että siinä otettiin kantaa siihen, mitä opistokoulutuksen lop-puminen, ammattikorkeakoulun aloittaminen sekä ammattikorkeakoulun ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen erottaminen toi-sistaan ensin pedagogisesti ja sitten vuonna 2000 myös taloudellisesti edellytti kuntayhty-män toiminnalta. Silloin noin 900 opiskelijaa siirtyi kuntayhtymästä Espoon-Vantaan am-mattikorkeakoulun opiskelijoiksi. Lähes 50 työntekijää siirtyi toiseen organisaatioon ja kuntayhtymän opiskelijamäärä putosi 2 500 opiskelijaan.

Näistä lähtökohdista muodostettiin vuon-na 2000 yhdeksästä oppilaitoksesta viisi paik-kakuntakohtaista ammattiopistoa. 2000-luvun alkupuolella strategiaa päivi-tettiin kuntayhtymän johtoryhmän ja hallituk-sen työskentelyllä uuden tilanteen mukaisek-si ottaen huomioon myös vuoden 1999 alussa voimaan tullut uusi ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö. Siinä ammatillisen koulutuksen ylläpitäjistä tuli ammatillisen koulutuksen jär-jestäjiä. Haluttiin korostaa entistä enemmän koulutuksen järjestäjän vastuuta koulutuksen yhtenäisestä laadusta. Nykymuotoiseen strategiseen kehittämiseen vuodesta 2002 alkaenUuden vuosikymmenen koittaessa yhtymä-hallinto ja -johto näkivät, että henkilökun-nan, opiskelijoiden, kuntayhtymän jäsenkun-tien, työnantajien ja muiden sidosryhmien ot-taminen mukaan strategian luomiseen entistä kiinteämmin oli välttämätöntä. Vuonna 2002 valittiin Keudan strategia-työn prosessikonsultiksi Eera Finland Oy, jonka kanssa tehtiin ensimmäinen nykymuo-toinen strategiaprosessi. Siinä sidosryhmi-en mukaan ottaminen strategian tekemiseen oli tärkein muutos. Samalla henkilökunta ja opiskelijat ensimmäisen kerran pääsivät laa-

Katse kohti tulevaaStrateginen suunnittelu ja organisaatiomuutokset Keudassa vuosina 1995–2015

K

193

jasti vaikuttamaan kuntayhtymän suunnitel-miin strategisella tasolla ja tulivat samalla pa-remmin tietoiseksi siitä, mitä Keudan arvot, visio, toiminta-ajatus ja strategiset päämäärät ovat. Strategiaprosessiin kuului mm. yhtymä-hallituksen ja johtoryhmän kaksipäiväinen työseminaari keväällä 2002, viisi henkilöstö-seminaaria sekä kolme luottamushenkilöhal-linnon ja johtoryhmän yhteistä seminaaria. Yhtymävaltuusto hyväksyi uuden yhtymäst-rategian toukokuussa 2003. Keudan visio 2003 kuului: ”Keuda on alueensa tunnetuin ja halutuin koulutuksen asiantuntija ja yhteistyökumppani.” Visioon kuului myös visiolauseke eli slo-gan: ”Keuda – Taitavana työelämään” Keudan toiminta-ajatus 2003 oli: ”Tarjo-amme nuorille, aikuisille ja elinkeinoelämälle työelämälähtöistä koulutusta sekä kehittämis-palveluita seutukunnan menestykseksi.” Yhtymästrategia sisälsi strategiset pää-määrät, niille avaintavoitteet sekä avainta-voitteille toimintasuunnitelmat. Strategian jal-kauttaminen tapahtui ennen kaikkea toteutta-malla toimintasuunnitelmia avaintavoitteiden saavuttamiseksi. Uusi sittemmin pitkään käy-tössä ollut sloganimme syntyi tuon prosessin tuloksena. Keuda – taitavana työelämään oli onnistunut ja kaikkien muistama lentävä lau-

se ja se oli sinällään käytössä vuoteen 2011 saakka. Strategiatyön pohjalta Keudassa ko-keiltiin vuonna 2004 ensimmäisen kerran tu-lospalkkausta johtamisen välineenä siten, et-tä se tuki organisaation strategiaa ja tavoittei-den saavuttamista.

Pedagoginen kehittäminen ykköstavoitteeksiSeuraavassa vaiheessa Keudan yhteistyö-kumppaniksi strategiatyössä tuli Auroscon-sulting Oy vuodesta 2004 alkaen. Yhtymä-strategiaa työstettiin mm. sen palautteen poh-jalta, jota saatiin Keudan osallistuttua vuoden 2004 opetusministeriön laatupalkintokilpai-luun. Keudalle rakennettiin vuonna 2005 tulok-sellisuus- ja vaikuttavuusmittaristo, joka mah-dollisti Keudan ja sen tulosalueiden ja -yksi-köiden tuloskorttien käyttöönoton.

Yhtymästrategian strategiset päämäärät päivi-tettiin ja vuonna 2005 yhtymähallitus hyväk-syi seuraavat strategiset päämäärät:• Toimimmeverkottuneenaelinkeino- elämän, muiden koulutuksen järjestäjien ja julkishallinnon kanssa.• ToimimmeKeudanopetussuunnitelman yhteisen osan määrittelemien pedago- gisten linjausten sekä koulutusala-

kohtaisten opetussuunnitelmien pohjalta.• Esimerkillisellätoiminnallammeja markkinoinnilla teemme Keuda-brändiä tunnetuksi.• Tuemmeopiskelijoidemmenopeaatyö- elämään tai jatko-opintoihin sijoittumista.• Varmistammeaikuiskoulutuksenvaikut- tavuuden ja tehokkuuden yhdessä alueen muiden toimijoiden kanssa.• Keudaonvastuullinentyönantaja,joka johdonmukaisella henkilöstöpolitii- kallaan on kilpailukykyinen työpaikka.• Kannammeyhdessävastuutatyöyhtei- sömme osaamisesta, tehokkuudesta ja motivoivasta ilmapiiristä.• Pidämmetaloutemmekunnossajameillä on toiminnan tarpeisiin mitoitetut ja kohdennetut resurssit. Seuraava laaja strategiakierros tehtiin vuon-na 2006–2007. Prosessin tuloksena strategisia päämääriä tiivistettiin. Ennakointi, kansainvä-lisyys ja taitokilpailutoiminta nostettiin näky-västi esille. Oppilaitosorganisaatiota tarkistet-tiin ja siirryttiin koulutusalakohtaiseen johta-misjärjestelmään. Oppilaitosten uusiksi nimiksi tulivat 1.8.2007 alkaen Keski-Uudenmaan ammatti-opisto Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijär-vi ja Tuusula. Käytännössä puhuttiin Keuda

194

Järvenpäästä jne. Aikaisemmin Tuusulanjär-ven ammattiopistoon kuulunut Sibeliuksen-väylän yksikkö siirrettiin osaksi Keski-Uu-denmaan ammattiopisto Järvenpäätä. Samal-la muodostettiin koulutusalakohtainen joh-tamisjärjestelmä, jossa rehtoreille ja joillekin apulaisrehtoreille annettiin vastuulle oman koulutusalansa opetussuunnitelmista sekä koulutuksen yhtenäisyydestä ja laadusta vas-taaminen. Vuosina 2007–2008 toteutettiin Keudan arvoprosessi. Siinä analysoitiin nykyarvot ja laa-jassa yhteistyössä henkilöstön kanssa luo-tiin Keudan uudet arvot, jotka yhtymähallitus hyväksyi kesällä 2008. Keudan uudet arvot vuodesta 2008 eteen-päin olivat: ”Arvostamme ammattitaitoa, Si-toudumme asiakaslähtöisyyteen, Toimimme vastuullisesti ja Uudistumme yhteistyössä.” Ammatillinen nuorten ja aikuisten koulutus KeudalleOpetusministeriö oli useissa vauhdittamiskir-jeissään esittänyt Keski-Uudenmaan kunnalli-sen ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen kokoamista yhden vahvan koulutuksenjär-jestäjän hoidettavaksi. Hanke ei kuitenkaan edistynyt vaikka sille etsittiinkin ratkaisua. Vuonna 2009 Adulta Oy, joka Keski-Uudel-lamaalla vastasi erityisesti tekniikan, kaupan

ja hallinnon alan, kielten ja maahanmuutta-jakoulutuksen sekä kulttuurialan aikuiskou-lutuksesta ajautui ensin taloudellisiin vaike-uksiin ja sitten konkurssiin. Opetusministeriö siirsi Adulta Oy:llä olleen tekniikan ja kult-tuurialan aikuiskoulutuksen Keudan hoidet-tavaksi huhtikuun lopulla 2010. Kuntayhtymän koulutustoiminnan voima-kas kasvu, toisen asteen ammatillisen koulu-tuksen muutokset ja Adulta Oy:ltä siirtynyt koulutus aiheuttivat strategian uudistamistar-peen. Keudan yhtymähallitus valitsi kokoukses-saan 4.5.2010 strategiatyön prosessikonsultik-si kilpailutuksen perusteella Net Effect Oy:n. Keudan strategisessa kehittämisessä otet-tiin erityisesti huomioon elinkeinoelämän nä-kemykset ja odotukset Keudan toiminnan ke-hittämisestä. Lisäksi kuultiin omistajatahoja voimakkaassa muutoksessa olevan kuntasek-torin asettamista reunaehdoista. Henkilöstön ja opiskelijoiden näkemykset olivat tärkeitä. Ajankohtaista oli selvittää miten kuntayh-tymän nuorisoasteen ja aikuiskoulutuksen vä-liset järjestelyt jatkossa toteutetaan. Ammatil-lisen koulutuksen koulutuspalvelujen tulok-sellisuus, vaikuttavuus ja optimaalinen toteut-taminen toiminta-alueellamme olivat tärkeitä haasteita. Yhteistyön alueellinen vahvistami-nen ja henkilökunnan osaamisen kehittämi-

nen ovat pysyviä tavoitteita. Strategiaprosessi oli perusteellinen. Mo-nien seminaarien ja kuulemiskierrosten jäl-keen yhtymävaltuusto hyväksyi uuden strate-gian toukokuussa 2011. Strategiatyön välittömästi näkyvänä tu-loksena uusittiin Keudan organisaatio perus-teellisesti. Kuntayhtymän 50-vuotijuhlavuo-teen 2012 Keuda siirtyi uudella organisaatiol-la, jonka muodostavat Keudan ammattiopisto, Keudan aikuisopisto, Keudan oppisopimus-keskus, Keudan yhtymäpalvelut ja Keudan konsernipalvelut. Paikkakuntakohtaiset am-mattiopistot jäivät historiaan ja vuonna 2007 käyttöön otettu päälle liimattu koulutusala-kohtainen organisaatio sisältyy ammatti- ja ai-kuisopiston toimialapohjaiseen johtamiseen.

195

Konsernijohto

Luottamushenkilö-hallinto

Yhtymävaltuusto ja -hallitus

tilintarkastus

ammattiosaamisen toimikunta

Konsernipalvelut

Hallinto, talous, HrM Hrd

Viestintä ja markkinointi

Konsernin kehittämispalvelut: ennakointi, arviointi, hanketoiminta

OppisopimuskeskusOppisopimusjohtaja

järvenpää Sipoo Mäntsälä nurmijärvi tuusula HelsinkiKerava

Keudan ammattiopisto

ammattiopiston rehtori

Tuotannon ja tekniikan toimiala, toimialarehtori

Palvelujen ja luonnonvara-alan toimiala, toimialarehtori

Hyvinvoinnin toimiala ja Ohjaavat koulutukset, toimialarehtori

apulaisrehtorit

Keudanaikuisopisto

aikuisopiston rehtori

Tekniikan, hyvinvoinnin, palvelujen, ympäristö- ja luonnonvara-alan sekä kulttuuri- ja media-alan toimialat, toimialapäälliköt

Wärtsilän-katu

Sibeliuk-senväylä

Sarvinii-tynkatu

Keski-katu

Sipoo enter

Saaren kartano

Lukka-rinpolku

Lopentie KirkkotiePekka Halosen akatemia

Yhtymäpalvelut: Kiinteistöpalvelut ja Kerava-sali, ruokapalvelut, tietohallintopalvelut, toimistopalvelut

Pasila

Keudan organisaatio 2012

196

Visio 2020Keuda kuuluu toimialallaan koulutuksen järjestäjien parhaimmistoon

ja tuottaa kansainvälistä ammatillista huippuosaamista.

Strategiset päämäärät 2011–2015• Edistämmeopiskelukykyä,oppimista, laadukasta henkilökohtaista opiskelun ohjausta ja opetusta.• Rakennammevetovoimaistaaikuiskoulutusta ja työelämäpalveluja. • Edistämmehenkilöstömme työhyvinvointia, osaamista ja osaamisen hyödyntämistä.• Teemmekaikillaorganisaatiotasoillatoimivaa yhteistyötä elinkeinoelämän, jäsenkuntien ja julkishallinnon muiden sidosryhmien kanssa.• organisaatiorakenteemme tukee taloudellista ja tehokasta toimintaa.• Toimimmekestävän kehityksen mukaisesti ja hallitsemme toimintamme ympäristövaikutukset.

Toiminta-ajatustuotamme asiakkaillemme hyvinvointia ja kilpailukykyä tarjoamalla tasokkaita, vetovoimaisia ja työelämä-lähtöisiä koulu-tus- ja kehittä-mispalveluja.

Arvot

arvostamme ammattitaitoa

Sitoudumme asiakas-

lähtöisyyteen

toimimme vastuullisesti

uudistumme yhteistyössä

MissioKeuda on ammatillisen koulutuksen monialainen,

uudistava suunnannäyttäjä ja osaamisen varmistaja sekä työllistymisen edistäjä kansainvälistyvässä toimintaympäristössä.

197

Kirjoittajat

Halmevuo Tiina, arviointijohtaja Eero K. Mäkinen: Keravan kauppaoppilaitoksen ensimmäisen rehtorin muistojaHarjunpää Raija, toimistonhoitaja Minun muistoniHeikkilä Eija, lehtori, pääluottamusmies Työpaikkayhdistyksistä OAJ:n Keuda-tason paikallisyhdistykseksiHeikkilä Hannu, kuntayhtymän johtaja Maatalous- ja puutarha-alan opetusta Saaren kartanon maisemissa Rehtorista kuntayhtymän johtajaksi Keuda 2000-luvun ammatillisen koulutuksen nosteessa Keuda-brändia rakentamassa – kuntainliitosta Keudaksi Aikuiskoulutuksen kehitys Keudassa Katse kohti tulevaaHoikkala Rauno, rehtori –2012 30 vuotta Keudassa, Wärtsilänkatu 7:ssäHuovila Marja, tietokirjailija, tmi Marjan Arkit Ammattikuntalaitoksesta ammattikorkeakouluihin Kuntainliiton perustaminen Päätöksenteko vie aikaa Liittohallituksen toiminta alkaa Lilja Tarkka: Pukuompelulinjaa aloittamassa Leo Vallbacka: Muistoja Järvenpäästä ja Mäntsälän sivukoulun alkuajoilta Erkki Virtanen: Kokemuksia kuntayhtymästä kolmelta paikkakunnalta Pitkä tie uusiin koulutuksiin Keravan sivukoulu valmistuu Lauri Hölttä: Keravan sivukoulua perustamassa Mäntsälä mielessäin Henkilövaihdoksia ja koulunuudistuksen vaikutuksia Kaupallinen opetus Keravalle Lakimuutosten suma Toimipisteissä tapahtuu Yhtenäinen opetussuunnitelma Oppisopimuskoulutuksen kehitys kuntayhtymässä Juhani Räsänen: Oppisopimus pois käenpojan asemasta Aikuiskoulutuksen kehitys Keudassa Keuda vuonna 2010Järvinen Aarno, yhtymävaltuuston puheenjohtaja Kohti täyttä vuosisataaKaatrasalo Jussi, projektipäällikkö Yli kaksi vuosikymmentä kulttuurikilpailumenestystäKarjalainen Marjo, toimistonhoitaja Henkilökuntaneuvosto yhdistää, juhlistaa ja liikuttaaKoivulammi Maarit, toimistonhoitaja Henkilökuntaneuvosto yhdistää, juhlistaa ja liikuttaaKärnä Erja, opiskelija-asioiden päällikkö Ohjaus on kehittynyt isoin askelin Minun muistoniLaukkanen Martti, talousjohtaja –2001 Muistoissa hallituksen puheenjohtaja Tauno Valo Talouden kehitys 70- ja 80-luvuilla Minun muistoni Talouden kehitys 90-luvulla

198

Laurila Hannu, talousjohtaja Kuntayhtymän talouden kehitys 2001–2011Leppänen Elina, lehtori Tuusulan kansanopistosta Pekka Halosen akatemiaksiNarko Riitta, rehtori Järvenpään kotitalousopettajaopistosta Keudan ammattiopistoon ja aikuisopistoonNivala Kaarina, lehtori Minun muistoniNiiteplõd Kaija, lehtori Minun muistoniRanki Tapani, oppisopimusjohtaja –2010 Tarina Vaahteramäen EemelistäRauhala Pentti, kuntayhtymän johtaja –1996 Kohokohtia Keuda-taipaleelta 1986–1996 Valtion oppilaitosten kunnallistamisen käänteet Opistoasteen siirtyminen ammattikorkeakouluun ja ammattikorkeakouluyhteistyöSomerla Sirkka, lehtori Keravan ammattiopiston rakentaminen ja toiminnan aloittaminen opettajan silmin nähtynä Emännän töitä ja karkureissujaTuori-Nyman Kristina, kv-koordinaattori Kv-koordinaattori Kristinan ensi askeleet kv-työssäVaskin Jaana, kouluttaja Kyynärpäätaktiikalla myyjäisiinVastamäki Heli, viestintäpäällikkö Toimitukselta: Kurkistus vaiherikkaisiin vuosikymmeniin Eira Storm: Kokemuksia Keudan keittiöstä ja vähän muualtakin Eija Kirves: ”Tämä on ollut toinen kotini” Mika Myllyaho: Autonasentajasta teatterinjohtajaksi Kari Stendahl: Virkamiehen muistoja Keudan ja ammatillisen koulutuksen kehityksestä Ammatillisen koulutuksen historiaa Nurmijärvellä Antero Velling: Oman tien kulkija Nurmijärveltä Janne Jussila, Kimmo Mantela ja Jaana Vaskin: Opiskelijana ja opettajana Keudassa Keuda-brändia rakentamassa – kuntainliitosta Keudaksi Keravan toiseksi suurimman panimon tarinaVirtanen Juhani, ATK-tukihenkilö Minun muistoni

199

Haastatellut

Frondelius Leila, osastonjohtajaHölttä Lauri, rehtori –1995Jussila Janne, apulaisrehtori Kirves Eija, taloussihteeri –2010 Laukkanen Martti, talousneuvos, talousjohtaja –2001Mantela Kimmo, apulaisrehtori Myllyaho Mika, autonasentajalinjan opiskelija 1982–85, teatterinjohtaja Mäkinen Eero K., opetusneuvos, rehtori –1993Nikula Tapio, kouluttajaRanki Tapani, kunnallisneuvos, yhtymähallituksen puheenjohtaja –2000, oppisopimusjohtaja –2010Rauhala Pentti, kuntayhtymän johtaja –1997, ammattikorkeakoulun rehtori –2011Räsänen Juhani, oppisopimusjohtaja –2000Stendahl Kari, sivistystoimentarkastaja, Uudenmaan ELY-keskus –2011Storm Eira, ravitsemispäällikkö, luottamusmiesSälpäkivi Seppo, panimomestariTarkka Lilja, opettaja –1992Vallbacka Leo, apulaisrehtori –1989Velling Antero, rehtori –2011, turvallisuuspäällikköVirtanen Erkki, rehtori –2001

200

rehtorit ja talousjohtajatKeski-Uudenmaan ammattikoulun kuntainliitto /Keski-Uudenmaan ammattikoulutuksen kuntainliitto / Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymä / Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Vaito Kovasiipi rehtori 1962–1986Pentti Rauhala rehtori 1986–1988 johtava rehtori 1988–1994 kuntayhtymän johtaja 1994–1997 virkavapaana 1996–1997Hannu Heikkilä vs. kuntayhtymän johtaja 1996–1997 kuntayhtymän johtaja 1997–

Taloudenhoitaja / talouspäällikkö / talousjohtajaJorma Lehtonen 1962–1974Jouko Kukkola 1975–1976Martti Laukkanen 1977–2001Hannu Laurila 2001–

Järvenpään ammattikoulu / Järvenpään ammattioppilaitos / ammattiopisto / Keuda JärvenpääVaito Kovasiipi rehtori 1962–1986Pentti Rauhala rehtori 1986–1994Rauno Hoikkala rehtori 1994–2012

Järvenpään kotitalousopettajaopistoLeena Peltosaari rehtori 1997–2000

Keravan sivukoulu / ammattikoulu / ammattioppilaitos / ammattiopisto / Keuda KeravaLauri Hölttä rehtori 1982–1995Erkki Virtanen rehtori 1995–2001Pekka Aittoniemi rehtori 2000–2011

Keravan kauppaoppilaitosEero K. Mäkinen rehtori 1989–1993Pentti Rauhala rehtori 1993–1994Tuija Hirvikoski-Uitto rehtori 1994–1999

Mäntsälän ammattikoulu/ ammattioppilaitos / ammattiopisto / Keuda MäntsäläErkki Virtanen rehtori 1983–1995Hannu Heikkilä rehtori 1995–1997 virkavapaana 1996–1997Kaija Arpiainen vs. rehtori 1996–1997 rehtori 1997–2011

Nurmijärven ammattioppilaitos / ammattiopisto / Keuda NurmijärviReijo Kautiala rehtori –1989Mauri Piippo rehtori 1990–1991Antero Velling rehtori 1991–2011

Pekka Halosen akatemiaAsta Tirronen rehtori 1998–2001

Tuusulan sosiaalialan oppilaitos / Tuusulanjärven ammattiopisto / Keuda TuusulaErja Johansson rehtori 1987–2007 virkavapaana 2006–2007Riitta Narko viransijainen 2006–2007Anu Raudasoja rehtori 2007–2011Juha-Petri Niiranen rehtori 2011

Keudan ammattiopistoPekka Aittoniemi rehtori 2012–Kaija Arpiainen toimialarehtori 2012–Mika Hagelin toimialarehtori 2012–Juha-Petri Niiranen toimialarehtori 2012–

Keuda Aikuiskoulutus/Keudan aikuisopistoRiitta Narko rehtori 2010–

Oppisopimustoimisto / oppisopimuskeskus / Keudan oppisopimuskeskusJuhani Räsänen johtaja 1988–2000Tapani Ranki johtaja 2000–2010Anne Vuorinen johtaja 2011–

201

Hallituksen puheenjohtajat ja jäsenet, valtuuston puheenjohtajatLiittohallitus vuoteen 1992, Yhtymähallitus 1993-, puheenjohtajattalousneuvos N. A. Rosenberg, Tuusula 1959–1962 talonmies Oiva Löf, Tuusula 1962–1963vahtimestari Aarno Huhta, Tuusula 1963–1967johtaja, kauppaneuvos Tauno Valo, Tuusula 1967–1988opintojohtaja, toimitusjohtaja Tapani Ranki, Kerava 1989–2000opintojohtaja Markku Pyykkölä, Kerava 2000–2001henkilöstöpäällikkö Tuula Yli-Jaakkola, Nurmijärvi 2001–2004erityisopettaja Eero Seppänen, Sipoo 2005–2008opettaja Hans Kanerva, Mäntsälä 2009–

JäsenetFrans Kuusela, Järvenpää 1962–1965Johannes Alanne, Järvenpää 1962–1965Lauri Laitakari, Kerava 1962–1971Vilho Parkkonen, Kerava 1962–1971Teodor Terje, Tuusula 1962–1963Onni Laine, Mäntsälä, Pornainen, Sipoo 1962–1977Kirsti Tuominen, Tuusula 1963–1964Tauno Valo, Tuusula 1964–1967Einar Pyykkö, Järvenpää 1965–1973Kauko Järvinen, Kerava 1965–1977Toivo J. Lindberg, Tuusula 1967–1981Viljo Tikka, Kerava 1971–1977Juha Mäkinen, Kerava 1971–1978Esa Korpelainen, Järvenpää 1973–1992Martti Antila, Järvenpää 1977–1979Jorma Lehtonen, Järvenpää 1977–1985Kalle Sariola, Kerava 1977–1988Juhani Aho, Kerava 1978–1981Olli Alanen, Järvenpää 1980–1980Keijo Kortelampi, Kerava 1981–1988Paavo Viitanen, Mäntsälä 1981–1992

Aarno Järvinen, Tuusula 1981–1988, 1993–2008Pentti Häkkinen, Järvenpää 1985–1992Pertti Enovaara, Kerava 1989–1992, 2009–Eila Kojima, Tuusula 1989–1992Riitta Kostia, Nurmijärvi 1989–1992Aimo Lempinen, Sipoo 1989–1992Seppo Timonen, Tuusula 1989–1992Salli Kivimäki, Järvenpää 1993–1995Eva Kuntsi, Sipoo 1993–2008Mikko Laakso, Mäntsälä 1993–1996Kari Ollikainen, Tuusula 1993–2000Marita Sarkula, Kerava 1993–2000Marja Takatalo, Nurmijärvi 1993–1996Veikko Tallgrén, Järvenpää 1993–1996Ulla-Leena Lehtinen, Järvenpää 1995–1996Kerttu Ahti, Järvenpää 1997–2000Aira Jussila, Mäntsälä 1997–2008Tuula Miekkavaara, Kerava 1997–2000Tapio Pikkupeura, Kerava 1997–1998Kari Kuulas, Kerava 1999–2000Raili Kuusjärvi, Tuusula 2001–2008Jukka Pihko, Nurmijärvi 2001–2008Eero Seppänen, Sipoo 2001–2004Maire Suomi, Nurmijärvi 2001–2004Petri Turunen, Kerava 2001–2004Samuli Isola, Kerava 2005–2008Elina Laavi, Kerava 2005–2008Niina Saarinen, Kerava 2005–2007Sirpa Andersson, Kerava 2008–2008Petri Graeffe, Järvenpää 2009–Ari Heikkinen, Kerava 2009–2012Antton Hägglund, Mäntsälä 2009–Anna Melgin, Sipoo 2009–Maija-Liisa Pyykkönen, Järvenpää 2009–Julia Salmenoja, Järvenpää 2009–2009

202

Anne Vuorinen, Kerava 2009–2011Kaija Tuuri, Järvenpää 2010–Soile Haukkaluoma, Kerava 2011–

Liittovaltuusto vuoteen 1992,Yhtymävaltuusto 1993-, puheenjohtajatUuno J. Peusa, Järvenpää 1961–1966Lauri Nurmi, Kerava 1967–1976Pentti Koivu, Järvenpää 1977–1984 Rainer Mannila, Kerava 1985–1988Unto Siekkinen, Järvenpää 1989–2008Aarno Järvinen, Tuusula 2009–

203