Embed Size (px)
Citation preview
Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä
Sivuillamme TÄNÄÄN
Nro 9 • Perjantaina 4. maaliskuuta 2005 56. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E
Vaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutLähdeteos: Paavo Koposen Karjalan kirkkokummut
Kannaksen eteläisinkunta Terijoki erotettiin Ki-vennavasta vuonna 1904.Se oli monien uskontokun-tien pitäjä. Väestön pääosaoli luterilaisia, noin 10 pro-senttia muihin uskontokun-tiin jakautuvia - eniten or-todokseja, roomalaiskatoli-sia ja islamilaisia.
Terijoella olivat luteri-laisten ja roomalaiskatolis-ten kirkot lähekkäin ja koo-kas ortodoksinenkin kirkkovain muutaman sadan met-rin päässä niistä. Terijoke-laiset sanoivat, että heilläon keskikylällä Suomenkirkko, Venäjän kirkko jaPuolan kirkko. Aikaisem-mista useista pienistä orto-doksisista kirkoista olivuonna 1939 käytössä enääKuokkalan kirkko.
Luterilaisen kirkon vie-ressä ovat sankarihaudat.Luterilainen vanha hautaus-maa on lähellä Kivennavanrajaa, uusi runsaan kahdenkilometrin päässä kirkoltaKivennavalle päin. Sen ku-peessa ovat myös ortodok-sinen ja islamilainen hauta-usmaa. Toinen ortodoksi-nen hautausmaa on Kello-mäellä, noin seitsemän ki-lometriä kirkolta Pietariinpäin.
Terijoen luterilainenseurakunta
Terijoen seurakunta pe-rustettiin vuonna 1904,mutta sen varsinainen toi-minta alkoi 1.5.1909. Seu-rakunnan kirkko vihittiinadventtina 1908. ArkkitehtiJosef Stenbäck suunnitteliTerijoelle 1900-luvun alunsuosimaa kansallista tyyliäolevan pitkäkirkon, jonkakeskellä ovat runkoa mata-lammat ristivarret. Toisenristivarren päässä, pääsi-säänkäynnin päällä, oli kor-kea kellotorni kaksine kel-loineen. Kansallista tyyliätoivat keskiaikaisten kirk-kojemme tapainen korkeakatto, ja päätyjä koristavatristikuviot. Kirkko muurat-tiin tiilestä ja rapattiin val-koiseksi. Tornin yläosaanmuurattiin näkyviin luon-nonkiviä.
Myös kirkon sisäseinätja katto rapattiin. Urkupar-velle hankittiin 12-ääniker-taiset urut. Ensimmäisenalttaritaulun, joka esittiKristuksen ristiltä ottamis-ta, maalasi arkkitehti IlmariLaunis. Se katosi talvisodanjälkeen, ja Terijoen valtauk-seen osallistunut Vallilanrykmentti lahjoitti vuonna1942 kirkolle uudeksi altta-
ritauluksi Eeli Jaatisenmaalauksen “Jeesus asettaamyrskyn”. Tämä alttaritau-lu on sotien jälkeen luovu-tettu Pusulan seurakunnal-le.
Kirkko säilyi talvisodas-sa. Venäläiset olivat kuiten-kin jo välirauhan aikanapurkaneet sen kellotornin,muuranneet osan ikkunois-ta umpeen ja muuttaneetkirkon elokuvateatteriksi.Ja elokuvatatterin he teki-vät kirkosta taas syksyn1944 jälkeen. Inkeriläistenperustama luterilainen seu-
rakunta sai 1990-luvulla pi-tää siinä ajoittain jumalan-palveluksiaan, kunnes ra-kennus jouluksi 1998 luo-vutettiin jälleen kirkoksi.Elokuvateatterina sen nimioli Pobeda (Voitto), muttatämän nimikilven paikalleon jälleen nostettu luterilai-nen risti. Risti voitti Pobe-dan.
Terijoen kirkon eteenpystytettiin vuonna 1922kuvanveistäjä Evert Porilansuunnittelema, harmaastagraniitista veistetty, rukous-asennossa seisovaa sotilas-
ta esittävä vapaussodansankaripatsas. Venäläisetovat hävittäneet sen. Terijo-ki-Seura ja Teri-Säätiö pys-tyttivät 24.7.1993 kirkonpuistoon sankarivainajienmuistomerkin, jonka suun-nittelivat Esko 0. Toiviai-nen ja Sakari Nironen. Seon Terijoen rannalta vali-koiduista kivistä muurattukatkaistu pyramidi, johonon kiinnitetty sankarivaina-jien nimitaulu ja patsaanmerkityksen selostava teks-ti. Sankarihaudoissa on va-paussodassa kaatuneiden li-säksi 73 talvi- ja jatkosodansankarivainajaa.
Terijokelaisten viimeisi-nä vuosina käyttämä hauta-usmaa on nyt venäläistenkäytössä. Suomalaiset hau-tamuistomerkit on hävitet-ty. Vain viiden hukkuneen
kalastajan muistoksi pysty-tetty kivi on säilynyt.
Kun venäläiset kesällä1996 kunnostivat vanhaaTerijoen viertotietä, senreunakiveyksestä löytyi 15terijokelaista hautakiveä.Terijokelaiset siirsivät nesyksyllä 1998 hautausmaal-le ja asettivat ne hukkunei-den kalastajien muistomer-kin viereen. Näin heillä onkirkkomaallaan pieni hil-jentymispuistikkonsa, jo-hon he voivat kotiseudullakäydessään pysähtyä muis-telemaan omaisiaan sekäpitää pieniä hartaushetki-ään.
Terijoen ortodoksinenseurakunta
Ennen Suomen itsenäis-tymistä Terijoella asui run-saasti venäläisiä, varsinkinpietarilaisia huvilanomista-jia ja lomailijoita, jotka ra-kensivat sinne pyhäkkö-jään. Terijoen ortodoksinen
Josef Stenbackin suunnittelema Terijoen luterilainen kirkko valmistui vuonna 1908. Kirkonedessä Terijoen sankaripatsas. Yli viisi vuosikymmentä se oli elokuvateatterina, kunnes jou-luksi 1998 tuli jälleen luterilaisen seurakunnan kirkoksi. Venäläiset ovat purkaneet sen tor-nin.
Terijoki
Terijoen ortodoksinen kirkko, joka vuonna 1914 vihittiin.Neitsyt Marian kasanilaisen ikonin muistolle. Venäläisetovat 1990-luvulla kunnostaneet käyttöönsä sodan turmele-man kirkon.
seurakunta koottiin entisis-tä Raivolan, Kellomäen jaKuokkalan seurakunnista.
Terijoen hyvin rikas-muotoinen venäläis-bysant-tilainen kirkko valmistuivuonna 1914. Sen lattiapin-ta-ala on 400 neliömetriä.Kirkko muurattiin tiilestä,rapattiin ulkopuolelta val-koiseksi, ja sen kupolitmaalattiin taivaansinisiksi.
Korkeaan kellotorniinnostettiin 11 kelloa, joistasuurin painoi lähes 6 000kiloa. Sanottiin, että Terijo-ella oli Suomen tyylikkäinortodoksinen kirkko.
Kirkko vihittiin pääaltta-rinsa mukaisesti NeitsytMarian kasanilaisen ikoninmuistolle, vasemmanpuo-leinen alttari pyhän SergeiRadonezilaisen muistolle jaoikeanpuoleinen alttari py-hän Nikolaoksen muistolle.Kirkko oli erityisen kau
JATKUU SIVULLA 4
Inkerin ystävyysseurakunnat ......... 3Kurkijoen Pösöt ............................... 4Avioparityöskentelystä .................... 5Oi niitä aikoja 7................................ 6Nikolain-pilkin tulokset ................... 7Miesten vuoro ................................... 8
Perjantaina 4. maaliskuuta2 – 2005 – N:o 9
4.3.2005
Uutiskynnys ylittyi Jeesusei tarjoilepika-hampurilaista
Hartaus sunnuntaiksi 6.3.4. paastonajan sunnuntai
Sanan VoimaaKustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ
www.kurkijoki.fiToimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus
Toimitus: Päätoimittaja Raija Hjelmja kaikki Kurkijokelaisen ystävät
Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14
puh. (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.
ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)Etusivu ............ 60 centtiä/mm + alv 22 %Muut sivut ....... 45 centtiä/mm + alv 22 %
Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.
TILAUSHINNAT:
vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa
Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joitakin kak-soisnumeroita juhlapyhien aikoihin. Painosmäärä 2000 kpl.
E-mail:[email protected]: LSOP 523900-4897Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, KokemäkiISSN 0782-5668
Tunnen kotiseurakunnassani erään iäkkään sotaveteraanin.Tavatessamme hän muisteli sotavuosia ja elämää rintamalla.Hän oli kokenut aikoja, jolloin ruokaa ei saanut tarpeeksi.Noista puutteen vuosista hänelle jäi lähtemätön kunnioitusruokaa kohtaan. Hän sanoi, ettei vieläkään pysty heittämäänedes kuivaa leivänkannikkaa pois. Leipäpala palauttaa hänenmieleensä ajan, jolloin pieni, kuivettunut leipäpala olisi ollutsuuri ilon aihe.
Kunnioitus leipää kohtaan on vanhastaan elänyt maaseu-dulla, jossa kylväjä on nähnyt viljan kasvavan ja korjannut sa-don pelloilta. Kotona leivottiin leipää ja taikinan päälle tehtiinristinmerkki. Leipä oli pyhää. Siinä nähtiin yhteys Luojaan,jonka kädessä maan ilmat ja kasvu loppujen lopuksi olivat. Ta-vallinen arki oli pyhän ja maallisen kosketuskohta.
Osaammeko yhä nähdä tavallisessa leivässä ja tavallisessaarjessa yhteyden pyhään? Osaammeko viipyä tavallisessa janähdä siinä myös Jumalan läsnäolon? Kaiken ylenpalttinentarjonta voi ohjata ajatuksiamme myös harhaan ja meitä etsi-mään yhä lisää, sillä aina jossakin edessäpäin luvataan parem-paa elämystä. Mainoksia ja kiiltäväsivuisten lehtien kuvia kat-sellessa oma arkemme voi alkaa tuntua ankealta ja harmaalta.Yhä vähemmän vietämme aikaa myös yhteisessä ruokapöydäs-sä, sillä kaikilla on niin kiire.
Onko kaikki kiire tarpeellista? Onko meidän todellakin olta-va aina ja joka paikassa tavoitettavissa? Ja jos meille tulee hil-jainen hetki, pitkästymme, kun ei ole mitään tekemistä. Kun onkiire, tunnemme olevamme elossa. Mutta mihin meillä on oi-keasti kiire? Minkä perässä juoksemme ja mitä oikeastaan ta-voittelemme? Joskus hiljaisina hetkinä tällaiset oudot ja pelot-tavat ajatukset kuuluvat sisimmästä.
Ruotsalainen uskonnonpsykologian professori Ove Wikströmpuhuu hidastamisen kulttuurin puolesta. Levoton elämäntapakuluttaa ihmistä. Kun mikään ei enää ole tarpeeksi, ihminenon kadottanut yhteyden itseensä ja Luojaansa. Wikström neu-vookin hidastamaan. Hänen neuvonsa nyt paastonaikaan voisiolla vaikka tämä: viivy rauhassa ystävien kanssa, sulje televisiotai älä katsele ainakaan turhia ohjelmia, lue mieluumminvaikka kirja, varaa aikaa perheen kanssa ihan muuten vain, otaitsesi vakavasti ja kuuntele itseäsi.
Ensi sunnuntaita kutsutaan leipäsunnuntaiksi, sillä päivänevankeliumissa (Joh. 6:24-35) kerrotaan leivästä. Siihen sisälty-vät myös Jeesuksen sanat: “Minä olen elämän leipä. Joka tuleeminun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo mi-nuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”
Joinakin elämän hetkinä aavistamme itsessämme syvän kai-pauksen, jota eivät yhä uudet elämykset ja vauhdin lisäämi-nenkään onnistu poistamaan. Tämä nälkä ja jano on Jumalankaipausta meissä. Kirkkoisä Augustinus totesi levottoman etsi-misen ja rauhattomuuden jälkeen löytäneensä levon Jumalas-sa. Hän sanoi: “Sinä Jumala olit kyllä koko ajan minussa, mut-ta minä itse en vain ollut kotona.”
Tapani Erämaja4.3. Minä tiedän sinun teko-si: sinä et ole kylmä etkäkuuma. Kunpa olisitkinjoko kylmä tai kuuma!Mutta sinä olet haalea, etkuuma etkä kylmä, jasiksi minä oksennan si-nut suustani. Ilm. 3: 15-16
5.3. Sinä kerskut, että oletrikas, entistäkin varak-kaampi, etkä tarvitseenää mitään. Et tajua,mikä todella olet: surkeaja säälittävä, köyhä, so-kea ja alaston. Ilm. 3: 17
6.3. He kysyivät: “Mitä mei-dän tulee tehdä, että te-komme olisivat Jumalantekoja?” Jeesus vastasi:“Uskokaa häneen, jonkaJumala on lähettänyt. Seon Jumalan teko.” Joh.6: 28-29
7.3. Jeesus sanoi: “Minäolen elämän leipä. Jokatulee minun luokseni, eikoskaan ole nälissään, ja
joka uskoo minuun, eienää koskaan ole janois-saan.” Joh. 6: 35
8.3. Onnellisia ne, jotkasaavat voimansa sinusta,ne, jotka kaipaavat pyhäl-le matkalle. Kun he kul-kevat vedettömässä laak-sossa, sinne puhkeaavirvoittava lähde, ja sadeantaa heille siunauksen-sa. Ps. 84: 6-7
9.3. Jumala, Herra Sebaot,kuule rukoukseni, äläummista korviasi, Jaako-bin Jumala! Jumala,meidän kilpemme, katsovoideltusi puoleen! Ps.84: 9-10
10.3. Tämän nähdessäänisraelilaiset kyselivättoisiltaan: “Mitä tämäon?” He eivät näet tien-neet, mitä se oli. Moosessanoi heille: “Se on lei-pää, jonka Herra on an-tanut teille ruoaksi.” 2.Moos. 16: 15
1. Suomen vanhimmanteollisuusyrityksenhistoria alkaa vuo-desta 1649. Mikäyritys on kyseessä?
2. Mistä kasvista saa-daan maailman kal-leimmaksi maus-teeksi sanottua sah-ramia?
3. Montako hammastaon täysikasvuisellaihmisellä?
4. Milloin Liettua ulot-tui Itämereltä Mus-tallemerelle?
5. Mistä vuodesta alkaenradiosta on kuultu Turuntuomiokirkon kahdentoistalyönnit?
6. Mikä on Suomen kaikkienaikojen eniten myyty koti-mainen romaani?
7. Milloin raitiotieliikennealkoi Turussa?
8. Paljonko tv-lupa maksaa?9. Minä vuonna raitiovaunut
häipyivät Turun katuku-vasta?
10. Montako suomalaistajäi sotavangiksi talvi- jajatkosodassa?
Kuolleita
pe 4.3. Ari, Arsi, Atrola 5.3. Leila, Lailasu 6.3. Tarmoma 7.3. Tarja, Taruti 8.3. Vilppu,
Naistenpäiväke 9.3. Auvoto 10.3. Aurora, Aura,
Auripe 11.3. Kalervola 12.3. Reijo, Rekosu 13.3. Erno, Ernesti,
Tarvoma 14.3. Matilda, Tilda
Rakas isäni ja ukkimmeeverstiluutnantti
Vilho PÖSÖ* 16.10.1910 Kurkijokit 23.2.2005 Rusko
Matti ja Marjalapsenlapset ja heidän lapsensa
Viheriäisille niityilleHän vie minut lepäämään.
Siunattu Ruskolla omaisten läsnäollessa.
muistoa ja otitte osaa suruumme.Haluamme kiittää myös kaikkia
äitiämme hoitaneita.Lapset perheineen
Lämmin kiitos teille kaikille,jotka kunnioititte rakkaamme
Aino Nolvin
muistoa ja otitte osaa suruumme.Omaiset
Lämpimät kiitoksemme kaikilleteille, jotka kunnioititte
Aili Hongellin
MuistettavaaKarjalainen kirkkopyhä su 6.3.klo 10 Kanta-Loimaan kirkossa,minkä jälkeen Karjalan kirkot -näyt-tely ja kirkkokahvit srk-talossa. Järj.Loimaan Seudun Karjalaseura.
Hiitolan Pitäjäseura järjestää pii-rakoiden valmistamisen opetusta ti8.3. klo 17-20 Herralahden koulul-la, Kuninkaanhaanaukio 4 (uima-hallin vieressä). Kaikki asiasta kiin-nostuneet ovat tervetulleita opette-lemaan piiraan tekkoo. LisätietojaAirilta, puh. (02) 538 1141.
Hiitolan Pitäjäseuran järjestämätpilkkikilpailut Kuivalahdella la 12.3.klo 10. Lähtö Jouko Ijäksen mökki-rannasta. Ajo-ohje: Luvialta Kuiva-lahden keskustaan päin n. 10 km,jossa tienviitta oikealle Pihlaus, jos-ta opasteet perille. Lisätietoja Villel-tä puh. 0400-192 801. Kaikki ovattervetulleita mukaan.
Hiitolan Pitäjäseura ry:n sääntö-määräinen kevätkokous ti 15.3. klo18 Porissa, Tuomarink. 2. Kokous-asioiden jälkeen tarinailta.
Kurkijoki-Säätiön valtuuskunnankokous la 12.3. Loimaan Hirvikos-kella.
Kurkijoki-Seura ry:n vuosikokoussu 13.3. klo 14 Karjalatalon Laatok-ka-salissa, Käpylänkuja 1, Helsinki.Klo 13 Karjalaisuus ennen ja nyt –keskustelutilaisuus ja klo 15 Tais-ton tiellä – lauluja ja runoja sota-vuosilta samassa paikassa.
ProKarelian kustantama ja päätoimittaja VeikkoSaksin kirjoittama Karjalan palautus -niminen kirjajulkistettiin keskiviikkona Helsingissä. Se on saanutosakseen laajaa huomiota. Muun muassa Suomen tie-totoimisto on laatinut uutisen julkistamisesta. Myöskeskiviikkoillan A-talk -ohjelmaansa TV1 oli kutsu-nut Veikko Saksin keskustelemaan Karjalan palautus -asioista. Kuten lehtemme sivulta 4 huomataan, myösviikko sitten on TV1:n A-pisteessäkeskusteltu samoista asioista.
Kirjassaan Saksi tuo julki erilai-sia laskelmia siitä, mitä Karjalanpalauttaminen Suomelle merkitsi-si. Esimerkiksi Karjalan kannaksenja Laatokan Karjalan kunnostaminen maksaisi kym-menen vuoden aikana yhteensä noin 30 miljardia eu-roa. Kunnostamiseen käytetyt rahat tulisivat kuitenkinnopeasti takaisin erilaisina veroina ja työttömyydenvähenemisenä. Myös EU:lta on laskettu saatavan ra-haa investointeihin.
Laskelmat on tehty kymmeneksi vuodeksi, joistakaksi ensimmäistä olisi varattu suunnitteluun ja kehi-tykseen. Vasta kolmantena vuonna suomalaiset pääsi-sivät muuttamaan alueelle. Arvioiden mukaan Karja-laan muuttaisi noin 300 000 suomalaista.
Pakkoluovutetun Karjalan alueella asuu tällä hetkel-lä noin 370 000 venäläistä, joista ProKarelian arvion
mukaan Venäjälle muuttaisi heti noin 120 000 pääasi-assa nuorta ihmistä. Sen mukaan alueelle jäisi noin250 000 venäläistä, joista valtaosa olisi ikääntyviä ih-misiä, mistä syystä venäläisten osuus väestöstä väheni-si varsin nopeasti.
Karjalan palautus -kirjan hahmotelmassa Karjalaanjääneet venäläiset pysyisivät Venäjän kansalaisina. Al-kuvaiheessa heillä olisi oikeus muuttaa tuon alueen si-
sällä tai Venäjälle, mutta ei välttä-mättä muualle Suomeen. Siirtymä-kauden jälkeen venäläiset voisivathalutessaan hakea Suomen kansa-laisuutta.
- Toivomme tästä aiheesta perus-teellista ja rakentavaa kansalaiskeskustelua ensin Suo-messa ja myöhemmin EU:n tasolla. Vasta tämän jälkeenSuomi voisi tehdä palauttamisesta ehdotuksen Venäjäl-le, Veikko Saksi sanoi julkistamistilaisuudessa.
Suuri osa meistä karjalaisista tai karjalaisjuurisistahaluaisi, että kokemamme vääryydet oikaistaisiin. Ky-symys onkin vain siitä, miten asiassa voi saajapuoliedetä, jos ryöstäjä ei halua rauhassa neuvotella. Mitäsellaista annettavaa meillä olisi, että se houkuttelisi vas-tapuolen neuvottelupöytään? Näistä asioista kannattaakeskustella vaikkapa Naistenpäivän kahvilla.
Raija Hjelm
Keskustelunaihettakerrakseen Naistenpäivän
8.3. kahvipöytään.
Perjantaina 4. maaliskuuta 2005 – N:o 9 – 3
Ken tietää?
Kokouksia
Kuva 8-05 viikko 9 (4.3.05)
Miehet taitavat pitää taukoa tiilien teon lomassa. Keitä työmiehet ovat ja missähän heidäntyömaansa on ollut?Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojonperäntie 446, 32260 Kojonperätai puhelimitse 050-4036050 Maria Kauppinen tai sähköpostilla [email protected]
Kuva Kurkijokimuseon kokoelma
MartatKurkijokelaisessa:
25.2. Aromäen-Piltolan mk
1.4. Elisenvaaran mk29.4. Kauhanojan mk27.5. Kirkonseudun mk1.7. Metsämaan mk26.8. Raholan mk23.9. Rummunsuon mk4.11. Kurkijoen
Marttayhdistysry:n 100-vuotis-juhlanumero
Kasvatustieteiden maiste-ri, luokanopettaja KatiSavolainen Turusta (Loi-maa) on valmistunut 18.2.erityisopettajaksi Turun yli-opiston kasvatustieteelli-sestä tiedekunnasta. Katinisä Raimo on syntynyt Sa-viin kylässä Kurkijoella.
Valmistuneita
Joskus vanha nappilaa-tikkokin voi siirtää ajatuk-set kauas lapsuuteen, niinkuin minullekin kävi, kunetsin erästä nappia pudon-neen tilalle. Etsimääni enlöytänyt, mutta mustuneenrikkinäisen yleisurheilu-merkin löysin. Liekö ollutaikoinaan pronssi-, hopea-vai peräti kultamerkki?Merkithän olivat muutoinsamanlaiset, paitsi päältä neoli “maalattu hopealla taikullalla”. Malliltaan ne oli-vat neliömäiset, jossa yh-dessä kulmassa oli kuinpuolikas aurinkoa ja siitälähtivät tasaisin välein ki-haraiset säteet alaspäin.
Olivatko säännöt yhte-näiset joka koululla, sitä entiedä. Mutta eivät suoritta-miset ainakaan olleet pa-kollisia, koska meidänkinkuuden lapsen sarjasta ai-noastaan minä suoritinkaikki mahdolliset lajit.Pronssimerkkiin suoritusoli melko vaatimatonta.Kuta “arvokkaampaa”merkkiä suoritettiin, sitäsuuremmat vaatimuksetkinolivat, myös suoritettavatlajit olivat vaativampia. Entosin muista, kuinka montalajia piti läpäistä.. Kulta-merkki oli kuitenkin jo vä-hän kuin viisi- tai kym-menottelijoilla monilaji-nen. Ehkä opettaja EinoVepsä muistaisi nämä vaa-timukset paremmin. Muu-ten tämänmallisia merkke-jä oli myös pienempiä mi-toiltaan, mutta itse en niitäsuorittanut. Olivatko ne sit-ten alakoululaisille? Minäkun en käynytkään alaluok-kia, niin en tiedä.
Sitten oli uintimerkki.Senkin olen hukannut, mut-ta mallin muistan ja kuvion:siinä oli uivan ihmisenkuva. Silloin myös jo ope-tettiin uimisen jaloa taitoa.Tuskin sekään oli pakon sa-nelemaa, riippui varmaanopettajista ja uimapaikois-ta. Muistan kyllä käyneeniOjajärvessä ja Haukilam-mella koko luokan kanssa.
Urheilumerkit
Kuuluivatko ne sitten mer-kin suoritukseen, sitä enmuista. Missään tapaukses-sa ei meidän pesue vettäkaihtanut, paitsi vanhin sis-koistani, hän ei mielelläänuinut. Meillä Pukinniemenkoululaisilla oli onnea saa-da nuori innostava opettajaReino Kokkonen, joka itse-kin oli kovin urheilumieli-nen.
Vielä muistan suoritta-neeni hiihtomerkin. Minkävärisen, sitä en muista enkävaatimuksistakaan muutakuin, että mäenlasku on jää-nyt mieleeni. Hiihtäähäntoki piti jokaisen, koskaaina kuljimme koulumatkattalvikelillä hiihtämällä. Op-pitunnin ajaksi sukset lai-tettiin siististi pystyyn kou-lun seinää vasten.
Tuo mäenlasku jäi mie-leeni siitä, kun latu lähtikorkealta mäenpäältä jameni koulun puuceen ohit-se koulun päärakennuksenja saunan välistä alas. Seohitti maantien ja koivikontien alapuolelta ja vauhdinkiihtyessä loppua kohdenmatka jatkui Mykrän pelto-kaistan poikki radanvarteenasti, johon melkein kaikkikaatuivat jyrkän radanpen-kereen heikentämään tasa-painoon. Vain jotkut pojatosasivat taidon kääntää
vauhdissa sukset pitkin pel-toa.
Soini-niminen poikakiihdytti vain vauhtiaansauvoilla lykkien, kunneskoivikosta kuului kammot-tava huuto hänen laskettu-aan koivua päin. Siihen lop-pui senpäiväiset laskettelutsekä oppitunnit opettajanlähtiessä viemään SoiniaHiitolan asemalle lääkäriin.Onneksi tuli melkein hetijuna Viipurista päin, ja py-säkki oli lähellä, joten kul-jetus sujui nopeasti.
Soini sai katkenneeseenjalkaansa kipsin, ja jalkaparani nopeasti laskettelu-kuntoiseksi. Tuon mäen las-keminen oli kyllä vaati-muksena hiihtomerkin suo-rittamiselle, ei tosin edelläkerrotulla esimerkillä. Latuoli turvallinen, kun pysyiladulla.
Hiihtomerkki oli siis pie-nempi kuin yleisurheilu-merkki. Merkin kuvassapoika tuli mäkeä alas V-asennossa, sillä erotuksellanykyiseen mäkihyppytyy-liin, että sukset olivat auranmuotoisessa asennossa.Tuo hiihtomerkkikin on ka-donnut matkani varrella,mutta muistot ovat tallella.
Kaikkien merkkien suo-ritus oli ihanaa aikaa, se olinuoruutta se. Olen aina ty-kännyt kaikista urheilula-jeista, paitsi nyrkkeilystä jamiekkailusta ja samaan sar-jaan laittaisin vielä golfaa-misenkin. Ehkä olen nyky-ään “penkkiurheiluhullu”?
Hyvät huoltajat ja van-hemmat, viekää jälkeläi-senne urheilun pariin, se onhauskaa, vaikka ei tuloksiatavoittelisikaan. Hiihtämi-nen ja uiminen on mielestä-ni jokaisen suomalaisenvälttämättä osattava, kaikenvaralta, eikä se paljon mak-sa. Siispä nyt sanonkin Tar-vajärveä siteeraten: ”Ylös,ulos ja lenkille.” Iloisia tal-vipäiviä kaikille lukijoilletoivotellen
Aino KoppiNoormarkku
Mellilän Karjalaiset ry:nVUOSIKOKOUS
torstaina 17.3.2005 klo 19 Matti Ristolaisella.Käsitellään sääntömääräiset asiat.
Tervetuloa Johtokunta
Imelä voiRiitta Taitonen Liedosta
soitti ja kertoi meille, mitäimelä voi on. Normaaliinvoihin lisätään hapatetta,jotta siihen saadaan ihanoma bakteerikantansa javoin maku. ”Hapatettua”kermaa kirnuttaessa saa-daan voita ja kirnupiimää.
Jos voita kirnutaan tuo-reesta kermasta siten, etteihapatetta lisätä, saadaanimelää voita. Imelä voi onmautonta ja ”kirnujätteek-si” saadaan kirnumaitoa, ei-piimää. Imelä voi ei säilypitkään, joten sitä ei ylei-seen myyntiin tehdä. Meije-rit tekivät (tekevät?) sitäleipomoille, jotka käyttivätsitä piparkakkuihin ja eri-laisiin kakkuihin, sillä se eiantanut leipomukselle voinmakua, vaan maku saatiinjostain muusta halutustaaromista.
Viime lehdessä kerrottiinkohovoista, joka ei olesama asia kuin imelä voi.Kiitoksia tiedoista RiittaTaitoselle, joka on entisenpäätoimittajamme ToivoTaitosen miniä.
Suomessa alkoi 1980-lu-vun lopussa valtava Inkeri-innostus. Inkeriläisen pas-tori Arvo Survon vierailutSuomessa saivat tuhansit-tain ihmisiä liikkeelle. Olo-jen vapautuminen Neuvos-toliitossa teki suomalaistenvierailut Pushkinissa ja In-kerinmaalla mahdollisiksi.Tuhannet ihmiset vieraili-vat eri puolille syntyneissäseurakunnissa. Vähitellenyksityisten ihmisten aloitta-masta avustustoiminnastasyntyi Suomen ja Inkerinkirkon seurakuntien välisiävirallisia ystävyysseura-kuntasuhteita.
Mikä on ystävyysseura-kuntasuhteiden tilanne2000-luvulle tultaessa?Mitä ystävyysseurakunta-
toiminta on ja ketkä ystä-vyysseurakuntatyötä teke-vät?
Miten ystävyysseura-kuntatoiminta on muuttu-nut? Muun muassa näihinkysymyksiin vastaa teolo-gian tohtori Kaarina Ylösentutkimus “Ystävyyttä yli ra-jan. Luterilaista ystävyys-seurakuntatoimintaa Suo-men ja Inkerin kirkkojenvälillä”. Tutkimus on jul-kaistu Kirkon tutkimuskes-kuksen www-sarjassa.
Tutkimus tarkasteleesitä, miten ystävyysseura-kuntatoiminta käynnistyi,miten se liittyy muuhunseurakuntatyöhön ja mikäon sen merkitys Suomenseurakunnille. Ystävyys-seurakunnat avartavat nä-
kemyksiä ja tarjoavat toi-mintaa.
Tutkimus osoittaa laaja-mittaisen Inkeri-innostuk-sen laantuneen. Sen tilalleon muodostunut uskollinenInkerin ystävien joukko,joka toteuttaa pitkäjäntei-sesti yhteistyötä ystävyys-seurakuntiensa kanssa. Toi-minta on vakiintunut tietyl-le tasolle, eikä sen laajenta-miseen enää näytä olevanmahdollisuuksia. Joissakinseurakunnissa on jopa ha-lua vähentää toimintaa tailopettaa se kokonaan.
Ystävyysseurakuntatoi-minnassa painottui aluksisuoranainen avustustoimin-ta Inkerin kirkolle, sen seu-rakunnille ja niiden jäsenil-le. Mutta 2000-luvulle tul-
tua avustustyön osuus onvähentynyt, ja toiminta onyhä enemmän kehittymässätasavertaisten kumppanienväliseksi yhteistyöksi, jossamolemmat voivat antaa jasaada.
Suomen seurakuntienkannalta ystävyysseurakun-tatoiminta on koettu yleen-sä hyvin myönteiseksi. Senkautta on luotu hyviä ystä-vyyssuhteita, tutustuttu In-kerin seurakuntien elämäänja saatu seurakuntien toi-mintaan kansainvälisyyttä.Se on vähentänyt ennakko-luuloja ja lisännyt ymmär-rystä erilaisista oloista läh-teneitä ihmisiä kohtaan. Ys-tävyysseurakuntatoimintaon myös avartanut seura-kuntalaisten diakonianäke-mystä, lisännyt maallikko-jen aktiivisuutta ja tarjon-nut heille mielekkäitä toi-mintamahdollisuuksia.
www.evl.fi
Kohti tasavertaisuuttaInkerin ystävyysseurakunnat muuttumassa kumppaneiksi
kynä kertooEija Kareen
Perjantaina 4. maaliskuuta4 – 2005 – N:o 9
niisti sisustettu. Sen freskot,ikonit, valaisimet, tekstiilitja muut pyhät esineet olivatpoikkeuksellisen arvokkai-ta.
Kirkko vaurioitui talviso-dan aikana tykkitulessa, jol-loin sen kellotorni sortui.Venäläiset ovat nyt kunnos-taneet kirkon lähes entisel-leen, ja se on jälleen pyhäs-
sä tehtävässään ortodoksise-na kirkkona. Kirkon sinisetkupolit ovat korjauksissasaaneet ruskean värin.
Kuokkalan viimeinenkirkko valmistui vuonna1917. Arkkipiispa Sergeivihki sen Kristuksen kirkas-tumisen muistolle. Kirkkooli hirsirakenteinen. Sen si-sustus oli sekä hankintahin-naltaan että taiteelliseltamerkitykseltään hyvin arvo-
kas. Irtaimisto ehdittiin eva-kuoida Mikkeliin, mutta setuhoutui siellä pommituk-sessa. Kirkkokin on tuhou-tunut.
Myös Terijoen ortodoksi-set hautausmaat ovat hävin-neet nykyvenäläisten hauta-usmaan alle.
Terijoen roomalais-katolinen seurakunta
Terijoella oli kesänviet-
JATKOA SIVULTA 1
Pösöjen suku on lähtöi-sin Hiitolasta, josta on su-kututkimuksissa löydettyensimmäisiä Pösöjä 1600-luvun alusta. KuuluisimpiaHiitolan ”rikkaita Pösöjä”oli maakauppias Juho Pe-kanpoika Pösö (1840-1905). Hän loi huomatta-
Kurkijoen Pösöt
Kahvilanomistaja Antti Pösö sai Sortavalassa 7.7.1916 ajokortin polkupyörän ajamista var-ten. Ajokortissa piti tietenkin olla myös valokuva.
van omaisuuden ei pelkäs-tään kaupalla, jota käytiinPietariin asti omilla laivoil-la, vaan myös tehokkaallamaanviljelyksellä. Interne-tissä löytyy Hiitolan kotisi-vuilta mielenkiintoinen ku-vaus Juho Pösön elämästä.
1700-luvun puolivälissä
syntyi Kurkijoen sukuhaa-ra, kun Ernesti Tuomaan-poika Pösö muutti sinne.Tämä haara jäi hiitolaistapienemmäksi eikä sieltälöytynyt suurmaanviljeli-jöitä. Pösöjen talot olivatpääasiassa Ihojärven kyläs-sä, mutta joitakin Pösöjä on
asunut myös KurkijoenTervussa.
Antti Ernestinpoika(1882-1953) oli puutavara-kauppias. Nykytermeillähäntä kutsuttaisiin ”yrittä-jäksi”.. Antti muutti perhei-neen Sortavalaan 1916 jasieltä 1918 Viipuriin. Hänmeni avioon KurkijoenTervun kylästä kotoisin ole-van Sofia Häklin (1887-1938) kanssa. Heille syntyikuusi lasta, joista vanhineverstiluutnantti Vilho Pösösyntyi vuonna 1910 ja kuo-li tänä vuonna.
Oheinen kuva on vuo-delta 1916 ja liittyy polku-pyörän ajokorttiin, jonkateksti kuuluu kokonaisuu-dessaan:
”Kahvilanomistaja AnttiPösö, tästä kaupungista, oi-keutetaan matkustamaanmaaseudulla polkupyörälläNo 234 koko sotatilassaolo-ajan. Sortavalan poliisi-laitoksessa, 7 päivänä hei-näkuuta 1916.
Konrad KerkkänenVallesmanniLun. 1 mrk. 20 piä” (Po-
liisilaitoksen leima suo-meksi ja venäjäksi)
täjien joukossa runsaastiPietarin roomalaiskatoli-sia, lähinnä puolalaissyn-tyisiä asukkaita, ja vuoden1915 tienoilla Terijoellemuuttaneita Puolan pako-laisia. He hankkivat Viipu-rin roomalaiskatolisenkirkkoherran aloitteestayksityisessä puutarhassaolleen kappelin. Sitä kor-vaamaan ostettiin myö-hemmin paavi Pius XI:n
antamin varoin kookas hu-vila, jonka toisen kerrok-sen kaksi huonetta muutet-tiin kappeliksi. Se oli ensinviipurilaisen Pyhän Hyac-inthuksen seurakunnanalainen, kunnes vuonna1927 Terijoki erotettiin Py-hän sydämen seurakunnak-si.
Pyhän sydämen seura-kunnan kirkoksi tuli senentinen kappeli. Se oli kir-
koksi vaatimaton. Kirkko-salin tärkein esine oli Jee-suksen pyhää sydäntä esit-tävä alttaritaulu. Alttarinvasemmalla puolella oliNeitsyt Marian ja oikeallapuolella Pyhän Teresankuva. Pyhän sydämen kirk-ko säilyi sodissa, mutta onmyöhemmin tuhoutunuttulipalossa.
Kalle Siira ja Alvi Kettu Kurkijoen Metsikolta. Ketun Alvisoitteli Kokkosen Elman kotona Koskuilla kitaraa Elmanisän, Matti-sedän ja Tolvi-sedän kanssa kesällä 1939. Hetappelivat Mesikolla Elman ukon lippakiesien alla, kunElma oli aitassa nukkumassa. Hän oli herännyt pihalta kuu-luvaan meluun. ”Kyllä ne lippakiesit kestäät, ne on valkjär-veläiset”, sanoi Tolvi-setä, kun Elma pelkäsi ukon suuttuvankärryjen rikkomisesta.Elma jatkaa: ”Alvi ajoi Linnankylästä jonkun polkupyörällämeille, kun elimme evakossa Multian Karhilan kylän Soi-niahossa kesällä 1940. Hän jätti pyörän meille ja lähti käve-lemään kirkolle. Isä käski Alvin ottamaan minut takaritsilleja jättämään pyörän kanssa Linnankylään erkanevan tienhaaraan. Minä vei sitten pyörän oikealle omistajalleen. Hil-ja-täti eli silloin Linnantalossa ja Sihvoset myös.
Elmanvalokuvakokoelmasta
Palaute 25.2. esittämään-ne kysymykseen, mitämaksaisi Karjalan palautta-minen Suomen yhteyteen.Sitä en tiedä, mutta minualoukkaa syvästi joidenkinsuomalaisetn asenne Karja-lan palautushalua kohtaan.Kuvitelkaa, miten itse suh-tautuisitte, jos teillä olisikukoistava maatila ja jokusuurtilallinen asevoiminryöstäisi sen teiltä. Etteköhaluaisi sitä takaisin? Minähaluaisin, vaikka se olisipelkkää suota.
Minua loukkaa myös sy-västi ohjelmanne naistoi-mittajan (jonka nimeä eimainittu) pilkallinen asennemeitä kohtaan, jotka haluai-simme meiltä ryöstetyt alu-eet takaisin. Ikään kuin meolisimme syyllisiä! Muista-kaamme kuitenkin, ettäNeuvostoliitto rikkoi voi-massa olevan hyökkäämät-tömyyssopimuksen 30.11.1939 ja hyökkäsi Suomeen.Kansainliittokin tuomitsihyökkäyksen ja erotti Neu-vostoliiton jäsenyydestään.
Ote muistelmistani, jois-sa kerron, mitä tunsin tuol-loin 12-vuotiaana: ”Mosko-va rauhanehdot olivat kä-
sittämättömän ankarat.Tuntui mahdottomalta kä-sittää, että ryssät vaativatyli kaksi kertaa suuremmanmaa-alueen, kuin mitä oli-vat saaneet sodassa valla-tuksi. Historiasta ei löyty-nyt yhtään vastaavaa tapa-usta, vaan yleensä valloit-taja sai enintään valloitta-mansa alueen rauhanteos-sa. Tuntui, että maailmassaei ole mitään oikeutta. Rys-sä ryöstää meiltä Viipurinläänin, vaikka sillä on en-nestään maailman suurinalue. Kuinka Jumala salliisellaisen vääryyden tapah-tua?”
Tarton rauhassa vuonna1920 Neuvosto-Venäjä juh-lallisesti vahvisti Suomenrajan ikuisiksi ajoiksi. Esit-täkää Tarton rauhan tekstiseuraavassa A-pisteessä,please! Se että luovutetullaalueella asuu 400 000 ih-mistä, on valheellinen tieto.Olen käynyt viisi kertaasynnyinseudullani ja näh-nyt, että entiset haja-asutus-alueet ovat täysin tyhjät,vain suuremmissa kylissäon asukkaita. Vuonna 1939Kurkijoen pitäjässä oli10000-11000 asukasta. Nyt
sen kahdessa suurimmassakylässä on yhtensä noin 1900 asukasta, Lopotissa(kirkonkylä) 1 200 ja Eli-senvaarassa 700 (ennen 2500) asukasta. Pienempienkylien väkilukua en tiedä.
Vaikka Stalinin vaati-muksesta kaikki luovutetutalueet evakuoitiin (etninenpuhdistus), en vaatisi aluei-ta tyhjänä takaisin. Nykyi-set asukkaat saisivat jäädäja saada tietyn koeajan jäl-keen Suomen kansalaisuu-den. Niille, jotka haluaisi-vat muuttaa Venäjälle voi-taisiin maksaa muuttoavus-tusta.
Muuten olen sitä mieltä,että jos Venäjä antaisi Suo-melta ryöstetyt alueet takai-sin, se osoittaisi sellaistaystävyyttä, ettei meillä olisimitään syytä liittyä Natoon,mutta muussa tapauksessakyllä!
Ylöjärvellä, 26. päivänähelmikuuta 2005
Eino Kylliäinen
12-vuotiaana vuonna1940 ja 16-vuotiaana vuon-na 1944 kotiseudultaanevakuoitu.
A-pisteelle lähetetty palaute (TV1 25.2. klo 21)
Karjalan palautuksesta
Mielipide UkkoSatutko sie häntätuntemaa?Raamakka on olt ukko tää.Olha hää uuten kommiija jottai sellaist vielkii.
Nii ukko rauhaa rakastaa,siijä ei mittää joutavaa.Toisist ei sano pahhaasannaa,josko sellane mieleekäävilahtaa.
Hevil ei hänt suuttumaasaa,mut jos siin jotenkionnistuu,hääki kans jurottaa jaksaa,jos sil pääl olemaa sattuu.
Ukko se kahteloo lääniää,noit sarkojaa ja mehtiää.Ei työ mänt hukan suuhu:jäänt on pussin pohjal jamuuhu.
Anna
Näi höi enne lausuitHittaat ne on herrojenkiireet.Hyvä se on toista sannuu,paha panna ihtijää.Hyvä antaa vähästäki,paha ei paljostakkaa.Hyvä se on koirakinkuoltuvaa.Ei kahta herraa sovisammaa linnaa.
Perjantaina 4. maaliskuuta 2005 – N:o 9 – 5
H uittislaisen yrittäjäJukka Laamasen,51, karjalaiset juuret
tulevat isän puolelta Viipu-rin läänin Pyhäjärveltä. Äitipuolestaan on satakunta-laispohjalainen. Sodan jäl-keen isän perhe tuli Huitti-siin, missä vanhemmat ta-pasivat toisensa, avioituivatja äiti omaksui pian karja-laisen kulttuurin.
Koska setä perheineenasui lähellä, oli serkuillalapsena seuraa toisistaan.Vasta kouluikäisinä he oli-vat enemmän tekemisissätoisten lasten kanssa. Jo sil-loin Jukka huomasi kult-tuurien välisen eroavaisuu-den siinä, että karjalaisetkävivät enemmän kylässäja suku oli muutenkin teke-misissä toistensa kanssa.
Jukan vaimon, lastentar-hanopettaja Ritva Laama-sen, 49, isä on kotoisin Nui-jamaalta ja äiti Satakunnas-ta, Keikyästä. Niinpä hei-dän lapsensakin ovat puo-liksi karjalaisia.
- Vaikka olemme lapsis-ta asti kasvaneet tähän sa-takuntalaiseen kulttuuriin,ovat karjalaiset geenit kui-tenkin olleet vahvasti mu-kana. Suomelle oli aikoi-naan siunaus, että karjalai-set sekoitettiin pitkin väes-töä. Tekemällä lujasti töitä,olemalla ennakkoluulotto-mia, oppimalla uutta ja so-peutumalla valtaväestöönhe antoivat monissa asiois-sa elämisen mallin. Olihanihan maailman laajuinenihme, miten karjalaistenasuttaminen hoidettiin 60vuotta sitten ilman taiste-luita. Tietääkseni missäänmuussa maassa ei ole sivii-liväestöä otettu vihollisenalueelta pois, niin kuin suo-malaiset tekivät, pohtii Juk-ka Laamanen.
Lähes viisi vuotta sittenLaamaset tekivät kotiseutu-matkan Pyhäjärvelle. Ol-lessaan lapsia he olivatsota-ajan lisäksi kuulleetpuhuttavan Karjalan kau-niista luonnosta, käen ku-kunnasta ja satakielen lau-lusta. Kun he sitten käveli-vät Jukan isän kotipaikalle,niin silloinkin käki kukkui,ja satakieli lauloi.
Ritva ja Jukka Laama-nen eivät voi ymmärtääsitä, miksi Karjalassa ole-vat ihmiset, joilla on niinhieno luonto, eivät välitäympäristöstään, vaan ros-kia ja likaa on kaikkialla.
Avioparileirille- Olimme olleet naimi-
sissa 25 vuotta, kun vii-meinkin menimme ensim-mäiseen viikonlopun kestä-vään avioliittoseminaariin.Luentojen ja avioparitehtä-vien aikana ymmärsimmejotain, mistä olimme jää-neet paitsi, muistelee Ritva.
- Meillä oli ja on hyväavioliitto. Mutta sitten tulitämä yksi viikonloppu. Yl-lätys oli melkoinen. Pianhuomasin, että asiat voisi-vat olla vielä paljon, paljonparemminkin, myönteleeJukka, joka oli ollut semi-naariin menoa vastaan.
Seuraavana kesänä Rit-
va ja Jukka osallistuivatHelsingin NMKY:n järjes-tämälle kahdeksanpäiväi-selle avioliittoleirille. Tuonviikon aikana he pääsivätpuhumaan toisilleen asiois-ta, joista he ei olleet osan-net eivätkä voineet puhuaaikaisemmin, kun heiltäolivat puuttuneet keinot jaavaimet rakentavaan kom-munikaatioon.
Tuolla leirillä heillemyös selvisi, että he halua-vat jakaa kyseistä hyväätoisillekin. Toimeliaina ih-misinä he menivät ryhmän-johtajien koulutukseen, jo-ten annetaanpa heidän it-sensä kertoa.
RyhmänjohtajiksiPeriaatteena on, että en-
nen kuin pääsee ryhmän-johtajaksi, on käytävä kak-si avioliittoleiriä. Leirin ai-kana on iltaisin jokaisenleiripäivän jälkeen koulu-tusta. Voidakseen toimiaryhmänjohtajana edellyte-tään osallistumista vuosit-tain 2-3 koulutustilaisuu-teen. Ryhmänjohtajat ovatkoko ajan osana ryhmäätyöstäen omaa parisuhdet-taan.
Avioliittoleirille ovatkaikki tervetulleita kaikissaelämänsä vaiheissaan. Mo-nien kokemus on ollut, mi-ten hyvästäkin parisuhtees-ta voi tulla vielä parempi.
Leirille tulleet ovat ol-leet n. 20-70-vuotiaita.Ryhmiä muodostettaessahuomioidaan ikä ja elämäntilanteet. Mikäli pariskun-nalla on menossa kriisivai-
he, niin ryhmän ulkopuolel-la on mahdollisuus saadaerikoisapua.
RyhmätyöskentelyäYleensä avioliitossa on
ensin lähestymisvaihe. Sit-ten tulee ristiriitavaihe. Kunriittävästi tulee haavoittu-mista ja loukkaantumista,aletaan rakentaa muuria javetäydytään sen eri puolil-le.
Ryhmätyöskentelyn ta-voitteena on saada puolisotsamalle puolelle, me yhdes-sä menemme tästä eteen-päin -hengessä. Vaikeutenaon, miten sen muurin takaavoi lähestyä toista. Leirillä-kin aina yllättää se, että ve-täytymisvaiheesta ei an-teeksipyynnöistä huolimat-ta päästäkään suoraan lä-hestymisvaiheeseen. Onmentävä takaisin ristiriita-vaiheeseen, ja se voi ollavaikea polku kuljettavaksi.
Normaalisti aviopuolisotsuhtautuvat asioihin omistatarpeista käsin, vaikka puo-lison tarpeet voivat ollaihan erilaiset. Kun niistä eiole kerrottu, niin ongelmatmuodostuvat suuriksi, ja lo-pulta lakataan puhumasta.
Kommunikaatioharjoit-telussa kerrotaan toisellekaikki asiaan liittyvät ta-pahtumat, aikomukset, pyr-kimykset ja tunteet sekä il-maistaan, mitä itse ryhmäl-tä odottaa. Ryhmäläiset pi-tävät huolen siitä, että pu-hutaan vain omasta puoles-ta.
Ymmärtämisvaihepa-lautteessa otetaan joku to-
della vaikea asia, missä eiole tullut kuulluksi eikäymmärretyksi. Nyt puolisojoutuu kenties ensimmäistäkertaa kuuntelemaan kes-keyttämättä ja tulkitsemat-ta toista. Ihme tapahtuu.Liittoa hiertänyt solmu al-kaa aueta.
Ihmeellistä on, mitä ryh-mässä oikein tapahtuu. Lu-ennoitsijat kertovat omassaelämässään olleista kipeis-tä asioista, mitkä ovat myö-hemmin vaikuttaneet nega-tiivisesti heidän parisuh-teessaan. Niinpä luentojakuunnellessa jo ajattelee,että kyllä meilläkin on vie-lä mahdollisuus, kun hekinovat selvinneet. Ryhmässäon sitten uskallettu avatatodella kipeitä tuntoja jatuoda ne käsiteltäväksi.Siellä itketään ja nauretaanyhdessä.
Kun ryhmässä on oltu2-3 päivää, niin se alkaasuojella ja auttaa toisiaan.Vaikeissakin asioissa osa-taan nähdä toisen tilanne javähitellen uskalletaan avau-tua omaan. Usein käy niin,että vuosikymmeniä avio-liitossa olleet ja toisistaanloitontuneet puolisot lähen-tyvät toisiaan, ja ennen kuinleiri päättyy, ollaan jo käsi-kädessä.
Jos kuitenkin on niin,että joku ei ole valmis pu-humaan pinnalle nousevis-ta asioista, niin silloin hä-nelle annetaan aikaa. Mi-hinkään ei painosteta.
Elämää leirin jälkeenYleensä ristiriitatilan-
teissa toistetaan vanhaakaavaa, kunnes jompikum-pi huomaa, ettei siinä olemitään järkeä. Arjessakinon puhuttava vaikeista asi-oista. Vanhan käyttäytymis-mallin tilalle opetellaanuusi ja toistetaan sitä riittä-vän monta kertaa.
Avioliitto kaipaa päivit-täistä hoitoa: koskettamista,kädestä kiinnipitämistä, ha-laamista, kainalossa ole-mista... Tunteet tulevat kyl-lä perässä ennemmin taimyöhemmin. Käyttäytyes-sämme puolisoa kohtaanystävällisesti ja rakastavas-ti alamme rakastaa.
Rakastuminen -rakastaminen
Rakastuminen on vais-tonvarainen tapahtuma.Joillakin se kestää maksi-missaan kaksikin vuotta.Ihastuminen ja rakastumi-nen voi olla myös johonkinihanteeseen rakastumista.Joku on joskus sanonut, ettärakastuminen on eräänlai-nen hulluuskohtaus.
Kun arki tulee, alkaa ra-kastaminen, ja se on tahdonasia. Avioliitossa yksipuoli-nen rakkaus ei onnistu. Sil-loin toisesta tulee hyväksi-käyttäjä.
Avioliittotyöskentelyssäkäytetään käsitettä, rakka-ustankki. Sehän on meilläjokaisella. Käyttäytymisel-lämme me joko täytämmetai tyhjennämme sitä.
Kerran eräs henkilö, jokaei itse ollut avioitunut, ky-syi pojaltamme: “Kuinkasitä uskaltaa mennä naimi-
siin, jos siitä tulee vaikea?Miten avioliitosta voisi saa-da helpon?” Lassi, joka oliollut pari vuotta naimisissa,totesi, ettei helppoa avioliit-toa ole olemassakaan. Kunkahta erilaista ihmistä läh-detään sovittamaan yhteen,niin se ei voi olla helppoa,mutta onnellinen se kyllävoi olla, ja sellaisen siitäsaa.
Lähes 30 avioliittovuo-den ja neljän avioparityös-kentelyvuoden jälkeenvoimme todeta sen, ettämitä enemmän olemme teh-neet töitä, sitä enemmän onniitä mukavia ja onnellisiapäiviä. Arjessa eläminenvoi olla onnellista, kun op-pii puhumaan tunnoistaanja tarpeistaan, ei vaatieneikä arvuuttaen. Tätä meolemme opetelleet.
TarpeetMiehelle on yllättävän
tärkeää, että päivätyön jäl-keen hän saa rauhassa tullakotiin. Vaikka ruumiillises-ti on saapunutkin, niin hen-kisesti vie noin puoli tuntia,ennen kuin päivän paineetja ärtymykset ovat tasaan-tuneet ja mies on valmisvastaanottamaan vaimon jakodin tapahtumat. Naiselletaas on tärkeää saada mie-hestään myötätuntoinen jatarkkaavainen kuuntelijaeikä pikaista asioidenrat-kaisijaa.
Avioliiton alussa monimies voi kuvitella, että hä-nen tehtävänsä on muuttaavaimoaan kritisoimalla jaarvostelemalla, antaen neu-voja ja ohjeita sillä seurauk-sella, että rinnalla on kiuk-kuinen ja jopa katkerakinpuoliso. On löytö huomata,että muuttamalla omaa käy-töstään muuttuu vaimokin.
Kaikki perustarpeet kul-minoituvat siihen, että mieson arvostettu ja kunnioitet-tu vaimonsa silmissä. Sil-loin hänestä saa parhaatpuolet esille, eikä miehentarvitse hakea arvostustamuualta.
Jo meidän ensimmäisel-lä avioliittoleirillämme olimyönteinen vaikutus lap-siimme. On muistettava,että suhteemme on lastem-me koti. Lapset ovat näh-neet perheessämme tapah-tuneen muutoksen. Van-hempi poikamme vaimonsakanssa osallistuu myösavioparityöhön.
Kunpa riittävästi tiedos-taisimme, että avioliitto japerhe ovat yhteiskunnanperusta. Niiden myötä yh-teiskunta joko seisoo taikaatuu.
Avioliittotyöskentely onelämän eri vaiheissa kokoavioliiton kestävä työmaa.On hyvä muistaa, että kuntoinen ei jaksa, niin toinenkantaa. Toivo ei lopu yhtäaikaa. Raamatussakin pu-hutaan, ettei kolmisäikei-nen lanka helposti katkea.Silloin kun meillä meneeheikommin, niin meillä onvahva turva Jumalassa. Hänkantaa meitä.
Raili Poutanen
Ritva ja Jukka Laamanennauttivat
avioparityöskentelystä
Ritva ja Jukka Laamanen ovat olleet naimisissa 30 vuotta sekä toimineet neljä vuotta avioliittoleireillä ryhmän-vetäjinä. He ovat oppineet, että mitä enemmän avioliiton eteen tekee työtä, sitä onnellisempia päiviä saa viettää.
Perjantaina 4. maaliskuuta6 – 2005 – N:o 9
Oi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.
Eino Heikinmaa
Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 7
Eräästä hiihtokisasta jäiminulle ikävä muisto. Oliaika kova pakkanen. Ei ol-lut korvasuojaimia, jotenpalellutin toisen korvanikokonaan. Se oli kuin kui-va korppu. Opettaja hieroikorvaa lumella. Näin olineuvottu siihen aikaan te-kemään.
Kaikesta hoidosta huoli-matta korva rupesi vuota-maan visvaa ja turposi ka-malasti. Jouduin pitämäänsidettä päässäni koko ke-vättalven, joten hiihtämisetjäivät sinä talvena vähiin.Korva oli aika arka kylmäl-le, ja muutenkin oli aikahankalaa, kun piti kulkeaside leuan alta päälaelle,jotta korva ei putoaisi pois.
Kun sitten iho parani senverran, että saatiin sidepois, niin tuntui siltä, kuinse putoaisi pois. Kaiken li-säksi se oli veltto ja aikai-sempaa suurempi. Se tuntuilerpattavan niin kuin siankorva. Sanotaan, että aikaparantaa haavat. Niin myösminun korvani parani aika-naan.
Yhteen lukukauteenhankuului paljon muutakinkuin vain lukeminen ja las-keminen. Niin tärkeitä kuinne ovatkin, niin ovat tärkei-tä myös joulujuhlien, äi-tienpäivien ja muiden juhli-en järjestäminen koululla.Niihin oppilaat voivat ottaaosaa ohjelman suorittajanaja saivat olla muissakin jär-jestelytehtävissä.
Muistui mieleeni eräässäjoulujuhlassa esittämämmekuvaelman kohtaus, jossaesitimme kahta nuorta sisa-rusta, jotka äiti oli lähettä-nyt asialle ostamaan jou-luksi leipää. Matkalla huo-masimme, että olimme pu-dottaneet rahamassin, jossaolivat äidin ainoat rahat. Jame olimme ne pudottaneet.Läksimme peloissammepaluumatkalle. Hetken kul-jettuamme olikin tiellä ra-hamassi, ja sisareni innos-tui: ”Kas, tässä äidin rahatnään.” Minä vastaan va-kaasti harvaan ”Ei ole äi-din rahat nää, sen tiedän ai-van varmaan. Ei ole myös-kään massi tää, sen muistanolleen harmaan.” Tässämuistikuva eräästä koulunjoulujuhlasta. Lisäksi jokai-nen koululainen sai joulu-pukilta pussin, jossa oli pul-la ja piparikakkuja.
Keväällä oli puolestaanÄitienpäivä, johon kävim-me keräämässä Ahvelam-min särkältä sinivuokkoja.Niitä tytöt sitten laittoivatkunkin juhlaan saapuvanäidin rintaan.
Seuraavana kevättalvenaoli suojakeli, emmekäpäässeet hiihtämään. Kunmeillä koululaisilla ei ollutvälitunnilla muuta tekemis-tä, niin me rupesimme ra-kentamaan lumilinnaa, niinkuin lapsilla oli useasti ta-pana. Mutta kun se valmis-tui liian nopeasti, siitä muo-dostuikin lumitorni. Sitäjatkettiin niin kauan, kuin
suojasäätä riitti.Mutta kuinka ollakaan,
me innostuimme jatkamaanrakentamista, vaikka tulipakkanen, sillä koulunpiha-alueella oli paksultitallaantunutta lunta. Siitäsai lapiolla sopivia lohka-reita, joita voitiin latoapäällekkäin aloitetun lumi-tornin jatkoksi. Kun tätä olijatkunut muutaman päivän,huomasimme, että se supis-tui niin, ettei sitä enää voi-nut jatkaa, niin aloitimmesen laajennuksen, että pää-sisimme jatkamaan sittenyhdistettynä korkeammak-si.
Rakennushommaan oli-vat innostuneet kaikki oppi-laat niin pojat kuin tytötkin,ja työ kesti muistaakseniuseita päiviä, taisipa mennäkoko viikko, ennen kuinkoko komeus oli valmis.Sen korkeus oli kuusi japuoli metriä. Siitä on todis-tuksena opettajan ottamavalokuva, jossa ovat kaikkimukana olleet rakentajat.Tämän paapelin tornin hui-pulle menivät raput, jostavoi kiivetä ylös ihailemaanmaisemia. Siinä sitä saatiinihailla aina kevääseen saak-ka.
Mutta ei niin hyvää ett-eikö siihen liity jotain ikä-vääkin, ja niin tässäkin, ni-mittäin tämä meidän ylpey-temme sattui tulemaan naa-purin vuokraamalle pellol-le. Kun me läksimme kou-lusta keväällä, oli lumitor-nin paikalla vielä iso jääka-sa, joten sille alueelle eivoitu kylvää mitään sinäkeväänä. Niinpä siihen lop-pui tornien rakentelu.
HiihtolomalleKevättalvisin oli meillä
niin kuin muillakin koulu-laisilla muutaman päivänhiihtoloma. Sen halusin jos-kus viettää mummolassa,sillä se oli vaihtelua tavalli-seen kotona vietettyyn lo-maan. Olin siellä käynytjoskus viikonloppuisinkin,kun siellä oli hyvä hyppyri-mäki Vaarinne aivan vieres-sä. Ensin uskalsin laskeavain hyppyrin alapuolelta.
Silloin totuin siihen vauh-tiin, sillä siinä hypättiin yli20 metriä niin, että se vaatijo vähän lentotaitoakin. Mi-nulle ne jäivät vain läpilas-kuiksi. Sekin tuntui muka-valta, kun pääsi edes kaatu-matta alas, sillä vauhti oliaivan toista luokkaa kuinoman kylän hyppyrimäissä.
Muutenkin mummolassaoli sellaisia jänniä töitä,kuin esimerkiksi veden ajoeläimille radan varresta ala-kaivolta. Tämä äitini kotisijaitsi korkealla mäelläniin, ettei kaivossa riittänytkuin kotitaloudessa käytet-tävä vesi, sillä kaivokin oliniin syvä, ettei meinannutvettä näkyä. Siinä taisi ollasyvyyttä yli 20 metriä.
Tauno-eno, kun oli vieläpoikamies, järjesteli minul-le joskus pikku yllätyksiä.Oli varmaan sunnuntai-ilta-päivä, kun hän kysyi minul-ta: ”Oletkos käynyt eloku-vissa ja haluatko lähteä kat-somaan elokuvaa?” ”Totta-han minä haluan, sillä enole koskaan vielä käynytelokuvissa.” ”Nyt sitten onjo aika sinunkin nähdä elo-kuvat. Tänä iltana lähdem-me oikein kaksissa miehin,jos sinulla ei ole mitään sitävastaan.”
Kun tuli ilta, eno valjastihevosen ja me pojat läksim-me elokuviin. Kun oli ajet-tu jonkun matkaa, seisoitienvieressä naishenkilö.Eno pysäytti ja kysyi: ”Mis-säs se toinen tyttö on, kunmeitä poikia on nyt oikeinkaksin kappalein.” ”Ei niis-tä saanut ketään lähtemää,joten minun täytyi tulla yk-sin.” Minä olin hyvilläni,ettei kukaan lähtenyt, silläpääsin enon ja tulevanMartta-tädin väliin lämpi-mien vällyjen alle. Siitä elo-kuvasta en muista muutakuin, että jokin ulkomainenkuva se oli. Siinä oli nau-rua, laulua ja kovaa menoa,muuta en muista.
Kävimme myös kesällämummolassa aina joskus.Niiltä reissuilta on jäänyterityisesti mieleen punai-nen limonaati, jota enollaoli aina varastossa. Se limo-
naatikori säilytettiin laut-siissa eli tuvan lattian allaolevassa kellarissa, johonpäästiin lattiassa olevanluukun kautta. Se maistuierittäin hyvältä juomalta,kun meillä sitä ei ollut.
Eräs toinenkin hiihto-reissu on jäänyt mieleenisiltä ajalta, kun me jo kä-vimme jatkokurssia. Kunjatkokurssit pidettiin muis-taakseni kerran viikossa il-takursseina ja meitä oli vainalle kymmenen oppilasta,olimme välitunnilla. Oli ke-vättalven kaunis kuutamo-ilta ja hankikeli. Kuinka ol-lakaan, niin joku ehdotti,että lähdettäisiin käymäänPoskelaisen mäessä. Muutaei tarvittu. Jokainen poikaja tyttö nousi suksille ja pai-nui suoraa päätä mäkeen.Koululle jäi vain yksi oppi-las, jolla ei ollut suksia mu-kana.
Mikä oli lasketellessa,kun hanki kantoi, kuu pais-toi ja mukana oli iloinennuorisojoukko, jota eivätmurheet eivätkä huolethuomisesta painaneet. Kunolimme aikamme laskeneetsuoraan ja mutkitellen, jokusentään huomautti, että me-hän olimme vain välitunnil-la. Pikaisesti kokoonnuim-me ja päätimme yksimieli-sesti, että koska välitunti olijo aikoja sitten loppunut,niin oltaisiin samalla kokotunti.
Kun palasimme koululleja seuraava tunti alkoi, me-nimme luokkaan.Opettaja katsoi meitähyvin vakavana ja ky-syi: ”Miksi teitte näinminulle ja tälle oppilastove-rillenne?” Siihen me emmeosanneet vastata, vaan päätpainuivat nöyrinä alas. Het-ken hiljaisuuden jälkeenopettaja sanoi hyvin vaka-vana: ”Muistakaa sitten,että olkoon tämä viimeinenkerta, minkä teitte minulleja tälle oppilastoverillenneja muistakaa se.” Vastaustuli kuin yhdestä suusta:”Kyllä. Tuon jälkeen ei tul-lut mieleenkään, että ku-kaan olisi pinnannut yhdel-täkään tunnilta.
Kun seuraavana syksynäjälleen koululle kokoonnut-tiin, oli maailmantilannemuuttunut hyvin huonoksi.Sota oli syttynyt Euroopas-sa, ja Suomenkin taivaallaleijaili synkkiä pilviä. Kä-vimme kurssia noin pari-kolme kuukautta, kun kaik-ki koulut keskeytettiin. Sii-tä alkoivat Suomenkin koh-talon vuodet.
Tiilien tekoUlkorakennusten raken-
taminen meillä vielä jatkui,kun sauna oli saatu valmiik-si. Vuonna 1936 alettiin ra-kentaa navettaa eli läävää,niin kuin Karjalassa sanot-tiin. Se oli piirustusten mu-kaan tehtävä sementtitiilis-tä, jotka oli määrä tehdäitse. Ne oli tehtävä jo edel-lisenä vuonna, jotta ne ehti-vät hyvin kuivua, ennenkuin niitä käytiin muuraa-maan seinään. Tarpeet, jois-ta niitä tehtiin, olivat santa,jota saatiin kuopasta, vesikaivosta ja kaupasta ostet-tava sementti. Kone oli se-kin ostotavaraa, ja lisäksioli hankittava pieniä lavoja,joihin sopi kolme tiiltä.. Nekone pystyi kerrallaan präs-säämään.
Tiilien tekeminen tapah-tui jotenkin tähän tapaan.Ensin oli laudoista tehtylava, johon oli lapioitumäärätty määrä santaa. Sii-hen lisättiin määrätyssäsuhteessa sementtiä ja vet-tä, joita sekoitettiin, kunnesne olivat sekaisin, minkäjälkeen se sai jonkin aikaamuhia. Sitten oli mokkavalmis tiilien tekoon.
Kone, jos sitä nyt voisiksi sanoa, koostui kol-mesta tiilen kokoisesta me-tallilaatikosta, jossa oli ki-pattava pohja ja tämä laati-kosto oli asennettu tukeval-le pukille, joka taas oli sa-malla alustalla, missä oli joäsken sekoitettu sementti-mokka. Lisäksi tarvittiinpuuvartinen nuija, jonkanuijaosa muistutti yhtä tiil-tä, jonka toinen puoli olivahvistettu noin viiden mil-lin rautaplootulla. Tätä taassanottiin tamppariksi, jollalaatikoihin mätetty mokkatampattiin tiiviiksi ja yli-määräinen seos pyyhkäis-tiin pois.
Tämän jälkeen asetettiinedellä mainittu lava tiili-muotin päälle poikittainreunat alaspäin, minkä jäl-keen otettiin tukeva otekahvasta ja nostettiin poh-jaosa tampattujen tiilien jalavan kanssa ylösalaisin ta-kana olevien rautojen pääl-le. Näin oli kolme tiiltä val-
miina vietäviksi kuivu-maan, mikä kuului suureltaosin minun tehtäviini. Sit-ten pohjalevyt laitettiin ta-kaisin paikoilleen ja uudetmokat muottiin ja niin edel-leen.
Tuoreet tiilet ladottiin ta-saiselle alustalle kahdenriu’un päälle rinnatusten,noin kymmenen lavaa pääl-lekkäin ja annettiin niidensiinä kuivua. Jos oli lämminilma, niitä jo samana iltanahiukan kasteltiin. Kun tiiletolivat muutaman päivänkuivuneet niin, että niitävoitiin käsitellä, ladottiin neletkoihin. Jokaiseen kerrok-seen tuli kahdeksan tiiltä, jakerroksia oli muistaakseniviisitoista, jossa niitä sittenkasteltiin, etteivät kuivu-neet liian nopeasti.
”Jos tiilet kuivuvat liiannopeasti, niistä tulee hau-raita”, sanottiin ohjeissa,jotka tulivat rakennuspii-rustusten yhteydessä. Ne olilaatinut Itä-Karjalan Maan-viljelysseuran Rakennus-toimisto Sortavalassa vuon-na 1936. Tekemistä siis riit-ti lehmien ajon ja hakemi-sen lisäksi, sillä ne olivatjokapäiväisiä töitä. Muttakoskaan ei ollut niin kiiret-tä, etteikö uima- ja onki-reissuja olisi joukkoonmahtunut.
Syksyn riemujaKesä meni, tuli syksy,
koulut alkoivat ja päästiinnormaaliin elämänrytmiinkouluiässä olevien nuortenosalta. Minulle alkoi vii-meistä edellinen kouluvuo-si. Kesän mentyä syksy toitullessaan taas erilaiset har-rastusmahdollisuudet kutenjäällä liikkumisen. Meidänkylässä ei ollut mitään suu-rempaa vesistöä, jonka jääl-lä olisi voinut luistella.
Se pulma poistui sillä,että tyydyttiin meidän koti-haassa olevaan laajaan mu-tahautaan, jossa ei ollut ko-vin suurta hukkumisvaaraa-kaan, sillä sen syvyys olivain noin puoli metriä. Josjää petti, niin jalat ylettivätpohjaan. Sellaistakin joskussattui, ainakin minulle itsel-leni. Se jos mikä harmittikamalasti, sillä sille alueel-le ei tullut kunnon sileääjäätä koko syksynä. Sileääjäätä olisi myöhemmin sii-nä tarvittu.
Tuo hauta-alue oli aikalaaja, ehkä noin 60-70 met-riä pitkä ja leveyttä puoletsiitä. Tosin siinä oli muuta-ma pikku saari, mutta luis-telua se ei haitannut. Ny-kyisiä jääkiekkopelejä siinäei olisi kuitenkaan voinutpelata. Eikä silloin edestunnettu koko pelejä, muttanapakelkka siellä oli, ja sil-lä sai mitä parhainta kyytiä.
Pakkasherra korvanpurijana
Osa Saareksen koululaisia laskiaisen vietossa Kirkkohonkoin pukroilla. Kuvan otti opettajaHelga Grunsgrön.
Mummolassa olisellaisia jänniä töitä...
Perjantaina 4. maaliskuuta 2005 – N:o 9 – 7
Pikkupurtavaa
Eskon puumerkki
Mielipide
Onpa tästä ainakin sesuuri etu, että kerrankinsyntyy keskustelua Karja-lan historian oleellisista ta-pahtumista, joista koke-mukseni mukaan tiedetäänvalitettavan vähän. Lisäksitakana on pelko, että “tu-hansien vuosien” rennollakäyttämisellä annetaan ve-näläisille mahdollisuusnaureskella meille, mutta“sadat vuodet” purisi ylei-sessä oikeellisuudessaan te-hokkaammin. Eikä sekäänole epämääräisyydessäänkovin tehokasta, sillä Kar-jalan palauttamisen vaiku-tusvoimaisiin perusteluihinkuuluvat ihan muut argu-mentit, esimerkiksi hyök-käys.
Vepsä-suku ns. kantasu-kuna on erinomainen esi-merkki ihan oikeasta mui-
naiskarjalaissuvusta, joitavalitettavasti vain on har-vassa. Otetaan ääriesimerk-ki toiseen suuntaan: Kurki-joelle muuttaa 1900-luvul-la, sanotaan rautatievirkai-lija muualta Suomesta vaik-kapa Porista ja asettuu asu-maan Kurkijoelle. Tällöinhänen ja hänen sukunsa pa-luuvaatimusta Karjalaan eivoida perustella tuhansienvuosien Kurkijoella asumi-sella, ei edes satojen.
Teoretisoin myös kirjoi-tuksessani Tverin karjalais-ten “oikeudesta” vanhaankotiseutuunsa, sillä hehänolivat paikalla aikaisemminja jopa lähes “tuhansia”vuosia. “Tuhansien” vuosi-en käyttämisellä oikeute-taan Tverin karjalaiset pa-luumuuttoon Karjalaan pa-remmin kuin “vain satavuo-
Satojen vuosienkarjalaiset
tiset” suomenkarjalaiset.Miksikö nimitykset suo-
men-, tverin- ja muinaiskar-jalainen? Yleisnimi karja-lainen vaatii useasti erotte-lua, koska karjalaisia onmahdottoman monta sort-tia, on itä-, laatokan-, viipu-rin-, raja- ja tihvinän- jnejne -karjalaisia. Eli jokuerotus on paikallaan. Ylei-sesti voi kysyä, milloin esi-merkiksi savolaisesta tuleehelsinkiläinen, kun muuttaaasuntoa Savosta Helsinkiin.Nämä -laisuudet ovatkinuseimmiten pelkästäänhenkilökohtaisia tunneseik-koja tai propagandaa. Kuu-luisa esimerkki: irlantilais-peräinen amerikkalaispresi-dentti Kennedy vieraili en-simmäistä kertaa eläissäänBerliinissä, halusi ilmaistatukensa Länsi-Berliinille jahuusi puheessaan: “Olenberliiniläinen!” Ja hän saivaltavat suosionosoitukset.
Mauri Rastas
Kotiseutu-matkailun edis-tämiseksi paikallinenKurkijoen kyläneuvostooli saanut vihjeen viitoit-taa eri kohteita suomen-kielisillä viitoilla. Muttakuinkas kävikään? Rus-kipojalla kirjaimet hyp-pelivät väärään järjes-tykseen. Mitä katsomisenarvoisia kurkijokelaisiakohteita löydät järjeste-lemällä kirjaimet uudel-leen?
1. Mätikuohu2. Mikäkäsin3. Ottopil4. Kasväinmaa5. Parsiirako6. Tovvin Rehu
Oikeat vastaukset ensi vii-kon Kurkijokelaisessa.
Viime numeron(25.2.2005) Pikku purta-vaa –palstan käyntikoh-teet olivat 1. Maamies-opisto, 2. Taariinlampi, 3.Maasilta, 4. Sorjon ase-ma, 5. Uitonsalmi.
Kalakurjet kokoontuivatviime sunnuntaina 27.2. Ni-kolain-pilkin merkeissä Py-häjärven Vaapukkarantaan.Sää oli aurinkoinen. Pilkki-jät saalistivat yhteensä10,971 kiloa kalaa. Kierto-palkinnon voitti Simo Kau-nisto 1 820 gramman saa-liillaan.
Suurimman kalan kierto-palkinto meni Martti Revonhyllylle. Hän pilkki 161gramman painoisen ahve-nen. Kiiskikilpailun voittiToivo Hyvönen, jolle kertyi
Sää suosi pilkkijöitä viime sunnuntaina Pyhäjärvellä. Veikko Koho (vas.) nappasi kalaa 119grammaa, mutta Pekka Keloniemi jäi tällä kertaa ilman saalista.
Nikolain-pilkkiVaapukkarannassa
peräti 15 kiiskiä. Saamatto-mien kesken arvottiin kol-me palkintoa, jotka kolahti-vat Rauno Piipariselle, Pek-ka Keloniemelle ja PekkaRiikoselle.
Tulokset:1. Simo Kaunisto 1 820 g2. Jouko Mäki 1 328 g3. Seppo Kemppinen 1 304 g4. Toivo Hyvönen 1 168 g5. Saini Repo 960 g6. Hannu Kurttila 776 g7. Pentti Kemppinen 661 g8. Martti Repo 473 g9. Teuvo Heinonen 378 g10. Teuvo Ahokas 307 g11. Marjatta Poskiparta 292 g12. Marja-Liisa Rae 242 g13. Terttu Veijalainen 235 g14. Antti Kurttila 227 g
Pertti Inkinen Nikolain-pil-killä Pyhäjärven Vaapukka-rannassa.
15. Pertti Inkinen 193 g16. Lauri Veijalainen 149 g17. Aune Hyvönen 122 g18. Veikko Koho 119 g19. Aaro Kojo 114 g20. Martti Meskanen 103 g
Tavallisesti kaaripyssyoli poikien eräs mieluisim-mista kapistuksista. Ovat-han poikien leikit aina ol-leet vähän sotaisempia tyt-töjen leikkeihin verrattuina.Kun meidän talossa ei ollutpoikia, niin saimme me ty-tötkin omat kaaripyssym-me.
Ainakin meillä päin Kar-jalassa oli paljon katajia, jakatajastahan se paras kaari-pyssy tehtiin. Senhän saitaipumaan juuri sopivasti.Ei kuitenkaan se meidäntyttöjen voimin suostunutoikeaan asentoon taipu-maan. Niinpä isä tai mum-mo sen sitten meille teki.Nuolia me sitten vuolla jyn-kerrettiin itsekin, ja siinäisosisko olikin vallan taita-va. Sen ampumisen kanssavaan tahtoi olla niin ja näin.Nuolet lentelivät minne sat-tuivat, mutta sinnikkäästisitä silloin jaksettiin opetel-la.
Yhden metsästysreissunmuistan sotien väliltä. Setehtiin naapurin Pertti-po-jan kanssa. Hänellä olikintosi komea kaaripyssy pal-jon pienempään omaaniverrattuna.
Kerran kuitenkin päätet-tiin yhdessä lähteä metsäs-
Muistat sie viel...
Kaari-pyssy
tämään. Sitä en muista, so-vittiinko siitä, mitä oikeinjahdataan, mutta Tutin met-sään lähdettiin pyssyt olal-la. Hiivittiin kuin parhaat-kin inkkarit, kun metsässäjoku risahti. Silloin tämätyttö pinkaisi niin paljonkuin kintuista lähti enkä py-sähtynyt ennen kuin Suo-kantaan menevällä tiellä.
Pertti tulla laahatti peräs-sä ja hoki: ”Mikä siul tul,mikä siul tul?” Sain sanot-tua: ”Desantti.” Eihän siel-lä tietystikään mitään de-santtia ollut. Olin kuitenkinaikuisten puheista päässytsiihen käsitykseen, että nii-tähän vilisi lähimetsissäkin.”Oot sie kansa yks höperö”,kuului vain naapurin pojansuusta. Sellaisia sotaurhojasitä silloin oltiin.
Väinö Linnan Tuntemat-tomassa sotilaassa oli mu-kana myös eräs kaaripyssy-sankari. Sotamies Honkajo-kihan se siellä kaaripyssyi-neen oli lähtenyt vastapuo-len kauhuksi. Tarpeenhanne ovat aikanaan olleet kaa-ripyssytkin.
Terttu Ketola
HelmikuullaOi kohtele hellästi helmikuumyös vanhaa vaeltajaa.Suo joskus iloonkin taipuasuun.Ei aina surua, kipua valittavaa.
Suo joskus lämmöllä auringonpaistaa,tuo hangelle hohtavat kristallit.Suo mielisuosiota kaikkienmaistaa,pois pyyhi kaamoksenkyyneleet.
A. K.
Lahjana saatuElämä tämä, lahjaksi annettu mulle,ymmärränköhän oikein arvon sen?Elämänantaja, kiitoksen nöyrän sulle,tuon tästä lahjasta mielin kiitollisin.
Polkuni tää, jonka kulkeakseni annoit,ei ollut se mutkaton, mäetön, sileäkään.Kuitenkin huoliain, murheitain kanssani kannoit,vaikka ne kuuluvat jokaisen elämään.
Soit ilon, onnenkin valoisat päivät,silloin mä huolia yhtään muistanut en.Kaikki nuo tummien pilvien utuiset häivätunohdin, elinhän, olinhan onnellinen!
Terttu Ketola
Pekka viipyi tunnin kau-emmin hiihtokilpailuissakuin muut. Kun Pekka tulimaaliin, opettaja kysyi:”Eikös Pekka pidä hiihtä-misestä?” ”Totta kai, en-hän minä muuten sielläolisi näin kauan viihty-nyt.”
••••
Perjantaina 4. maaliskuuta8 – 2005 – N:o 9
Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU
Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700
Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547
KukkaBoxPuh. 762 2669
Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa
Asianajajia
AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja
Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]
AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY
Asianajaja,varatuomari Jari Heikman
varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen
Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301
ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.
Varatuomari
HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua
PUHELIN (02) 760 511
MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA
Puh. 7622 950,Oikokatu 3
Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00
EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko
MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa
Ajanvaraus puh. (02) 763 1179
LAATUAEDULLISUUTTA
AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus
KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky
Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760
(Kaupungintaloa vastapäätä)
KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ
ONKSTIETOOVASTAUKSET
Lehden saaja (tai vanha osoite):
Lahjatilauksen maksaja (tai uusi osoite):
Nimi:
Lähiosoite:
Postinro ja -toimip.:
Nimi:
Lähiosoite:
Postinro ja -toimip.:
Palauta allaoleva kuponki kirjekuoressa osoitteella:
Tilaan KurkijokelaisenItselleni Lahjaksi
Osoitteenmuutos Peruutus
Olen kestotilaaja ja tilaan lehden jälki-polville 1. vuodeksi tarjoushintaan 30 euroa
KurkijokelainenVesikoskenkatu 13 As 21, 32200 Loimaa
itsellesi – tai ystävällesilahja, joka muistetaan!
Tilaa nytTilaa nyt
Päiväys jaallekirjoitus:
KOULULUOKAT / SEURAT
010 - 850 47 90
Myymällä ilman riskiähelposti myytäviätuotteitamme!
Soittakaa
700 EAnsaitkaa
Ilmainen rahti ja palautusoikeus!
Muistathanilmoittajamme!
1. Fiskars2. krookuksesta3. 324. 1400-luvulla5. vuodesta 19446. Aleksis Kiven
Seitsemän veljestä7. vuonna 19088. 186 euroa vuodessa9. vuonna 197210. 3 900
Naiset ostavat suurim-man osan kotitalouksienkäyttämistä kukista, olivat-pa ne sitten kotiin tai lah-jaksi. Vuodessa on kuiten-kin kaksi erityisesti naisilleomistettua päivää, jolloinvarsinkin miesten kannat-taisi kiillottaa kilpeään jakipittää kukkien hankin-taan.
Äitienpäivän juhlinnankohteena on vain osa naisis-ta, mutta kansainvälisenänaistenpäivänä 8. maalis-kuuta on tilaisuus antaakukkia kaikille muillekinnaisille ja naisenaluille. Jakukilla tekee aina vaikutuk-sen!
Naistenpäivän historiapalautuu lähes 150 vuodentaakse vuoteen 1957, jol-loin sada työläisnaisetosoittivat New Yorkissamieltään parempien työolo-jen ja korkeampien palkko-jen puolesta. Vuonna 1892Kööpenhaminassa päätet-tiin tämän tapahtuman kun-niaksi nimetä päivä kan-
Miesten vuorokiikuttaa kukkia!
sainväliseksi naistenpäi-väksi. Maailmanlaajuisestipäivää alettiin viettää YK:nkansainvälisenä naistenvuonna 1975. Päivä on ol-lut erityisen suosittu Itä-Eu-roopan maissa sekäUSA:ssa ja Italiassa. Esi-merkiksi Venäjällä kukkiaon jaossa kaiken ikäisillenaisille niin työssä, kotonakuin kadullakin. Pitkävarti-set suurikukkaiset ruusutovat siellä suuressa suosi-ossa, mutta meillä käyte-
Lopotissa paikalliseenel intarvikemyymäläänkoikkelehti maanantainaJänis Vemmelsääri ja loikkiympäri myymälää. Myy-mälänhoitaja kumartui tis-kin ylitse ja kysyi kohteli-aasti riukusääreltä: ”Mitässaisi olla?”
- Kaalia, kaaliahan minäkaipaisin.
- Ei ole kaalia. Kaali onloppu eikä tiedä, milloinsaadaan lisää.
KaupankäyntiäKurkijoella tänään
tään paljon kimppuja jaruukkukukkia.
Nyt 31. kertaa vietettävänaistenpäivä osuu meilläparhaaseen sipulikukkase-sonkiin, joten lahjapuket-tiin päätyy varmasti niintulppaaneita kuin narsisse-jakin, ruukussa tai leikko-kukkina. Jos sopivaa lajiaon vaikea päättää, kannat-taa valita iloisen kirjava se-kakimppu, jossa on useam-paa sorttia. Lähes laji kuinlaji sopii yhteen muidenkanssa, mutta leikkonarsis-sit viihtyvät parhaiten kes-kenään. Ne erittävät mal-jakkoveteen limamaista ai-netta, josta muut leikkoku-kat eivät oikein pidä.
Terävällä veitsellä var-ren alapäähän viilletty leik-kauspinta varmistaa leikko-kukkien vedenimemisky-vyn. Virkiste säilyttää leik-kokukkakimpun huippu-kunnossa, sillä siinä onsekä bakteerien kasvua es-täviä että kukkia ravitseviaaineita. Virkisteellä teräs-tettyä maljakkovettä ei tar-vitse vaihtaa, kunhan mal-jakkoon lisätään uutta vir-kistevettä tarpeen mukaan.
Kauppapuutarhaliitto ry
Koitti tiistai, ja kun myy-mälä avattiin, taas tuo risti-huuli könkkäsi sisään.Myymälänhoitaja taas ky-symään: ”Mitäs saisi olla?”
- Kaalia. Kaalia ravin-noksi tyhjään vatsaa, vaik-ka hapankaalia.
- Ei ole kaalia.Tuli keskiviikko ja taas
sama kuvio ja samat kysy-mykset, mutta myymälän-hoitajan vastaukseen olitullut breshneviläistä jä-
mäkkyyttä: ”Jos vielä huo-misaamuna tulet kysymäänkaalia, naulaan Sinut kor-vistasi tuohon myymäläntakaseinään kiinni.” Jäniskoikkelehti pois myymäläs-tä.
Koitti torstaiaamu, jamyymälän ovi avautui va-rovasti vain vähän raolleen,kun Jänis pisti päätään ovenraosta. Myymälänhoitajakarjaisi: ”No, mitä nyt saisiolla?”
- Onks rautanauloja?- Ei ole, jolki polki.
(Mene hemmetin kuuseen.)- No, onkos kaalia sit-
ten?
SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18
RuokakauppaSinun makuusi
762 2848
LOP-Kultapiste
763 2150
040-765 7028
Ritvanja OilinEines-keittiö
76368520762 4432
762 2062
762 1413
Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle
249kg
Atria NaudanPaistijauheliha
400 g (4,98 kg)
1,99rasia
Valio Arkijuuston. 1,2 kg
4,99kg
299
Hartwall Jaffa Appelsiini2-pack 2 x 1,5 l (0,73 l)Sisältö 2,19 Pantit 0,80
Hunajamarinoidutbroilerin filepihvit
560 g (8,84 kg)
495rasia
VAIN PERJANTAINA 4.3.ALKAEN KLO 10.00
POSSUPÄIVÄTUORETTA, LAADUKASTA SUOMALAISTA
POSSUA PALVELUTISKILTÄ
Ranskan ColdenDelicious
1490TuoreKUHAFILE kg
139OMENA kg
POSSUPÄIVÄ
LAUANTAI ON LASTEN!Talo täynnä tapahtumia klo 11.00 alk.
LAPA TAIETUSELKÄ
Tarjoukset voimassa: perjantai – lauantai 4.-5.3.2005
Teen kylvöurakointiaGreat Plains -koneellaLoimaan ympäristössä.Timo Rouhiainen, puh. 041-438 2989
Haluan
vuokrata
peltoa.
[email protected] www.suorakylvo.net
