Pelastusalan ammattilainen 2/09

”TYÖSIIRROT TäYSIn TOTeuTTamISkelvOTOn ajaTuS” s. 20

PELASTUSALANAMMATTILAINEN

l Todellistatositeeveetä s. 14

l Selvitys osoittaaeläkeiän laskunmahdollisuudets. 26

2 l

200

9

PELASTUSALANAMMATTILAINEN2 l 16.4.2009

3 l Päätoimittajalta Kuka tekee työt, kun kaikki keskittyvät?

4 l Helsingin häken siirtämisen vaikutukset selvittämättä ”Vastoinkäymisten sarjaa ei ole pakko jatkaa”

5 l Puheenjohtajalta Kim Nikula

6 l suunnitelmallisesti eteenpäin Pohjanmaan pelastusjohtaja Tero Mäki

10 l Katseet kohti Vancouveria Maailmankisavalmistelut loppusuoralla

14 l Pelastajat- ja sairaala-sarja Todellista tositeeveetä

18 l Hätäkeskukset tiukemmin eduskunnan hyppysiin Kansanedustajapaneeli Turvallinen Suomi -seminaarissa

20 l Palomiesliitto tyrmäsi heti ajatuksen pakkotyöstä Yhteiskunnalle vain entistä kalliimpi malli

22 l Tehostaminen iskee myös pelastuslaitoksiin Ministeri Holmlund: ”Uudistamista jatkettava”

24 l Turvallinen suomi -tunnustus Jari Larikalle Pelastusalan ammattilainen eduskunnassa

26 l Eläkeratkaisulla voidaan vaikuttaa kehitykseen Kustannuslaskelmat eläkeiän laskusta valmistuivat

29 l Vieraana: Puheenjohtaja Keijo Houhala, KTN KTN on nyt Tekniikka ja Terveys

35 l Eurooppalainen yhteistyöjärjestö perustettiin European Association of Fire and Rescue unions

36 l Kuopiossa sukellettu puoli vuosisataa Innostuksella ja kekseliäisyydellä

6

10

22

24

26

36

Lehti:

Julkaisija:

IssN:

Pelastusalan Ammattilainen on suomen Palomiesliitto sPAL ry:n jäsenlehti. se tavoittaa pelastusalan ja hätäkeskuksien toimijat kattavasti jokapuolella suomea.

suomen Palomiesliitto sPAL ryKielotie 12-14 B01300 Vantaapuh. (09) 867 8880fax (09) 863 [email protected]

1456-7709

Päätoimittaja:

Kirjapaino:

Ilmoitukset:

Osoitteen-muutokset ja juttuaineisto

Mikko TeräväGsM 045 657 [email protected]

Painotalo Auranen Oy, Forssa

Ilpo Pitkänen Oypuh. (09) 5868 300 fax (09) 5868 [email protected]

[email protected]

PELAsTUsALAN AMMATTILAINEN l 3

PÄÄTOIMITTAJALTA

MIKKO TERÄVÄ

Suomen Palomiesliitto SPal ry on pelastus- ja hätäkeskustyöntekijöiden ammattiliitto. Liiton jäsenet työskentelevät valtion, kuntien, kuntainliittojen ja yksityisen sektorin palveluksessa.

Palomiesliiton tavoitteena on edistää jäsenten ammatillisia ja taloudellisia etuja, vaikuttaa jäsenten yhteiskunnallisen aseman ja oikeuksien kehitykseen ja edistää heidän yhteenkuuluvuuttaan, yhteistoimintaansa ja keskinäistä vastuuntuntoansa.

PELASTUSALANAMMATTILAINEN

Kun hätäkeskuslaitos tahollaan ja poliisi omalla tahollaan ilmoittaa ”keskittyvänsä vain ydin-

tehtäviin”, tarkoittaa se suomeksi sitä, että jonkun muun tarttis tehdä ne hommat, jotka meitä ei kiin-nosta. Veronmaksaja saattaa luulla, että esimerkik-si liikenteenohjaus onnettomuustilanteessa tai al-koholihäirikön putkattaminen ovat juuri poliisin tehtäviä, mutta kirjoituspöytätasolla tehtävissä linjanvedoissa näkökulma on toinen.

Häket taas ovat pyyhkimässä roskat uuteen yleiseen apupuhelimeen – joskus, kunhan ensin saataisiin oma uudistuksen uudistus ja tietojär-jestelmät kuntoon niin, että häket voisivat kes-kustella toistensa kanssa.

Pelastustoimeltakin tullaan kysymään, mitä – ja kenen – työtä tulevaisuuden pelastushenkilö tekee. Ja millä hintalapulla.

Saadaanko tehostamisilla sitten aikaan säästö-jä koko yhteiskunnan mittakaavassa, kun samaan aikaan kaikille turvallisuussektorin ammattiryh-mille ennustetaan työmäärän kasvua? Pöydältä pyyhkäistävät työt eivät katoa mihinkään, vaan jonkun nekin on hoidettava.

HALLITUKSEN ajatusten puusta on alkuvuon-na pudonnut useampikin raaka omena. Eläkeiän nostosekoilussa jäi pääministeriltä oikeaoppinen voitelutyö tekemättä.

Kuntaministeri hiihti omalla ladullaan met-sään esittäessään, että kyllä rikkinäisille palomie-hille aina jotain tehtävää kunnista löytyy. Pallo halutaan sysätä suoraan aluepelastuslaitoksille, niiden omistajakunnille. Vastaus on jo kuultu: työtä ei ole.

Kuka tekee työt, kun kaikki keskittyvät?

Helsingin hätäkeskuksen sijaintipaikan suunnitte-lussa tulee ottaa jatkossa paremmin huomioon kes-kuksen henkilöstö, vaatii Hätäkeskusammattilais-ten liiton pääluottamus-mies Laura Kuurne.

–– Sisäasiainministeriön esitys siirtää hätäkeskus Keravalle Itä- ja Keski-Uu-denmaan hätäkeskuksen yhteyteen on tehty liian nopealla aikataululla. Siirron kokonaisvaikutukset henki-löstöön ja keskuksen palvelukykyyn ovat selvittämättä, huomauttaa Hätä-keskusammattilaisten liitto HAL ry:n pääluottamusmies Laura Kuurne.

Keskuksen kehittäminen tulee tehdä ensisijaisesti palvelukyvyn säi-lyttämisen näkökulmasta.

–– Pääkaupungin hätäkeskuksen toimivuuden kannalta paras ratkaisu olisi säilyttää keskus Helsingissä, joko remontoimalla nykyiset toimitilat tai rakentamalla uudet.

Helsingin päivystäjistä kahdeksan kymmenestä vastustaa siirtymistä Ke-ravan tiloihin. Nykyisissä tiloissa koe-tun epäkäytännöllisyyden ja ahtauden ei uskota helpottuvan riittävästi. Yh-dessä tilassa toimiva yli miljoonan asukkaan hätäkeskus nähdään myös turvallisuusriskinä.

Pelastuslaitoksen kanta huomioitava myös

–– Kyse ei ole Keravan keskuksen maantieteellisestä sijainnista, vaan siitä, että toimitilojen tulee olla toi-minnalliset ja turvalliset sekä työssä jaksamista tukevat. Tuntuu, että ha-lutaan tehdä päätöksiä mahdollisim-man nopeasti, eikä eri vaihtoehtojen

Helsingin hätäkeskuksen siirtämisen vaikutuksia ei ole selvitetty riittävästi

HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO:

harkintaan tai riittäviin taustaselvi-tyksiin varata aikaa.

Kuurne viittaa myös keskeisen yhteistyöviranomaisen, Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen näke-mykseen, jonka mukaan pääkaupunki tarvitsee oman hätäkeskuksensa. Hel-sinki on hälytysalueena poikkeukselli-nen ja sen kenttäviranomaisten tehtä-

vät ja menetelmät poikkeavat muista toimintaympäristöistä.

–– Helsingin hätäkeskuksen vas-toinkäymisten sarjaa ei ole pakko jat-kaa. Sitoutunut henkilöstö on tehnyt valtavasti töitä sen eteen, että keskuk-sen toimintakykyä on saatu hiljalleen parannettua ja palvelutasoa nostettua hyvälle tasolle.

salityöskentelyä Itä- ja Keski-Uudenmaan hätäkeskuksessa Keravalla.

4 l PELAsTUsALAN AMMATTILAINEN PELAsTUsALAN AMMATTILAINEN l 5

KUVA

: LEH

TIKU

VA

PUHEEN

JOHTAJALTA

KIM N

IKULA


Kansainvälinen pelastusalan järjestö, Interna-tional Fire Fighters Unions Alliance IFFUA,

perustettiin 1.4.2009 Vancouverissa. Itsenäisiä pe-lastusalan ammattilaisten edunvalvontajärjestöjä edustava allianssi edustaa noin puolta miljoonaa pelastusalan ammattilaista ympäri maailman. Pe-rustamiskokoukseen ei kaikilla järjestöillä ollut mahdollisuutta osallistua, joten jäsenmäärä tulee nousemaan huomattavasti tulevaisuudessa.

Eurooppalainen pelastusalan ja hätäkeskusten am-mattilaisten järjestö, European Association of Fire and Rescue Unions, perustettiin 25.2.2009 Köö-penhaminassa. Eurooppalainen järjestö (EAFR) on osa kansainvälistä kattojärjestöä IFFUA:ta ja edustaa organisaatiota Euroopassa.

Suomen Palomiesliiton rooli on merkittävä kan-sainvälisissä organisaatioissa. Palomiesliitto on useamman vuoden ajan rakentanut kansainvä-liselle ja eurooppalaiselle yhteistyölle vankan alustan. Määrätietoisen työn hedelmistä saatiin makua Kööpenhaminassa, jossa Palomiesliittoa pyydettiin johtamaan Euroopan-järjestöä.

Kansainvälisessä organisaatiossa IFFUA:ssa Palomiesliitolla on työvaliokuntapaikka. Työva-liokunta johtaa järjestöä konferenssien välillä. Seuraava konferenssi pidetään vuonna 2012.

IFFUA:n ja EAFR:n tavoitteet ovat yhteneväiset; kehittää pelastusalan ja hätäkeskusten ammatti-laisten etuja: palkka, eläkejärjestelmät, minimi-vahvuudet, koulutus, työturvallisuus, työyhtei-söjen kehittäminen jne. Olennainen etu tulee jäsenjärjestöjen tukitoiminnasta – olemme ver-kostoituneet globaalisti. Napin painalluksella on saatavilla asiakirjat kaikista IFFUA:n jäsenjärjes-töistä – aina syöpätutkimuksista virka- ja työehto-

sopimuksiin. Moderni toiminta on nykypäivää ja se antaa jäsenjärjestöille tukea ja etua kotimaisessa neuvottelutoiminnassa.

Työvaliokunta ryhtyi jo ensimmäisessä kokouk-sessaan valmistelemaan tavoitteita lyhyemmälle ja pidemmälle aikavälille. Jäsenjärjestöt ovat avain-asemassa tavoitteiden valmistelussa – eli pelas-tusalan ammattilaiset määrittelevät ne tavoitteet, joita IFFUA ryhtyy ajamaan.

Työvaliokunta kävi keskustelua siitä, että mit-kä organisaatiot ovat ne, joiden kautta IFFUA ver-kostoituu tulevaisuudessa esim. PSI, ILO ja ITUC jne. IFFUA on suuri organisaatio ja sen painoar-voa ei voi ohittaa – lukuisa edustaja on osoittanut kiinnostuksensa järjestöämme kohtaan.

Vancouverissa oli edustajia kertomassa, miten he tulevat tulevaisuudessa hoitamaan pelastusalan ammattilaisten asioita, jos järjestömme heihin liit-tyy. Se osoittaa jo järjestön voiman.

Historiallisen perustamiskokouksen saavutukset ovat merkittävät. On hienoa olla rakentamassa pelastusalan ammattilaisten suurinta edunval-vontajärjestöä – vaikka Suomi on pieni maa kansainvälisessä mittakaavassa, meidän roolim-me on ollut merkittävä. Ei numerot ja valtatais-telu, vaan toisista huolehtiminen ja tukeminen. Osaamista ja työpanosta arvostetaan. Tässä on järjestön vahvuus – stronger together – yhteistyös-sä on voimaa!

KIM NIKULApuheenjohtaja

suomen Palomiesliitto sPAL ry

Kansainvälisessä yhteistyössä on voimaa

Suunnitelmallisesti eteenpäin

Pohjanmaan pelastuslaitoksen uusi johtaja aikoo edeltäjänsä tavoin jatkaa kehittämistyötä, mutta omilla ehdoillaan. – Harvoin on niin kiireellistä asiaa, että siitä keskustelu hidastaisi valmistelua oleellisesti, sanoo Tero Mäki.

Tero Mäki, 47, aloitti Simo Kak-kurin seuraajana Pohjanmaan

pelastuslaitoksen pelastusjohtajana helmikuun alussa.

–– Simo oli hyvin impulsiivinen ja idearikas. Kun organisaatio on pieni, kasautuivat tehtävät suorittavalle or-ganisaatiolle. Varmasti edelleen hae-

taan uusia kehityssuuntia ja ollaan valppaana, mutta suunnitelmallisesti. Tänään keksityn ei tarvitse olla huo-menna valmis, Mäki tuumaa.

Omia ominaisuuksia on vaikea ar-vioida, mutta Mäki toivoo olevansa kannustava ja keskusteleva.

–– Olen huomannut, että ran-

nikon ruotsinkielinen väestö ottaa vaikutteita Ruotsista. Se näkyy mei-dänkin talossa: on odotuksia työym-päristöstä, jossa ensin keskustellaan, keskustellaan ja sitten tehdään pää-tös. Jos diskuteeraus jää tekemättä, väki turhautuu. Suomessahan nui-jitaan ensin päätös ja sitten puhu-


jaettu kolmeen toimialueeseen. 14 kuntaa, joissa 146 000 asukasta. Pelastuslaitos vastaa pelastustoiminnan lisäksi sairaankuljetuksesta lähes jokaisessa kunnassa ja ensivas-tetoiminnasta koko alueella.

Hallinnollisena keskuksena toimii Vaasa.

vaasan paloasemalla ainut alueen kasarmoitu 24h pelastusvalmius. Vakinaista pelastushenkilöstöä 95 ja 40 ensihoitohenkilöä. Lähes 500 sopimuspalomiestä ja saman verran vapaaehtoistoiminnassa.

Talousarvio noin 14,5 miljoonaa euroa, josta ensihoitopalvelut noin 4 miljoonaa euroa.

Palo- ja pelastustehtäviä 2886, joista rakennuspaloja 140 ja liikenneonnettomuuksia 432. Ensihoitotehtäviä 16 568 (vuonna 2008).

erityispiirteitä kaksikielisyys, Merenkurkun maailmanperintö-alue, saaristoasutus, aktiivinen viranomaisyhteistyö mm. raja-vartiolaitoksen kanssa, lääkäri- ja pelastushelikopteri PETE.

POHjanmaanPelaSTuS-laITOS

«Keskustelu, pe-rusteltu kritiikki ja hyvä työpaikka-henki eivät Tero Mäen ja Johanna Välirinteen mielestä sulje toisiaan pois. -- Ja saa töissä olla hauskaakin!

taan. Tästä välistä jos toimintamalli löytyy, niin hyvä.

Ei mitään taikatemppuja

Vaasan Palohenkilöstö ry:n puheen-johtaja Johanna Välirinne sanoo, et-tei henkilöstö kaipaa johtajalta mitään taikatemppuja. Avoimuus ja helposti lähestyttävyys riittävät, ja Välirinteen kokemusten pohjalta Mäestä löytyy näitä ominaisuuksia.

–– Päätökset eivät aina ole miel-lyttäviä, mutta niissäkin tilanteissa on

tärkeää, että keskusteluyhteys toimii ja päätökset ovat linjakkaita.

Välirinne kertoo olleensa vilpit-tömästi tyytyväinen Mäen valinnasta pelastusjohtajaksi.

–– Olisi mahtava kertoa, että meil-lä Vaasassa on paras pelastusjohtaja! kannustaa Välirinne.

Mäki näkee hyvänä saavutuksena sen, jos henkilökunta ajattelisi ja ker-toisi, että Pohjanmaan pelastuslaitos on hyvä työpaikka.

–– Kaikki on kiinni kokonaisuu-desta, alkaen siitä, millaisen vastaan-


”Väestön muuttaminen keskuksiin ja syrjäseudun väestön ikääntyminen asettavat haasteita pelastustoimen valmiuden ylläpidolle. Käymme rajavartiolaitoksen kanssa koko ajan keskustelua siitä, miten saariston asukkaille voidaan taata turvallisuus. Viranomaisyhteistyö tulee tiivistymään entisestään.TERO MÄKI

– On tärkeää ymmärtää, että pelastuslaitos ei ole olemassa vain itseään varten, vaan asiak-kaita palvellakseen. Työyhtei-sön hyvinvoinnista huolehtimi-nen on tärkeää, mutta pelkän omien asioiden miettimisen sijaan tulee katsoa laajemmin ympäristöön, Tero Mäki sanoo.

– Toivottavasti asioista pysty-tään keskustelemaan työnan-tajan kanssa niin, että henki-löstölle ei jää kuvaa jo ennalta tehdyistä päätöksistä. Kaiken keskustelun ei tarvitse mennä neuvottelujärjestelmän mukai-sesti, vaan vähemmän viral-lisiakin tapoja yhteistyön ra-kentamiseen voidaan käyttää, esittää Johanna Välirinne.

oton sijaiset ja harjoittelijat saavat. Uuteen työpaikkaan tullessa ilmapii-rin aistii heti. Kärjistäen voi sanoa, ettei tarvita kuin yksi moka, niin ti-laisuus on menetetty.

Mäki tietää, mistä puhuu, sillä hä-nen oma työsarkansa pelastuslaitok-sella käynnistyi kesämiehenä 1980, kuten Kakkurillakin kahdeksan vuot-ta aikaisemmin.

–– Tulin sattumalta. Ylioppilaskir-joitusten jälkeen puhuttiin, että pa-lokunnassa voisi olla pitemmän ajan kesätöissä. Huhtikuusta syyskuun loppuun kestävä työ houkutteli.

Paljasjalkainen vaasalainen on teh-nyt koko työuransa pelastustoimessa. Aluelaitosta perustettaessa Mäki teki aluepalopäällikön virkaa, josta avau-tui pelastuspäällikön virka.

–– Pelastusjohtaja keskittyy hallintoon, talouteen ja yhteistyö-verkostoon, ja jättää operatiiviseen toimintaan liittyvät asiat niihin teh-täviin palkattujen vastuulle. Tiesin tämän, mutta silti tuntuu, että täy-tyy aivan tietoisesti pyrkiä irtaantu-maan hälytysvalmiuteen liittyvistä tehtävistä.

Kaksikielisyyden vaalija

Pohjanmaan rannikkoseutu on kaksikielisyyden ydinalueita, jos-sa asukkaista puolet puhuu ruotsia. Pohjanmaan pelastustoimen yhteis-toimintasopimus määrittelee kielten järjestyksen näin: ”Pelastuslaitoksen hallinto palvelee asiakkaitaan ruotsin ja suomen kielellä. Pohjanmaan pelas-tuslaitoksessa on oltava riittävästi kieli-taitoista päällystöä ja miehistöä, jotta se voi toimia ruotsin ja suomen kielellä.”

Tero Mäen mukaan Pohjanmaan pelastuslaitoksella on ”velvollisuus” pitää ruotsin kielen asemaa esillä pe-lastustoimen valtakunnallisessa kehit-tämistyössä.

–– Tämä ei ole ainoaa kaksikielistä seutua, mutta kieliasia korostuu paikal-lisesti - jopa niin, että kaksikielisyyden lisäksi alueella on yksikielisiä asukkaita – pelkästään ruotsia puhuvia.

Kaksikielisyyden vaalimiseen liit-tyvät myös pelastuslaitoksen toimet palomiesten koulutuksessa. Laitok-sen palveluksessa on useita Ruotsissa palomies- ja paloesimieskoulutuksen käyneitä. Oma kaksikielinen kurs-si järjestettiin joitain vuosia sitten. Kokemukset olivat hyviä, mutta val-mistuneiden rekrytointi ei sujunut toivotulla tavalla. Järjestelyt ja mark-


kinointi vaativat varsin paljon työtä pieneltä laitokselta.

Pelastusopiston kiville mennee-seen kaksikielisen pelastajakoulutuk-sen kilpailutukseen Pohjanmaan pe-lastuslaitos osallistui ensihoidon ope-tuksen tarjouksellaan. Pelastustoimen opetuksesta se ei jättänyt tarjousta.

Mäki kysyy, miksi kaksikielistä kurssia ylipäätään yritettiin toteuttaa kilpailutuksen kautta.

–– Herää ajatus, oltiinko aidosti te-kemässä kurssia. Laitoksilla ei löytynyt resursseja irrotettavaksi. Jos koulutus järjestettäisiin näin, vaatisi se vahvaa laitoksen ja opiston kumppanuutta.

–– Pelastusopisto on lain mukaan pelastajia kouluttava yksikkö. Siellä on hyvät puitteet. Miten koulutuk-sesta sitten saadaan kaksikielistä, on oma kysymyksensä.

Ensihoitopalvelua kehitetään

Tämän vuoden aikana Pohjanmaan pelastuslaitoksella valmistellaan pal-velutasopäätöstä vuosille 2010-2013. Työssä pyritään ennakoimaan pelas-tuslain muutokset ja terveydenhuol-tolain muutokset sillä tasolla kun lakien tässä valmisteluvaiheessa on mahdollista.

–– Toivon, että pelastuslain val-mistelussa huomioidaan se, että lain tulee palvella pelastuslaitosten toimin-takonseptia mahdollisimman hyvin. Lakimuutokset tulee kohdistaa niihin solmukohtiin, jotka ovat pelastuslai-toksille oleellisia, esittää Mäki.

Tällaisia ovat mm. onnettomuuk-sien ehkäisyn laajuuden tarkennus ja suojarakentamiseen liittyvien pykäli-en kehityssuunta.

Terveydenhuoltolain tuomat muutokset pelastuslaitosten 2010-lu-vun toimintaan ovat Mäen mukaan monin osin vielä kysymysmerkkejä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei uuteen tilanteeseen voisi valmistau-tua. Pelastuslaitos perusti vuosi sitten ensihoitopäällikön viran ja on luonut kumppanuusverkostoa kuntien terve-ydenhuollon kanssa.

–– Rakennamme tällä hetkellä en-sihoidon palvelukonseptia niin, että se on muuttuvassa tilanteessa kilpai-lukykyinen. Pelastustoimen ja en-sivasteen hyödyt, kokonaisvaltaiset palvelut, ovat mielestämme selkeät. Ensihoitopalveluissa on yksinker-taistettuna kyseessä uudesta pelistä, joka rakennetaan alusta asti. Jonkin-lainen yhteistyömalli toteutuu ja sii-nä pelastustoimi on mukana, Mäki vakuuttaa.

Vaasassakin on seurattu hallituk-sen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen eläkeikäkeskustelua ja verrattu sitä pelastusalan omaan työssäjaksamis-keskusteluun. Mäen mielestä on sel-vää, että 65 ei ole mikään palomiehen eläkeikä, vaan välillä 55-60 vuotta olisi järkevämpi.

–– Korkea eläkeikä ei voi olla vai-kuttamatta alalle hakeutuvien mää-rään. Jos työssäoloaikaa tulee lisää ja puhutaan työjärjestelyistä, ettei vält-tämättä lähdetäkään palomiehenä eläkkeelle, työuraa miettivät pohtivat, onko tää mun homma ollenkaan.

–– Palomies tarvitsee fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia tehtävissä. Kunnon testaus- ja seurantajärjestel-mä on äärimmäisen hyvä yksilön ja työyhteisön kannalta, Mäki näkee.

Samalla hän toivoo toimintakyky-hankkeen tuottavan johtopäätöksiä,

joiden kautta palomiehen työtä voi-daan tarkastella kokonaisvaltaisesti, ei vain savusukelluskelpoisuuden näkö-kulmasta.

Epävarma kuntatalous

Pohjanmaan pelastuslaitoksen talo-utta kehitetään ”ryhtiaskelella”, jolla katetaan laitoksen ensimmäisten toi-mintavuosien kumulatiivista alijää-mää. Mäen mukaan lukujen valossa näyttää siltä, että nyt mennään oike-aan suuntaan.

Miten yleinen talouden taantuma tulee näkymään, on vielä arvoitus.

–– Muutamat lähivuodet tulevat olemaan kunnissa kovia. Pelastustoi-mikin joutuu jotenkin osallistumaan ja siinä keskusteluyhteys henkilöstön kanssa nousee arvoonsa. Toivottavasti pystytään tekemään asioita yhdessä, olivat ratkaisut sitten kuinka kipeitä tahansa. 90-luvun vastaavassa tilan-teessa pärjättiin lopulta kohtalaisen hyvin, Mäki toteaa.


Katseet kohti VANcOUVErIA

World Police & Fire Games elokuun alussa ei ole mikään

pikkutapahtuma: kilpailijoita on lähes 16 000. Kymmenpäiväisenä järjestet-tävä tapahtuma on kesäolympialaisten jälkeen maailman suurin urheiluta-pahtuma 40 tapahtumapaikallaan. Lajeja on lähes 70, kirjo ulottuu saappaanheitosta koripalloon. Palo-miesten ja poliisien kilpailu on samalla Vancouverin vuoden 2010 talviolym-pialaisten esikisa.

Suomesta Vancouveriin matkaa useita joukkueita, joista suurin on Tampereen pelastuslaitoksen urheili-jat ry:n eli TaPun joukkue. Jääkiek-kojoukkueen pelaajan lisäksi mukana ovat valmentajat ja huoltajat sekä yk-silöurheilijoita muun muassa kuten yleisurheilussa, pyöräilyssä, golfissa, sukelluksessa, voimailussa ja juoksus-sa, yhteensä 70 henkilöä.

–– Kaikki alkaa olla pulkassa. Maa-liskuussa maksettiin ensimmäinen osa lennoista, kisavaatteet saadaan huhti-toukokuussa. Pientä hommaa, mutta pääosin asiat ovat reilassa ja aikatau-

lussa, TaPun puheenjohtaja Petteri Meskanen kertoo.

NHL-konkari tukena

Matkustaminen, majoitus ja muut käytännön asiat kisapaikalla vaati-vat huolellista ennakkosuunnittelua. Oman tukensa TaPun joukkueelle osoittaa ex-NHL-tähti Jyrki Lum-me. Lumme lupautui olemaan apuna Vancouverissa, kun urheiluseura tilaa majoituksia ja muita kisojen järjeste-lyihin liittyviä asioita.

–– Jyrki on hoitanut majoituk-sen ja kuljetuksen sopimuksia paikan päällä. Lisäksi hän on ollut yhteydes-sä paikallisiin kanadansuomalaisiin. Tarkoitus on järjestää tamperelaisten ja paikallisten yhteinen vapaa-ajan ti-laisuus, Meskanen kertoo.

Joukkue lentää Helsingistä Seatt-leen, josta siirrytään busseilla Vancou-veriin. Kisapaikkojen liikenteeseen lähdetään yhdeksällä tila-autolla.

NHL-kontakteista on ollut Ta-

Pulle hyötyä. Jääkiekkojoukkue pää-si suoraan mukaan B-divisioonaan ilman arvontoja. Kisoissa A-divi-sioonassa pelaavat isot kaupungit, B:ssä on Tampereen tapaisia pienem-piä osallistujia.

Tamperelaiset ottivat Tukholman kisoissa 1999 B-divarin hopean. Sil-loin kisoissa ei tosin ollut kovimpia kanadalaisia joukkueita.

–– Jääkiekossa menestystä on vai-kea arvioida. Voisi olettaa, että taso on kova tai ainakin laajempi. Saat-

Palomiehet ja poliisit ympäri maailmaa kokoontuvat elokuussa MM-kisoihin Kanadan Vancouveriin. suomesta kisapaikalle läh-tee pitkälti yli toistasataa palomiestä. Tampereen pelastuslai-toksen urheilijat ry lähettää kisapaikalle 70 urheilijan ja kisatu-ristin suurjoukkueen.

Jyrki Lumme kävi Tampereen

keskuspaloasemalla vastaanottamassa

Tampereen pelastus-laitoksen urheilijoiden

pelipaidan TaPun puheenjohtaja Petteri

Meskaselta. Lumme on avustanut joukkuet-ta käytännön matkajär-

jestelyissä.

«


Liigalätkästä palomiehen ammattiin?Jyrki Lumme toimii aktiivisesti liigajääkiekkoilijoiden

työelämäsuhteita kehittävässä sM-liiga Alumni ry:ssä. Yhdistyksen tehtävänä on tukea uransa lopettaneita jää-kiekkoilijoita, joilla ei ole koulutusta ja kokemusta työelä-mästä. Alumni ry esimerkiksi ylläpitää pelaajapankkia, jonka välityksellä yritykset voivat tarjota työtilaisuuksia en-tisille liigapelaajille, kartoittaa työtehtäviä, jotka voisivat sopia pelaajille sekä auttaa käytännön työnhakutilanteis-sa. Myös erilaiset avustukset kuuluvat tarjontaan.

Kun aktiivikiekkoilun jälkeistä työelämää suunnitel-laan, on yksi järkevä mahdollisuus palomiehen ura.

--- Palokunnat ovat vähän samantapaisia kuin jääkiek-kojoukkueet, arvioi Jyrki Lumme. -- Porukkahenki, yhteis-työ, kurinalaisuus ja fyysinen kunto on oltava kohdallaan,

jotta jääkiekon pelaaminen ja tulipalojen sammuttaminen onnistuisi. Nykyisin tämä siirtyminen palomiehen töihin voisi olla siksikin mahdollista, että yhä iäkkäämpiä palo-miehiä hakeutuu pelastajakursseille.

Lumme on alumniyhdistyksen perustajajäsen Juha Rantasilan, Veli-Pekka Ketolan, Juhani Tammisen, Kai Tervosen ja Heikki Riihirannan kanssa. Jäseneksi pääsee jokainen vähintään yhden sM-sarjan tai sM-liigan ottelun pelannut pelaaja. suomalaisia entisiä liigapelaajia on tällä hetkellä parisentuhatta.

Yhdistyksen tavoitteet ja toimintaperiaatteet ovat pitkälle yhteneväisiä Pohjois-Amerikassa toimivalle NHL-Alumniyhdistykselle. Läheistä yhteistyötä tehdään Pelaa-jayhdistyksen, sM-liigan ja Jääkiekkoliiton kanssa.

KUVA

T: P

ETRI

REM

sU, T

AMPE

REEN

ALU

EPEL

AsTU

sLAI

TOs


Vielä kerran molskille

Petteri Meskanen itse osallistuu Vancouverissa kreikkalais-roo-

malaiseen painiin 69-kiloisissa ja pelaa lätkää. -- Tosiaan, jos vaan vanhat paikat kestävät, on näillä nä-kymin tarkoitus lyödä trikoot päälle. Viimeksi olen paininut tosissani kym-menen vuotta sitten, kertoo kilpau-ran jälkeen Kooveen painivalmen-nukseen keskittynyt Meskanen.

Vuoden 1992 MM-yhdeksäs ja kolminkertainen Pohjoismaiden mestari ei ole juurikaan osallistunut palomiesten-poliisien MM-painiki-soihin. Viimeksi Tukholmassa tuli loppuottelussa hopeaa 1999. -- sil-loin huomasin, että kilpailemassa oli yllättävän paljon tuttuja MM-kisoista. Ne olivatkin poliiseja ja palomiehiä, Espanjasta, Eestistä ja muualta.

Kanadassa panostetaan eniten vapaapainiin, joten kreikkalais-roo-malaisen osallistujamäärä ja taso ovat vielä kysymysmerkkejä.

taapa tulla vastaan entisiä NHL-pe-laajiakin, nykyisiä palomiehiä, Mes-kanen sanoo.

Alle 35-vuotiaiden joukkueen li-säksi pelataan ikämiesten ja noviisien sarjassa. Kaikkiaan mukana on sata-kunta joukkuetta. Pohjois-Amerikas-sa kun ollaan, on joukkueita tarjolla riittävästi. Kanadassa onkin jo pelattu omia karsintoja maan palomiesjouk-kueiden kesken.

Vancouver on Lummelle tuttu paikka, sillä hän on pelannut jääkiek-koa Vancouver Canuckseissa 1988-2003. Runkosarjassa kertyi 985 peliä ja playoffseissa 105 ottelua. Hienon NHL-uran tehnyt Lumme pelasi koti-maassa KooVeessa vuonna 1983, josta hän siirtyi Ilvekseen 1985. NHL-vuo-sien välissä hän pelasi kauden 1994-95 jälleen Ilveksessä. Olympiahopeaa Lumme sai Galgaryssa 1988 ja prons-sia Naganossa 1998.

Nykyisin Lumme vaikuttaa jälleen Ilveksessä. Ilves Hockey kutsui Lum-men seuran urheiluasiantuntijaksi tehtävänään Ilveksen urheilutoimin-nan seuranta ja raportointi.

Helsingistä myösiso joukkue

Kaikkiaan Suomesta lähtee toistasataa palomiestä maailmankisoihin. Tam-

pereen jälkeen suurin joukkue lienee Helsingistä, 30 urheilijaa. Muualta Suomesta lähtee useita pienempiä jouk-kueita, esimerkiksi Varsinais-Suomesta kymmenkunta, Keski-Suomesta toista-kymmentä ja Savosta puolenkymmentä palomiestä. Urheilulajeihin osallistujien lisäksi matkaan lähtee kisaturisteja.

–– Lätkän lisäksi koripalloa, golfia, judoa, voimanostoa, ja joitain muita yksilölajien kilpailijoita. Järjestelyt on tehty, nyt odotetaan lähtöä. Me-nestyksen saaminen tai saavuttamatta jääminen ei ole maailmanloppu, tär-keintä on hyvä matka, summaa Ilpo Lehtonen Helsingin Palokunnan Pal-lon joukkueesta.

–– Triathlonia, golfia, maasto-juoksua, uintia, sisäsoutua, 8-ottelua. Joukkue elää vielä, tulee viime hetken ilmoittautumisia tai perumisia. Tun-tuu, että kiinnostus maailmankisoja kohtaan on koko Suomessa taas nou-sussa, sanoo Jouni Hämäläinen Varsi-nais-Suomesta.

Jalkapallojoukkue New Yorkin kisoihin

Palomiesten ja poliisien yhteistä jalka-pallojoukkuetta ei Vancouveriin saatu kasaan. Joukkueen manageri Sami Se-lin kertoo, että katseet suunnataan jo kohti New Yorkin vuoden 2011 kisoja ja Irlannin vuoden 2013 kisoja.

Vuoden 2015 kisoista kilpailevat Kanada, Yhdysvallat ja Malesia.

Kisojen kotisivut:www.2009wpfg.ca


Uintia mitalisateessaEläkkeellä oleva palomies Einari Kirjavainen kantaa

kortensa kekoon kartuttaakseen suomalaisten mita-lisaalista Vancouverissa.

– Tavoite on viisi kultamitalia. Tai kymmenen. En ole vielä ehtinyt tarkistaa, saako uida viisi vai kymmenen matkaa. Yksi amerikkalainen valitti, ettei kymmenelle matkalle saisi ilmoittautua.

Ei silti, että Einarilla olisi erityistä tarvetta kartuttaa voittokokoelmaansa. Voittoja uintikilpailuista on kasa-päin: noin 900 mitalia. Lisäksi joukko lusikoita ja pie-nempiä kuuppia.

– Uinti se vaan on minun lajini. Mitään muuta urheilua en harrasta. Kasvoin Rautalammella, jossa kodin lähellä oli kolme järveä. sieltä se innostus lähtee.

Tällä hetkellä parhaiten taittuu 50 metrin rintauinti, mutta myös lyhyiden matkojen vapaa ja perhonen. Mutta: – selkäuinti. Kaikki muu menee, mutta ei selkä.

– sekauinnissa jään selässä muista jälkeen, mutta olenpa sitten taas nopeampi, kun uintitapa vaihtuu.

Uintikilpailuja Einari on harrastanut viitisenkymmen-tä vuotta. Viimeiset parikymmentä vuotta hän on kauho-nut veteraanien koti- ja ulkomaan Master-kilpailuja sekä palomiesten ja palomiesten-poliisien kisoja. Maailman-

kisojen joukkueessa Einari oli mukana jo Vancouverissa 1989. – Näköjään tuli kymmenen henkilökohtaista kul-taa ja yksi viestihopea, tutkii Einari tulosarkistoa.

Palomiesten mm-kisoissa Einari on ollut sarjassaan voittamaton. Muiden maiden palomies-uimarit ovat tuttu-ja, sillä moni heistäkin kiertää Master-uinteja.

Kilpailut vieneet ympäri maailmaa

Vancouveriin jyväskyläläinen Kirjavainen lähtee Keski-suomen joukkueen mukana. Osa joukkueesta lähtee ki-sojen jälkeen vielä viikoksi Kuubaan. Turistimatka kisan jälkeen on perinne - Hong Kongin jälkeen matkaa jatket-tiin Pattayalle, Australiasta lähdettiin Malesiaan.

– Paljon on tullut nähtyä maailmaa kisojen siivellä. Ei olisi koulupoikana uskonut, että maapallo tulee kierrettyä muutamaan kertaan.

Parhaaksi jälkileiriksi Eino mainitsee Mauritiuksen, Etelä-Afrikan Durbanin vuoden 1998 kisojen jälkeen.

– sinne tekisi mieli lähteä uudestaan. Paljon näh-tävää, ihmiset olivat mukavia, eikä saarella ollut vielä paljoa turisteja. Luulen, että Kuuba tulee olemaan myös mielenkiintoinen.

Einari Kirjavaiselle tulee tänä vuonna täyteen 50 vuotta kilpauintia.



Palomiesten ja ensihoitajien työtä seura-taan kevään aikana kahdella tv-kanavalla. Pelastajat ja Sairaala avaavat pelastus-laitosten arkea suurelle yleisölle.

Subin Pelastajat-sarjassa käynnistyi maaliskuussa kolmas tuotantokau-

si, jossa kuvataan työtä Länsi-Uuden-maan pelastuslaitoksen Leppävaaran ja Mikkelän asemilla. Kuvausryhmä oli palomiesten ja sairaankuljettajien matkassa viime syksynä.

Pelastus- ja ensihoitotehtävien lisäksi sarjassa seurataan arkea pelas-tusasemalla: kuntosalitreenejä, ruoan-laittoa, kalustonhuoltoa.

Palomestari Riku Rantala kertoo, että kaikki osapuolet halusivat näyt-

tää pelastuslaitoksen työn arkisena ja todellisena. –– Lähtökohta oli, että juttuja ei saksita, vaan kuvataan se, mitä oikeasti tapahtuu. Jos vaikka au-tomaattikeikalla eksytään, niin se näy-tetään. Yleisö ei välttämättä kaikkea huomaa ja kollegat ymmärtävät, sillä heille on sattunut samalla tavalla.

–– Turha kuvitella, että kaikki toimii kuin kellopeli. Vaikka valmis-taudutaan ja suunnitellaan, niin jat-kuvaa tilanteessa soveltamista tämä kuitenkin on.

Ensihoitaja Marko Vilén avaa Tampereen aluepelastuslaitok-sen arkea Sairaalassa...


Rantala toivoo, että sarjasta välittyy kuva tehokkaasta, ammattimaisesta ja luotettavasta pelastustoiminnasta ja ihmisläheisestä organisaatiosta – mut-ta että ”palokunta ei tule lentämällä paikalle”.

–– Yleisölle sarja on tehty, ei am-mattimiehille, Rantala huomauttaa.

Talo tarkasti valmiit jaksot

Kaksi edellistä kautta Pelastajia ku-vattiin Helsingissä. Kun asialla oli sama tuotantoyhtiö, ei kuvaajia tar-vinnut erikseen opettaa perusasioi-hin. Kaikki tiesivät paikkansa häly-tystilanteissa.

Kameran eteen tultiin kylmiltään. Asemamestari Kalle Ristola kertoo, että idea oli olla töissä niin, ettei ku-vaajia olisi paikalla ollenkaan.

–– Meille ei näytetty mitään val-mista materiaalia, ettei alettaisi näyt-telemään. Aluksi sitä mietti tilanteita kuvaajan kannalta – millä puolel-la kamera on, että saa hyvää kuvaa. Muutaman tunnin jälkeen kameraan jo tottui ja palattiin arkeen. Keikalla kuvaamiseen ei kiinnitä mitään huo-miota.

Ristolaan kuvattiin myös kylmä-kameralla höökissä. Kuvaaja ei aina mahtunut kyytiin, joten Ristolan pu-kuun asennettiin oma mikrofoni, joka tallensi kaiken keskustelun.

Sarjan markkinointiin on panos-tettu kunnolla. Ohjelmaa ajetaan ulos parhaaseen katseluaikaan perjantaina. Ulkomainonta läväytti päähenkilöi-

den kasvot jo hyvissä ajoin julkisuu-teen. Ristolaan ei haittaa, jos kaupan jonossa tunnistetaan.

–– Mitä helsinkiläiset ovat sa-noneet omasta Pelastajat-julkkisu-rastaan, niin ainoastaan positiivista palautetta on tullut. Jos pikkupojat tunnistaa, niin ihan jees.

Länsi-Uudenmaan pelastuslai-toksen puolesta valmiit jaksot tar-kastettiin sekä pelastustoimen että ensihoidon ammatillisesta ja asiakas-näkökulmasta.

Ketään ei kuvata luvatta

Nelosen Sairaala-sarjassa käynnistyi maaliskuussa toinen tuotantokausi. Tampereen yliopistollisen sairaalan arjen lisäksi mukaan on tullut Tam-pereen aluepelastuslaitos. Ensihoitaja Marko Vilénin ja hänen työparinsa matkassa seurataan hoitotason ambu-lanssin toimintaa.

Kevään jaksoja kuvattiin tammi-kuun alusta maaliskuun loppuun. Syksyllä esitettävien jaksojen kuvauk-set alkoivat huhtikuussa ja ne kestävät kesäkuun lopulle.

–– Kuvausryhmä tulee työvuoroon mukaan aamupäivän aikana ja on mu-kana puoleenyöhön saakka, riippuen siitä miten paljon on saatu materiaalia kasaan, kertoo Marko Vilén.

Kuvauksiin halukkaita ensihoitajia etsittiin viime syksynä. Koekuvauk-sessa haastateltiin ja kyseltiin tausta-tietoja, mutta ei varsinaisesti testattu esiintymistaitoja.

Aluksi sitä mietti tilanteita kuvaajan kannalta. Muutaman tunnin jälkeen kameraan jo tottui ja palattiin arkeen.KALLE RISTOLA

... ja Länsi-Uudenmaan pelas-tuslaitoksen sairaanhoitaja sanna Honkasalo Pelastajissa.

”

Kun tuotanto vuoden vaihtees-sa käynnistyi ja kamera tuli mukaan työvuoroon, tottui Marko nopeasti linssin läsnäoloon.

–– Tilannepaikalla kamerasta ei ole ollenkaan haittaa. Minulle jää luvan kysyminen potilaalta: saako asuntoon tulla kuvaamaan ensihoi-tajien työskentelyä. Sen jälkeen me teemme oman työmme ja kuvaus-tiimi omansa. Kuvaussihteeri hoitaa lopuksi paperiasiat, antaa infon ja yh-teystiedot, sillä potilaalla on oikeus perua kuvauslupa jälkikäteen. Sekin sovitaan, saako potilaan kasvot näyt-tää vai peitetäänkö ne.

Tilanteessa Vilén voi milloin ta-hansa ilmoittaa, että nyt kuvaami-nen lopetetaan, jos se tuntuu tar-peelliselta.

Editoitu materiaali käy sairaan-kuljetuspäällikön ja ensihoitolääkärin tarkistettavana ennen esitystä.

Palautetta tuli heti

Marko Vilénille on Sairaalan kuvauk-sista jäänyt hyvä maku. Tarkoituksena on esitellä ensihoidon työtä, ei herku-tella sairastapauksilla.

Heti ensimmäisessä Vilénin ja työ-parin arkea esittelevässä jaksossa tuli

elvytystehtävä aivan Hervannan pe-lastusaseman viereiseen taloon. Potilas elpyi nopeasti ja laittoi ensihoitajille kiitoksen hyvästä ja nopeasta hoidosta heti jakson ilmestymisen jälkeen Ne-losen nettisivun kautta.

Vilén uskoo, että sarjan kautta suurelle yleisölle avautuu ensihoidosta nykyaikainen kuva. Enää ei ole kysy-mys sairaankuljetuksesta, jossa potilas kuljetetaan sairaalaan mahdollisim-man nopeasti, vaan hoito tuodaan potilaan luokse.

–– Ensihoitaja ei ole sankari, joka koko ajan ajaa pillit ja renkaat vinkuen. Monikaan ei tiedä, mitä ambulanssin saavuttua oikeastaan tapahtuu, tai mi-ten potilaan hoito jatkuu sairaalassa, tai miten ensihoitoyksikön valmiutta ylläpidetään asemalla. Toivottavasti ohjelma antaa uutta tietoa.

Pelastajat SUBilla perjantaisin touko-kuun loppuun saakka.

Sairaala Nelosella maanantaista tors-taihin toukokuun loppuun saakka.

KUVAT: sUB JA NELONEN

Kalle Ristola toivoo Pelastajat-sar-jan näyttävän, että asema todella elää vuorokauden ympäri.

sairaala-sarja on viihdettä, jonka varjolla voidaan myös valistaa. – Jos ohjelmassa ensihoitoyksikkö ihmettelee talojen ja osoitteiden huonoa numerointia, eikä löydä heti perille, niin ehkä joku katsojista ymmärtää korjata oman kotinsa opasteet, Marko Vilén sanoo.



RULLAPALOVERHOT

PALVELU-HAKEMIsTO

Pel

aST

uSa

lan

am

maT

TIla

ISen

Pa

lvel

uH

ak

emIS

TO

ENsIAPU-JA ENsIHOITOTUOTTEET

Tyhjiö- paTjaT

Tyhjiö- lasTaT

Tyhjiö- pumpuTpaarin- paTjaTTuoTe-

huolloT

mediseam oyTiiriskankaankuja 2, 15860 hollolapuh. 010 397 4500, fax 03 730 3100email: [email protected]

Softonex Oy Ltd., Uusi Littoistentie 1, 20660 Littoinen- puh. 02 511 3300 - fax. 02 511 3311 -

www.softonex.com

softex_järjestelmä_90x150.indd 1 11.6.2007 14:48:20

VEsIsAMMUTUsJÄRJEsTELMÄT

ILMOITUsTILAA

Palveluhakemistossa ILMOITUKSESI

TOIMII! Tämä ilmoitus, kokoa 58 x 52 mm,

4-värisenä, vuodeksi: Kysy tarjous!!

Ota yhteyttä: Ilpo Pitkänen Oy

Puh.09 5868300, [email protected]

Huomasithan Pelastusalan

ammattilainen -lehden

UUDEN PALVELU-

HAKEMISTON

Palvelu

Ha

kem

ISTO

TURVALL INEN sUOMI 2009

Hätäkeskukset olivat jälleen ajan-kohtainen asia Turvallinen Suo-

mi -kansanedustajapaneelissa. Kun edustajat viime vuonna poistuivat paneelista suoraan eduskunnan täys-istuntoon keskustelemaan hätäkes-kusselonteosta, antoi tämän vuoden paneelille vauhtia sisäasiainministeri-össä valmistunut raportti hätäkeskus-toiminnan kehittämisestä.

Pinnalle nousi kysymys, mitä päätöksiä uusien hätäkeskusalueiden muodostamisesta ja hätäkeskusten yhdistämisestä neljästä kuuteen on oi-keastaan jo tehty. Mikä rooli hätäkes-

Hätäkeskukset

säästötavoitteilla ja kiireellä ei saa aihe-uttaa hätäkeskuksille uusia ongelmia, vaati kansanedustaja-paneeli Pasilassa.

kusten kehittämisessä on eduskunnan hallintovaliokunnalla lopulta on?

–– Pitää ottaa aikalisä ja katsoa to-delliset ongelmat sekä määritellä tark-kaan hätäkeskusten tehtävät. Hallin-tovaliokunta on asiassa yksimielinen, mutta ministeri (Holmlund) painaa päälle: pitää tehdä päätöksiä, valaisi keskustan Markku Pakkanen, hallin-tovaliokunnan varajäsen.

–– Organisaatiouudistuksia on ol-lut peräperää, mutta asiantuntijoilta saadaan tietoa, että ongelmia on. Sil-loin on laitettava jarruja päälle. Ensin on varmistettava hätäkeskusten riittä-

vä henkilöstö ja tietojärjestelmät yh-teensopiviksi, ennen kuin puututaan aluerakenteisiin, totesi myös Veijo Puhjo (vas) sanoi.

Kokoomuksen Jari Larikka muis-tutti hallintovaliokunnan edellyttä-neen, että jos hätäkeskusten määrää aiotaan muuttaa, tulee asiasta infor-moida eduskuntaa:

–– Asia pitää saattaa poliittiseen keskusteluun. Nyt ollaan tekemässä Helsingin mallin mukaisesti viittä hätäkeskusta.

Hallintovaliokunnan jäsen Rakel Hiltunen (sd) totesi, että ilman edus-


tiukemmin eduskunnan hyppysiin

Hätäkeskukset

kuntakäsittelyä ei voida edetä.–– Oli pettymys, kun valmistelu

alueellistamisesta käynnistyi, harmit-teli Hiltunen.

Myös rkp:n Håkan Nordman muistutti, että eduskunta peräänkuu-lutti vuosi sitten selonteon käsittelyn yhteydessä nimenomaan hätäkeskus-ten työrauhaa. Neljään hätäkeskusalu-eeseen tähtääminen ei tähän kuvioon istuisi millään.

–– Jos näin edetään, saadaan koh-ta ilmoitus, että uudet häket on jo rakennettu. Romutetaan järjestelmä vain siksi, että saadaan säästöä, Larik-

ka myönsi.Hätäkeskusalueiden lisäksi kan-

sanedustajilta tentattiin Helsingin hätäkeskuksesta. Hätäkeskusammat-tilaisten liiton HAL:n pääluotta-musmies Laura Kuurne kysyi, miten varmistetaan maan suurimman hätä-keskuksen toiminta tilanteessa, jossa keskusta ollaan viemässä Itä- ja Keski-Uudenmaan hätäkeskuksen tiloihin.

–– Helsingin hätäkeskuksen toi-minta ei vieläkään ole vakiintunut. Juuri nyt tulisi kantaa erityistä huolta hätäkeskuspäivystäjien työssäjaksami-sesta ja siitä, että moni päivystäjä etsii

jo nyt uusia töitä. Keravalle vedetään piuhoja Helsinkiä varten, päätökset on tehty – mitä te voitte enää tehdä, Kuurne kysyi.

Helsingin kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja Rakel Hiltunen va-kuutti kaupungin, erityisesti kaupun-ginhallituksen, seuraavan tilannetta aktiivisesti.

“Laitoksilla ei ole muita töitä”

Hätäkeskuksiakin kuumempi kes-kustelunaihe on lopputalvesta ollut hallituksen linjaus vanhuuseläkeiän


Pelastustoimen ja hätäkeskusten ajankohtaisista asioista keskustelemassa Raimo Vistbacka (ps), Markku Pakkanen (kesk), Veijo Puhjo (vas) ja Petri Hynninen (Palomiesliitto).

KUVA

: JOH

ANN

A VI

LJAK

AIN

EN/s

TT IN

FO K

UVA

”TÄYSIN TOTEUTTAMISKELVOTON”

Palomiesliitto tyrmäsi heti Kiviniemen esityksen pakkotyöstäHELsINGIssÄ järjestetty seminaari ja kansanedustajatapaaminen oli yksi osa Palomiesliiton tekemää vai-kuttamistyötä pelastushenkilöstön eläkeiän palauttamisen puolesta. Työtä eläkepäätöksen saamiseksi on tehty vuosien ajan sekä liiton että paikallisyhdistysten tasolla.

Alkuvuoden aikana Palomiesliit-to on tavannut ryhmittäin eduskun-

nan kaikkien puolueiden edustajia. Tilaisuuksissa kansanedustajille on esitelty pelastusalan palomies-ten työkykyselvityksien, ikääntymi-sen, työkyvyttömyyseläköitymisen ja pelastustoimen suorituskyvyn suhdetta.

Kaikki laskelmat ja mallit tu-kevat näkemystä, jonka mukaan palomiesten eläkeiän laskemisella

on positiivinen vaikutus pelastus-toimen suorituskykyyn ja työkyvyt-tömyyseläkkeiden määrän vähene-miseen.

Julkisuudessa Palomiesliitto on kommentoinut pelastushenkilöstön eläkeongelmaa alkuvuoden aikana lehdissä, radiossa ja televisiossa.

Kuntaministeri Mari Kiviniemen (kesk) Savon Sanomissa esittämät

nostosta ja siitä seuranneet palkansaa-jajärjestöjen toimet. Keskustan Mark-ku Pakkanen oli yksin puolustamassa puolueensa puheenjohtaja eläkeide-ointia, mutta pärjäsi hyvin.

Selkärankaa löytyi Håkan Nord-manilta, joka myönsi eläkepäätöksen olleen aikanaan epäonnistunut: –– Jos joku ryhmä poikkeaisi yleisistä eläke-säädöksistä, tämä ala olisi sellainen.

Palomiesliiton varapuheenjohtaja Jukka Vigren huomautti, että yhteis-kunnalle tärkeää työurien pidentä-mistä pitää katsoa kokonaisuutena:

–– Pelastusopistosta valmistutaan palomieheksi keskimäärin vanhem-pana kuin koskaan aikaisemmin. Miten saataisiin jatkettua palomiehen työssäoloaikaa niin, että ammattiin tultaisiin nuorempana, jolloin kunto on parhaimmillaan, kysyi Vigren.

Markku Pakkanen haki tukea ajatukselle etsiä tehtäviä alan sisältä, mutta sai vastakaikua sekä paneelista että yleisöstä

–– Palomies joutuu työkyvyttö-myyseläkkeelle muita kunta-alan am-matteja aikaisemmin. Minkä ikäisenä hänen pitäisi siirtyä uuteen työhön, jos aikoisi pysyä terveenä? Ehkä ne-likymppisenä? kärjisti Palomiesliiton toiminnanjohtaja Petri Hynninen.

–– Jos kaikki ovat letkunkantajia,


KUVA: JOHAN

NA VILJAKAIN

EN/sTT IN

FO KUVA

Rakel Hiltunen (sd) kertoi Helsingin kaupungin tutkineen tosissaan alen-tuneen työkunnon palomiesten sijoittamista muihin kunnallisiin töihin, mutta lopputuloksen olleen, ettei paikkoja todellakaan ole.

arviot ikääntyvien palomiesten siirtä-misestä muihin tehtäviin Palomies-liitto teilasi heti.

– Hallitus ei näytä ottavan tilan-netta riittävän vakavasti. Nyt tarjot-tu uuteen työhön siirtymisen malli on käytännössä kallis ja toteutta-miskelvoton, eikä mitenkään pa-ranna kansalaisten turvallisuutta. Mitä ovat sellaiset kuntatyöt, joissa

suoriutuu alentuneella fyysisellä toi-mintakyvyllä, liitto kysyi.

Mediassa uutisoitu Kiviniemen lausunto pohjautui ministerin vas-tauksen kansanedustaja Kari Ra-jamäen (sd) kirjalliseen kysymyk-seen. saman sisältöisen esityksen Kiviniemi teki jo viime syksynä, vastatessaan Jouko skinnarin (sd) kirjalliseen kysymykseen.

ongelma on, ettei kukaan ole pelastaja, Larikka huomautti.

–– Ongelma on valunut pelastus-laitosten organisaatioon – se on kär-sijänä. Voihan palomies olla viimei-set kymmenen vuotta sankoruiskun käyttäjä.

Rakel Hiltunen kertoi Helsin-gin kaupungin tutkineen tosissaan alentuneen työkunnon palomiesten sijoittamista muihin kunnallisiin töihin, mutta lopputuloksen olleen, ettei paikkoja todellakaan ole.

Palomiesliiton Hynninen huo-mautti, että uudelleen sijoittaminen on käytännössä vanha fraasi, jonka ”taakse mennään miettimään todelli-suutta, mutta ei huomioida palomie-hen työn ja ikääntymisiä todellisia vaatimuksia.”

–– Miten alan vetovoimaan vai-kuttaa, jos palomiehen työ onkin määräaikainen, ja työhön tulleet eivät tiedä, mihin tehtäviin uransa lopussa joutuvat.

“Kuntatalous ei kestä”

Yleisöstä kysyttiin, miten eläkeikä- ja uudelleensijoittamisratkaisut tulevat vaikuttamaan pelastusalan ammattien nyt korkeaan vetovoimaan. Päättäjille esiteltiin myös raadollisia esimerkke-

jä tositapauksista eri puolilta Suomea siitä, kuinka työkykynsä menettäneitä palomiehiä on kohdeltu.

Palopäällystöliiton puheenjohtaja, Kymenlaakson pelastusjohtaja Vesa Parkko latasi kylmän arvion liikelai-toksen johtajan näkökulmasta:

–– Irtisanominen on lähempänä kuin uudelleen sijoittaminen. Työ-paikkoja ei ole. Sairaslomien kautta mennään, eläkeputkeen – ja mitä tämä kaikki maksaa.

–– Kuntatalous ei kestä tilannetta. Kun eläkeikää pudotetaan, saisimme uusia toimintakykyisiä miehiä virkoi-hin, puolieläkeläisten tilalle. Päätös tarvitaan pian, Lappeenrannan kau-punginvaltuutettu Teppo Puhakainen huomautti.

Kansaedustaja Kari Rajamäen (sd) palomiesten eläikäongelmaa käsittele-vään kirjalliseen kysymykseen saatiin kuntaministeri Mari Kiviniemen vas-taus helmikuussa ja sisäministeri Anne Holmlundin vastaus maaliskuussa. Perussuomalaisten Raimo Vistbacka kiinnitti huomiota ministerien risti-riitaisiin linjauksiin.

–– Kiviniemi pyrkii saamaan rat-kaisun kevään aikana ja Holmlund viittaa toimintakykyhankkeeseen, joka jatkuu vuoden loppuun. Toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee.

”

”


LEHTIHARAVA

ei tuollaiset puheet naurata”, puuskahti

Kuopion Palomiesyhdistyksen puheenjohtaja Aki Heiskanen Savon Sanomissa 18. maalis-kuuta.

”– Kuopion kaupungilta on kysytty: sijoituspaikkoja ei ole, eikä kevyitä töitä riitä talon sisälläkään.”

Pieksämäen seudun pa-lohenkilöstön puheenjohtaja Jukka Jäppinen ihmettelee ministerinjatkuvia ristiriitaisia kommentteja.

”– Jos lentäjän näkö heikke-nee vanhana, laitetaanko hänet matkalaukkuja pakkaamaan? Jokaisella täytyy olla mahdolli-suus päästä eläkkeelle omasta ammatistaan.”

Palomiehet tempai-sevat tikkaat eläkeidea

alta”, kirjoitti Etelä-Suomen Sanomat 19. maaliskuuta

Päijät-Hämeen palomiesten luottamusmies Petri Marjamäki muistuttaa, että muihin tehtäviin siirtyminen laskisi myös iäkkäi-den palomiesten ansiotasoa.

”– Tuntuu tosi pahalta aja-tella, että jos ei enää pärjäisi omassa työssä, ei pääsisikään eläkkeelle, vaan joutuisi muihin töihin. Lisäksi kunnilla on niin tiukkaa, että nykyisiäkään työn-tekijöitä ei voida pitää, Marjamä-ki toteaa.

”Päijät-Hämeessä ongelmana kuitenkin on, että suurin osa maakunnan paloasemista pyörii niin pienellä miehityksellä, että kaikki vuorossa olevat palomie-het joutuvat hälytyksen tullessa myös savusukelluksen kaltaisiin raskaisiin tehtäviin.”

Palomiesten työssä jaksami-sesta kirjoitettiin lehtien pals-toilla ja verkkosivuilla ahkeras-ti lopputalven aikana. erityisen kuumana keskustelu kävi -- ja käy -- netin keskustelupalstoil-la ja lehtien yleisönosastoissa. Tässä muutamia lehtileikkeitä muutaman päivän ajalta maa-liskuun loppupuolelta:



Tehostaminen iskee myös pelastuslaitoksiin

Talouden taantuma asettaa en-tistä kovempia vaatimuksia te-

hokkuudelle – myös turvallisuusalan viranomaisten toimintaan.

–– Turvallisuussektorin rooli yh-teiskunnassa tulee kasvamaan. Suh-danteet eivät saa vaikuttaa siihen, millä tasolla turvallisuuspalvelut tuo-tetaan, Anne Holmlund totesi.

Tehottomia rakenteita täytyy pystyä kehittämään, kuului ministeri Holm-lundin viesti Turvallinen suomi -seminaarissa.

Ministerin mukaan asetelmassa on kuitenkin vaaransa: kun turvalli-suusorganisaatioiden olemassaoloa ja toimintaa perustellaan operatiivisesta kulmasta, voivat kehittämistoimet kärsiä. –– Hyvin helposti vedotaan siihen, että koska kansalaiset tuntevat turvallisuusviranomaisten toiminnan tärkeäksi, on operatiivinen toiminta etusijalla, ja kehittäminen saattaa jää-dä taka-alalle.

Turvallisuuspalveluista puhues-saan Holmlund viittasi laajasti ”pe-lastusviranomaisten, poliisin ja terve-ydenhuollon palveluihin”.

–– Saatetaan ylläpitää rakenteita, jotka eivät vastaa tämän päivän tai

huomisen tarpeisiin, tai ovat pahim-millaan erittäin tehottomia. Tarvit-tavia muutoksia tehdään liian usein vasta pakon edessä, paineessa.

Toimintakykyhankkeesta kovat odotukset

Holmlundin mielestä oleellista on, että toimintaa ja menetelmiä on jat-kuvasti kehitettävä niin, että palvelut voidaan tuottaa mahdollisimman te-hokkaasti. Taloudellisuus ei saa kui-tenkaan olla ainoa kriteeri, vaan väline parempiin palveluihin.

–– Alueellinen pelastustoimi on selvinnyt varsin hyvin alkutaipalees-

Kolmatta kertaa järjes-tettyyn Turvallinen suomi -seminaariin saapui yleisöä eri puolilta maata.

KUVA

: JOH

ANN

A VI

LJAK

AIN

EN/s

TT IN

FO K

UVA


– Ensisijainen lähtökohta on, että pelastushenkilöstö kykenisi toimimaan pelastusalan tehtä-vissä mahdollisimman pitkään, sanoi ministeri Anne Holmlund. Koulutusta tulee muokata niin, että mielekkäitä uravaihtoehtoja syntyy – myös tilanteessa, jossa pelastajan työkyky alenee.

– Hätäkeskuslaitos haluaa päivys-täjäkoulutuksen järjestäjän roo-lin itselleen, kertoi johtaja Martti Kunnasvuori. Pelastusopiston päivystäjäkoulutusta arvioidaan kriittisesti tänä vuonna.

taan. Sisällöllistä uudistamista on kui-tenkin edelleen jatkettava.

Uudistamista tehdään mm. toi-mintakykyhankkeen kautta. Neljä osahanketta tuottavat tietoa, jonka perusteella ”arvioidaan pelastusyksi-köiden tarvetta ja suorituskykyvaati-muksia eri alueilla ja eri tehtävissä”.

–– Samaan aikaan kehitetään kei-noja, joilla iästä riippumatta tuetaan pelastushenkilöstön fyysistä, psyyk-kistä ja sosiaalista toimintakykyä.

Koulutusjärjestelmän uudistami-sella tavoitellaan pelastajien urakehi-tystä, jossa ”toimintakyvyn kohtuul-linen aleneminen otetaan nykyistä paremmin huomioon.”

–– Käytännössä henkilöstöä vä-hemmän kuormittavia pelastustek-niikoita on otettava nopeammin ja systemaattisemmin käyttöön.

Yhdessä osahankkeessa selvitetään henkilöstön uravaihtoehtojen toiveita ja mahdollisuuksia. –– Ensisijainen lähtökohta on,

että pelastushenkilöstö kykenisi toimimaan pelastusalan tehtävissä mahdollisimman pitkään.

Eläkeikävalmistelusta Holmlund toisti näkemyksen, että pallo on kun-taministerin pelikentällä.

–– Viimekädessä työnantajavas-tuu kuuluu aluepelastuslaitoksia yl-läpitäville kunnille.

–– Vastuu pelastajien ja pelastet-tavien turvallisuudesta on kuitenkin yhteinen. Eri toimijoiden on huo-lehdittava oman toimivaltansa puit-teissa siitä, että turvallisuuspalvelut eivät missään tilanteessa heikkene, päädyttiinpä eläkekysymyksessä mil-laiseen ratkaisuun tahansa.

Palomiehet työelämään nuorempina

Seminaarin avannut Palomiesliiton 1. varapuheenjohtaja Jukka Vigren totesi, ettei pelastustoimikaan sel-viä kuntia kohtelevasta talouskuri-muksesta. –– Kuntalaisen kannalta

”

”

”

”

Palomiehet pitävät Kiviniemen ehdotus-

ta toteuttamiskelvottomana, kerrottiin MTV3:n uutisissa 18. maaliskuuta.

”– Palomies saa erinomaisen koulutuksen, mutta se koulu-tus ei anna pätevyyttä muihin ammatteihin. Mitkä ovat ne muut kunta-alan työtehtävät, joita tehdään ilman sen tehtä-vän vaatimaa koulutusta? Entä onko tehtävä motivoiva? Kuka maksaa uudelleenkoulutuksen? suomen palomiesliiton puheen-johtaja Kim Nikula kysyy.”

”– Palomiehet siirtyvät työky-vyttömyyseläkkeelle keskimäärin 55,5-vuotiaina, Nikula muistut-taa.”

Palomiesliitto tyrmäsi heti ministerin

ajatukset kalliina ja toteuttamis-kelvottomina”, kirjoitti Hämeen Sanomat 18. maaliskuuta.

”Liiton mukaan esitys ei ratkaise sitä ongelmaa, että neljännes pelastusyksiköistä ei kykene savusukellustehtäviin ja tilanne pahenee palomiesten keski-iän noustessa.”

Palomiehet eivät ole massakarjaa”, kirjoitti

Lapin Kansa 19. maaliskuuta.”Palomiesliiton Nikulan

mielestä työn vaativuus on sel-lainen, että alempi eläkeikä on järkevä. – Pelastajat tulevat alal-le keskimäärin 27-vuotiaana ja jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle noin 55-vuotiaana. He pistävät työssään peliin itsensä ja oman terveytensä.”

Nikula toteaa, että missään muualla ei ole ennakko-odotus-ta, jonka mukaan työntekijän olisi pakko kouluttaa itsensä toiseenkin ammattiin.

kiviniemen ajatus herättää närää”, kertoi

Nokian Uutiset 19. maaliskuuta. ”– Kun johonkin ammattiin kou-luttautuu, ei sitä halua toiseksi vaihtaa, sanoo palomies-sai-raankuljettaja Jyri Ikonen Nokian paloasemalta. Ikonen kysyykin, olisiko muissa ammateissa val-miutta siirtyä toisiin tehtäviin.”

Kolmatta kertaa järjes-tettyyn Turvallinen suomi -seminaariin saapui yleisöä eri puolilta maata.

«


KUVA

: JOH

ANN

A VI

LJAK

AIN

EN/s

TT IN

FO K

UVA

Turvallinen Suomi -seminaarin yhteydessä 1. huhtikuuta julkistettiin uusi Turvallinen Suomi – Pro Securitate -tunnustus. ensimmäinen tunnustus luovutettiin kansanedustaja jari larikalle (kok).

TURVALLINEN sUOMI -tunnustuksella huo-

mioidaan vuosittain henkilö, yhdistys tai yri-

tys, joka on toiminnallaan tehnyt suomea

turvallisemmaksi, edistänyt pelastustoimen tai hätä-

keskuslaitoksen ammattilaisten asemaa, tai toiminut

esimerkillisesti pelastus- ja hätäkeskusalalla.

Kouvolalainen, 44-vuotias Jari Larikka on koulu-

tukseltaan paloesimies. Kansanedustajaksi hänet

valittiin Kymen vaalipiiristä 2007. Ennen kansan-

edustajan tehtäviä Larikka työskenteli Kouvolan ja

Kuusankosken palolaitoksissa (nykyinen Kymenlaak-

son pelastuslaitos) lähes kahdenkymmenen vuoden

ajan. Erilaisia kunnallisia luottamustehtäviä Larikka

on hoitanut Kouvolassa 2000-luvun alusta alkaen.

Turvallinen suomi -palkintolautakunnan puheenjoh-

taja Ilkka Mustakangas toteaa Larikan olevan hyvä

esimerkki yhteiskunnallisesti vaikuttavasta pelastus-

alan ammattilaisesta: – Kansanedustajana Larikka

on tuonut julkisuudessa esiin pelastushenkilöstön

kannalta tärkeitä asioita ja pyrkinyt työllään vaikut-

tamaan yhteiskunnan turvallisuuteen positiivisesti.

Turvallinen Suomi -tunnustus kansanedustaja Jari Larikalle


– Tekevätkö kaikki pelastusalan toimijat työtä samaan suuntaan. Onko yhteistyö vain utopiaa, kysyi pelastus-johtaja Olli-Pekka Ojanen Tampereelta. – Eri intressi-ryhmiä on paljon. Tulevaisuuteen katsotaan omista lähtökohdista kohti omaa maalia.

on kuitenkin tärkeää, että pystymme huonoinakin aikoina täysipainoisesti huolehtimaan kansalaistemme turval-lisuudesta. Paloasemat pidetään auki ja niillä on asianmukainen miehistö. Asemien riittävät henkilöstöresurssit ovat myös merkittävä työturvallisuus-kysymys.

Hallituksen helmikuisesta eläke-ikien nostoesityksestä Vigren totesi, että sitä ei hallituksen ohjelmasta löy-dy, mutta pelastushenkilöstön eläke-ikäratkaisu ohjelmassa on.

–– Kysymys kuuluu, voimmeko luottaa hallituksen lupaukseen.

–– Tuntuu siltä, että edellisen kun-taministerin Mannisen ajatukset ovat suoraan siirtyneet nykyiselle ministe-rille (Kiviniemi), täysin riippumatta hallitusohjelman kirjauksesta.

Vigren muistutti Ruotsissa löyty-neestä ratkaisusta, jossa 58-vuotiaalla palomiehellä on tietyin ehdoin mah-dollisuus siirtyä eläkkeelle, kunnialli-sesti omasta työstään.

–– Kiviniemen malli johtaa sii-hen, että ensi vuosikymmenellä vain kolmannes palomiehistä pystyisi jää-mään vanhuuseläkkeelle. Se jos mikä kertoisi eläkejärjestelmän rajusta vää-ristymisestä.

–– Työurien pidennys on täysin ymmärrettävä tavoite. Palomiesten osalta ainoa järkevä tapa on suorittaa pidennys uran alku-, ei loppupäästä. Tavoitteena tulee olla saada palomie-het työelämään nykyistä nuorempina, terveinä ja voimissaan.

Häkealueista päätös kevään aikana

Maaliskuussa julkaistiin hätäkeskus-ten toiminnan kehittämistä mietti-neen työryhmän loppuraportti. Siinä esitetään hätäkeskusmallien ja ohjeis-tuksen yhdenmukaistamista, keskitty-mistä ydintehtäviin sekä johtamisen ja ministeriöohjauksen uudistamista

Päivystyshenkilöstön osalta siir-rytään yhteen hätäkeskuspäivystä-jän virkanimikkeeseen. Päivystä-jäkoulutuksen opetussuunnitelma uudistetaan.

Kiinteästä aluejaosta luovutaan, valtakunta jaetaan 4-6 toimialuee-seen.

Ministeri Holmlund tekee päätök-set vielä kevään aikana.

Strategiatyöryhmän lisäksi työtä on tehty hätäkeskuslainsäädännön uudistamista valmisteleva ryhmä.

Hätäkeskusten tilannetta seminaa-rissa avannut johtaja Martti Kunnas-vuori kertoi henkilöstön osalta ensi vuonna uhkaavan erityisesti poliisien poistuminen saleista kentälle omiin töihin. Siksi tarvitaan omaa päivys-täjäkoulutusta, jossa hätäkeskuslaitos haluaisi itselleen järjestäjän roolin pe-lastusopistolta.

–– Valtakunnallisen toiminnan mahdollistava uusi tietojärjestelmä otetaan käyttöön noin vuonna 2012. Sen jälkeen, vuoteen 2015 mennes-sä, pystytään tekemään rakenteellisia muutoksia, Kunnasvuori laski.

”Huonokuntoinen palomies on jo itselleenkin vaarallinen, jos kaikki voimat kuluvat esimerkiksi sammutusvälineiden viemisessä yläkertaan.”

kiviniemen ratkaisu on suorasukainen, muttei ko-

vin hienovarainen”, kirjoitti Turun Sanomat pääkirjoituksessaan 19. maaliskuuta.

”Palohenkilöstö tulkitsee sen suunnitelmaksi siirtää raakeiksi luokitellut pelastustoimen ammat-tilaiset ‘puistoja haravoimaan’. Moinen menettely olisi paitsi nöy-ryyttävää myös erikoiskoulutetun henkilöstön hukkakäyttöä.”

Hämmästyttävintä palomiesten eläkesot-

kussa on se, että yksi ministeri päättää pelastussektorin työlli-syydestä ja turvakysymyksistä ja toinen ministeri sammuttajien eläkkeistä. Asiathan pitäisi heti yhdistää!”, kirjoitti uutispäällikkö Hannes Markkula Ilta-Sanomissa 19. maaliskuuta.

Markkula epäilee, vasta kun joku riittävän merkittävä ihminen kuolee avun hitaaseen tuloon, voi syntyä keskustelua siitä, miksi yli 60-vuotias savusukeltaja ”viivytte-li kiivetessään portaissa kahdek-santeen kerrokseen 30-40 kilon

varusteet mukanaan”.

kiviniemen linjaus on periaatteessa kanna-

tettava, mutta asiaan sisältyy monia käytännön hankaluuksia, huomautti Ilkan pääkirjoitus 19. maaliskuuta.

”Palomies on saanut koulutuk-sen palomieheksi, eikä hän voi siirtyä uuteen kuntatyöhön tuosta vaan. se on selvä, ettei savusu-kellustehtäviin kykenemättömiä palomiehiä saa roikuttaa ras-kaissa tehtävissään yhtään liian pitkään.”

”

”

”



Liikunnan ja kansanterveyden edis-tämissäätiö Likes selvitti ikäänty-

vän palomiehen terveyttä, työkykyä ja eläköitymistä sekä palomiesten eläkeikää ja pelastustoimen suoritus-kykyä. Selvitys ja sen kustannuslas-kelmat julkistettiin seminaarissa 1.4. Selvitys pohjautuu mm. Kunnallisen työeläkelaitoksen lukuihin ja Työter-veyslaitoksen tietoihin.

Pelastushenkilöstön keski-iän nousu ja pelastustehtävien määrän kasvu ovat jo tiedossa olevia tosiasioi-ta. Samoin työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien palomiesten suuri ja tulevina vuosina kasvava määrä. Yhtälö on mahdoton pelastuslaitosten palvelu-tason kehittämisen kannalta.

Pelastushenkilöstön keski-ikä on kasvussa ja samaan aikaan pelastus-sukelluskelpoisten määrä on laskussa. Tämän seu-rauksena ennakoidaan suurta nousua työkyvyt-tömyyseläkkeelle jäävien palomiesten määrässä. Pelastushenkilöstön elä-keikää laskevalla päätök-sellä voidaan kehitykseen vaikuttaa myönteisesti.

Eläkeratkaisuilla voidaan vaikuttaa pelastustoimen kehitykseen

–– Eläkeratkaisulla voidaan vai-kuttaa kehitykseen, totesi Likesin johtaja Eino Havas.

Kustannuslaskelmia tehtiin useil-la eri eläkeikävaihtoehdoilla, alkaen 53 vuodesta nykyiseen korkeimpaan mahdolliseen vanhuuseläkeikään 65 vuoteen saakka.

Laskelmissa huomioitiin van-huuseläkkeelle siirtyvistä palomiehis-tä aiheutuvat kustannukset, työkyvyt-tömyyseläkkeen käytön väheneminen ja se, että pelastustoimen valmiustaso säilytetään palkkaamalla vanhuus-eläkkeelle jäävien palomiesten virkoi-hin uudet palomiehet.

Kun esimerkkinä käytetään palo-miesten ajamaa 55-vuoden eläkeikää,

Likesin johtaja Eino Havas esitteli selvitystä, jossa avataan eläkeiän ja pelastussukelluskelpoisuuden suhdetta.


aiheutuu eläkeiän laskusta 65 vuodesta 55:een yhteensä 5,2 miljoonan euron kustannukset työnantajalle seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Siihen, onko kustannus suuri tai pieni, jos sitä suhteuttaa vaikka koko Suomen pelastustoimen kustannuksiin, 420 miljoonaa euroa vuodessa (2005), ei Likes selvityksessään ota kantaa.

–– Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy tällä hetkellä hieman yli 40 palomiestä vuosittain. Nykymenolla alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kasvaa 20-30 prosenttia vuo-sittain seuraavan kymmenen vuoden aikana, Havas kertoi.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien kokonaismäärä kasvaisi samassa ajassa 130:stä 230:een.

Dramaattiset vaikutukset laitosten toimintakykyyn

Käytettävissä olevien tietojen pohjalta voidaan mallintaa pelastushenkilöstön ikääntymisen vaikutuksia pelastus-sukelluskelpoisuuteen ja vastaavasti eläkeiän vaikutuksia pelastussukel-luskelpoisuuteen. Nykytavalla edeten pelastussukelluskelpoisten osuus pa-lomiehistä tulee laskemaan. Eläkeiän laskulla puolestaan on selvä positiivi-

nen vaikutus pelastuslaitosten henki-löstön pelastusukelluskelpoisuuteen.

Palomiesten eläkkeelle jäämisen keski-ikä kaikki eläkelajit huomioiden on 55,5 vuotta (2007) eli alhaisempi kuin kunta-alalla keskimäärin (58,6 vuotta). Palomiehet jäivät vanhuus-eläkkeelle keskimäärin 58,4-vuotiaa-na ja työkyvyttömyyseläkkeelle kes-kimäärin 54,7-vuotiaana. Ennen työ-kyvyttömyyseläkepäätöstä työntekijä on ollut sairauslomalla keskimäärin jo noin vuoden verran.

Työkyvyn heikkeneminen alkaa näkyä hengitys- ja verenkiertoeli-mistön toimintakykyisyyden las-

kuna reilun 40 ikävuoden jälkeen heikentyen olennaisesti palomiehen ylittäessä 50 ikävuoden. Fyysisten kunto-ominaisuuksien heikkenemi-nen, lisääntyneet tuki - ja liikunta-elinoireet ja sitä kautta heikentynyt työkyky näkyy kohonneina sairaus-poissaoloina ja työkyvyttömyyslu-kuina 50 ikävuoden jälkeen.

–– Jos mitään ei tehdä, pelastuslai-tosten toimintakyky kaikkien skenaa-rioiden mukaan heikkenee dramaatti-sesti. Henkilöstön keski-ikä nousee 45 vuoteen ja pelastussukelluskelpoisten määrä putoaa noin 70 prosenttiin, Havas totesi.

Lähes kolmanneksella yli 53-vuotiaista palomiehistä on alentunut työkyky.

Vuonna 2007 palomiehillä oli keskimäärin 20,9 sairauspoissapäivää. Se on enemmän kuin kunta-alan työntekijöillä keskimäärin.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden palomiesten kes-ki-ikä vuonna 2007 oli 54,7 vuotta, kun se kunta-alalla keskimäärin oli 57 vuotta. Ennen työkyvyttömyys-eläkepäätöstä työntekijä on ollut sairauslomalla keski-määrin jo noin vuoden.

!


Rivitaloissa olisi saattanut syttyä suuret tuhot vaa-tineet palot, jos lapset eivät olisi toimineet niin

neuvokkaasti, kuin kahdessa tapauksessa tekivät.Oulunsalossa 2,5-vuotias Viljami huomasi kesken ruo-

kailun ulkona nousevan savupilven. Äiti ei ensin reagoinut pojan puheisiin, sillä lentokentältä näkyy usein savupilviä. –– Menin katsomaan vasta, kun Viljami sanoi, että jos äiti kuitenkin tulisit, äiti muistelee Kalevan jutussa.

Nähdessään itsekin savupilven lähti äiti tutkimaan sen alkuperää. Pihakatoksessa paloi auto ilmiliekeillä. Hätäkeskuksesta äiti sai ohjeen ajaa katoksessa ollut toi-nen auto pois ja tarkistaa varasto kaasupullojen varalta.

Palokunnan tullessa paikalle oli tuli jo levinnyt koko neljän auton katokseen ja uhkasi sähkö- ja lämpökes-kusta. Viljamin päättäväisyys pelasti siis koko taloyhtiön isommalta tuholta ja evakolta.

Tulipalosta kertoneessa lehtijutussa Viljami mainitsi, että hän haluaisi kiittää palomiehiä. Oulun palomiesyh-distys otti vinkistä vaarin ja kutsui sankarin tutustumaan Kempeleen palolaitokselle. Viljamille luovutettiin kunnia-kirja ripeästä ja urhoollisesta toiminnasta. Palolaitoksesta

ja kalustosta Viljamilla riitti kysymyksiä niin, että palo-miehet joutuivat ihan tosissaan miettimään vastauksia. Kotiin viemiseksi lähti vielä oma, muovinen paloauto!

ESPOOSSA nelivuotias poika oli yhdessä kaksivuotiaan sisarensa kanssa tiputelleet lukulampun varjostimen si-sälle pehmoleluja. Kun lelut alkoivat kuumeta ja savuta, ymmärsi isoveli tilanteen vakavuuden.

Poika oli hakenut kaapista sammutuspeitteen ja vie-nyt sen äidilleen: –– Nyt tarvitaan sammutuspeitettä!

Äiti tukahdutti alkavan palon peitteellä ja vei lapset turvaan naapuriin. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos saa-pui tarkastamaan tilanteen ja tuulettamaan huoneiston.

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos halusi kiittää poikaa esimerkillisestä toiminnasta ja kutsui hänet päiväkotiryh-mineen vierailulle Niittykummun paloasemalle.

Mehukestien lisäksi lapset tutustuivat paloautoon, harjoittelivat sankoruiskun käyttöä ja seurasivat palo-miesten esitystä siitä, miten asemalta lähdetään hälytyk-sen tullessa. Lopuksi sankari palkittiin kunniakirjalla ja pyöräilykypärällä.

“Äiti, nyt tarvitaan sammutuspeitettä!”Pikkupoikien ripeä toiminta säästi suuremmilta tuhoilta Espoossa ja Oulunsalossa.

VIERAANAKEIJO HOUHALA


Viime kesänä avasimme neuvottelujärjestön sisällä keskustelut siitä, että meidän on

hyvä tarkastella tulevaisuutta muuttuneessa toimintaympäristössä. suurin yksittäinen tekijä toimintaympäristön muutokselle on TUPOjen lop-puminen ja sitä kautta keskusjärjestöjen toiminta suhteessa neuvottelujärjestöihin.

Viime syksyn aikana KTN:n omat toiminnalliset asiat kypsyivät päätökseen saakka, jolloin muun muassa nimenmuutos toteutettiin. samassa yht-eydessä KTN lisäsi yhden varapuheenjohtajan paikan. Paikalle valittiin Palomiesliiton puheen-johtaja Kim Nikula. Tällä menettelyllä KTN ha-lusi antaa palo- ja pelastustoimen koordinointiin lisäeväitä ja -näkyvyyttä.

KTN:n varapuheenjohtajuudet ovat olleet selkeät jo vuosia. Varapuheenjohtajan paikois-ta on yksi kuulunut Terveydenhoitajaliitolle, yksi KTK:lle ja nyt sitten kolmas paikka on Paloalalle. Neuvottelujärjestön paikkojen jakaminen on pe-rustunut aina keskinäiseen sopimiseen edellä kuvatusti.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että neuvot-telujärjestö on eri liittojen yhteistyöelin ja vaikut-tamiskanava. Kaikki se voima, jonka saamme koot-tua edustavuudeksi ammattiryhmiemme taakse, antaa meille pelimerkkejä vaikuttamiseen.

KTN:n tapana toimia TEs/VEs asioissa ovat eri sopimusalueiden valiokunnat, joita on perustettu kaikille neljälle sopimusalueelle – kuten KVTEs, Ts, PTY ja ET. sopimusvaliokuntien kautta kaik-kien jäsenliittojen tavoitteet tulevat osaksi KTN:n tavoiteasetantaa. Lisäksi KTN tekee muutamia ns. talokohtaisia sopimuksia.

Tulevaisuuden vahvuuden meille mahdollistavat edustavuus, ammattimaisuus, yhteistyö, verko-

ttuminen, yhtenäisyys sekä oikeiden asioiden tekeminen.

Ammattimaisuus on korostunut jo pitkän aikaa edunvalvontatyössä, sillä työnantajalla on käytössään ammattilaiset.

Asioita pitää pystyä tarkastelemaan myös use-amman sopimuskierroksen ajalta, koska asioilla on taipumus ottaa oman aikansa ennen toteutu-mista. Näistä syistä yhteistyö antaa paremmat edellytykset tuloksille. Lisää voimaa edunvalvon-taan saamme, kun verkotumme oikein.

Lopulta kaiken ratkaisee se, että teemme yh-dessä oikeita asioita. siihen kategoriaan ei kuulu riidan haastaminen, vaan kestävien sopimus-ratkaisujen hakeminen yhteistyössä koko jäsenkunnalle.

Kohtuullisen hyvin pitää paikkansa vanha sanon-ta, että olemme juuri niin vahvoja kuin ovat meidän heikoimmat lenkit. Edunvalvontatyö on pitkäjän-teistä työtä, josta pikavoittoja ei ole saatavissa.

Asiat korjaantuvat, mutta määrätietoisen ja sa-mansuuntaisten panostusten myötä. Näitä edellä kerrottuja asioita KTN hakee asemoimalla itsensä uudelleen muuttuneeseen työmarkkinakenttään omien sisäisten vahvuuksien kautta.

Keijo Houhala

Kirjoittaja on Tekniikka ja Terveys KTN ry:n puheenjohtaja

KTN on nyt Tekniikka ja Terveys

JULKAIsUT


TYöTERVEYSLAITOS on julkais-sut kirjan Pelastushenkilöstön terveys-tarkastukset - hyvät käytännöt. Julkaisu antaa käytännön ohjeita pelastuslai-tosten terveystarkastusten tekemiseen. Se on suunnattu työterveyshuolto- ja työsuojeluhenkilöstölle, aluepelastus-laitosten henkilöstölle ja kaikille pe-lastajien työkyvystä kiinnostuneille.

Pelastustyön vaatimukset muuttu-vat ja pelastajat vanhenevat: pelastus-toimen henkilöstön keski-ikä on jo nyt yli 40 vuotta, ennusteen mukaan se kohoaa vielä. Pelastajien työkyvystä on pidettävä hyvää huolta, sillä huono terveys ja toimintakyky voivat koitua pelastajan itsensä, hänen työtoverinsa ja pelastettavan kohtaloksi.

Pelastajien terveystarkastusten läh-tökohtana on työturvallisuus. Pystyy-kö pelastaja tehokkaasti suoriutumaan tehtävistään vaarantamatta itseään tai muita? Hyvän terveystarkastuskäytän-nön tulee pohjautua työn vaatimuk-siin. Työlähtöisillä terveystarkastuksil-la pyritään ennakointiin ja mahdolli-simman varhaiseen kuntoutustarpeen tunnistamiseen pelastajan koko työ-uran ajan.

Toimintaympäristön ja ikäraken-teen muuttuessa pelastuslaitoksissa korostuvat ennakoivan työterveys-huollon ja laitosten yhteisen toimin-nan suunnittelun tarve.

Tuoretta tutkimusta ja tilastoja

Julkaisuun on tärkeää taustatietoa pe-lastustyöstä ja -henkilöstöstä, esimer-kiksi tiivistelmät pelastajien terveys- ja toimintakykytutkimuksista sekä tietoa

Terveys ja toimintakyky– turvallisentyön edellytykset

pelastustyön fyysisistä ja psyykkisistä kuormitustekijöistä. Terveystarkas-tukset käsitellään sairausryhmittäin. Pelastusalalla korostuneet suojavarus-tukseen liittyvät vaatimukset on huo-mioitu erityisenä kuormitustekijänä.

Työkyky on julkaisun mukaan ”fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ja ammattitaidon muodostama kokonaisuus suhteessa työn vaatimuksiin”. Operatiivista työ-tä tekevän pelastushenkilöstön työky-vyn edellytyksissä korostuu erityisesti fyysinen toimintakyky: verenkiertoeli-mistön ja liikuntaelimien toimintaky-ky sekä motorinen taito.

Pelastajien terveydentilasta, toi-mintakyvystä, ammattitaudeista ja ta-paturmista julkaisussa on tiivistetysti uusin tutkimustieto, joka on esitelty tekstissä ja taulukoissa selkeästi niin, että etsittävä tieto löytyy nopeasti. Tilastollisen tiedon puutteet kerro-taan myös selvästi: esimerkiksi se, et-tei käytettävissä ole luotettavaa tietoa siitä, kuinka monella pelastajalla on terveydellinen rajoite pelastussukel-lustehtäviin.

Pelastajien ennenaikaisen elä-köitymisen syyt kerrotaan tiiviisti. Päätautiluokittain ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syyt ovat vuosina 1995-2007 olleet tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (42 %), mielenterveyden häiriöt (15 %) ja verenkiertoelinten sairaudet (15 %). Lukumääräisesti eniten työkyvyttö-myyseläkkeet ovat perustuneet nika-mavälilevyjen sairauksiin.

sairauksien vaikutus työhön

Laajin osa julkaisusta käsittelee pe-lastajien terveystarkastuskäytäntöä. Pelastustyö kuuluu monien riskiensä suhteen erityitä sairastumisen vaaraa aiheuttaviin töihin. Terveystarkastukset ovat olennainen osa näiden alojen työ-terveyshuollon toimintaa. Tarkastusten tavoitteena on tunnistaa työssä selviyty-misen kannalta tärkeät riskitekijät sekä mahdollisten sairauksien hoidon ja var-haisen kuntoutuksen tarpeet.

Terveystarkastuksella tutkitaan, estääkö mahdollinen vamma tai sairas selviytymisen kaikista pelastajan tehtä-


vistä, joista kriittisimmät ovat savu- ja kemikaalisukellus, ja onko seikkoja, jotka viittaavat siihen, että kova fyy-sinen rasitus ja äärimmäisen vaativat ulkoiset olosuhteet voivat aiheuttaa toi-mintakyvyttömyyden tai sairauksia.

Julkaisussa esitellään pelastajan työkyvyn arviointia eri sairausryhmien osalta: miten eri sairaudet ja toiminta-häiriöt vaikuttavat pelastustyössä jaksa-miseen ja mitkä ovat näiden sairauksien ja oireiden tutkimusmenetelmät.

Tarkastuksiin liittyvä fyysisen toi-mintakyvyn yksityiskohtainen testaus-käytäntö julkaisusta puuttuu. Testaus-käytäntöä on kehitetty, ja siitä julkais-taan oma opas lähitulevaisuudessa.

Kirjaa myy TTL-kirjakauppa, www.ttl.fi

PELAsTAJIEN TERVEYDENTILAA ARVIOITAEssA on pohdittava, voiko henkilö muun muassa• savusukeltaa• työskennellä kylmässä ja kuumassa• käyttää paineilmalaitteita• nostaa ja kantaa painavia taakkoja• työskennellä korkeissa, ah- taissa tai suljetuissa paikoissa• liikkua ja työskennellä hanka- lissa työasennoissa; kierty- neissä tai kumarissa asennoissa tai kontaten• työskennellä yläraajat koho- asennossa ja käyttää painavia työkaluja, esimerkiksi moottorisahaa tai paineilma- poraa• työskennellä käryisessä, nokisessa tai pölyisessä ym- päristössä• toimia epäsäännöllisinä työ- aikoina (vuorotyössä, yötyös- sä tai 24 tunnin vuoroissa)• kuljettaa erityis- tai hälytys- ajoneuvoja• toimia hälytystehtävissä• työskennellä poikkeuksellista lämpökuormitusta aiheutta- vissa tehtävissä

HELSINgIN pALOHENKILöSTö:

Pääkaupunki tarvitsee hätäkeskuksenHELSINGIN palohenkilöstö ry on Helsingin hätäkeskuspäivystäjien kanssa samaa mieltä hätäkeskuksen siirrosta pois kaupungista. Hel-singin häken siirto Keravalle Itä- ja Keski-Uudenmaan häken tiloihin aiheuttaisi ongelmia hätäkeskuksen työskentelyyn.

–– Nykytilaa heikentävät toimenpiteet vaikuttaisivat suoraan hätätilanteisiin joutuneiden kansalaisten ja kentällä työskentelevien viranomaisten turvallisuuteen. Hätäkeskuksen siirtäminen pois omalta toiminta-alueeltaan heikentäisi hätäkeskuksen paikallistuntemusta ja yhteistyötä alueen kenttäviranomaisten kanssa, yhdistys toteaa.

Suorituskykyä ja toimintavarmuutta parannettaisiin henkilöstömää-rää lisäämällä sekä työskentelyolosuhteita, -menetelmiä, osaamista ja toimintaa avustavaa tietotekniikkaa kehittämällä.

–– Pelastusosaston ja Hätäkeskuslaitoksen olisi syytä viimein tunnis-taa pääkaupungin poikkeava toimintaympäristö sekä sen korkeat riskit, ja räätälöidä ratkaisut, jotka toimisivat myös maamme pääkaupungis-sa. Tässä yhteydessä kannattaisi vakavasti pohtia poliisin toiminnan eriyttämistä omaan hätäkeskukseen ja pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen hätäkeskustoiminnan jatkamista yhdessä, palohenkilöstö ry esittää. –– Kansalaisille voisi silti toimia yksi yhteinen hätänumero 112 kaikissa hätätilanteissa, mutta hätätilanteiden käsittelystä vastaisivat oman alansa ammattilaiset.

Tamlansin ja Veho Erikoisajoneu-vojen yhteistyönä on valmistunut

uudenlainen johtoautokonsepti. Mer-cedes-Benz Vito Kombi 1+7 -bussimal-li varustellaan johtoautoksi siten, että johtoautokäytön jälkeen ajoneuvo on helposti muutettavissa miehistöauto-ksi tai siviiliin henkilöautoksi.

Pohjana käytetään Viton nelivetois-ta versiota automaattivaihteistolla.

– Auton suunnittelu on lähtenyt ns. Espoon mallin pohjalta. Konseptia su-unnitteli ansiokkaasti alun perin Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen teknin-en päällikkö Kenneth Kankkunen. siitä ajoneuvon ideaa on jalostettu tuotteek-si, tuotepäällikkö Jaakko Lohjansalo Tamlansilta kertoo.

Johtoautovarusteiden kiinnitykseen käytetään lattian istuinkiinnityskisko-ja, joten ylimääräisiä reikiä ja muita kiinnittimiä ei rakenteisiin tarvita. Näin sisustus säilyy jatkokäyttöä ajatellen ehjänä. Johtoautolle saadaan kohtuul-

lisempi kiertoaika, ja johtoautokalus-teet voi siirtää uuteen alustaan.

Auto on hankintahinnaltaan edul-lisempi kuin ambulanssiversion po-hjalta rakennetut mallit. Lisäksi au-ton jälkikäyttö miehistöautona tai henkilöautona parantaa jälleenmyyn-tiarvoa esimerkiksi maastoautoon ver-rattuna.

Johtoautoa esiteltiin pelastuslai-toksilla helmikuussa. Lohjansalon mukaan vastaanotto on ollut kiinnos-

tunutta: tämän tyyppistä johtoautoa, joka tarjoaa kunnon työtilat, on kai-vattu.

VASTINE pELASTUSALAN AMMATTILAISEN 1/09 JUTTUUN

Lehdessä käsiteltiin Sotkamossa tapahtunutta valitettavaa tuli-

paloa, jossa vahinkoa kärsivät talon asukkaiden lisäksi palomiehet. Leh-den artikkelissa kerrottiin virheelli-sesti ensihoidon osuudesta mainiten, että ambulanssi oli vasta matkalla kohteeseen kun tämä valitettava ta-pahtuma sattui.

Todellisuudessa Kainuun Maa-kunta -kuntayhtymän hoitotason ambulanssi oli samaan aikaan koh-teessa ensimmäisen paloauton kans-sa. He ottivat talon asukkaan suojaan ja tarkastukseen samalla kun ensim-mäisiä selvityksiä tehtiin palokunnan toimesta. Tilannepaikalle saapuessa lisää paloautoja ensihoidon työnte-

kijät keskustelivat P3:n kanssa ajo-neuvon siirtymisestä läheiseen riste-ykseen päivystämään ettei ajoneuvo jäisi sumppuun, mikäli tarvetta kul-jetukseen tulisi.

Onnettomuuden sattuessa ensi-hoitajat siirsivät talon asukkaan pois ambulanssista ja siirtyivät auttamaan palomiehiä. Ensihoidon toimesta pai-kalle hälytettiin vielä toinen ambu-lanssi kun selvisi, että potilaita oli 2. Potilaat kuljetettiin keskussairaalaan toisen ambulanssin jäädessä turvaa-maan palokunnan toimintaa.

Kainuun Maakunta on tehdyil-lä järjestelyillä nostanut valmiudessa olevien ambulanssien määrää ja se ta-kasi tässä tapauksessa ensihoidonyksi-

kön mahdollisuuden olla turvaamassa myös palomiesten työskentelyä. Häly-tyksen tullessa oli jo 2 yksikköä kiin-ni kiireellisessä tehtävässä. Mietintään jää siis mitä olisikaan tapahtunut, ellei tätä muutosta olisi tehty.

sAMI MÄENPÄÄensihoidon vastuulääkäri

JUKKA ANGERMANlääkintäesimies

Kainuun Maakunta -kuntayhtymä

TUOTEUUTUUDET & INNOVAATIOT [email protected]

uusi johtoauto Tamlansin ja vehon yhteistyöllä


Pipopaketti 30 eur

10 kpl pipojaTilaan _____ pakettia

Pipopaketti 15 eur

5 kpl pipojaTilaan _____ pakettia

Lippispaketti 30 eur 10 kpl lippiksiäTilaan _____ pakettia

Valkoinen t-paitapaketti 30 eur 10 kpl valkoisia t-paitojaTilaan _____ pakettia

Merkitse paitojen koot (M-XXL): ____________

Sininen t-paitapaketti 30 eur 5 kpl sinisiä t-paitojaTilaan _____ pakettia

Merkitse paitojen koot (M-XXL): ____________

Tilaa pipot talven lumille, lippikset kevään aurinkoon tai nippu paitoja treeneihin! Omaksi ja kaverille kanssa!Tarjoushinnat voimassa 1.5.2009 saakka. Hintoihin lisätään postituskulut 10 eur / paketti, paitsi 5 kpl pipopaketti 8,5 eur. Tilauksia voivat tehdä SPAL:n paikallisyhdistykset. Osaa tuotteita ja kokoja rajoitetusti saatavilla.

SPAL-tuotteet tarjouksessa!

Saatavilla myös mm. pikeepaitoja, kyniä ja kansiota SPAL-painatuksella. Kysy lisää toimistolta!


www.heijastinasu.comPia von Koch040 759 1771

Maria Leutola040 719 2121

Kaksikielinen pelastajakurssi ei käynnisty suunnitellusti syksyllä.

Koulutukselle ei löytynyt järjestäjää. Pelastusopiston tarjouspyyntöön ei vastannut yksikään pelastuslaitos.

Opiston koulutusjohtaja Pekka Rantala myöntää, että konsepti, jolla kurssia lähdettiin järjestämään, ei toi-minut. Tarkoitus oli tehdä sopimus pelastuslaitoksen ja terveydenhoito-oppilaitoksen kanssa opetuksen jär-jestämisestä. Ensihoidosta opisto sai kaksi tarjousta, pelastustoimen ope-tuksesta nolla.

Rantalan oman arvion mukaan syynä saattaa olla se, että pelastuslai-toksen näkivät kurssin järjestämisen liian vaativana tehtävänä, johon ei

löydy laitoksen omaa opetuksellista osaamista. Alueellinen kurssi ei ole sooloilua, vaan siinä noudatetaan ta-vanomaista pelastajatutkinnon ope-tusohjelmaa.

Ennen ruotsinkielentaitoisten palomiesten kouluttamista täytyy-kin ratkaista kysymys, mistä löyde-tään kaksikielinen pelastustoimen opettaja.

–– Tarvitaan keskustelu siitä, mi-ten ruotsinkielinen pelastajakoulutus on valtakunnassa ylipäätään järjestet-tävissä. Pelastustoimen opettaminen vaatii aivan oman professionaalisen osaamisen. Opiston henkilökunnassa on varsin vähän ruotsin kielen osaa-mista, muistuttaa Rantala.

Pelastajakoulutukseen myönnet-tiin 900 000 euron lisäpanostus tälle vuodelle. Summalla oli tarkoitus aloit-taa parinkymmenen opiskelijan kak-sikielinen kurssi, jonka koulutuksesta osa olisi hoidettu alueellisesti. Lisäksi kymmenkunta uutta aloituspaikkaa sijoitettaisiin Pelastusopistolla alka-viin kursseihin.

Suunnitelman rauettua määrära-han käyttöä tutkitaan. Yksi ratkaisu on, että se käytetään lähivuosien aika-na kokonaisuudessaan pelastajakurs-sien aloituspaikkoihin Kuopiossa.

Jos kilpailutusmalli olisi tuonut tuloksia, kaksikieliset kurssit olisi jär-jestetty mahdollisesti kolmen vuoden välein.

Kaksikielinen pelastajakurssi kaatui opettajapulaan


Pohjoismaiden palomiesten am-mattiliitot ovat perustaneet

yhteistyöjärjestön, European Asso-ciation of Fire and Rescue unions EAFR:n.

Yhdistys on ainoa eurooppalai-nen ammattiliittojen yhdistys, joka keskittyy vain pelastusalan ja hätä-keskusten ammattilaisten asioihin. Tavoitteena on koota kaikki alan ammattiliitot uuteen yhdistykseen.

Yhdistyksen perustamiskokouk-seen 25. helmikuuta Kööpenhaminas-sa osallistui palomiesten ammattiliit-tojen edustajia Suomesta, Islannista, Tanskasta, Irlannista ja Ruotsista.

Suomesta EAFR:n jäsenenä on Suomen Palomiesliitto SPAL ry.

EAFR:n puheenjohtajana toimii Kim Nikula Suomesta, 1. varapuheen-johtajana Kenneth Carlsson Ruotsis-ta ja 2. varapuheenjohtajana Sverrir Björn Björnsson Islannista.

–– Perustamiselle on luotu poh-jaa Pohjoismaiden useita vuosia kestäneellä hyvällä yhteistyöllä. Yh-distys on konkreettinen yhteistyön muoto, jonka piirissä työtä jatke-

taan: nostetaan esille pelastusalan ja hätäkeskusten henkilöstölle tärkeitä asioita ja vaikutetaan alan kehittä-mistyöhön Euroopan tasolla, kertoo Kim Nikula.

Eurooppalainen yhteistyöjärjestö perustettiin

sverrir Björn Björnsson (vas.), Kim Nikula ja Kenneth Carlsson muodos-tavat EAFR:n puheenjohtajiston.

Varaa kesäloma jo nytHoliday Inn Helsinki Lomayö alk. 75 eur/yö

Sis. majoituksen standard huoneessa, aamiaisen, saunan, kuntosalin,maksuttoman pysäköinnin sekä KIDS EAT FREE -ruokaedun

alle 13-v. lapsille hotellissa tai Linnanmäellä.Hotellista linja-autokuljetus Linnanmäelle 5,-/perhe.

Varaa 31.5. mennessä. Hinnat voimassa 18.6.-16.8.2009.

Varaukset hotellista(09) 150 900, tunnus KESÄ09Erikoishintaisia huoneita rajoitettu määräwww.restel.fi/holidayinn

Holiday Inn Helsinki, Messuaukio 1, 00520 Helsinki


Sukeltaminen laitteilla oli uutta, sil-lä paineilmalaitteita ei palokunnal-

la muutenkaan ollut kuin vasta kuin muutaman vuoden kokemus, kertoo Kuopion pelastussukelluksen histori-asta kertova kirja.

Etapissa – Pelastussukellusta Kuopi-ossa 1958-2008 julkaistiin tammikuus-sa. Pohjois-Savon pelastuslaitoksen julkaisemassa, toimittaja Asta Tenhu-sen kirjassa kuvataan sukellustoimin-nan alkutaipaleet, kehitys ja värikkäitä tapauksia vuosien varrelta.

Yksi vaikuttavimmista muistoista on kolmenkymmenen vuoden takaa Siilijärveltä. Ilmavoimien DC3:n pu-dotessa henkensä menetti 15 maan-puolustuskurssin osallistujaa, muun muassa rannikkotykistörykmentin johtaja ja kolme kansanedustajaa.

Palomiehet luulivat DC3:n puto-amista ensin harjoitukseksi. Liikunta-tunnilta hälytetyille sukeltajille totuus paljastui vasta Juurusvedellä, kun jär-vestä alkoi löytyä koneen osia. Vainajia sukellettiin viikon ajan, osittain niin että palomiessukeltajalla oli työparina Puolustusvoimien sukeltaja. Palomies-ten kunto, taidot ja sinnikkyys osoit-tautuivat aivan Puolustusvoimien su-keltajien veroisiksi.

Hukkuneiksi epäiltyjen etsimisiä oli alkuvuosikymmeninä runsaasti. 60- ja 70-luvun vuosina suomalaisia hukkui kaksinkertaisesti sen mitä nyt.

Heinäkuussa 1958 Kuopi-on palolautakunta myönsi palomiehille luvan kokeilla paineilmalaitteiden sovel-tuvuutta vesisukeltami-seen. Omilla varusteilla ja ajalla oli sukellettu ennen-kin, mutta tästä käynnistyi Kuopion virallinen vesisu-kellus paineilmalaitteilla.

Erikoisimmasta päästä on ollut Kuopion yliopistolliset keskussairaa-lan kassakaapin nosto Savilahdesta. Varkaiden viemä kaappi sisälsi sairaa-lan potilaskortiston. Myös autoja on nostettu. Kesäyönä 1989 palomiehet

lähtivät etsimään Kuopiossa laiturilta veteen ajettua autoa. Runsaasti yleisöä kerännyt sukellus tuotti hyvän tulok-sen: kohteena olleen valkoisen Transi-tin lisäksi löytyi myös punainen Lada, takakontti täynnä ahventa.

Kuopion palolaitosta ja poliisia avusti 60-luvulla sukellushälytyksis-sä Niuvan sairaalan laitosmies Aatos Kivilä. Vuonna 1961 Kivelä oli kesämiehenä paloasemalla. Kivilä oli aloittanut sukellustyöt omate-kemillään pintailmalaitteilla, joiden avulla hän oli asentanut Niuvan sairaalan vedenottoputkea 20 metrin syvyydessä. Myöhemmin Kivilä hankki raskassukelluspuvun (kuvassa). Poika Ahti Kivilä toimi avus-tajana ja narumiehenä. KUVA: AsKO KIVILÄN KOKOELMAsTA


Kuopiossa sukellettu puoli vuosisataa

Innostusta ja kekseliäisyyttä

Kuopion sukellustoiminta perustui pitkään asiasta innostuneiden palo-miesten harrastuneisuuteen, kunnes 1972 järjestettiin ensimmäinen iso su-keltajakurssi ja uusia pukuja. Koulu-tus saatiin puolustusvoimilta, samoin turvamääräykset olivat sotilailta.

Laitepuolella riitti kekseliäisyyttä. Viestijärjestelmistä oli kova puute, jo-ten palomies Seppo Suuronen kehitti talon käyttöön sukeltajan radiopuhe-limen. Myös valaisimia tehtiin itse.

Myöhemminkin näihin päiviin asti on paloasemalta on löytynyt tietoa ja taitoa sukellusvälineiden kehittämiseen. Kuopion palolaitos ja Pohjois-Savon pelastuslaitos ovatkin vuosien varrella hyötyneet suuresti aktiivisten sukeltaji-en tekemästä tuotekehittelystä.

Kuopiolaisittain merkittävä tapaus oli uuden paloaseman valmistuminen 1983. Vastavirtalaitteella varustettu su-kellusallas mahdollisti sukeltajien har-joitukset omissa tiloissa. Pelastuskou-lun tulo 1992 toi uudenlaisia mahdol-lisuuksia. Sukeltajat saivat koulutusta muun muassa hylkysimulaattorissa ja painekammion käytössä.

Kursseja, sukeltajapulaa ja ohjeita

Teknisen kehityksen ja aikalaismuis-tojen lisäksi teos tarjoaa hyvän katsa-uksen Kuopion ja koko Suomen pelas-tussukelluksen koulutuksen vaiheisiin ja turvamääräysten kehittymiseen.

Hyvää ajankuvaa tarjoaa kirjan kap-pale, joka kertoo Kalle Lehtivuoren ja Hannu Oravaisen 1977 tekemästä pa-lomestariluokan vesipelastusaiheisesta

opinnäytteestä. Edellisvuonna voimaan tullut laki ja asetus palo- ja pelastustoi-mesta ei maininnut mitään vesisukel-luksesta. Palokuntien ammattimaisen ja tasalaatuisen vesipelastus- ja -sukel-lustoiminnan kehittäminen oli valta-kunnallisesti katsottuna retuperällä. Esi-merkiksi harjoituksia pidettiin, mutta harjoitusohjelmat puuttuivat. Huonon sään vallitessa harjoitukset jätettiin vä-liin. Lehtivuoren ja Oravaisen huomiot ja ohjeet huomattiin, mutta viralliseen käyttöön ne etenivät vasta 90-luvulla.

Pelastusopiston vesisukellusohjet-ta seurasi Palopäällystöliiton tekemä sukellusturvallisuuden kehittämistyö. 2002 saatiin sisäministeriön pintape-lastus- ja vesisukellusohje.

Pohjois-Savossa on 2000-luvulla hukkunut keskimäärin 17 ihmistä vuodessa. Kuopiossa on ykköstason eli vesipelastusvalmius kahdella sukelta-jalla. K152-yksikkö hälytettiin viime vuonna 24 kertaa.

Paloesimies Harri Saastamoisen mielestä laitoksen johdon myöntei-nen suhtautuminen on mahdollista-nut vesipelastuksen kehittämisen.

–– Hälytysmäärät ovat pieniä, mutta kun hälytys tulee, on se melkein aina hyvin hankala tilanne.

Mielenkiintoiset ovat kirjan kuva-ukset siitä, millaisten onnettomuus- tai läheltä piti -tilanteiden siivittäminä ke-hitettiin varusteita, kuten hankittiin ta-sapainotusliivit ja hydrokopteri. Tukalat tilanteet ovat monesti olleet käännekoh-tia laitteiden ja työtapojen kehittämises-sä. Saastamoinen oli mukana Karttulas-sa huhtikuussa 2007, kun tikkujää petti palomiesten alta. Seurauksena hankit-tiin Wings-tasapainotusliivit.

–– Aina on näistä tapauksista otettu opiksi ja mietitty, miten työta-paturmia voitaisiin jatkossa estää. Su-keltamisen työturvallisuus on mennyt paljon eteenpäin 50 vuodessa, päättää Saastamoinen.

Kirjaa voi tiedustella: [email protected] tai infopisteestä puh. (017) 188 100

Pohjois-savon pelastuslaitos hankki 2005 Arctic Ant -hydrokopterin. Va-jaa kaksi viikkoa käyttöönoton jälkeen aluksella oli jo pelastettu kolme ihmistä kahdessa eri onnettomuudessa. seuraavana kesänä pelastus-sukeltajat harjoittelivat hydrokopterin käyttöä tukialuksena kelirikkoajan hälytystehtävillä. Kopterin ponttoonit ja ovet mahdollistavat sukeltajan laskeutumisen veteen ja veden varassa olevan nostamisen kopteriin. Aluksella on mahdollista ajaa toinen puoli jäällä, toinen vedessä jyrkkä-reunaisellakin alueella. Kantavuus on 500 kiloa. KUVA: AsTA TENHUNEN


Kuopiossa sukellettu puoli vuosisataa

Työyhteisösovittelu ottaa oppia rikos- ja koulusovittelusta, joista

on saatu hyviä kokemuksia. Kouluissa vertaissovittelijat, oppilaat kouluttau-tuvat ja lähtevät kaksi yhdessä ratko-maan syntynyttä ristiriitaa. Usein ky-seessä on koulukiusaaminen.

–– Kokemukset työelämän pilo-toinneista osoittavat, että sovittelua tarvitaan juuri kiusaamistilanteiden purkamiseen, sanoo laamanni, Suo-men sovittelufoorumin puheenjohta-ja Teuri Brunila.

Hänen mukaansa työyhteisössäkin voidaan kouluttaa sovittelijaksi kuka tahansa asiaan avoimesti ja luottavai-sesti suhtautuva. Jos työyhteisön sisäi-nen sovittelu ei tuo tulosta, voidaan käyttää ulkopuolista sovittelijaa.

-––- Jos esimerkiksi kiusaamis-tilanteeseen on linkittynyt myös työnantajan edustaja, ulkopuolinen sovittelija voi olla paikallaan. Riidan ratkaisemiseksi on tärkeää, etteivät osapuolet koe sovittelijaa puolueelli-seksi, Brunila sanoo.

Kättä päälle, nimet paperiin

Sovittelufoorumi on pilotoinut muu-tamassa työyhteisössä sovittelun ten-hovoimaa ja tehnyt samalla tutkimus-ta sovitteluprosessista. Mukana ovat olleet muun muassa Itella, HUS, kirk-kohallitus ja ympäristöministeriö.

Kokemusten perusteella on syn-tynyt työyhteisön sovitteluprosessi TYSO, johon kuuluu aloitusinfor-maation jälkeen osallistava valmen-

tautuminen, sovittelu, asian ratkaise-minen ja sopiminen, tiedottaminen organisaatiolle, lopetus ja seuranta.

–– Idea on, että sovittelija ei ratkai-se tapausta, vaan työyhteisön jäsenet itse oivaltavat ratkaisun konfliktin laukaisemiseksi. Kun sovinto on saa-tu aikaiseksi, osapuolet kirjoittavat nimensä paperiin ja yleensä sovinto pitää, Brunila kertoo.

Hänen mielestään ideaalitilanne olisi, että työpaikan sisältä koulute-taan henkilöitä sovittelijoiksi.

–– Työyhteisösovittelu ei ole astu-massa henkilöstön edustajien tontil-le. Työsuojeluvaltuutetuilla on tärkeä rooli: he voivat nostaa esille sovittelua vaativan ristiriidan ja useissa tapauk-sissa työsuojeluvaltuutettu herkkine tuntosarvineen toimiikin näin.

Tehtävä kirkkaana

STTK:ssa työyhteisösovittelu näh-dään myönteisenä uutena keinona rat-kaista etenkin henkilökohtaisia risti-

riitoja ja kiusaamistilanteita. Lakimies Juri Aaltonen sanoo, että työyhteisössä on kuitenkin oltava varovainen, ettei sovittelussa aleta ratkaista juridisia ongelmia.

–– Selkeästi luottamusmiehen työnkuvaan kuuluu setviä esimerkiksi, onko palkka työehtosopimuksen mu-kainen ja onko ylitöistä maksettu lain mukaiset korvaukset, Aaltonen sanoo.

Sen sijaan henkilökohtaisten risti-riitojen ratkaisussa työyhteisösovittelu voi hyvinkin toimia, mutta silloinkin pitää muistaa, mikä on työnantajan vastuu.

–– Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että työyhteisö on terveellinen ja turvallinen ja puuttua kiusaamistilanteisiin. Niiden ratko-minen vie kuitenkin paljon aikaa, ja sovittelija saattaa hyvinkin puhaltaa pelin poikki nopeammin kuin työyh-teisön sisäinen käsittely.

Aaltonen muistuttaa myös, että jos työyhteisösovittelu leviää yleisemmin-kin työelämään, henkilöstön edusta-jille pitää varata aikaa kouluttautua sovitteluun ja hoitaa uutta tehtävää.

–– Kun henkilöstön edustajilla on liian vähän aikaa nykyistenkin tehtävien hoitamiseen, ei sovittelijan tehtävään helposti löydy aikaa. Lisäk-si pitää muistaa, että luottamusmies ei voi edustaa työnantajaa, vaan hän on jokaisen jäsenen edunvalvoja. Tätä roolia ei saa hämärtää.

–– Luottamusmies edustaa kaikkia jäseniä. Ongelmaksi voi nousta, että vaikkapa kiusaamistilanteessa vastak-kain on kaksi jäsentä tai jäsen ja työn-antajan edustaja. Riippumaton sovit-telija voi olla henkireikä ulos vaikeasta tilanteesta, Juri Aaltonen sanoo.

LEENA sERETIN

Riita poikki SOVITTELUSSATyöyhteisösovittelu on uusi keino ratkaista etenkin kiusaamiseen liittyviä konflikteja työpaikalla. sovittelu alkaa siitä, mihin henki-löstön edustajien perinteiset keinot loppuvat.

Työnantajan velvolli-suus on huolehtia siitä, että työyhteisö on tur-vallinen. Työnantajan tulee puuttua kiusaa-mistilanteisiin.

!


EnTISISSä kunnallISISSa HälYTYSkeSkukSISSa työskennelleitä ja noin 50-vuotta jo täyttäneitä sekä

eri ammattiliittoihin kuuluvia päivystäjiä kokoontuu jälleen vuosittaiseen tapaamiseensa 18.-19.8.2009, tällä kertaa Kouvolan Orilammelle.

Tämän ”vanhojen päivystäjien” muodostaman Elosalamat-kerhon jäsenet kokoontuvat 18.8 puolenpäi-vän maissa Kouvolan rautatieasemalle, josta matka jat-kuu Orilammelle. siellä on ohjelmassa mm. laivaristeily, jonka aikana tutustutaan Repoveden jylhiin maisemiin ja muihin nähtävyyksiin. Risteilyn jälkeen odottaa lomakes-kuksessa maalaispitopöytä, jonka antimien nauttimisen ja pienen sulattelun jälkeen pulahdetaan rantasaunan löylyistä vilvoittavaan veteen. Iltaa jatketaan ensin gril-lauksen merkeissä ja myöhemmin illalla elävän musiikin tahdittamana.

seuraavana aamuna on aamupalan jälkeen vuorossa ker-hokokous, jossa mm. valitaan puheenjohtaja seuraavalle

vuodelle ja päätetään tulevan tapaamisen ajankohdasta, paikkakunnasta ja järjestäjistä.

Orilammen tapaamisen pääjärjestelijänä toimii Raija saaresti, joka pyytää sitovia ilmoittautumisia hänelle tai Armi Puhakalle vappuun eli 1.5.2009 mennessä. Raijan tavoittaa sähköpostiosoitteesta [email protected] tai puhelimella 040-5850775. Armin postilaatikon osoite on puolestaan [email protected] ja matkapuhelin-numero 050-3823491.

Tapaamiseen osallistumisesta aiheutuu henkilöä kohden 89 euron kustannukset, jotka muodostuvat majoittumi-sesta kahden hengen huoneessa, tulokahvista, risteilystä, maalaispitopöydän päivällisestä, saunasta, aamupalas-ta, lähtökahveista ja edestakaisesta kuljetuksesta välillä Kouvolan rautatie-asema - Orilampi.

Tuomo Vähäkangassihteeri/jäsenasiainhoitaja

ORILAMMELLA NÄHDÄÄN ELOSALAMIA

Tapaaminen elokuussa

Työyhteisösovittelu ottaa oppia rikos- ja koulusovittelusta, joista

on saatu hyviä kokemuksia. Kouluissa vertaissovittelijat, oppilaat kouluttau-tuvat ja lähtevät kaksi yhdessä ratko-maan syntynyttä ristiriitaa. Usein ky-seessä on koulukiusaaminen.

–– Kokemukset työelämän pilo-toinneista osoittavat, että sovittelua tarvitaan juuri kiusaamistilanteiden purkamiseen, sanoo laamanni, Suo-men sovittelufoorumin puheenjohta-ja Teuri Brunila.

Hänen mukaansa työyhteisössäkin voidaan kouluttaa sovittelijaksi kuka tahansa asiaan avoimesti ja luottavai-sesti suhtautuva. Jos työyhteisön sisäi-nen sovittelu ei tuo tulosta, voidaan käyttää ulkopuolista sovittelijaa.

-––- Jos esimerkiksi kiusaamis-tilanteeseen on linkittynyt myös työnantajan edustaja, ulkopuolinen sovittelija voi olla paikallaan. Riidan ratkaisemiseksi on tärkeää, etteivät osapuolet koe sovittelijaa puolueelli-seksi, Brunila sanoo.

Kättä päälle, nimet paperiin

Sovittelufoorumi on pilotoinut muu-tamassa työyhteisössä sovittelun ten-hovoimaa ja tehnyt samalla tutkimus-ta sovitteluprosessista. Mukana ovat olleet muun muassa Itella, HUS, kirk-kohallitus ja ympäristöministeriö.

Kokemusten perusteella on syn-tynyt työyhteisön sovitteluprosessi TYSO, johon kuuluu aloitusinfor-maation jälkeen osallistava valmen-

tautuminen, sovittelu, asian ratkaise-minen ja sopiminen, tiedottaminen organisaatiolle, lopetus ja seuranta.

–– Idea on, että sovittelija ei ratkai-se tapausta, vaan työyhteisön jäsenet itse oivaltavat ratkaisun konfliktin laukaisemiseksi. Kun sovinto on saa-tu aikaiseksi, osapuolet kirjoittavat nimensä paperiin ja yleensä sovinto pitää, Brunila kertoo.

Hänen mielestään ideaalitilanne olisi, että työpaikan sisältä koulute-taan henkilöitä sovittelijoiksi.

–– Työyhteisösovittelu ei ole astu-massa henkilöstön edustajien tontil-le. Työsuojeluvaltuutetuilla on tärkeä rooli: he voivat nostaa esille sovittelua vaativan ristiriidan ja useissa tapauk-sissa työsuojeluvaltuutettu herkkine tuntosarvineen toimiikin näin.

Tehtävä kirkkaana

STTK:ssa työyhteisösovittelu näh-dään myönteisenä uutena keinona rat-kaista etenkin henkilökohtaisia risti-

riitoja ja kiusaamistilanteita. Lakimies Juri Aaltonen sanoo, että työyhteisössä on kuitenkin oltava varovainen, ettei sovittelussa aleta ratkaista juridisia ongelmia.

–– Selkeästi luottamusmiehen työnkuvaan kuuluu setviä esimerkiksi, onko palkka työehtosopimuksen mu-kainen ja onko ylitöistä maksettu lain mukaiset korvaukset, Aaltonen sanoo.

Sen sijaan henkilökohtaisten risti-riitojen ratkaisussa työyhteisösovittelu voi hyvinkin toimia, mutta silloinkin pitää muistaa, mikä on työnantajan vastuu.

–– Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että työyhteisö on terveellinen ja turvallinen ja puuttua kiusaamistilanteisiin. Niiden ratko-minen vie kuitenkin paljon aikaa, ja sovittelija saattaa hyvinkin puhaltaa pelin poikki nopeammin kuin työyh-teisön sisäinen käsittely.

Aaltonen muistuttaa myös, että jos työyhteisösovittelu leviää yleisemmin-kin työelämään, henkilöstön edusta-jille pitää varata aikaa kouluttautua sovitteluun ja hoitaa uutta tehtävää.

–– Kun henkilöstön edustajilla on liian vähän aikaa nykyistenkin tehtävien hoitamiseen, ei sovittelijan tehtävään helposti löydy aikaa. Lisäk-si pitää muistaa, että luottamusmies ei voi edustaa työnantajaa, vaan hän on jokaisen jäsenen edunvalvoja. Tätä roolia ei saa hämärtää.

–– Luottamusmies edustaa kaikkia jäseniä. Ongelmaksi voi nousta, että vaikkapa kiusaamistilanteessa vastak-kain on kaksi jäsentä tai jäsen ja työn-antajan edustaja. Riippumaton sovit-telija voi olla henkireikä ulos vaikeasta tilanteesta, Juri Aaltonen sanoo.

LEENA sERETIN

Riita poikki SOVITTELUSSATyöyhteisösovittelu on uusi keino ratkaista etenkin kiusaamiseen liittyviä konflikteja työpaikalla. sovittelu alkaa siitä, mihin henki-löstön edustajien perinteiset keinot loppuvat.

Työnantajan velvolli-suus on huolehtia siitä, että työyhteisö on tur-vallinen. Työnantajan tulee puuttua kiusaa-mistilanteisiin.

!


EnTISISSä kunnallISISSa HälYTYSkeSkukSISSa työskennelleitä ja noin 50-vuotta jo täyttäneitä sekä

eri ammattiliittoihin kuuluvia päivystäjiä kokoontuu jälleen vuosittaiseen tapaamiseensa 18.-19.8.2009, tällä kertaa Kouvolan Orilammelle.

Tämän ”vanhojen päivystäjien” muodostaman Elosalamat-kerhon jäsenet kokoontuvat 18.8 puolenpäi-vän maissa Kouvolan rautatieasemalle, josta matka jat-kuu Orilammelle. siellä on ohjelmassa mm. laivaristeily, jonka aikana tutustutaan Repoveden jylhiin maisemiin ja muihin nähtävyyksiin. Risteilyn jälkeen odottaa lomakes-kuksessa maalaispitopöytä, jonka antimien nauttimisen ja pienen sulattelun jälkeen pulahdetaan rantasaunan löylyistä vilvoittavaan veteen. Iltaa jatketaan ensin gril-lauksen merkeissä ja myöhemmin illalla elävän musiikin tahdittamana.

seuraavana aamuna on aamupalan jälkeen vuorossa ker-hokokous, jossa mm. valitaan puheenjohtaja seuraavalle

vuodelle ja päätetään tulevan tapaamisen ajankohdasta, paikkakunnasta ja järjestäjistä.

Orilammen tapaamisen pääjärjestelijänä toimii Raija saaresti, joka pyytää sitovia ilmoittautumisia hänelle tai Armi Puhakalle vappuun eli 1.5.2009 mennessä. Raijan tavoittaa sähköpostiosoitteesta [email protected] tai puhelimella 040-5850775. Armin postilaatikon osoite on puolestaan [email protected] ja matkapuhelin-numero 050-3823491.

Tapaamiseen osallistumisesta aiheutuu henkilöä kohden 89 euron kustannukset, jotka muodostuvat majoittumi-sesta kahden hengen huoneessa, tulokahvista, risteilystä, maalaispitopöydän päivällisestä, saunasta, aamupalas-ta, lähtökahveista ja edestakaisesta kuljetuksesta välillä Kouvolan rautatie-asema - Orilampi.

Tuomo Vähäkangassihteeri/jäsenasiainhoitaja

ORILAMMELLA NÄHDÄÄN ELOSALAMIA

Tapaaminen elokuussa

edullISIn ja YkSInkeRTaISIn TaPa?

PALOMIEsTEN ELÄKEIÄN PALAUTTAMINEN.

”Turvataan pelastuslaitosten toiminta- ja palvelukyky pelastushenkilöstön epäedulliseksi muuttuneen ikärakenteen vaikutuksien varalta”

MATTI VANHASEN II HALLITUKSEN HALLITUSOHJELMA

sUOMEN PALOMIEsL I ITTO sPAL RY www.palomiesliitto.fi

Documents

Pelastusalan ammattilainen 2/09