Hospitaali · 2020. 4. 3. · HOSPitaali Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts personaltidskrift 14. vuosikerta. JULKAISIJA

Fysioterapeutti Suvin päivä sujuu hyvällä sykkeellä

Adams och Collins tuffa resa till Åucs och tillbaka

till Åland

Lempeästi eroon tupakasta

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts personaltidskrift

Hospitaali2•2020

Buustaa egoa ekolla Turun kaupunki aloitti ekotukihenkilöiden kouluttamisen vuonna 2011. Silloinen esihenkilö sydänosastolla oli huomannut innokkuuteni ympä-ristöasioita kohtaan ja ehdotti osallistumistani. Koulutuksesta sain lisä-potkua jatkaa asioiden selvittämistä. Alkuun lajittelimme taukotiloissa biojätettä ja myöhemmin myös metalli- ja lasijätettä. Sanomalehtipa-peria ja suurempaa pahvia kerättiin jonkin verran. Vaihtelevalla menes-tyksellä eroteltiin myös polttoon ja kaatopaikalle menevät jätteet.

Omassa arkipäivässäni pyrin huomioimaan ekologiset toimintata-vat muutenkin kuin jätteitä lajittelemalla. Kauppakäynneillä mukana on aina kestokassi. Hedelmät ja vihannekset pakkautuvat valoverho-kankaiseen kestopussiin. Suosin kotimaisia kasviksia ja luomutuotan-toa. Ympäristöystävällisyys on perheessämme huomioitu kosmetiikasta puhdistusaineisiin.

Vuoden ympäri pyöräilen viiden kilometrin työmatkani. Miten hyvin työpäivän asiat saakaan nollattua pyörän selässä! Eväitä kuljetan pestä-vässä astiassa ja ruokalasta lounasta hakiessa otan osastolta lautasen ja tarjottimen mukaan, jos ei ole aikaa jäädä ruokalaan syömään. Ekoilija minussa ei lepää työajallakaan. Tarkkailen roskiksia niin, että työka-verit hermostuvat. Toki pyrin pitämään huumorin mukana. Ylpeydellä kannan ekokuningattaren kruunuani.

Hienoa, että sairaanhoitopiirin strategiaan on otettu kestävä kehitys mukaan. Joukko meitä vapaaehtoisia ekotukihenkilöitä eri toimialueilta kokoontuu noin viisi kertaa vuodessa. Saamme koulutusta ja verkos-toidumme. Tiedon tuominen yksiköihin ja kollegoiden kouluttaminen ekoasioissa ovat keskeistä toimintaamme.

Paljon on parannettavaa. Tietokoneita voi jokainen säästää sammut-tamalla ne yöksi ja pidemmäksi vapaa-ajaksi. Julkisen liikenteen käyt-töä voisi sairaanhoitopiiri tukea niin, että auton kotiin tai liityntäpark-kiin jättäminen olisi kaukaa tuleville kiinnostava vaihtoehto.

Entä ne pakkausmuovit? Tavoitteena tälle vuodelle on saada taukotiloihin kuluttaja-pakkausmuovien keräys koko sairaanhoi-topiirin alueella. Salossa ja Kirurgisessa sairaalassa tämä jo toteutuu. Muovisar-kaa riittää toki tämän jälkeenkin. Selvi-tystyö on käynnissä.

Pienillä asioilla voi vaikuttaa, että rakas maapallomme pysyy elinkel-poisena. Mitä sinä voisit tehdä omalta osaltasi?

Boosta egot med eko Åbo stad började utbilda ekostödpersoner 2011. Min dåvarande chef på hjärtavdelningen hade noterat min iver för miljöfrågor och föreslog att jag skulle delta.

Utbildningen stärkte min vilja att fortsätta ta reda på saker. Till att börja med sorterade vi bioavfall i pausrummen och senare också metall- och glasavfall. Tidningspapper och papp i större format sorterades i viss mån. Med varierande framgång skiljde vi också åt brännbart avfall från deponiavfall.

I min egen vardag försöker jag agera ekologiskt också då det gäller annat än avfallssortering.

En ekologisk kasse följer alltid med till butiken. Frukt och grönsaker plockas i återanvändbara tygpåsar. Inhemska grönsaker och ekopro-dukter är mitt första val. Miljövänligheten tas i vår familj i beaktande i allt från kosmetik till rengöringsmedel.

Året om cyklar jag den fem kilometer långa vägen till jobbet. Det är ett bra sätt att nollställa sig från arbetsdagen. Mellanmål har jag med mig i återanvändbara kärl och hämtar jag lunch från matsalen tar jag med mig tallrik och bricka från avdelningen, om jag inte hinner äta i matsa-len. Mitt eko-jag vilar inte ens under arbetstid. Jag håller skräpkorgarna under sådan uppsikt att det går mina arbetskamrater på nerverna. Visst försöker jag att också ta det med humor. Det är med stolthet jag bär min ekodrottning-krona.

Det är fint att hållbar utveckling tagits med i sjukvårdsdistriktets strategi. En grupp av oss frivilliga ekostödpersoner från olika verksam-hetsområden brukar samlas cirka fem gånger om året. Vi får utbildning och nätverkar. Att ta med information till enheterna och handleda våra arbetskamrater hör till våra centralaste uppgifter.

Det finns mycket att förbättra. Alla kunde spara el genom att stänga av sin dator till natten och under längre ledigheter. Användandet av kol-lektivtrafik kunde understödas av sjukvårdsdistriktet så att anställda med lång väg till arbetet fann alternativet att lämna bilen hemma eller på en pendelparkering intressant.

Och hur är det med förpackningsplasten? Målsättningen för i år är att få en insamlingspunkt för konsumentplastförpackningar till alla pausrum inom sjukvårdsdistriktet. I Salo och på Kirurgiska sjukhuset har det här redan förverkligats. Vad gäller plast finns mycket kvar att göra även efter detta. Utredningsarbetet pågår.

Med små saker kan man bidra till vår kära planets fortsatta livs-duglighet. Vad kunde du göra för din del?

Outi Juva-tenlénekotukihenkilö, sairaanhoitaja, Tyks Sydänkeskus

ekostödperson, sjukskötare, Åucs Hjärtcenter

2 Hospitaali 2•2020

H O S P i t a a l i Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehtiEgentliga Finlands sjukvårdsdistrikts personaltidskrift14. vuosikerta. JULKAISIJA

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ToImITUS

Päätoimittaja Esa Halsinaho, puh. 02 313 1083, [email protected]. Toimituspäällikkö Suvi Vainio, puh. 050 599 5620, [email protected] ToImITUSKUnTA

(suluissa varajäsenet) Suvi Vainio, Esa Halsinaho, Nadine Karell,Sanna-Mari Heinonen, Leena Kähäri (Armi Asola), Anja Hintsa (Aki Salo), Pirjo Marjamäki (Miia Niutanen), Jussi Rantanen

(Sari Rannikko), Riitta Ulén (Päivi Huhtala). TAITTo Letterhead PAIno I-print Oy, Seinäjoki. Painos noin 11 000 kpl. JAKeLU Posti Group Oyj. oSoITTeeT

Varsinais-Suomen sairaan-hoitopiirin osoiterekisterit.

oSoITTeenmUUToKSeT

Jos olet VSSHP:n työntekijä, tee muutokset työpöydältäsi: VSSHP yleiset kuvakkeet > Henkilöstöhallinnon vakiosovellukset > Lomakkeet (webTallennus). Muut lehden saajat ilmoittavat osoitteenmuutoksen: [email protected] tai puh. 050 573 9911. ToImITUKSen oSoITe Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Viestintäyksikkö, PL 52, 20521 Turku. ILmeSTymInen 5 kertaa vuonna 2020. Seuraava lehti ilmestyy 8.6.2020Aineistopäivä 14.5.2020 medIATIedoT www.vsshp.fi > Sairaanhoitopiiri > Media, tiedotteet, viestintä > Julkaisut > Hospitaali-lehdet

ISSN 1796-8062 (painettu), ISSN 2489-7612 (verkkojulkaisu)

S i S Ä l t Ö 6.4.2020

nro: 2

Buustaa egoa ekolla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2Boosta egot med eko . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2Sairaanhoitopiiri vuoden työyhteisö-liikuttaja Varsinais-Suomessa . . . . . . . . . . . . . . . . 3Hyvällä sykkeellä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Omaolon käyttö kasvaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7Sairaalapäivät mieluisia 4-vuotiaalle supersankarille . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8HYVÄ SYKE PÄÄLLÄ

Irti luutuneista ajatuksista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10Lempeästi eroon lääkkeen avulla . . . . . . . . . . . . 11GALLUP

Mitä kehityskeskustelut sinulle antavat? . . . . . 12KUUMA PERUNA

Tukea tupakasta luopumiseen . . . . . . . . . . . . . . . 13Adams och Collins tuffa resa till Åucs och tillbaka till Åland . . . . . . . . . . . . . . . 14Luvat kuntoon – ja tutkimaan . . . . . . . . . . . . . . . 16PARANNAMME JOKA PÄIVÄ

Lajittelu sujuu Sydänkeskuksessa . . . . . . . . . . . . 18Professori Toivo T . Salmi sai elämäntyöpalkinnon . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .20Vuoden reumahoitaja Tyksin digihoitopolun kehittäjä . . . . . . . . . . . . . .20Emilia palkittiin Majakkasairaalan nimen keksijänä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21Anna verinäyte biopankki-tutkimukseen TUAS Labissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21HARRASTUS

Kestosuosikki: Tyksiläisten tiistaijumppa . . . . . 22TYKSILÄINEN

Palkitun hoitajan vinkit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24

KAnSI Fysioterapeutti Suvi Mäntyniemi. Kuva: Heidi Pelander

Sairaanhoitopiiri vuoden työyhteisöliikuttaja Varsinais-Suomessa

Palkinnon vastaanottivat Varsinais-Suomen Urheilugaalassa 1. helmikuuta työhyvinvointipäällikkö Anita Laukkonen, terveyden edistämisen koordinaattori Mikko Heimo ja Henkilökuntaneuvoston kuntojaostojen vetäjä, sairaanhoitaja Sari Rannikko. Kuva: Jukka Läärä

Palkinto otettiin ilahtuneena vastaan sairaanhoito-

piirissä, jossa työyhteisön liikuntaa edistetään

monen toimijan voimin.

Sairaanhoitopiirin palveluksessa työskentelee noin 8300 työntekijää. Henkilöstön työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen sairaanhoitopiiri on nostanut strategiseksi valinnakseen.

– Työhyvinvointi muodostuu useista tekijöistä, mutta tiedossa on, että hyvä fyysinen kunto parantaa työkuormituksen ja stressin sietoky-kyä ja nopeuttaa kuormituksesta palautumista. Sairaanhoitopiirillä on vuosien perinteet henkilöstöliikunnan järjestämisestä ja tukemisesta, Varsinais-Suomen Liiku ry perustelee palkintoa.

–Henkilökuntayhdistykset, -neuvostot ja tyhy-ryhmät järjestävät kuntoilu- ja virkistystoimintaa. Henkilöstöpalvelut tarjoaa menetelmiä muun muassa työkuormituksen hallintaan, palautumiseen ja fyysisen kunnon mittaamiseen. Työterveyshuolto tarjoaa henkilöstölle terveyttä edistävää elintapaohjausta, palkinnon antaja toteaa.

Sairaanhoitopiirin vs. johtaja Göran Honga on ylpeä palkinnosta, joka kertoo, että talon väki on aktiivista ja osallistuvaa.

– Kiitos kuuluu kaikille liikunnallista toimintaa järjestäville ja sii-hen osallistuville henkilöille. Erilaiset tempaukset ja tapahtumat tuovat parhaimmillaan työhyvinvointia ja myös yhteenkuuluvuutta. Palkinto kannustaa meitä edelleen edistämään työhyvinvointia liikunnalla, hän sanoo.

Henkilökuntaneuvoston puheenjohtaja Lennu Ylänevan mukaan iso osa työntekijöistä saa jo työssään hyötyliikuntaa. Etenkin työmatka-pyöräily on lähellä asuvien tyksiläisten suosiossa. Virtaa riittää myös harrastamiseen.

TEKSTI: SUVI VAINIO

3 2•2020 Hospitaali

Fysioterapeutti Suvi Mäntyniemi opastaa fysioterapeuttiopiskelija Lorenz Jaegerhuberia,

miten syvien vatsalihasten ja lantionpohjan lihasten toimivuutta tutkitaan

ultraäänellä.


Hyvällä sykkeelläFysioterapeutti Suvi Mäntyniemen päivä hurahtaa

selkäpotilaita, kollegoita ja jumppaajia

liikutellen.

TEKSTI JA KUVAT: HEIdI PELANdER

Kirjaaminen on fysioterapeutti Suvi Mäntyniemen mielestä työn pakollinen paha.

Suvi Mäntyniemi on selkäpolin apuvälinevastaava. Tällä välineellä potilas saa helposti itse asetettua sukan jalkaansa.

KlO 6.30 kahvi herätteleeAamuvuoro Tyks Ortossa tietää aikaista herätystä fysioterapeutti Suvi Mäntyniemelle. Aamu on hiljaista aikaa iloisena ja puheliaana tunne-tulle naiselle.

– Herääminen ei ole vahvuuteni, hän myöntää.Päivä ei käynnisty ilman kahvia. Työmatkaan ei juuri tarvitse varata

aikaa, sillä työpaikalle Tyksin Kirurgiseen sairaalaan on kotoa vain pari-sataa metriä.

Kollega letittää Mäntyniemen pörheät hiukset. Työpäivän alussa osas-tolla on hiljaista, ja hän ehtii kirjata eilisen potilasvastaanoton tietoja järjestelmään.

Selkäortopedian poliklinikalla ja osastolla hoidetaan suunnitelluista selkäleikkauksista toipuvia sekä selkävaivoista kärsiviä potilaita. Män-tyniemi keskittyy työssään selkäpotilaiden liikkumiseen ja liikuttami-seen.

KlO 9 kiertoa ja kotiutuksiaLääkärin kierrolla selviää, ketkä selkäleikkauspotilaista pääsevät tänään kotiin. Mäntyniemi kertoo kierrolla oman näkemyksensä potilaiden liik-kumisesta ja siitä, pystyvätkö he liikkumaan itsenäisesti kotona.

Tyypillisiä tapauksia osastolla ovat muun muassa välilevyn pullis-tumat ja hermokanavan ahtaumat. Leikkauspotilaat viipyvät osastolla päivästä viikkoon.

Lääkärin kierron jälkeen Mäntyniemi hoitaa potilaita, jotka lähtevät tänään kotiin. Hän varmistaa, että liikkuminen on turvallista. Juttelee siitä, miten selkää kannattaa käyttää, mitä harjoitteita kannattaa tehdä kotona ja mitä rajoituksia leikkauksesta toipuminen tuo tullessaan.

Lounastauko fysioterapeuttien kesken tuo hengähdystauon tiukka-tahtiseen päivään.

– On kiva saada ajatukset potilastyöstä hetkeksi ihan muualle.

KlO 12 palapeliä poliklinikallaSeuraava tunti kuluu poliklinikalla. Mäntyniemi tapaa pitkittyneistä selkäongelmista kärsivän potilaan, joka on tullut selkäpolille lääkärin lähetteellä. Hän käy potilaan kanssa laajasti läpi kropankäytön histo-riaa ja selkäkipuja.

Mäntyniemestä jokainen fysioterapeutin potilas on kuin palapeli, jota lähdetään rakentamaan. Moni maallikko ei tule ajatelleeksi, miten

Fysioterapeutti Suvi Mäntyniemi ohjaa selkäpotilaita itsenäiseen liikkumiseen selkäleikkauksen jälkeen. Symmetrinen ja tasapainoinen seisoma-asento on selän terveyden kannalta tärkeää.


FaKta

Suvi Mäntyniemi

SYNTYNYT: 1984 Hollolassa, lapsuus Meri-Teijossa, lukio Kaarinassa.

TYö: fysioterapeutti, Tyks Orto, selkäortopedian poliklinikka ja osasto. Fysioterapeutti, personal trainer ja jumppaohjaaja omalla toiminimellä.

KOULUTUS: fysioterapeutti (Pirkanmaan AMK 2009), opiskelee ortopedisen manuaalisen terapian erikoistumiskoulutusta.

PERHE: avopuoliso.

ERIKOISTA: pelannut yliopistotason golfia Minnesotassa lukion jälkeen. Amerikkalaisen jalkapallon EM-kultamitalisti 2015.

ELÄMÄN SUURIN SAAVUTUS: MM-hopea naisleijonien fysioterapeuttina 2019.

PÄIVÄN PARAS HETKI: aamukahvi ja hiusten letitys.

monet tavat, haaverit ja sattumukset voivat vaikuttaa selkävaivoihin. – Kun ihminen ymmärtää, miten kroppa toimii, mistä kivut johtuvat

ja miten ne saadaan hallintaan, yleensä tilanne helpottuu, vaikka kipuja vielä olisikin.

Mäntyniemi neuvoo keinoja kivunhallintaan ja varaa potilaalle kont-rollikäynnin. Loppupäivän hän auttaa leikkauksesta toipuvia potilaita liikkeelle. Omatoimisuuteen kannustaminen on keskeistä.

– Kun potilas oivaltaa, että hän saa itse tehdä asioita, koti ei tunnu-kaan enää niin vaaralliselta paikalta.

Mäntyniemi kehuu, miten vahvaa tiimityötä osaston lääkärit, sairaan-hoitajat ja fysioterapeutit tekevät. Hänestä koko yksiköllä on selkeä ide-ologia: johdonmukainen ja mutkaton hoito.

KlO 15.15 työntekijästä yrittäjäksiMäntyniemi vaihtaa työvaatteet jumppavaatteisiin ja rientää Kirurgisen sairaalan kellariin Tyksin kuntosalille. Alkamassa on hänen ohjaamansa jokaviikkoinen, henkilökunnalle avoin ja ilmainen jumppa.

– Kerran kuussa on kehonhuoltoa ja muuten kiertoharjoittelua kun-tosalilaitteilla.

Jumpan jälkeen Mäntyniemi menee kotiin syömään. Päivällisen pitää olla kevyt, jotta se ei muistuta itsestään illan jumppaa ohjatessa. Hän kuuntelee musiikkia ja painaa mieleensä jumppaohjelmaa.

Movet Ladies on kotikulmilla. Illan BodyCombat -tunti hakee inspi-raatiota taistelulajeista. Potku- ja nyrkkeilysarjat alkavat. Mäntyniemi ennakoi tulevia liikkeitä ja muistuttaa oikeanlaisista asennoista. Neu-voo, kannustaa, patistaa.

Jumppien ohjaus on täydellistä vastapainoa työlle selkäpolilla. Hen-gästyttävän tunnin jälkeen Mäntyniemellä on hyvä mieli ja hiestä läpi-märät vaatteet.

Illalla hän lueskelee kotisohvalla alaansa liittyviä Käypä hoito -suo-situksia. Ensi viikolla on ortopedisen manuaalisen terapian seminaari, joka on osa hänen 2,5 vuotta kestäviä erikoistumisopintojaan.

Tiukkatahtisen päivän jälkeen nukkumatin perään ei tarvitse kysellä. Mäntyniemi simahtaa jo ennen yhtätoista.

Suvi Mäntyniemen ohjaamaan viikoittaiseen henkilökunnan

jumppaan voi tulla kuka tahansa tyksiläinen.

Personal Trainerin ja jumppaohjaajan homma vaatii kovaa kuntoa.


V arsinais-Suomessa Omaolo on ollut pisimpään käytössä Turun hyvinvointitoimialalla ja Tyks Akuutissa. Alkuvuodesta Oma-olon ottivat käyttöön Kaarinan

ja Naantalin kaupungin terveystoimet. Käyt-töönottoprojektit ovat käynnissä Raision ja Liedon terveystoimien sekä Uudenkaupungin yhteistoiminta-alueen kanssa. Käyttöönotto-neuvotteluja käydään parhaillaan Salon ter-veyspalveluiden ja Paimio-Sauvon terveys-keskuksen kanssa.

– Syksyllä tai loppuvuoteen mennessä meillä on toivottavasti yhteensä 16 kuntaa Varsinais-Suomessa Omaolon tuotannossa mukana, mutta koronaviruksen aiheuttama pandemia tuo mukanaan epävarmuusteki-jöitä aikatauluihin. Myös alueen muiden kun-tien kanssa neuvotteluja tullaan jatkamaan, projektipäällikkö Janne Mononen tietohallin-totoimistosta sanoo.

Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella Omaolon käyttöönottovalmistelut ovat lop-pusuoralla. Käyttöönoton m y ö t ä S a t a k u n n a s s a Omaolo tulee käyttöön 16 kuntaan ja yhteispäi-vystykseen.

Omaolossa voi vastata jo 15 eri terveyspulman oirearvioon sekä yleiseen oirekyselyyn. Palvelu on tarjolla suomeksi ja ruotsiksi ja myös eng-lannin kielen tuki on tulossa tänä vuonna.

Sukupuolitautien poliklinikka Omaoloon

Sukupuolitautien poliklinikalla Omaolo otet-tiin käyttöön maaliskuun lopulla. Seksitautie-päily oirearvion tehtyään ja tunnistauduttuaan palveluun käyttäjä voi asioida palvelun kautta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ja saada tilanteeseensa sopivat toimintaohjeet.

– Sukupuolitautien poliklinikka pyrkii otta-maan vastaan Omaolon käyttöönoton myötä ainoastaan oireellisia potilaita. Osa potilaista tulee kutsuttuna lääkärin vastaanotolle ja osalle hoitaja lähettää testit laboratorioon, klinikan sairaanhoitajat Monika Storberg ja Leena Lindqvist kertovat.

Potilas voi asioida lähetteen saatuaan Tyks-labin toimipisteissä. Omaolon käyttöönoton tavoitteena on palvella potilaita sujuvam-min sekä varmistaa heille oikea hoito oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Omaoloon koronavirustaudin kansallinen oirearvio

Koronavirustaudin oirearviokysely avattiin Omaoloon maaliskuun puolivälissä, jolloin virukseen liittyvät yhteydenotot lisääntyivät merkittävästi terveydenhuollossa.

– Palvelu avattiin, jotta kaikille Suomen asukkaille olisi tarjolla luotettavaa ja säännöl-lisesti päivittyvää informaatiota sekä mahdol-lisuus rauhoittaa huoltaan tartunnasta silloin-kin, kun se on aiheetonta, palvelusta vastaava SoteDigi tiedotti.

Koronavirustaudin oirearvio on lääkintä-laitedirektiivin mukainen lääkinnällinen laite ja se on toteutettu yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kustannus Oy Duo-decimin kanssa.

– Koska kyseessä on kansallinen oirearvio, niin kriittisten oireiden osalta toimintasuo-situksissa ohjataan soittamaan Päivystysapu 116117 -palveluun tai oman alueen päivys-tykselliseen terveysneuvontaan sekä hätäti-lanteessa aina 112. Kriittisten oireiden osalta Omaolossa tunnistautumalla on mahdolli-suus ottaa yhteyttä Tyks Akuuttiin myös säh-köisesti. Oirearvion avulla on myös tarkoitus helpottaa ammattilaisten puhelinruuhkaa ja varmistaa osaltaan kriittisesti sairastuneiden sekä riskiryhmiin kuuluvien hoitoon pääsyä, Mononen kertoo.

TEKSTI JA KUVA: SUVI VAINIO

Useita uusia varsinaissuomalaisia kuntia on tullut ja tulossa mukaan Oma-

olon käyttäjiksi. Tyksistä palvelun otti käyttöön sukupuolitautien poliklinikka

jo reilun vuoden palvelua käyttäneen Tyks Akuutin lisäksi. Koronavirus-

taudin oirekysely avautui koko maahan pandemian rantauduttua Suomeen.

Sukupuolitautien poliklinikan sairaan-hoitajat Mimmi Nylund, Leena Lindqvist ja

Monika Storberg odottavat Omaolon sujuvoittavan potilaiden

hoitoon pääsyä.

Omaolon käyttö kasvaa


Sairaalapäivät mieluisia 4-vuotiaalle

supersankarilleKuopuksella todettu kivessyöpä mullisti kolmilapsisen perheen arjen.

Nykyisin nelivuotias Otso on täysin toipunut taudistaan.

Hän odottaa sairaalapäiviä, jolloin pääsee taas tutkimuksiin.

Hospitaali 2•2020 8

Kaksivuotias Otso vietiin tutki-muksiin, koska hänen toinen kiveksensä oli kasvanut. Alle viikossa selvisi, että kyseessä oli kivessyöpä. Seurasi leikkaus

ja sytostaattihoito aloitettiin. – Ensimmäiset viikot ennen lopullista

ennustetta olivat vaikeimmat. Oli suuri helpo-tus, että ennuste oli erinomainen, Otson äiti, Hanna-Leena Kitti-Mattila kertoo.

Hän oli juuri palannut vanhempainvapaalta takaisin sairaanhoitajan työhönsä Tyksin teho-osastolle. Lapsen syöpäsairauden hoito vaatii toisen vanhemman pois jäämisen työ-elämästä. Hanna-Leena jäi erityishoitova-paalle.

– Arjen järjestäminen kokonaan uudella tavalla ja syöpäsairaan lapsen hoito oli koko-päivätyötä. Haastavinta oli infektioeristys kol-men lapsen perheessämme. Se tarkoitti, että emme voineet mennä Otson kanssa kaup-paan, bussiin tai kirjastoon. Kun veimme iso-veljen eskariin, kävelin eskarin parkkipaikalle ja opettaja tuli hakemaan hänet sieltä. Otso ei voinut käväistä sisätiloissa, koska sytostaatit olivat vieneet vastustuskyvyn, Kitti-Mattila kertoo.

Lääkehoitoa varten Otso sai laskimopor-tin rintakehälleen. Hän vietti Lasten ja nuor-ten klinikan hematologisella osastolla kolme päivää kolmen viikoin välein. Äidin tehtävä oli tsempata ja viihdyttää potilasta, jolla oli huono olo ja joka oli usein hyvin väsynyt. Viihdytys onnistui hyvin.

– Vielä nykyäänkin Otsosta on aina kiva mennä sairaalaan, äiti kertoo.

Nykyisin Otso käy kuuden viikon välein tut-kimuksissa. Seuranta jatkuu siihen asti, että hän on täysi-ikäinen.

Sykerö toi iloaSairaalasta Kitti-Mattila sai tietoa lapsisyöpä-potilasperheiden Sykerö-kerhon toiminnasta. Yhdistys tarjosi juuri sellaista toimintaa, jota koko perhe kaipasi.

– Tavallisia asioita kaipaa kaikkein eniten. Esimerkiksi että koko perhe pääsee yhdessä uimaan uimahalliin tai kauppakeskukseen sel-laiseen aikaan, että siellä ei ole muita. Sykerön kanssa voi päästä vaikkapa huvipuistoon, hän kertoo.

Ajanviete etenkin kesällä oli tervetul-lutta, koska perhe, jossa on syöpää sairastava lapsi, voi mennä esimerkiksi leikkipuistoon tai uimarannalle vain silloin, kun siellä ei ole muita.

Sykerön tapahtumat olivat mukavaa vaihtelua myös Otson isoveljille Urholle ja Aukustille, jotka myös joutuivat rajoittamaan kavereiden tapaamisia. Lääkehoidon sairaalakäyntien vuoksi äiti ja Otso olivat paljon poissa kotoa.

– Pojat joskus kadehtivat Otsoa siitä, että hänellä on syöpä, Kitti-Mattila kertoo nauraen.

Myös aikuisille oli tärkeää päästä välillä oman kodin ulkopuolelle. Yhdistyksessä he tapasivat muita vanhempia, joilla oli sama tilanne.

– Sykerön toimintaan osallistuminen auttoi pitämään pään kasassa, Kitti-Mattila sanoo.

Hoidot ja infektioeristys kestivät kahdeksan kuukautta.

– Olimme onnekkaita, että pääsimme niin vähällä, hän sanoo.

Kuuntelen nyt enemmän omaisia

Kitti-Mattila koki roolinsa potilaan omaisena omalla työpaikallaan silmiä avaavana.

– Nykyisin haluan aiempaa enemmän koh-data ja kuunnella omaisia ja ottaa puheeksi myös vaikeita asioita. Tiedän kuinka paljon pienikin kohtaaminen voi merkitä, hän sanoo.

Häntä auttoi Otson sairauden aikana hänen ammattinsa. Sairaala ei ollut pelottava ympä-ristö.

– Tiesin miten sairaala toimii, ymmärsin mitä tapahtuu. Tiesin, että hoito on luotetta-vaa ja turvallista, hän sanoo.

TEKSTI: SUVI VAINIO

Otso kuvattiin Ironman-asussa, taustalla supersan-kariveljet luuranko-asuissaan.

Syöpään sairastuu Suomessa vuosit-tain 150 alle16-vuotiasta lasta. Kolme neljästä paranee. Syövän kohtaaminen vaatii lapselta, ja koko perheeltä, paljon urheutta.

Lapsisyöpäpotilasperheiden Sykerö-kerhon lapset pukeutuivat supersanka-reiksi. Heidät kuvattiin näyttelyyn, joka nähtiin maaliskuussa Turun taidetalo Vimmassa ja seuraavaksi Hansa-kort-telissa. Ajankohta varmistuu myöhem-min. Näyttelyn idean takana on valo-kuvaajaksi opiskellut, Tyksissä sairaan-hoitajana työskentelevä Patricia Ber-tényi. Kuvien toteutuksessa ovat olleet mukana myös Meri ja Slade Takala-Lamey.

Supersankari-näyttelyn puuhanaiset ja teho-osaston työkaverit. Hanna-Leena Kitti-Mattila yhdisti perheet, joissa on syöpää sairastava lapsi, sekä idean äidin, valokuvaaja Patricia Bertényin. Kuva: Suvi Vainio


Breilin huomasi nelikymppisenä, että ei enää jaksanut ylämäkeä kotiinsa Märynummelle samaan tapaan kuin ennen. Myös yskä alkoi vaivata. Hän aloitti ensimmäisen lakkonsa.

– Hankala tilanne tai uupumus johti repsah-dukseen. Sen jälkeen aloitin polttamisen aina uudestaan, hän kertoo.

Lopettamisyrityksiä kertyi kaikkiaan seitse-män, joista viimeinen jäi pysyväksi.

Breilin oli mielestään käynyt tarpeeksi dia-logia itsensä kanssa ja halusi koota ryhmän tupakoinnin lopettamista yrittävistä.

– Pyysin vetäjäksi työkaveriani Sallaa, joka kävi kognitiivisen psykoterapian kurs-sia. Hän sai ryhmän ohjauksen osaksi opin-tojaan. Mukaan ilmoittautui neljä halukasta. Mutta kun ensimmäisen istunnon aika tuli, olin ainoa osanottaja. Sain henkilökohtaista terapiaa, Breilin kertoo.

Repsahdus sallittuaNeljä istuntoa tekivät yllättävän ison vaiku-tuksen.

– Kuinka jännää, että vaikka olen itse psy-kiatrialla, toinen ihminen onnistui psykolo-gisin metodein kääntämään luutuneet aja-tukseni. Ymmärsin, että vaikka tulee repsah-dus, jatkan tupakoimattomuutta. Se oli niin iso

ahaa-elämys, että sen jälkeen ei ole tarvinnut sytyttää kertaakaan, hankalissakaan tilan-teissa. Kun saa luvan repsahtaa, sitä ei tarvit-sekaan tehdä, hän kuvaa.

Tupakointi loppui yövuoroon, jolloin häneltä olivat tupakat lopussa.

– Päätin silloin, että lopetan, enkä olen sen jälkeen savuketta suuhuni pannut, hän kertoo.

Tupakoinnin lopettamisen jälkeen hän alkoi liikkua enemmän. Flunssat vähenivät ja yskä jäi pois. Hän ei kärsinyt vierotusoireista, mutta alkoi syödä enemmän. Paino nousi ja tuli dia-betes.

Nyt kun lopetuksesta on jo 16 vuotta, hän on saanut painoa taas alemmas. Diabeteksen hoito on tasapainossa. Hän uskoo että potilaat ja lähipiiri pitävät enemmän miehestä, joka ei haise tupakalta.

Breilin on naimisissa, hänellä on kolme lasta ja neljä lastenlasta.


Irti luutuneista ajatuksista

Markku Breilin oivalsi terapeutin

kanssa keskustellen, että yksi

repsahdus ei tarkoita epäonnistu-

mista. Sen jälkeen seitsemäs

lopetusyritys onnistui.

Breilin aloitti tupakanpolton 16-vuotiaana. Kioskilta sai hal-valla irtotupakoita.

– Kun pääsin 18-vuotiaana työelämään ja sain omaa rahaa,

aloin polttaa säännöllisesti, päätoiminen luot-tamusmies, 62, kertoo.

Breilin pääsi 20-vuotiaana töihin Halikon sairaalaan.

– Sille tielle jäin. Kouluttauduin mielisai-raanhoitajaksi ja armeijan käytyäni sain vaki-tuisen paikan, hän kertoo.

Tupakoinnin lopettaminen ei tullut hänelle mieleenkään.

– Työpaikallani tupakoitiin joka paikassa ja ilma oli harmaana savusta. Olen miettinyt, kuinka mahdoton tilanne oli ennen, eikä se ole hyvä vieläkään. Psykiatrian hoitopaikoissa on edelleen tupakkahuoneita, hän sanoo.

Markku Breilin on kokenut hyväksi ja suositte-lee kaikille tupakoinnin lopettamista suun-nitteleville terapiaa. – Luopuminen tarvitsee tuekseen muutakin kuin reseptin, hän sanoo.

työhyvinvointi


Mia Mantere pääsi vieroitushoitajan tuen ja vieroituslääkkeen

avulla eroon lapsena aloittamastaan tavasta.

Lopettaminenko kallista?Tupakointitupakka-aski 7.50 €, aski/pvä = viikossa 52.50 €, kk 210€, 3kk 630€Vieroitushoitosisäinen lääke Varenikliini (Champix®) 3 kk 179 € suusumute 27€/150 annosta 3 kk 302€ laastari 20 € /7 laastaria, 3 kk 240€ imeskelytabletti 5.20/20 tablettia, 3 kk 218€ Apua ja tukeaOta yhteyttä omaan työterveyshoitajaasi. Varaa aika vieroitushoidon suunnittelua varten. Sairaanhoitopiiri maksaa 200 eurolla vieroitushoitoasi. Sinulle tarjotaan yksilö- tai ryhmäohjausta.

Lempeästi eroon lääkkeen avulla

savut. Myös sopivan paikan löytämiseksi pitää nähdä vaivaa, hän kuvaa.

Häntä alkoi kiusata yskä ja hän sairasteli paljon, mikä johti ensimmäiseen, vakavaan lopetusyritykseen.

Käännekohta, joka kolme vuotta sitten johti hänen tupakasta irti pääsemiseensä, tapahtui Tyksin tupakasta vieroitushoitaja Päivi Grön-roosin vastaanotolla.

– Jännitin vastaanotolle menoa ja varauduin pahimpaan polttamalla ketjussa. Päivin vas-taanotolla tuli suuri helpotus, kun hän sanoi, että ensin jutellaan.

Lopetus hallitustiGrönroos piirsi paperille janan, josta näkyivät Mantereen ikä- ja tupakointivuodet.

– Olin 45 vuoden iästäni tupakoinut 31 vuotta. Tajusin, että olin vetänyt tupakkaa lähes koko ikäni, Mantere kertoo.

Hän oli valmis aloittamaan varenikliini-lääk-keen avulla. Häntä helpotti tieto, että tupa-kointia ei lopeteta kerralla, vaan noin viikossa, jolloin samalla nostetaan lääkkeen annosta. Hän sai itse päättää päivän.

– Lääkkeen kanssa lopettaminen oli help-poa. Ihmiset pelkäävät huonoa oloa, paina-jaisia ja muita sellaisia sivuoireita. Niitä ei minulla ollut. Yksi lupsakka painajainen taisi olla. Lääkkeen lopetettua tuli mielitekoja, jotka tasaantuivat ajallaan, hän kertoo

– Pitää vain uskaltaa hypätä siihen syvään päähän, hän sanoo.

Hänelle tärkeä tuki tuli Grönroosilta, jonka luona hän kävi säännöllisesti. Noin neljän kuu-kauden aikana lääkitys teki tehtävänsä, tupak-kaa ei enää tehnyt mieli.

– Mun reseptorit meni lankaan, hän sanoo.Tupakoinnin jälkeinen elämä on tuonut

hänelle paljon hyvää. – Astmani hoito on tasapainossa. Sairaste-

luni ovat loppuneet. Aistini ovat heränneet ja nautin nyt paljon enemmän vaikkapa kahvista, hän kertoo.

Mantere tuntee jaksavansa hyvin töissä ja kotona, kolmilapsisessa perheessään.


Mia Mantereen mielestä ihmisen oma motivaatio on välttämätön tupakoinnin lopetuksessa.

Mantere aloitti tupakanpol-ton 13-vuotiaana. Tupa-kointi oli kova juttu kave-ripiirissä.

– Lukioikäisenä se oli jo vakituinen tapani. Siinä iässä tuntee itsensä kuolemattomaksi, sairaanhoitajana T-sai-raalan toimenpidepalveluissa työskentelevä Mantere, 48, hymähtää.

Aikuisena tupakointi oli hänelle kivaa teke-mistä.

– En polttanut suruun tai stressiin, vaan vaikkapa viihteelle lähtiessä. Kesämökillä tykkäsin sauhutella rantakivellä istuen, hän kertoo.

Lopettaminen ei onnistunut, koska häneltä puuttui motivaatio. Pikkuhiljaa tupakasta tuli päivän kulkua ohjaava asia.

– Tupakoitsijan elämä pyörii tupakan ympä-rillä. Pitää miettiä, missä välissä ehtii vetää


Gallup

Mitä kehityskeskustelut sinulle antavat?

TEKSTI: TALVIKKI HÄRMÄKUVAT: SUVI VAINIO

Kehityskeskustelut ovat käynnissä

jälleen Tyksissä monilla osastoilla.

Hospitaali vieraili tyksiläisten lähi-

työpaikoilla ja kysyi heidän miettei-

tään esihenkilön kanssa käydyistä

keskusteluista.

Tiina Kaisla, osastonhoitaja, keuhko-osasto

– Keskustelut antavat tukea omille ajatuksille, jotain mistä voin napata kiinni. Kyllä kiitoskin hyvältä tuntuu. Myönteinen lähestymistapa on tärkeä. Keskustelun asiat jäävät kuitenkin mieleen, eikä negatiivisesta keskustelusta jäisi mieleen kuin kielteiset asiat.

Enni Hellberg, välinehuoltaja, T-sairaalan välinehuoltokeskus

– Kävin ensimmäisen kehityskeskusteluni ikinä elokuussa 2019. Se sai miettimään kohtia, joissa voisi olla kehittämisen varaa tai missä onkin parempi kuin huomaakaan. Minulle on myös tärkeää, että kehityskeskustelussa katsotaan asioita, joita itse koen tärkeäksi työssäni.

Virpi Väänänen, sairaanhoitaja, sydänvalvonta

– Parasta keskusteluissa on, että saa palau-tetta työstään ja suoriutumisestaan. Samalla voi pysähtyä miettimään, miten omat tavoit-teet ovat vuoden aikana toteutuneet. Koen lisäksi, että luottamuksellisuus keskusteluissa on tärkeää.

Iina Laine, hankinta-asiantuntija, hankintatoimisto

– Koska työhöni ei ole valmiita malleja ja luovaa ajattelua tarvitaan, on hyvä saada tsekkausta siihen että on oikealla tiellä. Se on minulle paras juttu. On hyvä, että kehityskeskusteluun vara-taan oma aika ja pysähdytään juttelemaan työn tavoitteista. Se on aivan eri asia kuin asioista puhuminen ohimennen käytävällä.


Kuuma peruna

Sairaanhoitopiirissä jo vuonna 2007 käyttöön otettu Savuton sairaala –ohjelma on päivitetty. Tavoit-teena on tukea työntekijöitä, jotta he lopettaisivat sauhuttelun. Mikä

on paras keino vähentää tupakointia? Savuton sairaala –työryhmän jäsen, eri-

koislääkäri Ari Katila (A) ja päätoiminen työ-suojeluvaltuutettu Sasu Punovuori (S) keskus-televat.

Oletko itse tupakoinut?S: Lopetin vuonna 2016 parinkymmenen vuoden jälkeen. a: Kuinka ankara olet itsellesi, jos repsahdat?S: En ajattele, että repsahduksesta kaikki olisi menetetty. Jonkin elämän kolahduksen vuoksi heräät spaadero kädessä. Se ei tar-koita, että alkaisit taas polttaa.a: En ole koskaan tupakoinut, eikä ole tehnyt mielikään.

Miten estetään tupakansavun kulkeutuminen sisälle?a: Tupakointikatokset ovat lain vaatimalla etäisyydellä, mutta tupakansavu kulkeutuu ilmavirran mukana esimerkiksi U-sairaalan ala-aulaan ja seuraavaan kerrokseen, jossa on lasten astma-poliklinikka. Sateella tupa-koijat eivät kävele katokseen asti, vaan tupa-koivat ovella. Tupakointipisteet pitää saada siirrettyä riittävän etäälle oviaukoista. Myös ilmastoitujen koppien vuokraaminen on vaihtoehto. Nämä tietenkin maksavat.S: Meillä on vielä paljon asennetta, että savu ei haittaa. Sytytetään ovella ja kävel-lään tupakkapaikalle. Ilmastointiin on saa-tavissa suodattamia ja ilmanottopaikkojen

muutoksia, mutta nämä ovat kalliita keinoja. Minunkin ratkaisuni on, että siirrytään tar-peeksi kauaksi ovista ja ilmanottoaukoista.Meillä on esimerkiksi urakoitsijoita ja tak-sinkuljettajia, jotka eivät ole meidän työn-tekijöitämme. Huonokuntoinen potilas tulee oven edustalle. Kuka heille menee sanomaan? a: Kyllä meillä on oikeus huomauttaa, että tässä ei ole soveliasta polttaa. Meillä on ovilla selkeät taulut, jotka kertovat tästä.S: Jos katsoo kyltin edessä polttavia ihmisiä, tuntuu että lukutaidottomuus on yleistä.a: Se minua hämmästyttääkin. Se välinpitä-mättömyys. Tärkeää muistaa, että myös kut-sukirjeissä kerromme tästä. Tuemme poti-laitamme tupakoinnin lopettamisessa ennen hoitoihin osallistumista. Tämä tehdään, jotta hoitotulokset paranevat.

Mikä on paras keino vähentää tupakointia? a: Tietoisuuden lisääminen tupakoinnin hai-toista. Tupakointi esimerkiksi heikentää ras-kaaksi tulemista ja nuuska altistaa syövälle myöhemmällä iällä. Uskon tiedon valtaan.S: Tiedon lisääminen on arvokas asia. Mutta jos ajattelen itseäni, kyllä minä tiesin tupa-kan haitat. Tupakka aiheuttaa riippuvuutta, samaan tapaan kuin alkoholi. Tiedän 20 vuoden kokemuksellani, että harva tupakoija haluaa sitä tuhoisaa tapaansa jatkaa. Meidän pitää tukea ja kannustaa, ei vain tarjota vie-roituslääkettä. a: Tiedämme tutkimuksista, että 70–80 prosenttia haluaa lopettaa. Tuki on erittäin tärkeää, mutta jokainen voi vain itse tehdä päätöksen. Olet todella oikeassa siinä, että tupakka aiheuttaa riippuvuutta. Se vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen.

S: Tupakoitsijalla on loputon määrä veruk-keita, joilla hän jatkaa tapaansa. Henkinen tuki on tärkeää, koska tekosyitä riittää.a: Tämän takia me tarjoamme tupakasta luopumisen tueksi yksilö- ja ryhmätukea, ja meillä on savuttomuushoitajia. Hämmästyt-tävän moni kieltäytyy tarjotusta tuesta.S: Alkoholiriippuvuudessa on hyväksyt-tyä mennä AA-kerhoon. Mutta tupakoinnin lopettamiseen ei suhtauduta samalla tavalla.

Mitä sinulle merkitsee ”savuton sairaala”?a: Miellyttävää työympäristöä. Ihmisen ter-veys kulmakivenä.S: Että ihmisen ei tarvitse tehdä yhtä ainoata sisäilmailmoitusta, että savu kulkeu-tuu sisälle. Tavoitteena pitää kuitenkin olla täysi nikotiinittomuus. Ei saa käydä niin, että tupakointikielto johtaa nuuskan käytön kas-vuun. Painotan, että luopuminen on valinta, jonka ihmiset itse tekevät.

Mikä on sairaalamme tilanne vuonna 2030?S: Savuttomuusohjelmamme on edelleen voimassa ja toteutuu pakottamatta. Tupa-kointi on tasaisesti vähentynyt. Uusi suku-polvi ei enää ajattele, että tupakanpoltto on hienoa. Tulee luonnollinen asennemuutos.a: Myös potilaiden asenteet ovat muuttu-neet. Meillä alkoi ”tupakoimattomana leik-kaukseen” vuonna 2016 ja tänä vuonna laajennamme konservatiivisille aloille tee-malla ”tupakoimattomana hoitoon”. Toivon mukaan enää pieni osa työntekijöistä ja asi-akkaista käyttää tupakkatuotteita. Tavoite on alle 5 prosenttia, jolloin se ei enää ole mer-kitsevä. Toivon, että ohjelmamme toimii.


13 2•2020 Hospitaali 13 2•2020 Hospitaali

Tukea tupakastaluopumiseen

Adams och Collins tuffa resa till Åucs

och tillbaka till Åland

TExT OCH FOTO: NAdINE KARELL


Det tar inte många minuter efter att jag första gången träffat Adam som han vill upp i fam-nen och pekar på hyllan ovan-för mig där jag sitter på en bänk

i pojkarnas sovrum. ”Dä, dä”, säger han och pekar på en leksaksbil i silvergrå metall som han fått i dopgåva. Collin vill snart också ha sin motsvarande leksak, en buss i samma material. Pojkarna är välmående killar på snart två år. Men vägen hit har varit lång.

Resan till ÅucsDen 7 februari 2018 fick mamman Sandra Österberg sammandragningar i vecka 25. Kil-larna föddes med akut kejsarsnitt på Ålands centralsjukhus natten därpå. De transportera-des till Åucs för vård, var för sig. Det var snö-storm den natten och varken Stockholms eller Uppsalas helikoptrar kunde komma på grund av vädret. Till slut kom Superpuman från Åbo med ett team från Åucs.

Superpuman är dessvärre inte utrustad med kuvös så Collin, som först skulle åka iväg, lades i en så kallad ”podd”, som ser ut som en liten rymdraket. Collin fick ligga på en värmema-drass och man lade flera plasthandskar fyllda med varmt vatten och ”rymdfiltar” runt honom. Syrgastuber, monitorer och andra maskiner sattes fast runt ”podden”.

Sandra och pappan Kenny Strömberg fick veta att Collin kommit tryggt fram till Åbo och efter det fördes också Adam med helikopter till Åbo. Det var meningen att Kenny skulle följa med men han började må illa och fick därför inte komma med i helikoptern. Efter att San-dra återhämtat sig lite fick föräldrarna ta färjan över till Åbo, två dagar efter att pojkarna fötts.

– Känslan då vi klev in i rummet där killarna låg är obeskrivlig, säger Sandra. Sådan glädje att få se dem efter dygnen på Åland. Samtidigt var det en så overklig känsla: är det här våra barn? Dessa små varelser som knappt liknar människor?

Underbar personalVistelsen i Åbo blev lång och tung. Allt som allt vistades familjen två månader i Åbo och efter det var killarna ännu en månad på Ålands centralsjukhus. Sandra och Kenny bodde i en lägenhet som ägs av Ålands barnfond medan de var i Åbo.

Då Adam bara var tre veckor gammal och vägde 900 gram var han tvungen att genomgå en hjärtoperation.

– Det var bland de tyngsta veckorna för mig, jag grät massor både innan och efter operatio-nen, säger Sandra. Vissa stunder ville jag inte

Killarna föddes 8.2.2018Collin 805 gram och 35 cm, föddes klockan 01:24Adam 875 gram och 35,5 cm, föddes klockan 01:25

se killarna och helst inte vara på sjukhuset. Jag ville vara med killarna för att inte överge dem men psyket och kroppen ville helst vara i lägenheten där man slapp se alla monitorer, läkare och killarna.

Både Kenny och sköterskorna peppade och lugnade Sandra.

– All personal på neonatala avdelningen är helt underbara och guld värda! De kan verkli-gen sin sak och bryr sig till hundra procent om både barnen och föräldrarna.

Endast prematurföräldrar kan förstå

Anknytningen till barnen har inte gått så smi-digt eller smärtfritt som föräldrarna önskat.

– Jag känner ingen djup kärlek till dem och jag kan inte ännu heller känna att de är mina barn. Då man får barn så tidigt och inte får hålla dem nära på en lång tid blir det svårt med anknytningen. Detta är något som vi med Kenny pratat öppet om också tillsammans med andra prematurföräldrar och med psykologer. Det stöd vi fått är ovärderligt, säger Sandra.

Föräldrarna är tacksamma över den fina vård de fått på neonatala avdelningen på Åucs:

– För dem som inget vet om all denna fan-tastiska personal och den kunskap de har om prematurvården kan vi bara säga att det finns inget att oroa sig över. Vi kommer aldrig att glömma den tiden vi var där och all den under-bara personal vi träffat. Ni har verkligen räd-dat livet på våra killar och vi kan inte tacka er tillräckligt, tack!

Det finns en video om pojkarnas berättelse på Åucs kanaler på Facebook och Youtube samt på Åucs webbsidor: Intensivvårdsavdelningen för nyfödda – Patientberättelse.

Pienet pojat viettivät ensimmäiset kuukautensa TyksissäCollin ja Adam Strömberg syntyivät Ahve-nanmaan keskussairaalassa aivan liian aikaisin, äidin Sandra Österbergin ollessa raskausviikolla 25. Perheen matka poikien 2-vuotispäivään on ollut pitkä ja raskas.

Ensimmäinen kerta, kun Kenny Ström-berg ja Sandra Österberg näkivät poikansa Tyksin keskolassa, tuntui ihanalta ja kamalalta yhtä aikaa.

– En voinut ymmärtää, että he oli-vat poikamme. Nämä pienet oliot, jotka juuri ja juuri muistuttivat ihmisiä, sanoo Sandra.

Kiintymyssuhde poikiin on kehittynyt hitaammin kuin mitä vanhemmat olisivat toivoneet.

– En voi vieläkään sanoa, että tunti-sin syvää rakkautta heitä kohtaan tai, että tuntisin, että he ovat minun lapsiani.

Sandra ja Kenny haluavat jakaa tuntei-taan, koska he uskovat, että se voi auttaa monia muita keskosvanhempia samassa tilanteessa. Rakkauden puutteen tunnus-taminen on rohkeaa ja varmasti sellainen asia, josta ei moni uskalla puhua.

Vanhemmat ovatkin itse saaneet tukea muilta keskosvanhemmilta keskustelu-ryhmässä Ahvenanmaalla ja psykologilta.

Tyksin kanavissa on video poikien tari-nasta, se löytyy muun muassa Tyksin Facebook-sivulta, Youtube-kanavalta sekä pidempi versio Keskolan verkkosivuilta – Potilastarina.

TEKSTI JA KUVAT: NAdINE KARELL

Collin och Adam är för det mesta goda vänner.

Pappa Kenny Strömberg med Collin i famnen och mamma Sandra Österberg med Adam i famnen. Familjen bor i Björsby, Jomala på Åland.


TEKSTI JA KUVA: SINI SILVàN

Luvat kuntoon – ja tutkimaan

Tutkimuslupa on kuin peruskivi, joka muurataan ensimmäisenä, kun

lopputuloksesta halutaan vankka. Tutkimuskoordinaattori Elina Metsäranta

auttaa, kun tutkija kokoaa tutkimuslupahakemusta. Sen jokaiseen liitteeseen

on syynsä, kuten että rahoitus on ratkaistu, eettinen puoltava lausunto

hankittu ja tutkimussuunnitelma hiottu kuntoon.


Tutkimuskoordinaattori Elina Metsäranta auttaa tutkimuslupaprosessissa. Kun tutkimuslupa on hyväksytty, tutkijalla on kuin passi taskussaan leimattuna tutkimusmatkaa varten

– Monet ottavat meihin yhteyttä varmistaakseen, että kaikki on kun-nossa, kun he jättävät hakemuksen, tutkimuskoordinaattori Elina Met-säranta Turun kliinisestä tutkimuskeskuksesta (Turku CRC) kertoo. Hän vinkkaa myös katsomaan ohjeita nettisivuilta.

Itse lupahakemus, liitteiden määrä ja tarve riippuvat täysin tutkimuk-sen tyypistä. Lääketieteellisen opinnäytetyöstä voidaan selvitä parilla liitteellä. Isossa sokkoutetussa yrityslähtöisessä lääketutkimuksessa tarvitaan hyvin erilainen nippu dokumentteja ja tutkimussopimus, jonka myös tutkimuslakimies Katariina Sirén tarkistaa.

– Me olemme porukka, jossa tarvitsemme toinen toisiamme. Tun-tuu, että aina tulee uudenlainen tapaus eteen. Itse tutkimuksetkin ovat monimutkaistuneet. Lisäksi lainsäädäntö muuttuu, Metsäranta pohtii.

Ammattitaito lukea lupahakemusta

– Aina meidän vastauksemme eivät miellytä luvanhakijaa, kun käy ilmi, että esimerkiksi tähän kajoavaan tutkimukseen tarvitaan vielä eettisen toimikunnan puoltava lausunto.

Metsäranta osaa eläytyä hakijan asemaan. Usein häntä harmittaakin tutkijan puolesta, kun on pyydettävä paljon lisädokumentteja. Hän toi-voo, että tämä tunne välittyy sähköpostiviestissä myös tutkijalle.

Moni tutkimuksessa eteen tuleva asia laitetaan kuntoon luvanhaku-prosessissa. Voi olla, että hakemuksessa toisaalla mainitaan verikokeet, mutta laboratoriotutkimuksien osalta ei ole rastitettu mitään. Silloin Metsäranta tarkistaa, että tarvittavat sopimukset esimerkiksi Tykslabin kanssa on tehty ja että tutkijalla on tarvittava rahoitus tutkimuksiin. Kun lupaprosessi nytkähtää eteenpäin, Metsäranta syöttää eri järjestelmistä projektinumerot, joilla esimerkiksi laboratoriotutkimusten kustannus kohdistuu tutkimuksessa oikein.

Turku CRC:stä lupahakemus menee toimialueen tutkimuksen ja opetuksen yhdyshenkilölle. Lopuksi toimi- tai palvelualuejohtaja tai hoitotieteen hakemuksissa toimialueen ylihoitaja hyväksyy luvan, ja tutkimus voi alkaa.

Vankalla taustalla hakemusviidakkoon

Metsäranta on itse koulutukseltaan proviisori. Aiempaa työkokemusta hänellä on sairaala-apteekkimaailmasta HUS-apteekissa, Lääkelaitok-sen eli nykyisen FIMEA:n eri osastoilta sekä Novo Nordisk Farma Oy:n CRA:n (Clinical Research Assosiate) tehtävissä, jossa hänen työnään oli kliinisten lääketutkimusten hallinnointi aloitusprosessista monikan-sallisten tutkimusten loppuraporttivaiheeseen asti.

– Työ sisälsi todella paljon matkustelua, kun tutkimukset olivat moni-kansallisia. Piti esimerkiksi selvittää, että niin Singaporessa kuin Suo-messa tutkimukset tehdään täysin samoin ehdoin. Kaukaisin kongressi oli Mexico Cityssä.

Nykyiseen työhän tutkimuskoordinaattorina aiempi työkokemus antaa vankan pohjan.

– Välillä tulee kummallisiakin kysymyksiä ja tuntuu, että olemme sellainen 112 eli kun joku mättää, ajatellaan, että kysytään noilta. Se on kyllä tarkoituskin. Lähtökohta on avustaa tutkijoita lupa- ja lakiviida-kossa. Olemme heitä varten.

Lue lisää tutkimuslupien hakemisesta http://www.turkucrc.fi/

– Lupamenettelyt ovat aika vaativia ja mutkikkaita. Arvos-tan erityisesti sitä tukea ja apua, mitä saan Turku CRC:stä, dosentti, reumatologian ja kliinisen immunologian keskuk-sen ylilääkäri Laura Pirilä sanoo.

Kun dosentti Pirilä teki tutkimuslupahakemustaan suur-ten suonten vaskuliitteihin eli verisuonitulehduksiin liittyen, tutkimuskoordinaattori Elina Metsäranta puolestaan pisti liki juoksuksi:

– He todella joustivat ja juoksivat asian kanssa, Pirilä kuvaa.

Kliinisessä lääkeainetutkimuksessa, johon Pirilän työ-ryhmä osallistuu, verrataan vaikuttavaa biologista lääkettä lumelääkkeeseen. Tutkimuksesta oli jo toimeksiantajafirman kanssa sovittu aloituskokous. Kokousta ei kuitenkaan voitu pitää ennen kuin kaikki budjettia ja sairaalalupia myöten oli kunnossa. Luvat saatiin kuin saatiinkin kuntoon.

– Kliiniset lääketutkimukset antavat myös potilaalle mah-dollisuuden saada sellaista lääkettä, mitä he eivät ehkä muu-ten saisi, Pirilä muistuttaa.

Esimerkiksi vaskuliittitutkimuksessa potilaan lääkeku-lut ovat noin 10 000 euroa vuodessa, jossa potilaan omavas-tuu on vajaat 600 euroa. Tutkimuspotilas pääsee eturivissä kokeilemaan lääkettä, joka todennäköisesti myös toimii ja on tehokas. Meneillään on vastaava tutkimus myös psoriasis-lääkkeestä.

– Iso osa osaamistamme on biologisten lääkkeiden käyttö eri indikaatioissa, Pirilä tähdentää.

Lääketutkimukset tuovat Tyksiin myös informaatiota ja osaamista. Näin uudet lääkeainevalmisteet tunnetaan paljon paremmin, kun ne tulevat markkinoille. Tutkimukset tuovat sairaanhoitopiiriin näkyvyyttä ja työllistävät lisäksi tutki-mushoitajia ja lääkäreitä.

Pirilä on jättänyt juuri myös toisen, tutkijalähtöisen tutki-muslupahakemuksen yhdessä postdoctutkija Harry Köhlerin kanssa.

Erityiskiitokset Pirilä antaa tutkimuslupakeskuksen netti-sivuille.

– Helsingissä myös professori Satu Mustjoki mainosti Turku CRC:n nettisivuja. Sieltä löytyy paljon hyvää infor-maatiota tutkimuksen aloittajille, Pirilä kertoo.

– On todella tärkeää, että tutkimusta tehdään. Välillä tut-kimusbyrokratia on niin raskasta, että ihmiset eivät sen takia jaksa. Tutkimuskeskus tulee siinä todella kivasti apuun.

”He todella joustivat ja juoksivat asian kanssa”


Sairaala tuottaa paljon jätettä, mut-

ta jokainen voi osaltaan edistää jät-

teiden hyötykäyttöä. Sydänkeskuk-

sessa lajittelua on tehty jo pitkään.

Sydänkeskuksen puuhanaiset eko-asioissa ovat sairaanhoitaja Outi Juva-Tenlén sydänvalvonnasta ja perushoitaja Pirjo Mäkilä sydän-toimenpideosastolta.

Kummallakin oma kiinnostus luonnon sääs-tämiseen on saanut heidät toimimaan myös työpaikalla.

– Kun on sisäinen palo tähän hommaan, se ei edes tunnu raskaalta, Mäkilä sanoo. Hän on toiminut ekotukihenkilönä kolmisen vuotta.

– Huumori auttaa paljon, kun näitä asioita esittää työkavereille, Juva-Tenlén lisää. Hän on ollut alusta eli vuodesta 2011 mukana ja koko sairaalan ensimmäisiä ekotukihenkilöitä.

He kuuluvat Turun kaupungin ylläpitämään koulutusverkostoon, josta he saavat tietoa ja ideoita. Kumpikin korostaa yhteistyön voimaa asioiden eteenpäin saamisessa.

– Kun Pirjon kanssa löysimme toisemme, alkoi tapahtua. Yksin on vaikea saada aikaan mitään, Juva-Tenlén sanoo.

Lajittelu sujuu Sydänkeskuksessa

Ekotiimin tempaus menestys

Sydänkeskuksessa on alkanut toimia oma eko-tiimi, jossa on edustajat kaikilta osastoilta ja joka kokoontuu säännöllisesti. Alkuvuodesta tiimi järjesti Buustaa egoa ekolla –tapahtu-man, joka keräsi paljon kiinnostuneita T-sai-raalan aulassa.

Esittelyssä oli muun muassa kierrätyksen eri lajeja, tietosuojan huomioon ottamista ja jäte-paperin hyötykäyttöä.

– Olimme iloisesti yllättyneitä, kuinka paljon väkeä tuli keskustelemaan. Tavoitteenamme oli herättää ihmisiä huomaamaan, että sai-raala tuottaa paljon jätettä ja että sen lajittelu on tärkeää. Ihmiset olivat hyvin kiinnostuneita ja heillä oli paljon kysyttävää, Mäkilä kertoo.

Kävijöiden huomion kiinnitti esimerkiksi jätelasista tehty, isoa sepeliä muistuttava vaahtolasi.

– Lääkkeiden lasipullot kelpaavat lasin-keräykseen sellaisinaan, tietenkin niin, että niissä on mahdollisimman vähän lääkeainetta.

Sydänkeskuksen ekopäivässä lajittelu- ja säästövinkkejä antoivat Marika Sironen (vas.), Pirjo Mäkilä, Salla Koli, Karri Kemppainen, Eeva Lammi Lassila & Tikanoja Oy:stä sekä Outi Juva-Tenlén. Kuva: Taru Sinkkonen

Uudenlainen lajitteluvaunu on tulossa Sydänkeskuksen toimenpide- ja kansliatiloihin lajittelua helpottamaan. Kuva: Suvi Vainio


Kestävän kehityksen toimenpideohjelmaa

työstetään parhaillaan sairaanhoitopiirissä.

Kyselyllä selvitettiin henkilöstön näkemyksiä.

Koko henkilöstöltä kyseltiin vuodenvaihteessa näkemyksiä siitä, miten kestävää kehitystä olisi syytä edistää organisaati-ossamme. Vastaajat nostivat ilahduttavasti esiin monia teemoja ja toteutusideoita. Kyselyyn vastasi 230 työntekijää.

Vastaajat toivoivat, että toimenpideohjelmassa huomioitai-siin laajasti erilaisia kestävän kehityksen teemoja. Jätemäärien parempi hallinta nähtiin tärkeäksi teemaksi.

Hankintoihin liittyen toivottiin kiinnitettävän huomiota eet-tisiin periaatteisiin, ympäristöystävällisiin tuotteisiin ja tarvik-keiden elinkaaren parempaan hallintaan.

Ruokaan liittyviä asioita odotettiin myös näkyvän toimen-pideohjelmassa: ruokahävikin hallinnan ja raportoinnin lisää-mistä pidettiin tärkeänä, samoin lähiruoan ja vuodenajan mukaisen ruoan lisäämistä valikoimiin.

Vastaajat toivoivat myös henkilöstön hyvinvoinnin entistä vahvempaa tukemista. Terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy nähtiin tärkeänä, toimenpideohjelmaan nostet-tavana teemana.

Rakentamisessa ja peruskorjaamisessa toivottiin huomioita-van energiatehokkuus.

Aikaa ja resurssejaVastaajia pyydettiin pohtimaan, miten kestävän kehityksen toteutumista voi edistää sairaanhoitopiirissä. Siihen nähtiin monenlaisia keinoja. Esimerkiksi:

- Selkeitä ohjeita, koulutusta. - Asenneilmapiiriin vaikuttaminen, henkilökunnan motivointi. - Aikaa ja resursseja. - Santraan esimerkkejä.

Kestäviä hankintojaKestävän kehityksen toteutumista pitää miettiä myös pitkällä tähtäimellä: hankintojen valinnoissa hinnan rinnalla tarkas-tella pitkän aikavälin taloudellisuutta, käytettävyyttä, ekologi-suutta ja elinkaariajattelua.

Rakentamisessa puolestaan suositaan ekologisia vaihtoeh-toja esimerkiksi lämmityksessä ja laitteiden valinnassa.

Potilastyössä kestävyyttä edistää resurssien käytön pohtimi-nen: milloin potilas tarvitsee vain soittoajan, milloin sairaan-hoitajan tai lääkärin vastaanottoajan.

Kestävän kehityksen toimenpideohjelma on tarkoitus saada valmiiksi tämän kevään aikana.

TEKSTI: TUIJA ALIHAANPERÄ

Ne murskataan ja ne päätyvät tällaisena massana esimerkiksi teiden poh-jiin, Juva-Tenlén kertoo.

Ekotukihenkilöt pääsevät koulutuksissaan tutustumaan jätteen koko ketjuun.

Jäte tuo tuloaJätteillä on huomattava taloudellinen merkitys.

– Kaikki jäte, mikä menee poltettavaksi, maksaa. Metalli, lasi, pahvi, paperi ja kalvomuovi eivät maksa, vaan niistä jopa saadaan tuloa talolle. Kalliiden jätteiden pitäisi mennä oikeisiin paikkoihin, koska ne tuovat sairaanhoitopiirille rahaa, Juva-Tenlén, summaa.

Sydänkeskuksen ekonaiset ovat huomanneet, että jätteiden lajittelu tulee tavaksi ajan kanssa.

– Kun aloitimme biojätteen keräämisen taukohuoneessa, astia oli aluksi aina tyhjä. Nykyisin, jos astia puuttuu, sitä kysellään, Mäkilä kertoo.

Lajitteluasioissa kannattaa edetä yksi kerrallaan. Lisäksi keräyspis-teen on oltava lähellä, jotta vaikkapa lääkepakkauksen pahvia ei tarvitse lähteä viemään pois toimenpidesalista.

Sydänkeskuksessa lajitellaan omiin keräyspaikkoihinsa biojäte, metalli, lasi, pahvit, paperit, lääkejäte ja kalvomuovi.

Muovista kerätään toistaiseksi vain kalvomuovia, jonka palautuksesta paalattuna saadaan rahaa. Myös kuluttajamuovin keräys taukotiloihin on tulossa.

Tärkeänä tekijänä lajitteluketjussa ovat laitoshuoltajat, jotka vievät jätteet hoitoyksiköistä eteenpäin.

TEKSTI : SUVI VAINIO

Ruokapakkauksista kertyy paljon pahvijätettä.

Laitoshuoltaja Mirsada Karupovic on tarkka veden käytöstä.

Henkilöstön kyselyssä jäte-asiat ykkösenä


Sairaanhoitaja Hanna-Kaisa Malmberg on kehittänyt reumapotilaan

digihoitopolun ja kouluttanut työkaverinsa sen käyttöön. Sähköinen

viestipalvelu on avoinna kaikille Tyksin Kantasairaalan reumapotilaille.

Kuvassa Toivo T. Salmi ja Rogatchi-säätiön puheenjohtaja Inna Rogatchi.

Professori Toivo T . Salmi sai elämän-työpalkinnonTyksissä lasten syövän hoidon parissa elä-mäntyönsä tehnyt professori Toivo T. Salmi sai Rogatchi-säätiön palkinnon. Salmi pal-kittiin erinomaisesta panoksestaan lasten hengenpelastajana.

Salmen kliininen ura on keskittynyt eri-tyisesti lastenhematologian ja onkologian kehittämiseen. Hän oli luomassa jo 1970-luvun lopulla tämän alan hoitokokonai-suutta Turun alueella ja myös valtakun-nallisesti.

– Salmen elämäntyö näkyy Tyksin las-ten ja nuorten veri- ja syöpätautien hoidon alueella erityisesti siinä, että hän on yksi-kön ensimmäinen erikoislääkäri ja toimin-nan alkuunpanija. Hänen aloittamansa tut-kimustyö eli kasvuiässä saatujen syöpähoi-tojen myöhäisvaikutukset, on johtanut sii-hen, että yksikkömme on nykyisin huippu-osaamisyksikkö myöhäisseurannan alalla, yksikön nykyinen johtaja, osastonylilääkäri Päivi Lähteenmäki sanoo.

Salmi työskenteli Clevelandissa 1980–1981 perehtyen kantasolusiirtoihin. Välit-tömästi hänen palattuaan Suomeen Tyk-sissä tehtiinkin ensimmäinen allogeeninen kantasolujen siirto. Salmi oli myös mukana perustamassa Aamu-säätiötä vuonna 2012.

Rogatchi-säätiö lahjoittaa taidekokoel-man uuteen Tyks Majakkasairaalaan, Las-ten ja nuorten klinikalle, Julia Rogatchin muistoksi.

TEKSTI JA KUVA: NAdINE KARELL

Vuoden reumahoitaja Tyksin digihoito-polun kehittäjä

on mahdollisuus myös liittää kuva, Malmberg kertoo.

Hän on huomannut, että potilas voi saada vastuksen nopeammin verkossa kuin puheli-mitse. Hoitaja voi vastailla viesteihin esimer-kiksi aamuseitsemältä, mikä on liian aikaista soittaa potilaalle.

Myös soittopyyntöjen kirjaamista on paran-nettu. Sihteeri kirjaa soittopyynnöt sähköiseen varauskirjaan, mikä myös on nopeuttanut vas-taamista. Klinikalla on innostunut ja aktiivinen henki. Henkilökunta ohjaa ja kannustaa poti-laita digipalvelujen käyttöönottoon.


Hanna-Kaisa Malmberg yllättyi iloisesti saamastaan palkinnosta.

Malmberg, 39, valittiin vuoden reumahoita-jaksi Suomen reumahoitajien kokouksessa helmikuussa. Hän on työskennellyt koko työ-uransa sairaanhoitopiirissä reumapotilaiden hoidon parissa. Hän aloitti Paimion sairaa-lassa vuonna 2006 reumavuodeosaston sai-raanhoitajana.

Reumapotilaiden hoito ja hänen työnsä on sen jälkeen huomattavasti muuttunut. Suurin muutos oli muutto Paimiosta Kantasairaa-lan vuonna 2014. Hänelle on tullut osastotyön lisäksi poliklinikkatyö.

– Nykyisin me kaikki reumatologian ja klii-nisen immunologian keskuksen hoitajat työs-kentelemme vuorotelleen kolmepaikkaisella vuodeosastolla ja poliklinikalla, Malmberg kertoo.

Turkuun muutto muutti hänen mielestään hoitoarkea hyvällä tavalla.

– Olen oppinut valtavasti uusia asioita käy-tännön potilastyössä. Työhöni kuuluu paljon ohjausta, esimerkiksi pistosopetusta, joka on tärkeää, koska kalliit lääkkeet otetaan itse kotona, hän kertoo.

Hän on koulutukseltaan terveydenhoitaja ja jo opiskeluaikana harjoittelut reumatologialla.

Tulevaisuuden hyväksi

Malmbergin kunniakirjassa mainitaan hänen työnsä tulevaisuuden hoidon kehittäjänä. Hänen kehittämänsä digitaalinen hoitopolku reumapotilaille on ollut käytössä vuoden 2019 alusta.

– Se on lähtenyt hyvin käyntiin. Sillä on paljon käyttäjiä ja meille hoitajille se on tul-lut osaksi työtä. Potilas lisätään polulle hänen käydessään vastaanotolla, Malmberg kertoo.

Hän kiittää työkavereitaan, että kaikki poli-klinikan potilaat on saatu kirjattua palveluun. Nyt polulla on noin 2250 potilasta ja työ jatkuu. – Tarjoamme kaikille potilaille mahdolli-suuden ottaa palvelu käyttöön. Reumatalon kautta löytyy vaihtoehto puhelinsoitolle, joita koetamme saada vähenemään. Viestipalveluun


Emilia Suominen oli nopein suosituimman nimen,

Majakkasairaalan, ehdottajista. Tyksin uuden

sairaalan nimiehdotuksia antoi yhteensä 3 640

henkilöä, joista 160 ehdotti Majakkasairaalaa.

Tyksin suurelle yleisölle järjestämässä kilpailussa toivottiin, että nimi liittyy uuden sairaalan saaristohenkiseen tarinaan. Ensim-mäisenä Majakkasairaalaa ehdottaneelle Suomiselle saaristo on tuttu maisema.

– Majakka tuli ensimmäiseksi mieleeni. Mietin myös ruotsin-nosta, Fyren, joka myös on helposti lausuttava sana, Paraisilta kotoisin oleva ja sinne viime vuonna takaisin muuttanut Suominen kertoo. Myös hänen työpaikallaan, Tyks Turunmaan sairaalassa, monet potilaista ovat saaristosta.

Tyksin uuden sairaalan nimet ovat Tyks Majakkasairaala ja Åucs Fyrsjukhus.

Sairaalan eläimet esiteltiin ensi kertaa yleisölle nimikilpailun kampanjasivustolla. Kävijät saivat äänestää suosikkiaan. Yleisön suosikki oli ilves, Suomisen sudenkorento.

Neidonkorentoja lentää myös taulussa, jonka hän sai palkin-noksi. Sen lisäksi, että hän on uuden sairaalan nimen keksijä.

Sairaanhoitajana sisätautien vuodeosastolla työskentelevä Suo-minen opiskelee parhaillaan audionomiksi.


Biopankkiverinäytteen voi nyt antaa, vaikka muuta asiaa verinäytteille ei olisikaan. Biopankkinäytteen voi käydä antamassa Turun Ammatti-korkeakoulun ylläpitämässä TUAS Labissa erillisellä ajanvarauksella.

TUAS Lab toimii Medisiina D:ssä ja siellä näytteenotosta vastaavat tehtävään perehdytetyt bioanalyytikko-opiskelijat.

Näytteenoton yhteydessä tulee aina allekirjoittaa biopankkisuostu-mus, vaikka sen olisi aikaisemminkin tehnyt. Biopankkinäytteen anta-minen on maksutonta.

Jos siis haluat itse osallistua biopankkitutkimukseen tai kohtaat työs-säsi potilaita, jotka haluaisivat näytteen antaa, mutta joilla ei ole tar-vetta diagnostiseen verinäytteenottoon, TUAS Lab loistava mahdollisuus antaa lahja tieteelle!

Ajanvaraus tapahtuu: turkuamk.fi>Työelämäpalvelut>Palvelut

Bioanalyytikko-opiskelija Anni Laitinen ottaa näytteen tutkimushoitaja Elina Huuskoselta. Kuva: Juha Mäkelä

Emilia palkittiin Majakkasairaalan nimen keksijänä

Majakkasairaala tuli Emilia Suomiselle ensimmäiseksi mieleen, kun hän mietti nimiehdotustaan. Hankejohtajat Timo Seppälä ja Riikka Aaltonen luovuttivat palkinnot.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

H u O M ! Huhtikuun luennot Cancer-sjukdomar 16.4. ja Ikääntyvän naisen terveys 23.4. on päätetty siirtää syksyyn koronavirusepidemian vuoksi.

Anna verinäyte biopankki-tutkimukseen TUAS Labissa


Harrastus

11 tyksiläistä naista venyttelee, hypähtelee ja tekee lihaskuntoharjoituksia

rytmikkään musiikin soidessa taustalla. Välillä kurotetaan käsillä kohti

ilmaa ja välillä laskeudutaan jumppamatoille salin lattiatasolle

venyttelemään jäseniä toistuvin liikesarjoin.

Sirkka Niemelä iho- ja sukupuoli-tautipoliklinikalta, Marja Aitta-nen korvaklinikalta ja Leena Kivi-Tuominen näköpoliklinikalta kuu-luvat pitkäaikaisiin kävijöihin ja

muistelevat käyneensä Tyksin tarjoamassa jumpassa jo 80-luvulta lähtien. Heli Halonen äitiyspoliklinikalta puolestaan kertoo ole-vansa vasta toista kertaa kaikille avoimessa jumpassa ja saaneensa tiedon siitä intrane-tistä. Osallistujat ovat eri yksiköistä, mutta joistakin yksiköistä kuten patologialta jump-paajia on enemmänkin.

Kaikille sairaanhoitopiirin työntekijöille avoin Jumppa on järjestetty U-sairaalan kel-laritilojen jumppasalissa kerran viikossa.

paikka. Pystyn järjestämään työpäiväni siten, että pääsen tänne suoraan töistä. Jumppa on melko kevyttä, mutta sopivaa työpäivän päät-teeksi. Lihaskuntoliikkeet ovat suosikkejani, koska en ole kovinkaan tanssillinen, Kivi-Tuo-minen summaa.

Samoilla linjoilla on myös Sirkka Niemelä.– Jumpan jälkeen on hyvä olo. Tietää teke-

vänsä hyvää kropalleen ja edistävänsä terve-yttä. Käyn myös kuntosalilla ja juoksen sekä pyöräilen. Tämä jumppa saisi olla raskaam-paakin, mutta hyvä näin. Meillähän on myös tosi hyvä kuntosali. On mahtavaa, kun pääsee suoraan töistä liikkumaan, Niemelä kiittelee.

Keveyttä ja vastapainoa työlleNykyinen vetäjä 37-vuotias sairaanhoitaja Outi Pääkkö Turunmaan sairaalan sisätauti-osastolta on toiminut ohjaajana jo kahdek-san vuotta. Työssään Pääkön vastuualueena on saattohoito ja hän kouluttautuu tällä het-kellä työn ohessa palliatiivisen hoidon asian-tuntijaksi. Hän ohjaa lisäksi lapsille zumbaa ja disko-tanssia.

Ohjaaminen tarjoaa hänelle liikuntaa ja mahdollisuuden luovaan toimintaan muun muassa koreografioita tehdessä.

– Välillä meillä on täällä myös keppijump-paa tai kuminauhat. Tyksin jumpassa on sama ohjelma aina kuusi viikkoa kerrallaan. Uskon, että tämä tuo myös osallistujille keveyttä ja vastapainoa työlle. Toivotamme myös uudet tervetulleiksi, Pääkkö rohkaisee.

TEKSTI JA KUVA: MARJO PELTONIEMI

Jumpalla on Tyksissä pitkät perinteet.

Kestosuosikki: Tyksiläisten tiistaijumppa

Ohjaaja Outi Pääkkö kertoo, että kävijöitä on paikalla tavallisesti noin kymmenkunta. Jumppa on osa Tyksin Henkilökuntaneuvos-ton (HKN) tarjoamaa harrastustoimintaa. Tällä hetkellä HKN:lla ei ole tarjolla muita jumppia. Tyksin eläkeläisillä on oma jumppansa.

Suoraan töistä hyvää oloa hakemaan

Pitkäaikaisella jumppaajalla Leena Kivi-Tuo-misella on liikunnallinen elämäntapa, sillä työmatkat sujuvat pyörällä ja viikkoon sisäl-tyy pari muutakin jumppaa.

– Kiva, kun Tyksissä järjestetään jumppaa ja se on ilmaista. U-kellarin jumppasali on lähellä, vaikka ei kylläkään erityisen viihtyisä


tyks Seniorit tyks Henkilökuntaneuvosto

Tyks Seniorit ry on toimi-nut jo 20 vuotta ja jäsen-määrä on jo lähes 700. Oletko Sinä jo eläkkeellä tai jäät lähiaikoina, mutta

et ole vielä liittynyt mukaan yhdistyksen toimintaan? Tutustu meihin tarkemmin kotisivuillamme vsshp.fi > Ammattilaisille >Senioritoiminta ja liity mukaan.Jäsenmaksu on ainoastaan 10€/v.

HuOM! Kaikkiin alla mainittuihin tapahtumiin saattaa tulla muutoksia koronaohjeistuksien tähden, joten seuraa tilannetta ja katso kotisivuiltamme.

HuHtiKuuPilates, lukupiiri, hengellinen piiri sekä kädentaitajien kokoontumiset keskeytetään huhtikuun ajalta koronaviruksen takia!Kirjastovierailu sekä Taidekappelin hartaustilaisuus ja yhdistyksen vuosikokous peruuntuvat samasta syystä!

tOuKOKuuTo 7.5. Kotiseuturetki Lietoon, kohteina Kahvimuseo, kirkko ja Vanhalinna. Tiedustelut Erjalta p. 0400 969 163 tai [email protected]–ma 17.–18.5. Tallinnan matkaTiedustelut Mirjalta p. 050 5590 162 tai [email protected]

KeSÄKuuTo 4.6. Toisenlainen Tuusulan järven ja Järvenpään retkiHeimo Kumlander, p. 040 5934 021 tai [email protected]

liiKuntaJaOStO tapaa viikoittain erilaisten liikuntamuotojen parissa. Maanantain kävelykohteet: 4.5. Katariinanlaakso, 11.5. Kuninkoja, 18.5. Kuhankuono ja 25.5. Ruissalo. Tiedustelut Riitalta p. 040 5159 229.Tiistaisin pilates klo 16.30–18 U-sairaalan 12. krs aulassa. Kevään viimeinen kerta on 19.5. Kyselyt Kaijalta puh. 041 5484 433.Tarkista Kupittaan liikuntahallin aukiolo!Turun kaupungin järjestämää tasapaino-harjoittelua Kupittaan urheiluhallissa klo 10–11 vertaisohjaajien johdolla. Senio-rien liikuntajaoston jäsen Annika Salonen on yleensä mukana tasapainoilemassa. Keskiviikkoisin keilailua klo 12–13 Kupit-taan keilahallissa. Tiedustelut [email protected] tai [email protected]. Torstaisin kunnon kohentamista Kupittaan liikuntahallissa klo 10–12.

HenGelliSen PiiRin tapaamiset A-sai-raalan Hiljaisessa huoneessa Ella Raalin joh-dolla, [email protected], p. 050 5625 119. Kevään viimeinen tapaaminen on 12.5. klo 13.

KÄDentaitOJen JaOStO Kevään viimeinen tapaaminen on 5.5. Tiedustelut Tuijalta p. 0400 934 987.

luKuPiiRi klo 13 Cafe Qwenselissä. Kevään viimeinen tapaaminen on 27.5. Tiedustelut Eevalta p. 0400 960 194.

turun lasarettimuseo

Turun Lasarettimuseo on toistaiseksi sul-jettu yleisöltä. Voit varata opastuksen museoon itsellesi tai pienelle ryhmälle. Museokäynti ja opastus ovat maksuttomia.

nÄYttelYtTurun Lasarettimuseo, Kantasairaalan rakennus nro 13. Perusnäyttelyn lisäksi esillä on näyttely ”Sairastuvasta lasten-klinikkaan – vuosisata lasten sairaanhoitoa Turussa”.

Näyttelyaula, T-sairaalan 3. kerroksen G-osa (TG3). Tilaan avautuu, jos korona-tilanne sallii, potilastaidetta ja taide-terapiaa esittelevä näyttely.

OPaStetut KieRROKSetKiinamyllynmäen historiallisia kävely-kierroksia on suunniteltu järjestettävän jälleen toukokuusta elokuuhun. Seuraa Santran tiedotuspalstaa ja varaa kierros omalle ryhmällesi. Noin tunnin mittaiset kierrokset ovat maksuttomia.

Tulossa kesällä Turun Lasarettimuseon, Apteekkimuseon & Qwenselin talon sekä Turun Terveydenhuoltomuseon järjestä-miä pyöräilykierroksia myöhemmin ilmoi-tettuina ajankohtina. Muistathan seurata Santran tiedotuspalstaa! Pyöräilykierrok-sille on osallistumismaksu.

Lisätiedot: museonhoitaja Kristiina Laiho-Laaksonen [email protected]. 050 5714 030

Kevään tapahtumissa muutoksia. Katso tapahtumatiedot Santran etusivulta: Liikunta, kulttuuri ja vapaa-aika.

Liikuttava-kisa uudistuuHenkilökuntaneuvoston järjestämä Liikut-tava-kisa alkaa jälleen toukokuussa, mutta uudistetusti.

– Nyt ei tarvitse kuponkeja täyttää, vaan tiedot välittyvät webropol-pohjaisesti. Kannustamme kaikkia liikkumaan kuten ennenkin, henkilökuntaneuvoston liikun-tavastaava Sari Rannikko kertoo.

Liikuttava-kisasta tulee täydellinen ohjeistus huhtikuussa Santraan.

Metsä-Jukola on Naantalin Luonnonmaalla sijaitseva sairaanhoitopiirin henkilökunnan koulutus- ja vapaa-ajanviettoalue. Pääkäy-tössä on nyt täysin peruskorjattu, 1995 raken-nettu ja koulutus- ja saunarakennus nimel-tään Metsä-Venla sekä rantasauna nimeltään Ranta-Venla. Lisäksi on kesäviikoiksi varatta-vana vaatimaton kesämökkirakennus, Pikku-mökki.

tYHY-PÄivÄ, KOKOuS, KOulutuSMetsä-Jukolan remontti piha-alueineen val-mistuu huhtikuussa. Varauskalenteri ohjeis-tuksineen avautuu Santraan huhtikuussa. Varauksia voi tehdä kesäkuusta alkaen. Metsä-Jukolan tiloja voi toistaiseksi varata alle 10 hengen tilaisuuksiin ja muuten vallitsevan ohjeistuksen mukaisesti (Metsä-Venla enin-tään 40 ja Ranta-Venla enintään 20 henkilöä).

KeSÄn SaunavuOROtMetsä-Venlan saunassa kesäsaunavuorot alkavat 3. kesäkuuta ja jatkuvat elokuun lop-puun• keskiviikkoisin klo 14–20 • sunnuntaisin klo 14–21

PiKKuMÖKin HaKu Viikkovaraushakemuksia otetaan vastaan 12.4. asti, jonka jälkeen jäljelle jääneet viikot tule-vat vapaasti haettaviksi. Haettavat viikot ovat viikot 22–35.

Lisätietoa: [email protected] Lue lisää: Santra > lisää > liikunta, kulttuuri ja vapaa-aika > vapaa-ajanviettopaikat

Metsä-Venla

Ranta-Venla

Metsä-Jukola kutsuu tyksiläisiä!


tyksiläinen

Palkitun hoitajan vinkitHyvän hoidon palkinnon saanut Tyksin Vanhuspsykiatrian työryhmän mielen-

terveyshoitaja Marianne Salonen hyödyntää potilaidensa kanssa heidän elämän-

kokemustaan ja omaa intuitiotaan sekä huomioi pienetkin edistysaskeleet.

Salosen saaman tunnustuksen perusteena oli potilaiden antama palaute.

H Y v Ä n H O i D O n P a l K i n t O Lietolainen Lauri Kankaan vaimonsa Eeva Kankaan muistoksi perustama palkinto myönnettiin ensimmäisen kerran tammikuussa 2019. Tarkoitus on osoittaa arvostusta varsinaissuomalaisille hoitotyön ammattilaisille. Raati valitsee palkinnon saajan tai saajat ehdotuksista, joita voivat esittää potilaat, heidän omaisensa, läheisensä tai hoitajan kollegat. Hyvän hoidon palkinnon saivat tänä vuonna myös Tyksin kipuklinikan ja Tyks Orton selkäryhmän hoitajat.

Ikäihmisten kanssa toimiminen tuntui 1986 mielisairaanhoitajaksi valmistu-neesta Salosesta heti omalta jutulta, sillä hän arvostaa luontaisesti elä-mänkokemusta ja pieniä asioita.

– Vaikkapa pihan toisella puolella sijaitse-vaan kauppaan pääsy itsenäisesti voi olla van-hukselle iso juttu, josta voidaan yhdessä iloita, Salonen sanoo.

Toimittuaan valmistumisen jälkeen ensin sijaisena vanhus- ja aikuispsykiatrialla Salo-nen sai viran Turun kaupungilta vanhuspsyki-atriasta 1987. Kokemus ja lisäkoulutukset ovat tuoneet uran varrella paljon lisäosaamista. Nykyisin Salonen antaa muun muassa Inter-persoonallista psykoterapiaa (IPT) ja psy-koedukaatiota eli koulutuksellista terapiaa. Salosesta tuli tyksiläinen 2015, kun kaupun-gin ja erikoissairaanhoidon psykiatria yhdis-tyivät Turussa.

Rohkaisevan palautteen voima

Vanhuspsykiatrian työryhmän lääkärin lähet-teellä tulevat potilaat ovat yli 70-vuotiaita, erilaisista mielenterveyden häiriöistä kärsiviä ikäihmisiä. Työmuotoina ovat konsultaatiot, polikliininen vastaanottotoiminta, ryhmät ja kotikäynnit. Yhteistyötä tehdään kolmannen

sektorin kanssa muun muassa ohjaten poti-laita toiminnan pariin.

Yhtenä vahvuutena Salosella on kyky roh-kaista ja rakentaa luottamusta, kun potilaalla on vaikeutta sanoittaa tunteitaan. Iäkkäämmät suhtautuvat Salosen mukaan hoitoon sitoutu-neesti.

– Elämänkokemukseen on helppo tukeu-tua: Olet selvinnyt siitä, joten selviät varmasti tästäkin. Kokemus on tuonut itsellenikin uskoa omiin intuitioihin. Rohkaisevan palautteen sanominen ääneen pienistäkin asioista edistää yleensä potilaan toipumista, Salonen kertoo.

Pienten asioiden suuri merkitys

Käytössä olevia mielialamittareita avataan yhdessä potilaan kanssa. Potilaan kuuntele-minen on tärkeää. Hoitaja voi auttaa potilasta näkemään erilaisia vaihtoehtoja ja antaa pie-niä tehtäviä.

– Annoin esimerkiksi aiemmin musiikkioh-jelmista kiinnostuneelle, mutta ahdistuksensa vuoksi ne pois jättäneelle potilaalle tehtäväksi katsoa Voice of Finland -ohjelman. Usein löy-tyy läpi elämän säilyneitä kiinnostuksen koh-teita, Salonen toteaa.

Toipumiset antavat Salosen mukaan merki-tyksellisyyttä työhön.

– Jotkut ovat olleet yllättyneitä, että meillä oikeasti parannutaan, hän sanoo.

Pienten asioiden merkityksellisyyttä Salo-nen soveltaa myös omassa elämässään. Hän pyrkii olemaan kiitollinen siitä miten asiat ovat. Lempipuuhiin kuuluvat ulkoilu, sienes-täminen, marjastaminen ja parvekkeen sisus-taminen. Aikuiset lapset ja kolme kissaa tuovat iloa päiviin.

TEKSTI JA KUVA: MARJO PELTONIEMI


Documents

Hospitaali · 2020. 4. 3. · HOSPitaali Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts personaltidskrift 14. vuosikerta. JULKAISIJA