Pikisaaren Sanomat 2/2014

PikisaarenH O L L M I N G I N L E H T I

Soininvaara tuo näkemystä BMH: hallitukseen

Vuoden nuoriprojektipäällikkö palkittiin

S. 4 S. 12

S. 6 Yhdessä tekemällä parhaaseen tulokseen

SANOMAT 2/2014Joulukuu

Hyvät hollminglai-set, Vuosi on vie-rähtänyt nopeasti useiden erilaisten

toiminnan parannushankkei-den parissa. Olemme toimineet kurinalaisemmin ja tehokkaam-min, vähentäneet riskejä ja teh-neet en-tistä enemmän töitä. Emme ole jääneet tuleen makaa-maan odottelemaan parempia aikoja, vaan olemme toimineet. Tuloksia näkyy kaikilla toimin-nan osa-alueilla ja asiakaspalau-te on parantunut huomattavasti, mikä näkyy suoraan myös uu-sien tilausten määrän kasvuna. Tyytyväinen asiakas on paras tae tulevaisuudesta.

Konepajat-liiketoimintaryh-mässä on toteutettu muutokset, joiden tuloksena syntyi uusi ko-nepajateknologiaryhmä. Ryh-män muodostavat teknologia-yksikkö Suisto Engineering Oy Porissa sekä tuotantoyksikköinä Kankaanpään ja Loviisan kone-pajat.

Suisto Engineering Oy vetä-jänään Mika Korhonen siirtyy vuoden vaihteessa konepaja-alu-eella kauniiseen ympyrätaloon, joka on avaus uuteen toimin-

taan. Onnea vain Suiston poru-kalle!

Konepajojemme tekemisen suunnitelmallisuus vaatii toi-minnan ja tuotannon ohjauk-sen edelleen kehittämistä sekä tämän myötä prosessien tarken-tamista vastaamaan tulevaisuu-den tarpeita. Tämän hankkeen kanssa olemme alkumetreillä, mutta ensi vuoteen on jo tavoi-te saavuttaa merkittäviä edistys-askelia.

Koneikot-liiketoimintaryh-mässä on ahkeroitu ja ahkeroi-daan edelleen mm. uuden pro-jektiohjautuvan toimintatavan luomisessa elokuussa aloitta-neen Sisko Hellgrenin johdol-la. Kesällä tapahtunut Littoisten tuotantotoiminnan siirto uudel-le yrittäjälle on lähtenyt vilk-kaasti käyntiin ja kapulan vaihto on tapahtunut sujuvasti, vaik-ka paljon on ollut sovittavaa asi-aa. Koneikkojen kysyntä on nor-malisoitunut ja tilauskanta on pysynyt suunnilleen ennalleen. Kiinan tuotantoyksikön vetä-jä vaihtuu, kun pitkään Kiinas-sa palvellut Heikki Ollikainen palaa takaisin Suomeen aft ersa-les-yksikön vetäjän tehtäviin. Sa-

malla Tapani Kiemunki aloittaa Kiinan tehtaan vetäjänä. Onnea vain kaikille mainituille. BWT-ratifi oinnin aikataulu on vielä epävarma, mutta etenee. Näyt-tää hyvin todennäköiseltä, että ratifi ointi toteutuu 2015. Muu-tamia kauppoja on tehty, mutta markkinoiden avausta vielä odo-tetaan.

Energia ja Ympäristö –liike-toimintaryhmässä alkuvuoden hiljaiselo markkinoilla on muut-tunut ja uusia kauppoja on saatu vahvistettua, viimeksi Koreaan tyrannolinjastot.

Mälaren-projekti Ruotsiin oli vuoden suurimpia haasteita ja nyt meillä on valmiina uusin srf-referenssilaitoksemme, jota asi-akkaat tulevat katsomaan kau-kaa – viimeksi eripuolilta Aasiaa. Tätä srf-referenssilaitosta kelpaa esitellä. Onnittelut projektin pa-rissa työskennelleille hienosta suorituksesta!

Kunnossapito-liiketoiminta-ryhmässä on ollut haasteellinen vuosi hiljentyneen asiakaskysyn-nän johdosta. Talouden haasteet näkyvät asiakkaiden pienenty-neinä investointihaluina ja huol-totoiminnan säästöinä. Oma te-keminen on ollut erinomaista ja toiveet talouden kääntymisestä konepajoilla parempaan suun-taan antaa uskoa myös Kunnos-sapito-ryhmän ensivuoden teke-miseen.

Vuoden tullessa päätökseen on aika kiittää kaikkia teitä Holl-minglaisia vuoden 2014 panok-sestanne käännöksen tekemises-sä ja suunnan ottamisessa kohti tulevia menestyksiä ja samal-la toivottaa rauhallista Joulua ja hyvää Uutta Vuotta 2015!hyvää Uutta Vuotta 2015!

Projektien läpivienti on parantunut,mutta tehtävää vielä riittää

SIVU

6

15

Ladalla läpi Venäjän

Raumalaisen laivanrakennuksen historiaa Merimuseossa

Marcos Arizti palkittiin

8

4

14

Soininvaara BMH:n hallituksessa

Hollmingin eläkeläiset pikkujoulutunnelmissa

Auramarinella uutta projektimallia

12

PIKISAAREN SANOMAT 2/2014 3

Pikisaaren Sanomat2/201441. ilmestymisvuosi

V A S T A A V A T O I M I T T A J ASamu Vahteristo

J U L K A I S I J AHollming OyPL 14, 26101 Raumap. 020 486 5000

U L K O A S UJabadabaduu

P A I N O P A I K K APainorauma Oy, Rauma

4 PIKISAAREN SANOMAT 2 /2014

Hyvä ilmapiiri on onnistumisen edellytys

Vuoden nuoreksi projektipäällikök-si marraskuussa valittu Marcos

Arizti liputtaa positiivisen työilmapiirin puolesta.

– Jos tiimin jäseniä kunnioi-tetaan ja tuntevat kuuluvansa porukkaan, lopputuloskin on yleensä hyvä, 28-vuotias pro-jektipäällikkö tiivistää.

Aritzin mielestä työssä on-nistuva ja huipputuloksia saa-vuttava työyhteisö tarvitsee ennen muuta hyvän, kout-saavan vetäjän. Valmentajan tehtävänä on tulla toimeen kaikkien tiimiläisten kanssa, kunnioittaa heidän erilaisuut-

taan sekä antaa selkeät tavoit-teet.

– Hyvässä tiimissä ei tar-vitse olla pelkästään vain niin kutsuttuja tähtipelaajia. Kaik-ki eivät voi olla niitä ”tähtiä” – mutta yhdessä tekemisen ja tiimityön lopputulos on silti se paras, hän miettii.

Neljä vuotta Suomessa

Reilut neljä vuotta Suomessa asunut Marcos on syntyjään Espanjasta. Hän tuli alun pe-rin maahan vaimonsa kanssa päättämään opiskelunsa Tam-pereen teknillisessä yliopis-

tossa ja jäi sille tielle.Raumalla mies on asunut

kolmisen vuotta ja työsken-nellyt sen ajan BMH Techno-logyllä keskittyen yhtiön Ibe-rian projekteihin.

Kisan voittaneessa referens-siprojektissa espanjalaiselle voimalaitokselle toimitettiin biopolttoaineen käsittelyjär-jestelmä. Työ kesti 19 kuu-kautta ja siinä työskenteli 15 henkilön tiimi.

Projektipäällikkönä Mar-cosilla oli kokonaisvas-tuu projektin alkupalaveris-ta viimeisten yksityiskohtien tarkistamiseen asti. Työ su-jui hyvin: se pysyi tavoitteis-

TEK STI : Minna Vuorio


Hyvä ilmapiiri on onnistumisen edellytys

saan niin aikataulun kuin re-surssienkin suhteen. Tiimissä oli mukana asiantuntijoita eri osastoilta, kuten ostosta ja suunnittelusta.

– Mikä tärkeintä, asiakas oli tyytyväinen toimitukseen ja kaikki sujui muutamista yllä-tyksistä huolimatta oikein hy-vin, Marcos kiittelee.

Jalat maassa

Kilpailu itsessään oli monivai-heinen prosessi eri kierrok-sineen. Idea mukaan mene-misestä syntyi laatupäällikkö Nina Peren päässä, ja ensin

Marcos epäröi.– Ajattelin, ettei minulla ole

tähän aikaa. Mutta sitten sat-tui yksi rauhallisempi viikko

väliin ja tutustuin hakemuk-seen. Huomasin, että voin vas-tata kysymyksiin englanniksi. Päätinkin laatia hakemuksen ja siitä tuli ihan hyvä.

Pyörät lähtivät pyörimään ja Marcos eteni kilpailussa vai-he vaiheelta. Marraskuisessa finaalissa mukana oli lopulta kolme kisaajaa.

Nyt nuoren insinöörin pro-jektiosaaminen on ihan julki-sestikin todettu huippulaatui-seksi – mitä seuraavaksi?

– No, jatkan tietysti töitäni ja pidän jalat maassa. Mutta totta on, että nyt luotan enem-män omaan osaamiseeni, kun se on tällä tavalla noteerattu.

Marcos pitämässä kiitospuhetta marraskuussa Espoon Dipolissa valinnan jälkeen.

Työkaverit ja esimies saavat vuoden projektipäälliköltä isot kiitokset

tuesta matkan varrella. Kuvassa projektijohtaja Matti Vaittinen, Marcos sekä myyntipäällikkö

Panu Ärölä.

”Hyvässä tiimissä ei

tarvitse ollapelkästään vain niin kutsuttujatähtipelaajia”


Tämän vuoden elo-kuussa Aurama-rinessa työnsä aloittaneen Sisko

Hellgrenin käyntikortissa lu-kee Vice President, Projects and Quality. Hänen päätehtä-vänsä on luoda yritykselle uusi projektiohjautuva toimintata-pa.

Vuodesta 1984 alkaen Tu-run telakalla, viimeiset vuodet risteilijöiden projektipäällik-könä työskennellyt diplomi-insinööri halusi tehdä jotain uutta.

– Tartuin innolla erilaiseen haasteeseen. Laivaprojektit oli-vat isoja ja kestivät pitkään. Täällä teemme useita pieniä projekteja samanaikaisesti. Sa-

ma henkilö hoitaa montaa eri vaiheissa olevaa projektia. Sa-malla on muistettava tuottei-den pitkäaikainen kehittämi-nen. Oman mielenkiintonsa tuo, että suunnittelu on Suo-messa ja oma tuotanto Kiinas-sa, pohtii Sisko Hellgren.

Hyvä yhdessä toimimisen malli

– Kun organisaatiossa aletaan toimia projekteittain, se vaa-tii erilaisten ja uusien roo-lien omaksumista. Muutos on valtava ja on tärkeää, et-tä kommunikoimme avoimes-ti ja saamme mukaan kaikki-en näkemykset. Tavoitteena on

mahdollisimman hyvä yhdes-sä toimimisen malli. Projektin-hallinta on erityisesti kommu-nikointia moneen suuntaan, Hellgren summaa.

Myös ohjaus- ja seurantajär-jestelmät on saatettava tuke-maan uutta toimintatapaa.

– Tieto täytyy saada järjes-telmistä ulos helposti edesaut-tamaan projektin ohjaamista esimerkiksi budjetin ja aika-taulun hallinnassa.

Projektiorganisaatio sopii Hellgrenin mielestä hyvin Au-ramarinen kaltaisen yrityksen suunnitteluun ja tuotantoon.

– Projektipäällikkö valvoo yksittäistä asiakkaan kanssa sovittua koneikkokokonaisuut-ta alusta loppuun asti. Tämä

Yhdessä tekemällä parhaaseen tulokseen Auramarinen uuden projektiorganisaation vetäjä ja kehittäjä Sisko Hellgren ei tullut tontilleen sanelemaan muutosta, vaan luomaan uutta – yhdessä.

Sisko Hellgren tutustuu messuille kehiteltyyn Customer Lubrication Unitiin (asiakkaan voiteluyksikköön).

TEK STI j A KUVAT: Päivi Marjomaa


palvelee osaltaan myös jatku-vaa tuotekehitystä ja laadun-valvontaa ja toimii asiakkaan eduksi.

Toiminta kahdessa maassa

Sisko Hellgren on viihtynyt uudessa työpaikassaan erittäin hyvin, vaikka hyppy isosta te-lakkamiljööstä pieneen organi-saatioon mietityttikin hetken.

– Tänne oli hyvä tulla. Tääl-lä on paljon muutoshalukkuut-ta, mikä on avainasia onnistu-

misellemme.Haastattelua edeltävä viikko

kului Shanghain tuotantolai-toksilla Kiinassa.

– Tehtäviini kuuluu myös valvoa, miten Kiinasta käsin toteutettavat projektit etene-vät ja olemme säännöllisesti yhteydessä videopalavereissa. Tämä ensimmäinen käyntini paikan päällä auttoi ymmärtä-mään, mitä asioita pitää pai-nottaa, jotta esimerkiksi asiak-kaan toiveet saadaan nopeasti täytettyä.

Elämää kalenterin kanssa

Loimaan Metsämaalta kotoisin olevan Sisko Hellgrenin ko-ti on ollut Ruskolla 21 vuotta, lapset elävät jo omillansa. Va-paa-ajan kalenteriinkin riittää projekteja. Jatko-opiskelu vie oman aikansa ja energiaa jää myös kunnallispolitiikkaan.

– Olen ollut aktiivisesti kun-nallispolitiikassa vuodesta

1996 ja Ruskon kunnanhalli-tuksen puheenjohtajana mel-kein 10 vuotta.

– Haasteita riittää tänä päi-vänä niin kuntien kuin yritys-tenkin taloudessa. Aurama-rinella on edellytykset päästä hyvään vauhtiin ja aikanaan, kun kasvu alkaa, me olemme valmiita.

”Projektin-hallinta

on avointakommunikointia

moneensuuntaan”

Työntekijöitä Suomessa 55 ja Kiinassa 100

Tuotteet Auramarine HFO(Heavy Fuel Oil supply units)Auramarine MGO (Marine Gas Oil handling unit)Auramarine CrystalBallast® (Ballast Water Treatment system)

After Sales

Process Map Auramarine C U S T O M E R

S A T I S F A C T I O N

MANAGEMENT FINANCE & STRATEGIC PLANNING

SALES

AFTER SALES

AD

MIN

ISTR

A-

TIO

N

R&D

COM

MU

NIC

A-

TIO

N &

PR

PROJECT EXECUTION

C U S T O M E R

R E Q U I R E M E N T S

MA

INTE

NA

NCE

LEG

AL

HR

ITC

STRA

TEG

IC

SOU

RCIN

G


Pakettimatkailu ei ole koskaan ollut meikäläisen juttu. Tee–se–itse-miehen

pitää saada järjestää myös matkat alusta asti itse, tai olla järjestämättä. Sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja puoliksi tehty se on kelvan-nut ennenkin” pätee mielestäni matkailuun omalla kohdallani erittäin hyvin.

Niinpä siis ei ollut tilaa epä-röinnille, kun keväällä 2014 tarjoutui tilaisuus lähteä oma-toimimatkalle Venäjän ava-ruuskeskukseen Kazakstaniin. Ainoa informaatio matkasta oli se, että Ladalla mennään. Se riitti. Lähtöpäiväksi pää-tettiin samalla istumalla hei-näkuun ensimmäinen päivä, samalla päätimme olla maksa-

matta korruptiomarkkoja ke-nellekään matkan varrella.

Konsepti reissulle oli se, et-tä kaksi kaveria jatkaa Kazaks-tanista matkaa maailman ym-päri ja minä palaan kolmannen kaverin kanssa takaisin Suo-meen. Valmistelut hoidettiin kesän aikana kuntoon ja La-daan saatiin konttorilta leima viikko ennen lähtöä.

Heinäkuun ensimmäinen päivä koitti ja seurueemme starttasi muutaman mutkan kautta Lappeenrannasta koh-ti (toistaiseksi) tuntematon-ta. Venäjän matkailusta kaikil-la oli jo ennestään kokemusta, joten innostus oli käsin koske-teltavaa. Lada oli pakattu tä-pötäyteen tavaraa, katolla oli häkki ja perässä vielä pari pol-kupyörää. Kuraläpät maata laa-

haten nostimme kytkintä ja to-tesimme lähes yhteen ääneen ”ettei tässä ole mitään järkeä”.

Russki-style

Matkareittiä emme miettineet sen suuremmin, mukana ei ol-lut edes paperikarttoja. Tuo-mo, kanssani Suomeen palaava kaveri, latasi vanhaan nokialai-seen karttoja ja niillä aioimme pärjätä.

Raja ylitettiin Nuijamaalla ja matka jatkui Viipurin kaut-ta Laurin – yksi matkaa jatka-vista kavereista – lapsuudenys-tävän Sergein kesämökille eli datchalle. Datchan kautta jat-koimme matkaa Pietariin ja sieltä Veliky Novgorodin kaut-ta Moskovaan. Henkilökoh-

Ladalla sinne ja takaisin

Valmiina lähtöön Lappeenrannassa

TEK STI JA KUVAT: Tommi Ristimäki Suisto Engineering


taisesti yksi mielenkiintoisim-pia kokemuksia oli ajaa täyteen pakatulla Ladalla Moskovan yössä perjantai-iltana, siinä sai olla kieli keskellä suuta kun ki-vitalon kokoiset luksusautot suhahtelivat ohi oikealta ja va-semmalta.

Moskovassa yövyimme couch surfing -yhteisön kaut-ta löytämämme pariskunnan hulppeassa neljän huoneen asunnossa melkein Moskovan keskustassa, hintaan 0 euroa. Moskovassa Ladaan lastattiin vielä vähän painoa lisää, kun pariskunnan kauniimpi osa-puoli hyppäsi vielä mukaan jousille ja matkamme jatkui venäläisille hippifestivaaleille. Festivaalit olivat kuitenkin jo loppuneet perille päästyämme mutta meille vakuutettiin et-

tä parhaat palat on vasta edes-sä, kun järjestäjät pääsevät itse sekoilemaan. Tapahtuman oli määrä jatkua pelkästään järjes-täjien voimin vielä viikon.

Juhlinnan jälkeen oli seu-rueemme aika jatkaa matkaa. Moskovan emäntämme veim-me lähikaupungin rautatie-asemalle ja jatkoimme matkaa kohti Volgogradia.

Volgogradissa kävim-me katsomassa Mamayev-monument tia (suomeksi ”Äiti synnyinmaa”), joka on Vapau-denpatsasta hieman korkeampi naisfiguuri. Juoksulenkin jäl-keen pulahdimme ensimmäi-sen kerran Volgassa. Pahim-man virheemme teimme kun internet-yhteyttä hakiessam-me päädyimme McDonaldsiin ruokailemaan. McDonaldsista saimme eeppisen ruokamyrky-tyksen, joka muutaman päivän kuluttua lopulta iski kolmeen neljästä.

Matka jatkui Volgogradista

kohti Mustaamerta. Tuapseen päästyämme oli allekirjoitta-neelle noussut älytön kuume ja keho alkoi muutenkin tuo-da ruokamyrkytyksen oirei-ta esille. Lepäsimme hetken ja päätimme jatkaa matkaa koh-ti Sotchia, josta varasimme vä-hän paremman majoituksen toipumista varten.

Sotchiin lopulta päästyämme oli tilanne jo sen verran ikävä, että hakeuduimme sairaalahoi-toon. Neljä päivää tiputuksessa ja tauti alkoi taittumaan.

Pahimmasta toivuttuamme, olivat suunnitelmat menneet uusiksi menetetyn ajan vuoksi. Alkuperäiseen suunnitelmaan liittyneet Armenia ja Georgia oli pakko jättää seuraavaa reis-sua varten, jos meinasimme ehtiä Kazakstaniin ajoissa kat-somaan Sojuz-raketin laukai-sua. Matkaa jatkoimme Elis-tan kautta Astrakhaniin, josta couch surfing -yhteisön kaut-ta löysimme taas majapaikan

Ladalla sinne ja takaisin


ja oppaan kaupunkiin tutus-tumista varten. Pari yötä kuu-massa Astrakhanissa ja matka jatkui kohti Kazakstanin rajaa.

Se, että kulkupelimme herät-ti jo Venäjällä paljon huomio-ta, ei ollut mitään siihen suo-sion määrään verrattuna, mitä meitä kohtaan osoitettiin jo heti Kazakstanin rajalla. Sa-malla selvisi, että tätä se tulisi olemaan koko maassa vietetyn ajan. Ja niinhän siinä kävikin. Paikalliset olivat erittäin kiin-nostuneita ja eihän siinä mi-tään. Olimme lähinnä iloi-sia kaikista kohtaamisistamme heidän kanssaan, kaikkien paitsi miliisien.

Venäjällä meidät pysäytettiin melkein jokaisella miliisiase-malla ja se oli ihan ok, mutta Kazakstanissa kuvioihin astui-vat tekaistut syytökset ja hä-peilemätön kiskonta. Eurojen kuvat suorastaan kiiluivat mi-liisien silmissä ja meitä ahdis-teltiin todella häikäilemättö-mästi. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta aikansa kun miliiseille puhui suomea niin yleensä he osasivat luovuttaa. Alussa te-kemämme päätös korruptio-markkojen maksamisesta piti loppuun asti.

Kameleita Kazakstanissa

Kazakstanin tiestö oli jotain mieltä mullistavaa. Olimme ajaneet mielestämme huono-ja teitä Venäjällä, mutta ne ei-vät olleet mitään Kazakstanin polkuihin verrattuna. Pääsään-tönä voinee sanoa, että tie on hyvä jos sillä pystyy ylipäätään (ajamaan nopeudesta riippu-matta). Huonolla tiellä ei voi ajaa vaan sen sijaan on ajettava tien vieressä arolla. Reittimme kulki Kazakstanissa Aturays-ta Aktoben kautta Baikonuriin. Baikonuriin saavuimme hyvis-sä ajoin tutkiaksemme mah-dollisuuksia Sojuzin laukaisun seuraamiseen. Avaruuskes-

kukseen emme päässeet, mut-ta paikallisilta saimme neuvon mennä seuraamaan raketinlau-kaisua lähistöllä olevalle kes-keneräiselle sillalle.

Raketinlaukaisu

Yön pimeydessä raketinlaukaisu näyttää ihan auringonnousul-ta kaukaa katsottuna ja se valai-see noustessaan koko tienoon. Matala jyrinä täyttää äänimaa-ilman, kunhan ääni ensin ehtii katsomispaikalle asti. Kymme-nien metrien lieskat nousevat huimaa vauhtia taivaalle, ja pik-ku hiljaa Sojuzin etääntyessä se muuttuu pieneksi tähden nä-köiseksi pisteeksi taivaalle. Silta jossa lähtöä patsasteltiin, sijaitsi

noin 20 kilometrin päässä lau-kaisupaikasta. Sillalle paineltiin Ladalla kivikasojen yli. Pakko-han Ladankin oli päästä paraa-tipaikalle.

Baikonuriin saapuminen ja raketin seuraaminen tarkoit-ti myös käännekohtaa matkas-samme. Kaksi matkatoveria jäisi Baikonuriin ja loput aloittaisi-vat kotimatkan kohti Suomea. Hyvästit jätettyämme ja auton lastin kevennyttämme käänsim-me Ladan keulan takaisin koh-ti Aktobea.

Muutaman kilometrin jälkeen jouduttuamme taas miliisien kynsiin, päätimme matkatove-rini Tuomon kanssa että Ka-zakstanista olisi päästävä pois mahdollisimman pian. Niin-pä päätimme ajaa kahden tun-

Yön pimeydessä rakentinlaukaisu näyttää auringonnousulta.


nin pätkissä yhtä mittaa Venä-jän rajalle. Yötä myöden matka taittui sujuvasti muutamaa tu-kalaa miliisi-stoppia lukuun ottamatta. Meidän onneksem-me reittivalintamme osui hy-ville tiepätkille ja saimme paahtaa hyvää matkanopeutta Venäjän rajalle asti.

Aturay - Aktobe

Emme olisi ikinä uskoneet näin toteavamme, mutta tun-tui hyvältä päästä takaisin Ve-näjälle. Rajan ylittäminen oli kuin eräänlainen kotiinpaluu. Venäjällä kaikki aina järjestyy. Yövyimme Samarassa ja jat-koimme matkaa Tolyattiin kat-somaan Ladan pääkonttoria. Matkaa taitoimme rivakkaan tahtiin Nizhny Novgorodin kautta Yaroslavliin. Halusim-me välttää Moskovan kehätiet ja taitoimme matkan Pietariin asti pieniä teitä pienien kyli-en ja kaupunkien lävitse Nokia Mapsin opastamana.

Pietariin päästyämme kir-jauduimme kaupungin halvim-paan hostelliin ja lähdimme

puhdistautumaan kaupungin halvimpaan yleiseen banjaan, eli venäläiseen saunaan. Illal-la ystävämme Sergei kierrätti meitä kaupungin ympäri. Seu-raavana päivänä ympyrä sul-keutui kun saavuimme taas Sergein datchalle grillaamaan reissun viimeiset shashlikit eli lihavartaat. Seuraavana päi-vänä hyvästelimme Sergein ja aloitimme innoissamme mat-kan kohti Nuijamaata.

Venäläiseen liikennekulttuu-riin adaptoituneena oli Suo-men teillä ajaminen todella ou-toa. Kukaan ei ohitellut oikealta puolelta, ihmiset seurasivat lii-

kennesääntöjä ja ajoneuvot näyttivät kaikki ajokuntoisilta. Suomessa saimme vielä kerran pysähtyä virkavallan pysäyt-tämänä normaaliin puhallus-ratsiaan. Poliisit kuuntelivat ihmeissään tarinoitamme vii-meisen kuukauden ajalta. Pitää antaa arvostusta suomalaisille poliiseille ihmissuhdetaidois-taan, oli mukava asioida Polii-sin kanssa!

Yhteenvetona voin suositella ennakkoluulojen unohtamista Venäjää kohtaan lämpimästi. Venäjä kaikessa absurdiussaan on niin kirjava maa, että se pi-tää itse kokea.

Numeerista dataa reissusta:• Kilometrejä: 12 090 km• Bensaa poltettiin: 1,1 kuutiota• Rengasrikkoja: 9 kpl• Lada tarvitsi ulkopuolista apua: Kerran (sekin Kazakstanin milisien vika)• Lada antoi ulkopuolisille apua: 3 kertaa• Miliisi-stoppeja: 36kpl• Maksettua korruptiorahaa: 0€• Mielettömiä kokemuksia ja kohtaamisia paikallisten kanssa: Lukematon määrä

Suomituristit auttavat kanssakulkijoita hädässä (Kazakstan).


Sain vuonna 2009 yl-lättäen kutsun BMH:n hallitukseen. Risto Salo oli tosin juonik-

kaasti testannut minua etu-käteen eräässä aivan toisessa tilaisuudessa. Olen ollut lu-kemattomissa lautakunnissa ja kunnallisten yhtiöiden joh-tokunnissa, mutta en koskaan yksityisen yrityksen hallituk-sessa – paitsi tietysti oman yritykseni, jonka hallituksen muodostan yksin. Maan halli-tuksessa olen kyllä ollut kaksi vuotta, missä kyllä oppi orga-nisaation johtamista.

Siihen, että hyväksyin kut-sun, merkittävänä syynä oli päätös rakentaa mielestäni vanhanaikainen jätteenpolt-tolaitos Vantaalle. Olin tästä päätöksestä raivoissani. Ym-

märsin kyllä, että mainetta-ni vihreänä poliitikkona ha-luttiin käyttää yhtiön kilven kiillottamiseen, mutta tähän tarkoitukseen annoin nimeni mielelläni.

Ensimmäiseksi oivalsin, kuinka hirveässä tilassa kun-nallishallinto meillä on. Tun-nelma on aivan toinen, kun kaikki edistävät samaa pää-määrää, yhtiön parasta. Kun-nallisissa lautakunnissa eri puolueiden edustajat toimivat toisiaan vastaan. Tämä muutti kantaani joidenkin palvelujen yksityistämiseen.

Kokoukset kestivät pitkään, ehkä vähän liiankin pitkään, ja keskustelu oli intensiivistä. Hallitustyöskentely on kehit-tynyt koko ajan paremmaksi. Jo tapahtuneita asioita ruodi-

taan nyt vähemmän ja tulevai-suutta enemmän. Menneisyy-destä voi oppia, mutta siitä ei voi päättää, mutta tulevaisuu-desta voi päättää.

Oma roolini oli aluksi vä-hän hukassa – ainakin itseltä-ni. Käsiteltiin monia sellaisia

Sain täysin yllättäen kutsun BMH:n hallitukseen


”Hallitus-työskentely on

kehittynyt koko ajan

paremmaksi”

asioita, joista en ymmärtänyt mitään. Yhtiön organisaation muutokset esimerkiksi olivat tällaisia. Kun toimitusjohta-ja esitti oman ehdotuksensa ja perusteli sen, se kuulosti hy-vältä – olisi varmaan kuulos-tanut, jos hän olisi esittänyt jotain muuta. Pikkuhiljaa ym-märsin, ettei tarvitse ymmär-tää kaikesta, kunhan on jotain sanottavaa johonkin. Ja sitä alkoi kokemuksen myötä olla. Tämä on juuri monipuolisen hallituksen idea. Siinä kehit-tyy työnjako. Yhtiön organi-saation kehittämisessä päätin luottaa itseäni viisaampiin.

Minulla on kansantalous-tieteilijän koulutus yliopistol-ta, mutta ei liiketaloustieteen koulutusta. Törmäsin alati minulle täysin vieraisiin kä-sitteisiin. Hölmöksi tulemi-sen uhallakin päätin aina ky-syä, mitä nämä tarkoittavat.

Yleensä itse asia oli tuttu, mut-ta sille vain oli eri nimi. Ihan kaikkea ei valtiotieteilijä kui-tenkaan ymmärtänyt. Miksi liiketaloustieteilijät tuijottavat sijoitetun pääoman tuottopro-senttiin? Meillä on opetettu, että pitää katsoa sitä, montako euroa jääviivan alle. Risto Salo sanoi, ettei insinöörikään tätä ymmärrä, joten ei tästä suurta riitaa syntynyt. Miten yhtiön tila siitä paranee, että se jakaa osan pääomastaan osinkoina ja korvaa sen lainalla?

Tilastotieteilijänä minua ih-metytti, kuinka tarkkoja bud-jetteja yhtiössä tehdään, kun ottaa huomioon, että liike-vaihto on 60 miljoonaa ja yksi kauppa voi olla 30 miljoonaa. Tee siitä sitten ennustetta! Oi-keastaan yhtiön pitäisi tehdä useita skenaarioita ja laskea ne läpi kaikki.

Aluksi yhtiön kehitys sojotti mahtavasti ylöspäin. Suunnit-telimme liikevaihdon nopeaa kasvattamista ja suunnittelim-me jopa uusia toimipisteitä.

Lehman Brothers oli mennyt nurin jo vuonna 2008, mut-ta tällä alalla kysyntää riitti – kunnes ei enää riittänyt.

Samalla tuli kaksi vakavaa iskua vanhoista kaupoista. Ne tekivät kovassa nousukiidos-sa olleesta yhtiöstä nopeas-ti kriisiyhtiön, mitä ei miten-kään helpottanut se, että sama kysyntälama iski koko Holl-ming-konserniin.

Hallitus on nyt tehnyt koti-läksynsä ja sopeutunut huo-nompiin aikoihin. Otetaan

vastaan vain tilauksia, jotka ovat niin kannattavia, että ne kestävät pieniä vastoinkäymi-siäkin. Tämä tietysti hidas-taa kasvua.

Yhtiön päätuotetta – ko-konaista Tyrannosaurus lin-jaa – on myyty aika vähän Eurooppaan ja viime aikoina merkillepantavan vähän myös Suomeen. Ruotsi on ilahdut-tava poikkeus. Jotain on Suo-men teollisuuspolitiikas-sa vialla, kun Tampereelle ei saatu referenssilaitosta ja vai-kealta se näyttää Turussakin. Muissa maissa valtiovalta toi-mii isänmaallisemmin.

Thaimaahan sen sijaan on myyty ja nousevien talouksien maihin laajemminkin. Kävim-me katsomassa Thaimaan lai-toksia ymmärtääksemme, mil-laisissa oloissa meillä kauppaa käydään. Vaikutelmaksi tu-li, että Euroopalla ei taida olla kovin ruusuista tulevaisuutta Aasian maiden noustessa ko-hinalla.

Euroopassa jätteen polton maine onnistuttiin pilaamaan vastuuttoman surkeilla ros-kanpolttouuneissa. Tästä on ollut seurauksena esimerkiksi vakava dioksiiniongelma. Sel-laista ei kunnollisissa laitteis-sa pitäisi enää syntyä. Nyt on vaikea henkisellä tasolla ym-märtää, että jätteiden kotita-louslajittelu ei ehkä ole ym-päristöystävällisin vaihtoehto, koska se aiheuttaa niin paljon kuljettamista. Metallien eril-liskeräys olisi täysin turhaa, jos jätteet käsiteltäisiin Tyran-no-linjalla.

Tässä meillä on vähän työ-sarkaa.

Hallitustyöskentely on osoit-tautunut niin mielenkiintoi-seksi ja jännittäväksi – välil-lä tosin liiankin jännittäväksi – että kun Boardman Oy tar-josi minulle kurssitusta halli-tustyöskentelyyn, tarjouduin tilaisuuteen oitis.


Kerromuseolle.fiRaumalaisten laivanrakentajien perin-teen tallennusprojekti on Rauman meri-museon ja Rauman laivanrakennuksen perinne ry:n hanke, johon on avustusta saatu Museovirastolta. Hankkeen tar-koituksena on kerätä ja tallentaa tietoa, muistoja ja kokemuksia raumalaisesta laivanrakennuksesta sekä varmistaa aiheeseen liittyvien aineistojen säilymi-nen.Osallistuakseen keruuseen ei välttä-mättä tarvitse lähteä museolle. Tietoa kerätään myös netissä. Kerromuseolle.fi -sivuston kautta voi helposti kertoa kokemuksiaan ja jakaa valokuvia, vide-oita tai ääntä.

Raumalaiset ovat läh-teneet aktiivisesti mukaan raumalaisen laivanrakennuksen

tallennustyöhön. Syksyn aikana järjestetyt pubivisat ja laivan-rakennuksen teemaillat ovat keränneet paljon osallistujia. Museolle on myös lahjoitettu laivanrakennukseen liittyviä esineitä ja valokuvia.Syksyn viimeisen teemaillan ai-heena oli telakan toiminnan päättyminen ja tulevaisuus. Mu-kana tilaisuudessa ajankohtai-sista asioista kertomassa olivat muun muassa Seaside Industry Park Rauman, Rauma Marine Constructionsin sekä Winno-van edustajat.

– Keskusteluissa esille tul-leet aiheet ovat jo muokanneet suunnitelmiamme siitä, mitä raumalaisesta laivanrakennuk-sesta kerrotaan tulevassa näyt-telyssämme, kertoo raumalais-ten laivanrakentajien perinteen tallennusprojektin projektipääl-likkö Anna Mikola.

Rakennettu Raumalla -näyttely kertoo laivanrakentajien arjesta

Rauman merimuseossa kevääl-lä 2015 avattava näyttely ker-too työn arjesta raumalaisil-la telakoilla. Osa tulee museon omista kokoelmista, osa lah-joituksena tai lainoina telakalla työskennelleiltä. Tavoitteena on muun muassa ripustaa nähtävil-le mahdollisimman monen eri telakkayrityksen haalarit.

– Kun teemaillassa kerroim-me, että meillä on jo Rauma-Repolan haalarit, mutta Holl-mingin haalarit puuttuvat, niin seuraavalla viikolla jo sellai-set meille tuotiin. Teemaillois-ta olemme siis saaneet paitsi ar-vokasta tietoa, myös käytännön apua, se on upea juttu. Uudem-pien yritysten, esimerkiksi Aker Yardsin haalareita meillä ei vielä ole, vinkkaa Mikola.

Näyttelun nimeksi on valittu Rakennettu Raumalla - Made in Rauma.

Raumalaisen laivanrakennuksen historiaa Merimuseossa

Ammattikoulutusta telakalla. Hitsaajiksi koulutettavia naisia opettajineen vasemmalta: Matti Hannukainen, Soili Sirkki, Urho Pietilä, Elisa Grönroos, Mirja Rouhio, Pirjo Turunen, Seija Peltola, Veikko Sengström, Auli Grundström, Saimi Suomalainen. Kuva vuodelta 1975, kurssipaikalta Hollmingin A-hallista. Osa näistä naisista työskentelee hitsaajina edelleen 1994. Kuvasta puuttuu osa kurssilaisista.

Ystäväni hyvät,köysiä tässä irrottelenja mieltäni verryttelenmuistoissa vuosieniloisimpia suosien. Tervehdin teitäenkä mielestäni heitävaan lämmöllä muistan,vaikka tuuli puistaaja pakkanen saa purra.

Eihän tätä surravaan ilolla otan uudenelämän ihanuuden,mitä tuokaan vapausse onkin tapaus! Uusilla ulapoillauuden vuoden myötätoivotan kaikillehyvää työtä! Kiitoksin ja kuulemiinKristiina


Hollmingin eläkeläiset pikkujoulutunnelmissa

Klaus Suominen löysi mielekästä juttuseuraa.

Valtteri Luukka, Aila Salo ja Anneli Ukkonen pikkujoulutunnelmissa.

Ensio Jokinen, Arto Helasmo ja Voitto Niemi kuuntelivat tervetulopuhetta.

Konsernijohtaja Jyrki Heinimaa toivottivieraat tervetulleiksi.

Kristiina Utter, johdon assistenttina Hollming Worksin hallinnossa Porissa viimeiset 10 vuotta.

H O L L M I N G I N L E H T I

pittää olla

aina valmis,

ni iko rasvattu

remeli.

Documents

Pikisaaren Sanomat 2/2014