http://www.pasikallio.fi/palstakirjoituksia.htm

Mobiililaitteille: http://www.pasikallio.fi/m.palsta/

http://www.seinajoenhelluntaiseurakunta.fi/usko/sanan_nalkaan

http://www.facebook.com/groups/pasinpalstat/

Sivu 1

[Nettijulkaisu 25.12.2013] Artikkelin tulostus:

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.

Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.

Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

Luuk.2:1-20

Sivu 2

[Nettijulkaisu 18.12.2013] Artikkelin tulostus:

Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi. Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja kiihdyttivät pakanain mieltä veljiä vastaan.

Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.

Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.

Mutta kun pakanat ja juutalaiset ynnä heidän hallitusmiehensä mielivät ryhtyä pahoinpitelemään ja kivittämään heitä, ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön. Ja siellä he julistivat evankeliumia.

Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt.   Hän kuunteli Paa-valin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi".

Ja hän kavahti ylös ja käveli. Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: "Jumalat ovat ihmis-hahmossa astuneet alas meidän luoksemme". Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui.

Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.

Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista

Sivu 3

jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.

Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä; ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla."

Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille. Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.   

Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.

Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan ja vahvis-tivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".

Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.

Ja he kulkivat läpi Pisidian ja tulivat Pamfyliaan; ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät Attaliaan. Ja sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet, annettuina Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he nyt olivat suorittaneet.

Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuin-ka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven. Ja he viipyivät pitkän aikaa opetuslasten tykönä.

Suuri joukko siis uskoi Jeesukseen, mutta samalla myös pahan voimat heräsivät. Ne, jotka eivät uskoneet, yrittivät kiihottaa kansaa apostoleja vastaan - kaikista ihmetöistä huolimatta. Siitä seurasi, että he mielivät ryhtyä pahoinpitelemään ja kivittämään heitä, ja heidän huomatessaan sen, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin. Siellä Paavali ja Barnabas julistivat evankeliumia.

Niin he puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta. Parantuipa halvattu mieskin, joka oli ollut rampa

Sivu 4

syntymästään saakka. Kansan nähdessä, mitä Paavali teki, aikoivat he uhrata heille luullen heitä jumaliksi.

Paavali huutaa: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on". – Ja hän jatkaa kertoen, kuka on todellinen Jumala ja että he ovat tulleet julistamaan sitä evankeliumia.

Mutta jälleen kerran tuli juutalaisia suostuttelemaan kansaa puolellensa. He kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi. – Ihmeellistä, mutta heidän lähdettyä ja opetuslasten kokoonnuttua hänen ympärilleen, hän nousi ja meni kaupunkiin julistamaan evankeliumia! Mahtoi siinä olla juutalaisilla ihmettelemistä, kun heidän äsken kivittämänsä mies kulkee ympäriinsä julistaen Sanomaa rististä ja Herrasta!

Paavalin tehdessä monia opetuslapsiksi, hän jätti heidät armon varaan ja vahvistaen heidän sieluja, kehottivat heitä pysymään uskossa sanoen: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".

Sitten hän asetti vanhimmat seurakuntiin ja jätti heidät Herran haltuun. Jatkaessa matkaansa, Paavali kertoi Antiokian seurakunnalle, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka Hän oli avannut pakanoille uskon oven.

Tällaista kertomusta lukiessa, voi vain ihmetellä apostolien lannistumatonta uskoa. Jatkuvasti juutalaiset vainosivat heitä ja nyt jopa kivittivät Paavalia. Mutta sekään ei lannistanut intoa tehdä Herran työtä! – Miten me kestäisimme sellaisissa tilanteissa? Pystyisimmekö jatkamaan iloiten työtä, kiittäen armosta ja pelastettujen määrästä?

"Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat."

Sivu 5

[Nettijulkaisu 11.12.2013] Artikkelin tulostus:

Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antio-kiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat. Ja sitten kuin lakia ja profeettoja oli luettu, lähettivät synagoogan esimiehet sanomaan heille: "Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehoituksen sana kansalle, niin puhukaa".

Niin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi: "Te Israelin miehet ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaa! Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella, ja Hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi.

Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka.

Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta Hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta Hän myös todisti ja sanoi: 'Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni'.

Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi, sitten kuin Johannes ennen Hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle.

Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: 'En minä ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan'.

Sivu 6

Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, niin he tuomitessaan Hänet myös toteuttivat profeettain sanat, joita kunakin sapattina luetaan; ja vaikka he eivät löytäneet mitään, mistä Hän olisi kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatuksel-ta, että Hänet surmattaisiin.

Ja kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä Hänestä on kirjoitettu, ottivat he Hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti Hänet kuolleista. Ja Hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat Hänen todistajansa kansan edessä.

Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jee-suksen, niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet Minun Poikani, tänä päivänä Minä olen sinut synnyttänyt'. Ja että Hän herätti Hänet kuolleista, niin ettei Hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä Hän on sanonut näin: 'Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot'. Sen tähden Hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta'. Sillä kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden.

Mutta Hän, jonka Jumala herätti, ei nähnyt katoavaisuutta. Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että Hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee Hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

Kavahtakaa siis, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu profee-toissa: 'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa; sillä Minä teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku sen kertoisi teille'."

Kun he lähtivät ulos, pyydettiin heitä puhumaan näitä asioita tulevanakin sapattina. Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat heitä pysymään Jumalan armossa.

Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa.   Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.

Sivu 7

Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elä-mään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeu-deksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'." Sen kuul-lessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.

Ja Herran sanaa levitettiin kaikkeen siihen maakuntaan. Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääväisiä ylhäisiä naisia ja kaupun-gin ensimmäisiä miehiä ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ne ajoivat heidät pois alueiltansa. Niin he pudistivat tomun jaloistansa heitä vastaan ja menivät Ikonioniin. Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.

Tässä luvussa Paavali pitää puheen, jossa hän jälleen kerran selittää Raamattua ja evankeliumia - aina alusta alkaen. Tässä piileekin yksi toimivista sananjulistamisen tavoista, koska se pakottaa kuulijansa ymmärtämään, mistä on kysymys. – Israelin historia ja heidän keskuudessaan vaikuttanut Jumala oli tunnettu, ja Jumalalta saadun viisauden avulla Paavali pystyi näyttämään todeksi Raamatun tapahtumien kulkua ja yhteyttä Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Juuri tällä tavoin tulisi nykyäänkin saar-naajien opettaa.  Rakentavimmat ja uskoa vahvistavat kuulemani saarnat ovat olleet niitä, joita valmistellessa on käytetty aikaa alkukielen ja kulttuurien alkuperäisiin merkityksien tutkimiseen, mutta lisäksi myös Hengen vaikuttamaan voitelun vaikutuksiin. Uskomisen työkalujahan ovat ymmärrys, tahto ja lahja uskoa. Oma osuus on ojentautua ymmärryksellä Jumalaa kohti, joka vaikuttaa tahtoa ja tekemistä antaen uskoa ja voimaa kullekin päivälle tarvittavan määrän.

Paavali kertoi puheessaan myös Daavidista, josta Jumala on todistanut: - "Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni" - Joka kuitenkaan ei ollut se ikuinen kuningas, vaan hänestä polveutuva jälkeläinen tulisi olemaan ikuinen hallitsija. Uskovina tiedäm-me, että Jeesus Kristus tulee hallitsemaan koko maanpiiriä ja olemaan tuo luvattu ikuinen kuningas!

Paavali kertasi puheessaan vielä Johannesta, joka oli sanonut: "En minä ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan". – Paavali

Sivu 8

jatkaa puhettaan aina Jeesuksen surmaamiseen asti, jonka Jumala herätti, eikä Hän nähnyt Daavidin tavoin katoavaisuutta.

Hän jatkoi: "Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että Hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokai-nen, joka uskoo, tulee Hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla." – Tähän raamatunjakeeseen on tiivistettynä koko evankeliumin salai-suus. Jumala antaa siis Häneen uskoville anteeksiannon ja armon tulla osalliseksi kaikesta siitä, minkä olisimme menettäneet oman syntisyytemme tähden. Hänessä tulee vapaaksi kaikesta!

Vielä "palan painikkeeksi" Paavali sanoo: "Kavahtakaa siis, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu profeetoissa: 'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa; sillä Minä teen teidän päivi-nänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku sen kertoisi teille'." – Tämä puhe sai osan kuulioista miettimään vakavasti suhdettaan Jumalaan ja he pyysivätkin Paavalia opettamaan uudestaan tuleva-nakin sapattina. Ja niin Paavali puhuikin seuraavana sapattina, vaikkakin jo juutalaisten vihan saattelemana, koska koko kaupunki oli lähtenyt kuulemaan hänen opetustaan. Paavali julistikin rohkeasti: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'." Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.

Juutalaiset eivät tahtoneet uskoa, vaan alkoivat vainota Paavalia ja Barnabasta niin, että he joutuivat lopulta lähtemään sieltä. "Niin he pudistivat tomun jaloistansa heitä vastaan ja menivät Ikonioniin. Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä"!

Sivu 9

[Nettijulkaisu 4.12.2013] Artikkelin tulostus:

Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus. Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut".

Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän pääl-lensä ja laskivat heidät menemään. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyproon.   

Ja tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagoogissa, ja heillä oli mukanaan myös Johannes, palvelijana. Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus. Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pau-luksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies.

Tämä kutsui luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa. Mutta Elymas, noita - sillä niin tulkitaan hänen nimensä - vastusti heitä, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta.

Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää Henkeä loi katseensa häneen ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä? Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti." Ja heti lankesi hänen päällensä synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa. Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi, ihmetellen Herran oppia.

Sivu 10

Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusa-lemiin. Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuu-tuivat.

Oletko Milloinkaan kuullut Pyhän Hengen selvää ääntä, joka kehottaa toimimaan jollain erityisellä tavalla? Alkuseurakunnassa he saivat kuulla tämän äänen ja sen saattelemana he toimivat ja lähettivät Barnabaksen ja Sauluksen matkaan kohti Kyprosta.

Siellä he kohtasivat Barjeesus nimisen noidan ja väärän profeetan, joka vastustaen heitä, yritti kääntää käskynhaltijaa pois uskosta. Paavali täynnä Pyhää Henkeä loi katseensa häneen ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä"?

– Paavali ei nöyristellyt vähääkään pahan edessä, vaan osoitti rohkeasti, millainen heidän vastustajansa oli. Se, miten Jumala auttoi heitä, on perin ihmeellistä. Tuo paha noita tuli välittömästi sokeaksi, koska oli vastustanut Pyhän Hengen toimintaa. Tämän nähdessä, haihtuivat kaikki epäilykset - ja usko Jeesukseen sai vallata ihmissydämet.

"Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi, ihmetellen Herran oppia."

Sivu 11

[Nettijulkaisu 27.11.2013] Artikkelin tulostus:

Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä. Ja yöllä sitä päivää vasten, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa. Ja katso, hänen edes-sään seisoi Herran enkeli, ja huoneessa loisti valo, ja enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: "Nouse nopeasti!" Ja kahleet putosivat hänen käsistään. Ja enkeli sanoi hänelle: "Vyötä itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi". Ja hän teki niin. Vielä enkeli sanoi hänelle: "Heitä vaippa yllesi ja seuraa minua". Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn.

Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rauta-portille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä.

Kun Pietari tointui, sanoi hän: "Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti". Ja päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin.

Siellä oli monta koolla rukoilemassa. Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan; ja tun-nettuaan Pietarin äänen hän ilossansa ei avannut eteistä vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana. He sanoivat hänelle: "Sinä hourit". Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: "Se on hänen enkelinsä". Mutta Pietari kolkutti yhä; ja kun he avasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät. Niin hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt

Sivu 12

hänet ulos vankeudesta, ja sanoi: "Ilmoittakaa tämä Jaakobille ja veljille".

Ja hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan. Mutta kun päivä koitti, tuli sotamiehille kova hätä siitä, mihin Pietari oli joutunut. Ja kun Herodes oli haettanut häntä eikä löytänyt, tutki hän vartijoita ja käski viedä heidät rangaistaviksi. Sitten hän meni Juudeasta Kesareaan ja oleskeli siellä.

Ja Herodes oli vihoissansa tyyrolaisille ja siidonilaisille. Mutta nämä tulivat yksissä neuvoin hänen luoksensa, ja suostutettuaan puolel-leen Blastuksen, kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa; sillä heidän maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta.

Niin Herodes määrättynä päivänä pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen; siihen kansa huusi: "Jumalan ääni, eikä ihmisen!" Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sen tähden ettei hän antanut kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä.

Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi. Ja Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista toimitettuansa avustustehtävän ja toivat sieltä mukanaan Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin.

Seurakunta rukoili lakkaamatta. – Siinä on vielä tällekin päivälle sanoma, miten pääsisimme jumalisen voitelun alle ja Pyhän Hengen läsnäolossa valtavien ihmeiden kokemiseen. Vaikka ihmeet eivät olekaan uskomme pääkohde, ihmeet ja merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. (Mark.16:17–18) - Rukous ja Herran kasvojen edessä viipyminen saa ihmeellisiä asioita aikaan!

Toisinaan Jumalan ilmestyessä ja siinä kohdatessamme ihmeitä – se saattaa tuntua miltei epätodelliselta! Pietarikaan ei aluksi ymmärtänyt, oliko tapahtunut totta, vai näkikö hän vain mieluisaa ja kovin todentuntuista unta? - mutta pakko se oli lopulta uskoa - kävellessä avoimista ovista - ilman kahleita ja kenenkään vastus-telematta!

Pietarin kolkuttaessa ovea, päästäkseen rakkaitten seurakuntalais-tensa tykö, he eivät olleet uskoa, että se oli Pietari. Niin varman ja lujan vankityrmän sisällä Pietari oli ollut, että he uskoivat ennemmin siellä olevan hänen enkelinsä! Ei varmasti aiemmin oltu edes kuultu, että sellaisesta vankeudesta voisi päästä karkuun. Seurakunta tiesi odottaa ainoastaan samaa kohtaloa, minkä Jaakob oli juuri saanut. Kuitenkin tuossa epätoivoisessa hetkessä he

Sivu 13

rukoilivat! – Ja Jumala kuuli heidän hätääntyneet äänensä. Vastaus tuli, mutta olihan siinä sulattelemista, kun Pietari asteli sisään ilman kahleitaan!

Lopulta tuo Jumalaksi tekeytyvä Herodes sai kohdata loppunsa. Hänen väittäessään omaa ääntänsä Jumalan ääneksi, iski häneen Herran enkeli surmaten hänet. – Näin paha sai palkkansa, mutta Herran evankeliumi menestyi ja levisi yhäti.

Sivu 14

[Nettijulkaisu 20.11.2013] Artikkelin tulostus:

Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä. Ja hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin.

Silloin olivat happamattoman leivän päivät. Ja otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankeuteen ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, aikoen pääsiäisen jälkeen asettaa hänet kansan eteen.

Jälleen apostolit kokivat koettelemusten aikoja. Jaakob sai surmansa ja Pietarikin vangittiin. Vainot ja vihamielisyydet olivat kovia - siitäkin huolimatta, mitä hyvää kristinusko vaikutti ympäristöönsä.

Sen ajan viisaat eivät uskaltaneet avata silmiään sille todelli-suudelle, mitä Jeesus ja usko vaikuttaa ihmisen elämässä.

Tänään voimme nähdä samanlaisia asennoitumisia. Edes kirkko ei pitäydy Jumalan Sanassa, vaan he luottavat enemmän ihmisen älyyn ja viisauteen.

Toisaalla uskovien kesken voimme havaita nahistelua totuuksista, toisten pitäytyessä tiukasti vuoden -38 Raamatun käännöksessä. Vaikka heille todistetaan, että heidän paahtamansa ”totuus” on käännösvirhe, he eivät voi nöyrästi myöntää innostuneensa liikaa asiasta, jota he eivät vielä tunne.

"Jos joku luulee jotakin tietävänsä, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa 1.Kor.8:2[*JKR]

Sivu 15

Samoin toinen, miltei outo ilmiö vallitsee uskovien keskellä - on, että puhujia ja opettajia arvostellaan ja luokitellaan yhden saarnan, tai väärin lausutun sanan perusteella.

Toiset pelkäävät "torontolaisuutta" ja toisen suuri ongelma on liiallinen armon korostus. Heistä huokuu armottomuuden ja pelon henki, jonka tähden he ja heidän kuulijansa jäävät osattomiksi niinkin tärkeistä ominaisuuksista, kuin Jumalan armo ja armolahjat Hengen vaikutuksesta.

Kaikki armoa ylenpalttisesti saaneet, minä mukaan lukien, ovat näyttäneet todeksi sitä, että armo synnyttää sisäsyntyistä tahtoa elää puhdasta, synnistä vapautettua elämää. Väitän, ettei kukaan - Jeesuksen armoa kokenut, ja Hänen Verensä kautta syntinsä anteeksi saanut - haluaisi uudelleen sotkeutua samaan syntiin.

Armokokemuksen jälkeen lankeemukset tuntuvat aina vain pahemmilta, koska armo ja rakkaus ovat lähtöisin Jumalasta - ja niitä kohdatessaan, ihminen saa ripauksen Jumalan Henkeä osakseen. Rakkauden kautta vaikuttava usko onkin juuri sitä, että armahtaa itseään ja toista Jeesuksen, Kristuksen, meidän Vapahtajamme nimen, kunnian ja Verihaavojen tähden.

”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä sen puute, vaan rakkauden kautta toimiva usko.” Gal.5:6[*JKR]

Todellisuudessa meistä jokainen tekee jatkuvasti syntiä. Jumala itse on sulkenut meidät tottelemattomuuteen, että olisimme riip-puvaisia Hänen ikuisesta armostaan.

”Jumala on näet sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.” Room.11:32[*JKR]

Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä oli luvattu, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen Häneen uskoville. Gal.3:22[*JKR]

Juuri tämä saattaakin meidät jokaisen samalle viivalle, yhtä huonoiksi ja syntisiksi toinen toistemme kanssa, eikä kukaan meistä voisi pelastua ilman yhäti vain enenevää armoa. (2.Kor.4:15, Ps.32:10,36:6, Room.5:15,20, Apt.4:3 [http://www.pasikallio.fi/mobiili/raamatunaiheet.htm#armo])

Silti toiset pelkäävät miltei hillittömästi armosaarnoja. Siinähän he tuomitsevat jo itsensäkin, koska totuuden tuntoon tultuaan lankeavat joka päivä ahneuteen, ylpeyteen, vallanhimoon, vihaan,

Sivu 16

juoruihin, vääriin ja nurjiin ajatuksiin, ja silti he voivat tuomiten väittää, että haureutta, juoppoutta tai muuta vastaavaa näkyvämpää syntiä ei voisi armahtaen antaa anteeksi.

Aivan, kuin oma heikkous ja jokapäiväiset lankeamiset olisivat pyhempiä ja parempia kuin toisten teot! – Saatan kuulla ja nähdä tämän ajan "fariseusten" kokoavan raskaita taakkoja ja kuormia toisten ihmisten päälle, mutta itse he eivät sormellakaan tahdo niihin koskea. (Matt.23:4)

Tällaiset ihmiset vallankahvassa saattavat vielä tänäänkin vangita vilpittömästi Jeesusta palvelevia kristittyjä. He eivät välttämättä heitä vankityrmään, kuten Pietari heitettiin, mutta he saattavat käyttää monia muita keinoja, kuten pahan puhumiset ja halventamiset. Niin tehdessään he saavat mukaan toisiakin armosta pois langenneita (Gal.5:4) ja he yhdessä saavat aikaan suurta vastustusta. Näinhän Herodes mietti, nähdessään, miten Jaakobin mestauttaminen miellytti juutalaisia. Huomaatko, miten helposti saatamme antaa tukemme "Herodekselle," uskonveljen tai sisaren mestaamiselle..?!

Sivu 17

[Nettijulkaisu 13.11.2013] Artikkelin tulostus:

Ja apostolit ja veljet ympäri Juudeaa kuulivat, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. Ja kun Pietari tuli Jeru-salemiin, ahdistelivat ympärileikatut häntä sanoen: "Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssansa".

Niin Pietari selitti heille alusta alkaen asiat järjestänsä ja sanoi: "Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin; silloin minä näin hurmoksissa näyn: tuli alas astia, ikään kuin suuri liinavaate, joka neljästä kulmastaan laskettiin taivaasta, ja se tuli aivan minun eteeni. Ja kun minä katsoin sitä tarkasti, näin minä siinä maan nelijalkaisia ja petoja ja matelijoita ja taivaan lintuja. Ja minä kuulin myös äänen, joka sanoi minulle: 'Nouse, Pietari, teurasta ja syö'. Mutta minä sanoin: 'En suinkaan, Herra; sillä ei mitään epäpyhää eikä saastaista ole koskaan minun suuhuni tullut'. Niin vastasi ääni taivaasta toistamiseen ja sanoi: 'Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi'. Ja tämä tapahtui kolme kertaa; sitten vedettiin kaikki taas ylös taivaaseen. Ja katso, samassa seisoi sen talon edessä, jossa me olimme, kolme miestä, jotka Kesareasta oli lähetetty minun luokseni. Ja Henki käski minun mennä arvelematta heidän kanssansa; ja myös nämä kuusi veljeä lähtivät minun kanssani. Me menimme sen miehen taloon, ja hän kertoi meille, kuinka hän oli nähnyt enkelin seisovan hänen huoneessaan ja sanovan: 'Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi'.

Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme. Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä'. Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesuk-seen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?"

Sivu 18

Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi".

Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyp-roon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille. Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.

Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen. Ja sanoma heistä tuli Jerusalemin seurakunnan korviin, ja he lähettivät Barnabaan Antiokiaan. Ja kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, niin hän iloitsi ja kehoitti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa. Sillä hän oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Ja Herralle lisääntyi paljon kansaa.

Niin hän lähti Tarsoon etsimään Saulusta, ja kun hän oli hänet löytänyt, toi hän hänet Antiokiaan. Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.

Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan. Ja eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan; ja se tulikin Klaudiuksen aikana. Niin opetuslapset päättivät kukin varo-jensa mukaan lähettää avustusta Juudeassa asuville veljille. Ja niin he tekivätkin ja lähettivät sen vanhimmille Barnabaan ja Sauluksen kätten kautta.

Pietari oli siis valmis ojentautumaan Jumalan antaman näyn mukaan, vaikka omat joukot vastustaen ”kävivät hänen kimp-puunsa.” Rohkeasti Pietari selitti heille, miten Jumala oli osoittanut, että Herran pyhittämää ei saa sanoa saastaiseksi. Näin he tyytyivät ja hyväksyivät evankeliumin kuuluvan myös pakana-kansoille. Kuinka viisaasti Pietari sanoikaan selittäessään tilannet-taan ystävilleen: "Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristuk-seen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?"

Sivu 19

”Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen. Ja sanoma heistä tuli Jerusalemin seura-kunnan korviin, ja he lähettivät Barnabaan Antiokiaan. Ja kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, niin hän iloitsi ja kehotti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa." – On ihastuttavaa lukea näitä sanoja. Jumalan Pojan evankeliumi saavutti kansoja ja suuri armo oli heidän kanssaan. Mikä ilo ja riemu olikaan syntynyt kaiken vainon ja halveksunnan kohteeksi joutuneille kristityille! He saivat kokea ylenkatseita, mutta vielä paljon parempaa; Herra oli heidän kanssaan väkevänä ja voimallisena!

Tuohon aikaan alettiin uskovia nimittää ensimmäistä kertaa kristi-tyiksi. Heidän keskellään toimivat myös armolahjat ja heidän profe-toidessa tapahtui, kuinka he olivat ennustaneet Hengen vaikutuk-sessa. Kohdatessa ennustetun nälänhädän, voimme myös nähdä, miten Jumalan rakkaus vaikutti heidän keskellään; "Niin opetus-lapset päättivät kukin varojensa mukaan lähettää avustusta Juudeassa asuville veljille."

Sivu 20

[Nettijulkaisu 6.11.2013] Artikkelin tulostus:

Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsu-tussa italialaisessa sotaväenosastossa. Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Kornelius!" Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: "Mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla."

Ja kun enkeli, joka Korneliusta puhutteli, oli mennyt pois, kutsui tämä kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotamiehen uskollisimpiensa joukosta ja kertoi heille kaikki ja lähetti heidät Joppeen.

Ja seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan.   Ja hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin. Ja hän näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikään kuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan. Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja. Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: "Nouse, Pietari, teurasta ja syö". Mutta Pietari sanoi: "En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista". Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi". Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta ylös taivaaseen.

Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla

Sivu 21

ja tiedustelivat kuuluvalla äänellä, majailiko siellä Simon, jota myös Pietariksi kutsuttiin.

Kun Pietari yhä mietti tuota näkyä, sanoi Henki hänelle: "Katso, kaksi miestä etsii sinua;   niin nouse nyt, astu alas ja mene arvele-matta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt". Niin Pietari meni alas miesten tykö ja sanoi: "Katso, minä olen se, jota te etsitte; mitä varten te olette tulleet?" He sanoivat: "Sadan-päämies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, josta koko Juudan kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä ilmes-tyksessä saanut käskyn haettaa sinut kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa".

Niin hän kutsui heidät sisään ja piti heitä vierainansa. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta seurasivat hänen mukanaan. Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.

Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan. Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: "Nouse; minäkin olen ihminen".

Ja puhellen hänen kanssaan hän meni sisään ja tapasi monta koolla. Ja hän sanoi heille: "Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi. Sentähden minä vastaansanomatta tulinkin, kun minua noudettiin. Ja nyt minä kysyn: mitä varten te olette minut noutaneet?" Ja Kornelius sanoi: "Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa ja sanoi: 'Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt Joppeen ja kutsu tykösi Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla.' Sentähden minä lähetin heti sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua."

Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön,   vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen. Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra, sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte; te tiedätte,

Sivu 22

kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.

Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.   Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

Tämä luku kertoo miehestä, joka teki paljon hyvää kansansa keskellä. Myös Jumalan enkeli antoi Korneliuksesta hyvän todistuksen: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä." – Juuri hänet Jumala oli valinnut olemaan ensimmäinen pakanakristitty. Hänen ja Pietarin voimallisen kokemuksen kautta osoitettiin selvästi, että evankeliumi kuuluu myös pakanakansoille. Ilman tuota voitelua Pyhässä Hengessä ja siinä saatua ihmeellistä näkyä, voisi olla niin, ettei evankeliumi olisi koskaan ulottunut meille asti.  Pietari oivalsi jotain suurta ja tärkeää: "Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: ’Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on Hänelle otollinen.’"

Me saatamme pelätä yli kaiken hurmahenkisyyttä ja kaikkea, missä pieni ihminen joutuu kosketuksiin suuren Jumalan kanssa. Kuitenkin Pietarin joutuessa hurmoksiin, tapahtui juuri meidän kannalta hyvin olennainen asia. Tuossa hetkessä avattiin ovi pakanoille - heidän pääsemiseksi osallisiksi evankeliumiin. Jumalan

Sivu 23

voimasta hurmioon joutuminen ei siis ole mitenkään huono asia, kertohan jo Mooses raamatun alkupuolella, kun ihmiset nurisivat hurmioon joutuneista miehistä, että hän toivoisi koko Israelin profetoivan! (4.Moos.11:26-29, 1.Kor.14:5)

Raamattu osoittaa, että Pietari oli oppinut nöyräksi mieheksi. Hän ei suostunut ottamaan kunniaa, minkä koki, ettei ansaitse sitä. Hän sanoi eteensä polvistuneelle miehelle: "Nouse; minäkin olen ihminen". Normaalisti tuossa tilanteessa ihminen nautiskelisi saamastaan kunnianosoituksista, mutta Pietari tiesi, että hänellä olisi paljon suurempi tehtävä edessään, kuin oman kunnian ja tärkeyden rakentaminen ja ylläpito. Hänen sisällään paloi aito tuli julistaa evankeliumia kaikille luoduille.

Lisäksi se, että Pietari taipui Jumalan opetuksen edessä - vastoin juutalaisten sääntöjä - osoittaa Pietarin oikeasta mielenlaadusta. Hän oli valmis oppimaan uutta Jumalan tahdosta.

"Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.   Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä."

Sivu 24

[Nettijulkaisu 30.10.2013] Artikkelin tulostus:

Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin.

Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."

Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet. Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon. Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.

Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra". Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee; ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."

Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa; ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat". Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun

Sivu 25

nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."

Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut-Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit-että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä". Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui.

Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika. Ja kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka tätä nimeä avuksi huutavat? Ja eikö hän ole tullut tänne viedäksensä ne vangittuina ylipappien käsiin?"

Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.

Ja pitkän ajan kuluttua juutalaiset pitivät keskenään neuvoa tappaaksensa hänet.   Mutta heidän salahankkeensa tuli Sauluksen tietoon. Ja he vartioivat porttejakin yöt päivät, saadakseen hänet tapetuksi. Mutta hänen opetuslapsensa ottivat hänet yöllä, päästivät hänet muurin aukosta ja laskivat alas vasussa.

Ja kun hän oli tullut Jerusalemiin, yritti hän liittyä opetuslapsiin; mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi. Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä.

Ja niin hän kävi heidän keskuudessaan sisälle ja ulos Jerusalemissa ja julisti rohkeasti Herran nimeä.

Ja hän puhui ja väitteli hellenistien kanssa; mutta he koettivat tappaa hänet. Kun veljet sen huomasivat, veivät he hänet Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsoon.

Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta. Ja tapahtui, että Pietari, kiertäessään kaikkien luona, tuli myöskin niiden pyhien tykö, jotka asuivat Lyddassa.   

Sivu 26

Siellä hän tapasi Aineas nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvattu. Ja Pietari sanoi hänelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi". Ja kohta hän nousi. Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet; ja he kääntyivät Herran tykö.

Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä on: Dorkas; hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja.   Ja tapahtui niinä päivinä, että hän sairastui ja kuoli; ja he pesivät hänet ja panivat yläsaliin.

Ja koska Lydda oli lähellä Joppea, niin opetuslapset, kun kuulivat Pietarin olevan siellä, lähettivät kaksi miestä hänen luoksensa pyytämään: "Tule viipymättä meidän tykömme". Niin Pietari nousi ja meni heidän kanssansa. Ja hänen sinne saavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luoksensa itkien ja näytellen hänelle ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan heidän kanssansa. Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse ylös!" Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan ja kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet elävänä heidän eteensä. Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan. Ja Pietari viipyi Joppessa jonkun aikaa erään nahkuri Simonin luona.

Tämä luku kertoo äkillisestä muutoksesta, jonka Jumala saa aikaan ihmisen elämässä. Voimme nähdä vihan ja murhanhengen, joka väistyy välittömästi Jeesuksen ilmestyessä. Syntyi kysymys, "kuka olet, herra"? – Saulus, joka tunnetaan myöhemmin nimellä Paavali, sai kohdata jotain, joka sulki hänen inhimilliset silmänsä, mutta avasi hänen hengellisen näkökykynsä jumalisille tarkoitusperille. En tiedä, oliko Saulus koskaan aiemmin kyseenalaistanut vankkaa käsitystään jumalisuudestaan, mutta nyt hän kohtasi jotain, mikä pakotti hänet pysähtymään.

Myös me, tämän päivän kristityt saatamme olla liian varmoja oppimastamme ja omasta ymmärryksestämme. Emme mekään - ilman Jeesuksen läsnäoloa ja Hänen kirkkauttaan - näkisi todellista totuutta. Jeesus on edelleen tie, totuus ja elämä. Ilman Häntä kuljemme eksyksissä. Ilman Pyhän Hengen eläväksi tekevää vaikutusta olemme kuolleita, rakkaudettomia, totuudesta piittaamattomia oman ymmärryksen varassa hoipertelevia eksyneitä ihmisiä. Tarvitsemme Pyhää Henkeä vaikuttamaan meissä tahtomista ja myös sen tekemistä.

Sivu 27

Sauluksen muutos oli niin nopea, etteivät seurakuntalaiset pysyneet mukana muutoksessa. He pelkäsivät yhä Sauluksen vihaa, jota hän oli osoittanut uskovia kohtaan, eivätkä uskaltaneet ottaa Saulusta vastaan. Mutta onneksi oli Jumalan mies, joka ymmärsi, mitä oli tapahtunut. Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi, mitä Saulus oli saanut kokea. Ja näin Paavali kävi heidän keskuudessaan sisälle ja ulos Jerusalemissa ja julisti rohkeasti Herran nimeä.

Sauluksen vihan jälkeen oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta. Heti tuosta vaikutuksesta seurasi, että suuria ihmeitä alkoi tapahtua. Kahdeksan vuotta halvaantuneena ollut parani ja jopa kuollut virkosi eloon Pietarin rukouksen kautta. – Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan.

– Näin suuriin ja ihmeellisiin asioihin päättyi Sauluksen viha. Tilalle oli tullut rakkaus ja Pyhän Hengen läsnäolo. Se vaikutti ja ilahdutti suuresti sen ajan kristittyjä.

Tänään janoamme samaa Hengen vaikutusta keskellemme. Tarvitsemme sitä kipeästi saattaaksemme kansaamme Jumalan ja Poikansa Jeesuksen Kristuksen ikuisen lunastuksen tuntemiseen.

"Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus."

Sivu 28

[Nettijulkaisu 23.10.2013] Artikkelin tulostus:

Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio". Ja hän nousi ja lähti.

Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.

Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja". Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?" Niin hän sanoi: "Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?"

Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä. Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: "Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä." Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: "Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?"

Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" Filippos sanoi hänelle: »Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.» Hoviherra vastasi: »Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.» Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

Sivu 29

Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.

Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan.

Tämä kertomus sisältää ihmisen uskoontulemisenprosessin. Olennaisina osina voimme nähdä sanan opetuksen, eli evankeliumin kuulemisen, siitä syntyneen uskon - ja sitten välittömästi sitä seuraavan kuuliaisuuden askeleen, jossa he molemmat astuivat veteen ja - Filippus kastoi hoviherran.

Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee se, että Jumala johdatti konkreettisesti Filippuksen ihmisen luokse, jonka Hän tahtoi pelastaa. Tehtävän suoritettua, Jumala tempasi Filippuksen pois ja hänet tavattiin myöhemmin muualla. Mahtoi Filippus itsekin olla hämillään tilanteesta, ja niin kuin aina, missä evankeliumi saa tehdä tehtävänsä, niin nytkin - syntyi suuri ilo! - "Ja hän jatkoi matkaansa iloiten."

Uskotko, että tämä Raamatun kertomus on totta? Uskothan, että kaikkivaltias Jumala voi toimia tälläkin tavoin tavoittaakseen ne ihmiset, jotka Hän on edeltä kutsunut kantamaan Hänen nimensä kunniaa? – Sinä, Herraan uskova Jumalan ihminen, antaudu Hänen tahtoonsa ja etsi tietä lähemmäksi Hänen läsnäoloaan – ethän tiedä, mitä Hän on varannut sinunkin osallesi! Jospa mekin saisimme kokea mitä ihmeellisimpiä asioita ja kokemuksia evankeliumia julistaessamme! Tiedän, että Jumala tahtoo lahjoittaa mitä mielenkiintoisimman ja jännittävämmän elämän niille, jotka viihtyvät Hänen seurassaan.

Herran palvelijan mielenkiintoinen kysymys kuuluu vielä tänäänkin - niin meille kristityille, kuin jumalattomillekin: - "Ymmärrätkö myös, mitä luet?" - On usein juuri niin, kuin hoviherra vastasi Filippukselle, että ”kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?" – Oletko ajatellut, että juuri sinäkin voisit olla sanan tekijä, etkä vain sen kuulija? (Jaak.1:22–23) Tunnetko kutsua lähestyä ihmisiä Jumalan sanan merkitysten opastamisella?

Eräs tärkeä seikka, mikä paljastuu Raamatun lehdillä tämän tuosta, on ”suurten kokonaisuuksien ja linjauksien ymmärtäminen.” Kasvaneet ja kokeneet kristityt tietävät, ettei uskovan elämä ole pilkkujen viilaamista eli pikkuasioiden ympärillä tuhertamista, vaan ennen kaikkea Jumalan suuntaviivojen ja tarkoituksellisten ajatusten näkemistä. ”Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä

Sivu 30

kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.” – Toisin sanoen Filippus kertoi, miten kaikkia alkoi, miten tähän tultiin ja missä juuri nyt ollaan. Se avasi hoviherran ymmärryksen näkemään, mitä hän kaipasi syvällä sisimmässään.

Kun Filippus näki hoviherran ymmärtäneen, mistä oli kysymys - eli ”usko oli syntynyt Kristuksen sanan kuulemisen kautta” (Room.10:17) – hän kastoi hänet Jeesuksen Kristuksen nimeen. Oli siis syntynyt usko, jota seurasi välittömästi halu kulkea eteenpäin uskovan tietä. Niinpä hoviherra itse kysyi Filippukselta: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"

Tässä, ja monessa muussakin Raamatun opetuksessa käy hyvin selville ihmisen oma-aloitteellisuus, eli aktiivisuus uskontaipaleella kulkemisessa. Sylivauva ei tule pyytämään kastetta, kääntymään tai astumaan yhdessä kastajan kanssa veteen. Raamattu antaa selkeästi ymmärtää, miten he toimivat Raamatun päivinä, ja sen pitäisi viitoittaa myös meille oikeaa ja perusteltua toimintatapaa toimia. - Kysymys onkin enemmän kuuliaisuudesta, Jumalan tahdon hyväksymisestä ja omien päähän pinttymisien ja perinnäis-sääntöjen edessä nöyrtymisestä. Kaiketi me ihmiset olemme enemmän väärässä, kuin Jumala??!

Voit ”ostaa totuutta” (Snl.23:23) kaste-kysymyksessä tutkien Raamatunviitteitä esimerkiksi internetin osoitteessa:http://www.pasikallio.fi/Raamis/Kaste.pdf

Sivu 31

[Nettijulkaisu 16.10.2013] Artikkelin tulostus:

Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit.

Ja muutamat jumalaapelkääväiset miehet hautasivat Stefanuksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset.

Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen.

Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.

Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri; ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: "Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan 'suureksi'". Ja he kuuntelivat häntä sen tähden, että hän kauan aikaa oli noituuksillaan heitä hämmästyttänyt.

Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi.

Sivu 32

Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.

Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen". Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa - jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä." Niin Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette sanoneet".

Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä.

Joskus pahankin täytyy palvella hyviä tarkoituksia, kuten alkuseurakuntaan kohdistunut vaino sai aikaan sen, että evankeliumia lähdettiin julistamaan laajalti ympäristöön. Sinänsä vainon kohteiksi joutuneiden uskovien oli ehkä hieman helpompi lähteä sen vuoksi, että he olivat jo myyneet omaisuutensa. Joka tapauksessa he joutuivat jättämään kotiseutunsa ja pakenemaan ympäristön kyliin. Evankeliumi menestyi ja levisi ihmetekojen saattelemina, mutta Saulus, joka tunnetaan myöhemmin Paavalina, vainosi seurakuntaa, heittäen vankeuteen Herraan uskovia. Myöhemmin kirjeissään Paavali tunnustaa luullensa palvelleen sillä tavoin isiensä Jumalaa:

”Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan.” Apt.26:9

Sitten Apostolien teot lähtee seuraamaan Filippuksen matkaa ja vaiheita Samarian kaupungissa. Siellä kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni

Sivu 33

halvattu ja rampa parani. Voitte vain kuvitella, mikä tunnelma vallitsi tuossa kaupungissa: - "Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa."

Sitten Raamattu kertoo opettavaisen kertomuksen noita-Simonista, joka näki Filippuksen ja apostolien tekemät ihmeet ja ihmisten täyttyvän Pyhällä Hengellä. Hän, tottuneena ihmisten manipulointiin ja valtaan hallita heitä, halusi nyt tämän saman armolahjan, joka vaikutti apostolien kätten kautta. - "Antakaa minullekin se valta."- Hän luuli hengellisten asioiden olevan rahalla ostettavissa, mutta Pyhän Hengen voitelussa Pietari paljastaa hänen sydämensä tilan nuhdellen häntä ankarasti. Simon hätääntyy ja parannusta tehden hän alkaa pyytää rukousta puolestansa, ettei häntä kohtaisi se paha, mistä Pietari oli sanonut.

Pyhä Henki vaikutti ihmeellisellä tavalla alkuseurakunnan aikoina ja apostolit julistivat menestyksekkäästi evankeliumia. – Rukoilen myös tälle päivälle, että jospa Herra antaisi sen armon ja vaikutuksen myös meidän päivillemmekin, että ihmisiä tulisi uskoon yhä enemmän, sairaat paranisivat ja uskoon tulleet saisivat Pyhän Hengen. Oi Herra, muista armossasi meitä!

Sivu 34

[Nettijulkaisu 9.10.2013] Artikkelin tulostus:

Niin ylimmäinen pappi sanoi: "Onko niin?" Stefanus sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennen kuin hän oli asettunut asumaan Harraniin, ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan'. Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, siirsi Jumala hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte.

Eikä hän antanut hänelle siinä perintöosaa, ei jalan leveyttäkään, vaan lupasi, Aabrahamin vielä lapsetonna ollessa, antaa sen hänelle ja hänen siemenelleen hänen jälkeensä. Ja Jumala puhui näin: 'Hänen jälkeläisensä tulevat olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä ne tekevät heidät orjiksensa ja sortavat heitä neljäsataa vuotta; ja sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, minä olen tuomitseva', sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa'.

Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin Aabrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille ne kaksitoista kantaisää.

Ja kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta Jumala oli hänen kanssansa ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä; ja tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi.

Ja tuli nälänhätä koko Egyptiin ja Kanaaniin ja suuri vaiva, eivätkä meidän isämme saaneet mistään ravintoa. Mutta kun Jaakob kuuli Egyptissä olevan viljaa, lähetti hän meidän isämme sinne

Sivu 35

ensimmäisen kerran. Ja toisella kerralla veljet tunsivat Joosefin, ja farao sai tietää Joosefin sukuperän.

Niin Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, seitsemänkymmentä viisi henkeä. Ja Jaakob meni Egyptiin ja kuoli siellä, niin myös kuolivat isämme, ja heidät siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Aabraham oli rahalla ostanut Emmorin lapsilta Sikemissä.

Mutta sitä mukaa kuin lähestyi sen lupauksen aika, jonka Jumala oli Aabrahamille antanut, kasvoi kansa ja lisääntyi Egyptissä, kunnes Egyptiä hallitsemaan nousi toinen kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt. Tämä kohteli kavalasti meidän kansaamme ja sorti meidän isiämme ja pakotti heidät panemaan heitteille pienet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon.

Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta isänsä kodissa. Mutta kun hänet oli pantu heitteille, otti faraon tytär hänet ja kasvatti hänet pojaksensa. Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.

Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet. Seuraavana päivänä hän ilmestyi heidän luoksensa, heidän riidellessään, ja koetti saada heitä sopimaan sanoen: 'Tehän olette veljiä, miehet; miksi teette vääryyttä toisillenne?' Mutta se, joka teki lähimmäisellensä vääryyttä, työnsi hänet pois ja sanoi: 'Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, niin kuin eilen tapoit egyptiläisen?' Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa.

Ja kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ilmestyi hänelle Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä. Kun Mooses sen näki, ihmetteli hän tätä näkyä; ja kun hän meni tarkemmin katsomaan, kuului Herran ääni, joka sanoi: 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala'. Niin Mooses alkoi vapista eikä tohtinut katsoa sinne. Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi; sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa. Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut

Sivu 36

heidän huokauksensa, ja minä olen astunut alas vapauttamaan heidät. Ja nyt, tule tänne, minä lähetän sinut Egyptiin.'

Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet Jumala lähetti päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kautta, joka hänelle orjantappurapensaassa oli ilmestynyt. Hän johdatti heidät sieltä pois, tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena. Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Jumala on teille herättävä teidän veljienne joukosta'. Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.

Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin, sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta'. Ja he tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä. Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niin kuin on kirjoitettu profeettain kirjassa: 'Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo? Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä, niitä kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne. Sen tähden minä siirrän teidät toiselle puolelle Babylonin.'

Todistuksen maja oli meidän isillämme erämaassa, niin kuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen kaavan mukaan, minkä Mooses oli nähnyt. Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä.

Näin oli Daavidin päiviin saakka. Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle. Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi. Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta: 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani? Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?'

Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niin kuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne,

Sivu 37

jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet."

Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella". Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.

Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!" Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.

On valtavaa kokea ja nähdä, miten Jumala puettaa omansa viisaudenhengellä. Raamattu todistaa, että itse Jumala puhuu kauttamme antaen - kuten Moosekselle - eläviä sanoja jaettaviksi. Nyt oli vain tilanne, että oppimaton ihminen opetti ja selitti kirjoituksia hengellisille johtajille ja itseään parempinakin pitäville. Tunnistan itsestänikin tämän piirteen - enhän mielelläni kuuntele niitä, joiden elämän hedelmä on osoittautunut vääräksi. Kuitenkin vien itseäni nöyrälle paikalle ja myönnän, että yhtä lailla Jumala voi täyttää heidänkin suunsa - heidän heikkouksistaan huolimatta. Olenhan itsekin vajavaisena ja usein niin erehtyväisenä saanut kokea jumalista viisautta ja ymmärrystä - tajuten, että se on ylhäältä tulevaa viisautta - ei sellaista jota itse kykenisin tuottamaan.

Tällaisen viisauden Jumala antoi Stefanukselle ja hän kävikin hyvin selkeästi läpi Raamatun tärkeimmät pääkohdat. Hän osoittaa, missä vaiheessa ja tilanteessa he itse olivat - antaen ymmärtää heidän olevan niskureita ja ympärileikkaamattomia sydämeltä ja korvilta, - "aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niin kuin teidän isänne, niin tekin."

Tämä puhe sai aikaan sen, että he tunsivat piston sydämessään. Sen sijaan, että he olisivat tehneet parannusta, he vihastuivat Stefanukseen ja tappoivat hänet. Stefanus sai siis kokea ensimmäisen marttyyrikuoleman Kristuksen ylösnousemisen jälkeen. Jotain Jumalan työstä hänessä kertoo se, miten hän

Sivu 38

suhtautui kivittäjiinsä. Jeesuksen rakkauden ja armon avulla hän kykeni käsittämään, etteivät he todellisuudessa tienneet sotivansa itseään Jumalaa vastaan. Niinpä Stefanus rukoilee viimeisinä sanoinaan kivittäjiensä puolesta:

"Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: 'Herra Jeesus, ota minun henkeni'! Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: 'Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä'! Ja sen sanottuaan hän nukkui pois."

Sivu 39

[Nettijulkaisu 2.10.2013] Artikkelin tulostus:

Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi, syntyi hellenisteissä nurinaa hebrealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avunannossa. Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta. Valitkaa sen tähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen. Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa."

Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen käännynnäisen, ja asettivat heidät apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä.

Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi. Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa.

Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien ja kyreniläisten ja aleksandrialaisten synagoogasta sekä niiden joukosta, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta, väittelemään Stefanuksen kanssa, mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.

Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: "Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan". Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen. Ja he toivat esiin vääriä todistajia, jotka sanoivat: "Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan; sillä me

Sivu 40

olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset, jotka Mooses on meille antanut". Ja kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot.

Niin kuin kaikissa yhteisöissä, niin myös alkuseurakunnassakin kohdattiin käytännön ongelmia. Asiat eivät vain suju ilman järjestelmää ja - nyt oli avustusten jakamisessa syntynyt epätasapainoa. On hienoa nähdä, kuinka myös käytännön tehtäviä pidettiin niinkin hengellisinä tehtävinä, että sellaista johtamaan asetettiin siunaten ja rukoillen Hengen täyteyden omaavia miehiä. Näin apostolit itse saivat keskittyä sanan opetukseen ja rukoukseen.

Jumalan sana menestyi ja nyt Raamattu kertoo yhden mielenkiintoisen ajatuksen sen ajan hengellisistä johtajista: "Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi"! – Juuri tällaista tarvitsisimme tänäänkin keskuudessamme! Jospa kirkkomme johtomiehet tulisivat uskolle kuuliaisiksi ja alkaisivat noudattaa Jumalan sanaa ilman vesittelyjä ja vääristelyjä! Kunpa he ymmärtäisivät, että heidän jumalanpalveluksensa on täysin turhaa ja merkityksetöntä ilman Jumalaa ja totuutta Jeesuksessa.

Jumalan voima ilmestyi erityisesti Stefanuksen kautta ja tapahtuikin paljon suuria ihmetekoja. Vaikka Jumala ilmestyi näin ihmeellisellä tavalla - silti osa ihmisistä ryhtyi vastustamaan heitä ja alkaen puhua heistä kaikkinaista pahaa ja valhetta. Vastustuksen olisi ymmärtänyt, jos apostolit olisivat vain puhuneet ja opettaneet omaa uutta oppiaan, mutta he vastustivat heitä, vaikka itse Jumala vahvisti heidän sanansa ja uskonsa Jumalaan sitä seuraavin merkein.

Vastustamaan nousseet miehet eivät kuitenkaan kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan jolla Stefanus puhui. Siitä kiukustuneena vastustajat lähtivät levittämään valhetta Stefanuksesta ja apostoleista. He menivät niinkin pitkälle, että raastoivat mukaansa Stefanuksen ja veivät hänet neuvoston eteen syyttäen häntä valheellisesti.

Lukemamme luku kuusi - päättyy erittäin mielenkiintoisesti, nimittäin siinä kerrotaan yksi yliluonnollinen Jumalan voiman ja voitelun ilmenemistavoista. – Sen kokeneet tietävät ja muistavat aina tuollaisen hetken jumalisen arvon ja rikkauden! Ihminen tulee silloin osaksi jumalisesta luonnosta - ilman minkäänlaista pelkoa tai

Sivu 41

epäilystä. Siinä hetkessä ihmisessä on voima ja voitelu, jota mikään mahti maailmassa ei voisi vastustaa tai horjuttaa: "Ja kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot." – Jumalisen voitelun alla Jeesukseen uskova ihminen saa siis astua esille täydessä uskonvarmuudessa, ilman epäilystä ja pelkoa. – Jospa meidänkin kasvoistamme saisi näkyä Jumalan kirkkautta - jopa niin, että ympärillämme olevat ihmiset näkisivät sen yliluonnollisen kirkkauden ja voiman, joka ei ole lähtöisin omasta itsevarmuudesta tai omahyväisyydestä, vaan Jumalan armon ja Pyhän Hengen vaikutuksesta Jeesuksen haavojen kautta. – Janotkaamme ja rukoilkaamme tällaista Jumalallisen kirkkauden ilmenemistä myös tälle ajalle, jossa elämme.

Sivu 42

[Nettijulkaisu 25.9.2013] Artikkelin tulostus:

Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat. Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa.

Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot. Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi.

Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen. Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: "Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat". Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat.

Niin saapui ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he lähettivät noutamaan heitä vankilasta. Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan, eivät he löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat, sanoen: "Vankilan me kyllä huomasimme hyvin tarkasti suljetuksi ja vartijat seisomassa ovien edessä; mutta kun avasimme, emme sisältä ketään löytäneet". Kun pyhäkön vartioston päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, eivät he tienneet, mitä heistä ajatella ja mitä tästä tulisi.

Niin tuli joku ja kertoi heille: "Katso, ne miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat pyhäkössä ja opettavat kansaa". Silloin päällikkö

Sivu 43

meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa heidät kivittäisi. Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren".

Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."

Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät. Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos. Sitten hän sanoi neuvostolle: "Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä; hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin, ja he joutuivat häviöön. Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin. Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan."

Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään. Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.

Koko Jerusalem oli hämmennykissä tapahtuneista aioista. Tuskin oli taloa, jossa ei puhuttu ja kummasteltu kulovalkean tavoin leviäviä kertomuksia ylösnousseen Jeesuksen ihmeellisistä tunnusteoista.

Sivu 44

Apostolit ja seurakunta olivat kohdanneet peljättävän tapauksen Ananiaan ja Safiiran kuoltua – heidän yrittäessä petkuttaa Pyhää Henkeä. Kaikki olivat peloissaan kuullessaan tapahtuneesta. Herra antoi kuitenkin tapahtua monta ihmeellistä tunnustekoa ja seurakunta oli kansan suosiossa. Seurakunta kasvoi ja ihmeellinen Pyhän Hengen vaikutus oli apostolien kätten kautta! Apostolien varjonkin osuessa sairaaseen, hän parantui välittömästi! Apostolien teot todistavat, että kaikki tulivat parannetuiksi! Oi, jospa vielä tänään pääsisimme maistamaan tuollaista väkevää Voitelua ja Pyhän läsnäoloa!

Mutta – niin kuin aina – ihmeellisen Voitelun saattamana myös paha herää. Niin silloinkin, ylipapit ja saddukeusten lahko tulivat täyteen kiihkoa ja vangitsivat apostolit. – Mutta Herran Voitelu oli läsnä ja ihmeellisellä, yliluonnollisella tavalla apostolit pääsivät vapauteen: ”Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: ’Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat’. Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat.”

Oli siinä ylipapeilla ja muillakin ihmettelemistä, kun heidän vankinsa olivat kadonneet jäljettömiin! Vankiselli oli tyhjä ja apostolit saarnasivat evankeliumia täynnä intoa ja rohkeutta pyhäkössä! Sen kuultuaan, ylipapit haetuttivat apostolit neuvoston eteen kuulusteltavaksi. – Pietarilla oli valmis vastaus heille. Hän toteaa: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte.” – Tämä viilsi heidän sydäntä, sillä he tiesivät sen olevan totta. He tahtoivat vihassaan tappaa apostolit, mutta eräs lainopettaja heidän keskellään alkoi puhua järkeä kiihkoutuneille vastustajille. Hän sanoi: "Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille.” – Ja hän muistutti, miten oli monelle käynyt, ennen tätä lahkoa, antaen heille vakavan varoituksen sanan: ”Pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan."

Myös tämän päivän osalle tässä on tärkeä muistutus. Niin usein, kun kohtaammekin hengellisiä ja muita intohimoja, väittelytä ja riitoja, meidän tulisi peilata sydäntemme asenteita juuri näitä raamatun sanoja vasten. Meidän tulisi olla riittävän nöyriä, että kykenisimme kyseenalaistamaan omat intressit ja päämäärät. Olisi todella ikävää vuosien kuluttua huomata sotineensa itseään Jumalaa vastaan suurella kiihkolla ja hurskastelevalla paahtamisella. Kuinka usein seurakunnan johtajat ja eri toimintojen

Sivu 45

vetäjät ajautuvatkaan taistelemaan vain oman etunsa kunniaa ja mainetta! Seurakunta tulisi olla kaikille koti, jossa saa levätä, nauttia ravintoa, oppia aitoa kristillistä elämää veljien ja sisarten kanssa, mutta juuri tällaiset intohimot repivät ja murentavat rakentavaa ja hyödyllistä ilmapiiriä.

Jatkaessamme lukemaamme tekstiä eteenpäin, näemme kummallisen tapahtuman. Vihankiihkossa vangitsijat huomaavat kyllä olevansa väärässä ja päättävät päästää apostolit menemään, mutta antavat kuitenkin selkään apostoleille! Liekö heidän kova sydämensä ja ylpeytensä oli syynä tähän pieksemiseen, mutta apostolit vain iloitsivat! – ”He lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.

Sivu 46

[Nettijulkaisu 18.9.2013] Artikkelin tulostus:

Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.

Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle." Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä.

Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat. Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. Niin Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, juuri siihen hintaan". Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois." Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen. Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.

Raamattu puhuu paljon siitä, kuinka peljättävä ja suuri Herramme on. Edellä lukemamme on suuri varoitus seurauksesta, yrittäessämme petkuttaa Jumalaa. – Ajattelen, että jos Ananias vaimoineen olisi toiminut rehellisesti ja kertoneet avoimesti

Sivu 47

laittaneensa osan säästöön pahan päivän varalle, heille ei olisi käynyt näin. Jumala tietää tarkalleen, mitä he ajattelivat ja mitkä asenteet heillä oli. Todennäköisesti heillä oli kovin vilpillinen mieli ja he ajattelivat voivansa jatkaa entisen elämänsä tyyleillä myös Herran seurakunnassa. Mutta Pyhän Hengen läsnäolo paljasti välittömästi kieroilun ja sopimattomuuden yhteisen hyvän harjoittamiseen. Alkuseurakunnassa heille kaikki oli yhteistä ja ehkä sitä yhteyttä ei saanut murtaa vilpillisesti käyttäytyen. Joka tapauksessa kaikki joutuivat suuren pelon valtaan nähdessä, mitä Ananiaalle ja Safiiralle kävi.

Erään kerran aiemminkin Raamattu kertoo tapauksen, jossa Pyhän läsnäolossa rikkomuksen tehnyt sai kuoleman tuomion. Tapaus liittyi aikaan, jolloin vanhan testamentin puolella liiton arkkia oltiin tuomassa takaisin Jerusalemiin. Jumala oli säätänyt, että tuohon arkkiin ei saanut koskea. Kuitenkin yksi arkun kantajista kosketti arkkia ja hän kuoli välittömästi:

”Kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, Ussa ojensi kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat. Silloin Herran viha kohtasi Ussaa, ja Jumala löi häntä tämän hairahduksen tähden, niin että hän kuoli Jumalan arkin viereen.” 2.Sam.6:6-7[*JKR]

Mietin tätä nykyistä aikaamme, kuinkahan meidän mahtaisi käydä, jos Jumala tulisi meitä yhtä lähelle kuin apostolisena aikana? Tämä aika ei osaa pitää juuri mitään pyhänä ja arvokkaana - ja kaikki poljetaan vain jalkoihin. Surmaisiko Jumala meidät kaikki suunsa henkäyksellä nähdessään, miten halpana pidämme Hänet ja käskynsä?! En lainkaan ihmettele, miksi aikanamme niin vähän tapahtuu ihmeitä ja voimatekoja. Uskon juuri tämän Jumalan kunnioituksen ja pelon puutteen olevan syy siihen. Armollinen Jumalamme on sen verran etäämmällä meistä, ettei Hän tuhoaisi meitä vääryytemme ja piittaamattomuutemme tähden. Joka tapauksessa on hirmuista langeta elävän Jumalan käsiin. (Hepr.10:31)

Mitä me voimme oppia tästä Raamatun kertomuksesta? – Ainakin sen, että Jumala tahtoo totuutta salatuimpaankin saakka - ei toki niin, että saisimme mässäillä toinen toistemme ”totuuksista” heidän syntisyyksistään, vaan ennen kaikkea omakohtaisesti meidän tulee valvoa käsityksiämme ja tarkoitusperiämme. Ollessamme rehellisiä ja rehtiä kaikkia kohtaan, vaikutamme luottamusta ja yhteenkuuluvuutta yhteisöihin, mihin sitten kuulummekin. Raamatun kertomusten mukaan tiedämme sen, ettei Jumala

Sivu 48

surmaa syytöntä. (1.Moos.20:4-6) Hän näkee sydämemme aivoitukset ja osaa kyllä antaa oikeat tuomionsa meille.

Varmasti tuona aikana tapaus sai jokaisen kristityn miettimään omia ajatuksiaan ja tekojaan. Niin ainakin itse tein välittömästi - luettuani jälleen kerran tämän kauhealta kuulostavan Raamatunkertomuksen. Pysähdyin miettimään omia selittelyjä, verukkeitani ja kieroilujani - ajatellen, että jos vähänkin sellaista löydän elämästäni, niin teen syvästi katuen parannusta. Toivottavasti sinäkin, hyvä lukijani, löydät itsesi parannuksen paikalta nöyrästi tutkimasta sisimpäsi todellisia tarkoitusperiä. Tehkäämme parannusta nöyrin mielin, Jeesuksen haavoihin turvaten. Antakaamme Jeesuksen Kristuksen pestä pois kaikki syntimme, että voisimme elää jälleen puhdasta ja pyhää elämää.

Sivu 49

[Nettijulkaisu 11.9.2013] Artikkelin tulostus:

Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet.

Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: "Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on! Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan.' Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltä määrännyt tapahtuvaksi. Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta."

Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.

Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi. Niinpä Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksise on käännettynä: kehoittaja-leeviläinen, syntyisin

Sivu 50

Kyprosta, myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen.

Apostolien palatessa omiensa tykö - on ihastuttavaa lukea, kuinka sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen. Se henki ja alkuseurakunnan ilmapiiri oli yhdistävä, jossa kaikki olivat mukana. Kunpa vielä tänäänkin saisimme kokea jotain tällaista yhä vain enenevässä määrin.

Apostolit rukoilivat: "Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." – Ja olihan se ihmeellistä, miten Jumalan läsnäolo vaikutti heidän rukouksessaan: "Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." – Voi, kuinka janoammekaan tänään elävän Jumalan ilmestymistä juuri tällä tavoin! Vaviskoon maa allamme rukoillessamme uskon rukouksia ja täyttyessämme Pyhällä Hengellä!

Kaksi seuraavaa jaetta kertoo selkeästi alkuseurakunnan ilmapiiriä ja heidän yhteytensä laatua myös toinen toisiinsa. Jakeet: 32–33 "Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla."

Jopa niin pitkälle he menivät yhteydessään, että osa heistä myivät maatilansa ja toivat rahat apostolien jalkojen juureen. Kenenkään ei siis tarvinnut kärsiä puutetta tuossa Pyhän Hengen innoittamassa seurakunnassa.

Käsitämme kyllä, ettei tällainen ole mahdollista tänäpäivänä - ainakaan samassa mittasuhteessa, kuin Raamatun päivinä. Yhteiskunta ja erilaiset sosiaaliset edut ym. vaikuttavat keskuudessamme eri tavalla ja jokaiselle taataan perusturva Suomessa. Sen sijaan maksamme veroja ja lisäksi seurakuntiin kymmenyksiä ja lahjoituksia. Jotkut antavat säännöllisesti rahalahjoituksia myös kehitysapujärjestöille, jotka sitten toimivat tehokkaasti maailman köyhimmissä tai katastrofin uhriksi joutuneiden parissa. Haluan vain sanoa, ettei meidän tarvitse tuntea huonommuutta siitä, ettemme kanna kaikkia rahojamme tai omaisuuksiamme ”apostolien jalkojen juureen,” sillä toinen

Sivu 51

toisistaan välittämisen mekanismi toimii nykyaikana hieman eri tavalla.

Olin joskus hyvin katkera, että verorahoja käytetään hyvin paljon huonojen ihmisten hyysäämiseen. Alkoholistit ja laiskat saavat hakea vain luukulta rahaa ja työtätekevien täytyy sitä kautta elättää myös heitä. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään enemmän erilaisuutta ja eriarvoisuutta siinä mielessä, ettei jokainen saa samoja mahdollisuuksia tehdä töitä tai perustaa kukoistavia yrityksiä. Heistä ei vain ole siihen – syystä tai toisesta. Kuitenkin he ovat ihmisiä ja heillä tulisi olla yhtäläinen oikeus elää tämän luomakunnan keskellä, niin kuin rikkaiden ja hyväosaistenkin.

Joka tapauksessa, vielä tänäänkin saamme avoimin mielin - uskossa ja armon varassa – katsella ympärillemme, auttaaksemme niitä, jotka apua tarvitsevat - tavalla tai toisella. Antakoon Jumala Pyhän Hengen täyteydessä meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja ymmärtäväisen sydämen, että osaisimme olla jakamassa omastamme kaikessa saamaamme hyvää, missä vain voisimme niin tehdä.

Sivu 52

[Nettijulkaisu 4.9.2013] Artikkelin tulostus:

Mutta kun he puhuivat kansalle, astuivat papit ja pyhäkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä, närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista. Ja he kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät vankeuteen seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ehtoo.

Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.

Seuraavana päivänä heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa ja kirjan-oppineensa kokoontuivat Jerusalemissa, niin myös ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua. Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?" Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen- kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmet-telivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet mitään vastaansanoa, vaan käskettyään heidän astua ulos neuvostosta he pitivät keskenänsä neuvoa ja sanoivat: "Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää. Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle."

Sivu 53

Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opetta-masta Jeesuksen nimeen. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet".

Niin he uhkasivat heitä vielä enemmän ja päästivät heidät, koska eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä tapahtunut oli. Sillä sivu neljänkymmenen oli jo vuosiltaan se mies, jossa tämä parantumisen ihme oli tapahtunut.

On mielenkiintoista, miten hengelliset johtajat suhtautuivat tuona aikana sanomaan Jeesuksesta - siitäkin huolimatta, että oli tapah-tunut merkittävä ja omin silmin nähtävä suuri tunnusteko. Ei myöskään voi olla näkemättä tämän päivän maallistuvien pappien asenteita, joissa näkyy nämä samaiset piirteet. Ei enää kauaa, kun uskovien pahimmiksi vihollisiksi nousevat ”leipäpapit,” jotka mielistelevät maailmaa saadakseen vain kunniaa ihmisiltä ja pitääk-seen vain oman virkansa.

Apostolit joutuvat ensimmäistä kertaa pidätetyiksi ja kansan hen-gelliset johtajat miettivät, miten saisivat heidät vaiennetuiksi. On kuitenkin ilo lukea jälleen rohkeudesta ja uskosta, millä Pietari esiintyy vastatessaan närkästyneille papeille ja pyhäkön vartioille: "Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan halli-tusmiehet ja vanhimmat!" - ja hän selittää heille, kerraten tapahtumaa terveeksi tulleesta miehestä. Hän selvittää parantu-misen tapahtuneen Jeesuksen nimen voimasta ja että "Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, ja joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Tuosta rohkeasta puheesta hämmentyneenä - papit ja vanhimmat jäivät miettimään, mitä tehdä pitäisi, ja päätettyään kieltää apos-toleja puhumasta Jeesuksesta he päästävät heidät menemään. Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet".

Sivu 54

[Nettijulkaisu 28.8.2013] Artikkelin tulostus:

Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä, rukoushetkellä. Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä.

Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin". Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy." Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa.

Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle oli tapahtunut. Ja kun hän yhä pysyttäytyi Pietarin ja Johanneksen seurassa, riensi kaikki kansa hämmästyksen vallassa heidän luoksensa niin sanottuun Salomon pylväskäytävään.

Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: "Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskau-dellamme olisimme saaneet hänet kävelemään. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää.

Sivu 55

Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.

Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niin kuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän.

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhit-täisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltä määrätty, Kristuksen Jeesuksen.

Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta. Sillä Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.' Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki järjestään, jotka puhuneet ovat, ovat myös ennustaneet näitä päiviä. Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'. Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itse kukin pois pahuudestanne."

Apostolit olivat kokeneet väkevän Pyhän Hengen voiman ollessaan rukouksessa yläsalissa. Tuo hetki muutti heidän elämänsä radikaalisti ja nyt lukemamme kertoo, miten väkevä usko ja Pyhä Voitelu lepäsi heidän yllään. Täysin odottamattomia alkoi tapahtua jo heidän mennessä rukouspaikkaan. Eli he eivät pitäneet kokousta, jossa halukkaat voisivat nostaa käsiään, vaan jo mennessä pyhäkköä kohti, ihmeitä alkoi tapahtua. Rohkeuden henki oli vallannut Pietarin ja Hän Jeesuksen nimessä kehotti rampaa nousemaan. Jumala antoi voimansa vaikuttaa ja näimme, miten suuren ilon se sai aikaan parantuneen elämässä. Hän oli viettänyt elämäänsä - ties kuinka kauan kerjäten elantonsa - mutta nyt tuli

Sivu 56

muutos ja hän pääsi liikkumaan toisten lailla, eikä hänen enää tarvinnut kerjätä temppelin ovipielissä.

Tämän tapahduttua voimme havaita Pietarissa hyvin miellyttävän piirteen, hän oli nimittäin nöyrä ja tahtoi antaa kunnian sille, jolle se kuului. Niinpä jälleen Pietari avaa suunsa ja kertoo kansalle, mistä on kysymys. Jae 12: "Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: "Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään." – Näin puhuessa Pietari vakuuttaa Jumalan voiman ilmenemistä, ei omaa hurskautta tai erinomaisuuttaan. Pietari jatkaa puhettaan jälleen selvittäen, kuinka alusta asti ennustetut profetiat olivat noina päivinä käyneet toteen. Heidän keskelleen oli tuotu pelastus joka olisi nyt heidän ulottuvillaan. Jakeessa 16 Pietari puhuikin uskosta jonka Jeesus vaikuttaa - Hän, jonka piti kärsimän Jumalan tahdossa meidän jokaisen edestä. Sitten Pietari kertoo, miten tähän osallisuuteen pääsisi. "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltä määrätty, Kristuksen Jeesuksen." – Ja hän jatkaa puhuen, kuinka pelastus tuli ensin juutalaisille ja tänään ymmärrämme, että myöhemmin sama evankeliumi saavutti myös pakanakansat: "Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itse kukin pois pahuudestanne."

Sivu 57

[Nettijulkaisu 21.8.2013] Artikkelin tulostus:

Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.

Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta.

Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.'

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".

Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät

Sivu 58

apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.

Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.

Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.

Pietari jatkaa puhettaan kertomalla taidokkaasti asioita, joita juutalaiset jo tiesivätkin - mutta selittäen, miten ne liittyivät sen hetkisen tapahtumiin. Hän muistutti heitä Daavidin profetiasta: "niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta." Monin sanoin siis Pietari puhui kansalle ja he kokivatkin piston sydämessään. Vuosikausia heille oli julistettu sanomaa ja olivatpa he nähneet ihmeitä ja kuulleet kaikesta, mitä Jeesus oli elämänsä aikana tehnyt, mutta vaikutusta sillä ei näyttänyt olleen. Vasta Pyhän Hengen vaikutuspiirissä he tulivat sille paikalle, jossa tunsivat sydämessään piston. Tämä ihmeellinen mekanismi toimii samalla tavoin yhä vieläkin. Ellei Pyhä Henki vaikuta sanoja ja sen kosketusta, sanamme kaikuvat kuuroille korville. Siksi olisi äärettömän tärkeää viipyä yläsalissa odottaen Jumalan Hengen kosketusta ja vaikutusalaa.

On niin ilo lukea siitä varmuudesta ja voimasta Pietarin kohdalla, hänen, joka oli kieltäjä ja miekalla hosuja. – Sellaisesta tavasta toimia ei ollut tietoakaan nyt, kun Jumalan Henki oli hänen yllään voimana ja rohkeaksi tekijänä! – Jakeessa 36 hän täynnä Pyhän Hengen innoitusta saarnasi: "Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."

Sitten Pietari jatkaa vastaten kuulijoiden kysymykseen, mitä nyt pitäisi tehdä: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." – Tämä yksinkertainen evankeliumi kaikukoon yhä huulillamme aitona, puhtaana ja väärentämättömänä. Yhä edelleen Jeesus on ainut tie taivaaseen ja

Sivu 59

Hänen armonsa avulla saamme tehdä parannusta. Saamme kääntyä Hänen puoleensa ja olla täysin tietoisia siitä, että syntimme ovat pois pyyhityt. ”Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” (Joh.1:29) - Hän on sinunkin lunastajasi, jos vain uskossa otat vastaan Hänet.

Vielä lopuksi saimme lukea siitä ihmeellisestä yhteydestä, mitä uskovat kokivat. He jakoivat jopa maalliset omaisuutensa toinen toistensa kanssa, jottei kenenkään tarvinnut elää puutteessa! – Jospa löytäisimme vielä tänäänkin samanlaista mieltä ja uskoa, mitä apostolit saivat yhdessä toisten uskovien kanssa kokea alkuseurakunnan aikoina. - "Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen."

Sivu 60

[Nettijulkaisu 14.8.2013] Artikkelin tulostus:

Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.

Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."

Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mitä tämä mahtaakaan olla?" Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: "He ovat täynnä makeata viiniä".

Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: 'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita.

Sivu 61

Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'

Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä: 'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.'

Oli tullut suuri ja merkittävä päivä evankeliumin kannalta. Odottava joukko oli kokoontuneena yläsalissa yksimielisessä rukouksessa ja - sitten tapahtui se luvattu, valtava ja ihmeellinen Hengen vuodatus. Tuli kuin humaus taivaasta ja satoi tulisia liekkejä uskovien päälle! He alkoivat Hengen vaikutuksesta puhua eri kielillä - sanomaa voimallisista Jumalan teoista. Kuului siis ääni, joka poikkesi täysin Jerusalemin kaduilla kuuluvista äänistä ja väki kummeksui ja ihmetteli. Tuo ääni sisälsi Hengen vaikutuksen ja sellaisen kuullessa - ihmisen sisäisessä maailmassa liikahtaa jotain. Se on jotain, mitä niin syvästi kaipaa, vaikka se usein pelottaa ja hämmentääkin. Oli tapahtunut jotain yliluonnollista ja täysin tavanomaisesta poik-keavaa.

Erään kerran hyvä ystäväni puhkesi puhumaan kielillä minulle. Hän vain katsoi syvälle silmiini ja hänestä kumpusi sanoja, joita Henki vaikutti. Olin hämmentynyt ja sanaton, mutta kaipaan uudelleen päästä kokemaan tuon hetken. Siinä on vain jotain syvää yhteyttä ja jumalista vaikutusta, että sen äärelle voisi vaikka nukahtaa. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta tuossa hetkessä ymmärsin, että minuakin rakennettiin siinä voimavaikutuksen piirissä.

Kun nyt siis tavalliset ihmiset kuulivat tuon äänen, he joutuivat hämmennyksen valtaan. He alkoivat kysellä, mitä heidän pitäisi tehdä ja toiset tapansa mukaan alkoivat veistellä pilkkalauseitaan - väittäen heidän olevan juovuksissa. Ihailen Pietarissa sitä piirrettä, että hän nousi oikealla hetkellä tekemään jotain, mihin tuskin muut olisi kyenneet. Hän astui esiin, piti elämänsä saarnan - ja tuhansittain ihmisiä kääntyy Jeesukseen uskoviksi! Voimme vain

Sivu 62

kuvitella, miten tunnelma vaihtui pelosta rohkeuteen, iloon ja riemuun. Alkoi kajastaa toivon aurinkoa siitä, ettei oppi Jeesuksesta jäänytkään tähän. Vielä yli kahdentuhannen vuoden kuluttua saarnataan ja kirjoitetaan tuosta hetkestä! Tänäänkin puhutaan kielillä, profetoidaan ja kerrotaan ihmisille ilosanomaa Jeesuksesta! Tuohon aikaan heillä ei ollut aikaa kiistellä seurakunnan rajoista ja tehtävistä, he vain tekivät Hengen johtamina sen, mihin Herra johti heitä. Voi, jospa tänäänkin olisi niin! Jospa saisimme kuulla Herran äänen ja saisimme Pietarin tavoin astua esille ja kertoa ihmisille Herran väkevistä ja voimallisista teoista!

Olen pistänyt merkille, kuinka tänään etsimme hyvää Raamatun opetusta. Saamme kuulla taidokkaita ja viisaita ajatuksia ja käänteitä Raamatun lehdiltä, mutta missä ovat voimavaikutukset, ihmeet ja merkit? Huomaatteko, kuinka opetuslapsiakin kiinnostivat enemmän ”aikain merkit” ym. oheisasiat, ja Jeesus joutui vielä viimeisillä hetkillään muistuttamaan, että "mitä se teihin tulee"! (Apt.1:6-7) Sitten Jeesus antoi sen tehtävän, mikä myös meillekin kuuluu: "saarnata evankeliumi kaikille luoduille." (Apt.1:8) - En pidä pahana hyvää ja viisasta opetusta, mutta jostain syystä Jumala näyttää mielistyneen yksinkertaiseen evankeliumiin Jeesuksen lunastusveren kautta. Lukiessa Pietarin otteita hänen saarnastaan, voi nähdä yksinkertaisen ja selkeän opetuksen: oli ennustettu ja nyt tämä on käynyt toteen. Jeesus oli se luvattu messias, joka vapahtaa ja antaa synnit anteeksi. ”Kääntykää ja tehkää parannus” - kaikuu maailmalle yhä tänäänkin Pietarin sanoista.

"Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijat-tarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat." Apt.2:17–18

Sivu 63

[Nettijulkaisu 7.8.2013] Artikkelin tulostus:

Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, menivät he siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika. Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa.

Ja niinä päivinä Pietari nousi veljien keskellä, kun oli väkeä koolla noin sata kaksikymmentä henkeä, ja sanoi: "Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni Jeesuksen.

Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen tämän viran. Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. Ja se tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon; ja niin sitä peltoa kutsutaan heidän kielellään Akeldamaksi, se on: Veripelloksi. Sillä psalmien kirjassa on kirjoitettuna: 'Tulkoon hänen talonsa autioksi, älköönkä siinä asukasta olko', ja: Ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa'.

Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme, Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme."

Ja he asettivat ehdolle kaksi, Joosefin, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, lisänimeltä Justukseksi, ja Mattiaan. Ja he rukoilivat ja sanoivat: "Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa". Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon.

Sivu 64

Apostolit siis kokoontuivat yläsaliin rukoilemaan toinen toisensa kanssa. He olivat yksimielisiä - olihan heillä lupaus, jonka Jeesus oli heille antanut. Niin kuin tänäänkin, kaikenlaiset kokoontumiset vaativat järjestäytymistä ja järjestelyjä, niin silloinkin. Pietari avaa kokouksen sanoen; "miehet, veljet..." – On selvää, että Pietarissa oli johtaja-ainesta. Hänet oli kasvatettu Jeesuksen seurassa siihen, ja niin luontevasti - Pietari astuu esiin ottaen asiat käsiteltäväksi. Päätöksiä syntyy tärkeistä asioista ja tämä kaikki näytti tapahtuneen hyvässä hengessä, olihan Jeesus opettanut heitä suitsemaan valtataistelujaan kertomalla, että "suurin teidän joukossanne olkoon palvelijanne." (Matt.23:11, Mark.9:34–35, Luuk.9:46–48, 22:24–26)

Tunnelmaa heidän keskellään sävytti pelko. He eivät osanneet aavistaa, miten tästä mentäisiin eteenpäin, ja he tiedostivat sen vihan, millä maailma ja sielunvihollinen heitä vihasi Jeesuksen nimen tähden. Lukitut ovet kertovat omaa kieltään, kuinka he joutuivat olemaan piilossa maailman vihalta. (Joh.15:18–19)

Pietari otti puheeksi vaikean ja kipeän asian - nimittäin heidän joukossaan olleen petturin ja hänen hirvittävän loppunsa. Jakeessa 18 hän kuvaa Juudaksen tilannetta: "Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos." – On hämmentävää, miten tarkasti Raamattu oli ennustanut juuri nuo hetket, mitä apostolit saivat elää todeksi. Pietari kertoo jakeessa 20, miten psalmeissa ennustettiin: "Tulkoon hänen talonsa autioksi, älköönkä siinä asukasta olko", ja: "Ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa".

Nyt heidän ensimmäinen tehtävänsä oli valita tuon petturin tilalle mies, joka toimisi apostolina yhdessä heidän kanssaan. Lukiessa näitä Raamatun tekstejä, ei voi olla ihailematta heidän uskoaan ja luottamustaan Jumalan johdatukseen. Hehän arpaa heittäessä rukoilivat ja sanoivat: "Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut.”

Tällaisessa nöyrässä uskossa meidänkin tulisi olla. Mielipiteitä kysellessä ja inhimillistä mieltä seuratessa syntyy vain kiistoja ja eripuraa. Mutta luottaessamme Jumalan johdatukseen ja vaikutuksiin rukouksen kautta, löydämme ja säilytämme yksimielisyyttä, joka perustuu uskoon, - ei ihmisten mielipiteisiin.

Sivu 65

[Nettijulkaisu 31.7.2013] Artikkelin tulostus:

Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sitten kun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta.

Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."

Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?" Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".

Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä.

Apostolien teot alkaa ajatuksella, jolla viitataan edelliseen kertomukseen. Tutkimusten mukaan tässä puhutaan Luukkaan evankeliumista. – Joka tapauksessa Apostolien teot jatkuvat siitä, mihin evankeliumit päättyivät ja tuo kirja kertookin meille, miten alkuseurakunta kokoontui, ja mitä he joutuivat kokemaan niinä aikoina.

Sivu 66

Jakeessa kolme, kerrotaan Jeesuksen ilmestymisen luotettavuudesta Hänen kuolemansa jälkeen. Niin monien yhtäpitävien todistusten nojalla mekin voimme tänään uskoa, että näin on todella tapahtunut. Jeesuksen ylösnousemushan kuuluu yhtenä olennaisena osana jo edeltä ennustettuun evankeliumiin.

Yksi - ehkä vaikeimmista asioista oppia - ilmenee jakeessa neljä. Siinä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan odottamaan. Vielä tänäänkin saatamme löytää itsemme hosumasta asioiden parissa, joiden aika ei ole vielä tullut. Ennen evankeliumin levittämistä, ja ylipäätään kenellekään puhumista, heidän tuli saada Pyhän Hengen kaste - kokemus, joka sai heidät voimistumaan ja tulemaan rohkeiksi ja vakaiksi Herrassa ja Sanassa. Ilman Pyhää Henkeä puuttuu myös näkökyky. Tämä käy heti seuraavista jakeista ilmi, jossa opetuslapset kyselevät aivan vääriä kysymyksiä. Jeesus vastaa sanoen: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut."

Sitten tulemme yhteen tärkeimmistä seikoista evankeliumin työn kannalta. Se on piirre, jota tänäänkin tulisi teroittaa ja opettaa ehdottomana osa-alueena työntekijäksi ryhtyville: Jae 8: "Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan Minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka". – Tämän voisi ilmaista myös käänteisesti, että ilman Pyhää Henkeä ette voi tehdä mitään. (Joh.15:5) Raamatun todistuksen ja omienkin kokemuksiemme perusteella, meidän on tunnustettava tämä.

– Oletko sinä jo täyttynyt Pyhällä Hengellä? – Usko minua, ilman Hengen täyteyttä teet vääriä asioita omassa voimassa ja tuloksetkin ovat yhtä tyhjän kanssa. Uskalla avata silmäsi tarkastelemaan elämäsi tuotosta ja - tarvittaessa pysähdy odottamaan Pyhän Hengen kosketusta. Jospa Jumala saisi johtaa meitä yli omien pyrkimyksiemme ja Hänen tahtonsa valtaisi meidät - ja saisimme myös rohkeuden julistaa Hänen tekojaan ja evankeliumiaan kaikille luoduille.

Jakeissa 9-12 kerrotaan kaksi hengellisen elämän tärkeää etappia. Jeesuksen ylösnousemus opetuslasten silmien edessä oli kokemus, jota opetuslapset eivät voineet unohtaa loppuelämänsä aikana. Heidän ihmetellessä tapahtunutta, he saivat kuulla lupauksen, joka kantautuu toivon sanomana vielä meillekin. Hän tulee takaisin! Oi, jospa se päivä pian koittaisi, tuo Herran suuri ja valtava päivä! Ihmiset näkisivät omin silmin, kuinka Kuninkaamme palaa takaisin! – Tämä sanoma ja kokemus mielessään palasivat opetuslapset Jerusalemiin.

Sivu 67

[Nettijulkaisu 24.7.2013] Artikkelin tulostus:

"Niin tapahtui niinä päivinä, että Hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja Hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa." Luuk.6:12

Miten paljon Jeesus rukoilikaan elämänsä aikana! Toisinaan ajattelen sitä, että Hän synnittömänä ja viattomana käytti niin paljon aikaa rukoukseen Jumalan edessä - kuinka paljon enemmän meidän, jotka olemme syntisiä, tulisi etsiä Jumalaa ja Hänen tahtoaan rukoillen ja tutkien Hänen sanaansa. Me tarvitsemme rukousta, joka on uskon kautta tapahtuvaa yhteyttä Jumalan kanssa.

Tiesitkö, että Jeesus rukoilee yhä edelleen? Raamattu kertoo Jeesuksen elävän rukoillakseen meidän puolestamme.

”Sen tähden Hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan lähestyvät Jumalaa, koska Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.” Hepr.7:25[*JKR]

Miten valloittavaa ja sydäntä lämmittävää onkaan se tietoisuus, että itse Jumalan poika rukoilee puolestani sanomattomin huokauksin. (Room.8:26) Hän tulee jopa minun rukoukseeni - auttaen minua silloin, kun en edes tiedä miten tulisi rukoilla. Hän siis auttaa rukoilemaan, vaikka itsessämme olisimme heikkoja, voimattomia ja usein niin väsyneitä, ettemme edes jaksa ääneen muodostaa rukouksemme sanoja. On suuri ilo, että Pyhä Henki tekee minussakin työtään - vaikuttaen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuu. Hän kyllä kykenee valloittamaan sydämeni ajatukset, johdattamaan minua niin, että rukoilen Hänen tahtomallaan tavalla.

”Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän on rukoiltava niin kuin tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta.” Room.8:26–27[*JKR]

Raamatun mukaan meidän "tulisi rukoilla Hengessä ja totuudessa." (Joh.4:23-24) Yksinkertaistettuna se on, että rukoilemme Jeesuksessa.

Sivu 68

Hänhän on tie, totuus ja elämä. Hän on Jumala, joka on Henki. Häneen ovat kätkettyinä kaikki viisauden ja tiedon aarteet ja siksi Hänessä rukoillen, pääsemme osallisuuteen kaikista taivaallisista rikkauksista. Hänessä rukoillessamme, asetamme ikään kuin itsemme ja asiamme Häneen ja Hänen tahtonsa alaisuuteen. On tavattoman suurenmoista kokea Jumalan läsnäolossa sitä, että siinä ikään kuin unohtaa omat asiansa - ja sen sijaan on yhä enenevässä määrin kiinnostunut Jumalasta, Hänen tahdostaan ja siitä, mitä Hän tahtoisi toteuttaa omassa elämässämme. Ymmärtäessä, että Hän tietää parhaiten, mikä on minulle hyväksi, ja että Hän, minun Luojanani, osaa tehdä parhaimman suunnitelman myös tulevaisuuteeni, alan yhä enemmän rukouksessani asettaa itseäni Häneen. Jeesuksen haavoissa, Hänen verensä kautta minulla on pääsy kaikkein pyhimpään, eli Jumalan läsnäoloon ja armon osallisuuteen. Hän, joka niin paljon rakasti ja kärsi puolestani, Hän yhä edelleen muuttumattomana Jumalana tekee ja vaikuttaa parhaimmat asiat elämääni. Siksi voin luottaa ja uskoa itseni ja elämäni Hänen haltuunsa.

Mitä arvelet, miten ja millaisia sanoja Jeesus rukoilee tänään puolestasi? Tunteeko Hän murhetta ja surua asenteistasi tai sydämesi kovuuden ja katumattomuuden tähden? – Hän rukoilee Isän edessä puolestasi, että Jumala olisi pitkämielinen ja armollinen sinua kohtaan, jospa kasvaisit ja löytäisit oikean mielenlaadun, oppisit armotaloudesta sen, että sinunkin tulisi jakaa armoa ja laupeutta ympärillesi. – Jospa Jeesus saisi tehdä työtään meissä niin, että Hänen lempeä ja armahtava mielenlaatunsa voisi tulla meissä kaikkien ihmisten tietoon. (Fil.4:5)

Mitä sitten Jeesus rukoileekin puolestamme, se on hyvää ja täynnä armollisia sanoja. Me saamme yhtyä Hänen tahtoonsa ja samalla luopua niin usein voimakkaiksi tulleista omista käsityksistämme. Jeesus vietti paljon aikaa rukouksessa ja yksinäisyydessä ja uskonkin, että Hän näytti omalla esimerkillään, mikä olisi meidänkin parhaaksi. – Mistä voisimme luopua, löytääksemme aikaa enemmän Hänen läsnäololleen ja Hänen etsimiselleen? Jokainen uskovainen tarvitsee sitä, ja tulee varmasti hyötymään myös itse siitä ajasta, minkä hän on viettänyt Jumalansa kasvojen edessä. Muistanet Jeesuksen sanat ja Raamatun ihmeellisen lupauksen, että siinä ohessa meille annetaan kaikki muukin.

”Etsikää yli kaiken Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä annetaan teille.” Matt.6:33[*JKR]

Sivu 69

[Nettijulkaisu 17.7.2013] Artikkelin tulostus:

Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon. Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa." Joh.11:9–10

On hyvin mielenkiintoista, miten Raamattu määrittelee kyvyn nähdä - verrattuna siihen, miten maailmassa yleensä asiat nähdään. Toisinaan tarvitsemme erityistä kykyä ja armoa, että näkisimme asioita oikeassa valossa ja ennen kaikkea Jumalan näkökulmasta. Raamattu kehottaakin meitä ”ostamaan silmävoidetta" nähdäksemme. (Ilm.3:18) ja ymmärtääksemme, mikä ero on maailmanmielisyydellä ja jumalisuudella. Ilman selkeää näkyä emme osaisi olla mukautumatta tämän maailman mukaan.

”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.” Room. 12:2[*JKR]

”Kuten kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen tietämättömyytenne aikana elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.” 1.Piet.1:14-15[*JKR]

On toisinaan miltei huvittavaa se, kuinka Raamatun sana pitää paikkansa siinäkin, "Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niin kuin tietää tulee." (1.Kor.8:2, Saarn.8:17) Juuri tämä omahyväinen ja omaan ymmärrykseen nojaava tiedonkäsittely rajaa ihmisen ylhäältä tulevan viisauden ulkopuolelle. (1.Kor.3:19) Se taasen aiheuttaa näkemänsä ja kuulemansa väärin ymmärrystä ja johtaa usein myös sen väärinkäyttämiseen.

Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sen tähden teidän syntinne pysyy". Joh.9:41

Oma asennemaailmamme siis vaikuttaa ratkaisevasti asioiden todellisten laitojen oikeaan näkökykyyn. Ylpeys siis sokaisee, mutta

Sivu 70

nöyrtyvä oppii näkemään Jumalan armon avulla, mikä todellisuudessa on hänelle ja ympäristölleen parhaaksi. Onkin mielenkiintoista, miten omahyväisyys sokaisee ihmisen, olipa sitten kysymyksessä uskovainen, tai uskosta osaton.

Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi Minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi". Joh.9:39

Oletko tänään sokea, vai näetkö asioiden todellisuuksia silmilläsi, korvillasi ja ymmärrykselläsi? "Paukutteletko henkselejäsi" tietomäärästäsi, oikeaoppisuudestasi tai kenties mahtavasta ja oikeellisesta vaelluksestasi? – Niin usein olemme tulleet ihmisinä näkemään, että ymmärryksemme ja tietämyksemme on kovin vajavaista. Se tarkoittaa, että olemme yhä edelleen monissa asioissa sokeita ja ymmärtämättömiä. Raamatun ilmoitus siitä, että Jumala on säätänyt meille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat (Apt.17:26) - viittaa myös siihen, että näkökykymme ja ymmärtämyksemmekin on rajattu juuri siihen, mihin Jumala on sen asettanut ja säätänyt. (1.Kun.3:28, 2.Aik.1:12, Job.12:13, San.13:10, 21:30, Jes.33:6, Jer.10:23, Dan.2:20, Matt.13:54, Mark.6:2)

"Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten Minä heitä parantaisi". Joh.12:40

– Erään kerran kaksi opetuslasta kulki tietä ja Jeesus itse liittyi heidän seuraansa. Kuitenkaan opetuslapset eivät tunteneet Häntä, ennen kuin Hän avasi heidän silmänsä. (Luuk.24:13–35) Uskon, että vielä tänäänkin meille käy juuri näin. Emme näe, emmekä ymmärrä, että Jeesus kulkee vierellämme avaten ymmärrystä kirjoituksissa ja Jumalan tahdossa. Olenpa itsekin kokenut aikakausia, jolloin omat tuntemukseni ovat olleet viileitä ja rukoukseni on ollut hätääntyneen lapsen avunhuutojen kaltaista etsintää. (Luuk.24:32) Kuitenkin Jumala on osoittanut, että Hän on ollut väkevä ja johdattanut minua ihmeellisellä tavalla tuntemuksistani huolimatta. Olen vähitellen alkanut katselemaan asioita uskonsilmin, luottaen siihen, että Jumala näkee puolestani paljon paremmin kuin itse näkisin. Nöyrästi tunnustaen omaa sokeutta, pienuutta ja vähäisyyttäni - saan tuntea ja kokea kerta toisensa jälkeen, miten Hän pitää huolta sanoen: "katso, tässä on tie, sitä kulkekaa"! (Jes.30:21, Joh:12:35)

Jeesus sanoi hänelle: "Enkö Minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh.11:40

Älä siis sano, "Me näemme," - vaan etsi nöyrästi Jumalan tahtoa, Hänen valtakuntaansa ja tutki, miten sokea olet ollut. Ainut tie

Sivu 71

näkemiseen, ymmärryksen lisääntymiseen ja uuden oppimiseen löytyy kasvamisen varasta. Tunnustaessamme, että meillä on varaa oppia uutta ja se, mitä tiedämme, on vielä vajavaista - avaa portit Jumalan mahdollisuuksille ylhäältä tulevassa viisaudessa. Se vaatii hieman nöyryyttä, mutta palkitsee myös ne, jotka sen löytävät.

Muistamme myös Raamatun opetukset siitä, miten käy, kun sokea taluttaa sokeaa. (Matt.15:14, Luuk.6:39) - Näinä aikoina voimme hyvin havaita, kuinka eri hengellisten tahojen johtajat ovat sokeutuneet ja taluttavat "syntisiä ihmisraukkoja surmapaikalle." Miten voikaan papit eksyä niin pahoin, että tekevät Herran työtä täysin inhimillisin ajatuksin ja mukautuvat tämän maailmanajan mukaan! (Room.1:32, 2:3) - Miksi he ylipäänsä esittäytyvät pappeina ja kirkkojen johtajina, kun he eivät kuitenkaan hyväksy Jumalan tervettä sanaa ja oppia! Raamattu on yhä edelleen kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen (1.Tim.1:15,4:9) ja tulessa koeteltua totuutta, ja siihen meidän tulisi uskossamme tukeutua yhdessä Pyhän Hengen avartavan vaikutuksen kanssa.

”Ja joka näkee Minut, näkee Hänet, joka on Minut lähettänyt. Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka Minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Joh.12:45

Raamatun käytön sokeutta kuvaa sekin, jos luemme Sanaa etsien itsellemme vain "herkkupaloja," tai vastaavasti toisia syyttävän sormen tukipilareita. Sana on kokonaisuutta, eikä missään tapauksessa yksittäisen ihmisen lyöntiväline. Sana on otettava vastaan silloinkin, kun se kirpaisee ja aiheuttaa murhetta, koska Jumalan mieleinen murhe koituu lopulta pelastukseksi. (2.Kor.7:10) - On siis ymmärrettävä, että Sanan tulisi rakentaa kritiikin, rohkaisun ja opetuksen kautta itseäni, valaisten ymmärrystäni ja näkökykyäni.

– Jospa Jeesus saisi tulla sydämiimme Sanan ja Pyhän Hengen kautta valaisemaan ja avaamaan silmiämme todelliseen Jumalan tuntemiseen ja Hänen kanssaan elämiseen - uskossa ja luottamuksessa.

Sivu 72

[Nettijulkaisu 10.7.2013] Artikkelin tulostus: Tiesitkö, että usko on enemmän asennetta, kuin pelkästään nimi? Katsellessa ihmisten edesottamuksia ja uskovaisuuteen liittyviä asioita, saattaa hyvinkin nähdä "uskon" aineellistamista tai personointia - eli liittämistä johonkin tiettyyn henkilöön, tai omiin suoritteisiin, jotka ilmentäisivät myös toisille ihmiselle omaa uskoa. Saatamme puhua uskovaisuudesta ja kantaa sen nimeä - ymmärtämättä sen todellista luonnetta tai käyttötarkoitusta.

Sana opettaa, että ”usko on lujaa luottamusta,” (Hepr.11:1) eli lujaa, tietynlaista asennetta jotakin kohtaan. Tällöin voidaan puhua myös elävästä uskosta jonka vaikutukset ulottuvat aina tekoihin saakka. Usko ilman tekoja on kuollutta ja turhaa - ja voimmekin ymmärtää, ettei pelkkä kristityn nimi tee eläväksi. ”Sinulla on nimi, että elät, mutta olet kuollut” (Ilm.3:1, Jes.5:12, Matt.7:15, 23:25,27,28)

Uskomme perustuessa lahjauskoon armon kautta, Henki tekee sen eläväksi ja rakkauden tekoja vaikuttavaksi voimaksi. Elävä usko on siis asennetta, jonka jumaliset vaikutukset ulottuvat elämään arjen keskelle.

”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä sen puute, vaan rakkauden kautta toimiva usko.” (Gal.5:6)

On helpompaa elää uskoa todeksi ymmärtäessä sen todellista luonnetta ja olemusta. Saadessamme lahjaksi asenteen, joka vaikuttaa jumalista hyvää kaikkeen, mitä teemme tai ajattelemme, elämme luonnostaan Jumalan tahdossa ja johdatuksessa. (Hes.36:27) Lisäksi Raamattu opettaa uskonkilvestä, että voimme sillä sammuttaa pahan palavat nuolet. (Ef.6:16) Se tarkoittaa, että voimme syvästi luottaa Jumalaan pahan hyökkäyksissä, jolloin meidän ei tarvitse itse kostaa tai lähteä omin voimin vastustamaan pahaa.

Sivu 73

Usko toimii vasta sitten, kun siinä toteutuu tietyt periaatteet. Usko tarvitsee voiman, eli synnyttäjän. Ja sanasta ymmärrämme, että usko syntyy Kristuksen Sanan kuulemisen kautta. (Room.10:17) Usko on myös suuntautuvaa asennetta, joka tarvitsee kohteen. ilman sitä usko olisi vain hyödytön nimike. Usko ei siis ole itse kohde, vaan se on ikään kuin silta kahden toisiaan vielä näkemättömän asian välillä.

Usko on siis itsessään voimaannuttava tekijä, joka avartaa eteemme näkymiä, joita emme vielä muuten näkisi. (2.Kor.5:7, Hepr.11:1) - Eläessämme erilaisten ajallistenkin asioiden parissa, huomaamme kyllä uskomisen merkityksen. Onhan niin, että jaksamme ponnistella asioiden saavuttamiseksi, jos itsekin uskomme, että selviydymme ja saavuttaisimme lopulta haluamamme. Ilman uskoa masentuisimme ja tuntisimme epätoivoa - kuluttaen siinä vähäisetkin voimavaramme ja lopulta lakkaamme jopa yrittämästä saavuttaa tärkeitä päämääriä. – Lahjauskossa, jonka saamme Jumalalta, (Hepr.11:6, 1.kor.2:4-5) on hyvin samanlaisia piirteitä. Sitä tulee käyttää ojentautuen jumalisia lupauksia kohti. En minäkään selviäisi perille syntisyyteni tähden, mutta ojentautuessa luottamuksessa iankaikkisen armon varaan ja pelastuslupaukseen Lunastajassa, Jeesuksessa Kristuksessa, Hän pelastaa ja vapahtaa minut. Hän on ainut turvani ja pelastukseni ja Häneen asettautuessani pelastun, niin kuin jokainen, joka huutaa avukseen Hänen nimeään. (Ps.50:15, Jer.33:3, Apt.2:21, Room.10:13)

Usko tarvitsee myös lähteen, josta kumpuaa sen voima. Kuunnellessani syyttäviä ihmisiä, paholaisen halveksuntaa, tai vaikkapa vain oman mieleni vähätteleviä ääniä, huomaan uskoni haurastuvan ja rapistuvan olemattomiin. Siksi ruokinkin uskoani Kristuksen Sanalla, jumalisilla lupauksilla ja kertakaikkisen Lunastuksen pysyvyydellä. Se saa uskoni voimistumaan, elämään, toimimaan ja virvoittumaan. Silloin tulen myös kykeneväksi auttamaan kanssamatkaajiani, jotka tarvitsevat rohkaisua ja kantamista haparoivan uskonsa kanssa. Valitettavan usein näen sokeita sokeain taluttajia, (Matt.15:14, Luuk.6:39) jotka ovat itse uskonsa miltei menettäneet ja horjuttavat nyt niiden uskoa, jotka eivät ole vielä päässeet juurtumaan Kristukseen ja Sanaan. Kunpa näkisimme aina Lunastusveren voiman ja Jeesuksen jumalisen muuttavan voiman mahdollisuudet ja puhuisimme vain siitä lähtökohdasta toinen toistemme kanssa!

Uskon kohteena voimme nähdä sielujen pelastumisen (1.Piet.1:9) ja yhteisen rakentumisen. (Room.1:12, Ef.4:16, 1.Tess.3:10) Tämänkin tekstin ainoa tarkoitus on rakentaa yhteistä uskoamme ja auttaa

Sivu 74

meitä näkemään, miten se toimii. (1.Tim.1:5) Ymmärtäessämme, millainen työkalu usko on, ja ottaessamme sitä käyttöön jokapäiväisessä elämässämme, saatamme havahtua elämään, joka on yltäkylläistä, tasapainoista, järkkymätöntä rauhaisaa elämää. Mitä vain kohtaamme, voimme luottaa lupaukseen, että Hän on kanssamme, eikä jätä, eikä hylkää! Katsellessani ja muistellessani elämääni, havaitsen, että kuitenkin - kaikesta huolimatta - Hän on ollut aina kanssani, pitänyt huolta, lohduttanut, virvoittanut ja auttanut aina selviämään kaikesta. Siksi voin uskoa myös tulevaisuuttani Hänen varaansa. Se on, että voin lakata murehtimasta huomisesta, lähimmäisistäni ja kaikesta, mitä elämääni kuuluu. Olen etuoikeutettu jättämään jokaisen huolenaiheeni Jeesuksen hellään hoitoon välittömästi, kun sellainen mieleeni tulee. Sanahan niin usein kehottaa ja opettaa meitä ”saattamaan kaikki rukoillen, anoen ja kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:6-7, 1.Piet.5:7)

Usko on siis asennetta -joka vaikuttaa kaikkeen -rakentaen ja voimaannuttaen -Se on elävää lahjaksi saatua -ja sitä saa ja tulee käyttää rohkeasti. -Ojentautuen uskossa saavuttaa päämäärät, joita ilman uskoa ei edes näe. -Usko on yhteyttä armolliseen Jumalaan, -se on usein vain hiljaista luottamusta huolenpitoon ja johdatukseen Jeesuksen haavoitetuissa käsissä.

Jospa uskomme saisi vahvistua lujaan luottamukseen - siihen toivoon, joka perustuu Kristukseen ja Jumalan rakkauteen meitä jokaista kohtaan. "Niin pysyvät nämä kolme, usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. " (1.Kor.13:13)

Lue lisää: http://www.pasikallio.fi/Raamis/Usko.htm

Sivu 75

[Nettijulkaisu 3.7.2013] Artikkelin tulostus:

"Etsivä löytää" - on sanan suuri lupaus, joka käy toteen jokaisen kohdalla. Raamattu puhuu yllättävän paljon etsimisestä ja se toimiikin tietynlaisena avaimena ihmeellisiin salaisuuksiin ja itse jumalisuuden kokemiseen.

Syvimmiltään etsiminen onkin ainoa tehtävä, mitä voimme tehdä suhteessamme Jumalaamme kohtaan. Jeesuksen sanat: "etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa... ohessa annetaan kaikki muukin," sisältää tärkeät elementit meidän osuudestamme ja sitten, mitä Jumala on siitä luvannut. Huomioitavaa on se, että tässä ei puhuta löytämisestä, vaan etsimisestä. Onhan selvää, että jokainen kyllä kykenee etsimään - ja sitä seuraa lupaus kaikesta muusta. (Matt.6:33) Ei siis niin, että löydettyäsi tietyn tason, pääsisit jumalisiin salaisuuksiin ja menestymiseen, vaan riittää, että etsit ja hapuilet Jumalan valtakunnan asioita. Hänen tahtonsa kysyminen - nöyrästi ja uskossa ojentautuen - tulisi liittää jokapäiväiseen elämäämme tarkoituksellisesti ja tietoisesti.

Jospa käsittäisimme ja aina muistaisimme, miten suuren salaisuuden nuo Jeesuksen sanat kätkevätkään! Saamme uskoa lapsenomaisella uskolla Jumalan lupauksiin - ja nähdä, miten Hän pitää huolen kaikesta! En malta olla mainitsematta asiayhteydessä Psalmin 23 suurenmoista ajatusta, että Herran paimenuuden alla minulta ei mitään puutu. Etsiessämme Häntä, saamme kyllä kokea ihmeellisellä tavalla johdatusta vihreille niityille, lepäämään ja virvoittumaan!

Raamattu puhuu myös useaan otteeseen Herran kasvojen etsimisestä ja sen tärkeydestä. Ymmärrämme, ettemme näe Häntä luonnollisin silmin, vaan sanan kehotus tarkoittaa lähinnä sen näkemiseen pääsemistä missä Jumala toimii ja mitä ovat Hänen aikaansaannoksensa. Uskon myös, että Hänen sanansa äärellä viipyminen on osaltaan Hänen kasvojensa etsimistä. Siinähän me opimme hyvin paljon Hänen luonteestaan ja toimintamalleistaan.

Sivu 76

Herran tuntemisen lisääntyminen onkin oleellinen tulos Hänen kasvojensa edessä viipymisestä. Rukoillessamme ja siinä antaen itsemme Hänelle, Hänen käyttöönsä ja tahtonsa toteutumiseksi, saamme sisimpämme silmin etsiä Häntä - kuitenkin tietoisena Hänen jumalisesta todellisuudestaan. Emme siis rukoile, kuin kuolleen esineen edessä, vaan uskossa ja luottamuksessa siihen, että Hän kuulee meitä.

”Minun sydämeni vetoaa Sinun omaan sanaasi: ’Etsikää Minun kasvojani.’ Herra, minä etsin Sinun kasvojasi.” Ps.27:8

Hänen Pyhyyttään ja jumalista olemustaan etsiessä, saamme omistaa sisimpäämme yhden parhaimmista lupauksista. Jumalahan on sanassaan luvannut, että "etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan." (Matt.7:7) Olen saanut elää aikakausia, jolloin olen rukoillut Jumalani edessä paljon - etsien tietoisesti ja tarkoituksellisesti Hänen tahtoaan kaikille elämäni alueille. Nyt katsellessani niihin aikoihin, tiedän Jumalani kuulleen niitä rukouksia. Millaisiin ahdinkoihin ja koettelemuksiin Hän onkaan johdattanut polkuani, että siellä oppisin ymmärtämään Hänen valtavaa armoaan ja jumalista salaisuuttaan. Ehkä ilman Hänen etsimistään en olisi saanut niitä rikkaaksi tekeviä kokemuksia, enkä ymmärtäisi myöskään kanssaihmisiä, jotka käyvät samantapaisissa pimeissä laaksoissa ja kulkevat kyynelpolkuja kipujensa saattelemina. Siksihän Jeesuskin ymmärtää meitä, kun Hän tuli itse hyljätyksi ja halveksituksi.

”Koska Hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, Hän voi auttaa kiusattuja.” Hepr. 2:18[*JKR]

Tiedämme Jeesuksen usein vetäytyneen yksinäisyyteen rukoilemaan ja etsimään Isänsä tahtoa - ja mitä Hänen elämäänsä siitä seurasi? Hänet runneltiin verille, syljettiin ja häväistiin ja inhimillisesti näyttikin, että Hänen elämänsä oli täydelliseen epäonnistumiseen päätynyt yritys tuoda jotain hyvää tähän pahaan maailmaan. Vasta jonkin ajan kuluttua ihmiset havaitsivat - kuten opetuslapsetkin - että Jeesuksen syntymään, elämään ja kuolemaan liittyi jotain tavattoman jumalista ja arvokasta, joka huipentui ylösnousemukseen ja suureen voittoon pimeyden ja pahuuden vallasta! Voimmeko jälleen nähdä yhden syyn, miksi Paavali oli niin mielistynyt heikkouteen ja kärsimyksiin - nehän ovat osoittautuneet juuri sellaisiksi, joiden kautta Jumala osoittaa väkevyytensä ja voimansa! Hän on edelleen heikoissa väkevä!

”Hän on vastannut minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin, sillä Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Siksi minä

Sivu 77

mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun. Tämän vuoksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin Kristuksen tähden. Kun näet olen heikko, silloin olen väkevä.” 2.Kor.12:9-10[*JKR]

Astellessasi siis elämäsi polkuja menetyksissä, kärsimyksissä ja koettelemuksissa, iloitse Herrassa, joka on sinussakin väkevä! Olet kenties etsinyt Häntä, rukoillut ja paastonnut, miettinyt ja pohtinut - viettäen aikaa Hänen edessään, mutta silti olet löytänyt itsesi tuskan ja monien huolien keskeltä. Älä murehdi sitä, sillä Jumala on kasvattamassa sinusta väkevän työntekijän, joka osaa palvella Herraa ja Hänen hyvää tahtoaan ihmisten keskellä. Minun on pakko myöntää, että olen tarvinnut ne kaikki kipeät kokemukset, ollakseni tänään Hänen suuren armonsa tukemana Hänen palvelijansa. Hän riisuu - näyttäen itsellemme heikkoutemme, vajavaisuutemme ja syyllisyytemme - täyttääkseen sydämemme armollaan ja pukeakseen yllemme vanhurskauden vaatteet. Hän pukee, täyttäen ja toteuttaen työnsä meissä. – Itse olemme vain ansiottomia palvelijoita.

”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olemme olleet velvolliset tekemään'." Luuk.17:10[*JKR]

Yksi syy, miksi tarvitsemme kärsimyspolkuja voittojen saavuttamiseen, on oma inhimillinen tarve tyydyttää vain omia tarpeitamme. Vasta kärsimyskouluja käytyämme, opimme elämään yltäkylläisyydessä ja runsaudessa ajatellen myös niiden osaa, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Hyvä esimerkki tästä on, että tutkimusten mukaan viisi maailman rikkainta ihmistä voisi poistaa koko maailmasta nälänhädän! Mutta he eivät tee ja toimi sen asian eteen, koska ahneus ja rahan himo pitävät heitä omahyväisessä otteessaan. Onkin hyvä miettiä, missä ja miten itse voisi olla jakamassa hyvää ympärilleen - siitä, mitä omistaa ja saa käyttää.

Vaikka minuun sattuu, en kadu niitä hetkiä, joissa olen etsinyt taivaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Päinvastoin, ajattelen ja toivon, että voisin vieläkin enemmän etsiä Jumalani kasvoja! Hän yhä edelleen ja ainoastaan tietää, mikä on minulle ja kanssaihmisilleni parhaaksi tämän pienen ja lyhyen elämäni aikana. Kaikessa Hän on lopulta osoittanut, kuinka hyviä ovatkaan olleet Hänen suunnitelmansa ja aivoituksensa. Siksi rohkenen suositella Jumalan etsimistä jokaiselle! Vaikka se polku sisältää monta kyyneltä ja kipua, sisältää se kuitenkin voiton ja rikkauden, jota tästä maailmasta ei löydä - ei edes parhaimmista rikkauksista ja

Sivu 78

rakkauksista! Ne ovat kuolemamme hetkellä kuin savu, joka ilmaan haihtuu, ja silloin punnitaan todelliset ja pysyvät aarteet taivaan runsaissa aarrekammioissa.

”Jumala, Sinä olet minun Jumalani, Sinua minä etsin varhain; Sinua minun sieluni janoaa, Sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

Niin minä katselin Sinua pyhäkössä, nähdäkseni Sinun voimasi ja kunniasi. Sillä Sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt Sinua.

Niin minä kiitän Sinua elinaikani, nostan käteni Sinun nimeesi. Minun sieluni ravitaan niin kuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää Sinua riemuitsevilla huulilla, kun minä vuoteessani Sinua muistan ja ajattelen Sinua yön vartiohetkinä.

Sillä Sinä olet minun apuni, ja Sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen. Minun sieluni riippuu Sinussa kiinni, Sinun oikea kätesi tukee minua.” Ps.63:2-9

Sivu 79

[Nettijulkaisu 29.5.2013] Artikkelin tulostus:

”Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää. ”Snl.18:21

Haluaisin meidän kiinnittävän huomiota tänään kahdenlaiseen totuuteen ja myös niiden eroavaisuuksiin. Lisäksi haluan meidän ajattelevan, mikä todellisuudessa on omaksumamme ”totuus.” Aja-tukseni liittyy lähinnä meidän jokapäiväisiin puheisiin, ei niinkään kirkoissa pidettyihin saarnoihin. onhan totta, että todellinen elämä eletään arkielämässä, ei niinkään istumalla kirkon penkeissä.

Liian usein kohtaan ihmisiä, jotka hyvin mielellään puhuvat toisten ihmisten synneistä ja hairahduksista. Heidän huulillaan viihtyy kaikki se pahuus, mitä ympärillään näkevät. – Nimitän tätä totuutta "Saatanan totuudeksi." – Syyttäjähän tietää totuuden ihmisten rikkomuksista ja alinomaa muistuttaa niistä. Siihen totuuteen on äärimmäisen helppo yhtyä ja sitä totuutta on helppo julistaa.

Kuitenkin Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." – Millai-sena sinä tunnet tämän Lunastajan totuuden? – Hänen, joka heittää syntisi merten syvyyksiin, poistaa pahat tekosi, ottaa pois maailman synnin ja tahtoo laupeutta enemmän kuin uhria?

Haluan siis piirtää eteemme kaksi totuutta - syytöslistat ja Lunastuksen. Kumpaa olet valmis kumartamaan ja mikä totuus saa asua huulillasi? – On aivan varmaa, että sitä hedelmää poimim-me, mitä kylvämme. Rakastanko totuutta Jeesuksessa, vaiko Saatanan totuuksia syyllisyyksistä?

”Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.” Jaak.5:8

Tiesitkö, että Raamattu kieltää pahanpuhumisen, juoruamisen ja käskeepä ajattelemaan sitä, mikä on hyvää. Joistain asioista ei

Sivu 80

saanut edes mainita seurakunnan keskellä! (Ef.5:3) - Paha on läsnä siellä, missä on ihmisiä. Syytöslistat ja niiden penkominen on loputon tehtävä, - aiheita riittää ja uusia tulee koko ajan lisää, mutta ovatko ne elämämme aines? Perustuuko Jumalanpalveluk-semme pahuuteen ja sillä mässäilyyn? Kuuntelepa puheitasi seuraavalla vierailullasi ystäväsi luona! Perustuvatko keskustelusi Jeesuksen suloiseen lempeyteen, vai loputtomiin syytöslistoihin, ihmisten virheisiin ja lankeemuksiin? (Jaak.1:27)

”Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.” Jaak.4:11

Vapaaksi tekevä totuus on Jeesuksessa, ei Saatanan syytöstotuudessa. Mietipä itseäsi julistamassa totuutta syylli-syyksistä, tai Lunastustyön suuruudesta. Kumpi totuus mahtaa sisältää vapautuksen ja kahleiden kirpoamisen? Vai ajatteletko kenties, että sinun tulee paljastaa toisille ihmisille toisten synnit? Etkö ole lukenut, että se tehtävä on Pyhän Hengen työ syyllisen sydämessä? - "Kun Hän tulee, näyttää Hän todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion." (Joh.16:8) - Se ei siis ole sinun tehtäväsi! Osuutesi on johtaa ihmisiä Jeesuksen luokse rakastaen ja rukoillen heidän puolestaan. Hän itse hoitaa heidän sielunsa asiat kuntoon. Uskotko, että Jumala kyllä huolehtii oman osuutensa - kunhan sinä teet vain omasi? Jätä Jumalan huoleksi toisten syyllisyyskysymykset, ja keskity sen sijaan esimerkiksi Raamatun kehotukseen; "tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon." (Fil.4:5) Tämä ja monet muut rakkaudenkäskyt julistavat evankeliumia huomattavasti tehokkaammin, kuin syytöslistojen päivittämiset ja läpikäymiset. Meidän ei pitäisi mukautua tämän maailman mukaan, - kun he syyttävät, eivät armahda, eivätkä anna anteeksi. Meidän on päästettävä irti syytöksistämme ja tartuttava vanhurskautukseen Jeesuksessa, joka tarkoittaa ennen kaikkea syyttömäksi julistamista.

Jeesuksen seuraaminen ei ole syntielämän suosimista, mutta se ei ole myöskään syntiin langenneiden asioilla mässäilemistä. Saatana tahtoo, että joku lankeaa syntiin ja että siitä puhuttaisiin mah-dollisimman paljon - siis hänen aikaansaannoksistaan ihmisten elämässä! Pahaan osallisina emme päästäisi irti pahuudesta ja siinä rypemisestä. – Haluatko, että Saatana voittaa sinut toisten tekemien syntien tähden? Etkö ole huomannut, että pahantekijät ovat aina keskuudessamme, niin kuin Juudaskin oli loppuun asti opetuslasten joukossa? – Juudaksen pahuudestako Jeesus ammensi puheensa aiheet? Ei, vaan Hän säilytti puhtaan mielensä -

Sivu 81

pahuuden läsnäolosta huolimatta - ja julisti vapautuksen sanomaa, jota Hän oli tuomassa maailmaan.

Kunpa voisimmekin uskovina tarttua keskusteluiden syyllisyys-kysymyksiin tuoden mukaan aina sovitusnäkökulman. Entäpä, jos vain kysyisin armosta, ja ehkäpä kysymyksen, josko hän olisi jo tehnyt parannuksen ja saanut syntinsä anteeksi? – Tosin silloin Saatana menettäisi mahtavat sensaatiomaiset juorut ja niiden kerhot. Eihän ole mitenkään trendikästä armahtaa ja puolustaa syyllistä!? – Mutta niin teki Jeesus. Nyt Hän kysyy meiltä, mitä me valitsemme osaksemme?

”He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmi-siä oman etunsa tähden.” Juud.1:6

Kun me niin mielellämme puhumme pahaa toinen toisestamme selän takana, meidän tulisi muistaa Jeesuksen opetuksen siitä, että tekisimme lähimmäisillemme niin kuin tahtoisimme itsellemme tehtävän. Haluatko, että sinusta puhuttaisiin huomioiden vain heikkoutesi, epäonnistumisesi ja sen, missä olet todella huono, vai tahtoisitko, että sinun hyvistä puolistasi ja esimerkiksi Jumalan armotyöstä puhuttaisiin kohdallasi? Juuri tällaista voit miettiä samalla, kun keskustelet ystäväsi kanssa toisten asioista.

Katsellessasi näitä kahta totuutta, voit itsekin päätellä, kumpi on valhetta ja kumpi totta - Jeesuksen lunastushintaan perustuva syyttömäksi julistus, vai Saatanan -joka on ollut valhettelija alusta alkaen - hänen syytöksensä?

Minun evankeliumini perustuu enemmän Jeesuksen armoon ja lunastukseen, kuin Saatanan loputtomiin syytöksiin. Jeesus tuo tullessaan tien totuuteen ja elämään, jossa saa sanoutua irti Saatanan syytöksistä, niin ajatuksissa, sanoissa, kuin teoissakin. Se on kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa Jeesus puhdistaa sydämen tämän maailman saastaisuudesta ja tämä puhdistus tulee näkymään sanoissa ja asenteissa myös toisia ihmisiä kohtaan. Vallatkoon sydämemme Kristuksen rakkaus, Hänen, joka kuoli puolestamme vielä silloin, kun olimme syntisiä.

Tee palvelus ja hyvä työ itsellesi, seurakunnallesi ja lähimmäisillesi hylkäämällä pahat ajatukset sydämestäsi. Vastusta niitä lujana uskossa, äläkä enää lähde mukaan juorupuheisiin. Ole täysin varma, että sielunvihollinen tahtoo sinun kertovan kaikista hänen pahoista aikeistaan ja töistään. Kerro ihmisille sen sijaan Jumalan

Sivu 82

kiitosta, Hänen hyvyyttään, armoaan ja Lunastustyön suuruutta. Pidä se huulillasi ja voita elämä sielullesi.

"Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus. Tartu kiinni ikuiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnus-tautunut monen todistajan edessä." Room.10:10

Tiesitkö, että Raamatun kehotus - "tunnustakaa toinen toisillenne syntinne" - tarkoitta omien syntien tunnustamista, ei sen kaverin, joka ei ole edes paikalla? Eikö olekin huomattavasti vaike-ampaa ryhtyä puhumaan omista töppäyksistä?! Mutta kokeilepa joskus, niin huomaat, miten Herran Henki tulee ja koskee sinuun. Valitessasi Jumalan tahdon ja Hänen opetuksensa, pääset salai-suuden sisälle ja osallisuuteen sellaiseen, mitä et edes tiennyt olevan olemassa. Huomaat hyvin pian, miten Herra lähettää luoksesi ihmisiä ja he täyttyvät Pyhällä Hengellä ollessaan kanssasi. Jokin pato vain on murtunut ja Herra johtaa sanasi, niin että ystäväsi silmänurkassa kimmeltää liikutuksen kyynel, eikä hän osaa sanoa, miksi. Luoksesi tulee taakoitettuja, surullisia ja pettyneitä ihmisiä, mutta luotasi lähtee iloisia ja vapautuneita, jopa innostuneita ihmisiä! Tunnet, kuinka suusi hedelmä kelpaa Jumalal-le, etkä enää koskaan tahdo osallistua pimeyden tekoihin ajatuksis-sa, sanoissa tai teoissa. Osallisuus Herraan sisältää läpivalaisun, jossa koko olemuksemme puhdistetaan jumalisen kirkkauden alla - Jeesuksen kalliilla sovintoverellä.

Sivu 83

[Nettijulkaisu 22.5.2013] Artikkelin tulostus:

On yllättävää, miten syvät ja suuret juuret saattavat olla pienel-läkin kasvilla. Näkyvissä oleva kasvi saattaa olla hyvin vähä-pätöisen ja mitättömän näköinen, mutta juuret kasvavat syvällä mullassa - etsien ravintoa itselleen. Tämä on kielikuva katkeruu-desta, jonka osallisuuteen jokainen ihminen joutuu elämänsä aika-na. Se on kuin rikkaruoho, joka valtaa viljelysmaata ja voimme vain kuvitella, kuinka vähäiseksi sato jää rikkakasvien valtaamalla pellolla.

Tuulen kuljettaessa siemeniä ja - kuin varkain, alkavat ne pian itä-mään maaperässä. Samoin sydämen maaperä on aina valmis ottamaan vastaan kohtaamiaan asioita. Nyt tulemme oleelliseen, eli asian ytimeen hengellisen elämän suhteen - nimittäin siihen, mitä teemme näille siemenille, tai jo juurtuville rikkaruohon aluille. – Olen havainnut, että tämän valvominen vaatii työtä päivittäin. Juuret juurtuvat ja kasvavat niin nopeasti, että "vapaapäivän" aikana rikkakasvit valtaavat paljon hyvää maaperää. On tutkittava elämän istutuksia, mistä lähteestä - ja mitä hedelmää ne tulisivat kantamaan. Se tarkoittaa sanoja, ilmeitä, osallistumisia, yhteyksiä ja samaistumisia. "Mitä omaksun itseeni, sen hedelmiä ennen pitkää poimin"! (Snl.4:23)

Tein jokunen vuosi sitten tietoisen ja rajuntuntuisen irtioton kaikista nurjista, narsistisista ja pahalla mässäilevistä ihmisistä. Nyt jo havaitsen, kuinka elämäni ja ajatukseni ovat rauhoittuneet - oppiessani elämänmyönteisyyttä ja parempiin asioihin katsomista. Ei ole helppoa hyljätä katkeruutta ja vihan tuntemuksia silloin, kun sielu on kovin kipeä ja haavoitettu "raakalaisten" jäljiltä, mutta tiedän Herran antavan voimaa ja viisautta työhön. Monesti pahan repiminen juurineen sydämestä sattuu, kun joutuu tekemään tietoisia ja rohkeita päätöksiä.

”Hän vastasi: "Jokainen istutus, mitä Minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt.15:13

Sivu 84

Se on, että teen lujan päätöksen toisten ja omasta pahuudesta kaukana pysymisestä. En hyväksy kielelleni, enkä edes ajatuksiin heidän farisealaista elämäntapaansa. Siitä alkaa tervehtyminen ja viljapellon uudisraivaus - ja niin kuin sanonta kuuluu; "Työ teki-jäänsä kiittää," - ennen pitkää huomaa, miten ravitsevaa ja innostavaa onkaan nähdä uusien hedelmien kasvua elämän pellolla! Toisinaan tuntee surua siitä, miksi niin monta vuotta uhrataan elämästä toisten katkerille ajatuksille. Miksi istutamme niitä sydämeemme ja sitten ihmettelemme alinomaista pahaa oloamme?! – Tänään olen täysin tietoinen, ettei Jeesus tahtoisi kenenkään olevan jatkuvassa matalavireessä ja riittämättömyyden tunteessa. Jeesuksen seurassa saa vapautua kaikista sen tapaisista painolasteista, unohtaen kaikki ihmisten turhat vaatimukset. Hengen mieli on elämä, ja samoin siinä eletyn elämän jälki on sen mukaista. Kysyn itseltäni, tahtoisinko seurata nurjien ihmisten ajatuksenjuoksuja, vai elämän Henkeä, Jeesuksen kirkkauden läsnäoloa, iloa ja riemua Pyhässä Hengessä? Kumpi tie toisi minulle enemmän ravitsevaa ja niin paljon kaipaamaani elämää?

Tehtäväni on siis tutkia ja kiinnittää huomiota siihen, ettei mikään katkeruuden juuri pääsisi valloittamaan sydäntäni. Siinä joudun tekemään työtä päivittäin - parannusta tehden ja peraten sydämeni puutarhasta pois pahoja rikkakasveja. Olisi niin tavattoman helppoa mennä aina mukaan pahanpuhumisiin, toisten loukkaamisiin ja nurjiin ajatuksiin. Lopulta toimisimme niiden viljelijöinä ja levittäjinä, aiheuttaen runsaasti pahuutta ympäristössämme. – Miten voisin vaieta pahasta, kääntää puheeni parempaan ja nähdä, mitä Jeesus tahtoisi tuoda keskusteluihin mukaan. Miten voisin lopettaa nurjan valittamisen ja siirtää katseeni kaikkeen siihen hyvään, mitä Jeesus on tuonut elämääni! – Tiedän monen elävän miltei täydellistä ja yltäkylläistä elämää, mutta silti heidän huulillaan asuu ainainen katkera valitus ja nurjien asioiden käsittely. Voi, jospa he ymmärtäisivät, kuinka paljon he menettävätkään elämässään siinä! – Jospa aina käsittäisin, mikä siunaus on varjeltua pahasta ja katseensa Jeesukseen kiinnittämisessä!

Jeesus opetti valinnoista, jossa me valitsemme olemisemme, kuulummeko Jeesuksen pyhien joukkoihin vai puhummeko heistä halveksivaan sävyyn:

"Ei kukaan voi palvella kahta herraa. Joko hän tätä vihaa ja toista rakastaa, tai hän tähän liittyy ja toista halveksii. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." Matt.6:24[*JKR]

Sivu 85

– Mieltymyksemme ja käsityksemme voivat olla siis tämän maailmanajan mukaisia - tai vastaavasti taivaallisia, Jeesuksen Kristuksen armoon ja rakkauteen nojautuvia ajatuksia. Näiden kahden välillä on huomattava ja aistittava ero. Sanamme ja asennoitumisemme saattaa hyvinkin paljastaa sen, kenen palveluksessa todellisuudessa olemme. ”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä” Matt.18:10 - Niitäkin on, jotka puhuvat paljon Jumalasta, Herrasta, mutta samalla heidän kielellään on katkeraa sappea, kirousta ja pahanilkistä piikittelyä. Jeesus sanoi: "Ei jokainen, joka sanoo; Herra, Herra, pääse taivasten valta-kuntaan, vaan se, joka tekee Minun taivaallisen Isäni tahdon." Matt.7:21 - Sanojemme takana saattaa olla paljon katkeruutta, joka ennen pitkää tulee näkyviin sanojemme aikaansaannoksissa. Aiheellista onkin kysyä, mitä sanani ovat saaneet aikaan lähiympäristössäni. On tullut aika tehdä parannusta, ottaa askeleita suuntaan, jossa ”lempeytemme tulisi kaikkien ihmisten tietoon.” (Fil.4:5) Juuri tämä on Jeesuksen syvä tahto meissä, Häneen uskovissa ihmisissä.

– Teethän tänään kanssani sopimuksen, Herran Jeesuksen Kristuksen edessä, ettemme enää tahdo osallistua pahan juoniin, sen levittämiseen ja toteuttamiseen. Pyytäkäämme viisautta, näkevät silmät ja ymmärtäväistä sydäntä, että osaisimme Hänen seurassaan valita hyvän ja siunatun tien. - "Nurja sydän väistyköön minusta. Pahasta en tahdo tietää." Ps.101:4

- Kiitos Jeesus, että saamme armoosi vedoten lähestyä Sinua! Herra, auta meitä tuntemaan syyllisyytemme ja väärät hurska-stelevat asenteemme, mutta auta ja anna voimaa tehdä paran-nusta. Jeesus, armahda meitä, ja opeta elämään oikein - rakastaen jokaista tahtomallasi tavalla! Isä, anna Pyhän Hengenkesi voittaa mielemme maailma! - täytä sydämemme ajatukset, niin, että varjeltuisimme aina ja kaikessa Jeesuksessa Kristuksessa!Olkoon Sinun ylistys ja kunnia, kiitos ja palvonta! Isä, Sinun Poikasi Jeesuksen nimessä, muista armossasi meitä! Herra, Sinun sielusi

vaivaan vedoten rukoilemme, anna anteeksi syntimme, puhdista ja valloita pyhässä rakkaudessasi sydämemme! – Sinä, kaikkia valtoja

ja voimia ylemmäksi, ikuisesti koroitettu, Sinun olkoon valta ja kunnia, voima ja kirkkaus, aina ikuisesta ikuiseen! -Aamen-

Sivu 86

[Nettijulkaisu 15.5.2013] Artikkelin tulostus:

Paavali kiteyttää syvimmän kaipauksensa lauseeseen, jossa hän tunnustaa rakkauttaan Jeesusta kohtaan seuraavin sanoin:

"Syvin haluni on, että minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa laista tulevaa vanhurskautta, vaan sen, joka tulee uskon kautta Kristukseen, vanhurskauden, joka tulee Jumalalta uskolle*. [KR: uskon perusteella. Kreik. epi tee pistei: Jumala antaa vanhurskauden lahjana uskolle, joka ottaa sen vastaan.] Fil.3:9[*JKR]

Tämän ajatuksen tahtoisin omistaa myös omaan sydämeeni - täysin tietoisena, että ainoastaan Jeesus voi vanhurskauttaa minut ikuisen lunastuksensa kautta. Hän on maksanut hinnan siitä, että saan heittää syntini pois. Minun ei tarvitse jäädä heikkouteeni, lankeemukseeni, eikä niiden tuomaan murheeseen. Tiedän jumalattomien ajattelevan, että "uskovat tekevät syntiä ja käyvät kirkossa sunnuntaisin saamassa ne anteeksi." - Tiedän kuitenkin omasta kokemuksestani, ja myös auttaessani lähimmäisiäni taivastiellä, että Jeesuksen armo vie aina ihmistä poispäin synnistä, ei elämään siinä. En ole tavannut ihmistä, joka vilpit-tömästi seuraten Jeesusta, täynnä Hänen Henkeään, haluaisi elää synnissä! Jeesukseen uskoville syntyy välittömästi sisäsyntyinen halu elää ilman syntiä, ja armo antaa siihen täydet oikeudet! Maailma ei sitä käsitä, mutta Jeesukseen uskova käsittää pelastuksen tulevan Jumalalta - joka ei kysy jumalattomilta, "saako tällä kertaa antaa anteeksi." Minkäs teet, jos synnit ovat sovitetut ja kertakaikkinen uhri on edestämme uhrattu! – Synnissä elämiseen ja sen tekemiseen ei ole lupaa, mutta jos joku heikkouttaan lankeaa, hän saa Jeesuksen armossa sanoutua irti synnistä. En tahdo sanoutua yhtäpitäväksi synnin himoille, vaan Jeesuksen armosta kumpuavalle elämälle.

"Minut havaittaisiin" - kertoo, että Paavali tahtoi tulla tunnetuksi tietyllä tavalla. Siihen astihan hänet oli tunnettu fariseuksena ja

Sivu 87

juutalaisten lakien tarkkana noudattajana. Hänen jumaluutensa perustui inhimillisyyteen ja siksi se oli niin julmaa. Hänhän tapatti kristittyjä, vainoten heitä aina ympäristöpitäjiä myöden. Paavali kuvasi silloista olotilaansa sanoin "luulin minäkin." (Apt.26:9) Kovuus, lakihenkisyys ja uskonnollisuus saivat aikaan Paavalissa hillittömän raivon, mutta Jeesuksen aito kohtaaminen ja tunte-minen teki hänestä armo-apostolin! Kuinka hellästi hän opettikaan seurakuntia ja yksilöuskoviakin vaeltamaan Jeesuksen armon varassa! – Jospa minustakin huokuisi lempeyttä ja Jeesuksen hellää rakkautta jokaista syntejään katuvaa ihmistä kohtaan. Jospa se saisi heidät havaitsemaan minun olevan Hänessä ja omistavani, ei omaa laista tulevaa vanhurskautta, vaan sen, joka tulee uskon kautta Kristukseen!

Mikä on sinun syvin halusi? Millaisena toivoisit, että sinut tunnetaan lähipiirissä ja etäämmältäkin? – Mietipä, miten paljon hyvää saisit-kaan aikaan omaksuessasi Jeesuksen Kristuksen lempeää asennet-ta! "Tulkoon lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon" - on kehotus, joka toimii myös sanoman välittäjänä. Rukoillessani koen usein Pyhän Hengen muistuttavan juuri tästä asiasta. Katsellessani kovuutta ja ilmeettömyyttä seurakuntalaisten kasvoilla, en ihmet-tele lainkaan, miksi ihmiset pakenevat tuota hurskastelevaa jouk-koa. Kunpa osaisimme katsoa toinen toistamme laupiaasti ja lempeästi! Jospa osoittaisimme sillä maailmalle Jeesuksen luon-netta ja rakkautta! – Juuri siitähän meidät tunnetaan Jumalan lapsiksi, että meillä on yhteys ja keskinäinen rakkaus. (Joh.13:35)

Rukoilethan tänään kanssani, Jeesuksen nimessä!

– Herra, anna kasvoistani näkyä sinun lempeyttäsi! Herra, täytä minua Pyhällä Hengellä! Jeesus, anna minulle rakkautta ja enemmän Sinun luonteesi piirteitä!

Herra, rukoilen myös viisautta ja ymmärrystä, että osaisin rakastaa luotujasi Sinun tahtomalla tavalla! Jeesus auta, ja anna voimaa silloin, kun täytyy sanoa kovia ja kurittavia sanoja, mutta auta näkemään myös se hetki, jolloin tulee armahtaa rakastaen syntistä ihmistä.

Jeesus, tunnustan kasvojesi edessä kovasydämisyyteni ja ylpeyteni. Omat pyyntöni ja tahtoni saavat minut toimimaan ja valitsemaan väärin, mutta valloita Sinä minun sydämeni! Valloita minut syvimpiä sopukoita myöden ja valele sisimpääni pyhää rakkauttasi!

Sivu 88

Jeesus, auta meitä julistamaan armon evankeliumia tälle maailmalle. Suo meidän kertoa rakkaudestasi, niin sanoin, kuin teoin. Anna meistä näkyä kasvojesi kirkkautta, iloa ja riemua Pyhässä Hengessä. – Rukoilemme tätä kaikkea anoen ja vedoten sielusi vaivaan, lunastukseen ja armahtavaisuuteesi! - Kiitos Herra, että Sinä olet pitkämielinen ja laupias! - Iäti ylistetty Herramme ja Vapahtajamme, Jeesus Kristus! - Muista meitä suuressa armossasi!

- Aamen –

Sivu 89

[Nettijulkaisu 8.5.2013] Artikkelin tulostus:

Katsellessa kristillisten järjestöjen toimia, edesottamuksia ja heidän valintojaan, voi nähdä selkeästi inhimillisen ajattelutavan aiheut-taman sekasorron ja jopa tyhmyyden. Inhimillinen mielemme taistelee aina omasta edustaan, paremmuudesta ja ylpeilee saavutuksistaan ja osaamisistaan. Maailma toimii sillä tavoin, mutta Herran seurakunnan ei pitäisi kysyä neuvoa "lihalta ja vereltä."

"…minä en alkuunkaan kysynyt neuvoa inhimilliseltä mieleltäni." Gal.1:16[*JKR]

Kun kuitenkin päätösten teossa on mukana oma olemuksemme, mielemme ja mieltymyksemme, niin tärkeätä olisi löytää päivit-täinen uudistuminen hengeltä ja mieleltä. (Ef.4:23) Valvoessamme uskomme aitoutta Jeesuksen edessä, saatamme erottaa omien mielipiteiden ja Jumalan tahdon eron. Tärkeänä pitämäni asia saattaa olla jopa esteenä sille, että Jumalan tahto pääsisi toteutumaan seurakunnan keskellä. Siksi tulisi tutkia tarkoitusperiä ja päämääriä, miksi ja mistä vaikuttimista toimimme.

”Varokaa, ettei teidän ehkä havaittaisi sotivan itseään Jumalaa vastaan.” Apt.5:39[*JKR]

Ihmismielen on vaikea käsittää suuria ja jumalisia kokonaisuuksia. Siksi omin neuvoin vaeltaja usein eksyy ja hairahtuu kauaksi totuu-desta. (Matt.22:29, Mark.12:27, Saarn.8:17, 1.Kor.8:2) Elämän tilanteissa, hyvin harvoin inhimillinen mielemme muistaa todellista päämääräämme, joka on taivas. Palvomme tätä hetkeä tavoitellen tämän ajan kunniaa, mutta sisäisessä maailmassamme uudes-tisyntynyt henkemme halajaa ikuisuutta. Jospa osaisimme etsiä tietä Jumalan täyteyteen ja Henkensä vaikutuksiin. Hän antaa ano-valle viisautta, näkökykyä, ymmärrystä ja kuulevat korvat. Hän täyttää jopa suumme, puhuen meissä! (Matt.10:20) - Mutta silloin ei puhukaan inhimillinen mielemme, vaan Jumala, joka on saanut vallata sydämemme!

Sivu 90

”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, me olemme säälittävämpiä kuin ketkään muut ihmiset.” 1.Kor.15:19[*JKR]

Erään kerran Pietari osoitti inhimillisyyttään Jeesuksen edessä, uhotessaan puolustavansa Jeesusta aina kuolemaan saakka. Hän ei ollut käsittänyt, että Jeesus oli tullut puolustamaan häntä, eikä päinvastoin. Kovin sanoin Jeesus nuhteli Pietaria tämän inhimillisen ajattelutavan tähden:

”Jeesus kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, Saatana. Sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.” Matt.16:23[*JKR]

Tämän karun ja inhimillisen totuuden paljastuminen johti kuitenkin siihen, että Pietari ymmärsi eräänä päivänä Jumalan suuren suunnitelman pelastaa kansansa sen synneistään. Täytyttyään Pyhällä Hengellä, hänen näkökykynsä ja ymmärryksensä avartui Jumalan suunnitelmille ja tulipa ihmisiä tuhansittain uskoon hänen saarnansa vaikutuksesta! (Apt.2:14–41) Mietipä, montako olisi tullut uskoon, jos hän olisi jatkanut inhimillisiä hössötyksiään?! – Juuri tämän kysymyksen äärellä sinun ja minun tulisi viettää aikaa. Meidän on katsottava aikaansaannoksiamme ja tunnustettava tosiseikat - sieltä ymmärtäen, mistä vaikuttimista olemme toimi-neet. Vaikka olisimme kuinka pyhiä, oikeaoppisia, hurskaita ja suosiossa rypeviä, emme ilman Pyhää Henkeä ole mitään. Ilman Hänen läsnäoloaan sanani ovat tyhjät, likinäköiset, eivätkä ne johtaisi todellisiin ja tärkeisiin muutoksiin.

Uskallatko kanssani tutkia sisimpämme vaikuttimia? Palvommeko inhimillisessä mielessämme ihmisyyttämme enemmän, kuin Juma-lan suuria tarkoituksia? Olemmeko valmiita luopumaan omista ajatuksistamme, oikeassaolemisista, opeistamme ja kaikesta muustakin itsekkyydestä Jeesuksen edessä? – Paavali, Jeesuksen Kristuksen apostoli, oli ymmärtänyt hurskaan elämänsä, oppiensa ja juutalaisuutensa lainopillisen tietomäärän ja oikein vaeltamisensa arvon Jeesuksen pyhyyden edessä:

”Minä pidän sitä kaikkea todella tappiona tuon ylen kalliin, Kristuk-sen Jeesuksen, Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sitä roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen.” Fil.3:8[*JKR]

Sivu 91

Jo aikojen alussa Jumala puhui Mooseksen kautta, ettei ihmisten tulisi tehdä mitään jumalaa tai jumalan kuvaa palvoakseen sitä. Onko sinun Jumalasi "oma mielesi"? – Palvotko ja ylistätkö sen ihmeellistä erinomaisuutta? Oletko yhtä typerä, kuin Aaron eräänä päivänä Israelin kansan edessä, tehdessään kultaisen vasikan patsaaksi, jota he koko kansana palvoisivat? – Ei epäjumalan-palvelus ole sen kauempana meistäkään, ellemme vaali uskoamme Jeesukseen täyttyen Hengellä. Niin helposti ajaudumme palvomaan luotua enemmän, kuin Luojaamme.

Ihmismieli saa aikaan turhia kiistoja. Se on hyvin luonnollista silloin, kun puuttuu näkökykyä ja todellista ymmärrystä. Olemme riippuvaiset Jumalan armosta ja Pyhästä Hengestä. Omin neuvoin olemme eksyksissä, mutta Hän johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat. Siksi saamme siirtää katsettamme pois inhimillisestä mielestämme Jeesukseen Kristukseen. Hänessä on elämisemme, tulevaisuutemme ja toivomme! Auttakoon Herra meitä kasvamaan armonsa tuntemuksessa ja vuodattakoon Hän sydämiimme rakkautta Pyhän Hengen kautta. Palvokaamme Jeesusta ehyin ja puhtain mielin, päästäen irti inhimillisistä käsityksistämme.

"Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei seiso syntisten tiellä eikä istu, missä pilkkaajat istuvat, vaan Herran sanan opetus on hänen ihastuksensa, ja hän tutkistelee sitä päivät ja yöt"! Ps.1:1-2[*JKR]

Sivu 92

[Nettijulkaisu 1.5.2013] Artikkelin tulostus:

Jumalan luomistyöhön liittyi erityinen kaava, joka toistuu miltei kaikessa, mitä ympärillämme näemme. Se liittyy yhteyteen, jota ilman elämä yksinkertaisesti pysähtyy ja sen olemassaolo lähestyy loppuaan.

Raamattu käyttää myös hengellisien asioiden yhteydessä yhteys-viitettä. Uskovathan tietävät, että ainut välimies meidän ja Jumalan välillä on ainoastaan Jeesus Kristus, ja yhteys Jumalaan perustuu tähän uskoon.

”Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen. Hänen luokseen tulevan täytyy uskoa, että Jumala on, ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.” Hepr.11:6[*JKR]

Yhteys synnyttää elämää ja saa kaiken muunkin toimimaan parhaalla tavalla. Tämän ajatuksen saatamme ymmärtää Jeesuksen opetuksessa, Hänen kehottaessa etsimään yhteyttä Jumalaan:

”Etsikää yli kaiken Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä annetaan teille. Matt.6:33”[*JKR]

Ystäväni, tahtoisithan sinäkin uskoa Jumalan antamiin lupauksiin, että Hän antaa aivan kaiken! Luepa muutama Raamatunpaikka, joissa esimerkiksi Jumala lupaa lahjoittaa kaiken, mitä tarvitsemme:

”Eikä Häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin Hän jotakin tarvitsisi, Hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.” Apt.17:25[*JKR]

”Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme,” 1.Tim.6:17[*JKR]

Sivu 93

”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen tätä lahjaa anoville." Luuk.11:13[*JKR]

”Hän näet antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” Matt.5:45[*JKR]

"Hän sirottelee, Hän antaa köyhille, Hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti." Ja Hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät 2.Kor.9:9-10[*JKR]

”Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa.” Jaak.1:5-7[*JKR]

Voidaan siis sanoa, että kaikki tulee Häneltä. Yhteyden toimi-vuuteen tarvitaan kuitenkin myös oikeanlaista asennetta. Näen, että usko ja nöyryys kulkevat käsi kädessä, ja tiedämmehän sen, ettei ylpeä saa Jumalan edessä armoa. (Jaak.4:6, 1.Piet.5:5) - Joka tapauksessa usko on se yhteys, tai silta, meidän ja Jumalamme välillä. Tässä lunastuksessa ja sovituksessa pelastumme, Hänen suunnitelmansa mukaisesti.

”Eihän Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on kuollut meidän puolestamme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläi-simme yhdessä Hänen kanssaan.” 1.Tess.5:9-10[*JKR]

Voimme nähdä Raamatun ihmeelliset neuvot myös aviopuolisoille. ”Mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Myös kukin aviomies rakastakoon vaimoaan kuten itseään, ja vaimo kunnioittakoon miestään.” (Ef.5:31,33)

Yhteys miehen ja vaimon välillä on ennen kaikkea seksuaalinen yhteys. Paavali kehottikin aviopuolisoja sanoen: ”Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.” (1.Kor.7:5) - Kuinka monia avioliittoja Saatana pääseekään kiusaamaan juuri siksi, etteivät

Sivu 94

puolisot suostu toistensa tahtoon rakastaen ja kunnioittaen toisiaan. Ihmisillä on taipumus etsiä monimutkaisia menetelmiä ja ratkaisuja elämänsä keskellä, mutta toimivin tapa on aina kuitenkin alkuperäinen Jumalan suunnitelma. On selvää, että sellainen pariskunta on onnellisempi, tyytyväisempi ja elämänhaluisempi, joka harrastaa luonnollista yhteyttä toistensa kanssa, kuin ne, jotka eivät suostu toistensa alamaisuuteen, eivätkä tahdo huolehtia toistensa tarpeista. Usein kaikki muukin hoituu siinä ohessa, kun vain huolehditaan tärkeimmistä. Hyvä mieli, rakkaus ja tyytyväi-syys luovat avioliitossa toivoa ja myös voimaa käydä läpi kaikki arkiset haasteet. Samoin voimme nähdä hengellisillä alueilla, kuin-ka usko saa aikaan jumalisuutta yhdessä tyytyväisyyden kanssa, ja se onkin suuri voitto! (1.Tim.6:6)

"Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on." Snl.3:27–28

Toisinaan mietin ihmetellen Jumalan suurta viisautta, miten Hän onkaan luonut ihmeellisesti ihmisen ja kaiken ympärillämme vaikuttavan maailman! – Miten monella tavalla pystymmekään pitämään yhteyttä - niin toisiin ihmisiin, kuin Jumalaan itseensäkin! – Voimme välittää sanoja, tekoja, tunteita, ilmeitä ja kaikella rakentaa niitä rakennelmia, mitä tässä nykyisessä ja tulevassakin ajassa on. Saamme rukoilla uskossa, tietäen, että Hän kuulee ja vastaa meille!

”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän Sinua siitä. Ihmeellisiä ovat Sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näky-mättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta Sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, Sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan Sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: Sinä olet kanssani. Ps.139:14–18[KR-92]

Sivu 95

[Nettijulkaisu 24.4.2013] Artikkelin tulostus:

"Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelas-tuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisim-me yhdessä hänen kanssaan." 1.Tess.5:9-10

Tiedämme vihan olevan rakkauden vastakohta. Jumala on rakkaus, Hänellä on hyvä tahto, rauhan, eikä turmion ajatukset ihmisistä. Hän osoittaa armoansa katuvalle ja Hänen puoleensa kääntyvälle ihmiselle, - ja nyt olisi tarkoituksellista, että tulisimme osalliseksi tästä jumalisesta luonnosta.

Paavali kirjoitti siis seurakunnille, opettaen uskovia käsittelemään inhimillisiä tuntemuksiaan ja taipumuksiaan "vanhan luonnon" alai-suudesta. – Yksi tällaisista alueista on vihamielisyys, jota tässä käsittelen hieman.

"Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateelli-suus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäyk-set ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa." Gal.5:19–21

Tässä tekstissä näemme useita elämän ulottuvuuksia, jotka voivat olla tuhoamassa meidän taivasosuuttamme. Meidän on käsitettävä tämän Paavalin kirjoituksen koskettavan myös meitä - tämän päi-vän kristittyjä.

Poimin lukemastamme sanan ”viha, vihamielisyys,” tarkastellen, miten joudumme sen osallisuuteen. on hyvin luonnollista, että toisinaan suutumme ja kiivastumme, mutta tässä ei puhuta hetkellisestä mielentilasta. Luemmehan sanasta: "Vaikka vihastut-tekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko

Sivu 96

laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta." (Ef.4:26–27) Ja taas toisaalla näemme Jeesuksen - joka oli synnitön - kiivastuvan ja ajavan rahanvaihtajat ulos Herran temppelistä. (Joh.2:14–17)

Paavali tarkoitti siis vihamielisyyttä, joka perustuu katkeruuteen ja anteeksiantamattomuuteen.

”Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.” 1.Joh.2:9

Armoton ihminen mässäilee vihalla ja toisten pahoilla teoilla ja siten säilyttää vihamielisyyttä sydämessään. Pahimmillaan ihminen liet-soo vihan nurjaa asennetta myös kanssaihmisiin - myrkyttäen myös heidän mielensä. Siksi pahanpuhuminen on myös syntiä. (1.Tim.5:13)

Meistä jokainen tulee loukatuksi elämänsä aikana. Suuri ongelma on vain siinä, ettemme osaa, eikä meitä opeteta käsittelemään loukatuksi tulemisen tunteita. Tunne ja siitä seuraavat olotilat ovat kyllä luonnollisia, mutta oppiessamme käsittelemään sellaisia tunte-muksia, meidän ei tarvitse jäädä niiden vangeiksi.

”Pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan us-kossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta” 2.Piet.1:5-6

Ainut toimiva lääke vihamielisyyden voittamiseksi on Jeesuksen sovitustyö ja parannuksen tekeminen. Se on, että Jeesuksen avulla sanoudumme irti väärämielisyydestämme ja pyrimme valvo-maan, ettei nurjuus, synkkyys ja viha saisi vallata sydämen ajatuk-siamme ja suumme sanoja. Tiedän kokemuksesta, että kohtaamme taistelua näillä alueilla. Onhan niin tavattoman helppoa lähteä mukaan esimerkiksi vihapuheisiin, syytöksiin ja juoruihin. Ennen pitkää ne lietsovat sydämen vihaa ja sen tuntemuksissa mässäi-lyyn.

”Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan; sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä. Sen tähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.” Jaak.1:19-21

Uskovainen voi menettää siis taivasosuutensa esimerkiksi vihamie-lisyytensä tähden. Saatamme puhua armosta ja rakkaudesta,

Sivu 97

evankeliumin valtavuuksista ja jumaluusopeista, mutta olemme kadotettuja, ellemme tee parannusta näillä alueilla. vähitellen viha-mielisyys, kateus, ylpeys ym. juonittelut nakertavat uskoamme ja jumalsuhdettamme.

Joudun itsekin hyvin aralle ja pienelle paikalle Jumalani edessä näiden ajatusten äärellä. Minun on turvauduttava sanan opetukseen ja tultava nöyräksi, saadakseni osakseni pelastavan armon. (Jaak.4:6) Minun on tunnustettava vihamielisyyteni ja taipumukseni siihen - tunnustettava ja hyljättävä kaikki sellainen. (Snl.28:13) On tehtävä tietoinen päätös, että en enää seuraa kuuliaisesti syntiä, en enää kylvä ympäristööni tuota "katkeruuden sappea," vaan lujasti päättäen seuraan Jeesusta ja Hänen viitoittamaa tietä.

Vihamielisyyden hallinnan vaikeus piilee usein sielumme kivuissa ja haavoissa. Toisen ihmisen lyödessä ja repiessä sielumme rieka-leiksi, kukaan meistä ei välty siitä seuraavasta mielipahasta ja katkeruuden tunteesta. Itse asiassa ihmisellä on täysi oikeus kohdata tunteensa sellaisena, kuin ne tulevat, mutta niiden käsittelyyn jatkossa tarvitsemme avaimia ja työkaluja, saavuttaak-semme lopulta vapauden ja eheän mielen.

Näissä asioissa on syytä eritellä tunteet ja järki. – Tarkoitan, että kokiessamme sielumme kipua ja heikkoutta, meillä on lupa karttaa ihmistä, joka saa meidät raivon partaalle, tai vastaaviin syviin synkkiin vihan tuntemuksiin. Vaikka tuntuukin pahalta sanoa, etten ole jonkin ihmisen kanssa tekemisissä, on se kuitenkin järke-vämpää oman sieluni eheytymisen kannalta. – Jospa kasvaisin ja vahvistuisin niin, ettei enää paha pääsisi repimään sieluani. Voisin lopulta kypsästi kohdata tilanteita ja ihmisiä, täysin tietoisena siitä perustuksesta, jolla itse seison. – Kartan siis tarkoituksellisesti itseäni horjuttavia tekijöitä, kunnes olen valmis kohtaamaan ne ilman haavoitetuksi tulemista. – Se, mitä nyt teen, on kuitenkin oleellista eheytymiseni ja paranemiseni osalta. Minua ei auta, eikä paranna vihamielisyyteni tai sellaisissa tuntemuksissa mässäi-lemiset. Ne vain pahentaisivat sieluni olotilaa, saaden minussa aikaan oirekäyttäytymistä, josta lopulta kaikki lähelläni olevat ihmiset kärsisivät. Näen, että pahan juoni on siinä, että toiset kiusaavat ja uhriksi joutuneet katkeroituisivat ja mässäilisivät vuosikausia sitä seuranneesta vihan tuntemuksessa. Siksi tähän tulee osaltaan kiinnittää huomiota - eiväthän pahan juonet ole meille tuntemattomia. (2.Kor.2:11)

Alussa lukemastamme Paavalin tekstistä voimme myös poimia sanat: "jotka sellaista harjoittavat." – Kohtaamme kyllä kaikenlaisia tuntemuksia ja kokemuksia, mutta on eri asia harjoittaa niitä, eli

Sivu 98

jäädä niin sanotusti kuralammikkoon makaamaan. Oikea asenne ja mieli on karttaa kaikkea pahaa ja vääryyttä sen armon ja ymmärryksen mukaan, mitä meille on suotu. Tahallinen synnissä eläminenhän lopulta johtaa siihen, ettei enää ole uhria edestämme. (Hepr.10:26–27) Siksi Jeesuksen sana: "valvokaa," on yhä edelleen tärkeä ja oleellinen kehotus uskovaisen elämään.

"Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli, Älkääkä antako perkeleelle sijaa. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut." Ef.4:25–27, 30–32

– Herra, muista meitä suuressa armossasi. Päästä meidät pahasta, vihamielisyydestä ja kaikesta nurjuudesta.

Jeesus, anna meidän nähdä kasvosi, muuttua kaltaiseksesi enemmän ja auta, että meissä saisi kasvaa

Sinun luonteenpiirteitäsi.Herra, anna voima vihaa ja syntiä vastaan. Auta näkemään,

milloin vihollinen hyökkää juoninensa, ja auta voittamaan ne Sinun kunniaksesi.

Herra, auta löytämään nöyrä mieli edessäsi. Armahda ja anna anteeksi kaikki synnit. Puhdista tuntomme sovitustyön tähden ja auta vaeltamaan pyhänä ja puhtaana kasvojesi edessä. Siunaa ja

varjele kaikessa, - Jeesuksen rakkaan ja kirkastetun nimen tähden.

– Aamen –

Sivu 99

[Nettijulkaisu 17.4.2013] Artikkelin tulostus:

”Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu koolle maan asukkaita auringon noususta sen laskuun asti. Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa. Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene. Hänen edellään käy kuluttava tuli ja Hänen ympärillään väkevä myrsky.” Ps.50:1-3[*JKR]

Elämässäni ehkäpä vaikeinta on ollut oppia kuuntelemaan Jumalan ääntä. Maailmassa on valtavasti melua, sanoja, huutoja ja mieli-piteitä - ja myös omasta sielusta kumpuaa tahtomaailma, joka suureen ääneen esittää omia vaatimuksiaan. Tuon metelin keskeltä tulisi erottaa puhdas ja hiljainen ääni, joka ainoastaan sisältää elämän, totuuden ja toimen sanoja. ”Jumala puhuu tavalla ja toisella. Sitä ei vain huomata. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset, ja he nukkuvat vuoteillaan.” Job.33:14–15[*JKR]

Usein rukoilen, että Jumala saisi puhua henkeeni, mutta myös sieluni tunnemaailmaan. Tiedän, että se on mahdollista! Jumala voi vaikuttaa minussakin ”tahtomista ja tekemistä.” (Fil.2:13) Hän voi vaikuttaa Pyhässä Hengessä innostusta niiden asioiden pariin, joissa Hän tahtoo minun työskentelevän. Elämäni keskellä voin täysin luottaa lupaukseen Pyhässä sanassa:

”Ja Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jer.31:9[*JKR]

Jumalan puhuessa tavalla tai toisella, voin siis rukouksessa jättää itseni kaikkineen päivineen Herran haltuun. Hän voi puhua henkeeni, mieleeni, tunnemaailmaani ja vaikka osoittaen ruumiilleni tahtoansa. Haluan antaa kaikkivaltiuden aseman Hänelle ja otan uskossa vastaan johdatuksen ja sanansa ymmärtämisen. Jeesuksen kautta minulla on pääsy Hänen pyhyyteensä, Sanaansa, armoonsa,

Sivu 100

ja totuuteensa. Hän tekee kykeneväksi antaen ymmärrystä kaik-keen.

”Tarkkaa, mitä sanon: Herra on antava sinulle ymmärrystä kaik-keen.” 2.Tim.2:7[*JKR]

Myös Psalmin kirjoittaja rukoili ymmärrystä, sillä mitä se hyödyttää, jos kuulemme, mutta emme ymmärtäisi?!

”Iäti vanhurskaita ovat Sinun käskysi. Anna minulle ymmärrystä, että minä eläisin. Koko sydämestäni minä huudan Sinun puoleesi. Vastaa minulle, Herra! Minä tahdon pitää Sinun käskyjäsi ohjei-nani.” Ps.119:144–145[*JKR]

Jumalan puheen kuuleminen ja ymmärtäminen olisivat ensisijaisen tärkeää, koska ne johtavat elämään ja kaikkeen hyvään. Herran asetukset saavat vihaamaan ennen kaikkea pahuutta.

”Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.” Ps.119:104[*JKR]

Erään kerran Jeesus mainitsi, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. (Matt.4:4) Psalmin kirjoittaja oli ymmärtänyt näiden elävien sanojen merki-tystä.

”Kun Sinun sanasi avautuvat, ne valaisevat ja antavat yksinker-taiselle ymmärrystä. Minä huohotan suu auki, sillä minä ikävöin Sinun käskyjäsi. Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, kuten on oikein niitä kohtaan, jotka rakastavat Sinun nimeäsi. Tee askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden hallita minua.” Ps.119:130–133[*JKR]

Miten tunnistaisin Jumalan äänen ja johdatuksen elämäni keskellä? – Usein se onkin vain uskossa ja luottamuksessa elettyä elämää, josta vasta jälkeenpäin ymmärtää, että se sittenkin oli Jumalan ihmeellistä johdatusta ja puhetta. Yksi piirre Jumalan sanoissa kuitenkin on. Se on, että ne ovat aina voimallisia sanoja! Ne erottavat nivelet ja ytimet, ja sen kyllä tietää syvimpiä sielun sopukoita myöden, kun Herra puhuu! (Hepr.4:12)

Toinen piirre muuttumattomassa Jumalassa on, että Hän ei koskaan toimi vastoin Sanaansa. Hän on uskollinen ja vanhurskas, eikä Hän unohda Poikansa Jeesuksen Kristuksen lunastustyötä ja evanke-liumia. Juuri siitähän me tunnistamme hengetkin, mitkä ovat lähtöisin Jumalasta, että ne tunnustavat Jeesuksen lihaksi tulleeksi.

Sivu 101

”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnus-taa Jeesuksen Kristukseksi, ihmiseksi tulleeksi, on Jumalas-ta. Mikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta. Se on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa, ja joka on jo nyt maailmassa.” 1.Joh.4:2-3[*JKR]

On myös suurenmoista lukea, miten Raamatun päivinä Jumala puhui profeetoilleen. He odottivat niiden sanojen täyttymystä, mitä Herra oli puhunut.

”Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän, nähdäkseni, mitä Hän minulle puhuu, mitä Hän valitukseeni vastaa. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea." Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.” Hab.2:1-3[*JKR]

Eräänä päivänä Jeesus oli opetuslastensa kanssa Gennesaretin rannalla opettamassa. Jeesus käski opetuslapsiaan nousemaan veneeseen ja menemään edellä vastarannalle Beetsaidaan sillä aikaa kun hän lähettäisi kansan pois. Lukiessamme kertomusta, huomaamme, miten Jeesuksen sanat toteutuivat tässäkin - vaikeuksista huolimatta: ”Järven yli toiselle rannalle päästyään he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin.” Matt.14:22–34

– Kiitos Herra, että puhut vielä tänäänkin voimallisia ja eläviä sanoja! Kiitos Jeesus, että sanasi käyvät toteen ja niistä saamme voimaa ja uskomme vahvistuu! Herra, ole kanssamme, nyt ja aina!

”Kerubien siipien kohina kuului ulompaan esipihaan asti. Se oli kuin kaikkivaltiaan Jumalan ääni, kun Hän puhuu.” Hes.10:5[*JKR]

Sivu 102

[Nettijulkaisu 10.4.2013] Artikkelin tulostus:

Tiesithän, että kaikki viisaus on kätkettynä Jeesukseen Kristuk-seen? Tämä on suuri jumalinen salaisuus ja sen oivaltaminen ja hyväksyminen tosiasiaksi auttaa myös meitä - Häneen uskovia - pääsemään osallisuuteen tästä viisaudesta.

Paavali kirjoitti tästä aiheesta kolossalaisille, paljastaen heille tätä ihmeellistä salaisuutta:

"Rukoukseni on, että heidän sydämensä, yhteen liitettyinä rakkaudessa, saisivat kehotusta omistamaan täyden ymmärryksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3[*JKR]

Raamattua tuntevat tietävät, että Jeesus on ollut jo aikojen alussa Isän tykönä. Hän oli suunnittelemassa, eli työmestarina luoma-kunnan luomisessa. Tämä käy selville tarkemmasta Raamatun käännöksestä:

”Kun Hän vahvisti maan perustukset, silloin Minä olin Hänen rinnallaan työmestarina [”hoidokkina” -38], ihastuneena riemuitsin päivästä päivään. Hänen edessään Minä iloitsin kaiken aikaa, ihaillen Hänen maanpiiriään, ja ihastukseni olivat ihmislapset.” Snl.8:29–31[*JKR]

Jeesus on siis ollut aina ja Hän on lopulta seisova viimeisenä multien päällä. (Job.19:25) Hän on ikuinen ja Hänen viisauttansa voimme oppia tuntemaan.

"Tämä on iäinen elämä, että he tuntevat Sinut, joka yksin olet tosi Jumala, ja Hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. "Joh.17:3[*JKR]

Sivu 103

Maailmassa on paljon tietoa ja monta älyniekkaa, mutta kaikkea tietoa ylempänä on kuitenkin Kristus:

"Että te rakkauteen juurtuneina ja perustuneina voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Siten te tulette osallisiksi Jumalan kaikesta täyteydestä. Hän voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme ja ymmärrämme, sen voiman mukaan, mikä meissä vaikuttaa." Ef.3:18–20[*JKR]

Kristuksen rakkaus on siis syvä viisauden lähde. Toisaalla Raamattu puhuu rakkauden kautta vaikuttavasta uskosta, (Gal.5:6) ja tiedämme sanan perusteella senkin, että usko on ainut yhteytemme Jumalan kanssa. Hän antoi välimiehen, Jeesuksen, että uskoessamme Häneen, saamme olla siinä yhteydessä myös Isään.

Tähän rakkauteen meidän tulisi juurtua. Sehän tarkoittaa sitä, että kasvattaisimme juuret, jotka imevät voimaa Kristuksesta, Hänen tahdostaan ja vaikutuksistaan. Hän rakasti ensin, näyttäen Golgatalla täytetyllä työllään, miten paljon Hän oli valmis uhraamaan tähtemme.

Verratessamme Jeesuksessa olevaa viisautta tämän maailman viisauteen, näemme oitis, kuinka maailman mieli on täynnä vihaa, katkeruutta ja nurjuutta. Sen sijaan Jeesuksessa on toivo, elämä ja yltäkylläisyys. Hänessä on rakkaus, joka voittaa vihan. Kun maailma tuomitsee, Jeesus tuo armon. Maailmassa on sota, mutta Jeesuksessa on yli ymmärryksen käyvä rauha (Fil.4:7). Maailmassa on mielettömyys, moraalittomuus, tyhjyys ja turvattomuus, mutta Jumalassa on elämän ote, näkökyky ja toivo paremmasta. Jeesuksessa on lupaus sekä nykyiseen, että tulevaan aikaan (1.Tim.4:8, 1.Joh.2:25). – Nähdessäni epätoivoa, pelkoa, ahdis-tusta ja ajallisia murheita, saan nostaa katseeni sinne, mistä tulee minulle apu! (Ps.62:2, 121:2) Niin monesti haluan olla vain ylpeä Jeesuksesta, sillä Hänessä on kaikki viisauden aarteet. Hän on yhä edelleen tie, totuus ja elämä (Joh.14:6). Kaiken keskellä, ajatellessani näitä, huomaan oloni paljon keveämmäksi. Jeesuk-sessa menettävät merkityksensä tekoni, olivatpa ne onnistuneita, tai epäonnistuneita. Hänessä menettää merkityksensä lankea-miseni, pois poikkeamiseni ja heikkouteni. Hänen edessään saan olla savea, maan tomua, mutta kuitenkin armonsa tuntemuksessa (Joh.1:17). Haluan ajatella, kuin Paavali hurskaasta vaelluksestaan, oikeaoppisuudestaan ja uskonnollisista saavutuksistaan. Hänhän luki sen kaiken tappioksi Kristuksen tunte-misen rinnalla! (Fil.3:8) Minuuteni saa siis menettää merkityksensä Hänen viisau-

Sivu 104

tensa edessä. En ole itse mitään, mutta Kristus minussa saa aikaan hyvää hedelmää! Hänen ikuinen Henkensä vaikuttaa kirkkautta ja kunniaa Isälle, joka on taivaissa. – Ja silti kaikki tämä on niin suloisessa sopusoinnussa luonnollisen elämän kanssa! Teen käsilläni työtä, harrastan monenlaista, vietän rauhaisaa perhe-elämää, mutta kaiken sen keskellä ylistän Jeesusta ja Hänen kunniaansa. Se, missä vielä olen huono ja epäonnistuva, tiedän Jeesuksen kasvattavan minua armossaan - että voisin lopulta enemmän kirkastaa Hänen pyhää nimeään. Haluankin olla kaikessa kätkettynä Jeesuksen haavoihin ja Hänen ikuisen Verensä suoje-lukseen, sillä siellä kasvan ja opin Hänestä, joka on Lunastajani!

Olethan sinäkin ylpeä Jeesuksesta? (2.Kor.10:17-18) Anna Hänen vallata elämäsi murheet ja koetukset. Anna Kristuksen valaista si-nua, ehdottomalla, kirkkaalla ja sädehtivällä valollaan. Anna Hänen viisautensa tunkeutua sielusi pimeimpiinkin sopukoihin, niin näet sen valtavan viisauden ja voiman, mikä Luojassasi on (Ef.5:14). Hänen ikuinen Henkensä olkoon kanssasi, Jeesuksen tähden! Hän valaiskoon ymmärryksesi ja sytyttäköön sieluusi tulisen rakkauden Hänen hyvyyttään ja armoaan kohtaan. Jeesuksessa näet asiat paremmin, puhtaammin ja selkeämmin. Hänessä olet voittaja, jota tämä maailma ei voita! Nurjuudelle sanot: "VÄISTY"! – Pahaa vastustat niin, että se pakenee ja kaikki syntisyys ja vääryys on oleva niin inhottavaa, että mielelläsi varjelet sydämesi kaikesta siitä! – Vallatkoon sydämesi Jeesuksen suloinen rakkaus!

"Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." 1.Tim.1:14[*JKR]

Sivu 105

[Nettijulkaisu 3.4.2013] Artikkelin tulostus:

Mielemme maailma on ajatustemme kehto, jossa määrittelemme ajatusten suuntaa ja suhtautumisiamme ympäröivää maailmaa kohtaan. Mieli on asennetta sydämessämme, ja elämämme hedelmät kertovat totuutta siitä, mitä todellisuudessa sisimmässä olemme.

Raamatun sana kehottaa meitä: "Olkoon teillä Kristuksen mieli." (Fil.2:5, 1.Piet.4:1) - Millaisena tunnemme Hänet ja Hänen mielen-sä? Millainen Hän todellisuudessa oli? Joitain piirteitä voimme varmasti liittää Jeesukseen, kuten lempeys, viisaus, järkevyys, elämänmyönteisyys, hyväntahtoisuus, kuuliaisuus, aitous, armahta-vaisuus ja inho farisealaisuutta kohtaan. Sen aikaiset uskonnolliset johtajathan olivat ajautuneet asioiden ylläpitämiseen, niiden esitte-lemisiin ja omahyväiseen ylpeyteensä - sen sijaan, että olisivat rakastaneet, välittäneet ja armahtaneet ja olleet kiinnostuneita Jumalan tahdosta.

Jeesuksen suhtautuminen syntisiin ja tuomittuihin oli ihailtavaa. Toisten ollessa valmiina kivittämään itse teosta kiinni saamiaan ihmisiä, Jeesus tahtoi armahtaa! Hän päästi heidät menemään, sanoen; "mene, äläkä täst' edes syntiä tee." Vaikka Hän inhosi fari-seusten oppia ja heidän tapojaan käsitellä asioita, Hän saattoi olla läheisesti tekemisissä syntisen kanssa. Tästä voimme lukea kosket-tava kertomuksen, kuinka Hän ei erään kerran ajanut syntistä naista luotaan pois.

”Eräs fariseus kutsui Jeesuksen luokseen aterialle. Hän meni fariseuksen taloon ja asettui ruokapöytään. Siinä kaupungissa oli syntisesti elävä nainen. Kun hän sai tietää Jeesuksen olevan ate-rialla fariseuksen talossa, hän toi alabasteripullon täynnä hajuvoi-detta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa luo. Hän itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojaan kyynelillään, kuivasi ne päänsä hiuksilla, suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Kun fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen, hän ajatteli

Sivu 106

mielessään: "Jos tämä olisi profeetta, hän tietäisi, kuka ja millainen on tuo nainen, joka koskee häneen, että hän on syntinen." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle." Hän virkkoi: "Opettaja, puhu." [Jeesus sanoi:] "Lainanan-tajalla oli kaksi velallista. Toinen oli velkaa 500 denaria, toinen 50. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, hän antoi molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi: "Luullakseni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit." Naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin taloosi. Sinä et antanut vettä jaloilleni, mutta tämä on kastellut jalkani kyynelillään ja kuivannut ne hiuksillaan. Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta jalkojani siitä saakka, kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä on voidellut jalkani hajuvoiteella. Siksi sanonkin sinulle: hän on saanut monet syntinsä anteeksi - hänhän osoitti paljon rakkautta. Jolle taas annetaan vähän anteeksi, hän rakastaa vähän." Jeesus sanoi naiselle: "Sinun syntisi on annettu anteeksi." Ateriakumppanit ajattelivat mielessään: "Kuka on tuo mies, joka synnitkin antaa anteeksi?" Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan." Luuk.7:36–50[*JKR]

Miten voisimme omaksua Jeesuksen luonnetta ja tapaa käsi-tellä asioita? – On luettava Sanaa avoimin mielin, ilman ennak-kokäsityksiä ja uskonnollisia fraaseja. On käsitettävä todellisia tilanteita, missä Hän eli ja kohtasi erilaisia ihmisiä. Meidän tulee "oppia Hänestä." – Kohdatessaan pyhänä, synnittömänä, vanhurs-kaana ja tiettyihin säädöksiin pitäytyvänä - syntien taakoittamia ihmisiä - eivät Hänen oppinsa ja Jumalsuhteensa horjuneet.

Erään kerran menin kaverini kanssa paikalliseen bubiin, ostimme lasilliset limsaa, ja menimme istumaan sinne, missä syntisen alko-holin väärinkäyttäjät turmeltuneessa mielessään istuivat. Jäljestä-päin mieleeni tuli ajatus, "entäpä, jos joku uskovainen olisi nähnyt meidät siellä"? – Tuo hurskasteleva ajatusmalli olisi tuskin noussut Jeesuksen mieleen! Hän ei välittänyt hurskasteluista, vaan elämän todellisuudesta yksilöihmisten kohdalla. Hän uskalsi laittaa itsensä likoon, kohdatakseen ihmisen, jota toiset inhosivat! Aina näin toimiessa, olen havainnut, että juuri sillä rääkätyllä ihmisellä voi olla hyvin kaunis sielu, elämän kaipuu ja sellaisia syvyyksiä, joita hurskastelevilta "pyhiltä" ei löydy. Heidän kohtaamisessaan saattaa oppia näkemään elämää laajemmin ja aidommin.

Millainen lukko ja kahle onkaan omahyväinen hurskastelu! Niin paljon se rajoittaa elämää ja ystäväpiiriä, että lopulta saattaa jäädä aivan yksin hurskastelunsa kanssa - kaikista ihmisistä löytyessä

Sivu 107

vikoja ja erheitä. Hurskasteleva saattaa olla kovin inhottava ja kie-ro toisia ihmisiä kohtaan. Sellainen sammuttaa myös tulen ja Hengen seurakunnasta, lähipiiristä ja kaikista kohtaamisista. Jospa sen sijaan olisimme ylpeitä Jeesuksesta, rakastaisimme Häntä ja oppisimme kohtaamaan Hänen tavallaan toinen toistamme! Se vaatii jatkuvaa valvomista, sillä ihmismieli on heikko ja taipuvainen kaikkeen pahuuteen omahyväisyydessään. Tahtoessamme kasvaa Kristuksen kaltaisuuteen, pitänee paikkansa seuraava ajatus:

"Jos ihminen haluaa toimissaan muistuttaa Jumalaa, joka on näkymätön, tulee hyvät teot tehdä ilman huomatuksi tulemisen halua ja ylpeyttä"

(J. Juteini)

Nöyryys ja hiljaisuus kuvastavat siis osaltaan Jeesuksen mielen-laatua. Ei Hän tehnyt itsestään suurempaa numeroa, mitä oli, vaan alentui elämään Jumalan Poikana meidän syntisten ihmisten keskel-lä. Hänen kuuliaisuudestaan saamme mekin iankaikkisen elämän - onhan Hän kuollut edestämme, voittaen synnin ja pahan vallan.

”Ottakaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä Minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Niin te saatte levon sielul-lenne. Minun ikeeni on näet sopiva, ja Minun kuormani on kevyt." Matt.11:29-30[*JKR]

Sivu 108

[Nettijulkaisu 27.3.2013] Artikkelin tulostus:

"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin." Joh.1:29[*JKR]

Lukiessani nuoruuteni vuosina tätä Raamatun jaetta, saatoin ihme-tellä sanan yksikkömuotoa, sen käsitellessä ”maailman syntiä.” Olisin niin mielelläni luetellut rimpsun kaikkinaisia syntejä ja pahoja tekoja, mutta Sanaan on kirjoitettu: "ottaa pois synnin."

Saatoin pohtia, mikä synti poistettiin maailmasta, ja entä ne loput synnit, kun niitä on niin tavattoman paljon?! – Eräänä päivänä havahduin Raamatun tekstiin, jossa määriteltiin syvemmin synnin lakia. Siinä kerrotaan rikkomukseen sortuneen olevan syypää kaik-keen muuhunkin!

”Sillä joka noudattaa koko lakia, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on tullut syylliseksi kaikkeen. Hän, joka on sanonut: "Älä tee huo-rin," on myös sanonut: "Älä murhaa." Vaikka siis et teekään aviorikosta, mutta murhaat, sinä olet lain rikkoja. Puhukaa ja toimikaa niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva. Tuomio on näet armoton sille, joka ei ole osoittanut laupeutta. Laupeus kerskaa tuomiota vastaan.” Jaak.2:10-13[*JKR]

Taas toisaalla Paavali kirjoitti siitä, miten Jumala on sulkenut kaikki ihmiset tottelemattomuuteen ja synnin alle, että me olisimme riippuvaiset Hänen armostaan. (Room.11:32, Gal.3:22) - Näitä tutkiessa, alkaa hahmottaa ihmeellistä jumalista viisautta. Ihmistä on kohdannut lankeemus, ja siinä hänet asetettiin tasaver-taiseksi toistensa kanssa. Mikäli olet ylpeä, tai olet juorunnut puhuen pahaa, olet syypää murhaan, huoruuteen, varkauteen jne. –

Sivu 109

On, kuin olisit tippunut likakaivoon, jossa lilluu kaikenlaista saastaa. Ei väliä, mihin putosit, mitä siellä kosketit, sinä haiset tuon likakaivon sisällöltä. Saatat ajatella, että vähän reunalla vain kävin, ja jalka hieman lipesi, mutta kenkäsi haisevat tuolle mädäntyvälle jätteelle. Et voisi osallistua hääjuhlaan niissä vaatteissa! Likainen on likainen ja haiseva on haiseva, kunnes peseytyy ja pukeutuu puhtaisiin. Synti on siis enemmän kokonaiskäsite, kuin vain yksi pieni hairahdus.

Jumala asetti siis kaikki ihmiset "samalle viivalle." Olemme Hänen edessään syyllisiä ja siten myös tuomittuja. Ilman tämän syylli-syytemme kohtaamista, emme voisi pelastua. Tämä maailma on syntien lätäkkö, johon olemme syntyneet. Tämän maailman haju on tarttunut meihin - kuin tunkion haju, emmekä voisi osallistua hääjuhlaan, ellemme ensin peseytyisi ja saisi vaihtaa vaattei-tamme.

”Hän pukee ylleni pelastuksen vaatteet ja verhoaa minut vanhurs-kauden viittaan”! Jes.61:10[*JKR]

Raamattu puhuukin "vaatteiden valkaisemisesta Karitsan Verellä." (1.Piet.1:18-19, Ilm.7:14) Tämä ilmestyskirjan kuvaama Karitsa on Jeesus Kristus, ja Hän omalla Verellään, on lunastanut meidät vapaaksi synnin liejusta. – Hän, ainut toivomme, voi puhdistaa synnistä - maailman synnistä - niin, että voimme puhtain mielin ja sydämin tulla Hänen eteensä.

Eräänä päivänä kohtaat Jumalasi. Olet tuomioistuimen edessä ja sinun elämääsi käydään hetki hetkeltä läpi. Saatana on myös paikalla. Hän syyttää ja soimaa sinua kaikesta, mitä olet tehnyt. Sinun on pakko myöntää, että ilkkuva Saatana on oikeassa. Olit osallinen tämän maailman syntiin. Sitten tulee tuomion julistus, mutta sitä ennen Jeesus, sinun asianajajasi puuttuu keskusteluun. Hän osoittaa sinua, katsoen Jumalaa, kaikkivaltiasta, suurta Kuningasta ja sanoo: ”Näetkö nuo kimmeltävät veripisarat hänen yllään? – Ne ovat Minun vertani! Olin ristillä, ruoskittuna ja runneltuna, ja hän molemmin käsin kietoutui rukoillen polvillaan ristiini, tarrautui siihen niin lujasti, etteivät hänen pilkkaajansa, häntä repivät raatelevat koiratkaan saaneet häntä irrottamaan otettaan rististäni. Mikään ei voinut erottaa häntä rakkaudestani! Minä olen hänet lunastanut, olen pois ottanut maailman synnin! Olin tuomittuna ja rangaistuna hänen edestään ja hän antoi

Sivu 110

sovittaa itsensä Jumalan kanssa, juuri niin kuin olit hänen osalleen valinnut ja säätänyt. Siksi, jos tämä tuomitaan kadotukseen, menen myös Minä sinne! Hän on Minun ja Minä olen hänen kanssaan. Nämä haavat käsissäni, jaloissani ja kyljessäni ovat tämän ihmisen lunastushinta.” – Silloin sinut siirretään taivasten valtakuntaan, ilman tuomiota synneistäsi. Ne ovat pois pyyhityt, eikä niitä enää muistella. Siellä ei ole enää itkua, ei parkua, eikä kuolemaa ole enää oleva! Sinä, lunastettu, saat Jeesuksen Veren tähden olla vapaa kaikesta tuomiosta. Olet taivaan kansalainen, pyhä ja puhdas, Jeesuksen opetuslapsi.

[Katso myös: ”Synnin määrite”]

Sivu 111

[Nettijulkaisu 20.1.2013] Artikkelin tulostus:

Millaisia sanoja me käytämme? Mitä vaikutamme ja mitä annamme itsestämme toisille ihmisille? – On selvää, että asenteemme tulevat parhaiten esille juuri sanoistamme. Ehkä hetken kykenemme esittä-mään jotain muuta, mutta ennen pitkää sanamme kertovat totuu-den sisimpämme laadusta. – Turhista ja vääristä sanoista Jeesus opetti;

"Mutta Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmi-set puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanois-tasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." Matt.12:36–37 KR33/38

Saatamme vain kuvitella, miten paljon yksikin sana voi saada aikaan. Se on kuin tuli, joka sytyttää suurenkin metsän (Jaak.3:5). Monet riidat ovat saaneet alkunsa huolimattomasti heitetyistä sanoista - puhumattakaan siitä mielipahasta, mitä saatamme aiheuttaa lähimmäisillemme sanoillamme. Näyttääkin olevan, että Raamatussa sanat rinnastetaan osaltaan tekoihin, - Jeesushan varoitti juuri niiden tuomioista.

”He hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan myrkylliset sanat” Ps.64:4[*JKR]

”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” Snl.12:18[*JKR]

Sivu 112

En usko, että tässä olisi kyse vain yhdestä sanasta, lipsahduksesta tai erehdyksestä, vaan ylipäätään asenteestamme sanojemme takana. Välinpitämättömyys, armahtamattomuus, katkeruus, ka-teus, riidanhaluisuus, juoruamisen tarve ym. pahat asenteemme kuultavat sanoistamme aiheuttaen paljon pahaa. Samoin, kuin myös elämän myönteisyys, rakkaus, rauha, armo, anteeksian-tamus, usko, osaltaan vaikuttavat kaikkea hyvää sanojemme ja tekojemme kautta ympäristöömme.

"Monessa kohdenhan me kaikki hairahdumme. Jos joku ei erehdy puheessa, hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suihin, että ne tottelisivat meitä, me voimme ohjata niiden koko ruumiin. Vaikka laivat ovat suuria ja rajujen tuulten kuljettamia, perämies ohjaa niitä varsin pienellä peräsimellä, minne haluaa. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja silti voi kerskata suurista asioista. Voihan pieni tuli sytyttää suuren metsän! Myös kieli on tuli, vääryyden maailma. Meidän jäsenistämme kieli tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Kaikenlaisen luonnon, sekä petojen että lintujen, niin matelijain kuin merieläintenkin, ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt. Mutta kieltä kukaan ihminen ei voi kesyttää. Se on levoton paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Pulppuaako lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viiniköynnös viikunoita? Samoin ei suolainen lähde voi antaa makeaa vettä. Eikö niin, veljeni"? Jaak.3:2–12[*JKR]

Kun nyt meidät tuomitaan sanoistamme, mitä voisimme tehdä? Miten välttäisimme suuren tuomion, sillä kukaan meistä ei selviäisi tämän tuomion alla? – On vain yksi keino! – On tehtävä parannus syntien anteeksi saamiseksi. Se tarkoittaa, että alkaisimme toimia vastedes paremmin, kiinnittäen huomiota sanojemme käyttöön vaelluksessamme. Lisäksi meidän on annettava sovittaa itsemme Jumalan kanssa. (2.Kor.5:20) - Se taasen tarkoittaa osallisuutta ristin kuolemaan Jeesuksen kanssa. Hänessä Jumala tarjoaa armahdustaan ja poispääsyä synneistämme. Tähän turvaten saamme elää paremmin - niin sanoissa, kuin teoissammekin.

"Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei hillitse kiel-tään, vaan pettää sydämensä, hänen Jumalanpalvelemisensa on turhaa." Jaak.1:26[*JKR]

Sivu 113

Miten hyvin Jumala onkaan kaiken suunnitellut! Miten hyvää Hän tarkoittaakaan kaikella, mitä Hän Sanassaan meille opettaa! Kuinka Hän tahtoisikaan, että maanpäällä vallitsisi rauha ja hyvä tahto ihmisten kesken. Kaikkeen siihen hyvään tähtää Hänen Sanansa ja viisautensa. Emme ihmiskuntana voisi saavuttaa rauhaa, rakkautta

ja mitään muutakaan hyvää ilman Jumalaa. Tarvitsemme Häntä ja Hänen Sanojaan. Tarvitsemme Hänen Henkensä vaikutuksia! – Pohjimmiltaan ja syvimmiltään vain Jeesus saa aikaan muutosta ihmisessä, sillä Hän antaa menneet anteeksi, että olisimme valmiit ja kykenevät kaikkeen hyvään tulevassa.

"Puhukaa ja toimikaa niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomit-seva. Tuomio on näet armoton sille, joka ei ole osoittanut laupeut-ta. Laupeus kerskaa tuomiota vastaan." Jaak.2:12–13[*JKR]

Mitä Jeesus tahtoisi vaikuttaa sanoihisi? Millaiset asenteet Hän on saanut tuoda sydämeesi? – On hienoa elää todeksi hetkiä, jolloin saa miltei yliluonnollista voimaa sulkea suunsa, valita sanat paremmin, tai saa viisautta lopettaa riidan heti alkuunsa! Toisinaan tunnistaa selkeästi nämä kaksi tahtoa: oman inhimillisyyden ja Jumalan vaikuttaman uuden luonnon, eli uudestisyntyneen hengen tahdon. Jospa Jumala saisi voittaa minussa niin, että tekisin kaikes-sa aina Hänen tahtonsa! – Tulkoot yhä enenevässä määrin Jumalan pyhyys sanoihimme ja tekoihimme mukaan. Saakoon Kristus vaikuttaa meissä, armonsa runsauden mukaan, parannuksen nöyrää ja sävyisää mieltä.

"Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä" Kol.4:6[*JKR]

Jumalan sanalla raviten itseänsä, se muuttaa myös omia sana-valintoja. Syödessäni luonnollista ruokaa, en täysin käsitä, mitä vatsassani tapahtuu. En ymmärrä, miten ruoka voi muuttua energiaksi ja syötyäni hyvin ja jaksan tehdä pitkän päivän työtä. Samoin tiedän Jumalan Sanan toimivan. – Vaikka en tunnekaan kaikkia ”jumalisia mekanismeja", voin luottaa siihen, että Sanansa tekee tehtävänsä minussa! Olen sen nähnyt ja voin vakuuttaa; Raamattua kannattaa lukea paljon! Yhdessä elämän kanssa, Pyhä Henki saattaa kaiken toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tehtäväni on siis "syödä" ja uskoa! – Sen seurauksena huomaan

Sivu 114

yllättävän usein, miten suulleni laitetaan vartija (Ps.141:3) ja minussa vaikutetaan juuri oikeanlaisia sanoja. Pyhä Henki puhuu minussa, ja ne sanat ovat lempeitä, teräviä, mutta hoitavia, voimakkaita, mutta hellästi hoitavia. En siis kehu itseäni, vaan olen tavattoman ylpeä Jeesuksesta, joka saa tahtonsa mukaan tätä kaikkea aikaan Häneen uskovissa!

”Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.” Snl.18:21

Tulethan sinäkin Kristuksen osallisuuteen sanoissasi, teoissasi ja koko elämässäsi. Anna Hänen vallata sydäntäsi, vaikka koetkin huonouttasi ja epäonnistumisia. Jumalan armo on kanssasi Jeesuksen tähden, ja siksi saat yrittää uudelleen ja uudelleen, levollisin mielin. – Ja uskoessasi Häneen, huomaat, miten Hän yhä enemmän vaikuttaa sinussa voimaansa. Uskon kautta sinulla on yhteys Jumalaan, jossa on Voima, Viisaus ja Kunnia! Tule tähän osallisuuteen - se on varattu sinua varten!

Sivu 115

[Nettijulkaisu 13.3.2013] Artikkelin tulostus:

Hurskaat tekomme ja pyhät seremoniamme ovat käyneet joka aika kompastukseksi kristityille, olivatpa tekomme kuinka pyhiä tahan-sa. Ihmistä kiehtovat aina teot, joilla hän pyrkii ansaitsemaan jotain - toisinaan parempaa asemaa, mainetta tai kunniaa. Kristi-tylle saattaa tulla voimallinen tarve näyttää enemmän uskovaiselta - ja mikä sen parempi keino siihen olisi, kuin nöyristely ja muut luonnottomat teot, vaatimusten täyttämiset - ja tämä kaikki pon-nistellen omassa voimassa, lihallisin päämäärin. Paavali, joka korosti Jumalan armovaikutuksia ja Pyhässä Hengessä vaeltamista - Hengen antaman viisauden, voiman ja vaikutuksen varassa - kirjoitti kolossalaisille tällaisesta ylpeyden tyydyttämisestä:

"Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköönkä minkään juhlan, uudenkuun tai sapattien johdosta, [Viikkosapatin sekä muiden lepopäivinä pidettävien juhlapäivien, jotka olivat vertauskuvia eli "varjoja", esikuvia, tyyppejä (1.Kor.10:11) uuden liiton todellisuuk-sista Kristuksessa ja Hänen seurakunnassaan.] jotka ovat vain tulevien varjoa, mutta ruumis on Kristuksen. Älköön teiltä riistäkö voitto-palkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvomiseen, pöyhkeilee näyistään ja on lihallisessa mielessään turhaan ylpistynyt, eikä pitäydy Häneen, joka on Pää, ja josta koko seurakuntaruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan tahtomalla tavalla. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman säännöksistä ja tavoista, miksi te, kuin maailmassa eläen, alistutte sellaisiin säädöksiin kuin: 'Älä tartu, älä maista, älä koske!' Kaikki tällaisethan on tarkoitettu käytössä häviämään ihmisten käskyjen ja oppien mukaan! Kaikilla näillä on tosin viisauden maine itsevalitun hurskauden ja nöyryyden vuoksi sekä siksi, että ne eivät säästä ruumista. Niillä ei kuitenkaan ole mitään arvoa, ja niitä noudatetaan lihan tyydyttämiseksi. Kol.2:16-23[*JKR]

Sivu 116

– Vaativat saarnat ja tekojen kautta ansaitsemiset ovat osoittau-tuneet aikojen saatossa täysin turhiksi. Onhan Sanan mukaan selvää, ettei meitä pelastettu tekojen kautta (siis tehtyjen, tai tekemättömien, epäonnistuneiden, tai onnistuneiden), vaan armon kautta. – Onko uskomme aitoa uskoa Jeesukseen, vai uskommeko omiin tekoihimme? Uskommeko kirjoitettuun sanaan, vai siihen Jumalaan, josta Sana kertoo? Annammeko uskon kuuliaisuuden synnyttää tekoja - Jumalan tahdosta ja Hengen vaikutuksesta, - vai pyrimmekö itse tekemään teot, jotka sitten olisivat "Hengen hedelmiä"? – Syy siihen, ettemme onnistu, on siinä, että yritämme itse. Teemme ja vaadimme itseltämme ja toisiltamme mahdot-tomuuksia, koskaan pääsemättä niihin. Kuitenkin ainut, joka saa aikaan meissä hyvän työn, on Jeesus Kristus. Häneen uskoessa ja täyttyessämme Pyhällä Hengellä, meissä kasvaa hedelmä, joka on Hänen tahtonsa mukainen. – Se, että meitä kehotetaan tekemään hedelmiä, joissa parannuksenne aitous näkyy, (Luuk.3:8, Kol.1:10) tarkoittaa nimenomaan aitoa uskoa Jumalaan, joka saa aikaan - aloittamansa työnsä - päätökseen saattamisen.

– Mietipä, tahtoisitko vieläkin tyydyttää vain ylpeää himoasi, vai annatko Jeesuksen täyttää sydämesi uskolla, innolla, rauhalla, rakkaudella ja kaikkinaisella jumalisella hyvyydellä? Onnistut teoissasi vasta saatuasi voiman ja vaikuttimet Jumalassa niihin. Silloin se kaikki koituukin kiitokseksi ja kunniaksi Jumalalle ja Hänen seurakunnalleen, etkä voisikaan ylpeillä saavutuksillasi. Alat ymmärtämään yhä syvemmin, että kaikki hyvä sinussa on Kristuksen aikaansaannosta, ja siitä onkin Hyvä kiittää ja ylistää Jumalaa!

Kaiken lisäksi tällaisille ylpeyden palvojille Jumalan sana ilmoittaa, että "Hän on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon." (2.Sam.22:28, Jaak.4:6) - Mitä on sitten oikeanlainen nöyryys, joka ei palvele ihmisen ylpeyttä? Se on Jeesus-keskeistä nöyryyttä, sitä, että tahtoisimme tulla Hänen kaltaisekseen, niin rakkaudessa, kuin pyhyydessäkin. Paavali jatkaakin opetustaan oikeasta nöyryy-destä:

"Te Jumalan valitut, pyhät ja rakkaat, pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyy-teen ja kärsivällisyyteen. Kärsikää toisianne rakkaudessa ja antakaa toisillenne anteeksi, milloin jollakin on moitetta toista vastaan. Kuten Herra on antanut teille anteeksi, niin tekin antakaa.

Sivu 117

Yli kaiken tämän pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side. Kol.3:12-15[*JKR]

Voi, jospa edes tämän Raamatunjakeen osaisimme elää todeksi jokapäiväisessä elämässä! Sinäkin varmaan tiedät, ettei se ole mahdollista itsessämme, mutta täytyttyämme Pyhällä Hengellä ja ravitessamme itseämme Sanalla, kaikki tämä toteutuu Jumalan vaikutuksesta. Ajattelepa, kuinka meidän ei tarvitse, kuin etsiä Jumalaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin siinä ohessa kaikki muukin annetaan! (Matt.6:33) - Rukoile siis kanssani, että saisimme täyttyä uudelleen ja uudelleen jumalisella voimalla, Hänen kirkkautensa ja Pyhyytensä vaikutuksilla. Etsikäämme Hänen kasvojaan, kysyen ja anoen! – Tässä luottamuksessa ja uskossa saamme jättäytyä Hänen vahvoille käsivarsilleen ja tulemme näkemään, kuinka Hän armossaan meitä kasvattaa.

"Jumala on asettanut Hänet (Jeesuksen) sovitusuhriksi uskon kautta Hänen vereensä. Jumala on aiemmin osoittanut vanhurs-kautensa jättämällä jumalallisessa kärsivällisyydessään rankaise-matta ennen tehdyt synnit. [Ylimmäinen pappi vihmoi uhrieläimen verta, joka (esikuvallisesti, "tulevan varjona") sovitti synnit (3Moos.16). Kristuksen Golgatan uhri ja Hänen verensä vuodatus on näiden esikuvien täyttymyksenä todellisesti sovittanut ihmiskunnan synnit.] Nykyajassa Hän osoittaa vanhurskauttaan siinä, että Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, joka uskoo Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. [Se on, Kristuksen verisovituksen, parannukseen nöyrtymisen, armon evankeliumin julistamisen ja uskomisen.] Päättelemme siis, että ihminen vanhurs-kautetaan uskolla ilman lain tekoja. Room.3:25-27[*JKR]

Sivu 118

[Nettijulkaisu 6.3.2013] Artikkelin tulostus:

Olet varmaan pistänyt merkille, miten voimakkaasti ihmisellä on tarve muuttaa evankeliumi ja kirjoitukset mieleisekseen. Haluan meidän perehtyvän hieman alkuperäisen evankeliumin ytimeen, josta Paavali kirjoitti seuraavasti:

"Jos muutoin olette kuulleet Hänestä ja saaneet opetusta Hänessä, niin kuin totuus on Jeesuksessa. Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte, turmellen itseänne petollisia himoja seuraten. Mieleltänne ja hengeltänne uudis-tuen pukekaa yllenne uusi ihminen, joka on Jumalan mukaan luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olem-me toistemme jäseniä. Ef.4:21–25[*JKR]

Tämän edellä Paavali siis kertoi, millä tavalla emme oppineet tuntemaan Kristusta. Hän varoitti vakavasti Herrassa: "älkää enää vaeltako pakanoiden tapaan mielenne turhuudessa." Paavalilla oli selkeä näky siitä, mihin usko perustuu ja mitä sen pitäisi vaikuttaa kristityn elämässä. Oi, jospa mekin vielä tänään osaisimme nähdä Paavalin tavoin jumaliset tarkoitusperät ja puhtaan evankeliumin vaikutukset sydämissämme!

Mielen turhamaisuus ilmenee juuri siinä typeryydessä, että luulem-me saavamme muuttaa käskyt, lait, evankeliumin ja Jumalan aivoitukset omien mieltymyksiemme mukaan. Katsellessa rakkaan Suomen hengellistä kenttää, ei voi kuin pyöritellä päätänsä - sen moninaisten suuntausten ja oppien edessä. Miten ihmeessä yksin-kertaisesta ja selkeästä evankeliumista saadaan tällaiset taistelui-den tantereet?!

Katsahtaessa alkuperäiseen evankeliumiin, eli uskoon Herraan Jeesukseen, ymmärtää kyllä sen todellisen merkityksen elämässä.

Sivu 119

Paavalin sanoin: "Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne." – Ellei evankeliumi tähtää tähän todellisuuteen, se on väärää ja turhaa oppia. Ellemme synny uudesti ylhäältä Jumalan lapsiksi, ja ellemme hylkää tietoisesti jo tämänkin elämän aikana syntistä vaellus-tamme, evankeliumi ei ole saanut tehdä tehtäväänsä meissä. Ymmärtänet, ettei lapsikaste ole evankeliumi. Se ei muuta elämää, ei auta hylkäämään vanhaa luontoa, eikä aseta ihmistä todellisesti Jumalan eteen Kristuksessa. Missään kohdin Raamatun sana ei tuo esille tällaista opin muotoa, eli jälleen kuulemme "muutoin julistettua evankeliumia.” Sellaisen julistaja olkoon kirottu. (Gal.1:8,9)

"Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa. Siinä opissa pysyvällä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi. Joka lausuu hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa." 2.Joh.1:9-11

Millaiseen evankeliumiin sinä uskot? Etsitkö sydämessäsi Jumalaa Lunastajan, Jeesuksen Kristuksen kautta? Pyritkö elämään uskoen Jeesukseen ja tehden Jumalan tahdon mukaisia tekoja elämässäsi? – Ellet, olet väärän evankeliumin pauloissa - etkä ole pelastettu. Ainoa tie, totuus ja elämä - mitä Raamattu julistaa - kiteytyy Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen, ilman seremo-nioita tai sakramentteja. Meille ei annettu muuta nimeä, jossa meidän pitäisi pelastuman, (Apt.4:12) siksi se on ainut turvamme, ainut tie parannukseen ja lopulta ikuiseen elämään.

Mieti, mihin asetat toivosi, miten astut viettämään iäisyyttäsi! Merkitsevätkö sinulle enemmän ihmiskäsien teot, ihmismielen tuotokset, kuin Jumalan Pojan alkuperäinen evankeliumi? Teetpä mitkä ja minkä seurakunnan sakramentit tahansa, älä laske ikuisuuttasi niiden varaan. Etsi Jumalan yhteys Jeesuksen kaut-ta, uskoen Häneen ja asettaen elämäsi kaikessa Hänen varaansa. Vain Jeesus pelastaa sinut. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja antaapa Hän lupaamansa rauhan, voiman, rakkauden ja ilon, jossa sinunkin on hyvä taivaltaa matkaasi kohden ikuisuuden majoja.

Huomaathan, etten julista minkään seurakunnan oppia, vaan juuri sitä alkuperäistä evankeliumia, jossa sielusi pelastuu! Tule ja seuraa Jeesusta, tule Hänen tykönsä ja anna pestä pois syntisi. Tahtoisithan kohdata todellisesti Jumalasi Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Tulet kyllä näkemään Hänen hyvät vaikutuk-sensa elämässäsi. Et pety huutaessasi avuksesi Herran nimeä. Hän

Sivu 120

etsii sinua, armahtaakseen ja pelastaakseen sielusi ikuiselta tuhol-ta.

"Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekun-tasi." Apt.16:31[*JKR]

”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämes-säsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut. Sillä sydämellä uskotaan vanhurskauteen, ja suulla tunnustaudutaan pelastukseen.” Room.10:9-10[*JKR]

”Sinähän tunnet jo lapsuudestasi asti pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi valmistunut kaikkinaisiin hyviin tekoihin kykeneväksi.”

2. Tim. 3:15-17[*JKR]

Sivu 121

[Nettijulkaisu 27.2.2013] Artikkelin tulostus:

Hyvä lukijani, tiesitkö, että pelastuksemme perustuu lupaukseen, joka ilmoitettiin - profeettojen kautta - jo satoja vuosia ennen Messiaamme syntymää? Hänen lunastustyönsä puolestamme Golgatalla, olisi sovitus, jossa astuisi voimaan armotalous ja syntien kertakaikkinen anteeksisaaminen. Siihen asti pyhyys, vanhurskaus ja riittävyys ihmisten ja Jumalan edessä pyrittiin saavuttamaan lakia noudattamalla. Täytyi elää täysin virheettömästi, noudattaen jokaista lain pilkkua ja piirtoa, - täytyi sovittaa tekonsa suorittaen tarkoin säädettyjä uhrimenoja, että olisi ollut kelvollinen Jumalan edessä.

”Laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enem-män kuin polttouhreja.” Hoos.6:6[*JKR]

Näitä puhdistusmenoja ja lain täyttämisiä ihmismieli vieläkin hamuaa, ymmärtämättä useinkaan, mikä oli Jumalan lopullinen suunnitelma lakiin ja syyllisyyteen nähden.

"Tarkoitan tätä: Jumalan aiemmin vahvistamaa testamenttia ei 430 vuotta myöhempi laki voi kumota, niin että se mitätöisi lupauk-sen. Sillä jos perintö tulisi laista, se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on lahjoittanut sen lupauksen kautta." Gal.3:17–18[*JKR]

On siis valtava ilosanoma se, että maailmalle julistettiin lupauksen sanoma. Kuten Paavali asiaa käsitteli, voimme mekin ymmärtää, että tämä lupaus on lain yläpuolelle nouseva lunastus, joka vapahtaa kansansa lain tuomasta synnin orjuudesta. Raamattu puhuukin kertakaikkisesta uhrista Jumalan rakkaassa Pojassa, jossa Hän toteutti antamansa lupauksen.

Sivu 122

Hyvä ystäväni, mikä perusta on elämäsi alla? Miten rakennat ja kokoat elämäsi aineksia? Oletko lupauksen lapsi, vai tahdotko täyttää lain? Laki sitoo sinut syntiin ja sen orjuuttavaan kah-leeseen, mutta lupaus tuo vapauden. Tämä lupaus, mikä on meille annettu Kristuksessa, erottaa meidät synnin vallasta - yhä vain enenevän armon avulla. Tuomiota vaativa laki ei tätä ymmärrä, ei edes uskovaisen sydämessä.

”Menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta Minä tahdon enkä uhria'. En Minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen." Matt.9:13[*JKR]

Lupaukseen liittyy kuitenkin myös Hengen laki, joka armon ja Pyhyyden Voiman avulla ohjaa meitä luonnostaan olemaan aina valmiit hyviä tekoja varten. On kuin sisimmässä vaikuttava voima saisi aikaan sen, että vaellamme Hänessä. Ymmärtänet, että lähellä Jeesusta, ja Häntä tulisesti rakastaen, et tahtoisi tehdä syntiä. Et haluaisi valehdella, varastaa, tehdä huorin, juoruta, antaa väärää todistusta, pilkata, soimata, ylpeillä, vihata, ym. pahoja asioita. Sitä enemmän, mitä Pyhä Henki saa vaikuttaa sisimmässäni, sitä enemmän tahdon ja vaellan hyvissä teoissa. Lupaukseen liittyy siis ”optio,” joka saa meidät tahtomaan ja teke-mään Hänen tahtoansa. (Fil.2:13) Hengen laissa poistettiin syyllis-tävä ja kuormittava tekijä, eli syntisyytemme, että me Kristuksen haavoissa olisimme vapautetut elämään lain toivomalla tavalla.

Vaikka olemmekin lupauksen lapsia - armosta ja lunastuksen kaut-ta, - meidän on muistettava inhimillinen olemuksemme. Se lihalli-suus, joka on jokaisessa ihmisessä, on myös jokaisessa uskovai-sessa. Paavali kirjoitti tästä sanoen: "Sitä hyvää, mitä tahdon, sitä en tee, mutta sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä teen." (Room.7:19) Siksi tulee valvoa joka hetki. Siksi tulee tutkia hyvin nöyrästi tekojen ja valintojen todellisia vaikuttimia. Uskovina, niin helposti valumme takaisin etsimään lain täyttämisen kautta tulevaa tyydytystä. Mitkään teot, olivatpa ne miten hyviä tai valtavia tahansa, ei ohita armon lupausta pelastuksessa. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, säilyy siis ensimmäisellä sijalla läpi elämämme. Hän - lupauksen täyttymys - on ainut tie, pelastus, lunastus ja vapau-tus. Hänessä riippuu tulevaisuutemme ja toivomme! Niin myös Paavali päätti turvautua Hengen lakiin, Kristukseen, joka voi pelastaa hänet kuoleman ruumiista.

”Sisällisen ihmiseni puolesta minä kyllä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta ihmisluonnossani minä tunnen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua luonnossani olevan synnin lain vanki-

Sivu 123

na. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herram-me, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen uudistuneella mielellä Jumalan lakia, mutta turmeltuneella luonnolla synnin lakia.

Room.7:22–25[*JKR]

Hän siis teki selvää pesäeroa syntiseen ruumiiseensa, todeten: "en minä tee syntiä, vaan ruumiissani asuva synti" (Room.7:20) - Lain mukaan silloin ihminen olisi tuomittu, mutta lupauksen mukaan vapautettu. Tahdon siis minäkin sanoutua irti synnistä ja lankeemuksistani. En sanoudu yhtäpitäväksi niiden kanssa, vaan hylkään ne jumalattomine himoineen, ja seuraan Hengen lakia, lupausta, joka on täytetty Golgatalla.

Olkoon siis tämä lupauksen sana meidän sydämissämme, niin kauan, kuin tätä maallista vaellusta elämme. – Hänen armossaan on kyllin ja kaiken voimme Hänessä, joka meitä vahvistaa. Laitta-kaamme siis täysi toivo Jeesukseen Kristukseen, luottaen, että Hänessä syntimme ovat sovitetut, Hänessä saamme voiman vaeltaa kuuliaisesti, ja Hänen kanssaan saamme astua kerran tuomioistuimen eteen, taivaallisen Isän eteen kohdaten iankaik-kisen elämän - lupauksen, lunastuksen ja sovituksen saaneena Jeesuksen haavoissa - "Mitään kadotustuomiota ei siis ole niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa." (Room.8:1)

Sivu 124

[Nettijulkaisu 20.2.2013] Artikkelin tulostus:

Tämä teksti vie jokaisen hyvin nöyrälle ja tutkivalle paikalle. On hyvä, että tutkimme itseämme avoimesti, sillä narsismin piirteet ovat usein vaikeasti havaittavissa oman itsensä kohdalla. Saatam-me nähdä läheisissämme narsismia, havaitsematta kuitenkaan itse olevan sellaisia – usein vain erilaisten asioiden kautta.

Hengellisellä narsismilla tarkoitan itsekkäitä ja omahyväisiä päämääriä seurakunnassa ja myös Raamatun tekstien hyväksikäyt-tämistä omien tarpeiden tyydyttämiseksi. Painostaessamme toista ihmistä tahtomme alle, vedoten ja käyttäen apuna Raamatun ilmoituksia ja sääntöjä, käyttäydymme jumalatonta narsistia pahemmin. Saatamme pitää itseämme etuoikeutettuna vaatimaan meille kuuluvaa osaa toisesta ihmisestä, mutta se ei kuulu aitoon kristillisyyteen. Räikeimmillään tämä esiintyy sellaisena, että ihminen asettuu itse Jumalan asemaan, tai Sanan kohteeksi. Jokin ihminen vertasi Jesajan profetioita itseensä syyllistäessään toisia. Jesajahan ennusti Israelia koskevia asioita. Hän profetoi Kuninkaan paluusta ja Jumalan suunnitelmien toteutumisesta, ei jonkin yksittäisen ihmisen hillittömästä vallanhimon tyydyttämisestä.

Raamatun opetukset tähtäävät hyvin pitkälti oman sydämen valvo-miseen ja siihen, että itse eläisimme oikein. Mitä arvelet, millä puhut ystävällesi enemmän, sanoillasi vai teoillasi? Kuinka paljon enemmän saisitkaan hyvää aikaiseksi laupeudella, lempeydellä ja rakkautta osoittaen! – Tämä on yksi parhaista neuvoista avioliit-toihin ja myös muihin ihmis-suhteisiin.

"Ole uskovien esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskos-sa, puhtaudessa." 1.Tim.4:12[*JKR]

Näen myös lahkolaisuudessa narsismin piirteitä. Se on "me hen-keä," joka pitää omaa porukkaa ainoana oikeaoppisena ja pelas-

Sivu 125

tettuna. Toiset ovat huonompia, ymmärtämättömiä ja tyhmiä. Tällaisessa lahkossa katseet ovat kiinnittyneitä tekoihin, sanaan, toisten kyttäämisiin ja arvostelemisiin, - sen sijaan, että he uskoisivat Jeesukseen. - Vaikka inhimillisesti he ovat "oikea-oppisia," puuttuu heiltä kuitenkin suora katsekontakti armahtavaan Jeesukseen. Tavoitteet saattavat olla näkyviä, ajallisia pyrkimyksiä, joissa suoritukset ja kävijämäärät ratkaisevat. Ennen pitkää omat voimat uupuvat ja inhimillinen innostus laantuu. Tällaisen kokenut saa osakseen halveksuntaa ja jopa luopion nimen. On aivan varma, että ellei katseemme ole kiinnitettynä Kristukseen, unohdamme armon ja Jumalan rakkauden. Meidän tulisi etsiä Jumalan pää-määriä. Hän ei tarvitse kiihkoa ja lahkomeininkiä. Hän tarvitsee antautuneita sydämiä, jotka eivät palvele syntiä, vaan rakastavat Herraa puhtaasta sydämestä, antaen elämänsä uskossa Jumalan ja evankeliumin käyttöön.

Jumalan kaikkivaltius ja Hänen valtansa alle alentuminen ei ole narsismia. Niin ikään Hänen Sanansa eivät sisällä narsistisia piirtei-tä, sillä Jumala tietää suuressa viisaudessaan, mitä todellisuudessa tarvitsemme. Hänen Sanansa ovat tulessa koetellut ja ovat hyväksi meille. Oikein käytettynä, oikealla arvovallalla, Jumalan suunnitel-mien mukaisesti, ne tekevät tehtävänsä, eivätkä tyhjänä palaja. Muistanethan, että myös paholainen tuntee sanaa?! Eräänkin kerran Saatana houkutteli Jeesusta hyppäämään vuoren harjan-teelta, koska Hänen enkelinsä varjelisivat Häntä niin, ettei Hän jalkaansa loukkaisi. (Matt.4:6) - Älköön meillekään ole pahan juo-net tuntemattomia. (2.Kor.2:11) Tarkista aina Sanan käyttäjän lopulliset päämäärät ja tarkoitukset. Hedelmästä tunnemme kyllä, minkä lajin puu edessämme kulloinkin on.

Hyvin yleinen "narsistinen harha" ihmisten kesken on oman viisau-den varassa eläminen. Saatamme kuvitella ymmärtävämme kaiken, rajaten sydämemme maailman niihin näkemyksiin, mitä itsellämme on. Paavali käytti sanaa: "avartukaa tekin." (2.Kor.6:13) Saatam-me tuntea olevamme itse elämämme keskiössä, katsellen asioita aina omasta näkökulmasta. Tässä on yksi "kuolemisen" paikka. On hyvä pyrkiä siirtymään itse elämän keskiöstä sivuun ja antaa Jeesukselle kaikkivaltiuden asemaa elämässään. Tällöin näkökul-mamme avartuu - nähdessämme asioita Jumalan silmin, armahta-misen ja rakkauden, lempeyden ja jumalisen hyvyyden vaikutuk-sissa. Saatamme kuvitella olevamme oikeutettuja narsistisiin tekoi-himme esimerkiksi riittämättömyytemme tähden. Kun emme riitä itsellemme ja toisillemme, eikä toiset ja tekemisemme riitä itsel-lemme, saatamme vaatia, riistää, pakottaa ja ahdistella kaikkea ympärillämme olevaa. Paras lääke narsismia vastaan on tutkia omia todellisia motiiveja ja päämääriä, ja tietenkin Jumalan armo, joka

Sivu 126

tekee työtään meissä. Itse olen löytänyt hyvin paljon riittävyyttä itseäni ja toisiakin kohtaan Jeesuksen sanoissa: "SE ON TÄYTETTY"!

Saatana tahtoo, että olet narsisti. Hän pyrkii siihen, että kantaisit sisälläsi kipua, joka saa sinut käyttäytymään mitä sairaalloisimmin. Tutkikaamme sydämiämme ja laittakaamme pois kaiken väärän ja pahat ajatuksetkin. On tervettä uskaltaa kysyä, missä käyttäydyn narsistisesti. Missä ajan vain omia etujani, valtapyrkimyksiäni ja millaisia aseita käytän, saavuttaakseni kaiken sen. Itsesääli, viha-mielisyys, kovuus, nöyristely, mielistely, kovat vaatimukset ja kieroontuneet hengelliset opit - saattavat olla narsismin teräviä kynsiä.

"Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljesrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä.”1.Piet.1:22[*JKR]

Tutki, oletko narsistinen:

”Narsismi tarkoittaa itserakkautta, -ihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseen. Terveen narsismin yhteydessä itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmis-ten kustannuksella tai heitä väheksyen. Narsismi voi olla myös sairasta, jolloin kyseessä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Sen tunnuspiirteitä ovat yritys hallita omia tyhjyyden ja huonommuuden tunteita väheksymällä tai mitätöimällä toisia. Psykoanalyysissä käsite on määritelty eri tavoin, joko liittyvänä ihmisessä oleviin terveisiin ominaisuuksiin tai poikkeavuuksiin. Narsismi terveenä ominaisuutena tar-koittaa mielikuvia ja käsityksiä, joita ihmisellä on itsestään. Yleisimmin käsitteellä tarkoitetaan kuitenkin jonkinasteista häiriötä. Narsisteja on ollut kaikkina aikoina ja kaikissa etnisissä ryhmissä, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa, ammateissa sekä molemmissa sukupuolissa, heitä kiehtoo erityisen paljon vallankäyttö. Narsistiselle häiriölle on ominaista manipulointikyky, mutta jos narsisti ei saa toista alistumaan tahtoonsa hyvällä, hän pyrkii siihen pahalla: uhkailuin, painostaen, tekemällä esim. rikosilmoituksia, valituksia ja kanteluita. Hänellä on myös tyypillistä luoda itselleen hovi, jonka hän pitää tyytyväisenä muun muassa lahjonnalla. Hovista pois jäävä tai joutuva joutuu aina vainon kohteeksi. Häiriöinen pystyy kehittämään riidan yksinkin kehittämällä näennäisiä ongelmia voidakseen kontrolloida toista. Hän kerää oikeudenkäynteihin valtavasti aineistoa, ja hän on hyvin taitava selittämään ja luomaan omia totuuksia ja hankkimaan näennäisnäyttöä. Hänen on saatava voittaa kulloinenkin peli ja säilytettävä näin ylivertaisuuskuvitelmansa keinoja kaihtamatta. Häiriöinen voi kohdistaa vastapuoleen aina uusia oikeudenkäyntejä entisten päätyttyä. Ensisijainen tavoite on vastapuolen nujertaminen.”

[Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi]

Sivu 127

[Nettijulkaisu 13.2.2013] Artikkelin tulostus:

Puhuja puhui kauniisti, hartaasti ja pitkään, sanomatta yhtään mitään. Mietin, mikä minussa on vikana, kun en saa tuosta mitään irti. Asiat toistavat itseään ja ovat itsestäänselvyyksiä, ja minä kärvistelen tuskaisena penkissä. – Onko tuttu tunne? Valtaako sinutkin toisinaan sanomaton elämän kaipuu ja jano päästä elämän veden syviin virtoihin?

Menin yksinäiseen paikkaan, pidin itselleni saarnan, voidellun ja innokkaan. Julistin uutta ja tuoretta sanomaa, sellaista, mitä sisim-päni janosi. Uskoni vahvistui, henkeni kiitti ja ylistyslaulu soi sielussani! Sen keskellä havahduin, - mitä olen tehnyt niiden eteen, jotka seurakunnassa julistavat? Olenko rukoillut ja paastonnut heidän puolestaan, kannustanut ja innoittanut heitä läsnäolollani? Entä, olenko uskonut heidän asiansa Jumalalle, Hänelle joka kansakuntia liikuttaa ja tekee voimallisia tekoja, ihmeitä ilman määrää? Olenko siunannut sananjulistajaa, pyytäen hänelle avoimia elävän veden virtoja ja väkevää voitelua?

Mietteissäni ajauduin ajattelemaan omaa elämäntarkoitustani. Kuinka monessa tuhannessa kokouksessa olenkaan istunut elämäni aikana, aina odottaen saavani jotain sieltä. Kuinka hyvä on olla armahdettujen parissa - itsekin armoa tarvitsevana - mutta onko tehtäväni olla vain penkin täytettä, rivikristittynä, joka osaa ainoastaan istua ja arvostella toisten puhumisia ja laulamisia?

Toisaalta ajattelen, kuinka nopeasti saarnan aiheet ja niiden yksi-tyiskohdat unohtuvatkaan mielestämme. Saatan ajatella, kuinka valtava ja hyvä puhe oli, mutta en vain saa päähäni edes sen teemaa, en sen punaista lankaa. Onko sinulle käynyt niin nolosti, että kokouksesta tultuasi joku on kysynyt, ”mitä siellä puhuttiin,” etkä ole saanut vastattua, kun et edes sitä muista?! – Olen miettinyt, että täytyy olla jotain muutakin kuin paljot puheet ja unohtuvat tekstien aiheet. Ehkäpä tarkoituksellista olisi nähdä

Sivu 128

suurempia kokonaisuuksia, elämän todellista suuntaa ja hengellisiä syvyyksiä. Voisinko löytää Jeesuksen luonteenpiirteitä enem-män elämästäni, vaikkapa aloittaen lempeydestä? Voisiko seura-kunta, saarnat, laulut, rukoukseni ja paastoamiseni vaikuttaa Jeesuksen tahdonmukaista lempeyttä, joka olisi saanut alkunsa Pyhän Hengen sydämiimme vuodattaman rakkauden kautta vaikut-tavasta uskosta? Entäpä, jos vahvistaisin hervonneet polvet ja lähtisin ihmisen luokse, joka niin kipeästi tarvitsee rohkaisua ja kannustusta? Jospa olisin hänelle veli, joka rakastaa, ollen hiljaa vierellä, ilman yhtään vaatimusta tai painolastin asettamista hänen harteilleen? – Luulisin, että juuri sille olisi kovasti kysyntää, eikä minunkaan tarvitsisi olla toimettomana kuunnellen "turhanpäiväisiä klapotuksia."

Haluan mennä seurakuntani keskelle ajatellen, mitä Pyhä Henki tahtoisi tehdä minussa. Jospa Herra lähettäisi palvelijansa kautta sanan, joka toteutuu vuoden varmasti! Tiedänhän sen, että Herran sanat käyvät kaikki toteen, eivätkä tyhjänä palaja. Jospa palaisin jälleen yksinkertaiseen evankeliumiin (1.Tim.6:3-4) - uskossa ja luottamuksessa - etsien ennen kaikkea Jumalan Valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin - luottaen myös lupaukseen - kaikki muukin annetaan siinä ohessa. Oi, jospa säilyttäisin aina tämän uskon näyn ja luottamuksen Jeesuksen huolenpitoon. Kaiken voin Hänessä, niin yksinkertaista se on!

Voisinko nähdä enemmän myös seurakunnan olemuksessa Kristuk-sen muotoa, Hänen tarkoituksellisuuttaan nimensä asuinsijana maanpäällä? Miten innoittavaa uskovan onkaan tulla seurakunnan keskelle, tajutessaan olevansa siinä Kristus-ruumiissa ja sen osalli-suudessa. Ei ihme, että Psalmisti innoissaan lauloi; "Minä iloitsin, kun minulle sanottiin, menkäämme Herran huoneeseen"! – Minut valtasi sanomattoman suuri innostus ja jopa malttamattomuus, jospa pääsisin jo Jeesuksen ruumiin osallisuuteen! Jospa saisin jo osallistua leivän murtamiseen, saisin nähdä veljiäni ja sisariani, jotka niin rakastavat Jeesusta ja aina tulevat iloiten Herran huo-neeseen!

Mielen ja hengen uudistumisen kautta saan siis nähdä jumalisia salaisuuksia seurakunnan keskellä. Olen valinnan paikalla, kuuntelenko "turhaa klapotusta" omassa sydämessäni, vaiko Pyhän Hengen ihmeellistä ja suloista ääntä? Entäpä, jos minua vain koetellaan, jaksaisinko kaikesta huolimatta kiinnittää katseeni ja luottamukseni Jeesukseen, joka hetki ja joka päivä? – Entäpä minua kiusaavat ihmiset ja heidän juonensa? Olisiko sekin vain Jumalan johdatusta, että kaikessa oppisin luottamaan Jeesukseen, sanokoon syyttävät ja soimaavat ihmiset mitä hyvänsä? – Enkö olekin antanut

Sivu 129

elämäni Jeesukselle? Eikö se tarkoitakin sitä, että kaikkineen päivineen, tunteineni, mielipahoineni, turhaantumi-sineni, kiusattuna, väärinymmärrettynä, ahdistettuna ja epätoivoi-senakin olen kokonaisuudessaan Jeesuksen omaisuutta! Ajattelepa, että syyllisyytenikin kuuluu Jeesukselle! Kuuluupa epäonnistumi-senikin ja erehtyvät ajatuksenikin! – Ja sitten katsellessani uskovia ympärilläni, pappeja puhumassa, laulajia laulamassa, kukin omalla tyylillään, mutta Jeesukselle kuuluvana! – Voisinko syyttää heitä, Jeesuksen ristin varjossa työtään niin tarmokkaasti tekeviä rakkaita veljiäni ja sisariani?! Silloinhan syytökseni osuisi Jeesukseen, synnittömään ja puhtaaseen Karitsaan. – Niinpä minä nyt iloitsen seurakunnasta, Herran suuresta armosta ja siitä, että minäkin saan astella pyhien joukkoon - täysin ansiottomana palvelijana.

Älä lähde kokouksiin ymmärtämättä seurakunnan todellista olemusta. Uskotko, että Jumala ei ole inhimillinen - me inhimilliset ihmiset voimme olla jumalisia. Tarkoitan, että tullessasi Herran huoneeseen, voit unohtaa maailman tavat käsitellä asioita, syyl-lisyyksiä, epäonnistumisia, voittoja, tappioita, iloja ja suruja. Seurakunta on ensisijaisesti Jeesuksen kohtaamisen paikka. Vasta sitten saattaisimme rakentua yhteisestä uskostamme. Seu-rustelukerhoja juoruamisineen voisi perustaa muualle, että seurakunta olisi pyhitetty Jumalan palvelukseen, kunnioi-tukseen ja hengellisien ulottuvuuksien kasvattamiseen. Vaikka seurakuntaa luonnehditaan sosiaaliseksi yhteisöksi, sen syvin olemus ei ole inhimillisessä seurustelussa toinen toistemme kanssa. Juuri tämän näkemisen puuttumisesta syntyvät eripurat, riidat ja kuppikunnat. Inhimillisyys ei koskaan korvaa jumaluutta ja Jeesuksen tuntemuksesta syntyvää rakkautta ja rauhaa. Vaikka olemme inhimillisiä - luotuina sellaisiksi - meidän on käsitettävä jumalisuuden eri muotoa. Se ei mukaudu tämän maailmanajan mukaan, (Room.12:2) vaan sen lähde on Jumalan pyhyydessä, kunniassa, ikuisessa Kuninkuudessa ja Kaikkivaltiudessa. Ilman Jeesukselle antautunutta ja pyhitettyä sydäntä, katselet ympärillesi inhimillisin silmin ja näetkin vain silloin inhimillisen arvomaailman. "Usko "on kuin silmä, joka näkee jumalisen toivon kautta valkeisiin vaatteisiin puetetut ja Jeesuksen Verellä lunastetun ja vanhurskautetun joukon - täynnä tulevaisuuden ja kirkkauden toivoa. Ilman tällaista uskoa, pysähdy, mieti ja etsi Herran kasvojen edessä Hengen elämää sydämeesi. Älä kulje kokouksissa istumassa vain muodon vuoksi, ellet löydä sisimmästäsi todellista uskoa Jeesukseen. Etsi sitä ja löydettyäsi elä sitä todeksi, niin seurakunnassa, kuin ulkopuolellakin. Eräänä päivänä et edes kuule "turhaa klapotusta," vaan rukoilet silloin uskon rukouksia, tutkit Jumalan valtasuuruutta ja ylistät sydämessäsi Hänen sanomatonta kirkkauttaan! – Tullessasi Jeesuksen kanssa seurakunnan keskelle,

Sivu 130

näet, miten elävä ja voideltu onkaan tuo pyhien joukko! Vain Jeesus avaa sydämesi uskolle, armolle, laupeudelle, pitkämieli-syydelle, helläsydämisyydelle, sanalle, lupauksille, toivolle, pyhyy-delle ja kunnialle. Hänen kanssaan kohtaat vihollisesi voittajana, ja Hänessä löydät yltäkylläisen elämän. Jeesuksen seurassa opit kuolemaan inhimillisille ajatuksille "turhista klapotteista," toisten vajavaisuuksista ja osaamattomuuksista. Mieti uskosi perustaa, rakennatko hengellisen elämäsi vikalistoista, ohjelmien esittä-misistä, tunnelmallisista musiikkiesityksistä, toisten sanomisista ja olemisista, vai JEESUKSEN PYHÄSTÄ LÄSNÄOLOSTA? Tiedän, että toisinaan on hyvin vaikeaa päästää irti totutusta ajattelutavasta ja suhtautumisesta seurakuntaa ja toisiakin ihmisiä kohtaan, - mutta tiedän myös kokemuksesta, miten rikkaan ja innoittavan elämän mielen ja hengen uudistuminen tuo tullessaan. Uskallatko tarttua kanssani siihen toivoon ja elämään? – Vaikkakin pienin askelin ja tapaus kerrallaan, aloita kanssani murtamaan jumalisien siunauk-sien patoja. Tule uskossa ja luottamuksessa Jeesuksen kasvojen eteen, iloiten ja riemuiten Hänen voimastaan ja mahdollisuuksista muutoksiin, niin itsessämme, kuin ympäristössämmekin. Uskothan kanssani, että Jeesus on enemmän, kuin inhimilliset ajatuksemme ja kykymme? – Tartu siihen ja katso, millaisiin elämän veden virtoihin Hän sinutkin vie - missä sitten kuljetkin!

”Niin me, vaikka meitä on monta, olemme Kristuksessa yksi ruumis, ollen kukin toistemme jäseniä. Meillä on erilaisia armolahjoja saamamme armon mukaan: Jos jollakin on profetoi-misen lahja, käyttäköön sitä yhtäpitävästi uskottavan totuuden kanssa. Jos palveluvirka, tehköön samoin. Jos joku opettaa, opetta-misessaan; jos kehottaa, kehottamisessaan. Joka jakelee omas-taan, tehköön sen alttiisti. Joka on johtaja, johtakoon toimellisesti. Joka harjoittaa laupeutta, tehköön sen iloiten. Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, pitäytykää siihen, mikä on hyvää. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisianne kohtaan. Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.

Room.12:5-10[*JKR]

Sivu 131

[Nettijulkaisu 6.2.2013] Artikkelin tulostus:

”Kysykää Herraa ja Hänen voimaansa, etsikää alati Hänen kasvo-jaan. Muistakaa Hänen ihmetöitään, jotka Hän on tehnyt, Hänen ihmeitään ja Hänen suunsa tuomioita.” 1.Aik.16:11-12[*JKR]

Haluan tänään puhua rohkaisevia sanoja Jumalan antamasta voite-lusta. Hänen antaessa jotain, se säilyy ja pysyy. Hän on itse kans-samme - auttaen ja lohduttaen (2.Kor.1:6) - jokaista Hänen palvelukseensa antautunutta ihmistä. Innostakoon Pyhä Henki sinua tarttumaan yhä lujemmin Sanan valtaviin lupauksiin!

”Teissä pysyy Häneltä saamanne voitelu, ettekä te ole kenenkään opetuksen tarpeessa. Hänen Voitelunsa opettaa teille kaikkea, ja se opetus on totta, eikä se ole valhetta. Niin kuin Hän on teitä opettanut, niin pysykää Hänessä. Lapseni, pysykää Kristuk-sessa, että meillä Hänen ilmestyessään olisi turva, eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois Hänen luotaan, kun Hän tulee. Jos te tiedätte, että Hän on vanhurskas, te ymmärrätte, että myös jokainen, joka tekee vanhurskautta, on Jumalasta syntynyt.” 1.Joh.2:27-29[*JKR]

On valtavaa tiedostaa Jumalan rajattomat mahdollisuudet silloinkin, kun emme pääse kuulemaan Herran sanan opetusta seurakun-tamme juhlallisiin kokouksiin. Hän - Pyhän Henkensä kautta - opettaa meitä, emmekä silloin tarvitse opetusta. Kaikkein oleelli-sinta kuitenkin on, että pysymme Hänessä, Jeesuksessa Kristuk-sessa. Vaikka olemme vajavaisia ja heikkoja, saatamme langeta ja erehtyä, ei Hänen voitelunsa siltikään meistä väisty.

Tehtävämme ei ole seurata kuuliaisesti synnin himoja, vaan saamme sanoutua niistä irti Jeesuksen nimessä. Se on etuoi-keutemme Jumalan lapsina! Teemme parannusta ja ojentaudumme uskossa ja kuuliaisuudessa Jeesusta kohti, tietäen, että vain Hän voi

Sivu 132

sielumme pelastaa. Etsiessämme Häntä, saamme kaiken muun-kin Hänessä! (Matt.7:7-8, Luuk.12:31)

Muistanet Raamatun henkilön, nimeltä Daavid. Erään kerran hän lankesi ja erehtyi pahoin - kaikesta hurskaasta mielestään ja voite-lustaan huolimatta. Kun hän kohtasi syyllisyytensä, suurin huolen-aiheensa näytti liittyvän juuri tähän jumalalliseen voiteluun. Hän nimittäin rukoili tunnustaessaan syntinsä, ettei Herra ottaisi häneltä pois Pyhää Henkeä. (Ps.51:13) Daavid ymmärsi, että ilman Pyhää Henkeä hän ei olisi yhtään mitään. Hän tiesi, että kaiken, mitä Hän oli saavuttanut elämässään, hän oli saanut sen Jumalan avulla! Lukiessamme Psalmeja, profetialisia tekstejä ja kertomuksia Daavidin elämästä, näemme kyllä, ettei voitelu kadon-nut hänen elämänsä yltä.

Samoin voimme nähdä Jeesuksen opetuslapsen, Pietarin – kieltä-misen, sadattelemisen ja väkivaltaisuuden - keskellä. Jeesuksella oli suuri suunnitelma hänen varalleen ja tuleva voitelu sai aikaan sen, että se toteutui Jumalan tahdossa. Tuhansittain ihmisiä kään-tyi seuraamaan Jeesusta Kristusta. Taivas oli tuonut Pietarin elämään jotain, joka kesti myrskyt ja tyvenet ja säilyi aina loppuun asti. Se oli Pyhän Hengen kautta vuodatettu rakkaus hänen sydä-meensä. – Jumala ei hylkää langennutta, syntejään katuvaa ihmistä. Hän odottaa, että saisi armahtaa (Jes.30:18) ja sytyttää suuren rakkautensa sinunkin sydämeesi Pyhässä Hengessä.

Katsellessasi elämääsi ja saavutuksiasi, saatat muistella, kuinka eräänä päivänä kohtasit Herran ihmeellisen voitelun. Haluan tänään rohkaista sinua, sillä voitelu ei väisty sinustakaan, mikäli uskot Jeesukseen. Sinulla on oikeus virittää palavaksi armolahjasi (2.Tim.1:6) kaikista heikkouksistasi huolimatta. Jeesuksen armon tähden saat nousta, unohtaa menneet, synnit ja erehdykset. Saat tarttua lupauksiin, jotka ovat voimassa niin kauan, kun vain pysyt Jeesuksessa. (Joh.15:4) Pyhä Henki auttaa siinä sinua! Hän lohduttaa ja rohkaisee ottamaan uskon ja kuuliaisuuden askeleita! Älä ole enää kuuliainen synnin himoille, vaan ojentaudu uskossa ja kuuliaisuudessa Jeesukseen! Tartu lupaukseen ja näe, mitä Hän saa aikaan elämässäsi.

”Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta ja saatamme Hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyt-tää meitä, Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on turvallinen luottamus Jumalaan, ja mitä tahansa me anomme, sen me Häneltä saamme, koska noudatamme Hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on Hänelle otollista. Tämä on Hänen käskyn-

Sivu 133

sä, että meidän tulee uskoa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, kuten Hän on antanut meille käskyn. Joka pitää Hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Me tiedämme Hänen pysyvän meissä siitä Hengestä, jonka Hän on meille antanut.”

1.Joh.3:19-24[*JKR]

Sivu 134

[Nettijulkaisu 30.1.2013] Artikkelin tulostus:

”Te olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun”! 1.Joh.2:20[*JKR]

On joitain erityispiirteitä, mitä liittyy Raamatun sanaan "voitelu." Monet ihmiset saivat kokea tämän jumalisen kokemuksen ja sen ihmeelliset seuraukset ja vaikutukset elämänsä keskellä. Kysymys on yliluonnollisesta yhteydestä Jumalan kanssa ja Pyhän Hengen täyttymyksestä uskovien sydämissä. Se on myös hetki, jolloin Jumala toteuttaa suunnitelmiaan ihmiskunnan keskellä valitseman-sa ihmisen kautta.

Ensimmäinen merkillepantava piirre voitelussa on, että ennen voitelua kukaan Raamatunajan henkilö ei kyennyt voimallisiin ja merkittäviin tekoihin. Edes Jeesus ei aloittanut toimintaansa, ennen kuin Hän kasteesta noustuaan rukoili ja Hänen päälleen laskeutui taivaasta Pyhä Henki. (Luuk.3:21–22) Jeesuksesta sanottiin, että Hän lähti sieltä täynnä Pyhää Henkeä, (Luuk.4:1) ja eteenpäin testamenttia lukiessa, näemme, millaiset vaikutukset tällä voitelulla oli. Muistuttaisin meitä tässä vaiheessa jo siitä, että jos Jeesus tarvitsi taivaallisen voitelun toimintansa aloittamiseen, kuinka paljoa enemmän me, jotka olemme syntisiä ja niin helposti lankea-via ihmisiä!

Voimme luetella kokonaisen joukon ihmisiä Raamatusta, joiden yllä vaikutti erityinen voitelu. Toiset olivat voideltu kuninkaiksi ja toiset voittoisiksi sotureiksi, kun taas toiset olivat voideltu erityisellä voitelulla tekemään tunnetuksi totista ja Pyhää Jumalaa. Mooses sai kutsumustehtävänsä palavan pensaan äärellä ja Samuel kuuli eräänä päivänä omin korvin, kuinka Jumala puhui hänelle – ker-toen, mitä Hänen aikanaan tulisi tapahtumaan. Muistanet myös Danielin, kuinka hän ei suostunut kumartamaan epäjumalaa, jota kuningas oli määrännyt kaikkien kumartamaan. Jumala osoitti ihmeellisesti voittoisan voiman hänessä - voiman joka kesti läpi

Sivu 135

tulen ja leijonien hyökkäysten. Jo aiemmin - testamenttia lukiessa - näemme, kuinka Daavid voideltiin kuninkaaksi, ja siitä päivästä lähtien Pyhä Henki oli hänen kanssaan! – Tuo pieni paimenpoika käänsi koko Israelin kohtalon ja teki lopulta suuria valmisteluja Jerusalemiin rakennettavan Herran temppelin rakentamiseksi! Mitä tuo ruipelo paimenpoika olisi voinut tehdä?! Ymmärräthän, että hänen kanssaan oli isiensä Jumala, väkevä Herra! Olihan silloin inhimillisiä varustuksia, miekkoja ja haarniskoja, kilpiä ja urheita sotureita, mutta rohkeimmatkaan heistä eivät uskaltaneet lähteä liikkeelle kukistaakseen vihollisen. Mutta Daavid lähtee liikkeelle Herran Sebaotin nimessä! Hän poimii purosta viisi sileää kiveä, ottaa yhden niistä ja linkoaa sen Goljatin otsaan. – Oletko huomannut, että "varakivet," neljä suunnitelmaa, tai Jumalan mah-dollisuutta jäivät vielä käyttämättä! Kertokoon se meille, miten väkevä Herramme on! - ja miten suuri ja mittaamaton on Hänen Voimansa! Vaikka vihollisia olisi ollut viisinkertainen määrä, he olisivat kaikki pötkineet pakoon Herran voidellun edessä! – Sinunkin vihollisistasi on varattuna viisinkertainen voitto! Voit olla varma siitä.

Raamatun aikana oli myös joukko ihmisiä, jotka saivat parhaan mahdollisen raamattukoulutuksen ja kenttätyöperehdytyksen. He-kään eivät voineet kuin istua ihmetellen ja peläten, mitä tuleman pitäisi, ennen ihmeellisen voitelun tuloa. Ylösnoustessaan Jeesus oli luvannut lähettää heille toisen puolustajan, Pyhän Hengen, ja silloin heistä tulisi Hänen todistajiaan. Vaikka he olivat saaneet parhaim-man ja tehokkaimman perehdytyksen siihen, mitä usko ja evan-keliumi ovat, ja vaikka heidän suuhunsa laitettiin rukouksen sanat, neuvottiin kädestä pitäen, miten toimitaan ja suhtaudutaan kuhunkin asiaan tai henkilöön, silti he istuivat ja odottivat yläsalissa tietämättä, miten tästä eteenpäin. – Sitten kuului kohahdus, kuin tuulispää ja Pyhä Henki tuli heidän yllensä. Jumala antoi liekkejä sataa heidän päänsä päälle merkiksi Tulen osallisuudesta minkä he olivat saaneet. Jälleen lukiessamme testamenttia eteenpäin, ym-märrämme ja näemme voimavaikutuksen ja Jumalan läsnäolon, tulihan sitä seuranneessa hetkessä yli kolmetuhatta ihmistä uskoon! Edelleen saamme lukea, kuinka Herra vapautti heitä vankiloista, paransi sairaita - toisinaan heidän varjonsa vain osuessaan heihin. Rammat käveli, spitaaliset puhdistuivat, riivatut vapautuivat ja ihmiset puhuivat uusin kielin ja profetoivat! – Oi, Herra, kiitos ihmeellisestä voitelustasi!!

Eräs mielenkiintoinen seikka voitelussa ja sitä seuraavissa ajanjak-soissa on aina "pahan herääminen." Kun Pyhä Henki johdatti minut näkemään tämän, ymmärsin jotain tavattoman suurta ja rikasta

Sivu 136

elämästäni. Näin, kuin filminauhalta Saatanan hyökkäykset elä-määni niiden hetkien jälkeen, jolloin olin saanut ojentaa käteni, että sairaat paranivat, riivaajat lähtivät ja ihmiset vapautuivat kahleis-taan. Niin monta inhimillistä surua Ja epätoivoa kävin läpi, käsit-tämättä sen kuuluvan voitelun salaisuuteen. Näethän sanasta, kuinka Henki vei Jeesuksen voitelukokemuksen jälkeen neljäksi-kymmeneksi päiväksi erämaahan, ja perkele tuli kiusaamaan häntä monilla kiusauksilla. Tämä on myös meidän osamme. Paha tulee kiusaamaan meitä, ja pahaksi onneksi hän tietää heikoimmat alueemme ja hetkemme. Miten järkyttävää onkaan kokea kaikki se, mutta kuitenkin, tänään sanon täynnä intoa ja riemua: "Herra, älä ota pois minulta Pyhää Henkeäsi"! VOITELE MINUA UUDELLEEN JA YHÄ ENEMMÄN! – Oi, Herra anna palvelijasi julistaa rohkeasti sanaasi ja vahvista sanasi sitä seuraavin merkein! Anna ihmisten kohdata pelastus sielullensa, anna heidän vapautua kahleistaan! Herra paranna, vahvista ja virvoita! Isä, anna Pyhä Henkesi minulle! Anna minun nähdä kirkkauden tekosi, pyhyytesi ja kunnia-si! Anna minun nähdä, kuinka mennyt elämä on kuin poispyyhittyä edessäsi, ja Herra, Sinun voimasi valtaa koko elämäni! Herra, ylistetty, kiitetty ja Palvottu, olkoon Sinun ikuiselle nimellesi kunnia nyt, ja aina!

Ymmärrän myös hieman paremmin jälleen sitä, miksi Paavali oli mielistynyt heikkouteen ja kärsimyksiin. Tiedän, että Paavali oli kohdannut voitelun, nähdessään Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Tiedän, että hän puhui paljon kielillä ja tiedän hänen saaneen Jumalalta ihmeellistä viisautta ja kykyä käsittää kaikkia hengellisiä syvyyksiä. Ehkäpä hän siitäkin tiesi kulkevansa oikeaa tietä – Jeesuksen seurassa - kun hän tunsi niin usein voimallisesti perkeleen pistävät ja palavat nuolet. Sen kaiken yli tähyillen, hän jo tottumuksesta osasi odottaa Jeesuksen voittovoiman ilmenemistä! Kiitos Jumalan, kaikesta vapautuu Jeesuksen Kristuksen veren ja Lunastustyön kautta! Ei hänenkään syntinen ruumiinsa voinut estää häntä palamasta Jumalan Pyhää tulta! – Sinä, rakkaani, Sinäkin saat uskossa tähyillä vastauksia, jotka ovat jo tulossa!

Ihaninta ja suurinta on, että sinussa oleva voitelu ei väisty! Vanhanliiton puolella jotkut menettivät osallisuutensa Pyhään, ja siksi Daavidkin - niin sydäntä särkevästi rukoili Jumalansa edessä, "älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi." Uuden testamentin aikaa eläessämme, on muistettava, että meillä on puolustaja Isän tykönä, (1.Joh.2:1) ja on myös Puolustaja täällä. (Joh.14:16, 26, 15:26, 16:7, Ps.68:6) Johannes kirjoittaa tästä voitelusta, että se ei väisty! – Voit uskoa ja luottaa kanssani siihen.

Sivu 137

”Teissä pysyy Häneltä saamanne voitelu, ettekä te ole kenenkään opetuksen tarpeessa. Hänen Voitelunsa opettaa teille kaikkea, ja se opetus on totta, eikä se ole valhetta. Niin kuin Hän on teitä opettanut, niin pysykää Hänessä.” 1.Joh.2:27[*JKR]

Edestämme on vuodatettu Veri ja puolestamme on uhrattu kertakaikkinen uhri Golgatan keskimmäisellä ristillä. Kerro siitä taivaalliselle Isälle! Kiitä Häntä Poikansa suuresta kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta! Vaatimalla vaadi Jumalaasi lähettämään yllesi Pyhää Henkeä, ihmeellistä voitelua, jonka Jeesus on luvannut sinullekin! (Luuk.11:13) - Se vie sinut poluille, joissa Kohtaat Saatanan, kohtaat perkeleen kavalat juonet, heikkoutesi, vajavaisuutesi ja syyllisyytesi, mutta tiedä se, että paha jättää sinut pian rauhaan, niin kuin jätti lopulta Jeesuksenkin! (Matt.4:11) Kaiken käytyäsi läpi, pystyssä pysyen, saat kallisarvoisen kruunun, osallisuuden, jota kukaan ei ota sinulta pois. Hänen virtansa kuohuvat ylitsesi ja ne opettavat sinua, ne kasvattavat sinusta voimakkaan Herran palvelijan, jota paha ei voita! Ne tekevät sinusta näkevän ja ymmärtäväisen siihen, että Herran edessä pienin ja vähäisinkin on suurinta, mitä maailmassa kohtaamme. Silloin heikko sanoo olevansa sankari, ja siellä kompastuva huutaa jalojen voittojen riemuhuutoa! – Tulet aikaan, jolloin katsot vähäi-syyteen, kuin kirkkauteen, katsot toivottomuuteen, kuin valtaviin voittoihin ja kuuntelet äänettömyyttä, kuin suurten vesien pauhua! Ja Minä, Herra, olen sinun kanssasi, eivätkä kuolema ja tuonela sinua voita. Minä tempaan sinut vihollisiesi edestä kuin kotka saaliinsa, ja sinun majoihisi laskeutuu rauha, lepo ja pyhyyteni kirkkaus. vielä vihollisesi kumartuu edessäsi, anoo viljaa, anoo leipää, ja Minä Herra, sinun Jumalasi näytän kunniani ja kirkkau-teni, eikä sinun kärsimystesi aikoja enää muisteta. Sinun syntisi ovat anteeksi annetut ja vapautuksesi aika on tullut.

Voitelun salaisuus ja siihen pääseminen perustuu ainoastaan tunnustukseen. Se on, että vilpittömin sydämin uskomme, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, lihaksi tullut, kuollut ristillä ja herätetty kolmantena päivänä. – Tässä on ainoa uudentestamentin aikakauden ihmisten pääsy Jumalan tykö. – Hän armossaan kutsuu työhönsä, voitelee ja valtuuttaa, varustaa ja puettaa kaikella, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan. (2.Piet.1:3) Ole siis Herrasi edessä, rukoile ja pyydä osuuttasi pyhyydestä. Ano ja kiitä jo etukäteen voitoista, joissa saat vielä astella Jeesuksen kanssa! Hän lähestyy sinuakin lempeästi, rakastaen ja armahtaen. Katsele Häntä, käsiensä haavoja, lunastus hintaa, ja ota uskossa vastaan koko armon täyteys! Sen osallisuutta ei sinulta voi kukaan riistää pois, ei syvyyksien kuilujen hönkäys, ei ihmismielten paljous. –

Sivu 138

Uskosi ja elämäsi perustuu Kristukseen, kallioon, joka kestää niin myrskyt, kuin tyvenetkin.

"Minä rakastan Herraa, sillä Hän kuulee ääneni ja rukoukseni. Hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan Häntä avuksi kaiken elinaikani. Kuoleman paulat piirittivät minua, tuonelan kauhut kohtasivat minut. Minä jouduin hätään ja murheeseen. Mutta minä huusin avukseni Herraa: "Herra, pelasta minut." Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias. Herra varjelee avuttomia. Minä olin kurja, mutta Hän auttoi minua. Palaa, sieluni, lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin. Sinä olet pelastanut sieluni kuolemasta, silmäni kyynelistä ja jalkani kompastumasta. Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa. Minä uskon, sen tähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.” Ps.116:1–10[*JKR]

Sivu 139

[Nettijulkaisu 23.1.2013] Artikkelin tulostus:

Voima, jota tarvitsemme joka päivä, joka hetki ja silloinkin, kun emme edes ymmärrä tarvitsevamme, on Pyhän Hengen voima. Tämä voima saa meidät elämään rikasta ja yltäkylläistä elämää. Se johtaa myös totuuteen, puhtauteen ja pyhyyteen, antaa voiman vastustaa nurjuutta ja kaikkia pahan juonitteluja. Pyhä Henki kasvattaa miehestä miehen ja naisesta naisen. Tämä voima tekee terveeksi, itsetunnoltaan eheäksi ihmiseksi.

Eräs Raamatun suurista ja valtavista lupauksista on, että Hän antaa Pyhän Henkensä niille, jotka sitä Häneltä anovat.

"Kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen tätä lahjaa anoville." Luuk.11:13[*JKR]

Oletko tänään anonut tätä jaloa elämän voimaa? Oletko käyttänyt hyödyksesi etuisuuden, joka kuuluu ainoastaan taivaan kansa-laisille, eli Herraan Jeesukseen uskovalle? – Sinulla on oikeus ja lupa täyttyä Pyhällä Hengellä. Hän on antanut voiman ja oikeuden tulla lapsekseen (Joh.1:12) ja nyt Hän kehottaa: Täyttykää Hengellä! (Ef.5:18)

– Hengen mieli on elämä ja rauha. (Room.8:6) Se tarkoittaa, että Hän - Luojana ja koko kaikkeuden alkuun saattajana - tietää täs-mällisesti, mitä tarvitsemme elämään ja jumalisuuteen.

”Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. Kutsuessaan meidät kirkkaudellaan ja hyvyydellään hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte osal-lisiksi jumalallisesta luonnosta ja pelastuisitte siitä turmeluk-sesta, mikä maailmassa vallitsee himojen johdosta.” 2.Piet.1:3-3[*JKR]

Sivu 140

Hän antaa siis lupauksensa mukaan Pyhää Henkeä sitä anovalle, ja siksi sinäkin saat rohkeasti tarttua uskossa lupaukseen. Elämä on Jumalan lahja, ja Kuinka suurenmoista onkaan elämä, joka on täytetty elämän Hengellä, Jumalan ihmeellisellä Pyhällä Hengellä!

Uskon kautta, rakastaen Jeesusta Kristusta, meillä on täysi pääsy Pyhän Hengen osallisuuteen. Uskossa meidän on kyllä oltava valmiita luopumaan syntisestä vaelluksestamme, tehtävä parannus-ta ja oltava kaikessa alamaiset Jumalalle. Onhan meidän ymmärret-tävä, ettei Jumala anna voimaansa ja apuansa meille meidän itsek-käiden päämääriemme saavuttamiseksi. Halutessamme vain hyvää mieltä ja voittoja riita-asioissamme, olemme ajautumassa harhaan oikealta tieltä. Tässä on oman "elämänsä kadottamisen" paikka, josta Jeesus opetti:

”Sillä joka haluaa pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, löytää sen.” Matt.16:25[*JKR]

Luopuessamme inhimillisistä oikeuksistamme antaen armon käydä oikeudesta ja keskittyessämme Jumalan tahdon noudattamiseen Jeesuksen armon kautta, Jumala kyllä mielistyy sydämemme asen-teisiin ja antaa Pyhän Henkensä. Tästä Raamattu opettaa, ettemme anoisi "kelvottomasti Hänen Henkeään":

”Te anotte, ettekä saa, koska anotte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne sen himoissanne.” Jaak.4:3[*JKR]

Asiaa voidaan myös ilmaista "antautumisena yhteistyöhön Pyhän Hengen kanssa." - käytännössä se on, että astumme itse sivuun keskiöstä ja annamme elämän Hengen, eli Pyhän Hengen vaikuttaa tahtoaan ja sen noudattamista meissä. Maailma omaa itsekeskeisen ajattelutavan, mutta meidän kristittyjen tulee luopua maailmaan mukautumisesta ja antautua Pyhän Hengen ja Jumalan ikuisen Sanan auktoriteetin alle. Äkkiseltään se voi kuulostaa synkältä ja ahtaalta, mutta todellisuudessa elämän antaja - elämän Henki - antaa rikkaan, yltäkylläisen ja todellisen elämän!

”Eihän Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan van-hurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” Room.14:17[*JKR]

Tiesitkö, että Pyhä Henki ei koskaan huuda kilpaa kanssasi? – Hän odottaa, että hiljentyisit kuuntelemaan ja etsimään Häntä. Hän tahtoo ja odottaa Jeesuksen Kuninkuutta, eli hallintavaltaa elämässämme. On ymmärrettävä, että meidän tahtomaailmamme ei ole sama, kuin Jumalan. Omat pyrkimyksemme johtavat vain harhaan, ellemme omista Jumalan näkökulmaa - Hänen valoansa ja

Sivu 141

Voimaansa. Jumalalla on hyvä tahto ja hyvät ajatukset jokaista ihmistä kohtaan ja siksi Hänen Kuninkuutensa alle on hyvä tulla!

”Minä tunnen teitä koskevat ajatukseni, sanoo Herra: Ne ovat rau-han eikä turmion ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer.29:11[*JKR]

– Hän jo edeltä käsin valmistaa meitä tulevaan, antaen viisautta, voimaa ja kaikkinaista taitoa, kyetäksemme palvelemaan Hänen kirkastettua nimeään. (1.Piet.4:11)

Ano Pyhää Henkeä! – Ano tuota siunattua voimaa luottaen lupaukseen; "Anokaa, niin teille annetaan"! (Matt.7:7) Ajatellessasi, oletko riittävän hyvä tai valmis, saadaksesi Pyhän Hengen voimaa, rohkaisen sinua unohtamaan sellaiset ajatukset, sillä Jumala tekee sinussa tarvittavat muutokset! – Kun Pyhä Henki tulee, Hän näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. (Joh.16:8) - Tämä tarkoittaa, että Pyhän Hengen opastamana löydät syyllisyytesi, syntisi, erheesi ja rikkomuksesi, mutta sen avulla ja voimassa kykenet tekemään myös parannusta! Oma kokemukseni on, että Jumalan Henki murehtii minussa, kunnes näen syyllisyyteni. Tehdessäni parannusta ja ojentautuessani Sanan ja Pyhän Hengen äänelle, sisimmässäni oleva Pyhä Henki iloitsee välittömästi puolus-taen minua - vedoten Jeesuksen sovitustyöhön ja armoon.

Tarvitsen Pyhää Henkeä ymmärtääkseni oman asemani luoma-kunnan keskellä. Tarvitsen myös voimaa kaiken hyvän Jumalan suunnitelmien toteuttamiseen. Tarvitsen Pyhää Henkeä voittaakseni nurjan ja syntisen mieleni, ollakseni Jeesuksen todistaja ja elääkseni kaikessa uskossa ja kuuliaisuudessa Hänen edessään. – Tarvitsetko sinä Jumalan voimallista läsnäoloa elämässäsi? Mitä enemmän saat maistaa Herran hyvyyttä, sitä riippuvaisem-maksi siitä tulet. Ymmärrät Jumalan voiman alla, miten valtavan ja rikkaan elämän saat Hänen kanssaan!

Sivu 142

[Nettijulkaisu 16.1.2013] Artikkelin tulostus:

"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, vakaumus asioista, jotka eivät näy. Hepr.11:1[*JKR] [KR: ojentautuminen. Sanan elenkhos yleisin tulkinta tässä kohdassa on vakaumus: engl. conviction, ruots. övertygelse, saks. gewisse Zuversicht.]

Olen tänään aivan innoissani uskon lahjasta, sen toimivuudesta ja rajattomista mahdollisuuksista! Erään kerran Jeesus opetti vuoria siirtävästä uskosta ja ymmärrämme varmasti jokainen, ettei meissä itsessämme ole sellaisia uskon voimia, että kykenisimme tekemään valtavia ihmetekoja. – Siihen tarvitaan armolahja Jumalalta.

Raamattu antaa monta toimivaa vihjettä uskon rakentamiseksi ja aluksi onkin hyvä muistaa uskon merkitys ihmisen ja Jumalan välillä. Se on kuin silta, jonka rakennusmestarina on itse Jumala. Hän, oman päätöksensä nojalla, on säätänyt, että joka vain uskoo Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, pelastuu ja tulee Hänen lapseksensa. Merkille pantavaa on, ettemme kykene uskomaan, tajuamaan ja edes ymmärtämään tätä ihmeellistä salaisuutta, mutta ojentautuessamme sitä kohti, se avautuu uskolle! – Lujasti luottaen, että Jumala on sanansa takana, saamme lahjaksi uskon, joka pelastaa meidät. Se on armosta annettu usko, ei teoistamme, pinnistelystämme ja ponnisteluistamme syntyvää voimaa. Uskon kautta ymmärrämme ja näemme Jumalan rajattomat mahdolli-suudet.

"Se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristuk-seen [luetaan ja julistetaan] kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat [evankeliumin lupauksen]. Ei näet ole mitään erotusta. Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja heidät vanhurskautetaan lahjaksi Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room.3:22-24[*JKR] [Vanhurskauttaminen tapahtuu yksin ja kokonaan Kristuksen ristinuhrin ja veren

Sivu 143

tähden, ei ihmisen paremmaksi muuttumisen ja kuuliaisuuden tähden. Tämä kyllä seuraa Pyhän Hengen vaikuttamana uskon hedelmänä.]

– Ja mistä tämä usko syntyykään? Raamatun ilmoituksen mukaan "Usko syntyy kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kaut-ta." (Room.10:17) Jeesus opetti vuoria siirtävästä uskosta kertoen: "jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi..." (Mark.11:23) - Mitä annammekaan edessämme olevien vuorien kuulla? Mitä sanomme noiden suurten ja ylitsepääsemättömien röykkiöiden edessä? Valitammeko, ettei tästä tule mitään - tämä on liian vaikeaa meille? – Vai käytämmekö uskolle kuuliaisia sanoja, lujaa luottamusta sii-hen, että Jumala pitää lapsistaan huolen, - ja lupauksensa mukaan Hän on aina kanssamme! – Voisimmeko Jeesuksen tavoin vastata, "kirjoitettu on" (Matt.4:4,6,7) ja nähdä, kuinka enkelit tulevat tekemään meille palvelusta?! (Matt.4:11)

Syntisen ihmisen kohdalle Paavali julistaa uskon ratkaisevaa merki-tystä, eli turvautumista ja ojentautumista Jumalan puoleen seuraa-vasti:

"Töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta. Mutta joka ei tee töitä, vaan uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa jumalat-toman, hänelle luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi." Room.4:4-5[*JKR] [Koska hän uskossa turvaa ja luottaa yksistään ja kokonaan Kristuksen verilunastukseen eikä omaan "vanhurskaaksi tulemiseensa".]

Kristuksen, eli Jumalan sanan merkitys uskossa on hyvin merki-tyksellinen. Lukiessani sanaa päivittäin, ja kuunnellessani evanke-liumin julistusta, huomaan, miten uskoni vahvistuu. Rukoukseni alkaa perustua yhä enemmän Hänen sanaansa - vedoten ja uskoen siihen, täysin tietoisena, että ne ovat Jumalalle mieluisia rukouksia - ei itseni, tai erinomaisuuteni tähden, vaan Hänen ikui-sen sanansa tähden! Rakastaessamme Hänen tahtoaan, jonka Hän on ilmoittanut meille Pojassaan Jeesuksessa, tulemme Hänen mieltymyksensä sisäpiiriin. Jumala on sanonut totuudesta - eli Jeesuksesta - "Tämä on Minun rakas Poikani, johon olen mielisty-nyt." (Matt.3:17) - Nyt rukoilen uskossa Jumalani edessä Jeesuksen Pyhään nimeen vedoten - anoen Hänen tahtonsa tuntemista ja ylhäältä tulevaa viisautta – ja saan siinä kokea, kuinka Henki auttaa heikkouttamme, auttaen rukoilemaan Hengessä ja totuu-dessa. (Joh.4:23, Room.8:26) - Uskon rukouksia rukoillen henges-sä, saamme rukoilla Hänelle kelpaavia, eli mieluisia sanoja.

"Kelvatkoot suuni sanat ja sydämeni ajatukset Sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja Lunastajani." Ps.19:15[*JKR]

Sivu 144

Uskon rakentaminen käytännössä on sitä, että julistan "Kristuksen voittoa" vielä voittamattomille alueille. Jos olen taipuvainen vihaan tai nurjuuteen, julistan itselleni Jeesuksessa vapautta - täysin tietoisena, ettei Jumalan lapseuteen kuulu viha ja nurjuus.

”Nurja sydän väistyköön minusta. Pahasta en tahdo tietää.” Ps.101:4[*JKR]

Ojentautuessa uskon kuuliaisuudessa, Sanansa turvin - jumalisia päämääriä kohti - saan nähdä, miten Jumala auttaa uskoani, jota sitten seuraa ihmeet ja merkit. (Mark.16:17-18) - Mietipä ihmistä, joka "syö sinut eläviltä." – Tietänet, mitä tarkoitan sanonnalla. – Sinun ei tarvitsekaan puolustautua, vakuutella syyttömyyttäsi tai hakea oikeutta itsellesi. Saat vain uskoa koko asiasi Herran hal-tuun ja tulet näkemään, mitä Hän tekee synkälle ja suurelle vuorellesi! Jumalasi kanssa, siitä ei ole suupalaksikaan sinulle! (4.Moos.14:9)

Uskon monien koettelemusten johtuvan juuri siitä, että Jumala haluaa koetella meitä eri tilanteissa, uskommeko Häneen, vai pyrimmekö tekemään kaiken omin voimin ja neuvoin. Näen tässä yhden syistä, miksi Paavali iloitsi kärsimystensä keskellä, eikä hänen heikkoutensakaan enää ollut ongelma, koska hän uskossa tiesi, että ”Herra on heikoissa väkevä”! (2.Kor.12:10) Osaammeko luottaa armoon Jeesuksen haavoissa? Jaksammeko nostaa kat-seemme Häneen, joka voi vahvistaa uskoamme ja joka johtaa näkemään sitä kautta tapahtuvia asioita?

"Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." 1.Tim.1:14[*JKR]

Luja luottamus on siis uskoa, jonka varassa saamme olla yhtey-dessä suureen ja rakastavaan Jumalaan. – Saatamme lukea ohje-kirjaa ostaessamme uuden laitteen, mutta ellemme toimi ohjei-den mukaan, todennäköisesti laitteen käytöstä ei tule mitään. Samalla tavalla, meillä on oikeus elää uskoamme todeksi arki-elämämme keskellä. On suurenmoista valmistua päivän koitoksiin rukoillen ja sanaa tankaten. Se on, kuin ravitsisi itseänsä taivaal-lisilla antimilla, eikä siinäkään ole kysymys suorittamisesta, vaan sataprosenttisesti Jumalan lahjasta ihmiselle. Usko vahvistuu ja alkaa sykkiä elämän keskellä - tuottaen suunnatonta iloa, rauhaa, levollisuutta, lempeyttä, voimaa, rakkautta, pyhyyttä, puhtautta, janoa ja kaikkea täyttymystä. Uskon kautta huomaat yllättäen olevasi keskellä yltäkylläistä elämää, jossa sinultakaan ei mitään puutu! (Ps.23)

Sivu 145

"Vanhurskaus on uskosta, että se olisi armosta. Näin siksi, että lupaus pysyisi vahvana kaikille jälkeläisille, ei vain lakiin pitäy-tyville, vaan myös niille, joilla on samanlainen usko kuin Aabraha-milla, meidän kaikkien isällä." Room.4:16[*JKR]

Sivu 146

[Nettijulkaisu 9.1.2013] Artikkelin tulostus:

"Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on luvallis-ta, mutta kaikki ei rakenna." (1.Kor.6:12, 1.Kor.10:23)

Tämä Paavalin kirjoittama teksti saattaa olla monelle "synti-nikkarille" kova pala. Ajattelepa, miten sivistynyt, avarakatseinen ja viisas Paavali olikaan! – Ehkä hän oli huomannut, että ihmisillä tulee aina olemaan "minusta tuntuu" - mielipiteitä. Toiselle jokin asia on syntiä, kun taas sama asia ei ole toiselle yhtään mitään. Toinen ymmärtää ajatella asioita järkevästi, kun taas toinen ajattelee tunnepohjalta, ja niistähän syntyy aivan erilaiset vastauk-set! Raamatun sana ilmoittaa meille kyllä selkeästi, mikä on syntiä tiettyjen asioiden kohdalla. Järkevä ihminen oivaltaa kyllä, että pahuus, joka tuhoaa ja aiheuttaa tarpeetonta tuskaa jollekulle, on syntiä. On jälleen ymmärrettävä, että Jumala itse ilmoittaa meille Sanassaan ja Pyhässä Hengessä, mikä todellisuudessa on syntiä.

”Kun Hän (Pyhä Henki) tulee, Hän näyttää maailmalle todeksi syn-nin, vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko Minuun, vanhurskauden, koska Minä menen Isän luo, ettekä te enää näe Minua, tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Joh.16:8–11[*JKR]

SYNNIN MÄÄRITELMÄ :

"Synnillä on aina kohde, jota se tuhoaa tai pahoin loukkaa. Se on myös tottelemattomuutta Jumalan auktoriteetin ja Sanan edessä."

Järkevä ihminen ymmärtää ottaa huomioon myös toisen ihmisen käytöksessään, esimerkiksi omassa pukeutumisessaan ym. ettei loukkaisi tahallaan ketään. Ymmärrämme, että kovin paljastava

Sivu 147

pukeminen ja viettelevä käytös saattaa koitua heikommalle ihmi-selle lankeemukseksi. Samoin puheet ja ilmeet saattavat aiheuttaa toisissa vihaa, kiivautta, katkeruutta, ym. vastaavia asioita. Ethän sinäkään tahtoisi aiheuttaa lähimmäisellesi lankeemusta? – Näillä alueilla riittää meille jokaiselle valvomista ja parannuksen tekemis-tä - siinäkin huomioiden lähinnä oman osuuden, eikä niinkään, mitä toiset tekevät.

Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon ja omat ajatukset. Saamme valita hyvän ja pahan, epäpyhän ja pyhän välillä. Tiedät kyllä tunnossasi, tarkoitatko tehdä ja valita hyvin, vai rakastatko syntiä antaen itsellesi luvan viekoitella toisia provosoivalla käytökselläsi, vai aiheutatko alinomaa mielipahaa ja suuttumusta eleilläsi tai sanoillasi läheistesi keskellä. Se, mitä sydämessäsi päätät, saattaa koitua lopulta synniksi. Teot ovat vain seurausta sydämestäsi, jossa muodostuu edessäsi oleva elämä. (Snl.4:23) Mikäli kaksi ihmistä kantaisi vastuuta itsestään ja toisistaan - sekä viettelijä, että vieteltävä - lopputulos saattaa hyvinkin olla parempi, ilman lankeemusta! Näin molemmat voivat elää ilman syntiä.

Heikkous, eli synnilliseen ruumiiseen sidottuna oleminen (Room.11:32) saattaa aiheuttaa lankeamisen, ja se kuuluu kyllä olennaisena osana ihmisyytemme aikaan.

”Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä oli luvattu, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen Häneen uskoville.” Gal.3:22[*JKR]

Teemme syntiä, tahdoimmepa tai emme, mutta parannusta on silti tehtävä! Synnille ei tarvitse antaa periksi, eikä sen himoja tarvitse kuuliaisesti seurata! – Vaikka kompuroimme ja suremme heikkouttamme, me palvomme kuitenkin Jeesuksen kautta elävää Jumalaa, emmekä syntielämää! Lankeamisenhan ja synnissä elämisen erohan on siinä, että synnissä elävä hyväksyy synnin ja elää sen mukaan. Lankeava taasen tekee parannusta, eikä elä synnin tuomasta nautinnosta.

”Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan kuolleista eläviksi tulleina antakaa itsenne Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Synti ei ole enää hallitseva teitä, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.” Room. 6:12–14[*JKR]

Syntiä vastaan taistellessa, järkevä ihminen oivaltaa myös, ettei Jumala luonut ihmistä vain sitä varten, että se tappelisi kynsin ja

Sivu 148

hampain vain syntiä vastaan. Sehän olisi täysin mieletöntä ja vastoin Jumalan elämänhaluista luonnetta. On muistettava, että Kristus vapautti meidät Jumalan lasten vapauteen, ja ”jonka Poika tekee vapaaksi, se on todellisesti vapaa.” (Joh.8:36) Kuiten-kin jokainen täysin vapautettukin ihminen tekee syntiä ja lankeaa, olipa kuinka pyhä tahansa. On oivallettava synnin läsnäolosta se, että vaikka se on, se ei kuulu minuun. (Room.7:17) Yksinkertaisesti en suostu synnin kanssa yhtäpitäväksi! – Ja minulla on tähän vapautukseen vieläpä täysi etuoikeus Jeesuksen kalliin lunastus-veren kautta! Se hinta maksettiin edestämme ja meillä on uskon kautta pääsy kaikkein pyhimpään, eli ”täysin synnittömään oloti-laan” armossa.

Omista kanssani pyhitetty elämä Jeesuksen Veren kautta! – Levol-lisin ja turvallisin mielin, tarkkaile ympäristöäsi ja vaellustasi ja tehkäämme parannusta siinä, missä kykenemme ja ymmärrämme. Kohdatessasi asioita, joita pidät syntinä, vertaa niitä "synnin määri-telmään" - ja ole järkevä! – ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sano epäpyhäksi.” (Apt.11:9) Ja ”kaikki on puhdasta puhtaille. Saastaisille ja uskottomille taas mikään ei ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsa on saastainen.” (Tit.1:15)

Sivu 149

[Nettijulkaisu 2.1.2013] Artikkelin tulostus:

Olet varmaan huomannut, miten paljon olen näitä tekstejä kirjoitellut. Tiedän olevani tässä työssä kutsumustehtäväni äärellä, mutta haluaisin sinun huomaavan myös oman osuutesi näiden asioiden äärellä. Saatamme ajautua pelkästään arvostelemaan ja etsimään vikoja ja virheitä toisten tekemisistä, mutta oletko kos-kaan ajatellut, mitä itse voisit tehdä asioiden paranemisen eteen? Arvosteleminenhan on helppoa, varsinkin, kun luonnostamme omistamme taipumuksen nurjuuteen ja mieltymyksen toisen huonouden katselemiseen. – Kysyn itseltäni: olisiko sellainen elä-mäntehtäväni? Elänkö täällä vain arvostellakseni toisten aikaan-saannoksia? – Mitä enemmän mietin asioita, sitä syvemmin tahtoisin olla itse vaikuttamassa ja muuttamassa asioiden kulkua, kuin yhtyä "valitusvirsikuoroon" ja ainaisiin purnauksiin. Ethän sinäkään tahtoisi tuhlata elämääsi täysin turhalle ja mitään aikaan-saamattomalle??

Mitä sitten voisin tehdä? – Paavali pyysi kirjeessään efesolaisille, että he pyytäisivät rukouksessa hänelle oikeita sanoja hänen kerto-essaan evankeliumin salaisuutta.

"Rukoilkaa minunkin puolestani, että suuni avatessani minulle annettaisiin oikeat sanat julistaakseni rohkeasti evankeliumin salai-suutta. Siksihän olen lähettiläänä kahleissa. Rukoilkaa, että puhui-sin siitä rohkeasti, niin kuin minun tulee puhua.” Ef.6:19-20[*JKR]

Kokeilepa, seuraavan kerran - kuunnellessasi pitkästyttävää saar-naa, tai muuta liian hartaan tuntuista seurakunnan ohjelmaa - rukoilla heidän puolestaan! Rukoile palavasti ja tulisesti Jeesusta rakastaen, heille viisautta ja oikeita sanoja, innostusta ja Pyhän Hengen läsnäoloa! – Uskallan väittää, että tuohon rukoukseen

Sivu 150

Jumala halajaa vastata! Saatat piankin havaita, miten taivaallisia sanoja ja taivaallista viisautta saat osaksesi juuri sieltä, mitä olet nurjassa mielessäsi aina moittinut ja halveksunut. Jumalahan valitsi aina sen, joka ei ihmisten silmissä ollut mitään, tuodak-seen heikkouden kautta kirkkautensa voiman esille!

Rohkaisen sinua kaivautumaan arvosteluhengen alta pois, etsimään sen sijaan elämän Henkeä, joka kyllä saa kuolleenkin erämaan kukoistamaan, kuin kauneimman puutarhan. – Uskotko, että Jumala voi sen tehdä? Uskotko, että Jumala voi herättää olemat-tomasta olevan?? – Jos uskot, rukoile minunkin puolestani, että saisin oikeat sanat tässä työssäni!

Olet siis osallinen ja myös vastuullinen Jumalan palveluksesi keskellä. Nurjuus ja väärät asenteet saattavat olla, kuin tulppana ja esteenä Jumalan siunauksien vuotamiselle elämäsi ylle. Väärät asenteet ovat, kuin rikkakasveja, jotka tukahduttavat hedelmälliset viljelyksesi, ja sen, mitä Jumala tahtoisi tehdä sisimmässäsi. Uskot-ko, että Jumala haluaa käyttää sinuakin työssään elopellolla? Tiesitkö, että sinun elopeltosi on sisälläsi, omassa sydämessäsi? – Sieltä vuotavat sen elämän veden virrat, jotka kumpuavat aina iankaikkiseen elämään. Näitä virtoja katsellessasi, älä enää sotke niitä "ihmisjätöksillä," vaan varjele sydämesi ajatukset nurjilta ja synkiltä ajatuksilta, sillä niiden keskellä elämäsi menisi täysin arvottomana hukkaan.

Siis, rukoile niiden puolesta, jotka suorittavat palvelusta, ja mieti, mitä voisit tehdä sen eteen, että Jumalan sana voisi olla esillä yhä raikkaammin ja kirkkaammin. Rukoile siihen viisautta ja johdatusta. Onhan kysymys elämästä ja kuolemasta, taivaasta ja helvetistä! Nähdessäsi takapajuista suggerointia ym. lahkolaismeininkiä, rukoile ja mieti, miten voisit edesauttaa siitä poispääsemisessä. Tuo osaltasi seurakuntaan ja ystäviesi läsnäoloon raikasta ja virvoittavaa vettä. – Mitä hyötyä siitä on, että toiset tekee väärin ja toiset aina moittii heitä? Näin jatkuessa, toiminta lopulta tyrehtyy ja kuolee omaan synkkyyteensä. – Mutta kiitos Jumalan, aina löytyy ihmisiä, joille Jumala on paljastanut salaisuutensa elämän Hengestä! Nämä ihmiset tuovat rohkaisun sanoja, eläviä ja toimen sanoja, siitä huolimatta, että monta asiaa on vielä huonosti. He toimivat parhaansa mukaan epäkohdista huoli-matta, tehden uskossa sen, mihin Jumala antaa mahdollisuudet.

Käy, siis kanssani rukoustaisteluun niiden puolesta, joille tahtoisim-me viisautta ja ymmärrystä toimia paremmin. Tosin, silloin useim-mat meistä joutuvat "identiteettikriisiin," kun totutut tavat asennoitua ja tutut toimet muuttuvat! - Mutta puutarhan siivoa-

Sivu 151

minen kannattaa aina! Se täytyy aloittaa oman sydämen perkaa-misesta - ja vaikka se sattuu, kun juurineen päivineen revitään kaikkia katkeruuden juuria sydämen maaperästä, antaa se kuiten-kin tilaa hedelmällisille kasveille, joista tulevat vielä monet ravi-tuiksi!

"Siunattu on Herraan turvaava mies, jonka turvana on Herra. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen. Helteen tuloa se ei pelästy, vaan sen lehvä on vihanta. Poutavuotenakaan sillä ei ole huolta, eikä se lakkaa tekemästä hedelmää.” Jer.17:7-8[*JKR]

Sivu 152

Sivu 153

Olen Pasi Kallio ja toimin Seinäjoen helluntaiseurakunnan netti-työntekijänä. Kirjoittelen tekstejä kerran viikossa – aiheinani Raamatun kertomukset ja opetukset. Haluan mielelläni löytää myös yhtymäkohtia, Joissa Jumalan sana kohtaa elämäämme erilaisissa tilanteissa. Aloitin nettityön vuonna 2007 ja koen olevani tässä kutsumukseni äärellä.

Voit tilata palstakirjoitukseni myös suoraan sähköpostiisi! (http://www.pasikallio.fi/Palautelomake/Palstatilaus.htm)- Käsittelen niiden mukana myös rukousaiheita, joita minulle voi lähettää esimerkiksi vastaamalla lähetettyyn E-kirjeeseen - tai suoraan sähköpostiosoitteeseeni: nettityontekijasjkhlsrk@ovi.com

Sivu 154